Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan, 21 artiklan ja etenkin sen 1 kohdan, 2 kohdan h alakohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan sekä 8, 22, 24–26 artiklan ja 42 artiklan ja etenkin sen 7 kohdan sekä 46 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian ja vuonna 2008 annetun selvityksen Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan selvityksen ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”,

–  ottaa huomioon Euroopan komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin” (JOIN(2013)0030),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu” (JOIN(2015)0050),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamaan vuosittaiseen selvitykseen perustuen)(1),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman keskinäistä puolustusta koskevasta lausekkeesta (SEU 42 artiklan 7 kohta)(2),

–  ottaa huomioon 19. ja 20. joulukuuta 2013 ja 25. ja 26. kesäkuuta 2015 pidettyjen Eurooppa-neuvostojen päätelmät (EUCO 217/13 ja EUCO 22/15) sekä 18. toukokuuta 2015 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmät YTPP:stä (8971/15),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1835 Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä(3),

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: Avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö” (JOIN(2013)0001),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 24. kesäkuuta 2014 hyväksymän Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian,

–  ottaa huomioon Naton strategisen perusnäkemyksen vuodelta 2010 ja Walesissa vuonna 2014 pidetyn Naton huippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(4),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano(5),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi syyskuussa 2015, sekä Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0069/2016),

A.  ottaa huomioon, että monet unionin nykyisistä ja tulevista haasteista ja uhista ovat monimutkaisia ja toisiinsa liittyviä, aiheutuvat valtiollisista tai muista kuin valtiollisista toimijoista ja tulevat niin yhteisten rajojen sisä- kuin ulkopuolelta; toteaa, että on tarpeen yhdistää paikalliset, alueelliset ja globaalit kontekstit; katsoo, että tarvitaan voimakkaampaa poliittista tahtoa ja johtajuutta unionin ja sen jäsenvaltioiden päättäväiseen yhteiseen toimintaan, jotta voidaan vastata aktiivisesti, yhteisesti ja tehokkaasti näihin haasteisiin sekä turvata unionin arvot ja yhteiskuntamalli ja jotta unioni voisi olla tehokas ja strategisempi toimija ja vaikuttaa globaaliin turvallisuuteen; katsoo, että kokonaisvaltaisella EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisella strategialla on luotava edellytykset tälle kehitykselle määrittelemällä EU:n poliittisen kunnianhimon taso kansainvälisenä toimijana;

B.  katsoo, että EU:n on huomioitava välittömän strategisen ympäristönsä heikkenemisen täysi laajuus sekä tästä aiheutuvat pitkän aikavälin seuraukset; toteaa, että monta yhtäaikaista kriisiä ja niiden yhä suoremmat seuraukset EU:n sisällä merkitsevät sitä, että yksikään jäsenvaltio ei pysty reagoimaan niihin yksin ja että eurooppalaisten olisi toimittava yhteisvastuullisesti turvallisuutensa varmistamiseksi;

C.  toteaa, että vuonna 2003 hyväksytyssä Euroopan turvallisuusstrategiassa yksilöidyt uhat eli terrorismi, joukkotuhoaseet, alueelliset konfliktit, valtioiden romahtaminen ja järjestäytynyt rikollisuus ovat suurelta osin edelleen ajankohtaisia; toteaa, että EU:lla on nykyään edessään muitakin vakavia ja ennakoimattomia haasteita, kuten revisionististen voimien pyrkimykset siirtää rajoja väkivallan keinoin kansainvälistä oikeutta rikkoen ja haastaa sääntöihin perustuva maailmanjärjestys, ilmastonmuutos, hidas talouskasvu, suuret maahanmuutto- ja pakolaisvirrat ja toisen maailmansodan jälkeen suurin pakolaiskriisi, minkä lisäksi haasteita ovat myös avaruustekniikassa ja kybernetiikassa tapahtuva kehitys, talousrikokset, ydinaseiden leviäminen, asevarustelukilpa sekä hybridi- ja epäsymmetrinen sodankäynti ja näiden uhka;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri perustuu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön (Etyj); toteaa, että EU on keskeinen toimija Etyjissä;

E.  toteaa, että EU:n on alueellisen turvallisuuden heikkenemisen myötä asetettava etusijalle välittömän naapuruston vakauttaminen luopumatta kuitenkaan globaaleista sitoumuksistaan; toteaa, että EU:n lähialueiden turvallisuuskriisejä aiheuttavat ja niitä muovaavat maailmanlaajuiset kehityssuuntaukset, minkä vuoksi EU:n on huolehdittava tehokkaasti alueellisesta turvallisuudesta, jos se haluaa olla maailmanlaajuinen toimija;

F.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto antoi 26. kesäkuuta 2015 unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtäväksi jatkaa strategista tarkasteluprosessia, jotta voidaan laatia esitys kokonaisvaltaiseksi EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi strategiaksi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja toimittaa se Eurooppa-neuvostolle kesäkuuhun 2016 mennessä;

G.  katsoo, että jotta EU voi reagoida uhkiin nopeasti ja tehokkaasti, jäsenvaltioiden on osoitettava vahvaa keskinäistä solidaarisuutta, on poistettava esteet ja päästävä eroon siiloutumisesta toimielimissä ja ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden ulkomaanedustoissa ja osoitettava riittävät ja joustavat talousarvioresurssit EU:n etujen turvaamiseksi; katsoo, että toimivan eurooppalaisen strategian onnistumiseen tarvitaan ennen kaikkea vahvaa poliittista tahtoa ja jäsenvaltioiden tietoisuutta yhteisestä päämäärästä aidosti eurooppalaisten välineiden luomiseksi ja käyttämiseksi;

H.  katsoo, että yksittäisiin jäsenvaltioiden kohdistuvat erilaiset uhkat on nähtävä uhkina koko unionille, ja kehottaa jäsenvaltioita yksimielisyyteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen sekä johdonmukaisuuteen yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa;

I.  katsoo, että kattava lähestymistapa sekä EU:n ulko- ja sisäpolitiikan välineiden johdonmukainen ja koordinoitu käyttö olisi asetettava uuden strategian keskiöön; katsoo, että EU:n asevientiä ei voi pitää unionin välittömien turvallisuusintressien mukaisena ja että EU:n kokonaisvaltaisen strategian luomisessa olisi otettava huomioon yhteinen kanta 2008/944/YUTP; toteaa, että EU:n ensisijaisena tavoitteena on edistää omia arvojaan ja myötävaikuttaa näin globaaliin rauhaan, turvallisuuteen ja kestävään kehitykseen sekä lisätä maailman kansojen solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta; muistuttaa, että näitä perustavoitteitta ei saa unohtaa, kun EU toteuttaa sisäistä ja ulkoista toimintaansa; katsoo, että silloinkin kun EU toimii kaupallisten etujensa nimissä, sen on aina pyrittävä varmistamaan, että sen toimet ovat sopusoinnussa niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat rauhan turvaamista ja ihmisoikeuksien suojelua;

J.  katsoo, että EU:lla on näin epävakaassa ja epävarmassa kansainvälisessä ympäristössä oltava strateginen itsenäisyys siinä, miten se varmistaa turvallisuutensa ja edistää omia arvojaan ja etujaan;

K.  katsoo, että ihmisten turvallisuus on asetettava EU:n kokonaisvaltaisen strategian ykkösprioriteetiksi ja strategiassa on otettava täysimääräisesti huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 sisällytetty sukupuolinäkökulma;

L.  toteaa, että vuoden 2003 turvallisuusstrategian hyväksymisen jälkeen EU on asettanut tavoitteeksi kansainvälisen järjestyksen, joka perustuu toimivaan monenvälisyyteen ja kansainvälisen oikeuden sääntöihin;

M.  toteaa, että uuden strategian on oltava sopusoinnussa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kanssa;

N.  katsoo, että uudesta strategiasta olisi annettava vuosittain täytäntöönpanokertomuksia seuraavassa esitetyistä tavoitteista, jotka olisi jaettava edelleen alastrategioiksi eri toiminta-alojen erityissääntöineen;

Euroopan unionin puolustaminen

1.  toteaa, että EU:n tavoitteena on edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansalaistensa hyvinvointia ja varmistaa samalla kansalaistensa ja alueensa turvallisuus; korostaa, että unionin ulkoista toimintaa ohjaavat periaatteet on vahvistettu SEU 21 artiklassa; painottaa, että unionin on siksi varmistettava sekä sisäinen että ulkoinen kestokykynsä, kykynsä ennakoida, estää ja ratkaista ennustettavissa olevat haasteet ja uhat, valmiutensa toteuttaa nopeita toimia yllättävissä kriisitilanteissa sekä kykynsä selviytyä erilaisista hyökkäyksistä ja turvata energia- ja raaka-ainetoimitukset; painottaa, että samalla on otettava huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, joihin on puututtava pikaisesti niin, että EU ottaa johtavan roolin kansainvälisissä ilmastotoimissa ja kestävän kehityksen edistämisessä;

2.  katsoo, että muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä toimiakseen EU:n on perustettava strategiansa seuraaviin:

3.  korostaa, että jäsenvaltioiden rajat ovat unionin rajoja ja että niitä on puolustettava sellaisina;

4.  katsoo, että EU:lla on maailmanlaajuisena toimijana tärkeä rooli kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön suojaamien periaatteiden ja erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden periaatteiden ylläpitämisessä; katsoo siksi, että ihmisoikeudet on sisällytettävä mielekkäällä tavalla uuteen kokonaisvaltaiseen strategiaan, jotta voitaisiin panna täysimääräisesti toimeen EU:n strategiakehys, EU:n ihmisoikeussuuntaviivat ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva toimintasuunnitelma; pitää erittäin tärkeänä, että kuullaan aina EU:n, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan edustajia, jotta toimijoiden ja ihmisoikeusaktivistien kokemus ja asiantuntemus saadaan käyttöön unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan terävöittämiseksi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unionin ulkoisessa toiminnassa omaksutaan strateginen tapa käsitellä ihmisoikeuksia ja siten korostetaan konkreettisia toimia ja tuloksia sekä ollaan johdonmukaisia EU:n ihmisoikeustoiminnassa eri maissa ja eri alueilla riippumatta turvallisuuteen, ulkopolitiikkaan, kauppaan, energiakysymyksiin, avustustoimintaan tai muihin seikkoihin liittyvistä näkökohdista;

5.  pitää erittäin tärkeänä, että määritellään EU:n kaikkien 28:n jäsenvaltion aidosti yhteiset ulkopoliittiset intressit kaikkialla maailmassa ja kaikilla relevanteilla politiikan aloilla; korostaa, että näiden yhteisten etujen näkyväksi tekeminen on omiaan lujittamaan merkittävästi EU:n asemaa ulkopoliittisena toimijana; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan ulkosuhdehallinnolle tehtäväksi kartoittaa nämä erityiset intressit ja auttaa määrittelemään strategiset ja operatiiviset tavoitteet, joilla voitaisiin päästä välittömästi konkreettisiin tuloksiin;

6.  toteaa, että Yhdysvallat on EU:n tärkein strateginen kumppani; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimittava yksimielisemmin ja oltava valmiita ottamaan suurempi vastuu yhteisestä turvallisuudestaan ja alueellisesta puolustuksestaan ja vähennettävä turvautumista Yhdysvaltoihin erityisesti Euroopan naapurustossa; korostaa, että transatlanttisen liittouman on jatkossakin oltava maailmanlaajuisen sääntöihin perustuvan järjestelmän kantava voima; kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan puolustusvoimavarojaan, jotta ollaan valmiita vastaamaan kaikenlaisiin sotilaallisiin sekä siviili- ja hybridiuhkiin ja -riskeihin synergisesti Naton kanssa, ja hyödyntämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen määräyksiä yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP);

7.  kehottaa unionia tehostamaan johdonmukaista ja jäsenneltyä yhteistyötä puolustustutkimuksen, teollisen perustan ja kyberpuolustuksen aloilla voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön sekä muiden yhteistyöhankkeiden avulla, jotta kansallisia puolustusmäärärahoja voitaisiin käyttää tehokkaammin, jotta päästäisiin yhteiseen kahden prosentin tavoitteeseen puolustusmenojen käyttämisessä tutkimukseen ja jotta saadaan käynnistettyä EU-rahoitteinen puolustustutkimus- ja -teknologiaohjelma seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; katsoo, että Euroopan puolustusviraston roolia on vahvistettava ja sen resursseja lisättävä, jotta virasto voisi toimia tehokkaammin; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi otettava suurempi vastuu pikaisesti tarvittavien eurooppalaisten voimavarojen luomisesta EU:n strategisen autonomian lisäämiseksi, lisättävä Euroopan puolustusviraston kautta kanavoitavia sotilaallisia tutkimusmenojaan ja vahvistettava Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa sekä Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoita; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään turvallisuus- ja puolustusmäärärahojaan avoimemmin ja vastuullisemmin; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että käytettävissä on asianmukaiset voimavarat SEU 43 artiklan mukaisten tehtävien hoitamiseksi, YK:n rauhanturvaoperaatiot mukaan luettuina; katsoo, että lisäksi olisi parannettava eurooppalaista tiedustelutietojen vaihtoa ja luotava aidosti eurooppalainen tiedustelu- ja ennakoimiskapasiteetti ja asianmukaisia valvontamekanismeja;

8.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa selventämään SEU 42 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua avunantovelvollisuutta ja määrittelemään suuntaviivat ja menettelyt tämän täytäntöönpanemiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat reagoida tehokkaasti, jos tähän kohtaan turvaudutaan;

9.  arvostelee komissiota ankarasti siitä, että se ei ole suorittanut ajoissa Eurooppa-neuvoston sille vuonna 2013 uskomia tehtäviä, jotka olivat EU:n laajuista kattavaa toimitusvarmuusjärjestelmää koskevan etenemissuunnitelman laatiminen, vihreä kirja puolustus- ja turvallisuusalan teollisten valmiuksien valvonnasta sekä puolustus- ja turvallisuusalan hankintamenettelyjen ja hallitusten välisten puolustusalan hankintasopimusten seuraaminen;

10.  panee merkille 12. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1835; kehottaa Euroopan puolustusviraston johtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kertomaan parlamentille, miten tässä neuvoston päätöksessä on otettu huomioon parlamentin toistuvat kehotukset vahvistaa Euroopan puolustusvirastoa rahoittamalla sen henkilöstö- ja toimintamenot unionin talousarviosta;

11.  katsoo, että päätavoitteeksi olisi otettava eteneminen kohti yhdistettyjä monikansallisia sotilaallisia yksiköitä, yhteisiä puolustusvoimia ja yhteisen puolustuspolitiikan määrittämistä ja lopulta kohti Euroopan puolustusunionia; vaatii perustamaan pysyvän EU-sotilasesikunnan, jotta voidaan lisätä sotilaallisen kriisinhallinnan voimavaroja ja varmistaa valmiussuunnittelu ja joukkojen ja varustuksen yhteentoimivuus; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan puolustusalan yhteistyötä kollektiivisesti, kahdenvälisesti ja alueellisissa klustereissa; kannattaa ajatusta, että laaditaan EU:n puolustuspolitiikan valkoinen kirja, joka perustuu EU:n kokonaisvaltaiseen strategiaan;

12.  katsoo, että SEU 42 artiklan 7 kohdan aktivoinnin olisi toimittava katalysaattorina perussopimuksen kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien määräysten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä;

13.  pitää erittäin tärkeänä, että lujitetaan EU:n ja Naton yhteistyötä, jolla olisi varmistettava operaatioiden koordinointi, ja kannattaa sellaisten eurooppalaisten voimavarojen perustamista, jotka vahvistavat Natoa alueellisessa puolustuksessa ja kykenevät toteuttamaan operaatioita itsenäisesti unionin rajojen ulkopuolella; korostaa, että yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla olisi vahvistettava Naton eurooppalaista pilaria ja varmistettava, että Naton eurooppalaiset jäsenet täyttävät Nato-velvoitteensa; ehdottaa, että yhdistetään EU:n taisteluosastojen ja Naton nopean toiminnan joukkojen käsitteet; muistuttaa, että sotilaallisen osallistumisen olisi perustuttava unionin jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden periaatteeseen;

14.  korostaa, että aseviennin valvonta on olennainen osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sitä ohjaavat SEU 21 artiklaan kirjatut periaatteet eli demokratian ja oikeusvaltion edistäminen, rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen; pitää erittäin tärkeänä varmistaa johdonmukaisuus aseviennin ja globaalina ihmisoikeuksien puolustajana toimivan EU:n uskottavuuden välillä; on vakuuttunut siitä, että yhteisen kannan kahdeksan perusteen tehokkaampi täytäntöönpano myötävaikuttaisi merkittävästi EU:n kokonaisvaltaisen strategian kehitykseen;

15.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan yhteistä kantaa aseviennistä ja lopettamaan sellaisten kolmansien maiden kanssa käytävän asekaupan, jotka eivät täytä esitettyjä vaatimuksia;

16.  kannattaa globaalien yhteisten toimintaympäristöjen (meri, ilma, avaruus ja verkkoavaruus) tehokkaan hallinnoinnin syventämistä entisestään;

17.  toteaa, että tekniikan rooli nyky-yhteiskunnassa kasvaa koko ajan ja että unionin toimintalinjoissa on kyettävä reagoimaan teknisen kehityksen nopeisiin muutoksiin; korostaa tässä yhteydessä, että internetillä ja tekniikalla voi olla erittäin merkittävä rooli kehityksessä, demokratisoitumisessa ja kansalaisten emansipoitumisessa kaikkialla maailmassa; painottaa, että siksi EU:n on tärkeää edistää maksutonta ja avointa internetiä ja turvata sen toiminta sekä suojella digitaalisia oikeuksia;

18.  korostaa, että kokonaisvaltaisessa strategiassa ja kyberturvallisuusaloitteissa olisi otettava huomioon myös teknologiset vaikutukset ja että ihmisoikeuksien kohentaminen olisi sisällytettävä kiinteästi mahdollisuuksien mukaan kaikkiin EU:n politiikkoihin ja ohjelmiin, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksien suojelua, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintotapaa sekä konfliktien rauhanomaista ratkaisemista;

Euroopan laajemman naapuruston vakauttaminen

19.  katsoo, että jos EU haluaa olla tehokkaampi ja uskottavampi globaali toimija, sen olisi otettava enemmän vastuita sekä keskityttävä täyttämään unionin lähialueilla ja laajemmassa naapurustossa vallitseva turvallisuustyhjiö ja luomaan oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvat edellytykset vakaudelle ja hyvinvoinnille, minkä vuoksi on ehdottomasti puututtava nykyisten sotien ja konfliktien, muuttovirtojen ja pakolaiskriisin taustalla oleviin syihin;

20.  on vakuuttunut siitä, että EU:n olisi käytettävä enemmän rauhoittavaa diplomatiaa erityisesti eteläisillä naapurialueillaan; katsoo, että uuteen strategiaan olisi sisällytettävä keinoja, joilla EU voisi toimia hiljan tehdyn Iranin ydinsopimuksen mallin mukaisesti ja edistää edelleen luottamuksen rakentamista ja muita alueellisia turvallisuusjärjestelyjä niiden kokemusten mukaisesti, joita Euroopalla on alueellisista turvallisuusjärjestelyistä ja sopimuksista, joista voidaan mainita Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous (ETYK) ja Helsingin loppuasiakirja;

21.  katsoo, että vakauden ja rauhan aikaansaamiseksi sekä kansalaisten turvallisuuden, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi unionin olisi pidettävä kiinni laajentumista ja yhdentymistä koskevista sitoumuksistaan, jotka perustuvat talouskasvua ja sosiaalista osallisuutta edistäviin politiikkoihin, ja jatkettava yhteistyötä erittäin läheisesti assosioituneiden maiden kanssa äskettäin tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) puitteissa; muistuttaa, että SEU 49 artiklan nojalla jokainen Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että se noudattaa vahvistettuja ja ehdottomia Kööpenhaminan kriteereitä ja demokratian periaatteita, kunnioittaa perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen; katsoo, että unionin olisi säilytettävä yhtenäinen ja johdonmukainen linjansa niin itäisen kuin eteläisen naapurustonsa osalta;

22.  katsoo, että nykyisessä pakolaiskriisissä tarvitaan kokonaisvaltaista eurooppalaista lähestymistapaa ja pikaisia koordinoituja toimia, joissa käytetään sekä sisäisen että ulkoisen toiminnan välineitä; vaatii turvapaikka-, maahanmuutto- ja takaisinottoasioissa pitkän aikavälin strategiaa ja kestävää hallinnointia, jotka perustuvat yhteisiin periaatteisiin ja solidaarisuuteen ja joissa otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet ja ihmisten turvallisuus; kehottaa vahvistamaan Schengen-järjestelmää, Euroopan raja- ja rannikkovartiostojärjestelmää ja Frontexia; kehottaa komissiota tässä yhteydessä esittämään toimivia ja kestäviä ratkaisuja; katsoo, että unionin olisi edistettävä käytännöllisempää ja kattavampaa tapaa auttaa Afrikkaa ja Lähi-itää sekä epävakaita ja mahdollisesti sotaan ajautuvia maita ja alueita;

23.  katsoo, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan koordinoimana ja johdolla toteutettava osallistava monenvälinen diplomatia on erittäin tärkeä konfliktinratkaisu- ja kriisinhallintaväline käytettäväksi niin unionin naapurustossa kuin maailmanlaajuisesti; korostaa, että tarvitaan strategisempaa ohjausta, johdonmukaisuutta ja positiivista synergiaa yhä enemmässä määrin toisiinsa nivoutuvissa ulkoisessa ja sisäisessä toiminnassa, jota harjoitetaan unionin tasolla, jäsenvaltioissa ja ulkosuhdehallinnon ja komission välillä;

Monenvälisen globaalin hallinnon vahvistaminen

24.  katsoo, että unionin olisi oltava rakentava ja lannistumaton alueellisesti suuntautunut globaali toimija, jolla on tarvittavat siviili- ja sotilaalliset keinot, ja pyrittävä toimimaan sääntöjen laatijana, joka edistää ja vahvistaa tehokasta monenvälistä globaalia hallintoa tavoitteena demokratian, hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien lujittaminen; korostaa, että YTPP on keskeinen väline kriisien ehkäisemisessä ja niiden ratkaisemisessa;

25.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita omaksumaan kattavan, yhtenäisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan ulkoisessa toiminnassaan ja ottamaan huomioon, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa; kehottaa unionia luomaan synergioita turvallisuus-, kehitys-, kauppa-, ihmisoikeus- ja demokratisointipolitiikkojen ja unionin ulkoisen toiminnan välille ja sisällyttämään nämä politiikat kokonaisvaltaiseen strategiaansa; pitää tarpeellisena varmistaa, että EU:n kaupan alan toimet auttavat saavuttamaan myös tavoitteita, jotka liittyvät aseiden leviämisen estämiseen, rauhan edistämiseen ja ihmisoikeuksien turvaamiseen;

26.  panee merkille energiaturvallisuuden merkittävän ja alati kasvavan roolin EU:n sisäisessä kehityksessä ja unionin suhteissa paikallisiin, alueellisiin ja kansainvälisiin kumppaneihin; kehottaa panemaan energiaunionin viisi pilaria pikaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön; katsoo, että on EU:n strategisten etujen mukaista antaa komissiolle oikeus neuvotella ja allekirjoittaa kaikki sopimukset, joita tehdään kolmansien maiden kanssa energian tuotannosta ja toimituksista;

27.  korostaa, että tarvitaan jäsenvaltioilta poliittista tahtoa toimia joustavammin YTPP‑asioissa, jotta päästään eteenpäin; kannattaa puolustusministerineuvoston perustamista sekä puolustusasioiden neuvoston säännöllisiä kokouksia; kehottaa jäsenvaltioita luomaan puolustusasioiden pysyvän rakenteellisen yhteistyön; korostaa, että on purettava rakenteelliset rajoitukset, jotka koskevat erityisesti tarvearviota, voimavaroja (siviili- ja sotilaspuoli) ja yhteistä rahoitusta; katsoo, että pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja SEU 44 artiklan käyttö ovat parhaat institutionaaliset keinot tämän yhteisen politiikan viemisessä realistisesti eteenpäin;

28.  kannattaa periaatetta, että unionin jäsenvaltiot sitoutuisivat käyttämään vuoteen 2024 mennessä vähintään kaksi prosenttia bkt:stään puolustusmenoihin, jotta saadaan tarvittavat ja asianmukaiset siviili- ja sotilaalliset voimavarat YUTP/YTPP-tavoitteiden toteuttamiseksi ja voidaan samalla kasvattaa mittakaavaetuja yhteiskehityksen ja yhteistyön avulla ja pienentää jäsenvaltioiden välisiä eroja;

29.  korostaa, että globaalien uhkien ja haasteiden yhteydessä on lisättävä yhteistyötä maailmanlaajuisten ja alueellisten toimijoiden kanssa, jotta saadaan aikaan sääntöihin perustuva maailmanjärjestys; katsoo, että erityisten alakohtaisten kysymysten sitominen asianomaisiin alueellisiin toimijoihin mahdollistaa eurooppalaisten arvojen jakamisen ja edistää lisäksi kasvua ja kehitystä; muistuttaa, että paikalliset uhat johtuvat usein paikallisista syistä, minkä vuoksi niiden poistamiseen tarvitaan paikallisten toimijoiden mukanaoloa; toteaa, että tarvitaan ehdottomasti myös läheisiä suhteita muihin kuin valtiollisiin toimijoihin, paikallis- ja aluehallituksiin ja kansalaisjärjestöihin, jotta voidaan varmistaa laaja-alainen osallistuminen ilmastonmuutoksen ja terrorismin kaltaisten globaalien haasteiden käsittelyyn; toteaa, että on syytä tarkistaa tapaa, jolla EU määrittelee ja muodostaa kumppanuuksia, jotta voidaan vahvistaa kumppaneiden tuntemaa omistajuutta ja soveltaa kaikki sidosryhmät huomioon ottavaa lähestymistapaa;

30.  katsoo, että osallistumisessa tärkeimpien globaalien ja alueellisten toimijoiden eli valtioiden, järjestöjen ja instituutioiden toimintaan on otettava huomioon unionin perusperiaatteet ja strategiset edut, kansainvälisen oikeuden noudattaminen ja määritellyt yhteiset tavoitteet ja edut sekä näiden toimijoiden strateginen painoarvo ja mahdollinen panos maailmanlaajuisten uhkien ja haasteiden käsittelyssä; katsoo, että strategiset liitettävyyshankkeet saattavat olla tärkeä tekijä luotaessa lujia ja vakaita suhteita Euroopan tärkeimpiin kumppaneihin;

31.  kehottaa tehostamaan suhteita alueellisiin vallankäyttäjiin ja rakenteisiin, jotta saadaan kestäviä synergioita rauhaan, turvallisuuteen, konfliktien ehkäisyyn ja kriisinhallintaan liittyvissä asioissa; kehottaa lisäämään tukea maille, joissa on vakavia alueellisia kriisejä, mukaan lukien osallistuminen kestävien ja vakaiden instituutioiden ja osallistavan yhteiskunnan luomiseen, ja hyödyntämään kauppasopimuksia ja alakohtaisia sopimuksia turvallisuuden, vakauden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä toteuttamaan kattavia alueellisia strategioita;

32.  pitää valitettavana, että itsevaltaiset sortohallinnot onnistuvat aina vain paremmin horjuttamaan ihmisoikeuksien, kehityksen ja demokratian toteutumista ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä tai jopa estämään nämä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käsittelemään kokonaisvaltaisessa strategiassa tätä kielteistä globaalia kehitystä;

33.  toteaa, että unionin vauraus määräytyy sen perusteella, kykeneekö se pysymään innovatiivisena ja kilpailukykyisenä ja hyötymään nopeatempoisesta maailmantaloudesta; katsoo, että unionin on käytettävä kaikkia politiikan välineitään johdonmukaisesti luodakseen suotuisat ulkoiset edellytykset Euroopan talouden kestävälle kasvulle; katsoo, että unionin on oltava sitoutunut ja aktiivinen toimija, joka edistää vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa ja investointitoimintaa, turvallisia kauppakanavia ja markkinoille pääsyn lisäämistä kaikkialla maailmassa sekä varmistaa globaalin rahoitusjärjestelmän vakauden edistämällä korkeatasoista sääntelyä ja hyvää hallintotapaa;

34.  toteaa, että unionin on edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tehostettava yhteistyötään uudistetun YK:n kanssa ja asemoitava itsensä ohjaamaan toimintaa kansainvälisillä foorumeilla asioissa, joissa on kyse EU:n strategisista eduista ja turvallisuudesta; katsoo, että unionin on syvennettävä suhteitaan muihin maailmanlaajuisiin ja alueellisiin toimijoihin, elvytettävä strategisia kumppanuuksiaan, myös muita kuin valtiollisten toimijoiden kanssa solmittuja kumppanuuksiaan, ja tehtävä niistä tehokkaita toimintapoliittisia välineitä; katsoo, että unionin on myös vahvistettava eurooppalaista diplomatiaa, lisättävä operatiivisia voimavarojaan, joilla ehkäistään konflikteja, tuetaan demokratiaa ja rauhaa, hallitaan kriisejä ja luodaan yhteyksiä välitystoiminnan ja vuoropuhelun avulla, sekä tuettava kansalaisyhteiskuntaa; kannustaa unionia syventämään YK:n ja Afrikan unionin kanssa tekemäänsä rauhanoperaatioyhteistyötä; korostaa, että konfliktien ratkaisemisessa olisi toimittava mahdollisimman pitkälti monenvälisesti ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon erilaiset näkökohdat, joita operaatioihin liittyy rauhanturvaamisessa ja rauhaan pakottamisessa, kestävän kehityksen luomisessa, muuttovirtojen perimmäisten syiden käsittelyssä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa;

35.  palauttaa mieliin EU:n tärkeän roolin kehitysavun antajana ja kehottaa jäsenvaltioita pitämään kiinni lupauksistaan käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun; kehottaa unionia edistämään käytännönläheistä tapaa antaa apua ja kannustamaan jäsenvaltioita käyttämään talousarviotukea; kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

36.  korostaa, että kehitys ei ole mahdollista ilman turvallisuutta eikä turvallisuus ole mahdollista ilman kehitystä; huomauttaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan on tästä syystä oltava keskeinen osa EU:n kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspoliittista strategiaa;

37.  pitää myönteisenä EU:n uuden kokonaisvaltaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian pyrkimystä olla kattava, lisätä sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja parantaa toimielinten keskinäistä ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävää koordinointia; muistuttaa perussopimuksen velvoitteesta kunnioittaa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta ja välttää kehityspolitiikan ja kehitysmaihin vaikuttavien muiden politiikkojen väliset ristiriidat; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön ja vakiinnuttamaan asiaa käsittelevien ministeriöiden ja vastaavasti koko komission jäsenten kollegion välisiä koordinointijärjestelmiä ja ottamaan kansalliset parlamentit paremmin huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevassa ohjelmassa; kehottaa unionia tehostamaan koordinointia, jotta voidaan tunnistaa politiikkojen mahdolliset vaikutukset kehitystavoitteisiin, ottaa kehitysnäkökohdat huomioon jo poliittisten aloitteiden tekovaiheessa ja ottaa käyttöön politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva vaikutusten ja edistymisen systemaattisempi mittaaminen; kehottaa luomaan tehokkaat oikeussuojakeinot uhreille tapauksissa, joissa kotimainen tuomiovalta ei selvästikään pysty käsittelemään ulkomaisten toimijoiden täytäntöönpanemia menettelyjä;

38.  panee tyytyväisenä merkille, että rauhan ja kehityksen välinen yhteys on otettu asianmukaisesti huomioon uudessa Agenda 2030 -ohjelmassa ja että tämän seurauksena on otettu käyttöön rauhaa ja oikeudenmukaisuutta koskeva kestävän kehityksen tavoite 16; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle muun muassa toimet, jotka liittyvät kestävän kehityksen tavoitteen 16 (ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa, rauha ja demokratian kehittäminen) saavuttamiseen, ja varmistamaan, että ne ovat kehitysyhteistyön maaohjelmien keskeisten alojen joukossa;

39.  kehottaa tarkastelemaan uudelleen kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta, sillä se on tärkeä osa päivitettyä ja johdonmukaista EU:n kokonaisvaltaista strategiaa; korostaa, että tässä uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon uudet maailmanlaajuiset haasteet, käsiteltävä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa EU:ssa ja korostettava taustalla olevia arvoja, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamista, sekä kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvien ryhmien, kuten tyttöjen, naisten ja vammaisten henkilöiden oikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, mutta säilytettävä myös keskeiset kehitystoimien tuloksellisuutta koskevat periaatteet, kuten se, että kumppanimaiden on koettava kehittämisstrategiat omikseen, kumppanimaiden kansallisia järjestelmiä koskeva suurempi vastuuvelvollisuus ja eriyttäminen tarpeiden mukaan ja tuloksia koskevat kestävän kehityksen tavoitteisiin perustuvat kriteerit; vaatii unionia tekemään kaiken mahdollisen vahvistaakseen kaikkien kehitykseen liittyvien toimijoiden toimien täydentävyyttä, jotta unionin kehitysyhteistyöpolitiikan potentiaalia hyödynnettäisiin täysin ja vauhditettaisiin kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoa;

40.  panee huolestuneena merkille kestämättömän velkaantumiskehityksen niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissa; kehottaa komissiota vahvistamaan lainanottajien ja -antajien yhteisvastuun periaatetta ja seuraamaan ja edistämään tehokkaasti YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vastuullisen lainanoton ja -annon periaatteita kaikilla politiikanaloillaan; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita sitoutumaan rakentavasti YK:n työhön, jolla pyritään saamaan aikaan julkisen talouden velanhoitokyvyn palauttamista koskeva kansainvälinen mekanismi;

41.  pitää valitettavana, että vieläkään ei ole olemassa sääntelykehystä sille, miten yritysten on noudatettava ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristönormeja koskevia velvoitteita, koska tämä antaa joillekin valtioille ja yrityksille mahdollisuuden kiertää näitä säännöksiä tulematta rangaistuksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n ympäristöohjelman työhön sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jonka perusteella monikansalliset yritykset voidaan saada vastaamaan tekemistään ihmisoikeusrikkomuksista ja ympäristönormien rikkomisista;

42.  kannattaa ajatusta siitä, että määritellään uudelleen unionin suhde Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioihin tehostamalla kumppaneiden yhdenvertaisuuden politiikkaa, kunnioittamalla itsenäisten valtioiden hallitusten demokraattista poliittista oikeutta tehdä poliittisia päätöksiä kansalaistensa hyväksi ja päivittämällä hyvää hallintoa ja ihmisoikeuksia koskeva periaate Cotonoun jälkeisen sopimuksen oleellisena osatekijänä sekä tehostamalla EU:n kehitystavoitteiden ja kauppa-, turvallisuus- ja maahanmuuttopolitiikkojen välisiä yhteyksiä niiden keskinäiseksi vahvistamiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan kehitysrahastoa koskevat viralliset valvontavaltuudet mahdollisesti Lissabonin sopimuksen 295 artiklan mukaisella sitovalla toimielinten välisellä sopimuksella; kehottaa luomaan EU:n ja AKT-maiden välisen vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan oikeudenmukaisen ja kunnianhimoisen kumppanuuden, joka perustuu omistajuutta ja oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan samanarvoisten kumppanien keskinäistä kunnioitusta koskeviin periaatteisiin, keskittyy paremmin yhteisiin haasteisiin ja etuihin ja soveltuu paremmin todellisten muutosten tekemiseen molempien osapuolten tahtoon ja niiden kohtaamiin haasteisiin; kehottaa unionia edistämään AKT-maiden kanssa käytävän kaupan välineitä, etenkin talouskumppanuussopimuksia, jotta saadaan aikaan todellisia muutoksia molempien osapuolten turvallisuuteen ja vaurauteen;

43.  korostaa, että unionin on jatkettava ja tehostettava toimiaan talouden kehityksen ja selviytymiskyvyn edistämiseksi naapurustossaan ja alueilla, jotka ovat unionin etujen kannalta ratkaisevassa asemassa; muistuttaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat pääasiallisia työpaikkojen luojia ja että niiden toiminnan helpottaminen on avainasemassa talouskehityksen elvyttämisessä;

44.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita kytkemään unionin kokonaisvaltaisen strategian selkeästi unionin talousarvion rakenteeseen ja painopisteisiin, mukaan lukien lisätyt omat varat, myöntämään strategian täytäntöönpanoon tarvittavat määrärahat ja käyttämään nykyiset talousarviovarat mahdollisimman tehokkaasti sitä kautta, että parannetaan yhteistyötä ja toimien koordinointia diplomatian sekä kehitys-, kauppa-, energia- ja puolustuspolitiikan aloilla;

Unionin, kansallisten parlamenttien ja Euroopan kansalaisten osallistuminen

45.  korostaa, että kokonaisvaltaista strategiaa olisi tarkistettava viiden vuoden välein samatahtisesti Euroopan parlamentin vaalien ja uuden komission nimittämisen kanssa, ja katsoo, että näin voitaisiin tarkistaa, ovatko strategian tavoitteet ja painopisteet edelleen asianmukaiset uhkiin ja turvallisuusympäristöön nähden, ja antaa uudelle varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle mahdollisuus osallistua strategian tarkistamiseen;

46.  korostaa, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit valvovat unionin toimia ja että Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli unionin toimielinten ulkoisen toiminnan säännöllisessä ja tarkassa seurannassa; katsoo, että kansalliset parlamentit voisivat osallistua tiiviimmin tähän seurantaan; muistuttaa, että Euroopan parlamentti on varapuheenjohtajan / korkean edustajan tärkeä kumppani unionin ulkosuhteissa ja nykyisten haasteiden käsittelyssä, sillä se seuraa unionin ulkoista toimintaa; vaatii, että Euroopan parlamentille toimitetaan vuosittain kertomus strategian täytäntöönpanosta;

47.  katsoo, että parlamentin olisi annettava oma täysi panoksensa unionin ponnisteluihin konfliktien ehkäisyssä;

48.  pitää tärkeänä, että kansalliset parlamentit otetaan aktiivisesti mukaan prosessiin sitä kautta, että ne osallistuvat valvontaan tiiviimmin yhdessä Euroopan parlamentin kanssa parlamenttien välisissä YUTP/YTPP-kokouksissa;

49.  vaatii painokkaasti unionin päätöksentekijöitä keskustelemaan kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, teollisuudenalojen sekä paikallis- ja aluehallintojen edustajien kanssa siitä, että Euroopan turvallisuudelle tarvitaan lujempi kehys, sekä lujemman turvallisuuskehyksen kautta saatavista hyödyistä;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0213. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0019. (3) EUVL L 266, 13.10.2015, s. 55. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0472.