Autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan asettaminen ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittely
155k
66k
Euroopan parlamentin päätös 17. joulukuuta 2015 autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä (2015/3037(RSO))
– ottaa huomioon 283 jäsenen esittämän pyynnön tutkintavaliokunnan asettamisesta tutkimaan autoalan päästömittauksia koskevan unionin lainsäädännön soveltamiseen liittyviä väitettyjä rikkomuksia ja hallinnollisia epäkohtia,
– ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),
– ottaa huomioon moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007(2),
– ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5. syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY(3),
– ottaa huomioon ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY(4) sekä sitä koskevat meneillään olevat rikkomusmenettelyt,
– ottaa huomioon päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009(5),
– ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 autoalan päästömittauksista antamansa päätöslauselman(6), jossa kehotettiin suorittamaan perinpohjainen tutkimus komission sekä jäsenvaltioiden viranomaisten roolista ja vastuusta ottaen huomioon esimerkiksi ongelmat, jotka tuotiin esiin komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2011 laatimassa raportissa,
– ottaa huomioon komission asetusluonnoksen asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro 6) (D042120),
– ottaa huomioon direktiivin 2007/46/EY 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean (TCMV) 28. lokakuuta 2015 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,
1. päättää asettaa tutkintavaliokunnan tutkimaan väitettyjä rikkomistapauksia ja huonoa hallintoa autoalan päästömittauksia koskevaa unionin lainsäädäntöä sovellettaessa, tämän rajoittamatta kuitenkaan kansallisten tai unionin tuomioistuinten toimivaltaa;
2. päättää, että tutkintavaliokunnan tehtävänä on
–
tutkia komission väitettyä laiminlyöntiä sen asetuksen (EY) N:o 715/2007 14 artiklan 3 kohdan mukaisen velvoitteen noudattamisessa, jonka mukaan on seurattava päästömittauksissa käytettyjä testisyklejä ja mukautettava niitä, jos ne eivät ole enää asianmukaisia eivätkä vastaa todellisia päästöjä, vastaamaan tieliikenteessä ajamisesta todellisuudessa syntyviä päästöjä, huolimatta tiedoista, jotka liittyvät ajoneuvojen päästörajojen vakavaan ja jatkuvaan ylittymiseen normaalikäytössä, mikä olisi vastoin asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita sekä komission yhteisen tutkimuskeskuksen vuosina 2011 ja 2013 esittämiä kertomuksia sekä Kansainvälisen puhtaiden liikennevälineiden neuvoston (ICCT) toukokuussa 2014 julkistamia tutkimustuloksia;
–
tutkia komission sekä jäsenvaltioiden viranomaisten väitettyä laiminlyöntiä asianmukaisten ja tehokkaiden toimien toteuttamisessa täytäntöönpanon valvomiseksi ja manipulointilaitteiden nimenomaisen kiellon valvomisessa asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
–
tutkia komission väitettyä laiminlyöntiä todellisia ajo-olosuhteita vastaavien testien nopeassa käyttöönotossa ja manipulointilaitteiden käyttöä koskevien toimien hyväksymisessä asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
–
tutkia jäsenvaltioiden väitettyä laiminlyöntiä säännösten antamisessa tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan valmistajiin asetuksen (EY) N:o 715/2007 säännösten rikkomisesta esimerkiksi käyttämällä manipulointilaitteita, epäämällä tietojen saanti ja väärentämällä tyyppihyväksyntään tai normien noudattamiseen todellisessa käytössä liittyviä testituloksia, ja joita kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 2 kohta edellyttävät;
–
tutkia jäsenvaltioiden väitettyä laiminlyöntiä toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että säännökset asetuksen (EY) N:o 715/2007 rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten soveltamisesta pannaan täytäntöön kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla;
–
kerätä ja analysoida tietoja sen selvittämiseksi, oliko komissiolla ja jäsenvaltioilla todisteita manipulointimekanismien käytöstä ennen kuin Amerikan Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto ilmoitti sääntöjen noudattamatta jättämisestä 18. syyskuuta 2015;
–
kerätä ja analysoida tietoja siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön direktiivin 2007/46/EY säännökset ja etenkin 12 artiklan 1 kohdan sekä 30 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan;
–
kerätä ja analysoida tietoja sen selvittämiseksi, oliko komissiolla ja jäsenvaltioilla tietoja manipulointilaitteiden käytöstä hiilidioksidipäästötesteissä;
–
esittää asiaan liittyviä tarpeellisiksi katsomiaan suosituksia;
3. päättää, että tutkintavaliokunta antaa välikertomuksen kuuden kuukauden kuluessa työnsä aloittamisesta ja lopullisen kertomuksen 12 kuukauden kuluessa työnsä aloittamisesta;
4. päättää, että tutkintavaliokuntaan kuuluu 45 jäsentä;
5. kehottaa puhemiestä huolehtimaan tämän päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Egyptistä ja erityisesti 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(1) sekä 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta(2),
– ottaa huomioon EU:n ulkoasiainneuvoston elokuussa 2013 ja helmikuussa 2014 hyväksymät päätelmät Egyptistä,
– ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn ja vuonna 2004 voimaan tulleen EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen, jota täydennettiin EU:n ja Egyptin välillä vuonna 2007 tehdyllä toimintasuunnitelmalla,
– ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 päivätyn Egyptiä koskevan Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvän edistymiskertomuksen 2014,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon viimeaikaiset julkilausumat Egyptistä, mukaan luettuina 16. kesäkuuta 2015 annettu julkilausuma tuomioistuimen tuomioista Egyptissä ja 4. helmikuuta 2015 annettu julkilausuma aktivistien saamista tuomioista Egyptissä,
– ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin EU:n puolesta ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin 10. lokakuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,
– ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat ja EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, joiden sopimuspuoli Egypti on; ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta (69/186),
– ottaa huomioon Egyptin arabitasavallan perustuslain,
– ottaa huomioon 24. marraskuuta 2013 annetun Egyptin lain nro 107 oikeudesta julkisiin kokoontumisiin, kulkueisiin ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin,
– ottaa huomioon marraskuussa 2014 annetun presidentin asetuksen (laki nro 140), jonka nojalla rikoksesta syytetyt ulkomaalaiset voidaan palauttaa kotimaahansa,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan periaatteet ja suuntaviivat oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeusapuun Afrikassa; ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Irlannin kansalainen Ibrahim Halawa on ollut pidätettynä yli kahden vuoden ajan syytettynä osallistumisesta Kairossa perheensä kanssa lomalla ollessaan 16. ja 17. elokuuta 2013 laittomaan mielenosoitukseen, jonka aikana mielenosoittajien väitetään aiheuttaneen kuolonuhreja ja syyllistyneen ilkivaltaan; ottaa huomioon, että mielenosoituksissa kuoli 97 ihmistä, joista useimmat menehtyivät turvallisuusjoukkojen liiallisen voimankäytön seurauksena; ottaa huomioon, että Ibrahim Halawa oli pidätyshetkellä 17-vuotias eli Egyptin lain ja kansainvälisen oikeuden mukaan vielä alaikäinen;
B. ottaa huomioon, että Ibrahim Halawa pidätettiin kolmen sisarensa kanssa heidän hakeuduttuaan turvaan Al-Fatehin moskeijaan väkivaltaisuuksien puhjetessa mielenosoituksen aikana; ottaa huomioon, että viranomaiset vapauttivat myöhemmin hänen kolme sisartaan;
C. ottaa huomioon, että syyttäjä ei ole toimittanut näyttöä siitä, että Ibrahim Halawa olisi ollut mukana yhdessäkään mielenosoitusten aikaisessa väkivallanteossa; ottaa huomioon, että syyttäjä on tukeutunut pelkästään poliisien antamiin todistajanlausuntoihin ja poliisin tutkintapöytäkirjoihin sekä tiedustelupalvelujen tutkimuksiin; ottaa huomioon, että egyptiläinen tuomioistuin on toistuvasti lykännyt Ibrahim Halawan oikeudenkäyntiä ja keskeyttänyt sen viimeksi 15. joulukuuta 2015; ottaa huomioon, että häntä vastaan ei nostettu syytettä vuoteen hänen pidättämisensä jälkeen; ottaa huomion, että Ibrahim Halawa ja 493 muuta henkilöä, joista suurin osa on aikuisia, odottavat 19. joulukuuta 2015 järjestettävää joukko-oikeudenkäyntiä eikä heillä ole mitään takeita vapaaseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta ja että häntä saattaa uhata kuolemanrangaistus, jos hänet tuomitaan syylliseksi; ottaa huomioon, että Egypti teloitti toukokuussa 2015 kuusi henkilöä, joista yksi oli samanikäinen kuin Ibrahim Halawa nyt;
D. ottaa huomioon, että väitetyille Muslimiveljeskunnan jäsenille ja vallasta syöstyn presidentti Mursin väitetyille kannattajille on vuodesta 2013 lähtien langetettu joukko-oikeudenkäynneissä suuri määrä kuolemantuomioita; toteaa, että nämä oikeudenkäyntimenettelyt rikkovat Egyptin kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita;
E. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 10 artiklan mukaan jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä;
F. ottaa huomioon, että Ibrahim Halawa on pidätettynä, koska hän on käyttänyt rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen, ja Amnesty International pitää häntä mielipidevankina; toteaa, että sananvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan välttämättömiä tukipilareita; ottaa huomioon, että Egyptin perustuslain 73 pykälässä määrätään, että kansalaisilla on oikeus järjestää julkisia kokouksia, marsseja, mielenosoituksia ja kaikenlaisia rauhanomaisia protesteja;
G. ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan kesäkuussa 2013 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen Egyptissä on pidätetty suuri joukko mielenosoittajia ja vangittu ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi; toteaa, että yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä sananvapaus ovat pysyneet erityisinä huolenaiheina heinäkuusta 2013 lähtien;
H. ottaa huomioon, että Ibrahim Halawan olot vankilassa ovat erittäin kovat ja että hänen väitetään muun muassa joutuneen kokemaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua pidätyksen yhteydessä ja vankeusaikana ja häneltä on evätty lääkinnällinen ja oikeudellinen apu; ottaa huomioon, että Ibrahim Halawan perheen ja laillisten edustajien mukaan hän on ollut 21. lokakuuta 2015 lähtien nälkälakossa protestina vangitsemisen jatkamiselle, mikä vaarantaa vakavasti hänen terveydentilansa;
I. ottaa huomioon, että Egyptin Kairon pohjoisen piirin syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuin eivät kohdelleet Ibrahim Halawaa alaikäisenä, kun hänet pidätettiin, mikä rikkoo velvoitteita, joita Egyptin viranomaisille on asetettu yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, jonka sopimuspuoli Egypti on;
J. ottaa huomioon, että tuomiot, joissa rikoksentekohetkellä alle 18-vuotiaalle langetetaan kuolemanrangaistus, sekä tällaisten henkilöiden teloitukset ovat ristiriidassa Egyptin kansainvälisten velvoitteiden kanssa;
K. katsoo, että Irlannin ulkoasiain- ja kauppaministeri Charles Flanagan on ilmaissut pettymyksensä Ibrahim Halawan tapauksen käsittelyn jatkuvaan lykkäämiseen Egyptissä; ottaa huomioon, että Irlannin konsuliviranomaiset ovat osallistuneet kaikkiin tähänastisiin käsittelyihin sekä vierailleet Ibrahim Halawan luona 48 kertaa, mikä osoittaa, että tapaus on hyvin tärkeä Irlannin hallitukselle;
L. ottaa huomioon, että Egypti on vapauttanut ulkomaalaisia marraskuussa 2014 annetun presidentin asetuksen nojalla, joka mahdollistaa rikoksesta syytettyjen ulkomaalaisten karkottamisen kotimaahansa;
M. ottaa huomioon, että Egypti ei ole vielä toteuttanut Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan maaliskuussa 2015 pyytämiä väliaikaisia toimenpiteitä Ibrahim Halawan ja tapaukseen liittyvien muiden alaikäisten henkilöiden koskemattomuuden takaamiseksi vapauttamalla heidät välittömästi takuita vastaan;
N. ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät tiivistämään monilla eri aloilla suhteita Egyptiin ja sen kansaan, sillä se on tärkeä naapuri ja kumppani; ottaa huomioon, että yli 80 miljoonan asukkaan Egypti on väkirikkain arabimaa ja että se on keskeinen valtio eteläisen Välimeren alueella; toteaa, että maahan kohdistuu vakavia turvallisuushaasteita naapurimaiden tilanteen vaikutuksesta; toteaa, että Egyptin poliittisilla, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla tapahtumilla on merkittäviä vaikutuksia koko alueeseen ja laajemmaltikin;
1. ilmaisee syvän huolensa Irlannin kansalaisen Ibrahim Halawan mielivaltaisesta pidätyksestä ja toteaa sen loukkaavan perusihmisoikeuksia tavalla, jota ei voida hyväksyä; kehottaa Egyptin viranomaisia vapauttamaan Halawan välittömästi ja ehdoitta Irlannin viranomaisten huostaan Egyptin lain nro 140 nojalla marraskuussa 2014 annetun presidentin asetuksen mukaisesti;
2. ilmaisee syvän huolensa Ibrahim Halawan kunnon heikkenemisestä nälkälakon vuoksi sekä hänen huonoiksi väitetyistä vankilaoloistaan; kehottaa Egyptin viranomaisia huolehtimaan ensisijaisesti siitä, että Ibrahim Halawa pysyy terveenä ja hyvinvoivana vankilassaolonsa aikana; vaatii, että kaikki väitteet Ibrahim Halawan kidutuksesta ja huonosta kohtelusta tutkitaan perusteellisesti ja riippumattomasti;
3. pyytää Egyptin viranomaisia varmistamaan, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklaa, jonka mukaan kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa, noudatetaan;
4. muistuttaa Egyptin viranomaisia siitä, että Egyptiä sitovat lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla kiistattomat kansainväliset velvoitteet, joita sovelletaan Ibrahim Halawan tapauksessa; vaatii Egyptin viranomaisia sulkemaan kokonaan pois kuolemanrangaistuksen uhan, jos Ibrahim Halawa tuomitaan, koska hänet pidätettiin alaikäisenä;
5. toteaa EU:n vastustavan ehdottomasti kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa olosuhteissa ja kehottaa keskeyttämään kokonaan kuolemantuomioiden langettamisen Egyptissä; kehottaa Egyptiä ratifioimaan vuonna 1996 tehtyyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta;
6. on erittäin huolissaan siitä, että Egyptin viranomaiset eivät ole kunnioittaneet Ibrahim Halawan ja 493 kanssasyytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja erityisesti siitä, että heidän jatkuvan vapaudenriistonsa ja heitä vastaan nostettujen syytteiden uudelleentarkastelu tai riitauttaminen ei ole ollut mahdollista ja heiltä on toistuvasti evätty asianajaja, ja on samoin huolissaan tutkintavankeuden liiallisesta kestosta, joka on vastoin Egyptin kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita;
7. on vakuuttunut, että Ibrahim Halawan asianajajien on erittäin vaikeaa järjestää erillinen puolustus, jos hänen tapauksensa käsitellään osana kaikkien elokuun 2013 mielenosoitusten yhteydessä pidätettyjen syytettyjen joukko-oikeudenkäyntiä;
8. tuomitsee jyrkästi joukko-oikeudenkäynnin käytön oikeusprosessissa ja kehottaa Egyptin viranomaisia noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja turvaamaan korkeimmat kansainväliset normit, jotka koskevat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja menettelytakeita; kehottaa Egyptin viranomaisia vapauttamaan henkilöt, jotka on pidätetty siksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, jotka on kirjattu Egyptin perustuslakiin ja kansainvälisiin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuoli Egypti on; on erittäin huolissaan mediaympäristön vakavasta heikentymisestä; tuomitsee oikeudenkäyntien järjestämisen egyptiläisiä ja ulkomaisia toimittajia vastaan ilman heidän läsnäoloaan sekä heidän tuomitsemisensa poissaolevina;
9. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa EU:n Kairon-edustuston välityksellä sekä jäsenvaltioita, erityisesti Irlantia, seuraamaan kaikkia käsittelyjä Ibrahim Halawan ja hänen kanssasyytettyjensä oikeudenkäynnissä; odottaa, että ulkosuhdehallinto tuo tapauksen esille korkeimmalla tasolla vuoropuhelussaan Egyptin kanssa ja raportoi säännöllisesti parlamentille oikeudenkäynnin seurannasta; kehottaa Irlannin viranomaisia antamaan edelleen täysimääräistä oikeudellista tukea, konsuliapua ja muunlaista tukea Ibrahim Halawalle ja hänen sukulaisilleen sekä vierailemaan säännöllisesti hänen luonaan vankilassa; toteaa, että tämä koskee myös EU:n edustustoa; kehottaa Egyptin viranomaisia mahdollistamaan edelleen Irlannin hallituksen konsulipalvelujen saatavuuden ottaen huomioon, että Ibrahim Halawa on EU:n kansalainen;
10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Egyptin arabitasavallan presidentille ja väliaikaishallinnolle.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Malediiveista ja etenkin 16. syyskuuta 2004(1) ja 30. huhtikuuta 2015(2) antamansa päätöslauselmat,
− ottaa huomioon Malediivien tasavallan parlamenttivaaleja seuranneen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 22. maaliskuuta 2014 antaman loppuraportin,
− ottaa huomioon 30. syyskuuta 2014 annetun yhteisen paikallisen lausunnon kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin Malediiveilla kohdistuvista uhkista, jonka antoi EU:n valtuuskunta EU:n jäsenvaltioiden, Norjan ja Sveitsin Colombossa sijaitsevien Malediiveille akkreditoitujen suurlähetystöjen suostumuksella,
− ottaa huomioon parlamentin suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan 12. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman entisen presidentin Mohamed Nasheedin pidätyksestä Malediiveilla ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan 10. huhtikuuta 2015 lähettämän kirjeen Malediivien tasavallan ulkoministerille,
− ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 14. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman entisen presidentin Mohamed Nasheedin vankeustuomiosta,
− ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan antaman julkilausuman Malediivien presidentin 5. marraskuuta 2015 julistamasta hätätilasta,
− ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Malediivit on,
− ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin 18. maaliskuuta 2015 antaman julkilausuman entisen presidentin Mohamed Nasheedin oikeudenkäynnistä,
− ottaa huomioon YK:n mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän 4. syyskuuta 2015 antaman lausunnon N:o 33/2015 (Malediivit),
− ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 päivättyyn YK:n ihmisoikeusneuvoston viimeisimpään Malediiveja koskevaan yleiseen määräaikaisarviointiin liittyvän asiakirja-aineiston,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Abdulla Yameen Abdul Gayoomin valtaan nostaneet vuoden 2013 presidentinvaalit olivat täynnä väärinkäytöksiä;
B. toteaa, että Malediivien ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti Mohamed Nasheed tuomittiin 13. maaliskuuta 2015 yhteensä 13 vuoden vankeuteen poliittisista syistä ja että YK:n mielivaltaista vangitsemista käsittelevä työryhmä tuomitsi tämän; toteaa, että hänen oikeudenkäyntinsä oli täynnä väärinkäytöksiä; toteaa, että muita aiempia korkeita virkamiehiä, kuten entinen varapresidentti Agned Adeeb ja entiset puolustusministerit Mohamed Nazim ja Tholhath Ibrahim, on pidätetty ja vangittu;
C. toteaa, että Malediivien politisoituneesta oikeuslaitoksesta on kannettu huolta, sillä vuosien varrella se on käyttänyt väärin valtaansa ja toiminut nykyisen hallitsevan puolueen tahdon mukaisesti ja oppositiopolitiikkoja vastaan;
D. toteaa, että 4. marraskuuta 2015 Malediivien hallitus julisti hätätilan, joka kumottiin kuusi päivää myöhemmin ja joka vaikutti olevan keino estää laajamittaisia hallituksen vastaisia mielenosoituksia; toteaa myös, että hallitusta arvosteltiin laajalti kansalaisten perusoikeuksien keskeyttämisestä ja summittaisen etsintä- ja pidätysluvan antamisesta sotilaille ja poliisille;
E. toteaa, että Malediivien poliisi hajotti 27. ja 28. marraskuuta 2015 opposition mielenosoituksen kyynelkaasulla ja pippurisumutteella sekä pidätti yli 12 mielenosoittajaa, jotka vaativat entisen presidentin ja muiden vangittujen poliittisten johtajien vapauttamista;
F. ottaa huomioon, että entisen presidentin Mohamed Nasheedin oikeusavustajiin kuuluva ihmisoikeusjuristi Mahfooz Saeed pahoinpideltiin 4. syyskuuta 2015;
G. ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen soveltamista (ja alaikäisten viivytettyjä rangaistuksia) koskeva kielto, joka oli ollut voimassa Malediiveilla vuodesta 1953 lähtien, kumottiin huhtikuussa 2014;
H. toteaa, että parlamentti on hyväksynyt lainsäädännön, jonka mukaan Malediivien hallitusta ja sen jäseniä koskevien rajoitusten tai muiden rangaistusten vaatiminen on maanpetos;
I. toteaa, että Malediivit on Parlamenttien välisen unionin parlamentaarikkojen ihmisoikeuksia käsittelevän komitean mukaan yksi maailman pahimmista maista opposition kansanedustajiin kohdistuvien hyökkäysten suhteen, sillä oppositiopoliitikot joutuvat jatkuvasti uhkailun, pidätysten ja vangitsemisten kohteeksi; toteaa, että ilmaisunvapaus (tiedotusvälineiden vapaus mukaan luettuna), yhdistymisvapaus ja demokraattinen monimuotoisuus ovat yhä enemmän uhattuina, sillä satoja hallituksen vastaisia mielenosoittajia on pidätetty ja asetettu syytteeseen;
J. toteaa, että huolta kannetaan myös nousussa olevasta radikaalista islamismista ja väitteiden mukaan ISIS:iin (Da’esh) liittyneistä monista radikalisoituneista nuorista miehistä ja naisista; toteaa, että Malediiveilla lasketaan olevan väkilukuun suhteutettuna eniten ISIS:n (Da’esh) riveihin värväytyneitä henkeä kohti;
K. toteaa, että hallitusta arvostellut toimittaja Ahmed Rilwan, joka ”katosi” elokuussa 2014, on edelleen kateissa ja hänen pelätään nyt kuolleen;
L. toteaa, että jengit ja radikaalit islamistiryhmät, joiden väitetään tekevän yhteistyötä poliisin kanssa, hyökkäävät usein sellaisia instituutioita, järjestöjä ja yksityishenkilöitä vastaan, jotka arvostelevat hallituksen toimia tai joita syytetään ateismin edistämisestä; toteaa, että tämä aiheuttaa pelottelun ilmapiirin;
M. toteaa, että kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeusaktivisteja häiritään, uhataan ja niitä vastaan hyökätään yhä useammin; toteaa, että esimerkiksi Malediivien ihmisoikeuskomissio joutui maan korkeimman oikeuden kritiikin kohteeksi laadittuaan raportin YK:n ihmisoikeusneuvoston yleiseen määräaikaisarviointiin;
1. ilmaisee vakavan huolensa demokraattisten normien asteittaisesta heikkenemisestä ja Malediiveilla lisääntyneestä autoritaarisesta kehityksestä, sillä nämä luovat pelon ja poliittisen jännitteen ilmapiirin, joka saattaa vaarantaa viime vuosien edistysaskeleet maan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vakiinnuttamisessa;
2. pitää valitettavana, että poliittisia vastustajia on nujerrettu; kehottaa Malediivien hallitusta välittömästi ja ehdoitta vapauttamaan entisen presidentin Mohamed Nasheedin, entisen varapresidentin Ahmed Adeebin ja entiset puolustusministerit Tholhath Ibrahimin ja Mohamed Nazimin sekä sheikki Imran Abdullan ja muut poliittiset vangit sekä vapauttamaan heidät kaikista syytteistä; on myös huolestunut entisen presidentin heikkenevästä terveydentilasta;
3. toistaa suuren pettymyksensä entisen presidentin Mohamed Nasheedin oikeudenkäynnissä esiintyneisiin vakaviin väärinkäytöksiin;
4. kehottaa Malediivien hallitusta takaamaan oikeuslaitoksen täyden puolueettomuuden ja noudattamaan asianmukaista oikeusjärjestystä ja oikeutta oikeudenmukaiseen, puolueettomaan ja riippumattomaan oikeudenkäyntiin; korostaa, että maan oikeuslaitoksen ja turvallisuuspalvelun politisoituneisuus on lopetettava;
5. ilmaisee tässä yhteydessä voimakkaan huolenaiheensa valtakunnansyyttäjän erottamisesta ja muistuttaa hallitusta, että valtakunnansyyttäjän toimisto on riippumaton perustuslaillinen elin ja että valtakunnansyyttäjän on voitava hoitaa perustuslaissa määriteltyjä tehtäviään ilman poliittista mielivaltaa tai muiden hallintoelinten painostusta;
6. on erittäin huolestunut ihmisoikeuksien rapautumisesta sekä vallanpitäjien väärin perustein julistamasta hätätilasta sekä tilanteen pahenemisesta entisestään; muistuttaa Malediivien tasavaltaa kansainvälisistä sitoumuksistaan ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen suhteen;
7. kehottaa käynnistämään todellisen vuoropuhelun tämän hauraan saarivaltion tulevaisuudesta kaikkien poliittisten puolueiden kesken;
8. kehottaa Malediivien hallitusta noudattamaan ja tukemaan täysimääräisesti mielenosoitusoikeutta sekä ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta ja järjestäytymisvapautta eikä rajoittamaan näitä oikeuksia; kehottaa samoin Malediivien hallitusta luopumaan syyttämättä jättämisestä niitä vapaaehtoisjoukkoja vastaan, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa uskonnollista suvaitsevaisuutta edistäviä henkilöitä, rauhanomaisesti mieltään osoittavia henkilöitä, kriittisiä tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa puolustavia henkilöitä vastaan; kehottaa Malediiveja noudattamaan täysimääräisesti sen kansainvälisiä velvoitteita;
9. kehottaa Malediivien hallitusta turvaamaan demokratiaa kannattavien aktivistien, maltillisten muslimien ja maallistumista kannattavien henkilöiden ja wahhabisti–salafisti ‑ideologiaa Malediiveilla vastustavien henkilöiden oikeudet ja varmistamaan, että heillä on oikeus osallistua kaikkeen julkiseen toimintaan Malediiveilla;
10. muistuttaa, että tiedotusvälineiden vapaus on toimivan demokratian kulmakivi; kehottaa Malediivien hallitusta ja viranomaisia varmistamaan, että toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja suojellaan uhkauksilta ja hyökkäyksiltä legitiimin työnsä puitteissa, ja mahdollistamaan tässä yhteydessä, että Ahmed Rilwanin katoamista, Mahfooz Saeedin pahoinpitelyä ja toimittajia, kansalaisjärjestöjen jäseniä ja riippumattomia elimiä vastaan tehtyjä hyökkäyksiä ja uhkauksia tutkitaan asianmukaisesti;
11. kehottaa palauttamaan kiireellisesti kuolemanrangaistusta koskevan kiellon ja poistamaan kuolemanrangaistuksen myöhemmin, sekä muuttamaan rikoslakia siten, että ruumiillisen rangaistuksen käyttäminen lopetetaan;
12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään perinpohjaisia varoituksia Malediivien ihmisoikeustilanteesta turisteille, jotka ovat aikeissa matkustaa maahan; kehottaa lisäksi Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkkailemaan tiiviisti Malediivien ilmisoikeustilannetta ja poliittista tilannetta;
13. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan Malediivien demokratian heikkenemisen ja ihmisoikeustilanteen taantumisen vuoksi ja ottamaan käyttöön rajoittavia toimia kohdennettujen pakotteiden muodossa, jotta Malediivien hallituksen tiettyjen jäsenten ja heidän johtavien liike-elämän tukijoidensa varat jäädytetään ja heidän matkustamistaan rajoitetaan;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioille sekä Malediivien hallitukselle ja parlamentille.
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Malesiasta,
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) suhteiden tulevaisuudesta(1),
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 15. huhtikuuta 2015 antaman lausuman Malesiassa vastikään hyväksytyistä muutoksista kansankiihotuslakiin,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 17. maaliskuuta 2015 antaman lausuman Malesian parlamentin jäsenen ja oppositiopoliitikon Nurul Izzahin pidätyksestä,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 10. helmikuuta 2015 antaman lausuman malesialaisen oppositiopoliitikon Anwar Ibrahimin tuomiosta,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan EU:n strategiakehyksen,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 9. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman luonnoksista terrorismin vastaiseksi laiksi ja kansankiihotuslaiksi,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon 23. lokakuuta 2015 antaman yhteisen lehdistötiedotteen ihmisoikeuksia koskevasta EU:n ja ASEANin poliittisesta vuoropuhelusta,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon lokakuussa 2013 pidetyn YK:n yleisen määräaikaisarvioinnin istunnon,
– ottaa huomioon ihmiskauppaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin kesäkuulta 2015,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston toisen yleisen määräaikaisarvioinnin Malesiasta ja siinä annetut suositukset lokakuulta 2013,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon YK:n vuonna 1998 antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusjulistuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että EU:lle Malesia on keskeisen tärkeä poliittinen ja taloudellinen kumppani Kaakkois-Aasiassa; ottaa huomioon, että EU ja Malesia neuvottelevat parhaillaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta ja vapaakauppasopimuksesta;
B. panee merkille, että Malesiassa mahdollisuudet julkiseen keskusteluun ja sananvapauteen hupenevat silmissä, kun hallitus turvautuu epäselvästi muotoiltuun rikoslainsäädäntöön hiljentääkseen arvostelijansa ja tukahduttaakseen kansalaisten tyytymättömyyden, rauhanomaiset mielenilmaisut ja jopa keskustelun yleisesti kiinnostavista asioista; toteaa, että mainittuun lainsäädäntöön kuuluvat muiden muassa kansankiihotuslaki, painotaloja ja julkaisuja koskeva laki, viestintä- ja multimedialaki ja laki oikeudesta rauhanomaiseen kokoontumiseen;
C. panee merkille, että lakiehdotus kansallisesta turvallisuusneuvostosta hyväksyttiin Malesian parlamentissa enemmistöäänin 3. joulukuuta 2015; toteaa, että lakiehdotuksessa myönnetään pääministerin johtamalle kansalliselle turvallisuusneuvostolle laajat oikeudet julistaa poikkeustila mille tahansa alueelle, jota pidetään turvallisuusuhkana, ja siten laajat valtuudet pidättää ihmisiä ja suorittaa etsintöjä ja takavarikkoja ilman pidätysmääräystä tai etsintälupaa;
D. panee merkille, että vuoden 2014 alun jälkeen yksin kansankiihotuslain nojalla ainakin 78 ihmistä on joutunut tutkinnan tai syytetoimien kohteeksi;
E. ottaa huomioon, että entinen oppositiojohtaja Anwar Ibrahim tuomittiin helmikuussa 2015 syytettynä sodomiasta mutta että syytteeseenpanon vaikuttimet olivat poliittisia eikä rikosoikeudenkäynti siksi täyttänyt oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja kansainvälisiä vaatimuksia; toteaa, että Anwar Ibrahimilta on evätty asianmukainen lääkärinhoito;
F. ottaa huomioon, että Malesiassa HLBTI-ihmisten (homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten) käytös on kriminalisoitu sodomian vastaisen lain ja transvestismin kieltävien alueellisten lakien nojalla ja että he joutuvat poliittisen vihapuheen, mielivaltaisten pidätysten sekä fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja heitä vangitaan ja kohdellaan muillakin tavoin kaltoin;
G. ottaa huomioon, että malesialaista pilapiirtäjää Zulkiflee Anwar Ulhaquea (Zunar) vastaan on nostettu syyte kansankiihotuslain nojalla hänen lähetettyään hallitusta arvostelevia Twitter-viestejä Anwar Ibrahimin tuomiosta; toteaa, että bloggaaja Khalid Ismath ja apulaisprofessori Azmi Sharom ovat saaneet samanlaiset syytteet;
H. panee merkille, että Malesian korruption vastainen komissio on kuulustellut pääministeriä väitetystä lahjusten ottamisesta sen jälkeen, kun hänen pankkitililtään oli löydetty yli 600 miljoonaa euroa, joiden alkuperää ja maksuperustetta ei pystytty todentamaan, sekä väitteistä, että satoja miljoonia euroja uupui hänen perustamansa valtionyhtiön, 1Malaysia Development Berhadin (1MDB), tekemistä kaupoista;
I. panee merkille, että tiedotusvälineiden ja kustantamojen toimintaa on rajoitettu painotaloja ja julkaisuja koskevan lain nojalla niiden kerrottua julkisuuteen näistä väitteistä ja että asianajaja Matthias Chang ja poliitikko Khairuddin Abu Hassan pidätettiin heidän pyrittyään tutkimaan näitä väitteitä;
J. ottaa huomioon, että vieraillessaan Malesiassa 5.–6. elokuuta 2015 unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ilmaisi huolensa rikoslainsäädännön väärinkäytöstä;
K. panee merkille, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen mukaan Malesian poliisivoimat ovat yhä useammin syyllistyneet kidutukseen, yöllisiin pidätyksiin, perusteettomiin vangitsemisiin ja valikoiviin syytetoimiin;
L. huomauttaa, että Malesia soveltaa yhä kuolemanrangaistusta ja että jopa 1 000 vankia odottaa parhaillaan kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa;
M. ottaa huomioon, että Malesia on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen ja ASEANin nykyinen puheenjohtajavaltio ja että ASEAN-maiden 27. huippukokous pidettiin Kuala Lumpurissa 18.–22. marraskuuta 2015;
1. vahvistaa EU:n antaman vahvan sitoumuksen Malesian kansalle, jonka kanssa EU:lla on vahvat ja pitkäaikaiset poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset siteet;
2. pitää valitettavana Malesian ihmisoikeustilanteen huonontumista ja etenkin kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, yliopistomaailman edustajia, tiedotusvälineitä ja poliittisia aktivisteja vastaan suunnattuja iskuja; on huolissaan kansankiihotuslain nojalla syytetoimien tai pidätyksen kohteeksi joutuneiden ihmisten määrän jyrkästä lisääntymisestä;
3. on eritoten huolissaan kansallista turvallisuusneuvostoa koskevan lakiehdotuksen hyväksymisestä ja kehottaa painokkaasti kumoamaan sen; kehottaa hallitusta saattamaan tasapainoon tarpeen varmistaa kansallinen turvallisuus ja välttämättömyyden turvata kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet;
4. kehottaa painokkaasti Malesian hallitusta vapauttamaan viipymättä kaikki poliittiset vangit, myös entisen oppositionjohtajan Anwar Ibrahimin, huolehtimaan siitä, että he saavat asianmukaista lääkärinhoitoa, ja luopumaan poliittisista syistä nostetuista syytteistä esimerkiksi pilapiirtäjä Zulkiflee Anwar Ulhaquea (Zunar), bloggaaja Khalid Ismathia, apulaisprofessori Azmi Sharomia, poliittisia toisinajattelijoita Khairuddin Abu Hassania ja Matthias Changia sekä ihmisoikeusaktivisteja Lena Hendryä ja Maria Chin Abdullahia vastaan;
5. kehottaa painokkaasti Malesian viranomaisia kumoamaan kansankiihotuslain ja saattamaan koko lainsäädännön, mukaan lukien terrorismintorjuntalaki, painotaloja ja julkaisuja koskeva laki, viestintä- ja multimedialaki ja laki oikeudesta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja muut asiaankuuluvat rikosoikeuden säännökset, sananvapautta, kokoontumisvapautta ja ihmisoikeuksien suojelua koskevien kansainvälisten normien mukaisiksi; kehottaa Malesian viranomaisia helpottamaan rauhanomaista kokoontumista ja takaamaan kaikkien osanottajien turvallisuuden ja sananvapauden kautta maan;
6. kehottaa painokkaasti perustamaan poliisin väärinkäytöksistä tehtyjä valituksia tutkivan riippumattoman komission, kuten poliisin tutkintakomissio suositti vuonna 2005, jonka tehtävänä olisi tutkia väitteet kidutuksesta ja kuolemantapaukset poliisin säilöönoton aikana;
7. korostaa, että lahjustenottamista koskevista väitteistä on tärkeää suorittaa riippumaton ja avoin tutkinta ja että tutkinnasta vastaavien kanssa on tehtävä täyttä yhteistyötä; kehottaa Malesian hallitusta olemaan painostamatta Malesian korruption vastaista komissiota ja tiedotusvälineitä;
8. pitää hyvin valitettavana malesialaisten ylivaltaa kannattavien ryhmien voimistumista, sillä se lisää etnisiä jännitteitä;
9. kannustaa Malesian hallitusta aloittamaan vuoropuhelun oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa;
10. kehottaa Malesian hallitusta ratifioimaan keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ILO:n yleissopimuksen nro 169, Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sekä vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan;
11. pyytää Malesian hallitusta esittämään YK:n erityismenettelyille pysyvän kutsun, jotta erityisraportoijat voivat vierailla Malesiassa pyytämättä kutsua;
12. toistaa kantansa, että kuolemanrangaistus on julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, ja kehottaa Malesiaa ensi töikseen lykkäämään kaikkien kuolemantuomioiden täytäntöönpanoa ja poistamaan sitten kuolemanrangaistuksen käytöstä kaikkien rikosten osalta ja muuntamaan kaikki kuolemantuomiot vankeusrangaistuksiksi;
13. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan Malesian-politiikkaansa yhdenmukaisesti ihmisoikeuksia koskevan EU:n strategiakehyksen kanssa, jotta maata kannustettaisiin uudistuksiin edellä mainituissa ongelmissa kaikin mahdollisin tavoin ja myös YK:n puitteissa, sillä Malesia on YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen kaudella 2015–2016;
14. kehottaa painokkaasti EU:n Malesian-edustustoa lisäämään ponnisteluja sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, jotka edistävät sananvapautta ja sortavien lakien muuttamista, ja käyttämään kaikkia sopivia välineitä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline mukaan lukien, ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseen; vaatii kumoamaan sodomian vastaisen lain ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa HLBTI-ihmisten oikeuksien suojelua ja edistämistä koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti tehostamaan työtään Malesiassa väkivallan ja vainon kohteeksi joutuvien HLBTI-ihmisten oikeuksien eteen ja pitämään päämääränään erityisesti homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden rangaistavuuden poistamista;
15. vahvistaa, että EU:n ja ASEANin ihmisoikeuksista käymä poliittinen vuoropuhelu on hyödyllinen väline vaihtaa hyviä käytäntöjä ja edistää valmiuksien kehittämistä koskevia aloitteita;
16. kehottaa komissiota varmistamaan, että ihmisoikeuskysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon tulevissa neuvotteluissa EU:n ja Malesian välisestä vapaakauppasopimuksesta ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta,
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Malesian parlamentille ja hallitukselle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ASEANin jäsenvaltioiden hallituksille.
EU:n ja Vietnamin kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus (pöytäkirja Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi) ***
230k
59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaan puitesopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (13079/2014 – C8-0282/2014 – 2014/0222(NLE))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13079/2014),
– ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan väliseen kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaan puitesopimukseen liitettäväksi pöytäkirjaksi Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (13078/2014),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0282/2014),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0340/2015),
1. antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
EU:n ja Vietnamin kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus (hyväksyntä) ***
230k
60k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05432/2015 – C8-0062/2015 – 2013/0440(NLE))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05432/2015),
– ottaa huomioon luonnoksen puitesopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin tasavallan kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä (18204/2010),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0062/2015),
– ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0339/2015),
1. antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
EU:n ja Vietnamin kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus (päätöslauselma)
286k
93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 17. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05432/2015 – C8-0062/2015 – 2013/0440(NLE) – 2015/2096(INI))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05432/2015),
– ottaa huomioon luonnoksen puitesopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä (18204/2010),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön,
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(1) esityksestä neuvoston päätökseksi,
– ottaa huomioon, että Vietnam ja EU (tuolloin Euroopan yhteisö) solmivat diplomaattisuhteet 22. lokakuuta 1990,
– ottaa huomioon EU:n ja Vietnamin yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 1996(2),
– ottaa huomioon komission 4. elokuuta 2015 antaman ilmoituksen, että EU ja Vietnam ovat päässeet sopimukseen laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta, josta alettiin neuvotella 26. kesäkuuta 2012,
– ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen Emily O'Reillyn 26. maaliskuuta 2015 esittämän suositusluonnoksen, jossa komissiota kehotettiin tekemään viipymättä ihmisoikeuksia koskeva vaikutustenarviointi EU:n ja Vietnamin tulevasta vapaakauppasopimuksesta,
– ottaa huomioon Vietnamia koskevan unionin monivuotisen maaohjelman vuosiksi 2014–2020,
– ottaa huomioon EU:n ja Vietnamin ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 2003, ja EU:n ja Vietnamin tehostetun ihmisoikeusvuoropuhelun neljännen kierroksen, joka käytiin Brysselissä 19. tammikuuta 2015,
– ottaa huomioon Vietnamin kanssa marraskuussa 2010 aloitetut neuvottelut vapaaehtoisesta kumppanuussopimuksesta, joka liittyy toimintasuunnitelmaan metsälainsäädännön noudattamisesta, metsähallinnosta ja puukaupasta (FLEGT),
– ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön jäsenvaltioiden Indonesian, Malesian, Filippiinien, Singaporen ja Thaimaan välisen yhteistyösopimuksen tekemisestä 30. toukokuuta 1980 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1440/80(3), 14. helmikuuta 1997 allekirjoitetun pöytäkirjan Euroopan talousyhteisön ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön välisen yhteistyösopimuksen ulottamisesta koskemaan Vietnamin sosialistista tasavaltaa(4),
– ottaa huomioon 18. toukokuuta 2015 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "EU ja ASEAN: strateginen kumppanuus",
– ottaa huomioon Milanossa 16.–17. lokakuuta 2014 pidetyn 10. Asem-huippukokouksen ja Ulan Batorissa Mongoliassa vuonna 2016 pidettävän seuraavan huippukokouksen,
– ottaa huomioon suhteista Kaakkois-Aasian maihin vastaavan valtuuskuntansa vierailun Vietnamiin lokakuussa 2013,
– ottaa huomioon Hanoissa 30. lokakuuta 2013 järjestetyn Euroopan parlamentin ja Vietnamin parlamentin välisen kokouksen,
– ottaa huomioon komission puheenjohtajan José Manuel Barroson vierailun Vietnamissa elokuussa 2014,
– ottaa huomioon Vietnamin pääministerin Nguyen Tan Dungin vierailun Euroopan unionissa lokakuussa 2014,
– ottaa huomioon Jakartassa 5. helmikuuta 2015 pidetyn ASEANin ja EU:n yhteistyösekakomitean 22. kokouksen,
– ottaa huomioon Vietnamista, erityisesti 12. heinäkuuta 2007 ihmisoikeuksista Vietnamissa(5), 22. lokakuuta 2008 demokratiasta, ihmisoikeuksista ja EU:n ja Vietnamin uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(6), 26. marraskuuta 2009 Laosin ja Vietnamin tilanteesta(7), 18. huhtikuuta 2013 Vietnamista ja erityisesti sananvapaudesta(8), 15. tammikuuta 2014 EU:n ja Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) suhteiden tulevaisuudesta(9), ja 17. huhtikuuta 2014 EU:n ja Vietnamin vapaakauppasopimuksen tilanteesta antamansa päätöslauselmat(10),
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(11),
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(12),
– ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät EU:n ihmisoikeussuuntaviivat sananvapaudesta verkossa ja verkon ulkopuolella,
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta, digitaalisten valvonta- ja tunkeutumisjärjestelmien vaikutukset kolmansien maiden ihmisoikeustilanteeseen(13),
– ottaa huomioon, että Vietnamista tuli Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN) täysjäsen 28. heinäkuuta 1995,
– ottaa huomioon, että Vietnam on yhteistyön tehostamiseksi Mekongin jokialueen kestävän kehityksen hyväksi 5. huhtikuuta 1995 perustetun Mekongin jokikomission perustajajäsen,
– ottaa huomioon Kuala Lumpurissa ja Langkawissa Malesiassa 26.–28. huhtikuuta 2015 pidetyn Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN) 26. huippukokouksen,
– ottaa huomioon Singaporessa 29.–31. toukokuuta 2015 pidetyn 14. Aasian turvallisuushuippukokouksen (IISS:n Shangri-Lan vuoropuhelu),
– ottaa huomioon Hanoin lausuman, joka on Vietnamin kansallinen strategia avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen täytäntöön panemiseksi,
– ottaa huomioon Vietnamia koskevaa yleistä määräaikaisarviointia (UPR) käsittelevän YK:n työryhmän 9. lokakuuta 2009 antaman raportin sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 26. istunnossa 20. kesäkuuta 2014 annetun toisen Vietnamia koskevan UPR-raportin suositukset ja Vietnamin jäsenyyden YK:n ihmisoikeusneuvostossa kaudella 2014–2016,
– ottaa huomioon, että Vietnam on ratifioinut äskettäin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, ja ottaa huomioon uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan pitkään odotetun vierailun heinäkuussa 2014,
– ottaa huomioon, että tänä vuonna on muistettu Vietnamin sodan päättymistä 40 vuotta sitten,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0342/2015),
A. toteaa, että vuonna 2015 vietetään EU:n ja Vietnamin diplomaattisten suhteiden 25‑vuotispäivää; toteaa, että nämä suhteet ovat kehittyneet nopeasti kauppa- ja kehitysapusuhteista laajempiin suhteisiin;
B. toteaa, että kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tavoitteena on muodostaa moderni, laaja-alainen ja molempia osapuolia hyödyttävä kumppanuus, joka perustuu yhteisiin etuihin ja periaatteisiin, kuten tasa-arvo, keskinäinen kunnioitus, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet;
C. toteaa, että EU on Vietnamin suurin vientimarkkina-alue; toteaa, että EU yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa on suurin julkisen kehitysavun antaja Vietnamille ja että EU:n talousarviossa tähän tarkoitettuja määrärahoja nostetaan 30 prosentilla 400 miljoonaan euroon kaudella 2014–2020;
D. toteaa, että Vietnamin viranomaiset ovat ilmoittaneet kumoavansa suoria ulkomaisia investointeja 45 alalla koskeneet rajoitukset ja hyväksyneet toimia, joilla kevennetään maan liiketoimintasääntelyä ulkomaisten investointien lisäämiseksi;
E. toteaa, että Vietnam on viime vuosikymmenten kuluessa omaksunut selvästi Eurooppa-myönteisen lähestymistavan ja tehnyt aktiivista yhteistyötä EU:n kanssa toimiessaan ASEANin ja EU:n vuoropuhelun koordinaattorimaana kaudella 2012–2015 ja isännöidessään Hanoissa 28. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 2015 järjestettyä Parlamenttienvälisen liiton (IPU) 132. kokousta; toteaa, että se on koordinaattorina toimiessaan nostanut merkittävästi EU:n ja ASEANin välisten kokousten määrää ja tasoa; ottaa huomioon, että Vietnam on liittynyt Kiinan johtamaan Aasian infrastruktuuri-investointipankkiin (AIIB);
F. toteaa, että EU:n ja ASEANin suhteet ovat laajat ja kattavat monia aloja, kuten kaupankäynnin ja investoinnit, kehityksen, talouden ja poliittiset kysymykset; toteaa, että vuonna 2012 hyväksytyn Bandar Seri Begawanin toimintasuunnitelman tavoitteena oli keskittyä strategisemmin EU:n ja ASEANin alueelliseen yhteistyöhön näillä aloilla;
G. toteaa, että kahdentoista Tyynenmeren alueen valtion, mukaan lukien Vietnam, välinen Tyynenmeren kumppanuussopimus (TPP) saatiin valmiiksi 5. lokakuuta 2015 ja sillä luotiin uusi kauppa-alue, joka käsittää 36 prosenttia maailman BKT:stä, ja katsoo, että sopimuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia maailmankaupalle;
H. toteaa, että Vietnam on edistynyt valtavasti kahden viime vuosikymmenen aikana vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, köyhyyden vähentämisessä, taloudellisessa kehityksessä, sosiaaliturvassa, työllisyydessä, koulutuksessa ja terveydenhuollossa;
I. katsoo, että doi moi (uudistus) -politiikka ja toimet markkinatalouteen siirtymiseksi ovat myös johtaneet köyhyyskuilun syvenemiseen; toteaa, että hallituksen takavarikoimaa maata ja omaisuutta koskevat protestit ovat lisääntyneet; toteaa, että maailmanlaajuinen taantuma haittaa Vietnamin vientiä ja että vuonna 2014 bruttokansantuotteen kasvuvauhti oli yksi hitaimmista Aasian talouskriisin päättymisen jälkeen; toteaa, että Vietnamin ongelmana on vuosittain noin yli miljoonalla kasvava työväestön määrä;
J. toteaa, että kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 1 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan sitoutuminen kansainvälisen oikeuden yleisiin periaatteisiin ja määrätään, että demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen muodostaa sopimuksen olennaisen osan, mikä on kummankin osapuolen sisäisen ja ulkoisen toiminnan perustana; toteaa, että vieläkin ilmenee tapauksia, joissa ihmisoikeusaktivisteja pidätetään epäselvissä olosuhteissa ja että Vietnamin kommunistisen puolueen tammikuuksi 2016 kaavailtu kokous on varsinainen tulikoe, jossa selviää, missä määrin demokratian periaatteita Vietnamissa todella noudatetaan;
K. toteaa, että uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan verkossa ja verkon ulkopuolella sovellettavan sananvapauden, lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden, tiedonsaantioikeuden, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden sekä uskonnonvapauden rajoitukset Vietnamissa ovat yhä vakava huolenaihe;
L. toteaa, että Vietnam on unionille arvokas kumppani ilmastonmuutosneuvotteluissa ja että Vietnam on sitoutunut vähentämään päästöjään 8–10 prosentilla vuodesta 2010 ja BKT-kohtaista energiankulutustaan vuosittain 1–1,5 prosentilla ennen marraskuussa 2015 pidettävää Pariisin ilmastonmuutoskokousta;
M. toteaa, että monet unionin kansalaiset ovat historiallisista syistä vietnamilaistaustaisia ja että Tšekin tasavalta on tunnustanut vietnamilaistaustaiset kansalaisensa etniseksi vähemmistöksi;
N. toteaa, että Kiinan ja sen Etelä-Kiinan meren alueella sijaitsevien naapurimaiden, myös Vietnamin, välit ovat viime aikoina kiristyneet, koska Kiina on toteuttanut Etelä-Kiinan meren kiistanalaisilla alueilla yksipuolisia toimia, jotka eivät ole sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa; toteaa, että alueellisten kiistojen kärjistyminen tällä alueella vaikuttaa koko maailmaan ja muodostaa vakavan uhkan rauhalle, turvallisuudelle, vakaudelle ja kansainväliselle kaupalle; toteaa, että näiden jännitteiden purkaminen on EU:lle strategisesti tärkeää globaalin turvallisuuden ja vakauden varmistamiseksi Etelä-Kiinan meren pääreiteillä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n kaupalle; toteaa Vietnamin antaneen virallisen tukensa sille, että Filippiinit vei asian 16. maaliskuuta 2015 Haagin pysyvän välitystuomioistuimen käsiteltäväksi YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) perusteella;
O. toteaa, että Vietnam on samaan aikaan tehostanut strategista ja turvallisuus- ja energia-alan yhteistyötään aasialaisten naapuriensa kanssa ja Etelä-Kiinan meren jännitteiden vuoksi tiivistää kahdenvälisiä suhteitaan keskeisiin kansainvälisiin toimijoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Venäjään;
P. toteaa, että Vietnam on yhä pahasti Vietnamin sodan aikaisten räjähteiden saastuttama ja että ihmiset ja ympäristö kärsivät yhä vaikutuksista, jotka johtuvat maahan kylvetyistä 20 miljoonasta gallonasta Agent Orange -kasvimyrkkyä (dioksiinia);
1. panee tyytyväisenä merkille kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisen Vietnamin kanssa ja korostaa Vietnamin suurta strategista merkitystä EU:n tärkeänä kumppanina Kaakkois-Aasiassa ja ASEANissa; korostaa, että sopimuksessa määritellään laajalti tulevat suhteet, jotta voidaan tehostaa yhteistyötä globaaleissa ja alueellisissa kysymyksissä, joita ovat hyvä hallinto ja korruption torjunta sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, ottaen huomioon kestävän kehityksen periaatteen, aseriisunnan ja joukkotuhoaseet sekä terrorismin torjunnan; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja vauhdittamaan ratifiointiprosessia, jotta sopimus voi tulla voimaan;
2. katsoo sekä EU:n että Vietnamin hyötyvän taloudellisesti kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ratifioinnista; korostaa tulevan kaupan ja investointien edistämisestä tehtävän sopimuksen mahdollisia vaikutuksia työllistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen; panee tyytyväisenä merkille Vietnamin viranomaisten toteuttamat talous- ja finanssialan uudistukset, joilla vauhditetaan Vietnamin yhdentymistä maailmantalouteen, ja kehottaa Vietnamia jatkamaan tällaisia uudistuksia; kehottaa Vietnamin hallitusta ja unionia jatkamaan taloudellista, kaupallista ja uutta teknologiaa koskevaa yhteistyötään monenkeskisillä foorumeilla; pitää myönteisenä, että Vietnamin asukasta kohden laskettu BKT on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2010;
3. korostaa kokonaisvaltaisten kumppanuus- ja yhteistyösopimusten merkitystä EU:n ja ASEANin suhteissa; katsoo, että EU:n ja ASEANin yhteistyötä voitaisiin tiivistää esimerkiksi rahoitusalan kehittämisessä, avoimuuskysymyksissä ja makrotalouspolitiikkojen koordinoinnissa;
4. kehottaa jäsenvaltioita johdonmukaisuuden nimissä mukauttamaan kehitysyhteistyötavoitteensa mahdollisimman hyvin niihin tavoitteisiin, jotka on asetettu kokonaisvaltaisessa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa;
5. pitää myönteisenä kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen alkuvaiheen täytäntöönpanoa kaupan, ihmisoikeuksien, maahanmuuton, alueellisen turvallisuuden, energiakysymysten ja tieteen ja teknologian aloilla samalla kun ratifiointiprosessi jatkuu;
6. korostaa selkeiden vertailuarvojen ja sitovien määräaikojen määrittämisen merkitystä kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanon kannalta;
7. pitää myönteisinä kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen artikloja, jotka koskevat yhteistä sitoutumista ihmisoikeuksiin ja kyseisen alan yhteistyötä; ilmaisee toiveensa, että vastavuoroisesti sovittu demokraattisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen tehostaa osaltaan pitkään jatkunutta vuoropuhelua Vietnamin hallituksen kanssa Vietnamin perustuslain 69 pykälään sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9–11 artiklaan kirjattujen sananvapauden, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden sekä uskonnonvapauden edistämisestä;
8. korostaa avoimen verkon ja tietotekniikan luovaa ja aktivoivaa potentiaalia yhteisöjen luomisessa sekä kansalaisyhteiskunnan, globaalin talouden, yhteiskunnan, tieteen, kulttuurin sekä poliittiselle kehitykselle; pitää siksi sekä talouden, yhteiskunnan että ihmisoikeuksien kannalta erittäin tärkeänä, että verkkoon pääsee avoimesti ja vapaasti;
9. pitää myönteisenä Vietnamin viranomaisten päätöstä poistaa viisumipakko viiden EU‑maan kansalaisilta; uskoo tämän päätöksen lisäävän matkailualan yhteistyötä;
10. panee tyytyväisenä merkille Vietnamin pääministerin ilmoittaman yleissuunnitelman YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin (UPR) suositusten täytäntöön panemiseksi sekä oikeusalan uudistusstrategian, joka on tarkoitus saada päätökseen vuoteen 2020 mennessä;
11. pitää myönteisenä, että Vietnamille kaudella 2014–2020 annettavan EU:n julkisen kehitysavun budjettia on lisätty 400 miljoonaan euroon; kehottaa komissiota lisäämään unionin toimien näkyvyyttä ja auttamaan Vietnamia käyttämään nämä varat mahdollisimman hyvin;
12. kannustaa unionia tukemaan yhä Vietnamin valmiuksien kehittämistä hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen edistämiseksi, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n yhteistyön painottumisen esimerkiksi julkishallinnon uudistuksiin, mukaan lukien verotus, joka on keskeisessä asemassa mahdollisimman tehokkaiden sisäisten tulojenhankkimisvalmiuksien varmistamisessa veropetosten ja korruption torjunnassa, sekä tieteeseen ja teknologiaan, liikenteeseen sekä kaupunki- ja aluesuunnitteluun ja -kehitykseen;
13. kehottaa parlamenttia ja komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen soveltamisen asianmukaisen demokraattisen valvonnan varmistamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan asianomaisten asiakirjojen yhtäaikainen, hyvissä ajoin tapahtuva ja asianmukainen toimittaminen Euroopan parlamentille;
14. panee tyytyväisenä merkille vapaakauppasopimusneuvottelujen saamisen päätökseen; on vakaasti sitä mieltä, että EU:n ja Vietnamin kokonaisvaltaisella kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella ja vapaakauppasopimuksella on vaikutettava myönteisesti Vietnamin ihmisoikeustilanteeseen;
15. panee merkille, että tulevaan vapaakauppasopimukseen on sisällytetty kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku, sitoumukset keskeisten työnormien ja ILO:n yleissopimusten noudattamisesta, molempien osapuolten työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen sekä sitoumuksia, joilla tuetaan luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hallinnointia kiinnittäen erityistä huomiota yritysten yhteiskuntavastuuseen ja oikeudenmukaisiin ja eettisiin kauppatapoihin;
16. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa lunastamaan uuden sopimuksen synnyttämät odotukset ja huolehtimaan siitä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ajamassa politiikassa, joka liittyy Vietnamin kanssa tehtyyn kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen ja tulevaan vapaakauppasopimukseen, edistetään ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintotapaa; kehottaa luomaan valmiuksia, jotta voidaan tehostaa yksityishenkilöiden ja yhteisöjen kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 35 artiklan yhteydessä esittämien valitusten käsittelyä; kehottaa Vietnamin hallitusta vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista siten, että yhdistykset ja kansalaisjärjestöt osallistuisivat maan poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen;
17. kehottaa Vietnamin hallitusta pyrkimään todelliseen edistykseen YK:n ihmisoikeusneuvoston UPR-suositusten täytäntöön panemisessa aloittamalla riippumattoman kansallisen ihmisoikeusinstituutin perustamisesta; kehottaa komissiota antamaan Vietnamille tukea tarvittavien valmiuksien luomisessa; pitää myönteisenä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kautta annettua unionin rahoitusta ja kehottaa jatkamaan näitä aloitteita hallituksen toimien tukemiseksi;
18. kehottaa Vietnamin kommunistisen puolueen 12. kokousta vuoden 2016 vaaleja silmällä pitäen lisäämään kansalaisten osallistumista valtion demokraattiseen toimintaan ja erityisesti sallimaan oppositiopuolueiden, kansalaisliikkeiden ja kansalaisjärjestöjen perustamisen;
19. pitää valitettavana, että maan vankiloissa on arviolta yli 500 kuolemaantuomittua; kehottaa Vietnamin hallitusta keskeyttämään välittömästi teloitukset ja toteuttamaan tarvittavia lainsäädäntötoimia kuolemanrangaistuksesta luopumiseksi, antaa tunnustusta järjestelmän avaamisesta, mutta pitää kuitenkin valitettavana ihmisoikeusaktivistien pidättämistä; pitää myönteisenä hallituksen valmiutta muuttaa rikoslakia niin, että on vähemmän sellaisia rikoksia, joista voidaan tuomita kuolemanrangaistukseen, ja kehottaa hallitusta kertomaan avoimesti, suoritetaanko teloituksia edelleen ja minkä syytteiden perusteella;
20. muistuttaa, että EU:n ja Vietnamin ihmisoikeusvuoropuhelu on keskeinen väline, jota olisi käytettävä tehokkaalla ja käytännönläheisellä tavalla Vietnamin auttamiseksi ja kannustamiseksi tarvittavien uudistusten toteuttamisessa;
21. kehottaa Vietnamia ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön;
22. toteaa, että yli kaksi miljoonaa ihmistä työllistävä tekstiili- ja vaatetusteollisuus on Vietnamin suurin vientiala, ja panee huolestuneena merkille, ettei työntekijöillä ole käytettävissä mekanismeja oikeuksiensa puolustamiseksi; korostaa, että Vietnamin viranomaiset voisivat antaa myönteisen signaalin ratifioimalla myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta sekä yleissopimuksen nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta;
23. kehottaa viranomaisia pidättymään sananvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rauhanomaisen harjoittamisen tukahduttamisesta; kiirehtii tässä yhteydessä rikoslain uudistamista, erityisesti 79, 87, 88 ja 258 pykälän osalta; panee merkille, että hiljattain armahdettiin yli 18 000 vankia, ja pitää valitettavana, että armahdettujen joukossa ei ollut poliittisia vankeja; pitää edelleen valitettavana, että Vietnamin vankiloissa on noin 60 mielipidevankia, mukaan lukien ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia ja bloginpitäjiä sekä maaoikeuksien, työntekijöiden ja ympäristöasioiden puolesta toimivia aktivisteja, jotka on tuomittu erilaisissa mielivaltaisissa oikeudenkäynneissä rikoksista, jotka koskevat lähinnä ilmaisunvapautta ja rikoksia valtiota vastaan, ja vaatii näiden vapauttamista; kannustaa uudistamaan rikosoikeusjärjestelmää ja varsinkin rikosprosessilakia, mukaan lukien lausekkeita, joilla kriminalisoidaan rauhanomainen toiminta kansalliseen turvallisuuteen vedoten; kehottaa viranomaisia luomaan riippumattoman rikosoikeusjärjestelmän;
24. kehottaa kunnioittamaan uskonnonvapautta ja lopettamaan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnän ja sortamisen, mukaan lukien kristittyjen, buddhalaisten ja Hoa Hao ja Cao Dai -liikkeisiin kuuluvien ahdistelu, tarkkailu, uhkailu, pidätykset, kotiarestit, pahoinpitelyt ja matkustuskiellot, ja erityisesti uskonnollisten yhteisöjen, kuten Vietnamin yhdistyneen buddhalaiskirkon, Montagnard-kristittyjen ja buddhalaisten khmer kromien vainoaminen; kehottaa tekemään uudistuksia, joilla parannetaan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sosioekonomista asemaa; kehottaa tarkistamaan lainsäädäntöä, jolla säädellään uskonnollisten ryhmien rekisteröitymistä; palauttaa mieliin 87-vuotiaan buddhalaisen toisinajattelijan ja moninkertaisen Nobelin rauhanpalkinnon saajaehdokkaan Thich Quang Don traagisen kohtalon, sillä hän on ollut yli 30 vuotta kotiarestissa luostarissaan ilman, että häntä vastaan olisi esitetty syytteitä, ja toistaa vetoomuksensa hänen vapauttamisekseen;
25. kehottaa uudistamaan kiireellisesti oikeusjärjestelmän kansainvälisten oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 10 artiklassa edellytetään;
26. panee huolestuneena merkille, että Vietnam on ihmiskaupan uhrien merkittävimpiä lähtömaita, ja tiedot lukuisten lasten, varsinkaan poikien, joilla ei ole lain nojalla suojaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, joutumisesta lapsiprostituution, ihmiskaupan ja pahoinpitelyjen uhriksi; kehottaa Vietnamia laatimaan tiukkoja ja tehokkaita lastensuojelulakeja, jotka suojaavat sukupuolesta riippumatta kaikkia lapsia; kehottaa komissiota auttamaan Vietnamia lisäämään valmiuksiaan muuttoliikepolitiikan alalla sekä ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, myös työvoima- ja muuttoliikepolitiikassa; panee myös huolestuneena merkille tiedot vietnamilaisten ihmiskaupan uhrien, myös alaikäisten, hyväksikäytöstä EU-maissa; kehottaa komissiota varmistamaan kiireellisesti, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävässä EU:n strategiassa vahvistetut tärkeimmät suojelusäännökset pannaan täysimääräisesti täytäntöön; kannustaa Vietnamin hallitusta ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta asettaa kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa alakomitea tai erityistyöryhmä käsittelemään ihmiskauppaa;
27. korostaa sosioekonomisia haasteita, joita Vietnamilla on nuoren väestönsä ja kaupunkeihin suuntautuvan sisäisen muuttoliikkeen vuoksi;
28. panee tyytyväisenä merkille vuonna 2013 annetun uudistetun maalain mutta on vakavasti huolissaan omistusoikeuksien väärinkäytöstä, pakkohäädöistä ja valtion suorittamasta maan takavarikoinnista kehityshankkeiden yhteydessä, sillä näin tehdään maattomiksi satoja tuhansia viljelijöitä; kehottaa hallitusta lopettamaan maananastukset ja perustamaan asianmukaisia valitusmekanismeja;
29. panee tyytyväisenä merkille Vietnamin viranomaisten laajat oikeudelliset sitoumukset sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja syrjinnän poistamisesta, mutta on huolissaan siitä, että perheväkivalta, naisten ja lasten kauppaaminen, naisten keskuudessa kasvava hiv/aids-ongelma sekä seksuaalisten ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien loukkaukset ovat yhä vakavia ongelmia; kehottaa Vietnamin hallitusta jatkamaan väestörekisteriuudistustaan ja lakkauttamaan syrjivät käytännöt, jotka johtuvat joskus Hộ khẩu (perherekisteri) -järjestelmän erikoispiirteistä, jotka estävät monien perheiden ja varsinkin lasten rekisteröinnin, mikä puolestaan vaikuttaa koulutus- ja sosiaalipalvelujen saamiseen;
30. antaa Vietnamille tunnustusta sen johtavasta roolista hlbti-ihmisten oikeuksien kehityksessä Aasiassa erityisesti äskettäin annetun avioliitto- ja perhelain ansiosta, jossa sallitaan samaa sukupuolta olevien hääseremoniat;
31. yhtyy Vietnamin hallituksen huoleen siitä, että korruptio on Vietnamin suurimpia haasteita; kehottaa tarkastelemaan lähemmin tapauksia, joissa kansalaiset, jotka tekevät korruptiota koskevia paljastuksia, joutuvat viranomaisten vainon kohteeksi; kehottaa Vietnamin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti väärinkäytökset, joita on kohdistettu toimittajiin, bloginpitäjiin ja ilmiantajiin; pitää valitettavana myös sitä, että Vietnamin hallitus soveltaa epäasianmukaisesti ”demokraattisten vapauksien väärinkäyttöä” koskevaa rikoslain 258 pykälää, joka voi johtaa enimmillään seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen; panee merkille, että vain murto-osassa tapauksista on nostettu syytteitä, vaikka on olemassa korruptiontorjuntalaki, ja kehottaa hallitusta tehostamaan lain täytäntöönpanoa;
32. kehottaa Vietnamin viranomaisia tehostamaan korruptiontorjuntatoimiaan ja antamaan näin myönteisen signaalin ulkomaisille investoijille; toteaa, että oikeudellisen alan heikko infrastruktuuri ja korruptio aiheuttavat talouden ennustettavuusongelmia ja ovat vakava este investoinneille ja liiketoimille;
33. on vakavasti huolissaan Vietnamin ympäristötuhoista, erityisesti kokonaisia alueita, vesiväyliä ja paikallisyhteisöjen elinmahdollisuuksia tuhoavasta saastumisesta, metsien hävittämisestä ja kestävän kehityksen vastaisesta kaivostoiminnasta sekä vietnamilaisyritysten ulkomailla harjoittamista toimista, jotka aiheuttavat osaltaan ympäristön tilan heikentymistä ja johtavat maananastuksiin;
34. vaatii Vietnamin hallitusta ryhtymään toimiin ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta suojelevan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja puuttumaan erityisesti metsätuhojen ja raaka-aineiden hankkimisen kielteisiin vaikutuksiin asettamalla edellä mainituille aloille selkeitä ajallisia ja tuloksiin perustuvia tavoitteita; kehottaa komissiota auttamaan tarvittavien valmiuksien luomisessa;
35. pitää erittäin tärkeänä, että Mekongin jokikomissio suorittaa perusteellisia ennakkokuulemisia ja arvioi kattavasti, miten Mekongjoen pääuomaan suunnitellut vesivoimalat vaikuttavat ympäristöön, kalatalouteen, ihmisten elantoon ja naapurimaihin;
36. panee merkille, että luonnonvara- ja ympäristöministeriö on hyväksynyt ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian; panee merkille, että Vietnam kehittää biomassa- ja aurinkoenergiaa ja että EU:n apupaketissa (2014–2020) keskitytään erityisesti kestävän energian kehittämiseen;
37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan Vietnamin sodan terveys- ja ympäristövaikutusten vuoksi rahaston perustamista uhreille ja sotaveteraaneille sekä tehostamaan toimia lähettämällä erikoisjoukkoja torjumaan myrkyllisiä aineita sekä sellaisten alueiden miinanraivaukseen, joilla vielä 40 vuoden kuluttua konfliktin päättymisestä kuolee ihmisiä miinoihin;
38. kehottaa hallitusta harkitsemaan uudelleen päätöstään rakentaa Vietnamin ensimmäinen ydinvoimala Ninhiin;
39. panee tyytyväisenä merkille, että Vietnam on ryhtynyt erityistoimiin, joilla lisätään tietämystä tieteestä ja teknologiasta sekä näiden tutkimusta, puututaan korkeakouluopetuksen heikkouksiin, houkutellaan ulkomaille muuttaneita vietnamilaisia palaamaan maahan ja luodaan yhteyksiä eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin, jotka voivat tukea tätä prosessia;
40. kehottaa Kiinaa ja asianomaisia naapurimaita, myös Vietnamia, tehostamaan toimiaan jännitteiden lieventämiseksi kiistanalaisella alueella Etelä-Kiinan merellä; katsoo, että tilanne uhkaa vaarantaa EU:n merkittävät intressit alueella sekä globaalin turvallisuuden ja merenkulun vapauden tärkeimmillä merenkulkureiteillä, jotka ovat elintärkeitä EU:n kaupalle; korostaa tarvetta ratkaista kiistat rauhanomaisesti rakentamalla luottamusta, käymällä kahdenvälisiä ja alueellisia keskusteluja ja toimimalla kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien merioikeusyleissopimuksen, mukaisesti ja hyödyntämällä UNCLOSin kaltaisten puolueettomien kansainvälisten elinten välitystoimintaa; muistuttaa, että on tärkeää luoda rakentava yhteistyö, jossa ovat mukana kaikki osapuolet; kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa seuraamaan tilannetta ja avustamaan kiistan ratkaisemisessa kansainvälisen oikeuden mukaisesti; pitää myönteisenä Kiinan ja Vietnamin johtajien huhtikuussa 2015 antamaa yhteistä julkilausumaa, jossa luvataan rauhanomaista ratkaisua saarikiistoihin;
41. pitää myönteisenä ASEANin roolia kiistojen rauhanomaisessa käsittelyssä ja erityisesti sen pyrkimystä saada aikaan alueelliset käytännesäännöt;
42. kehottaa lisäämään parlamenttien yhteistyötä ja vahvistamaan parlamentin ja parlamenttien välisten tapaamisten roolia keinona seurata kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanoa;
43. katsoo, että Vietnamin kanssa tehtävä kokonaisvaltainen kumppanuus- ja yhteistyösopimus on EU:lle tilaisuus vahvistaa asemaansa Aasiassa ja saada alueella suurempi rooli; korostaa, että sopimus on EU:lle myös mahdollisuus edistää tavoitteitaan eli rauhaa, oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, meriturvallisuutta ja resurssien jakamista;
44. korostaa, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti kokonaisvaltaista kumppanuus- ja yhteistyösopimusta koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa; korostaa, että tähän olisi sisällyttävä perusteellinen kirjallinen tiedottaminen Euroopan parlamentille unionin toteuttamien toimien ja unionin kantojen tavoitteista, erityisesti maan ihmisoikeus-, sananvapaus- ja oikeusvaltiotilanteen kehittymisestä; korostaa lisäksi EU:n edustuston yhteyspisteiden keskeistä roolia maan ihmisoikeustilanteen tarkkailussa;
45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Vietnamin hallitukselle ja kansalliskokoukselle.
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2015)0600),
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission päätöksen riippumattoman neuvoa-antavan Euroopan finanssipoliittisen komitean perustamisesta (C(2015)8000),
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi kansallisten kilpailukykykomiteoiden perustamisesta euroalueelle (COM(2015)0601),
– ottaa huomioon komission 21. lokakuuta 2015 antaman tiedonannon etenemissuunnitelmasta kohti euroalueen yhdenmukaisempaa ulkoista edustusta kansainvälisillä foorumeilla (COM(2015)0602),
– ottaa huomioon komission 21. lokakuuta 2015 tekemän ehdotuksen neuvoston päätökseksi toimenpiteistä euroalueen yhtenäisen edustuksen asteittaiseksi aikaansaamiseksi Kansainvälisessä valuuttarahastossa (COM(2015)0603),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen (viiden EU-johtajan kertomus) Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,
– ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet(1),
– ottaa huomioon asetukset (EU) N:o 1173/2011(2), (EU) N:o 1174/2011(3), (EU) N:o 1175/2011(4), (EU) N:o 1176/2011(5) ja (EU) N:o 1177/2011(6), direktiivin 2011/85/EU(7), ja asetukset (EU) N:o 472/2013(8) ja (EU) N:o 473/2013(9) (talouspolitiikan ohjauspaketti ja budjettikuripaketti),
– ottaa huomioon talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 2014/49/EU(10),
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen talous- ja rahaliiton viimeistelystä (O‑000152/2015 – B8-1113/2015),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että viiden EU-johtajan kertomuksessa Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä esitettiin ehdotuksia Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi;
B. ottaa huomioon, että aiheesta talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet annetussa päätöslauselmassa korostettiin, että euroalueen vahvistamisessa on edettävä kunnianhimoisesti ja nopeasti;
C. ottaa huomioon, että osana viiden EU-johtajan kertomuksen etenemissuunnitelman vaihetta 1 komissio julkaisi 21. lokakuuta 2015 paketin, johon sisältyi toimia Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi ja joka koostui kahdesta tiedonannosta, suosituksesta neuvoston suositukseksi, ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sekä komission päätöksestä;
Yleisarvio
1. ottaa huomioon komission ehdotukset Euroopan talous- ja rahaliiton vahvistamiseksi ja myöntää, että eräät toteutetut toimet ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta huomauttaa, että euroalueen toimielinrakenteen nykyisten puutteiden korjaamiseksi tarvitaan lisätoimia;
2. kuten aiheesta talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelusta: tilannekatsaus ja haasteet annetussa päätöslauselmassa todettiin, katsoo, että talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin säännösten täytäntöönpano on välttämätöntä, ja samalla korostaa, että nykyisten perussopimusten ja muiden oikeusvälineiden perusteella voitaisiin toteuttaa jotkin Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi tarvittavista lisätoimista;
3. pitää valitettavana, että komission julkistamassa paketissa ei jätetä tarpeeksi tilaa Euroopan tason parlamentaariselle valvonnalle ja keskustelulle, jotka ovat välttämättömiä, jotta varmistetaan Euroopan talous- ja rahaliiton yhteydessä tehtyjen päätösten demokraattinen vastuuvelvollisuus ja siten kansalaisten osallisuus euroalueen hallinnossa;
4. pyytää komissiota viiden EU-johtajan kertomuksen mukaisesti kuulemaan parlamenttia hyvissä ajoin, kun se valmistelee Euroopan talous- ja rahaliiton uudistusten vaiheesta 1 vaiheeseen 2 siirtymistä koskevaa valkoista kirjaa;
Eurooppalainen ohjausjakso
5. vaatii komissiota käynnistämään parlamentin, neuvoston ja euroryhmän kanssa neuvottelut talouden ohjausta koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta, mukaan lukien eurooppalainen ohjausjakso ja makrotalouden sopeutusohjelman toteuttamisen valvonta, viiden EU-johtajan kertomuksen mukaisesti; katsoo, että toimielinten välisellä sopimuksella olisi varmistettava perussopimusten puitteissa, että eurooppalaisen ohjausjakson rakenne mahdollistaa prosessin merkityksellisen ja säännöllisen parlamentaarisen valvonnan, erityisesti euroalueen suositusten osalta;
Euroopan finanssipoliittinen komitea ja kansalliset kilpailukykykomiteat
6. pitää valitettavana, että komissio päätti olla käyttämättä tavallista lainsäätämisjärjestystä kansallisia kilpailukykykomiteoita koskeviin päätöksiin, ja kehottaa komissiota tekemään asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen;
7. korostaa, että Euroopan finanssipoliittisen komitean pitäisi olla komission neuvoa-antavana lautakuntana vastuuvelvollinen parlamentille ja että tässä yhteydessä sen arvioiden olisi oltava julkisia ja avoimia;
Euroalueen ulkoinen edustus
8. pyytää komissiota varmistamaan, että euroalueen kansainväliseen edustukseen sovelletaan parlamentin demokraattista valvontaa;
o o o
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla
299k
175k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. joulukuuta 2015 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2015/2229(INI))
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 allekirjoitetun taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen sopimuksen 25. vuosipäivästä(1),
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012(2),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat(3),
– ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi(4),
– ottaa huomioon parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut suuntaviivat ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä niiden EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvilla vierailuilla(5),
– ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014(6),
– ottaa huomioon neuvoston 20. heinäkuuta 2015 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019(7),
– ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän toimintasuunnitelman ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020 (GAPII)(8),
– ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisäämisestä: muutossuunnitelma(9),
– ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta(10),
– ottaa huomioon 17. helmikuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/260 ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta(11),
– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä(12),
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta(13),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(14),
– ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(15),
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(16),
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(17),
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(18),
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä(19),
– ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(20),
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015(21),
– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n yleiskokouksen 69. istunnosta(22),
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kidutuksen poistamisesta maailmasta(23),
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(24),
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(25),
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta: murtohälytys- ja valvontajärjestelmien vaikutus ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(26),
– ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa(27),
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä kehitysyhteistyössä laaditun EU:n toimintasuunnitelman uudistamisesta(28),
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen soveltamisesta Japanissa(29),
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2014 ja 2015 tärkeimmät haasteet”(30),
– ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 8. maaliskuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa”(31),
– ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten”(32),
– ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä (SWD(2014)0152),
– ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa kehotetaan perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ja ihmisoikeuksista(33),
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta lähestymistavasta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan – eurooppalaisen demokratiarahaston EED:n toiminta sen perustamisen jälkeen(34),
– ottaa huomioon YK:n väestörahaston ja Unicefin vuosikertomuksen 2014 niiden yhteisestä ohjelmasta naisten sukuelinten silpomisen kieltämiseksi(35),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0344/2015),
A. toteaa, että SEU:n 21 artikla velvoittaa unionin määrittelemään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), joka perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;
B. ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan mukaan unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen;
C. toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden kunnioittamisen, edistämisen ja turvaamisen on oltava unionin ulkoisen toiminnan kulmakiviä;
D. katsoo, että unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan ja ulkoisen politiikan eri toimien keskinäistä yhtenäisyyttä on lisättävä, jos unioni haluaa toteuttaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeuspolitiikkaa; katsoo, että suurempi johdonmukaisuus antaisi unionille mahdollisuuden reagoida ihmisoikeusloukkauksiin nopeasti heti niiden ilmettyä;
E. ottaa huomioon, että unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa ja perustuu vakaumukseen, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;
F. toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole itsestäänselvyys missään päin maailmaa; toteaa, että monet autoritaariset hallinnot ovat vakava uhka ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaatteelle erityisesti monenvälisillä foorumeilla;
G. toteaa, että yli puolet maailman väestöstä elää edelleen epädemokraattisissa sortohallinnoissa ja että maailmanlaajuinen vapaus on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana; toteaa, että ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat aina yhteiskuntien ja yksilöiden kustannuksella;
H. toteaa, että maailmassa on lukuisia pyrkimyksiä kaventaa kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa, YK:n ihmisoikeusneuvosto mukaan luettuna;
I. toteaa, että demokraattisille hallintojärjestelmille on vapaiden vaalien lisäksi tunnusomaista avoin hallinto, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos, kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen sekä ohjeisto ihmisoikeuksien kunnioittamisesta;
J. muistuttaa komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan todenneen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa uutta yhteistä toimintasuunnitelmaa laadittaessa, että ihmisoikeudet ovat hänen toimintansa keskiössä ja suunnannäyttäjinä kaikissa suhteissa niin unionin toimielimiin kuin kolmansiin maihin, kansainvälisiin järjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaan; toteaa, että vuonna 2017 on tarkoitus tehdä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman väliarviointi, joka osuu yhteen niiden ulkoisen rahoituksen välineiden väliarvioinnin kanssa, joilla on tarkoitus lisätä unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta;
K. toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto, komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot ovat vastuussa uuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; katsoo, että kolmansissa maissa toteuttavilla unionin operaatioilla ja sijaitsevilla unionin edustustoilla voi olla merkittävä täydentävä rooli toimintasuunnitelman toteuttamisessa menestyksellisesti;
L. katsoo, että on huolehdittava asiamukaisista resursseista ja resurssien mahdollisimman tehokkaasta käytöstä, jotta voidaan tehostaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä kolmansissa maissa;
M. toteaa, että unionin olisi mitattava tarkemmin omien toimiensa ihmisoikeusvaikutuksia, maksimoitava myönteiset vaikutukset ja estettävä kielteiset vaikutukset ja vähennettävä niitä sekä parannettava kärsimään joutuneille väestönosille tarkoitettuja oikeussuojakeinoja;
N. toteaa, että toimiminen yhdessä kolmansien maiden kanssa kaikilla kahden- ja monenvälisillä foorumeilla on tehokkaimpia keinoja käsitellä kolmansien maiden ihmisoikeuskysymyksiä; toteaa, että kolmansissa maissa toimivat kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita EU:n ihmisoikeuspolitiikan laadinnassa ja täytäntöönpanossa;
O. toteaa, että unionin tärkeimpiä prioriteetteja ihmisoikeusloukkausten torjunnassa on tiivis yhteistyö kolmansien maiden kansalaisyhteiskuntien ja ihmisoikeusaktivistien kanssa;
P. katsoo, että tarvitaan enemmän kansainvälistä yhteistyötä, kun pyritään tehostamaan perusoikeuksien kunnioittamista ja digitaalista valvontateknologiaa hyödyntävien tiedustelupalvelujen parlamentaarista valvontaa;
Q. toteaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen läheisiä liittolaisia tuomioistuimen perustamisesta lähtien ja tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;
R. toteaa, että ihmisoikeudet ja demokratiatuki olisi sisällytettävä kaikkiin unionin ulkoisen ulottuvuuden politiikkoihin, kuten kehitysyhteistyö, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, laajentuminen ja kauppa, jotta voidaan jatkossakin edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista;
S. toteaa, että SEUT:n 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;
T. toteaa, että erilaiset muuttoliikkeet ovat unionin ulkoisen toiminnan suuri haaste, joka edellyttää välittömiä, tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi sotaa ja väkivaltaa pakenevien turvattomien ihmisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien hengessä;
U. toteaa, että maailmantalous on ollut kriisissä, joka saattaa vaikuttaa taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin, ihmisten elinoloihin (kasvava työttömyys, köyhyys ja epätasa-arvo, epävarma työllisyystilanne, palvelujen väheneminen ja niiden laadun heikentyminen) ja näin ollen myös ihmisten hyvinvointiin;
V. katsoo, että yleismaailmallisten ja jakamattomien arvojen perusteella ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauden olisi oltava unionin prioriteetteja, joille on annettava ehdoton tuki; toteaa, että nämä oikeudet ovat suuresti uhattuina, sillä niitä koskevien loukkausten määrä on lisääntynyt merkittävästi;
W. toteaa, että kuolemanrangaistuksen poistaminen kaikkialta maailmasta kuuluu edelleen unionin ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan prioriteetteihin; panee merkille, että kuolemanrangaistuksen poistamista koskeva kuudes maailmankonferenssi on tarkoitus pitää Oslossa kesäkuussa 2016;
X. toteaa, että lapsiin, naisiin ja vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistuu varsinkin sota-alueilla entistä suurempia erityisuhkia sekä fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa;
Y. toteaa, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle tunnustuksena hänen uupumattomasta työstään lääkärinä ja ihmisoikeusaktivistina seksuaalisen väkivallan ja ympärileikkausten uhrien hyväksi; toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on perustavanlaatuinen naisten ja lasten oikeuksien loukkaus ja että sukuelinten silpomisen ja seksuaalisen väkivallan torjuntatoimille on ehdottomasti annettava keskeinen rooli unionin ulko- ja ihmisoikeuspolitiikassa;
Z. toteaa, että arvioiden mukaan 230 miljoonaa lasta sotaa käyvissä maissa ja sota-alueilla joutui vuonna 2014 elämään äärimmäisen väkivaltaisissa ja traumaattisissa oloissa ja väkivaltaisten ryhmien pakolla tai tarkoituksellisesti rekrytoimiksi;
AA. toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ja äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun, myös lääkintähuoltoon; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28(36) vaaditaan, että seuraavassa ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta parhaimpaan mahdolliseen fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvä terveydentila on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittiseen kantaan ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;
AB. toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa veden, luonnonvarojen ja elintarvikkeiden saatavuuteen;
AC. toteaa, että arvokkaiden arkeologisten maailmanperintökohteiden tahallisella systemaattisella tuhoamisella, jota harjoittavat terroristijärjestöt ja sotivat ryhmittymät, on tarkoitus horjuttaa kansakuntia ja viedä ihmisiltä heidän kulttuurinen identiteettinsä, minkä vuoksi sitä ei pitäisi katsoa pelkästään sotarikokseksi vaan myös rikokseksi ihmisyyttä vastaan;
Yleisiä näkökohtia
1. pitää erittäin huolestuttavana, että ihmisoikeudet ja demokraattiset arvot, kuten sananvapaus, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ovat suuresti uhattuina eri puolilla maailmaa ja autoritaarisissa hallintojärjestelmissä; pitää erittäin huolestuttavana maailmanlaajuisesti myös sitä, että kansalaisyhteiskunnan liikkumatila kutistuu ja yhä useampi ihmisoikeusaktivisti joutuu vainotuksi;
2. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta ihmisoikeudet ja demokraattiset arvot saadaan ulkosuhteiden keskiöön, kuten SEU niitä velvoittaa; katsoo, että unionin olisi käytettävä asianmukaisia toimia, kun se puuttuu kolmansien maiden ja varsinkin autoritaaristen järjestelmien vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kauppa-, energia- ja turvallisuuspoliittiset toimet mukaan luettuina;
3. muistuttaa, että on erittäin tärkeää varmistaa unionin sisäisen ja ulkoisen toiminnan yhtenäisyys ihmisoikeuksiin ja demokraattisiin arvoihin liittyvissä asioissa; korostaa tässä yhteydessä, että vaikka tässä mietinnössä käsitellään unionin ulkoista toimintaa ihmisoikeuksien edistämiseksi, parlamentti antaa myös kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan laatiman vuotuisen mietinnön perusoikeustilanteesta Euroopan unionissa; pitää myös tärkeänä, että unionin ulkoisissa toimissa ja kaikissa sen välineissä toimitaan johdonmukaisesti ja samoja vaatimuksia noudattaen;
4. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita puuttumaan tehokkaasti sisäisiin ihmisoikeusongelmiin, kuten romanien tilanteeseen, pakolaisten ja muuttajien kohteluun, hlbti-ihmisiin kohdistuvaan syrjintään, rasismiin, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä vankilaoloihin ja tiedotusvälineiden vapauteen jäsenvaltioissa, jotta säilyy unionin ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuus ja johdonmukaisuus;
5. pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan unionin politiikan johdonmukaisuus miehitys- ja alueliitostilanteissa; muistuttaa, että unionin politiikan ohjenuorana kaikissa tilanteissa on oltava kansainvälinen humanitaarinen oikeus;
6. vastustaa jyrkästi alueliitoksia, alueiden miehityksiä ja siirtokuntia ja vaatii kansoille ehdotonta itsemääräämisoikeutta;
7. katsoo, että jotta unioni ja jäsenvaltiot voivat täyttää sitoumuksensa ja edistää maailman ihmisoikeuksia ja demokratiaa, niiden on puhuttava johdonmukaisesti yhdellä äänellä ja varmistettava viestinsä perillemeno;
8. pitää lisäksi tärkeänä, että komissio, neuvosto, ulkosuhdehallinto, parlamentti ja unionin edustustot tehostavat yhteistyötään, jotta voidaan lisätä unionin ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikan johdonmukaisuutta ja varmistaa sen keskeinen asema kaikissa unionin ulkoisen ulottuvuuden toimissa ja erityisesti kehitysyhteistyö-, turvallisuus-, työllisyys- ja muuttoliikealan sekä kaupan ja tekniikan alan toimissa;
9. kehottaa unionia parantamaan omien politiikkojensa ihmisoikeusvaikutuksia ja systemoimaan ne täysimääräisesti sekä varmistamaan analyysien avulla politiikkojen uudistukset tarvittaessa; kehottaa unionia kehittämään toimivampia mekanismeja omien politiikkojensa myönteisten ihmisoikeusvaikutusten maksimoimiseksi, kielteisten vaikutusten estämiseksi tai niiden vähentämiseksi sekä kärsimään joutuneille väestönosille tarkoitettujen oikeussuojakeinojen parantamiseksi;
10. palauttaa mieliin pitkäaikaisen sitoutumisensa ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämiseen, mitä ilmentävät muun muassa vuosittain myönnettävä mielipiteenvapauden Saharov-palkinto, ihmisoikeuksien alivaliokunnan toiminta ja kuukausittaiset täysistuntokeskustelut ja päätöslauselmat tapauksista, joissa on loukattu ihmisoikeuksia, demokraattisia arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta;
11. pitää erittäin huolestuttavana arvokkaiden arkeologisten maailmanperintökohteiden tahallista systemaattista tuhoamista ja ryöstelyä, jolla terroristijärjestöt ja sotivat ryhmittymät, jotka rahoittavat rikollista toimintaansa varastettujen taideaarteiden laittomalla kaupalla, pyrkivät horjuttamaan kansakuntia ja viemään ihmisiltä heidän kulttuurisen identiteettinsä; kehottaa siksi komissiota yhdessä YK:n ja Unescon kanssa torjumaan sota-alueilta peräisin olevilla taideaarteilla käytävää laitonta kauppaa ja tekemään aloitteita tällaisten alueiden kulttuuriperinnön suojelemiseksi; kehottaa komissiota luokittelemaan ihmiskunnan yhteisen kulttuuriperinnön tahallisen tuhoamisen rikokseksi ihmisyyttä vastaan ja toteuttamaan tarvittavia oikeustoimia;
EU:n politiikan välineet maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä
EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa
12. pitää myönteisenä EU:n vuosikertomusta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014; katsoo, että vuosikertomus on tarpeellinen väline, jonka avulla voidaan seurata unionin toimintaa maailman ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä sekä viestiä ja keskustella siitä; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota huolehtimaan vuosikertomuksessa käsiteltyjen asioiden kattavasta seurannasta ja tekemään täsmäehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi sekä varmistamaan johdonmukaisuuden unionin ulkoisesta ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikasta raportoinnissa;
13. toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle osoittamansa pyynnön saapua keskustelemaan parlamentin jäsenten kanssa vuosittain kahdessa täysistunnossa, kerran unionin vuosikertomuksen esittelyn yhteydessä ja toisen kerran parlamentin mietinnön hyväksymisen jälkeen; painottaa, että komission ja ulkosuhdehallinnon kirjalliset vastaukset parlamentin päätöslauselmaan EU:n ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksesta ovat tärkeä osa toimielinten välisiä suhteita, sillä ne mahdollistavat kaikkien parlamentin esille ottamien seikkojen järjestelmällisen ja perusteellisen seurannan;
14. antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle niiden kattavasta raportoinnista, jossa kuvataan unionin vuonna 2014 toteuttamia toimia ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä; katsoo kuitenkin, että ihmisoikeus- ja demokratiavuosikertomuksen nykyistä muotoa voitaisiin selkeyttää esittämällä parempi yleiskuva siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia unionin ihmisoikeus- ja demokratiatoimilla kolmansissa maissa on ja miten näissä asioissa on edistytty, ja julkaisemalla kertomus lukijaystävällisemmässä muodossa; kehottaa raportoimaan siitä, mitä toimia on toteutettu niiden päätöslauselmien johdosta, jotka parlamentti on antanut ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevista rikkomuksista;
15. suosittaa, että ulkosuhdehallinto omaksuisi analyyttisemman tavan laatia vuosikertomus ja jatkaisi raportointiaan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; katsoo, että vuosikertomuksessa ei pitäisi pelkästään korostaa unionin saavutuksia ja alan parhaita käytäntöjä vaan siinä olisi myös esitettävä, millaisia haasteita ja esteitä unioni kohtaa pyrkiessään edistämään kolmansien maiden ihmisoikeuksia ja demokraattisia arvoja ja mitä voidaan oppia tulevien vuosien konkreettisia toimia ajatellen;
16. toistaa näkemyksensä, että vuosikertomuksessa esitettävien maakohtaisten katsausten olisi oltava vähemmän kuvailevia ja entistä dynaamisempia ja että niiden olisi ilmennettävä paremmin maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden täytäntöönpanoa ja annettava yleiskuva unionin paikan päällä toteuttamien toimien vaikutuksista;
Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n strategiakehys ja (uusi) toimintasuunnitelma
17. toistaa näkemyksensä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ensimmäisen toimintasuunnitelman hyväksyminen vuonna 2012 oli unionille tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien ja demokratian asettamisessa poikkeuksetta unionin kansainvälisten suhteiden keskiöön;
18. pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2015 ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden toimintasuunnitelman 2015–2019; antaa ulkosuhdehallinnolle tunnustusta siitä, että se on kuullut komissiota, parlamenttia, jäsenvaltioita, kansalaisyhteiskuntaa sekä alueellisia ja kansainvälisiä järjestöjä ensimmäisen toimintasuunnitelman arvioinnissa ja uuden laadinnassa;
19. pitää myönteisenä, että unioni on edelleen sitoutunut suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia ja tukemaan demokratiaa kaikkialla maailmassa; panee merkille, että toimintasuunnitelman tavoitteena on antaa unionille keskitetympi, järjestelmällisempi ja koordinoidumpi tapa käsitellä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiä ja tehostaa sen kentällä toteuttamien toimien ja käyttämien välineiden vaikutuksia; kannattaa tässä mielessä viiden strategisen toiminta-alan priorisointia;
20. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ulkosuhdehallintoa, komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uusi toimintasuunnitelma pannaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön; pitää erityisen tärkeänä, että lisätään unionin käyttämien välineiden tehokkuutta ja maksimoidaan niiden paikalliset vaikutukset maailman ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä; korostaa, että ihmisoikeusloukkauksiin pitää reagoida nopeasti ja riittävän painokkaasti; muistuttaa, että on tärkeää tehostaa ponnisteluja ihmisoikeus- ja demokratiakysymysten sisällyttämiseksi kaikkeen unionin ulkoiseen toimintaan, myös korkean poliittisen tason toimintaan;
21. korostaa, että unionin on uuden toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden täyttämiseksi huolehdittava riittävistä resursseista ja asiantuntemuksesta eli saatava asialle omistautuneita henkilöitä edustustoihin ja päätoimipaikkoihin ja varoja hankkeiden toteuttamiseen;
22. toistaa näkemyksensä, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten vankkaa yhteisymmärrystä ja tehostettua yhteistyötä, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa johdonmukaisesti; muistuttaa, että toimintasuunnitelma koskee niin unionia kuin jäsenvaltioita; korostaa siksi, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi sitouduttava lujemmin toimintasuunnitelman ja EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanoon ja käytettävä niitä mallina ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä kahden- ja monenvälisesti; panee tyytyväisenä merkille uuden toimintasuunnitelman tulevan väliarvioinnin ja korostaa, että on toteutettava laajapohjaisia kuulemisia, jotta voidaan seurata jatkuvasti ihmisoikeuksien valtavirtaistamisessa saavutettuja tuloksia;
23. kehottaa ulkoasiainneuvostoa keskustelemaan säännöllisesti demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä; toistaa ulkoasiainneuvostolle esittämänsä kehotuksen käydä vuosittain julkinen keskustelu unionin ihmisoikeus- ja demokratiatoimista;
24. antaa ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle tunnustusta siitä, miten ne ovat raportoineet ensimmäisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta; odottaa samanlaista raportointia myös uudesta toimintasuunnitelmasta; muistuttaa myös haluavansa ehdottomasti saada olla tiiviisti mukana uuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa ja tulla kuulluksi asiassa;
25. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa koordinoidusti kaikkien muiden komission jäsenten kanssa laatimaan ohjelman, jolla ihmisoikeudet sisällytetään unionin kaikkeen toimintaan, erityisesti kehitysyhteistyö-, muuttoliike-, ympäristö- ja työllisyysalan sekä internetin tietosuojan, kaupan, investointien, tekniikan ja liike-elämän alan toimintaan;
Muita EU:n politiikan välineitä
Ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan mandaatti
26. muistuttaa, että ihmisoikeuksista vastaavalla Euroopan unionin erityisedustajalla on tärkeä rooli lisättäessä unionin näkyvyyttä ja tehokkuutta ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämisessä kaikkialla maailmassa; antaa tehtävän nykyiselle haltijalle tunnustusta merkittävistä saavutuksista ja osallistumisesta säännölliseen näkemysten vaihtoon parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;
27. pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan mandaatin jatkamista helmikuuhun 2017 saakka ja toistaa pyyntönsä tämän mandaatin muuttamisesta pysyväksi; kehottaa tarkistamaan mandaattia siten, että erityisedustalle annetaan aloiteoikeus, riittävästi henkilöstöä ja taloudellisia resursseja ja oikeus esiintyä julkisuudessa, raportoida kolmansiin maihin tehtyjen käyntien saavutuksista sekä ilmaista unionin kanta ihmisoikeuskysymyksiin, sillä näin voidaan vahvistaa erityisedustajan asemaa sen näkyvyyttä ja vaikuttuvuutta lisäämällä;
28. toistaa neuvostolle esittämänsä kehotuksen sisällyttää alueellisten erityisedustajien mandaattiin vaatimus tehdä tiivistä yhteistyötä ihmisoikeuksista vastaavan erityisedustajan kanssa;
Maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat ja EU:n edustustojen rooli
29. panee merkille, että poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea on hyväksynyt 132 maakohtaista ihmisoikeusstrategiaa EU:n edustustojen, toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteistyön tuloksena; toistaa tukevansa maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden tavoitetta, joka on räätälöidä unionin toimet kussakin maassa niiden erityistilanteeseen ja -tarpeisiin; painottaa, että maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita on arvioitava jatkuvasti ja mukautettava tarvittaessa; kehottaa tehostamaan edelleen unionin edustustojen, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja EU:n toimielinten yhteistyötä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa;
30. toistaa kehotuksensa, että parlamentin jäsenille olisi annettava oikeus tutustua strategioiden sisältöön asianmukaisessa muodossa, jotta he voivat hoitaa tehtäväänsä asianmukaisesti ja avoimesti; suosittaa, että ulkosuhdehallinto ja komissio tiedottavat kunkin strategian tavoitteista, jotta voidaan lisätä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden avoimuutta; vaatii ulkosuhdehallintoa sisällyttämään kuhunkin yksittäiseen strategiaan selkeitä ja mitattavissa olevia edistymisindikaattoreita;
31. korostaa, että on erittäin tärkeää ottaa maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat huomioon kaikessa kolmansien maiden kanssa tehtävässä toiminnassa, myös korkean tason poliittisen vuoropuhelun ja ihmisoikeusvuoropuhelun, maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja vuotuisten toimintaohjelmien valmistelussa;
32. panee tyytyväisenä merkille, että kaikki edustustot ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatiot ovat nimenneet ihmisoikeus- ja/tai tasa-arvoalan yhteyshenkilön; toteaa kuitenkin, että verkossa yleisön saatavissa olevat tiedot ovat monelta osin vanhentuneita, ja kehottaa siksi päivittämään ne pikaisesti;
33. palauttaa mieliin varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa suosituksen laatia selkeät operatiiviset ohjeet edustustojen yhteyshenkilöiden roolista, jotta kyseiset henkilöt kykenevät toimimaan johdonmukaisesti ja osallistavasti ihmisoikeusasioiden neuvonantajina, sillä näin voidaan optimoida edustustojen toiminta; katsoo, että jäsenvaltioiden diplomaattikunnan olisi tuettava ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöiden työtä; katsoo, että ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöiden olisi oltava täysin riippumattomia ja saatava toimia ilman että kolmansien maiden kansalliset viranomaiset puuttuvat poliittisesti heidän työhönsä tai häiritsevät sitä; pitää tätä erityisen tärkeänä, kun on kyse yhteyshenkilöiden yhteyksistä ihmisoikeusaktivisteihin ja kansalaisjärjestöihin;
Ihmisoikeusvuoropuhelut ja -kuulemiset
34. toteaa, että kolmansien maiden kanssa käytävät ihmisoikeusvuoropuhelut voivat olla tehokas väline ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi tehtävässä kahdenvälisessä toiminnassa ja yhteistyössä, kunhan ne eivät ole itsetarkoitus vaan keino varmistaa, että vastapuoli täyttää sitoumuksensa ja saa aikaan tuloksia; pitää siksi myönteisenä, että yhä useamman maan, esimerkiksi Myanmarin/Burman kanssa on käynnistetty ihmisoikeusvuoropuheluja, ja rohkaisee tällaiseen toimintaan; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille esimerkiksi EU:n ja Moldovan ihmisoikeusvuoropuhelun kuudennen kierroksen;
35. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa jatkamaan ihmisoikeusvuoropuhelujaan ja niihin liittyviä kansalaisyhteiskuntaseminaareja ja keskittymään saavuttamaan maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa asetettuja tavoitteita; kehottaa ulkosuhdehallintoa käymään aina alustavaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja sisällyttämään sen sitten varsinaiseen vuoropuheluun; vaatii varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa ja ulkosuhdehallintoa ottamaan ihmisoikeusvuoropuheluissa vastuullisella ja avoimella tavalla esille tapauksia, jotka koskevat vaarassa olevia tai vangittuja ihmisoikeusaktivisteja ja poliittisia vankeja sekä ihmisoikeusloukkauksia; pitää tärkeänä, että ulkosuhdehallinto varmistaa aina, että kaikissa ihmisoikeusvuoropuheluissa noudatetaan kaikkia annettuja sitoumuksia;
36. toistaa ulkosuhdehallinnolle osoittamansa kehotuksen kehittää yhdessä kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa kattava mekanismi ihmisoikeusvuoropuhelujen toimivuuden seuraamiseksi, jotta voidaan tehostaa vuoropuhelujen vaikutusta; katsoo, että jos vuoropuhelut eivät ole toimivia, olisi tehtävä poliittisia johtopäätöksiä ja käytettävä vaihtoehtoisia välineitä kulloisenkin maan ihmisoikeuksien edistämiseksi; panee tässä yhteydessä merkille, että Venäjän kanssa käyty ihmisoikeusvuoropuhelu keskeytyi vuonna 2014; panee lisäksi merkille, että Kiinan ja Valko-Venäjän kanssa käydyt vuoropuhelut ovat olleet tuloksettomia; kehottaa siksi ulkosuhdehallintoa pohtimaan perinpohjaisesti uudelleen Venäjää ja Kiinaa koskevia ihmisoikeusstrategioita;
37. kehottaa unionia ja sen edustustoja lisäämään sellaisten valtioiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan vuoropuheluun; vaatii, että unionin ja kolmansien maiden väliseen ihmisoikeusasioiden poliittiseen vuoropuheluun on sisällytettävä osallistavampi ja kattavampi syrjimättömyyden määritelmä, mukaan lukien hlbti-ihmisiin kohdistuva syrjintä, uskontoon tai vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; korostaa, että erityisesti maissa, joissa tulokset niin kehityksessä kuin ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ovat kehnoja, kehitysapu olisi säilytettävä ja sitä olisi jopa lisättävä mutta se olisi kanavoitava mieluiten kansalaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien paikallisten kumppanien kautta; katsoo, että apua olisi seurattava järjestelmällisesti ja että myös hallitusten olisi sitouduttava parantamaan ihmisoikeustilannetta paikan päällä;
38. pitää tärkeänä, että jos vuoropuhelut eivät tuota tuloksia, autoritaaristen hallintojen edustajiin kohdistetaan lisätoimia (kohdennettuja pakotteita, kuten varojen jäädytys ja matkustuskiellot);
Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat
39. pitää myönteisenä, että ulkoasiainneuvosto hyväksyi toukokuussa 2014 sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat; toistaa kuitenkin ulkosuhdehallinnolle osoittamansa pyynnön selventää menettelyä, jolla valitaan EU:n suuntaviivoihin sisältyvät aiheet, ja kuulemaan myös parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa ennen aiheiden valitsemista;
40. toistaa varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa kehotuksen panna kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat(37) tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön ottaen huomioon myös Syyrian, Irakin, Libyan ja Ukrainan konfliktit ja humanitaariset kriisit; kehottaa ulkosuhdehallintoa tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka toimivat sen puolesta, että valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa unionia käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä, joilla voidaan edistää sitä, että valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita osallistumaan Sveitsin ja Punaisen ristin kansainvälisen komitean aloitteeseen, jonka tarkoituksena on tehostaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista;
41. pitää erittäin tärkeänä, että EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen ja lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi laadittujen EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa arvioidaan järjestelmällisesti tarkkojen esikuva-analyysien avulla; katsoo, että suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan lisätoimia, joiden tarkoituksena on lisätä ulkosuhdehallinnon, unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden ulkomaanedustustojen henkilöstön tietoisuutta suuntaviivojen sisällöstä; toistaa kehotuksensa kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen ottamisesta aktiivisemmin mukaan suuntaviivojen valintaan, laadintaan, arviointiin ja tarkistamiseen;
Ihmisoikeudet ja demokratia EU:n kaikissa ulkoisissa politiikoissa ja välineissä
42. muistuttaa, että EU on sitoutunut asettamaan ihmisoikeudet ja demokratian keskeiselle sijalle suhteissaan kolmansiin maihin; korostaa siksi, että ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita on tuettava kaikilla EU:n ulkoisen ulottuvuuden politiikoilla ja rahoitusvälineillä, kuten laajentumis- ja naapuruuspolitiikalla, yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla sekä kehitys- ja kauppapolitiikalla ja oikeus- ja sisäasioiden toimilla; korostaa tässä yhteydessä unionin äskeisiä toimia ihmisoikeusloukkausten sisällyttämiseksi kriisien ennaltaehkäisyn varhaisvaroitusmalliin;
43. korostaa unionin perussopimukseen perustuvaa velvollisuutta varmistaa, että kaikki sen ulkoiset politiikat ja toimet suunnitellaan sellaisiksi ja pannaan täytäntöön siten, että niillä lujitetaan ja tuetaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;
44. katsoo, että EU:n ulkoiset rahoitusvälineet ovat tärkeitä demokratian arvojen ja ihmisoikeuksien edistämisessä ja puolustamisessa kolmansissa maissa; toistaa kehotuksensa vahvistaa eri temaattisten ja maantieteellisten välineiden käytön johdonmukaisuutta;
45. panee merkille komission pyrkimykset täyttää sitoumuksensa ihmisoikeussäännösten sisällyttämisestä vaikutustenarviointeihin, joita tehdään lainsäädäntöehdotuksista ja muista kuin lainsäädäntöehdotuksista, täytäntöönpanotoimenpiteistä ja kauppasopimuksista; kehottaa komissiota parantamaan vaikutustenarviointien laatua, kattavuutta ja seurantaa, jotta voidaan varmistaa, että niihin sisällytetään aina myös ihmisoikeuskysymykset; korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia tässä prosessissa;
Laajentumis- ja naapuruuspolitiikka
46. muistuttaa, että EU:n laajentumispolitiikka on tehokkaimpia välineitä, kun halutaan parantaa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamista; toteaa, että laajentumisprosessia jatketaan, vaikka uusia laajentumisia ei voi tapahtua ennen vuotta 2019, mikä johtuu neuvottelujen etenemistä ja kyseisten maiden tilanteesta, ja panee tyytyväisenä merkille, että uutta lähestymistapaa sovelletaan liittymisneuvottelujen niihin lukuihin, jotka koskevat oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä oikeutta, vapautta ja turvallisuutta, ja että otetaan aiheellisesti huomioon uudistusten asianmukaiseen toteuttamiseen tarvittava aika;
47. on huolissaan siitä, että ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat heikentyneet eräissä laajentumisprosessin maissa ja useissa Euroopan naapuruuspolitiikan maissa; pitää erittäin tärkeänä, että vahvistetaan näissä maissa tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja lisätään niiden omistuksen avoimuutta ja että käsitellään toimittajiin kohdistuvia poliittisia ja taloudellisia paineita, jotka johtavat usein sensuuriin ja itsesensuuriin; kehottaa komissiota seuraamaan jäsenyysneuvotteluissa edelleen ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kunnioittamista ja priorisoimaan tämän asian;
48. pitää valitettavana, että vähemmistöjen suojelua koskevien säädöspuitteiden asianmukaisessa täytäntöönpanossa on edelleen ongelmia, kuten todettiin komission laajentumisstrategiassa 2014–2015(38); kehottaa laajentumisprosessissa mukana olevia maita tehostamaan toimiaan ja edistämään vähemmistöjen hyväksymistä lisäämällä niiden osallistumista päätöksentekoon ja parantamalla niiden ja erityisesti romanilasten mahdollisuuksia käydä koulua; kehottaa unionia seuraamaan koko laajentumisprosessissa huolellisesti niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista sekä kaikenlaisen syrjinnän poistamista, mukaan lukien seksuaalisen suuntautumisen johdosta tapahtuvat viharikokset;
49. panee huolestuneena merkille demokraattisen poliittisen kulttuurin rapautumisen eräissä ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa sekä useissa Euroopan naapuruuspolitiikan maissa; muistuttaa, että demokraattisissa järjestelmissä on keskeistä hyvä hallinto, oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, sananvapaus, ihmisoikeudet, kaikkien päätöksentekoon osallistuvien poliittinen vuoropuhelu, kompromissivalmius ja aito osallisuus; panee huolestuneena merkille myös sen, että laajentumisprosessissa mukana olevat maat eivät ole juurikaan onnistuneet lisäämään oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja torjumaan korruptiota; kehottaa komission tapaan laajentumisprosessissa mukana olevia maita tuottamaan uskottavaa näyttöä tutkintatoimista, oikeuskäsittelyistä ja lopullisista tuomioista;
50. muistuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan meneillään olevan tarkistamisen yhteydessä siitä, että SEU:n mukaan unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet, jotka perustuvat unionin arvoihin, joihin sisältyvät ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittaminen(39); palauttaa mieliin, että Euroopan unioni tarkisti naapuruuspolitiikkaansa vuoden 2011 arabikevään jälkeen korostamalla ”enemmällä enemmän” -periaatetta, jolla oli tarkoitus vahvistaa demokraattisia instituutioita ja edistää ihmisoikeuksia; korostaa, että EU:n naapuruuspolitiikan viime vuosina kohtaamat suuret haasteet, kuten Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kasvanut epävakaus ja konfliktit, joita ääriryhmät ja jihadistit hyödyntävät, sekä Venäjän toimien aiheuttamat inhimilliset kärsimykset, ovat heikentäneet huomattavasti ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;
51. on siksi ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistäminen on pidettävä keskeisellä sijalla myös tarkistetussa naapuruuspolitiikassa; muistuttaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen on niin kumppanuusmaiden kuin EU:n etujen mukaista;
52. korostaa, että unionin olisi jatkossakin tuettava aktiivisesti naapurimaidensa demokraattisia ja toimivia ihmisoikeuselimiä, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaita tiedotusvälineitä; panee tyytyväisenä merkille, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä ja kansalaisyhteiskuntaa tukevasta naapuruuspolitiikan välineestä annetaan tähän jatkuvasti merkittävää tukea; panee tyytyväisenä merkille myös eurooppalaisen demokratiarahaston johdonmukaisen sitoutumisen EU:n itäisten ja eteläisten naapurimaiden demokratiakehityksen ja perusoikeuksien ja -vapauksien edistämiseen, kuten todettiin parlamentin ensimmäisessä arvioinnissa tästä rahastosta(40); kannustaa unionia ja jäsenvaltioita tarjoamaan jatkossakin tehokkaita kannustimia ja omista siirtymäprosesseistaan saamaansa taitotietoa unionin naapurimaiden demokraattisten uudistusprosessien tueksi;
53. pitää edelleen aivan välttämättömänä, että Venäjä saadaan lopettamaan sotatoimet Ukrainassa ja että varmistetaan alueen vakaus ja sen asukkaiden ihmisoikeuksien kunnioittaminen;
Ihmisoikeudet ja kauppa
54. toistaa kannattavansa ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttämistä järjestelmällisesti kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden kansainvälisiin sopimuksiin ottaen huomioon muun muassa Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja ILO:n työelämän perusnormit; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan tarkasti ja järjestelmällisesti ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpanoa ja raportoimaan parlamentille säännöllisesti siitä, miten kumppanimaat kunnioittavat ihmisoikeuksia; pitää myönteisenä, että neuvosto soveltaa entistä järjestelmällisemmin rajoittavia toimenpiteitä kolmansiin maihin, jotka loukkaavat tarkoituksellisesti ihmisoikeuksia; suosittaa, että aina kun jossakin kolmannessa maassa, jonka kanssa on tehty sopimus, ilmenee vakava ihmisoikeusrikkomus, unioni toteuttaa asianmukaisia konkreettisia toimenpiteitä, joista määrätään ihmisoikeuslausekkeissa;
55. pitää myönteisenä 1. tammikuuta 2014 voimaan tullutta asetusta uudesta tullietuusjärjestelmästä (GSP) (asetus (EU) N:o 978/2012); panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2014 loppuun mennessä 14 maalle oli myönnetty GSP+-etuuksia, ja muistuttaa, että maiden on ratifioitava tärkeimmät 27 kansainvälistä yleissopimusta ja seurattava, että ne pannaan tehokkaasti täytäntöön kyseisten sopimusten ja EU:n kriteerien mukaisesti; odottaa komission arvioivan asioita vilpittömästi ja avoimesti ja raportoivan parlamentille ja neuvostolle, miten GSP+-etuuksia saaneet maat olivat ratifioineet ja panneet täytäntöön yleissopimukset vuoden 2015 loppuun mennessä; palauttaa mieliin antamansa suosituksen Rooman perussäännön lisäämisestä tulevaan yleissopimusten luetteloon;
Yritystoiminta ja ihmisoikeudet
56. toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään ja että elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä; katsoo, että ihmisoikeuksien edistämisen olisi perustuttava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön; katsoo, että eurooppalaisten yritysten olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden kolmansissa maissa tapahtuvassa toiminnassa noudatetaan ihmisoikeusnormeja; pitää lisäksi tärkeänä, että EU edistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja että eurooppalaiset yritykset näyttävät esimerkkiä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä; kehottaa unionia toimimaan aktiivisesti ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n työryhmän 12. istunnossa ja tukemaan toimia, joilla yritysten toimintalinjat saadaan vastaamaan ylikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja; suosittaa, että unioni ja jäsenvaltiot osallistuvat keskusteluun, jota käydään YK-järjestelmän puitteissa toteutettavasta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä;
57. katsoo, että ulkosuhdehallinnon olisi edellytettävä, että unionin edustustot ovat yhteydessä kolmansissa maissa toimiviin EU-alueen yrityksiin, jotta nämä huolehtisivat liiketoimissaan ihmisoikeuksien kunnioittamista; toistaa pyyntönsä, että unionin edustustot sisällyttäisivät ihmisoikeuksien kunnioittamisen liiketoimiin ensisijaisena asiana paikallisissa ehdotuspyynnöissä, jotka tehdään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa, ja että unionin edustustot huolehtisivat kaikin tavoin ihmisoikeusaktivistien suojelemisesta asiasta laadittujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti;
58. kehottaa jälleen kerran komissiota raportoimaan vuoden 2015 loppuun mennessä siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet(41) täytäntöön;
59. kehottaa toteuttamaan unionin yhteisiä toimia maananastuksen torjunnassa edistämällä asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimia, jotta voidaan estää maananastus kyseisissä maissa ja näissä maissa toimintaa harjoittavien EU-alueen ja muiden eurooppalaisten yritysten keskuudessa;
60. kehottaa unionia luomaan pilottihankkeen, jossa käsitellään ihmisoikeuksien jakamattomuutta, maanomistuskysymyksiä (maananastus ja häädöt) ja unionin politiikkojen johdonmukaisuutta näissä asioissa; kehottaa unionia raportoimaan aikeistaan liittyä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen valinnaiseen pöytäkirjaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2015–2019 annetun sitoumuksen mukaisesti;
Ihmisoikeudet ja kehitys
61. katsoo, että kehitysyhteistyön ja ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämisen olisi käytävä käsi kädessä; muistuttaa YK:n todenneen, että kehitystavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti, ellei noudateta ihmisoikeuksiin perustuvia menettelytapoja; muistuttaa myös, että EU on sitoutunut tukemaan kumppanimaita ja ottamaan huomioon niiden kehitystilanteen ja niiden edistymisen ihmisoikeuksissa ja demokratiassa; kannustaa sisällyttämään kaikkiin välineisiin selkeästi määriteltyjä tuloskehyksiä, jotta voidaan varmistaa syrjäytyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuus ja valtavirtaistaa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa;
62. panee tyytyväisenä merkille huhtikuussa 2014 julkaistun ja neuvoston myönteisenä pitämän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien, myös naisten ja tyttöjen oikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä; kannustaa komissiota seuraamaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan soveltamista ja varmistamaan, että ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö vahvistavat toisiaan paikan päällä; kehottaa komissiota laatimaan avoimen ja julkisen arvioinnin EU:n ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan välineistön soveltamisesta; kehottaa unionia lujittamaan rooliaan ihmisoikeuksien vahvana edistäjänä maailmassa käyttämällä kaikkia käytettävissä olevia välineitä tehokkaasti, johdonmukaisesti ja harkitusti ihmisoikeuksien ja niiden puolustajien tukemiseen ja suojaamiseen sekä unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamiseen kestävän kehityksen uuden tavoitteen 16 mukaisesti;
63. pitää myönteisenä YK:n erityisistunnossa New Yorkissa hyväksyttyä kunnianhimoista vuoteen 2030 ulottuvaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa sekä EU:n johtavaa roolia tässä prosessissa ja erityisesti EU:n perusarvoihin kuuluvien ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon sisällyttämistä ohjelmaan; panee tyytyväisenä merkille, että uusi toimintaohjelma kytkeytyy selvästi ihmisoikeussitoumuksiin ja että sen 17 päämäärällä ja 169 tavoitteella pyritään toteuttamaan ihmisoikeudet kaikille; jakaa ohjelman vision maailmasta, jossa kunnioitetaan yleismaailmallisesti ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa ja noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, jossa vallitsee oikeus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, jossa kunnioitetaan rotuun, etniseen alkuperään ja kulttuuriin perustuvaa monimuotoisuutta ja jossa kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet, sillä näin voidaan hyödyntää ihmiskunnan potentiaali ja edistää hyvinvoinnin jakautumista tasaisesti; painottaa tarvetta varmistaa, että vuoteen 2030 ulottuva kestävän kehityksen toimintaohjelma, sen seurantatoimenpiteet ja tuleva täytäntöönpano, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta ja yksityissektori, perustuvat ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuviin lähestymistapoihin sekä köyhyyden poistamiseen, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen sekä talouden demokratisointiin;
64. korostaa, että kestävän kehityksen uuden toimintaohjelman aikaansaamiseksi on tärkeää huolehtia kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta; huomauttaa, että ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan tavoitteena on syventää ymmärrystä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta, koska on mahdotonta edistyä kohti kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista, ellei puututa ensin oikeuksien toteutumisen esteisiin;
65. vahvistaa, että on puututtava pikaisesti köyhyyteen liittyvistä ja laiminlyödyistä sairauksista johtuvaan maailmanlaajuiseen ongelmaan; kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, jossa käsitellään maailman terveystilannetta, innovaatioita ja lääkkeiden saatavuutta ja johon sisältyy muun muassa tutkimus- ja kehitysinvestointeja, jotta voidaan turvata jokaisen ihmisen oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen terveytensä ja hyvinvointinsa, syrjimättä ketään rodun, uskonnon, poliittisen kannan, taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;
66. katsoo, että Addis Abeban toimintasuunnitelmassa on sitouduttu järjestämään yleismaailmallinen sosiaalinen perusturva, yleisesti kattava terveydenhuolto ja tärkeät julkiset palvelut kaikille, mukaan lukien terveys- ja koulutuspalvelut;
67. panee tyytyväisenä merkille ulkosuhdehallinnon ja komission laatimat ja neuvoston hyväksymät terrorismin torjunnan toimintaohjeet, joiden avulla halutaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa toteutettavien terrorismin torjunnan tukihankkeiden valmistelussa ja täytäntöönpanossa; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että toimintaohjeet pannaan tehokkaasti täytäntöön, ja aloittamaan niiden laajasta levittämisestä; muistuttaa, että terrorismin torjunnassa ja digitaalisen valvontateknologian käytössä on aina kunnioitettava perusoikeuksia ja -vapauksia; antaa tukensa kansainvälisille ponnisteluille, joilla pyritään lopettamaan Isis/Da’eshin tekemät ihmisoikeusrikkomukset;
Alkuperäiskansojen oikeudet
68. kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän toimeksiannon uudelleenarviointia alkuperäiskansojen maailmankonferenssin päätösasiakirjan (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 69/2(42)) mukaisesti, jotta voidaan valvoa, arvioida ja tehostaa alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita pyytämään kaikkia YK:n erityismenettelyistä vastaavia tahoja kiinnittämään erityistä huomiota alkuperäiskansojen naisia ja tyttöjä koskeviin kysymyksiin ja raportoimaan järjestelmällisesti näistä kysymyksistä YK:n ihmisoikeusneuvostolle; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti alkuperäiskansoja koskevan järjestelmänlaajuisen toimintasuunnitelman laatimista syyskuussa 2014 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa esitetyn pyynnön mukaisesti ja erityisesti siltä osin, mikä koskee alkuperäiskansojen säännöllistä kuulemista kyseisen prosessin yhteydessä; pitää erittäin valitettavana, että eräillä Länsi-Afrikan alueilla kytketään henkisesti sairaita ihmisiä metsissä puihin tai hylätään heidät kaduille ja että näillä laajalle levinneillä käytännöillä on paikallisyhteisöjen hyväksyntä;
Muuttoliikettä ja pakolaisia koskeva EU:n toiminta
69. ilmaisee suuren myötätuntonsa niille monille pakolaisille ja siirtolaisille, joiden ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti konflikteissa ja vainoissa, hallinnon virheiden seurauksena ja laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan, salakuljetuksen, ääriryhmien ja rikollisjengien verkostoissa; on syvästi pahoillaan traagisista ihmishenkien menetyksistä ihmisten pyrkiessä EU:n rajoille;
70. pitää erittäin tärkeänä, että puututaan muuttovirtojen perimmäisiin syihin ja että käsitellään pakolaiskriisin ulkoista ulottuvuutta ja pyritään löytämään kestäviä ratkaisuja unionin naapurustossa vallitseviin konflikteihin yhteistyöllä ja luomalla kumppanuuksia asianomaisten kolmansien maiden kanssa sekä unionin ulkoisten politiikkojen avulla; korostaa, että muuttoliikkeeseen tarvitaan kattava ihmisoikeusperustainen lähestymistapa ja kehottaa unionia tehostamaan yhteistyötään YK:n ja sen järjestöjen sekä alueellisten järjestöjen, hallitusten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa, jotta voidaan puuttua muuttovirtojen perimmäisiin syihin ja parantaa elinoloja konfliktialueiden läheisyydessä sijaitsevilla pakolaisleireillä; toistaa unionille antamansa kehotuksen varmistaa, että kaikenlainen yhteistyö muuttoliikeasioissa ja kaikki kolmansien maiden kanssa tehdyt takaisinottosopimukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia; muistuttaa, että kattava muuttoliikestrategia liittyy läheisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja humanitaarisen avun politiikkaan, mukaan lukien humanitaaristen käytävien perustaminen ja humanitaaristen viisumien myöntäminen, sekä muihin ulkoisiin politiikkoihin; panee merkille Euroopan unionin johtaman merivoimien operaation (EU NAVFOR Med), jonka kohteena ovat Välimerellä toimivat salakuljettajat ja ihmiskauppiaat; korostaa tarvetta luoda pikaisesti vahvempia unionin tason politiikkatoimia, jotta voidaan puuttua muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin kiperiin ongelmiin ja saada aikaan toimiva, oikeudenmukainen ja kestävä mekanismi taakan jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken; nostaa esiin komission 9. syyskuuta 2015 ehdottamat toimet pakolaiskriisin käsittelemiseksi ja mainitsee esimerkkinä Dublin-asetuksen tulevan tarkistamisen;
71. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan ulkoisen toiminnan avulla tapahtuvaan ihmiskaupan torjuntaan ja kiinnittämään erityistä huomiota uhrien ja varsinkin alaikäisten suojeluun; on vahvasti sitä mieltä, että unionin olisi tehostettava kolmansien maiden ja muiden relevanttien toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja auttaa hajottamaan kansainväliset ihmiskauppaverkostot; toteaa jälleen kerran, että kaikkien jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettu EU-direktiivi 2011/36/EU(43) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia 2012–2016(44);
72. toteaa, että 17,5 miljoonaa ihmistä joutui vuonna 2014 siirtymään kotiseudultaan ilmastokatastrofien seurauksena; toteaa, että nämä siirtymiset vaikuttavat pääasiassa maapallon eteläosien alueisiin, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkein suurimpia; toteaa, että 85 prosenttia näistä siirtymistä tapahtuu kehitysmaissa ja ensisijaisesti yhden maan sisällä tai maiden osien sisällä; toteaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden puitteissa sitoutuneet antamaan kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan;
73. kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun ilmastopakolaisen käsitteestä ja mahdollisuudesta vahvistaa sille oikeudellinen määritelmä kansainvälisessä oikeudessa tai jossakin oikeudellisesti sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa;
74. toistaa kehotuksensa, että on vahvistettava sellainen unionin yhteinen kanta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, jossa varmistetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja jossa olisi käsiteltävä muun muassa oikeudellista kehystä, suhteellisuutta, vastuuvelvollisuutta, siviilien suojelua ja avoimuutta; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa; kehottaa unionia vastustamaan laittomia kohdistettuja teloituksia ja kieltämään sellaiset sekä sitoutumaan toteuttamaan kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asianmukaisia toimenpiteitä, kun on perusteltua epäillä, että joku tai jotkut sen lainkäyttöalueella voidaan yhdistää ulkomailla tapahtuneisiin laittomiin kohdistettuihin teloituksiin;
Ihmisoikeudet ja kansainväliset kulttuuri- ja urheilutapahtumat
75. pitää erittäin huolestuttavana, että suuria urheilutapahtumia järjestetään autoritaarisissa valtioissa, joissa rikotaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; korostaa, että tarvitaan suurelle yleisölle suunnattuja valistuskampanjoita, joissa painotetaan, että urheilutapahtumien yhteydessä on noudatettava ihmisoikeussäännöksiä ja puututtava pakkoprostituutio- ja ihmiskauppaongelmaan; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita käymään vuoropuhelua YK:n ihmisoikeusneuvoston ja muiden monenvälisten tahojen sekä kansallisten urheiluliittojen, liike-elämän toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen tällaisissa tapahtumissa ja asettaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen suurten kansainvälisten urheilutapahtumien järjestämisoikeuden ehdoksi; kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota Venäjällä 2018 ja Qatarissa 2022 järjestettäviin jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin ja Pekingissä 2022 järjestettäviin olympialaisiin;
EU:n toiminta monenvälisissä järjestöissä
76. toistaa kannattavansa täysin EU:n vahvaa osallistumista ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden edistämiseen yhteistyössä YK:n ja sen erityisjärjestöjen, Euroopan neuvoston, Ety-järjestön ja OECD:n kanssa ja sopusoinnussa SEU:n 21 ja 220 artiklan kanssa; pitää myönteisenä, että on hyväksytty kestävän kehityksen tavoitteet;
77. muistuttaa, että EU:n on tärkeää osallistua aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikkiin YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti YK:n yleiskokouksen kolmannen komitean ja YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan; antaa tunnustusta ulkosuhdehallinnon, EU:n New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille EU:n yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla; kannustaa EU:ta tehostamaan toimiaan äänensä saamiseksi kuuluville ja käyttämään enemmän alueiden rajat ylittäviä aloitteita sekä tukemaan ja edistämään päätöslauselmia;
78. kehottaa kunnioittamaan Länsi-Saharan kansan perusoikeuksia, yhdistymisvapaus, sananvapaus ja kokoontumisvapaus mukaan luettuina; vaatii vapauttamaan kaikki länsisaharalaiset poliittiset vangit; vaatii päästämään parlamentin jäsenet, riippumattomat tarkkailijat, kansalaisjärjestöt ja lehdistön Länsi-Saharan alueelle; kehottaa YK:ta antamaan MINURSOlle ihmisoikeustoimeksiannon eri puolilla maailmaa toteutettavien kaikkien muiden YK:n rauhanturvaoperaatioiden mukaisesti; tukee konfliktin ratkaisemista oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla, joka perustuisi Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeuteen YK:n asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti;
79. muistuttaa, että on tärkeää pitää kiinni vakiintuneesta käytännöstä lähettää parlamentin valtuuskunta YK:n yleiskokoukseen; pitää myönteisenä, että käytäntöä sovellettiin jälleen vuonna 2015 YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. istunnossa;
80. korostaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston uskottavuuden ja legitimiteetin lisäämiseksi kaikkien sen jäsenten on noudatettava korkeimpia ihmisoikeusnormeja ja täytettävä ihmisoikeussitoumuksensa; katsoo, että ihmisoikeuksia on edistettävä, kehitettävä ja lujitettava kaikilla kansainvälisillä foorumeilla; kehottaa komissiota raportoimaan julkisesti toimista, joita se toteuttaa ihmisoikeustoimintaohjelman viemiseksi eteenpäin ja kansainvälisten järjestöjen, kuten WTO ja Maailmanpankki (BIRD, IFC, MIGA), ihmisoikeusvastuiden ja -velvollisuuksien lisäämiseksi;
81. vahvistaa vankan sitoutumisensa siihen, että lopetetaan rankaisematta jättäminen tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin, ja varmistetaan oikeuden toteutuminen sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhien uhrien tapauksessa; antaa näin täyden tukensa Kansainväliselle rikostuomioistuimelle (ICC); pitää valitettavana, että yksikään valtio ei ratifioinut Rooman perussääntöä vuonna 2014; korostaa, että on lopetettava rankaisematta jättäminen ja saatettava oikeuden eteen kaikki, jotka ovat syyllistyneet kansanmurhaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, mukaan lukien seksuaaliväkivaltarikokset; pitää erittäin huolestuttavana, että on useita pidätysmääräyksiä, joita ei ole vielä pantu täytäntöön; kehottaa unionia antamaan jatkossakin vankan diplomaattisen ja poliittisen tukensa ICC:n ja YK:n suhteiden lujittamiselle ja laajentamiselle, erityisesti YK:n turvallisuusneuvostossa mutta myös kahdenvälisissä suhteissa ja kaikilla foorumeilla; kehottaa unionia ja sen edustustoja sekä jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla edistetään Rooman perussäännön yleismaailmallisuutta ja sen ratifiointia ja tehokasta soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita antamaan ICC:lle tarvittavat resurssit ja lisäämään tukeaan kansainväliselle rikosoikeusjärjestelmälle muun muassa tukemalla taloudellisesti kansalaisyhteiskunnan toimijoita esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla; kehottaa panemaan täytäntöön vuonna 2013 perustetun EU-välineistön, joka koskee kansainvälisen oikeuden ja kansallisen oikeuden täydentävyyttä;
82. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti ICC:n toimintaa ja korostaa, että sen päätösten täytäntöönpanon valvonnassa tarvitaan vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa;
Ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen kaikkialla maailmassa
Ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaus
83. muistuttaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa vahvistettuja ihmisen perusoikeuksia; muistuttaa lisäksi, että nämä perusoikeudet ovat sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattavat oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja vapauden omaksua teistinen, ei-teistinen tai ateistinen vakaumus sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen, siitä luopumiseen tai siihen palaamiseen; pitää huolestuttavana, että eräät valtiot eivät edelleenkään noudata YK:n standardeja ja käyttävät sortotoimia, joita voivat olla kuritus, vankilatuomio, kohtuuttomat sakot ja jopa kuolemantuomio, ja loukkaavat näin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; pitää huolestuttavana uskonnollisiin vähemmistöihin, myös kristittyihin vähemmistöihin kohdistuvaa lisääntyvää vainoa sekä vähemmistöjen kokoontumispaikkoihin kohdistuvaa vahingontekoa;
84. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita suhteissaan kolmansiin maihin tehostamaan toimiaan, joiden tavoitteena on auttaa poistamaan kaikenlainen uskontoon perustuva syrjintä ja edistää uskontojen välistä vuoropuhelua; vaatii konkreettisia toimia uskonnollisten vähemmistöjen, uskonnottomien ja uskonnosta luopuneiden ihmisten ja ateistien suojelemiseksi, sillä näihin ryhmiin sovelletaan jumalanpilkkalakeja; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään tällaisten lakien kumoamista; pitää myönteisenä, että unioni on sitoutunut edistämään kansainvälisillä foorumeilla uskonnon- ja vakaumuksenvapautta muun muassa antamalla tukensa YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan mandaatille; antaa täyden tukensa EU:n toiminnalle esittää YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa aihekohtaisia päätöslauselmia tästä asiasta; vaatii konkreettisia toimia, joilla pannaan tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta ja parannetaan niitä; katsoo, että toimia olisi toteutettava sekä kansainvälisillä että alueellisilla foorumeilla ja että olisi käytävä myös unionin edustustojen välityksellä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua uskonnollisten yhdistysten ja yhteisöjen kanssa, kuten määrätään SEUT:n 17 artiklassa; pitää tärkeänä, että varmistetaan järjestelmällinen ja johdonmukainen EU-henkilöstön koulutus unionin päätoimipaikoissa ja edustustoissa;
EU:n toimet kuolemanrangaistuksen poistamiseksi
85. panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Euroopan neuvoston pääsihteerin lokakuussa 2014 antaman yhteisen julkilausuman(45), jossa painotettiin heidän vastustavan ehdottomasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa; toistaa näkemyksensä, että kuolemanrangaistuksen poistamisen kaikkialta maailmasta olisi oltava EU:n keskeisiä tavoitteita ihmisoikeusasioissa; katsoo, että kolmansille maille huumausaineita koskevassa lainvalvontapolitiikassa annettavan avun tavoitteena olisi oltava kuolemanrangaistuksen poistaminen huumerikoksilta; panee merkille kesäkuussa 2016 Oslossa pidettävän kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan kuudennen maailmankonferenssin ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita vaatimaan siellä yksimielisesti kuolemanrangaistuksen poistamista, tehostamaan toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi ja tukemaan asiasta järjestettäviä julkisia tiedotuskampanjoita;
86. panee huolestuneena merkille kuolemanrangaistusten ja teloitusten lisääntymisen maailmassa; pitää erittäin valitettavana, että kuolemanrangaistus sisältyy vielä joidenkin kolmansien maiden lainsäädäntöön; pitää valitettavana, että Valko-Venäjä on kahden vuoden tauon jälkeen aloittanut uudelleen teloitukset; toistaa siksi Valko-Venäjälle osoittamansa kehotuksen soveltaa kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevaa moratoriota, jonka on tarkoitus johtaa lopulta kuolemanrangaistuksen poistamiseen; toteaa, että kahdeksassa maassa sovelletaan kuolemanrangaistusta homoseksuaalisuuteen;
87. kehottaa ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan laatimaan kattavan ja vaikuttavan eurooppalaisen toimintalinjan kymmenien kolmansissa maissa teloitusuhan alla olevien unionin kansalaisten auttamiseksi; katsoo, että siihen olisi sisällytettävä vahvoja mekanismeja, jotka koskevat tunnistamista, oikeusavun tarjoamista ja diplomaattiedustusta;
88. kehottaa unionia olemaan edelleen yhteydessä kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattaviin maihin ja käyttämään kaikkia diplomatian ja yhteistyön keinoja kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; muistuttaa kehottaneensa unionia seuraamaan jatkuvasti olosuhteita, joissa teloituksia suoritetaan kuolemanrangaistusta vielä soveltavissa maissa;
Kidutuksen ja julman kohtelun poistaminen
89. katsoo, että nyt kun on kulunut 30 vuotta kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen tekemisestä ja maailmassa on edelleen kidutusta ja julmaa kohtelua, unionin olisi tehostettava toimiaan näiden vakavien ihmisoikeusrikkomusten lopettamiseksi; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naiset ja lapset sekä etnisiin, kielellisiin tai uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset, jotka joutuvat pidätyskeskuksissa tai vankiloissa kidutuksen tai julman kohtelun uhreiksi; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa paneutumaan tehokkaammin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen torjuntaan lisäämällä diplomaattisia toimia ja ottamalla asiaan kantaa entistä järjestelmällisemmin ja unionin arvojen ja periaatteiden mukaisesti; suosittaa, että ulkosuhdehallinto, unionin edustustot ja jäsenvaltiot käyttävät täysimääräisesti kaikkia nykyisiä välineitä, kuten kidutuksen vastaisia EU:n suuntaviivoja(46); kehottaa tehostamaan jatkuvasti järjestelmiä, joilla valvotaan sellaisten lääkeaineiden vientiä, joita voidaan käyttää teloituksiin ja kidutukseen, ja ottamaan käyttöön tarkoitettua lopullista käyttöä koskevan lausekkeen, jolla voidaan keskeyttää tai kieltää sellaisten turvallisuuteen liittyvien tavaroiden siirtäminen, joilla selvästi ei ole muuta käyttötarkoitusta kuin käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai kidutukseen;
90. korostaa, että kaikki maat eivät ole vieläkään laatineet kiireesti tarvittavia ja täysimittaisilla resursseilla varustettuja suunnitelmia vankilaolojen kohentamiseksi; toteaa, ettei ole juurikaan edistytty sen varmistamisessa, että vankilat ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia ja että on turvattu vankien oikeus elämään, fyysiseen koskemattomuuteen ja ihmisarvoon; korostaa, että on parannettava vankilaoloja, jotta voidaan turvata ihmisoikeudet, ja että vankien ei pitäisi joutua kohtaamaan epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista;
Syrjintä
91. korostaa, että sosiaaliset, uskonnolliset tai kulttuuriset syyt tai perinteet eivät missään olosuhteissa voi toimia perusteluna minkäänlaiselle syrjinnälle, olipa kyseessä sitten väkivalta, kostorangaistus, kidutus, naisten ja tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö, sukuelinten silpominen, lapsiavioliitto, pakkoavioliitto, naiskauppa, yhteiskunnalliseen asemaan tai alkuperään perustuva syrjintä tai hyljeksintä taikka perheväkivalta;
92. tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vakaumukseen, yhteiskunnalliseen alkuperään, kastiin, syntyperään, ikään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvan syrjinnän; kehottaa unionia tehostamaan toimiaan kaikenlaisen syrjinnän, rasismin ja ksenofobian kitkemiseksi maailmasta ihmisoikeusvuoropuhelun ja poliittisen vuoropuhelun, unionin lähetystöjen toiminnan ja julkisen diplomatian avulla; kehottaa unionia myös edistämään edelleen kaikkien asiaa tukevien YK:n yleissopimusten, muun muassa kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, ratifiointia ja täysimääräistä täytäntöönpanoa;
HLBTI-oikeudet
93. katsoo, että unionin olisi jatkettava ponnistelujaan, joiden tavoitteena on edistää homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten ihmisten (hlbti‑ihmiset) oikeuksia asiasta annettujen EU:n suuntaviivojen(47) mukaisesti; suosittaa panemaan suuntaviivat täytäntöön muun muassa antamalla kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle koulutusta näissä asioissa; pitää valitettavana, että homoseksuaalisuus on edelleen rikos 75 maassa ja että kahdeksassa maassa siihen sovelletaan kuolemanrangaistusta; katsoo, että ihmisten pahoinpitelyn heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella olisi oltava rangaistava teko; ilmaisee tukensa YK:n ihmisoikeusasioiden päävaltuutetun jatkuvalle työlle näiden syrjivien lakien kumoamiseksi sekä muiden YK:n elinten työlle; pitää huolestuttava hlbti‑ihmisten oikeuksien puolustajien perusvapauksien rajoittamista ja kehottaa unionia lisäämään tukeaan näille; katsoo, että hlbti-ihmisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heillä on mahdollisuus kuulua oikeudellisiin instituutioihin esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen tai avioliiton kautta;
94. korostaa, että kolmansien maiden vähemmistöryhmillä on erityistarpeita ja että näiden ryhmien tasa-arvoisuutta kaikilla taloudellisen, sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen elämän aloilla olisi edistettävä;
Kastijärjestelmään perustuva syrjintä
95. panee erittäin huolestuneena merkille kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän ja ihmisoikeusloukkausten laajuuden ja seuraukset, mukaan lukien oikeusturvan ja työnsaannin epääminen, jatkuva segregaatio, köyhyys ja leimaaminen; kehottaa unionia luomaan EU:n välineen kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän estämiseksi ja poistamiseksi; suosittaa valtavirtaistamaan asian ulkosuhdehallinnon ja komission suuntaviivoissa ja toimintasuunnitelmissa, erityisesti EU:n toimissa kaikenlaisen syrjinnän poistamiseksi ja pyrkimyksissä torjua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaikenlaista naisten ja tyttöjen syrjintää;
Vammaisten henkilöiden oikeudet
96. panee tyytyväisenä merkille vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnit; korostaa jälleen, että sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielinten on huolehdittava vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisesta; korostaa erityisesti tarvetta valtavirtaistaa esteettömyyden periaate ja kaikki vammaisten henkilöiden oikeudet kaikissa EU:n asiaankuuluvissa politiikkatoimissa, myös kehitysyhteistyössä, ja painottaa asian ohjailevaa ja horisontaalista luonnetta;
97. toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja;
98. korostaa, että kansainvälinen yhteisö pitää vammaisten naisten tilannetta painopistealueena; palauttaa mieliin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätelmät, joissa todettiin, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tarkoitettuja toimia ja ohjelmia olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä vammaisten henkilöiden kanssa heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen sekä vammaisjärjestöjen kanssa; painottaa laitosten säännöllisen valvonnan ja hoitajien asianmukaisen koulutuksen tarvetta; kehottaa unionia sisällyttämään vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjunnan ulkoiseen toimintaansa sekä yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaansa, mukaan lukien demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline;
Naisten ja tyttöjen oikeudet
99. palauttaa mieliin, että vuoden 2014 Saharov-palkinto myönnettiin Denis Mukwegelle hänen ansiokkaasta toiminnastaan seksuaalisen väkivallan uhrien hyväksi ja naisten oikeuksien edistämisessä; toteaa tämän lisänneen tietoisuutta väkivallan käytöstä ja naisten, tyttöjen ja lasten sukuelinten silpomisesta sodankäynnin välineenä; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin, tyttöihin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön ja väkivallan käytön sodankäynnin välineenä sekä naisten sukuelinten silpomisen, lapsi- ja pakkoavioliitot, seksiorjuuden, avioliitossa tapahtuvat raiskaukset ja muunlaiset vahingolliset perinteiset käytännöt; pitää erittäin tärkeänä, että konflikteissa hyväksikäytetyt naiset, tytöt ja lapset saavat kansainvälisen oikeuden mukaisesti terveydenhoitoa ja psykologista tukea; panee tässä yhteydessä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan kirjeen, joka koskee humanitaarisen avun politiikkaa ja erityisesti seksuaalisen väkivallan ehkäisyä ja naisten tukemista asianmukaisin keinoin sekä terveydenhoitoa ja psykologista apua konfliktitilanteissa raiskatuille; kehottaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin yleissopimuksen;
100. korostaa, että ulkosuhdehallinnon on vaihdettava hyviä käytäntöjä, jotta voidaan parantaa seksuaalisen väkivallan uhrien nykyisellään puutteellista oikeussuojaa; tuomitsee jyrkästi sen, ettei kolmansien maiden naisilla ole mahdollisuutta saada oikeussuojaa ja erityisesti heidän jouduttuaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi; kehottaa komissiota ja joissakin tapauksissa myös jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisen roolin siinä, että kolmannet maat ryhtyvät näiden rikosten tapauksessa syytetoimiin; kehottaa komissiota yhdessä ulkosuhdehallinnon kanssa tehostamaan uhreille tarjolla olevaa tukea, sisällyttämään sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen unionin humanitaariseen toimintaan ja asettamaan etusijalle ne EU:n humanitaariset toimet, joilla puututaan konflikteissa tapahtuvaan sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan; pitää myönteisenä, että unioni osallistui Lontoossa kesäkuussa 2014 järjestettyyn maailmanlaajuiseen huippukokoukseen, jossa käsiteltiin seksuaalisen väkivallan lopettamista konflikteissa, ja sitoutui jatkotoimiin; kehottaa näin ollen komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin;
101. pitää valitettavana sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevien toimintapolitiikkojen puutetta, uhreille annettavan tuen puutetta ja sitä, että suuri osa rikoksiin syyllistyneistä jää monissa maissa ilman rangaistusta; pyytää ulkosuhdehallintoa vaihtamaan kolmansien maiden kanssa hyviä käytäntöjä, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä sekä poliiseille, oikeuslaitosten henkilöstölle ja virkamiehille tarkoitettuja koulutusohjelmia; kehottaa unionia tukemaan ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, edistämään sukupuolten tasa-arvoa kolmansissa maissa ja tekemään tiiviistä yhteistyötä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon alalla, kuten ILO, OECD, YK ja Afrikan unioni, jotta voidaan luoda synergiaa ja lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia;
102. pitää hyvin huolestuttavana sukupuoleen perustuvan väkivallan lisääntymistä eri puolilla maailmaa sekä naismurhien määrän kasvua Latinalaisessa Amerikassa; toteaa, että ne ovat osa yleistynyttä väkivaltaa ja rakenteellista syrjintää; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä hirvittävät naismurhat ja sen, että nämä rikokset jäävät useimmiten rankaisematta, mikä voi lisätä väkivaltaa ja murhia;
103. on erittäin huolissaan Lähi-idässä ja Afrikassa pakolaisleireillä mahdollisesti tapahtuneista naisiin ja tyttöihin kohdistuneista ihmisoikeusloukkauksista sekä raportoiduista tapauksista, joissa naiset ja tytöt ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan ja eriarvoisen kohtelun kohteeksi; pyytää ulkosuhdehallintoa vaatimaan, että kolmansissa maissa sovelletaan tiukempia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, jotta voidaan poistaa pakolaisten sukupuoleen perustuva eriarvoisuus;
104. pitää valitettavana, että puolet maailman väestöstä kokee palkkasyrjintää ja että naiset ansaitsevat maailmanlaajuisesti 60–90 prosenttia miesten keskitulosta;
105. kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään edelleen naisten ja tyttöjen poliittisia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia sisällyttämällä sukupuolten tasa-arvonäkökohdat ja kolmansien maiden kanssa käytävän rakentavan vuoropuhelun kaikkiin ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin, lisäämällä yleistä tietoisuutta sukupuolinäkökohdista ja huolehtimalla asian vaatimista riittävistä resursseista; panee tyytyväisenä merkille vuosiksi 2016–2020 laaditun uuden kehyksen, jossa käsitellään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä(48); pitää tärkeänä, että keskitytään horisontaaliseen pilariin, jonka puitteissa komission ja ulkosuhdehallinnon on tarkoitus toteuttaa tehokkaammin unionin sitoumukset naisten ja tyttöjen oikeuksien lujittamisesta ulkosuhteissa;
106. pitää valitettavana sukupuolten tasa-arvon puutetta poliittisessa elämässä; muistuttaa, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja että heillä olisi oltava samat poliittiset oikeudet ja kansalaisvapaudet; pitää valitettavana, että naiset ovat aliedustettuina taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa päätöksenteossa; korostaa, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat tehokkaita suojelumekanismeja; suosittaa, että otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä, jotta voidaan edistää naisten osallistumista varsinkin ehdokkaina poliittisiin elimiin ja demokraattiseen prosessiin;
107. kehottaa unionia jatkamaan naisten taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten vaikutusmahdollisuuksien tukemista, jotta voidaan edistää heidän mahdollisuuksiaan käyttää kaikkia oikeuksiaan ja perusvapauksiaan, sekä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tytöt saavat laadukasta opetusta, mukaan lukien kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneimpien yhteisöjen tytöt; kehottaa tukemaan naisten ammatillista koulutusta, lisäämään tieteen ja teknologian alojen ammattikoulutukseen osallistuvien naisten määrää, laatimaan kolmansien maiden koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia ja estämään stereotypioiden välittymisen oppimateriaalien kautta; kehottaa unionia sisällyttämään tämän painopistealueen kaikkeen diplomaattiseen, kaupalliseen ja kehitysyhteistyöhön liittyvään toimintaansa;
108. korostaa, että on tarpeen huolehtia tyttöjen koulutuksen jatkuvuudesta pakolaisleireillä, konfliktialueilla ja äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisten ympäristöolojen, kuten kuivuuden ja tulvien, koettelemilla alueilla;
109. kannustaa unionia jatkamaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja YK:n rauhanrakentamistoimien puitteissa naisille ja tytöille tarkoitetun tuen sujuvoittamista ja toteuttamaan päättäväisiä toimia naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325(2000)(49) ja 1820(2008)(50) täytäntöönpanemiseksi ja lujittamiseksi; kehottaa unionia antamaan kansainvälisellä tasolla tukensa sille, että tunnustetaan siitä syntyvä lisäarvo, että naiset osallistuvat konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen ja demokratisoitumisprosesseihin, joilla päästään kestäviin ja vakaisiin poliittisiin ratkaisuihin; pitää tärkeänä, että turvataan naisten kaikki ihmisoikeudet ja lisätään naisten vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan toimintaohjelman puitteissa ja tukemalla Pekingin toimintaohjelmaa ja Istanbulin yleissopimusta; panee tyytyväisenä merkille unionin tuen sukupuolten tasa-arvoa koskeville YK:n päätöslauselmille erityisesti siinä, mikä koskee sanan- ja mielipiteenvapautta naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; panee tyytyväisenä merkille naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 59. kokouksen päätelmät(51);
110. kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkien EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehtäviin järjestelmällisesti konkreettisia toimenpiteitä, joilla lisätään naisten osallistumista vaaliprosesseihin alaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti, ottaen huomioon Brysselissä huhtikuussa 2014 pidetyn johtavien vaaliasiantuntijoiden seminaarin päätelmät ja ottaen oppia aiempien valtuuskuntien kokemuksista;
111. suhtautuu myönteisesti ulkosuhdehallinnon kolmansissa maissa toteuttamiin toimenpiteisiin, joilla vauhditetaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, Pekingin toimintaohjelmaan sekä Kairon väestö- ja kehityskonferenssin vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevaan julistukseen sisältyvien naisten oikeuksia koskevien velvoitteiden ja sitoumusten täyttämistä;
112. pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin toimintaohjelman saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydellisten oikeuksien suojaa; korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien yleismaailmallinen kunnioittaminen ja tähän liittyvien palvelujen saatavuus auttavat vähentämään lapsi- ja äitikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveys ja ehkäisyvälineiden ja turvallisen raskaudenkeskeytyksen helppo saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja auttaa heitä rakentamaan elämänsä uudelleen siinä tapauksessa, että he ovat joutuneet raiskauksen uhriksi; korostaa tarvetta sijoittaa nämä toimintapolitiikat kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ytimeen;
113. katsoo, että alaikäisenä solmittu avioliitto loukkaa perusihmisoikeuksia ja vaikuttaa asianomaisten tyttöjen koko elämään, sillä se vaarantaa heidän koulunkäyntinsä, mikä puolestaan rajoittaa heidän tulevaisuudennäkymiään, vaarantaa heidän terveytensä ja lisää väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi joutumisen riskiä;
114. pitää erittäin vakavana, että 1980-luvulta alkaen postimyyntimorsiamiin liittyvä liiketoiminta on kasvanut hälyttävästi; panee huolestuneena merkille, että on dokumentoitu tapauksia, joissa naisten kimppuun on hyökätty ja/tai heidät on murhattu sen jälkeen kun he ovat avioituneet miehen kanssa postimyyntimorsiamena; pitää valitettavana, että postimyyntisivustoilla on esillä huomattava määrä alaikäisiä tyttöjä; korostaa, että lasten käyttö seksuaalisiin tarkoituksiin on katsottava lasten hyväksikäytöksi;
115. tuomitsee kohdunvuokrauksen naisen ihmisarvoa alentavana toimintana, jossa naisen kehoa ja lisääntymiskykyä käytetään kauppatavarana; katsoo, että sijaissynnytykset, joihin liittyy ihmiskehon käyttö lisääntymiseen rahaa tai muunlaista palkkiota vastaan ja erityisesti kehitysmaiden haavoittuvassa asemassa olevien naisten tapauksessa, olisi kiellettävä, ja niitä olisi käsiteltävä kiireellisenä asiana ihmisoikeusvälineiden puitteissa;
Lasten oikeudet
116. kehottaa jälleen kerran ratifioimaan yleismaailmallisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaiset lisäpöytäkirjat ja panemaan ne tehokkaasti täytäntöön; kehottaa kaikkia valtioita sitoutumaan ILO:n yleissopimuksen nro 182 3 artiklassa määriteltyjen lapsityön pahimpien muotojen poistamiseen ja muistuttaa, että näitä lapsityön pahimpia muotoja ovat muun muassa lapsiorjuus, lapsikauppa, lapsiprostituutio sekä vaarallinen työ, joka on haitallista lapsen fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle;
117. pitää myönteisinä joulukuussa 2014 annettuja neuvoston päätelmiä lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojelusta(52) ja kehottaa unionia tukemaan edelleen kumppanimaita kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa ja vahvistamaan niiden valmiuksia suojella lapsen oikeuksia; pitää myönteisinä vuoden 2014 tuloksia lasten oikeuksien valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä koskevan EU:n ja Unicefin välineistön käytössä(53); panee merkille Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun toukokuussa 2014 antaman julkilausuman intersukupuolisten lasten oikeuksista;
118. kehottaa jälleen komissiota esittämään sellaisen kattavan lapsen oikeuksien strategian ja toimintasuunnitelman seuraaviksi viideksi vuodeksi, jolla tuetaan EU:n toimia lapsen oikeuksien edistämisessä ja huolehditaan erityisesti lapsen oikeudesta juomaveteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, varmistetaan aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten kuntouttaminen ja uudelleensopeuttaminen, lopetetaan lapsityövoiman käyttö, lasten kidutus, lasten syyttäminen noituudesta, lapsikauppa, lapsiavioliitot ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja autetaan aseellisten konfliktien jalkoihin joutuneita lapsia sekä varmistetaan heidän pääsynsä koulutukseen konfliktialueilla ja pakolaisleireillä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lasten hyväksi toteutetuilla unionin ulkoisilla toimilla; kannattaa ”Children No Soldiers” -kampanjaa ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta voidaan saavuttaa vuodeksi 2016 asetettu tavoite ja lopettaa valtiollisten armeijoiden harjoittama lasten värväys ja käyttö lapsisotilaina;
119. panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Unicefin sekä YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA) yhteistyön, jonka tuloksena on saatu aikaan keinovalikoima lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseksi kehitysyhteistyössä sekä tuki vuosituhannen kehitystavoitteiden ja lastensuojeluohjelmien edistämiseen, jotta erityisesti epävakaissa oloissa elävien lasten oikeudet voisivat toteutua;
120. pitää myönteisenä EU:n aktiivista yhteistyötä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevien YK:n erityisraportoijien kanssa, mukaan lukien puhdasta juomavettä ja jätevesihuoltoa koskevaa ihmisoikeutta käsittelevä erityisraportoija, oikeutta koulutukseen käsittelevä erityisraportoija, oikeutta ruokaan käsittelevä erityisraportoija, äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevä erityisraportoija ja oikeutta asianmukaiseen asumiseen käsittelevä erityisraportoija; panee tyytyväisenä merkille, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia on vahvistettu demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen suuntaa-antavassa monivuotisessa ohjelmassa 2014–2017, jolla on tarkoitus auttaa lujittamaan ammattiyhdistyksiä, lisäämään tietoisuutta palkkakysymyksistä, parantamaan maa-alueiden suojelua, parantamaan sosiaalista integraatiota taloudellisen voimaannuttamisen avulla sekä vähentämään taloudellista syrjintää ja työpaikkaväkivaltaa;
Demokratian vahvistaminen kaikkialla maailmassa
121. korostaa EU:n sitoutumista ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen vaalimiseen ja edistämiseen unionin kansainvälisissä suhteissa; palauttaa mieliin, että demokratian tunnusmerkkejä ovat vapaat ja vilpittömät vaalit sekä sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja yhdistymisvapaus, oikeusvaltioperiaate ja vastuuvelvollisuus, riippumaton oikeuslaitos ja puolueeton hallinto; korostaa, että demokratia ja ihmisoikeudet liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan, kuten muistutettiin 18. marraskuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä demokratian tukemisesta EU:n ulkosuhteissa; pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa uudessa toimintasuunnitelmassa kiinnitetään entistä suurempi huomio demokratiakehitystä tukeviin toimiin;
Ilmaisunvapauden määrittäminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen
122. muistuttaa, että ilmaisunvapaus on demokraattisen yhteiskunnan elintärkeä osa, sillä se lisää moniarvoisuutta, joka antaa kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille mahdollisuuden vaatia hallituksiltaan ja päätöksentekijöiltään vastuullisuutta, ja edistää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista; kehottaa siksi EU:ta tehostamaan toimiaan ilmaisunvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja niiden välineillä;
123. palauttaa mieliin unionille ja jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen, että niiden olisi tehostettava kaikenlaisten ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden rajoitusten tarkkailua kolmansissa maissa ja tuomittava heti ja järjestelmällisesti tällaiset rajoitukset, vaikka niitä asetettaisiin legitiimissä tarkoituksissa, kuten terrorismin torjunta, valtion turvallisuus tai poliisitoiminta; pitää erittäin tärkeänä, että EU:n suuntaviivat sananvapaudesta verkossa ja verkon ulkopuolella pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niiden vaikutuksia seurataan säännöllisesti; palauttaa mieliin unionin tavoitteen varmistaa ja turvata kaikille syrjimätön tiedonsaanti ja ilmaisunvapaus niin verkossa kuin verkon ulkopuolella;
124. katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka, jolla tieto saadaan mahdollisimman hyvin kaikkien saataville, tarjoaa mahdollisuuden edistää ihmisoikeuksia, demokraattisia käytäntöjä ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä; korostaa tieto- ja viestintätekniikan roolia kansalaisliikkeiden toiminnassa erityisesti epädemokraattisissa hallintojärjestelmissä; pitää huolestuttavana, että eräät autoritaariset hallintojärjestelmät käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa tavalla, joka muodostaa kasvavan uhkan ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille; korostaa, että on lisättävä tukea tiedotusvälineiden vapauden lisäämiseen, riippumattomien toimittajien ja bloginpitäjien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen ja tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden parantamiseen; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaksikäyttötuotteiden ihmisoikeusnäkökohtiin, kun tarkistetaan unionin vientivalvontajärjestelmää;
EU:n tuki ihmisoikeuksien puolustajille
125. pitää valitettavana kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvia lisääntyviä hyökkäyksiä; panee erittäin huolestuneena merkille, että yhä useammat maat, esimerkiksi Venäjä ja jotkut Keski-Aasian maat, säätävät ankaria lakeja kansalaisjärjestöjen toiminnan tukahduttamiseksi ja rajoittavat niiden ulkomaisen rahoituksen saantia sekä asettavat niille työläitä raportointivaatimuksia ja määräävät niille kovia rangaistuksia sääntöjen laiminlyönnistä; muistuttaa, että kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat olennainen osa demokraattista, avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia ja puuttumaan rajoituksiin ja uhkailuun, joita kansalaisjärjestöissä toimivat ihmiset kohtaavat kaikkialla maailmassa; kehottaa unionia toimimaan esimerkkinä näiden ihmisten oikeuksien suojaamisessa ja edistämisessä;
126. panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan muistuttaneen uudessa toimintasuunnitelmassa, että unioni on sitoutunut voimaannuttamaan paikallisia toimijoita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; korostaa, että tilanteessa, jossa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia on rajoitettu merkittävästi, kansalaisyhteiskunta ja varsinkin ihmisoikeuksien puolustajat tarvitsevat unionilta lisää huomiota ja tukea; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita laatimaan kattavan ja johdonmukaisen strategian, jolla voidaan käsitellä kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien kaikkialla maailmassa kohtaamia suuria haasteita;
127. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita seuraamaan ja nostamaan jatkuvasti keskusteluun tapauksia, joissa loukataan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta asettamalla kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja niiden toiminnalle erilaisia kieltoja ja rajoituksia;
128. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lisäksi käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja ja nostamaan järjestelmällisesti keskusteluun tapauksia, joissa uhataan ihmisoikeusaktivisteja ja kansalaisaktivisteja ja erityisesti vangittuina olevia aktivisteja; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattikuntaa tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla pidätettyinä olevien aktivistien luona ja antamalla julkilausumia yksittäisistä tapauksista sekä käsittelemään ihmisoikeusloukkauksia yhdessä vastapuoltensa kanssa; vaatii, että EU:n korkean tason edustajien, erityisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan, komission jäsenten, EU:n erityisedustajien ja jäsenvaltioiden virkamiesten olisi tavattava säännöllisesti ihmisoikeusaktivisteja, kun he matkustavat maihin, joissa kansalaisyhteiskuntaa painostetaan;
129. panee tyytyväisenä merkille, että unioni on tukenut ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskuntia kaikkialla maailmassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla; pitää erittäin tärkeänä, että tätä rahoitusvälinettä käytetään kaikkein suurimmassa vaarassa olevien ihmisoikeusaktivistien suojelemiseen; korostaa, että vaarassa olevien ihmisoikeusaktivistien tukemisessa olisi otettava ensisijaisesti huomioon tehokkuuskriteerit ja vältettävä liian määräävien ehtojen soveltamista; kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa ja unionin edustustoja varmistamaan, että ihmisoikeusaktivistien tukemiseen tarkoitettua rahoitusta käytetään asianmukaisesti;
Kolmansien maiden vaalimenettelyjen tukeminen, oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja hallinnon puolueettomuuden lisääminen
130. pitää myönteisenä, että EU lähetti vuonna 2014 eri puolille maailmaa kahdeksan vaalitarkkailuvaltuuskuntaa ja kahdeksan vaaliasiantuntijavaltuuskuntaa; panee taas tyytyväisenä merkille, että EU on jatkanut vaaliprosessien tukemista ja antanut vaaliapua ja tukea paikallisille tarkkailijoille;
131. muistuttaa, että on tärkeää seurata asianmukaisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportteja ja suosituksia, sillä näin voidaan tehostaa niiden vaikutusta ja lujittaa EU:n tukea kyseisten maiden demokraattisille normeille;
132. suosittaa, että EU tehostaa toimiaan ja kehittää kattavampia keinoja tukea demokratisoitumisprosesseja, joissa vapaat ja vilpittömät vaalit ovat vain yksi ulottuvuus, sillä näin voidaan auttaa lujittamaan demokraattisia instituutioita ja lisätä kansalaisten luottamusta vaaliprosesseihin kaikkialla maailmassa;
133. panee tyytyväisenä merkille, että 12 valitussa unionin edustustossa käynnistettiin vuonna 2014 demokratiatuen toisen sukupolven pilottihankkeita, jotka perustuvat marraskuussa 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa annettuun sitoumukseen; korostaa, että nämä pilottihankkeet ovat erittäin tärkeitä siinä, että niillä voidaan johdonmukaistaa unionin ulkoisten politiikkojen ja välineiden avulla annettavaa demokratiatukea;
134. panee tyytyväisenä merkille, että komissio, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa uudessa toimintasuunnitelmassa sitoutuneet toimimaan tiiviimmin yhdessä kolmansien maiden vaalihallintoelinten, parlamentaaristen elinten, paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisjärjestöjen kanssa näiden ottamiseksi tiiviimmin mukaan vaalitarkkailutoimintaan ja näiden voimaannuttamiseksi ja sitä kautta demokratiaprosessin lujittamiseksi;
135. muistuttaa, että unionin, poliitikkojen, tutkijoiden, tiedotusvälineiden, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kokemukset sekä laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen puitteissa demokratisoitumisesta saadut kokemukset ja opit voisivat auttaa määrittelemään parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin tukea ja lujittaa maailman muita demokratisoitumisprosesseja;
136. palauttaa mieliin, että korruptio vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen ja heikentää demokraattisia prosesseja, kuten oikeusvaltioperiaate ja oikeudenmukainen lainkäyttö; muistuttaa myös unionin katsoneen, että sillä on yksinomainen toimivalta allekirjoittaa korruption vastainen YK:n yleissopimus;
137. katsoo, että unionin olisi korostettava kaikessa kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa, että on tärkeää huolehtia avoimuudesta, tietojen saatavuudesta, rehellisyydestä, vastuuvelvollisuudesta ja asianmukaisesta hallinnoinnista, kun on kyse yhteiskunnallisten asioiden, julkisen talouden ja julkisen omaisuuden hoidosta, kuten määrätään YK:n korruptiosopimuksessa; katsoo, että kaikenlainen korruptio murentaa demokratian periaatteita ja haittaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä; kehottaa toteuttamaan jatkotoimia pyytämässään YK:n korruptiosopimuksen seurannan tehostamisessa ja OECD:n suositusten huolellisessa tarkastelussa; katsoo, että unionin olisi autettava kolmansia maita entistä johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin torjumaan korruptiota ja tarjottava asiantuntemusta riippumattomien ja toimivien korruptiontorjuntaelinten perustamiseen ja niiden toiminnan vakiinnuttamiseen myös yksityisen sektorin kanssa tehtävän aktiivisen yhteistyön avulla; suosittaa luomaan innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä kaikenlaisen korruption torjunnan tehostamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille kehotuksen tehostaa finanssitransaktioiden kansainvälistä sääntelyä;
138. katsoo, että unionin olisi tehostettava kahden- ja monenvälisiä toimiaan oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämisessä; kannustaa unionia tukemaan oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä kaikkialla maailmassa auttamalla kolmansia maita tekemään lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia uudistuksia; kannustaa myös unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä jatkamaan järjestelmällisesti oikeudenkäyntien seuraamista, jotta voidaan edistää oikeuslaitoksen riippumattomuutta;
Euroopan parlamentin toiminnan kehittäminen ihmisoikeuksien alalla
139. pitää myönteisenä, että valtuuskuntien puheenjohtajakokous tarkistaa parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitettuja ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä käsitteleviä suuntaviivoja yhteistyössä ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa; suosittaa tässä yhteydessä soveltamaan järjestelmällisempää ja avoimempaa käytäntöä ihmisoikeuskysymysten käsittelyssä, erityisesti parlamentin päätöslauselmissa, valtuuskuntavierailujen yhteydessä esiin tulevissa yksittäistapauksissa ja kirjallisessa raportoinnissa, jolla kerrotaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle toteutetuista toimista, ja jos se on poliittisesti perusteltua, erityisen tietojenvaihtotilaisuuden muodossa;
140. korostaa, että on jatkuvasti pohdittava parhaita tapoja maksimoida ihmisoikeusloukkauksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien parlamentin päätöslauselmien uskottavuus, näkyvyys ja vaikuttavuus;
141. kannustaa keskustelemaan käytettävissään olevien ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen liittyvien eri välineiden yhdistämisestä yhdeksi strategia-asiakirjaksi, joka hyväksyttäisiin täysistunnossa;
o o o
142. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.
– ottaa huomioon Daytonin rauhansopimuksen eli Bosnia ja Hertsegovinan rauhaa koskevan yleisen puitesopimuksen ja sen kaksitoista liitettä,
– ottaa huomioon Srebrenicasta 7. heinäkuuta 2005(1), 15. tammikuuta 2009(2) ja 9. heinäkuuta 2015(3) antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2005 annetun Venetsian komission lausunnon Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakiuudistuksesta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Daytonin rauhansopimus allekirjoitettiin 14. joulukuuta 1995 Pariisissa ja se teki lopun Euroopan verisimmästä sodasta sitten toisen maailmansodan;
B. toteaa, että sopimuksella lopetettiin sota mutta sen avulla ei onnistuttu luomaan itsenäisesti ja asianmukaisesti toimivaa valtiota, ja katsoo, että maan institutionaalinen rakenne on liian monimutkainen ja osoittautunut tehottomaksi;
1. muistuttaa Daytonin rauhansopimuksen allekirjoittamisen merkityksestä ja muistaa kaikkia Bosnia ja Hertsegovinan sodan traagisia uhreja sekä ilmaisee vilpittömän osanottonsa sodassa kuolleiden perheille;
2. pitää valitettavana, että toinen toistaan seuranneet hallitukset eivät ole onnistuneet rakentamaan täysin asianmukaisesti ja itsenäisesti toimivaa valtiota, vaikka sodan päättymisestä ja rauhanratkaisun pääkohdat sekä maan tulevan muodon sisältävän yleisen puitesopimuksen laatimisesta on kulunut 20 vuotta;
3. pitää ilahduttavana Daytonin rauhansopimuksen liitteen 7 määräysten mukaisesti toteutettua pakolaisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden paluuta sekä jälleenrakentamista ja omaisuuden palauttamista; korostaa, että liite 7 ja siihen liittyvä strategia on pantava täysin täytäntöön, jotta varmistetaan maan sisäisesti siirtymään joutuneiden, pakolaisten ja muiden sodasta kärsineiden kestävä paluu ja oikeudenmukaisten, kattavien ja pysyvien ratkaisujen tarjoaminen heille; korostaa tässä yhteydessä, että kroaattien, bosniakkien ja muiden kestävä paluu Serbitasavaltaan on varmistettava; korostaa, että jo palanneiden ihmisten sosioekonomisen integroitumisen parantamisessa on edistyttävä; kehottaa koordinoimaan toimia paremmin kaikilla tasoilla ja kiinnittämään kaikkein haavoittuvimpiin siirtymään joutuneisiin ihmisiin, kuten romaneihin ja väkivallan kohteeksi joutuneisiin naisiin, enemmän huomiota; pitää valitettavana, että Punaisen Ristin kansainvälisen komitean mukaan kateissa on edelleen noin 7000 henkilöä, joiden kohtalosta ei ole tietoa;
4. on tietoinen, että Bosnia ja Hertsegovina on muuttunut myönteisesti 20 viime vuoden aikana ja kehittynyt sodan repimästä, sodasta toipuvasta maasta valtioksi, joka haluaa liittyä EU:n jäseneksi;
5. muistuttaa, että EU on sitoutunut Bosnia ja Hertsegovinan sekä kaikkien Länsi-Balkanin maiden lähentymiseen EU:hun ja liittymisprosessin edistämiseen; katsoo, että alueellinen yhteistyö ja Euroopan yhdentymisprosessi ovat parhaat tavat edistää sovintoa ja voittaa viha sekä poistaa jakolinjat;
6. kehottaa viranomaisia käyttämään Daytonin rauhansopimuksen 20.vuosipäivää kannustimena kohti tarvittavia uudistuksia – ottaen erityisesti huomioon Bosnia ja Hertsegovinan tulevan EU-jäsenyyshakemuksen; muistuttaa, että ensisijaisena tavoitteena on oltava kansalaisten sosioekonomisiin tarpeisiin vastaaminen sekä tehokkaan EU-asioiden koordinointimekanismin perustaminen; muistuttaa, että on myös ratkaisevan tärkeää jatkaa samanaikaisesti perustuslakiuudistuksia ja poliittisia uudistuksia sekä poliittisen järjestelmän demokratisoimista, joiden avulla voidaan varmistaa kaikkien kolmen kansakunnan ja maan kaikkien kansalaisten todellinen tasa-arvo ja demokraattinen edustus; korostaa, että kaikilla Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi poliittiseen päätöksentekoon sen kaikilla tasoilla;
7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Bosnia ja Hertsegovinan ja sen entiteettien hallituksille ja parlamenteille sekä Länsi-Balkanin maiden hallituksille ja parlamenteille.
– ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 2008/944/YUTP(1) (jäljempänä ”yhteinen kanta”),
– ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) suorittaman yhteisen kannan uudelleentarkastelun,
– ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun kuudennentoista vuosikertomuksen(2),
– ottaa huomioon EU:n toimien tukemisesta aseviennin valvonnan sekä yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP vahvistettujen periaatteiden ja perusteiden edistämiseksi kolmansissa maissa 19. marraskuuta 2012 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/711/YUTP,
– ottaa huomioon 9. joulukuuta 2003 hyväksytyn joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan EU:n strategian,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian (ETS) ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa”,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen(3),
– ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asekauppasopimuksen ratifioimisesta(4),
– ottaa huomioon Euroopan puolustusmarkkinoiden kehityksen vaikutuksesta Euroopan turvallisuuteen ja puolustuskykyyn 21. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman(5), ja erityisesti sen 4, 10, 18, 19, 20 ja 21 kohdan,
– ottaa huomioon asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa Euroopan turvallisuusstrategian puitteissa tukevista EU:n toimista 16. joulukuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/768/YUTP(6),
– ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009(7), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 599/2014, ja asetuksen liitteessä I esitetyn luettelon kaksikäyttötuotteista ja ‑teknologiasta,
– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa” (COM(2014)0244),
– ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta,
– ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vientivalvontapolitiikan tarkistamisesta,
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta: murtohälytys- ja valvontajärjestelmien vaikutus ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(8),
– ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(9),
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15.–16. joulukuuta 2005 hyväksymän EU:n strategian pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi ja 12. heinäkuuta 2002 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen ja yhteisen toiminnan 1999/34/YUTP kumoamisesta,
– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2003 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2003/468/YUTP aseiden välityksen valvonnasta(10),
– ottaa huomioon neuvoston 9. helmikuuta 2015 hyväksymän Euroopan unionin päivitetyn yhteisen puolustustarvikeluettelon,
– ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP liittyvän käyttäjän oppaan,
– ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian sekä ampumatarvikkeiden vuonna 2015 ajantasaistetut luettelot(11),
– ottaa huomioon Wassenaarin järjestelyn 19. täysistunnossa Wienissä 3.–4. joulukuuta 2013 tehdyt päätökset,
– ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005,
– ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),
– ottaa huomioon 24. helmikuuta 2006 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,
– ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),
– ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 16: alatavoite 16.4, jossa valtioita kehotetaan huomattavasti vähentämään laittomia asevirtoja,
– ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan,
– ottaa huomioon YK:n asekauppasopimuksen, joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 8. lokakuuta 2013 antaman päätöslauselman 24/35 aseiden siirron vaikutuksista ihmisoikeuksiin aseellisissa konflikteissa(12),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0338/2015),
A. ottaa huomioon, että EU:ta ympäröivä globaali turvallisuusympäristö on muuttunut dramaattisesti, erityisesti EU:n eteläisellä ja itäisellä naapurialueella;
B. ottaa huomioon, että YK:n peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;
C. ottaa huomioon, että kansainvälisen vakauden kannalta on tärkeää taata pelotteiden keinot tapauskohtaisen arvioinnin pohjalta noudattaen täysimääräisesti YK:n peruskirjan 51 artiklan määräyksiä ja yhteisen kannan perustetta neljä alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden säilyttämisestä;
D. ottaa huomioon, että aseiden kontrolloimaton leviäminen on vakava uhka rauhalle ja turvallisuudelle, ihmisoikeuksille ja kestävälle kehitykselle; ottaa huomioon, että maailmassa kuolee joka minuutti yksi ihminen aseellisen väkivallan seurauksena ja että samassa ajassa valmistetaan 15 uutta asetta;
E. ottaa huomioon, että kansainvälisen asekaupan säänteleminen on nimensä mukaisesti maailmanlaajuinen tavoite; ottaa huomioon, että EU:n on varmistettava kaiken ulkoisen toimintansa johdonmukaisuus ulkosuhdepolitiikassaan, jotta edistetään demokratiaa ja oikeusvaltiota, estetään konflikteja, poistetaan köyhyyttä, vahvistetaan kulttuurien välistä vuoropuhelua ja pidetään yllä kansainvälistä vakautta ja turvallisuutta; ottaa huomioon, että vuosina 2010–2014 EU:n jäsenvaltioiden osuus tärkeimpien tavanomaisten aseiden tosiasiallisista toimitusmääristä maailmassa oli 25,4 prosenttia(13);
F. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaan köyhyyden poistaminen on EU:n kehityspolitiikan ensisijainen tavoite ja myös yksi EU:n ulkosuhdehallinnon painopistealueista vakaamman ja vauraamman maailman aikaansaamiseksi; ottaa myös huomioon, että asevienti konfliktimaihin mahdollistaa suurimittaiset väkivallanteot ja vaikuttaa lisäksi kielteisesti näiden maiden kehitysmahdollisuuksiin, mikä käy ilmi tätä vaikutusta arvioineiden humanitaaristen järjestöjen raporteista(14);
G. ottaa huomioon, että vuonna 2013 EU:n jäsenvaltiot veivät aseita 36,7 miljardin euron arvosta, josta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin arvo oli 26 miljardia euroa; mainitsee vertailun vuoksi, että Euroopan naapuruusvälineen kokonaisbudjetti oli ajanjaksona 2014–2020 15,4 miljardia euroa; ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden osuus oli 30 prosenttia kaikesta aseviennistä; toteaa, että näitä kauppavirtoja voi tuskin pitää suoraan EU:n turvallisuusetujen mukaisina;
H. ottaa huomioon, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP on laillisesti sitova kehys, jossa esitetään kahdeksan tavanomaisten aseiden vientiä koskevaa perustetta, joita EU:n jäsenvaltioiden on sovellettava vientilupapäätöksissään; toteaa, että tämä yhteinen kanta olisi otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti Euroopan puolustusmarkkinoiden ja Euroopan puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan (EDTIB) kehittymisen yhteydessä;
I. ottaa huomioon, että tietyt kolmannet maat, nimittäin Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Islanti, Kanada, Montenegro ja Norja ovat virallisesti ilmoittaneet noudattavansa yhteisen kannan perusteita ja periaatteita;
Globaali turvallisuusympäristö ja aseiden vienti
1. on syvästi huolissaan aseellisten konfliktien laajenemisesta erityisesti Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Libyassa ja Jemenissä; on myös syvästi huolissaan kaikista kansainvälisistä konflikteista, joista aiheutuu yhä enenevissä määrin globaalissa maailmassa riskejä ja seurauksia kansainväliselle vakaudelle ja turvallisuudelle ja jotka ovat heikentäneet EU:n naapuruston vakautta ja turvallisuutta; panee merkille, että aseiden siirrot valtioihin, joissa on meneillään konflikteja, ovat saattaneet osaltaan lisätä näitä konflikteja;
2. pitää valitettavana, että kehitys kuluneina kahtena vuotena on osoittanut, että aseet päätyvät toisinaan terroristien tai sortavien hallintojen käsiin tai valtioihin, joissa lapsia saatetaan värvätä vihollisuuksiin tai käyttää vihollisuuksissa, taikka hallinnoille, joilla on epäilyttäviä suhteita kansainväliseen terrorismiin tai joiden sisä- ja ulkopolitiikka on aggressiivista; katsoo sen vuoksi, että on otettava käyttöön tehokkaita aseviennin valvontajärjestelyjä; tuomitsee aseiden käytön, jolla pyritään turvattomuuden lisäämiseen sekä aseellisiin konflikteihin maiden sisällä ja ulkopuolella tai toimiin, joilla tuetaan sisäistä sortoa, alueellisia konflikteja tai vakavia ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksia; pitää myös valitettavana, että laiton asekauppa on yhä suurta ja tuottavaa liiketoimintaa;
3. pitää valitettavana, että noin puoli miljoonaa(15) ihmistä kuolee vuodessa aseellisen väkivallan seurauksena sekä aseellisissa konflikteissa että rikollisen toiminnan yhteydessä;
4. palauttaa mieliin, että yhteisen kannan noudattaminen on olennaisen tärkeää EU:n periaatteiden ja arvojen toteutumisen kannalta erityisesti kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön alalla sekä alueelliseen ja globaaliin turvallisuuteen liittyvän unionin oman vastuun kannalta;
5. panee merkille, että EU:n jäsenvaltioiden osuus maailman aseviennistä on huomattava ja että kuudennentoista vuosikertomuksen mukaan vuonna 2013 viennin arvo oli 36,711 miljardia euroa maailman kaikkiin maihin, 10,735 miljardia euroa jäsenvaltioiden välillä ja 25,976 miljardia euroa unionin ulkopuolisiin maihin; muistuttaa, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden taloudelliset, kaupalliset ja teolliset edut eivät saa vaikuttaa aseiden vientiä koskevan kahdeksan perusteen soveltamiseen;
6. pitää valitettavana, että 10 artikla kuitenkin usein sivuutetaan varsinkin kun eurooppalaiset puolustusalan yritykset kompensoivat Euroopassa pienentynyttä liikevaihtoaan entistä enemmän EU:n ulkopuolelle suuntautuvalla viennillä; on erittäin huolissaan vaikutuksista, joita arkaluontoisen tiedon ja teknologian siirto kolmansiin maihin aiheuttaa EU:n turvallisuudelle ja puolustukselle, koska se saattaa lisätä riippuvuutta Venäjän kaltaisista kolmansista maista, joilla on erilaiset strategiset etunäkökohdat;
7. muistuttaa, että puolustusteollisuuden olisi oltava väline, jolla pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden puolustusta ja turvallisuutta ja varmistetaan toimitusjärjestelmän varmuus EU:ssa samalla kun edistetään myös vahvistetun YUTP:n ja YTPP:n täytäntöönpanoa, sillä se on tärkeää maailmanlaajuisen vakauden ja turvallisuuden edistämiselle; panee merkille, että asevienti on ollut keskeisessä asemassa vahvistettaessa ja edelleen kehitettäessä unionin puolustuksen teollista ja teknologista pohjaa, joka on ollut tärkeä monenlaisen innovoinnin ja teknologisen kehityksen kannalta;
8. panee merkille, että täysin yhteisen kannan 2008/944/YUTP perusteiden mukainen vienti on laillista, kun se perustuu EU:lle esitettyyn pyyntöön, sekä oikeutetun puolustuksen oikeuteen; kannattaa puolustukseen käytettävien aseiden vientiä silloin, kun on kyse oikeutetusta itsepuolustuksesta; panee merkille eräiden jäsenvaltioiden päätökseen toimittaa puolustukseen käytettäviä aseita Irakin Kurdistanin alueen peshmergoille ja Ukrainaan; panee merkille, että tässä asiassa jäsenvaltiot eivät koordinoi toimiaan;
9. korostaa, että vaikka vientilisenssien kieltäminen ja keskeyttäminen pakotteiden tai konfliktien johdosta ovat positiivisia merkkejä, ne osoittavat, että EU:n vientipolitiikka on luonteeltaan puhtaasti reaktiivista; katsoo, että yhteisen kannan mukaan ennen lisenssien myöntämistä olisi arvioitava perusteellisemmin vastaanottaviin maihin liittyvät erityisriskit ja EU:n turvallisuusedut;
10. panee merkille, että aseiden ja räjähteiden edelleensiirtämisen, salakuljetuksen ja varastoimisen riskit lisääntyvät ja ovat edelleen haaste, johon on puututtava; painottaa, että kolmansista maista, joissa korruptio on yleistä, saatetaan tuoda aseita Eurooppaan aseiden lisääntyneen salakuljetuksen ja kaupan sekä saapumispaikkojen (satamat jne.) puutteellisten tarkastusten johdosta, ja että tämä uhkaa kansalaisten turvallisuutta, kuten Europolin äskettäisessä raportissa korostettiin(16);
11. korostaa, että aseviennin valvonta on oleellinen osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja että sitä on ohjattava SEU-sopimuksen 21 artiklaan kirjattujen periaatteiden mukaisesti, joita ovat demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen; muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että asevienti sopii yhteen EU:n uskottavuuden kanssa globaalina ihmisoikeuksien puolustajana; on vakuuttunut siitä, että yhteisen kannan kahdeksan perusteen tehokkaampi täytäntöönpano edistäisi merkittävällä tavalla sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä; kehottaa huolehtimaan siitä, että uudessa EU:n globaalissa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa strategiassa tarkastellaan aseiden vientiä koskevia kysymyksiä ottaen asianmukaisesti huomioon muuttunut turvallisuusympäristö ja siihen liittyvät riskit ja uhkat Euroopan turvallisuuseduille;
12. pitää valitettavana, että lainvastaiset, luvattomat ja sääntelemättömät aseiden siirrot yhä haittaavat poliittista vakautta sekä demokraattista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä tietyissä osissa maailmaa; panee merkille, että yhteisen kannan 2008/944/YUTP perusteen 8 johdonmukainen tulkinta ja tehokas täytäntöönpano edistäisi ratkaisevalla tavalla EU:n kehitystavoitteita koskevan politiikan johdonmukaisuutta; kehottaa kiinnittämään jatkuvaa huomiota perusteeseen 8, jotta voidaan arvioida asevarustelumenojen mahdolliset kielteiset vaikutukset köyhien vastaanottajamaiden kehitysmahdollisuuksiin;
Asekauppasopimus
13. pitää myönteisenä asekauppasopimuksen voimaantuloa; pitää myönteisenä EU:n toteuttamia toimia, joilla pyritään edistämään asekauppasopimuksen yleismaailmallista ratifiointia ja täytäntöönpanoa, ja kehottaa jatkamaan näitä ponnisteluja erityisesti tärkeimpien asekauppaa käyvien maiden kanssa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet asekauppasopimusta, ratifioimaan sen mahdollisimman pian; panee merkille, että vaikka asekauppasopimus on myönteinen saavutus, siinä on yhä puutteita ja epäselvyyksiä (epäselvät käsitteet, poikkeus ilmoitusvelvollisuuksista, seuraamusjärjestelmän puuttuminen);
14. suhtautuu myönteisesti Cancúnissa 24.–27. elokuuta 2015 pidetyn sopimusvaltioiden ensimmäisen konferenssin myönteisiin tuloksiin, mutta korostaa, että osapuolet eivät päässeet sopimukseen siitä, minkälaista mallia vuosiraporttien pohjana olisi käytettävä; katsoo, että sopimusta voidaan pitää aidosti menestyksekkäänä vain, jos sitä onnistutaan soveltamaan yleismaailmallisesti ja jos perustetaan sitovia mekanismeja tai seuraamusmekanismeja, joita käytetään silloin, kun sovittuja sääntöjä ei ole noudatettu;
15. pitää myönteisenä vaatimusta siitä, että asekauppasopimuksen osapuolina olevat valtiot ottavat lisenssejä koskevassa päätöksenteossaan huomioon riskin siitä, että siirrettyjä aseita saatetaan käyttää vakavien sukupuoleen perustuvien tai naisiin ja lapsiin kohdistuvien väkivaltaisuuksien suorittamiseen tai edistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan yhteisen kannan sanamuotoja sukupuoleen perustuvan väkivallan tai naisiin ja lapsiin kohdistuvien vakavien väkivaltaisuuksien osalta;
16. on tyytyväinen, että EU:lla on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, laillisesti sitova kehys, jonka avulla valvotaan asevientiä myös kriisialueille ja valtioihin, joiden ihmisoikeustilanne on kyseenalainen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että monet Euroopan valtiot ja kolmannet maat ovat liittyneet aseviennin valvontajärjestelmään yhteisen kannan pohjalta;
17. on tyytyväinen siihen, että Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Islanti, Montenegro ja Norja tukevat yhteisen kannan 2008/944/YUTP perusteita ja periaatteita; toteaa, että EU:n ja yhteistä kantaa tukevien kolmansien maiden välinen erityinen tiedonvaihtojärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2012 alkaen;
Yhteinen kanta
18. muistuttaa, että yhteisen kannan pitäisi johtaa asekauppaa koskevaan koordinoituun lähestymistapaan, joka ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen noudattaa tiukempaa kansallista politiikkaa, kuten yhteisen kannan 3 artiklassa todetaan; muistuttaa, että joka tapauksessa kieltäytyminen siirtämästä minkäänlaista sotilasteknologiaa tai aseita kuuluu edelleen yksinomaan valtioiden toimivaltaan ja että yhteisessä kannassa määriteltyjä yhteisiä vaatimuksia on pidettävä johdanto-osan 3 kohdan mukaisesti vähimmäisvaatimuksina sotilasteknologian siirtojen hallinnassa; korostaa, että yhdenmukaistamista unionin tasolla ei pitäisi käyttää tekosyynä vesittää tiukempia kansallisia sääntöjä;
19. kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan johdonmukaisesti ja soveltamaan tiukasti yhteisen kannan perusteita kaikissa tapauksissa siten, että poliittisten ja taloudellisten pohdintojen ei anneta ratkaista päätöksentekoprosessissa; kehottaa jäsenvaltioita perumaan jo tehdyt sopimukset, jos ne äkillisesti muuttuneen tilanteen vuoksi ovat yhteisen kannan vastaisia;
20. katsoo, että todellinen ongelma liittyy siihen, että jäsenvaltiot soveltavat yhteistä kantaa löyhästi ja epäjohdonmukaisesti, ja pitää näin ollen keskeisen tärkeänä, että kahdeksaa perustetta sovelletaan yhtenäisesti ja kunnianhimoisesti; korostaa tässä yhteydessä seuraamusten puuttumista tapauksissa, joissa perusteita ei ole noudatettu, ja pitää järkevänä laatia menettelyitä erillisten tarkastusten suorittamiseksi sekä seuraamusten soveltamiseksi yhteisen kannan rikkomistapauksissa;
21. panee merkille COARMin suorittaman yhteisen kannan 208/944/YUTP uudelleentarkastelun ja päätelmän, jonka mukaan se on neuvoston asettamien tavoitteiden ja asekauppasopimuksen mukainen; panee merkille, että muutoksia ei tehty, vaikka Syyrian ja Irakin tilanne on vakava, terrorismi on lisääntynyt ja konfliktit ja epävakaus ovat levinneet laajalle Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan ja saattavat puolestaan heikentää unionin turvallisuutta;
22. panee merkille neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan ja Euroopan unionin puolustustarvikeluettelon päivittämisen; odottaa kiinnostuneena, että COARM hyväksyy uuden sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän; pitää myönteisinä asekauppasopimuksen näkökohtiin tehtyjä uusia viittauksia, joita ei ole vielä sisällytetty yhteiseen kantaan, ja muutoksia perusteen 7 yksityiskohtaisiin ohjeisiin; kehottaa toteuttamaan toimia erityisesti perusteen 8 tehokasta täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden osalta;
23. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kahdeksan perusteen tiukemman soveltamisen; katsoo, että jäsenvaltioiden, myös unionin tasolla COARMissa, olisi laajennettava arviointejaan niin, että niissä kohdistetaan huomio myös kohdemaan tilanteeseen sekä kyseessä olevaan erityiseen sotilasteknologiaan; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan tiukempia kansallisia perusteita;
24. on huolestunut vaikutuksesta, joka joidenkin jäsenvaltioiden yritysten todellisesta tai kuvitellusta oikeustoimilla uhkailusta saattaa seurata vientilupahakemusten tarkasteluun; muistuttaa jäsenvaltioita, että kahdeksan perusteen tiukka ja perusteellinen noudattaminen luo tarvittavan pohjan lupahakemusten hylkäämiselle;
25. toteaa, että perusteella 2 velvoitetaan jäsenvaltiot epäämään vientilupa vain, jos on olemassa selkeä vaara, että vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita saatetaan käyttää kansalliseen sortotoimintaan; katsoo, että perusteella jätetään mahdollisuus yhteisten sääntöjen epäjohdonmukaiseen soveltamiseen; pyytää Eurooppa-neuvoston, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajia tekemään yhteistyötä perusteen 2 selventämiseksi;
26. tuomitsee kahdeksan perusteen toistuvat rikkomiset eri jäsenvaltioissa; pitää valitettavana, että käytössä ei ole seuraamusmekanismia, kun jäsenvaltio rikkoo kahdeksaa perustetta, ja että tällaista mekanismia ei edes suunnitella; katsoo, että olisi tarjottava mahdollisuudet ja keinot yhteisen kannan rikkomisten riippumattomaan varmentamiseen sekä mekanismit seuraamusten määräämiseen;
27. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarkastelemaan riskin käsitettä aseiden siirtolupamenettelyissä ennaltavarautumisen periaatteen mukaisesti, kuten yleisesti toimitaan muilla aloilla, esimerkiksi tarkasteltaessa terrorismia, rahanpesua ja ympäristöön liittyviä huolenaiheita;
28. painottaa, että olisi varmistettava pakotepolitiikan parempi johdonmukaisuus ja sovellettava pakotteita välittömästi; kehottaa jäsenvaltioita selventämään sotilaallisten ja muiden kuin sotilaallisten aseiden vientiä koskevia kansallisia ja kansainvälisiä määräyksiä, joiden epäselvyydet saattavat johtaa siihen, että käsiaseiden siirroissa voidaan kiertää asetuksen järjestelmiä määrittelemällä aseet muiksi kuin sotilaallisiksi;
29. muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 258/2012 ampuma-aseiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan YK:n lisäpöytäkirjan 10 artiklan täytäntöönpanosta pyritään varmistamaan siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden siirtojen tehokas valvonta; panee merkille, että siviilikäyttöön tarkoitettujen metsästys- ja urheiluaseiden vienti on tämän asetuksen mukaan laillista; pitää myönteisenä EU:n tuliaselainsäädännön tarkistamista (joka käsittää myös deaktivoinnin, hallinnolliset seuraamukset ja merkinantoaseet) ja suunnitelmaa aseiden salakuljetusta koskevan poliisiyhteistyön tehostamisesta naapurimaiden kanssa; pyytää siksi komissiota lisäämään Europolin valmiuksia;
30. kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhteiseen kantaan mekanismin, jolla jäädytetään automaattisesti aseiden voimassaolevat vientiluvat valtioihin, joiden osalta on otettu käyttöön unionin vientikielto vientiluvan myöntämisen jälkeen;
31. ehdottaa, että tarkastellaan mahdollisuutta soveltaa ja laajentaa kahdeksaa perustetta myös asevientiin liittyvien palvelujen, kuten konsultointiin, siirtoon ja EU:hun sijoittautuneiden yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toimintaan kolmansissa maissa; vaatii EU:lta yhteistä lähestymistapaa ns. kelluviin asevarastoihin;
32. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä täysimääräisesti noudata aseiden välityksen valvonnasta 23. kesäkuuta 2003 vahvistettua neuvoston yhteistä kantaa 2003/468/YUTP, selittämään miksi eivät noudata sitä sekä esittämään ehdottamansa toimet ja aikataulun, jossa ne aikovat noudattaa yhteisen kannan mukaisia velvoitteitaan; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään aseiden siirrot ja aseiden rahoituspalvelut aseiden välitystä koskevaan lainsäädäntöönsä;
33. on huolissaan viennin mahdollisista reitiltä poikkeamisista ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaan valvontajärjestelmän (seurantajärjestelmät, väärinkäytön kieltävä lauseke loppukäyttäjätodistuksissa ja loppukäyttäjien paikalla tapahtuvat tarkastukset) sekä lisäämään tämän osalta henkilöstön määrää; katsoo, että olisi tehostettava yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken, jäsenvaltioiden sekä Europolin ja Eurojustin välillä sekä kolmansien maiden kanssa, jotta helpotetaan laittomien aseiden siirtojen välittäjien ja salakuljettajien syytteeseen asettamista; kehottaa neuvostoa saattamaan perusteen 7 paremmin asekauppasopimuksen 11 artiklan mukaiseksi;
34. on erittäin huolissaan unionin vientivalvonnan mahdollisesta kiertämisestä siten, että käytetään lisensoitua valmistusta kolmansissa maissa tai EU:ssa toimivien yritysten ulkomaisia tytäryhtiöitä; kehottaa COARMia käsittelemään tätä kysymystä perusteellisesti seuraavassa vuosikertomuksessaan;
35. kehottaa lisäämään koordinointia käytännön työskentelyn tasolla neuvostossa ja EUH:ssa, jotta varmistetaan, että konfliktinehkäisyyn, kehitykseen ja ihmisoikeuksiin liittyvät seikat otetaan asianmukaisesti huomioon; pyytää säännöllisiä kuulemisia COARMin ja COHOMin välille ja pyytää COARMia tekemään yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimijoiden, kuten tiedusteluanalyysikeskuksen, EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin ja EU:n edustustojen kanssa johdonmukaisuuden parantamiseksi ja sellaisten tietojen antamiseksi, jotka saattavat olla merkityksellisiä asesiirtoja koskevissa lupapäätöksissä, erityisesti mitä tulee ehdotettujen kohdemaiden riskeihin, jotta voidaan parantaa yhteisen kannan pohjalta tehtyjen päätösten laatua;
Avoimuus
36. pitää valitettavana, että kuudestoista vuosikertomus annettiin myöhässä ja myöhemmin kuin koskaan aikaisemmin;
37. toteaa, että täydellisellä ilmoituksella tarkoitetaan tietoja sekä myönnettyjen asevientilupien että toteutuneen viennin taloudellisesta arvosta jaoteltuna kohdemaan ja EU:n puolustustarvikeluettelon mukaan; kehottaa muita jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa antaa vuotuinen raportti ja esittää tiedot kuudettatoista vuosikertomusta varten jälkikäteen ja tulevia vuosikertomuksia varten ajallaan;
38. panee merkille, että kertomuksessa on standardoituja tietoja myönnetyistä vientilisensseistä, mutta ei kattavia tietoja todellisesta aseviennistä; kehottaa neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarkastelemaan keinoja raportointivelvoitteen noudattamisen parantamiseksi sekä viennin valvontakehyksen avoimuuden ja julkisen valvonnan lisäämiseksi varmistamalla erityisesti, että jäsenvaltiot raportoivat kaikesta aseviennistä; kehottaa korjaamaan tämän puutteen sekä huolehtimaan näin ollen sellaisen vuosikertomuksen laadinnasta, jossa korostetaan muodon ja määränpään mukaan eriteltyinä todellisen viennin tiedot;
39. kehottaa ottamaan kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön yhdenmukaisesti sovellettavan standardoidun raportointi- ja ilmoitusmenettelyn, johon sisältyy määräajat, tosiasiallisista vienti- ja lisensointitiedoista, ja noudattamaan sitä; kehottaa jäsenvaltioita raportoimaan kattavasti hylätyistä lisenssianomuksista, mukaan luettuina lisenssikohtaiset tiedot vastaanottavasta valtiosta ja viranomaisesta, siirrettävien nimikkeiden kuvaus ja määrä puolustustarvikeluettelon alaluokkien mukaan, sekä hylkäämisen täsmällinen syy; ehdottaa, että vuosikertomuksien muotoa muutetaan ja että raportti esitetään uudessa muodossa julkisena, interaktiivisena ja hakutoiminnolla varustettuna sähköisenä tietokantana;
40. kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden välistä kuulemista siirroista epävakaille alueille ja maihin, erityisesti sellaisiin, joiden asenne naapurustoonsa on vihamielinen; pyytää toteuttamaan Venäjän vastaisen pakotejärjestelmän täytäntöönpanosta aseviennin ja kaksikäyttötuotteilla käytävän kaupan aloilla perusteellisen ja järjestelmällisen tarkistuksen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön luettelon henkilöistä (sekä yhteisöistä että yksityishenkilöistä), jotka on tuomittu asevientilainsäädännön rikkomisesta ja todettujen edelleensiirtotapausten perusteella, sekä henkilöistä, joita ei ole voitu tuomita oikeudessa mutta joiden on todettu osallistuneen laittomaan asekauppaan tai toimiin, jotka aiheuttavat vaaraa kansainväliselle turvallisuudelle; kehottaa jäsenvaltioita antamaan yksityiskohtaisia tietoja menettelyistä, joilla myönnettyjä lisenssejä on peruttu tai keskeytetty pakotteiden kohteina olevien maiden osalta;
41. katsoo, että on olennaisen tärkeää, että EU:n ehdokasmaat mukautuvat EU:n kantoihin ja periaatteisiin, jotka koskevat asevientiä ja -kauppaa;
42. kehottaa valvomaan laitonta asekauppaa ja tekemään sitä koskevaa yhteistyötä tietojen ja tietokantojen vaihtoon perustuvien poliisin ja rajaviranomaisten välisten yhteistyömenettelyjen kautta, jotta voidaan minimoida Euroopan unioniin ja sen kansalaisiin kohdistuvat turvallisuusriskit;
Julkinen valvonta
43. muistuttaa, että hallituksilla on poliittinen vastuu siitä, viedäänkö sotilaallisia tai kaksikäyttötuotteita; pyytää jäsenvaltioita ilmoittamaan yksityiskohtaiset tiedot jokaisesta myönnetystä lisenssistä, jotta voidaan valvoa EU:n tasolla, että maat eivät riko yhteisen kannan perusteita taloudellisten, poliittisten tai henkilökohtaisten etujen vuoksi; kehottaa EUH:ta tai COARM-työryhmää vastaamaan sellaisten lisenssien arvioinnista, joiden osalta epäillään yhteisen kannan perusteiden rikkomista;
44. katsoo, että kansalaisilla ja parlamenteilla on oikeus saada yksityiskohtaista tietoa hallitustensa asevientipäätöksistä, koska ne vaikuttavat kansakunnan ja muiden maiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin, ja että tiedonsaanti lisää avoimuutta sekä parantaa julkista valvontaa; kehottaa pitämään raportit julkisina;
45. kehottaa neuvostoa ja EUH:ta parantamaan myös tiedonsaantia EU:n pakotteista ja asevientikielloista, sillä tällainen tieto ei aina ole päivitettyä tai esitetty helppokäyttöisessä muodossa;
46. kehottaa vahvistamaan parlamentaarista valvontaa kansallisella ja unionin tasolla parlamenteissa esitettävillä vuosittaisilla kertomuksilla; kehottaa keskustelemaan unionin aseviennistä ja unionin puolustusalan teollisuuspolitiikasta seuraavassa parlamenttien välisessä YUTP/YTPP-konferenssissa;
47. on tyytyväinen kansalaisyhteiskunnan säännölliseen kuulemiseen ja katsoo sen lisäävän avoimuutta; kehottaa komissiota ja EUH:ta/COARMia jatkamaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja ajatushautomojen kanssa; rohkaisee kansalaisyhteiskuntaa ja korkeakouluja tutkimaan itsenäisesti asekauppaa;
Uudet teknologiat ja kysymys kaksikäyttötuotteista
48. katsoo, että tekninen kehitys tekee yhä vaikeammaksi erottaa puhdas sotilaallinen käyttö puhtaasta siviilikäytöstä ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaksikäyttötuotteisiin Wassenaarin järjestelyn mukaisesti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että Wassenaarin järjestelyssä tai puolustustarvikeluettelon ja kaksikäyttöasetuksen liitteiden välillä ei ole sääntelyn aukkokohtia, ja kiinnittämään erityistä huomiota strategisesti tärkeisiin uusiin teknologioihin, kuten kauko-ohjattuihin ilma-alusjärjestelmiin, soveltavaan robotiikkaan ja valvontateknologiaan;
49. muistuttaa, että tiettyjen valvonta- ja tunkeutumisenhavaitsemistekniikoiden valtava lisääntyminen ympäri maailmaa on sekä haitallista ihmisoikeuksien kannalta että mahdollisesti merkittävä uhka Euroopan strategisille intresseille ja digitaaliselle infrastruktuurillemme;
50. panee tyytyväisenä merkille komission käynnissä olevan aloitteen EU:n kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnan nykyaikaistamiseksi ja sen aikomuksen esittää vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla uusi lainsäädäntöehdotus älykkäistä ja tehokkaista toimintalinjoista kaksikäyttöteknologian täytäntöönpanoa ja käyttöä koskevien palvelujen viennin säännöstelemiseksi sisällyttäen siihen tehokkaita takeita, joilla estetään, että tällaisesta vientivalvonnasta ei ole haittaa tieteelliselle ja tietoturvatutkimukselle; painottaa, että ehdotuksella olisi pyrittävä parantamaan vientivalvontajärjestelyn yhdenmukaisuutta ja avoimuutta ja että siinä olisi otettava täysimääräisesti huomioon turvallisuushaasteiden muuttuva luonne ja tekniikan nopea kehitys, erityisesti kun kyse on tunkeutumisenhavaitsemis- ja valvontaohjelmistoista ja ‑laitteista; on tyytyväinen Wassenaarin järjestelyyn osallistuvien valtioiden 4. joulukuuta 2013 tehtyyn sopimukseen vientivalvonnasta, joka koskee valvonnassa, lainvalvonnassa ja tiedustelutietojen keräämisessä käytettäviä välineitä ja verkkovalvonnan järjestelmiä; muistuttaa, että on kiireellisesti puututtava sellaiseen potentiaalisesti vahingolliseen tieto- ja viestintäteknologiatuotteiden ja -palvelujen vientiin, jota tietyissä kolmansissa maissa voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksien yhteydessä, huhtikuussa 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti;
51. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saatavilla on riittävät varat kaksikäyttötuotteiden viennin, välittämisen ja kauttakulun valvonnan täytäntöönpanoon ja seurantaan; on tyytyväinen käynnissä oleviin EU:n rahoittamiin valmiuksien kehittämistä koskeviin ohjelmiin kolmansien maiden kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmien tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön koulutusvalmiuksia myös EU:ssa;
52. korostaa, että komission olisi pystyttävä nopeasti tarjoamaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa mahdollisten liiketoimien lainmukaisuudesta tai mahdollisista haittavaikutuksista yrityksille, jotka eivät ole varmoja siitä, pitäisikö niiden hakea vientilupaa;
53. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten tieto- ja viestintäteknologiaa koskevia EU:n normeja voitaisiin hyödyntää mahdollisten haittavaikutusten estämiseksi kyseisten teknologioiden ja palvelujen viennissä kolmansiin maihin, joissa esimerkiksi käsitteellä laillinen telekuuntelu ei voida katsoa olevan sama merkitys kuin EU:ssa tai joissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat heikoissa kantimissa ja oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta;
54. vahvistaa, että tarkasteltaessa tapauksia, joissa kaksikäyttöteknologioita on käytetty ihmisoikeuksia mahdollisesti rajoittavilla tavoilla, EU:n normit ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetut normit on katsottava ensisijaisiksi;
55. pitää valitettavana, että osa eurooppalaisista yrityksistä ja kansainvälisistä yrityksistä, jotka tekevät kaksikäyttöteknologialla kauppaa olosuhteissa, joissa ne ovat tietoisia ihmisoikeuksille mahdollisesti haitallisista vaikutuksista, tekee aktiivista yhteistyötä ihmisoikeuksia rikkovien hallintojen kanssa;
56. vaatii, että komissio poistaa tällaisessa toiminnassa mukana olevilta yrityksiltä julkisesti oikeuden EU:n hankintamenettelyihin, tutkimus- ja kehitysrahastoihin ja muihin taloudellisen tuen muotoihin;
o o o
57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
http://www.wassenaar.org/controllists/, ”list of dual-use goods and technologies and munitions list”, tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskeva Wassenaarin järjestely, 25. maaliskuuta 2015.
– ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman olennaisesti biologisten menetelmien patentoinnista(1),
– ottaa huomioon bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6. heinäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY(2) ja erityisesti sen 4 artiklan, jossa todetaan, että patenttia ei myönnetä olennaisesti biologisille menetelmille kasvien ja eläinten jalostamiseksi,
– ottaa huomioon 5. lokakuuta 1973 tehdyn Euroopan patenttisopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan b alakohdan,
– ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 annetun Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan päätöksen asioissa G2/12 (tomaatit) ja G2/13 (parsakaali),
– ottaa huomioon Euroopan patenttisopimuksen täytäntöönpanomääräykset ja erityisesti niiden 26 säännön, jossa määrätään, että eurooppapatenttihakemuksissa ja bioteknologian keksintöjä koskevissa patenteissa on käytettävä direktiiviä 98/44/EY ylimääräisenä tulkinnan apuvälineenä,
– ottaa huomioon 2. joulukuuta 1961 tehdyn uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna Genevessä 10. marraskuuta 1972, 23. lokakuuta 1978 ja 19. maaliskuuta 1991 (jäljempänä ’vuoden 1991 UPOV-yleissopimus’),
– ottaa huomioon yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27. heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (3) (jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 2100/94’) ja erityisesti sen 15 artiklan c ja d alakohdan,
– ottaa huomioon 19. helmikuuta 2013 tehdyn neuvoston sopimuksen yhdistetystä patenttituomioistuimesta(4) (jäljempänä ’UPC-sopimus’) ja erityisesti sen 27 artiklan c alakohdan,
– ottaa huomioon sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS), väärennettyjen tavaroiden kauppa mukaan lukien, ja erityisesti sen 27 artiklan 3 kohdan, jossa todetaan, että jäsenet voivat sulkea patenttisuojan ulkopuolelle olennaisesti biologiset menetelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. katsoo, että kasvien ominaisuuksia sisältävän biologisen kasvimateriaalin saanti on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan edistää innovointia ja uusien lajikkeiden kehittämistä ja jotta voidaan taata globaali elintarviketurva, torjua ilmastonmuutosta, estää kasvinjalostuksen monopolit ja tarjota samalla enemmän mahdollisuuksia pk‑yrityksille;
B. toteaa, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat tärkeitä keinoja suojata taloudellisia kannustimia uusien kasvituotteiden kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi;
C. ottaa huomioon, että perinteisin menetelmin jalostettuja tuotteita tai tavanomaisessa jalostuksessa tarvittavaa geneettistä materiaalia koskevat patentit saattavat heikentää Euroopan patenttisopimuksen 53 artiklan b alakohdassa ja direktiivin 98/44/EY 4 artiklassa vahvistettua rajoitusta;
D. toteaa, että patentoitavuuden ulkopuolelle olisi jätettävä olennaisesti biologisilla menetelmillä tuotetut tuotteet, kuten kasvit, siemenet, luontaiset ominaisuudet ja geenit;
E. ottaa huomioon, että kasvinjalostus on innovatiivinen prosessi, jota viljelijät ja viljelijäyhteisöt ovat harjoittaneet maatalouden synnystä lähtien, ja että patentoimattomat lajikkeet ja jalostusmenetelmät ovat tärkeitä geneettisen monimuotoisuuden kannalta;
F. toteaa, että direktiivissä 98/44/EY säädetään bioteknologian keksinnöistä ja erityisesti geenitekniikasta; toteaa kuitenkin, kuten sen johdanto-osan 52 ja 53 kappaleessa todetaan, että lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut sallia sellaisten tuotteiden patentointia, jotka on tuotettu tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla olennaisesti biologisilla menetelmillä;
G. ottaa huomioon, että Euroopan patenttivirastolla on käsittelyssä useita olennaisesti biologisilla menetelmillä tuotettuja tuotteita koskevia patenttihakemuksia, joten direktiivin 98/44/EY ja erityisesti sen 4 artiklan soveltamisalaa ja tulkintaa on kiireellisesti selvennettävä;
H. toteaa, että direktiivissä 98/44/EY myönnetään epäsuorasti lupa käyttää patentilla suojattua materiaalia tutkimustarkoituksiin, kuten 12 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ja 13 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ilmenee;
I. toteaa, että UPC-sopimuksen 27 artiklan c alakohdan mukaista kasvinjalostajia koskevaa poikkeusta sovelletaan vain yhtenäisessä patenttijärjestelmässä myönnettyihin patentteihin eikä sitä sovelleta automaattisesti kansallisiin patentteihin EU:ssa, minkä johdosta patenttisuojatun biologisen materiaalin jalostusmahdollisuudet ovat epäyhtenäiset;
J. ottaa huomioon, että vuoden 1991 UPOV-yleissopimukseen perustuvassa kansainvälisessä kasvinjalostajanoikeusjärjestelmässä ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2100/94 perustuvassa unionin järjestelmässä yhtenä perusperiaatteena on, että kasvinjalostusoikeuden haltija ei voi estää muita käyttämästä suojattua kasvilajiketta jatkojalostustoimintaan;
1. ilmaisee huolensa siitä, että Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan äskettäinen päätös asiassa G2/12 (tomaatit) ja asiassa G2/13 (parsakaali) voisi johtaa siihen, että Euroopan patenttivirasto myöntäisi enemmän patentteja luontaisille ominaisuuksille, jotka on siirretty uusiin lajikkeisiin käyttäen olennaisesti biologisia menetelmiä, kuten risteytystä ja valintaa;
2. kehottaa komissiota tarkentamaan pikaisesti direktiivin 98/44/EY ja erityisesti sen 4 artiklan sekä 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 13 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisalaa ja tulkintaa, jotta voidaan varmistaa olennaisesti biologisilla menetelmillä tuotettujen tuotteiden patentoitavuuden kieltämistä koskeva oikeudellinen selkeys, ja selventämään, että patenttisuojatun biologisen materiaalin jalostus on sallittua;
3. kehottaa komissiota tiedottamaan Euroopan patenttivirastolle olennaisesti biologisilla menetelmillä tuotettujen tuotteiden patentoitavuuden tulevasta selvennyksestä, jotta sitä voidaan käyttää ylimääräisenä tulkinnan apuvälineenä;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unioni turvaa olennaisesti biologisilla menetelmillä tuotetun materiaalin taatun saatavuuden ja käytön kasvinjalostusta varten, jotta ei puututa mahdollisiin käytäntöihin, joilla varmistetaan kasvinjalostajia koskeva poikkeus;
5. kehottaa komissiota edistämään patenttilainsäädännön yhdenmukaistamisesta käytävien monenvälisten keskustelujen yhteydessä sitä, että olennaisesti biologiset menetelmät jätetään patentoitavuuden ulkopuolelle;
6. kehottaa komissiota raportoimaan patenttioikeuden kehittymisestä ja vaikutuksista bioteknologian ja geenitekniikan alalla, kuten direktiivin 98/44/EY 16 artiklan c alakohdassa edellytetään ja kuten parlamentti on pyytänyt olennaisesti biologisten menetelmien patentoinnista 10. toukokuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa;
7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan patenttivirastolle.
– ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,
– ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 artiklan,
– ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen Neven Mimican 13. joulukuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundin pahenevasta tilanteesta,
– ottaa huomioon 8. joulukuuta 2015 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n ja Burundin välisten, Cotonoun sopimuksen 96 artiklaan perustuvien neuvottelujen tilanteesta,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon YK:n apulaispääsihteerin Jan Eliassonin, Afrikan unionin puheenjohtajan Nkosazana Dlamini-Zuman sekä komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 12. marraskuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundista,
– ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 13. kesäkuuta, 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta 2015 tekemät päätökset Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön 31. toukokuuta ja 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät julkilausumat Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien 9. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1755 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,
– ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 hyväksytyt neuvoston päätelmät, jotka koskevat Burundia,
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman(1) Burundin tilanteesta,
– ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän kirjeen, jossa pyydetään neuvottelujen käynnistämistä Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti,
– ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän Fatou Bensoudan 6. marraskuuta 2015 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Burundin turvallisuustilanne on pahentunut huomattavasti viime päivinä kolmeen Bujumburan sotilasleiriin kohdistuneen iskun jälkeen; toteaa, että Burundin turvallisuusjoukot tappoivat ainakin 87 ihmistä 11. ja 12. joulukuuta 2015; toteaa, että monet näistä surmista näyttävät olleen summittaisia teloituksia;
B. ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 96 artiklan sekä rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevaan Arushan sopimukseen liitetyn II pöytäkirjan 7 artiklan 3 kohdan nojalla maan presidentin toimikaudet on rajattu kahteen; toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza on ollut virassaan vuodesta 2005 lähtien ja että hänet valittiin uudelleen virkaansa jo vuonna 2010;
C. ottaa huomioon, että Burundissa järjestettiin parlamentti- ja paikallisvaalit 29. kesäkuuta 2015 ja presidentinvaalit 21. heinäkuuta 2015; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei pitänyt kumpaakaan vaaliprosessia avoimena, osallistavana, vapaana eikä uskottavana; toteaa, että sen vuoksi Afrikan unioni kieltäytyi lähettämästä tarkkailijoita seuraamaan vaaleja, EU lykkäsi Burundiin lähetettävien vaaliasiantuntijoiden valtuuskunnan matkan ja suuri osa maan oppositiosta päätti boikotoida vaaleja;
D. toteaa, että presidentti Nkurunzizan asettuminen ehdokkaaksi kolmannelle toimikaudelle ja hänen uudelleenvalintansa 21. heinäkuuta 2015 pidetyissä vaaleissa on syössyt maan syvimpään poliittiseen kriisiin sitten kansalaissodan päättymisen;
E. toteaa, että Burundin hallitus sivuutti Afrikan unionin 13. kesäkuuta 2015 hyväksymät sekä Itä-Afrikan yhteisön 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät päätökset ja suositukset, joiden täysipainoisella soveltamisella olisi pohjustettu uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;
F. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan maassa ilmeni sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen poliittisin perustein tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja -rikkomuksia sekä väkivaltaisuuksia, joiden kohteina oli oppositio- ja ihmisoikeusaktivisteja ja etenkin toimittajia, muun muassa Pierre Claver Mbonimpa, jonka poika löydettiin kuolleena sen jälkeen kun poliisi oli hänet pidättänyt, Marguerite Barankitse, Antoine Kaburahe ja Bob Rugurika; toteaa yleisenä käsityksenä olevan, että nämä toimet kytkeytyvät enimmäkseen joskaan eivät pelkästään valtion elimiin; toteaa, että Burundin hallitus on ensisijaisesti vastuussa maan turvallisuuden varmistamisesta ja maan väestön suojelemisesta oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;
G. toteaa, että yli 200 000 henkilöä on joutunut siirtymään maan sisäisesti tai hakemaan turvaa naapurimaista Burundin pahenevan poliittisen tilanteen vuoksi; toteaa, että EU vauhditti heinäkuussa 2015 humanitaarista apuaan ja kohdensi 4,5 miljoonan euron suuruisen lisäosuuden maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden auttamiseen;
H. toteaa, että Burundi on yksi maailman vähiten kehittyneistä maista; toteaa, että lähes puolet (45 prosenttia) maan 10,6 miljoonasta asukkaasta on enintään 15-vuotiaita (alle 5‑vuotiaiden lasten osuus väestöstä on 19,9 prosenttia); toteaa, että Burundi on maailman nälkäindeksin korkeimmalla sijalla ja kolme lasta viidestä kärsii kasvuhäiriöstä; toteaa, vuosien 2013 ja 2014 välisenä aikana Burundin sijoitus YK:n kehitysohjelman UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä putosi kaksi sijaa, 178. sijalta 180. sijalle; toteaa, että neljä viidestä burundilaisesta elää alle 1,25 dollarilla päivässä ja 66,9 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;
I. toteaa, että EU pyysi 26. lokakuuta 2015 neuvottelujen käynnistämistä Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti selvittääkseen, onko rikottu sopimuksen olennaisia osia ja etenkin ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia osia; toteaa, että kyseiset neuvottelut käynnistettiin 8. joulukuuta 2015;
J. toteaa EU:n katsoneen 8. joulukuuta 2015, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisten neuvottelujen aikana Burundi ilmaisi kantoja, joiden vuoksi olisi mahdotonta korjata EU:n kanssa solmitun kumppanuussopimuksen olennaisia osia koskevia Burundin laiminlyöntejä; totesi EU:n katsoneen myös, että Burundin ilmaisemat kannat eivät ennakoi tyydyttävää vastausta Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta 2015 tekemiin päätöksiin, erityisesti niihin, jotka koskevat tarvetta aloittaa viipymättä Arushan sopimukseen perustuva vilpitön ja osallistava vuoropuhelu;
K. toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja, jota leimaa maan eri sidosryhmien välisen vuoropuhelun puuttuminen ja jonka seurauksena turvallisuus- ja taloustilanne ovat heikentyneet, vaikuttaa vakavasti maan väestöön ja merkitsee vakavaa riskiä vakaudelle tällä alueella, jolla on tarkoitus pitää useat vaalit kahden seuraavan vuoden aikana (Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Ruanda);
L. toteaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on merkittävä rooli Arushan sopimusten takaajana; toteaa, että mitkään alueelliset tai paikalliset yritykset kriisin ratkaisemiseksi ja kaikkien poliittisten voimien vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi eivät ole toistaiseksi kantaneet hedelmää;
M. toteaa, että poliittinen oppositio ja kansalaisyhteiskunta kokoontuivat 1. elokuuta 2015 Addis Abebassa perustaakseen Arushan sopimusten ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamista käsittelevän kansallisen neuvoston;
N. toteaa, että presidentti allekirjoitti 23. syyskuuta 2015 asetuksen, jolla perustettiin maan sisäisen vuoropuhelun toimikunta, joka johtaa neuvotteluja kuuden kuukauden ajan; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta on suhtautunut erittäin epäilevästi siihen, saako tämä toimikunta tuloksia aikaan, koska suurinta osaa presidentti Nkurunzizan kolmatta kautta vastustavista opposition tai kansalaisyhteiskunnan edustajista syytetään kapinasta ja osallistumisesta 13. ja 14. toukokuuta 2015 tapahtuneeseen epäonnistuneeseen vallankaappaukseen; ottaa huomioon, että uuden kansalliskokouksen puhemies Pascal Nyabenda ilmoitti, että vallankaappauksen järjestämiseen ja toteuttamiseen osallistuneita ihmisiä ei oteta mukaan vuoropuheluun;
O. toteaa, että Afrikan unioni, Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat jäädyttäneet varoja ja asettaneet matkustuskieltoon Burundin hallituksen jäseniä ja oppositiojohtajia, jotka lietsovat teoillaan ja puheillaan väkivaltaisuuksia ja haittaavat poliittisen ratkaisun löytämistä maan kriisiin;
P. toteaa, että Yhdysvallat ja monet muut maat ovat kehottaneet kansalaisiaan poistumaan Burundista välittömästi heikentyvän turvallisuustilanteen takia;
Q. ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto pyysi 17. lokakuuta 2015 saattamaan päätökseen valmiussuunnitelman, joka koskee Afrikan johtaman operaation käynnistämistä Burundissa tilanteen niin vaatiessa, jotta maan väkivaltaisuudet voitaisiin estää, ja että samalla sovittiin myös perusteellisten tutkimusten käynnistämisestä maan siviiliväestöön kohdistuneiden ihmisoikeusloukkausten ja muiden rikkomusten selvittämiseksi;
R. ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon jätti 30. marraskuuta 2015 turvallisuusneuvostolle kolme ehdotusta, joissa suositeltiin YK:n läsnäoloa Burundissa koskevien valtuuksien tarkistamista maan tilanteen muuttumisen perusteella, mikä avaa mahdollisuuden rauhanturvaoperaatiolle viimeisenä keinona, jos kriisi pahenee;
S. toteaa, että YK:n tukiryhmä aloittaa toimintansa tukeakseen Burundin sisäistä vuoropuhelua, toimiakseen hallituksen neuvonantajana oikeusvaltioperiaatteen mukaisten instituutioiden lujittamisessa ja aseistariisuntakysymyksissä, toimiakseen koordinoijana paikallisten toimijoiden välillä, seuratakseen tilannetta paikan päällä ja raportoidakseen siitä sekä edistääkseen YK:n suunnittelemaa laajempaa läsnäoloa Burundissa;
T. toteaa, että Afrikan unioni ja muut kansainväliset toimijat ovat toistuvasti vaatineet, että käynnistetään aito ja osallistava vuoropuhelu, johon otetaan mukaan kaikki sidosryhmät ja joka perustuu Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain kunnioittamiseen, jotta maan konfliktiin löydettäisiin yhteisymmärrykseen perustuva ratkaisu; ottaa huomioon, että EU ja YK tukevat tätä kantaa;
U. toteaa, että rauhanvälitystä jatketaan Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n täydellä tuella, jotta voitaisiin edistää maan sisäistä vuoropuhelua ja löytää siten yhteisymmärrykseen perustuva rauhanomainen ratkaisu maata koettelevaan kriisiin;
V. toteaa, että EU maksaa merkittäviä osuuksia Burundin vuotuiseen talousarvioon, josta noin puolet perustuu kansainväliseen apuun, ja että EU kohdensi äskettäin maahan 432 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahastosta kaudelle 2014–2020;
W. ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset keskeyttivät asetuksen 530/1597 nojalla kymmenen ihmisoikeusjärjestön, nimittäin ACAT-Burundin, APRODH:n, AMINAn, FOCODEn, FORSC:n, FONTAINE-ISOKOn, Maison Shalomin, PARCEMin, RCP:n ja SPPDF:n toiminnan ja jäädyttivät niiden pankkitilit;
1. on erittäin huolissaan Burundin vakavasta turvallisuustilanteesta ja poliittisesta tilanteesta sekä nopeasti pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta sekä sen mahdollisista seurauksista koko alueen turvallisuudelle ja vakaudelle;
2. tuomitsee jyrkästi äskettäiset väkivaltaiset iskut ja lisääntyneet ihmisoikeusloukkaukset ja ‑rikkomukset, mukaan luettuina salamurhat, laittomat teloitukset, ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, kidutustapaukset ja muu julma, epäinhimillinen ja/tai halventava kohtelu, mielivaltaiset ja laittomat, myös lapsia koskevat pidätykset, koulujen ottaminen sotilaiden ja poliisien käyttöön, lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden loukkaukset sekä sen, ettei näihin rikoksiin syyllistyneitä rangaista; kehottaa tekemään perusteellisen ja riippumattoman tutkimuksen tapoista ja rikkomuksista ja saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;
3. kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan, ihmisoikeusloukkaukset sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseistetut ryhmät ja noudattamaan tiukasti kansainvälistä oikeutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia;
4. kehottaa kaikkia osapuolia luomaan tarvittavat edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja kansallisen yhtenäisyyden vaalimiselle ja vaatii käynnistämään välittömästi uudelleen osallistavan ja avoimen kansallisen vuoropuhelun, jossa ovat mukana maan hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat;
5. korostaa, että tällaisen Burundin kansalaisten etujen mukaisen vuoropuhelun, jolla pyritään kestävään rauhaan, turvallisuuteen ja vakauteen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamiseen, olisi perustuttava Arushan sopimukseen ja maan perustuslakiin, mikä edellyttää kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten noudattamista;
6. korostaa erityisesti, että Burundissa toimivissa aseistetuissa ryhmissä on paljon nuoria, myös alle 18-vuotiaita lapsia, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota nuorten sopeuttamiseen uudelleen yhteiskuntaan ja edistämään heidän osallistumistaan rauhanomaiseen poliittiseen prosessiin;
7. vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka uhkaisivat maan rauhaa ja turvallisuutta; tuomitsee jyrkästi kaikki julkisuudessa annetut lausunnot, joilla pyritään lietsomaan väkivaltaa tai vihaa Burundin eri yhteiskuntaryhmiä vastaan ja joilla saatetaan pahentaa nykyisiä jännitteitä, ja pyytää kaikkia toimijoita pidättymään tällaisten lausuntojen antamisesta;
8. muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on velvollisuus varmistaa turvallisuus maan alueella ja taata ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä perusvapaudet, kuten maan perustuslaissa, ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa sekä muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä edellytetään;
9. palauttaa mieleen, että EU:n ja Burundin välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet sitoutuvat sopimuksen ehtojen ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevien ehtojen kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon; muistuttaa erityisesti, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklassa mahdollistetaan neuvottelumenettelyn käynnistäminen tapauksissa, joissa ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita tai oikeusvaltioperiaatetta ei kunnioiteta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EU on päättänyt kyseiseen artiklaan vedoten pyytää neuvottelujen käynnistämistä;
10. tuomitsee jyrkästi sen, että presidentti Nkurunziza rikkoi Arushan sopimusta vannoessaan presidentin virkavalan jo kolmannen kerran;
11. kehottaa Burundin viranomaisia kannustamaan siihen, että selvitetään totuus vuosina 1962–2008 tehdyistä joukkorikoksista erilaisten oikeudellisten ja muiden toimenpiteiden avulla, esimerkiksi perustamalla totuus- ja sovintokomissio ja erityistuomioistuimia, mikä edistää kansallista sovinnontekoa;
12. pitää myönteisenä, että Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja YK:n tuella pyritään rauhanvälitykseen, jolla edistetään Burundin eri sidosryhmien vuoropuhelua; kehottaa myös komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan näitä rauhanvälityspyrkimyksiä; kehottaa Burundin hallitusta ja muita asianomaisia sidosryhmiä tekemään täysipainoisesti yhteistyötä rauhanvälittäjän kanssa;
13. on erittäin huolissaan kriisin käynnistymisen jälkeen raportoiduista uhrien määristä sekä vakavista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan perusteellisesti ja ripeästi näitä rikoksia koskevia olosuhteita ja motiiveja ja varmistamaan, että vastuussa olevat saatetaan oikeuden eteen; toteaa jälleen kerran, että ihmisoikeusloukkauksista tai vakavista ihmisoikeusrikoksista vastuussa olevat eivät saa selvitä rangaistuksetta; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että koulut pysyvät oppimiseen tarkoitettuina turvasatamina; kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää seuraamaan tarkasti Burundin tilannetta ja kannattaa hänen 6. marraskuuta 2015 antamaansa lausuntoa;
14. kehottaa kumoamaan asetuksen 530/1597, joka koskee usean ihmisoikeusjärjestön toiminnan väliaikaista lakkauttamista, ja vaatii niiden pankkitilien jäädyttämisen lopettamista välittömästi, jotta ne voivat vapaasti harjoittaa toimintaansa;
15. vaatii, että maanpaossa olevat toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit saavat palata turvallisesti maahan, että 13. ja 14. toukokuuta 2015 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen suljetut tiedotusvälineet saavat jatkaa toimintaansa ja että luovutaan syytteistä kaikkia niitä toimittajia vastaan, joiden syytetään osallistuneen kariutuneeseen vallankumousyritykseen joko välittömästi tai välillisesti;
16. on erityisen huolestunut HLBTI-henkilöiden syrjinnän ja kriminalisoinnin järkyttävästä yleisyydestä Burundissa; toistaa jälleen kerran, että seksuaalinen suuntautuminen on osa kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön perustuvaa ilmaisunvapautta ja ihmisten oikeutta yksityiselämään, ja toteaa, että tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita on suojeltava ja ilmaisunvapaus on taattava tämän lainsäädännön mukaisesti; vaatii näin ollen Burundin kansalliskokousta ja hallitusta kumoamaan ne rikoslain pykälät, jotka syrjivät HLBTI-henkilöitä;
17. korostaa, että kriisi vaikuttaa vakavasti lapsiin ja kehottaa komissiota jatkamaan toimintaansa kansainvälisten kumppaneiden kanssa turvatakseen terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan, mukaan lukien välttämättömät lääkkeet, turvallisen koulutuksen saatavuuden ja lasten suojelemisen kaikenlaiselta väkivallalta sekä taatakseen muiden sosiaalipalveluiden saatavuuden;
18. suhtautuu myönteisesti siihen, että Afrikan unioni on sijoittanut alueelle ihmisoikeustarkkailijoita ja asiantuntijoita ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi, ja painottaa, että on tärkeää tehdä heidän kanssaan yhteistyötä heidän toimeksiantojensa täytäntöönpanon helpottamiseksi; kehottaa lisäksi Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan sen toimivaltaan kuuluvia, äskettäisen kriisin aikana tapahtuneita väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia;
19. pitää myönteisinä EU:n hyväksymiä kohdennettuja pakotteita, jotka ovat yhdenmukaisia Afrikan unionin tekemän kohdennettuja pakotteita koskevan päätöksen kanssa ja joihin kuuluu matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen burundilaisilta, jotka ovat teoillaan ja puheillaan lietsoneet väkivaltaa ja haitanneet pyrkimyksiä löytää poliittinen ratkaisu kriisiin; kehottaa EU:ta laajentamaan pakotteita myös henkilöihin, joiden toiminta uhkaa alueen rauhaa ja vakautta, lietsoo vihanpitoa ja rikkoo Arushan sopimusta;
20. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita harkitsemaan, Cotonoun sopimuksen 96 artiklan alaisen julkisen kuulemisen tulosten mukaisesti, Burundin hallitukselle myönnettävän kaiken muun kuin humanitaarisen avun jäädyttämistä, kunnes YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston todistama hallituksen joukkojen kohtuuton voimankäyttö ja ihmisoikeusloukkaukset on saatu loppumaan ja Burundin sisäiseen vuoropuheluun perustuva poliittinen ratkaisu on löydetty, ja kohdistamaan apu uudelleen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen; katsoo, että EU:n tuen avulla olisi puututtava eriarvoisuuden, köyhyyden ja kroonisen aliravitsemuksen perimmäisiin ongelmiin äskettäin sovittujen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;
21. on erittäin huolestunut siitä, että burundilaiset joutuvat edelleen pakenemaan naapurimaihin; ilmaisee jälleen kerran tukensa kaikille paikan päällä toimiville humanitaarisille järjestöille sekä pakolaisia vastaanottaville naapurimaille; vetoaa kansainväliseen yhteisöön ja humanitaarisiin järjestöihin, jotta ne jatkaisivat avun toimittamista konfliktin vuoksi maasta paenneille ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille; pitää myönteisenä, että EU on sitoutunut lisäämään taloudellista tukeaan ja humanitaarista apuaan vastatakseen näiden väestöryhmien kiireellisiin tarpeisiin;
22. kehottaa Afrikan unionia, YK:ta ja EU:ta pohtimaan vakavasti alueellista ulottuvuutta ja estämään alueen epävakauden pahenemisen lisäämällä läsnäoloaan paikan päällä ja erityisesti ylläpitämällä alueen maiden pysyvää poliittista vuoropuhelua; kehottaa tässä yhteydessä Afrikan unionia harkitsemaan yhdessä YK:n turvallisuusneuvoston kanssa Afrikan johtaman rauhanturvaoperaation käynnistämistä, mikäli Burundin turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne huonontuvat edelleen;
23. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Federica Mogherinia jatkamaan ponnisteluja burundilaisen poliisin Richard Spiros Hagabimanan vapauttamiseksi viipymättä ottaen huomioon, että Hagabimana vangittiin laittomasti ja häntä kidutettiin, koska hän kieltäytyi virantoimituksessa 28. heinäkuuta 2015 ampumasta väkijoukkoon;
24. katsoo, että Burundin ongelmat kytkeytyvät kiistoihin hedelmällisen maanviljelysmaan hallinnasta, tuloeroihin ja syrjintään; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan vastuullisen sääntelykehyksen hallinnoimaan tapaa, jolla yritykset noudattavat ihmisoikeusvelvoitteita sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyviä velvoitteita;
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle ja sen jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin toimielimille sekä YK:n pääsihteerille.
– ottaa huomioon Unescon yleiskokouksen 16. marraskuuta 1972 Pariisissa hyväksymän yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta,
– ottaa huomioon, että Unesco on luetteloinut Virungan kansallispuiston maailmanperintökohteeksi vuonna 1979 ja vaarantuneeksi maailmanperintökohteeksi vuonna 1994,
– ottaa huomioon YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin 5. kesäkuuta 1992 Rio de Janeirossa hyväksymän biodiversiteettisopimuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1971 Ramsarissa hyväksytyn vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskevan yleissopimuksen,
– ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille vuodelta 1976 ja niihin tehdyt päivitykset sekä vuonna 1971 hyväksytyt yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,
– ottaa huomioon kansainvälisen WWF-järjestön SOCO Internationalia vastaan heinäkuussa 2014 esittämästä valituksesta tehdyn sopimuksen loppulausunnon,
– ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan oikeudelliset ja sopimukselliset puitteet hiilivetyjen alalla, mukaan lukien "Ordonnance-Loi n° 81-013 portant législation générale sur les mines et les hydrocarbures" -säädöksen, "Code minier" ‑säädöksen ja kaikki tulevat "Code congolais des hydrocarbures" -säädökset sekä "Contrats de Partage et de Production des hydrocarbures" –sopimukset,
– ottaa huomioon komissiolle tehdyn kysymyksen Virungan kansallispuiston suojelemisesta Kongon demokraattisessa tasavallassa (O-000108/2015 – B8‑1111/2015),
– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan Pohjois-Kivun ja ’Province Orientalen’ provinsseissa Ruandan ja Ugandan rajalla sijaitseva Virungan kansallispuisto on Afrikan vanhin kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu ainutlaatuisista luontotyypeistään ja monimuotoisesta biodiversiteetistään, minkä vuoksi se on Afrikan biologisesti monimuotoisin puisto; ottaa huomioon, että erityisesti puisto on tunnettu äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin kuuluvasta vuorigorillasta, joka sisältyy vuonna 1973 tehdyn villieläimistön ja ‑kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteeseen I;
B. toteaa, että Kongon demokraattisen tasavallan allekirjoittaman ja ratifioiman biodiversiteettisopimuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on ihmiskunnan yhteinen etu ja kehityksen olennainen osa; toteaa, että sopimus on oikeudellisesti sitova ja velvoittaa sen allekirjoittajat panemaan määräykset täytäntöön;
C. toteaa, että Virungan kansallispuistoa suojelevat myös Ramsarin yleissopimus ja Kongon demokraattisen tasavallan kansalliset lait; toteaa, että Euroopan komissio sekä osa EU:n jäsenvaltioista on tukenut puiston suojelua viimeiset 25 vuotta;
D. toteaa, että Virungan kansallispuisto on yksi Kongon demokraattisen tasavallan kolmesta Ramsar-alueesta (N:o 787); toteaa, että Kongon demokraattisella tasavallalla on Ramsarin yleissopimuksen nojalla lukuisia velvollisuuksia siinä mainittuja alueita koskevia velvollisuuksia, kuten sopimuksessa mainittujen kosteikkojen suojelutoimien suunnittelu ja toteuttaminen sekä alueellaan sijaitsevien kosteikkojen hyödyntäminen mahdollisimman järkevästi (Ramsarin yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta);
E. ottaa huomioon, että WWF:n vuonna 2013 julkistaman, Virungan kansallispuiston taloudellista merkitystä tarkastelleen raportin mukaan puisto tuottaa tällä hetkellä vuosittain taloudellista hyötyä 48,9 miljoonan dollarin arvosta; toteaa, että vakaissa oloissa puisto voisi osaltaan edistää talouden ja matkailun kasvua ja voisi tuottaa vuosittain miljardin dollarin arvoisen taloudellisen hyödyn ja luoda 45 000 työpaikkaa;
F. toteaa, että huolimatta puiston asemasta suojeltuna erämaa-alueena sitä ovat vuosikymmenien ajan uhanneet aseistetut ryhmät, jotka osallistuvat salametsästykseen, metsien hävittämiseen ja muuhun kestämättömään ja laittomaan luonnonvarojen hyödyntämiseen; toteaa, että tämän vuoksi Virunga on merkitty vaarantuneiden maailmanperintökohteiden luetteloon; toteaa, että mittavan köyhyyden, heikon valtiorakenteen, huonon hallinnon ja alueellisen turvattomuuden leimaamassa tilanteessa öljyryntäyksellä olisi vakavia yhteiskuntaa ja ympäristöä horjuttavia vaikutuksia;
G. toteaa, että joulukuussa 2007 Kongon demokraattisen tasavallan hallitus myönsi öljyvarojen hyödyntämiseen toimilupia, jotka kattavat 85 prosenttia puistosta; toteaa, että SOCO International plc (SOCO) on toistaiseksi ainut yhtiö, joka on tutkinut puistoa;
H. toteaa, että huolimatta siitä, että Kongon demokraattisen tasavallan lainsäädännössä kielletään ympäristölle haitallinen toiminta suojelluilla alueilla, SOCOn tutkimusluvassa käytetään hyväksi lakiin sisältyvää poikkeusta, jolla sallitaan ”tieteellisen toiminnan” harjoittaminen suojelluilla alueilla;
I. ottaa huomioon, että SOCO International -yhtiöllä ei enää ole toimilupaa Virungan kansallispuiston Block V -lohkon osalta;
J. toteaa, että systeemisen tutkimuksen tulosten perusteella Virungan kansallispuistossa esiintyy öljyä; toteaa, että öljyvarojen hyödyntämistä (ja etsintää) ei voida sovittaa yhteen sen kanssa, että maailmanperintökohteiden luetteloon otettua puistoa on suojeltava;
K. toteaa, että vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta on normi, jota kaikkien liikeyritysten odotetaan noudattavan maailmanlaajuisesti riippumatta siitä, missä ne toimivat, kuten todetaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n ohjaavissa periaatteissa sekä OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeissa;
L. toteaa, että Virungan kansallispuiston alueella ja sen ympäristössä on ollut väkivaltaisia konflikteja yli 20 vuoden ajan; ottaa huomioon, että laiton kaivostoiminta, luonnonvarojen (kuten puu ja hiili) laiton hyödyntäminen, uhanalaisten eläinten salametsästys sekä erityisesti luonnonvarojen laiton kauppa on ollut sekä kapinallisten että virallisten puolustusvoimien tulonlähde, kun taas mahdollisten öljyvarojen etsintä ja hyödyntäminen johtaa mitä todennäköisemmin väkivallan ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten lisääntymiseen ja ympäristön pilaantumiseen alueella;
M. toteaa, että heikosti hallinnoiduilla alueilla öljyn hyödyntämiseen liittyviä kriittisimpiä ympäristöriskejä ovat kasvillisuuden laajamittainen poistaminen, haitallisten vieraslajien kulkeutuminen, elinympäristöjen sirpaloituminen, salametsästyksen todennäköisyyden lisääntyminen sekä öljyvuotojen, kaasun polttamisen ja jätteiden sijoittamisen aiheuttama ympäristön pilaantuminen; toteaa, että öljyyn liittyvän kirouksen riski voisi heikentää köyhyys- ja eriarvoisuusindikaattoreita, kuten tapaustutkimukset, muun muassa Niger-joen suistoaluetta koskeva tutkimus, osoittavat;
N. toteaa, että Virungan maaperän, veden ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kestävästä hoidosta on välitöntä ja välillistä taloudellista hyötyä yhteisöille, jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia puiston luonnonvaroista; toteaa, että WWF-järjestön mukaan pelkästään vuorigorillaan liittyvällä matkailulla voitaisiin tuottaa 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa ja luoda tuhansia työpaikkoja;
1. painottaa ehdotonta tarvetta ryhtyä toimiin peruuttamattomien vahinkojen estämiseksi Virungan kansallispuistossa, jonka Unesco on luetteloinut maailmanperintökohteeksi vuonna 1979 ja vaarantuneeksi maailmanperintökohteeksi vuonna 1994;
2. pitää valitettavana, että Virungan kansallispuistosta on tullut luonnonsuojelun kannalta yksi maailman vaarallisimmista alueista; toteaa erittäin huolestuneena, että aseistetut ryhmät ovat osallistuneet puiston luonnonvarojen laittomaan hyödyntämiseen kaivostoiminnassa ja puuhiilen tuotannossa, joiden avulla ne varmistavat sekä sotilasoperaatioidensa toteutuksen että henkilökohtaisen hyödyn saannin; pitää myös valitettavana, että aseistetut ryhmät ovat harjoittaneet laajamittaista salametsästystä hankkiakseen ravintoa sekä tukeakseen sodankäyntiä norsunluun ja eksoottisten eläinten lihan kaupan avulla; panee huolestuneena merkille myös, että heikon kurin, epäsäännöllisen palkan ja ravinnon puutteen seurauksena sotilashenkilöstö on alkanut osallistua yhä enemmän laittomaan toimintaan, muun muassa pienimuotoiseen kaivostoimintaan, puuhiilen tuotantoon ja villieläinten salametsästykseen; toteaa, että puisto on täysin luonnontilaista aluetta ja että sen kahden miljoonan eekkerin (790 000 hehtaarin) alueella on mittavia suojeluongelmia etenkin, kun hallitukselta saatava rahoitus on rajallista; panee merkille, että kolme aseistautunutta miestä haavoitti vakavasti kansallispuiston johtajaa Belgian prinssi Emmanuel de Merodea 15. huhtikuuta 2014, ja että yli 140 metsänhoitajaa on surmattu työssään puiston alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana;
3. painottaa, että öljynetsintä ja öljyvarojen hyödyntäminen tai muut laittomat toimet saattavat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa Virungan kansallispuistolle; ei voi hyväksyä ranskalaiselle öljy-yhtiö TOTALille sekä brittiläiselle SOCO Internationalille vuonna 2007 myönnettyjä toimilupia öljyn hyödyntämiseen Virungan kansallispuistossa, koska toimiluvat ovat vastoin Pariisin yleissopimusta maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta, vuoden 1992 biodiversiteettisopimusta, Ramsarin yleissopimusta sekä Kongon lainsäädäntöä, ja palauttaa mieliin, että TOTAL suostui olemaan tekemättä tutkimuksia Virungan kansallispuiston rajojen sisäpuolella (vaikka Kongon hallitus päättäisi muuttaa rajoja), kun taas SOCO International on etsinyt öljyä kansallispuiston alueelta ja saanut päätökseen heinäkuussa 2014 seismiset tutkimukset, joissa vahvistettiin öljyesiintymän löytäminen ja joiden tulokset on esitetty Kongon hallitukselle; kehottaa Kongon demokraattista tasavaltaa olemaan myöntämättä toimilupaa toiselle toiminnanharjoittajalle;
4. huomauttaa, että Ugandan hallitus on parhaillaan myöntämässä Virungan kansallispuiston vieressä sijaitsevaa ja Edward-järven sisältävää Ngaji-lohkoa koskevan toimiluvan, ja korostaa, että luonnonvarojen etsiminen ja hyödyntäminen siellä voi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa myös Virungassa;
5. panee merkille SOCO Internationalin WWF-järjestön kanssa kesäkuussa 2014 tekemän sopimuksen, joka liittyy WWF:n Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliselle yhteyspisteelle esittämään valitukseen siitä, että SOCO ei noudata OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeita, ja jonka mukaan yritys sitoutuu olemaan suorittamatta tai teettämättä öljynetsintää tai muuta porausta Virungan kansallispuistossa paitsi jos Unesco ja Kongon demokraattisen tasavallan hallitus ovat sitä mieltä, että kyseinen toiminta ei ole ristiriidassa puiston maailmanperintökohdestatuksen kanssa; toteaa, että tällainen ehdollinen sopimus ei millään tavoin takaa öljyyn liittyvän toiminnan päättymistä puistossa; huomauttaa, että SOCO Internationalin epämääräinen kanta mahdollistaa sen, että puisto luokitellaan kokonaan tai osittain öljynporausalueeksi; panee merkille, että toimiluvan turvin SOCO on etsinyt öljyä Edward-järvestä ja sen ympäristöstä, jossa asuu kymmeniä tunnettuja (ja joitakin uhanalaisia) eläinlajeja, kuten simpansseja, norsuja, krokotiileja ja leijonia; kehottaa siten SOCO International plc:tä ja sen Kongon demokraattisessa tasavallassa rekisteröityä yhtiötä lopettamaan pysyvästi kaikenlaisen etsintä- ja hyödyntämistoiminnan Virungassa ja kunnioittamaan puiston nykyisiä rajoja; kehottaa lisäksi Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta peruuttamaan Virungan kansallispuiston alueelle myönnetyt öljynetsintäluvat maailmanperintökomitean vaatimusten mukaisesti;
6. korostaa, että Edward-järvellä harjoitettava kalastus tuottaa noin 30 miljoonaa dollaria vuodessa paikalliselle yhteisölle, joka elää Virungan kansallispuiston liepeillä, ja korostaa lisäksi, että WWF:n tilaaman erillisen analyysin mukaan yli 50 000 perhettä hankkii järvestä makeaa vettä käyttöönsä;
7. panee merkille, että syyskuussa 2014 julkaistun Global Witnessin raportin sekä Der Spiegel-, The Telegraph- ja New York Times -lehtien mukaan SOCO Internationalia ja sen alihankkijoita on syytetty laittomista maksuista ilmeisesti aseistetuille kapinallisille, ja täten ne ovat hyötyneet hallituksen turvallisuusjoukkojen kylvämästä pelosta ja väkivallasta Kongon demokraattisen tasavallan itäisessä osassa hakiessaan lupaa öljynetsintään Afrikan vanhimmassa kansallispuistossa;
8. pitää myönteisenä öljynetsinnästä ja hyödyntämisestä tehtyä strategista ympäristöarviointia pohjoisen Albertine Riftin alueella, johon myös Virungan kansallispuisto kuuluu; toteaa, että arvioinnin perusteella niiden maiden hallitusten, joita asia koskee, Kongon demokraattisen tasavallan hallitus mukaan lukien, pitäisi pystyä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä, jotka perustuvat asianmukaisiin öljynetsinnän ja öljyn hyödyntämisen analyyseihin; pitää kuitenkin valitettavana strategisen ympäristöarvioinnin huomattavaa viivästymistä sekä sitä, että öljynetsintä on jo aloitettu Virungan kansallispuistossa, vaikka arviointiprosessia ei ole vielä saatu päätökseen;
9. korostaa, että öljyvarojen hyödyntämisen ongelmaan Kongon demokraattisessa tasavallassa liittyy epätarkka ja riittämätön lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmä; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta pitämään yllä ja noudattamaan Kongon demokraattisen tasavallan lakeja ja säännöksiä, joissa kielletään ympäristöä vahingoittava toiminta, kuten öljynetsintä ja öljyvarojen hyödyntäminen suojelluilla alueilla, myös Virungassa, sekä tukkimaan hiilivetyjä ja luonnonsuojelua koskevissa lakiesityksissä tällä hetkellä olevat porsaanreiät, jotka mahdollistavat luonnonvarojen etsinnän ja hyödyntämisen kansallispuistoissa ja maailmanperintökohteissa;
10. kiittää puiston hallintoviranomaisten pyrkimyksiä taata kestävät tulot luonnollisella aurinko- ja vesivoimalla ja parantaa näin monien paikallisten väestöryhmien tuloja luonnonaluetta tuhoamatta; toteaa, että tämä on maailmanperintökohteiden hyväksytyn kehityksen mukaista;
11. huomauttaa, että 1990-luvun alusta lähtien konfliktit puiston alueella ja sen ympäristössä elävien aseistettujen sissijoukkojen kanssa ovat johtaneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja aiheuttaneet suuren osan väkivallanteoista; huomauttaa, että Ruandan demokraattinen vapautusarmeija -sissiryhmittymä, jota syytettiin keväällä 1994 tapahtuneen, myös Kongon demokraattiseen tasavaltaan levinneen Ruandan kansanmurhan aikana tehdyistä hirmuteoista, on elänyt puiston alueella vuodesta 1996 ja piileskelee yhä rajan toisella puolen Virungassa, ja myös Mai-Mai -miliisien on ilmoitettu tappaneen, raiskanneen ja haavoittaneen monia ihmisiä sekä hävittäneen kyliä puiston rajojen sisällä; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta riisumaan kapinalliset aseista ja palauttamaan puistoalueen turvallisuuden; pitää lisäksi valitettavana, että ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia sorretaan Kongon demokraattisessa tasavallassa yhä pahemmin; kehottaa jälleen kerran Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta tunnustamaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden ja kunnioittamaan sitä sekä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia;
12. palauttaa mieliin, ettei Pariisin yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta salli öljynetsintää ja öljyvarojen hyödyntämistä maailmanperintökohteessa; korostaa edelleen, että Virungan kansallispuistossa elää monia uhanalaisia lajeja, kuten okapi tai tunnettu vuorigorilla, joita on jäljellä vain muutamia koko maailmassa, ja että näiden uhanalaisten lajien elinympäristöjä tulisi suojella tiukasti; on tyytyväinen Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen päätökseen luoda erityinen salametsästyksen torjuntaan keskittyvä yksikkö, mutta kehottaa kuitenkin hallitusta määrittämään ja toteuttamaan yhteistyössä CITESin sihteeristön kanssa uusia oikeustoimia laittomaan kauppaan osallistuvien rikollisverkostojen torjumiseksi; kehottaa yleisemmin Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta vahvistamaan puiston vartijoiden roolia ja rankaisemaan puistossa laitonta toimintaa harjoittavia henkilöitä;
13. korostaa, että Kongon hallituksen ja SOCO Internationalin on raportoitu käsitelleen kysymystä Virungan kansallispuiston rajojen muuttamisesta; toteaa, että kyse on joidenkin puiston alueiden tai jopa koko Virungan kansallispuistostatuksen lakkauttamisesta, jotta öljylähteiden poraaminen voitaisiin laillisesti sallia, vaikka hallitus ei näytä tässä vaiheessa esittäneen asiasta virallista pyyntöä Unescolle;
14. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa koordinoimaan EU:n jäsenvaltioiden ja muiden mahdollisten Kongon demokraattisessa tasavallassa toimivien avunantajien antaman diplomaattisen vastauksen, jolla pyritään auttamaan maan hallitusta torjumaan öljynetsintä ja öljyvarojen hyödyntäminen puiston rajojen sisällä ja muissa kongolaisissa Unescon maailmanperintökohteissa, peruuttamaan maailmanperintökomitean esittämän pyynnön mukaisesti Virungan kansallispuiston alueella suoritettavaa öljynetsintää koskevat luvat sekä luopumaan puiston rajojen muuttamisesta ja kaventamisesta;
15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään puiston eheyden esimerkiksi sitoutumalla voimakkaammin rahoittamaan erityisesti ympäröivän alueen kestävää suojelua sekä sen talouden kehittämistä ja monipuolistamista; kehottaa EU:ta erityisesti tukemaan Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta kestävän energian ja taloudellisten vaihtoehtojen kehittämisessä kaivosteollisuudelle, kotimaisten voimavarojen käyttöönoton parantamisessa erityisesti oikeudenmukaisten ja progressiivisten verojärjestelmien avulla, hallinnon tehostamisessa sekä salametsästyksen, laittoman metsänhakkuun ja kaivostoiminnan ja korruption torjumisessa; toteaa, että edellä mainitut pitkäaikaiset ongelmat saattavat johtaa peruuttamattomiin vahinkoihin puiston alueella;
17. painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden kansainvälisen oikeuden ja unionin ihmisoikeuslainsäädännön mukainen velvollisuus on varmistaa, että niiden oikeudenkäyttöalueilla toimivat yritykset eivät välittömästi tai välillisesti aiheuta tai osaltaan edistä ihmisoikeusrikkomuksia toiminnassaan ja että ne toimivat hyväksyttyjen sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä suoritusstandardeja määrittävien käytännesääntöjen mukaisesti sekä noudattavat ILOn yleissopimuksen nro 169, OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeiden ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden kaltaisia välineitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään oikeudellisesti sitoviin toimenpiteisiin sellaisten yritysten saattamiseksi tosiasialliseen vastuuseen, jotka todistettavasti kiertävät kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen puuttumaan tehokkaasti aseellisten konfliktien ja korruption taustalla oleviin syihin ja tukemaan kestävää kehitystä sekä rauhan rakentamista edistäviä strategioita ja hankkeita Virungan kansallispuistossa ja sen lähialueilla;
19. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, Kongon demokraattista tasavaltaa sekä öljynetsintää harjoittavia öljy-yhtiöitä säästämään Virungan kansallispuiston nykyiset raja-alueet ja sen lähialueet fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseltä;
20. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään kaikki tarpeelliset aloitteet Kongon demokraattisen tasavallan hallituksen suostuttelemiseksi tutkimaan maan aktiivisiin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneet väkivallanteot, mukaan lukien erityisesti Virungan kansallispuiston alue ja sen hoitajat, ja kannustaa sitä tekemään kaiken mahdollisen, jotta näiden julmuuksien toistuminen voidaan estää;
21. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta Yhdistyneen kuningaskunnan törkeiden petosten torjuntavirasto (Serious Fraud Office) tutkii ensisijaisen oikeudenkäyttöalueen tai mahdollisten muiden asiaan liittyvien oikeudenkäyttöalueiden nimissä täysimääräisesti kaikki sille esitetyt lahjonta- ja korruptioväitteet, jotka koskevat Soco International PLC:tä ja sen Kongon demokraattiseen tasavaltaan rekisteröimää yhtiötä SOCO Exploration and Production DRC SPRL;
22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden, Kongon demokraattisen tasavallan sekä Ugandan tasavallan ja Ruandan tasavallan hallituksille ja parlamenteille, Unescon maailmanperintökomitealle, YK:n ympäristöohjelmalle ja Ramsarin yleissopimuksen sihteeristölle.