Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 11. maaliskuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettava yhteinen menettely ***I
 Vakautus- ja assosiaatiosopimus Montenegron kanssa ***I
 Korkealaatuista naudanlihaa, sianlihaa, siipikarjanlihaa, vehnää sekä vehnän ja rukiin sekaviljaa ja leseitä, lesejauhoja ja muita jätetuotteita koskevat unionin tariffikiintiöt ***I
 Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonti unioniin ***I
 Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia koskevien tiettyjen myönnytysten suspendoiminen ***I
 Välimeren yleisen kalastuskomission perustaminen ***
 Theodoros Zagorakisin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Vuoden 2016 talousarvion suuntaviivat – Pääluokka III
 Vuosikertomus 2013 "EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta"
 Montenegroa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
 Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
 Serbiaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
 Kosovon integroituminen unioniin
 Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kasvuselvitys 2015
 Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat
 Sisämarkkinoiden hallinnointi eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa
 Internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunta

Tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettava yhteinen menettely ***I
PDF 201kWORD 50k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (uudelleenlaadittu teksti) (COM(2014)0323 – C8‑0014/2014 – 2014/0168(COD))
P8_TA(2015)0053A8-0014/2015

Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0323),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0014/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kansainvälisen kaupan valiokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. marraskuuta 2014 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0014/2015),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (uudelleenlaadittu teksti)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/755.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Vakautus- ja assosiaatiosopimus Montenegron kanssa ***I
PDF 206kWORD 50k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyistä menettelyistä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen soveltamiseksi (kodifikaatio) (COM(2014)0374 – C8-0035/2014 – 2014/0190(COD))
P8_TA(2015)0054A8-0051/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0374),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0035/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0051/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi tietyistä menettelyistä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen soveltamiseksi (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/752.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Korkealaatuista naudanlihaa, sianlihaa, siipikarjanlihaa, vehnää sekä vehnän ja rukiin sekaviljaa ja leseitä, lesejauhoja ja muita jätetuotteita koskevat unionin tariffikiintiöt ***I
PDF 205kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen korkealaatuista naudanlihaa, sianlihaa, siipikarjanlihaa, vehnää sekä vehnän ja rukiin sekaviljaa ja leseitä, lesejauhoja ja muita jätetuotteita koskevien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnosta (kodifikaatio) (COM(2014)0594 – C8-0169/2014 – 2014/0276(COD))
P8_TA(2015)0055A8-0052/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0594),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0169/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0052/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi tiettyjen korkealaatuista naudanlihaa, sianlihaa, siipikarjanlihaa, vehnää sekä vehnän ja rukiin sekaviljaa ja leseitä, lesejauhoja ja muita jätetuotteita koskevien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnosta (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/754.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonti unioniin ***I
PDF 204kWORD 50k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnista unioniin (kodifikaatio) (COM(2014)0586 – C8-0166/2014 – 2014/0272(COD))
P8_TA(2015)0056A8-0048/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0586),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0166/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0048/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnista unioniin (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/753.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia koskevien tiettyjen myönnytysten suspendoiminen ***I
PDF 204kWORD 50k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia koskevien tiettyjen myönnytysten suspendoimisesta (kodifikaatio) (COM(2014)0593 – C8-0170/2014 – 2014/0275(COD))
P8_TA(2015)0057A8-0050/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0593),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0170/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0050/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi Turkista peräisin olevien maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia koskevien tiettyjen myönnytysten suspendoimisesta (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/756.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


Välimeren yleisen kalastuskomission perustaminen ***
PDF 194kWORD 45k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Välimeren yleisen kalastuskomission perustamista koskevan muutetun sopimuksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (14993/2014 – C8‑0027/2015 – 2014/0274(NLE))
P8_TA(2015)0058A8-0038/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14993/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Välimeren yleisen kalastuskomission perustamisesta tehdyksi muutetuksi sopimukseksi (15458/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0027/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen (A8-0038/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä muutetun sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Välimeren yleiselle kalastuskomissiolle.


Theodoros Zagorakisin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 122kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätös 11. maaliskuuta 2015 Theodoros Zagorakisin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2048(IMM))
P8_TA(2015)0059A8-0044/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  on ottanut vastaan Kreikan korkeimman tuomioistuimen apulaissyyttäjän 19. joulukuuta 2014 jättämän pyynnön, josta on ilmoitettu 28. tammikuuta 2015 pidetyssä täysistunnossa ja joka koskee Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden pidättämistä Thessalonikissa vireillä olevaa rikosoikeudellista menettelyä E2010/3844 varten,

–  on kuullut Theodoros Zagorakisia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0044/2015),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden apulaissyyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Theodoros Zagorakisin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta häneen kohdistuvaa rikosepäilyä voitaisiin tarvittaessa käsitellä tuomioistuimessa;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan nojalla Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Kreikan perustuslain 62 artiklassa kielletään maan parlamentin jäsenen syytteeseen asettaminen, pidättäminen, vangitseminen tai hänen vapautensa rajoittaminen muulla tavoin vaalikauden aikana ilman parlamentin suostumusta;

D.  ottaa huomioon, että Theodoros Zagorakisia syytetään ruumiinvamman tuottamuksesta ja työpaikan turvallisuusmääräysten laiminlyömisestä;

E.  ottaa huomioon, että syytteessä on kyse PAOK-jalkapalloseuran kotistadionilla kyseisen seuran työntekijälle 13. toukokuuta 2010 aiheutuneesta työtapaturmasta ja että syyte on nostettu Theodoros Zagorakisia vastaan seuran puheenjohtajana ja oikeudellisena edustajana;

F.  toteaa, että rikosepäily ei selvästikään liity millään tavoin Theodoros Zagorakisin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan kyse on siitä, että hän on PAOK‑jalkapalloseuran puheenjohtaja;

G.  toteaa, että syytökset eivät koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistuja mielipiteitä eivätkä äänestyksiä;

H.  toteaa, ettei ole aihetta olettaa, että syytöksellä haluttaisiin vahingoittaa parlamentin jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis), koska syytös on esitetty vuosia ennen parlamentin jäsenen tehtävien vastaan ottamista;

1.  päättää pidättää Theodoros Zagorakisin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjäviranomaiselle.

(1)Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, tuomio 12.5.1964 (Kok. 1964, s. 387, Kok. Ep. I, s. 203), asia 149/85, Wybot v. Faure ym., tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729), asia T-345/05, Mote v. parlamentti, tuomio 15.10.2008 (Kok. 2008, s. II-2849), yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra v. De Gregorio ja Clemente, tuomio 21.10.2008 (Kok. 2008, s. I-7929), asia T-42/06, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 19.3.2010 (Kok. 2010, s. II-1135) ja asia C 163/10, Patriciello, tuomio 6.9.2011 (Kok. 2011, s. I-7565).


Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 126kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätös 11. maaliskuuta 2015 Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2014/2259(IMM))
P8_TA(2015)0060A8-0045/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Bulgarian tasavallan yleisen pääsyyttäjän 24. marraskuuta 2014 välittämän pyynnön, joka liittyy Sofian kaupungin tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeusmenettelyyn (viite CCAN N:o C-280/2013) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 15. joulukuuta 2014,

–  on kuullut Sergei Stanishevia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0045/2015),

A.  toteaa, että Bulgarian tasavallan yleinen pääsyyttäjä on toimittanut parlamentille Sofian kaupungin yleisen syyttäjänviraston pyynnön saada lupa jatkaa rikosoikeudellista menettelyä Sergei Stanishevia vastaan Bulgarian rikoslain 358 pykälän 1 momentissa ja 26 pykälän 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  toteaa, että Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 1 momentin nojalla kansalliskokouksen jäsentä ei voida pidättää tai asettaa syytteeseen paitsi, jos hän on tehnyt rikoksen, ja että niissä tapauksissa on saatava kansalliskokouksen tai, jos se ei ole koolla, kansalliskokouksen puhemiehen lupa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa asianomainen on otettu kiinni itse teossa (in flagrante delicto); toteaa, että Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 2 momentin nojalla lupaa rikossyytteen vireillepanoon ei tarvita, jos kansalliskokouksen jäsen on antanut siihen suostumuksensa kirjallisesti;

E.  toteaa, että parlamentti päättää itsenäisesti, pidättääkö se tietyssä tapauksessa koskemattomuuden vai ei; toteaa, että parlamentti voi kohtuullisessa määrin ottaa jäsenen kannan huomioon, kun se tekee päätöksen siitä, pidätetäänkö hänen koskemattomuutensa vai ei(2);

F.  toteaa, että väitetyllä rikoksella ei ole välitöntä tai ilmeistä yhteyttä Stanishevin Euroopan parlamentin jäsenenä hoitamiin tehtäviin eikä se liity hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemaansa mielipiteeseen tai suorittamaansa äänestykseen Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan tarkoitusta varten;

G.  toteaa, että Sergei Stanishevia koskeva oikeudenkäyntiä edeltävä menettely oli pantu alulle jo kauan ennen kuin hänestä tuli Euroopan parlamentin jäsen ja että kyseinen oikeudenkäynti ei näin ollen liity millään tavalla hänen asemaansa Euroopan parlamentin jäsenenä;

H.  toteaa, että kun Sergei Stanishev toimi ensin pääministerinä ja sen jälkeen kansalliskokouksen jäsenenä, hän esitti kansalliskokouksen puhemiehelle kaksi kirjallista lausuntoa, joissa hän hyväksyi itseään koskevan menettelyn aloittamisen Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 2 momentin nojalla;

I.  toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole havainnut todisteita tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis), toisin sanoen sillä ei ole riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilystä siitä, että rikossyytteet olisi nostettu jäsenen vahingoittamiseksi poliittisesti;

1.  päättää pidättää Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Bulgarian tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Sergei Stanisheville.

(1)Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, tuomio 12.5.1964 (Kok. 1964, s. 387, Kok. Ep. I, s. 203), asia 149/85, Wybot v. Faure ym., tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729), asia T-345/05, Mote v. parlamentti, tuomio 15.10.2008 (Kok. 2008, s. II-2849), yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra v. De Gregorio ja Clemente, tuomio 21.10.2008 (Kok. 2008, s. I-7929), asia T-42/06, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 19.3.2010 (Kok. 2010, s. II-1135) ja asia C 163/10, Patriciello, tuomio 6.9.2011 (Kok. 2011, s. I-7565), asiat T‑346/11 ja T‑347/11, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 17.1.2013, (Kok. 2013, s. 23).
(2)Asia T-345/05, Mote v. parlamentti (edellä mainittu), kohta 28.


Vuoden 2016 talousarvion suuntaviivat – Pääluokka III
PDF 228kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 vuoden 2016 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2015/2008(BUD))
P8_TA(2015)0061A8-0027/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 ja 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta uuteen esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2015(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(5) ja siihen liittyvät parlamentin, neuvoston ja komission kesken sovitut kuusi yhteistä lausumaa sekä kolme yksipuolista lausumaa,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903) sekä 13. tammikuuta 2015 annetun komission ehdotuksen asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta (COM(2015)0010),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen osassa II olevan luvun 8,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0027/2015),

A.  toteaa, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio, jolla on huomattava vipuvaikutus ja joka vauhdittaa kasvua sekä tukee kilpailukykyä ja työllisyyttä koko unionissa; toteaa, että se helpottaa ohjelmien ja hankkeiden täytäntöönpanoa, joka muuten olisi vaikeaa tai mahdotonta, ja että sen avulla varmistetaan strategiset investoinnit eurooppalaista lisäarvoa sisältäviin toimiin yhdistämällä resursseja ja mahdollistamalla mittakaavaetujen aikaansaaminen; toteaa, että unionin talousarviolla on konkreettinen myönteinen vaikutus kansalaisten elämään; toteaa, että unionin talousarviolla on keskeinen asema vähennettäessä Euroopan alueiden välisiä eroja ja varmistettaessa investoinnit aloilla, joilla niitä eniten tarvitaan;

B.  ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena investoinnit unionissa ovat vähentyneet huomattavasti ja unionin eri alueiden väliset kehityserot ovat syventyneet; katsoo, että tilanteessa, jossa kansallisen tason taloudelliset ja talousarviota koskevat rajoitteet jatkuvat, unionin talousarviolla on keskeinen asema kilpailukyvyn edistämisessä ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä unionin alueella;

C.  toteaa, että unionin talousarvio ei voi täyttää tehtäväänsä, jos sen moitteettomuus, totuudenmukaisuus ja uskottavuus asetetaan kyseenalaiseksi; pitää välttämättömänä, että kaikkia monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 sisältyviä sitoumuksia noudatetaan kaikilta osin ja että viime vuosien aikana kerääntyneet ongelmat, erityisesti vuoden 2014 lopussa maksamatta olleiden laskujen ennennäkemätön määrä, ratkaistaan viipymättä; toteaa, että maksamattomien laskujen kertyminen viivästyttää unionin ohjelmien ja rahastojen täytäntöönpanoa, mistä seuraa ongelmia ensisijaisesti unionin kansalaisille; katsoo, että rakenteellisten maksujen viivästyminen herättää kysymyksen maksuviivästyksistä aiheutuvien korkomaksujen käyttöönotosta, sillä alue- ja paikallisviranomaisten on pakko kääntyä rahoitusmarkkinoiden puoleen saadakseen ennakkorahoitusta myöhässä olevien unionin maksuosuuksien kattamiseksi; korostaa, että sitoumusten purkaminen ei ratkaise maksukriisiä; muistuttaa, että SEUT‑sopimuksen 310 artiklan mukaan unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa;

D.  ottaa huomioon, että monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 sisältyvät uudet unionin ohjelmat ovat toiminnassa ja täydessä vauhdissa vuonna 2016, jolloin aloitetaan myös monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi;

Takaisin raiteille: työllisyys, yritykset ja yrittäjyys edistämässä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua Euroopan unionissa

1.  korostaa unionin talousarvioon sisältyviä mahdollisuuksia luotaessa työpaikkoja ja kehitettäessä yrityksiä ja yrittäjyyttä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi kaikkialla unionissa sekä sen näillä aloilla tuomaa lisäarvoa; korostaa tässä yhteydessä lisäksi, että unionin talousarvio vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja siitä tuetaan tutkimusta ja kehitystä sekä uusiin energiamuotoihin siirtymisen ja energiaverkkojen yhteenliittämisen tarjoamia mahdollisuuksia uusien työpaikkojen ja kasvun luomiseksi; toteaa, että hyvin monet unionin ohjelmat, kuten Horisontti 2020, COSME, Erasmus+ ja nuorisotyöllisyysaloite, myötävaikuttavat suoraan näiden tavoitteiden saavuttamiseen; odottaa, että komissio keskittyy talousarvioesityksessään 2016 tällaisiin kasvuun suuntautuneisiin ohjelmiin ja välineisiin, jotta varmistetaan, että niille myönnetään tarvittavat resurssit;

2.  muistuttaa, että unionissa on yli 20 miljoonaa pk-yritystä ja että niiden osuus kaikista yrityksistä on 99 prosenttia; katsoo, että suotuisa liiketoimintaympäristö ja yrittäjyyskulttuurin kehittäminen unionissa, kunnolliset työpaikat mukaan luettuina, voisivat auttaa pk-yrityksiä, joiden mahdollisuuksia työllistäjinä talouskriisi on heikentänyt, nousemaan jälleen tärkeimmiksi työpaikkojen luojiksi unionissa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä helpottaa aloittelevien yritysten luomista ja toimintaa unionissa kannustamalla yrittäjien välistä yhteydenpitoa ja tukemalla uusia hankkeita; katsoo, että lainsäädäntöä on yksinkertaistettava ja byrokratiaa vähennettävä, mutta sen ohella on myös hyödynnettävä täysimääräisesti COSME-ohjelman yhteydessä käytettävissä olevia rahoitusvälineitä ja tuettava ja autettava niiden avulla pk-yrityksiä tämän tavoitteen saavuttamisessa helpottamalla erityisesti niiden pääsyä markkinoille ja niiden luotonsaantia; painottaa Euroopan strategisten investointien rahaston tarjoamia huomattavia mahdollisuuksia pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille;

3.  korostaa, että suurin osa unionin talousarvion investointimenoista käytetään unionin rakenne- ja investointirahastoihin, joilla myötävaikutetaan merkittävästi työpaikkojen syntymiseen, kasvun elvyttämiseen ja kilpailukykyyn sekä innovointiin; painottaa, että unionin koheesiopolitiikka on pitänyt ratkaisevalla tavalla yllä julkisia investointeja elintärkeillä talouden aloilla ja että sen avulla on saatu aikaan konkreettisia ruohonjuuritason tuloksia, jotka saattavat auttaa jäsenvaltioita ja alueita selviämään nykyisestä kriisistä ja saavuttamaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, että loput toimenpideohjelmat hyväksytään nopeasti lähikuukausien aikana, jotta varmistetaan, että täytäntöönpanossa päästään täyteen vauhtiin vuonna 2016;

4.  on huolestunut nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksesta vuodesta 2016 alkaen, kun otetaan huomioon, että ohjelman koko rahoitus myönnettiin etupainotteisesti vuosina 2014 ja 2015; painottaa, että nuorisotyöttömyyden torjuntaa on edelleen voimistettava ja että olisi pohdittava kaikkia rahoitusmahdollisuuksia nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi; muistuttaa, että vuosi 2016 on ensimmäinen vuosi, jolloin maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta annetaan monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2014–2020 annetun asetuksen mukaisesti käyttöön varoja siten, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2016–2020 vahvistetut enimmäismäärät ylittyvät, kohdennettavaksi kasvuun ja työllisyyteen, erityisesti nuorten työllisyyteen, liittyviin politiikkatavoitteisiin; kehottaa komissiota määrittämään ohjelman täytäntöönpanon viivästymisen syyt ja varmistamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, että varat käytetään täysimääräisesti;

5.  korostaa, että rajatylittävä liikkuvuus tarjoaa unionille merkittävät mahdollisuudet hyödyntää ihmisten koko osaamiskirjoa sekä laajentaa kaikenikäisten ihmisten kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksia; katsoo, että Erasmus+-ohjelman kaltaiset onnistuneet ja symbolisesti merkittävät liikkuvuusohjelmat hyödyttävät sekä yksilöitä että taloutta ja että niitä olisi siksi käytettävä täysimääräisesti; muistuttaa tässä yhteydessä, että liikkuvuuteen liittyvät sosiaaliset näkökohdat on aina otettava huomioon ja että liikkuvuus on ainoastaan yksi mahdollisista välineistä, joilla torjutaan työttömyyttä, ei viimeinen oljenkorsi;

6.  palauttaa mieliin, että veropetokset ja verovilppi vaikuttavat kielteisesti jäsenvaltioiden talouksiin ja näin ollen myös unionin talousarvioon; muistuttaa erityisesti, että kaikenlaiset alv-petokset, kuten karusellipetokset, vaikuttavat suoraan unionin tuloihin; kehottaa komissiota vahvistamaan unionin ohjelmia, joilla täydennetään jäsenvaltioiden toimia tällä alalla;

7.  pitää myönteisenä vihreiden kehityskriteerien sisällyttämistä unionin talousarvioon; katsoo, että unionin olisi toteutettava tehokkaita toimia, jotta päästäisiin hyväksyttyihin tavoitteisiin ilmastonmuutoksen torjunnan, uusiutuvien energioiden ja energiatehokkuuden edistämisen ja ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelun alalla; katsoo, että nämä ovat keskeisiä keskipitkän ja pitkän aikavälin globaaleja haasteita, joita ei saisi unohtaa;

Unionin talousarvio ja investointisuunnitelma

8.  pitää komission esittämää investointisuunnitelmaa myönteisenä ensimmäisenä toimena, jonka avulla voidaan saada aikaan 315 miljardin euron arvosta investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen samoin kuin pk-yrityksiin ja markkina‑arvoltaan keskisuuriin yrityksiin, mikä auttaa tasapainottamaan talous- ja rahoituskriisistä johtuvaa julkista alijäämää ja yksityisten investointien vajetta; panee merkille, että unionin talousarvion odotetaan toimivan tämän investointisuunnitelman tukirankana siten, että siitä asetetaan käyttöön Euroopan strategisten investointien rahaston rahoittamiseksi vaadittava takuurahasto, joka on arvoltaan 8 miljardia euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina; pitää unionin talousarviosta myönnettävää rahoitusta mahdollisuutena saada aikaan merkittäviä tuloksia suuren vipuvaikutuksen ansiosta; vahvistaa olevansa halukas tarkastelemaan yksityiskohtaisesti niiden rahoitussitoumusten talousarviovaikutuksia, joita unioni on osoittanut Euroopan investointipankille Euroopan strategisten investointien rahaston perustamista varten;

9.  korostaa, että ehdotettu investointisuunnitelma ja unionin talousarvio ovat toisiaan täydentäviä ja kartuttavia ja että niillä molemmilla pyritään elvyttämään taloutta ja vauhdittamaan työpaikkojen luomista; korostaa, että unionin talousarvio on jo itsessään merkittävä investointiväline, jolla on oma erillinen roolinsa ja tehtävänsä, ja että se on tuottanut konkreettisia tuloksia, joilla on selvä eurooppalainen lisäarvo; on vakuuttunut, että on kaikin tavoin pyrittävä luomaan synergiaa investointisuunnitelman ja unionin talousarvion välille samoin kuin niiden ja kansallisten talousarvioiden välille, jotta saadaan kurottua umpeen investointivaje, varmistettua lähentyminen ja vakaus unionissa ja maksimoitua julkisten menojen vaikutus reaalitalouteen; korostaa lisäksi, että on tärkeää poistaa olemassa olevat investoinnin esteet, jotka koskevat erityisesti sääntelykehyksen selkeyttä ja ennakoitavuutta;

Sisäinen ja ulkoinen solidaarisuus ja turvallinen Eurooppa

10.  muistuttaa, että unionin talousarvion avulla tuetaan sisäistä solidaarisuutta myöntämällä siitä tukea taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä köyhyyden torjuntaan, sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja jäsenvaltioiden sekä niiden alueiden välisten kehityserojen minimoimiseen; korostaa, että se on myös ulkoista solidaarisuutta tukeva väline, josta annetaan hätäapua humanitaarisissa kriiseissä ja siviilikriiseissä tarjoamalla tukea avuntarpeessa oleville maille, kuten Ukrainalle, ja joka auttaa tekemään unionista suurimman kehitysavun antajan, jonka tavoitteena on täyttää köyhyyden poistamiseen liittyvät unionin sitoumukset kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti, ja edistämään vuoden 2015 jälkeistä maailmanlaajuista kehitysohjelmaa;

11.  panee huolestuneena merkille, että vaikka Eurooppa on yksi maailman turvallisimmista alueista, sen sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu uudenlaisia riskejä, joiden vuoksi on huolehdittava entistä tiiviimmästä poliisi- ja oikeusalan yhteistyöstä ja koordinoinnista, toteutettava toimia integroinnin parantamiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi ja samalla edistettävä vakautta ja rauhaa konfliktialueilla; korostaa, että muuttovirtojen hallitsemiseksi toteutettavat yhteiset toimet sijoittuvat sekä sisäisen että ulkoisen yhteisvastuun leikkauspisteeseen; toteaa jälleen kannattavansa sitä, että unionille annetaan enemmän keinoja vahvistaa ja kehittää jäsenvaltioiden välistä oikeudenmukaisen vastuunjaon kulttuuria turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa, jotta varmistettaisiin ulkorajojen vakaus ja turvallisuus unionin perusarvoja täysin kunnioittaen ottaen etenkin huomioon tapahtumat Välimeren alueella ja unionin kaakkoisrajalla; kehottaa komissiota ehdottamaan asianomaisten ohjelmien ja välineiden kohdennettua vahvistamista ja osoittamaan siten, että unioni on sitoutunut puuttumaan näihin haasteisiin;

Sitoumusten noudattaminen

12.  on vakuuttunut, että unionin talousarvion koko potentiaalia ei saada käyttöön, jollei viime vuosina kertyneitä ongelmia, jotka valitettavasti hallitsivat edellisvuotisia talousarvioneuvotteluja, ratkaista lopullisesti ja yksiselitteisesti; viittaa erityisesti toistuvaan ongelmaan, joka koskee vuoden lopussa maksamatta olevia laskuja, monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien erityisrahoitusvälineiden budjetointia koskevaan kysymykseen sekä koheesiopolitiikan toimintaohjelmien täytäntöönpanon viivästymiseen; katsoo, että näihin ongelmiin olisi ehdottomasti löydettävä konkreettiset ja kestävät ratkaisut vuonna 2015;

13.  kehottaa panemaan vuotta 2015 koskeneen talousarviomenettelyn lopussa parlamentin, neuvoston ja komission välillä sovitut yhteiset lausumat maksumäärärahoista ja maksusuunnitelmasta kaikilta osin täytäntöön ja katsoo tällaisten toimien osoittavan, että kaikki kolme toimielintä pyrkivät vakavissaan ratkaisemaan kestävällä tavalla maksamattomia laskuja koskevan ongelman; palauttaa mieliin sitoumuksen pitää tämän vuoden aikana ainakin kolme toimielintenvälistä kokousta maksujen suorittamisen ja tarkistettujen ennakkoarvioiden tarkastelemiseksi; toteaa, että ensimmäinen näistä kokouksista järjestetään maaliskuussa 2015, ja odottaa, että silloin esitetään ensimmäinen katsaus siihen, minkä verran päätoimintalohkoilla oli maksamatta olevia laskuja vuoden 2014 lopussa; pitää valitettavana, että yksinomaan vuosien 2007–2013 koheesio-ohjelmien osalta kyseinen määrä oli vuoden 2014 lopussa, kuten pelättiin, ennätyksellisen korkea, 24,7 miljardia euroa; pitää valitettavana, että velka heikentää unionin uskottavuutta ja on ristiriidassa korkeimmalla poliittisella tasolla asetettujen kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden kanssa; korostaa, että maksut ovat suora ja looginen seuraus aikaisemmista sitoumuksista;

14.  pitää äärimmäisen tärkeänä sellaisen asianmukaisen maksusuunnitelman laatimista ja täytäntöönpanoa, jonka tavoitteena on saada vuoden lopussa maksamatta olevien laskujen määrä vähenemään rakenteelliselle tasolle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kuten neuvosto, parlamentti ja komissio totesivat yhteisessä lausumassa, joka hyväksyttiin talousarviomenettelyssä 2015; muistuttaa, että kolme toimielintä hyväksyy kyseisen suunnitelman hyvissä ajoin ennen vuotta 2016 koskevan talousarvioesityksen esittämistä; katsoo, että maaliskuussa 2015 pidettävässä toimielintenvälisessä kokouksessa kolmella toimielimellä olisi oltava mahdollisuus sopia tästä suunnitelmasta;

15.  palauttaa mieliin pitkäaikaisen kantansa, että erityisrahoitusvälineiden (joustovälineet, EU:n solidaarisuusrahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja hätäapuvaraus) maksumäärärahat on laskettava monivuotisen rahoituskehyksen maksujen enimmäismäärä ylittäen samoin kuin maksusitoumusmäärärahojen tapauksessa; pitää valitettavana, että neuvoston virheellinen tulkinta asianomaisesta monivuotisen rahoituskehyksen säännöksestä ei antanut mahdollisuutta päästä asiasta minkäänlaiseen sopimukseen edellisvuotisen talousarviomenettelyn aikana; korostaa, että neuvoston kanta asiaan saattaa johtaa siihen, että monivuotista rahoituskehystä pienennetään entisestään kauteen 2007–2013 verrattuna; odottaa, että asia saadaan päiväjärjestykseen, kun komissio tekee vuonna 2015 maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraan teknisen mukautuksen;

16.  palauttaa mieliin, että unionin virastot ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä ja pantaessa täytäntöön unionin politiikkoja ja tavoitteita, kuten kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen liittyviä tavoitteita; muistuttaa komissiota ja neuvostoa, että unionin virastot hoitavat lainsäädäntävallan käyttäjältä saamiaan tehtäviä ja niitä on siten kunnioitettava unionin hallinnon tärkeinä osina; painottaa, että näille virastoille on myönnettävä riittävästi budjettivaroja ja henkilöresursseja, jotta ne voivat täyttää lakisääteiset tehtävänsä täysimääräisesti ja tehokkaasti; korostaa, että jo yksi unionin virastoista on ilmoittanut, että se on joutunut siirtämään ja peruuttamaan meneillään olevia hankkeita vuoden 2015 talousarvioon tehtävien mittavien henkilöstö- ja talousarvioleikkausten vuoksi; muistuttaa, että parlamentti vastusti uudelleen kohdennettavien toimien varantoa, ja kehottaa komissiota muuttamaan sen vaikutuksen vastakkaissuuntaiseksi vuoden 2016 talousarvioesityksen esittelyn yhteydessä;

Tulevat toimet

17.  kehottaa komissiota ottamaan edellä mainitut poliittiset painopisteet asianmukaisesti huomioon laatiessaan talousarvioesitystä vuodeksi 2016, jotta asianomaisiin unionin ohjelmiin ja toimiin osoitetaan tarvittavat varat näiden tavoitteiden toteuttamiseksi; odottaa tässä yhteydessä, että komissio reagoi myönteisesti tässä päätöslauselmassa esitettyihin uusiin pyyntöihin ja kantoihin, joiden tarkoituksena on saada ratkaistua toistuvat ongelmat ja helpottaa tämänvuotista talousarviomenettelyä; odottaa lisäksi komission ehdottavan talousarvioesityksessään riittävää maksumäärärahojen tasoa, joka perustuu realistisiin ennusteisiin ja tarpeisiin, jotta unioni voi saavuttaa tavoitteensa;

18.  muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio huolehtivat siitä, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan; vaatii käyttämään kaikkia monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen sallimia keinoja, jotta unioni voisi täyttää oikeudelliset velvoitteensa ja jotta ei vaarannettaisi tai viivytettäisi maksuja sidosryhmille, kuten tutkijoille ja yliopistoille;

19.  kehottaa neuvostoa tulevan vuoden talousarviota käsitellessään luopumaan kaksinaismoralismista ja vastaamaan niihin odotuksiin, joita sen omat lausumat ja päätökset niin maksukriisistä, monivuotisesta rahoituskehyksestä, Eurooppa 2020 ‑strategiasta kuin investointien elvyttämisestä ovat synnyttäneet; katsoo, että tällaiset poliittiset lausumat ja sitoumukset ovat merkityksettömiä, jollei niiden ohella myönnetä riittäviä talousarviovaroja niiden täytäntöönpanemiseksi;

20.  lupaa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien asettamissa rajoissa ja akuutin maksumäärärahavajeen huomioon ottaen toimia budjettivallan käyttäjänä päättäväisesti ja vastuullisesti ja pyrkiä edistämään tarkoin kohdennettuja määrärahalisäyksiä poliittisten painopisteidensä mukaisille aloille, joilla on korkea varojen hyödyntämiskapasiteetti ja joilla on vakuuttavat mahdollisuudet saada aikaan hyviä tuloksia; aikoo tähän liittyen tarkastella erityisvaliokuntien tuella, minkä yksittäisten ohjelmien ja budjettikohtien avulla tähän tavoitteeseen parhaiten päästään;

21.  korostaa, että vuoden 2016 talousarviolla on ratkaiseva merkitys, sillä sen lisäksi, että vuosi on ensimmäinen, jolloin pannaan täytäntöön monivuotisen rahoituskehyksen uusi säännös maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta, sitä on tarkoitus käyttää myös vertailukohtana vaalien jälkeiselle monivuotisen rahoituskehyksen uudelleenarvioinnille ja tarkistamiselle, jotka on määrä aloittaa ennen vuoden 2016 loppua; korostaa, että on tarpeen vahvistaa poliittiset painopisteet ja määrittää hyvissä ajoin todistettavaa lisäarvoa unionin rahoituksesta saaneet alat, joihin katsotaan tarvittavan lisäinvestointeja vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää seurata tarkasti unionin keskeisten ohjelmien täytäntöönpanoa ja tuloksia jo nykyisen talousarviomenettelyn aikana;

22.  toistaa kannattavansa unionin omien varojen järjestelmän perinpohjaista uudistamista, sillä sen nykyiset puutteet johtavat vakaviin pattitilanteisiin talousarvioneuvotteluissa; pitää sen vuoksi poliittisesti erittäin tärkeänä Mario Montin johdolla toimivan omia varoja käsittelevän korkean tason ryhmän työtä; panee tyytyväisenä merkille korkean tason ryhmän ensimmäisen arviointikertomuksen, jossa ehdotetaan, että unionin talousarvion omia varoja koskevaa kysymystä tarkastellaan mahdollisimman laajasta perspektiivistä, ja odottaa innokkaasti tämän ryhmän työn tuloksia ja lopullisia ehdotuksia, jotka on määrä esitellä vuonna 2016 toimielintenvälisessä konferenssissa, jonne myös kansalliset parlamentit kutsutaan, ja joita on määrä tarkastella vaalien jälkeen monivuotisen rahoituskehyksen uudelleen tarkastelun ja tarkistuksen yhteydessä;

o
o   o

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(2)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0100.
(5)EUVL L 69, 13.3.2015.


Vuosikertomus 2013 "EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta"
PDF 334kWORD 101k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 vuosikertomuksesta 2013 "EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta" (2014/2155(INI))
P8_TA(2015)0062A8-0024/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2013” (COM(2014)0474) sekä sen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2014)0243, SWD(2014)0244, SWD(2014)0245, SWD(2014)0246, SWD(2014)0247 ja SWD(2014)0248),

–  ottaa huomioon OLAFin vuosikertomuksen 2013,

–  ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen kaudelta helmikuu 2013–tammikuu 2014,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013 ja toimielinten vastaukset,

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n talousarvion suojaaminen vuoden 2013 loppuun saakka” (COM(2014)0618),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen ”EU:n korruptiontorjuntakertomus” (COM(2014)0038),

–  ottaa huomioon korruptiosta tehdyn Eurobarometri-erityistutkimuksen 397,

–  ottaa huomioon alv-vajetta koskevat komission kertomukset,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 250/2014 ohjelman perustamisesta Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen alalla toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules III -ohjelma) ja päätöksen N:o 804/2004/EY kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2013 annetun ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 korvaamisesta(2),

–  ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi(4), 18. toukokuuta 2010 vahvistamansa kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin(5) ja 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Korruption torjuminen EU:ssa” (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta(6),

–  ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston lahjontaa koskevat rikos- ja siviilioikeudelliset yleissopimukset;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0024/2015),

A.  toteaa, että EU:n talousarvio, jota kukin jäsenvaltio rahoittaa suhteellisella maksuosuudellaan yhteisten objektiivisten perusteiden mukaisesti, tukee unionin politiikkojen täytäntöönpanoa, on osoitus yhtenäisyydestä ja toimii välineenä, jolla edistetään Euroopan yhdentymistä;

B.  toteaa, että EU:n taloudellisten etujen suojaamisella sekä moitteettoman varainhoidon periaatteella olisi varmistettava, että talousarvion tuloilla ja menoilla edistetään EU:n prioriteettien ja tavoitteiden saavuttamista ja lisätään kansalaisten luottamusta osoittamalla heille, että heidän rahojaan käytetään avoimella tavalla, täysin EU:n tavoitteiden ja toimintalinjojen mukaisesti ja EU:n kansalaisten etujen mukaisesti;

C.  toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien monimuotoisuus luo haastavan toimintaympäristön, jossa on torjuttava sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, ja että kaikenlainen EU:n varojen epäasianmukainen käyttö aiheuttaa henkilökohtaisten tappioiden ohella myös kollektiivisia tappioita ja vahingoittaa kunkin jäsenvaltion ja koko unionin etuja;

D.  toteaa, että yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen (yhteisöpetossopimus) kaltaisten nykyisten toimenpiteiden, joilla torjutaan petoksia, lahjontaa, rahanpesua ja muita unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia laittomia toimia, tehostamiseksi komissio on antanut ehdotuksen kahdesta rikosoikeudellisesta välineestä, yhteisöpetossopimusta koskevasta direktiivistä ja Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevasta asetuksesta (EPPO-asetus), joiden tarkoituksena on varmistaa tehokkaampi tutkinta ja veronmaksajien rahojen parempi suojelu kaikkialla Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

E.  ottaa huomioon, että petosten, lahjonnan ja rahanpesun torjunnan unionissa on oltava yksi unionin toimielinten toimintaa koskevista prioriteeteista ja että siksi jäsenvaltioiden välinen poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö on keskeistä;

I.Petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä ilmoittaminen

1.  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2013” (jäljempänä ”komission vuosikertomus”); pitää myönteisenä komission vuodesta 2011 alkaen toteuttamia monenlaisia oikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, joilla näin muokattiin uutta toimintaympäristöä, jossa voidaan tehostaa entisestään unionin taloudellisten etujen suojelua koskevia toimia; painottaa, että petostentorjunnan nykyiset riittämättömät tulokset eivät johdu sääntelyn puutteesta vaan siitä, että sääntely on pantu täytäntöön epätyydyttävällä tavalla; kehottaa komissiota vastaamaan seuraavassa kertomuksessaan ripeämmin näkökohtiin, joita parlamentti on esittänyt taloudellisten etujen suojaamista koskevien aiempien vuosikertomusten yhteydessä;

2.  muistuttaa, että Euroopan unionin taloudellisten etujen suojelu on erityisten tärkeää nyt, kun jäsenvaltiot ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja EU:n talousarviovarat ovat riittämättömät; painottaa, että EU:n varoja on hallinnoitava asianmukaisesti ja käytettävä mahdollisimman tehokkaasti;

3.  toteaa, että vuonna 2013 komissiolle ilmoitettiin yhteensä 15 779 sääntöjenvastaisuustapausta, joista 14 170 oli muita kuin petoksia ja 1 609 petoksia, ja että niihin liittyvät rahamäärät olivat yhteensä noin 2,14 miljardia euroa, joista noin 1,76 miljardia liittyi menoihin ja muodosti 1,34 prosenttia kaikista maksuista ja loput 380 miljoonaa muodostivat 1,86 prosenttia kerättyjen perinteisten omien varojen bruttomäärästä;

4.  panee merkille, että vaikka vuonna 2013 muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien taloudellinen kokonaisvaikutus laski noin 1,84 miljardiin euroon tai oli 38 prosenttia pienempi kuin vuonna 2012, tällaisten kirjattujen sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi 16 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna; toteaa lisäksi, että vuonna 2013 petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet lisääntyivät täydet 30 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna, kun taas niiden taloudellinen vaikutus, johon sisältyi 309 miljoonaa euroa EU:n rahoitusta, laski 21 prosenttia;

5.  toteaa, että niiden uusien tietojen perusteella, jotka on saatu sen seurauksena, että jäsenvaltiot ja komissio muuttivat merkittävästi tapaa ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista, vuotta 2013 koskevan komission vuosikertomuksen painopiste on siirtynyt yleisellä tasoilla käsitellyistä sääntöjenvastaisuuksista petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin; kehottaa komissiota säilyttämään tämän lähestymistavan tulevassa vuosikertomuksessaan EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta; kehottaa kuitenkin painokkaasti komissiota lisäämään entisestään tietojen saatavuutta ja analysoimaan entistä tehokkaammin muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien laajuutta, lajeja ja vaikutusta niiden huomattavan korkean lukumäärän takia sekä niihin liittyvän kielteisen, EU:n taloudellisia etuja vahingoittavan rahataloudellisen vaikutuksen vuoksi;

6.  painottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten mukaisesti komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa torjuakseen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa; muistuttaa, että komission ja jäsenvaltioiden välinen tiivis yhteistyö ja koordinointi ovat olennaisia unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojelun takaamiseksi, joten niitä on ratkaisevan tärkeää vahvistaa ja tehostaa mahdollisimman paljon; muistuttaa, että unionin taloudellisten etujen suojaaminen niin tulojen kuin menojen osalta edellyttää yhtäläistä valppautta;

7.  toteaa, että mahdollisten petoksiksi katsottavien sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja ilmoittaminen on viiden viime vuoden aikana ollut vähenemään päin, mutta muiksi kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on kasvanut vähitellen; pyytää komissiota tutkimaan yksityiskohtaisemmin tämän kasvun taustalla olevat syyt ja analysoimaan, johtuuko suuntaus siitä, että sääntöjenvastaisuustapauksia havaitaan enemmän, vai siitä, miten jäsenvaltiot luokittelevat tapauksia;

8.  on vakuuttunut, että yhteisöpetossopimusta koskevassa direktiivissä säädetyt rikosoikeudelliset keinot ovat tehokkaita ainoastaan, jos niissä annetaan selkeä määritelmä yhteisöpetossopimusta koskevista rikkomuksista ja kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa sovellettavat vankeusrangaistusten vähimmäis- ja enimmäiskestot sekä vanhentumisaikoja koskevat vähimmäissäännöt, jotka jatkossa pannaan tasapuolisesti ja tehokkaasti täytäntöön myös kaikissa jäsenvaltioissa;

Tulot – omat varat

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että 98 prosenttia perinteisistä omista varoista kerätään ilman merkittäviä ongelmia siten, että petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet muodostavat 0,29 prosenttia perinteisten omien varojen bruttomäärästä (niiden arvo on 61 miljoonaa euroa) ja muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet muodostavat 1,57 prosenttia perinteisten omien varojen määrästä (niiden arvo on 327,4 miljoonaa euroa); toteaa, että vuonna 2013 havaittujen petos- ja sääntöjenvastaisuustapausten rahallinen arvo oli yhteensä 380 miljoonaa euroa ja että jäsenvaltiot perivät tästä määrästä takaisin kaikkiaan 234 miljoonaa euroa; toteaa erityisesti, että kyseinen perinteisten omien varojen 62 prosentin takaisinperintäaste vuonna 2013 on tähän mennessä paras saavutus viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana;

10.  on huolissaan siitä, että useimmat 28 jäsenvaltion unionissa vuonna 2013 OWNRES-tietokantaan merkityt petostapauksiin liittyvät määrät (93 prosenttia) ja sääntöjenvastaisuustapauksiin liittyvät määrät (87 prosenttia) kytkeytyivät tullausmenettelyyn ”luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen”; kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla pyritään tehostamaan luovuttamista vapaaseen liikkeeseen koskevaa tullausmenettelyä, jotta se ei olisi enää yhtä altis petoksille ja sääntöjenvastaisuuksille;

11.  on huolissaan siitä, että vuonna 2013 OWNRES-tietokannassa petostapausten takaisinperintäaste oli ainoastaan 23,74 prosenttia, joka jää alle vuosien 2008–2012 keskiarvon, jolloin takaisinperintäaste oli 33,5 prosenttia; tähdentää, että vuonna 2013 ilmoitettujen sääntöjenvastaisuustapausten takaisinperintäaste oli 67,9 prosenttia; korostaa yleisesti ottaen jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission yksiköiden vastuuta aiheettomasti maksettujen määrien takaisin perimisessä ja kehottaa niitä kantamaan asianmukaisesti tämän vastuun ja kasvattamaan tuntuvasti petostapausten takaisinperintäastetta, joka on yleisesti ottaen huomattavan alhainen verrattuna muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien takaisinperintäasteeseen;

12.  pitää myönteisenä, että EU allekirjoitti vuonna 2013 YK:n pöytäkirjan tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi; toteaa, että tähän mennessä pöytäkirjan on allekirjoittanut 15 jäsenvaltiota ja että ainoastaan Itävalta on ratifioinut sen; pyytää siksi muita jäsenvaltioita saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen mahdollisimman pian;

13.  korostaa, että raskaasti verotettavien tavaroiden salakuljetus aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarvioille ja että yksin EU:ssa tapahtuvasta savukkeiden salakuljetuksesta johtuvien välittömien tullitulojen menetysten arvioidaan olevan yli 10 miljardia euroa vuodessa; muistuttaa lisäksi väärennettyjen tavaroiden kaupasta, joka aiheuttaa vahinkoa sekä jäsenvaltioiden veroviranomaisille että unionin yrityksille;

14.  viittaa käynnissä olevaan työhön bruttokansantuloa (BKTL) koskevien tietojen parantamiseksi ja näkökohtiin, joita on käsitelty Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 11/2013, jossa edellytetään lyhyempää ja paremmin kohdennettua BKTL-lukujen tarkastamista sekä tuloksia koskevan raportoinnin ja yhteensovittamisen parantamista, jotta BKTL-järjestelmää voitaisiin hyödyntää alati luotettavammin EU:n tuloja koskevissa laskelmissa;

15.  toteaa, että harmaan talouden sisällyttämisellä kansalliseen tilinpitoon olisi edistettävä täydellisempien ja luotettavien BKTL-tietojen varmistamista; kehottaa komissiota ja Eurostatia syventämään yhteistyötä kansallisten tilastoviranomaisten kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kyseistä elementtiä käsitellään kaikissa jäsenvaltioissa johdonmukaisesti ja vertailukelpoisesti käyttäen kaikkein uusimpia tietoja;

16.  korostaa, että alv-petosten ja alv:n kiertämisen vuoksi monien jäsenvaltioiden alv-vaje on jatkuvasti suuri; painottaa, että komissiolla on valtuudet valvoa ja tarkkailla jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä; kehottaa siksi komissiota käyttämään kaikkia valtuuksiaan auttaakseen jäsenvaltioita torjumaan alv-petoksia ja alv:n kiertämistä;

17.  toteaa lisäksi, että jäsenvaltiot kirjasivat vuonna 2013 yhteensä 133 savukkeiden salakuljetustapausta, joita koskevien perinteisten omien varojen määräksi arvioitiin noin 7 miljoonaa euroa; korostaa, että tämä suuntaus merkitsee jyrkkää laskua verrattuna vuoteen 2012, jolloin ilmoitettiin 224 tapauksesta, joita koskevat määrät olivat noin 25 miljoonaa euroa; on erittäin huolissaan siitä, että Tanska, Viro, Espanja, Ranska, Kypros, Luxemburg, Portugali, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi eivät ilmoittaneet vuonna 2013 komissiolle yhdestäkään savukkeiden salakuljetustapauksesta, ja kyseenalaistaa näiden jäsenvaltioiden raportointiprosessin tehokkuuden; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ilmoittamaan salakuljetus- ja väärennöstapauksista komissiolle paikkansapitävästi ja ajoissa, jotta perinteisille omille varoille aiheutunut haitta voidaan arvioida paremmin;

18.  toteaa, että komissio julkaisee selvityksen tupakkatuotteiden paikannus- ja jäljitysjärjestelmien toteutettavuudesta; tähdentää, että tämä merkitsee valtaisaa edistysaskelta salakuljetuksen torjumisessa; edellyttää, että komissio suunnittelee ja ottaa käyttöön avoimen ja kilpailukykyisen paikannus- ja jäljitysjärjestelmän, jotta järjestelmän rakenne ja toimintatapa eivät suosi mitään yksittäistä ratkaisuntarjoajaa tai vain harvoja ratkaisuntarjoajia;

Valmisteveron alaisten tuotteiden tietojenvaihtojärjestelmä

19.  muistuttaa, että

   parlamentti totesi 3. huhtikuuta 2014 unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevasta vuosikertomuksesta 2012 antamassaan päätöslauselmassa(7), että valvontaviranomaiset ovat havainneet rikollisryhmien hyödyntävän enenevässä määrin valmisteveron alaisten tuotteiden tietojenvaihtojärjestelmää (EMCS) ja että parlamentin mielestä järjestelmän mukaisesti kuljetettuja tavaroita koskevassa fyysisessä valvonnassa on puutteita;
   komission olisi toimitettava seuraavassa, unionin taloudellisten etujen suojaamista vuonna 2014 koskevassa vuosikertomuksessa parlamentille ajantasaiset tiedot toimenpiteistä, joilla on pyritty fyysisten tarkastusten lisäämiseen;
   EMCS-käyttöoikeuksia on kiristettävä siten, että niihin sisältyy kaupankäyntiä edeltävän vaatimustenmukaisuuden kattava historia, jolloin liiketoiminnan harjoittajalle voidaan myöntää ”valtuutetun taloudellisen toimijan” (”luotettavan liiketoiminnan harjoittajan”) asema, ja siten sallimaan ainoastaan kyseisen aseman saaneille toiminnan EMCS-järjestelmässä suoraan ja itsenäisesti;
   parlamentti kehotti komissiota esittämään tulokset meneillään olevista tutkimuksista, jotka koskevat tarvetta muuttaa direktiiviä 2008/118/EY;
   jäsenvaltioiden rekisteriä käyttäviin henkilöihin ja yrityksiin kohdistamien tarkastusten olisi oltava entistä tehokkaampia ja kattavampia;
   komission olisi tehtävä selkoa veroviranomaisten yhteistyön syventämistä koskevista toimista, koska tavaroista voidaan antaa väärä ilmoitus valmisteverojen kiertämiseksi;
   valtuutettujen varastojen välillä tehtävien valmisteveron alaisten siirtojen määräajat ovat epärealistisen pitkät, minkä vuoksi samaan ilmoitukseen voidaan sisällyttää useita siirtoja ja muutoksia ennen kuin luovutuspäivämäärä lisätään järjestelmään; lähettäjän on siksi ilmoitettava viipymättä mahdollisista muutoksista ilmoitetun määräjäsenvaltion ja uuden määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle;
   parlamentti on pyytänyt, että valmisteveron alaisten tavaroiden vastaanottoraportin antamisen enimmäisaika olisi yksi arkipäivä ja että lisäksi kyseinen aika laskettaisiin ja määritettäisiin kutakin toimitusta varten käytetyn kuljetustyypin sekä lähtö- ja määräpaikkojen välisen etäisyyden mukaan; pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille, kun edellä mainittu on saatu toteutettua;
   valtuutettujen varastojen perustamiseen vaadittavat vakuudet ovat liian matalat valmisteveron alaisten tavaroiden arvoon nähden, minkä vuoksi parlamentti pyysi komissiota vahvistamaan tavaroiden tyypistä ja kaupan todellisesta määrästä riippuvan muuttujan; pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille, kun edellä mainittu on saatu toteutettua;
   parlamentti on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön omat EMCS‑järjestelmänsä, jotka perustuvat komission yleisluontoisesti määrittelemiin vaatimuksiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota tekemään aloitteen koko EU:n kattavan yhtenäisemmän järjestelmän käyttöönottamisesta;

Menot

20.  varoittaa EU:n menoja koskevien petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärän 76 prosentin hälyttävästä kasvusta ja pyytää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta tällainen kielteinen suuntaus estetään tulevina vuosina;

21.  ilmaisee huolensa siitä, että maatalouden alalla sekä sääntöjenvastaisuudet että petokset lisääntyivät huomattavasti vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna; toteaa, että vuonna 2013 ilmeni uusi merkittävä rikkomissuuntaus, jossa edunsaaja ei ollut laatuvaatimusten mukainen ja jonka vuoksi raportoitiin 51:stä petokseksi ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta; katsoo, että tällaiset suuntaukset edellyttävät kohdennettuja toimenpiteitä, joilla pyritään toisaalta eliminoimaan käytännöt, jotka voivat johtaa tahattomiin rikkomuksiin, ja toisaalta aggressiivisesti torjumaan korruptoitunutta ja rikollista käyttäytymistä;

22.  kiittää jäsenvaltioita siitä, että ne perivät varainhoitovuonna 2013 edunsaajilta takaisin 197 miljoonaa euroa maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla, vaikka vuoden loppuun mennessä edunsaajilta oli edelleen perimättä takaisin 1 318,3 miljoonaa euroa, josta on 50/50-mekanismin soveltamisen perusteella maksamatta EU:n talousarvioon 1 097,1 miljoonaa euroa; on huolissaan siitä, että Euroopan maatalouden tukirahastoa koskeva takaisinperintäaste jää selvästi alle kokonaiskeskiarvon ja että vuonna 2009 havaituista sääntöjenvastaisuuksista ei ollut peritty takaisin puoltakaan vuoden 2013 loppuun mennessä;

23.  kiinnittää huomiota merkittäviin eroihin jäsenvaltioiden kyvyssä periä takaisin määriä, jotka on menetetty YMP:n puitteissa sääntöjenvastaisesti maksettuina maksuina, ja kehottaa jäsenvaltioita, joiden takaisinperintäaste on alle 33 prosenttia, parantamaan merkittävästi tuloksiaan vuonna 2015 ja sitä seuraavina vuosina;

24.  panee merkille, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) vuonna 2013 tehdyn uudistamisen jälkeen jäsenvaltiot ovat hyötyneet joustavuuden lisäämisestä politiikan soveltamisessa ja että ne etenkin voivat mukauttaa politiikkaa alueellisten tai kansallisten valmiuksien ja prioriteettien mukaisesti ja tehdä siirtoja eri pilareiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että joustavuutta ei lisätä seuranta- ja arviointijärjestelmien kustannuksella; toteaa lisäksi, että komissio on uuden YMP:n yhteydessä laatimassa yksinkertaistamisohjelmaa; kehottaa komissiota mukauttamaan yksinkertaistamisohjelmaansa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston petosten vastaiseen strategiaan ja säilyttämään yksinkertaistamisen ja EU:n moitteettoman varainhoidon välisen tasapainon varmistamalla, että valvontaa on riittävästi;

25.  on huolissaan myös siitä, että maatalousalalla sääntöjenvastaisuuden ilmenemisen ja sen havaitsemisen ja lopulta komissiolle ilmoittamisen välillä on keskimäärin 6,3 vuoden viive, kun muilla aloilla viive on 2,75 vuotta; muistuttaa, että sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen jälkeen käynnistetään lisämenettelyjä (takaisinperintämääräykset, OLAFin tekemät tutkinnat jne.); pyytää komissiota määrittämään yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvan havaitun sääntöjenvastaisuuden keskimääräisen elinkaaren sekä vähimmäis- ja enimmäiselinkaaren kullakin toimintalohkolla;

26.  toivoo, että kalastusalalla vuonna 2013 ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien huomattava 475 prosentin kasvu edustaa yksivuotista huippuarvoa, joka liittyy alan ohjelmien täytäntöönpanon viivästymiseen, ja katsoo, että se ei saisi edustaa negatiivista suuntausta, joka heikentää käsitystä EU:n kalastuspolitiikan arvosta;

27.  panee huolestuneena merkille, että koheesiopolitiikan alalla ilmoitettujen sääntöjenvastaisuustapauksien lukumäärä on kasvanut 15 prosenttia; panee kuitenkin myös merkille sen, että rahamäärät ovat laskeneet 49 prosenttia muissa kuin petoksiksi ilmoitetuissa tapauksissa ja 22 prosenttia petostapauksissa;

28.  panee merkille, että 321 petoksiksi ilmoitettua sääntöjenvastaisuutta ja 4 672 muuta sääntöjenvastaisuutta liittyi koheesiopolitiikkaan; panee merkille, että molemmissa luokissa ilmoitusten lukumäärä kasvoi 15 prosenttia vuodesta 2012 ja että samoin kuin aiempina vuosina, vuonna 2013 suurin osa sääntöjenvastaisuuksista (63 prosenttia) liittyi edelleen koheesiopolitiikkaan; panee kuitenkin merkille, että molemmissa luokissa määrät laskivat, niissä voitiin havaita aiempien vuosien kokemuksiin perustuvaa asteittaista kohentumista ja että ensimmäistä kertaa koheesiopolitiikka ei ollut se talousarviomenojen alue, jonka ilmoitetuissa sääntöjenvastaisuuksissa oli eniten petoksia;

29.  pitää kuitenkin valitettavana, että takaisin perittäviä määriä ja varainhoitovuoden 2013 koheesiopolitiikkaan liittyviä takaisinperintäasteita koskevat saatavilla olevat tiedot ovat puutteellisia; kehottaa komissiota antamaan tulevissa vuosikertomuksissaan tältä osin tarkempia tietoja;

30.  toteaa, että keskitetyn hallinnoinnin periaatteen mukaisten menojen osalta viiden vuoden kaudella petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien takaisinperintäaste oli 54,4 prosenttia ja muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien 63,9 prosenttia; kehottaa komissiota jatkamaan takaisinperintäprosessin parantamista ja nopeuttamaan sitä;

31.  kehottaa komissiota ottamaan täyden vastuun EU:n talousarviosta aiheettomasti maksettujen varojen takaisinperinnästä ja laatimaan kaikille jäsenvaltioille yhdenmukaiset raportointiperiaatteet asianmukaisten, vertailukelpoisten ja paikkansapitävien tietojen keräämistä varten;

32.  on huolissaan siitä, että vuosina 2009–2013 keskitetyn hallinnoinnin mukaisesti annettujen sääntöjenvastaisuuksia (sekä petoksiksi ilmoitettuja että muita kuin petoksiksi ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia) koskevissa takaisinperintämääräyksissä ilmeni keskimäärin 3,4 vuoden viive sääntöjenvastaisuuden alkamisen ja sen havaitsemisen välillä; toteaa, että yli puolet tapauksista (54 prosenttia) havaittiin neljän vuoden kuluttua sääntöjenvastaisesta toiminnasta, ja toisen puoliskon (46 prosenttia) osalta viive oli neljästä kolmeentoista vuotta; muistuttaa, että sääntöjenvastaisuuden havaitsemisen jälkeen käynnistetään lisämenettelyjä (takaisinperintämääräykset, OLAFin tekemät tutkinnat jne.); pyytää komissiota määrittämään keskitetyn hallinnoinnin piiriin kuuluvan havaitun sääntöjenvastaisuuden keskimääräisen elinkaaren sekä vähimmäis- ja enimmäiselinkaaren;

33.  on tyytyväinen, että Euroopan sosiaalirahastoa koskevien vuonna 2013 petoksiksi ilmoitettujen tapausten määrä oli 40 prosenttia alhaisempi kuin vuosina 2009 ja 2010 ja että vuosi 2013 oli kolmas perättäinen vuosi, jonka aikana tätä myönteistä suuntausta voitiin pitää yllä;

34.  panee tyytyväisenä merkille, että ohjelmakaudella 2007–2013 hallinnolliset varmennukset, paikan päällä tehdyt tarkastukset ja tilintarkastukset johtivat siihen, että petosten havaitsemisaste nousi 63 prosenttiin, mikä on huomattavasti enemmän kuin aikaisemman seitsemän vuoden jakson alle 20 prosentin osuus, vaikka osuus laski hieman eli 55 prosenttiin vuonna 2013;

35.  ottaa huomioon, että komissio saattoi päätökseen vuonna 2013 koheesiopolitiikan alalla 217 maksujen keskeyttämispäätöstä ja että vuoden lopulla oli avoinna vielä 131 tapausta (keskeytettyjä maksatuksia oli 1,977 miljoonan euron edestä); toteaa lisäksi, että komissio teki vuonna 2013 15 lykkäämispäätöstä ja tammikuussa 2014 kaksi lykkäämispäätöstä;

36.  toteaa, että vuonna 2013 liittymistä valmistelevan tuen yhteydessä raportoitiin 33:sta petokseksi ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta, joiden rahallinen arvo oli 14,4 miljoonaa euroa ja jotka liittyivät lähinnä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityiseen liittymisohjelmaan (Sapard); toteaa lisäksi, että liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) yhteydessä raportoitiin yhdeksästä petokseksi ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta, joita oli kaikkiaan 1,2 miljoonan euron edestä; ottaa huomioon, että vuosina 2003–2013 liittymistä valmistelevan tuen takaisinperintäasteet olivat sääntöjenvastaisuustapauksissa 37,36 prosenttia ja petostapauksissa 29,22 prosenttia; kehottaa komissiota ja IPA:n piiriin kuuluvia edunsaajamaita toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että IPA:n takaisinperintäaste on suurempi;

37.  kehottaa esittämään ehdotuksia rahoitusohjelmien määrän vähentämiseksi etenkin, jos ne ovat osin päällekkäisiä, ja ohjelmien kohdentamiseksi mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioille, jotka tarvitsevat tukea kipeimmin, minkä johdosta kaikilla ohjelmilla ei välttämättä tueta toimintaa kaikissa jäsenvaltioissa;

38.  on huolissaan siitä, että useissa EIP:n rahoittamissa hankkeissa on esiintynyt korruptiota ja petoksia; ottaa huomioon, että EIP:n 8. marraskuuta 2013 päivätyssä asiakirjassa, jossa määritellään korruption, petosten, kilpailunvastaisen yhteistyön, pakottamisen, estämisen, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja vastustamista koskeva EIP:n toimintalinja, todetaan, että monissa tapauksissa EIP:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanoon ei liity riittävää valvontaa; ilmaisee huolensa siitä, että vuonna 2013 EIP rahoitti Passante di Mestre ‑hanketta kaikkiaan 350 miljoonalla eurolla ja että vaikka hankkeessa ilmeni korruptiota ja petoksia, mikä johti useiden mukana olleiden henkilöiden pidätykseen, EIP harkitsee, antaako se tälle hankkeelle 700 miljoonaa euroa lisärahoitusta hankejoukkolainojen muodossa; kehottaa siksi tapauksissa, joissa todistetusti esiintyy petoksia tai korruptiota, EIP:tä keskeyttämään ja/tai lopettamaan mahdollisesti suunnitellun tai meneillään olevan rahoituksen asianomaisille hankkeille;

II.Havaitut ongelmat ja tarvittavat toimenpiteet

39.  korostaa olevansa huolissaan EU:n talousarvioon kohdistuvista jatkuvista uhista, jotka aiheutuvat sääntöjen noudattamatta jättämisestä (muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet) ja tarkoituksellisista rikkomuksista ja rikoksista (eli petoksista); vaatii tehostamaan jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien välttämistä ja korjaamista sekä petosten torjuntaa koskevat asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet ja keinot;

40.  korostaa, että jäsenvaltiot eivät ole useana vuonna kyenneet toimittamaan tietoja ajoissa tai toimittamaan paikkansapitäviä tietoja; toteaa jälleen olevansa huolissaan siitä, että jäsenvaltioissa on vieläkin erilaisia petoksiksi ilmoitettujen ja muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien havaitsemista ja niistä ilmoittamista koskevia lähestymistapoja muun muassa koheesiopolitiikan ja maatalouden alalla ja että oikeudellista kehystä sovellettaessa tehdään joissakin tapauksissa epätavanomaisia tulkintoja; panee merkille, että tämä estää tekemästä vertailuja ja objektiivisia arvioita ja parlamenttia, komissiota ja OLAFia antamasta suosituksia; kehottaa komissiota kehittämään yhteisiä ohjeita ja osoittimia, joilla voitaisiin kaventaa jäsenvaltioiden lähestymistavoissa ilmeneviä eroja ja kehittämään todella havaittuja sääntöjenvastaisuuksia ja toteutettuja toimenpiteitä sisältävän yhtenäisen ja kattavan tietopankin, myös sellaisia lahjonta- ja petostapauksia varten, joissa on mukana valtion virkamiehiä, ja antamaan siten viranomaisille ja kansalaisille luotettavia, vertailukelpoisia ja keskitettyjä tietoja tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi ja jotta voidaan arvioida puolueettomasti pikemminkin rikkomusten todellista kuin koettua vakavuutta ja niistä vastuussa olevia osapuolia;

41.  toteaa, että komission jäsenvaltioille vuonna 2012 antamat suositukset, joiden täytäntöönpanon tilanteesta on raportoitu komission vuosikertomuksessa 2013 – ja etenkin petostentorjunnan yhteensovittamisyksiköitä, petoksia koskevia yhteisiä sääntöjä, julkisten hankintojen uudistamista, petoksiksi ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia ja tarkastus- ja valvontajärjestelmiä sekä riskinarviointijärjestelmää koskevat suositukset – olivat yleisesti ottaen asianmukaisia; pitää valitettavana, että eräisiin huolenaiheisiin ei paneuduttu täysipainoisesti; mainitsee esimerkkinä sen, että kaikki jäsenvaltiot eivät käynnistäneet valmisteluja monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 ja siinä olevien petosten ehkäisemistä koskevien säännösten toteuttamista varten; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission vuonna 2012 antamia suosituksia ja varmistamaan komission vuoden 2011 kertomuksessaan sekä vuoden 2013 kertomuksessaan niille osoittamien suositusten perusteelliset jatkotoimet sekä toimittamaan perustellun selityksen tapauksissa, joissa suosituksia ei ole voitu noudattaa;

42.  toteaa, että muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet aiheutuvat usein sääntöjen, monimutkaisten vaatimusten ja säännösten puutteellisesta tuntemisesta; korostaa, että sekä tuloja että menoja koskevien sääntöjen muutokset, yksinkertaistamiseen tähtäävät muutokset mukaan luettuina, edellyttävät, että niiden asianmukaisesta täytäntöönpanosta vastaavilla viranomaisilla on aikaa hyväksyä ne; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tässä yhteydessä parantamaan oikeudellisesta kehyksestä esitettyjen tulkintojen yhteensovittamista ja tehokasta soveltamista, toteuttamaan kohdennettuja ja oikea-aikaisia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hallinnollista kapasiteettia sekä julkishallinnossa että sidosryhmien parissa, kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan lukien, myös ohjauksen ja koulutuksen avulla ja siten, että toteutetaan järjestelyjä pätevän ja osaavan henkilöstön säilyttämiseksi; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita toteuttamaan väliarvioinnin sen arvioimiseksi, torjutaanko ja vähennetäänkö koheesiopolitiikan uudessa sääntelyrakenteessa edelleen sääntöjenvastaisuuksien riskiä, sekä arvioimaan mahdollisuutta nykyisen säännön entistä laajempaan yksinkertaistamiseen;

43.  katsoo, että jäsenvaltioita, jotka havaitsevat sääntöjenvastaisuuksia ja ilmoittavat niistä omasta aloitteestaan, petostapaukset mukaan luettuina, olisi tuettava ja rohkaistava parantamaan entisestään ilmoittamista ja hallinnointia koskevia järjestelmiään; on huolestunut siitä, että komissio ei ole pystynyt selvittämään, johtuvatko tiettyjen jäsenvaltioiden alhaiset havaittuja sääntöjenvastaisuuksia ja petostapauksia koskevat luvut ja suuret erot eri vuosina ilmoitettujen tapausten lukumäärässä näiden jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien tehottomuudesta;

44.  pitää valitettavana, että ainoastaan eräät jäsenvaltiot kohdentavat riittävästi varoja petosten torjumiseen, eikä hyväksy sitä, että petoksiksi ilmoitettujen säännönvastaisuuksien osalta tietyt jäsenvaltiot rajoittavat toimensa ainoastaan korjaaviin toimenpiteisiin tutkimatta mahdollista rikosta eivätkä rankaise vastuullisia, minkä vuoksi ne eivät pysty suojelemaan asianmukaisesti EU:n ja yksittäisten veronmaksajien taloudellisia etuja; toteaa, että rikostapauksia ja niiden selvittämistä koskevia tuloksia koskevat jäsenvaltioiden toimittamat tilastot ovat epätäydellisiä, mikä tekee vaikeaksi arvioida, kuinka tehokasta petostutkinta ja syytteeseenpano jäsenvaltioissa on; katsoo näin ollen, että tehtävillä päätöksillä, joilla otetaan käyttöön rikosoikeudellinen vastuu EU:n tasolla, ja Euroopan syyttäjänviraston perustamisella tällaisia sääntöjenvastaisuuksia koskevan tutkinnan käynnistämistä ja yhteensovittamista varten olisi heikennettävä voimakkaasti halukkuutta ryhtyä laittomaan toimintaan ja luopua asianmukaisista prosesseista, joiden avulla ryhdytään toimiin ja langetetaan seuraamuksia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavan korruptoituneen tai rikollisen käyttäytymisen johdosta;

45.  on sitä mieltä, että tehokas korruption vastainen toiminta on mahdollista, jos rikosoikeudellisia toimenpiteitä noudatetaan ja täydennetään entistä paremman avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kaltaisilla muilla toimenpiteillä; vaatii sen vuoksi, että jäsenvaltiot osoittavat korruption tehokkaassa torjunnassa lujaa poliittista tahtoa sekä kansallisella että EU:n tasolla hyväksymällä vaikuttavaa korruptionvastaista lainsäädäntöä ja edistämällä nykyisten ehdotusten käsittelyä EU:n tasolla, ja kehottaa kansalaisia painostamaan vakuuttavasti hallituksia, jotta ne jatkaisivat ponnekkaasti merkityksellisiä korruption vastaisia toimia;

46.  pitää myönteisenä helmikuussa 2014 julkaistua ensimmäistä EU:n korruptiontorjuntakertomusta ja katsoo, että se helpottaa korruption torjuntaa koskevien toimien seurantaa ja arviointia, ja toistaa, että on erityisen tärkeää antaa mahdollisuus olemassa olevien parhaiden käytäntöjen tehokkaampaan vaihtamiseen, jota kyseisessä kertomuksessa korostettiin. pitää myönteisenä myös korruption torjumista EU:ssa koskevaa komission tiedonantoa (COM(2011)0308), jossa kartoitetaan tarvittavia toimenpiteitä nykyisten korruptionvastaisten välineiden käytön parantamiseksi ja ehdotetaan tapoja tiukempien korruptionvastaisten toimien sisällyttämiseksi eräille sisä- ja ulkopolitiikan aloille; katsoo kuitenkin, että korruptiontorjuntakertomuksen soveltamisalaa on laajennettava kattamaan rajatylittävät ja EU:n tason korruption muodot ja että siinä on arvioitava, millaisilla toimenpiteillä EU:n toimielinten nuhteettomuutta voitaisiin parantaa edelleen; korostaa, että tarvitaan kattavaa ja johdonmukaista korruptionvastaista strategiaa, jossa käsitellään kaikkia EU:n politiikkoja, joilla reagoidaan muun muassa ensimmäisessä EU:n korruptiontorjuntakertomuksessa esille nostettuihin huolenaiheisiin; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten unionin toimielimet ovat soveltaneet sisäistä korruptionvastaista politiikkaansa, korruption vastaisesta Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksesta aiheutuvat unionin velvoitteet mukaan luettuina;

47.  korostaa, että hallintoviranomaisten ja petostentorjuntaelinten välille tarvitaan rakenteellista yhteistyötä ja että eri jäsenvaltioiden ja saman jäsenvaltion eri hallintorakenteiden on sovitettava toimintansa yhteen ja vaihdettava parhaita käytänteitä, jotta petosten torjumiseen voitaisiin soveltaa mahdollisimman yhtenäistä lähestymistapaa; kehottaa komissiota luomaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihtomekanismin, jotta voidaan vertailla ristiin kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevia kirjanpitotietoja ja auttaa havaitsemaan mahdolliset ylikansalliset petokset monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 yhteydessä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen makrokategorian osalta (Euroopan sosiaalirahasto – ESR, Euroopan aluekehitysrahasto – EAKR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto – maaseuturahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto – EMKR), jotta voidaan varmistaa laaja-alainen lähestymistapa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisessa;

48.  korostaa, että avoimuuden lisääminen on avain petollisten menettelyjen paljastamiseen, koska se mahdollistaa asianmukaisen valvonnan; palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti aiempina vuosina komissiota julkaisemaan EU:n varojen edunsaajien keskitetyn avoimuuden varmistamiseksi kaikki edunsaajat komission verkkosivustossa riippumatta varojen hoitajasta ja kaikilta jäsenvaltioilta vähintään yhdellä unionin virallisella kielellä saatujen standardoitujen tietojen perusteella; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission kanssa ja toimittamaan sille luotettavat ja täydelliset tiedot jäsenvaltioiden hoitamien EU:n varojen edunsaajista; pitää valitettavana, ettei toimenpidettä ole pantu täytäntöön ja kehottaa komissiota panemaan sen kiireellisesti täytäntöön; pitää valitettavana, että komissio ei ole ottanut tätä toistuvaa pyyntöä huomioon;

49.  kehottaa komissiota edistämään asianmukaista lainsäädäntöä, joka koskee tietolähteiden suojelemista, tietojen saatavuutta sekä edunvalvonnan avoimuutta, koska nämä tekijät ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat valvoa hallituksia ja EU:n toimielimiä ja että niiden käytänteitä voidaan seurata yleisesti; kehottaa myös tukemaan EU:n rahoituksella alan riippumattomien organisaatioiden toimintaa muun muassa myöntämällä rahoitustukea rajojen yli harjoitettavaa tutkivaa journalismia varten;

50.  kehottaa komissiota tehostamaan EU:n talousarviomenoja koskevaa valvontatehtäväänsä valvonta- ja tarkastustoimien, korjaavien toimintasuunnitelmien ja maksuvaatimusten esittämistä edeltävien varoituskirjeiden avulla; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden viranomaisia tehostamaan toimiaan ja hyödyntämään potentiaaliaan virheiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ennen maksun hakemista komissiolta hyödyntäen täysimääräisesti niiden saatavilla olevaa tietoa; korostaa tässä suhteessa ennalta ehkäisevien toimien erityistä merkitystä laittomien maksujen estämisessä ja väärinkäytettyjen varojen takaisinsaamista koskevien myöhempien toimenpiteiden välttämisessä;

51.  suhtautuu myönteisesti julkisia hankintoja koskevien direktiivien ja käyttöoikeussopimuksia koskevan direktiivin hyväksymiseen ja panee tyytyväisenä merkille, että kymmenen jäsenvaltiota on jo ottanut käyttöön julkisia hankintoja koskevia erityisiä toimenpiteitä tai toimenpidekokonaisuuksia korruption vähentämiseksi sekä hallinto-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmien avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan julkisia hankintoja koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa, jotta jäsenvaltioille voidaan antaa tarvittavaa tukea ohjauksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen ja koulutuksen avulla; kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti ja puolueettomasti, millä tavoin jäsenvaltiot noudattavat voimassa olevia direktiivejä, ja käynnistämään tarvittaessa rikkomismenettelyn;

52.  panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuvien sääntöjenvastaisuuksien ja petosten määrä on edelleen korkea; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä julkisista hankinnoista äskettäin 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(8), vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU(9), ja käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU(10), jotta voidaan entisestään vähentää sääntöjenvastaisuuksien ja petosten riskiä;

53.  suhtautuu myönteisesti EAKR:n ja koheesiorahaston hallinnoinnista vastaavia julkishallinnon yksiköitä tukevan hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen erikoistuneen osaamiskeskuksen perustamiseen sekä osaamiskeskuksen yhdessä asiasta vastaavien komission yksiköiden kanssa kehittämän julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman käyttöönottoon; pyytää kuitenkin, että komissio raportoi keskuksen toiminnan tuloksena tähän mennessä saavutetuista konkreettisista tuloksista sekä edellä mainitun toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta;

54.  kehottaa komissiota soveltamaan edelleen tiukkaa maksujen keskeytysten ja lykkäämisen politiikkaa;

55.  suhtautuu myönteisesti komission petostentorjuntastrategian täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseen ja jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille annettuun ohjaukseen asiaankuuluvien petostentorjuntasäännösten täytäntöönpanosta; vaatii kuitenkin, että komissio hyväksyy Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä entistä yksinkertaisemmat säännöt, joilla helpotetaan varojen vaikuttavaa ja tehokasta hyödyntämistä, samalla kun varmistetaan, että delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät heikennä petostentorjunnan tasoa;

56.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot ovat perustaneet petostentorjunnan koordinointivirastoja uuden OLAF-asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla ja että Saksa on vahvistanut uudelleen tekevänsä yhteistyöjärjestelyjä OLAFin kanssa; toteaa, että petostentorjunnan koordinointivirastoilla (AFCOS) pyritään helpottamaan tehokasta yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja OLAFin kanssa, ja vaatii, että jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole nimenneet petostentorjunnan koordinointivirastoja, nimeävät ne viipymättä; toivoo, että petostentorjunnan koordinointivirastot auttavat parantamaan sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista ja tukevat asiaa koskevien EU:n säädösten tasapainoista tulkintaa; on kuitenkin huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden perustamien erilaisten petostentorjunnan koordinointivirastojen toiminnassa, tehtävissä ja valtuuksissa sekä henkilöresursseissa on tuntuvia eroja; toteaa, että asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ei ole määritelty yksityiskohtaisesti petostentorjunnan koordinointivirastojen valtuuksia, institutionaalista kehystä eikä tehtäviä, mutta katsoo, että toiminnallisesti riippumattomat petostentorjunnan koordinointivirastot, joilla on kattavat valtuudet, mukaan lukien tutkintavaltuudet, ovat vertailukohta, jota kaikkien jäsenvaltioiden on kehitettävä;

57.  kiittää komissiota siitä, että se on tehnyt selkoa Herkules II -ohjelman tuloksista; ottaa huomioon, että Herkules II:n vuoden 2013 talousarvion maksusitoumusmäärärahoja vähennettiin 14 miljoonaan euroon ja maksumäärärahoja 9,9 miljoonaan euroon vuoteen 2012 verrattuna, mikä johtui siitä, että rahoitussitoumusten täyttämisessä ilmeni vaikeuksia vuonna 2013 ja sitä edeltäneinä vuosina; panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot ovat entistä kiinnostuneempia Herkules II -toiminnasta, sillä hakemuksia jätetään ehdotuspyyntöjen jälkeen yhä enemmän; pitää myönteisinä tuloksia, joita esimerkiksi Saksa, Espanja ja Romania saavuttivat vuonna 2013 käyttämällä erittäin pitkälle kehittyneitä ja ylikansallisesti yhteensopivia teknisiä välineitä, jotka oli hankittu ohjelman puitteissa;

58.  pitää myönteisenä, että on hyväksytty asetus, joka koskee Herkules III -ohjelman käynnistämistä rahoituskaudella 2014–2020 ja joka mahdollistaa sen, että teknisen tuen avustusten osarahoitusosuus voidaan nostaa enintään 80 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista ja poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jopa 90 prosenttiin, kun taas Herkules II -päätöksessä sovellettiin enimmäisosuutena 50:tä prosenttia; toteaa, että ensimmäinen ehdotuspyyntökierros käynnistettiin menestyksekkäästi vuonna 2014; on kuitenkin huolissaan siitä, että jäljellä olevat maksut vaikuttavat ohjelmaan jo nyt merkittävästi, mikä saattaa haitata rahoitettuja ja tulevia hankkeita; korostaa moitteettomien rahoitusvälineiden merkitystä unionin resursseihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjunnassa; katsoo, että tällaisia välineitä ovat esimerkiksi Perikles 2020 ja Herkules III.

59.  suhtautuu myönteisesti hyviin tuloksiin, joita on saavutettu lukuisissa yhteisissä tullioperaatioissa, mukaan luettuina OLAFin ja jäsenvaltioiden yhteistyö useiden kolmansien maiden yksiköiden kanssa, sekä verotuksen ja tulliliiton pääosaston, Europolin ja Frontexin aktiiviseen tukeen, jonka ansiosta on muun muassa takavarikoitu 68 miljoonaa salakuljetettua savuketta, 124 kiloa kokaiinia ja 140 000 litraa dieselpolttoainetta;

60.  toteaa, että vuonna 2013 OLAF antoi 353 suositusta, joissa kehotettiin asianomaisia EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia tai kansallisia viranomaisia toteuttamaan hallinnollisia, kurinpidollisia, taloudellisia tai oikeudellisia toimia ja joissa suositeltiin noin 402,8 miljoonan euron takaisin perimistä; on huolissaan siitä, että OLAFin vuosina 2006–2013 antamista oikeudellisista suosituksista vain noin 54 prosenttia on johtanut syytteeseenpanoon; pitää tätä huolestuttavana, koska matala syytteeseenpanoaste saattaa OLAFin tutkintatulosten laadun ja käytettävyyden huonoon valoon; kehottaa komissiota parantamaan kiireellisesti OLAFin vaikuttavuutta; pitää välttämättömänä, että valvontakomitea seuraa täysipainoisesti ja huolellisesti OLAFin toimintaa (häiritsemättä käynnissä olevia tutkimuksia), ja kehottaa siksi komissiota ja OLAFia parantamaan nykyistä tilannetta, jossa valvontakomitea ei kykene hoitamaan tehtäviään; pitää lisäksi valitettavana, ettei ole tietoja siitä, millainen osuus unionin talousarviota koskevista rikoksista on johtanut tuomion langettamiseen;

III.Tutkimukset ja OLAFin rooli

61.  toteaa, että vuonna 2013 OLAF otti oman ilmoituksensa mukaan vastaan tähän mennessä suurimman määrän rekisteröityjä tietoja ja ilmoitti julkaisseensa ennenäkemättömän määrän suosituksia; korostaa, että vastaanotettujen tietojen ja julkaistujen suositusten laskutapaa on myös muutettu; pyytää valvontakomiteaa analysoimaan tietojen muuttumisen vaikutuksia ja OLAFin julkaisemien suositusten laatua;

62.  kehottaa OLAFin valvontakomiteaa tiedottamaan parlamentille OLAFin tutkimusten kestosta sekä tähänastisesta laskentamenetelmästä, koska menetelmää muutettiin vuonna 2012; korostaa, että kyseinen muutos saattaa luoda keinotekoisesti vaikutelman tutkimusten keston lyhenemisestä; pyytää valvontakomiteaa analysoimaan huolellisesti OLAFin toimittamien tietojen laatua, mukaan luettuina toimielimille annetut kertomukset;

63.  ottaa huomioon OLAFin ja sen valvontakomitean välisten uusien työjärjestelyjen hyväksymisen ja edellyttää näiden kahden elimen välisten toistaiseksi avoimina olevien kysymysten nopeaa ratkaisemista;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan petostentorjuntaviraston valvontakomitealle ja Euroopan petostentorjuntavirastolle.

(1)EUVL L 84, 20.3.2014, s. 6.
(2)EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 121.
(5)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 62.
(6)EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0338.
(8)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.
(9)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243.
(10)EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1.


Montenegroa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 153kWORD 74k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 Montenegroa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2947(RSP))
P8_TA(2015)0063B8-0211/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja niiden liitteen ”Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2010 tehdyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 järjestetyn EU:n ja Montenegron välisen liittymistä koskevan konferenssin tulokset,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Montenegron edistymisestä uudistusten toteuttamisessa (COM(2012)0222) sekä 26. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät, joissa päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Montenegron kanssa 29. kesäkuuta 2012,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 pääasialliset haasteet” (COM(2014)0700), siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Montenegroa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus” (SWD(2014)0301) ja 19. elokuuta 2014 hyväksytyn ohjeellisen strategia-asiakirjan (2014–2020),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon EU:n ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 1.–2. joulukuuta 2014 pidetyn yhdeksännen kokouksen julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Montenegrosta,

–  ottaa huomioon Charles Tannockin työn Montenegroa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Montenegro on tällä hetkellä alueen ainoa maa, joka avaa ja tilapäisesti sulkee neuvottelulukuja EU:n kanssa, ja pitää tätä myönteisenä kehityksenä; toteaa, että tämän johtavan roolin katsotaan lisäävän vastuuta sekä alueellisissa yhteyksissä että kaiken kaikkiaan koko laajentumisprosessissa;

B.  toteaa, että jokaista ehdokasvaltiota arvioidaan sen omien saavutusten perusteella ja edistyminen riippuu maan uudistusstrategioiden ja toimintasuunnitelmien tehokkaasta täytäntöönpanosta;

C.  toteaa, että hallituksen ja opposition välinen kestävä vuoropuhelu ja rakentava yhteistyö ovat tärkeitä, jotta saavutetaan edistystä liittymisvalmisteluissa ja varmistetaan kansalaisten luottamus vaaliprosessiin ja valtion instituutioihin; katsoo, että kaikkien poliittisten voimien olisi keskityttävä edelleen maan EU:hun liittymisprosessiin;

D.  katsoo, että Montenegron olisi esitettävä lisää selkeää näyttöä edistymisestä oikeusvaltion toteuttamisessa, sillä se on perusedellytys EU:hun liittymiselle ja EU‑jäsenyysvelvoitteiden täyttämiselle; toteaa, että korruptio on edelleen vakava huolenaihe;

E.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnalla on suuri merkitys uudistusprosessissa ja EU:hun liittymisessä;

F.  toteaa, että sananvapautta ja lehdistönvapautta koskeva kysymys on edelleen huolenaihe; toteaa, että viestimiin kohdistui uusia väkivallantekoja raportointijaksolla, vaikka niiden raportoitiin vähentyneen; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten on tehostettava vanhoja ja uusia välikohtauksia koskevaa tutkintaa ja syytteeseenpanoa ja luotava myönteinen ilmapiiri viestinten vapaalle ja riippumattomalle toiminnalle;

1.  suhtautuu myönteisesti liittymisneuvotteluissa saavutettuun edistymiseen ja panee merkille, että tähän mennessä kuusitoista neuvottelulukua, neuvotteluluvut 23, 24 ja 31 mukaan luettuina, on avattu ja että kaksi neuvottelulukua (tiede ja tutkimus sekä koulutus ja kulttuuri) on tilapäisesti suljettu;

2.  kannustaa liittymisneuvottelujen jatkamista toteutettujen uudistusten ja niiden konkreettisten tulosten pohjalta, joita on saatu aikaan erityisesti oikeusvaltion toteuttamisessa, viestinten toimintaympäristön parantamisessa ja korruption torjunnassa; suhtautuu myönteisesti siihen, että 16. joulukuuta 2014 hyväksyttiin useita lakeja neuvottelulukua 23 koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti; katsoo, että neuvotteluissa edistymisen ja strategisen, normatiivisen ja institutionaalisen kehyksen parantamisen ohella on saavutettava konkreettista edistystä ja keskityttävä asiaankuuluvien toimintasuunnitelmien ja -strategioiden toteuttamiseen;

3.  panee tyytyväisenä merkille neuvottelurakenteiden vahvistamisen, oikeusvaltioneuvoston perustaminen mukaan lukien; kehottaa hallitusta tehostamaan instituutioiden sisäistä koordinaatiota ja lisäämään ministeriöiden välistä neuvonpitoa;

4.  muistuttaa, että oikeusvaltioon liittyvät uudistukset ovat Euroopan yhdentymisen ydin ja koko liittymisneuvottelujen edistymisen perusedellytys; katsoo, että poliittinen tahto on edelleen ratkaisevan tärkeää, jotta korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa edistytään merkittävästi, mikä on oikeuslaitoksen riippumattomuuden, tehokkuuden ja ammattimaisuuden koetinkivi;

5.  toteaa, että on tärkeää varmistaa uudistusprosessin osallistavuus kansalaisyhteiskunnan aktiivisella osallistumisella, jotta neuvotteluissa saavutetaan tarvittavaa edistystä; kehottaa tehostamaan tätä koskevaa parlamentaarista valvontaa;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentaarisen valvonnan vahvistamista koskeva vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja parlamentin eettiset säännöt hyväksyttiin joulukuussa 2014; korostaa tarvetta vahvistaa Montenegron parlamentin valmiuksia ja toteuttaa seurantatoimia sen heinäkuussa 2013 hyväksymän väitettyä julkisten varojen väärinkäyttöä puoluepoliittisiin tarkoituksiin koskevan teknisen kertomuksen perusteella ja toteaa, että oikeudellinen seuranta on edelleen puutteellista; kehottaa hallitusta käsittelemään Montenegron parlamentin asiaa koskevia suosituksia ja parantamaan parlamentin mahdollisuuksia saada asianmukaisia tietoja;

7.  on huolestunut siitä, että maan vahvasti polarisoitunut ilmapiiri on saanut tärkeimmän oppositiopuolueen boikotoimaan tiettyjä parlamentin istuntoja, nimittäin pääministerin kyselytuntia, ja että tämä heikentää instituutioiden demokraattista toimintaa; kehottaa siksi kaikkia poliittisia voimia sekä hallituksessa että oppositiossa keskittymään maan EU:hun liittymisprosessiin ja osallistumaan kestävään vuoropuheluun ja rakentavaan yhteistyöhön erityisesti parlamentissa; korostaa, että vahva poliittinen tahto on täytäntöönpanon onnistumisen ja institutionaalisen vahvuuden kannalta välttämätöntä;

8.  kehottaa hallitusta panemaan tehokkaasti täytäntöön Etyjin / demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR), Venetsian komission ja lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suositukset vaaleja koskevista säännöistä eurooppalaisten normien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti, mukaan lukien suositukset oikeudesta asettua sitoutumattomaksi ehdokkaaksi, oikeasuhteisesta julkisesta rahoituksesta kaikille ehdokkaille yhtäläisten edellytysten luomiseksi ja puolueiden tilintarkastuksesta; toteaa, että syytökset vaalirikkomuksista pilasivat paikallisvaalit; painottaa, että toimivaltaisten viranomaisen olisi tutkittava rikkomukset ja tarvittaessa nostettava niistä syytteet;

9.  painottaa, että on tärkeää erottaa selvästi toisistaan valtion ja puolueiden linjat; pitää myönteisenä joulukuussa 2014 hyväksyttyä puoluerahoitusta koskevaa uutta lakia ja kehottaa kaikkia puolueita esittämään tuloksia sen tehokkaasta täytäntöönpanosta, jolla olisi pyrittävä vähentämään merkittävästi julkisten varojen väärinkäyttömahdollisuuksia; pitää valitettavana, että lainsäädännön keskeisiä osia hyväksyttiin ilman puolueiden yhteisymmärrystä;

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kiinnittää liittymisprosessissa enemmän huomiota julkishallinnon uudistamiseen; pitää myönteisenä tässä asiassa saavutettua edistystä mutta toteaa, että lisätoimia lainsäädännön ja paikallishallinnon laadun parantamiseksi voidaan toteuttaa; on myös huolestunut julkishallinnon politisoitumisesta; vaatii lisäämään keskus- ja paikallishallinnon avoimuutta, tehokkuutta ja vastuullisuutta ja parantamaan niiden koordinointia sekä paikallisten itsehallintoelinten koordinointia etenkin investointien, hankesuunnittelun ja täytäntöönpanon alalla; katsoo, että on olennaisen käsitellä rekrytointi-, irtisanomis- ja arviointiperusteita koskevia puutteita, puuttua tulosten arvioinnin laiminlyöntiin ja parantaa heikkoja hallinto-, valvonta- ja tarkastusvalmiuksia;

11.  kannustaa jatkamaan toimia oikeusasiamiehen toimiston valmiuksien vahvistamiseksi syrjinnän vastaisissa tapauksissa;

12.  suhtautuu myönteisesti uuteen oikeuslaitoksen uudistusstrategiaan 2014–2018 ja panee tyytyväisenä merkille, että sitä koskeva toimintasuunnitelma on pantu yleisesti täytäntöön ajoissa ja että uusi ylin valtionsyyttäjä on valittu; suhtautuu myönteisesti uusiin lainsäädäntötoimiin, joilla lisätään avoimuutta valtionsyyttäjien valinnassa; toteaa, että oikeuslaitoksen uudistamisen edistyminen helpotti neljän uuden neuvotteluluvun avaamista hallitustenvälisessä konferenssissa joulukuussa 2014; kehottaa tehostamaan toimia, joiden avulla voidaan valvoa ja vähentää oikeustapausten käsittelyn ruuhkautumista ja lyhentää tuomioistuinmenettelyjen kestoa sekä parantaa perustuslakituomioistuimen tehokkuutta;

13.  suhtautuu myönteisesti Montenegron edistymiseen sellaisten uudistusten täytäntöönpanossa, joilla pyritään varmistamaan oikeuslaitoksen riippumattomuus ja parempi tehokkuus; on edelleen syvästi huolissaan oikeuslaitoksen riippumattomuuteen kohdistuvasta epäasianmukaisesta vaikuttamisesta etenkin tuomareiden ja syyttäjien rekrytoinnin ja urakehityksen yhteydessä; korostaa kiireellistä tarvetta parantaa nimityksiä ja ylennyksiä koskevia valintaperusteita ja noudattaa kurinpitomenettelyissä laillisuus- ja oikeasuhteisuusperiaatteita; vaatii tärkeitä uudistuksia tuomareiden ja syyttäjien rekrytointi-, ylennys- ja kurinpitojärjestelmiin; toteaa, että osaa näistä asioista on käsiteltävä oikeuslaitoksen organisointia koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

14.  on huolestunut siitä, että erityisesti mahdollisiin järjestelmällisiin ihmisoikeusrikkomuksiin liittyvien tapausten käsittely on ruuhkautunut perustuslakituomioistuimessa, esimerkiksi aloite väärinkäytöksiä koskevan lain perustuslaillisuuden tutkimisesta;

15.  on huolissaan siitä, että sotarikoksia koskevien tapausten rankaisemattomuusongelmaa ei ole pyritty ratkaisemaan tarmokkaasti; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia nostamaan ajoissa syytteet sotarikoksia koskevissa tapauksissa myös korkealla tasolla; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan tehokkaasti sotarikoksia, nostamaan niistä syytteitä, käsittelemään niitä oikeudessa ja rankaisemaan niistä kansainvälisten normien mukaisesti sekä varmistamaan, että tuomioistuimen päätökset pannaan täytäntöön ja että uhreille varmistetaan nopea oikeuden saatavuus ja oikeudenmukainen korvaus;

16.  on huolissaan siitä, että vaikka viranomaiset ovat saaneet kansainvälisiltä lahjoittajilta huomattavat taloudelliset resurssit, korruption torjunnassa on edistytty vain rajallisesti ja korruptio uhkaa edelleen demokraattisten instituutioiden asianmukaista toimintaa ja vakautta, oikeusvaltiota ja talouskehitystä; vaatii korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan strategian toteuttamisesta vastaavaa kansallista komiteaa, joka on keskeinen korruptiontorjunnan koordinointiyksikkö, omaksumaan ennakoivamman roolin; korostaa, että hallituksen, kaikkien julkishallinnon sektorien ja kansalaisyhteiskunnan on kiireellisesti paneuduttava asiaan aktiivisemmin ja tehtävä tehokasta yhteistyötä korruption ehkäisemiseksi ja lainsäädäntökehyksen lujittamiseksi sekä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

17.  kehottaa viranomaisia tehostamaan syyttäjien, tuomareiden, poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisten valmiuksia ja antamaan selkeää näyttöä tuloksista tutkinnassa, syytteeseenpanossa ja tuomioiden langettamisessa kaikilla tasoilla, korkean tason korruptiotapaukset mukaan luettuina; suhtautuu myönteisesti niiden korruptionvastaisten lakien hyväksymiseen, jotka koskevat erityisesti edunvalvontaa, yleistä hallintomenettelyä ja julkisia hankintoja, ja niiden lakien muuttamiseen, joilla pyritään estämään eturistiriitatilanteita; vaatii niiden tehokasta täytäntöönpanoa, jotta voidaan lisätä lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä ja parantaa eturistiriitoja ja varojen ilmoittamista koskevaa tarkastusjärjestelmää; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti näiden lakien täytäntöönpanoa; pitää tärkeänä, että instituutioita vahvistetaan, jotta ne voivat omaksua ennakoivamman lähestymistavan korruption torjuntaan, ja että uusi korruptiontorjuntaviraston työtä valvova valiokunta osallistuu tähän kaikilta osin ja että korruptiontorjuntavirastolle annetaan riittävät resurssit; painottaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvät puutteet ovat edelleen vakava huolenaihe ja hankaloittavat korruption torjuntaa;

18.  kehottaa myös oikeuslaitosta toimimaan avoimemmin korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä tapauksissa varsinkin silloin, kun on kyse tällaisiin rikoksiin syyllistyneiden yritysten, yksityishenkilöiden ja virkamiesten nimien julkistamisesta tuomioissa;

19.  toteaa, että usein tapahtuvat lainsäädännön muutokset saattavat heikentää järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa; vaatii parantamaan toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia erityisesti näiden suorittaessa monitahoisia tutkimuksia ja käsitellessä hankalia tapauksia; pitää myönteisinä rikoslakiin tehtyjä muutoksia, joilla voidaan ehkäistä ja valvoa radikaalistumista ja uskonnollisia ääriliikkeitä; suhtautuu myönteisesti uuteen rikoslainsäädäntöön, jossa kriminalisoidaan ”ulkomaiset taistelijat”, jihadistit mukaan luettuina; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia panemaan tehokkaasti täytäntöön asiaankuuluvat säännökset Montenegron kansalaisiin kohdistuvien mahdollisten turvallisuusuhkien ehkäisemiseksi ja seuraamiseksi; painottaa, että on tärkeää torjua kaikenlaisia ääriliikkeitä;

20.  suhtautuu myönteisesti Montenegron ja Europolin välisen strategista ja operatiivista yhteistyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen, Eurojustin kanssa tehtävää sopimusta koskevien neuvottelujen edistymiseen ja siihen, että Montenegron instituutiot ovat saavuttaneet tarkkailijan aseman asiaankuuluvissa Euroopan oikeudellisissa verkostoissa; kannustaa tekemään tiivistä operationaalista yhteistyötä asiaankuuluvien Euroopan unionin oikeudellisten elinten kanssa myös ihmiskauppaa koskevassa kysymyksessä;

21.  panee merkille, että kansalaisjärjestöjen kuulemismekanismeja on viime aikoina pyritty parantamaan, jotta päätöksenteon ja lainsäädäntötyön avoimuutta voidaan lisätä osallistavassa prosessissa; pitää myönteisenä julkisia keskusteluja neuvottelulukuja 23 ja 24 koskevien toimintasuunnitelmien tarkistamisesta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kehittämään edelleen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kestävää julkista rahoitusta sekä asianmukaista institutionaalista kehystä; pitää myönteisenä, että hallitus on nimittänyt uuden neuvoston valtiosta riippumattomien järjestöjen kehittämistä varten; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia mukauttamaan oikeuskehystä ja -käytäntöjä, jotta kansalaisaktivisteja voidaan suojella tietyissä sanomalehdissä lietsotuilta hyökkäyksiltä ja vihalta, ja luomaan ilmapiirin, jossa aktivistit voivat toimia pelotta tai joutumatta koston uhreiksi;

22.  muistuttaa ilmaisunvapauden merkityksestä yhtenä Euroopan unionin perusarvoista; pitää olennaisen tärkeänä, että toimittajat ovat täysin riippumattomia; on erittäin huolissaan viestinten vapauden heikkenemisestä ja viestintäalan työntekijöiden heikoista ammatillisista ja eettisistä normeista Montenegrossa; pitää erittäin valitettavana, että toimittajia ja viestinten omaisuutta vastaan hyökätään edelleen; toteaa, että Montenegron hallitus on perustanut komission tutkimaan toimittajiin kohdistuneita hyökkäyksiä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia panemaan tämän komission suositukset täytäntöön ja hankkimaan yhdenmukaista näyttöä hyökkäysten tekijöiden syytteeseenpanosta ja lopullisista tuomioista; pitää olennaisen tärkeänä, että maassa on riippumattomia julkisen palvelun viestimiä, jotka ovat toimituksellisesti riippumattomia ja joiden rahoitus on vakaata ja kestävää, jotta demokraattisia normeja voidaan lujittaa; korostaa, että kaikki poliittiset voimat ja viestimet ovat vastuussa erilaisia mielipiteitä suvaitsevan ilmapiirin tukemisesta; painottaa, että viestinten vapautta tukevat julkiset lausunnot auttavat luomaan ilmapiirin, joka edistää toimittajien kunnioittamista ja suojelemista; pitää myönteisenä, että viestinten edustajat ovat sopineet eettisten ohjeiden uudelleen tarkastelemisesta ensimmäisenä vaiheena viestinten itsesääntelyn parantamiseksi; katsoo, että on välttämätöntä hyväksyä selvä lainsäädäntökehys, jolla luodaan viestinten omistusta ja rahoitusta koskevat säännöt;

23.  katsoo, että totalitaarisen menneisyyden avoin käsittely, johon kuuluu salaisen palvelun arkistojen avaaminen, on askel kohti demokratisoitumista, vastuullisuutta ja vahvoja instituutioita;

24.  pitää myönteisenä, että syrjinnän vastainen lainsäädäntö on mukautettu lähes kokonaisuudessaan unionin säännöstöön; kehottaa viranomaisia korjaamaan jäljellä olevat puutteet, jotka koskevat rotusyrjintää ja seuraamusten asettamista; kehottaa viranomaisia antamaan syrjinnänvastaisen neuvoston käyttöön kaikki tarvittavat taloudelliset ja hallinnolliset voimavarat; antaa tunnustusta romaniväestön sosiaalisessa osallistamisessa ja koulutuksessa saavutetusta hienoisesta edistyksestä, mutta on samalla huolissaan romanien korkeasta koulupudokasasteesta ja romanien vähäisestä osuudesta koko opiskelijaväestössä; vaatii edistämään aloitteita, joilla tuetaan romaniväestön asumisolojen, terveydenhoidon, koulutuksen ja työllisyyden parantamista sekä romaninaisten voimaantumista ja naispuolisten romaniopiskelijoiden koulutusta; pitää myönteisinä toimivaltaisten viranomaisten toimia homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten oikeuksien suojelemiseksi toisen Pride-tapahtuman aikana, joka sujui välikohtauksitta; on kuitenkin huolestunut siitä, että homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten yhteisön jäseniin ja aktivisteihin kohdistuvat iskut jatkuvat; kehottaa poliitikkoja ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita torjumaan laajalle levinnyttä vihamielistä asennetta ja väkivaltaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan erityisesti valistamalla väestöä ja antamalla sille tietoa asenteiden muuttamiseksi ja antamalla poliiseille, syyttäjille ja tuomareille koulutusta;

25.  pitää myönteisinä vammaisten oikeuksia koskevaan lainsäädäntökehykseen tehtyjä parannuksia; toteaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta lainsäädäntö olisi unionin säännöstön mukaista; kehottaa hallitusta vauhdittamaan rakennusten esteettömyyden parantamista vammaisten kannalta ja pitää valitettavana, että suurin osa valtion ja paikallishallinnon instituutioista, mukaan lukien tietyt tärkeät rakennukset (kuten parlamentti ja tuomioistuimet), eivät vieläkään ole vammaisten kannalta esteettömiä; on edelleen huolissaan siitä, että suuri osa vammaisista opiskelijoista keskeyttää opiskelunsa peruskoulun ja lukion jälkeen; toteaa, että on tärkeää varmistaa riittävä avoimuus vammaisten ammatilliseen kuntoutukseen ja työllistämiseen kohdistettujen varojen ja niiden käytön suhteen;

26.  painottaa tarvetta vahvistaa edelleen lapsiin liittyvien lakien ja toimien täytäntöönpanoa ja seurantaa ja tarjota riittävät valmiudet; kehottaa parantamaan kaikkien lasten koulutuksen laatua ja toteuttamaan lisätoimia haavoittuvassa asemassa olevien lasten tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää laajentaa nuoriso-oikeuden uudistus koskemaan myös lapsia hallinnollisissa sekä siviili- ja rikosoikeudellisissa menettelyissä oikeuden saatavuuden parantamiseksi;

27.  on huolissaan siitä, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sekä naisten edustuksen lisäämisessä politiikassa ja työmarkkinoilla sekä perheväkivallan torjunnassa on edistytty vain vähän; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta nopeuttaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteutumista, lisätä naisten edustusta politiikassa ja työmarkkinoilla sekä parantaa perheväkivallan torjuntaa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan parlamentin paremmin mukaan toimintaan, tekemään jäsennellympää yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja parantamaan institutionaalisia valmiuksia, mukaan lukien sosiaalipalvelujen tarjoajien ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyön parantaminen; kehottaa keskittymään kaikissa toimenpiteissä uhrien oikeuksiin ja noudattamaan asianmukaista huolellisuutta perheväkivallan ehkäisemisessä ja tutkinnassa sekä rangaistusten langettamisessa ja korvausten vahvistamisessa;

28.  pitää myönteisenä Montenegron toimia, joilla pyritään luomaan kaikkia kansallisia vähemmistöjä koskeva suvaitsevaisuuden ja osallistamisen ilmapiiri; kannustaa voimakkaasti Montenegron viranomaisia suojelemaan edelleen Boka Kotorskan alueen monikansallista identiteettiä sekä vahvistamaan sen kulttuurista ja taloudellista yhteistyötä naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa;

29.  pitää myönteisenä, että ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus taataan edelleen ja sen toteutumista valvotaan; toteaa, että Serbian ja Montenegron ortodoksisten kirkkojen välillä on edelleen jännitteitä erityisesti omaisuuskysymyksissä; vaatii hyväksymään uuden uskonnollisten yhteisöjen oikeudellista asemaa koskevan lain;

30.  kannustaa hallitusta toteuttamaan kestäviä talousuudistuksia, mukaan lukien kilpailunvastaisia mekanismeja koskevat säännökset, parantamaan kilpailukykyä ja korjaamaan rakenteellisia puutteita, puuttumaan laajaan epäviralliseen sektoriin ja parantamaan kaiken kaikkiaan liiketoimintaympäristöä; vaatii lujittamaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua; vaatii lisäksi vahvempia valmiuksia, mukaan lukien julkisten kuulemisten aloittaminen, ja talouspolitiikan suunnittelua ja koordinointia myös alueellisten erojen vähentämiseksi; painottaa tarvetta torjua tehokkaasti veronkiertoa; on huolissaan siitä, että luvansaantia, verohallintomenettelyjä ja sopimusten täytäntöönpanoa koskevat oikeudelliset epävarmuustekijät saattavat aiheuttaa riskejä talouden toimijoille ja heikentää Montenegron kykyä houkutella ulkomaisia investointeja; korostaa kiireellistä tarvetta ratkaista kauppariidat niiden ulkomaisten investoijien kanssa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Montenegron taloudelle; on myös huolissaan siitä, että työmarkkinatilanteen sekä korkeana pysyvän nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden suhteen ei ole tapahtunut konkreettista edistymistä, ja vaatii siksi aktiivisia työmarkkinatoimia;

31.  panee merkille, että työmarkkinaosapuolien välinen vuoropuhelu on edelleen riittämätöntä, ja kehottaa jatkamaan uusien ammattijärjestöjen perustamista koskevan oikeuden vahvistamista; pitää myönteisinä työlainsäädäntöön tehtyjä muutoksia, joilla säännellään työntekijöiden oikeuksia konkurssitilanteessa; kannustaa hallitusta nopeuttamaan ensimmäisen työllisyys- ja sosiaaliuudistusohjelmansa toteuttamista Montenegron keskeisten haasteiden määrittämiseksi työllisyyspolitiikassa, sosiaalisessa osallistamisessa ja köyhyyden vähentämisessä ja niihin vastaamiseksi;

32.  on tyytyväinen siihen, että Montenegro on pannut täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen ja liittynyt EU:n yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevaan ohjelmaan (COSME); vaatii nopeuttamaan pk-yrityksille tarkoitettuja julkisen sektorin tukijärjestelmiä, koska pk-yritykset ovat yksi tärkeimmistä talouden kehitystä vauhdittavista tekijöistä;

33.  on edelleen erittäin huolissaan Montenegron teollisuustuotannon suurimman toimijan, KAP-alumiinitehtaan, konkurssimenettelyn ratkaisemisen viivästymisestä, mikä on vakaus- ja assosiaatiosopimukseen perustuvien maan velvoitteiden vastaista; kehottaa hallitusta ja asianosaisia saamaan aikaan kestävän ratkaisun KAP:sta vakaus- ja assosiaatiosopimuksen valtiontukia koskevia määräyksiä noudattaen ja avoimuus- ja oikeusvaltioperiaatteiden pohjalta;

34.  pitää valitettavana, että Montenegro on jättänyt huomiotta kyproslaisen tuomioistuimen KAP:n myymistä koskevan kieltotuomion, ja kehottaa Montenegroa tunnustamaan kaikilta osin EU:n jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten asiaankuuluvat päätökset;

35.  kannustaa Montenegroa jatkamaan ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutosta koskevien toimien edistämistä lujittamalla hallinnollista valmiutta, kehittämällä kestävää energiapolitiikkaa ja edistämällä investointeihin kannustavaa ympäristöystävällistä talousmallia varmistaakseen ympäristöä ja ilmastoa koskevan unionin säännöstön noudattamisen; muistuttaa tarpeesta laatia kansallinen energiastrategia, jossa otetaan huomioon monet erilaiset uusiutuvat energialähteet, ja tarpeesta ottaa huomioon luonnonperintö sekä suojelualueet ja kansainvälisesti tunnustetut alueet; vaatii kiireellisesti kuulemaan naapurimaita rajat ylittävissä hankkeissa;

36.  vaatii laatimaan pitkän aikavälin suunnitelmia, jotka koskevat rannikkoalueelle suuntautuvaa matkailua, ja luomaan vankkoja mekanismeja, joilla ehkäistään ympäristön tuhoutumista ja korruptiota aluesuunnittelussa ja rakentamisessa;

37.  on tyytyväinen Montenegron aloitteelliseen osallistumiseen ja rakentavaan rooliin alueellisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä sekä alueellisessa sovinnonteossa; onnittelee hallitusta siitä, että se seuraa täysin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja kannustaa viranomaisia jatkamaan maan ulkopoliittisten kantojen sovittamista EU:n kantoihin, etenkin kun otetaan huomioon nykyinen kansainvälisen terrorismin uhka; antaa tunnustusta hallitukselle siitä, että Montenegro on Albanian ohella Länsi-Balkanin alueella ainoa jäsenehdokas, joka yhtyy täysin EU:n kantoihin ja päätöksiin Ukrainan tilanteesta; kehottaa Montenegron viranomaisia vauhdittamaan yhteistyötä kansainvälisten politiikan ja talouden kumppaneiden kanssa maan sietokyvyn vahvistamiseksi ulkopuolisia paineita sekä maan ja alueen vakauden horjuttamisyrityksiä vastaan; on tyytyväinen maan osallistumiseen EU:n, Naton ja YK:n siviili- ja sotilasoperaatioihin;

38.  kehottaa kaikkia Naton jäseniä, erityisesti Natoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita, tukemaan aktiivisesti Montenegron liittymistä Natoon, jotta voidaan lisätä turvallisuutta Adrianmeren alueella, jossa kaikki muut valtiot ovat jo Naton jäseniä, ja parantaa näin alueellista turvallisuutta;

39.  kannustaa Montenegroa käsittelemään jäljellä olevia kahdenvälisiä ongelmia naapuriensa kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa liittymisprosessia rakentavassa naapurihengessä; muistuttaa tarpeesta ratkaista nopeasti yhä keskeneräiset rajojen merkitsemistä ja perimyskysymyksiä koskevat asiat Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian ja Kosovon kanssa; kannustaa tekemään lisää yhteistyötä naapurimaiden kanssa vaihtamalla liittymisneuvotteluista saatuja kokemuksia; panee tyytyväisenä merkille, että Montenegrolle on myönnetty energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen tarkkailijan asema;

40.  kehottaa ratkaisemaan rajakysymyksen Kroatian kanssa viipymättä keskinäisellä sopimuksella; kehottaa ratkaisemaan kiistan Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa kansainvälisen oikeuden sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti, jos keskinäisesti sovitun ratkaisun löytäminen osoittautuu mahdottomaksi;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Montenegron hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL L 108, 29.4.2010, s. 3.


Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 158kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2948(RSP))
P8_TA(2015)0064B8-0212/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. joulukuuta 2005 tekemän päätöksen EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä sekä 17. joulukuuta 2013 pidetyn kokouksen päätelmät; ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Thessalonikissa 19.–20. kesäkuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä unioniin,

–  ottaa huomioon EU:n ja kyseisen valtion vakaus- ja assosiaationeuvoston 23. heinäkuuta 2014 pidetyn yhdennentoista kokouksen,

–  ottaa huomioon komission edistymiskertomuksen (SWD(2014)0303) ja 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 tärkeimmät haasteet” (COM(2014)0700) sekä 19. elokuuta 2014 hyväksytyn ohjeellisen strategia-asiakirjan (2014–2020),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 817 (1993) ja 845 (1993),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen antaman päätöksen 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 10.–11. lokakuuta 2014 annetun Venetsian komission lausunnon seitsemästä tarkistusehdotuksesta valtion perustuslakiin,

–  ottaa huomioon demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) kansainvälisen vaalitarkkailuryhmän presidentinvaaleja ja ennenaikaisia parlamenttivaaleja koskevien selvitysten tulokset,

–  ottaa huomioon EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian parlamentaarisen sekavaliokunnan 26. ja 27. marraskuuta 2014 pidetyn kahdennentoista kokouksen,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon Ivo Vajglin työn entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on ollut EU:n ehdokasvaltio yhdeksän vuotta ja että se on ehdokasvaltioista edistynein unionin säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä;

B.  ottaa huomioon, että komissio suositti neuvostolle jo kuudennen peräkkäisen kerran neuvottelujen aloittamista; ottaa huomioon, että valtio on valmis neuvottelemaan EU:n kanssa; toteaa, että kuluneen kahdeksan vuoden aikana Euroopan parlamentti on toistuvasti kehottanut aloittamaan liittymisneuvottelut valtion kanssa, ja katsoo, että liittymisneuvottelujen aloittamisen viivästyminen voi vaikuttaa haitallisesti valtion uudistusprosesseihin ja EU:n uskottavuuteen alueella;

C.  ottaa huomioon, että neuvosto on estänyt liittymisprosessin seuraavaan vaiheeseen siirtymisen, koska nimikysymys Kreikan kanssa on ratkaisematta; katsoo, että kahdenvälisten kysymysten ei ole tarkoitus estää Euroopan unionin kanssa käytäviä liittymisneuvotteluja; toteaa, että EU:n yhdentymisprosessin edistymättömyys saattaa heikentää alueen vakautta ja EU:n uskottavuutta sekä demokratiaa entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa;

D.  toteaa, että asian lykkääminen lisää entisestään maassa kasvavaa turhautumista EU:hun yhdentymisprosessin pysähtymiseen ja saattaa pahentaa maan sisäisiä ongelmia ja lisätä jännitteitä;

E.  toteaa, että jokaista (mahdollista) ehdokasvaltiota arvioidaan sen omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

F.  katsoo, että kahdenvälisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä rakentavassa hengessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja YK:n ja EU:n periaatteet ja arvot huomioon ottaen;

G.  toteaa, että hallituksen ja opposition välisen rakentavan ja osallistavan vuoropuhelun puute ja opposition vaalien jälkeen harjoittama boikotointi ovat haitanneet parlamentin työtä: toteaa, että hallitus ja oppositio jakavat vastuun kestävän poliittisen yhteistyön varmistamisesta, joka on välttämätöntä demokratian kehittämiseksi entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja EU:hun liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että vaaleista uutisointi tiedotusvälineissä oli puolueellista ja että valtion ja puolueiden toimia ei pidetty riittävästi erillään toisistaan;

H.  toteaa, että parlamentaarisen sekavaliokunnan kahdennessatoista kokouksessa ei voitu hyväksyä yhteistä suositusta; toteaa, että täysin toimiva parlamentaarinen sekavaliokunta on keskeisen tärkeä liittymisprosessin parlamentaarisen valvonnan varmistamisessa;

I.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate, tiedotusvälineiden vapaus, alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä tekijöitä EU:n laajentumisprosessissa;

J.  ottaa huomioon, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus ovat yhä vakavia huolenaiheita; ottaa huomioon, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden riippumattomuus ovat yhä uhattuina;

1.  kehottaa yhdeksännen peräkkäisen kerran neuvostoa vahvistamaan viipymättä päivämäärän liittymisneuvottelujen aloittamiseksi, jotta tilaisuutta ei menetettäisi ja jotta EU:n säännöksiin liittyviä uudistuksia voidaan nopeuttaa ja vahvistaa demokratisoitumisprosessia; toistaa katsovansa, että nimikysymys, joka on kahdenvälinen ongelma, ei saa olla esteenä liittymisneuvottelujen aloittamiselle, vaikka se pitäisikin ratkaista ennen liittymisprosessin päättymistä; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että sillä, että osapuolet eivät ole päässeet kompromissiin huolimatta miltei kaksikymmentä vuotta jatkuneista välittäjän avulla käydyistä keskusteluista, on välitön kielteinen vaikutus maan ja sen kansan jäsenyyspyrkimyksiin; kehottaa molempia hallituksia ryhtymään konkreettisiin toimiin löytääkseen keskinäisesti hyväksyttävän ratkaisun; korostaa, että on tärkeää ja välttämätöntä, että naapureilla on rakentava lähestymistapa näiden kahdenvälisten ongelmien asettamiin haasteisiin;

2.  muistuttaa, että jäsenvaltiot sitoutuivat palaamaan asiaan vuonna 2015 liittymisneuvottelujen aloittamiseksi; katsoo, että neuvottelujen aloittamisella EU:n kanssa voi olla vain myönteisiä vaikutuksia pyrkimyksiin ratkaista kahdenvälisiä kiistoja ja että se johtaa myös kipeästi tarvittaviin lisäuudistuksiin erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, riippumattoman oikeuslaitoksen ja korruption torjunnan osalta; korostaa, että liittymisneuvottelujen aloittamisen viivästymisestä aiheutuisi uusia ja ennalta arvaamattomia seurauksia maalle ja alueen vakaudelle; korostaa, että status quo -tilanteen pitkittyminen heikentää EU:n laajentumispolitiikan uskottavuutta ja tehokkuutta ja EU:n asemaa alueella;

3.  toistaa, että kahdenvälisiä kysymyksiä ei saisi käyttää liittymisprosessin estämiseen; katsoo, että ne eivät saisi olla esteenä liittymisneuvottelujen viralliselle käynnistämiselle, mutta ne olisi käsiteltävä liittymisprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; on tietoinen siitä, että yksi osapuolista ei ole noudattanut Kansainvälisen tuomioistuimen 5. joulukuuta 2011 antamaa tuomiota syyskuun 1995 väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta; kehottaa Kreikkaa vahvistamaan vuonna 2003 Thessalonikin ohjelmassa antamansa sitoumuksen sekä luomaan myönteisen ilmapiirin keskinäisten erimielisyyksien sopimiseksi unionin arvojen ja periaatteiden hengessä; kehottaa edistämään hallitusten välistä myös korkean tason yhteydenpitoa ja kahdenvälisiä suhteita Bulgariaan, jotta voidaan päästä hyviä naapurisuhteita koskevaan sopimukseen, jossa käsitellään yhteisiä ongelmia; toistaa olevansa huolissaan historiallisten argumenttien käytöstä naapurusten nykysuhteissa ja pitää myönteisenä kaikkia toimia, joilla pyritään yhteisten historiallisten tapahtumien ja henkilöiden juhlistamiseen rajanaapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tämä voisi parantaa historiantuntemusta ja edistää hyviä naapuruussuhteita;

4.  kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisemmin nimikysymyksen ratkaisemiseen ja tukee EU:n poliittisten johtajien ennakoivaa lähestymistapaa; kehottaa uutta korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa laatimaan uusia aloitteita, joiden avulla voidaan purkaa neuvottelujen nykyinen pattitilanne ja pyrkiä yhteistyössä YK:n erityisedustajan kanssa ratkaisuun, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä; kehottaa neuvostoa perusteelliseen keskusteluun Makedonian EU-jäsenyysnäkymistä vuoden 2015 alkupuoliskolla; vaatii, että kaikkia ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasvaltioita olisi kohdeltava yhdentymisprosessissa niiden omien ansioiden mukaisesti; katsoo, että korkean tason vuoropuhelun jatkaminen komission kanssa lisäisi uudistusprosessin laatua;

5.  kehottaa kaikkia Naton jäseniä, erityisesti Natoon kuuluvia EU:n jäsenvaltioita, tukemaan aktiivisesti maan liittymistä Natoon, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja poliittista vakautta Kaakkois-Euroopassa;

6.  kannustaa rajatylittävään yhteistyöhön historian, kulttuurin ja koulutuksen alalla ja edistämään sellaisia eurooppalaisia arvoja, jotka tukevat pyrkimyksiä kohti demokraattisia muutoksia; kehottaa tässä yhteydessä EU:hun kuuluvia naapurijäsenvaltioita hyvien naapuruussuhteiden hengessä tukemaan halukkuutta demokraattisten muutosten tekemiseen ja näin tukemaan neuvotteluprosessin aloittamista;

7.  kannustaa maata perustamaan naapurimaidensa kanssa historiaa ja koulutusta käsitteleviä yhteisiä asiantuntijakomiteoita, jotka edistäisivät objektiivista historiantulkintaa, vahvistaisivat tutkijayhteistyötä ja edistäisivät nuorissa sukupolvissa myönteistä asennetta naapureita kohtaan;

8.  kehottaa painokkaasti viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan asianmukaisia toimia historiallisen sovinnon toteuttamiseksi, jotta voidaan voittaa erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien välinen ja niiden sisäinen jakautuneisuus, identiteetiltään bulgarialaiset kansalaiset mukaan luettuina;

9.  panee merkille perustuslakiin esitetyt tarkistusehdotukset; katsoo, että joitakin ehdotuksia, myös avioliiton määritelmää koskevista säännöksistä ja kansainvälisten rahoitusvyöhykkeiden muodostamisesta, voitaisiin edelleen parantaa Venetsian komission suositusten mukaisesti; muistuttaa myös tarpeesta noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta ja ottaa huomioon EU:n säännöstö; korostaa tarvetta valmistella huolellisesti perustuslakiin tehtävien muutosten täytäntöönpanosäännökset; painottaa, että pitkän aikavälin perustuslaillinen muutosprosessi edellyttää laajaa poliittista tukea, rakentavaa vuoropuhelua ja kaikkien poliittisten voimien välistä yhteistyötä; korostaa, että tarvitaan kattavasti osallistavaa julkista keskustelua ja huolellista kuulemista sekä yhteisymmärryksen rakentamista oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

10.  on huolissaan maan sisäisestä jakautuneesta ilmapiiristä; vaatii hallitusta kunnioittamaan parlamentin roolia tässä prosessissa antamalla sille riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kuulemisiin, myös perustuslain muutoksista, täysimääräisen ja riippumattoman parlamentaarisen valvonnan mahdollistamiseksi; kehottaa hallitusta ja kaikkia poliittisia puolueita pyrkimään parantamaan suhteitaan poliittisen vakauden säilyttämiseksi, kestävän ja rakentavan poliittisen yhteistyön varmistamiseksi ja EU:hun liittyvien tavoitteiden saavuttamisen nopeuttamiseksi; muistuttaa, että kompromissit ovat oleellisen tärkeitä demokratian toiminnan kannalta; korostaa tarvetta lisätä liittymisprosessin osallistavuutta ja avoimuutta; korostaa, että vaalien jälkeinen boikotointi on ongelma, joka on ratkaistava hallituksen ja opposition välisen jaetun vastuun hengessä, jotta parlamentti voi toimia asianmukaisesti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa olemaan yhteydessä kaikkiin puolueisiin poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi;

11.  on erittäin huolissaan hallituksen ja opposition välisten suhteiden heikentymisestä, erityisesti pääministerin äskettäin ilmoittamista syytteistä opposition johtajaa vastaan sekä rikollista toimintaa koskevista vastasyytöksistä; tuomitsee kaikenlaisen laittoman valvonnan ja kehottaa julkaisemaan kaikki syytökset ja raportoimaan niistä vapaasti; kehottaa käynnistämään riippumattoman tutkinnan kaikista syytöksistä ja toteutetusta valvonnasta ja kunnioittamaan tässä yhteydessä täysimääräisesti avoimuuden, puolueettomuuden ja viattomuusolettaman periaatteita; muistuttaa, että on tärkeää pitää kiinni ilmaisunvapautta koskevasta perusperiaatteesta; kehottaa kaikkia politiikan toimijoita osallistumaan rakentavaan vuoropuheluun, jotta voidaan kohdistaa huomio maan strategisiin prioriteetteihin ja kansalaisiin;

12.  pitää valitettavana, että oppositio ei ole mukana parlamentaarisen sekavaliokunnan säännöllisessä työssä; pitää tärkeänä, että turvataan parlamentaarisen sekavaliokunnan asianmukainen toiminta siten, että kaikki parlamentin puolueet ovat asianmukaisesti edustettuina sen toiminnassa;

13.  on huolestunut siitä, että etnisten ryhmien välinen rinnakkaiselo on edelleen haurasta ja on haaste maalle; on huolestunut etnisten ryhmien välisten jännitteiden lisääntymisestä, mikä tuo esiin yhteisöjen välisen luottamuksen puutteen; tuomitsee jyrkästi etnosentrisen ja erimielisyyksiä aiheuttavan kielenkäytön erityisesti vaalikampanjoiden aikana; painottaa, että liittymisneuvottelujen aloittaminen EU:n kanssa voi auttaa maata vastaamaan paremmin tähän haasteeseen vahvistamalla etnisten ryhmien välistä yhteenkuuluvuutta yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi; tuomitsee kaikenlaisen äärikansallisuuden ja etnosentrisyyden, jotka lisäävät yhteiskunnan jakautumista; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä edistämään aktiivisesti osallistavaa ja suvaitsevaa monietnistä ja moniuskontoista yhteiskuntaa ja suojelemaan kaikkien etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perusoikeuksia; muistuttaa, että koulutuksen merkitys on ratkaisevan tärkeä suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen lisäämiseksi erilaisten ihmisten välillä; kehottaa komissiota lisäämään hankkeita ja ohjelmia, joilla pyritään lisäämään etnisten ryhmien välistä vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä;

14.  on tyytyväinen siihen, että EU:hun liittyminen on edelleen entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian strateginen painopiste; kannustaa maata vauhdittamaan uudistuksia ja muuttamaan politiikkoja ja käytäntöjä, jotka voivat vielä muodostaa esteitä sen eurooppalaista tulevaisuutta ajatellen, ja turvaamaan edistymisen EU:hun liittyvien uudistustavoitteiden täytäntöönpanemisessa myös liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun yhteydessä;

15.  panee merkille, että Etyj/ODIHR piti huhtikuussa 2014 järjestettyjä presidentinvaaleja ja ennenaikaisia parlamenttivaaleja tehokkaasti hoidettuina; on kuitenkin huolissaan siitä, että valtion ja puolueiden toiminnan raja on hämärtynyt, mikä on vastoin demokraattisia vaaleja koskevia kansainvälisiä velvoitteita, sekä puolueellisesta uutisoinnista tiedotusvälineissä ja väitteistä, joiden mukaan äänestäjiä peloteltiin; pitää vaaleja koskevia uudistuksia myönteisinä, mutta vaatii viranomaisia tutkimaan väitteet ennen vaaleja ja niiden aikana tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista; kehottaa hallitusta noudattamaan pikaisesti ODIHR:n suosituksia vaalimenettelyn parantamiseksi, vaaliluetteloiden käsittely ja paikkansapitävyys mukaan luettuina; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta laatia vaaliluettelot, jotka vastaavat kansainvälisiä normeja;

16.  vaatii hallitusta puuttumaan IPA-avun täytäntöönpanon heikkouksiin, kuten valvontajärjestelmään liittyviin ongelmiin, riittämättömään toimielinten sisäiseen ja niiden väliseen koordinointiin, hankintojen viivästymiseen, alhaiseen käyttöasteeseen ja toimielinten heikkoihin valmiuksiin; kehottaa vahvistamaan EU:n antaman avun ja kansallisten uudistusstrategioiden välistä yhteyttä sekä käyttämään IPA-varoja maan talousarviovarojen hajauttamiseksi entistä tehokkaammin; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla estetään uudet avustusten menetykset ja nopeutetaan ohjelman täytäntöönpanoa EU:n antaman avun vaikutusten tehostamiseksi;

17.  pitää virkamieskuntaa ja julkisen sektorin työpaikkoja koskevan uuden lainsäädäntökehyksen hyväksymistä helmikuussa 2014 edistysaskeleena pyrittäessä luomaan yhtenäinen, avoin ja vastuullinen julkishallinto; on huolestunut siitä, että julkishallinto on edelleen, lainsäädännön kehittymisestä huolimatta, pirstaloitunutta ja politisoitunutta ja että siihen voidaan vaikuttaa poliittisesti; kehottaa painokkaasti tehostamaan julkishallinnon ammatillisuutta ja riippumattomuutta kaikilla tasoilla; kannustaa toimiin avoimuuden, ansioiden ja tasapuolisen edustuksen periaatteita asianmukaisesti noudattavan lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi; kehottaa hallitusta hyväksymään julkisen varainhoidon uudistamisohjelman;

18.  vaatii panemaan täysimääräisesti täytäntöön Ohridin puitesopimuksen (OFA); kehottaa saattamaan päätökseen puitesopimuksen täytäntöönpanoa koskevan tarkastelun ja laatimaan sen pohjalta toimintasuosituksia; suosittelee painokkaasti, että OFA:ta pidetään olennaisena osana oikeusvaltion periaatteita, yhteisöjen välisiä suhteita ja jatkuvaa hajauttamista; kannustaa päättäväisesti kehittämään paikallishallintoa ja edistämään luottamusta lisääviä pitkän aikavälin poliittisia toimia, kuten julkisten keskustelutilaisuuksien järjestämistä OFA:sta koituvista hyödyistä; kehottaa hallitusta ja toimivaltaisia paikallisviranomaisia jatkamaan integroidun koulutusstrategian toteuttamista ja lisäämään sen määrärahoja; pitää tärkeänä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ottamista mukaan tähän prosessiin; suosittaa ennakoivampaa lähestymistapaa kaikkien yhteisöjen etnisten, kulttuuristen ja kielellisten identiteettien turvaamiseksi;

19.  pitää myönteisenä unionin lainsäädäntöön mukauttamisen korkeaa astetta ja oikeuslaitoksen laaja-alaiseen uudistamiseen perustuvaa tuomioistuinten tehokkuuden ja ammattitaidon parantamista; on kuitenkin huolestunut epäasianmukaisesta poliittisesta vaikuttamisesta tiettyihin oikeudellisiin menettelyihin ja painottaa, että oikeuslaitoksen olisi säilyttävä riippumattomana kaikesta parlamentin ja täytäntöönpanevien elinten taholta tulevasta ulkoisesta painostuksesta; korostaa, että on varmistettava EU:n normien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti oikeusnormien asianmukainen täytäntöönpano; vaatii yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja kansalaisten luottamus siihen; kehottaa parantamaan oikeudenkäytön laatua, hyödyntämään tuomioistuinten ulkopuolisia keinoja ja vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä laaja-alaisemmin, parantamaan strategista suunnittelua ja yhteiskunnan heikoimpien väestönosien mahdollisuuksia saada oikeutta sekä lisäämään ammatillisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista oikeuslaitoksen riippumattomuuden valvontaan;

20.  panee merkille myönteisen kehityksen vuosien 2011–2015 korruption vastaisten ohjelmien täytäntöönpanossa sekä henkilöitä ja toimielimiä koskevien luotettavuusjärjestelmien sekä toimielinten välisen kansainvälisen yhteistyön vahvistamisessa; toteaa, että rahanpesua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa, myös rajat ylittävissä kysymyksissä, kansallisten riskinarviointien toteuttamisessa ja toiminnallisen tehokkuuden parantamisessa, on vielä merkittäviä ratkaisemattomia kysymyksiä; muistuttaa, että riippumattoman ja täysipainoisesti toimivan valtion korruptiontorjuntakomission olisi oltava valtion johtava ongelmaa käsittelevä elin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan tietotekniikan yhteenliitettävyyttä tuomioistuinten ja syyttäjänviraston välillä ja perustamaan virkamiehiä koskevan keskusrekisterin, jotta voidaan parantaa tämän komission toimintaa;

21.  kehottaa tehostamaan korruption vastaisten toimien ja korruption vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa erityisesti politiikassa, julkishallinnossa, julkisissa hankinnoissa ja lainvalvonnassa sekä vahvistamaan näihin liittyvää hallinnollista kapasiteettia; kehottaa maata langettamaan tuomioita korruptiotapauksissa, myös korkean tason tapauksissa; kehottaa riippumattomia kansalaisjärjestöjä ja tiedotusvälineitä paljastamaan korruptiotapauksia ja toimimaan aktiivisesti riippumattomien ja puolueettomien tutkimusten ja oikeudenkäyntien toteuttamiseksi; kehottaa syyttäjänvirastoa mahdollistamaan korruptiota koskevien väitteiden asianmukaisen ja oikea-aikaisen tutkimisen;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tarkoitetut lainsäädännölliset ja institutionaaliset puitteet ovat valmiina; antaa tunnustusta maan aktiivisesta alueellisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä esimerkiksi Eurojustin ja Europolin kanssa; pitää myönteisinä useita onnistuneita järjestäytyneiden ryhmien vastaisia poliisioperaatioita, jotka toteutettiin katkaisemalla erityisesti huumausainekaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen kansainvälisiä reittejä;

23.  tuomitsee kaikenlaisen poliittisen ja/tai uskonnollisen ääriliikehdinnän ja pitää tarpeellisena rajat ylittävää yhteistyötä muiden Länsi-Balkanin maiden ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa; pitää myönteisenä rikoslain muutoksia poliittiseen ja/tai uskonnolliseen ääriliikehdintään osallistuvien henkilöiden rikosten ja rangaistusten määrittelemiseksi tarkemmin; toistaa painokkaasti, että ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tarvitaan yhteistä ennakoivaa strategiaa etenkin nykyisessä kansainvälisen terrorismin uhkan tilanteessa; muistuttaa, että yhteiskuntapolitiikalla olisi torjuttava kaikenlaisia ääriliikkeitä, ja minkä tahansa yhden uskonnollisen ryhmän leimaamista olisi tässä yhteydessä vältettävä;

24.  pitää valitettavana lainsäädäntötyöhön liittyvän yhteistyön puutetta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja julkisten sidosryhmien kanssa; huomauttaa, että tällaisen yhteistyön olisi perustuttava hallituksen vilpittömään halukkuuteen kuulla eri sidosryhmiä lainsäädäntötyön ja poliittisen päätöksenteon yhteydessä; korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkittävää roolia yleisön tietoisuuden lisäämisessä jäsenyysprosessista ja sen tekemisessä entistä avoimemmaksi, vastuullisemmaksi ja osallistavammaksi; kannustaa hallitusta kehittämään kansalaisyhteiskuntaa myös maaseutualueilla; kehottaa hallitusta käymään perusteellista keskustelua yliopistojen, tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa korkeakoulutuksen uudistamisesta;

25.  kannustaa viranomaisia hankkimaan Jugoslavian salaisen palvelun asiaankuuluvat arkistot Serbiasta; katsoo, että totalitaarisen menneisyyden avoin käsittely, johon kuuluu salaisen palvelun arkistojen avaaminen, on askel kohti demokratisoitumista, vastuullisuutta ja vahvoja instituutioita;

26.  on hyvin huolestunut siitä, että poliittinen ja taloudellinen painostus heikentää jatkuvasti ja merkittävästi tiedotusvälineiden riippumattomuutta; pitää erittäin valitettavana sananvapauden jatkuvaa heikentymistä, josta on ollut seurauksena, että maan lehdistönvapaus on alueen heikoin; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön laatiman rankinglistan mukaan maa on pudonnut 34. sijalta vuonna 2009 117. sijalle vuonna 2015; on yhä huolestuneempi valtion harjoittamasta tiedotusvälineiden valvonnasta, mukaan luettuna niiden riippuvuus valtion myöntämästä rahoituksesta, usein toistuvasta itsesensuurista sekä puutteellisesta ammattitaidosta ja etiikasta; on huolestunut siitä, että kunnianloukkauksia esiintyy poliittisissa yhteyksissä ja tiedotusvälineissä; pitää valitettavana, että vaikka joitakin toimia on toteutettu hallituksen ja tiedotusvälineiden välisen vuoropuhelun palauttamiseksi, audiovisuaalisia palveluja koskevaa lakia on tarkistettu nopeutetussa menettelyssä kuulematta asianmukaisesti tiedotusvälineiden sidosryhmiä;

27.  vaatii hallitusta harjoittamaan politiikkaa, jolla vahvistetaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja mielipiteiden monimuotoisuutta, ja takaamaan julkisen yleisradiotoiminnan ja tiedotusvälineitä sääntelevien viranomaisten riippumattomuuden; panee huolestuneena merkille, että julkinen yleisradioyhtiö on ollut selvästi puolueellinen ja suosinut valtaapitäviä puolueita vaalikampanjoiden aikana (Etyj/ODIHR:n raportin mukaan) ja kampanjoiden ulkopuolisissa yhteyksissä (komission edistymiskertomuksen mukaan); pitää myönteisenä, että hallitus on asettanut julkisesti saataville tietoja hallituksen rahoittamasta mainonnasta; kehottaa hallitusta kuitenkin lisäämään varojen myöntämiseen sovellettavien kriteerien avoimuutta; kehottaa päättäväisesti komissiota seuraamaan poliittista kehitystä aktiivisemmin ja tiedottamaan siitä enemmän sekä kannustamaan kaikkia media-alan sidosryhmiä vuoropuheluun;

28.  muistuttaa hallitusta ja poliittisia puolueita niiden vastuusta osallistavan ja suvaitsevan kulttuurin ja luomisessa; kehottaa mukauttamaan syrjinnän vastaisen lain unionin säännöstöön, koska siinä ei kielletä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää; tuomitsee kaikenlaisen väkivallan LGBTI-yhteisöä vastaan ja kehottaa tuomaan syylliset, myös Skopjessa sijaitsevassa LGBTI-tukikeskuksessa tapahtuneisiin väkivaltaisuuksiin syyllistyneet, oikeuden eteen; korostaa tarvetta torjua romaneihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää ja toteuttaa lisätoimia romaneiden tilanteen parantamiseksi erityisesti asumisen, terveyden, koulutuksen ja työllisyyden osalta; kehottaa viranomaisia varmistamaan sukupuolinäkökulman kaikilla politiikan aloilla miesten ja naisten tasa-arvon turvaamiseksi; toistaa olevansa huolestunut yhteiskunnassa edelleen ilmenevistä sukupuolistereotypioista ja perheväkivallasta; kannustaa hallitusta puuttumaan taloudessa, politiikassa ja sosiaalialalla ilmenevään rakenteelliseen sukupuolten väliseen ja palkkakuiluun; kehottaa komissiota täyttämään oman sitoumuksensa asettaa jäsenyysprosessissa etusijalle työllisyys- ja sosiaalipolitiikka käynnistämällä maan kanssa käytävän liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun yhteydessä asiaa koskevan aloitteen;

29.  on edelleen huolissaan korkeasta lapsiköyhyysasteesta ja politiikkojen ja strategioiden täytäntöönpanosta tällä alalla vastaavien instituutioiden puutteellisista valmiuksista; kehottaa hallitusta tehostamaan toimiaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan uudistetun kansallisen strategian täytäntöönpanon osalta; vaatii, että kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota sen varmistamiseen, että kaikilla lapsilla on oikeudenmukainen ja tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeussuojaa; korostaa, että hallituksen on ryhdyttävä lisätoimiin, joilla tuetaan vammaisia lapsia ja romaniyhteisöjen lapsia; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla parannetaan lasten, etenkin romanilasten, terveyttä ja ravitsemusta;

30.  pitää myönteisenä, että maa on edelleen johtoasemassa kyseisellä alueella, kun on kyse yritystoiminnan helppoudesta, ja että se on Maailmanpankin asianomaisella listalla noussut sijalta 31 (2013) sijalle 30 (2014); toteaa kuitenkin, että sopimusten täytäntöönpanon vaikeus ja usein tapahtuvat lainsäädännön muutokset ilman asianmukaista kuulemista vaikeuttavat merkittävästi liiketoimintaa; korostaa samaan aikaan, että on tärkeää parantaa työlainsäädäntöä ja tiivistää yhteiskunnallista vuoropuhelua; korostaa, että on edelleen parannettava liiketoiminnan edellytyksiä tukemalla pk-yrityksiä, vähentämällä alueellisia eroja ja luomalla yhteyksiä tutkimusta ja kehittämistä harjoittavien laitosten ja yritysten ja työmarkkinoiden välille;

31.  pitää myönteisenä, että suorat ulkomaiset investoinnit ovat pysyneet vakaina ja mahdollistaneet viennin monipuolistamisen; toteaa, että 80 prosenttia suorien ulkomaisten investointien kokonaismäärästä on peräisin EU:n yrityksistä ja tavaroiden ja palvelujen kauppavirrat EU:n kanssa ovat kasvaneet edelleen; toistaa, että on tärkeää houkutella ulkomaisia investointeja, ja katsoo, että viive EU:hun liittymisessä voi olla este tiiviimmälle taloudelliselle yhdentymiselle; toteaa, että on tarpeen kasvattaa julkisia tuloja ja luoda työpaikkoja korkean tuottavuuden sektoreilla talouden kokonaisrakenteen pysyessä keskittyneenä matalan tuottavuuden toimintaan; korostaa, että kaikkien kansainvälisiä rahoitusvyöhykkeitä koskevien sääntöjen olisi noudatettava unionin säännöstöä ja kansainvälisiä vaatimuksia;

32.  on tyytyväinen siihen, että kokonaistyöttömyysaste on laskenut 29,9 prosentista vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä 27,9 prosenttiin vuoden 2014 kolmannella neljänneksellä; kehottaa hallitusta jatkamaan toimia rakenteellisen työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi erityisesti kun on kyse nuorista (joiden työttömyysaste on yli 50 prosenttia) ja heikossa asemassa olevista väestöryhmistä, kuten romaneista; kehottaa hyväksymään uudistuksia, joilla lisätään työntekijöiden osallistumista ja työvoiman liikkuvuutta sekä supistamaan laajaa harmaata taloutta, joka haittaa edelleen kilpailua; on huolestunut siitä, ettei työvoiman koulutustaso usein vastaa talouden todellisia tarpeita ja että suuri määrä ammattitaitoisia nuoria työntekijöitä joutuu muuttamaan ulkomaille, koska heidän on vaikea löytää koulutustaan vastaavaa työtä omasta maastaan; on huolestunut viimeaikaisista lainsäädännöllisistä muutoksista, jotka kyseenalaistavat lakko-oikeuden, ja kehottaa viranomaisia tarkistamaan lainsäädäntöä Kansainvälisen työjärjestön standardien mukaisesti;

33.  panee merkille toimet naisten työttömyyden vähentämiseksi; kehottaa kuitenkin hallitusta toteuttamaan lisätoimia, sillä naisten työttömyys on edelleen huomattavasti korkeampi kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin;

34.  korostaa, että ympäristöalalla ja etenkin ilman- ja vedenlaadun, luonnonsuojelun ja jätehuollon alalla on toteutettava merkittäviä toimia yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja asianomaisten sidosryhmien kanssa; on huolissaan ilman ja veden pilaantumisesta; panee huolestuneena merkille, että haitalliset hiukkaspitoisuudet ylittävät moninkertaisesti sallitut rajat erityisesti Skopjessa, Tetovossa, Bitolassa, Kičevossa ja Kavadarcissa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia lisäämään yhteistyötään, jotta asiaa koskeva lainsäädäntö pantaisiin täytäntöön, parannettaisiin hallinnollisia valmiuksia ja annettaisiin riittävästi varoja infrastruktuuri-investointeihin, kuten jäteveden käsittelylaitoksiin;

35.  pitää valitettavana, ettei vuoden 2013 energiatavoitteita saavutettu erityisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön osalta; kehottaa tältä osin hyväksymään asiaankuuluvat toimintasuunnitelmat ja toimimaan EU:n ilmastopolitiikan mukaisesti;

36.  pitää myönteisenä, että maa on edelleen tehnyt aktiivisesti ja rakentavasti alueellista yhteistyötä ja ettei sillä ole ratkaisemattomia rajakysymyksiä naapurivaltioiden kanssa; pitää myönteisenä, että maasta tulee Keski-Euroopan aloitteen puheenjohtaja; kehottaa hallitusta parantamaan ulkopolitiikan yleistä mukautusta EU:n YUTP-julistuksiin ja ‑päätöksiin; korostaa tarvetta lähestyä asteittain EU:n ulkopoliittisia kantoja;

37.  pitää myönteisenä edistymistä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Bulgarian välisen raideyhteyden rakentamisessa ja halukkuutta sen loppuunsaattamiseen, sillä raideyhteys edistää taloudellisia ja sosiaalisia suhteita;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitukselle ja parlamentille.


Serbiaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 159kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 Serbiaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2949(RSP))
P8_TA(2015)0065B8-0213/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

–  ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY(1) kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY,

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun komission lausunnon Serbian esittämästä Euroopan unionin jäsenhakemuksesta (SEC(2011)1208),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA-sopimus), joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013;

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman A/RES/64/298, jossa hyväksyttiin lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 26. ja 27. marraskuuta 2014 pidetyssä toisessa kokouksessa annetun julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission 8. lokakuuta 2014 antaman Serbiaa koskevan vuoden 2014 edistymiskertomuksen (SWD(2014)0302),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Serbiaa koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Serbiasta: sotarikoksista syytetyn Šešeljin tapaus(3),

–  ottaa huomioon David McAllisterin työn Serbiaa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto päätti 28. kesäkuuta 2013 käynnistää liittymisneuvottelut Serbian kanssa; ottaa huomioon, että hallitustenvälinen konferenssi (HVK) kokoontui ensimmäistä kertaa 21. tammikuuta 2014;

B.  toteaa, että komissio arvioi vuoden 2014 erityiskertomuksessa sitä, miten Serbia on edistynyt unioniin yhdentymisessä ja miten se on pyrkinyt täyttämään Kööpenhaminan kriteerit ja vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot;

C.  katsoo, että Serbiaa, kuten jokaista EU:n jäsenyyttä hakevaa maata, on tarkasteltava sen mukaan, miten ansiokkaasti se pystyy täyttämään ja panemaan täytäntöön yhteiset kriteerit sekä noudattamaan niitä, ja toteaa, että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

D.  toteaa, että oikeusvaltion periaate on keskeisellä sijalla unionin laajentumispolitiikassa;

E.  ottaa huomioon, että komissio on korostanut tarvetta vahvistaa talouden hallintaa, oikeusvaltiota ja hallinnollisia valmiuksia kaikissa Länsi-Balkanin maissa;

F.  toteaa, että Serbia on toteuttanut merkittäviä toimia normalisoidakseen suhteensa Kosovoon, minkä tuloksena 19. huhtikuuta 2013 tehtiin ensimmäinen sopimus, jossa käsitellään suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita; toteaa, että tarvitaan pikaisesti lisätoimia, jotta kaikki näiden kahden maan väliset ongelmat voitaisiin ratkaista;

G.  ottaa huomioon, että hyvät naapuruussuhteet ovat keskeisellä sijalla kaikkien maiden onnistuneessa yhdentymisessä Euroopan unioniin, ja katsoo, että kahdenvälisiä kysymyksiä olisi käsiteltävä liittymisprosessissa neuvottelukehyksen mukaisesti rakentavassa naapuruuden hengessä ottaen huomioon EU:n yleiset edut ja arvot; ottaa huomioon, että Serbian ja sen naapurien välisessä historiallisessa sovintoprosessissa on otettu tärkeitä askelia;

H.  toteaa, että vähemmistöjen suojelua koskevan lainsäädäntökehyksen toteutuminen on turvattava täysin erityisesti koulutuksen, kielten käytön ja vähemmistökielillä saatavilla olevien tiedotusvälineiden ja uskonnollisten toimitusten alalla;

I.  toteaa, että Serbian vuoden 2015 Etyjin puheenjohtajuus osuu ajankohtaan, jolloin Itä-Ukrainan konflikti jatkuu ja jolloin Etyj viettää Helsingin päätösasiakirjan hyväksymisen 40-vuotispäivää;

1.  pitää myönteisenä, että liittymisneuvottelut käynnistettiin virallisesti 21. tammikuuta 2014 pidetyssä EU:n ja Serbian ensimmäisessä HVK:ssa ja että Serbian hallitus on osoittanut olevansa hyvin valmistautunut ja sitoutunut EU:n säännöstön tarkasteluun;

2.  pitää myönteisenä, että parlamenttivaaleja aikaistettiin, ja toteaa, että kansainväliset tarkkailijat antoivat niistä myönteisen arvion; kehottaa viranomaisia ottamaan täysipainoisesti huomioon suositukset, joita viimeisin Etyjin/ODIHRin vaalitarkkailuryhmä ja sitä edeltäneet ryhmät ovat antaneet;

3.  korostaa, että EU:n ja Serbian SAA-sopimuksen täytäntöönpano on edistynyt ja että täytäntöönpanon parantaminen on tärkeää; korostaa, että SAA-sopimus muodostaa yleiskehyksen Serbian ja unionin yhteistyön tehostamiselle;

4.  pitää myönteisenä, että Serbian uusi hallitus on osoittanut sitoutuneensa Euroopan yhdentymisprosessiin ja kehottaa Serbiaa päättäväisesti toteuttamaan systeemisiä ja sosioekonomisia uudistuksia; tähdentää, että lainsäädännön ja toimintalinjojen perinpohjainen täytäntöönpano on yksi tärkeimmistä yhdentymisprosessin onnistumista koskevista ilmaisimista; kehottaa Serbiaa parantamaan uuden lainsäädännön ja uusien toimintalinjojen täytäntöönpanon suunnittelua, koordinointia ja valvontaa; korostaa tarvetta lisätä liittymisprosessin osallistavuutta ja avoimuutta; korostaa, että Serbian on edelleen edistyttävä ensisijaisen uudistuksensa eli oikeusvaltion luomisen toteuttamisessa;

5.  katsoo, että neuvottelulukujen avaamisessa olisi otettava huomioon teknisen tason edistyminen mutta myös Serbian ja EU:n välisten suhteiden poliittinen konteksti; korostaa, että luvut 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) olisi avattava neuvottelujen varhaisessa vaiheessa; painottaa, että EU:n säännöstön 35 luku, joka käsittelee suhteita Kosovon kanssa, olisi määriteltävä selkeästi; korostaa, että neuvottelukehys tarjoaa mahdollisuuden määrittää, onko yksittäistä lukua koskeva edistyminen merkittävästi jäljessä neuvottelujen kokonaisuudesta, mikä antaa komissiolle mahdollisuuden suositella muiden neuvottelulukujen avaamisen tai päättämisen viivyttämistä;

6.  panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen hiljattain julkaiseman raportin, jonka mukaan liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) saatu rahoitus on muiden tukimuotojen ohella auttanut Serbiaa toteuttamaan sosioekonomisia uudistuksia sekä parantamaan julkista varainhallintaansa; panee kuitenkin merkille, että oikeusalan uudistukset ovat merkittävästi jäljessä; kehottaa Serbiaa noudattamaan EU:n säännöstöä valtiontukien alalla; pitää myönteisenä EU:n taloudellisen ja muun tuen yleisesti tehokasta käyttöä, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut, ja kannustaa viranomaisia luomaan hyvät hallintokäytännöt ja käsittelemään muita puutteita, jotka liittyvät hankkeiden suunnitteluun, niiden toteuttamiseen ja kestävyyteen; kehottaa komissiota jatkamaan Serbian tukemista IPAn puitteissa tehokkaasti ja avoimesti;

7.  on huolissaan siitä, että useimmat lait hyväksytään soveltaen kiireellistä menettelyä, jolloin sidosryhmien ja suuren yleisön kuulemiseen ei jää aina riittävästi aikaa;

8.  toteaa, että toukokuun 2014 tulvat ovat koetelleet väestöä raskaasti ja heikentäneet maan taloutta; esittää surunvalittelunsa uhrien omaisille; pitää myönteisenä, että EU ja yksittäiset jäsenvaltiot ryhtyivät Serbian pyynnöstä välittömästi suuriin pelastus- ja aputoimiin ja järjestivät avunantajakonferenssin heinäkuussa 2014; tähdentää, että komissio on pyytänyt Serbiaa liittymään unionin pelastuspalvelumekanismiin, ja pitää myönteisenä, että Serbia ilmoitti 16. lokakuuta 2014 olevansa halukas tekemään niin;

9.  pitää myönteisenä että suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita käsitelleestä ensimmäisestä sopimuksesta päästiin yhteisymmärrykseen 19. huhtikuuta 2013 pidetyssä Serbian ja Kosovon ulkoministerien korkean tason vuoropuhelussa; pitää myönteisenä, että Serbia on sitoutunut normalisointiprosessiin Kosovon kanssa, ja kannustaa Serbian viranomaisia toimimaan rakentavassa roolissa tässä prosessissa sekä kehittämään hyviä naapuruussuhteita, joilla voidaan edistää sekä Serbian että Kosovon etuja; toteaa, että kokonaisuutena ottaen neuvottelutahti on hidastunut, mikä johtuu muun muassa sekä Serbian että Kosovon vaalien aikaistamisesta; pitää myönteisenä, että Kosovossa on muodostettu uusi hallitus, mikä on tärkeä vaihe jatkettaessa korkean tason vuoropuhelua, joka johti 9. helmikuuta 2015 siihen, että Mitrovican tuomioistuinlaitoksesta päästiin sopimukseen, ja pitää tältä osin myönteisenä Serbian hallituksen roolia sen kannustaessa vaaleilla valittuja serbivähemmistön edustajia osallistumaan uuteen hallituskoalitioon Pristinassa ja kantamaan oman vastuunsa; kannustaa Serbiaa ja Kosovoa jatkamaan jo tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa luottamuksen hengessä ja määräaikoja noudattaen ja unionia arvioimaan sitä, miten osapuolet ovat edistyneet velvollisuuksiensa täyttämisessä; kannustaa Serbian ja Kosovon viranomaisia edelleen normalisoimaan suhteitaan; kehottaa kumpaakin osapuolta jatkuviin toimiin, joilla pyritään lähentämään Kosovon albaani- ja serbiyhteisöjä; korostaa neuvottelukehyksen edellyttävän, että lukuun 35 sisältyvä suhteiden normalisointi Kosovon kanssa etenee samaan tahtiin kuin neuvottelut etenevät kokonaisuutena; korostaa, että luku 35 olisi avattava neuvottelujen aikaisessa vaiheessa; katsoo, että Serbian ja Kosovon suhteiden täysi normalisoituminen helpottaisi Serbian liittymistä EU:hun;

10.  kehottaa Serbian ja Kosovon viranomaisia yhteistyöhön, jotta voidaan murskata ja hajottaa rikollisverkostot, jotka valvovat, hyväksikäyttävät ja salakuljettavat laittomia maahanmuuttajia Kosovosta joihinkin unionin jäsenvaltioihin Serbian kautta;

11.  kehottaa Serbiaa pyrkimään voimakkaammin mukauttamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mukaan luettuna Venäjän-politiikka; pitää valitettavana, että Serbia ei pyydettäessä asettunut kannattamaan neuvoston päätöksiä, joilla otettiin käyttöön Venäjän vastaisia pakotteita, mutta ottaa samalla huomioon näiden kahden maan välillä olevat perinteisesti vahvat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset siteet; katsoo, että Serbialla voi olla hyvin tärkeä asema EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa; pitää myönteisenä Serbian aktiivista osallistumista kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin; panee merkille, että Serbia otti vastaan kunnianosoituksin eräitä henkilöitä, joille on määrätty EU:n viisumikielto ja että se järjestää sotaharjoituksia Venäjän kanssa;

12.  pitää myönteisenä, että Serbia toimii vuonna 2015 Etyjin puheenjohtajana, ja pitää sen asettamia ensisijaisia tavoitteita myönteisinä; toteaa, että Serbia on Etyjin puheenjohtajana valmis kannattamaan kaikkia pyrkimyksiä, joilla halutaan ratkaista Etyj-alueen nykyiset konfliktit rauhanomaisesti; kannustaa Serbiaa hyödyntämään tätä puheenjohtajuutta Itä-Ukrainan tilanteen vakauttamiseen ja toimimaan välittäjänä; antaa lisäksi tunnustusta Serbian valmiudelle edistää alueellista yhteistyötä; kehottaa Serbiaa Etyjin nykyisenä puheenjohtajana tukemaan sitä, että Etyj palautetaan jälleen kattavaksi foorumiksi, joka paneutuu turvallisuuskysymyksiin Euroopassa;

13.  kannustaa Serbiaa jatkamaan yhteistyötä entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) kanssa, tehostamaan omia sotarikosoikeudenkäyntejään ja edelleen vahvistamaan ponnistelujaan rankaisemattomuuden lopettamiseen tähtäävän alueellisen yhteistyön alalla sekä tuomaan oikeutta sotarikosten uhreille ja heidän perheenjäsenilleen; painottaa, että todistajien suojelemista varten on hyväksyttävä pikaisesti kattava lainsäädäntö ja toimintapolitiikka, jotta uhrit ja heidän perheensä saavat oikeuden korvauksiin; toistaa tukevansa REKOM-aloitetta;

14.  kehottaa Serbiaa sovinnon ja hyvien naapurisuhteiden hengessä tarkistamaan yhteistyössä naapurimaidensa ja komission kanssa lakiaan sotarikosoikeudenkäyntien järjestämisestä ja viranomaisten toimivallasta niissä;

15.  kehottaa Serbiaa tiivistämään yhteistyötään naapurimaiden kanssa sekä lisäämään toimia kadonneiden henkilöiden etsimiseksi sekä jakamaan kaiken asiaan liittyvän tiedon; kehottaa Serbian viranomaisia tältä osin pikaisesti avaamaan Jugoslavian kansanarmeijan arkistot, jotta voidaan selvittää totuus menneistä traagisista tapahtumista ja saada tietoa; kehottaa lisäksi viranomaisia avaamaan mahdollisuuden tutustua avoimesti Jugoslavian entisiä tasavaltoja koskeviin arkistoihin ja entisen tiedusteluviraston (UDBA) asiakirjoihin, mukaan luettuna niiden antaminen kyseisten hallitusten käyttöön;

16.  pitää myönteisenä, että kansainvälisen kadonneiden henkilöiden komission (ICMP) puitteissa on allekirjoitettu julistus valtion roolista aseellisten konfliktien ja ihmisoikeusrikkomusten seurauksena kadonneiden henkilöiden ongelman käsittelyssä; korostaa, että on tarpeen vahvistaa ponnisteluja kadonneiden löytämiseksi ja tunnistamiseksi sekä Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja Kosovossa käytyjen sotien joukkohautojen paikantamiseksi ja turvata uhrien perheiden oikeus saada tietää kadonneiden perheenjäsenten kohtalosta;

17.  arvostaa Serbian hallituksen rakentavaa lähestymistapaa suhteisiin naapurimaiden kanssa, sillä se on mahdollistanut huomattavat edistysaskeleet sekä alueellisessa yhteistyössä että EU:hun lähentymisessä; kannustaa Serbiaa tekemään vielä tiiviimpää yhteistyötä naapurimaiden kanssa ja ottamaan lisäaskeleita rajatylittävän yhteistyön puolesta, jotta voidaan parantaa muun muassa raja-alueiden ja vähemmistöjen asuttamien alueiden taloudellista kehitystä; painottaa nuorisovaihdolle ja nuorten välisille kontakteille annettavan tuen merkitystä sovintoprosessin yhteydessä; pitää myönteisenä, että Serbia on yleisesti noudattanut kansainvälisiä sitoumuksiaan, ja sitä, että se on edelleen kehittänyt kahdenvälisiä suhteita naapureidensa kanssa; muistuttaa sovintoprosessin ratkaisevasta merkityksestä; kannustaa Serbiaa panemaan täysin täytäntöön kahdenväliset sopimukset naapurimaidensa kanssa ja ratkaisemaan kaikki avoimet kahdenväliset kysymykset käytännönläheisellä tavalla; pitää myönteisenä, että Serbian ja Albanian pääministerit tapasivat Belgradissa 10. marraskuuta 2014; kehottaa Serbiaa tukemaan aktiivisesti ja edistämään rakentavasti Bosnia ja Hertsegovinan etenemistä kohti unioniin yhdentymistä; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että Serbia on edelleen osallistunut aktiivisesti alueellisiin aloitteisiin, kuten Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessiin (SEECP);

18.  korostaa sekä Serbian parlamentin että kansalaisyhteiskunnan merkitystä liittymisneuvotteluprosessissa; pitää myönteisenä parlamentin 4. kesäkuuta 2014 tekemää päätöstä, joka koskee neuvotteluasemaa koskevien ehdotusten käsittelyä liittymisneuvottelujen aikana; pitää myönteisenä, että 26. elokuuta 2014 hyväksyttiin ohjeet, jotka koskevat kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden ottamista mukaan sääntelyn hyväksymistä koskevaan prosessiin, ja kehottaa antamaan kansalaisyhteiskunnalle nykyistä laajemmat mahdollisuudet osallistua yhdentymisprosessiin; kehottaa hallitusta pidättymään EU-vastaisesta retoriikasta ja järjestämään säännöllisiä keskusteluja ja julkisia kuulemisia kaikkien asiaan kuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa neuvottelujen täysi avoimuus ja tarjota kaikki tiedot rakentavaan keskusteluun EU:n toiminnasta ja sen jäsenyydestä sekä mahdollistaa sidosryhmien laaja osallistuminen tähän prosessiin;

19.  arvostaa riippumattomien sääntelyelinten tekemää työtä ja osallistumista oikeudellisen kehyksen ja valtiollisten instituutioiden vastuunalaisuuden parantamiseen; korostaa, että valtiollisten instituutioiden on toimittava avoimesti ja vastuullisesti; tukee riippumattomien valtiollisten instituutioiden, kuten oikeusasiamiehen, yleisen edun kannalta tärkeistä tiedoista vastaavan asiamiehen ja vastaavien instituutioiden työtä; kehottaa valtion viranomaisia suojelemaan näiden virastojen riippumattomuutta sekä tekemään niiden kanssa täysipainoista yhteistyötä niiden harjoittaessa toimivaltaansa; katsoo, että viranomaisten olisi tarjottava niille tarvittavat taloudelliset ja hallinnolliset resurssit, joita niiden työ edellyttää; tähdentää, että näiden elinten antamien suositusten toteutumista on seurattava asianmukaisesti ja että niiden riippumatonta asemaa on kunnioitettava täysimääräisesti;

20.  tuomitsee sen, että hallituksen ministerit ovat perusteettomasti julkisesti torjuneet oikeusasiamiehen, ja korostaa, että oikeusasiamiehen rooli on hallinnon keskinäisen valvonnan kannalta merkittävä, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että oikeusasiamiehen riippumattomuus ja koskemattomuus taataan; kehottaa viranomaisia antamaan oikeusasiamiehelle täyttä poliittista ja hallinnollista tukea tämän työssä sekä turvaamaan tämän oikeuden saada tutustua julkisiin asiakirjoihin julkisista tiedoista annetun lain mukaisesti;

21.  korostaa, että Serbia on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön työelämän oikeuksia koskevat tärkeimmät yleissopimukset ja uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan; kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeudet ovat edelleen rajalliset huolimatta perustuslaillisista takeista, ja kehottaa Serbiaa parantamaan näitä oikeuksia jatkossa; toteaa, että selkeyden varmistaminen edellyttää ammattiliittoja ja lakko-oikeutta koskevia lisämenettelyjä; toteaa, että alakohtaisia työehtosopimuksia on vain muutama ja monen voimassaolo on päättynyt ja niiden uusimista odotetaan; on huolestunut siitä, että työmarkkinavuoropuhelu on vähäistä ja työmarkkinaosapuolten kuuleminen epäsäännöllistä; vaatii lisätoimia, joilla vahvistetaan työmarkkinavuoropuhelua ja näiden toimijoiden neuvoa-antavaa roolia lakien valmistelussa;

22.  toteaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä, suojelemisesta ja toteutumisesta on huolehdittava Serbian yhteiskunnan kaikilla tasoilla ilman minkäänlaista syrjintää ja eurooppalaisten ja kansainvälisten normien mukaisesti; panee merkille, että 2. lokakuuta 2014 hyväksyttiin syrjinnänvastaisen strategian täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma, jossa vaaditaan kunnioittamaan naisia, vammaisia, LGBT-henkilöitä, kaikkia kansallisia tai etnisiä vähemmistöjä sekä seksuaalivähemmistöjä ja turvaamaan heidän oikeutensa; kehottaa Serbian viranomaisia lisätoimiin, jotta varmistetaan naisten tasa-arvoinen edustus poliittisessa ja julkisessa elämässä; toteaa kuitenkin, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät hallinnolliset valmiudet ovat edelleen heikot, ja kehottaa Serbian viranomaisia puuttumaan tarmokkaammin tähän ongelmaan; pitää myönteisenä, että Serbian hallitus päätti antaa luvan järjestää Pride-kulkue, joka toteutettiin Belgradissa 28. syyskuuta 2014 suuremmitta välikohtauksitta, ja antaa hallitukselle tunnustusta sen antamasta tuesta sekä myös poliisille tilaisuuden mahdollistamisesta;

23.  antaa arvoa lasten oikeuksien kansallisen neuvoston perustamiselle, ja kannustaa tätä elintä käyttämään toimivaltaansa täysipainoisesti varmistamaan, että lasten oikeuksien painopisteet otetaan täysin huomioon toimintasuunnitelmissa, joita Serbian hallitus kehittää osana liittymisprosessia;

24.  panee merkille toimenpiteet, joita on toteutettu vuosia 2013–2018 koskevan oikeuslaitoksen uudistamista koskevan strategian ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi; pitää myönteisenä, että tuomareiden ja syyttäjien toiminnan arvioimista koskevat säännöt on hyväksytty; painottaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden tärkeyttä, ja tähdentää, että sen uudistaminen on saatettava päätökseen, jotta voidaan varmistaa tuomareiden ja syyttäjien täydellinen riippumattomuus ja puolueettomuus; kehottaa viranomaisia pidättymään jarruttamasta oikeusapua koskevan lakiehdotuksen hyväksymistä ja varmistamaan samalla, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset eivät jää maksuttomien oikeusapupalvelujen ulkopuolelle; korostaa, että on tärkeää ratkaista kysymys virka-aseman väärinkäytöstapauksista, ja on huolissaan näiden tapausten laajamittaisesta uudelleenluokittelusta; korostaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden varmistaminen edellyttää perustuslain muutoksia;

25.  pitää myönteisenä, että korruption torjumiseen on poliittista tahtoa ja että lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suositusten täytäntöönpanoa on jatkettu; pitää myönteisenä Serbian parlamentin 25. marraskuuta 2014 hyväksymää lakia ilmiantajien suojasta; pitää myönteisenä, että useita korkean tason tapauksia tutkitaan ja että koordinointia on pyritty parantamaan; korostaa, että tarvitaan merkittäviä toimia, jotta voidaan vahvistaa ja täysipainoisesti valvoa korruption torjumista koskevaa oikeudellista kehystä sekä turvata uudistukset asianmukaisten resurssien avulla; tähdentää, että käynnissä olevaa tutkintaa koskevat ja syyttömyysolettamaa rikkovat vuodot tiedotusvälineille ovat erittäin huolestuttavia ja ne olisi tutkittava, käsiteltävä ja kitkettävä lainsäädännön mukaisesti; pitää tuomittavana myös tiedotusvälineiden tai poliittisten puolueiden harjoittamaa painostusta riippumattomia korruptionvastaisia elimiä vastaan, ja katsoo tässä yhteydessä, että korruptionvastaisen viraston toimivaltaa ja resursseja olisi lisättävä; huomauttaa, että tällaiset menetelmät saattavat merkittävästi hidastaa liittymisneuvottelujen etenemistä; kehottaa ryhtymään lisätoimiin oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja loukkaamattomuuden sekä oikeussuojan saatavuuden turvaamiseksi;

26.  panee merkille, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus ovat levinneet alueella laajalti ja että ne ovat Serbian demokraattisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen este; katsoo, että alueellinen strategia ja tehostettu yhteistyö kaikkien alueen maiden välillä on olennaisen tärkeää, jotta näitä ongelmia voitaisiin käsitellä entistä tehokkaammin;

27.  panee huolestuneena merkille poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen puutteellisen avoimuuden ja tästä johtuvan suuren korruptiovaaran; painottaa, että poliittisten puolueiden rahoituksen on oltava avointa ja siinä on noudatettava korkeimpia kansainvälisiä normeja;

28.  pitää myönteisenä, että yleistä tiedottamista ja tiedotusvälineitä koskeva laki, sähköisiä tiedotusvälineitä koskeva laki ja julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevat lait on hyväksytty, ja kehottaa panemaan ne välittömästi täytäntöön; korostaa, että uuden tiedotusvälinepaketin täytäntöönpanon yhteydessä olisi myös turvattava vähemmistökielillä tapahtuvan julkisen palvelun yleisradiotoiminnan kestävyys sekä yleispalvelujen ja alueellisten ja paikallisten tiedotusvälineiden kestävyys ja taloudellinen vakaus; on huolissaan siitä, että ilmaisunvapauden täysipainoista toteuttamista koskevat edellytykset ovat heikentyneet Serbiassa, ja korostaa, että tiedotusvälineiden omistuksen suhteen on noudatettava täydellistä avoimuutta; on huolissaan siitä, että toimittajia painostetaan ja uhkaillaan tavalla, joka johtaa itsesensuurin lisääntymiseen, ja kehottaa Serbian viranomaisia ryhtymään toimiin, jotta tähän syyllistyneet saadaan tuotua oikeuden eteen; panee huolestuneena merkille, että poliittinen painostus heikentää tiedotusvälineiden riippumattomuutta; muistuttaa, että lehdistönvapaus on yksi unionin keskeisimmistä arvoista; kehottaa Serbian viranomaisia luomaan tiedotusvälineystävällisen ympäristön, joka tukee ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta;

29.  kehottaa Serbian hallitusta panemaan kunnian palauttamista koskevan lain täytäntöön täysipainoisesti ja syrjimättömästi; kehottaa Serbian hallitusta myös tekemään lisää tarkastuksia omaisuuden palauttamista koskevaan lakiin, jotta kaikki korvausmenettelyihin liittyvät esteet ja oikeudelliset esteet voitaisiin poistaa;

30.  pitää myönteisenä, että kansallisten vähemmistöjen neuvostojen vaalit pidettiin 26. lokakuuta 2014; painottaa kansallisten vähemmistöjen neuvostojen merkitystä tehtävässään kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteuttamisessa, ja kehottaa Serbiaa varmistamaan, että saavutettujen oikeuksien ja valtuuksien taso säilytetään, kun ne saatetaan oikeudellisesti vastaamaan Serbian perustuslakituomioistuimen päätöstä, sekä varmistamaan niiden riittävän ja turvatun rahoituksen; kehottaa Serbiaa varmistamaan, että vähemmistöjen suojelemista koskeva lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön koko maassa esimerkiksi koulutuksen, kielten käytön ja vähemmistökielillä saatavilla olevien tiedotusvälineiden ja uskonnollisten toimitusten alalla sekä suhteessa kansallisten vähemmistöjen riittävään edustukseen julkishallinnossa, paikallisissa ja alueellisissa elimissä sekä kansallisessa parlamentissa; pitää kannustettavana Serbian sitoutumista laatimaan neuvotteluluvun 23 puitteissa kansallisten vähemmistöjen asemaa koskeva erityinen toimintasuunnitelma; kannustaa Serbian viranomaisia toteuttamaan lisätoimenpiteitä romanien tilanteen kohentamiseksi erityisesti koulutuksen, asuntojen ja työllisyyden alalla; kehottaa hallitusta lisäämään romaniväestön tietoisuutta kansalaisoikeuksista sekä takaamaan romaneille yhtäläiset turvallisuusolot; korostaa, että on tärkeää kannustaa romanien osallistumista julkiseen päätöksentekoon; kehottaa Serbian viranomaisia parantamaan romanien integrointipolitiikkojen ja -toimien suunnittelua, koordinointia ja valvontaa kansallisella ja paikallisella tasolla;

31.  korostaa, että on tärkeää palauttaa vähemmistöjen kirkoilta ja uskonnollisilta yhteisöiltä kommunistihallinnon aikana takavarikoitu omaisuus; korostaa valtion asemaa, kun maassa kehitetään historiallisia kirkkoja koskevaa puolueetonta politiikkaa, joka koskee myös vähemmistöille kuuluvia kirkkoja; painottaa, että uskonnonvapautta ei voida taata, mikäli omaisuutta ei palauteta;

32.  toteaa, että Vojvodinan kulttuurinen moninaisuus vahvistaa osaltaan myös Serbian identiteettiä ja että sen vähemmistöjen suojeleminen ja tukeminen sekä vuosisatojen ajan keskenään hyvin toimeen tulleiden kansallisuuksien moninaisuuden vaaliminen on tämän vuoksi tärkeä tehtävä; vaatii monikielisyyden ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämistä; korostaa lisäksi, että Vojvodinan autonomiaa ei tulisi heikentää, ja muistuttaa hallitusta tarpeesta antaa Vojvodinan autonomisen alueen valtuuksia ja rahoitusta koskeva laki viipymättä;

33.  ottaa huomioon eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) merkityksen unionin jäsenvaltioiden ja niiden naapurien välisen rajatylittävän yhteistyön kehittämiseksi entisestään, ja kehottaa Serbian hallitusta tässä yhteydessä luomaan tarvittavan oikeudellisen perustan, joka mahdollistaisi Serbian osallistumisen näihin yhtymiin;

34.  pitää myönteisenä, että on laadittu uusi julkishallinnon uudistamisen strategia, luotu erillinen julkishallinnon ja paikallisen itsehallinnon ministeriö ja vahvistettu keskittymistä politiikan suunnitteluun ja koordinointiin perustamalla yhteiskuntapolitiikan sihteeristö, ja pitää näitä toimia myönteisinä askeleina kohti julkishallinnon tehostamista; on huolissaan julkishallinnon työntekijöiden rekrytoinnin puutteellisesta avoimuudesta ja paikallistason hallinnollisista ja johtamiseen liittyvistä valmiuksista; kehottaa viranomaisia varmistamaan avoimen ja ansioihin pohjautuvan virkamiesten ja julkisen vallan käyttäjien nimitys- ja ylennysprosessin;

35.  kannustaa Serbian viranomaisia toteuttamaan talouden rakenneuudistukset, jotta tuetaan kasvua sekä parannetaan liiketoiminta- ja investointiympäristöä kaikkialla Serbiassa, ja varmistetaan tasapainoinen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys kaikilla alueilla, torjutaan korkeaa työttömyyttä ja köyhyyttä, vakautetaan julkista taloutta ja torjutaan korruptiota, joka muodostaa edelleen keskeisen uhan liiketoimintaympäristölle; panee huolestuneena merkille korkeat nuorisotyöttömyysluvut ja kehottaa hallitusta puuttumaan tähän ongelmaan tarjoamalla nuorille sopivia mahdollisuuksia ja työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa koulutusta; korostaa tarvetta turvata kaikkien ulottuvilla oleva koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa nuorille työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja pääsyn eurooppalaisiin opinto-ohjelmiin kuten Erasmus-ohjelmaan; pitää myönteisenä työlainsäädännön, konkurssilainsäädännön, yksityistämislainsäädännön sekä suunnittelu- ja rakennuslainsäädännön hyväksymistä, sillä ne muodostavat oikeudellisen kehyksen sekä rakenneuudistuksille että yritysilmapiirin parantamiselle;

36.  kehottaa parantamaan liiketoimintaympäristöä siten, että toteutetaan alan kaavaillut rakenneuudistukset, vahvistetaan oikeusjärjestelmää ja varmistetaan lakien yhdenmukainen täytäntöönpano; vaatii, että liiketoiminnan hallinnolliset esteet on poistettava pikaisesti erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta, ja korostaa, että julkisia yhtiöitä koskevat tarvittavat uudelleenjärjestelyt on tärkeää suorittaa siten, että samalla kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia ja julkisen sektorin työpaikkojen merkitystä Serbian kansalaisille ja heidän hyvinvoinnilleen sekä heidän luottamustaan keskeisiin julkisiin palveluihin;

37.  panee merkille rikoslain muuttamiseksi parhaillaan tehtävän työn; toteaa kuitenkin, että hyväksyttyjen muutosten jälkeen yksityisen sektorin oikeudellinen epävarmuus säilyy edelleen; on edelleen huolissaan uuden 234 artiklan (vastuullisen aseman väärinkäyttö) säännöksistä, jotka mahdollistavat yhä mielivaltaisen tulkinnan; toteaa, että useimmat vanhat virka-aseman väärinkäyttöä koskevat tapaukset on ilmeisesti luokiteltu ilman asianmukaista käsittelyä uudelleen nimikkeen ”vastuullisen aseman väärinkäyttö” alle, ja vaatii siksi käsittelemään uudelleen luokitellut tapaukset riippumattomasti ja perusteellisesti siten, että pitkään vireillä olleista perusteettomista syytteistä voidaan luopua välittömästi;

38.  antaa Serbialle tunnustusta siitä, että se järjesti Kiinan ja Keski- ja Itä-Euroopan välisen huippukokouksen Belgradissa; suhtautuu yhteistyön lujittamista koskeviin suunnitelmiin myönteisesti, ja toivoo, että se noudattaa eurooppalaisia normeja; panee merkille energiaa ja infrastruktuuria koskevat alustavat sopimukset, joista sovittiin huippukokouksen aikana, ja muistuttaa Serbiaa ja muita alueen maita siitä, että näissä hankkeissa olisi otettava huomioon EU:n politiikan pitkäaikaiset tavoitteet;

39.  toteaa, että valmistelut energia-alalla ovat edenneet kohtalaisesti; korostaa, että Serbian on energia-alalla pyrittävä paremmin mukautumaan unionin säännöstöön erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisen osalta ja estämällä valtion tuki ruskohiilialalle sekä huolehdittava kaasualan toimintojen eriyttämisestä ja valtion kaasuyhtiön uudelleenjärjestelyistä ensisijaisena tavoitteena; kehottaa komissiota tukemaan Serbian hallitusta sen pyrkimyksissä vähentää maan riippuvuutta energian tuonnista monipuolistamalla energialähteitä; kannustaa Serbiaa aloittamaan ehdotetun energiastrategiansa tarkistamisen; kehottaa hallitusta tehostamaan ponnistelujaan uusiutuvan energian alalla erityisesti uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin osalta, koska tämä on välttämätön askel kohti energiavarmuuden saavuttamista ja uusiutuvia energialähteitä koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista;

40.  pitää valitettavana, että ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen aloilla on edistytty liian vähän, ja kehottaa Serbian viranomaisia laatimaan pikaisesti kattavan ja maan laajuisen ilmastopolitiikan ja -strategian EU:n tavoitteita vastaavasti;

41.  on huolestunut siitä, että korkeakoulut, viranomaiset ja julkisen vallan käyttäjät eivät ole puuttuneet yliopistoissa ilmenneisiin plagiointisyytöksiin;

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL L 80, 19.3.2008, s. 46.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0039.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0065.


Kosovon integroituminen unioniin
PDF 156kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 Kosovon yhdentymisestä Euroopan unioniin (2014/2950(RSP))
P8_TA(2015)0066B8-0214/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

–  ottaa huomioon suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita käsittelevän ensimmäisen sopimuksen, jonka pääministerit Hashim Thaçi ja Ivica Dačić allekirjoittivat 19. huhtikuuta 2013, sekä 22. toukokuuta 2013 hyväksytyn täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin päätös luvan antamisesta neuvottelujen aloittamiseen unionin ja Kosovon välisestä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2012 tehdyn neuvoston päätöksen komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Kosovon kanssa sen osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen tekemiseksi,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation käynnissä olevia toimia ja niihin liittyvää kehitystä käsittelevät YK:n pääsihteerin raportit, joista viimeisin on päivätty 31. lokakuuta 2014,

–  ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX KOSOVO) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta 12. kesäkuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/349/YUTP,

–  ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009, 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 pitämien kokousten päätelmät, joissa korostettiin ja vahvistettiin, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisuudesta luopua viisumivelvoitteesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty riippumatta jäsenvaltioiden kannasta Kosovon asemaan,

–  ottaa huomioon viisumimenettelyä koskevan vuoropuhelun käynnistämisen tammikuussa 2012, viisumivapauteen tähtäävän etenemissuunnitelman kesäkuussa 2012 ja 24. heinäkuuta 2014 laaditun komission toisen kertomuksen Kosovon edistymisestä viisumipakon poistamista koskevan etenemissuunnitelman vaatimusten täyttämisessä (COM(2014)0488),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 pidetyn kolmannen tapaamisen, jossa käytiin jäsenneltyä vuoropuhelua oikeusvaltiosta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa hyväksyttiin lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean päätöksen, jolla Kosovolle myönnettiin jäsenyys Euroopan neuvoston Venetsian komissiossa; ottaa huomioon, että syyskuussa 2014 Venetsian komissioon nimitettiin kaksi kosovolaista asiantuntijaa,

–  ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2008, 6. ja 7. huhtikuuta 2009, 22. ja 23. kesäkuuta 2010, 20. toukokuuta 2011, 14. ja 15. maaliskuuta 2012 sekä 30. ja 31. lokakuuta 2013 pidettyjen Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisten kokousten antamat yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon komission 16. lokakuuta 2013 antaman tiedonannon laajentumisstrategiasta sekä vuosien 2013 ja 2014 tärkeimmistä haasteista (COM(2013)0700),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon Ulrike Lunacekin työn Kosovoa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tähän mennessä 110 YK:n jäsenvaltiota kaikkiaan 193:sta, 23 EU:n jäsenvaltiota kaikkiaan 28:sta mukaan luettuina, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden;

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja Kosovon välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut saatettiin päätökseen toukokuussa 2014 ja että sopimus parafoitiin heinäkuussa 2014;

C.  toteaa, että jokaista (mahdollista) ehdokasvaltiota arvioidaan sen omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

D.  ottaa huomioon, että unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta piti 25. toukokuuta ja 8. kesäkuuta 2014 pidettyjä aikaistettuja parlamenttivaaleja avoimina ja hyvin järjestettyinä ja katsoi niiden vahvistavan edistyksen, jota oli saavutettu vuoden 2013 kunnallisvaaleissa; ottaa huomioon, että Kosovon kansalliskokouksen järjestäytymiskokous saatiin päätökseen vasta 8. joulukuuta 2014 ja että hallituksesta äänestettiin 9. joulukuuta 2014;

E.  toteaa, että edistyminen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toteuttamisessa edellyttää muun muassa, että halutaan tarkastella aiempaa suoriutumista ja oppia todetuista ongelmista myös kenttäoperaatioiden johtamisessa; toteaa, että EULEX on laajin käynnistetty operaatio ja sitä on toteutettu yli kuuden vuoden ajan;

1.  pitää myönteisenä, että vaaleja seurannut kuuden kuukauden mittainen poliittinen pattitilanne päättyi kansalliskokouksen muodostamisen ja uuden hallituksen nimittämisen myötä; on huolissaan kiistanalaisten henkilöiden nimittämisestä, joiden tausta saatetaan kyseenalaistaa; pitää valitettavana uuden hallituksen ministerien ja varaministerien tarpeettoman suurta määrää ja tästä koituvia talousarviovaikutuksia sekä naisministerien vähäistä määrää; toteaa, että naisministerien määrän lisäämistä voitaisiin käyttää edistyksellisenä kannustimena koko yhteiskunnalle; korostaa, että uuden hallituksen on ryhdyttävä erittäin nopeasti toteuttamaan tarvittavia uudistuksia päättäväisesti ja niihin sitoutuen; painottaa, että Kosovon johdon saavutuksia arvioidaan Kosovon kansalaisia sekä eurooppalaisia ja kansainvälisiä kumppaneita hyödyttävien konkreettisten tulosten perusteella; kannustaa Kosovon serbialaisen vähemmistön vaaleilla valittuja edustajia osallistumaan ja hoitamaan tehtäviään uudessa koalitiohallituksessa Pristinassa;

2.  kannustaa uutta hallitusta jatkamaan EU:hun lähentymistä ja tähdentää, että se on paneutunut tarmokkaasti muun muassa lainsäädännön avulla eräisiin ensisijaisiin kysymyksiin, mukaan luettuina oikeusvaltion vahvistaminen ja tehostaminen, riippumattomuuden, ammattimaisuuden ja tehokkuuden periaatteille perustuvan oikeuslaitosmallin määritteleminen sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjuminen kaikilla tasoilla; kehottaa Kosovon viranomaisia torjumaan työttömyyttä järjestelmällisesti ja tehokkaasti, edistämään talouden rakenneuudistuksia ja kestävää kehitystä laatimalla sääntelykehys ja kannustimia pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten ja edistämään erittäin tärkeää sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta, jotta alennetaan korkeana pysyviä köyhyyslukuja, myös kestämättömän korkeaa lasten köyhyystasoa; korostaa, että tärkeintä on panna uudistukset täytäntöön; painottaa, että erityistuomioistuimen perustaminen ja toiminta sekä yhteistyö sen kanssa olisi asetettava etusijalle, ja katsoo, että se auttaa Kosovoa ratkaisemaan sen menneisyyden ongelmat ja selviämään niistä; painottaa, että lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen suunnittelussa on otettava realistisesti huomioon tarvittavat resurssit, ja suosittelee, että ne pannaan täytäntöön läpinäkyvämmällä tavalla;

3.  korostaa tarvetta vahvistaa kansalliskokouksen ja erityisesti EU:hun yhdentymistä käsittelevän komitean roolia Kosovon yhdentymisprosessin valvojina; kehottaa kansalliskokousta hyväksymään pikaisesti uuden työjärjestyksen, joka on Euroopan parhaiden käytäntöjen mukainen ja jossa otetaan huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva ulottuvuus;

4.  tähdentää tarvetta nopeuttaa toimia laittoman siirtolaisuuden mahdollistavien rikollisryhmien torjumiseksi; tähdentää myös, että laittoman muuttoliikkeen lopettaminen ja kansalaisten uskon ja toivon palauttaminen siihen, että he voivat itse rakentaa maansa tulevaisuutta, edellyttää sosioekonomisen tilanteen parantamista ja uusien työpaikkojen luomista; painottaa, että laittoman muuttoliikkeen perimmäisiä syitä on pyrittävä poistamaan hyödyntämällä kaikkia EU:n poliittisia välineitä ja tukivälineitä;

5.  pitää myönteisenä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, etenkin naisten sekä homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten parissa toimivia organisaatioita, vahvistetaan ja niiden koordinointia parannetaan; korostaa myös, että on pyrittävä löytämään ratkaisu niihin uhkailuihin ja hyökkäyksiin, joita kohdistetaan homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten oikeuksia puolustaviin aktivisteihin; vaatii Kosovon viranomaisia lujittamaan kansalaisyhteiskunnan kuulemismekanismeja; toteaa, että tähän asti kuulemisia on toteutettu tapauskohtaisesti etenkin tarjoamalla yhteinen neuvoa-antava neuvosto ja kaikki tarvittavat resurssit; katsoo, että avoimen ja läpinäkyvän hallinnon varmistamiseksi kansalaisyhteiskunnan järjestöjä on kuultava lainsäädännössä; edellyttää, että myös tuenantajayhteisö ja etenkin EU ottaa kansalaisyhteiskunnan jatkossakin mukaan ohjelmasuunnitteluunsa ja kuulee sitä;

6.  toteaa, että oikeuslaitosta ja sen organisaatiota koskevan lainsäädännön suhteen on tapahtunut jonkin verran edistystä, josta mainittakoon erityisesti rakenteiden mukauttaminen uuteen EULEX-valtuutukseen ja EULEXin ja Kosovon tuomareista muodostuviin lainkäyttövaltuuskuntiin; toteaa kuitenkin, että tuomareiden ja syyttäjien riippumattomuus, vastuuvelvollisuus, puolueettomuus ja tehokkuus sekä Kosovon oikeusneuvoston ja vankilajärjestelmän toimivuus ja oikeusvaltioperiaatteen yleinen toteutuminen herättävät edelleen suurta huolestuneisuutta; korostaa lisätyön tarvetta valmisteltaessa EULEXin vastuualueiden siirtämistä kokonaisuudessaan Kosovolle; kehottaa poliittisia toimijoita osoittamaan selkeästi, että he tukevat täysin tuomareiden ja syyttäjien riippumattomuutta; toteaa, että meneillään oleviin tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin pyritään jatkuvasti vaikuttamaan tuomareiden ja syyttäjien kautta;

7.  on huolissaan siitä, että korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ei ole edistytty merkittävästi, mikä haittaa tuntuvasti Kosovon demokraattista, yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä; korostaa tarvetta selkeälle hallituksen signaalille siitä, että Kosovossa torjutaan järjestelmällisesti korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta kaikilla tasoilla; kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä järjestäytyneen rikollisuuden ja julkishallinnossa toimivien henkilöiden välisten mahdollisten yhteyksien katkaisemiseksi; on huolissaan myös siitä, että Kosovon kansalaisilla on omistuksessaan suuria määriä laittomia tuliaseita, ja kehottaa Kosovon hallitusta panemaan tehokkaasti täytäntöön olemassa olevia ohjelmia niiden keräämiseksi, erityisesti kansallisen strategian ja toimintaohjelman pienaseiden ja kevyiden aseiden valvomiseksi ja keräämiseksi ajanjaksolla 2013–2016; kehottaa Kosovoa tekemään yhteistyötä ampuma-aseiden laittoman kaupan torjumista käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän ja naapurimaiden kanssa tämän ilmiön ehkäisemiseksi, ja kehottaa EU:ta tarjoamaan tätä varten kaiken tarvittavan teknisen tuen;

8.  suhtautuu myönteisesti Kosovon osallistumiseen terrorismin vastaiseen koalitioon, Kosovon rikoslakiin tehtyihin tarkistuksiin, joilla pyritään torjumaan ulkomaalaisten taistelijoiden ilmiötä, sekä viranomaisten toimenpiteisiin, joilla nuoria ääriryhmittymiin värväävät saatetaan oikeuden eteen; on huolestunut tiedoista, joiden mukaan radikalisoituminen kosovolaisnuorten keskuudessa lisääntyy ja jotkut näistä nuorista liittyvät Syyriassa ja Irakissa taisteleviin terroristiryhmiin; pyytää unionia auttamaan sosiaalisiin ongelmiin puuttumisessa, sillä ne ovat osasyynä siihen, että radikaaliryhmät pystyvät rekrytoimaan nuoria Kosovossa;

9.  panee merkille, että uuden hallituksen yhtenä ensisijaisena tavoitteena on perustuslain mukaisesti ja täysin siviilivalvonnassa toimivien Kosovon asevoimien perustaminen; ymmärtää alueellisen puolustuksen periaatteen kansallisen itsemääräämisoikeuden osana mutta vaatii, että asevoimat ovat EU:n sääntöjen mukaiset, ja katsoo, että olisi pyrittävä lisäämään Kosovon poliisivoimien resursseja ja parantamaan siten viipymättä niiden toiminnan vaikuttavuutta;

10.  toteaa, ettei julkishallinnon uudistusta koskevan strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ole edistytty riittävästi; kehottaa Kosovoa saattamaan loppuun virkamieskuntaa koskevan lainsäädäntökehyksen, varmistamaan virkamieskunnan epäpoliittisuuden ja ottamaan käyttöön virkamiesten työn arvioinnin;

11.  kehottaa viranomaisia hyväksymään ripeästi kattavaa syrjinnänvastaista lainsäädäntöä keskittyen lisäksi myös ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja valistukseen; pitää myönteisenä, että ensimmäinen pride-kulkue järjestettiin 17. toukokuuta 2014 ja että homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten oikeuksia varten on perustettu neuvoa-antava koordinointiryhmä;

12.  pitää myönteisenä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon saralla tapahtunutta edistystä, kuten lainsäädäntömuutoksia, joilla pyritään ottamaan huomioon konfliktiin kytkeytyvästä väkivallasta, kuten raiskauksista sodankäynnin muotona, selviytyneet henkilöt; korostaa, että hankaluuksia ilmenee edelleen etenkin perheväkivallan ja sukupuoliperusteisen väkivallan, omaisuusoikeuksien ja naisten johtoasemissa edustettuina olemisen suhteen;

13.  kehottaa ryhtymään toimiin, joilla puututaan tiukasti perheväkivaltaan ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan liittyviin haasteisiin ja ongelmiin; korostaa, että on kerättävä kattavasti perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan laajuutta koskevia tietoja;

14.  kehottaa Kosovoa hyväksymään tiedotusvälineitä koskevan tehokkaan ja kattavan oikeudellisen ja institutionaalisen järjestelmän ja erityisesti varmistamaan jo voimassa olevien lakien tehokkaan täytäntöönpanon ilmaisunvapauden takaamiseksi; on edelleen huolissaan toimittajiin kohdistuneista uhkailuista ja hyökkäyksistä sekä tiedotusvälineiden avoimuuden puutteesta; painottaa tiedonvälityksen vapauden ja riippumattomuuden merkitystä yhtenä EU:n perusarvoista ja demokratian kulmakivenä, ja katsoo, että se osaltaan vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta; kehottaa viranomaisia korjaamaan pikaisesti lainsäädännössä olevat järjestelmälliset puutteet ja varmistamaan tiedotusvälineiden vapauden, erityisesti tiedotusvälineiden omistusta koskevan avoimuuden ja kunnianloukkausten osalta, ja takaamaan julkisten yleisradioyhtiöiden riippumattomuuden ja kestävyyden sekä välttämään kaikenlaista poliittista puuttumista perusteellisen ja kattavan julkisen kuulemisprosessin perusteella; kannustaa Kosovon viranomaisia toteuttamaan lisää toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan vihapuhetta, uhkauksia ja väkivallan lietsontaa;

15.  muistuttaa, että etnisten vähemmistöjen ja kulttuuristen oikeuksien suojelemista koskevan lainsäädännön täytäntöönpano merkitsee Kosovolle edelleen haastetta, vaikka edistymistä on tapahtunut jonkin verran; painottaa jatkuvaa tarvetta ryhtyä merkittäviin ponnisteluihin, jotta voidaan panna kaikilta osin täytäntöön laki, joka sisältää säännöksiä kansallisten vähemmistöjen oikeuksista, jotta voidaan estää suora ja epäsuora syrjintä; toteaa, että erityisesti romani-, egyptiläis- ja aškaaliyhteisöt kohtaavat edelleen sosioekonomisia sekä koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia; odottaa uuden hallituksen uutta kehystä romanien, egyptiläisten ja aškaalien tilanteen kohentamiseksi erityisesti toteuttamalla yhtäläiset turvallisuus- ja terveysolosuhteet; korostaa, että on tärkeää helpottaa romanien, egyptiläisten ja aškaalien kotiinpaluuta; suosittelee, että Zhupan ja Goran alueella asuvien goranien oikeudet turvataan laissa ja varmistetaan käytännössä;

16.  kehottaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia panemaan mukautetun lainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön ja edistämään siten toimintakykyisen monikansaisen yhteiskunnan kehittämistä erityisesti koulutukseen ja työllisyyteen liittyvien kysymysten alalla; suosittelee ryhtymään käytännön toimenpiteisiin etnisten vähemmistöjen edustajien osallistumisen lisäämiseksi kansallisissa ja paikallisissa hallintoelimissä;

17.  muistuttaa Kosovon viranomaisia niiden velvollisuudesta kunnioittaa, säilyttää ja suojella serbialaisia ja kaikkia muita kulttuurisia ja uskonnollisia muistomerkkejä, jotka ovat osa yhteistä eurooppalaista kulttuuri- ja historiallista perintöä; panee tyytyväisenä merkille tässä asiassa toteutetut toimet;

18.  kehottaa Kosovoa pyytämään Eurooppa-neuvoston Venetsian komissiolta, jonka jäsenyys sille myönnettiin kesäkuussa, antamaan lausunto ja tukemaan maata uuden lainsäädännön laatimisessa;

19.  pitää myönteisenä, että vakautus- ja assosiaatiosopimus parafoitiin heinäkuussa 2014, mikä parantaa poliittista vuoropuhelua, tiivistää kaupankäynnin yhdentymistä ja mahdollistaa uudet yhteistyön muodot; kehottaa neuvostoa antamaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään vuoden 2015 puolivälissä päätöksen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisesta ja tekemisestä, koska se antaa vahvan kannustimen uudistusten toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen sekä Kosovolle uusia mahdollisuuksia vahvistaa suhteitaan naapurimaihinsa ja lisätä alueen vakautta; kehottaa lisäksi neuvostoa tekemään Kosovon osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen allekirjoittamista ja tekemistä koskevan päätöksen, jolla tiivistetään Kosovon ja unionin yhteistyötä eri aloilla, ja toteaa, että nämä ohjelmat olisi kohdistettava erityisesti aloihin, jotka vastaavat Kosovon velvoitteita sen yhdentymisprosessissa, ja ne olisi pantava täytäntöön avoimesti ja viipymättä;

20.  kehottaa viittä Kosovoa toistaiseksi tunnustamatonta jäsenvaltiota tunnustamaan Kosovon; tähdentää, että tämä helpottaisi entisestään Serbian ja Kosovon välisten suhteiden normalisointia; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tekemään kaikkensa helpottaakseen taloudellisia, ihmisten välisiä, sosiaalisia ja poliittisia suhteita omien kansalaistensa ja kosovolaisten välillä;

21.  kiittää erityistä tutkintaryhmää (SITF) sen työstä; toteaa, että heinäkuussa 2014 julkaistuissa tutkimustuloksissa tutkintaryhmä esitti raskauttavaa näyttöä tiettyjä Kosovon vapautusarmeijan (KLA) entisiä korkea-arvoisia upseereja vastaan, mutta ei koko KLA:ta vastaan; pitää myönteisenä, että Alankomaiden hallitukselle on esitetty pyyntö perustaa erityistuomioistuin, joka toimii Kosovon oikeusjärjestelmässä mutta jonka kamari on Alankomaissa, ja että Alankomaiden hallitus on hyväksynyt pyynnön; kehottaa Kosovon kansalliskokousta hyväksymään tarvittavan lainsäädäntöpaketin mahdollisimman pian; kehottaa Kosovon viranomaisia jatkamaan yhteistyötä erityisen tutkintaryhmän kanssa;

22.  suhtautuu myönteisesti Kosovon edistymiseen oman todistajansuojeluyksikön perustamisessa sekä oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen tukemisessa samoin kuin yhteistyösopimusten tekemisessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa; painottaa kuitenkin, että tulevaisuudessa tarvitaan lisätukea todistajien sijoittamisessa kolmansiin maihin;

23.  on vakavasti huolissaan EULEXia vastaan äskettäin esitetyistä korruptiosyytöksistä; katsoo, että EULEXilla on ollut merkittävä rooli Kosovossa ja että sillä olisi oltava ja voisi olla tällainen rooli myös jatkossa; pitää siksi myönteisenä, että komission varapuheenjohtaja / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Mogherini reagoi asiaan ripeästi nimittämällä riippumattoman asiantuntijan, joka paneutuu tutkimaan esitettyjä syytöksiä laajasti; vaatii, että tällaisessa tutkinnassa on sovellettava täyttä avoimuutta, ja kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita toimimaan täydessä yhteistyössä, jotta tutkimus saadaan pikaisesti valmiiksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että asiantuntija voi tutkia kattavasti kaikki tapaukseen liittyvät näkökohdat; on huolestunut siitä, että EULEXiin liittyviä korruptioväitteitä koskevia arkaluonteisia asiakirjoja on kadonnut; kehottaa tekemään perinpohjaisen ja kattavan tutkinnan; korostaa pitävänsä erittäin tärkeänä, että EU:ta kohtaan tunnettu luottamus palautuu Kosovossa ja ulkomailla ja että saaduista kokemuksista otetaan opiksi tulevia tehtäviä varten; toteaa, että sekä oikeusasiamies että OLAF ovat päättäneet käynnistää riippumattoman tutkinnan väitetyistä EULEXin rikkomuksista, ja kehottaa kaikkia tutkijoita sovittamaan toimintansa tehokkaasti yhteen ja vaihtamaan tietoja keskenään; katsoo kuitenkin, että tarvitaan laajamittaista ja perusteellista analyysia, jotta voidaan arvioida EULEXin kokonaistehokkuutta ja sen suorituskyvyn riittävyyttä saattamalla lokakuussa 2012 Euroopan tilintarkastustuomioistuimen julkaisema kertomus ajan tasalle;

24.  kehottaa EULEXia paneutumaan entistä tarmokkaammin tehtäviensä hoitamiseen; pitää erittäin tärkeänä, että sen työtä koskevaa täydellistä avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta parannetaan, että saadaan aikaan konkreettisempia ja korkeamman tason tuloksia ja että sen toiminnasta ja päätöksistä tiedotetaan säännöllisesti ja kattavasti; korostaa EULEXin merkitystä paikallisviranomaisten tavoittamisessa ja heidän kannustamisessaan sitoutumaan jatkossakin uudistuksiin, jotka liittyvät oikeusvaltioon, omistusoikeuksiin ja lakimuutosten esittämiseen toiseen maahan siirrettävien oikeudenkäyntien käyttöön ottamiseksi; kehottaa Kosovon viranomaisia kunnioittamaan edelleen EULEXin toimeksiantoa ja tukemaan sen toimeenpanovaltuuksien käyttöä;

25.  panee merkille Kosovon edistyksen viisumivapautta koskevan etenemissuunnitelman vaatimusten täyttämisessä; kehottaa viranomaisia toteuttamaan lisätoimia ja osoittamaan sitoutumisen suositusten täytäntöönpanoon, mukaan lukien neljän vielä käsiteltävänä olevan säädöksen hyväksyminen; kehottaa komissiota kaikin tavoin vauhdittamaan Kosovon viisumivapautta koskevaa prosessia, sillä se on alueen viimeinen maa, jossa viisumipakko on vielä voimassa; ilmaisee olevansa erittäin huolissaan siitä, että kosovolaisten, muun muassa romanien, aškaalien ja albanialaisten muutto EU-maihin on lisääntynyt viime aikoina; kehottaa Kosovon viranomaisia torjumaan tehokkaasti ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen toimintaa ja tekemään Euroopan unionin Pristinan toimiston avulla julkisesti selväksi, että turvapaikkahakemusten hyväksyminen on erittäin epätodennäköistä; korostaa, että on puututtava kansalaisten Kosovosta lähtemisen perussyihin esimerkiksi investoimalla etenkin vähemmistöille ja syrjäytyneille yhteisöille tarjottavaan laadukkaaseen koulutukseen;

26.  kehottaa Serbian ja Kosovon viranomaisia kehittämään yhteistyöjärjestelyitä, jotta voidaan nujertaa ja hajottaa rikollisverkostot, jotka valvovat, hyväksikäyttävät ja salakuljettavat laittomia maahanmuuttajia Kosovosta joihinkin unionin jäsenvaltioihin Serbian kautta;

27.  kehottaa Kosovon viranomaisia hyväksymään lasten oikeuksia koskevan uuden strategian ja toimintasuunnitelman ja korostaa koulutukseen, terveyteen ja ravintoon tehtävien investointien merkitystä etenkin vähemmistöille ja syrjäytyneille yhteisöille; painottaa lastensuojelulain merkitystä toimivan lastensuojelujärjestelmän luomiselle; painottaa, että on tärkeää vahvistaa keskus- ja paikallistason hallintoelinten vastuuvelvollisuutta, jotta voidaan valvoa lasten oikeuksien toteutumista;

28.  pitää korkeaa työttömyyttä ja etenkin korkeaa nuorisotyöttömyyttä sekä työmarkkinoilla esiintyvää sukupuoleen perustuvaa syrjintää huolestuttavana; toteaa, että omistusoikeutta koskeva edistyminen on yhä hidasta ja että se estää talouskasvua pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että ulkomaiset suorat sijoitukset ovat vähentyneet merkittävästi vuoden 2014 kolmannella vuosineljänneksellä; kehottaa Kosovon hallitusta työskentelemään liiketoimintaympäristön parantamiseksi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta ja luomaan turvallisen ympäristön, joka houkuttelee lisää ulkomaisia suoria investointeja kaikkien Kosovon asukkaiden hyödyksi; kehottaa komissiota antamaan nuorille yrittäjille tukea osana liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) rahoitusta, muun muassa toimilla, joilla edistetään yhteyksiä EU:n jäsenvaltioiden yrittäjiin;

29.  on huolissaan siitä, ettei työvoimalakia ole pantu täytäntöön tyydyttävällä tavalla samoin kuin ei lakkolakiakaan; toteaa, että Kosovon työttömyysaste on noin 30 prosenttia ja että se haittaa erityisesti naisten pääsyä työmarkkinoille;

30.  pitää valitettavana, että vaalien järjestäminen sekä Kosovossa että Serbiassa on hidastanut maiden välisiä korkean tason neuvotteluja; on tyytyväinen Serbian ja Kosovon välisten neuvottelujen jatkamiseen Brysselissä 9. helmikuuta 2015; toteaa kuitenkin, että tapaamisia on järjestetty teknisellä tasolla ja että edistystä on tapahtunut jonkin verran, muun muassa vapaan liikkuvuuden saralla; pitää valitettavana, että suurinta osaa kummankin osapuolen allekirjoittamista sopimuksista ei ole vielä pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, ja kehottaa Serbiaa ja Kosovoa edistämään entistä päättäväisemmin jo tehtyjen sopimusten panemista täytäntöön kokonaisuudessaan; painottaa, että on tärkeää selittää asukkaille näiden sopimusten merkitystä ja vaikutuksia; painottaa, että hyvien naapuruussuhteiden kehittämien voi olla kummankin maan etujen mukaista;

31.  korostaa jälleen, että Kosovon on saatava mahdollisimman pian oma kansainvälisen puhelinliikenteen suuntanumero, sillä se parantaa osaltaan Kosovon kansainvälistä näkyvyyttä;

32.  pitää myönteisenä Kansainvälisen olympiakomitean ratifioimaa päätöstä Kosovon kansallisen olympiakomitean täysimääräisestä tunnustamisesta ja kehottaa muita urheiluliittoja toimimaan samoin; toteaa, että näin Kosovon nais- ja miesurheilijat voivat osallistua eurooppalaisiin ja kansainvälisiin urheilukilpailuihin maansa kansalaisina;

33.  korostaa, että kansainvälisiin ja alueellisiin organisaatioihin ja mekanismeihin osallistumisen olisi oltava Kosovon ensisijainen tavoite; pyytää, että Kosovon suhteet ja edustus alueellisissa organisaatioissa ja kansainvälisissä elimissä, kuten Euroopan neuvostossa samoin kuin kulttuuriperintöalan instituutioissa, kohotettaisiin täysjäsenyydeksi ja että myös maan edustusta eurooppalaisissa ja kansainvälisissä mediaorganisaatioissa vahvistettaisiin, jotta Kosovon artistit voisivat osallistua kaikkiin kansainvälisiin kulttuuritapahtumiin, kuten Euroviisuihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa alueellisesta yhteistyöstä tehtyä sopimusta;

34.  kehottaa Kosovon lainvalvontaviranomaisia ja poliisivoimia työskentelemään aktiivisesti ja tekemään yhteistyötä eurooppalaisten poliisivoimien kanssa, jotta terrorismin vastaisia toimia sekä huume- ja ihmiskaupan torjuntaa voidaan koordinoida nykyistä paremmin, ja korostaa tässä yhteydessä, että Kosovon täysjäsenyys Europolissa ja Interpolissa on tärkeää;

35.  toteaa, että Pohjois-Kosovon suhteen on edistytty jonkin verran, mistä on syytä mainita erityisesti pormestarien valinta koko Kosovon alueella pidetyissä vaaleissa ja unionin rahoittamien hankkeiden määrän lisääntyminen maan pohjoisosassa; tähdentää kuitenkin, että on edistettävä serbikuntien liiton muodostamista, jolla olisi tarkoitus vähentää entisestään rinnakkaisten rakenteiden tarvetta; panee samanaikaisesti merkille, että tarvitaan lisätoimia albanialaisten ja serbialaisten etnisten yhteisöjen lähentämiseksi toisiinsa; pyytää yhteistä ratkaisua Mitrovican siltaa koskevaan ongelmaan, joka haittaa tällä hetkellä henkilöiden vapaata liikkuvuutta;

36.  korostaa, että Serbian ja Kosovon välisen vuoropuhelun tuloksista on tiedotettava täysin avoimesti ja että on varmistettava maiden parlamenttien ja kansalaisyhteiskuntien osallistuminen täytäntöönpanoprosessiin;

37.  kehottaa Serbian viranomaisia avustamaan kaikin tavoin Serbiasta löydettyjen kosovolaisten kadonneiden henkilöiden ruumiiden palauttamisessa ja jatkamaan etsimistä nimetyillä alueilla tai alueilla, joilla väitetään olevan joukkohautoja, joihin kadonneita henkilöitä on oletettavasti haudattu;

38.  kannattaa sotarikoksia koskevien syytetoimien jatkamista kansallisella tasolla ja pitää tärkeänä syytteeseen asettamista sodan aikaisista raiskauksista;

39.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita jatkamaan Kosovoon nimitetyn EU:n erityisedustajan toimikautta 28. helmikuuta 2015 jälkeen;

40.  toteaa huolestuneena, että Kosovo A -voimalassa 6. kesäkuuta 2014 tapahtunut räjähdys osoitti järjestelmän haavoittuvuuden, ja kehottaa uudestaan purkamaan laitoksen vuoteen 2017 mennessä; on vahvasti sitä mieltä, että Kosovon hallituksen olisi suunniteltava selkeää ja toteutuskelpoista energiapolitiikkaa, koska sillä on olennainen merkitys sen talouskehitykselle; korostaa, että on edistettävä energiatehokkuutta ja että ennen uusien voimaloiden rakentamista on kartoitettava energiantarvetta;

41.  pitää myönteisinä pyrkimyksiä monipuolistaa energialähteitä ja kehittää uusiutuvia energialähteitä ja erityisesti kolmen uuden vesivoimalan rakennustöiden käynnistämistä; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n ympäristönormit on otettava käyttöön ja että niitä on sovellettava täysipainoisesti; muistuttaa viranomaisia, että ympäristönormeja on noudatettava johdonmukaisesti maan kehitysstrategiaa laadittaessa;

42.  on huolestunut siitä, että eri puolilla Kosovoa sijaitsevissa kunnissa on edelleen suuria määriä kiinteässä ja nestemäisessä muodossa olevaa radioaktiivista jätettä, jota ei ole suojattu turvallisesti; pyytää komissiota tarjoamaan apua ja tekemään tiivistä yhteistyötä Kosovon viranomaisten kanssa, jotta tähän ongelmaan löydetään pysyvä ratkaisu;

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä Kosovon hallitukselle ja kansalliskokoukselle.


Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kasvuselvitys 2015
PDF 159kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2015 (2014/2221(INI))
P8_TA(2015)0067A8-0037/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja 136 artiklan,

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(1),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(2),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(3),

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(4),

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(5),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(6),

–  ottaa huomioon julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(7),

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(8),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon vuoden 2014 maakohtaisista suosituksista (COM(2014)0400),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2014 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(9),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon "Vuotuinen kasvuselvitys 2015" (COM(2014)0902),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2015 painopisteiden toteuttamisesta,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0037/2015),

A.  toteaa, että talouden elpyminen EU:ssa on hidastunut huomattavasti vuoden 2014 kuluessa, mutta komission mukaan sen odotetaan vauhdittuvan vuonna 2015 ja edelleen vuonna 2016; toteaa, että kriisin alkamisesta vuonna 2008 on kulunut kuusi vuotta ja euroalueen työttömyysaste on edelleen ennätysmäisen korkealla eli lähes 12 prosenttia; toteaa, että heikko kasvu on pahentanut inflaatiota hidastavaa suuntausta; toteaa, että rahoituskriisin seurauksena euroalue erottuu alueena, jonka kasvu on riittämätöntä, samalla kun monet muut maat ovat elpymässä nopeammin; toteaa, että deflaatiopaineista huolimatta komissio ennustaa, että inflaation pitäisi kiihtyä vuoden 2015 puolivälistä alkaen ja vuoden 2016 aikana;

B.  ottaa huomioon, että investointien taso on laskenut noin 470 miljardilla sitten kriisin huippukohdan ja että investointivajeen on arvioitu olevan noin 230–370 miljardia euroa verrattuna investointien pitkän aikavälin trendeihin; toteaa, että reagointi euroalueen julkisen talouden velkakriisiin ja esiin tulleeseen unionin toimielinjärjestelmän tehottomuuteen on ollut merkittävää mutta ei kuitenkaan riittävää euroalueen talouden vauhdittamiseksi siinä määrin, että se palaisi nopealle kasvu-uralle;

1.  katsoo, että euroalue kamppailee edelleen selviytyäkseen vuoden 2008 jälkeisen poikkeuksellisen pitkäkestoisen taloudellisen taantuman seurauksista; huomauttaa, että elpyminen on vielä haurasta ja sitä olisi edistettävä, jotta kasvua ja työpaikkoja voitaisiin tuottaa huomattavasti enemmän keskipitkällä aikavälillä; panee kuitenkin merkille, että vuoden 2014 kasvu on laajapohjaisempi; toteaa, että nykypäivänä haasteena on reagoida sekä syklisiin lyhyen aikavälin että rakenteellisiin pitkän aikavälin ongelmiin; korostaa, että lyhyen aikavälin paineet voivat johtaa väliaikaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat heikentää pitkän aikavälin kasvukapasiteettia; korostaa tarvetta varmistaa, että lyhyen ja pitkän aikavälin toimet ovat toisiaan vahvistavia;

2.  panee merkille komission vuotuisen kasvuselvityksen 2015, jossa pyritään edistämään paluuta korkeampiin kasvutasoihin ja vauhdittamaan elpymistä; kannattaa kolmen pääpilarin lähestymistapaa (investointien edistäminen, rakenneuudistusten vauhdittaminen sekä julkisen talouden vastuullinen ja kasvua edistävä vakauttaminen) oikeana keinona saavuttaa nämä tavoitteet; katsoo, että tämä lähestymistapa olisi kokonaisuudessaan liitettävä tuleviin maakohtaisiin suosituksiin; kannattaa komission ehdotuksia eurooppalaisen ohjausjakson parantamiseksi virtaviivaistamalla nykyisiä menettelyjä, myös ohjausjakson aikataulua, sekä lisäämällä kansallisten parlamenttien osallistumista, jotta voidaan lisätä kansallista omavastuullisuutta ottaen huomioon, että jäsenvaltiot panivat täysin täytäntöön ainoastaan yhdeksän prosenttia maakohtaisista suosituksista vuonna 2013; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti vedenpitäviä tietoja maakohtaisen suositusten täytäntöönpanosta vuonna 2014; korostaa tässä yhteydessä tarvetta virtaviivaistaa eurooppalaisen ohjausjakson nykyisiä menettelyjä, myös sen aikataulua, ja lisätä kansallisten parlamenttien osallistumista, jotta voidaan lisätä rakennemuutoksia koskevaa kansallista omavastuullisuutta;

3.  korostaa sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevien kertomusten merkitystä ja lisäarvoa aiempina vuosina, sillä ne ovat vaikuttaneet komission vuotuisen kasvuselvityksen yleisiin painopistealueisiin ja niissä on yksilöity eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyviä maakohtaisia suosituksia; pitää siksi erittäin valitettavana, ettei sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevaa kertomusta ole laadittu vuodelle 2015;

4.  korostaa, että vuonna 2010 käyttöön otetun eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä käynnistetään vuosittainen talouspolitiikan koordinointijakso, jossa jäsenvaltioiden talousarvioihin liittyvät, makrotaloudelliset ja rakenteelliset uudistukset analysoidaan yksityiskohtaisesti;

5.  on huolissaan siitä, että useimmat jäsenvaltiot yhä menettävät markkinaosuuksia maailmanlaajuisesti; katsoo, että koko EU:n talouden kilpailukykyä maailmantaloudessa on edelleen tehostettava lisäämällä erityisesti kilpailua tavara- ja palvelumarkkinoilla, jotta voidaan parantaa tehokkuutta innovoinnin avulla; vaatii, että työvoimakustannusten olisi pysyttävä tuottavuuden mukaisina ja että palkkojen olisi edistettävä sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä; painottaa, että kun jäsenvaltioiden on hallittava menojaan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten mukaisesti, niiden olisi investointisitoumusten vähentämisen sijasta vähennettävä juoksevia menojaan, vaikka säännöissä ei oteta huomioon sitä, että investointimenoilla ja juoksevilla menoilla on erilaiset vaikutukset kasvuun; panee merkille komission tiedonannon "Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen" (COM(2015)0012), joka selkeyttää menettelyä ja selittää rakenteellisten uudistusten, investointien ja finanssipoliittisen vastuun välisen yhteyden hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla sääntöihin sisältyvää joustovaraa; pitää myönteisenä komission ehdotusta eurooppalaisen ohjausjakson virtaviivaistamisesta; huomauttaa, että yleispätevään ratkaisuun perustuvaa lähestymistapaa olisi vältettävä maakohtaisia suosituksia valmisteltaessa;

Investoinnit

6.  katsoo, että investointien puute johtuu heikosta luottamuksesta, kysyntää koskevista vähäisistä odotuksista, korkeasta velkaantumisasteesta, yksityissektorin riskiaversiosta, tuottavia julkisia investointeja edistävien toimenpiteiden puutteesta, rahoitusmarkkinoiden pirstoutumisesta, hitaasta velkaantumisen vähentämisestä, kysyntää koskevista vähäisistä odotuksista, joita liiallisesti paisuneiden menojen korjaamiseksi toteutetut säästötoimet ovat entisestään heikentäneet, tarkoituksenmukaisen rahoituskapasiteetin puutteesta ja siitä, että usein jäsenvaltiot ja EU eivät kykene toteuttamaan näistä tekijöistä selviytymiseksi tarvittavia asianmukaisia toimia; korostaa, että investointivaje voidaan paikata kohdennetuilla julkisilla investoinneilla ja lisäämällä merkittävästi investointeja yksityisiin yrityksiin ja eurooppalaiseen liike-elämään; kehottaa toteuttamaan uudistuksia, joilla helpotetaan sellaisen uuden liiketoimintaympäristön luomista, joka edistää uutta liiketoimintaa, uusia investointeja ja innovaatioita sekä mahdollisia sijoitusten tuottoja, jotka ovat erittäin tärkeitä rahoituspääoman houkuttelemiseksi unionin talouteen; korostaa, että investointeihin kohdistuvan rahoituksen lisääminen edellyttää hyvin toimivaa rahoitusjärjestelmää, jossa lisääntyneen vakauden ja rajojen yli toimivien laitosten avulla voidaan helpottaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten likviditeettiä ja markkinatakaustoimintaa;

7.  on tyytyväinen Euroopan investointiohjelmaan, joka on tärkeä väline yksityisten ja julkisten investointien lisäämiseksi; panee merkille, että suunnitelmalla pyritään synnyttämään lisäinvestointeja, luomaan uusia hankkeita, houkuttelemaan investoijia ja palauttamaan luottamusta; katsoo kuitenkin, että suunnitelman arvioiminen mielekkäällä tavalla on tässä vaiheessa aivan liian aikaista; huomauttaa, että investointien edistämistä ei pidä nähdä vaihtoehtona uudistuksille vaan niiden täydennyksenä; vaatii, että Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) olisi käytettävä varojen käyttämiseksi hankkeisiin, jotka tuottavat taloudellista hyötyä tai joiden sosiaalinen kustannus-hyötyvaikutus on positiivinen; korostaa, ettei ESIR-rahasto saisi vain korvata kansallisesti rahoitettuja hankkeita yhteisrahoitteisilla unionin hankkeilla; korostaa, että eurooppalaisten investointirahastojen olisi tuotettava lisäinvestointeja eikä ainoastaan korvattava kansallisia investointivaroja, jotka menisivät kulutukseen; katsoo, että Euroopan investointiohjelmassa olisi keskityttävä ensisijaisesti eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin, jotka eivät voi vielä saada pankkirahoitusta; korostaa investointiohjelman sääntelyyn liittyvien osatekijöiden tärkeyttä, joilla voidaan parantaa investointiympäristöä; toteaa, että komission investointisuunnitelman täytäntöönpano on erittäin tärkeää kaivatun lisäarvon saamiseksi; tähdentää, että investointihankkeet on valittava huolellisesti, jotta vältetään epäonnistumiset kestävän kasvun ja työllisyyden luomisessa Eurooppaan; muistuttaa, että komission investointiohjelman tuloksia on arvioitava perusteellisesti ja tarkasteltava erityisesti, millä perustein hankkeita on valittu ja priorisoitu, minkä lisäksi on pyrittävä välttämään voittojen yksityistämistä ja tappioiden sosialisointia; korostaa investointiohjelman vipuvoiman ja varsinaisten hankkeiden toteuttamisen keskinäistä riippuvuutta; korostaa, että tehokkaan vipuvoiman saavuttamista koskevaa tavoitetta ei pidä toteuttaa hankkeiden järkevän valinnan kustannuksella, jossa olisi otettava huomioon myös hankkeiden maantieteellinen sijainti; korostaa, että on varmistettava hallinnon ja valintamenettelyn laadukkuus: panee merkille, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat saaneet kärsiä eniten kriisin seurauksista, ja toteaa, että sopeutusohjelmassa olevat jäsenvaltiot odottavat, että investointiohjelman myötä pk-yritysten rahoituksen ja lainan saanti tehostuu huomattavasti ja myös helpottuu;

8.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti investointisuunnitelmaa ja antamaan panoksensa ESIR-rahastoon täydentämällä unionin talousarviosta ja EIP:stä saatuja varoja, jotta yksityissektoria voidaan ohjata ja rohkaista investointeihin;

9.  korostaa, että investointiohjelmassa olisi oltava pk-yrityksiin sovellettava menettelytapa, jotta voitaisiin luoda yhdenvertaiset toimintaedellytykset, sillä pk-yritykset asetetaan usein kokonsa ja markkina-asemansa vuoksi muita heikompaan asemaan;

10.  painottaa, että rahoituksen saamisen vaikeus on suurimpia esteitä etenkin pk-yritysten kasvulle EU:ssa; on huolestunut siitä, että pk-yritysten on jatkuvasti vaikea saada pankkilainoja; katsoo, että on tarpeen luoda enemmän vaihtoehtoja pankkirahoitukselle, etenkin parantamalla riskipääoman ja vertaisrahastojen liiketoimintaympäristöä ja edistämällä luotto-osuuskuntia, mutta myös yleisemmin parantamalla pääomien tehokasta kohdentamista pääomamarkkinoiden kautta; katsoo, että yhdentyneemmät pääomamarkkinat ja rahoituslaitosten parempi valvonta ovat keskeisiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; korostaa, että pk-yrityksillä olisi oltava etuoikeutettu mahdollisuus osallistua investointiohjelmaan;

11.  ymmärtää, että energia on tärkeä osa taloudellista kilpailukykyä; korostaa, että energia-alan sisämarkkinoiden esteiden poistaminen on tärkeää muun muassa energiaomavaraisuuden edistämiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan tämän alan edistystä unionin ja kansallisella tasolla ja tukemaan toimia, joilla puututaan pirstaloitumiseen ja täytäntöönpanon hankaluuksiin;

12.  on yhä huolestunut siitä, ettei liiallisen yksityisen velan vähentämisessä ole edistytty; huomauttaa, että tämä ei ole ainoastaan rahoitusvakautta koskeva huoli vaan myös rajoittaa EU:n kasvupotentiaalia ja tekee EKP:n rahapolitiikasta tehottomampaa; kehottaa komissiota tekemään lisäehdotuksia yksityissektorin velkaantumisen vähentämiseen tähtäävien tehokkaiden menettelyjen, mukaan lukien konkurssi- ja maksukyvyttömyysmenettelyjen, luomiseksi siten, että samalla edistetään kulujen oikeudenmukaista ja avointa jakamista, sillä yrityksiä ja kotitalouksia painava raskas velkataakka on yksi tärkeimmistä yksityisinvestointeja rajoittavista tekijöistä;

Rakenneuudistukset

13.  huomauttaa, että rakennemuutoksia on vielä tehtävä monissa maissa; toteaa myös, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat panneet menestyksekkäästi täytäntöön sopeutusohjelmia tai rahoitusalan ohjelmia, ovat kyenneet palaamaan pääomamarkkinoille, joilta ne voivat nyt saada pääomia alhaisilla koroilla; huomauttaa, että muun muassa Euroopan keskuspankin (EKP) toteuttamat toimet olivat tämän paluun taustalla olevia syitä; kannustaa euroalueen muita jäsenvaltioita olemaan yhtä kunnianhimoisia talouksiensa nykyaikaistamisessa; toteaa, että on otettava asianmukaisesti huomioon uudistusten sosiaaliset vaikutukset ja työllisyysvaikutus; korostaa, että EKP:n löyhemmän rahapolitiikan täydennykseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä kunnianhimoisia ja sosiaalisesti kestäviä rakennemuutoksia;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan työmarkkinoitaan, kehittämään aktiivisempia työmarkkinoita koskevia toimintalinjoja, joiden tavoitteena on luoda hyväpalkkaisia työpaikkoja, uudenaikaistamaan sosiaaliturvajärjestelmiä, myös eläkejärjestelmiä, takaamaan samalla osallistavuuden, kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden, sekä parantamaan ja virtaviivaistamaan yritysten investointeja koskevia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia puitteita; painottaa, että rakenneuudistuksilla on saatava aikaan todellista ja kestävää kasvua, korkeampaa työllisyyttä, parempaa kilpailukykyä ja jatkuvaa lähentymistä ja niitä on täydennettävä hyvin kohdennetuilla pitkän aikavälin investoinneilla koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, infrastruktuuriin, teollisuuteen, tieto- ja viestintätekniikkaan, kestävään energiaan ja henkilöresursseihin;

15.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan sosiaaliturvajärjestelmiensä osallistavuuden, kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden ja vahvistamaan näitä erityisesti sosiaaliturvaa eniten tarvitsevien kohdalla sekä parantamaan ja virtaviivaistamaan yritysten investointeja koskevia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia puitteita; painottaa, että työpaikkojen on oltava laadukkaita, jotta voidaan ehkäistä työssäkäyvien köyhyyttä, ja sellaisia, että niillä voidaan puuttua sukupuolten palkkaeroihin; korostaa, että taloudellisia uudistuksia on täydennettävä hyvin kohdennetuilla pitkän aikavälin investoinneilla koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, infrastruktuuriin, tieto- ja viestintätekniikkaan sekä kestävään energiaan;

16.  korostaa, että EU:n riippuvuuden vähentämisen ulkoisista energialähteistä on oltava osa EU:n kasvustrategiaa; muistuttaa siksi, että ulkoisia energialähteitä on monipuolistettava, EU:n energiainfrastruktuuria on parannettava ja EU:n energia-alan sisämarkkinat on saatava valmiiksi, sillä nämä ovat keskeisiä painopisteitä EU:n energiaturvallisuusstrategiassa;

17.  painottaa, että EU ei voi kilpailla pelkästään kustannuksilla vaan sen on lisättävä tuottavuutta tekemällä kestäviä investointeja tutkimukseen j a kehittämiseen, koulutukseen ja taitoihin sekä resurssitehokkuuteen niin kansallisella kuin EU:n tasolla; kehottaa komissiota ja hallituksia antamaan näille etusijan talousarvioissaan; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi uudistuksia suunnitellessaan kiinnitettävä erityistä huomiota nuorisotyöttömyyteen, jotta nuorten mahdollisuuksia ei evättäisi jo lähtökohtaisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita hyödyntämään käytössä olevia määrärahoja, kuten nuorisotakuun määrärahoja, nopeammin ja tehokkaammin;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään rahoitustuen ja väliaikaisen troikkajärjestelmän parannettuun lainsäädäntörakenteeseen, jossa noudatetaan unionin talouden hallintokehystä ja unionin lainsäädäntöä ja taataan siten demokraattinen vastuuvelvollisuus; korostaa, että on tärkeää varmistaa Euroopan parlamentin maaliskuussa 2014 hyväksymien troikkaa käsittelevien mietintöjen seuranta; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön näihin mietintöihin sisällytetyt päätelmät; huomauttaa, että EU:n tietyille jäsenvaltioille solidaarisuuden ja ehdollisuuden yhdistelmänä antama rahoitustuki on onnistunutta silloin, kun siihen liittyy vahva kansallinen omavastuullisuus ja sitoutuminen uudistamiseen; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että niiden on tehtävä laaja-alainen arviointi rahoitustukiohjelmista;

19.  kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä toimia veropetosten ja veronkierron torjumiseksi; kehottaa luomaan yksinkertaisen ja avoimen verotusjärjestelmän; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään sopimukseen yhteistä ja yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevasta ehdotuksesta, sillä se on tärkeä väline väärinkäytösten torjumisessa, ja katsoo, että parlamentin 19. huhtikuuta 2012 vahvistaman kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)(11) on oltava järkevän kompromissin perustana; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita siirtämään verotuksen painopistettä pois työn verottamisesta; toteaa, että veropetosten ja veronkierron torjumiseen tähtäävillä toimilla ei pitäisi vaarantaa jäsenvaltioiden valtaoikeuksia; suhtautuu kuitenkin myönteisesti verojärjestelyjen tehokkaaseen koordinointiin unionissa;

20.  tähdentää koulutusjärjestelmien uudistustarpeita, jotta tulevat sukupolvet voisivat valmistautua tulevaisuuden työmarkkinoiden kasvaviin tarpeisiin;

21.  katsoo, että jäsenvaltiot ja komissio eivät ole vielä noudattaneet sisämarkkinoiden päätökseen saattamista koskevaa sitoumustaan, etenkin kun kyse on palvelujen sisämarkkinoista ja digitaalitaloudesta;

22.  kehottaa jälleen komissiota parantamaan sisämarkkinoiden hallinnointia; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan sisämarkkinoiden tavoitteet eurooppalaisen ohjausjakson tavoitteiden kanssa ja varmistamaan yhtenäisyyden sisämarkkinoiden ja toisaalta eurooppalaisen ohjausjakson valvontamekanismin välillä; katsoo, että sisämarkkinoiden täytäntöönpanoa mittaavista indikaattoreista koostuva erillinen analyysiväline voi antaa hyödyllistä tietoa maakohtaisia suosituksia ja vuotuista kasvuselvitystä varten; korostaa sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevien kertomusten merkitystä ja lisäarvoa aiempina vuosina, sillä ne ovat vaikuttaneet komission vuotuisen kasvuselvityksen yleisiin painopistealueisiin ja niissä on yksilöity eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyviä maakohtaisia suosituksia; pitää siksi valitettavana, ettei sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevaa kertomusta ole laadittu vuodelle 2015; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia EU:n lainsäädännön tarjoamia nykyisiä keinoja eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanon tehostamiseen;

23.  on huolissaan joissakin jäsenvaltioissa ilmenevistä protektionistisista suuntauksista; huomauttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei määrätä henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, ja muistuttaa, että komission on turvattava nämä vapaudet ja valvottava niiden täytäntöönpanoa;

24.  korostaa, että hyvin toimivien sisäisten työmarkkinoiden ja maahanmuuttoa koskevan tasapainoisen lähestymistavan puuttuminen haittaavat kasvua EU:ssa; on huolissaan joissakin jäsenvaltioissa ilmenevistä protektionistisista suuntauksista; huomauttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei määrätä henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, ja muistuttaa, että komission on turvattava nämä vapaudet ja valvottava niiden täytäntöönpanoa;

25.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa sekä rajat ylittävä että alojen välinen työvoiman liikkuvuus, parantaa työn tuottavuutta (johon liittyy ammattitaidon kohentaminen työllistyvyyden edistämiseksi) ja työpaikkojen laatua sekä joustavoittaa työmarkkinoita kuitenkin niin, että samalla työpaikat säilytetään riittävässä määrin turvattuina, vähennetään epävarmoja työsuhteita ja varmistetaan asianmukaiset mahdollisuudet työehtosopimusneuvotteluille; korostaa, että ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamisen samoin kuin työn- ja uraohjauksen parantamisella on suuri merkitys tulevaisuudessa; katsoo, että liikkuvuuden lisäämisellä voidaan auttaa vähentämään täyttämättömien avointen työpaikkojen suurta määrää, joka korkean työttömyyden ohella on edelleen ongelma; korostaa, että investoiminen naispuolisten työntekijöiden ja nuorten työllisyyteen on tärkeää etenkin kehittymässä olevien teknologioiden alalle ja uusille aloille, sillä näillä aloilla on potentiaalia työpaikkojen luomiseen;

26.  pitää myönteisenä toimia, joilla eurooppalaisesta ohjausjaksosta tehdään tehokkaampi ja demokraattisempi; ymmärtää, että täytäntöönpanon tulokset ovat parempia julkisen rahoituksen alalla, jossa seurantavälineet ovat vahvempia; vaatii työllisyyden ja sosioekonomisten indikaattorien tasapainoista integrointia;

Finanssipoliittinen vastuu

27.  on tyytyväinen siihen, että liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä olevien maiden lukumäärä on laskenut voimakkaasti – vuonna 2014 yhteentoista, kun vastaava lukumäärä vuonna 2011 oli 24; toteaa, että tämän julkisen talouden paranemisen vuoksi finanssipolitiikan viritys jää todennäköisesti laajalti neutraaliksi vuonna 2015; pyytää komissiota arvioimaan, onko EU:n finanssipolitiikan luonne yhteensopiva investointien lisäämistarpeen kanssa; on silti huolestunut kasvavasta eriarvoistumisesta, ostovoiman heikkenemisestä, korkeasta pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyydestä ja yhä hyvin korkeasta julkisesta ja yksityisestä velkaantumisesta useissa euroalueen jäsenvaltioissa, joka paitsi hidastaa kasvua on myös huomattava riski mahdollisten tulevien häiriöiden esiintyessä; kehottaa komissiota tulkitsemaan kasvuindikaattoreita viisaasti ja varovaisesti ja tarkastelemaan uudestaan talousennusteiden laatua, sillä edellisen komission ennusteita on aivan liian usein tarkistettu alaspäin;

28.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että useimpien jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edelleen kasvua edistävään julkisen talouden vakauttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita, joilla on riittävästi julkisen talouden liikkumavaraa, vähentämään veroja ja sosiaaliturvamaksuja yksityisten investointien ja työpaikkojen luomisen lisäämiseksi; kehottaa komissiota antamaan konkreettisia suosituksia jäsenvaltioille, myös niille, jotka panevat täytäntöön talouden sopeuttamisohjelmia, ja varmistamaan näin, että suosituksissa tuetaan talouskasvua kestävillä ja sosiaalisesti tasapainoisilla rakenneuudistuksilla, jotka johtavat laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, parempaan kilpailukykyyn ja jatkuvaan lähentymiseen;

29.  panee merkille komission arvion jäsenvaltioiden alustavista talousarviosuunnitelmista; painottaa, että talousarviosuunnitelmien tarkastelussa olisi pyrittävä kestävään finanssipolitiikkaan; korostaa finanssipolitiikan sääntöjen soveltamisen tärkeyttä ja vaatii yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamista;

30.  panee merkille, että ainoastaan viisi jäsenvaltiota on noudattanut täysin vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä; painottaa, että jäsenvaltiot laativat vakaus- ja kasvusopimuksen yksimielisesti; korostaa, että kun merkittävä osa menoista käytetään julkisen velan hoitamiseen, tämä vähentää niitä resursseja, jotka ovat käytettävissä julkisiin palveluihin ja investointeihin; hyväksyy sen vuoksi sen, että alijäämän supistaminen erittäin velkaantuneissa maissa on edelleen välttämätöntä, mutta katsoo, että tällainen talouden vakauttaminen olisi toteutettava siten, että suojellaan julkisten palvelujen haavoittuvaisia käyttäjiä ja julkisia investointeja ja peritään veroja oikeudenmukaisella tavalla kasvun lisäämisen avulla;

Kansallisten toimien koordinoinnin tehostaminen

31.  on tyytyväinen varoitusmekanismia koskevaan kertomukseen; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden sisäisen epätasapainon asteittaisen vähenemisen; kiinnittää huomiota monien jäsenvaltioiden ulkoiseen epätasapainoon, mukaan lukien kauppataseiden suuriin ylijäämiin; panee merkille EU:n maailmanlaajuisten markkinaosuuksien menettämisen;

32.  huomauttaa, että makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn tavoitteena on välttää paitsi erittäin haitallisia vaikutuksia maan kasvuun ja työllisyyteen myös huonosti suunnitellun kansallisen politiikan kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin euroalueen jäsenvaltioihin; panee merkille joulukuussa 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ilmoituksen, jonka mukaan EMUn talouspoliittisten toimien tiiviimpää yhteensovittamista koskevaa keskustelua lykätään vuoteen 2015 kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan kertomukseen asti;

33.  muistuttaa näkemyksestään, jonka mukaan nykyisestä talouden hallintokehyksestä puuttuu riittävä demokraattinen vastuuvelvollisuus, joka koskee sen ja muiden asianomaisten laitosten ja elinten sääntöjen noudattamista; kehottaa komissiota tekemään tarvittavat ehdotukset, joilla voidaan vastata EU:n talouden hallintokehyksen demokraattisen vastuuvelvollisuuden puutteeseen;

34.  toteaa, että olisi tarkasteltava öljyn hinnan merkittävän laskun vaikutuksia ja sitä, olisiko tämä odottamaton hyöty välitettävä kokonaisuudessaan fossiilisten polttoaineiden kuluttajille vai jaettava siten, että hallitukset korottavat fossiilisten polttoaineiden veroja vähentääkseen vajeitaan, rahoittaakseen investointeja, välttääkseen ilmastonmuutosta koskevien toimien heikentämistä ja vähentääkseen inflaation hidastumispaineita;

EU:n talousarvio

35.  korostaa, että kansallisten talousarvioiden ja unionin talousarvion laadinnassa on noudatettava julkisen talouden tilinpidon oikeellisuuden perusperiaatetta, jotta varmistetaan lähentyminen ja vakaus EU:ssa; on vakuuttunut siitä, että tämä tilinpidon oikeellisuus on keino vastata jäsenvaltioiden väliseen sekä jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisten väliseen luottamuspulaan, joka on kasvanut nykyisen rahoituskriisin puhjettua;

36.  kehottaa sen vuoksi yhdenmukaistamaan kansallisten talousarvioiden laatimisessa käytettävät taloudelliset oletukset; katsoo erityisesti, että kansainvälistä taloustilannetta olisi tarkasteltava yhteisesti;

37.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan entisestään julkisen talouden tilinpäätösten esittämistapaa vertailukelpoisuuden parantamiseksi makrotalouden liiallisen epätasapainon ehkäisemiseksi; vaatii erityisesti, että jäsenvaltiot standardoivat tapansa esittää EU:n talousarviota koskevat maksuosuutensa tilinpäätöksissään;

38.  kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin ohjausjakson aikana ilmenneisiin demokratiavajeisiin unionin talous- ja rahaliiton kehittämiseen tähtäävän vuonna 2015 toteutettavan kehittämistoimenpidepaketin avulla;

39.  pitää erittäin tärkeänä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien nykyistä tiiviimpää yhteistyötä talous- ja budjettipolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; sitoutuu syventämään suhteitaan kansallisiin parlamentteihin rakentavassa kumppanuuden hengessä;

40.  pitää valitettavana, että maksamattomien määrärahojen suuri määrä EU:n talousarviossa heikentää EU:n uskottavuutta ja on ristiriidassa kasvua ja työllisyyttä, etenkin nuorten työllisyyttä, sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukemista koskevien korkeimmalla poliittisella tasolla asetettujen tavoitteiden kanssa, ja pelkää pahoin, että tilanne kasvattaa unionin ja kansalaisten välistä juopaa;

41.  kehottaa monivuotisen rahoituskehyksen vaalien jälkeisen tarkistuksen yhteydessä analysoimaan ja siten lisäämään lisäarvoa, jota unionin rahoituksella saadaan pyrittäessä kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden lisäämiseen sekä energia-alan muutokseen tähtääviin unionin vahvistamiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön aiempaa selkeämmän menetelmän, jolla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin liittyviä EU:n varoja ja menoja voidaan jäljittää tehokkaammin vaikutustenarviointien laadun parantamiseksi;

42.  kehottaa lisäksi komissiota raportoimaan niistä kielteisistä seurauksista, joita maksujen viivästymistä koskeva ongelma voi aiheuttaa jäsenvaltioiden talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä antamille sitoumuksille;

43.  panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa julkisen hallinnon toimintaa ei vielä ole tehostettu, vaikka parannuksilla tällä alalla voitaisiin saada aikaan säästöjä järkiperäistämällä organisaatioita ja karsimalla yrityksiin ja kansalaisiin kohdistuvaa byrokratiaa;

44.  pitää myönteisenä, että komissio on vuotuisessa kasvuselvityksessään 2015 korostanut eurooppalaisten rakenne- ja investointirahastojen (nuorisotyöllisyysaloite mukaan luettuna) taloudellista merkitystä; palauttaa mieliin, että näiden rahastojen osuus julkisten investointien kokonaismäärästä on keskimäärin 10 prosenttia EU:ssa mutta että tilanne vaihtelee maittain ja joissakin jäsenvaltioissa niiden osuus voi olla jopa 80 prosenttia julkisista investoinneista; korostaa, että rakenne- ja investointirahastot tarjoavat hyvän esimerkin unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välisestä synergiasta, joka perustuu yhteisesti sovittuihin ja kasvua ja investointeja koskeviin, Eurooppa 2020 -strategian mukaisiin kumppanuussopimuksiin kirjattuihin tavoitteisiin; tukee kaikkia toimia, joilla pyritään edistämään unionin ja kansallisten budjettivarojen järkevää yhdistämistä tehokkuuden lisäämiseksi, talouden elvyttämiseksi ja kansallisten alijäämien pienentämiseksi jaettujen resurssien aikaansaamien myönteisten vaikutusten myötä;

45.  korostaa kiireellistä tarvetta torjua tehokkaasti veronkiertoa, jonka vuoksi EU:lta jää mahdollisesti saamatta merkittävä määrä varoja;

46.  kehottaa komissiota tekemään selvityksen Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman kaltaisten EU-ohjelmien varojen uudelleensuuntaamisen mahdollisista vaikutuksista;

47.  kehottaa jäsenvaltioita täydentämään investointiohjelmaa, jolla pyritään maksimoimaan julkisten menojen vaikutukset ja houkuttelemaan yksityisiä investointeja;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, kansallisille parlamenteille ja Euroopan keskuspankille.

(1)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.
(2)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.
(3)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.
(4)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.
(5)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.
(6)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.
(7)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11.
(8)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0129.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0036.
(11)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 134.


Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat
PDF 208kWORD 115k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (2014/2222(INI))
P8_TA(2015)0068A8-0043/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 145, 148 ja 152 artiklan sekä 153 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, joka koskee erityistoimenpiteitä syrjäisimmillä alueilla,

–  ottaa huomioon uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 30 artiklan oikeudesta suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(1),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano(2),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2015” (COM(2014)0902) ja sen liitteenä olevan luonnoksen yhteiseksi työllisyysraportiksi,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (COM(2013)0690),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista(3),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758) ja siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Mahdollisuuksia nuorille -aloite” (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman troikan (EKP, komissio ja IMF) roolin ja toimintojen työllisyyteen liittyvistä ja sosiaalisista näkökohdista euroalueen ohjelmamaiden näkökulmasta(5),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(6),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(7),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman nuorten työllisyydestä(8),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) raportin ”Global Wage Report 2014/2015”,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2014 julkaistun OECD:n työasiakirjan ”Trends in Income Inequality and its Impact on Economic Growth”,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Vihreän työllisyyden aloite: Vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen”, (COM(2014)0446),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011(9) ja 16. tammikuuta 2014(10) antamansa päätöslauselmat asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0043/2015),

A.  ottaa huomioon, että unionin on sitouduttava sosiaalisen markkinatalouden malliin ja varmistettava näin kestävä kasvu, jotta tuleville sukupolville voidaan tarjota velkojen sijasta työtä;

B.  ottaa huomioon, että EU:n taloudellinen ja sosiaalinen tilanne näyttää jatkuvan synkeänä ja että komission vuoden 2014 syksyn talousennusteen mukaan talouden elpyminen on edelleen haurasta; ottaa huomioon, että huolimatta euroalueen negatiivisesta kasvusta viimeisten kahden vuoden aikana euroalueen kasvuasteen odotetaan yltävän vuoden 2014 osalta 0,8 prosenttiin ja vuoden 2015 osalta 1,1 prosenttiin; ottaa huomioon, että vain muutamassa jäsenvaltiossa näkymät ovat valoisampia ja komissio on viime vuosien aikana järjestelmällisesti tarkistanut ennusteita alaspäin; ottaa huomioon, että huolimatta siitä, että EU28:n kokonaisalijäämä on laskenut vuonna 2014 kolmeen prosenttiin, se on edelleen korkea joissakin jäsenvaltioissa ja osoittaa, että kasvun ja kestävän työllisyyden lisäämisen kanssa yhteensopiva julkisen talouden vakauttamistarve on edelleen olemassa, sillä elpyminen ei ole vakaata eikä kestävää;

C.  ottaa huomioon, että talouskriisin aikana sovellettu vakauttamispolitiikka on estänyt jäsenvaltioita saavuttamasta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja osoittanut, että finanssipolitiikkaa on eriytettävä ja mukautettava kunkin jäsenvaltion tilanteen mukaisesti; ottaa huomioon, että öljyn hinnan nopea lasku voi toimia talouden lisäpiristeenä monissa jäsenvaltioissa etenkin, jos se muunnetaan nopeasti perheiden ja yritysten alhaisemmiksi energiakustannuksiksi;

D.  ottaa huomioon, että EU:n on parannettava edelleen talous- ja sosiaalipolitiikkaansa, jotta voidaan mahdollisimman pian saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja samalla selviytyä sekulaarisen stagnaation ja deflaation riskeistä, ja ottaa huomioon, että tämän mahdollistamiseksi on välttämätöntä ponnistella edelleen sosiaalisesti vastuullisella tavalla taloudellista kilpailukykyä lisäävien investointien ja rakenneuudistusten edistämiseksi; ottaa huomioon, että tarvitaan ekologinen muutos, jolla varmistetaan siirtyminen resurssitehokkaaseen talouteen sekä kestävään kehitykseen; ottaa huomioon, että EU:n asema maailmantaloudessa heikkenee kriisin seurauksena huolestuttavalla tavalla, se menettää teollisuuspohjaansa sekä sijoittajien ja yrittäjien luottamusta, kun taas useimmissa muissa maissa on vakaita merkkejä elpymisestä; ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi lokakuussa 2014, että taantuman todennäköisyys euroalueella on kasvanut ja vuoden loppuun mennessä todennäköisyys on 35–40 prosenttia;

E.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on ensisijainen rooli työllisyyspoliittisten toimien toteuttajana, myös nuorten työllisyyttä koskevien toimien osalta, ja että kyseiset toimet on parasta toteuttaa kansallisella tasolla;

F.  ottaa huomioon, että EU:n on reagoitava mahdollisimman nopeasti sen väestön nopeaan ikääntymiseen;

G.  ottaa huomioon, että joistakin parannuksista huolimatta (ensimmäisen kerran vuoden 2011 jälkeen kokoaikaiset työsuhteet ovat hieman lisääntyneet) työttömyysaste on edelleen historiallisen korkea, sillä EU:ssa on työttömänä lähes 25 miljoonaa ihmistä; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttavan korkealla tasolla ja 12 miljoonaa ihmistä on ollut työttömänä yli vuoden (4 prosentin nousu viime vuoteen verrattuna); ottaa huomioon, että nuorten työttömyysasteet eivät ole laskeneet merkittävästi (ne ovat laskeneet vain 1,9 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna) ja ovat EU:ssa keskimäärin 21,2 prosenttia; ottaa huomioon, että 75 prosenttia EU:n pitkäaikaistyöttömistä on alle 35-vuotiaita; toteaa, että nuorten työmarkkinatilanne on joitakin jäsenvaltioita lukuun ottamatta erityisen vaikea, joissain tapauksissa heidän koulutustasostaan riippumatta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahastoa nuorisotakuineen ja nuorisotyöllisyysaloitteineen on hyödynnettävä täysimääräisesti ja asianmukaisesti kestävien hankkeiden rahoittamiseen työttömyyden ja varsinkin nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

I.  ottaa huomioon, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on edelleen suuri ja että romanit ovat yliedustettuina tässä ryhmässä;

J.  ottaa huomioon, että useat tekijät, muun muassa se, ettei ole onnistuttu luomaan myönteistä ympäristöä, joka vauhdittaisi investointeja ja kasvua, markkinoilta saatavien tulojen lasku ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutuksen heikkeneminen ajan myötä(11) sekä joidenkin jäsenvaltioiden pyrkimykset palauttaa talouden tasapaino supistamalla sosiaaliturvamenoja, ovat johtaneet kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen huomattavaan vähenemiseen, mikä puolestaan on osaltaan lisännyt niiden eurooppalaisten perheiden määrää, jotka ovat syrjäytymisvaarassa, ja lisänneet huolestuttavassa määrin epätasa-arvoa, sukupuolten epätasa-arvo mukaan luettuna; ottaa huomioon, että joka neljättä eurooppalaista uhkaa köyhyys; ottaa huomioon, että alityöllisyys ja köyhyys ovat nousseet huippuunsa ja 50 prosentille kaikista työnhakijoista työpaikan saaminen ei enää riitä nostamaan heitä köyhyydestä;

K.  ottaa huomioon, että viimeisimmät luvut vuodelta 2013 osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden olleen historiallisen korkealla tasolla, 5,1 prosenttia 28 jäsenvaltion työvoimasta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyydellä ei ole pelkästään ratkaisevia henkilökohtaisia seurauksia koko elinkaaren ajan, vaan se voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi EU:ssa;

L.  ottaa huomioon, että 25,1:tä prosenttia EU:n väestöstä uhkaa tällä hetkellä köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen; ottaa huomioon, että lapsiköyhyyden keskimääräinen kasvuvauhti on korkeampi kuin köyhyyden yleinen kasvuvauhti ja että joissakin jäsenvaltioissa yksi kolmesta lapsesta elää köyhyysrajan alapuolella;

M.  ottaa huomioon, että ikääntyneiden työntekijöiden ryhmään kuuluvat jäävät todennäköisimmin pitkäaikaistyöttömiksi; ottaa huomioon, että vain puolet 55–65-vuotiaista työntekijöistä oli työssä vuonna 2012; ottaa huomioon, että ikääntyneet kärsivät enemmän julkisten menojen leikkauksista sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen ja sosiaaliturvan osalta; ottaa huomioon, että tietyt ikääntyneiden henkilöiden ryhmät, kuten yli 80-vuotiaat, ikääntyneet naiset, ikääntyneet maahanmuuttajat tai etnisten vähemmistöjen ikääntyneet jäsenet ovat erityisessä vaarassa ajautua köyhyyteen;

N.  ottaa huomioon, että kriisin voittamiseksi tietyt jäsenvaltiot ovat supistaneet rajusti julkista talouttaan juuri samaan aikaan, kun sosiaalisen suojelun tarve on lisääntynyt työttömyyden kasvun vuoksi; ottaa huomioon, että kansallisia sosiaaliturvamäärärahoja on vähennetty entisestään, sillä maksut ovat vähentyneet sen jälkeen, kun monet ovat jääneet työttömiksi tai palkkoja on alennettu, joten eurooppalainen sosiaalinen malli on todella vaarassa; ottaa huomioon, että vaaditut uudistukset eivät vastaa kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin työllisyyden ja sosiaaliturvan alalla;

O.  ottaa huomioon, että köyhyyden vähentäminen ei ole pelkästään yksi Eurooppa 2020 ‑strategian päätavoitteista vaan myös jäsenvaltioiden sosiaalinen vastuutehtävä, ja että työllisyys on paras keino ulos köyhyydestä; ottaa huomioon, että ponnistelujen on keskityttävä työllisyyden lisäämiseen, erityisesti niiden osalta, jotka ovat vakavimmin työmarkkinoiden ulkopuolella; ottaa huomioon, että työmarkkinoita leimaavat edelleen merkittävä eriarvoisuus ja että yli 55-vuotiailla naisilla on miehiä suurempi riski köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

P.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välinen sosioekonominen epätasapaino on kasvanut edelleen, samalla kun alueellinen lähentyminen on kehittynyt päinvastaiseen suuntaan kuin asetetut tavoitteet; ottaa huomioon, että ero ytimeen kuuluvien valtioiden ja reuna-alueilla sijaitsevien valtioiden työttömyyden välillä on kasvanut vuoden 2000 3,5 prosentista 10 prosenttiin vuonna 2013; ottaa huomioon, että erot lisäävät pirstoutumisriskiä ja uhkaavat EU:n taloudellista vakautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; ottaa huomioon, että kuudennessa koheesiokertomuksessa painotetaan rakennerahastojen tehtävää eriarvoisuuden poistamisessa erityisesti kriisiaikana;

Q.  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan, jossa määrätään, että ”edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Unioni pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Asianomaisista alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin”;

R.  ottaa huomioon, että alueilla, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonnollisista tai väestöön liittyvistä haitoista, on tavallisesti korkeampi työttömyysaste, heikompi talouskasvu ja pula merkittävistä investoinneista, joilla parannettaisiin niiden potentiaalia;

S.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on viimeiset kaksi vuotta varoitellut deflaation sosiaalisista riskeistä alhaisen kasvun, korkean työttömyyden ja palkkojen laskemista koskevan paineen yhteydessä; ottaa huomioon, että Euroopan keskuspankki (EKP) on ennustanut alhaista inflaatiota pitkällä aikavälillä ja varoittanut tämän seurauksista sisäiseen kysyntään, kasvuun ja työllisyyteen; ottaa huomioon, että deflaatiosta on tullut tosiasia elokuusta 2014 alkaen kahdeksassa jäsenvaltiossa (joista kuusi euroalueella); ottaa huomioon, että kysyntää ja työpaikkojen luomista EU:ssa haittaavat voimakkaasti pk-yritysten luotonsaantivaikeudet sekä tarve supistaa liiallista julkista ja yksityistä velkaa, erityisesti asuntolainoja; ottaa huomioon, että inflaatioasteen lasku lisää huomattavasti näitä vaikeuksia, sillä se nostaa reaalikorkoastetta ja reaalivelkataakkaa ja saattaa johtaa taloudellisen taantuman noidankehään; ottaa huomioon, että EKP vastasi 22. tammikuuta 2015 kaikkiin näihin näkökohtiin panemalla täytäntöön laajennetun varojen ostamisohjelman, jonka yhdistetyt varojen kuukausittaiset ostot ovat 60 miljardia euroa ja jota on määrä jatkaa ainakin syyskuuhun 2016;

T.  ottaa huomioon, että kasvuhakuista rahapolitiikkaa voidaan käyttää viennin edistämiseen keinona parantaa EU:n taloutta lyhyellä aikavälillä;

U.  ottaa huomioon, että alhaista korkotasoa voidaan hyödyntää investointien lisäämiseen EU:ssa;

V.  ottaa huomioon, että julkisen talouden vakautus on lisääntynyt ja että on otettu käyttöön uusia yleistavoitteita, joissa keskitytään enemmän rakenteellisiin vajeisiin kuin suhdannealijäämiin; katsoo, että tästä huolimatta fiskaaliset kertoimet ovat tällä hetkellä edelleen liian suuria; katsoo, että olisi saavutettava keskipitkän aikavälin tavoite ja velkatavoite, jotta luodaan ympäristö, jolla on myönteinen vaikutus talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen; katsoo, että on järjestelmällisesti arvioitava näiden toimenpiteiden sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia sekä sukupuolivaikutuksia;

W.  katsoo, että julkiset ja yksityiset investoinnit ovat vähentyneet hälyttävästi EU:ssa, ja toteaa, että investointien taso on nyt 20 prosenttia alhaisempi kuin ennen kriisiä ja alhaisempi kuin pääasiallisten talouskumppanien investointien taso muualla maailmassa; katsoo, että parempien ja kestävien työpaikkojen, inhimillisen pääoman, tutkimuksen ja innovaation (pienemmät hankkeet mukaan luettuina) ja erityisesti resurssitehokkaan energiaunionin, digitaalisten sisämarkkinoiden, yrittäjyyden ja pk-yritysten liiketoimintaympäristön parantamisen on oltava sekä komission että jäsenvaltioiden ensisijaisten tavoitteiden joukossa, sillä investoinnit näihin aloihin ovat erittäin tärkeitä sekä elpymisen varmistamiseksi että EU:n talouspotentiaalin laajentamiseksi kasvuun ja vaurauden luomiseen;

X.  katsoo, että kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin, paikallis- ja alueviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten riittämätön osallistuminen EU:ssa ja kansallisella tasolla eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan prosessiin on rajoittanut jäsenvaltioiden sitoutumista uudistuksiin, osallistavien, sosiaalisten ja kestävien ratkaisujen kehittämiseen ja heikentänyt kansalaisten luottamusta EU-hankkeeseen;

Y.  toteaa, että palkan määritteleminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

Kunnianhimoista talouspolitiikkaa kasvun edistämiseksi, korkealaatuisten työpaikkojen luomiseksi ja deflaation torjumiseksi

1.  on tyytyväinen komission kasvuun soveltamaan yhtenäiseen lähestymistapaan, joka perustuu kolmeen pilariin: Euroopan investointiohjelma, rakenneuudistukset ja vastuullinen finanssipolitiikka; toivoo kunnianhimoista kasvuhakuista talous- ja finanssipolitiikkaa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tehostamiseksi ja parempien ja kestävien työpaikkojen luomiseksi; painottaa, että solidaarisuus on keskeinen arvo, johon Euroopan unioni perustuu; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä siten, että se tekee konkreettisia suosituksia, joista on hyötyä sekä niille että koko EU:lle, jotta niissä ei tartuta ainoastaan talouden vakauttamiseen, vaan myös rakenneuudistuksiin sosiaalisesti tasapainoisella, taloudellisesti tehokkaalla ja kestävällä tavalla; korostaa, että alhainen inflaatio nostaa jo reaalikorkotasoa samoin kuin julkista ja yksityistä reaalivelkaa, mikä yhdessä korkean ja pitkäaikaisen nuorisotyöttömyyden kanssa heikentää kasvua ja lisää köyhyyttä;

2.  on tietoinen vastuullisen finanssipolitiikan, investointien lisäämisen ja rakenneuudistusten välisistä yhteyksistä jäsenvaltioissa kasvu- ja vakaussopimuksen yhteydessä; pitää näin ollen myönteisenä komission tiedonantoa nimeltä ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen”; kehottaa kumppaneita panemaan täytäntöön uudistuksia hyödyntämällä sääntöihin ja sopimuksiin jo sisältyvää joustovaraa jäsenvaltioiden kohdatessa liiallisia makrotaloudellisia epätasapainotiloja, jotta taataan, että vastuullinen finanssipolitiikka on yhteensopivaa talouskasvun, työpaikkojen luomisen ja hyvinvointivaltion kanssa;

3.  korostaa, että jäsenvaltioissa tarvitaan rakenneuudistuksia; panee merkille, että vaikka jotkut uudistuksia täytäntöönpanneet jäsenvaltiot ovat onnistuneet kilpailukyvyn palauttamisessa globaaleilla markkinoilla, näiden uudistusten olisi oltava yhteensopivia älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun sekä ihmisarvoisen työpaikkojen luomisen kanssa; kehottaa kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ulottamaan näiden uudistusten keskipisteen sellaisille aloille, kuten digitaaliset sisämarkkinat, energiaunioni ja finanssipoliittiset uudistukset; katsoo, että työmarkkinauudistuksiin on sisällytettävä myös segmentoitumisen lopettava ja ihmisarvoiset palkat turvaava joustavuus;

4.  on tyytyväinen, että uudessa politiikkayhdistelmässä lisätään investointeja aiempiin julkisen talouden vakautuksen ja rakenneuudistusten tavoitteisiin; katsoo kuitenkin, että vuotuisissa kasvuselvityksissä olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kokonaiskysyntään ja sen palkankorotuksiin ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen kohdistuviin yhteyksiin; painottaa, että päätavoitteen makrotason epätasapainon vähentämiseksi ei pidä olla nykyisten vaihtotaseen ylijäämien kasvattaminen vaan pikemminkin kasvun, investointien ja työllisyysasteen korottaminen sekä köyhyysasteen pienentäminen;

5.  on huolissaan siitä, että EU:n investoinnit ovat laskeneet merkittävästi viime vuosina ja ovat nyt lähes 20 prosenttia alle kriisiä edeltäneen tason; varoittaa, että vähentyminen on ollut jopa suurempaa Euroopan äärialueilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, joissa julkisen talouden vakautukselle olisi ollut akuutimpi tarve; korostaa jälleen vihreän talouden työllistämismahdollisuuksia, koska siinä voitaisiin komission arvioiden mukaan luoda vuoteen 2020 mennessä viisi miljoonaa työpaikkaa pelkästään energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian aloilla, jos toteutetaan kunnianhimoista ilmasto- ja energiapolitiikkaa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan investointien riittävän tason näillä aloilla ja ennakoimaan työntekijöiden tulevia osaamistarpeita;

6.  pitää myönteisenä, että yksi komission vuoden 2015 strategian kolmesta pääpilarista on investoiminen, ja kehottaa panemaan suunnitelman täytäntöön viipymättä; panee merkille, että jäsenvaltioiden osuuksia ESIR-rahastosta ei lasketa määriteltäessä julkisen talouden sopeuttamistoimia vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän tai korjaavan osion yhteydessä;

7.  katsoo, että komission vuoden 2015 strategian kolme pääpilaria on pantava yhdessä täytäntöön, jotta investointeja voidaan lisätä vastuullisella tavalla aloilla, joilla on todellista vaikutusta kasvulle ja työpaikkojen luomiselle, kuten esimerkiksi digitaalitalouden, vihreiden alojen ja terveydenhuollon alalla;

8.  panee merkille, että ESIR perustuu olemassa oleviin EU:n varoihin eikä sen avulla hankita ”tuoretta” julkista rahoitusta lukuun ottamatta Euroopan investointipankin (EIP) myöntämää ylimääräistä viittä miljardia euroa; korostaa sellaisen riittämättömän rahaston riskejä, joka perustuu liian optimistisiin oletuksiin siitä, että on todennäköistä saada suuri osa rahoituksesta yksityisiltä sijoittajilta; kehottaa EIP:tä harkitsemaan suuntautumisensa muuttamista puhtaasti liikepankkitoiminnasta kohti selkeisiin kriteereihin ja avoimuuteen perustuvaa hankkeiden riskinarviointia; kehottaa komissiota tutkimaan keinoja hyödyntää EU:n talousarvioita ja muita, uusia resursseja siten, että ESIR kykenee pitämään lupauksensa;

9.  kehottaa komissiota ja EIP:tä arvioimaan, miten talouskriisi on vaikuttanut pankkijärjestelmän ja EIP:n rahoituksen lopullisten saajien ja erityisesti pk-yritysten, sosiaalisen talouden toimijoiden ja julkisten osakeyhtiöiden välisiin suhteisiin;

10.  korostaa, että ESIRin on keskityttävä uusien investointien luomiseen aloilla, joista sijoittajat eivät ole kovin kiinnostuneita sen sijaan, että se korvaa investointeja, jotka olisi tehty toisaalla (syrjäyttäminen), tai että se keskittyy erittäin tuottaviin investointeihin, jotka olisi tehty joka tapauksessa (kantavuus); kehottaa komissiota myös sisällyttämään suunnitelmaan sellaiset sosiaaliset investoinnit ja edistämään niitä, jotka eivät pelkästään luo taloudellista tuottoa vaan edistävät myönteisiä sosiaalisia seikkoja, kuten investointeja inhimilliseen pääomaan tai investointeja, jotka vaikuttavat voimakkaasti työpaikkojen luomiseen tai sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen, kuten investointeja sosiaaliturvajärjestelmiin ja sosiaalipalveluihin tai sosiaaliseen talouteen; toistaa kehotuksensa panna täytäntöön sosiaalisia investointeja koskeva paketti;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan investoinnit taloudellisesti heikompiin korkean työttömyyden alueisiin ja tällaisten alueiden pk-yrityksiin ottaen huomioon niiden hyvin rajalliset rahoituksensaantimahdollisuudet, jotta varmistetaan, että näillä ponnisteluilla on mielekäs vaikutus siellä, missä niitä eniten tarvitaan, ja katsoo, että valinnat on tehtävä ottamalla asianmukaisesti huomioon investointien taloudelliset ominaisuudet; on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että digitaalitalouden, vihreiden alojen ja terveydenhuollon kaltaisilla kasvualoilla tarvitaan osaavaa työvoimaa;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan erityiset parannetut mekanismit, joiden avulla pannaan täytäntöön investointiohjelmia syrjäisimmillä alueilla, joiden syrjäinen sijainti, maantieteellinen hajanaisuus, haavoittuva talous ja luonnonolojen asettamat rajoitukset korostavat työmahdollisuuksiin sekä tavaroiden ja palvelujen saantiin liittyvää eriarvoisuutta;

13.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon alueet, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonnollisista tai väestöön liittyvistä haitoista, kun komissio laatii investointisuunnitelmaan liittyviä ja erityisesti laajakaistan saatavuutta koskevia ohjelmia;

14.  kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti ja parantamaan pilottihankkeena vuonna 2012 käynnistettyä hankejoukkolainoja koskevaa EU:n ja Euroopan investointipankin aloitetta sen kytkemiseksi investointisuunnitelmaan, jotta sille annetaan tärkeämpi asema työllisyyden edistäjänä; kehottaa tässä yhteydessä myös tarkastelemaan yksityiskohtaisesti strategiseen täytäntöönpanosuunnitelmaan sisältyviä sosiaalivaikutteisia joukkovelkakirjalainoja (social impact bonds);

Investointeihin, korkealaatuisiin työpaikkoihin ja kasvuun uudelleen kohdistettu vastuullinen politiikka

15.  toteaa, että Euroopan investointiohjelma on välttämätön, jotta voidaan täydentää ponnisteluja kestävän talouskasvun ja työpaikkojen luomiseksi, jota on tuettava yksityisin ja julkisin resurssein, jotta siinä voidaan onnistua; pitää myönteisenä, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2015 vaaditaan entistä enemmän ponnisteluja mailta, joilla on finanssipoliittista liikkumavaraa, jotta voidaan lisätä eurooppalaista kysyntää ja investointeja;

16.  pitää myönteisenä julkisen talouden vakauttamisen vauhdittamista ja uusien yleistavoitteiden käyttöönottoa, joissa keskitytään enemmän rakenteellisiin kuin syklisiin alijäämiin, sillä tällä olisi oltava myönteinen vaikutus korkealaatuiseen työllisyyteen ja kestävään kasvuun; panee kuitenkin merkille, että fiskaalisten kerrointen koko on nykytilanteessa edelleen erittäin suuri ja tällä on väistämättä kielteinen vaikutus talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen sekä sosiaalisten järjestelmien kestävyyteen; kehottaa komissiota edistämään vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä;

17.  kehottaa luomaan eurooppalaiset puitteet, jotta varmistetaan, että kaikilla Euroopan investointiohjelman mukaisilla investoinneilla on merkittävä vaikutus kestävän talouskasvun kiihdyttämiseen, korkealaatuisten työpaikkojen luomiseen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen; kehottaa komissiota seuraamaan ja valvomaan ohjelman mukaan tehtäviä investointeja sekä lisäksi tarkistamaan ja mittaamaan investointien todellista taloudellista ja sosiaalista vaikutusta; kehottaa komissiota nimittämään sosiaalipolitiikan asiantuntijoita rahoitettavista hankkeista päättävän uuden ESIRin asiantuntijakomitean jäseniksi ja varmistamaan, että myönteinen sosiaalinen vaikutus on yksi tärkeimmistä valintaperusteista;

18.  korostaa nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen mahdollistaman joustavuuden merkitystä, kun otetaan huomioon, että sen avulla voidaan varmistaa liikkumatila sosiaalisille investoinneille eli lähinnä ihmisiä varten tehtäville sosiaalisille investoinneille, jotta heille voidaan tarjota tarvittavat taidot ja tukea antava ympäristö, jonka avulla he voivat osallistua tuottavalla ja tyydyttävällä tavalla talouden ja yhteiskunnan toimintaan koko elämänsä ajan; korostaa tässä yhteydessä sosiaalisen talouden mahdollista asemaa kestävien, osallistavien ja korkealaatuisten työpaikkojen luomisessa;

Pk-yrityksille palautettu rahoitus yksityisten investointien ja työpaikkojen luomisen tehostamiseksi

19.  korostaa, että vaikka pk-yritykset muodostavat EU:n työpaikkojen luomisen selkärangan, niillä on edelleen suuria vaikeuksia saada rahoitusta ja ne ovat huolestuttavan ylivelkaantuneita; pitää tästä syystä ilahduttavina komission uusia pk-yritysten rahoituksensaantia koskevia suosituksia, joihin sisältyy uusi lähestymistapa maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tätä tarkoitusta varten lisäponnisteluihin velkojen uudelleenjärjestelyjen parantamiseksi; kehottaa komissiota edistämään tarpeen vaatiessa 12. maaliskuuta 2014 antamassaan suosituksessa määriteltyjen periaatteiden täytäntöönpanoa kansallisella tasolla maakohtaisten suositusten avulla; korostaa, että naisten johtamilla yrityksillä ja pk-yrityksillä on enemmän vaikeuksia saada rahoitusta; kehottaa komissiota analysoimaan tilanteen syyt ja ehdottamaan toimenpiteitä sen ratkaisemiseksi;

20.  korostaa sen merkitystä, että Euroopan unioniin luodaan yrittäjyyden kulttuuri vähentämällä itsensä työllistämisen ja yrityksen perustamisen esteitä; toteaa, että tätä voidaan tukea järkevällä yhdistelmällä erilaisia taloudellisia tukia, kuten esimerkiksi työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman mikrorahoituksen ja sosiaalisen yrittäjyyden lohkon tai julkishallinnon uuden yritysten rekisteröintiä koskevien keskitetyn asiointipisteen ratkaisujen avulla;

21.  on huolestunut siitä, että euroalueen taloudellinen pirstoutuminen vaarantaa joissakin tapauksissa pk-yritysten kasvun ja kestävyyden; vaatii palauttamaan talouden luotonantovalmiudet, joiden avulla pk-yritykset voivat investoida ja luoda työpaikkoja, sekä helpottamaan yrittäjäksi alkamista ja pk-yritysten osallistumista COSME- ja Horisontti 2020 -ohjelmien kaltaisiin ohjelmiin;

22.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan tarpeettomia hallinnollisia rasitteita ja byrokratiaa yksityisyrittäjiltä ja mikro- ja pk-yrityksiltä sekä helpottamaan startup-yritysten toimintaehtoja;

23.  pitää myönteisenä komission ja EIP:n yhteistä pk-yrityksiä koskevaa lainajärjestelmää, jossa hyödynnetään rakennerahastoja investointien suuntaamiseksi näihin yrityksiin, jotta vauhditetaan parempien ja kestävien työpaikkojen luomista; kehottaa EKP:tä täydentämään tätä toimintaa ja tutkimaan keinoja pk-yritysten varojen ostamiseksi ja pk-yritysten kehityksen tukemiseksi Quantitative Easing -ohjelmien puitteissa joissakin jäsenvaltioissa todettujen hyvien käytäntöjen pohjalta tai takaajana toimimiseksi monissa jäsenvaltioissa yli 80 prosenttia työpaikoista muodostavien pk-yritysten rahoituslähteille;

24.  panee merkille EKP:n laajennetun varojen ostamisohjelman, joka liittyy jälleen kerran pankkijärjestelmään; kehottaa siksi EKP:tä optimoimaan mahdollisuutensa parantaa reaalitaloutta ja tarjota luottoja EU:n talouskasvun edistämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi;

25.  pitää myönteisinä komission ilmoittamia toimenpiteitä työpaikkojen luomisen tehostamiseksi pk-yrityksissä avaamalla pankkilainojen vaihtoehtoja pk-yrityksille sekä sääntely- ja verokehyksen parantamiseksi, jotta edistetään pitkän aikavälin investointeja pk-yrityksiin; kehottaa panemaan nämä toimenpiteet viipymättä täytäntöön; kehottaa komissiota myös tukemaan pienempiä hankkeita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan pk-yrityksiä rahoittavia rahoitusosuuskuntia (luotto-osuuskuntia) vaihtoehtoisina rahoitusvälineinä ja pk-yritysten osallistumisen helpottamiseksi EU:n ja kansallisen tason julkisiin hankintoihin ja rahoitukseen;

26.  korostaa esimerkiksi kauppakamareiden kaltaisten pk-yrityksiin liittyvien välittäjinä toimivien elinten merkitystä moottoreina, joilla on moninkertaistava vaikutus pk-yrityksiä koskevien EU:n politiikkojen täytäntöönpanolle, ja kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään näiden elinten kanssa kumppaneiden välisen vuoropuhelun siitä, miten pk-yrityksiä koskevat EU:n politiikat voidaan panna paremmin täytäntöön siten, että niiden avulla edistetään korkealaatuisten työpaikkojen luomista;

Varojen tehokkaampi käyttö

27.  korostaa, että kasvu- ja työllisyyspolitiikalla on erilaisia alueellisia vaikutuksia kunkin EU:n alueen erityistilanteesta riippuen ja että alueelliset eroavaisuudet ovat lisääntyneet kriisin alkamisen jälkeen; painottaa, että maakohtaisissa suosituksissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden sisäiset alueelliset erot, jotta voidaan edistää talouskasvua ja työllisyyttä ja suojella samalla alueellista yhteenkuuluvuutta;

28.  katsoo, että koheesiopolitiikan toimilla on erittäin tärkeä tehtävä sisäisten kilpailukykyerojen ja rakenteellisen epätasapainon vähentämisessä sitä eniten tarvitsevilla alueilla; kehottaa komissiota harkitsemaan asianmukaisia ratkaisuja sellaisia jäsenvaltioita varten, jotka korkeasta työttömyysasteesta huolimatta joutuvat palauttamaan EU:n niille myöntämiä varoja yhteisrahoitukseen liittyvien ongelmien vuoksi; kehottaa komissiota harkitsemaan ennakkorahoitusta, jotta se voi helpottaa sitä, että nämä jäsenvaltiot käyttävät varat täysimääräisesti vuosina 2014–2020, samalla kun varmistetaan talousarvioon liittyvää vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen;

29.  kehottaa komissiota ryhtymään kiireellisesti toimenpiteisiin verojen polkemisen, veropetosten ja veronkierron torjumiseksi ja kehottaa hyväksymään kunnianhimoisen finanssitransaktioveron neuvostossa;

30.  on vahvasti sitä mieltä, että EU:n rahoitusta ja etenkään nuorisotyöllisyysaloitteen ja Euroopan sosiaalirahaston mukaista rahoitusta ei pitäisi käyttää korvaamaan kansallisia toimintatapoja vaan ennemminkin lisätuen antamiseen siten, että täydennetään ja tehostetaan kansallisia ohjelmia jäsenvaltioiden päätösten mukaisesti;

31.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan vuosien 2007–2013 EU:n varojen täysimääräisen täytäntöönpanon ja mukauttamaan Euroopan sosiaalirahaston ja muut EU:n rakennerahastot läheisesti Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan sosiaalirahastosta köyhyyttä varten korvamerkityn 20 prosentin osuuden tiukan valvonnan; kehottaa komissiota lisäämään seuraavaan vuotuiseen kasvuselvitykseen ja maakohtaisiin suosituksiin kappaleen vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD) täytäntöönpanosta;

32.  kehottaa komissiota ryhtymään energiamarkkinoiden rakenneuudistuksiin ulkoisista energialähteistä vähemmän riippuvaisen ja kestävän energiaunionin saavuttamiseksi ja toimituslähteiden monimuotoistamiseksi (esim. Algerian kaasu);

Uudistukset kasvupotentiaalin, henkisen pääoman ja tuottavuuden lisäämiseksi

33.  toteaa, että ratkaisevia kestävää kasvua ja korkealaatuisten työpaikkojen luomista edistäviä investointisuunnitelmia sekä EKP:n toimenpiteitä voidaan toteuttaa onnistuneesti ainoastaan silloin, jos ne yhdistetään kansallisiin uudistuksiin, jotka kehittävät henkistä pääomaa kaikissa ikäryhmissä, kaikkein haavoittuvimmat ryhmät mukaan luettuina, ja tukevat voimakkaita sosiaali- ja sosiaaliturvajärjestelmiä; huomauttaa, että parlamentin ja neuvoston päätös julkisten työvoimapalvelujen verkoston yhteistyön tehostamisesta on tärkeä tekijä työmarkkinoiden parantamiseksi; katsoo, että rakenteellisissa työmarkkinauudistuksissa olisi otettava käyttöön sisäinen joustavuus työllisyyden ylläpitämiseksi taloudellisesti vaikeina aikoina ja että niissä olisi varmistettava työn laatu, työpaikan vaihtamisen turvallisuus ja realistisiin aktivointivaatimuksiin perustuvat työttömyyskorvausjärjestelmät, jotka takaavat riittävän tuen irtisanotuille työntekijöille ja jotka on yhdistetty työelämään palaamista helpottaviin toimiin;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan innovatiivisia keinoja kannustaa investointeja Euroopassa; huomauttaa, että viime aikoina yritykset ovat palauttaneet tuotantoa ja palveluja Eurooppaan, mikä on tarjonnut mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen erityisesti nuorille; katsoo, että EU:n kansantalouksilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kiihdyttää tätä työpaikkojen palauttamisen trendiä;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan räätälöityä politiikkaa, jolla tuetaan työpaikkojen luomista pitkäaikaistyöttömille, ikääntyneille työttömille, naisille ja muille etusijalle asetettaville ryhmille, joihin kriisi on vaikuttanut erityisen voimakkaasti ja joita ovat esimerkiksi maahanmuuttajat, romaniyhteisö ja vammaiset henkilöt, mukaan lukien toimenpiteet työpaikkasyrjinnän vastaisten politiikkojen, työ- ja yksityiselämän tasapainon ja elinikäisen oppimisen ja koulutuksen edistämiseksi sekä matalan koulutustason torjumiseksi, josta kärsii osa näistä ryhmistä, joista moni on syrjäytymisvaarassa; kehottaa puuttumaan maakohtaisissa suosituksissa järjestelmällisesti sukupuolten palkka- ja eläke-erojen vähentämiseen; kehottaa komissiota vaatimaan jokaiselta jäsenvaltiolta kevään 2012 Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovitun mukaisesti kansallisen työpaikkasuunnitelman työpaikkojen luomiseksi;

36.  kehottaa komissiota käynnistämään uuden aloitteen, jonka tarkoituksena on parantaa romanien työllistymismahdollisuuksia EU:n jäsenvaltioissa ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla edistetään taitoja ja osaamista ja torjutaan syrjintää ja edistetään työpaikkojen luomista esimerkiksi itsenäisen ammatinharjoittamisen ja yrittäjyyden avulla sekä käyttämällä innovatiivisia rahoitusvälineitä;

37.  pyytää jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sukupuolten välisten kuilujen kaventamisen erityisesti puuttumalla sukupuolten palkkaeroon ja panemalla täytäntöön toimenpiteet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi muun muassa lisäämällä lastenhoitopalvelujen saatavuutta;

38.  pitää valitettavana, ettei eurooppalaista ohjausjaksoa ole mukautettu riittävän hyvin Eurooppa 2020 -strategiaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan eurooppalaisen ohjausjakson aikana toteutetut toimenpiteet Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisiin ja työllisyyttä koskeviin tavoitteisiin ja perussopimuksissa säädettyihin sosiaalisiin periaatteisiin; kehottaa ponnistelemaan määrätietoisemmin EU:n toimintalinjojen ohjaamiseksi ja koordinoimiseksi älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tehostamiseksi ja parempien ja kestävien työpaikkojen luomiseksi; kehottaa Euroopan komissiota esittelemään Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnin viipymättä ja ottamaan huomioon kiireellisen tarpeen saavuttaa edistystä köyhyyden vähentämistä koskevien ja muiden sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa ja tarpeen lisätä merkityksellistä sidosryhmien osallistamista;

Koulutuspolitiikka ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka henkisen pääoman lisäämiseksi

39.  katsoo, että kasvava kansainvälinen kilpailu, jonka käyttövoimana on entistä ammattitaitoisempi työvoima, on saanut aikaan sen, että EU:lla on edessään vakava osaamisen vaje ja yhteensopimattomuus, jotka jarruttavat talouskasvua; katsoo, että jos jäsenvaltioilla ei ole realistisia mahdollisuuksia saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteita, jäsenvaltioiden on keskityttävä luomaan oikeanlainen ympäristö työpaikkojen luomiselle;

40.  pyytää jälleen neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolta koskevan pilarin Eurooppa 2020 -kehykseen;

41.  huomauttaa, että kilpailukyvyn palauttamista koskevassa strategiassa ei pitäisi keskittyä ainoastaan työvoimakustannuksiin, vaan myös tuottavuuden nostamiseen henkiseen pääomaan tehtyjen investointien ja rakenneuudistusten avulla;

42.  pyytää jäsenvaltioita palauttamaan henkiseen pääomaan tehtävät investoinnit kriisiä edeltävälle tasolle, jotta voidaan erityisesti sujuvoittaa nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään ja investoida ammatilliseen koulutukseen ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin;

43.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kehottaa vuotuisessa kasvuselvityksessä 2015 jäsenvaltioita turvaamaan pitemmän aikavälin investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin ja edistämään niitä; toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioilla, joiden talousarviot ovat jo valmiiksi niukkoja, ei ole riittäviä keinoja saavuttaa tätä tavoitetta;

44.  korostaa tässä yhteydessä aktiivisen työmarkkinapolitiikan merkitystä joillekin jäsenvaltioille; kehottaa näitä jäsenvaltioita lisäämään aktiivisten työmarkkinatoimien kattavuutta ja tehokkuutta;

Korkealaatuiset työpaikat ja palkat tuottavuuden ja kasvun moottoreina

45.  kehottaa jäsenvaltiota kiinnittämään erityistä huomiota heikommassa asemassa olevien ryhmien suureen työttömyyteen ja asettamaan etusijalle työmarkkinoille pääsyn ja sijoittumisen sekä sisällyttämään työmarkkinoille pääsyä ja sinne sijoittumista koskevat toimet kaikkeen unionin politiikkaan, koska työpaikka on avain onnistuneeseen kotoutumiseen;

46.  muistuttaa, että asianmukainen palkkataso on tärkeä sosiaalisen koheesion kannalta mutta myös vahvan elpymisen ja tuottavan talouden ylläpitämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan vaikutuksia erityisesti palkkaerojen vähentämisen osalta jäsenvaltioissa, joissa on otettu käyttöön vähimmäispalkka; kehottaa komissiota järjestämään konferenssin vähimmäispalkkoja koskevasta eurooppalaisesta kehyksestä;

47.  on huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa toteutetut työmarkkinauudistukset eivät ole onnistuneet vähentämään epävarmojen työpaikkojen määrää; panee merkille, että 50 prosenttia vuonna 2014 perustetuista työpaikoista oli tilapäisiä; toteaa, että komission mukaan työssäkäyvien köyhyys jatkuu ja 50 prosentille kaikista työnhakijoista työpaikan saaminen ei enää riitä nostamaan heitä köyhyydestä eikä lisää tuottavuutta; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan työpaikkojen laadun ensisijaiseksi tavoitteeksi ja puuttumaan työmarkkinoiden eriytymiseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sen työmarkkinauudistusten tarkoituksena on parempien ja kestävien työpaikkojen luomisen lisäksi vähentää eriytymistä, lisätä haavoittuvien ryhmien osallistamista työmarkkinoille, edistää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää työssäkäyvien köyhyyttä ja taata riittävä sosiaaliturva kaikille työntekijöille, itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan luettuina;

48.  katsoo, että jäsenvaltiot voivat luoda työpaikkoja vain, jos markkinat sallivat sen, jos ne voivat luottaa pätevän työvoiman saantiin, jos työmarkkinat ovat tarpeeksi joustavia, jos työvoimakustannukset ja palkat vastaavat tuotantoa, jos sosiaaliturvajärjestelmät tekevät työnteosta houkuttelevampaa ja jos sääntely on oikeasuhteista ja näyttöön perustuvaa;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ponnistelujaan sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi EU:ssa, koska ne aiheuttavat merkittäviä haittoja niiden kohteeksi joutuville työntekijöille ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmille; vaatii lisäksi, että työmarkkinaosapuolet ovat mukana näiden toimenpiteiden kaikilla tasoilla;

50.  suhtautuu myönteisesti aloitteeseen pimeää työtä koskevasta eurooppalaisesta foorumista; pyytää jälleen jäsenvaltioita varmistamaan, että epävarmojen työsopimusten nojalla tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivilla henkilöillä on tietyt keskeiset oikeudet ja riittävä sosiaaliturva, mukaan lukien perhe- ja työelämän yhteensovittaminen; kehottaa komissiota toimimaan kohdennetusti siten, että pyritään ratkaisemaan lisäongelmat, joita osa-aikaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa oleminen muuten kuin omasta tahdosta ja näennäinen itsenäisenä yrittäjänä toimiminen aiheuttavat;

51.  pitää valitettavana, että laadusta tai kestävyydestä ei mainita juuri mitään luotujen työpaikkojen ja erityisesti naisten työllisyyden osalta, kun otetaan huomioon, että naiset ovat yliedustettuina osa-aikaisessa työssä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen vaikeuksien vuoksi;

52.  katsoo, että uudelleenteollistamista koskevien tavoitteiden saavuttaminen on erittäin tärkeää EU:n kilpailukyvyn kannalta, ja katsoo, että aidon eurooppalaisen teollisuuspolitiikan uudelleen käynnistämisellä voitaisiin edistää kasvua ja luoda uusia korkealaatuisia työpaikkoja;

53.  pitää valitettavana, että työttömyysasteisiin viitattaessa ei oteta asianmukaisesti huomioon muita tekijöitä, kuten työelämän ulkopuolella olevien ihmisten, liikkuvuuden ja siirtolaisuuden lisääntynyttä määrää;

Nuorisotyöttömyys ja työvoiman liikkuvuus

54.  pitää myönteisenä, että nuorisotyöttömyys on vähentynyt, mutta huomauttaa sen olevan vielä hälyttävällä tasolla, ja toteaa, että se ei perustu välttämättä nettotyöllisyyden luomiseen; korostaa, että työhön liittyvä epävarmuus ja alityöllisyys ovat myös lisääntyneet ja että 43 prosenttia nuorista päätyy epävarmoihin tai muuten kuin heidän omasta tahdostaan osa-aikaisiin työsuhteisiin tai epäaitoon yrittäjyyteen;

55.  kehottaa komissiota ehdottamaan eurooppalaisia puitteita vähimmäisvaatimuksista, jotka koskevat 25–30-vuotiaisiin nuoriin sovellettavan nuorisotakuun täytäntöönpanoa, ja konkreettisia toimenpiteitä yleisen tietoisuuden lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään käytettävissä olevat määrärahat tehokkaasti, panemaan nuorisotakuun viipymättä täytäntöön ja varmistamaan, että määrärahat ja nuorisotakuu tavoittavat myös epäsuotuisista sosiaalisista oloista tulevat nuoret; kehottaa varaamaan riittävästi määrärahoja monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa ILOn suositusten mukaisesti; toteaa, että nuorisotyöttömyysongelman ratkaisemiseksi tarvitaan ILOn arvioimat 21 miljardia euroa;

56.  kehottaa komissiota menemään pidemmälle kuin maaliskuussa 2014 annettu neuvoston suositus harjoittelun laatupuitteista ja ehdottamaan uudet laatupuitteet, joiden tavoitteena on ehkäistä nuorten työntekijöiden syrjintää ja riistoa;

57.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan työmarkkinoista entistä osallistavammat niille, joilla on perhevelvoitteita, kuten kasvatettavia lapsia ja vastuullaan hoivaa tarvitsevia perheenjäseniä; kehottaa sen vuoksi laatimaan toimia, joilla voidaan edistää työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, osana eurooppalaisella ohjausjaksolla edistettyjä työmarkkinauudistuksia;

58.  toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen investoida elinikäiseen oppimiseen, ammattikoulutukseen ja työelämän valmennukseen liittyviin mahdollisuuksiin; pyytää, että elinikäisiä oppimisjärjestelmiä arvioidaan osana työmarkkinauudistusten eurooppalaisen ohjausjakson strategioita;

59.  korostaa, että komission mukaan EU:ssa on korkeasta työttömyysasteesta huolimatta kaksi miljoonaa vapaata työpaikkaa ja vuonna 2013 ainoastaan 3,3 prosenttia aktiivisesta väestöstä työskenteli toisessa jäsenvaltiossa, mikä on osoitus siitä, että liikkuvuus on vieläkin hyvin vähäistä Yhdysvaltoihin tai Japaniin verrattuna; muistuttaa, että erot työvoiman liikkuvuudessa vaihtelevat jopa 10 prosenttiyksikköä erityisesti jäsenvaltioissa, joita kriisi pahiten koettelee; toteaa, että tähän voidaan vaikuttaa positiivisesti myös EURES-portaalin tarjoamaa tukea käyttämällä; ilmaisee antavansa jatkuvan tukensa vapaan liikkuvuuden periaatteelle;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan julkisten työvoimapalvelujen asianmukainen toiminta ulkomailla tapahtuvan työnhaun mahdollistamista ja siihen kannustamista varten;

61.  katsoo, että kun otetaan huomioon niiden työntekijöiden ja erityisesti nuorten lukumäärä, jotka nyt lähtevät alkuperävaltioistaan muihin jäsenvaltioihin työtä hakemaan, on kehitettävä kiireellisesti asianmukaisia toimia, jotta taataan, ettei työntekijä jää vaille sosiaaliturvaa ja työntekijöille kuuluvia oikeuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan työvoiman liikkuvuutta EU:ssa EURESin kaltaisten välineiden avulla ja samalla takaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä turvaamaan palkat ja sosiaaliturvan tason; kehottaa kutakin jäsenvaltiota laatimaan sosiaali- ja työllisyystoimintalinjoja, jotka takaavat yhtäläiset oikeudet ja saman palkan samassa työpaikassa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa ja ennen kaikkea naisten ja miesten välillä;

62.  palauttaa mieliin EU:n sukupuoliasioihin liittyvät tavoitteet, eritoten naisten ja miesten 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamisen vuoteen 2020 mennessä sekä köyhyydessä tai köyhyysvaarassa elävien ihmisten määrän vähentämisen 20 miljoonalla;

63.  kehottaa komissiota esittämään vanhempainvapaata käsittelevän ehdotuksen, jotta voidaan edistää sukupuolten välisiä tasa-arvoisia työolosuhteita myös sen vuoksi, että EU ikääntyy nopeasti, jolloin jäsenvaltioiden kyky säilyttää tarvittavat sosiaalipalvelut vaarantuu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan entistä enemmän toimia, jotka edistävät EU:n väestökasvua sekä syntyvyyslukujen että maahanmuuton kautta;

64.  pitää valitettavana, että EU:n määräämät sijoittajien luottamuksen palauttamiseksi tarkoitetut säästötoimet ovat pahentaneet työ- ja sosiaaliolosuhteita ja lisänneet työttömyyttä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa;

65.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä yritysten ja koulutusalan välillä kaikkialla;

EU:n sosiaalista ulottuvuutta ja lähentymistä koskeva voimakas vaatimus

66.  toistaa varoituksensa unioniin kohdistuvista sosioekonomisista haasteista erityisesti joissakin jäsenvaltioissa ja sen kestävyyteen ja vakaaseen kasvuun kohdistuvista riskeistä, jotka aiheutuvat alueellisen lähentymisen vastoinkäymisistä; muistuttaa, että yli 122:ta miljoonaa EU:n kansalaista uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen, mukaan luettuna työssäkäyvien köyhyys ja lasten köyhyys; huomauttaa, että EU:n lapsista 19 prosentin on arvioitu olevan köyhyysvaarassa, ja korostaa, että tätä ei voida hyväksyä, vaan lukua on pienennettävä välittömästi; kehottaa komissiota jatkamaan sosiaalisen ulottuvuuden laajentamista EU:ssa; panee merkille komission tekemän työn talous- ja rahaliiton ”sosiaalisen pilarin” osalta osana prosessia, jossa integroidaan sosiaalinen ulottuvuus talouden ohjausmekanismien nykyiseen rakenteeseen, ja kehottaa jatkamaan tällä tavalla, jotta voidaan edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista;

67.  pitää valitettavana, että useita EU:n jäsenvaltioita koskevaa absoluuttista köyhyyttä varten ei ole olemassa indikaattoreita tai selkeitä määritelmiä;

68.  muistuttaa komissiolle, että sosiaalisäännöstön edistämiseksi tarkoitettujen työllisyys- ja sosiaalitoimien olisi ohjattava kaikkia Euroopan unionin politiikkoja SEUT-sopimuksen 9 artiklan nojalla; pyytää komissiota täyttämään velvollisuutensa liittää eurooppalainen ohjausjakso Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin;

69.  huomauttaa, että sosiaaliturvan ja -politiikan, erityisesti työttömyysturvan, vähimmäistoimeentuloturvan ja progressiivisen verotuksen, avulla pyrittiin alkujaan lieventämään taantumaa sekä vakauttamaan työmarkkinoita ja kulutusta; painottaa kuitenkin, että sosiaalisia vakauttajia on laajalti käytetty mukauttamista edistävinä tekijöinä niissä talous- ja rahaliiton jäsenvaltioissa, joissa talous on altistunut kielteisille häiriöille; painottaa, että sosiaalinen suojelu ja sosiaalipoliittiset toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;

Sosiaaliset vakauttajat

70.  huomauttaa, että EU:n työllisyys- ja sosiaalista tilannetta käsitelleessä vuoden 2013 vuosikertomuksessaan komissio korosti sosiaalisen suojelun menojen merkitystä turvana sosiaalisia riskejä vastaan; muistuttaa näiden automaattisten vakauttajien merkityksestä torjuttaessa epäsymmetrisiä häiriöitä, pyrittäessä välttämään kansallisten hyvinvointivaltioiden liiallista heikentämistä ja vahvistettaessa siten koko talous- ja rahaliiton kestävyyttä; kehottaa komissiota korostamaan maakohtaisissa suosituksissaan vahvojen automaattisten vakauttajien säilyttämisen merkitystä jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon niiden huomattava rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämisessä sekä kotimaisen kysynnän ja talouskasvun voimistamisessa; kehottaa jälleen komissiota laatimaan vihreän kirjan automaattisista vakauttajista euroalueella;

71.  panee merkille komission tavoitteen keventää ja yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä ja vähentää siitä kansalaisille ja yrityksille aiheutuvia kustannuksia; korostaa, että tämä lainsäädännöllisten esteiden poistaminen ei saisi horjuttaa työterveyden ja -turvallisuuden tai työntekijöiden tiedottamisen ja kuulemisen alan eurooppalaista lainsäädäntöä, ILOn keskeisiä yleissopimuksia tai Euroopan sosiaalista peruskirjaa ja että siinä olisi kunnioitettava työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta perussopimuksen mukaisesti; kehottaa komissiota ryhtymään vakuuttaviin toimiin, jotta raskaana olevien työntekijöiden ja hiljattain synnyttäneiden työntekijöiden suojelu voidaan taata;

Sosiaaliset indikaattorit

72.  pitää ilahduttavana, että vuotuiseen kasvuselvitykseen liitetty yhteinen työllisyysraportti sisältää työllisyyden ja sosiaalipolitiikan tulostaulun; kehottaa komissiota tutkimaan, ovatko nämä indikaattorit riittäviä jäsenvaltioiden sosioekonomisen tilanteen analysoimiseksi perusteellisesti; painottaa, että on tärkeä ymmärtää kotitalouksien tulokehityksen ja yhä kasvavien tuloerojen muutoksia ja seurauksia; pitää valitettavana, että useat tämän vuoden tulostaulun painoksessa esitetyistä tiedoista ovat vanhentuneita; pyytää komissiota hyödyntämään entistä enemmän tätä tulostaulua poliittisten toimien laadinnassa; vaatii yksityiskohtaista yleiskatsausta jäsenvaltioiden valinnoista eri politiikan aloilla ja niitä koskevat tulokset; kehottaa komissiota arvioimaan ja parantamaan sen laajuutta ja tehokkuutta, jotta varmistetaan, että ne otetaan perusteellisesti huomioon maakohtaisten suositusten laadinnassa;

73.  tähdentää, että työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat olisi eurooppalaisessa ohjausjaksossa asetettava tasavertaiseen asemaan makroekonomisten näkökohtien kanssa;

74.  kehottaa määrittämään suurimmat makrotaloudelliset ja makrososiaaliset epätasapainot EU:n ja euroalueen taloudessa ja jäsentämään niiden pohjalta eurooppalaisessa ohjausjaksossa maakohtaiset suositukset, jotka koskevat esimerkiksi työ- ja sosiaalinormien lähentämistä koskevia toimia;

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

75.  pitää valitettavana, että vuotuinen kasvuselvitys ja yhteinen työllisyysraportti eivät sisällä minkäänlaista toiminnallista tai poliittista kehystä, jonka avulla voitaisiin saavuttaa köyhyyden vähentämistä koskeva Eurooppa 2020 -strategian tavoite; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tämä tavoite näkyy paremmin eurooppalaisessa ohjausjaksossa;

76.  korostaa tarvetta vahvistaa sosiaalialan lainsäädäntöä, horisontaalista sosiaalilauseketta ja yleistä etua koskevista palveluista laadittua pöytäkirjaa;

77.  suhtautuu myönteisesti komission puheenjohtajan EU:n jäsenvaltioille esittämään kehotukseen vähimmäistulon käyttöön ottamisesta, jotta voidaan pyrkiä vähentämään köyhyyttä EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan aloitetta vähimmäistulon käyttöönoton edistämiseksi jäsenvaltioissa; painottaa, että kunkin jäsenvaltion tehtävänä on määrittää vähimmäistulon taso, joka vastaa kyseisen jäsenvaltion sosioekonomista tilannetta;

78.  pitää valitettavana, että komission lähestymistavassa, jonka tavoitteena oli torjua sukupuolien eriarvoisuutta, tarkastellaan pääasiassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista naisia koskevana kysymyksenä; panee merkille, että yhteensovittamista edistävät toimet ovat sekä naisten että miesten kohdalla ratkaisevan tärkeitä työpaikkojen luomisen kannalta ja vaikuttavat suoraan luotujen työpaikkojen laatuun; toteaa, että edullisten ja korkealaatuisten lastenhoitopalvelujen saanti on yhä merkittävä yhteensovittamisen este, ja kehottaa tästä syystä komissiota kiinnittämään huomiota tähän indikaattoriin, kun se analysoi keskeisten työllisyys- ja sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua;

79.  pyytää komissiota torjumaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa välittömästi lapsiköyhyyden hälyttävää nousua koko EU:ssa ottamalla käyttöön pitkäaikaisia ja kokonaisvaltaisia toimia perustuen joidenkin jäsenvaltioiden hyviin käytäntöihin, jotka liittyvät erityisesti kouluruokailua varten tarkoitetun valtiontuen lisäämiseen, ja panemalla täytäntöön komission suosituksen kolmeen pilariin perustuvan ja sosiaalisia investointeja koskevaan pakettiin sisältyvän suosituksen nimeltä ”Investoidaan lapsiin”;

80.  toteaa, että velkakriisin pahentamat köyhyyden uudet muodot, kuten työssäkäyvien köyhyys, johon liittyy esim. asuntolainan maksuvaikeuksia, tai energiaköyhyyttä luova yleishyödyllisten palvelujen hinnannousu, ovat johtaneet häätöjen, ulosmittausten ja kodittomuuden lisääntymiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan integroitua politiikkaa, jolla edistetään sosiaalista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa, tehokkaita ennaltaehkäisytoimia häätöjen vähentämiseksi ja toimia energiaköyhyyden torjumiseksi perustuen joissakin jäsenvaltioissa havaittuihin hyviin käytäntöihin, ja lopettamaan joissakin jäsenvaltioissa yleiseen tietoisuuteen tulleen kodittomien ihmisten leimaamisen rikollisiksi; kehottaa komissiota käynnistämään välittömästi kodittomuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman Euroopan parlamentin toistuvien pyyntöjen ja muiden EU:n elinten esittämien kehotusten mukaisesti, jotta autetaan jäsenvaltioita torjumaan kiireellistä ja nopeasti kasvavaa köyhyyden ongelmaa;

81.  pyytää komissiota laatimaan strategian, jolla tuettaisiin jäsenvaltioita asunnottomuuden torjunnassa yhdennettyjen politiikkojen ja asianmukaisten sosiaalisten investointien avulla;

82.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti toimia kodittomuuden torjumiseksi; toteaa, että tällaiset köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen äärimuodot loukkaavat perusoikeuksia, ja ne ovat lisääntyneet suurimmassa osassa jäsenvaltioita; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia järjestelmiä, joilla seurataan ja tuetaan jäsenvaltioiden toimia kodittomuuden torjumiseksi, kuten sen asunnottomuutta koskevasta strategiasta 14. syyskuuta 2011 ja 16. tammikuuta 2014 antamissa päätöslauselmissa vaaditaan;

83.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko mahdollista korottaa vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa monivuotista rahoituskehystä koskevan väliarvioinnin aikana;

Kestävät eläkkeet ja terveys

84.  vaatii edullisia ja korkealaatuisia julkisia lasten ja huollettavien henkilöiden hoitopalveluja, joiden avulla erityisesti naiset voivat palata työelämään ja jotka auttavat työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa;

85.  muistuttaa komissiota, että eläkkeiden kestävyyden, turvallisuuden ja riittävyyden varmistamiseksi eläkeuudistuksiin on liitettävä toimintalinjoja, joiden avulla kehitetään kestäviä eläkejärjestelmiä osaltaan edistäviä työllistymismahdollisuuksia ikääntyneille ja nuorille työntekijöille, rajoitetaan varhaiseläkejärjestelmiä koskevia kannustimia ja muita ennenaikaisen työelämästä poistumisen mahdollisuuksia, mahdollistetaan korvauksien maksaminen ajasta, joka on käytetty lasten tai huollettavien perheenjäsenien hoitamiseen, laajennetaan ikääntyneiden työtekijöiden työllistymismahdollisuuksia, taataan mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen kaikenikäisille, niin työssä käyville kuin työttömille henkilöille, edistetään terveenä ikääntymistä työpaikoilla ottaen huomioon fyysiset ja psykososiaaliset terveys- ja turvallisuusriskit, otetaan käyttöön veroetuuksia, joilla kannustetaan pysymään pitempään työelämässä ja tuetaan aktiivista, tervettä ikääntymistä; korostaa, että eläkeuudistukset edellyttävät kansallista poliittista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja voivat onnistua vain, jos niistä neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kanssa sekä nuorempien ja vanhempien sukupolvien edustajien kanssa, jotka ovat väestönosia, joihin asia välittömästi vaikuttaa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan täysimääräisesti huomioon eläkkeitä koskevista vihreästä ja valkoisesta kirjasta annetun parlamentin kannan;

86.  panee merkille komission suosituksen uudistaa terveydenhuoltojärjestelmiä, jotta ne voivat saavuttaa niille asetetut tavoitteet tarjota koko väestölle korkealaatuista hoitoa – erityisesti henkiinjäämisen kannalta tärkeiden lääkkeiden edullisen saannin – ja taata terveydenhoitohenkilöstön oikeuksien noudattamisen; panee merkille, että kriisin seurauksena jotkut jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet julkisen terveydenhuollon täysimääräisessä takaamisessa; kehottaa komissiota antamaan konkreettisia suosituksia tilanteen korjaamiseksi; kehottaa toteuttamaan lisäuudistuksia sen varmistamiseksi, että terveydenhuollon infrastruktuurin laatua ja kohtuuhintaisuutta ei vaaranneta;

87.  panee merkille, että komissio on tietoinen siitä, että terveys- ja sosiaalialoilla on merkittävä kasvupotentiaali ja että ne ovat tärkeitä investointikohteita kestävän talouden saavuttamisessa; kehottaa komissiota raportoimaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien aloitteiden edistymisestä korkealaatuisten työpaikkojen luomiseksi terveys- ja sosiaalialoilla;

88.  kehottaa lujittamaan ja kehittämään tehokkaita terveydenhuoltotoimenpiteitä, kuten elinikäistä terveenä ikääntymistä, jotta parannetaan elämänlaatua ja vähennetään samalla kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien menoja, jotka liittyvät ikääntyvien ihmisten sairaanhoitoon ja lääkkeisiin;

Oikeudenmukaisemmat työn verotusta koskevat järjestelmät

89.  korostaa, että verokiilalla on suurempi vaikutus alhaista palkkaa tai sivutuloa saaviin ja tämä on edelleen ongelma; kehottaa komissiota panemaan merkille Kansainvälisen valuuttarahaston lokakuussa 2013 julkaiseman raportin, jonka mukaan verotusta voidaan vielä parantaa ja tehdä progressiivisemmaksi;

90.  toteaa, että on tärkeää keventää työn verottamista etenkin, kun kyseessä ovat matalapalkkaiset ja vähän koulutetut työntekijät, pitkäaikaistyöttömät ja muut heikossa asemassa olevat ryhmät, ja varmistaa samalla julkisten eläkejärjestelmien kestävyys pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita siirtämään veroja työn verotuksesta kulutus-, pääoma- ja ympäristöveroihin ottaen mahdolliset uudelleenjakovaikutukset asianmukaisesti huomioon;

Eurooppalaisen ohjausjakson demokraattisen legitiimiyden lisääminen

91.  ilmaisee syvän huolensa rajallisesta roolista, joka sillä, kansallisilla parlamenteilla, työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on eurooppalaisen ohjausjakson ensisijaisten taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden muotoilussa, seurannassa ja täytäntöönpanossa; muistuttaa kehotuksestaan ottaa kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet EU:ssa ja kansallisella tasolla entistä paremmin ja jäsennetysti mukaan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan prosessiin, jotta voidaan parantaa sen legitiimiyttä laatimalla konkreettiset suuntaviivat ja seurantamekanismit;

92.  kehottaa ottamaan valtiotasoa alemmat parlamentit sekä paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten uudistusohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, myös monitasoisten hallintojärjestelyiden kautta;

93.  kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet tiiviimmin mukaan vuotuisen kasvuselvityksen valmisteluun ja yleisemmin virallistamaan työmarkkinaosapuolien aseman eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvän prosessin yhteydessä;

94.  toistaa vaatimuksensa toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä, jotta Euroopan parlamentti otetaan mukaan vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen;

o
o   o

95.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0129.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0060.
(4)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0240.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0246.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0010.
(9)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 101.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0043.
(11)Komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2015” (COM(2014)0906) liitteenä oleva luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi, s. 44. Ks. myös OECD Employment Outlook 2014, http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/employment/oecd-employment-outlook-2014_empl_outlook-2014-en#page1.


Sisämarkkinoiden hallinnointi eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa
PDF 176kWORD 92k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa (2014/2212(INI))
P8_TA(2015)0069A8-0018/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2015” (COM(2014)0902),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2014” (COM(2013)0800) ja 13. marraskuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Kasvua ja työllisyyttä edistävät sisämarkkinat: selvitys jäsenvaltioissa tapahtuneesta edistyksestä ja jäljellä olevista esteistä – Osa vuoden 2014 kasvuselvitystä” (COM(2013)0785),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission kertomuksen ”Sisämarkkinoiden yhdentymistilanne 2013 – Osallistuminen vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013” (COM(2012)0752),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen” (COM(2012)0259),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2014 eurooppalainen ohjausjakso: maakohtaiset suositukset – Kasvun tukeminen” (COM(2014)0400),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2012)0573),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ’Yhdessä uuteen kasvuun’” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon Mario Montin Euroopan komission puheenjohtajan pyynnöstä laatiman, 9. toukokuuta 2010 julkaistun raportin ”Uusi sisämarkkinastrategia Euroopan talouden ja yhteiskunnan hyväksi”,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) syyskuussa 2014 teettämän tutkimuksen ”The Cost of Non-Europe in the Single Market” (Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannukset sisämarkkinoilla),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) syyskuussa 2014 teettämän tutkimuksen ”Indicators for Measuring the Performance of the Single Market – Building the Single Market Pillar of the European Semester’ commissioned by the IMCO Committee” (Sisämarkkinoiden toimivuuden mittaamiseen soveltuvat indikaattorit – eurooppalaisen ohjausjakson sisämarkkinoita koskevan pilarin rakentaminen),

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) syyskuussa 2014 teettämän tutkimuksen ”Contribution of the Internal Market and Consumer Protection to Growth” (Sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan merkitys kasvulle),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2014 verkossa julkaistun sisämarkkinoiden tulostaulun,

–  ottaa huomioon 26.–27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20.–21. maaliskuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25.–26. syyskuuta 2014 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston näkemykset kasvua ja työllisyyttä edistävästä Eurooppa 2020 -strategiasta,

–  ottaa huomioon suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman(1) ja 8. toukokuuta 2013 annetun komission seurantavastauksen,

–  ottaa huomioon sisämarkkinoiden hallinnoinnista 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2) ja 28. toukokuuta 2014 annetun komission seurantavastauksen,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2014 prioriteettien täytäntöönpano(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0018/2015),

A.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian väliarvioinnissa sisämarkkinoita ja digitaalisia sisämarkkinoita olisi pidettävä kahtena keskeisenä välineenä EU:n talouskasvun elvyttämiseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen samalla kun varmistetaan, että ne täydentävät perinteisempiä kasvun moottoreita, kuten investointia tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin sekä koulutusta, kuitenkin kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin;

B.  katsoo, että sisämarkkinastrategia edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kansalaisten, kuluttajien ja pk-yrityksien huolenaiheet sekä sisällytetään sisämarkkinoiden painopistealat kaikkiin politiikan aloihin, jotta valmiit, elinkelpoiset sisämarkkinat voivat toimia talouden elpymistä ja kestävää kasvua edistävänä tekijänä;

C.  toteaa, että sisämarkkinoiden hallinnointia on lujitettava eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa, sillä se on unionin eri toimien monialainen kärki, mutta tarpeellinen tasapaino taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden välillä on kuitenkin säilytettävä; toteaa myös, että on parannettava laadullisesti sisämarkkinoiden hallinnointia koskevien sääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja valvontaa, jotta ne toimisivat sekä käytännössä että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ja lyhentäisivät huomattavasti rikkomismenettelyjen kestoa;

D.  toteaa, että sisämarkkinoiden hallinnoinnilla eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sekä vastaavilla unionin kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävillä maakohtaisilla suosituksilla on pantu alulle erittäin myönteinen prosessi, jonka avulla luodaan korkealaatuisia työpaikkoja sekä oikeudenmukaista kasvua ja lisätään kiinnostavuutta sijoittajien kannalta;

E.  ottaa huomioon, että sisämarkkinoita ei ole vieläkään, 20 vuoden kuluttua niiden virallisesta perustamisesta, saatu täysin valmiiksi, mikä johtuu ensisijaisesti siitä, etteivät jäsenvaltiot ole täysimääräisesti saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöä tai panneet täytäntöön unionin lainsäädäntöä;

F.  katsoo, että sisämarkkinastrategiaa olisi lähestyttävä johdonmukaisesti ja päättäväisesti sekä koordinoidusti, ja sen pitäisi perustua käytännölliseen, kattavaan ja laaja-alaiseen sopimukseen, jota kaikki jäsenvaltiot ja unionin toimielimet tukevat; katsoo, että kaikilta unionin toimielimiltä – erityisesti komission ja neuvoston puheenjohtajilta – vaaditaan yhä vahvaa johtajuutta, sitoutumista ja koordinointia, ja jäsenvaltioilta selkeää poliittista vastuuta, yhteistyötä ja solidaarisuutta, jotta sisämarkkinoihin liittyvät säännöt pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja lisätään sisämarkkinoiden ja niiden hallinnoinnin uskottavuutta ja luottamusta niitä kohtaan;

G.  toteaa, että vaikka eurooppalaisella ohjausjaksolla on paljon sisämarkkinoiden toimintaa mittaavia välineitä, lähinnä erityisiä indikaattoreita, niillä ei toistaiseksi ole ollut selkeitä vaikutuksia toimiin,

H.  toteaa, että olisi pyrittävä kaikin keinoin siihen, että lainsäädäntö on mahdollisimman selkeää, yksinkertaista, toimivaa ja täytäntöönpanokelpoista, minkä lisäksi olisi otettava käyttöön ennakoitavissa oleva ja vakaa kehys sen arvioimiseksi, miten sisämarkkina-alueen lainsäädäntö toimii käytännössä;

I.  katsoo, että tarvitaan kestävään, erittäin innovatiiviseen ja kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen perustuvia hyvin toimivia ja tehokkaita sisämarkkinoita kestävän kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi investointien houkuttelemiseksi, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi ja Euroopan talouden elvyttämiseksi; toteaa, että vahvempaan teolliseen perustaan pohjautuvat syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat ovat komission vuoden 2015 työohjelman keskeisiä painopisteitä; toteaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n olisi yhdessä laadittava Euroopan teollisuuspoliittinen strategia, joka perustuu tällä alalla viime vuosina tehtyyn työhön ja strategisiin aloihin siten, että työohjelman tavoitteet pyritään myös saavuttamaan; toteaa, että sisämarkkinoita tarvitaan myös kansalaisten, kuluttajien ja liike-elämän tarpeiden riittävään täyttämiseen ja lisäarvon tuottamiseen Euroopan kansalaisille ja muille toimijoille;

J.  katsoo, että keskittyminen entistä enemmän sisämarkkinoihin EU-ohjausjakson yhteydessä on välttämätöntä, jotta niiden kasvua ja työllisyyttä edistävää potentiaalia voidaan hyödyntää paremmin, jotta niiden vahvistaminen voidaan sisällyttää unionin teollisuuspoliittiseen strategiaan, jotta niiden myönteisistä vaikutuksista voidaan viestiä paremmin ja jotta kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä niistä täysimääräisesti;

K.  katsoo, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet saattamaan energian sisämarkkinat päätökseen vuoteen 2014 mennessä ja sisällyttämään energiasaarekkeet energian sisämarkkinoihin vuoteen 2015 mennessä;

L.  katsoo, että täysin integroidut energian sisämarkkinat ovat välttämättömät energiaturvallisuutta ja kestävyyttä koskevien unionin yleistavoitteiden kannalta ja että niillä on ratkaiseva merkitys unionin yleisen kilpailukyvyn, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa, kuten toisessa sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa on todettu;

I.  Eurooppalaisen ohjausjakson sisämarkkinoita koskevan pilarin rakentaminen

1.  kehottaa komissiota jälleen parantamaan sisämarkkinoiden hallinnointia kehittämällä analyysivälineitä, joilla mitataan sisämarkkinoiden taloudellista ja sääntelyyn liittyvää suorituskykyä eurooppalaisen ohjausjakson sisämarkkinoita koskevan pilarin yhteydessä; katsoo, että kyseisellä analyysivälineellä voisi saada hyödyllistä tietoa maakohtaisiin suosituksiin, vuotuiseen kasvuselvitykseen, Eurooppa-neuvoston ohjeisiin jäsenvaltioille sekä sisämarkkinoiden täytäntöönpanoa varten tehtyihin kansallisiin toimintasuunnitelmiin;

2.  korostaa sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevien kertomusten merkitystä ja lisäarvoa aiempina vuosina, sillä ne ovat vaikuttaneet komission vuotuisen kasvuselvityksen yleisiin prioriteetteihin ja niissä on annettu eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyviä maakohtaisia suosituksia; pitää siksi erittäin valitettavana, ettei sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevaa kertomusta ole laadittu vuodesta 2015;

3.  pitää sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevan kertomuksen puuttumista valitettavana myös siksi, että kyse on ajankohdasta jolloin Euroopan parlamentti ja komissio ovat ryhtyneet kehittämään erityisiä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida sisämarkkinoiden yhdentymistä ja keskeisten kasvualojen kohdennetun yhdentymisen jatkumisesta koituvia etuja; kehottaa siksi tehostamaan toimia, joiden avulla varmistetaan jo olemassa olevien sääntöjen entistä parempi täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta;

4.  kehottaa komissiota selventämään vuoden 2015 vuotuisen kasvuselvityksen uutta rakennetta ja kertomaan, miksi se ei julkaissut sisämarkkinoiden yhdentymisen nykytilannetta koskevaa täydentävää tutkimusta keskeisistä aloista, joilla on suurin kasvupotentiaali; pyytää komissiota julkaisemaan ainakin sisämarkkinoista kerätyt tiedot tämän vuoden vuotuisen kasvuselvityksen täydentämiseksi;

5.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman aikaisin vuonna 2015 sisämarkkinoiden yhdentymisten tilannetta koskevan kertomuksen, joka voisi olla perustana vuoden 2015 eurooppalaisen ohjausjakson sisämarkkinapilarille; korostaa kuitenkin, että kertomuksen ajoitusta on harkittava uudelleen tulevaisuudessa; katsoo, että suurimman mahdollisen vaikutuksen aikaansaamiseksi myös maakohtaisten suositusten tapauksessa tällainen kertomus olisi julkaistava yhdessä kasvuselvityksen kanssa;

6.  kehottaa komissiota esittämään joka vuosi pakollisen kertomuksen, jolla pyritään seuraamaan sisämarkkinoiden toimintaa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja analysoidaan sisämarkkinoiden yhdentymisen tilannetta keskeisillä aloilla, joilla on suurin kasvupotentiaali; kehottaa komissiota määrittämään vuotuisen kasvuselvityksen yhteydessä poliittisia prioriteetteja, jotka auttaisivat hyödyntämään sisämarkkinoiden kaikki kasvumahdollisuudet ja poistamaan jäljellä olevat yhdentymisen esteet;

7.  panee merkille, että vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessä tuetaan yhdentyneitä sisämarkkinoita, jotka takaavat kuluttajille samat mahdollisuudet kuin heidän kotimarkkinansakin, ja korostaa, että kuluttajille on verkossa annettava vähintään samantasoiset oikeudet kuin kuluttajien omilla perinteisillä markkinoilla;

8.  korostaa vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessä esiin tuotua seikkaa, jonka mukaan unionin kilpailukyvyn parantamiseksi on vältettävä sellaista sääntelyä, joka kuormittaa tarpeettomasti erityisesti pk-yrityksiä, rahoituksen saantia on parannettava ja tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien laatu on varmistettava;

9.  panee merkille mahdolliset edut, joita saadaan hallinnon nykyaikaistamisella vuotuisen kasvuselvityksen mukaisesti, ja toteaa, että se voi auttaa poistamaan byrokratiaa ja sääntelyllisiä esteitä, mikä auttaa yrityksiä ja kansalaisia lisäämällä kilpailua, työpaikkoja ja kasvua unionissa;

10.  pyytää sisämarkkinoiden hallinnointia koskevan kehyksen perusteellista uudelleenarviointia ja sisämarkkinasääntöjen täsmällisen, oikea-aikaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon ja soveltamisen arvioinnin ja valvonnan lujittamista; korostaa, että on tärkeää määritellä sisämarkkinat eurooppalaisen ohjausjakson kolmantena pilarina, jotta voidaan kattaa reaalitalouteen liittyvät selkeät ensisijaiset tavoitteet noudattaen samalla täysimääräisesti toissijaisuutta, suhteellisuutta ja monimuotoisuutta koskevia EU:n periaatteita;

11.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon 2000-luvun sisämarkkinoiden rakentamiseen tarvittavat keskeiset kasvua ja hyvien työpaikkojen luomista edistävät alat, joita ovat palvelut, digitaaliset sisämarkkinat, kuten erityisesti sähköinen kaupankäynti, kuluttajansuojaa koskeva säännöstö, julkiset hankinnat ja käyttöoikeussopimukset sekä tavaroiden vapaa liikkuvuus ja jotka komissio aiemmin määritti ja joita täsmennettiin syyskuussa 2014 tehdyssä tutkimuksessa ”Euroopan yhtenäisyyden toteutumattomuuden kustannukset sisämarkkinoilla”; kehottaa komissiota myös toteuttamaan liikenteen ja energian sisämarkkinat;

12.  katsoo, että on määriteltävä integroitu mittausjärjestelmä, johon yhdistetään erilaisia menettelytapoja, kuten komposiitti-indikaattorit, systemaattiset indikaattorit ja alakohtaiset välineet, joilla mitataan sisämarkkinoiden toimintaa, jotta sisämarkkinat voitaisiin liittää eurooppalaiseen ohjausjaksoon; korostaa, että sisämarkkinoiden yhdentymisen kannalta olisi harkittava pääindikaattoria ja siihen kuuluvaa tavoitetta, jotta sisämarkkinoita voitaisiin mitata ja niiden syventymistä keskeisillä painopistealueilla voitaisiin edistää;

13.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön määrällisiä tavoitteita koskevan järjestelyn, jolla vähennetään hallinnollista rasitusta unionissa; ottaa huomion joissakin jäsenvaltioissa saadut myönteiset kokemukset, jotka liittyvät nettomääräisten vähennystavoitteiden asettamiseen säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannuksien alentamiseksi; kehottaa käsittelemään tätä järjestelyä komission uudessa aloitteessa hallinnollisen rasituksen vähentämisestä;

14.  toteaa, että arvioitaessa taloudellisia vaikutuksia sisämarkkinoihin eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä olisi painokkaammin pyrittävä edistämään asianmukaisten yksityiskohtien ilmoittamista sovelletusta menettelystä ja käytetyistä tiedoista, jotta voidaan varmistaa saatujen tulosten uskottavuus ja vertailukelpoisuus, määrittää asiaankuuluvat yhteydet jälkiarviointien avulla ja osoittaa arvioinnin tekemiseen tarvittavissa tiedoissa esiintyvät puutteet;

15.  esittää uudelleen kehotuksensa, joka koskee menettelyjä, jotka liittyvät Euroopan parlamentin asianmukaiseen osallistumiseen talouden ohjausjaksoon, tuoden julki, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet muita toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden hallinnoinnin vahvistamiseksi, ja toteaa, että näitä ovat erityisesti toimet, joita toteutetaan aloilla, joilla unionin sääntelykehys on otettu käyttöön SEUT-sopimuksen 294 artiklassa vahvistetun tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;

16.  pitää valitettavana, että maakohtaisia suosituksia ei ole riittävästi yhdistetty Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; kehottaa siksi ohjaamaan ja koordinoimaan päättäväisemmin kansallista ja unionin tason toimintaa sekä jatkamaan tarvittavia erityistoimia sisämarkkinoiden vahvistamiseksi ja sen potentiaalin hyödyntämiseksi, jotta edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä kilpailukykyä ja luodaan työpaikkoja etenkin nuorille;

17.  katsoo, että kansallisten parlamenttien sitoutumista maakohtaisiin suosituksiin on vahvistettava; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan komissiolle mahdollisuuden esitellä maakohtaiset suositukset kansallisissa parlamenteissa ennen kuin ne hyväksytään neuvostossa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita suhtautumaan sitoutuneemmin maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon ja siirtämään huolellisesti EU:n tavoitteet osaksi omia kansallisen tason tavoitteitaan; katsoo, siksi, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava vuosittain ja perinpohjaisesti sisämarkkina-alueita koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta; pyytää uudelleen komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa edistymisen varmistamiseksi toteutetuista toimista ja tähän mennessä saavutetusta edistymisestä; pyytää jäsenvaltioita antamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle selvityksen maakohtaisten suositusten merkittävistä eroista;

18.  tukee vuoden 2014 maakohtaisten suositusten painotuksen kohdistamista keskeisille aloille pääsyä koskevien perusteettomien rajoitusten ja esteiden poistamiseen, ja toteaa, että näitä keskeisiä aloja ovat vähittäiskauppa, sähköinen kaupankäynti ja yrityspalvelut; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita ottamaan nämä suositukset mahdollisimman tarkasti huomioon ja pitämään näiden sisämarkkinoiden kasvun esteiden poistamista ensisijaisen kiireellisenä ja tärkeänä;

19.  pyytää, että eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvissä tulevissa maakohtaisissa suosituksissa olisi otettava huomioon sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevan kertomuksen havainnot paljon aiempaa voimakkaammin ja tiukemmin;

20.  pitää valitettavana, että komissio ei toistaiseksi ole pitänyt sisämarkkinoiden edistämistä painopistealueena eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; kehottaa komissiota pitämään sisämarkkinoiden hallinnointia ja etenkin työpaikkoja, kasvua ja kilpailukykyä koskevia toimia elintärkeänä osana kaikissa eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvän prosessin myöhemmissä vaiheissa; muistuttaa komissiota siitä, että näiden alojen todelliset sisämarkkinat edistävät erityisesti talouskasvua ja työpaikkojen luomista EU:ssa; kehottaa käyttämään hyväksi tämän uuden kehyksen tarjoaman mahdollisuuden ja hyödyntämään keskeisten kasvualueiden ja sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin I ja II sisältyvien toimien koko potentiaalin ja korostaa samalla, että kansalaisten huolenaiheet ja odotukset on otettava huomioon;

21.  korostaa, että tarvitaan EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden, kuntien, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien integroituja toimia toimintalinjojen toteuttamiseksi ja kehittämiseksi, jotta sosiaalista markkinataloutta voidaan edistää;

22.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan EU:n varojen täyden käytön kaudella 2007–2013; panee merkille jäsenvaltioiden ja alueiden mahdollisuuden kohdentaa toimiaan ja investointejaan kaudella 2014–2020 aloille, joilla luodaan enemmän kasvua ja työpaikkoja erityisesti nuorille, kuten digitaalisiin sisämarkkinoihin, energiaan, palveluihin ja vihreään talouteen, ja kehottaa investoimaan todella ja korkealaatuisesti myös tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin, jotta voidaan varmistaa kaikkien kansalaisten pääsy verkkoinfrastruktuuriin;

II.  Sisämarkkinoiden hyödyntämättömät mahdollisuudet keskeisillä kasvualoilla

23.  muistuttaa, että sisämarkkinat ovat keskeinen kasvua ja työpaikkojen syntymistä vauhdittava tekijä ja että sisämarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa, kun pyritään saavuttamaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet; toteaa kuitenkin, että mainittuja mahdollisuuksia ei edelleenkään ole hyödynnetty monelta osin;

24.  palauttaa mieliin Eurooppa 2020 -strategian kolme prioriteettia, jotka ovat

     - osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen
     - resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen
     - sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistäminen;

25.  pitää myönteisenä komission vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessä soveltamaa uutta menettelytapaa, jossa EU:n investoinneille annetaan koordinoitua tukea kotimaisen kysynnän ja entistä kilpailukykyisemmän talouden edistämiseksi; uskoo vakaasti, että etusijalle on asetettava investoinnit, jotka edistävät digitaalitaloutta ja entistä kilpailukykyisempien sisämarkkinoiden luomista yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta nämä toimet olisivat mahdollisimman kunnianhimoisia

26.  on erittäin huolissaan yksityisten sijoituksien vähentymisestä unionissa ja yksityisten sijoittajien luottamuksen puutteesta, mikä johtaa investointihaluttomuuteen erityisesti rakenneuudistuksien ja kasvua edistävän EU:n strategian puutteen samoin kuin sisämarkkinoiden kasvualojen kuten verkkokaupan toistuvien esteiden vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti investointisuunnitelmaa ja rahoittamaan Euroopan strategisten investointien rahastoa, jolla tuetaan EU:n talousarvion ja Euroopan investointipankin rahoitusta, jotta yksityisen sektorin investointeja ohjattaisiin ja kannustettaisiin oikeaan suuntaan;

27.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä keskittymään reaalitalouteen, kun suunnitellaan ja kehitetään investointipolitiikkaa, jonka avulla voidaan houkutella yksityisiä sijoituksia; kehottaa myös investoimaan sekä ihmisten että yritysten koulutukseen digitaalista aikakautta varten ja kehottaa tässä yhteydessä ottamaan huomioon myös energia-alan uusimman teknisen kehityksen, joka saa aikaan vipuvaikutuksen, takaamaan maailmanlaajuisen digitaalisen verkon, tukemaan koulutusta sekä laadukasta tutkimusta ja innovointia ja saavuttamaan vakaata kehitystä liikennealan sisämarkkinoiden luomisessa tavalla, joka mahdollistaa kilpailun maailman suurvaltojen kanssa yhtäläisin edellytyksin;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan pk-yritysten sääntelykehystä, kun otetaan huomioon niiden kyky luoda työpaikkoja; kehottaa maksimoimaan COSME-ohjelman tarjoamat mahdollisuudet paitsi unionin yrittäjyyden tukemisessa myös niin, että parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja päästä sekä EU:n että koko maailman markkinoille;

29.  korostaa, että investoinnit on kytkettävä innovointiin ja yrittäjyyteen, jotta maksimoidaan digitaalitalouden ja -yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ja harjoitetaan älykästä eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa; katsoo, että näissä investoinneissa on otettava erityisesti huomioon pk-yritykset, joilla on eniten vaikeuksia saada investointeja, ja että uusia yrityksiä sekä yrittäjyyttä ja sosiaalista innovointia on tuettava konkreettisilla toimilla, koska ne ovat nuorten tulevien työpaikkojen lähteitä;

30.  korostaa tarvetta elvyttää konkreettisilla toimilla eurooppalaista yrittäjähenkeä ja katsoo, että tätä varten etenkin avainaloilla toimivien pk-yritysten on saatava helposti lainoja; kehottaa myös edistämään pankkisektorin ulkopuolisia vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja;

31.  kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan taloutensa päättäväisemmin kohti innovointia ja osaamista, jotta valmistaudutaan tulevaisuuden digitaaliajan työpaikkoihin ja kysyntään ja parannetaan yritysten innovointi- ja reagointikykyä maailmanmarkkinoilla erityisesti tieto- ja viestintätekniikan täysimittaisen käyttöönoton avulla;

Digitaaliset sisämarkkinat

32.  katsoo, että kuten vuoden 2015 vuosikasvua koskevassa tutkimuksessa todetaan, digitaaliset sisämarkkinat ovat ratkaisevassa roolissa kasvun elvyttämisen, laadukkaiden työpaikkojen luomisen, Euroopan talouden kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen ja yritysten sekä kuluttajien etujen kannalta; kehottaa siksi komissiota laatimaan kunnianhimoisen Euroopan e-hallintoa koskevan toimintasuunnitelman 2016–2020 ja siten jatkamaan Eurooppa 2020-strategian tukemista;

33.  panee merkille laajakaistaverkkojen kaltaisten investointien merkityksen pyrittäessä kohti ensisijaisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista keskeisen tärkeällä digitaalimarkkinoiden alalla; suosittelee, että huomattava osa 315 miljardin euron investointisuunnitelmasta osoitettaan digitaalialan kohdennettuihin ja strategisiin investointeihin; toteaa edelleen, että verkon suuren liittymäasteen sekä kansalaisten ja yritysten hyvien tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitojen kaltaisten tekijöiden vuorovaikutussuhde on avaintekijä todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi; vetoaa EU:hun ja jäsenvaltioihin, jotta nämä asettaisivat etusijalle investoinnit digitaalisten verkkojen infrastruktuureihin ja yritysten ja kansalaisten digitaaliseen koulutukseen;

34.  katsoo, että hajanaisuus ja oikeusvarmuuden puute ovat alan ensisijaisia huolenaiheita ja että jäsenvaltioiden epäjohdonmukaiseen EU:n sääntöjen täytäntöönpanoon on myös puututtava;

35.  toteaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamisella voitaisiin luoda 0,4 prosentin bkt:n lisäkasvu vuoteen 2020 mennessä (520 miljardia euroa vuoden 2014 hinnoissa), ja työllisyys kasvaisi noin 0,1 prosenttia, mikä vastaa yli 223 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista sisämarkkinoilla tehdyn tutkimuksen tietojen mukaan; katsoo, että verkkokaupan esteiden torjunta sekä laajakaistainfrastruktuurin ja 4G:n kaltaisen uuden tekniikan käyttöönottoa koskevat investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi, koska ne perustuvat nopeisiin ja tehokkaisiin yhteyksiin; katsoo, että EU:n yleisen tietosuojakehyksen sekä verkko- ja tietoturvadirektiivin hyväksyminen on välttämätöntä digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi vuoteen 2015 mennessä; kehottaa investoimaan, jotta laajakaistan 4G-verkkojen saatavuuden erot EU:ssa voitaisiin poistaa;

36.  korostaa verkkokaupan suuren määrän ja henkeä kohti mitatun bkt:n kasvun välistä korrelaatiota ja kehottaa tästä syystä edistämään todellisen rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin aikaansaamista ja pilvipalveluja; toteaa, että koska 28 eri digitaalimarkkinoiden hajanaisuuden poistaminen on tärkeää, on taattava kaikille pääsy verkkoon ja tehtävä verkon turvallisuudesta ja kuluttajien luottamuksesta digitaalisten sisämarkkinoiden kulmakivi, sillä ilman luottamusta ei ole verkkomarkkinoita;

37.  painottaa, että raportin ”Euroopan yhtenäisyyden toteutumattomuuden kustannukset sisämarkkinoilla” perusteella sähköisen hallinnon edistäminen toisi 100 miljardin euron säästöt vuosittain; kehottaa keskittämään ja tehostamaan jäsenvaltioiden ponnistuksia niiden julkishallintojen uudenaikaistamiseksi, jotta kansalaiset ja yritykset voisivat hoitaa yhä enemmän asioita sähköisesti käyttäessään oikeuksiaan sisämarkkinoilla ja varsinkin rajat ylittävästi;

38.  korostaa, että EU:n sisämarkkinasääntöjen on oltava toimivia digitaalisella aikakaudella ja tällöin on pantava täytäntöön sisämarkkinasäännöt verkkomaksuille, kehitettävä turvalliset sähköiset ratkaisut kaikkialle Euroopassa (esimerkiksi sähköiselle laskutukselle ja digitaaliselle allekirjoitukselle), uudistettava immateriaalioikeuksia sekä selkeytettävä alv-vaatimuksia tarvittavilta osin, jotta saadaan aikaan luottamus sähköistä kauppaa kohtaan, parannettava Euroopan kuluttajille heidän oikeuksiaan koskevan tiedon laatua ja varmistetaan Euroopan kuluttajille samantasoinen suoja verkossa kuin mihin he ovat tottuneet omilla perinteisillä markkinoillaan;

39.  painottaa, että äskettäin hyväksytyn talouden ohjausjärjestelmää koskevan kehyksen tarkastelun yhteydessä tarjoutuu hyvä tilaisuus kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan toimien toteuttamista digitaalisten sisämarkkinoiden täytäntöönpanoa varten, minkä seurauksena saavutetaan lisää kasvua ja työpaikkoja erityisesti pk-yrityksien alalla ja nuorten keskuudessa, mutta myös tulevaisuuteen suuntautunut, nykyaikainen Euroopan unioni;

40.  katsoo, että jäsenvaltioiden on lisättävä toimiaan julkishallintojensa uudenaikaistamiseksi tarjoamalla enemmän ja paremmin saavutettavissa olevia digitaalisia palveluja kansalaisille ja yrityksille, vähentämällä kustannuksia ja lisäämällä tehokkuutta sekä helpottamalla rajat ylittävää yhteistyötä ja panemalla täytäntöön julkishallintojen yhteentoimivuutta koskevia kehyksiä;

41.  painottaa sähköisen tunnistautumisen ja luottamuspalvelujen merkitystä sähköisen tiedonvaihdon määrän ja laadun lisäämisessä kasvua silmällä pitäen; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sähköisiä transaktioita sisämarkkinoilla koskevan asetuksen täytäntöönpanemiseksi 1. heinäkuuta 2016 mennessä;

42.  katsoo digitaalitaitojen parantamisen unionissa välttämättömäksi tavoitteeksi;

Tavaroiden vapaa liikkuvuus

43.  katsoo, että tavaroiden, pääoman, palvelujen ja ihmisten vapaassa liikkumisessa on edelleen hyödyntämättömiä mahdollisuuksia sekä yrityksille että kansalaisille tehokkuuden, kasvun ja työpaikkojen luomisen osalta;

44.  toistaa tukevansa kattavia kauppa- ja investointisopimuksia, joilla tuettaisiin hyvälaatuisten työpaikkojen luomista eurooppalaisille työntekijöille, hyödytettäisiin suoraan eurooppalaisia kuluttajia ja avattaisiin uusia mahdollisuuksia EU:n alueen yrityksille ja etenkin pk-yrityksille, jotka noudattavat EU:n sosiaali-, ympäristö- ja kuluttajanormeja uusien kasvumahdollisuuksien avaimina; katsoo, että Euroopan parlamentin on osallistuttava tiiviisti sisämarkkinasäännöstöstä käytäviin neuvotteluihin ja että kaikkien olemassa olevaan sääntelyyn tehtävien muutoksien tai uuden sääntelyn käyttöönoton yhteydessä on kunnioitettava täysimääräisesti parlamentin asemaa yhteislainsäätäjänä;

45.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan rajatylittävän tuotannon arvoketjua avaintekijänä kilpailukyvyn ja kasvun edistämiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja sellaisilla aloilla nykyisin vallitsevien kaupan esteiden poistamiseksi, jotka ovat suhteellisen laajoja mutta eivät pysty hyödyntämään täysimittaisesti sisämarkkinoiden tarjoamia etuja, koska ne eivät ole riittävän integroituneita;

46.  katsoo, että tavaroiden sisämarkkinoilla ilmeneviä esteitä olisi seurattava tarkemmin;

Palvelut

47.  korostaa, että Eurooppa 2020 -strategiaan olisi sisällytettävä erityisiä politiikkatoimia, joilla pyritään puuttumaan palveludirektiivin piiriin kuuluvien palvelualojen esteisiin ja esimerkiksi rahoituspalvelualan esteisiin ja korostamaan selkeämmin sisämarkkinoiden syventämistä;

48.  korostaa, että palvelualalla on paljon käyttämätöntä kasvupotentiaalia, kuten käy ilmi teoksen ”The Cost of Non-Europe in the Single Market” arvioista, joissa mahdolliset hyödyt voisivat olla suuruudeltaan 337–637 miljardia euroa;

49.  katsoo, että koska palveluala on yksi niistä aloista EU:ssa, joiden kasvupotentiaali on suurin, on tehostettava toimenpiteitä alan, myös vähittäiskaupan, kilpailukyvyn lisäämiseksi ja yksinkertaistettava yrityksiä ja etenkin pk-yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä; korostaa, että on tärkeää taata kaikille kuluttajille, kotitalouksille ja yrityksille julkisten palvelujen yleinen saatavuus;

50.  katsoo, että rahoituspalvelualan kuluttajansuojaa, valinnanvaraa ja kilpailua olisi vahvistettava kiinnittäen erityistä huomiota kuluttajien erilaisiin tarpeisiin, mukaan luettuna haavoittuvimmassa asemassa olevat kuluttajat; katsoo, että rahoitusasioita koskevia kuluttajien valmiuksia kohotettava, sillä rahoitustuotteisiin voi liittyä merkittäviä epäselvyyksiä, mistä voi aiheutua ongelmia yksittäisille kuluttajille ja sisämarkkinoille;

51.  muistuttaa, että petoksia, veronkiertoa ja verosuunnittelua on torjuttava uusilla toimilla, ja kehottaa näin ollen lisäämään verotusalan hyvän hallintotavan korostamista niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla EU:ssa; korostaa, että raportin ”Euroopan yhtenäisyyden toteutumattomuuden kustannukset sisämarkkinoilla” mukaan sähköisten laskujen standardoinnin ja rajatylittävien verojärjestelmien koordinoinnin kaltaiset toimet voisivat tuottaa 9 miljardia euroa vuosittain; suhtautuu myönteisesti komission puheenjohtajan ilmoitukseen kansallisten veroviranomaisten päätöksiä koskevien tietojen automaattisesta vaihtamisesta; korostaa tarvetta tehostaa ja parantaa julkisen talouden koordinointia, jotta vältetään vilpillinen kilpailu ja markkinoiden vääristymät ja varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet sisämarkkinoilla;

52.  pitää myönteisenä komission vuoden 2015 vuotuisessa kasvuselvityksessään esittämää kantaa, jonka mukaan ”veropetoksiin ja verovilppiin puuttuminen on keskeistä, jotta voidaan varmistaa verotuksen oikeudenmukaisuus ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kerätä ne verotulot, joihin niillä on oikeus”;

53.  toistaa kantansa, että tutkimuksen ja kehittämisen alan kokonaisinvestointien määrää ja laatua olisi nopeutettava, ja muistuttaa jäsenvaltioiden välille syntyvästä investointierosta; muistuttaa komissiota, että on luotava tietämyksen, tutkimuksen ja innovoinnin sisämarkkinat ja että eurooppalainen tutkimusalue on saatettava päätökseen; korostaa, että tällä hetkellä 85 prosenttia innovointiin tarkoitetuista varoista käytetään yksinomaan kansallisella tasolla ilman rajatylittävää yhteistyötä, minkä vuoksi lisäarvoa ei voida hyödyntää täysimittaisesti koko Euroopassa;

Julkiset hankinnat ja käyttöoikeussopimukset

54.  pitää myönteisenä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimusten tekemisestä vuonna 2014 annettuja direktiivejä, joiden avulla nykyaikaistettiin julkisia hankintoja Euroopan unionissa, millä edistettiin julkisten sopimusten kestävyyttä; painottaa käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetun direktiivin tuomaa lisäarvoa, erityisesti menettelyjen helpottamisen ja avoimuuden lisäämisen sekä pk-yritysten mahdollisuuksien lisäämisen kannalta, koska sen avulla päästään eroon näiden sopimusten ongelmista ja kirjavuudesta, taataan oikeusvarmuus, joustavuus ja avoimuus sekä tuetaan taloudellisen infrastruktuurin ja laadukkaiden julkisten palvelujen kehitystä;

55.  painottaa, että investointien ja julkisten menojen laadun, tehokkuuden ja avoimuuden edistämiseksi julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskeva EU:n lainsäädäntö on pantava täytäntöön täysimittaisesti ja nopeasti;

56.  pitää välttämättömänä, että julkisia hankintoja ja käyttöoikeuksia koskevat säädökset saatetaan asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa julkisten hankintojen merkitystä ja innovaatiokumppanuuksien arvoa keskeisenä kestävää ja osallistavaa kasvua ja etenkin pk-yritysten kasvua vauhdittavana tekijänä, ja katsoo, että näitä on tuettava kilpailukykyä ja innovointia edistävillä konkreettisilla toimilla;

Kuluttajansuojaa koskeva säännöstö

57.  pitää valitettavana, että EU:n kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa on hajanaista, mikä johtaa eroihin kuluttajansuojassa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevien toimien ankaruudessa ja ajoituksessa; katsoo, että tämä rajoittaa samaa alaa tai eri myyntikanavia koskevien säädösten yhdenmukaisuutta ja selkeyttä;

58.  kehottaa komissiota huolehtimaan kuluttajansuojadirektiivin, vaihtoehtoisen riidanratkaisun ja verkkovälitteisen riidanratkaisun kaltaisen lainsäädännön ripeästä täytäntöönpanosta ja valvonnasta varmistaen samalla hallinnollisen rasituksen vähentämisen; kehottaa antamaan kuluttajille riittävän suojan perinteisten rajojen yli tapahtuvien markkinoiden mukaisesti ja tehostamaan tietosuojaa digitaaliaikana, sillä tämä auttaa lisäämään kuluttajien luottamusta verkkokauppaan; korostaa, että verkkoasiakkaiden oikeuksia on suojattava tehokkaasti ja että on huolehdittava tehokkaiden muutoksenhakukeinojen saatavuudesta riita-asioissa;

59.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä kestävän kulutuksen lisäämiseksi, erityisesti tuotteiden käyttöiän pidentämiseksi, ja sellaisten käytäntöjen torjumiseksi, joilla pyritään tarkoituksellisesti lyhentämään käyttöikää; toivoo komission laativan tämän osalta johdonmukaisen toimintasuunnitelman;

60.  korostaa, että kuluttajanoikeuksista annettu direktiivi edisti merkittävästi kuluttajien ja yritysten oikeusvarmuutta verkkokaupassa ja että se on tällä hetkellä tärkein verkkopalveluja koskeva kuluttajansuojaväline;

61.  toteaa, että lisää hyötyä saataisiin aikaiseksi, jos markkinoiden toimivuutta parannettaisiin esimerkiksi ottamalla kuluttajariidoissa käyttöön verkkovälitteinen riidanratkaisu, jolloin säästettäisiin noin 22 miljardia euroa;

Energia

62.  kehottaa komissiota varmistamaan energia-alan sisämarkkinoiden toimivuuden, syrjimättömän pääsyn markkinoille ja korkeatasoisen kuluttajansuojan sekä tarkoituksenmukaisen yhteenliittämiskapasiteetin ja verkon riittävän siirtokyvyn;

63.  muistuttaa, että on tarpeen parantaa unionin energiaturvallisuutta lisäämällä energialähteiden ja -reittien monimuotoisuutta, ja korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää saattaa energian sisämarkkinat päätökseen ja tehdä loppu energiasaarekkeiden eristäytymisestä Euroopan unionissa;

64.  katsoo, että sisämarkkinoiden päätökseen saattamisen, uusiutuvien energialähteiden integroinnin ja toimitusvarmuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden on kiireellisesti saavutettava 10 prosentin vähimmäistavoite sähkön yhteenliittämiskapasiteetin osalta, ideaalitapauksessa jopa 30 prosentin tavoite;

65.  katsoo, että kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen on perustavan tärkeää, jotta lisätään kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, ja kehottaa komissiota sijoittamaan kuluttajat sen EU:n politiikan ytimeen, joka koskee energian sisämarkkinoita;

III.  Välineet sisämarkkinoiden yhdentymisen ja hallinnointivälineiden arvioimiseksi

66.  toteaa, että sisämarkkinoiden tulostaulua voidaan pitää parhaana käytäntönä valvottaessa ja arvioitaessa sisämarkkinavelvoitteiden noudattamista jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon, että se saattaa johtaa parannuksiin ja muiden jäsenvaltioiden etumatkan kiinni kuromiseen; huomauttaa kuitenkin, että tulostaulu ei tarjoa välineitä laadulliseen arviointiin; painottaa, että on tärkeää parantaa jäsenvaltioiden kanssa ja niiden välillä käytävää vuoropuhelua niiden ongelmien määrittämiseksi ja tarkastelemiseksi, joita on tullut esiin sisämarkkinasääntelyä täytäntöön pantaessa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota parantamaan jäsenvaltioiden tukemista monimutkaisen sisämarkkinasääntelyn täytäntöönpanossa, jos ne sitä pyytävät;

67.  toteaa, että sisämarkkinoiden sääntelytoiminnan suhteen voitaisiin kehittää yhdistelmäindikaattori, joka mittaa sisämarkkinakuilua, joka on kansalaisten ja yritysten rajojen yli tapahtuvaa toimintaa koskeva lisärasite sisämarkkinoiden hallinnointia koskevien sääntöjen puuttuessa; painottaa, että kyseinen indikaattori helpottaisi niiden johtopäätösten kehittämistä, jotka saattaisivat johtaa EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille esitettäviin toimintasuosituksiin;

68.  ottaa huomioon digitaalistrategian tulostaulun, tärkeän välineen, jolla arvioidaan jäsenvaltioiden tällä alalla saavuttamaa edistystä; katsoo, että yhdistelmäindeksi, jolla mitataan sisämarkkinakuilua, olisi sisällytettävä digitaalistrategian tulostauluun;

69.  kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen velvoitteen, joka koskee oikeudellisten välineiden osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen, noudattamisen, tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden järjestelmällistä tarkastelua, sisällyttämistä sisämarkkina-alueella noudatettavia oikeudellisia välineitä koskevien ehdotuksien ytimeen, mukaan lukien kyseisen tarkastelun menettelyt ja perusteet; katsoo, että tällaisilla menettelyillä ja perusteluilla voidaan paremmin arvioida oikeudellisten välineiden asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja voimaansaattamista, mutta myös sitä, edistävätkö ne ja missä määrin ne edistävät niille asetettujen tavoitteiden saavuttamista, sekä niiden tarkoituksenmukaisuutta;

70.  toivoo, että luodaan kestävät sisämarkkinat, jotka perustuvat osallistavan, resurssitehokkaan ja tietoperustaisen talouden kehittämiseen, ja tukee toimia, jotka edistävät kaikenlaisen kestävän tekniikan innovointia, tasapainottavat kuluttajien ja yrityksien etuja ja parantavat SOLVITin kaltaisten epävirallisten ongelmanratkaisumekanismien parantamista lisäten samalla kansalaisten tietämystä keskitetyistä asiointipisteistä, jotta heillä olisi enemmän tietoa saatavilla olevista mahdollisuuksista luoda kasvua ja työpaikkoja sisämarkkinoilla;

71.  panee merkille, että Sinun Eurooppasi -portaalin ja Sinun Eurooppasi -neuvonnan käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja toteaa, että niiden olisi voitava antaa tarvittavat tiedot kaikille EU:n alueella asuville, työskenteleville, opiskeleville ja liikkuville;

72.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltioiden keskimääräinen vaje EU:n säädösten saattamisessa osaksi lainsäädäntöään on pudonnut Eurooppa-neuvoston sopiman 1 prosentin tason alapuolelle ja on tällä hetkellä 0,6 prosenttia, mikä on paras lukema sisämarkkinoiden tulostaulun käyttöönoton jälkeen; painottaa, että EU:n lainsäädännön voimaansaattamista koskevan nollatoleranssin olisi oltava jäsenvaltioiden ja EU:n perusohje;

73.  toteaa, että EU:n sääntelyn asianmukainen täytäntöönpano ja voimaansaattaminen on ratkaisevan tärkeää sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi; kehottaa komissiota siksi kaikin keinoin pyrkimään tämän päämäärän saavuttamiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvomaan täytäntöönpanoa muun muassa säännöllisillä tarkastusiskuilla ja tarkastelemaan samalla jatkuvasti täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia sekä varmistamaan, että sääntely on tehokkaampaa ja että jälkiarviointeja hyödynnetään laajemmin ja tehokkaammin; kehottaa lisäämään kuluttajien oikeuksien toteutumisen valvontaa sähköisessä ympäristössä ottaen erityisesti huomioon sen, miten nopeasti kuluttajansuojalainsäädännön rikkomiset voivat tässä ympäristössä levitä;

74.  muistuttaa kuitenkin, että rikkomusmenettelyihin liittyvässä prosessissa on havaittu monia rajoitteita, jotka haittaavat sisämarkkinasäännösten täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ilmenevien puutteiden nopeaa käsittelyä ja korjaamista; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään tehokkaammin komission kanssa tapausten ratkaisemisen nopeuttamiseksi;

75.  toteaa, että täytäntöönpanon toteuttamatta jättäminen voi johtua alkuperäiseen luonnosteluun liittyvistä ongelmista; korostaa tästä syystä, että sekä primaari- että sekundaarilainsäädännössä on kaikkiaan noudatettava paremman sääntelyn periaatteita sekä hyödynnettävä asianmukaisia kuulemismenettelyjä, vaikutustenarviointeja ja täytäntöönpanon jälkeen laadittavia arvioita;

76.  vaatii lisäksi, että olisi kaikin tavoin pyrittävä tehostamaan rikkomusmenettelyjen käyttöä unionin sisämarkkinasäännösten vastaisten rikkomusten johdosta ja että jäsenvaltioiden ja Eurooppa-neuvoston olisi jatkettava rikkomusmenettelyjen kehittämistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tulevien muutosten yhteydessä; katsoo kuitenkin, että rikkomusmenettelyjä olisi aina käytettävä viimeisenä keinona ja ne olisi käynnistettävä vasta useiden koordinointi- ja oikaisuyritysten jälkeen;

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0054.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0130.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038.


Internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunta
PDF 141kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2015 verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä (2015/2564(RSP))
P8_TA(2015)0070RC-B8-0217/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8, 47, 48 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(1),

–  ottaa huomioon Europolin vuonna 2014 tekemän internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin N:o 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2011 hyväksytyn lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa” (COM(2008)0055),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) ja erityisesti lastensuojelujärjestelmien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden jakamista koskevat säännökset,

–  ottaa huomioon täysistunnossa 12. helmikuuta 2015 käydyn keskustelun internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä kuvamateriaali mukaan lukien, loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja etenkin lasten oikeutta heidän hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti;

B.  vaatii, että kaikissa näiden rikosten torjuntatoimissa kiinnitetään ensisijaista huomiota lapsen etuun EU:n perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti;

C.  toteaa, että vakavat rikokset, kuten lasten seksuaalinen riisto ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä kuvamateriaali, edellyttävät kokonaisvaltaista toimintaa, joka kattaa rikosten tutkinnan, rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, lapsiuhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn;

D.  toteaa, että internet voi altistaa lapset erityisille vaaroille, sillä verkossa he voivat hankkia tai joutua näkemään lasten seksuaalisen riistoon liittyvää materiaalia taikka altistua verkkoa hyödyntäville lasten seksuaalisille hyväksikäyttäjille, väkivaltaa sisältävän materiaalin vaihdolle, uhkailulle, kiusaamiselle tai verkkoviettelylle; toteaa, että lasten altistumista tällaisille vaaroille lisää mobiiliteknologian ja internetin laaja käyttö ja saatavuus;

E.  toteaa, että internetissä tapahtuvan lasten hyväksikäytön torjunta olisi sisällytettävä laajempaan, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjuntaa koskevaan kokonaisstrategiaan, jossa edelleen käsitellään enimmäkseen muualla kuin verkossa tapahtuvia rikoksia, joihin syyllistyvät tarkoituksellisesti internetin ulkopuolella toimivat verkostot ja yksilöt;

F.  ottaa huomioon, että verkossa tapahtuu seksuaalista riistoa eri muodoissa: nuori suostutellaan tai pakotetaan lähettämään tai laittamaan verkkoon avoimen seksuaalisia kuvia itsestään, ottamaan osaa seksuaaliseen tekoon verkkokameran tai älypuhelimen välityksellä taikka käymään seksuaalisviritteistä keskustelua joko viestejä vaihtamalla tai verkossa, minkä jälkeen hyväksikäyttäjä tai verkkoviettelijä voi uhata kuvien taikka videoiden tai keskusteluiden kopioiden lähettämisellä nuoren ystäville ja perheelle, ellei tämä osallistu muihinkin seksuaalisiin tekoihin; huomauttaa, että kuvia ja/tai videoita on mahdollista jakaa vielä kauan seksuaalisen hyväksikäytön päättymisen jälkeen ja että ne ovat vapaasti kaikkien katsottavissa verkossa, minkä vuoksi uhri on jatkuvasti vaarassa joutua uudelleen uhriksi ja leimatuksi;

G.  toteaa, että laittoman verkkosisällön torjumiseen tähtäävät jäsenvaltioiden toimet eivät ole aina olleet riittävän tehokkaita;

H.  katsoo, että verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien käyttöön annettavissa välineissä olisi otettava huomioon muun muassa suhteellisuusperiaate sekä tutkittavan rikoksen luonne ja vakavuus EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti;

I.  katsoo, että alaikäisten suojelua digitaalisessa mediassa on parannettava myös saamalla alan toimijat kantamaan osavastuunsa asiasta ja tekemään aloitteita, joihin voi kuulua lapsille, vanhemmille ja opettajille suunnattua koulutusta, jonka tarkoituksena on estää alaikäisten pääsy laittomaan sisältöön;

J.  toteaa, että koska lasten riisto ja lasten seksuaalinen riisto verkossa on kansainvälistä toimintaa ja käsittää satoja maita ja niiden oikeudenkäyttöalueet ja lainvalvontaviranomaiset, se on myös kansainvälinen ongelma, joka edellyttää kansainvälistä ratkaisua; pitää hälyttävänä, että ihmiskauppiaat myyvät lapsia, joilla ei ole laillista henkilöllisyyttä ja joita ei siksi ole viranomaisille olemassa, verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi;

K.  toteaa, että näiden rikosten luonteen sekä uhrien iän vuoksi lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä – useammin kuin muissa rikollisuuden lajeissa – on jokseenkin säännönmukaista, että vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan lainvalvontaviranomaisille; painottaa, että siksi saatavilla olevat tiedot rikosten määrästä eivät vastaa ongelman todellista laajuutta; huomauttaa, että kansalaisjärjestöjen hallussa olevien tietojen perusteella lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia sisältävillä verkkosivustoilla yli 80 prosenttia uhreista on alle 10-vuotiaita; panee merkille, että Internetin vihjelinjojen kansainvälisen organisaation INHOPEn tietojen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuu entistä enemmän pikkulapsia ja että hyväksikäyttö on entistä törkeämpää ja sadistisempaa;

L.  toteaa, että monet rikoksentekijöistä käyttävät ns. pimeää verkkoa, jonne he ovat perustaneet anonyymejä yhteisöjä, jotka käyttävät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään materiaaliin erikoistuneita salaisia sivustoja ja sivustopalveluita, sosiaalisen median foorumeita sekä verkkohotelleja, mikä tekee mahdolliseksi ja helpommaksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön tavalla, jota ei käytännössä voida jäljittää;

M.  toteaa, että monet rikolliset käyttävät salausta ja muita suojautumiskeinoja turvatakseen toimintansa, mikä on merkittävä haaste lainvalvontaviranomaisten tutkimuksille;

N.  kiinnittää huomiota kansalaisjärjestöjen paljastuksiin, että vuonna 2012 vain kahdeksan suurinta jakelijaa oli vastuussa 513 kaupallisesta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin jakelukanavasta ja että vuonna 2012 havaituista kymmenestä tuotteliaimmasta jakelukanavasta kaikki olivat yhteydessä yhteen ainoaan suuren mittakaavan jakelijaan;

O.  toteaa, että jäsenvaltioiden oli määrä saattaa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/93/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään 18. joulukuuta 2013 mennessä, mutta toistaiseksi alle puolet jäsenvaltioista on pannut sen täysin täytäntöön;

1.  korostaa painokkaasti, että lasten suojeleminen ja turvallisen ympäristön takaaminen heidän kehitykselleen on yksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tärkeimpiä päämääriä;

2.  pitää ehdottoman välttämättömänä, että lasten oikeudet ja suojelu verkossa turvataan, että ryhdytään toimiin, joilla varmistetaan laittoman sisällön pikainen poistaminen ja ilmoittaminen lainvalvontaviranomaisille, ja että rikosten tutkintaa ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanoa varten on käytettävissä riittävät oikeudelliset välineet;

3.  katsoo, että lasten henkilötiedot on suojattava verkossa asianmukaisesti ja että lapsille on annettava helpolla ja lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy henkilötietojen käyttämiseen verkossa; korostaa, että tietosuojauudistus tuo mukanaan merkittäviä muutoksia, joiden ansiosta lasten oikeuksia voidaan suojata verkossa entistä paremmin;

4.  pitää välttämättömänä kattavaa ja koordinoitua unionin linjausta, jotta voidaan taata johdonmukaisuus toimintapolitiikan kehittämisessä ja siitä seuraavissa toimissa, joiden on katettava rikosten torjunta, perusoikeudet, yksityisyys, tietosuoja, verkkoturvallisuus, kuluttajansuoja ja sähköinen kaupankäynti;

5.  pitää tarpeellisina toteuttaa lisätoimia lasten verkkoviettelyn estämiseksi ja katsoo, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen median palveluja tuottavien yhtiöiden, vanhempien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden, lastensuojeluviranomaisten, lastenlääkärien sekä nuoriso- ja lapsijärjestöjen kanssa toimittava aktiivisesti asiaa koskevan tiedon lisäämisessä laatimalla suuntaviivoja, vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja luomalla sosiaalisia foorumeita yhteistyötä ja tiedonvaihtoa varten sekä lapsiin kohdistuvien mahdollisten riskien ja uhkien havaitsemiseksi;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään yhdessä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on voimaannuttaa lapsia ja tukea vanhempia ja opettajia, jotta he ymmärtäisivät ja osaisivat käsitellä internetin riskejä ja varmistaa lasten turvallisuuden verkossa, tukea jäsenvaltioita niiden perustaessa ohjelmia verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi, lisätä valistusta vastuullisesta käytöksestä sosiaalisessa mediassa sekä kannustaa tärkeimpiä hakukoneita ja sosiaalisen median verkostoja omaksumaan aktiivisen asenteen lasten turvallisuuden varmistamiseen verkossa;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla voidaan tehostaa ja lisätä lasten tekemiä ilmoituksia hyväksikäytöstä sekä näiden ilmoitusten johdosta toteutettuja toimia, ja harkitsemaan sellaisten mekanismien perustamista, jotka mahdollistavat järjestelmällisen ja suoran ilmoittamisen; kannattaa lapsille tarkoitetun vihjepalvelun kehittämistä, jotta he voivat ilmoittaa hyväksikäytöstä nimettömästi;

8.  korostaa tarvetta parantaa alan kansainvälistä yhteistyötä ja valtioiden rajat ylittävää tutkintaa yhteistyösopimuksilla sekä vahvistaa lainvalvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä, myös Europolin ja Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen (EC3) avulla, jotta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostoja voitaisiin tutkia, purkaa ja asettaa syytteeseen entistä tehokkaammin niin, että etusijalle asetetaan kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;

9.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n ja 55 muun maan yhteistä aloitetta muodostaa maailmanlaajuinen kumppanuus verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi (Global Alliance against Child Sexual Abuse Online) tarkoituksena pelastaa yhä useampia uhreja, taata entistä tehokkaampi syytteeseenpano, lisätä tietoisuutta ja vähentää lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän kuvamateriaalin määrää verkossa; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisemmin tämän kumppanuuden avulla saavutetusta edistyksestä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä suositukset käytäntöön kansallisella tasolla;

10.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja lisäämään uhrien tunnistamiseen ja uhrien tukipalveluihin suunnattuja resursseja ja kehottaa perustamaan kiireesti asiaan vihkiytyneitä foorumeja ja vahvistamaan Europolin vastaavia rakenteita;

11.  vaatii jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU;

12.  pitää oleellisena, että lapsiin kohdistuvista rikoksista käytetään oikeita termejä, myös kun kuvaillaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää kuvamateriaalia, ja kehottaa käyttämään ”lapsipornografian” asemesta asianmukaista termiä ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali”;

13.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansallisille yhteyspisteille riittävät resurssit, jotta ne voivat ilmoittaa verkossa olevasta rikollisesta ja vahingollisesta sisällöstä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU mukaisesti;

14.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen riistoon liittyviin rikoksiin, voivat tarvittaessa osallistua tehokkaisiin ennaltaehkäiseviin ohjelmiin tai -toimiin, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään tällaisten rikosten tekemisen riskiä;

15.  kehottaa antamaan jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille ja Europolille riittävät varat, henkilöresurssit, tutkintavaltuudet sekä tekniset valmiudet, jotta ne voivat toden teolla tehokkaasti tutkia rikoksia ja asettaa rikoksentekijöitä syytteeseen, sekä järjestämään asianmukaista koulutusta, jolla parannetaan oikeuslaitoksen ja poliisin valmiuksia ja kehitetään uutta huipputeknologiaan liittyvää osaamista, jonka avulla kyetään analysoimaan valtavia määriä lasten hyväksikäyttöön liittyvää, myös ns. pimeään verkkoon piilotettua kuvamateriaalia, jotta rikolliset voidaan jäljittää ja asettaa syytteeseen lasten turvallisuuden ja oikeuksien suojaamiseksi;

16.  panee huolestuneena merkille verkossa tapahtuvan lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön suuntausten kehittymisen ja voimistumisen, mukaan lukien lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston uudet jakelu- ja myyntikanavat, kuten ns. syvän verkon ja pimeän verkon, ja etenkin seksuaalisen hyväksikäytön suoratoiston maksua vastaan; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita olemaan yhteydessä vaihtoehtoisten maksujärjestelmien edustajiin, jotta voidaan löytää mahdollisuuksia entistä parempaan yhteistyöhön lainvalvontaviranomaisten kanssa, ja kehottaa järjestämään yhteistä koulutusta, jotta voidaan entistä paremmin tunnistaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin kaupalliseen jakeluun liittyviä maksuprosesseja;

17.  kehottaa varmistamaan lainvalvontaviranomaisten, oikeusviranomaisten, tieto- ja viestintätekniikka-alan, internetpalveluntarjoajien, verkkoisännöintipalvelujen tarjoajien, sosiaalisen median palveluja tuottavien yhtiöiden, pankkialan ja kansalaisjärjestöjen, muun muassa nuoriso- ja lapsijärjestöjen, välisen tehokkaan kumppanuuden ja laillisen tietojen vaihdon, jotta voidaan turvata lasten oikeudet ja suojelu verkossa ja varmistaa, että laiton sisältö poistetaan nopeasti ja että siitä ilmoitetaan lainvalvontaviranomaisille, joiden olisi tarvittaessa säännöllisesti raportoitava näiden tietojen perusteella suorittamistaan tutkinnoista ja syytteeseenpanosta; pitää myönteisinä toimitusjohtajien koalition (CEO) sitoumusta tehdä internetistä lapsille turvallisempi sekä internetissä tapahtuvaa lasten kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä vastustavan eurooppalaisen liiton (EFC) työtä;

18.  painottaa, että laiton verkkosisältö olisi poistettava viipymättä asianmukaisen oikeudellisen menettelyn avulla; korostaa tieto- ja viestintätekniikka-alan, internetpalvelutarjoajien ja verkkoisännöintipalvelujen tarjoajien asemaa pyrittäessä varmistamaan laittoman verkkosisällön nopea ja tehokas poistaminen asiasta vastaavan lainvalvontaviranomaisen pyynnöstä;

19.  kehottaa painokkaasti niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, saattamaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa komissiota valvomaan tarkkaan sen täyttä ja tehokasta täytäntöönpanoa ja raportoimaan havainnoistaan nopeasti parlamentille ja sen asiasta vastaavalle valiokunnalle;

20.  kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa jatkamaan direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanon valvontaa, antamaan perusteellisen selvityksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevasta voimassa olevasta toimintakehyksestä, laatimaan mietinnön direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta ja tekemään asiasta selkoa täysistunnolle;

21.  kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö