Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Isisin/Da’eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista (2015/2599(RSP))

P8_TA(2015)0071 RC-B8-0240/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1992 annetun YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaisilta katoamisilta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista, Syyriasta, Libyasta ja Egyptistä ja erityisesti 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman äskettäisestä kristittyihin kohdistetusta väkivallasta ja vainoamisesta, etenkin Maaloulassa (Syyria) ja Peshawarissa (Pakistan), sekä pastori Saeed Abedinin tapauksesta (Iran)(1), 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta(2) sekä 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(3),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat kristittyihin ja muihin vähemmistöihin Lähi-idässä kohdistuvasta väkivallasta ja vainosta ja erityisesti 16. helmikuuta 2015 annetun julkilausuman 21 egyptiläisen koptikristityn mestauksesta Libyassa,

–  ottaa huomioon komission ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Syyriaa ja Irakia sekä Da’eshin aiheuttamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 25. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan IS:n tekemä yli sadan assyrialaisen kaappaus,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 14. marraskuuta 2014 julkaiseman raportin ”Rule of Terror: Living under ISIS in Syria”,

–  ottaa huomioon uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuosiraportit ja väliraportit,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen kuuluvat Euroopan unionin perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin sekä muodostavat perustan sen suhteille kolmansien maiden kanssa;

B.  toteaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen; toteaa tämän oikeuden sisältävän vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta sekä vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, uskonnollisin menoin, hartaudenharjoituksella ja opettamalla; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan uskonnon- ja vakaumuksenvapaus suojaa kaikkia vakaumuksia, mukaan lukien teistiset, ei-teistiset ja ateistiset vakaumukset;

C.  ottaa huomioon, että unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa;

D.  toteaa, että YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat kertoneet laajoista ja vakavista kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista, joihin ovat syyllistyneet Isis/Da’esh sekä niihin yhteydessä olevat ryhmät Syyriassa ja Irakissa ja jotka ovat kohdistuneet etenkin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöryhmiin, ja huomauttaa, että näihin kuuluvat kohdennetut tappoiskut, pakkokäännytykset, sieppaukset, naiskauppa, naisten ja lasten orjuuttaminen, lasten värvääminen itsemurhaiskujen tekijöiksi sekä seksuaalinen ja fyysinen väkivalta ja kidutus; toteaa, että Isisin/Da’eshin hallussaan pitämille alueille loukkuun jääneiden ihmisten hyvinvointi on vakava huolenaihe, sillä nämä alueet ovat melkein kokonaan kansainvälisen humanitaarisen avun ulottumattomissa;

E.  toteaa, että Isis/Da’esh on lähtenyt iskuretkelle hävittääkseen kaikki jäljet uskonnollisista yhteisöistä, jotka eivät edusta sen omaa tulkintaa islamista, tappamalla tai karkottamalla niiden jäseniä ja tuhoamalla niiden pyhiä paikkoja, historiallisia kohteita ja taide-esineitä, kuten YK:n maailmanperinnöksi tunnustamaa ainutlaatuista ja korvaamatonta perintöä, mitä YK kuvaa ”kulttuuriseksi puhdistukseksi”;

F.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh aiheuttaa hallussaan pitämillään alueilla hirvittävää ja peruuttamatonta tuhoa vuosituhantisille sivilisaatioille; huomauttaa, että etenkin Irakissa ja Syyriassa mutta myös muualla Lähi-idän alueella kristittyjen yhteisöjen tilanne on sellainen, että koko niiden olemassaolo on uhattuna, ja toteaa, että jos ne katoaisivat, menetettäisiin tärkeä osa kyseisten maiden uskonnollista perintöä;

G.  toteaa, että Isis/Da’esh on ottanut kohteekseen kristityt, jesidit, turkmeenit, šiiat, šabakit, sabiaanit, kakait ja sunnit, jotka eivät yhdy sen tulkintaan islamista, sekä muut etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, mutta huomauttaa, että osa näistä yhteisöistä oli ääriliikkeiden kohteena jo paljon ennen Isisin/Da’eshin nousua; ottaa huomioon, että erityisesti kristityt ovat olleet tarkoituksellisesti erilaisten ääriliikkeiden tai jihadistiryhmien kohteena vuosikausia ja että yli 70 prosenttia Irakin kristityistä ja yli 700 000 Syyrian kristittyä on joutunut pakenemaan maastaan;

H.  ottaa huomioon, että Irakissa asuvat 250 000 kaldealaista, assyrialaista ja syyrialaista ovat erillinen etnis-uskonnollinen ryhmänsä ja että arvioiden mukaan Syyriassa oli jopa 40 000 assyrialaista ennen sisällissodan puhkeamista maassa vuonna 2011;

I.  toteaa, että Isis/Da’esh julkisti 15. helmikuuta 2015 videon 21 egyptiläisen koptikristityn mestauksesta Libyassa; huomauttaa, että koptit olivat Egyptin eräältä köyhältä alueelta tulleita siirtotyöläisiä ja heidät oli siepattu Sirten kaupungissa Libyassa;

J.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh kaappasi 23. helmikuuta 2015 arviolta 220 assyrialaista lähellä Tell Tameria Khabur-joen etelärannalla Koillis-Syyriassa; huomauttaa, että saman iskuretken aikana ääriainekset tuhosivat myös kristittyjen omaisuutta ja pyhiä paikkoja; toteaa, että IS:n hyökkäyksessä kuoli kymmeniä assyrialaisia; ottaa huomioon, että tietojen mukaan IS vaati helmikuussa 2015 Syyrian al-Hasakan maakunnan assyrialaiskyliä maksamaan jizyan, joka on ei-muslimeille aikoinaan määrätty, islamilaishallinnon alkuajoilta peräisin oleva ja vuonna 1856 koko Ottomaanien valtakunnassa lakkautettu vero, tai kääntymään islaminuskoon, tai muuten heidät tapettaisiin; toteaa, että Isisin/Da’eshin kerrotaan tehneen laajoja iskuja assyrialaiskristittyjen kyliin Khabur-joen alueella 9. maaliskuuta 2015 lähtien;

K.  toteaa, että Isis/Da’esh on 1. maaliskuuta 2015 alkaen vapauttanut kymmeniä assyrialaisia, lähinnä pikkulapsia ja vanhuksia, heimojohtajien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen, mutta huomauttaa, että useimpia assyrialaisia pidetään yhä vankina ja terroristit ovat uhanneet tappaa heidät, ellei koalitio lopeta pommi-iskujaan;

L.  ottaa huomioon, että IS:n kerrotaan osana harkittua kulttuurista ja uskonnollista puhdistusta tuhonneen Irakissa yli sata kirkkoa ja Syyriassa ainakin kuusi kirkkoa sekä Irakissa useita šiiojen moskeijoita; toteaa, että helmikuussa 2015 IS:n taistelijat toivat harkitusti julkisuuteen tuhonneensa Mosulin museossa olleita patsaita ja muita taide-esineitä, jotka olivat peräisin muinaisten Assyrian ja Akkadin valtakuntien ajoilta; ottaa huomioon, että sittemmin IS tuhosi puskutraktoreilla Assyrian muinaisen pääkaupungin Nimrudin ja että sen kerrotaan äskettäin tuhonneen Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan Hatran; huomauttaa, että Syyrian hallituksen joukkojen kerrotaan tulittaneen kirkkoja opposition asuinalueilla, esimerkiksi Homsissa vuonna 2012 ja Idlibissä vuonna 2013;

M.  toteaa, että Isis/Da’esh edelleenkin vainoaa, silpoo ja murhaa, joskus äärimmäisen julmin ja täysin käsittämättömin tavoin, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen jäseniä, toimittajia, sotavankeja, aktivisteja ja muita; huomauttaa, että myös muut konfliktin osapuolet ja varsinkin Assadin hallinto syyllistyvät edelleen päivittäin laajamittaisiin sotarikoksiin sekä muihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksiin;

N.  huomauttaa, että yhtenä Isisin/Da’eshin harjoittaman väkivallan taustatekijänä on salafismi, varsinkin wahhabilainen ääritulkinta islamista;

1.  on järkyttynyt ja surullinen Isisin/Da’eshin ääriainesten julmuuksista, joiden kohteeksi ovat joutuneet assyrialaiset Syyriassa ja koptit Libyassa, ja tuomitsee ne mitä jyrkimmin; ilmaisee myötätuntonsa uhrien omaisille sekä assyrialaiskristittyjen yhteisölle Syyriassa ja koptikristittyjen yhteisölle Egyptissä samoin kuin kaikille muille ryhmille ja yksittäisille ihmisille, joihin Isisin/Da’eshin väkivalta vaikuttaa;

2.  tuomitsee jyrkästi Isisin/Da’eshin ja sen sumeilemattomat ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön määritelmien mukaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia ja joita voitaisiin kutsua kansanmurhaksi; on erittäin huolestunut siitä, että tämä terroristiryhmä on ottanut harkitusti kohteekseen kristityt, jesidit, turkmeenit, šiiat, šabakit, sabiaanit, kakait ja sunnit, jotka eivät yhdy sen tulkintaan islamista, osana pyrkimyksiään hävittää kaikki uskonnolliset vähemmistöt sen hallussaan pitämiltä alueilta; korostaa, että näihin tekoihin syyllistyneet eivät missään tapauksessa saa jäädä rankaisematta vaan heidät olisi saatettava Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen; palauttaa mieliin, että aseistautuneet kapinalliset sieppasivat piispat Yohanna Ibrahimin ja Paul Yazigin Syyrian Aleppon maakunnassa 22. huhtikuuta 2013 mutta siepattuja ei ole vieläkään saatu vapautettua;

3.  tuomitsee lisäksi Isisin/Da’eshin pyrkimykset viedä totalitaarista ääri-ideologiaansa ja väkivaltaansa alueen muihin maihin ja kauemmaksikin;

4.  tukee Isisin/Da’eshin vastaisia kansainvälisiä toimia ja myös Yhdysvaltojen koordinoiman kansainvälisen koalition sotilaallisia toimia ja kannustaa EU:n jäsenvaltioita, elleivät ne ole jo tehneet niin, harkitsemaan keinoja osallistua näihin toimiin, esimerkiksi jäljittämällä ja pysäyttämällä ulkomailla olevia IS:n salaisia varoja;

5.  kehottaa kansainvälistä koalitiota tehostamaan toimiaan estääkseen vähemmistöjen kaappaukset, joista on esimerkkinä satojen assyrialaiskristittyjen kaappaus Pohjois-Syyriassa; korostaa, että on tärkeää varmistaa turvasatama kaldealaisille, assyrialaisille, syyrialaisille ja muille vaarassa oleville ryhmille Niniven tasangolla Irakissa, ja toteaa, että tällä alueella on vanhastaan elänyt monia etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä sovussa keskenään;

6.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan ennakoivia ja ehkäiseviä toimia vastauksena uhkaan, jonka aiheuttaa Isisin/Da’eshin laajeneminen Irakista ja Syyriasta muihin maihin ja muille alueille; on tältä osin erittäin huolestunut Libyan tilanteesta etenkin siksi, että se sijaitsee lähellä EU:ta ja Afrikan konfliktialueita;

7.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita samoin kuin Nato-kumppaneita käsittelemään kysymystä, joka koskee tiettyjen maiden kaksijakoista roolia konfliktissa, erityisesti siltä osin, että ne ovat myötävaikuttaneet tai myötävaikuttavat edelleen aktiivisesti tai passiivisesti Isisin/Da’eshin ja muiden ääriryhmien nousuun; on tältä osin erittäin huolestunut siitä, että Persianlahden alueen maiden julkiset ja yksityiset tahot rahoittavat wahhabilaisen islamintulkinnan levittämistä, ja kehottaa kyseisiä maita lopettamaan tällaisen rahoituksen; kehottaa myös näitä maita lopettamaan niiden alueilta käsin toimivien terroristijärjestöjen rahoituksen; kehottaa Turkkia omaksumaan positiivisen roolin Isisin/Da’eshin vastaisessa taistelussa ja sallimaan kristittyjen vähemmistöjen ja muiden vainottujen viipymättä paeta Syyriasta rajan yli Turkkiin hakemaan turvaa;

8.  kannustaa yhteistyöhön kehittymässä olevien alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa ja mainitsee näistä esimerkkeinä Irakin Kurdistanin aluehallinnon, muualla olevat kurdiryhmät, joista YPG osallistui Kobanen vapauttamiseen, ja Syyrian sotilasneuvoston sekä alueen paikalliset itsehallintoelimet, jotka ovat olleet sitoutuneempia ihmisoikeuksiin ja demokratiaan kuin näiden maiden johtajat; antaa tunnustusta erityisesti kurdien Peshmerga-joukkojen rohkeudesta ja toteaa niiden tehneen paljon vaarassa olevien vähemmistöjen suojelemiseksi;

9.  on huolestunut tiedoista, joiden mukaan kristittyjen vähemmistöjen jäseniä ei ole päästetty alueen pakolaisleireille, koska se olisi ollut heille liian vaarallista; pyytää EU:ta varmistamaan, että sen kehitysapu kohdistuu kaikkiin konfliktin takia asuinseuduiltaan siirtymään joutuneisiin vähemmistöryhmiin; kannustaa EU:ta hyödyntämään paikallisten ja alueellisten kirkkojen kokemusta ja vakiintuneita verkostoja samoin kuin kirkkojen kansainvälisiä hätäapujärjestöjä toimittaakseen paikalle taloudellista ja muuta apua, jotta voidaan varmistaa, että kaikki vähemmistöryhmät voivat saada unionin suojelua ja tukea;

10.  katsoo, että neuvoston ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on välttämätöntä aloittaa yhteistyö kansainvälisten ja alueellisten kumppaneiden kanssa Isisin/Da’eshin jälkeistä tilannetta silmällä pitäen siten, että otetaan huomioon kipeästi kaivattu kulttuurinen ja uskonnollinen vuoropuhelu ja sovinto;

11.  tuomitsee sen, että Isis/Da’esh on tuhonnut kulttuurikohteita ja taide-esineitä Syyriassa ja Irakissa, ja pitää tätä hyökkäyksenä kaikkien näiden maiden asukkaiden ja ylipäätään koko ihmiskunnan kulttuuriperintöä vastaan;

12.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten kumppaneiden kanssa niin, että mahdollisimman suurta osaa assyrialaisesta ja muusta kulttuuri- ja uskonnollisesta perinnöstä voidaan suojella Isisin/Da’eshin valtaamilla alueilla; kehottaa lisäksi neuvostoa ryhtymään toimiin näiltä alueilta peräisin olevien muinaisesineiden laittoman kaupan estämiseksi;

13.  vahvistaa kantanaan ja tukee sitä, että kaikilla Irakissa ja Syyriassa asuvilla uskonnollisilla ja etnisillä vähemmistöillä on luovuttamaton oikeus asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää sekä harjoittaa uskontoaan vapaasti; kehottaa tämän vuoksi kaikkia YK:n jäsenvaltioita ottamaan selkeästi kantaa väkivaltaa vastaan ja erityisesti puhumaan vähemmistöjen oikeuksien puolesta; katsoo, että kristittyjen ja muiden alueen alkuperäisten asukkaiden kärsimyksen ja joukkopaon lopettamiseksi alueen poliittisten ja uskonnollisten johtajien on annettava selkeä ja yksiselitteinen lausunto, jossa tuetaan heidän pysymistään asuinsijoillaan ja täysimääräisiä ja tasa-arvoisia oikeuksia maidensa kansalaisina;

14.  ei hyväksy missään nimessä ja pitää laittomana Isisin/Da’eshin johdon ilmoitusta, jonka mukaan se on perustanut kalifaatin hallussaan oleville alueille; korostaa, että ”islamilaisen kalifaatin” perustaminen ja laajentaminen sekä muiden ääriryhmien toiminta Lähi-idässä merkitsevät suoraa uhkaa kyseisen alueen ja Euroopan maiden turvallisuudelle;

15.  vahvistaa olevansa sitoutunut ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, sillä se on kansainvälisissä säädöksissä vahvistettu perusluonteinen ihmisoikeus, johon valtaosa maailman maista on sitoutunut ja jolla tunnustetaan olevan yleismaailmallinen arvo;

16.  tukee kaikkia aloitteita, myös EU:n aloitteita, joilla pyritään edistämään yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

17.  kehottaa EU:ta tarkastelemaan lähemmin terrorismin vastaista toimintaa ihmisoikeuksien kannalta ja ottamaan huomioon muutkin kuin jo käytössä olevat toimet sekä jatkamaan työtä jäsenvaltioiden kanssa sellaisten toimien tehostamiseksi, joilla torjutaan radikalisoitumista EU:n maaperällä, vihapuheen levittämistä ja väkivaltaan yllyttämistä verkossa; kehottaa jäsenvaltioita myös yhteistyöhön YK:n turvallisuusneuvoston ja YK:n yleiskokouksen kanssa, jotta voidaan pysäyttää jihadistien ja ääriliikkeiden ideologian leviäminen maailmanlaajuisesti;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Syyrian kansalliselle liittoutumalle, Irakin hallitukselle ja parlamentille, Irakin Kurdistanin aluehallinnolle, Egyptin arabitasavallan presidentille, Libyan parlamentille ja hallitukselle, Arabiliitolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0422. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0027. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Etelä-Sudanista ja viimeaikaisista lasten kaappauksista (2015/2603(RSP))

P8_TA(2015)0072 RC-B8-0241/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Etelä-Sudanista ja erityisesti 16. tammikuuta 2014(1) ja 13. marraskuuta 2014(2) antamansa päätöslauselmat Etelä-Sudanin tilanteesta,

–  ottaa huomioon presidentti Salva Kiirin ja entisen varapresidentin Riek Macharin välillä Addis Abebassa Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) johdolla 2. helmikuuta 2015 tehdyn tulitauko- ja vallanjakosopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 3. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin rauhanneuvotteluista,

–  ottaa huomioon IGADin ja YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) korkean tason kokouksen 10. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin humanitaarisista kriiseistä,

–  ottaa huomioon lasten asemaa aseellisten selkkausten yhteydessä käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan 25. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Etelä-Sudanin tasavallan ja YK:n lokakuussa 2014 antaman yhteisen julkilausuman konflikteihin liittyvän seksuaalisen väkivallan torjunnasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2155 (2014) ja 2206 (2015), joissa luodaan perusta kohdennetuille pakotteille, joita asetetaan Etelä-Sudanin rauhaa jarruttaville toimijoille;

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 6. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin konfliktin osapuolten epäonnistumisesta rauhansopimuksen aikaansaamisessa,

–  ottaa huomioon, että vuonna 2012 uusittiin Etelä-Sudanin toimintasuunnitelma, jonka tarkoituksena on lopettaa lasten värvääminen hallituksen asevoimiin ja käyttäminen niissä sekä muut lapsiin kohdistuvat vakavat loukkaukset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Afrikan pakolaisongelmien erityiskysymyksistä tehdyn Afrikan unionin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin afrikkalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2010 annetut EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa,

–  ottaa huomioon vuonna 1999 hyväksytyn, lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 182, jossa lasten pakkovärväys käytettäväksi aseellisissa selkkauksissa todetaan yhdeksi lapsityön pahimmista muodoista,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudanin kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että aseellinen ryhmä kaappasi Wau Shillukissa Ylä-Niilin osavaltiossa 15. ja 16. helmikuuta 2015 arvioiden mukaan 89 lasta ja mahdollisesti jopa satoja lapsia, ja toteaa, että kansallisen armeijan (SPLA) kenraalin Johnson Olonin arvellaan olevan aseellisen ryhmän johdossa; toteaa, että silminnäkijöiden mukaan aseistetut sotilaat saartoivat kylän ja tutkivat sen talo talolta sekä veivät väkipakolla mukanaan pääasiassa yli 12-vuotiaita poikia;

B.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin hallitsevan puolueen Sudanin kansan vapautusliikkeen (SPLM) sisällä kytenyt poliittinen kiista laajentui joulukuussa 2013 Jubassa presidentti Kiirille uskollisten joukkojen ja entiselle varapresidentille Riek Macharille uskollisten joukkojen väliseksi aseelliseksi yhteenotoksi;

C.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2013 puhjenneen sisäisen aseellisen konfliktin seurauksena noin 1,4 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään pois kotiseuduiltaan, 500 000 on paennut naapurimaihin ja noin 12 000 lasta on värvätty asevoimiin tai aseellisiin ryhmiin; ottaa huomioon, että tietojen mukaan tuhansia lapsia on kuollut, raiskattu, joutunut siirtymään pois kotiseuduiltaan tai jäänyt orvoiksi;

D.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan puutteellinen ruokaturva ja elintarvikepula uhkaa vakavasti neljää miljoonaa ihmistä, ja toteaa, että YK on toistuvasti varoittanut, että humanitaarinen kriisi ja nälänhätä pahenee, jos taistelut jatkuvat; ottaa huomioon, että puutteellinen terveydenhuolto ja infrastruktuuri ovat omiaan vain pahentamaan tilannetta entisestään;

E.  ottaa huomioon, että YK:n Etelä-Sudanissa toteutettava operaatio (UNMISS) tarjoaa tällä hetkellä turvallisen suojapaikan yli 100 000:lle väkivaltaa paenneelle, kotiseudultaan pois siirtyneelle ihmiselle, ja toteaa, että myös sitä vastaan on hyökätty;

F.  ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan yli puolet pakolaisleireillä olevista on lapsia, joiden fyysinen turvallisuus, kehitys ja hyvinvointi on täten merkittävässä vaarassa; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin lapsikuolleisuusluvut ovat maailman korkeimpia ja koulutustaso on indikaattorien mukaan maailman alhaisimpia; ottaa huomioon, että 400 000 lasta on keskeyttänyt koulunkäyntinsä nykyisen konfliktin takia;

G.  ottaa huomioon, että konfliktin osapuolet ovat hyökänneet siviiliväestöä vastaan etnisen alkuperän ja oletetun poliittisen suuntauksen perusteella ja syyllistyneet seksuaaliseen väkivaltaan ja laajamittaiseen omaisuuden tuhoamiseen ja ryöstämiseen;

H.  toteaa, että Etelä-Sudanin selkkauksen eri osapuolet aloittivat Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) johdolla neuvottelut Addis Abebassa 7. tammikuuta 2014; ottaa huomioon, että huolimatta vihollisuuksien lopettamista koskevista aiemmista sopimuksista, joista tuoreimpana voidaan mainita 2. helmikuuta 2015 Addis Abebassa allekirjoitettu tulitaukosopimus, ja IGADin jatkuvista pyrkimyksistä saada neuvotteluteitse aikaan poliittinen ratkaisu konfliktiin, taistelut ovat jatkuneet täysin piittaamatta kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja humanitaarisesta oikeudesta ja ilman, että konfliktin yhteydessä tapahtuneista väärinkäytöksistä joutuisi minkäänlaiseen vastuuseen;

I.  ottaa huomioon, että niin hallitus kuin kapinallisetkaan eivät noudattaneet vallanjakosopimuksen tekemiselle asetettua IGAD-järjestössä sovittua määräaikaa, joka oli 5. maaliskuuta 2015, ja toteaa, että rauhanneuvottelujen päättymiselle ei ole asetettu aikarajaa; panee merkille IGADin päävälittäjän todenneen, että YK ja Afrikan unioni (AU) voivat nyt olla suoraan mukana neuvotteluissa;

J.  ottaa huomioon, että AU perusti maaliskuussa 2014 tutkintakomission, mutta sen loppuraporttia ei ole vielä julkistettu, vaikka se toimitettiin AU:n komissiolle lokakuussa 2014;

K.  ottaa huomioon, että päätökseen viivyttää julkaisemista on oltu laajalti pettyneitä ja että sitä pidetään yleisesti takaiskuna vastuuvelvollisuuden kannalta ja rankaisemattomuuden torjumisen kannalta, ja toteaa, että YK:n apulaispääsihteeri Ivan Simonovic, YK:n entinen ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay ja Etelä-Sudanin kansalaisjärjestöjen nimekkäät jäsenet ovat ilmaisseet pettymyksensä;

L.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 3. maaliskuuta 2015 yksimielisesti järjestelmän, jolla määrätään pakotteita henkilöille, jotka ovat vastuussa Etelä-Sudanin konfliktin pitkittämisestä tai rauhan aikaansaamisen estämisestä taikka myötävaikuttavat niihin; ottaa huomioon, että pakotteita sovelletaan myös niihin, jotka hyökkäävät siviiliväestöä vastaan tai iskevät sairaaloihin, uskonnollisiin kohteisiin, kouluihin tai paikkoihin, joista siviiliväestö on hakenut suojaa, tai värväävät lapsia asevoimiin tai ryhmiin tai käyttävät lapsia niissä;

M.  ottaa huomioon, että vaikka Etelä-Sudanin parlamentti äänesti ratifioimisen puolesta, Etelä-Sudan ei ole vielä minkään keskeisen kansainvälisen tai alueellisen ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoli, mukaan lukien Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, Afrikan pakolaisongelmien erityiskysymyksiä koskeva Afrikan unionin yleissopimus, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, kidutuksen vastainen YK:n yleissopimus ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus;

N.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön mukaan kansalliset asevoimat tai aseelliset ryhmät syyllistyvät sotarikokseen, jos ne kutsuvat tai värväävät alle 15-vuotiaita osallistumaan vihollisuuksiin tai käyttävät alle 15-vuotiaita lapsia niissä;

O.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin parlamentissa käsiteltiin kansalaisjärjestöjä koskevaa lakiesitystä, joka rajoittaisi yhdistymisvapautta, sillä se tekisi rekisteröitymisestä pakollista, estäisi kansalaisjärjestöjä toimimasta, jolleivät ne ole rekisteröityneet, ja kriminalisoisi vapaaehtoistoiminnan toteuttamisen ilman todistusta rekisteröitymisestä;

P.  ottaa huomioon, että kouluja käytetään edelleen muun muassa sotilaallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi miehityskohteina tai värväyspisteinä; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan helmikuun 2015 lopussa oli vielä 30 koulua, joita käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin;

Q.  ottaa huomioon, että avunantajien antamaa tukea ja humanitaarista apua lukuun ottamatta Etelä-Sudanin talous on lähes kokonaan riippuvainen öljyteollisuudesta, sillä öljynvienti muodostaa yli 70 prosenttia BKT:stä ja noin 90 prosenttia valtion tuloista; toteaa, että öljyteollisuuden synnyttämät varat ovat lietsoneet väkivaltaisia konflikteja;

R.  toteaa, että Etelä-Sudanin jatkuvien väkivaltaisuuksien humanitaarinen hinta on kohtuuton, sillä YK:n arvioiden mukaan maa tarvitsee 1,81 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä humanitaarista apua vuonna 2015; ottaa huomioon, että YK on luokitellut Etelä-Sudanin tilanteen asteikossaan kolmannelle eli vakavimmalle humanitaarisen kriisin tasolle;

S.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot toimittivat vuonna 2014 lähes 300 miljoonan euron edestä humanitaarista apua humanitaarisen kriisin vuoksi ja auttaakseen toimissa, joilla pyritään vastaamaan Etelä-Sudanin pakolaisten kiireellisiin tarpeisiin alueella;

1.  on syvästi huolissaan Etelä-Sudanin yhä pahenevasta turvallisuus- ja humanitaarisesta tilanteesta, joka saattaa luoda epävakautta koko Itä-Afrikan alueelle; kehottaa kaikkia osapuolia kiireellisesti lopettamaan väkivaltaisuudet ja ihmisoikeusloukkaukset, muodostamaan kansalliseen yhtenäisyyteen perustuvan siirtymäkauden hallituksen ja sallimaan humanitaarisen avun täysimääräisen hyödyntämisen; kehottaa osapuolia lopettamaan iskut oppilaitoksiin ja julkisiin rakennuksiin ja lopettamaan koulujen käyttämisen sotilaallisiin tarkoituksiin, mukaan lukien lapsisotilaiden värväykseen; muistuttaa tässä yhteydessä tukevansa ohjeistoa koulujen ja yliopistojen suojelemiseksi sotilaskäytöltä aseellisissa konflikteissa;

2.  ilmaisee syvän pettymyksensä siihen, että vaikka IGAD-järjestön johdolla on käyty neuvotteluja jo yli vuoden, mitään merkittävää edistymistä ei ole nähtävissä; kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia pyrkimään saamaan aikaan vallanjakosopimuksen ja antaa täyden tukensa meneillään olevalle neuvotteluprosessille sekä vaatii tekemään ehdottoman, täydellisen ja välittömän tulitauon ja lopettamaan kaikki vihollisuudet samoin kuin lopettamaan välittömästi siviiliväestön värväyksen ja mobilisoinnin; kehottaa ponnistelemaan kestävän rauhan ja vakauden aikaansaamiseksi; kehottaa hallitusta ja kapinallisia aloittamaan ehdoitta kokonaisvaltaisen poliittisen keskustelun vilpittömässä mielessä neuvottelujen saattamiseksi onnistuneesti päätökseen; kehottaa AU:ta ja IGADia jatkamaan toimia osallistavan vuoropuhelun ja sovittelun edistämiseksi;

3.  kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki asevoimien joulukuussa 2013 alkaneen konfliktin aikana värväämät lapset ja huolehtimaan heidän turvallisesta paluustaan; muistuttaa kaikkia konfliktin osapuolia kiireellisesti siitä, että lasten värvääminen asevoimiin ja aseellisiin ryhmiin ja heidän käyttämisensä niissä loukkaa vakavasti kansainvälistä oikeutta;

4.  kehottaa kansallista armeijaa (SPLA) ja opposition joukkoja varmistamaan perinpohjaisesti ja avoimesti, ettei niiden riveissä ole enää lapsia, ja laatimaan välittömästi toimintasuunnitelman ja panemaan sen täytäntöön koordinoidusti YK:n kanssa, jotta vakavat lasten oikeuksien loukkaukset saadaan loppumaan;

5.  muistuttaa, että Etelä-Sudanin viranomaiset sitoutuivat vuonna 2009 ja uudelleen vuonna 2012 lopettamaan lasten värväyksen ja heidän käyttämisensä konfliktissa, vapauttamaan kaikki hallituksen turvallisuusjoukkoihin värvätyt lapset, tarjoamaan palveluja heidän perheidensä yhdistämiseksi ja uudelleenintegroimiseksi sekä tutkimaan lapsiin kohdistuvat vakavat loukkaukset; pitää valitettavana, että tätä sitoumusta ei ole täysin noudatettu; kehottaa osapuolia panemaan toimintasuunnitelmassa esitetyt suuntaviivat kaikilta osin täytäntöön;

6.  kehottaa komissiota avustamaan sellaisten resurssien hankkimisessa, joilla voidaan tukea asevoimiin värvättyjen ja konfliktista kärsineiden lasten pitkäaikaista uudelleensopeuttamista koordinoidusti lasten asemaa aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan toimiston, Unicefin ja muiden virastojen kanssa;

7.  korostaa tarvetta kuroa umpeen kuilua humanitaarisiin kriiseihin liittyvän toiminnan ja pitkäaikaisen kehitysyhteistyön välillä; katsoo erityisesti, että aseellisista selkkauksista kärsimään joutuneita lapsia koskevissa pitkäaikaisissa kehitysohjelmissa on tarpeen keskittyä muun muassa lastensuojelujärjestelmiin, koulutukseen ja työllisyysohjelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota lisäämään humanitaarista tukea ja tarjoamaan paikallisille maanviljelijöille ja tuottajille mahdollisuuden hyödyntää resursseja;

8.  kehottaa AU:n rauhan ja turvallisuuden neuvostoa julkaisemaan AU:n Etelä-Sudania käsittelevän tutkintakomission raportin maassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja toteuttamaan viipymättä jatkotoimia sen tulosten perusteella;

9.  korostaa, että raportin julkaiseminen on ratkaisevaa rauhan ja sovinnon syntymisen kannalta; toteaa, että koko Etelä-Sudanin kansalla on oikeus totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ja että hirvittävien tekojen sadat uhrit ja silminnäkijät ovat nähneet valtavasti vaivaa auttaakseen tutkintakomissiota ja ottaneet usein merkittävän henkilökohtaisen riskin käydessään uudelleen läpi tuskallisia kokemuksia, jotta konfliktista saataisiin piirtymään entistä täydellisempi kuva;

10.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan aktiivisesti tutkintakomission suositusten täytäntöönpanoa, myös siltä osin kuin on kyse hybridituomioistuimen mahdollisesta perustamisesta käsittelemään hirmutekoja, kuten YK:n pääsihteeri on ehdottanut;

11.  panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2206 hyväksymisen ja toteaa, että siinä määrätään kohdennetuista pakotteista, jotka vaikuttavat suoraan konfliktin lietsojiin, ja kehottaa panemaan sen välittömästi täytäntöön; korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön kattava alueellinen ja kansainvälinen asevientikielto, jotta pysäytetään aseiden toimittaminen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneille henkilöille ja ryhmille ja suojellaan vakavassa vaarassa olevaa siviiliväestöä;

12.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta suorittamaan nopeat, perusteelliset, puolueettomat ja riippumattomat tutkimukset ihmisoikeusloukkauksista, jotta voidaan asettaa syytteeseen ja vastuuseen henkilöt, joita epäillään kansainvälisen oikeuden piiriin kuuluvista rikoksista ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, mukaan lukien lasten kaappaaminen ja värvääminen aseellisiin konflikteihin ja naisiin ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta;

13.  palauttaa mieliin 25. elokuuta 2014 tehdyn IGADin pöytäkirjan, jossa todetaan erityisesti, että henkilöt, joiden AU:n Etelä-Sudania käsittelevä tutkintakomissio on todennut syyllistyneen vakaviin rikoksiin, eivät saa osallistua siirtymäkauden hallitukseen;

14.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta viimeistelemään kiireellisesti lainsäädäntöön tehtävät muutokset, joilla kriminalisoidaan lasten värvääminen ja käyttäminen konflikteissa, käyttämään tätä lainsäädäntöä rikoksentekijöiden asettamiseksi syytteeseen ja saattamaan päätökseen kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanon, mukaan lukien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja vuodelta 2002, ja liittymään Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön;

15.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta hylkäämään lainsäädännön, joka rajoittaisi aloja, joilla kansalaisjärjestöt ja yhdistykset voivat toimia, sillä se ehkäisisi vakavasti yhteiskunnan kehitystä ja humanitaarista avustustoimintaa;

16.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta täyttämään velvollisuutensa huolehtia väestöstään ja rohkaisemaan kansainvälisiä avunantajia lisäämään avustustoimiin myöntämäänsä tukea ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä tarpeiden laajuuden ja kiireellisyyden huomioon ottaen kutsumaan koolle uuden Etelä-Sudania koskevan kansainvälisen avunantajien kokouksen, kun kaikki rauhan edellytykset ovat täyttyneet ja asianmukainen tulonjakojärjestelmä on luotu;

17.  vaatii Etelä-Sudanin luonnonvarojen vastuullista hallintaa, jotta varmistetaan, että öljytulot eivät lietso konfliktia; kehottaa neuvottelevia osapuolia sisällyttämään rauhanneuvotteluihin ja mahdolliseen lopulliseen sopimukseen öljyalan avoimuuden ja julkisen valvonnan siten, että öljytulot voidaan käyttää maan kestävän kehityksen edistämiseen ja väestön toimeentulon parantamiseen;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etelä-Sudanin hallitukselle, Etelä-Sudanin ihmisoikeusvaltuutetulle, Etelä-Sudanin lakiasäätävälle kansalliskokoukselle, Afrikan unionin toimielimille, hallitusten väliselle kehitysviranomaiselle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä YK:n pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0042. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0053.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta (2015/2604(RSP))

P8_TA(2015)0073 RC-B8-0242/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2013 käynnistämän maankäytön läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikan puitteet ja suuntaviivat (ALPFG), Afrikan unionin laiduntamista Afrikassa koskevan toimintapoliittisen kehyksen, jossa käsitellään paimentolaisyhteisöjen elämän, elinkeinojen ja oikeuksien turvaamista, suojelua ja parantamista ja joka annettiin Afrikan maatalousministerien konferenssissa lokakuussa 2010 ja hyväksyttiin toimeenpanoneuvoston 18. sääntömääräisessä istunnossa Addis Abebassa tammikuussa 2011 (asiakirja EX.CL/631 XVIII), sekä Afrikan unionin vuonna 2009 antaman maanomistuskysymyksiä ja haasteita Afrikassa koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon maailman elintarvikehuippukokouksen julistuksen, joka hyväksyttiin Roomassa vuonna 2010, maatalouteen kohdistuvia vastuullisia investointeja koskevat periaatteet, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, elinkeinoja ja luonnonvaroja, ja maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vapaaehtoiset suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin, Afrikan kehityspankin ja Afrikan talouskomission laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin 11. kesäkuuta 2009 antaman raportin ”Large-scale land acquisitions and leases: a set of core principles and measures to address the human rights challenge”,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään vuosituhannen kehitystavoitteet, ja erityisesti tavoitteet 1, 3 ja 7,

–  ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon Rio de Janeirossa (Brasiliassa) 20.–22. kesäkuuta 2012 pidetyn YK:n kestävän kehityksen kokouksen raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 laaditun YK:n asuinyhdyskuntaohjelman (YK-Habitat) tutkimuksen ”Secure Land Rights for All” ja Habitat-ohjelman oppaan ”How to Develop a Pro-Poor Land Policy: Process, Guide and Lessons”,

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (nro 169) vuodelta 1989,

–  ottaa huomioon Tansanian yhdistyneen tasavallan kylien maa-alueiden omistuksesta vuonna 1999 antaman lain n:o 5 ja sen vuonna 1982 antaman paikallishallintolain,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 kehitysmaissa tapahtuvaa maapolitiikan laatimista ja suunnittelua koskevan ohjauksen tarjoamiseksi annetut EU:n maapolitiikkasuuntaviivat,

–  ottaa huomioon komission 9. huhtikuuta 2014 antaman ilmoituksen sellaisen uuden 33 miljoonan euron ohjelman perustamisesta, jonka tavoitteena on parantaa maanhallintaa ja elintarvike- ja ravitsemusturvaa Saharan eteläpuolisen Afrikan perheviljelijöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen kohdalla,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista AKT-maissa marraskuussa 2013 antaman päätöslauselman (ACP-EU/101.526/13/fin),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan tilaaman, vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen ”'Addressing the Human Rights Impact of Land Grabbing”,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että 2000-luvun keskeiset haasteet – elintarviketurva, energian niukkuus, pula vedestä, kaupunkien ja väestön kasvu, ympäristön tilan heikkeneminen, ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit ja valtioiden hauraus – liittyvät kaikki maanhallintakysymyksiin, mikä korostaa tarvetta asettaa kattava maareformi etusijalle ja turvata maaoikeudet;

B.  ottaa huomioon, että Tansanian viranomaiset ovat ilmoittaneet suunnitelmasta myydä 1 500 neliökilometriä Serengetin länsiosassa olevaa maasai-heimon maata yksityiselle metsästys- ja safaritoimintaa harjoittavalle Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneelle yhtiölle; ottaa huomioon, että tähän suunnitelmaan sisältyy 40 000 maasai-paimentolaisen häätö;

C.  toteaa, että kansainvälisen painostuksen vuoksi Tansanian presidentti Jakaya Kikwete väitti marraskuussa 2014 luopuneensa tästä suunnitelmasta ja lupasi, ettei hän koskaan pakottaisi maasai-kansaa lähtemään sen esi-isien mailta; toteaa, että annetusta lupauksesta huolimatta tuhansia maasaita häädettiin laittomasti mailtaan; toteaa, että Tansanian viranomaiset ovat tuhonneet viimeaikaisten tietojen mukaan yli 200 taloa ja takavarikoineet karjaa, minkä seurauksena yli 3 000 ihmistä on jäänyt kodittomiksi ja ilman suojaa;

D.  toteaa, että Tansanian maasai-heimolla on pitkä historia taisteluja, joiden syynä ovat jatkuvasti laajenevat maanomistuskiistat Tansanian viranomaisten kanssa; toteaa, että kiistoja on ollut vuodesta 1992 lähtien, jolloin ulkomaisessa omistuksessa olleelle Ortella Business Corporation ‑yritykselle (OBC) myönnettiin metsästysoikeudet Loliondon riistanvalvonta-alueella, joka on maasai-paimentolaisten asuttamaa ja heidän laillisesti omistamaansa aluetta;

E.  ottaa huomioon, että yli kaksi miljoonaa ihmistä kaikkialta maailmasta on allekirjoittanut AVAAZ-järjestön verkkosivustolla olevan Ngorongoron alueen maasai-yhteisön vetoomuksen;

F.  ottaa huomioon, että yksityiset investoijat ja hallitukset osoittavat kasvavaa kiinnostusta laajamittaisiin maahankintoihin tai pitkäaikaisiin vuokrasopimuksiin elintarvike- tai energiatuotannon tai mineraalien louhinnan tarkoituksessa etupäässä Afrikan kehitysmaissa ja erityisesti Tansaniassa;

G.  ottaa huomioon, että ulkomainen ja kotimainen kiinnostus laajamittaisten biopolttoaineviljelmien perustamiseen kasvoi Tansaniassa merkittävästi vuosina 2005–2008, jolloin investoijille myönnettiin noin 640 000 hehtaaria maata ja siten maanviljelijöiltä ja maaseudun kotitalouksilta vietiin niiden maat ja elinkeinot ja niiden puutteellista elintarviketurvaa heikennettiin entisestään;

H.  ottaa huomioon, että maailman maa-alueista arviolta 1,4:ää miljardia hehtaaria hallinnoidaan tapaoikeudellisten säännösten perusteella; toteaa, että alkuperäisväestön mahdollisuudet saada maata on suojeltu erityisellä tavalla vuonna ILO:n yleissopimuksessa nro 169 ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa ja jälkimmäisen asiakirjan 10 artiklassa taataan, että alkuperäiskansoja ei saa siirtää pakolla mailtaan tai alueiltaan ja että alkuperäiskansoja ei saa asuttaa uudelleen ilman niiden vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta eikä ennen kuin on sovittu asianmukaisesta ja oikeudenmukaisesta korvauksesta ja mahdollisuuksien mukaan paluumahdollisuudesta;

I.  toteaa, että laajamittaisia maahankintoja voidaan pitää vuonna 2011 annetun Tiranan julistuksen mukaisena ”maananastuksena”, kun yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy: ihmisoikeuksia on selkeästi loukattu, asianomaiset paikallisyhteisöt ovat joutuneet siirtymään asuinseudultaan ilman että ne ovat antaneet tähän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen, maahankinnat eivät perustu avoimiin sopimuksiin, ja niistä aiheutuu arvioituja kielteisiä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia;

J.  ottaa huomioon, että Afrikan kehityspankin mukaan 75 prosenttia Tansanian väestöstä on pienviljelijöitä; ottaa huomioon, että paimentolaisyhteisöt elävät hyvin ja sopusoinnussa suojeltujen luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kanssa ja että heitä on 10 prosenttia Tansanian väestöstä, maasait mukaan lukien, mutta he menettävät jatkuvasti valtavia osia maa-alueistaan, koska maata myydään ilman riittävää tietoa myynnin oikeudellisista ja käytännön seurauksista, sitä luovutetaan ulkomaalaisille korruption takia ja laittomasti ja viranomaiset luokittelevat maata huolto-omaisuudeksi, suojelualueiksi tai kansallispuistoiksi;

K.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 17 artiklassa tunnustetaan, että jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa ja että keltään ei saa riistää mielivaltaisesti hänen omaisuuttaan;

L.  toteaa, että kansainväliset yritykset, muun muassa eurooppalaiset, ovat esittäneet merkittävää osaa laajamittaisissa maahankinnoissa Tansaniassa ja että kansainväliset rahoituslaitokset ovat osallistuneet laajamittaisten maakauppojen rahoitukseen maassa;

M.  ottaa huomioon, että Afrikan maapolitiikan puitteissa ja suuntaviivoissa kehotetaan kunnioittamaan yhteisöjen ihmisoikeuksia, myös tapaoikeudellisia maaoikeuksia ja maahan liittyviä resursseja;

N.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2014 EU käynnisti uuden ohjelman vahvistaakseen maanhallintaa ja edistääkseen perheviljelijöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen elintarvike- ja ravitsemusturvan parantamista Afrikan maissa;

1.  tuomitsee jyrkästi paikallisten maaseutuyhteisöjen laittoman siirtämisen asuinseuduiltaan, niiden kylien ja perinteisen elämäntavan tuhoamisen sekä ihmisen perusoikeuksien loukkaamisen, mukaan lukien oikeus riittävään ravintoon, oikeus veteen ja oikeus asianmukaiseen asuntoon;

2.  tuomitsee erityisesti toimet, joissa ei tunnusteta sellaisia tapaoikeudellisia maanhallintajärjestelyjä, jotka tarjoavat yksilöille ja yhteisöille sääntömääräisiä oikeuksia ja ehkäisevät hallintaoikeuden menettämistä ja maaoikeuksien väärinkäyttöä, jotka ovat erityisen yleisiä afrikkalaisten yhteisöjen keskuudessa;

3.  kehottaa Tansanian hallitusta panemaan maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat välittömästi täytäntöön, noudattamaan laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevien perusperiaatteiden ensimmäistä periaatetta, joka käsittää yhteisöjen ihmisoikeuksien ja tapaoikeudellisten maaoikeuksien kunnioittamisen sekä edistää maan ja maaperusteisten resurssien vastuullista hallintaa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, ja parantamaan naisten maaoikeuksia, sillä ainakin puolet maatalouden ja kaupan työvoimasta on naisia, mutta heidän mahdollisuutensa saada käyttää omistusoikeuksia ja tällaisiin oikeuksiin liittyviä palveluita (esimerkiksi pankkipalveluiden käyttö ja yhdistysten toimintaan osallistuminen) on edelleen rajoitettua, sekä haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen ja sosiaaliryhmien kuten paimentolaisyhteisöjen maaoikeuksia;

4.  vaatii käynnistämään Loliondon maakiistoja koskevan riippumattoman tutkinnan;

5.  kehottaa Tansanian hallitusta edistämään maataloutta koskevaa investointipolitiikkaa, joka hyödyttää asianomaisten alueiden paikallista väestöä, noudattamaan sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arviointeja, paikalliseen elintarviketuotantoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnit mukaan luettuina, koskevia toimintaperiaatteitaan ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa ennen investointihankkeiden käynnistämistä sekä kunnioittamaan asiaankuuluvasti kuulemista ja korvauksia koskevia sääntöjä pakkolunastustapauksissa;

6.  palauttaa erityisesti mieliin, että alkuperäisväestöille on myönnetty kansainvälisessä oikeudessa erityisiä, maaoikeuksia koskevia suojelun muotoja; korostaa, että YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaisesti maankäytön muutoksia ei saisi tehdä ilman asianomaisten paikallisyhteisöjen vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta; vaatii valtioita kehittämään tehokkaita mekanismeja estääkseen ja hyvittääkseen kaikenlaiset toimet, joiden tavoitteena tai seurauksena on, että alkuperäiskansoilta riistetään niiden maat, alueet tai luonnonvarat;

7.  on huolestunut siitä, että useista Tansaniaan tehdyistä investoinneista ei ole saatavilla tarkkoja tietoja ja niitä ympäröi salamyhkäisyys; pyytää komissiota rohkaisemaan viranomaisia, jotta nämä varmistaisivat, että maakaupat tehdään julkisesti ja avoimesti ja ne mukautetaan vaeltavien karjankasvattajien ja paimentolaisten tarpeisiin;

8.  pyytää erityisesti komissiota olemaan aktiivisesti yhteydessä Tansanian viranomaisiin, jotta niitä kannustettaisiin voimakkaasti tunnustamaan maasaiden oikeudet oikeudellisesti sitovalla ja kodifioidulla tavalla siten, että säädöksessä viitataan erityisesti heidän esi-isiensä maihin ja siten varmistetaan tarvittava oikeudellinen suoja tulevien kiistojen estämiseksi;

9.  painottaa, että maaseutuyhteisöjen maanhallinnan varmistaminen on välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa EU:ta vahvistamaan kehitysmaiden tuomioistuinten valmiuksia panna omistusoikeutta koskeva lainsäädäntö täytäntöön tehokkaasti ja ratkaista maakiistoja osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeuslaitosta ja oikeusvaltioperiaatetta;

10.  muistuttaa, että laajamittaiset hankkeet aiheuttavat usein vakavaa vahinkoa luonnonympäristölle, sillä niiden yhteydessä raivataan metsiä, luonnon monimuotoisuutta katoaa ja vesistöjä saastuu;

11.  pyytää komissiota varmistamaan, että sen maapolitiikkasuuntaviivat mukautetaan maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskeviin vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, ja korostamaan entisestään niiden merkitystä sen kehitysyhteistyöohjelmissa, kauppa- ja investointipolitiikassa sekä osallistumisessa monenvälisiin rahoituslaitoksiin;

12.  toteaa jälleen, että EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin olisi sisällytettävä ihmisoikeudet ja maananastuksen kieltävät säännöt ja että tämä pätee myös yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP);

13.  korostaa, että EU:n yritysten ja rahoituslaitosten Tansaniassa toteuttamassa, laajamittaisiin maatalouden liiketoimintainvestointeihin ja maahankintoihin liittyvässä toiminnassa tarvitaan täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, ja vaatii kehittämään vahvan ja tehokkaan EU:n mekanismin tällaisen toiminnan valvomiseksi;

14.  pyytää komissiota antamaan parlamentille kertomuksen maanhallintaan liittyvistä kehitysohjelmien ja EU:n talousarvion menoista, jotta voidaan varmistaa, että näissä ohjelmissa edistetään ihmisoikeuksia ja puututaan maananastukseen liittyviin haasteisiin;

15.  korostaa, että maapolitiikkaa koskevissa prosesseissa on käytännössä tunnustettava paikallisten ja yhteisöpohjaisten maanhallintainstituutioiden ja ‑rakenteiden rooli valtion vastaavien instituutioiden ja rakenteiden rinnalla;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Afrikan unionille sekä Tansanian hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murhasta ja Venäjän demokratian tilasta (2015/2592(RSP))

P8_TA(2015)0074 RC-B8-0239/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat mietintönsä ja päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sergei Magnitskin tapauksessa osallisia Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(1), 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteesta Venäjällä(2), 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja Bolotnajan aukion tapahtumissa mukana olleiden mielenosoittajien tuomitsemisesta(3), 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman Memorial-kansalaisjärjestön (vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaja) lakkauttamisesta Venäjällä(4) ja 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja erityisesti Aleksei Navalnyin tapauksesta(5),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman Boris Nemtsovin murhasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 4. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman Nadija Savtšenkon pidätyksen jatkumisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 3. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman siitä, että EP:n jäsen Sandra Kalnietelta evättiin pääsy Venäjän federaation alueelle,

–  ottaa huomioon Venäjän federaation ihmisoikeusasiamiehen Vladimir Lukinin lausunnon 4. maaliskuuta 2014 pidetyistä mielenosoituksista Moskovassa ja lainvalvontaviranomaisten toteuttamista toimista,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2013 käydyt EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut,

–  ottaa huomioon kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kesken tehdyn voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja keskeytetyt neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  panee merkille, että Boris Nemtsov, joka oli Venäjän federaation entinen varapääministeri, Nižni Novgorodin entinen kuvernööri, huomattava Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän yhteiskunnan ja talouden uudistuksia kannattava toimija ja yksi Venäjän liberaalin ja demokraattisen opposition johtajista, murhattiin Kremlin lähellä kaksi päivää ennen hänen valmistelemaansa mielenosoitusta, joka oli määrä järjestää 1. maaliskuuta 2015 ja jolla oli tarkoitus osoittaa mieltä talouskriisin vaikutuksia ja Ukrainan konfliktia vastaan;

B.  toteaa, että murhaansa edeltäneinä viikkona Boris Nemtsov tutki Venäjän osuutta Donbassin konfliktiin ja aikoi julkaista asiaa koskevan raportin; panee merkille, että Boris Nemtsovin murhasta on pidätetty viisi miestä mutta ei ole selvää, ampuiko kuolettavat laukaukset joku pidätetyistä; toteaa, että Venäjän viranomaiset eivät päästäneet joitakin Euroopan parlamentin jäseniä ja joitakin kansallisia valtuuskuntia Venäjän federaatioon, mikä esti heidän osallistumisensa Boris Nemtsovin hautajaisiin;

C.  toteaa, että Boris Nemtsov oli nykyaikaisen, hyvinvoivan, demokraattisen ja maailmalle avoimen Venäjän federaation vankka kannattaja;

D.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) täysjäsenenä sekä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen allekirjoittajamaana sitoutunut noudattamaan demokratian, oikeusvaltion sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen yleismaailmallisia periaatteita;

E.  ottaa huomioon, että Venäjän ihmisoikeustilanne on viime vuosina heikentynyt ja Venäjän viranomaiset ovat hyväksyneet joukon lakeja, joissa on tulkinnanvaraisia säännöksiä ja joilla opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden toimintaa rajoitetaan entisestään sekä estetään ilmaisun- ja kokoontumisvapauden toteutuminen; toteaa, että oikeusministeriö on käyttänyt tuoretta toimivaltaansa ja luokitellut 42 ryhmää, mukaan lukien maan asiantuntevimmat ja arvovaltaisimmat ihmisoikeusjärjestöt, ulkomaisiksi agenteiksi ja pyrkinyt byrokratian varjolla lakkauttamaan useiden muiden ryhmien toiminnan; ottaa huomioon, että duuma otti tammikuussa 2015 ensiaskeleen kohti sellaisen uuden lain hyväksymistä, jolla kiellettäisiin ”ei-toivottujen” ulkomaisten järjestöjen toiminta;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti on useaan otteeseen tuonut julki huolestuneisuutensa Venäjän demokratian tilasta, oikeusvaltion ylläpitämisen systemaattisesta epäonnistumisesta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta; ottaa huomioon, että Venäjällä ei kunnioiteta oikeusvaltiota, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin normeja, asianmukaisia oikeusmenettelyjä eikä oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ottaa huomioon, että viimeisimmät presidentin ja duuman vaalit eivät täyttäneet Etyjin normeja;

G.  toteaa, että monet viime vuosien oikeudenkäynnit ja oikeusmenettelyt ja esimerkiksi Navalnyin, Magnitskin, Hodorkovskin ja Politkovskajan tapaukset ovat asettaneet kyseenalaisiksi Venäjän federaation oikeudellisten elinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden; katsoo, että nämä suurta julkisuutta saaneet tapaukset ovat vain Venäjän ulkopuolella tunnetuimmat tapaukset ja osoittavat, että Venäjän valtio on epäonnistunut kautta linjan oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa ja kansalaistensa oikeudenmukaisessa kohtelussa;

H.  katsoo, että tarvitaan entistä enemmän johdonmukaista, vakaata ja kokonaisvaltaista unionin Venäjän-politiikkaa, jota kaikki jäsenvaltiot kannattavat ja jossa tuen ja avun antamiseen liittyy tiukkaa ja oikeudenmukaista kritiikkiä sellaisten yleisten arvojen pohjalta, joita sekä EU että Venäjä ovat sopineet noudattavansa;

I.  ottaa huomioon, että unioni on toistuvasti tarjonnut Venäjälle modernisaatiokumppanuuden kautta apua ja asiantuntemusta oikeusvaltion vahvistamiseen, kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen ja koko taloudellisen potentiaalin hyödyntämiseen;

J.  toteaa, että 19. helmikuuta 2015 venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi tuomittiin 15 päivän vankeuteen hänen jaettuaan tulevaa mielenosoitusta koskevia lehtisiä; toteaa, että 30. joulukuuta 2014 tuomioistuin tuomitsi hänet kolmen ja puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja hänen veljensä Oleg Navalnyin kolmen ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen;

K.  toteaa, että moskovalainen tuomioistuin hylkäsi 4. maaliskuuta 2015 Nadija Savtšenkon esittämän toisen valituksen siitä, että Venäjän federaatio oli laittomasti pidättänyt hänet; toteaa, että valituksen yhteydessä viitattiin Nadija Savtšenkon koskemattomuuteen Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) jäsenenä; toteaa, että 4. maaliskuuta 2015 Savtšenko tuli olleeksi nälkälakossa 82 päivän ajan ja näin pitkän ajan jälkeen häntä uhkaa terveyden pysyvä vahingoittuminen tai kuolema;

L.  toteaa, että on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun Venäjän turvallisuuspalvelu sieppasi Viron alueella virolaisen poliisin Eston Kohverin rikkoen kansainvälistä oikeutta; toteaa, että Kohver on edelleen laittomasti pidätettynä Lefortovon vankilassa Moskovassa; toteaa, ettei hän saa riittävää oikeusapua, häneltä on evätty oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hänet on määrätty perusteettomasti psykiatriseen tutkimukseen, jonka yksityiskohdat eivät ole tiedossa;

M.  toteaa, että eurooppalainen demokratiarahasto käsittelee venäläisten tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, ja rahastoa ja sen kumppaneita kehotetaan kehittämään uusia tiedotusvälineisiin liittyviä aloitteita;

N.  ottaa huomioon, että Venäjä pitää edelleen hallussaan sen Puolan hallituksen TU‑154‑lentokoneen hylkyä ja mustia laatikoita, jonka maahansyöksyssä lähellä Smolenskia huhtikuussa 2010 Puolan presidentti ja lukuisat Puolan poliittisten, sotilaallisten ja kulttuuripiirien merkkihenkilöt saivat surmansa; toteaa, että lukuisista pyynnöistä huolimatta Venäjän viranomaiset eivät ole suostuneet palauttamaan niitä Puolalle;

1.  tuomitsee jyrkästi Boris Nemtsovin murhan, joka on Venäjän lähihistorian merkittävin poliittinen murha; panee merkille, että Nemtsov ammuttiin kuoliaaksi Kremlin lähellä alueella, jolla on kameroita, poliiseja ja turvallisuuspalvelun edustajia;

2.  osoittaa kunnioituksensa Boris Nemtsoville, joka oli huomattava oppositiojohtaja, poliittisen Solidarnost-liikkeen perustaja ja johtaja, presidentti Vladimir Putinin sekä Ukrainan sodan johtava arvostelija ja joka omisti elämänsä demokraattisemmalle, hyvinvoivalle ja avoimelle Venäjälle sekä Venäjän ja sen naapurimaiden ja kumppanien välisille vahvoille kumppanuuksille; ilmaisee syvimmän osanottonsa Boris Nemtsovin perheelle, ystäville, opposition jäsenille sekä Venäjän kansalle; tuomitsee Venäjän johdon päätöksen estää jotakin EU:n diplomaatteja ja kansallisia valtuuskuntia osallistumasta hänen hautajaisiinsa, mikä esti EU yrityksen kunnioittaa yleismaailmallisia arvoja puolustavia urheita Venäjän kansalaisia;

3.  toteaa, että Nemtsovin surma kuuluu Venäjällä vuoden 1998 jälkeen poliittisista syistä tapahtuneiden ja ratkaisematta jääneiden murhien ja epäilyttävien kuolemantapausten kasvavaan joukkoon ja että muita surmattuja ovat tutkiva journalisti Anna Politkovskaja, Aleksandr Litvinenko, joka esitettyjen väitteiden mukaan myrkytettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, asianajaja Stanislav Markelov, toimittaja Anastasia Baburova, ihmisoikeusaktivisti Natalia Estemirova, asianajaja Sergei Magnitski ja nyt poliitikko Boris Nemtsov;

4.  panee merkille Venäjän viranomaisten ilmoituksen, jonka mukaan ne ovat pidättäneet viisi tšetšeenitaustaista epäiltyä;

5.  vaatii murhan riippumatonta kansainvälistä tutkintaa; katsoo, että puolueetonta ja oikeudenmukaista tutkintaa voitaisiin edistää välineillä, joita Etyjillä, Euroopan neuvostolla ja Yhdistyneillä kansakunnilla on käytettävissään;

6.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tulevan Venäjän-politiikkansa suunnittelussa huomioon, että Venäjän viranomaisten luoma poliittinen ilmapiiri tarjoaa hyvän kasvualustan tällaisille murhille, väkivallalle ja painostukselle; on huolissaan oppositio- ja ihmisoikeusaktivisteihin, vähemmistöihin ja naapurikansoihin kohdistuvan vihan ilmapiiristä, joka on vahvistunut Venäjällä viime vuosina ja jota valtion propaganda ja viralliset tiedotusvälineet lietsovat osana poliittista kulttuuria, joka irtautuu demokraattisista periaatteista;

7.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia lopettamaan naapureihinsa, länsimaihin ja omaan kansaansa kohdistamansa häpeällisen propagandan ja informaatiosodan; katsoo, että tällainen propaganda tekee Venäjästä tukahduttavien toimien, vihapuheen ja pelon valtakunnan, jossa nationalistinen euforia perustuu Krimin liittämiseen ja kiihtyvään sotaan Ukrainassa, jossa Krimin tataarien oikeuksia loukataan ja jossa Kreml lietsoo ja edistää vihaa ja taistelua kansainvälisen oikeuden vastaisella tavalla; tuomitsee uuden propagandasodan, joka kohdistuu demokraattisiin arvoihin ja perusarvoihin, joiden esitetään olevan vieraita Venäjän yhteiskunnalle; muistuttaa, että sekä Euroopan unioni että Venäjän federaatio ovat sitoutuneet yleisten demokraattisten arvojen ja perusoikeuksien suojeluun lukuisilla kansainvälisillä julistuksilla ja sopimuksilla; korostaa poliittisen opposition merkitystä, jotta voidaan varmistaa jatkuva keskustelu sekä näkemysten ja ajatusten vaihto politiikassa ja lainsäädäntömenettelyissä Venäjällä;

8.  kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan kaiken oppositiojohtajiin, kansalaisyhteiskunnan edustajiin ja riippumattomiin tiedotusvälineisiin kohdistuvan painostuksen sekä kaikki näihin kohdistuvat sortotoimet samoin kuin poliittisen ja oikeudellisen uhkailun ja antamaan näille mahdollisuuden toimia vapaasti Venäjän perustuslain perusperiaatteita noudattaen;

9.  on erittäin huolissaan siitä, ettei Venäjä noudata kansainvälisiä lainmukaisia velvoitteitaan, jotka sille kuuluvat Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä, eikä se noudata perustavia ihmisoikeuksia eikä oikeusvaltioperiaatetta; katsoo, että Venäjän federaation on noudatettava velvoitteita, joihin se on itse sitoutunut; pitää valitettavana, että viimeaikaisen kehityksen perusteella Venäjä on siirtynyt vastakkaiseen suuntaan verrattuna toimivaan demokratiaan, johon kuuluu opposition kunnioittaminen, oikeusvaltionperiaatteen noudattaminen sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus;

10.  pitää hyvin valitettavana Venäjän viranomaisten haluttomuutta vastata arvosteluun, jota ulkomaiden agentteja koskevaan lakiin on kohdistettu sekä Venäjän federaatiosta että sen ulkopuolelta, sekä sitä, että viranomaiset ovat sen sijaan hyväksyneet lakiin muutoksia, jotka rajoittavat entisestään muiden kuin kaupallisten organisaatioiden toimintamahdollisuuksia ja jotka ovat luonteeltaan syrjiviä; kehottaa voimakkaasti Venäjää tarkistamaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, jotta maa voi täyttää ihmisoikeuksia ja demokraattisia vapauksia koskevat kansainväliset velvoitteensa;

11.  panee tyytyväisenä merkille korkeimman oikeuden 28. tammikuuta 2015 tekemän päätöksen hylätä oikeusministeriön tekemä kanne, jossa vaadittiin Venäjän Memorial-järjestön lakkauttamista ja väitettiin, että sen organisaatiossa oli tapahtunut rikkomuksia, ja kehottaa poistamaan ulkomaisten agenttien listalta muut sille kirjatut kansalaisjärjestöt;

12.  kehottaa Venäjän viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki tunnustetut poliittiset vangit;

13.  kehottaa Venäjän viranomaisia vapauttamaan pikaisesti Nadija Savtšenkon, joka siepattiin Ukrainan alueella ja jota pidetään laittomasti venäläisessä vankilassa, ja kehottaa kunnioittamaan hänen koskemattomuuttaan Ukrainan korkeimman neuvoston ja PACEn jäsenenä; korostaa, että Venäjä kantaa vastuun hänen erittäin heikosta terveydentilastaan; esittää syvän huolensa hänen terveydentilastaan ja kehottaa Venäjän oikeusviranomaisia noudattamaan humanitaarista oikeutta;

14.  tuomitsee virolaisen poliisin Eston Kohverin sieppauksen Viron alueelta ja kehottaa vapauttamaan hänet välittömästi ja mahdollistamaan hänen turvallisen paluunsa Viroon;

15.  katsoo, että Venäjä on edelleen merkittävä maailmanlaajuinen toimija ja että on unionin ja Venäjän strategisen edun mukaista pyrkiä nopeasti purkamaan tilanne ja palauttaa suhteet diplomatian ja välityksen kautta edellyttäen, että noudatetaan kansainvälistä oikeutta ja Etyj-sitoumuksia;

16.  ilmaisee tukensa Venäjän demokraattisille voimille, jotka ovat sitoutuneet avoimeen yhteiskuntaan sekä uudistuksiin;

17.  kehottaa neuvostoa laatimaan yhtenäisen Venäjän-politiikan, jonka yhteydessä EU:n 28 jäsenvaltiota ja EU:n toimielimet sitoutuvat pitämään kiinni vahvasta yhteisestä linjasta, joka koskee ihmisoikeuksien asemaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa sekä tarvetta saada ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suitsiminen loppumaan Venäjällä; katsoo, että tällä unionin strategialla olisi pyrittävä saamaan Venäjä täysin kunnioittamaan Etyjin periaatteita ja motivoimaan sen johto siirtämään Venäjä pois poliittisesta ja taloudellisesta eristäytyneisyydestä, johon maa on itsensä ajanut;

18.  kehottaa EUH:n ja komission tukemaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään entistä tehokkaamman ohjelman Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi Venäjällä ja miehitetyllä Krimillä ja kehottaa etsimään ja kehittämään uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön sen kanssa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion arvojen edistämiseksi; kehottaa EU:ta ottamaan huomioon EU:n rahoitusvälineiden meneillään olevan ohjelmasuunnitteluvaiheen ja lisäämään EU:n taloudellista apua Venäjän kansalaisyhteiskunnalle demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla sekä varoja kansalaisjärjestöille ja paikallisviranomaisille sekä sisällyttämään kumppanuusvälineeseen EU:n ja Venäjän välisen kansalaisyhteiskuntaa käsittelevän foorumin, jotta varmistetaan kestävä ja uskottava pitkäaikainen tuki;

19.  toistaa aiemmissa päätöslauselmissa esittämänsä huolen siitä, etteivät Venäjän viranomaiset ole tehneet yhteistyötä riippumattomien ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa alasammutun MH17:n yhteydessä; korostaa painokkaasti, ettei Minskin sopimuksen yhteydessä sovittua armahdusmenettelyä voida soveltaa tämän rikoksen tekijöihin, joten heillä ei ole oikeutta minkäänlaiseen armahdukseen;

20.  kehottaa Venäjän viranomaisia palauttamaan viipymättä Puolan hallituksen Tu‑154‑lentokoneen hylyn ja kaikki sen mustat laatikot Puolalle; korostaa, että Venäjän oikeuslaitoksen suuri riippuvuus viranomaisista heikentää tutkinnan riippumattomuutta ja rehellisyyttä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 13. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0284. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0253. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0039. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0006.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille (2014/2219(INI))

P8_TA(2015)0075 A8-0039/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12094/14),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan poliittista vastuuta koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Federica Mogherinin 6. lokakuuta 2014 ulkoasiainvaliokunnan kuulemistilaisuudessa antamat sitoumukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0039/2015),

Muuttunut poliittinen ja turvallisuusympäristö

1.  kiinnittää huomiota dramaattisesti kärjistyneeseen turvallisuusympäristöön EU:n välittömässä naapurustossa ja lähialueilla, joilla kansainväliseen oikeuteen perustunut järjestys ja Euroopan vakaus ja turvallisuus ovat näin vakavasti uhattuina ensimmäistä kertaa sitten Euroopan yhdentymisen alkamisen; kiinnittää huomiota meneillään olevaan maailmanlaajuisen poliittisen järjestelmän muuttumiseen;

2.  on huolissaan siitä, että myös sisäisen kriisinsä vuoksi EU ei ole toistaiseksi kyennyt käyttämään koko potentiaaliaan kansainvälisen poliittisen ja turvallisuusympäristön muotoilemiseksi ja että EU:n politiikan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden puute ja taloudelliset rajoitteet asettavat lisäesteitä Euroopan vaikutusvallalle maailmassa ja sen valmiuksille toimia alueellisena ja globaalina turvallisuuden tarjoajana, joka antaa panoksensa konfliktien torjuntaan ja kriisinhallintaan;

3.  katsoo, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaiset tehtävät ovat

EU uskottavana toimijana

4.  katsoo, että kunnianhimoisen ja tuloksellisen EU:n ulkopolitiikan on perustuttava yhteiseen näkemykseen Euroopan keskeisistä eduista, arvoista ja tavoitteista ulkosuhteissa ja yhteiseen käsitykseen koko EU:ta uhkaavista vaaroista; panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan lupauksen aloittaa Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2013 antamien valtuuksien perusteella ensisijaisena asiana EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategisen pohdinnan, jossa pitäisi olla mukana laaja kirjo sidosryhmiä, mukaan lukien jäsenvaltiot, EU:n toimielimet ja eurooppalainen yleisö; korostaa, että tämän pohdinnan olisi johdettava uuteen Euroopan turvallisuusstrategiaan, jossa otetaan huomioon viimeaikaiset geopoliittiset muutokset, uusiin uhkiin ja haasteisiin vastaamiseksi;

5.  korostaa jäsenvaltioiden velvollisuutta tukea Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä, johon ne sitoutuivat ratifioidessaan SEU-sopimuksen;

6.  korostaa, että on yhdistettävä EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittiset, taloudelliset, rahoitus- ja puolustusvoimavarat ja vahvistettava niitä, jotta voidaan maksimoida EU:n vaikutusvalta maailmassa, saavuttaa synergiaetuja ja varmistaa rauha ja vakaus Euroopassa ja sen naapurustossa; painottaa, että jäsenvaltioiden paremmalla ulko- ja turvallisuuspoliittisella yhteistyöllä saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä;

7.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkoista rahoitusapua on kohdistettava uudelleen ja käytettävä tehokkaammin yhteisesti sovittujen strategisten painopisteiden mukaisesti; kehottaa unionia toteuttamaan lisää toimia, jotta EU:n avustustoiminnan näkyvyyttä, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta voitaisiin lisätä; katsoo, että kaikkien EU:n tuen alojen, olipa kyse kehitysavusta, hätä- tai humanitaarisesta avusta, olisi oltava koordinoituja ja johdonmukaisia; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita varmistamaan rahoitusavun tehokas valvonta tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; viittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksiin, joissa on osoitettu aiemmin ilmenneitä ongelmia; korostaa, että olisi lisättävä taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen tukemiseen paikan päällä; vaatii nopeampia ja vähemmän byrokraattisia menettelyjä hankkeiden hyväksyntään;

8.  kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamaa keinovalikoimaa, jotta voidaan siirtyä tähän asti lähinnä reaktiivisesta lähestymistavasta yhteisiin arvoihin perustuvaan ja yhteisten eurooppalaisten etujen mukaisesti toteutettavaan proaktiiviseen, johdonmukaiseen ja strategiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

9.  katsoo, että neuvoston ja komission on varmistettava seuraavien toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus ja yhtenäisyys jäsenvaltioiden aktiivisen yhteistyön avulla:

10.  panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että työskentely uudessa komissiossa on järjestetty projektiryhmittäin, joten korkea edustaja / varapuheenjohtaja pystyy koordinoimaan kaikkea merkityksellistä komission toimintaa, jolla on ulkopoliittinen ulottuvuus; tukee korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa hänen pyrkimyksissään toimia täysivaltaisesti tehtävässään komission varapuheenjohtajana; kannustaa häntä samanaikaisesti hyödyntämään rooliaan ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana tuomalla neuvostoon aloitteita, joilla edistetään yhteistä proaktiivista politiikkaa pienintä yhteistä nimittäjää pidemmälle koko YUTP:n ja EU:n ulkopolitiikan keinovalikoimaa käyttäen;

11.  toistaa, että EUH:n sisäiset rakenteet on uudistettava niin, että se voi avustaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kaikissa hänen tehtävissään, antaa hänelle mahdollisuudet edetä strategisessa suunnittelussa ja koordinoida poliittisia prosesseja neuvostossa ja komissiossa; korostaa, että EUH:n korkeimman johdon rakennetta on rationalisoitava ja sen päätöksentekomenettelyjä on nopeutettava ja yksinkertaistettava; toistaa kehotuksensa, että EU:n erityisedustajat on integroitava tiiviimmin EUH:n alaisuuteen, myös siirtämällä näiden budjetit YUTP:n toimintabudjetista EUH:n budjettiin; toivoo tämän osalta poliittista ja kustannustehokasta arviointia erityisedustajien asemasta;

12.  toistaa kehotuksensa lisätä yhteistyötä ja koordinointia EU:n eritasoisten seuranta- ja kriisivalmiuksien välillä; kehottaa lisäksi rationalisoimaan nykyisiä rakenteita tarpeettomien päällekkäisyyksien poistamiseksi myös yhdistämällä päällekkäisiä valmiuksia; katsoo, että seurantakeskuksilla on oltava riittävät resurssit ja niissä työskentelevän henkilöstön kieliprofiiliin on sisällytettävä merkittävimmillä kriisialueilla puhuttuja kieliä, joita ovat erityisesti venäjä ja arabia; kehottaa lisäämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa EU:n tason seurantakeskusten ja jäsenvaltioiden vastaavien yksiköiden kesken;

13.  kehottaa uudenaikaistamaan EU:n edustustojen verkostoa, jotta se vastaisi EU:n ulkopolitiikan tarpeita 2000-luvulla, esimerkiksi mukauttamalla henkilöstön määrää ja asiantuntemusta; katsoo esimerkiksi, että kaikissa edustustoissa, jotka sijaitsevat konfliktialueilla ja erityisesti sellaisissa valtioissa, joissa on meneillään yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan operaatio, olisi oltava turvallisuus- ja puolustusalan asiantuntija; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa vahvistamaan edustuston päällikön johtajuutta kaikkeen henkilöstöön nähden riippumatta siitä, mistä toimielimestä he ovat lähtöisin, sekä yksinkertaistamaan edustustojen hallintobudjetteja niin, että rahoituslähteitä on vain yksi; vaatii, että raportointisuhteet selkeytetään; pitää valitettavana, että synergia- ja mittakaavaetuja, joita saavutetaan tiivistämällä yhteistyötä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja EU:n edustustojen välillä, ei vielä ole hyödynnetty täysimääräisesti; korostaa, että on noudatettava tasapuolisuutta jäsenvaltioiden lähettämän henkilöstön ja EU:n virkamiesten välillä EUH:n perustamisesta 26. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen mukaisesti, ja panee merkille, että erityisesti korkeimpien virkojen, kuten edustuston päällikön viran, osalta tätä tasapuolisuutta ei tällä hetkellä noudateta;

14.  on huolissaan EU:n rahoitussäännösten joustamattomuudesta, joka usein johtaa viivästyksiin EU-rahoituksen toimintamaksuissa ja rajoittaa entisestään EU:n kykyä vastata kriiseihin; korostaa, että määrärahat on saatava maksuun nopeammin, ja painottaa samalla tehokkaan valvonnan tarvetta petosten ja väärinkäytösten välttämiseksi; pyytää komissiota laatimaan vuoden 2015 aikana ehdotuksen asiaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi muun muassa sallimalla tällä hetkellä humanitaarisessa avussa käytössä olevan nopeutetun menettelyn käyttämisen kriisinhallinnassa varmistaen samalla, että toimintaan liittyvät menot vastaavat EU:n pitkän ajanjakson strategisia tavoitteita; on hyvin huolestunut maksumäärärahojen vajeesta, joka koskee EU:n kahta merkittävää kriisinhallinnan ja konfliktien torjunnan budjettilähdettä, nimittäin YUTP:n määrärahoja ja vakautta ja rauhaa edistävää välinettä; on täysin vakuuttunut siitä, että nykyinen itäisen ja eteläisen Euroopan turvallisuusympäristö edellyttää synergiaetuja ja lisäinvestointeja merkittävien leikkausten sijaan;

15.  muistuttaa, että unionin toiminnan näkyvyyttä on vahvistettava sekä strategiseen suunnitteluun ja monenvälisiin foorumeihin että varsinaiseen toimintaan liittyen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden tai kaikkien muiden operaatioiden välityksellä, joihin sisältyy ulkosuhteita koskeva ulottuvuus;

16.  muistuttaa, että EU:lla on SEU:n 21 artiklan nojalla velvoite varmistaa, että sen ulkoiset toimet suunnitellaan ja pannaan täytäntöön demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vahvistamiseksi ja tukemiseksi ja että tämä on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa raportoimaan säännöllisesti 21 artiklan noudattamisesta sekä tutkimaan tapoja parantaa ulkopolitiikan johdonmukaisuutta erityisesti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden osalta; korostaa, että 21 artiklan mukaisien velvoitteiden noudattamista koskevaa ulkopolitiikan seurantaa on toteutettava yhdenmukaisemmin ja tiukemmin; painottaa tarvetta velvoittaa kumppanit niihin ihmisoikeuksia koskeviin sitoumuksiin, joita ne ovat tehneet EU:n kanssa tekemissään sopimuksissa, ja käyttää näissä sopimuksissa tarvittaessa ihmisoikeuksia koskevia ehtolausekkeita;

17.  panee merkille demokratian tukemiseen ja vaalitarkkailuun liittyvän kansainvälisen avun lisääntyneen kysynnän; toteaa, että tämä on ala, jolla EU:lla voi olla vaikuttava asema demokraattisten menettelyjen tukemisessa; pyytää tämän vuoksi maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon johdonmukaista seurantaa ja tukea poliittisten puolueiden valmiuksien kehittämiseen;

18.  korostaa Naton jäsenilleen takaaman kollektiivisen puolustuksen elintärkeätä merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita kiireesti tehostamaan valmiuksiaan osallistua alueelliseen puolustukseen, antamaan enemmän varoja ja ottamaan voimavarojen yhdistämis- ja yhteiskäyttömenetelmä vakavasti tekemällä tiiviimpää yhteistyötä synergiaetujen saavuttamiseksi; korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on oltava samantasoinen turvallisuus SEU:n 42 artiklan 7 kohdan mukaisesti; korostaa, että uskottavan EU:n ulkopolitiikan on tukeuduttava jäsenvaltioiden riittäviin puolustusvoimavaroihin sekä tehokkaaseen yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP); katsoo, että YTPP on merkittävä osa Euroopan puolustusta ja turvallisuutta ja tukee monin tavoin niitä, esimerkiksi edistämällä Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan (EDTIB) käyttöönottoa ja yhteistyötä puolustusvalmiuksien kehittämisen alalla sekä toteuttamalla välittömiä toimia kriisialueilla siviilioperaatioiden ja sotilaallisten operaatioiden muodossa; painottaa tämän vuoksi, että YTPP:tä olisi syvennettävä entisestään yhteistyössä Naton kanssa; muistuttaa, että Euroopan unioni on yksi Naton kumppaneista ja että niiden strategioiden olisi täydennettävä toisiaan; korostaa, että YK:n, Naton, Afrikan unionin ja Etyjin kaltaisten kumppanien kanssa tehtävällä turvallisuus- ja puolustusyhteistyöllä on EU:lle suuri merkitys; panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan lupauksen osallistua aktiivisesti puolustusasioihin, myös johtamalla kokouksia ulkoasiainneuvostossa sen kokoontuessa puolustusministerien neuvostona;

19.  tukee meneillään olevaa kriisinhallintarakenteiden uudelleentarkastelua EUH:n sisällä; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tehostamaan huomattavasti nykyisiä rakenteita, jotta niillä voidaan vastata nopeammin ja tarkoituksenmukaisemmin uusiin kriiseihin, muun muassa vähentämällä rinnakkaisten rakenteiden määrää; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa säilyttämään kriisinhallinnan ja konfliktien torjunnan siviililähestymistavan erillisen luonteen ja vahvistamaan sitä;

20.  korostaa, että useiden Lissabonin sopimuksen määräysten, kuten SEU-sopimuksen 44 artiklan (jonka nojalla YTPP-tehtävän toteuttaminen voidaan antaa pienelle jäsenvaltioiden ryhmälle), 41 artiklan (käynnistysrahasto), 46 artiklan (pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja 42 artiklan 7 kohdan (keskinäinen avunantolauseke ) sekä SEUT-sopimuksen 222 artiklan (yhteisvastuulauseke ), koko potentiaalia ei ole vieläkään hyödynnetty; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aktiivisesti edistämään näitä välineitä ja niiden täytäntöönpanoa ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään niitä;

21.  suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusneuvoston kokouksen järjestämiseen joulukuussa 2013 ja kehottaa panemaan täytäntöön siinä tehdyt päätökset; odottaa kesäkuussa 2015 asiasta käytävää keskustelua; kehottaa tekemään tässä huippukokouksessa kunnianhimoisia päätöksiä, erityisesti

22.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioissa hiljattain toteutetut terrori-iskut osoittavat, että on yhä vaikeampaa erottaa toisistaan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä yhdistämään tehokkaammin ponnistelunsa näillä aloilla; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan turvallisuutta koskevan tiedustelutiedon jakamista hyödyntäen nykyisiä unionin tason koordinointivälineitä; vaatii vahvistamaan terrorismin vastaista yhteistyötä EU:n suhteissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa, myös turvallisuusalan koulutuksen ja valmiuksien kehittämisen, tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen jakamisen avulla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lujittamaan kaikin tavoin kansainvälistä yhteistyötä terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja korostaa, että YK:n on oltava keskeisessä osassa näissä ponnisteluissa;

23.  vaatii kehittämään teollisia ja teknologisia resursseja, joita tarvitaan tietoverkkojen turvallisuuden parantamiseksi, myös edistämällä tietoverkkojen turvallisuuteen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita; korostaa, että kyberpuolustus on otettava osaksi kaikkea ulkoista toimintaa ja YUTP:tä, ja kehottaa ryhtymään tiiviimpään yhteistyöhön kyberpuolustuksessa Naton kanssa tarkoituksena tietoverkkopelotteen perustaminen, jotta voidaan tehokkaasti kohdata ja ehkäistä verkkoympäristön kautta käynnistettyjä hyökkäyksiä; pyytää EU:n jäsenvaltioita, EUH:ta ja komissiota pohtimaan, kuinka merkityksellisen infrastruktuurin kestokykyä voidaan vahvistaa; panee tyytyväisenä merkille EU:n tietoverkkoturvallisuusstrategian; painottaa tarvetta lisätä merkittävästi jäsenvaltioiden kyberpuolustusvalmiuksia; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa vahvistamaan kyberpuolustuksen koordinointia jäsenvaltioiden kesken ja kehottaa jäsenvaltioita järjestämään puolustusvirastolle keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota päivittämään kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen, jotta estetään järjestelmien vienti niille, jotka pyrkivät vaarantamaan EU:n turvallisuuden ja kriittisen infrastruktuurin, ja estämään joukkoseurantateknologian viennin autoritaarisiin järjestelmiin; muistuttaa, että on tärkeää säilyttää tietoyhteiskunnan vapauksien suojelun ja turvallisuuden välinen tasapaino;

24.  toivoo uudistettua ja johdonmukaista EU:n maahanmuuttopolitiikkaa; korostaa, että on puututtava laittoman maahanmuuton perimmäisiin syihin vahvistamalla yhteistyötä muuttovirtojen kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa ja käyttämällä kaikkia toimintapolitiikan ja avun välineitä, mukaan lukien kauppa- ja kehityspolitiikka, humanitaarinen apu, konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta, minkä lisäksi on tarpeen vahvistaa laillisen maahanmuuton reittejä; toistaa kehotuksensa tehostaa humanitaarista apua maille, joiden alueella on pakolaisia, ja vahvistaa alueellisia suojeluohjelmia, joita toteutetaan yhdessä YK:n pakolaisasian päävaltuutetun kanssa lähellä pakolaisten alkuperämaita; korostaa, että muuttoliikkeiden hallintaan liittyvät kysymykset olisi otettava osaksi kaikkea EU:n ulkoista toimintaa ja niiden pitäisi olla keskeinen painopiste EU:n yhteistyössä itäisten ja eteläisten naapurimaiden kanssa; korostaa, että on estettävä ihmishenkien menetykset EU:n rajoilla;

25.  korostaa, että energiaa käytetään yhä enemmän ulkopoliittisena välineenä, ja muistuttaa, että Euroopan yhdentyminen lähti liikkeelle juuri energia-alan yhteistyöstä; korostaa, että on välttämätöntä perustaa Euroopan energiaunioni, jolla pyrittäisiin parantamaan ulkopolitiikan ja energiapolitiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta; korostaa, että energian toimitusvarmuuden pitäisi olla osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa EU:n ulkoisessa toiminnassa ja että energiapolitiikan on oltava linjassa unionin muiden ensisijaisten politiikanalojen kanssa, mukaan lukien turvallisuus-, ulko-, naapuruus-, kauppa- sekä kehityspolitiikka samoin kuin ihmisoikeuksien puolustamiseen liittyvät EU:n politiikat; painottaa tämän osalta tarvetta vähentää merkittävästi riippuvuutta Venäjästä ja löytää vaihtoehtoisia energialähteitä; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sekä komissiota seuraamaan ja tarkastelemaan EU:n ulkopuolisten toimijoiden, erityisesti kolmansien maiden valtionyhtiöiden, kansallisten pankkien tai valtiollisten rahastojen infrastruktuurien valvontaa näiden päästessä EU:n energiamarkkinoille tai haitatessa monipuolistamista, myös ydinalalla; painottaa, että muihinkin kuin EU:n energiayhtiöihin on sovellettava EU:n energiamarkkinoilla sovellettavia kilpailusääntöjä;

26.  panee tyytyväisenä merkille energiaunionista vastaavan varapuheenjohtajan tehtävän perustamisen sekä komission tiedonannon Euroopan energiavarmuusstrategiasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä, jotta strategiassa luetellut lyhyen ja pitkän aikavälin toimet voidaan toteuttaa; korostaa, että on vahvistettava EU:n ulkopolitiikan ja muiden ulkoisen ulottuvuuden omaavien toimintapolitiikkojen, kuten energiapolitiikan, välistä johdonmukaisuutta, ja odottaa komission uuden projektiryhmiin perustuvan rakenteen tuovan tuloksia tässä asiassa; kehottaa toteuttamaan lisää toimia energiavarmuuden tavoitteiden sovittamiseksi yhteen muiden EU:n tavoitteiden kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehittämään strategisia painopisteitä yleisiin ulkopoliittisiin tavoitteisiin kirjatulle ulkoiselle energiapolitiikalle ja hyödyntämään järjestelmällisemmin ulkopolitiikan keinoja energiaturvallisuuden alalla;

27.  katsoo, että olisi otettava käyttöön solidaarisuusmekanismi, jotta voidaan vastata mahdollisiin energiatoimitusten keskeytyksiin; katsoo, että olisi kehitettävä pidemmälle yhteen kytkettyä energia-alan infrastruktuuria ja että kaikki EU:n alueet olisi yhdistettävä koko EU:n kattavaan energiaverkkoon; korostaa, että ponnisteluja EU:n energiahuollon monipuolistamiseksi olisi vauhditettava, jotta voidaan vahvistaa EU:n energiaomavaraisuutta; katsoo, että uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämisestä on suurta hyötyä EU:n ulkoisten toimien uskottavuuden vahvistamisessa; muistuttaa, että ratkaisevassa asemassa ovat hyvin toimivat energian sisämarkkinat ja että EU:n yhteinen etu on varmistaa, että kansainväliset energiamarkkinat olisivat vakaat ja avoimet ja että ne nojaisivat kansainvälisiin sääntöihin; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen muiden varojen kuin energiavarojen toimitusvarmuuden vahvistamista koskevasta kattavasta strategiasta;

28.  panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan Federica Mogherinin yhteistyötä korostavan suhtautumisen parlamenttiin ja katsoo että tarkoituksena on vahvistaa hänen vastuuvelvollisuuttaan parlamentille; muistuttaa, että parlamenttia ja erityisesti sen ulkoasiainvaliokuntaa on kuultava järjestelmällisesti ja ennakoivasti ennen ulkopolitiikan strategioiden ja YTPP-toimeksiantojen hyväksymistä; pyytää neuvostoa saattamaan parlamentin kanssa päätökseen neuvottelut parlamentin mahdollisuutta tutustua neuvoston arkaluonteisiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietoihin koskevan vuoden 2002 toimielinten välisen sopimuksen korvaamisesta; on sitoutunut tehostamaan yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa, mukaan lukien yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa parlamenttien välisessä kokouksessa ja unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssissa, resurssien valvontaan valmistautumisen parantamiseksi;

Euroopan poliittisen ja oikeusjärjestyksen säilyttäminen ja vahvistaminen

29.  korostaa, että on lujitettava Euroopan unionia ja vahvistettava sen integraatiokykyä, joka on yksi Kööpenhaminan kriteereistä; muistuttaa, että vuonna 2003 annetun Thessalonikin julkilausuman mukaisesti kaikilla ehdokasmailla ja muilla mahdollisilla jäsenehdokkailla on mahdollisuus unionin jäsenyyteen, jos ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, ja kannattaa jäsenyysneuvottelujen jatkamista; tukee tässä yhteydessä komission toimintamallia, jossa keskitytään jo laajentumisprosessin aikaisessa vaiheessa keskeisiin uudistuksiin oikeusvaltion, julkishallinnon ja talouden hallinnan alalla; muistuttaa, että jokaista valtiota arvioidaan sen omien ansioiden perusteella, ja katsoo, että kun ehdokasmaa on EU:n mielestä saavuttanut tyydyttävän yhdenmukaisuuden unionin säännöstön kanssa, liittymisneuvottelut on käynnistettävä tai niitä on jatkettava, koska tällä on ratkaiseva merkitys koko EU:n uskottavuuden säilyttämisen kannalta; painottaa, että ehdokasmaiden kanssa on tehtävä yhteistyötä ulkopolitiikan alalla, ja korostaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan noudattamisen merkitystä ehdokasmaissa;

30.  katsoo, että tarvitaan kokonaisvaltaista poliittista strategiaa, jolla palautetaan kansainvälisen oikeuden mukainen Euroopan poliittinen järjestys, joka vahvistettiin vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjassa ja joka velvoittaa kaikkia Euroopan valtioita, myös Venäjää; korostaa, että tämä järjestys perustuu ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja perusvapauksien, valtioiden suvereniteetin, itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseen sekä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen; katsoo, että rakentavan vuoropuhelun kehittäminen Venäjän ja muiden EU:n naapurialueen valtioiden kanssa tämän järjestyksen vahvistamiseksi tarvittavasta yhteistyöstä on Euroopan rauhan ja vakauden merkittävä perusta, edellyttäen, että Venäjä kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja noudattaa sitoumuksiaan Georgian, Moldovan ja Ukrainan osalta sekä vetäytyy Krimiltä;

31.  katsoo, että EU:n suhteissa sen itäisiin naapureihin tarvitaan uutta lähestymistapaa, joka perustuu ansioihin, eriyttämiseen sekä enemmän enemmällä -periaatteeseen; katsoo, että niiden maiden tukemisen, jotka haluavat lähentyä unionia, pitää olla EU:n ulkopolitiikan tärkeimpiä painopisteitä ja että merkittävä tapa hillitä Venäjän pyrkimyksiä sen naapurustossa on investoida näiden valtioiden itsenäisyyteen, riippumattomuuteen, taloudelliseen kehitykseen ja demokratisoitumisen jatkamiseen; on sitoutunut EU:n itäisten naapurien jäsenyysnäkymiin, ja muistuttaa, että SEU:n 49 artiklan mukaisesti ne, kuten kaikki muutkin Euroopan valtiot, voivat hakea Euroopan unionin jäsenyyttä, edellyttäen, että ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit ja noudattavat demokratian periaatteita, kunnioittavat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia ja varmistavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

32.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentti ja Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan parlamentit allekirjoittivat ja ratifioivat assosiaatiosopimukset, ja että ne pantiin väliaikaisesti täytäntöön; toteaa, että sopimuksiin kuuluu myös sopimus pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta, mikä on merkittävä askel näiden maiden yhdentymisessä Euroopan unionin kanssa; katsoo, että näiden maiden olisi käytettävä assosiaatioprosessia demokraattisen hallintotavan uudistamiseen, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen, julkishallinnon uudistamiseen ja taloudellisten ja rakenteellisten uudistusten toteuttamiseen merkittävänä edistysaskeleena niiden poliittisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa ja ympäristöpoliittisessa lähentymisessä unioniin; vaatii lisäämään huomattavasti EU:n poliittista, taloudellista ja teknistä apua näiden uudistusten tukemiseksi; korostaa kuitenkin, että käytettyihin varoihin on sovellettava tiukkaa ehdollisuutta ja on varmistettava, että niiden käytöstä tehdään selkoa ja saavutetaan merkittävää edistystä korruption kitkemisessä; panee tyytyväisenä merkille Ukrainassa lokakuussa ja Moldovassa joulukuussa 2014 kansainvälisten demokraattisten normien mukaisesti pidetyt vaalit ja niiden tulokset;

33.  kehottaa toimimaan tiiviissä yhteydessä niiden EU:n itäisten naapurien kanssa, jotka eivät ole vielä tehneet assosiaatiosopimusta EU:n kanssa tai jotka haluavat syventää ja vahvistaa suhteita eri puitteissa, myös edistämällä kahdenvälistä yhteistyötä yhteistä etua koskevilla aloilla; muistuttaa kuitenkin, että EU:n apu voi olla tehokasta ainoastaan, jos kumppanimaat, joiden on noudatettava kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ottavat itse siitä riittävästi vastuuta ja kunnioittavat eurooppalaisia arvoja;

34.  vaatii Venäjää kunnioittamaan sitoumuksiaan ja laillisia velvoitteitaan, mukaan lukien YK:n peruskirjaan, Pariisin peruskirjaan, Etykin Helsingin päätösasiakirjaan ja Budapestin muistioon sekä Venäjän ja Ukrainan väliseen ystävyys- yhteistyö- ja kumppanuussopimukseen kirjatut sitoumukset ja velvoitteet; tuomitsee jyrkästi Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisen, tuhansia sotilas- ja siviiliuhreja aiheuttaneen suoran sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan ja hybridisodankäynnin Ukrainaa vastaan sekä Krimin laittoman liittämisen Venäjään ja miehityksen sekä luonteeltaan vastaavat toimet Georgiaan kuuluvilla Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilla; painottaa ihmisoikeuksien, sananvapauden ja lehdistönvapauden hälyttävää heikkenemistä Krimin niemimaalla; kehottaa Venäjää rauhoittamaan tilannetta, vetämään joukkonsa pois Ukrainan alueelta ja palauttamaan Krimin Venäjään liittämistä edeltäneen tilanteen; panee tyytyväisenä merkille yritykset päästä kattavaan sopimukseen Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja kehottaa panemaan sopimuksen täytäntöön välittömästi ja täysimääräisesti; tuomitsee laittomina Donetskin ja Luhanskin alueilla 2. marraskuuta 2014 pidetyt presidentin- ja parlamenttivaalit;

35.  tukee EU:n määräämiä pakotteita, joilla vastattiin Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamaan hyökkäykseen, ja korostaa, että niiden laajuutta voidaan muuttaa ja ne voidaan peruuttaa erityisesti Minskin sopimusten noudattamisesta riippuen mutta että niitä voidaan myös tiukentaa, mikäli Venäjä ei noudata kansainvälisiä velvoitteitaan; kehottaa komissiota valvomaan niiden yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

36.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on osoitettava solidaarisuutta ja puhuttava yhdellä äänellä Venäjän kanssa; kehottaa myös ehdokasvaltioita saattamaan Venäjän-politiikkansa EU:n Venäjän-politiikan mukaiseksi; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehittämään ensisijaisena asiana EU:n yhteisen Venäjä-strategian, jolla pyritään varmistamaan Venäjän sitoutuminen Euroopan rauhaan ja vakauteen, naapurivaltioidensa itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden ehdoton kunnioittaminen mukaan luettuna; uskoo, että Venäjän ja EU:n kansainvälisen oikeuden ja muiden kansainvälisten velvoitteiden kunnioittamiseen perustuvat hyvät suhteet olisivat molempien edun mukaisia, ja toivoo, että Venäjä osoittaa olevansa avoin tällaiselle kehitykselle noudattamalla kansainvälistä oikeutta;

37.  korostaa, että tarvitaan johdonmukaista eurooppalaista lähestymistapaa suhteessa Venäjän EU:ssa ja sen ulkopuolella harjoittamiin vääristelykampanjoihin ja propagandatoimintaan; kehottaa EUH:ta ja komissiota esittämään toimintasuunnitelman konkreettisine toimenpiteineen Venäjän propagandan torjumiseksi; kehottaa toimimaan asiassa yhteistyössä Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen kanssa;

38.  vaatii EU:n johtoa ja jäsenvaltioita takaamaan yhä pahemmin syrjittyjen ja vainottujen ja kahden tulen välissä olevien kristittyjen ja muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien turvallisuuden ja vapauden; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tuleviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisällytetään tehokkaat seurantamekanismit uskonnollisten vähemmistöjen ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta laadittujen EU:n suuntaviivojen tehokas täytäntöönpano;

Turvallisuuden ja vakauden tukeminen EU:n eteläisellä naapurialueella

39.  korostaa, että on uudelleenarvioitava perusteellisesti EU:n politiikkaa suhteessa eteläiseen naapurialueeseen, mikä edellyttää, että sitä varten myönnetään riittävät talousarvioresurssit ja kehitetään ja pannaan täytäntöön kattava strategia, jossa kohdistetaan EU:n välineet ja resurssit toimivien ja osallistavien valtioiden rakentamisen tukemiseen, jotta valtiot voivat tarjota turvaa kansalaisilleen, edistää demokratiaa, torjua uskonnollisia ääriliikkeitä, kunnioittaa ihmisoikeuksia, suojella etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä ja vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta, mikä on keskeinen ennakkoedellytys investoinneille ja talouden kehitykselle; huomauttaa, että alueella on käyttämätöntä potentiaalia valtioiden rajat ylittävälle alueen sisäiselle kaupankäynnille; korostaa, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä kyseisten valtioiden viranomaisten kanssa muuttovirtojen hallitsemiseksi samalla ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen;

40.  painottaa, että apua ja tukea tarjotessaan EU:n on vahvistettava ehdollisuutta, sillä avustusohjelmat ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen voivat olla kestäviä vain, jos selkeät ehdot asetetaan korkeimmalla poliittisella tasolla;

41.  painottaa, että eteläistä naapurialuetta koskevan uudelleenarvioidun EU:n politiikan on perustuttava eriyttämiseen ja enemmällä enemmän -periaatteeseen, jonka mukaan EU:n olisi annettava lisää tukea niiden kumppanimaiden hallituksille, jotka ovat sitoutuneet edistämään konkreettisesti demokratisointia sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja toteaa, että näitä maita ovat esimerkiksi Tunisia, Jordania ja Marokko;

42.  pitää valitettavana EU:n ja Turkin suhteiden viimeaikaista heikkenemisestä ja vaatii vahvistamaan kumppanuutta edelleen yhteisten turvallisuus- ja humanitaaristen haasteiden ratkaisemiseksi eteläisellä Välimerellä; kehottaa Turkkia edelleen toteuttamaan uudistuksia, joissa noudatetaan kaikilta osin ihmisoikeusnormeja, kuten lehdistön vapautta, demokratiaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta;

43.  kehottaa EU:n johtoa kehittämään tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa ja yhdessä muiden suurvaltojen (esimerkiksi Venäjän ja Kiinan) kanssa strategian, jolla kannustetaan alueellisia toimijoita (mukaan lukien Turkki, Irak, Israel, Jordania, Egypti, Persianlahden yhteistyöneuvoston hallitukset, Iran, Arabiliitto ja kurdien aseelliset ryhmät) yhdistämään voimansa sijaissotien lopettamiseksi ja fundamentalisteille toimitettavan taloudellisen tuen pysäyttämiseksi ja kehittämään alueen rauhan ja vakauden turvaavan ratkaisun, jonka tavoitteena on erityisesti Syyrian ja Irakin sotien lopettaminen; korostaa, että on säilytettävä Libyan alueellinen koskemattomuus ja kansallinen yhtenäisyys, ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kannustamaan alueellisia toimijoita sitoutumaan entistä voimakkaammin rauhanvälitykseen ja konfliktin ratkaisemiseen koordinoimalla toimintaa tiiviisti YK:n kanssa; on tyytyväinen käynnissä oleviin E3+3-ryhmän ja Iranin välisiin neuvotteluihin ja toivoo, että ne johtavat keskinäisesti hyväksyttävään sopimukseen, jolla varmistetaan Iranin ydinohjelman yksinomaan rauhanomainen luonne ja joka tarjoaa mahdollisuuden Iranin täyteen integroitumiseen uudelleen kansainväliseen yhteisöön pitkällä aikavälillä; tukee kaikkien Lähi-idän rauhanprosessissa mukana olevien osapuolten osallistumista kattavan, rakentavan, molempien osapuolien kannalta elinkelpoisen ja kestävän ratkaisun löytämiseen Lähi-idän konfliktiin; korostaa, että vuoden 1967 rajoihin perustuvaa kahden valtion ratkaisua koskevien neuvottelujen umpikuja johtaa vain väkivallan ja verenvuodatuksen jatkumiseen;

44.  on tyytyväinen korkean edustajan / varapuheenjohtajan lausuntoon, joka koskee toimiston avaamista Irakin Kurdistanin Erbiliin, ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EUH:ta avaamaan tämän toimiston mahdollisimman pian; korostaa, että sen ansiosta EU voisi kerätä tietoja paikan päällä, parantaa yhteyksiään paikallisiin toimijoihin, varmistaa humanitaaristen ja sotilaallisten toimien paremman arvioinnin ja koordinoinnin ja parantaa unionin näkyvyyttä alueella;

45.  vaatii nimeämään erityisneuvonantajan, joka arvioi, mitä hyviä puolia olisi EU:n pysyvän diplomaattiedustuston avaamisella Iraniin;

46.  katsoo, että niin sanottuun Islamilaiseen valtioon liittyneiden ja siihen yhdistyneiden jihadististen terroristiryhmien rikollinen toiminta ja raakalaismainen väkivalta uhkaa merkittävästi koko laajempaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan aluetta (MENA), Eurooppaa ja mahdollisesti koko maailman rauhaa ja vakautta; tukee Islamilaisen valtion vastaista maailmanlaajuista liittoumaa ja sen sotilaallisia toimia Islamilaista valtiota vastaan; pitää EU:n jäsenvaltioiden panosta tässä toiminnassa tervetulleena ja kannustaa tiiviimpään ja tehokkaampaan maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ja vuoropuheluun yhteisen uhka-arvion tekemiseksi; vaatii tehostamaan päättäväistä maailmanlaajuista painostusta, jolla sääntelyn keinoin estetään jihadisteja saamasta käyttöönsä öljytuloja, ja ottamaan käyttöön maailmanlaajuisia pakotteita jihadistien hyväksi tehtävien rahoitustoimien estämiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että nämä jihadistiryhmittymät saavat rahoitusta myös eräiltä arabimailta, joita EU:n on kehotettava toimimaan nykyistä johdonmukaisemmin; kiinnittää huomiota, että jihadistiryhmiä on ehdottomasti estettävä käyttämästä internetiä rekrytointi- ja propagandatarkoituksiin; korostaa, että on tehostettava kansainvälistä ja EU:n sisäistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on estää ääriaineksia matkustamasta Syyriaan ja Irakiin ja liittymästä jihadistien taisteluun, muun muassa investoimalla kansallisen radikalisoitumisen ehkäisemistä ja radikalismista luopumista edistäviin ohjelmiin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään keinoja viedä Eurooppaan palaavat taistelijat oikeuteen kotimaisten rikosoikeusjärjestelmien puitteissa; muistuttaa, että tarvitaan tiiviimpää Turkin ja EU:n välistä yhteistyötä ja koordinointia;

47.  pyytää alueen valtioita pysymään sitoutuneina terrorismin vastaiseen sotaan ja pidättymään toimista, jotka voivat aiheuttaa niiden välille jännitteitä, kitkaa ja kriisejä tai ylimääräisiä ongelmia kansainvälisen yhteisön taistelussa ISIS:iä vastaan;

48.  tuomitsee Assadin hallinnon Syyrian kansalaisiin kohdistaman raakalaismaisen väkivallan ja vaatii lisäämään painostusta aidon poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi Syyriassa, muun muassa lisäämällä tukea Syyrian maltilliselle oppositiolle;

49.  korostaa, että monilla aloilla eteläistä naapurialuetta koskevassa unionin ulkopolitiikassa on myös otettava huomioon yhteys Afrikkaan; katsoo, että Afrikassa, erityisesti Sahelin ja Saharan alueella, vallitsee strateginen uhka, ja kehottaa unionia vastaamaan uhkaan asianmukaisesti, muun muassa talouskehitykseen, demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, koulutukseen ja turvallisuuteen liittyvillä toimilla; panee merkille Islamilaisen Maghrebin al-Qaidan eli AQIM:n, Länsi-Afrikan yhtenäisyyden ja jihadin liikkeen Mujaon sekä Mokhtar Belmokhtarin Masked Men Brigade -ryhmän yhteenliittymisestä syntyneen Al-Mourabitoun-järjestön ja Boko Haramin terroristien rikollisen toiminnan jatkuvan vahvistumisen; korostaa tarvetta panna täytäntöön Sahelin aluetta koskevan EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategian suositukset ja kehottaa komissiota laatimaan arvioinnin strategiasta;

50.  korostaa Jordanian ja Libanonin merkitystä vakaina kumppaneina Lähi-idässä; muistuttaa mieliin, että nämä kaksi maata joutuvat vastaanottamaan jatkuvasti kasvavan määrän pakolaisia, mikä aiheuttaa valtavia sosioekonomisia haasteita; kiittää naapurimaita niiden Syyrian ja Irakin pakolaisille jatkuvasti antamasta avusta; vaatii EU:n johtoa käynnistämään myös alueellisten voimatekijöiden tukemia maailmanlaajuisia toimia, joilla lisätään avokätisesti humanitaarista tukea Syyrian ja Irakin konfliktista ja Islamilaisen valtion väkivallasta kärsineille siviileille, erityisesti pakolaisten auttamiseksi ja suoran taloudellisen tuen antamiseksi pakolaisia vastaanottaneille alueen maille pakolaisten yhteiskuntaan sopeutumisen edistämiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi;

51.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä terrorismin torjumiseksi noudatetaan oikeusjärjestysperiaatetta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia;

Yhteistyöhön ja sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen vahvistaminen

52.  katsoo, että Yhdysvallat on EU:n keskeinen strateginen kumppani, ja kannustaa koordinoimaan tiiviimmin EU:n ulkopolitiikkaa tasa-arvoisesti Yhdysvaltojen kanssa kansainvälisen oikeuden tukemiseksi ja ajamaan yhteisiä toimintatapoja EU:n naapurustossa ja maailmanlaajuisesti ilmenevissä haasteissa; painottaa transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden strategista luonnetta, koska se saattaa mahdollistaa transatlanttisille kumppaneille maailmanlaajuisten työelämää, terveyttä, ympäristöä ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien asettamisen ja maailmanlaajuisen hallinnon vahvistamisen; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään neuvottelujen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja ottamaan kaikki sidosryhmät mukaan kaikkiin prosessin vaiheisiin; uskoo, että Latinalainen Amerikka on EU:n merkittävä kumppani ja että olisi kehitettävä erilaisia kolmen osapuolen transatlanttisen yhteistyön malleja;

53.  korostaa tarvetta osallistua strategiseen yhteistyöhön ja kumppanuuksiin eri maiden kanssa selkeää toimintaohjelmaa noudattaen sekä tarkistaa nykyiset strategiset kumppanuudet niiden politiikkojen vaikutuksen valossa;

54.  panee tyytyväisenä merkille Naton huippukokouksessa Walesissa syyskuussa 2014 annetut päätelmät ja vaatii niiden täytäntöönpanoa; uskoo, että EU:n ja Naton yhteistyötä on vahvistettava ja Naton älykkään puolustuksen ja EU:n voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön välillä tarvitaan tiiviimpää suunnittelua ja koordinointia, jotta vältetään päällekkäisyydet ja voidaan hyödyntää käytettävissä olevia niukkoja resursseja mahdollisimman tehokkaasti; muistuttaa, että on kunnioitettava niiden EU:n jäsenvaltioiden turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, jotka eivät ole Naton jäseniä;

55.  korostaa, että EU tarvitsee Yhdysvaltojen kanssa koordinoidun strategian siitä, miten jaetaan Venäjän, Kiinan, Intian ja muiden suurvaltojen kanssa vastuu rauhasta ja maailmanlaajuisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen vakaudesta; toteaa, että tämän strategian puitteissa on tärkeää parantaa suhteita sekä Aasian keskeisten valtioiden että ASEANin kaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa;

56.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtaja vahvistamaan EU:n Aasiaa ja erityisesti Kiinaa ja Intiaa koskevaa ulkopolitiikkaa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että Kiinan ja Intian kanssa järjestetään vuosittain kahdenväliset huippukokoukset ja että niistä saadaan todellisia tuloksia;

57.  painottaa, että rauha ja vakaus Aasian ja Tyynenmeren alueella, erityisesti Itä- ja Etelä-Kiinan meren alueilla, on EU:lle erittäin tärkeää; kehottaa kaikkia osapuolia alueella ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja tekemään keskenään yhteistyötä meren ja muiden luonnonvarojen hyödyntämiseksi; kannattaa aktiivisen konfliktien ehkäisyn ja rauhanomaisten konfliktinratkaisustrategioiden tukemiseen perustuvan EU:n politiikan kehittämistä ja edistämistä; katsoo, että EU:lle on paljon etua Itä-Aasian jatkuvasta kasvusta ja vauraudesta; korostaa tarvetta lujittaa EU:n talouskumppanuutta Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa osallistavalla tavalla, jotta säilytetään kestävä rauha, vakaus ja vauraus; on tyytyväinen rohkaiseviin parannuksiin Manner-Kiinan ja Taiwanin välisissä suhteissa kuuden viime vuoden aikana ja kehottaa kakkia osapuolia ryhtymään lisätoimiin niiden rauhanomaisen kehityksen tukemiseksi;

58.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EU:n jäsenvaltioita antamaan neuvotteluihin perustuvalle ydinaseiden riisumista ja aseiden valvontaa koskevalle politiikalle uuden ja voimakkaan sysäyksen; panee tyytyväisenä merkille YK:n ydinsulkusopimuksen uudelleentarkastelun merkittävänä askeleena kohti kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja vaatii jäsenvaltioita omaksumaan neuvotteluissa koordinoidun ja proaktiivisen kannan; suhtautuu myönteisesti asekauppasopimuksen voimaantuloon ja kehottaa panemaan sen täytäntöön tehokkaasti ja kokonaisuudessaan; vaatii perustamaan EU:n asekaupasta vastaavan viranomaisen, joka auttaa jäsenvaltioita tulkitsemaan EU:n asevientiä koskevassa yhteisessä kannassa vahvistettuja sääntöjä ja varmistamaan niiden johdonmukaisen ja tiukan noudattamisen; korostaa, että EU:sta vietyjen aseiden käytöstä on tehtävä parempia jälkitarkastuksia;

59.  toteaa, että EU:n, joka on jo onnistunut saamaan aikaan konkreettisia tuloksia aiemmilla toimillaan kuolemanrangaistuksen poistamiseksi, on sitouduttava asiaan päättäväisemmin; pyytää toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään yllä ja vahvistamaan sitoutumistaan ja poliittista tahtoaan tässä asiassa, jotta kuolemanrangaistus saadaan poistettua maailmasta lopullisesti;

60.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvostoa on uudistettava, jotta se vastaisi paremmin maailman nykyistä tilannetta; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tekemään tästä ensisijaisen tavoitteen sekä käynnistämään Euroopan laajuisen keskustelun turvallisuusneuvoston uudistuksesta; korostaa tässä yhteydessä, että EU:sta pitäisi tulla YK:n täysjäsen;

61.  muistuttaa, että EU:n on oltava johtavassa asemassa Rooman perussäännön maailmanlaajuisen allekirjoittamisen ja ratifioinnin edistämisessä ja vahvistettava ja tuettava edelleen kansainvälistä rikostuomioistuinta;

62.  muistuttaa EU:n voimakkaasta sitoutumisesta rankaisemattomuuden torjumiseen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaneen Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden edistämiseen; panee tyytyväisenä merkille, että Palestiina ratifioi äskettäin Rooman perussäännön;

63.  kehottaa laatimaan EU:n tasolla johdonmukaisen ilmastoturvallisuusstrategian, jolla puututaan ilmastonmuutoksen strategisiin ja poliittisiin seurauksiin ja jonka avulla EU voi vastata ja valmistautua ilmastosta johtuvaan geopoliittiseen epävakauteen, ja kiinnittää erityisesti huomiota yhteistyöhön kehitysmaiden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien maiden kanssa; tunnustaa tulevan Pariisin ilmastohuippukokouksen merkityksen; kehottaa EUH:ta asettamaan ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet etusijalle diplomatiassa, jotta saadaan kerättyä tukea vahvalle ja kattavalle sopimukselle; kehottaa käymään keskustelua ennakoivasta strategiasta, jolla voidaan reagoida ilmastonmuutoksesta johtuvaan muuttoliikkeeseen;

64.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään myönteisellä tavalla ja koordinoidusti vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysohjelman laatimista, ja painottaa, että korkealla edustajalla / varapuheenjohtajalla on merkittävä asema EU:n johtoaseman varmistamisessa neuvotteluissa; painottaa, että toimintakehyksellä olisi puututtava köyhyyden, eriarvoisuuden ja väkivallan rakenteellisiin syihin vahvistamalla tehokkaita, osallistavia ja demokraattisia instituutioita, hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2014/2216(INI))

P8_TA(2015)0076 A8-0023/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(1),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen(2), vuoden 2015 jälkeisen YK:n kehitysohjelman ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(3) sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

–  ottaa huomioon neuvoston 23. kesäkuuta 2014 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013,

–  ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2014 hyväksymän vuosikertomuksen YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista 2013,

–  ottaa huomioon komission 13. elokuuta 2014 antaman vuoden 2014 kertomuksen Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2013 (COM(2014)0501) sekä sitä täydentävät asiakirjat,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10-vuotisjuhlapäivästä,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(5),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(6),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 69. istunnosta(7),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(8),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta(9),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(10),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(11),

–  ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä(12),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kidutuksen poistamisesta maailmasta(13),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 täytäntöönpanosta(14),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän raportin EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla pannaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. kesäkuuta 2011 hyväksymässä päätöslauselmassa 17/4 hyväksytty suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys,

–  ottaa huomioon komission 17. kesäkuuta 2013 julkaiseman tieto- ja viestintäteknologian alakohtaisen ohjeistuksen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antaman päätöslauselman, jossa kehotettiin perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi laatia kansainvälinen, oikeudellisesti sitova asiakirja ihmisoikeuksista sekä ylikansallisista yrityksistä ja muista liikeyrityksistä,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(15),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(16),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(17),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(18),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”,

–  ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(19),

–  ottaa huomioon kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman(20),

–  ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 5. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen tiedonannon aiheesta ”Konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullinen hankinta – Yhteinen lähestymistapa EU:lle” (JOIN(2014)0008),

–  ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (UNCAC),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(21),

–  ottaa huomioon EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien suojeluvastuun periaatteesta(22),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0023/2015),

A.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 21 artiklalla lujitettiin entisestään EU:n sitoutumista sellaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laatimiseen, joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin, kansainvälisen oikeuden ja oikeudenkäytön edistämisen periaatteeseen sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan ”unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen”;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;

C.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittaminen, edistäminen ja turvaaminen ovat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiviä; toteaa, että erinäiset autoritaariset hallinnot kyseenalaistavat vakavasti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden erityisesti monenvälisillä foorumeilla;

D.  ottaa huomioon, että yli puolet maailman väestöstä elää edelleen epädemokraattisten hallintojen alaisuudessa ja että maailmanlaajuinen vapaus on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana;

E.  ottaa huomioon, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto;

F.  katsoo, että EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen parempi johdonmukaisuus demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa auttaa lujittamaan EU:n uskottavuutta ulkosuhteissa ja kansainvälisillä foorumeilla;

G.  ottaa huomioon, että uusi komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ilmoittanut, että ihmisoikeudet kuuluvat hänen ensisijaisiin yleistavoitteisiinsa ja että hän aikoo käyttää niitä suunnannäyttäjänä kaikissa suhteissa kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että hän on usein korostanut myös EU:n sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen ulkosuhteiden kaikilla osa‑alueilla ”ilman poikkeuksia”; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden toimintasuunnitelman hyväksyminen ja ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkaminen ovat EU:n asialistalla vuoden 2015 alussa;

H.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 23. kesäkuuta 2014 vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, joka oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n uutta strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa pantiin täytäntöön; ottaa huomioon, että 2013 oli myös ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan uuden toimeksiannon ensimmäinen kokonainen vuosi; toteaa, että tämän viran haltijan olisi autettava unionia koordinoimaan toimiaan niin, että sen työstä, jolla edistetään ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien noudattamista koko maailmassa, tulee entistä selkeämpää ja näkyvämpää;

I.  ottaa huomioon, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja sen raportointijakson jälkeiset tapahtumat osoittavat koruttomasti, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen aiheuttaa; toteaa, että ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen kolmansissa maissa vaikuttaa kielteisesti myös EU:hun, kun ihmisoikeusloukkaukset ja demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin ja aseellisiin konflikteihin, joihin EU:n on pakko puuttua;

J.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa, ja se perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

K.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;

L.  toteaa antaneensa 17. heinäkuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa vankan tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön tehtävien Kampalan tarkistusten, mukaan lukien hyökkäysrikosta koskevan tarkistuksen, hyväksymiselle ja kehotti kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne osaksi kansallista lainsäädäntöään; katsoo, että hyökkäysrikosta koskeva tarkistus edistää kansainvälisellä tasolla oikeusvaltion periaatetta ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, koska sen avulla hillitään laitonta voimankäyttöä ja myötävaikutetaan kyseisten rikosten ehkäisemiseen ja kestävän rauhan lujittamiseen;

M.  ottaa huomioon, että New Yorkissa 9.–20. maaliskuuta 2015 pidettävässä YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 59. istunnossa keskitytään Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurantaan, mukaan lukien tämänhetkisiin ongelmiin, jotka estävät sen täytäntöönpanoa ja siten sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja naisten aseman parantamista, sekä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja naisten aseman parantamisen mahdollisuuksiin vuoden 2015 jälkeisten vuosituhannen kehitystavoitteiden asialistalla;

N.  toteaa, että kaikkien lasten oikeus maksuttomaan perusopetukseen on perusoikeus, joka on kirjattu vuonna 1989 tehtyyn YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista; ottaa huomioon, että lasten ja aikuisten kouluttaminen auttaa vähentämään köyhyyttä ja lapsikuolleisuutta sekä edistämään ympäristölle suotuisia käytäntöjä; ottaa huomioon, että kaikkien oikeus koulutukseen, erityisesti perusasteen koulutuksen suorittamiseen, liittyy olennaisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen; toteaa, että tästä tavoitteesta ollaan vielä kaukana;

O.  toteaa, että aseellisten selkkausten yhteydessä naiset ja lapset, myös pakolaisnaiset ja ‑lapset, turvapaikanhakijat ja kansalaisuudettomat henkilöt ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja että asuinsijoiltaan humanitaaristen kriisien aikana siirtymään joutuneet nuoret tytöt ovat alttiina huomattavasti suuremmille riskeille;

P.  toteaa, että mitään naisiin kohdistuvaa syrjintää, joka käsittää seksuaalisen hyväksikäytön, naisten sukupuolielinten silpomisen, pakkoavioliitot, niin kutsutut kunniamurhat sekä naisten seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan, ei saisi koskaan perustella poliittisin, sosiaalisin, uskonnollisin tai kulttuurisin syin eikä minkään kansan- tai heimoperinteen nojalla;

Q.  ottaa huomioon, että korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset ovat selvästi yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin korruptio aiheuttaa ja pahentaa epätasa-arvoa ja syrjintää ja estää siten kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaisen nauttimisen; ottaa huomioon, että korruptiotapaukset liittyvät usein ihmisoikeusloukkauksiin, vallan väärinkäyttöön ja vastuuvelvollisuuden puuttumiseen;

R.  ottaa huomioon, että työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia vastaan hyökätään ympäri maailmaa samalla kun yritysten toimintatavoilla on kauaskantoisia vaikutuksia työntekijöiden, yhteisöjen ja kuluttajien oikeuksiin Euroopassa ja muualla; ottaa huomioon, että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö velvoittaa valtiot turvaamaan ihmisoikeudet ja varmistamaan, että yritysten toiminta niiden lainkäyttöalueella ei loukkaa ihmisoikeuksia ja että uhreilla on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot;

S.  toteaa, että liike-elämä on tärkeässä asemassa ihmisoikeuksien edistämisessä ja että tämän alan toiminta on äärimmäisen suotavaa ja että julkisten laitosten olisi tuettava sitä kaikkialla maailmassa; toteaa, että ihmisoikeuksien edistämistä olisi pidettävä alana, jolla julkinen ja yksityinen sektori voivat tehdä yhteistyötä;

T.  ottaa huomioon, että kolmansia maita koskevassa laajennetussa tullietuusjärjestelmässä (GSP+) edellytetään ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamista;

U.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16 artiklan mukaan täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia ja heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen, ja avioliiton solmimisen on tapahduttava vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta;

V.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14 artiklassa tunnustetaan vainon kohteeksi joutuneiden ihmisten oikeus hakea turvapaikkaa muissa maissa; ottaa huomioon, että pakolaisten oikeusasemaa koskevassa YK:n yleissopimuksessa sanotaan selvästi, että kaikilla pakolaisilla on oikeus erityissuojeluun ja että valtiot eivät saa karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaiselle alueelle, jolla häntä vainotaan tai hänen henkeään tai vapauttaan uhataan;

W.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa tunnustetaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen liittyvien tapausten määrä on noussut jyrkästi muun muassa sen vuoksi, että sellaisten konfliktien määrä, joilla on uskonnollinen ulottuvuus, on lisääntynyt;

X.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa tunnustetaan jokaisen ihmisen ”oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin” ja todetaan, että äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun ja että myös lääkintähuolto kuuluu kyseisen oikeuden piiriin; ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut voimassa 25 vuotta ja että se on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28 vaaditaan, että seuraavassa YK:n ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä; ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvän terveyden omaaminen on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;

Y.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten kohoavat lämpötilat, merenpinnan nousu ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen, pahentavat maailmanlaajuisen epävakauden aiheuttamia ongelmia ja sitä kautta myös vakavien ihmisoikeusloukkausten uhkaa;

Z.  toteaa, että ihmisten oikeus turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon perustuu riittävän elintason oikeuteen ja että siihen liittyvät erottamattomasti oikeus parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä oikeus elämään ja ihmisarvoon; ottaa huomioon, että noin 2,6 miljardilla ihmisellä – eli puolella kehitysmaiden ihmisistä – ei ole käytössään edes yksinkertaista ”parannettua” käymälää ja että 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole minkäänlaisen juomaveden saantimahdollisuuksia;

AA.  ottaa huomioon, että vaikka tämä mietintö on laadittu vastaukseksi neuvoston hyväksymälle EU:n vuosikertomukselle ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013, se on tulevaisuuteen suuntautuva arvio EU:n toiminnasta tällä toimintalohkolla; toteaa korostaneensa edellisistä vuosikertomuksista ja EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta antamissaan päätöslauselmissa tarvetta arvioida jatkuvasti parlamentin omia käytäntöjä, jotka liittyvät ihmisoikeusnäkökohtien sisällyttämiseen kaikkeen parlamentin toimintaan ja sen ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen loukkauksista antamien kiireellisten päätöslauselmien seurantaan samoin kuin kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyvien demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeiden noudattamisen seurantaan;

Ihmisoikeuksien keskeinen asema EU:n ulkopolitiikassa

1.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan johdanto-osan mukaan Euroopan unioni asettaa ihmisen ja ihmisarvon toimintansa keskipisteeksi;

2.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita asettamaan ihmisoikeudet keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa ja kaikissa korkean tason lausunnoissa ja kokouksissa; korostaa, että Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaa on ehdottomasti toteutettava tehokkaasti, johdonmukaisesti ja yhtenäisesti SEU-sopimuksen 21 artiklan ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; antaa tunnustusta uudelle varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle siitä, että hän on avoimesti ilmaissut sitoutumisensa näiden periaatteiden noudattamiseen;

3.  painottaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää puhua yhdellä äänellä ja antaa tukensa ihmisoikeuksien jakamattomuudelle, loukkaamattomuudelle ja yleismaailmallisuudelle ja erityisesti ratifioida kaikki YK:n vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusvälineet; kehottaa EU:ta pitämään kiinni ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja loukkaamattomuuden periaatteesta, mikä koskee myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti; kehottaa EU:ta edistämään yleismaallisia ihmisoikeusnormeja kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa tekemänsä yhteistyön perustana sekä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa että kauppaneuvotteluissa;

4.  pitää myönteisenä komission päätöstä asettaa oikeusvaltioperiaate laajentumisprosessin ytimeen; kehottaa EU:ta seuraamaan tarkasti ihmisoikeuksien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa laajentumisprosessin kaikissa vaiheissa;

5.  varoittaa kuitenkin tahattomista seurauksista, joita saattaa aiheutua ihmisoikeuksien luettelon jatkuvasta laajentamisesta ja ideologisesti tai poliittisesti kiistanalaisten kysymysten ottamisesta mukaan, sillä tämä saattaisi lopulta vähentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden perusajatuksen taakseen saamaa yleistä tukea;

6.  huomauttaa, että EU:n olisi otettava ihmisoikeuksien noudattamatta jättämisen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi huomioon kaikki muut siitä aiheutuvat seuraukset, kun ihmisoikeusloukkaukset ja legitiimin demokraattisen osallistumisen estäminen johtavat epävakauteen, korruptioon, romahtaneisiin valtioihin, humanitaarisiin kriiseihin tai aseellisiin konflikteihin, jotka haittaavat EU:n toimintaa kehityspolitiikassa ja joihin EU:n tai sen jäsenvaltioiden on pakko puuttua ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; panee tyytyväisenä merkille EU:n äskeiset toimet ihmisoikeusloukkausten sisällyttämiseksi kriisien ennaltaehkäisyn varhaisvaroitusmalliin; kehottaa kuitenkin ryhtymään voimakkaampiin ennaltaehkäiseviin toimiin ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kriisien ennaltaehkäisyyn ihmisoikeusperusteisen elementin, joka olisi lisättävä EU:n ulkoisia konflikteja ja kriisejä koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sekä sisällytettävä tulevaan tarkistettuun Euroopan turvallisuusstrategiaan;

7.  katsoo, että EU:n ja sen edustustojen olisi määritettävä mahdollisiin konflikteihin ja humanitaarisiin katastrofeihin viittaavia ennakkovaroitussignaaleja, joita olisivat esimerkiksi vähemmistöjen sortaminen ja ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa EU:ta kehittämään parhaat toimintatavat ihmisoikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi katastrofien ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa ja kiinnittämään samalla erityistä huomiota vammaisiin henkilöihin, naisiin ja lapsiin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, tarjoamaan tietoja ja toteuttamaan asiaankuuluvia toimia, jotka liittyvät konkreettisesti vammaisiin henkilöihin, vammaisuuden huomioon ottavien riskinvähentämissuunnitelmien saatavuuteen, kaikkien asiaankuuluvan palveluhenkilöstön jäsenten koulutukseen sekä helppopääsyisten hätäsuojien ja katastrofiapukeskusten osuuteen, ja sisällyttämään ihmisoikeusnäkökohdat kaikkeen avustus-, kunnostus- ja jälleenrakennustyöhön noudattaen samalla humaanisuuden, puolueettomuuden, neutraaliuden ja riippumattomuuden humanitaarisia periaatteita ja tarveperusteista lähestymistapaa humanitaariseen apuun;

8.  kannustaa EU:ta varmistamaan vakautusvälineestä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä ja eurooppalaisesta demokratiarahastosta myönnettävää tukea koskevien mahdollisuuksien keskinäisen synergian;

9.  on syvästi huolestunut, että terrorismista aiheutuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrä lisääntyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa; viittaa vuoden 2014 kertomukseen, jossa todettiin, että terroritoiminta oli lisääntynyt 62 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja että maiden, joissa oli tapahtunut yli 50 kuolonuhria vaatineita terroritekoja, määrä oli noussut 15:stä 24:ään; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään lisääntyneen terroritoiminnan vuoksi entistä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä hallitusten kanssa kaikenlaisen terrorismin torjumiseksi;

10.  katsoo, että kansanmurhien ja muiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten kiistäminen sekä rasistiset, muukalaisvastaiset tai uskonvihaan perustuvat teot loukkaavat selkeästi ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja että ne olisi siksi tuomittava;

11.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia ja EU:n ulkoministereitä ottamaan säännöllisesti ulkoasiainneuvoston esityslistalle keskustelun EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista;

EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan politiikan raportointivälineenä

12.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013; pyytää uutta varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sitoutumaan osallistumaan tulevaisuudessa kahteen parlamentin täysistunnossa järjestettävään vuotuiseen keskusteluun EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta politiikasta, esittämään EU:n kertomuksen ja vastaamaan parlamentin mietintöön;

13.  pitää valitettavana, että komissio ei antanut kirjallista vastausta edellä mainittuun parlamentin päätöslauselmaan EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012, ja katsoo, että tällaiset kirjalliset vastaukset ovat äärimmäisen tärkeitä toimielinten välisen yhteistyön kannalta, eikä niitä voi korvata täysistunnossa käytävällä keskustelulla, jossa jää vähemmän aikaa asian pohtimiseen ja siihen, että kaikkiin parlamentin esille nostamiin seikkoihin vastattaisiin systemaattisesti;

14.  antaa tunnustusta Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta ja selkeästä EU:n toimintaa koskevasta raportoinnista raportointijakson aikana; on kuitenkin yhä sitä mieltä, että erityisesti maakohtaisten kertomusten avulla olisi voitava tarkastella keskeisiä myönteisiä ja kielteisiä kehityssuuntia sekä arvioida EU:n toimien tehokkuutta; huomauttaa, että perusteellisempi julkinen raportointi, joka perustuu erityisesti EU:n maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa, jotka tähän asti ovat olleet luottamuksellisia, määriteltyihin painopisteisiin ja indikaattoreihin, auttaisi toteuttamaan ihmisoikeuksia koskevaa ehdollisuutta ja arvioimaan EU:n politiikan ihmisoikeusvaikutuksia johdonmukaisemmin;

15.  katsoo yhä, että EU:n toimielinten olisi pyrittävä yhdessä parantamaan ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen muotoa, jotta se voisi saavuttaa laajan yleisön menettämättä kuitenkaan kattavuuttaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanokertomuksena; toistaa olevansa valmis aktiiviseen ja rakentavaan yhteistyöhön EU:n toimielinten välillä tulevien kertomusten valmistelussa; muistuttaa pyynnöstään sisällyttää vuosikertomukseen osio, jossa käsitellään toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpano

16.  toistaa arvostavansa neuvoston vuonna 2012 hyväksymää ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa merkittävänä virstanpylväänä uudenlaisen toimintapolitiikan kehittämisessä ja EU:n sitoutumisessa perussopimusten velvoitteeseen ottaa ihmisoikeuskysymykset osaksi kaikkea EU:n ulkopolitiikkaa ”ilman poikkeuksia”;

17.  muistuttaa, että ihmisoikeuksista on tullut EU:n ulkoisen toiminnan olennainen osa-alue ja todellinen tekijä sen kahden- ja monenvälisissä sekä kansainvälisissä suhteissa;

18.  arvostaa Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimyksiä raportoida parlamentille EU:n ensimmäisen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan jäsenvaltiot, komissio, parlamentti ja kansalaisyhteiskunta sekä alueelliset ja kansainväliset järjestöt mukaan sen uudelleentarkasteluun ja kuulemisiin, joiden päätteeksi hyväksytään uusi toimintasuunnitelma, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2015 alkupuolella; panee tyytyväisenä merkille keskustelut, joiden päämääränä on priorisoida tavoitteet paremmin uudessa toimintasuunnitelmassa ja lisätä tämän EU:n ulkopoliittisen välineen selkeyttä, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta, mutta varoittaa kaventamasta toimintasuunnitelman soveltamisalaa tai laskemasta tavoitetasoa ihmisoikeuskysymysten valtavirtaistamisessa EU:n toimintapolitiikan eri aloille;

19.  kannustaa kaikkia EU:n ulkoisen toiminnan osapuolia sitoutumaan ihmisoikeuksia koskevaan EU:n ulkopolitiikkaan ja siihen liittyviin eri välineisiin sekä varmistamaan, että ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikessa toiminnassa, muun muassa järjestämällä asianomaisille virkamiehille säännöllistä ihmisoikeuskoulutusta;

20.  ilmaisee erityisen huolensa sen strategiakehyksessä annetun sitoumuksen täytäntöönpanosta, jonka mukaan ”ihmisoikeudet asetetaan keskipisteeksi EU:n kaikkien kolmansien maiden, mukaan lukien strategisten kumppanien, kanssa ylläpitämissä suhteissa”; kehottaa tämän vuoksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään huippukokouksien ja neuvoston päätelmien kaltaisissa keskeisissä yhteyksissä tarkasti huomiota tämän sitoumuksen toteuttamiseen ja sen varmistamiseen, että ihmisoikeus- ja demokratianäkökohdat otetaan osaksi kaikkia EU:n ja sen strategisten kumppanien suhteita; suosittelee lisäksi, että aina, kun kumppanimaa, jonka kanssa on tehty sopimus, syyllistyy vakavaan ihmisoikeusrikkomukseen, EU ryhtyy tehokkaampiin toimiin asianmukaisten seuraamusten toteuttamiseksi sen mukaisesti, mitä sopimuksen ihmisoikeuslausekkeissa määrätään, sopimuksen (väliaikainen) keskeyttäminen mukaan lukien;

21.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kaikkien muiden komission jäsenten kanssa koordinoiden laatimaan ohjelman, jolla ihmisoikeudet sisällytetään EU:n kaikkeen toimintaan, erityisesti kehityksen, muuttoliikkeen, ympäristön, työllisyyden, internetin tietosuojan, kaupan, investointien, tekniikan ja liike-elämän aloilla;

22.  pitää myönteisenä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on julkisesti ilmoittanut, että on tarpeen tarkistaa EU:n kaikkiin strategisiin kumppaneihinsa, myös Kiinaan ja Venäjään, soveltamaa strategiaa, ja kehottaa häntä asettamaan virkakautensa aikana ihmisoikeudet etusijalle näissä maissa ja tekemään selväksi, että vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat uhka EU:n ja sen strategisten kumppaneiden kahdenvälisille suhteille;

Ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimivaltuudet

23.  toteaa kaikkien aikojen ensimmäiselle ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle annetun toimeksiannon merkityksen ja antaa tunnustusta nykyisen erityisedustajan tähän asti tekemälle työlle; kannustaa ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa jatkamaan EU:n näkyvyyden lisäämistä ja yhteistyötä monenvälisten järjestöjen ja alueellisten ihmisoikeusjärjestelmien kanssa (YK, Euroopan neuvosto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, Kaakkois-Aasian maiden liitto ASEAN, Afrikan unioni, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö), edistämään keskeisiä EU:n alakohtaisia painopisteitä, jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin EU:n suuntaviivoihin, työskentelemään kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi kaikkialla maailmassa ja edesauttamaan EU:n ihmisoikeuspolitiikan valtavirtaistamista, johdonmukaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta sekä pitämään hiljainen ja julkinen diplomatia oikeanlaisessa tasapainossa; toteaa, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan roolin näkyvyyttä on tarpeen lisätä ja että erityisedustajalla, joka saa asianmukaisen koordinoinnin varmistamiseksi tukea EU:n toimielinten eri yksiköiltä, on tarpeen olla valtuudet tehdä aloitteita ja oikeus puhua julkisesti;

24.  kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisperiaatteeksi, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kanssa tehtävä yhteistyö sisällytetään järjestelmällisesti tulevien Euroopan unionin alueellisten erityisedustajien toimeksiantoihin;

25.  vaatii, että ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiantoa jatketaan ja että se muutetaan pysyväksi tehtäväksi, jonka toteuttamiseen annetaan asianmukaiset keinot, joihin sisältyy myös julkisen diplomatian käyttö;

EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan politiikan sisäinen ja ulkoinen johdonmukaisuus

26.  korostaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikassa on noudatettava johdonmukaisesti perussopimuksissa asetettuja velvoitteita, varmistettava sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus ja vältettävä erilaisten vaatimusten soveltamista; kehottaa siksi EU:n ulkoasiainneuvostoa antamaan päätelmät ihmisoikeuksista strategisten kumppanien osalta; kehottaa tässä yhteydessä määrittämään jäsenvaltioille ja EU:n virkamiehille yhteiset kriteerit ihmisoikeuskysymyksistä, joita heidän on vähintään nostettava esiin strategisia kumppaneita edustavan vastapuolen kanssa, pitäen kuitenkin samalla mielessä kussakin maassa vallitsevan tilanteen;

27.  korostaa, että EU:n on toimittava johdonmukaisesti kolmansiin maihin nähden, jotta toiminta olisi uskottavaa ja vaikuttavaa, ja että erot ja epäjohdonmukaisuudet heikentävät sen toimien tehokkuutta ja toisinaan johtavat siihen, että sen ihmisoikeusnäkemyksiä ei kuulla; muistuttaa, että monista ongelmista huolimatta johdonmukaisuus on edelleen painopisteenä ulkoasioissa ja että kaikkien, jotka osallistuvat ulkoasioiden hoitoon, on pidettävä sitä keskeisenä omassa toiminnassaan;

28.  pitää lisäksi välttämättömänä, että ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia, jotka EU on asettanut ja joita se soveltaa suhteissaan kolmansiin maihin, sovelletaan myös jäsenvaltioihin; muistuttaa siksi, että parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta antaa vuosittain mietinnön perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa;

29.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa lujittamaan ihmisoikeuksien puolustamiseen myönnettävien EU-varojen hallinnointia ja valvontaa ja niihin liittyvää vastuuvelvollisuutta;

30.  kiinnittää huomiota huomattaviin ongelmiin, joita Krimin liittäminen Venäjään ja maan jatkuva sotilaallinen läsnäolo Itä-Ukrainassa aiheuttaa; korostaa, että tämä hyökkäävä politiikka on uusi osoitus Venäjän luisumisesta kohti autoritaarista hallintoa, ja toteaa, että ihmisoikeustilanne maassa heikkenee jatkuvasti; korostaa, että Venäjä on nyt EU:lle ”strateginen haaste” ja ettei se enää täytä strategisen kumppanuuden kriteerejä;

31.  kehottaa EU:ta puuttumaan tehokkaasti sisäisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten romanien tilanteeseen, pakolaisten ja muuttajien kohteluun, hlbti-ihmisiin kohdistuvaan syrjintään sekä vankeusolosuhteisiin ja tiedotusvälineiden vapauteen jäsenvaltioissa, jotta sen ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus ja johdonmukaisuus säilyy; pitää valitettavana, että romanivähemmistö joutuu edelleen syrjinnän ja rasismin kohteeksi ja sosiaalisesti syrjityksi sekä EU:ssa että Länsi-Balkanin ehdokasmaissa ja Turkissa; panee tässä yhteydessä merkille, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on yksi komission laajentumisstrategiassa 2014–2015 mainituista keskeisistä haasteista;

EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineet

Maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat ja EU:n edustustojen rooli

32.  antaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle tunnustusta siitä, että EU:n edustustojen vaikutusmahdollisuuksia voimakkaasti painottavien maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ensimmäinen kierros saatiin menestyksekkäästi päätökseen; pitää kuitenkin valitettavana, että maakohtaisten strategioiden sisältö ei vieläkään ole avointa ja erityisesti että parlamentti ei ole saanut asianmukaisesti tietoa, ja toistaa vaatimuksensa vähintään kunkin maakohtaisen strategian tärkeimpien painopisteiden julkistamisesta ja parlamentin oikeudesta tutustua strategioihin sopivassa ympäristössä asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön indikaattoreita strategioiden tehokkuuden arvioimiseksi ja pitämään ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa annettavan vuosikertomuksen maakohtaisia osia selvemmin maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanokertomuksina; palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut varmistamaan, että maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat otetaan huomioon kaikessa toimintapolitiikassa kolmansien maiden kanssa, myös ihmisoikeuksista ja muusta politiikasta käytävässä vuoropuhelussa;

33.  korostaa, että EU:n edustustojen on tarpeen laatia vuosittain selvitys ihmisoikeuksiin liittyvästä toiminnastaan;

34.  panee tyytyväisenä merkille lähes valmiin ihmisoikeuksista vastaavien yhteyspisteiden sekä ihmisoikeuksien puolustajien yhteyshenkilöiden verkoston EU:n edustustoissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan toimintaohjeet niiden roolista edustustoissa, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaaliaan, jotta luodaan uskottavat standardit ja jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet EU:n edustustojen välillä;

35.  kannustaa lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden diplomaattisten verkostojen ja EU:n edustustojen välillä kaikkialla maailmassa ja edistämään täten ihmisoikeustyöryhmissä kolmansissa maissa käytävää keskustelua;

36.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat tapaukset otetaan esille kaikissa EU:n ja kolmansien maiden välisissä korkean tason kokouksissa, myös yhteistyöneuvoston/assosiaationeuvoston kokouksissa; vaatii sisällyttämään kaikkiin kolmansia maita koskeviin EU:n maakohtaisiin ihmisoikeusstrategioihin vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan osion;

37.  muistuttaa sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet kaikkiin EU:n vaikutustenarviointeihin; pitää tätä sitoumusta äärimmäisen tärkeänä sen varmistamisessa, että EU noudattaa ihmisoikeuksia, turvaa ne ja toimii niiden mukaisesti ja että sen ulkoinen politiikka ja toiminta suunnitellaan ja pannaan täytäntöön tavalla, joka lujittaa ihmisoikeuksia kansainvälisesti; kehottaa EU:ta kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja EU:n toimielimiä sekä koordinoimaan toimintansa niiden kanssa entistä paremmin ja sitä kautta parantamaan ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointiensa laatua ja systemaattisuutta;

Ihmisoikeusvuoropuhelut ja -kuulemiset

38.  toteaa kannattavansa ihmisoikeusvuoropuheluja EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineenä, kunhan ne eivät ole itsetarkoitus vaan niiden avulla pyritään varmistamaan vastapuolen tietyt sitoumukset ja tulokset; pitää ihmisoikeuksiin keskittyvän vuoropuhelun käymistä arvokkaana erityisesti sellaisten maiden kanssa, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia; korostaa kuitenkin, että EU:n on tehtävä selkeitä poliittisia johtopäätöksiä, jos ihmisoikeusvuoropuhelu ei johda myönteisiin tuloksiin sen vuoksi, että vastapuolella ei ole tahtoa toimia vilpittömästi tai se ei aidosti sitoudu toteuttamaan uudistuksia, ja kiinnitettävä huomiota julkiseen diplomatiaan, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan julkinen uskottavuus ei ole vaarassa; varoittaa lisäksi suuntaamasta ihmisoikeuskeskusteluja pois korkean tason poliittisista vuoropuheluista; vaatii EU:ta ottamaan vastuullisella ja avoimella tavalla esille vaarassa olevia tai vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia ja poliittisia vankeja koskevia yksittäisiä tapauksia; vaatii, että vakavat ihmisoikeusloukkaustapaukset otetaan poliittisen vuoropuhelun keskeiseksi aiheeksi kaikilla tasoilla;

39.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään kattavan arviointijärjestelmän, jonka avulla voidaan arvioida, onko vuoropuheluissa epäonnistuttu merkittävien ja konkreettisten tulosten saavuttamisessa; kehottaa EU:ta lisäksi parantamaan vertailuarvojaan, jotta on helpompi mitata, onko tavoitteissa onnistuttu, ja lisäämään vuoropuhelujen vaikuttavuutta, ja toteaa, että tämän avulla maat, joilla on vakavia ihmisoikeusongelmia, voitaisiin saada lähemmäksi kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; kehottaa EU:ta kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, että EU:n ja Kiinan välisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa ei ole saatu aikaan merkittäviä ja konkreettisia tuloksia, samoin kuin Hong Kongin äskettäisiin tapahtumiin ja tämän perusteella tarkastelemaan ihmisoikeusstrategiaansa uudelleen ja omaksumaan johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän strategisen näkökulman ihmisoikeuksiin;

40.  pitää valitettavana, että koska vuoropuhelujen rakenne, muoto, taajuus ja menetelmät ovat moninaisia ja koska ne ovat luottamuksellisia, ei ole olemassa todellista vuoropuhelujen seuranta- ja arviointijärjestelmää eikä minkäänlaisia edistymisestä kertovia indikaattoreita; suosittelee, että kullekin vuoropuhelulle asetetaan selvät tavoitteet ja että tuloksia arvioitaessa kuullaan parlamenttia;

41.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen toimimaan entistä tiiviimmin kaikkien niiden maiden kanssa, joiden kanssa se käy ihmisoikeusvuoropuhelua, ja vaatimaan konkreettisia sitoumuksia asianomaisilta viranomaisilta sekä seuraamaan säännöllisesti niiden vaatimusten toteuttamista, joita kuulemisten aikana on esitetty;

Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat

42.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi raportointivuonna 2013 EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) ihmisoikeuksista ja uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta sekä vuonna 2014 suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

43.  muistuttaa, että suuntaviivojen hyväksyminen ei saa johtaa siihen, että ihmisoikeusjärjestelmästä tulee valikoiva, sillä yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteiden on edelleen oltava keskeisellä sijalla; kehottaa komissiota määrittämään yhdessä parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kriteerit, joita käytetään näiden suuntaviivojen aiheiden valinnassa, ja siten selkiyttämään valintaprosessia;

44.  katsoo, että suuntaviivoissa olisi vahvistettava tavoitteet, kriteerit, keinot, aikataulut ja indikaattorit ja niihin olisi sisällytettävä säännöllinen uudelleentarkastelu, ja kehottaa komissiota täydentämään niitä vakioimalla niiden sisältö ja muoto ja tekemällä niistä siten selkeämmät; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti suositteli äskettäin kidutusta koskevien suuntaviivojen tehokasta ja tulosorientoitunutta täytäntöönpanoa;

45.  kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan toimijat laajemmin mukaan suuntaviivojen laatimiseen, arviointiin ja uudelleentarkasteluun;

46.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa toteuttamaan asianmukaisia toimia EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja arvioimiseksi maakohtaisesti; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita myös huolehtimaan ulkosuhdehallinnon ja EU:n edustustojen henkilöstön sekä jäsenvaltioiden diplomaattien jatkuvasta koulutuksesta ja tietoisuuden parantamisesta, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ihmisoikeussuuntaviivoilla on toivottu vaikutus toiminnan muokkaamisessa paikan päällä;

EU:n toiminta demokratiakehityksen ja vaalien tukemiseksi

47.  korostaa, että demokraattisille hallinnoille on tunnusomaista paitsi vaalien järjestäminen myös oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sanavapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan kolmansissa maissa meneillään olevia demokratiaprosesseja; korostaa tässä yhteydessä, että vaalitarkkailuryhmien raporttien ja suositusten seuranta on tärkeää ja että niitä on pidettävä osana EU:n toimia, joilla tuetaan demokratiaa kussakin maassa, ja että päävaalitarkkailijalle on annettava erityisrooli suositusten täytäntöönpanon seurannassa johdonmukaisena osana parlamentin kattavaa demokratian tukemisen toimintamallia ja parlamentin pysyvien elinten tuella; toteaa, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat voivat myönteisellä tavalla auttaa varmistamaan EU:n uskottavuuden kumppanina;

48.  kehottaa EU:ta jatkamaan työtä parhaiden toimintamallien määrittelemiseksi tällä alalla, jotta voidaan tukea ja lujittaa demokratiakehitystä; kannustaa kehittämään ensisijaisia maita varten toimintapoliittisia ja operationaalisia välineitä, jotta toimet ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet konfliktien ennaltaehkäisemiseksi ja sovittelu, voidaan yhdistää EU:n lähestymistapaan johdonmukaisesti, uskottavasti ja joustavasti;

49.  korostaa, että poliittisen siirtymäprosessin ja demokratiakehityksen on kuljettava käsi kädessä ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeuden, avoimuuden, vastuullisuuden, sovinnon ja oikeusvaltion edistämisen sekä demokraattisten instituutioiden vakiinnuttamisen kanssa; kehottaa EU:ta tukemaan järjestelmällisesti vapailla ja oikeudenmukaisilla vaaleilla valittuja uusia parlamentteja; korostaa, että on tarpeen panostaa valtaapitävien ja oppositiopuolueiden väliseen poliittiseen vuoropuheluun;

50.  muistuttaa, että Euroopan unioni määritteli arabikevään jälkeen uudelleen eteläisen Välimeren naapuruuspolitiikkansa ja korosti kansalaisyhteiskunnan roolia sekä ”enemmällä enemmän” -periaatetta luodakseen vahvemmat kumppanisiteet naapureihinsa ja opastaakseen niitä uudistusten toteuttamisessa ja demokratiaan siirtymisessä;

51.  katsoo, että tuloksiin perustuvan ”enemmällä enemmän” -periaatteen tulisi ohjata kaikkia EU:n ja kolmansien maiden suhteita ja että EU:n olisi annettava kumppanimaille pitkälle edistyneen maan asema vain, jos selkeät ihmisoikeus- ja demokratiavaatimukset täytetään, eikä sen pitäisi epäröidä tämän aseman jäädyttämistä, jos vaatimukset eivät enää täyty;

52.  kehottaa käyttämään tehokkaasti uutta tekniikkaa ja internetiä, jotta ihmisillä kaikkialla maailmassa on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet saada tietoa ihmisoikeuksista ja demokratiasta sekä EU:n ohjelmista;

53.  panee tyytyväisenä merkille neuvoston päätelmissä 2009 ja 2010 käynnistetyn ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiakehykseen ja toimintasuunnitelmaan 2012 sisältyvän pilottimaatyön, johon toistaiseksi on osallistunut yhdeksän EU:n edustustoa ja jolla pyritään parantamaan demokratiatuen johdonmukaisuutta EU:n ulkosuhteissa;

54.  pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto koordinoivat entistä paremmin parlamentin kanssa toimintansa toisen sukupolven pilottimaiden osalta, jotta varmistetaan, että kaikki EU:n toimielimet osallistuvat siihen ja yhdistävät oman asiantuntemuksensa pyrittäessä tukemaan tehokkaasti demokratiaa kolmansissa maissa;

55.  antaa Euroopan demokratiarahastolle tunnustusta sen tehokkaasta toiminnasta demokratian edistämiseksi naapurustossamme ja kannattaa sen toimeksiannon harkittua ulottamista myös muihin yhteiskuntiin, jotka ponnistelevat demokratiakehityksen hyväksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan solidaarisuuden ja sitoutuneisuuden hengessä ja myöntämään demokratiarahastolle riittävästi rahoitusta, jotta varmistetaan mahdollisimman joustava ja tehokas tuki demokraattisiin uudistuksiin pyrkiville paikallisille toimijoille;

56.  pitää tärkeänä naisten roolin vahvistamista ihmisoikeuksien ja demokraattisen uudistusten edistämisessä, konfliktien ehkäisemisen tukemisessa sekä poliittisen osallistumisen ja edustuksen vakiinnuttamisessa; toteaa tähän liittyen myös, että on otettava huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien raporteissaan esittämät suositukset, jotka koskevat naisten täyttä ja tasaveroista osallistumista vaalimenettelyihin, ja että on toimittava niiden pohjalta;

57.  muistuttaa, että laajentuminen on ollut EU:n onnistunein demokratiakehityksen edistämiskeino, ja korostaa, että neuvottelut Länsi-Balkanin maiden kanssa ovat edelleen tärkein keino auttaa näitä maita saamaan aikaan täysin demokraattinen yhteiskunta;

EU:n tuki ihmisoikeuksien puolustajille

58.  panee tyytyväisenä merkille ihmisoikeuksien puolustajia koskevat neuvoston päätelmät ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen 10. vuosipäivänä; kiittää myös komissiota siitä, että se on lisännyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen käyttöä välittömän uhan alaisina oleville ihmisoikeuksien puolustajille annettavaan hätäapuun ja kannustaa komissiota harkitsemaan uusia tapoja tukea ihmisoikeuksien puolustajia; muistuttaa tässä yhteydessä, että eurooppalainen demokratiarahasto on tärkeä väline, jonka avulla edistetään ja suojellaan demokratian puolesta toimivia aktivisteja, bloggaajia ja toimittajia kaikkialla maailmassa;

59.  pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien vaino ja marginalisointi on edelleen yleistä kaikkialla maailmassa, etenkin maissa, joissa ei hyväksytä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta;

60.  kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien tilanteeseen kaikkialla maailmassa sekä siihen, että EU:n on tarpeen tehostaa toimiaan, joilla pyritään varmistamaan näiden ihmisten vapauttaminen, perustamalla muita strategioita tukemaan Euroopan parlamentin sisäinen työryhmä, joka tekee tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa pysyäkseen ajan tasalla vangittujen aktivistien tilanteesta eri puolilla maailmaa;

61.  toistaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle esittämänsä kehotuksen jatkaa kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, kansalaisyhteiskunnan aktivistien, toimittajien ja asianajajien suojelemista tehostamalla EU:n ihmisoikeusvuoropuheluita ja edistämällä EU:n alakohtaisia painopisteitä ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja; kannustaa tässä yhteydessä järjestämään kampanjoita, joilla pyritään tavoittamaan ihmisoikeuksien puolustajia myös kolmansien maiden syrjäisemmillä alueilla, jotta voidaan edistää EU:n politiikan tavoitteiden toteuttamista;

62.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n avustukset ja muut ohjelmat eivät ole yksinomaan suurten kansalaisjärjestöjen ulottuvilla vaan että niitä käytetään myös paikallisten valmiuksien kehittämiseen; kehottaa siksi keventämään hakumenettelyihin ja kirjanpitomenettelyihin liittyvää byrokratiaa mutta pitämään kuitenkin kiinni vastuuvelvollisuudesta ja kannustaa kiinnittämään huomiota sortohallintojen kansalaisyhteiskuntaa kohtaan harjoittamaan painostukseen; kehottaa noudattamaan entistä käytännönläheisempää toimintamallia demokratiaan siirtymässä olevien yhteiskuntien suhteen, jotta varmistetaan, että aiheelliset järjestöt ja henkilöt saavat tukea;

63.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja käymään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa aitoa ja käytännönläheistä poliittista vuoropuhelua, jolla pyritään löytämään parhaat tavat edistää heidän työlleen suotuisaa toimintaympäristöä; pyytää, että EU lisää aktiivista diplomatiaansa kolmansissa maissa ja vahvistaa ihmisoikeuksia käsittelevien yhteyspisteiden asemaa, jotta ihmisoikeudet voidaan ottaa osaksi kaikkea asianomaisen EU-edustuston päivittäistä poliittista työtä siten, että nostetaan järjestelmällisesti esiin poliittisten vankien nimiä ja osallistutaan oikeudenkäyntien tarkkailuun ja vankilavierailuihin sekä seurataan kyseisiä tapauksia; korostaa, että EU:n on käytettävä julkista diplomatiaa tukeakseen ihmisoikeuksien puolustajia ja vaadittava vangittujen ihmisoikeusaktivistien vapauttamista; vaatii, että EU:n korkean tason edustajat, mukaan lukien varapuheenjohtaja / korkea edustaja, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsenet, EU:n erityisedustajat ja jäsenvaltioiden virkamiehet, tapaavat järjestelmällisesti ihmisoikeuksien puolustajia erityisesti matkustaessaan maihin, joissa kansalaisyhteiskuntaa painostetaan;

64.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n ulkoministereitä pitämään vuosittain ulkoasiainneuvoston kokouksen, jossa keskustellaan nimenomaan EU:n toimista, joilla pyritään edistämään ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneiden henkilöiden vapauttamista ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tapauksiin, jotka on otettu esille parlamentin päätöslauselmissa, jotka koskevat keskusteluja ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista;

EU:n tuki yleismaailmallisille ihmisoikeuksille ja monenkeskisille ihmisoikeusjärjestöille

65.  muistuttaa parlamentin ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan sitoutumisesta vahvan YK:n alaisen monenkeskisen ihmisoikeusjärjestelmän tukemiseen, mukaan lukien yleiskokouksen kolmas komitea, ihmisoikeusneuvosto, ihmisoikeusvaltuutetun toimisto sekä YK:n erityisjärjestöjen, kuten Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, työ samoin kuin YK:n erityismenettelyjen yhteydessä tehtävä työ;

66.  muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksillä ja niiden täytäntöönpanolla asianomaisissa maissa on tärkeä merkitys perusarvoja ja -periaatteita edustavien ihmisoikeuksien noudattamisen ja lujittamisen kannalta;

67.  muistuttaa yksiselitteisestä kannastaan oman läsnäolonsa vakiinnuttamiseksi YK:n yleiskokouksen istunnoissa EU:n ensisijaisista tavoitteista ihmisoikeusneuvostossa 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman mukaisesti ja katsoo, että on välttämätöntä jatkaa käytäntöä, että Euroopan parlamentin valtuuskunta lähetetään ihmisoikeusneuvoston ja yleiskokouksen merkittäviin istuntoihin, ja pitää valitettavana, että käytäntö keskeytettiin vuonna 2014;

68.  toistaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusjärjestelmiin, erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmanteen komiteaan ja ihmisoikeusneuvostoon; kannustaa EU:n jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti vaikuttamalla yhteisesti päätöslauselmiin ja edistämällä niiden laatimista, osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin ja vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja antamalla lausuntoja; tukee voimakkaasti sitä, että EU käyttää yhä enemmän alueiden välisiä aloitteita;

69.  korostaa jälleen, että on tärkeää huolehtia Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja jäsenvaltioiden välisestä tehokkaasta koordinoinnista ja yhteistyöstä ihmisoikeuskysymyksissä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti EU:n edustustoja New Yorkissa ja Genevessä parantamaan EU:n toimien yhtenäisyyttä oikea‑aikaisella ja yksityiskohtaisella kuulemisella, jotta EU voisi esittää kantansa ”puhuen yhdellä äänellä”;

70.  muistuttaa, että Euroopan unionin on tärkeää toimia Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyjissä ajankohtana, jolloin järjestö valmistautuu juhlistamaan 40‑vuotista taivaltaan; kannustaa vahvistamaan EU:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston välisiä yhteyksiä;

71.  muistuttaa lisäksi Euroopan neuvoston tällä alalla tekemän työn merkityksestä sekä siitä, että EU:n on tarpeen liittyä viipymättä Euroopan ihmisoikeussopimukseen perussopimusten mukaisesti;

72.  muistuttaa, että on tärkeää yhdistää YK:n yleiskokouksessa, kolmannessa komiteassa ja ihmisoikeusneuvostossa New Yorkissa ja Genevessä tehtävä työ EU:n asiaa koskevaan sisäiseen ja ulkoiseen toimintaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi;

EU:n politiikka kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen alalla

73.  antaa yhä täyden tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle, jolla se pyrkii estämään rankaisematta jättämisen tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistamaan oikeuden toteutumisen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien osalta; seuraa tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää sen legitiimiyttä tai riippumattomuutta; palauttaa mieliin sen elintärkeän roolin oikeuden ja sovinnon kahtalaisessa prosessissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan sille voimakasta diplomaattista ja poliittista tukea kahdenvälisissä suhteissa ja kaikilla foorumeilla, myös YK:ssa; pitää huolestuttavana, että on useita pidätysmääräyksiä, joita ei ole vielä pantu täytäntöön; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja EU:n erityisedustajia edistämään aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisten rikosten rankaisematta jättämisen torjuntaa; pitää sopimusvaltioiden määrän lisääntymistä merkittävänä kehityksenä tuomioistuimen yleismaailmallisuuden lujittumisen kannalta; panee tyytyväisenä merkille, että Norsunluurannikko ratifioi Rooman perussäännön helmikuussa 2013, mutta pitää valitettavana, että yksikään valtio ei ratifioinut sitä vuonna 2014; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita entistä voimakkaammin edistämään Rooman perussäännön ratifiointia ja täytäntöönpanoa, jotta kansainvälisen oikeuden alaisten vakavien rikosten uhreilla on laajempi oikeussuojan saatavuus; kehottaa EU:n jäsenvaltioita Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimuspuolina tarjoamaan sille resurssit, joita se tarvitsee voidakseen hoitaa tehtävänsä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti; rohkaisee EU:ta avustamaan edelleen kansainvälistä rikosoikeutta ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla;

74.  toistaa pyyntönsä nimittää kansainvälisestä oikeudesta ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta vastaava EU:n erityisedustaja, jotta nämä aiheet saavat ansaitsemansa aseman ja näkyvyyden, jotta EU:n asialistalla olevat asiat etenevät tehokkaasti ja jotta rankaisemattomuuden torjunta saadaan osaksi kaikkia EU:n ulkoisia toimia;

75.  pitää valitettavana, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä ei ole vielä sisällytetty uuden GSP-asetuksen luetteloon yleissopimuksista, joiden hyväksymistä GSP+-asema edellyttää; toteaa, että muutamat GSP+-asemaa hakeneet maat (esim. Armenia ja Pakistan) eivät ole perussäännön sopimusvaltioita tai eivät ole ratifioineet sitä; palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että Rooman perussääntö on lisättävä tulevaan yleissopimusten luetteloon;

76.  toistaa kehotuksensa, että EU:n on omaksuttava yhteinen kanta hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä Kampalan tarkistuksissa vahvistettujen määritelmien sekä Rooman perussäännön muiden velvoitteiden mukaisiksi, jotta mahdollistetaan jäsenvaltioiden kansalliset tutkinta- ja syytetoimet ja parannetaan yhteistyötä tuomioistuimen kanssa;

77.  toteaa, että Armenian kansanmurhasta on pian kulunut 100 vuotta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan sen ja kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä osaltaan edelleen edistämään sen tunnustamista;

78.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa levittämään rikosten ja väkivallan uhrien oikeuksia, suojelua ja tukemista koskevia hyviä käytäntöjä kolmansissa maissa ja käsittelemään kolmansien maiden kanssa toimintatapoja korruption torjumiseksi, koska korruptio usein johtaa rankaisemattomuuteen ja on uhrien epäoikeudenmukaisen kohtelun taustalla;

EU:n toimet kuolemanrangaistusta vastaan

79.  toteaa jälleen vastustavansa yksiselitteisesti kuolemanrangaistusta ja kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita pitämään yllä korkeaa profiilia kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen poistamisen puolesta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

80.  antaa täyden tukensa YK:n yleiskokouksen joulukuussa 2014 antamalle päätöslauselmalle kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä(23);

81.  kehottaa EU:ta edelleen tekemään yhteistyötä ja käyttämään diplomatiaa maailmanlaajuisesti kaikilla foorumeilla kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti ja varmistamaan, että jokaiselle henkilölle, jota uhkaa kuolemanrangaistus, taataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja ettei tunnustuksia pyritä saamaan kidutuksen ja muun epäasianmukaisen kohtelun avulla;

82.  ilmaisee huolensa teloitusten määrän raportoidusta kasvusta vuosina 2012–2013, vaikka teloitukset rajoittuvat yhä pienempään vähemmistöön maista; kehottaa EU:ta ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla puututaan siihen, että teloitusten määrä on pysynyt jatkuvasti korkeana Kiinassa ja Iranissa, teloitukset aloitettiin vuonna 2013 uudelleen Indonesiassa, Kuwaitissa, Nigeriassa ja Vietnamissa, alaikäisiä teloitettiin Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Jemenissä vuonna 2013 ja ilmoitettujen teloitusten määrä on lisääntynyt huomattavasti Irakissa ja Saudi-Arabiassa;

83.  panee tyytyväisenä merkille Yhdysvalloissa uudelleen heränneen keskustelun kuolemanrangaistuksen mielivaltaisuudesta ja virhealttiudesta, kampanjan, jolla pyritään pysäyttämään teloituksissa käytettävien aineiden vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin, sekä Marylandin osavaltion luopumisen kuolemanrangaistuksesta vuonna 2013; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa työskentelemään yhdessä Yhdysvaltojen liittohallituksen ja osavaltioiden hallitusten kanssa, jotta vauhditetaan kuolemanrangaistuksesta luopumista Yhdysvalloissa, ja näin vahvistamaan kansainvälisesti transatlanttista yhteistyötä ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja demokratian edistämiseksi uskottavasti;

84.  kannustaa komissiota hyödyntämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tarjoamaa uudenlaista joustavuutta, jotta se voi harkita uusia tapoja kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta ja tukea toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään kuolemantuomioita tai teloituksia;

85.  korostaa, että EU:n on tärkeää valvoa edelleen teloitusolosuhteita maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään, ja tukea oikeudellisia ja perustuslaillisia uudistuksia, joilla pyritään sen täydelliseen poistamiseen;

86.  muistuttaa katsovansa ehdottomasti, että kuolemanrangaistus loukkaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoa ja on siksi ristiriidassa kansainvälisessä oikeudessa määrätyn julman, epäinhimillisen ja halventavan rangaistuksen kieltämisen kanssa, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti tämän yhteensopimattomuuden ja mukauttamaan kuolemanrangaistusta koskevaa EU:n politiikkaa sen mukaisesti; korostaa, että kuolemanrangaistusta ja kidutusta koskevia EU:n suuntaviivoja on tulkittava monialaisesti;

EU:n toiminta kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen poistamiseksi

87.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisia EU:n toimia kidutuksen ja pahoinpitelyn laajasta käyttämisestä jatkuvasti saatujen tietojen valossa; on yhä sitä mieltä, että EU:n toiminta tällä alalla on täysin riittämätöntä eikä vastaa niitä lupauksia, joita kidutusta koskevissa EU:n suuntaviivoissa on annettu; kehottaa erityisesti lisäämään EU:n tukea kansallisten ja alueellisten kidutuksen torjuntajärjestelmien perustamiseksi ja vahvistamiseksi; panee merkille 14. tammikuuta 2014 annetun komission ehdotuksen asetukseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta (COM(2014)0001) ja toteaa, että komissio vastaa näin 17. kesäkuuta 2010 annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyyn pyyntöön;

88.  muistuttaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 ja 8 artiklan mukaan järjestelmällinen ja laajamittainen kidutus voi olla sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan; korostaa suojeluvelvoitteen periaatteen merkitsevän, että kansainvälisellä yhteisöllä on erityinen velvoite, jonka mukaisesti sen on toimittava;

89.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tarkasti YK:n kidutusta käsittelevän komitean, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan nojalla perustetun alakomitean ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean maakohtaisia päätelmiä ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja etenkin EU:n edustustoja sekä jäsenvaltioita ja etenkin niiden paikan päällä olevia suurlähetystöjä myös vauhdittamaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan sellaisten tavaroiden kaupan seurantaa, joita voi käyttää kidutukseen tai epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, sekä tehostamaan kaksikäyttötuotteiden ja kaksikäyttötekniikan kaupan seurantaa;

90.  korostaa, että etnisten, kielellisten ja uskonnollisten ryhmien kaltaisten haavoittuvaisten ryhmien jäsenet ovat alttiimpia kidutukselle tai huonolle kohtelulle pidätyksen yhteydessä, minkä vuoksi näihin ryhmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

91.  pitää tuomittavana, että eurooppalaiset yritykset vievät tuotteita ja aseita, joita voidaan käyttää kidutukseen tai muuhun rankaisemiseen tai julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun muun muassa mielenosoituksia tukahdutettaessa; antaa tässä yhteydessä tukensa asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tarkistamisprosessille;

92.  pitää yhä tärkeänä tehokasta viennin valvontaa sellaisten lääkkeiden osalta, joita voidaan käyttää telotuksiin, sekä sellaisten laitteiden osalta, joita voidaan käyttää kidutukseen; kehottaa komissiota tukkimaan asetuksessa vielä olevat porsaanreiät sisällyttämällä siihen loppukäyttöä koskevan koontilausekkeen, jolla kielletään kaikkien lääkkeiden vienti, joita voidaan käyttää kidutukseen tai telotuksiin;

93.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään sitä, että kaikki kolmannet maat ratifioisivat 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

Ihmisoikeudet EU:n kauppasopimuksissa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa

94.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehdyillä kauppasopimuksilla edistetään niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja varmistetaan, että niiden luonnonvaroja – mukaan lukien maa ja vesi – hoidetaan asianmukaisesti; toistaa kehotuksensa sisällyttää sitovat, täytäntöönpantavissa olevat ihmisoikeuslausekkeet, joista ei tingitä, järjestelmällisesti EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, ja kehottaa kuulemaan parlamenttia entistä paremmin kauppa- ja investointisopimusneuvottelujen varhaisissa vaiheissa, seuraamaan tehokkaasti ihmisoikeuslausekkeiden soveltamista ja raportoimaan parlamentille sopimusten ihmisoikeusnäkökohdista;

95.  huomauttaa, että kauppapolitiikka edistää EU:n yleistavoitteiden saavuttamista ja että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan EU:n kauppapolitiikkaa harjoitetaan ”unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti”; huomauttaa lisäksi, että SEU-sopimuksen 3 artiklan mukaan unionin pitää ”edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

96.  kehottaa komissiota ottamaan tulevia kauppastrategioita laatiessaan huomioon, että kauppasopimuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla on tärkeä asema ihmisoikeuksien kansainvälisessä edistämisessä;

97.  korostaa, että on tarpeen jatkaa monenvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua ihmisoikeuksista EU:n ja erityisesti Maailman kauppajärjestön ja YK:n kesken, jotta voidaan varmistaa monenvälinen kaupankäyntikehys, joka edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista;

98.  huomauttaa, että GSP-järjestelmää suunniteltaessa haluttiin varmistaa, että edunsaajamaat noudattavat kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten ja keskeisten työelämän normien periaatteita, ja toteaa, että siihen sisältyy erityinen ylimääräisten tullietuuksien järjestelmä, jolla edistetään keskeisten ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa; katsoo yhä, että ehtojen noudattamatta jättäminen voi johtaa kauppajärjestelmän soveltamisen keskeyttämiseen; korostaa, että on tärkeää seurata ja arvioida säännöllisesti sitä, kuinka hyvin GSP+‑järjestelmän edunsaajiin kuuluvat maat panevat täytäntöön kansainvälisiä yleissopimuksia;

99.  panee tyytyväisenä merkille, että tarkistettu GSP-järjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2014; huomauttaa, että GSP+ on säilytetty yleisessä tullietuusjärjestelmässä ja että maiden, jotka haluavat hyödyntää sitä, edellytetään sitoutuvan tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa asioissa, joissa on kyse ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisesta;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

100.  pitää valitettavana, että yhä puuttuu kaikenkattava menettely, jolla voidaan seurata, miten yritykset noudattavat ihmisoikeusnormeja maailmanlaajuisesti, ja että tämän takia tietyt valtiot ja yritykset voivat jättää tällaiset normit huomiotta; korostaa siksi, että on hyväksyttävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia sääntöjä; kannattaa voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa; kehottaa erityisesti komissiota ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan John Ruggien esittämän suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n viitekehyksen (Protect, Respect and Remedy Framework) toteuttamiseksi; muistuttaa, että on tärkeää edistää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, myös EU:n ulkopuolisessa liiketoiminnassa, ja varmistaa, että niitä noudatetaan koko toimitusketjussa, erityisesti periaatteita, jotka koskevat laitonta puutavarakauppaa, luonnonvaraisten eläinten laitonta kauppaa ja konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien kauppaa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden olisi oltava tärkeässä asemassa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä ja levittämisessä kaikkialla maailmassa;

101.  pyytää, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto kannustavat EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa työskentelemään yhdessä EU:n yritysten kanssa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että liiketoiminta ja ihmisoikeudet otetaan mukaan keskeisiksi aiheiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisen lainsäädännön alaiset yritykset eivät toimi piittaamatta ihmisoikeuksista ja sosiaalisista normeista sekä terveys- ja ympäristönormeista, jotka sitovat niitä, kun ne sijoittuvat kolmanteen valtioon tai harjoittavat siellä toimintaansa;

102.  muistuttaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014, jossa jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansallinen suunnitelma yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi; kehottaa jälleen komissiota raportoimaan säännöllisesti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta EU:n jäsenvaltioissa, myös niiden kansallisten toimintasuunnitelmien osalta; pitää valitettavana, että komissio ei ole vastannut parlamentin vaatimukseen sellaisen lainsäädäntöehdotuksen tekemisestä, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät liiketoimillaan tue konfliktien aiheuttajia ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten tekijöitä;

103.  toteaa, että eurooppalaisten yritysten olisi sitouduttava asianmukaiseen huolellisuuteen sen varmistamiseksi, että ne kunnioittavat toiminnoissaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa; korostaa eurooppalaisten rahoituslaitosten tukemien hankkeiden ihmisoikeuksiin sekä sosiaalisiin näkökohtiin ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan mielekkään raportoinnin merkitystä; korostaa, että näiden laitosten on tarpeen varmistaa, että niiden toiminnassa noudatetaan SEU-sopimuksen 21 artiklaa, johon sisältyy muun muassa velvoite kunnioittaa ihmisoikeuksia;

104.  panee merkille, että yritysten ei pitäisi nähdä tätä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseen alueilla, jotka eniten tarvitsevat kestäviä ja vastuullisia investointeja, ja keinona edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kehitysmaissa;

105.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kolmansien maiden kansalaisten tai kolmansien valtioiden omistamat yritykset, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin, eivät tue konfliktien aiheuttajia tai niitä, jotka syyllistyvät vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, mukaan lukien uudet orjuuden muodot, kuten laiton ihmiskauppa ja työn teettäminen kammottavissa olosuhteissa;

106.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään tehokkaisiin aloitteisiin parantaakseen unionin ulkopuolella tapahtuvaan liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojan saatavuutta; korostaa myös, että on otettava käyttöön tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta voidaan rangaista ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä yrityksiä, ja annettava loukkauksien uhreille mahdollisuus hakea korvausta;

107.  kehottaa EU:ta osallistumaan vireillä olevaan keskusteluun YK-järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;

108.  muistuttaa neljästä keskeisestä ja yleismaailmallisesta työelämän normista, jotka sisältyvät Maailman työjärjestön ILO:n asiakirjoihin ja jotka ovat: järjestäytymisvapaus ja työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, kaikkien pakkotyön, hyväksikäytön ja orjuuden muotojen poistaminen, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa;

109.  huomauttaa erityisesti, että on kiireellisesti tarpeen noudattaa yhdistymisvapautta ja torjua kaikenlaista sortoa, myös ammattiyhdistysväkeen kohdistuvia salamurhia;

110.  panee erittäin huolestuneena merkille, että ILO:n mukaan orjuudessa elää noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta eri puolilla maailmaa; korostaa, että ihmisoikeudet on ymmärrettävä kokonaisvaltaisiksi ja jakamattomiksi, joten on painotettava sekä kansalaisoikeuksia että poliittisia oikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä oikeuksia ja niihin on sitouduttava lujasti ja velvoittavasti, sillä ilman näitä oikeuksia kehitys on mahdotonta; painottaa, että on torjuttava köyhyyden perimmäisiä syitä; korostaa, että on noudatettava kansainvälisiä työelämän normeja ja toteutettava ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelma; katsoo, että sosiaaliset kysymykset olisi asetettava keskeisempään asemaan EU:n ulkosuhteissa; pitää valitettavana, että Euroopan unionilla ei ole vakiomuotoista ”sosiaalilauseketta”, joka voitaisiin lisätä kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin; kehottaa unionia sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiin ILO:n työelämän perusnormien mukaisen sosiaalisen lausekkeen ja kehitystä koskevan luvun;

111.  panee merkille, että maailman heikentyvä turvallisuustilanne ja vuodesta 2008 kärjistynyt talouskriisi ovat lisänneet lapsityövoiman käyttöä maailman köyhimmissä maissa ja että tällä saattaa olla oikeudellisia ja maineeseen liittyviä vaikutuksia yrityksille, jotka hankkivat tavaroita kehitysmaista; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään voimakkaammin lapsityön poistamista koskevaa kansainvälistä ohjelmaa erityisesti kehitysmaissa, joissa paheksuttavan suuri määrä lapsia pannaan työhön perheen tulojen täydentämiseksi;

EU:n toiminta sananvapauden varmistamiseksi verkossa ja sen ulkopuolella ja valvontateknologian ihmisoikeusvaikutusten rajoittamiseksi

112.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys on muuttanut sananvapauden käyttämisen ja tiedonsaannin olosuhteita koko maailmassa ja aiheuttanut sekä huomattavia etuja että vakavia haittoja; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 EU:n suuntaviivat sananvapaudelle verkossa ja sen ulkopuolella;

113.  painottaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat kestävän demokratian keskeisiä elementtejä, jotka maksimoivat kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja edistävät kansalaisten osallistumista ja ovat siksi välttämättömiä julkisen toiminnan avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi;

114.  kehottaa lisäämään tukea tiedotusvälineiden vapauden parantamiseen, riippumattomien toimittajien ja bloggaajien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen ja tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden helpottamiseen sekä sensuroimattomaan internetiin pääsyyn (digitaalinen vapaus);

115.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan sananvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, rajoittavat kriteerit tai raskaat menettelyt rekisteröidyttäessä toimittajaksi tai jonkin muun tiedotusvälineisiin liittyvän ammattikunnan edustajaksi ja perustettaessa tiedotusvälineitä, sekä tekemään voimakkaita aloitteita, joilla tuetaan julkisen edun mukaista tiedonsaannin parantamista;

116.  pitää tuomittavina kaikkia kansalaisyhteiskuntaan, kansalaisvapausaktivisteihin ja vapaisiin tiedotusvälineisiin kohdistuvia digitaalisen viestinnän rajoituksia, mukaan lukien verkkosivustojen sulkeminen ja henkilökohtaisten tilien käytön estäminen;

117.  ilmaisee huolensa seuranta-, valvonta-, sensurointi- ja suodattamisteknologian leviämisestä ja yleistymisestä, sillä se merkitsee kasvavaa uhkaa ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille autoritaarisissa maissa ja hankalia ongelmia yksityisyyden suojaa koskeville oikeuksille demokraattisissa maissa, vaikka sitä käytettäisiinkin oikeutetuista syistä, kuten terrorismin torjunta, valtion turvallisuus ja lainvalvonta;

118.  panee merkille, että Euroopassa on merkittäviä toimijoita, jotka tuottavat hakkerointi- ja valvontateknologiaa, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin ja Euroopan digitaaliseen infrastruktuuriin kohdistuviin hyökkäyksiin; kehottaa komissiota tarkistamaan unionin vientivalvontajärjestelmää, jotta estetään vaarallisen teknologian päätyminen vääriin käsiin;

119.  antaa tunnustusta komissiolle sen kesäkuussa 2013 julkaisemasta tieto- ja viestintäteknologian alan ohjeistosta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöön panemiseksi; on kuitenkin yhä huolissaan sellaisten tavaroiden ja palveluiden kaupasta, jotka on tarkoitettu estämään pääsy internetiin tai mahdollistamaan verkkoliikenteen ja mobiiliviestinnän laajamittainen valvonta ja tarkkailu, hakutulosten suodattaminen tai tunkeutuminen yksityisiin keskusteluihin; kiinnittää huomiota 24. huhtikuuta 2014 annettuun komission tiedonantoon ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa” (COM(2014)0244), jossa muun muassa kiinnitetään huomiota ihmisoikeusongelmiin, joita liittyy tietynlaisen tieto- ja viestintätekniikan vientiin; kehottaa komissiota siksi miettimään, miten tilannetta voitaisiin parantaa ja olisiko mahdollisesti annettava päivitetyt vientivalvontaa koskevat suuntaviivat;

120.  kehottaa komissiota jatkamaan tukeaan aloitteille, jotka liittyvät digitaalisten suojaustekniikoiden kehittämiseen ja levittämiseen, jotta ihmisoikeuksien puolustajia voidaan tukea turvallisilla keruu-, salaus- ja tallennusmekanismeilla niin, etteivät heitä vainoavat hallitukset pysty valvomaan heitä;

EU:n tuki kansalaisyhteiskunnalle sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaudelle

121.  ilmaisee vakavan huolensa kansalaisyhteiskunnan lailliseen toimintaan käytettävissä olevan tilan kutistumisesta monissa maailman maissa; pitää vapaata kansalaisyhteiskuntaa yhtenä ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen suojelemisen ja edistämisen kulmakivistä kaikissa yhteiskunnissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikki EU:n ohjelmat, joiden tavoitteena on kouluttaa kolmansista maista kotoisin olevia nuoria ammattilaisia ja helpottaa kolmansien maiden kansalaisten osallistumista opiskelijavaihto-ohjelmiin, koska ne edistävät nuorten aktiivista osallistumista demokratian kehittämiseen ja vaikuttavat tehokkaasti kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen;

122.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kaikenlaisia rajoituksia koskevaa seurantaa ja tuomitsemaan tällaiset rajoitukset selkeästi ja nopeasti, mukaan lukien kansalaisjärjestöille asetetut kiellot, kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, liialliset rekisteröinti- ja raportointivaatimukset, äärimmäisen rajoittavat ulkomaista rahoitusta koskevat säännöt tai kansalaisjärjestöille asetetut kiellot osallistua poliittiseen toimintaan tai olla yhteyksissä ulkomaalaisten kanssa;

123.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauden loukkaukset esille poliittisen vuoropuhelun kaikilla tasoilla, myös korkeimmalla tasolla, kun muut vuoropuhelun muodot, mukaan lukien ihmisoikeusvuoropuhelu, eivät ole saaneet aikaan konkreettisia parannuksia paikan päällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nostamaan näissä vuoropuheluissa esille huolta herättäneitä yksittäisiä tapauksia, erityisesti sellaisia, joissa on kyse henkilöistä, jotka on vangittu yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen;

124.  kannustaa EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia seuraamaan ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien niiden oikeudenkäyntejä, jotka on pidätetty yksinomaan siitä syystä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen, ja ilmoittamaan tarvittaessa julkisesti pitävänsä tuomittavana sitä, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei noudateta;

125.  kehottaa EU:ta huolehtimaan siitä, että kokoontumis- ja yhdistymisvapauden noudattaminen ja edistäminen ovat keskeisenä painopisteenä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n tulevassa toimintasuunnitelmassa, ja suunnittelemaan erityisesti tätä alaa koskevia toimia, koska kokoontumis- ja yhdistymisvapaus kuuluvat olennaisena osana demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan;

126.  toistaa kannattavansa sitä, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen rahoituksesta suurin osa myönnetään ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan tukemiseen eri puolilla maailmaa, ja kannattaa oikeusapurahastojen perustamista, jotta vainotuilla toimittajilla ja aktivisteilla olisi mahdollisuus asianajajaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

127.  korostaa kansallisten ihmisoikeuselinten merkitystä ihmisoikeuksien seurannassa ja niitä koskevassa valistustyössä ja sen varmistamisessa, että loukkausten uhrit saavat korvauksen heille aiheutuneesta vahingosta; kehottaa EU:ta laatimaan toimintapolitiikan, jolla tuetaan kansallisia ihmisoikeuselimiä Pariisin periaatteiden mukaisesti, ja ottamaan tämä ulkoisen avun painopisteeksi erityisesti Euroopan naapuruusvälineen yhteydessä;

Ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

128.  tuomitsee kaiken ideologiaan, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan väkivallan ja syrjinnän SEUT-sopimuksen 10 artiklan määräysten mukaisesti; on erittäin huolissaan uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistetusta syrjinnästä ja väkivallasta, jota esiintyy raporttien mukaan jatkuvasti Lähi-idässä ja muualla maailmassa; painottaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusoikeus, joka on sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattaa oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden ilmaista uskonto tai vakaumus tai olla ilmaisematta sitä sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen tai siitä luopumiseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan mukaisesti;

129.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uskonnollisia vähemmistöjä kunnioitetaan kaikkialla maailmassa, etenkin Lähi-idässä, missä Isis ja muut terroristijärjestöt vainoavat katolisia, Armenian apostolisia, kopteja, jesidejä ja muita kristittyjä sekä muslimivähemmistöjä;

130.  tuomitsee jyrkästi kristittyihin monissa maissa eri puolilla maailmaa kohdistetut hyökkäykset ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; on syvästi huolissaan kristillisiin yhteisöihin, erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, yhä useammin kohdistuneesta sorrosta, syrjinnästä, suvaitsemattomuudesta ja väkivaltaisista iskuista; kehottaa hallituksia saattamaan syylliset oikeuteen; on syvästi huolissaan kristittyjen nykyisestä tilanteesta Pohjois-Koreassa, Somaliassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa, Uzbekistanissa, Jemenissä, Nigeriassa ja monissa muissa maissa, joissa kristityt elävät kuolemanpelossa ja joissa heitä kidutetaan, raiskataan ja siepataan ja heidän kirkkojaan vahingoitetaan tai tuhotaan;

131.  on syvästi huolestunut Rohingya-muslimivähemmistöön kuuluvien ihmisten tilanteesta Burmassa/Myanmarissa ja toteaa, että heiltä evätään Burman kansalaisuus ja että heidän ihmisoikeuksiaan loukataan ja heitä vainotaan järjestelmällisesti; palauttaa mieliin Rohingya-muslimien tilanteesta 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(24);

132.  panee tyytyväisenä merkille, että raportointivuonna 2013 hyväksyttiin EU:n suuntaviivat uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoon kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa ja kiinnittämään erityistä huomiota uskonnostaan luopuneiden heikkoon tilanteeseen; antaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle tunnustusta siitä, että tämä on todennut uskonnon- ja vakaumuksenvapauden olevan yksi painopisteistä ihmisoikeuksien alalla; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käymään jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

133.  panee tyytyväisenä merkille, että EU on sitoutunut edistämään uskonnon- ja vakaumuksenvapautta kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muiden alueellisten järjestelmien piirissä; kannustaa EU:ta jatkamaan perinnettään esittää vuosittain uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskeva päätöslauselma YK:n yleiskokouksessa ja tukea YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan tehtävää;

Naisten ja tyttöjen oikeudet

134.  panee tyytyväisenä merkille EU:n tuen sukupuolten tasa-arvoa koskeville YK:n päätöslauselmille, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta, naisten syrjinnästä, sananvapaudesta ja mielipiteenvapaudesta naisten voimaannuttamisessa, nuorena solmituista avioliitoista ja pakkoavioliitoista sekä naisten sukuelinten silpomisesta annetuille päätöslauselmille;

135.  kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 59. istuntoon ja torjumaan yhä kaikkia yrityksiä heikentää YK:n Pekingin toimintaohjelmaa, muun muassa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuutta, ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä;

136.  pitää valitettavana, että naisten ja tyttöjen kehot ja erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeutensa muodostavat vielä nykyäänkin ideologisen taistelutantereen, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja itsenäiseen päätöksentekoon, mukaan luettuina oikeus vapaaehtoiseen perhesuunnitteluun, turvalliseen ja lailliseen aborttiin sekä väkivallasta vapaaseen elämään, johon eivät kuulu naisten sukuelinten silpominen, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot eikä raiskaus avioliitossa;

137.  vahvistaa tuomitsevansa kaikenlaisen naisten hyväksikäytön ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja erityisesti seksuaalisen väkivallan käytön aseena sodassa sekä perheväkivallan; kehottaa siksi kaikkia Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen; kehottaa unionia ryhtymään toimiin yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus;

138.  on erittäin huolissaan hallituksista, jotka sulkevat silmänsä epäinhimillisiltä tapauksilta, joissa naisia on käytetty seksuaalisesti hyväksi, aikana, jolloin maailmanlaajuisesti yksi kolmesta naisesta joutuu elämänsä aikana väkivallan kohteeksi; kehottaa lisäksi Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan käyttöön hyviä käytänteitä naisiin raiskausten ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumiseksi kolmansissa maissa, jotta voidaan puuttua tämän ongelman perimmäisiin syihin;

139.  korostaa, että on tärkeää, että viranomaiset ottavat asiakseen laatia miehille ja etenkin nuoremmille sukupolville suunnattuja tiedotuskampanjoita kaikentyyppisen sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi vaiheittain; tähdentää, että on varmistettava, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset, poliisit, syyttäjäviranomaiset ja tuomarit EU:ssa ja kolmansissa maissa saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien auttamiseksi ja tukemiseksi;

140.  korostaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta sekä vahingolliset tavat ja perinteet loukkaavat perustavia ihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa, oikeutta elämään sekä oikeutta yksilön koskemattomuuteen;

141.  toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Istanbulin yleissopimus on tärkeä ja sitova kansainvälinen sopimus ja yhä useamman maan liittyminen siihen edistää merkittävästi sellaisen yhtenäisen menettelyn kehittämistä, jonka avulla suojellaan ja voimaannutetaan uhreja ja edistetään alan kansainvälistä yhteistyötä;

142.  kehottaa neuvostoa sisällyttämään sukupuoleen perustuvien aborttien kysymyksen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeviin EU:n suuntaviivoihin; kannustaa komissiota ja neuvostoa kehittämään tälle ilmiölle tietojenkeruumenetelmiä ja indikaattoreita ja kannustaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään tämän kysymyksen maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

143.  pitää tärkeänä tiedotus- ja valistuskampanjoita yhteisöissä, joissa naisten sukuelinten silpominen, nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot, naisten murhaaminen ja muut sukupuoleen perustuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia, ja pitää tärkeänä, että näiden käytäntöjen lopettamiseksi jo toimivat ihmisoikeuksien puolustajat otetaan mukaan näiden kampanjoiden valmisteluun ja toteuttamiseen; muistuttaa, että lapsiavioliitot, varhain solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot sekä avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättäminen paitsi loukkaavat lasten oikeuksia myös estävät naisten voimaannuttamista;

144.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntitaktiikkana, myös sellaiset rikokset kuin joukkoraiskaukset, seksiorjuuden, pakkoprostituution, sukupuoleen perustuvan vainoamisen sekä naisten sukupuolielinten silpomisen, ihmiskaupan, lapsi- ja pakkoavioliitot, kunniamurhat ja muut yhtä törkeät seksuaalisen väkivallan muodot; on tässä asiassa yhä erityisen huolissaan Afrikan Suurten järvien alueen tilanteesta; antaa tukensa YK Naiset -järjestön, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan sekä seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan työlle; pitää myönteisenä, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle, joka on merkittävällä tavalla toiminut torjuakseen aseellisissa konflikteissa tyttöihin ja naisiin kohdistunutta seksuaalista väkivaltaa ja onnistunut näin suojelemaan heitä;

145.  kiinnittää huomiota siiten, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on luokiteltu Rooman perussäännössä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtaviksi teoiksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 24. kesäkuuta 2013 seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä konflikteissa annettuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2106, jossa vahvistetaan, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on keskeisessä asemassa torjuttaessa rankaisemattomuutta sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä rikoksissa; kehottaa EU:ta tukemaan näiden periaatteiden täytäntöönpanoa täysimääräisesti;

146.  muistuttaa EU:n sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet ja sukupuolinäkökohdat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtäviin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien keskeisten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamastaan kehotuksesta tukea kestävän sovinnonteon yhteydessä naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin elintärkeinä toimijoina ja kehotuksesta ottaa huomioon, että konfliktien ehkäisyyn, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaariseen apuun, sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokratiaan siirtymiseen on aina sisällytettävä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset;

147.  katsoo, että naisten aliedustus poliittisessa päätöksenteossa on perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvä kysymys ja että nämä ovat arvoja, joiden pohjalta olisi voitava korostaa hallitusten kykyä kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota demokratian kehittämiseen ja ylläpitämiseen; pitää myönteisinä lainsäädäntöön liittyviä pariteettijärjestelmiä ja sukupuolikiintiöitä ja kehottaa toteuttamaan tarvittavia lainsäädäntömenettelyjä mahdollisimman nopeasti;

148.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltiota tukemaan naisten täysimääräistä osallistumista poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon erityisesti rauhanrakentamisen, demokratiaan siirtymisen ja konfliktien ratkaisemisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa ja edistämään naisten osallistumista yrityksiin sekä alueellisten hankkeiden ja paikallisten kehittämishankkeiden toteutukseen;

149.  korostaa tarvetta varmistaa, että naisilla on Euroopassa ja muualla maailmassa oikeus tehdä itse henkilökohtaisia valintojaan yhdenvertaisesti miehiin nähden ilman mitään ideologista, poliittista tai uskonnollista pakkoa;

Ihmisoikeudet ja korruptio

150.  muistuttaa, että korruptio on ihmisoikeusrikkomus ja että EU on vaatinut itselleen toimivaltaa YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen (UNCAC) allekirjoittamiseen;

151.  pitää valitettavana, että parlamentin korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle osoittama pyyntö EU:n korruption vastaisen toimintasuunnitelman esittämisestä ei ole toistaiseksi johtanut lisätoimiin, sillä sen avulla voitaisiin tarkkailla tehokkaasti UNCACin suosituksia, kuten osapuolina olevien valtioiden velvoitetta julkaista ja levittää tietoa korruptiosta, ottaa käyttöön kanavia väärinkäytöksistä ilmoittamiseksi ja perustaa asianmukainen oikeudellinen kehys todistajien ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien suojelemiseksi tässä asiassa;

152.  kehottaa Europolia luomaan nykyistä strategisempia ja toiminnallisempia kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan torjua tehokkaammin korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

153.  kehottaa komissiota luomaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyitä verouudistusten toteuttamiseksi ja korruption, laittomien rahavirtojen ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi; kannustaa tässä yhteydessä harkitsemaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tukien ja lainojen yhdistämistä ja kehitysmaiden auttamista ottamaan tehokkaammin käyttöön omat resurssinsa; panee merkille kehotuksen ottaa käyttöön kansainvälinen finanssitransaktiovero, joka toimisi lisärahoituslähteenä kehitykselle, ja muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että ne ovat jo sopineet finanssitransaktioveron käyttöönotosta omissa maissaan ja sitoutuneet suuntaamaan osan tuloista globaalien julkishyödykkeiden, kuten kehityksen, rahoittamiseen;

154.  panee merkille, että maissa, joissa hallinto on heikko ja joihin virtaa suuria määriä apua, on myös enemmän korruptiota, minkä seurauksena kehitysavun tavoitteet eivät täyty eivätkä ihmisoikeudet kehity odotetulla tavalla; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia kehitysohjelmia, joissa humanitaarinen apu ja avoimuus kulkevat käsi kädessä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia kolmansissa maissa;

155.  kehottaa jälleen kerran unionia ja jäsenvaltioita tukemaan talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan nimittämistä;

Ihmiskauppa

156.  tuomitsee ihmiskauppaan liittyvän laittoman toiminnan, elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan ja kaiken muun hyväksikäyttöön perustuvan toiminnan, joka liittyy ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamiseen ja aiheuttaa väkivaltaa; pitää tärkeänä, että torjutaan ihmiskauppaa, jonka uhreista suurin osa on naisia, joihin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä;

157.  kehottaa EU:ta asettamaan ihmiskaupan torjumisen etusijalle sekä sisäisissä että ulkoisissa toimissaan ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien suojeluun; kehottaa tehostamaan ja tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen EU:n toimia; korostaa, että on lisättävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja hajottaa kansainvälisiä ihmiskauppaverkostoja, jotka käyttävät myös internetiä löytääkseen uusia uhreja; toteaa jälleen kerran, että jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön EU:n direktiivi (2011/36/EU) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia 2012–2016;

Kastijärjestelmään perustuva syrjintä

158.  tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; kehottaa EU:ta hyväksymään periaatteen, jonka tavoitteena on toteuttaa toimia kastiin perustuvan syrjinnän poistamiseksi ja sisällyttää kastiin perustuvaa syrjintää koskevia politiikkatavoitteita ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n uuteen toimintasuunnitelmaan;

HLBTI-oikeudet

159.  pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on yhä kriminalisoitu 78 maassa, joista kymmenessä (Saudi-Arabia, Nigeria, Mauritania, Sudan, Sierra Leone, Jemen, Afganistan, Iran, Malediivit ja Brunei) siitä voi saada kuolemantuomion, ja että transsukupuolinen identiteetti on edelleen kriminalisoitu 20 maassa; tuomitsee jyrkästi sen, että syrjivät lait ovat viime aikoina lisääntyneet, ja katsoo, että käytännöt sekä väkivallanteot, jotka kohdistuvat henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi, eivät saa jäädä rankaisematta; kannustaa valvomaan tarkasti tilannetta Nigeriassa, Ugandassa, Intiassa ja Venäjällä, missä uudet lait tai lainsäädännön kehitys viime aikoina uhkaavat vakavasti sukupuolivähemmistöjen vapautta; vahvistaa kannattavansa ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvaa työtä näiden syrjivien lakien ja käytäntöjen torjumiseksi sekä yleisemmin YK:n tätä asiaa koskevia toimia;

160.  kannattaa ajatusta, jonka mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi asetettava etusijalle tätä asiaa koskevat toimensa ja kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa kuolemanrangaistus on voimassa ja/tai HLBTI-henkilöitä kidutetaan ja pahoinpidellään, tuomitsemalla nämä käytännöt kuolemanrangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

161.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi vuonna 2013 suuntaviivat HLBTI‑henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan esiin HLBTI-henkilöiden oikeudet poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa ja monenkeskisillä foorumeilla; painottaa, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on ehdottomasti jatkettava HLBTI-henkilöiden oikeuksien nostamista esiin poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen käyttämistä HLBTI-henkilöiden oikeuksia puolustavien järjestöjen tukemiseen tarjoamalla niille keinoja homofobisten lakien ja HLBTI-henkilöihin kohdistuvan syrjinnän kyseenalaistamiseen valistamalla suurta yleisöä seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä ja väkivallasta ja antamalla hätäapua (psykososiaalisesta ja lääkinnällisestä avusta välitystoimiin ja apuun yhteiskuntaan integroimisessa) sitä tarvitseville henkilöille;

162.  panee merkille samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen laillistamisen nyt jo 17 maassa eri puolilla maailmaa; kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työskentelemään yhä enemmän samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai siviililiittojen tunnustamiseksi poliittiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kansalaisoikeusasiaksi;

163.  kehottaa komissiota ja WHO:ta poistamaan sukupuoli-identiteetin häiriöt mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luettelosta; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan transsukupuolisten identiteettien patologisoinnin lopettamiseksi; kannustaa valtioita varmistamaan nopeat, helposti saatavilla olevat ja avoimet sukupuolen vahvistamiseen liittyvät menettelyt, joissa kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta;

164.  pitää myönteisenä, että sukupuolen laillisen vahvistamisen edellytyksenä pidettävän sterilisoinnin kieltäminen on saanut osakseen lisää poliittista kannatusta, kuten kidutusta käsittelevä YK:n erityisraportoija on todennut, ja kannattaa näkemystä, että tällaisia vaatimuksia olisi pidettävä rikoksina ja niistä olisi asetettava syytteeseen ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien rikkomisena;

165.  panee tyytyväisenä merkille, että Moldovassa kumottiin lokakuussa 2013 laki, jolla kiellettiin kaikkien muiden kuin avioliittoon tai perheeseen liittyvien suhteiden edistäminen, ja kehottaa alueen muita maita seuraamaan Moldovan esimerkkiä;

Kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudet

166.  tähdentää, että kansallisilla vähemmistöyhteisöillä on erityisiä tarpeita ja että kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden välistä täysimääräistä ja todellista tasa-arvoa olisi sen vuoksi edistettävä taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurielämän kaikilla aloilla;

Vammaisten henkilöiden oikeudet

167.  panee tyytyväisenä merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnit; toteaa jälleen kerran, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten on pantava tehokkaasti täytäntöön vammaisten henkilöiden oikeudet, ja korostaa erityisesti tarvetta ottaa uskottavalla tavalla huomioon yleistä saatavuutta koskeva periaate ja kaikki vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja korostaa tämän kysymyksen ohjailevaa ja yleistä luonnetta; pitää tärkeänä EU:n yhteistyötä asiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä erityisesti vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kansainvälisissä kehitysohjelmissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden esteettömyyteen liittyvät tarpeet;

168.  toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja;

169.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan lähemmin vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean julkaisemia maakohtaisia huomioita ja suosituksia sekä jäsenvaltioiden kertomuksia ja nostamaan nämä huolenaiheet esiin systemaattisesti poliittisessa vuoropuhelussa maiden kanssa sekä julkisissa lausunnoissa; kehottaa komissiota valmistelemaan ja laatimaan EU:n suuntaviivat vammaisten henkilöiden kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tässä asiassa toimitaan järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti ja että komissio noudattaa samaa periaatetta vuoropuheluissa ja neuvotteluissa, joita se käy kolmansien maiden kanssa;

170.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kannustamaan EU:n edustustoja ympäri maailman luomaan yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan, jotta voidaan edistää vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumista käytännössä;

Lapsen oikeudet

171.  ottaa huomioon edellä mainitun YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ja toistaa siihen sisällytetyn komissiolle esittämänsä kehotuksen ehdottaa kunnianhimoista ja kattavaa lapsen oikeuksien strategiaa ja toimintasuunnitelmaa seuraaviksi viideksi vuodeksi;

172.  panee tyytyväisenä merkille EU:n Unicefin ja muiden lapsen oikeuksien edistämiseen sitoutuneiden organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa tekemän yhteistyön, jonka tuloksena on saatu aikaan keinovalikoima lasten oikeuksien ottamiseksi huomioon kehitysyhteistyössä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja lastensuojeluohjelmien edistämiseksi, jotta erityisesti epävakaissa oloissa elävien lasten oikeudet toteutuvat; pitää erityisen tervetulleena lapsen oikeuksien julistusta ja kannustaa myös muita Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä edistämään tätä julistusta ja ryhtymään lapsen oikeuksien puolustajiksi; panee tyytyväisenä merkille unionille myönnetyn Nobelin palkinnon käyttämisen lasten auttamiseen aseellisissa konflikteissa; muistuttaa, että on tärkeää tarjota psykologista tukea lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaisia tapahtumia tai jotka ovat joutuneet sodan uhreiksi; pitää erittäin tärkeänä varmistaa konflikteista kärsineiden lasten oikeus saada koulutusta; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen lokakuussa 2013 Brasiliassa järjestettyyn lapsityön vastaiseen kolmanteen maailmankonferenssiin ja osallistumisen neuvotteluihin lapsityötä koskevasta kolmen osapuolen julkilausumasta;

173.  korostaa tarvetta torjua kaikenlaista lasten pakkotyötä ja hyväksikäyttöä; kehottaa panemaan paremmin täytäntöön nykyiset kansalliset ja kansainväliset lait, joilla lisätään tietämystä lasten kaltoinkohtelusta työmarkkinoilla;

174.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan yhä lapsen oikeuksia koskevia toimia, joissa painotetaan erityisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kuten kidutusta, sillä lasten kiduttamisesta ja pidätyksistä on raportoitu viime aikoina; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota lasten pakkotyötä, lapsiköyhyyttä ja lasten aliravitsemusta koskeviin kysymyksiin sekä tässä yhteydessä myös kysymyksiin, jotka koskevat yleisen alemman perusasteen koulutuksen tavoitteita, lapsikuolleisuuden vähentämistä, lapsiavioliittoja ja haitallisia käytäntöjä sekä aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten aseista riisumista, kuntouttamista ja uudelleensopeuttamista, ja kehottaa asettamaan lasten syyttämisen noituudesta kyseisten maiden kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle; korostaa, että on tärkeää asettaa lasten oikeudet sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu etusijalle EU:n ulkopolitiikassa, jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus ja lisätä hätätilanteessa olevien lasten suojelun tasoa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lapsiin kohdistuvien EU:n ulkoisten toimien yhteydessä; painottaa, että lapset ja nuoret saisivat osallistuttava ainoastaan sellaiseen työntekoon, joka ei vaikuta haitallisesti heidän terveyteensä ja henkilökohtaiseen kehitykseensä tai vaikeuta heidän koulunkäyntiään; korostaa, että on tärkeää asettaa lapsen oikeudet etusijalle EU:n ulkopolitiikassa;

175.  panee merkille, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa kehotetaan toteuttamaan lapsityövoimaa koskevia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä toimenpiteitä ja todetaan moniulotteisen linjauksen tarve; korostaa tarvetta panna tehokkaasti täytäntöön lakeja yhdessä poliittisten toimenpiteiden kanssa, joilla tarjotaan vaihtoehtoja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodossa, yhdistettynä sosiaalisen suojelun toimenpiteisiin, jotka hyödyttävät lapsia ja perheitä;

176.  kehottaa EU:ta jatkamaan sellaisen toimintaympäristön edistämistä, jolla ehkäistään lapsityövoiman käyttöä ja poistetaan se ja jolla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin välistä lapsityövoiman poistamista koskevaa yhteiskunnallista vuoropuhelua ja toimintaa; korostaa tarvetta tukea lapsityövoiman torjumista ja luoda valmiuksia siihen konfliktimaissa ja konfliktista toipuvissa maissa;

177.  korostaa tarvetta nopeuttaa toimia, joilla toteutetaan lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettu täytäntöönpanostrategia; kehottaa siksi hyödyntämään tehokkaammin vakautusvälineessä sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa välineessä käytössä olevia resursseja, jotta voidaan puuttua lapsisotilasilmiöön; kannustaa EU:ta syventämään edelleen yhteistyötään lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa ja tukemaan siihen liittyviä toimintasuunnitelmia sekä seuranta- ja raportointimekanismeja; kehottaa kaikkia maailma valtioita ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen ja erityisesti sen kolmannen valinnaisen pöytäkirjan, joka antaa lapsille mahdollisuuden kannella lapsen oikeuksia käsittelevälle YK:n komitealle; kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tutkimaan, miten EU voisi yksipuolisesti liittyä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen;

178.  toteaa, että lasten ali- ja virheravitsemus kehitysmaissa herättää syvää huolta; pitää siksi myönteisenä toisessa kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa hyväksyttyä toimintakehystä, jonka yleisenä tavoitteena on vähentää kasvun hidastumisesta kärsivien alle viisivuotiaitten lasten määrää 40 prosentilla maailmanlaajuisesti;

179.  muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 28 artiklan mukaisesti oikeus saada opetusta on jokaisen lapsen oikeus; tähdentää, että kaikilla unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla on parannettava lasten mahdollisuutta saada korkealaatuisia terveyspalveluita ja terveydenhuoltoa;

180.  pitää valitettavana, että maailmassa on vielä maita, jotka suhtautuvat vastentahtoisesti YK:n vammaisyleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen allekirjoittamiseen, ja toteaa, että näissä sopimuksissa tarjotaan yksityiskohtaista ohjausta vammaisten lasten suojeluun tähtäävien osallistavien yhteiskuntien kehittämiseksi;

181.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan keskitetyn humanitaarisen avun politiikkatoimia, joilla pyritään lasten aliravitsemuksen torjumiseen;

Alkuperäiskansojen oikeudet

182.  panee huolestuneena merkille, että alkuperäiskansat ovat erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työvoimaan liittyville muutoksille ja häiriöille; panee merkille, että useimmat näistä kansoista elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa tai oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon; on erityisen huolissaan tiedoista, jotka koskevat aseellisista konflikteista aiheutuvia laajamittaisia maiden haltuunottoja, pakkosiirtoja ja ihmisoikeusloukkauksia;

Muuttoliikettä ja pakolaisia koskeva EU:n toiminta

183.  tuomitsee Välimerellä sattuneiden kuolemantapausten suuren määrän, joka Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön hengenvaarallisia matkoja käsittelevän raportin ”Fatal Journeys” mukaan oli 3 000 vuonna 2013, ja toteaa, että tämän perusteella Välimeri on alue, jossa surmansa saaneiden laittomien maahanmuuttajien määrä on maailman suurin; on erittäin huolissaan EU:hun matkalla olleisiin maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä YK:n, alueellisten mekanismien, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi; painottaa tarvetta luoda kiireesti unionin tasolla nykyistä voimakkaampia ja yhtenäisempiä politiikkatoimia, jotka on tiiviimmin kytketty solidaarisuuden periaatteeseen, jotta voidaan puuttua maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviin kiperiin ongelmiin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja perustavanlaatuista ihmisarvoa kunnioittaen, ja kehottaa unionia takaamaan kaikkialla unionin alueella vastaanottomenettelyitä koskevat tehokkaat yhteiset vaatimukset, joilla suojellaan ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, maahanmuutto- ja sisäasioista vastaavaa komission jäsentä ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään jäsenvaltioiden keskeistä yhteistyötä ja tasapuolista vastuunjakoa, joka koskee myös pakolaisten vastaanottoa ja uudelleensijoittamista sekä osallistumista etsintä- ja pelastuspalveluihin, joilla autetaan maahanmuuttajia, jotka ovat joutuneet merihätään pyrkiessään EU:n rannikolle; muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamaa palauttamiskiellon periaatetta eurooppalaisilla ja kansainvälisillä vesillä; muistuttaa komissiota, että se on sitoutunut kehittämään riittäviä laillisen maahanmuuton kanavia; kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön hiljattain hyväksytyn EU:n yhteisen turvapaikkapaketin sekä maahanmuuttoa koskevan yhteisen lainsäädännön ja pyytää tämän vuoksi toteuttamaan Dublinin asetuksen 33 artiklassa tarkoitetun kriisimekanismin, johon sisällytetään selvästi määritelty jäsenvaltiokohtainen vähimmäisosuus, jotta saadaan nopeasti toimintaan turvapaikkojen uudelleen jakamista koskeva kriisimekanismi, jolla lievennetään painetta tilanteesta eniten kärsineissä jäsenvaltioissa, joiden vähimmäiskiintiö on selvästi ylittynyt; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan uudelleensijoittamisohjelmiin ja jouduttamaan alueellisten suojeluohjelmien kehittämistä eniten kärsineillä alueilla; painottaa, että on torjuttava laittoman maahanmuuton perimmäisiä syitä; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota maihin, joista ihmiskauppa tai ihmisten salakuljetus saa alkunsa, kauttakulkumaihin sekä kohdemaihin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen unionin ulkoista ulottuvuutta tekemällä yhteistyötä alkuperä- ja kauttakulkumaiden, myös EU:n kumppanimaiden, kanssa erityisesti Välimeren alueella, ottamalla nämä kysymykset systemaattisesti esille poliittisissa vuoropuheluissa kyseisten maiden kanssa sekä poliittisissa julkilausumissa ja edistämällä näiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä mahdollisimman paljon, jotta voidaan purkaa maahanmuuttajien kuljetukseen käytettäviä verkostoja ja torjua mafiajärjestöjä, jotka hyötyvät ihmiskaupasta ja ihmisten salakuljettamisesta;

184.  katsoo, että maahanmuuttajalapset ja erityisesti ilman huoltajaa olevat lapset ovat erityisen haavoittuvia; muistuttaa, että ilman huoltajaa olevat lapset ovat ennen kaikkea lapsia ja siksi lasten ollessa kyseessä on sovellettava pikemmin lastensuojelun kuin maahanmuuttopolitiikan periaatetta, sillä näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta;

185.  kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan myös jatkossa tukensa ratifiointiprosessille, joka koskee kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta ja siihen liittyviä pöytäkirjoja, joita ovat pöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, pöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä sekä pöytäkirja ampuma‑aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta;

186.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikki muuttoliikkeen alalla tehtävää yhteistyötä ja maahanmuuttajien takaisinottoa koskevat kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeuksien, kansainvälisen pakolaisoikeuden sekä kansainvälisen merioikeuden mukaisia, ja pyytää tulla kuulluksi ennen sopimusten tekemistä; vaatii avoimuuden lisäämistä tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa ja vaatii, että niihin sisällytetään valvontamekanismeja, joilla arvioidaan kolmansien maiden kanssa tehtävän muuttoliikettä koskevan yhteistyön sekä rajavalvontatoimien ihmisoikeusvaikutuksia, Frontex ja Eurosur mukaan lukien; korostaa, että ihmisoikeuksien on oltava keskeisessä asemassa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa; kehottaa sen vuoksi myöntämään Frontexin perusoikeusvaltuutetulle ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston koulutusasiantuntijoille riittävästi rahoitusta, jotta ne voivat toteuttaa arviointi- ja seurantatoimenpiteitä ja esitellä parhaita käytäntöjä;

187.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkuvan arvioinnin unionin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa toteutetuista maahanmuutto- ja rajavalvontaohjelmista, jotta voidaan ehdottaa ihmisoikeusloukkauksien ehkäisemiseen tähtääviä paranneltuja toimia ja jakaa hyviä käytäntöjä;

188.  kehottaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa luomaan kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan tehostaa turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua;

189.  pitää myönteisenä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevan arviointiperusteen sisällyttämistä luetteloon tärkeimmistä arviointiperusteista, jotka on otettava huomioon ennen kuin aloitetaan kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja viisumivapautta koskevista sopimuksista(25); kehottaa komissiota käyttämään tätä arviointiperustetta vipusimena, jolla se suostuttelee kolmansia maita käymään mielekästä keskustelua ihmisoikeuksista strategisesti ja taloudellisesti merkittävien viisumineuvottelujen yhteydessä;

190.  tuomitsee laittoman maahanmuuton yleistyvän kriminalisoinnin EU:ssa kyseessä olevien ihmisten ihmisoikeuksien kustannuksella; kehottaa ehdottamaan viipymättä säännöksiä, joiden avulla voidaan ottaa käyttöön tarvittavat ihmisoikeuksia koskevat takeet sekä vastuuvelvollisuus- ja täytäntöönpanomekanismit;

191.  pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun termistä "ilmastopakolainen", myös sen mahdollisesta määrittelystä kansainvälisessä oikeudessa tai oikeudellisesti sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa;

192.  toteaa kansalaisuudettomuuden olevan merkittävä ihmisoikeusongelma; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa torjumaan kansalaisuudettomuutta kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa erityisesti puuttumalla sukupuoleen, uskontoon tai vähemmistöasemaan perustuvaan syrjintään kansallisissa laeissa edistämällä lapsen oikeuksia kansalaisuuteen ja tukemalla YK:n pakolaisjärjestön kampanjaa, jonka tavoitteena on poistaa kansalaisuudettomuus vuoteen 2024 mennessä;

Ihmisoikeudet ja kehitys

193.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja samalla taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien oikeuksien kunnioittaminen, elintarvikkeiden saanti, hyvä hallinto, demokraattiset arvot, rauha, turvallisuus ja mahdollisuus turvautua oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen oikeusjärjestelmään ovat ennakkoedellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; katsoo, että ihmisoikeuksien on oltava mukana kaikissa vuoden 2015 jälkeisen toimintaohjelman tavoitteissa, päämäärissä ja indikaattoreissa; painottaa myös, että toimintaohjelman täytäntöönpanon on perustuttava vahvoihin avoimuus- ja vastuuvelvollisuusmekanismeihin; toteaa, että hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevien sitoumusten toteuttamista on voitava mitata ja seurata;

194.  muistuttaa YK:n todenneen, että ilman kehitykseen liittyvää ihmisoikeusperusteista linjausta kehitystavoitteita ei voida saavuttaa kaikilta osin; kehottaa EU:ta seuraamaan yhä tarkasti kehitystä varmistaakseen, että ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan käytössä olevaa tilaa koskevat kysymykset sisällytetään selkeästi vuosituhattavoitteiden jälkeisiin keskusteluihin;

195.  tähdentää, että äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeuksien puuttuminen ovat yhteydessä toisiinsa, ja korostaa tarvetta luoda periaatteita, jotka koskevat ihmisoikeusnormien ja ‑kriteerien soveltamista äärimmäisen köyhyyden torjunnan yhteydessä;

196.  korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on tärkeää ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi; muistuttaa siksi, että olisi tosiasiallisesti hyväksyttävä suuntaviivoja, vaikutusarviointeja ja seuranta- ja raportointimekanismeja, jotta EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan johdonmukaisuus voidaan toteuttaa erityisesti kaupan ja maatalouden alalla; katsoo, että EU:n olisi säilytettävä poliittinen johtajuutensa tässä asiassa; kehottaa siksi EU:ta toimimaan yhteistyössä sitoutuneiden kumppanimaiden kanssa sellaisten kansainvälisten aloitteiden käynnistämiseksi (esimerkiksi YK:n ja G20-maiden puitteissa), joilla kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tehdään yleismaailmallinen ohjelma;

197.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan kehitysohjelmansa paremmin Lissabonin sopimuksen hengessä ja asettamaan kehityspolitiikan unionin ulkosuhteiden etulinjaan siten, että kansalliset painopistealueet ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevat eurooppalaiset toimintaohjelmat ovat kehityksen kannalta paremmin koordinoituja unohtamatta, että EU:n kehityspolitiikkaan liittyy hankaluuksia;

198.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varapuheenjohtajan / korkean edustajan koordinoimana yhdistämään paremmin toisiinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä kehityspolitiikan, jotta voidaan luoda synergioita ja varmistaa johdonmukainen linjaus, jolla pyritään ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen soveltamiseen kaikissa EU:n kehityspolitiikan toimissa; kehottaa lisäksi EU:ta sovittamaan ulkoiset toimensa paremmin yhteen BRICS-maiden kaltaisten voimakkaasti kasvavien talouksien kanssa monenkeskisillä foorumeilla, jotta voidaan puuttua maailmanlaajuiseen hallinnointiin liittyviin kysymyksiin ja edistää ihmisoikeuksia sovittamalla paremmin yhteen näiden toimijoiden erilaiset kehitysohjelmat;

199.  kehottaa EU:ta ottamaan ihmisoikeudet ja demokratian entistä tehokkaammin osaksi kaikkea kehitysyhteistyötä ja varmistamaan, että EU:n kehitysohjelmilla autetaan kumppanimaita täyttämään kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa;

200.  pitää tärkeänä kehitysavun sekä demokratiaan siirtymiseen tähtäävien uskottavien toimien yhdistämistä;

201.  kehottaa vaikutustenarviointilautakuntaa komission puheenjohtajan valvonnassa varmistamaan, että vaikutus ihmisoikeustilanteeseen otetaan huomioon puhuttaessa EU:n kehityshankkeista ja päinvastoin;

202.  katsoo, että on tärkeää ottaa kansalaisjärjestöt aktiivisesti mukaan ihmisoikeusmääräysten suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan mahdollisimman laaja mukanaolo päätöksenteossa ja jotta ihmisoikeusmääräysten tehokkuus voidaan varmistaa;

203.  suhtautuu myönteisesti uuteen EU:n vapaaehtoisapua koskevaan aloitteeseen, joka tarjoaa vuosista 2014–2020 alkaen noin 18 000:lle EU:n kansalaiselle mahdollisuuksia osallistua maailmanlaajuisesti humanitaariseen toimintaan alueilla, joilla apua tarvitaan kaikkein kiireellisimmin, ja osoittaa solidaarisuutta antamalla apua luonnon tai ihmisen aiheuttamista tuhoista kärsiville yhteisöille;

204.  kehottaa ryhtymään keskitettyihin EU:n toimiin maananastuksen torjunnassa edistämällä asiaankuuluvia ennaltaehkäiseviä toimia kyseisissä maissa ja niiden EU:n ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa, jotka ovat läsnä näissä maissa; toteaa, että maaseudun ja kaupunkien köyhien jättäminen vaille mahdollisuuksia käyttää viljelysmaata ja luonnonvaroja on nälän ja köyhyyden keskeisiä syitä, ja sillä on vaikutuksia paikallisyhteisöjen mahdollisuuksiin käyttää ihmisoikeuksiaan ja erityisesti oikeuttaan riittävään ravintoon; kehottaa arvioimaan EU:n kauppapolitiikan vaikutuksia maananastukseen; panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen maanomistusta, kalastusta ja metsien vastuullista hallintaa koskevien YK:n alaisuudessa hyväksyttyjen maailmanlaajuisten vapaaehtoisten suuntaviivojen laatimiseen ja kehottaa panemaan ne täytäntöön sekä ottamaan käyttöön sitovat ohjeet maananastuksen estämiseksi; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeudet ja köyhyyden vähentämisasiat on otettava nopeasti osaksi kaikkea päätöksentekoa, joka koskee sijoittajien harjoittamaa peltoalan hankkimista tai pitkäaikaista vuokraamista; pitää EU:n vastausta tässä asiassa tärkeänä testinä sen sitoutumisesta oikeusperusteiseen tarkastelutapaan kehityspolitiikassaan, sellaisena kuin se on hahmoteltuna Lissabonin sopimuksessa, sillä sen avulla EU:n kehityspolitiikalla voidaan myötävaikuttaa entistä enemmän kehitysmaiden kestävään taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen siten, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan köyhyyden poistaminen maailmasta; kehottaa unionia sitoutumaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti perustavanlaatuiseen siirtymiseen kohti maatalousekologiaa keinona varmistaa oikeus ruokaan;

205.  panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa ja joissa kunnioitetaan paikallisväestön vapaata, etukäteen saatua ja tietoihin perustuvaa suostumusta ja noudatetaan YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista;

206.  on erittäin huolissaan siitä, että erityisesti haavoittuvimmat ryhmät kärsivät ympäristön pilaantumiseen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista, sillä monokulttuuristen viljelmien, hakkuiden ja infrastruktuurien laajentaminen sekä kaasu- ja öljytuotannon, biopolttoaineiden, kaivosten ja suurten vesivoimahankkeiden tukeminen aiheuttavat metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ympäristöalan seitsemännen toimintaohjelman ja laatimaan kattavan suunnitelman metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen sekä niiden ympäristöllisten, sosiaalisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien vaikutusten käsittelemiseksi;

207.  toteaa, että kehitys-, koulutus- ja terveysohjelmien täytäntöönpanolla edesautetaan köyhyyden ja kansainvälisen terrorismin torjumista; kehottaa EU:ta laatimaan Sahelin aluetta koskevan Euroopan ulkosuhdehallinnon turvallisuus- ja kehitysstrategian mukaisia lisästrategioita;

208.  korostaa, että juomaveden ja viemäröinnin saatavuudessa jo saavutetusta edistyksestä huolimatta noin 2,6 miljardia ihmistä on ilman käymälää ja 1,1 miljardilla ihmisellä ei minkäänlaista juomavettä saatavillaan; katsoo, että tämä johtuu paisti resurssien myös poliittisen tahdon puutteesta; kehottaa siksi hallituksia takaamaan puhtaan juomaveden ja viemäröinnin saatavuuden ja kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

209.  kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, joka koskee kansanterveyttä, innovointia ja lääkkeiden saantia ja jossa tutkitaan muun muassa tutkimuksen ja kehittämisen uusia kannustinjärjestelmiä WHO:n neuvoa-antavan asiantuntijatyöryhmän tutkimusta ja kehittämistä käsittelevässä vuoden 2012 raportissa esitetyllä tavalla; kehottaa turvaamaan jokaisen ihmisen oikeuden terveyden kannalta riittävään elintasoon rodusta, uskonnosta, poliittisesta kannasta ja taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta; korostaa, että naiset ja tytöt kärsivät edelleen eniten hiv-pandemiasta ja kantavat myös suurimman vastuun potilaiden hoitamisesta yhteisöissä;

Ihmisoikeudet ja kansainväliset kulttuuri- ja urheilutapahtumat

210.  tuomitsee autoritaaristen valtioiden yleistyvän käytännön isännöidä urheiluun tai kulttuuriin liittyviä suurtapahtumia, joilla ne tavoittelevat kansainvälistä oikeutusta samalla, kun ne rajoittavat edelleen oikeutta olla eri mieltä maan sisällä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota yksityiskohtaisiin sääntöihin, jotka koskevat kansallisten urheiluliittojen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista tällaisiin tapahtumiin, Bakussa vuonna 2015 järjestettäviä ensimmäisiä Euroopan kisoja ja Venäjällä vuonna 2018 pidettäviä jalkapallon MM-kilpailuja unohtamatta; kehottaa laatimaan urheilua ja ihmisoikeuksia koskevan EU:n toimintakehyksen ja sisällyttämään asiankuuluvat sitoumukset ihmisoikeuksia koskevaan tulevaan toimintasuunnitelmaan;

211.  toistaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden puitteissa ja Unescon yleissopimusten perusteella kulttuurinen moninaisuus ja kulttuuriperintö ovat maailmanperintöä ja että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tehdä yhteistyötä niiden suojelemiseksi ja niiden arvon lisäämiseksi; katsoo, että kulttuuri- ja taideperinnön tahallisista tuhoamisista, kuten tällä hetkellä tapahtuu Irakissa ja Syyriassa, olisi nostettava syytteet sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan;

Euroopan parlamentin toiminnan tehostaminen ihmisoikeuksien alalla

212.  muistuttaa sitoumuksestaan parantaa jatkuvasti parlamentin omia menettelyjä, prosesseja ja rakenteita, jotta varmistetaan, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat sen toiminnan ja politiikan keskipisteenä; kiinnittää huomiota ihmisoikeuksia koskevaan pitkän aikavälin sitoumukseensa, jota mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon myöntäminen ilmentää; katsoo myös, että ihmisoikeuksien alivaliokunta tarvitsee koko parlamentin tehokasta yhteistyötä ja ihmisoikeuskysymysten ottamista osaksi kaikkea toimintaa voidakseen suorittaa tehtävänsä, joka on työjärjestyksen mukaan unionin ulkopolitiikan ja ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen kokonaisuudessaan;

213.  kehottaa panemaan paremmin täytäntöön parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä käsittelevät suuntaviivat ja kannustaa valtuuskuntien puheenjohtajakokousta tarkistamaan suuntaviivoja yhteistyössä ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa; suosittaa tässä yhteydessä järjestelmällisempää käytäntöä ihmisoikeuskysymysten käsittelemisessä, erityisesti parlamentin päätöslauselmissa ja valtuuskuntavierailujen yhteydessä esiin tulevissa yksittäistapauksissa ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan toteuttamien toimien raportoinnissa, jos se on poliittisesti tarpeellista erityisen tietojenvaihtotilaisuuden muodossa;

214.  korostaa, että on pohdittava jatkuvasti sopivimpia tapoja, joiden avulla voidaan maksimoida ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista annettujen parlamentin päätöslauselmien uskottavuus, näkyvyys ja vaikuttavuus, ja painottaa, että kaikkien unionin toimielinten on synkronoitava asianmukaisesti toimintansa ja lisäksi niiden samoin kuin eurooppalaisen demokratiarahaston on ryhdyttävä lisätoimiin; korostaa erityisesti tarvetta parlamentin kiireellisten päätöslauselmien institutionaaliseen seurantaan;

215.  kannustaa keskustelua parlamentin käytössä olevien ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen liittyvien eri välineiden yhdistämisestä yhdeksi strategia-asiakirjaksi, jonka parlamentti hyväksyisi täysistunnossa; kehottaa luomaan säännöllisesti päivitettävän verkkosivuston, jossa luetellaan parlamentin kiireellisissä päätöslauselmissa mainitut ihmisoikeuksien puolustajat, ja kehottaa perustamaan parlamentin sisäisen työryhmän, joka seuraa luettelossa olevien ihmisoikeuksien puolustajien tapauksia maailmanlaajuisesti ja kannustaa kolmansiin maihin matkustavia valtuuskuntia tapaamaan näitä henkilöitä;

o
o   o

216.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 69. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070. (2) A/RES/55/2. (3) Neuvoston asiakirja 11855/2012. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0575. (5) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 69. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0252. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0259. (8) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0013. (10) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 165. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274. (12) A/RES/67/176. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0206. (14) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 107. (15) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101. (16) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (17) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31. (18) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94. (19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059. (20) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0420. (21) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394. (22) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0180. (23) A/RES/69/186. (24) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0286. (25) Luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 509/2014 (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 67).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 EU:n ja Arabiliiton välisistä suhteista ja yhteistyöstä terrorismin torjunnassa (2015/2573(RSP))

P8_TA(2015)0077 RC-B8-0215/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 24. syyskuuta 2014 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhkista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle (päätöslauselma 2178 (2014)),

–  ottaa huomioon Riiassa 29. ja 30. tammikuuta 2015 pidetyn oikeus- ja sisäasiainministerien epävirallisen kokouksen jälkeen annetun Riian yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon Maltassa sijaitsevan EU:n ja Arabiliiton yhteystoimiston toiminnan, jolla pyritään helpottamaan komission ja Arabiliiton välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 10. ja 11. kesäkuuta 2014 pidetyssä kolmannessa EU:n ja Arabiliiton ulkoministerikokouksessa annetun julistuksen,

–  ottaa huomioon yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen 19. tammikuuta 2015 EU:ta edustavan komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Arabiliittoa edustavan Arabiliiton pääsihteerin Nabil Elarabyn välillä,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän EU:n sisäisen turvallisuuden strategian,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta ja erityisesti 9. helmikuuta 2015 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman terrorismin vastaisista toimista(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon aiemmat Arabiliiton maista antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 19. tammikuuta 2015 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että terrorismi ja väkivaltaiset ääriliikkeet muodostavat merkittävän maailmanlaajuisen uhkan turvallisuudelle ja vapauksille ja että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorismin torjunnan onnistumisessa;

B.  ottaa huomioon, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka, jota on torjuttava kansallisten hallitusten sekä alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden koordinoitujen toimien avulla; korostaa, että terrorismin uhkaa voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan maailmanlaajuisen liittoutuman avulla noudattaen täysimääräisesti kansainvälistä oikeutta ja kunnioittaen perusarvoja sekä kansainvälisiä ihmisoikeussääntöjä;

C.  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini ja Arabiliiton pääsihteeri Nabil Elaraby allekirjoittivat 19. tammikuuta 2015 Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Arabiliiton pääsihteeristön välisen yhteisymmärryspöytäkirjan;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 tehdyn ulkosuhdehallinnon ja Arabiliiton pääsihteeristön välisen yhteisymmärryspöytäkirjan sisältö ei ole julkinen;

E.  katsoo, että on EU:n ja Arabiliiton yhteisen edun mukaista etsiä pitkän aikavälin ratkaisuja alueellisen rauhan ja vakauden varmistamiseksi; ottaa huomioon, että yhteisymmärryspöytäkirjan tarkoituksena on tukea ja lujittaa EU:n jäsenvaltioiden ja Arabiliiton jäsenten suhteita sekä tehostaa niiden toimintarakenteita, vaihtaa kokemuksia ja käydä vuoropuhelua yhteisten päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi yhteistä etua koskevilla aloilla;

F.  ottaa huomioon, että tulevina vuosina todennäköisesti jatkuu ilmiö, jossa eurooppalaiset taistelijat matkustavat eri puolille maailmaa jihad-taisteluun, ja palatessaan heistä voi tulla turvallisuusuhka EU:n sisällä; toteaa, että tuhansien EU:n kansalaisten kerrotaan lähteneen kotimaastaan ryhtyäkseen vierastaistelijaksi sodan ja väkivallan leimahdettua Syyriassa, Irakissa ja Libyassa, mikä merkitsee lisähaastetta EU:n kansalaisten turvallisuudelle; toteaa, että Pariisin ja Kööpenhaminan äskettäisten terroritekojen tekijät olivat EU:n kansalaisia;

G.  toteaa, että terroristipropagandan levittämistä helpottaa internetin ja sosiaalisen median käyttö; ottaa huomioon, että kyberterrorismi antaa terroristiryhmille mahdollisuuden verkostoitua ja luoda yhteyksiä ilman rajojen muodostamia fyysisiä esteitä ja vähentää siten tarvetta perustaa tukikohtia tai turvapaikkoja eri maihin;

H.  toteaa, että Arabiliiton jäsenmaissa esiintyy vakavia ja järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia;

I.  huomauttaa, että Arabiliiton jäsenmaiden hallitukset leimaavat usein terroristijärjestöiksi sellaisia kansalaisjärjestöjä, jotka EU:n mielestä käyttävät yleismaailmallisia ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan; ottaa huomioon, että terrorismin torjuntaa ja kansallista turvallisuutta käytetään yhä useammin oikeuttamaan opposition edustajien, kansalaisyhteiskunnan ja toimittajien toiminnan tukahduttaminen;

J.  katsoo, että EU:n ulkopolitiikassa on osaltaan torjuttava terroriuhkaa, joka on leviämässä joillakin sen naapurialueilla; katsoo, että terrorismin ehkäisystrategioissa olisi tukeuduttava monitahoiseen menettelyyn, jolla pyritään paitsi suoraan estämään iskujen valmistelu unionin alueella myös ottamaan huomioon tarve käsitellä terrorismin taustalla olevia syitä;

K.  toteaa, että EU tuomitsee kuolemanrangaistuksen käytön sekä julmien ja epäinhimillisten rangaistusten käytön kaikkialla maailmassa, myös terroriteoista tuomittujen kohdalla;

1.  ilmaisee tyrmistyksensä terrori-iskujen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen ja ihmishenkien menetysten suuresta määrästä ja ilmaisee myötätuntonsa kaikkien viattomien uhrien omaisille;

2.  korostaa, että terrorismi muodostaa suoran uhkan kaikille maille ja kaikille ihmisille heidän etnisestä taustastaan, uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta;

3.  pyytää julkistamaan yhteisymmärryspöytäkirjan, jotta sen sisältöä voidaan valvoa demokraattisesti ja oikeudellisesti;

4.  kehottaa neuvostoa laatimaan yhdessä Arabiliiton kaikkien jäsenvaltioiden kanssa terrorismin yhdenmukaisen ja yksiselitteisen määritelmän;

5.  korostaa kriisitilanteita koskevan tietojenvaihdon kautta tehtävän yhteistyön merkitystä humanitaariseen apuun liittyvissä kysymyksissä; korostaa, että on tärkeää vaihtaa tarvittaessa arvioita ja parhaita käytäntöjä sekä tehdä yhteistyötä selvitettäessä käytännön toimia, joilla voidaan puuttua näihin uhkiin, ja toteaa, että tämä sisältää entistä tehokkaammat toimet, joilla torjutaan radikalisoitumista, värväystä ja terroristien ja vierastaistelijoiden matkustusta sekä käsitellään lähtöpaikkaansa palaavia taistelijoita koskevaa kysymystä;

6.  toistaa kantansa, että terrorismin torjunnassa on olennaista puuttua paitsi seurauksiin myös radikalisoitumisen perimmäisiin syihin, ja korostaa, että tarvitaan kattavia monialaisia toimintatapoja, joissa otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat toimintapolitiikat, kuten se, että on tärkeää edistää osallisuuden ja suvaitsevaisuuden kulttuuria esimerkiksi koulutus-, sosiaali- ja aluepolitiikan avulla;

7.  panee merkille, että EU:ssa ja arabimaissa tällä hetkellä ilmenevän terroriuhkan yhtenä pääasiallisena syynä ovat ääri-islamilaiset jihadistit; on sitä mieltä, että radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaa koskeva toiminta ei voi olla tehokasta, ellei sitä harjoiteta tiiviissä yhteistyössä lähtömaiden kanssa;

8.  kehottaa EU:n ja Arabiliiton jäsenvaltioiden viranomaisia kunnioittamaan kidutuksen kieltoa, sellaisena kuin se vahvistetaan erityisesti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa, jonka useimmat näistä maista ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet; toistaa, että kiduttamalla ja pakottaen saadut tunnustukset eivät ole päteviä;

9.  toteaa jälleen, että vapauden ja turvallisuuden välillä on säilytettävä tasapaino vastauksena terroriuhkaan ja että kaikkia toteutettavia toimia on tarkasteltava siltä kannalta, ovatko ne oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksia koskevien vaatimusten mukaisia;

10.  suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti EU:n ja kolmansien maiden yhteistyöhön ja kumppanuuteen, jonka tarkoituksena on torjua terrorismia; pitää myönteisenä EU:n ja Arabiliiton strategisen vuoropuhelun käynnistämistä, mukaan lukien keskustelut poliittisista ja turvallisuuskysymyksistä sekä EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ja arabimaiden pysyvien edustajien säännölliset kokoukset, ja pitää niin ikään myönteisenä varhaisvaroituksen ja kriisinhallinnan alalla saavutettua edistymistä ja erityisesti varhaisvaroitus- ja kriisinhallintahankkeen täysimääräistä täytäntöönpanoa;

11.  muistuttaa kuitenkin, että terrorismin vastaisia toimia ei saa koskaan käyttää väärin oikeutettujen eriävien mielipiteiden tukahduttamiseen tai yleismaailmallisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen; kehottaa EU:ta sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyöhön selkeitä suojatoimia, jotta varmistetaan, ettei se suoraan tai välillisesti tue tai oikeuta laillisesti toimivien järjestöjen ja yksittäisten ihmisten sortoa terrorismin torjunnan nimissä;

12.  korostaa, että EU:n ja Arabiliiton ulkoministerit sopivat lisäksi jatkavansa työtä, joka koskee YK:n maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian kattavaa täytäntöönpanoa; panee tyytyväisenä merkille, että ministerit pitivät myönteisenä YK:n terrorisminvastaisen keskuksen perustamista kahden pyhän moskeijan suojelijan aloitteesta ja pyysivät tukea tälle keskukselle ja että he suhtautuivat myönteisesti terrorismin torjuntaa käsitelleen ensimmäisen kansainvälisen konferenssin järjestämiseen Bagdadissa maaliskuussa 2014 tilaisuutena käsitellä ja etsiä asianmukaisia keinoja edistää kansainvälistä yhteistyötä ja torjua terrorismia alueellisella tasolla;

13.  korostaa jälleen EU:n ja Arabiliiton välisen ihmisoikeusyhteistyön merkitystä ja katsoo olevan erityisen tärkeää jatkaa ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua sekä edistää kaikkien ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien turvaamista – mukaan lukien oikeus taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, ilmaisunvapauteen ja uskonnon tai vakaumuksen vapauteen – edistäen samalla eri uskontojen keskinäistä suvaitsevaisuutta ja rinnakkaineloa ja torjuen syrjäytymistä, ääriliikkeitä sekä vihan ja väkivallan lietsontaa ja levittämistä;

14.  kehottaa neuvostoa tarkistamaan, onko aseiden vientiä koskevia EU:n käytännesääntöjä rikottu sortoon liittyen;

15.  kehottaa EU:ta kehittämään yhteistyössä Arabiliiton kanssa erityisen mekanismin aseiden salakuljetuksen estämiseksi ja soveltamaan sitä varsinkin terrorismin alkuperämaihin tai niihin maihin, joissa koulutetaan terroristeja; kehottaa EU:ta valvomaan tarkasti aseiden vientiä erityisesti sellaisen kaksikäyttöteknologian tapauksessa, joka saattaisi päätyä terroristien käyttöön; katsoo, että on olennaisen tärkeää torjua terrorismin rahoittamista yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa, mukaan lukien Arabiliitto ja sen jäsenet;

16.  katsoo, että EU:n on tarkasteltava niitä heikkouksia, jotka ovat tyypillisiä aiemmalle terrorismin vastaiselle yhteistyölle niiden lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa, joiden kautta vierastaistelijat ovat tulleet ja resurssit on kanavoitu ja joihin kuuluu Arabiliiton jäsenmaita;

17.  korostaa, että kokonaisvaltaisessa EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa olisi sovellettava lähestymistapaa, jossa yhdistyisivät diplomaattiset ja sosioekonomiset sekä kehitykseen, konfliktinestoon, rauhanrakentamiseen ja kriisinhallintaan liittyvät välineet, mutta siinä olisi myös hyödynnettävä täysipainoisesti unionin ulko- ja kehityspolitiikkaa, jotta voidaan torjua köyhyyttä, syrjintää ja marginalisoitumista sekä korruptiota ja edistää hyvää hallintoa ja estää ja ratkaista konflikteja, koska näin voidaan osaltaan estää yhteiskunnan tiettyjen ryhmien ja osien marginalisoitumista, mikä tekee niistä alttiimpia ääriryhmien propagandalle;

18.  muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö on sitoutunut toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen terrorismin torjunnan perustana, silloin kun YK:n yleiskokous hyväksyi maailmanlaajuisesta terrorisminvastaisesta strategiasta päätöslauselman nro 60/288;

19.  muistuttaa jäsenvaltioita ja EU:n virastoja, myös Europolia ja Eurojustia, niiden perusoikeuskirjan ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisista velvoitteista sekä EU:n ulkopoliittisista tavoitteista;

20.  toistaa kantansa, että uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet ovat erottamaton osa ihmisen muiden perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista, ja mainitsee näistä erityisesti oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen ja naisten ja miesten yhdenvertaiset mahdollisuudet sekä ilmaisunvapauden; kehottaa Arabiliittoa, ulkosuhdehallintoa ja näiden jäsenvaltioita suojelemaan arabimaiden uskonnollisia vähemmistöjä ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Arabiliiton pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0032. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0012.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 meribassikannan kestävästä hyödyntämisestä (2015/2596(RSP))

P8_TA(2015)0078 B8-0235/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että meribassikannan tilasta ei ole riittävästi tieteellistä tietoa ja ettei käytettävissä ole tietoja varsinkaan meribassin elinpiirin rajoista, kulkureiteistä ja lisääntymispaikoista;

B.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on identifioinut neljä eri meribassikantaa, joista yksi elää Kelttienmeressä/Englannin kanaalissa/Pohjanmeressä, yksi Biskajanlahdella, yksi Pyreneiden niemimaan länsipuolella ja yksi Skotlannin länsipuolella/Irlanninmeressä;

C.  ottaa huomioon, että eri tutkimuksista käy ilmi, että meribassikannan tila on komission aikaisemmin toteuttamista hätätoimista huolimatta huolestuttava;

D.  toteaa, että koska meribassin kuolleisuus on edelleen hyvin suuri ja koska se saavuttaa sukukypsyyden myöhään ja kasvaa hitaasti, kannan elpyminen kestää kauan;

E.  ottaa huomioon, että meribassi on arvokala, ja että sen kysyntä kalanjalostusteollisuudessa on suuri, koska sen taloudellinen arvo on merkittävä;

F.  ottaa huomioon, että meribassia kalastaa huomattava määrä aluksia ja että sen kalastus on luonteeltaan hyvin heterogeenistä, mitä tulee alusten kokoon, kalastusajankohtaan ja käytettyihin välineisiin;

G.  ottaa huomioon, että virkistyskalastuksessa saadut saaliit ovat merkittäviä ja vähintään neljäsosa tämän lajin pyynnistä;

H.  ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetussa asetuksessa (EU) N:o 1380/2013(1) säädetään, että kannat on kasvatettava kestävän enimmäistuoton ylittäville tasoille tai säilytettävä sen ylittävillä tasoilla;

I.  ottaa huomioon, että meribassi ei kuulu lajeihin, joihin sovelletaan suurimman sallitun saaliin käytäntöä;

J.  ottaa huomioon, että komissio on toteuttanut hätätoimia, joilla se on kieltänyt pelagisten troolien käytön meribassin kalastuksessa Kelttienmerellä, Englannin kanaalissa, Irlanninmerellä ja eteläisellä Pohjanmerellä 30. huhtikuuta 2015 asti;

K.  ottaa huomioon, että tähän asti toteutetut kansalliset toimet ovat olleet riittämättömiä lajin säilyttämiseksi, eikä niillä ratkaista resurssien jakamiseen ja saatavuuteen liittyviä ongelmia;

L.  katsoo, että meribassin kalastuksen on erityisesti kutuaikana oltava hyvin rajallista, koska kalastus hidastaa selvästi meribassikannan uusiutumista ja estää sen elpymisen;

M.  toteaa, että Irlanti sallii vain meribassin virkistyskalastuksen;

N.  toteaa, että tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea suosittelee meribassin kuolleisuuden vähentämistä noin 60 prosentilla;

O.  toteaa, että neuvoa-antavien lautakuntien välinen meribassiin liittyviä kysymyksiä käsittelevä työryhmä suosittelee meribassikannan hoitotoimien toteuttamista EU:n tasolla;

P.  toteaa, että meribassikannan kestävä hyödyntäminen edellyttää poliittisia valintoja, jotka olisi tehtävä niin, että niihin osallistuvat kaikki asianosaiset sidosryhmät;

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan meribassikannan tilan ja sen elinpiirin rajat, kulkureitit ja tarkat lisääntymispaikat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa, joka antaa merkittävästi rahoitusta tieteellisten tietojen keräämiseen;

2.  korostaa, että on tärkeää arvioida tarkasti meribassin kalastuksen eri osa-alueita sekä virkistyskalastuksen prosentuaalista osuutta saaliista;

3.  katsoo, että meribassikannan suojelu edellyttää toimia meribassin kalastuksen hallinnoimiseksi EU:n tasolla; katsoo lisäksi, että näissä toimissa olisi otettava riittävästi huomioon tieteellinen tietämys ja suosittava lähihallinnointia ja alueellistamista koskevaa periaatetta;

4.  kehottaa komissiota esittämään meribassia koskevan monivuotisen hoitosuunnitelman meribassikannan palauttamiseksi kestävää enimmäistuottoa suuremmaksi; korostaa, että ammatti- ja virkistyskalastajat sekä neuvoa-antavat komiteat on osallistettava tämän hoitosuunnitelman laatimiseen;

5.  muistuttaa, että monivuotiset hoitosuunnitelmat olisi laadittava yhteispäätösmenettelyn mukaisesti;

6.  katsoo, että meribassia koskevan monivuotisen hoitosuunnitelman laatimiseksi on tärkeää arvioida erilaiset kaupallista kalastusta koskevat kalakannan hoitotoimet, erityisesti suurimman sallitun saaliin vahvistaminen ja tarve tieteelliseen tietoon perustuvan päätöksen tekemisestä aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskoosta sekä alueellisesti ja ajallisesti määritellyistä kalastuskielloista lajin lisääntymisen suojelemiseksi sekä muiden teknisten toimien tarve;

7.  on tietoinen niistä ongelmista, joita suurimman sallitun saalin käyttöönotosta aiheutuisi, erityisesti kun on kyse historiallisista saaliista, kiintiöiden jakamisesta eri toimintamuotojen välillä kansallisella tasolla ja säännösten soveltamisesta virkistyskalastukseen, mutta korostaa, että tällaista toimenpidettä on harkittava, koska meribassikannan tila on niin huolestuttava, että on ehdottomasti tehtävä jotain;

8.  katsoo, että virkistyskalastukseen on EU:n tasolla ryhdyttävä soveltamaan määrällisiä rajoituksia, jotka on vielä määriteltävä;

9.  katsoo, että kaupallista kalastusta ja virkistyskalastusta koskevien toimien on oltava keskenään johdonmukaisia meribassikannan säilyttämiseksi kestävää enimmäispyyntiä suurempana yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015 (2015/2572(RSP))

P8_TA(2015)0079 RC-B8-0228/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä ihmisoikeuksia koskevat YK:n yleissopimukset ja valinnaiset pöytäkirjat, muun muassa yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/251 ihmisoikeusneuvoston perustamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostosta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeusloukkauksista, muun muassa kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuskysymyksistä,

–  ottaa huomioon vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 9. helmikuuta 2015 antamat päätelmät EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusfoorumeilla,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 18, 21, 27 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. istunnon, joka pidetään 2.–27. maaliskuuta 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja turvaaminen ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja koskemattomuuden kulmakivistä;

B.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille kansalaisuudesta, rodusta, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai muusta asemasta riippumatta ja että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sekä myöhempiin kansainvälisiin ihmisoikeusyleissopimuksiin, -julistuksiin ja -päätöslauselmiin;

C.  toteaa, että kaikki ihmisoikeudet – niin kansalaisoikeudet kuin poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset tai sivistykselliset oikeudet – ovat jakamattomia, sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan ja kun jokin näistä oikeuksista menetetään, sillä on välitön kielteinen vaikutus muihin oikeuksiin;

D.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittamatta jättäminen ja legitiimin demokraattisen osallistumisen puute johtavat epävakauteen, valtioiden romahtamiseen, humanitaarisiin kriiseihin ja aseellisiin konflikteihin;

E.  ottaa huomioon, että unionin toiminta sen suhteissa kolmansiin maihin perustuu Lissabonin sopimuksen 21 artiklaan, jossa vahvistetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus ja määrätään ihmisarvon kunnioittamisesta, tasa‑arvosta ja yhteisvastuusta sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamisesta;

F.  toteaa, että kaikki valtiot ovat velvollisia kunnioittamaan väestönsä perusoikeuksia ja toteuttamaan käytännön toimia, jotka edistävät näiden oikeuksien kunnioittamista kansallisella tasolla, sekä tekemään kansainvälistä yhteistyötä ihmisoikeuksien toteutumisen esteiden poistamiseksi kaikilla aloilla;

G.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston sääntömääräiset istunnot, erityisraportoijien nimittäminen, yleistä määräaikaisarviointia koskeva mekanismi ja joko jonkin tietyn maan tilannetta tai tiettyä asiaa koskevat erityismenettelyt edistävät osaltaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä niiden kunnioittamista;

H.  toteaa, että eräät YK:n ihmisoikeusneuvoston nykyiset jäsenet kuuluvat valitettavasti maailman pahimpiin ihmisoikeuksien rikkojiin ja ne ovat haluttomia YK:n erityismenettelyihin liittyvään yhteistyöhön ja noudattavat huonosti vaatimuksia raportoida YK:n ihmisoikeussopimuksilla perustetuille elimille;

YK:n ihmisoikeusneuvosto

1.  suhtautuu myönteisesti 9. helmikuuta 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä esitettyihin EU:n painopisteisiin YK:n ihmisoikeusneuvoston lähestyvässä 28. sääntömääräisessä istunnossa;

2.  suhtautuu myönteisesti suurlähettiläs Joachim Rückerin nimittämiseen YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaksi vuodeksi 2015;

3.  onnittelee Zeid Ra’ad Al-Husseinia hänen nimityksestään YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi ja painottaa tukevansa voimakkaasti hänen pyrkimyksiään ja toimeksiantoaan;

4.  on ilahtunut siitä, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini on läsnä YK:n ihmisoikeusneuvoston korkean tason istunnossa, sillä näin välitetään oikea viesti EU:n vahvasta sitoutumisesta monenväliseen ihmisoikeusjärjestelmään;

5.  suhtautuu myönteisesti YK:n yleiskokoukselle esitettävään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomukseen, joka kattaa ajanjakson joulukuusta 2013 marraskuuhun 2014, ja ilmaisee tukevansa täysin ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja koskemattomuutta; korostaa, että on tärkeää puolustaa ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta, jotta varmistetaan, että ihmisoikeusvaltuutettu voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja puolueettomasti; toteaa jälleen, että ihmisoikeusvaltuutetulle on myönnettävä riittävästi rahoitusta;

6.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunta ovat sitoutuneet tukemaan YK:n alaisuudessa toimivaa vahvaa monenvälistä ihmisoikeusjärjestelmää, johon sisältyvät yleiskokouksen kolmas komitea, ihmisoikeusneuvosto ja ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ja joka kattaa myös asianomaisten YK:n erityisjärjestöjen, kuten Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, työn samoin kuin YK:n erityismenettelyjen yhteydessä tehtävän työn;

7.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti EU:n edustustoja New Yorkissa ja Genevessä parantamaan EU:n toimien yhtenäisyyttä oikea-aikaisella ja yksityiskohtaisella kuulemisella, jotta EU voisi esittää kantansa yhtenä rintamana; muistuttaa, että johdonmukaisuuden varmistamiseksi on tärkeää yhdistää YK:n yleiskokouksessa, kolmannessa komiteassa ja ihmisoikeusneuvostossa New Yorkissa ja Genevessä tehtävä työ EU:n asiaa koskevaan sisäiseen ja ulkoiseen toimintaan;

8.  katsoo, että ihmisoikeuksien puolustajien ja opposition edustajien jatkuva häirintä ja pidättäminen, joihin jotkut YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenet ovat syyllistyneet, heikentää ihmisoikeusneuvoston uskottavuutta; palauttaa mieliin kantansa, jonka mukaan ihmisoikeusneuvoston jäsenet olisi valittava sellaisten valtioiden keskuudesta, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa ja jotka ovat sopineet pysyvien vierailukutsujen esittämisestä kaikkien erityismenettelyjen edustajille, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja hyväksymään ihmisoikeuksia koskevia toimintakriteereitä, joita olisi sovellettava kaikkiin ihmisoikeusneuvoston jäseniksi valittaviin valtioihin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään läpinäkyviä, avoimia ja kilpailuun perustuvia prosesseja ihmisoikeusneuvoston jäsenten valinnassa;

9.  painottaa tukevansa yleistä määräaikaisarviointia (UPR) koskevaa mekanismia ja arvostavansa siinä tehtyä arvokasta työtä ja kehottaa jäseniä valmistautumaan aktiivisesti arviointiinsa muun muassa ottamalla mukaan kansalaisyhteiskunnan, osallistumaan interaktiiviseen vuoropuheluun UPR-istunnon aikana sekä keskusteluihin arvioinnin tulosten hyväksymisestä, panemaan täytäntöön UPR-prosessissa annetut suositukset ja ryhtymään konkreettisiin toimiin parantaakseen ja vaaliakseen ihmisoikeusvelvoitteidensa täyttämistä;

10.  vastustaa edelleen ryhmänä tapahtuvaa äänestystä YK:n ihmisoikeusneuvostossa; kehottaa ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltioita toimimaan äänestyksissä avoimesti;

11.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita seuraamaan edelleen UPR-suosituksia kaikessa eri politiikanaloja koskevassa EU:n vuoropuhelussa asianomaisten maiden kanssa, jotta voidaan löytää keinoja näiden maiden tukemiseen suositusten täytäntöönpanossa;

12.  painottaa tukevansa erityismenettelyjä ja toimeksiannon haltijoiden riippumatonta asemaa, jonka ansiosta he voivat hoitaa tehtävänsä täysin puolueettomasti, ja kehottaa kaikkia valtioita yhteistyöhön näiden menettelyjen kanssa sekä kannustaa jäsenvaltioita paljastamaan tapaukset, joissa valtiot eivät ole toimineet yhteistyössä erityismenettelyjen toimeksiannon haltijoiden kanssa;

13.  pitää tärkeänä, että ihmisoikeusneuvoston istuntoihin ja muihin asiaankuuluviin YK:n yleiskokouksen istuntoihin lähetetään parlamentaarisia valtuuskuntia;

14.  pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusneuvoston vuorovaikutustila kutistuu koko ajan ja että kansalaisjärjestöillä on vähemmän mahdollisuuksia puhua näissä istunnoissa; kehottaa EU:ta ja ihmisoikeusneuvostoa varmistamaan, että kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat osallistua mahdollisimman laajasti ihmisoikeusneuvoston 28. istuntoon sekä UPR-prosessiin ja muihin YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ilman, että he joutuvat pelkäämään rangaistuksia palatessaan kotimaahansa;

Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet

15.  painottaa, että sananvapaus, joka on jokaisen vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi, on jokaisen yksilön perusoikeus; tuomitsee jyrkästi sen, että sanan- ja uskonnonvapautta vastustaneet terroristit tappoivat tammikuussa 2015 Ranskassa kaksitoista ihmistä, heidän joukossaan Charlie Hebdo -sanomalehden sarjakuvapiirtäjiä, ja neljä ihmistä juutalaisessa valintamyymälässä sekä elokuva-ohjaajan ja synagogan vartijan Kööpenhaminassa;

16.  pitää tuomittavana, että ääri- ja jihadistiryhmät kaikissa maissa, erityisesti Syyriassa, Irakissa, Libyassa, Myanmarissa, Nigeriassa ja Keski-Afrikassa, vetoavat uskontoon ja samalla terrorisoivat väestöä muun muassa ampuma-ase- ja pommihyökkäyksillä, itsemurhaiskuilla, sieppauksilla ja muilla väkivallanteoilla; katsoo, että terrorismin torjunnassa on toteutettava toimia, joilla puututaan terrorismin perimmäisiin syihin, joihin kuuluvat sosiaalinen syrjäytyminen, poliittinen marginalisoituminen ja eriarvoisuus; vaatii lisäämään toimia uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi; vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kaikissa terrorismin vastaisissa toimissa;

17.  on huolestunut kaikenlaisista kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoituksista, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan organisaatioille asetetut kiellot, kunnianloukkausta koskevien lakien ja muiden rajoittavien lakien aggressiivinen käyttäminen, liialliset rekisteröinti- ja raportointivaatimukset sekä ylen määrin rajoittavat ulkomaista rahoitusta koskevat säännöt, ja toteaa, että yhdistymisvapaus ja oikeus kokoontua rauhanomaisesti ovat perusluonteisia ihmisoikeuksia;

18.  kehottaa kaikkia hallituksia edistämään ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja ihmisoikeuksien puolustajia sekä mahdollistamaan sen, että nämä voivat toimia vailla pelkoa, sortoa tai pelottelua, tekemään yhteistyötä ihmisoikeusneuvoston kanssa UPR‑mekanismin puitteissa ja varmistamaan, että ihmisoikeusaktivistien rankaisemiseen syyllistyneet maat joutuvat vastuuseen erityisesti kuolemaan johtavista teoistaan, kuten toimista, jotka johtivat maaliskuussa 2014 kiinalaisen ihmisoikeusaktivistin Cao Shunlin kuolemaan hänen ollessaan pidätettynä sen jälkeen kun hän oli yrittänyt päästä lennolle osallistuakseen ihmisoikeusneuvoston istuntoon Genevessä syyskuussa 2013;

19.  toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä askelena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

20.  korostaa pitävänsä tärkeänä, että torjutaan kidutusta ja muuta huonoa kohtelua ja että EU on sitoutunut pitämään ensisijaisena tätä kysymystä, myös lasten ollessa kyseessä, sekä kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn helpottamista; kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita osoittamaan yhteisen sitoutumisensa kidutuksen lopettamiseen ja uhrien tukemiseen erityisesti siten, että ne osallistuvat edelleen tai alkavat osallistua YK:n vapaaehtoisrahastoon kidutuksen uhrien auttamiseksi ja kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaisessa pöytäkirjassa perustettuun erityisrahastoon;

21.  on huolissaan jatkuvasta ja laajalle levinneestä muuttajien, myös turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten, syrjinnästä ja heidän oikeuksiensa loukkauksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan muuttajien oikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työtä ja hänen suositustensa täytäntöönpanoa; kehottaa hallituksia kunnioittamaan muuttajien ihmisoikeuksia ja synnynnäistä arvoa, lopettamaan mielivaltaiset pidätykset ja vapaudenmenetykset sekä tarkastelemaan säilöönottoaikoja ja käyttämään säilöönoton vaihtoehtoja, jotta vältytään laittomien muuttajien liian pitkiltä säilöönottoajoilta; kehottaa hallituksia kunnioittamaan kaikissa olosuhteissa palauttamiskiellon periaatetta ja noudattamaan täysin kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteitaan, jotka koskevat muuttajien karkottamista; kehottaa valtioita ottamaan käyttöön järjestelmiä ja menettelyjä, joilla varmistetaan, että kaikki niiden muuttoliikkeeseen liittyvät ohjelmat ja instituutiot ovat täysin sopusoinnussa niiden kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisten velvoitteiden kanssa, jolleivät ne vielä ole tehneet näin;

22.  tukee ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan uusinta raporttia ja päätelmiä rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykymuodoista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön erityisraportoijan suositukset sisäisessä politiikassaan toteuttamalla asianmukaisia lainsäädäntötoimia, joilla torjutaan rotuvihan sekä etnisen ja muukalaisvastaisen vihan ja siihen lietsomisen leviämistä internetissä ja sosiaalisessa mediassa, ja kunnioittamaan näitä suosituksia täytäntöön pannessaan täysin muita perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja mielipiteenvapautta;

23.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys on muuttanut sananvapauden käyttämisen edellytyksiä koko maailmassa ja että siitä on koitunut sekä merkittäviä etuja että vakavia haittoja; panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n suuntaviivat, ja tuomitsee kaikki digitaalista viestintää koskevat rajoitukset, myös kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistuvat toimet; toteaa jälleen, että toimittajien ja bloginpitäjien oikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

24.  kannustaa ihmisoikeusneuvostoa jatkamaan keskustelua oikeudesta yksityisyyteen ja tätä varten nimittämään oikeutta yksityisyyteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan erityisesti digitaalista viestintää silmällä pitäen;

Sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet

25.  panee merkille, että YK:n vuosituhannen vaihteen jälkeisessä kehitysohjelmassa on asetettu tavoitteeksi köyhyyden poistaminen vuoteen 2030 mennessä siten, että taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä sekä ympäristökysymyksiä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti; panee tyytyväisenä merkille YK:n pääsihteerin tiivistelmäraportin, joka julkaistiin vuoden 2015 jälkeistä kestävän kehityksen tavoitteiden ohjelmaa käsittelevän YK:n erityishuippukokouksen edellä; tukee YK:n pääsihteerin vaatimuksia toimintatavasta, jossa keskitytään ihmisten tarpeisiin ja oikeuksiin köyhyyden poistamiseksi;

26.  pitää tärkeänä, että puututaan lisääntyvään ja äärimmäiseen eriarvoisuuteen, jotta voidaan yleensä torjua köyhyyttä ja erityisesti edistää sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia helpottamalla elintarvikkeiden, veden, koulutuksen, terveydenhuollon ja asianmukaisten asuntojen saantia; korostaa tältä osin maananastuksen pahenevaa ongelmaa, johon on puututtava;

27.  katsoo, että korruptio, verovilppi, julkishyödykkeiden huono hoito ja vastuuvelvollisuuden puute myötävaikuttavat kansalaisten oikeuksien loukkauksiin, sillä ne siirtävät varoja pois investoinneista, joita voitaisiin tehdä kipeästi kaivattuihin julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen, perusterveydenhuoltopalveluihin ja muuhun sosiaaliseen infrastruktuuriin, ja tekevät siten väestön köyhyydestä pysyvää; muistuttaa, että hallituksilla on taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen nojalla velvoite kunnioittaa kansalaisten oikeuksia antamalla käyttöön asianmukaiset resurssit; korostaa tässä yhteydessä, että taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseksi toimivien ihmisoikeuksien puolustajien suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota;

28.  muistuttaa tukevansa talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan nimittämistä;

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet

29.  tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella; korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta; panee tyytyväisenä merkille aloitteen, joka liittyy asetukseen konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien vastuullista hankintaa koskevan toimitusketjuun sovellettavan due diligence -järjestelmän perustamisesta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä toimimaan aktiivisessa roolissa ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n työryhmän 11. istunnossa ja tukemaan toimia, joilla niiden toimintalinjat saadaan vastaamaan ylikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita; pyytää jälleen komissiota esittämään vuoden 2015 loppuun mennessä kertomuksen siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet täytäntöön;

30.  kannustaa EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa työskentelemään yhdessä EU:n yritysten kanssa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi ja varmistamaan, että yritystoiminta ja ihmisoikeudet otetaan yhdeksi keskeiseksi aiheeksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä;

31.  katsoo, että yritystoiminta ja ihmisoikeudet voivat vahvistaa toinen toistaan luomalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia alueilla, jotka eniten tarvitsevat kestäviä ja vastuullisia investointeja, ja edistämällä ihmisoikeuksien yleistä kunnioittamista kehitysmaissa;

32.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osallistumaan vireillä olevaan keskusteluun YK‑järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;

Naisten oikeudet

33.  huomauttaa, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, joka tarkoittaa menetelmien uudelleenorganisointia, parantamista, kehittämistä ja arviointia sen varmistamiseksi, että päätöksentekoon osallistuvat henkilöt noudattavat kaikessa toiminnassa – kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa – yhdenvertaiset mahdollisuudet käsittävää lähestymistapaa, on merkittävä väline sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi;

34.  kehottaa EU:ta osallistumaan aktiivisesti YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 59. istuntoon ja torjumaan edelleen kaikkia yrityksiä heikentää YK:n Pekingin toimintaohjelmaa, jota tarkastellaan uudelleen neljännen naisten maailmankonferenssin 20. vuosipäivän yhteydessä, ja muun muassa koulutuksen ja terveydenhoidon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia;

35.  toteaa kriittisesti, että huolimatta tähänastisesta edistyksestä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa ja naisten vaikutusvallan lisäämisessä monissa maissa on edelleen syrjiviä lakeja, jotka liittyvät etenkin perheeseen ja omistusoikeuteen; toteaa, että naiset ovat vieläkin vahvasti aliedustettuja päättävissä asemissa ja että naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä, kun taas oikeussuoja toteutuu heikosti, vaikka naisia kuolee päivittäin perheväkivallan seurauksena; on vakavasti huolestunut siitä, että joissakin maissa on menty huonompaan suuntaan etenkin seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien suhteen;

36.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön, muun muassa sellaiset rikokset kuin joukkoraiskaukset, seksiorjuus, pakkoprostituutio, sukupuoleen perustuva vainoaminen sekä muun muassa naisten sukupuolielinten silpominen, ihmiskauppa, lapsi- ja pakkoavioliitot, kunniamurhat ja muut yhtä törkeät seksuaalisen väkivallan muodot, ja myös seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntitaktiikkana; kehottaa jälleen EU:ta ja kaikkia sen jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimuksen);

37.  muistuttaa EU:n sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet ja sukupuolinäkökohdat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston merkittävimpien päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti; muistuttaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamastaan kehotuksesta tukea kestävän sovinnonteon yhteydessä naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin elintärkeinä toimijoina ja kehotuksesta ottaa huomioon, että konfliktien ehkäisyyn, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaariseen apuun, konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja demokratiaan siirtymiseen on aina sisällytettävä sukupuolinäkökulma;

38.  korostaa, että naisten sukupuolielinten silpominen on kidutuksen muoto; korostaa, että EU:n on tehtävä jatkuvasti yhteistyötä kolmansien maiden kanssa naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita, joiden kansallisessa lainsäädännössä naisten sukupuolielinten silpominen on kriminalisoitu, että niiden on sovellettava asiaa koskevaa lainsäädäntöä, kun niiden kansalaisten sukuelimiä on silvottu;

39.  panee tyytyväisenä merkille, että Kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee myös seksuaali- ja sukupuolirikoksia, mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen väkivalta ja nöyryytys, ja että se suosittelee kyseisten rikosten käsittelemistä sotarikoksina;

Lasten oikeudet

40.  on huolissaan siitä, että lapsen oikeuksista tehdyn sopimuksen vuonna 1989 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen tapahtuneesta edistyksestä huolimatta vähintään 58 miljoonaa lasta, varsinkin tyttöä, köyhien perheiden lasta, vammaista lasta ja konfliktialueilla elävää lasta, ei käy koulua ja että monet lapset sairastuvat edelleen tauteihin, jotka voitaisiin helposti välttää, ja lisäksi lapsia käytetään lapsityövoimana;

41.  kehottaa kaikkia valtioita sitoutumaan ILO:n yleissopimuksen nro 182 3 artiklassa määriteltyjen lapsityön pahimpien muotojen poistamiseen ja muistuttaa, että näitä lapsityön pahimpia muotoja ovat muun muassa lapsiorjuus, lapsikauppa, prostituutio sekä vaarallinen työ, joka on haitallista lapsen fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle;

42.  muistuttaa, että yksi valtion ensisijaisista velvoitteista on tarjota kaikille lapsille koulutus lisäämällä mahdollisuuksia, perustamalla asianmukaisia laitoksia ja puuttumalla kaikille taatun peruskoulutuksen suurimpien esteiden rakenteellisiin syihin, kuten koulupudokasmääriin, jotka ovat edelleen suurena esteenä sille, että kaikille voidaan taata peruskoulutus;

43.  kehottaa antamaan asianmukaisesti EU:n rahoitusta aseellisiin konflikteihin joutuneiden lasten ja entisten lapsisotilaiden kotiutus- ja sopeuttamisohjelmille; muistuttaa ”Children, Not Soldiers” -kampanjalle antamastaan voimakkaasta tuesta, joka kävi ilmi ihmisoikeuksien alivaliokunnan 3. joulukuuta 2014 samasta aiheesta järjestämässä kuulemistilaisuudessa; panee tyytyväisenä merkille lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän YK:n erityisedustajan vuotuiset raportit sekä lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevän erityisraportoijan raportin;

HLBTI-ihmisten oikeudet

44.  on huolissaan siitä, että syrjivät lait ja käytännöt sekä väkivallanteot, jotka kohdistuvat henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi, ovat viime aikoina lisääntyneet; kehottaa seuraamaan tarkasti HLBTI-ihmisten tilannetta muun muassa Nigeriassa ja Gambiassa, missä äskettäin hyväksytyt HLBTI-ihmisiä vastaan suunnatut lait uhkaavat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkeä; on erittäin huolissaan niin kutsutuista propagandan vastaisista laeista, joita on voimassa muun muassa joissakin Manner-Euroopan maissa ja jotka rajoittavat sananvapautta ja kokoontumisvapautta; panee tyytyväisenä merkille 26. syyskuuta 2014 hyväksytyn YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjunnasta; antaa jälleen tukensa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun jatkuvalle työlle HLBTI-ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisen ja suojelemisen puolesta erityisesti julkilausumien, raporttien ja Free & Equal -kampanjan avulla; kannustaa ihmisoikeusvaltuutettua jatkamaan syrjivien lakien ja käytäntöjen vastaista toimintaa;

Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet

45.  korostaa, että ilmastonmuutoksen vaikutus heikossa asemassa oleviin ryhmiin ja ihmisiin on suuri, etenkin alhaisen tulotason maissa sekä rannikkovaltioissa ja matalissa saarivaltioissa, joilla ei ole taloudellisia resursseja sopeutua ympäristössä tapahtuviin voimakkaisiin muutoksiin;

46.  panee huolestuneena merkille, että ilmastonmuutokseen liittyvistä tapahtumista joutuvat kärsimään erityisesti alkuperäiskansat; toteaa, että useimmat alkuperäiskansat elävät köyhyysrajan alapuolella ja niiden asema edustavissa elimissä, poliittisessa päätöksenteossa ja oikeusjärjestelmässä on vähäinen tai olematon;

47.  panee tyytyväisenä merkille, että ihmisoikeusneuvosto on osoittanut olevansa tietoinen siitä, että ympäristössä tapahtuvat muutokset heikentävät väestön toimeentuloa ja haittaavat kansainvälisesti tunnustettujen perusihmisoikeuksien toteutumista; kehottaa siksi sopimusvaltioita hyväksymään kiireellisiä ja pitkälle meneviä hillitsemis- ja sopeutustoimenpiteitä tulevassa vuoden 2015 ilmastokokouksessa Pariisissa;

48.  pyytää komissiota ja ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti keskusteluun termistä ”ilmastopakolainen”, myös sen mahdollisesta määrittelystä kansainvälisessä oikeudessa tai laillisesti sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa;

Rankaisemattomuuden torjunta ja Kansainvälinen rikostuomioistuin

49.  antaa yhä täyden tukensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle, jolla se pyrkii lopettamaan rankaisemattomuuden tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistamaan oikeuden toteutumisen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien kohdalla; seuraa tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää sen legitiimiyttä tai riippumattomuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan sille voimakasta diplomaattista, poliittista ja taloudellista tukea muun muassa YK:ssa; kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja EU:n erityisedustajia edistämään aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisten rikosten rankaisematta jättämisen torjuntaa; panee tyytyväisenä merkille, että Palestiina ratifioi Rooman perussäännön tammikuussa 2015;

Alkuperäiskansat

50.  kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän toimeksiannon uudelleenarviointia alkuperäiskansojen maailmankonferenssin päätösasiakirjan (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 69/2) mukaisesti, jotta alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen täytäntöönpanoa voidaan valvoa, arvioida ja parantaa; kehottaa EU:n jäsenvaltioita pyytämään kaikkia YK:n erityismenettelyjen toimeksiannon haltijoita kiinnittämään erityistä huomiota alkuperäiskansojen naisia ja tyttöjä koskeviin kysymyksiin ja raportoimaan järjestelmällisesti näistä kysymyksistä ihmisoikeusneuvostolle; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti alkuperäiskansoja koskevan järjestelmänlaajuisen toimintasuunnitelman kehittämistä syyskuussa 2014 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa esitetyn pyynnön mukaisesti ja tukemaan erityisesti alkuperäiskansojen säännöllisten kuulemisten järjestämistä kyseisen prosessin yhteydessä;

Ihmisoikeudet ja kansainväliset kulttuuri- ja urheilutapahtumat

51.  tuomitsee autoritaaristen valtioiden yleistyvän käytännön isännöidä urheiluun tai kulttuuriin liittyviä suurtapahtumia, joilla ne tavoittelevat kansainvälistä oikeutusta samalla, kun ne rajoittavat edelleen oikeutta olla eri mieltä maan sisällä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään tätä kysymystä aktiivisesti esillä muun muassa ihmisoikeusneuvostossa ja tarkastelemaan yhdessä kansallisten urheiluliittojen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa niiden tällaisiin tapahtumiin, esimerkiksi Bakussa vuonna 2015 järjestettäviin ensimmäisiin Euroopan kisoihin sekä Venäjällä vuonna 2018 ja Qatarissa vuonna 2022 pidettäviin jalkapallon MM-kisoihin, osallistumista koskevia käytännön järjestelyjä;

Miehittämättömät ilma-alukset ja itsenäisesti toimivat aseet

52.  kehottaa jälleen neuvostoa laatimaan EU:n yhteisen kannan aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön ja painottamaan kannassa erityisen voimakkaasti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen merkitystä sekä käsittelemään sellaisia kysymyksiä kuin oikeudellinen kehys, suhteellisuus, vastuuvelvollisuus, siviilien suojelu ja avoimuus; kehottaa jälleen kerran EU:ta kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisten osallistumista; vaatii ottamaan ihmisoikeudet osaksi kaikkea kolmansien maiden kanssa terrorismin torjunnasta käytävää vuoropuhelua;

Ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen EU:ssa

53.  kehottaa EU:ta edistämään ihmisoikeuksien, myös kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta Lissabonin sopimuksen 21 artiklan ja unionin ulkoisesta toiminnasta annettujen yleisten määräysten mukaisesti;

54.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita, komissiota ja ulkosuhdehallintoa valtavirtaistamaan ihmisoikeudet kaikkiin kolmansien maiden kanssa harjoitettavan ulkopolitiikan aloihin; korostaa myös, että EU:n on varmistettava, että sen ihmisoikeuspolitiikkaan liittyvät sisäiset ja ulkoiset toimet ovat johdonmukaisia perussopimuksissa asetetun velvoitteen mukaisesti ja että se ei mittaa ihmisoikeuksien kunnioittamista eri tavalla eri maiden kohdalla;

55.  kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön oikeusperustaisen lähestymistavan ja sisällyttämään ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaatimuksen kauppaa, investointeja ja julkisia palveluja koskevaan yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön sekä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa;

Maakohtaisia kysymyksiä koskevat EU:n painopisteet

Ukraina

56.  ilmaisee vakavan huolensa väkivallasta ja aseellisesta konfliktista Itä-Ukrainassa; toivoo Minskin sopimukseen perustuvan tulitaukosopimuksen pitävän; tuomitsee konfliktin yhteydessä tapahtuneet laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset ja viimeaikaisten taistelujen seuraukset; antaa täyden tukensa YK:n ihmisoikeustarkkailuoperaatiolle ja Etyjin erityistarkkailuoperaatiolle Ukrainassa ja kehottaa vahvistamaan viimeksi mainittua operaatiota; on erittäin huolissaan Ukrainan kaakkoisten alueiden aseellisen konfliktin vuoksi maan sisäisesti siirtymään joutuneiden kohtalosta; tuomitsee Krimin laittoman liittämisen Venäjään, joka on seurausta Venäjän aggressiiviset ja laajentumishaluisesta politiikasta, joka on uhka Ukrainan yhtenäisyydelle ja itsenäisyydelle; on huolissaan alueen paikallisväestön ja ennen kaikkea Krimin tataarien syrjinnästä ja heihin kohdistuneista laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan kaikkia mahdollisia pyrkimyksiä YK:n tasolla rankaisemattomuuden torjumiseksi ja Maidanin mielenosoitusten tukahduttamiseen, Krimin laittomaan liittämiseen ja Ukrainan itäosan aseelliseen konfliktiin liittyviä väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia koskevien puolueettomien tutkimusten tekemiseksi; kehottaa noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja periaatteita siviilien suojelemiseksi konfliktissa;

Korean demokraattinen kansantasavalta

57.  panee tyytyväisenä merkille Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan toimeksiannon kaavaillun jatkamisen vuodella; panee tyytyväisenä merkille myös YK:n yleiskokouksen päätöslauselman, jossa kannustetaan YK:n turvallisuusneuvostoa toteuttamaan asianmukaisia toimia vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, muun muassa harkitsemalla Korean demokraattisen kansantasavallan tilanteen viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa edellyttämään jälleen vastuuvelvollisuutta muun muassa henkilöiltä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan korkeimmalla valtiotasolla vahvistettujen strategioiden mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille, että Korean tasavaltaan on perustettu kenttätyöhön perustuva rakenne, jotta voidaan parantaa tilanteen seurantaa ja todisteiden dokumentointia ja varmistaa näin vastuuvelvollisuus, ja kehottaa kaikkia valtioita yhteistyöhön tämän rakenteen kanssa; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa kiinnittämään tarkempaa huomiota Korean demokraattisen kansantasavallan tilanteeseen kutsumalla ihmisoikeusneuvoston tulevan istunnon yhteydessä koolle virallisen paneelin, jossa oikeusloukkausten uhrien ääni pääsee kuuluviin;

Iran

58.  panee tyytyväisenä merkille maaliskuussa 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman Iranin islamilaisesta tasavallan ihmisoikeustilanteesta sekä erityisraportoijan toimeksiannon jatkamisen; kehottaa Irania päästämään YK:n erityisraportoijan maahan ja pitää tätä keskeisenä indikaattorina maan halukkuudesta edetä kohti ihmisoikeusvuoropuhelun avaamista; toteaa jälleen kerran tuomitsevansa Iranissa jopa alaikäisille langetetut kuolemanrangaistukset, jotka usein pannaan täytäntöön sellaisen oikeusprosessin perusteella, joka ei täytä oikeudenmukaista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisesti hyväksyttyjä vähimmäisnormeja; on yhä huolissaan ilman oikeudenmukaista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä suoritettujen teloitusten suuresta määrästä; tukee YK:n erityismenettelyjen toimeksiannon haltijoiden elokuussa 2014 antamaa yhteistä julkilausumaa, jossa tuomittiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden laajamittaiset pidätykset ja tuomiot Iranissa; kehottaa EU:ta ja YK:n ihmisoikeusneuvostoa valvomaan edelleen tiiviisti ihmisoikeuksien järjestelmällistä loukkaamista ja varmistamaan, että ihmisoikeudet säilyvät keskeisellä sijalla kaikessa kanssakäymisessä Iranin hallituksen kanssa; kehottaa Iranin viranomaisia noudattamaan kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, jonka nojalla alaikäisen rikoksentekijän teloittaminen on kansainvälisten vähimmäisnormien vastaista, ja kehottaa Irania lopettamaan alaikäisten rikoksentekijöiden teloitukset;

Burma/Myanmar

59.  antaa tukensa YK:n erityisraportoijan Myanmarin ihmisoikeustilanteesta laatimalle uusimmalle raportille, jossa todetaan tähän mennessä saavutettu edistys ja nimetään jäljellä olevat merkittävät huolenaiheet; kehottaa Myanmarin hallitusta valtavirtaistamaan ihmisoikeudet, myös vähemmistöjen oikeudet, maan institutionaaliseen ja oikeudelliseen kehykseen ja kaikkiin politiikanaloihin sekä kunnioittamaan täysimääräisesti sanan- ja kokoontumisvapautta; ilmaisee huolensa ”rodun ja uskonnon suojelua” koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta, johon sisältyy neljä lakiesitystä uskontojen välisistä avioliitoista, uskonnon vaihtamisesta, yksiavioisuudesta ja väestöpolitiikasta; kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa uusimaan erityisraportoijan 4 kohdan mukaisen toimeksiannon ja tuomaan jälleen esille vakavan huolensa Rakhinen osavaltiossa elävän rohingya‑vähemmistön tilanteesta, jota pahentaa se, että tällä yhteisöllä ei ole oikeudellista asemaa ja siihen kohdistuu siten edelleen systeemistä syrjintää, sekä kehottaa kaikkien rohingya‑vähemmistöön kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista saatujen tietojen täysimääräiseen, avoimeen ja riippumattomaan tutkimiseen ja kehottaa jouduttamaan prosessia ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustamiseksi maahan ja huolehtimaan siitä, että sen toimeksianto kattaa täysin valvonnan ja raportoinnin; pahoittelee siviileihin kohdistuneita iskuja Kachinin ja Shanin osavaltioissa, seksuaalista väkivaltaa, johon turvallisuusjoukot syyllistyivät aseellisen konfliktin aikana, poliittisten vankien olemassaoloa, ihmisoikeuksien puolustajien, aktivistien ja media-alan ammattilaisten häirintää, laittomia teloituksia, maan pakkolunastusta sekä uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuvia toimia; katsoo, että neuvotteluja EU:n ja Myanmarin välisestä investointisopimuksesta olisi harkittava tarkkaan, sillä ulkomaiset sijoitukset maahan saattaisivat pahentaa ihmisoikeusloukkauksia;

Valko-Venäjä

60.  ilmaisee syvän huolensa jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista Valko-Venäjällä; tuomitsee vuonna 2014 suoritetut kolme teloitusta, ihmisoikeuksien puolustajien häirinnän, riippumattomien toimittajien vainoamisen, kaikkeen internetviestintään kohdistetun sensuurin sekä kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoittavan lainsäädännön; kehottaa uusimaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta tarkastelevan YK:n erityisraportoijan toimeksiannon ihmisoikeusneuvoston 29. istunnossa ja kehottaa hallitusta päästämään YK:n erityismenettelyjen toimeksiannon haltijat, myös erityisraportoijan, esteettä maahan; vaatii kaikkien vielä vangittuina olevien poliittisten vankien vapauttamista ehdoitta ja heidän oikeuksiensa palauttamista;

Bahrain

61.  toteaa olevansa edelleen huolestunut Bahrainin oppositiojohtajiin, kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja aktivisteihin kohdistuvista tukahduttamistoimista sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja poliittisen opposition aktivistien tilanteesta maassa; kehottaa kaikkia asianosaisia Bahrainissa käynnistämään rakentavan ja osallistavan keskustelun ja pyrkimään siten aitoon sovintoon ja Bahrainin kaikkien yhteisöjen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; kehottaa vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhanomaiset mielenosoittajat ja antaa tukensa YK:n erityismenettelyjen toimeksiannon haltijoiden 4. helmikuuta 2015 antamalle, korkea‑arvoisen oppositiopoliitikon pidättämistä ja siihen liittyvien mielenosoitusten hajottamista koskevalle yhteiselle julkilausumalle; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja muita YK:n ihmisoikeusneuvoston muita jäseniä seuraamaan myös jatkossa tiiviisti Bahrainin ihmisoikeustilannetta keskittyen Bahrainin UPR-prosessin yhteydessä antamien sitoumusten sekä Bahrainin riippumattoman tutkintakomission antamien suositusten täytäntöönpanoon; panee merkille, että Bahrainin kuningas on ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti kyseisiin suosituksiin; pitää valitettavana, että Bahrainin hallitus ei ole edistynyt yhteistyössään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen kanssa, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita työskentelemään sen puolesta, että YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyy maaliskuun istunnossa päätöslauselman, jossa kehotetaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön Bahrainin UPR-prosessin yhteydessä antamat sitoumukset sekä Bahrainin riippumattoman tutkintakomission muun muassa ihmisoikeuksien puolustajista antamat suositukset ja pyydetään, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto raportoi maan konkreettisesta ihmisoikeustilanteesta ja siitä, miten Bahrain on edistynyt yhteistyössä YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa;

Egypti

62.  pitää myönteisenä Egyptiä koskevan UPR-prosessin läpivientiä marraskuussa 2014 ja odottaa tyytyväisenä sen hyväksymistä ihmisoikeusneuvoston tulevassa istunnossa; kehottaa Egyptiä vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki aktivistit ja ihmisoikeuksien puolustajat sekä henkilöt, jotka pidätettiin heidän käytettyään rauhanomaisesti oikeuttaan sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen; vaatii lisäksi Egyptin hallitusta säätämään kansainvälisten vaatimusten mukaisia lakeja ja turvaamaan Egyptin perustuslakiin kirjatun järjestäytymisoikeuden, johon sisältyy oikeus saada ja käyttää rahoitusta, sekä kumoamaan marraskuussa 2013 annetun mielenosoituslain ja antamaan uutta lainsäädäntöä, jolla taataan yhdistymisvapaus; kehottaa Egyptin hallitusta käynnistämään esitutkinnan, jotta saataisiin selville, ketkä antoivat käskyn laittomiin teloituksiin ja toteuttivat ne 3. heinäkuuta 2013 alkaneiden pääosin rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamisen yhteydessä, muun muassa tyhjennettäessä Raba’a- ja Nahda-aukioita mielenosoittajista 14. elokuuta 2013, jolloin surmattiin ainakin tuhat mielenosoittajaa; vaatii Egyptiä suorittamaan riippumattoman, puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan kaikista ihmisoikeusloukkauksista vuodesta 2011 alkaen, myös rikoksista, joihin on liittynyt seksuaalista väkivaltaa, sekä varmistamaan, että syylliset saatetaan vastuuseen ja uhreilla on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot kansainvälisten normien mukaisesti; kehottaa Egyptin viranomaisia peruuttamaan välittömästi kaikki kuolemantuomiot ja määräämään uudet oikeudenkäynnit, joissa taataan oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin, sekä lykkäämään välittömästi kuolemanrangaistusten ja teloitusten täytäntöönpanoa, vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt toimittajat ja tiedotusvälineiden työntekijät sekä takaamaan oikeuden tiedonvälityksen vapauteen ja sananvapauteen kansainvälisten normien mukaisesti; vaatii Egyptin viranomaisia sallimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tutkivan YK:n erityisraportoijan vierailun, josta on sovittu periaatteessa mutta joka on ollut jäissä vuoden 2014 alkupuolelta lähtien, sekä kutsumaan maahan asiaankuuluvat YK:n ihmisoikeusmekanismit ja -menettelyt ja erityisesti kokoontumisvapautta käsittelevän erityisraportoijan, kidutusta käsittelevän erityisraportoijan, ihmisoikeuksia terrorismia torjuttaessa käsittelevän erityisraportoijan ja sekä tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta tutkivan erityisraportoijan; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että maan lainsäädäntö vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, sekä kumoamaan välittömästi lain nro 136/2014 ja lopettamaan siviilien sotilasoikeudenkäynnit sekä peruuttamaan kaikki sotilastuomioistuinten siviileille antamat tuomiot ja määräämään siviilituomioistuimissa välittömästi pidettävistä uusista oikeudenkäynneistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan näitä kysymyksiä koskevaa painavaa julkilausumaa;

Mali

63.  panee tyytyväisenä merkille Malin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan työn ja kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa jatkamaan hänen toimeksiantoaan; pitää myönteisenä Malin hallituksen edistymistä oikeuslaitoksen palauttamisessa osaan maasta ja tutkimuksissa, jotka koskevat 21 eliittisotilaan kiduttamista ja tappamista vuonna 2012, sekä totuus-, oikeus- ja sovintokomission perustamista; on huolissaan turvallisuustilanteen heikentymisestä uudelleen ja lapsisotilaiden jatkuvasta käytöstä ja värväämisestä sekä kehottaa Malin hallitusta tutkimaan, ketkä olivat vastuussa sodan oikeussääntöjen rikkomisesta vuosien 2012–2013 aseellisen konfliktin aikana, ja asettamaan kaikki näihin rikkomuksiin syyllistyneet kaikista taistelevista ryhmittymistä vastuuseen niistä; pitää rauhansopimusta hyvänä kaikkien malilaisten kannalta, sillä he hyötyvät siitä ensimmäisinä kuukausia jatkuneen epävakauden ja epävarmuuden jälkeen, mutta pitää maan pohjoisosan kapinallisten vaatimaa lykkäystä valitettavana; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan Malin hallituksen esimerkkiä ja allekirjoittamaan viipymättä tämän sopimuksen, jonka täytäntöönpanoa EU valvoo, sekä varmistamaan, että tulevassa rauhansopimuksessa edellytetään vastuuvelvollisuutta, totuuskomission lujittamista ja turvallisuusjoukkojen henkilöstön luotettavuusselvitystä;

Etelä-Sudan

64.  kehottaa Afrikan unionia julkistamaan tutkintakomissionsa raportin kaikkien Etelä‑Sudanin konfliktin osapuolten tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista ja -loukkauksista askeleena kohti oikeuden saamista konfliktin alusta asti tehdyistä ihmisoikeusloukkauksista; tuomitsee Wau Shillukissa helmikuussa 2015 tapahtuneen sieppauksen, jossa joukko nuoria lapsia vietiin lapsisotilaiksi; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa hyväksymään päätöslauselman, jossa painotetaan, että on välttämätöntä varmistaa kansainvälisen oikeuden mukaisia rikoksia koskevat oikeudenmukaiset ja uskottavat tutkinta- ja syytetoimet, jotta Etelä-Sudan voi murtaa rankaisemattomuuden ruokkiman julmuuden noidankehän, ja jossa tätä varten pyydetään harkitsemaan sekamuotoisen oikeudellisen mekanismin käyttöönottoa ja lisäksi kehotetaan Etelä-Sudania hyväksymään Rooman perussääntö, ja kehottaa ihmisoikeusneuvostoa perustamaan Etelä-Sudania käsittelevän erityisraportoijan toimeksiannon, jotta voidaan edistää oikeudenmukaisia ja uskottavia syytetoimia ja parantaa vastuuvelvollisuutta kansainvälisen yhteisön tuella;

Sri Lanka

65.  panee merkille Sri Lankan vasta valitun hallituksen lupaukset ja kehottaa sitä ryhtymään konkreettisiin toimiin vastuuvelvollisuuden toteutumiseksi ennen syyskuussa 2015 pidettävää ihmisoikeusneuvoston 30. istuntoa, jotta se voi lunastaa lupauksensa maan ihmisoikeustilanteen parantamisesta ja estää lupauksista lipsumisen, muun muassa siten, että toteutetaan uskottavia tutkinta- ja syytetoimia ja muita toimia, joilla yritetään ratkaista rankaisemattomuuden ja ihmisoikeusloukkausten laajempaa ongelmaa, sekä kehottaa maata tekemään täysimääräistä yhteistyötä ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa sen Sri Lankaa koskevassa kansainvälisessä tutkimuksessa;

Syyria

66.  on erittäin huolissaan dramaattisesta ja väkivaltaisesta konfliktista ja humanitaarisesta kriisistä, joka on seurausta ennen kaikkea Assadin hallinnon, mutta myös Islamilaisen valtion / Da’eshin ja muiden puolisotilaallisten joukkojen harjoittamasta väkivallasta siviilejä ja varsinkin heikossa asemassa olevia ryhmiä, kuten naisia ja lapsia, vastaan; on huolissaan siitä, että Da’esh vie ideologiaansa ulkomaille; on hyvin huolissaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden järjestelmällisistä loukkauksista Syyriassa ja katsoo, että ne saattavat olla sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan sovellettavaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jotta voidaan suojella siviilejä, kunnioittaa heidän ihmisoikeuksiaan ja vastata heidän perustarpeisiinsa; kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita ottamaan selkeästi kantaa väkivaltaa vastaan ja erityisesti puhumaan vähemmistöjen oikeuksien puolesta ja kristittyjen järjestelmällistä vainoa vastaan; kehottaa vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki henkilöt, jotka on mielivaltaisesti pidätetty tai siepattu siksi, että he ovat harjoittaneet ihmisoikeuksiaan tai osallistuneet muuhun rauhanomaiseen poliittiseen toimintaan; pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti vastuuvelvollisuutta ja YK:n tutkintakomission toimeksiannon jatkamista;

Irak

67.  on erittäin huolissaan Irakin dramaattisesta ja väkivaltaisesta konfliktista ja humanitaarisesta kriisistä; panee merkille, että ihmisoikeustilanne on heikentymässä, kun Islamilainen valtio / Da’esh ja muut puolisotilaalliset ryhmät suorittavat sieppauksia ja joukkoteloituksia ja Irakin etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, muun muassa kristittyjä, vainotaan;

Palestiina/Israel

68.  tuomitsee Hamasin ja muiden aseryhmien Gazan alueelta Israeliin tekemät raketti-iskut ja on erittäin huolissaan Gazan humanitaarisesta kriisistä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ilmaisemaan julkisesti tukensa YK:n tutkintakomissiolle ja tuomitsemaan ihmisoikeusneuvostossa antamassaan julkisessa lausumassa Israelin viranomaisten yhteistyöhaluttomuuden ja sen, että nämä eivät ole päästäneet tutkintakomissiota alueelle; korostaa, että oikeus ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen muodostavat rauhan ehdottoman perustan, ja painottaa, että pitkään vallinneen ja järjestelmällisen kansainvälisen oikeuden loukkausten rankaisemattomuuden on loputtava; panee tyytyväisenä merkille, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on aloittanut Palestiinan tilanteen alustavan tutkinnan; kehottaa EU:ta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän toimiston kanssa; kehottaa EU:ta ottamaan jälleen käyttöön ihmisoikeusneuvoston esityslistan 7 kohdan ja tuomitsemaan jyrkästi kansainvälisen oikeuden pitkittyneet loukkaukset ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen neuvoa-antavan lausunnon noudattamatta jättämisen sekä tukemaan tutkintakomission toimeksiannon jatkamista;

o
o   o

69.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 69. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Venezuelan tilanteesta (2015/2582(RSP))

P8_TA(2015)0080 RC-B8-0236/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelasta ja erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venezuelan tilanteesta(1) ja 18. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venezuelan demokraattisen opposition vainoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten investointien oikeusvarmuudesta Euroopan unionin ulkopuolella(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 23. helmikuuta 2015 lehdistölle antamat julkilausumat Caracasin pormestarin Antonio Ledezman pidättämisestä ja Venezuelan tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 26. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman Venezuelan tilanteesta,

–  ottaa huomioon Etelä-Amerikan valtioiden unionin (UNASUR) pääsihteerin ja Kolumbian entisen presidentin Ernesto Samperin 25. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman Venezuelan tilanteesta ja 14-vuotiaan koululaisen Kluivert Roan kuolemasta,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan 24. helmikuuta 2015 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuskomission mielivaltaisia vangitsemisia käsittelevän työryhmän 26. elokuuta 2014 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 20. lokakuuta 2014 antaman lausunnon mielenosoittajien ja poliitikkojen pidätyksistä Venezuelassa,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Venezuela on,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 julkaistun Amnesty Internationalin vuosikertomuksen 2014/2015 ”Maailman ihmisoikeustilanne” ja 12. helmikuuta 2015 julkaistun Human Rights Watchin kertomuksen Venezuelasta ”New Military Authority to Curb Protests”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että 19. helmikuuta 2015 Venezuelan tiedustelupalvelun (Sebin) raskaasti aseistetut edustajat pidättivät mielivaltaisesti kahdesti virkaansa demokraattisesti valitun Caracasin pormestarin ja oppositiojohtajan Antonio Ledezman ilman pidätysmääräystä tai todisteita rikoksen tekemisestä; ottaa huomioon, että pidätyksensä jälkeen Antonio Ledezma on asetettu syytteeseen salaliitosta ja vehkeilystä, joista Venezuelassa seuraa ankaria vankeusrangaistuksia, ja hän istuu vangittuna Ramo Verden sotilasvankilassa;

B.  toteaa, että siviilien pitäminen sotilasvankilassa ei ole kansainvälisten normien mukaista; toteaa, että Venezuelalla on velvoite turvata kaikkien vapausrangaistusta suorittavien henki, inhimillinen kohtelu ja turvallisuus sekä huolehtia siitä, että olosuhteet vankeuden aikana ovat asiassa sovellettavien kansainvälisten normien mukaisia;

C.  ottaa huomioon, että presidentti Nicolás Maduro ilmoitti valtakunnallisilla tv- ja radiokanavilla, että väitetty suunnitelma hallituksen syrjäyttämiseksi vallankaappauksella on tehty tyhjäksi ja että hankkeessa olivat olleet mukana Venezuelan demokraattisen opposition vaaliliiton johtohenkilöt, kansanedustajat María Corina Machado ja Julio Borges sekä Caracasin pormestari Antonio Ledezma; ottaa huomioon, että näiden oppositiojohtajien on väitetty olevan mukana myös suunnitelmassa murhata oppositiojohtaja Leopoldo López, joka on ollut vangittuna sotilasvankilassa yli vuoden; ottaa huomioon, että Leopoldo Lópezia on pidätyksensä jälkeen kidutettu fyysisesti ja psyykkisesti ja hänet on määrätty eristysselliin;

D.  ottaa huomioon, että presidentti Maduro on ilmoittanut myös eriskummallisista väitetyistä ulkomaisista salaliitoista, horjuttamissuunnitelmista ja murhayrityksistä, joita hallitus on tuonut julki useaan otteeseen;

E.  ottaa huomioon, että demokraattisen opposition johtajia on aiemmin syytetty monta kertaa ja täysin ilman syytä osallistumisesta väitettyihin horjuttamis- ja vallankaappaussuunnitelmiin; ottaa huomioon, että vangittujen oppositiojohtajien ja vuoden 2014 mielenosoituksiin osallistuneiden opiskelijoiden uhkailut ja pahoinpitelyt ovat lisääntyneet; ottaa huomioon, että Leopoldo López, Daniel Ceballos ja muut oppositiopoliitikot ovat edelleen mielivaltaisesti vangittuina; toteaa, että María Corina Machado erotettiin lainvastaisesti ja mielivaltaisesti virastaan ja Venezuelan parlamentin jäsenyydestä ja että Venezuelan hallitus uhkaa pidättää kansanedustaja Julio Borgesin parlamentaarisen koskemattomuuden;

F.  toteaa, että syyttömyysolettaman loukkaamisen voidaan katsoa tapahtuneen, jos rikossyytettä odottava henkilö joutuu tutkintavankeuteen ilman perusteita, koska tällöin vangitsemisesta tulee rangaistus eikä ennaltaehkäisevä toimi;

G.  ottaa huomioon, että paikallisten ja kansainvälisten järjestöjen mukaan yksi vuosi rauhanomaisten mielenosoitusten jälkeen yli 1 700 mielenosoittajaa odottaa oikeudenkäyntiään, vähintään 69 on edelleen vangittuna ja vähintään 40 henkeä on tapettu mielenosoituksissa eikä heidän murhaajiaan ole löydetty; ottaa huomioon, että poliisi, kansalliskaartin jäsenet sekä väkivaltaiset ja hallitsemattomat hallitusta kannattavat aseistetut ryhmittymät ovat vastanneet mielenosoituksiin suhteettoman suurella voimalla ja järjestelmällisellä väkivallalla;

H.  katsoo, että demokraattinen valtio ei saa kriminalisoida poliittisen opposition johtajia ja että sen on taattava maan poliittisen elämän kaikkien toimijoiden osallistuminen ja niiden henkilöiden ihmisoikeudet, jotka ilmoittavat kuuluvansa oppositioon, kuten Human Rights Watch totesi 24. helmikuuta 2015;

I.  ottaa huomioon, että korkeimman oikeuden jäsenet ovat avoimesti hylänneet vallanjaon periaatteen, ilmaisseet sitoumuksensa hallituksen ohjelman edistämiseen ja antaneet toistuvasti hallitusta suosivia tuomioita, mikä vahvistaa hallituksen piittaamattomuuden ihmisoikeuksista; ottaa huomioon, että joulukuussa 2014 kansalliskokouksen hallitusta kannattava enemmistö nimitti yksinkertaisella enemmistöllä 12 uutta tuomaria korkeimpaan oikeuteen sen jälkeen, kun kahden kolmasosan enemmistön aikaansaaminen oli osoittautunut mahdottomaksi, koska se olisi edellyttänyt yhteisymmärrystä opposition kanssa;

J.  ottaa huomioon, että uusi puolustusministeriön päätös nro 8610 mahdollistaa sen, että sotilaat voivat käyttää ampuma-aseita ”joukkokokousten ja rauhanomaisten mielenosoitusten” hillitsemiseen; toteaa, että Venezuelan perustuslain 68 pykälän mukaan ampuma-aseiden ja myrkyllisten aineiden käyttö rauhanomaisten mielenosoitusten hajoittamiseen on kiellettyä; toteaa, että kansainvälisten normien mukaan sotilaiden käyttöä julkisissa turvallisuusoperaatioissa olisi rajoitettava;

K.  toteaa, että 24. helmikuuta 2015 ammuttiin 14-vuotias koululainen Kluivert Roa kuoliaaksi San Cristóbalissa Táchiran osavaltiossa järjestetyssä elintarvike- ja lääkepulaa vastustavassa mielenosoituksessa ja hänestä tuli näin ensimmäinen uhri sen jälkeen kun oli annettu lupa käyttää ampuma-aseita mielenosoitusten hajottamiseen; toteaa, että 25. helmikuuta 2015 oikeusministerin toimisto ilmoitti, että yksi poliisi oli asetettu syytteeseen taposta ja muista rikoksista;

L.  katsoo, että ilmaisunvapaus ja oikeus osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin ovat demokratian kulmakiviä; katsoo, että tasa-arvo ja kaikkien mahdollisuus saada oikeutta eivät voi toteutua ilman kaikkien kansalaisten perusvapauksien ja ‑oikeuksien kunnioittamista; ottaa huomioon, että lukuisista lähteistä on saatu varmaa tietoa mediaan kohdistuvan sensuurin ja uhkailun lisääntymisestä;

M.  ottaa huomioon, että Venezuelassa on Latinalaisen Amerikan suurimmat energiavarat; ottaa huomioon, että Venezuelan asukkaat kärsivät vakavasta perustarvikepulasta, että elintarvikkeiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet ja että elintarvikkeiden säännöstely on kiristynyt; ottaa huomioon, että valtion epäonnistuminen lain ja järjestyksen ylläpitämisessä ja syvenevä poliittinen kahtiajako ovat tehneet Venezuelasta yhden maailman väkivaltaisimmista maista;

N.  ottaa huomioon, että ainoastaan perusoikeuksien ja -vapauksien noudattaminen sekä rakentava ja kunnioittava vuoropuhelu suvaitsevaisuuden hengessä voivat auttaa Venezuelaa nousemaan tästä vakavasta kriisistä ja voittamaan tulevat vaikeudet;

O.  ottaa huomioon, että hallitus ja oppositio aloittivat keskinäiset neuvottelut (”Mesa de Diálogo”), mutta ne keskeytyivät valitettavasti tuloksettomina;

P.  toteaa, että unionin kolmansiin maihin tekemät sijoitukset ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan perusteella unionin yhteisen kauppapolitiikan olennainen osa ja kuuluvat sen vuoksi kiinteästi unionin ulkoiseen toimintaan, ja ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen nojalla ulkomaiset suorat sijoitukset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, kuten SEUT:n 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa sekä 206 ja 207 artiklassa määrätään;

Q.  toteaa, että Venezuela valittiin 16. lokakuuta 2014 YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, joten maan hallituksella on erityinen vastuu noudattaa oikeusvaltion periaatteita ja kansainvälistä oikeutta;

1.  toteaa jälleen olevansa erittäin huolestunut Venezuelan tilanteen pahenemisesta ja tuomitsee väkivallan käytön mielenosoittajia vastaan; kehottaa monien YK:n elinten ja kansainvälisten järjestöjen tapaan Venezuelan viranomaisia vapauttamaan välittömästi Antonio Ledezman, Leopoldo Lópezin, Daniel Ceballosin ja kaikki rauhanomaiset mielenosoittajat, opiskelijat ja oppositiojohtajat, jotka ovat mielivaltaisesti vangittuina, koska he ovat pitäneet kiinni oikeudestaan ilmaisunvapauteen ja perusoikeuksiinsa; kehottaa Venezuelan viranomaisia vetämään pois perättömät syytteet heitä vastaan;

2.  kehottaa Venezuelan viranomaisia varmistamaan, että Antonio Ledezma, Leopoldo López, Daniel Ceballos ja kaikki muut poliittiset vangit saavat kaikki tarvitsemansa terveydenhoitopalvelut sekä välittömän, yksityisen ja säännöllisen yhteyden perheisiinsä ja haluamiinsa asianajajiin; on erittäin huolestunut vankien voinnin heikentymisestä;

3.  kehottaa Venezuelan hallitusta lopettamaan demokraattisen opposition poliittisen vainon ja sorron sekä sananvapauden ja mielenosoitusvapauden loukkaukset ja vaatii lopettamaan tiedotusvälineiden sensuroinnin; palauttaa viranomaisten mieliin, että kuuluva oppositio on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa;

4.  tuomitsee Kluivert Roan ja kuuden muun opiskelijan ampumisen ja ilmaisee surunvalittelunsa heidän omaisilleen; kehottaa hallitusta peruuttamaan äskettäin julkaistun päätöksen 8610, jonka nojalla turvallisuusjoukot saavat käyttää mahdollisesti tappavia voimakeinoja ja ampuma-asetta tai muuta mahdollisesti kuolettavaa asetta siviilien mielenilmausten tukahduttamiseen ja jolla mitätöidään Venezuelan perustuslain 68 pykälä;

5.  kehottaa Venezuelan hallitusta noudattamaan maan omaa perustuslakia ja kansainvälisiä velvoitteita, kun on kyse oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, oikeudesta ilmaisun- ja yhdistymisvapauteen ja oikeudesta rauhanomaiseen kokoontumiseen sekä poliittisesta pluralismista, jotka kaikki ovat demokratian kulmakiviä; kehottaa Venezuelan hallitusta luomaan edellytykset, joissa ihmisoikeuksien puolustajat ja hallituksista riippumattomat järjestöt voivat jatkaa laillista toimintaansa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi; korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä Venezuelan hallituksella on erityinen vastuu noudattaa oikeusvaltion periaatteita ja kansainvälistä oikeutta;

6.  kehottaa Venezuelan hallitusta varmistamaan, että syytteet tutkitaan nopeasti ja puolueettomasti, että rankaisemattomuuden mahdollisuutta ei sallita ja että noudatetaan kaikilta osin syyttömyysolettaman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta; muistuttaa, että vallan kolmijaon periaate on demokratian perusta ja että oikeusjärjestelmää ei voida käyttää poliittisena aseena; kehottaa Venezuelan viranomaisia varmistamaan kaikkien maan kansalaisten turvallisuuden riippumatta näiden poliittisesta kannasta tai suuntautumisesta;

7.  on huolestunut siitä, että uudet protestit voisivat johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin, jotka vain loitontaisivat hallituksen ja opposition kantoja toisistaan ja kärjistäisivät vielä enemmän Venezuelan tämänhetkistä poliittista tilannetta; kehottaa kaikkien puolueiden ja Venezuelan yhteiskunnan kaikkien osien edustajia noudattamaan pidättyväisyyttä sanoissaan ja teoissaan; varoittaa ryhtymästä toimiin, jotka saattaisivat kiristää jännitystä ja heikentää tilannetta ja johtaa demokraattisen opposition kieltämiseen ja julistamiseen laittomaksi ja/tai vaalien peruuttamiseen;

8.  on huolestunut siitä, että poliittiseen oppositioon on vaalivuonna kohdistettu hyökkäyksiä ja sen jäseniä on mielivaltaisesti pidätetty, mikä voi kyseenalaistaa vaalien laillisuuden ja tulokset;

9.  kehottaa Venezuelan viranomaisia valmistautumaan tuleviin parlamenttivaaleihin ottamalla käyttöön kattavan poliittisen prosessin, joka perustuu todellisen kansallisen vuoropuhelun kautta aikaansaatuun konsensukseen ja yhteisvastuuseen ja kaikkien demokraattisten poliittisten voimien osallistumiseen tähän vuoropuheluun demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja ihmisoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen; kehottaa molempia osapuolia lisäksi keskustelemaan maan vakavimmista ongelmista, jotta tarvittavat talouden ja hallinnon uudistukset voitaisiin käynnistää; kehottaa Venezuelan viranomaisia varmistamaan vapaiden ja oikeudenmukaisten parlamenttivaalien järjestämisen siten, että täysin avoimessa prosessissa ovat mukana kaikki demokraattiset toimijat; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita pitämään poliittisen kamppailun perustuslain mukaisen järjestyksen rajoissa ja torjumaan painostuksen toimintansa kärjistämiseksi;

10.  kannustaa Venezuelan alueellisia kumppaneita, kuten UNASURia ja Amerikan valtioiden järjestöä avaamaan keskusteluyhteyksiä ja lisäämään yhteisymmärrystä vastakkaisten leirien välillä ja takaamaan yleisen turvallisuuden ja kansalaisten suojelun sekä Venezuelan palaamisen rauhalliseen normaalitilaan;

11.  vaatii EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä antamaan lausuntoja ja toteuttamaan toimia, jotka osoittavat solidaarisuutta Venezuelan kansaa kohtaan tänä vaikeana aikana;

12.  vaatii komissiota ja neuvostoa harkitsemaan ja ottamaan käyttöön toimia, joilla turvataan Euroopan edut ja Venezuelassa toimivien eurooppalaisten yritysten oikeusvarmuuden periaate;

13.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa Venezuelassa sekä jäsenvaltioiden suurlähetystöjä jatkamaan oppositiojohtajien tutkinnan ja oikeudenkäyntikuulustelujen tiivistä seuraamista; muistuttaa vaatimuksestaan lähettää Euroopan parlamentin tilapäinen valtuuskunta arvioimaan Venezuelan tilannetta ja käymään vuoropuhelua kaikkien konfliktin osapuolten kanssa mahdollisimman pikaisesti;

14.  muistuttaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle esitettävästä pyynnöstä vaatia mielenosoitusten alkamisesta lähtien mielivaltaisesti vangittuina olevien mielenosoittajien välitöntä vapauttamista;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0176. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0106. (3) EUVL C 258 E, 7. 9.2013, s. 84.