Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. huhtikuuta 2016 EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä (2015/2060(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 ja 138 artiklan,
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 14 euroryhmästä,
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päälauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella(1),
– ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”EU maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä”(2),
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman maailmantalouden hallinnasta(3),
– ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet”(4),
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman pääomamarkkinaunionin muodostamisesta(5),
– ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän raportin (de Larosièren raportti),
– ottaa huomioon kesäkuussa 2015 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen, jossa kehotetaan vakiinnuttamaan euroalueen ulkoinen edustus,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0027/2016),
A. katsoo, että rahoitusjärjestelmän vakaus, joka on edellytys resurssien toimivalle kohdentamiselle kasvun ja työllisyyden hyväksi, on maailmanlaajuinen yhteinen hyvä;
B. katsoo, että maailman kansantalouksien keskinäisen riippuvuuden lisääntymisen vuoksi on tarpeen ryhtyä noudattamaan entistä yleismaailmallisempia talouden ohjausjärjestelmiä;
C. katsoo, että jos Euroopan unioni ei kykene puhumaan kansainvälisissä organisaatioissa/elimissä ”yhdellä äänellä”, kaikkien sen jäsenvaltioiden äänet olisi yhdistettävä globaalin hallinnan suuntaamiseksi kohti unionin perussopimuksissa vahvistettuja tavoitteita ja arvoja;
D. katsoo, että EU:n olisi osaltaan myötävaikutettava demokraattisen kehyksen luomiseen, jotta maailmanlaajuiset haasteet voidaan ratkaista;
E. katsoo, että maailmanlaajuinen yhteistyö voi johtaa vastuiden heikkenemiseen ja vastuuvelvollisuuden häviämiseen demokratian kustannuksella katsoo, että kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia ei saisi alentaa pelkiksi kumileimasimiksi, vaan ne on sisällytettävä aktiivisesti ja kattavasti päätöksentekoprosessiin;
F. toteaa, että nykyiset kansainväliset organisaatiot/elimet, kukin omine erityisine hallintorakenteineen ja toimivaltuuksineen, ovat syntyneet historian saatossa vastauksina erityisiin tilanteisiin; ottaa huomioon, että tämä on johtanut sekavuuteen ja eräissä tapauksissa tehtävien päällekkäisyyteen ja järjestelmään, joka saattaa olla vaikeaselkoinen ja josta puuttuu yleinen koordinointi;
G. toteaa, että perusoikeuskirjan 42 artiklaa ja asetusta (EY) N:o 1049/2001(6), joiden nojalla unionin kansalaisilla on oikeus tutustua asiakirjoihin, olisi sovellettava kansainvälisiin organisaatioihin/elimiin osallistuviin unionin toimielimiin ja virastoihin;
H. toteaa, että perussopimuksissa säädetään, että jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artikla); katsoo, että kansainvälisiin organisaatioihin ja foorumeihin osallistuvien unionin toimielinten ja virastojen olisi sovellettava vastaavaa avoimuutta, erityisesti silloin kun organisaatioissa ja foorumeilla vahvistetaan unionin kansalaisiin vaikuttavia sääntöjä;
I. toteaa, että kansainvälisten taloudellisten organisaatioiden/elinten(7) juridisten rakenteiden ja rahoitus- ja toimintasääntöjen moninaisuus tekevät kokonaisuuden seurannasta vaikeaa, vaikka rahoitus- ja toimintamenettelyiden yhdenmukaisuus on olennaisen tärkeää kansainvälisesti yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi; toteaa, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ovat aitoja, sopimuksella perustettuja kansainvälisiä organisaatioita, joiden toimiala on laaja ja joihin kuuluu monia valtioita, ja että esimerkiksi G20-ryhmä, rahoitusvakauskomitea ja Baselin pankkivalvontakomitea ovat epävirallisia julkisia foorumeita, joissa toimii rajallinen määrä valtioita, ja niistä jotkin ovat kehittyneet nopeasti kriisin johdosta, kun taas arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten kansainvälinen yhteistyöjärjestö (IOSCO), kansainvälinen vakuutusvalvojien järjestö (IAIS), kansainvälinen eläkevalvojien järjestö (IOPS) ja kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin (IASB) ovat luonteeltaan teknisiä ja alakohtaisia yksityisiä yhdistyksiä, joissa asianomaiset alat ovat enemmän tai vähemmän mukana;
J. toteaa, että Euroopan parlamentin ja eräiden näiden organisaatioiden/elinten välillä on jo epävirallista tietojenvaihtoa, mutta se ei ole järjestelmällistä;
K. toteaa, että avoimuus on demokratiassa tärkeää, mutta katsoo, että markkinoiden kannalta merkittävien tietojen suojelu on otettava asianmukaisesti huomioon;
L. toteaa, että G20-ryhmä on kriisin vuoksi laatinut globaalin ohjelman, jossa keskitytään tehokkaaseen sarjaan erityisiä uudistuksia, mutta pidemmällä aikavälillä aidosti monenkeskinen ja demokraattinen kehys on välttämätöntä sen legitimiteetin kannalta;
M. toteaa, että pankkien ja markkinoiden rooli talouden rahoituksessa vaihtelee eri valtioissa;
N. toteaa, että vuonna 2008 alkanut talous- ja rahoituskriisi on korostanut talous- ja finanssipolitiikan ohjaukseen liittyviä merkittäviä maailmanlaajuisia puutteita; toteaa, että lukuisat makrotaloutta koskevat kysymykset edellyttävät laajempaa koordinointia erityisesti verotuksen alalla; katsoo, että kaikkien sidosryhmien yhteisenä tavoitteena pitäisi olla sellaisen kattavan kehyksen suunnitteleminen, jolla varmistetaan rahoitusalan vakaus ja johdonmukaisuus maailmanlaajuisen ja paikallisen tason välillä;
O. katsoo, että uusien unionin valvontaelinten perustamisen ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa EU:n edustajanpaikkojen lisääntymistä kyseisissä elimissä, sillä se voi johtaa tilanteeseen, jonka vaikutukset heikentävät demokratiaa, kuten määrävähemmistösääntöjen suurempi todennäköisyys ja levottomuus EU:n kumppaneiden keskuudessa;
P. toteaa, että IMF on päättänyt sisällyttää renminbin valuuttakoriin, joka muodostaa IMF:n erityisnosto-oikeuden; toteaa, että tämä on johtanut sekä euron että punnan painoarvon laskuun mutta ei ole vaikuttanut Yhdysvaltain dollarin painoarvoon; toteaa, että tämän vuoksi Euroopan ääntä on vahvistettava;
1. toteaa, että tarvitaan enemmän maailmanlaajuista sääntely-yhteistyötä, johon Euroopan parlamentti voi osallistua varteenotettavasti;
2. on huolissaan johdonmukaisuuden puutteesta, joka johtuu organisaatioiden/elinten moninaisuudesta ja hajanaisuudesta, sekä viivästyksistä kansainvälisesti sovittujen sääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanossa;
3. pyytää, että selvennetään kunkin organisaation/elimen toimivaltaan kuuluvia aloja, niiden toimintatapoja ja rahoitusta, mukaan luettuina vapaaehtoiset maksut, lahjat ja lahjoitukset, jotta varmistetaan, ettei oman edun tavoittelua esiinny ja että päätökset ovat laillisia;
4. kehottaa lisäämään maailmanlaajuisten instituutioiden toimien keskinäistä yhdenmukaisuutta ja koordinointia ottamalla käyttöön kattavat standardit, jotka koskevat demokraattista legitiimiyttä, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja toimijoiden rehellisyyttä; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä muun muassa
–
suhteet suureen yleisöön (esimerkiksi asiakirjojen julkisuus, avoin keskustelu eri sidosryhmien kanssa, avoimuusrekisterien perustaminen ja eturyhmien toiminnan avoimuutta koskevat säännöt);
–
sisäiset säännöt (esimerkiksi taitoon perustuvat henkilöstöresurssit, moitteeton varainhoito, eturistiriitojen estäminen);
5. katsoo, että vähiten kehittyneiden maiden aliedustus useimmissa kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä aiheuttaa epätasapainon ja että sen seurauksena ongelmat, jotka liittyvät tarpeeseen puuttua heikoimmassa asemassa olevien maiden eriarvoisuuteen tai rahoitukseen, saattavat jäädä käsittelemättä asianmukaisesti;
6. katsoo, että maantieteellisesti epätasapainoisen edustuksen ohella tietyt alat – kuten kansalaisyhteiskunta, pk-yritykset, kuluttajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt, joiden osallistumista kuulemisprosessiin voitaisiin parantaa – ovat aliedustettuja rahoitus-, valuutta- ja sääntelyelimiä koskevissa kansainvälisissä keskusteluissa; katsoo, että on näiden elinten ja alojen velvollisuus pyrkiä parantamaan tilannetta;
7. katsoo, että EU:n olisi yksinkertaistettava ja kodifioitava edustustaan monenvälisissä organisaatioissa/elimissä, jotta unionin mukanaolo näissä elimissä olisi avoimempaa, rehellisempää ja vastuullisempaa ja jotta sen vaikutusvalta kasvaisi ja sen mahdollisuudet edistää demokraattisen prosessin tuloksena syntynyttä lainsäädäntöään paranisivat; katsoo lisäksi, että unionista olisi tultava ennakoivampi maailmanlaajuinen toimija varmistettaessa tulevia G20-ryhmän antamia sitoumuksia, kuten varjopankkitoiminnan muuttamista, OTC-johdannaisten uudistusten täytäntöönpanoa, järjestelmäriskien käsittelyä sekä sen varmistamista, että maailmantaloutta uhkaavat uudet riskit otetaan asianomaisen maailmanlaajuisen organisaation asialistalle;
8. kehottaa unionin toimijoita keskittymään voimakkaammin EU:n rahoitusalojen maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn unionissa ja kansainvälisellä tasolla toteutettavia politiikkoja laatiessaan;
9. muistuttaa, että EU:n olisi haettava täysjäsenyyttä kansainvälisissä talous- ja rahoitusinstituutioissa, joissa sitä ei vielä ole myönnetty ja joissa se olisi aiheellinen (esimerkiksi OECD:n ja IMF:n tapauksissa); kehottaa asianomaisia kansainvälisiä talous- ja rahoitusinstituutioita tekemään kaikki tarvittavat sääntömuutokset, jotka mahdollistavat EU:n täyden osallistumisen;
10. pitää unionille haitallisina tilanteita, joissa tietyn jäsenvaltion tai kansallisen viranomaisen edustaja esittää maailmanlaajuisessa organisaatiossa tai elimessä päinvastaisia kantoja kuin enemmistöllä tehdyissä unionin demokraattisissa lainsäädäntöpäätöksissä tai sääntelypäätöksissä esitetyt kannat; kehottaa näin ollen tiivistämään ja tehostamaan näiden edustajien välistä koordinointia esimerkiksi ottamalla käyttöön sitovampia mekanismeja;
11. korostaa tarvetta lisätä komission suoraa vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan, kun se edustaa koko unionia kansainvälisessä organisaatiossa tai elimessä tai kun se seuraa yksityisen erityiselimen toimintaa; korostaa parlamentin roolin merkitystä tässä prosessissa;
12. katsoo, että organisaatioiden ja niihin liittyvien työryhmien painopistealueita olisi selvennettävä ja niistä olisi tehtävä virallista; katsoo, että järjestelmällinen turvautuminen konsensukseen ei ainoastaan uhkaa jarruttaa töiden etenemistä vaan se uhkaa myös heikentää suositusten sisältöä ja että organisaatioiden kokoonpanon on kuvastettava talouden rahoitusmuotojen ja valvontamallien moninaisuutta;
13. painottaa, että on toteutettava ennakkoarviointeja, kun kehitetään sääntelyä, valvontaa ja muuta rahoitusalaa koskevia politiikkoja maailmanlaajuisesti; katsoo, että tällaiset arvioinnit eivät rajoita lainsäätäjien poliittisia oikeuksia;
14. katsoo, että osallistuvat valtiot eivät edelleenkään pane suosituksia täytäntöön riittävästi, jotta voitaisiin luoda maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset;
15. panee merkille, että finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) on nyt ryhtynyt laatimaan standardeja vakuutusalaa varten; ottaa huomioon, että kansainvälisellä vakuutusvalvojien järjestöllä (IAIS) on merkittävä asema vakuutusalan maailmanlaajuisen toimintapolitiikan määrittämisessä, mutta korostaa, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) osallistamisen etuna on se, että siten vahvistetaan eurooppalaisten erityisten vakuutusasiantuntijoiden panosta ja varmistetaan, että maailmanlaajuisella tasolla kehitetyt standardit eivät ole ristiriidassa EU:n alkujaan kehittämien periaatteiden kanssa;
16. suhtautuu myönteisesti OECD:n toimintaan verokysymyksissä ja erityisesti veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevaan OECD:n ja G20:n hankkeeseen; katsoo, että seuraava haaste on täytäntöönpanon seuranta; korostaa, että komission ja rahanpesunvastaiseen toimintaryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi parannettava, jotta unioni saa äänensä kuuluviin;
17. suhtautuu myönteisesti EKP:n pääjohtajan halukkuuteen jatkaa Euroopan parlamentin kanssa yhteistyötä, joka liittyy EKP:n rooliin pankkitoimintaan liittyvissä asioissa etenkin kansainvälisiä standardeja laativissa elimissä, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmässä;
18. suhtautuu myönteisesti niiden euroalueen valtioiden sopimiin organisaatiojärjestelyihin, jotka ovat Aasian infrastruktuuri-investointipankin jäseniä, siten että sen hallintoneuvostossa kyseisiä euroalueen valtioita edustaa vain yksi edustaja;
19. esittää näin ollen seuraavat ehdotukset:
–
kehottaa komissiota hakemaan vaikutteita olemassa olevista parhaista unionin ja kansallisen tason käytänteistä sellaisten avoimuutta, rehellisyyttä ja vastuullisuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen laatimiseksi, joilla pyritään ohjaamaan unionin edustajien toimia kansainvälisissä organisaatioissa/elimissä; pyytää, että parlamentti saisi osallistua tiiviisti laatimisprosessiin;
–
painottaa erityisesti huolenaiheitaan, jotka koskevat näiden organisaatioiden/elinten perussääntöä, rahoitusta ja toimintaa, niiden vuorovaikutusta viranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisten kanssa, niiden viestintää sekä asiakirjojen saatavuutta; painottaa tarvetta varmistaa oikeudenmukainen etujen tasapaino, myös niiden kansalaisjärjestöjen kohdalla, joita tuetaan riittävillä teknisen asiantuntemuksen resursseilla ja taloudellisilla varoilla kansalaisyhteiskunnan äänen vahvistamiseksi;
–
kehottaa unionin toimielimiä ja virastoja sekä jäsenvaltioita edistämään jokaisen unionin edustajan vastuuvelvollisuutta demokraattisesti valittuja elimiä kohtaan;
–
pyytää hyväksymään toimielintenvälisen sopimuksen, jonka tarkoituksena on virallistaa ”rahoituskeskustelu”, joka järjestetään Euroopan parlamentin kanssa sitä varten, että laaditaan suuntaviivat unionin kannoista päättämiseksi ja niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen suuria maailmanlaajuisia neuvotteluja sekä varmistetaan, että kannoista keskustellaan ja että ne tiedetään ennen neuvotteluja ja taataan niiden seuranta; ottaa huomioon, että komissio antaa säännöllisesti kertomuksen näiden suuntaviivojen ja valvonnan soveltamisesta; ehdottaa, että tähän keskusteluun kutsutaan asianomaiset unionin toimielimet, jäsenvaltiot ja tarpeen mukaan kyseisten kansainvälisten organisaatioiden johto; katsoo, että keskustelun luonne (julkinen vai suljetuin ovin) ja toistuvuus olisi käytännön vaatimuksista riippuvainen; katsoo, että tarvitaan myös kansallisten parlamenttien aktiivista osallistumista tahoillaan siten, että ne valvovat kyseisten jäsenvaltioiden edustajien valitsemia kantoja;
–
katsoo, että näitä yksityisempiä suuntaviivoja voisi täydentää proaktiivisilla ”ohjaavilla” päätöslauselmilla, joita parlamentti hyväksyisi asianmukaisin väliajoin ja joissa kerrottaisiin sen näkemyksiä politiikan yleisestä suunnasta;
–
toteaa, että asioissa, joissa Euroopan parlamentti on lainsäätäjänä yhdessä neuvoston kanssa, keskustelussa olisi määritettävä neuvotteluvaltuudet, joissa yhdistyvät unionin kannat enemmistöllä hyväksyttyihin lainsäädännöllisiin vaihtoehtoihin ja vältetään epäjohdonmukaisuudet parhaillaan hyväksyttävänä olevan lainsäädännön kanssa;
–
vaatii unionin edustajia kiinnittämään kansainvälisissä neuvotteluissa erityistä huomiota kansainvälisten vaatimusten/standardien ja hyväksytyn sitovan EU-lainsäädännön väliseen johdonmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen sekä vaatimustenmukaisuuteen, jotta luodaan kansainväliset tasapuoliset toimintaedellytykset;
–
kehottaa lisäämään komission vastuuvelvollisuutta suhteessa Euroopan parlamenttiin yksinkertaistamalla prosessia, jolla määritetään unionin kannat G20-ryhmän kokouksissa työllisyyteen, energiaan, kauppaan, kehitykseen ja petosten torjuntaan liittyvillä politiikanaloilla;
–
kehottaa jäsenvaltioita täyttämään viipymättä vilpitöntä yhteistyötä koskevat velvoitteet;
–
kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään, että pankkiunionin edustus Baselin pankkivalvontakomiteassa toteutetaan yhteisen valvontamekanismin kautta;
–
kehottaa komissiota sisällyttämään työohjelmaansa talous- ja rahoitussääntelyn ulkoisen ulottuvuuden eli työn, joka odotetaan tehtävän kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, ja perustamaan maailmantalouden hallintaa ja maailmanlaajuisia rahoituslaitoksia pohtivan työryhmän lisätäkseen sisäisen toimintapolitiikkansa yhtenäisyyttä;
–
panee merkille komission aloitteen edetä kohti euroalueen yhteistä edustusta IMF:ssä; katsoo, että tämä on tehtävä estämättä sitä, että pitkällä aikavälillä voidaan perustaa koko Euroopan unionin yhteinen alue;
–
huomauttaa, että SEUT-sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 14 mukaisesti euroryhmä huolehtii niiden jäsenvaltioiden tehostetusta koordinoinnista, joiden rahayksikkö on euro, mutta että euroryhmä on väliaikainen ja epävirallinen elin odotettaessa euron tuloa valuutaksi kaikissa unionin jäsenvaltioissa; katsoo, että euroryhmän avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta voitaisiin parantaa; katsoo, että olisi löydettävä virallisempi ja pysyvämpi ratkaisu, kuten todetaan Euroopan parlamentin 20. marraskuuta 2012 annetussa päätöslauselmassa(8), jossa esitetään vaiheittaisia suosituksia pankki-, talous-, finanssi- ja poliittista unionia varten; muistuttaa, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolin riippumattomuutta on vahvistettava ja että sen lisäksi on otettava käyttöön vankkoja mekanismeja, joiden nojalla toimista ollaan vastuuvelvollisia sekä parlamentille että neuvostolle;
–
katsoo, että lukuun ottamatta IMF:n tapausta, lähivuosina olisi ryhdyttävä EU:n edustuksen vaiheittaiseen yksinkertaistamiseen parantamalla ensin koordinointia ja yhdistämällä sitten edustajanpaikkoja arvioinnin jälkeen; katsoo, että näiden organisaatioiden ja elinten jäsenyyden olisi määräydyttävä unionin toimielinten ja Euroopan valvontaviranomaisten, neuvoston/euroryhmän ja kansallisten viranomaisten erilaisten toimivaltuuksien mukaan; katsoo, että unionin olisi samanaikaisesti pyrittävä vaikuttamaan kyseisten organisaatioiden ja elinten toimintaan siten, että ne siirtyvät konsensukseen perustuvasta päätöksenteosta määräenemmistöön perustuvaan päätöksentekoon;
–
korostaa, että on komission, neuvoston tai tilanteen mukaan euroryhmän velvollisuus tehostaa koordinointia valmistelukokousten avulla; katsoo, että tarvittaessa olisi perustettava uusia, talous- ja rahoituskomitean (TRK), talous- ja rahoituskomitean IMF-alakomitean (SCIMF), euroryhmän työryhmän ja talouspoliittisen komitean kaltaisia tilapäisiä neuvoston työryhmiä;
–
kehottaa arvioimaan perinpohjaisesti Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajille kuuluvaa kaksoisedustusta G20-ryhmässä, jotta voidaan määrittää, missä määrin tämä järjestely heikentää unionin uskottavuutta ulospäin, ajatellen erityisesti rahoituspalvelujen sisämarkkinoita; katsoo, että erikseen edustettuina olevien jäsenvaltioiden lähentymisen kannustamiseksi voidaan tehdä erilaisia parannuksia, joiden avulla olisi saatava aikaan tehokas koordinointi ennen kokouksia ja myötävaikutettava siihen, että unionin ääni kuuluu voimakkaana kokouksissa;
–
kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään maailmanlaajuista sopimukseen perustuvaa rahoitusalan organisaatiota koskevan etenemissuunnitelman laatimista de Larosièren raportissa ehdotettujen suuntaviivojen mukaisesti ja toteaa, että tällä organisaatiolla olisi laaja valta antaa suosituksia sekä neuvotella sitovista vähimmäisvaatimuksista, monenvälisistä riitojenratkaisumekanismeista ja tarvittaessa seuraamuksista; katsoo, että erityisesti WTO:n kautta kaupan alalla saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää edellä mainittujen monenvälisten riitojenratkaisumekanismien luomisessa; korostaa, että ehdotettuun organisaatioon olisi sovellettava mahdollisimman korkeita avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia;
–
katsoo, että komissiolle olisi annettava nimenomainen toimivalta vauhdittaa uudelleen rahoitus-, valuutta- ja sääntelyalalla tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän monenkeskisyyden edistämistä;
–
kehottaa komissiota varmistamaan, että mahdollisilla rahoitusalaa koskevilla unionin lainsäädäntöehdotuksilla täydennetään maailmanlaajuisesti toteutettavia toimia;
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
Toteaa, että myös Kansainvälisen järjestelypankin, rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) tehtävänä on laatia sääntöjä; toteaa, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssilla (UNCTAD) on merkittävä asema maailmantalouden hallinnassa; toteaa, että Afrikan kehityspankki (AfDB), Aasian kehityspankki (AsDB), Karibian kehityspankki (CDB), Länsi-Afrikan kehityspankki, Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IDB), Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö (IIC), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan neuvoston kehityspankki, Maailmanpankkiryhmä, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki, Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA), Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC) ja Monenkeskinen investointitakuulaitos tukevat kehitysyhteistyön rahoitusta;
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” (EUVL C 419, 16.12.2015, s. 48).