Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta (2014/2208(INI))

P8_TA(2015)0266 A8-0215/2015

Euroopan parlamentti, joka

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen” (COM(2014)0445),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille: Ympäristöhaasteiden kääntäminen liiketoimintamahdollisuuksiksi” (COM(2014)0440),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille – Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen” (COM(2013)0196),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla(1),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ympäristössä olevaa muovijätettä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta(2),

‒  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta(3),

‒  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta(4),

‒  ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon EU:n kestävän kehityksen strategian (2006) ja sen vuonna 2009 toteutetun uudelleentarkastelun,

‒  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2014 annetut ympäristöneuvoston päätelmät ”Eurooppalaisen ohjausjakson ja Eurooppa 2020 -strategian viherryttäminen – Väliarviointi”,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen tiivistelmäraportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä (”The European environment – state and outlook 2015”),

‒  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

‒  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) selvityksen kestävän rahoitusjärjestelmän rakenteesta,

‒  ottaa huomioon UNEP:n alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin vuonna 2013 antamat päätelmät antropogeenisten metallivirtojen ja -syklien aiheuttamista ympäristöriskeistä ja -haasteista (”Environmental Risks and Challenges of Anthropogenic Metals Flows and Cycles”),

‒  ottaa huomioon UNEP:n alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin vuonna 2011 antamat päätelmät luonnonvarojen käytön ja ympäristövaikutusten sekä talouskasvun välisen yhteyden purkamisesta (”Decoupling natural resource use and environmental impacts from economic growth”),

–  ottaa huomioon vetoomuksen ruuan tuhlauksen lopettamisen puolesta (”Stop Food Waste in Europe!”),

‒  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(5),

‒  ottaa huomioon alueiden komitean 12. helmikuuta 2015 antaman lausunnon(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A8-0215/2015),

A.  toteaa, että resurssien kestämätön käyttö on perimmäisenä syynä moniin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, aavikoitumiseen, metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen; huomauttaa, että maailmantalous kuluttaa tuotantoon ja jätteenkäsittelyyn puolentoista maapallon verran resursseja ja että kulutuksen arvioidaan kasvavan niin, että resursseja tarvitaan 2030-luvulla jo kahden maapallon verran;

B.  ottaa huomioon, että Eurooppa on riippuvaisempi resurssien tuonnista kuin mikään muu alue maailmassa ja että monet resurssit käytetään loppuun varsin lyhyellä aikavälillä; ottaa huomioon, että Euroopan kilpailukykyä voidaan parantaa tuntuvasti lisäämällä resursseista taloudessa saatavaa lisäarvoa ja edistämällä eurooppalaisista lähteistä peräisin olevien materiaalien kestävää tarjontaa; toteaa lisäksi, että raaka-aineiden tarjonnan turvaamiseksi olisi tehostettava elinkeinoelämän ja jätehuoltoalan välisiä innovointikumppanuuksia sekä tutkimusta, jotta voitaisiin lisätä tärkeiden raaka-aineiden kierrätysmahdollisuuksia;

C.  katsoo, että siirtyminen kiertotalouteen on ensisijaisesti taloudellinen kysymys, joka koskee raaka-aineiden saantia tai kestävää saatavuutta, Euroopan uudelleenteollistamista ja digitalisoinnin jatkamista, uusien työpaikkojen luomista sekä ilmastonmuutokseen, heikkoon energiavarmuuteen ja resurssien niukkuuteen liittyviä haasteita; toteaa, että kiertotalouteen investoiminen voi sen vuoksi olla täysin sopusoinnussa työllisyyttä, kasvua ja kilpailukykyä koskevien komission tavoitteiden kanssa ja että sillä on mahdollista saada aikaan tilanne, josta hyötyvät kaikki sidosryhmät;

D.  toteaa, että resurssitehokkuudessa on otettava huomioon myös laajempia kestävyyteen liittyviä näkökohtia, kuten ympäristöön liittyvät, eettiset, taloudelliset ja sosiaaliset seikat, ja sen on oltava johdonmukaista niiden kanssa;

E.  toteaa, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet ja lopulliset ensisijaiset toimet ovat luonteeltaan sitovia;

F.  ottaa huomioon, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ympäristöohjelman mukaan vapaaehtoisten toimintamallien ympäristötehokkuus on usein kyseenalainen ja niiden taloudellinen tehokkuus yleensä vähäinen(7);

G.  huomauttaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää koko järjestelmän kattavaa muutosta, joka vaikuttaa arvoketjun kaikkiin sidosryhmiin, sekä huomattavia innovaatioita teknologiassa, yrityksissä ja koko yhteiskunnassa;

H.  ottaa huomioon, että kansalaisilla, pienyrityksillä ja paikallisviranomaisilla on erityinen tehtävä resurssitehokkuuden varmistamisessa sekä talouskasvun ja resurssien kulutuksen välisen yhteyden purkamisessa;

I.  ottaa huomioon, että asianmukaisesti toimivassa kiertotaloudessa tarvitaan kilpailukykyisiä yrityksiä ja että yritykset itse ovat liikkeellepanevana voimana siirryttäessä kiertotalouteen;

J.  toteaa, että on tärkeää asettaa pk-yritykset EU:n resurssitehokkuusstrategian ytimeen, koska niiden osuus EU:n yrityksistä on 99 prosenttia ja ne työllistävät kaksi kolmasosaa työvoimasta;

K.  toteaa, että kunnianhimoisella EU:n kiertotalouspaketilla luodaan liiketoimintamahdollisuuksia, turvataan raaka-aineiden saanti, pidennetään niiden tuottavaa käyttöä (uudelleenkäytettyinä, uudelleenvalmistettuina, kierrätettyinä tai varaosina), taataan laadukkaat kierrätysprosessit niiden käyttöiän päättyessä sekä kohdellaan kaikkia sivutuotteita ja jätteitä arvokkaina resurssivirtoina jatkokäyttöä varten;

L.  toteaa, että kestävä ja vastuullinen ensiöraaka-aineiden hankinta on resurssitehokkuuden toteutumisen ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa;

M.  katsoo, että on välttämätöntä kehittää uusioraaka-aineiden markkinoita, jotta saavutetaan resurssitehokkuuden tavoitteet ja saadaan käyttöön kiertotalous;

N.  toteaa kehottaneensa toistuvasti komissiota laatimaan resurssitehokkuudelle indikaattoreita ja tavoitteita;

O.  ottaa huomioon, että kiertotalouden kehittämisessä keskeinen merkitys on sellaisten myrkyllisten kemikaalien poistamisella käytöstä, joille on olemassa tai kehitteillä voimassa olevan kemikaalilainsäädännön mukaisia turvallisempia vaihtoehtoja;

P.  ottaa huomioon, että Eurostatin tiedot yhdyskuntajätteen käsittelystä EU:n 28 jäsenvaltiossa osoittavat selvästi, että jätepolitiikan alalla toimintaedellytykset eivät ole vieläkään tasapuoliset ja että voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano ja valvonta aiheuttavat huomattavia haasteita;

Q.  huomauttaa, että keskimäärin vain 40 prosenttia kiinteästä jätteestä käytetään uudelleen tai kierrätetään ja loppuosa päätyy kaatopaikoille tai polttolaitoksiin;

R.  ottaa huomioon, että eläintarvikkeina käytettävien maataloustuotteiden tuotannon ja kulutuksen osuus resurssien käytöstä on huomattava ja ne vaikuttavat merkittävästi ympäristöön, kansanterveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin; toteaa, että tarvitaan kestäviä ratkaisuja, jotta elintarvikealan vähäiseen resurssitehokkuuteen voidaan puuttua kokonaisvaltaisesti;

S.  katsoo, että poistamalla ympäristön kannalta haitalliset tuet, kuten fossiilisten polttoaineiden suorat ja välilliset tuet, voitaisiin tuntuvasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, osaltaan torjua ilmastonmuutosta ja mahdollistaa siirtyminen kiertotalouteen;

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398); kannattaa kiertotalouden suunnittelua ja siihen liittyvää innovointia koskevaa komission lähestymistapaa, joka sisältää resurssitehokkuutta tukevan toimintaympäristön luomisen, resurssitehokkuustavoitteen asettamisen tiedonannossa kuvatulla tavalla ja sellaisen erityisen toimintakehyksen laatimisen, jonka mukaisesti pk-yritykset voivat kääntää ympäristöhaasteet ympäristön kannalta kestäviksi liiketoimintamahdollisuuksiksi; korostaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää lainsäädäntötoimenpiteitä, ja kehottaa komissiota esittämään kiertotaloutta käsittelevän kunnianhimoisen ehdotuksen vuoden 2015 loppuun mennessä, kuten se ilmoitti työohjelmassaan vuodeksi 2015;

2.  korostaa, että resurssien niukkuutta koskevan ongelman ratkaisemiseksi on välttämätöntä vähentää resurssien käyttöönottoa ja hyödyntämistä ja purkaa täysin kasvun ja luonnonvarojen käytön välinen yhteys ja että tällainen koko järjestelmän kattava muutos edellyttää ennakointia, jossa tarvittavia toimia tarkastellaan kestävyyden näkökulmasta vuodesta 2050 käsin ja toimiin ryhdytään välittömästi;

3.  korostaa tuotantoa ja kulutusta osa-alueina, joihin on puututtava niin, että varmistetaan johdonmukaisuus laajempien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

4.  toteaa, että resurssien tehokkaassa käytössä jo aikaan saaduista parannuksista huolimatta tuotannon jatkuva kasvu on mitätöinyt nämä tehokkuudessa syntyneet hyödyt ja resurssien käyttöönotto lisääntyy edelleen jyrkästi maailmanlaajuisesti, joten resurssien käyttöönottoa ja hyödyntämistä on pikaisesti vähennettävä yleisesti tällaisen vastavaikutuksen estämiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan tämänsuuntaisia toimenpiteitä;

5.  muistuttaa, että vesi niin tuotantoprosesseissa käytettävänä luonnonvarana kuin myös julkisena hyödykkeenä olisi otettava huomioon laskettaessa raaka-aineiden kulutusmääriä ja että sitä olisi käytettävä tehokkaasti;

6.  korostaa, että resurssien käytön tehostaminen parempaa suunnittelua koskevilla vaatimuksilla sekä jätelainsäädännöllä, jolla varmistetaan nousu jätehierarkiassa (ja edistetään siten jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä, valmistelua uudelleenkäyttöä varten ja kierrätystä), voisi tuoda EU:n yrityksille, viranomaisille ja kuluttajille huomattavat nettosäästöt, arviolta 600 miljardia euroa tai 8 prosenttia vuotuisesta liikevaihdosta, ja vähentää samalla vuotuisia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 2–4 prosenttia; korostaa, että lisäämällä resurssituottavuutta 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä voitaisiin kasvattaa BKT:tä lähes prosentilla ja luoda kaksi miljoonaa uutta kestävää työpaikkaa(8); muistuttaa, että resurssitehokkuus on yksi ensisijaisista tavoitteista seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, jossa korostetaan, että on tarpeen edistää ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen tuotantoa ja kysyntää kuluttajien keskuudessa toimilla, joilla parannetaan niiden saatavuutta, taloudellista saavutettavuutta, toimivuutta ja houkuttavuutta;

7.  on vakuuttunut siitä, että resurssitehokkuuden parantamiseksi tarvitaan niin lainsäädäntötoimenpiteitä kuin myös taloudellisia kannustimia, ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin sekä lisärahoitusta tutkimukseen ja innovointiin samoin kuin sosiaalisia ja elämäntapamuutoksia; huomauttaa, että eri toimintatasoilla tarvitaan toissijaisuusperiaatteen vuoksi erilaisia välineitä;

8.  katsoo, että täysimääräisen kiertotalouden toteuttaminen edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, alueiden, kaupunkien, paikallisyhteisöjen, pk-yritysten, kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän edustajien, ammattiyhdistysten ja kansalaisten osallistumista;

9.  kehottaa komissiota ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kiertotalouspaketin kehittämiseen;

10.  korostaa, että yleinen tietoisuus sekä kansalaisten mielikuvat ja heidän osallistumisensa ovat ratkaisevassa asemassa, jotta siirtyminen kiertotalouteen voi onnistua; toteaa, että valistukseen ja tiedotukseen sekä kestävien kulutus- ja tuotantomallien edistämiseen olisi osoitettava asianmukaista huomiota ja tarvittavat resurssit, ja korostaa resurssitehokkaaseen kiertotalouteen siirtymisen hyötyjä;

11.  huomauttaa, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää ammattitaitoista työvoimaa ja että koulutuksessa on otettava huomioon vihreän osaamisen tarve;

12.  painottaa, että EU on jo ottanut käyttöön kiertotaloutta edistäviä rahoitusvälineitä erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman ja Life+ -välineen kautta ja että asianmukaisesti käytettyinä nämä välineet voisivat osaltaan edistää ympäristöinnovaatioita ja teollista ekologiaa EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla;

13.  korostaa, että oikeusvarmuus ja pitkän aikavälin ennustettavuus ovat avainasemassa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) mahdollisuuksien hyödyntämiseksi kiertotaloudessa, jotta saadaan kanavoitua investointeja kestävään talouteen;

14.  korostaa, että siirryttäessä kestävään kiertotalouteen olisi yhdistettävä toisiinsa kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja tiukat sosiaaliset vaatimukset, joihin sisältyy kunnollisen työn sekä terveellisten ja turvallisten työolojen edistäminen (eli varmistetaan, etteivät työntekijät altistu työpaikallaan haitallisille aineille);

15.  korostaa tarvetta luoda kestävää tuotantoa ja kulutusta varten entistä johdonmukaisempi lainsäädäntökehys, joka kattaa koko tuotantosyklin kestävistä hankinnoista käytöstäpoiston jälkeiseen talteenottoon;

Indikaattorit ja tavoitteet

16.  korostaa, että EU:n resurssien käytön on oltava kestävää vuonna 2050 ja että tämä edellyttää muun muassa resurssien kulutuksen absoluuttista vähentämistä resurssien kulutuksen luotettaviin mittauksiin koko toimitusketjussa perustuvalle kestävälle tasolle, jätehierarkian ehdotonta noudattamista, resurssien käyttöä kaskadiperiaatteen mukaisesti varsinkin biomassan käytön osalta, vastuullisia ja kestäviä hankintoja, uusiutumattomien resurssien käyttöä suljetussa kierrossa, uusiutuvien resurssien käyttöä yhä enemmän niiden uusiutuvuuden rajoissa, myrkyllisten aineiden käytön asteittaista lopettamista erityisesti silloin, kun niille on olemassa tai kehitteillä nykyisen kemikaalilainsäädännön mukaisia turvallisempia vaihtoehtoja, jotta voidaan varmistaa myrkyttömien materiaalikiertojen kehittäminen, ja ekosysteemipalvelujen laadun parantamista;

17.  muistuttaa kehottaneensa jo vuonna 2012 sopimaan selkeistä, luotettavista ja mitattavissa olevista taloudellisen toiminnan indikaattoreista, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, biologinen monimuotoisuus ja resurssitehokkuus elinkaarinäkökulmasta, sekä käyttämään näitä indikaattoreita lainsäädäntöehdotusten ja konkreettisten vähennystavoitteiden perustana;

18.  kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä resurssitehokkuuden pääindikaattoria ja alaindikaattoreita, kuten ekosysteemipalveluja koskevaa alaindikaattoria; toteaa, että näiden yhdenmukaistettujen indikaattoreiden käytön olisi oltava oikeudellisesti sitovaa vuodesta 2018 alkaen ja että niillä olisi mitattava resurssien kulutusta, tuonti ja vienti mukaan luettuina, EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sekä eri toimialoilla ja niissä olisi otettava huomioon tuotteiden ja palvelujen koko elinkaari, ja katsoo, että indikaattoreiden olisi perustuttava jalanjälkimenetelmään ja niillä olisi mitattava vähintään maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki ja materiaalien käytön jalanjälki sekä hiilijalanjälki;

19.  kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä tavoitetta, jonka mukaan resurssitehokkuutta parannetaan EU:n tasolla 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2014 tasoon verrattuna, sekä yksilöllisiä tavoitteita kullekin jäsenvaltiolle; korostaa, että ennen kuin resurssitehokkuutta koskevia tavoitteita voidaan ottaa käyttöön, niitä on tuettava indikaattoreilla;

20.  kehottaa komissiota edistämään resurssitehokkuuden indikaattoreiden käyttöä kansainvälisillä yleissopimuksilla, jotta mahdollistetaan toimialojen ja talouksien vertailukelpoisuus ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, sekä tukemaan vuoropuhelua ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa;

21.  korostaa, että kyseiset indikaattorit olisi sisällytettävä osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa ja kaikkia vaikutustenarviointeja;

Tuotepolitiikka ja ekosuunnittelu

22.  korostaa huolellisesti harkitun tuotepolitiikan merkitystä ja toteaa, että se lisää tuotteiden odotettua käyttöikää, kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä; huomauttaa, että se, minkä verran resursseja jokin tuote käyttöikänsä aikana käyttää ja voidaanko se korjata, käyttää uudelleen ja kierrättää, määräytyy suurelta osin suunnitteluvaiheessa; kehottaa komissiota edistämään tuotepolitiikassa elinkaariajattelua etenkin ottamalla käyttöön yhdenmukaistettuja menetelmiä tuotteiden ympäristöjalanjäljen arvioimiseksi;

23.  kehottaa komissiota tältä osin esittämään kunnianhimoisen työohjelman ja panemaan voimassa olevan ekosuunnitteludirektiivin ekosuunnitteluvaatimukset kattavasti ja kunnianhimoisesti täytäntöön uusilla ja päivitetyillä täytäntöönpanotoimenpiteillä siten, että aloitetaan jo kehitettyjen toimenpiteiden välittömästä toteuttamisesta;

24.  kehottaa komissiota ehdottamaan ekosuunnittelulainsäädännön ja tuotepolitiikkaa koskevan muun asiaankuuluvan lainsäädännön tarkistamista vuoden 2016 loppuun mennessä vaikutustenarvioinnin perusteella siten, että niihin sisällytetään seuraavat olennaiset muutokset: ekosuunnitteluvaatimusten soveltamisalaa laajennetaan kattamaan kaikki tärkeimmät tuoteryhmät, ei ainoastaan energiaan liittyviä tuotteita, pakollisiin tuotesuunnitteluvaatimuksiin sisällytetään vähitellen kaikki resurssitehokkuuden olennaiset osatekijät, näiden vaatimusten perusteella otetaan käyttöön pakollinen tuotepassi, aloitetaan omavalvonta ja kolmannen osapuolen toteuttamat tarkastukset sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat vaatimusten mukaisia, ja määritellään esimerkiksi lujuutta, korjattavuutta, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä koskevia horisontaalisia vaatimuksia;

25.  kehottaa komissiota arvioimaan kustannus-hyötyanalyysin perusteella mahdollisuutta ottaa käyttöön kierrätetyn materiaalin vähimmäispitoisuus uusissa tuotteissa ekosuunnitteludirektiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä;

26.  kehottaa komissiota laatimaan toimenpiteitä suunnitellun vanhenemisen torjumiseksi ja kehittämään edelleen kiertotalouden tuotestandardeja, jotka koskevat muun muassa kunnostusta ja korjausta, purkamisen helpottamista sekä raaka-aineiden, uusiutuvien resurssien ja kierrätysmateriaalien tehokasta käyttöä tuotteissa;

27.  muistuttaa, että myös standardoitujen ja modulaaristen komponenttien saatavuudella, purkamisen suunnittelulla, pitkäikäisten tuotteiden suunnittelulla ja tehokkailla tuotantoprosesseilla on keskeinen merkitys onnistuneessa kiertotaloudessa; kehottaa komissiota ryhtymään asiaankuuluviin toimiin sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat kestäviä ja niitä on helppo parantaa, käyttää uudelleen, kunnostaa, korjata, kierrättää ja purkaa niin, että niistä saadaan uusia resursseja, ja että vaarallisia aineita sisältävät osat ilmoitetaan selvästi tuotteiden käyttöoppaissa, jotta voidaan helpottaa näiden osien erottamista ennen kierrätystä;

28.  huomauttaa, että on välttämätöntä lisätä kuluttajien tietoisuutta ja tehostaa heidän ennakoivaa rooliaan;

29.  pyytää komissiota ehdottamaan vähimmäistakuun pidentämistä kestokulutustavaroiden osalta, jotta voidaan pidentää tuotteiden odotettua käyttöikää, ja täsmentämään, että direktiivin 1999/44/EY mukaisesti kulutustavaroiden myyjän olisi tutkittava virheet lakisääteisen takuun kahden ensimmäisen voimassaolovuoden aikana ja myyjä voi periä kuluttajalta korvauksen vain, jos virhe on aiheutunut epäasianmukaisesta käytöstä;

30.  kehottaa komissiota ehdottamaan varaosien saatavuutta koskevia asianmukaisia toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa tuotteiden korjattavuus niiden käyttöiän ajan;

31.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan kemikaalivirastoa (ECHA) tehostamaan REACH-asetuksen yhteydessä toimiaan erityistä huolta aiheuttavien aineiden korvaamiseksi ja sellaisten aineiden käytön rajoittamiseksi, joiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamia riskejä ei voida hyväksyä, erityisesti keinona täyttää seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman vaatimus myrkyttömien materiaalikiertojen kehittämisestä niin, että kierrätysjätettä voidaan käyttää merkittävänä ja luotettavana raaka-aineiden lähteenä unionissa; kehottaa tältä osin komissiota lopettamaan välittömästi erityistä huolta aiheuttavien aineiden lisäämistä REACH-asetuksen liitteeseen XIV koskevien ECHA:n suositusten käsittelyn yksipuolisen keskeyttämisen ja tekemään tällaiset lisäykset nopeasti; painottaa jätehierarkian mukaisesti, että jätteen syntymisen ehkäiseminen on kierrätykseen nähden etusijalla ja että vastaavasti kierrätys ei saisi oikeuttaa jatkamaan vaarallisten aineiden käyttöä loputtomiin;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan vaarallisten aineiden korvaamiseksi tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun direktiivin 2011/65/EU yhteydessä, jotta voidaan luoda myrkyttömiä materiaalikiertoja;

33.  kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa, että niin eurooppalaiset kuin myös Eurooppaan tuotavat tuotteet täyttävät tuotepolitiikkaa ja ekosuunnittelua koskevat vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita tehokkaan markkinavalvonnan varmistamiseksi edistymään viipymättä markkinavalvonta-asetuksen uudelleentarkastelua koskevassa lainsäädäntömenettelyssä; toteaa, että lisäviivästykset vahingoittaisivat yritysten ja kansalaisten etuja;

Kohti jätteettömyyttä

34.  tuo esiin komission analyysin, jonka mukaan uusien jätetavoitteiden käyttöönotto loisi 180 000 työpaikkaa, tekisi EU:sta entistä kilpailukykyisemmän ja vähentäisi kalliiden ja niukkojen resurssien kysyntää(9); pitää valitettavana jätelainsäädäntöehdotuksen(10) perumista mutta pitää varapuhemies Timmermansin parlamentin joulukuun 2014 istuntojaksolla antamaa ilmoitusta mahdollisuutena laatia uusi, entistä kunnianhimoisempi kiertotalouspaketti;

35.  kehottaa komissiota tekemään ilmoittamansa ehdotuksen jätelainsäädännön tarkistamisesta vuoden 2015 loppuun mennessä siten, että siinä noudatetaan tarkasti jätehierarkiaa, ja sisällyttämään siihen seuraavat seikat:

36.  korostaa jätepolitiikkaa koskevien unionin tavoitteiden merkitystä ja lisäarvoa, kun kyse on oikeusvarmuudesta, ennustettavuudesta ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisesta sisämarkkinoilla sekä siitä, että kaikkien EU:n kansalaisten elinympäristöä suojellaan ja parannetaan;

37.  kehottaa komissiota asettamaan kaikille EU:n jäsenvaltioille samat tavoitteet, jotta varmistetaan ympäristönsuojelun yhtä korkea taso kaikkialla EU:ssa sisämarkkinoita vaarantamatta;

38.  kehottaa komissiota varmistamaan nykyisen jätelainsäädännön ja sen tavoitteiden, erityisesti erilliskeräysjärjestelmiä koskevan velvoitteen, kattavan ja asianmukaisen täytäntöönpanon, huolehtimaan siitä, että jäsenvaltiot tehostavat toimiaan nykyisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja toteuttamaan toimia jäsenvaltioiden tukemiseksi oikeiden välineiden käyttöönotossa, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa määräajassa;

39.  painottaa, että käytettävissä olevan jätehuoltokapasiteetin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla EU:ssa edellyttää suunnittelun ja tietojenvaihdon parantamista ylikapasiteetin välttämiseksi;

40.  pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tehostettua kaatopaikkalouhintaa koskevan sääntelykehysehdotuksen toteutettavuutta, jotta nykyisillä kaatopaikoilla olevia uusioraaka-aineita voidaan käyttää uudelleen, ja selvittämään ympäristölupajärjestelmän kehittämistä kierrätysteollisuutta varten;

41.  kehottaa komissiota lisäämään avoimuutta ja parantamaan valvontaa, jotta vältetään jätteen kuljettaminen maihin, joissa sovelletaan alhaisempia ympäristö- ja sosiaalialan vaatimuksia kuin EU:ssa;

42.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tehostamaan toimiaan kuluttajien tuottaman jätteen laittoman viennin torjumiseksi;

43.  kehottaa komissiota vahvistamaan jätehuollon puitedirektiivissä vähimmäisvaatimukset jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia kansallisia ohjelmia varten sekä määrittämään tavoitteita ja indikaattoreita, jotta jäsenvaltioiden saavuttamista tuloksista saadaan vertailukelpoisia;

44.  kehottaa komissiota ratkaisemaan erityiset jäteongelmat ja ryhtymään toimiin, joita se ehdottaa kiertotaloudesta antamassaan tiedonannossa (COM(2014)0398); kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että EU:n varoja käytetään erilliskeräyksen ja kierrätysinfrastruktuurin kehittämisen kaltaisten yhdennettyjen jätehuoltotavoitteiden saavuttamiseksi;

45.  kehottaa komissiota ehdottamaan tavoitetta, jonka mukaan merten roskaantumista vähennetään 50 prosenttia vuoteen 2025 mennessä vuoden 2014 tasoon verrattuna;

46.  korostaa tarvetta laatia tavoitteita tiettyjen kriittisten metallien keräystä ja kierrätystä varten, koska ne hupenevat jatkuvasti, jotta voidaan vähentää riippuvuutta niistä;

47.  kehottaa komissiota ehdottamaan vuoden 2015 loppuun mennessä tavoitteita, toimenpiteitä ja välineitä, jotta elintarvikejätettä koskevaan ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti, ja asettamaan sitovan tavoitteen, jonka mukaan elintarvikejätettä vähennetään vähintään 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä valmistus-, jälleenmyynti-, jakelu-, ravitsemispalvelu- ja ravintola-alalla sekä kotitalouksissa; kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa käytäntöjä, joissa elintarvikkeiden vähittäiskauppiaita kannustetaan jakamaan myymättä jääneet tuotteet hyväntekeväisyysjärjestöille; kehottaa komissiota asiaa koskevien uusien säädösehdotusten vaikutustenarviointia tehdessään arvioimaan niiden mahdollista vaikutusta elintarvikejätteeseen;

Kestävät rakennukset

48.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Rakennusalan resurssitehokkuuden parantaminen” (COM(2014)0445); pitää tarpeellisena rakennusalaa koskevaa lähestymistapaa, joka perustuu etenemissuunnitelmaan ja pitkän aikavälin tavoitteisiin;

49.  kehottaa komissiota ehdottamaan kiertotalouden periaatteiden ja vaatimusten täysimääräistä täytäntöönpanoa rakennusalalla ja kehittämään edelleen rakennusten resurssitehokkuutta koskevaa toimintakehystä, ja toteaa, että tähän sisältyy indikaattoreiden, standardien ja menetelmien sekä laatuvaatimusten kehittäminen maankäyttöä ja kaupunkisuunnittelua, arkkitehtuuria, rakennesuunnittelua, rakentamista, huoltoa, mukautettavuutta, energiatehokkuutta, peruskorjausta sekä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten; huomauttaa, että kestäviä rakennuksia koskevien indikaattoreiden olisi käsitettävä myös vihreä infrastruktuuri, kuten viherkatot; korostaa, että Euroopan rakennuskantaa varten tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys, joka sisältää selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita keskipitkälle ja pitkälle aikavälille sekä etenemissuunnitelmia näkemyksen täytäntöönpanemiseksi;

50.  katsoo, että rakennusten kestävyyden arvioinnissa olisi otettava huomioon sisäilman laatu sekä käyttäjien hyvinvointi ja sosiaaliset tarpeet;

51.  kehottaa komissiota laatimaan resurssitehokkuuden yleisten indikaattoreiden yhteydessä indikaattoreita, joilla voidaan arvioida rakennusten kestävyyttä niiden koko elinkaaren ajan, käyttäen olemassa olevia standardeja ja menetelmiä sekä soveltaen sosiaalista, taloudellista ja ympäristökestävyyttä koskevaa lähestymistapaa;

52.  pyytää komissiota määrittämään, voitaisiinko parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia periaatteita ja vaatimuksia soveltaa myös rakennusten kaikkiin materiaaleihin ja osiin, ja laatimaan rakennuksen koko elinkaareen perustuvan rakennuspassin;

53.  huomauttaa, että vuoden 2050 rakennetusta ympäristöstä on jo olemassa 90 prosenttia, ja toteaa, että peruskorjausalalle olisi asetettava erityisvaatimuksia ja tarjottava kannustimia, jotta rakennusten energiajalanjälki saataisiin pienemmäksi vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota sen vuoksi laatimaan pitkän aikavälin strategian olemassa olevien rakennusten peruskorjausta varten ja tehostamaan energiatehokkuudesta annetulla direktiivillä 2012/27/EU käyttöön otettujen kansallisten peruskorjausstrategioiden roolia;

54.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kierrätyksen tehostamista kehittämällä rakennusalalle valikoivan keräyksen ja kierrätyksen infrastruktuuria;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia, joita liittyy purkamista edeltäviin tarkastuksiin (eli rakennuksen arviointiin ennen sen purkamista siinä käytettyjen materiaalien kuvaamiseksi ja sen määrittämiseksi, mitkä jakeet voitaisiin erottaa kierrätettäviksi) ja kierrätettävien materiaalien paikan päällä tapahtuvaan lajitteluun (näin saadaan yleensä puhtaampia uusioraaka-aineita kuin muualla tehtävästä lajittelusta ja voidaan vähentää kuljetuksen ympäristövaikutuksia esimerkiksi murskaamalla/tiivistämällä materiaalia paikan päällä);

56.  toteaa, että betoni on yksi rakennusalalla eniten käytetyistä materiaaleista; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia lisätä betonin kierrätystä rakennusalalla, kuten Saksassa ja Sveitsissä jo tehdään;

Uusioraaka-aineiden markkinoiden kehittäminen

57.  kehottaa komissiota laatimaan toimenpiteitä, joilla edistetään ja helpotetaan laadukkaiden uusioraaka-aineiden markkinoiden ja uusioraaka-aineiden uudelleenkäyttöön perustuvan liiketoiminnan kehittämistä;

58.  katsoo, että pitkän aikavälin ennustettavissa oleva toimintakehys auttaa osaltaan lisäämään investointeja ja toimia, joita tarvitaan, jotta voidaan todella kehittää vihreämpien teknologioiden markkinoita ja edistää kestäviä liiketoimintaratkaisuja; korostaa, että vankkaan tietopohjaan perustuvat resurssitehokkuuden indikaattorit ja tavoitteet antaisivat julkisen ja yksityisen sektorin päättäjille tarvittavaa ohjausta talouden muuntamiseksi;

59.  pitää tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät sellaisten teollisen symbioosin ohjelmien luomista, joilla tuetaan uudelleenkäytön ja kierrätyksen teollisia synergioita ja autetaan yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, saamaan selville, miten niiden energia, jäte ja sivutuotteet voivat toimia muiden resursseina; viittaa muihin vastaaviin käsitteisiin, kuten kehdosta kehtoon -malli ja teollinen ekologia;

Muut toimenpiteet

60.  kehottaa komissiota ehdottamaan julkisia hankintoja koskevia menettelyjä, joissa olisi suosittava uudelleenkäytettyjä, korjattuja, uudelleenvalmistettuja, kunnostettuja ja muita kestäviä ja resurssitehokkaita tuotteita ja ratkaisuja, ja katsoo, että muussa tapauksessa olisi sovellettava noudata tai selitä -periaatetta;

61.  korostaa tarvetta ottaa käyttöön finanssipoliittinen kehys, joka on saastuttaja maksaa ‑periaatteen mukainen ja jolla annetaan oikeita signaaleja investointien tekemiseksi resurssitehokkuuteen, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja entistä helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita etenemään tällä alalla osana eurooppalaista ohjausjaksoa(11);

62.  kehottaa komissiota tutkimaan ja ehdottamaan verotukseen liittyviä toimenpiteitä, kuten alennettua alv-kantaa kierrätetyille, uudelleenkäytetyille ja resurssitehokkaille tuotteille;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman;

64.  kehottaa komissiota laatimaan ravinteita koskevat toimintapuitteet, jotta voidaan lisätä niiden kierrätystä, edistää innovaatioita, parantaa markkinaolosuhteita ja sisällyttää niiden kestävä käyttö lannoitteita, elintarvikkeita, vettä ja jätettä koskevaan EU:n lainsäädäntöön;

65.  kehottaa komissiota esittämään jo monta kertaa vuoden 2013 jälkeen lykätyn tiedonannon kestävistä elintarvikkeista vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla; korostaa, että elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen osuus resurssien käytöstä on huomattava, ja toteaa sen vuoksi, että tiedonannossa olisi kokonaisvaltaisesti tarkasteltava resurssitehokkuuden puutteita elintarvikeketjussa ja rohkaistava kehittämään kestävää elintarvikepolitiikkaa; kehottaa komissiota arvioimaan ympäristöystävällisten elintarvikepakkausten käytön lisäämistä ja myös mahdollisuutta korvata elintarvikepakkaukset asteittain biopohjaisilla ja biohajoavilla, kompostoitavilla materiaaleilla eurooppalaisten standardien mukaisesti;

66.  pyytää komissiota perustamaan pysyvän resurssitehokkuusfoorumin, johon otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, jotta voidaan edistää ja helpottaa uusimpien tutkimustulosten soveltamista, parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä uusien teollisten synteesien ja teollisten ekosysteemien kehittämistä;

67.  pyytää komissiota perustamaan monialaisen, pääosastojen välisen kestävän rahoituksen työryhmän, jotta resurssitehokkuuden indikaattorit voidaan sisällyttää yritystason yhdennettyyn raportointiin ja kirjanpitoon kunnioittaen samalla tiettyjen liiketoimintatietojen luottamuksellisuutta; pyytää komissiota myös selvittämään, miten resurssitehokkuus ja ympäristöriskit voitaisiin ottaa huomioon muun muassa pankkien luottoluokituksissa ja pääomavaatimuksissa, kehittämään ympäristöongelmille kattavan vakuutusjärjestelmän ja vahvistamaan sijoitustuotteita koskevat tietovaatimukset asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella; katsoo, että komissio hyötyisi tässä yhteistyöstä kestävän rahoitusjärjestelmän rakenteesta tehtävää selvitystä koskevan YK:n ympäristöohjelman aloitteen kanssa; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden nykyisiä vapaaehtoisia aloitteita, jotta voitaisiin mahdollisesti vaihtaa parhaita käytäntöjä;

68.  toteaa, että kestävä ja vastuullinen ensiöraaka-aineiden hankinta on resurssitehokkuuden toteutumisen ja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa, ja kehottaa sen vuoksi komissiota tarkastelemaan Euroopan energiatehokkuusfoorumin toimintasuosituksia kestävien hankintastandardien kehittämiseksi ensisijaisia materiaaleja ja hyödykkeitä varten; panee tältä osin merkille parlamentin ja neuvoston yhteisen tuen metallien vastuullista hankintaa ja konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskeville komission ehdotuksille;

69.  kehottaa komissiota tarkistamaan ns. kriittisten raaka-aineiden määritelmäänsä siten, että voidaan ottaa entistä paremmin huomioon niiden käyttöönottoon ja jalostukseen liittyvät ympäristövaikutukset ja -riskit sekä mahdollisuudet korvata ne uusioraaka-aineilla;

70.  korostaa, että resurssitehokkuuden edistämiseksi jätehierarkian mukaisesti on hyödynnettävä kaikkea EU:n rahoitusta, kuten ESIR-rahastosta, Horisontti 2020 ‑ohjelmasta, koheesiorahastoista ja Euroopan investointipankista saatavaa rahoitusta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lakkauttamaan kaikki ympäristön kannalta haitalliset tuet, mukaan luettuina uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY mukaiset energian tuottamiseksi teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavasta osasta polttamalla tarkoitetut tuet sekä fossiilisten polttoaineiden suorat ja välilliset tuet;

71.  pyytää keskittämään yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME), Horisontti 2020 -ohjelman sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen rahoitusta kestävien, innovatiivisten ja resurssitehokkaiden ratkaisujen ja uusien liiketoimintamallien (kuten vuokraus- tai tuotepalvelujärjestelmien) kehittämiseen sekä tuotesuunnittelun ja tuotteen materiaali- ja prosessitehokkuuden parantamiseen;

72.  korostaa, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä tuettaessa siirtymistä kiertotalouteen Euroopassa ja että Horisontti 2020 -ohjelmassa on välttämätöntä edistää tutkimus- ja innovointihankkeita, joilla voidaan osoittaa kiertotalouden taloudellinen ja ympäristökestävyys ja testata sitä käytännössä; korostaa myös, että koko järjestelmän kattavan lähestymistavan kautta näillä hankkeilla voidaan helpottaa innovointia suosivan ja entistä helpommin täytäntöönpantavan sääntelyn laatimista tunnistamalla mahdolliset sääntelyyn liittyvät epävarmuustekijät, esteet ja/tai puutteet, jotka voivat vaikeuttaa energiatehokkuuteen perustuvien liiketoimintamallien kehittämistä;

73.  pyytää komissiota hyödyntämään digitaalistrategian ja tietotekniikan kaikkia mahdollisuuksia resurssitehokkuuden edistämiseksi ja kiertotalouteen siirtymiseksi;

74.  korostaa, että EU:ssa on avoin talous, joka toimii maailmanlaajuisilla tuonti- ja vientimarkkinoilla; kiinnittää huomiota tarpeeseen käsitellä resurssien ehtymiseen liittyvää globaalia haastetta myös kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti YK:n ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin työtä sen tutkiessa maailman kriittisiä resursseja koskevia kysymyksiä ja kehittäessä käytännön ratkaisuja päättäjiä, elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa varten;

75.  kehottaa komissiota toteuttamaan kansainvälisellä tasolla tarvittavat toimet tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi;

76.  korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen voi vähentää EU:n energiariippuvuutta ja energiaköyhyyttä, joka koskettaa noin 125:tä miljoonaa eurooppalaista; toteaa, että energiatehokkuutta olisi pidettävä erillisenä energianlähteenä, jonka lisääntyminen edistää merkittävästi EU:n teollisuuden kehittymistä, työpaikkojen luomista ja talouksien energialaskujen pienenemistä;

77.  kehottaa komissiota selvittämään, onko voimassa ja suunnitteilla oleva lainsäädäntö esteenä kiertotaloudelle, nykyisille innovatiivisille liiketoimintamalleille tai uusien liiketoimintamallien, kuten vuokratalouden tai jakamis-/yhteistyötalouden, kehittämiselle tai onko tähän olemassa rahoituksellisia tai institutionaalisia esteitä; kehottaa komissiota parantamaan tällaista lainsäädäntöä ja tarvittaessa puuttumaan kyseisiin esteisiin; kehottaa komissiota tarkistamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan parantaa tuotteiden ympäristö- ja resurssitehokkuutta niiden koko elinkaaren ajan, yhdenmukaistaa olemassa olevia välineitä ja laatia edelläkävijyyteen perustuva toimintatapa;

78.  pyytää komissiota selventämään EU:n kilpailupolitiikkaan liittyviä näkökohtia kiertotalouden osalta ja erityisesti selventämään tasapainoa markkinoilla tapahtuvan kilpailunvastaisen yhteistyön riskin sekä valmistajien ja näiden toimittajien yhteistyön tiivistämisen tarpeen välillä;

79.  pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kaikista edellä mainituista toimenpiteistä ja ehdottamaan uusia toimenpiteitä viimeistään vuonna 2018;

o
o   o

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0584. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0016. (3) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 59. (4) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 21. (5) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (6) EUVL C 140, 28.4.2015, s. 37. (7) OECD:n ympäristöohjelma, ”Voluntary approaches to environmental policy”, 2003. (8) Komission 2. heinäkuuta 2014 annettu tiedonanto ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398). (9) Komission yksiköiden 2. heinäkuuta 2014 annettu valmisteluasiakirja, joka sisältää tiivistelmän jätedirektiivien muuttamista koskevan direktiiviehdotuksen liitteenä olevasta vaikutustenarvioinnista (SWD(2014)0208). (10) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY, kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY, romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta (COM(2014)0397). (11) Budget Europe, 2015, ”Country-Specific Recommendations in Support of the European Semester Process”, s. 6,http://www.foes.de/pdf/2015-02-25_CSR%20Recommendations_FINAL.pdf.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen (COM(2013)0943 – C7-0045/2014 – 2013/0451(COD))

P8_TA(2015)0267 A8-0176/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys (ensimmäinen käsittely))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2013)0943),

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 ja 32 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7‑0045/2014),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. maaliskuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8‑0176/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/… antamiseksi elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen [tark. 1. Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.]

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan ja 114 artiklan, [tark. 2]

ottaa ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta(2),

ottaa ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(4) noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5), [tark. 3]

sekä katsoo katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom 2013/59/Euratom(6) vahvistetaan turvallisuutta koskevat perusnormit työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä ionisoivalle säteilylle altistumisesta aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi. [tark. 4]

(1 a)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. [tark. 5]

(2)  Tšernobylin ydinvoimalassa 26 päivänä huhtikuuta 1986 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena huomattava määrä radioaktiivisia aineita levisi ilmakehään saastuttaen useissa Euroopan maissa elintarvikkeet ja rehut terveyden suojelun kannalta merkittävässä määrin ja aiheuttaen hengenvaarallisia sairauksia ja terveysongelmia. Radioaktiivinen saastuminen on yhä korkealla tasolla. Koska levinneet radioaktiiviset aineet ovat saastuttaneet ilmaa, vettä, maaperää ja kasvillisuutta, vahvistettiin toimenpiteitä on vahvistettu sen varmistamiseksi, että tiettyjä maataloustuotteita tuodaan tuotiin unioniin ainoastaan yhteisten väestön terveyden suojelua koskevien suojelemiseksi laadittujen järjestelyjen mukaisesti, joilla samalla säilytetään markkinoiden yhtenäisyys ja vältetään kaupan vääristymät. [tark. 6]

(2 a)  Jäsenvaltiot ovat velvollisia valvomaan tässä asetuksessa säädettyjen tasojen noudattamista erityisesti valvomalla elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuusvaatimuksia. SEUT-sopimuksen 168 artiklan 4 kohdan b alakohdassa määrätään sellaisten yhteisten toimenpiteiden toteuttamisesta eläinlääkintäalalla, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen. Lisäksi SEUT-sopimuksen 114 artiklassa määrätään sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta tarpeellisesta yhdenmukaistamisesta. [tark. 7]

(2 b)  On kiistattomasti todistettu, että suuremmat säteilyannokset vaikuttavat haitallisesti ja tuhoisasti soluihin ja voivat aiheuttaa syöpiä. [tark. 8]

(2 c)  On tärkeää asettaa matalat kynnysarvot elintarvikkeiden radioaktiivisen saastumisen sallituille enimmäistasoille, jotta otetaan huomioon pidemmän ajan kuluessa nautittujen saastuneiden elintarvikkeiden aiheuttama suurempi kumulatiivinen säteilyannos. [tark. 9]

(3)  Neuvoston asetuksessa (Euratom) N:o 3954/87(7), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 2218/89(8), vahvistetaan radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot sellaisen ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen, josta todennäköisesti aiheutuu tai josta on aiheutunut elintarvikkeiden ja rehujen merkittävää radioaktiivista saastumista. Kyseiset sallitut enimmäistasot vastaavat edelleen viimeisimpiä nykyisin kansainvälisesti saatavilla olevia tieteellisiä lausuntoja, ja niitä olisi määräajoin tarkistettava ja ne olisi saatettava ajan tasalle uuden tutkimustiedon huomioon ottamiseksi. Liitteissä I–III luetellut sallitut enimmäistasot on tarkistettu ja vahvistettu Kansainvälisen säteilysuojelukomission säteilysuojelua koskevan julkaisusarjan osassa 105. Ne perustuvat erityisesti vertailutasoon 1 mSv vuodessa, johon nähden lasketaan ravinnonotosta aiheutuva henkilökohtaisen annoksen lisäys, ja olettamukseen, että 10 prosenttia vuosittain käytettävistä elintarvikkeista on saastunut. [tark. 10]

(4)  Fukushiman ydinvoimalassa 11 päivänä maaliskuuta 2011 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen komissiolle ilmoitettiin, että radionukliditasot tietyissä Japanista peräisin olevissa elintarvikkeissa ylittävät Japanissa elintarvikkeisiin sovellettavat toimenpiteet käynnistävät tasot kynnystasot. Tällainen saastuminen voi aiheuttaa uhkan ihmisten ja eläinten terveydelle unionissa, ja tämän vuoksi hyväksyttiin toimenpiteitä, joilla otettiin elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaisesti käyttöön erityiset edellytykset Japanista peräisin olevien tai lähetettyjen elintarvikkeiden ja rehujen tuonnissa. Olisi otettava käyttöön myös toimenpiteitä muista maista, joihin toisessa maassa tapahtuneen ydinonnettomuuden aiheuttama radioaktiivinen laskeuma on levinnyt, peräisin olevien elintarvikkeiden kuluttamisesta aiheutuneiden riskien seuraamiseksi ja niiden minimoimiseksi. [tark. 11]

(5)  Vaikuttaa tarpeelliselta perustaa järjestelmä, joka antaa Euroopan atomienergiayhteisölle unionille mahdollisuuden vahvistaa sallitut radioaktiivisen saastumisen enimmäistasot väestön suojelemiseksi terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi sellaisen ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen, josta todennäköisesti aiheutuu tai josta on aiheutunut elintarvikkeiden tai rehujen huomattavaa radioaktiivista saastumista. [tark. 12]

(6)  Radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja olisi sovellettava unionista peräisin oleviin tai kolmansista maista tuotuihin elintarvikkeisiin ja rehuihin ottaen huomioon ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilanteen sijaintipaikan ja olosuhteet sekä luonnollisen ja kumulatiivisen säteilyn vaikutukset sen edetessä elintarvikeketjussa. Näiden tasojen määräaikaisen tarkistamisen pitäisi olla käytössä. [tark. 13]

(7)  Komissiolle on ilmoitettava ydinonnettomuudesta tai poikkeavan korkeista radioaktiivisuuden tasoista neuvoston päätöksen 87/600/Euratom(9) mukaisesti tai 26 päivänä syyskuuta 1986 solmitun ydinonnettomuuksien nopeaa ilmoittamista koskevan Kansainvälisen atomienergiajärjestön yleissopimuksen mukaisesti.

(8)  Pikkulasten ruokavaliot ensimmäisten kuuden elinkuukauden aikana voivat vaihdella merkittävästi ja niiden aineenvaihdunnassa seuraavien kuuden elinkuukauden aikana saattaa esiintyä epävarmuuksia, joten vauvanruoissa sallittujen alempien enimmäistasojen soveltaminen kannattaa ulottaa koskemaan koko ensimmäistä 12 elinkuukauden jaksoa. Sallittuja alempia enimmäistasoja olisi sovellettava raskaana oleville ja imettäville naisille. [tark. 14]

(9)  Jotta helpotetaan sallittujen enimmäistasojen mukauttamista erityisesti tieteellisen tietämyksen ja kansainvälisen teknisen edistyksen suhteen, komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle uusi ehdotus sallittujen enimmäistasojen vahvistamismenettelyihin olisi kuuluttava perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän kuuleminen mukauttamiseksi. [tark. 15]

(9 a)  Jotta helpotetaan sallittujen enimmäistasojen mukauttamista, olisi otettava käyttöön asiantuntijoiden säännöllisen kuulemisen mahdollistavia menettelyjä. Komission olisi perustettava asiantuntijaryhmä tieteellisten ja eettisten kriteerien perusteella. Komission olisi julkistettava ryhmän kokoonpano ja sen jäsenten taloudellisista sidonnaisuuksistaan antamat ilmoitukset. Kun sallittuja enimmäistasoja mukautetaan, komission olisi myös kuultava säteilysuojelun alan kansainvälisten elinten asiantuntijoita. [tark. 16]

(9 b)  Asiantuntijaryhmän olisi arvioitava myös radioaktiivisen saastumisen kumulatiiviset vaikutukset. [tark. 17]

(9 c)  Sallitut enimmäistasot olisi julkistettava ja niitä olisi tarkistettava säännöllisesti, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon tieteen kehitys ja viimeisimmät kansainväliset tieteelliset lausunnot, jotta voidaan rauhoittaa väestöä ja varmistaa sen korkeatasoinen suojelu sekä välttää poikkeamat kansainvälisissä sääntelykäytännöissä. [tark. 18]

(10)  Jotta voidaan varmistaa, että sallitut enimmäistasot ylittäviä elintarvikkeita ja rehuja ei saateta EU:n unionin markkinoille, jäsenvaltioiden ja komission olisi suoritettava perusteellisia tarkastuksia näiden tasojen noudattamista noudattamisesta. Noudattamatta jättämisestä olisi tarkastettava soveltuvin tavoin määrättävä seuraamuksia ja yleisölle olisi tiedotettava siitä. [tark. 19]

(10 a)  Säännöt, joilla varmistetaan ihmisiin ja eläimiin kohdistuvien saastumisriskien ehkäisemiseksi, poistamiseksi tai hyväksyttäville tasoille vähentämiseksi toteutettavien toimenpiteiden noudattaminen, on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004(10). [tark. 20]

(11)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ennalta vahvistettujen sallittujen enimmäistasojen käyttöönoton osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(11) mukaisesti.

(12)  Sellaisten säädösten, joilla otetaan käyttöön elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen ennalta vahvistetut sallitut enimmäistasot, hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä. Ydinonnettomuuksien tai muiden säteilyhätätilojen yhteydessä on kuitenkin tarpeen ottaa asianmukaisesti huomioon kunkin onnettomuuden erityisolosuhteet ja ottaa näin ollen käyttöön menettely, joka mahdollistaa ennalta vahvistettujen sallittujen enimmäistasojen nopean alentamisen sekä tarvittaessa sallittujen enimmäistasojen käyttöönoton muita onnettomuudessa vapautuvia radionuklideja (erityisesti tritiumia) varten väestön mahdollisimman korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi. Toimenpiteestä ja enimmäistasoista olisi ilmoitettava väestölle välittömästi. [tark. 21]

(12 a)  Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002(12) perustettu pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden edustajilla tässä komiteassa on riittävät tiedot säteilysuojelusta. [tark. 22]

(13)  Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät tiettyihin säteilyhätätilanteisiin, joista todennäköisesti aiheutuu tai joista on aiheutunut elintarvikkeiden tai rehujen huomattavaa radioaktiivista saastumista. Toimenpiteestä ja enimmäistasoista olisi ilmoitettava väestölle välittömästi,. [tark. 23]

(13 a)  Tämän asetuksen mukaisten sallittujen enimmäistasojen hyväksymisessä olisi varmistettava niiden väestönosien suojelu, jotka ovat suurimmassa vaarassa tai suojattomimpia, kuten lapset ja eristyneillä maantieteellisillä alueilla asuvat tai kotitarveviljelyä harjoittavat henkilöt. Sallittujen enimmäistasojen olisi oltava samat koko väestölle ja perustuttava kaikkein alhaisimpiin arvoihin. [tark. 24]

(13 b)  Kun unionista peräisin olevat tai kolmansista maista tuodut elintarvikkeet tai rehut muodostavat vakavan uhkan ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle, komission olisi vahvistettava täytäntöönpanosäädöksillä lisätoimenpiteitä asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisesti ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoisen suojan varmistamiseksi. Mahdollisuuksien mukaan sallitut enimmäistasot ja hätätilanteessa tarvittavat lisätoimenpiteet olisi koottava yhteen täytäntöönpanoasetukseen. [tark. 25]

(13 c)  Komission olisi otettava huomioon pääasiassa seuraavat seikat laatiessaan tai tarkistaessaan täytäntöönpanosäädöksiä: ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen tapahtumapaikka, luonne ja laajuus; ilmaan, veteen tai maaperään sekä elintarvikkeisiin ja rehuihin päässeiden radioaktiivisten aineiden luonne ja levinneisyys unionissa tai sen ulkopuolella; elintarvikkeiden ja rehujen havaitun tai mahdollisen radioaktiivisen saastumisen riskit ja siitä seuraavat säteilyannokset; unionin markkinoille mahdollisesti tuotavien saastuneiden elintarvikkeiden ja rehujen tyypit ja määrät sekä saastuneiden elintarvikkeiden ja rehujen sallitut enimmäistasot kolmansissa maissa. [tark. 26]

(13 d)  Kun ydinonnettomuus tai säteilyhätätila edellyttää sallittujen enimmäistasojen soveltamista, sekä komission että kunkin jäsenvaltion olisi tiedotettava väestölle sovellettavista tasoista. Lisäksi väestölle olisi tiedotettava elintarvikkeista ja rehuista, jotka saattavat pidättää muita enemmän radioaktiivisuutta. [tark. 27]

(13 e)  Sallittujen enimmäistasojen noudattamista olisi valvottava asianmukaisesti ja sellaisten elintarvikkeiden, joiden saastuminen ylittää sallitut enimmäistasot, tahallisesta viennistä, tuonnista tai kaupan pitämisestä olisi määrättävä seuraamuksia, [tark. 28]

ON OVAT HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot liitteessä I esitetyille elintarvikkeille, sallitut enimmäistasot liitteessä II esitetyille vähemmän käytetyille elintarvikkeille sekä radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot liitteessä III esitetyille rehuille, joita voidaan saattaa markkinoille sellaisen ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen, josta todennäköisesti aiheutuu tai josta on aiheutunut elintarvikkeiden tai rehujen huomattavaa radioaktiivista saastumista, sekä menettelyt näiden sallittujen enimmäistasojen ottamiseksi käyttöön. [tark. 54]

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)  ’elintarvikkeilla’ tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella odottaa olevan tarkoitettu ihmisten nautittavaksi, mukaan luettuina juomat, purukumi ja kaikki aineet, vesi mukaan luettuna, jotka on tarkoituksella sisällytetty elintarvikkeeseen sen tuotannon, valmistuksen tai käsittelyn aikana; ’elintarvikkeisiin’ eivät sisälly seuraavat: joka vastaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa vahvistettua määritelmää;

(a)  rehut;

(b)  elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi;

(c)  kasvit ennen niiden korjuuta;

(d)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY(13) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lääkkeet;

(e)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009(14) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kosmeettiset valmisteet;

(f)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/37/EY(15) tarkoitetut tupakka ja tupakkatuotteet;

(g)  vuonna 1961 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaineyleissopimuksessa ja vuonna 1971 tehdyssä psykotrooppisia aineita koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa tarkoitetut huumeet ja psykotrooppiset aineet;

(h)  jäämät ja epäpuhtaudet. [tark. 29]

2)  ’vähemmän käytetyillä elintarvikkeilla’ tarkoitetaan elintarvikkeita, joiden merkitys ruokavaliossa on vähäinen ja jotka muodostavat vain häviävän pienen osan väestön nauttimista elintarvikkeista; [tark. 55]

3)  ’rehulla’ tarkoitetaan mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan luettuina lisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton joka vastaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklassa vahvistettua määritelmää; [tark. 30]

4)  ’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan elintarvikkeen tai rehun hallussapitämistä sen myyntiä varten, myös myytäväksi tarjoamista tai muuta joko ilmaiseksi tai korvausta vastaan tapahtuvaa siirtoa sekä itse myyntiä, jakelua ja muita siirtomuotoja asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklassa määriteltyä toimintaa. [tark. 31]

4 a)  ’elintarvikkeiden tai rehujen kanssa kosketuksiin joutuvilla materiaaleilla’ pakkauksia ja muita materiaaleja, jotka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa; [tark. 32]

4 b)  ’säteilyhätätilanteella’ tavanomaisesta poikkeavaa tapahtumaa, johon liittyy säteilylähde ja joka vaatii välitöntä toimintaa terveydelle ja turvallisuudelle, elämänlaadulle, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vakavien haitallisten seurauksien lieventämiseksi, tai vaaraa, josta voisi aiheutua tällaisia vakavia haitallisia seurauksia. [tark. 33]

2 a artikla

Sellaisten elintarvikkeiden, joiden pitoisuudet ovat elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallittuja enimmäistasoja korkeampia, sekoittaminen puhtaisiin tai vähän saastuneisiin elintarvikkeisiin tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisten tuotteiden saamiseksi ei ole sallittua. [tark. 34]

3 artikla

1.  Jos komissio saa – erityisesti joko säteilyhätätilanteen tai ydinonnettomuuden yhteydessä käytettävän Euroopan atomienergiayhteisön nopean tietojenvaihtojärjestelmän mukaisesti tai 26 päivänä syyskuuta 1986 solmitun ydinonnettomuudesta tehtävää nopeaa ilmoitusta koskevan Kansainvälisen atomienergiajärjestön yleissopimuksen mukaan – sellaisia virallisia tietoja ydinonnettomuuksista tai muista säteilyhätätilanteista, jotka osoittavat, että aiheuttavat elintarvikkeiden, vähemmän käytettyjen elintarvikkeiden ja rehujen sallitut radioaktiivisen saastumisen enimmäistasot todennäköisesti ylittyvät tai ovat ylittyneet saastumista, komissio antaa välittömästi, jos olosuhteet sitä edellyttävät, täytäntöönpanoasetuksen sallittujen enimmäistasojen ottamisesta käyttöön mahdollisimman pian täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan radioaktiivisuuden sallitut enimmäistasot, jotka eivät voi olla tämän asetuksen liitteissä esitettyjä enimmäistasoja korkeampia. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 35]

1 a.  Sallitut enimmäistasot julkistetaan ja niitä tarkistetaan säännöllisesti, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon viimeisin tieteen kehitys ja asianomaiseen aikaan saatavilla olevat kansainväliset tieteelliset lausunnot, jotta voidaan rauhoittaa väestöä ja varmistaa sen korkeatasoinen suojelu sekä välttää poikkeamat tiukimmista kansainvälisistä sääntelykäytännöistä. [tark. 36]

2.  Komissio hyväksyy 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädöstä menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilanteen olosuhteisiin, välittömästi sovellettavan täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanosäädöksen. [tark. 37]

3.  Komissio ottaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädösehdotusta täytäntöönpanosäädöstä laatiessaan ja siitä 5 artiklassa tarkoitetun komitean kanssa keskustellessaan huomioon perustamissopimuksen 30 ja 31 artiklan direktiivin 2013/59/Euratom mukaisesti vahvistetut perusnormit, mukaan lukien periaatteen, jonka mukaan kaikki altistuminen on pidettävä niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista ottaen huomioon ensisijaisesti väestön terveyden suojelemisen tarve sekä taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, erityisesti yhteiskunnan haavoittuvimpien väestönosien osalta. Komissiota avustaa tämän säädöksen laatimisessa riippumaton kansanterveyden asiantuntijaryhmä, jäljempänä 'asiantuntijaryhmä', jonka jäsenet valitaan säteilysuojelua ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan tietämyksen ja asiantuntemuksen perusteella. Komissio julkistaa asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja sen jäsenten taloudellisia etuja koskevat ilmoitukset. [tark. 38]

3 a. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset annetaan säteilyn luonteen ja laajuuden mukaisesti, ja niitä tarkistetaan aina tarvittaessa saastumisen kehitystä silmällä pitäen. Komissio sitoutuu tarkistamaan niitä viimeistään yhden kuukauden kuluttua ydinonnettomuudesta tai säteilyhätätilasta radioaktiivisuuden sallittujen enimmäistasojen ja radionuklidien luettelon muuttamiseksi tarvittaessa. [tark. 39]

4 artikla

1.  Heti kun komissio hyväksyy sallittujen enimmäistasojen käyttöön ottamista koskevan täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanosäädöksen, elintarvikkeita tai rehuja, jotka eivät ole näiden sallittujen enimmäistasojen mukaiset, ei saa enää saattaa markkinoille. [tark. 40]

Komissio ottaa käyttöön ydinvoima-alan vastuujärjestelmän, jossa käsitellään kaikkien ydinonnettomuudesta mahdollisesti kärsivien jäsenvaltioiden ongelmia. Tästä järjestelmästä maksetaan asianmukaisia korvauksia ydinonnettomuuksien tapahduttua. [tark. 41]

Tämän asetuksen soveltamiseksi kolmansista maista tuodut elintarvikkeet ja rehut katsotaan markkinoille saatetuiksi, jos ne ovat unionin tullialueella muun tullimenettelyn kuin passitusmenettelyn alaisia. [tark. 42]

Jäsenvaltioiden on valvottava radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen noudattamista alueillaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 178/2002 17 artiklan mukaisesti ylläpidettävä elintarvikkeiden ja rehujen virallisen valvonnan järjestelmää ja toteutettava muita olosuhteiden edellyttämiä toimia, mukaan luettuna tiedottaminen elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudesta ja riskeistä. [tark. 43]

2.  Kukin jäsenvaltio toimittaa komissiolle kaikki tämän asetuksen soveltamiseen tarvittavat tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat tapauksia, joissa sallittuja enimmäistasoja ei ole noudatettu.

a)  sallittujen enimmäistasojen valvontaa jäsenvaltiossa koskevaa säännöllistä suunnittelua;

b)  tapauksia, joissa sallittuja enimmäistasoja ei ole noudatettu;

c)  valvonnasta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittämistä.

Komissio antaa nämä tiedot mahdollisimman pian muille jäsenvaltioille.

Sallittujen enimmäistasojen noudattamatta jättämisestä ilmoitetaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädetyllä varhaisvaroitusjärjestelmällä.

Komissio määrää seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät itse ole määränneet seuraamuksia, mikäli on pidetty kaupan tai viety elintarvikkeita tai rehuja, joiden saastuminen ylittää sallitut enimmäistasot. [tark. 44]

3.  Jäsenvaltioiden on tiedotettava kansalaisille, pääasiassa verkkopalvelun avulla, sallituista enimmäistasoista, hätätilanteista sekä tapauksista, joissa sallittuja enimmäistasoja ei ole noudatettu. Kansalaisille on toimitettava myös tiedot elintarvikkeista, jotka saattavat pidättää muita enemmän radioaktiivisuutta ja erityisesti tuotteen tyypistä, merkistä, alkuperästä ja analyysin päivämäärästä. [tark. 45]

4.  Tämän asetuksen liitteissä säädetyt enimmäistasot on otettava huomioon radioaktiivisten isotooppien osittainen hajoaminen säilykkeen säilyvyysaikana. Säilykkeiden radioaktiivisuutta on valvottava jatkuvasti saastumisen tyypistä riippuen, esimerkiksi jodin isotoopeista johtuva saastuminen. [tark. 46]

5.  Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sellaisen mekanismin asianmukaisuudesta, jolla maksetaan korvausta viljelijöille, joiden elintarvikkeet ovat saastuneet niin, että radioaktiivisen saastumisen sallitut enimmäistasot ylittyvät, eikä niitä näin ollen voida saattaa markkinoille. Tällaisen mekanismin on perustuttava saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tällaisen mekanismin käyttöönottoa koskeva lainsäädäntöehdotus. [tark. 47]

4 a artikla

1.  Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan liitteissä vahvistettujen radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen aiheellisuutta.

2.  Kertomuksen perusteella on voitava tarkistaa, varmistetaanko radioaktiivisen saastumisen sallituilla enimmäistasoilla väestölle säädetyn efektiivisen annoksen rajan, 1 mSv vuodessa, noudattaminen, ja johtavatko ne kilpirauhasannoksiin, jotka ovat riittävässä määrin alempia kuin WHO:n suosittama viitearvo 10 mGy ei-radioaktiivisen jodin antamiseksi kriittisille ryhmille.

3.  Kertomuksessa käsitellään mahdollisuutta tarkistaa radionuklidien luokittelua ja sisällyttää tritium ja hiili‑14 tämän asetuksen liitteisiin. Kertomuksessa on näitä sallittuja enimmäistasoja arvioitaessa keskityttävä suojelemaan kaikkein herkimmässä asemassa olevia väestöryhmiä. erityisesti lapsia, ja selvitettävä, olisiko aiheellista asettaa sallittuja enimmäistasoja kaikille väestöryhmille tällä perusteella. [tark. 48]

5 artikla

1.  Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(16) 58 artiklan 1 kohdassa perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea kasvi-, eläin‑, elintarvike- ja rehukomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. [tark. 49]

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

6 artikla

Sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen liitteissä I, II ja III vahvistetuissa sallituissa enimmäistasoissa otetaan huomioon saataville tulevat uudet tai täydentävät tärkeät tiedot erityisesti uusimman tieteellisen tietämyksen suhteen, komissio ehdottaa esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksen kyseisten liitteiden muuttamista mukauttamiseksi ja tarvittaessa radionuklidien luettelon tarkistamiseksi kuultuaan Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijaryhmää. [tark. 50]

6 a artikla

Jos tapahtuu ydinonnettomuus tai muu säteilyhätätilanne, joka aiheuttaa elintarvikkeiden ja rehujen saastumista, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti tämän asetuksen mukaisesti vahvistetut toimenpiteet ja 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot. [tark. 51]

7 artikla

Kumotaan asetus (Euratom) N:o 3954/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (Euratom) N:o 2218/1989, sekä komission asetukset (Euratom) N:o 944/89(17) ja N:o 770/90(18).

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

8 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puoleta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

ELINTARVIKKEIDEN RADIOAKTIIVISEN SAASTUMISEN SALLITUT ENIMMÄISTASOT

Elintarvikkeisiin sovellettavat sallitut enimmäistasot ovat seuraavat:

LIITE II

VÄHEMMÄN KÄYTETTYJEN ELINTARVIKKEIDEN RADIOAKTIIVISEN SAASTUMISEN SALLITUT ENIMMÄISTASOT

1.  Luettelo vähemmän käytetyistä elintarvikkeista

2.  Edellä 1 kohdassa lueteltuihin vähemmän käytettyihin elintarvikkeisiin sovellettavat sallitut enimmäistasot ovat seuraavat:

[tark. 57]

LIITE III

REHUJEN RADIOAKTIIVISEN SAASTUMISEN SALLITUT ENIMMÄISTASOT

Cesium 134:n ja cesium 137:n sallitut enimmäistasot ovat seuraavat:

LIITE IV

Kumotut asetukset

LIITE V

VASTAAVUUSTAULUKKO

(1) EUVL C 226, 16.7.2014, s. 68. (2) EUVL C.., , s. .. (3) EUVL C , , s. . (4) EUVL C…, , s. . (5) EUVL C…, , s. . Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2015. (6) Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom 2013/59/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996 5 päivänä joulukuuta 2013, turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi ja direktiivien 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom kumoamisesta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1 EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1). (7) Neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87, annettu 22 päivänä joulukuuta 1987, elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 11). (8) Neuvoston asetus (Euratom) N:o 2218/89, annettu 18 päivänä heinäkuuta 1989, elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 3954/87 muuttamisesta (EYVL L 211, 22.7.1989, s. 1). (9) Neuvoston päätös 87/600/Euratom, tehty 14 päivänä joulukuuta 1987, yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä (EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EUVL L 31, 1.2.2002, s. 1). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59). (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 26). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1). (17) Komission asetus (Euratom) No: 944/89, annettu 12 päivänä huhtikuuta 1989, radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta vähemmän käytetyille elintarvikkeille ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (EYVL L 101, 13.4.1989, s. 17). (18) Komission asetus (Euratom) N:o 770/90, annettu 29 päivänä maaliskuuta 1990, radioaktiivisen saastumisen sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta rehuissa ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen (EYVL L 83, 30.3.1990, s. 78). (19) Tiivistettyihin tai kuivattuihin tuotteisiin sovellettava taso lasketaan ennastetun kulutusvalmiin tuotteen perusteella. Jäsenvaltiot voivat antaa laimentamista koskevia suosituksia sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja sallittuja enimmäistasoja noudatetaan. (20) Vauvanruoalla tarkoitetaan elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu lasten ruoaksi näiden 12 ensimmäisen elinkuukauden aikana ja jotka itsessään täyttävät tämän ryhmän ravintotarpeet ja jotka asetetaan myyntiin helposti tunnistettavissa pakkauksissa ja joissa on jokin seuraavista merkinnöistä: ’äidinmaidonkorvike’, ’vieroitusvalmiste’, ’maitopohjainen äidinmaidonkorvike’ tai ’maitopohjainen vieroitusvalmiste’ komission direktiivin 2006/141/EY 11 ja 12 artiklan mukaisesti. (21) Maitotuotteilla tarkoitetaan yhdistetyn nimikkeistön seuraaviin nimikkeisiin kuuluvia tuotteita, mukaan lukien tarvittaessa niihin mahdollisesti myöhemmin tehtävät mukautukset: 0401, 0402 (lukuun ottamatta 0402 29 11). (22) Vähemmän käytetyt elintarvikkeet ja niihin sovellettavat vastaavat tasot vahvistetaan liitteessä II. (23) Nestemäiset elintarvikkeet, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 2009 ja ryhmässä 22. Arvot lasketaan ottaen huomioon juoksevan veden kulutus, ja samoja arvoja olisi sovellettava juomavesivaroihin. (24) Hiili 14, tritium ja kalium 40 eivät kuulu tähän ryhmään. (25) Hiili 14, tritium ja kalium 40 eivät kuulu tähän ryhmään. (26) Näiden tasojen tarkoituksena on myötävaikuttaa elintarvikkeiden sallittujen radioaktiivisen saastumisen enimmäistasojen noudattamiseen; ne eivät yksinään pysty varmistamaan tätä kaikissa olosuhteissa, ja ne eivät vähennä velvoitetta seurata ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläintuotteiden saastumisen tasoja. (27) Näitä tasoja sovelletaan valmisrehuihin.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 pääomamarkkinaunionin muodostamisesta (2015/2634(RSP))

P8_TA(2015)0268 B8-0655/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2015 annetun komission vihreän kirjan pääomamarkkinaunionin muodostamisesta (COM(2015)0063),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan finanssialan uudistus” (COM(2014)0279),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta(1),

–  ottaa huomioon komission tarkastelukertomukset Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509) ja Euroopan järjestelmäriskikomiteasta (EJRK) (COM(2014)0508),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2014)0168),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta(2),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen pääomamarkkinaunionin muodostamista käsittelevästä vihreästä kirjasta (O-000075/2015 – B8‑0564/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  panee merkille, että Euroopan parlamentti korosti 26. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta tarvetta ”parantaa pääsyä pääomamarkkinoille uusilla rahoituslähteillä” ja totesi samassa yhteydessä, että ”liikepankit ovat todennäköisesti vastaisuudessakin rahoituksen pääasiallinen lähde ja että EU:n on otettava käyttöön uusia lähteitä täydentämään vakiintuneita mekanismeja ja kuromaan kiinni rahoitusvajetta varmistaen samalla asianmukaisen sääntely- ja valvontakehyksen, joka on sovitettu reaalitalouden tarpeisiin”;

B.  ottaa huomioon, että 27. maaliskuuta 2014 annetussa komission tiedonannossa Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta tarkasteltiin mahdollisuuksia toteuttaa konkreettisia toimia rahoituslähteiden monipuolistamiseksi, Euroopan pääomamarkkinoiden kehittämiseksi ja etenkin pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien parantamiseksi esimerkiksi osakemarkkinoiden ja yritysten joukkolainamarkkinoiden, yksinkertaisen ja avoimen arvopaperistamisen, katettujen joukkolainojen ja suunnatun osakeannin aloilla;

C.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtajan Jean Claude Junckerin mukaan komission tärkein strateginen prioriteetti on lisätä EU:n kilpailukykyä ja käynnistää työpaikkojen luomista tukevia investointeja;

D.  toteaa pääomamarkkinoiden riittämättömän sääntelyn ja valvonnan vaikuttaneen merkittävästi rahoituskriisin puhkeamiseen; huomauttaa, että uusissa ehdotuksissa etenkin arvopaperistamisesta on otettava tämä seikka asianmukaisesti huomioon;

E.  ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ovat antaneet rahoituskriisin johdosta useita säädöksiä, joilla pyritään estämään kriisin toistuminen ja luomaan rahoitusvakaa toimintaympäristö, jota aidosti kestävä kasvu edellyttää; toteaa, että tätä lainsäädäntöä on pidettävä kehyksenä, jossa pääomamarkkinaunioni voidaan muodostaa, eikä esteenä sille;

F.  ottaa huomioon, että pääomamarkkinoiden pirstoutumisen vähentäminen saattaisi alentaa pääomakustannuksia ja parantaa pääoman kohdentamista ja näin tukea yritysten, eritoten pk-yritysten, kasvua sekä työpaikkojen luomista EU:ssa;

G.  ottaa huomioon, että useat EU:n toimielimet ja yksityinen sektori ovat kehittämässä ratkaisuja tai suosituksia pääomamarkkinoiden kehittämiseksi edelleen esimerkiksi yksinkertaisen ja avoimen arvopaperistamisen, suunnatun osakeannin, oman pääoman ehtoisen rahoituksen, EU:n katettujen joukkolainojen ja listautumisantien aloilla;

H.  katsoo, että aiempia sääntelypyrkimyksiä (vakavaraisuusdirektiivi, rahoitusmarkkinadirektiivi MIFID II ja rahoitusmarkkina-asetus MIFIR) on täydennettävä ja kehitettävä edelleen pääomamarkkinaunionissa;

Taloudellinen tausta

1.  panee merkille, että reaalitalouteen tehtävien investointien suhteellinen osuus on Euroopassa vähentynyt jo usean vuosikymmenen ajan, vaikka Euroopan ja maailman finanssialan koko on samaan aikaan kasvanut huomattavasti; huomauttaa, että reaalitalous on yhä erittäin riippuvainen pankeista, minkä vuoksi pankkien luotonannon tiukentaminen tuntuu herkästi taloudessa;

2.  panee merkille, että finanssialan romahduksesta seuranneen kriisin alusta alkaen on toteutettu laajamittaisia julkisia toimia, joiden tuottama likviditeetin runsaus ei kuitenkaan ole johtanut rahoituksen kysynnän kasvuun reaalitaloudessa;

3.  panee merkille, että ennen kriisiä Euroopasta ei puuttunut rajatylittäviä pääomanliikkeitä, mutta ne muodostuivat pääosin pankkien välisestä lainanannosta ja usein voimakkaasti velkaantuneiden sijoittajien hallussa olevasta velasta, mikä johti vain riskinsiirtoon sisämarkkinoiden sisällä;

4.  panee merkille, että EU:n pankkisektorin vakauttamisesta on tullut ensisijainen tavoite pitkän aikavälin sijoitusten ja reaalitalouden rahoittamisen sijaan;

5.  huomauttaa, että vakuutusalalla makaa hyödyntämättömänä suuret määrät pääomaa, jota olisi käytettävä tehokkaammin parantamalla sääntelykehystä siten, että tiettyjen vakuutusalan tekemien investointien pääomavaatimuksia tarkastellaan uudelleen;

6.  katsoo, että huolimatta hyvin suunniteltujen EU:n pääomamarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista on tunnustettava, että vastassa on valtavia esteitä muilla aloilla, kuten verotuksessa, ja etenkin käytäntöjä, jotka suosivat velanottoa pääomarahoituksen kustannuksella, maksukyvyttömyyttä ja kirjanpitosäännöksiä; uskoo, että näillä alueilla EU:n tason yhdenmukaistaminen ei automaattisesti tuottaisi lisähyötyjä eikä tässä yhteydessä ole tarvetta kansainvälisten tilinpäätösstandardien laajentamiseen Euroopassa;

7.  korostaa, että rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on taantunut kriisin puhjettua, kun pankit ja sijoittajat ovat vetäytyneet takaisin kotimarkkinoilleen;

8.  painottaa, että kysyntään ja tarjontaan voidaan kannustaa lujittamalla luottamusta reaalitalouteen ja että tämä edellyttää jäsenvaltioiden ja unionin tasolla selkeää sitoumusta edistää suopeaa investointiympäristöä ja sijoittajien oikeusvarmuutta, asettaa pitkän aikavälin tavoitteita vakauttavan, kilpailukykyisen ja kasvuystävällisen lainsäädäntökehyksen luomiseksi sekä kannustaa ja monipuolistaa investointeja infrastruktuuriin, jotta yritykset voivat tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia;

9.  tiedostaa, että unionin tulevaisuus on kytköksissä sen kykyyn innovoida; katsoo, että älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun luomisessa ovat innovaatiomyönteisen sääntelykehyksen lisäksi avainasemassa yritysten mahdollisuudet saada helposti tarkoituksenmukaista ja monipuolista rahoitusta;

10.  huomauttaa, että unionin yritysten rahoitusolojen kohentaminen rakentuu talous- ja rahoitusjärjestelmän vakauttamiselle, mikä edellyttää uudistusten toteuttamista kaikissa jäsenvaltioissa;

11.  korostaa, että puutteelliset pääomamarkkinat ovat johtaneet riskien väärinhinnoitteluun ja siihen, että tavoiteltu tuotto ei enää korreloidu todellisiin riskeihin, minkä vuoksi markkinat ovat kohdelleet pk-yritysten kaltaisia yhteisöjä epäedullisesti; uskoo, että yhtenä pääomamarkkinaunionin tavoitteena olisi oltava tehostaa markkinoita ja varmistaa oikea, asiaankuuluva ja taloudellisesti järkevä riskin ja tuoton suhde EU:n pääomamarkkinoilla;

Aidosti eurooppalainen lähestymistapa

12.  uskoo, että vaikka esimerkiksi Yhdysvallat on toipunut rahoituskriisistä EU:ta nopeammin osaksi monipuolisemman rahoitusjärjestelmänsä ansiosta, EU:n on kehitettävä oma versionsa pääomamarkkinaunionista, jossa voidaan hyödyntää muiden maailman osien kokemuksia niitä kuitenkaan suoraan kopioimatta; painottaa kuitenkin, että on kehitettävä järkevä lähestymistapa unionin ulkopuolisten maiden samojen tai vastaavien normien tunnustamiseksi, jotta voidaan taata unionin ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden yhteensopivuus;

13.  uskoo, että aidosti eurooppalaisessa lähestymistavassa pääomamarkkinoilla olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansainvälinen kehitys, jotta unioni olisi kansainvälisille sijoittajille houkuttava kohde, missä auttaa tarpeettomien erojen ja päällekkäisyyksien välttäminen lainsäädännössä;

14.  huomauttaa, että vaikka unionissa säästetään Yhdysvaltoja enemmän suhteessa bruttokansantuotteeseen (EU:ssa 20 prosenttia ja Yhdysvalloissa 17 prosenttia), säästöistä on EU:n keskinäisissä rahastoissa vain 50 prosenttia siitä, mitä Yhdysvalloissa, ja eläkerahastoissa vain 35 prosenttia; toteaa lisäksi, että EU:n osakemarkkinat jäävät 60 prosenttiin, yritysten joukkolainamarkkinat 35 prosenttiin ja arvopaperistaminen 20 prosenttiin Yhdysvaltojen vastaavista;

15.  korostaa, että komission on otettava huomioon eri jäsenvaltioiden pk-yrityssektorin erilainen taloudellinen ja kulttuurinen kokoonpano, jotta pääomamarkkinaunionin täytäntöönpanossa vältytään tahattomilta seurauksilta, jotka voivat kärjistää nykyistä rahoituksen saannin epätasapainoa jäsenvaltioiden kesken;

16.  kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen lähestymistavan, jonka tarkoituksena on monipuolistaa rahoituslähteitä ja lisätä investointeja eurooppalaisiin yrityksiin, ja muodostamaan pääomamarkkinaunionin, joka pohjaa unionin pankkien ja pääomamarkkinoiden toimintaympäristön ominaispiirteisiin ja keskinäisriippuvuuteen; pitää tarpeellisena ottaa huomion yritysrahoituksen eurooppalaisen mallin erityispiirteet ja kehittää luotettavia, pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslähteitä kasvun rahoittamiseksi sekä täydentää näitä markkinatoimijoiden käytettävissä olevilla keinoilla hankkia velkarahoitusta, pääomasijoituksia ja riskipääomaa suoraan markkinoilta; huomauttaa, että komission ei välttämättä kannata luottaa pelkästään muilla lainkäyttöalueilla tehtyihin vertaisarviointeihin; kiinnittää komission huomiota tarpeeseen ottaa kulttuurierot huomioon ja esittää sopivia ratkaisuja niiden voittamiseksi; uskoo myös, että pääomamarkkinoita uudistaessaan komission olisi otettava huomioon tekniikan viimeisin kehitys;

17.  kehottaa komissiota tunnustamaan, että jäsenvaltioiden liiketoimintamallien ja rahoitusmarkkinoiden moninaisuus voi olla vahvuus, jota kannattaa suojella kautta Euroopan;

18.  korostaa, että pääomamarkkinaunionin muodostamisessa ja sen perustana olevassa lainsäädännössä olisi keskityttävä pääomamarkkinoiden toimintaan koko EU:ssa, sisämarkkinoiden täydentämiseen ja kestävän kasvun edistämiseen; korostaa, että kriisin jälkeen on toteutettu pankkisektorin valvontaa tehostavia toimia, joita ei vielä ole ulotettu pääomamarkkinoihin; painottaa, että rahoitusalojen välillä on eroja, minkä vuoksi on kehitettävä erilaisia ratkaisuja; painottaa kuitenkin, että toimijoille on varmistettava yhtäläiset toimintaedellytykset, kun harjoitetaan samanlaista rahoitustoimintaa, ja että kaikkien sektoreiden päätavoitteena on oltava pääoman kohdentaminen paremmin kautta EU:n talouden sekä nykyisellään hyödyntämättömän pääoman käytön tehostaminen;

19.  korostaa tämän edellyttävän tilanteen luotettavaa ja kattavaa arviointia, jossa otetaan huomioon viime vuosina hyväksytyn lainsäädännön yhteisvaikutus unionin pääomamarkkinoihin; huomauttaa tämän merkitsevän myös, että on tarkkaan pohdittava, olisiko pankki- ja vakuutusalalla sovellettavia tiukkoja pääomavaatimuksia tarkasteltava uudelleen;

20.  korostaa, että pääomamarkkinaunionia koskevissa aloitteissa ei pidä keksiä pyörää uudelleen vaan niissä on tunnustettava EU:n yritysrahoituksen perustuvan kehittyneisiin ja vakiintuneisiin rakenteisiin, jotka ovat rajoituksistaan huolimatta osoittautuneet onnistuneiksi ja kriisejä kestäviksi, ja että nykyisten rahoituskanavien monipuolistaminen ja uusien kehittäminen olisi hyödyllinen keino lisätä erityyppisten yritysten mahdollisuuksia rahoituksen saantiin;

21.  panee merkille, että perinteistä, pankkivälitteistä rahoitusta ei usein heru innovoiviin hankkeisiin eikä pk-yrityksille; painottaa, että pk-yritysten vaikeudet saada rahoitusta on suurimpia esteitä kasvulle EU:ssa; painottaa, että koska pk-yritysten on jatkuvasti vaikea saada luottoa pankeilta, pankkirahoitukselle on kehitettävä vaihtoehtoja, etenkin parantamalla riskipääoman, vertaisrahastojen, suunnattujen osakeantien ja pk-yritysten lainojen arvopaperistamisen liiketoimintaympäristöä ja edistämällä luotto-osuuskuntia, mutta myös yhtenäistämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevia sääntöjä kautta unionin;

22.  painottaa, että pääoman tehokkaampi kohdentaminen EU:ssa ei välttämättä merkitse rajatylittävien pääomanliikkeiden lisääntymistä; palauttaa mieliin, että kriisin edellä kiinteistökuplan syntymistä eräissä jäsenvaltioissa kiihdytti jossain määrin se, että maahan virtasi liikaa pääomaa;

23.  korostaa tarvetta määrittää tehokkaiksi osoittautuneet nykyiset rahoitusrakenteet, jotka olisi siksi säilytettävä, sekä rakenteet, joita on parannettava huomattavasti; katsoo, että tehokkaiden rakenteiden käyttöä olisi edistettävä myös paikallisissa ja hajautetuissa rahoituslaitoksissa;

24.  muistuttaa onnistuneista EU:n laajuisista aloitteista, kuten siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä (yhteissijoitusyrityksistä), joiden ansiosta EU:n investointirahastot ovat voineet toimia eri jäsenvaltioissa voimassa olevalla toimiluvalla ja kasvattaa arvoaan lähes 8 biljoonaan euroon; pitää vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskevaa direktiiviä myös hyvänä esimerkkinä;

25.  pitää myönteisenä eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja (ELTIF) koskevan asetuksen hyväksymistä; katsoo, että pitkäaikaissijoitusrahastot voisivat uusia UCITS-rahastojen avulla saavutetun edistyksen kannustamalla lisäämään pääoman kohdentamista rahoituksen tarpeessa oleviin pitkän aikavälin hankkeisiin esimerkiksi infrastruktuuri- ja energia-aloilla ja erityisesti yli rajojen; kehottaa komissiota tutkimaan, miten poikkeukselliset investointiohjelmat, kuten Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), voitaisiin pitkällä aikavälillä tehokkaasti yhdistää tavanomaisiin EU:n rahastoihin; katsoo, että yhteisösijoittajia olisi kehotettava suuntaamaan hallinnoimiaan varoja unionin pääomamarkkinoille; katsoo, että yhteisösijoittajien ja näiden markkinoillepääsyn edellytysten on oltava merkittävässä asemassa pääomamarkkinaunionin kehittämisessä;

26.  palauttaa mieliin aiemmat pyrkimykset yhdentää rahoitusmarkkinoita, kuten rahoituspalveluiden toimintasuunnitelma (1999), Giovanninin mietintö ja de Larosièren mietintö, ja kehottaa komissiota rakentamaan pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelmansa näiden mietintöjen varaan;

27.  kehottaa komissiota analysoimaan syvällisesti ja maittain pääomamarkkinoiden nykytilannetta, laatimaan kattavan taloudellisen analyysin arvioidakseen, missä on EU:n laajuisia esteitä pääomamarkkinasijoituksille ja kuinka suuria ne ovat, sekä ilmoittamaan, millä tavoin ne voidaan poistaa tai minimoida, markkinalähtöiset ja muut kuin lainsäädännölliset lähestymistavat mukaan lukien; pitää tätä analyysia pääomamarkkinaunionin onnistuneen toteutuksen edellytyksenä; kehottaa komissiota nopeuttamaan tätä prosessia;

28.  kehottaa komissiota määrittämään EU:n rahoitus- ja pääomamarkkinoiden rajatylittävät riskit, jotka johtuvat jäsenvaltioiden rakenteiden, lainsäädännön ja sääntelyn eroista, ja poistamaan ne tehokkain toimenpitein, joilla yksinkertaistetaan rajatylittäviä pääomanliikkeitä ja vähennetään sijoittajien nykyistä mieltymystä oman maansa sijoituskohteisiin;

29.  kehottaa komissiota tarkastelemaan myös tarjontapuolta ja erityisesti analysoimaan ja poistamaan perimmäisiä syitä, joiden vuoksi yksityis- ja yhteisösijoittajat eivät pysty mobilisoimaan ja muuntamaan riittävästi pääomaa, jotta voitaisiin lujittaa yksittäisiä rahoituspalveluja ja pitkän aikavälin investointeja reaalitalouteen;

30.  ehdottaa, että komissio edistäisi sekä sijoittajille että yrityksille pääomamarkkinoiden käyttäjinä suunnattua rahoituskoulutusta ja parantaisi EU:n tietojen ja tutkimusten saatavuutta yhdenmukaistamalla ja parantamalla tietojen keräämistä, jotta sekä yritykset että sijoittajat ymmärtäisivät pääomamarkkinoiden toimijoiden tarjoamien erilaisten palvelujen kustannukset ja hyödyt ja osaisivat vertailla niitä;

31.  kehottaa komissiota pohtimaan keinoja vähentää pk-yritysten saatavilla olevan tiedon epäsymmetriaa pääomamarkkinoilla sekä tarkastelemaan markkinoilla toimivia luottoluokituslaitoksia ja seikkoja, jotka estävät uusien tulokkaiden pääsyn markkinoille; pitää hyvänä ajatusta riippumattomista eurooppalaisista luottoluokituslaitoksista, joiden antamat luottoluokitukset ovat kustannustehokkaita myös pienten sijoitusten tapauksessa;

32.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen aikeistaan tarkistaa esitedirektiiviä esitteiden nykyisen sääntelykehyksen puutteiden korjaamiseksi; pitää tärkeänä yksinkertaistaa menettelyjä vähentämällä suhteellisesti liikkeeseenlaskijoille ja yritysten listautumisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, etenkin pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten osalta; arvelee, että voisi kannattaa selvittää tapoja mukauttaa vaatimukset paremmin omaisuuserän ja/tai sijoittajien ja/tai liikkeeseenlaskijoiden tyypin mukaan; huomauttaa, että avoimuus lisääntyisi ja kaupankäyntikulut alentuisivat, jos annettavat tiedot yhdenmukaistettaisiin ja asetettaisiin saataville sähköisesti;

33.  kehottaa komissiota selkeyttämään sitä, miten pääomamarkkinaunioni vaikuttaisi Euroopan investointiohjelman kahteen muuhun pilariin, Euroopan strategisten investointien rahastoon ja Euroopan investointineuvontakeskukseen, ja päinvastoin;

34.  painottaa, että pääomamarkkinoita koskevat aloitteet on tärkeää integroida muihin toimintapoliittisiin ohjelmiin, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseen ja yhtiöoikeuden ja yritysten hyvän hallintotavan meneillään oleviin uudistuksiin, jotta erilaiset sääntelyyn ja muuhun kuin sääntelyyn liittyvät aloitteet olisivat johdonmukaisia ja yhtenäisiä ja eri politiikkojen myönteiset oheisvaikutukset talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen saataisiin maksimoitua;

Pääomamarkkinaunionin osatekijät

35.  katsoo, että pääomamarkkinaunioni olisi toteutettava vaiheittain ja sillä olisi oltava kolme prioriteettia: ensiksi sen olisi kannustettava säästöjen mahdollisimman tehokkaaseen kohdentamiseen syventämällä ja monipuolistamalla yritysten saatavilla olevia rahoituslähteitä sekä tarjottava enemmän sijoitusvaihtoehtoja, avoimuutta ja sijoitusten hajauttamista säästäjille ja sijoittajille; toiseksi sen olisi mahdollistettava riskien tehokkaampi vähentäminen luomalla syvemmät rajatylittävät markkinat, parantamalla rahoitusjärjestelmän kykyä sietää vakavien rahoituskriisien haitallisia vaikutuksia sekä lieventämällä idiosynkraattisten häiriöiden vaikutuksia; kolmanneksi sen olisi turvattava todellinen täydentävä reaalitalouden rahoituskanava;

36.  kehottaa komissiota antamaan aina tarvittaessa ehdotuksia nykylainsäädännön ja etenkin luottoluokituslaitoksia ja tilintarkastusyhteisöjä koskevan sääntelyn tarkistamiseksi, jotta voidaan parantaa ja täydentää sijoittajansuojaa;

37.  painottaa tarvetta poistaa rajatylittävän rahoituksen nykyiset esteet, etenkin pk-yritysten kohdalla, jotta pääomamarkkinaunionista olisi enemmän hyötyä kaikenkokoisille yrityksille kaikilla maantieteellisillä alueilla;

38.  painottaa, että pääomamarkkinaunionin muodostamisessa on oltava perusperiaatteena, että kiinnitetään enemmän huomiota pääomamarkkinoiden loppukäyttäjiin eli yrityksiin ja sijoittajiin ja tiedostetaan markkinoiden olevan olemassa yrityksiä ja sijoittajia varten; katsoo siksi, että EU:n politiikassa on keskityttävä varmistamaan, että pääomamarkkinat helpottavat yritysten rahoituksen saantia ja tarjoavat sijoittajille monipuolisia, avoimia ja edullisia säästämistapoja;

39.  kehottaa komissiota antamaan johdonmukaisia ehdotuksia, joilla varmistetaan, että pääomamarkkinaunionin ohella laaditaan selkeä toimintasuunnitelma, jolla voidaan torjua varjopankkijärjestelmän haitallisia vaikutuksia;

40.  painottaa, että edellä mainittujen prioriteettien edistämiseksi pääomamarkkinaunionia koskevissa aloitteissa olisi pyrittävä rajoittamaan säästäjien ja sijoitusten välisen välitysketjun monimutkaisuutta lisäten samalla sen tehokkuutta ja alentaen kustannuksia, edistämään loppukäyttäjien tietoisuutta välitysketjusta ja sen kustannusrakenteesta, parantamaan sijoittajansuojaa, varmistamaan välitysketjun vakaus asianmukaisilla toiminnan vakautta koskevilla säännöillä ja varmistamaan, että välittäjät voivat mennä konkurssiin ja ne voidaan korvata toisilla niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä rahoitusjärjestelmälle ja reaalitaloudelle;

41.  pitää hyvänä komission suunnitelmaa arvioida rahoitusalan sääntelyn ja etenkin viimeisen viiden vuoden aikana annetun lainsäädännön kokonaisvaikutuksia; painottaa tarvetta ottaa edellä mainitut prioriteetit huomioon, kun voimassa olevia rahoitusalan säädöksiä arvioidaan;

42.  painottaa, että pankkien luotonanto ja pankkien välitystehtävä pääomamarkkinoilla ovat yritysrahoituksen merkittäviä tukipilareita; korostaa, että pääomamarkkinaunionin perusajatuksena olisi oltava pankkien keskeisen tehtävän täydentäminen eikä pankkien syrjäyttäminen, sillä pankkirahoituksen olisi jatkossakin oltava avainasemassa unionin talouden rahoituksessa; korostaa suhdepankkitoiminnan merkittävää roolia mikroyritysten ja pk-yritysten rahoituksessa ja mahdollisuuksia hyödyntää sitä myös vaihtoehtoisten rahoitusmenetelmien tarjoamiseen; muistuttaa vankan ja monipuolisen eurooppalaisen pankkisektorin strategisesta merkityksestä; kehottaa komissiota tutkimaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada luottoa pankeilta eri puolilla unionia ja poistamaan asiaankuulumattomia esteitä;

43.  korostaa, että pk-yrityksillä olisi oltava käytössään mahdollisimman suuri valikoima rahoitusrakenteita, jotta ne voivat itse valita kustannuksiltaan ja rakenteensa monimutkaisuudelta erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, mukaan lukien kiinnitysluotot ja arvopaperistamiseen perustuva rahoitus;

44.  korostaa tarvetta edistää toimintaympäristöä, jossa pääomamarkkinoihin sijoittavat rahoitusyhtiöt saavat käyttöönsä entistä enemmän kotitalouksien ja yritysten säästöjä ja sijoittajia kannustetaan kohdentamaan pääomaa yli jäsenvaltioiden rajojen; korostaa, että tarvitaan asianmukaisia suojatoimia etenkin kotitalouksien suojaamiseksi, jotta pääomamarkkinoille tehtävien sijoitusten edut ja haitat olisivat täysin tiedossa; korostaa, että rahoituskoulutuksen saatavuutta on tärkeä lisätä, jotta sijoittajien ja etenkin piensijoittajien luottamus pääomamarkkinoihin lisääntyisi; korostaa myös, että rahoituskoulutusta olisi suunnattava pk-yrityksille, jotta ne oppisivat käyttämään pääomamarkkinoita;

45.  korostaa, että pääomamarkkinaunionia koskevien aloitteiden olisi tuotava markkinaehtoisten rahoituslähteiden varat lainanottajien saataville ja tuettava lainanoton muotojen monipuolistamista esimerkiksi pääomarahoituksella ja yritysten joukkolainoilla sekä epäsuorilla rahoitusmuodoilla, joissa pankit ja markkinat toimivat yhteistyössä;

46.  pitää tärkeänä helpottaa rahoitusalan toimijoiden saatavilla olevien sijoitusvaihtoehtojen ymmärrettävää vertailua tehokkaan pääomamarkkinaunionin muodostamiseksi; kehottaa lujittamaan yhteisiä puitteita, joilla varmistetaan erilaisten rahoitusvälineiden vertailukelpoisuus ja avoimuus, ja etenkin panemaan asianmukaisesti täytäntöön rahoitusmarkkinadirektiivissä, vakuutusedustusdirektiivissä ja PRIIP-tuotteita koskevassa asetuksessa tätä varten annetut toimenpiteet; painottaa yhdenmukaisuuden tärkeyttä lainsäädännössä yleensä ja erityisesti edellä mainittujen säädösten välillä, jotta vältytään sääntelyn katvealueiden hyväksikäytöltä ja voidaan varmistaa mahdollisimman korkeatasoiset sijoittajansuojasäännöt kaikilla markkinoilla;

47.  katsoo, että pääomamarkkinaunionin olisi luotava tarkoituksenmukainen sääntely-ympäristö, joka edistää sellaisia yrityksiä koskevien tietojen saatavuutta yli rajojen, jotka etsivät luottoa taikka oman pääoman luonteisia tai ehtoisia järjestelyjä, jotta pankkialan ulkopuoliset rahoitusmallit, kuten joukkorahoitus ja vertaislainat, voisivat yleistyä; katsoo, että tällaisten tietojen luovuttamisen pitäisi olla pk-yrityksille vapaaehtoista; painottaa, että sijoittajansuojasääntöjä olisi sovellettava yhtäläisesti kaikkiin rahoitusmalleihin riippumatta siitä, ovatko ne osa pankkialan tai sen ulkopuolisia rahoitusmalleja; katsoo, että tällainen sääntely-ympäristö edellyttäisi myös järjestelmältä parempaa häiriönsietokykyä ja pankkialan ulkopuolisten systeemisten rahoituksen välittäjien valvontaa;

48.  uskoo, että tiettyjen rahoitusvälineiden standardointi ja niiden saatavuus kaikkialla sisämarkkinoilla voisi olla sopiva keino lisätä likviditeettiä, tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa ja mahdollistaa EU:n pääomamarkkinoiden kokonaisvaltaisempi sisäinen ja ulkoinen valvonta ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen muodostamat parhaat käytännöt; pitää tarpeellisena säilyttää mahdollisuus laskea liikkeeseen räätälöityjä rahoitusvälineitä, jotka vastaavat yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien tarpeita;

49.  muistuttaa, että tarkasteltaessa rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman aiempia vaiheita on puututtava kahteen porsaanreikään, jotka paljastuivat suunnitelmaa täytäntöön pantaessa: tarve arvioida huolellisesti sisämarkkinoille suunniteltujen toimenpiteiden erityisiä vaikutuksia euroalueen toimintaan sekä tarve parantaa samalla markkinoiden yhdentymistä ja valvontaa; kehottaa komissiota ottamaan oppia tästä ennakkotapauksesta toimintasuunnitelmaa laatiessaan;

50.  korostaa, että lainsäädäntö- ja valvontakehyksen olisi oltava ratkaisevassa asemassa pyrittäessä välttämään liiallista riskinottoa ja epävakautta rahoitusmarkkinoilla; painottaa, että ollakseen varteenotettava pääomamarkkinaunionihanke tarvitsee tuekseen vankan EU:n laajuisen ja kansallisen valvontajärjestelmän, joka käsittää asiaankuuluvat makrovakausvalvonnan välineet; uskoo, että yksi vaihtoehdoista on antaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (ESMA) merkittävämpi tehtävä valvonnan lähentämisen lujittamisessa;

51.  kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti pääomamarkkinapohjaisen luototuksen riskejä ja asiasta vuoden 2007–2008 talouskriisin alussa saatuja kokemuksia sekä etsimään ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin;

Pääomamarkkinoiden tuominen lähemmäs pk-yrityksiä

52.  huomauttaa, että rahoituksen välittäjiä koskevaan sääntelykehykseen mahdollisesti tehtävillä muutoksilla tai lisäyksillä olisi pyrittävä poistamaan pienten ja keskisuurten välittäjien markkinoillepääsyn esteet, parantamaan etenkin innovatiivisten uusyritysten ja pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja varmistamaan vakavaraisuusnormien suhteuttaminen riskiin;

53.  pitää myönteisenä komission ehdotusta direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta (COM(2014)0213); uskoo ennen kaikkea, että tämä ehdotus voi olla keino luoda suotuisa ympäristö osakkeenomistajille tehostamalla pääomasijoitusketjua; painottaa, että hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän vankka ja toteutuskelpoinen kehys lujittaisi pääomamarkkinaunionia;

54.  korostaa, että pääomamarkkinoiden kehittyneisyys ei saisi johtaa siihen, että pk-yritykset jäävät niiden ulkopuolelle, koska yrityksistä juuri ne tarvitsevat kipeimmin täydentävää rahoitusta, etenkin taloudellisissa vaikeuksissa olevissa tai olleissa jäsenvaltioissa; korostaa, että onnistuneen pk-yritysten rahoituksen mahdollistava myönteinen ympäristö käsittää myös pk-yrityksille soveltuvat taloudelliset ja sääntelyvaatimukset sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa erityisesti kiinnittämään huomiota mahdollisuuteen yksinkertaistaa menettelyjä, jotta pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset voisivat käyttää listautumisanteja, mutta varmistamaan samalla, että yritysten kestokykyä ja kelpoisuutta listautumisantiin arvioidaan jatkossakin tiukoin perustein; kehottaa komissiota tutkimaan, miten muuten voidaan auttaa pk-yrityksiä houkuttelemaan sijoituksia;

55.  muistuttaa, että tietojen puute pk-yritysten rahoitustilanteesta on yksi merkittävimpiä esteitä investoinneille tämän tyyppisiin yrityksiin; kehottaa pohtimaan perinpohjaisesti tapoja ja keinoja parantaa sijoittajien mahdollisuuksia saada avoimia ja vertailukelpoisia tietoja pk-yrityksistä samalla, kun vältetään mahdollisimman suuressa määrin lisäämästä näiden yritysten taakkaa;

56.  kannustaa luomaan unionin julkisille markkinoille monipuolisen ja houkuttavan rahoituspohjan kaikenkokoisille yrityksille, edistämään pienet ensin -periaatetta EU:n rahoitusalan sääntelyssä, joka vaikuttaa uusiin kasvuyrityksiin, sekä tarkistamaan tätä sääntelyä yritysten pörssiin listautumisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten alentamiseksi 30–50 prosentilla;

57.  toteaa, että koska pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset ovat merkittäviä uusien työpaikkojen luojia, olisi hyödynnettävä paremmin olemassa olevia pankkialan ulkopuolisia rahoitusmahdollisuuksia, kuten erikoistuneiden jälkimarkkinoiden (esimerkiksi pk-yritysten kasvumarkkinat) kehittämistä ja yksinkertaista, avointa ja standardoitua arvopaperistamista; panee tyytyväisenä merkille aloitteen perustaa kestävät ja avoimet arvopaperistamismarkkinat kehittämällä erityinen sääntelykehys, jossa sovelletaan yhtenäistä korkeatasoisen arvopaperistamisen määritelmää, ja yhdistämällä siihen tehokkaat valvonta-, tulosmittaus- ja riskinhallintamenetelmät; painottaa kuitenkin, että pk-yritykset ovat erittäin moninainen ryhmä eikä arvopaperistaminen ole ainoa käytettävissä oleva väline; kehottaa sen tähden komissiota soveltamaan monia erilaisia lähestymistapoja ja tarkastelemaan monenlaisia kauppapaikkoja pk-yritysten rahoituksen parantamiseksi;

58.  kannattaa ehdotuksia lisätä unionin yritysten ja eritoten pk-yritysten mahdollisuuksia saada tietoja; kiinnittää samalla huomiota siihen, että markkinatietojen kustannukset ovat pieniä verrattuna yhteenlaskettuihin kaupankäyntikuluihin;

59.  kehottaa painokkaasti komissiota lisäämään valmiuksia valvoa muiden finanssilaitosten kuin pankkien säännellyn pankkisektorin ulkopuolella harjoittaman luotonannon tyyppejä, määrää ja suuntauksia sekä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen, että niihin sovelletaan ”samat riskit, samat säännöt” -periaatetta;

60.  huomauttaa, että yksityinen oman pääoman ehtoinen rahoitus ja riskipääoma tarjoavat kiinnostavia rahoitusvaihtoehtoja etenkin uusyrityksille; kehottaa komissiota kehittämään lisävälineitä pohjaten eurooppalaisista riskipääomarahastoista ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista saatuihin kokemuksiin, jotta voidaan korjata EU:n riskipääomamarkkinoiden suurimmat vajavuudet, kuten sijoittajien saatavilla olevan tiedon puute; uskoo, että erityinen tietokanta, johon kerättäisiin vapaaehtoisuuden pohjalta tietoja pk-yrityksistä ja uusyrityksistä, voisi olla hyödyllinen väline, jolla antaa tietoa sijoittajille ja siten mahdollisesti laajentaa markkinatoimijoiden joukkoa sekä lujittaa riskipääomamarkkinoita jäsenvaltioissa;

61.  panee tyytyväisenä merkille tuenilmaisut osakeantimarkkinoiden kehittämiselle yhtenäistämällä asiakirjoja ja määritelmiä mutta pitää tarpeellisena varmistaa, että potentiaaliset sijoittajat ovat riittävän hyvin perillä tämän kaltaisten sijoitusten riskeistä ja hyödyistä;

62.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pääomamarkkinaunionin osana mahdollisesti kehitettävät uudet rahasto-osuusrahastoja koskevat ehdotukset eivät luo porsaanreikiä järjestelmäriskien yleiseen arviointiin ja hallintaan;

63.  painottaa, että pääomamarkkinaunionia muodostettaessa on syytä lisätä ja parantaa EU:n toiminnan koordinointia kansainvälisellä tasolla, erityisesti G20-maiden ryhmässä, kansainvälisessä arvopaperimarkkinavalvojien yhteisössä (IOSCO), kansainvälisessä tilinpäätösstandardilautakunnassa (IASB) ja Baselin komiteassa;

Pääomamarkkinoiden yhtenäinen sääntely-ympäristö EU:ssa

64.  korostaa jälleen oman pääoman ehtoisen rahoituksen merkitystä, sillä se voi auttaa vähentämään riskejä ja alentamaan liiallista velkaantumista rahoitusjärjestelmässä; pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja tarkistamaan liian raskasta sääntelyä, joka koskee yksityisyritysten oman pääoman ehtoista rahoitusta; pitää tärkeänä tehdä loppu velkarahoituksen suosimisesta verotuksessa;

65.  on tietoinen siitä, että maksukyvyttömyyssääntöjen epäyhtenäisyys mutkistaa rajatylittävien omaisuuserien muodostamista ja siten arvopaperistamisprosessia; panee merkille komission ehdotuksen pyrkiä löytämään rajatylittävään maksukyvyttömyyteen riittävä ratkaisu, joka mahdollistaa hyvin toimivan pääomamarkkinaunionin muodostamisen; kehottaa perustamaan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen muita rahoituslaitoksia kuin pankkeja ja etenkin keskusvastapuolia varten;

66.  palauttaa mieliin maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvityksen merkityksen arvopaperistamismarkkinoille ja kehottaa luomaan tähän tarkoitukseen eurooppalaisen markkinainfrastruktuurin sekä valvomaan kriittistä markkinainfrastruktuuria koordinoidusti ja yhdenmukaisemmin harkiten erityisesti mahdollisuutta perustaa arvopaperistamisten tietovarasto, johon kirjattaisiin kunkin arvopaperistamisen osapuolet, jossa seurattaisiin vastuiden yhteismäärää ja markkinatoimijoiden välisiä siirtoja sekä politiikka-aloitteiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja joka auttaisi havaitsemaan mahdolliset uudet kuplat ja vähentämään tiedon epäsymmetriaa;

67.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan roolin vuoksi on puututtava verkkohyökkäysten uhkaan ja tehtävä koko rahoitusjärjestelmästä hyökkäyksenkestävä;

68.  kannustaa komissiota parantamaan rahoitustietojen vertailtavuutta ja laatua ja tarkastelemaan kirjanpitosääntöjen nykykehystä myös globaalista näkökulmasta sekä ottaen huomioon tavanomaiset arvostusmallit ja vaatimusten oikeasuhteisuuden; ymmärtää, että vasta tarkistettua unionin kirjanpitolainsäädäntöä on ensin arvioitava käytännössä;

69.  painottaa tarvetta suorittaa vaikutustenarviointi ja kustannus-hyötyanalyysi kaikesta uudesta lainsäädännöstä, myös delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä; huomauttaa, että uusi lainsäädäntö ei kenties aina ole poliittisesti tarkoituksenmukaisin vastaus näihin haasteisiin ja että markkinalähtöiset, muut kuin lainsäädännölliset toimintamallit ja joissain tapauksissa jo sovellettavat kansalliset ratkaisut ovat tarkastelun arvoisia; kehottaa komissiota soveltamaan asiaankuuluvassa lainsäädännössä suhteellisuutta, jotta voidaan tehostaa myönteisiä vaikutuksia pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin;

70.  katsoo, että täysin toimivan pääomamarkkinaunionin osatekijöiden olisi oltava valmiina viimeistään vuonna 2018; vaatii jälleen analysoimaan kattavasti EU:n pääomamarkkinoiden nykytilanteen ja unionin laajuiset esteet; kehottaa komissiota vauhdittamaan toimintasuunnitelman laatimista sekä antamaan lainsäädäntöehdotuksia ja muita ehdotuksia mahdollisimman pian, jotta täysin yhdentyneet ja yhtenäiset EU:n pääomamarkkinat saadaan luotua vuoden 2018 loppuun mennessä;

71.  huomauttaa, että kehittyvä digitaalinen ympäristö olisi nähtävä tilaisuutena lisätä suorituskykyä ja arvoa, jota pääomamarkkinat tuottavat toimialana yrityksille, sijoittajille ja yleensä yhteiskunnalle;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0202. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0161.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Euroopan turvallisuusagendasta (2015/2697(RSP))

P8_TA(2015)0269 B8-0676/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 16, 20, 67, 68, 70–72, 75, 82–87 ja 88 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja mietinnöt,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (COM(2010)0573) ja toimintaohjeet perusoikeuksien huomioon ottamisesta komission vaikutustenarvioinneissa (SEC(2011)0567),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C‑594/12 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion, jolla kumottiin 15. maaliskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä,

–  ottaa huomioon poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 513/2014(1),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet”(2),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(3),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(4),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sisäisen turvallisuuden strategian uudistamisesta(5),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman terrorismin vastaisista toimista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuusagendasta 28. huhtikuuta 2015 käydyn täysistuntokeskustelun,

–  ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle esitetyt kysymykset Euroopan turvallisuusagendasta (O-000064/2015 – B8‑0566/2015 sekä O-000065/2015 – B8‑0567/2015),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvista uhkista on tullut yhä moniulotteisempia, monimuotoisempia, epäsymmetrisempiä, epätavanomaisempia, kansainvälisempiä, nopeammin kehittyviä ja vaikeammin ennustettavia ja että yksittäisen jäsenvaltion valmiudet eivät riitä ratkomaan niitä, minkä vuoksi tarvitaan yhä kipeämmin yhtenäisiä, kattavia, monikerroksisia ja koordinoituja EU:n toimia, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon perusoikeuksien kunnioittaminen;

B.  ottaa huomioon, että EU:n turvallisuuspolitiikan kehittäminen kuuluu yhteisen vastuun piiriin ja edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten ja virastojen, kansalaisyhteiskunnan ja lainvalvontaviranomaisten koordinoituja ja yhtenäisiä toimia, joilla pyritään yhteisiin tavoitteisiin ja jotka perustuvat oikeusvaltion periaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen; katsoo, että optimaalisten tulosten saavuttamiseksi näiden yhteisten tavoitteiden ja prioriteettien käytännön toteutuksen yhteydessä olisi oltava selvä EU-tason ja kansallisen tason välinen työnjako, joka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen ja vahvaan ja tehokkaaseen parlamentaariseen ja oikeudelliseen valvontaan;

C.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaan sisältyvää kansallista turvallisuutta koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa siten, että kansallisesta turvallisuudesta vastaavat virastot toimisivat muiden jäsenvaltioiden etujen, taloudelliset edut mukaan lukien, jäsenvaltioiden kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien ja Euroopan unionin tai laajemmin kolmansien maiden lainsäädännön ja toimintapolitiikan vastaisesti;

D.  katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että on syytä ottaa opiksi niistä lukuisista eurooppalaisten ja yleismaailmallisten normien ja arvojen loukkauksista, joita syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen toteutetussa sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvässä yhteistyössä on tapahtunut;

E.  ottaa huomioon, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin olisi pyrittävä samanaikaisesti; toteaa, että vapauden ja oikeuden tavoitteen saavuttamiseksi turvallisuustoimenpiteissä olisi aina kunnioitettava demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen, minkä lisäksi niissä olisi noudatettava asianmukaista demokraattista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta; toteaa, että Euroopan turvallisuusagenda ei kata riittävästi oikeudellista ja ennaltaehkäisevää ulottuvuutta;

F.  ottaa huomioon, että eräisiin rikollisuuden perussyihin, kuten kasvavaan eriarvoisuuteen, köyhyyteen sekä rotuun ja muukalaisvihaan perustuvaan väkivaltaan ja viharikoksiin ei pystytä puuttumaan yksinomaan turvallisuustoimenpitein, vaan niihin on paneuduttava laajemmassa yhteydessä, muun muassa parantamalla sosiaali-, työllisyys-, koulutus-, kulttuuri- ja ulkopoliittisia toimia;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuusagendan ennaltaehkäisevä näkökulma on erityisen tärkeä aikana, jona taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa ja murentaa yhteiskuntasopimusta sekä heikentää perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien toteutumista; katsoo, että ennaltaehkäisyssä olisi tärkeää löytää yhtäältä vaihtoehtoja vankilalle ja toisaalta sopeutumista edistäviä toimia, etenkin kun on kyse vähäisistä rikkomuksista;

H.  ottaa huomioon, että perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 36 määrätyn siirtymäajan päätyttyä komissio ja unionin tuomioistuin ovat saaneet täyden toimivallan entisen kolmannen pilarin oikeudellisten välineiden osalta, mikä on laajentanut demokraattisen ja perusoikeuksiin liittyvän vastuuvelvollisuuden koskemaan niitä toteutettuja toimia, joilla on ollut tärkeä osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen muotoutumisessa;

I.  ottaa huomioon, että kyberrikollisuus ja tietoverkkoa hyödyntävä rikollisuus vaikuttavat EU-kansalaisten turvallisuuteen, sisämarkkinoihin sekä Eruoopan unionin henkisen omaisuuden suojaan ja vaurauteen; toteaa, että esimerkiksi bottiverkot ovat verkkorikollisuuden muoto, joka vaikuttaa miljooniin tietokoneisiin ja tuhansiin kohteisiin samanaikaisesti;

J.  ottaa huomioon, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on yhä häilyvämpi, minkä vuoksi jäsenvaltioilta edellytetään entistä vahvempaa yhteistyötä ja entistä koordinoidumpaa toimintaa, jonka tuloksena on kattava ja moniulotteinen toimintatapa;

K.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaikkien terrorismin ja rikollisuuden uhrien tukemiseen ja suojelemiseen EU:ssa turvallisuusagendan tärkeänä osana;

1.  panee merkille komission ehdottaman Euroopan turvallisuusagendan vuosiksi 2015–2020 ja siinä esitellyt prioriteetit; katsoo, että kun tarkastellaan niitä haasteita, joita Euroopan unionilla on edessään, terrorismi, väkivaltainen ekstremismi, järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus ja verkkorikollisuus ovat vakavimpia uhkia, jotka edellyttävät koordinoituja toimia kansallisella, EU:n ja globaalilla tasolla; huomauttaa, että agendan olisi oltava rakenteeltaan joustava, jotta sen avulla pystytään vastaamaan mahdollisiin uusiin haasteisiin tulevaisuudessa;

2.  muistuttaa, että on tarpeen käsitellä edelleen rikollisuuden perimmäisiä syitä, kuten eriarvoisuutta, köyhyyttä ja syrjintää; korostaa lisäksi tarvetta huolehtia siitä, että sosiaalityöntekijöillä, paikallisilla ja kansallisilla poliiseilla ja oikeusviranomaisilla on riittävät resurssit, sillä näiden määrärahoja on leikattu ankarasti joissakin jäsenvaltioissa;

3.  kehottaa pyrkimään sopivaan tasapainoon ennaltaehkäisyn ja rankaisutoimien välillä vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi; korostaa, että turvallisuustoimenpiteissä olisi aina noudatettava oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia eli turvattava muun muassa oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suoja, sananvapaus ja yhdistymisvapaus sekä oikeudenmukaiset oikeudelliset menettelyt; kehottaa komissiota sen vuoksi Euroopan turvallisuusagendaa täytäntöönpannessaan ottamaan asianmukaisesti huomioon tietojen säilyttämisestä annettua direktiiviä koskevan unionin tuomioistuimen äskettäisen päätöksen (tuomio yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12), jossa vaaditaan, että kaikkien välineiden on oltava suhteellisuus-, tarpeellisuus- ja laillisuusperiaatteiden mukaisia ja niihin on sisällytettävä vastuuvelvollisuutta ja oikeussuojakeinoja koskevat asianmukaiset suojatoimet; kehottaa komissiota arvioimaan kokonaisuudessaan tämän tuomion vaikutukset välineisiin, joihin liittyy tietojen säilyttämistä lainvalvontatarkoituksiin;

4.  muistuttaa, että voidakseen toimia uskottavasti perusoikeuksien edistäjänä sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella unionin olisi turvallisuuspolitiikassaan, terrorismin torjunnassa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä turvallisuusalan kumppanuuksissaan kolmansien maiden kanssa noudatettava kokonaisvaltaista toimintamallia, jossa käsitellään kaikkia tekijöitä, jotka saavat ihmiset ryhtymään terrorismitoimintaan tai osallistumaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja toteaa, että siihen olisi siten sisällytettävä talous- ja sosiaalipoliittisia toimia, joita kehitetään ja pannaan täytäntöön perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ja joiden yhteydessä huolehditaan oikeudellisesta ja demokraattisesta valvonnasta ja tehdään perusteellisia arviointeja;

5.  on tyytyväinen komission päätökseen käyttää agendan pohjana seuraavia periaatteita: oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien täysimääräinen noudattaminen ja niiden toteutumisen varmistaminen asianmukaisen oikeudellisen valvonnan avulla, läpinäkyvyyden, vastuuvelvollisuuden ja demokraattisen valvonnan lisääminen, nykyisten säädösten parempi soveltaminen ja täytäntöönpano, yhtenäisempi virastojen välinen ja monialainen lähestymistapa ja paremmat yhteydet turvallisuuden sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välillä; kehottaa komissiota ja neuvostoa noudattamaan näitä periaatteita tarkasti agendan täytäntöönpanossa; huomauttaa, että parlamentti keskittyy näihin periaatteisiin seuratessaan agendan täytäntöönpanoa;

6.  on tyytyväinen siihen, että perusoikeudet ovat erityisenä painopisteenä agendassa, ja erityisesti siihen, että komissio sitoutuu arvioimaan tarkasti kaikkia ehdottamiaan turvallisuustoimenpiteitä sekä siltä osin, missä määrin toimenpiteellä saavutetaan sen tavoitteet, että siltä osin, kunnioitetaanko sen yhteydessä perusoikeuksia; korostaa, että komission on tarpeen ottaa arviointiin mukaan kaikki asianomaiset elimet ja virastot ja etenkin EU:n perusoikeusvirasto, Euroopan tietosuojavaltuutetttu, Europol ja Eurojust; pyytää komissiota antamaan tästä arvioinnista kaikki tiedot ja asiakirjat, jotta parlamentti voi hoitaa demokraattisen valvontatehtävänsä tehokkaasti;

7.  muistuttaa tässä yhteydessä tuomitsevansa viattomien ihmisten henkilötietojen mittavan, järjestelmällisen ja kaikenkattavan keräämisen, etenkin kun sillä on mahdollisesti vakavia vaikutuksia oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeviin oikeuksiin, syrjintäkieltoon, yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan, lehdistön-, ajatuksen- ja sananvapauteen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen ja siihen sisältyy merkittäviä mahdollisuuksia kerätyn tiedon väärinkäyttöön poliittisia vastustajia vastaan; epäilee suuresti laajamittaisten valvontatoimien hyödyllisyyttä, sillä ne ulottuvat usein aivan liian laajalle, minkä vuoksi niiden yhteydessä saadaan liian paljon vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia; varoittaa siitä, että laajamittaiset valvontatoimet saattavat jättää varjoonsa tarpeen investoida mahdollisesti edullisempiin, tehokkaampiin ja vähemmän tungetteleviin lainvalvontatoimenpiteisiin;

8.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikessa turvallisuuteen liittyvässä lainsäädännössä noudatetaan lapsen edun periaatetta;

9.  toteaa, että EU:ssa ei ole sovittu yhteisestä ”kansallisen turvallisuuden” määritelmästä, mikä luo epämääräisen tilanteen niiden EU-säädösten osalta, jotka sisältävät viittauksia ”kansalliseen turvallisuuteen”;

10.  katsoo, että EU:n toimielinten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden olisi toimintapolitiikkaa laadittaessa ja täytäntöönpantaessa huolehdittava avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja demokraattisesta valvonnasta, jotta kansalaiset luottaisivat enemmän turvallisuuspoliittisiin toimiin; panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti ajantasaisia tietoja agendan täytäntöönpanosta; muistuttaa aikovansa seurata säännöllisesti tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa agendan asianmukaista täytäntöönpanoa ja etenemistä; pitää kiinnostavana komission ehdotusta perustaa turvallisuusalan neuvoa-antava EU-foorumi; kehottaa huolehtimaan siitä, että foorumissa ovat tasapuolisesti edustettuina kaikki asianomaiset sidosryhmät, ja odottaa saavansa yksityiskohtaisempia tietoja, erityisesti sen tarkasta roolista, tehtävistä, kokoonpanosta ja valtuuksista sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien osuudesta siinä;

11.  korostaa, että on tarpeen parantaa jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen demokraattista ja oikeudellista valvontaa; toteaa, että parlamentilta, unionin tuomioistuimelta ja Euroopan oikeusasiamieheltä puuttuvat riittävät valtuudet valvoa tehokkaasti eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan mahdollisimman pian etenemissuunnitelman – tai vastaavan järjestelyn – jolla varmistetaan agendan tehokas ja toimiva täytäntöönpano, toimittamaan suunnitelman parlamentille ja aloittamaan sen täytäntöönpanon kuuden seuraavan kuukauden aikana; katsoo, että EU:n toimintapoliittisen syklin kaltainen toimintamalli (johon sisältyy yhteisten uhkien ja heikkouksien määrittäminen ja arviointi, poliittisten prioriteettien asettaminen ja strategisten suunnitelmien sekä toimintasuunnitelmien laatiminen, tehokas täytäntöönpano sekä siihen liittyvät selkeät täytäntöönpanoa edistävät linjaukset, aikataulut ja tavoitteet samoin kuin arviointi) voisi tuoda tarvittavaa yhtenäisyyttä ja jatkuvuutta agendan täytäntöönpanoon edellyttäen, että parlamentti voi osallistua asianmukaisesti poliittisten painopisteiden ja strategisten tavoitteiden määrittämiseen; odottaa voivansa keskustella näistä näkökohdista edelleen komission ja sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean (COSI) kanssa;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että agendassa on perusperiaatteena soveltaa nykyisiä turvallisuusalan välineitä ja panna ne täytäntöön kaikilta osin ennen kuin ehdotetaan uusia; muistuttaa, että turvallisuusasioita koskevien tietojen vaihtoa on tarpeen nopeuttaa ja tehostaa noudattaen samalla asianmukaisia tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia säännöksiä; pitää kuitenkin valitettavana, että parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta EU:n nykyisten välineiden tehokkuutta – myös EU:hun kohdistuvien uusien turvallisuusuhkien valossa – ja jäljellä olevia puutteita ei ole vieläkään arvioitu; katsoo, että se olisi tarpeen, jotta varmistetaan, että unionin turvallisuuspolitiikka on tehokasta, tarpeellista, oikeasuhteista, yhtenäistä ja kokonaisvaltaista; kehottaa komissiota ensisijaisena toimenpiteenä esittämään agendan täytäntöönpanoa koskevan etenemissuunnitelman yhteydessä tällaisen toiminnallisen arvion sisäisen turvallisuuden alan nykyisistä EU:n välineistä, resursseista ja rahoituksesta; muistuttaa kehottaneensa neuvostoa yhteistyössä komission kanssa arvioimaan kattavasti ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa hyväksyttyjen sisäisen turvallisuuden alan toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja hyödyntämään arvioinnissa SEUT-sopimuksen 70 artiklassa tarkoitettua menettelyä;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio kohdistaa huomionsa rajaturvallisuuteen, joka on olennainen seikka rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa; korostaa, että EU:n rajaturvallisuutta olisi vahvistettava suorittamalla järjestelmällisesti tarkistuksia olemassa olevista tietokannoista, kuten SIS-järjestelmästä; pitää myönteisenä komission sitoumusta esittää älykkäitä rajoja koskeva tarkistettu ehdotuksensa vuoden 2016 alkuun mennessä;

15.  kannattaa komission vaatimaa yhtenäisempää virastojen välistä ja monialaista lähestymistapaa sekä ehdotettuja toimenpiteitä, joilla parannetaan tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä lisätään operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n virastojen välillä; muistuttaa kehottaneensa lisäämään nykyisten välineiden ja tietokantojen, kuten SIS ja ECRIS, sekä yhteisten tutkintaryhmien käyttöä; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla vauhditetaan keskeneräistä virastojen välisistä työjärjestelyistä sopimista; pitää valitettavana, että agendassa ei esitetä riittävästi käytännön toimenpiteitä oikeudellisen ulottuvuuden vahvistamiseksi; kehottaa sisällyttämään agendaan kaikki rikosoikeudelliseen yhteistyöhön liittyvät näkökohdat ja kehittämään niitä edelleen muun muassa vahvistamalla epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden, uhrien ja todistajien oikeuksia ja parantamalla vastavuoroista tunnustamista koskevien nykyisten EU:n välineiden täytäntöönpanoa;

16.  antaa täyden tukensa sille, että komission yhtenä painopisteenä on jäsenvaltioiden auttaminen keskinäisen luottamuksen lisäämisessä, olemassa olevien tiedonvaihtovälineiden käytön maksimoinnissa ja rajat ylittävän operatiivisen yhteistyön edistämisessä toimivaltaisten viranomaisten välillä; painottaa tällaisen rajatylittävän operatiivisen yhteistyön merkitystä erityisesti raja-alueilla;

17.  kehottaa komissiota antamaan pikaisesti toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 20. joulukuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1987/2006(7) muuttamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen kuulutuskriteereiden yhdenmukaistamiseksi ja terrorismirikoksista tuomittuja tai epäiltyjä henkilöitä koskevien kuulutusten antamisen pakollistamiseksi;

18.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ilmoittanut arvioivansa, voitaisiinko eurooppalaisen poliisirekisteritietojärjestelmän (EPRIS) avulla helpottaa kansallisissa poliisirekistereissä olevien tietojen saatavuutta yli rajojen, onko sille tarvetta ja mikä olisi sen lisäarvo, ja antaa täyden tukensa sille, että käynnistetään jäsenvaltioiden ryhmän suunnittelema pilottihanke, jossa on tarkoitus perustaa mekanismi rajat ylittävien automaattisten hakujen tekemiseksi kansallisissa hakemistoissa ”osuma”/”ei osumaa” -periaatteella; painottaa rajatylittävän tiedonsaannin merkitystä erityisesti raja-alueilla;

19.  korostaa, että yhteiset tutkintaryhmät ovat tärkeitä, jotta voidaan tutkia määrättyjä, luonteeltaan rajatylittäviä tapauksia, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tätä onnistunutta välinettä säännöllisemmin; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia oikeudellisesta kehyksestä, jonka avulla olisi mahdollista perustaa puolipysyviä tai pysyviä yhteisiä tutkintaryhmiä, joiden tehtävänä olisi vastata erityisesti raja-alueilla pysyviin uhkiin, kuten laittomaan huumausainekauppaan, ihmiskauppaan sekä moottoripyöräjengien toimintaan;

20.  pitää valitettavana, että rikoksella saatujen varojen jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen kaltaisia välineitä ei vielä käytetä järjestelmällisesti kaikissa soveltuvissa rajatylittävissä tapauksissa, ja vaatii jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään tähän liittyviä toimiaan;

21.  korostaa, että kansallisten tiedustelupalvelujen välisen rajatylittävän yhteistyön demokraattisessa ja oikeudellisessa valvonnassa on puutteita; on huolestunut siitä, että asiakirjojen saatavuuteen liittyvä kolmannen osapuolen sääntö vaikeuttaa vakavasti demokraattista ja oikeudellista valvontaa;

22.  toteaa, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on yhä häilyvämpi, ja panee sen vuoksi tyytyväisenä merkille komission lupauksen varmistaa turvallisuuden sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden yhteentoimivuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös arvioimaan säännöllisesti agendan vaikutusta EU:n ulkoisen turvallisuuden strategiaan ja päin vastoin, myös perusoikeuksien ja demokraattisten arvojen ja periaatteiden kunnioittamiseen ja edistämiseen liittyvien velvollisuuksien osalta, sellaisina kuin ne esitetään niiden allekirjoittamissa kansainvälisissä yleissopimuksissa ja sopimuksissa; korostaa tarvetta vahvistaa näiden kahden välisiä yhteyksiä, synergiaa ja yhtenäisyyttä edelleen, etenkin kun on kyse Eurooppaan kohdistuvista uusista, monialaisista ja monimuotoisista uhkista, mutta toteaa, että samalla on kunnioitettava unionin arvoja ja perusoikeuksia; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti kaikista toimista, joiden tarkoituksena on kehittää turvallisuuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välistä yhteyttä, ja sen turvallisuusalan yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa, jotta parlamentti voi käyttää oikeuttaan harjoittaa demokraattista valvontaa yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa;

23.  pitää hyvin tärkeänä varapuheenjohtajan / korkean edustajan parhaillaan suorittamaa strategista tarkastelua, jonka joulukuussa 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi hänen tehtäväkseen ja jonka on määrä johtaa uuden eurooppalaisen turvallisuusstrategian hyväksymiseen; katsoo, että laajassa strategiassa, joka käsittää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia kysymyksiä, olisi yksilöitävä ja kuvattava EU:n etuja, prioriteetteja ja tavoitteita, olemassa olevia ja kehittyviä uhkia, haasteita ja mahdollisuuksia sekä EU:n välineitä niiden käsittelemiseen;

24.  kehottaa sisällyttämään kolmansien maiden ja etenkin Pohjois-Afrikan ja Persianlahden alueen maiden kanssa tehtäviin turvallisuusyhteistyötä koskeviin yhteistyösopimuksiin erittäin tiukat ihmisoikeuslausekkeet; kehottaa harkitsemaan uudelleen, voidaanko epädemokraattisten ja ihmisoikeuksia laiminlyövien maiden kanssa tehdä yhteistyötä;

25.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää paneutua aseellisten selkkausten, ääriliikkeiden ja köyhyyden perussyihin kolmansissa maissa, koska niistä aiheutuu turvallisuushaasteita EU:lle; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan, joilla tuetaan osallistavia, moniarvoisia ja toimivia valtioita, joilla on vahva ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta ja jotka kykenevät tarjoamaan kansalaisilleen vapautta, turvallisuutta, oikeutta ja työpaikkoja;

26.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään ehdotuksen yhteiseksi kannaksi aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä parlamentin tästä aiheesta 27. helmikuuta 2014 antaman päätöslauselman(8) mukaisesti;

27.  panee merkille komission kiireellisen kehotuksen saattaa päätökseen työ matkustajarekistereitä koskevan direktiivin hyväksymiseksi; muistuttaa sitoutuneensa pyrkimään siihen, että se saadaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä; korostaa, että matkustajarekistereitä koskevassa direktiivissä olisi noudatettava perusoikeus- ja tietosuojavaatimuksia, mukaan lukien asianomaista unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, samalla kun tarjotaan tehokas EU-tason väline; kehottaa komissiota edelleen tukemaan tätä prosessia esittämällä kaikki matkustajarekistereitä koskevan direktiivin tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen liittyvät merkitykselliset lisäseikat; pyytää, että kaikkiin tuleviin ehdotuksiin, joilla luodaan matkustajarekisterin kaltaisia turvallisuusalan uusia välineitä, sisällytetään järjestelmällisesti mekanismit jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä varten;

28.  on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että on ratkaisevan tärkeää tukea alan koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin liittyviä toimia sekä Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) tärkeää työtä tällä alalla; pitää erittäin tärkeinä lainvalvontaviranomaisille suunnattuja koulutus- ja vaihto-ohjelmia, sillä niiden avulla voidaan edistää entistä paremmin eurooppalaista lainvalvontakulttuuria ja alan hyviä käytäntöjä; katsoo, että turvallisuuteen, mukaan lukien ennaltaehkäisy, liittyvään tutkimukseen ja innovointiin on investoitava entistä enemmän;

29.  huomauttaa, että nopeasti muuttuva turvallisuustilanne edellyttää joustavaa, mukautuvaa ja reaktiivista toimintamallia, teknisten valmiuksien kehittämistä ja agendassa esitettyjen ensisijaisten toimien säännöllistä uudelleentarkastelua; huomauttaa tältä osin, että olisi mahdollista käyttää SEUT-sopimuksen 222 artiklaa, jossa edellytetään, että Eurooppa-neuvosto arvioi säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia tukeutumalla muun muassa jäsenvaltioiden ja Europolin tekemiin uhka-arvioihin ja että Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille ilmoitetaan arvioinnin tuloksista ja jatkotoimista;

Terrorismi

30.  panee tyytyväisenä merkille agendassa esitetyt toimenpiteet terrorismin torjumiseksi, terrorismin rahoitukseen puuttumiseksi, sen torjumiseksi, että EU:n kansalaiset ja asukkaat matkustavat ulkomaille terrorismitarkoituksessa (”vierastaistelijat”), ja radikalisoitumisen ehkäisemiseksi; panee merkille ehdotetun uuden rakenteen, Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen, joka perustetaan Europolin alaisuuteen, ja kehottaa komissiota antamaan tarkemmat tiedot sen roolista, tehtävistä, valtuuksista ja valvonnasta, erityisesti sen vuoksi, että on tarpeen varmistaa asianmukainen demokraattinen ja oikeudellinen valvonta asianmukaisilla tasoilla, myös käynnissä olevan Europolin valtuuksien uudelleentarkastelun yhteydessä; korostaa, että jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon lisääminen on ratkaisevan tärkeää terrorismin torjunnassa ja että sen olisi oltava entistä jäsennellympää;

31.  tuomitsee kaikenlaiset analyysit, joissa terrorismi, turvattomuus, islam ja maahanmuuttajat sekoitetaan toisiinsa;

32.  palauttaa mieliin viimeaikaiset terrori-iskut Brysselissä, Pariisissa, Kööpenhaminassa ja Saint-Quentin-Fallavier´ssä ja muistuttaa tämän vuoksi, että EU:n on kiireellisesti arvioitava paremmin EU:n turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa ja keskityttävä terrorismin torjunnassa välittömiin ensisijaisiin toiminta-aloihin, joita ovat: EU:n rajaturvallisuuden vahvistaminen, internetsisällön ilmoittamisvalmiuksien parantaminen, tuliaseiden laittoman kaupan torjunta ja kansallisten lainvalvontaviranomaisten ja tiedustelupalvelujen välisen tietojenvaihdon ja operatiivisen yhteistyön tehostaminen;

33.  muistuttaa siitä, että terroristiverkostojen ja järjestäytyneiden rikollisryhmien torjunnassa on äärimmäisen tärkeää jäljittää ja estää rahavirrat, myös muut kuin SWIFT-rahavirrat; panee tyytyväisenä merkille pyrkimykset varmistaa oikeudenmukainen ja tasapainoinen osallistuminen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaan;

34.  korostaa, että EU:n kotoperäisen terrorismin uhka on saavuttamassa vaarallisen uuden tason islamilaisten fundamentalistien otettua haltuunsa alueita Syyriassa ja Irakissa, käynnistettyä maailmanlaajuisen propagandakampanjan voimien yhdistämiseksi jihadistien kanssa ja suoritettua iskuja EU:n rajojen sisällä;

35.  korostaa, että ”vierastaistelijoiden” ja muun terrorismin aiheuttama uhka edellyttää monikerroksista toimintamallia, jossa käsitellään kattavasti niin taustalla olevia syitä, kuten radikalisoitumista, kuin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden kehittämistä sekä sopeutumisen helpottamista edistämällä poliittista ja uskonnollista suvaitsevaisuutta, analysoidaan verkossa tapahtuvaa terroritekoihin yllyttämistä ja toteutetaan vastatoimia, estetään matkat, joiden tarkoituksena on terroristijärjestöön liittyminen, estetään aseellisiin konflikteihin rekrytointi ja osallistuminen, keskeytetään terroristijärjestöjen ja henkilöiden, jotka aikovat liittyä niihin, rahoituksen saanti sekä varmistetaan tarvittaessa päättäväinen syytteeseenpano ja annetaan lainvalvontaviranomaisille asianmukaiset välineet, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen;

36.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa – turvallisuusagendasta tällä hetkellä puuttuvan – todellisen strategian, jota sovellettaisiin eurooppalaisiin taistelijoihin ja erityisesti konfliktialueilta palaaviin henkilöihin, jotka haluavat lähteä heidät värvänneistä terroristijärjestöistä ja osoittavat halukkuutta integroitua uudelleen yhteiskuntaan; katsoo, että painopisteen olisi oltava erityisesti nuorten eurooppalaisten taistelijoiden tilanteessa;

37.  toistaa päätöksensä varmistaa avoimilla ja läpinäkyvillä tutkimuksilla vastuun kantaminen terrorismin torjunnan varjolla tehdyistä perusoikeuksien vakavista loukkauksista, erityisesti liittyen siihen, kun CIA kuljetti vankeja ja vangitsi ihmisiä laittomasti Euroopan maissa; kehottaa suojelemaan tällaisia loukkauksia paljastaneita, kuten toimittajia ja ilmiantajia;

Radikalisoituminen

38.  on yhtä mieltä siitä, että radikalisoitumisen ehkäisemisen olisi oltava EU:n prioriteetti; pitää valitettavana, ettei agendaan sisälly konkreettisempia toimenpiteitä radikalisoitumisen torjumiseksi Euroopassa, ja kehottaa komissiota toteuttamaan kiireellisiä ja kokonaisvaltaisia toimia radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemiseen, ääri-ideologioiden leviämisen estämiseen ja integroitumisen ja osallisuuden edistämiseen tähtäävien toimenpiteiden tehostamiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan radikalisoitumisen torjunnan EU-verkostoa, joka kokoaa yhteen kaikki toimijat, jotka osallistuvat radikalisoitumista torjuviin aloitteisiin ruohonjuuritasolla, sekä selkeyttämään uuden, ehdotetun RAN-osaamiskeskuksen valtuuksia, tehtäviä ja toiminta-alaa; suosittelee sisällyttämään sen rakenteeseen myös paikallisia ja kansallisia päätöksentekijöitä, jotta varmistetaan asiantuntijoiden ja sidosryhmien laatimien suositusten käytännön täytäntöönpano; kehottaa toteuttamaan rohkeampia toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan radikalisoitumiseen internetissä ja internetsivustojen tai sosiaalisen median käyttöön radikaalien ideologioiden levittämiseen Euroopassa; panee tyytyväisenä merkille internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän yksikön (Internet Referral Unit) perustamisen Europoliin auttamaan jäsenvaltioita tunnistamaan ja poistamaan verkossa olevaa väkivaltaista ääriaineistoa yhteistyössä alan kumppaneiden kanssa ja kehottaa komissiota tarjoamaan sen toimintaan tarvittavat lisäresurssit; pitää valitettavana, että sellaiset käytännön toimenpiteet puuttuvat, joilla vahvistettaisiin internetin asemaa välineenä, jolla välitetään radikalisoitumista ehkäisevää valistusta, ja erityisesti joilla levitettäisiin verkossa proaktiivisesti vastapropagandaa terroristipropagandan vastapainoksi;

39.  huomauttaa, että onnistuneessa turvallisuuspolitiikassa on puututtava ekstremismin taustalla oleviin syihin, kuten radikalisoitumiseen, suvaitsemattomuuteen ja syrjintään, edistämällä poliittista ja uskonnollista suvaitsevaisuutta, kehittämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta ja helpottamalla sopeutumista;

40.  katsoo, että on kehitettävä komission taloudellisella ja toiminnallisella tuella laajamittaista tutkimusta ja käytännön toimenpiteitä, joilla edistetään tehokkaiden viestintäkanavien avulla yhteisiä arvojamme, kuten suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta sekä sanan- ja omantunnon vapauden kunnioittamista, ja ylipäätään perusoikeuksiamme ja jaetaan ne kaikkien Euroopan kansalaisten kanssa; katsoo, että agendassa olisi myös korostettava tarvetta torjua uskontoihin, etenkin islamiin, liittyviä väärinkäsityksiä, sillä uskonnoilla ei sinänsä ole mitään tekemistä radikalisoitumisen ja terrorismin kanssa;

41.  on huolestunut Euroopan kansalaisiin kohdistuneiden viharikosten viimeaikaisesta lisääntymisestä, myös verkossa; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan kansalaisiaan tulevilta hyökkäyksiltä ja ehkäisemään yllytystä vihaan sekä kaikenlaista alkuperään, vakaumukseen tai uskontoon perustuvaa suvaitsemattomuutta esimerkiksi nuorille suunnatun koulutuksen avulla ja osallistavaa vuoropuhelua edistämällä;

Järjestäytynyt rikollisuus

42.  on samaa mieltä siitä, että ihmiskauppaan on puututtava tehokkaammin unionin tasolla; torjuu kuitenkin jyrkästi ajatuksen siitä, että laittoman muuttoliikkeen ja terrorismin välillä olisi yhteys; huomauttaa, että koska lailliset väylät saapua EU:hun hakemaan suojaa puuttuvat, laittomille väylille on jatkuvaa kysyntää, mikä saattaa hädänalaiset kansainvälistä suojelua tarvitsevat muuttajat vaaraan;

43.  korostaa ihmiskauppaan liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden vakavuutta; kiinnittää huomiota siihen, että rikolliset kohtelevat tätä erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa ryhmää äärimmäisen väkivaltaisesti ja raa´asti; suhtautuu myönteisesti nykyiseen kehykseen ja on yhtä mieltä siitä, että tarvitaan vuoden 2016 jälkeistä aikaa koskevaa strategiaa, johon osallistuvat myös Europol ja Eurojust tämän alan erityistuntemusta omaavina virastoina;

44.  toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta edellyttää unionilta voimakkaita toimia; tukee komission aikomusta paneutua tähän asiaan; kehottaa komissiota erityisesti kehittämään vahvaa yhteistyötä ihmiskaupan kitkemiseksi samoin kuin kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä muuttajien salakuljetuksen ehkäisemiseksi, jotta vältetään uudet tragediat Välimerellä;

45.  huomauttaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota laittomaan asekauppaan, ihmiskauppaan ja laittomien huumausaineiden tuotantoon ja myyntiin liittyviin kehityskulkuihin rajatylittävässä järjestäytyneessä rikollisuudessa; panee tyytyväisenä merkille, että agendassa tunnustetaan huumausaineongelman dynaaminen luonne ja erityisesti sen yhteys järjestäytyneeseen rikollisuuteen samoin kuin sekä uusien että vakiintuneiden huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan liittyvien markkinainnovaatioiden muodostama kasvava uhka; korostaa, että on tarpeen hyväksyä pikaisesti ehdotus uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta paketista, ja kehottaa neuvostoa viemään asiaa eteenpäin;

46.  katsoo, että Euroopan turvallisuusagendaan olisi järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisten EU-välineiden lisäksi sisällytettävä suojamekanismeja näiden vakavien rikosten uhreille, jotta estetään uudelleen uhriksi joutuminen; toteaa, että uhrien suojelua olisi pidettävä tärkeänä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan keinona, sillä se antaa rikoksentekijöille selvän viestin siitä, että yhteiskunta ei taivu väkivallan edessä ja suojelee aina uhreja ja heidän arvokkuuttaan;

Kyberrikollisuus

47.  korostaa, että terroristijärjestöt ja järjestäytyneet rikollisryhmät käyttävät yhä enemmän kybertoimintaympäristöä kaikkien rikollisuuden muotojen helpottamiseen ja että kyberrikollisuus ja tietoverkkoa hyödyntävä rikollisuus muodostavat merkittävän uhan EU-kansalaisille ja EU:n taloudelle; toteaa, että kyberrikollisuus edellyttää uudenlaista lähestymistapaa lainvalvontaan ja oikeudelliseen yhteistyöhön digitaalisella aikakaudella; huomauttaa, että uusi tekninen kehitys lisää kyberrikollisuuden vaikutuksen laajuutta ja nopeutta, ja kehottaa siksi komissiota analysoimaan perinpohjaisesti lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten toimivaltaa ja niiden oikeudellisia ja teknisiä valmiuksia niin verkkoympäristössä kuin muualla, jotta ne voisivat puuttua tehokkaasti kyberrikollisuuteen, mutta korostaa samalla, että kaikissa lainvalvontatoimenpiteissä on noudatettava tarkasti perusoikeuksia ja niiden on oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia sekä EU:n ja kansallisen lainsäädännön mukaisia; kehottaa komissiota erityisesti varmistamaan, että oikeus käyttää salausta säilyy kaikkialla Euroopan unionissa, ja vaikka viestinnän sieppaus voikin aina olla mahdollista asianmukaisella oikeuden luvalla poliisitutkinnan tai oikeusmenettelyn yhteydessä, jäsenvaltiot eivät toteuta mitään toimenpiteitä, joilla rajoitetaan henkilöiden oikeutta käyttää salausta; pyytää komissiota antamaan Europolin internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevälle yksikölle (Internet Referral Unit) sen toimintaan tarvittavat lisäresurssit sen sijaan, että turvauduttaisiin virkojen sisäisiin siirtoihin, mikä koskee myös Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen henkilöstöä, sillä keskukseen ei pidä synnyttää henkilöstövajetta;

48.  korostaa tutkimuksen ja innovoinnin olennaista merkitystä, jotta EU pysyy ajan tasalla turvallisuustarpeiden muuttuessa; painottaa, että EU:n turvallisuusalan kilpailukyky on tärkeää, jotta ala voi auttaa EU:ta täyttämään turvallisuustarpeensa itsenäisesti; muistuttaa kehottaneensa parantamaan itsenäisyyttä EU:n tietojärjestelmien turvallisuuden suhteen ja kiinnittämään huomiota tarpeeseen harkita EU:ssa valmistettujen ja suunniteltujen turvallisuuslaitteiden ja -palveluiden käyttämistä kriittisen infrastruktuurin ja julkisten palvelujen yhteydessä;

49.  kehottaa komissiota käynnistämään sopivan laajan tiedotus- ja varautumiskampanjan, jossa käsitellään vakavaan kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä kyberhyökkäysten sietokyvyn parantamiseksi;

50.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen tekemän työn vakavan kansainvälisen kyberrikollisuuden ja tietoverkkoa hyödyntävän rikollisuuden torjunnassa; korostaa keskuksen keskeistä roolia jäsenvaltioiden tukemisessa erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa; palauttaa mieliin komission antamat lausunnot siitä, että keskukselle annetaan tarvittavat asiantuntijat ja määrärahat, jotta annetaan vauhtia sellaisille eurooppalaisen yhteistyön aloille, joilla ei ole toteutettu toimia sen jälkeen, kun keskus perustettiin vuonna 2013;

51.  kehottaa komissiota arvioimaan kattavasti nykyisiä verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntatoimia, esittämään arvion siitä, tarvitaanko uusia lainsäädäntövälineitä, ja tutkimaan, onko Europolilla riittävästi asiantuntemusta, resursseja ja henkilöstöä, jotta se voisi puuttua näihin kauhistuttaviin rikoksiin;

Rahoitus

52.  pitää valitettavana, että komission talousarvioesityksessä varainhoitovuodeksi 2016 esitetään Europolin talousarvioon vain noin 1,5 miljoonan euron lisäystä, mikä ei riitä tarjoamaan sille tarvittavia resursseja, joiden turvin voitaisiin perustaa agendassa esitetyn suunnitelman mukaisesti Euroopan terrorismintorjuntakeskus ja internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevä yksikkö;

53.  panee tyytyväisenä merkille komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin Euroopan parlamentissa antaman lausunnon, että komissio järjestää käytettävissä olevat rahoitusvarat agendan prioriteettien mukaisesti; korostaa jälleen tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on varmistaa, että asianomaisilla EU-virastoilla on riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit, jotta ne voivat suoriutua agendan mukaisista nykyisistä ja tulevista tehtävistään; aikoo tarkastella tarkasti sisäisen turvallisuuden rahaston täytäntöönpanoa ja arvioida sen tulevia tarpeita EU-tasolla ja kansallisella tasolla;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 150, 20.5.2014, s. 93. (2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 45. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0102. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0032. (7) EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4. (8) P7_TA(2014)0172.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Jemenin tilanteesta (2015/2760(RSP))

P8_TA(2015)0270 RC-B8-0680/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Jemenistä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 26. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman Jemenin tilanteesta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin 1. huhtikuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Jemenin taistelujen vaikutuksesta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin 11. toukokuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman ehdotetusta aselevosta Jemenissä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin 3. heinäkuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Jemenin kriisistä,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Jemenistä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2014 (2011), 2051 (2012), 2140 (2014), 2201 (2015) ja 2216 (2015),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2015 annetun EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston 24. yhteisen neuvoston ja ministerikokouksen puheenjohtajien lausuman,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2015 annetun YK:n turvallisuusneuvoston lehdistötiedotteen Jemenin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2014 tehdyn rauhaa ja kansallista kumppanuutta koskevan sopimuksen, 25. tammikuuta 2014 järjestetyn kansallisen vuoropuhelukonferenssin tulokset ja 21. marraskuuta 2011 hyväksytyn Persianlahden yhteistyöneuvoston aloitteen,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Jemenin nykyinen kriisi on tulosta useiden perättäisten hallitusten kyvyttömyydestä vastata jemeniläisten oikeutettuihin vaatimuksiin demokratiasta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, vakaudesta ja turvallisuudesta; ottaa huomioon, että tämä kyvyttömyys on luonut pohjan väkivaltaiselle konfliktille, koska maahan ei ole kyetty perustamaan osallistavaa hallitusta ja valtaa ei ole kyetty jakamaan oikeudenmukaisesti sekä koska maan monet heimojännitteet, laajalle levinnyt turvattomuus ja taloudellinen lamaantuminen on jätetty järjestelmällisesti huomiotta;

B.  toteaa, että Jemenissä meneillään oleva konflikti on levinnyt 20:een maan 22 hallintoalueesta; ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) uusimpien vahvistettujen lukujen mukaan 19. maaliskuuta ja 5. toukokuuta 2015 välisenä aikana ainakin 1 439 ihmistä sai surmansa ja 5 951 ihmistä loukkaantui ja että monet heistä olivat siviilejä; ottaa huomioon, että vihollisuuksien puhkeamisen jälkeen yli 3 000 ihmistä on kuollut ja yli 10 000 loukkaantunut;

C.  toteaa, että Jemen on yksi Lähi-idän köyhimmistä maista ja maan työttömyys- ja lukutaidottomuusaste ovat korkeat ja peruspalvelut puuttuvat; ottaa huomioon, että humanitaarista apua tarvitsee tällä hetkellä 20 miljoonaa ihmistä, joiden joukossa on arviolta 9,4 miljoonaa jemeniläislasta, yli 250 000 pakolaista ja 335 000 maan sisällä siirtymään joutunutta ihmistä;

D.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset tapahtumat uhkaavat vakavasti alueen vakautta erityisesti Afrikan sarvessa, Punaisella merellä ja Lähi-idässä yleensä;

E.  toteaa, että Saudi-Arabian johtama koalitio, johon kuuluvat Bahrain, Egypti, Jordania, Kuwait, Marokko, Qatar, Sudan ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, käynnisti 26. maaliskuuta 2015 Jemenissä sotilasoperaation huthikapinallisia vastaan Jemenin presidentin Abdrabuh Mansur Hadin pyynnöstä; ottaa huomioon, että koalition kerrotaan käyttävän Jemenissä kansainvälisesti kiellettyjä rypälepommeja, ja toteaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu tutkii asiaa parhaillaan;

F.  toteaa, että lukuisat Jemenin siviiliuhreista ovat huthien aseellisten ryhmittymien ja niiden liittolaisten vastuulla, ja tästä ovat esimerkkinä asuinalueilla räjähtäneiden ilmatorjunta-ammusten tapaukset, joiden yhteydessä kuoli ja loukkaantui siviilejä;

G.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa Saudi-Arabian johtaman liittouman ilma-iskut Jemeniin ovat surmanneet siviilejä vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jossa kehotetaan välttämään siviiliuhreja ja minimoimaan niiden määrä kaikin mahdollisin keinoin;

H.  toteaa, että ilma-iskujen lisäksi Saudi-Arabia on asettanut Jemenin laivastosaartoon, jonka seuraukset siviiliväestöön ovat olleet dramaattiset: 22 miljoonaa ihmistä eli lähes 80 prosenttia väestöstä tarvitsee kiireellistä elintarvike-, vesihuolto- ja lääkeapua;

I.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vaati YK:n rauhanneuvottelujen johdosta 15. kesäkuuta 2015 uutta humanitaarista taukoa ja taistelujen keskeyttämistä ainakin kahdeksi viikoksi ramadanin aikana, jotta kaikille apua tarvitseville jemeniläisille voitaisiin toimittaa kriittistä apua, mutta tästä ei päästy sopimukseen; ottaa huomioon, että Jemenin taistelevat osapuolet eivät saaneet aikaan tulitaukosopimusta YK:n erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin välityksellä käydyissä diplomaattisissa neuvotteluissa 19. kesäkuuta 2015;

J.  toteaa, että 30. kesäkuuta 2015 Taizin kaupungin keskusvankilasta pakeni noin 1 200 vankia, joiden joukossa oli myös al-Qaidan jäseniksi epäiltyjä; ottaa huomioon, että noin 300 vankia oli jo aiemmin paennut toisesta vankilasta Hadramoutin maakunnassa huhtikuussa 2015; ottaa huomioon, että Jemenissä tehdään terrori-iskuja, kuten 17. kesäkuuta 2015 kolmeen moskeijaan Sanaassa tapahtunut hyökkäys, joka johti lukuisiin kuolonuhreihin;

K.  ottaa huomioon, että YK julisti Jemeniin korkeimman eli kolmannen asteen hätätilan 1. heinäkuuta 2015; ottaa huomioon, että YK yrittää saavuttaa hätäsuunnitelmallaan 11,7 miljoonaa suurimmassa avuntarpeessa olevaa ihmistä; ottaa huomioon, että maan terveydenhoitojärjestelmän kerrotaan olevan romahtamaisillaan ja ainakin 160 terveysasemaa on suljettu turvattomuuden sekä polttoaine- ja tarvikepulan vuoksi;

L.  toteaa, että 15,9 miljoonaa ihmistä Jemenissä tarvitsee humanitaarista apua; huomauttaa, että nykyisen laajalle levinneen epävarmuuden takia heikoimmassa asemassa olevat lapset eivät saa tarvitsemiaan terveydenhuolto- tai ravintopalveluja;

M.  ottaa huomioon, että konflikti on aiheuttanut vakavia seurauksia 9,9 miljoonalle lapselle ja että maaliskuusta 2015 lähtien lapsia on kuollut 279 ja l 402 lasta on loukkaantunut; toteaa, että vähintään 1,8 miljoonaa lasta on jäänyt koulutuksen ulkopuolelle, koska kouluja on konfliktin vuoksi suljettu, ja että he ovat tämän vuoksi lisääntyvässä määrin vaarassa joutua aseellisten ryhmien värväämiksi tai käyttämiksi taisteluissa tai muunlaisen hyväksikäytön uhreiksi; panee merkille, että Unicefin mukaan lapsisotilaiden osuus on jopa kolmannes kaikista taistelijoista Jemenissä ja että yksin 26. maaliskuuta ja 24. huhtikuuta 2015 välisenä aikana värvättiin ainakin 140 lapsisotilasta; ottaa huomioon vahvistetut tiedot, että vuonna 2014 aseelliset ryhmät värväsivät ja lähettivät taisteluihin ainakin 156 lasta; ottaa huomioon, että vuoden 2015 luku on jo nyt kaksinkertainen;

N.  ottaa huomioon, että Unicefin arvion mukaan yli puoli miljoonaa alle viisivuotiasta on vakavan akuutin aliravitsemuksen vaarassa ja 1,2 miljoonaa alle viisivuotiasta lievän akuutin aliravitsemuksen vaarassa, ja toteaa, että määrä on lähes kaksinkertaistunut kriisin alkamisen jälkeen;

O.  toteaa, että Jemenin terveydenhuoltojärjestelmä on romahduksen partaalla ja rokotukset on jouduttu keskeyttämään ja että arviolta 2,6 miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta altistuu tämän vuoksi tuhkarokkotartunnalle ja 2,5 miljoonaa lasta ripulille, joka saattaa olla kohtalokas, nopeasti leviävä tauti konfliktien aikana ja silloin, kun väestö joutuu siirtymään paikasta toiseen; ottaa huomioon, että denguekuume leviää, kroonisiin sairauksiin ei ole tarjolla hoitoa ja elintärkeät lääkkeet ja lääkintähenkilöstö eivät saavuta avun tarpeessa olevia;

P.  ottaa huomioon, että polttoaine on loppumaisillaan koko maasta, mikä rajoittaa jo vakavasti avun jakamista ja johtaa pian hengenvaaralliseen vesipulaan, sillä kuivuudesta kärsivän Jemenin vedensaanti on täysin riippuvainen moottorikäyttöisillä pumpuilla toimivista syvistä kaivoista;

Q.  ottaa huomioon, että lisäksi Jemeniin vaikuttaa suoraan Afrikan sarven humanitaarinen kriisi, sillä maahan on päätynyt enimmäkseen Somaliasta yli 250 000 pakolaista, jotka elävät epävarmoissa oloissa; toteaa, että hallituksen arvioiden mukaan Jemenissä on lisäksi noin miljoona etiopialaispakolaista;

R.  ottaa huomioon, että humanitaariset järjestöt ovat siirtäneet useimmat kansainväliset työntekijänsä maan ulkopuolelle turvallisuustilanteen heikkenemisen vuoksi; toteaa, että vain harvat järjestöt pystyvät yhä toimimaan Jemenissä ja niiden toimintaan kohdistuu vakavia rajoituksia;

S.  toteaa, että Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) on kyennyt käyttämään hyväkseen Jemenin poliittisen ja turvallisuustilanteen huononemista, laajentamaan läsnäoloaan alueella ja lisäämään terrori-iskujen määrää ja laajuutta;

T.  ottaa huomioon, että niin kutsuttu Islamilainen valtio (ISIS) / Da’esh on vahvistanut asemiaan Jemenissä ja tehnyt terrori-iskuja šiiamuslimien moskeijoihin ja tappanut niissä satoja ihmisiä; pitää todennäköisenä, että sekä AQAP että ISIS/Da’esh hyödyntävät Jemenin turvallisuustyhjiötä vahvistaakseen vaikutusvaltaansa ja suunnitellakseen uusia hyökkäyksiä Jemenin turvallisuusjoukkoja, hutheja ja mahdollisia alueella olevia länsimaiden edustajia vastaan;

U.  toteaa, että aseellisen konfliktin kärjistyminen uhkaa Jemenin kulttuuriperintöä; ottaa huomioon, että Maailmanperintökomitea otti 2. heinäkuuta 2015 uhanalaisten maailmanperintökohteiden luetteloon kaksi Jemenissä sijaitsevaa kohdetta: Sanaan vanhankaupungin ja Shibāmin linnoitetun vanhankaupungin;

V.  ottaa huomioon, että EU on määrännyt huthikapinallisten johtajalle ja entisen presidentin Ali Abdullah Salehin pojalle aseidenvientikiellon ja kohdennettuja lisäpakotteita; toteaa, että samoja rajoituksia on joulukuusta 2014 alkaen kohdistettu kahteen muuhun huthiliikkeen jäseneen sekä entiseen presidenttiin;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto (ECHO) on vuonna 2015 myöntänyt 25 miljoonaa euroa avustaakseen akuutista aliravitsemuksesta, konfliktista ja väestön pakkosiirrosta kärsiviä yhteisöjä koko maassa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 EU:n kokonaisrahoitus (eli jäsenvaltioiden ja komission osuudet) Jemenin humanitaariseen apuun oli yhteensä 100,8 miljoonaa euroa ja tästä 33 miljoonaa euroa tuli ECHOlta;

X.  toteaa, että tarkistetussa YK:n humanitaarisen avun vetoomuksessa pyydettiin 1,6:ta miljardia dollaria, mutta tästä määrästä on toistaiseksi saatu vain noin kymmenen prosenttia;

1.  on vakavasti huolestunut Jemenin nopeasti pahenevasta poliittisesta, humanitaarisesta ja turvallisuustilanteesta; vaatii kaikkia taistelevia osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet välittömästi; ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; korostaa, että EU on toistanut sitoutuneensa tukemaan edelleen Jemeniä ja sen kansaa;

2.  toistaa tukevansa vahvasti Jemenin yhtenäisyyttä, suvereniteettia, itsenäisyyttä sekä alueellista koskemattomuutta ja vahvistaa pysyvänsä Jemenin kansan rinnalla;

3.  tuomitsee huthien ja entiselle presidentille Salehille uskollisten sotilasyksiköiden epävakauttavat ja väkivaltaiset yksipuoliset toimet; tuomitsee myös Saudi-Arabian johdolla toimivan koalition Jemeniin kohdistamat ilmaiskut ja laivastosaarron, jotka ovat johtaneet tuhansien ihmisten kuolemaan, kärjistäneet Jemenin tilannetta entisestään, luoneet paremmat edellytykset terrorismin ja ääriliikkeiden, kuten ISIS/Da’esh ja AQAP, leviämiselle ja pahentaneet jo kriittistä humanitaarista tilannetta entisestään;

4.  kehottaa kaikkia jemeniläisiä osapuolia, erityisesti hutheja, pyrkimään erimielisyyksien ratkaisemiseen vuoropuhelulla ja neuvotteluilla; kehottaa kaikkia alueen toimijoita toimimaan rakentavassa yhteistyössä jemeniläisten osapuolten kanssa, jotta kriisiä voitaisiin lieventää ja jotta vältettäisiin alueen kehittyminen entistä epävakaammaksi; kehottaa kaikkia osapuolia olemaan ottamatta kulttuuriperintökohteita ja rakennuksia tulituksen tai ilmaiskujen kohteeksi tai olemaan käyttämättä niitä sotilaallisiin tarkoituksiin;

5.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on toistanut sitoutuneensa lujasti ja päättäväisesti torjumaan ääriliikkeiden ja terroristiryhmien, kuten AQAP:n, muodostamaa uhkaa, jotta ne eivät pääsisi enempää hyötymään nykytilanteesta;

6.  tuomitsee kaikenlaiset väkivaltaisuudet ja pyrkimykset tai uhkaukset käyttää väkivaltaa YK:n välityksellä käytäviin neuvotteluihin osallistuvien pelottelemiseksi; korostaa, että YK:n välityksellä käytävän osallistavan poliittisen vuoropuhelun on oltava Jemenin johtama prosessi, jossa Jemenin kriisiin pyritään saamaan aikaan konsensukseen perustuva poliittinen ratkaisu Persianlahden yhteistyöneuvoston aloitteen ja sen täytäntöönpanomekanismin, kattavan kansallisen vuoropuhelukonferenssin tulosten, rauhaa ja kansallista kumppanuutta koskevan sopimuksen sekä asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti;

7.  tuomitsee erittäin jyrkästi ISIS/Da’eshin terrori-iskut šiiamuslimien moskeijoihin Sanaassa ja Saadassa ja toteaa, että niissä kuoli ja loukkaantui satoja ihmisiä, ja tuomitsee niin ikään näitä rikoksia tukevan ääriuskonnollisen ideologian leviämisen;

8.  pitää hälyttävänä, että AQAP saattaa hyötyä Jemenin heikkenevästä poliittisesta ja turvallisuustilanteesta; vaatii konfliktin kaikkia osapuolia osoittamaan vakaata sitoutumistaan ja päättäväisyyttään ISIS/Da’eshin ja AQAP:n kaltaisten ääriliikkeiden ja terroristijärjestöjen torjuntaan ja pitämään sitä ensisijaisena prioriteettina;

9.  tuomitsee sen, että konfliktin osapuolet värväävät ja käyttävät lapsisotilaita;

10.  ilmaisee täyden tukensa YK:n sekä YK:n pääsihteerin Jemenin-erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin pyrkimyksille käynnistää rauhanneuvottelut osapuolten välillä; tukee Omanin pyrkimyksiä tulitaukoon huthien ja Jemenin hallitukselle uskollisten joukkojen välillä ja pitää sitä ensimmäisenä askeleena poliittiseen neuvotteluratkaisuun;

11.  korostaa, että konfliktiin on olemassa vain poliittinen, osallistava ja neuvoteltu ratkaisu; vaatii siksi, että kaikki Jemenin puolueet työskentelevät yhdessä ratkaistakseen erimielisyytensä vuoropuhelun, kompromissin ja vallanjaon keinoin ja perustaakseen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, joka palauttaisi rauhan, estäisi talous- ja finanssiromahduksen ja puuttuisi humanitaariseen kriisiin;

12.  vaatii humanitaarista taukoa, jotta ihmishenkiä pelastava apu tavoittaisi Jemenin kansan pikaisesti; kehottaa kaikkia osapuolia mahdollistamaan kiireellisen humanitaarisen avun toimitukset Jemenin kaikille osapuolille sekä takaamaan nopean, turvallisen ja esteettömän pääsyn paikalle, jotta humanitaarisen avun toimittajat pääsevät hädässä olevien ihmisten ja myös lääkinnällistä apua tarvitsevien luo, puolueettomuuden, neutraaliuden ja riippumattomuuden periaatteiden mukaisesti; palauttaa lisäksi mieliin, että on olennaisen tärkeää helpottaa edelleen kauppa-alusten pääsyä Jemeniin;

13.  kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, varmistamaan siviilien suojelun ja pidättymään siviili-infrastruktuurin, erityisesti lääkinnällisten palvelujen ja vesijärjestelmien, tulittamisesta, lopettamaan siviilirakennusten käyttämisen sotilaallisiin tarkoituksiin sekä tekemään pikaisesti yhteistyötä YK:n ja humanitaaristen avustusjärjestöjen kanssa avun toimittamiseksi sitä tarvitseville;

14.  painottaa koordinoidun, YK:n johdolla annettavan humanitaarisen avun tarvetta ja kehottaa kaikkia maita osallistumaan humanitaaristen tarpeiden tyydyttämiseen; kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan panoksensa tarkistettuun YK:n humanitaarisen avun vetoomukseen;

15.  vaatii kaikkien kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien väitettyjen loukkausten riippumatonta kansainvälistä tutkintaa;

16.  panee tyytyväisenä merkille perustuslain valmisteluvaliokunnassa saavutetun edistyksen ja kehottaa laatimaan osallistavan, avoimen perustuslain, joka vastaa Jemenin kansan oikeutettuihin vaatimuksiin ja on kansallisen vuoropuhelukonferenssin tulosten mukainen, ja kehottaa järjestämään perustuslakiluonnoksesta kansanäänestyksen sekä hyvissä ajoin parlamenttivaalit, jotta voidaan välttää Jemenin humanitaarisen ja turvallisuustilanteen heikkeneminen entisestään;

17.  toteaa jälleen, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusoikeus, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan väkivallan ja syrjinnän Jemenissä; toistaa tukevansa kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa lietsovia, kiihkoilevia, väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

18.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä jäsenvaltioita keräämään YK:n piiristä kiireellisesti tukea laajalle kansainväliselle suunnitelmalle Jemenin vesitilanteen varmistamiseksi, koska kyseisellä toimenpiteellä voitaisiin saattaa mahdollinen rauhanprosessi ratkaisevaan päätökseensä ja antaa väestölle mahdollisuus kehittää maataloutta, lisätä omavaraisuutta ja jälleenrakentaa maa;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Persianlahden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Jemenin hallitukselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen (MENA-alue) turvallisuushaasteista ja poliittista vakautta koskevista näkymistä (2014/2229(INI))

P8_TA(2015)0271 A8-0193/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja sopimuksesta 17. tammikuuta 2013 esittämänsä kannan(1),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian ja 11. joulukuuta 2008 annetun Euroopan unionin neuvoston julkilausuman voimavarojen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon Deauvillen kumppanuuden, jonka G8-maat ottivat käyttöön Deauvillessa 21. toukokuuta 2011 järjestetyssä valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksessa,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 6. helmikuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon, joka koskee EU:n Syyriaan ja Irakiin soveltaman alueellisen strategian osatekijöitä sekä Da'eshin muodostamaa uhkaa (JOIN(2015)0002),

–  ottaa huomioon Ateenassa 11. kesäkuuta 2014 pidetyssä Euroopan unionin ja Arabiliiton ulkoministerien kolmannessa kokouksessa hyväksytyn julkilausuman sekä Brysselissä 19. tammikuuta 2015 allekirjoitetun Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Arabiliiton pääsihteeristön välisen yhteistyöpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 30. elokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon Pariisissa 15. syyskuuta 2014 järjestetyn Irakin rauhaa ja turvallisuutta käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät EU:n Syyriaan ja Irakiin soveltamasta alueellisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Iranin-strategiasta(3),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman kaupasta muutoksen välineenä: EU:n kauppa- ja investointistrategia eteläisen Välimeren aluetta varten arabimaiden kevään vallankumousten jälkeen(5),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(6),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta(7),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Libyan tilanteesta(8),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(9),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Arabiliiton välisistä suhteista ja yhteistyöstä terrorismin torjunnassa(10),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ISIL/Da'eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista(11),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2015 Brysselissä pidetyn, Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation kokoon kutusuman ja Euroopan unionin isännöimän Libyan kunnallisten edustajien kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon Barcelonassa 13. huhtikuuta 2015 pidetyn EU:n ja eteläisen Välimeren maiden ulkoministerien kokouksen, jonka järjestivät Espanja, puheenjohtajavaltio Latvia ja EU ja jossa keskusteltiin Euroopan naapuruuspolitiikan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2139 (2104), 2165 (2014) ja 2191 (2104), joissa annetaan YK:lle ja sen kumppaneille lupa ylittää rajoja ja linjoja toimittaakseen Syyriaan humanitaarista apua ilman valtion suostumusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0193/2015),

A.  toteaa, että Syyrian ja Irakin konfliktit sekä Jemenin kriisi ja Libyan kaaos ja jännitteiden lisääntyminen koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueella (MENA-alueella) aiheuttavat huomattavaa epävakautta kyseisellä alueella; ottaa huomioon, että Lähi-idän ja Sahelin alueen terrorisminvastaisten rintamien välillä on yhteys ja että nämä rintamat ovat lähellä Afrikan sarven herkkää alueetta; ottaa huomioon, että kyseisen tilanteen vaikutukset koko alueen turvallisuuteen ovat katastrofaaliset, sillä ne aiheuttavat pitkäaikaista haittaa alueen poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle, infrastruktuurien kestävyydelle ja väestön yhteenkuuluvuudelle; ottaa huomioon, että tämän kehityksen aiheuttamat riskit Euroopan turvallisuudelle, kansalaisille ja maanosan eduille ovat vakavia; ottaa huomioon, että siviiliuhrien ja siviilejä vastaan tehtyjen terroritekojen lukumäärä on korkea; ottaa huomioon, että ihmisoikeusrikkomukset ja humanitaarisen oikeuden rikkomukset erityisesti etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ovat vakavia; ottaa huomioon, että nämä konfliktit synnyttävät vakavan humanitaarisen kriisin, aiheuttavat huomattavia väestönsiirtoja ja vaikeuttavat pakolaisten ja heidät vastaanottavien yhteisöjen elinolosuhteita suunnattomasti; ottaa huomioon jatkuvat ongelmat yhdenmukaisen konfliktinratkaisustrategian löytämisessä ja legitiimin ja luotettavan perustan luomisessa asianomaisten osapuolten kanssa käytävälle osallistavalle vuoropuhelulle;

B.  toteaa, että arabimaiden kansannousujen seuraukset asianomaisissa maissa, kansannousujen myötä syntynyt uusi ja monimutkainen tilanne sekä välttämätön tarve torjua Da'eshia ja muita terrorijärjestöjä pakottavat tarkastelemaan uudelleen Euroopan unionin toimintaa MENA-alueella; ottaa huomioon, että on lisättävä autoritaaristen hallintojen painostamista, jotta ne ottaisivat käyttöön osallistavia politiikkoja; ottaa huomioon, että alueen vakauttamistavoite ei palvele vain turvallisuutta, vaan että sillä on myös taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä, mikä edellyttää unionilta ja jäsenvaltioita strategista, maailmanlaajuista ja useita eri tekijöitä yhdistävää politiikkaa ja täyttä yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

C.  ottaa huomioon, että terroristijärjestö ISIL/Da'esh on käynnistänyt järjestelmällisiä etnisen puhdistuksen kampanjoita Pohjois-Irakissa ja Syyriassa ja syyllistynyt sotarikoksiin, muun muassa joukkoteloituksiin ja sieppauksiin, etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan; ottaa huomioon, että YK on jo raportoinut kohdennetuista surmista, pakkokäännytyksistä, sieppauksista, naisten myymisestä, naisten ja lasten orjuuttamisesta, lasten rekrytoimisesta itsemurhapommituksiin sekä seksuaalisesta ja fyysisestä hyväksikäytöstä ja kidutuksesta; ottaa huomioon, että ISIL/Da'eshin kohteina ovat olleet kristittyjen, jesidien, turkmeenien, šabakien, kaka'ien, sabealaisten ja šiialaisten yhteisöt samoin kuin monet arabi- ja sunnimuslimit;

D.  ottaa huomioon, että Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on meneillään geopoliittisia muutoksia, jotka saattavat horjuttaa alueellista tasapainoa perusteellisesti ja ennalta arvaamattomalla tavalla; ottaa huomioon, että kärjistyvillä kriiseillä ja konflikteilla on poliittinen, etninen ja uskonnollinen ulottuvuus, puolisotilaallisten ryhmien valta kasvaa ja tietyt alueen valtiot ja hallinnot ovat heikkoja tai kukistuneet kokonaan; ottaa huomioon tästä seuraavat lukuisat ihmisoikeusrikkomukset; ottaa huomioon, että terrorismin torjunta ja osallistavien ja aitojen demokraattisten uudistusten tukeminen alueella on hyödyllistä sekä MENA-alueen maiden että kansainvälisen yhteisön turvallisuuden kannalta;

E.  ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian konfliktit samoin kuin Jemenin ja Libyan konflikti pahentavat alueellisia ja kansainvälisiä jännitteitä; ottaa huomioon, että uskonnollisia ja etnisiä aiheita käytetään poliittisten etujen edistämiseksi ja vallankäytön verukkeena; ottaa huomioon näin syntyvän riskin, joka liittyy sunnien ja šiialaisten vastakkainasetteluun, joka ulottuu myös välittömän maantieteellisen alueen ulkopuolelle;

F.  ottaa huomioon, että Tunisia on kaikkein huomattavin esimerkki demokratisoitumisesta arabimaiden kansannousujen jälkeen, mutta toteaa, että maa kuitenkin joutui 18. maaliskuuta 2015 kärsimään terrori-iskusta, jonka tekijäksi ilmoittautui ISIL/Da'esh, ja katsoo, että tämä edellyttää vahvan ja jatkuvan tuen antamista alueen maille ja erityisesti Tunisialle;

G.  katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien EU:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olisi oltava EU:n sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden (MENA-alue) välisen poliittisia ja ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun perustana; katsoo, että naisten osallistuminen ja voimaannuttaminen julkisessa elämässä sekä politiikan, talouden ja kulttuurin alalla MENA-maissa on ratkaisevan tärkeää vakauden, rauhan ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi pitkällä aikavälillä; katsoo, että naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen koulutuksen avulla on olennaisen tärkeää heidän roolinsa kasvattamiseksi kaikilla näillä aloilla; katsoo, että naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ajavilla kansalaisjärjestöillä voi olla tärkeä rooli naisten voimaannuttamisessa MENA-maissa;

H.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden vaikutusvalta alueella vaihtelee voimakkaasti; ottaa huomioon tarpeen lisätä Euroopan unionin vaikutusvaltaa; ottaa huomioon, että MENA-alueen pitkän aikavälin poliittisella ja taloudellisella vakaudella on unionin kannalta oleellinen strateginen merkitys; ottaa huomioon, että unionin on tämän vuoksi omaksuttava keskeisen toimijan rooli ja edistettävä konfliktinratkaisua ja demokraattista hallintotapaa MENA-alueella;

I.  ottaa huomioon, että EU:n apu MENA-alueen maille on menneinä vuosina ollut liian pirstoutunutta, eikä apua ole osattu mukauttaa riittävän nopeasti kyseisten maiden poliittisiin ja taloudellisiin tarpeisiin sopivaksi, ja katsoo, että tämä on heikentänyt EU:n mahdollisuuksia esiintyä keskeisenä toimijana alueella;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuki MENA-alueen maille, erityisesti Euroopan naapuruusvälineen (ENP) puitteissa annettu apu, on aiemmin noudattanut liian usein samaa yleisluonteista strategista konseptia, jossa ei oteta riittävästi huomioon kyseisten maiden erityisolosuhteita ja jossa ei ole tunnistettu kansalaisyhteiskunnan kumppaneita, jotka tarvitsevat tukea ja apua valmiuksien kehittämiseen; katsoo, että arabikevään kansannousujen jälkeisiä demokratiapyrkimyksiä olisi aktiivisesti tuettava noudattaen suunnitelmallista pitkän aikavälin lähestymistapaa;

K.  ottaa huomioon, että MENA-alueen mullistukset vaikuttavat Euroopan unionin kykyyn edistää poliittisia ja demokraattisia arvojaan; ottaa huomioon, että tällaiset mullistukset vaikuttavat unionin taloussuhteiden kehittämiseen kyseisten maiden kanssa ja saattavat vaarantaa unionin energiaturvallisuuden;

L.  ottaa huomioon, että koska Euroopan unioni on joutunut reagoimaan kiireellisesti MENA-alueella esiintyviin toistuviin kriiseihin, joita se ei ole osannut ennakoida, se ei ole pystynyt analysoimaan arabimaiden vuoden 2011 kansannousujen perustekijöitä eikä selvittämään niihin liittyviä monia vaikeuksia, odotuksia ja näköaloja; ottaa huomioon, että unioni ei ole varsinkaan kyennyt luomaan tarvittavaa hyvin pitkän aikavälin strategiaa, jolla tuettaisiin ja täydennettäisiin pyrkimistä aitoon demokraattiseen muutokseen, taloudelliseen kehitykseen ja poliittiseen vakauteen; ottaa huomioon, että joulukuussa 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kokouksessa annetun valtuutuksen perusteella komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja käynnisti strategista pohdintaa koskevan keskeisen prosessin; ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat käynnistäneet ENP:n uudelleentarkastelua koskevan laajan kuulemismenettelyn; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoaa mahdollisuuden maakohtaiseen poliittiseen ja strategiseen analyysiin, jonka olisi oltava keskeinen tekijä suunniteltaessa tukea alueen maille myös ENP:n puitteissa;

M.  katsoo, että unionin myönteinen vaikutus MENA-alueen maissa edellyttää, että sen on tarjottava muutakin kuin pelkkiä talousyhteistyötä koskevia näkymiä, kuten erityisesti laajamittaista poliittista ja strategista kumppanuutta;

N.  ottaa huomioon, että 26.–30. kesäkuuta 2015 Tunisiassa, Kuwaitissa ja Jemenissä tapahtuneissa hyökkäyksissä, joista ISIS/Da'esh on ilmoittanut olevansa vastuussa, sai surmansa 92 ihmistä ja satoja muita haavoittui; toteaa, että kyseiset hyökkäykset tuovat jälleen kerran selvästi esille tarpeen puuttua tehokkaasti alueen turvallisuushaasteisiin ja poliittisen vakauden puutteeseen;

Uhkiin ja turvallisuustilanteeseen vastaaminen

1.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puuttumaan MENA-alueen nopeasti heikkenevän tilanteen perimmäisiin syihin kokonaisvaltaisen ja kunnianhimoisen lähestymistavan avulla; tukee kansainvälistä kampanjaa ISIL/Da'eshia vastaan ja suhtautuu myönteisesti liittoutuman jäsenten sitoumukseen tehdä yhteistyötä yhteisen strategian puitteissa; pitää erityisen myönteisinä Da'eshin vastaiseen kansainväliseen liittoutumaan osallistuvien EU:n jäsenvaltioiden toimia, joita on toteutettu joko tekemällä suoria iskuja tai osallistumalla logistiseen, taloudelliseen ja humanitaariseen toimintaan; kehottaa kuitenkin lisäämään mobilisointia kaikilla alueilla ja korostaa, että tarvitaan paremmin nivellettyjä toimia; panee merkille, että näitä toimia voitaisiin taitavasti koordinoida EU:n johdolla tarvittaessa osana yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toimintaa, ja kehottaa tämän saavuttamiseksi unionia kehittämään riittävän operationaalisen kyvyn ja luomaan todellisen yhteisen eurooppalaisen puolustuksen; korostaa kuitenkin, että ISIL/Da'eshin, Al-Nusran rintaman ja muiden terroristiryhmien torjumista koskevaan ongelmaan on löydettävä räätälöity vastaus, jossa otetaan huomioon poliittiset ja alueiden väliset erot; kehottaa unionia omaksumaan keskeisen välittäjän roolin alueellisessa vuoropuhelussa ja ottamaan keskusteluun mukaan kaikki alueelliset osapuolet, erityisesti Arabiliiton, Saudi-Arabian, Egyptin, Turkin ja Iranin; muistuttaa, että on tärkeää käsitellä paikallisen väestön oikeutettuja vaatimuksia, erityisesti niitä, joita esitettiin vuoden 2011 arabimaiden kansannousujen aikana, jotta voidaan varmistaa alueen vakaus pitkällä aikavälillä; panee merkille, että Arabiliitto ilmoitti hiljattain perustavansa pysyvän nopean toiminnan yksikön, joka keskittyy erityisesti Da'eshin ja muiden terroristiryhmien vastaiseen toimintaan;

2.  korostaa EU:n jatkuvan ja mahdollisimman korkean tason poliittisen läsnäolon merkitystä, jotta varmistetaan strateginen poliittinen vuoropuhelu pitkällä aikavälillä ja MENA-alueen valtioiden kanssa käytävä aito yhteinen keskustelu, jossa tarkastellaan niiden tarpeita alueellisen vakauden saavuttamiseksi; korostaa, että unionista tulee tehokas toimija kansainvälisellä näyttämöllä vain silloin, jos se pystyy esiintymään yhtenäisenä; kehottaa tämän seurauksena EU:ta kehittämään pikaisesti todellista yhteistä ulkopolitiikkaa ja koordinoimaan tiivisti sisäistä ja ulkoista toimintaa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan yhteistyössä unionin ulkoministerien tai alueen toimijoiden tunnustamien tärkeiden poliittisten henkilöiden kanssa hänen alaisuudessaan ja unionin nimissä käytävän jatkuvan ja korkean tason vuoropuhelun varmistamiseksi; muistuttaa, että on tarpeen määritellä keskeiset kumppanivaltiot ja luottaa niihin, jotta varmistetaan poliittinen ja turvallisuuteen liittyvä vakaus pitkällä aikavälillä;

3.  korostaa, että seuraavien aloitteiden tehokas täytäntöönpano vuoden 2015 aikana on tärkeää ja välttämätöntä: MENA-alueen maiden valmiuksien kehittämishankkeiden ja niiden kanssa toteutettavien toimien tukeminen, radikalisoitumisen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustaminen, kansainvälisen yhteistyön edistäminen, taustalla oleviin tekijöihin ja jatkuviin kriiseihin puuttuminen ja kumppanuuden vahvistaminen keskeisten maiden kanssa, mukaan luettuna poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen Arabiliiton (LAS), islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC), Afrikan unionin (AU) ja muiden merkityksellisten alueellisten koordinointirakenteiden, kuten G5 Sahel ‑ryhmän, kanssa;

4.  painottaa, että MENA-alueen vakaus ja turvallisuus on perustavaa laatua oleva tekijä unionin turvallisuuden kannalta; muistuttaa, että ISIL/Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen juuret ovat olleet Irakissa ja Syyriassa jo monia vuosia, ja että ne pyrkivät saamaan alueellista vaikutusvaltaa; panee merkille, että ryhmän voitot ovat seurausta näiden maiden institutionaalisista, demokraattisista ja turvallisuuteen liittyvistä kriiseistä ja niiden yhteisen rajan valvonnan puutteista; muistuttaa, että aluetta koettelevat taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja kulttuuriset kriisit vahvistavat ISIL/Da'eshin ja Al-Nusran rintaman rekrytointikykyä ja kasvua; kehottaa Euroopan unionia yhdessä arabimaiden kanssa arvioimaan radikalisoitumisen perimmäisiä syitä ja käsittelemään niitä kokonaisvaltaisesti perustuen turvallisuuden, demokraattisen hallintokyvyn, politiikan, talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen ja pitäen osallisuutta ohjaavana periaatteena, katsoo, että jos näihin ongelmiin ei löydetä konkreettista ja kestävää ratkaisua, kaikki toimet ISIL/Da'eshin ja muiden terroriryhmien uhan poistamiseksi joutuvat yhä vakavampiin ja itsepintaisempiin ongelmiin;

5.  panee merkille Syyriaa ja Irakia sekä ISIL/Da'eshin aiheuttamaa uhkaa koskevan EU:n alueellisen strategian puitteissa myönnetyn miljardin euron summan, josta 400 miljoonaa euroa on kohdennettu humanitaariseen apuun; on tyytyväinen pyrkimyksiin räätälöidä EU:n humanitaarista tukea sukupuoleen ja ikään perustuviin erityisiin tarpeisiin; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Jordaniaan ja Libanoniin, jotka ottavat vastaan suurimman osan pakolaisista suhteessa omaan väestöönsä; painottaa, että näiden kahden valtion on tärkeää helpottaa pakolaisten turvallista siirtymistä alueilleen sekä kunnioittaa palauttamiskiellon periaatetta; muistuttaa pakolaiskriisin seurauksista myös Irakin Kurdistanin aluehallinnolle; on huolissaan siitä, että pakolaisleireistä voi äärimmäisen köyhyyden ja niukkuuden oloissa tulla radikalisoitumisen pesäkkeitä; uskoo, että pitkällä aikavälillä pakolaisleirit ovat isäntävaltioitaan horjuttavia tekijöitä, ja kehottaa siksi kehittämään pitkän aikavälin ratkaisuja, jotka ovat suotuisia sekä pakolaisten että vastaanottavien maiden kannalta; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä muiden kumppanien, erityisesti UNHCR:n ja Unicefin kanssa pakolaisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden leireillä jatkuviin ongelmiin puuttumiseksi Irakissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa, erityisesti mitä tulee nuorten ja lasten koulunkäyntimahdollisuuksien puuttumiseen; pitää myönteisenä, että varoja kohdennetaan uuden strategian sekä vakautta ja rauhaa edistävän välineen mukaisesti pakolaisia vastaanottavalle väestölle; kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään pakolaiskriisin osalta rahoitusta ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien pakolaisten uudelleensijoittamista koskevia sitoumuksiaan;

6.  panee merkille Syyriasta ja Irakista peräisin olevien turvapaikkahakemusten määrän jatkuvan lisääntymisen ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään ottaa vastaan turvapaikanhakijoita sekä toimimaan ripeästi tapauksissa, joiden käsittely on kesken;

7.  pitää myönteisenä, että tietyt MENA-alueen valtiot osallistuvat kansainväliseen ISIL/Da'eshin vastaiseen liittoutumaan; vaatii MENA-alueen hallituksia ja kansainvälistä yhteisöä lisäämään entisestään kansainvälisen terrorismin sekä Syyrian ja Libyan sotien rahoittamisen vastaisia ponnistelujaan; toistaa kaikille alueen valtioille esittämänsä pyynnön, että ne estäisivät yksittäisiä henkilöitä sekä yksityisiä ja julkisia tahoja rahoittamasta terroristijärjestöjä tai Syyrian hallitukseen kytköksissä olevia syyrialaisia yksityishenkilöitä tai yrityksiä, joihin nykyisin sovelletaan EU:n määräämiä pakotteita, joiden on oltava riittävän vakavia, tai auttamasta kyseisten näiden rahoittamisessa; kehottaa kyseisiä valtioita osallistumaan alueellisiin yhteistyöjärjestelmiin, joilla seurataan pääomien siirtoja ja luodaan yhteistyötä Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC), Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) ja EU:n toimielinten välillä; muistuttaa, että on kiireellisesti luotava tehokas Arabiliiton, OIC:n ja GCC:n kanssa koordinoitu sanktiojärjestelmä, jonka avulla kansainväliltä toimijoilta ja terrorijärjestöjen laittomasti tuottaman öljyn kaupasta peräisin oleva rahoitus ISIL/Da'eshille saadaan loppumaan; painottaa tässä yhteydessä myös, että on kiireellisesti lisättävä tulliviranomaisten yhteistyötä Turkin, Irakin ja Syyrian rajoilla, jotta voidaan estää ISIL/Da'eshia myymästä laitonta öljyä;

8.  korostaa Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa käytävän pitkän aikavälin strategisen vuoropuhelun merkitystä; on tämän vuoksi tyytyväinen Ateenassa 11. kesäkuuta 2014 hyväksyttyyn julkilausumaan sekä tammikuussa 2015 laadittuun yhteistyöpöytäkirjaan ja kehottaa panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön; korostaa EU:n ja Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston säännöllisten huippukokousten ratkaisevaa merkitystä; kehottaa Arabiliittoa omaksumaan keskeisen roolin kriisien ratkaisussa; katsoo näiden kriisien osoittavan, että Arabiliiton valtioiden on pakko kehittää kyseistä organisaatiota todelliseksi päätöksentekoelimeksi, joka pystyy tekemään sitovia päätöksiä; muistuttaa Euroopan unionin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisestä strategisesta yhteistyöstä; korostaa, että Persianlahden yhteistyöneuvostolla voi olla myönteinen ja poliittinen vaikutus kriisin- ja konfliktinhallinnassa MENA-alueen valtioissa;

9.  korostaa myös Turkin ja Iranin kanssa käytävän alueellisen vuoropuhelun merkitystä; on tyytyväinen EU3+3:n ja Iranin hiljattain aikaansaamaan sopimukseen Iranin ydinohjelmasta ja toivoo sen johtavan kattavaan lopulliseen sopimukseen sovittuun määräaikaan mennessä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käymään syvällisiä keskusteluja Iranin kanssa, kun ydinkysymyksestä päästään lopulliseen sopimukseen, ja varmistamaan samalla, että Iran sitoutuu asesulkuun kunnes asianomaiset kansainväliset elimet, myös IAEA, vahvistavat ne; kehottaa tämän saavuttamiseksi EU:ta edistämään aktiivisesti luottamusta lisääviä toimia Iranin ja Saudi-Arabian välillä; korostaa tarvetta tehostaa terrorismin vastaista yhteistyötä Turkin kanssa; korostaa merkittävää roolia, jossa Turkki Naton jäsenvaltiona voi toimia ISIL/Da'eshin vastustamisessa sekä Irakin ja Syyrian vakauttamisessa; kehottaa Turkkia poistamaan tietyt epävarmuustekijät ja toimimaan täysimääräisesti aluetta vakauttavana tekijänä siten, että se valvoo tehokkaasti Syyrian vastaisia rajojaan ja toimii aktiivisemmassa roolissa ISIL/Da'eshin vastustamisessa yhteistyössä EU:n kanssa;

10.  kehottaa alueen maita pidättymään terrorismin ja aseiden viennistä alueen naapurimaihin, sillä se voisi entisestään epävakauttaa tilannetta;

11.  muistuttaa, että on luotava olosuhteet Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja konfliktin lopulliseksi selvittämiseksi sellaisen ratkaisun avulla, joka mahdollistaa näiden valtioiden rauhanomaisen rinnakkaiselon ja turvallisuuden ja joka perustuu vuoden 1967 rajoihin sekä siten, että Jerusalem on molempien valtioiden pääkaupunki kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ilmaisee jälleen syvän huolestumisensa Gazan alueen nopeasti heikentyvästä humanitaarisesta tilanteesta; on vakavasti huolissaan Israelin siirtokuntapolitiikasta Länsirannalla; on erittäin huolestunut pattitilanteesta, johon vuoropuhelu on ajautunut, sekä kasvavista jännitteistä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä; kehottaa molempia osapuolia, EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan vakavia ja uskottavia toimia tämän aikaansaamiseksi; on tyytyväinen korkean edustajan Mogherinin määrätietoiseen näkemykseen, että EU:n on tehostettava osallistumistaan Lähi-idän rauhanprosessiin, ja tukee sitä sekä on valmis itse helpottamaan tätä osallistumista; kehottaa kaikkia osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat pahentaa tilannetta, kuten yllytyksestä, provokaatiosta, liiallisesta voimankäytöstä ja kostosta; toistaa täysin tukevansa arabimaiden vuoden 2002 rauhanaloitetta ja kehottaa Arabiliiton valtioita ja Israelia panemaan sen täytäntöön; korostaa, että Arabiliiton mukaan ottaminen edistäisi merkittävästi kaikkea pohdintaa, joka koskee rauhanprosessin jatkamista ja palestiinalaishallinnon toteuttamaa hallinnollista ja poliittista valvontaa Gazan alueella; korostaa Egyptin ratkaisevaa merkitystä lopullisen tulitauon aikaansaamisessa Hamasin ja Israelin välisessä konfliktissa kesällä 2014; pyytää kansainvälisiä avunantajia täyttämään lokakuussa 2014 pidetyssä Kairon konferenssissa antamansa sitoumukset;

12.  ilmaisee täyden tukensa konkreettisille toimille, joita EU:n on määrä toteuttaa vahvan YTTP:n puitteissa MENA-alueen maiden vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi; pitää valitettavana, että tällä alueella, eli Libyassa (EUBAM Libya) ja palestiinalaisalueilla (EUPOL COPPS ja EUBAM Rafah), toteutetut YTTP-operaatiot ovat alimitoitettuja ja pitkälti epäsuhtaisia alueen turvallisuushaasteisiin nähden, ja kehottaa arvioimaan nämä aloitteet strategisesti uudelleen; korostaa, että Euroopan unionilla voi tämän ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteeseen sitoutumisen yhteydessä olla merkittävä asema erityisen tuen ja erityistaitoja kehittävän koulutuksen tarjonnassa rikosoikeuden uudistamisen, turvallisuusalan uudistuksen ja aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla, rajavalvonnan, terrorismin ja radikalisoitumisen torjunnan, laittoman asekaupan, huumekaupan ja ihmiskaupan valvonnan aloilla; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Libyaan; korostaa Arabiliiton ja Afrikan unionin kanssa käytävän vuoropuhelun ja yhteistyön merkitystä, jotta kumppanivaltiot voivat kehittää osaamista ja hankkia ääriliikkeiden torjumiseen tarvittavat sotilaalliset ja henkilöresurssit;

13.  vastustaa jyrkästi miehittämättömien ilma-alusten käyttöä epäiltyjen terroristien laittomissa ja ekstraterritoriaalisissa teloituksissa ja vaatii kieltämään miehittämättömien ilma-alusten käytön tässä tarkoituksessa;

14.  pyytää EU:n jäsenvaltioita ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita kunnioittamaan kidutuksen kieltoa, josta määrätään erityisesti YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa yleissopimuksessa, jonka suurin osa näistä maista on allekirjoittanut ja ratifioinut; toteaa jälleen, että kidutuksen avulla saadut tunnustukset eivät ole lainvoimaisia, ja tuomitsee kidutuksen;

15.  on erityisesti huolestunut siitä, että alueen useat poliittiset kriisit ovat heikentäneet jäsenvaltioiden tiedusteluvoimavaroja; muistuttaa, kuinka ratkaisevan tärkeää on parantaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja MENA-alueen maiden yhteistyötä terrorismin torjunnassa ihmisoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälisen oikeuden puitteissa; kehottaa näitä maita tekemään järjestelmällistä ja tiivistä yhteistyötä keskenään sekä Europolin ja Interpolin kanssa auttaakseen niitä varustautumaan terrorismin torjunnan sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden, kuten ihmiskaupan, vastustamisen edellyttämillä rakenteilla ja resursseilla toteuttamalla integroituja puolustusjärjestelmiä, jotka on suunniteltu ensisijaisesti suojaamaan kunkin henkilön ihmisoikeuksia edellyttäen, että käytössä on asianmukaisia ihmisoikeussuojakeinoja; korostaa 5+5 vuoropuhelua, jolla täydennetään Välimeren unionin toimia ja tehdään mahdolliseksi turvallisuusyhteistyötä koskeva työ; painottaa tarvetta korjata jatkuvat puutteet alkuperä-, kauttakulku- ja määrävaltioiden kanssa tehtävässä, ulkomaisia taistelijoita koskevassa yhteistyössä; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita yhdistämään voimavaransa, vahvistamaan olemassa olevia järjestelmiä (Frontex, Eurosur) ja perustamaan eurooppalaisen matkustajarekisterin parantaakseen Euroopan unionin ulkorajojen valvontaa; painottaa, että ulko- ja sisäministerien välistä aktiivista yhteistyötä olisi tehostettava erityisesti oikeudellisen ja poliisiyhteistyön sekä tietojenvaihdon alalla;

16.  muistuttaa, että Syyrian konfliktiin on löydettävä pikaisesti poliittinen ratkaisu; muistuttaa, että kestävä ratkaisu edellyttää Syyrian johtamaa osallistavaa poliittista prosessia, joka johtaa siirtymäaikaan 30. kesäkuuta 2012 annetun Geneven julkilausuman ja YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, jotta voidaan suojella Syyrian yhtenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta; on tyytyväinen Syyrian kansallisen liittouman pyrkimyksiin laajentaa jäsenmääräänsä ja olla yhteydessä muihin oppositioryhmiin, myös hiljattain kansallisen koordinointikomitean kanssa sovittuun aikeeseen esittää opposition näkemys poliittisesta siirtymäkaudesta; tukee YK:n erityislähettilään Staffan de Misturan pyrkimyksiä lopettaa aseelliset konfliktit ja käynnistää uudelleen poliittinen vuoropuhelu; korostaa, että on tärkeää turvata ja tukea Syyrian demokraattista oppositiota; muistuttaa, että Bašar Al-Assadin hallinto on saatava vastuuseen rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista;

17.  kehottaa ottamaan kaikissa Syyrian taistelujen lopettamiseen tähtäävissä aloitteissa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vaatimukset, joista viimeksi mainittua sovelletaan sekä sodan että rauhan aikana, ja kansainvälisen rikoslainsäädännön vaatimukset; kehottaa Euroopan unionia lisäämään Assadin hallinnon painostamista, jotta se noudattaisi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 2139 (2104), 2165 (2014) ja 2191 (2014), ja tehostamaan toimiaan humanitaarisen avun kanavoimiseksi myös Syyrian maltillisen opposition valvomille alueille sekä auttamaan opposition valmiuksien kehittämisessä; on tyytyväinen Kuwaitin kolmannessa lahjoittajakonferenssissa tehtyihin sitoumuksiin ja kehottaa EU:ta ja muita kansainvälisiä lahjoittajia toteuttamaan rahoitussitoumuksensa Syyrian kriisiin vastaamiseksi; tukee komission suositusta, jonka mukaan olisi edistettävä hallinnon ja julkisten palvelujen palauttamista tuhosta kärsineillä Syyrian alueilla, ja kehottaa antamaan pikaisesti apua Kobanen kaupungin jälleenrakentamiseen;

18.  on syvästi huolissaan Syyrian humanitaarisesta tilanteesta, joka on heikentynyt neljän vuoden ajan; toteaa, että humanitaarisen avun perillemeno on vähentynyt, koska toimituksia häiritään tahallisesti, ja katsoo, että tämän on loputtava välittömästi; panee yhä huolestuneempana merkille, että niiden ihmisten määrä, jotka asuvat alueilla, joille avustusjärjestöjen on vaikea tai mahdoton päästä, on lähes kaksinkertaistunut kahden vuoden aikana;

19.  huomauttaa, että naisten ja tyttöjen sodan aikaisia raiskauksia on dokumentoitu erityisesti Syyriassa ja Irakissa sekä Da'eshin hallitsemilla alueilla; vaatii, että aseellisen konfliktin yhteydessä raiskauksen uhreiksi joutuneille naisille ja tytöille tarjotaan kaikki mahdolliset seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, raskaudenkeskeytys mukaan lukien, EU:n tätä varten rahoittamissa tiloissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja Geneven yleissopimusten yhteisen 3 artiklan mukaisesti, jotta taataan kaikki tarvittava lääketieteellinen hoito haavoittuneille ja sairaille ilman minkäänlaista epäsuopeaa erottelua;

20.  korostaa, että Irakin hallituksen on jaettava poliittinen vastuu, valta ja öljystä saatavat tuotot kattavalla tavalla siten, että järjestelmä kattaa kaikki maassa olevat uskonnolliset ja etniset ryhmät ja erityisesti sunnivähemmistöt; pyytää, että tämä järjestelmä olisi olennaisena ehtona Euroopan unionin ja Irakin välisille kumppanuus- ja yhteistyösopimuksille; vaatii Irakin hallitusta tarjoamaan viipymättä suojelua etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille, estämään šiiakaarteja kohdistamasta väkivaltaa sunnivähemmistöä kohtaan ja tarjoamaan turvapaikkoja ja välttämätöntä apua Da'eshin terroria paenneille pakolaisille; panee merkille Irakin hallituksen ja Irakin Kurdistanin aluehallinnon välillä aikaansaadun sopimuksen ja kehottaa panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön ja kehottaa Irakia kunnioittamaan täysimääräisesti Irakin Kurdistanin aluehallinnon rahoitusetuuksia sellaisina kuin niistä määrätään perustuslaissa; painottaa Bagdadin ja Erbilin välisen yhteistyön merkitystä ja rohkaisee vahvistamaan sitä edelleen alueen turvallisuuden ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi; kannustaa Euroopan unionia myötävaikuttamaan Irakin hallituksen poliittisten, hallinnollisten ja sotilaallisten valmiuksien vahvistamiseen erityisesti, jotta voidaan puuttua sosiaali- ja talouskriisin haasteisiin ja ihmisoikeuksien riittämättömään suojeluun;

21.  katsoo, että kestävän turvallisuuden aikaansaamiseksi Da'eshin tai muiden terroristiryhmien vallasta jo vapautuneita alueita on edelleen vakautettava; painottaa, että tämä voi tapahtua tarjoamalla humanitaarista apua, miinanraivausohjelmia ja poliisitoimia;

22.  tuomitsee jyrkästi 18. maaliskuuta 2015 Tunisissa Bardon museoon tehdyn terroristihyökkäyksen, josta Da'esh on ottanut vastuun; on huolissaan terroristiverkostojen rekrytointikyvystä maassa, jota johtaa kansallisen yhtenäisyyden hallitus, johon osallistuu maltillinen islamilainen puolue Ennahda; on huolissaan myös Tunisian vuotavista Libyan vastaisista rajoista, joita käytetään erityisesti huumeiden ja aseiden salakuljetukseen, ja pitää myönteisenä Tunisian ja EU:n sekä sen jäsenvaltioiden uusinta yhteistyötä tässä asiassa; on edelleen huolissaan valtavasta libyalaispakolaisten virrasta Tunisiaan, koska se aiheuttaa suurta painetta maan vakautta kohtaan, ja suhtautuu myönteisesti Tunisian, jossa tällä hetkellä on yli miljoona libyalaispakolaista, järjestämään pakolaisten vastaanottamiseen; korostaa, että EU:n ja Tunisian on tärkeää jatkaa ja vahvistaa yhteistyötään turvallisuusalalla etenkin perustamalla yhteisiä turvallisuusohjelmia; pitää välttämättömänä, että Tunisian kysymykselle annetaan enemmän tukea ja että tehdään erityisiä taloudellisia ja investointisitoumuksia hauraan demokraattisen siirtymisen tukemiseksi, ja katsoo, että Tunisian kokeilun menestyminen hyödyttää koko aluetta ja EU:ta; kehottaa komissiota painottamaan demokratisoitumisen merkitystä ja lähettämään arabimaiden kansannousujen jälkeen symbolisen viestin järjestämällä EU:n ja MENA-alueen huippukokouksen Tunisissa;

23.  on erittäin huolestunut Libyan heikkenevästä turvallisuustilanteesta ja humanitaarisesta tilanteesta; on erittäin huolestunut terroristiryhmien ja erityisesti ISIL/Da'eshin laajentumisesta maassa, jossa kyseiset ryhmät hyödyntävät poliittista tyhjiötä ja väkivaltaisuuksien kiihtymistä; korostaa, että on toteutettava pikaisesti toimia, joilla rajoitetaan terroristijärjestöjen vaikutusta Libyan alueella ja poistetaan se; on erityisen huolissaan maan eteläosan vakavasta tilanteesta, jota järjestäytynyt rikollisuus ja aseelliset ryhmät käyttävät toimintansa perustana; painottaa, että on säilytettävä Libyan alueellinen koskemattomuus ja kansallinen yhtenäisyys, jotka voidaan saavuttaa ainoastaan politiikalla, johon kaikki hyvin määritellyt toimijat osallistuvat; vahvistaa tukensa YK:n pääsihteerin erityisedustaja Bernardino Léonin johdolla käytäville keskusteluille sellaisen neuvotteluratkaisun löytämiseksi, joka johtaa yhteishallituksen muodostamiseen Libyassa; pitää myönteisinä Algerian ja Marokon pyrkimyksiä edistää Libyan sisäistä vuoropuhelua; painottaa, että EU on jo ilmaissut valmiutensa ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä vuoropuhelun pilaajia vastaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174 (2014) mukaisesti; korostaa, että EU:n on oltava valmis tukemaan Libyan instituutioita heti, kun poliittinen ratkaisu on löytynyt ja tulitauko saatu aikaan; painottaa, että EU:n olisi osaltaan edistettävä turvallisuusalan uudistusta ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevia pyrkimyksiä heti, kun yhteishallitus on astunut virkaan ja sen pyynnöstä; varoittaa kuitenkin, että jos poliittisissa neuvotteluissa ajaudutaan pattitilanteeseen ja aseellinen konflikti jatkuu, EU:n on oltava valmis tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamia rauhanturvaoperaatioita;

24.  on huolestunut Jemenin turvallisuustilanteen heikentymisestä; korostaa, että poliittinen kriisi on muuttunut humanitaariseksi ja turvallisuuskriisiksi, joka horjuttaa koko Arabian niemimaan ja kaikkien MENA-alueen valtioiden vakautta; tukee YK:ta sen pyrkimyksissä aloittaa jälleen neuvottelut; painottaa, että vain pelottomassa ilmapiirissä rauhanomaisten neuvottelujen avulla suurimpien poliittisten ryhmien kesken aikaansaatu laaja poliittinen konsensus voi tuoda kestävän ratkaisun nykyiseen kriisiin ja säilyttää maan yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset konkreettiset aloitteet siviiliväestön auttamiseksi ja kriisin ratkaisemiseksi;

25.  tuomitsee jyrkästi Jemenin siviili-infrastruktuuriin ja väestöön kohdistuneet hyökkäykset, jotka ovat aiheuttaneet suuren määrän kuolonuhreja ja pahentaneet vakavalla tavalla valmiiksi vakavaksi muuttunutta humanitaarista tilannetta; kehottaa EU:ta toimimaan muiden kansainvälisten ja paikallisten toimijoiden kanssa välittäjinä välittömän tulitauon aikaansaamiseksi ja siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi; kehottaa osoittamaan muiden kansainvälisten lahjoittajien kanssa lisää varoja humanitaarisen kriisin torjuntaan ja ensisijaisen avun tarjontaan sitä tarvitseville;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdessä MENA-alueen valtioiden kanssa rakentavasti ongelmaa, jossa nuoret lähtevät EU:sta taistellakseen ISIL/Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen joukoissa Syyriassa ja Irakissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin estääkseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) mukaisesti taistelijoiden matkustamisen alueeltaan ja kehittämään turvallisuuspalveluille ja EU:n virastoille yhteisen strategian jihadistien seuraamiseksi ja valvomiseksi; kehottaa tekemään yhteistyötä EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla asianmukaisten oikeudellisten toimien kehittämiseksi sellaisia henkilöitä vastaan, joita epäillään osallistumisesta terroritekoihin, ja muiden ennalta ehkäisevien toimien toteuttamiseksi, jotta voidaan havaita ja pysäyttää radikalisoituminen; kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa keskenään ja unionin elinten kanssa;

27.  painottaa sen merkitystä, että Egyptin hallitus terrorismin torjunnassaan kunnioittaa perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia ja poliittisia vapauksia, lopettaa rauhanomaisten mielenosoittajien ja aktivistien järjestelmälliset pidätykset ja säilyttää oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; toteaa toivovansa, että kuolemantuomio kiellettäisiin, mistä olisi hyötyä hiljattain tuomituiksi tulleille poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestöjen jäsenille;

28.  on tyytyväinen Egyptin, Sudanin ja Etiopian kesken 23. maaliskuuta 2015 aikaansaatuun alustavaan sopimukseen Niilin vesistä; painottaa, että Niilin vesien yhdessä sovittu käyttö on perustavaa laatua oleva seikka kaikkien asiaankuuluvien valtioiden turvallisuuden kannalta; painottaa, että EU:n olisi oltava valmiina edistämään kaikkien osapuolten välisen vuoropuhelun jatkamista, jos se katsotaan neuvotteluille eduksi;

Demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tähtäävän maailmanlaajuisen strategian lujittaminen

29.  on vakuuttunut siitä, että demokratian puute on yksi alueen poliittisen epävakauden perussyistä ja että ihmisoikeuksien ja perustavaa laatua olevien demokratian periaatteiden kunnioittaminen on pitkällä aikavälillä voimakkain tae kroonista epävakautta vastaan MENA-alueen valtioissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pidättäytymään tarkastelemasta MENA-aluetta ainoastaan lyhyen aikavälin turvallisuusuhkien linssin läpi ja tarjoamaan aktiivista ja kestävää tukea alueen yhteiskuntien demokratiapyrkimyksille; korostaa, että on toteutettava tasapainoisia toimia kokonaisvaltaisen ja kunnianhimoisen demokratiaan tähtäävän lähestymistavan avulla ja yhdistämään turvallisuuspolitiikka ihmisoikeuksiin, yhteen EU:n painopistealoista; painottaa pitkän aikavälin vakauden vahvistamisen tärkeyttä MENA-alueella EU:n jatkuvalla tuella kansalaisyhteiskunnalle erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ja kansalaisyhteiskuntaa tukevan naapuruuspolitiikan välineen sekä uusien demokratiaa tukevien välineiden, kuten eurooppalaisen demokratiarahaston (EED) avulla; kehottaa jäsenvaltioita solidaarisuuden ja sitoutumisen hengessä osoittamaan demokratiarahastolle riittävät määrärahat, jotta varmistetaan mahdollisimman joustava ja tehokas tuki paikallisille toimijoille demokraattisen muutoksen edistämiseksi alueella; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa eurooppalaisten arvojen levittämiseksi ja selittämiseksi etenkin viranomaisten ja niiden ohella kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käymänsä säännöllisen yhteydenpidon avulla;

30.  panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission käynnistämän laajan kuulemisen, joka koskee ENP:n uudelleen tarkastelua; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään Euroopan naapuruuspolitiikan poliittista ja strategista ulottuvuutta tehokkaammaksi ja innovatiivisemmaksi; on tyytyväinen EU:n ja Välimeren eteläisten valtioiden ulkoasiainministerien kokoontumiseen; muistuttaa, että ulkoasianministerit kokoontuivat nyt ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen; katsoo, että ministerien olisi kokoonnuttava vuosittain; pyytää, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja komissio jatkaisivat demokraattisten uudistusten edistämistä ja demokraattisten toimijoiden tukemista MENA-alueella ja erityisesti Euroopan unionin naapurimaissa; pitää tärkeänä, että Euroopan naapuruuspolitiikan varojen myöntämisessä säilytetään varojen jakamisen nykyinen tasapaino; muistuttaa, että maille, jotka edistyvät uudistusten toteuttamisessa ja unionin politiikan seuraamisessa, olisi annettava ratkaisevaa lisätukea, ja että tässä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Tunisiaan; korostaa, että naisten oikeuksia on vahvistettava;

31.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita perustamaan erityisen tuki- ja kuntoutusohjelman niille naisille ja tytöille, jotka ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan ja orjuuden uhreiksi MENA-alueen konfliktialueilla, erityisesti Syyriassa ja Irakissa; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia, YK:ta, EU:ta ja asianomaisia kansalaisjärjestöjä ottamaan huomioon pakolaisnaisten ja -tyttöjen ja varsinkin niiden, jotka ovat erossa perheistään, erityisen haavoittuvuuden, ja tarjoamaan heille asianmukaista suojelua ja lisäämään ponnistelujaan seksuaalisesta väkivallasta selvinneiden auttamiseksi sekä toteuttamaan sosiaalipolitiikkaa, joka auttaa heitä integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan; kehottaa aseellisten konfliktien osapuolia noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 (2000), ryhtymään toimenpiteisiin naisten ja tyttöjen suojelemiseksi erityisesti seksuaaliselta hyväksikäytöltä, salakuljetukselta ja seksikaupalta ja torjumaan rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuutta; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia allekirjoittamaan ja ratifioimaan Istanbulin sopimuksen, joka on tehokas väline naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivallan ja naisten sukuelinten silpomisen, torjumiseksi kokonaisvaltaisesti;

32.  korostaa, että assosiaatiosopimuksia koskevat neuvottelut antavat mahdollisuuden vauhdittaa uudistuksia; korostaa, että kaikki ulottuvuudet on kytkettävä toisiinsa, jotta EU voi syventää suhteitaan kattavalla ja johdonmukaisella tavalla; korostaa, että näihin sopimuksiin on sisällytettävä todellisia ja konkreettisia kannustimia kumppaneille, jotta uudistuslinjasta tehdään houkuttelevampi, tehokkaampi ja siviiliväestön kannalta näkyvämpi;

33.  painottaa, että Euroopan unionin ja MENA-alueen valtioiden on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä vastavuoroisesti hyväksyttävien yhteisiin etunäkökohtiin perustuvien tavoitteiden perusteella; korostaa EU:n ja muiden kansainvälisten lahjoittajien MENA-alueen maille antaman avun koordinoinnista saatavaa hyötyä; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia kyseisen koordinoinnin parantamiseksi ja painottaa tarvetta koordinoida hätäapua pitkän ajanjakson kehitysavun kanssa;

34.  uskoo vahvasti, että paikallisen demokratian kehittäminen ja tehokas paikallishallinto ovat ratkaisevia tekijöitä MENA-alueen valtioiden vakauttamiseksi, ja kehottaa tämän vuoksi institutionalisoimaan MENA-alueen valtioiden paikallis- ja alueviranomaisten järjestöt ja auttamaan niiden valmiuksien kehittämisessä;

35.  tuomitsee uskonnon tai vakaumuksen vapauteen alueella jatkuvasti kohdistuvat rikkomukset ja toistaa, että EU pitää asiaa merkittävänä; toistaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus; korostaa siksi tarvetta tehokkaasti torjua kaikkia uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvia syrjinnän muotoja; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia puolustamaan uskonnollista moniarvoisuutta; kehottaa Euroopan unionia tehostamaan pyrkimyksiään edistää uskonnollisten vähemmistöjen aktiivista suojelua sekä tarjota turvapaikkoja; on tyytyväinen siihen, että raportointivuonna 2013 hyväksyttiin EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoon kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa; rohkaisee varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä Euroopan ulkosuhdehallintoa käynnistämään pysyvän vuoropuhelun kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

36.  on vakuuttunut kulttuuriyhteistyön ja -diplomatian sekä akateemisen yhteistyön ja uskonnollisen vuoropuhelun tärkeydestä terrorismin ja kaikenlaisen radikalismin torjunnassa; korostaa, että koulutus ja kriittisen suhtautumisen kehittäminen ovat sekä Euroopan että MENA-alueen kannalta myös suojavarustus radikalisoitumista vastaan, ja kehottaa siksi EU:ta tukemaan tällä alalla tarvittavia investointeja; korostaa kulttuuri- ja korkeakouluvaihdon edistämisen ratkaisevaa merkitystä muun muassa MENA-alueen valtioiden maltillisen islamin edustajien ja Euroopan islamilaisten yhteisöjen kanssa; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan unionin kulttuurivaihto-ohjelmiin; kehottaa komissiota ottamaan uudelleen käsittelyyn Euroopan parlamentin ehdotuksen, joka koskee Erasmus+ -ohjelmasta erillään olevan kunnianhimoisen Euro–Välimeri-alueen Erasmus-ohjelman perustamista; kehottaa komissiota kiinnittämään välittömästi erityistä huomiota eteläisen Välimeren aluetta varten laadittuihin Erasmus+ -ohjelmiin; rohkaisee sisällyttämään vaihto-ohjelmiin osallistujia myös niistä MENA-alueen valtioista, jotka eivät osallistu Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

37.  korostaa, että jihadistipropagandaa ja kotimaista radikalisoitumista vastaan on kehitettävä tehokas, kaikille jäsenvaltioille yhteinen eurooppalainen vastapuhe, johon osallistuvat eurooppalaiset paikallisviranomaiset, ottaen huomioon digitaalisten välineiden, internetin ja sosiaalisten verkostojen käyttö, sekä tehden yhteistyötä niiden Euroopan kansalaisten yhteisöjen kanssa, joilla on vahvat kulttuurisiteet MENA-alueen valtioihin; katsoo, että tämän vastapropagandan olisi perustuttava yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin perustuvien yhteisten arvojen edistämiseen ja sillä olisi kumottava ajatus uskontojen tai sivilisaatioiden konfliktista; kehottaa nimittämään Euroopan ulkosuhdehallintoon MENA-alueen kieliä osaavaa henkilöstöä viestinnän tehostamiseksi; toteaa, että Euroopan unionin ja MENA-alueen maiden suhteista ja yhteistyöstä on levitettävä myönteistä sanomaa, jota tuetaan konkreettisilla esimerkeillä; panee merkille tarpeen lisätä Euroopan unionin näkyvyyttä alueella nykyiseen verrattuna;

38.  painottaa Euroopan naapuruuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurisen ja uskontojen välisen vuoropuhelun suhteen; korostaa, että EU:n ja naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden väliset yhteydet kulttuuri- ja koulutusalan keskinäisessä vaihdossa ja yhteistyössä liittyvät avoimen kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämiseen ja lujittamiseen sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien edistämiseen;

39.  korostaa, että MENA-alueen maiden kansalaisjärjestöjen kanssa käytävä suora keskustelu on tärkeää, jotta kansalaisten odotuksia voidaan ymmärtää paremmin; kannattaa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa luotavaa järjestelmää, jossa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja uusia sukupolvia kuullaan ja niille annetaan enemmän arvoa; korostaa erityisesti, että on tärkeää saada näiden maiden nuoret mukaan toimiin avoimeen, suoraan ja tasa-arvoiseen suhteeseen perustuvassa vuoropuhelussa; muistuttaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien tärkeydestä sekä kehottaa Euroopan parlamenttia ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lähettämään niitä kaikkiin alueen maihin, kyseisten maiden hallitusten kutsusta, kun aitojen demokraattisten vaalien näkymät ovat mahdolliset, sekä varmistamaan, että valtuuskunnat eivät päädy legitimoimaan manipuloituja järjestelyjä; kehottaa seuraamaan säännöllisesti näiden valtuuskuntien esittämien suositusten noudattamista;

40.  pitää erittäin tärkeänä vahvistaa Välimeren unionin keskeistä roolia, koska se on ainoa foorumi, jolla käydään vuoropuhelua Euroopan unionin ja Välimerta ympäröivien maiden kumppanuudesta, ja katsoo, että Välimeren unionista on tultava alueen kestävään sosioekonomiseen kehitykseen tehtäviä investointeja edistävä tekijä; toteaa, että Välimeren unionin olisi kyettävä itse hankkimaan hankkeitaan varten tarvitsemansa varat; kannattaa ministerikokousten dynamiikkaa; kehottaa levittämään ohjelmia ja toimintaa, myös yhteisiä vaalitarkkailu- ja arviointivaltuuskuntia, laajemmalle ja parantamaan yhteistyötä Euroopan unionin kanssa; muistuttaa, että on tärkeää antaa uutta pontta Euro–Välimeri-edustajakokoukselle ja elvyttää sen poliittiset ambitiot, jotta voidaan puuttua yhteisesti Välimeren alueen turvallisuutta ja vakautta koskeviin haasteisiin tavalla, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä;

41.  on syvästi huolissaan ihmisoikeusrikkomuksista, erityisesti niistä, jotka kohdistuvat konflikteista kärsivien MENA-alueen valtioiden haavoittuviin ryhmiin; katsoo, että lapset ovat yksi haavoittuvimmista ryhmistä, ja toistaa tämän vuoksi, että on tehostettava pyrkimyksiä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistetun täytäntöönpanostrategian toteuttamiseksi; rohkaisee Euroopan unionia syventämään edelleen yhteistyötä lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa sekä tukemaan tätä koskevia toimintasuunnitelmia ja seuranta- ja raportointimekanismeja;

Taloudelliseen kehitykseen tähtäävän yhteistyön syventäminen

42.  toteaa, että MENA-alue kärsii erityisen pahoin köyhyydestä ja eriarvoisuudesta; on vakuuttunut siitä, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys yhdessä demokratian ja oikeuslaitoksen vahvistamisen kanssa on välttämätöntä poliittisen vakauden saavuttamiseksi; on huolissaan nuorten tilanteesta ja pitää välttämättömänä, että heille tarjotaan ihmisarvoisia ja oikeutettuja tulevaisuudennäkymiä; painottaa, että on ratkaisevan tärkeää torjua korruptiota MENA-alueen valtioissa sekä eurooppalaisten investointien houkuttelemiseksi ja kestävän talouskehityksen mahdollistamiseksi että turvallisuushaasteisiin puuttumiseksi; korostaa avoimuuden, oikeusvaltioperiaatteen ja terrorismin torjunnan välisiä vakiintuneita yhteyksiä ja painottaa, että niitä on käsiteltävä yhdessä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään korruption torjumisen alalla MENA-alueen valtioissa, koska sen on oltava painopisteala terrorismin torjunnassa;

43.  katsoo, että EU:n strategiselle vuoropuhelulle MENA-alueen maiden kanssa olisi annettava uutta vauhtia, jotta saataisiin aikaan eriarvoisuutta poistava ja työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia pääasiassa nuorille tarjoava kestävä talouskehitys; korostaa, miten tärkeää on antaa MENA-alueen maille mahdollisuus päästä unionin sisämarkkinoille ja taata niille kaikki tarvittavat suojakeinot; korostaa eurooppalaisten investointien edistämisen tärkeyttä MENA-alueen maissa, mukaan lukien energia- ja infrastruktuurihankkeet, strategisena tavoitteena edistää kestävää kehitystä ja demokraattista vastuuvelvollisuutta;

44.  muistuttaa, että vuosi 2015 on nimetty kehitysyhteistyön eurooppalaiseksi teemavuodeksi tavoitteena saada enemmän eurooppalaisia osallistumaan köyhyyden poistamiseen maailmasta ja että kansainvälinen yhteisö aikoo samaan aikaan hyväksyä kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa MENA-alueen valtioiden viranomaisia kaikilla hallinnon tasoilla asettamaan näiden tavoitteiden saavuttamisen painopistealakseen;

45.  painottaa, että tehostettu energiavuoropuhelu Välimeren alueella voi auttaa vauhdittamaan alueellista yhteistyötä, edistämään alueen vakautta ja varmistamaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden; ehdottaa tämän vuoksi, että EU sitoutuu entistä voimakkaammin energiadiplomatiaan MENA-alueella, kuten energiaunionin yhteydessä esitettiin; korostaa Euroopan unionin eteläisten naapurimaiden energiatoimitusten sekä strategista että taloudellista merkitystä; on tyytyväinen Euroopan ja Välimeren alueen välisen kaasufoorumin perustamiseen ja vahvistaa, että on edistettävä Euro–Välimeri-alueen yhteenliittämistä kaasu- ja sähköalalla;

46.  tukee akateemisten ja ammatillisten koulutusjaksojen rahoitusta MENA-alueen maissa ammatillisesti pätevien henkilöiden reservin laajentamiseksi; toteaa, että kiertomuuttoa koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa olisi mahdollisuuksien mukaan laajennettava ammatillisen koulutuksen osalta niin, että se koskisi kaikkia MENA-alueen maita, liikkuvuuskumppanuuksien kaltaisilla joustavilla ja kehittyvillä välineillä;

47.  kehottaa EU:ta vahvistamaan sitoumuksensa antaa tukea kaikilla käytettävissään olevilla välineillä alueen maiden talouskehityksen kaikissa vaiheissa; muistuttaa, että nämä välineet vaihtelevat humanitaarisesta avusta pitkälle meneviin ja laaja-alaisiin vapaakauppasopimuksiin ja että niiden avulla voidaan kattaa prosessi, joka ulottuu kriisin ratkaisemisesta vakaiden toimielinten perustamiseen;

48.  pitää valitettavana vähintään vuoden pituista viivettä, joka vaaditaan ennen kuin makrotaloudellista apua voidaan irrottaa maille, joiden julkistaloudellinen tilanne on erittäin haavoittuva; pitää erittäin tärkeänä, että EU voisi tarvittaessa hyvin nopeasti asettaa käyttöön tai suunnata uudelleen varoja; vaatii, että otetaan käyttöön EU:n tuen uusi menettelyllinen ulottuvuus sekä Euroopan unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä myönnettävän avun että makrotaloudellisen avun osalta; korostaa makrotaloudellisen rahoitusavun osalta, että EU:n on arvioitava asianmukaisesti edunsaajamaiden toimenpiteiden sosioekonomiset ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset sen varmistamiseksi, että apu ei muodostu epävakautta edistäväksi tekijäksi, joka esimerkiksi heikentää hyvinvointipalveluja; kehottaa arabimaiden avunantajia koordinoimaan avustuksensa Arabiliiton ja Persianlahden yhteistyöneuvoston puitteissa ja mahdollisuuksien mukaan EU:n kanssa;

49.  kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD) koordinoimaan investointistrategiansa Välimeren unionin kanssa myönteisten yhteisvaikutusten luomiseksi;

50.  kehottaa Euroopan unionia kehittämään kumppanuuksia niiden alueen maiden kanssa, jotka eivät ole lähinaapureita; kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena on perustaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välinen vapaakauppa-alue, mikäli voidaan päästä molempia osapuolia hyödyttävään sopimukseen, joka lisää EU:n läsnäoloa ja vipuvaikutusta alueella, erityisesti aloittamalla uudelleen uuteen yhteiseen toimintaohjelmaan liittyvät neuvottelut; muistuttaa, että tällainen sopimus tuli voimaan Persianlahden yhteistyöneuvoston ja EFTAn välillä 1. heinäkuuta 2014;

51.  kehottaa EU:ta jatkamaan keskusteluja pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämisestä tiettyjen alueen maiden kanssa EU:n Deauvillen kumppanuuden perusteella tekemien sitoumusten mukaisesti; muistuttaa, että kaupallisten suhteiden kehittäminen on osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa ja edistää rauhaa, vaurautta ja vakautta koskevien tavoitteiden saavuttamista;

52.  korostaa, että MENA-alueen maiden alueellinen yhdentyminen mahdollistaisi poliittisten yhteyksien vahvistamisen ja edistäisi kauppaa ja kehitystä; kehottaa MENA-alueen valtioita monipuolistamaan talouttaan ja tuontiaan; toteaa, että ehdottomasti suurin osa MENA-alueen valtioiden kaupasta käydään muiden kuin MENA-alueen valtioiden kanssa; pitää valitettavana EU:n ja Maghrebin arabiunionin (UMA) suhteiden lukkiutumista; kehottaa EU:ta auttamaan parhaansa mukaan diplomaattisesti, poliittisesti ja taloudellisesti Maghreb-maiden alueellisen yhdentymisen toteuttamisessa UMA:n tai maantieteellisesti laajemman Agadirin sopimuksen puitteissa;

53.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ulkoasiainneuvosto tuki aloitetta, joka koskee eteläisen Välimeren alueella tehtävien investointien koordinointia (AMICI); korostaa Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta lisäävien aloitteiden merkitystä;

54.  tukee yhteistoiminnan tehostamista liikenteen alalla, mukaan luettuna Euroopan unionin ja kumppanimaiden infrastruktuuriverkostojen yhdistäminen henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuden edistämiseksi;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan alueiden komitealle, kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Arabiliiton pääsihteerille, Välimeren unionin pääsihteerille sekä Arabiliiton ja Välimeren unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0023. (2) EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1. (3) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 163. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26. (5) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 21. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0207. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0027. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0010. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0077. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0071.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (2015/2002(INI))

P8_TA(2015)0272 A8-0194/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 8 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon komission sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. maaliskuuta 2015 julkaiseman yhteisen kuulemisasiakirjan ”Kohti uutta Euroopan naapuruuspolitiikkaa(1)”,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200)(2) ja 25. toukokuuta 2011 annetun varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303)(3),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin” (COM(2003)0104)(4),

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 annetut Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat neuvoston päätelmät(5) ja 20. huhtikuuta 2015 annetut Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon aiemmat Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat päätöslauselmansa: 20. marraskuuta 2003 annettu päätöslauselma laajemmasta Euroopasta ja naapuruudesta: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin(6), 20. huhtikuuta 2004 annettu päätöslauselma, joka koskee laajempaa Eurooppaa ja uutta naapuruuspolitiikkaa(7), 19. tammikuuta 2006 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikasta(8), 15. marraskuuta 2007 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta – itäinen ulottuvuus(9), 7. huhtikuuta 2011 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus(10), 7. huhtikuuta 2011 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus(11), 14. joulukuuta 2011 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(12), 23. lokakuuta 2013 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta; Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin(13) ja 12. maaliskuuta 2014 annettu päätöslauselma EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden välisten suhteiden painopisteistä(14),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2015 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen EU:n huippukokouksen antaman Riian lausuman,

–  ottaa huomioon tulevaisuuden energiayhteisöä pohtivan korkean tason mietintäryhmän (High Level Reflection Group on the Energy Community for the Future) kertomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0194/2015),

A.  toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) luotiin syventämään suhteita, tehostamaan yhteistyötä ja lujittamaan unionin kumppanuutta naapurimaiden kanssa, jotta voidaan kehittää yhteinen vakauteen, turvallisuuteen ja vaurauteen perustuva alue, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklassa korostetaan; toteaa, että tavoite pysyy samana;

B.  toteaa, että naapurimaissa ilmenee nykyään voimakkaita muutoksia, jotka johtuvat pitkäaikaisten ja uusien turvallisuushaasteiden kasvavasta määrästä, ja ne ovat ENP:n käynnistämisajankohtaan verrattuna epävakaampia ja huomattavasti turvattomampia ja niiden talouskriisi on syventynyt;

C.  toteaa, että tarkistetun politiikan olisi perustuttava keskinäiseen vastuuvelvollisuuteen ja EU:n yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin mukaan luettuina demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet sekä tehokkaat, vastuulliset ja avoimesti toimivat julkiset elimet, ja että nämä arvot ja periaatteet edistävät niin naapurimaiden etuja kuin omiakin etujamme vakauden, turvallisuuden ja vaurauden alalla; toteaa, että käytännön ongelmista ja haasteista huolimatta unionin on vankkumatta tuettava kaikissa maissa siirtymäprosesseja sekä demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta;

D.  toteaa, että aseelliset tai jäätyneet konfliktit ja kriisit koettelevat edelleen laajoja osia naapurimaista; ottaa huomioon, että kumppanimaiden on tavoiteltava rauhanomaista ratkaisua nykyisiin konflikteihin; toteaa, että niin jäätyneet kuin pitkittyneet konfliktit vaikuttavat haitallisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen muutokseen samoin kuin alueelliseen yhteistyöhön, vakauteen ja turvallisuuteen; katsoo, että unionilla olisi oltava aktiivisempi rooli nykyisten konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa;

E.  toteaa, että konfliktit heikentävät Euroopan naapuruuspolitiikan todellisen ja tehokkaan monenvälisen ulottuvuuden kehittymistä; toteaa, että rauha ja vakaus ovat ENP:n keskeisiä tekijöitä; toteaa, että kumppanimaiden on noudatettava mainittuja periaatteita;

F.  toteaa, että EU tuomitsee voimakkaasti kaikenlaiset ihmisoikeusrikkomukset, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, raiskaukset, orjuuden, kunniarikokset, pakkoavioliitot, lapsityövoiman käytön ja naisten sukuelinten silpomisen;

G.  toteaa, että alueen tapahtumat ovat vuodesta 2004 lähtien ja etenkin viime vuosina osoittaneet, että ENP:llä ei kyetä reagoimaan riittävässä määrin ja ripeästi haastaviin olosuhteisiin, jotka muuttuvat nopeasti;

H.  toteaa, että ENP on edelleen unionin ulkopolitiikan strateginen painopisteala; toteaa, että ENP:n tarkistuksen yhteydessä on pyrittävä vahvistamaan sitä ja ylläpitämään edistymistä kohti kokonaisvaltaisesti kattavaa ja tehokasta EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa;

I.  ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa yrittäneet muokata ENP:tä korjatakseen sen puutteet ja mukauttaakseen sitä muuttuneisiin kansallisiin ja kansainvälisiin olosuhteisiin; toteaa, että nämä pyrkimykset näkyivät ENP:n uudessa kaudelle 2014–2020 tarkoitetussa rahoitusvälineessä, Euroopan naapuruusvälineessä (ENI); toteaa, että ENP:n uudelleen arvioinnissa olisi otettava huomioon nykyiset haasteet, joita Itä-Ukrainan kriisi, Krimin miehitys ja Da'esh aiheuttavat;

J.  toteaa, että turvattomuus, epävakaus ja epäsuotuisat sosioekonomiset olot naapurivaltioissa voivat aiheuttaa kielteisiä seurauksia ja muuttaa aikaisempia demokraattisia suuntauksia päinvastaiseen suuntaan;

K.  toteaa, että uusi lähestymistapa otettiin käyttöön vuonna 2011 ja sen jälkeiset tapahtumat naapurimaissa ovat osoittaneet, että unionin on edelleen harkittava uudelleen naapuruussuhteitaan ja otettava huomioon erilaiset ulkoiset ja sisäiset realiteetit; toteaa, että unionin on reagoitava naapurustonsa uusiin haasteisiin ja mukautettava strategiaansa tarkastelemalla etujaan ja painopisteitään sekä arvioimalla kyseisen politiikan välineitä, kannustimia ja saatavilla olevia resursseja ja politiikan houkuttelevuutta kumppaneiden kannalta;

L.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 tehty ENP:n tarkistus vahvisti sen, että uuden lähestymistavan on pohjauduttava keskinäiseen yhteisvastuuseen ja yhteiseen sitoumukseen edistää ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion yleismaailmallisia arvoja;

M.  katsoo, että EU:lla olisi oltava aktiivisempi rooli nykyisten konfliktien ja erityisesti niiden pitkittyneiden ja lukkiutuneiden konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa, jotka muodostavat tällä hetkellä ylipääsemättömän esteen ENP:n täysipainoiselle kehittämiselle itäisissä ja eteläisissä kumppanimaissa ja vaikuttavat haitallisesti hyviin naapuruussuhteisiin ja alueelliseen yhteistyöhön;

N.  toteaa, että ENP:n piiriin kuuluu erilaisia naapurimaita erilaisine intresseineen, tavoitteineen ja valmiuksineen;

O.  toteaa, että politiikassa tarvitaan eriytetty ja tilanteeseen räätälöity lähestymistapa etenkin siksi, että unionin naapurusto on muuttunut aiempaa hajanaisemmaksi ja maat poikkeavat toisistaan monissa suhteissa, mukaan luettuina niiden omat unionia koskevat tavoitteet ja odotukset, niiden kohtaamat haasteet ja ulkoinen ympäristö; toteaa, että unionin ja ENP:n kohdemaiden kahdenväliset suhteet ovat eri kehitysvaiheissa; toteaa, että ”enemmällä enemmän” -periaatteen vaikuttava soveltaminen on olennaisen tärkeää kumppanimaiden kanssa ylläpidettäviä suhteita muodostettaessa ja tehtäessä eroja kumppanimaiden välillä; katsoo, että unionin olisi ”palkittava” sekä taloudellisesti että muita ENP:n mukaisia kannustimia soveltaen maita, jotka tehostavat yhteistyötään sen kanssa ja edistyvät eurooppalaisten arvojen saavuttamisessa; toteaa, että unionin naapurimaiden olisi voitava määrittää oma tulevaisuutensa ilman ulkoista painostusta;

P.  katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan maiden välisten konfliktien ja kiistojen ratkaisemisessa saavutettua edistystä olisi pidettävä arviointikriteerinä vuosittaisissa edistymiskertomuksissa;

Q.  toteaa, että itsenäisten valtioiden alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen on EU:n naapuruuspolitiikan maiden välisten suhteiden perusperiaate ja että on mahdoton hyväksyä sitä, että jokin valtio miehittää toiseen valtioon kuuluvan alueen;

R.  toteaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä unionille ”maailmanlaajuisen toimijan” roolia varten vuoteen 2020 varatut määrärahat muodostavat ainoastaan 6 prosenttia koko talousarviosta, mikä kattaa kaikki asiaa koskevat ohjelmat, myös kehitys- ja yhteistyöohjelmat;

S.  toteaa, että ENP on kokonaisuudessaan edistänyt unionin esiintymistä yhteisenä rintamana naapurimaihin nähden; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi oltava tärkeässä roolissa naapurimaiden suhteen yhdenmukaistamalla toimintaansa ja lisäämällä unionin uskottavuutta ja toimintakykyä esiintymällä yhteisenä rintamana;

T.  katsoo, että komission ja EUH:n toteuttaman kuulemisprosessin olisi oltava kattava ja osallistava, jotta voidaan varmistaa kaikkien asianosaisten sidosryhmien kuuleminen; katsoo, että on aiheellista painottaa naisten oikeuksia ja sukupuolten yhdenvertaisuutta edistävien järjestöjen kannustamista osallistumaan tähän kuulemisprosessiin; katsoo, että olisi toteutettava lisätoimia, jotta edistetään ENP:n näkyvyyttä ja sitä koskevaa tietoisuutta kumppanimaissa;

U.  katsoo, että itäisillä ja eteläisillä kumppanivaltioilla on erilaisia ongelmia ja että niiden menestyksellinen ratkaiseminen edellyttää ENP:ltä joustavaa ja mukautuvaa suhtautumista kunkin alueen erityistarpeisiin ja -haasteisiin;

1.  korostaa ENP:n uudelleentarkastelun merkitystä, tarpeellisuutta ja oikeaa ajoitusta; tähdentää, että tarkistetun ENP:n avulla olisi voitava reagoida nopeasti, joustavasti ja asianmukaisesti paikalla vallitsevaan tilanteeseen, samalla kun esitetään pitkän aikavälin strateginen visio suhteiden kehittämisestä naapurimaihin sekä kahden- että monenvälisessä kehyksessä edistäen ENP:n perustana olevia keskeisiä arvoja;

2.  painottaa, että ENP on olennainen osa EU:n ulkopolitiikkaa ja sen on säilyttävä erillisenä politiikkana; katsoo, että ENP sijoittuu EU:n ulkoisen toiminnan yhteyteen ja sen potentiaali perustuu ainutlaatuiseen valmiuteen ottaa käyttöön moninaisia välineitä diplomatian, turvallisuuden, puolustuksen, talouden, kaupan ja kehityksen alalla ja humanitaarisella alalla; katsoo, että tehokas ENP on olennaisen tärkeää unionin ulkopoliittisen uskottavuuden ja maailmanlaajuisen aseman parantamiseksi; katsoo, että ENP:n on osoitettava unionin todellista johtajuutta sekä naapurustossa että maailmanlaajuisesti;

3.  pitää edelleen arvokkaana ENP:n alkuperäistä tavoitetta: unionin yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin perustuvan vaurauden, vakauden, turvallisuuden ja hyvien naapuruussuhteiden alueen luominen tarjoamalla apua ja kannustimia, jotta naapurimaissa voidaan niiden omalla vastuulla ja sovitusti toteuttaa perusteellisia rakenneuudistuksia, jotta voidaan vahvistaa sitoutumista unioniin; korostaa siksi, että on otettava opiksi aiemmista kokemuksista, palattava perusasioihin ja palautettava edellä mainitut tavoitteet tärkeimmiksi kysymyksiksi;

4.  painottaa ENP:n strategista merkitystä politiikkana, jolla luodaan monitasoisia suhteita ja voimakasta keskinäistä riippuvuutta EU:n ja sen naapuruston kumppanimaiden välillä; korostaa, että ENP:n perushaasteena on saada aikaan todellisia ja konkreettisia parannuksia kumppanimaiden kansalaisten arjessa; katsoo, että olisi toteutettava toimia, jotta ENP:stä tulee toimintamallina voimakkaampi, poliittisempi ja tehokkaampi, myös siten, että vahvistetaan siihen liittyviä myönteisiä tekijöitä esimerkiksi kiinnittämällä enemmän huomiota kumppanuuteen yhteiskuntien kanssa, eriyttämiseen ja enemmällä enemmän -lähestymistapaan;

5.  korostaa, että uudistetun politiikan ytimessä on edelleen oltava unionin perustana olevien yleismaailmallisten ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, demokratiaa, vapautta, yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa koskevien perusarvojen kunnioittaminen, kuten kaikkien unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen assosiaatiosopimusten 2 artiklassa lausutaan; muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen ja demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen on kumppanimaiden etujen mukaista; vaatii asettamaan tiukempia ehtoja, joissa edellytetään näiden yhteisten perusarvojen kunnioittamista; painottaa ihmisoikeuksista vastaavan unionin erityisedustajan ja eurooppalaisen demokratiarahaston roolia tässä yhteydessä;

6.  korostaa, että uudistetun politiikan on oltava strategisempaa ja täsmällisemmin keskitettyä, joustavaa ja johdonmukaista ja poliittisesti motivoitunutta; kehottaa unionia laatimaan ENP:tä koskevan selkeän poliittisen vision ja kiinnittämään erityistä huomiota sen omiin poliittisiin painopistealoihin itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa; kehottaa ottamaan huomioon kunkin alueen maiden erilaiset haasteet sekä niiden toisistaan poikkeavat pyrkimykset ja poliittiset tavoitteet; toteaa, että sekä itäinen kumppanuus että Välimeren kumppanuus ovat olennaisen tärkeitä; kehottaa nimittämään itäisiä ja eteläisiä naapureita varten erityisedustajat, joiden tehtävänä on poliittisesti koordinoida uudistettua politiikkaa ja osallistua kaikkiin unionin toimiin naapurustossa;

7.  painottaa, että jäsenvaltioilla, niiden asiantuntemuksella ja kahdenvälisillä suhteilla ENP-maihin on keskeinen merkitys laadittaessa johdonmukaista unionin politiikkaa; korostaa asianmukaisen koordinoinnin tarvetta varapuheenjohtajan /korkean edustajan, Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen, unionin edustustojen ja erityisedustajien välillä, jotta vältetään toimenpiteiden päällekkäisyys; korostaa tältä osin, että unionin edustustot ovat tärkeitä toimijoita ENP:n täytäntöönpanossa;

8.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään sellaisia Euroopan talousalueen mallin mukaisia ehdotuksia yhteistyölle halukkaiden eurooppalaisten naapurivaltioiden kanssa, jotka voisivat olla jälleen yksi askel eteenpäin niiden EU-näkymissä ja voisivat perustua siihen, että laajennetaan osallistumista EU:n alueeseen vapauksien ja täysimääräisen yhteismarkkinoihin integroitumisen osalta ja joihin liittyy entistä tiiviimpi yhteistyö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla;

9.  kehottaa määrittelemään lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin painopisteet ja strategiset tavoitteet, kun otetaan huomioon, että ENP:llä olisi pyrittävä luomaan eriytetty lähestymistapa yhteistyön edistämiseksi eri aloilla ENP-maiden kanssa ja niiden kesken; tähdentää, että lähestymistapaansa määrittäessään unionin olisi tarkasteltava omia etujaan ja painopisteitään ja asianomaisten maiden etuja ja painopisteitä sekä näiden maiden kehittyneisyyttä ottaen huomioon yhteiskuntien edut ja pyrkimykset, poliittiset tavoitteet ja geopoliittisen ympäristön;

10.  korostaa, että uuden lähestymistavan päänäkökohtina olisi oltava paikallinen omistajuus, avoimuus, keskinäinen vastuuvelvollisuus ja osallisuus, jotta voidaan varmistaa, että yhteisön ja yhteiskunnan kaikki kerrostumat, eivät vain tietyt ryhmät, pääsevät hyötymään kussakin maassa ENP:n eduista;

11.  korostaa olevansa vakuuttunut siitä, että kumppanimaiden omien kehitysmahdollisuuksien vahvistamiseksi on tarpeen mennä ENP:ssä nykyisin vallalla olevaa poliittista vuoropuhelua pidemmälle ja laajentaa sitä myös sosiaalisella, taloudellisella ja kulttuurisella vuoropuhelulla, jossa otetaan huomioon kumppanimaiden koko poliittinen, sosiaalinen, etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus; painottaa paikallisyhteisöjä suorasti osallistavan alueellisen yhteistyön myönteistä merkitystä ja siitä saatuja kokemuksia;

12.  pitää valitettavana, että unionin ja sen naapurimaissa olevien kumppaneiden yhteistyöhön on kohdennettu vain rajatusti resursseja etenkin kun tilannetta verrataan kolmansien maiden sidosryhmien ENP-maihin investoimiin huomattavasti suurempiin resursseihin; huomauttaa, että tämä heikentää EU:n kykyä edistää ja toteuttaa toimia, jotka palvelevat sen strategisia etuja sen naapurialueella; korostaa, että tukea on virtaviivaistettava ja varoja on lisättävä, jotta voidaan palkita ja tukea kumppanimaita, jotka ovat sitoutuneet aidosti uudistusten toteuttamiseen, demokratisoimiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja edistyneet näiden suhteen konkreettisesti;

13.  korostaa tarvetta tehostaa vastuuvelvollisuus- ja avoimuusmekanismeja kumppanimaissa, jotta varmistetaan, että niillä on valmiudet hyödyntää ja käyttää varat vastuullisesti ja tarkoituksenmukaisesti; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että on olemassa tehokkaat mekanismit, joilla seurataan ja valvotaan EU:n tuen käyttöä ENP-maissa, kansalaisyhteiskunnan suorittama valvonta mukaan luettuna;

14.  kehottaa painokkaasti unionia kohentamaan koordinointia muiden tuenantajien ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, mukaan luettuna AMICI-aloite, täyttääkseen sitoumuksensa, jonka mukaan siitä tulee vastuullisempi, kunnioitettu ja tehokas globaali toimija, ja edellyttää yhteistä ohjelmasuunnittelua jäsenvaltioiden kanssa ja niiden kesken; korostaa, että on parannettava koordinointia jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta unionin naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteisiin voidaan soveltaa yhteistä, johdonmukaista ja vaikuttavaa lähestymistapaa, ja edellyttää tätä koskevien keskustelujen käynnistämistä neuvoston kanssa;

15.  korostaa, että EU:n olisi annettava sen tehostettua toimintaa naapurialueellaan koskeviin tavoitteisiin myös riittävä rahoitus; katsoo, että ulkoisten rahoitusvälineiden väliarvioinnissa olisi otettava huomioon politiikan uudelleentarkastelu ja että siksi ENP:n tehokkaammaksi tekemistä, unionin ennustettavaa ja kestävää sitoutumista kumppaneihinsa sekä riittävää menettelyllistä joustavuutta koskevan pyrkimyksen olisi heijastuttava myös ENI:in; kehottaa myös lisäämään EU:n eri ulkoisten rahoitusvälineiden välistä johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä;

16.  korostaa tässä suhteessa eurooppalaisen demokratiarahaston välittäjäroolia, sillä se täydentää unionin välineitä uudella, joustavammalla ja herkemmin reagoivalla, puutteita paikkaavalla ja taloudellisesti tehokkaalla lähestymistavalla; kehottaa komissiota kohdentamaan lisää resursseja eurooppalaiseen demokratiarahastoon;

17.  myöntää, että asenteilla Eurooppaa ja unionia kohtaan on naapurimaissa todellinen vaikutus konfliktiin, mutta torjuu kaikenlaisen osallistumisen vainoihin ja ihmisoikeusloukkauksiin naapurimaissa virheellisellä lyhyen aikavälin vakauden tavoittelulla;

Unionin tason toimien lisäarvo

Euroopan naapuruuspolitiikan uudistaminen

18.  korostaa, että ENP:tä on uudistettava, jotta sen piiriin kuuluvien maiden kanssa voidaan kehittää vahvoja, strategisia ja kestäviä kumppanuuksia EU:n arvojen ja periaatteiden säilyttämisen ja yhteisten etujen edistämisen pohjalta; edellyttää, että politiikan teknisiä näkökohtia tuetaan selkeällä poliittisella visiolla;

19.  toteaa, että ENP:ssä olisi otettava käyttöön sen omat menetelmät ja välineet, joiden olisi vastattava eri ENP-maiden ja unionin itselleen asettamia pyrkimyksiä ja tavoitteita;

20.  kehottaa komissiota keskittymään yhdessä kumppaneiden kanssa ja yhteisten etujen perusteella valituille aloille, joilla voidaan saada aikaan edistystä ja yleistä lisäarvoa, ja laajentamaan yhteistyötä vaiheittain edistymisen ja tavoitteiden perusteella, jotta edistetään etenkin talouskasvua ja inhimillistä kehitystä tuleviin sukupolviin keskittyen; korostaa, että taloudellisia uudistuksia on tehtävä rinnan poliittisten uudistusten kanssa ja että hyvää hallintoa voidaan saada aikaan vain demokraattisiin instituutioihin perustuvan avoimen, vastuullisen ja läpinäkyvän päätöksenteon avulla;

21.  korostaa, että laajentumispolitiikka ja naapuruuspolitiikka ovat erillisiä politiikkoja, joilla on erilaiset tavoitteet; toteaa kuitenkin, että ENP:n piiriin kuuluvat Euroopan maat voivat kaikkien Euroopan maiden tavoin hakea unionin jäsenyyttä, jos ne täyttävät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa olevat tukikelpoisuutta ja liittymistä koskevat ehdot ja edellytykset; tunnustaa, että uudistusten ja siirtymän on oltava etusijalla, haluamatta herättää epärealistisia odotuksia, mutta korostaa, että jäsenyysmahdollisuus tulee säilyttää kannustimena kaikille jäsenyyskelpoisille maille, jotka ovat selvästi osoittaneet pyrkivänsä eurooppalaisiin päämääriin ja tavoitteisiin;

Tuki demokratialle, oikeuslaitoksen uudistamiselle, oikeusvaltioperiaatteelle, hyvälle hallintotavalle ja instituutioiden valmiuksien kehittämiselle

22.  pitää demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, hyvään hallintotapaan, valtiorakenteiden kehittämiseen, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin kohdennettavaa tukea keskeisenä osana ENP:tä; painottaa, että ENP:n puitteissa ei pitäisi hyväksyä mitään näitä keskeisiä arvoja vaarantavia toimintalinjoja; korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi tarjottava kannustimia ja taitotietoa demokraattisten uudistusten toteuttamiseen ja tukemiseen sekä poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen;

23.  tähdentää, että on keskityttävä edelleen demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan, oikeuslaitoksen riippumattomuuden, korruption torjumisen sekä monimuotoisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien, HLBTI-ihmisten, vammaisten ja etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuna, kunnioittamisen lujittamiseen ja vakiinnuttamiseen; korostaa, että kansallisten laitosten, myös kansalliskokousten, kehittäminen sekä kansalaisyhteiskunnan, demokratiaa edistävien ryhmien ja puolueiden tukeminen tehostaa poliittista vuoropuhelua ja moniarvoisuutta;

24.  painottaa, että naisten oikeudet, sukupuolten yhdenvertaisuus ja oikeus syrjimättömyyteen ovat perusoikeuksia ja EU:n ulkoisten toimien keskeisiä periaatteita; painottaa, että on edistettävä lasten ja nuorten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ja naisten taloudellisten ja poliittisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä pyrkien siihen, että unionin naapurimaissa on osallistavat, vauraat ja vakaat yhteiskunnat;

25.  katsoo, että tarkistetun ENP:n avulla olisi vahvistettava perusvapauksien edistämistä ENP-maissa siten, että edistetään ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta, oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja lehdistönvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta tekijänä, joka mahdollistaa taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen;

26.  painottaa, että on tärkeää kehittää ENP:n sosiaalista ulottuvuutta sitoutumalla kumppanien kanssa köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan, edistämällä työllisyyttä ja oikeudenmukaista kasvua, helpottamalla asianmukaisia työelämän suhteita ja edistämällä koulutusta ja ihmisarvoista työtä, millä torjutaan myös laittoman maahanmuuton perussyitä;

27.  pitää unionin ja sen naapurimaiden käymää kulttuurista vuoropuhelua merkittävänä konfliktineston ja rauhanrakentamisen, luovien toimialojen kehittämisen, ilmaisunvapauden lujittamisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukemisen sekä kansalaisyhteiskunnan, kulttuurien ja uskontojen välillä käytävän vuoropuhelun yhteydessä; katsoo tämän olevan tarpeen vähemmistöihin ja uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvan syrjinnän ja vainoamisen torjumiseksi; kehottaa vahvistamaan kulttuurisuhteiden kehystä, jotta kehitetään liikkuvuutta, koulutusta ja valmiuksien lisäämistä koskevia ohjelmia ja vaihtoja kulttuuri- ja opetusalalla;

28.  painottaa, että kumppanuuteen yhteiskuntien kanssa perustuvaa lähestymistapaa olisi vahvistettava ja edistettävä; kehottaa määrittämään politiikan yhteiset edut ja tavoitteet kuullen kaikkia erilaisten yhteiskuntien sidosryhmiä eikä ainoastaan viranomaisia;

29.  painottaa, että muuntamisen ja demokratisoinnin prosesseissa on kehitettävä elinvoimainen ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta, johon kuuluvat työmarkkinaosapuolet ja liike-elämän edustajat; kehottaa jatkamaan kansalaisyhteiskunnan, paikallisten pk-yritysten ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden tukemista, koska ne toimivat uudistusprosessin moottoreina; kehottaa EU:n ja naapurimaiden kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja sektoreita käymään sitoutuneempaa vuoropuhelua ja syventämään kumppanuutta ENP:n kehyksessä; tähdentää eurooppalaisten yritysten merkitystä ja roolia liiketoimintaa koskevien kansainvälisten normien, kuten yhtiöiden yhteiskuntavastuuta koskevien normien, edistämisessä ja levittämisessä;

Eriyttäminen ja ehtojen asettaminen

30.  edellyttää, että ENP:stä kehitetään yksilöllisempi ja joustavampi toimintakehys, jota voidaan mukauttaa kumppanimaiden nykyiseen monimuotoisuuteen, ja että ”eriytettyä lähestymistapaa” sovelletaan joustavasti; korostaa, että ENP-maiden välillä tarvitaan eriyttämistä;

31.  tähdentää, että uudistusprosesseihin on sovellettava vaikuttavia ehtoja; korostaa, että unionin on oltava johdonmukainen antamissaan kannoissa ja taloudelliselle tuelle asettamissaan ehdoissa; painottaa, että unioni ei voi tinkiä perusarvoistaan ja ‑oikeuksistaan ja että sen olisi vältettävä kaksoisstandardien luomista; tähdentää, että pitkän aikavälin poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen johtavien uudistusten toteuttamisessa edenneille ja unionin kanssa tiiviimpään poliittiseen yhteistyöhön pyrkiville maille olisi myönnettävä konkreettisempaa EU:n tukea ja EU:n olisi sitouduttava niihin konkreettisemmin; katsoo, että uudistusprosessien etenemistä olisi arvioitava kulloinkin saavutettujen tulosten perusteella; korostaa, että on tärkeää soveltaa täysimääräisesti ”enemmällä enemmän” -periaatetta;

32.  korostaa, että assosiaatiosopimukset ovat pisimmälle edistynyt, mutta eivät lopullinen vaihe unionin ja sen naapurien suhteissa;

33.  katsoo, että unionin olisi kutsuttava assosiaation piiriin kuulumattomat kumppanimaat osallistumaan alueelliseen yhteistyöhön, mihin kuuluu mahdollisuus tehdä uusia tai panna uudelleen täytäntöön olemassa olevia alakohtaisia sopimuksia, kuten energiayhteisö, jotka helpottaisivat tällaisten maiden sisällyttämistä EU:n neljän perusvapauden alueen tiettyihin toimialoihin;

34.  katsoo, että ENP:tä toteutettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota talouden ohjausjärjestelmää ja ENP-maiden julkisen talouden kestävyyttä koskevaan yhteistyöhön;

Turvallisuusulottuvuus

35.  toteaa, että naapurimaat ovat huolissaan rauhan, turvallisuuden ja vakauden säilymisestä ja että niiden turvallisuustilanne heikkenee rajusti; edellyttää, että ENP:ssä on korostettava vahvasti turvallisuusnäkökulmaa ja toteaa, että toistaiseksi politiikassa ei ole valitettavasti kehitetty tähän tarvittavia välineitä; painottaa, että EU:n olisi keskityttävä parantamaan sen nykyisten kriisinhallintavälineiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta, jotta luodaan valmiuksia kriisinhallintatoimenpiteiden toteuttamisalan laajentamiseksi; korostaa, että turvallisuus, vakaus ja kehitys ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja että alueen turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ja niiden perimmäiset syyt edellyttävät kattavaa lähestymistapaa;

36.  toteaa, että Sahelin ja Saharan alueen muodostaman kaistaleen vakautta on pidettävä sekä Pohjois- että Etelä-Afrikan epävakauteen ratkaisevasti vaikuttavana tekijänä ja että tämän alueen epävakaus johtuu ase-, huume- ja ihmiskaupan verkostojen lisääntymisestä ja vaikuttaa haitallisesti myös Euroopan vakauteen;

37.  edellyttää yhteistyön tiivistämistä ENP-toimintojen sekä laajemmin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toimintojen kanssa vahvistaen samalla sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisiä yhteyksiä ja ottaen huomioon ENP-maiden ja unionin erilaiset turvallisuusnäkökohdat; korostaa, että ENP:n ja EU:n turvallisuusstrategian uudelleentarkastelussa olisi noudatettava johdonmukaisuutta ja että ne olisi sovitettava täysimääräisesti yhteen;

38.  korostaa, että tarvitaan kaikenkattavaa poliittista strategiaa, jolla varmistetaan kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sitoumusten täysipainoinen noudattaminen sellaisina kuin ne ovat vuonna 1975 tehdyssä Helsingin päätösasiakirjassa, joka perustuu ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja perusvapauksien, valtioiden itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden, alueellisen koskemattomuuden, rajojen kansojen loukkaamattomuuden, yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen sekä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen; toteaa, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä (Etyj) voi olla tässä suhteessa merkittävä rooli Yhdistyneiden kansakuntien kehyksessä, koska Etyj on suurin turvallisuudesta vastaava alueellinen organisaatio; katsoo, että sen olisi tartuttava aktiivisesti tilanteeseen ja otettava asiassa sovittelijan rooli; kannattaa kumppanien oikeutta tehdä riippumattomasti ja itsenäisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisia valintoja ilman ulkoista painostusta ja pakottamista;

39.  edellyttää, että tarkistetussa politiikassa tuetaan kumppanimaita kehittämään asianmukaisia valtiorakenteita käsittelemään turvallisuuskysymyksiä, kuten tehokasta lainvalvontaa, terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, tiedustelua ja turvallisuutta, mukaan luettuna verkkoturvallisuus, mitä olisi kehitettävä ihmisoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ja aina täydennettävä asianmukaisella parlamentaarisella valvonnalla; korostaa, että unionin olisi toimittava muun muassa turvallisuusalan uudistamisen kaltaisilla aloilla ja aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla konfliktien jälkeisissä tilanteissa; kehottaa unionia keskittymään kumppanimaiden valmiuksien kehittämiseen rajavalvonnan saralla; antaa tunnustusta toimille, joita eräät kyseisistä maista ovat jo tämän suhteen toteuttaneet; kehottaa naapurimaita osallistumaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin tarkoituksenmukaisilta osin; kehottaa unionia edistämään naapurimaissa turvallisuuden alalla toteutettavia yhteisiä aloitteita, jotta kyseiset maat voivat kantaa enemmän vastuuta ja parantaa alueensa turvallisuutta;

40.  muistuttaa jäsenvaltioita velvoitteista, jotka perustuvat aseiden vientiä koskevaan neuvoston yhteiseen kantaan (2008/944/YUTP), jossa edellytetään muun muassa, että jäsenvaltioiden on evättävä maastavientilupa, jos on olemassa selkeä vaara, että vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita saatetaan käyttää kansalliseen sortotoimintaan tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin, vienti aiheuttaisi tai pitkittäisi aseellisia konflikteja tai kärjistäisi jännitteitä tai konflikteja lopullisessa määrämaassa tai vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita vietäisiin hyökkäykselliseen toimintaan toista maata vastaan tai aluevaatimuksen tehostamiseksi voimatoimin;

41.  korostaa, että on aktiivisesti edistettävä ja tuettava konfliktien rauhanomaista ratkaisemista ja konfliktien jälkeistä sovinnontekoa unionin naapurimaissa käyttäen eri välineitä sen mukaan, millaista lisäarvoa ne voivat tuottaa; katsoo, että kyseisiä toimenpiteitä ovat muun muassa unionin erityisedustajien tekemä työ, luottamusta lisäävät ohjelmat, vuoropuhelun jatkaminen, henkilökohtaisiin kontakteihin perustuva välitystoiminta sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatiot; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EUH:ta kehittämään innovatiivisia toimia ja lähestymistapoja, mukaan lukien julkiset viestinnän strategiat ja epäviralliset kuulemiset, jotta tuetaan vuoropuhelua ja sovittelua; toteaa, että unionin edustustoilla on ratkaiseva rooli varhaisvaroitusjärjestelmien perustamisessa luomalla erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa tiiviitä ennalta ehkäiseviä verkostoja;

42.  muistuttaa tukevansa kumppanimaiden itsemääräämisoikeutta, alueellista koskemattomuutta ja poliittista itsenäisyyttä; katsoo, että ENP:n avulla olisi edistettävä ja tuettava näitä periaatteita käytännössä; korostaa, että jäätyneet tai pitkittyneet konfliktit haittaavat ENP:n täysimääräistä kehittämistä; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että ENP:n käynnistämisestä lähtien nykyisten konfliktien ratkaisemisessa ei ole edistytty lainkaan; muistuttaa kannastaan, jonka mukaan kumppanimaan alueen miehittäminen on vastoin itäisen kumppanuuden ja ENP:n perusperiaatteita ja ‑tavoitteita; painottaa tarvetta pyrkiä jäätyneiden konfliktien mahdollisimman nopeaan rauhanomaiseen ratkaisuun kansainvälisen oikeuden normien ja periaatteiden perusteella; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan nykyistä aktiivisemmassa asemassa tekemällä selväksi, että kahdenvälisten suhteiden syventäminen on yhteydessä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa periaatteellista politiikkaa, jolla edistetään vastuuvelvollisuutta kaikista ihmisoikeusrikkomuksista sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja vältetään kaksoisstandardien noudattamista;

43.  kehottaa EU:ta soveltamaan alueellisiin konflikteihin EU:n yhdentymisen henkeä ja siitä saatuja historiallisia kokemuksia, koska kahdenväliset kysymykset on ratkaistava rauhanomaisesti ja koska hyvät naapuruussuhteet ja alueellinen yhteistyö ovat olennainen osa ENP:tä; kehottaa tältä osin ottamaan kansalaiset mukaan prosessiin ja sitouttamaan julkiset toimijat monialaisiin kumppanuuksiin ja kytköksiin unionin vastapuolien kanssa, sekä sitoutumaan yhteiskuntaan ja nuorempaan sukupolveen muutosta edistävänä tekijänä;

Alueellisen yhdentymisen edistäminen

44.  korostaa ENP:n alueellisen ulottuvuuden merkitystä ja tarvetta edistää alueellista yhteisvaikutusta ja yhdentymistä ja myötävaikuttaa siihen alueellisten yhteistyöohjelmien avulla; painottaa, että taloudellisen yhteistyön lisääminen ENP-maiden välillä on tarpeen, jotta voidaan luoda vakautta ja vaurautta unionin naapurustossa;

45.  kehottaa tältä osin täydentämään unionin kahdenvälistä suhdetta ENP-maiden kanssa monenvälisellä ulottuvuudella lisäämällä toimien ja aloitteiden määrää tässä yhteydessä ja kiinnittämällä erityishuomiota rajatylittävien hankkeiden vahvistamiseen, ihmisten välisiä yhteyksiä koskevien ohjelmien vauhdittamiseen, alueellista yhteistyötä koskevien kannustimien kehittämiseen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän aktiivisen vuoropuhelun vahvistamiseen entisestään; katsoo, että tulevan ENP:n olisi toimittava alueellisena ja osallistavana foorumina, jolla voidaan keskustella ihmisoikeuskysymyksistä ENP:n perusperiaatteiden mukaisesti;

46.  kehottaa arvioimaan järjestelmällisesti ihmisoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia, sukupuolinäkökulma mukaan lukien, kauppasopimuksissa ja rahoitustuessa, jota EU myöntää ohjelmille ja hankkeille ENP:n kehyksessä;

47.  kehottaa lujittamaan tarkistetussa politiikassa nykyisiä yhteistyöfoorumeita, eli Välimeren unionia ja itäistä kumppanuutta, jotta voidaan tukea edelleen alueellista yhdentymistä, kun kumppaneiden yksittäisellä politiikan alalla esiin nostamat painopisteet ovat samanlaisia, tarkastella erityisiä aluetta pienempiä kokonaisuuksia koskevia kysymyksiä, kuten liikkuvuutta, energiaa tai turvallisuutta, ja lähentää kumppaneita toisiinsa taloudellisten standardien ja lainsäädännön suhteen; katsoo, että ENP:n monenvälisiä rakenteita olisi vahvistettava ja kehitettävä entistä strategisemmin;

48.  korostaa monenvälisten kokousten, kuten EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen, merkitystä poliittisen vuoropuhelun foorumeina ja omistajuuden edistämisen välineinä naapuruuspolitiikassa; kannustaa edellä mainittuja tahoja lisäämään aktiivisuuttaan asianmukaisesti ja vaikuttavalla tavalla;

49.  korostaa parlamentaarisen diplomatian ja parlamentin naapuruston vastapuolien kanssa säännöllisten järjestämien parlamenttien välisten kahdenvälisten kokousten lisäarvoa välineenä, jolla vaihdetaan kokemuksia ja arvioidaan yksittäisten maiden suhteita EU:hun ja niiden tilaa; kannustaa jäsenvaltioiden kansallisia parlamentteja järjestämään parlamenttien välisiä kahdenvälisiä kokouksia ENP:n kehyksessä yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi;

50.  korostaa tässä yhteydessä myös itäisen kumppanuuden maiden paikallis- ja alueviranomaisten vuotuisen konferenssin (CORLEAP) ja Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) merkitystä, sillä ne tarjoavat paikallisille ja alueellisille edustajille mahdollisuuden käydä vuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa ja kehittää taloudellista, sosiaalista, alueellista ja paikallista yhteistyötä;

51.  painottaa, että itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin ja eteläisiä kumppanimaita koskevan vastaavan aloitteen kaltaisten alueellisten kansalaisyhteiskuntafoorumien kehittäminen vahvistaa sidosryhmien sitoutumista, millä edistetään demokratiaprosessia ja talousuudistuksia naapurimaissa;

Naapurien naapurit

52.  korostaa, että naapurimaiden kanssa on kehitettävä vahvoja kumppanuuksia; pitää tärkeänä varmistaa, että ENP on osa unionin laajempaa ulkopolitiikkaa ja että otetaan huomioon naapurimaihin vaikuttavat muut strategiset toimijat – ˮnaapurien naapuritˮ – sekä kansainväliset ja alueelliset järjestöt; toteaa, että tämän saavuttamiseksi on tarkasteltava yhteisen edun mukaisia kysymyksiä ja yhteisiä huolenaiheita, kuten alueellista ja kokonaisvaltaista turvallisuutta, olemassa olevien kahdenvälisten kehysten tai monenvälisen vuoropuhelun välityksellä sopivissa ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa;

53.  tähdentää, että unionin olisi realistisesti harkittava erilaisia poliittisia vaihtoehtoja, joita sen kumppaneille on tarjolla, sekä tapoja luoda eri tasojen yhteyksiä naapureihin ja käsitellä naapuruuspolitiikassa kolmansiin maihin sovellettavaa ulkopolitiikkaa, varmistaen samalla, että unionin ja sen itsenäisten kumppanien tehtävänä on päättää, miten ne haluavat edetä suhteissaan;

54.  muistuttaa olevansa vakuuttunut siitä, ettei pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen määräyksistä aiheudu kaupallisia haasteita Venäjän federaatiolle ja että assosiaatiosopimuksia ei tule pitää tekijöinä, jotka vaikuttavat haitallisesti itäisten kumppanimaiden hyviin suhteisiin niiden naapurien kanssa;

55.  kehottaa EU:ta kehittämään tehokkaita mekanismeja sellaisten ENP-kumppanimaiden tukemiseksi, jotka noudattavat unioniin yhdentymistä koskevaa kunnianhimoista suunnitelmaa ja joita vastaan kolmannet maat toteuttavat tästä syystä vastatoimenpiteitä, taloudellisia pakotteita tai suoranaisia sotilaallisia toimenpiteitä; muistuttaa, että vaikka ENP:tä ei ole suunnattu muita strategisia toimijoita vastaan ja vaikka torjutaan ajatus geopoliittisen nollasummapelin pelaamisesta naapurustossa, unionin on tarjottava uskottavia sitoumuksia ja lujaa poliittista tukea kumppaneille, jotka haluavat lähentyä siihen tiiviimmin;

56.  kehottaa unionia hyödyntämään asiantuntemusta, jota on kertynyt niille alueellisille järjestöille, joiden jäseniä unionin naapurimaat ovat, kuten Euroopan neuvostolle, Etyjille, Afrikan unionille; YK:n alaisille alueellisille virastoille ja Arabiliitolle, sekä aktiivisesti ottamaan ne mukaan ja tekemään niiden kanssa yhteistyötä alueellisten konfliktien ratkaisemiseksi; muistuttaa näiden olevan merkittäviä foorumeja, joilla kumppanit voidaan sitouttaa uudistusten toteuttamiseen, ihmisoikeuksia koskevien huolenaiheiden ja alueellisten kysymyksien – joista niiden olisi otettava enemmän vastuuta – käsittelemiseen ja demokratisoinnin edistämiseen;

Politiikan tavoitteet ja välineet

Eriytetty tarjous: ensisijaiset toiminta-alat

57.  kehottaa unionia kartoittamaan ja määrittämään yhdessä kumppaniensa kanssa ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat yhteistyön tehostamista ja yhdentymistä eri aloilla, joita ovat esimerkiksi talouskehitys ja inhimillinen kehitys, konfliktien ja katastrofien estäminen, infrastruktuuri ja alueellinen kehitys, ympäristöasioihin, kauppakilpailua koskevaan politiikkaan sekä pk-yritykset, maahanmuutto, turvallisuus ja energia ja energiatehokkuus, pyrkien luomaan vaurauden, vakauden ja hyvien naapuruussuhteiden alue;

58.  katsoo, että uudessa ENP:ssä olisi tultava näkyviin unionin sisä- ja ulkopolitiikan johdonmukaisuutta koskeva tavoite sekä tiettyjen sisä- ja ulkoasioiden väliset läheiset ja yhä tärkeämmät yhteydet;

59.  katsoo, että tulevien digitaalisten sisämarkkinoiden alan yhteistyön vahvistaminen sekä sähköisen hallinnon uudistuksien ja avointa hallintoa koskevien ratkaisujen tukeminen ovat välineitä, joilla edistetään kansalaisten osallisuutta;

60.  korostaa ihmisten vapaan liikkuvuuden merkitystä ja tukee liikkuvuuden lisäämistä naapurustossa turvallisessa ja asianmukaisesti hallinnoidussa ympäristössä viisumihuojennusten ja -vapauden välityksellä, etenkin kun on kyse opiskelijoista, nuorista, taiteilijoista ja tutkijoista; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa liikkuvuutta koskevien kumppanuuksien tehostamista naapurimaissa ja kehittämään mahdollisuuksia sellaisia kiertomuuttojärjestelmiä varten, jotka tarjoaisivat maahanmuuttajille turvallisia ja laillisia reittejä; kehottaa EU:ta tekemään selvän eron vainoamisen vuoksi turvapaikkaa hakevien ja taloudellisista syistä laittomasti maahan muuttavien välillä; suhtautuu tuomitsevasti ihmiskauppaan, jonka uhreista suurin osa on naisia, ja korostaa, että on tärkeää vahvistaa uudelleen kumppanimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi;

61.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota sukupuolten yhdenvertaisuutta koskevaan näkökulmaan edistettäessä ammatillista koulutusta ja korkeakoulutusta samoin kuin naapurimaiden kanssa toteutettavien kiertomuutto-ohjelmien kehyksessä, jotta vahvistetaan naisten osallistumista talouden toimintaan;

62.  toteaa, että epävakaus juontuu perimmiltään suurtyöttömyydestä, etenkin nuorten työttömyydestä, vapaan tiedonkulun puutteesta, sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä, vähemmistöjen oikeuksien puutteellisesta suojelemisesta sekä naisten vähäisestä osallistumisesta politiikkaan ja sosiaalis-taloudelliseen toimintaan, kehnosta hallinnosta ja laajamittaisesta korruptiosta, ja edellyttää sitoumuksia, jotka ovat vaativampia kuin pitkälle menevissä ja laaja-alaisissa vapaakauppasopimuksissa; toteaa, että pelkät kaupallisten sopimuksien ja vapaakauppasopimuksien tekemistä koskevat näkymät eivät ole riittävän tehokkaita kannustimia kumppanuutemme vahvistamiseksi naapurimaiden ja erityisesti eteläisen Välimeren maiden kanssa; panee merkille, että EU:n naapurimaat eivät tee alueellista talousyhteistyötä, ja kehottaa vakiinnuttamaan alialueellisia aloitteita niiden välisen kaupankäynnin lisäämiseksi;

63.  painottaa nuoria, naisia ja tulevia johtajia koskeviin hankkeisiin investoimisen merkitystä hyödyntämällä täysimääräisesti Erasmus+-ohjelman tarjoamia stipendimahdollisuuksia edistettäessä opiskelijoiden ja opettajien vaihtoa ENP-maiden ja unionin jäsenvaltioiden välillä, tarkoituksena kouluttaa ENP-maiden ja unionin jäsenvaltioiden tulevia johtajia; katsoo, että lisäksi on edistettävä edelleen College of Europen kaltaisia akateemisia ja koulutuksellisia hankkeita, joiden arvo tällä alalla on jo osoitettu;

64.  kehottaa komissiota kartoittamaan ja tarjoamaan ENP-maille eritasoisia osallistumis-, yhteistyö- ja sitoutumisvaihtoehtoja toimintapolitiikoissaan, ohjelmissaan ja virastoissaan, kuten Europolissa, Frontexissa, tullivalvonnassa ihmiskaupan sekä taloudellisen ja rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan alalla sekä energiayhteisön alalla; katsoo, että energiayhteisö voi onnistuneena yhdentymissopimuksena toimia suuremmassa roolissa Euroopan naapuruuspolitiikassa; korostaa energiaturvallisuuden merkitystä ja tähdentää, että on tärkeää tiivistää energiayhteistyötä unionin naapurimaissa, jotta saavutetaan yhteinen tavoite eli kohtuuhintaisen, kestävän, tehokkaan ja puhtaan energian häiriötön toimitus; kehottaa avaamaan energiaunionin vaiheittain ENP-maille; kannustaa komissiota edistämään verkkorikollisuuden torjunnasta tehtyä Budapestin yleissopimusta ENP-maissa ja kehottamaan niitä liittymään siihen, jolleivät ne vielä ole sitä tehneet;

65.  katsoo, että olisi korostettava enemmän teknisen tuen ohjelmien (kuten TAIEX:n ja twinning-kumppanuusohjelman) käyttöä ja että kumppanit olisi otettava mukaan Erasmus-ohjelman ja Horisontti 2000 -ohjelman kaltaisiin ohjelmiin, koska niillä voidaan edistää tietämyksen levittämistä ja eri tason verkostojen perustamista ja ne muodostavat perustan yhteisen naapurialueen muodostamiselle;

66.  katsoo, että naapuruuspolitiikan parlamentaarista ulottuvuutta on lisättävä parantamalla parlamenttien välisten tapaamisten, EU:n kanssa tehdyillä sopimuksilla perustettujen parlamentaaristen yhteiselinten ja parlamentaaristen yleiskokousten vaikuttavuutta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä uutta lähestymistapaa, jota parlamentti soveltaa parlamentaariseen demokraattiseen tukeen; korostaa ENP-maiden parlamenttien tehtävää, joka liittyy hallituksien vastuuvelvollisina pitämiseen, ja kannustaa vahvistamaan parlamenttien valvontavalmiuksia; pyytää ottamaan Euroopan parlamentin mukaan uuden ENP:n täytäntöönpanoon ja tiedottamaan sille säännöllisesti ja kuulemaan sitä kyseisen politiikan edistymisestä kumppanimaissa; katsoo, että Euroopan tason poliittisilla puolueilla sekä jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin poliittisilla ryhmillä voi olla merkittävä rooli ja ne voivat kantaa ratkaisevaa vastuuta pyrittäessä edistämään poliittista kulttuuria, joka perustuu täysivaltaisiin demokraattisiin toimielimiin, oikeusvaltioperiaatteeseen, monipuoluedemokratiaan sekä naisten täysimääräiseen osallistumiseen päätöksentekoon;

67.  korostaa, että olisi varmistettava myös jäsenvaltioiden omistajuuden toteutuminen, jotta ENP:stä voisi tulla menestyksekästä politiikkaa, myös laajentamalla lippulaiva-aloitteita; kehottaa siksi komissiota tehostamaan poliittista koordinointia ja rahoitusavun yhteistä ohjelmasuunnittelua sekä ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla edistetään ENP-maita koskevan tiedon jakamista jäsenvaltioiden ja EU:n rakenteiden keskuudessa sekä jäsenvaltioiden, unionin rakenteiden ja naapurimaiden välistä kuulemista; toteaa, että EU:n rahoitusavun ja teknisen avun ehdoksi olisi asetettava konkreettisten vertailuarvojen menestyksellinen saavuttaminen uudistusprosessien yhteydessä, minkä perusteella lisätukea myönnetään;

Arviointi ja näkyvyys

68.  korostaa, että tiiviissä yhteistyössä ja kansalaisjärjestöjä kuullen kumppanimaiden viranomaisten kanssa käynnistetyissä toimintasuunnitelmissa olisi keskityttävä rajalliseen määrään ensisijaisia realistisia tavoitteita, jotka olisi saavutettava; korostaa, että niiden täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti tai olosuhteiden niin vaatiessa ja toimintapoliittisista vaihtoehdoista olisi sovittava yhteisesti; huomauttaa, että on tärkeää kehittää kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa kuulemisprosessia, joka koskee vertailuarvojen määrittämistä;

69.  tähdentää, että edistymiskertomuksissa olisi keskityttävä toimintasuunnitelmissa esitettyjen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen ja niissä olisi tuotava esiin kumppanimaan sitoutumisen taso; pyytää jälleen, että kertomuksissa esitetty tieto suhteutetaan ottamalla huomioon kansallinen konteksti ja sisällyttämällä siihen aiempien vuosien suuntaukset; katsoo, että kaikki ENP-maiden tärkeimmät sidosryhmät, kansalaisyhteiskunta mukaan lukien, olisi otettava aidosti mukaan ja niitä olisi kuultava ennen kertomusten laatimista; kehottaa asettamaan edistymiskertomuksien kaltaiset keskeiset asiakirjat helposti saataville asiasta vastaavan unionin edustuston verkkosivulle ja kääntämään ne paikalliselle kielelle; kehottaa unionia soveltamaan selvemmin laatuun perustuvia toimenpiteitä tarkastellessaan kumppanimaiden edistymistä ja käynnistämään ehtoihin perustuvia tehokkaita toimia, jotka liitetään kumppanien saavuttamiin edistysaskeliin ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian alalla;

70.  katsoo, että unionin tuen näkyvyyttä olisi parannettava, jotta kumppanimaiden ja unionin jäsenvaltioiden väestöt olisivat perillä unionin tuen eduista; kehottaa komissiota suunnittelemaan mekanismin, joka liittyy EU:n humanitaarisen tuen antamiseen naapurimaille, joka eroaisi kaikkiin kolmansiin maihin nähden maailmanlaajuisesti käytetystä mallista ja jolla varmistetaan muiden tavoitteiden ohella EU:n ja sen poliittisen ohjelman laaja näkyvyys; painottaa, että on tärkeää ja tarpeen ottaa käyttöön mekanismi, jolla voidaan varmistaa EU:n myöntämään rahoitusapuun liittyvä avoimuus;

71.  kehottaa unionia lujittamaan valmiuksiaan torjua unionia ja sen jäsenvaltioita vastaan suunnattuja disinformaatio- ja propagandakampanjoita, koska niillä pyritään horjuttamaan EU:n ja jäsenvaltioiden yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta; kehottaa unionia lujittamaan näkyvyyttään osoittaakseen, että se tukee kumppanimaita ja on sitoutunut niihin; korostaa, että on tärkeää edistää ENP-maiden objektiivista, riippumatonta ja puolueetonta tiedonvälitystä ja tiedotusvälineiden vapautta; korostaa, että unionin on pyrittävä viestimään strategisesti naapurimaissaan muun muassa arvoistaan ja tavoitteistaan ja kehitettävä tarkistetussa politiikassaan kattava, vaikuttava ja järjestelmällinen viestintästrategia;

72.  kehottaa EU:ta lisäämään läsnäoloaan kumppanimaissa hyödyntämällä entistä interaktiivisempia audiovisuaalisia keinoja ja sosiaalista mediaa paikallisilla kielillä, jotta voidaan tavoittaa koko yhteiskunta; kehottaa komissiota valmistelemaan ENP-maiden yhteiskuntia varten selkeän viestintästrategian, jotta sen avulla voidaan selittää muun muassa pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden kaltaisia assosiaatiosopimuksen etuja, joiden avulla kumppanimaat voivat nykyaikaistaa poliittista järjestelmäänsä ja talousjärjestelmäänsä;

o
o   o

73.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä ENP-maiden hallituksille ja parlamenteille, Euronestin ja Välimeren unionin parlamentaarisille edustajakokouksille, Arabiliitolle, Afrikan unionille, Euroopan neuvostolle ja Etyjille.

(1) JOIN(2015)0006.http://ec.europa.eu/enlargement/neighbourhood/consultation/consultation.pdf (2) http://eeas.europa.eu/euromed/docs/com2011_200_en.pdf (3) http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0303:FIN:fi:PDF (4) http://eeas.europa.eu/enp/pdf/pdf/com03_104_en.pdf (5) Ulkoasiainneuvoston 18. helmikuuta 2008 antamat päätelmät, http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/gena/98818.pdf (6) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 506. (7) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 127. (8) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 312. (9) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 443. (10) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 105. (11) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 114. (12) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446. (14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0229.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanosta (2014/2256(INI))

P8_TA(2015)0273 A8-0209/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 26, 34, 114, 118 ja 167 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1994 tehdyn TRIPS-sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien tietyistä näkökohdista,

–  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11, 13, 14, 16, 17, 22 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(1),

–  ottaa huomioon kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen ja nimenomaisesti kolmivaiheisen testin,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 1996 hyväksytyn Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 1996 hyväksytyn WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2012 audiovisuaalisten esitysten suojelua koskevassa WIPOn diplomaattikokouksessa Pekingissä hyväksytyn sopimuksen audiovisuaalisista esityksistä,

–  ottaa huomioon Euroopan patenttiviraston (OEB) ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (OHIM) yhdessä syyskuussa 2013 toteuttaman tutkimuksen teollis- ja tekijänoikeuksista nimeltä ”Intellectual property rights intensive industries: contribution to economic performance and employment in the European Union”,

–  ottaa huomioon julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla(2),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/37/EU(3)julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun neuvoston direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/28/EU orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista(4),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY(5)tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/77/EU tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta(7),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY(8)teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY(9), jolla muutetaan direktiiviä 92/100/ETY(10)vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/84/EY(11)alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman yksityisen kopioinnin maksuista(12),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman luovien toimialojen ja kulttuurialan edistämisestä talouskasvun ja työpaikkojen luojina(13),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman audiovisuaaliteosten verkkojakelusta Euroopan unionissa(14),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(15)immateriaalioikeuksien valvonnan tehostamisesta sisämarkkinoilla,

–  ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2013 ja 5. maaliskuuta 2014 välisenä aikana toteuttaman julkisen kuulemisen EU:n tekijänoikeussääntöjen uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Britannian kansalaisen Dan Pescodin Euroopan sokeain unionin (EBU) ja Royal National Institute of Blind Peoplen (RNIB) puolesta esittämästä vetoomuksesta nro 0924/2011, joka koskee näkövammaisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä kirjoja ja muita painotuotteita(16),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan audiovisuaaliteosten verkkojakelusta Euroopan unionissa: mahdollisuuksia ja haasteita siirryttäessä digitaalisiin sisämarkkinoihin (COM(2011)0427),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan tekijänoikeudesta osaamistaloudessa (COM(2008)0466),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat – Luovuuden ja innovoinnin kannustaminen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja ensiluokkaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseksi Euroopassa"(COM(2011)0287),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 allekirjoitetun sellaisten teosten digitointia ja saataville saattamista koskevista perusperiaatteista, jotka eivät ole kaupallisesti saatavilla, koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jonka avulla helpotetaan kirjojen ja tieteellisten julkaisujen digitointia eurooppalaisia kirjastoja ja muita vastaavia laitoksia varten,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0209/2015),

A.  toteaa, että direktiivin 2001/29/EY tarkistaminen on keskeisessä asemassa luovuuden ja innovoinnin, kulttuurisen moninaisuuden, talouskasvun, kilpailukyvyn, digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisessä sekä tietämyksen ja tiedon saamisessa ja että samalla sillä annetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöille riittävästi tunnustusta ja suojellaan heidän oikeuksiaan;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan mukaan unioni myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi ja monimuotoisiksi, erityisesti tukemalla taiteellista ja kirjallista luovaa toimintaa;

C.  ottaa huomioon, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettu direktiivi 2001/29/EY oli tarkoitettu tekijänoikeuslainsäädännön ja siihen liittyvien oikeuksien mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen;

D.  ottaa huomioon, että direktiivi 2001/29/EY perustuu myös tietyille kansainvälisestä oikeudesta, muun muassa kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevasta Bernin yleissopimuksesta, WIPOn tekijänoikeussopimuksesta ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksesta, johtuville velvoitteille;

E.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat tehneet huomattavia investointeja eurooppalaisten kulttuuriperintölaitosten monipuolisten kokoelmien digitoimiseksi ja asettamiseksi saataville verkossa, jotta kansalaiset voivat hyödyntää niitä missä tahansa millä tahansa laitteella;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan kulttuuriala ja luovat toimialat ovat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen moottori EU:ssa ja edistävät huomattavasti EU:n taloutta, koska ne työllistävät yli 7 miljoonaa henkeä ja muodostavat yli 4,2 prosenttia unionin BKT:stä viimeisimpien arvioiden mukaan, ja että kulttuurialalla syntyi työpaikkoja myös vuosien 2008–2012 talouskriisin aikana;

G.  toteaa, että syyskuussa 2013 tehty Euroopan patenttiviraston ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston tutkimus osoittaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia intensiivisesti käyttävät alat tuottavat 39 prosenttia unionin taloudellisen toiminnan kokonaismäärästä, jonka vuotuinen arvo on noin 4 700 miljardia euroa, ja lisäksi niiden osuus EU:n työpaikkojen kokonaismäärästä on välittömien työpaikkojen osalta 26 prosenttia (56 miljoonaa työpaikkaa) ja 9 prosenttia välillisten työpaikkojen osalta;

H.  ottaa huomioon, että digitaalinen vallankumous on tuonut mukaan uusia tekniikoita ja viestintävälineitä ja mahdollistanut uusia ilmaisumuotoja, jotka ovat kyseenalaistaneet kolmenvälisen suhteen, joka perinteisesti yhdistää tekijän ja yleisön kulttuurialan yrittäjän kautta, ja siten edistänyt tietoon perustuvan talouden syntymistä, joka luo uusia työpaikkoja ja tukee kulttuuria ja innovointia;

I.  ottaa huomioon, että kaikkien digitaalisia sisämarkkinoita koskevien poliittisten aloitteiden on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11, 13, 14, 16, 17 ja 22 artiklan mukaisia;

J.  ottaa huomioon, että kulttuurien ja kielten moninaisuus ylittää valtioiden rajat ja että joitakin eurooppalaisia kieliä puhutaan useissa maissa;

K.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirja suojelee sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä taiteen ja tieteen vapautta ja takaa henkilötietojen sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden suojan, oikeuden omaisuuteen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan, oikeuden koulutukseen ja elinkeinovapauden;

L.  katsoo, että tekijällä on myös digitaaliaikana oltava oikeus luovan työnsä suojaan;

M.  katsoo, että on harkittava toimia, jotka kehittävät edelleen kulttuurista vuorovaikutusta ja parantavat oikeusvarmuutta alalla; ottaa huomioon, että useita luovia verkkopalveluja on kehitetty direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanon jälkeen ja että kuluttajien saatavilla ei ole koskaan ollut yhtä paljon luovan alan teoksia ja kulttuuriteoksia; katsoo, että käyttäjien saatavilla on oltava laaja, monipuolinen ja laadukas kulttuurisisältö;

N.  panee merkille, että Euroopan digitaalista kirjastoa Europeanaa on laajennettu harmonisesti ja järjestelmällisesti, ja toteaa, että digitaalinen kirjasto perustettiin unionin aloitteella vuonna 2008 ja sen valikoimiin kuuluu teoksia jäsenvaltioiden kirjastoista;

O.  ottaa huomioon, että luovan alan teokset ovat yksi tärkeimmistä lähteistä, joita digitaalinen talous ja tietotekniikka-alan toimijat, kuten hakukoneet, sosiaalinen media tai käyttäjien luoman sisällön foorumit, hyödyntävät toiminnassaan, mutta luovan alan teoksista syntyvä arvo siirtyy lähes kokonaisuudessaan näille digitaalisille välittäjille, jotka joko kieltäytyvät maksamasta lainkaan korvauksia tekijöille tai neuvottelevat erittäin pienet korvaukset;

P.  ottaa huomioon, että direktiivillä 2011/77/EU ja tekijänoikeuden ja direktiivillä 2006/116/EY yhdenmukaistettiin tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojan voimassaoloajat säätämällä kunkin teostyypin ja niihin liittyvien oikeuksien suojan voimassaoloajan täydellisestä yhdenmukaistamisesta jäsenvaltioissa;

Q.  katsoo, että on unionin lainsäätäjän tehtävä edistää selkeää ja kaikkien sidosryhmien ja viime kädessä kansalaisten ymmärrettävissä olevaa tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaa säädöskehystä ja siten taata oikeusvarmuus;

R.  ottaa huomioon joidenkin internetissä toimivien välittäjien kilpailuedun ja kasvavan vallan sekä tämän tilanteen kielteiset vaikutukset tekijöiden luomismahdollisuuksiin ja muiden luovan alan teosten jakajien tarjoamien palvelujen kehitykseen;

S.  ottaa huomioon, että tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien oikeuskehyksen määrittelyssä on otettava huomioon tarve edistää innovatiivisia teollisia ja kaupallisia malleja ja hyödyntää uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia unionin yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi;

T.  ottaa huomioon, että kasvun ja työpaikkojen luominen Euroopassa on komission painopiste ja keskeisellä sijalla sen toimintapoliittisessa ohjelmassa vuosiksi 2014–2019;

1.  muistuttaa, että tekijänoikeus on konkreettinen tapa varmistaa korvaukset luovan työn tekijöille ja luovan työn rahoitus;

2.  pitää myönteisenä tekijänoikeutta käsittelevän kuulemisen järjestämistä koskevaa komission aloitetta, joka herätti suurta kiinnostusta useissa asianomaisissa sidosryhmissä, mukaan luettuina kulttuuriala ja kansalaisyhteiskunta(17);

3.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut kehittämään edelleen Euroopan digitaalistrategiaa sekä tekijänoikeuskysymyksiä uuden komission toimikauden aikana; pitää myönteisenä komission vuoden 2015 työohjelmassa annettua lupausta digitaalisen sisämarkkinapaketin antamisesta ja pakettiin sisältyvää lainsäädäntöehdotusta, jonka tavoitteena on tekijänoikeussääntöjen nykyaikaistaminen niiden mukauttamiseksi digitaaliaikaan;

4.  muistuttaa, että tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojataan ja edistetään uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä ja markkinointia sekä niiden luovan sisällön luomista ja hyödyntämistä, mikä edistää kilpailukykyä, työllisyyttä ja innovointia useilla teollisuudenaloilla EU:ssa;

5.  korostaa, että tekijänoikeus on ainoastaan yhtä tehokas kuin sen suojaamiseksi käyttöön otetut täytäntöönpanotoimenpiteet ja että kukoistavien ja innovatiivisten luovien alojen varmistamiseksi tekijänoikeuden täytäntöönpanon on oltava määrätietoista;

6.  huomauttaa, että alueperiaate liittyy olennaisesti tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien olemassaoloon; korostaa, että tämä periaate ja toimenpiteet sisältöjen siirron varmistamiseksi eivät ole keskenään ristiriidassa;

7.  tähdentää, että direktiivin 2001/29/EY olisi tarkistamisen jälkeenkin taattava periaate oikeudenhaltijoiden kohtuullisista korvauksista; vaatii, että jatkossakin pidetään voimassa alueperiaate, joka antaa jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden taata tämä periaate kulttuuripolitiikkansa puitteissa;

8.  panee merkille, että laillisesti käyttäjien saatavilla olevien teosten määrä on kasvanut direktiivin 2001/29/EY täytäntöönpanon myötä; toteaa lisäksi, että tekniikan kehityksen kuluttajille tarjoamien käyttötarkoitusten saatavuus rajojen yli voi edellyttää tietoon perustuvia parannuksia nykyisiin lainsäädäntöpuitteisiin, jotta voidaan kehittää edelleen moninaisen kulttuurisisällön ja luovan sisällön laillista tarjontaa verkossa Euroopan kulttuurisen moninaisuuden hyödyntämisen mahdollistamiseksi;

9.  muistuttaa, että kuluttajilta evätään liian usein pääsy tiettyihin sisältöpalveluihin maantieteellisin perustein, mikä on ristiriidassa direktiiviin 2001/29/EY sisältyvän, sisämarkkinoiden neljän vapauden täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen kanssa; kehottaa sen vuoksi komissiota ehdottamaan asianmukaisia ratkaisuja, joilla parannetaan kuluttajien mahdollisuutta käyttää palveluja ja tekijänoikeudella suojattua sisältöä valtioiden rajojen yli;

10.  katsoo, että tekijänoikeuksien kollektiivista hallinnointia koskevan direktiivin 2014/26/EU lähestymistavasta voidaan ottaa oppia muunlaisia sisältöjä varten, mutta siirrettävyyttä ja maarajoituksia koskeviin ongelmiin ei ole yleispätevää ratkaisua, vaan niihin saatetaan tarvita useita erilaisia sääntelyllisiä ja markkinavetoisia toimia;

11.  painottaa, että luovan työn tulokset ovat yksi EU:n suurimmista rikkauksista ja niiden, jotka haluavat nauttia niistä, olisi näin tehdäkseen voitava maksaa niistä, vaikka niitä myytäisiinkin vain toisessa jäsenvaltiossa;

12.  muistuttaa mahdollisuudesta käyttää usean valtion alueen kattavia lisenssejä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista annetussa direktiivissä 2014/26/EU säädetyn mukaisesti, jos jakelijat haluavat kattaa koko unionin alueen;

13.  palauttaa mieliin, että elokuvien ja televisio-ohjelmien rahoitus, tuotanto ja yhteistuotanto riippuvat suuressa määrin alueellisen yksinoikeuden lisensseistä, joita myönnetään Euroopan eri markkinoiden kulttuurisia erityispiirteitä vastaavilla alustoilla toimiville paikallisille jakelijoille; korostaa näin ollen, että sopimusvapaus, joka antaa vapauden valita alueellinen ulottuvuus ja erilaisia jakelukanavia, edistää elokuviin ja televisio-ohjelmiin tehtäviä investointeja sekä kulttuurista moninaisuutta; kehottaa komissiota takaamaan, että mahdollista aloitetta tekijänoikeuksien nykyaikaistamiseksi edeltää kattava vaikutustenarviointi aloitteen vaikutuksista elokuvien ja televisio-ohjelmien tuotannolle, rahoitukselle ja jakelulle sekä kulttuuriselle moninaisuudelle;

14.  korostaa, että toimialan maarajoituskäytännöt eivät saisi estää EU:n jäsenvaltioissa asuvia kulttuurivähemmistöjä käyttämästä omalla kielellään olemassa olevaa sisältöä tai palveluja, jotka ovat joko maksuttomia tai maksullisia;

15.  tukee aloitteita, joiden tavoitteena on parantaa laillisesti hankitun ja laillisesti saataville asetetun sisällön verkkopalvelujen siirrettävyyttä EU:ssa siten, että samalla kunnioitetaan täysin tekijänoikeutta ja oikeudenhaltijoiden etuja;

16.  muistuttaa, että Euroopan kulttuurimarkkinat ovat luonnostaan heterogeeniset kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden vuoksi; toteaa, että tällaista monimuotoisuutta olisi pidettävä pikemminkin etuna kuin esteenä sisämarkkinoilla;

17.  panee merkille alueellisten lisenssien merkityksen EU:ssa erityisesti sellaisen audiovisuaali- ja elokuvatuotannon yhteydessä, joka perustuu etupäässä lähetystoiminnan harjoittajien ennakko-osto- tai ennakkorahoitusjärjestelmiin;

18.  panee huolestuneena merkille laittomien verkkopalvelujen ja laittoman kopioinnin sekä yleisemmin teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten lisääntymisen, joka uhkaa vakavasti jäsenvaltioiden talouksia ja luovaa työtä EU:ssa;

19.  korostaa, että tekijänoikeuksia koskevan kehyksen uudistusten olisi perustuttava korkeatasoiseen suojaan, sillä oikeudet ovat keskeisen tärkeitä älylliselle luovuudelle ja ne tarjoavat vakaan, selkeän ja joustavan oikeusperustan, joka edistää investointeja ja kasvua luovalla alalla ja kulttuurialalla, ja että olisi myös hävitettävä oikeudellinen epävarmuus ja epäjohdonmukaisuus, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa;

20.  pitää digitaalisten sisämarkkinoiden toimivien rakenteiden vahvistamista tärkeänä ja katsoo, että tämän lisäksi on jatkossakin varmistettava analogisten sisämarkkinoiden toiminta;

21.  muistuttaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia intensiivisesti käyttävät alat työllistävät yli 7 miljoonaa henkeä EU:ssa; kehottaa näin ollen komissiota varmistamaan, että paremman lainsäädännön periaatteen mukaisesti kaikkia tekijänoikeuksien nykyaikaistamista koskevia lainsäädäntöaloitteita edeltää etukäteen laadittava kattava vaikutustenarviointi aloitteen vaikutuksista kasvulle ja työllisyydelle sekä sen mahdollisesti synnyttämistä kustannuksista ja hyödyistä;

22.  korostaa, että eurooppalaisten tekijänoikeuksien mahdollisen tulevan tarkistamisen on oltava kohdistettua ja asianmukaisesti perusteltua, jotta voidaan taata luovien alojen kehityksen jatkuminen Euroopassa;

23.  toteaa, että tekijänoikeuksia loukkaava kaupallinen toiminta on vakava uhka digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnalle ja moninaisen kulttuurisisällön ja luovan sisällön laillisen tarjonnan kehittymiselle verkossa;

24.  pitää välttämättömänä vahvistaa tekijöiden asemaa ja parantaa heidän korvauksiaan heidän teostensa digitaalisen jakelun ja käytön yhteydessä;

Yksinoikeus

25.  hyväksyy, että kirjailijoilla ja esittävillä taiteilijoilla on oltava oikeudellinen suoja luovaa ja taiteellista työtään varten; toteaa, että kulttuurin ja tiedon levittäminen on yleisen edun mukaista; ymmärtää, että tuottajilla ja kustantajilla on roolinsa teosten saamisessa markkinoille ja että kaikille eri oikeudenhaltijaryhmille on maksettava oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset; kehottaa parantamaan kirjailijoiden ja esiintyjien sopimusasemaa oikeuksien omistajiin ja välittäjiin verrattuna erityisesti siten, että harkitaan kohtuullista oikeudenkäyttöaikaa, jonka tekijät siirtävät kolmansille osapuolille ja jonka jälkeen kyseiset oikeuden raukeavat, sillä sopimusneuvotteluissa osapuolten asemat ovat usein epäsuhtaiset; korostaa tässä yhteydessä sopimusvapauden merkitystä;

26.  toteaa, että tekijänoikeuden alaan kuuluvien teosten ja lähioikeuksien alaan kuuluvan aineiston kohtuullinen suoja on erittäin tärkeä myös kulttuurin kannalta ja että SEUT-sopimuksen 167 artiklan mukaisesti unionia edellytetään ottamaan kulttuuriset näkökohdan huomioon toiminnassaan;

27.  korostaa, että tekijöiden ja esiintyvien taiteilijoiden on digitaalisessa ympäristössä saatava samantasoinen asianmukainen korvaus kuin analogisessa ympäristössä;

28.  kehottaa komissiota arvioimaan kohdennettuja ja asianmukaisia toimenpiteitä, joilla parannetaan oikeusvarmuutta sääntelyn parantamiseen liittyvän komission tavoitteen mukaisesti; kehottaa näin ollen komissiota tutkimaan yhteisen eurooppalaisen tekijänoikeuden vaikutuksia työpaikkoihin ja innovointiin sekä tekijöiden, esiintyjien ja muiden oikeudenomistajien etuihin sekä alueellisen kulttuurisen moninaisuuden saatavuuteen kuluttajan kannalta;

29.  muistuttaa, että yksinoikeudet ja sopimusvapaus ovat luovan alan ja sen rahoituksen haavoittuvan ekosysteemin keskeisiä elementtejä, sillä ne mahdollistavat paremman riskien hajauttamisen, erilaiset toimijat yhteishankkeissa kulttuurisesti monitahoisen yleisön saavuttamiseksi ja investointien houkuttelemisen ammattisisällön tuotantoon;

30.  suosittaa, että yleistä etua puolustaakseen EU:n lainsäätäjä pohtii yksityistietojen suojaa kunnioittaen, miten madalletaan entisestään julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytön esteitä; toteaa, että tällainen mukautus olisi tehtävä siten, että siinä otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivi 2013/37/EU, tekijänoikeuden pohjana olevat periaatteet ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö;

31.  kehottaa komissiota turvaamaan tehokkaasti vapaasti käytettävissä olevat teokset, jotka määritelmänsä mukaisesti eivät kuulu tekijänoikeussuojan piiriin; kehottaa komissiota näin ollen selkeyttämään sitä, että vapaasti käytettävissä oleva teos, joka digitoidaan niin, että ei synny uutta, muunnettua teosta, pysyy vapaasti käytettävissä; kehottaa komissiota myös selvittämään, missä määrin oikeudenhaltijoille voitaisiin antaa vapaus luopua käyttöoikeuksistaan ja asettaa teoksensa kokonaan tai osittain yleisesti saataville;

32.  kehottaa komissiota lisäksi harmonisoimaan tekijänoikeussuojan voimassaoloajan ja pidättymään voimassaoloajan kaikista pidennyksistä Bernin yleissopimuksessa määriteltyjen kansainvälisten normien mukaisesti; rohkaisee jäsenvaltioita toteuttamaan virtaviivaisesti direktiivien 2006/116/EY ja 2011/77/EU osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja täytäntöönpanon;

Poikkeukset ja rajoitukset

33.  kehottaa EU:n lainsäätäjää säilyttämään direktiivissä 2001/29/EY ilmaistun tavoitteen riittävän suojan tarjoamisesta tekijänoikeudelle ja lähioikeuksille, sillä se on yksi tärkeimmistä keinoista varmistaa eurooppalainen kulttuuria luova toiminta, ja tavoitteen eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten sekä eri oikeudenhaltijaryhmien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukaisen tasapainon turvaamisesta; korostaa lisäksi, että alan kaikissa lainsäädäntömuutoksissa olisi varmistettava, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien avulla suojatut teokset ja palvelut ovat vammaisten henkilöiden saatavilla kaikissa muodoissa;

34.  korostaa, että tekijänoikeus ja lähioikeudet muodostavat oikeudellisen kehyksen Euroopan kulttuurialalle ja luoville toimialoille sekä koulutus- ja tutkimusalalle ja alalle, joka hyötyy näiden oikeuksien poikkeuksista ja rajoituksista, ja toimivat perustana näiden alojen toiminnalle ja työllisyydelle;

35.  huomauttaa, että poikkeuksia ja rajoituksia on sovellettava siten, että otetaan huomioon tarkoitus, jota varten ne on suunniteltu, sekä digitaalisen ympäristön ja analogisen ympäristön erityisominaisuudet ja samalla säilytetään oikeudenhaltijoiden ja yleisen edun välinen tasapaino; kehottaa sen vuoksi komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta tarkastella uudelleen useita olemassa olevia poikkeuksia ja rajoituksia, jotta ne voidaan mukauttaa paremmin digitaaliseen ympäristöön, ottaen huomioon digitaalisen ympäristön meneillään olevan kehityksen ja kilpailukyvyn tarpeen;

36.  korostaa, että on tärkeää poikkeukset ja rajoitukset ovat vammaisten henkilöiden kannalta esteettömiä; panee tässä yhteydessä merkille, että Marrakeshin sopimus helpottaa näkövammaisten mahdollisuutta tutustua kirjoihin, ja kehottaa ratifioimaan sen nopeasti asettamatta EU:n lainsäädäntökehyksen tarkistamista ratifioinnin ehdoksi; pitää sopimusta hyvänä edistysaskeleena mutta katsoo, mutta jäljellä on vielä paljon tekemistä, jotta voidaan parantaa sisällön saatavuutta eri tavoin vammaisten henkilöiden hyväksi;

37.  panee merkille Euroopan kulttuurisen moninaisuuden merkityksen ja toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot poikkeusten täytäntöönpanossa voivat olla haasteellisia sisämarkkinoiden toiminnan, rajat ylittävien toimien kehittämisen sekä EU:n maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ja innovoinnin kannalta ja ne voivat myös aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta tekijöille ja käyttäjille; katsoo, että joihinkin poikkeuksiin ja rajoituksiin voidaan siksi soveltaa yleisempiä sääntöjä; huomauttaa kuitenkin, että erot voivat olla perusteltuja, jotta jäsenvaltiot voivat säätää lakeja omien erityisten kulttuuristen ja taloudellisten etujensa mukaisesti sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudattaen;

38.  kehottaa komissiota tarkastelemaan vähimmäisvaatimusten soveltamista poikkeuksissa ja rajoituksissa sekä varmistamaan myös, että direktiivissä 2001/29/EY mainitut poikkeukset ja rajoitukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta sisämarkkinoilla voidaan saada aikaan yhtäläinen oikeus kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja parantaa oikeusvarmuutta;

39.  katsoo, että on tärkeää vahvistaa poikkeuksia, joita voidaan myöntää yleishyödyllisille laitoksille, esimerkiksi kirjastoille, museoille tai ja arkistoille, jotta voidaan edistää kulttuuriperinnön laajamittaista saatavuutta myös verkkosivustojen kautta;

40.  pyytää komissiota varovaisesti harkitsemaan perusoikeuksien suojelua ja erityisesti syrjinnän torjuntaa tai lehdistönvapauden suojelua; muistuttaa tältä osin, että kyseisistä poikkeuksista olisi suoritettava sopiva hyvitys;

41.  huomauttaa, että kulttuuri- ja luovan alan pk-yrityksillä on suuri merkitys työpaikkojen luomisen ja kasvun kannalta unionissa; korostaa, että valtaosa kulttuuri- ja luovan alan pk-yrityksistä pystyy joustavan tekijänoikeuskehyksen ansiosta tuottamaan kulttuuri- ja luovan alan teoksia, investoimaan niihin ja levittämään niitä mutta myös kehittämään innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla käyttäjät voivat saada saataviinsa paikallisten markkinoiden mieltymysten ja erityispiirteiden mukaisia luovan alan teoksia verkossa;

42.  panee kiinnostuneena merkille teosten uudet ja transformatiiviset käyttötarkoitukset digitaalisissa verkostoissa ja korostaa tarvetta etsiä ratkaisuja, joissa sovitetaan yhteen tehokas suoja, jossa tekijöille varmistetaan asianmukainen korvaus ja sopiva hyvitys, sekä kulttuurihyödykkeiden ja tietämyksen saatavuutta koskeva yleinen etu;

43.  korostaa, että jos poikkeusta tai rajoitusta jo sovelletaan, tekniikan kehityksen tai uusien tekniikoiden mahdollistamia sisällön uutta käyttöä olisi tulkittava mahdollisimman suuressa määrin olemassa olevien poikkeusten tai rajoitusten mukaisesti edellyttäen, että uusi käyttö on samanlaista kuin jo olemassa oleva, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta – tähän sovellettaisiin kolmivaiheista testiä; on tietoinen siitä, että tällainen joustavuus poikkeusten ja rajoitusten tulkinnassa voi mahdollistaa kyseisten poikkeusten ja rajoitusten mukauttamisen erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin;

44.  korostaa tarvetta varmistaa poikkeusten ja rajoitusten teknologianeutraalius ja soveltuminen tuleviin järjestelmiin ottamalla asianmukaisesti huomioon tiedotusvälineiden yhdentymisen seuraukset ja samalla palvella yleistä etua siten, että se edistää kannustimia uusien teosten luomiseen, rahoittamiseen ja jakeluun sekä näiden teosten asettamiseen yleisön saataville uusin, innovatiivisin ja mukaansatempaavin tavoin;

45.  ehdottaa palveluntarjoajien ja välittäjien vastuun tarkastelua, jotta voidaan selkiyttää niiden tekijänoikeuksiin liittyvää oikeudellista asemaa ja vastuuta, taata, että kaikkialla luovassa prosessissa ja toimitusketjussa noudatetaan asianmukaista huolellisuutta, ja varmistaa tekijöille ja oikeudenhaltijoille oikeudenmukainen korvaus EU:ssa;

46.  korostaa, että digitaalisten markkinoiden kehittäminen edellyttää kulttuurialan ja luovien alojen kehittämistä;

47.  tähdentää, että karikatyyriä, parodiaa ja pastissia koskeva poikkeus on tärkeä elinvoimaisen demokraattisen keskustelun kannalta; katsoo, että poikkeuksella olisi luotava oikeudenmukainen tasapaino tekijöiden ja alkuperäisten hahmojen etujen ja oikeuksien sekä suojatun teoksen karikatyyriä, parodiaa tai pastissia koskevaa poikkeusta hyödyntävän käyttäjän ilmaisunvapauden välillä;

48.  korostaa, että tekstin ja datan automatisoitujen analysointitekniikoiden (tekstin ja datan louhinta) asianmukainen arviointi on voitava mahdollistaa kaikissa tapauksissa, jos teoksen lukemiseen tarvittava lupa on saatu;

49.  korostaa, että digitaalisten markkinoiden kehittäminen kytkeytyy tiiviisti kulttuurialan ja luovien alojen kehittämiseen, minkä vuoksi menestys pitkällä aikavälillä edellyttää sitä, että molemmat kehittyvät tasapainoisesti rinnakkain;

50.  toteaa, että oikeus yksityisomaisuuteen on yksi nyky-yhteiskunnan kulmakivistä; toteaa myös, että oppimateriaalin ja kulttuurihyödykkeiden saatavuuden parantaminen on äärimmäisen tärkeää tietoon perustuvan yhteiskunnan kehittämiselle ja että lainsäätäjien olisi otettava tämä huomioon;

51.  kehottaa ottamaan käyttöön poikkeuksen tutkimus- ja koulutustarkoituksiin, mikä kattaisi koulujen lisäksi luvanvaraisen koulutus- tai tutkimustoiminnan, mukaan luettuna verkossa tai rajojen yli tapahtuva toiminta, joka liittyy toimivaltaisten viranomaisten tunnustamaan tai kansallisessa lainsäädännössä tunnustettuun kouluun tai oppilaitokseen tai sisältyy koulutusohjelmaan;

52.  korostaa, että kaikkien EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöön sisällytettävien uusien poikkeusten tai rajoitusten on oltava moitteettoman ja puolueettoman taloudellisen ja oikeudellisen analyysin perusteella asianmukaisesti perusteltuja;

53.  tunnustaa kirjastojen merkityksen tiedonsaannin kannalta ja kehottaa komissiota arvioimaan sellaisen poikkeuksen hyväksymistä, jonka avulla julkiset kirjastot ja tutkimuskirjastot voivat lainata laillisesti teoksia yleisölle digitaalisissa muodoissa henkilökohtaiseen käyttöön, rajoitetuksi ajaksi sekä internetin tai kirjastojen verkostojen kautta, jotta niiden yleiseen etuun liittyvä velvollisuus levittää tietoa voidaan täyttää tehokkaasti ja ajantasaisella tavalla; suosittaa, että tekijöille taataan hyvitys e-kirjojen lainauksesta samassa määrin kuin fyysisten kirjojen lainauksesta kansallisten alueellisten rajoitusten mukaisesti;

54.  kehottaa komissiota arvioimaan sellaisen poikkeuksen hyväksymistä, jolla kirjastoille annetaan oikeus muuttaa sisältöjä digitaaliseen muotoon konsultaatiota, luettelointia ja arkistointia varten;

55.  korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon johtopäätökset kustannusalalla toteutettavista lukuisista kokeiluista oikeudenmukaisten, tasapainoisten ja toteuttamiskelpoisten liiketoimintamallien käyttöön ottamiseksi;

56.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön korvausjärjestelmiä varten tarkoitettuja pakollisia toimilupia; korostaa tarvetta varmistaa, että poikkeuksen mukaan sallittujen toimien olisi säilyttävä sellaisina; muistuttaa, että poikkeusten ja rajoitusten soveltamisesta joutuvia korvauksia olisi harkittava ainoastaan tapauksissa, joissa poikkeuksen myötä sallitut toimet aiheuttavat vahinkoa oikeudenhaltijalle; kehottaa lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalaista seurantakeskusta tekemään täysimääräisen tieteellisen arvion näistä jäsenvaltioiden toimista ja niiden vaikutusta kuhunkin asianomaiseen sidosryhmään;

57.  palauttaa mieliin tärkeän poikkeuksen, joka koskee yksityistä kopiointia, jota ei voida rajoittaa teknisesti ja johon yhdistetään oikeudenmukainen korvaus tekijöille; kehottaa komissiota analysoimaan tieteellisten tietojen pohjalta 27. helmikuuta 2014 annettua parlamentin päätöslauselmaa yksityisen kopioinnin maksuista(18) sekä komission viimeisimmän sovittelumenettelyn tuloksia(19)ja erityisesti avoimuutta lisäävien toimenpiteiden osalta sellaisten nykyisten toimenpiteiden toteutettavuutta, joiden perusteella oikeudenhaltijoille maksetaan oikeudenmukainen korvaus jäljennöksistä, joita luonnolliset henkilöt ovat tehneet yksityiskäyttöön;

58.  huomauttaa, että yksityistä kopiointia on annettava säädöksiä niin, että kansalaisille ilmoitetaan, mikä on kopioiden suurin sallittu määrä, mihin tarkoitukseen saa kopioida ja millä tavalla kopioita saa käyttää;

59.  korostaa, että digitaaliset maksut olisi tehtävä entistä avoimemmiksi ja optimoitava oikeudenhaltijoiden ja kuluttajien oikeuksien turvaamiseksi ja otettava huomioon direktiivi 2014/26/EU tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla;

60.  painottaa, että on tärkeää parantaa tekijänoikeusjärjestelmän selkeyttä ja avoimuutta tekijänoikeuksien käyttäjien kannalta, erityisesti käyttäjien luoman sisällön ja tekijänoikeusmaksujen osalta, jotta voidaan edistää luovuutta, kehittää edelleen verkkoalustoja ja varmistaa asianmukainen korvaus tekijänoikeuksien haltijoille;

61.  panee merkille direktiivin 2001/29/EY 6 artiklan 4 kohdan ja korostaa, että sopimuksella tai sopimusehdoilla ei pitäisi estää poikkeusten tai rajoitusten tehokasta käyttöä ja sellaiseen sisältöön tutustumista, joka ei kuulu tekijänoikeuden tai vastaavan oikeussuojan piiriin;

62.  kehottaa jakajia julkaisemaan kaikki tiedot tarvittavista teknisistä toimenpiteistä, joiden avulla voidaan varmistaa niiden sisältöjen yhteentoimivuus;

63.  korostaa, että ohjelmistojen suurempaa yhteentoimivuutta erityisesti ohjelmistojen ja päätelaitteiden osalta on edistettävä, sillä yhteentoimivuuden puute haittaa innovointia, vähentää kilpailua ja vahingoittaa kuluttajaa; katsoo, että yhteentoimivuuden puute johtaa jonkin tietyn tuotteen tai palvelun hallitsevaan markkina-asemaan, mikä vuorostaan rajoittaa kilpailua ja unionin kuluttajien valinnanvaraa;

64.  huomauttaa, että tekniikan nopea kehitys digitaalisilla markkinoilla edellyttää tekijänoikeuksia koskevaa teknologianeutraalia lainsäädäntökehystä;

65.  toteaa oikeasuhteisen ja vaikuttavan täytäntöönpanon merkityksen tekijöiden, oikeudenhaltijoiden ja kuluttajien tukemisessa;

66.  pyytää komissiota ja EU:n lainsäätäjää harkitsemaan ratkaisuja arvon siirtämiseksi sisällöistä palveluihin; korostaa, että välittäjän määritelmää on tarpeen mukauttaa nykyisessä digitaalisessa ympäristössä;

67.  tähdentää, että kuluttajat kohtaavat usein monia rajoituksia ja että tekijänoikeusjärjestelmästä puuttuu hyvin usein kuluttajien oikeuksien käsite; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön vaikuttavuutta kuluttajien näkökulmasta ja kehittämään joukon selkeitä ja kattavia kuluttajien oikeuksia;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10. (2) EUVL L 84, 20.3.2014, s. 72. (3) EUVL L 175, 27.6.2013, s. 1. (4) EUVL L 299, 27.10.2012, s. 5. (5) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 12. (6) EUVL L 265, 11.10.2011, s. 1. (7) EYVL L 248, 6.10.1993, s. 15. (8) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45. (9) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28. (10) EYVL L 346, 27.11.1992, s. 61. (11) EYVL L 272, 13.10.2001, s. 32. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0179. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0368. (14) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 64. (15) EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 48. (16) EUVL C 249 E, 30.8.2013, s. 49. (17) Euroopan komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto, Report on the responses to the Public Consultation on the Review of the EU Copyright Rules, heinäkuu 2014. (18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0179. (19) António Vitorinon 31. tammikuuta 2013 komission viimeisimmän sovittelumenettelyn jälkeen antamat suositukset yksityiseen käyttöön tapahtuvasta kopioinnista ja reprografista kopiointia koskevista maksuista.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 EU:n uudesta lähestymistavasta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan – eurooppalaisen demokratiarahaston EED:n toiminta sen perustamisen jälkeen (2014/2231(INI))

P8_TA(2015)0274 A8-0177/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6, 8 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle järjestelyistä eurooppalaisen demokratiarahaston mahdollista perustamista varten(1),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 23. kesäkuuta 2014 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–  ottaa huomioon unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014(5),

–  ottaa huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta rahoitusvälineestä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014(6),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät demokraattisen hallintotavan tukemisesta – kohti EU:n toimintakehyksen vahvistamista(7),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät demokratiakehityksestä EU:n ulkosuhteissa(8),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät, jotka sisältävät vuoden 2010 tilanneselvityksen ja ehdotuksen pilottimaiden luetteloksi(9),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta(10),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisesta demokratiarahastosta(11),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksista ja demokratiasta(12) ja neuvoston myös 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(13),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät EU:n tuesta pysyvälle muutokselle siirtymäyhteiskunnissa(14),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 4. maaliskuuta 2015 antaman yhteisen kuulemisasiakirjan "Kohti uutta Euroopan naapuruuspolitiikkaa" (JOIN(2015)0006),

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon uudelleentarkastelun vuonna 2013(15),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten, Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu” (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen demokratiarahaston perustamista tukevan 25. marraskuuta 2011 päivätyn kirjeen Euroopan parlamentin tuolloiselle puhemiehelle Jerzy Buzekille ja tuolloiselle komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Catherine Ashtonille,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen demokratiarahaston johtokunnan 3. joulukuuta 2014 tekemän päätöksen poistaa eurooppalaisen demokratiarahaston alkuperäiset maantieteelliset rajoitukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0177/2015),

A.  ottaa huomioon, että demokratian edistäminen ja tukeminen, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittaminen ovat EU:n ulkopolitiikan keskeisiä tavoitteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;

B.  toteaa EU:n katsovan, että vastuun ottaminen demokratiakehityksestä on ratkaisevassa asemassa aidon demokraattisen kulttuurin edistämisessä;

C.  ottaa huomioon, että monet EU:n jäsenvaltiot ovat viime vuosikymmeninä käyneet läpi menestyksekkäästi demokraattisen muutosprosessin ja keränneet tällä alalla laajan kokemuksen, joka voi olla merkityksellinen eurooppalaisen demokratiarahaston toiminnalle ja jota voidaan ja jota pitää käyttää eurooppalaisen demokratiarahaston työssä asiantuntijatasolla ja poliittisella tasolla;

D.  ottaa huomioon, että arabikevään ja itäisen naapurialueen tapahtumat sysäsivät liikkeelle EU:n ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikan välineiden uudelleenmuotoilun;

E.  ottaa huomioon, että monissa maissa, joissa eurooppalainen demokratiarahasto toimii, laillisen kansalaisyhteiskunnan tila käy ahtaammaksi ja kansalaisjärjestöjen ulkomaista rahoitusta estetään, sillä autoritaariset hallitukset käyttävät yhä hienostuneempia keinoja, kuten lainsäädäntöä, kansalaisjärjestöjen ja demokratian puolestapuhujien ja myös eurooppalaisen demokratiarahaston tuensaajien toiminnan rajoittamiseksi;

F.  ottaa huomioon, että EU:n naapurimailla on ollut viime vuosina huomattavasti poliittisia, turvallisuus- ja talousongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet huomattavasti demokratiakehitystä ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista;

G.  katsoo, että on edistettävä objektiivista ja riippumatonta tiedonvälitystä ja vahvistettava mediakenttää, myös internetiä ja sosiaalista mediaa, eurooppalaisen demokratiarahaston maantieteelliseen toimialaan kuuluvissa maissa puolustamalla lehdistön- ja mielipiteenvapautta sekä torjumalla kaikkia sosiaalisen ja poliittisen sensuurin muotoja; katsoo, että näissä maissa tarvitaan myös tukea demokratiakehitykselle, mukaan luettuna oikeusvaltion lujittaminen ja korruption torjunta;

H.  katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston perustaminen täydentää muiden EU:n ohjelmien, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ja kansalaisyhteiskuntaa tukevan naapuruuspolitiikan välineen kanssa perinteistä valtiokeskeistä toimintatapaa kauan kaivatulla tasapainoisemmalla ja pitempiaikaisella yhteiskuntakeskeisellä mallilla, jossa pääpaino on suorassa toiminnassa paikallisten ja alueellisten ruohonjuuritason liikkeiden ja demokraattisten poliittisten toimijoiden kanssa;

I.  ottaa huomioon, että esimerkiksi eurooppalaisen demokratiarahaston harjoittaman demokratiatukitoiminnan vaikutusten arviointi on edelleen lähtökohtaisesti vaikea tehtävä etenkin siksi, että poliittiset muutokset kyseisissä maissa ovat luonteeltaan epälineaarisia ja pitkäkestoisia ja koska poliittinen toiminta on usein luonteeltaan salaista;

J.  ottaa huomioon, että uudesta tietotekniikasta ja sosiaalisesta mediasta on tullut merkittäviä välineitä taistelussa demokratian puolesta ja siksi niillä pitäisi olla merkittävä asema EU:n demokratiatuen asialistalla;

K.  ottaa huomioon, että eurooppalainen demokratiarahasto on 30. kesäkuuta 2015 mennessä rahoittanut 186:aa aloitetta, joiden yhteismäärä on yli 5,2 miljoonaa euroa eteläisissä naapurimaissa ja yli 5,3 miljoonaa euroa itäisissä naapurimaissa ja muualla;

L.  ottaa huomioon, että eurooppalainen demokratiarahasto hyödyntää ainutlaatuista yhteisrahoituksen muotoa, jossa rahaston hallinnollisesta budjetista vastaa komissio ja toiminta kentällä rahoitetaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden avustuksilla;

Yleisarvio

1.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston tähänastisen toiminnan tulokset ottaen huomioon nykyisen vaikean kansainvälisen tilanteen, ja katsoo, että se täyttää tärkeimmän tavoitteensa, joka on tukea ja rohkaista demokratisointia ja syvää ja kestävää demokratiaa poliittisessa siirtymävaiheessa olevissa maissa ja demokratisoinnin puolesta taistelevissa yhteiskunnissa(16), myös tukemalla niitä, joita eivät muut tue, torjumalla korruptiota, edistämällä moniarvoista ja väkivallatonta vuoropuhelua, kannustamalla yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista ja suojelemalla aktivisteja ja toimittajia, jotka tekevät kaikkensa paikan päällä demokraattisten prosessien käynnistämiseksi ja oikeuden saatavuuden parantamiseksi;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että lyhyestä toiminta-ajasta ja rajallisista varoista sekä demokratiatukitoiminnan vaikutusten arvioimisen lähtökohtaisesta vaikeudesta huolimatta eurooppalainen demokratiarahasto on toiminut parlamentin suositusten mukaisesti tuottaen lisäarvoa nykyiselle EU:n demokratiatuelle nopealla, joustavalla, alhaalta ylöspäin toimivalla ja kysyntään pohjautuvalla rahoituksella, joka on toimitettu suoraan tuensaajille taloudellisesti tehokkaasti niin että se täydentää muita EU:n välineitä vähäisen hallinnollisen rasituksen ja eurooppalaisen demokratiarahaston johtokunnan käyttöön ottamien yksinkertaisten menettelyjen ansiosta;

3.  katsoo, että demokratian tukemisen välineenä eurooppalainen demokratiarahasto on osoittautunut hyödylliseksi poliittisen ja henkilökohtaisen riskin vähentämisessä;

4.  painottaa täyttä ja jatkuvaa tukeaan EU:n monivaiheisille toimille kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kansalaisliikkeiden ja aktivistien tukemiseksi kaikkialla maailmassa; muistuttaa, että on ehdottomasti vältettävä päällekkäistä työtä ja varmistettava edelleen, että eurooppalaisen demokratiarahaston toiminta ja nykyiset EU:n ulkoisen rahoituksen välineet, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline sekä Euroopan naapuruusväline, täydentävät toisiaan, koska niillä kaikilla pyritään edistämään demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista EU:n lähialueilla;

5.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston johdonmukaisen sitoutumisen toimintaan ilmaisu- ja yhdistymisvapauden, lehdistönvapauden, oikeusvaltion rakentamisen ja vahvistamisen, korruption torjunnan sekä yhteiskunnallisen ja poliittisen moniarvoisuuden puolesta, jolla on tarkoitus tukea demokraattisten järjestelmien kehittämistä sekä itäisissä että eteläisissä naapurimaissa;

6.  katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston aloitteet ovat osoittaneet sen ainutlaatuisen soveltuvuuden sillanrakentajaksi ja aukkojen täyttäjäksi tapauksissa, joissa EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden rahoitusta ei ole ollut saatavissa;

7.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kehittämään poliittisen muutoksen ja demokratiakehityksen tukemiseen kolmansissa maissa kokonaisvaltaisen lähestymistavan, johon kuuluvat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeudenmukaisuuden, avoimuuden, vastuullisuuden, sovinnon ja oikeusvaltion edistäminen sekä demokraattisten instituutioiden, myös lainsäädäntöelinten vahvistaminen;

Rahoitus

8.  kehottaa eurooppalaisen demokratiarahaston perustajia, erityisesti kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota, rahoittamaan eurooppalaista demokratiarahastoa tai lisäämään rahoitustaan sille antamiensa sitoumusten mukaisesti;

9.  muistuttaa, että 26. huhtikuuta 2015 mennessä seuraavat valtiot olivat luvanneet rahoittaa ja rahoittaneet eurooppalaista demokratiarahastoa: Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Luxemburg, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Sveitsi, Tanska, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro, mutta muut 12 jäsenvaltiota eivät vielä ole sitä tehneet;

10.  korostaa, että eurooppalaisen demokratiarahaston tehokkuuden ylläpitäminen ja sen kehittäminen vaativat ehdottomasti pitkäaikaista, riittävää, vakaata, avointa ja ennustettavaa rahoitusta;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavaa komission jäsentä ottamaan huomioon eurooppalaisen demokratiarahaston tuottaman lisäarvon äskettäin käynnistetyssä Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa ja pohtimaan, miten eurooppalaiselle demokratiarahastolle voitaisiin järjestää kestävä rahoitus;

12.  kehottaa Belgiaa vähintään tarkastelemaan mahdollisuutta palauttaa eurooppalaiselta demokratiarahastolta ja sen henkilöstöltä saadut verotulot osittain tai kokonaisuudessaan eurooppalaisen demokratiarahaston hankkeiden rahoittamiseen; muistuttaa, että eurooppalainen demokratiarahasto toimii Belgian lain mukaan yksityisenä säätiönä;

13.  panee tyytyväisenä merkille Pohjois- ja Keski-Euroopan jäsenvaltioilta sekä eräiltä Etelä-Euroopan jäsenvaltioilta saadut rahoitusosuudet; kehottaa muita Etelä-Euroopan jäsenvaltioita, joista eräillä on hyvin läheiset historialliset, taloudelliset tai kulttuuriset siteet eteläisiin naapurimaihin, ryhtymään erityistoimiin eurooppalaisen demokratiarahaston tukemiseksi joko rahoituksella tai lähettämällä virkamiehiä;

14.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston EU:n kumppanimailta, kuten Sveitsiltä ja Kanadalta, saaman rahoituksen; kannustaa muita valtioita, erityisesti EFTA-maita, tukemaan eurooppalaista demokratiarahastoa;

15.  kehottaa kaikkia eurooppalaisen demokratiarahaston avunantajia varmistamaan eurooppalaisen demokratiarahaston toimeenpanevan komitean täyden itsenäisyyden tuensaajien valinnassa johtokunnan tukeman työsuunnitelman perusteella ja lopettamaan avunantajien harjoittaman rahoituksen korvamerkitsemisen tietyille maille tai tiettyihin hankkeisiin;

Henkilöresurssien määrä

16.  kehottaa parantamaan eurooppalaisen demokratiarahaston sihteeristön toimintavalmiuksia antamalla sille riittävät henkilöstöresurssit uusien tehtäviensä hoitamiseksi;

17.  kannustaa jäsenvaltioita toimimaan ilmaisemansa kiinnostuksen mukaisesti ja lähettämään kansallisia asiantuntijoita eurooppalaisen demokratiarahaston sihteeristöön;

Eurooppalaisen demokratiarahaston maantieteelliseen toimialan laajentaminen ja idän ja etelän välinen tasapaino

18.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston johtokunnan kokouksessaan 3. joulukuuta 2014 tekemän päätöksen poistaa eurooppalaisen demokratiarahaston alkuperäiset maantieteelliset rajoitukset;

19.  kiittää eurooppalaista demokratiarahastoa siitä, että se on säilyttänyt maantieteellisen tasapuolisuuden hankerahoituksessaan EU:n itäisen ja eteläisen naapurialueen välillä;

Avustukset ja tuensaajat

20.  pitää ratkaisevan tärkeänä kestävän rahoituksen varmistamista eurooppalaisen demokratiarahaston tuensaajille pitkällä aikavälillä vahvistamalla täydentävyyttä muiden kahdenvälisten avunantajien ja EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden kanssa, erityisesti EIDHR:n, joka tarvittaessa voisi ottaa hoitaakseen keskipitkän aikavälin rahoitustuen eurooppalaisen demokratiarahaston ”kypsille” tuensaajille, ja sitä varten:

21.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa jatkossakin toimimaan aktiivisesti maissa, joissa tila kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi ulkopuolelta on kutistettu lähes olemattomiin tai joissa rahoitus on syrjivää ja sitä myönnetään ainoastaan tietyille järjestöille tai kansalaisyhdistyksille; tukee eurooppalaisen demokratiarahaston pyrkimyksiä hyödyntää innovatiivisia välineitä muutosvoimien tukemiseksi erityisen vaikeissa poliittisissa ympäristöissä;

22.  kehottaa painokkaasti johtokuntaa tukemaan yhä demokraattisia poliittisia aktivisteja ja myöntämään rahoitusta osallistaville poliittisille prosesseille; katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston olisi seurattava ja tuettava demokratian periaatteisiin selkeästi sitoutuneiden poliittisten puolueiden kehittymistä ja vakiintumista mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä nykyisten poliittisten säätiöiden kanssa;

23.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen demokratiarahaston seurannan ja arvioinnin suuntaviivoihin; korostaa kuitenkin, että näiden täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen olisi oltava suhteessa eurooppalaisen demokratiarahaston kokoon ja henkilöstöresursseihin;

24.  kannustaa eurooppalaista demokratiarahastoa edelleen ottamaan uusi teknologia huomioon sisällyttämällä teknologiatuki avustuksiinsa;

25.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston ukrainalaisille toimijoille myöntämät avustukset, sillä ne toimivat hyvänä esimerkkinä ripeästä tuesta poliittisille ja yhteiskunnallisille aktivisteille, joista tulee myöhemmin demokraattisesti valittuja edustajia; panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston kaikille EU:n naapurimaissa toimiville demokratia-aktivisteille myöntämät avustukset, joilla pyritään tukemaan vakaiden demokraattisten järjestelmien kehittämistä;

26.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston avustusten myöntämisen joillekin eteläisten naapurimaiden aktivisteille, sillä he osoittavat eurooppalaisen demokratiarahaston demokratiaa tukevan työn tuottaman lisäarvon erityisen vihamielisissä ympäristöissä;

27.  kannustaa voimakkaasti eurooppalaista demokratiarahastoa kiinnittämään enemmän huomiota sosiaalisesta tai poliittisesta syrjäytymisestä kärsiviin ryhmiin tukemalla muun muassa naisten oikeuksia ja naisten lisääntynyttä julkista osallistumista ajavia naisliikkeitä, etnisiä ja kielivähemmistöjä, hlbti-ihmisoikeusaktivisteja, vainottuja uskonnollisia vähemmistöjä ja uskonnollisiin yhteisöihin sidoksissa olevia kansalaisaktivisteja sekä ruohonjuuritason liikkeitä, heikossa asemassa olevia tai nousevia poliittisia liikkeitä, ammattiliittoja, bloggaajia ja uuden median aktivisteja;

28.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa kehittämään tarpeen mukaan yhteistyötä uskonnollisiin yhteisöihin, myös vainottuihin uskonnollisiin vähemmistöihin, sidoksissa olevien kansalaisaktivistiryhmien kanssa; muistuttaa, että kirkolla oli ratkaisevan tärkeä rooli vastarinnassa kommunistisia järjestelmiä vastaan ja Keski- ja Itä-Euroopan demokratisoitumisprosesseissa;

29.  kannustaa eurooppalaista demokratiarahastoa tehostamaan tukeaan nouseville nuorille johtajille ja vasta valituille naisten, nuorten tai vähemmistöjen edustajille poliittisessa siirtymävaiheessa olevissa maissa;

30.  kehottaa jäsenvaltioita edelleen tukemaan taloudellisesti Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa eurooppalaisesta demokratiarahastosta; toteaa, että viimeaikainen kehitys, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöille asetetut rajoitukset, poliittisen opposition tukahduttaminen sekä valtion valvomien tiedotusvälineiden aggressiiviset ja kohdennetut vääristelykampanjat näyttävät olevan keino, jonka avulla luodaan tarkoituksellisesti kasvualustaa äärinationalistiselle poliittiselle ilmapiirille, jota sävyttävät demokratian vastainen retoriikka, tukahduttavat toimet ja vihapuhe;

Parlamentin ja eurooppalaisen demokratiarahaston välinen yhteistyö

31.  panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisen demokratiarahaston ensimmäisen vuosikertomuksen esittämisen ulkoasiainvaliokunnassa eurooppalaisen demokratiarahaston perussäännön 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti; korostaa, että on tärkeää tehdä käytännöstä jokavuotinen, ja painottaa, että se on hyvä tilaisuus arvioida toimintaa ja kehittää synergiaetuja;

32.  kehottaa kytkemään yhteen eurooppalaisen demokratiarahaston, demokratiatuki- ja vaalitarkkailuryhmän (DEG) ja asianosaiset parlamentin valiokunnat sekä pysyvät valtuuskunnat; kannustaa jäseniään tukemaan eurooppalaista demokratiarahastoa ja tuomaan esiin eurooppalaisen demokratiarahaston työtä asiaankuuluvissa yhteyksissä ja parlamentin valtuuskuntien kolmansiin maihin tekemien vierailujen aikana, myös tapaamisissa tuensaajien kanssa;

33.  kehottaa kehittämään yhteistyötä eurooppalaisen demokratiarahaston, sen tuensaajien ja Saharov-palkinnon verkoston kanssa;

34.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa kehittämään yhteistyötään parlamentin nuorten johtajien foorumin kanssa;

Politiikan johdonmukaisuus ja koordinointi

35.  kehottaa sekä jäsenvaltioita että unionin toimielimiä varmistamaan demokratiaa edistävien toimien sisäisen ja ulkoisen johdonmukaisuuden ja tunnustamaan eurooppalaisen demokratiarahaston roolin tässä asiassa;

36.  kannustaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattisia edustustoja maissa, joissa eurooppalainen demokratiarahasto toimii, tuomaan mahdollisia tuensaajia eurooppalaisen demokratiarahaston tietoisuuteen ja antamaan mahdollisille tuensaajille tietoa eurooppalaisesta demokratiarahastosta; kannustaa eurooppalaisen demokratiarahaston henkilöstöä olemaan tiiviissä yhteydessä EU:n ja jäsenvaltioiden diplomaattihenkilöstön kanssa, kun kyse on mahdollisista tuensaajista, joita eurooppalainen demokratiarahasto ei voi tukea, kunnioittaen vastavuoroisesti tietojen luottamuksellisuutta ja huolehtien kaikkien osapuolten turvallisuudesta;

37.  kehottaa EU:n edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattisia edustustoja tekemään jäsenneltyä yhteistyötä viisuminhakumenettelyjen helpottamiseksi Euroopan unioniin kutsutuille eurooppalaisen demokratiarahaston tuensaajille;

38.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission tekemän työn tiedon levittämiseksi eurooppalaisesta demokratiarahastosta henkilöstönsä keskuudessa, erityisesti EU:n edustustoissa;

39.  kehottaa järjestämään eurooppalaisen demokratiarahaston johtokunnan ministeritason kokouksen joka kolmas vuosi, jotta voidaan tarkastella EU:n demokratiatukipolitiikkaa ja eurooppalaisen demokratiarahaston tulevia strategisia painopisteitä;

Yhteistyö muiden demokratiaa tukevien toimijoiden kanssa

40.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa jatkamaan yhteistyötä eurooppalaisten järjestöjen, kuten Euroopan neuvoston, Kansainvälisen demokratia- ja vaaliapuinstituutin (IDEA) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kanssa eurooppalaisen demokratiarahaston perussäännön mukaisesti;

41.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa edistämään yhteistyötä Euroopan unionissa ja kohdemaissa demokratiaa tukevien keskeisten toimijoiden ja kansainvälisten, alueellisten ja kansallisten järjestöjen kanssa;

42.  kannustaa eurooppalaista demokratiarahastoa määrittämään mahdollisia yhteistyömuotoja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa, esimerkiksi itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin ja Anna Lindh -säätiön kanssa;

Lisäsuositukset

43.  kehottaa eurooppalaista demokratiarahastoa kehittämään yhä uusia innovatiivisia keinoja ja välineitä demokratian tukemiseen, mukaan lukien poliittisten toimijoiden tai aktivistien tukeminen, ja jakamaan parhaita käytäntöjä, jotta voidaan mukauttaa toimintaa yhä rajoittavampaan ilmapiiriin monissa maissa, joissa on autoritaarinen järjestelmä, siten että erityishuomiota kiinnitetään uuteen mediaan ja ruohonjuuritason aloitteisiin näissä maissa; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää kehittää maakohtaisia strategioita;

44.  kehottaa huolehtimaan demokratian hengessä, että eurooppalaisen demokratiarahaston johtokunnan kokoonpanossa ovat edustettuina poliittiset ryhmät D´Hondtin menetelmän perusteella;

45.  panee tyytyväisenä merkille julkisen tiedottamisen eurooppalaisen demokratiarahaston tähänastisista saavutuksista ja katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston ainutlaatuisuuden ja lisäarvon korostaminen sekä säännöllinen laajamittainen tiedottaminen siitä, parantaisi sen varainkeruukykyä;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaiselle demokratiarahastolle.

(1) EUVL C 257 E, 6.9.2013, s. 13. (2) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 165. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076. (5) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 95. (6) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 85. (7) http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&f=ST%209908%202009%20INIT (8) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/111250.pdf (9) https://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/118433.pdf (10) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/122917.pdf (ei saatavissa suomeksi). (11) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/126505.pdf (12) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/131171.pdf (13) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/131181.pdf (14) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/135130.pdf (15) http://eeas.europa.eu/library/publications/2013/3/2013_eeas_review_en.pdf. (16) Eurooppalaisen demokratiarahaston perussäännön 2 artikla – saatavilla: https://www.democracyendowment.eu/about-eed/

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Burundin tilanteesta (2015/2723(RSP))

P8_TA(2015)0275 RC-B8-0657/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön valtionpäämiesten Dar es Salaamissa Tansaniassa 31. toukokuuta 2015 hyväksymän julkilausuman,

–  ottaa huomioon Burundin entisten valtionjohtajien sekä poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen johtajien kiireellisen pyynnön, jonka nämä esittivät 28. toukokuuta 2015 Bujumburassa,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 hyväksytyt Burundin tilannetta koskevat päätökset,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Burundista,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015 antaman julkilausuman Burundiin lähetettävän EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan matkan peruuttamisesta sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 29. kesäkuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnan 14. kesäkuuta 2015 tekemän päätöksen peruuttaa edustajakokouksen vaalitarkkailuvaltuuskunnan matka Burundiin maassa vallitsevan tilanteen takia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja sananvapautta koskevat Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivat sekä kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät, joissa se sitoutui tehostamaan ihmisoikeuksien puolustajiin liittyviä toimiaan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 96 artiklassa ja rauhaa ja sovinnontekoa koskevan Arushan sopimuksen 7 artiklan 3 kohdassa määrätään, että presidentti ei voi toimia virassa kahta kautta pidempään, ja toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza valittiin presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja uudestaan vuonna 2010 vaaleissa, joihin hallitusta uhkailusta syyttänyt oppositio ei osallistunut;

B.  ottaa huomioon, että presidentti Nkurunziza ilmoitti 26. huhtikuuta 2015 pyrkivänsä kolmannelle kaudelle ja perusteli ehdokkuutensa laillisuutta sillä, että ensimmäiselle kaudelle hänet nimittivät oikeusviranomaiset; toteaa, että tämä syöksi maan kaaokseen ja käynnisti laajoja protesteja sekä epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen toukokuussa 2015;

C.  ottaa huomioon, että ilmoitusta seurannut vallankaappausyritys päättyi 17 upseerin pidättämiseen 14. toukokuuta 2015, ja toteaa, että vallankaappausyritystä johti armeijan entinen kenraalimajuri Godefroid Niyombare, joka pakeni sen jälkeen maasta, ja että sen aiheuttamissa väkivaltaisuuksissa ja kranaattihyökkäyksissä kuoli yli 70 ihmistä;

D.  ottaa huomioon, että maasta on paennut kaksi riippumattoman kansallisen vaalilautakunnan johtajaa, yksi perustuslakituomioistuimen ylimmistä tuomareista, jonka tehtäviin kuuluu päättää presidentin kolmannen kauden laillisuudesta, sekä kansalliskokouksen puhemies, jotka kaikki ilmoittivat pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta; ottaa huomioon, että myös Burundin varapresidentti Gervais Rufyikiri pakeni maasta 25. kesäkuuta 2015 asetettuaan kyseenalaiseksi presidentin kelpoisuuden kolmannelle kaudelle;

E.  ottaa huomioon, että poliisi on käyttänyt kohtuuttomia voimakeinoja rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan, mikä on johtanut ihmishenkien menetykseen; panee merkille, että poliisin ilmoituksen mukaan mielenosoituksissa 26. huhtikuuta ja 12. toukokuuta 2015 pidätettiin 892 ihmistä, joista 568 vapautettiin myöhemmin; panee merkille, että 280 pidätettyä on siirretty syyttäjänvirastoon;

F.  toteaa, että viranomaisiin kytköksissä olevien puolisotilaallisten joukkojen toimet vain pahentavat väkivaltaa; toteaa, että kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat tuominnut CNDD-FDD:n (demokratiaa puolustava kansallinen neuvosto – demokratiaa puolustavat voimat) puolisotilaallisten joukkojen soluttautumisen poliisiin ja armeijaan;

G.  ottaa huomioon, että vaaleja boikotoineet oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat väittävät, että valtion elimiä käytetään puolueellisesti, että CNDD-FDD-puolueen sotilaallinen nuoriso-osasto (Imbonerakure) turvautuu väkivaltaan ja pelotteluun, että Burundin riippumaton kansallinen vaalilautakunta (CENI) ei ole luotettava ja että hallitus pyrkii toiminnallaan vähentämään vaaliprosessin osallistavuutta muun muassa vaikeuttamalla äänestäjien rekisteröintiä ja muuttamalla vaalipiirien rajoja hallituspuolueen hyväksi; ottaa huomioon, että tilanne myös on pakottanut Burundin katolisen kirkon kutsumaan takaisin vaalien järjestelyavuksi lähetetyt papit, koska kirkko ei oman ilmoituksena mukaan voi tukea vaaleja, jotka ovat täynnä puutteita;

H.  ottaa huomioon, että Burundin valtaapitävä puolue on boikotoinut välitysneuvottelujen jatkamista YK:n tunnustelijan Abdoulaye Bathilyn johdolla ja vaatinut tämän eroa ja se on boikotoinut myös tunnustelijoiden ryhmää, joka koostuu YK:n, Afrikan unionin (AU), Itä-Afrikan yhteisön (EAC) sekä Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin (ICGLR) edustajista;

I.  ottaa huomioon, että kansainvälisellä yhteisöllä on alueella tärkeä tehtävä Arushan sopimusten takaajana ja että Kansainvälisen rikostuomioistuimen kaltaiset instituutiot ovat erittäin tärkeitä, kun tehdään riippumattomia tutkintoja Burundissa tapahtuneista väkivaltaisuuksista ja rikoksista;

J.  ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen yhteisö onkin kehottanut lykkäämään vaaleja ja vaikka kansalaisyhteiskunta ja oppositio boikotoivatkin niitä, parlamenttivaalit järjestettiin 29. kesäkuuta 2015 ja presidentinvaalit on määrä järjestää 15. heinäkuuta 2015;

K.  panee merkille, että EU veti 29. kesäkuuta 2015 vaalitarkkailuvaltuuskuntansa pois Burundista, koska se katsoi, että parlamenttivaalien järjestäminen olosuhteissa, joissa ei juurikaan pystytä takaamaan vaalien luotettavuutta, avoimuutta ja osallistavuutta, vain pahentaisi kriisiä;

L.  panee merkille, että YK:n tarkkailijat totesivat 29. kesäkuuta 2015 järjestettyjen vaalien sujuneen olosuhteissa, joita sävyttivät kireä poliittinen kriisi sekä laajalle levinnyt pelko ja uhkailu maan eri osissa, minkä vuoksi tarkkailijat katsoivat, ettei tilanne mahdollistanut vapaiden, uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;

M.  toteaa, että vaalimenettelyä haittaavat edelleen vakavasti riippumattomia tiedotusvälineitä koskevat rajoitukset, kohtuuttoman voiman käyttäminen mielenosoittajia vastaan, oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan pelottelun ilmapiiri sekä vaaliviranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen puute, mikä on johtanut EU:n päätökseen peruuttaa vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettäminen;

N.  ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisö ja Afrikan unioni ovat todenneet, että tällä hetkellä olosuhteet eivät ole otolliset vaalien järjestämiseen eikä edellytyksiä pystytä täyttämään Burundin perustuslain mukaisessa määräajassa;

O.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun (UNHCR) mukaan noin 127 000 ihmistä on paennut Burundista naapurivaltioihin, mikä on saanut aikaan humanitaarisen hätätilanteen Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ruandassa sekä Tansaniassa, jossa on raportoitu koleraepidemian puhkeaminen;

P.  ottaa huomioon, että Burundin poliittinen umpikuja ja maan turvallisuus- ja taloustilanteen huononeminen aiheuttaa vakavia seurauksia väestölle ja vaarantaa tilanteen koko alueella ja että Burundi kärsii parhaillaan pahimmasta poliittisesta kriisistä sitten vuonna 2005 päättyneen kaksitoistavuotisen, etnisesti raskaan sisällissodan, jossa kuoli arviolta 300 000 ihmistä;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin aiempien päätöslauselmien ja erityisesti niihin sisältyneen Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa koskevan viittauksen nojalla EU:n edustajat ovat korostaneet, että kaikkien maan poliittisten voimien on osallistuttava vaaleihin etenemissuunnitelman ja vaaleja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti;

R.  toteaa, että EU on lykännyt jäljellä olevan 1,7 miljoonan euron summan maksamista Burundille vaalitukena, koska tällä hetkellä ehdot, jotka ovat välttämättömiä, jotta vaaliprosessi olisi uskottava ja sujuisi kitkattomasti, rauhanomaisesti, osallistavasti ja avoimesti kaikkia poliittisia vapauksia ja esimerkiksi sananvapautta kunnioittaen, eivät tällä hetkellä täyty;

S.  ottaa huomioon, että myös Belgia on ilmoittanut vaalitukensa keskeyttämisestä ja pidättänyt puolet neljän miljoonan euron määrästä, jonka se oli varannut mielipidekyselyjä varten, ja viisi miljoonaa euroa poliisioperaatiosta, jonka se rahoittaa yhdessä Alankomaiden kanssa; ottaa huomioon, että Ranska on niin ikään keskeyttänyt turvallisuusoperaation Burundin kanssa ja Saksa on ilmoittanut keskeyttävänsä kaiken kahdenkeskisen yhteistyön Burundin hallituksen kanssa;

T.  ottaa huomioon, että sananvapaus taataan Burundin perustuslaissa ja maan ratifioimissa kansainvälisissä ja alueellisissa sopimuksissa, ja toteaa, että se on myös osa kansallista hyvän hallinnon ja korruption torjunnan strategiaa ja keskeinen ennakkoedellytys vapaiden, oikeudenmukaisten, avoimien ja rauhanomaisten vaalien järjestämiselle; toteaa, että tiedotusvälineiden tukahduttaminen on kuitenkin täydellistä, kun toukokuun puolivälissä suljettiin yksityisomistuksessa olleet lähetystoiminnan harjoittajat, toimittajia on muuttanut maasta suurin joukoin ja Burundissa vielä oleviin toimittajiin kohdistuu jatkuvaa uhkaa;

U.  toteaa, että EU tukee merkittävästi Burundin vuosittaista talousarviota, josta noin puolet saadaan kansainvälisenä apuna, ja se on hiljattain osoittanut Euroopan kehitysrahastosta 432 miljoonaa euroa Burundille, joka on yksi maailman köyhimmistä maista, tarkoituksena parantaa muun muassa hallintoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa;

V.  toteaa, että tämänhetkinen tilanne vaikuttaa kaikkien burundilaisten taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään; toteaa, että useimmat koulut ja yliopistoalueet on suljettu pääkaupungissa Bujumburassa esiintyneiden väkivaltaisten mielenosoitusten vuoksi, paikallisen valuutan arvo on laskenut, työttömyys on lisääntynyt ja verotulot ovat pudonneet, koska kauppakeskuksia on suljettu ja naapurimaiden kanssa käytävä kauppa on vähentynyt;

1.  on erittäin huolissaan Burundin ja koko alueen poliittisen ja humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä; kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseelliset nuorisoryhmät; ilmaisee myötätuntonsa väkivallan uhreille ja kuolonuhreille ja kehottaa antamaan välitöntä humanitaarista apua kodeistaan pakenemaan joutuneille;

2.  tuomitsee Burundin hallituksen päätöksen edetä vaalien järjestämisessä huolimatta tämänhetkisestä kriittisestä poliittisesta ja turvallisuustilanteesta; toteaa myös, että vaalimenettelyä ovat haitanneet pahoin riippumattomia tiedotusvälineitä koskevat rajoitukset, kohtuuttoman voiman käyttäminen mielenosoittajia vastaan, oppositiopuolueisiin ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvan pelottelun ilmapiiri sekä vaaliviranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen puute; kehottaa Burundin viranomaisia lykkäämään 15. heinäkuuta 2015 pidettäviksi tarkoitettuja presidentinvaaleja Afrikan unionin kehotusten mukaisesti ja ottamaan kaikki osapuolet mukaan toimiin sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat rauhanomaisen, uskottavan, vapaan ja oikeudenmukaisen vaaliprosessin;

3.  kehottaa kaikkia vaaliprosessiin osallistujia, myös vaalien järjestämisestä vastaavia elimiä ja turvallisuuselimiä, noudattamaan Arushan sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia, ja muistuttaa, että tällä sopimuksella lopetettiin sisällissota ja että Burundin perustuslaki perustuu siihen; pitää tärkeänä, että vaaliaikataulusta päästään sopimukseen YK:n toteuttaman teknisen arvioinnin pohjalta;

4.  korostaa jälleen, että kestävä poliittinen ratkaisu, jossa otetaan huomioon kaikkien burundilaisten turvallisuus ja demokratia, voidaan saavuttaa vain vuoropuhelun ja konsensuksen avulla, ja että siihen on otettava mukaan Burundin hallitus, oppositio ja kansalaisyhteiskunta Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain mukaisesti; kehottaa kaikkia burundilaisia osapuolia aloittamaan uudelleen vuoropuhelun kaikista niistä kysymyksistä, joista ne ovat eri mieltä; tukee siksi Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön ja YK:n välitystoimia ja on valmis tukemaan Afrikan unionin äskettäin ilmoittamia erityistoimia;

5.  ilmaisee jälleen tukensa Itä-Afrikan yhteisön jatkuville ponnistuksille ja pitää erityisen tärkeinä toimia, joista sovittiin Dar es Salaamin huippukokouksissa 13. ja 31. toukokuuta 2015; toteaa, että tällöin kehotettiin muun muassa lykkäämään vaaleja ja lopettamaan väkivaltaisuudet heti, riisumaan poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat nuorisoryhmät aseista ja käynnistämään eri osapuolten välinen keskustelu; toteaa, että myös alueen olisi sitouduttava toimimaan aktiivisesti tilanteen pahentuessa ja että nämä toimet luovat kehyksen kriisin poliittiselle ja yhteisymmärrykseen perustuvalle ratkaisulle;

6.  palauttaa mieleen, että EU:n ja Burundin välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kumpikin osapuoli kunnioittaa sopimuksen ehtoja ja varmistaa sopimukseen perustuvien velvoitteiden ja erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon; toteaa, että Burundi on lisäksi allekirjoittanut ja ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, ja toteaa, että nämä sopimukset velvoittavat sitä kunnioittamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja ilmaisunvapautta; kehottaa näin ollen Burundin hallitusta sallimaan aidon ja avoimen poliittisen vuoropuhelun ilman pelkoa uhkailun kohteeksi joutumisesta ja pidättäytymään käyttämästä väärin oikeuslaitosta poliittisten kilpailijoiden poissulkemiseksi vaaleista;

7.  panee merkille EU:n ja Burundin viranomaisten Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti käymän vuoropuhelun; katsoo kuitenkin, että Cotonoun sopimuksen olennaisia ja perustavia lausekkeita, etenkin perusihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita koskevia lausekkeita, rikotaan jatkuvasti, ja kehottaa komissiota näin ollen käynnistämään 96 artiklan mukaisia menettelyjä tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan tässä tarkoituksessa myös kiireellisesti uudestaan unionin tukea, jotta se suunnattaisiin uudelleen ja jotta lisättäisiin rahoitustukea kansalaisyhteiskunnalle ja keskityttäisiin humanitaariseen apuun yleisen budjettituen sijasta pitäen kuitenkin mielessä Burundin armeijan kiitettävän toiminnan rauhanturvatehtävissä Somaliassa;

9.  yhtyy ulkoasiainneuvoston 22. kesäkuuta 2015 esittämään kehotukseen, jossa se pyysi komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa laatimaan luettelon rajoittavista toimenpiteistä ja viisumi- ja matkustuskielloista, jotka kohdistetaan niihin henkilöihin, joiden toiminta on johtanut väkivaltaisuuksiin, sortoon ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sekä niihin tahoihin, jotka estävät aktiivisesti poliittisen ratkaisun etsimistä Afrikan unionin ja Itä-Afrikan yhteisön ehdottamissa puitteissa, ja kehottaa lisäksi komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet näiden henkilöiden EU:n jäsenvaltioissa olevien varojen jäädyttämiseksi;

10.  on hyvin huolissaan uhrien ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten määrästä, joista on raportoitu kriisin alkamisen jälkeen, ja erityisesti tiedoista Imbonerakure-joukkojen väkivaltaisuuksista; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajia, poliittisia aktivisteja ja toimittajia uhkaillaan ja oppositiopuolueen jäseniä pidätetään mielivaltaisesti; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki henkilöt, jotka on vangittu heidän harjoitettuaan kokoontumis- ja ilmaisunvapausoikeuttaan;

11.  vaatii Imbonerakurea lopettamaan välittömästi väkivaltaisuudet ja uhkailun; vaatii CNDD-FDD-puoluetta riisumaan nuoriso-osastonsa välittömästi aseista ja estämään sen jäseniä pelottelemasta vastapuolta ja hyökkäämästä vastapuolen kimppuun sekä varmistamaan, että rikkomuksista vastaavat tuodaan oikeuden eteen; vaatii riippumatonta kansainvälistä tutkimusta väitteistä, joiden mukaan CNDD-FDD-puolue aseistaa ja kouluttaa nuoriso-osastonsa jäseniä; kehottaa lisäksi oppositiopuolueiden johtajia ehkäisemään vastustajiin kohdistuvia väkivallantekoja;

12.  toistaa, etteivät vakavista ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevat saa jäädä ilman rangaistusta ja että nämä henkilöt on asetettava henkilökohtaisesti vastuuseen ja saatettava tuomioistuimen tuomittaviksi; pitää erityisen tärkeänä, että Afrikan unionin ilmoittamat ihmisoikeustarkkailijat ja sotilasasiantuntijat aloittavat tehtävänsä välittömästi;

13.  panee merkille, että tiettyjen tahojen pyrkimykset muuttaa mellakat etniseksi konfliktiksi ovat epäonnistuneet eivätkä Burundin poliittiset ryhmittymät jakaudu yksinomaan etnisin perustein; katsoo, että tällä perusteella voidaan katsoa, että Arushan sopimusten mukaisesti maahan on onnistuttu luomaan etnisesti tasapainossa olevat asevoimat ja poliisivoimat; kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää siksi valvomaan tiiviisti kyseisten tiedotusvälineiden etniseen vihaan yllyttämistä sekä poliittisten johtajien puheita;

14.  palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on tärkeää noudattaa vaaleja koskevia hyviä käytännesääntöjä sekä poliittisten toimijoiden vuonna 2013 allekirjoittamaa YK:n välityksellä neuvoteltua etenemissuunnitelmaa, ja kannattaa kaikilta osin YK:n ja alueellisten toimijoiden pyrkimyksiä poliittisen väkivallan lisääntymisen hillitsemiseksi;

15.  vaatii poistamaan välittömästi tiedotusvälineitä ja internetiin pääsyä koskevat rajoitukset, ja tuomitsee jälleen kerran toistuvat hyökkäykset yhteen maan tärkeimmistä uutislähteistä eli Radio Publique Africaineen; katsoo, ettei laillisia vaaleja voida järjestää, jos tiedotusvälineiden toimintaa rajoitetaan ja toimittajia uhkaillaan;

16.  on tyytyväinen, että humanitaariset järjestöt ja naapurimaiden viranomaiset ovat tarjonneet tukea ja suojaa kriisin alta pakeneville ihmisille; panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen, jonka mukaan humanitaarisen tilanteen helpottamiseen osoitetaan 1,5 miljoonaa euroa lisärahoitusta; varoittaa kuitenkin, että pian sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden on kaksinkertaistettava sitoumuksensa, kun valtaisa pakolaistulva suuntautuu jo ennestään haavoittuvalle alueelle, jolla on havaittu koleraa ja jolta kantautuu huolestuttavia raportteja seksuaalisesta väkivallasta; tähdentää, että tarvitaan pitkän aikavälin strategiaa ei pelkästään lääketieteellistä ja ravitsemuksellista tukea varten vaan myös pakenemaan joutuneiden uudelleenkotouttamista ja psykologista tukea varten;

17.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan täysin sitoumuksia, jotka sisältyvät burundilaispakolaisia koskevaan YK:n alueelliseen toimintasuunnitelmaan, jossa edellytetään syyskuuhun 2015 mennessä 207 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoitusapua burundilaispakolaisille, joiden määrän odotetaan nousevan 200 000:een, sekä lisäämään myös alueelle aiemmin myönnettyjen avustusten rahoitusta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Burundin hallitukselle ja Afrikan suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Itä-Afrikan yhteisön maiden hallituksille, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komission varapuheenjohtajalle Federica Mogherinille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Srebrenican muistotilaisuudesta (2015/2747(RSP))

P8_TA(2015)0276 RC-B8-0716/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Srebrenicasta 7. heinäkuuta 2005(1) ja 15. tammikuuta 2009(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joissa tunnustetaan jokaisen oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen,

–  ottaa huomioon Luxemburgissa 16. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 827 (25. toukokuuta 1993), 1551 (9. heinäkuuta 2004) ja 1575 (22. marraskuuta 2004),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  panee merkille, että 11. heinäkuuta 2015 on Srebrenicassa ja sen ympäristössä Bosnian sodan aikana tehdyn kansanmurhan ja etnisten puhdistusten 20-vuotismuistopäivä ja että sen pitäisi muistuttaa jälleen kerran nationalismin ja yhteiskunnallisen suvaitsemattomuuden äärimuotojen vaaroista, jotka vain pahenevat sodan yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että 11. heinäkuuta 1995 bosnialainen Srebrenican kaupunki, jonka Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto oli julistanut suoja-alueeksi 16. huhtikuuta 1993 antamallaan päätöslauselmalla 819, joutui kenraali Ratko Mladićin johtamien ja Serbitasavallan silloisen presidentin Radovan Karadžićin alaisuudessa toimivien Bosnian serbijoukkojen haltuun;

C.  ottaa huomioon, että Srebrenican kukistumista seuranneen useita päiviä kestäneen verilöylyn aikana kenraali Mladićin komentamat Bosnian serbijoukot ja puolisotilaalliset yksiköt, joiden joukossa oli myös vakinaisiin poliisivoimiin kuulumattomia poliisiyksiköitä, teloittivat summittaisesti yli 8 000 muslimimiestä ja ‑poikaa, jotka olivat etsineet turvaa tältä Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukkojen (UNPROFOR) suojeluksessa olevalta alueelta; ottaa huomioon, että lähes 30 000 naista, lasta ja vanhusta karkotettiin voimatoimin laajassa mittakaavassa toimeenpannussa etnisessä puhdistuskampanjassa, mikä on suurin Euroopassa tehty sotarikos sitten toisen maailmansodan päättymisen;

D.  toteaa, että Srebrenican traagiset tapahtumat jättivät syviä emotionaalisia arpia henkiinjääneisiin ja loivat pitkäaikaisia esteitä Bosnia ja Hertsegovinan etnisten ryhmien väliselle poliittiselle sovinnolle;

E.  ottaa huomioon, että sekä entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) muutoksenhakuasiassa annetussa tuomiossa, syyttäjä v. Radislav Krstić, asia nro IT-99-33, 19. huhtikuuta 2004, että kansainvälinen tuomioistuin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen soveltamista koskevassa asiassa (Bosnia ja Hertsegovina v. Serbia ja Montenegro), 27. helmikuuta 2007, s. 127, §297 (ICJ), ovat tunnustaneet Srebrenican verilöylyn kansanmurhaksi;

F.  ottaa huomioon, että Bosnian serbijoukot syyllistyivät moniin Geneven sopimusten vastaisiin rikkomuksiin Srebrenican siviiliväestöä kohtaan, mukaan lukien tuhansien naisten, lasten ja vanhusten karkotukset ja lukuisten naisten raiskaukset;

G.  ottaa huomioon, että huolimatta ponnisteluista joukkohautojen ja yksittäisten hautojen löytämiseksi ja avaamiseksi lähes 1 200 miehen ja pojan ruumiita ei ole vielä löydetty ja tunnistettu;

H.  ottaa huomioon, että vuonna 1999 YK:n pääsihteeri totesi Srebrenican kukistumisesta antamassaan raportissa, että YK ei täyttänyt tehtäväänsä etenkään niin kutsuttujen suoja-alueiden suojelussa ja on siten osaltaan vastuussa;

I.  toteaa, että EU perustuu rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja sen jäsenten sitoutuneeseen yhteistyöhön; ottaa huomioon, että yksi Euroopan yhdentymisprosessin tärkeimmistä motiiveista on halu estää sotien ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta vastaan tehtyjen rikosten toistuminen Euroopassa;

J.  ottaa huomioon, että 30. tammikuuta 2015 ICTY piti ennallaan osallisuudesta Srebrenican vuoden 1995 kansanmurhaan tuomitun viiden korkea-arvoisen Bosnian serbiarmeijan upseerin tuomiot; ottaa huomioon, että jotkut tuomituista upseereista olivat suoraan Bosnian serbiarmeijan entisen komentajan Ratko Mladićin alaisia ja että häntä koskeva oikeudenkäynti, jossa häntä syytetään muun muassa kansanmurhan rikoksesta, on nyt meneillään ICTY:ssä;

1.  muistaa ja kunnioittaa kaikkia Srebrenican kansanmurhan ja kaikkien entisen Jugoslavian sotien aikana toimeenpantujen julmuuksien uhreja; ilmaisee osanottonsa ja myötätuntonsa uhrien perheille, joista monet joutuvat elämään ilman lopullista vahvistusta sukulaistensa kohtalosta;

2.  tuomitsee mitä jyrkimmin Srebrenican kansanmurhan; julistaa, että sen kaltaisia kammottavia rikoksia ei saa enää koskaan tapahtua, ja ilmoittaa tekevänsä kaikkensa sellaisten tekojen toistumisen estämiseksi; vastustaa kansanmurhan kieltämistä, relativisointia ja väärintulkintaa;

3.  korostaa tarvetta saada Bosnia ja Hertsegovinan poliittiset edustajat tunnustamaan menneisyys, jotta he voisivat tehdä menestyksekästä yhteistyötä kohti parempaa tulevaisuutta maan kaikille kansalaisille; pitää erittäin tärkeänä osaa, joka tässä vaikeassa prosessissa voi olla naapurimailla, uskonnollisilla auktoriteeteilla, kansalaisyhteiskunnalla, taiteella, kulttuurilla, tiedotusvälineillä sekä koulutusjärjestelmällä;

4.  korostaa ICTY:n tekemän työn merkitystä ja tarvetta toteuttaa kaikki tarvittavat toimet oikeudenkäyntien ja muutoksenhakujen nopeuttamiseksi ja niiden saattamiseksi päätökseen ilman aiheettomia viivytyksiä; toistaa, että sotarikosoikeudenkäyntien läpiviemiseen kansallisella tasolla on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota;

5.  vahvistaa EU:n sitoutumisen Bosnia ja Hertsegovinan sekä kaikkien Länsi-Balkanin maiden Eurooppa-näkymiin ja liittymisprosessin edistymiseen; katsoo, että alueellinen yhteistyö ja Euroopan yhdentymisprosessi tarjoavat parhaan tavan edistää sovintoa ja voittaa viha sekä poistaa jakolinjat;

6.  kehottaa kehittämään koulutus- ja kulttuuriohjelmia, jotka edistävät tällaisten julmuuksien syiden ymmärtämistä ja parantavat tietoisuutta tarpeesta tukea rauhaa ja edistää ihmisoikeuksia sekä eri uskontojen välistä suvaitsevaisuutta; ilmaisee tukensa Srebrenican ja Žepan äitien yhdistyksen kaltaisille kansalaisjärjestöille, joilla on keskeinen rooli tietoisuuden lisäämisessä ja laajan perustan luomisessa sovinnolle maan kaikkien kansalaisten keskuudessa;

7.  pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvosto, jolla on kansainvälisesti päävastuu rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä, ei antanut Srebrenican kansanmurhan muistojuhlaa koskevaa päätöslauselmaa; pitää tätä erityisen valitettavana, koska kansainvälinen tuomioistuin, joka on YK:n tärkein tuomiovaltaa käyttävä elin, on katsonut, että rikoksissa, joihin Srebrenicassa syyllistyttiin, on kyse kansanmurhasta;

8.  pitää tervetulleena Bosnian ja Hertsegovinan ministerineuvoston yksimielistä päätöstä julistaa 11. heinäkuuta surupäiväksi Bosniassa ja Hertsegovinassa;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Bosnia ja Hertsegovinan ja sen entiteettien hallituksille ja parlamenteille sekä Länsi-Balkanin maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 468. (2) EUVL C 46 E, 24.2.2010, s. 111.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Kambodžan kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja koskevista lakiesityksistä (2015/2756(RSP))

P8_TA(2015)0277 RC-B8-0689/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kambodžasta,

–  ottaa huomioon oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevän YK:n eritysraportoijan 22. kesäkuuta 2015 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomission 27. huhtikuuta 2015 hyväksymät päätelmät Kambodžaa koskevasta toisesta määräaikaisraportista,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 15. elokuuta 2014 antaman raportin Kambodžan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) useat sopimukset, erityisesti sopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta (N:o 87) ja sopimuksen järjestäytymisoikeudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta (N:o 98),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kambodžan kuningaskunnan välillä vuonna 1997 tehdyn yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Kambodžan vireällä kansalaisyhteiskunnalla, erityisesti maaoikeuskysymysten parissa työskentelevillä aktivisteilla, ammattiliittojen jäsenillä, journalisteilla ja oppositiopuolueiden jäsenillä, on ollut tärkeä korjaava rooli;

B.  ottaa huomioon, että Kambodžan hallitus hyväksyi 5. kesäkuuta 2015 yhdistyksiä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä koskevan lakiesityksen (LANGO); ottaa huomioon, että 16. kesäkuuta 2015 lakiesitys lähetettiin Kambodžan kansalliskokouksen käsiteltäväksi;

C.  ottaa huomioon, että EU on Kambodžan tärkein kumppani kehitysavussa, johon vuosille 2014–2020 on myönnetty 410 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että EU tukee hyvin monia erilaisia Kambodžan valtiosta riippumattomien järjestöjen (kansalaisjärjestöt) ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toteuttamia ihmisoikeusaloitteita ja on myös tarkkaillut parlamentti- ja paikallisvaaleja sekä tukenut vaaliprosessia; ottaa huomioon, että Kambodža on erittäin riippuvainen kehitysavusta;

D.  ottaa huomioon, että oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevä YK:n eritysraportoija on todennut, että Kambodžan kansalaisyhteiskuntaa ei ole otettu mukaan LANGO:n laatimiseen;

E.  ottaa huomioon, että useat arvostetut kansalaisjärjestöt ovat korostaneet, että LANGO on jatkoa aiemmille yrityksille, jotka peruttiin kotimaisen ja kansainvälisen vastustuksen johdosta, säätää laki, jolla määrättäisiin kohtuuttomista rajoituksista yhdistymisvapautta ja sanavapautta koskeviin oikeuksiin ja joka loisi oikeusperustan sille, että poliittisesti epäsuosiossa olevat kansalaisjärjestöt voidaan mielivaltaisesti lopettaa tai niiden rekisteröityminen kieltää, mukaan lukien järjestöt, joiden palveluksessa on ihmisoikeuksien puolustajia;

F.  ottaa huomioon, että ilmaisunvapaudesta on määrätty Kambodžan perustuslain 41 artiklassa ja oikeudesta poliittiseen osallistumiseen 35 artiklassa;

G.  ottaa huomioon, että vapaus kokoontua rauhanomaisesti on kirjattu Kambodžan perustuslakiin, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20 artiklaan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 21 artiklaan;

H.  ottaa huomioon, että oikeus osallistua julkisten asioiden hoitoon on kirjattu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 25 artiklaan ja että oikeus yhdistymisvapauteen, jota suojataan yleissopimuksen 22 artiklalla, on oleellinen apu tällaisessa osallistumisessa ja usein väylä, jolla osallistuminen saavutetaan; ottaa huomioon, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat toimivan demokratian oleellisia osatekijöitä;

I.  ottaa huomioon, että odotetaan, että maa menettää vuosittain 600–700 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoiset kehityshankkeet, kun laki hyväksytään; ottaa huomioon, että LANGO asettaisi budjeteille rajoituksia, mikä uhkaisi kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kykyä hoitaa kustannustehokkaita hankkeita;

J.  ottaa huomioon, että ammattiliittoja koskeva lakiesitys loukkaisi järjestäytymisvapautta ja rajoittaisi vakavasti riippumattomien, myös jo olemassa olevien ammattiliittojen oikeuksia; ottaa huomioon, että lakiesityksellä asetetaan kohtuuttoman korkea vähimmäiskynnys niiden työntekijöiden lukumäärälle, joiden on liityttävä jäseniksi ennen kuin liitto voidaan perustaa (20 prosenttia); ottaa huomioon, että lakiesitys antaa työministeriön virkailijoille laajat lakkojen hyväksymistä koskevat oikeudet ja oikeuden keskeyttää liittojen rekisteröityminen huterilla perusteilla ja ilman asianmukaista menettelyä; ottaa huomioon, että lakiesitys jättää kotitaloustyöntekijät järjestäytymisoikeuden ulkopuolelle, asettaa liittojen johtajille lukutaitovaatimuksen, jolla syrjitään naisia ja ulkomaalaisia, kieltää yhteydet kansalaisjärjestöihin ja määrää työlainsäädäntöä rikkoville työnantajille tehottoman pienet sakot;

K.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2014 järjestettiin kuuleminen, johon kutsuttiin osallistumaan paikallisia työntekijöiden oikeuksia ajavia ryhmiä, mutta sen jälkeen Kambodžan viranomaiset eivät ole järjestäneet julkisia kuulemistilaisuuksia lain myöhemmistä luonnoksista; ottaa huomioon, että hallituksen virkamiesten säännöllisesti tiedotusvälineille antamat tiedotteet viittaavat siihen, että ammattiliittolaki säädetään vuonna 2015;

L.  ottaa huomioon, että Kambodžassa on rekisteröity noin 5 000 kansalaisjärjestöä, jotka antavat apua esimerkiksi ihmisoikeuksien, terveydenhoidon, kansalaisyhteiskunnan ja maatalouden aloilla;

M.  ottaa huomioon, että 16. kesäkuuta 2015 EU:n Kambodžan-suurlähettilään Jean-François Cautainin kanssa pidetyssä kokouksessa pääministeri Hun Sen totesi, että kansalliskokous suunnittelee järjestävänsä kuulemistilaisuuden kansalaisjärjestölakiluonnoksesta, ja ilmaisi toiveensa, että kansalaisyhteiskunta ja kehitysyhteistyön kumppanit osallistuvat kuulemiseen;

1.  kehottaa Kambodžan hallitusta peruuttamaan LANGO-esityksen;

2.  kehottaa Kambodžan hallitusta tunnustamaan kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen ja poliittisen opposition legitiimin ja hyödyllisen roolin Kambodžan yleisen taloudellisen ja poliittisen kehityksen edistämisessä; muistuttaa, että kansalaisyhteiskunta on yksi keskeisistä tukipylväistä minkä tahansa maan kehityksessä; painottaa, että yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä koskevalla lailla olisi luotava ympäristö, joka antaa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden osallistua jatkossakin Kambodžan kehittämiseen;

3.  kehottaa Kambodžan hallitusta vetämään takaisin ammattiliittoja koskevan lakiesityksen, julkistamaan tämänhetkisen luonnoksen ja kuulemaan asiantuntijoita ja ammattiliittojen jäseniä lakiesityksen tarkistamiseksi kansainvälisen oikeuden ja ILO:n yleissopimusten, erityisesti sopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta (N:o 87) ja sopimuksen järjestäytymisoikeudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta (N:o 98), mukaisesti;

4.  tukee YK:n erityisraportoijan lausumaa, jonka mukaan tällaiset säädökset olisi annettava ainoastaan kattavan prosessin kautta, joka on niin osallistava, että kaikki eturyhmät varmasti sitoutuvat sen sisältöön;

5.  kehottaa antamaan kansalaisyhteiskunnalle ja Kambodžan kansalle riittävästi aikaa tarkastella kaikkia lakeja ja kuulemaan niitä niin, että ne voivat kommentoida lakeja valituille edustajilleen ennen, kuin laeista äänestetään;

6.  vaatii, että kaikissa lakiesityksissä olisi kunnioitettava kansainvälisesti tunnustettuja sananvapautta, yhdistymisvapautta ja kokoontumisvapautta, joita Kambodža on luvannut noudattaa ratifioidessaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, eikä niissä saisi asettaa epäasianmukaisia rajoituksia kansalaisyhteiskunnan kyvylle toimia tehokkaasti ja vapaasti;

7.  kehottaa Kambodžan hallitusta jatkossakin lujittamaan demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti ilmaisun- ja kokoontumisvapautta;

8.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan kehotusta LANGO-lakiesityksen ja ammattiliittoja koskevan lakiesityksen peruuttamiseksi ja ottamaan tämän kysymyksen viipymättä esiin Kambodžan hallituksen kanssa;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Kaakkois-Aasian maiden liiton sihteeristölle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Kambodžan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Kongon demokraattisesta tasavallasta ja erityisesti kahden pidätetyn ihmisoikeusaktivistin Yves Makwambalan ja Fred Bauman tapauksesta (2015/2757(RSP))

P8_TA(2015)0278 RC-B8-0690/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta ja erityisesti 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman(1) sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen aiheesta antaman päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan julkilausumat Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja erityisesti 21. tammikuuta 2015 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n Kongon demokraattisen tasavallan ‑edustuston lausumat maan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti 11. helmikuuta 2015 annetun lausuman,

–  ottaa huomioon neuvostossa 22. kesäkuuta 2015 hyväksytyn EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa,

–  ottaa huomioon neuvoston Kongon demokraattisesta tasavallasta 19. tammikuuta 2015 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon Afrikan suurten järvien kansainvälisten lähettiläiden 22. tammikuuta 2015 antaman julkilausuman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän Afrikan unionin erityisraportoijan ja Afrikan vankiloita ja vankilaoloja käsittelevän Afrikan unionin erityisraportoijan 12. helmikuuta 2015 antaman yhteisen lehdistötiedotteen ihmisoikeustilanteesta niiden tapahtumien jälkeen, jotka liittyivät Kongon demokraattisen tasavallan vaalilain muuttamiseen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat ja sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, jonka Kongon demokraattinen tasavalta ratifioi vuonna 1982,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan perustuslain ja erityisesti sen 22, 23, 24 ja 25 artiklan,

–  ottaa huomioon yli 200 ihmisoikeusryhmän 15. kesäkuuta 2015 käynnistämän Free Filimbi Activists ‑vetoomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 19. ja 21. tammikuuta 2015 puhkesi maanlaajuisia protesteja vaalilakiesityksestä, joka olisi perustuslain säännösten vastaisesti sallinut presidentin toimikauden pidentämisen ja edellyttänyt mahdollisesti erittäin pitkään kestävän väestönlaskennan toimittamista ennen valtakunnallisten vaalien järjestämistä;

B.  ottaa huomioon, että viranomaisten mukaan 27 ihmistä kuoli protesteissa ja että muiden lähteiden mukaan kuolleita oli 42, että 350 henkilöä pidätettiin ja heistä osa on edelleen vankilassa ilman oikeudenkäyntiä tai tahdonvastaisesti kadoksissa;

C.  ottaa huomioon, että tammikuun 2015 protestien aikana hallitus sulki internetin ja mobiilit tekstiviestintäpalvelut;

D.  ottaa huomioon, että parlamentin lopulta hyväksymään vaalilakiin ei sisältynyt kiistanalaista säännöstä;

E.  ottaa huomioon, että heti kun protestit alkoivat, viranomaiset käynnistivät rauhanomaisesti kyseistä säännöstä vastaan mieltä osoittaneiden ihmisoikeusaktivistien ja oppositiopoliitikkojen ajojahdin, mukaan luettuina Christopher Ngoyi, Jean-Claude Muyambo, Vano Kiboko ja Cyrille Dowe, jotka ovat edelleen pidätettyinä ilmeisesti poliittisista syistä;

F.  ottaa huomioon, että 15. maaliskuuta 2015 Kongon demokraattisen tasavallan kansallinen tiedustelupalvelu pidätti ilman syytteitä nuorison demokratialiikkeen Filimbin perustamisen yhteydessä yli 30 henkilöä, heidän joukossaan myös kansainvälisiä osallistujia ja Kongon demokraattisen tasavallan omia aktivisteja, muusikkoja, liikemiehiä ja journalisteja;

G.  ottaa huomioon, että useimmat aktivistit ja kannattajat vapautettiin ja ulkomaalaiset karkotettiin maasta, mutta Yves Makwambala ja Fred Bauma ovat edelleen pidätettyinä Makalan vankilassa Kinshasassa ja heitä syydetään kuulumisesta liittoon, joka on muodostettu tarkoituksenaan hyökätä ihmisiä ja omaisuutta vastaan, salaliitosta valtion päämiestä vastaan ja yrityksestä joko tuhota ”perustuslaillinen hallinto” tai muuttaa sitä sekä yllyttää ihmisiä nousemaan aseisiin valtiovaltaa vastaan; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat syyttäneet Fred Baumaa myös rauhan häiritsemisestä ja Yves Makwambalaa valtion päämiehen julkisesta herjaamisesta, vaikka he harjoittivat ilmaisunvapauttaan sekä rauhanomaisen kokoontumisen ja yhdistymisvapauttaan;

H.  ottaa huomioon, että Filimbi luotiin foorumiksi, joka kannustaa Kongon demokraattisen tasavallan nuorisoa harjoittamaan kansalaisvelvollisuuksiaan rauhanomaisesti ja vastuullisesti;

I.  ottaa huomioon, että maaliskuussa ja huhtikuussa 2015 Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa sijaitsevan Goman viranomaiset pidättivät ja myöhemmin päästivät vapaiksi viisitoista LUCHA-nuorisoliikkeeseen kuuluvaa aktivistia, jotka olivat osoittaneet rauhanomaisesti mieltään ja pyytäneet vapauttamaan Kinshasassa pidätetyt toverinsa; ottaa huomioon, että neljää näistä aktivisteista syytetään yllyttämisestä tottelemattomuuteen julkista valtaa vastaan;

J.  ottaa huomioon, että 27. maaliskuuta 2015 Kongon demokraattisen tasavallan kansalliskokous perusti parlamentaarisen tiedonkeruutyöryhmän keräämään tietoja ja raportoimaan pidätyksistä; ottaa huomioon, että tämä työryhmä päätteli raportissaan, että ei ole todisteita siitä, että Filimbin johtajat ja osallistujat olisivat sekaantuneet terroriin tai muihin väkivaltarikoksiin tai suunnitelleet sellaisia, ja kehotti löytämään poliittisen ratkaisun heidän vapauttamisekseen välittömästi;

K.  ottaa huomioon, että 15. kesäkuuta 2015 14 kansainvälistä järjestöä ja 220 Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeusjärjestöä kehotti vapauttamaan kyseiset kaksi aktivistia välittömästi ja ehdoitta;

L.  ottaa tässä yhteydessä huomioon, että Malukusta, noin 80 kilometrin päästä Kinshasasta, löydettiin joukkohauta, jossa oli arviolta 421 ruumista;

M.  ottaa huomioon, että oikeusministeri tunnusti äskettäin, että Kongon demokraattisen tasavallan oikeusjärjestelmää vaivaavat monet ongelmat, muun muassa klientelismi, vaikutusvallan väärinkäyttö, lahjonta, rankaisemattomuus ja eriarvoisuus tuomioistuinten ratkaisuissa;

N.  ottaa huomioon, että lehdistön vapautta rajoittavat uhkaukset ja hyökkäykset journalisteja vastaan ja että monet tiedotusvälineet on lakkautettu tai niitä sensuroidaan laittomasti;

O.  ottaa huomioon, että seuraavat valtakunnalliset vaalit on suunniteltu pidettäviksi marraskuussa 2016 ja että niiden järjestäminen ja rahoittaminen on vaikea tehtävä;

P.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla oli tärkeä rooli Kongon demokraattisessa tasavallassa vuoden 2003 poliittisessa siirtymässä, vuosien 2006 ja 2011 vaaleissa, kaivossopimusten tarkistamisessa, kun vuonna 2013 Kongon demokraattinen tasavalta erotettiin kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevasta aloitteesta ja kun vuonna 2013 laadittiin vaalilakia ja seksuaalisen väkivallan vastaisia lakeja;

Q.  ottaa huomioon, että hallituksen reaktio kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen on yritys kohdella aktivisteja ja etujärjestöjä poliittisen opposition tavoin ja siten heikentää niitä;

R.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2014 EU lähetti vaalien seurantavaltuuskunnan, joka pani merkille, että on tarpeen päivittää vaaliluettelot, luoda edellytykset ehdokkaiden väliselle reilulle kilpailulle ja lujittaa kansalaisvapauksien suojaa ja vaalien riidanratkaisujärjestelmiä sekä torjua tehokkaammin rankaisemattomuutta;

S.  ottaa huomioon, että vuosina 2014–2020 Kongon demokraattisen tasavallan maaohjelmassa, jota rahoitetaan 620 miljoonalla eurolla 11. Euroopan kehitysrahastosta, on asetettu painopisteiksi hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteen vahvistaminen, mihin kuuluu oikeuslaitoksen, poliisivoimien ja armeijan uudistaminen;

1.  pitää valitettavina ihmishenkien menetyksiä ja mielivaltaista väkivaltaa mielenosoittajia vastaan tammikuun 2015 protestien yhteydessä ja mielenosoittajien pidätyksiä sekä aktivistien ja poliittisten vastustajien ajojahtia ja erityisesti Filimbi-liikkeen perustamisen yhteydessä maaliskuussa 2015 sattuneita välikohtauksia;

2.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia välittömästi ja ehdoitta vapauttamaan Yves Makwambalan ja Fred Bauman ja hylkäämään kaikki syytteet heitä ja muita Filimbin johtajia sekä niitä kaikkia muita aktivisteja, mielipidevankeja ja poliittisia vastustajia vastaan, jotka on pidätetty ja jotka ovat säilössä yksinomaan poliittisten mielipiteidensä takia tai siksi, että he ovat osallistuneet rauhanomaisiin toimiin;

3.  tukee Kongon demokraattisen tasavallan kansalliskokouksen kehotusta pyrkiä nopeasti sellaiseen poliittisen ratkaisuun, joka antaa Filimbin ja muiden rauhanomaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäsenille mahdollisuuden harjoittaa sanan- ja yhdistymisvapauttaan pelkäämättä syytteitä tai vainoa;

4.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että pidätettyjä ei ole kidutettu tai kohdeltu huonosti ja että sellaista ei tapahdu nyt, ja varmistamaan heille täysimääräisen suojelun ja mahdollisuuden tavata perheitään ja asianajajiaan;

5.  katsoo, että se, että ANR on säilyttänyt pidätettyjä ilman syytteitä yli 48 tuntia, evännyt heiltä mahdollisuuden saada oikeusapua eikä ole tuonut heitä toimivaltaisen oikeusviranomaisen eteen, merkitsee Kongon demokraattisen tasavallan perustuslaissa turvattujen oikeuksien räikeää loukkaamista;

6.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta käynnistämään yhdessä kansainvälisten kumppanien kanssa perusteellisen ja avoimen tutkinnan tammikuun ja maaliskuun 2015 tapahtumista ja identifioimaan kaikki laittomat toimet ja oikeuksien ja vapauksien kieltämisen; vaatii tuomaan oikeuden eteen kaikki viranomaiset, joiden epäillään syyllistyneen kansallisissa tai kansainvälisissä säädöksissä taattujen oikeuksien tai vapauksien loukkaamiseen;

7.  on erittäin huolissaan toistuvista yrityksistä rajoittaa sananvapautta, rahanomaista kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä siitä, että viranomaiset yhä useammin loukkaavat näitä vapauksia; katsoo, että terve poliittinen ilmapiiri on välttämätön Kongon demokraattisen tasavallan vaalisyklin onnistumiselle ensi vuonna;

8.  pitää erityisen valitettavana, että nämä loukkaukset kohdistuvat erityisesti oppositiojohtajiin ja nuorisojärjestöihin;

9.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia varmistamaan, että edellä mainittuja vapauksia kunnioitetaan välittömästi ja ehdoitta erityisesti vaalien järjestämisen ajankohtana, kuten Kongon demokraattisen tasavallan perustuslaissa ja kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä taataan;

10.  muistuttaa, että poliittisen moniarvoisuuden ja opposition kunnioittaminen, avoin ja rauhanomainen poliittinen vuoropuhelu ja perustuslakiin kirjattujen ilmaisunvapauden, rauhanomaisen kokoontumisen vapauden, yhdistymisvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kattava soveltaminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata demokraattiset vaalit, jotka ovat myös uskottavat, osallistavat, rauhanomaiset ja jotka järjestetään oikeaan aikaan; korostaa, että tällaiset takeet ovat erityisen tärkeitä räjähdysherkällä Suurten järvien alueella ja riippuvat myös rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä koskevan Addis Abeban sopimuksen onnistuneesta täytäntöönpanosta; tukee tässä yhteydessä Suurten järvien alueen kansainvälisten lähettiläiden ponnistuksia;

11.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan parlamenttia, senaattia ja presidentti Joseph Kabilaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet demokratian vakiinnuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki poliittiset voimat, kansalaisyhteiskunta ja demokratialiikkeet osallistuvat aidosti maan hallintoon niin, että Kongon demokraattisen tasavallan kansan tahto voidaan ilmaista perustuslain ja lainsäädännön mukaisesti sekä järjestää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

12.  kehottaa perustamaan Filimbin kaltaisia foorumeita, joissa demokratiaa ajavilla voimilla on mahdollisuus tulla kuulluiksi, ja kannattaa nuorison osallistumista vaaliprosessiin, josta heidät on epäreilusti suljettu pois;

13.  muistuttaa Kongon demokraattisen tasavallan Cotonoun sopimuksessa antamasta sitoumuksesta kunnioittaa demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia, joihin kuuluvat sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, hyvä hallintotapa ja avoimuus poliittisissa viroissa; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta noudattamaan näitä määräyksiä Cotonoun sopimuksen 11 artiklan b kohdan, 96 artiklan ja 97 artiklan mukaisesti, ja jos näin ei tehdä, pyytää komissiota käynnistämään Cotonoun sopimuksen 8, 9 ja 96 artiklan mukaiset asianmukaiset menettelyt;

14.  painottaa, että EU:n tuen jatkumisen luonteen ja määrän Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessille on riiputtava EU:n vuoden 2011 vaalitarkkailuvaltuuskunnan ja vuoden 2014 seurantavaltuuskunnan suositusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä ja siitä, että vaalien aikataulua noudatetaan ja esitetään uskottava vaalibudjetti;

15.  kehottaa EU:n edustustoa seuraamaan tapahtumia ja käyttämään kaikkia asianmukaisia keinoja ja välineitä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline mukaan lukien, ihmisoikeuksien puolustajien ja demokratialiikkeiden tukemiseksi;

16.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan oikeusviranomaisia vahvistamaan riippumattomuutensa kaikesta poliittisesta välineellistämisestä ja varmistamaan oikeudellisissa välineissä tunnustettujen oikeuksien, kuten oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, suojelun;

17.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia lopettamaan Kinshasan lähellä olevan joukkohaudan merkityksen vähättelyn ja yhtyy EU:n ja YK:n kehotukseen suorittaa pikainen, avoin ja uskottava tutkinta kadonneiden henkilöiden perheiden tukemiseksi ja selvyyden saamiseksi asiaan;

18.  tuomitsee tiedotusvälineiden laittoman lakkauttamisen ja loukkaavan sensuurin sekä televiestinnän tilapäiset katkaisemiset;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Kongon demokraattisen tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0388.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 Bahrainista, erityisesti Nabeel Rajabin tapauksesta (2015/2758(RSP))

P8_TA(2015)0279 RC-B8-0703/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista, erityisesti 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Bahrainista, erityisesti Nabeel Rajabin, Abdulhadi al-Khawajan ja Ibrahim Sharifin tapauksista(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 17. kesäkuuta 2015 antaman julkilausuman al‑Wefaqin pääsihteerin Ali Salmanin Bahrainissa saamasta tuomiosta,

–  ottaa huomioon Dohassa, Qatarissa 24. toukokuuta 2015 järjestetyn EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston 24. yhteisen neuvoston ja ministerikokouksen,

–  ottaa huomioon Kairossa 1. syyskuuta 2013 kokoontuneen Arabiliiton ministerineuvoston päätöksen perustaa Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan arabimaiden yhteinen ihmisoikeustuomioistuin,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2014 päivätyn raportin siitä, miten Bahrainin hallitus on pannut täytäntöön Bahrainin riippumattoman tutkintakomission antamat suositukset, ja Bahrainin hallituksen syyskuussa 2014 esittämät päivitetyt tiedot yleisestä määräaikaisarvioinnista (UPR),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joiden kaikkien sopimuspuolena Bahrain on,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 2004 ja joita tarkistettiin vuonna 2008,

–  ottaa huomioon valtiottomuuden poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan EU:n uuden strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, jolla pyritään sijoittamaan ihmisoikeuksien suojelu ja valvonta kaikkien unionin politiikkojen ytimeen ja joka sisältää erityisen osion ihmisoikeuksien puolustajien suojelusta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Stavros Lambrinidisin vierailun Bahrainiin toukokuun lopussa 2015,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Bahrain on luvannut edistyä ihmisoikeustilannetta koskevissa uudistuksissaan sen jälkeen, kun Bahrainin riippumattoman tutkintakomission raportti julkaistiin 23. marraskuuta 2011 ja sen seurantaraportti 21. marraskuuta 2012;

B.  panee tyytyväisenä merkille, että Bahrainiin on perustettu oikeusasiamiehen virka sisäministeriön yhteyteen, vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevä komissio sekä erityinen tutkintayksikkö; katsoo, että näiden elinten puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta valtion elimistä olisi parannettava;

C.  ottaa huomioon, että kansannousun alettua vuonna 2011 Bahrainin viranomaiset ovat lisänneet sortotoimia kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja rauhanomaista oppositiota vastaan; ottaa huomioon, että 10. kesäkuuta 2014 yhteensä 47 valtiota, joiden joukossa kaikki 28 EU:n jäsenvaltiota, allekirjoitti YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. istunnossa yhteisen julkilausuman, jossa tuotiin esiin vakavia huolenaiheita Bahrainin ihmisoikeustilanteesta; toteaa, että yhteisessä julkilausumassa tuotiin esiin esimerkiksi seuraavat huolenaiheet: pitkien tuomioiden langettaminen niille, jotka käyttävät oikeuksiaan rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen, riittämättömät takeet siitä, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu, mielenosoitusten tukahduttaminen, niiden henkilöiden jatkuva häirintä ja vangitseminen, jotka käyttävät oikeuttaan mielipiteen- ja sananvapauteen, pahoinpitely ja kidutus säilöönottokeskuksissa, kansalaisuuden mielivaltainen poistaminen ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä sekä riittämätön vastuuvelvollisuus ihmisoikeusloukkauksista;

D.  ottaa huomioon, että Nabeel Rajab, joka on bahrainilainen ihmisoikeuksien puolustaja ja Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen puheenjohtaja, Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) apulaispääsihteeri sekä Human Rights Watchin Lähi-idän osaston neuvoa-antavan komitean jäsen, tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen ainoastaan siitä syystä, että hän oli käyttänyt rauhanomaisesti sananvapauttaan; toteaa, että Nabeel Rajab pidätettiin 1. lokakuuta 2014 hänen vierailtuaan Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnassa ja häntä syytettiin Twitter-viesteistä, joissa hänen väitettiin syyttäneen maanmiehiään yhteistyöstä ISIS/Da’eshin kanssa; ottaa huomioon, että syyte nostettiin julkisen elimen ja armeijan loukkauksesta; ottaa huomioon, että mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä luonnehti Nabeel Rajabin vangitsemista mielivaltaiseksi marraskuussa 2013;

E.  ottaa huomioon, että Nabeel Rajab on kärsinyt useita vankilatuomioita sitten Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen perustamisen vuonna 2002; toteaa, että Nabeel Rajabia vastaan ollaan nostamassa uusia syytteitä, jotka liittyvät hänen sananvapauteensa, ja häntä uhkaa tällä hetkellä jopa kymmenen vuoden vankeustuomio väitetystä ”lakisääteisen elimen loukkauksesta” ja ”huhujen levittämisestä sodan aikana”;

F.  ottaa huomioon, että Nabeel Rajabin lisäksi pidätettyinä on useita ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Naji Fateel, tanskalainen ihmisoikeuksien puolustaja Abdulhadi al-Khawaja, ruotsalainen poliittinen aktivisti Mohammed Habib al-Muqdad ja muita henkilöitä ns. Bahrain 13 ‑ryhmästä, ja toteaa, että nämä henkilöt ovat joutuneet Bahrainissa oikeudellisen häirinnän kohteiksi, heidät on vangittu ja he suorittavat pitkiä tai elinkautisia tuomioita, jotka liittyvät suoraan heidän ihmisoikeuksien puolustamiseksi tekemäänsä työhön; ottaa huomioon, että useimpien näistä henkilöistä kerrotaan joutuneen väkivallan, pahoinpitelyn ja ruumiillisen tai henkisen kidutuksen kohteiksi;

G.  ottaa huomioon, että Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen mukaan yli 3 000 vankia on pidätetty mielivaltaisesti ja monet heistä ovat ihmisoikeuksien puolustajia, jotka on vangittu ja jotka suorittavat pitkiä tai elinkautisia tuomioita, jotka liittyvät suoraan heidän toimintaansa; ottaa huomioon, että useimpien näistä henkilöistä kerrotaan joutuneen väkivallan, pahoinpitelyn ja ruumiillisen tai henkisen kidutuksen kohteiksi;

H.  ottaa huomioon, että Bahrainin pääoppositiopuolueen al-Wefaqin pääsihteeri, šeikki Ali Salman tuomittiin 16. kesäkuuta 2015 neljäksi vuodeksi vankilaan vuoden 2011 arabikevään aikana alkaneiden hallituksen vastaisten mielenosoitusten yhteydessä; panee merkille, että tuomioistuin on kertoman mukaan estänyt hänen asianajajiaan esittämästä suullisia huomautuksia eikä heille ole annettu kunnollista tilaisuutta tutustua todistusaineistoon; ottaa huomioon, että ryhmä YK:n riippumattomia asiantuntijoita, joista osa kuuluu ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyihin, on vaatinut Bahrainin viranomaisia vapauttamaan Ali Salmanin;

I.  toteaa, että Bahrain on vuodesta 2012 käyttänyt terrorismin vastaista lainsäädäntöä väärin viedäkseen mielivaltaisesti aktivisteilta ja opposition jäseniltä kansalaisuuden toisinajattelun vuoksi, ja huomauttaa, että kyseisten henkilöiden joukossa on ainakin yhdeksän alaikäistä; ottaa huomioon, että useiden tietojen mukaan pelkästään vuonna 2015 yli sadalta aktivistilta, mielenosoittajalta ja poliitikolta on viety kansalaisuus ja suuri osa heistä on jäänyt valtiottomiksi, mikä on vastoin valtiottomuuden poistamista koskevaa YK:n yleissopimusta;

J.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen käyttö tapauksissa, joiden vaikuttimet ovat poliittiset, on lisääntynyt vuoden 2011 jälkeen; huomauttaa, että vuoden 2011 jälkeen ainakin seitsemän henkilöä on saanut kuolemantuomion täysin poliittisissa tapauksissa ja näistä seitsemästä tapauksesta neljässä kuolemantuomio langetettiin vuonna 2015;

K.  ottaa huomioon, että Bahrainin riippumaton tutkintakomissio, joka perustettiin kuninkaan asetuksella tutkimaan Bahrainin helmikuun 2011 tapahtumia ja raportoimaan niistä, antoi useita suosituksia ihmisoikeuksista ja poliittisista uudistuksista; toteaa, että oikeuslaitoksen ja lainvalvontajärjestelmän uudistuksessa on edistytty, mutta hallitus ei ole pannut kaikilta osin täytäntöön tutkintakomission tärkeimpiä suosituksia eikä vapauttanut mielenosoitusten johtajia, jotka saivat tuomion käytettyään oikeuttaan sananvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen; toteaa, että sovintokeskustelut kansallisen vuoropuhelun muodossa ovat pysähdyksissä; ottaa huomioon, että tietyt ryhmät ovat edelleen aliedustettuina poliittisessa järjestelmässä eivätkä turvallisuusjoukot joudu vastaamaan teoistaan;

1.  vaatii kumoamaan syytteet kaikilta ihmisoikeuksien puolustajilta, poliittisilta aktivisteilta ja muilta pidätettyinä olevilta henkilöiltä, joita syytetään sananvapautta, rauhanomaista kokoontumisvapautta ja yhdistymisvapautta koskevien oikeuksien väitetyistä loukkauksista, ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta nämä henkilöt, kuten Nabeel Rajabin, šeikki Ali Salmanin ja ns. Bahrain 13 -ryhmän jäsenet;

2.  panee merkille, että Bahrainin viranomaiset ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön Bahrainin riippumattoman tutkintakomission vuonna 2011 antamat suositukset ja Bahrainia koskevan YK:n yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset samoin kuin muiden YK:n mekanismien yhteydessä annetut suositukset ja että äskettäin vapautettiin useita vankeja, joita syytettiin heidän poliittiseen yhdistystoimintaansa ja kannanottoihinsa liittyvistä rikoksista; kehottaa Bahrainin hallitusta panemaan pikaisesti täytäntöön kaikki tutkintakomission raportissa ja yleisessä määräaikaisarvioinnissa esitetyt suositukset, lopettamaan kaikki ihmisoikeusloukkaukset ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Bahrainin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti;

3.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Bahrainissa on käytetty terrorismin vastaista lainsäädäntöä väärin ihmisoikeusloukkauksiin, esimerkiksi poistamalla kansalaisuus;

4.  tuomitsee sen, että Bahrainin viranomaiset käyttävät jatkuvasti kidutusta ja muuta julmaa tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta vankeja, rauhanomaisia mielenosoittajia ja opposition jäseniä vastaan, ja kehottaa Bahrainin hallitusta noudattamaan kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja sitoumuksiaan;

5.  kannustaa Bahrainin hallitusta tekemään yhteistyötä YK:n erityisraportoijien (varsinkin kidutusta, kokoontumisvapautta, tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta sekä ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevien erityisraportoijien) kanssa ja esittämään heille pysyvän vierailukutsun;

6.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta ryhtymään kaikkiin toimiin taatakseen puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeusjärjestelmän, jossa turvataan oikeussuojakeinot, sekä taatakseen oikeusasiamiehen, erityisen tutkintayksikön ja kansallisen ihmisoikeuselimen puolueettomuuden;

7.  vaatii ratifioimaan välittömästi kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan siten, että tavoitteena on kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen, kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta sekä kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

8.  kehottaa Bahrainin viranomaisia käymään kansallisen konsensuksen vuoropuhelua, jotta voidaan saada aikaan pysyvä ja osallistava kansallinen sovinto ja löytää kriisiin kestäviä poliittisia ratkaisuja; huomauttaa, että kestävässä poliittisessa prosessissa olisi voitava vapaasti esittää oikeutettua ja rauhanomaista arvostelua; muistuttaa Bahrainin viranomaisia tässä yhteydessä siitä, että šiiaenemmistön ja sen rauhanomaisten poliittisten edustajien osallistaminen ihmisarvon, kunnioittamisen ja oikeudenmukaisuuden perusteella on välttämätön osa kaikkia uskottavia strategioita kansallisen sovinnon ja kestävän uudistuksen aikaansaamiseksi;

9.  on ilahtunut siitä, että oppositiojohtaja Ibrahim Sharif vapautettiin kesäkuussa 2015 vankilasta ennen tuomion suorittamista loppuun sen jälkeen, kun hän oli saanut kuninkaan armahduksen; pitää tätä päätöstä myönteisenä ja tärkeänä askeleena prosessissa luottamuksen edistämiseksi Bahrainissa;

10.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkossakin ottamaan uudistuksen ja sovinnon merkityksen esille kaikissa yhteyksissään Bahrainin hallitukseen; kannustaa voimakkaasti perustamaan EU:n ja Bahrainin ihmisoikeustyöryhmän mutta toteaa, että EU:n ja Bahrainin ihmisoikeusvuoropuhelu ei voi korvata kattavaa vuoropuhelua hallituksen ja opposition välillä itse Bahrainissa;

11.  panee merkille oikeusasiamiehen, vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevän komission sekä kansallisen ihmisoikeuselimen suositukset, jotka koskevat erityisesti pidätettyjen oikeuksia ja heidän vankilaolojaan, kuten väitettyä pahoinpitelyä ja kidutusta; kannustaa kyseisiä elimiä jatkamaan työtään riippumattomasti, puolueettomasti ja avoimesti ja kehottaa Bahrainin viranomaisia panemaan suositukset täysimääräisesti täytäntöön;

12.  vaatii EU:lta nopeita yhteisiä toimia, jotta voidaan laatia kattava strategia siitä, miten EU ja komissio voivat aktiivisesti vaatia vangittujen aktivistien ja mielipidevankien vapauttamista; kehottaa EU:n ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat, etenkin ihmisoikeuksien puolustajia koskevat ja kidutuksen vastaiset suuntaviivat, pannaan asianmukaisesti täytäntöön Riadissa sijaitsevassa EU:n edustustossa ja jäsenvaltioiden Bahrainin-suurlähetystöissä, ja raportoimaan niiden täytäntöönpanosta;

13.  vaatii EU:ta kieltämään kyynelkaasun ja joukkojenhallintavälineiden viennin Bahrainiin, kunnes on tehty tutkinta niiden epäasianmukaisesta käytöstä ja saatettu tällaiseen epäasianmukaiseen käyttöön syyllistyneet vastuuseen teoistaan;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0109.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. heinäkuuta 2015 kahden kristityn papin tilanteesta Sudanissa (2015/2766(RSP))

P8_TA(2015)0280 RC-B8-0707/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyiden mukaisesti 19. toukokuuta 2014 annetun ihmisoikeusasiantuntijoiden raportin,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 hyväksytyn Sudanin kansallisen ihmisoikeussuunnitelman, joka perustuu yleismaailmallisuuden ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti 18. joulukuuta 2007 annetun päätöslauselman 62/149, 18. joulukuuta 2008 annetun päätöslauselman 63/168, 21. joulukuuta 2010 annetun päätöslauselman 65/206, 20. joulukuuta 2012 annetun päätöslauselman 67/176 ja 18. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman 3/69 kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta, jossa se kehotti maita, joissa kuolemanrangaistus on vielä voimassa, keskeyttämään teloitukset ja poistamaan kuolemanrangaistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Sudanin kansallinen tiedustelupalvelu (NISS) vangitsi Sudanissa 21. joulukuuta 2014 vierailulla olleen Etelä-Sudanin presbyteerisen evankelisen kirkon pastorin Michael Yatin hänen saarnattuaan saman kirkon haaraan kuuluvassa kirkossa Khartumin pohjoisosassa; ottaa huomioon, että hänet pidätettiin välittömästi saarnan jälkeen, jossa hän oli tuominnut kiistaa herättäneen kirkon maiden myymisen ja kristittyjen kohtelun Sudanissa;

B.  ottaa huomioon, että pastori Peter Yen Reith pidätettiin 11. tammikuuta 2015 hänen toimitettuaan Sudanin uskonnollisten asioiden virastoon kirjeen, jossa hän pyysi tietoja pastori Michaelista ja lisätietoja tämän pidätyksestä;

C.  ottaa huomioon, että molemmat pastorit pidettiin eristyksissä 1. maaliskuuta 2015 asti ja 4. toukokuuta 2015 heitä vastaan nostettiin useita syytteitä Sudanin vuodelta 1991 olevan rikoslain ja erityisesti sen seuraavien pykälien nojalla: yhteiset rikokset (21 §), valtiosäännön horjuttaminen (51 §), valtion vastainen toiminta (50 §), vakoilu (53 §), virallisten asiakirjojen hankkiminen tai hallussapito laittomasti (55 §), vihan lietsominen (64 §), rauhan häirintä (69 §) ja jumalanpilkka (125 §);

D.  ottaa huomioon, että Sudanin rikoslain 50 pykälän ja 53 pykälän nojalla syylliseksi tuomittu voi saada kuolemanrangaistuksen;

E.  ottaa huomioon, että 1. heinäkuuta 2015 Sudanin viranomaiset saapuivat tuhoamaan osan Bahrin evankelisen kirkon rakennuksista; ottaa huomioon, että kirkkoa edustava asianajaja Mohamed Mustafa, joka on myös kahden vangitun papin asianajaja, sekä Bahrin evankelisen kirkon pastori Hafez valittivat, että valtion palveluksessa ollut työntekijä tuhosi rakennuksesta väärän osan; toteaa, että heidät molemmat pidätettiin sillä verukkeella, että he olivat estäneet julkisen vallan edustajaa täyttämästä velvoitteitaan; ottaa huomioon, että valtion palveluksessa ollut työntekijä jatkoi rakennuksen väärän osan tuhoamista;

F.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin irtaantumisen jälkeen vuonna 2011 kirkollisiin johtajiin kohdistuneet uhkailut, kristillisten yhteisöjen pelottelu ja kirkon omaisuuden tuhoaminen ovat jatkuneet Sudanissa kiihtyvään tahtiin;

G.  ottaa huomioon, että kaksitoista Nuba-vuorten alueelta kotoisin olevaa kristittyä tyttöä pidätettiin 25. kesäkuuta 2015 heidän poistuessaan baptistikirkosta ja heitä syytettiin siveettömästä pukeutumisesta; toteaa, että kaksi tytöistä vapautettiin seuraavana päivänä syytteitä nostamatta ja loput kymmenen takuita vastaan;

H.  ottaa huomioon, että kristityt tytöt on haastettu oikeuteen Sudanin rikoslain 152 pykälän mukaan, joka kuuluu seuraavasti: ”Siveettömästi julkisella paikalla käyttäytyvä tai vastoin yleistä moraalia toimiva henkilö tai siveettömästi tai vastoin yleistä moraalia pukeutuva tai yleistä mielipidettä häiritsevä henkilö tuomitaan enintään neljäänkymmeneen ruoskaniskuun tai sakkorangaistukseen taikka molempiin.”;

I.  ottaa huomioon, että Sudan on ratifioinut ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, johon sisältyy oikeus elämään sekä kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai alentavan rangaistuksen tai kohtelun kieltäminen, mutta toteaa, että maassa tuomitaan siitä huolimatta usein ihmisiä kuolemaan, amputoitaviksi, ruoskittaviksi tai muulla tavoin ruumiilliseen rangaistukseen erilaisista rikoksista;

J.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä ja kuolemanrangaistuksen täydellistä lakkauttamista on pidettävä yhtenä kansainvälisen yhteisön päätavoitteista, kuten YK:n yleiskokouksessa 18. joulukuuta 2014 muistutettiin;

1.  vaatii Sudanin viranomaisia hylkäämään kaikki syytteet pastori Michael Yatia ja pastori Peter Yen Reithiä vastaan ja vaatii vapauttamaan heidät välittömästi ja ehdoitta; kehottaa lisäksi Sudanin hallitusta varmistamaan, että ennen vapautumistaan näitä kahta pastoria ei kiduteta tai kohdella muulla tavalla huonosti ja että heidän ruumiillista ja henkistä koskemattomuuttaan kunnioitetaan asianmukaisesti;

2.  pyytää EU:n edustustoa Sudanissa valvomaan oikeudenkäyntejä ja avustamaan pastoreita; kehottaa EU:ta toimimaan edelläkävijänä tuodessaan päivänvaloon ja tuomitessaan vakavat ja laajalle levinneet ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset maassa;

3.  muistuttaa Sudanin viranomaisille heidän kansallisista ja kansainvälisistä velvoitteistaan suojella uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; muistuttaa jälleen, että uskonnon-, omantunnon- ja vakaumuksenvapaus kuuluu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, joita on suojeltava kaikkialla ja jokaisen ihmisen kohdalla; tuomitsee jyrkästi kaikenlaiset väkivaltaisuudet ja pelottelun, jotka heikentävät oikeutta harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa taikka valita uskonto vapaasti, ja tuomitsee kaikentyyppisen uhkailun, fyysisen voimankäytön tai rikosoikeudelliset rangaistukset, joilla uskovia tai vakaumuksettomia pyritään saamaan luopumaan uskonnostaan tai kääntymään uskontoon;

4.  tuomitsee kahdentoista kristityn tytön pidättämisen; kehottaa Sudanin hallitusta keskeyttämään oikeudenkäynnit kymmentä tyttöä vastaan ja korjaamaan heitä kohdanneen vääryyden;

5.  kehottaa Sudanin hallitusta kumoamaan kaikki lait, jotka edistävät sukupuoleen tai uskontoon perustuvaa syrjintää, ja suojelemaan vähemmistöryhmien uskonnollista identiteettiä, myös kaikkien uskontojen edustajien osalta;

6.  tuomitsee kristittyihin kohdistuvan vainoamisen ja sekaantumisen kirkon asioihin; vaatii Sudanin hallitusta pidättymään tällaisista toimista; kehottaa Sudania kumoamaan uskosta luopumista koskevat lait ja lopettamaan kirkkojen ja muiden uskonnollisten kohteiden sulkemisen;

7.  kehottaa Sudanin hallitusta uudistamaan maan oikeusjärjestelmää ottaen siinä huomioon myös kansainväliset ihmisoikeusnormit suojellakseen ihmisten perusoikeuksia ja ‑vapauksia, varmistaakseen jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien suojelun ja puuttuakseen erityisesti naisten, uskonnollisten vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien syrjintään;

8.  toistaa tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen kaikissa olosuhteissa ja pitää tarpeellisena maailmanlaajuisen moratorion käyttöönottamista kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; kehottaa Sudanin hallitusta näin ollen lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen sekä edelleen voimassa olevan ruoskimiskäytännön ja lieventämään nykyisiä kuolemantuomioita;

9.  on erittäin huolestunut opposition jäseniin kohdistuvasta sorrosta, tuomitsee ankarasti Oumdourmanin tuomioistuimen 6. heinäkuuta 2015 antaman tuomion, jolla tuomittiin 20:een välittömästi täytäntöönpantavaan raipaniskuun kongressipuolueen varapuheenjohtaja Mastour Ahmed Mohamed ja kaksi muuta kyseisen puolueen johtajaa: Assem Omar ja Ibrahim Mohamed; ilmaisee tukensa erityisesti YK:n, EU:n, Afrikan unionin ja troikan (Norja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat) ponnisteluille neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi Sudanin tilanteeseen ja tukee kansalaisjärjestöjen ja oppositiopuolueiden pyrkimyksiä edistää osallistavaa rauhanprosessia;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Sudanin tasavallan hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.