Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 30. huhtikuuta 2015 - StrasbourgLopullinen painos
Poikkeukselliset kaupan toimenpiteet Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille ja sen soveltamisen keskeyttäminen Bosnia ja Hertsegovinan osalta ***I
 Kristittyjen vaino maailmassa ja terroristijärjestö al-Shabaabin tekemät opiskelijoiden surmat Keniassa
 ISIS/Da'esh-järjestön harjoittama kulttuurikohteiden tuhoaminen
 Malediivien tilanne
 Albaniaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
 Bosnia ja Hertsegovinaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
 Euroopan investointipankin vuosikertomus 2013
 Expo Milano 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa
 Nigerian tilanne
 Nadija Savtšenkon tapaus
 Syyriassa sijaitsevan Jarmukin pakolaisleirin tilanne
 Ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitseminen Algeriassa

Poikkeukselliset kaupan toimenpiteet Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille ja sen soveltamisen keskeyttäminen Bosnia ja Hertsegovinan osalta ***I
PDF 348kWORD 85k
Euroopan parlamentin tarkistukset 30. huhtikuuta 2015 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta ja sen soveltamisen keskeyttämisestä Bosnia ja Hertsegovinan osalta (COM(2014)0386 – C8-0039/2014 – 2014/0197(COD))(1)
P8_TA(2015)0177A8-0060/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 ei säädetä mahdollisuudesta keskeyttää väliaikaisesti poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden soveltaminen tapauksissa, joissa edunsaajat loukkaavat vakavalla ja järjestelmällisellä tavalla ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita. On syytä säätää tällaisesta mahdollisuudesta sen varmistamiseksi, että voidaan ryhtyä pikaisiin toimiin, mikäli ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita loukataan vakavalla ja järjestelmällisellä tavalla jossakin Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista tai siihen yhteydessä olevista maista ja alueista.
(2)  Asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 ei säädetä mahdollisuudesta keskeyttää väliaikaisesti poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden soveltaminen tapauksissa, joissa edunsaajat loukkaavat vakavalla ja järjestelmällisellä tavalla ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita. On syytä säätää tällaisesta mahdollisuudesta sen varmistamiseksi, että voidaan ryhtyä pikaisiin toimiin, mikäli ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita loukataan vakavalla ja järjestelmällisellä tavalla jossakin Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista tai siihen yhteydessä olevista maista ja alueista. Jäsenyysprosessin etenemisen kannalta on välttämätöntä kunnioittaa demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia sekä turvata vähemmistöjen suojelu.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Vakautus- ja assosiaatioprosessin käynnistämisestä alkaen on tehty vakautus- ja assosiaatiosopimukset kaikkien asianomaisten Länsi-Balkanin maiden kanssa Bosnia ja Hertsegovinaa ja Kosovoa lukuun ottamatta3. Kesäkuussa 2013 neuvosto valtuutti komission aloittamaan neuvottelut Kosovon kanssa tehtävästä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta.
(5)  Vakautus- ja assosiaatioprosessin käynnistämisestä alkaen on tehty vakautus- ja assosiaatiosopimukset kaikkien asianomaisten Länsi-Balkanin maiden kanssa Bosnia ja Hertsegovinaa ja Kosovoa lukuun ottamattaa3. Neuvottelut Kosovon kanssa tehtävästä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta saatiin päätökseen toukokuussa 2014, ja sopimus parafoitiin heinäkuussa 2014.
______________
_______________
3 Tämä ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
3 Tämä ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Bosnia ja Hertsegovina ei kuitenkaan ole vielä hyväksynyt väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamista, jotta voitaisiin ottaa huomioon perinteinen Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen perustuva etuuskohtelukauppa Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä. Mikäli tämän asetuksen hyväksymiseen mennessä Euroopan unioni ja Bosnia ja Hertsegovina eivät ole allekirjoittaneet sopimusta vakautus- ja assosiaatiosopimukseen ja väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamisesta ja soveltaneet sitä väliaikaisesti, Bosnia ja Hertsegovinalle myönnetyt etuudet olisi keskeytettävä 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Kun Bosnia ja Hertsegovina ja Euroopan unioni ovat allekirjoittaneet sopimuksen väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamisesta ja soveltaneet sitä väliaikaisesti, kyseiset etuudet olisi palautettava,
(7)  Bosnia ja Hertsegovina ei kuitenkaan ole vielä hyväksynyt väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamista, jotta voitaisiin ottaa huomioon perinteinen Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen perustuva etuuskohtelukauppa Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä. Mikäli tämän asetuksen hyväksymiseen mennessä Euroopan unioni ja Bosnia ja Hertsegovina eivät ole allekirjoittaneet sopimusta vakautus- ja assosiaatiosopimukseen ja väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamisesta ja soveltaneet sitä väliaikaisesti, Bosnia ja Hertsegovinalle myönnetyt etuudet olisi keskeytettävä 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Kun Bosnia ja Hertsegovina ja Euroopan unioni ovat allekirjoittaneet sopimuksen väliaikaiseen sopimukseen perustuvien kaupan myönnytysten mukauttamisesta ja soveltaneet sitä väliaikaisesti, kyseiset etuudet olisi palautettava. Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisten ja komission olisi tehostettava pyrkimyksiään löytääkseen ennen 1 päivää tammikuuta 2016 molemminpuolisesti hyväksyttävän, väliaikaisen sopimuksen kanssa yhteensopivan ratkaisun erityisesti rajat ylittävään kaupankäyntiin.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  On tarpeen ottaa huomioon asianomaisten Länsi-Balkanin maiden ja alueiden jatkuva edistyminen kohti unionin jäsenyyttä sekä Kroatian liittyminen unioniin ja tästä johtuva tarve mukauttaa Bosnia ja Hertsegovinan kanssa tehtyä väliaikaista sopimusta. Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon unionin varaukseton sitoutuminen Bosnia ja Hertsegovinan lähentymiseen EU:hun, kuten 15 päivänä joulukuuta 2014 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmissä todetaan. Näissä päätelmissä Bosnia ja Hertsegovinan poliittista johtoa muistutetaan tarpeesta liittää EU:hun lähentymisen edellyttämät uudistukset kaikkien asiaankuuluvien toimielinten työhön ja päästä kaikilla hallintotasoilla toimivuuteen ja tehokkuuteen, jotta Bosnia ja Hertsegovinalla on mahdollisuus valmistautua tulevaan EU-jäsenyyteen.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Unioni on yhä sitoutunut tukemaan Bosnia ja Hertsegovinan mahdollisuutta saada unionin jäsenyys, ja se odottaa maan poliittisen johdon toteuttavan uudistuksia, joilla pyritään edistämään instituutioiden toimivuutta ja varmistamaan yhtäläiset oikeudet valtion muodostavalle kolmelle kansalle ja kaikille Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisille.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – -1 kohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1215/2009
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
-1) Lisätään johdanto-osan kappale seuraavasti:
”(14 a) Jotta tämän asetuksen soveltamista voidaan valvoa demokraattisesti asianmukaisella tavalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteiden I ja II muutoksia ja teknisiä mukautuksia, jotka ovat tarpeen, kun CN-koodeihin ja Taric-alanimikkeisiin tehdään muutoksia, sekä mukautuksia, jotka ovat tarpeen, kun myönnetään unionin ja tämän asetuksen kattamien maiden ja alueiden välisten muiden järjestelyjen mukaisia kauppaetuuksia, ja tämän asetuksen mukaisten etuuksien keskeyttämistä, jos maa tai alue ei täytä edellytyksiä, jotka koskevat petosten ehkäisemiseen tähtäävää tehokasta hallinnollista yhteistyötä, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista sekä tehokkaita talousuudistuksia ja alueellista yhteistyötä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Komission olisi tiedotettava täysimääräisesti kansallisten asiantuntijoiden kanssa delegoitujen säädösten valmistelun ja täytäntöönpanon yhteydessä pitämiensä kokousten sisällöstä ja toimitettava niihin liittyvät asiakirjat. Tässä mielessä komission olisi taattava Euroopan parlamentin täysimääräinen osallistuminen niin, että hyödynnetään muiden politiikanalojen aiempiin kokemuksiin perustuvia parhaita käytäntöjä, jotta luodaan parhaat mahdolliset edellytykset parlamentin suorittamalle tulevalle delegoitujen säädösten valvonnalle.”
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 a kohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1215/2009
2 artikla – 3 kohta
1 a)  Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:
3.  Jos maa tai alue ei noudata 1 tai 2 kohtaa, komissio voi täytäntöönpanosäädöksin keskeyttää asianomaisen maan tai alueen oikeuden tämän asetuksen mukaisiin etuuksiin väliaikaisesti kokonaan tai osittain. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
"3. Jos maa tai alue ei noudata 1 kohdan a tai b alakohtaa, komissio voi täytäntöönpanosäädöksin keskeyttää asianomaisen maan tai alueen oikeuden tämän asetuksen mukaisiin etuuksiin väliaikaisesti kokonaan tai osittain. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen."
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 b kohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1215/2009
7 artikla – c alakohta (uusi)
1 b)  Lisätään 7 artiklaan alakohta seuraavasti:
"c) maan tai alueen oikeuden keskeyttämistä tämän asetuksen mukaisiin etuuksiin kokonaan tai osittain, jos maa tai alue ei täytä tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaisia edellytyksiä."
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 c kohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 1215/2009
10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
1 c)  Korvataan 10 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:
1.  Jos komissio toteaa, että on riittävät todisteet petoksesta tai että tuotteiden alkuperän todentamiseksi vaadittava hallinnollinen yhteistyö on puutteellista tai että 1 artiklassa tarkoitettujen maiden ja alueiden yhteisöön suuntautuva vienti lisääntyy huomattavasti ylittäen niiden tavanomaisen tuotanto- ja vientikapasiteetin tai että ne eivät noudata 2 artiklan 1 kohdan säännöksiä, se voi lykätä tässä asetuksessa säädettyjen järjestelyjen soveltamista kokonaan tai osittain kolmella kuukaudella edellyttäen, että se on ensin:
"1. Jos komissio toteaa, että on riittävät todisteet petoksesta tai että tuotteiden alkuperän todentamiseksi vaadittava hallinnollinen yhteistyö on puutteellista tai että 1 artiklassa tarkoitettujen maiden ja alueiden yhteisöön suuntautuva vienti lisääntyy huomattavasti ylittäen niiden tavanomaisen tuotanto- ja vientikapasiteetin tai että ne eivät noudata 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan säännöksiä, se voi lykätä tässä asetuksessa säädettyjen järjestelyjen soveltamista kokonaan tai osittain kolmella kuukaudella edellyttäen, että se on ensin:"

(1)Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0060/2015).


Kristittyjen vaino maailmassa ja terroristijärjestö al-Shabaabin tekemät opiskelijoiden surmat Keniassa
PDF 176kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 kristittyjen vainosta maailmassa ja terroristijärjestö al-Shabaabin tekemistä opiskelijoiden surmista Keniassa (2015/2661(RSP))
P8_TA(2015)0178RC-B8-0382/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Keniasta,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun toisen tarkistetun kumppanuussopimuksen (”Cotonoun sopimus”) ja etenkin sen 8, 11 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 23. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman 28 siviilimatkailijan joukkomurhasta ja 3. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman Garissan yliopiston joukkomurhasta,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 9. huhtikuuta 2015 pidetyssä 497. kokouksessaan antaman lehdistötiedotteen Garissassa, Keniassa tehdystä terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon, että Kenian ilmavoimat iskivät al-Shabaabin koulutusleireille Somaliassa vastauksena Garissan yliopiston verilöylylle,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että viimeisin terrori-isku Garissassa, Keniassa kohdistui nuoriin ihmisiin, koulutukseen ja sitä kautta maan tulevaisuuteen; ottaa huomioon, että nuoret edustavat toivoa ja rauhaa ja ovat maan kehityksen ylläpitäjiä tulevaisuudessa; pitää koulutusta erittäin tärkeänä väkivaltaisten ääriliikkeiden ja fundamentalismin torjunnassa;

B.  toteaa, että uskonnollisiin vähemmistöihin ja erityisesti kristittyihin kaikkialla maailmassa kohdistuvien hyökkäysten määrä on kasvanut valtavasti viime kuukausien aikana; toteaa, että kristittyjä tapetaan säälimättä, pahoinpidellään ja pidätetään joka päivä ja että useimmiten tekijöinä ovat jihadistiterroristit joissakin osissa arabimaailmaa;

C.  toteaa, että kristityt ovat kaikkein vainotuin uskonnollinen ryhmä; toteaa, että tämäntyyppisestä ääriliikehdinnästä ja vainosta on tulossa laajamittaisen maahanmuuton yhteydessä esiin nousevia merkittäviä tekijöitä; toteaa, että tietojen mukaan vuosittain surmataan yli 150 000 kristittyä;

D.  toteaa, että 15. helmikuuta 2015 ISIS/Da’esh mestasi 21 Egyptin koptikristittyä Libyassa;

E.  toteaa, että Garissassa hyökkääjät kohdistivat iskunsa tarkoituksellisesti muihin kuin muslimeihin ja valitsivat kristittyjä raa’asti teloitettaviksi; ottaa huomioon, että al-Shabaab on avoimesti ja julkisesti vakuuttanut käyvänsä sotaa alueen kristittyjä vastaan;

F.  toteaa, että lasten ja nuorten oikeuksien suojeleminen sekä taitojen, koulutuksen ja innovoinnin vahvistaminen ovat oleellisen tärkeitä heidän taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen mahdollisuuksiensa parantamiseksi ja maan kehityksen edistämiseksi;

G.  toteaa, että al-Shabaab on iskenyt säännöllisesti opiskelijoita, kouluja ja muita oppilaitoksia vastaan; toteaa, että muun muassa joulukuussa 2009 itsemurhapommittaja tappoi 19 ihmistä lääketieteen opiskelijoiden valmistujaisjuhlassa Mogadishussa, Somaliassa, ja lokakuussa 2011 terroristiryhmä ilmoitti olevansa vastuussa niin ikään Mogadishussa tehdystä pommi-iskusta, jossa kuoli 70 ihmistä, joiden joukossa oli Somalian opetusministeriössä koetuloksia odottaneita opiskelijoita;

H.  huomauttaa, että al-Shabaabin erääseen Mogadishussa sijaitsevaan hotelliin 25. maaliskuuta 2015 tekemässä iskussa kuoli ainakin 15 ihmistä ja että iskussa surmansa saaneiden joukossa oli Yusuf Mohamed Ismail Bari-Bari, Somalian pysyvä edustaja YK:ssa Genevessä, Sveitsissä;

I.  ottaa huomioon, että Kenia on joutunut siviileihin kohdistuneiden hyökkäysten kohteeksi yhä useammin lokakuun 2011 jälkeen, jolloin sen joukot etenivät eteläiseen Somaliaan osana Somalian armeijan koordinoitua operaatiota al-Shabaabin hallitsemaa aluetta vastaan sen jälkeen, kun terroristiryhmä otti neljä panttivankia;

J.  ottaa huomioon, että marraskuusta 2011 lähtien Kenian joukot ovat olleet osa Somaliassa toteutettavaa Afrikan unionin operaatiota (AMISOM), jonka Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto perusti 19. tammikuuta 2007 ja jolle YK:n turvallisuusneuvosto antoi valtuudet 20. helmikuuta 2007 (päätöslauselma 1744(2007)), kuten se myös äskettäin antoi Afrikan unionille valtuudet jatkaa operaatiotaan 30. marraskuuta 2015 saakka (päätöslauselma 2182(2014));

K.  ottaa huomioon, että yksi tärkeimmistä tekijöistä terroristijärjestö al-Shabaabin vastaisessa taistelussa on ollut Etiopian armeija ja hieman vähäisemmässä roolissa Ugandan armeija;

L.  ottaa huomioon, että al-Shabaab on muodostanut yhteyksiä muihin Afrikan islamistiryhmiin, kuten Boko Haramiin Nigeriassa ja Islamilaisen Maghrebin al-Qaidaan;

M.  toteaa, että terroristijärjestö al-Shabaab pommittaa ja tappaa säännöllisesti pääasiassa siviilejä Somaliassa ja sen naapurimaissa, kuten Ugandan pääkaupungissa Kampalassa heinäkuussa 2010, ja paljon useammin Keniassa, jossa vain suurimittaiset iskut ovat saaneet kansainvälistä huomiota, mutta pienempiä hyökkäyksiä tapahtuu yhtenään;

N.  toteaa, että al-Shabaab on ilmoittanut olevansa vastuussa Kenian rannikolla heinäkuussa 2014 tehdyistä hyökkäyksistä Hindin, Gamban, Lamun ja Tana-joen piirikunnan kyliin, joissa teloitettiin yli sata ihmistä, ja vuoden 2014 lopulla Mandelan piirikuntaan tehdystä kahdesta hyökkäyksestä, joissa kuoli 64 ihmistä;

O.  ottaa huomioon, että Garissan yliopistoon tehdyn terrori-iskun jälkeen Kenian hallitus uhkasi YK:n pakolaisjärjestöä (UNHCR) sillä, että se sulkisi Dadaabin pakolaisleirin kolmen kuukauden kuluessa; toteaa, että YK:n pakolaisjärjestö on varoittanut, että tällä toimenpiteellä olisi hyvin rankat humanitaariset ja käytännön seuraukset; ottaa huomioon, että pakolaisten oikeusasemaa koskevassa YK:n yleissopimuksessa kielletään pakottamasta pakolaisia palaamaan alueille, joilla heidän henkensä tai vapautensa on uhattuna;

P.  toteaa, että Afrikan valmiusjoukot eivät ole vielä toimintakunnossa ja että EU on ilmoittanut halukkuutensa tukea Afrikan rauhanturvavalmiuksia osana EU:n Afrikkaa koskevaa turvallisuusstrategiaa;

Q.  toteaa, että AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen 11 artiklassa todetaan, että ”rauhan rakentamisessa sekä selkkausten ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa tuetaan erityisesti poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen osallistumismahdollisuuksien jakamista tasapuolisesti kaikkien yhteiskuntaryhmien kesken, hallinnon demokratiaan perustuvan oikeutuksen ja tehokkuuden vahvistamista, tehokkaiden mekanismien luomista eri ryhmien etujen sovittamiseksi yhteen rauhanomaisesti, [...] eri yhteiskuntaryhmiä erottavien kuilujen kuromista umpeen sekä aktiivista ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa”;

1.  tuomitsee jyrkästi al-Shabaabin Garissassa 2. huhtikuuta 2015 harkitusti toteuttaman terrori-iskun, jossa se murhasi 147 nuorta ja syytöntä yliopisto-opiskelijaa ja jossa 79 ihmistä loukkaantui; tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusrikkomukset ja etenkin tapaukset, joissa ihmisiä tapetaan uskontonsa, uskonsa tai etnisen alkuperänsä vuoksi;

2.  tuomitsee jälleen al-Shabaabin kesällä 2014 useisiin Kenian rannikkokyliin, kuten Mpeketoniin, tekemät iskut, joissa teloitettiin 50 ihmistä; tuomitsee jyrkästi Westgaten ostoskeskukseen Nairobissa 24. syyskuuta 2013 tehdyn yllätysiskun, jonka jäljiltä löydettiin 67 ruumista; tuomitsee al-Shabaabin Mogadishussa 25. maaliskuuta 2015 tekemän iskun, jossa suurlähettiläs Yusuf Mohamed Ismail Bari-Bari, Somalian pysyvä edustaja YK:ssa Genevessä, menetti henkensä;

3.  ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille sekä Kenian tasavallan kansalaisille ja hallitukselle; pysyy Kenian kansan rinnalla näiden halveksittavien hyökkäysten voittamiseksi;

4.  toteaa jälleen, että uskonnonvapaus on perusoikeus, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon perustuvan väkivallan ja syrjinnän;

5.  tuomitsee useissa maissa viime aikoina tapahtuneet hyökkäykset kristittyjä yhteisöjä vastaan, erityisesti viimeaikaisen tapauksen, jossa 12 kristittyä heitettiin yli laidan Libyasta alkaneella merimatkalla, sekä 19. huhtikuuta 2015 tapahtuneen 30 Etiopian kristityn joukkomurhan, ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien omaisille;

6.  on hyvin huolissaan siitä, että terroritekojen toteuttajat käyttävät uskontoa väärin monilla alueilla maailmassa, ja syvästi huolissaan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin joissakin osissa arabimaailmaa; arvostelee ankarasti uskonnon välineellistämistä erilaisissa konflikteissa; tuomitsee kirkkoihin kaikkialla maailmassa kohdistettujen hyökkäysten lisääntymisen ja erityisesti Pakistanissa 15. maaliskuuta 2015 tehdyn iskun, jossa surmattiin 14 ihmistä; tuomitsee jyrkästi kristittyjen vangitsemisen, katoamiset, kidutuksen, orjuuttamisen ja julkiset teloitukset Pohjois-Koreassa; vahvistaa kantanaan ja tukee sitä, että kaikilla Irakissa ja Syyriassa asuvilla uskonnollisilla ja etnisillä vähemmistöillä, myös kristityillä, on luovuttamaton oikeus asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää; huomauttaa, että eri uskonnollisten ryhmien jäsenet elivät vuosisatojen ajan rauhanomaista rinnakkaiseloa alueella;

7.  kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaista velvoitettaan pitää yllä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen ja uskonnollisten, filosofisten ja tunnustuksettomien järjestöjen kanssa sen varmistamiseksi, että kristittyjen yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen vainoa koskeva ongelma on EU:lle ensisijainen asia;

8.  tuomitsee sen, että ISIS/Da’esh käyttää Syyriassa ja Irakissa muinaista lakia eli dhimma-sopimusta pakottaakseen kristityt alistumaan uskonnollisiin veroihin ja rajoituksiin kuolemanrangaistuksen uhalla;

9.  ilmaisee jälleen myötätuntonsa kaikille eri puolilla Afrikkaa vainotuille kristityille etenkin Libyassa, Nigeriassa ja Sudanissa toimeenpantujen viimeaikaisten julmuuksien johdosta;

10.  tuomitsee ja torjuu kaikki islaminuskon sanoman väärintulkinnat, joilla pyritään luomaan väkivaltainen, julma, totalitaarinen, sortovaltaa käyttävä ja laajentumishakuinen ideologia, joka toimii oikeutuksena kristittyjen vähemmistöjen hävittämiselle; kehottaa muslimijohtajia tuomitsemaan täysin kaikki terrori-iskut, mukaan lukien ne, joiden kohteena ovat uskonnolliset yhteisöt ja vähemmistöt ja erityisesti kristityt;

11.  pyytää tekemään viipymättä perusteellisen, puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan, jotta voidaan saada selville, ketkä ovat vastuussa näistä tuomittavista terroriteoista, ja saattaa niiden tekijät, järjestäjät, rahoittajat ja tukijat oikeuden eteen;

12.  toteaa, että todellinen vastaus iskuihin on järjestettävä koordinoiduilla toimilla yhdessä muiden Afrikan valtioiden kanssa, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä neuvostoa puuttumaan alueen turvallisuus- ja terrorismiuhkiin yhteistyössä Afrikan unionin kanssa sekä tukemaan Afrikan unionin AMISOM:n kautta käymää al-Shabaabin vastaista ratkaisevan tärkeää taistelua; vaatii Euroopan unionia tukemaan painokkaasti Afrikan laajuisten ja alueellisten konfliktinhallintamekanismien, pääasiassa Afrikan valmiusjoukkojen, käyttöönottoa;

13.  pyytää Kenian hallitusta ottamaan oman vastuunsa ja puuttumaan al-Shabaabin harjoittamaan väkivaltaan ja sen taustalla oleviin syihin; katsoo, että turvallisuutta voidaan luoda vain puuttumalla asianmukaisesti Kenian poliittisiin ja kansalaisyhteiskunnan jakolinjoihin ja kehityksen alueelliseen epätasapainoon; pitää poliisin hidasta toimintaa valitettavana; pyytää erityisesti, ettei hallitus käytä terrori-iskuja tekosyynä kansalaisvapauksien tukahduttamiselle; kehottaa Kenian viranomaisia ottamaan terrorismin torjunnan strategiansa perustaksi oikeusvaltion periaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamisen; korostaa, että terrorisminvastaisia toimenpiteitä on valvottava demokraattisesti ja oikeudellisesti;

14.  kehottaa Kenian viranomaisia varmistamaan, että kaikenlainen uskontokuntien välinen vastakkainasettelu samoin kuin muslimiyhteisön ja al-Shabaabin rinnastaminen toisiinsa estetään, ja ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta maan yhtenäisyys turvataan sen sosiaalisen ja taloudellisen kasvun ja vakauden sekä sen kansan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien takaamiseksi; kehottaa Kenian hallitusta, oppositiojohtajia ja uskontokuntien johtajia puuttumaan syrjäytymistä, maan sisäisiä alueellisia eroja ja institutionaalista syrjintää koskeviin ikiaikaisiin epäkohtiin ja varmistamaan, että terrorismintorjuntatoimien kohteeksi otetaan vain terrorismiin syyllistyneet eikä yleisemmin etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä;

15.  muistuttaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita niiden sitoumuksesta varmistaa kesäkuussa 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman mukaisesti, että ihmisoikeudet otetaan esille kaikentyyppisessä terrorisminvastaisessa vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa;

16.  kehottaa EU:ta panemaan Keniassa täytäntöön sotilaskoulutusohjelman ja antamaan siihen uudenaikaiset varusteet, kouluttamaan Kenian asevoimia ja poliiseja ja tekemään niiden kanssa yhteistyötä terrorismin torjumiseksi ja al-Shabaabin laajentumisen estämiseksi;

17.  vaatii Kenian hallitusta tekemään kaikkensa noudattaakseen oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja perusvapauksia ja kehottaa EU:ta johdattamaan kansainvälisen kumppaninsa tälle linjalle ja järjestämään rahoituksen nykyisten hallinto-ohjelmien tehostamiseksi, jotta kansallinen turvallisuus varmistetaan ja Keniaan ja sen lähialueille saadaan rauhaa ja vakautta; tähdentää, että al-Shabaabin harjoittamaan kiihtyvään väkivaltaan on puututtava yhdessä naapurimaiden kanssa; pyytää EU:ta tarjoamaan tässä asiassa kaiken tarvittavan taloudellisen, logistisen ja asiantuntijatuen, mukaan lukien Afrikan rauhanrahaston ja EU:n kriisinhallintavälineiden mahdollinen käyttö;

18.  vaatii Kenian turvallisuusjoukkoja varmistamaan, että terrorismin uhkan torjunnassa käytetään lainmukaisia toimia; vaatii Kenian hallitusta varmistamaan pakolaisleirien turvallisuuden ja suojelun alueellaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

19.  korostaa, että kansainvälistä terrorismia rahoitetaan laittoman rahanpesun, lunnaiden, kiristyksen, huumekaupan ja lahjonnan avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevien tiedustelutietojen jakamisen alalla;

20.  muistuttaa tukevansa kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

21.  tuomitsee oppilaitosten ja niiden tilojen ottamisen terrori-iskujen kohteeksi, millä pyritään heikentämään kaikkien kansalaisten koulutusta ja ihmisarvoa sekä synnyttämään epäluottamusta ja jakolinjoja yhteisöjen välille; muistuttaa jihadistiterroristien ryhmän Boko Haramin vuonna 2014 Nigeriassa Chibokin kaupungissa toimeenpanemasta kristittyjen tyttöjen sieppauksesta ja näiden tyttöjen katoamisesta, joka tuomittiin maailmanlaajuisesti;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kenian hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja yleiskokoukselle sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.


ISIS/Da'esh-järjestön harjoittama kulttuurikohteiden tuhoaminen
PDF 190kWORD 81k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 ISIS/Da'esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta (2015/2649(RSP))
P8_TA(2015)0179RC-B8-0375/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt suullisesti vastattavat kysymykset ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta (O-000031/2015 – B8‑0115/2015 ja O‑000032/2015 – B8-0116/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan, jonka mukaan ”unioni pyrkii toiminnallaan rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä” etenkin, kun kyseessä on ”Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojaaminen” ja ”unioni ja jäsenvaltiot suosivat yhteistyötä kolmansien maiden sekä kulttuurin alalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa”,

–  ottaa huomioon kulttuuriesineiden viennistä 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009(1),

–  ottaa huomioon tietyistä Euroopan yhteisön ja Irakin talous- ja rahoitussuhteita koskevista erityisrajoituksista ja asetuksen (EY) N:o 1210/2003 kumoamisesta 7. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2465/96(2),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1332/2013 Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012(3) muuttamisesta, joka on hyväksytty käyttäen pohjana neuvoston 13. joulukuuta 2013 antamaa päätöstä 2013/760/YUTP(4), jolla muutetaan päätöstä 2013/255/YUTP Syyrian vastaisista rajoittavista toimista, ja erityisesti sen 11 c artiklan, joka koskee Syyrian kulttuuriomaisuuden tuontia, vientiä ja siirtoa,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2001 päivätyn neuvoston yhteisen toiminnan 2001/555/YUTP Euroopan unionin satelliittikeskuksen perustamisesta(5) ja siihen neuvoston yhteisellä toiminnalla 2009/834/YUTP(6) tehdyt muutokset,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2012 annetun neuvoston päätöslauselman kulttuuriomaisuuden alalla toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten ja asiantuntijoiden epävirallisen verkoston perustamisesta (EU CULTNET) (14232/2012),

–  ottaa huomioon vuonna 1999 tehdyn toisen pöytäkirjan Haagin vuoden 1954 yleissopimukseen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 1970 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 1972 tehdyn Unescon yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2003 tehdyn Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä,

–  ottaa huomioon vuonna 1995 tehdyn UNIDROIT'n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. helmikuuta 2015 antaman päätöslauselman 2199 Al-Qaidan terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle aiheuttamasta uhasta(7),

–  ottaa huomioon monumenttien ja kohteiden suojelusta ja restauroinnista vuonna 1964 annetun Venetsian julistuksen, jossa vahvistetaan historiallisten rakennusten suojelua ja restaurointia säätelevä kansainvälinen kehys,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 1998 hyväksytyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan ix alakohdan, jossa todetaan sotarikokseksi ”tahallinen hyökkäys uskonnon harjoittamiseen, opetukseen, taiteiden tai tieteen harjoittamiseen tai hyväntekeväisyystarkoitukseen käytettäviä rakennuksia, historiallisia muistomerkkejä, sairaaloita ja sairaiden ja haavoittuneiden vastaanottoasemia vastaan, sillä edellytyksellä, että nämä eivät ole sotilaskohteita”,

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman(8), jonka 211 kohdassa todetaan, että ”kulttuuri- ja taideperinnön tahallisista tuhoamisista, kuten tällä hetkellä tapahtuu Irakissa ja Syyriassa, olisi nostettava syytteet sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 6. helmikuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon (JOIN(2015)0002) EU:n ja Syyriaan ja Irakiin soveltaman alueellisen strategian osatekijöistä sekä Da'eshin muodostamasta uhkasta, jossa komissio ja komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja toteavat kulttuuriperinnön tuhoamisen ja ryöstelyn vakavuuden käsiteltäessä Syyrian ja Irakin kriisejä sekä Da'eshin aiheuttaman uhkan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että erityisesti Da'esh-järjestöön (Irakin ja Syyrian islamilainen valtio, ISIS) yhteyksissä olevat ääriryhmät ovat viime aikoina tuhonneet tahallisesti lukuisia arkeologisia, uskonnollisia ja kulttuurikohteita Syyriassa ja Irakissa ja että Unescon pääsihteeri Irina Bokova on luonnehtinut näitä järjestelmällisiä hyökkäyksiä kulttuuriperintöä vastaan ”kulttuuriseksi puhdistukseksi”;

B.  toteaa, että Unescon mukaan ilmaisulla ”kulttuurinen puhdistus” tarkoitetaan tahallista strategiaa, jolla pyritään tuhoamaan kulttuurista moninaisuutta ottamalla tarkoituksellisesti kohteiksi henkilöitä näiden kulttuurisen, etnisen tai uskonnollisen taustan perusteella ja hyökkäämällä tarkoituksellisesti näiden hartaudenharjoituspaikkoja, muistomerkkejä ja oppimispaikkoja vastaan; toteaa, että kulttuurisen puhdistuksen strategia, jota parhaillaan toteutetaan Irakissa ja Syyriassa, ilmenee kulttuuriperintöä vastaan tehtyinä hyökkäyksinä, jotka on kohdistettu sekä monumenttien ja rakennusten kaltaisia fyysisiä, konkreettisia ja rakennettuja kulttuurin ilmentymiä vastaan että vähemmistöjä ja tapojen, perinteiden ja uskomusten kaltaisia aineettomia kulttuurin ilmentymiä vastaan(9);

C.  toteaa, että joitakin kulttuuriperinnön tuhoamista koskevia tekoja on pidetty tietyissä olosuhteissa rikoksina ihmisyyttä vastaan(10); toteaa, että kun nämä teot kohdistuvat erityisesti uskonnollisen tai etnisen ryhmän jäseniin, ne voidaan rinnastaa vainoksi, kuten Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 7 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään;

D.  korostaa, että tällainen kulttuuristen ja historiallisten kohteiden ja esineiden tuhoaminen ei ole uusi ilmiö eikä rajoitu pelkästään Irakiin ja Syyriaan; ottaa huomioon, että Unescon mukaan kulttuuriperintö on tärkeä osa yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuri-identiteettiä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja että kulttuuriperinnön tahallinen tuhoaminen saattaa vaikuttaa kielteisesti ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin(11); toteaa, että Unescon ja muiden tahojen mukaan Da’esh-järjestön Irakissa ja Syyriassa harjoittamaa kulttuuristen ja uskonnollisten kohteiden ja esineiden ryöstelyä ja salakuljetusta hyödynnetään järjestön terroritoiminnan rahoittamiseen sillä seurauksella, että taide- ja kulttuuriesineet muutetaan ”sota-aseiksi”;

E.  ottaa huomioon, että Unesco käynnisti muiden strategisten kumppaneiden kanssa Euroopan unionilta saadun rahoituksen ansiosta 1. maaliskuuta 2014 kolmivuotisen hankkeen nimeltä ”Emergency Safeguarding of the Syrian Heritage”, jolla pyritään erityisesti varmistamaan Syyrian kulttuuriperinnön kiireellinen suojelu;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ratifioinut 20. lokakuuta 2005 hyväksytyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä, joka on ensimmäinen kansainvälinen väline, jossa tunnustetaan kulttuurihyödykkeiden sekä taloudellinen että kulttuurinen arvo, ”eikä niitä siten voi kohdella pelkästään kaupallista merkitystä omaavina”;

G.  ottaa huomioon, että kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi 17. marraskuuta 1970 hyväksytty Unescon yleissopimus sekä varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä 24. kesäkuuta 1995 hyväksytty yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) yleissopimus ovat oleellisen tärkeitä välineitä kulttuuriperinnön suojelun tehostamiseksi maailmanlaajuisesti;

H.  toteaa, että kulttuuriesineiden laiton kauppa on tällä hetkellä kolmanneksi merkittävin laittoman kaupan muoto huume- ja asekaupan jälkeen, että sitä hallitsevat järjestäytyneet rikollisverkostot ja että nykyisillä kansallisilla ja kansainvälisillä mekanismeilla ei ole joko asianmukaisia välineitä tai ne eivät saa riittävästi tukea asiaan puuttumiseksi(12);

I.  kiinnittää huomiota siihen, että kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan torjuminen ei kuulu Euroopan unionin erityiseen toimivaltaan, sillä siitä ei ole sinänsä määrätty perussopimuksissa, mutta siitä huolimatta tämä laittoman kaupan torjunta kuuluu EU:n useiden toimivaltuuksien piiriin, joita ovat sisämarkkinat, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, kulttuuri ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP);

J.  toteaa, että on nopeasti parannettava kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjunnan koordinointia ja tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää tietoisuuden lisäämistä ja tiedon jakamista ja vahvistaa oikeudellista kehystä; muistuttaa tässä yhteydessä, että kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemisestä ja torjumisesta joulukuussa 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä suositeltiin muun muassa, että jäsenvaltiot lujittavat lainvalvontaviranomaisten, kulttuuriviranomaisten ja yksityisten organisaatioiden välistä yhteistyötä;

K.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2012 neuvoston päätöslauselmalla perustettiin kulttuuriomaisuuden alalla toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten ja asiantuntijoiden epävirallinen verkosto (EU CULTNET), jonka tärkeimpiä tavoitteita ovat kulttuuriesineiden laittoman kaupan ehkäisemistä koskevan tiedonvaihdon parantaminen ja sellaisten rikollisverkostojen tunnistaminen, joiden epäillään osallistuvan laittomaan kauppaan, ja tiedon vaihtaminen näistä verkostoista;

L.  ottaa huomioon, että Unescon pääsihteeri Irina Bokova käynnisti 28. maaliskuuta 2015 Bagdadissa #Unite4Heritage‑kampanjan, jolla pyritään mobilisoimaan maailmanlaajuista tukea kulttuuriperinnön suojelemiseksi sosiaalisten verkostojen voimin;

1.  tuomitsee jyrkästi kulttuuristen, arkeologisten ja uskonnollisten kohteiden tarkoituksellisen tuhoamisen, joihin ISIS on syyllistynyt Syyriassa ja Irakissa;

2.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa toteuttamaan asianmukaisia poliittisen tason toimia YK:n turvallisuusneuvoston 12. helmikuuta 2015 antaman päätöslauselman 2199 mukaisesti, jotta kulttuuriomaisuuden laiton kauppa Syyrian ja Irakin alueilta niissä vallitsevien konfliktien aikana saadaan loppumaan ja estetään siten kulttuuriesineiden käyttö rahoituksen lähteenä;

3.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään kulttuuridiplomatian ja kulttuurien välisen vuoropuhelun keinoja eri yhteisöjen väliseen sovintoon ja tuhottujen kohteiden jälleenrakentamisessa;

4.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan turvallisuustoimenpiteitä EU:n ulkorajoilla, jotta estetään kulttuuriomaisuuden salakuljetus Syyriasta ja Irakista unionin alueelle, ja toimimaan tehokkaassa yhteistyössä yhteisissä toimissa Syyriasta ja Irakista Eurooppaan tulevien taide-esineiden kaupan estämiseksi, sillä erittäin suuri osa Lähi-idän taiteen kaupasta suuntautuu Euroopan markkinoille sekä Yhdysvaltoihin ja Persianlahden alueelle;

5.  ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio keskittyy YK:n turvallisuusneuvoston 12. helmikuuta 2015 antaman päätöslauselman 2199 17 kohdan mukaisesti kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan torjuntaan, erityisesti sellaisten kulttuuriperintöesineiden, jotka siirrettiin Irakista laittomasti 6. elokuuta 1990 jälkeen ja Syyriasta 15. maaliskuuta 2011 jälkeen; kehottaa komissiota laatimaan laitonta kauppaa koskevan koordinoidun lähestymistavan yhdessä niiden kanssa, jotka kansallisella tasolla vastaavat tutkintapalveluista, ja tiiviissä yhteistyössä Unescon ja muiden kansainvälisen järjestöjen, kuten Kansainvälisen museoneuvoston (ICOM), ICOMin kansainvälisen Sininen kilpi ‑komitean (ICBS), Europolin, Interpolin, UNIDROIT'n (yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimiva kansainvälinen instituutti), Maailman tullijärjestön (WCO), Rakennusmuistomerkkien ja historiallisten alueiden kansainvälisen neuvoston (ICOMOS) ja Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälisen tutkimuskeskuksen (ICCROM) kanssa;

6.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään Torrejónissa sijaitsevaa Euroopan unionin satelliittikeskusta, joka tukee unionin päätöksentekoa YUTP:n yhteydessä tarjoamalla satelliittikuva-analyyseista saatuja tietoja, valvomaan Syyriassa ja Irakissa sijaitsevia arkeologisia ja kulttuurisia kohteita ja tekemään niistä luetteloita sekä tukemaan Syyrian arkeologien toimia ryöstelyn jatkumisen ehkäisemiseksi ja siviilien hengen suojelemiseksi;

7.  kehottaa komissiota perustamaan nopean ja turvallisen tiedonvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista koskevan järjestelmän jäsenvaltioiden välille, jotta voidaan tehokkaasti torjua Irakista ja Syyriasta siirretyn kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään poliisin ja tulliviranomaisten kansainvälisiä välineitä kulttuuriomaisuuden salakuljetuksen torjumiseksi, kuten varastettuja taideteoksia koskevaa Interpolin I-24/7-tietokantaa ja Maailman tullijärjestön Archeo-ohjelman viestintävälinettä verkossa;

8.  kehottaa harkitsemaan eurooppalaisten koulutusohjelmien käynnistämistä tuomareita, poliisia ja tullivirkailijoita, hallintovirastoja ja yleensä markkinatoimijoita varten, jotta kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan kanssa tekemisissä olevat voivat kehittää ja parantaa asiantuntemustaan ja jotta voidaan tukea sellaisia aloitteita kuin ICOMOSin tammikuussa 2013 verkossa järjestämä kurssi Syyrian kulttuuriperintöammattilaisille, katastrofiriskin hallintaa koskeva opetusmateriaali, kulttuurikokoelmien ensiaputoimet ja dokumentointitekniikka;

9.  kehottaa komissiota luomaan yhteyksiä kansalaisyhteiskunnan kansainvälisiin hankkeisiin, kuten AAAS-geospatiaalitekniikkahankkeeseen, joilla suojellaan vaarassa olevaa kulttuuriomaisuutta ja raportoidaan siitä, ja jatkamaan tutkimusyhteisön toiminnan tukemista esimerkiksi Project Mosulissa, jonka on kehittänyt Initial Training Network for Digital Cultural Heritage ja jota rahoitetaan Marie Skłodowska-Curien toiminta-avustuksella;

10.  kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän tukea ICOMin kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan seurantaelimelle, joka on tuottanut hätälistan vaarassa olevista Syyrian ja Irakin antiikkikohteista, joka on suunniteltu työkaluksi museoille, tulliviranomaisille, poliisille, taidekauppiaille ja keräilijöille ja jossa yhteistyössä UNITARin kanssa suunnitellaan satelliittikuvien käyttämistä tilanteen seuraamiseen kentällä;

11.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään tiedotuskampanjoita, jotta voidaan hillitä sotaa käyviltä alueilta tulevasta laittomasta kaupasta peräisin olevan kulttuuriomaisuuden ostamista ja myymistä;

12.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä yliopistojen sekä tutkimus- ja kulttuurilaitosten ottamiseksi mukaan sotaa käyviltä alueilta tulevan kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan torjumiseksi muun muassa eettisten sääntöjen avulla;

13.  kehottaa komissiota tukemaan Unescon #Unite4Heritage-kampanjaa käynnistämällä Irakiin ja Syyriaan keskittyvän tiedotuskampanjan, jolla pyritään lisäämään tietoisuutta kulttuuriperinnön tärkeydestä, tavasta, jolla ryöstelyä käytetään terroritoiminnan rahoittamiseen, ja mahdollisista rangaistuksista, jotka liittyvät kyseisistä maista tai muista kolmansista maista tulevien kulttuuriesineiden laittomaan kauppaan;

14.  kehottaa komissiota lujittamaan ja parantamaan lokakuussa 2012 neuvoston päätöslauselmalla perustetun kulttuuriomaisuuden alalla toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten ja asiantuntijoiden epävirallisen verkoston (EU CULTNET) toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan ehkäisemistä koskevan tiedon vaihtoa, ja suunnittelemaan lisävälineen luomista valvomaan Syyriasta ja Irakista laittomasti EU:n alueelle siirretyn kulttuuriomaisuuden tuontia;

15.  kehottaa neuvostoa vahvistamaan Eurojustin ja Europolin yksikköjä, jotka aktiivisesti tukevat meneillään olevia tutkimuksia, ennaltaehkäisevät kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa ja jakavat sitä koskevaa tiedustelutietoa;

16.  kehottaa käynnistämään uudelleen ICOMin kansainvälisen Blue Shield -komitean toiminnan;

17.  kehottaa unionia toteuttamaan yhteistyössä Unescon ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tarvittavat toimenpiteet, jotta kansainvälisessä oikeudessa käytettyyn ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten luokkaan sisällytettäisiin teot, joilla pyritään tarkoituksellisesti vahingoittamaan ja tuhoamaan ihmiskunnan kulttuuriperintöä laajassa mittakaavassa;

18.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi vuonna 1970 allekirjoitettua Unescon yleissopimusta, vuoden 1995 UNIDROIT-yleissopimusta ja vuonna 1954 tehtyä Haagin yleissopimusta kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen yhteydessä sekä siihen vuonna 1999 liitettyä toista pöytäkirjaa, ratifioimaan ne;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Unescon pääsihteerille, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1.
(2)EUVL L 169, 8.7.2003, s. 6.
(3)EUVL L 335, 14.12.2013, s. 3.
(4)EUVL L 335, 14.12.2013, s. 50.
(5)EUVL L 200, 25.7.2001, s. 5.
(6)EUVL L 297, 13.11.2009, s. 18.
(7)http://www.refworld.org/docid/54ef1f704.html
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
(9)http://www.unesco.org/new/en/media-services/single-view/news/conference_report_heritage_and_cultural_diversity_at_risk_in_iraq_and_syria/
(10)Entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin, Kordić & Čerkez, 26. helmikuuta 2001, IT-95-14/2; 207–208 kohta.
(11)Unescon vuonna 2003 antama julistus kulttuuriperinnön tahallisesta tuhoamisesta.
(12)http://www.africa-eu-partnership.org/newsroom/all-news/morocco-africa-eu-workshop-fight-against-illegal-trafficking-cultural-goods


Malediivien tilanne
PDF 168kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Malediivien tilanteesta (2015/2662(RSP))
P8_TA(2015)0180RC-B8-0392/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Malediiveista,

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2012 annetun Euroopan unionin yhteisen alueellisen julkilausuman viimeaikaisista tapahtumista Malediiveilla, mukaan luettuna rikostuomioistuimen tuomarin pidättäminen,

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2014 annetun Euroopan unionin yhteisen alueellisen julkilausuman kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin Malediiveilla kohdistuvista uhkista,

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2015 annetun Euroopan unionin yhteisen alueellisen julkilausuman oikeusvaltion tilanteesta Malediiveilla,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 30. huhtikuuta 2014 antaman julkilausuman kuolemantuomion käyttöönotosta Malediiveilla,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 14. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman Malediivien entiselle presidentille Mohamed Nasheedille langetetusta tuomiosta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin 18. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman entisen presidentin Mohamed Nasheedin oikeudenkäynnistä,

–  ottaa huomioon tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Gabriela Knaulin 19. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman aiheesta ”Demokratia ei ole Malediiveilla mahdollista ilman oikeudenmukaista ja riippumatonta oikeudenkäyttöä”,

–  ottaa huomioon Malediivien tasavallan parlamenttivaaleja seuranneen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 22. maaliskuuta 2014 antaman loppuraportin,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Malediivit on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Malediivien entinen presidentti Mohamed Nasheed tuomittiin 13. maaliskuuta 2015 13 vuodeksi vankeuteen terrorismisyytteiden perusteella, koska hän oli antanut tammikuussa 2012 määräyksen pidättää silloinen rikostuomioistuimen päätuomari, ja toteaa, että EU ilmaisi olevansa huolestunut asiasta;

B.  toteaa, ettei kiistanalainen oikeudenkäynti täyttänyt kansallisia eikä kansainvälisiä oikeusnormeja huolimatta YK:n ja EU:n kehotuksesta noudattaa entiseen presidenttiin Nasheediin kohdistuneessa oikeusmenettelyssä oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta;

C.  ottaa huomioon, että Mohamed Nasheed, joka on henkilökohtaisesti osallistunut moniin rauhanomaisiin toimiin ja tapahtumiin ihmisoikeuksien ja moniarvoisen demokratian puolustamiseksi, pantiin useita kertoja vankilaan presidentti Maumoon Abdul Gayoon 30‑vuotisen diktatuurin aikana ja että hän luopui vallasta kiistellyissä olosuhteissa neljä vuotta sen jälkeen, kun hänestä oli tullut ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu Malediivien presidentti;

D.  katsoo, että poliittisen riippumattomuuden ja Malediivien oikeuslaitoksen koulutuksen puute heikentää maan oikeusjärjestelmän uskottavuutta sekä kotimaassa että ulkomailla;

E.  ottaa huomioon, että entiset puolustusministerit Tholhath Ibrahim ja Mohamed Nazim tuomittiin äskettäin 10 ja 11 vuoden vankeusrangaistuksiin ja että Majlisin entinen varapuhemies Ahmed Nazim tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen Malediiveilla; toteaa, että myös heitä koskeneissa oikeudenkäynneissä kerrotaan ilmenneen sääntöjenvastaisuuksia;

F.  toteaa, että oppositiopoliitikkoja ahdistellaan edelleen yleisesti, ja ottaa huomioon, että parlamentin jäsenten ihmisoikeuksista vastaava parlamenttienvälisen liiton komitea totesi Malediivien olevan yksi maailman pahimmista maista, kun on kyse oppositioon kuuluviin parlamentin jäseniin kohdistuvista hyökkäyksistä sekä heidän kiduttamisestaan ja pelottelustaan;

G.  ottaa huomioon, että Malediivien parlamentti hyväksyi 30. maaliskuuta 2015 maan vankila- ja ehdonalaislakiin muutoksen, jolla vankeustuomiota kärsiviltä evätään oikeus olla minkään puolueen jäseniä, ja toteaa, että tämä estää Nasheedin aktiivisen osallistumisen politiikkaan ja hänen asettumisensa ehdolle vuoden 2018 presidentinvaaleissa;

H.  panee merkille, että helmikuun 2015 jälkeen on pidätetty ainakin 140 rauhanomaista mielenosoittajaa ja heidät on vapautettu vain ehdoilla, jotka rajoittavat vakavasti heidän oikeuttaan osallistua mielenosoituksiin vastedes;

I.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat yhä useammin joutuneet ahdistelun, uhkailun ja hyökkäysten kohteeksi samoin kuin Malediivien ihmisoikeuskomissio, joka saatettiin korkeimman oikeuden eteen syytettynä maanpetoksesta ja perustuslain vastaisesta toiminnasta, kun se välitti kertomuksen Malediivien ihmisoikeustilanteesta YK:n ihmisoikeusneuvoston yleistä määräaikaisarviointia varten; ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjä on uhkailtu niiden poistamisella rekisteristä;

J.  toteaa, että lehdistönvapautta on rajoitettu vakavasti viime vuosina ja kolme toimittajaa on pidätetty heidän kirjoitettuaan poliittisista mielenosoituksista, joissa vaadittiin Mohamed Nasheedin vapauttamista; toteaa lisäksi, että Ahmed Rilwan, hallitukseen kriittisesti suhtautunut toimittaja, joka katosi elokuussa 2014, on edelleen kadoksissa ja hänen pelätään kuolleen;

K.  toteaa, että poliittiseen kaaokseen liittyy huoli militaristisen islamin lisääntymisestä Malediiveilla ja väitteistä, joiden mukaan monet radikalisoituneet nuoret ovat liittyneet IS-järjestöön;

L.  toteaa, että Malediivien parlamentti äänesti 27. huhtikuuta 2014 vuodesta 1954 voimassa olleen kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen peruuttamisesta, minkä seurauksena alaikäisiä ja jopa seitsemänvuotiaita voidaan tuomita ja pitää rikosoikeudellisesti vastuullisina ja heidät voidaan teloittaa heti heidän täytettyään 18 vuotta ja jättää virumaan vankilaan siihen saakka; toteaa, että tämä on vastoin Malediivien kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, koska se on lapsen oikeuksien yleissopimuksen valtio-osapuoli;

M.  toteaa, että vierastyöläiset kärsivät pakkotyöstä, henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen takavarikoinnista, palkkojen pidättämisestä tai maksamatta jättämisestä ja velkavankeudesta ja että Malediivien viranomaiset uhkasivat vierastyöläisiä karkotuksella heidän protestoituaan syrjintää ja väkivaltaa vastaan vierastyöläisiin kohdistuneiden hyökkäysten sarjan jälkeen;

N.  ottaa huomioon, että pieni joukko Sri Lankasta, Thaimaasta, Intiasta, Kiinasta, Filippiineiltä, Itä-Euroopasta, Neuvostoliittoon kuuluneista maista, Bangladeshistä ja Malediiveilta kotoisin olevia naisia on joutunut ihmiskaupan uhreiksi Malediiveilla ja että joitakin malediivilaisia lapsia käytettäneen hyväksi seksuaalisesti ja he saattavat joutua tekemään pakkotyötä;

1.  on erittäin huolissaan Malediivien kiihtyvästä kehityksestä kohti autoritaarista hallintoa, poliittisten vastustajien tukahduttamisesta ja tiedotusvälineiden sekä kansalaisyhteiskunnan pelottelusta, mikä saattaa vaarantaa viime vuosina saavutetun edistymisen ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion vakiinnuttamisessa maahan; kehottaa kaikkia osapuolia pidättäytymään kaikista toimista, jotka saattaisivat pahentaa kriisiä, ja kunnioittamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita;

2.  pitää entisen presidentin Mohamed Nasheedin oikeudenkäynnissä ilmenneitä vakavia sääntöjenvastaisuuksia valitettavina; vaatii, että hänet olisi vapautettava välittömästi, ja painottaa, että jos Nasheedin tuomiosta valitetaan, hänen oikeuksiaan on kunnioitettava täysimääräisesti Malediivien kansainvälisten velvoitteiden, sen oman perustuslain ja kaikkien kansainvälisesti tunnustettujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien takeiden mukaisesti; kehottaa EU:n Sri Lankan ja Malediivien edustustoa vaatimaan oikeutta seurata tarkasti valituksen käsittelyä;

3.  korostaa, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaan oikeusvaltion periaatteen noudattaminen, oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja asianmukaiseen oikeuskäsittelyyn sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat demokraattisen prosessin keskeisiä osatekijöitä; katsoo näiden periaatteiden olevan itsessään tärkeitä moniarvoisessa yhteiskunnassa ja tähdentää, että kaikkia Malediivien kansalaisia, myös entistä presidenttiä Mohamed Nasheedia, on kohdeltava niiden mukaisesti;

4.  vaatii uskottavaa ja kaikki demokraattiset voimat osallistavaa poliittista prosessia, jolla pyritään palauttamaan ja säilyttämään Malediivien vakaus ja saattamaan maa takaisin demokratiaan siirtymisen tielle; vaatii lopettamaan välittömästi poliittisten vastustajien pelottelun; kehottaa Malediivien hallitusta toteuttamaan tarvittavat toimet luottamuksen palauttamiseksi siihen, että se on sitoutunut demokratiaan, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja oikeusvaltioon samoin kuin mielipiteen- ja kokoontumisvapauden kunnioittamiseen sekä asianmukaisen oikeusprosessin takaamiseen;

5.  vaatii lopettamaan välittömästi Malediivien oikeuslaitoksen poliittisen ohjailun sekä varmistamaan maan oikeusjärjestelmän epäpoliittisuuden; vaatii toteuttamaan kiireellisesti uudistuksia Malediivien oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi, jotta kotimaassa ja ulkomailla voidaan palauttaa usko sen toimintaan; painottaa, että nämä uudistukset olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön viipymättä;

6.  muistuttaa Malediivien hallitusta siitä, että maan perustuslaissa taataan oikeus mielen osoittamiseen ja että ihmisten osallistumisen rauhanomaisiin mielenosoituksiin estävien ehtojen asettaminen on laitonta;

7.  kehottaa viipymättä lopettamaan kaikenlaisen väkivallan, rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan käytetty väkivalta mukaan luettuna, ja muistuttaa turvallisuusjoukkoja niiden velvollisuudesta suojella rauhallisesti käyttäytyviä mielenosoittajia väkivaltaisilta jengeiltä; kehottaa Malediivien hallitusta lopettamaan niiden ”järjestyksenvalvojien” rankaisematta jättämisen, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa uskonnollista suvaitsevaisuutta edistäviä ihmisiä, rauhanomaisia mielenosoittajia, kriittisiä tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan; kehottaa saattamaan tällaisiin väkivaltaisiin hyökkäyksiin syyllistyneet oikeuden eteen;

8.  kehottaa Malediivien hallitusta sallimaan Ahmed Rilwanin katoamisen perusteellisen tutkinnan;

9.  tuomitsee kuolemanrangaistuksen uudelleenkäyttöönoton Malediiveilla ja kehottaa Malediivien hallitusta ja parlamenttia saattamaan uudelleen voimaan kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevan kiellon;

10.  kannustaa kaikkia toimijoita Malediiveilla tekemään rakentavaa yhteistyötä kaikilla aloilla ja erityisesti kun on kyse ilmastonmuutoksesta, joka saattaa horjuttaa maan vakautta;

11.  kehottaa paikallisia viranomaisia noudattamaan täysimääräisesti ihmiskaupan lakkauttamista koskevia vähimmäisnormeja; antaa tunnustusta meneillään oleville pyrkimyksille ongelman ratkaisemiseksi ja saavutetulle edistymiselle, mutta vaatii, että ihmiskaupan vastaisen lain säännökset olisi pantava pikaisesti täytäntöön, koska lain täytäntöönpanon valvonnassa ja uhrien suojelussa on edelleen vakavia puutteita;

12.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita varoittamaan Malediivien ihmisoikeustilanteesta matkustustietoja antavilla sivuillaan;

13.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä unionin ulkosuhdehallintoa jatkamaan Malediivien poliittisen tilanteen tiivistä seuraamista ja toimimaan proaktiivisesti EU:n kahdenvälisissä suhteissa Malediivien kanssa sekä kansainvälisillä monenkeskisillä foorumeilla vakauden aikaansaamiseksi, demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että Malediiveilla kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Malediivien tasavallan parlamentille ja hallitukselle.


Albaniaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 184kWORD 85k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Albaniaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2951(RSP))
P8_TA(2015)0181B8-0358/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Thessalonikin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyysnäkymistä,

–  ottaa huomioon 26.–27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ja 16. joulukuuta 2014 kokoontuneen yleisten asioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2010 antaman lausunnon Albanian EU-jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta ja komission 4. kesäkuuta 2014 antaman kertomuksen Albanian edistymisestä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja oikeuslaitoksensa uudistamisessa (COM(2014)0331),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 pääasialliset haasteet” (COM(2014)0700) ja komission työasiakirjan ”Albaniaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus” (SWD(2014)0304) sekä 18. elokuuta 2014 hyväksytyn Albaniaa koskevan ohjeellisen strategia-asiakirjan (2014–2020),

–  ottaa huomioon Albanian parlamentin 24. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman vallassa olevan enemmistön ja opposition välisestä poliittisesta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Albaniasta,

–  ottaa huomioon Knut Fleckensteinin ulkoasiainvaliokunnassa tekemän työn Albaniaa koskevana pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että Albania on viime vuosina edistynyt merkittävästi pyrkimyksessään kohti EU:n jäsenyyttä ja että sille siksi myönnettiin ehdokasvaltion asema kesäkuussa 2014; ottaa huomioon, että haasteita on yhä ja että niihin on vastattava nopeasti ja tehokkaasti, jotta voidaan edetä kohti unionin jäsenyyttä;

B.  katsoo, että tärkeimpiä painopisteitä koskevien kestävien uudistusten johdonmukainen hyväksyminen ja tehokas täytäntöönpano edistävät Albanian demokratisoitumista ja tasoittavat tietä liittymisneuvottelujen avaamiselle; toteaa, että unioniin liittymistä koskevasta prosessista on tullut Albaniassa toteutettavien unioniin liittyvien uudistusten liikkeellepaneva voima ja että prosessin aikataulu määräytyy uudistusten vauhdin ja laadun perusteella; katsoo, että liittymisneuvottelujen aloittaminen toimisi kannustimena ja antaisi pontta uudistuksille, koska näin tarjottaisiin konkreettinen ja uskottava mahdollisuus unionin jäsenyyteen;

C.  katsoo, että unioniin liittyminen on osallistava prosessi, joka kuuluu koko maalle ja sen kaikille kansalaisille; katsoo, että tärkeimpien poliittisten voimien on käytävä yhteisymmärryksen ja kompromissien hengessä rakentavaa ja kestävää poliittista vuoropuhelua unioniin liittyvistä uudistuksista, mikä on olennaisessa asemassa liittymisprosessin edistymisen kannalta; katsoo, että EU:hun liittymistä koskevasta prosessista vallitsee poliittinen yksimielisyys, ja sillä on laaja julkinen tuki; katsoo, että uudistusohjelman menestyminen riippuu suuressa määrin demokraattisesta poliittisesta ympäristöstä;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentilla on ollut merkittävä asema pyrkimyksissä palauttaa maahan terve poliittinen ilmapiiri;

E.  toteaa, että unioni on asettanut oikeusvaltion periaatteet laajentumisprosessinsa ytimeen; toteaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvä konkreettinen edistys on olennaista unioniin yhdentymistä koskevan prosessin kannalta; toteaa, että vahva poliittinen tuki on keskeisellä sijalla edistyksen aikaansaamiseksi näillä aloilla;

F.  katsoo, että on toteutettava merkittäviä toimia oikeusjärjestelmän uudistamiseksi ja uudistuksien täytäntöön panemiseksi; katsoo, että saavutetusta edistyksestä huolimatta korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on edelleen vakava haaste; katsoo, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden riippumattomuus on edelleen taattava;

G.  katsoo, että ammattimainen, tehokas ja pätevyyteen perustuva julkishallinto on yhdentymisprosessin kannalta perustavan tärkeä kaikille valtioille, jotka haluavat liittyä unionin jäseniksi;

H.  katsoo, että Albanian suhteet naapureihin ovat rakentavat ja että sen linjan sovittaminen EU:n ulkopolitiikkaan on esimerkillistä;

1.  on tyytyväinen Albanian saamaan ehdokasvaltion asemaan; korostaa, että tämä pitäisi nähdä kannustimena uudistustoimien edelleen tehostamiselle; ilmaisee jatkuvan tukensa Albanian Euroopan unioniin yhdentymistä koskevalle prosessille; katsoo, että konkreettiset toimenpiteet ja niiden täytäntöönpanoa koskevan poliittisen sitoutumisen ylläpitäminen ovat välttämättömiä, jotta voidaan vastata edessä oleviin haasteisiin eli lujittaa menestyksekkäästi demokratisoitumista ja jatkaa unioniin liittyviä uudistuksia; kannustaa Albaniaa saavuttamaan selkeitä tuloksia kyseisissä uudistuksissa;

2.  katsoo, että on olennaisen tärkeää vahvistaa ja tukea kaikkien puolueiden kesken tehtävää aitoa poliittista yhteistyötä, johon kuuluu terve kilpailu poliittisten ajatusten ja käsitysten parantamiseksi, ja pyrkiä sellaiseen demokraattiseen poliittiseen kulttuuriin, joka perustuu yhteisymmärrykseen siitä, että poliittiset prosessit rakentuvat vuoropuhelulle ja valmiudelle etsiä ja hyväksyä kompromisseja; on vakuuttunut siitä, että tämä lisää kansalaisten luottamusta julkisiin instituutioihin; kehottaa vallassa olevaa koalitiota helpottamaan komission toimintaa sen pyrkiessä käyttämään oikeuttaan harjoittaa demokraattista valvontaa ja kehottaa oppositiota käyttämään kyseistä oikeutta täysipainoisesti ja vastuullisesti;

3.  suhtautuu myönteisesti korkean tason vuoropuhelun puitteissa perustettuja tärkeimpiä painopisteitä käsitteleviin yhteisiin työryhmiin ja pyrkimykseen rakentaa kattava foorumi viittä tärkeintä painopistettä koskevien uudistusten sujuvalle toteuttamiselle ja niissä edistymisen seurannalle, ja erityisesti tämä koskee julkisen hallinnon uudistamista, oikeuslaitoksen vahvistamista, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa sekä ihmisoikeuksien lujittamista; kannustaa viranomaisia tehostamaan työtä, jota ne tekevät näiden painopisteiden edistämiseksi, ja tiedottamaan täytäntöönpanon edistymisestä;

4.  vaatii perustamaan viivytyksettä kattavan EU:n yhdentymistä ajavan kansallisen neuvoston, johon kuuluu myös kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien instituutioiden edustajia ja jonka tarkoituksena on taata laaja EU:hun liittyviä uudistuksia ja liittymisprosessia koskeva kansallinen yksimielisyys; kehottaa asianomaisia elimiä tiedottamaan sidosryhmille ja yleisölle täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti unioniin yhdentymisen edistymisestä;

5.  korostaa parlamentin roolia keskeisenä demokraattisena instituutiona ja vaatii siksi vahvistamaan sen valvontaroolia sekä varmistamaan organisoidumman kuulemismenettelyn lainsäädännöstä jo luonnosvaiheessa; suhtautuu näin ollen myönteisesti 5. maaliskuuta 2015 hyväksyttyyn tarkistettuun lakiin, joka koskee Albanian parlamentin asemaa maan eurooppalaisessa yhdentymisprosessissa, ja parlamentin 24. joulukuuta 2014 antamaan myötämieliseen päätöslauselmaan, jossa sovittiin, että oppositio palaa parlamenttityöhön ja että vallassa oleva enemmistö pyrkii opposition kanssa yhteisymmärrykseen tärkeistä uudistuksista, että perustuslakituomioistuimen päätöksiä noudatetaan ja että puututaan kysymykseen rikosrekisterissä olevien henkilöiden julkisessa virassa toimimisesta ja julkisten virkojen hoitamisesta; vaatii päätöslauselman viivytyksetöntä ja rakentavaa sekä oikea-aikaista täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita edistämään demokraattisen yhteisymmärryksen rakentamista, mikä on liittymisprosessin etenemisen kannalta olennaisen tärkeää; pitää tärkeänä, että Albanian kansalaisyhteiskunta, tiedotusvälineet ja kansalaiset pitävät johtajiaan vastuussa poliittisten toimiensa tuloksista;

6.  on huolissaan Albaniassa kestävästä ja jatkuvasta poliittisesta kahtiajaosta, joka voisi vaarantaa edelleen EU:hun liittymistä koskevia pyrkimyksiä; muistuttaa hallitsevaa koalitiota ja oppositiota niiden yhteisvastuusta kansalaisille kestävästä, rakentavasta ja osallistavasta poliittisesta vuoropuhelusta, joka mahdollistaa keskeisten uudistusten hyväksymisen ja täytäntöönpanon; kehottaa vallassa olevaa enemmistöä ja oppositiota pyrkimään edelleen aidon poliittisen vuoropuhelun käynnistämiseen ja rakentavassa hengessä tehtävään yhteistyöhön;

7.  korostaa, että ammattimaisella julkishallinnolla on ratkaiseva osuus kaikkien muiden uudistusten täytäntöönpanon onnistumiseen; on siksi tyytyväinen siihen, että uutta virkamieslakia on alettu panna täytäntöön ja vaatii sen asianmukaisen täytäntöönpanon jatkamista, jotta voidaan parantaa hallinnon valmiuksia, torjua julkishallinnon politisoitumista ja virkamiesten korruptiota, vahvistaa ansioiden perusteella tehtäviä nimityksiä, ylennyksiä ja viraltapanoja, lisätä julkishallinnon tehokkuutta, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, ammattimaisuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä tehostaa hyvää hallintotapaa kaikilla tasoilla; kehottaa vahvistamaan henkilöstöhallintoa, virkamiehien arviointijärjestelmää ja virkamiehistä annetun sääntelyn täytäntöönpanon riippumatonta seurantaa; kannustaa lyömään lukkoon kattavan julkishallinnon uudistusstrategian ja jatkamaan polarisoitumisen vähentämisen sekä unionin lainsäädännön ja päätöksentekomenettelyjen tuntemuksen edistämistä; korostaa tarvetta lisätä viranomaisten lahjomattomuutta, kehittää julkisia palveluja ja hoitaa julkisia resursseja tehokkaammin; vaatii parantamaan palvelujen ja tietojen julkista saatavuutta; on näin ollen tyytyväinen uuteen lakiin tiedonsaannista; kehottaa lujittamaan oikeusasiamieslaitosta järjestämällä asianmukaisen seurannan sen tutkimuksissa esitetyille havainnoille ja suosituksille;

8.  korostaa, että on puututtava hajautuneeseen paikallishallintojärjestelmään ja luotava toimiva paikallishallinto, joka pystyy vastaamaan kansalaisten tarpeisiin tuottamalla tehokkaasti julkisia palveluja; kehottaa vahvistamaan paikallishallintojen hallinnollisia valmiuksia, jotta ne voivat käyttää niille annettua valtaa ja panna täytäntöön lainsäädäntöä rahoituksen kannalta kestävällä tavalla; kehottaa huolehtimaan paikallishallintojen avoimuudesta, vaikuttavuudesta ja osallistavuudesta; panee merkille perustuslakituomioistuimen päätöksen maan hallinnollisen ja alueellisen jaon uudistamisesta nostetusta oikeudellisesta kanteesta;

9.  korostaa tulevien paikallisvaalien merkitystä ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia panemaan täytäntöön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja keskusvaalilautakunnan antamat suositukset; vaatii vaalielimien riippumattomuuden parantamista ja niiden valmiuksien lisäämistä;

10.  korostaa, että oikeusvaltiota on vahvistettava ja oikeuslaitosta uudistettava, jotta voidaan varmistaa, että kansalaiset ja liike-elämä luottavat oikeusjärjestelmään; pitää myönteisenä Albanian sitoutumista oikeuslaitoksen uudistamiseen mutta pitää valitettavina jatkuvia oikeusjärjestelmän toimintaa koskevia puutteita kuten politisoitumista ja vähäistä vastuuvelvollisuutta, korruption suurta määrää, riittämättömiä resursseja ja asioiden ruuhkautumista; muistuttaa, että on toteutettava merkittäviä lisätoimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden, tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi sekä tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien nimittämis-, ylentämis- ja kurinpitojärjestelmien kohentamiseksi; kehottaa viranomaisia jatkamaan uudistuksia rakentavassa yhteistyössä kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, kanssa sekä osallistumalla täysipainoisesti Venetsian komissioon siten, että laaditaan ja pannaan täytäntöön oikeuslaitoksen uudistamista koskeva pitkän aikavälin strategia;

11.  palauttaa mieliin Albanian parlamentin marraskuussa 2013 Albanian Euroopan unioniin yhdentymisestä antaman päätöslauselman, jossa hyväksyttiin lukuisia tärkeitä, pääasiassa oikeusvaltiota koskevia toimenpiteitä; korostaa oikeusvaltioperiaatteen kestävän noudattamisen tärkeyttä ja oikeudellisten instituutioiden kuten korkean tuomioistuinneuvoston riippumattomuutta ja avoimuutta; korostaa tarvetta noudattaa perustuslakituomioistuimen tätä asiaa koskevia päätöksiä; kehottaa viranomaisia edistämään keskeisten demokraattisten instituutioiden riippumattomuutta sekä torjumaan oikeuslaitoksen politisoitumista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ryhtymään viivytyksettä toimiin, jotta 21. tammikuuta 2011 sattuneiden tapahtumien uhreille saadaan oikeutta;

12.  huomauttaa, että nuoriso-oikeusjärjestelmän tila on epätyydyttävä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia esittämään suunnitelmia tilanteen kohentamiseksi;

13.  on huolissaan siitä, että korruptio, myös oikeusjärjestelmän korruptio, on edelleen vakava ongelma; kehottaa Albaniaa vakavasti tehostamaan ponnisteluja korruption torjumiseksi kaikilla tasoilla sekä parantamaan oikeudellista järjestelmää, institutionaalisia valmiuksia ja instituutioiden välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä; on tyytyväinen, että on nimitetty korruptiontorjunnan kansallinen koordinaattori, jonka tehtävänä on koordinoida toimintaa ja seurata täytäntöönpanoa keskustasolla, ja vaatii kattavan ja pakottavan korruptiontorjuntastrategian ja -toimintasuunnitelmien hyväksymistä vuosiksi 2014–2020; muistuttaa, että on tarpeen kehittää vankempi korruption torjuntaa koskeva kehys, jonka olisi katettava lukuisat toimielimet; panee myönteisenä seikkana merkille askeleet kohti avoimuuden lisääntymistä, kuten korkeiden virkamiesten varoja koskevien ilmoitusten julkaisemisen sekä korruptiontorjunnan yhteyshenkilön viran perustamisen kaikkiin asiaa käsitteleviin ministeriöihin;

14.  muistuttaa, että on tarpeen saada selkeitä tuloksia tutkinnassa, syytteeseenpanossa ja tuomitsemisessa kaikilla tasoilla, myös korkean tason korruptiotapauksissa; katsoo, että on olennaisen tärkeää, että tutkintaa tehostetaan ja että korruption torjuntaa varten on riittävästi resursseja, koulutusta ja asiantuntijahenkilöstöä erityisesti julkisten hankintojen, terveydenhuollon, verotuksen, koulutuksen, poliisitoimen, tullin ja paikallishallinnon aloilla; rohkaisee kansalaisjärjestöjä osallistumaan korruption torjuntaan ja seuraamaan sitä; kehottaa turvautumaan järjestelmällisesti rikoksella hankittujen varojen takavarikointiin ja rahanpesun johdosta langetettaviin tuomioihin sekä talousrikoksien järjestelmälliseen tutkintaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia lujittamaan väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaa nykyistä lainsäädäntöä;

15.  on huolissaan siitä, että vaikka järjestäytyneen rikollisuuden ja erityisesti huumekaupan ja huumeiden valmistuksen torjunnassa on ollut myönteistä kehitystä, tämän ilmiön torjunta pysyy edelleen merkittävänä haasteena; tunnustaa viimeaikaisen poliisiyhteistyön menestyksen mutta kehottaa Albaniaa kehittämään kattavan strategisen lähestymistavan ja toteuttamaan toimia tutkinnan tehokkuuden esteiden poistamiseksi, jotta voidaan luoda tutkintaa, syytteeseen asettamista ja tuomioita koskeva seurantajärjestelmä kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla; kannustaa kehittämään edelleen virastojen välistä koordinointia myös paikallistasolla sekä alueellista ja kansainvälistä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä; suosittelee huumekaupan torjunnassa yhteistyön lujittamista Länsi-Balkanin kumppanivirastojen ja unionin jäsenvaltioiden yksiköiden kanssa;

16.  on tyytyväinen ihmiskaupan torjuntaa koskeviin ponnisteluihin ja pitää ihmiskauppaa edelleen vakavana haasteena; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kehittämään kattavan ja uhrikeskeisen lähestymistavan, parantamaan instituutioiden välistä koordinointia ja rakentamaan syyttäjien, tuomareiden ja poliisin valmiuksia; muistuttaa tarpeesta jatkaa syyttäjien, tuomareiden ja poliisiviranomaisten erikoistunutta yhteiskoulutusta; suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön, jota Albanian poliisi ja syyttäjänvirasto ovat tehneet unionin jäsenvaltioiden kanssa ja joka on johtanut hyviin tuloksiin;

17.  kiittää oikeusasiamiestä ihmisoikeuksien edistämiseksi tehdystä työstä, avoimuudesta haavoittuvia ryhmiä kohtaan sekä yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; pitää valitettavana, että oikeusasiamiehen vuosikertomusta ja erityiskertomuksia ei ole tarkasteltu parlamentin täysistunnossa ja että sen takia niitä ei voida julkaista eikä niitä ole julkisesti vahvistettu; kehottaa hallitusta ja parlamenttia lujittamaan ihmisoikeusinstituutioiden riippumattomuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta, parantamaan yhteistyötä oikeusasiamiehen toimiston kanssa ja tukemaan sitä poliittisesti ja taloudellisesti;

18.  panee merkille ulkomailta taisteluista palaaviin henkilöihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat; suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joilla torjutaan radikaalistumista ja tarkastellaan ulkomaille taistelemaan lähtemisen ilmiötä; korostaa tarvetta panna täytäntöön terrorismin torjuntaa koskeva strategia ja toimintasuunnitelma; pitää myönteisenä poliisin terrorismintorjuntayksikön henkilöstön lisäämistä ja kehottaa jatkamaan alueellista yhteistyötä terrorismin torjumiseksi; suhtautuu myönteisesti Europolin kanssa allekirjoitettuun uuteen operatiiviseen sopimukseen ja kehottaa panemaan sen tehokkaasti täytäntöön;

19.  korostaa, että on tehostettava kansalaisten osallistumista julkiseen elämään ja politiikan suunnitteluun ja politiikantekoon sekä Euroopan unioniin yhdentymisen prosessiin, jotta voidaan edistää laajaa kansallista yksimielisyyttä uudistuksista ja Euroopan unioniin liittymisestä; kehottaa jatkamaan kuulemismekanismien kehittämistä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen kanssa ja niiden kesken; on huolissaan siitä, että kansalaisjärjestöjen politisoituminen voi heikentää niiden mahdollista roolia demokratian kulttuurin vahvistajina;

20.  on tyytyväinen uskonnolliseen harmoniaan ja maan uskonnollisen suvaitsevaisuuden ilmapiiriin sekä etnisten ryhmien välisiin yleisesti hyviin suhteisiin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan edelleen osallistavaa ja suvaitsevaa ilmapiiriä kaikille maan vähemmistöille; kehottaa hallitusta ottamaan laajan kuulemisprosessin jälkeen käyttöön kattavan vähemmistöjä koskevan lain kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puiteyleissopimusta tarkastelevan Euroopan neuvoston neuvoa-antavan komitean suosituksien mukaisesti ja korjaamaan siten olemassa olevat oikeudelliset puutteet sekä panemaan tehokkaasti täytäntöön syrjinnältä suojaavan lain ja kehittämään vakaata syrjinnän vastaista oikeuskäytäntöä; on tyytyväinen syrjinnältä suojelusta vastaavan valtuutetun panokseen syrjinnän torjunnassa – sukupuoleen perustuva syrjintä mukaan lukien – erityisesti työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen saannin alalla; kehottaa lisätoimiin romanien elinolosuhteiden kohentamiseksi parantamalla heidän rekisteröidyksi pääsyään, asumistaan, koulutustaan, työllistymistään sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saantiaan; korostaa, että romanien elinoloja on parannettava kohentamalla keskus- ja paikallishallinnon välistä koordinointia ja ministeriöiden välistä yhteistyötä;

21.  on tyytyväinen sukupuolten tasa-arvoa koskevan kansallisen neuvoston perustamiseen ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän koordinaattorin nimittämiseen kaikkiin asiaa käsitteleviin ministeriöihin; vaatii lisätoimia puuttumiseksi perheväkivaltaan, naisten oikeussuojan puutteellista toteutumista koskeviin tapauksiin ja työllistämisessä esiintyvään sukupuoleen perustuvaan syrjintään; pitää myönteisenä, että homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (HLBTI) yhteisö on otettu mukaan sosiaalista osallisuutta koskevaan kauden 2015–2020 strategiaan, sosiaaliasioiden ministeriöön on perustettu HLBTI:en oikeuksia käsittelevä työryhmä ja lisäksi on avattu ensimmäinen HLBTI-turvakoti; kiittää siitä, että rikoslakiin on tehty tarkistuksia, jotka koskevat seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvista viharikoksista ja -puheesta määrättäviä rangaistuksia;

22.  kannustaa lisäksi hallitusta laatimaan sukupuolen tunnustamista koskevan lain ja varmistamaan, että sukupuolen tunnustamista koskevat edellytykset ovat niiden normien mukaisia, jotka Euroopan neuvoston ministerikomitea vahvisti suosituksessa CM/Rec(2010) jäsenvaltioille toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi; katsoo, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten ja intersukupuolisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heille tarjotaan mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin kuten yhteisasumiseen, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon, ja kannustaa Albanian viranomaisia tarkastelemaan näitä vaihtoehtoja;

23.  kehottaa Albanian viranomaisia vastaamaan Yhdistyneiden kansakuntien pyyntöön ja oikeusasiamiehen suosituksiin perustaa homogeeninen ja luotettava tietokanta, aktivoimaan vuonna 2005 perustetun verikoston torjuntaa koordinoivan neuvoston toiminnan ja laatimaan toimintasuunnitelman verikostojen torjumiseksi;

24.  korostaa, että julkisen palvelun ja yksityisten tiedotusvälineiden ammattimaisuus, riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat äärimmäisen tärkeitä demokratian peruskiviä; on huolissaan tiedotusvälineiden aidon riippumattomuutta sekä tiedotusvälineiden omistusta ja rahoitusta koskevan avoimuuden puutteesta; kannustaa Albaniaa varmistamaan toimittajille vapaat työskentelyolosuhteet; painottaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan täysimääräisesti taata tiedotusvälineitä sääntelevän viranomaisen ja julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajan riippumattomuus; on huolissaan avoimuuden puutteesta tiedotusvälineiden omistuksessa, rahoituksessa, tiedotusvälineiden polarisoitumisesta ja itsesensuurista; vaatii vahvistamaan toimittajien ammatillisia ja eettisiä standardeja; kehottaa panemaan kunnianloukkauslainsäädännön asianmukaisesti täytäntöön; panee merkille audiovisuaalista mediaa valvovan viraston uuden puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten valinnan, jonka oppositio on kyseenalaistanut; kannustaa hallitusta takaamaan viraston riippumattomuuden ja tuen, jotta se voi hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti, myös digitalisointiprosessin helpottamisen ja audiovisuaalista mediaa koskevan lain tehokkaan täytäntöönpanon osalta;

25.  on tyytyväinen liiketoimintaympäristön parantumiseen ja toimivaan markkinatalouteen pyrkimiseen, mutta kehottaa hallitusta jatkamaan sopimusten täytäntöönpanoa ja oikeusvaltiota koskevien heikkouksien korjaamista sekä puuttumaan laajaan epäviralliseen talouteen; kehottaa toteuttamaan lisäuudistuksia, jotta selviydytään kilpailupaineista unionin sisämarkkinoilla; kehottaa hallitusta vahvistamaan omistusoikeuksien suojelua ja nopeuttamaan omistuksen laillistamista, palauttamista ja korvaamista koskevan kestävän ja johdonmukaisen politiikan vakiinnuttamista; korostaa tarvetta luoda suotuisat toimintaedellytykset yksityisen sektorin kehittämiselle ja suorille ulkomaisille investoinneille;

26.  korostaa tarvetta parantaa koulutusta, jotta puututaan taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen ja parannetaan erityisesti nuorten työllistettävyyttä; kehottaa komissiota työskentelemään tiiviissä yhteistyössä hallituksen kanssa ja puuttumaan työmarkkinaolosuhteissa oleviin heikkouksiin, kuten kasvavaan työttömyyteen, ja tuottamaan ratkaisuja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; on tyytyväinen Albaniaa koskevaan ohjeelliseen strategia-asiakirjaan (2014–2020), jossa todetaan, että koulutus, työllisyys ja sosiaalipolitiikka edellyttävät liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) kautta saatavaa tukea;

27.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia laatimaan kansallisen energiastrategian, jossa korostetaan erityisesti uusiutuvia energialähteitä ja energiavarmuutta, mukaan luettuna energialähteiden monipuolistaminen; katsoo, että Albanian olisi lisättävä uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin ja siihen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviä investointeja; kehottaa Albaniaa harkitsemaan, millainen ekologinen vaikutus vesivoimahankkeilla on kansalliseen luonnonperintöön; kehottaa noudattamaan EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviä, jolla pyritään kaikkien luonnollisten pintavesimuodostumien hyvään ekologiseen ja kemialliseen tilaan;

28.  kehottaa Albanian viranomaisia laatimaan kattavia hoitosuunnitelmia nykyisiä kansallispuistoja varten ja ottamaan niissä huomioon Maailman luonnonsuojeluliiton ja Maailman suojelualuekomission suuntaviivat luokkaan II kuuluvien suojelualueiden laadusta ja hoidosta; kehottaa viranomaisia hylkäämään kaikki kehittämissuunnitelmat, jotka heikentävät maan suojelualueverkoston arvoa; kehottaa hylkäämään pienten ja suurten vesivoimaloiden rakentamissuunnitelmat erityisesti kaikissa luonnonpuistoissa; kehottaa erityisesti tarkastelemaan uudelleen suunnitelmia, jotka koskevat vesivoimaloiden rakentamista Vjosa-joen ja sen sivujokien varrelle, koska hankkeista aiheutuisi haittaa yhdelle Euroopan viimeisistä laajoista, koskemattomista ja lähes luonnontilaisista jokiekosysteemeistä;

29.  on tyytyväinen Albanian kestävään, rakentavaan ja ennakoivaan asenteeseen alueellisessa ja kahdenvälisessä yhteistyössä; korostaa sen tärkeää roolia alueellisen vakauden lujittamisessa; antaa kiitosta poliittisesta tahdosta parantaa suhteita Serbiaan; kannustaa Albaniaa ja Serbiaa uusiin toimiin ja lausuntoihin, joilla edistetään alueellista vakautta ja yhteistyötä sekä hyviä naapuruussuhteita; pitää hämmentävinä Albanian pääministerin lausuntoja, joissa tämä spekuloi Albanian ja Kosovon albaanien yhdistämisellä; kannustaa Albaniaa säilyttämään rakentavan asemansa alueella ja jakamaan muiden Länsi-Balkanin maiden kanssa tietämystä ja kokemusta, jota sille on kertynyt unioniin liittymistä koskevan prosessin aikana, pyrkien tehostamaan yhteistyötä ja vakauttamaan aluetta edelleen; on tyytyväinen Albanian linjan sovittamiseen EU:n ulkopoliittisiin kantoihin, Venäjää koskevat rajoittavat toimet mukaan lukien, sekä sen osallistumiseen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kriisinhallintaoperaatioihin; panee merkille sen tavoitteet Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin nykyisenä puheenjohtajana edistää vuoropuhelua osallistujamaiden kesken; pyytää Albaniaa osallistumaan aktiivisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan unionin strategian täytäntöönpanoon;

30.  vaatii Euroopan parlamentin ja Albanian parlamentin välisen yhteistyön tehostamista; kehottaa sovittamaan mahdollisimman hyvin yhteen unionin ja Albanian välisen parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan ja tärkeimmistä painopisteistä käytävän korkean tason vuoropuhelun tulevien kokousten kalenterit ja siten vahvistamaan liittymisprosessin parlamentaarista valvontaa;

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Albanian hallitukselle ja parlamentille.


Bosnia ja Hertsegovinaa koskeva vuoden 2014 edistymiskertomus
PDF 200kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (2014/2952(RSP))
P8_TA(2015)0182B8-0359/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun ja EU:n kaikkien jäsenvaltioiden ja Bosnia ja Hertsegovinan ratifioiman Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät Länsi-Balkanista ja niiden liitteen ”Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta, 17. ja 18. marraskuuta sekä 15. ja 16. joulukuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 tärkeimmät haasteet” (COM(2014)0700), johon liittyy komission yksiköiden valmisteluasiakirja Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta (SWD(2014)0305), sekä 15. joulukuuta 2014 hyväksytyn ohjeellisen strategia-asiakirjan (2014–2017) Bosnia ja Hertsegovinasta,

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinan presidentin 29. tammikuuta 2015 antaman ja Bosnia ja Hertsegovinan parlamentin 23. helmikuuta 2015 hyväksymän, EU:hun yhdentymistä koskevan kirjallisen sitoumuksen,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla Lars-Gunnar Wigemark nimitettiin EU:n erityisedustajaksi Bosnia ja Hertsegovinaan ja EU:n edustuston päälliköksi,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bosnia ja Hertsegovinasta,

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinasta vastaavan ulkoasiainvaliokunnan pysyvän esittelijän Cristian Dan Predan työskentelyn,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti ilmaissut yksiselitteisen sitoutumisensa Bosnia ja Hertsegovinan lähentymiseen Euroopan unioniin ja sen alueelliseen koskemattomuuteen, suvereniteettiin ja yhtenäisyyteen;

B.  toteaa, että EU on tarjonnut Bosnia ja Hertsegovinalle uuden mahdollisuuden, joka perustuu koordinoituun lähestymistapaan, jolla pyritään auttamaan maata jatkamaan uudistusprosessiaan, parantamaan sosiaalista ja taloudellista tilannetta ja lähentymään kohti Euroopan unionia; toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinan poliittiselta eliitiltä edellytetään nyt yhtä yksiselitteistä sitoutumista ja osallistumista; toteaa, että EU:hun liittyminen on osallistava prosessi, joka kuuluu koko maalle ja kaikille sen kansalaisille ja edellyttää kansallista yksimielisyyttä uudistusohjelmasta;

C.  toteaa, että liian monimutkainen ja tehoton toimielinrakenne, Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien ja kaikkien hallinnon tasojen riittävän yhteistyön ja koordinoinnin puute, yhteisen vision ja poliittisen tahdon puute sekä etnosentriset asenteet ovat haitanneet vakavasti maan edistymistä; toteaa, että poliittisten ja etnisten rajalinjojen mukaan kulkevat erimielisyydet ovat haitanneet vakavasti parlamenttien työtä valtion tasolla;

D.  toteaa, että pitkittynyt poliittinen pattitilanne muodostaa vakavan esteen Bosnia ja Hertsegovinan vakauttamiselle ja kehitykselle ja riistää kansalaisilta turvallisen ja vauraan tulevaisuuden; toteaa, että poliittinen saamattomuus, työttömyys ja laaja korruptio sekä tyytymättömyys poliittiseen eliittiin ovat aiheuttaneet levottomuuksia, jotka levisivät Tuzlasta koko maahan helmikuussa 2014;

E.  toteaa, että EU on asettanut oikeusvaltion periaatteet laajentumisprosessinsa ytimeen; toteaa, että vahva poliittinen tuki on keskeisellä sijalla edistyksen aikaansaamiseksi näillä aloilla;

F.  toteaa, että korruptio on laajalle levinnyttä, julkishallinto on hajanaista, useat erilaiset oikeusjärjestelmät muodostavat haasteen, yhteistyömekanismit kansalaisyhteiskunnan kanssa ovat edelleen heikkoja, mediamaisema on polarisoitunut eikä maan kaikkien kansanryhmien ja kansalaisten yhtäläisiä oikeuksia ole taattu;

G.  toteaa, että yli 50 prosenttia Bosnia ja Hertsegovinan valtion tuloista käytetään useisiin tasoihin jakautuneen hallinnon ylläpitämiseen; toteaa, että Maailmanpankin indikaattorien mukaan Bosnia ja Hertsegovina on liiketoiminnan helppouden kannalta heikoimmin sijoittuva Euroopan maa ja Corruption Perception -korruptioindeksin mukaan yksi huonoimmista maista; toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinan nuorisotyöttömyysaste on Euroopan korkein (59 prosenttia 15–24-vuotiaasta aktiivisesta väestöstä);

1.  pitää myönteisenä, että neuvosto on toiminut parlamentin pyynnön mukaisesti ja muuttanut unionin lähestymistapaa Bosnia ja Hertsegovinaan; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan uusia johtajia sitoutumaan täysimittaisesti tarvittavien institutionaalisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten toteuttamiseen, jotta parannetaan Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten elämänlaatua ja jotta maa edistyy matkalla kohti unionin jäsenyyttä; huomauttaa, että muun muassa kasvu- ja työllisyyssopimuksen sisältävän uudistusohjelman täytäntöönpanossa on edistyttävä merkittävästi, jotta jäsenyyshakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi; korostaa, että Bosnia ja Hertsegovinaa, kuten jokaista (mahdollista) ehdokasvaltiota, olisi arvioitava sen omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeuden ja laadun olisi määritettävä liittymisaikataulu;

2.  korostaa, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Sejdićin ja Fincin asiassa annetun tuomion täytäntöönpanoon, kun neuvosto pyytää sitä valmistelemaan lausunnon EU:n jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta; pyytää komissiota olemaan valmis edesauttamaan asiassa annetun tuomion täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen syntymistä, jotta taataan yhtäläiset oikeudet kaikille kansalaisille, sekä toimimaan keskeisessä asemassa EU:n suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden, kuten hyvän hallinnon toimivan järjestelmän, demokratiakehityksen, taloudellisen hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, toteuttamisessa;

3.  kannattaa vahvasti Bosnia ja Hertsegovinan yhdentymistä Euroopan unioniin ja uskoo, että unionin vahvemman sitoutumisen myötä olisi keskityttävä muun muassa sosioekonomisiin seikkoihin, liiketoimintaympäristöön, institutionaaliseen kehykseen, oikeusvaltioon ja hallintoon, lainvalvontapolitiikkaan, riippumattomaan oikeuslaitokseen, korruption torjuntaan, julkishallinnon uudistamiseen, kansalaisyhteiskuntaan sekä nuorisoon mutta samalla säilytettävä unioniin liittymisen ehdot muuttumattomina; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita pitämään unionin kannan koordinoituna, yhtenäisenä ja johdonmukaisena sekä osoittamaan, että Bosnia ja Hertsegovinan yhdentyminen Euroopan unioniin on yksi unionin ulkopolitiikan painopisteistä; korostaa, että unionin olisi pyrittävä kokoamaan yhteen kaikki taloudellisen avun antajat EU:n uuden lähestymistavan ja kirjallisen sitoumuksen tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi;

4.  suhtautuu myönteisesti Bosnia ja Hertsegovinan presidentin antamaan kaikkien parlamenttia edustavien poliittisten puolueiden edustajien allekirjoittamaan ja parlamentin 23. helmikuuta 2015 hyväksymään EU:hun yhdentymistä koskevaan kirjalliseen sitoumukseen toimista, joilla lisätään instituutioiden toimivuutta ja tehokkuutta, käynnistetään uudistuksia hallinnon kaikilla tasoilla sekä vauhditetaan sovintoprosessia ja vahvistetaan hallinnollisia valmiuksia; toteaa, että sitoumus viitoitti tietä sille, että neuvosto sopi 16. maaliskuuta 2015 etenemisestä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisessä ja voimaantulossa; pitää myönteisenä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen suunniteltua voimaantuloa 1. kesäkuuta 2015, mikä mahdollistaa Bosnia ja Hertsegovinan ja EU:n tiiviimmän yhteistyön ja suhteiden syventämisen; kehottaa kaikkia poliittisia johtajia tekemään täysimääräisesti yhteistyötä sitoumuksen panemiseksi perinpohjaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja erityisesti oikeusvaltion lujittamiseksi sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; muistuttaa, että poliittinen sitoutuminen ja aito vastuunotto uudistusprosessista ovat avaintekijöitä; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan uusia johtajia sopimaan unionin kanssa laajaa ja eri toimijat kattavaa uudistusohjelmaa koskevasta konkreettisesta etenemissuunnitelmasta maan kehittämiseksi sen tiellä kohti Euroopan unionia; kehottaa noudattamaan avoimuutta uudistusten suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosessissa ja kutsumaan kansalaisyhteiskunta osallistumaan uudistusprosessiin;

5.  on erittäin huolissaan riippumattomien sosiaalidemokraattien liiton (Alliance of Independent Social Democrats, SNSD) kongressin 25. huhtikuuta 2015 Itä-Sarajevossa hyväksymästä julistuksesta, jossa vaaditaan muun muassa kansanäänestystä Serbitasavallan itsenäisyydestä vuonna 2018; korostaa, että Daytonin sopimuksen mukaan Serbitasavallalla ei ole oikeutta irtautumiseen; muistuttaa, että hyväksyttyään kirjallisen sitoumuksen kaikki poliittiset voimat, myös SNSD, ovat sitoutuneet kunnioittamaan Bosnia ja Hertsegovinan suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja poliittista riippumattomuutta; kehottaa uusia poliittisia johtajia pidättäytymään yhteiskuntaa polarisoivasta eripuraa lietsovasta ja separatistisesta kielenkäytöstä ja sitoutumaan vakavasti uudistuksiin, joilla parannetaan Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten elämänlaatua, luodaan demokraattinen, osallistava ja toimiva valtio ja lähennetään maata kohti EU:ta;

6.  kehottaa poliittisia johtajia pitämään etusijalla unionin vaikuttavan koordinointimekanismin luomista, joka yhdistää tehokkaasti toimielimet kaikilla hallinnon tasoilla, jotta varmistetaan, että lainsäädäntö mukautetaan unionin säännöstöön ja se pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti koko maassa kansalaisten yleisen hyvinvoinnin turvaamiseksi; painottaa, että ilman tällaista mekanismia unioniin liittymisprosessi ajautuu umpikujaan, sillä maan nykyinen organisointi on liian tehoton ja huonosti toimiva; korostaa, että tällaisen mekanismin luominen avaisi Bosnia ja Hertsegovinalle mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti saatavilla olevasta rahoituksesta; korostaa, että on toteutettava konkreettisia uudistustoimia ja annettava maalle ja sen kansalaisille selvä suunta;

7.  korostaa, että ensisijaisena tavoitteena on oltava kansalaisten sosioekonomisiin tarpeisiin vastaaminen; katsoo, että on kuitenkin hyvin tärkeää jatkaa samanaikaisesti poliittisia uudistuksia ja poliittisen järjestelmän demokratisointia; korostaa, että taloudellinen vauraus on mahdollista saavuttaa vain, jos se perustuu demokraattiseen ja osallistuvaan yhteiskuntaan ja valtioon; tähdentää, että Bosnia ja Hertsegovinan ehdokkuudella EU:n jäseneksi ei ole menestymisen mahdollisuuksia, ennen kuin on luotu asianmukaiset institutionaaliset edellytykset; huomauttaa, että perustuslakiuudistus, jolla pyritään vakiinnuttamaan, yksinkertaistamaan ja vahvistamaan valtion tason toimielimiä, on edelleen avaintekijä Bosnia ja Hertsegovinan muuttamiseksi tehokkaaksi, osallistavaksi ja täysin toimivaksi valtioksi; muistuttaa, että tulevassa perustuslakiuudistuksessa olisi otettava huomioon federalismin, hajauttamisen, toissijaisuuden ja legitiimin edustuksen periaatteet, jotta varmistetaan Bosnia ja Hertsegovinan tehokas ja kitkaton yhdentyminen EU:hun; kehottaa kaikkia poliittisia johtajia työskentelemään tarvittavien muutosten toteuttamiseksi;

8.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteisiin liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) rahoitettavien hankkeiden täytäntöönpanon nopeuttamiseksi ja talouden hallinnan vahvistamiseksi; pitää valitettavana, että toimien puuttuminen voi vaikuttaa poliittiseen ja sosioekonomiseen kehitykseen tarkoitetun IPA-II:sta rahoitettavan unionin tuen myöntämiseen; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia sopimaan koko maan kattavista alakohtaisista strategioista erityisesti liikenteen, energian, ympäristön ja maatalouden kaltaisilla painopistealoilla ja toteaa, että nämä ovat perusedellytyksiä IPA-rahoituksen täysimääräiselle hyödyntämiselle;

9.  toteaa, että lokakuun 2014 vaalit sujuivat hyvässä järjestyksessä; huomauttaa kuitenkin, että toisen kerran peräkkäin vaalit järjestettiin niin, että kaikki kansalaiset eivät voineet asettua ehdokkaiksi kaikki toimiin; korostaa, että on keskeisen tärkeää perustaa kiireellisesti kaikki uudet parlamentaariset elimet ja hallitukset kaikilla tasoilla; kehottaa uusia johtajia noudattamaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja välittömien vaalien periaatetta, lähestymään kansaa, luomaan yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan ja tarjoamaan vastuullisia ja välittömiä vastauksia kansalaisten oikeutettuihin huolenaiheisiin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan erittäin vakavat syytökset, joiden mukaan Serbitasavallan pääministeri sekaantui äänten ostamiseen kahdelta hänen puolueeseensa kuulumattomalta parlamentin jäseneltä saadakseen enemmistön Serbitasavallan parlamentissa;

10.  pitää kiitettävänä ylitsevuotavan runsasta kansallista ja kansainvälistä solidaarisuutta, myös EU:n tulvien jälkeisen jälleenrakennusohjelman yhteydessä, vuoden 2014 luonnonkatastrofien jälkeen; on tyytyväinen, että unioni ryhtyi Bosnia ja Hertsegovinan pyynnöstä välittömästi laajoihin pelastus- ja aputoimiin sekä järjesti heinäkuussa 2014 komission isännöimän sekä Ranskan ja Slovenian yhdessä järjestämän avunantajakonferenssin; korostaa, että komissio on pyytänyt Bosnia ja Hertsegovinaa liittymään unionin pelastuspalvelumekanismiin; vaatii tehokkaita ja koordinoituja ehkäiseviä toimia kaikilla tasoilla tämän katastrofin seurausten korjaamiseksi ja tulevien estämiseksi; suhtautuu myönteisesti moniin positiivisiin esimerkkeihin etnisten ryhmien hyvin tiiviistä yhteistyöstä ja tulvien jälkeisestä tuesta merkkinä siitä, että sovinto on mahdollinen; katsoo, että alueellinen yhteistyö ja läheinen yhteistyö naapurimaiden kanssa ovat tärkeitä tekijöitä vastattaessa tämäntyyppisiin katastrofeihin tulevaisuudessa;

11.  muistuttaa, että ammattimainen, tehokas ja pätevyyteen perustuva julkishallinto on yhdentymisprosessin kannalta perustavan tärkeä Bosnia ja Hertsegovinalle ja kaikille valtioille, jotka haluavat liittyä EU:n jäseniksi; on erittäin huolestunut siitä, että julkishallinto, jonka olisi tuettava Bosnia ja Hertsegovinan mahdollisuuksia edetä kohti EU:n jäsenyyttä ja parantaa kansalaistensa elinoloja, on edelleen pirstaleista, politisoitunutta ja huonosti toimivaa; on edelleen huolissaan myös julkishallinnon rahoituksen kestävyydestä ja siitä, että poliittinen haluttomuus uudistaa hallintoa voi vaikuttaa julkisten palvelujen tarjontaan; kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita hyväksymään uuden julkishallinnon uudistusta koskevan strategian ja toimintasuunnitelman vuodesta 2014 eteenpäin, jotta yksinkertaistetaan monimutkaista toimielinrakennetta, järkeistetään kustannuksia ja parannetaan valtion toimivuutta;

12.  kehottaa viranomaisia laittamaan ehdottomasti etusijalle korruption torjunnan, sillä siinä ei ole vielä saatu aikaan riittäviä parannuksia ja se haittaa kaikkia aloja, terveydenhuolto ja koulutus mukaan luettuna, riistää heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja lisää pessimismiä ja saa yhä useammat kansalaiset menettämään luottamuksensa instituutioita kohtaan; vaatii toimivia mekanismeja korruption torjuntaan sekä riippumatonta oikeudellista seurantaa ja kaikkien sidosryhmien kuulemista, minkä tulisi taata uudistettujen strategisten puitteiden hyväksyminen ajoissa vuosiksi 2015–2019; vaatii yleisesti korruption vastaisten toimien tehokasta täytäntöönpanoa; pitää ilahduttavana korruption torjuntaan tähtäävien lakien hyväksymistä, mihin kuuluu ilmiantajien suojelun parantaminen valtion tasolla ja ennaltaehkäisevien elinten perustaminen federaatiotasolla; tuomitsee yritykset heikentää nykyisiä oikeusvaltioperiaatteita ja on huolissaan siitä, että uusi eturistiriitoja koskeva laki heikentää lainsäädäntökehystä ja on takaisku eturistiriitojen ehkäisemiselle, sillä se lisää poliittisen ohjailun riskiä eikä kannusta virkamiehiä noudattamaan lakia; kehottaa vahvistamaan parlamentaarisia elimiä eturistiriitojen ehkäisemiseksi; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan tutkimusten tuloksellisuutta ja lisäämään syytteiden nostamista ja tuomioiden antamista korkean tason korruptiotapauksissa erityisesti julkisten hankintojen ja yksityistämisen yhteydessä;

13.  on edelleen hyvin huolestunut oikeusjärjestelmän tehottomuudesta, poliittisen ohjailun mahdollisuudesta oikeudenkäynneissä, nimitysmenettelyjen politisoitumisesta, oikeuslaitoksen ja syyttäjälaitoksen budjetointiprosessin pirstaleisuudesta ja eturistiriitojen riskistä oikeuslaitoksissa; kehottaa maan uusia johtajia käynnistämään rakenteellisia ja institutionaalisia uudistuksia muun muassa maan neljän eri oikeusjärjestelmän yhdenmukaistamiseksi; kehottaa niitä keskittymään komission suosituksiin, kuten valtion tason oikeuslaitoksen institutionaalisiin uudistuksiin, joihin kuuluu lain hyväksyminen Bosnia ja Hertsegovinan tuomioistuimista; kehottaa tulevaa ministerineuvostoa hyväksymään jo valmistellun uuden oikeuslaitoksen uudistusstrategian; vahvistaa tukensa oikeusasiamiehen virastolle; huomauttaa, että Serbitasavallan perustuslaki sisältää edelleen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen, ja kehottaa Serbitasavallan viranomaisia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen viipymättä;

14.  on huolestunut siitä, että ilmaisen oikeusavun saatavuus on hyvin rajallista ja oikeutta sen saamiseen ei edelleenkään ole kaikilta osin säännelty oikeudellisesti koko Bosnia ja Hertsegovinassa, mikä rajoittaa heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten oikeussuojan saatavuutta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia hyväksymään valtion tasoisen lain ilmaisesta oikeusavusta ja määrittämään selvästi kansalaisyhteiskunnan roolin sen tarjoamisessa;

15.  pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Bosnia ja Hertsegovinan oikeusasioista käymän jäsennellyn vuoropuhelun laajentamista muihin oikeusvaltioasioihin, erityisesti korruptioon ja syrjintään, ja katsoo, että se on tuottanut myönteisiä tuloksia alueellisen yhteistyön, sotarikosten käsittelyn ja oikeuslaitoksen ammattimaisuuden ja tehokkuuden osalta; suhtautuu myönteisesti kansalaisyhteiskunnan kutsumiseen osallistumaan tähän prosessiin; toteaa, että olosuhteet ovat parantuneet useissa entiteettien tuomioistuimissa myös todistajien suojelun suhteen;

16.  on huolissaan siitä, että joissakin lausunnoissa on kyseenalaistettu ICTY:n tuomioiden legitimiteetti ja siten heikennetty Haagin tuomioistuimen arvovaltaa; kehottaa ryhtymään toimiin uhrien suojelemiseksi ja Bosnia ja Hertsegovinan syyttäjälaitoksen toiminnan parantamiseksi tarkistamalla luokan II sotarikostapausten käsittelyä; pitää ilahduttavana edistystä sotarikostapausten suman purkamisessa; panee merkille, että syytteiden nostaminen sellaisista sotarikoksista, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa, on tehostunut, ja vaatii, että tämä prosessi jatkuu tulevaisuudessa; korostaa, että toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kauan valmisteilla ollut valtion tason ohjelma tällaisten sotarikosten uhrien aseman parantamiseksi, mukaan luettuna oikeus korvaukseen, varmistettava tehokas oikeussuojan saanti ja saatettava seksuaalista väkivaltaa koskeva Bosnia ja Hertsegovinan rikoslainsäädäntö kansainvälisten vaatimusten mukaiseksi;

17.  on huolissaan kadonneiden henkilöiden yhä edelleen suuresta määrästä ja hitaasta edistymisestä tässä suhteessa; kehottaa viranomaisia käynnistämään tehokkaan yhteistyön molempien entiteettien välillä ja tehostamaan ponnisteluja kadonneiden henkilöiden löytämiseksi;

18.  muistaa kaikkia Srebrenicassa vuonna 1995 tehdyn kansanmurhan uhreja ja esittää surunvalittelunsa uhrien perheille ja henkiin jääneille; ilmaisee tukensa Srebrenican ja Žepan äitien yhdistyksen kaltaisille järjestöille, joilla on merkittävä rooli tietoisuuden lisäämisessä ja sovinnon edellyttämän laajan perustan luomisessa maan kaikkien kansalaisten keskuudessa; kehottaa kaikkia Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisia hyödyntämään Srebrenican joukkomurhan 20-vuotispäivää tilaisuutena tehostaa sovintoprosessia ja yhteistyötä, jotka ovat keskeisiä edellytyksiä, jotta kaikki alueen maat voivat edetä yhdentymisessä Euroopan unioniin;

19.  panee huolestuneena merkille, että Bosnia ja Hertsegovinassa on vieläkin 84 500 maan sisäisesti siirtymään joutunutta henkilöä ja 6 853 pakolaista; on huolestunut paluumuuttajien oikeuksien rikkomisista Serbitasavallassa; pitää kuitenkin myönteisinä uusia federaation parlamentin hyväksymiä toimia, jotka antavat Serbitasavallasta tulleille paluumuuttajille oikeuden eläkkeeseen ja terveydenhuoltoon federaatiossa, ja pitää tärkeänä kaikkien kansalaisten mahdollisuutta saada sosiaaliturvaetuuksia; kehottaa kaikkia hallinnon tasoja, erityisesti Serbitasavallan viranomaisia, vauhdittamaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten paluuta toteuttamalla kaikki tarvittavat lainsäädäntö- ja hallintotoimet; kehottaa yhteistyöhön tässä asiassa sekä luomaan asianmukaiset edellytykset heidän rauhanomaista ja kestävää uudelleenkotouttamistaan varten; kehottaa panemaan tosiasiallisesti täytäntöön Daytonin rauhansopimuksen liitteen VII mukaisen tarkistetun strategian; kehottaa jatkamaan hyvää alueellista yhteistyötä Sarajevon julistukseen liittyvän prosessin puitteissa; suosittaa kokonaisvaltaista toimintatapaa, jotta voidaan ratkaista jäljellä olevat ongelmat maan puhdistamiseksi miinoista vuoteen 2019 mennessä;

20.  vahvistaa tukensa viisumivapaudelle, jolla on ollut näkyviä myönteisiä seurauksia Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisille; toistaa sitoutumisensa Länsi-Balkanin maiden kansalaisten viisumivapaan matkustusoikeuden turvaamiseen; kehottaa samalla toteuttamaan kansallisen tason toimenpiteitä, etenkin sosioekonomisia toimenpiteitä heikommassa asemassa olevien ryhmien hyväksi, aktiivisia toimenpiteitä yhteistyön ja tietojenvaihdon lisäämiseksi, jotta saadaan hajotettua järjestäytyneet rikollisverkostot, sekä tehostamaan rajavalvontaa ja valistuskampanjoita; kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä viisumivapausjärjestelmän eheyden ylläpitämiseksi ja puuttumaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n turvapaikkajärjestelmän mahdolliseen väärinkäyttöön;

21.  huomauttaa, että järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta on avainasemassa torjuttaessa rikollisten soluttautumista politiikan, oikeudenkäytön ja talouden järjestelmiin; panee merkille, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa on edistytty jonkin verran; muistuttaa, että on tärkeää noudattaa lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suosituksia; on huolestunut tiedoista, joiden mukaan radikalisoituminen Bosnia ja Hertsegovinan nuorten keskuudessa lisääntyy ja alueen muihin maihin verrattuna suhteellisen monet näistä nuorista liittyvät ISIL-terroristiryhmään; kehottaa viranomaisia tarkistamaan rikoslakia, jotta tehostetaan terrorismin rahoituksen kriminalisointia; pitää myönteisenä rikoslain muuttamista niin, että ulkomaisiin puolisotilaallisiin joukkoihin kuulumisesta tehdään kiellettyä ja rangaistavaa, jotta voidaan ehkäistä uskonnollista radikalisoitumista; korostaa lisäksi, että on tärkeää ehkäistä kaikenlaisia ääriliikkeitä ja väkivaltaista radikalisoitumista; suhtautuu myönteisesti myös kaikkialla Bosnia ja Hertsegovinassa järjestettyihin laajamittaisiin poliisioperaatioihin, joiden johdosta on pidätetty terroristitoiminnan järjestämisestä, tukemisesta ja rahoittamisesta epäiltyjä henkilöitä, myös ulkomaalaisia taistelijoita; kehottaa sisällyttämään viharikoksia koskevan säännöksen Bosnia ja Hertsegovinan federaation rikoslakiin; pitää kiitettävänä asianomaisten Bosnia ja Hertsegovinan laitosten ammattimaisuutta, joka käy ilmi niiden pyrkimyksistä ja päättäväisyydestä torjua kasvavia turvallisuusuhkia; kehottaa komissiota antamaan toimivaltaisille viranomaisille tukea turvallisuus- ja terroristiuhkien tukahduttamisessa;

22.  tuomitsee painokkaasti 27. huhtikuuta 2015 itäisen Bosnian Zvornikissa poliisiasemalle tehdyn terrori-iskun, jonka seurauksena yksi poliisi sai surmansa ja kaksi loukkaantui; ilmaisee myötätuntonsa uhreja ja heidän perheitään kohtaan; tuomitsee erittäin jyrkästi tämän iskun taustalla olevan ääri-ideologian; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia, asianomaisia turvallisuuspalveluja ja oikeudellisia instituutioita toimimaan yhteistyössä ja suorittamaan nopean ja perusteellisen tutkinnan ja ehkäisemään tulevat iskut; toivoo, että Bosnia ja Hertsegovinan instituutiot ja kansalaiset toimivat yhdessä terrorismin ja ääriryhmien väkivallan uhan torjumiseksi;

23.  toteaa, että Bosnia ja Hertsegovina on edelleen ihmiskaupan alkuperä-, kauttakulku- ja määrävaltio; suosittelee, että viranomaiset toteuttavat laittoman huumausainekaupan ja ihmiskaupan torjumiseksi tehokkaita toimenpiteitä, lainsäädäntötoimenpiteet mukaan lukien, ja suojelevat ihmiskaupan uhreja;

24.  pitää keskeisenä kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamista, jotta se voi tuoda esille kansalaisille tärkeitä etenkin nuoriin liittyviä asioita, kuten viime vuoden kansalaiskokoukset osoittivat; muistuttaa, että kansalaisyhteiskunta voi täydentää sosiaalisesti yhtenäisen ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymistä tarjoamalla elintärkeitä sosiaalipalveluja; huomauttaa, että kansalaisyhteiskunnan edustajilla olisi oltava merkittävä rooli liittymistä koskevassa prosessissa; kehottaa komissiota asettamaan edelleen unionin varoja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden saataville; toteaa, että yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan kanssa tarkoitetut institutionaaliset mekanismit ovat edelleen hataria ja haittaavat osallistuvamman, kattavamman ja avoimemman demokratian kehittämistä kaikkialla maassa; vaatii tästä syystä kaikki julkiset sidosryhmät kattavia avoimia ja osallistavia julkisia kuulemismekanismeja, jotta luodaan puitteet julkiselle keskustelulle tärkeistä lainsäädäntöpäätöksistä ja kansalaisyhteiskuntaa koskevan kansallisen strategian hyväksymiseksi; on huolestunut viime vuoden yhteiskunnallisten levottomuuksien yhteydessä raportoiduista uhkailutapauksista;

25.  pitää olennaisen tärkeänä osallistavan ja suvaitsevaisen yhteiskunnan tukemista Bosnia ja Hertsegovinassa sekä vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien ryhmien oikeuksien suojelua ja edistämistä; muistuttaa, että Sejdićin ja Fincin asiassa annetun tuomion jättäminen panematta täytäntöön johtaa Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten avoimeen syrjintään; kehottaa ryhtymään toimiin ihmisoikeusasiamiehen roolin vahvistamiseksi ja laatimaan kaikenlaisen syrjinnän vastaisen strategian valtion tasolla yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia jatkamaan lainsäädännön yhdenmukaistamista EU:n säännöstön kanssa ja kiinnittämään erityistä huomiota syrjintään vammaisuuden ja iän perusteella, kuten jäsennellyssä vuoropuhelussa korostettiin; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan ihmisoikeus- ja pakolaisministeriötä asettamaan viipymättä työryhmän laatimaan muutoksia maan syrjintälakiin; on huolestunut siitä, että vihapuhe, viharikokset, uhkaukset, häirintä ja HLBTI-ihmisten syrjintä ovat edelleenkin hyvin yleisiä; kehottaa viranomaisia toteuttamaan toimia, joilla lisätään tietoisuutta HLBTI-ihmisten oikeuksista oikeuslaitoksen, lainvalvontaviranomaisten ja suuren yleisön keskuudessa; on huolissaan siitä, että edelleen raportoidaan uskontoon perustuvista syrjintätapauksista;

26.  pitää erittäin valitettavana romanien jatkuvaa syrjäytymistä ja syrjintää; arvostaa romanien asuntotarpeiden suhteen saavutettua edistystä, mutta kehottaa lisätoimiin romanien elinolosuhteiden kohentamiseksi parantamalla heidän rekisteröidyksi pääsyään, asumistaan ja koulutustaan;

27.  toteaa, että vaikka naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon takaavat säännökset on otettu käyttöön, näiden säännösten täytäntöönpanossa on edistytty vain vähän; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia jatkamaan toimia, joilla lisätään naisten osallistumista politiikkaan ja työelämään, ehkäistään äitiyteen liittyvää syrjintää työmarkkinoilla, parannetaan naisten sosiaalista ja taloudellista tilannetta, edistetään, suojellaan ja lujitetaan naisten oikeuksia ja lisätään yleistä tietoisuutta ja ymmärrystä naisten oikeuksista; kehottaa viranomaisia hyväksymään strategian naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi ja luomaan yhdenmukaisen järjestelmän naisiin kohdistuvia väkivaltatapauksia koskevien tietojen seuraamiseksi ja keräämiseksi;

28.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinaa mahdollisimman nopeasti sisällyttämään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin viharikoksia koskevaan lakiin ja siten mahdollistamaan sellaisten henkilöiden tuomitsemisen, jotka jollain tavalla sortavat muita seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella;

29.  toteaa, että sananvapautta koskevaa lainsäädäntöä on olemassa; on kuitenkin huolestunut tiedotusvälineisiin kohdistetusta poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta sekä toimittajien ja päätoimittajien uhkailusta ja pelottelusta myös vaalien alla; tuomitsee yritykset heikentää nykyisiä sääntöjä, sillä niillä voi olla vahingollisia vaikutuksia sananvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen, verkossa ilmestyvät tiedotusvälineet mukaan luettuna; korostaa, että Klix.ba-yhtiön toimitiloihin Sarajevossa tehdyn poliisiratsian ja Serbitasavallan parlamentin äskettäin hyväksymän kiistanalaisen yleistä järjestystä koskevan lain kaltaiset seikat herättävät vakavaa huolta sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta, sosiaalinen media mukaan luettuna; korostaa, että terveessä demokratiassa tiedotusvälineiden on voitava toimia pelotta; vaatii kunnioittamaan täysin tiedotusvälineiden vapautta ja mahdollistamaan toimittajien tiedonsaannin yleisesti kiinnostavista asioista; korostaa, että vakaa ja kestävä rahoitus, toimituksellinen riippumattomuus, lähetykset kaikilla virallisilla kielillä sekä moniarvoisuus ovat oleellisia seikkoja julkisen palvelun tiedotusvälineille; kehottaa viranomaisia tukkimaan kaikki lainsäädännön porsaanreiät, jotka järjestelmällisesti haittaavat tiedotusvälineiden omistusta koskevaa täydellistä avoimuutta, ja laatimaan asetuksen sen varmistamiseksi, ettei asiatonta poliittista ohjailua tapahdu; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia turvaamaan yleisradioyhtiöiden poliittisen, institutionaalisen ja taloudellisen riippumattomuuden ja yhdenmukaistamaan yleisradiotoimintaa koskevan entiteettien lainsäädännön valtion tason lainsäädännön kanssa; vaatii nimittämään Bosnia ja Hertsegovinan viestintäsääntelyviraston hallintoneuvoston johtajan ansioiden perusteella;

30.  on edelleen huolestunut lasten erottelusta julkisissa kouluissa etnisen alkuperän perusteella; toteaa, että kolmen erilaisen opetussuunnitelman olemassaolo haittaa yhteisen historian ja lähihistorian tapahtumien yhteistä, osallistavaa ja objektiivista opiskelua; kehottaa viranomaisia panemaan osallistavat koulutusperiaatteet tehokkaasti täytäntöön vammaisten lasten osalta; kehottaa maan uusia johtajia edistämään viipymättä osallistavaa ja syrjimätöntä koulutusjärjestelmää molemmissa entiteeteissä ja Brckon piirikunnassa, poistamaan eri etnisten ryhmien erottelun ja edistämään koulutusuudistusta, jolla pyritään parantamaan koulutustasoa ja ottamaan käyttöön yhteinen opetussuunnitelma; kehottaa myös tehostamaan romanilasten koulutustarpeita koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja heidän integroimistaan koulutusjärjestelmään;

31.  palauttaa mieliin helmikuun 2014 protestit selvänä merkkinä Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten vaatimuksista tehdä maassa sosioekonomisia uudistuksia; on vahvasti sitä mieltä, että toimien täytäntöönpano kasvu- ja työllisyyssopimuksen kuudella keskeisellä uudistusalalla antaa uutta vauhtia lykkääntyneille, myös kasvuun ja työllisyyteen liittyville, sosioekonomisille uudistuksille sekä julkisia hankintoja koskeville uudistuksille; kehottaa uusia valtion, entiteettien ja kantonien hallituksia tiiviiseen yhteistyöhön, jotta talouden ohjausjärjestelmästä ja kasvu- ja työllisyyssopimuksesta tehdään uudistusten keskeinen painopiste; korostaa tarvetta kehittää talouden uudistusohjelmaa edelleen ja panna se täytäntöön;

32.  katsoo, että Bosnia ja Hertsegovina on saavuttanut vain vähän edistystä pyrkimyksissä muuttua toimivaksi markkinataloudeksi; painottaa, että on tärkeää selviytyä kilpailupaineista ja markkinavoimista; toteaa huolestuneena, että huomattavat puutteet liiketoimintaympäristössä vaikuttavat edelleen kielteisesti yksityisen sektorin kehittymiseen ja suoriin ulkomaisiin investointeihin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan oikeusvaltion heikkoon täytäntöönpanoon, laajaan epäviralliseen talouteen ja huomattavaan korruptioon, jotka vaikeuttavat liiketoimintaa; kehottaa yhdenmukaistamiseen Solvenssi II -direktiivin kanssa;

33.  korostaa tarvetta uudistaa ja yhdenmukaistaa pirstaleisia sosiaaliturvajärjestelmiä kansalaisten tarpeisiin perustuviksi tasapuolisen kohtelun tarjoamiseksi kaikille kansalaisille, köyhyyden lievittämiseksi ja sellaisen sosiaalisen turvaverkon kehittämiseksi, joka on nykyistä paremmin kohdennettu köyhiin ja sosiaalisesti syrjäytyneisiin kansalaisiin; painottaa, että taloudellinen hyvinvointi ja erityisesti nuorten työllistymismahdollisuudet ovat ratkaisevan tärkeitä maan kehityksen kannalta; kehottaa hallituksia panemaan täytäntöön työmarkkinauudistuksia, jotta voidaan puuttua erittäin korkeaan työttömyysasteeseen ja erityisesti nuoriso-, nais- ja pitkäaikaistyöttömyyteen; toteaa, että työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeudet ovat yhä rajalliset; kehottaa viranomaisia tehostamaan ja yhdenmukaistamaan asiaankuuluvia lakeja edelleen koko maassa; korostaa tarvetta parantaa koulutusta, jotta puututaan taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen ja parannetaan erityisesti nuorten työllistettävyyttä;

34.  painottaa, että voimassa olevia ammattiyhdistysoikeuksia ja työehtosääntöjä on harmonisoitava ja parannettava, sillä ne eivät ole samalla tasolla kaikilla aloilla; panee lisäksi merkille, että sosiaaliset etuudet ja eläkkeet eivät jakaudu tasapuolisesti kaikille;

35.  toteaa, että ympäristön ja ilmastonsuojelun aloilla on saavutettu vain vähän edistystä ja kehottaa viranomaisia parantamaan ympäristönsuojelua EU:n normien mukaisesti; vaatii Bosnia ja Hertsegovinaa noudattamaan kaikkia energiayhteisösopimuksen ja SAA-sopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja varmistamaan riittävän ja ripeän lähentymisen EU:n ympäristösäännöstöön, Bosanski Brodin öljynjalostamon aiheuttaman liiallisen ilman pilaantumisen ehkäiseminen mukaan luettuna; korostaa, että Bosnia ja Hertsegovinan on pantava täysimääräisesti täytäntöön valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehtyyn yleissopimukseen (Espoo 1991) ja strategiseen ympäristöarviointia koskevaan pöytäkirjaan (Kiova 2003) perustuvat velvoitteensa etenkin Neretvan ja Trebišnjican vesistöalueella harjoitettavan toiminnan osalta;

36.  pitää myönteisenä Bosnia ja Hertsegovinan rakentavaa ja aloitteellista suhtautumista alueellisen yhteistyön edistämiseen; pitää erittäin onnistuneena sen yhteisten rajapartioiden järjestämistä toistuvasti naapurimaiden kanssa; korostaa hyvien naapuruussuhteiden erittäin suurta merkitystä; kehottaa uusia johtajia jatkamaan ja lisäämään toimia ratkaisemattomien raja- ja omaisuuskiistojen selvittämiseksi naapurimaiden kanssa; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinaa saattamaan rajamerkintäprosessin Montenegron kanssa päätökseen vilpittömässä mielessä toukokuussa 2014 aikaansaadun sopimuksen perusteella;

37.  pitää valitettavana, että Bosnia ja Hertsegovinan ulkopolitiikassa ei edelleenkään ole yhteistä linjaa, mikä on johtanut siihen, että yhteneväisyys unionin kantojen kanssa on ollut vähäistä (52 prosenttia); muistuttaa Bosnia ja Hertsegovinan yhtenäisen ulkopolitiikan erittäin suuresta merkityksestä; on huolissaan seurauksista, joita aiheutuu siitä, että Venäjä ei hyväksy rauhan täytäntöönpanoneuvoston kielellisiä vakiomuotoiluja Bosnia ja Hertsegovinan alueellisesta koskemattomuudesta ja että se esittää kielteisessä valossa Bosnia ja Hertsegovinan pyrkimykset lähentyä Euroopan unioniin; pitää myönteisenä valmiuksien kehittämiseen ja koulutukseen keskittyvän Althea-operaation jatkamista osana YK:n uudistettua toimeksiantoa;

38.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan äskettäin valittuja toimielimiä käyttämään EU:n uuden lähestymistavan tarjoamaa mahdollisuutta tehdä sopimus vakautus- ja assosiaatiosopimuksen/väliaikaisen sopimuksen mukauttamisesta ottaen huomioon Kroatian liittyminen EU:n jäseneksi ja perinteisen kaupan säilyttäminen;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Bosnia ja Hertsegovinan presidentille, Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvostolle, Bosnia ja Hertsegovinan parlamentille sekä Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan hallitukselle ja parlamentille ja 10 maakunnan/kantonin hallituksille.


Euroopan investointipankin vuosikertomus 2013
PDF 221kWORD 111k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2013 (2014/2156(INI))
P8_TA(2015)0183A8-0057/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin toimintakertomuksen 2013,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankkiryhmän tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä(1),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2011(2),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Euroopan investointipankki (EIP) – vuosikertomus 2012”(3),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 26. kesäkuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Eurooppaan tehtävien investointien houkuttavuudesta(4),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta(5),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2014)0168),

–  ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa ehdotetaan 10 miljardin euron lisäystä EIP:n pääomaan,

–  ottaa huomioon 27. ja 28. kesäkuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa vaaditaan uutta investointiohjelmaa pk-yritysten tukemiseksi ja talouden rahoituksen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa asetetaan tavoitteeksi kaikkien EU:n politiikkojen käyttäminen kilpailukyvyn, työllisyyden ja kasvun tukemiseen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannot innovatiivisista rahoitusvälineistä: ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle” (COM(2011)0662) ja ”Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe” (COM(2011)0660),

–  ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääoman lisäyksen, erityisesti EIP:n ja EBRD:n välisten suhteiden osalta,

–  ottaa huomioon päätöksen EBRD:n toiminta-alan laajentamisesta koskemaan Välimeren aluetta(6),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 allekirjoitetun EIP:n ja EBRD:n välisen uuden yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU(7) EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0057/2015),

A.  katsoo, että kaikilla jäsenvaltioiden ja EU:n, myös EIP:n, saatavilla olevilla varoilla on tehokkaasti ja viipymättä tuettava ja lisättävä julkisia ja yksityisiä investointeja, parannettava kilpailukykyä, elvytettävä kestävää ja osallistavaa kasvua sekä edistettävä laadukkaiden työpaikkojen luomista ja infrastruktuurien kehittämistä; katsoo, että tämä on tehtävä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti ja ottaen huomioon, että EIP:n tehtävänä on tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja että se voi antaa arvokasta tukea jäsenvaltioille, jotka ovat vaikeuksissa nykyisessä kriittisessä sosiaalisessa ja taloudellisessa tilanteessa;

B.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisi yhdistettynä säästöpolitiikkaan on heikentänyt vakavasti talouskasvua useissa jäsenvaltioissa, mikä on pahentanut nopeasti sosiaalisia oloja, kasvattanut vääjäämättä eriarvoisuutta ja epätasapainoa Euroopan eri alueiden välillä ja estänyt saavuttamasta sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aitoa lähentymistä koskevaa tavoitetta, ja siten se on horjuttanut Euroopan yhdentymistä ja demokratiaa;

C.  korostaa, että EIP ei ole liikepankki ja että sen keskeisenä tehtävänä on edelleen vauhdittaa järkevien julkisten ja yksityisten pitkän aikavälin investointien rahoitusta, samalla kun se jatkaa parhaiden toiminnan vakautta edistävien pankkikäytäntöjen soveltamista voidakseen säilyttää vahvan pääomatilanteensa ja vaikuttaa myönteisesti lainanannon edellytyksiin;

D.  pitää tarpeellisena pyrkiä erityisesti lisäämään yhteisiä toimia (yhdessä EIR:n tai muiden takuuvälineiden kanssa) pk-yritysten tai kestävän aineellisen ja aineettoman infrastruktuurin rahoittamiseksi, sillä yksi syy investointien ja lainanannon vähenemiseen on jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyvyn heikkeneminen;

E.  katsoo, että EIP:n olisi tehtävänkuvansa mukaisesti edelleen rahoitettava EU:n ulkoiseen toimintaan liittyviä, korkeat sosiaali- ja ympäristönormit täyttäviä hankkeita;

F.  katsoo, että EIP:n olisi valittava investointikohteensa itsenäisesti ja kohteiden toteutuskelpoisuuden, niiden tuottaman lisäarvon ja niiden taloutta elvyttävien vaikutusten perusteella;

G.  katsoo, että EIP:tä olisi kehitettävä kehityspankin kaltaiseksi samalla kun se tiivistää makrotaloudellista koordinointia jäsenvaltioiden kanssa;

H.  katsoo, että EIP:n olisi oltava paitsi rahoituslaitos, myös tiedon ja hyvien käytäntöjen pankki;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin suhteellisen pienet ja hyvin keskittyneet arvopaperistamismarkkinat, joilla pk-yritysten lainoja voidaan arvopaperistaa vain vähäisessä määrin, ovat pienentyneet entisestään kriisin johdosta;

Investoinnit

1.  panee merkille EIP:n vuosikertomuksen 2013, ryhmän rahoitustoiminnan kasvun 37 prosentilla 75,1 miljardiin euroon ja EIP:n pääoman korotuksen, joka toteutettiin vuonna 2013; on huolissaan EU:n talouden seisahtumisesta ja etenkin siitä, että julkiset ja yksityiset investoinnit ovat supistuneet vuoden 2007 tasosta noin 18 prosenttia ja lainananto pk-yrityksille supistui järisyttävät 35 prosenttia vuosien 2008 ja 2013 välillä; korostaa, että tällainen supistuminen vaikeuttaa suuresti kestävää elpymistä ja todellista edistymistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteissa;

2.  huomauttaa, että kansallisten ennusteiden mukaan lähes puolet jäsenvaltioista ei saavuta koulutusjärjestelmiä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia kansallisia tavoitteitaan vuoteen 2020 mennessä, ja toteaa, että työllisyyden ja köyhyyden vähentämisen osalta suuntaus on tätäkin huonompi;

3.  huomauttaa, että EIP:n rahoitusvälineiden parantaminen ei voi korvata kansallista talouspolitiikkaa ja rakenneuudistuksia, joilla pyritään luomaa kestävää kasvua ja työpaikkoja;

4.  panee merkille komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903), johon sisältyvät nykyiset varat ja jolla on tarkoitus vivuttaa yksityistä pääomaa suhteessa 1:15; panee merkille tavoitteen elvyttää EU:n taloutta ottamalla käyttöön 315 miljardia euroa kolmen seuraavan vuoden aikana uudesta Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR); tähdentää investointiohjelman täytäntöönpanon edellyttävän EIP:n henkilöresurssien lisäämistä, jotta pankki voi täyttää tehtävänsä;

5.  panee merkille komission ja EIP:n johtaman erityistyöryhmän perustamisen ja tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät lainsäädäntöehdotukset ESIR:n perustamiseksi; painottaa, että lainsäädäntöehdotuksissa on varmistettava rahaston hallinnon ja valintamenettelyn laadukkuus sekä rahaston toimintaa ohjaava demokraattisesti valvottu seuranta- ja arviointikehys, ja huomauttaa, että kriteerit, joita sovelletaan valittaessa rahoitettavien joukkoon sisällytettäviä hankkeita, on vahvistettava mahdollisimman avoimesti;

6.  odottaa komission investointiohjelman edistävän ja helpottavan rahoituksen saantia jäsenvaltioissa ja alueilla; muistuttaa, että EIP:n on olennaisen tärkeää tehdä yhteistyötä unionin rahastojen kanssa erityisesti näissä jäsenvaltioissa ja näillä alueilla, jotta voidaan toteuttaa kannattavia julkisia investointeja ja keskeisiä infrastruktuurihankkeita;

7.  pitää tarpeellisena asettaa etusijalle hankkeet, jotka tuottavat Euroopan tason lisäarvoa ja joita koskevan kustannus-hyötyanalyysin tulos on positiivinen; korostaa, että on tärkeää toteuttaa hankkeita, joiden työllistävät vaikutukset ovat mahdollisimman suuret; painottaa tarvetta keskittyä korkean riskin hankkeisiin, joihin on vaikea saada rahoitusta pankeilta; varoittaa, että erityistyöryhmää saatetaan painostaa poliittisesti, jotta se edistäisi tiettyjen eturyhmien suosimia hankkeita, ja että tämän johdosta varoja saatetaan kohdistaa kannattamattomiin investointeihin, jotka eivät palvele yleistä etua;

8.  korostaa, että komission ESIR:lle kaavailemissa takuissa ei ole kyse uusista vaan uudelleen kohdennetuista varoista; painottaa, että on olennaisen tärkeää selvittää varojen uudelleen kohdentamisen vaihtoehtokustannukset ja täsmentää, missä määrin kaavailtujen ESIR:n yhteisrahoittamien lisäinvestointien kokonaistuottojen odotetaan ylittävän tuotot, jotka olisi saatu käyttämällä uudelleen kohdennetut varat alkuperäiseen tarkoitukseensa;

9.  huomauttaa, että hankkeiden valintaprosessissa olisi pyrittävä välttämään syrjäytymis- ja uudelleenjärjestelyvaikutuksia, minkä vuoksi siinä olisi keskityttävä Euroopan tason lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin, joissa on paljon innovointiin perustuvia mahdollisuuksia ja jotka täyttävät täydentävyyskriteerin; korostaa, että joukkotyöttömyydestä kärsivissä EU:n jäsenvaltioissa valittujen hankkeiden työllistämispotentiaali on otettava huomioon;

10.  pyytää siksi komissiota arvioimaan tulevassa lainsäädäntöehdotuksessaan huolellisesti ne EU:n talousarviokehyksen osat, joista ESIR:lle annettavat takuut on tarkoitus järjestää, jotta kyseisten varojen uudelleen kohdentamiseen liittyvät vaihtoehtokustannukset voidaan minimoida; kehottaa lisäksi neuvostoa, komissiota ja EIP:n valtuustoa arvioimaan asianmukaisesti investointiohjelmasta aiheutuvia tulonjakovaikutuksia, toisin sanoen sijoittajien tuottojen mahdollista kasvua asiakkaiden kustannuksella, kun nämä joutuvat maksamaan uuden infrastruktuurin käytöstä investoinnin riittävän tuoton varmistamiseksi; kehottaa EIP:tä ja komissiota tarkastelemaan lähemmin EU:n investointivajeen rakennetta ja selvittämään, onko kyse julkisten vai yksityisten investointien vähyydestä, sekä täsmentämään, millaisia investointeja, julkisia vai yksityisiä, on tarkoitus tukea ja kuinka suuria tuotto-odotuksia investoinneille asetetaan;

11.  panee merkille, että EIP on ilmoittanut olevansa valmis ostamaan jälkimarkkinoilta ESIR:n liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja, jos ESIR laskee sellaisia itse liikkeeseen tai jos EIP laskee niitä liikkeeseen sen puolesta;

12.  pitää välttämättömänä löytää uusi tasapaino paremman arvioinnin ja parhaiden mahdollisten investointien välillä ja ohjata talous kestävän kasvun ja työllistävän elpymisen tielle;

13.  muistuttaa Eurooppa 2020 -strategian tärkeydestä; korostaa, että tulevassa investointipaketissa olisi otettava paremmin huomioon koheesiopolitiikkaa, kestävyyttä ja energiatehokkuutta koskevat yleiset tavoitteet; kehottaa komissiota ja EIP:n valtuustoa parantamaan laadukkaita investointeja koskevia tulosindikaattoreitaan edellä mainitun näkökohdan huomioon ottamiseksi;

14.  korostaa, että EIP:n on otettava keskeinen rooli Euroopan investointiohjelman rahoituksessa sitoutumalla osoittamaan 5 miljardia euroa uuden Euroopan strategisten investointien rahaston perustamista varten; kehottaa sen vuoksi neuvostoa, komissiota ja EIP:n valtuustoa arvioimaan huolellisesti, onko EIP:llä riittävästi resursseja sille tässä ohjelmassa annettujen uusien tehtävien täyttämiseen;

15.  on sitä mieltä, että EIP:n asianmukainen osallistuminen investointiohjelmaan edellyttää, että EIP:n lainanannon ja lainanoton ylärajoja nostetaan merkittävästi seuraavien viiden vuoden aikana, jotta EIP:n tasetta voidaan kasvattaa huomattavasti; katsoo, että liiallisella vivutuksella vaarannetaan investointiohjelman tavoitteiden saavuttaminen;

16.  katsoo, että edistämällä yhtenäisten pääomamarkkinoiden toimintaa koskevaa institutionaalista kehystä voidaan nopeuttaa investointiohjelman täytäntöönpanoa;

17.  toteaa kuitenkin, että EIP:n nykyisessä toimintasuunnitelmassa ennakoidaan lainanannon supistuvan 67 miljardiin euroon vuosina 2014 ja 2015 ja arvioidaan vaihteluvälin tavoitearvon olevan 58,5 miljardia euroa vuonna 2016;

18.  korostaa, että EIP:n pääoman äskettäisellä 10 miljardin euron lisäyksellä kasvatettua lainanantokykyä on hyödynnetty vajavaisesti; kehottaa painokkaasti sidosryhmiä edistämään mahdollisuuksien mukaan toimia, joilla lisätään EIP:n lainanantoa;

19.  kehottaa komissiota rohkaisemaan EIP:tä ja kansallisia kehityspankkeja tekemään monenvälistä yhteistyötä synergioiden edistämiseksi, riskien ja kustannusten jakamiseksi sekä asianmukaisen luototuksen varmistamiseksi sellaisille EU:n hankkeille, joilla on myönteisiä vaikutuksia tuottavuuteen, työllisyyteen, ympäristönsuojeluun ja elämänlaatuun;

20.  kehottaa komissiota ja EIP:tä sisällyttämään toiminta-alaansa selkeää sosiaalista etua, kuten työllisyyden parantumista, tarjoavia investointeja, tehostamaan lainanannolla työttömyyden vähentämistoimia, joissa keskitytään erityisesti luomaan työmahdollisuuksia nuorille, sekä tukemaan julkisia ja tuottavia investointeja ja välttämättömiä infrastruktuurihankkeita etenkin jäsenvaltioissa, joissa työttömyysaste on korkea ja BKT on alle keskiarvon;

21.  vahvistaa varovaisen tukensa sille, että kehitetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotka hyvin suunniteltuina voivat merkittävästi edistää pitkän aikavälin investointeja, digitaalitaloutta, tutkimusta ja innovointia, inhimillistä pääomaa sekä Euroopan laajuisia liikenne-, energia- tai televiestintäverkkoja; pitää valitettavana, että epäonnistuneista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista on tullut kallis yksityisen sektorin julkinen rahoitusjärjestelmä, joka kasvattaa julkisen talouden velkaa; huomauttaa myös, että tällaisia operaatioita vaivaa usein avoimuuden puute ja toimeenpanomääräyksissä julkisille ja yksityisille toimijoille annetun informaation epäsymmetrisyys yleensä yksityisen sektorin hyväksi;

22.  ehdottaa, että EIP lisää valmiuksiaan tehdä alakohtaisia analyyseja ja tehostaa makrotalouden analyyseihin liittyvää toimintaansa;

Riskinjakovälineet ja hankejoukkolainat

23.  toteaa, että riskinjakovälineitä, jotka viime kädessä tarkoittavat julkista tukea, tulisi käyttää vain silloin, kun markkinoiden puutteellinen toiminta aiheuttaa ulkoisia kustannuksia tai kun toteutetaan yleistä etua koskevia tehtäviä, esimerkiksi tarjotaan julkisia hyödykkeitä tai yleishyödyllisiä palveluja, pitäen mielessä, että niiden käyttöön liittyy aina tappioiden sosialisoinnin ja voittojen yksityistämisen riski; huomauttaa, että toimien epäonnistuessa julkinen sektori joutuu kattamaan tappiot;

24.  toteaa, että julkisten varojen käyttö riskinjakovälineisiin ja erityisesti investointivälineiden suuririskisimpiin etuoikeusluokkiin olisi selkeästi liitettävä joko mitattavissa olevien negatiivisten ulkoisten kustannusten vähentämiseen, mitattavissa olevien positiivisten ulkoisten kustannusten tuottoon tai julkisen palvelun velvoitteiden ja yleishyödyllisten palvelujen toteuttamiseen; huomauttaa, että SEUT-sopimuksen 14 artikla tarjoaa oikeusperustan tällaisen yhteyden vahvistamiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä lainsäädäntöehdotuksella;

Pk-yritykset

25.  korostaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka, minkä vuoksi investoinnit olisi kohdistettava pääasiassa niihin; pitää huolestuttavana, että rahoituksen saatavuus on edelleen yksi suurimmista eurooppalaisten pk-yritysten ongelmista; korostaa, että pk-yrityksille tarkoitetun rahoituksen myöntämistä on tehostettava ja kyseisen rahoituksen tarjoamiseksi on turvauduttava laajaan joukkoon yksityisiä sijoittajia;

26.  kehottaa EIP:tä analysoimaan perusteellisesti pk-yrityksille myönnetyn rahoituksen vähenemistä ja esittämään kattavan suunnitelman, jolla varmistetaan, että pk-yrityksiä kautta Euroopan rohkaistaan hakemaan rahoitusta, joka mahdollisuuksien mukaan on EIP:n järjestämää; kehottaa komissiota ja EIP:tä arvioimaan, miten talouskriisi on vaikuttanut pankkijärjestelmään ja EIP:n rahoituksen lopullisiin saajiin, erityisesti pk-yrityksiin, yhteisötalouden toimijoihin ja julkisiin osakeyhtiöihin; pyytää EIP:tä arvioimaan, miten sen eurooppalaisille pk-yrityksille antama tuki on vaikuttanut reaalitalouteen ja mitä tuloksia tuella on saatu vuosina 2010–2014, sekä raportoimaan havaintonsa yksityiskohtaisesti;

27.  kiinnittää huomiota mikroyritysten suureen suhteelliseen osuuteen Euroopan taloudessa ja pitää myönteisenä EIP:n toimia mikroluotonannon tukemiseksi Euroopassa; kehottaa lisäämään investointeja tällä alalla, sillä mikroyritykset ovat merkittäviä uusien työpaikkojen luojia;

28.  korostaa erityisesti riskinjakomekanismien käytöstä saatavia todellisia etuja silloin, kun edistetään pk-yritysten rahoitusta ja innovointia Euroopassa;

29.  panee merkille, että unionin pk-yritykset ovat saaneet aiempaa enemmän tukea, yhteensä 21,9 miljardia euroa, jolla rahoitettiin yli 230 000:tta pk-yritystä;

30.  kehottaa EIP:tä kasvattamaan entisestään pk-yrityksiä ja innovatiivisia uusyrityksiä koskevaa lainanantokapasiteettiaan; korostaa EIP:n muiden välineiden, esimerkiksi eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn, vahvistamisen tärkeyttä;

31.  pitää myönteisenä uusien toimien kehittämistä ja toteuttamista kaupan rahoituksen alalla talouskriisin koettelemissa maissa ja katsoo, että niitä olisi toteutettava etenkin pk-yrityksille tarkoitetun kaupan rahoitusvälineen tai räätälöityjen rahoitusratkaisujen avulla, kuten taloudellista osallisuutta edistävällä eurooppalaisella Progress-mikrorahoitusjärjestelyllä; kannustaa EIP:tä ulottamaan näistä kahdesta uudesta välineestä saatavat edut koskemaan uusia edunsaajia Euroopan tasolla;

32.  painottaa, että komission joulukuussa 2014 suorittamassa arvioinnissa oli otettava huomioon hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheen hankkeiden niin kielteiset kuin myönteisetkin vaikutukset; pitää valitettavana, että EIP on tukenut joitain toteutuskelvottomiksi ja kestämättömiksi osoittautuneita infrastruktuurihankkeita; katsoo, että EIP:n olisi investoitava hankkeisiin, jotka tarjoavat konkreettisia taloudellisia etuja, ovat ilmastomyötäisiä ja vastaavat niiden kansalaisten tarpeita ja etua, joita varten ne toteutetaan;

33.  pitää valitettavana EIP:n ja komission toimintaa Castor-hankkeessa, jota rahoitetaan hankejoukkolainoja koskevan aloitteen puitteissa ja jonka riskinarvioinnissa ei otettu huomioon, että kaasun injektointi voi lisätä seismistä toimintaa, vaikka tutkimusten mukaan tällainen riski oli selvästi olemassa(8); vaatii komissiota ja EIP:tä ryhtymään toimiin, jotta Espanjan kansalaisten ei tarvitsisi maksaa – joko kasvaneena julkisen talouden alijäämänä tai kohonneina energiakustannuksina – 1 300 miljoonan euron korvausta täysin epäonnistuneesti arvioidusta hankkeesta; kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan oikeusasiamiehen suosituksia ja tutkimaan, voidaanko Espanjan hallituksen Castor-hankkeen suhteen tekemiä päätöksiä pitää kiellettynä valtiontukena;

34.  pitää valitettavana, että EIP rahoitti Passante di Mestre -ohitustietä sen jälkeen, kun Italian viranomaiset olivat julkisesti tiedottaneet hankkeen pääasiallisen alihankkijan toimitusjohtajan pidätyksestä veropetoksesta epäiltynä; ottaa huomioon Passante di Mestre -tien rakentamiseen ja hallinnointiin liittyvää lahjusskandaalia koskevat Italian viranomaisten meneillään olevat tutkimukset ja vetoaa EIP:hen, jotta se ei rahoittaisi Passante di Mestre -tietä hankejoukkolainoja koskevan aloitteen eikä minkään muunkaan rahoitusvälineen avulla ja jotta se varmasti noudattaisi nollatoleranssilinjaansa petoksiin hankejoukkolainojen käyttöä harkitessaan;

35.  kehottaa EIP:tä lisäämään riskinottokykyään edistämällä luotonantoa niille taloudenaloille, joilla on mahdollisuuksia lisätä kasvua ja työllisyyttä mutta joiden on vaikeaa saada rahoitusta ilman asianmukaisia takuita;

36.  kehottaa sen vuoksi arvioimaan pilottihankkeita perusteellisesti sellaisessa osallistavassa ja avoimessa kuulemismenettelyssä, johon osallistuu julkisia, kansallisia ja paikallisia elimiä; korostaa lisäksi, että rahoitettuja hankkeita on arvioitava niiden tuottaman lisäarvon sekä ympäristön, tuottavuuden ja työllisyyden näkökulmasta; huomauttaa, että hankejoukkolainoja koskeva aloite on edelleen vasta pilottivaiheessa; kehottaa komissiota esittämään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän lainsäädäntöehdotuksen, jolla parannetaan tulevan hankejoukkolainastrategian suunnittelua ja EIP:n laadukkaita investointeja koskevaa tulosindikaattorijärjestelmää, jotta voidaan määrittää ja mitata rahoitettujen hankkeiden vaikutusta ulkoisiin kustannuksiin sekä niiden sosiaalisia ja ympäristöä koskevia tuottoja mahdollisimman laajasti;

37.  on huolestunut hankejoukkolainoja koskevien aloitteiden mahdollisesta yleistymisestä keinona alentaa yksityisten investointien kustannuksia joko matalampien korkojen avulla tai tappioita sosialisoimalla sen sijaan, että tuettaisiin yleistä etua edistäviä investointeja tapauksissa, joissa yksityisten investointien voidaan osoittaa tarjoavan sellaista välttämätöntä asiantuntemusta tai tietotaitoa, jota ei ole saatavilla julkisella sektorilla;

Energia ja ilmasto

38.  kehottaa EIP:tä varmistamaan uusien energialainojensa ehtojen asianmukaisen täytäntöönpanon ja raportoimaan säännöllisesti ja julkisesti niiden toteutumisesta;

39.  kehottaa EIP:tä tehostamaan investointitoimiaan, jotta sen hiilijalanjälki pienenisi merkittävästi, ja laatimaan toimintaperiaatteita, jolla edesautetaan unionin ilmastotavoitteiden saavuttamista; pitää myönteisenä, että EIP toteuttaa ja julkistaa ilmastoarvioinnin ja kaikkein toimintojensa tarkastelun vuonna 2015, mikä voi johtaa ilmastonsuojelupolitiikan uudistamiseen; toivoo, että EIP:n energiapolitiikka saa konkreettista tukea investointipankin päästönormista, jota sovelletaan kaikkiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin energiantuotantohankkeisiin sellaisten investointien karsimiseksi, joiden arvioidut hiilidioksidipäästöt ylittävät raja-arvon; kehottaa EIP:tä arvioimaan päästönormia säännöllisesti uudelleen ja edellyttämään aiempaa tiukempia sitoumuksia;

40.  suhtautuu myönteisesti EIP:n kaikkiin pyrkimyksiin edistää siirtymistä uusiutuvaan energiaan; kehottaa korjaamaan alueellisen epätasapainon uusiutuvan energian lainanannossa ja tukemaan siksi erityisesti hankkeita jäsenvaltioissa, jotka ovat riippuvaisia uusiutumattomista energialähteistä, sekä ottamaan huomioon jäsenvaltioiden talouksien väliset erot; kehottaa myös kiinnittämään vastaisuudessa enemmän huomiota pienimuotoisiin, kantaverkon ulkopuolisiin ja hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin, joihin osallistuvat myös yksityishenkilöt ja yhteisöt; katsoo, että nämä energialähteet vähentäisivät Euroopan suurta riippuvuutta tuontienergiasta, parantaisivat energian toimitusvarmuutta ja stimuloisivat ympäristön kannalta kestävää kasvua ja vihreiden työpaikkojen luomista; korostaa, että on tärkeää rahoittaa energiatehokkuutta, energiaverkkoja ja näihin liittyvää tutkimusta ja innovointia;

41.  kehottaa EIP:tä tarjoamaan aiempaa enemmän lainoja kaikkien alojen energiatehokkuushankkeisiin ja etenkin hankkeisiin, jotka liittyvät prosessin optimointiin, pk-yrityksiin, rakennuskantaan ja kaupunkiympäristöön; kehottaa EIP:tä antamaan koheesiopolitiikan mukaisesti selkeämmän etusijan erittäin epäedullisessa asemassa oleville alueille;

42.  vaatii EIP:tä esittämään arvioinnin mahdollisuudesta vähentää asteittain uusiutumattoman energian hankkeiden luototusta;

Infrastruktuuri

43.  korostaa, että investoinnit kestäviin infrastruktuurihankkeisiin ovat keskeisen tärkeitä kilpailukyvyn parantamiseksi ja kasvun ja työllisyyden elvyttämiseksi Euroopassa; kehottaa siksi EIP:tä kohdistamaan rahoitustaan suurtyöttömyydestä eniten kärsiville alueille; huomauttaa, että EIP:n olisi keskityttävä rahoitustoiminnassaan ensisijaisesti maihin, joissa infrastruktuurin laatu ja kehitys on jäänyt jälkeen muista maista;

44.  kannustaa painottamaan sosiaalista kestävyyttä kaupunkialueiden investointeja koskevissa EIP:n toimissa; arvostaa sitä, että EIP on myöntänyt enemmän rahoitusta sosiaaliseen asuntotuotantoon, mutta korostaa, että kaupunkialueiden kestävän elvyttämisen edistämiseksi on kehitettävä edelleen sosiaalista kestävyyttä koskevaa tutkimusta ja toimintaa;

Tutkimus ja innovointi

45.  pitää tervetulleena kasvurahoitusaloitteen (GFI) ensimmäisten toimien käynnistämistä ja painottaa, että tutkimus- ja innovointihankkeiden ja innovatiivisten uusyritysten on tärkeää saada riittävästi rahoitusta;

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

46.  panee merkille ”Skills and Jobs – Investing for Youth” -aloitteen käynnistämisen ja kehottaa EIP:tä nopeuttamaan aloitteen täytäntöönpanoa ja harkitsemaan sen laajentamista;

Hallinto, avoimuus ja vastuullisuus

47.  kehottaa EIP:tä seuraamaan entistä tiiviimmin hankkeiden täytäntöönpanoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan varmistaa käyttöön osoitettujen varojen tehokkuus ja järkevä hallinta;

48.  huomauttaa, että EIP:n myöntämän rahoituksen maantieteellisestä jakautumisesta käy ilmi, että lainananto eri jäsenvaltioille vaihtelee merkittävästi; kehottaa EIP:tä arvioimaan vaihtelun syitä ja varmistamaan, että rahoituslaitokset ovat kaikissa jäsenvaltioissa täysin kykeneviä hallinnoimaan ja panemaan täytäntöön EIP:n ohjelmia; kehottaa myös toteuttamaan kaikissa jäsenvaltioissa erityisiä tiedotuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi EIP:n erityisohjelmista; kehottaa vielä tiivistämään EIP:n ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä EIP:n hankkeiden allekirjoittamista ja täytäntöönpanoa haittaavien pullonkaulojen poistamiseksi;

49.  palauttaa mieliin neuvoston ja Euroopan parlamentin olevan yhtä mieltä siitä, että on tullut aika tarkastella Euroopan julkisten rahoituslaitosten järjestelmän järkiperäistämistä(9);

50.  vaatii EIP:tä parantamaan valituksia käsittelevän toimistonsa riippumattomuutta ja tehokkuutta; kehottaa EIP:n hallitusta ottamaan toimiston suositukset huomioon; kehottaa EIP:tä ryhtymään toimiin Euroopan oikeusasiamiehen kannanottojen johdosta ja syventämään yhteistyötä, jotta voidaan välttää Euroopan investointipankkia vastaan tehdyn kantelun 178/2014/AN tutkinnan kaltaisia tilanteita(10);

51.  katsoo, että avoimuutta, lainojen taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ja due diligence -prosessin täytäntöönpanon tehokkuutta on vielä mahdollista parantaa huomattavasti; vaatii uudelleen EIP:tä ilmoittamaan tarkat tiedot siitä, miten se pyrkii nopeuttamaan toimenpiteitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi, ja pyytää EIP:tä laatimaan yhdessä komission kanssa sitovan luettelon rahoituksen välittäjien valintaan sovellettavista arviointiperusteista ja asettamaan luettelon yleisesti saataville;

52.  pitää valitettavana EIP:n avoimuuspolitiikan tarkastelun tulosta; pitää uutta avoimuuspolitiikkaa edeltäjäänsä heikompana ja katsoo, ettei siinä ole täysin päästy eroon EIP:n salailevasta toimintakulttuurista; vaatii EIP:tä soveltamaan salassapito-olettaman sijaan julkisuusolettamaa; huomauttaa, että EIP:llä on velvollisuus varmistaa, että sen avoimuuspolitiikka on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaista; pitää valitettavana, että kehitysavun avoimuutta mittaavan vuoden 2013 indeksin(11) (Aid Transparency Index) mukaan EIP saa heikon tuloksen avoimuudessa ja vastuullisuudessa;

53.  kehottaa EIP:tä välttämään yhteistyötä sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, joista on huonoja kokemuksia avoimuuteen, verovilppiin, aggressiiviseen verosuunnitteluun tai muihin haitallisiin verotuskäytäntöihin, kuten verotukseen sovellettavaan ennakkopäätösjärjestelmään tai siirtohinnoittelun väärinkäyttöön, petoksiin, korruptioon tai ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin liittyen tai joilta puuttuu paikallista sitoutumista, sekä ajantasaistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisia toimiaan; korostaa, että globaalilainojen yhteydessä on lisättävä avoimuutta, jotta tämäntyyppisen välillisen lainanannon vaikutuksia voidaan valvoa tarkkaan; rohkaisee EIP:tä asettamaan niin suoran rahoituksen kuin myös välittäjien toteuttaman rahoituksen ehdoksi, että ilmoitetaan sekä maakohtaiset verotustiedot luottolaitoksia koskevan neljännen vakavaraisuusdirektiivin säännösten mukaisesti että tosiasiallista omistajaa koskevat tiedot; kehottaa EIP:tä vahvistamaan vastuullista verotusta koskevan uuden toimintapolitiikan ottaen lähtökohdaksi yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan toimintapolitiikkansa vuonna 2015 suoritettavan uudelleentarkastelun päätelmät;

54.  vaatii EIP:tä välttämään yhteistyötä sellaisten yhteisöjen kanssa, jotka toimivat salailevilla oikeudenkäyttöalueilla, ”joille on tyypillistä verotuksen puuttuminen tai nimellinen verotus, tosiasiallisen tietojenvaihdon puuttuminen ulkomaisten veroviranomaisten kanssa ja avoimuuden puute lainsäädännöllisissä, oikeudellisissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai jotka taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) tai rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) ovat määrittäneet sellaisiksi”(12);

55.  kehottaa EIP:tä ottamaan johtoaseman ja näyttämään esimerkkiä verotuksen avoimuutta ja vastuullisuutta koskevissa kysymyksissä; kehottaa EIP:tä erityisesti keräämään tarkat tiedot sen investointi- ja lainatoimiin perustuvista veromaksuista, etenkin kun on kyse yritysten voittojen verotuksesta ja verotuksesta kehitysmaissa, ja kehottaa EIP:tä analysoimaan ja julkistamaan nämä tiedot vuosittain;

56.  suhtautuu myönteisesti julkisen asiakirjarekisterin perustamiseen vuonna 2014 asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisesti;

57.  pitää valitettavana, että erään tuoreen tapauksen (Mopani/Glencore) yhteydessä EIP ei ole suostunut julkistamaan sisäisen tutkintansa tuloksia; panee kiinnostuneena merkille Euroopan oikeusasiamiehen valituksessa 349/2014/OV(13) antaman suosituksen, jonka mukaan EIP:n olisi harkittava uudelleen päätöstään kieltäytyä asettamasta saataville tutkimusraporttiaan, joka koski väitteitä Glencore-yhtymän harjoittamasta verovilpistä Sambiassa sijaitsevaa Mopanin kuparikaivosta koskevan rahoituksen yhteydessä; pyytää EIP:tä noudattamaan Euroopan oikeusasiamiehen suositusta;

58.  pitää valitettavana EIP:n hallituksen, valtuuston ja hallintoneuvoston kokoonpanon yksipuolisuutta erityisesti sukupuolten edustuksen osalta; kehottaa EIP:tä noudattamaan vakavaraisuusdirektiivin henkeä, joka on muotoiltu sen 88 artiklan 2 kohdassa velvollisuutena päättää ”ylimmässä hallintoelimessä aliedustetun sukupuolen edustusta koskevasta tavoitteesta ja [laatia] toimintasuunnitelma ylimmässä hallintoelimessä aliedustetun sukupuolen osuuden nostamiseksi tämän tavoitteen tasolle. Tavoite, toimintasuunnitelma ja sen täytäntöönpano on julkistettava”;

59.  muistuttaa, että unionia edustavan EBRD:n hallintoneuvoston jäsenen on määrä antaa Euroopan parlamentille vuosittain selvitys pääoman käytöstä, toimista avoimuuden takaamiseksi, siitä miten EBRD on osaltaan edistänyt unionin tavoitteiden saavuttamista, riskinotosta sekä EIP:n ja EBRD:n yhteistyöstä unionin ulkopuolella; pitää valitettavana, että kyseinen hallintoneuvoston jäsen sen enempää kuin komissiokaan ei ole aktiivisesti pyrkinyt panemaan tätä säännöstä(14) täytäntöön;

60.  pitää myönteisenä, että EIP allekirjoitti kansainvälisen avun läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen (IATI) ja ryhtyi sen mukaisesti antamaan tietoja lainanannostaan Euroopan unionin ulkopuolelle;

Ulkoiset toimet

61.  palauttaa mieliin, että EIP:n ulkoisen toimintapolitiikan ja erityisesti aluekohtaisten teknisten toimintaohjeiden tulisi vastata EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteita, jotka määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa; kehottaa noudattamaan täysimääräisesti edunsaajamaiden lainsäädäntöä;

62.  panee tyytyväisenä merkille EU:n ulkoista toimintaa koskevan tulosmittauskehyksen (Results Measurement Framework, REM) perustamisen ja raportit sen täytäntöönpanosta;

63.  kehottaa EIP:tä arvioimaan mahdollisuutta lisätä rahoitusta EU:n itäisille ja Välimeren eteläpuolisille naapurimaille nykyisten valtuuksien puitteissa;

64.  pitää hyvänä, että uusissa ulkoista lainanantoa koskevissa valtuuksissa vuosiksi 2014–2020 vaaditaan EIP:tä julkaisemaan hankkeiden loppuraportteja; odottaa EIP:n noudattavan tätä vaatimusta jo vuonna 2015;

65.  pyytää toistamiseen Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen EIP:n ulkoisen lainanannon tuloksellisuudesta ja yhteensopivuudesta unionin politiikkojen kanssa ennen EIP:n ulkoisten valtuuksien väliarviointia sekä vertaamaan sen tuottamaa lisäarvoa EIP:n käyttämiin omiin varoihin; pyytää lisäksi tilintarkastustuomioistuinta erottelemaan analyysissaan EU:n talousarviosta myönnetyt vakuudet, EKR:n takaaman investointivälineen, eri tavat yhdistellä rahoituslähteitä unionin ja Afrikan välisen EU-Africa Infrastructural Trustfund -erityisrahastossa, Caribbean Investment Fund -investointirahastossa ja Investment Facility for the Pacific -rahoitusvälineessä sekä näistä sijoituksista takaisin saatujen varojen käytön; pyytää tilintarkastustuomioistuinta myös sisällyttämään kertomukseensa arvioinnin siitä, miten EIP on hallinnoinut EU:n talousarviosta peräisin olevia varoja investointivälineellä Euroopan kehitysrahaston kautta ja hyödyntämällä EU:n eri rahoituslähteiden yhdistämisvälineitä, ja miten se on käyttänyt takaisin saatuja varoja näiden investointien yhteydessä;

Lisäsuositukset

66.  kehottaa EIP:tä ja Euroopan parlamenttia perustamaan foorumin EIP:n ja parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien väliselle vuoropuhelulle; pyytää EIP:tä tulemaan neljännesvuosittain parlamenttiin raportoimaan ja keskustelemaan EIP:n edistymisestä ja toiminnasta; ehdottaa, että aloitetaan EIP:n pääjohtajan ja parlamentin välinen, EKP:n ja parlamentin välisen neljännesvuosittaisen rahapoliittisen vuoropuhelun kaltainen säännöllinen jäsennelty vuoropuhelu, jotta varmistetaan EIP:n toiminnan parempi parlamentaarinen valvonta ja tehostetaan näiden kahden toimielimen välistä yhteistyötä ja koordinointia;

67.  toteaa, että erityisesti pienyritykset valittavat edelleen puutteellisista mahdollisuuksista saada rahoitusta EIP:n ulkoisesta lainanantokapasiteetista ja EIR:n tukemasta rahoituksesta; pyytää siksi teettämään vuosittain tutkimuksen siitä, kuinka monet pk-yritykset ja erityisesti mikroyritykset ovat hyötyneet näistä mahdollisuuksista ja mitä toimia EIP on toteuttanut, kun on kyse EIP:n käyttämien välittäjien toimista pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi;

68.  kehottaa arvioimaan komission kanssa perusteellisesti riskit ja valvontajärjestelmät, jotka liittyvät rahoituslähteiden yhdistämiseen, ja antamaan niistä kertomuksen ottaen huomioon rahoituslähteiden yhdistämisen vaikutukset sekä valvontaan että hallinnointivaihtoehtoihin;

69.  pitää myönteisenä EIP:n omaisuuserien laadukkuutta ja toteaa, että sen riskilainojen määrä on lähes 0 prosenttia (0,2 %) koko lainasalkusta; pitää ehdottoman välttämättömänä, että EIP säilyttää AAA-luottoluokituksensa, jotta se voisi edelleen hankkia rahoitusta kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta parhain mahdollisin rahoitusehdoin, sillä tämä vaikuttaa myönteisesti hankkeiden elinkaareen ja sidosryhmiin sekä EIP:n liiketoimintamalliin;

70.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 287 artiklan 3 kohdassa mainittu kolmikantasopimus, jossa määrätään EIP:n, komission ja tilintarkastustuomioistuimen välisestä yhteistyöstä EIP:n toimintaa unionin ja jäsenvaltioiden varojen hallinnassa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa valvonnassa, on määrä uusia vuonna 2015; kehottaa EIP:tä päivittämään tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa tältä osin sisällyttämällä siihen kaikki mahdolliset uudet EIP:n rahoitusjärjestelyt, joissa käytetään EU:lta tai Euroopan kehitysrahastosta saatavia julkisia varoja;

71.  pitää myönteisenä, että EIP:n valtuusto hyväksyi ajantasaistetut petostentorjuntatoimet vuonna 2013 ja vahvisti pankin nollatoleranssin tässä asiassa;

72.  vaatii parantamaan tuloksellisuutta, karsimaan sääntelyä ja lisäämään joustavuutta EIP:n rahoitusta myönnettäessä;

73.  kehottaa EIP:tä aloittamaan parlamenttien, hallitusten ja työmarkkinaosapuolten kanssa jäsennellyn viestinnän, jotta voidaan määrittää säännöllisin väliajoin ne työpaikkojen luomista koskevat aloitteet, joilla voitaisiin parantaa Euroopan kilpailukykyä kestävällä tavalla;

74.  pitää myönteisenä pk-yrityksille osoitettua tukea alueilla, joilla nuorisotyöttömyysaste on yli 25 prosenttia;

75.  panee tyytyväisenä merkille panostuksen markkina-arvoltaan keskisuuriin (250–3 000 työntekijän) yrityksiin Mid Cap -aloitteessa ja Growth Finance -aloitteessa, joilla lisätään lainanantoa erityisesti innovatiivisille markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille;

76.  suhtautuu myönteisesti EIP:n uuteen ”Skills and Jobs – Investing for Youth” ‑aloitteeseen, jossa keskitytään ammatillista koulutusta ja opiskelijoiden tai oppisopimusoppilaiden liikkuvuutta koskeviin rahoitusvälineisiin, jotta nuorille voidaan tarjota kestäviä työllistymismahdollisuuksia, ja kehottaa panostamaan vielä enemmän ammatilliseen koulutukseen ja lisäämään investointeja tähän lainaohjelmaan tulevina vuosina; katsoo kuitenkin, että tämä ohjelma ei saisi siirtää rahoitusta pois nykyisestä apurahajärjestelmästä, etenkään Erasmus+ -ohjelmasta; korostaa, että liikkuvuutta on pidettävä mahdollisuutena ja sen on oltava vapaaehtoista eikä siitä saa tulla välinettä, joka edistää väestökatoa ja syrjäytymistä työttömyydestä kärsivillä alueilla; kehottaa kiinnittämään huomiota hankkeisiin, joilla mahdollistetaan laadukkaiden työpaikkojen luominen, ja keskittymään erityisesti hankkeisiin, joilla luodaan työpaikkoja nuorille, lisätään naisten osuutta työmarkkinoilla, vähennetään pitkäaikaistyöttömyyttä ja parannetaan heikommassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuksia työllistyä;

77.  pitää hyvänä EIP:n mittavaa kokemusta koulutuksen rahoittamisesta Euroopassa toteutettujen opintolainaohjelmien avulla ja erityisesti sitä, että EIP-ryhmä ottaa Erasmus-ohjelman maisterintutkintoa suorittavien opiskelijoiden opintolainan takausjärjestelmän käyttöön vuonna 2015; pitää tärkeänä, että lainojen takaisinmaksuehdot ovat edullisia, jotta lainat olisivat helposti opiskelijoiden saatavilla heidän taloudellisesta taustastaan riippumatta;

78.  kehottaa EIP:tä kiinnittämään erityistä huomiota ensimmäisen pilarin kriteeriin, joka koskee osallistumista kasvun ja työllisyyden edistämiseen, ja erityisesti nuorten työllisyyteen, kun se valitsee hankkeitaan kolmeen pilariin perustuvan arviointimenetelmän mukaisesti; painottaa nuorten työllisyyden, koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen merkitystä siirryttäessä kestävään työpaikkoja luovaan malliin;

79.  palauttaa mieliin, että komission varapuheenjohtaja Katainen on sitoutunut lisäämään EIP:n rahoituspotentiaalia ei ainoastaan infrastruktuurin vaan myös nuorten työllisyyden ja koulutuksen suhteen, ja kehottaa EIP:tä raportoimaan tällä saralla saavutetusta edistyksestä seuraavassa vuosikertomuksessaan; pitää tarpeellisena nopeuttaa jo käynnistettyjen nuorisotyöllisyystoimien täytäntöönpanoa ja laajentaa niitä vähitellen;

80.  katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä jo toteutettujen toimien lisäksi EIP:n olisi investoitava tuntuvasti toimiin, joilla luodaan nuorille kestäviä työpaikkoja;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 72 E, 11.3.2014, s. 51.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0057.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0201.
(4)EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 27.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0161.
(6)EUVL L 177, 7.7.2012, s. 1.
(7)EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.
(8)Ks. Observatori de l’Ebre (CSIC, URLL). Evaluación de Impacto Ambiental (SGEA/SHG; viite: GAD/13/05) ”Almacenamiento subterráneo de gas natural Amposta (Permiso Castor) Tarragona); IAM 2109-07 – Estudio elaborado por la Dirección General de Política Ambiental y Sostenibilidad del Departamento de Medio Ambienta y Vivienda de la Generalitat de Catalunya sobre el estudio de impacto ambiental del Proyecto de almacén subterráneo de gas natural Castor”; Simone Cesca, Francesco Grigoli, Sebastian Heimann, Álvaro González, Elisa Buforn, Samira Maghsoudi, Estefania Blanch ja Torsten Dahm (2014): ”The 2013 September–October seismic sequence offshore Spain: a case of seismicity triggered by gas injection?”, Geophysical Journal International, nro 198, s. 941–953.
(9)Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääoman korottamisesta tehdyn päätöksen seurauksena Euroopan unionin kyseisestä pääomasta merkitsemistä uusista osakkeista 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1219/2011/EU (EUVL L 313, 26.11.2011, s. 1) johdanto-osan 8 kappale.
(10)Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan investointipankkia vastaan tehdyn kantelun 178/2014/AN tutkinnan päättämisestä, http://www.ombudsman.europa.eu/cases/decision.faces/en/58171/html.bookmark
(11)http://newati.publishwhatyoufund.org/2013/index-2013/results/
(12)Päätöksen N:o 1219/2011/EU johdanto-osan 13 kappale.
(13)http://www.ombudsman.europa.eu/cases/draftrecommendation.faces/en/58471/html.bookmark
(14)Päätöksen N:o 1219/2011/EU 3 artikla.


Expo Milano 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa
PDF 278kWORD 90k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 aiheesta ”Milanon maailmannäyttely 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” (2015/2574(RSP))
P8_TA(2015)0184B8-0360/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Kansainvälisen näyttelytoimiston päätöksen järjestää Milanossa 1. toukokuuta–30. lokakuuta 2015 maailmannäyttely, jonka teemana on ”Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa”,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 tehdyn komission päätöksen komission osallistumisesta Milanon maailmanäyttelyyn 2015 (C(2013)2507),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n osallistuminen Milanossa vuonna 2015 järjestettävään maailmannäyttelyyn: Maapallon ruokkiminen – energiaa elämää varten” (COM(2013)0255),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tieteellisen ohjauskomitean työn, jota komissio ja parlamentti tukevat ja joka käynnistettiin 21. maaliskuuta 2014 tavoitteena saada asiantuntijoiden neuvoja elintarvike- ja ravintoturvaan liittyvistä haasteista ja antaa ohjeita vuoden 2015 maailmannäyttelyn tapahtumia koskevasta ohjelmasta,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi syyskuussa 2000, sekä luonnokset kestävän kehityksen tavoitteiksi, jotka on määrä hyväksyä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa syyskuussa 2015,

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) raportin maailman maataloudesta vuosiin 2030 ja 2050 saakka ja sen vuoden 2012 tarkistuksen,

–  ottaa huomioon FAO:n kansainvälisen perheviljelmien teemavuoden 2014,

–  ottaa huomioon FAO:n kansainvälisen maaperän teemavuoden 2015,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä(1),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Ruoan haaskauksen välttäminen: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa(2),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 25 artiklan, jossa todetaan, että oikeus ravintoon on osa oikeutta riittävään elintasoon,

–  ottaa huomioon suullisen kysymyksen komissiolle aiheesta ”Expo Milano 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” (O-000016/2015 – B8-0109/2015),

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että vuonna 2015 järjestettävän Milanon maailmannäyttelyn teema on ”planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ja tapahtuma voi antaa merkittävästi vauhtia keskustelulle siitä, miten voidaan parantaa elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua, vähentää ruoan haaskausta sekä edistää ja kehittää jo olemassa olevia myönteisiä menettelytapoja elintarvike-epävarmuuden, aliravitsemuksen ja kehnon ruokavalion torjumiseksi ja luoda tasapaino resurssien saatavuudelle ja kulutukselle;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 järjestettävän Milanon maailmannäyttelyn teema tarjoaa tilaisuuden pohtia ja vertailla erilaisia pyrkimyksiä löytää ratkaisuja ristiriitoihin globalisoituneessa maailmassa, jossa FAO:n tietojen mukaan 898 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta ja nälästä samalla kun toisaalta 1,4 miljardia on ylipainoisia, mukaan luettuina 500 miljoonaa liikalihavaa, mikä aiheuttaa sosiaalista ja taloudellista vahinkoa ja joissakin tapauksissa dramaattisia vaikutuksia ihmisen terveyteen;

C.  toteaa, että Milanon maailmannäyttely 2015 osuu samaan ajankohtaan kuin vuosituhannen kehitystavoitteiden tavoitevuosi ja YK:n kansainvälinen maaperän teemavuosi ja se herättänee keskustelua uusista kestävän kehityksen tavoitteista, joiden lopullisesta luonnoksesta neuvotellaan parhaillaan, ja että maataloudella sekä elintarvike- ja ravintoturvalla on tässä keskeinen asema;

D.  toteaa, että pääasiassa elintarvikkeita koskevat vuoden 2015 Milanon maailmannäyttelyn teemat sisältävät myös kalastuksen, joka maatalouden tavoin liittyy elintarvikkeita, elintarvikeomavaraisuutta ja kestävyyttä koskeviin kysymyksiin;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 maailmannäyttely valmistelee niin sanottua Milanon peruskirjaa, joka on tarkoitus luovuttaa YK:n pääsihteerille perintönä vuoden 2015 maailmannäyttelystä ja panoksena kansainväliseen keskusteluun vuosituhattavoitteista;

F.  toteaa, että maailmannäyttelyn teemat liittyvät ensisijaisesti maatalousalaan, joka on edelleen keskeinen tekijä EU:n taloudessa, kun otetaan huomioon, että maatalousviennin osuus on kaksi kolmasosaa unionin koko ulkomaankaupasta, EU on edelleen maailman suurin maataloustuotteiden viejä ja EU:n elintarvikealan vuotuinen liikevaihto on lähes biljoona euroa ja se työllistää yli neljä miljoonaa ihmistä;

G.  toteaa, että maatalouden tavoin kalastus on talouden avaintekijä ensinnäkin viennin osalta, koska EU on maailman johtava kala- ja vesiviljelytuotteiden viejä, jonka viennin arvo on 4,1 miljardia euroa vuodessa, ja toiseksi koska kalastusalalla työskentelee 116 094 henkilöä, vesiviljelyalalla 85 000 henkilöä ja kalanjalostusalalla 115 651 henkilöä;

H.  toteaa, että teema ”Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” on globaali teema, johon sisältyvät kaikki talouteen ja tuotantoon liittyvät toimet, jotka vaikuttavat ravinnon saannin ja kestävyyden varmistamiseen;

I.  toteaa, että kalastusala on otettava mukaan planeetan ruokkimisesta käytävään keskusteluun, koska se tuottaa kala- ja äyriäistuotteita sekä tasapainottaa resurssien tarjontaa ja kulutusta;

J.  panee merkille, että vuoden 2015 maailmannäyttelyä käsittelevä EU:n tieteellinen ohjauskomitea pitää tarpeellisena uuden tiedon hankkimista tietyillä erityisaloilla ja elintarvikkeita sekä maatalousalan, sinisen talouden ja kalastusalan elintarviketuotantoa koskevan yleisen tietämyksen parantamista koulutuksen ja tiedottamisen avulla niin, että ihmiset ymmärtävät ruokavalintojensa globaalin vaikutuksen;

K.  pitää kansalaisyhteiskunnan kokemusta ja sen panosta vuoden 2015 maailmannäyttelyyn liittyvistä kysymyksistä käytävään keskusteluun keskeisinä tekijöinä ja katsoo, että kansalaisyhteiskunnan kokemuksia ja aloitteita olisi kannustettava, jotta voidaan kehittää merkittävää kansainvälistä keskustelua ja suuntaviivoja, joiden tarkoituksena on lieventää elintarvikkeita ja ravintoa koskevia maailmanlaajuisia kriisejä;

L.  ottaa huomioon, että terve maaperä on ruoan, polttoaineiden, kuitujen ja lääketuotteiden tuotannon perusta, mutta lisäksi se on välttämätön myös ekosysteemeillemme, koska sillä on keskeinen merkitys hiilen kiertokululle samalla kun se varastoi ja suodattaa vettä sekä auttaa tulvien ja kuivuuden torjumisessa;

M.  toteaa, että maapallon valtameret, meret ja sisävesiväylät ovat arvokkaita terveellisen ruokavalion kannalta ja niiden suojeleminen on olennaisen tärkeää oman selviytymisemme kannalta; toteaa, että kalastus ja vesiviljely varmistavat toimeentulon 10–12 prosentille maailman väestöstä;

N.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 maailmannäyttelyn täydellisen avoimuuden takaamiseksi Open Expo -portaalin kautta julkaistaan avoimesti kaikki tapahtuman johtamiseen, järjestämiseen ja kulkuun liittyvät tiedot ja että näin ollen sitä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä avoimuuden toteuttamisesta;

O.  toteaa, että FAO on arvioinut maailman väkiluvun kasvun 7 miljardista 9,1 miljardiin edellyttävän elintarviketuotannon kasvattamista 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, mutta samojen ennusteiden mukaan pelkkä tuotannon lisääminen ei riitä varmistamaan elintarviketurvaa kaikille;

P.  toteaa, että FAO:n mukaan nälästä kärsivien ihmisten määrä oli 925 miljoonaa vuonna 2010 ja että yli kolmasosa kaikista alle viisivuotiaiden lasten kuolemista johtuu aliravitsemuksesta;

Q.  toteaa, että FAO:n arvion mukaan käytössä oleva viljelyala kasvaa vain 4,3 prosenttia vuoteen 2050 mennessä;

R.  toteaa, että asukasta kohti laskettujen tulojen kasvu kehittyvissä maissa suuntaa ruokavaliota enemmän proteiinia – myös eläinperäistä proteiinia – sisältäviin tuotteisiin ja jalostettuihin tuotteisiin, mikä edistää kaikkialla maailmassa ruokavalion muuttumista rikkaamman väestön tottumusten mukaiseksi;

S.  toteaa, että proteiinin tuotanto on yksi suurimmista elintarviketurvaan liittyvistä haasteista ja kalastus on siksi avainasemassa tässä suhteessa kuten on myös koko sininen talous erityisesti levätutkimuksen osalta;

T.  toteaa, että kala on tärkeä ruoasta saatavan proteiinin ja mikroravinteiden lähde köyhtyneille yhteisöille, joilla ei ole helposti käytettävänään muita ravintolähteitä; toteaa, että monissa osissa maailmaa toimeentulo ja ravitsemushyödyt merellisistä luonnonvaroista saadaan paikallisesti yhteisöissä, jotka kalastavat rannikko- ja sisävesillä lähellä kotejaan;

U.  toteaa, että ruokailutottumukset, joihin kuuluu paljon eläinperäisiä tuotteita, kuluttavat selvästi enemmän luonnonvaroja kuin ruokailutottumukset, joille on tunnusomaista kasviperäisten tuotteiden suuri osuus;

V.  toteaa, että maatalous tarjoaa kehitysmaissa työtä ja toimeentuloa yli 70 prosentille työvoimasta, josta pääosa on naisia; toteaa Maailmanpankin arvioivan, että maatalouden alalla tapahtuva kasvu on kaksi kertaa tehokkaampi köyhyyden vähentäjä kuin muiden alojen kasvu;

W.  toteaa, että FAO:n mukaan noin 58,3 miljoonaa ihmistä työskenteli kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyvässä alkutuotannossa vuonna 2012; toteaa, että naisten osuus oli yli 15 prosenttia kaikista henkilöistä, jotka työskentelivät kalastukseen liittyvän alkutuotannon alalla vuonna 2012; toteaa, että kalastus ja vesiviljely varmistavat toimeentulon 10–12 prosentille maailman väestöstä;

X.  toteaa, että elintarvike-epävarmuutta esiintyy edelleen EU:ssa ja 79 miljoonaa ihmistä elää EU:ssa edelleen köyhyysrajan alapuolella ja 124,2:ta miljoonaa ihmistä eli 24,8:aa prosenttia väestöstä uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen, kun vastaava osuus vuonna 2011 oli 24,3 prosenttia;

Y.  toteaa, että vain puolet kaikista kehitysmaista (62 maata 118:sta) on saavuttamassa vuosituhattavoitteet;

Z.  toteaa, että kaikkien oikeus ravintoon ja hyvään ravitsemukseen on ensisijaisen tärkeä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että ravitsemus liittyy useimpiin tai kaikkiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin, jotka liittyvät toisiinsa läheisesti;

AA.  toteaa, että erilaisissa kansainvälisissä oikeusvälineissä oikeus ravintoon yhdistetään muihin ihmisoikeuksiin, mukaan luettuina oikeus elämään, oikeus toimeentuloon, oikeus terveyteen, omistusoikeus, oikeus koulutukseen ja oikeus veteen;

AB.  toteaa, että maataloudelle kansainvälisesti osoitetun virallisen kehitysavun osuus on pienentynyt dramaattisesti kolmen viime vuosikymmenen aikana;

AC.  toteaa, että elintarvike- ja ravintoturva eivät merkitse pelkästään elintarvikkeiden saantia, vaan FAO:n mukaan siihen kuuluvat myös oikeus ruokaan, täsmälliset tiedot siitä, mitä me syömme, sekä terveellisen ravinnon yleinen ja kestävä saatavuus; toteaa, että tähän sisältyy myös muita tekijöitä, kuten jätevesihuolto, hygienia, rokotukset ja loisten häätäminen;

AD.  toteaa, että nälkä ja aliravitsemus ovat ihmiskunnan suurimpia kuolinsyitä ja suurimpia uhkia rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa;

AE.  toteaa, että voimakkaasti vaihtelevat elintarvikkeiden hinnat heikentävät elintarviketurvaa ja vaikuttavat kielteisesti elintarvikkeiden toimitusketjuun;

AF.  toteaa, että maailmanlaajuinen talouden taantuma ja elintarvikkeiden ja polttoaineiden hinnannousu ovat pahentaneet elintarviketilannetta monissa kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja jarruttaneet siten osittain köyhyyden vähentämisessä viime vuosikymmenen aikana saavutettua edistystä;

AG.  toteaa, että kehitysmaiden maatalous- ja kalastustuotemarkkinoiden haurauden vuoksi elintarviketuotanto on liian haavoittuvaa luonnonkatastrofeille, konflikteille tai kansanterveyteen liittyville kriiseille;

AH.  toteaa, että elintarvikejärjestelmä sekä edistää ilmanmuutosta että muuttuu sen vaikutuksesta, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa luonnonvarojen saatavuuteen samoin kuin maatalous-, kalastus- ja teollisuustuotannon edellytyksiin;

AI.  toteaa, että ilmastonmuutoksen aiheuttamilla luonnonkatastrofeilla on vakavia vaikutuksia EU:n jäsenvaltioissa ja merentakaisilla alueilla ja ne uhkaavat elintarviketurvaa ja elintarvikeitsenäisyyttä varsinkin jo valmiiksi haavoittuvaisissa tilanteissa;

AJ.  panee merkille, että komission arvion mukaan 30 prosenttia koko maailman elintarvikkeista menetetään tai menee pilalle ja nykyään Euroopan unionissa haaskataan ruokaa vuosittain noin 89 miljoonaa tonnia eli 179 kiloa asukasta kohden; toteaa, että vuoteen 2020 mennessä määrän arvioidaan nousevan noin 126 miljoonaan tonniin eli kasvavan 40 prosenttia, ellei ennalta ehkäiseviin toimiin ryhdytä;

AK.  katsoo, että elintarvikeketjun parempi hallinta tehostaisi elintarvikkeiden haaskauksen vähentämistä ja maankäyttöä, parantaisi vesivarojen hoitoa ja vaikuttaisi myönteisesti koko maatalouteen ja kalastusalaan maailmanlaajuisesti sekä tukisi myös aliravitsemuksen ja kehnon ruokavalion torjuntaa kehitysmaissa;

AL.  toteaa, että kalasaaliiden poisheittäminen on elävien luonnonvarojen tarpeetonta tuhlausta ja sillä on huomattava merkitys meripopulaatioiden ehtymiseen; toteaa, että poisheittämisellä voi olla lukuisia meren ekosysteemeihin kohdistuvia kielteisiä ekologisia vaikutuksia, jotka johtuvat ravintoverkkojen ja luontotyyppien yleisen rakenteen muutoksista, jotka puolestaan voivat vaarantaa nykyisen kalastuksen kestävyyden;

AM.  toteaa, että samanaikaisesti nälän ja ali- ja virheravitsemuksen kanssa liikalihavuus on paradoksaalisen yleistä ja epätasapainoiseen ruokavalioon liittyvillä sairauksilla on sosiaalisia ja taloudellisia sekä usein dramaattisia vaikutuksia ihmisten terveyteen;

AN.  toteaa, että investointeja koskevilla kauppasopimuksilla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja virheravitsemukseen, jos viljelysmaan vuokraamisen tai yksityisille sijoittajille myymisen seurauksena on se, että paikallinen väestö menettää toimeentulolleen välttämättömät mahdollisuutensa käyttää tuotantoresursseja tai jos ruokaa viedään tai myydään suuria määriä kansainvälisille markkinoille ja isäntävaltiosta tehdään tällä tavoin entistä riippuvaisempi kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvasta hyödykkeiden hintojen vaihtelusta tai entistä haavoittuvaisempi sille;

AO.  toteaa, että nälkää ei voida poistaa kestävästi vain toimittamalla tarpeeksi ruokaa kaikille; toteaa, että tämä saavutetaan ainoastaan siten, että pienimuotoista viljelyä ja kalastusta harjoittaville viljelijöille annetaan mahdollisuus pitää maansa ja vetensä ja työskennellä niiden parissa ja säilytetään reilun kaupan järjestelmät sekä jaetaan tietoa, innovaatioita ja kestäviä käytäntöjä;

AP.  katsoo, että viljelijöiden ja kalastajien ja erityisesti perheviljelyn ja perhekohtaisen kalastuksen keskeinen merkitys on aiheellista ottaa huomioon maailman elintarviketurvan varmistamisessa;

AQ.  toteaa, että on erittäin tärkeää tunnustaa kalastajien ja kalankasvattajien keskeinen asema Euroopan rannikkoalueilla ja saarilla;

AR.  katsoo, että on tärkeää tunnustaa maatalouden, metsätalouden ja kalastuksen monivaikutteisuus ja se, että elintarvikkeiden tuottamisen lisäksi niillä on keskeinen merkitys julkisille hyödykkeille, joita ovat esimerkiksi maisemien laatu, biologinen monimuotoisuus, ilmaston vakaus, valtamerten laatu ja kyky lieventää luonnonkatastrofien, kuten tulvien, kuivuuden ja tulipalojen, vaikutuksia;

1.  korostaa, että seuraavat seikat ovat olennaisen tärkeitä vastattaessa elintarviketurvaa koskeviin haasteisiin: vahva ja kestävä maatalous- ja kalastusala kaikkialla EU:ssa, kukoistava ja entistä monipuolisempi maaseudun talous, puhdas ympäristö ja perheviljelmät, joita tuetaan vankalla, entistä oikeudenmukaisemmalla, kansainvälisesti kestävällä ja asianmukaisesti rahoitetulla yhteisellä maatalouspolitiikalla;

2.  korostaa, että on myös tärkeää panna täytäntöön kestävä ja asianmukaisesti rahoitettu yhteinen kalastuspolitiikka sekä varmistaa johdonmukaisuus EU:n kauppa- ja kalastuspolitiikkojen välillä;

3.  katsoo, että ympäristön kestävä kehitys sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten lieventämiseen tähtäävät toimet ovat mahdollisia ja voivat onnistua ainoastaan niin, että viljelijöille taataan kestävän talouden edellytykset ja edistetään viljelijöiden mahdollisuuksia saada käyttöönsä viljeltävää maaperää, lainaa ja koulutusta;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Milanon vuoden 2015 maailmanäyttelyn teemaa ”Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ja antamaan sitoumuksia, joiden avulla voidaan toteuttaa oikeus riittävään, terveelliseen, kestävään ja tietoon perustuvaan elintarvikkeiden kulutukseen;

5.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n paviljonki vuoden 2015 maailmannäyttelyssä parantaa tietämystä tarpeesta käsitellä elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa kiireellisiä ongelmia, mukaan luettuina elintarvikkeiden tuotannon, jakelun ja kuluttamisen pitkän aikavälin kestävyys, jotta voidaan torjua ruoan haaskausta sekä aliravitsemukseen, kehnoon ruokavalioon ja liikalihavuuteen liittyvää ongelmaa;

6.  korostaa, että oikeus ruokaan on ihmisen perusoikeus ja voi toteutua vain silloin, kun kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada sopivaa, turvallista ja ravitsevaa ruokaa niin, että he voivat tyydyttää ravitsemukselliset tarpeensa ja viettää aktiivista ja tervettä elämää;

7.  painottaa, että mahdollisuus saada ruokaa on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen ennakkoedellytys;

8.  korostaa, että aliravitsemuksen torjumisen sekä ravitsevan ruoan yleisen saatavuuden olisi oltava edelleen yksi nälän poistamiseen tähtäävän vuoden 2015 jälkeisen ohjelman tärkeimmistä tavoitteista siten, että pyritään erityisesti poistamaan vuoteen 2030 mennessä kaikki virheravitsemuksen muodot;

9.  katsoo, että elintarvikemarkkinoiden hintojen yhä suurempi vaihtelu aiheuttaa ongelmia kestävyydelle ja edellyttää sellaisten toimenpiteiden nopeuttamista, joilla tehostetaan elintarvikkeiden toimitusvarmuutta ja elintarviketuotannon ympäristökestävyyttä siten, että puututaan luonnonvarojen niukkuuteen sekä edistetään maatalouden ja kalastuksen tutkimusta ja innovointia;

10.  uskoo, että asianmukaisilla institutionaalisilla sekä sääntelyä ja valvontaa koskevilla kehyksillä voidaan edistää vakaita, kestäviä, tasapuolisia, kohtuuhintaisia ja monipuolisia maatalouden ja kalastusalan markkinajärjestelmiä kehittävää ympäristöä;

11.  vaatii komissiota varmistamaan kauppapolitiikasta, maataloudesta ja kalastusasioista vastaavien pääosastojensa poliittisten päätösten johdonmukaisuuden hygienia- ja kestävyysvaatimusten vastavuoroisuuden varmistamiseksi;

12.  katsoo, että pienimuotoista viljelyä sekä luonnonmukaista viljelyä ja luonnonarvoltaan merkittävää tai puuhun perustuvaa maataloutta olisi edistettävä malleina, jotka tuovat tehokkaasti kestävyyttä maailman elintarviketuotantoon;

13.  kehottaa komissiota tukemaan entistä tehokkaampia maatalouden menetelmiä, kuten maatalousekologisia ja monipuolistamiseen perustuvia lähestymistapoja, ja entistä parempaa maatalouden resurssien kestävää hallintaa, jotta voidaan vähentää maataloustuotannon tuotantopanoskustannuksia ja ravintoaineiden haaskausta, parantaa tietämyksen ja innovoinnin siirtämistä sekä tukea resurssitehokkuutta ja lisätä viljelykasvien moninaisuutta sekä kestävyyttä maatalouden järjestelmissä;

14.  kehottaa komissiota tukemaan rannikkovesien laatua, maanhallintaa ja kestävää tehostamista koskevaa tutkimusta edistämällä entistä tehokkaampaa ravintoaineiden, veden ja energian käyttöä, kiinnittämään enemmän huomiota vesi- ja maaperäresurssien säilyttämiseen, mukauttamaan edelleen biologisia menetelmiä tuholaisten torjunnassa sekä edistämään tutkimusta, jotta satoja voidaan parantaa ja ympäristövaikutuksia samalla vähentää;

15.  on huolissaan maananastuksen yleistymisestä ja sen vaikutuksista kehitysmaiden elintarviketurvaan sekä maatalouden ja maataloustuottajien tulevaisuuteen;

16.  on huolissaan kaikkialla maailmassa yleistyvästä laittomasta kalastuksesta, jolla on hyvin haitallisia vaikutuksia ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja talouteen;

17.  kehottaa komissiota lisäämään jäsenvaltioiden tietämystä maaperän tarjoamista resursseista ja edistämään niiden käyttöä kestävyystarkoituksessa, mikä on tarpeen elintarviketurvan ja hyvän ravitsemuksen saavuttamisessa, ilmastomuutokseen sopeutumisessa ja sen lieventämisessä sekä yleisesti kestävän kehityksen saavuttamisessa;

18.  korostaa, että on tärkeää puuttua maaperän huonontumiseen, sillä se kärjistää entisestään köyhyyttä ja elintarvike-epävarmuutta;

19.  kehottaa komissiota edistämään maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa kaikkialla maailmassa sekä sijoittajien että kohdemaiden keskuudessa;

20.  kehottaa Italian hallitusta ehdottamaan ja kehittämään vuoden 2015 maailmannäyttelyn näyttelyalueiden kestävää uudelleenkäyttöä koskevia hankkeita;

21.  kehottaa komissiota edistämään maailmanlaajuisesti sellaisten FAO:n asettamien tavoitteiden saavuttamista, joilla pyritään tukemaan kestävälle perheviljelylle suotuisten maanviljelyyn, ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvien toimien kehittämistä;

22.  korostaa, että tämänhetkinen epätasapaino elintarvikeketjussa uhkaa elintarviketuotannon kestävyyttä, ja kehottaa lisäämään toimitusketjun avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä poistamaan hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja muut markkinoiden vääristymät, jotta voidaan varmistaa maataloustuottajien oikeudenmukainen tulotaso, oikeudenmukaiset voitot ja hinnoittelu elintarvikeketjussa ja elintarviketurvan varmistava elinkelpoinen maataloustuotanto; kehottaa tästä syystä komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta nämä tavoitteet saavutetaan mahdollisimman pian;

23.  pitää välttämättömänä, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät toimia, joiden tarkoituksena on torjua vilpillisiä käytäntöjä, joiden olemassaolosta on keskusteltu toimitusketjun parantamista käsittelevässä komission keskustelufoorumissa;

24.  korostaa, että elintarviketurvan varmistamiseksi on pyrittävä voimakkaasti estämään maaperän kulutusta ja marginaalisten maatalousmaiden hylkäämistä;

25.  korostaa, että elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi on pyrittävä voimakkaasti torjumaan laitonta kalastusta;

26.  korostaa maaseudun kehittämisen keskeistä asemaa alueiden taloudelliselle kasvulle ja yhteiskunnalliselle kehittämiselle ja kehottaa tukemaan nuoria viljelijöitä;

27.  kehottaa komissiota pyrkimään kunnianhimoiseen kansainväliseen sopimukseen, joka antaa pohjaa ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ottaen huomioon kansainväliset neuvottelut Pariisissa vuonna 2015 järjestettävän ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten konferenssin 21. istunnon yhteydessä;

28.  kehottaa neuvostoa tunnustamaan koko maatalousalan roolin ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen mukautumisessa;

29.  kehottaa komissiota vastustamaan ruoan haaskausta kunnianhimoisilla, selvästi määritellyillä ja sitovilla tavoitteilla, joilla jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan ruoan haaskauksen vastaisia toimia elintarvikkeiden toimitusketjun kaikilla tasoilla pellolta pöytään;

30.  kehottaa jäsenvaltioita kouluttamaan kansalaisia, edistämään ja levittämään parhaita käytäntöjä, suorittamaan analyysejä ja panemaan alulle yhteiskunnallisia kampanjoita ja koulukampanjoita ruoan haaskauksen torjumiseksi ja tiedon jakamiseksi paikallisia maataloustuotteita suosivan terveellisen ja tasapainoisen ravinnon käytön merkityksestä ja kehottaa nimeämään vuoden 2016 ruoan haaskauksen vastaiseksi eurooppalaiseksi teemavuodeksi;

31.  pitää tärkeänä keskustelun aikaansaamista sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että myymättä jäänyt ja syömäkelpoinen ruoka annetaan automaattisesti hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttöön;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan toimia terveellisen ruoan, järkevän ravitsemuksen sekä laatu- ja kestävyysnormien edistämiseksi koulutuksessa ja tutkimuksessa sekä aloittamaan ne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; kehottaa niitä edistämään vastuullista ja terveellistä elämäntapaa ja kehittämään entisestään toimia aliravitsemuksen poistamiseksi ja liikalihavuuden estämiseksi;

33.  korostaa, että on tärkeää lisätä opetusta terveellisestä ja tasapainoisesta ravitsemuksesta ja lisätä tietämystä paikallisista tuotteista ja perinteisistä ruokavalioista ja edistää niitä;

34.  painottaa, että koko elintarvikejärjestelmän, johon maatalous osana kuuluu, olisi yhdessä kauppa-, terveys-, koulutus-, ilmasto- ja energiapolitiikkojen kanssa toimittava ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta ja että unionin olisi oltava niissä edelläkävijä;

35.  kehottaa siksi sisällyttämään sukupuolinäkökohdat ja naisten vaikutusvallan lisäämisen kaikkiin politiikkatoimiin, joilla pyritään torjumaan elintarvike-epävarmuutta;

36.  muistuttaa, että on tärkeää edistää maataloutta ja kalastusta kehitysmaissa ja myöntää riittävä osuus EU:n kolmansien maiden julkisesta kehitysavusta maatalousalalle; pitää valitettavana, että maataloudelle osoitetun kehitysavun osuus on vähentynyt dramaattisesti 1980-luvulta lähtien, ja pitää myönteisenä sen tunnustamista, että mainittu kehityssuunta olisi käännettävä päinvastaiseksi;

37.  katsoo, että on tärkeää parantaa maataloudessa toimivien naisten olosuhteita etenkin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa (AKT-maat), koska maaseudulla asuvien naisten vaikutusvallan lisäämisen ja heihin tehtävien investointien on osoitettu lisäävän huomattavasti tuottavuutta ja vähentävän nälkää ja aliravitsemusta;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suosimaan mikroluottoon keskittyviä yhteistyöohjelmia, joiden tavoitteena on tukea ympäristöllisesti kestävää ja paikallisten väestöjen ravitsemukseen tarkoitettua pientuotantoa;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä Milanon vuoden 2015 maailmannäyttelystä vastuussa oleville osallistuvien jäsenvaltioiden edustajille.

(1)EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 8.
(2)EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 25.


Nigerian tilanne
PDF 183kWORD 80k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Nigerian tilanteesta (2015/2520(RSP))
P8_TA(2015)0185RC-B8-0370/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigeriasta ja erityisesti viimeisimmän täysistuntokeskustelunsa tästä aiheesta keskiviikkona 14. tammikuuta 2015,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 8. ja 19. tammikuuta, 31. maaliskuuta sekä 14. ja 15. huhtikuuta 2015 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 583/2014(1), jolla lisätään Boko Haram luetteloon henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee,

–  ottaa huomioon Abujassa 27. marraskuuta 2014 järjestetyn viidennen Nigerian ja EU:n välisen ministeritason vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskuntien alustavat päätelmät,

–  ottaa huomioon Niameyssä 20. tammikuuta 2015 järjestetyn alueellisen turvallisuuskonferenssin,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-moonin julkilausumat väkivaltaisuuksien jatkumisesta ja turvallisuustilanteen heikentymisestä Koillis-Nigeriassa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun julkilausumat mahdollisuudesta asettaa Boko Haramin jäsenet syytteeseen sotarikoksista,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, jonka Nigeria ratifioi 22. kesäkuuta 1983,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria ratifioi 29. lokakuuta 1993,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 1999 hyväksytyn Nigerian liittotasavallan perustuslain ja erityisesti sen IV luvun säännökset,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä sen valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan, jossa määrätään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen ottamisesta huomioon kaikissa unionin ulkoisissa politiikoissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Nigeria on Afrikan väkirikkain, etnisesti monimuotoinen maa, ja toteaa, että maa on niin alueellisesti kuin uskonnollisestikin jakaantunut ja sen pohjois- ja eteläosa ovat hyvin erilaiset ja niiden välillä on jyrkkiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja;

B.  ottaa huomioon, että Nigeria on Afrikan mantereen suurin talous ja kuuluu unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin mutta valtavista luonnonvaroistaan huolimatta Nigeria kuuluu niihin maailman maihin, joissa vallitsee suurin eriarvoisuus; toteaa, että yli 70 prosenttia sen väestöstä elää alle 1,25 Yhdysvaltain dollarilla päivässä ja 10 prosenttia maan väestöstä pitää hallinnassaan yli 90:tä prosenttia maan varallisuudesta ja resursseista;

C.  ottaa huomioon, että Boko Haram iski 3.–8. tammikuuta 2015 Bagaan ja 16:een lähialueen kaupunkiin ja kylään ja tuhosi satelliittikuvien perusteella lähes 3 700 erilaista rakennetta ja surmasi tuhansia ihmisiä;

D.  toteaa, että Boko Haram on vallannut ja pitänyt hallinnassaan useita kaupunkeja Nigerian koillisosassa ja että se jatkaa siviilien, myös lukuisien lasten, värväämistä pakolla joukkoihinsa; toteaa, että Boko Haramin väkivalta on vuodesta 2009 alkaen aiheuttanut yli 22 000 ihmisen kuoleman ja että se kohdistuu umpimähkäisesti kristittyihin, muslimeihin ja kaikkiin, jotka eivät hyväksy sen dogmaattisia ja äärimmäisiä ajatuksia; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2015 Boko Haram vannoi uskollisuutta IS-ääriryhmälle; ottaa huomioon, että 27. maaliskuuta 2015 maan koillisosassa sijaitsevasta Damasakin kaupungista löydettiin satoja ruumiita, jotka kuuluvat ilmeisesti Boko Haramin kapinallisten uhreille;

E.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2014 yli 270 tyttöä siepattiin valtion koulusta Chibokissa (Bornon osavaltiossa); toteaa, että suurin osa heistä on edelleen kadoksissa ja heitä uhkaa seksuaalinen väkivalta, orjuus ja pakkoavioliitot; ottaa huomioon, että sittemmin Boko Haram on siepannut satoja muita ihmisiä; ottaa huomioon, että 28. huhtikuuta 2015 lähes 300 naista ja tyttöä pelastettiin Sambisan metsästä;

F.  toteaa, että Yhdistyneet kansakunnat arvioi Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioissa tapahtuneiden väkivaltaisuuksien ajaneen 1,5 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien 800 000 lasta, kotiseudultaan ja että yli kolme miljoonaa ihmistä on joutunut kärsimään kapinallisten toiminnan takia;

G.  toteaa, että yli 300 000 nigerialaista on paennut väkivaltaisuuksia Luoteis-Kameruniin ja Lounais-Nigeriin ja että sadat nigerialaiset vaarantavat henkensä Euroopan unioniin johtavilla muuttoreiteillä parempien taloudellisten ja sosiaalisten olojen ja turvallisemman elämän toivossa;

H.  toteaa, että Boko Haramin pyrkimyksenä on perustaa Nigerian pohjoisosiin täysin islamilainen valtio, mihin kuuluu šaria-rikostuomioistuinten ottaminen käyttöön, sekä kieltää länsimainen koulutus;

I.  ottaa huomioon, että turvattomuuden lisääntyessä maanviljelijät eivät voi enää viljellä maitaan tai kerätä satoaan, koska he pelkäävät Boko Haramin jäsenten hyökkäyksiä, mikä heikentää entisestään puutteellista ruokaturvaa;

J.  ottaa huomioon, että iskut ovat lisääntymässä ja myös lapsia käytetään yhä enemmän itsemurhapommi-iskujen tekijöinä ja että iskut ovat levinneet laajoille alueille sekä myös naapurimaihin Tšadiin ja Kameruniin;

K.  toteaa, että Nigerian viranomaisten alkuvaiheen toimet olivat täysin riittämättömät ja tämä on saanut maan väestön tuntemaan epäluottamusta instituutioita kohtaan; panee merkille, että edellisen hallituksen aikana Nigerian viranomaiset suorittivat joukkopidätyksiä ja ‑vangitsemisia sekä laittomia teloituksia ja rikkoivat myös monin muin tavoin kansainvälistä oikeutta;

L.  toteaa, että Boko Haramin kapinaliikkeen leviäminen naapurimaihin osoittaa, että on tärkeää lisätä alueellista yhteistyötä ja alueellisia toimia;

M.  ottaa huomioon, että Nigerialla on keskeinen rooli alueellisessa ja afrikkalaisessa politiikassa ja että se toimii ponnekkaasti alueellisen yhdentymisen puolesta Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön ECOWASin puitteissa;

N.  ottaa huomioon, että öljytulot ovat jatkuvasti vähentyneet ja edessä häämöttää talouskriisi; toteaa, että joidenkin arvioiden mukaan nigerialaista öljyä varastetaan vuosittain 3–8 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta; toteaa, että vuosikymmeniä jatkuneet huono taloushallinto, epävakaus ja korruptio ovat estäneet investoinnit Nigerian koulutus- ja sosiaalipalvelujärjestelmiin;

O.  katsoo, että koulutus, luku- ja kirjoitustaito, naisten oikeudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja valtiontulojen oikeudenmukainen yhteiskunnallinen jakaminen verojärjestelmien kautta, siten, että vähennetään eriarvoisuutta samoin kuin korruption ja verovilpin torjunta ovat keskeisiä fundamentalismin, väkivallan ja suvaitsemattomuuden torjunnan kannalta;

P.  toteaa, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka mutta kansainvälisen yhteisön vahvempi panostus Boko Haramin vastaisiin toimiin Nigeriassa oli jossain määrin riippuvainen siitä, että vaalit olisivat olleet täysin uskottavat, vastuulliset ja avoimet;

Q.  ottaa huomioon, että demokratia on Nigeriassa edelleen nuorta ja haurasta ja että maassa koettiin äärimmäisiä väkivaltaisuuksia vuoden 2011 vaalituloksen ja vaalivilppisyytösten jälkeen;

R.  ottaa huomioon, että riippumaton kansallinen vaalilautakunta (INEC) lykkäsi vaaleja helmikuun 14. ja 28. päivästä 2015 maaliskuun 28. päivään ja huhtikuun 11. päivään 2015, jotta hallitus pystyi käynnistämään sotilaalliset toimet Boko Haramia vastaan, ja toteaa, että alueelliset toimet käynnistettiin maaliskuussa 2015;

S.  ottaa huomioon, että Tšadin armeija yhdessä Nigerin ja Kamerunin kanssa muodostaa tärkeimmän osan Boko Haramia vastaan taistelevista joukoista, ja antaa tunnustusta laajalle toiminnalle Boko Haramin terroristeja vastaan Gamboru Ngalassa, Malam Fatorissa ja Kangalamissa Nigeriassa; panee merkille tämän armeijan suuret uhraukset terrorismin vastaisessa taistelussa; ilmaisee myötätuntonsa haavoittuneille ja kuolleiden omaisille;

T.  ottaa huomioon, että vaalit järjestettiin kireässä ilmapiirissä ja eri puolilla maata ja etenkin maan etelä- ja lounaisosissa esiintyi vaaleihin liittyviä väkivaltaisuuksia, Boko Haramin iskuja äänestäjien pelottelemiseksi, kampanjasääntöjen rikkomista ja äänestäjien suostuttelua;

U.  ottaa huomioon, että paikalliset ja kansainväliset tarkkailijat, Euroopan unionin vaalitarkkailijat mukaan lukien, havaitsivat järjestelmällisiä puutteita etenkin tuloslaskennassa sekä valta-aseman väärinkäyttöä ja väkivaltaa; toteaa kuitenkin, että mitään järjestelmällistä manipulointia ei havaittu;

V.  toteaa, että Euroopan unioni lähetti maahan hallituksen kutsusta pitkäaikaisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan, jossa oli mukana myös Euroopan parlamentin valtuuskunta; ottaa huomioon, että myös Afrikan unioni, Kansainyhteisö ja ECOWAS lähettivät vaalitarkkailijoita;

W.  ottaa huomioon, että 31. maaliskuuta 2015 oppositiopuolue All Progressive Congressin (APC) presidenttiehdokas kenraali Muhammadu Buhari julistettiin vaalien voittajaksi ja istuva presidentti myönsi rauhanomaisesti tappionsa; ottaa huomioon, että oppositiopuolue APC sai neljässä kuudesta geopoliittisesta alueesta enemmistön presidentinvaaleissa sekä senaatin ja edustajainhuoneen vaaleissa annetuista äänistä;

X.  ottaa huomioon, että vaaleissa pääsi läpi vähemmän naisia kuin vuonna 2011 ja että heidän määränsä oli jo tuolloin ollut vähenemään päin;

Y.  ottaa huomioon, että 17 prosenttia tytöistä menee naimisiin ennen kuin he täyttävät 15 ja että lapsiavioliittojen osuus maan luoteisosissa on peräti 76 prosenttia; ottaa huomioon, että Nigeriassa on absoluuttisesti eniten sukuelinten silpomisen uhriksi joutuneita naisia maailmassa ja maassa elää arviolta neljännes maailman arviolta 115–130 miljoonasta silvotusta naisesta;

1.  tuomitsee jyrkästi jatkuvan ja yhä enemmän levottomuutta herättävän väkivallan, kuten terroristilahko Boko Haramin siviilejä, hallitusvaltaa ja sotilaallisia kohteita vastaan Nigeriassa tekemät jatkuvat aseelliset hyökkäykset ja pommi-iskut, itsemurhaiskut, seksiorjuuden ja muun seksuaalisen väkivallan, sieppaukset ja muut väkivaltaisuudet, joiden seurauksena tuhannet ovat kuolleet tai haavoittuneet ja sadattuhannet joutuneet siirtymään kotiseudultaan; katsoo, että näitä voidaan pitää rikoksina ihmisyyttä vastaan;

2.  tuomitsee viattomien miesten, naisten ja lasten joukkomurhat ja tukee Nigerian kansaa sen pyrkimyksissä taistella määrätietoisesti maassa esiintyvää terrorismia vastaan sen kaikissa muodoissa; antaa tunnustusta kaikkien toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien työlle heidän pyrkiessään saattamaan Boko Haramin ekstremismin ja sen väkivallan viattomat uhrit maailman tietoisuuteen;

3.  muistuttaa, että on kulunut vuosi siitä, kun 276 tyttöä siepattiin Chibokin ulkopuolella sijainneesta koulusta, ja että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vähintään 2 000 muuta tyttöä ja naista on siepattu; kehottaa hallitusta ja kansainvälistä yhteisöä tekemään kaiken vallassaan olevan siepattujen löytämiseksi ja vapauttamiseksi;

4.  pyytää vastavalittua presidenttiä pitämään kampanjassaan antamansa lupaukset ja panostamaan kaikin tavoin Boko Haramin väkivaltaisuuksien lopettamiseen, vakauden ja turvallisuuden palauttamiseen koko maahan sekä tämän terrorismin perimmäisiin syihin puuttumiseen ja pyytää tätä etenkin toteuttamaan tiukempia toimia sisäisen korruption, huonon hallinnon ja tehottomuuden kitkemiseksi valtion laitosten ja armeijan keskuudesta, sillä niiden vuoksi ne eivät ole kyenneet tekemään loppua Boko Haramin aiheuttamista tuhoista maan pohjoisosissa, sekä pyytää ryhtymään toimiin Boko Haramin laittomien tulonlähteiden, etenkin salakuljetuksen ja ihmiskaupan, tyrehdyttämiseksi yhteistyössä naapurimaiden kanssa;

5.  kehottaa Nigerian uskonnollisia auktoriteetteja ja johtajia tekemään aktiivista yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kanssa ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjumiseksi;

6.  kehottaa Nigerian uutta hallitusta hyväksymään etenemissuunnitelman pohjoisten ja eteläisten osavaltioiden sosiaalisesta ja taloudellisesta kehittämisestä, jotta voidaan puuttua köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, parantaa koulutusmahdollisuuksia ja terveydenhuollon saatavuutta sekä edistää öljytulojen oikeudenmukaista jakamista hajauttamisen puitteissa, sillä ne ovat yksi syy kiihtyvällä vauhdilla lisääntyviin väkivaltaisuuksiin; kehottaa Nigerian viranomaisia myös ryhtymään tositoimiin naisten sukuelinten silpomisen, lapsiavioliittojen ja lapsityön lopettamiseksi; pyytää Euroopan unionia käyttämään kaikkia välineitään näiden toimenpiteiden edistämiseksi sekä hillitsemään tehokkaasti laittomia rahavirtoja sekä verovilppiä ja veronkiertoa ja vauhdittamaan demokraattista kansainvälistä yhteistyötä veroasioissa;

7.  iloitsee 13 osanottajamaan Niameyn alueellisessa huippukokouksessa 20. ja 21. tammikuuta 2015 ilmaisemasta päättäväisyydestä ja eritoten Tšadin sekä Kamerunin, Nigerin ja Nigerian sotilaallisesta sitoutumisesta taisteluun Boko Haramin aiheuttamia terrorismiuhkia vastaan; kannustaa voimistamaan näitä alueellisia toimia kaikkia olemassa olevia välineitä käyttäen ja kansainvälistä oikeutta noudattaen; kehottaa ECOWASia erityisesti jatkamaan uuden terrorismin vastaisen strategiansa täytäntöönpanoa ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota aseiden, taistelijoiden ja salakuljetetun tavaran laittomien rajatylittävien siirtojen estämiseen; varoittaa edelleen, että ilman tällaista yhteistyötä väkivalta todennäköisesti jatkuu ja heikentää rauhaa ja vakautta koko alueella; huomauttaa, että Boko Haram on vannonut uskollisuutta IS-järjestölle ja että näiden kahden terroristijärjestön välinen tiiviimpi koordinointi tai yhteistyö ja niiden aiheuttaman uhan laajeneminen täytyy estää;

8.  pitää myönteisinä Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston aloitteita ja pyytää Afrikan unionia ryhtymään kiireesti konkreettisiin toimiin yhdessä kaikkien osapuolina olevien maiden kanssa, jotta Sahelin alueen terroristiryhmiä vastaan voidaan taistella koordinoidusti; kehottaa Euroopan unionia tukemaan alueellisten konfliktinhallintamekanismien, kuten Afrikan valmiusjoukkojen (ASF), kehittämistä sekä mahdollisuutta turvautua Afrikan rauhanrahastoon ja EU:n kriisinhallintavälineisiin;

9.  vaatii kansainvälistä yhteisöä panostamaan enemmän Nigerian hallituksen auttamiseen Boko Haramin vastaisessa taistelussa sekä puuttumaan terrorismin perimmäisiin syihin, sillä väkivallasta ja fundamentalismista päästään lopullisesti eroon ainoastaan kansainvälisin toimin;

10.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa, joka koskee laaja-alaisen kehitysavun ja poliittisen ja humanitaarisen avun tarjoamista Nigerialle ja sen kansalle Boko Haramin edustaman uhan torjumiseksi ja maan kehityksen varmistamiseksi; kehottaa Euroopan unionia jatkamaan poliittista vuoropuhelua Nigerian kanssa tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti ja siinä yhteydessä käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, kuten ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnon tai vakaumuksen vapauteen, sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltämiseen, jotka on vahvistettu yleismaailmallisissa, alueellisissa ja kansallisissa ihmisoikeusasiakirjoissa;

11.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä auttamaan myös naapurivaltioihin paenneita Nigerian pakolaisia; kehottaa unionin jäsenvaltioita perustamaan välittömästi uskottavan ja kokonaisvaltaisen eurooppalaisen järjestelmän Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan kulkevien muuttoreittien hallintaa varten, tarjoamaan kestäviä kehitysratkaisuja lähtömaille, muun muassa Nigerialle, sekä huolehtimaan siitä, että näillä reiteillä tapahtuvat inhimilliset murhenäytelmät saadaan loppumaan;

12.  kehottaa unionia tutkimaan Boko Haramin rahoitusta ja tarkastelemaan kaikilla luonnonvaroilla, myös öljyllä, käytävän kaupan avoimuutta, jotta vältetään, että mitkään yhtiöt lietsovat konflikteja; kehottaa Nigerian viranomaisia ja ulkomaisia yrityksiä auttamaan hallinnon vahvistamisessa kaivannaisalalla noudattamalla kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta ja julkistamalla, paljonko ne maksavat Nigerian hallitukselle;

13.  katsoo, että Nigerian hallituksella on oikeus ja velvollisuus puolustaa maan kansaa terrorismia vastaan, mutta pitää kiinni siitä, että tällaiset toimet on toteutettava ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen;

14.  kehottaa tutkimaan huolellisesti väitetyt ihmisoikeuksien loukkaukset, mukaan luettuna laittomat teloitukset, kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja väärinkäytökset, joihin liittyy kiristystä, ja katsoo, ettei tällaisia toimia voi perustella sillä, että ne ovat keino torjua Boko Haramin tai jonkin muun terroristijärjestön aiheuttamaa uhkaa; katsoo, että Nigerian oikeusjärjestelmää samoin kuin Nigerian turvallisuusjoukkoja on kiireellisesti uudistettava, jotta saadaan luotua tehokas rikosoikeusjärjestelmä terrorismin torjumiseksi;

15.  vaatii, että haavoittuneille sotilaille annetaan tarvittava hoito ja että aseellisen selkkauksen yhteydessä raiskatuiksi joutuneille tytöille ja naisille tarjotaan kaikki mahdolliset seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut unionin rahoittaman humanitaarisen avun puitteissa, kuten määrätään Geneven yleissopimusten yhteisessä 3 artiklassa, jolla taataan kaikki tarvittava lääketieteellinen hoito haavoittuneille ja sairaille ilman minkäänlaista epäsuopeaa erottelua;

16.  onnittelee presidentinvaalit voittanutta APC-puolueen ehdokkaana ollutta Muhammadu Buharia ja kaikkia niitä eri puolueiden jäseniä, jotka pääsivät senaattiin, edustajainhuoneeseen, kuvernööriksi tai osavaltioiden edustajainhuoneisiin; antaa tunnustusta ehdokkaille, jotka ovat myöntäneet tappionsa arvokkaasti, kuten valtaa pitänyt presidenttiehdokas Goodluck Jonathan, ja panee tyytyväisenä merkille, että kaikki poliittiset puolueet ja ehdokkaat ovat uskollisesti sitoutuneet rauhanomaisiin vaaleihin, ja kehottaa niitä hyväksymään tulokset turvautumatta väkivaltaan;

17.  antaa tunnustusta nigerialaisille näiden innostuneesta suhtautumisesta demokratiaan ja aktiivisuudesta koko vaalien ajan sekä pyytää Nigerian viranomaisia lujittamaan hyvää hallintoa ja edistämään vastuullisempia demokraattisia instituutioita; uskoo, että vallansiirto vaaliuurnilla on osoitus Nigerian syvenevästä demokratiasta, joka voisi toimia mallina muille Afrikan kansakunnille;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että INEC toimi päättäväisesti sen eteen, että vaaleista tuli (mahdollisuuksien rajoissa) kohtuullisen uskottavat, avoimet ja tasapuoliset huolimatta sisäisistä ja ulkoisista rajoitteista ja paineista, jotka siihen kohdistuivat; pitää erityisen myönteisenä, että vammaiset henkilöt pystyivät osallistumaan niihin;

19.  kannustaa vääryyttä kokeneita valittamaan asiasta virallisen riitojenratkaisumekanismin kautta ja pyytää Nigerian viranomaisia tutkimaan kunkin valitukset kattavasti ja uskottavasti ja korjaamaan vääryydet lainsäädännön mukaisesti; pyytää unionia tukemaan tällaisten mekanismien kehittämistä;

20.  kehottaa Nigerian hallitusta edistämään naisten osallistumista julkiseen ja poliittiseen elämään;

21.  pyytää jälleen kumoamaan homoseksuaalisuuden vastaisen lain ja poistamaan kuolemanrangaistuksen;

22.  kehottaa Nigerian viranomaisia toteuttamaan hätätoimenpiteitä Niger-joen suistolla, mukaan luettuna toimenpiteet öljyyn liittyvän laittoman toiminnan lopettamiseksi ja pilaantumiselle altistuneiden ihmisten auttamiseksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tarjoamaan teknistä asiantuntemusta ja resursseja, joilla avustetaan alueen ennallistamisessa; kehottaa kaikkia alueella toimivia yrityksiä toimimaan tiukimpien kansainvälisten normien mukaisesti ja pidättymään kaikista toimista, jotka saattavat vahingoittaa ympäristöä ja paikallisyhteisöjä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Nigerian hallitukselle ja parlamentille sekä ECOWASin ja Afrikan unionin edustajille.

(1)EUVL L 160, 29.5.2014, s. 27.


Nadija Savtšenkon tapaus
PDF 247kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 Nadija Savtšenkon tapauksesta (2015/2663(RSP))
P8_TA(2015)0186RC-B8-0406/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja Ukrainasta ja erityisesti 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murhasta ja demokratian tilasta Venäjällä(1) sekä 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Ukrainan tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman Nadija Savtšenkon pidätyksen jatkumisesta,

–  ottaa huomioon Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin ja allekirjoitettiin Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja joka kokonaisuudessaan hyväksyttiin 17. helmikuuta 2015 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2202 (2015),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2015 annetun EU:n julkilausuman Ukrainan kansalaisten kaappaamisesta ja laittomasta pidättämisestä Venäjän federaation toimesta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräykset ja erityisesti 12. elokuuta 1949 hyväksytyn Geneven sopimuksen sotavankien kohtelusta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan 17. huippukokouksen johdosta annetun Ukrainan presidentin, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan yhteisen julkilausuman, jossa kehotetaan pikaisesti vapauttamaan kaikki panttivangit ja laittomasti pidätetyt henkilöt, mukaan luettuna Nadija Savtšenko,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Itä-Ukrainan alueella sijaitsevan niin sanotun Luhanskin kansantasavallan venäläismieliset taistelijat laittomasti kaappasivat sotilaslentäjän ja Ukrainan armeijan entisen aktiiviupseerin, luutnantti Nadija Savtšenkon Ukrainan alueella 18. kesäkuuta 2014, pidättivät hänet ja siirsivät sitten laittomasti Venäjän federaatioon;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 1981 syntyneellä Savtšenkolla on takanaan menestyksekäs sotilasura, jonka aikana hän ollut ainoa naissotilas Ukrainan rauhanturvajoukoissa Irakissa ja ensimmäinen Ukrainan ilmavoimien sotilasakatemiassa opiskellut nainen ja että hän osallistui Aidar-pataljoonan vapaaehtoisena taisteluun Itä-Ukrainassa, jossa hänet kaapattiin;

C.  ottaa huomioon, että 24. huhtikuuta 2015 venäläinen tutkintakomitea esitti lopulliset syytteet Nadija Savtšenkoa vastaan (avunanto kahden tai useamman henkilön murhaan, avunanto yritykseen kahden tai useamman henkilön henkeä vastaan ja luvaton Venäjän federaation rajan ylittäminen);

D.  ottaa huomioon, että Nadija Savtšenko on Verhovna Radan jäsen ja Ukrainan valtuuskunnan jäsen Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen työjärjestysasioita, koskemattomuutta ja institutionaalisia asioita käsittelevä valiokunta on vahvistanut hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio kiistää Nadija Savtšenkolle myönnetyn diplomaattisen koskemattomuuden Verhovna Radan jäsenenä; ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on toteuttanut Savtšenkon vapauttamiseksi useita toimenpiteitä, joiden joukossa on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma 2034 (2015), jossa pyydetään hänen välitöntä vapauttamistaan ja hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa kunnioittamista Ukrainan valtuuskunnan jäsenenä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa;

E.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on sopinut kaikkien poliittisten panttivankien ja laittomasti pidätettyjen henkilöiden vaihtamisesta Minskin sopimusten mukaisesti ja lukumäärästä riippumatta, ja että tämän oletettiin tapahtuvan viimeistään viidentenä päivänä raskaiden aseiden poisvetämisen jälkeen; ottaa huomioon, että Nadija Savtšenkolle on useaan kertaan tarjottu armahdusta sillä ehdolla, että hän myöntää syyllisyytensä;

F.  ottaa huomioon, että Nadija Savtšenko on ollut nälkälakossa yli kolme kuukautta protestina laitonta pidättämistään vastaan; ottaa huomioon, että hänet on pakotettu psykiatrisiin tutkimuksiin ja hoitoihin; ottaa huomioon, että Moskovassa olevat tuomioistuimet ovat hylänneet Nadija Savtšenkon vetoomukset tutkintavankeuttaan vastaan; ottaa huomioon, että samaan aikaan hänen terveydentilansa on heikentynyt; ottaa huomioon, että EU ja useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet tätä koskevan aidon humanitaarisen huolensa; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle ja Kansainväliselle punaiselle ristille on esitetty useita vetoomuksia Nadija Savtšenko vapauttamiseksi;

1.  vaatii vapauttamaan Nadija Savtšenkon välittömästi ja ehdoitta; tuomitsee Venäjän federaation Nadija Savtšenkon laittomasta kaappaamisesta, pitämisestä vankilassa lähes vuoden ajan ja hänen tutkinnastaan; kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan Minskin sopimuksen mukaista sitoumustaan ja erityisesti sovittua Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaa pakettia; katsoo, että Venäjällä ei ole oikeudellisia perusteita eikä tuomiovaltaa minkäänlaisten toimien, kuten pidättämisen, tutkinnan tai syyttämisen, toteuttamiseen Nadija Savtšenkoa vastaan;

2.  katsoo, että Nadija Savtšenkon pitäminen sotavankina Venäjällä sijaitsevassa vankilassa on Geneven sopimuksen vastaista; korostaa, että hänen laittomasta vangittuna pitämisestään Venäjällä vastuussa olevat voivat joutua toimistaan kansainvälisten pakotteiden tai oikeudellisten menettelyjen kohteiksi;

3.  muistuttaa Venäjän viranomaisia siitä, että Savtšenkon terveydentila on yhä erittäin heikko ja että kyseiset viranomaiset ovat suoraan vastuussa hänen turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan; kehottaa Venäjän viranomaisia sallimaan puolueettomille kansainvälisille lääkäreille pääsyn Savtšenkon luo ja takaamaan, että lääketieteellisiä ja psykologisia tutkimuksia toteutetaan ainoastaan Savtšenkon suostumuksella ja ottaen huomioon hänen pitkän nälkälakkonsa vaikutukset; kehottaa Venäjää sallimaan kansainvälisille humanitaarisille järjestöille pysyvän päästyn Savtšenkon luo;

4.  kehottaa välittömästi vapauttamaan kaikki muut Ukrainan kansalaiset, mukaan lukien ukrainalaisen elokuvaohjaajan Oleg Sentsovin ja Khaizer Dzhemilevin, joita pidetään laittomasti vangittuina Venäjällä;

5.  kehottaa Ranskan presidenttiä ja Saksan liittokansleria sekä asiaankuuluvia ulkoministereitä ottamaan Nadija Savtšenkon vapauttamista koskevan kysymyksen esille Minskin sopimuksen täytäntöönpanoa käsittelevän kontaktiryhmän seuraavissa kokouksissa Normandian menettelytavan mukaisesti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan Nadija Savtšenkon tapauksen tarkkaa seuraamista ja ottamaan sen esille eri muodoissa ja kokouksissa Venäjän viranomaisten kanssa sekä tiedottamaan Euroopan parlamentille toimien tuloksista;

6.  painottaa, että Nadija Savtšenkon vapauttaminen on välttämätöntä askel paitsi kohti Ukrainan ja Venäjän välisiä parempia suhteita myös osoitus siitä, että Venäjän viranomaiset kunnioittavat perusihmisoikeuksia;

7.  muistuttaa, että Nadija Savtšenko valittiin Ukrainan parlamentin jäseneksi lokakuussa 2014 pidetyissä Ukrainan parlamenttivaaleissa ja on Ukrainan valtuuskunnan jäsen Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa ja että siinä ominaisuudessa hänelle on myönnetty kansainvälinen koskemattomuus; muistuttaa Venäjää sen kansainvälisestä velvoitteesta kunnioittaa Savtšenkon koskemattomuutta Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsenenä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puhemiehelle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0074.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0011.


Syyriassa sijaitsevan Jarmukin pakolaisleirin tilanne
PDF 166kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 tilanteesta Jarmukin pakolaisleirillä Syyriassa (2015/2664(RSP))
P8_TA(2015)0187RC-B8-0373/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräykset,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen 10. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman tilanteesta Jarmukissa, Syyriassa,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 18. huhtikuuta 2015 antaman lausuman tilanteesta Jarmukin palestiinalaisten pakolaisleirillä Syyriassa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2139 (2014), 2165 (2014) ja 2191(2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Da'esh-järjestö hyökkäsi Jarmukin palestiinalaisten pakolaisleirille 1. huhtikuuta 2015; ottaa huomioon, että Assadin hallinnon joukot jatkoivat leirin tulittamista ja ilmapommituksia vastauksena Da'eshin hyökkäykseen ja Assadin hallintoa vastustavat aseistetut oppositioryhmät Aknaf Beit al-Maqdis sekä Da'esh ja Jabhat al-Nusra kävivät leirillä kiivaita keskinäisiä taisteluja; ottaa huomioon, että palestiinalaiset sotilasyksiköt pakottivat syyrialaiskapinallisten avulla Da'eshin taistelijat vetäytymään leiriltä 16. huhtikuuta 2015; toteaa, että Da'eshin vetäytymisen jälkeen leiri jää Jabhat al-Nusra:n hallintaan ja tällä on yhteyksiä al-Qaidaan;

B.  ottaa huomioon, että Jarmuk on palestiinalaisten suurin pakolaisleiri Syyriassa ja se perustettiin vuonna 1957 arabien ja Israelin välistä konfliktia pakenevia ihmisiä varten, ja toteaa, että leiri on joutunut keskelle Syyrian hallituksen ja Jabhat al-Nusran ja Syyrian vapautusarmeijan kaltaisten aseistettujen ryhmien taisteluja; ottaa huomioon, että ennen Syyrian konfliktia leirillä eli yli 160 000 siviiliä, kun tällä hetkellä heitä on jäljellä vain 18 000;

C.  toteaa, että 480 000 palestiinalaispakolaista on edelleen erityisen haavoittuva ryhmä Syyrian kriisissä; ottaa huomioon, että palestiinalaispakolaiset jakautuvat yli 60 leirille eri puolilla aluetta; ottaa huomioon, että 95 prosenttia palestiinalaispakolaisista saa nykyään apua YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestöltä (UNRWA) päivittäisiin elintarvikkeita, vettä ja terveydenhoitoa koskeviin tarpeisiinsa;

D.  ottaa huomioon, että Jarmukin leirin siviiliväestö eli piirityksessä joulukuusta 2012 lähtien ja kärsi Assadin hallinnon summittaisista pommituksista ja tulituksesta, ja toteaa, että siviiliväestö on edelleen loukussa leirillä; toteaa, että UNRWA:n mukaan 18 000 palestiinalaista ja syyrialaista siviiliä, joiden joukossa on 3 500 lasta, tarvitsee Jarmukissa humanitaarista perusapua;

E.  ottaa huomioon, että leirillä vallitsee jatkuva terveyskriisi ja siellä puhkesi lavantautiepidemia vuonna 2014 ja hepatiitti A ja veteen liittyvät sairaudet sekä aliravitsemus kaikkine tunnettuine seurauksineen ovat yleisiä;

F.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto on pyytänyt kaikilta Syyrian sisällissodan osapuolilta humanitaarisen avun pääsyä Jarmukin palestiinalaisten pakolaisleirille ja sallimaan humanitaaristen avustusten esteettomän perillepääsyn Jarmukin palestiinalaisten pakolaisleirille;

G.  ottaa huomioon, että komissio antoi tätä varten 2,5 miljoonaa euroa välitöntä hätärahoitusta UNRWA:n toimintaan, jolla annetaan elintärkeää apua Syyrian palestiinalaispakolaisille rahana ja hätäaputarvikkeina;

H.  ottaa huomioon, että lisäksi tuki mahdollistaa nopean humanitaarisen avun haavoittuvassa asemassa oleville perheille ja se on osa EU:n humanitaarista apua Syyrialle vuonna 2015; panee merkille, että tuki kattaa kaikki konfliktista kärsimään joutuneet Syyrian osat, ja erityisesti siinä otetaan huomioon äskettäiset väkivaltaisuudet Jarmukissa, Idlibissä, Daraassa ja Aleppossa;

I.  panee merkille, että Syyrian hallinto ja muut sotaakäyvät osapuolet estävät jatkuvasti humanitaarisen avun perillepääsyn Jarmukin leirillä eläville pakolaisille, ja katsoo, että tämä on vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta; panee merkille, että Syyriassa toteutettavien humanitaaristen toimien jatkuva alirahoitus heikentää UNRWA:n mahdollisuuksia jatkaa elintärkeitä hätäaputoimia, joilla vastataan Jarmukin leirin tapahtumien kaltaisiin äkillisiin tilanteisiin;

1.  on erittäin huolissaan Syyrian turvallisuustilanteen ja humanitaarisen tilanteen jatkuvasta heikkenemisestä etenkin Jarmukin palestiinalaisten pakolaisleirillä ja muilla palestiinalaisleireillä; ilmoittaa sitoutuneensa lujasti Syyrian konfliktin uhrien tukemiseen;

2.  tuomitsee sen, että Da'esh ja Jabhat al-Nusra valtasivat Jarmukin pakolaisleirin ja syyllistyivät siellä terroritekoihin ja että Assadin hallinnon joukot piirittivät Jarmukin ja pommittivat leiriä käyttäen tuolloin myös tynnyripommeja, jotka aiheuttivat hirmuisia kärsimyksiä alueen väestölle; kehottaa lopettamaan piirityksen välittömästi ja lopettamaan kaikki siviiliväestöön kohdistuvat iskut;

3.  on huolissaan kaikista ihmisoikeusaktivisteista, joita pidetään Jarmukin leirillä tai jotka ovat joutuneet Syyrian turvallisuusjoukkojen pidättämiksi; kehottaa kaikkia Jarmukin leirillä olevia aseistettuja ryhmiä lopettamaan ihmisoikeusaktivistien kohteeksi ottamisen;

4.  pyytää kunnioittamaan Jarmukin puolueetonta asemaa ja suojelemaan leirillä olevia siviilejä, etenkin naisia ja lapsia, sekä turvaamaan terveysasemat, koulut ja suojapaikat;

5.  korostaa, että Syyriassa käynnissä oleva sota ja Da’eshin uhkaava toiminta muodostavat vakavan vaaran syyrialaisille ja laajemmin Lähi-idän alueen ihmisille; edellyttää unionin osallistuvan yhteisiin toimiin humanitaarisen kriisin lievittämiseksi ja Syyrian naapurimaiden auttamiseen niiden tarjotessa suojaa Syyrian konfliktia pakeneville pakolaisille, joista monet menettävät henkensä yrittäessään ylittää Välimeren erilaisilla aluksilla;

6.  edellyttää, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2139 (2014), 2165 (2014) ja 2191 (2014) pannaan täytäntöön koko Syyrian alueella; kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia takaamaan UNRWA:lle, Kansainväliselle Punaiselle Ristille ja muille kansainvälisille avustusjärjestöille esteettömän pääsyn Jarmukin pakolaisleirille, mahdollistamaan humanitaarisen avun toimittamisen pikaisesti ja ehdoitta, evakuoimaan haavoittuneet siviilit ja takaamaan turvallisen poistumisreitin kaikille siviileille, jotka haluavat lähteä leiriltä; vaatii, että perustetaan humanitaarisen avun käytäviä, jotka eivät ole Da’eshin eivätkä Jabhat al-Nusran valvonnassa, koska ne ovat rikkoneet räikeästi ja toistuvasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

7.  pitää myönteisenä, että komissio on antanut 2,5 miljoonaa euroa välitöntä hätärahoitusta UNRWA:n toimintaan, millä annetaan elintärkeää apua Syyrian palestiinalaispakolaisille; kiittää UNRWA:ta sen tekemästä tärkeästä työstä ja sitoutuu painokkaasti jatkamaan työskentelyä yhdessä järjestön johtajan Pierre Krähenbühlin sekä kaikkien muiden kumppanien kanssa suurimmassa avuntarpeessa olevien ihmisten kärsimysten helpottamiseksi; korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on lisättävä tukeaan UNRWA:lle, jotta Jarmukin ja Syyrian muiden alueiden siviileille voidaan antaa hätäapua ja varmistaa, että kaikki palestiinalaispakolaiset, vastaanottavat yhteisöt ja muut tahot saavat tarvitsemaansa apua; kehottaa unionia osallistumaan UNRWA:n esittämän 30 miljoonan dollarin hätäapupyynnön rahoittamiseen ja antamaan UNRWA:lle diplomaattista ja poliittista tukea;

8.  tuomitsee jyrkästi lapsiin kohdistuvan väkivallan sekä verilöylyt, kidutuksen, tappamiset ja seksuaalisen väkivallan, joiden uhreiksi syyrialaiset joutuvat; tähdentää, että on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä viattomien siviilien, joiden joukossa on naisia ja lapsia, turvallisuuden takaamiseksi; toteaa, että naiset ja tytöt joutuvat usein Syyrian konfliktissa sodankäynnin muotona tehtyjen raiskausten uhreiksi ja he joutuvat raiskatuiksi myös maan hallituksen vankiloissa; korostaa Geneven yleissopimusten yhteistä 3 artiklaa, jossa taataan erotuksetta haavoittuneille ja sairaille kaikki heidän tilansa edellyttämä lääkintäapu; kehottaa humanitaarisen avun toimittajia tarjoamaan kaikkia terveyspalveluja unionin tätä varten rahoittamissa tiloissa;

9.  antaa täyden tukensa YK:n Syyrian-erityislähettiläälle Staffan de Misturalle tämän pyrkiessä saamaan aikaan paikallisia tulitaukoja ja suostutellessa kaikkia osapuolia humanitaaristen tulitaukojen pitämiseen humanitaarisen avun saamiseksi perille; kehottaa unionia osoittamaan aloitteellisuutta tätä koskevien diplomaattisten pyrkimysten aikaansaamiseksi;

10.  edellyttää kestävän ratkaisun löytämistä Syyrian konfliktiin osallistavassa ja Syyrian johtamassa poliittisessa prosessissa, joka perustuu kesäkuussa 2012 annettuun Geneven tiedonantoon; toteaa, että tämä johtaa aitoon poliittiseen muutokseen, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja pyrkimyksiä ja joka antaa kansalaisille mahdollisuuden päättää itsenäisesti ja demokraattisesti omasta tulevaisuudestaan; pitää myönteisenä ilmoitusta, jonka mukaan Assadin hallinto, oppositio, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet ja alueelliset voimatekijät, mukaan luettuna Iran, jatkavat Geneven neuvotteluja toukokuussa;

11.  on edelleen vakuuttunut siitä, että kestävän rauhan aikaansaaminen Syyriaan edellyttää, että kaikki konfliktin osapuolet joutuvat vastuuseen tekemistään rikoksista, myös Jarmukin leiriä vastaan tehdyistä rikoksista; kehottaa jälleen viemään Syyrian tilanteen virallisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita harkitsemaan vakavasti YK:n Syyrian tutkintalautakunnan äskettäistä ehdotusta, jonka mukaan olisi arvioitava tarvetta perustaa erityistuomioistuin Syyriassa tehtyjä rikoksia varten;

12.  aikoo järjestää pikavierailun Jarmukin pakolaisleirille heti, kun turvallisuustilanne sen sallii teettääkseen riippumattoman arvion leirin humanitaarisesta tilanteesta yhteistyössä YK:n kanssa ja ottamatta Assadin hallintoa tai muita konfliktin osapuolia mukaan;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ja Arabiliiton Syyrian-erityislähettiläälle, Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, palestiinalaishallinnon puheenjohtajalle, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle sekä kaikille Syyrian konfliktin osapuolille.


Ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitseminen Algeriassa
PDF 176kWORD 77k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. huhtikuuta 2015 ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitsemisesta Algeriassa (2015/2665(RSP))
P8_TA(2015)0188RC-B8-0418/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Algeriasta ja erityisesti 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lehdistönvapaudesta Algeriassa(1) ja 10. lokakuuta 2002 antamansa päätöslauselman assosiaatiosopimuksen tekemisestä Algerian kanssa(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(3) ja 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta – Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin”(4),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon EU–Algeria-assosiaationeuvoston kahdeksannen kokouksen päätteeksi 13. toukokuuta 2014 annetun EU:n julkilausuman,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan lupausten lunastaminen” (JOIN(2012)0014),

–  ottaa huomioon komission vuoden 2013 Euroopan naapuruuspolitiikkaa käsittelevän, maaliskuussa 2014 julkaistun muistion Algeriasta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2011 annetun Eurooppa-neuvoston julistuksen eteläisestä naapurialueesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn Algerian-vierailullaan syyskuussa 2012 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Algerian assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2005,

–  ottaa huomioon edellä mainitun assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jossa määrätään, että demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan lähtökohta ja tämän sopimuksen olennainen osa,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 1996 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn Algerian perustuslain ja erityisesti sen 34–36, 39, 41 ja 43 pykälän,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 5. elokuuta 2012 päivätyn loppuraportin Algerian parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joissa Algeria on sopimuspuolena,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta vuodelta 1948 sekä yleissopimuksen nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta vuodelta 1949,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Algeriassa on viime aikoina ollut työttömyyden vastaisia mielenosoituksia; ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset myöntävät, että mielenosoittajien vaatimukset ovat oikeutettuja; toteaa kuitenkin, että ihmisoikeuksia ja myös työntekijöiden oikeuksia puolustavia aktivisteja on neljän viime vuoden aikana ja lisääntyvässä määrin vuoden 2015 alusta uhkailtu, solvattu ja kohdeltu kaltoin ja heihin on kohdistunut myös oikeudellinen ajojahti varsinkin Algerian eteläosissa samalla, kun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat mielenilmaukset ovat lisääntyneet;

B.  ottaa huomioon, että työttömien oikeuksia puolustavassa kansallisessa komiteassa (Comité National pour la Défense des Droits des Chômeurs, CNDDC) toimiva Mohamed Rag pidätettiin Laghouat’n kaupungissa 22. tammikuuta 2015 ja hänelle langetettiin 18 kuukauden vankeustuomio ja 20 000 Algerian dinaarin sakko siksi, että hän oli ”hyökännyt virantoimituksessa olleen turvallisuusjoukkojen virkamiehen kimppuun”; toteaa, että tuomio vahvistettiin muutoksenhaussa 18. maaliskuuta 2015;

C.  ottaa huomioon, että kahdeksan muuta työntekijöiden oikeuksia puolustavaa aktivistia ja CNDDC:n jäsentä – Khencha Belgacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar ja Djaballah Abdelkader – pidätettiin Laghouat’n kaupungissa 28. tammikuuta 2015 siksi, että he olivat kokoontuneet kaupungin tuomioistuimen eteen vaatimaan Mohamed Ragin vapauttamista; toteaa, että näille kahdeksalle aktivistille langetettiin sittemmin viime maaliskuussa yhden vuoden vankeusrangaistus, josta kuusi kuukautta ehdollisena, ja kullekin heistä määrättiin 5 000 Algerian dinaarin sakko ”luvattomasta/laittomasta kokoontumisesta” ja ”tuomareiden painostamisesta päätöksenteossa”;

D.  toteaa, että Laghouat’ssa 11. maaliskuuta 2015 pidetyn edellä mainittujen CNDDC:n aktivistien oikeudenkäynnin aikana paikalle oli komennettu poikkeuksellisen suuri määrä poliiseja, jolloin yleisön ja puolustuksen todistajien pääsy oikeussali estettiin, ja että oikeussalin ulkopuolella poliisi pidätti ja sittemmin vapautti lähes 50 rauhanomaista mielenosoittajaa, jotka halusivat ilmaista tukensa näille yhdeksälle vangille;

E.  huomauttaa, että poikkeustila kumottiin helmikuussa 2011 useiden demokratian puolesta järjestettyjen joukkomielenosoitusten jälkeen, mutta rauhanomaisia kokoontumisia rajoitetaan edelleen lainsäädännössä ja käytännössä, ja mainitsee tästä esimerkkinä erityisesti 18. kesäkuuta 2001 annetun asetuksen, jolla yhä kielletään julkiset mielenosoitukset Alger’n kaupungissa, sekä julkisista kokoontumisista ja mielenosoituksista 2. joulukuuta 1991 annetun lain nro 91-19, jonka nojalla kaikkiin julkisiin tapahtumiin tarvitaan ennakkolupa; toteaa, että sisäministeriö antaa luvan julkisiin kokoontumisiin vain harvoin;

F.  toteaa, että luvattomiin mielenosoituksiin osallistuvat voidaan Algerian rikoslain 99 ja 100 pykälän nojalla asettaa syytteeseen ja tuomita vankeusrangaistukseen, jonka kesto on kahdesta kuukaudesta viiteen vuoteen; ottaa huomioon, että tammikuussa 2014 – uusien yhdistysten rekisteröitymisen viimeisenä päivänä – kaikista yhdistyksistä, joita ei hyväksytty, tehtiin laittomia; ottaa huomioon, että poliisi hajottaa rauhanomaisia mielenosoituksia voimakeinoin ja toisinaan jopa väkivaltaisesti ja että rauhanomaisia mielenosoittajia voidaan pidättää ennen mielenosoituksia, jotta niiden järjestäminen estettäisiin;

G.  toteaa, että Algerian hallitus teki vuonna 2014 perustuslakiin demokratiaa edistäviä muutoksia ja lupasi ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia lisäuudistuksia; katsoo, että näitä uudistuksia ei toistaiseksi ole pantu tyydyttävästi täytäntöön;

H.  ottaa huomioon, että neljä muuta työntekijöiden oikeuksia puolustavaa aktivistia ja CNDDC:n jäsentä – Rachid Aouine, Youssef Sultani, Abdelhamid Brahimi ja Ferhat Missa – pidätettiin El Ouedin kaupungissa maaliskuussa 2015 ja heitä syytettiin kokoontumiseen yllyttämisestä; toteaa, että kaksi heistä vapautettiin syytteistä mutta Rachid Aouine tuomittiin ja Youssef Sultani päästettiin vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä;

I.  huomauttaa, että tammikuussa 2012 voimaan tulleessa uudessa yhdistyslaissa nro 12-06 asetetaan valtiosta riippumattomille järjestöille ja kansalaisyhteiskunnan ryhmille rajoituksia, jotka koskevat niiden perustamista, toimintaa, rekisteröitymistä ja mahdollisuuksia saada ulkomaista rahoitusta; toteaa, että laissa myös kriminalisoidaan rekisteröimättömien, lakkautettujen ja hajotettujen yhdistysten jäsenet, joille voidaan määrätä kuuden kuukauden vankeustuomio ja ankara sakko, ja heikennetään siten yhdistymisvapautta;

J.  ottaa huomioon, että ammattiyhdistysoikeuksien käyttämisen edellytyksistä 2. kesäkuuta 1990 annetussa laissa nro 90-14 sallitaan työntekijöiden järjestäytyä ilmoittamalla tästä viranomaisille kirjallisesti ilman erillistä lupahakemusta, mutta viranomaiset ovat useissa tapauksissa kieltäytyneet antamasta todistusta, jota ilman ammattiyhdistys ei voi laillisesti edustaa työntekijöitä;

K.  toteaa, että Algeria oli kesäkuussa 2014 tutkinnan kohteena siitä, miten se soveltaa ILO:n yleissopimusta nro 87, ja ILO:n asiantuntijat ovat useissa raporteissaan todenneet Algerian loukkaavan työntekijöiden lakko- ja järjestäytymisoikeutta;

L.  ottaa huomioon, että neuvottelut EU:n ja Algerian välisestä toimintasuunnitelmasta Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä käynnistyivät vuonna 2012; toteaa, että vaikka komission mukaan on kummankin osapuolen edun mukaista lujittaa vuoropuhelua ja yhteistyötä turvallisuusasioissa ja alueellisissa kysymyksissä, se ilmaisi maaliskuussa 2014 huolensa oikeuslaitoksen riippumattomuuden puutteesta ja tilanteen heikkenemisestä yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapauden osalta Algeriassa;

M.  toteaa, että Algeria on ollut YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen tammikuusta 2014;

1.  tuomitsee sen, että rauhanomaiset aktivistit Rachid Aouine, Mohamed Rag, Khencha Belkacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar ja Djaballah Abdelkaderon pidätetty ja he ovat vangittuina siitä huolimatta, että heidän toimintansa on täysin sallittua Algerian lainsäädännön nojalla ja niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti, jotka Algeria on ratifioinut; vaatii vapauttamaan heidät ja luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan;

2.  toteaa jälleen, että assosiaatiosopimuksen 2 artikla, jonka mukaisesti demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on sopimuksen olennainen osa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista sitovat Algeriaa ja että Algerialla on sen vuoksi velvollisuus kunnioittaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joihin sisältyy kokoontumis- ja yhdistymisvapaus;

3.  katsoo, että työntekijöiden oikeuksia ja ihmisoikeuksia puolustavien aktivistien häirintä ja pelottelu, myös tuomioistuimissa, ei ole käytäntö, jossa noudatettaisiin YK:n julistusta ihmisoikeuksien puolustajista;

4.  katsoo, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja kaikkien pidätettyjen, myös ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien, oikeutta puolustukseen koskevan vähimmäistakeen varmistaminen ovat sopusoinnussa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen – jonka Algeria on ratifioinut – 14 artiklan 3 kohdan kanssa;

5.  pyytää Algerian viranomaisia myös varmistamaan ja takaamaan oikeuden sanan- ja yhdistymisvapauteen sekä rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja toteuttamaan asianmukaisia toimia taatakseen kansalaisyhteiskunnan aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden sekä heidän vapautensa harjoittaa oikeutettua ja rauhanomaista toimintaa;

6.  palauttaa mieliin mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisedustajan Algerian hallitukselle esittämän suosituksen, että se kumoaa 18. kesäkuuta 2001 annetun asetuksen, jolla kielletään rauhanomaiset mielenosoitukset ja kaikenlaiset julkiset mielenilmaukset Alger’ssa, ja ottaa käyttöön järjestelmän, jossa julkisiin mielenosoituksiin riittää pelkkä ilmoitus eivätkä ne edellytä ennakkolupaa;

7.  vaatii Algerian viranomaisia kumoamaan yhdistyslain nro 12-06 ja käynnistämään aidon vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan laatia uusi laki, joka on sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusvaatimusten ja Algerian perustuslain kanssa;

8.  pitää myönteisenä, että vuoden 2012 jälkeen 12 ammattiyhdistystä on saanut toimiluvan; toteaa jälleen, että oikeudellista asemaa ei saa hallintokiemuroilla evätä riippumattomilta liitoilta, jotka pyrkivät toimimaan voimassa olevan ammattiyhdistysjärjestelmän ulkopuolella; pyytää Algerian viranomaisia sallimaan uusien ammattiyhdistysten laillisen rekisteröitymisen ja noudattamaan Algerian ratifioimia ILO:n yleissopimuksia, erityisesti yleissopimusta nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta sekä yleissopimusta nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta;

9.  arvostaa sitä, että Algeria on ratifioinut valtaosan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista; rohkaisee lisäämään ja parantamaan Algerian viranomaisten yhteydenpitoa ja yhteistyötä YK:n kanssa ja erityisesti ILO:n ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa; kehottaa Algerian viranomaisia tekemään yhteistyötä YK:n erityismenettelyjen kanssa esimerkiksi kutsumalla maahan YK:n erityisraportoijia ja ottamaan huomioon näiden suositukset; pyytää Algeriaa myös tekemään aktiivisesti yhteistyötä Afrikan unionin ihmisoikeusmekanismien ja varsinkin ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän erityisraportoijan kanssa;

10.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n politiikka Algerian suhteen on selkeää ja periaatteellista ja että se sisältää ihmisoikeusvuoropuhelun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että poliittiselle sekä turvallisuus- ja ihmisoikeusvuoropuhelulle Algerian kanssa annetaan sisältöä kaikilla kolmella osa-alueella, ja pyytää sen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan selkeitä vertailuarvoja ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata EU:n tavoitteita ja arvioida edistymistä ihmisoikeuksien, rankaisemattomuuden, yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen alalla sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilanteessa Algeriassa;

11.  kehottaa Algerian viranomaisia sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa sisällyttämään EU:n ja Algerian väliseen tulevaan toimintasuunnitelmaan ihmisoikeuksia koskevan painokkaan luvun, jossa ilmaistaan vakaa poliittinen tahto yhdessä edistyä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa Algerian perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä niiden Afrikan alueellisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti, joissa Algeria on sopimuspuolena; katsoo, että EU:n ja Algerian väliseen toimintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä erityisiä ihmisoikeustavoitteita ja aikataulu uudistuksille, jotka Algerian on toteutettava, ja riippumaton kansalaisyhteiskunta olisi otettava siihen mukaan merkityksellisellä tavalla; pyytää määrittelemään suunnitelmassa indikaattoreita, joiden avulla Algerian ihmisoikeustilannetta voidaan arvioida puolueettomasti ja säännöllisesti;

12.  pyytää ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti kaikkia ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavia aktivisteja vastaan aloitettuja oikeudenkäyntejä ja oikeuskäsittelyjä siten, että niissä on mukana Alger’ssa sijaitsevan EU:n edustuston ja siellä toimivien EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia, ja raportoimaan asiasta parlamentille;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Alger’ssa sijaitsevalle EU:n edustustolle, Algerian hallitukselle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 567.
(2) EUVL C 279 E, 20.11.2003, s. 115.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö