Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Sveitsin valaliiton osallistumista Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toimintaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyn järjestelyasiakirjan tekemisestä (18079/2013 – C8‑0027/2014 – 2013/0422(NLE))

P8_TA(2015)0424 A8-0345/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (18079/2013),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton väliseksi järjestelyasiakirjaksi Sveitsin valaliiton osallistumista Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toimintaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (18078/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 74 artiklan, 78 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0027/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0345/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä järjestelyasiakirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Dominican liittovaltion välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07189/2015 – C8-0143/2015 – 2015/0050(NLE))

P8_TA(2015)0425 A8-0322/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07189/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Dominican liittovaltion väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07111/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0143/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0322/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Dominican liittovaltion hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Vanuatun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07192/2015 – C8-0149/2015 – 2015/0052(NLE))

P8_TA(2015)0426 A8-0329/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07192/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Vanuatun tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07119/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0149/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0329/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vanuatun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Trinidad ja Tobagon tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07196/2015 – C8-0151/2015 – 2015/0054(NLE))

P8_TA(2015)0427 A8-0323/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07196/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Trinidad ja Tobagon tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07129/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0151/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0323/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Trinidad ja Tobagon tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Samoan itsenäisen valtion välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07195/2015 – C8-0146/2015 – 2015/0056(NLE))

P8_TA(2015)0428 A8-0320/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07195/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Samoan itsenäisen valtion väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07127/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0146/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0320/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Samoan itsenäisen valtion hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Grenadan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07190/2015 – C8-0144/2015 – 2015/0057(NLE))

P8_TA(2015)0429 A8-0326/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07190/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Grenadan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07113/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0144/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0326/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Grenadan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä Euroopan neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Itä-Timorin demokraattisen tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07194/2015 – C8-0147/2015 – 2015/0058(NLE))

P8_TA(2015)0430 A8-0327/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07194/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Itä-Timorin demokraattisen tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07125/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0147/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0327/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Itä-Timorin demokraattisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Saint Lucian välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07187/2015 – C8-0145/2015 – 2015/0060(NLE))

P8_TA(2015)0431 A8-0321/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07187/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Saint Lucian väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07107/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0145/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0321/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Saint Lucian hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Saint Vincent ja Grenadiinien välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07191/2015 – C8-0148/2015 – 2015/0061(NLE))

P8_TA(2015)0432 A8-0325/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07191/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Saint Vincent ja Grenadiinien väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07115/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0148/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0325/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Saint Vincent ja Grenadiinien hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07185/2015 – C8-0124/2015 – 2015/0062(NLE))

P8_TA(2015)0433 A8-0324/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07185/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (07103/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0124/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0324/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta Eurojustille sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston ja Eurojustin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan tekemiseen (11595/2015 – C8-0303/2015 – 2015/0811(CNS))

P8_TA(2015)0434 A8-0353/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (11595/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0303/2015),

–  ottaa huomioon Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/187/YOS(1), ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 16. huhtikuuta 2015 antamat tuomiot(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0353/2015),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1. (2) Unionin tuomioistuimen 16. huhtikuuta 2015 antamat tuomiot yhdistetyissä asioissa C-317/13 ja C-679/13, parlamentti v. neuvosto, ECLI: EU:C:2015:223, ja asiassa C-540/13, parlamentti v. neuvosto, ECLI: EU:C:2015:224.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 muuttamisesta (COM(2015)0447 – C8-0277/2015 – 2015/0204(NLE))

P8_TA(2015)0435 A8-0357/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2015)0447),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0277/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0357/2015),

A.  ottaa huomioon, että neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(1) on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 alkupuolella;

B.  ottaa huomioon, että tuohon neuvoston päätökseen liittyy neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014(2), joka tulee voimaan päätöksen voimaantulopäivänä;

C.  ottaa huomioon, että neuvoston päätökseen 2007/436/EY, Euratom(3) liittyvää tällä hetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä oli muutettava vuoden 2014 loppupuolella, koska ALV- ja BKTL-perusteisiin omiin varoihin tehtävien mukautusten määrät olivat poikkeuksellisen suuret tiettyjen jäsenvaltioiden kohdalla;

D.  ottaa huomioon, että myös asetusta (EU, Euratom) N:o 609/2014 on muutettava vuoden 2014 mukautusten yhteydessä saatujen kokemusten valossa;

E.  katsoo, että jäsenvaltioiden unionin talousarvioon maksamiin maksuosuuksiin liittyvät säännökset ja mukautukset eivät saa perustua poliittiseen kaupankäyntiin vaan niiden on perustuttava tekniseen prosessiin, jolla varmistetaan käteisvarojen saaminen;

F.  ottaa huomioon, että toistaiseksi jäsenvaltiot ovat yleensä maksaneet unionin talousarvioon täydet ALV- ja BKTL-perusteiset maksunsa ilman suuria viivästyksiä talouskriisistä ja julkisen talouden vaikeasta tilanteesta huolimatta;

G.  katsoo, että parlamentille olisi avoimuuden vuoksi toimitettava joka vuosi kertomus ALV- ja BKTL-perusteisten maksujen saldon mukautusten laskennasta ja niiden perustana olevista tiedoista sekä tiedot jäsenvaltioiden unionin talousarvioon maksamien maksuerien päivämääristä ja suuruudesta;

H.  ottaa huomioon, että komission ehdotus sisältää lisäksi muutoksia korkosääntöihin ja lukuisia teknisiä seikkoja ja selvennyksiä;

I.  ottaa huomioon, että asetusta (EU, Euratom) N:o 609/2014 olisi näin ollen muutettava vastaavasti;

1.  korostaa, että tarvitaan tehokkaat säännöt sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot suorittavat maksut unionin talousarvioon ajallaan, jotta komissio voi hallinnoida tehokkaasti kassavarojaan;

2.  kannattaa komissiolle myönnettyä mahdollisuutta pyytää jäsenvaltioita maksamaan ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen kolmas kahdestoistaosa vuoden ensimmäisen puoliskon aikana, jotta komissio voi suorittaa aikaisempaa enemmän edellisenä vuonna kasaantuneita Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen maksuja ja täten vähentää niistä maksettavaa viivästyskorkoa;

3.  korostaa, että on erityisen tärkeää, että unionin talousarvion edunsaajille suoritetaan maksut ajallaan; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 12 artiklaan esitetyn tarkistuksen, jonka tavoitteena on kannustaa suorittamaan maksut ajallaan korottamalla viivästyskorkoa varmistaen kuitenkin oikeasuhtaisuuden siten, että korkokannan korotusten yhteenlaskettu määrä voi olla enintään 20 prosenttiyksikköä;

4.  korostaa, että maksuosuuksien mukautuksiin sovellettaviin menetelmiin ehdotettujen muutosten tavoitteena on välttää tulevaisuudessa vastaavanlainen tilanne kuin mihin jouduttiin vuonna 2014;

5.  korostaa, että maksuosuuksien mukautukset olisi poliittiselta ohjailulta välttymiseksi käsiteltävä mahdollisimman automaattisella tavalla noudattamalla sovittuja unionin talousarvion rahoitustapoja ja jäsenvaltioiden harkintavalta, joka koskee niiden unionin talousarvioon maksamien BKTL-perusteisista mukautuksista aiheutuvien lisämaksuosuuksien aikataulua, olisi rajattava mahdollisimman suppeaksi;

6.  kannattaa näin ollen komission ehdotusta siirtää tietojen toimittamisen ajankohtaa sekä erityisesti mukautusten käyttöön asettamisen määräpäivää aikaisemmasta joulukuun ensimmäisestä päivästä vuoden alkuun, minkä ansiosta mahdollisten mukautusten rahoituksen hallinnointi valtionkassoista on helpompaa;

7.  kannattaa myös komission ehdotusta, jonka mukaan unionin talousarviolle aiheutuvien tappioiden torjumiseksi kukin jäsenvaltio varmistaa, että mahdollista negatiivista korkoa tai muita maksuja ei veloteta omien varojen hyvittämistä varten avatulta tililtä sinä aikana, jonka varojen on säilyttävä tilillä;

8.  panee merkille suuret erot tavoissa, joilla jäsenvaltiot hallinnoivat maksuosuuksiaan unionin talousarvioon, ja pyytää komissiota harkitsemaan tästä asiasta annettavia suosituksia, jotta jäsenvaltioita olisi helpompi verrata keskenään;

9.  korostaa, että omien varojen järjestelmä on liian monimutkainen ja että se on uudistettava perusteellisesti seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä; tähdentää näin ollen omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän keskeistä roolia annettaessa ehdotuksia nykyisen järjestelmän puutteiden korjaamiseksi;

10.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

11.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklan mukaisesti;

12.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

13.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 4 kohta Asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014 10 bartikla – 5 kohta – 3 alakohta Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille laskennan tuloksena saadut määrät ennen mukautuksia varten tarvittavien tietojen toimittamisvuotta seuraavan vuoden helmikuun 1 päivää. Kukin jäsenvaltio kirjaa nettomäärän 9 artiklassa tarkoitetulle tilille saman vuoden kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille laskennan tuloksena saadut määrät ennen mukautuksia varten tarvittavien tietojen toimittamisvuotta seuraavan vuoden helmikuun 1 päivää. Kukin jäsenvaltio kirjaa nettomäärän 9 artiklassa tarkoitetulle tilille saman vuoden kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä.

(1) Neuvoston päätös 2014/335/EU, Euratom, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105). (2) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EUVL L 168, 7.6.2014, s. 39). (3) Neuvoston päätös 2007/436/EY, Euratom, tehty 7. kesäkuuta 2007, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17).

Euroopan parlamentin päätös 15. joulukuuta 2015 Georgios Kyrtsosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2238(IMM))

P8_TA(2015)0436 A8-0358/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Georgios Kyrtsosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjänviraston 21. heinäkuuta 2015 välittämän pyynnön, joka liittyy Itä-Attikan työtarkastusviraston esittämään valitukseen palkkojen maksamatta jättämisestä(1) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että Georgios Kyrtsos luopui oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(2),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0358/2015),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjänvirasto on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Georgios Kyrtsosin koskemattomuuden pidättämistä, joka liittyy väitettyä rikosta koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin aloittamiseen;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälässä säädetään, että parlamentin jäsentä ei saa vaalikauden aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa ilman parlamentin ennalta antamaa lupaa;

D.  ottaa huomioon, että Georgios Kyrtsosia syytetään siitä, että hän on jättänyt entisen työntekijänsä palkoista osan maksamatta;

E.  toteaa, että kyseinen syytös koskee kahdessa sanomalehtiä kustantavassa yhtiössä työskennelleen entisen työntekijän vuoden 2013 palkkojen osaa ja että Georgios Kyrtsos toimi näiden yhtiöiden johtajana kyseisenä aikana; toteaa, että syytös kohdistuu Georgios Kyrtsosiin näiden yhtiöiden entisenä johtajana;

F.  toteaa, ettei väitetyllä rikoksella selvästikään ole mitään tekemistä Georgios Kyrtsosin Euroopan parlamentin jäsenen toimen hoitamisen kanssa vaan se liittyy hänen aikaisempaan työhönsä kahden sanomalehtiä kustantavan yhtiön johtajana;

G.  toteaa, että syytteeseenpanossa ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista mainitun Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

H.  toteaa, ettei ole syytä epäillä, että rikosoikeudenkäynnin tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis -olettamus), kun otetaan huomioon, että oikeudenkäynti pantiin vireille useita vuosia ennen kuin jäsen otti toimensa vastaan;

1.  päättää pidättää Georgios Kyrtsosin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan viranomaisille.

(1) Asiakirjaviite ABM:IB2014/8927. (2) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

Euroopan parlamentin päätös 15. joulukuuta 2015 Stelios Koulogloun koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2239(IMM))

P8_TA(2015)0437 A8-0356/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Stelios Koulogloun koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjänviraston 7. elokuuta 2015 välittämän pyynnön, joka liittyy kunnianloukkausrikokseen(1) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että Stelios Kouloglou luopui oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(2),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0356/2015),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjänvirasto on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Stelios Koulogloun koskemattomuuden pidättämistä, joka liittyy väitettyä rikosta koskevan mahdollisen oikeudenkäynnin vireillepanoon;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälässä säädetään, että parlamentin jäsentä ei saa vaalikauden aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa ilman parlamentin ennalta antamaa lupaa;

D.  ottaa huomioon, että Stelios Koulogloua syytetään Patraksen vankilan henkilöstöön kohdistetusta kunnianloukkauksesta;

E.  toteaa, että kyseinen syytös liittyy lausuntoihin, joita Stelios Koulogloun väitetään antaneen lehdistölle tiettyjen Patraksen vankilan henkilöstön jäsenten nuhteettomuudesta vuonna 2010 eli aikana, jolloin hän työskenteli toimittajana tuottaen pääasiassa TV-reportaaseja;

F.  toteaa, ettei väitetyllä rikoksella selvästikään ole mitään tekemistä Stelios Koulogloun Euroopan parlamentin jäsenen toimen kanssa vaan se liittyy hänen aikaisempaan televisiotoimittajan työhönsä;

G.  toteaa, että syytteeseenpanossa ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista mainitun Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

H.  toteaa, ettei ole syytä epäillä, että rikosoikeudenkäynnin tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis -olettamus), kun otetaan huomioon, että oikeudenkäynti pantiin vireille useita vuosia ennen kuin jäsen otti toimensa vastaan;

I.  toteaa, että Kreikan viranomaiset ovat pyytäneet Euroopan parlamenttia antamaan vastauksensa 7. lokakuuta 2015 mennessä, koska muuten syyteoikeus vanhentuu, mutta että parlamentin menettelyllisten vaatimusten vuoksi päätöstä ei ole mahdollista tehdä näin lyhyessä ajassa;

J.  toteaa kuitenkin, että oikeudellisten asioiden valiokunnan perustellun lausunnon mukaan Kreikan korkeimman oikeuden antaman tuomion n:o 1126/1994 perusteella vanhentumisen määräaika joka tapauksessa pidentyy enimmäistapauksessa kolmella vuodella, kun Stelios Kouloglou on Euroopan parlamentin jäsenenä;

1.  päättää pidättää Stelios Koulogloun koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan viranomaisille.

(1) Asiakirjaviite ABM:IΓ/2011/11882. (2) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2015/005 FI/Computer Programming, Suomi) (COM(2015)0553 – C8-0332/2015 – 2015/2298(BUD))

P8_TA(2015)0438 A8-0362/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0553 – C8-0332/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0362/2015),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, asetetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Suomi jätti hakemuksen EGF/2015/005 FI/Computer Programming rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun 69 yritystä, jotka toimivat NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 62 (Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta)(4) luokitellulla toimialalla useilla NUTS 2 -tason alueilla, jotka kattavat koko Suomen, oli vähentänyt 1 603 työntekijää, ja että arviolta 1 200 vähennetyn työntekijän odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin;

E.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Suomi on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 2 623 200 euroa eli 60 prosenttia 4 372 000 euron kokonaiskustannuksista 1 603 irtisanotulle työntekijälle;

2.  toteaa, että Suomen viranomaiset jättivät EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 12. kesäkuuta 2015 ja että komissio sai arvionsa valmiiksi 6. marraskuuta 2015 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä; pitää myönteisenä, että arviointi sujui nopeasti alle viidessä kuukaudessa;

3.  toteaa, että viime vuosina työpaikkojen jakautuminen tieto- ja viestintätekniikan alalla EU:n ja muiden talouksien välillä on kehittynyt EU:n kannalta vahingollisesti, ja korostaa, että teknologiateollisuus työllisti vuonna 2008 yhteensä 326 000 työntekijää Suomessa mutta vuonna 2014 näiden yhtiöiden työllistämien henkilöiden määrä oli 276 000, mikä vastaa vuosittaista keskimäärin 3 prosentin (10 000 työntekijän) laskua; huomauttaa, että näihin työntekijävähennyksiin johtivat Nokian viime vuosien tapahtumat, joilla oli merkittävä vaikutus Suomen tieto- ja viestintätekniikka-alaan; toteaa, että käyttöjärjestelmien kehittäminen ja suunnittelu Nokian matkapuhelimia varten työllisti tuhansia suomalaisia mutta nyt nämä toiminnot on siirretty Euroopan ulkopuolisiin maihin; korostaa, että nämä työntekijävähennykset pahentavat entisestään työttömyystilannetta tieto- ja viestintätekniikka-alalla alueilla, joita piinaa hyvin korkea työttömyysaste;

4.  panee merkille, että työntekijävähennykset tieto- ja viestintätekniikka-alalla koskevat erityisesti Oulun aluetta Pohjois-Pohjanmaalla, jossa tieto- ja viestintätekniikan ala on ollut talouden tukipilari monen vuoden ajan; pitää valitettavana, että keväällä 2015 Pohjois-Pohjanmaalla oli noin 1 500 työtöntä työnhakijaa tieto- ja viestintätekniikan alalla ja että monissa tapauksissa työttömyydestä on tullut pitkäaikaista siten, että korkeakoulututkinnon suorittaneista henkilöistä työttömistä kolmannes on ollut työttömänä yli vuoden;

5.  toteaa, että NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla 62 (Ohjelmistot, konsultointi ja siihen liittyvä toiminta) on tähän mennessä jätetty tämän hakemuksen lisäksi yksi EGR‑hakemus, joka perustui maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin(5); toteaa, että volyymi on tällä toimialalla kasvanut maailmanlaajuisesti mutta vähentynyt Euroopassa, sillä yritykset ja palvelut ovat siirtyneet Kiinaan, Intiaan, Taiwaniin ja muihin Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että voidakseen antaa työntekijöille nopeaa apua Suomen viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 1. elokuuta 2014 eli hyvissä ajoin ennen päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille ja että sen vuoksi sellaiset palvelut, joiden tarjoaminen on jo aloitettu, ovat oikeutettuja EGR:n tukeen;

7.  toteaa, että Suomi suunnittelee seitsemänlaisia toimenpiteitä tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: i) valmennustoimenpiteet ja muut valmistelutoimet, ii) työllistymis- ja yrityspalvelut, iii) koulutus, iv) palkkatuet, v) starttirahat, vi) yrittäjyyteen ohjaaminen ja palvelut uusille yrittäjille sekä vii) korvaukset matka-, oleskelu- ja muuttokustannuksista;

8.  pitää myönteisinä toimenpiteitä, joilla tuetaan yrittäjyyttä ja jotka koostuvat starttirahoista sekä toimenpiteistä, jotka koskevat yrittäjyyteen ohjaamista ja palveluja uusille yrittäjille; katsoo, että nämä toimenpiteet ovat hyödyllisempiä, jos niitä tarjotaan osallistujille yhdistelmänä;

9.  pitää myönteisenä erityisesti ehdotettuja toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan uusia yrityksiä ja joilla edistetään yrittäjyyttä ja palveluja uusille yrittäjille;

10.  korostaa, että olisi suotavaa tarjota vähennetyille työntekijöille palkkatukea ainoastaan siinä tapauksessa, että osallistujille tarjotut työpaikat täyttävät osaamistasolle ja sopimuksen kestolle asetetut laatuvaatimukset; kannattaa sitä, että palkkatuen myöntämisestä päätettäessä ja sen osuutta palkkakustannuksista määritettäessä korostetaan työnhakijan asiantuntemuksen ja tukeen oikeuttavan työpaikan yhteen sovittamista;

11.  pitää myönteisenä, että Suomen viranomaiset ehdottavat vähennetyille työntekijöille laajaa toimenpiteiden kirjoa;

12.  toteaa, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu työmarkkinaosapuolia ja alueviranomaisia;

13.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti EGR:n varoilla tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

14.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä vähennettyjen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

15.  palauttaa mieliin, että rahoitettavilla toimenpiteillä pyritään kohentamaan työntekijöiden mahdollisuuksia työllistyä myöhemmin pysyvästi työmarkkinoilla;

16.  toteaa, että viranomaisten arvion mukaan 18,31 prosenttia kokonaiskustannuksista käytetään avustuksiin ja kannustimiin, joiden osuus jää selvästi alle sallitun 35 prosentin enimmäisosuuden;

17.  pyytää komissiota antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miltä aloilta työntekijät todennäköisesti löytävät työtä ja onko koulutustarjontaa mukautettu tuleviin talousnäkymiin ja työmarkkinoiden tarpeisiin alueilla, joihin irtisanomiset kohdistuivat;

18.  toivoo, että komissio valvoo ja arvioi myönnettyjen varojen käyttöä ja käyttää näitä tietoja tulevissa hakemuksissa ohjatakseen EGR:n käyttöä entistä enemmän tulosbudjetoinnin kaltaisten ideoiden mukaiseksi;

19.  toteaa Suomen viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

20.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

21.  pyytää komissiota varmistamaan kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

22.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

23.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta

(Suomen hakemus – EGF/2015/005 FI/Computer Programming)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/2457.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Eurootpan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20. joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1). (5) EGF/2011/016 IT/Agile (COM(2013)0120).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta (10373/1/2015 – C8-0351/2015 – 2013/0088(COD))

P8_TA(2015)0439 A8-0354/2015

OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10373/1/2015 – C8‑0351/2015),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0161),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0354/2015),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, 25.2.2014, P7_TA(2014)0118.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (uudelleenlaadittu) (10374/1/2015 – C8-0352/2015 – 2013/0089(COD))	P8_TA(2015)0440 A8-0355/2015
OIKAISUT COR01

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10374/1/2015 – C8‑0352/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0162),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0355/2015),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 372, 12.11.2013, s. 42. (2) Hyväksytyt tekstit 25.2.2014, P7_TA(2014)0119.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1236/2010 muuttamisesta (COM(2015)0121 – C8-0076/2015 – 2015/0063(COD))

P8_TA(2015)0441 A8-0294/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0121),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0076/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. toukokuuta 2015 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0294/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta annetun asetuksen (EU) N:o 1236/2010 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/96.)

(1) EUVL C 332, 8.10.2015, s. 81.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta ja sen soveltamisen keskeyttämisestä Bosnia ja Hertsegovinan osalta (COM(2014)0386 – C8-0039/2014 – 2014/0197(COD))

P8_TA(2015)0442 A8-0060/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0386),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0039/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 9. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0060/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(1);

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat neuvoston ja komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/... antamiseksi poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta ja sen soveltamisen keskeyttämisestä Bosnia ja Hertsegovinan osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2015/2423.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

NEUVOSTON LAUSUMA

Neuvosto hyväksyy poikkeuksellisesti sen, että komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoitu säädös avun keskeyttämisestä tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa esitettyjen perusteiden nojalla, jotta varmistettaisiin Länsi-Balkania koskevien toimenpiteiden oikea-aikainen hyväksyminen. Tällainen hyväksyminen ei rajoita tulevien lainsäädäntöehdotusten antamista kaupan alalla eikä ulkosuhteiden alalla kokonaisuudessaan.

KOMISSION LAUSUMA

Komissio muistuttaa tämän asetuksen yhteydessä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdassa antamastaan sitoumuksesta toimittaa delegoituja säädöksiä valmistellessaan Euroopan parlamentille kaikki kansallisten asiantuntijoiden tapaamisia koskevat tiedot ja asiakirjat.

(1) Tämä kanta korvaa 30. huhtikuuta 2015 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0177).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta Euroopan poliisivirastolle (Europol) Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Europolin välisen strategista yhteistyötä vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa koskevan sopimuksen tekemiseen (10510/2015 – C8-0275/2015 – 2015/0809(CNS))

P8_TA(2015)0443 A8-0351/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (10510/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0275/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6. huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/371/YOS(1) ja erityisesti sen 23 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon täytäntöönpanosäännöistä, jotka koskevat Europolin suhteita kumppaneihin, henkilötietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihto mukaan lukien, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/934/YOS(2) ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon luettelon määrittämiseksi kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/935/YOS(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0351/2015),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa komissiota arvioimaan yhteistyösopimuksen säännöksiä uuden Europol-asetuksen (2013/0091(COD)) voimaantulon jälkeen; kehottaa komissiota tiedottamaan arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja antamaan tarvittaessa suosituksen sopimusta koskevien kansainvälisten neuvotteluiden uudelleenkäynnistämisen hyväksymiseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja Europolille.

(1) EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37. (2) EUVL L 325, 11.12.2009, s. 6. (3) EUVL L 325, 11.12.2009, s. 12.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2015 aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia” (2015/2113(INI))

P8_TA(2015)0444 A8-0341/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 191, 192 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan energiavarmuusstrategia” (COM(2014)0330) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyky – Valmistautuminen idästä tulevien toimitusten mahdolliseen katkeamiseen syksyllä ja talvella 2014–2015” (COM(2014)0654),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon energian toimitusvarmuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä ”EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa” (COM(2011)0539),

–  ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle antaman kertomuksen ”Energian toimitusvarmuutta ja kansainvälistä yhteistyötä koskevan tiedonannon ja marraskuussa 2011 annettujen energianeuvoston päätelmien täytäntöönpano” (COM(2013)0638),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus: energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2008)0781),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat sekä 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energian sisämarkkinat toimiviksi”(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Edistyminen energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa” (COM(2014)0634),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” (COM(2010)0677),

–  ottaa huomioon 29. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa” (COM(2014)0021),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Euroopan hiilimarkkinoiden tila vuonna 2012” (COM(2012)0652),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571) ja 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapoliittisiin puitteisiin” (COM(2014)0520),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885) ja 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus”(3),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (”Exploiting the employment potential of green growth”, SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuus Euroopassa” (COM(2013)0180),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014)0015),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. lokakuuta 2014 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. ja 20. maaliskuuta 2015 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 ja 14. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Infrastruktuureja koskeva pitkän aikavälin visio Eurooppaa ja laajempaa aluetta varten” (COM(2013)0711), jossa vahvistetaan ensimmäinen unionin laajuinen luettelo yhteistä etua koskevista energiainfrastruktuurihankkeista,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

–  ottaa huomioon toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010,

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

–  ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU,

–  ottaa huomioon energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 994/2012/EU,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energiapoliittinen yhteistyö rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon”(4),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista(5),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategiasta(6),

–  ottaa huomioon tutkimuksensa ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten kartoittaminen 2014–2019”,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(7),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä(8),

–  ottaa huomioon energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja erityisesti sen 7 ja 20 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan valiokunnan lausunnot (A8-0341/2015),

A.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaan unionin energiapolitiikalla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus ja energian toimitusvarmuus sekä edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä, uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistämään energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että jäsenvaltioiden energialähteiden yhdistelmän määritteleminen kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan ja että energiayhdistelmät ovat edelleen siksi hyvin monimuotoisia;

B.  katsoo, että joustavan energiaunionin ja tulevaisuuteen suuntautuvan ilmastonmuutospolitiikan perustana olisi oltava siirtymä kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää, johon tärkeimpinä osina sisältyvät energiatehokkuus, uusiutuva energia, Euroopan energiavarojen paras käyttö ja älykäs infrastruktuuri; katsoo, että talouskasvun ja työpaikkojen luomiseen sekä EU:n johtoaseman varmistamiseen näillä aloilla tarvitaan pitkän aikavälin vakaata sääntelykehystä;

C.  katsoo, että energiavarmuusstrategiaan on sisällyttävä kustannustehokkaita toimia energian kysynnän hillitsemiseksi sekä tehokkaita toimenpiteitä huomattavista ja välittömistä häiriöistä selviämiseksi ja tämän lisäksi yhteisvastuu- ja koordinointimekanismeja energian tuotantoon, älykkääseen siirtämiseen ja jakeluun tarvittavan infrastruktuurin sekä rajajohtojen ja yhdysputkien suojelemiseksi ja vahvistamiseksi; katsoo, että tämän infrastruktuurin on pystyttävä käsittelemään erilaisia uusiutuvia energianlähteitä ja että se on rakennettava täysin yhdentyneille ja hyvin toimiville energian sisämarkkinoille, jotka ovat keskeinen osa monipuolisia ulkoisia toimittajia ja reittejä käyttävää energiaunionia;

D.  toteaa, että parlamentti on kahdesti kehottanut ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu hiilidioksidipäästöjen vähintään 40 prosentin vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla; toteaa, että velvoittavat kansalliset ja unionin tavoitteet energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla luovat kasvua ja työpaikkoja sekä auttavat varmistamaan EU:n teknologisen johtoaseman näillä aloilla;

E.  toteaa, että toimissa, joilla pyritään kehittämään energiaunionia ja saavuttamaan vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet, on otettava täysimääräisesti huomioon niiden vaikutukset energian hintoihin ja keskityttävä synergiaetuihin ja markkinoiden yhdentämiseen edelleen, joka auttaa vähentämään kokonaiskustannuksia ja parantamaan EU:n kilpailukykyä, jotta niille saadaan tarvittava kansalaisten ja teollisuuden tuki; katsoo, että tässä yhteydessä kaikissa tarvittavissa vaikutustenarvioinneissa on otettava täysimääräisesti huomioon nykyiset ja tulevat piilokustannukset, jotka johtuvat vanhaan tapaan jatkamiseen perustuvasta energiapolitiikasta;

F.  katsoo, että energiaunionin olisi oltava uusi unionin energiamalli, joka perustuu vahvaan monialaiseen lainsäädäntöön ja vahvoihin tavoitteisiin; katsoo, että energiaunionin hallinnoinnin on oltava avointa ja siinä on taattava vakaat puitteet ja otettava parlamentti mukaan päätöksentekoon samalla, kun edistetään paikallisviranomaisten ja kansalaisten roolia;

G.  katsoo olevan olennaista, että EU ja jäsenvaltiot toteavat, että on tärkeää ottaa mukaan kuluttajaperusteiset aloitteet, kuten osuuskunnat ja uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat yhteisöhankkeet, ja korostaa tarvetta poistaa talouteen, sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet, jotta kansalaiset voivat aktiivisesti osallistua energiajärjestelmään;

H.  toteaa, että ilmastonmuutos, kilpailukyvyttömät energiahinnat ja erittäin vahva riippuvuus epäluotettavista kolmansien maiden energiantoimittajista uhkaavat Euroopan energiajärjestelmän kestävyyttä;

I.  toteaa, että selviytymiskykyisen energiaunionin ja sen ytimenä olevan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tavoitteena on varmistaa siirtyminen uuteen energiamalliin, joka antaa kotitalouksille ja yrityksille mahdollisuuden tuottaa ja kuluttaa turvallista, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa;

J.  katsoo, että energiaköyhyyden ongelmaan on puututtava energiaunionin puitteissa lisäämällä heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien vaikutusvaltaa, parantamalla energiatehokkuutta heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten osalta ja laatimalla parannustoimia, joiden avulla vähäosaisilla on varaa energiaan;

K.  toteaa, että energiaköyhyys voidaan määritellä alhaisten tulojen, korkeiden energian hintojen ja huonolaatuisten asuntojen yhdistelmästä johtuvaksi kotitalouden kyvyttömyydeksi ostaa riittävästi energiaa, joka takaisi hyvinvoinnin ja terveyden perustason;

L.  katsoo, että jäsenvaltioiden on tulevassa energiaunionia koskevassa visiossa tunnustettava, että ne ovat riippuvaisia toisistaan turvallisen, kestävän ja kohtuuhintaisen energiansaannin takaamisessa kansalaisilleen, ja että tämä riippuvuus perustuu keskinäiseen solidaarisuuteen ja luottamukseen; katsoo lisäksi, että Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä kansainvälisissä kysymyksissä; katsoo, että jokaisen jäsenvaltion velvollisuutena on näin ollen asettaa energiatehokkuus ja energian kysynnän vähentäminen etusijalle, jotta turvataan EU:n ja sen jäsenvaltioiden yleinen energiavarmuus;

M.  katsoo, että EU:n energia- ja ilmastopolitiikkojen on täydennettävä toisiaan ja että niiden tavoitteiden on vahvistettava toisiaan; toteaa, että energiaunionilla olisi siksi täydennettävä Euroopan uudelleenteollistamiseen ja kasvuun liittyviä tavoitteita, vauhditettava siirtymistä energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan perustuvaan kestävään talouteen, jolla vahvistetaan Euroopan talouden kansainvälistä kilpailukykyä, ja samalla vältettävä tehokkaasti hiilivuotoa;

N.  ottaa huomioon, että EU tuo yli puolet kuluttamastaan energiasta, että se on hyvin riippuvainen erityisesti raakaöljyn (yli 90 prosenttia), maakaasun (66 prosenttia) ja kivihiilen (72 prosenttia) tuonnista ja että kokonaistuonnin arvo oli yli 400 miljardia euroa vuonna 2013; ottaa huomioon, että EU:n rakennuskannan osuus on noin 40 prosenttia EU:n lopullisesta energiankulutuksesta ja noin 60 prosenttia EU:hun tuodun kaasun kulutuksesta ja että tästä syystä sen energian kysynnän vähentäminen on tärkeä tekijä energiariippumattomuuden saavuttamisessa;

O.  ottaa huomioon, että öljyn maailmanmarkkinahintojen huomattavan laskemisen myötä unioni on saanut tilaisuuden toteuttaa merkittäviä toimenpiteitä energiaympäristömme muuttamiseksi sijoittamalla uusiutuvan energian tuotantoon, hyödyntämällä rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuuteen liittyvää potentiaalia ja kehittämällä älykästä infrastruktuuria; toteaa, että fossiilisten polttoaineiden tuontiin käytetyt varat eivät juurikaan edistä investointeja, uusien työpaikkojen syntymistä tai kasvua unionissa, joten näiden varojen uudelleen suuntaaminen sisäisiin investointeihin stimuloisi kasvua ja loisi laadukkaita ja ammattitaitoa vaativia paikallisia työpaikkoja;

P.  ottaa huomioon, että monet maat ovat hyvin riippuvaisia yhdestä ainoasta energiantoimittajasta, mikä voi tehdä niistä haavoittuvia toimitusten keskeytyksille;

Q.  toteaa, että EU on hyvin riippuvainen energiantuonnista Venäjältä, joka on osoittautunut epäluotettavaksi kumppaniksi ja käyttää energiatoimituksiaan poliittisena aseena;

R.  toteaa, että Venäjän ulkopolitiikan keskeisenä osana on nykyään kehittää ja panna täytäntöön strategiaa, joka koskee strategisia varoja, erityisesti öljyä ja maakaasua, poliittisen painostuksen kohdistamiseksi muihin valtioihin; toteaa, että tämä on havaittu monissa Venäjän naapurivaltioissa ja useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

S.  katsoo, että öljyn ja maakaasun käyttäminen ulkopoliittisista syistä ja muiden valtioiden vakauden horjuttamiseksi heikentää talouskasvua ja, mikä vielä vaarallisempaa, demokraattista vakautta Euroopassa sekä itsenäisten valtioiden riippumattomuutta;

T.  katsoo, että unionin energiavarmuutta on kehitettävä siten, että puolustetaan sekä turvallisuutta Euroopassa että Euroopan valtioiden itsemääräämisoikeutta, olipa kyse EU:n jäsenvaltioista tai itäisen kumppanuuden maista;

U.  katsoo, että energiavarmuutta koskevassa politiikassa on tarkasteltava tarvetta taata vakaa tarjonta eri energialähteistä, jotta unionin talous saa liikenteen, teollisuuden ja asumisen edellyttämää energiaa kilpailukykyä ja ilmastopolitiikkaa tukien; katsoo, että politiikan avulla on samanaikaisesti minimoitava riippuvuutta toimijoista, jotka haluavat tarkoituksellisesti käyttää energiavaroja omiin poliittisiin tarkoituksiinsa vaikuttaakseen poliittiseen kehitykseen muissa maissa;

V.  katsoo, että yhteenkään jäsenvaltioon ei tulisi soveltaa EU:n lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevia sopimusehtoja, joilla käytetään hyväksi sen heikkoa, ainoastaan maantieteellisiin tai historiallisiin seikkoihin perustuvaa asemaa energiamarkkinoilla;

W.  ottaa huomioon, että Venäjän ja kauttakulkumaa Ukrainan väliset kiistat vuosina 2006 ja 2009 johtivat vakaviin kaasutoimitusten keskeytyksiin monissa EU-maissa; toteaa näiden häiriöiden osoittavan, että toimenpiteet, joita on tähän mennessä toteutettu, eivät ole riittäneet poistamaan unionin riippuvuutta Venäjän kaasuvaroista;

X.  ottaa huomioon, että kaikkien energiaa koskevien sopimusten yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa on jo mahdollista arvioida jälkikäteen ja todentaa muun muassa kilpailua ja energiaa koskevien säännösten avulla; toteaa, että riittämättömät etukäteen tehtävät vaatimustenmukaisuuden arvioinnit jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla johtavat vakaviin markkinoiden vääristymiin; toteaa, että komissio on myöntänyt nämä puutteet ja sitoutunut tehostamaan tällaisten kaupallisten kaasutoimitussopimusten ennakkoarviointia koskevia säännöksiä;

Y.  ottaa huomioon, että EU:n energia-alaan on investoitava yli 1 biljoona euroa pelkästään vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että jokaista euroa kohden, jota ei investoida energiainfrastruktuuriin ennen vuotta 2020, tarvitaan sen jälkeen 4,3 euroa samojen tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä rasittaisi kohtuuttomasti tulevia sukupolvia;

Z.  katsoo, että unionin avulla on voitava rahoittaa näitä investointeja hyödyntäen kaikkia olemassa olevia varoja, niin julkisia (rakennerahastot, Euroopan investointipankki (EIP)) kuin yksityisiä, suosien kotitalouksien säästöjen kohdentamista ja sijoittajien pitkän aikavälin valmiuksia (eläkerahastot, vakuutukset) ja luoden unionille uusia taloudellisia valmiuksia;

AA.  ottaa huomioon, että EU:n teollisuuden sähkönhinnat ovat ennen energiavaltaisten teollisuudenalojen vero- ja maksupoikkeusten huomioon ottamista yli kaksinkertaiset Yhdysvaltojen ja Venäjän hintoihin verrattuna ja 20 prosenttia korkeammat kuin Kiinan hinnat mutta 20 prosenttia alemmat kuin Japanin hinnat;

AB.  toteaa, että Euroopan teollisuus kärsii yhä merkittävästä kaasun hintojen aiheuttamasta kilpailuhaitasta lähinnä siksi, että Venäjän kanssa tehdyt pitkäaikaiset sopimukset sisältyy öljyn hintaindeksi;

AC.  toteaa, että EU:n ja muiden kansantalouksien välisellä hintaerolla voi olla kielteinen vaikutus EU:n teollisuuden ja erityisesti sen energiavaltaisen teollisuuden kilpailukykyyn;

AD.  katsoo, että kilpailukykyiset energian hinnat ovat keskeisen tärkeitä, jotta saavutetaan EU:n asettamat 20 prosentin uudelleenteollistamistavoitteet vuoteen 2020 mennessä;

AE.  ottaa huomioon, että EU:n yritykset uusiutuvien energialähteiden alalla työllistävät Euroopassa 1,2 miljoonaa ihmistä ja monet näistä pk-yrityksissä ja että EU:n yritysten osuus kaikkien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien tekniikoiden patenteista maailmassa on 40 prosenttia, minkä ansiosta EU:lla on johtoasema; toteaa, että tämä johtoasema on säilytettävä tulevaisuudessa vahvalla EU:n uusiutuvan energian strategialla;

AF.  ottaa huomioon, että huolimatta tästä globaalista johtoasemasta uusiutuvaan energiaan investoinnissa, kansainvälisen energiajärjestön IEA:n energia-alaa koskevan vuoden 2014 katsauksen arvion mukaan maailmanlaajuinen energiankysyntä kasvaa 37 prosenttia ja maailmanlaajuinen hiilen kysyntä 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä; toteaa, että EU:ssa kasvun ennustetaan olevan huomattavasti vähäisempää erittäin menestyksellisten energiatehokkuuden parannusten vuoksi;

AG.  ottaa huomioon, että hyvinvointi vähenee EU:n kaasumarkkinoiden tehottomuuden vuoksi yli 11 miljardia euroa vuodessa, mikä johtuu muun muassa infrastruktuurin puutteesta sekä markkinoiden alhaisesta likviditeetti- ja avoimuusasteesta;

AH.  toteaa, että taloudellisesti ja fyysisesti yhdentyneemmät energian sisämarkkinat voisivat tehokkuutensa ansiosta tuottaa merkittävästi voittoa;

AI.  toteaa, että EU:n energian vähittäismarkkinat eivät toimi kunnolla, koska monissa jäsenvaltioissa kuluttajilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia valita energiantoimittajaansa; toteaa, että markkinoiden keskittymistä koskeviin kysymyksiin olisi vastattava EU:n kilpailupolitiikalla, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus vaihtaa energiantoimittajia ja siten lisätä kilpailua ja alentaa hintoja; katsoo, että olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen riskiin, että asioista heikommin perillä olevat kansalaiset, jotka muita todennäköisemmin eivät vertaile ja vaihda palveluntarjoajia, jäävät kiinni kilpailukyvyttömiin vanhentuneisiin tariffeihin;

AJ.  toteaa, että unionin yhdentyneiden kaasun ja sähkön energiamarkkinoiden täysimääräinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää energiavarmuuden ja energiaunionin saavuttamiseksi toteutettavien toimien kannalta; toteaa, että komission tehtävänä on varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot panevat täytäntöön kaikki kolmanteen energiapakettiin, jolla pyritään saavuttamaan sähkön ja kaasun yhdentyneet markkinat, sisältyvät osat ja noudattavat niitä;

AK.  toteaa, että sähkön ja kaasun yhteenliitäntöjä koskevan 10 prosentin tavoitteen saavuttaminen ja sähkön ja kaasun paremman rajatylittävän siirtokapasiteetin varmistaminen sekä nykyisen sähköverkon lisävahvistukset lisäävät energiavarmuutta, mahdollistavat uusiutuvan energian tuotannon paremman yhdentämisen ja saattavat kysynnän ja tarjonnan tasapainoon jäsenvaltioiden välillä, mutta ne edistävät myös hintojen lähentymistä ja lisäävät kuluttajille koituvia hyötyjä;

AL.  toteaa, että jäsenvaltioiden väliseltä syvennetyltä alueelliselta yhteistyöltä odotetaan myös lähentymistä ja kustannusten optimointia;

AM.  katsoo, että energiayhteisö on väline, jolla energian sisämarkkinat laajennetaan EU:n naapurimaihin ja joka siten edistää yhteisiin periaatteisiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan yleiseurooppalaisen energia-alueen luomista;

AN.  toteaa, että energiaunionissa on otettu huomioon parlamentin monet kehotukset perustaa todellinen yleiseurooppalainen energiayhteisö, joka perustuu vahvoihin energian yhteismarkkinoihin, EU:n ulkopuolelta tehtävien energiaostojen koordinointiin sekä uusia kestäviä energiatekniikoita koskevan tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen eurooppalaiseen rahoitukseen;

AO.  katsoo, että EU:n energiapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden on oltava johdonmukaisempi eikä sen koko potentiaalia ole vielä hyödynnetty energian toimitusvarmuuden ja unionin kilpailukyvyn parantamiseen;

AP.  ottaa huomioon, että Euroopan energiaturvallisuusstrategiassa yksilöityjä 33 infrastruktuurihanketta olisi täydennettävä keskittymällä tiukemmin sähkönjakeluverkon uudenaikaistamiseen ja siirtymiseen hiilestä ja kaasusta biomassaan toimitusvarmuuden parantamiseksi;

AQ.  toteaa olevan yleisesti tunnustettua, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi muodostaa ratkaisevan panoksen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että se voi etenkin auttaa vähentämään hiilivapaisiin energiamarkkinoihin ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen kustannuksia;

AR.  toteaa, että energiatoimitusten monipuolistaminen, energian sisämarkkinoiden päätökseen saattaminen, energiatehokkuuden ja säästöjen lisääminen, uusiutuvien ja muiden kestävien eurooppalaisten energiaresurssien kehittäminen sekä tutkimus ja kehittäminen ovat keskeisiä energiaunionin edistäjiä;

AS.  katsoo, että omien tavanomaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä EU:n säännöstöä täysimääräisesti noudattaen sekä perinteisillä tuotantoalueilla (kuten Pohjanmeri) että äskettäin löydetyillä alueilla (kuten itäinen Välimeri ja Mustameri), olisi edistettävä ja tuettava;

AT.  katsoo, että omien energiavarojen on oltava aina kestäviä ja turvallisia;

AU.  toteaa, että EU toivoo voivansa nostaa teollisuuden osuuden BKT:stään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja että kilpailukykyiseen hintaan saatava energia ja energiatuotannon lisäys on välttämätön edellytys tämän tavoitteen saavuttamiselle;

Energiaunionin ulottuvuudet

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia”; ottaa huomioon komission luonnosteleman energiaunionin viisi pilaria; toteaa, että kaikessa pilarien mukaisessa politiikassa on pyrittävä varmistamaan energiatoimitusten varmuus, hiilestä irtautuminen, talouden kestävyys pitkällä aikavälillä sekä kohtuulliset ja kilpailukykyiset energian hinnat;

2.  toteaa jälleen, että energia on yhteiskunnallisesti merkityksellinen julkinen hyödyke ja että EU:n olisi siksi keskityttävä tiiviisti energiaköyhyyden ongelmaan ja edistettävä käytännön toimia ongelman ratkaisemiseksi; vaatii siksi, että energiaunionilla olisi varmistettava yhdenvertainen energian saanti kaikille, pyrittävä kohtuullisiin energian hintoihin kuluttajien eduksi, edistettävä yhteyksiä ja ihmisille strategisen tärkeää energiainfrastruktuuria ja vahvistettava sääntelyä;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa energiaunioniin liittyvissä lainsäädäntöehdotuksissa noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, jolloin parlamentti osallistuu täysimääräisesti ja varmistetaan tehokas demokraattinen valvonta; odottaa, että vuoden 2020 jälkeinen energiaunionin hallintokehys tulee olemaan kunnianhimoinen, luotettava, avoin, demokraattinen ja parlamentin täysimääräisen aseman sisällyttävä; odottaa sen varmistavan, että vuodeksi 2030 asetetut ilmasto- ja energiatavoitteet saavutetaan erityisesti nykyisen ilmasto- ja energialainsäädännön kattavan täytäntöönpanon, valvonnan ja ajanmukaistamisen avulla; pyytää komissiota muita ilmoitusvelvollisuuksiaan rajoittamatta antamaan energiaunionin täytäntöönpanosta vuosittaisen kertomuksen, johon sisältyy yksityiskohtaiset tiedot energialainsäädännön täytäntöönpanosta sekä edistymisestä vuosien 2020 ja 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, kehittämään ja ajanmukaistamaan kertomukseen sisällytettäviä keskeisiä indikaattoreita sekä mahdollistamaan energiaunionin edistymisen arvioinnin; toteaa, että näitä indikaattoreita voisivat olla muun muassa yhteenliitäntäkapasiteetti, markkinoiden lähentyminen, tuontienergian väheneminen, monipuolistumisen, energian hintojen ja kustannusten taso, yhteisö- ja paikallistason energiatuotannon kehittäminen sekä energiaköyhyyden ja haavoittuvuuden taso; panee merkille energianeuvoston 26. marraskuuta 2015 energiaunionin hallintajärjestelmästä esittämät päätelmät ja pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle viipymättä lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan huomioon neuvoston päätelmät sekä parlamentin tässä mietinnössä esittämät kannat; on yhtä mieltä neuvoston päätelmien kanssa siitä, että kautta 2012–2030 koskevilla kansallisilla energia- ja ilmastosuunnitelmilla ei pidä pyrkiä ainoastaan vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseen, vaan niissä on otettava huomioon myös pitempi aikaväli ja erityisesti EU:n sopima tavoite päästöjen vähentämisestä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna;

4.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään pitkän aikavälin energiastrategioita, kun otetaan huomioon, että pitkän aikavälin tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, ja katsoo, että maailman suurimpien saastuttajien olisi toteutettava samansuuntaisia toimia;

5.  tunnustaa energia-asioista järjestettyjen kansanäänestysten tulosten luovuttamattomuuden;

6.  painottaa, että energiaunionin olisi sovellettava kattavaa lähestymistapaa, jossa keskitytään sellaisiin ulottuvuuksiin kuin täysin yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen, toimitusvarmuuteen, EU:n energiavarojen parhaaseen käyttöön, energian kysynnän hillitsemiseen, pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen sekä EU:n laajuisiin hiilimarkkinoihin ja tutkimukseen ja innovointiin, minkä tavoitteena on saavuttaa johtoasema energiateknologiassa; korostaa, että kansalaisten olisi oltava energiaunionin ytimessä ja saatava käyttöönsä turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa;

7.  panee merkille Eurooppa-neuvoston heikot vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet, eli kasvihuonekaasujen vähentämiseen 40 prosentilla, uusiutuvan energian osuuden lisäämiseen 27 prosenttiin Euroopan energiapaletista ja energiatehokkuuden lisäämiseen 27 prosentilla; muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu kotimaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähintään 40 prosentin vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

Energiaturvallisuus, solidaarisuus ja luottamus

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään aktiivisesti kestävämpiin ja kilpailukykyisempiin energian hintoihin ja tuontienergian kuluihin unionin kansalaisille ja yrityksille ja monipuolistamaan energiatoimituksia (energialähteet, toimittajat ja reitit); kehottaa siksi komissiota edistämään ensisijaisten strategisten energiainfrastruktuurikäytävien rakentamista Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan asetuksen (TEN-E-asetus) liitteen I ja Verkkojen Eurooppa -välineestä annetun asetuksen liitteessä I olevan II osan mukaisesti keskittyen erityisesti jäsenvaltioihin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kaasusta; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle olemassa olevat sisäiset valmiudet, kuten Euroopan energiaresurssit;

9.  toteaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon tällä hetkellä kuuluvat hankkeet eivät riitä Pyreneiden niemimaan ja Manner-Euroopan yhteenliittämistä koskevan eurooppalaisen tavoitteen saavuttamiseen; kehottaa Euroopan laajuisen energiaverkon alueryhmää ja komissiota määrittelemään lisähankkeita lisättäväksi tulevaan vuoden 2015 yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon Espanjan ja Ranskan välisen kapasiteetin huomattavaa lisäämistä varten;

10.  korostaa, että hyvin kehittynyt ja täysin yhdennetty infrastruktuuri, joka mahdollistaa toimitusten entistä tehokkaamman monipuolistamisen ja rajat ylittävät energiavirrat, on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan taata toimitusvarmuus sekä normaaleissa että poikkeusolosuhteissa ja tuottaa energiaa kilpailukykyisistä lähteistä kuluttajille eri puolelle Euroopan unionia ja energiayhteisöä;

11.  korostaa, että Pohjois-Afrikan maiden merkittävät kaasuvarannot ja itäiseltä Välimereltä äskettäin tehdyt löydöt tarjoavat Välimeren alueelle mahdollisuuden kehittyä kaasua Eurooppaan toimittavan putkiverkoston dynaamiseksi keskukseksi; kehottaa perustamaan Välimeren kaasukaupan keskuksen, jolla on nesteytetyn maakaasun lisäkapasiteettia; korostaa, että EU:n olisi pyrittävä hyödyntämään näiden kaasuvarantojen tarjoamia mahdollisuuksia energiavarmuutensa parantamiseksi;

12.  korostaa, että kaikkien EU:n infrastruktuurihankkeiden, joilla pyritään monipuolistamaan energialähteitä, energiatoimituksia ja energian toimitusreittejä, on oltava täysin EU:n ilmasto- ja energialainsäädännön ja esimerkiksi energiavarmuutta koskevien EU:n pitkän aikavälin tavoitteiden ja prioriteettien mukaisia ja niillä on varmistettava samalla olemassa olevien energiainfrastruktuurien ja EU:n siirtoreittien tehokas hyödyntäminen; kehottaa komissiota pitämään kelpoisuusehtojen mukaisina sellaisia investointeja, joilla hillitään energian kysyntää erityisesti rakennuksissa;

13.  painottaa, että kolmansista maista tuleviin energiantoimittajiin on sovellettava EU:n säännöksiä, erityisesti EU:n kilpailu- ja valtiontukilainsäädäntöä, niiden toimiessa yhteismarkkinoilla, ja kehottaa komissiota saattamaan EU:n oikeuden voimaan kaikin käytettävissä olevin keinoin, jotta mahdollistetaan vapaat energiamarkkinat EU:ssa ja ehkäistään kilpailun vääristymien syntymistä sisämarkkinoilla;

14.  korostaa, että EU:lle on erittäin tärkeää lopettaa jäsenvaltioiden ja alueiden eristyneisyys energian sisämarkkinoilta, kuten komission teettämät kaasustressitestit osoittivat; kehottaa komissiota teettämään tällaisia testejä säännöllisesti; on sitä mieltä, että EU:n olisi autettava haavoittuvimmassa asemassa olevia maita ensisijaisesti monipuolistamaan energialähteitään ja toimitusreittejään; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tässä mielessä panemaan viipymättä täytäntöön suositukset, jotka koskevat kaasunjakelujärjestelmän stressitestejä; suosittaa, että komissio harkitsee ”sähköstressitestien” teettämistä, jotta voidaan muodostaa kokonaiskuva koko energiamarkkinatilanteen häiriönsietokyvystä; korostaa, että tällaisella stressitestillä olisi selvitettävä erityisesti koko kansallisen siirtoverkon tila, kapasiteetti ja kestävyys sekä yhteenliittymisen taso ja rajat ylittävä kapasiteetti ja tällaisiin stressitesteihin perustuviin tuleviin suosituksiin olisi sisällyttävä vaikutustenarviointi, joka tehdään kansallisista suunnitelmista ja niistä johtuvien toimenpiteiden käsittelyä koskevista unionin tavoitteista;

15.  toteaa, että kiireellisimpiä tulevaan energiaunioniin liittyviä kysymyksiä ovat energian laadullinen ja määrällinen toimitusvarmuus ja kilpailukyky ja että jäsenvaltioiden on energiapolitiikkaansa kehittäessään tiivistettävä koordinointia ja unionin tason yhteistyötä naapurimaidensa kanssa; kehottaa komissiota selvittämään, miten kansallisten ennaltaehkäisy- ja pelastustoimien nykyistä rakennetta voitaisiin parantaa alueiden ja EU:n tasolla;

16.  katsoo, että kansallisia kapasiteettimekanismeja olisi hyödynnettävä vasta viimeisenä keinona, sen jälkeen kun on punnittu kaikkia vaihtoehtoja, myös yhteenliitäntöjen lisäämistä naapurivaltioiden kanssa, kysyntäpuolen ohjaustoimenpiteitä ja muita markkinoiden alueellisen yhdentämisen muotoja;

17.  katsoo, että energiaunioni tarkoittaa neuvottelemista yhdellä äänellä kolmansien maiden kanssa; kehottaa komissiota analysoimaan vapaaehtoisen yhteisostomekanismin mahdollista rakennetta ja soveltuvuutta sekä sen vaikutuksia kaasun sisämarkkinoiden toimintaan, asianomaisiin yrityksiin sekä kaasun toimitusvarmuuden takaamiseen; huomauttaa, että koska on olemassa useita yhteisostomekanismimalleja, työtä on vielä tehtävä parhaan markkinaperusteisen, unionin alueisiin ja asianomaisiin toimittajiin sovellettavan mallin määrittelemiseksi sekä ehtojen määrittelemiseksi vapaaehtoisen yhteisostomekanismin mahdollista käynnistämistä varten; katsoo, että kantojen yhteensovittaminen ja yhteiset kaasuostot olisi aloitettava alueelliselta tasolta; suosittelee komissiolle ja energiayhteisön sihteeristölle toistaiseksi, että ne tukevat niitä jäsenvaltioita ja energiayhteisön sopimuspuolia, jotka haluavat neuvotella energiasopimuksista vapaaehtoisuuden pohjalta ja noudattavat EU:n sisämarkkinoita koskevia säännöksiä sekä EU:n kilpailulainsäädäntöä ja Maailman kauppajärjestön sääntöjä ja että ne säätävät liiketaloudellisesti luottamuksellisten tietojen suojelusta; painottaa, että energiasopimusten on perustuttava markkinahintoihin ja kilpailuun;

18.  kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa luomaan energiaunionin ulkoiselle ulottuvuudelle kattavan kehyksen, jossa keskitytään erityisesti strategisten kumppanuuksien edistämiseen tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa yhteisten arvojen pohjalta etenkin Euroopan naapurialueilla ja laajentumispolitiikan puitteissa, ja ottamaan huomioon alueellisen yhteistyön nykytilanteen; katsoo, että aiempia ja uusia strategisia kumppanuuksia on harkittava ja tutkittava, jotta voidaan tehostaa öljyä ja maakaasua, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä, kauppaa ja energiaunionin liitäntäverkkoja ulkoiseen energiainfrastruktuuriin koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä;

19.  korostaa, että EU:n aidossa yhteisessä ulkoisessa energiapolitiikassa olisi kuljettava samaa linjaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa; kehottaa tässä yhteydessä parantamaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja vastaavien komission jäsenten välistä koordinaatiota, jotta EU:n ulkoisen energiaturvallisuuspolitiikan johdonmukaisuutta vahvistetaan; kehottaa komissiota näin ollen luomaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen voimakkaamman klusterin, jossa kyseisen politiikan koordinoinnista vastaisi yksi henkilö;

20.  kehottaa komissiota perustamaan energiaturvallisuutta, ulkopolitiikkaa ja energiaunionia käsittelevän korkean tason mietintäryhmän, jossa Euroopan parlamentilla ja yhteiskunnan sidosryhmillä olisi vahva edustus ja osallisuus, jotta voitaisiin kehittää uskottavia pitkän aikavälin kysyntää, tarjontaa ja yhteistyötä koskevia skenaarioita ulkoisten kumppaneiden kanssa, etenkin uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvien valmiuksien luomisen ja teknologiavaihdon sekä energian ja ihmisoikeuksien välisen suhteen aloilla;

21.  ilmaisee huolensa Nordstream-kaasuputken kapasiteetin ehdotetusta kaksinkertaistamisesta ja sen vaikutuksista energiaturvallisuuteen ja tuotannon monipuolistamiseen sekä jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen; korostaa, että EU:n , Ukrainan ja Venäjän välisissä kolmikantaneuvotteluissa on varmistettava pitkän aikavälin energiantuonti Ukrainaan ja sen kautta;

22.  painottaa, että energiatehokkuuden parantaminen EU:ssa vähentäisi riippuvuuden riskiä ja vahvistaisi siten EU:n neuvotteluasemaa energiaan liittyvissä asioissa;

23.  korostaa, että hallitusten välisten energiaa koskevien sopimusten on oltava avoimempia, mikä voitaisiin saavuttaa vahvistamalla komission roolia energiaa koskevissa neuvotteluissa, joihin osallistuu yksi tai useampia jäsenvaltioita ja kolmansia maita; toteaa erityisesti, että tähän sisältyisi komission velvollisuus osallistua kaikkiin neuvotteluihin tarkkailijana, jotta voidaan vahvistaa yksittäisen jäsenvaltion asemaa suhteessa kolmannen maan energiantoimittajaan, mikä vähentää riskiä, että yksi energiantoimittajista väärinkäyttää määräävää markkina-asemaansa; toteaa lisäksi, että komission olisi suoritettava ennakko- ja jälkiarviointeja kunnioittaen täysin kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta sekä laadittava nk. positiivilista ja negatiivilista sopimuslausekkeista, kuten vientikiellosta, päämäärä- ja ota tai maksa ‑lausekkeista, kaasun hinnan kytkennästä öljyn hintaan tai lausekkeista, jotka kieltävät kolmatta osapuolta tekemästä energiatoimituksia ehdollisiksi siitä, että sille myönnetään etuuskohteluun perustuva pääsy energiankuljetusinfrastruktuuriin EU:ssa; muistuttaa, että kuten asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetään, kun kolmansien maiden kanssa tehdään uusia hallitusten välisiä sopimuksia, joilla on vaikutusta kaasuinfrastruktuurien ja kaasuntoimitusten kehitykseen, jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa asiasta komissiolle, jotta tämä voi arvioida toimitusvarmuustilanteen unionin laajuisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään kaupallisia kaasuntoimitussopimuksia koskevat vahvat vaikutusten ennakkoarviointia koskevat määräykset tarkistettavaan kaasunsaannin turvaamista koskevaan asetukseen;

24.  korostaa, että kaikista muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kanssa tehtävistä hallitusten välisistä energiasopimuksista on vastedes tiedotettava komissiolle energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta annetun päätöksen N:o 994/2012/EU 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti ennen niiden allekirjoittamista, jotta varmistetaan, että ne ovat EU:n lainsäädännön ja erityisesti kolmannen energiapaketin mukaisia eivätkä uhkaa EU:n energian toimitusvarmuutta; korostaa, että tällaista keskustelua ja kuulemista on käytettävä keinona vahvistaa EU:n jäsenvaltioiden ja yritysten neuvotteluasemaa kunnioittaen samalla kaikilta osin kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta; toteaa, että tällaiset keskustelut ja kuulemiset eivät saa vaarantaa millään tavalla sopimusten merkittävyyttä ja sisältöä, mutta on myös varmistettava, että tällaisissa sopimuksissa noudatetaan kaikkea asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja että ne ovat kyseisten yritysten ja jäsenvaltioiden etujen mukaisia; kehottaa komissiota tarkistamaan päätöksen N:o 994/2012/EU tietojenvaihtomekanismin vahvistamiseksi ja komission roolin tehostamiseksi;

25.  kehottaa komissiota laatimaan sopimusluonnosmalleja ja ohjeita, mukaan luettuna suuntaa antava luettelo sääntöjenvastaisista lausekkeista, jota toimivaltaiset viranomaiset ja yritykset voivat käyttää viitekehyksenä sopimuksia tehdessään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä sellaista tietojenvaihtomekanismia varten, jossa käsitellään kolmansien maiden kanssa energia-alalla tehtäviä hallitustenvälisiä sopimuksia, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja parantaa neuvotteluasemaa kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa varmistaen siten kohtuuhintaisen energian saannin eurooppalaisille kuluttajille; kehottaa lisäksi komissiota julkaisemaan edelleenkin neljännesvuosittain arvioinnit sopimusehdoista, kuten keskimääräisistä tuontihinnoista;

26.  korostaa, että yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja EU:n yritysten neuvotteluaseman vahvistamiseksi ulkoisiin energiantoimittajiin nähden sopimusten pääkohtien olisi oltava avoimempia ja ne olisi koottava yhteen ja ilmoitettava niistä säännöllisesti toimivaltaisille viranomaisille, jotta saadaan kootuksi kaikki tarpeelliset tiedot, joita sekä toimivaltaiset viranomaiset että yritykset voivat käyttää tulevissa neuvotteluissa, samalla kun säilytetään arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus; katsoo, että tällä autettaisiin varmistamaan aito kilpailu energiasopimuksissa, kolmansien maiden määräävän aseman väärinkäyttö ja EU:n kilpailulainsäädännön noudattaminen;

27.  kehottaa komissiota kehittämään konkreettisia toimia energian tuontiriippuvuuden vähentämiseksi, valvomaan tuontienergian monipuolistamista ja julkaisemaan säännöllisesti kertomuksia tämän tavoitteen saavuttamisessa edistymisestä;

28.  korostaa, että on oleellista lisätä eurooppalaisen teollisuuden ja teknologian osallistumista koko energiantuotantoketjuun, joka kattaa raaka-aineiden lisäksi tuotannon, jalostuksen, varastoinnin, siirron ja jakelun, sillä ne ovat olennaisia osia unionin riippuvuuden vähentämiseksi energiantuonnista;

29.  katsoo, että kunkin jäsenvaltion omiin mahdollisuuksiin, ympäristöön, maantieteelliseen sijaintiin, kokemukseen, osaamiseen sekä kokonaiskustannuksiin ja tarpeisiin perustuvien energiayhdistelmien monimuotoisuus, joka osaltaan vaikuttaa energiaa ja ilmastoa koskevan strategian ja toiminnan yhteisiin tavoitteisiin, koituu koko EU:n eduksi, koska se parantaa sen kykyä selviytyä toimitusten keskeytyksistä, mahdollistaa edullisimpien energiamuotojen valinnan sekä erilaisten tekniikoiden kehittämisen ja niiden välisen kilpailun markkinoilla ja alentaa siten energiakustannuksia edistäen samalla yhteisiä energiatavoitteita, ilmastostrategiaa ja politiikkoja; vaatii kuitenkin, että kansallinen monimuotoisuus ei saa muodostaa estettä sisämarkkinoille ja jäsenvaltioiden on noudatettava valtiontukisääntöjä kaikilta osin, tehtävä asianmukaiset investoinnit kotimaisiin siirtoinfrastruktuureihinsa ja varmistettava kansallisten energiajärjestelmiensä yhteenliitettävyyden ja häiriönsietokyvyn korkea taso, jotta voidaan saavuttaa unionin energiaturvallisuus ja markkinoiden tavoitteet;

30.  katsoo, että unioni voi lisätä energiaturvallisuuttaan ja vähentää riippuvuuttaan tietyistä toimijoista ja polttoaineista lisäämällä energiatehokkuutta, sekä käyttämällä Euroopan energialähteitä parhaalla mahdollisella tavalla noudattaen EU:n energiaturvallisuutta, ympäristöä ja ilmastoa koskevia tavoitteita sekä työterveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä ja ottamalla samalla huomioon jäsenvaltioiden energiavalikoimien erityispiirteet, välttämällä tarpeetonta hallinnollista rasitetta ja kunnioittamalla oikeasuhtaisuuden periaatetta; korostaa, että periaatteessa ei pitäisi syrjiä mitään kestäviä ja vähähiilisiä polttoaineita tai tekniikoita, jotka lisäävät energiaturvallisuutta ja edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista;

31.  kehottaa komissiota helpottamaan EU:n nykyisten rahoitusjärjestelmien, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), tehokasta käyttöä investointien houkuttelemiseksi tärkeimpiin energia-alan infrastruktuurihankkeisiin, energiatehokkuuden tutkimukseen ja innovointiin, uusiutuviin energialähteisiin sekä Euroopan omien valmiuksien kehittämiseen vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi siten, että käytetään kustannushyötyjä mittaavaa lähestymistapaa, joka on teknologisesti neutraali ja jossa ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttäminen asetetaan etusijalle;

32.  vaatii varaamaan kiireellisesti varoja yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoitusta varten, jotta voidaan rakentaa tarvittava infrastruktuuri ja varmistaa tasainen ja luotettava energiansaanti, johon ei kohdistu minkäänlaista poliittista painetta EU:n ulkopuolelta;

33.  korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston olisi toimittava mekanismina, jolla investoinnit infrastruktuuriin muutetaan täysin likvidiksi omaisuusluokaksi joukkovelkakirjoineen, jotka voi yhdistää ja joilla voi käydä kauppaa Euroopan ja maailman markkinoilla; toteaa lisäksi, että yhteisösijoittajia, kuten vakuutusyhtiöitä ja eläkerahastoja, jotka ovat luonnollisesti halukkaita tekemään pitkän aikavälin investointeja kiinteään omaisuuteen, voitaisiin houkutella vain standardoiduilla investointituotteilla ja luotettavalla hankejatkumolla, joka takaa liiketoimintatapausten vakauden;

34.  kehottaa komissiota ja erityisesti kauppapolitiikan pääosastoa pitämään tavoitteenaan energialle omistetun luvun sisällyttämistä transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen (TTIP) raakaöljyä ja nesteytettyä maakaasua koskevien Yhdysvaltojen tullien ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamiseksi ja perusteettomien protektionististen toimien lopettamiseksi, mikä voisi edistää kilpailukykyisemmän toimintaympäristön kehittämistä eurooppalaisille yrityksille pienentämällä energiakustannusten eroja Atlantin kummallakin puolella; kehottaa komissiota tähän liittyen varmistamaan, että tällainen energiaa koskeva luku sisältää myös määräykset EU:n ja Yhdysvaltojen valtion rahoittamien energiatutkimusohjelmien, erityisesti Yhdysvaltojen ARPA-E-ohjelman, välisen yhteistyön lisäämisestä;

35.  korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla olisi pyrittävä lisäämään energiaturvallisuutta SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti sekä monipuolistamaan Euroopan energialähteiden yhdistelmää ja vähentämään riippuvuutta yksittäisistä ulkoisista toimitus- ja kuljetuslähteistä siten, että samalla kunnioitetaan asiaa koskevaa perussopimuksessa määrättyä toimivallan jakoa;

36.  kehottaa komissiota varmistamaan kilpailunvastaisen toiminnan tiukemman valvonnan ja huolehtimaan polkumyynnin vastaisista toimista unionin energiateollisuuden suojelemiseksi epäreilulta tuonnilta kolmansista maista;

37.  pitää valitettavana, että keskustelut kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta ovat pysähtyneet neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi;

38.  kehottaa neuvostoa jatkamaan kaupan suojatoimien uudenaikaistamista, jotta voidaan varmistaa, että erityisesti turbiineja, aurinkopaneeleita, korkealaatuista terästä ja rakennusmateriaaleja valmistava unionin teollisuus voi hyötyä täysimääräisesti energiakäänteestä;

39.  pitää erityisen tärkeinä kauppasopimuksiin sisältyviä määräyksiä, jotka liittyvät teknologiayhteistyöhön ja palveluihin energiatehokkuuden alalla sekä uusiutuvien energioiden hajautettuun tuotantoon, ylläpito ja ohjelmistokehitys mukaan luettuina; toteaa, että hiilestä irtautuminen on Euroopan unionin ja monien kumppanimaiden, alueiden ja kaupunkien yhteinen tavoite;

40.  kehottaa komissiota kannustamaan kansainvälisen kaupan välineiden avulla kehitysmaita monipuolistamaan energiantuotantoaan ja edistämään aurinkoenergian tuotantoa erityisesti EU:n eteläisillä naapurialueilla;

41.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja 13 muun WTO:n jäsenen välisiin neuvotteluihin ympäristöystävällisiä hyödykkeitä koskevasta aloitteesta, joka koskee tuotteita, palveluja ja tekniikoita, joilla edistetään vihreää kasvua, ympäristönsuojelua, ilmastotoimia ja kestävää kehitystä; kehottaa saattamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2015 loppuun mennessä WTO:n ministerikokouksessa Nairobissa;

42.  korostaa, että ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta käytävien neuvottelujen on perustuttava ympäristöhyödykkeiden määritelmään, joka on johdonmukainen EU:n politiikkatoimien kanssa ja joka ei voi olla ristiriidassa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) puitteissa hyväksyttyjen kehitysmaita koskevien toimenpiteiden kanssa;

43.  kehottaa komissiota jatkamaan painostusta EU:n ja Yhdysvaltojen välisen energianvaihtojärjestelmän perustamiseksi sen kehityksen valossa, jota tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tapahtuu tutkimuksessa, innovoinnissa ja sähköverkkojen, kuten suurjännitelinjojen, toimiluvissa, niin että tavoitteena on kehittää maailmanlaajuinen uusiutuvaa energiaa jakava verkosto;

44.  korostaa, että vahvistetun energiayhteisön olisi oltava EU:n ulkoisen energiapolitiikan keskeinen haara, ja kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia energiayhteisön uudistamista pohtivan korkean tason mietintäryhmän kertomuksen pohjalta;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan energiayhteisöä koskevaa toimintaa etenkin toimitusvarmuuden parantamiseen tähtäävien uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden saralla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa muun muassa parantamalla unionin lainsäädännön, kuten vuosille 2020 ja 2030 asetettujen tavoitteiden, täytäntöönpanoa ja voimaan saattamista ja erityisesti parantamalla hallintoa, yhtenäistämällä menettelyjä ja käyttämällä paremmin hallinnollisen rasituksen vähentämiseen tähtääviä tietotekniikkavälineitä; katsoo, että lisäksi on tehostettava institutionaalista toimintaa, mihin sisältyy energiayhteisön parlamentaarisen yleiskokouksen perustaminen, ja toteutettava merkittäviä infrastruktuurihankkeita, kuten rajatylittäviä kaksisuuntaisia yhdysputkia koskeva hanke, jotta voidaan varmistaa parempi integroituminen unionin energiamarkkinoille sekä toimitusvarmuutta koskevat mekanismit turvautumatta kansallisen kapasiteetin markkinoiden luomiseen, joka heikentäisi energian sisämarkkinoiden vaikuttavuutta;

46.  korostaa tarvetta lujittaa EU:n ja Välimeren maiden välistä yhteistyötä kaasun, sähkön, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla; kehottaa komissiota nopeuttamaan EU:n ja Välimeren alueen välisen kaasufoorumin perustamista;

Täysin yhdentyneet EU:n energiamarkkinat

47.  katsoo, että tulevassa energiaunionissa on taattava energiamarkkinoiden vapaus koko EU:ssa ja energiayhteisön maissa;

48.  korostaa, että tulevan energiaunionin runkona on oltava täysin toimivat, yhteenliitetyt energian sisämarkkinat, jotka toimittavat turvallista, oikeudenmukaisesti jaettua, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta vastuullista, tehokasta, kilpailukykyistä, kohtuuhintaista ja kestävää energiaa täysin toimintakykyisissä, turvallisissa ja kestävissä sähkönsiirtoverkoissa, sekä energian kysynnän vähentäminen, jotta EU:n yrityksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus saada kaasua, sähköä, lämpöä ja viilennystä mahdollisimman kestävästi, tehokkaasti, demokraattisesti ja kustannustehokkaasti; katsoo tämän vuoksi, että on tähdättävä nykyisen markkina-alueen laajentamiseen; katsoo, että on ehdottoman tärkeää edistää tuottajakuluttajien osallistumista EU:n markkinoille ja verkkoon; painottaa, että maaseutuyhteisöissä kaikkialla EU:ssa on koettu merkittäviä haittoja heikkojen energiayhteyksien vuoksi;

49.  katsoo, että Euroopassa ei tällä hetkellä ole energian sisämarkkinoita ja että tästä seuraava EU:n energiamarkkinoiden sirpaloituminen vahingoittaa vakavasti Euroopan kilpailukykyä ja energiaturvallisuutta;

50.  muistuttaa, että energiamarkkinat eroavat rahoitusmarkkinoista, koska ne perustuvat aineellisiin hyödykkeisiin, eikä energia-alalla näin ole järjestelmäriskin vaaraa; pitää tämän osalta välttämättömänä myös energia-alan kattavan rahoitussääntelyn täytäntöönpanoa tavalla, joka ei vääristä hyvin toimivien energian sisämarkkinoiden kehitystä;

51.  painottaa, että vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden arvioimiseksi on tarkasteltava eri energialähteiden suoria ja ulkoisia kustannuksia sekä kaikenlaisten julkisten interventioiden vaikutusta niiden suhteelliseen kilpailuasemaan;

52.  katsoo, että markkinaperusteista mekanismia on täydennettävä konkreettisilla ja kunnianhimoisilla toimitusvarmuus- ja solidaarisuusmekanismeilla, kuten tehostamalla kriisinhallintaa alueellisella ja EU:n tasolla, hyväksymällä kunnianhimoisia energiansäästötavoitteita, optimoimalla nesteytetyn maakaasun ja kaasun varastointi-infrastruktuuria lähinnä alueellisen toimitusvarmuuden suhteen ja heijastamalla tämän EU:n lainsäädäntöön, mukaan luettuna kaasun toimitusvarmuutta koskeva asetus, jota on tarkistettava mahdollisimman pian;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva EU:n valtiontukea, energiaa, ympäristöä ja ilmastoa koskeva lainsäädäntö pannaan kaikilta osin täytäntöön; kehottaa erityisesti arvioimaan kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa ja siitä kuluttajille aiheutuneita hyötyjä; kehottaa poistamaan kolmannen energiapaketin poikkeukset ja vahvistamaan ja panemaan täytäntöön pikaisesti kunnianhimoiset eurooppalaista verkkoa koskevat koodit ja suuntaviivat;

54.  kehottaa komissiota osoittamaan asianmukaiset varat energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) ja korostaa, että sillä olisi oltava valtuudet rekrytoida lisää henkilöstöä, jotta on mahdollista panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön energiamarkkinoiden seuranta energiamarkkinoiden eheyden ja tarkasteltavuuden varmistamiseksi ja energiamarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetun asetuksen (REMIT-asetus) noudattamisen varmistamiseksi edellytyksenä EU:n energian sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle; toteaa, että ACER:n toimivaltuuksia olisi vahvistettava sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO), kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Kaasu-ENTSO) ja muiden olennaisten unionin elinten suhteen, jotta varmistetaan, että se voi täyttää sille voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä määritellyt tehtävät; katsoo, että viraston olisi toimittava yhdessä jakeluverkonhaltijoita edustavien yhdistysten, kuluttajajärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien kanssa;

55.  painottaa jälleen omistuksen eriyttämisen merkitystä kolmannessa energiapaketissa esitetyn mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan missä määrin kansalliset sääntelyviranomaiset seuraavat komission lausunnoissa kuvattujen edellytysten täyttymistä siirtoverkonhaltijoiden sertifioinnissa;

56.  pitää valitettavana, että Sähkö-ENTSO ja Kaasu-ENTSO ovat liian riippuvaisia kansallisten siirtoverkonhaltijoiden määrärahoista, mikä uhkaa vaarantaa niiden kyvyn toimia unionin tasolla;

57.  kehottaa komissiota lisäämään niiden sähköpörssien ja kaasukaupan keskusten markkinatoiminnan sääntelyä ja valvontaa;

58.  painottaa, että valmiusmekanismien yhteisvastuullisuuden vahvistamiseksi ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi sekä kaasun että sähkön vienti on mahdollistettava kaikkina aikoina; panee tässä yhteydessä merkille, että nykyistä rajatylittävää siirtojärjestelmää haittaavat usein kansallisten siirto-operaattoreiden päätökset; kehottaa näin ollen ACER:a painottamaan kysymystä vuotuisessa markkinaseurantaa koskevassa kertomuksessaan;

59.  painottaa, että täysin toimivat energian sisämarkkinat eivät toteudu niin kauan kun on jäsenvaltioita, joiden sähköjärjestelmät ovat riippuvaisia kolmansien maiden toimijoista, ja korostaa, että on varmistettava Baltian maiden toiminnan synkronoiminen Manner‑Euroopan verkkojen kanssa vuoteen 2025 mennessä;

60.  korostaa, että asianmukaisesti suunnitellun ja kipeästi kaivatun EU:n sähkömarkkinoiden tulevan mallin tavoitteena on oltava energiatoimitukset pitkällä aikavälillä takaavien investointien edistäminen ja markkinaperusteisempi ja verkon turvallisuuden kannalta optimoitu uusiutuvien energialähteiden yhdentäminen samalla, kun otetaan huomioon energian tarjonnan ja kysynnän muuttuva luonne, myös mikrotuotannon lisääntyvä hyödyntäminen, kysynnänohjaustekniikka sekä uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti kasvava osuus; panee tämän osalta merkille tarpeen ottaa käyttöön yhteisiä standardeja älykkäille verkoille, sillä niiden avulla varmistetaan energian vakaa tarjonta ja vapaa virtaus rajojen yli sekä lisätään energiaturvallisuutta; painottaa lisäksi merkitystä, joka älykkäiden verkkojen ja energian uusien varastointimahdollisuuksien kehittämisellä voi olla uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisessa unionin tasolla ja sen varmistamisessa, että infrastruktuuria kehitetään uusiutuvien energialähteiden alueellisten keskusten yhteydessä;

61.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sekä energiayhteisön sopimuspuolia ja energiayhteisön sihteeristöä keskittymään ponnisteluissaan yhteistä etua koskevien hankkeiden ja energiayhteisön etua koskevien hankkeiden edistämiseen tavoitteenaan luoda yhteiseurooppalainen sähkö- ja kaasuverkko, jossa voidaan välittää monista eri energialähteistä tuotettua sähköä kaikkialla EU:n alueella; katsoo, että tällä verkolla voidaan johtaa ylituotantoa alueille, joilta puuttuu sähköä, ja siten reagoida välittömästi toimitusten keskeytyksiin missä tahansa, korvata vuorokausi- ja sesonkivaihtelua, sisällyttää siihen uusiutuvia energialähteitä, varmistaa toimitusvarmuus ja edistää Euroopan energiamarkkinoita; katsoo, että hankkeiden hyväksyntä- ja lupaprosessien nopeuttamista ja nykyisten linjojen uudistamisen edistämistä olisi syytä harkita; painottaa lisäksi, että näissä ponnisteluissa on keskityttävä erityisesti nykyisistä energiasaarekkeista johtuvien ongelmien ratkaisemiseen;

62.  pitää myönteisenä 15. joulukuuta 2015 antamaansa päätöslauselmaa sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä;

63.  toteaa jälleen kerran sitoutuneensa saavuttamaan yhteenliitettävyyttä koskevan 10 prosentin tavoitteen unionin energian sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja pitää myönteisenä neuvoston ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen olisi oltava vähintään 15 prosenttia vuoden 2030 loppuun mennessä; tunnustaa, että on tärkeää saavuttaa myös yhteenliittämisen määrällinen tavoite varmistamalla olemassa olevan kansallisen ja rajat ylittävän infrastruktuurin käytettävyys, jotta voidaan varmistaa Euroopan energialähteiden tehokas käyttö ja aiempaa parempi toimitusvarmuus;

64.  painottaa, että on tärkeää varmistaa järkevä, vakaa ja ennakoitava sääntelykehys, joka tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaisiin sitoumuksiin ja on tarpeen uusien investointien keräämiseksi energiainfrastruktuuriin; kehottaa komissiota lyhentämään aikaa, jonka kuluessa hankkeet voidaan todeta yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi; painottaa, että älykkäiden jakeluverkkojen käyttöönottoa on helpotettava nopeutetuilla lupamenettelyillä sekä poliittisella tuella ja mukauttamalla sääntelykehyksiä verkko‑operaattoreiden osalta siten, että tunnustetaan muuttuvat investointitarpeet ja kannustetaan investoimaan tieto- ja viestintätekniikkaan ja automatisointiin samalla kun laajennetaan perinteistä verkkoa;

65.  painottaa, että energiaunionin olisi myös edistettävä ”energiainvestointien unionin” kehittämistä ja varmistettava, että tulevina vuosina yksityisiltä ja julkisilta sijoittajilta saadaan Euroopan talouden piristämiseen tarvittavat yli yhden biljoonan euron investoinnit; toteaa, että tällainen ”energiainvestointien unioni” tarjoaa suursijoittajille sekä yksittäisille kuluttajille ja kansalaisille uusia mahdollisuuksia; toteaa, että investointivarmuus on ratkaiseva tekijä luotaessa toimintaympäristöä, joka helpottaa yksityisen rahoituksen käyttöä ja jossa tällaista rahoitusta hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla; painottaa, että tällainen vakaa kehys voidaan saavuttaa vain sellaisen vahvan hallintojärjestelmän avulla, joka takaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja vakaan sääntelyn sekä edistää yksityisen sektorin luottamusta;

66.  korostaa, että strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanon on edistettävä energiavarmuuteen liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin tekijöitä ja oltava täysin sopusoinnussa hiilestä irtautumista koskevien EU:n pitkän aikavälin sitoumusten ja EU:n ympäristö- ja muun lainsäädännön kanssa;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suhtautumaan naapurialueita yhdistäviin pienimuotoisempiin kaasun ja sähkön yhteenliitäntöihin samalla vakavuudella kuin suurempiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueviranomaisten kanssa näiden yhteenliitäntöjen kehittämisessä;

68.  toteaa, että on tärkeää yhdistää energian kysynnän ja tarjonnan suunnittelu unionin energian sisämarkkinoiden tasolla ja asettaa etusijalle kysynnän vähentäminen ja hajautetut ratkaisut, jotta toimitusvarmuus on kustannuksiltaan optimaalista ja vältetään tarpeettomat tai ylimitoitetut infrastruktuuri-investoinnit ja hukkakustannukset;

69.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava erityisiä aloitteita jakeluverkonhaltijoihin liittyvien investointien edistämiseksi, ja myös rahoitusvälineiden avulla, kun otetaan huomioon vanhenevia ja riittämättömiä jakeluverkkoja koskevat valtaisat investointitarpeet ja se, että suurin osa uusiutuvista energialähteistä on liitetty jakeluverkkoon; suosittelee painokkaasti jäsenvaltioille tällaisten investointien asettamista etusijalle;

70.  kehottaa komissiota selventämään, miten se aikoo käyttää 315 miljardin euron investointisuunnitelmaa yhdistettynä nykyisiin rahastoihin maksimoidakseen Euroopan strategisten investointien rahaston vipuvaikutusta ja rahoittaakseen energiaunionin loppuunsaattamisen edellyttämiä infrastruktuureja ja hankkeita;

71.  katsoo, että vahvistettu alueellinen yhteistyö ja politiikan koordinointi on olennainen vaihe EU:n laajuisten energiamarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi; tukee siksi alueellisia toimia sekä jäsenvaltioiden että energiayhteisön sopimuspuolten kesken, jotta voitaisiin taata toimitusvarmuus ja vauhdittaa markkinoiden yhdentymistä, mukaan luettuina alueellisten keskusten edelleen kehittäminen markkinoiden likviditeetin lisäämiseksi etenkin Keski- ja Itä-Euroopan alueella; painottaa, että tällaisilla yhteistyömekanismeilla voitaisiin tehostaa poliittista yhteistyötä ja yhteistyötä energiamarkkinoilla sekä helpottaa yhteisten päätösten tekoa alueiden keskeisiä kaasuinfrastruktuureja koskevista investoinneista; katsoo, että muun muassa energian varastoinnin, nesteytetyn maakaasun ja yhteenliitäntöjen tarjousmenettelyjen kaltaisia aiheita koskevaa osaamista ja tietoa voidaan kehittää yhdessä; tunnustaa sähköpörssien suuren merkityksen likvidien, avointen ja turvallisten energiakauppojen edistämisessä; painottaa rajat ylittäviin hankkeisiin liittyvää potentiaalia EU:n laajuisten ratkaisujen edistäjänä;

72.  tukee ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden energiajärjestelmien yhdentämistä alueellisen lähestymistavan avulla tulevassa energiaunionissa;

73.  korostaa, että alueellisen yhteistyön lisäämisellä voidaan edistää energiaturvallisuutta, parantaa infrastruktuurisuunnittelua varmistamalla uusiutuvien energialähteiden sisällyttämiskustannusten optimointi ja vähentää kuluttajille koituvia kustannuksia;

74.  suhtautuu myönteisesti komission alueellisen yhteistyön edistämiselle antamaan merkitykseen; kehottaa komissiota tutkimaan ja selvittämään EU:n sähkö- ja kaasuverkkoa (ja -markkinoita) koskevan EU:n yhteistyön parhaan mahdollisen laajuuden; huomauttaa, että joissakin tapauksissa jäsenvaltiot pystyvät itse parhaiten määrittämään, mikä on niiden alueilla tarpeen, kun taas muissa tapauksissa EU:sta ohjattu yhteistyö tuo selkeää lisäarvoa; huomauttaa kuitenkin, että tietyissä tapauksissa on havaittu, että jäsenvaltioiden ryhmä on yhteisiä haasteita koskevalla kauaskantoisella alueellisen tason yhteistyöllä saavuttanut tuloksia tavallista nopeammin, esimerkiksi viidenvälisessä energiafoorumissa; on komission kanssa samaa mieltä siitä, että olemassa olevat alueelliset järjestelyt voivat toimia mallina koko EU:lle;

75.  kehottaa komissiota esittämään makroalueellista markkinayhteistyötä koskevan hallintorakenteen, jossa myös Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla on rooli; katsoo, että tämän alueellisen hallinnon olisi perustuttava olemassa oleviin aluetason maantieteellisiin ja markkinoilla toimiviin yhteisöihin, jotta voidaan optimoida kustannukset mahdollisimman hyvin, etenkin i) Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaan (BEMIP), ii) Kaakkois-Euroopan koordinointialoitteisiin, iii) laajennettuun viidenväliseen energiafoorumiin ja iv) Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloitteeseen; korostaa, että ACER:n roolia on vahvistettava tässä yhteydessä;

76.  kehottaa komissiota toteuttamaan kustannusten optimointia koskevia selvityksiä, joissa arvioidaan ja lasketaan alueellisen yhteistyön hyötyjä mainituilla alueilla; katsoo, että komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi selvitysten perusteella yhdessä kehitettävä ja toteutettava suunnitelmia näiden makroalueiden perustamista varten;

77.  kehottaa komissiota kannustamaan ja tukemaan alueellisia yhteistyöhankkeita sellaisten sähkön- ja kaasunjakeluverkonhaltijoiden kesken, jotka ovat varmaa, kilpailukykyistä ja kestävää energiaa koskevien haasteiden ytimessä, sallimalla tuen paikallisesti tuotetulle ja erityisesti uusiutuvalle energialle ja teknisistä muutoksista selviämiselle (älykkäät verkot, älykkäät mittarit jne.) sekä uusille tuotanto- ja kulutustavoille (sähköajoneuvot jne.);

78.  kehottaa komissiota edistämään EU:n alueiden välillä (alueet, paikallisyhteisöt, kaupungit jne.) keskustelua energiahankkeista, jotta luottamushenkilöt ja kansalaiset saisivat tietoa asiasta ja toimisivat yhdessä;

79.  pyytää kehittämään yhdentyneitä ja kilpailulle avoimia alueellisia sähkö- ja kaasumarkkinoita, jotka kattavat unionin kaikki alueet ja joilla varmistetaan energiajärjestelmän riittävyys ja joustavuus; pyytää, että komissio torjuisi päättäväisesti ja avoimesti kaikkea protektionistista ja kilpailunvastaista toimintaa sekä markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteitä; korostaa, että on tärkeää varmistaa vakaat kansalliset sääntelykehykset, puuttua hallinnollisiin esteisiin ja virtaviivaistaa kansallisia hallinnollisia menettelyjä sekä taata kansalaisiin perustuville hankkeille tasapuoliset toimintaedellytykset;

80.  toteaa, että sisämarkkinoiden tasapainottamiseksi investointeja on tehtävä yhteenliitäntöjen lisäksi myös muun muassa kansallisiin sähköverkkoihin, fossiilisella polttoaineella toimiviin voimalaitoksiin, joihin on jälkiasennettu hiilidioksidin talteenottotekniikka ja uusiin ydinvoimaloihin jäsenvaltioissa, jotka haluavat niin tehdä, vähähiilisen peruskuormitustehon kriittisenä lähteenä, varastointikapasiteettiin, kuten nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaaleihin ja älykkäisiin energiaverkkoihin sekä joustavaan tuotantoon, jotta selviydytään lisääntyvästä uusiutuvan ja jakeluun tarkoitetun energian tuotannosta;

81.  korostaa, että on luotava oikeudellinen kehys, jolla kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia lisätään ja heistä tehdään aktiivisia markkinoihin osallistujia investoijina, tuottajina ja sidosryhminä, kehittämällä dynaamista hinnoittelua ja avaamalla markkinoita toimitus- ja kysyntäpuolen lähteille; toteaa, että kansalaisten osallistumista voidaan lisätä muun muassa kuluttajien taloudellisen osallistumisen, energiaosuuskuntien ja energian mikrotuotannon ja -varastoinnin ja oman kulutuksen avulla sekä hajauttamalla energiatoimituksia, ottamalla käyttöön älykkäisiin sähköverkkoihin perustuvia energiajärjestelmiä, kuten älykkäitä mittareita, tehostamalla kilpailua vähittäismarkkinoilla ja maksimoimalla hintojen läpinäkyvyyttä ja joustavuutta ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksia;

82.  korostaa, että tuottajakuluttajia, jotka tarjoavat verkon ja varastointikapasiteettia, olisi palkittava ja että heitä pitäisi kannustaa kuluttamaan omaa ympäristöystävällisesti tuotettua sähköään ilman seuraamuksia; huomauttaa, että tällaisilla aloitteilla voitaisiin edistää kilpailukykyisempiä ja paremmin toimivia sisämarkkinoita, mikä puolestaan voisi auttaa edistämään paikallisyhteisöjen sopeutumiskykyä, luoda paikallisia työpaikkoja ja pienentää kuluttajien energialaskuja sekä auttaa käsittelemään energiaköyhyyden ja eräiden kuluttajien haavoittuvan aseman kaltaisia vakavia sosiaalisia ongelmia; pyytää komissiota keräämään vaikutustenarviointeja ja parhaita käytäntöjä kansallisella tasolla energiaköyhyyden torjumiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja varmistamaan, että asiaankuuluva EU:n elin keskittää kyseiset parhaat käytännöt ja edistää niitä; korostaa, että on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta voidaan taata tietosuoja markkinoille suoraan osallistuville kuluttajille;

83.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan paikallisten ja alueellisten uusiutuvien energialähteiden ja paikallisten ja alueellisten jakeluverkkojen ja kaukolämpöverkkojen kehittämistä ja laajentamista politiikoilla, joilla torjutaan nykyisiä esteitä ja edistetään markkinoiden muutosta; kehottaa komissiota ehdottamaan suuntaviivoja energian omaan käyttöön tarkoitetusta tuotannosta, jotta voidaan edistää sen käyttöä ja suojella kuluttajien oikeuksia;

84.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa ja mikrotuotantoa uusiutuvan energian järjestelmillä, jotka kohdistetaan heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin;

85.  kehottaa komissiota liittämään paikalliset toimijat EU:n energiapolitiikkaan ja antamaan ehdotuksen hajautettujen neuvonta- ja valmiuksienkehittämiskeskusten perustamisesta, jotta paikallisviranomaisia voidaan varustaa ja tukea toimimaan energiantoimittajien kanssa yhdenvertaisesti ja tukemaan paikallisen energiantuotannon kehittämistä osuuskuntien, paikallisesti perustettujen yritysten ja kuntien viranomaisten avulla;

86.  korostaa, että on saatava esiin parhaat paikalliset käytännöt ja edistettävä niiden leviämistä unionissa, jotta paikalliset toimenpiteet voidaan yhdistää entistä paremmin EU:n politiikkaan ja jotta energiahankkeissa voidaan käsitellä paikallista hyväksyttävyyttä koskevia haasteita; ehdottaa alueiden eurooppalaisen foorumin perustamista;

87.  katsoo, että kaikkien EU:n kuluttajien on hyödyttävä yhdenvertaisesti kaasun ja sähkön sisämarkkinoista; painottaa tämän vuoksi, että markkinoiden yhdentymisen ja yhteenliitäntöjen puutteesta johtuvia nykyisiä hintaeroja kansallisten markkinoiden välillä ei pidä enää hyväksyä; kehottaa komissiota ehdottamaan nopeasti toimenpiteitä hintojen lähentämiseksi ja markkinoiden yhdentämiseksi kaikkialla unionissa;

88.  korostaa markkinoiden yhdentymisen myönteistä vaikutusta sähköalan tukkuhintoihin ja mahdollisesti kuluttajahintoihin; katsoo, että sähkömarkkinarakenteen tarkistamisessa on yhdistettävä paremmin toisiinsa tukku- ja vähittäismarkkinat, pyrittävä poistamaan vähittäis- ja tukkumarkkinoiden esteitä ja tarjoamaan kuluttajille mahdollisuus valita energiantoimittaja;

89.  katsoo, että energian vähittäismarkkinoita tarkistettaessa on harkittava vakavasti lisätoimenpiteitä kuluttajien suojelemiseksi; katsoo, että tällaisia toimenpiteitä ovat yhteissiirtymäjärjestelyihin rohkaiseminen ja niiden edistäminen, sen vaatiminen, että energialasku on vertailukelpoinen kilpailijan laskun kanssa aiempien kulutustottumusten perusteella, sen vaatiminen, että toimittajat soveltavat asiakkaisiin automaattisesti halvinta mahdollista tariffiaan, sekä sen varmistaminen, että standardoituja tariffeja on rajallinen ja helposti keskenään vertailtava määrä;

90.  kehottaa komissiota säilyttämään mahdollisuuden hintasääntelyyn ja tariffirakenteiden standardoimiseen sen laatiessa etenemissuunnitelmaansa hintasääntelystä luopumiseksi asteittain, jos näillä pyritään rajoittamaan markkinoita häiritseviä monopolivoittoja ja satunnaisia voittoja haavoittuvien kuluttajien suojelemiseksi tai kilpailevien toimittajien tariffien vertailun helpottamiseksi;

91.  kehottaa komissiota seuraamaan energian loppuhintojen kehitystä Euroopassa mukaan lukien verot, maksut, tuet ja muut mahdolliset piilokustannukset, jotta voidaan määrittää toimia, joilla voidaan laskea näitä hintoja;

Energiatehokkuus hillitsemässä kysyntää

92.  muistuttaa, että 5. helmikuuta 2014, 26. marraskuuta 2014 ja 14. lokakuuta 2015 antamissaan päätöslauselmissa Euroopan parlamentti vaati vuodeksi 2030 kolmea sitovaa energia- ja ilmastotavoitetta ja etenkin 40 prosentin energiatehokkuutta; korostaa, että vuoden 2020 jälkeisten EU:n energiatehokkuustavoitteiden pitäisi olla sitovia ja ne pitäisi panna täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla: kehottaa komissiota kehittämään erilaisia vuotta 2030 koskevia energiatehokkuusskenaarioita myös parlamentin määrittämällä 40 prosentin tasolla; vaatii neuvostoa, joka vaati vähintään 27 prosentin EU:n laajuista tavoitetta tarkistamaan sitä ylöspäin parlamentin hyväksymän tavoitteen mukaisesti;

93.  toteaa, että energiatehokkuuden kunnianhimoinen ja saavuttamiskelpoinen parantaminen koheesion, solidaarisuuden ja kustannustehokkuuden pohjalta voisi lisätä ratkaisevasti energiaturvallisuutta, parantaa kilpailukykyä, lisätä työpaikkoja ja kasvua, auttaa pitämään kuluttajahinnat alhaisina ja torjumaan energiaköyhyyttä sekä helpottamaan ilmasto- ja energiatavoitteiden savuttamista;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti energiatehokkuus ensin -periaatetta; panee merkille, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan energiatehokkuuteen investoiminen takaa parhaan tuoton investoinnille kaikissa energiavaroissa; korostaa, että energiatehokkuuden parantumisella, erityisesti rakennusten energiahäviöiden vähenemisellä, on ratkaisevan tärkeä vaikutus EU:n energiatuonnin vähentämiseen kolmansista maista, koska 61 prosenttia Euroopan unioniin tuodusta kaasusta käytetään rakennuksissa, pääasiassa lämmitykseen; kehottaa siksi käsittelemään energiatehokkuus- ja infrastruktuurihankkeita keskeisinä investointeina ja kohtelemaan kyseisiä toimenpiteitä yhdenvertaisesti uuteen tuotantokapasiteettiin tehtävien investointien kanssa;

95.  korostaa, että energiatehokkuuden parantuminen vähentää sekä kotitalouksien ja yritysten energialaskuja että vähentää huomattavasti EU:n riippuvuutta tuonnista kolmansista maista; korostaa, että vuoteen 2020 mennessä energiatehokkuustoimien ansiosta on mahdollista luoda kaksi miljoonaa työpaikkaa, erityisesti rakennusalalla, sillä sen osuus EU:n energian kokonaiskysynnästä on 40 prosenttia; korostaa, että energiatehokkuuden parantuminen täydentää energiatoimitusten monipuolistumisen tarvetta;

96.  kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan energiatehokkuustoimien jäljellä olevat esteet ja kehittämään todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, jotta luodaan todelliset energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat;

97.  korostaa, että on välttämätöntä lisätä sekä rakennusten kunnostusten perusteellisuutta että parantaa kunnostuksen vauhtia ja lisätä kestävien energialähteiden käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä oikeiden kannustimien avulla energian kysynnän vähentämiseksi; suosittelee jatkamaan rakennusten energiatehokkuusvaatimusten lisäämistä ottaen huomioon tekniset innovaatiot ja kannustaen niihin – erityisesti rakennustietojen mallintamisen ja rakennustuotteiden elinkaaren aikaisen vaikutuksen simuloinnin käytön julkisissa hankinnoissa; suosittelee lisäksi, että jatketaan tuen antamista lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseksi tärkeänä lisätoimenpiteenä energiaomavaraisuuden sekä kestävän ja turvallisen energiajärjestelmän varmistamiseksi;

98.  korostaa, että teollisuuden tähän mennessä energiatehokkuuden parantamiseen tekemät investoinnit on tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon keskusteltaessa energiatehokkuudesta EU:ssa;

99.  katsoo, että teollisuus tarvitsee selkeitä signaaleja poliittisilta päätöksentekijöiltä, jotta EU:n energiatavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä tarvittavat investoinnit; korostaa siksi, että tarvitaan kunnianhimoisia tavoitteita ja sääntelypuitteita, joilla edistetään innovointia luomatta tarpeettomia hallinnollisia rasituksia, jotta energiatehokkuutta voidaan edistää parhaalla mahdollisella tavalla kansallisella tasolla;

100.  katsoo, että energiatehokkuutta koskeviin tavoitteisiin on pyrittävä samanaikaisesti energiaa ja ilmastoa koskevien tavoitteiden kanssa ja että niiden on vahvistettava EU:n talouden kilpailukykyä suhteessa sen suurimpiin kauppakumppaneihin;

101.  korostaa, että energiatehokkuutta koskevaa nykyistä lainsäädäntöä, rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi ja energiatehokkuutta koskeva direktiivi mukaan luettuina, on tarkistettava samalla, kun kyseinen lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa kansallisten tavoitteiden saavuttamista ja täydentää ilmasto- ja energiapolitiikassa jo nyt toteutettavia vuoteen 2020 jatkuvia toimia; kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä vuoteen 2015 mennessä energiaunionia koskevan puitestrategian liitteessä esitetyn mukaisesti;

102.  korostaa EU:n energiamerkin merkitystä lisättäessä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja annettaessa heille täsmällistä, asiaankuuluvaa ja vertailukelpoista tietoa energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuudesta; korostaa tarvetta tarkistaa energiamerkkiä, jotta helpotetaan entisestään kuluttajien energiatehokkaita valintoja ja kannustetaan valmistamaan energiatehokkaita tuotteita;

103.  painottaa ekologisen suunnittelun menestystä ja mahdollisuuksia parantaa edelleen tuotteiden energiatehokkuutta ja energiankulutusta kotitalouksien energiamenojen ja energiankulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lisää täytäntöönpanotoimenpiteitä ottaen samalla huomioon resurssitehokkuutta koskevan laajemman toimintasuunnitelman ja tarkistamaan olemassa olevia toimia niiden asianmukaisuuden varmistamiseksi;

104.  ottaa huomioon paikallisviranomaisten, yritysten ja kansalaisten olennaisen roolin energiaomavaraisuuden turvaamisessa, joka perustuu energiatehokkuuden lisäämiseen parantamalla kaupunkisuunnittelua, kehittämällä energiaa koskevaa internet-teknologiaa sekä tieto- ja viestintäteknologiaa, käyttämällä älykkäitä verkkoja, kysyntäpuolen energianhallintaa, yhteistuotantoa, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria ja lämpöpumppusovelluksia sekä omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa ja ottamalla käyttöön, nykyaikaistamalla ja laajentamalla kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä; korostaa tarvetta kannustaa kansalaisten aloitteita, kuten osuuskuntiin tai yhteisöihin perustuvia uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita, edistää yhteyksiä kansalaisten ja energiapalveluyritysten välillä, kannustaa käyttämään aiempaa aktiivisempia ja ympäristön kannalta kestäviä liikkumistapoja, kehittää ja panna täytäntöön älykkäitä kaupunkeja koskevia ratkaisuja, ottaa käyttöön tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan jakeluinfrastruktuurin, tukea kaupunkien ekologista liikkuvuutta ja edistää rakennusten kunnostamista ja eristämistä, myös yhtenäisellä eristeellä; ehdottaa kaikkien monitasohallinnon kumppanien yhteen saattamista toiminnallisessa rajapinnassa ja kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen aktiivista sisällyttämistä toimintaan;

105.  asettaa ehdottomasti etusijalle rahoitusvälineiden ja innovatiivisten mallien kehittämisen julkisen rahoituksen saamiseksi liikkeelle ja yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi paikallisella, kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla tukemaan investointeja rakennusten kunnostamisen kaltaisilla keskeisillä energiatehokkuuden aloilla samalla, kun kiinnitetään asiaankuuluvaa huomiota pitkän aikavälin investointien erityispiirteisiin; korostaa tässä suhteessa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) sekä Euroopan investointipankin (EIB) hallinnoiman Euroopan strategisten investointien rahaston roolia ja toteaa, että kansallisten kehityspankkien on oltava mukana täysimääräisesti; myöntää, että näitä välineitä täydentämään tarvitaan kohdennettua teknistä tukea; korostaa tarvetta varmistaa energiatehokkuusohjelmien kustannustehokkuus julkisissa rakennuksissa; kehottaa komissiota ottamaan kaikki nämä tekijät huomioon kehittäessä aloitetta älykkäiden rakennusten älykkäästä rahoituksesta;

106.  katsoo, että monet erilaiset EU:n rahastot, joista rahoitetaan energiatehokkuuden parannuksia, olisi kohdennettava paremmin, ja niiden ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi otettava parannusten tekeminen heikossa asemassa olevien pienituloisten kuluttajien keskuudessa ja rakennuksen omistajan ja vuokralaisen tai omistajien kesken jaettuja kannustimia koskevan kysymyksen käsittely;

107.  kehottaa komissiota kuulemaan asianosaisia teollisuudenaloja sekä kansallisia, alueellisia ja paikallisia sidosryhmiä ja yksilöimään energiatehokkuuden rahoitusta koskevat parhaat käytännöt EU:ssa ja sen ulkopuolella ja sen jälkeen sisällyttämään rahoitusta ja innovatiivisia rahoitusmekanismeja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin, Euroopan investointipankkiin ja muihin EU:n rahastoihin;

108.  korostaa, että uuden energiakulttuurin kehittäminen on olennaisen tärkeää energiatehokkuutta ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita valistamaan nuorempaa sukupolvea soveltuvien koulutusmoduulien avulla kouluissa uuden energiankuluttajan käytöksen luomiseksi;

Kohti kestävää taloutta

109.  muistuttaa, että Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2014 sovittuihin ˮilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin 2030ˮ kuuluu sitoutuminen siihen, että kotimaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ainakin 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, ja tämä muodostaa perustan energiaunionin hiilestä irtautumiselle; toteaa, että kyseisellä päätöksellä annetaan kaikkein kunnianhimoisin panos kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, joiden tavoitteena on saada aikaan sitova ilmastosopimus Pariisissa joulukuussa 2015 pidettävässä YK:n ilmastonmuutossopimuksen (UNFCCC) osapuolten kokouksessa (COP 21);

110.  tähdentää, että COP 21:ssä on päästävä kattavaan, kunnianhimoiseen ja sitovaan sopimukseen, jolla annetaan vahvat takeet siitä, että maailmanlaajuinen keskimääräinen lämpötilan nousu jää alle kahden celsiusasteen esiteolliseen aikaan verrattuna, ja johon sisältyy kokonaisvaltainen, vakaa ja yhteinen avoimuus- ja vastuuvelvollisuusjärjestelmä, joka kattaa seurannan, raportointivelvoitteet sekä tehokkaan ja vaikuttavan ehtojen noudattamista koskevan järjestelmän; katsoo, että vuoden 2020 jälkeiseen kansainväliseen ilmastojärjestelyyn olisi sisällytettävä säännöksiä, joilla mahdollistetaan kunnianhimoisemmat pyrkimykset, tuetaan kustannustehokkaita hillitsemistoimia ja tarjotaan mahdollisuuksia suojata ympäristön koskemattomuutta ja kestävää kehitystä; korostaa, että maailman suurimmilta saastuttajilta on saatava vahvat sitoumukset päästöjen vähentämisestä; korostaa EU:n diplomatian keskeistä roolia ilmasto- ja energiakysymyksissä;

111.  muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että merkittävät kielteiset ilmastovaikutukset voidaan välttää; korostaa, että maailman hiilidioksidipäästöt on lopetettava vähitellen vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen, jotta pysytään kustannustehokkaalla päästövähennyspolulla, joka on lämpötilan nousun pitämistä alle kahden celsiusasteen koskevan tavoitteen mukainen;

112.  katsoo, että energian kustannukset huomioon ottaen uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on oleellista energiaunionin kannalta; painottaa uusiutuvien energialähteiden ratkaisevaa merkitystä energiaturvallisuuden ja poliittisen ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa energiantuonnin kysyntää vähentämällä; painottaa uusiutuvien energiamuotojen keskeistä roolia ilmanlaadun parantamisessa sekä työpaikkojen ja kasvun luomisessa; katsoo, että uusiutuvat energialähteet tuottavat luotettavaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa, ja niillä on tärkeä roolinsa EU:n johtoaseman saavuttamisessa vihreän talouden ja uusien teollisuudenalojen ja teknologioiden kehittämisessä; korostaa, että nykyisistä sähkömarkkinoista olisi siksi tehtävä dynaamisempia ja joustavampia, jotta niihin voidaan sisällyttää erilaisia energialähteitä; kiinnittää huomiota siihen, että uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat pienentyneet merkittävästi viime vuosina; tähdentää rajat ylittävien infrastruktuurien kehittämisen sekä sellaisen tutkimuksen ja kehittämisen laajentamisen merkitystä, jolla kehitetään älykkäämpiä energiaverkkoja ja uusia energian varastointiratkaisuja sekä joustavia tuotantoteknologioita uusiutuvien energialähteiden liittämiseksi järjestelmään;

113.  pitää myönteisenä komission pyrkimystä tehdä Euroopan unionista maailman johtava uusiutuvan energian käyttäjä; kehottaa komissiota esittämään asiasta operatiivisen ja toimintakelpoisen strategian; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota turvaamaan uusiutuvia energialähteitä koskevien sääntelykehysten avoimuuden, johdonmukaisuuden, vakauden ja jatkuvuuden ja välttämään taannehtivia muutoksia investointien taloudellisiin ehtoihin, jotta voidaan vahvistaa sijoittajien luottamusta ja edistää uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöönottoa EU:n kaikilla alueilla; korostaa, että tukijärjestelmiä on koordinoitava entistä paremmin noudattaen komission ohjeita uusiutuvan energian tukijärjestelmien suunnittelusta, jotta vältetään mahdolliset markkinoiden vääristymät ja varmistetaan uusiutuvien energialähteiden tehokas tuki; korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tarvitaan energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja älykkääseen infrastruktuuriin investoimisen kannalta otolliset markkinaolosuhteet; painottaa, että EU:n olisi optimoitava markkinapohjaiset välineet, joilla edistetään Euroopan energialähteitä keinona varmistaa, että energia-alan muutos toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti;

114.  korostaa kuitenkin, että EU:n on varmistettava kansallisten tuki- ja valtiontukijärjestelmien osalta tasavertaiset sisäiset toimintaedellytykset, jotka eivät kohtuuttomasti vahvista vakiintuneiden teknologioiden ja toiminnanharjoittajien määräävää markkina-asemaa, jotta energiajärjestelmiämme voidaan muuttaa; suhtautuu myönteisesti 10. lokakuuta 2014 annettuun EU:n energiatukia ja -kustannuksia koskevaan komission kertomukseen ja kehottaa komissiota päivittämään kertomusta vuosittain, jotta voidaan tunnistaa lisävaroja tarvitsevat sektorit ja alueet sekä sektorit, jotka ovat tukien seurauksena kokeneet markkinoiden vääristymistä;

115.  korostaa tarvetta poistaa ympäristön kannalta haitalliset tuet, jotka on tunnistettava ja poistettava asteittain kiireellisesti, sillä niihin tuhlautuu niukkoja julkisia varoja, joita käytetään ensin saastuttavien käytäntöjen tukemiseen ja sen jälkeen ympäristön puhdistamiseen;

116.  korostaa, että siirtyminen kilpailukykyiseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, jotka liittyvät uusiin työpaikkoihin, innovointiin, kasvuun sekä yritysten ja kotitalouksien energiakustannusten pienentämiseen; toteaa kuitenkin, että nämä mahdollisuudet voivat toteutua ainoastaan komission, jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisten ja teollisuuden tiiviin yhteistyön kautta, joka johtaa kaikkein tehokkaimpiin kannustimiin ja sääntelyyn; panee merkille, että oikein tehtynä hiilestä irtautumisen ei pitäisi johtaa energiakustannusten nousuun, energiaköyhyyteen, teollisuuden vähenemiseen Euroopassa eikä työttömyyden lisääntymiseen; vaatii siksi ottamaan työmarkkinaosapuolet aktiivisesti mukaan arvioimaan niitä sosiaalisia vaikutuksia, joita kestävään energiaunioniin siirtymisellä olisi; korostaa, että EU:ssa tarvitaan siksi unionin laajuista ja samalla markkinapohjaista ja teknologisesti neutraalia politiikkaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö ja EU:n tavoitteet ja jonka avulla saavutetaan tavoitteet aiheuttamalla mahdollisimman vähän kustannuksia yhteiskunnalle;

117.  muistuttaa, että aurinkosähköalan on oltava EU:n teollisuuspolitiikan keskiössä, jotta voidaan vastata kasvavien maailmanmarkkinoiden kysyntään, sillä aurinkosähkökennoja ja -moduuleja valmistetaan bulkkitavarana nykyään unionin ulkopuolella, lähinnä Kiinassa; painottaa, että EU:n on osallistuttava täysimääräisesti tähän uuteen investointikierrokseen säilyttääkseen johtoasemansa tutkimuksen ja kehittämisen alalla, koneteollisuudessa ja muutamilla muilla segmentillä, kuten inverttereiden ja järjestelmien tasapainon alalla, ja noustakseen uudelleen johtoasemaan laitetuotannon (kennot ja moduulit) alalla; katsoo, että EU:n olisi asetettava tavoitteeksi se, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia kennoista ja moduuleista EU:n markkinoilla on valmistettu unionissa;

118.  tunnustaa uusiutuvan energian lisääntymisen hyödyt lämpömarkkinoilla erityisesti rakennuksissa; korostaa lämpöinfrastruktuurin ja -varastoinnin joustavuuden lisäämistä helpotettaessa satunnaisten uusiutuvien energialähteiden yhdistämistä varastoimalla energiaa lämmön muodossa; muistuttaa, että energiavarmuutta voidaan lisätä kehittämällä kaukolämpö-/kaukojäähdytysverkkoja, jotka ovat ihanteellinen keino integroida kestävä lämpö kaupunkeihin suuressa mittakaavassa, koska niillä voidaan samanaikaisesti siirtää monista lähteistä saatua lämpöä eivätkä ne ole riippuvaisia mistään yksittäisestä lähteestä;

119.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot edellyttävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa ja että uusiutuvan energian hankkeet hyötyvät nopeista hallinnollisista ja verkkoonliittämismenettelyistä, etenkin panemalla täytäntöön direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 4 kohta ja 1 kohdan f alakohta ja 4 kohta sekä direktiivin 2009/72/EY 7 artiklan 3 kohta; kehottaa komissiota asiaa koskevan lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä lisäämään uusiutuvan energian järjestelmillä varustettujen rakennusten määrää, edellyttämään keskitettyjä hallinnollisia menettelyjä pienimuotoisille uusiutuvan energian hankkeille ja yksinkertaistettuja ilmoitusmenettelyjä uusiutuvan energian tuotantolaitoksille, joiden koko tuotanto kuluu omaan toimintaan, ja luomaan kehyksen innovatiivisia verkkoonliittämisjärjestelyjä sekä verkkopalvelujen kauppaa varten jakeluverkon tasolla;

120.  kehottaa komissiota hyväksymään EU:n lämmitys- ja jäähdytysstrategian, jossa määritellään kaikki asumisen, kaupallisella ja teollisella aloilla riippuvuuden vähentämiseksi tarvittavat toimet ja synergiat samalla, kun sillä edistetään EU:n energia- ja ilmastotavoitteita, saavutetaan energiasäästöjä, vahvistetaan EU:n talouden kilpailukykyä, piristetään kasvua ja työpaikkojen luomista sekä kannustetaan järjestelmäinnovaatioihin; painottaa, että tämän lämmitys- ja jäähdytysstrategian olisi koskettava kaikkia viittä energiaunionin ulottuvuutta;

121.  korostaa, että vesivoima on tärkeä uusiutuva ja turvallinen oma energialähde, jonka osuus Euroopan koko sähköntuotannosta on 11 prosenttia; korostaa, että vesivoima on siksi edelleen tärkeässä asemassa sähköntuotannossa ja -varastoinnissa ja se edistää merkittävästi Euroopan talouden hiilestä irtautumista ja vähentää EU:n riippuvuutta ulkoisista energialähteistä;

122.  kehottaa keskittymään erityisesti merten uusiutuviin energialähteisiin sinistä taloutta koskevan komission tiedonannon mukaisesti, sillä kyseisellä alalla on runsaasti potentiaalia, mutta sen asema ei ole yhtä vakiintunut kuin muilla uusiutuvan energian aloilla;

123.  panee merkille, että liittämällä järjestelmään yhä enemmän EU:ssa tuotettua biokaasua voitaisiin lisätä energiavarmuutta; korostaa, että tätä varten on ylläpidettävä olemassa olevaa kaasuinfrastruktuuria;

124.  toteaa, että kestävän metsänhoidon tuottamalla biomassalla voitaisiin edistää vuoteen 2030 ulottuvien puitteiden ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista;

125.  toteaa, että EU:n nykyistä biopolttoainepolitiikkaa on arvosteltu laajasti sen vuoksi, että siinä ei oteta huomioon epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä, joita saattaa syntyä, kun olemassa oleva maataloustuotanto siirretään luonnonvaraiselle maalle sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella;

126.  katsoo, että EU:n energiaturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi noudatettavalla kestävällä lähestymistavalla ei saisi laajentaa maassa kasvatettujen biopolttoaineiden käyttöä ja että ajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantaminen, kuljetuksen kysynnän vähentäminen, voimaperäisen karjankasvatuksen vähentäminen sekä sellaisista jätteistä ja jäännösmateriaalista, jotka eivät aiheuta lisää maankäytön muutoksia, tuotettujen biopolttoaineiden käytön lisääminen ovat parempia vaihtoehtoja;

127.  painottaa, että on tuettava sellaisia hankkeita ja investointeja, joissa jätehiiltä käytetään vähähiilisiä kemikaaleja ja kehittyneitä biopolttoaineita tuottavana hyödykkeenä (eli käytetään mikrobeja, joita kasvatetaan runsaasti hiiltä sisältävissä jätekaasuissa, jotka siten muuttuvat polttoaineiksi ja kemikaaleiksi, joilla korvataan fossiilisilla luonnonvaroilla tuotetut polttoaineet ja kemikaalit (tai ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet)), ja vähennetään siten teollisten prosessien, kuten teräksen valmistuksen, tuottamia päästöjä ja saasteita;

128.  korostaa, että aidossa kiertotaloudessa jätteiden on palauduttava talouteen raaka-aineena, jotta tuotteen lisäarvo säilyy mahdollisimman pitkään, minkä vuoksi tuotteen valmistelu uudelleenkäytettäväksi ja kierrätettäväksi on paljon tärkeämpää kuin polttaminen; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa on jo liikaa jätteenpolttolaitoksia; painottaa tarvetta parantaa suunnittelua ja tiedonjakoa sekä estää ennalta lukkiutumisvaikutukset; kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon energiaunionin ja kiertotalouden välisen yhteyden;

129.  muistuttaa, että eurooppalainen teollisuus ja pk-yritykset ovat elintärkeitä Euroopan taloudelle, ja myöntää, että Euroopan teollinen kilpailukyky ja pk-yritykset hyötyisivät merkittävästi alhaisemmista energiakustannuksista;

130.  painottaa, että innovointi ja uudenaikaistaminen teollisuusprosessien energia- ja resurssitehokkuuden lisäämiseksi vahvistaa osaltaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä; kiinnittää huomiota uusiutuvia lämmitysteknologioita koskevaan innovointiin, jonka avulla voitaisiin vähentää tuontia, alentaa kustannuksia ja parantaa järjestelmän suorituskykyä korkeita lämpötiloja vaativien teollisuudenalojen tarpeisiin vastaamiseksi; korostaa, että Euroopan rakennuskannan kunnostamista ja uudenaikaistamista koskeva merkittävä haaste luo markkinoita suorituskykyisille rakennusmateriaaleille, laitteille ja varusteille, minkä vuoksi kyseessä on huomattava mahdollisuus eurooppalaisille rakennusalan valmistus- ja asennusyrityksille innovaatioiden ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi;

131.  toteaa, että keinot, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2030 poliittiset ilmasto- ja energiatavoitteet, on sisällytettävä jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkaan ja niissä on otettava huomioon uudelleenteollistamisen tarve; katsoo, että EU:n sääntelykehyksen sekä ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden olisi oltava johdonmukaisia ja tuotava mukanaan joustavampi ja markkinalähtöinen lähestymistapa, jolla varmistetaan energiaunionin sopeutumiskyky ja johon sisällytetään vuoden 2030 poliittiset ilmastotavoitteet sekä uudelleenteollistamisen päämäärät jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikan täydentämiseksi;

132.  korostaa, että tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden tehokas hyödyntäminen tukee eurooppalaisen teollisuuden johtoasemaa, vahvistaa eurooppalaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden kilpailuetua ja kannattavuutta ja lisää työpaikkoja, samalla kun se edistää tärkeimpiä unionin energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita – joihin kuuluvat energian kysynnän vähentäminen, toimitusvarmuus, kilpailukyky ja energian tuotannon, jakelun, siirron ja kulutuksen kestävä kehitys, energiaköyhyyden torjunta, sekä kasvihuonekaasupäästöihin, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyviä EU:n tavoitteita – sekä hyödyntää Euroopan energialähteitä parhaalla mahdollisella tavalla;

133.  kehottaa komissiota turvaamaan energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn ja varmistamaan teollisten investointien pitkän aikavälin suunnittelun turvallisuuden, missä näkyy komission pyrkimys nostaa teollisuuden osuutta BKT:stä jopa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

134.  korostaa päästökauppajärjestelmän keskeistä roolia kustannustehokkaana, markkinoihin perustuvana välineenä, jonka avulla Euroopan energiajärjestelmästä voidaan tehdä vähähiilinen ja jonka avulla voidaan saavuttaa unionin vuodelle 2030 ja sen jälkeiseksi ajaksi asettamat päästövähennystavoitteet; korostaa, että markkinavakausvarannon lisäksi päästökauppajärjestelmässä olisi toteutettava vuoden 2020 jälkeinen rakenteellinen uudistus, jotta voidaan ottaa huomioon vuodelle 2030 asetettu hiilidioksidin vähentämistavoite, ja että uudistuksessa olisi oltava mukana konkreettiset ja yhdenmukaisemmat hiilivuotoa koskevat EU:n tason toimenpiteet, elleivät muut merkittävät taloudet toteuta vastaavia toimia;

135.  kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen välillisiä hiilikustannuksia ja niiden vaikutusta sähkön hintoihin (ja osuutta sähkön hinnoista) jäsenvaltioissa;

136.  korostaa, että päästökauppajärjestelmästä saaduilla tuloilla olisi tuettava erityisesti vähähiilisyyteen tähtäävää innovointia, energiatehokkuutta ja muita hiilidioksidipäästöjä vähentäviä toimia;

137.  toteaa, että Euroopan energialähteet ja tehokkaat teknologiat, kuten yhteistuotanto, lisäisivät merkittävästi EU:n energiaturvallisuutta ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamismahdollisuuksia; katsoo, että energiaunionissa on ilmennyttävä jäsenvaltioiden oikeus käyttää kaikkia niiden käytettävissä olevia turvallisia, kestäviä ja vähähiilisiä energialähteitä;

138.  myöntää, että energiavalikoima kuuluu pääasiassa jäsenvaltion toimivaltaan, mutta ottaa silti huomioon julkisuudessa esiintyvän huolen vesisärötyksen käytöstä ja niistä seurauksista, joita tällä teknologialla saattaa olla ilmastolle, ympäristölle ja kansanterveydelle sekä hiilestä irtautumista koskevalle unionin pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiselle; pitää kyseenalaisena, voiko vesisärötys olla toteuttamiskelpoinen teknologia Euroopan unionissa, koska epätavanomaisten polttoaineiden mahdollisuudet auttaa vastaamaan unionin tulevaan energiakysyntään ovat pienet ja niiden investointi- ja hyödyntämiskustannukset ovat suuret ja koska öljyn hinta on nykyisin maailmanlaajuisesti alhainen; katsoo, että kansalaisten huoleen on vastattava asianmukaisesti ja että kaikkien vesisärötykseen liittyvien toimien olisi oltava kaikkein tiukimpien ilmastoa, ympäristöä ja kansanterveyttä koskevien normien mukaisia; kehottaa vesisärötykseen valmistautuvia jäsenvaltioita noudattamaan komission vuonna 2014 antamaa suositusta suuritehoista vesisärötystä käyttämällä hyödynnettävien hiilivetyjen (kuten liuskekaasun) tuotannossa noudatettavista vähimmäisperiaatteista;

139.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti vanhentuneiden, eniten saastuttavien tai turvattomien energialaitosten poistamista käytöstä ja pyrkimään myös vähentämään markkinoiden ylikapasiteettia;

140.  kehottaa komissiota parantamaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin käytön ehtoja; katsoo, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voisi edistää siirtymistä vähähiilisiin energiamarkkinoihin, lähentää merkittävästi energiaunionin monipuolista ja luotettavaa energiansaantia koskevia eroavia tavoitteita ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, jotta voidaan saavuttaa vuodeksi 2050 laaditun EU:n etenemissuunnitelman tavoitteet;

141.  katsoo, että hiilestä irtautumiseen liittyviä teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) sekä hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä (CCU), on kehitettävä ja parannettava huomattavan tutkimus- ja innovointitoiminnan avulla sen varmistamiseksi, että kyseisillä teknologioilla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden jalanjälkeä tai jopa poistaa se, sillä ne muodostavat edelleen yli 40 prosenttia EU:n energiantuotannosta ja lienevät tulevaisuudessakin tärkeä energialähde;

142.  kehottaa komissiota perustamaan NER400-innovaatiorahaston, josta tuettaisiin vähähiilisiä demonstrointihankkeita ja joka perustuisi hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä uusiutuvia energialähteitä koskevaan NER300-ohjelmaan, ja laajentamaan sen soveltamisalaa vähähiilisiin teollisuuden innovaatioihin;

143.  toteaa, että ydinvoiman osuus oli 27 prosenttia EU:n sähköntuotannosta ja yli puolet kaikista EU:n vähähiilisistä energialähteistä vuonna 2014, että EU:n 132 ydinvoimalasta on määrä poistaa käytöstä 130 vuoteen 2050 mennessä, mikä jättää merkittävän aukon EU:n sähköntuotannon vähähiilisiin energialähteisiin ja peruskuormavoimaan; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet vähentää ydinvoimaa, kun taas osa jäsenvaltioista aikoo rakentaa uusia ydinvoimaloita täyttääkseen kansalliset ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteet, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että EU tarjoaa tarvittavat puitteet niille jäsenvaltioille, jotka haluavat lisätä ydinvoimaa EU:n sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä noudattaen;

144.  toteaa, että ydinvoima on yksi merkittävimmistä tekijöistä EU:n energiajärjestelmässä, sillä ydinenergian hiilidioksidipäästöt ovat alhaisemmat ja sen avulla vähennetään tuontiriippuvuutta, turvataan vakaa sähköntuotanto, joka palvelee sisämarkkinoita, minkä lisäksi se tarjoaa vakaan perustan energiajärjestelmälle, johon voidaan lisätä asteittain uusiutuvia energialähteitä;

145.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat asteittain luopumassa ydinvoimasta, varmistamaan, että se korvataan energiantuotannolla, jonka osuus energiatoimituksista on yhtä suuri ja joka vakauttaa yhteistä tuotanto- ja jakelujärjestelmää;

146.  katsoo, että vaikka jäsenvaltioiden on voitava määritellä oma energiavalikoimansa ja vaikka kunkin jäsenvaltion on itsenäisesti päätettävä hiilipäästöjensä vähentämistavasta, toimenpiteitä ja teknologian kehittämistä on ehdottomasti koordinoitava EU:n tasolla, jotta voidaan saavuttaa ilmastoa ja ympäristöä koskevat EU:n ja jäsenvaltioiden tavoitteet; toteaa, että joillakin aloilla EU:n tasolla toteutettavat toimet ovat tehokkaimpia ja että useilla muilla aloilla jäsenvaltioiden tiivis yhteistyö ja koordinointi on olennaista; toteaa, että tällaisen koordinoinnin varmistamiseksi tarvitaan vahva ja luotettava hallintoprosessi;

147.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia nykyaikaistamisrahaston perustamiseksi ja toteaa, että rahastolle olisi määriteltävä tiukat kriteerit ja suuntaviivat sen varmistamiseksi, että rahoitus kohdennetaan todellisiin energian nykyaikaistamishankkeisiin, jotka valittaisiin soveltamalla teknologisesti neutraalia lähestymistapaa, ja sen perusteella, ovatko hankkeet todistettavasti kasvihuonekaasujen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskevien EU:n tavoitteiden mukaisia;

148.  korostaa, että Euroopan investointipankin olisi osallistuttava edellä mainittujen nykyaikaistamisrahaston kriteerien ja ohjeiden laatimiseen;

149.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että energiaunionin kehittämisessä taataan ympäristön ja ilmaston suojelu, parempi ilmanlaatu, ulkoisen energiariippuvaisuuden väheneminen, biologinen monimuotoisuus, työllisyys ja teknologiseen innovointiin ja johtajuuteen perustuva EU:n teollisuuden kilpailukyky;

150.  korostaa, että kaikilla unionin kansalaisilla on oltava varaa energiaan; katsoo, että välttämällä tarpeetonta kulutusta tehokkuutta lisäämällä, yhteenliitäntöjä vahvistamalla, markkinoita yhdentämällä ja kestäviä energiainvestointeja tekemällä erityisesti rakennuksissa voitaisiin auttaa kaikkia kotitalouksia pääsemään yhdenvertaisesti kestäville, kilpailukykyisille ja turvallisille energia-alan sisämarkkinoille ja pääsemään eroon energiaköyhyydestä, joka vuonna 2012 vaikutti joka neljänteen EU:n kansalaiseen; kehottaa komissiota esittelemään tiedonannon energiaköyhyydestä EU:ssa, liittämään mukaan toimintasuunnitelman sen torjumiseksi sekä sisällyttämään tiedonantoon energiaköyhyyden määritelmän ja indikaattoreita;

Kohti energiatehokasta ja vähähiilistä liikennettä

151.  arvioi, että liikenteen osuus Euroopan lopullisesta energiankulutuksesta on 30 prosenttia ja että 94 prosenttia liikenteestä on riippuvaista öljytuotteista; katsoo siksi, että joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia on rakennettava sellaisen puhtaampaa energiaa koskevan järjestelmän ympärille, joka perustuu selkeästi liikenteen alan irtautumiseen hiilestä; korostaa, että on keskeisen tärkeää yhdistää energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa edistäviä ja innovatiivisia energiateknologioita kehittäviä toimenpiteitä, jotta voidaan saada aikaan ympäristön kannalta kestävä energialähteiden yhdistelmä Euroopan liikennejärjestelmiä varten; katsoo, että olisi rohkaistava käyttämään erilaisia uusiutuvia energialähteitä, myös nesteytettyä maakaasua raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen ja meriliikenteen polttoaineena; kehottaa komissiota antamaan tarvittaessa ehdotuksia ympäristölle haitallisten verotukien poistamisesta; kannattaa tuen myöntämistä tutkimukseen ja innovointiin, jolla pyritään löytämään teknisesti parempia liikenneratkaisuja sekä ratkaisuja liikkuvuutta tukevien teknologioiden ja politiikkojen alalla;

152.  toteaa, että liikenteen alan hiilipäästöjen vähentäminen edellyttää energian, liikenteen ja kaupan politiikanaloilla sekä tutkimuksen sekä innovoinnin aloilla toteutettavien toimenpiteiden yhteensovittamista; korostaa yhdenmukaisten ja rajat ylittävien lähestymistapojen merkitystä maakohtaisen hajanaisuuden ehkäisemisessä, ja painottaa, että on määritettävä sellaisia normeja ja yhteentoimivuusvaatimuksia, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voivat hyödyntää markkinoiden mahdollisuuksia;

153.  panee merkille, että ajoneuvojen parannetut toimintavaatimukset ja polttoainetehokkuus ovat keskeisen tärkeitä sekä unionin öljyriippuvuuden että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja kehottaa näin ollen teollisuutta, jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan ja vauhdittamaan toimiaan tällä alalla ja takaamaan, että viimeaikaiset skandaalit huomioon ottaen päästöjen testaus on paitsi tarkkaa, se myös vastaa käytännön ajo-olosuhteita; pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöjä koskevia normeja vuoden 2020 jälkeiselle ajalle; toteaa kuitenkin, että vaihtoehtoiset polttoaineet, uusiutuvan sähkön avulla toteutettava sähköistäminen ja kestävämpien liikennemuotojen edistäminen ovat pitkän aikavälin ratkaisu, jolla vähennetään liikenteen päästöjä, varmistetaan energian kysynnän vähentäminen ja monipuolistetaan tarjontaa;

154.  tukee kattavaa maantieliikennepakettia, jolla edistetään aiempaa tehokkaampaa infrastruktuurin hinnoittelua sekä älykkäiden yhteentoimivien liikenneratkaisujen käyttöönottoa; korostaa, että energiatehokkuutta voidaan parantaa tukemalla digitalisointia ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä ja kehittämällä innovatiivisia liikennepalveluja; vaatii liikenteen alalle ennakoivaa tutkimus- ja innovointistrategiaa; tukee kestävää kaupunki- ja maaseutuliikennettä koskevien suunnitelmien kehittämistä maantieliikenteestä aiheutuvien saasteiden, ruuhkien, meluhaittojen ja onnettomuuksien vähentämiseksi; katsoo, että tällaisilla suunnitelmilla olisi pyrittävä poistamaan vammaisiin käyttäjiin sekä kustannuksiin liittyvää epätasa-arvoa;

155.  pitää myönteisenä siirtymistä kohti rautatien, lähimerenkulun, sisävesiliikenteen ja meriliikenteen kaltaisia kaikkein kestävämpiä ja energiatehokkaimpia liikennemuotoja ja liikenneväyliä parantamalla niiden kilpailukykyä ja tehokkuutta hiilidioksidipäästöjen vähentämällä; korostaa tässä yhteydessä eri liikennemuotojen yhteensopivuuden merkitystä;

156.  kehottaa komissiota ehdottamaan kattavaa tieliikennestrategiaa osana liikenteen alan pyrkimyksiä irtautua hiilestä ja tukemaan lisäpanostuksia sähköisen liikkuvuuden kehittämiseen ja käyttöönottoon tieliikenteessä;

157.  huomauttaa, että sähköisten ajoneuvojen käyttöönotto aiheuttaa suuren rasitteen sähköntuotannolle, ja kehottaa laatimaan arvioita siitä, missä määrin nykyinen tuotantokapasiteetti kykenee mukautumaan tilanteeseen;

158.  kehottaa komissiota tarkistamaan henkilöautojen polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidimerkintöjä koskevaa järjestelmää, jotta varmistetaan, että kuluttajat saavat täsmällisempää, asiaankuuluvampaa ja vertailukelpoisempaa tietoa hiilidioksidipäästöistä, ja polttoaineen kulutuksesta, niin että heidän valintojaan voidaan ohjata energiatehokkaimpiin autoihin, millä puolestaan kannustetaan valmistajia parantamaan ajoneuvojen energiatehokkuutta ja lisäämään energiaturvallisuutta;

159.  vaatii komissiota nopeuttamaan tarkistetun testisyklin käyttöönottoa, jotta varmistetaan, että ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt ja muut epäpuhtauspäästöt vastaavat aidossa ajotilanteessa syntyviä päästöjä;

160.  kehottaa komissiota vauhdittamaan edistyneiden teknologioiden integrointia innovatiiviseen rautatieliikenteeseen varhaistamalla muista liikennemuodoista raideliikenteeseen siirtymistä koskevan aloitteen käynnistämistä ottaen huomioon, että aloite voi olla avainasemassa ympäristöystävällisen julkisen liikenteen edistämisessä;

161.  toistaa, että kansainvälinen merenkulku on edelleen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien sitovien sitoumusten ulkopuolella, vaikka sen liikennemäärät ovat voimakkaassa kasvussa; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita kansainvälisen merenkulun alalla, paitsi jos Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) sovitaan sitovista toimista ennen vuoden 2016 päättymistä;

162.  painottaa tarvetta lisätä liikennealan, lämmitys- ja jäähdytysalan sekä sähkön hiilipäästöjen vähentämistä koskevien strategioiden koordinointia; kehottaa komissiota esittämään kokonaisvaltaisia suunnitelmia liikenteen sekä lämmitys- ja jäähdytysalan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ottaen huomioon muun muassa, että jos saatavilla on runsaasti puhdasta ja edullista sähköä, joka on tuotettu erilaisista uusiutuvista energialähteistä, sitä voitaisiin käyttää sähköajoneuvojen lataamiseen ja lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden toimintaan;

163.  korostaa tarvetta asettaa etusijalle Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tuki liikennehankkeille, jotka mahdollistavat teknisen siirtymisen puhtaaseen ja kestävään liikennejärjestelmään; korostaa, että muilla EU-tason taloudellisen tuen välineillä olisi investoitava ensisijaisesti intermodaalisuuden, rautateiden, meriliikenteen ja sisävesiliikenteen infrastruktuuriin;

164.  kannustaa komissiota sisällyttämään kestävän matkailun sertifiointikriteereiden yhdenmukaistamispyrkimyksiinsä EU:n tavoitteiden mukaisesti uusiutuvan energian käyttöä koskevan kriteerin sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan kriteerin;

Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky

165.  kehottaa komissiota tehostamaan eurooppalaisten resurssien käyttöä ja niiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevaa tutkimusta kestävän talouskasvun aikaan saamiseksi, työpaikkojen luomiseksi, teollisuuden kilpailukyvyn lisäämiseksi ja etenkin unionin pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi;

166.  korostaa, että tässä suhteessa olisi hyödynnettävä kaikin tavoin EU:n kaikkia tukimahdollisuuksia turvallisen, kestävän ja vähähiilisen energiateknologian, energiatehokkuuden, uusiutuvien energiamuotojen, älykkäiden sähköverkkojen, hajautetun tuotannon, sähkön varastoinnin sekä liikennejärjestelmän sähköistämisen tehostamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan tehokkaita ja vähäpäästöisiä teknologioita koskevaa tutkimusta ja sen toimeenpanoa, jotta EU saavuttaa vuosiksi 2020 ja 2030 asetetut ja pidemmän aikavälin tavoitteensa ja kykenee parantamaan energiaturvallisuuttaan ja edistämään talouden elpymistä; odottaa näkevänsä nämä painopisteet Horisontti 2020 -tutkimusohjelman väliarvioinnissa; muistuttaa, että Horisontti 2020:n energiahaasteen tarkoituksena on tukea siirtymistä kohti luotettavaa, kestävää ja kilpailukykyistä energiajärjestelmää, jonka keskeisinä painopistealueina ovat energiatehokkuus, vähähiiliset teknologiat sekä älykkäät kaupungit ja yhteisöt; muistuttaa, että ainakin 85 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman energiahaasteita koskevista määrärahoista käytetään muiden kuin fossiilisten polttoaineiden aloilla ja että vähintään 15 prosenttia energiahaasteita koskevista kokonaismäärärahoista käytetään uusiutuvan energian ja energiatehokkuusteknologian markkinoille tuomiseen;

167.  katsoo, että tehokkaampi panostaminen tällaisen teknologian kehittämiseen voi vähentää hiilipäästöjä kustannustehokkaasti, alentaa tuotantokustannuksia ja vähentää energian kysyntää ja että siitä voi siksi olla merkittävää hyötyä pitkällä aikavälillä, minkä lisäksi se vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä;

168.  panee merkille Euroopan teknisen johtoaseman keskeisillä aloilla, kuten tuuliturbiinien, sähkökaapeleiden, verkkokehittämisen ja -palvelujen sekä kaupunkiliikennejärjestelmien aloilla; pitää valitettavana, että tilanteeseen kohdistuu painetta, ja kehottaa komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin johtoaseman säilyttämiseksi;

169.  kehottaa painokkaasti komissiota laatimaan aloitteen, joka koskee EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa uusiutuviin energialähteisiin ja vähähiiliseen energiateknologiaan liittyvien teknologian ja innovoinnin alalla, mukaan lukien aaltoenergia, kelluva aurinkoteknologia ja levistä tuotetut biopolttoaineet, sekä edistämään näillä aloilla toteutettavaa julkista ja yksityistä tutkimusta, kehitystä ja innovointia;

170.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien parempaan vuorovaikutukseen ja yhteensovittamiseen erityisesti energia-, liikenne-, TVT- ja rakennusalalla, jotta varmistetaan, että etusijalla ovat yhteiset haasteet, kuten energiatehokkuuden lisääminen keskittymällä lämmityssektorin lisäksi myös jäähdytykseen, pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä energiaturvallisuuden lisääminen, uusien uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ja uusien teknologioiden markkinoille tulon maksimoiminen;

171.  korostaa lisäarvoa, jota TVT:n integrointi energiajärjestelmään antaa, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä standardeja älykkäille verkoille siirtoverkkojen tasolla, varmistamaan energian vakaan tarjonnan ja vapaan virtaamisen rajojen yli ja lisäämään energiaturvallisuutta sekä varmistamaan jakeluverkkojen tasolla toimitusvarmuuden paikallisyhteisöissä, kaupungeissa ja alueilla; korostaa tässä yhteydessä roolia, joka älykkäämpien energiaverkkojen ja uusien energian varastointiratkaisujen kehittämisellä voi olla uusiutuvien energialähteiden tason nostamisessa;

172.  toteaa, että älykkäät mittauslaitteet vaikuttavat merkittävästi jakeluverkon palveluihin; korostaa, että kuluttajien on viime kädessä oltava tietojensa omistajia ja että jakeluverkonhaltijoille ja muille markkinatoimijoille toimitetut tiedot olisi muutettava tunnistamattomiksi, jotta kunnioitetaan kaikin puolin oikeutta yksityisyyteen;

173.  katsoo, että energia-alan sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen liittyy olennaisesti digitaalisiin sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota tukemaan energiaunionin ja digitaalisten sisämarkkinoiden yhteyttä maksimoimalla kuluttajien pääsyn energiapalveluihin digitaalisia alustoja käyttämällä ja kehittämällä energia-alan sisämarkkinat, jotka ovat entistä kilpailukykyisemmät, avoimemmat ja kytketty tiiviimmin digitaaliseen talouteen;

174.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tietoturvaa ja keskeisiä palveluja kuluttajille tarjoavien kriittisten energiainfrastruktuurien suojelua ennen kaikkea ottaen huomioon teollisuustuotannon kehityksen ja tieto- ja viestintätekniikan kasvavan roolin energia-alalla; painottaa tältä osin verkko- ja tietoturvadirektiivin hyväksymisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon merkitystä, jotta voidaan säilyttää kriittisten infrastruktuurien korkeatasoinen verkko- ja tietoturva;

175.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi Horisontti 2020:n puitteissa priorisoitava kestävän, turvallisen ja kehittymättömämmän energiateknologian kustannusten alentamista ja erityisesti sellaisten teknologioiden kustannusten alentamista, jotka osaltaan vaikuttavat kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiseen vähentämiseen ja EU:n vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita laatimaan selkeän oikeudellisen ja strategisen kehyksen ja rahoittamaan tutkimus- ja kehittämisaloitteita ja käyttöönottohankkeita, joiden avulla Euroopan unioni voi saavuttaa sekä ilmastoa, energiaa että ympäristöä koskevat tavoitteensa ja vahvistaa taloudellista kilpailukykyään; suhtautuu myönteisesti komission hyväksymään tarkistettuun SET-suunnitelmaan; korostaa, että tutkimuksessa, kehittämisessä ja innovoinnissa olisi pyrittävä liittämään käyttövalmiita tai kehitysvaiheessa olevia ratkaisuja järjestelmään sen sijaan, että keskitytään yksittäisiin aloihin ja teknologioihin toisistaan erillään;

176.  toteaa, että edistyminen ympäristöystävällisten ja kustannustehokkaiden innovaatioiden luomisessa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä on myös avain EU:n ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen;

177.  kehottaa komissiota antamaan selkeän yleiskatsauksen eri rahoitustavoista ja -välineistä, joita ovat muun muassa InvestEU-ohjelma, Verkkojen Eurooppa ‑infrastruktuurihankkeet, tutkimus- ja kehittämisrahastot, rakenne- ja investointirahastot, älykästä sähköverkkoa koskevat rahoitusvälineet (ERA-Net Plus), Horisontti 2020 -ohjelma (H2020), Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR), Verkkojen Eurooppa ‑väline – Energia (CEF-E), NER 300, hiili- ja terästutkimusrahasto ja Eurogia+, ja selkeyttämään näistä ohjelmista myönnettävää tukea koskevia sääntöjä;

Energiaunionin toteuttaminen: kansalaiset ja kaupungit

178.  muistuttaa 6 000 Euroopan kaupungin sitoumuksesta toimia johtoasemassa energia-alan muutoksessa etenkin kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kautta; vaatii komissiota hyödyntämään kaikilta osin tätä verkostoa sekä muita aloitteita, joita ovat esimerkiksi Älykkäät kaupungit ja yhteisöt -aloite ja Energy Cities -järjestö, ja tukemaan niiden kehitystä tarjoamalla rahoitusta ja henkilöresursseja; katsoo, että kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen osapuolten olisi oltava etusijalla EU:n rahoitusta jaettaessa;

179.  korostaa, että aktiivista koulutusta ja osaamista koskevat strategiat ovat keskeisiä siirryttäessä kestävään ja resurssitehokkaaseen talouteen; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kohdennettuja kansalaisten koulutusohjelmia ja edistämään paikallista yhteisöjohtoista koulutusta, jotta vähennetään energian kysyntää ja edistetään uusiutuvaa energiantuotantoa; painottaa, että energiaunionin menestyminen edellyttää, että kaikilla on pääsy alkuvaiheen koulutukseen ja jatkuvaan koulutukseen, minkä avulla vastataan muuttuviin olosuhteisiin ja kansalaisten toiveisiin ja toisaalta työmarkkinoiden tarpeisiin; muistuttaa, että koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmat ovat välttämättömiä, jotta autetaan työntekijöitä hyödyntämään täysin uusiutuvan energian kehitykseen liittyviä kestäviä ja paikallisia työmahdollisuuksia;

o
o   o

180.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä energiayhteisön sopimuspuolille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0344. (2) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 59. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0088. (4) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 28. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0444. (6) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 42. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2015 sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä (2015/2108(INI))

P8_TA(2015)0445 A8-0330/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttaminen – Euroopan sähköverkon parantaminen vuoteen 2020 mennessä” (COM(2015)0082),

–  ottaa huomioon 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. ja 21. maaliskuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO) kymmenvuotisen verkonkehittämissuunnitelman vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon Espanjan, Ranskan, Portugalin, komission ja EIP:n 4. maaliskuuta 2015 pitämässä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä käsitelleessä huippukokouksessa annetun Madridin julistuksen,

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen (11. joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0330/2015),

Yhteenliitännän hyödyt

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ja strategian ja katsoo, että ne ovat myönteisiä askelia kohti sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitetta ja EU:n sähkön sisämarkkinoiden toiminnan parantamista;

2.  toteaa, että uusiutuvalla energialla, energiatehokkuuden parantamisella ja kestävällä energiapaletilla, jolla saadaan aikaan energiansäästöä, sekä energian sisämarkkinoilla, joilla mahdollistetaan energian vapaa virtaus, on suuri merkitys kehitettäessä EU:hun vakaata, varmaa, riippumatonta, osallistavaa, avointa ja kilpailukykyistä energiajärjestelmää, joka synnyttää laadukkaita työpaikkoja ja vaurautta tulevaisuuteen suuntautuvassa ja kestävässä taloudessa; painottaa, että tällaisen järjestelmän kehittäminen edellyttää sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen nostamista, älykkäitä verkkoja ja uudenlaista markkinoiden suunnittelua; katsoo, että tällaisen järjestelmän luomisen ja energiasaarekkeiden poistamisen olisi oltava energiaunionin keskeinen poliittinen painopiste;

3.  toteaa, että sähköverkkojen yhteenliitäntä on yksi tärkeimmistä ehdoista yhdennettyjen sähkön sisämarkkinoiden loppuun saattamiselle, ja huomauttaa, että jos tällaiset markkinat suunnitellaan hyvin, niiden avulla voidaan saavuttaa EU:n ilmastotavoitteet, kuten EU:n tavoite olla johtoasemassa uusiutuvien energiamuotojen alalla, ja parantaa EU:n geopoliittista asemaa energiavarmuuden ja -omavaraisuuden lisääntyessä sekä vähentää energiaeristyneisyyttä ja energiajärjestelmän häiriöiden mahdollisuutta; korostaa, että myös rajayhdysjohtojen käsittelyssä, suunnittelussa ja rakentamisessa on tehtävä tiivistä ja koordinoitua alueellista yhteistyötä, jossa otetaan huomioon kansallisten viranomaisten toimivalta määritellä energiapaletti sekä EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet;

4.  korostaa, että Euroopan verkon yhteenliitäntöjen huomattavan lisäämisen edut ulottuvat paljon taloudellisia ja geopoliittisia seikkoja pidemmälle; toteaa, että se on strateginen periaate, jonka tuloksena olisi oltava entistä joustavampi ja vakaampi verkko, jossa voidaan varautua entistä paremmin kaikenlaisiin muutoksiin ja häiriöihin; toteaa, että sen ansiosta on mahdollista kasvattaa Euroopan verkkoon tehokkaasti syötettävän uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta;

5.  muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikan kasvava merkitys sähköverkoissa tekee sähköjärjestelmien turvallisuudesta entistä alttiimman kyberuhille; kehottaa komissiota arvioimaan sähköjärjestelmien turvallisuusriskit ja tarvittaessa laatimaan toimintasuunnitelman niiden torjumiseksi;

6.  korostaa, että täysin yhdennetyt sähkön sisämarkkinat helpottaisivat sähkökauppa- ja sähkötasepalveluja, lisäisivät turvallisuutta ja vähentäisivät sähkön hintavaihteluja, mikä hyödyttäisi kansalaisia sekä Euroopan teollisuudenalojen ja yritysten kilpailukykyä globaalissa taloudessa, sillä eurooppalaiset kuluttajat voisivat silloin säästää vuosittain arviolta 12–40 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä;

7.  huomauttaa, että Sähkö-ENTSOn mukaan investoinnit välttämättömiin, yleiseurooppalaisesti merkittäviin yhteenliitäntähankkeisiin voisivat nousta peräti 150 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä, ja panee kiinnostuneena merkille, että yhteenliitäntöihin näin investoimalla sähkön hinta voisi laskea vähintään kahdella eurolla megawattituntia kohti; toteaa, että näillä investoinneilla Eurooppa voisi kattaa suuren osan sähkönkulutuksestaan uusiutuvilla energialähteillä; muistuttaa, että sähkön sisämarkkinoiden on hyödytettävä kaikkia EU:n kuluttajia; vaatii asianomaisia toimielimiä valvomaan, että kotitaloudet, pk-yritykset ja muut vähittäiskuluttajat saavat todellista hyötyä, jota ei saisi rajoittaa koskemaan vain tukkuhintoja;

8.  korostaa, että energian säänneltyjen kuluttajahintojen poistamisessa vaiheittain olisi otettava huomioon markkinoiden todellinen kilpailutaso; toteaa myös, että energiaunionistrategiassa olisi varmistettava, että energian kuluttajahinnat ovat kohtuullisia, turvallisia ja kestäviä;

Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite

9.  pitää 10 prosentin tavoitetta, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, arvokkaana päämääränä ja merkittävänä oikeansuuntaisena toimenpiteenä; pitää valitettavana, että 12 lähinnä EU:n reuna-alueilla sijaitsevaa jäsenvaltiota on jäänyt jälkeen sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteesta ja ne ovat näin jääneet suurelta osin eristyksiin sähkön sisämarkkinoista; korostaa siksi, että tavoitteen saavuttamiseksi olisi pyrittävä avustamaan entistä enemmän niitä jäsenvaltioita, joiden alhainen yhteenliitäntäaste estää sähkön sisämarkkinoiden loppuun saattamisen; katsoo kuitenkin, että 10 prosentin tavoite ei itsessään aina kuvasta markkinatilannetta eikä sitä ole asetettu tieteellisen näytön perusteella; muistuttaa, että 10 prosentin tavoite asetettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 silloisen asennetun sähköntuotantokapasiteetin perusteella; toteaa, että vaikka 10 prosentin tavoite on tärkeä, se ei kuvaa maiden välisten sähkövirtojen määrää eikä laatua, kuten olemassa olevan yhteenliitäntäinfrastruktuurin tai yhdysjohtojen välisen olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin saatavuutta; katsoo sen vuoksi, että asennettuun sähköntuotantokapasiteettiin perustuva yksi ainoa yhteenliitäntätavoite ei sellaisenaan sovellu kaikille jäsenvaltioille; on siksi vakuuttunut siitä, että alueiden on keskipitkällä aikavälillä ja ainakin vuoteen 2030 mennessä sovittava kunnianhimoisista ja näyttöön perustuvista täydentävistä yhteenliitäntätavoitteista; katsoo, että tällaiset tavoitteet olisi asetettava monien eri parametrien perusteella; kehottaa komissiota käynnistämään mahdollisimman pian teknisen keskustelun kyseisistä parametreista; painottaa, että määrällisen tavoitteen lisäksi yhdysjohtojen avoin käytettävyys ja saatavuus on myös tärkeää, jotta voidaan poistaa Euroopan sähkömarkkinoiden toiminnan jäljellä olevat esteet; kehottaa komissiota, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) ja kansallisia sääntelyviranomaisia varmistamaan yhdysjohtojen käytettävyyden avoimuuden ja tiiviin seurannan, jotta estetään sellaisten pullonkaulojen syntyminen, jotka heikentävät sähkömarkkinoiden toimivuutta, ja varmistetaan sähköjärjestelmien toiminta;

10.  huomauttaa, että esimerkiksi Nord Pool Spotin toiminta-alueella siirtokapasiteetin rajallisuus aiheuttaa aluehintojen eroja siitä huolimatta, että maiden välinen yhteenliitäntätavoite ylittyy selkeästi;

Kokonaisvaltainen toimintatapa

11.  huomauttaa, että siirtoverkkojen yleinen ylikuormittuminen saattaa olla yhteydessä rajayhdysjohtoihin mutta myös heikkoihin ja vanhentuneisiin sisäisiin verkkoihin ja kansallisten verkkojen rajalliseen käytettävyyteen; korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa kansallisia verkkoja, jotta yhdysjohtojen koko kapasiteettia voidaan hyödyntää; korostaa, että parannusten ja laajennusten tarvetta olisi arvioitava kokonaisvaltaisesti siten, että huomioon otetaan paitsi rajatylittävät myös kansalliset yhteydet, jotta voitaisiin varmistaa nykyisten yhdysjohtojen ja olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin kapasiteetin paras mahdollinen käyttö;

12.  korostaa, että kolmannen energiapaketin mukaan komission on valvottava eriytettyjä ja kaikille avoimia sähkömarkkinoita ja edistettävä hajautettua energiajärjestelmää ja että jäsenvaltioiden on sallittava pienemmille sähköntoimittajille, varsinkin uusiutuvia energialähteitä käyttäville tuottajakuluttajille, pääsy verkkoon reilujen markkinasääntöjen ja oman kulutuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

13.  toteaa, että energiaympäristö on muuttumassa entistä hajautetummaksi energian tuottajakuluttajien merkityksen kasvaessa; toteaa, että hyvin suunnitellulla ja älykkäällä siirto- ja jakeluverkolla on sen vuoksi suuri merkitys; korostaa jakeluverkonhaltijoiden kasvavaa ja ratkaisevaa roolia markkinoiden edistäjinä, sillä suurin osa uusiutuvan energian laitoksista on kytketty jakeluverkkoihin; painottaa tässä yhteydessä, että pyrittäessä poistamaan verkon pullonkaula tarvitaan perusteellinen arviointi sen selvittämiseksi, millainen toimien yhdistelmä – uusien siirtojohtojen rakentaminen, paikallisten älykkäiden verkkojen kehittäminen tai järjestelmän tehokkuuden ja joustavuuden lisääminen – toimii parhaiten tietyssä tilanteessa;

14.  painottaa, että yhteenliitäntäasteen nostamisen hyötyjä ei voida saavuttaa ilman markkinoiden ja siirtoverkonhaltijoiden laajaa yhteenliittämistä; kehottaa komissiota estämään kaikin keinoin, että yhteenliittäminen toteutetaan jäsenvaltioissa ryhmätasolla, ja edistämään yhteenliittämistä EU:n tasolla niin, että siihen osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja naapurimaat, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat;

15.  muistuttaa, että yhteistä etua koskevia hankkeita arvioivat komission perustamat alueelliset ryhmät, jotka koostuvat jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, sähkön siirtoverkonhaltijoiden ja hankkeiden toteuttajien, Sähkö-ENTSOn, ACERin, komission ja muiden keskeisten sidosryhmien edustajista;

16.  painottaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo on laadittava entistä avoimemmin ja vastuullisemmin; toteaa, että Sähkö-ENTSOlla, siirtoverkonhaltijoilla ja hankkeiden toteuttajilla on keskeinen rooli kustannus-hyötyanalyysin yhdenmukaistettujen menetelmien kehittämisessä, kymmenvuotisen verkonkehittämissuunnitelman ja verkkosääntöjen laatimisessa sekä kunkin hankkeen kustannusten ja hyötyjen arvioimisessa; toteaa, että hankkeista on tehtävä kattava arviointi, myös niiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista; pyytää tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että hankkeiden toteuttajista täysin riippumattomat pätevät asiantuntijat tekevät tällaiset arvioinnit; korostaa, että kokonaisprosessi on optimoitava edistämällä parlamentin ja muiden sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajien, osallistumista; pyytää komissiota, ACERia ja kansallisia sääntelyviranomaisia toimimaan entistä ennakoivammin, jotta voidaan varmistaa entistä neutraalimpi, avoimempi, jäljitettävämpi ja osallistavampi kuulemisprosessi; pyytää komissiota arvioimaan tilanteita, joissa parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttö voitaisiin asettaa merkittäväksi parametriksi sille, että hankkeisiin myönnetään EU:n varoja;

17.  kehottaa komissiota selvittämään entistä paremmin yhteistä etua koskevien hankkeiden luokitusprosessia; muistuttaa, että yhteistä etua koskevat hankkeet otetaan huomioon vain, jos ne sisältyvät Sähkö-ENTSOn kymmenvuotisiin verkonkehittämissuunnitelmiin, mutta lopullisen rahoituspäätöksen tekee komissio omien hankkeiden valintaa koskevien arviointiperusteidensa mukaisesti; kehottaa komissiota antamaan tarkan selvityksen näistä perusteista;

18.  kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille vuosittain yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisesta ja edistymisestä 10 prosentin tavoitteen saavuttamisessa tärkeänä osana energiaunionin strategiakehykseen sisältyvää vuotuista tilannearviointia;

Lupaprosessi

19.  korostaa, että pitkällinen lupaprosessi on suuri haaste uusille suurjännitejohdoille Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan prosessia samalla, kun turvataan yleisen edun kannalta riittävät takeet, kuten julkisten kuulemisten järjestäminen;

20.  toteaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelossa oleviin hankkeisiin sovelletaan suotuisaa sääntelyä, nopeutettua suunnittelumenettelyä ja sitovaa 3,5 vuoden määräaikaa lupaa myönnettäessä ja että ne voivat myös saada lisärahoitusta Verkkojen Eurooppa -välineestä ja Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR); pyytää komissiota arvioimaan, miten nopeutettu suunnittelumenettely pannaan täytäntöön ja miten sitä noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

21.  toteaa, että yleinen tietoisuus ja tuki ovat olennaisen tärkeitä yhdysjohtohankkeiden nopean toteutuksen varmistamiseksi; toteaa, että avoimia ja osallistavia prosesseja ja ympäristövaatimusten korkeinta tasoa ei saa heikentää uusia voimajohtoja rakennettaessa; pyytää hankkeiden toteuttajia käyttämään uusissa yhdysjohdoissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus verkkoihin tehtävien hankeinvestointien välillä, ympäristön kestävyys ja paikallinen hyväksyntä;

22.  korostaa, että lupaprosessin kestoa voidaan lyhentää keskitetyn palvelupisteen avulla; muistuttaa, että Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa asetuksessa velvoitetaan kukin jäsenvaltio nimeämään yksi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa lupaprosessin helpottamisesta, lyhentämisestä ja koordinoinnista kansallisella tasolla; on tältä osin tyytyväinen keskitettyyn palvelupisteeseen perustuvan lähestymistavan arviointiin, jonka komissio aikoo toteuttaa vuonna 2017, ja kannustaa komissiota arvioimaan tässä yhteydessä yhden keskitetyn EU:n tason palvelupisteen mahdollisuuksia;

ACERin tehtävä

23.  panee merkille, että ACERilla on pulaa henkilöstöstä ja resursseista; pyytää EU:n budjettivallan käyttäjää antamaan virastolle tarvittavat resurssit, erityisesti riittävästi omaa henkilöstöä, jotta virasto voi hoitaa sille lainsäädännössä osoitetut tehtävät asianmukaisesti ja ajoissa; pyytää lujittamaan ACERin roolia erityisesti suhteessa Sähkö-ENTSOon ja myös kansallisten sääntelyviranomaisten välisen koordinoinnin ja sovittelun sekä rajatylittävien sääntelyasioiden koordinoinnin tehostamisessa;

24.  korostaa, että on tärkeää, että kansallisilla energia-alan sääntelyviranomaisilla on pätevää henkilöstöä, jolla on tarvittava asiantuntemus, erityisosaaminen ja riippumattomuus; pyytää komissiota toteuttamaan vuoden 2016 loppuun mennessä riippumattoman tarkastuksen kaikkien kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten saatavilla olevista resursseista ja niiden siihen mennessä saavuttamasta riippumattomuuden asteesta sekä esittämään suosituksia tilanteen parantamiseksi;

25.  toteaa, että avoimuus on edelleenkin vähäistä markkinoiden saataville annettavan rajatylittävän kapasiteetin laskennassa sekä yhdysjohtojen rajoittamisen yleisyydessä, suuruusluokassa ja syissä; epäilee tältä osin, aiotaanko useimpiin merkittävistä rajoituksista puuttua täysimääräisesti; pyytää komissiota antamaan ACERille riittävät valtuudet kerätä tarvittavat tiedot kustakin yksittäisestä rajatylittävästä siirtokapasiteetista niin, että ACER voi hoitaa seurantatehtävänsä tehokkaasti; pyytää toimittamaan nämä tiedot ACERille yhdessä kansallisen verkon suunnittelua ja toimintaa koskevien tarvittavien taustatietojen kanssa; on tältä osin ilahtunut siitä, että sähköverkkosäännöt saatiin sovittua nopeasti; panee merkille komission aikomukset laajentaa ACERin toimeksiantoa, vastuualuetta ja valtuuksia sekä sen viimeaikaisessa tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” esittämät pohdinnat siitä, mitä tästä voisi seurata; kehottaa komissiota esittämään tässä yhteydessä konkreettisia ehdotuksia todellisten energian sisämarkkinoiden toteuttamisen edistämiseksi; toteaa, että ACERille olisi annettava sen uusien tehtävien toteuttamiseen riittävästi resursseja;

Rahoitusvälineet

26.  panee merkille, että komission arvion mukaan 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä kaikissa jäsenvaltioissa rahoitusta tarvitaan 35 miljardia euroa; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineestä annetun asetuksen ((EU) N:o 1316/2013) mukaan suurin osa Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisista energia-alan rahoituspuitteista olisi käytettävä sähköhankkeiden tukemiseen, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asianmukaisesti; kannattaa komission suositusta, että Verkkojen Eurooppa -väline keskitetään muutamaan avainhankkeeseen; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä hankkeisiin, joissa yritetään korjata kaikkein suurimmat puutteet yhdennetyillä EU:n sähkömarkkinoilla ja riittämätön yhteenliitäntäaste; katsoo, että myös vuoden 2020 jälkeen olisi osoitettava riittävästi EU:n rahoitusta sellaisten sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeiden rakentamisen tukemiseksi, jotka eivät ole kaupallisesti toteutuskelpoisia mutta jotka ovat tarpeen energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi ja sähköjärjestelmien toiminnan turvaamiseksi; korostaa EIP:n merkitystä investoijien tukemisessa kaupallisesti toteutuskelpoisissa sähköinfrastruktuurihankkeissa; panee merkille ESIR-rahaston perustamisen ja kannustaa komissiota varmistamaan, että rahaston avulla voidaan tehokkaasti houkutella investointeja sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeisiin;

27.  kehottaa komissiota lisäksi 1) edistämään investointeja parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, joka saattaa olla kalliimpaa mutta joka tarjoaa tuntuvia taloudellisia hyötyjä elinkaaren aikana ja säästää aikaa sekä tarjoaa teknologisen johtoaseman myötä etuja pitkällä aikavälillä, 2) tarkastelemaan rahoitussääntöjä, jotta voidaan yksinkertaistaa nykyisiä mekanismeja, sekä 3) lujittamaan kannustimia lisäinvestointien tekemiseksi verkkoon esimerkiksi siten, että kannustetaan siirron ylikuormitusmaksusta saatujen voittojen jälleeninvestoimiseen verkkoa lujittaviin infrastruktuureihin ja tekniikoihin, kuten lisäyhdysjohtoihin;

Alueellinen yhteistyö

Baltian maat

28.  panee merkille, että suunniteltujen yhdysjohtojen avulla Baltian maiden pitäisi voida saavuttaa 10 prosentin tavoite vuoden 2015 loppuun mennessä; on huolestunut siitä, että Baltian maiden verkot on yhä synkronoitu Venäjän sähköjärjestelmän kanssa, josta ne ovat riippuvaisia, ja toteaa, että tämä on esteenä aidosti yhdennetyille ja hyvin toimiville Euroopan sähkömarkkinoille; vaatii Baltian maiden sähköverkkojen pikaista synkronointia Manner-Euroopan verkon kanssa, jotta voidaan varmistaa sähkön sisämarkkinoiden täydellinen yhdentyminen ja parantaa sähkön toimitusvarmuutta sekä turvata järjestelmän toiminta; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin muodollisen menettelyn käynnistämiseksi ja Sähkö-ENTSOa käynnistämään kyseisen menettelyn synkronoidun Manner-Euroopan verkon laajentamiseksi Baltian maihin; kehottaa komissiota tukemaan ja valvomaan hankkeen toteutusta; korostaa, että Pohjoismaiden yhteiset sähkömarkkinat ovat parhaan käytännön mukainen esimerkki jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä sähkön sisämarkkinoiden luomisessa ja kehittämisessä; toteaa, että on tärkeää parantaa Puolan ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden yhteenliitäntää, jotta Puola saavuttaisi 10 prosentin tavoitteensa; on tyytyväinen vahvistettua Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaa (BEMIP) koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamiseen; korostaa, että alueellista yhteistyötä on jatkettava BEMIPin kautta ja että jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta yhteistä etua koskevien hankkeiden toteutuksessa on entisestään lisättävä;

Pohjanmeren alue

29.  toteaa, että Pohjanmeren alueella tuotetulla tuulienergialla on mahdollista tuottaa yli 8 prosenttia Euroopan sähköstä vuoteen 2030 mennessä; panee lisäksi merkille, että koordinoimalla merellä sijaitsevan alueverkkoinfrastruktuurin suunnittelua ja rakentamista, markkinoille pääsyä ja varastojen jakamista Pohjanmeren alueella voitaisiin vuoteen 2030 mennessä saada aikaan 5–13 miljardin euron vuotuiset kustannussäästöt entistä yhdennetymmillä alueellisilla markkinoilla; pyytää komissiota ja asiaankuuluvia jäsenvaltioita tukemaan näitä mahdollisuuksia, kun kehitetään vuoden 2030 hallintorakennetta ja sen mukaisia suunnitelmia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vahvan poliittisen tuen ja kannatuksen Pohjanmeren offshore-verkolle, sillä tämä on keskeinen askel tehokkaan energiaunionin rakentamisessa; kehottaa neuvoston tulevia puheenjohtajavaltioita laatimaan lainsäädäntökehyksen sellaisen asianomaisten jäsenvaltioiden hallitustenvälisen sopimuksen muodossa, jossa määritellään yhteinen Pohjanmeren sähköstrategia, ja sopimaan siitä vuonna 2016 Alankomaiden puheenjohtajakaudella;

Keskinen Länsi-Eurooppa

30.  korostaa, että Itävallan ja Saksan yhteiset sähkömarkkinat edistävät unionin yhdennettyjen energiamarkkinoiden toteutumista; toteaa, että vuonna 2002 käyttöön otettu yhteinen tarjousalue tarkoittaa, että sähkön tukkuhinnat ovat samat näissä kahdessa maassa, ja se varmistaa rajoittamattoman sähkökaupan ja lähes 100 prosentin toimitusvarmuuden; toteaa, että Itävallan ja Saksan tarjousalue on ainoa suhteellisen suuri kahden maan yhteinen tarjousalue Euroopassa; toteaa, että suuremmat tarjousalueet tukevat toimivien ja likvidien sähkömarkkinoiden tarvittavia ominaispiirteitä, joiden ansiosta pystytään vähentämään kaupankäynnin kustannuksia, tarjoamaan kestävämpiä hintasignaaleja investointipäätöksiä varten ja lisäämään kilpailua; kehottaa nopeuttamaan verkkojen kehittämistä uusiutuvan energian sisällyttämiseksi sähkömarkkinoille ja verkon vakauden varmistamiseksi erityisesti Etelä-Saksassa; kehottaa säilyttämään tämän onnistuneen mallin ja laajentamaan tarjousaluetta edelleen;

Keski- ja Kaakkois-Eurooppa

31.  korostaa, että Keski- ja Kaakkois-Euroopassa on runsaasti uusiutuviin energialähteisiin liittyviä mahdollisuuksia, jotka ovat suurelta osin hyödyntämättä; toteaa, että yhteistyö ja koordinointi Keski- ja Kaakkois-Euroopan alueverkkoinfrastruktuurin pitkän aikavälin suunnittelussa ja rakentamisessa on ulotettava EU:n ulkopuolelle niin, että se kattaa EU:n ulkopuoliset Länsi-Balkanin maat ja Turkin; pyytää perustamaan uuden foorumin, jolla kaikki alueen keskeiset sidosryhmät voivat käsitellä ja tukea poliittisesti yhteisiä hankkeita, joiden tarkoituksena on hyödyntää täysin alueen sähköntuotannon mahdollisuuksia; toteaa, että EU:hun helmikuussa 2015 perustetusta keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmästä voisi tulla tällainen foorumi, jos sen toimeksiantoa laajennetaan niin, että se kattaa sähköalan ja EU:n ulkopuoliset Keski- ja Kaakkois-Euroopan maat otetaan mukaan; huomauttaa, että foorumilla komissio voisi ottaa johtoaseman ja tarjota poliittista tukea;

32.  toteaa, että Keski- ja Kaakkois-Euroopan suuri riippuvuus tuontienergiasta tarkoittaa, että on erittäin tärkeää lisätä rajatylittävää sähköntuotantokapasiteettia, jonka avulla voitaisiin taata toimitusvarmuus alueella ja pitkällä aikavälillä myös pienentää kotitalouksien sähkölaskuja;

33.  suosittaa, että komissio arvioi perusteellisesti mahdollisuudet Välimeren alueen sekä Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan markkinoiden välisiin uusiin sähköverkkojen yhteenliitäntöihin, jotta voidaan lisätä toimitusvarmuutta ja kehittää uusiutuvia energialähteitä kummallakin alueella;

Iberian niemimaa

34.  korostaa, että on tärkeää lisätä tuntuvasti Espanjan ja Ranskan yhdysjohtoja ja näin tukea uusiutuvia energialähteitä alueella sekä antaa Iberian niemimaalle mahdollisuus osallistua täysipainoisesti sähkön sisämarkkinoihin; toteaa, että 4. maaliskuuta 2015 allekirjoitettu Madridin julistus ja Lounais-Euroopan yhteenliitäntöjen korkean tason työryhmän perustaminen ovat tärkeitä askelia alueen yhteenliitäntäasteen nostamiseksi; on tietoinen siitä, että Iberian niemimaan ja Manner-Euroopan välinen nykyinen yhteenliitäntäkapasiteetti on liian vähäinen ja että yhteistä etua koskevien hankkeiden ensimmäiseen luetteloon sisällytetyt hankkeet eivät riittäneet saavuttamaan vuoden 2020 yhteenliitäntätavoitetta; kehottaa alueen maita tukemaan uusiutuvaan energiaan liittyvän huomattavan potentiaalinsa kehittämistä ja helpottamaan alan pääsyä yhdennetyille unionin markkinoille;

35.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen toteuttaa tutkimus Iberian niemimaan sekä Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Välimeren eteläpuolisten maiden välisen yhteenliitännän hyödyistä;

Vuoden 2020 jälkeen

36.  huomauttaa, että Euroopan energiajärjestelmä on kehittynyt sitten vuoden 2002, jolloin sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite alun perin asetettiin, ja toteaa, että erityisesti uusiutuvia energialähteitä on kehitetty koko mantereella; suosittaa tässä yhteydessä, että asennettuun kapasiteettiin perustuvaa 15 prosentin tavoitetta vuodeksi 2030 ei käytetä yksinään vaan että sitä arvioidaan huolellisesti ja perusteellisesti, jotta varmistetaan, että se on tarkoituksenmukainen, aiheellinen ja toteutuskelpoinen; pyytää sen vuoksi komissiota arvioimaan alueellisten, täydentävien tavoitteiden asettamista ja etsimään entistä parempia laadullisia ja määrällisiä vertailuarvoja, kuten kauppavirrat, ruuhkahuiput ja pullonkaulat, joista ilmenee, miten paljon yhteenliitäntää tarvitaan;

37.  korostaa tarvetta johtaa tuleva sähköverkkojen yhteenliitäntätavoite EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteista sekä sellaisesta kestävästä energiajärjestelmästä, jota EU tavoittelee; huomauttaa tässä yhteydessä, että vaadittava yhteenliitäntäaste on riippuvainen useista tekijöistä, kuten siitä, a) miten kansallisessa ja EU:n politiikassa sovelletaan periaatetta, jonka mukaan energiatehokkuus on etusijalla, ja lisätäänkö kysyntäpuoleen vaikuttavia toimenpiteitä, b) kehitetäänkö hajautettua uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköä ja siihen liittyviä älykkäitä verkkoja, c) päätetäänkö kansallisella tasolla energiapaletista, jossa otetaan huomioon EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet, d) kehitetäänkö energian varastointiin liittyvää teknologiaa, myös kotitalouksien ja kuntien tasolla, e) käytetäänkö tarpeen mukaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, f) otetaanko ihmiset huomioon energiajärjestelmän tuottajakuluttajina ja g) luodaanko verkkoihin tehtäville investoinneille selkeitä kannustimia;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2015 eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn täytäntöönpanosta (2015/2042(INI))

P8_TA(2015)0446 A8-0331/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn täytäntöönpanosta vuonna 2013 (COM(2014)0639),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn 5. toukokuuta 2015 päivätyn väliarvioinnin(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen mikrorahoituksen alalla havaituista puutteista ja vaihtoehdoista niiden poistamiseksi EU:n rahoitusvälineen avulla (”Study on imperfections in the area of microfinance and options how to address them through an EU financial instrument”)(2),

–  ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (EaSI-ohjelma) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013(3) (jäljempänä ’EaSI-asetus’),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta 25. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 283/2010/EU(4) (jäljempänä ’järjestely’) (jäljempänä ’päätös’),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta(5),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn väliarvioinnista (”European Progress Microfinance Facility – Interim evaluation”)(6),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2015 ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0331/2015),

A.  katsoo, että mikrorahoituksella edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista; toteaa, että mikrorahoitus voi nostaa ihmiset köyhyydestä, antaa heille itsekunnioitusta ja edistää yhteenkuuluvuutta yhteisöissä parantamalla sosiaalista osallisuutta ja vähentämällä sosiaalisia epäsuhtia;

B.  ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa mikrorahoituksen saantia ja sen saatavuutta henkilöille, jotka ovat menettäneet tai ovat vaarassa menettää työpaikkansa tai joilla on vaikeuksia päästä tai palata työmarkkinoille, sekä henkilöille, joita uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen, tai heikossa asemassa oleville henkilöille, joilla on heikommat mahdollisuudet saada luottoa tavanomaisilta luottomarkkinoilta ja jotka haluavat perustaa oman mikroyrityksen tai kehittää sitä, itsenäinen ammatinharjoittaminen mukaan lukien; ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa mikrorahoituksen saantia ja sen saatavuutta mikroyrityksille ja yhteisötalouden yrityksille;

C.  ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa rahoituksen välittäjien valmiuksia lisätä mahdollisten toimien määrää, jotta voidaan edistää työllisyyttä luomalla laadukkaita työpaikkoja, tehostamalla kasvua ja parantamalla sosiaalista osallisuutta paikallisyhteisöissä;

D.  ottaa huomioon, että lainaa ottavien naisten taloudellinen tilanne näyttää olevan huonompi kuin miesten, sillä suurempi osa naisista on työttömiä tai vaarassa köyhtyä(7); ottaa huomioon, että järjestelystä tukea saaneiden nais- ja miesyrittäjien suhdeluku on 36:64, mikä ei edelleenkään takaa sukupuolten tasapainoa;

E.  katsoo, että tiettyjen naisryhmien syrjäytyminen ja heihin kohdistuva moniperusteinen syrjintä pahentavat entisestään heidän heikkoa taloudellista asemaansa ja vaikeuttavat rahoituksen saantia; katsoo, että syrjäytymisestä kärsivien naisten mukaan ottamisen olisi oltava ensisijainen tavoite;

F.  toteaa, että työelämään osallistuvista naisista yhä useampi on myös perheensä pääasiallinen elättäjä; toteaa, että suurempi osa naisista kuin miehistä on yksinhuoltajavanhempia; katsoo, että mikrorahoituksesta olisi oltava hyötyä yhä useammalle naiselle;

G.  ottaa huomioon, että yhteisötalouteen kuuluu osuuskuntia, keskinäisiä yrityksiä, voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, säätiöitä ja yhteisötalouden yrityksiä, jotka edistävät unionin työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, aluekehitystä ja maaseudun kehittämistä, ympäristönsuojelua, kuluttajansuojaa, maatalouden kehittämistä, kolmansien maiden kehittämistä ja sosiaaliturvapolitiikkoja;

H.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet, samoin kuin pitkäaikaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus;

I.  ottaa huomioon, että järjestely parantaa lainanottajien lainansaantiedellytyksiä ja tuo siten rahoituksen sellaisten henkilöiden saataville, joilla ei muutoin olisi mahdollisuuksia saada sitä; ottaa huomioon, että mikrorahoituksen välittäjät ovat käyttäneet järjestelyä 22 jäsenvaltiossa; toteaa, että järjestelyn kokonaistavoitteena on jakaa vuoteen 2020 mennessä 46 000 mikrolainaa, joiden määrä on arviolta 500 miljoonaa euroa;

J.  ottaa huomioon, että lainanottajien arvioidaan maksavan takaisin 95 prosenttia lainoista; toteaa, että järjestely on auttanut ihmisiä pääsemään tai palaamaan työmarkkinoille tai perustamaan omia yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia säilyttämään mikroyrityksensä tai laajentamaan niitä siten, että työpaikat ovat säilyneet, uusia työntekijöitä on palkattu ja on syntynyt liikevaihtoa; toteaa, että järjestelyn avulla on saavutettu Euroopan syrjäisiä alueita ja luotu taloudellista toimintaa;

K.  katsoo, että vähemmistöjen saavuttamista on edelleen vaikea arvioida, koska useimmat mikrorahoituksen välittäjät eivät nimenomaisesti osallistu toimintaan, jonka tavoitteena on vähemmistöjen parempi saavuttaminen; ottaa huomioon, että mikroluottojen saajat eivät välttämättä pidä itseään syrjäytyneenä ryhmänä tai pelkäävät syrjintää, jos heidän etninen taustansa paljastuu;

L.  toteaa, että henkilöistä, joista on käytettävissä tietoja, 60 prosenttia oli joko työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella mikroluottohakemuksen tekemisen aikaan; toteaa, että 84 prosenttia edunsaajista kuului suurimpaan 25–54-vuotiaiden ikäryhmään ja 36 prosenttia lainoilla tuetuista rekisteröidyistä yrittäjistä oli naisia;

M.  katsoo, että järjestelyä olisi arvioitava määrällisten näkökohtien lisäksi myös laadullisten näkökohtien kannalta; katsoo, että vaikka järjestelyä on helpompi arvioida taloudellisen tehokkuuden kannalta, sen vaikuttavuutta keinona varmistaa sosiaalinen osallisuus olisi myös arvioitava samoin kuin sen laatua ja luotujen työpaikkojen kerrannaisvaikutuksia;

N.  ottaa huomioon, että tavoitteeksi asetettu nais- ja miesyrittäjien suhdeluku 40:60 on melkein saavutettu ja että naisten osuus on huomattavasti suurempi kuin unionissa keskimäärin;

O.  katsoo, että liiketoiminnan kehittämispalvelut, kuten koulutus ja mentorointi, ovat ratkaisevia mikroyritysten menestymisen ja kannattavuuden kannalta;

P.  panee merkille, että yhteisötalouden yrityksille myönnettävän rahoituksen puuttuminen on todettu järjestelyn puutteeksi;

Q.  ottaa huomioon, että on merkkejä siitä, että mikrorahoitus voisi osaltaan tukea yritysten siirtymistä harmaasta taloudesta harjoittamaan ilmoitettua taloudellista toimintaa;

R.  katsoo, että paras tapa edistää julkisen rahoituksen parempaa käyttöä on julkistaa enemmän tietoja, jotka koskevat mikrorahoituksen välittäjien myöntämiä mikroluottoja; katsoo, että tietojen laajempi julkistaminen helpottaa mikrorahoituksen välittäjien toiminnan tulosten vertailemista;

S.  ottaa huomioon, että järjestelyn ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja unionin muiden rahastojen kesken on mahdollista luoda synergiaa ja siten välttää ei-toivottavia päällekkäisyyksiä;

T.  ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen 6 artiklassa säädetään, että ”talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa noudatetaan yhtenäisyyden, talousarvion totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, laskentayksikön, yleiskatteisuuden, erittelyn, vaikuttavaa ja tehokasta sisäistä valvontaa edellyttävän moitteettoman varainhoidon sekä avoimuuden periaatteita”;

U.  ottaa huomioon, että järjestely tukeutuu unionin myöntämään rahoitukseen ja Euroopan investointipankin rahoitusosuuteen, joiden kummankin hallinnoinnista Euroopan investointirahasto (EIR) vastaa; toteaa, että järjestely voi myös saada lisärahoitusta yksityisiltä sijoittajilta;

V.  toteaa, että mahdolliset edunsaajat eivät vielä tunne kovin hyvin tätä välinettä;

Mikrorahoituksen saannin parantaminen

1.  korostaa järjestelyn kaltaisen rahoitusvälineen merkitystä rahoituskriisin aikana, jotta voidaan luoda uusia yrityksiä, edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja varmistaa, että työttömät, heikossa asemassa olevat henkilöt ja mikroyritykset saavat rahoitusta samalla kun pienennetään mikrorahoituksen välittäjien riskiä;

2.  panee merkille, että työpaikkojen luomiseen kohdistuva vaikutus oli odotettua pienempi huolimatta siitä, että lukuisat luotonsaajat olisivat jääneet täysin luottomarkkinoiden ulkopuolelle ilman mikroluottoa; katsoo, että tämä odotettua pienempi työllistävä vaikutus voi selittyä osittain sillä, että järjestely pantiin täytäntöön samaan aikaan kuin talous ajautui vakavaan kriisiin, jolla oli vaikutusta sekä luottomarkkinoihin että työllisyyslukuihin; panee kuitenkin merkille, että järjestely vaikutti merkittävästi työpaikkojen säilymiseen; ottaa huomioon, että tätä seikkaa käsitellään uudessa, joustavammassa EaSI-ohjelmassa;

3.  pitää valitettavana hylättyjen mikroluottohakemusten suurta määrää (lähes 2 000 hakemusta hylättiin osittain siitä syystä, että henkilöt ja yritykset olivat ylivelkaantuneita) sekä mikrorahoitusmarkkinoiden vajetta, joka on edelleen merkittävä huolimatta mikroluotonsaajien määrän lisääntymisestä; kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisemman tutkimuksen näiden hakemusten hylkäämisen syistä ja myös etsimään keinoja niiden selvittämiseksi;

4.  korostaa järjestelyn merkitystä erityisesti kriisiaikoina, kun se antaa työttömille ja heikossa asemassa oleville henkilöille mahdollisuuden saada rahoitusta; painottaa, että etenkin meneillään oleva muuttoliike- ja turvapaikkakriisi huomioon ottaen mikrorahoitus voi tarjota elintärkeää tukea unionin työmarkkinoille tuleville pakolaisille ja maahanmuuttajille;

5.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhteyspisteitä, joilla voidaan lisätä mahdollisten edunsaajien ja yleisesti kansalaisten tietämystä järjestelystä;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tähän mennessä saatua kokemusta hyödyntämällä lisäämään erityisesti syrjäisillä alueilla ja yhteisöissä, etenkin vähemmistötaustaisissa yhteisöissä tai vammaisjärjestöissä, tietoisuutta järjestelyn olemassaolosta, sen eduista ja mahdollisuuksista hyödyntää sitä;

7.  panee merkille, että vuonna 2013 järjestelystä rahoitettuihin toimiin sisältyi paremmassa etuoikeusasemassa olevia lainoja ja takuita; panee lisäksi merkille, että jotkin mikrorahoituksen välittäjät saavat sekä takuun että lainan, joskin näillä kahdella välineellä katetaan aina eri salkkuja;

8.  kehottaa ottamaan järjestelyssä huomioon hankkeiden lisäarvon sellaisilla alueilla, jotka ovat luonnonolojen tai väestönkehityksen vuoksi vakavalla ja pysyvällä tavalla epäsuotuisassa asemassa, kuten harvaan asutuilla tai väestökadosta kärsivillä alueilla, koska se antaisi sysäyksen työpaikkojen luomiselle ja edistäisi myös väestön säilyttämistä kyseisillä alueilla;

9.  on tyytyväinen siihen, että komissio ja EIR ovat saattaneet EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon toimintavalmiiksi, jotta varmistetaan, että edunsaajat saavat varoja; odottaa, että EaSI-ohjelmalla voidaan korjata onnistuneesti järjestelyn puutteet;

10.  kehottaa komissiota arvioimaan mikroluoton nykyisen määritelmän soveltuvuuden pyrittäessä varmistamaan, että tulevat rahoitusvälineet vastaavat markkinoiden ja edunsaajien tarpeita ja päätöksen 2 artiklassa määriteltyjä tavoitteita;

11.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään ja arvioimaan tietoja mikroyritysten ominaispiirteistä, niiden tarpeista ja niiden toiminnan jatkumisesta ja esittämään tarvittaessa mukautuksia EaSI-asetukseen väliarvioinnin yhteydessä; pitää myönteisenä, että järjestelyn lopussa käytettävissä olevat tase ja palautuneet määrät maksetaan EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon talousarvioon ja siten lisätään mikrolainan ottajille tarjottavien takuiden ja rahoitettavien välineiden määrää;

12.  pitää myönteisenä, että kaikki järjestelyn tähän mennessä tarkastellut seitsemän rahoitusvälinettä ovat saanet yksityistä lisärahoitusta; pitää kuitenkin huolestuttavana sitä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan takuiden osalta vipuvaikutuksen tavoitearvot on saavutettu vain yhdessä tapauksessa seitsemästä ja että kahdessa tapauksessa niitä ei ollut saavutettu lainkaan;

13.  pitää myönteisenä uuden EaSI-ohjelman suurempaa joustavuutta niihin muuttuviin tarpeisiin vastaamisessa, jotka liittyvät varojen jakamiseen ohjelman eri osioiden välillä; kehottaa komissiota välttämään kaksinkertaista rahoitusta kehittämällä selkeitä ja avoimia synergioita EaSI-ohjelman ja unionin muiden ohjelmien ja aloitteiden välillä;

14.  kehottaa komissiota lisäämään järjestelyn tunnettuutta ja antamaan enemmän tietoja siitä ja sen hyödyntämismahdollisuuksista;

15.  kehottaa komissiota laajentamaan järjestelyn maantieteellistä soveltamisalaa, jotta se ulottuisi kaikkiin jäsenvaltioihin; korostaa tarvetta laajentaa järjestelyn alakohtaista soveltamisalaa maatalouden ja kaupan alojen ulkopuolelle;

Kohderyhmien saavuttaminen ja sosiaalisista vaikutuksista raportointi

16.  pitää valitettavana, että sosiaalisista vaikutuksista raportointia ei ole määritelty hyvin, minkä vuoksi järjestelyä ei ole mitattu tarkemmin työpaikkojen luomisen, yritysten kestävyyden eikä vähemmistöryhmien saavuttamisen suhteen; kehottaa siksi komissiota noudattamaan sosiaalisen suorituskyvyn mittaamista koskevia normeja empiirisesti, jotta varmistetaan parhaat sosiaaliset vaikutukset myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden suhteen, ja arvioimaan, onko kohderyhmien määritelmää, mukaan luettuina vammaiset henkilöt, selvennettävä entisestään;

17.  toteaa, että järjestely aloitti toimintansa pilottihankkeena; panee lisäksi merkille, että heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja vammaisten henkilöiden, tavoittamisessa on havaittu puutteita; toteaa kuitenkin, että opitut asiat on otettu huomioon ja että eräät puutteet on jo korjattu EaSI-ohjelmassa; pitää myönteisenä, että tavoitteiden strateginen arviointi on kehitetty Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden mukaisesti;

18.  kehottaa EIR:a tekemään tiiviimpää yhteistyötä mikrorahoituksen välittäjien kanssa, vaatimaan niitä soveltamaan mikroluottojen tarjoajien eurooppalaisia käytännesääntöjä ja asettamaan etusijalle sellaiset mikrorahoituksen välittäjät, jotka ovat osoittaneet kykynsä ja halunsa tehdä yhteistyötä niiden järjestöjen kanssa, jotka tarjoavat lisätukea lopullisille edunsaajille; kehottaa lisäksi EIR:a panemaan täytäntöön mikrorahoituksen välittäjien kanssa tehtyihin sopimuksiin sisältyviä määräyksiä, joiden mukaan niiden on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä heikossa asemassa olevia ryhmiä edustavien järjestöjen kanssa, jotta kohderyhmät voidaan saavuttaa paremmin;

19.  kehottaa komissiota parantamaan menetelmiä, joilla arvioidaan yritysten kannattavuutta ja vaikutusta yhteisössään mikroluoton takaisinmaksun jälkeen;

20.  kehottaa komissiota ja EIR:a parantamaan raportointia edunsaajista ja mikrorahoituksen välittäjistä ja ottamaan huomioon, että on löydettävä tasapaino, jotta mikrorahoituksen välittäjille ei sälytetä liian suurta taakkaa; korostaa, että sekä mikrorahoituksen välittäjät että lainaa saadakseen mikroluottojen ottajat toimittavat asianmukaiseen raportointiin vaadittavat tiedot;

21.  pitää valitettavana, että järjestelyyn liittyvien lainojen ja takuiden käyttöä koskevat tiedot ovat hajanaisia ja epätäydellisiä ja ettei tarjolla ole yksityiskohtaista tietoa lopullisten saajien ammatillisesta tilanteesta, vaikka Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut, että raportointi vastaa päätöksen vaatimuksia;

22.  kehottaa EIR:a varmistamaan, että mikrorahoituksen välittäjät julkistavat tietoja myönnettyjen mikrolainojen lukumäärästä ja määrästä ja lopullisten edunsaajien tyypeistä;

23.  kehottaa komissiota huolehtimaan miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta mikrorahoituksen saannissa ja asettamaan tulevaisuudessa tavoitteeksi mies- ja naisyrittäjien yhtä suuren määrän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan mikrorahoituksen välittäjiä panemaan täytäntöön strategioita, jotka kohdennetaan naisiin ja joilla tuetaan naisten yrittäjyyttä myös tekemällä yhteistyötä alan yhdistysten ja järjestöjen kanssa;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen järjestelyn mukaisten rahoitusmahdollisuuksien näkyvyyttä ja antamaan niistä enemmän tietoja esimerkiksi tiedotuskampanjoiden avulla, vaihtamalla parhaita käytäntöjä naisyrittäjien kesken sekä sellaisten työpajojen ja koulutuksen avulla, jotka kohdennetaan erityisesti naisiin, jotta voidaan saavuttaa sukupuolten tasapuolisempi edustus mikrorahoituksen saannissa;

25.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon mikrorahoituksesta naisille koituvat hyödyt, mukaan lukien kestävien työpaikkojen luominen; kehottaa komissiota helpottamaan näkemysten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen jakamista naisyrittäjien kesken;

26.  pitää tärkeänä tavoitteeksi asetettua nais- ja miesyrittäjien suhdelukua; uskoo kuitenkin, että järjestelyn onnistumista ei pitäisi mitata ainoastaan yleistavoitteilla vaan järjestelyn kyvyllä mahdollistaa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten hankkeiden toteuttaminen ja edistää talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

27.  kehottaa komissiota keskittämään toimensa sellaisten mahdollisesti ulkopuolelle jäävien asiakasryhmien mikrorahoituksen saannin parantamiseen, joita ovat maahanmuuttajat, pakolaiset, pitkäaikaistyöttömät, nuoret, vähätuloiset henkilöt, alhaisen osaamistason työntekijät ja vammaiset henkilöt, jotka eivät hyödy tällä hetkellä riittävästi järjestelystä;

28.  kehottaa komissiota tunnustamaan pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohderyhmäksi;

29.  kehottaa komissiota moninkertaistamaan sellaisten aloitteiden ja rahoitusmahdollisuuksien määrän, joiden kautta nuorten perustamille innovatiivisille uusyrityksille myönnetään mikroluottoja, jotta voidaan tukea nuorten yrittäjyyttä sekä korkeatasoista teknologista, tieteellistä ja sosiaalista innovointia talouskriisin aikana, jolloin luottoa on vaikea saada; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään byrokraattisia menettelyjä, joita yrittäjiltä vaaditaan, jotta he voivat saada rahoitusta unionilta;

Yhteisötalouden tukeminen

30.  pitää valitettavana, että järjestelystä ei ole rahoitettu merkittävää määrää yhteisötalouden yrityksiä; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti siihen, että EaSI-ohjelman määrärahoista osoitetaan tietty prosenttiosuus yhteisötalouden yritysten rahoittamiseen;

31.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tätä uutta toimintatapaa ja kannustamaan jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja, asiantuntemusta ja parhaita käytäntöjä tässä yhteydessä, varmistamaan asianmukaisen raportoinnin mikrorahoituksen välittäjiltä ja motivoimaan niitä tukemaan hankkeita, joilla on suuri sosiaalinen vaikutus niiden mahdollisten asiakkaiden keskuudessa;

32.  pyytää komissiota arvioimaan ja tarvittaessa tarkastelemaan uudelleen EaSI-ohjelmassa asetettua yhteisötalouden yrityksille myönnettävien lainojen enimmäismäärää, jotta voidaan antaa yrityksille niiden suotuisaan kehitykseen tarvittavat ja riittävät varat ja vastata markkinoiden tarpeisiin;

33.  korostaa, että on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma rahoitusohjelmiin; katsoo, että sukupuolivaikutusten arvioinnit ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottava budjetointi ovat hyödyllisiä arvioitaessa ja parannettaessa rahoituksen painopisteiden, taloudellisten resurssien jakamisen ja rahoitusohjelmien erittelyjen vaikutusta naisiin; korostaa, että on tarpeellista kerätä systemaattisesti sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja analysoida niitä säännöllisesti;

Mentorointi- ja koulutuspalvelut sekä täydentävyys muiden välineiden kanssa

34.  suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen rahoittaa EaSI-ohjelmasta mikrorahoituksen välittäjien valmiuksien kehittämistä sekä niille tarjottavaa teknistä tukea niiden ammattimaisuuden, palvelujen tarjonnan sekä tietojen keruun ja käsittelyn parantamiseksi, jotta järjestelystä saadaan paremmin palautetta;

35.  kannustaa komissiota yhdistämään järjestelyn perustavaan yrittäjäkoulutukseen, jotta yritysten taloudellinen elinkelpoisuus ja luotonannon tavoite voidaan varmistaa;

36.  pitää valitettavana, että liiketoiminnan kehittämispalveluita, mentorointi ja koulutus mukaan luettuina, ei voi rahoittaa suoraan EaSI-ohjelmasta, ja kehottaa komissiota tutkimaan uusia rahoituskanavia ja uusia soveltuvia välineitä yhteistyössä kansallisten tai unionin rahastojen kanssa;

37.  panee merkille, että ESR:n olisi tarjottava keskeistä rahoitusta yritysten luomiseen, tuottoisaan mikrorahoitukseen ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen yhdessä mentorointi- ja koulutusohjelmien kanssa; pitää valitettavana, ettei näitä välineitä rahoiteta suoraan EaSI-ohjelmasta;

38.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät EaSI-ohjelmaa, ESR:a ja muita mahdollisia kansallisia ohjelmia koskevaa strategista yhteistyötään paikallisten ja alueellisten järjestöjen ja instituutioiden kanssa ja edistävät yhteistyötään mikrorahoituksen välittäjien ja lopullisten edunsaajien kanssa, jotta voidaan parantaa mikroluottojen ottajille annettavaa tukea koulutuksen, mentoroinnin ja yrityksen kannattavuuden parantamiseen liittyvän kokonaistuen osalta;

39.  pitää myönteisenä mahdollisuutta käyttää ESR:n varoja EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon hyväksi ja kehottaa komissiota ja EIR:a tiedottamaan mikrorahoituksen välittäjille paremmin tästä yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen(8) 38 artiklaan sisältyvästä mahdollisuudesta;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ESIR-rahastoa voidaan käyttää mikroyritysten rahoittamiseen;

Mikrorahoituksen välittäjät

41.  kehottaa komissiota koordinoimaan ESR:n ja EaSI-ohjelman tukia, jotta näiden kahden ohjelman keskinäistä täydentävyyttä voidaan tehostaa mikrorahoitusjärjestelyjen kannalta, ja keskittymään muun muassa mikrorahoituksen välittäjien ja ESR-osarahoitteisten yritystukikeskusten väliseen yhteistyöhön;

42.  suhtautuu myönteisesti mikrorahoituksen välittäjien valintaprosessiin, joka on EIR:n sääntöjen ja menettelyjen mukainen, ja esittää uudelleen parlamentin pyynnön siitä, että kyseisten välittäjien olisi noudatettava vastuullisen lainanannon sekä henkilöiden ja yritysten ylivelkaantumisen välttämisen periaatteita;

43.  suosittelee, että järjestelyn hyödyntämistä koskeva menettely olisi yksinkertaisempi ja mikrorahoituksen välittäjien ja EIR:n väliset sopimukset olisivat joustavampia ja helppotajuisempia, jotta pienemmät mikrorahoituksen välittäjät voisivat hyödyntää rahoitusvälineitä täysimääräisesti ja EIR:n tarjoamia mahdollisuuksia nopeasti;

44.  pitää valitettavana, että järjestelylle osoitetuista hakemuksista huomattava osa oli täytetty puutteellisesti, minkä vuoksi EIR ei voinut hyväksyä niitä; pyytää komissiota tarkastelemaan näihin puutteisiin johtaneita syitä (kuten tiedon puute tai saatavuus tai selkeyttämistä kaipaava hallinnollinen rasite); kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi;

45.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että järjestelyn näkyvyyttä lisätään ja sen hyödyntämismahdollisuuksista annetaan enemmän tietoja, että menettelyä yksinkertaistetaan ja että mikrorahoituksen välittäjien ja EIR:n välisistä sopimuksista tehdään joustavampia ja helppotajuisempia, jolloin mahdollistettaisiin pienimpien välittäjien nopeampi pääsy markkinoille;

46.  kehottaa komissiota ja EIR:a arvioimaan, kuinka tietoja järjestelyn hyödyistä voisi levittää paremmin suuren yleisön keskuudessa mikrorahoituksen välittäjille asetettuja vaatimuksia laajemmin;

47.  kehottaa komissiota lujittamaan mikrorahoituksen välittäjien ja edunsaajien etuja edustavien järjestöjen välistä yhteistyötä tuotteiden markkinoinnin tai uusien asiakkaiden hankinnan ulkopuolella;

48.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään mikrorahoitusalaa, jotta mahdollistetaan sen kasvu, joka on välttämätöntä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, ja käyttämään järjestelyä tutkimalla välittäjinä toimivien muiden kuin pankkien mahdollisuuksia päästä mikroluottomarkkinoille olematta riippuvainen kumppanipankista;

49.  kannustaa komissiota tehostamaan vuoropuheluaan mikrorahoitusalan toimijoiden (mikrorahoituksen välittäjät, pankit ja muut kuin pankit, Euroopan pienluotottajien verkoston kaltaiset verkostot) sekä tällä hetkellä vuoropuhelun ulkopuolella olevien sidosryhmien kanssa unionin rahoittamista ohjelmista tarjottavien tuotteiden saatavuudesta, käytöstä ja suunnittelusta;

50.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa eri jäsenvaltioista peräisin olevien mikrorahoituksen välittäjien kesken;

51.  kehottaa komissiota ja EIR:a varmistamaan, että EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkolla edistetään edelleen mikroluottojen tarjoajien eurooppalaisten käytännesääntöjen levittämistä ja niiden sisällyttämistä mikrorahoituksen välittäjien kanssa tehtäviin sopimuksiin;

52.  katsoo, että komission kertomus eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn täytäntöönpanosta vuonna 2013 on hyvin yleisluonteinen ja sisältää vain vähän yksityiskohtaista tietoa täytäntöönpanosta;

53.  kehottaa komissiota varmistamaan, että järjestely ja EaSI-ohjelma tuovat EU:lle jatkossakin lisäarvoa ja näkyvyyttä;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7760 (2) http://bookshop.europa.eu/en/study-on-imperfections-in-the-area-of-microfinance-and-options-how-to-address-them-through-an-eu-financial-instrument-pbKE0214424/?CatalogCategoryID=ZjsKABstHnIAAAEjH5EY4e5L (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238. (4) EUVL L 87, 7.4.2010, s. 1. (5) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 85. (6) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2015/547555/EPRS_IDA(2015)547555_EN.pdf (7) Eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn väliarviointi. (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2015 uudesta YKP:stä: rakenne teknisiä toimenpiteitä ja monivuotisia suunnitelmia varten (2015/2092(INI))

P8_TA(2015)0447 A8-0328/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 43 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan sekä 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0328/2015),

A.  ottaa huomioon, että kalakantojen kestävyys on kalatalousalan tulevaisuuden ehdoton edellytys;

B.  ottaa huomioon, että vuoden 2009 jälkeen ei ole saavutettu juurikaan edistystä teknisiin toimenpiteisiin tai monivuotisiin suunnitelmiin liittyvissä lainsäädäntömenettelyissä, mikä johtuu osittain unionin toimielinten välisistä jännitteistä, jotka koskevat niiden SEUT-sopimuksen 43 artiklan mukaista päätösvaltaa, kun kyse on monivuotisia suunnitelmia koskevista komission ehdotuksista, ja osittain vaikeuksista saattaa teknisiä toimenpiteitä koskeva lainsäädäntö Lissabonin sopimuksen mukaiseksi;

C.  ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteisiin kuuluu, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla käyttäen ekosysteemilähtöistä - ja valikoivuuteen perustuvaa lähestymistapaa; ottaa huomioon, että tekniset toimenpiteet ja monivuotiset suunnitelmat ovat keskeisiä välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

D.  katsoo, että vuoden 2013 YKP:n uudistuksen pääasiallisiin muutoksiin kuuluivat myös purkamisvelvoite ja alueellistaminen;

E.  ottaa huomioon, että teknisten toimenpiteiden monitahoisuus ja monimuotoisuus sekä niiden jakaantuminen moniin eri asetuksiin ovat osaltaan johtaneet siihen, että niiden toteuttaminen on kalastajille vaikeaa, mikä saattaa aiheuttaa epäluottamusta heidän keskuudessaan;

F.  toteaa, että alueellistamisen periaatteeseen kuuluu neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen, jonka tarkoituksena on tuoda sidosryhmät lähemmäksi päätöksentekoa ja arvioida paremmin päätösten mahdollisia sosioekonomisia vaikutuksia;

G.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus ja niiden toteuttamiseen liittyvät vaikeudet sekä YKP:n kouriintuntuvien positiivisten tulosten vähäisyys ja kannustinten puute ovat osaltaan aiheuttaneet epäluottamusta kalastajien keskuudessa;

H.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi pyrittävä parantamaan kalastuksen ja merten luonnonvarojen ekologista kestävyyttä tavalla, joka on johdonmukainen alan sosioekonomisen elinkelpoisuuden kanssa, parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja käyttäen ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa;

I.  katsoo, että YKP:n uusien tavoitteiden saavuttaminen vaatii muun muassa valikoivampien pyydysten ja kalastuskäytäntöjen käyttämistä;

J.  katsoo, että uudet innovaatiot pyydysten valikoivuuden parantamiseksi estetään usein lainsäädännöllä;

K.  katsoo, että purkamisvelvoite merkitsee radikaalia suunnanmuutosta kalastuksen valvonnassa, erityisesti pohjakalalajien osalta, ja näin ollen myös keskeisiin kysymyksiin, kuten saaliiden koostumukseen ja silmäkokoon liittyvissä teknisissä toimenpiteissä;

L.  ottaa huomioon, että on kiinnitettävä erityishuomiota pienimuotoisen kalastuksen merkitykseen rannikkoyhteisöjen kestävälle kehitykselle ja erityisesti naisten ja lasten asemalle; katsoo, että YKP:ssä viitataan eriytettyyn järjestelmään pienimuotoiselle kalastukselle Euroopassa;

M.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen käsite tarvitsee yleisen määritelmän ottaen huomioon sen roolin merialueista huolehtimisessa ja perinteisten ja ympäristön kannalta kestävien käytäntöjen ja ammattien säilyttämisessä;

N.  katsoo, että yhteisten perusperiaatteiden määrittäminen kaikille merialueille Lissabonin sopimuksen mukaisella tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä hyväksyttävällä puiteasetuksella on tarpeen, jotta voidaan varmistaa YKP:n tavoitteiden saavuttaminen EU:ssa ja tasapuoliset toimintaedellytykset toimijoille sekä helpottaa teknisten toimenpiteiden toteuttamista ja seurantaa;

O.  katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, jotka perustuvat lainsäädäntövallan käyttäjien päättämiin vaatimuksiin ja tavoitteisiin, mutta sitä on käytettävä kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen tai toimenpiteisiin, jotka sisältyvät sääntöihin, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa;

P.  katsoo, että alueellistamisella on varmistettava, että säännökset mukautetaan kunkin kalastusalueen erityisolosuhteiden mukaisesti, mikä lisää joustavuutta ja mahdollistaa nopean toiminnan hätätilanteissa; katsoo, että alueellistamisella on tehtävä teknisten toimenpiteiden toteuttaminen ja täytäntöönpano yksinkertaisemmaksi ja helpommin ymmärrettäväksi; katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti;

Q.  katsoo, että alueellistamisella säännöistä voidaan tehdä yksinkertaisempia ja helpommin hahmotettavia, mikä olisi kalastusalan ja muiden sidosryhmien kannalta tervetullutta, erityisesti silloin, kun ne osallistuvat niiden hyväksymiseen;

R.  katsoo, että alueellistamisen ei pidä johtaa uudelleenkansallistamiseen, sillä se ei ole sovitettavissa yhteen YKP:n kanssa, koska kyse on yhteisestä politiikasta, jossa EU:lla on yksinomainen toimivalta kalavarojen yhteisen luonteen takia;

S.  katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uuden yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa ja jossa komissio siis antaa asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella delegoituja säädöksiä, jotka täyttävät lainsäädäntövallan käyttäjien päättämät vaatimukset ja tavoitteet, tai jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; toteaa, että parlamentilla on Lissabonin sopimuksen mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

T.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden puitteiden uudistamisen pitäisi olla tilaisuus jatkaa pohdintaa alueellistamisesta ja harkita vaihtoehtoja delegoiduille säädöksille;

U.  katsoo, että eräät ehdotukset erityisiksi asetuksiksi, jotka sisältävät teknisiä toimenpiteitä (ajoverkot, sivusaaliina saatavat valaat tai syvänmeren kalastus) ovat aiheuttaneet kiistoja; ottaa huomioon, että eräät ehdotukset – kuten syvänmeren kantojen kalastaminen Koillis-Atlantilla – ovat olleet jumissa yli kolme vuotta; ottaa huomioon, että ajoverkkokalastusta koskeva menettely on myös umpikujassa; ottaa huomioon, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat hylänneet useita teknisiä toimenpiteitä koskevia erityissäännöksiä;

V.  ottaa huomioon, että teknisissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon laiton kalastus, johon liittyy usein pyydysten laiton käyttö, ja niillä olisi ehdotettava tehokasta ratkaisua laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastustoiminnan aiheuttamaan ongelmaan;

W.  katsoo, että kullakin EU:n kalastusalueella voimassa olevia teknisiä toimenpiteitä ei aina ole mukautettu innovatiivisen toiminnan ja paikallisen kalastuksen tarpeiden mukaan; ottaa huomioon, että tämän vuoksi kalastajat tarvitsevat alueelliseen lähestymistapaan perustuvia teknisiä toimenpiteitä, jotka vastaavat kunkin merialueen erilaisia olosuhteita; ottaa huomioon, että kalakantojen kestävä hoito on elintärkeää ja tässä mielessä lainsäädännön yksinkertaistaminen ja mukauttaminen paikan päällä vallitsevaan tilanteeseen on tärkeää; katsoo, että on pidettävä mielessä, että yhteisön kalastusalueet ovat yhteisiä alueita kolmansien maiden kanssa, joilla on hyvin erilaiset suojelusäännöt kuin eurooppalaisilla;

X.  katsoo, että Euroopan vesillä ja erityisesti Välimerellä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimiin ja tekevät yhteistyötä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastustoimintaan syyllistyneiden kansalaisten tunnistamiseksi ja varmistaakseen, että heille määrätään asianmukaiset seuraamukset ja että rajatarkastuksia ja tarkastuksia aluksilla kiristetään;

Y.  katsoo, että vuosina 2002–2009 hyväksyttyjen monivuotisten suunnitelmien tehokkuus on ollut vaihtelevaa; ottaa huomioon, että uudet monivuotiset suunnitelmat hyväksytään uusien YKP:n sääntöjen mukaisesti;

Z.  ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen on oltava osa toimia kestävän kehityksen saavuttamiseksi;

AA.  ottaa huomioon, että YKP:n uudistuksessa otettiin käyttöön purkamisvelvoite ja lisättiin joustavuutta, säädettiin poikkeuksista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston taloudellisesta tuesta;

AB.  katsoo, että nähtävissä on vaikeuksia poisheittämiskiellon soveltamisessa monilajikalastuksessa, jossa esiintyy kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja (ns. pullonkaulalajeja);

AC.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä kalastusasioissa lukuun ottamatta suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä;

AD.  toteaa, että vuoden 2009 jälkeen ei ole hyväksytty yhtään monivuotista suunnitelmaa, mikä johtuu ehdotusten juuttumisesta neuvostoon;

AE.  huomauttaa, että monivuotisia suunnitelmia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän (task force) puitteissa lainsäädäntövallan käyttäjät totesivat, että on tärkeää työskennellä yhdessä pragmaattisen edistymistavan löytämiseksi monivuotisissa suunnitelmissa ottaen samalla huomioon eri kannat oikeudellisten kehysten tulkinnasta;

AF.  katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa olisi saatava aikaan kalastuksen hallinnalle vankka ja kestävä kehys, joka perustuu parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja on riittävän joustava, jotta sitä voidaan mukauttaa kantojen muutoksiin ja kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevaan vuosittaiseen päätöksentekoon;

AG.  ottaa huomioon, että tulevien monivuotisten suunnitelmien yhteisiksi elementeiksi määriteltiin kestävän enimmäistuoton tavoite ja aikataulu sen saavuttamiseksi, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, vähimmäistavoitebiomassa, sopeutusmekanismi odottamattomiin muutoksiin parhaimmassa käytettävissä olevassa tieteellisessä neuvonnassa sekä tarkistuslauseke;

AH.  katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa pitää olla yleistavoite, joka on saavutettavissa hoitotoimenpiteillä ja joka perustuu tieteelliseen tietoon; katsoo, että siihen pitää sisältyä kestävä pitkäaikainen tuotto parhaimpien käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja se on otettava huomioon neuvoston kalastusmahdollisuuksia koskevissa vuosittaisissa päätöksissä; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista;

AI.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä  asioissa C-103/12 ja C‑165/12, parlamentti ja komissio v. neuvosto,  26. marraskuuta 2014 antama tuomio, joka koski kalastusmahdollisuuksien myöntämistä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla yksinomaisella talousvyöhykkeellä, muodostaa ennakkotapauksen, sillä siinä selvitetään SEUT:n 43 artiklaan sisältyvien kahden erilaisen oikeusperustan sisältö ja rajat; katsoo, että 43 artiklan 3 kohtaa voidaan käyttää oikeusperustana ainoastaan kalastusmahdollisuuksien myöntämisessä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien asetusten mukaisesti;

AJ.  ottaa huomioon, että tuomioistuin antoi 1. joulukuuta 2015 tuomion yhdistetyissä asioissa C-124/13 ja C-125/13, parlamentti ja komissio v. neuvosto, jotka koskevat neuvoston asetusta (EU) N:o 1243/2012 turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman muuttamisesta. Tuomioistuin vahvistaa parlamentin tukemana, että asetuksen tavoitteen ja sisällön huomioon ottaen se olisi pitänyt hyväksyä SEUT:n 43 artiklan 2 kohdan perusteella käyttäen tavallista lainsäätämisjärjestystä, jossa parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä, sillä asetus sisältää poliittisia valintoja, jotka vaikuttavat monivuotiseen suunnitelmaan ja jotka ovat sen vuoksi välttämättömiä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

AK.  ottaa huomioon, että monivuotisten suunnitelmien puuttuessa säilyttämisen vähimmäisviitekokoja voidaan muuttaa poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmissa komission asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella antamilla delegoiduilla säädöksillä tai, jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; korostaa sekä nuorten meren eliöiden suojelemisen että tieteellisten lausuntojen noudattamisen merkitystä säilyttämisen vähimmäisviitekokoja koskevassa päätöksenteossa;

AL.  katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmilla on keskeinen asema, kun otetaan huomioon säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamisen mahdollisesti aiheuttamat muutokset kalastustekniikoissa ja siten myös kalastuskuolevuudessa ja kutevan kannan biomassassa, jotka kummatkin ovat monivuotisten suunnitelmien mitattavissa olevia tavoitteita; ottaa huomioon, että muuttamalla säilyttämisen vähimmäiskokoja delegoiduilla säädöksillä muutettaisiin monivuotisten suunnitelmien keskeisiä parametreja suunnitelmien ulkopuolelta;

AM.  katsoo, että lainsäätäjät pyrkivät siihen, että delegoidut säädökset olisivat luonteeltaan väliaikaisia, eikä niitä missään tapauksessa saa soveltaa yli kolmea vuotta;

AN.  katsoo, että saman lajin osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoot voivat vaihdella vyöhykkeeltä toiselle, jotta voidaan ottaa huomioon lajien ja kalastusalueiden erityisominaisuudet; katsoo, että tavoitteena on tehdä horisontaalisia päätöksiä kaikille vyöhykkeille valvontatehtävien helpottamiseksi aina kun se on mahdollista;

1.  katsoo, että YKP:n tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi tulevia teknisiä toimenpiteitä on yksinkertaistettava, jotta rakenteeltaan selkeään oikeudelliseen kehykseen ei jää ristiriitaisuuksia ja/tai päällekkäisyyksiä, ja niiden on perustuttava vankkaan tieteelliseen tietoon, josta on tehty vertaisarviointi;

2.  katsoo, että on välttämätöntä laatia kattava luettelo kaikista tällä hetkellä voimassa olevista teknisistä toimenpiteistä, jotta saadaan parempi kokonaiskuva tuleviin teknisiin toimenpiteisiin mahdollisesti tehtävistä selkeyttämisistä ja poistoista;

3.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on tarkistettava YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, pyydysten valikoivuuden parantamiseksi, saaliiden poisheittämisen ja kalastusten ympäristövaikutusten minimoimiseksi, nykysääntöjen yksinkertaistamiseksi ja tieteellisen perustan laajentamiseksi;

4.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on sopeutettava kunkin kalastuksen ja kunkin alueen erityisolosuhteiden mukaan, mikä mahdollistaisi sen, että kyseiset toimijat noudattaisivat niitä paremmin;

5.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamisen ja alueellistamisen olisi aina oltava johdonmukaista teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen varsinaisen tarkoituksen kanssa, joka on tahattomien saaliiden ja meriympäristölle koituvien vaikutusten minimoiminen;

6.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden toteuttamisen helpottamiseksi ja YKP:n sääntöjen hyväksynnän parantamiseksi kalastusalalla ja muiden sidosryhmien keskuudessa ja niiden noudattamisen varmistamiseksi tarvitaan kalastajien laajempaa osallistumista päätöksentekoprosessiin, erityisesti neuvoa-antavissa toimikunnissa, sekä kannusteiden tarjoamista kalastajille esimerkiksi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja muiden välineiden tuella innovointiin, koulutukseen, laitteistoon ja valikoivampiin pyydyksiin;

7.  katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä helpotetaan innovatiivisten pyydysten käyttöä, jonka on tieteellisesti todistettu lisäävän valikoivuutta ja vähentävän ympäristöhaittoja;

8.  katsoo, että on edistettävä innovointia ja tutkimusta, jotta varmistetaan YKP:n asianmukainen toteuttaminen, erityisesti poisheitettävien saaliiden purkamisen osalta, niin että voidaan parantaa valikoivuutta ja uudenaikaistaa kalastus- ja seurantatekniikoita;

9.  katsoo, että riippumattoman tieteellisen tutkimuksen perusteella valikoivammiksi osoittautuneiden innovatiivisten pyydysten kestävä käyttö olisi sallittava rajoituksetta tai ilman tarpeettomia määrällisiä rajoituksia, sitä olisi säänneltävä lailla ja sille olisi annettava taloudellista tukea tulevaa tutkimusta varten;

10.  katsoo, että on säilytettävä tavallinen lainsäätämisjärjestys kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen, mukaan lukien teknisiä toimenpiteitä koskevien vaatimusten ja tavoitteiden vahvistaminen ja erityisasetuksiin sisältyvät tekniset toimenpiteet tai tekniset toimenpiteet, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa; katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin; katsoo, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti, jotta varmistetaan, että ne ovat yhä tarkoituksenmukaisia; katsoo, että delegoitujen säädösten järkevällä käyttämisellä voidaan vastata joustavuuden ja reagointikyvyn vaatimukseen; palauttaa kuitenkin mieliin, että parlamentilla on perussopimusten mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

11.  suosittaa, että määritellään teknisille toimenpiteille selkeä yleinen eurooppalainen kehys, jossa vahvistetaan rajattu määrä merkittäviä yleisiä periaatteita; katsoo, että kaikkia sääntöjä, joita ei sovelleta suurimpaan osaan Euroopan meri-alueita, ei pitäisi sisällyttää tähän yleiskehykseen, vaan niihin pitäisi sen sijaan soveltaa alueellistamista;

12.  katsoo, että kaikkien alueellisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden olisi oltava teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen ja YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY tavoitteiden mukaisia;

13.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevat säännöt on vahvistettava käyttämällä asianmukaisesti alueellistamisprosessia ja niiden pitää perustua yhteisiin keskitettyihin periaatteisiin ja määritelmiin, mukaan lukien kaikkialla EU:ssa sovellettavat yhteiset tavoitteet ja standardit sekä luettelo kielletyistä lajeista ja pyydyksistä, erityissäännöt suuremmille merialueille ja tietyt tekniset asetukset, jotka kaikki on hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; panee merkille, että alueellistamista sovellettaisiin alueellisesti voimassa oleviin sääntöihin tai usein muutettaviin sääntöihin ja sitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti;

14.  korostaa, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen on oltava helppolukuinen, mikä vaatii huomattavaa selkeyttämistyötä; pyytää vastaavasti, että nykyiset teknisiä toimenpiteitä koskevat asetukset, erityisesti neuvoston asetukset (EY) N:o 850/98 ja (EY) N:o 1967/2006 kumotaan etukäteen, jotta päästään eroon päällekkäisistä asetuksista;

15.  muistuttaa, että delegoitujen säädösten osalta YKP:n perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa vahvistettavan määräajan kuluessa toimittaa komissiolle suosituksia, ja komissio ei voi hyväksyä yhtään säädöstä ennen tämän määräajan päättymistä;

16.  katsoo, että on arvioitava teknisiin toimenpiteisiin perustuvien erityisasetusten tarpeellisuutta, tehokkuutta ja sosioekonomisia seurauksia EU:n laivastoille ja paikallisyhteisöille noudattaen samalla YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin tavoitteita;

17.  katsoo, että teknisiin toimenpiteisiin pitäisi sisältyä tiettyjen pyydysten käyttöä koskevia erityissäännöksiä, jotta voidaan suojella haavoittuvia elinympäristöjä ja merten eliölajeja;

18.  katsoo, että teknisissä toimenpiteissä olisi varmistettava, että tuhoavia ja valikoimattomia pyydyksiä ei käytetä ja että räjähteiden ja myrkyllisten aineiden yleinen käyttö olisi kiellettävä;

19.  katsoo, että on otettava käyttöön kiireellisesti johdonmukaiset tekniset toimenpiteet kaikille merialueille ottaen huomioon kunkin alueen erityisolot, jos yhteisön asiaa koskevilla päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kalakantojen elpymiselle ja ekosysteemien suojelulle sekä yhteisten kalakantojen kestävälle hoidolle;

20.  katsoo, että lukuun ottamatta 1. tammikuuta 2015 asti voimassa ollutta purkamisvelvoitetta, jota sovelletaan vähitellen vuoteen 2019 mennessä kalakantoihin, teknisiä toimenpiteitä koskevien säännösten on oltava riittävän joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa reaaliajassa kalastuksen kehitykseen ja tarjota kalatalousalalle lisää mahdollisuuksia ottaa käyttöön valikoivia kalastusmenetelmiä koskevia innovaatioita;

21.  katsoo, että purkamisvelvoite on perustavanlaatuinen muutos kalastusalalle ja että teknisiä toimenpiteitä on mukautettava, jotta niillä voidaan ottaa käyttöön ja helpottaa valikoivampaa kalastusta; suosittaa seuraavia kolmea toimenpidettä tätä varten:

22.  ottaa huomioon vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2406/96 vahvistetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja saaliin vähimmäiskoot ovat yhtä aikaa voimassa; pyytää, että ne yhdenmukaistetaan teknisiä toimenpiteitä koskevassa uudessa puiteasetuksessa;

23.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi otettava huomioon niiden vaikutukset kalavarojen biologiseen suojeluun, meriympäristöön, kalastustoiminnan kustannuksiin ja kannattavuuteen yhteiskunnan ja työllisyyden näkökulmasta;

24.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen suojelupäämäärä voitaisiin saavuttaa tehokkaammin toimilla, joilla pyrittäisiin parantamaan tarjonnan ja kysynnän hallintaa tuottajajärjestöjen avulla;

25.  katsoo, että satunnainen pienimuotoinen kalastus jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sisävesillä on jätettävä suurimpien sallittujen saaliiden ulkopuolelle;

26.  katsoo, että monivuotisilla suunnitelmilla on merkittävä rooli YKP:ssä kalavarojen suojelussa, sillä ne ovat soveltuvin väline erityisten teknisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja toteuttamiseen eri kalastusalueille;

27.  katsoo, että lainsäätäjien on jatkettava ponnistelujaan sopimukseen pääsemiseksi monivuotisia suunnitelmia koskevista toimivaltuuksista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella;

28.  katsoo, että monivuotisten suunnitelmien olisi muodostettava vankka ja kestävä kehys kalastuksen hallinnassa, että niiden on perustuttava parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin vertaisryhmien tunnustamiin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja että ne on mukautettava kantojen muutoksiin ja niillä on lisättävä joustavuutta kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa vuosittaisessa päätöksenteossa neuvostossa; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista, ja niissä on vältettävä mahdollisuuksien mukaan suuret vaihtelut;

29.  katsoo, että tulevissa monivuotisissa suunnitelmissa on edistyttävä pyydettävien lajien kantojen palauttamisessa kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pitämiseksi niillä tasoilla, ja että niissä on oltava etukäteen asetettu aikataulu, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, mekanismi tieteellisen ajattelun muutoksiin sopeutumiseksi sekä tarkistuslauseke;

30.  katsoo, että purkamisvelvollisuudesta monilajikalastuksessa aiheutuvien ongelmien välttämiseksi on parannettava valikoivuutta ja minimoitava sivusaaliita; katsoo, että olisi löydettävä tapoja hyödyntää mahdollisuutta säätää joustotoimenpiteistä ja käyttää tieteellisesti määriteltyjä kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä suurimpien sallittujen saaliiden määrittelemisessä;

31.  muistuttaa, että on lisättävä asianosaisten osallistumista monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ja kehittämiseen neuvoa-antavien toimikuntien kautta ja kaikkiin alueellistamista koskeviin päätöksiin;

32.  katsoo, että parlamentin olisi valvottava erityisen tarkasti poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia koskevia delegoituja säädöksiä ja varattava oikeus vastustaa niitä, jos se katsoo sen tarpeelliseksi;

33.  katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia, mukaan lukien säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamista, koskevien delegoitujen säädösten väliaikainen voimassaolo ei missään tapauksessa saa ylittää kolmea vuotta ja ne on korvattava tapauskohtaisesti monivuotisella suunnitelmalla ja että tätä varten monivuotisia suunnitelmia on mukautettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

34.  katsoo, että alueellistamisen yhteydessä kunkin lajin vähimmäisviitekokoja koskevien päätösten olisi perustuttava tieteellisiin lausuntoihin; korostaa, että kaupanpidossa on vältettävä sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, jotka voisivat vaarantaa sisämarkkinoiden toiminnan;

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.