Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2245(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0173/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0173/2015

Keskustelut :

PV 08/09/2015 - 11
CRE 08/09/2015 - 11

Äänestykset :

PV 09/09/2015 - 8.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0308

Hyväksytyt tekstit
PDF 305kWORD 119k
Keskiviikko 9. syyskuuta 2015 - Strasbourg
Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen
P8_TA(2015)0308A8-0173/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. syyskuuta 2015 investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen (2014/2245(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2014 julkaiseman kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Työpaikkoihin ja kasvuun tehtävät investoinnit sekä kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen EU:n alueilla ja kaupungeissa” (jäljempänä ’kuudes koheesiokertomus’),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–  ottaa huomioon asiakirjan ”Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa”, joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission kahdeksannen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen aiheesta ”Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus”,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(9),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea‑aikaisesti(10),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta(11),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(12),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(13),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle – EU:n oman ja vieraan pääoman mekanismit” (COM(2011)0662),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen” (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille” (erityiskertomus nro 2/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun, annettu yleisten asioiden neuvoston (koheesio) kokouksessa 19. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus”(14),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kuudes taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun”(15),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU:n oikeusalan tulostaulu 2015” (COM(2015)0116),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Lisätalousarvioesitys nro 2 vuoden 2015 yleiseen talousarvioon” (COM(2015)0016),

–  ottaa huomioon vuosikertomuksen 2013 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0173/2015),

A.  ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikan ratkaiseva asema alueellisten eroavuuksien vähentämisessä, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä jäsenvaltioiden alueiden välillä sekä uusien työpaikkojen luomisen tukemisessa on kiistaton; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka edustaa tärkeintä unionin laajuista reaalitalouden investointipolitiikkaa ja se on vuoteen 2020 ulottuvine yli 350 miljardin euron talousarvioineen erinomainen kasvua ja työpaikkoja edistävä tekijä EU:ssa; ottaa huomioon, että talouskriisin aikana koheesiopolitiikka on osoittautunut keskeiseksi välineeksi investointien tason ylläpitämiseksi useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että se on joissakin jäsenvaltioissa julkisten investointien pääasiallinen lähde; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tulosten konkreettinen ja näkyvä luonne on vahvistettu monin erilaisin arviointimenetelmin;

B.  ottaa huomioon, että viimeisimmät luvut vuodelta 2013 osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden unionissa olleen historiallisen korkealla tasolla eli 5,1 prosenttia työvoimasta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyydellä on ratkaisevia henkilökohtaisia seurauksia koko elämän ajan ja että se voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi, erityisesti syrjäisillä alueilla;

C.  ottaa huomioon, että julkiset investoinnit unionissa ovat viime aikoina tosiasiallisesti laskeneet 15 prosenttia ja että monet alueet, erityisesti alueet, joilla on väestökehitykseen liittyviä haasteita, eivät ole onnistuneet myötävaikuttamaan riittävällä tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja erityisesti sen päätavoitteen eli 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseen vuoteen 2020 mennessä tai köyhyysasteen laskemista 20 miljoonalla ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

D.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti kehittyneet ajan myötä, minkä avulla on vastattu unionin uusiin haasteisiin ja ongelmiin, ja että politiikka itsessään liittyy yhä läheisemmin EU:n yleiseen toimintapoliittiseen ohjelmaan; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan alkuperäistä tehtävää – taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista kaikilla EU:n alueilla ja erityisesti vähiten kehittyneillä ja muita heikommassa asemassa olevilla alueilla – on kuitenkin vahvistettava; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikkaan ei pidä suhtautua pelkkänä välineenä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja muiden EU:n kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vaan se olisi nähtävä myös alueita koskevana investointipolitiikkana;

E.  ottaa huomioon, että kuudennen koheesiokertomuksen mukaan talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus pitkään jatkuneeseen suuntaukseen, jossa alueelliset erot ovat pienentyneet, ja joistakin myönteisistä piirteistä huolimatta alueiden väliset hyvin moninaiset eroavuudet olivat suuria uuden ohjelmakauden alussa;

F.  ottaa huomioon, että keskeisten aihepiirien kautta koheesiopolitiikan resurssit kohdennetaan rajalliseen määrään strategisia tavoitteita, joihin liittyy kasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaalista osallistamista edistävää sekä ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevaa potentiaalia;

G.  ottaa huomioon, että suurta kasvua ja alueiden taloudellista lähentymistä voidaan saada aikaan vain hyvän hallinnon avulla, koska kaikkien kumppanien on osallistuttava entistä tehokkaammin päätöksentekoon kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla monikerroksista hallintoa koskevan periaatteen mukaisesti ja näihin kuuluvat myös työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt;

H.  ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä, joilla yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 14, 16 ja 29 artiklan mukaisesti ohjataan jäsenvaltioiden ja alueiden investointeja, ja että niiden esittämiseen ja hyväksymiseen sovelletaan aikataulua, jonka mukaan kumppanuussopimukset olisi pitänyt hyväksyä viimeistään elokuun lopussa 2014 ja toimenpideohjelmat tammikuun lopussa 2015;

I.  ottaa huomioon, että Unkarin Gödöllőssä vuonna 2011 pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa kehotettiin neuvoston vuosien 2015 ja 2016 puheenjohtajavaltioita arvioimaan ja tarkastelemaan sitä, olisiko EU:n alueellista agendaa 2020 tarkistettava ottaen huomioon sen, miten se toimii käytännössä, ja sen jälkeen johtamaan mahdollista uudelleentarkastelua;

J.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 175 artiklan mukaan jäsenvaltiot harjoittavat talouspolitiikkaansa ja sovittavat sitä yhteen siten, että saavutetaan koko unionin sopusointuista kehitystä sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista koskevat tavoitteet, ja katsoo, että myös Euroopan uudella investointiohjelmalla on edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista;

Koheesiopolitiikan saavutukset ja haasteet talous- ja finanssikriisin yhteydessä (ohjelmakausi 2007–2013)

1.  painottaa, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein väline, jolla pyritään vähentämään Euroopan alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroavuuksia edistämällä niiden kilpailukykyä sekä puuttumalla ilmastonmuutokseen ja energiariippuvuuteen samalla kun edistetään myös Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamista; painottaa, että yhteisrahoitukseen liittyvistä joidenkin jäsenvaltioiden ja alueiden ongelmista huolimatta koheesiopolitiikan investoinnit ovat lieventäneet merkittävällä tavalla talous- ja finanssikriisin kielteisiä vaikutuksia ja tarjonneet alueille vakautta varmistamalla rahoitusvirran jatkumisen kansallisten ja alueellisten julkisten ja yksityisten investointien vähennyttyä rajusti; painottaa, että koheesiopolitiikan rahoituksen osuus oli 21 prosenttia julkisista investoinneista koko EU:ssa ja 57 prosenttia ns. koheesiomaissa;

2.  korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut, että sillä voidaan reagoida nopeasti joustavin toimenpitein jäsenvaltioiden ja alueiden investointivajeen korjaamiseksi esimerkiksi vähentämällä kansallista yhteisrahoitusta ja lisäämällä ennakkomaksuja sekä ohjaamalla 13 prosenttia kokonaisrahoituksesta (45 miljardia euroa) taloudellisen toiminnan ja työllisyyden tukemiseen välittömin vaikutuksin; pitää näin ollen keskeisen tärkeänä tehdä kattava ja perusteellinen väliarviointi, jonka pohjalta on mahdollista määrittää uudelleen tavoitteet ja yhteisrahoituksen taso, mikäli jäsenvaltioiden tai joidenkin niiden alueiden sosioekonomiset olosuhteet muuttuvat;

3.  korostaa, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen sisältyy unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun edistämisen tavoite (SEU‑sopimuksen 3 artikla);

4.  on tyytyväinen koheesiopolitiikan hiljattain toteutettuun uudistukseen, jolla pyrittiin vastaamaan näihin haasteisiin ja joka perustui johdonmukaiseen strategiakehykseen kaudelle 2014–2020 selkeine tavoitteineen ja kannustimineen kaikille toimenpideohjelmille; kehottaa kaikkia toimijoita, erityisesti keskeisiä viranomaisia, varmistamaan koheesiopolitiikan uuden lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden keskittymällä voimakkaasti parempiin suorituksiin ja tuloksiin; kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita ottamaan käyttöön asianmukaisesti toimivia monitasoisia hallinto- ja koordinointimekanismeja varmistaakseen ohjelmien välisen johdonmukaisuuden ja tukeakseen Eurooppa 2020 ‑strategiaa ja maakohtaisia suosituksia;

5.  painottaa, että vakaa finanssipoliittinen ja taloudellinen ympäristö – kuten myös tehokas sääntely-, hallinto- ja toimielinympäristö – ovat ratkaisevia koheesiopolitiikan vaikuttavuuden kannalta, mutta niiden ei pidä vaarantaa sen omien tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukainen maksujen keskeyttäminen voi vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet suunnitella ja panna täytäntöön tehokkaasti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) kaudella 2014–2020; painottaa, että sekä koheesiopolitiikan että Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi politiikkaa on yhdenmukaistettava tiiviisti alakohtaisten politiikkojen kanssa ja EU:n muiden investointisuunnitelmien kanssa on saatava aikaan synergioita; muistuttaa kuitenkin, että kaikessa talouspolitiikassa on SEUT‑sopimuksen 175 artiklan mukaisesti pyrittävä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen;

6.  painottaa, että hallinnollisten valmiuksien lisääminen jäsenvaltioissa tapahtuvan suunnittelun, täytäntöönpanon ja arvioinnin osalta on ratkaisevan tärkeää, jotta koheesiopolitiikkaa toteutetaan oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi;

7.  painottaa, että vaikka koheesiopolitiikalla onkin lievennetty kriisin vaikutuksia, alueelliset eroavuudet ovat edelleen suuria, ja toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitetta taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten eroavuuksien vähentämisestä tarjoamalla erityistä tukea vähemmän kehittyneille alueille ei ole vielä saavutettu kaikkialla;

8.  toteaa, että huolimatta kriisistä ja siitä, että paikalliseen talouteen on kohdistunut suurta painetta, paikallis- ja alueviranomaiset ovat joutuneet entiseen tapaan vastaamaan kansalaisten vaatimuksiin entistä laadukkaampien julkisten palvelujen paremmasta saatavuudesta;

9.  korostaa EU:n uudelleenteollistamisen merkitystä sen varmistamisessa, että teollisuustuotannon osuus on vähintään 20 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa sen vuoksi, että on tärkeää tukea ja vahvistaa ennakoivasti kilpailukyvyn, kestävyyden ja sääntelyn luotettavuuden periaatteita työpaikkojen ja kasvun edistämiseksi Euroopassa;

Ongelmat täytäntöönpanossa ja maksuissa

10.  on vakavasti huolissaan koheesiopolitiikan uusien ohjelmakausien käynnistämiseen liittyvistä merkittävistä rakenteellisista viivästyksistä, jotka johtuivat toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästymisestä myös siksi, että osa toimenpideohjelmista kuului siirtomenettelyn piiriin; huomauttaa, että tämä viivästyminen voi lisätä maksuihin kohdistuvaa painetta, erityisesti vuosina 2017 ja 2018, ja tämän vuoksi kasvattaa huolta maksattamatta olevista maksuista, joita on noin 25 miljardia euroa ohjelmakaudella 2007–2013; panee merkille, että vaikka – kun asiaa tarkastellaan laajassa yhteydessä – koheesiopolitiikassa tilanne on parempi kuin maaseudun kehittämisessä tai kalataloudessa, huolenaihe on edelleen aiheellinen monissa jäsenvaltioissa, sillä suuri määrä ohjelmia on vielä hyväksymättä; painottaa, että tällaiset viivästykset saattavat vaarantaa EU:n talousarvion ja koheesiopolitiikan uskottavuuden, vaikuttavuuden ja kestävyyden sekä vaarantaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet saattaa päätökseen kauden 2007–2013 täytäntöönpano sekä suunnitella ja panna tehokkaasti täytäntöön ERI‑rahastot kaudella 2014–2020; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission äskettäiset toimet tässä yhteydessä mutta kehottaa komissiota tekemään parhaansa varmistaakseen, että kaikki jäljellä olevat toimenpideohjelmat hyväksytään viipymättä, sillä parlamentti on jo hyväksynyt vuonna 2014 käyttämättömien varojen käytön edellyttämän monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja siihen liittyvän lisätalousarvioesityksen;

11.  muistuttaa, että jatkuva maksattamatta olevien määrien ongelma koskee koheesiopolitiikkaa enemmän kuin mitään muuta EU:n politiikanalaa, ja toteaa, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston vuosien 2007–2013 ohjelmissa oli maksattamatta vuoden 2014 loppuun mennessä 24,8 miljardia euroa, eli 5,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013; kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden maksattamatta olevien määrien kattamiseksi; korostaa, että tilanne vaikeuttaa ensisijaisesti koheesiopolitiikan pienimpien ja heikoimpien edunsaajien, kuten pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten, asemaa, sillä niiden mahdollisuus maksaa kuluja ennakkoon on rajallinen;

12.  pitää myönteisenä, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat päässeet sopimukseen maksattamatta olevien määrien vähentämisestä erityisesti koheesiopolitiikassa vuoden lopussa rakenteelliselle tasolle monivuotisen rahoituskehyksen aikana, kuten vahvistetaan vuoden 2015 talousarviosopimuksen liitteenä olevassa yhteisessä lausumassa, ja panee merkille 23. maaliskuuta 2015 saadun komission asiakirjan ”Elements of a payment plan to bring the EU budget back onto a sustainable track”; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta tehdä ehdotus maksusuunnitelmaksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2016 talousarvioesityksen esittämistä; muistuttaa lisäksi kaikkia toimielimiä niiden sitoumuksesta sopia ja panna täytäntöön tällainen suunnitelma vuodesta 2015 lähtien ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin mennessä;

13.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä koskevalla tarkistusehdotuksella(16), jonka mukaisesti 11,2 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään otsakkeen 1b välisumman osalta monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 19 artiklan 2 kohdan nojalla ja 8,5 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahoja siirretään(17) varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 varainhoitoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, vältetään tarve peruuttaa nämä otsakkeen 1b määrärahat, mutta toteaa, että siinä ei käsitellä ohjelmatyön viipeitä koskevaa perusongelmaa eikä puututa siihen, että jatkuvasti viivästynyt täytäntöönpano ja järjestelmällisesti viivästyneet maksut voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia lopullisille edunsaajille;

14.  painottaa, että edellä mainittu viivästys EU:n talousarvion otsakkeessa 1b on itse asiassa merkittävin koheesiopolitiikan täytäntöönpanon välittömästi vaarantava tekijä niin aiemmilla ohjelmakausilla kuin tulevalla ohjelmakaudella 2014–2020; muistuttaa, että maksattamatta olevilla määrillä on voimakas, toisinaan äärimmäinen vaikutus koheesiopolitiikan toimijoihin paikan päällä; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan etenemissuunnitelman ja suunnittelemaan erityisen aikataulun konkreettisille vaiheittaisille toimille, joita tuetaan talousarviovarojen uudelleenkohdentamisella maksattamatta olevien määrien vähentämiseksi ja poistamiseksi lopulta kokonaan; toivoo neuvoston lopulta ymmärtävän tilanteen vakavuuden ja kestämättömyyden sekä olevan valmis aktiivisesti edistämään vakaan ratkaisun löytämistä ongelmaan; on vakuuttunut siitä, että toimien ensimmäisen tavoitteen on oltava, että vuonna 2015 maksattamatta olevat määrät vähenevät kouriintuntuvalla tavalla;

15.  painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpano on tärkeää aloittaa heti, kun ne on hyväksytty, jotta maksimoidaan investointien tulokset, vauhditetaan työpaikkojen syntymistä, lisätään tuottavuuden kasvua sekä edistetään unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä kaikkensa nopeuttaakseen toimenpideohjelmien hyväksymistä vaarantamatta niiden laatua; pyytää komissiota – korostaen edelleen tarvetta torjua petoksia – analysoimaan kaikkia mahdollisia tapoja tehostaa sisäisiä menettelyjään vauhdittaakseen toimenpideohjelmien hyväksymiselle laadittuihin kahteen skenaarioon perustuvia menettelyjä, jotta vältetään mahdolliset lisäviipeet täytäntöönpanon käynnistymisessä;

16.  kehottaa komissiota edellä esitetyn huomioon ottaen esittelemään parlamentille toimenpiteet, joilla se aikoo helpottaa toimenpideohjelmien mahdollisimman pikaista täytäntöönpanoa erityisesti varojen vapauttamisen välttämiseksi vuonna 2017, sekä ehdotetun aikataulun ja selittämään maksuviivästysten vaikutuksen uusien toimenpideohjelmien täytäntöönpanon käynnistymiseen ja esittämään ratkaisuja vahingon minimoimiseksi mahdollisuuksien mukaan; kehottaa komissiota yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisten neuvottelujen tuloksia koskevan kertomuksen yhteydessä arvioimaan myös, mitä seurauksia vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisen viivästymisestä voi aiheutua kasvulle ja työpaikoille, ja kehottaa sitä esittämään saatuihin kokemuksiin perustuvia suosituksia;

17.  katsoo, että komission rahoituskehyksen muuttamisesta antamaan ehdotukseen perustuva monivuotinen rahoituskehys 2014–2020, jossa vuonna 2014 käyttämättä jääneet määrärahat siirretään pelkästään vuoteen 2015, lisää tuntuvasti määrärahojen vapauttamisriskiä vuonna 2018 vuonna 2014 hyväksymättä jääneiden ohjelmien osalta, eikä se näin ollen edistä varojen täysipainoista käyttöä eikä EU:n investointien tukemista kasvun ja työllisyyden hyväksi; kehottaa komissiota ehdottamaan hyvissä ajoin tarkoituksenmukaisia lainsäädännöllisiä ja muita toimia tällaisen määrärahojen vapauttamisriskin välttämiseksi laatiessaan yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 53 artiklassa tarkoitettua strategista kertomusta vuodeksi 2017;

18.  on huolestunut varojen matalasta käyttöasteesta ohjelmakaudella 2007–2013 tietyissä jäsenvaltioissa ja kehottaa puuttumaan sen taustalla oleviin syihin, jotta vältetään samojen ongelmien toistuminen seuraavalla ohjelmakaudella; painottaa, että hallinnolliset valmiudet ovat ratkaisevassa asemassa koheesiopolitiikan tehokkaassa ja vaikuttavassa täytäntöönpanossa; painottaa, että virkamieskunnan epävakaus yhdistettynä heikkoon koordinointiin voi vaarantaa ERI-rahastojen menestyksekkään täytäntöönpanon ja haitata tehokasta politiikkaa yleisesti;

19.  ehdottaa, että seuraavan ohjelmakauden valmistelua varten suunnittelua koskevat säännökset voitaisiin esittää erikseen ja ennen talousarvioehdotuksia, jolloin erotettaisiin toisistaan sisältöä ja rahaa koskevat keskustelut ja jätettäisiin riittävästi aikaa ohjelmien perusteelliseen valmisteluun; muistuttaa, että vaikka säännökset ovat erittäin laaja-alaiset, tämä ei tarjoa jäsenvaltioille ja alueille täysiä takeita ja tulkintaeroja voi syntyä; katsoo, että säännöksissä on vielä yksinkertaistamisen varaa;

20.  kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti tapaukset, joissa sovelletaan rahoitusoikaisuja tai maksujen keskeyttämistä, ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen;

Koheesiopolitiikka älykkäiden, kestävien ja osallistavien investointien ytimessä vuosina 2014–2020

21.  muistuttaa, että koheesiopolitiikan alkuperäinen tehtävä oli edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja vähentää alueellisia eroavuuksia tarjoamalla erityistä tukea vähiten kehittyneille alueille; painottaa, että luonteensa ja alkuperäisen perussopimuksiin perustuvan muotonsa vuoksi koheesiopolitiikalla edistetään luonnostaan unionin tavoitteita, erityisesti Eurooppa 2020 ‑strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevia tavoitteita sekä perussopimuksissa esitettyä alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta;

22.  on tyytyväinen uuteen Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR) ja sen mahdolliseen vipuvaikutukseen; painottaa, että ESIR-rahaston päätavoitteena olisi oltava taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistaminen ja että siitä olisi näin ollen oltava hyötyä kaikille EU:n alueille; korostaa, että on varmistettava ESIR-rahaston resurssien täydentävyys ja näin ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välinen täydentävyys ja yhteisvaikutus, ja katsoo, että nämä rahastot on pidettävä taloudellisesti itsenäisinä, ja samoin neuvoo asianomaisia osapuolia hyödyntämään Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanosta vuonna 2008 saatuja kokemuksia erityisesti älykkäiden investointien suhteen;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan paremmasta koordinoinnista ja johdonmukaisuudesta kaikkien EU:n investointi- ja kehityspolitiikkojen, erityisesti koheesiopolitiikan, yhteydessä samoin kuin ERI-rahastojen, muiden EU:n rahastojen sekä kansallisten ja alueellisten rahoitusvälineiden välillä, jotta voidaan varmistaa täydentävyys ja synergiavaikutusten lisääntyminen, välttää päällekkäisyyksiä ja tukitoimien päällekkäisyyttä sekä varmistaa unionin rahoituksen suuri eurooppalainen lisäarvo; kehottaa komissiota raportoimaan synergiavaikutuksista tulevissa koheesiokertomuksissaan; ehdottaa, että Euroopan uuden investointiohjelman täytäntöönpanossa hyödynnetään yhteisistä JEREMIE-, JESSICA- ja JASMINE-aloitteista saatuja kokemuksia, koska ne auttoivat lisäämään rakennerahastojen hyödyntämistä 1,2 miljardista eurosta vuosina 2000–2006 jopa 8,4 miljardiin euroon vuosina 2007–2012; kehottaa laatimaan yhteistyössä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa laajan ja perusteellisen analyysin;

24.  painottaa, että koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä säädetään rahoitusvälineiden laajennetusta käytöstä, jotta niiden osuus voidaan kaksinkertaistaa noin 25–30 miljardiin euroon vuosina 2014–2020, kun laajennetaan niiden aihekohtaista soveltamisalaa ja tarjotaan jäsenvaltioille ja alueille enemmän joustovaraa; korostaa rahoitusvälineiden tehtävää täydentävien julkisten ja yksityisten yhteisinvestointien keräämisessä markkinoiden toimintapuutteisiin puuttumiseksi Eurooppa 2020 ‑strategian ja koheesiopolitiikan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti; kannattaa erityisesti pk‑yrityksille suunnattua riskinjakoaloitetta ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta rahoitusvälineet olisivat helppokäyttöisiä ja houkuttelevia jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta, koska näin varmistetaan, että rahoitusvälineisiin maksettavien rahoitusosuuksien kaksinkertaistaminen saavutetaan omien ansioiden perusteella ja että tavoitteen sidosryhmien omavastuullisuus vakiinnutetaan; painottaa tarvetta varmistaa avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta, kun rahoitusvälineisiin käytetään EU:n varoja;

25.  varoittaa kuitenkin, että ESIR-rahasto ei saa vaarantaa koheesiopolitiikan suunnittelun strategista johdonmukaisuutta ja pitkän ajanjakson näkemystä; painottaa, että rakennerahastojen uudelleensuuntaamisella olisi kielteisiä vaikutuksia eikä sitä voida hyväksyä, koska se vaarantaisi rahastojen tehokkuuden sekä alueiden kehityksen; painottaa, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 1b hyväksyttyä määrärahojen jakamista jäsenvaltioittain ei voida muuttaa ESIR-rahaston tarkoituksiin; painottaa, että määrärahojen korvaamiseen lainoilla, pääomalla tai takauksilla liittyy kyllä tiettyjä etuja, mutta se on toteutettava varoen ja ottaen huomioon alueelliset eroavuudet sekä alueiden toisistaan poikkeavat käytännöt ja kokemukset rahoitusvälineiden käytössä; korostaa, että eniten investointeja kaipaavilla alueilla hallinnolliset valmiudet ja hyödyntämiskyky ovat usein heikot;

26.  varoittaa, että ESIR‑rahastosta rahoitettavien hankkeiden valinnassa sallittu jousto voi johtaa siihen, että investointeja kanavoidaan kehittyneempiin jäsenvaltioihin, mikä vaarantaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden; pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen välistä suhdetta;

Koheesiopolitiikan tehokkuus, vaikuttavuus ja tulosperustainen suuntaaminen 2014–2020

27.  painottaa kaikkien sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla pyritään lisäämään koheesiopolitiikan tehokkuutta, yksinkertaisuutta, vaikuttavuutta sekä tulosperustaista suuntaamista, ja toteaa, että tällaisilla toimenpiteillä olisi varmistettava siirtyminen varojen hyödyntämisastetta koskevista kriteereistä siihen, että varat käytetään laadukkaasti ja yhteisrahoitetut toimet tuottavat suurta lisäarvoa; ehdottaa, että tämän osalta esitettäisiin teknisiä mukautuksia kyseisiin ERI‑rahastojen sääntöihin;

28.  on tyytyväinen aihekohtaiseen keskittymiseen siten, että tuetaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tehtäviä investointeja, joiden avulla on tarkoitus luoda kasvua ja työpaikkoja, torjua ilmastonmuutosta ja energiariippuvuutta sekä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja että kauden 2014–2020 ohjelmissa keskitytään voimakkaammin tuloksiin ja mitattavuuteen, minkä pitäisi lisätä entisestään koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; katsoo samalla, että alueille olisi annettava enemmän joustovaraa paikallisten ja alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, erityisesti vakavan kriisin tilanteessa, jotta voitaisiin vähentää unionin eri alueiden välisiä kehityseroja; toivoo aidosti yhdennettyä ja alueellista lähestymistapaa ohjelmien ja hankkeiden kohdentamiseksi paikallisiin tarpeisiin;

29.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan johdonmukaisuuden kansallisten uudistusohjelmien ja toimenpideohjelmien välillä, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon maakohtaiset suositukset ja huolehtia talouden ohjausjärjestelmän menettelyjen noudattamisesta ja rajoittaa näin varhaisen uudelleenohjelmoinnin riskiä;

30.  palauttaa tässä yhteydessä mieleen parlamentin alkuperäisen kannan ja painottaa parlamentin täysimääräistä osallistumista ja valvontavastuuta; pyytää komissiota ja neuvostoa toimittamaan kattavat, avoimet ja oikea-aikaiset tiedot kriteereistä ja koko menettelystä, jotka voivat johtaa ERI-rahastojen maksusitoumusmäärärahojen tai maksumäärärahojen uudelleenohjelmointiin tai keskeyttämiseen yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 23 artiklan 15 kohdan mukaisesti; korostaa, että päätöksen maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisestä olisi oltava viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan vasta, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo hyödynnetty ja kun on arvioitu mahdolliset vaikutukset kasvuun ja työpaikkoihin, koska maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämisellä voi olla vakavia seurauksia kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiselle kokonaisuudessaan; katsoo, että makrotaloudellisten ehtojen tavoitteena olisi oltava saada aikaan kestävämpi ja tehokkaampi koheesiopolitiikka, ja vastustaa ajatusta, että alueita, paikkakuntia tai kansalaisia voitaisiin rangaista kansallisten hallitusten tekemistä makrotaloudellisista päätöksistä; kiinnittää huomiota merkittävään hallinnolliseen taakkaan, joka voi syntyä varojen uudelleenohjelmoinnin seurauksena; muistuttaa, että asetuksen 49 artiklan 3 kohdan mukaan seurantakomiteaa on kuultava kaikista ohjelmaa koskevista 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti esitetyistä muutosehdotuksista;

31.  painottaa, että merkittävä osa säännönvastaisuuksista johtuu monitahoisista vaatimuksista ja säännöksistä; korostaa, että koheesio-ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvien säännönvastaisuuksien määrää voitaisiin vähentää yksinkertaistamalla hallintoa ja menettelyjä, panemalla pikaisesti täytäntöön äskettäin hyväksytyt asiaankuuluvat direktiivit ja vahvistamalla erityisesti vähiten kehittyneiden alueiden hallinnollisia valmiuksia; painottaa, että olisi pyrittävä vähentämään minimiin edunsaajien hallinnollinen rasite, joka johtuu ERI-rahastojen varainkäytön laillisuuteen liittyvistä tarpeellisista tarkastuksista, optimoimaan ja lisäämään hallinto- ja valvontajärjestelmien joustoa ja painottamaan voimakkaammin riskinarviointia ja vastuiden asianmukaista jakautumista viranomaisten kesken ja että samalla olisi vältettävä vaarantamasta vahvempien valvontamenettelyjen käyttöönottoa, jotta torjutaan tehokkaasti säännönvastaisuuksia ja vältetään näin myös rahoitusoikaisuja sekä maksujen keskeyttämistä; on huolestunut rahoitusvälineiden matalasta maksatusasteesta edunsaajille, erityisesti kun otetaan huomioon tavoite lisätä näiden välineiden käyttöä; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita, hallintoviranomaisia ja kyseisten rahoitusvälineiden parissa työskenteleviä muita sidosryhmiä hyödyntämään täysimääräisesti rahoitusvälineiden teknisen neuvoa-antavan foorumin (FI‑TAP) ja innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön uuden neuvoa-antavan foorumin (Fi‑Compass) tarjoamaa teknistä tukea;

Työllisyys, pk‑yritykset, nuoret ja koulutus

32.  painottaa, että ERI-rahastot voisivat vaikuttaa merkittävällä tavalla kriisin kielteisten vaikutusten kääntämiseen ja että tämän mahdollistamiseksi olisi edistettävä ja yksinkertaistettava useista rahastoista rahoitettavien ohjelmien tarjoamaa yhdennettyä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät rahastojen tehokkaampi koordinointi ja niiden suurempi joustovara, jolloin erityisesti ESR:n ja EAKR:n synergiaetuja voidaan paremmin hyödyntää; painottaa, että ESR:n rahoittamilla investoinneilla ei voida tuottaa optimaalisia tuloksia ilman merkityksellistä infrastruktuuria ja asianmukaisia instituutioita; kiinnittää huomiota siihen, että ERI-rahastoista voidaan tukea tosiasiallisesti sosiaalista osallisuutta, joten niitä olisi hyödynnettävä romanien ja vammaisten henkilöiden kaltaisten heikommassa asemassa olevien ja haavoittuvien ryhmien integroimisessa sekä lasten ja aikuisten laitoshoidosta avohoidon palveluihin siirtymisen tukemisessa;

33.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien tilanteeseen kaikkialla unionissa, koska nämä ovat alttiita kaikille sosiaalisen syrjäytymisen muodoille ja kärsivät siten todennäköisesti muita enemmän myös rakenteellisesta työttömyydestä; katsoo, että suunniteltaessa unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa toimintapolitiikkaa on otettava huomioon vähemmistöjen integroiminen;

34.  painottaa pk‑yritysten keskeistä asemaa uusien työpaikkojen luomisessa ja korostaa niiden mahdollisuuksia älykkään kasvun sekä sähköisen ja vähähiilisen talouden edistämisessä; toivoo myönteistä sääntely-ympäristöä, joka kannustaa tällaisten yritysten, erityisesti nuorten perustamien ja maaseutualueilla sijaitsevien yritysten, perustamiseen ja pyörittämiseen; painottaa, että on tärkeää vähentää pk‑yrityksiin kohdistuvaa byrokraattista rasitetta ja helpottaa niiden rahoituksen saantia; katsoo, että tarvitaan tukiohjelmia ja koulutusta, joilla edistetään yrittäjyystaitojen kehittämistä;

35.  korostaa, että pk‑yritysten osuus EU:n yrityskentästä on 99 prosenttia ja että niissä on 80 prosenttia unionin työpaikoista;

36.  on huolissaan siitä, että komissio on asettanut liian alhaisen ylärajan (viisi miljoonaa euroa) EAKR:n pienimuotoiseen kulttuurimatkailuun ja kestävään matkailuun liittyville infrastruktuureille myönnettävälle tuelle, joka määritetään tukikelpoisten kustannusten sijaan kokonaiskustannuksina, ja painottaa voimakasta myönteistä vaikutusta, joka tällaisilla hankkeilla voi olla aluekehitykseen sosioekonomisten vaikutusten, sosiaalisen osallisuuden ja houkuttelevuuden osalta;

37.  on yhtä mieltä komission analyysista, jonka mukaan taloudelliset ja sosiaaliset painopistealat, erityisesti painopisteen asettaminen toisaalta talouskasvuun ja toisaalta sosiaaliseen osallisuuteen, koulutukseen ja kestävään kehitykseen, voisivat olla paremmin tasapainossa tietyissä jäsenvaltioissa, ja katsoo, että olisi käytävä merkityksellistä vuoropuhelua kumppanien ja sidosryhmien kanssa; korostaa, että näiden painopistealojen menestyksekäs toteutus edellyttää selkeää strategiaa, jolla parannetaan jäsenvaltioiden institutionaalisia puitteita hallinnollisten valmiuksien ja oikeudenkäytön laadun osalta;

38.  korostaa ESR:n merkitystä sekä nuorisotakuuta ja nuorisotyöllisyysaloitetta, joilla on tuettava mahdollisimman monia toteutuskelpoisia työllistämishankkeita esimerkiksi yritysaloitteiden muodossa;

39.  varoittaa, että nuorisotyöttömyyden hälyttävä taso uhkaa johtaa kokonaisen sukupolven menetykseen erityisesti vähiten kehittyneillä alueilla ja alueilla, jotka ovat kärsineet eniten kriisistä ja työttömyydestä; painottaa, että nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisen on oltava ensisijainen tavoite, ja toteaa, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU:n aktiivista osallistumista ja sitä voidaan edistää merkittävästi ESR:n, EAKR:n, koheesiorahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen yhdennetyllä käytöllä; katsoo, että tämän osalta olisi sovellettava tuloshakuisempaa lähestymistapaa saatavilla olevien resurssien mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi, sillä tämä edistäisi työllisyyttä ja kilpailukykyä ja tuottaisi aiempaa enemmän tuloja ja hyödyttäisi koko EU:n taloutta; painottaa tässä yhteydessä nuorisotakuun ratkaisevaa merkitystä siinä, että alle 25‑vuotiaita nuoria autetaan löytämään joko laadukas työpaikka tai hankkimaan työpaikan löytämisessä tarvittavaa koulutusta, taitoja ja kokemusta; korostaa, että kaikki resurssit, joita nuorisotakuun ja muiden nuorisotyöllisyysaloitteen piiriin kuuluvien toimien täytäntöönpano edellyttää, on asetettava saataville mahdollisimman pian; katsoo, että olisi käytettävä selkeitä ja ymmärrettäviä vaikutusindikaattoreita, jotta EU:n varojen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen voidaan mitata asianmukaisesti;

40.  katsoo, että on jatkettava työtä uusien keinojen löytämiseksi tulosten parantamiseen nuorisotyöllisyyden alalla, kun otetaan huomioon, että tulokset eivät ole olleet hyviä ESR-asetuksen ja nuorisotyöttömyysaloitteen hyväksymisestä huolimatta; korostaa EU:n tekemää poliittista lupausta, jonka mukaan nuorille on tarjottava välittömästi tukea heidän integroimisekseen työmarkkinoille;

41.  painottaa, että tuotantomallien muutosten ja väestön ikääntymisen vuoksi ESR:n sekä työntekijöiden taitojen mukauttamiseen tehtävien investointien rooli on kasvanut huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että ESR:n olisi täydennettävä kansallisia lähestymistapoja jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että käytettävissä olevat resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti työntekijöiden työllistettävyyden, sosiaalisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi; painottaa samalla, että ESR:stä rahoitetut koulutusohjelmat olisi räätälöitävä myös yrittäjien ja johtotason henkilöstön tarpeisiin, jotta varmistettaisiin yritysten, erityisesti unionissa eniten työpaikkoja luovien pk-yritysten, kestävä kehitys;

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edelleen parantamaan ja laajentamaan EURES-verkostoa tehokkaana keinona helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa, erityisesti rajat ylittävää liikkuvuutta, parantamaan heidän tietojaan unionin työmarkkinoista sekä tarjoamaan heille tietoa työmahdollisuuksista ja apua muodollisuuksien hoitamisessa; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja tukemaan EURES-verkostoja ainakin myöntämällä sen, että erityisesti rajatyöntekijöille aiheutuu taitojen mukauttamista ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia ongelmia; toteaa, että koska näihin verkostoihin kuuluvat julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut yksityiset sidosryhmät, niillä edistetään ja tuetaan rajat ylittävää liikkuvuutta;

43.  painottaa, että on tarpeen ohjata laadukkaiden työpaikkojen luomista uuden teknologian avulla; katsoo, että komission olisi yhdistettävä työttömyyden vähentäminen digitaalistrategian ja Horisontti 2020 -puiteohjelman välineisiin;

44.  toteaa, että koulunsa keskeyttäneiden nuorten määrä on unionissa edelleen erittäin suuri, mikä vaikuttaa nuorten työttömyysasteeseen; painottaa, että ongelma on ratkaistava uudenaikaistamalla koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia hyödyntäen ESR:n tukea;

45.  korostaa, että ilman oppilaitosten ja työmarkkinaosapuolten tehokasta yhteistyötä on mahdotonta alentaa tutkinnon juuri suorittaneiden nuorten korkeaa työttömyysastetta unionissa; korostaa, että erityisesti opettamalla nuorille työmarkkinoilla tarpeellisia tietoja ja taitoja on nostettu nuorten työllisyysastetta ja kavennettu sosiaalisia eroja;

46.  painottaa sukupuoliulottuvuuden merkitystä työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi rahoitusta naisten työttömyyden torjuntaan; katsoo, että naiset voisivat hyötyä teknologisesta edistyksestä, mikä mahdollistaa joustavammat työajat, ja kehottaa komissiota panostamaan tähän seikkaan;

47.  vahvistaa, että on luotava pienten lasten hoitopalveluja, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa työmarkkinoilla, ja kehottaa komissiota sen vuoksi tukemaan asiaa koskevia innovatiivisia hankkeita; panee merkille, että investoinnit julkiseen infrastruktuuriin, kuten lastenhoitopalveluihin, lisäävät naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti talouselämään ja työmarkkinoille;

48.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita työllisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ottamaan huomioon äitiyslomalta palaavien naisten tarpeet, motivoimaan työnantajia palkkaamaan äitiyslomalta palaavia naisia, helpottamaan joustavia työjärjestelyjä ja edistämään lisäkoulutusta (elinikäistä oppimista), jonka avulla nämä naiset voivat palata sujuvasti työuralleen;

Politiikan hallinto

49.  painottaa, että koheesiopolitiikkaa on toteutettava noudattaen asianmukaisesti toimivan monitasoisen hallinnon henkeä yhdistettynä tehokkaisiin rakenteisiin viranomaisten ja yritysten pyyntöihin vastaamiseksi ja että se edellyttää avoimia ja innovatiivisia julkisia hankintoja, ja katsoo, että nämä kaikki ovat ratkaisevia tekijöitä politiikan vaikutuksen vahvistamiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että huolimatta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen päätösten tärkeydestä paikallis- ja alueviranomaisilla on usein ensisijainen hallintovastuu julkisista investoinneista ja että koheesiopolitiikka on tärkeä väline, jonka avulla nämä viranomaiset voivat toteuttaa keskeistä tehtävää EU:ssa; muistuttaa tässä yhteydessä, että on otettava laaja-alaisesti käyttöön yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä esitetty kumppanuusperiaate;

50.  suosittaa, että koheesiopolitiikan resursseja ja osaamista hyödynnetään viranomaisten hallinnollisten valmiuksien edistämiseen merkittävällä tavalla, erityisesti paikallis- ja aluetasolla, jotta parannetaan niiden valmiuksia tarjota laadukkaita palveluja kansalaisille, myös hyödyntämällä entistä enemmän uutta teknologiaa ja pyrkien tehostetumpiin menettelyihin; kehottaa komissiota määrittämään hallinnollisen avun muotoja keskeisten seikkojen, kuten aloitteiden tavoitteiden asettamisen, niiden tulosten arvioinnin asianmukaisten indikaattorien avulla ja seuraavien vaiheiden määrittämisen osalta, jotta autetaan luomaan kaikkialla EU:ssa sellaista hallintokulttuuria, joka perustuu seurantaan ja arviointiin; pitää tärkeänä varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan tukea niiden innovatiivisten rahoitusvälineiden yhteydessä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa resurssien ja investointien lisäämiseksi, sekä julkisten hankintojen osalta, joista olisi enenevässä määrin tultava julkishallinnon innovointia ja luovuutta kannustava väline;

51.  pitää valitettavana, että kuudenteen koheesiokertomukseen ei sisälly perusteellista analyysia saavutuksista, joita saatiin aikaan teknisen avun välineellä JASPERSilla, josta tarjottiin jäsenvaltioille niiden tarvitsemaa teknistä asiantuntemusta laadukkaiden hankkeiden valmistelemiseksi EU:n varoista myönnettävää yhteisrahoitusta varten ajanjaksolla 2007–2013; on tyytyväinen siihen, että vuonna 2013 käynnistettiin JASPERS-verkostoitumisfoorumi valmiuksien kehittämistoimia varten ja että vuonna 2014 perustettiin verkostoitumis- ja valmiuskeskus, joka tarjoaa erityisasiantuntemusta hankkeiden valmisteluun ohjelmakaudelle 2014–2020; on tyytyväinen hallinnollisten valmiuksien kehittämisen osaamiskeskuksen perustamiseen ERI-rahastoja varten, koska sen on määrä edistää kaikkien jäsenvaltioissa ERI-rahastojen hallinnointiin ja täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten valmiuksien kehittämistä;

52.  on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää yhä enemmän huomiota hallinnoinnin merkitykseen, ja katsoo, että hyvä hallintotapa ja laadukkaat julkiset palvelut ja korruption poistaminen ovat olennaisia vakaan investointiympäristön aikaansaamiseksi; vaatii kunnianhimoisia ponnisteluja, kun tavoitteena on, että koheesiopolitiikan menot eivät olisi niin alttiita petoksille, ja vaatii petostentorjuntatoimenpiteiden tiukkaa soveltamista;

53.  on vakuuttunut siitä, että kumppanuutta koskevilla käytännesäännöillä vahvistetaan niin muodon kuin sisällön puolesta osallistumista alueilla kaikilla tasoilla ja että ne on pantava täysimääräisesti täytäntöön, koska niillä on ratkaiseva tehtävä koheesiopolitiikan vaikutusten lisäämisessä ja vahvistamisessa; onnittelee niitä jäsenvaltioita ja alueita, jotka ovat onnistuneet osallistamaan kumppaninsa kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien valmisteluun käytännesääntöjen mukaisesti; esittää kuitenkin vakavan huolensa niistä lukuisista tapauksista, joissa kumppanuusperiaatetta on sovellettu heikosti, ja kehottaa komissiota pidättäytymään hyväksymästä ohjelmia, joissa kumppanien osallistuminen ei ole ollut riittävää; painottaa, että on tärkeää levittää esimerkkejä käytännesääntöjen mukaisista kumppanuuden järjestämisen hyvistä käytännöistä; pyytää komissiota lisäksi esittämään parlamentille säännöllisin väliajoin kertomuksen, jossa se arvioi kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanon edistymistä;

Alueellinen ulottuvuus

54.  panee huolestuneena merkille alueellista lähestymistapaa koskevien viittausten puuttumisen ja erityisesti sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata rajatylittävään yhteistyöhön, vaikka se on olennainen väline taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa; toteaa, että kaikkien rajatylittävien ja makroalueellisten näkökohtien sisällyttämisellä olisi ollut rikastava vaikutus esimerkiksi infrastruktuurin, työmarkkinoiden ja liikkuvuuden, ympäristön, myös yhteisen varasuunnitelman, veden ja viemäröinnin, jätehuollon, terveydenhoidon, tutkimuksen ja kehittämisen, matkailun, julkisten palvelujen ja hallinnon osalta, koska kaikkiin näihin aloihin liittyy merkittäviä rajatylittäviä tekijöitä ja potentiaalia; katsoo, että ohjelmakaudella 2014–2020 unionin raja-alueiden ja rajatylittävien alueiden selviytyminen kriisistä paranee huomattavasti, sillä ne kehittyvät älykkäämmiksi, osallistavammiksi ja kestävämmiksi;

55.  painottaa, että yhdennetty ja alueellinen lähestymistapa on olennaisen tärkeä erityisesti ympäristö- ja energia-asioissa;

56.  on tyytyväinen uusien välineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineiden, käyttöönottoon sidosryhmien koordinoimiseksi ja unionin toimintalinjojen integroimiseksi sekä investointien kohdentamiseksi todellisiin paikallisiin tarpeisiin tasapainoisen aluekehityksen toteuttamiseksi; painottaa, että on tärkeää hyväksyä välineitä politiikan alueellisten vaikutusten arvioimiseksi, jossa päätavoitteena on tarkastella EU:n politiikan alueellista vaikutusta paikallis- ja alueviranomaisiin sekä kiinnittää huomiota tähän vaikutukseen lainsäädäntömenettelyssä ottaen samalla huomioon nykyiset haasteet yhdennettyjen alueellisten lähestymistapojen täytäntöönpanolle, koska EU:n rahastoihin sovellettavissa säännöksissä on edelleen eroja ja koska paikallis- ja alueyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on hyvin eritasoista eri jäsenvaltioiden ja eri hallintoviranomaisten kesken; toivoo kattavaa yhdennettyä EU:n investointistrategiaa sekä Unkarin puheenjohtajakaudella vuonna 2011 hyväksytyn EU:n alueellisen agendan 2020 vahvistamista; toteaa, että puheenjohtajavaltioiden on määrä arvioida agendaa, johon sisältyy EU:n kaupunkien toimintaohjelma, vuonna 2015; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten ja keskikokoisten kaupunkialueiden aseman vahvistamiseen;

57.  panee huolestuneena merkille, ettei kuudennessa koheesiokertomuksessa viitata siihen, miten EU:n alueellisen agendan 2020 periaatteet ja painopistealat on otettu huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanossa kaudella 2007–2013; kehottaa ottamaan kaudella 2014–2020 käyttöön asianmukaiset arviointimekanismit koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden arvioimiseksi;

58.  hyväksyy kuitenkin sen, että kuudennessa koheesiokertomuksessa tuodaan esiin kaupunkeja koskevia seikkoja, ottaen huomioon kaupunkien merkityksen globaalissa taloudessa ja niiden mahdollisen vaikutuksen kestävään kehitykseen; panee merkille Euroopan alueiden ja kaupunkien sitoutumisen vihreään kasvuun, joka sisältyy kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen; ehdottaa, että kertomuksessa olisi tarkasteltava myös merkittävää kehityskuilua maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä sekä sellaisten metropolialueiden ongelmia, joissa yhdistyvät häiriönsietokyky ja haavoittuvuus;

59.  pitää valitettavana, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei viitata alueiden monikeskuksiseen kehittymiseen keskeisenä osatekijänä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen kilpailukyvyn saavuttamisessa EU:n alueellisen agendan 2020 ja Euroopan aluesuunnittelun seurantaverkon (ESPON) vuoden 2013 raportin ”Making Europe Open and Polycentric” mukaisesti; painottaa pienten ja keskikokoisten kaupunkien asemaa ja sitä, että on tärkeää vahvistaa kaupunkikeskusten toiminnallisia yhteyksiä niiden ympäristöön tasapainoisen aluekehityksen saavuttamiseksi;

60.  vaatii noudattamaan paremmin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa SEUT-sopimuksen 174 artiklaa, erityisesti maaseutualueilla, sekä kiinnittämään asianmukaisesti huomiota koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämisen väliseen merkittävään suhteeseen, erityisesti mitä tulee teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten syrjäisimpiin alueisiin, pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin pieni, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin; suosittelee, että tarkastellaan myös muita väestöön liittyviä haasteita, joilla on merkittävä vaikutus alueisiin, kuten väestökatoa, väestön ikääntymistä ja harvaa asutusta; pyytää komissiota kiinnittämään koheesiopolitiikkaa toteuttaessaan erityistä huomiota maantieteellisesti ja väestön kannalta epäsuotuisimmassa asemassa oleviin alueisiin;

61.  katsoo, että kuudennessa koheesiokertomuksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota Euroopan alueelliseen yhteistyöhön, vaikka se on ollut täysimittainen koheesiopolitiikan tavoite ohjelmakaudesta 2007–2013 alkaen; palauttaa mieleen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) potentiaalin sekä rajatylittävän hallinnon välineenä että keinona edistää laajasti yhdennettyä aluekehitystä;

62.  kehottaa tiivistämään koordinointia koheesiopolitiikan, liittymistä valmistelevan tukivälineen ja EU:n naapuruuspolitiikan välillä sekä parantamaan hankkeiden tulosten arviointia ja levittämistä;

Koheesiopolitiikka pitkällä aikavälillä

63.  palauttaa mieleen, että EU:n koheesiopolitiikkaa koskevaan keskusteluun on saatava uutta vauhtia, kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat; toteaa, että Euroopan parlamentin vaalivuosi 2019 tulee olemaan ratkaiseva, sillä vastavalittu parlamentti ja uusi komissio joutuvat ottamaan huomioon Eurooppa 2020 ‑strategian päättymisen sekä uuden monivuotisen rahoituskehyksen ja niiden on varmistettava koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen asianmukaisilla määrärahoilla ja laadittava koheesiopolitiikkaa koskevaa uutta lainsäädäntöä; katsoo, että koheesiopoliittisessa keskustelussa on otettava huomioon vakavat aikarajoitukset ja nykyisen ohjelmakauden alussa koetut viivästykset;

64.  painottaa hallinnollisten valmiuksien ratkaisevaa merkitystä; kehottaa päätöksentekijöitä kaikilla hallinnon tasoilla suosimaan kohdennettua teknistä tukea koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa yleensä sekä erityisemmin rahoitusvälineiden laajennetussa, ERI‑rahastoihin yhdistetyssä käytössä;

65.  katsoo, että koheesiopolitiikan toimilla on erittäin tärkeä tehtävä sisäisten kilpailukykyerojen ja rakenteellisen epätasapainon vähentämisessä sitä eniten tarvitsevilla alueilla; kehottaa komissiota harkitsemaan ennakkorahoitusta, jolla voitaisiin edistää sitä, että jäsenvaltiot käyttävät varat täysimääräisesti vuosina 2014–2020, samalla kun varmistetaan talousarvioon liittyvää vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen;

66.  kehottaa jäsenvaltioita käymään kansallisten parlamenttien kanssa säännöllistä korkean tason poliittista vuoropuhelua ERI‑rahastojen tehokkuudesta, vaikuttavuudesta ja oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta sekä koheesiopolitiikan panoksesta makrotaloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa;

67.  pyytää pitämään säännöllisiä neuvoston kokouksia koheesiopolitiikasta vastaavien ministerien kesken, jotta voidaan arvioida tarvetta seurata niitä jatkuvia haasteita, joita EU:n taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen jatkuvasti kohdistuu, ja vastata näihin haasteisiin;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(8)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0132.
(12)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068.
(14)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 9.
(15)EUVL C 242, 23.7.2015, s. 43.
(16)Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2015)0015, 20.1.2015).
(17)Komission päätös erikseen esitettävästä määrärahasiirrosta varainhoitovuodelta 2014 varainhoitovuodelle 2015 ja varainhoitovuonna 2015 uudelleen käyttöön otettavista maksusitoumusmäärärahoista (C(2015)0827, 11.2.2015).

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö