Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Hermann Winklerin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Leipzigin syyttäjänviraston 25. syyskuuta 2015 välittämän pyynnön, joka liittyy liikenneonnettomuutta koskevaan esitutkintaan (viite: 600 AR 3037/15) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 14. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että Hermann Winkler on luopunut työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesta oikeudestaan tulla kuulluksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Saksan perustuslain (Grundgesetz) 46 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0062/2016),

A.  ottaa huomioon, että Leipzigin (Saksa) syyttäjänvirasto on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Hermann Winklerin koskemattomuuden pidättämistä tutkintamenettelyn käynnistämiseksi väitetystä rikoksesta;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Saksan perustuslain (Grundgesetz) 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsentä ei voida vaatia vastaamaan rangaistavasta rikoksesta ilman liittopäivien suostumusta, ellei häntä tavata itse teosta tai seuraavan päivän kuluessa;

D.  ottaa huomioon, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö liittyy 23. syyskuuta 2015 tapahtuneen vakavan liikenneonnettomuuden, jossa Hermann Winkler oli osallisena, esitutkintaan;

E.  toteaa, että rikosoikeudellisessa menettelyssä ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamasta äänestyksestä;

F.  toteaa, että valiokunnan saamien tietojen perusteella ei ole syytä olettaa, että rikosoikeudellisen menettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa (fumus persecutionis);

G.  toteaa, että väitetyllä rikoksella ei selvästikään ole yhteyttä Hermann Winklerin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä;

H.  katsoo siksi, että parlamentaarinen koskemattomuus on aiheellista pidättää kyseisessä tapauksessa;

1.  päättää pidättää Hermann Winklerin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Saksan liittovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja Hermann Winklerille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.