Euroopan parlamentin päätös 7. heinäkuuta 2015 Bettina Michelle Jakobsenin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0122/2015 – 2015/0803(NLE))

P8_TA(2015)0239 A8-0198/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0122/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0198/2015),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 17. kesäkuuta 2015 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Bettina Michelle Jakobsen tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä unionille annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi (kodifikaatio) (COM(2015)0049 – C8-0041/2015 – 2014/0174(COD))

P8_TA(2015)0240 A8-0203/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0049),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0041/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0203/2015),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi unionin menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä unionille annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/1843.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten vahinkoa aiheuttavalta hinnoittelulta suojautumisesta (kodifikaatio) (COM(2014)0605 – C8-0171/2014 – 2014/0280(COD))

P8_TA(2015)0241 A8-0202/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0605),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0171/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0202/2015),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi alusten vahinkoa aiheuttavalta hinnoittelulta suojautumisesta (kodifikaatio)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1035.)

(1) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi kalastusmahdollisuuksien myöntämisestä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla talousvyöhykkeellä koskevan julkilausuman hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (05420/2015 – C8-0043/2015 – 2015/0001(NLE))

P8_TA(2015)0242 A8-0195/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi kalastusmahdollisuuksien myöntämisestä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla talousvyöhykkeellä koskevan julkilausuman hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (05420/2015),

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston julkilausumaksi kalastusmahdollisuuksien myöntämisestä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla talousvyöhykkeellä koskevan julkilausuman hyväksymisestä (05420/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8–0043/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen (A8-0195/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä julkilausuman hyväksymiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Venezuelan bolivariaaniselle tasavallalle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2015 varainhoitovuodeksi 2015 – varainhoitovuoden 2014 ylijäämän ottaminen talousarvioon (09765/2015 – C8-0161/2015 – 2015/2077(BUD))

P8_TA(2015)0243 A8-0219/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2013–2014 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2015/623(5),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(6),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(7),

–  ottaa huomioon komission 15. huhtikuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 3/2015 (COM(2015)0160),

–  ottaa huomioon neuvoston 19. kesäkuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2015 (09765/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0219/2015),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2015 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2015 talousarvioon varainhoitovuoden 2014 ylijäämä, joka on 1 435 miljoonaa euroa;

B.  ottaa huomioon, että ylijäämä muodostuu pääasiassa tulojen positiivisesta toteutumasta (1 183 miljoonaa euroa), menojen vajaakäytöstä (142 miljoonaa euroa) ja valuuttakurssimuutoksista (110 miljoonaa euroa);

C.  ottaa huomioon, että tulopuolella kaksi keskeistä osatekijää ovat viivästyskorot ja sakot (634 miljoonaa euroa) sekä omien varojen positiivinen toteutuma (479 miljoonaa euroa);

D.  ottaa huomioon, että menopuolella vajaakäyttö oli erityisen vähäistä pääluokassa III, jossa siirrot olivat 29 miljoonaa euroa vuoden 2014 osalta ja 6 miljoonaa euroa vuoden 2013 osalta, mutta se nousi muiden toimielinten osalta 101 miljoonaan euroon;

E.  ottaa huomioon, että pääluokan III erittäin alhainen vajaakäyttö tuo korostetusti esiin nykyisen maksumäärärahavajeen, joka on vuoden 2015 talousarviota toteutettaessa yhä keskeinen haaste;

1.  panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 3/2015, jonka ainoana tarkoituksena on sisällyttää talousarvioon vuoden 2014 ylijäämä, 1 435 miljoonaa euroa, varainhoitoasetuksen 18 artiklan ja lisätalousarvioesitystä koskevan neuvoston kannan mukaisesti;

2.  palauttaa mieliin, että vuoden 2015 talousarviota koskevien neuvottelujen yhteydessä neuvosto vaati, että vuoden 2015 talousarvioon siirretään 126,7 miljoonan euron määrä maksuista, jotka liittyvät Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon lisätalousarvioesityksissä nro 5/2014 ja 7/2014;

3.  ottaa huomioon lisätalousarvioesityksessä nro 3/2015 esitetyn ylijäämän ja katsoo, että kyseiset kaksi vuoden 2014 lisätalousarvioesitystä, jotka kattavat yhteensä seitsemän solidaarisuusrahaston tapausta, olisi voitu helposti maksaa vuoden 2014 talousarviosta;

4.  pitää yleisesti valitettavana, että neuvostossa on vallalla suuntaus olla noudattamatta sitoumuksia sellaisia maita kohtaan, jotka tarvitsevat varoja ja täyttävät solidaarisuusrahaston käyttöönotolle asetetut edellytykset, siten, että ei oteta käyttöön erityisrahoitusvälineiden mukaisia lisäresursseja, vaan otetaan sen sijaan varoja nykyisistä ohjelmista; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että neuvosto ei noudattanut tätä linjaa lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 yhteydessä;

5.  palauttaa mieliin, että komissio antoi lisätalousarvioesityksen nro 3/2015 lisäksi toisen lisätalousarvioesityksen nro 4/2015, joka liittyy yhteensä 66,5 miljoonan euron määrän käyttöönottoon solidaarisuusrahastosta Romanian, Bulgarian ja Italian hyväksi;

6.  palauttaa mieliin, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2015 hyväksyminen vähentää jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuuksia unionin talousarvioon 1 435 miljoonalla eurolla ja siten enemmän kuin korvaa niiden maksuosuudet lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 rahoittamiseksi; korostaa näin ollen, että nämä kaksi asiakokonaisuutta on hyväksytään yhtä aikaa, koska ne ovat poliittisesti tiiviisti sidoksissa toisiinsa;

7.  korostaa olevansa halukas hyväksymään mahdollisimman pian sekä lisätalousarvioesityksen nro 3/2015 että lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 sellaisina kuin komissio on ne esittänyt;

8.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2015;

9.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 3/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 69, 13.3.2015. (3) EUVL L 190, 17.7.2015. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (5) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (6) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (7) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2015 varainhoitovuodeksi 2015 – liittyy ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisesta Romanian, Bulgarian ja Italian hyväksi (09767/2015 – C8-0162/2015 – 2015/2078(BUD))

P8_TA(2015)0244 A8-0220/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(5),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(6),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom(7),

–  ottaa huomioon komission 15. huhtikuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2015 (COM(2015)0161),

–  ottaa huomioon komission 15. huhtikuuta 2015 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta (tulvat Romaniassa, Bulgariassa ja Italiassa) (COM(2015)0162),

–  ottaa huomioon neuvoston 19. kesäkuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2015 (09767/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0220/2015),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesitys nro 4/2015 liittyy 66 505 850 euron määrän käyttöönottoon Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta maksusitoumus- ja maksumäärärahoina Romaniassa keväällä ja kesällä 2014 esiintyneiden kahden tulvan (haetun tuen määrä yhteensä 8 495 950 euroa), Bulgariassa heinä- ja elokuussa 2014 esiintyneiden tulvien (haetun tuen määrä yhteensä 1 983 600 euroa) ja Italiassa loka- ja marraskuussa 2014 esiintyneiden tulvien (haetun tuen määrä yhteensä 56 026 300 euroa) vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 tarkoituksena on ottaa tämä mukautus virallisesti vuoden 2015 talousarvioon;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  korostaa, että on tarpeen myöntää näistä luonnonkatastrofeista kärsineille maille kiireellisesti taloudellista apua solidaarisuusrahastosta, koska solidaarisuusrahasto osoittaa solidaarisuutta luonnonkatastrofien koettelemien alueiden väestölle;

3.  palauttaa mieliin, että vuoden 2015 talousarviota koskevien neuvottelujen yhteydessä neuvosto vaati, että vuoden 2015 talousarvioon siirretään 126,7 miljoonan euron määrä maksuista, jotka liittyvät solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon lisätalousarvioesityksissä nro 5/2014 ja nro 7/2014;

4.  ottaa huomioon lisätalousarvioesityksessä nro 3/2015 esitetyn ylijäämän ja katsoo, että kyseiset kaksi vuoden 2014 lisätalousarvioesitystä, jotka kattavat yhteensä seitsemän solidaarisuusrahaston tapausta, olisi voitu helposti maksaa vuoden 2014 talousarviosta, sekä ottaa huomioon, että solidaarisuusrahaston tavoitteena on antaa mahdollisuus reagoida nopeasti, tehokkaasti ja joustavasti tällaisiin hätätilanteisiin;

5.  pitää yleisesti valitettavana, että neuvostossa on vallalla suuntaus olla noudattamatta sitoumuksia sellaisia maita kohtaan, joissa on tapahtunut suurkatastrofi ja jotka siten täyttävät solidaarisuusrahaston käyttöönotolle asetetut edellytykset, siten, että ei oteta käyttöön erityisrahoitusvälineiden mukaisia lisäresursseja, vaan otetaan sen sijaan varoja muista ohjelmista; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että neuvosto ei noudattanut tätä linjaa lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 yhteydessä;

6.  painottaa erityisesti, että maksujen kriittisen nykytilanteen vuoksi ei ole mahdollista käyttää mitään muita rahoituslähteitä kuin komission ehdottamaa vaihtoehtoa, joka esitetään lisätalousarvioesityksessä nro 4/2015; palauttaa mieliin, että solidaarisuusrahasto on erityisrahoitusväline, jota varten tarvittavat määrärahat otetaan talousarvioon monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien lisäksi;

7.  palauttaa mieliin, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2015 hyväksyminen vähentää jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuuksia unionin talousarvioon 1 435 miljoonalla eurolla ja siten enemmän kuin korvaa niiden maksuosuudet lisätalousarvioesityksen nro 4/2015 rahoittamiseksi; korostaa näin ollen, että nämä kaksi asiakokonaisuutta hyväksytään yhtä aikaa, koska ne ovat poliittisesti tiiviisti sidoksissa toisiinsa;

8.  korostaa olevansa halukas hyväksymään molemmat komission antamat lisätalousarvioesitykset mahdollisimman pian;

9.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2015;

10.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 4/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 69, 13.3.2015. (3) EUVL L 190, 17.7.2015. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (5) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (6) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (7) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 11 kohdan mukaisesti (tulvat Romaniassa, Bulgariassa ja Italiassa) (COM(2015)0162 – C8‑0094/2015 – 2015/2079(BUD))

P8_TA(2015)0245 A8-0211/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0162 – C8-0094/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0211/2015),

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta (tulvat Romaniassa, Bulgariassa ja Italiassa)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/1180.)

(1) EUVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 yhtenäisestä multimodaalisesta lipunkirjoituksesta Euroopassa (2014/2244(INI))

P8_TA(2015)0246 A8-0183/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU(1),

–  ottaa huomioon komission asetuksen (EU) N:o 454/2011 Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää ”henkilöliikenteen telemaattiset sovellukset” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä(2),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(3),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa” (COM(2008)0886),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2011 antaman valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(4),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Towards a roadmap for delivering EU-wide multimodal travel information, planning and ticketing services” (SWD(2014)0194),

–  ottaa huomioon EU:n kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelman (COM(2009)0490),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0183/2015),

A.  toteaa, että aikaisemmista ponnisteluista huolimatta vuoden 2011 valkoisen kirjan(5) tavoite 22 saumattomien multimodaalisten ovelta ovelle -kuljetusten mahdollistamisesta yhteentoimivien ja multimodaalisten aikatauluja, tietopalveluita, internet-varausjärjestelmiä ja älykkäitä lipunmyyntijärjestelmiä koskevien älykkäiden liikennejärjestelmien avulla ei ole vielä toteutunut;

B.  toteaa, että suurin osa matkustajista suosii edelleen yksilöliikennettä; katsoo, että EU:n laajuisten matkasuunnittelupalveluiden luominen ei yksinään riitä parantamaan eri liikennemuotojen integraatiota, vaan jokaisen liikennemuodon omaa tehokkuutta, kestävyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä on parannettava; katsoo, että prosessia edistäisivät merkittävästi esimerkiksi neljännen rautatiepaketin hyväksyminen, sillä se takaisi yhtäläisen pääsyn infrastruktuuriin myös pienimmille toimijoille, pk-yrityksille ja uusyrityksille, lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen hyväksyminen, eurooppalaisen sisävesistrategian hyväksyminen, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen sekä TEN-T prioriteettihankkeet;

C.  toteaa, että huolimatta siitä, että komissio määrittelee multimodaalisen lipunkirjoituksen eri liikennemuotojen yhdistämiseksi yhteen lippuun, yritykset eivät aina käytä samaa määritelmää, ja jotkin palveluntarjoajat pyrkivät vain toimittamaan yhteentoimivia lippuja, mikä haittaa alan kehittämistä edelleen;

1.  toteaa, että EU:n laajuiset multimodaaliset matkatiedot sekä rajat ylittävät integroidut matkasuunnittelu- ja matkalippupalvelut erityisesti pitkillä matkoilla ovat osittainen vastaus Euroopan liikenteen merkittäviin haasteisiin ja esimerkiksi kestävyyteen, multimodaalisuuteen, kaikkien liikennemuotojen turvallisuuden parantamiseen, tehokkuuteen ja taloudelliseen toteutettavuuteen liittyviin haasteisiin sekä laadukkaiden työpaikkojen luontiin ja työvoiman liikkuvuuteen, minkä johdosta ne hyödyttävät tasapuolisesti yhteiskuntaa, taloutta, ympäristöä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä matkailualaa;

2.  painottaa, että EU:n laajuiset yhdennetyt multimodaaliset matkatieto-, suunnittelu- ja lipunmyyntipalvelut antavat eurooppalaisille yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille ja uusyrityksille mahdollisuuksia innovointiin ja antavat siten merkittävän panoksen kehitettäessä maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä Euroopan sisämarkkinoita ja Euroopan yhtenäistä liikennealuetta;

3.  painottaa, että henkilöiden EU:n laajuinen liikkuvuus on yksi perusvapauksien toteutumisen edellytyksistä ja kuluttajilla on siksi oltava mahdollisuus saada kattavaa, tarkkaa ja puolueetonta tietoa aikatauluista ja yhteyksistä sekä multimodaalisista ja rajat ylittävistä liikenneyhteyksistä, jotta mahdollistettaisiin sujuva, helppo ja mukava ovelta ovelle -liikenne sekä varausten ja maksujen suorittaminen verkossa; pitää myönteisinä toimia, joilla kannustetaan matkustajia yhdistämään useita käytettävissä olevia liikennemuotoja; toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa on vielä puutteita verkossa tai mobiilisovellusten avulla tapahtuvassa lippujen ostamisessa kansallisia tai EU:n sisäisiä rajat ylittäviä matkoja varten; katsoo, ettei maantieteelliseen sijaintiin perustuvaa estoa pidä sallia;

4.  pitää tärkeänä, että matkustajat voivat saada yhden lipun yhtä eri liikennemuotoja yhdistävää matkaa varten, mahdollistetaan multimodaalisten matka- ja liikennetietojen saanti ja siten matkustajille kattavien, helppokäyttöisten, neutraalien, luotettavien ja reaaliaikaisten tietojen saanti, joka on edellytyksenä integroiduille lippujärjestelmille; korostaa, että jotta voitaisiin taata sen yhteydessä toteutettavien toimien oikeudenmukaisuus, on erittäin tärkeää, että samalla sovelletaan kaikkien liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja annetaan tietoja eri liikennemuotojen ympäristötehokkuudesta;

5.  toteaa, että kuluttajille olisi aina annettava avointa hinnoittelutietoa; korostaa, että varaus- ja maksujärjestelmissä olisi selkeästi ilmoitettava lipun kokonaishinta matkan kaikille valituille matkoille, mukaan luettuna verojen ja maksujen kaltaiset pakolliset osat; pitää tärkeinä innovatiivisia tietoteknisiä alustoja, jotka vähentävät yleisesti varausten ja maksujen suorittamisen hintaa, ja pitää tärkeänä, että matkalippujen ostamisen yhteydessä sallitaan erilaisia maksutapoja; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisätoimiin luottokorttien tai muiden asianmukaisten maksuvälineiden käyttämisestä joukkoliikenteessä perittävien maksujen rajoittamiseksi;

6.  korostaa, että erilaisten tietojen yhteensopivuuden ja yhdenmukaisuuden puute, tietomuotojen ja tiedonvaihtoprotokollien erilaisuus ja niiden yhteentoimivuuden puute heikentävät eri liikennemuodot kattavien integroitujen tietojen, suunnittelun ja lippupalveluiden olemassaoloa EU:ssa ja aiheuttavat lisäkustannuksia; kehottaa komissiota takaamaan, että kaikissa sääntelytoimissa otetaan huomioon liikennealan nopea kehitys eikä niillä luoda tarpeettomia rasitteita;

7.  pitää myönteisenä viranomaisten ja yksityisen sektorin pyrkimystä tarjota matkasuunnittelupalveluita ja käyttää vaadittuja avoimia standardeja ja käyttöliittymiä; panee kuitenkin merkille, että palveluilla on usein alueellisia tai kansallisia rajoituksia ja että ne ovat harvoin multimodaalisia; kehottaa siksi matkustus- ja matkasuunnittelupalveluiden tarjoajia ensimmäisenä askeleena hyödyntämään jo olemassa olevaa synergiaa ja keskittymään entistä enemmän multimodaalisten ja rajat ylittävien matkansuunnittelupalveluiden sekä räätälöityjen matkalippujärjestelmien tarjoamiseen ja kiinnittämään erityistä huomiota palveluiden tarjoamisessa käytettävään kieleen; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon vähemmistökielten käytön sekä pitkän matkan liikenteen ja lähiliikenteen välisten yhteyksien toteuttamisen matkan ensimmäiset ja viimeiset kilometrit mukaan lukien esimerkiksi kehittämällä erilaisia järjestelmiä edelleen niiden yhteentoimivuuden parantamiseksi ja niiden välisen tiedonvaihdon mahdollistamiseksi; kehottaa komissiota käyttämään TEN-T-käytäviä kokeiluhankkeina matkustajavirtojen tunnistamiselle ja mahdollisuuksille käyttää multimodaalisia tieto-, matkasuunnittelu- ja lipunmyyntipalveluja;

8.  kehottaa komissiota kehittämään hyvien käytänteiden kokoelman paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti toteutettaville hankkeille ja soveltamaan sitä perustana hankkeiden toteuttamiselle EU:ssa;

9.  korostaa, että multimodaalisten yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien avulla ostamisen helppous ja kätevyys houkuttelevat lisää matkustajia julkiseen liikenteeseen, mikä lisää heidän tyytyväisyyttään ja hyödyttää joukkoliikenneyhtiöitä;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan multimodaalisten yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien yhteydessä tarvittavia toimia selkeän kehyksen luomiseksi sidosryhmien ja toimivaltaisten viranomaisten pyrkimysten tukemiseksi ja helpottamiseksi ja kehottaa tukemaan niiden jo tekemiä sopimuksia ja tarjolla olevien tuotteiden ja palveluiden innovatiivista luonnetta; kehottaa komissiota siinä tapauksessa, että vuoteen 2020 mennessä ei saavuteta merkittävää kehitystä integroitujen ja yhteentoimivien multimodaalisten ja rajat ylittävien matkalippujärjestelmien luomisessa, käyttämään perustana jo saavutettua edistystä sekä jo tehtyjä vapaaehtoisuuteen perustuvia aloitteita ja toteuttamaan sen pohjalta lainsäädäntötoimia, joilla vahvistetaan vähimmäissäännöt sekä aikataulu;

11.  korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten aktiivista roolia ja vastuuta matkojen ensimmäisten ja viimeisten kilometrien yhteydessä; pitää tärkeänä, että ne osallistuvat yksittäisten toimien täytäntöönpanoon, valvovat niiden toteutusta ja varmistavat, että järjestelmä kokonaisuudessaan toimii tehokkaasti; kehottaa edelliset seikat huomioon ottaen jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia

12.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että kaikkien matkansuunnittelu- ja matkavarauspalveluntarjoajien ja myös pk-yritysten ja uusyritysten oikeudenmukainen, avoin ja tasa-arvoinen pääsy kattaviin, multimodaalisiin ja tosiaikaisiin liikenne- ja matkatietoihin on tärkeä ennakkoedellytys EU:n laajuisten multimodaalisten matkatieto‑, matkasuunnittelu- ja matkavarauspalveluiden toteutumisen kannalta; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen, jonka mukaan kaikki palveluntarjoajat velvoitetaan antamaan oikeudenmukaisin ja tasapuolisin ehdoin käyttöön kaikki tiedot, joita entistä kattavampien palveluiden tarjoaminen edellyttää, jotta matkustajat saavat todellisen ja käytettävissä olevan mahdollisuuden valita kestävimmät, edullisimmat tai nopeimmat yhteydet palveluntarjoajien kaupallisia etuja vaarantamatta;

13.  painottaa, että EU:n kilpailupolitiikan mukaisesti on komission tehtävä tutkia ja ehkäistä sellaisen tilanteen vaaraa, että tiedot ovat vain multimodaalisten tieto- ja matkalippupalveluiden tarjoajien hallussa; lisää, että komission on myös varmistettava, että sähköisen lipunmyyntijärjestelmän käyttämisestä perittävä osuus ei kasva niin suureksi, että se rankaisisi matkustajaliikennettä harjoittavia yrityksiä;

14.  kehottaa luomaan keskustelufoorumin, joka kattaa kaikki paikallisen, alueellisen, kansallisen ja unionin tason liikennealan edustajat ja toimivaltaiset viranomaiset ja jonka avulla voidaan kehittää toteuttamiskelpoisia menettelyjä yhteentoimivien sähköisten matkalippujärjestelmien ottamiseksi vaiheittain käyttöön koko EU:ssa, ja kehottaa ottamaan niiden yhteydessä huomioon koko matkan suunnittelusta lippujen ostoon sekä käsittelemään lipunmyyntitulojen oikeasuhteisen jakamisen ongelmaa ja kustannusten jakamista sopimuspuolten mahdollisten kiistojen yhteydessä; katsoo, että tällaisia ratkaisuja on kehitettävä markkinavetoisesti rasittamatta toiminnanharjoittajia ja matkustajia suhteettomilla kustannuksilla; kehottaa komissiota tukemaan EU:n yhteisrahoituksen avulla voimakkaasti Euroopan laajuisten televiestintä- ja liikenneverkkojen välistä synergiaa;

15.  toteaa, että eurooppalaiset matkustajien oikeudet ovat rajoitettuja, koska niitä sovelletaan erikseen kuhunkin kuljetussopimukseen, mutta jos matkaan sisältyy rajat ylittäviä osuuksia tai eri liikennevälineiden yhdistämistä, matkustajien oikeuksia ei voida taata tavalliseen tapaan; kehottaa siksi komissiota vastaamaan kehotukseen, jonka parlamentti esitti vuoden 2011 etenemissuunnitelmasta antamassaan päätöslauselmassa(6), eli kehotukseen laatia kaikki liikennemuodot käsittävän matkustajien oikeuksien peruskirja; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2017 loppuun mennessä tällaista peruskirjaa koskevan ehdotuksen, joka sisältää myös erillisen multimodaalisia matkoja käsittelevän osan, jonka avulla matkustajien oikeudet voidaan suojata selvästi ja avoimella tavalla eri liikennemuotoja yhdistettäessä ja jossa otetaan huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet sekä yhtenäinen multimodaalinen lipunkirjoitus;

16.  korostaa, että liikennevälineiden esteettömyys on erityisen tärkeää sosiaalisen liikkuvuuden sekä kaikkien matkustajien ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kannalta ja Euroopan demografinen muutos huomioon ottaen; kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin sekä ikääntyneiden erityistarpeisiin liittyen matkatietojen saantiin ennen matkaa ja sen aikana ja liittyen lipunmyyntivaihtoehtoihin sekä varaus- ja maksujärjestelmiin, mukaan lukien mahdollisuus varata pyörätuolipaikka; pitää myönteisenä komission etenemissuunnitelmaa kohti esteettömyyttä koskevaa unionin säädöstä sekä mahdollisuutta toteuttaa lainsäädäntötoimia vammaisten henkilöiden kohtaamien taloudellisten ja sosiaalisten esteiden poistamiseksi; vaatii komissiota poistamaan liikenteeseen liittyviä esteitä osana esteettömyyden parantamista koskevia toimiaan;

17.  pitää tärkeänä, että turvataan erilaiset hinnoittelumallit ja maksuvaihtoehdot (korvaukset, alennukset jne.) sen varmistamiseksi, että tietyt yhteiskunnan ryhmät (työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, vähätuloiset suurperheet sekä muut muita huonommassa asemassa olevat sosiaaliryhmät) voivat hyötyä multimodaalisesta lipunkirjoitusjärjestelmistä EU:ssa;

18.  toteaa, että multimodaalisten liikennetietojärjestelmien olisi oltava käyttäjäystävällisiä ja niitä olisi siksi täydennettävä päivitetyillä kartoilla ja maantieteellisillä tiedoilla;

19.  kehottaa edelleen kannustamaan alan toimijoita innovatiiviseen ongelmanratkaisuun sekä pitämään yllä ja kehittämään alaan liittyviä EU:n rahoitusvaihtoehtoja, kuten Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvää Shift2Rail 4 -ohjelmaa ja Verkkojen Eurooppa ‑välinettä sekä rakennerahastoja; vaatii Euroopan investointipankkia käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa asianmukaisesti tähän tarkoitukseen;

20.  kehottaa komissiota julkaisemaan helposti saatavilla olevan luettelon, jossa arvioidaan säännöllisesti intermodaalista yhdennettyä lipunmyyntiä koskevia EU:n yhteisrahoitettavia hankkeita;

21.  korostaa maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) ja erityisesti eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo) elintärkeää merkitystä dynaamisessa tiedonkeruussa, joka antaa mahdollisuuden tiedottaa matkustajille mahdollisista häiriöistä ja vaihtoehtoisista reiteistä sekä ennen matkaa että sen aikana; korostaa, että satelliittijärjestelmien hyötyjen tueksi on aina asetettava riittävät tietosuojasäännökset;

22.  toteaa, että on tarpeen vähentää ruuhkia ja ilmansaasteita kaupunkialueilla, ja kehottaa ottamaan käyttöön kannustimia, joilla tuetaan kestävien liikennemuotojen käyttöä koko Euroopassa; kehottaa sisällyttämään matkatietoihin ja matkasuunnittelupalveluihin tietoja erilaisista liikkuvuuteen liittyvistä palveluista, kuten autojen yhteiskäytöstä, kimppakyydeistä, liityntäpysäköinnistä, polkupyörien vuokrauksesta sekä pyörä- ja kävelyteistä;

23.  pitää myönteisenä integroitujen sähköisten matkalippujärjestelmien yhä parempaa saatavuutta kaupungeissa ja muilla urbaaneilla alueilla, mistä esimerkkinä on uusi osallistava digitaalinen älykorttitekniikka, jota voidaan käyttää eri liikennemuodoissa ja myös rajat ylittävästi; korostaa kuitenkin, että tekniset ratkaisut olisi jätettävä markkinoiden huomaan eikä niistä olisi määrättävä unionin tasolla;

24.  toteaa, että pysyvästi hyvät verkkoyhteydet ovat yksi ennakkoehto sellaisen matkustajaystävällisen älyjärjestelmän luomiselle, joka voi tuottaa dynaamista liikennetietoa reaaliajassa; kehottaa komissiota siksi asettamaan etusijalle maksuttoman tai edullisen huippunopean digitaalisen infrastruktuurin laajamittaisen saatavuuden helpottamisen, edistämisen ja tukemisen kaikissa liikennemuodoissa ja kaikissa liikenteen risteyspaikoissa Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden asiaankuuluvien rahoituslähteiden avulla;

25.  korostaa tietosuojan tärkeyttä, kehottaa noudattamaan direktiiviä 95/46/EY ja kehottaa määrittämään selkeät ehdot tietojen käytölle ja siirtämiselle; toteaa, että tämä koskee erityisesti henkilötietoja, joita pitäisi käsitellä ja käyttää vain anonyymissä muodossa ja vain eri liikennemuodot käsittävän lipunkirjoituksen helpottamiseksi; toteaa, että lippujen ostamisen ja maksamisen internet- ja mobiilisovelluksilla olisi mieluiten oltava mahdollista ilman rekisteröitymistä järjestelmään;

26.  pitää tärkeänä matkasuunnittelua, helposti saatavissa olevia multimodaalisia tietoja sekä selvää ja avointa lipunkirjoitusta digitaalisten ja verkossa toimivien alustojen kautta; pitää myös tärkeänä joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksien parantamista matkustettaessa ulkomaille EU:ssa ja kestävien liikennepalveluiden modernisoinnin kannustamista turistien houkuttelemiseksi EU:sta ja sen ulkopuolelta, koska tämä helpottaa koko matkansuunnitteluprosessia; korostaa myös integroidun lipunkirjoitusjärjestelmän mahdollisia myönteisiä vaikutuksia, sillä se parantaa kaikkien alueiden ja erityisesti kaikkein syrjäisimpien alueiden yhteyksiä;

27.  korostaa, että EU:n kaupungeissa, alueilla ja jäsenvaltioissa jo käytössä olevat yli sata multimodaalista matkasuunnittelujärjestelmää kaipaavat lisää julkisuutta ja näkyvyyttä; kehottaa myös toteuttamaan toimia, joilla edistetään näiden palvelujen yhteentoimivuutta;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1. (2) EUVL L 123, 12.5.2011, s. 11. (3) EUVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72. (5) Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää, (COM(2011)0144). (6) Aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” 15. joulukuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma. (EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72.).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2015 varainhoitovuodeksi 2015, pääluokka III – Komissio, joka liittyy ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta ja asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta (09876/2015 – C8-0172/2015 – 2015/2011(BUD))

P8_TA(2015)0247 A8-0221/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(5),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(6),

–  ottaa huomioon komission 13. tammikuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 1/2015 (COM(2015)0011),

–  ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 1/2015 (09876/2015 – C8-0172/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0221/2015),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 1/2015 tarkoituksena on tehdä budjettinimikkeistöön muutokset, jotka ovat tarpeen, koska Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) koskevasta asetuksesta on päästy yhteisymmärrykseen, sekä kohdentaa uudelleen tarvittava 1 360 miljoonan euron määrä maksusitoumusmäärärahoina ja 10 miljoonan euron määrä maksumäärärahoina;

B.  ottaa huomioon, että EU:n takuurahaston rahoittamiseen vuonna 2015 tarvittava yhteensä 1 350 miljoonan euron määrä siirretään maksusitoumusmäärärahoina Verkkojen Eurooppa -välineestä (790 miljoonaa euroa), Horisontti 2020 -puiteohjelmasta (70 miljoonaa euroa) ja ITER-hankkeesta (490 miljoonaa euroa);

C.  ottaa huomioon, että komissio aikoo kompensoida ITER-hankkeen määrärahojen vähennyksen vuosina 2018–2020 tehtävällä vastaavan suuruisella lisäyksellä;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan investointineuvontakeskuksen maksusitoumusmäärärahat (10 miljoonaa euroa) ja maksumäärärahat (10 miljoonaa euroa) saadaan käyttöön kokonaan kohdentamalla uudelleen ITER-hankkeen määrärahoja (budjettikohta 08 04 01 02);

E.  ottaa huomioon, että kaikki lisämäärärahat ESIR-rahaston maksusitoumus- ja maksumäärärahojen käyttöön asettamiseksi saadaan kohdentamalla määrärahoja uudelleen, joten vuoden 2015 talousarvion maksusitoumus- ja maksumäärärahat pysyvät ennallaan;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 1/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  pitää ilahduttavana, että ESIR-rahastosta pystyttiin pääsemään nopeasti yhteisymmärrykseen, koska kaikki toimielimet pyrkivät määrätietoisesti varmistamaan, että se voidaan käynnistää mahdollisimman pian; katsoo, että neuvottelutulos oli parempi kuin komission alkuperäinen ehdotus, mutta pitää valitettavana sen kielteistä vaikutusta Horisontti 2020 -puiteohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen;

3.  korostaa, että unionin talousarvio tuo lisäarvoa, sillä se mahdollistaa resurssien yhdistämisen ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja ESIR-rahaston välisen suuren synergian ja lisäksi se vahvistaa unionin rahoitusosuuksien kerrannaisvaikutuksia; kannattaa täydentävien yksityisten ja julkisten rahoituslähteiden käyttöönottoa, jotta voidaan rahoittaa investointeja kohteisiin, joilla on eurooppalainen ulottuvuus ja joilla pyritään erityisesti vastaamaan rajat ylittäviin haasteisiin muun muassa energia-, ympäristö- ja liikenneinfrastruktuurien alalla;

4.  pitää myönteisenä, että 1 000 miljoonaa euroa lisämäärärahoja komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna rahoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen maksusitoumusten kokonaisliikkumavarasta, joka on peräisin vuosien 2014 ja 2015 talousarvioissa käytettävissä olevista liikkumavaroista, mikä vähentää tarvetta kohdentaa uudelleen Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja; muistuttaa, että monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen 14 artiklan mukaan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavara sitoumuksia varten otetaan käyttöön vasta vuodesta 2016 alkaen;

5.  pitää kuitenkin Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman määrärahojen uudelleenkohdentamista kaiken kaikkiaan valitettavana, koska kyseiset ohjelmat ovat keskeisiä Euroopan työpaikkojen ja kasvun kannalta; aikoo sen vuoksi korvata uudelleenkohdentamiset tulevissa vuotuisissa talousarviomenettelyissä;

6.  toteaa, että investoinnit tutkimukseen ja liikenteeseen ovat keskeisen tärkeitä, jotta unionin talousarviosta voidaan edistää paremmin kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja jotta voidaan päästä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; palauttaa mieliin, että Horisontti 2020 ja Verkkojen Eurooppa -väline ovat keskeisiä ohjelmia otsakkeessa 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky;

7.  vahvistaa halukkuutensa hyväksyä lisätalousarvioesitys nro 1/2015, sellaisena kuin se on neuvoston muuttamana, ESIR-rahastoa koskevasta asetuksesta aikaan saadun sopimuksen mukaisesti, sillä ESIR-rahaston toiminta on tärkeä käynnistää mahdollisimman nopeasti;

8.  hyväksyy näin ollen neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 1/2015;

9.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 2/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 69, 13.3.2015. (3) EUVL L 190, 17.7.2015. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (5) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (6) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (7) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2015 varainhoitovuodeksi 2015 – Muuttopaineisiin vastaaminen (09768/2015 – C8-0163/2015 – 2015/2121(BUD))

P8_TA(2015)0248 A8-0212/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2015(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn lisätalousarvion nro 1/2015(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(5),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(6),

–  ottaa huomioon komission 13. toukokuuta 2015 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2015 (COM(2015)0241),

–  ottaa huomioon neuvoston 19. kesäkuuta 2015 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2015 (09768/2015 – C8-0163/2015),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta(7),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0212/2015),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 5/2015 tarkoituksena on lisätä unionin resursseja muutto- ja pakolaisvirtojen hallitsemiseksi Välimerellä viime aikoina tapahtuneiden tragedioiden ja muuttovirtojen lisääntymisen vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että maksusitoumusmäärärahojen lisäys on 75 722 000 euroa;

C.  ottaa huomioon, että maksumäärärahojen 69 652 000 euron lisäys toteutetaan kokonaan kohdentamalla uudelleen Galileo-ohjelman määrärahoja, joten maksumäärärahojen kokonaistaso vuoden 2015 talousarviossa säilyy ennallaan;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) maksusitoumus- ja maksumäärärahoihin on ehdotettu 26,8 miljoonan euron lisäystä, josta osa on peräisin lisätalousarviosta nro 5/2015 saatavista lisämäärärahoista ja osa määrärahojen uudelleenkohdentamisesta luvussa 18 02 (Sisäinen turvallisuus) ulkorajarahaston vanhojen tapausten päättämisen vuoksi;

E.  huomauttaa, että hätätilanteesta aiheutuva taloudellinen taakka on toistaiseksi kohdistunut lähinnä unionin eteläisten rannikkovaltioiden kansallisiin talousarvioihin;

F.  katsoo, että lisääntynyttä muuttoliikettä Eurooppaan ei voida pitää tilapäisenä ilmiönä, kun otetaan huomioon keskipitkän aikavälin makrotaloudelliset ennusteet sekä vastakkaiset väestökehityssuuntaukset unionissa ja sen naapurialueilla, varsinkin Länsi- ja Keski-Afrikassa;

G.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 5/2015 myös lisätään kolmen viraston henkilöstöä siten, että Frontexiin perustetaan kuusitoista uutta tointa, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoon (EASO) neljä uutta tointa ja Euroopan poliisivirastoon (Europol) kolme uutta tointa;

H.  toteaa, että jollei muuttovirtoja hallita tehokkaasti ja ajoissa, ne voivat johtaa huomattaviin kustannuksiin muilla toimintalohkoilla;

1.  panee merkille komission antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2015 ja neuvoston kannan siihen;

2.  on tyytyväinen kaikkien toimielinten halukkuuteen lisätä maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskevia talousarviomäärärahoja ilmeisen kiireellisen tarpeen vuoksi;

3.  muistuttaa kehottaneensa lisäämään huomattavasti kyseisten budjettikohtien määrärahoja ja kyseisten virastojen henkilöstöä jo käsitellessään vuoden 2015 talousarviota lokakuussa 2014;

4.  pitää kuitenkin valitettavana, että lisätalousarvioesityksessä nro 5/2015 esitetyt lisäykset ovat pieniä eivätkä vastaa todellisia tarpeita, jotka johtuvat käynnissä olevasta ja todennäköisesti pahenevasta kriisistä Välimerellä, Ukrainasta tulevien pakolaisten määrän lisääntymistä koskevasta kasvavasta riskistä sekä tarpeesta puuttua yleisesti muuttoliikkeisiin liittyviin haasteisiin; korostaa kuitenkin, että näiden varojen käyttöä on valvottava huolellisesti ja sopimus- ja alihankintamenettelyjen avoimuutta on lisättävä, sillä jäsenvaltioissa on havaittu useita väärinkäytöksiä, joita tutkitaan;

5.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välille on muodostunut näkemyseroja neuvostossa Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvästä komission ehdotuksesta; toteaa, että muuttoliikeilmiön luonteen vuoksi tämä hätätilanne voidaan hoitaa tehokkaammin unionin tasolla;

6.  katsoo, että asiasta vastaavien erillisvirastojen henkilöstöä ei saisi vähentää tai siirtää toisiin tehtäviin; katsoo, että kyseisten virastojen on kohdennettava henkilöresurssinsa asianmukaisesti voidakseen hoitaa lisääntyvät tehtävänsä;

7.  korostaa, että unionin eteläisille rannoille saapuu suuri määrä maahanpyrkijöitä, turvapaikka-asioiden tukiviraston rooli turvapaikka-asioiden hallinnoinnissa kasvaa ja vastaanottoedellytysten etupainotteiselle luomiselle on selvästi pyydetty tukea, joten ehdotus lisätä viraston henkilöstöä vain neljällä henkilöllä on selvästi riittämätön; vaatii näin ollen turvapaikka-asioiden tukivirastolle riittävää henkilöstöä ja riittäviä määrärahoja vuodeksi 2016, jotta se voi hoitaa tehtävänsä ja operaationsa asianmukaisesti;

8.  katsoo, että komission olisi arvioitava yksityiskohtaisesti Euroopan muuttoliikeagendan ja Euroopan turvallisuusagendan osana esitettyjen toimenpiteiden talousarviovaikutukset ja Europolille aiheutuvat lisätehtävät, jotta parlamentti ja neuvosto voivat asianmukaisesti mukauttaa Europolin talousarvio- ja henkilöstötarpeita; korostaa Europolin roolia jäsenvaltioille annettavan rajatylittävän tuen ja tietojenvaihdon yhteydessä; korostaa, että Europol tarvitsee riittäviä määrärahoja ja riittävää henkilöstöä vuodeksi 2016, jotta se voi hoitaa tehtävänsä ja operaationsa asianmukaisesti;

9.  pyytää komissiota arvioimaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä mahdollisimman tarkasti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston tarpeet vuoteen 2020 saakka; pyytää komissiota tekemään ehdotuksen riittävästä lisäyksestä ja mahdollisesti mukauttamaan rahoituksen jakautumista rahaston eri ohjelmien ja toteutusmenetelmien välillä rahoitusnäkymien tarkistamisen jälkeen;

10.  ilmaisee haluavansa muuttaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston budjettinimikkeistöä, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa valvontaa vuotuisten määrärahojen kohdentamisessa rahaston eri ohjelmien ja toteutusmenetelmien välillä asetuksen (EU) N:o 516/2014 mukaisesti(8);

11.  panee myös merkille, että lisätalousarvioesityksessä nro 5/2015 ei esitetä vuoden 2015 talousarvion maksumäärärahojen kokonaismäärän lisäämistä vaan siinä ainoastaan kohdennetaan jälleen kerran uudelleen jo käytettävissä olevia määrärahoja;

12.  katsoo ehdottomasti, että Galileo-ohjelman määrärahojen uudelleenkohdentaminen on korvattava asianmukaisesti vuoden 2016 talousarviossa;

13.  vahvistaa kuitenkin halukkuutensa hyväksyä komission antama esitys lisätalousarvioksi nro 5/2015 mahdollisimman pian tilanteen kiireellisyyden vuoksi;

14.  hyväksyy näin ollen neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 5/2015;

15.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 5/2015 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 69, 13.3.2015. (3) EUVL L 190, 17.7.2015. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (5) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (6) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0176. (8) Asetuksen (EU) N:o 516/2014 mukaisesti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kokonaismäärärahat kaudella 2014–2020 ovat 3 137 miljoonaa euroa. Määrä jakautuu seuraavasti:a. 2 392 miljoonaa euroa kansallisiin ohjelmiin (19 artikla)b. 360 miljoonaa euroa liitteessä II lueteltuihin erityistoimiin (16 artikla), uudelleensijoittamisohjelmaan (17 artikla) ja siirtoihin (18 artikla)c. 385 miljoonaa euroa unionin toimiin (20 artikla), hätäapuun (21 artikla), Euroopan muuttoliikeverkostoon (22 artikla) ja tekniseen apuun (23 artikla).Nykyinen budjettinimikkeistö ei millään tavoin vastaa tätä jakaumaa.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 EU:n maitoalan tulevaisuudennäkymistä – maitoalan paketin täytäntöönpanon tarkastelu (2014/2146(INI))

P8_TA(2015)0249 A8-0187/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 261/2012(1),

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(2),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen maitoalan markkinatilanteen kehittymisestä ja maitoalan paketin säännösten soveltamisesta (COM(2014)0354),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2014 annetun komission selvityksen unionin maatalousmarkkinoiden ja -tulojen näkymistä 2014–2024 (Prospects for EU agricultural markets and income 2014–2024),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan unionin syrjäisimmistä alueista,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2012 annetun komission kertomuksen markkinatilanteen kehityksestä ja sen vaikutuksista maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin – toinen ”pehmeää laskua” koskeva kertomus (COM(2012)0741),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman maidontuotannon jatkumisesta vuoristoalueilla, epäsuotuisilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla maitokiintiön lakkauttamisen jälkeen(3),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ˮEU:n valkuaisvaje: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?ˮ(4),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman maitoalan kriisistä(5),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa (COM(2014)0472),

–  ottaa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 247/2006(6),

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21. marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012(7),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission ehdotuksen asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta (COM(2015)0010),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausuntoluonnoksen maitoalan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2015 tehdyn Euroopan komission ja Euroopan investointipankin yhteisymmärryspöytäkirjan yhteistyöstä maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla EU:ssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0187/2015),

A.  ottaa huomioon, että maitoalan paketti tuli voimaan 3. lokakuuta 2012 ja sitä sovelletaan 30. kesäkuuta 2020 saakka;

B.  ottaa huomioon, että maitokiintiöt lakkautetaan 31. maaliskuuta 2015, kuten vuonna 2003 toteutetussa YMP:n väliarvioinnissa päätettiin;

C.  ottaa huomioon maidontuotannon jatkumisesta unionin vuoristoalueilla, epäsuotuisilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla maitokiintiön lakkauttamisen jälkeen 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman sisältämien toimenpiteiden merkityksen ja ajankohtaisuuden;

D.  ottaa huomioon, että maitoalan maailmanmarkkinat ovat yhä epävakaammat ja että tammikuussa 2014 hinnat nousivat hintaseurannan historian ennätystasolle, minkä jälkeen ne putosivat merkittävästi koko loppuvuoden 2014 ajan; ottaa huomioon, että epävakaus vaikuttaa erityisesti kotieläintuotantoon ja maidontuotannossa käytettyihin tuotantopanoksiin ja johtaa tuotantokustannuksia alhaisempiin tuottajahintoihin;

E.  katsoo, että kestävä maatalous laadukkaiden elintarvikkeiden lähteenä voidaan varmistaa ainoastaan, jos tuottajat saavat riittävän tuottajahinnan, joka kattaa kaikki kestävän tuotannon kustannukset;

F.  ottaa huomioon, että Venäjän eurooppalaisille maitotaloustuotteille elokuusta 2014 lähtien asettama tuontikielto on aiheuttanut haittaa unionin sisämarkkinoilla ja osoittanut siten, että on oltava valmiina soveltamaan kriisiin liittyviä markkinatoimenpiteitä niiden luonteesta riippumatta, ja ottaa huomioon, että on tärkeää turvata unionin tuotteille monipuoliset vientimarkkinat, etenkin koska maitotuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän ennustetaan kasvavan, ja varmistaa lisäksi vakaat, maksukykyiset kotimarkkinat;

G.  ottaa huomioon, että maitoalan paketin ansiosta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön pakollisia sopimuksia, joilla tuottajia ja jalostajia autetaan suunnittelemaan tuotantomääriään ja vahvistamaan tuotantoketjujensa organisointia valmistautuakseen maitokiintiöiden lakkauttamiseen, ja että tähän mennessä vain harvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta;

H.  ottaa huomioon, että maitoalan paketti velvoitti jäsenvaltiot tunnustamaan tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät sekä osuuskuntien edelleen keskeisen aseman ja että tarjontaa on edelleen keskitettävä, jotta tuottajien neuvotteluvoimaa voidaan parantaa;

I.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2014 perustettiin maitomarkkinoiden seurantakeskus, jonka tehtävänä on parantaa maitoalan valvontaa komissiossa ja teollisuudenalalla, ja että seurantakeskuksen asemaa on vahvistettava, jotta alalla voidaan ottaa käyttöön tehokas kriisivaroitusmekanismi kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan ja tuotanto- ja jakelumenettelyiltään erilaisia maitotiloja varten;

J.  katsoo, että nykyinen turvaverkko on liian heikko, jotta sillä voitaisiin taata suoja maidon hinnan mahdollisesti laskiessa;

K.  katsoo, että yksi YMP:n tärkeimmistä tavoitteista on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti tasapainoinen alueellinen kehitys, mikä edellyttää tuottoisan ja kestävän maatalouden säilyttämistä epäsuotuisilla tai syrjäisimmillä alueilla tai vuoristoalueilla;

L.  ottaa huomioon kiintiöiden päättymisen äärimmäisen kielteiset vaikutukset syrjäisimmillä alueilla ja erityisesti Azoreilla, jossa maidontuotanto on tärkein taloudenala ja muodostaa lähes 46 prosenttia alueen taloudesta;

M.  ottaa huomioon, että monet maitotilat sijaitsevat epäsuotuisilla tai syrjäisimmillä alueilla tai saari- tai vuoristoalueilla, joilla maidon ja maitotuotteiden tuotanto- ja keruukustannukset ja niiden saattamista oman tuotantoalueen ulkopuolisille markkinoille koskevat kustannukset ovat korkeampia kuin muilla alueilla, ja että luonnonolosuhteiden asettamien rajoitusten takia ne eivät voi hyödyntää kiintiön poistamisen luomia kasvumahdollisuuksia samalla tavoin kuin muut alueet; toteaa, että tämän vuoksi tuotanto on vaarassa keskittyä entistä enemmän taloudelliselta sijainniltaan suotuisimmille unionin alueille;

N.  ottaa huomioon, että maidontuotannon määrää koskevia pakollisia ilmoituksia sovelletaan 1. päivästä huhtikuuta 2015 lähtien;

O.  katsoo, että sukupolvenvaihdokset, uudenaikaistaminen ja investoinnit ovat olennaisen tärkeitä unionin maitoalan toimivuuden ja kestävyyden kannalta;

P.  ottaa huomioon, että unionissa tuotetut maitotuotteet ja etenkin suojatulla alkuperänimityksellä (SAN), suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) ja aitoa perinteistä tuotetta (APT) osoittavalla merkinnällä varustetut tuotteet edistävät merkittävällä tavalla unionin elintarviketeollisuuden tavoitteiden saavuttamista ja hyvinvointia maaseudulla, jota hallitsevat pienet ja keskikokoiset perhetilat ja jolla on säilytettävä huomattava maidontuotantokapasiteetti; ottaa huomioon, että maito on raaka-aine erittäin monille yksityisen sektorin ja osuustoimintasektorin jalostusyrityksille ja että maidontuotanto on tärkeää eurooppalaisen elintarviketeollisuuden perinnön moninaisuuden säilyttämiselle, se on avainasemassa Euroopan alueiden, ympäristön ja sosiaalisen ulottuvuuden määrittämisessä ja sillä on kerrannaisvaikutuksia muihin toiminta-aloihin, kuten matkailuun;

Q.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa maatalous- ja maidontuottajat ovat saaneet suuret sakot maitokiintiöiden ylittämisestä kahtena viimeisenä kiintiövuonna;

1.  palauttaa mieliin, että maitoalan paketilla pyritään varmistamaan unionissa kestävä, kilpailukykyinen ja elinkelpoinen maitoala, jonka käytössä on tehokkaat välineet, jotka takaavat tuottajille oikeudenmukaisen korvauksen; korostaa, että maitoalan paketissa esille tuodut asiat ovat edelleen este kestäville, kilpailukykyisille ja oikeudenmukaisille maitoalan markkinoille ja maidontuottajien oikeudenmukaisille tuloille;

2.  muistuttaa, että maitokarjatiloilla on merkittävä rooli maankäytön suunnittelun, maaseudun työpaikkojen ja talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kehittymisen kannalta monilla Euroopan maaseutualueilla;

3.  korostaa, että maidontuottajat, etenkin pientilat, ovat erityisen haavoittuvaisia tulonvaihtelujen ja korkeisiin pääomakustannuksiin liittyvien riskien, tuotteiden haavoittuvuuden, maitoalan perushyödykkeiden epävakaiden hintojen sekä tuotantopanos- ja energiakustannusten suhteen, ja että maidontuotannosta saatavan toimeentulon kestävyys on jatkuva haaste, koska tuotantokustannukset nousevat usein lähelle tuottajahintoja tai menevät niiden ylitse;

4.  korostaa, että eurooppalaisten tuottajien ongelmana ovat rehun ja muiden tuotantohyödykkeiden hinnoista johtuvat korkeat kustannukset, ja toteaa, että myös eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta koskevat unionin lainsäädännön vaatimukset laskevat eurooppalaisten tuottajien kilpailukykyä muiden maiden tuottajiin verrattuna;

Venäjän kauppasaarron vaikutus ja maitoalan tämänhetkinen kriisi

5.  kehottaa komissiota pohtimaan kriisin syitä ja toimenpiteitä tulevien kriisien ehkäisemiseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219, 221 ja 222 artiklan mukaisesti;

6.  kehottaa komissiota toteuttamaan uusia, kohdennettuja markkinatoimenpiteitä ratkaistakseen kotimarkkinoilla vallitsevan kriisin, joka johtuu hintojen alentamispaineista ja asianmukaisten kriisivälineiden puuttumisesta, globaalin kysynnän vähenemisestä, hintojen yleisestä epävakaudesta ja Venäjän kauppasaarrosta, ja panee merkille tähän mennessä toteutetut ensimmäiset toimet Venäjän kauppasaarron vaikutuksen lieventämiseksi;

7.  toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa, joilla on perinteiset kauppasuhteet Venäjään, maitotuotteiden ylijäämä aiheuttaa voimakasta epävakautta kotimaan markkinoilla, johtaa hintojen jyrkkään laskuun ja heikentää paikallisten tuottajien kilpailukykyä; kehottaa komissiota analysoimaan uutta tilannetta ja ryhtymään ensisijaisiin toimiin;

8.  palauttaa mieliin, että vuoden 2009 maitokriisi koettiin kiintiörakenteen aikana ja että se johtui maitotuotteiden arvoketjun toimintahäiriöistä, mistä seurasi painetta tuottajahintojen alentamiseen; muistuttaa komissiota, että monien maidontuottajien oli pakko lopettaa tilansa, koska kriisiin reagoitiin hitaasti, ja ilmaisee huolensa sen suhteen, onko komissio kykenevä reagoimaan markkinakriiseihin nopeasti ja tehokkaasti; korostaa, että karjankasvattajien kärsimä tuottajahintojen lasku ei näkynyt kuluttajahinnoissa, mikä osoittaa maitomarkkinoiden elintarvikeketjun eri toimijoiden välisen suuren epätasapainon;

9.  pitää valitettavana, että neuvosto hylkäsi parlamentin pyynnön tarjota vakavissa kriisitapauksissa tukea tuottajille, jotka vähentävät tuotantoaan vapaaehtoisesti; pitää tärkeänä käynnistää uudelleen tätä kriisinhallintavälinettä koskeva keskustelu;

10.  korostaa, että kiintiöistä luopuminen voi johtaa maidontuotannon entistä suurempaan keskittymiseen, mistä on hyötyä suurimmille tiloille ja haittaa pienimmille eikä näin voida taata tehokkuutta eikä tuloja;

Maitoalan haasteet ja mahdollisuudet

11.  huomauttaa, että maitoalan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät sekä unionin markkinoilla että maailmanmarkkinoilla ovat edelleen epävarmat kysynnän vaihdellessa, mutta korostaa samalla, että elintarviketeollisuuden keskeisenä osana maitoalalla on maaseutualueilla merkittävä pitkän aikavälin kasvua ja työpaikkoja luova ja kehityspotentiaali, johon uudessa investointisuunnitelmassa olisi myös kohdennettava huomiota;

12.  pitää tärkeänä tutkimusten ja innovoinnin kannustamista, jotta kaikki tuotantoketjun tuottajat ja jalostajat voivat mukauttaa järjestelmiään ja tuotantotekniikoitaan talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviin odotuksiin vastaamiseksi;

13.  pitää sukupolvenvaihdoksia tärkeinä maitoalan tulevaisuuden ja nuorten maidontuottajien kannalta;

14.  kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille maitoalan uudistamiseksi uusia rahoitusmuotoja, kuten Euroopan investointipankin (EIP) tukea; katsoo, että taloudellinen tuki, jota myönnetään esimerkiksi takuurahastoista, hätäavun vararahastoista ja investointipääomana, on välttämätöntä sellaisten resurssien ohella, joita EIP myöntää Euroopan rakennerahastojen ja investointirahastojen toimia varten ja joissa otetaan erityisesti huomioon maaseudun kehittäminen; toteaa, että näin voitaisiin moninkertaistaa kasvu ja tulojen kehitys sekä helpottaa maidontuottajien luoton saantia; panee tässä mielessä tyytyväisenä merkille EIP:n uuden rahaston tuottajille tarjoamat rahoitusmahdollisuudet, maatilainvestointeja ja nykyaikaistamista edistävät matalammat korot ja nuorten tuottajien liiketoiminnan kasvattamiseen suunnattu rahoituksen; korostaa lisäksi Euroopan strategisten investointien rahaston rahoituksen täydentävyyttä, jolla maitoalaa voitaisiin kehittää houkuttelemalla yksityistä pääomaa, jotta varmistetaan menoja koskeva vastuuvelvollisuus ja lisätään investointien tehokkuutta;

15.  toteaa, että maitoalan ensisijaisia haasteita ovat hintojen erittäin suuri epävakaus ja toistuvat kriisit, jotka eivät ole omiaan edistämään karjankasvatukseen tehtäviä suuria investointeja ja uusien tuottajien tuotannon aloittamista; kehottaa näin ollen painokkaasti komissiota harkitsemaan toimia, joilla lievennetään riskejä, jotka liittyvät kasvavaan altistumiseen maailmanmarkkinoiden vaikutuksille, ja lisätään maidon ja maitotuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan valvontaa, ja laatimaan toimintasuunnitelman aikomuksistaan lieventää kyseisiä riskejä;

Maitoalan säilyttäminen elinkelpoisena epäsuotuisilla alueilla, vuoristoalueilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla

16.  sitoutuu ylläpitämään maidontuotantoa, joka on tärkeä maataloutta ja maaseudun kehittämistä edistävä sosioekonominen osatekijä kaikkialla unionissa ja erityisesti epäsuotuisilla alueilla, vuoristoalueilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, joissa se on usein ainoa mahdollinen maatalouden harjoittamismuoto; korostaa, että näillä alueilla tämä ala edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, tuo elannon lukuisille perheille, vaikuttaa maan kaavoittamiseen, käyttöön ja suojeluun ja edistää kulttuurin ja perinteiden säilyttämistä, ja että maitotalous on myös muokannut vuosisatojen ajan näiden alueiden kulttuurimaisemaa, joka on tärkeä perusta matkailulle; korostaa, että näillä alueilla maidontuotannosta luopuminen tarkoittaa maanviljelystä luopumista;

17.  pitää välttämättömänä syrjäisimpiä alueita koskevaa siirtymämekanismia kiintiöiden lopettamisen ja markkinoiden vapauttamisen väliselle ajalle näiden alueiden tuottajien ja maitoalan suojelemiseksi;

18.  kannustaa ottamaan käyttöön turvaverkkoja vuoristoalueiden maitotilojen ja -yritysten erityisten indikaattorien perusteella ottaen huomioon tuotannon erot vuoriston maidontuotantoalueiden ja muiden alueiden välillä;

19.  on pettynyt maitoalan pakettiin kuuluvien toimenpiteiden heikkoon täytäntöönpanoasteeseen syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla, saarialueilla ja epäsuotuisilla alueilla, ja korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä säilyttää maitotilat elinkelpoisina ja kilpailukykyisinä unionin kaikilla alueilla; katsoo näin ollen, että näihin aloihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä niitä koskevia erityisiä selvityksiä ja että on kannustettava käyttämään lyhyitä toimitusketjuja, joissa suosittaisiin näissä erityistapauksissa paikallista tuotantoa, jotta näillä alueilla voitaisiin varmistaa tuotannon jatkuminen ja välttää alasta luopuminen; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja vahvistamaan myös koulujen maidonjakelujärjestelmiä suosimalla lyhyitä toimitusketjuja, mikä mahdollistaa tuotannon jakelun näillä alueilla; korostaa, että näillä alueilla tuotantokustannukset nousevat usein lähelle tuottajahintoja tai ylittävät ne, ja katsoo, että tuotantoketjun nykyiset epävarmuudet haittaavat erityisesti näitä muita rajoittuneempia alueita, joilla on vähemmän mahdollisuuksia hyödyntää mittakaavaetuja; palauttaa mieliin, että näiden alueiden viljelijät ovat maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi suoraan ja täysin riippuvaisia rajallisesta määrästä tuotantopanosten toimittajia ja ostajia; korostaa, että tuottajaorganisaatioiden perustamista ja toimintaa olisi tuettava ottamalla paremmin huomioon näiden alueiden todellinen tilanne; katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa kyseisten alueiden kunnianhimoista tukipolitiikkaa maaseudun kehittämistä koskevia toimia tukemalla, investointisuunnitelmalla ja edistämällä ja säätämällä YMP-tukia, mikä on mahdollista viimeisimmän uudistuksen myötä; kehottaa komissiota näin ollen kannustamaan jäsenvaltioita toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat maidontuotannon säilyttämisen näillä alueilla; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti maidontuotannon kehittymistä näillä alueilla ja arvioimaan maitokiintiöiden lopettamisen taloudellista vaikutusta kyseisiin maitotiloihin; katsoo, että POSEI-ohjelmalle on osoitettava lisäresursseja, jotta maidontuottajia voidaan auttaa sopeutumaan markkinoiden sääntelyn purkamisen vaikutuksiin ja jotta heidän tuotantotoimintansa säilyy elinkelpoisena ja kilpailukykyisenä suhteessa muuhun Eurooppaan;

20.  korostaa asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaisen vapaaehtoisen laatuilmaisun ”vuoristoalueiden maataloustuote” käytön merkitystä; kehottaa komissiota tukemaan kyseistä merkintää myös menekinedistämisen avulla;

21.  korostaa alkuperäisten vuoristonautarotujen merkitystä maidontuotannolle vuoristoalueilla; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia vuoristonautarotujen käytön lisäämiseksi;

Hintojen vaihtelu ja maitokiintiöiden lakkauttaminen

22.  katsoo, että maitokiintiöiden päätyttyä unionin maitopolitiikalle olisi tarjottava välineet hyödyntää kaikkia unionin talouden laajentumismahdollisuuksia, jotta maidontuotanto olisi tuottajien kannalta houkuttelevaa, ja että kaikilla uusilla toimilla on lujitettava maitoalan kilpailukykyä ja vakautta ja edistettävä näin maatalousalan kestävää kasvua ja innovointia sekä ja parannettava maaseutualueiden elämänlaatua;

23.  on tyytyväinen päätökseen laajentaa viimeisimpien tuottajille kiintiöjärjestelmän perusteella määrättyjen sakkojen maksuväli kolmeen vuoteen, mutta toteaa, että viimeisenä kiintiövuonna maitoalalta vietiin lisämaksun käyttöönoton vuoksi huomattavasti varoja, ja suosittelee siksi, että kyseiset tulot säilytetään maatalousalan määrärahoina, joilla vahvistetaan maitoalan kilpailukykyä;

24.  pyytää komissiota esittämään vähintään yhden sääntelytyökalun, jonka avulla voidaan ehkäistä ja hallita tehokkaasti maitoalan uusia kriisejä ja helpottaa erityisesti maitoalan organisointia tarjonnan säätelemisen osalta; kehottaa siksi komissiota aloittamaan virallisen vuoropuhelun alan kaikkien osapuolten kanssa;

25.  katsoo, että kilpailukyvyn vahvistamisen avulla olisi taattava alueellinen tasapaino ja tasapainoisemmat tuottajahinnat maitoalan arvoketjussa;

Maitoalan paketin täytäntöönpano

26.  korostaa, että maitoalan paketin täytäntöönpano on vielä alkuvaiheessa; ilmaisee kuitenkin pettymyksensä pakollisten sopimusten heikkoihin täytäntöönpanoasteisiin, ja vaatii sen vuoksi laajentamaan nämä sopimukset kaikkiin jäsenvaltioihin; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen analyysin maitoalan paketin täytäntöönpanon esteistä ja toimenpiteistä, joiden avulla voitaisiin taata jäsenvaltioille annettujen välineiden optimaalinen käyttö;

27.  pitää valitettavana, ettei maitoalan pakettia pidetty painopisteenä komission työohjelmassa vuodelle 2015, ja pyytää komissiota kiireellisesti sisällyttämään tämän painopisteen toimintaohjelmaansa;

28.  pitää valitettavana, ettei kertomuksesta käy selvästi ilmi, onko komissio tyytyväinen uuden sääntelyvälineen soveltamiseen, eikä komissio ilmoita, kuinka monta uutta tuottajaorganisaatiota, osallistuvaa jäsenvaltiota tai työehtosopimusneuvottelua on odotettavissa; toteaa, että uusien välineiden vaikutus maidon hintoihin jää niin ikään epäselväksi; pyytää tässä yhteydessä laatimaan tarkan luettelon maidon hintaan kohdistuvista vaikutuksista ja tarkat tiedot osallistuvista tuottajaorganisaatioista;

29.  suosittelee, että komissio asettaisi tuottajaorganisaatioita, sopimuksia ja työehtosopimusneuvotteluja koskevia selkeitä tavoitteita;

30.  muistuttaa, että asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetään, että ”tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa jalostajiin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin”;

31.  toteaa, että sopimusmallia ei ole toteutettu aiotusti, koska maidontuottajat ovat edelleen heikossa markkina-asemassa, sopimuksista puuttuvat vähimmäisnormit ja osuuskunnat on suljettu niiden ulkopuolelle;

32.  korostaa, että sopimussuhteita lujittamalla ja parantamalla ja laajentamalla niitä koko tuotantoketjuun, erityisesti suuriin jakelijoihin, voidaan varmistaa ansioiden oikeudenmukainen jakautuminen toimitusketjussa, saadaan lisäarvoa ja voidaan lisätä sidosryhmien vastuuta markkinatilanteen huomioon ottamisesta ja siihen reagoinnista; korostaa riskinhallintakoulutuksen merkitystä olennaisena osana maatalousalan opetussuunnitelmia, jotta maanviljelijät selviytyvät epävakaudesta ja pystyvät käyttämään tehokkaasti saatavilla olevia riskinhallintatyökaluja;

33.  korostaa, että vaarana on, että joissakin jäsenvaltioissa teollisuus voi sanella sopimuksiin kohtuuttomia ehtoja, jotka tekevät tyhjäksi toimitusten vakautta koskevan tavoitteen, joka on tarpeen maitotilojen kannattavuuden jatkumisen varmistamiseksi;

34.  panee merkille, että alalla voitaisiin tutkia enemmän, mitä mahdollisuuksia pitkän aikavälin integroidut hankintaverkkosopimukset, termiinisopimukset ja kiinteällä liikkumavaralla tehdyt sopimukset voisivat tarjota ja onko mahdollista ”lukita” maidon hinta tietyksi ajanjaksoksi tuotantokustannuksia vastaavalle tasolle; on sitä mieltä, että sopimussuhteissa olisi voitava hyödyntää uusia välineitä; katsoo, että sopimuksiin liittyviä sovittelutyökaluja on myös oltava saatavilla;

Tuottajaorganisaatioiden rooli

35.  korostaa, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien rooli on tärkeä, koska ne lisäävät tuottajien neuvotteluvoimaa ja vaikutusvaltaa toimitusketjussa ja tutkimusta ja innovointia, ja pitää valitettavana, että tuottajaorganisaatioiden perustaminen on saanut vain vähän tuulta alleen, etenkin uusissa jäsenvaltioissa; katsoo, että tuottajaorganisaatioiden tunnustamista koskevia sääntöjä olisi vahvistettava, jotta voidaan lisätä tehokkaammin tuottajien vaikutusvaltaa sopimusneuvotteluissa; korostaa, että tuottajaorganisaatioille voidaan osoittaa toisen pilarin mukaista rahoitustukea, ja pyytää painokkaasti lisäkannustimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla esimerkiksi lisäämällä tiedottamista ja keventämällä niiden sidosryhmien hallinnollista taakkaa, jotka haluavat perustaa tuottajaorganisaatioita, liittyä niihin tai osallistua niiden toimintaan eri muodoissa sekä järjestämällä tuottajille koulutusta, jossa jaetaan tietoa tuottajaorganisaatioiden hyödyntämisestä toimitusketjun epätasapainon korjaamiseen; pitää tarpeellisena parantaa tuottajaorganisaatioiden valmiuksia säännellä ja ohjata markkinoita;

36.  pitää tarpeellisena parantaa maitoalan paketin säännöksiä, jotta voidaan ensisijaisesti perustaa tuottajaorganisaatioita, joilla on markkinoilla suuremmat hallinta- ja neuvotteluvalmiudet;

37.  panee merkille, että tuottajaorganisaatioiden perustamista voitaisiin edistää tarjoamalla ennakoivaa poliittista tukea, joka kannustaisi tuottajia harkitsemaan tuottajaorganisaatioita sopivina välineinä;

38.  korostaa, että on helpotettava tuottajien ja tuottajaorganisaatioiden tietojenvaihtoa ja yhteistoimintaa, jotta ne voivat ottaa huomioon markkinoiden kehittymisen ja ennakoida kriisejä;

39.  korostaa, että tuottajaorganisaatioiden on oltava mittasuhteiltaan oikeanlaisia ja että tuottajaorganisaatioilla on oltava oikeudellinen yhteys niiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon kanssa, sillä pelkästään edustuksellisilla tuottajaorganisaatioilla ei olisi todellisia valmiuksia varmistaa sopimuksissa neuvoteltujen laatu- ja määrävaatimusten noudattamista eivätkä ne olisi teollisuuden kannalta vakavasti otettavia keskustelukumppaneita;

40.  kehottaa lisäämään tukea riippumattomien tuottajaorganisaatioiden perustamiseen nykyistä laajemman tiedotustoiminnan avulla ja tukemalla hallintatoimia, jotta tuottajat pitäisivät niitä tehokkaina välineinä ja osallistuisivat niiden toimintaan;

41.  kehottaa komissiota edistämään yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitettuja eri alojen välisiä sääntelytyökaluja;

42.  painottaa osuuskuntien roolia pitkän aikavälin vakauden tarjoamisessa jäsenilleen; pyytää komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen jakamista;

43.  panee merkille toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisen merkityksen avoimuuden takaamisen ja parhaiden käytäntöjen jakamisen kannalta;

44.  muistuttaa komissiota, että alan kannalta on tärkeää säilyttää toimitusketjun avoimuus, jotta sidosryhmiä kannustettaisiin vastaamaan markkinasignaaleihin; panee merkille, että asianmukaisten ja ajantasaisten tietojen tarjoaminen kiintiöiden jälkeisistä markkinoista on yhä tärkeämpää;

Maitomarkkinoiden seurantakeskuksen vahvistaminen

45.  panee tyytyväisenä merkille maitomarkkinoiden seurantakeskuksen perustamisen ja pitää tärkeänä, että se jakaa ja analysoi markkinoihin liittyviä tietoja, ja pyytää lujittamaan sen roolia; suosittelee sellaisen markkinaindeksin määrittämistä, joka kattaa tuotenoteerausten, maidon hinnan ja tuotantokustannusten kehityssuuntaukset; suosittelee, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet varmistaakseen, että seurantakeskus kykenee toisaalta tuottamaan tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja ja toisaalta tarjoamaan komissiolle, jäsenvaltioille ja asianomaisille sidosryhmille markkina-analyyseihin ja ennakointivälineisiin perustuvia varoituksia aiemmin ja useammin ja ennakoimaan kriisejä ja suositeltavia toimia, kun markkinaindeksi putoaa tietyn tason alapuolelle ja markkinatilanteen niin vaatiessa; katsoo, että seurantakeskuksen toimittamiin tietoihin olisi sisällyttävä markkina- ja hintasuuntauksia koskevat päivitykset, tiedot tuotantokustannuksista, liha- ja maitotuotannon välisistä vuorovaikutuksista, kulutuksesta, varastotilanteesta, hinnoista ja Euroopassa tuotavan ja vietävän maidon kaupasta; toteaa, että on myös hyödyllistä liittää niihin tuotantokustannusten seuranta ja kansainvälisten markkinoiden seuranta mahdollisten kehityssuuntausten selvittämiseksi ja vientimahdollisuuksien hyödyntämiseksi; korostaa, että tietojen olisi oltava helpossa ja käyttäjäystävällisessä muodossa kaikkien sidosryhmien saatavilla;

46.  pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat seurantakeskukselle asiankuuluvat tiedot ja seurantakeskus julkaisee kuukausittain saamansa tiedot oikea-aikaisesti, sillä se on kaikkien sidosryhmien edun mukaista, ja suosittelee, että komissio harkitsee lisätoimia, joilla varmistetaan, että tiedot saadaan ajoissa; kehottaa komissiota tarkentamaan jäsenvaltioiden välittämien tietojen toimittamista koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa, että tiedot ovat vertailukelpoisia Euroopan laajuisesti;

47.  kehottaa komissiota perustamaan kaikille maatalouden aloille monipuolisesti varustettuja omia rakenteita tiedonkeruuta varten;

YMP-toimet ja meijeriteollisuus

48.  panee merkille, että maitoalalle annetaan tuotantosidonnaista tukea ensimmäisen pilarin mukaisesta vapaaehtoisesta välineestä, kun taas toisen pilarin nojalla tuottajat voivat käyttää neuvontapalveluita, joilla tuetaan liiketoimintaa koskevia päätöksiä ja moitteetonta varainhoitoa – tarvittaessa jäsenvaltiot voivat käyttää suojatoimia, kuten tulonvakautusväline, ja lisäksi ne voivat ryhmittää ja kohdentaa sellaisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä, joihin tukea on osoitettu enemmän;

49.  kehottaa alaa tutkimaan uusien suojatoimien kehittämistä, kun markkinatilanne on hyvä, jotta voidaan jarruttaa maidon hinnan epävakautta ja estää eurooppalaisten maitotilojen tulonmenetykset; painottaa tarvetta tutkia, onko YMP:n ensimmäiseen pilariin mahdollista mahduttaa myös riskinhallintavälineitä, kuten esimerkiksi marginaalien suojeluun perustuvat ohjelmat;

50.  korostaa, että soveltaessaan asetusta (EU) N:o 1307/2013 useat jäsenvaltiot valitsivat hitaan ja epätäydellisen lähentämisprosessin ja suosivat edelleen tasankoviljelyä, joka tarjoaa suotuisat työskentelyolot;

51.  pitää tarpeellisena tarkistaa maaseudun kehittämiseen liittyvän tulonvakautusmekanismin käyttöedellytyksiä, kun otetaan huomioon, että on kohtuutonta vaatia, että tappioiden määrän olisi oltava vähintään 30 prosenttia yhteisön tuen saamiseksi;

Unionin maitoalan mahdollisuudet maailmanmarkkinoilla

52.  korostaa, että maidon kysynnän odotetaan kasvavan maailmanlaajuisesti kahden prosentin vuosivauhtia, mikä tarjoaa unionista peräisin oleville tuotteille mahdollisuuksia, mutta että vientimahdollisuuksien vastapainoksi kotimarkkinat on pidettävä vakaina, sillä ne muodostavat yli 90 prosenttia maitotuotteiden markkinoista Euroopassa; panee kuitenkin merkille, että markkinoita dominoivat yhä enemmän kuivatut maitotuotteet;

53.  huomauttaa, että EU on edelleen maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja että kasvu vientiin tarkoitetun maidon tuotannossa on riippuvaista rehun tuonnista;

54.  painottaa, että kahdenväliset kauppaneuvottelut voivat tarjota unionin maitoalalle strategisia mahdollisuuksia, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota sitoutumaan enemmän uusien markkinoiden avaamiseen kolmansissa maissa ja kaupan esteiden poistamiseen; kehottaa komissiota perehtymään kauppaneuvotteluissa suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskeviin huolenaiheisiin ja edellyttämään, että eurooppalaisia laatu-, terveys- ja turvallisuusstandardeja suojataan ja hyödynnetään tuotannossa ja tarjonnassa kuluttajille;

55.  tähdentää jatkuvaa tarvetta määrittää ja kehittää uusia markkinoita, lisätä unionin osuutta maailmanmarkkinoista, turvata unionin viennille oikeudenmukaiset toimintaedellytykset ja vauhdittaa viennin kestävää kasvua; kehottaa komissiota toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat toimet ja osallistumaan aiempaa aktiivisemmin uusien vientimarkkinoiden määrittämiseen; katsoo, että tulevaisuuden mahdollisuuksia on tutkittava parantamalla kauppasuhteita kolmansiin maihin ja tehostamalla meijeriteollisuutta, ja pitää tärkeänä näiden markkinoiden kulutussuuntauksien tiedostamista, jotta voidaan luoda valmiuksia vastata oikea-aikaisesti tuleviin muutoksiin;

56.  panee merkille, että unionin yritykset joutuvat kilpailemaan monen sellaisen voimakkaan maailmanlaajuisen viejämaan (kuten Uuden-Seelannin, Yhdysvaltojen ja Australian) kanssa, jotka ovat perinteisesti päässeet Aasian markkinoille ja jotka vaikuttavat ratkaisevasti maitotuotteiden hintaan maailmanmarkkinoilla;

Menekinedistäminen ja laatu

57.  korostaa, että maitoalalla voitaisiin hyödyntää uusiin menekinedistämistoimiin liittyviä unionin ja kolmansien maiden markkinoita koskevia lisääntyneitä menekinedistämisaloitteita, ja kehottaa tuottajia osallistumaan uusiin kampanjoihin sen jälkeen, kun menekinedistämistä koskevat uudet säännökset tulevat voimaan vuonna 2016, kun otetaan huomioon, että unionin tukea aiotaan lisätä;

58.  tähdentää, että alan suurin arvonlisäystarve ei ole yksinomaan jalostamattomien tuotteiden tuotannossa, ja katsoo, että alalla tehtävää tutkimustyötä olisi hyödynnettävä täysin, jotta keskeisille kasvumarkkinoille voitaisiin kehittää innovatiivisia, laadukkaita maitotuotteita, kuten lääkkeenomaisia ravintovalmisteita ja muita ravintovalmisteita imeväisikäisten, vanhusten ja urheilijoiden käyttöön;

59.  panee merkille, että Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus voi tukea innovatiivisia hankkeita, joilla edistetään kestävää ja erittäin tuottavaa maitoalaa, jotta voidaan vastata korkean lisäarvon maitotuotteiden maailmanlaajuiseen kysyntään;

60.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa koulujen maidon jakelun tukijärjestelmää, kannustaa tuottajaorganisaatioiden osallistumista ja antaa etusija paikallisille maitotaloustuotteille ja lyhyille toimitusketjuille, jotta voidaan edistää eurooppalaisten kuluttajien terveellisiä ruokailutottumuksia;

61.  toteaa, että tähän mennessä ala ei ole sitoutunut kaikissa jäsenvaltioissa mielekkäällä ja yhtäläisellä tavalla suojattuihin alkuperänimityksiin, suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin ja aitoihin perinteisiin tuotteisiin; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan pientuottajien ja pienyritysten mahdollisuuksia käyttää näitä järjestelmiä ja järjestelmien hyväksymistä koskevia hallinnollisia edellytyksiä, vähentämään hakumenettelyihin liittyvää hallinnollista rasitusta, jotta ne toimivat laadukkaiden eurooppalaisten tuotteiden viitekehyksenä eivätkä herätä mitään epäilyksiä EU:n vientimarkkinoilla, sekä toteuttamaan kyseisten tuotteiden kohdennettuja markkinointitoimia;

62.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan sääntöjä, jotka koskevat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä, kiinnittäen erityistä huomiota näiden järjestelmien hyväksymistä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

63.  vaatii komissiota julkistamaan mahdollisimman pian elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklassa säädetyn kertomuksen maidon ja maitotuotteiden alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan pakollisen ilmoituksen käyttöönoton vaikutustenarvioinnista; pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä laatinut tätä kertomusta, vaikka se olisi pitänyt esitellä 31. joulukuuta 2014 mennessä;

Maitoalan riskinhallinta

64.  korostaa, että olemassa olevat turvaverkkotoimet, kuten julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki, eivät ole yksinään riittäviä välineitä maitoalan jatkuvan epävakauden tai kriisin ratkaisemiseksi; toteaa myös, että interventiohinnat ovat liian alhaisia, niillä ei ole enää mitään tekemistä nykyisten markkinahintojen kanssa ja ne ovat osoittautuneet tehottomiksi riittävien ja vakaiden tuottajahintojen turvaamisessa pitkällä aikavälillä;

65.  muistuttaa komissiota, että se on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219 artiklan mukaisesti velvoitettu paitsi korjaamaan vallitsevia markkinahäiriöitä myös toteuttamaan välittömiä toimia markkinahäiriöiden estämiseksi, myös tapauksissa, joissa toimilla estettäisiin uhkien toteutuminen, jatkuminen tai muuttuminen vakavammaksi tai pitkäaikaisemmaksi häiriöksi tai joissa välittömien toimien viivästyminen uhkaisi aiheuttaa häiriön tai pahentaa sitä tai lisäisi sellaisten toimenpiteiden laajuutta, jotka olisivat myöhemmin tarpeen uhkan tai häiriön korjaamiseksi tai vahingollisia tuotannolle tai markkinaolosuhteille;

66.  kehottaa komissiota yhdessä alan sidosryhmien kanssa panemaan täytäntöön seurantakeskuksen suositusten mukaisesti herkemmin reagoivia ja realistisempia turvaverkkosäännöksiä, jotka tuovat turvaa kriiseissä, joissa samanaikaisella maidon hintojen huomattavalla laskulla ja perushyödykkeiden hintojen huomattavalla nousulla on vakavia vaikutuksia maidontuottajien tulomarginaaliin; katsoo, että interventiot on saatettava vastaamaan tuotantokustannuksia ja mukautettava markkinoiden muutoksiin;

67.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön herkemmin reagoivia ja realistisempia turvaverkkosäännöksiä ja varmistamaan, että interventiohinnat vastaavat paremmin todellisia tuotantokustannuksia ja markkinahintoja ja mukautuvat markkinoiden muutoksiin; pyytää näin ollen komissiota mukauttamaan välittömästi interventiohintoja; toteaa lisäksi, että markkinakriisin tapauksessa vientituki olisi palautettava väliaikaisesti objektiivisten kriteerien perusteella;

68.  kehottaa komissiota määrittämään yhdessä sidosryhmien kanssa tuotantokustannuksia koskevat indikaattorit, joissa otetaan huomioon energiakustannukset, lannoitteet, rehu, palkat, vuokrat ja muut keskeiset tuotantopanoskustannukset, ja tarkistamaan viitehintoja vastaavasti; kehottaa lisäksi komissiota määrittelemään yhdessä sidosryhmien kanssa markkinaindeksin, johon sisältyy tuotteiden hintatarjousten, maidon hintojen ja tuotantokustannusten kehityssuunta;

69.  korostaa, että nykyiset kokemukset Venäjän kauppasaarrosta osoittavat, että on toivottavaa laatia jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin välisten keskustelujen perusteella suuntaviivat, joiden perusteella toimenpiteet voitaisiin ottaa käyttöön;

70.  korostaa, että kriisivälineiden on oltava herkemmin reagoivia ja realistisempia, ja suosittelee, että komissio ja parlamentti lainsäädäntövallan käyttäjänä sitoutuvat antamaan mahdollisuuden käyttää alalla riskinhallintavälineitä, kuten futuurimarkkinoita, jotta alan epävakaudesta saataisiin kilpailukykyetua; katsoo, että lisäksi olisi tutkittava uusia tulonvakautusvälineitä, kuten tulovakuutusta tai maidontuottajien voittomarginaaleja suojaavan ohjelman toteuttamista;

71.  pyytää komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden ja maitoalan sidosryhmien kanssa tehokkaita suojavälineitä, jotka on mukautettu vastaamaan maidon hinnan suuriin ja äkillisiin laskuihin;

Maitotuotteiden toimitusketjun hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt

72.  tähdentää, että maidontuottajat ja etenkin pientuottajat ovat erityisen haavoittuvaisia toimitusketjun epätasapainolle erityisesti, koska kysyntä vaihtelee, tuotantokustannukset nousevat ja tuottajahinnat laskevat, mutta myös siksi, että jokaisella jäsenvaltiolla on omat taloudelliset painopisteensä; katsoo, että maitoalan tuottajien työtä ja investointeja horjuttavat jälleenmyyjien omista tuotemerkeistä johtuvat hintojen alentamiseen kohdistuvat paineet ja se, että jälleenmyyjät myyvät nestemäistä maitoa jatkuvasti tappiolla; toteaa, että tämä myös laskee lopputuotteen arvoa kuluttajille; pitää tarpeellisena ottaa käyttöön elintarvikeketjun eri toimijoiden väliset hyviä käytäntöjä koskevat säännöt; korostaa, että olisi pohdittava tarvetta löytää mekanismit, joilla suojeltaisiin tehokkaasti tuottajia teollisuudenalan kohtuuttomilta toimilta ja hallitsevalta asemalta vähittäismarkkinoilla, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksensa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen rajoittamisesta mahdollisimman pian ja harkitsemaan kilpailulainsäädännön ja epärehellisten kaupallisten käytäntöjen alakohtaista tarkastelua;

73.  katsoo, että sopimattomat kaupalliset käytännöt vähentävät huomattavasti tuotantoketjun investointi- ja sopeutumisvalmiuksia ja että niitä on torjuttava sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

74.  huomauttaa, että maidontuottajat olisivat ilman kriisiohjelmaa vielä heikommassa asemassa ja maitoteollisuus ja suuret elintarvikekonsernit saisivat lisää valtaa;

75.  vaatii maidontuottajien ja heidän organisaatioidensa laajempaa osallistamista elintarvikkeiden toimitusketjua koskeviin hallintamekanismeihin, ryhmiin ja aloitteisiin;

o
o   o

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 94, 30.3.2012, s. 38. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0577. (4) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 58. (5) EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 20. (6) EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1. (7) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin unionin ulkopuolisissa maissa (2014/2233(INI))

P8_TA(2015)0250 A8-0182/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896), ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (COM(2011)0895) ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä (COM(2011)0897),

–  ottaa huomioon komission tiedonannot ”Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen” (COM(2009)0615), ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263), "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612), ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173) ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan EU:n strategian vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta(4), 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen(5) ja 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta(6),

–  ottaa huomioon EIM:n komissiolle vuonna 2010 laatiman raportin eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistymisestä,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491) 5 kohdan, UN Women -naisjärjestön maaliskuussa 2010 esittämät voimaantumisen periaatteet (Empowerment Principles), yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet sekä 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Río+20) päätösasiakirjan 46 kohdan,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetun OECD:n suosituksen "Principles for Public Governance of Public-Private Partnerships"(7) ja vuonna 1997 tehdyn kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption torjuntaa koskevan OECD:n yleissopimuksen, päivitetty toukokuussa 2011(8),

–  ottaa huomioon asiaankuuluvat ILO:n yleissopimukset,

–  ottaa huomioon YK:n Euroopan talouskomission julkaisun "Guidebook on Promoting Good Governance in Public-Private Partnerships" vuodelta 2008(9),

–  ottaa huomioon YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) julkaisun "Legislative Guide on Privately Financed Infrastructure Projects" vuodelta 2001(10) ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käsitelleessä UNCITRALin kansainvälisessä symposiumissa Wienissä 2. ja 3. toukokuuta 2013 esitellyt asiakirjat,

–  ottaa huomioon CAF-kertomuksen "Infraestructura pública y participación privada: conceptos y experiencias en América y España" vuodelta 2010,

–  ottaa huomioon Aasian kehityspankin (ADB), Latinalaisen Amerikan kehityspankin (IADB), Maailmanpankkiryhmän ja Public-Private Infrastructure Advisory Facilityn (PPIAF) heinäkuussa 2014 julkaiseman oppaan "Public-Private Partnerships Reference Guide: Version 2.0"(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0182/2015),

A.  toteaa, että maiden yhteiskunnat ja talousrakenteet ja talouden dynaamisuus hyötyvät toimintaympäristöstä, jossa julkinen ja yksityinen sektori voivat olla vuorovaikutuksessa ja jossa julkisen ja yksityisen sektorin yksiköt voivat tehdä yhteistyötä muun muassa yhteisten aloitteiden ja yhteisyritysten muodossa;

B.  toteaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty jo pitkään hallitusten politiikoissa kansainvälisellä, kansallisella, alue- ja paikallistasolla, kumppanuuksille ei ole kansainvälisesti vahvistettua määritelmää eikä kattavaa sääntelykehystä; toteaa, että käytännössä tällaisten kumppanuuksien katsotaan tarkoittavan julkisen sektorin toimijoiden (hallitukset, virastot ja kansainväliset järjestöt tai niiden yhdistelmät) ja yksityisen sektorin toimijoiden (yritykset tai voittoa tavoittelemattomat yksiköt) erilaisia kattavia yhteistyösuhteita, joissa yleensä yksityinen sektori tuottaa infrastruktuureja tai palveluja, joista on perinteisesti vastannut julkinen sektori eli valtio;

C.  toteaa, että tällaiset kumppanuudet ovat tärkeitä talouskasvun, innovoinnin, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen välineenä sekä sisä- että ulkomarkkinoilla infrastruktuurien ja erityisesti energia-, vesi-, tie- ja digitaalisten infrastruktuurien uudistamisessa; toteaa, että EU:n yhtiöt kykenevät hyvin kilpailemaan tällaisista järjestelyistä ja hoitamaan niitä;

D.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt voivat olla monimuotoisia ja sisämarkkinoiden lainsäädäntö asettaa tiukkoja menettelyvaatimuksia; toteaa, että lainsäädäntöä tarkistettiin ja konsolidoitiin julkisista hankinnoista annetuissa direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU, käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetussa direktiivissä 2014/23/EU sekä institutionalisoituja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevassa ohjeistuksessa;

E.  toteaa, että perusinfrastruktuurien, -tavaroiden ja -palvelujen tuottamisessa hyödynnettävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat teknisesti monimutkaisia;

F.  toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi on vuodesta 2007 lähtien kurittanut ankarasti kaikkia kehittyneitä ja nousevia talouksia sekä kehitysmaita ja vaikuttanut budjettipolitiikkoihin ja sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksiin saada tarvitsemaansa rahoitusta hankkeiden toteuttamiseksi sekä vaikeuttanut infrastruktuurihankkeiden ja muiden paljon pääomia vaativien hankkeiden kehittämistä ja peruspalvelujen tuottamista;

G.  katsoo, että koska talouskriisi ja valtioiden velkakriisi on lisännyt julkisen talouden niukkuutta, yhä useammat hallitukset turvautuvat innovatiivisiin ratkaisuihin kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, jotka asianmukaisesti toteutettuina voivat tehostaa julkisten palvelujen kustannustehokkuutta, vaikuttavuutta ja laatua ja varmistaa julkisten infrastruktuurien oikea-aikaisen toteutuksen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden asianmukaisella yhteistyöllä;

H.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien myönteiset vaikutukset perustuvat hankkeiden parempaan toteutukseen, hyvään kustannus-hyötysuhteeseen, mahdollisuuteen rahoittaa kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä innovointia ja tutkimusta vauhdittaviin tekijöihin ja joustavampaan ja ammattitaitoisempaan projektinhallintaympäristöön;

I.  toteaa, että kaupan ja investointien vapauttaminen eivät ole tavoitteita sinänsä vaan välineitä, joilla voidaan luoda vaurautta ja parantaa maailman väestön elämänlaatua, ja toteaa, että tässä tarkoituksessa on mahdollista kehittää innovatiivista politiikkaa ja uusia välineitä, kuten uudenlaisia rahoitusvälineitä, ja luoda vapaakauppasopimusten verkosto, jotka ovat hyödyllisiä kolmansien maiden hallituksille infrastruktuurien, tavaroiden ja yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen takaamiseksi, samalla kun ne helpottavat EU:n yritysten osallistumista ulkomailla toteutettaviin julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden investointihankkeisiin;

J.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista pitkä elinkaari, joka ulottuu toisinaan kymmenestä 30 vuoteen, ja toteaa, että tällaisten kumppanuuksien elinkaaren tulisi olla tarkoituksenmukainen ja edistää työhön, tavaroihin ja tarjottaviin palveluihin liittyviä tavoitteita ilman, että vääristetään keinotekoisesti kilpailua tai luodaan korkeampia kustannuksia tai kohtuutonta rasitusta julkishallinnolle ja veronmaksajille;

K.  toteaa, ettei EU:n kauppapolitiikka saisi kannustaa eikä myöskään jarruttaa itsenäistä päätöksentekoa siitä, käytetäänkö julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta vai ei, mutta kun päätös on tehty, EU:n tehtävänä on varmistaa sekä suurille yrityksille että pk- ja mikroyrityksillemme parhaat mahdollisuudet päästä kumppanivaltion julkisten hankintojen markkinoille; toteaa, että tämä tuo paikalliselle yhteisölle lisäarvoa avautumista, osallistumista, vastuullisuutta, tehokkuutta ja politiikan johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden kannalta;

L.  toteaa, että koska yksityinen sektori saattaa väheksyä sosiaalista infrastruktuuria ja sen tuottamaa katetta, infrastruktuurin tuottamiseen liittyvät suuret kustannukset ja joidenkin alojen asema luonnollisina monopoleina tai niiden strateginen merkitys tarkoittavat, että avoin kilpailu ja yksityistäminen eivät useinkaan ole paras vaihtoehto silloin kun etusijalle on asetettava yleinen etu;

M.  katsoo, että siksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarkoituksena on yhdistää kummankin parhaat puolet eli yleisen edun mukaisten palvelujen ja infrastruktuurin tuottaminen mieluummin yksityisen sektorin suuremman osallistumisen avulla kuin yksityistämisen kautta;

N.  toteaa, että monissa nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa on vaikea sovittaa yhteen yksityisten yritysten dynaamisuutta ja luotettavan julkisen infrastruktuurin puutetta; toteaa, että tällaiset kuilut (jotka ovat erityisen huomattavia Intiassa ja Brasiliassa) ovat heikentäneet kasvumahdollisuuksia, mikä puolestaan rajoittaa vienti- ja tuontimääriä tai häiritsee tuotantoa, koska käytettävissä ei ole riittävää satamainfrastruktuuria, maiden sisäisissä kuljetuksissa (rautatiet, rahti ja maantiet) on puutteita tai sähköntuotantoyksiköt ja sähkönjakeluverkot toimivat huonosti; toteaa, että nämä kuilut heikentävät myös ihmisten hyvinvointia (puutteita vesi- ja jätevesihuollossa); katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan luoda integroituja ratkaisuja, kun kumppani tai yhteenliittymä huolehtii rakentamisesta (suunnittelu-, arkkitehtuuri- ja rakennuspalvelut), rahoituksesta (yksityistä rahoitusta ainakin hankkeen ennakkorahoitukseen) ja käytöstä (huolto-, valvonta- ja hallinnointipalvelut);

O.  toteaa, että myös hallitusten väliset organisaatiot ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia vähiten kehittyneiden maiden auttamisessa kehitys- ja yhteistyöalan kumppanuuksia perustamalla: esimerkiksi Maailmanpankki, alueelliset jälleenrakennuspankit, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, Maailman terveysjärjestö ja YK:n lasten avun rahasto Unicef ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia toimien täytäntöönpanossa; toteaa, että Yhdysvallat, Australia, Japani, Malesia, Singapore, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja muut Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat (Chilen johdolla) ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia; toteaa, että myös OECD-maissa (Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Irlanti, Hollanti, Portugali ja Espanja) on asiaa koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että Isolla-Britannialla on kaikkein kehittynein ohjelma julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevissa asioissa (Yhdistyneen kuningaskunnan Private Finance Initiative osallistuu noin 20 prosentilla julkisiin investointihankkeisiin); toteaa, että EU:lla on johtoasema julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusinfrastruktuurimarkkinoilla eli yli 45 prosenttia kumppanuuksien nimellisarvosta;

P.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty seuraavissa yhteyksissä: rakennerahastot, laajentuminen, Euroopan laajuiset verkot, yhteiset teknologia-aloitteet, Eurooppa 2020 -strategia, tutkimus ja kehitys (tulevaisuuden tehtaat, energiatehokas rakentaminen, vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva eurooppalainen aloite, kestäväpohjainen prosessiteollisuus, fotoniikka, robotiikka, suurtehotietokoneet ja 5G-verkot), verkko-oppiminen, yliopistojen kanssa toteutetut tutkimushankkeet ja muut terveysalan ohjelmat (kuten innovatiivisia lääkkeitä koskeva aloite); toteaa, että Euroopan investointipankki ja Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asiantuntijakeskus (EPEC) ovat toteuttaneet hankkeita unionissa, sen lähialueilla ja kauempanakin; toteaa, että EU on osallistunut myös energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto aikoo tukea EU:ssa joitakin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joissa voi olla mukana kauppakumppanimaiden yrityksiä;

Q.  toteaa, että tähän asti EU on pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle ja että sen sääntöjen tarkoituksena on edistää reilua ja tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota yhtäläiset kilpailuedellytykset kansainvälisille sijoittajille; toteaa, että EU:ssa yhtiöitä ei syrjitä ulkomaisen omistuksen tai määräysvallan perusteella ja että ulkomaiset yhtiöt voivat käynnistää liiketoiminnan paikallisella tasolla osallistuakseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen;

R.  toteaa, että EU:n vapaakauppasopimuksissa on määräyksiä, jotka helpottavat yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa markkinoille pääsyn ja ennakkovahvistusten myötä; toteaa, että Korean, Kolumbian/Perun, Keski-Amerikan, Singaporen ja Kanadan (sekä Vietnamin ja Japanin) tapauksessa kohtelu ja avoinna olevat mahdollisuudet on määritelty eri tavalla ja erityisellä tavalla; katsoo, että eri kumppanien kanssa neuvoteltaessa tarvitaan suhteellisen paljon joustavuutta; katsoo kuitenkin, että on aina pyrittävä tukemaan yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kestävää kehitystä, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kansainvälisesti tunnustettujen normien, kuten ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen, suojelemista; toteaa, että myös palvelukaupan yleissopimuksella (GATS) ja julkisia hankintoja koskevalla sopimuksella (GPA) sekä mahdollisesti myös muilla monenvälisillä sopimuksilla, kuten palvelukauppasopimuksella (TiSA), on luotu monenvälisellä tasolla erilaisia sitoumuksia; toteaa, että näin toimintaympäristö EU:ssa muuttuu yhä kilpaillummaksi;

Tausta

1.  korostaa, että on tehostettava ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, parannettava kilpailukykyä ja lisättävä tuottavuutta EU:ssa ja kolmansissa maissa innovatiivisella politiikalla ja uusilla välineillä, joiden avulla voidaan tehostaa talouden toimijoiden toimintaa kasvun käynnistämiseksi uudelleen myös sisämarkkinoiden ulkopuolella tehtävien investointien avulla; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voitaisiin yhtenä monista vaihtoehdoista lisätä merkittävästi kasvua eurooppalaisissa yrityksissä ja samalla ne voisivat olla hyödyllisiä EU:n kumppanimaille, sillä ne voisivat tarjota infrastruktuureja, tavaroita ja yleishyödyllisiä palveluja;

2.  muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla olisi luotava runsaasti lisäarvoa kansalaisille ja kuluttajille, varmistettava palvelujen ja/tai tavaroiden laatu ja tarjottava konkreettista kilpailu- ja taloudellista etua julkishallinnoille sekä valtion että paikallistasolla, mutta samalla olisi vältettävä ylimääräisen rasituksen tai tappioiden aiheutumista julkiselle sektorille;

3.  kehottaa komissiota edistämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden määrittämistä siten, että se voidaan tunnustaa kansainvälisesti pitkäkestoiseksi suhteeksi, joka muodostetaan julkisten yksiköiden ja yksityisten sijoittajien välille ja jonka tarkoituksena on tarjota sopimuksessa selvästi vahvistettavien ehtojen mukaisia laadukkaita ja esteettömiä julkisia palveluja ja infrastruktuureja, joita on helppo arvioida sellaisten seurantaindikaattoreiden avulla, joilla taataan oikeudenmukainen ja riittävä korvaus, jos sopimuksen ehdot täyttyvät;

4.  katsoo, että sekä pk-yritykset että isommat yritykset voivat tarjota ainutlaatuista yksityisen sektorin taitotietoa, kokemusta ja hyviä käytäntöjä sekä verkostoja, joihin kuuluu unionin ulkopuolisten maiden julkisia viranomaisia ja jotka todella auttavat toteuttamaan kestävän kehityksen politiikkaa; katsoo, että pk-yritykset voivat parhaiten hyödyntää mahdollisuuksiaan, jos ne luovat verkostoja ja toimivat kansainvälisellä tasolla ja menevät Euroopan ulkopuolisille markkinoille muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään ja kannustamaan yhteenliittymien tai muiden yhteistyömuotojen käyttöönottoa suurten yritysten ja pk-yritysten välillä, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

5.  korostaa, että kumppanuuksia kehitettäessä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen kuuluvana ja että on varmistettava, että pk-yritykset saavat todellisen ja oikeudenmukaisen pääsyn markkinoille erityisesti yleishyödyllisten palvelujen alalla, mistä säädetään direktiivissä 2014/25/EU; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä;

Haasteet

6.  pitää valitettavana, että EU on toistaiseksi pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle, vaikka EU:n yrityksillä on edelleen huomattavia esteitä ulkomailla; kehottaa komissiota takaamaan, että EU:n kauppasopimukset sisältävät välineet, joilla taataan, että erityisesti pk-yrityksemme voivat kilpailla tasavertaisesti ulkomaisten kansallisten yritysten kanssa; vaatii lisäksi tarjouskilpailujen ja myöntämiskriteerien selkeää sääntelyä ja niitä koskevien tietojen helppoa saatavuutta sekä syrjivien ja perusteettomien kaupan esteiden poistamista julkisissa hankinnoissa, palveluissa tai investoinneissa (kuten verosyrjintä, sivuliikkeiden tai tytäryhtiöiden perustamista rajoittavat sääntelyesteet ja rahoituksen saantia koskevat rajoitukset); kehottaa kumppanimaita soveltamaan avoimen hallinnon periaatteita, jotta taataan avoimuus ja vältetään eturistiriitoja ja käytetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varovaisesti ottaen huomioon kustannus-hyötyanalyysit ja hankkeiden kannattavuus, mutta myös viranomaisten rahoitus- ja tekniset valmiudet, jotta voidaan valvoa palvelujen ja infrastruktuurien toimitusta yleisen edun mukaisesti;

7.  katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista soveltamalla hyvän hallinnon periaatteita, kuten sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä, jolloin seuraavat seikat ovat tärkeitä: hankkeiden myöntäminen, toteutus ja arviointi alkuvaiheista lähtien, riskinsiirtämismallin määrittely (erityisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin kustannustehokkuuden arviointi), sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen; korruption ja petosten torjunta, asiasta vastaavien viranomaisten rahoitusvalmiudet ja tekniset valmiudet suunnitella riittävällä tavalla sopimuksia ja valvoa niiden täytäntöönpanoa sekä oikeusvarmuuden lujittaminen puitteissa, jotka takaavat julkisten viranomaisten legitiimien valtuuksien harjoittamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita (jotka ovat keskeisiä osapuolia tässä yhteydessä) edistämään näitä periaatteita ja hyviä käytäntöjä EU:n rajojen ulkopuolella;

8.  muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista niiden korkea arvo ja tekninen monimutkaisuus sekä osapuolten pitkän aikavälin sitoutuminen; huomauttaa, että ne tarvitsevat sen vuoksi riittävässä määrin joustavuutta ja menettelyllisiä takeita avoimuuden, syrjimättömyyden ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi;

9.  muistuttaa, että infrastruktuurihankkeisiin liittyy luonnostaan erinäisiä riskejä (etenkin rakentamiseen, ympäristöön, televiestintään ja energiaverkkoihin liittyviin hankkeisiin) ja että hallitus siirtää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta osan riskistä yksityisille urakoitsijoille, jolloin molemmat osapuolet voivat saada hyötyä mutta myös jakaa näiden hankkeiden riskit ja vastuualueet; painottaa lisäksi, että riittävä riskinjako on olennaista, jotta voidaan vähentää hankkeen kustannuksia ja varmistaa sen tuloksellinen toteutus ja elinkelpoisuus;

10.  muistuttaa, että laadukkaiden, esteettömien ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottaminen kansalaisille sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on tärkeä edellytys, jotta voidaan varmistaa julkisen ja yksityisen sektorien kumppanuuden onnistunut toteutus ja elinkelpoisuus; toteaa, että mallien ja sopimusten suuri valikoima vaikuttaa hankkeen kehittymiseen; varoittaa, että joissakin vaiheissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty ainoastaan julkisen talouden alijäämää koskevien tavoitteiden noudattamiseksi virallisesti; korostaa, että tarvitaan asianmukainen institutionaalinen kehys, jossa yhdistyvät poliittinen sitoutuminen, hyvä hallinto ja asianmukainen lainsäädäntö, jotta taataan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat parempaa laatua ja laajan valikoiman palveluja kansalaisille; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää arvioida asianmukaisesti mukana olevien yritysten profiilia ja kokemusta, jotta voidaan määrittää tarjottujen palvelujen laatu sekä se, onko niiden yritystoiminta ollut vastuullista;

Yksityissektorin rooli kehityksessä

11.  korostaa, että EU:n kauppa-, investointi- ja kehityspolitiikka ovat yhteydessä toisiinsa ja että Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin; korostaa lisäksi, että EU:n investointitoimet on tärkeä suunnata sellaisiin taloudellisiin valintoihin, joihin sisältyy todellinen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

12.  korostaa yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien lisääntyviä mahdollisuuksia innovatiivisten ratkaisujen löytämisessä ja pitkän aikavälin yksityisen rahoituksen ja omien resurssien käyttöönotossa, sillä kehitysmaissa tarvitaan valtavia investointeja infrastruktuuriin sekä vesi- ja energiahuoltoon, joita julkinen sektori ei kykene yksin toteuttamaan, ja pääosa investoinneista on saatava yksityiseltä sektorilta; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan saada aikaan myös uutta teknologiaa ja uusia liiketoimintamalleja sekä mekanismeja yksityisen sektorin vastuullisuuden varmistamiseksi; viittaa kuitenkin tapauksiin, joissa yksityisen sektorin osallistuminen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ei ole tuottanut odotettuja tuloksia; panee näin ollen merkille, että tarvitaan teknistä tukea niiden oikeus- ja toimielinjärjestelmien lujittamiseksi, joissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia kehitetään erityisesti, kun kyse on kyvystä arvioida, suunnitella asianmukaisesti tällaisia hankkeita ja valvoa niiden toteutusta sekä tarjota julkisen sektorin kumppaneille mahdollisuus vaatia yksityisiltä yrityksiltä korvausta, jos ne eivät noudata sopimuksia;

13.  huomauttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tärkeällä sijalla kehitysohjelmassa ja niitä edistetään edelleen keinona kuroa umpeen infrastruktuurin rahoitusvajetta niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin;

14.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismin, erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta etenkin, kun se on osoittanut toiveensa laajentaa merkittävästi yhdistämismekanismin käyttöä tulevina vuosina;

15.  kehottaa unionin elimiä kannustamaan unionin alueen yrityksiä osallistumaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa ja varsinkin vähemmän kehittyneissä maissa ja toimimaan johdonmukaisesti, nykyisten OECD:n toimintaohjeiden perusteella, niin että huomioidaan kehitysyhteistyötavoitteet; kehottaa komissiota kannustamaan kestäviä investointeja, ottamaan huomioon kehitystavoitteet priorisoimalla etenkin kotimaisten talouksien pitkän aikavälin kehitystä ja edistämään hankkeita, joissa keskitytään esimerkiksi ympäristönsuojeluun, köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, jätehuoltoon tai uusiutuvan energian käyttöön;

16.  korostaa, että kehitysavun alalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla voidaan tehokkaasti käyttää EU:n varoja ja samalla tukea EU:n painopistealoja ja johdonmukaisuutta muun politiikan kanssa; kehottaa komissiota osallistumaan ja investoimaan voimakkaammin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kehitysalalla ja käyttämään niitä välineenä, jolla edesautetaan EU:n niukkojen kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä;

17.  korostaa, että yksityiset sijoitukset ja rahoitus ovat todennäköisesti kestävän kasvun tärkein moottori ja että kehitysmaiden kasvun odotetaan olevan tulevina vuosina noin viisi prosenttia; toteaa, että tällainen yksityinen rahoitus voi auttaa tukemaan paikallistalouksia ja paikallisia yrityksiä sekä tarjoamaan kunnon työpaikkoja, mikä auttaisi poistamaan köyhyyttä, jos suoria ulkomaisia investointeja säädellään asianmukaisesti ja ne kytketään kumppanimaiden talouksien konkreettisiin parannuksiin, esimerkiksi tekniikan siirtämiseen ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen paikalliselle työvoimalle; katsoo näissä olosuhteissa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat hyödyttää vähiten kehittyneitä maita, sillä suhteeton sijoitusriski ei kannusta riittävästi yksityisiin sijoituksiin; korostaa, että tulevien, vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaan sisältyvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden olisi edelleen pyrittävä köyhyyden vähentämiseen ja muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ne olisi mukautettava kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin;

18.  panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden asianmukaisella jäsentelyllä ja tehokkaalla toimeenpanolla voi olla monia muun muassa innovoinnin, tehokkaamman resurssien käytön sekä laadun takaamisen ja valvonnan kaltaisia hyötyvaikutuksia; huomauttaa myös, että kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita on arvioitava sen perusteella, miten niillä pystytään tuottamaan kehitystuloksia, ja että riskirasite on jaettava tasapuolisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken; korostaa, että kehitysmaissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tähän asti keskittyneet lähinnä energia- ja televiestintäaloille, kun taas yksityisten tahojen osallistuminen yhteiskunnan infrastruktuurin luomiseen on harvinaista; kannustaa tästä syystä niitä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, joiden ensisijaisena tavoitteena on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen;

19.  kehottaa lisäämään kumppanimaiden hallituksille annettavaa teknistä apua, kuten paikallisen henkilöstön koulutusta ja teknologian jakamista, jotta vahvistetaan niiden kykyä vaatia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden omistusoikeutta ja kantaa osansa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden hallinnointivastuusta siten, että autetaan niitä ottamaan käyttöön pankkijärjestelmiä ja verohallintoja, jotka pystyvät takaamaan talouden hallinnan sekä julkisten ja yksityisten varojen hoidon; huomauttaa, että aiempien kokemusten perusteella huonosti neuvotellut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimukset voivat joissakin tapauksissa lisätä valtion velkaantuneisuutta, ja kehottaa laatimaan sääntelykehyksen vastuulliselle rahoittamiselle; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota kehitysmaille teknistä apua ja neuvoja siihen, miten ne voivat valmistella ja panna täytäntöön EU:n normeja markkinoillaan;

20.  tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella, korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin politiikkatoimiin ja lainsäädännöllisiin toimiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta;

21.  korostaa, että kehittämisvirastojen on varmistettava, että julkinen kehitysrahoitus käytetään kehitysmaiden paikallistalouden verkostojen tukemiseen eikä sitä suunnata tuenantajamaiden yksityisyritysten ja monikansallisten yritysten tukemiseen; korostaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla tulisi pyrkiä parantamaan mikro- ja pk-yritysten valmiuksia;

22.  muistuttaa, että Euroopan unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa toimissaan; vaatii integroimaan sukupuoliulottuvuuden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi käyttämällä sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja ja kohdennettuja investointeja koskevaa analyysia ja sisällyttämällä sopimuksiin keskeiset tulosindikaattorit naisten eduksi; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

Mahdollisia välineitä, joiden avulla unionin alueen yritykset voivat osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa

23.  kehottaa komissiota toimimaan niin, että WTO:ssa ja kolmansien maiden kanssa meneillään olevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa saadaan merkittäviä kansainvälisiä markkinoillepääsysitoumuksia myönteisen vastavuoroisuuden hengessä, joka mahdollistaa kansainvälisen kilpailun, jotta voidaan korjata epäsymmetriat EU:n julkisten hankintojen markkinoiden ja muiden kauppakumppaneiden vastaavien markkinoiden avoimuudessa; pyytää komissiota poistamaan hallinnolliset, menettelyjä koskevat ja tekniset esteet, jotka estävät EU:n yritysten osallistumista ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

24.  kehottaa komissiota muiden maiden kanssa käytävien kauppa- ja investointisopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä tukemaan sellaisten esteiden purkua, jotka heikentävät EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten pääsyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin näissä maissa, ja edistämään EU:n kansalaisten ammatillista liikkuvuutta, jotta EU:n yritykset, etenkin pk-yritykset, voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin paikallisten ja kolmansien maiden yritysten kanssa;

25.  kehottaa komissiota seuraamaan ulkomailla toimivia unionin alueen yrityksiä, tekemään päätelmiä menestystarinoista, onnistuneista malleista ja hyvistä käytännöistä, jotta voidaan laatia suuntaviivoja; kehottaa myös harkitsemaan mahdollisuutta perustaa virtuaalisia dokumentointi- tai seurantakeskuksia, jotta parannetaan EU:n yritysten, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksia saada tietoa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista; kehottaa komissiota kannustamaan käyttäjäystävällisten foorumien ja verkostojen luomista, jotta edistetään sidosryhmien jäsenneltyä vuoropuhelua ja annetaan teknistä tukea oikeudelliseen kehykseen ja odotettavissa oleviin haasteisiin liittyvissä kysymyksissä; pyytää komissiota toteuttamaan tutkimuksen unionin vapaakauppasopimusten ja niiden täytäntöönpanon vaikutuksista EU:n yritysten pääsyyn ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin; katsoo, että tällaisella tutkimuksella voitaisiin saada tietoa vapaakauppasopimusten todellisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien alalla sekä mahdollisesti havaita esteitä, joita ei ole vielä käsitelty;

26.  kehottaa komissiota edistämään selkeiden ja yhtenäisten kirjanpitosääntöjen soveltamista kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan vähentää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä ja edistää samalla terveen budjettipolitiikan noudattamista ja hankkeiden kestävyyttä;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tukemat elimet, kuten pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja Yritys-Eurooppa-verkosto, voivat saada tietoa ja jakaa sitä pk-yrityksille siitä, miten ne voivat päästä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa, ja edistämään pk-yritysten osallistumista tällaisiin kumppanuuksiin kolmansissa maissa;

28.  korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tarvitaan rajat ylittävää yksityisen sektorin rahoitusta ja että siksi on erittäin tärkeää antaa riittävät takeet siitä, että nämä pitkän aikavälin investoinnit tapahtuvat selkeässä, vakaassa ja turvallisessa toimintaympäristössä ja että niihin sovelletaan hyvän hallinnon periaatteita, oikeusvarmuutta, avoimuutta ja että käytettävissä on toimiva riitojenratkaisujärjestelmä; kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään tätä tarkoitusta varten yhteistyötä asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä rahoituselimissä, jotta varmistetaan, että alalla on tarvittavat oikeudelliset puitteet ja että toiminta on avointa, osallistavaa, tehokasta ja kustannustehokasta;

EU:n ulkopuoliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet: uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia EU:n yrityksille

29.  on vakuuttunut siitä, että EU:n yritysten osallistuminen suuremmassa määrin mittaviin kansainvälisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin voisi hyödyttää merkittävästi ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä, tuottavuutta, kilpailukykyä sekä teknistä valmiutta ja innovointia EU:ssa; palauttaa mieliin, että pk-yritysten kansainvälistymistä koskevassa komission vuoden 2010 tutkimuksessa korostetaan kansainvälistymisen ja innovoinnin myönteistä yhteyttä tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevissa asioissa;

30.  korostaa, että tällä alalla tehtävässä työssä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla osana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja että on varmistettava, että pk-yrityksille taataan todellinen ja oikeudenmukainen pääsy markkinoille; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä; katsoo, että pk-yrityksiä pitäisi kannustaa osallistumaan joko alihankkijoina tai yhteenliittymien osapuolina hankintasopimusten tarjouskilpailuihin;

31.  muistuttaa EU:ssa saavutetuista tuloksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käytössä infrastruktuurin kehittämisessä sekä tekniikan, tutkimuksen ja verkko-oppimisen keihäänkärkialoilla ja muilla suurta lisäarvoa tuottavilla aloilla; kannustaa komissiota määrittelemään hankkeet, joissa on saatu EU:ssa parhaat tulokset ja edistämään kaikenlaisten EU:n yritysten, etenkin pk-yritysten, osallistumista tällaisiin rohkeisiin hankkeisiin ulkomailla;

o
o   o

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan investointipankille.

(1) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1. (2) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65. (3) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243. (4) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 87. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050. (6) EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 447. (7) http://www.oecd.org/governance/budgeting/PPP-Recommendation.pdf (8) http://www.oecd.org/daf/anti-bribery/ConvCombatBribery_ENG.pdf (9) www.unece.org/fileadmin/DAM/ceci/publications/ppp.pdf (10) http://www.uncitral.org/pdf/english/texts/procurem/pfip/guide/pfip-e.pdf (11) http://api.ning.com/files/Iumatxx-0jz3owSB05xZDkmWIE7GTVYA3cXwt4K4s3Uy0NtPPRgPWYO1lLrWaTUqybQeTXIeuSYUxbPFWlysuyNI5rL6b2Ms/PPPReferenceGuidev02Web.pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2015 hedelmä- ja vihannesalasta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen (2014/2147(INI))

P8_TA(2015)0251 A8-0170/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission kertomuksen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita, toimintarahastoja ja toimintaohjelmia koskevien säännösten täytäntöönpanosta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen (COM(2014)0112),

–  ottaa huomioon edellä mainitusta komission kertomuksesta 16. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(1),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat(2),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän tutkimuksen ”EU:n hedelmä- ja vihannesala: yleiskatsaus ja vuoden 2013 jälkeiset YMP:n näkymät”,

–  ottaa huomioon Assemblée des Régions Européennes Légumières et Horticoles (AREFLH) -järjestön ja Wageningenin yliopiston 22. tammikuuta 2015 pidettyä Euroopan parlamentin työpajaa varten toteuttamat kaksi tutkimusta EU:n hedelmä- ja vihannesalan uusien sääntöjen laatimisesta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa (COM(2014)0472),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2014 teettämän tutkimuksen ”Comparative analysis of risk management tools supported by 2014 (US) Farm Bill and the CAP 2014-2020”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0170/2015),

A.  ottaa huomioon, että unionin hedelmä- ja vihannesalan politiikassa on 1990-luvulta lähtien keskitytty tuottajaorganisaatioiden roolin vahvistamiseen;

B.  ottaa huomioon, että vuoden 2007 uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden asemaa asettamalla niiden käyttöön useampia välineitä markkinakriisien ehkäisemistä ja hallintaa varten sekä lisätä ja keskittää tarjontaa, parantaa laatua ja kilpailukykyä, mukauttaa tarjonta markkinoihin sekä tarjota teknistä tukea ympäristöystävälliselle tuotannolle;

C.  toteaa, että yksityisiin kaupallisiin yrityksiin verrattuna tuottajaorganisaatioihin sovelletaan lukuisia rajoituksia, esimerkiksi tulorakenteeseen tai myyntitarpeeseen liittyviä investointeja koskevia rajoituksia;

D.  katsoo, että on tärkeää tukea hedelmä- ja vihannesalaa koko unionin alueella, kun otetaan huomioon sen merkitys lisäarvon, työpaikkojen ja terveyden kannalta osana terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota;

E.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille tarjottavalla unionin tuella pyritään vahvistamaan alan kilpailukykyä, tukemaan innovointia, lisäämään tuottavuutta, edistämään tuotteiden menekkiä, parantamaan viljelijöiden neuvotteluasemia ja palauttamaan elintarvikkeiden toimitusketjun tasapaino sekä samalla ottamaan ympäristönäkökohdat mukaan hedelmien ja vihannesten tuotantoon ja markkinointiin sekä ottamaan yksittäisten tuottajien tilanteet asianmukaisesti huomioon;

F.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien välisten sulautumien sekä kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi luotiin kannustimia, jotta voitaisiin parantaa tuottajaorganisaatioiden neuvotteluvoimaa tuotantoketjussa;

G.  toteaa, että EU:ssa suurin osa hedelmistä ja vihanneksista tuotetaan pienillä tai keskisuurilla tiloilla;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää koskevan tutkimuksen mukaan tuottajaorganisaatioita olisi rohkaistava, koska tuottajatason kollektiiviset toimet ja tuotantoketjun tehokas koordinointi näyttävät olevan menestyksekkään strategian edellytyksiä yritettäessä selviytyä tilanteesta, jossa tuottajahinnat laskevat;

I.  ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät voivat perustaa toimintarahaston jäsenvaltioiden hyväksymien toimintaohjelmien rahoittamiseksi;

J.  ottaa huomioon, että tällaisia rahastoja rahoitetaan tuottajaorganisaatioiden jäsenten tai itse tuottajaorganisaatioiden maksuosuuksilla sekä EU:n rahoitustuella ja että tällä yhteisrahoituksella edistetään edunsaajien sitoutumista ja autetaan varmistamaan, että ne käyttävät tuen asianmukaisesti, sekä edistetään kerrannaisvaikutuksia;

K.  toteaa, että aiemman yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukainen tuki vasta perustettujen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden investointeihin lopetettiin vuoden 2013 uudistuksella; katsoo, että kyseinen tuki oli ratkaisevan tärkeä erityisesti Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan jäsenvaltioille, merentakaisille alueille ja saarille;

L.  panee merkille

M.  ottaa huomioon, että unionia koskevat luvut ovat keskiarvoja, jotka heijastavat jäsenvaltioiden hyvin erilaisia tilanteita – tai jopa huomattavan erilaisia tilanteita saman jäsenvaltion sisällä; ottaa huomioon, että nämä tilanteet heijastavat erilaisia lähtökohtia halukkuudessa perustaa tuottajaorganisaatioita ja juontuvat historiallisista tekijöistä, jotka perustuvat maanviljelijöiden enemmän tai vähemmän suureen halukkuuteen perustaa tuottajaorganisaatioita, maatilojen rakenteesta, erilaisista markkinaolosuhteista ja hallinnollisista esteistä, nykyisin saatavan tuen riittämättömyydestä ja siitä, että useissa jäsenvaltioissa tätä alaa hallitsevat pienet tuottajat;

N.  katsoo, että komission 4. kesäkuuta ja 9. syyskuuta 2012 välisenä aikana järjestämä toimintapoliittisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutusten arviointia koskeva julkinen kuuleminen unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän uudelleentarkastelusta osoittaa enemmistön kannattavan järjestelmän jatkamista tietyin parannuksin;

O.  toteaa, että alueet, joilla tuottajat ovat saavuttaneet kilpailukyvyn, kannattavuuden, kansainvälistymisen, laadun ja ympäristön kestävyyden suhteen muita korkeamman tason, ovat alueita, joilla tuotannon järjestäytymisaste on muita korkeampi;

P.  ottaa huomioon, että järjestäytymisaste tuottajien keskuudessa on keskimäärin alhainen ja huomattavasti alle EU:n keskiarvon eräissä jäsenvaltioissa, vaikka tähän yleiseen toteamukseen voidaan liittää kunkin alueen tuotannon ja markkinoinnin nykyaikaistamisen tasoon perustuvia vivahteita; toteaa, että tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttäminen ja niiden hyväksynnän poistaminen, jotka aiheuttavat epävarmuutta tuottajien keskuudessa, ovat osaltaan syynä järjestäytymisasteen alhaisuuteen;

Q.  katsoo, että on syytä lisätä kansallisen taloudellisen tuen (asetus (EU) N:o 1308/2013) tehokkuutta, vaikka se on ollut tärkeä rahoitusväline tuotteiden tarjonnan keskittämisen kannalta;

R.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden rooli uusien markkinoiden avaamisessa, kulutuksen edistämisessä tai innovointiin investoimisessa vaikuttaa erittäin myönteisesti koko hedelmä- ja vihannesalaan;

S.  toteaa, että EU:n hedelmä- ja vihannesalan osuus on 18 prosenttia maataloustuotannon kokonaisarvosta, ainoastaan 3 prosenttia viljelyalasta ja sen arvo on yli 50 miljardia euroa;

T.  toteaa, että hedelmien ja vihannesten toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa, alalla on noin 550 000 työntekijää, sillä on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia unionin tasolla ja se lisää kysyntää sekä luo lisäarvoa muilla talouden aloilla;

U.  ottaa huomioon, että hedelmien ja vihannesten viljelyyn käytetty kokonaisviljelyalue EU:ssa pieneni 6 prosenttia vuosina 2003–2010, mikä tarkoittaa, että viljelijät ovat alkaneet viljellä muita lajikkeita tai monissa tapauksissa luopuneet toiminnasta; ottaa huomioon, että AREFLH:n vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan hedelmien ja vihannesten viljelyalan pieneneminen oli Etelä-Euroopassa voimakkaampaa kuin Pohjois-Euroopassa;

V.  ottaa huomioon, että myös hedelmien ja vihannesten tuotantomäärä on pienentynyt viime vuosina, mutta tuotannon arvo on reaalisesti pysynyt vakaana ja oli 48,25 miljardia euroa vuonna 2012, ja että tästä huolimatta ei ole pystytty tarjoamaan tuotanto- ja työkustannuksia vastaavia tuottajahintoja;

W.  ottaa huomioon, että kulutuksen väheneminen ja tuotannon supistuminen viime vuosina ovat olleet hedelmä- ja vihannesalan suurimpia ongelmia; muistuttaa, että Freshfel Europelta saatujen tietojen mukaan tuoreiden hedelmien ja vihannesten päiväkohtainen kulutus koko EU:ssa henkeä kohden oli 387 grammaa vuonna 2012, mikä merkitsi 8,7 prosentin vähennystä verrattuna vuosien 2007–2011 kulutuksen keskiarvoon; ottaa huomioon, että kyseinen vähennys tuntuu heijastavan pitkän aikavälin suuntausta, jossa jalostetun ruoan kulutus kasvaa, sekä talouskriisin vaikutusta;

X.  ottaa huomioon, että EU:ssa 22 miljoonaa lasta kärsii ylipainosta ja nuoret syövät hedelmiä ja vihanneksia päivässä keskimäärin vain 30–50 prosenttia suositellusta määrästä;

Y.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa syömään päivittäin vähintään 400 grammaa hedelmiä ja vihanneksia kroonisten sairauksien, kuten sydänsairauksien, syövän, diabeteksen ja erityisesti lasten liikalihavuuden ehkäisemiseksi; toteaa, että tähän mennessä suositeltava määrä on saavutettu vain neljässä EU:n jäsenvaltiossa;

Z.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 EU:lla oli hedelmien ja vihannesten suhteen kauppavaje, joka johtui pitkälti siitä, että hedelmien tuonti EU:hun on selvästi vientiä suurempaa korkeiden tuotantokustannusten vuoksi;

AA.  ottaa huomioon, että AREFLH:n tutkimus vuodelta 2015 osoittaa, että EU:n markkinat ovat suhteellisen avoimet tuonnille, kun taas vienti EU:sta kohtaa huomattavia tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia esteitä kauppakumppanimaissa, mikä estää vientiä monipuolistumasta; ottaa huomioon, että vaikka kolmansista maista tuotavat tuotteet kilpailevat suoraan vastaavien EU:sta peräisin olevien tuotteiden kanssa, joissakin tapauksissa niiden tuotantoon ei sovelleta samoja ympäristö- ja elintarviketurvallisuusnormeja tai sosiaalisia normeja;

AB.  ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalalla tapahtuu usein markkinakriisejä, koska jopa vähäinen ylituotanto laskee tuottajahintoja jyrkästi; ottaa huomioon, että suuri osa hedelmistä ja vihanneksista on pilaantuvia tuotteita, jotka on myytävä nopeasti, mistä syystä alan viljelijät ovat rakenteellisesti heikossa neuvotteluasemassa suuriin vähittäismyyjiin ja jalostajiin nähden;

AC.  ottaa huomioon, että Venäjän asettaman tuontikiellon aiheuttamalla kriisillä on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia hedelmä- ja vihannesalaan ja että kriisi vaikuttaa siihen myös tulevaisuudessa; toteaa, että hedelmien ja vihannesten tuottajat ovat kärsineet suurimpia tappioita; ottaa huomioon, että on korostettava vahvojen tuottajaorganisaatioiden olemassaolon tärkeyttä ja niiden järjestäytymistä siten, että ne voivat käsitellä odottamattomia ja epäsuotuisia tilanteita kollektiivisesti hyödyntämällä asianmukaisia ja kunkin kriisin vakavuusasteeseen mukautettuja yhteisön välineitä ja ottamalla tarvittaessa käyttöön asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetyt poikkeustoimenpiteet;

AD.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa todetaan, että hedelmä- ja vihannesalan kriisinehkäisyvälineitä on käytetty vain vähän vuonna 2007 tehdyn uudistuksen jälkeen ja että kyseiset välineet ovat osoittautuneet riittämättömiksi lieventämään kolibakteerikriisin tai Venäjän asettamasta tuontikiellosta johtuvan nykyisen kriisin kaltaisten vakavien kriisien seurauksia; toteaa, että suurimmassa osassa tapauksia, markkinoilta poistamista lukuun ottamatta, niitä on hallinnollisesti vaikea soveltaa asiaa koskevien epäselvien säännösten vuoksi;

AE.  toteaa, että kouluhedelmäjärjestelmä, jonka puitteissa kulutetaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia, on herättänyt kiinnostusta ja ollut menestyksekäs;

AF.  toteaa, että mahdollisuus antaa EU:n taloudellista tukea kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoittamiseksi lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle on ollut toimintaohjelmissa merkittävä keino hallita markkinoiden epävarmuutta;

AG.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan sääntöjen monimutkaisuus ja oikeusvarmuuden puute hedelmien ja vihannesten nykyisen järjestelmän heikkouksina; ottaa huomioon, että komission jäsen Hogan on sitoutunut parantamaan järjestelmää toimikautensa ensimmäisen vuoden aikana siten, että huomioon otetaan kulttuurierot ja eri jäsenvaltioiden markkinatodellisuuden eroavaisuudet sekä tarve edistää kilpailukykyä ja alan innovatiivista voimaa;

AH.  ottaa huomioon, että Wageningenin yliopiston tutkimuksen johtopäätöksenä on, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon poikkeavat tulkinnat ovat synnyttäneet oikeudellista epävarmuutta kansallisissa hallintoyksiköissä ja tuottajaorganisaatioissa, mikä on lisännyt hallinnollista taakkaa sekä pelkoa riskinotosta ja luonut esteitä tuottajaorganisaatioiden perustamiselle;

AI.  katsoo, että selkeät ja ennakoitavat tarkastusmenettelyt ovat olennaisia hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toiminnan kannalta; katsoo, että peräkkäisten tarkastusten päällekkäisyyttä olisi vältettävä ja että seurantatarkastuksia ei saisi tehdä ennen kuin tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta edellisestä tarkastuksesta on annettu lopullinen päätös, jotta varmistetaan ettei jäsenvaltioiden tarvitse tehdä suurempia korjauksia kuin on tarpeen;

AJ.  toteaa, että maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 on jo otettu huomioon joitakin komission tiedonantoon sisältyviä tekijöitä ja että Euroopan unionin nykyistä sääntelyä on tasapainotettava;

AK.  toteaa, että suhteellisuusperiaatteen olisi oltava olennainen osa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän oikeudellisen epävarmuuden vähentämistä ja sillä olisi varmistettava, että koko tuottajaorganisaatiolle ei koidu haittaa yksittäisistä rikkomuksista;

AL.  ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioilla on usein vaikeuksia löytää ja kouluttaa johtajia, joilla on tarvittavat taidot kaupallisten toimien toteuttamiseen maa- ja elintarviketalouden kilpailuntäyteisessä ympäristössä; ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan tuottajaorganisaatioiden koulutus- ja neuvontapalvelumenojen olleen vähäiset;

AM.  ottaa huomioon, että kaikkien EU:n 28 jäsenvaltion viljelijäväestö ikääntyy nopeasti ja että yhtä alle 35-vuotista maanviljelijää kohden on keskimäärin yhdeksän yli 55‑vuotiasta maanviljelijää;

1.  panee tyytyväisenä merkille komission kertomuksen, joka tarjoaa tasapainoisen kuvan hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän kehityksestä vuoden 2007 uudistuksen jälkeen ja jossa vahvistetaan tämän alan organisaation perusrakenteen toimivuus ja nostetaan esiin osa-alueet, joilla on saavutettu kehitystä, kuten tuottajaorganisaatioiden keskittymisen lisääntyminen, mikä parantaa alan asemaa elintarvikeketjussa, sekä myös jatkuvat ongelmat;

2.  on sitä mieltä, että tuen on korvattava markkinoiden näkökulmasta kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat tuottajaorganisaatioille asetetuista rajoituksista;

3.  ottaa huomioon unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia siten, että tuetaan tuottajaorganisaatioita ja niiden yhteenliittymiä ja tunnustetaan alan sisäiset organisaatiot sekä edistetään sellaisten klustereiden muodostamista, joiden avulla synnytetään uusia tulovirtoja kohdennettaviksi uusiin investointeihin;

4.  pitää myönteisenä, että uudessa YMP:ssä säilytetään hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää, jossa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajoitettaisi uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista, ja jossa kunnioitettaisiin myös sitä vaihtoehtoa, että viljelijät voivat yhtä hyvin jättäytyä tuottajaorganisaatioiden ulkopuolelle;

5.  kehottaa komissiota tehostamaan toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, sillä ne vaikuttavat kielteisesti tuottajien tulokseen, vähentävät tuloja ja uhkaavat alan elinkelpoisuutta ja kestävyyttä; katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja suurten jakelukanavien harjoittama painostus tuottajajäseniä tai muita tuottajia kohtaan ovat suurin syy siihen, että hedelmien ja vihannesten tuottajien tulot eivät ole kohtuulliset; toteaa, että pilaantuvien tuotteiden tuottajien mahdollisuudet puolustautua ovat heikommat kuin muilla; katsoo, että edellä mainitut ongelmat, kuten maan viljelemättä jättäminen tai aktiivisen viljelijäväestön vanheneminen, poistuvat vain siten, että tuotannosta saatavat voitot riittävät takaamaan ammatin tulevaisuuden ja ovat nuorta työvoimaa houkuttelevia;

6.  kehottaa komissiota määrittelemään selvät unionin säännöt elintarvikeketjun hyvistä käytänteistä, jotta käytettävissä olisi yhteinen tulkinta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntaa koskevista normeista;

7.  kehottaa komissiota edistämään toimia, joilla pyritään suosimaan tuottajaorganisaatioiden tuotteiden suoramarkkinointia; katsoo, että suoramyynti on vaihtoehto suurille vähittäiskaupoille ja niiden edustamille elintarvikkeisiin, maanviljelyyn ja ympäristöön liittyville arvoille; toteaa, että suoramyyntimarkkinoiden hinnat pysyvät suurten vähittäiskauppojen hintoja alempina, koska väliporrasta tai logistiikkakustannuksia ei ole; toteaa, että ketjun lyhentäminen tällä tavoin takaa viljelijöille oikeudenmukaiset tulot ja mahdollistaa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnan;

8.  panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, ja kehottaa antamaan EU:n tason koordinoidun vastauksen maataloustuotannon sisämarkkinoiden toimivuuden vahvistamiseksi;

9.  korostaa, että on tärkeää säilyttää tuoreita hedelmiä ja vihanneksia koskevat eurooppalaiset laatustandardit, jotta taataan korkea ja tasainen laatu alan sisällä loppukuluttajan hyväksi;

10.  kehottaa komissiota selvittämään, miten se aikoo soveltaa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 209 artiklan 1 kohtaa siten, että lisätään oikeusvarmuutta siitä, miten saavutetaan SEUT:n 39 artiklassa tarkoitetut tavoitteet noudattaen samalla täysimääräisesti kilpailua koskevaa SEUT:n 101 artiklaa;

11.  panee merkille, että alan järjestäytymisaste – tuotantojärjestöjen markkinoiman hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvon osuutena laskettuna – on kasvanut koko EU:ssa asteittain viime vuosina, mutta tällaista kasvua on tapahtunut vain joissakin jäsenvaltioissa;

12.  korostaa, että tästä kasvusta huolimatta tuottajien järjestäytymisaste pysyy keskimäärin alhaisena ja tietyissä jäsenvaltioissa huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisempana ja että tämän ongelman ratkaiseminen on olennaisen tärkeää hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän tulevaisuuden kannalta etenkin huomattavien alueellisten erojen vähentämiseksi; korostaa lisäksi, että tätä alhaista järjestäytymisastetta ei paranneta tuottajaorganisaatioita koskevilla mutkikkailla säännöillä, jotka ovat johtaneet tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttämiseen ja niiden hyväksynnän poistamiseen joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi komissiota kääntämään nykyisen kehityssuunnan yksinkertaistamalla järjestelmän sääntöjä, jotta tuottajaorganisaatioihin liittymisestä tehdään entistä houkuttelevampaa;

13.  korostaa tarvetta parantaa alan järjestäytymisastetta ottaen huomioon, että tämä aste on selvästi korkeampi alueilla, joilla tuotanto ja markkinointi ovat nykyaikaisempia ja vientiin suuntautuneita, ja heikompi maissa, jotka eivät ole moneen vuoteen voineet käyttää toimintarahastoja;

14.  pitää välttämättömänä harkita markkinakriisien hallintaan tarkoitettujen välineiden käyttöönottoa ja katsoo, että on voitava tunnistaa selvästi tiettyjen alan tuottajaorganisaatioiden käynnistämät menestykselliset aloitteet, jotta ne voidaan toistaa kaikkialla, missä se on mahdollista; pyytää tästä syystä komissiota edistämään näiden pilottituottajaorganisaatioiden tuntemusta ja taitotietoa;

15.  muistuttaa, että tuottajaorganisaatiot ovat tuottajia palvelevia välineitä, joiden avulla ne voivat yhdessä järjestäytyä markkinoille ja puolustaa tulojaan, ja että tuottajaorganisaatiot ovat erityisen hyödyllisiä tuotantoalueilla, joiden tuotanto on tarkoitettu kuljetettavaksi kulutusalueille, mutta vähemmän käytettyjä joidenkin tuottajien keskuudessa tai joillakin paikallisilla markkinoilla tai osamarkkinoilla;

16.  tähdentää tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä tuottajaorganisaatioiden tuen kokonaistasoa ja tarjota vahvempia kannustimia sekä olemassa olevien tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien yhdentymiseen että uusien järjestöjen perustamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja vaatii samalla valvomaan tuottajaorganisaatioiden perustamiseen myönnettyjen tukien investoimista, jotta ne investoidaan todella toimiin, joilla lisätään tuottajajäsenten tuloja;

17.  pitää valitettavana, että tietyissä jäsenvaltioissa tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen aste on äärimmäisen alhainen, ja suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat etusijalle tuottajien järjestäytymisen edistämistä koskevan vaatimuksen; kehottaa komissiota analysoimaan niiden jäsenvaltioiden erityispiirteitä, joissa tuottajien järjestäytyminen on vähäistä;

18.  kehottaa komissiota palauttamaan hedelmien ja vihannesten tuottajien äskettäin perustettujen tuottajaorganisaatioiden investointien taloudellisen tuen; toteaa, että perustettujen organisaatioiden on ilman tätä tukea äärimmäisen vaikeaa saada valtion hyväksyntä toimintaansa varten; katsoo, että siksi tuki on yksi tehokkaimmista välineistä, joilla organisaatioita voidaan kehittää ja järjestäytymisastetta nostaa;

19.  kehottaa komissiota YMP:n yksinkertaistamisen yhteydessä lisäämään edelleen tuottajaorganisaatioiden tehokkuutta tuotteiden tarjonnan keskittämisessä, erityisesti kun on kyse niiden keskeisestä markkinointiroolista hedelmä- ja vihannesalan toimitusketjussa;

20.  katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota etuja tuottajaorganisaatioille, jotka päättävät ottaa mukaan nuoria viljelijöitä; korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat tarjota mahdollisuuden edistää maatalousalan sukupolvenvaihdosta;

21.  pyytää komissiota varmistamaan, että asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitetut niin hedelmä- ja vihannesalaa kuin tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännökset pannaan täytäntöön nopeasti ja yhdenmukaisesti;

22.  toteaa edelleen olevansa syvästi huolissaan siitä, että nykyään ainoastaan 7,5 prosenttia EU:n viljelijöistä on alle 35-vuotiaita, ja katsoo, että hyvin toimivat tuottajaorganisaatiot, jotka houkuttelevat nuoria, voivat tehdä oman osansa tämän kestämättömän väestökehityksen suunnan muuttamiseksi;

23.  tähdentää, että on tarjottava kannustimia tuottajaorganisaatioiden tutkimuksen ja innovoinnin tason nostamiseksi; toteaa, että suurempi innovaatioiden määrä lisää tuottajaorganisaatioiden kilpailukykyä ja parantaa niiden valmiuksia torjua tappajabakteerit, jotka vahingoittavat eurooppalaista maanviljelyä;

24.  painottaa tarvetta auttaa tuottajaorganisaatioita lisäämään vientiä ja etsimään uusia ulkomaanmarkkinoita;

25.  pitää välttämättömänä tehdä tuottajaorganisaatioista houkuttelevampia vähentämällä byrokratiaa sekä parantamalla EU:n näille ryhmille antamaa tukea ja kriisinhallintamekanismeja;

26.  kehottaa komissiota lisäämään kansallisen hallinnon, tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien oikeusvarmuutta ja vähentämään niiden hallinnollista taakkaa täytäntöönpanolainsäädännön tulevan tarkistuksen yhteydessä ja osana yksinkertaistamista koskevaa ohjelmaansa; korostaa, että tarkistuksen yhteydessä ei pidä muuttaa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusrakennetta eikä sillä saa heikentää alan tuottajien etuja tai ansioita;

27.  panee huolestuneena merkille, että tuottajajärjestöjen säännöt voivat jättää komission tilintarkastajille tulkinnanvaraa, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

28.  pyytää komissiota lyhentämään huomattavasti käsittelyjaksoa, jonka aikana vaatimuksenmukaisuuden tarkastukset suoritetaan;

29.  pyytää järjestelmän oikeusvarmuuden lisäämiseksi komissiota myös järkeistämään tarkastuksia ja keskittämään niitä kunkin toimintaohjelman puitteissa hyväksytyn toimen tai toimenpiteen todellisen täytäntöönpanon ja niille kohdennettujen kustannusten valvontaan määrittelemällä selvästi, mitä valvotaan ja kuka vastaa valvonnan toteuttamisesta;

30.  pyytää komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta seuraamuksiin ja varmistamaan, että tarkastukset suoritetaan asetetussa määräajassa tuottajaorganisaatioiden ja niiden jäsenten oikeusvarmuuden tehostamiseksi;

31.  korostaa, että tukijärjestelmän hakuehdot ja vaaditut perustelut ovat liiallisia ja epäselviä ja edellyttävät eri viranomaisten lukuisia tarkastuksia, jotka ovat usein epäjohdonmukaisia ja epätarkkoja, ja johtavat siihen, että tietynlaiset kumppanit hylkäävät järjestelmän ja tietyt tuottajaorganisaatiot eivät esitä toimintaohjelmia; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää selventää tuottajaorganisaatioiden tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, jotta taataan järjestelmän oikeusvarmuus ja ehkäistään tuottajien epävarmuutta;

32.  kehottaa komissiota selventämään ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden (yhteenliittymien) perustamista ja erityisesti velvollisuutta ja vastuuta koskevia sääntöjä kansallisen hallinnon ja mukana olevien tuottajaorganisaatioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi;

33.  kehottaa laajentamaan toimialakohtaisten organisaatioiden tehtäviä varsinkin yleisen viestinnän ja tiedotuksen aloilla sekä kuluttajien opastuksen, erityisesti elintarvikkeita koskevan opastuksen alalla;

34.  korostaa toimialakohtaisten organisaatioiden roolia tietyn alan sisäisen vuoropuhelun parantamisessa;

35.  on huolestunut siitä, että suurimmat tuottajaorganisaatiot (noin 18 prosenttia kaikista liikevaihdoltaan yli 20 miljoonan euron organisaatioista) saavat noin 70 prosenttia EU:n taloudellisesta tuesta;

36.  katsoo, että monimutkaisuuden vähentämisen, esimerkiksi kun on kyse uusien kansallisten ja kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden perustamista koskevista säännöistä, pitäisi olla ensimmäinen askel pyrittäessä lisäämään tuottajaorganisaatioiden houkuttavuutta viljelijöille; katsoo, että tämän ei saisi kuitenkaan merkitä tuottajaorganisaation rakenteen heikentämistä eikä haitata niiden kykyä toimia tehokkaasti markkinoilla; pyytää komissiota määrittelemään lisätoimenpiteitä tuottajaorganisaatioiden houkuttavuuden lisäämiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joissa järjestäytymisaste on alhainen;

37.  kehottaa komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta varovaisesti ja varmistamaan, että kaikki tuottajaorganisaation jäsenet eivät joudu korvaamaan yksittäisten henkilöiden tekemiä virheitä;

38.  katsoo, että hyväksymismenettelyn yksinkertaistaminen ei saisi heikentää kansallisia säännöksiä, joissa vahvistetaan hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatioille asetetut ehdot sekä osuuskuntiin sovellettavat ehdot;

39.  kehottaa komissiota vähentämään hedelmä- ja vihannesalan uudelleentarkastelun yhteydessä tuottajaorganisaatioiden hallinnollista rasitetta luopumalla kansallisten viranomaisten suorittamista väliarvioinneista; panee merkille, että näissä arvioinneissa usein toistetaan kansallisten viranomaisten vuosittaisessa raportoinnissaan esittämät kysymykset ilman näkyvää hyötyä; kehottaa komissiota lisäksi vähentämään osana byrokratian vähentämistä koskevaa tavoitettaan kansallisilta viranomaisilta ja tuottajaorganisaatioilta vuotuisissa raporteissa vaatimiensa tietojen määrää ja varmistamaan, että ainoastaan sellaisia tietoja kerätään, joita komissio todella käyttää järjestelmän tehokkuuden seurantaan;

40.  kehottaa komissiota tarkistamaan 11. maaliskuuta 2014 annettua delegoitua asetusta (EU) N:o 499/2014, jolla otettiin käyttöön tuottajaorganisaatioita koskevat entistä mutkikkaammat tarkastukset, mukaan luettuina suhteettomat seuraamukset monimutkaisten hyväksymisperusteiden noudattamatta jättämisestä; korostaa seuraamuksiin liittyvää suhteellisuuden tarvetta, jos halutaan kannustaa uusia viljelijöitä liittymään järjestelmään ja välttää sitä, että nykyiset jäsenet harkitsisivat osallistumistaan uudelleen;

41.  toteaa, että tuottajaorganisaatioiden kilpailukyky riippuu paljon niiden johtamiskäytännöstä; kehottaa komissiota kehittämään käytössä olevia toimia tai luomaan uusia, kuten koulutustoimenpiteitä ja hyvien käytäntöjen vaihtamista koskevia aloitteita, joiden avulla voidaan parantaa tuottajaorganisaatioiden hallintoa ja niiden kilpailukykyä elintarvikkeiden toimitusketjussa, ja varmistamaan markkinasuuntautuneen käyttäytymisen entistä vahvemman aseman tuottajaorganisaatioissa; painottaa, että tuottajaorganisaatioiden johdossa olisi oltava henkilöitä, jotka ovat päteviä markkinoinnissa ja kykenevät toimimaan maatalouden kriisitilanteissa;

42.  suosittelee, että komissio keskittyy tuottajaorganisaatioiden integroituihin tuotanto- ja jakelumalleihin, ja kehottaa paikallisia ja alueellisia viranomaisia antamaan käytettäväksi logistiikkatukea ja myyntikanavien tukea alueiden tuottajaorganisaatioiden tuotteille;

43.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta tuottajaorganisaatiot voivat hoitaa täysipainoisesti tehtävänsä tuottajien tulojen lisäämiseksi;

44.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoitus (mahdollisuus taloudelliseen tukeen lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle) koskemaan myös tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien toimintaohjelmiin sisältyvien muiden tavoitteiden saavuttamista;

45.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotka koskevat tuottajaorganisaatioiden järjestäytymistapoja koskevan hallinnollisen ja rakenteellisen taitotiedon siirtämistä jäsenvaltioista, joissa on korkea tuottajaorganisaatioiden taso, jäsenvaltioihin, joissa tuottajien tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen taso on alhainen;

46.  katsoo, että ympäristöystävällisiä käytäntöjä on sovellettava jatkuvasti ja tinkimättä ja että niiden rahoituksen jatkamista toimintaohjelmasta toiseen on siksi kannustettava ja soveltamisalaa laajennettava tuottajiin, joiden lohkot ovat jonkin tuottajaorganisaation jäsenten viljelemien lohkojen vieressä;

47.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema viljelijöiden neuvotteluaseman lisäämisessä, ja kehottaa komissiota lisäämään tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien perustamisen kannustimia sekä kansallisella että unionin tasolla, vahvistamaan niiden toimintakykyä juridisesti ja antamaan mahdollisuuden ottaa niiden toimintaan mukaan tuottajia, jotka eivät kuulu tuottajaorganisaatioon, sekä kaavailemaan niille tärkeämpää asemaa tulevaisuudessa; korostaa, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat tarjonnan tehokkaan keskittämisen ja kehittämisen lisäksi tehostaa hallintoa nimenomaan operatiivisella tasolla hoitamansa koordinointitehtävän ansiosta;

48.  katsoo, että toimialakohtaisia organisaatioita on tuettava siten, että taataan hedelmä- ja vihannesalan parempi järjestäytyminen; katsoo, että niillä voi olla merkittävä rooli lisäarvon luomisessa ja jakamisessa alan eri sektorien välillä, laadun varmistamisessa, tuotannon kestävässä hyödyntämisessä sekä markkinoiden hallinnoinnissa ja kriisien hallinnassa;

49.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema suhdanteista johtuvien kriisien ennakoinnissa ja hallinnoinnissa; painottaa etuja, joita saadaan siitä, että tuottajaorganisaatioihin kuulumattomat tuottajat voivat liittyä niihin vapaaehtoisesti, jotta vahvistetaan tuottajien yhteisten toimien tehokkuutta;

50.  painottaa, että on tärkeää taata, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien rakenne ja toiminta perustuvat riippumattomuuden ja demokraattisuuden periaatteisiin, jotta lisätään tuottajien keskinäistä luottamusta ja torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja opportunistisia käytäntöjä;

51.  on vakaasti sitä mieltä, että kolmansien maiden EU-vientituotteiden tuotantomenetelmien on tarjottava eurooppalaisille kuluttajille samat takuut terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien standardien sekä sosiaalisten vähimmäisstandardien noudattamisen tapauksessa kuin EU:n tuottajilta vaaditaan; katsoo, että on välttämätöntä, että EU noudattaa kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa aidon vastavuoroisuuden periaatetta, mitä tulee markkinoille pääsyyn ja voimassa olevien, EU:n tuottajia koskevien tuotantosäännösten noudattamiseen;

52.  korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien ja vihannesten viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muut kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

53.  katsoo, että entistä tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi unionin markkinoille suuntautuvassa tuonnissa ja kasvinsuojeluvaatimusten vastavuoroisuuden huomioon ottamiseksi EU:n olisi tehostettava tuonnin valvontajärjestelmää ja saatettava se vastaamaan järjestelmää, jota suuri enemmistö sen kauppakumppaneista soveltaa;

54.  on tyytyväinen äskettäin hyväksyttyyn maataloustuotteiden menekinedistämisestä annettuun horisontaaliseen asetukseen sekä tavoitteeseen osoittaa lisää varoja uusien markkinoiden etsimiseen ja kehottaa komissiota jatkamaan työskentelyä menekinedistämisvälineen parantamiseksi tulevina vuosina;

55.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa, jotta onnistuttaisiin poistamaan unionin tuotteille asetetut tulliesteet ja kasvinsuojeluun liittyvät esteet ja avaamaan näin uusia markkinoita unionin hedelmille ja vihanneksille;

56.  kehottaa komissiota selvittämään syyt vain pienten kausittaisten kriisien torjuntaan soveltuvien kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden vähäiseen käyttöön (ainoastaan 16 prosenttia tuottajaorganisaatioista hyödynsi näitä välineitä, joiden osuus oli vain 2,8 prosenttia kokonaistuesta) ja pohtimaan, miten tilannetta voidaan parantaa esimerkiksi hyödyntämällä nykyisten tuottajaorganisaatioiden parhaita käytäntöjä ja kokemuksia;

57.  pyytää komissiota käyttämään yhteisön etuuskohtelua aina ensimmäisenä kriisinhallintatoimenpiteenä unionin sisämarkkinoiden ja omien tuotteiden kulutuksen tehostamiseksi ja puolustamiseksi; kehottaa komissiota huolehtimaan tarkoin kriisinhallintavälineistä tuottajaorganisaatioiden maataloustuotannon varmistamisen kannalta ehdottoman välttämättöminä toimenpiteinä;

58.  kehottaa komissiota luomaan nykyistä paremmin koordinoidun markkinoiltapoistomekanismin kriisitilanteita varten, jotta estetään markkinakriisien muuttuminen vakaviksi ja pitkäkestoisiksi häiriöiksi, jotka aiheuttavat hedelmien ja vihannesten tuottajille vakavia tulojen menetyksiä;

59.  painottaa, että markkinoiltapoistomekanismi on osoittautunut rajalliseksi, ja katsoo, että on tarkistettava kriisinhallintatoimenpiteitä muun muassa lisäämällä unionin rahoitustuen osuutta, mukauttamalla vetäytymishintoja, ottamalla tuotantokustannukset mukaan, lisäämällä mahdollisten markkinoiltapoistojen määriä, lisäämällä hedelmien ja vihannesten ilmaiseen jakeluun tarvittavan kuljetuksen ja pakkauksen tukea siten, että tukea mukautetaan joustavasti kunkin kriisin muotoon ja vakavuusasteeseen;

60.  kehottaa komissiota harkitsemaan määrärahojen myöntämistä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteinä hyväksyttäviin sijoitusrahastoihin, jotta maanviljelijöille voitaisiin tarjota parempaa suojaa sellaisissa markkinakriiseissä, joista seuraa huomattavia tulonmenetyksiä, mutta katsoo, että näitä määrärahoja ei saisi koskaan myöntää budjettikohdasta, jonka komissio on kohdistanut maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, jos kriisi aiheutuu alan ulkopuolisista tekijöistä, kuten Venäjän asettamasta tuontikiellosta; katsoo, että tällaisissa tapauksissa komission olisi etsittävä muita budjettikohtia, joita voitaisiin käyttää hedelmä- ja vihannesalaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen;

61.  katsoo, että tuottajien ei pitäisi joutua vastaamaan kustannuksista, jotka aiheutuvat maatalousalasta riippumattomista olosuhteista, kuten Venäjän EU:n viennille asettamasta kiellosta, joka on vaikuttanut vakavasti useisiin hedelmien ja vihannesten tuottajiin unionissa ja jopa pahentanut markkinoiden tilannetta esimerkiksi kivellisten hedelmien tuotantoalan kriisin yhteydessä; pyytää tällaisissa tilanteissa jatkamaan unionin tukitoimia niin kauan kuin on tarpeen, kunnes markkinatilanne on palautunut täysin normaaliksi;

62.  korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat toimintaohjelmillaan myötävaikuttaa merkittävästi ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja elintarviketurvallisuusnormien parantamiseen; suhtautuu myönteisesti järjestelmän ympäristötavoitteisiin, mutta kehottaa komissiota antamaan tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden mukauttaa toimintaohjelmiaan kypsyystasonsa mukaiseksi sekä kohdentamaan varojaan useampiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on lisätä alan yleistä kilpailukykyä; korostaa, että keskittymällä entistä enemmän innovointiin ja lisäarvoon tähtääviin toimenpiteisiin voidaan parhaiten lisätä tuottajien tuloja ja siten tehdä tuottajaorganisaatioihin liittymisestä entistä houkuttelevampaa;

63.  kehottaa komissiota vahvistamaan hedelmien, vihannesten ja maidon jakelua kouluissa koskevaa tukijärjestelmää, koska on tärkeää edistää terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota hyvin nuoresta iästä alkaen ja tuoda nuoret kuluttajat lähemmäksi paikallisia tuottajia;

64.  katsoo, että on välttämätöntä parantaa kasvinsuojelua koskevan yhteisön nykyisen sääntelyn tehokkuutta kolmansista maista peräisin olevien tuholaisten torjumiseksi; toteaa, että kaupan moninkertaistumisen myötä tuholaiset lisääntyvät EU:ssa ja vaikuttavat hyvin usein hedelmä- ja vihannesalaan;

65.  toteaa, että kuten muillakin aloilla (esimerkiksi oliivinviljelyala) tuottajaorganisaatiot voisivat ottaa takaajan ja koordinoijan tehtävän EU:n eri tukijärjestelmien täydentävyyden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi ja taata siten järjestelmän suuremman avoimuuden, jotta vältettäisiin rahoituksen päällekkäisyyttä;

66.  kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja tai toimintasääntöjä, joilla selvennetään ehtoja, joiden mukaisesti tuottajaorganisaatioille voidaan myöntää lupa poiketa tilapäisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 222 artiklan perusteella, jossa tuottajaorganisaatioille annetaan mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä alan vakauttamiseksi markkinoiden vakavien epätasapainotilojen aikana;

67.  korostaa lyhyiden toimitusketjujen merkitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisten markkinoiden kehittämistä hedelmien ja vihannesten jakelua varten;

68.  kehottaa komissiota tehostamaan tutkimusta ja valvontaa, jotka liittyvät Drosophila suzukii -kärpäsen kaltaisten tulokaslajien hedelmien ja vihannesten tuotannolle EU:ssa aiheuttamaan uhkaan;

69.  pitää valitettavina seuraavia joissakin kansallisten strategioiden laatimisessa havaittuja heikkouksia: tavoitteiden määrä oli liian suuri, eri tavoitteille ei ollut määritelty ennalta tarkkoja arvoja ja erityisesti kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden operatiivinen tehokkuus oli erittäin heikkoa ja niiden käyttö liittyi pääasiassa satovakuutukseen, mainontaan ja tiedotukseen sekä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta, mikä johtuu siitä, että nämä toimenpiteet on rahoitettava muiden rakennetoimenpiteiden kustannuksella, eikä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta annettu tuki useimmiten ole riittävä, sekä myös siitä, että kyseisiin toimenpiteisiin liittyy huomattavasti hallinnollista rasitetta; pitää valitettavana, että kyseisten välineiden avulla kyetään selviämään vain yksittäisistä markkinakriiseistä eikä niiden avulla kyetä hallinnoimaan laajamittaisia kriisejä, kuten nykyistä Venäjän vientikiellon aiheuttamaa kriisiä;

70.  pitää välttämättömänä luoda ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden avulla tuottajaorganisaatiot voisivat ymmärtää, laskea oikein ja käyttää ennalta määriteltyjä suorituskykyindikaattoreita, ja korostaa, että monissa tapauksissa on liikaa suorituskykyindikaattoreita, jotka tekevät menettelystä erittäin vaikean sekä tuottajaorganisaatioille että hallinnolle; katsoo, että tästä syystä olisi hyödyllisempää, jos käytössä olisi vähemmän mutta merkittävämpiä suorituskykyindikaattoreita;

71.  uskoo, että terveellisempiin ruokailutottumuksiin rohkaiseminen kulkee käsi kädessä viljelyn ja elintarviketuotannon paremman tuntemuksen kanssa, ja tukee tässä yhteydessä koulujen vihannes-, hedelmä- ja maito-ohjelmien kasvatustavoitteen vahvistamista ja kehottaa hyväksymään mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen asetusten (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta hedelmien ja vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevan tukiohjelman osalta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että tuottajaorganisaatiot osallistuvat kouluhedelmäjärjestelmään, jonka tarkoituksena on tukea lyhyttä toimitusketjua ja kannustaa lapsia kuluttamaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia;

72.  katsoo, että tärkeintä hedelmien ja vihannesten tuottajien tilanteen analysoinnin kannalta on alan viljelijöiden tulojen kehittyminen, ja pyytää siksi komissiota teettämään tutkimuksen, jossa keskitytään tähän seikkaan, jotta voidaan saada selville, ovatko toteutetut toimenpiteet, kuten tuottajaorganisaatioiden vahvistaminen, olleet todella vaikuttavia;

73.  kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti työllistymistä koskevan suunnitelman, jolla nuoria saataisiin maatalousalalle ja vältettäisiin ammattikunnan vanheneminen ja sen myötä toiminnan ja tuotannon loppuminen;

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0205.