Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2115(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0012/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0012/2016

Keskustelut :

PV 01/02/2016 - 9
CRE 01/02/2016 - 9

Äänestykset :

PV 25/02/2016 - 7.12
CRE 25/02/2016 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0063

Hyväksytyt tekstit
PDF 177kWORD 79k
Torstai 25. helmikuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Euroopan keskuspankin vuosikertomus 2014
P8_TA(2016)0063A8-0012/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2014 (2015/2115(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 284 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 15 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0012/2016),

A.  ottaa huomioon, että komission uusimman syksyn talousennusteen mukaan talouden elpymisen odotetaan vahvistuvan euroalueella ja reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) ennustetaan kasvavan 1,4 prosenttia vuonna 2015, 1,7 prosenttia vuonna 2016 ja 1,8 prosenttia vuonna 2017; toteaa, että kasvun perusteet ovat hauraat; toteaa, että vahva poliittinen sitoutuminen kestäviin ja sosiaalisesti tasapainoisiin rakenneuudistuksiin on olennaista talouskasvun tukemiseksi;

B.  toteaa, että mainitun ennusteen mukaan työttömyyden odotetaan hitaasti vähenevän euroalueella 11,6 prosentista vuoden 2014 lopussa 10,5 prosenttiin vuoden 2016 lopussa; toteaa, että työttömyysasteissa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja että luvut vaihtelevat Saksan 6,4 prosentista Kreikan 26,6 prosenttiin; toteaa, että työttömyysaste on edelleen hälyttävällä tasolla monessa jäsenvaltiossa ja erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyysaste on korkea;

C.  toteaa, että edelleen saman ennusteen mukaan julkisen talouden näkymissä euroalueella pitäisi ilmetä parannusta ja että julkisen talouden alijäämän odotetaan supistuvan (2,4 prosentista vuonna 2014 1,7 prosenttiin vuonna 2016) ja samoin myös julkisen velan (94 prosentista vuoden 2014 lopussa 92,5 prosenttiin vuoden 2016 lopussa);

D.  katsoo, että alhaiset energian hinnat, vaikka niillä on kielteinen vaikutus inflaatio-odotuksiin, voisivat tukea talouden elpymistä;

E.  toteaa, että näitä prosesseja ovat tukemassa pääasiassa yksityinen kulutus, vienti ja ulkoiset tekijät, kuten alhaiset energiahinnat, erityisesti raakaöljyn hinnat, ja että yksityiset ja julkiset investoinnit euroalueella ovat elpymässä vain vähitellen ja ne ovat edelleen merkittävästi kriisin alkua edeltävien tasojen alapuolella ja investointien suhteellinen osuus BKT:stä on laskenut tasaisesti usean vuosikymmenen ajan;

F.  toteaa, että EKP:n syyskuussa 2015 esittämän ennusteen mukaan euroalueen keskimääräisen inflaatiovauhdin, joka pysyi lähellä nollaa vuoden 2015 alkupuoliskolla, odotetaan nousevan 1,1 prosenttiin vuonna 2016 ja 1,7 prosenttiin vuonna 2017;

G.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdassa määrätään, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävänä on "maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen";

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 EKP laski perusrahoitusoperaatioidensa korot niin alas kuin käytännössä on mahdollista ja alensi talletuskorkonsa -0,20 prosenttiin; ottaa huomioon, että reaalikorkojen aleneminen ei ole merkittävästi helpottanut kotitalouksien tai yritysten, eikä varsinkaan pk-yritysten, lainansaantia ja että tämä on myötävaikuttanut siihen, että EKP lähti epätavanomaisten rahapoliittisten toimien tielle;

I.  katsoo, että Euroopan keskuspankki ei ole valvontatehtävässään ottanut tähän mennessä aina riittävästi huomioon suhteellisuusperiaatetta;

J.  muistuttaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja että pankkijärjestelmä on ratkaiseva tekijä niiden kilpailukyvyn ja kasvun varmistamisessa; katsoo, että luottovirtojen ohjaaminen mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (mpk-yritykset) on erittäin tärkeää, koska ne muodostavat 99 prosenttia kaikista unionin yrityksistä ja 80 prosenttia työpaikoista unionissa, ja siten niillä on keskeinen asema talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa sekä sosiaalisten erojen kaventamisessa; toteaa, että pankkien antamien lainojen määrät ovat hitaasti kasvamassa;

K.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 EKP toteutti joukon kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita ja valikoitujen yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmia, joiden tavoitteena oli tukea luotonantoa reaalitaloudelle;

L.  ottaa huomioon, että 22. tammikuuta 2015 EKP käynnisti laajennetun arvopaperien osto-ohjelman, johon käytetään 1,1 biljoonaa euroa ja jota on määrä toteuttaa syyskuuhun 2016 ja joka tapauksessa siihen asti, että inflaatiokehityksessä tapahtuu kestävä muutos;

M.  katsoo, että EKP on ottanut lainanosto-ohjelmalla huomattavia riskejä taseeseensa;

N.  ottaa huomioon, että yhteinen valvontamekanismi, joka on pankkiunionin ensimmäinen pilari, aloitti toimintansa 4. marraskuuta 2014 ja EKP:lle siirrettiin euroalueen 122 suurimman pankin suora valvonta; ottaa samalla huomioon, että kyseisten suurimpien pankkien kattava arviointi, joka muodostui omaisuuserien laadun tarkastelusta ja stressitestistä, valmistui 26. lokakuuta 2014; ottaa huomioon, että yhteinen kriisinratkaisumekanismi, pankkiunionin toinen pilari, tuli voimaan vuoden 2015 alussa, ja että sen kolmatta pilaria, yhteistä talletussuojajärjestelmää, ei ole vielä perustettu;

1.  muistuttaa, että lähivuosina odotetun, maantieteellisesti epätasaisen ja heikon euroalueen elpymisen on vahvistuttava ja potentiaalisen talouskasvun noustava, jotta voidaan alentaa korkeaa työttömyysastetta, jota esiintyy monissa euroalueen jäsenvaltioissa, ja keventää velkataakkaa; korostaa, että monilla jäsenvaltioilla on vastassaan samantyyppisiä makrotalouden haasteita; korostaa tarvetta parantaa olosuhteita kasvuun ja työpaikkojen luomiseen tähtääville julkisille ja yksityisille investoinneille ja kehottaa lisäämään toimia reaalitalouden rahoituksen varmistamiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden on saatava tuloksia aikaan kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten toteuttamisessa;

2.  pitää valitettavana nykyisiä, joskin vähitellen kapenevia, eroja pk-yrityksille ja toisaalta suurille yrityksille myönnettävän rahoituksen hintojen välillä, pienten ja suurten lainojen korkojen välillä sekä luottoehdoissa euroalueen eri maissa sijaitsevien pk-yritysten välillä, mutta myöntää, että sillä, mitä rahapolitiikalla voidaan saada aikaan tässä asiassa, on rajansa; panee tässä yhteydessä merkille säästö- ja osuuspankkien roolin ja korostaa, että sääntelykehyksessä olisi otettava huomioon niiden erityiset toimintaperiaatteet ja kunnioitettava niiden erityistehtävää ja että valvontaviranomaisten olisi oltava tietoisia näistä näkökohdista ja otettava ne huomioon käytännöissään ja lähestymistavoissaan;

3.  korostaa, että huolimatta EKP:n jatkuvista toimista suotuisien rahoitusolojen ylläpitämiseksi yksityiset ja julkiset investoinnit ovat euroalueella edelleen merkittävästi alemmalla tasolla kuin ennen nykyistä kriisiä; pitää tässä suhteessa myönteisenä ESIR-rahaston perustamista ja komission suunnitelmaa perustaa aito pääomamarkkinaunioni, jonka tarkoituksena on monipuolistaa EU:n talouden rahoituslähteitä, vauhdittaa rajat ylittäviä investointeja ja parantaa yritysten ja erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia;

4.  toteaa, että vastauksena valtionvelkakriisiin, hidastuvaan inflaatioon, luotonannon supistumiseen ja vaisuun talouskasvuun liittyvään monimutkaiseen ympäristöön sekä korkojen liikkumiseen lähellä nollatasoa EKP on turvautunut epätavanomaisiin rahapolitiikan välineisiin;

5.  panee merkille arvopaperien osto-ohjelman myönteisen, joskin vähäisen, vaikutuksen rahan määrän ja luotonannon kehitykseen, kun lainojen myöntäminen yrityksille on yhä heikkoa, mutta sitä edistävät luottokelpoisuusvaatimusten asteittainen helpottuminen, uusien lainojen ehtojen jatkuva keventäminen, hylättyjen lainahakemusten määrän vähentyminen, lainojen kysynnän kasvu ja yksityisten investointien vähittäinen kasvu vuoden 2015 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä, mutta toteaa, että euroalueen kansantalouksien välillä on edelleen merkittäviä eroja; panee lisäksi merkille, että arvopaperien osto-ohjelman käynnistymisen jälkeen keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat nousseet ja lähentyvät asteittain 2 prosentin tavoitetta, samalla kun deflaatioloukun riski on ehkä pienentynyt; pyytää EKP:tä soveltamaan mahdollisuuksien mukaan arvopaperien osto-ohjelmaa syrjimättä kaikkiin jäsenvaltioihin kunnioittaen samalla sääntöjä, jotka sitovat EKP:tä;

6.  odottaa EKP:n edistävän yleistä talouspolitiikkaa unionissa sekä sen tavoitteiden saavuttamista SEUT-sopimuksen 282 artiklan mukaisesti, jos tämä ei vaaranna sen päätehtävää eli hintavakauden ylläpitämistä;

7.  painottaa, että EKP:n osallistuminen käsittää työskentelyä reaalitalouteen suunnatun edullisen luotonannon lisäämiseksi ja talouden elpymisen edistämiseksi työpaikkojen luomisen, kasvun ja vakauden suuntaan;

8.  on huolestunut tahattomista seurauksista ja pitkän aikavälin vaikutuksista, joita saattaa koitua EKP:n epätavanomaisten rahapolitiikan välineiden käytöstä; on tietoinen siitä, että näistä välineistä irrottautuminen tulee olemaan monimutkainen asia, joka on suunniteltava huolellisesti, jotta vältetään tahattomat markkinahäiriöt, ja toteaa, että tämä pätee erityisesti toimien lopettamisen asianmukaiseen ja viisaaseen hallinnointiin ja oikeaan ajoitukseen; pyytää EKP:tä seuraamaan tarkasti osto-ohjelmiinsa liittyviä riskejä; toteaa, että rahapolitiikalla ei voida ratkaista julkisen talouden ongelmia ja taloudellisia ongelmia, joita monissa jäsenvaltioissa esiintyy, eikä sillä voida korvata tarvittavia kestäviä ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, julkisen talouden vakauttamista ja kohdennettuja investointeja;

9.  suhtautuu varovaisesti rahoitusvakauteen mahdollisesti kohdistuviin riskeihin, joita pitkään matalina pysyneet korot aiheuttavat joissakin jäsenvaltioissa ja joilla saattaisi olla kielteinen vaikutus henkivakuutus- ja eläkejärjestelyihin; toteaa, että pitkän aikavälin korkokannat ovat seurausta taustalla olevista makrotalouden olosuhteista ja rahapoliittisista valinnoista;

10.  pyytää komissiota esittämään ehdotuksia, joilla parannetaan makrotason vakauden valvontaa ja politiikkavälineitä, joita on saatavilla varjopankkitoiminnan riskien lieventämiseksi, ottaen huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksessa esitetty varoitus, jonka mukaan muiden kuin pankkien harjoittama luottojen välitys on viime vuosikymmenen aikana tasaisesti kasvanut 22 biljoonaan euroon ja tämän vuoksi kasvavan varjopankkisektorin heikkouksien seurantaan ja arviointiin tarvitaan lisää hankkeita;

11.  pitää myönteisenä, että EKP totesi elokuussa 2012 yksiselitteisesti, että se tekee kaiken mahdollisen euron puolustamiseksi;

12.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin omaisuuserien ostoa jälkimarkkinoilla koskeva ohjelma voisi olla tehokkaampi;

13.  huomauttaa huolenaiheista, joita unionin tuomioistuin on esittänyt 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antamassaan tuomiossa, jossa todetaan, että EKP altistuu mahdollisesti huomattavien tappioiden ja velkaleikkauksen riskille ostaessaan valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta; toteaa, että edellä mainitussa tuomiossa selvennetään, että tämä ei muuta sitä johtopäätöstä, että EKP saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta ja että tällaiset ostot eivät ole vastoin jäsenvaltioiden keskuspankkirahoituksen kieltoa;

14.  korostaa, että julkisen ja yksityisen velkaantumisen korkeat ja poikkeavat tasot joissakin jäsenvaltioissa yhdessä ratkaisemattomien pankkialan rakenteellisten heikkouksien kanssa muodostavat esteen rahapolitiikan asianmukaiselle välittymiselle ja että EKP:n toteuttamat epätavanomaiset rahapoliittiset toimet eivät yksinään pysty tätä tilannetta muuttamaan;

15.  kehottaa makrotalouden sopeutusohjelman kohteena olevia euroalueen jäsenvaltioita toimimaan 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artiklan 9 kohdan mukaan ja suorittamaan julkisen taloutensa kattavan tarkastuksen, jotta voidaan muun muassa arvioida velkatason liialliseen kasvuun johtaneita syitä sekä jäljittää mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia; katsoo, että tämän tarkastuksen tavoitteena olisi oltava se, että ymmärrettäisiin paremmin tehdyt virheet, eikä käynnistettäisi suunnittelematonta velkojen uudelleenjärjestelyprosessia, joka voisi jälleen panna alkuun velkakriisin joissakin jäsenvaltioissa;

16.  korostaa, että nykyisen talouden ohjauskehyksen sääntöjä olisi asianmukaisesti noudatettava ja ne olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön tekemättä eroa suurten ja pienten jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa, että sellaisen keskipitkän aikavälin tavoitteen omaksuminen, jonka mukaan pyritään saavuttamaan lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema, ilmaistuna suhdannekorjattuna ja ilman kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden reagoida normaaleihin suhdannevaihteluihin ja pitää kuitenkin julkisen talouden alijäämä viitearvon puitteissa, joka on 3 prosenttia BKT:stä; katsoo, että kaikkia tehostetun vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisiä välineitä olisi käytettävä vakauden ja kasvun parempaan tukemiseen;

17.  vahvistaa olevansa sitoutunut kunnioittamaan perussopimuksiin kirjattua EKP:n riippumattomuutta rahapolitiikan harjoittamisessa; katsoo, että keskuspankin riippumattomuus on erittäin tärkeä hintavakauden ylläpitämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa, että kaikkien hallitusten ja kansallisten viranomaisten olisi näin ollen pidätyttävä pyytämästä EKP:ltä erityistoimia;

18.  muistuttaa SEUT-sopimuksen 127 artiklan määräyksestä, jonka mukaan EKP tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen ensisijaista hintatason vakauden ylläpitämisen tavoitetta, ja toteaa, että tätä on vielä täsmennetty SEUT-sopimuksen 282 artiklassa;

19.  kiinnittää huomiota SEUT-sopimuksen 123 artiklaan, Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön 21 artiklaan ja 13. joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 7 artiklaan, joissa kansallisia keskuspankkeja tai EKP:tä kielletään ostamasta suoraan EU:n tai kansallisten viranomaisten tai elinten liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja; muistuttaa kuitenkin, että tällaisia ostoja saa tehdä jälkimarkkinoilla;

20.  pitää myönteisenä EKP:n yritystä vauhdittaa inflaatiota siten, että se ei ylittäisi 2:ta prosenttia, mutta nousisi lähelle sitä, koska tämä voi myös edistää muiden EU:n politiikkojen onnistumista sekä vahvistaa kilpailukykyä, talouskasvua ja työpaikkojen luomista Euroopassa, jos se pannaan täytäntöön yhdessä kohdennettujen investointien, kunnianhimoisten ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten sekä julkisen talouden vakauttamisen kanssa;

21.  pitää myönteisenä EKP:n ottamaa edistysaskelta kokoustensa yhteenvetopöytäkirjojen julkaisemisessa ja odottaa kiinnostuneena lisätoimia EKP:n viestintäkanavien avoimuuden parantamiseksi; katsoo, että edistystä on mahdollista saavuttaa vieläkin enemmän, erityisesti yhteisen valvontamekanismin yhteydessä;

22.  pitää myönteisenä suurten keskuspankkien nykyisin yleistynyttä tapaa selittää julkisesti rahapolitiikkaa koskevat päätökset heti niiden tekemisen jälkeen EKP:n esimerkin mukaan; suhtautuu myös myönteisesti hätärahoituksena annettavaan maksuvalmiusapuun liittyvien menettelyjen entistä selkeämpään ja avoimempaan julkaisemiseen tilapäisiä likviditeettivaikeuksia kohdanneiden maksukykyisten rahoituslaitosten (lähinnä kansallisten pankkien) tukemiseksi;

23.  toistaa pyyntönsä, että EKP:n vuosikertomukseen sisällytettäisiin Euroopan parlamentin vuotuisessa mietinnössä esitettyjä kannanottoja koskeva palaute; katsoo, että olisi hyödyllistä, jos EKP antaisi raha- ja finanssipoliittista tilannetta koskevan arvion lisäksi EKP:n neuvoston kuukausittaisen kokouksen jälkeisessä lausunnossaan arvionsa tuotantokuilujen laajuudesta euroalueella;

24.  muistuttaa, että neljännesvuosittainen rahapolitiikkaa koskeva vuoropuhelu on tärkeää, jotta varmistetaan rahapolitiikan läpinäkyvyys Euroopan parlamentin ja suuren yleisön suuntaan; pitää myönteisenä käytäntöä, jossa EKP:n edustajat antavat täsmällisiä ja yksityiskohtaisia vastauksia Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin; pitää myönteisenä myös EKP:n käytäntöä tarjota kirjallisesti lisätietoja, kun keskustelujen aikana annetut vastaukset eivät ole täysin tyydyttäviä ja/tai tyhjentäviä;

25.  korostaa, että EKP:n valvontatehtävä ja sen rahapoliittinen tehtävä on erotettava selvästi toisistaan eikä näiden tehtävien yhdistelmä saa synnyttää EKP:ssä mitään eturistiriitaa; muistuttaa tässä yhteydessä ohjaavasta periaatteesta, jonka mukaan raha- tai valvontapolitiikan väline on valittava riippuen tavoitteesta ja käsiteltävästä kysymyksestä;

26.  korostaa tarvetta demokraattiseen vastuuseen EKP:n uusissa valvontatehtävissä ja neuvoa-antavassa roolissa troikan ja nelikon ohjelmissa;

27.  korostaa Euroopan järjestelmäriskikomitean organisatorisen riippumattomuuden merkitystä ja kehottaa EKP:tä pohtimaan keinoja lisätä tämän komitean riippumattomuutta;

28.  kehottaa EKP:tä tarkistamaan vielä kerran perusteellisesti ehdotuksen kattavan analyyttisen luottotietokannan (Analytical Credit Dataset, AnaCredit) perustamisesta ottaen huomioon erityisesti suhteellisuusperiaatteen ja kiinnittämään huomiota erityisesti asianmukaisiin kynnysarvoihin, jotta hallinnolliset kustannukset erityisesti pienille rahoituslaitoksille pysyvät mahdollisimman pienenä;

29.  on tyytyväinen Mario Draghin 23. syyskuuta 2015 pidetyssä rahapolitiikkaa koskevassa vuoropuhelussa ilmaisemaan halukkuuteen tiedottaa Euroopan parlamentille EKP:n kannoista sellaisissa elimissä kuin finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä tai Baselin pankkivalvontakomitea;

30.  muistuttaa, että EKP:n rooli käsittää rahoitusvakauden suojelun ja siten tarpeen turvata riittävä likviditeetti talletuspakojen välttämiseksi vakavaraisissa pankeissa, jotka kuuluvat eurojärjestelmän verkostoon;

31.  muistuttaa, että EKP:n rooli troikassa ja nelikossa oli kodifioitu budjettikuripakettiin (asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artikla); panee merkille unionin tuomioistuimen 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antaman tuomion ja kehottaa EKP:tä ottamaan sen huomioon toimissaan; kehottaa EKP:tä arvioimaan uudelleen ja tarvittaessa vahvistamaan riippumattomuuttaan poliittisista päätöksistä;

32.  kehottaa arvioimaan perusteellisesti troikan toimintatapoja ja EKP:n osallistumista troikan sekä nelikon työhön, jotta voidaan selventää vastuualueita ja lisätä demokraattista vastuuta pelastusohjelmien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa;

33.  muistuttaa tutkimuksesta troikan roolista ja toiminnoista 28. helmikuuta 2014 annetusta parlamentin mietinnöstä, jossa seuraavaa parlamenttia kehotettiin jatkamaan kyseisessä mietinnössä tehtyä työtä ja kehittämään edelleen sen keskeisiä havaintoja sekä suorittamaan lisätutkimuksia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja EKP:tä tekemään kaikkensa sukupuolten tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi EKP:n päätöksentekoelimissä sekä kiinnittämään tarkasti huomiota tähän tekijään kyseisten elinten jäsenyyksien ja erityisesti johtokunnan jäsenyyksien uusimisen yhteydessä;

35.  toteaa, että 24. marraskuuta 2015 komissio ehdotti euroalueen laajuista talletussuojajärjestelmää (EDIS) pankkitalletuksille;

36.  pitää myönteisenä pääomamarkkinaunionia koskevaa hanketta ja sen mahdollisuuksia luoda rahoituskanavien uusi tasapaino, ei vähentämällä rahoitustapoja tai pitämällä ne nykytasoillaan vaan pikemminkin lisäämällä ja monipuolistamalla niitä ja auttamalla siten vähentämään euroalueen talouksien liiallista pankkijärjestelmästä riippuvuutta ja luomalla ratkaisevan tärkeän häiriöiden vaimentajan rahaliitolle; varoittaa kuitenkin, että pääomamarkkinaunionin ei pitäisi heikentää reaalitalouteen keskittynyttä asiakassuhteeseen perustuvaa pankkitoimintaa, sillä tämä on asianmukaisin rahoitusmuoto pienille yrityksille;

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö