Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 4. helmikuuta 2016 - Strasbourg
Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanne
 Bahrain ja Mohammed Ramadanin tapaus
 Kadonneiden kirjankustantajien tapaus Hongkongissa
 Serbiaa koskeva vuoden 2015 edistymiskertomus
 Kosovon yhdentyminen Euroopan unioniin
 Libyan tilanne
 Saariasema
 Paikallis- ja alueviranomaisten rooli Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastot)
 Isisin järjestelmällisesti toteuttama uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurha

Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanne
PDF 169kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta (2016/2556(RSP))
P8_TA(2016)0043RC-B8-0173/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa itäisestä kumppanuudesta, Ukrainasta ja Venäjän federaatiosta,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) sekä Etyjin vähemmistövaltuutetun (HCNM) tekemät Krimin ihmisoikeustilannetta arvioineen valtuuskunnan raportit,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätökset (21. maaliskuuta, 27. kesäkuuta ja 16. heinäkuuta 2014) asettaa pakotteita Venäjän federaatiolle seurauksena Krimin laittomasta liittämisestä Venäjään,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Ukrainan ihmisoikeustilanteesta 16. elokuuta ja 15. marraskuuta 2015 välisenä aikana,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta,

–  ottaa huomioon Freedom House -järjestön vuotta 2016 koskevan Freedom in the World ‑raportin, jossa arvioidaan, että laittomasti liitetyn Krimin poliittisten ja kansalaisvapauksien tilanne ei ole vapaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Venäjän federaatio on laittomasti liittänyt alueeseensa Krimin ja Sevastopolin ja siten rikkonut kansainvälistä oikeutta, muun muassa YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa, vuoden 1994 Budapestin muistiota sekä vuonna 1997 tehtyä Ukrainan ja Venäjän federaation välistä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimusta;

B.  toteaa, että Venäjän federaation liittäessä laittomasti Krimin maaliskuussa 2014 ukrainalaiset, myös Krimin tataarit, ja Ukrainan armeija osoittivat suurta rohkeutta ja lojaaliutta Ukrainaa kohtaan ja vastustivat rauhanomaisesti vihamielistä liittämistä; ottaa huomioon, että useat kansainväliset järjestöt ja ihmisoikeusryhmät tuomitsevat sen, että Krimin ihmisoikeuksien suojelua on vakavasti rajoitettu sen jälkeen kun Venäjän federaatio miehitti niemimaan ja liitti sen laittomasti itseensä alkuvuodesta 2014;

C.  ottaa huomioon, että on kirjattu ylös rikkomuksia, jotka ovat kohdistuneet tataariyhteisöön, jonka enemmistö vastusti Venäjän tekemää miehitystä ja boikotoi 16. maaliskuuta 2014 pidettyä niin kutsuttua kansanäänestystä, ja että rikkomukset on tehty erityisesti panemalla täytäntöön Venäjän epämääräistä ja liiallisen laveaa ääriliikkeiden vastaista lainsäädäntöä arvostelijoiden uhkailemiseksi tai hiljentämiseksi; toteaa, että näitä rikkomuksia ovat muun muassa sieppaukset, tahdonvastaiset katoamiset, väkivalta, kidutus ja laittomat teloitukset, joita valtaapitävät viranomaiset eivät ole tutkineet eivätkä ole nostaneet syytteitä;

D.  toteaa, että Krimin tataarijohtajilta, kuten Ukrainan parlamentin jäseneltä Mustafa Dzhemilievilta ja tataarien kansakokouksen Mejliksen puhemieheltä Refat Chubarovilta kiellettiin pääsy Krimille; toteaa, että heillä on nykyisin lupa saapua niemimaalle, mutta pidätyksen uhalla; toteaa, että venäläinen tuomioistuin on nyt antanut pidätysmääräyksen Mustafa Dzhemilievista, joka on aikaisemmin viettänyt 15 vuotta neuvostovankiloissa, koska pyrki saamaan kansakunnalleen luvan palata kotimaahansa Krimille;

E.  toteaa, että kaikkien uskonnollisten yhteisöjen, myös Moskovasta riippumattomien kristillisten kirkkojen, toimintaa on rajoitettu; katsoo, että nämä vaikeudet johtuvat yhdistymisvapauden vakavasta rajoittamisesta, pakkolunastuksista, siitä, että asiakirjojen voimassaoloa ei jatketa sekä näiden uskonnollisten järjestöjen jäljellä olevissa tiloissa tehtävistä säännöllisistä etsinnöistä;

F.  toteaa, että henkilöt, jotka kieltäytyivät Venäjän kansalaisuudesta liittämisen jälkeen, kokevat syrjintää ja vakavia vaikeuksia kaikilla poliittisilla, yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla elämänaloilla;

G.  toteaa, että Venäjä on rajoittanut Etyjin, YK:n ja Euroopan neuvoston pääsyä Krimille, puhumattakaan ihmisoikeusjärjestöistä ja riippumattomista toimittajista; toteaa, että Krimin ihmisoikeustilanteen tarkkailu ja siitä raportointi on hyvin vaikeaa, koska alueelle ei ole pääsyä;

H.  toteaa, että Krimin tataarien, Krimin alkuperäiskansan, koko väestö pakkosiirrettiin silloisen Neuvostoliiton muihin osiin vuonna 1944 eikä heillä ollut oikeutta palata takaisin ennen kuin vuonna 1989; toteaa, että 12. marraskuuta 2015 Ukrainan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se tunnusti Krimin tataarien vuoden 1944 pakkosiirrot kansanmurhaksi ja päätti, että 18. toukokuuta vietetään tapahtuman muistopäivää;

1.  toistaa olevansa vahvasti sitoutunut Ukrainan itsemääräämisoikeuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä sekä sen vapaaseen ja suvereeniin valintaan jatkaa lähentymistä kohti Eurooppaa; muistuttaa tuominneensa jyrkästi sen, että Venäjä liitti Krimin niemimaan laittomasti itseensä ja muistuttaa, että EU, sen jäsenvaltiot ja kansainvälinen yhteisö ovat täysin sitoutuneet noudattamaan toimintaperiaatetta olla tunnustamatta Krimin laitonta liittämistä; muistuttaa myös, että niemimaan hallinnan palauttaminen Ukrainalle on yksi ennakkoehdoista yhteistyösuhteiden palauttamiseksi Venäjän federation kanssa sekä asiaan liittyvien pakotteiden poistamiseksi;

2.  tuomitsee jyrkästi ennennäkemättömän määrän ihmisoikeusloukkauksia, joita on kohdistettu niihin Krimin asukkaisiin, erityisesti Krimin tataareihin, jotka eivät tottele niin kutsuttujen paikallisviranomaisten erityisesti ääriliikkeiden ja terrorismin torjunnan varjolla harjoittamaa pakkohallintoa;

3.  tuomitsee jyrkästi sanavapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden vakavan rajoittamisen, mukaan lukien perinteiset muistotilaisuudet, kuten Stalinin totalitaarisen neuvostohallinnon tekemän Krimin tataarien karkottamisen muistopäivä sekä Krimin tataarien kulttuurikokoontumiset; korostaa, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti tataareilla on Krimin alkuperäiskansana oikeus säilyttää ja vahvistaa erityisiä poliittisia, laillisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia instituutioitaan; kehottaa kunnioittamaan Mejlistä Krimin tataariyhteisön laillisena edustaja ja välttämään sen jäsenten ahdistelua ja järjestelmällistä vainoa; on huolissaan tataarien omaisuudensuojan ja vapauksien loukkaamisesta, heidän uhkailustaan ja vangitsemisestaan sekä siitä, ettei heidän kansalaisoikeuksiaan, poliittisia ja kulttuurillisia oikeuksiaan kunnioiteta; panee huolestuneena merkille myös tiedotusvälineiden sekä kansalaisjärjestöjen uudelleenrekisteröintiä koskevat rajoittavat vaatimukset;

4.  kehottaa venäläisiä ja valtaapitäviä paikallisviranomaisia tutkimaan tehokkaasti, puolueettomasti ja avoimesti kaikki katoamis-, kidutus- ja ihmisoikeusloukkaustapaukset, joihin poliisi ja alueella toimivat puolisotilaalliset joukot ovat syyllistyneet helmikuun 2014 jälkeen;

5.  muistuttaa, että Venäjän federaatio on miehittäjävaltiona vastuussa koko väestön turvallisuudesta sekä tataarien alkuperäiskansan ja Krimin kaikkien muiden vähemmistöjen ihmisoikeuksien, kulttuurillisten ja uskonnollisten oikeuksien kunnioittamisesta sekä oikeusjärjestyksen ylläpitämisestä Krimillä;

6.  muistuttaa, että Etyjin, YK:n ja Euroopan neuvoston elimiltä ja riippumattomilta asiantuntijoilta evättiin täysin tai osittain pääsy Krimin niemimaalle eivätkä he siksi voineet tarkkailla ihmisoikeustilannetta, vaikka heillä oli valtuudet tähän toimintaan Krimillä;

7.  kehottaa Venäjän federaation viranomaisia ja Krimin valtaapitäviä viranomaisia, joita sitoo kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuslainsäädäntö, myöntämään esteettömän pääsyn Krimille Etyjin, YK:n ja Euroopan neuvoston kansainvälisille elimille ja riippumattomille asiantuntijoille sekä kaikille ihmisoikeusjärjestöille tai tiedotusvälineille, jotka haluavat käydä Krimillä ja arvioida ja raportoida sen tilanteesta; kehottaa neuvostoa ja EUH:ta painostamaa Venäjää tässä asiassa; pitää myönteisenä Euroopan neuvoston pääsihteerin päätöstä lähettää ihmisoikeuksista vastaavan erityisedustajansa Krimille, koska tämä on ensimmäinen käynti Venäjään liittämisen jälkeen ja siitä saadaan tuoretta tietoa tilanteesta paikan päällä; odottaa matkan tuloksia; korostaa, että mahdollinen kansainvälinen läsnäolo maassa olisi koordinoitava Ukrainan kanssa;

8.  pitää myönteisenä Ukrainan aloitetta perustaa kansainvälinen neuvottelumekanismi Ukrainan suvereniteetin palauttamiseksi Krimillä "Geneve plus" -muodossa, johon sisältyisi EU:n suora osallistuminen; kehottaa Venäjää aloittamaan neuvottelut Ukrainan ja muiden osapuolten kanssa Krimin miehityksen purkamisesta, kauppa- ja energiasaarron lopettamisesta ja poikkeustilan purkamisesta Krimillä;

9.  pitää valitettavana Krimille palaavien tataarijohtajien kohtaamia esteitä ja heidän vainoaan sekä kasvavaa ja tuomittavaa painostusta Mejlisin muita jäseniä kohtaan; pitää valitettavana ATR-mediatalon laitonta sulkemista, koska Krimin tataariyhteisö seurasi sitä laajalti; kehottaa Euroopan komissiota jatkamaan tarvittavaa taloudellista apua, joka on välttämätöntä tämän ja muiden Ukrainassa maanpaossa toimivien tiedotusvälineiden toiminnan turvaamiseksi; katsoo, että Krimin tataarien koulujen ja luokkien sulkeminen sekä tataarin kielen käyttämisen rajoittaminen on yhteisön jäsenten perusoikeuksien vakavaa rajoittamista, kuten myös se, että ukrainan kieli on poistettu julkisesta käytöstä;

10.  kehottaa säilyttämään Krimin monikulttuurisen ympäristön ja kunnioittamaan täysimääräisesti ukrainan ja tataarien kieltä sekä muita vähemmistökieliä ja erityiskulttuureja;

11.  pitää valitettavana valtaapitävän hallinnon toimia, kun se estää Krimin tataarien Mejlisin (Krimin tataarien korkein toimeenpaneva ja edustuksellinen elin) toimintaa sulkemalla järjestön päämajan, takavarikoimalla sen omaisuutta ja uhkailemalla muilla tavoin;

12.  tuomitsee jatkuvat hyökkäykset riippumattomia tiedotusvälineitä, toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja kohtaan Krimillä; pitää valitettavana, että Venäjän federaatio pakottaa Ukrainan kansalaiset Krimillä vaihtamaan passia; tuomitsee myös valtaapitävien viranomaisten käytännön, jolla Krimin asukkaat pakotetaan ottamaan Venäjän kansalaisuus;

13.  toistaa tukensa unionin päätökselle kieltää Krimiltä tapahtuva tuonti, ellei tuotteiden mukana toimiteta Ukrainan viranomaisten myöntämää alkuperätodistusta, sekä rajoittaville toimenpiteille, jotka liittyvät tiettyjen tuotteiden ja teknologioiden vientiin Krimille sekä investointeihin, kauppaan ja palveluihin Krimillä; kehottaa neuvostoa jatkamaan näitä pakotteita, kunnes Krim on jälleen täysin saatettu Ukrainan oikeusjärjestyksen piiriin;

14.  kehottaa Venäjän federaatiota tutkimaan kaikki tapaukset, joissa Krimillä laittomasti kiinniotettuja vankeja on kidutettu, vapauttamaan sellaiset vangit kuin Oleg Sentsov ja Oleksandr Kolchenko sekä Mejlisin varapuhemies Ahtem Chiigoz, Mustafa Degermendzhi ja Ali Asanov, jotka pidätettiin Krimillä heidän osoitettuaan rauhanomaisesti mieltä miehitystä vastaan, ja takaamaan heidän turvallisen paluunsa Ukrainaan; kehottaa Venäjän federaatiota lopettamaan toisinajattelijoiden ja kansalaisaktivistien asettamisen syytteeseen poliittisista syistä; tuomitsee sen, että heidät siirretään myöhemmin Venäjälle ja heidät pakotetaan ottamaan Venäjän kansalaisuus;

15.  tuomitsee Krimin niemimaan militarisoinnin, jolla on merkittävä kielteinen vaikutus taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, sekä Venäjän uhkauksen sijoittaa Krimille ydinaseita, mikä muodostaa merkittävän uhan alueelliselle, eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle turvallisuudelle; kehottaa jälleen vetämään kaikki venäläiset joukot pois Krimiltä ja Itä-Ukrainasta;

16.  korostaa, että taloudellista yhteistyötä sekä tavaroiden ja palvelujen toimituksia Ukrainan ja väliaikaisesti miehitetyn Krimin niemimaan välillä olisi hoidettava Ukrainan oikeudellisen kehyksen puitteissa ja kaikkien osapuolten olisi kunnioitettava sitä, jotta vältetään Krimillä asuvalle väestölle koituvat kielteiset seuraukset; katsoo, että jos tällaista menettelyä ei kunnioiteta, viranomaisten tulee tutkia tällaiset rikkomukset ja tehdä niistä loppu;

17.  tuo julki vakavan huolestuneisuutensa LGBTI-ihmisten tilanteesta Krimillä, sillä se on merkittävästi huonontunut alueen Venäjään liittämisen jälkeen, ja on huolissaan valtaapitävien viranomaisten ja puolisotilaallisten ryhmien ahdistelusta ja uhkailusta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Krimin tataarikansan Mejlikselle.


Bahrain ja Mohammed Ramadanin tapaus
PDF 167kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 Bahrainista ja Mohammed Ramadanin tapauksesta (2016/2557(RSP))
P8_TA(2016)0044RC-B8-0174/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Bahrainia koskevat päätöslauselmansa ja eritoten 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bahrainista, erityisesti Nabeel Rajabin tapauksesta(1),

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintakomission, joka perustettiin kuninkaan asetuksella tutkimaan Bahrainin helmikuun 2011 tapahtumia ja niiden seurauksia ja joka sai raporttinsa valmiiksi marraskuussa 2011,

–  ottaa huomioon toisen vuotuisen raportin 2014, jonka kansallisen ihmisoikeuselimen (NIHR) puheenjohtaja tohtori Abdulaziz Abul esitteli sisäministeri Shaikh Rashid bin Abdullah Al-Khalifalle 27. tammikuuta 2016,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. istunnossa 14. syyskuuta 2015 annetun yhteisen julkilausuman, jossa on mukana 33 valtiota,

–  ottaa huomioon Bahrainia koskevan yhteisen julkilausuman, jonka ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija, mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaava YK:n erityisraportoija ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevä YK:n erityisraportoija antoivat 16. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) marraskuussa 2011 antaman raportin,

–  ottaa huomioon vetoomuksen nälkälakkoon ryhtyneen mielipidevangin tohtori Abduljalil al-Singacen välittömästä vapauttamisesta,

–  ottaa huomioon Kairossa 1. syyskuuta 2013 kokoontuneen Arabiliiton ministerineuvoston päätöksen arabimaiden yhteisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamisesta Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan,

–  ottaa huomioon vuonna 1988 tehdyn Euroopan unionin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välisen yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat, sellaisina kuin ne ovat tarkistettuina 12. huhtikuuta 2013,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joissa Bahrain on sopimuspuolena,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/178 ja YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 25/7, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemista ja terrorismin torjumista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Bahrain on Persianlahden alueella merkittävä unionin kumppani muun muassa poliittisten ja taloudellisten suhteiden, energia-asioiden ja turvallisuuden saralla; toteaa, että kumppanuuden syventäminen on kummankin osapuolen etujen mukaista, jotta tulevaisuuden haasteisiin kyetään reagoimaan paremmin;

B.  toteaa, että kansannousujen käynnistyttyä vuoden 2011 alussa Bahrainin viranomaiset ovat kiihdyttäneet sortotoimenpiteitä, jotka perustuvat terrorismiepäilyihin ja joita sovelletaan rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja joihin kuuluu myös kuolemanrangaistuksen soveltaminen; toteaa, että Bahrainin tuomioistuimissa langetettiin vuonna 2015 seitsemän uutta kuolemanrangaistusta;

C.  toteaa, että Bahrainin viranomaiset pidättivät 18. helmikuuta 2014 32-vuotiaan lentokenttäalueen turvamiehen Mohammed Ramadanin sekä Hussain Ali Moosan, joka oli jo aiemmin ollut pidätettynä epäiltynä osallisuudesta Al Dairissa 14. helmikuuta 2014 tehtyyn pommi-iskuun, jossa kuoli yksi turvamies ja useita haavoittui;

D.  toteaa, että Ramadan on saatujen tietojen mukaan pidätetty ilman pidätysmääräystä ja että kumpikin on ilmoittanut joutuneensa piestyksi ja kidutetuksi, minkä jälkeen he ovat myöntäneet syyllisyytensä, mutta peruneet myöhemmin tunnustuksensa yleisen syyttäjän läsnä ollessa; toteaa, että väitettyyn kidutukseen perustuneet tunnustukset ovat olleet raskauttavin näyttö Ramadania ja Moosaa vastaan oikeudenkäynneissä;

E.  toteaa, että Bahrainin rikostuomioistuin langetti 29. joulukuuta 2014 kuolemantuomion Ramadanille ja Moosalle; toteaa, että oikeudenkäynneissä oli myös kymmenen muuta syytettyä, joista yhdeksän tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistuksiin ja yksi elinkautiseen vankeuteen; toteaa, että kuolemanrangaistuksen perusteluissa vedottiin Bahrainin terrorisminvastaiseen lakiin;

F.  toteaa, että Bahrainin korkein oikeus (kassaatiotuomioistuin) piti 16. marraskuuta 2015 tekemällään päätöksellä mainitut kuolemantuomiot voimassa, vaikka syytetyt olivat peruneet tunnustuksensa ja toistaneet, että tunnustukset oli hankittu heiltä kiduttamalla; toteaa, että Bahrainin tuomioistuimet eivät ole käsitelleet näitä väitteitä eivätkä edes käynnistäneet tutkintaa asiasta;

G.  toteaa, että Ramadan on yksi kymmenestä Bahrainin kuolemaantuomittujen osastolla olevasta henkilöstä ja ensimmäinen, jolle on langetettu kuolemantuomio vuoden 2011 jälkeen; toteaa, että Ramadan kuuluu ensimmäisiin kuolemantuomittuihin, joka on käyttänyt kaikki oikeudelliset muutoksenhakukeinonsa, ja että häntä uhkaa välitön teloitus; toteaa, että Ramadanin väitettyä kiduttamista ei ole tietojen mukaan tutkittu lainkaan;

H.  toteaa, että 14. elokuuta 2014 YK:n viisi ihmisoikeusasiantuntijaa ilmaisi Bahrainin hallitukselle huolestuneisuutensa mielivaltaisia pidätyksiä ja yhdeksän Bahrainin kansalaisen, myös Ramadanin, kiduttamista koskevien väitteiden vuoksi; toteaa heidän olleen huolissaan myös siitä, että tuomiot oli annettu oikeudenkäynneissä, jotka eivät täyttäneet oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille ja asianmukaiselle prosessille asetettuja kansainvälisiä normeja;

I.  toteaa, että useat ihmisoikeuksia puolustavat kansalaisjärjestöt ovat dokumentoineet aineistoa Bahrainissa järjestetyistä epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä, kidutuksesta ja kuolemantuomioista, jotka rikkovat kansainvälisiä yleissopimuksia, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, johon Bahrain liittyi vuonna 2006;

J.  ottaa huomioon, että Bahrainin riippumaton tutkintakomissio, joka perustettiin Bahrainin kuningaskunnassa 29. kesäkuuta 2011 annetulla kuninkaan asetuksella nro 28 tutkimaan Bahrainin helmikuun 2011 tapahtumia ja raportoimaan niistä, on antanut useita suosituksia ihmisoikeuksista ja poliittisista uudistuksista;

K.  toteaa, että tutkintakomissio on antanut 26 suositusta, joihin kuuluu kaikkien sellaisten kuolemanrangaistusten lieventäminen, jotka pohjautuvat helmi- ja maaliskuun 2011 tapahtumiin; toteaa, että tämä on toinen niistä kahdesta suosituksesta, jotka on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, ja että se merkitsee myönteistä askelta kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

L.  toteaa, että Bahrainin hallitus on perustanut näiden suositusten johdosta vuoden 2012 jälkeen kolme elintä, oikeusasiamiehen viraston sisäministeriöön, erityisen tutkintayksikön yleisen syyttäjän virastoon sekä vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevän komission, ja että niiden yhteisenä tehtävänä on saada kidutuksen käyttäminen vankiloissa ja pidätyskeskuksissa loppumaan;

M.  toteaa, että monilla Bahrainin viranomaisten viimeaikaisilla toimilla loukataan ja rajoitetaan yhä vakavasti eräiden väestöryhmien oikeuksia ja vapauksia, erityisesti yksilöiden oikeutta rauhanomaiseen mielenilmaisuun, ilmaisunvapautta ja digitaalista vapautta; panee merkille, että ihmisoikeusaktivistit joutuvat Bahrainissa jatkuvasti järjestelmällisten iskujen kohteiksi, heitä ahdistellaan ja pidätetään;

N.  toteaa, että raporttien mukaan Bahrainissa on edelleen huomattavassa määrin mielipidevankeja;

O.  toteaa, että raporttien mukaan Bahrainin turvallisuusjoukot kiduttavat edelleen pidätettyjä;

1.  ilmaisee huolestuneisuutensa ja pettymyksensä sen vuoksi, että Bahrain on ottamassa kuolemanrangaistukset uudelleen käyttöön; kehottaa maata liittymään kuolemanrangaistuksen käytön moratorioon ensimmäisenä toimena kohti sen pysyvää poistamista; kehottaa Bahrainin hallitusta ja etenkin hänen majesteettiaan sheikki Hamad bin Isa Al Khalifaa myöntämään Mohammed Ramadanille kuninkaan armahduksen tai lieventämään hänen tuomiotaan;

2.  tuomitsee päättäväisesti sen, että turvallisuusjoukot jatkavat edelleen vankien kiduttamista sekä muuta julmaa ja halventavaa kohtelua tai rankaisemista; on erittäin huolissaan vankien fyysisestä ja henkisestä koskemattomuudesta;

3.  on huolissaan siitä, että Bahrainissa käytetään terrorisminvastaisia lakeja poliittisesta vakaumuksesta rankaisemiseen ja tuomioiden langettamiseen, millä estetään kansalaisia osallistumasta poliittiseen toimintaan;

4.  painottaa, että Bahrainilla on velvollisuus varmistaa, että ihmisoikeuksien puolustajia suojellaan ja että heille annetaan mahdollisuus tehdä työtään esteittä, ilman pelottelua tai häirintää;

5.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet maan rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta noudattamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja asianmukaista prosessia koskevia kansainvälisiä normeja sekä etenkin kansainvälisiä vähimmäisnormeja, joista on määrätty kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9 ja 14 artiklassa;

6.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käynnistämään ripeästi puolueettoman tutkinnan kaikista kidutusväitteistä, asettamaan kidutuksesta epäillyt syytteeseen ja kumoamaan kaikki tuomiot, jotka on langetettu kidutuksen turvin hankituilla tunnustuksilla;

7.  muistuttaa Bahrainin viranomaisia siitä, että kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 15 artiklassa kielletään käyttämästä menettelyissä näyttönä lausuntoja, jotka on annettu kidutuksen tuloksena; edellyttää, että kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen tähtäävä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja ratifioidaan välittömästi;

8.  kehottaa Bahrainin hallitusta esittämään välittömästi ja avoimesti kidutusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle kutsun saapua maahan ja myöntämään hänelle esteettömän pääsyn kaikkien pidätettyjen luokse ja kaikkiin pidätyskeskuksiin;

9.  panee merkille oikeusasiamiehen, vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevän komission sekä kansallisen ihmisoikeuselimen suositukset, jotka koskevat erityisesti pidätettyjen oikeuksia ja heidän vankilaolojaan, kuten väitettyä pahoinpitelyä ja kidutusta; kehottaa kuitenkin Bahrainin hallitusta varmistamaan oikeusasiamiehen ja vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevän komission riippumattomuuden sekä yleisen syyttäjän virastoon perustetun erityisen tutkintayksikön riippumattomuuden;

10.  korostaa, että on tärkeää tukea Bahrainia etenkin sen oikeuslaitoksen suhteen, jotta voitaisiin varmistaa, että kansainväliset ihmisoikeusnormit täyttyisivät; suosittelee painokkaasti, että EU ja Bahrain perustaisivat yhdessä ihmisoikeuksia käsittelevän työryhmän;

11.  kehottaa Bahrainin viranomaisia kumoamaan Nabeel Rajabille mielivaltaisesti asetetun matkustuskiellon ja luopumaan kaikista keskeneräisistä syytteistä, jotka koskevat mielipiteen ilmaisemisen vapautta;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0279.


Kadonneiden kirjankustantajien tapaus Hongkongissa
PDF 169kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 kadonneiden kirjankustantajien tapauksesta Hongkongissa (2016/2558(RSP))
P8_TA(2016)0045RC-B8-0175/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinan tilanteesta, erityisesti 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(1) ja 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(2),

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 7. tammikuuta 2016 antaman julkilausuman Hongkongissa sijaitsevaa Mighty Current -kirjankustantamoa lähellä olevien henkilöiden katoamisesta,

–  ottaa huomioon EUH:n 29. tammikuuta 2016 antaman julkilausuman EU:n huolestumisesta Kiinan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon komission huhtikuussa 2015 julkaiseman vuosittaisen kertomuksen Hongkongin erityishallintoalueella tapahtuneesta kehityksestä vuonna 2014,

–  ottaa huomioon, että EU ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet 6. toukokuuta 1975,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden, joka käynnistettiin vuonna 2003,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan EU:n ja Kiinan strategisen yhteistyöohjelman, josta sovittiin 21. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käydyt neuvottelut, jotka on keskeytetty,

–  ottaa huomioon, että Kiinan kansankongressin pysyvä komitea hyväksyi 1. heinäkuuta 2015 uuden kansallista turvallisuutta koskevan lain ja että 5. toukokuuta 2015 julkaistiin toinen luonnos uudeksi ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaksi hallintolaiksi,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995 ja jonka 34. kierros käytiin Pekingissä 30. marraskuuta–1. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean 107. istunnossa (11.–28. maaliskuuta 2013) hyväksytyt päätelmät Hongkongia (Kiina) koskevasta kolmannesta säännöllisestä raportista,

–  ottaa huomioon kidutuksen vastaisen YK:n komitean 2.–3. joulukuuta 2015 pidetyssä 1391. ja 1392. kokouksessa hyväksytyt päätelmät Kiinaa koskevasta viidennestä säännöllisestä raportista,

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan erityishallintoalueen Hongkongin perustuslain (Basic Law) ja erityisesti sen henkilökohtaisia vapauksia ja lehdistönvapautta koskevat artiklat sekä Hongkongin Bill of Rights -asetuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viimeksi kuluneiden neljän kuukauden aikana viisi Mighty Current ‑kustantamoa ja sen kirjakauppaa lähellä olevaa kirjakauppiasta (Lui Bo, Gui Minhai, Zhang Zhiping, Lin Rongji ja Lee Po), joista neljä on asuu vakituisesti Hongkongissa ja yksi muualla ja jotka myivät Kiinan kansantasavaltaa arvostelevia kirjallisia teoksia, on kadonnut salaperäisissä olosuhteissa; ottaa huomioon, että heistä kaksi on EU:n kansalaisia – Gui Minhai on Ruotsin kansalainen ja Lee Po Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen; ottaa huomioon, että tammikuussa 2016 saatiin varmistus siitä, että kummatkin EU:n kansalaiset ovat Manner-Kiinassa ja muiden kolmen oletetaan myös olevan siellä; ottaa huomioon, että Lee Po sai tavata vaimonsa 23. tammikuuta 2016 Manner-Kiinassa olevassa tarkemmin määrittelemättömässä paikassa; ottaa huomioon, että jatkuva epätietoisuus kyseisten henkilöiden hyvinvoinnista ja olinpaikasta on äärimmäisen huolestuttavaa;

B.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineissä on ollut vakuuttavia väitteitä siitä, että Manner-Kiinan viranomaiset ovat kaapanneet kyseiset viisi kirjakauppiasta ja että myös lainsäätäjät, ihmisoikeusjärjestöt ja monet kansalaiset ovat olleet asiasta huolissaan; ottaa erityisesti huomioon, että Lee Po kaapattiin Hongkongista ja Gui Minhai katosi kodistaan Thaimaasta;

C.  ottaa huomioon, että 10. tammikuuta 2016 Hongkongissa tuhansia mielenosoittajia kerääntyi kaduille vaatimaan kaupungin hallinnolta selitystä viiden kirjakauppiaan katoamisesta; ottaa huomioon, että mainittuja katoamisia edelsi vuosina 2013 ja 2014 useita väkivaltaisia hyökkäyksiä Kiinan kansantasavaltaa arvostelleita hongkongilaisia toimittajia vastaan;

D.  ottaa huomioon, että Hongkongissa vallitsee sanan-, ilmaisun- ja julkaisemisen vapaus, joita myös suojellaan; ottaa huomioon, että kaikenlaisen Kiinan johtoa arvostelevan aineiston julkaiseminen on Hongkongissa laillista mutta kiellettyä Manner-Kiinassa; ottaa huomioon, että yksi maa, kaksi järjestelmää -periaate takaa Hongkongille tällaisia vapauksia, jotka on kirjattu Basic Law'n 27 artiklaan, koskevan riippumattomuuden Pekingistä;

E.  ottaa huomioon, että on julkaistu paljastuksia siitä, että 14 kustantajaa ja 21 julkaisua Hongkongissa on määritelty kohteiksi Kiinan kommunistisen puolueen huhtikuussa 2015 päivätyssä asiakirjassa ja että asiakirjan mukaan strategiana on tuhota kielletyt kirjat niiden lähteillä Hongkongissa ja Macaossa; ottaa huomioon, että kostotoimien pelko on saanut Hongkongin eräät kirjakauppiaat poistamaan Kiinaa arvostelevat kirjat hyllyistä;

F.  toteaa, että Manner-Kiinan hallitus rajoittaa ankarasti ja kriminalisoi ilmaisunvapautta varsinkin sensuurin avulla; toteaa, että Kiinan internetin harmaa palomuuri antaa hallitukselle mahdollisuuden sensuroida kaikkea tietoa, joka ei ole poliittisesti hyväksyttävää; ottaa huomioon, että Kiina rajoittaa ilmaisunvapautta ankarasti ja että Kiinaa arvostelevien kirjojen suosiota mannerkiinalaisten lukijoiden parissa pidetään uhkana yhteiskunnan vakaudelle;

G.  toteaa, että 17. tammikuuta 2016 Gui Minhai antoi Manner-Kiinassa lausunnon tiedotusvälineille väittäen matkustaneensa Manner-Kiinaan vapaaehtoisesti ja myöntäen aiemman rattijuoppoustuomionsa, mikä näyttää olleen pakotettu tunnustus;

H.  ottaa huomioon, että Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat pyytäneet Kiinan viranomaisten varauksetonta tukea Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten ja muiden ”kadonneiden” henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi;

I.  ottaa huomioon, että kidutuksen vastainen YK:n komitea on ilmoittanut olevansa erittäin huolissaan useista lähteistä saaduista yhtäpitävistä raporteista, joissa kerrotaan jatkuvasta laittomasta vankien säilyttämisestä salaisissa ja epävirallisissa pidätyspaikoissa, joita kutsutaan nimellä mustat tyrmät; ottaa huomioon, että kyseinen komitea on ilmaissut olevansa erittäin huolissaan myös toistuvista raportista, joiden mukaan kidutus ja huono kohtelu ovat edelleen syvään juurtuneita rikosoikeusjärjestelmässä, joka nojaa liiallisesti tunnustuksiin tuomioiden perusteina;

J.  toteaa, että Kiina on virallisesti ja muodollisesti hyväksynyt ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana valinnut kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan kehyksen allekirjoittamalla useita ihmisoikeussopimuksia ja liittynyt siten kansainväliseen ihmisoikeuksia koskevaan oikeudelliseen ja institutionaaliseen kehykseen;

K.  ottaa huomioon, että Basic Law'n, joka käytännössä on Hongkongin perustuslaki, 27 artiklassa taataan sananvapaus, lehdistön- ja julkaisemisen vapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä kulkueiden ja mielenosoitusten järjestämisen vapaus; ottaa huomioon, että Basic Law, jonka Kiina ja Yhdistynyt kuningaskunta keskenään neuvottelivat, takaa nämä oikeudet 50 vuoden ajaksi vuoteen 2047 asti;

L.  ottaa huomioon, että 29. kesäkuuta 2015 pidetyssä EU:n ja Kiinan 17. huippukokouksessa nostettiin kahdenväliset suhteet uudelle tasolle ja että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa strategiakehyksessään EU lupaa asettaa ihmisoikeudet keskiöön suhteissaan kaikkiin kolmansiin maihin, strategiset kumppanit mukaan lukien;

M.  ottaa huomioon, että EU ja Kiina ovat käyneet ihmisoikeusvuoropuhelua vuodesta 1995 ja että molemmat osapuolet pitävät ihmisoikeuksia tärkeänä osana kahdenvälisiä suhteitaan;

N.  ottaa huomioon, että Hongkongin journalistiliiton 21. vuosittaisen raportin (heinäkuu 2014) mukaan vuosi 2014 oli Hongkongissa lehdistönvapauden synkin vuosi vuosikymmeniin; toteaa, että eräitä toimittajia vastaan on hyökätty fyysisesti tai heitä on erotettu, kun taas muita kriittisiä mielipiteitä esittäneitä on siirretty työhön vähemmän aroille alueille;

1.  on erittäin huolissaan siitä, että viiden kadonneen kirjakauppiaan olinpaikasta ja hyvinvoinnista ei ole tietoa; kehottaa välittömästi julkaisemaan yksityiskohtaiset tiedot Lee Pon ja Gui Minhain olinpaikasta ja hyvinvoinnista ja päästämään heidän nopeasti ja turvallisesti vapaiksi sekä antamaan heille oikeuden viestintään; kehottaa välittömästi vapauttamaan kaikki muut henkilöt, jotka on mielivaltaisesti pidätetty siksi, että he ovat harjoittaneet Hongkongissa oikeuttaan ilmaisunvapauteen ja julkaisemisvapauteen, mukaan lukien kolme muuta kirjakauppiasta;

2.  kehottaa Kiinan hallitusta välittömästi antamaan tietoja kadonneista kirjakauppiaista ja käynnistämään välittömästi asiaa koskevan osallistavan ja avoimen vuoropuhelun ja viestinnän Manner-Kiinan ja Hongkongin viranomaisten välillä; pitää myönteisinä Lee Pon viestiä ja tapaamista puolisonsa kanssa;

3.  kehottaa Kiinan, Hongkongin ja Thaimaan toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan ja selventämään katoamisten olosuhteet ja noudattamaan siinä oikeusvaltion periaatetta sekä mahdollisuuksien mukaan avustamaan kustantajien turvallisessa kotiinpaluussa;

4.  on huolissaan väitteistä, joiden mukaan Manner-Kiinan lainvalvontaviranomaiset operoivat Hongkongissa; muistuttaa, että Manner-Kiinan lainvalvontaviranomaisten mahdollinen toiminta Hongkongissa olisi Basic Law'n vastaista; katsoo, että se ei olisi yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen mukaista; kehottaa Kiinaa kunnioittamaan Hongkongille Basic Law'ssa annettuja itsehallinnon takeita;

5.  tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeuksien loukkaukset, erityisesti mielivaltaiset pidätykset, poikkeukselliset luovutukset, pakotetut tunnustukset, salaisen säilöönoton, eristettynä pitämisen ja julkaisemis- ja ilmaisuvapauden loukkaukset; muistuttaa, että kirjankustantajien, toimittajien ja bloggaajien riippumattomuus on turvattava; kehottaa välittömästi lopettamaan ihmisoikeuksien loukkaamisen ja poliittisen uhkailun;

6.  tuomitsee ilmaisunvapauden rajoittamisen ja kriminalisoinnin ja pitää valitettavana ilmaisunvapauden rajoitusten kiristämistä; kehottaa Kiinan hallitusta lopettamaan vapaan tiedonkulun estämisen, kuten internetin käytön rajoittamisen;

7.  pitää valitettavana, että Kiinan esitys ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaksi hallintolaiksi aiotaan hyväksyä piakkoin, koska se nykymuodossaan haittaisi vakavasti Kiinan kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja rajoittaisi tuntuvasti yhdistymis- ja ilmaisunvapautta Kiinassa; toteaa, että tähän sisältyisi se, että merentakaisia kansalaisjärjestöjä, jotka eivät ole rekisteröityneet Kiinan yleisen turvallisuuden ministeriössä tai maakuntien yleisen turvallisuuden virastoissa, kiellettäisiin rahoittamasta Kiinan kansalaisia tai järjestöjä ja että kiinalaisryhmiltä kiellettäisiin aktivismi tällaisten rekisteröitymättömien merentakaisten kansalaisjärjestöjen puolesta tai luvalla ja kielto koskisi myös Hongkongin ja Macaon kansalaisjärjestöjä; kehottaa Kiinan viranomaisia muuttamaan lakiesitystä tuntuvasti, jotta se voidaan saattaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien, joihin kuuluvat Kiinan kansantasavallan tekemät kansainväliset sitoumukset, mukaiseksi;

8.  on huolissaan uudesta kyberturvallisuutta koskevasta lakiesityksestä, joka voimistaisi verkkosensuuria ja -valvontaa ja vakiinnuttaisi nämä käytännöt, ja on huolissaan myös kansallista turvallisuutta koskevasta laista ja terrorismin vastaisen lain luonnoksesta; ottaa huomioon, että Kiinan uudistusmieliset asianajajat ja kansalaisoikeusaktivistit pelkäävät kyseisten lakien rajoittavan entisestään ilmaisunvapautta ja voimistavan itsesensuuria;

9.  katsoo, että vahvojen ja jatkuvien EU:n ja Kiinan suhteiden on tarjottava tehokas foorumi kypsälle, merkitykselliselle ja avoimelle ihmisoikeusvuoropuhelulle, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen;

10.  korostaa, että EU on sitoutunut demokratian lujittamiseen Hongkongissa, mukaan lukien oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitoksen riippumattomuus, perusvapaudet ja -oikeudet, avoimuus sekä tiedon- ja ilmaisunvapaus;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Hongkongin erityishallintoalueen ylimmän toimeenpanovallan käyttäjälle ja lainsäädäntöneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0458.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0252.


Serbiaa koskeva vuoden 2015 edistymiskertomus
PDF 194kWORD 93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 Serbiaa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2015/2892(RSP))
P8_TA(2016)0046B8-0166/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

–  ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY(1),

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun komission lausunnon Serbian esittämästä Euroopan unionin jäsenhakemuksesta (SEC(2011)1208),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA-sopimus), joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman A/RES/64/298, jossa pantiin merkille lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n halukkuutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 7. ja 8. lokakuuta 2015 pidetyssä neljännessä kokouksessa annetun julkilausuman ja suositukset,

–  ottaa huomioon Luxemburgissa 8. lokakuuta 2015 pidetyn, itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittiä käsitelleen korkean tason konferenssin tulokset,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2015 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät toimenpiteistä pakolais- ja maahanmuuttokriisin hallitsemiseksi sekä 12. lokakuuta 2015 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät maahanmuutosta,

–  ottaa huomioon 17-kohtaisen suunnitelman, jonka niiden EU:n jäsenvaltioiden ja muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden päämiehet, joita pakolaisten ja maahanmuuttajien virta koskee, hyväksyivät 25. lokakuuta 2015 pidetyssä kokouksessa Länsi-Balkanin muuttoreitistä,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2015 annetun komission vuoden 2015 edistymiskertomuksen Serbiasta (SWD(2015)0211),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Serbiaa koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta(2),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä romanipäivästä – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa(3),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon David McAllisterin työn Serbiaa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto päätti 28. kesäkuuta 2013 käynnistää liittymisneuvottelut Serbian kanssa; ottaa huomioon, että hallitustenvälinen konferenssi kokoontui ensimmäisen kerran 21. tammikuuta 2014; ottaa huomioon, että unionin säännöstön analyyttinen tarkastelu saatettiin päätökseen maaliskuussa 2015; ottaa huomioon, että Serbia vahvisti neuvotteluryhmänsä lopullisesti syyskuussa 2015;

B.  toteaa, että komissio arvioi Serbiaa koskevassa vuoden 2015 kertomuksessa sitä, miten Serbia on edistynyt unioniin yhdentymisessä ja miten se on pyrkinyt täyttämään Kööpenhaminan kriteerit ja vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot; toteaa, että komissio on soveltanut raportointiin uutta lähestymistapaa, jossa maille annetaan nyt paljon aiempaa selkeämmät ohjeet siitä, mihin niiden on keskityttävä;

C.  katsoo, että Serbiaa, kuten jokaista EU:n jäsenyyttä hakevaa maata, on tarkasteltava sen mukaan, miten ansiokkaasti se pystyy täyttämään ja panemaan täytäntöön yhteiset kriteerit sekä noudattamaan niitä, ja toteaa, että maan sitoutuminen tarvittaviin uudistuksiin sekä niiden laatu määrittävät liittymisaikataulun;

D.  toteaa, että Serbia on toteuttanut merkittäviä toimia normalisoidakseen suhteensa Kosovoon, minkä tuloksena 19. huhtikuuta 2013 tehtiin ensimmäinen sopimus suhteiden normalisoimista koskevista periaatteista; toteaa, että 25. elokuuta 2015 tehtiin neljä merkittävää sopimusta; toteaa, että Serbian liittymisneuvottelujen on edettävä samaan tahtiin kuin suhteiden normalisointi Kosovon kanssa neuvottelukehyksen mukaisesti; pitää erittäin tärkeänä toteuttaa lisätoimia, joilla suhteet voitaisiin rauhoittaa pysyvästi; toteaa, että on äärimmäisen tärkeätä, että molemmat sopimuspuolet panevat kaikki sopimukset täysimääräisesti täytäntöön;

E.  toteaa, että Serbiasta tuli heinäkuussa 2015 unionin pelastuspalvelumekanismin 33. osallistujavaltio;

F.  ottaa huomioon, että EU on korostanut tarvetta vahvistaa talouden ohjausta, oikeusvaltiota ja julkishallinnon valmiuksia kaikissa Länsi-Balkanin maissa;

G.  toteaa, että oikeusvaltion periaate on keskeisellä sijalla EU:n laajentumispolitiikassa;

H.  ottaa huomioon, että Serbiasta tuli tammikuussa 2015 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) puheenjohtajavaltio;

1.  panee tyytyväisenä merkille neuvottelujen ja lukujen 32 (varainhoidon valvonta) ja 35 (muut asiat, kohta 1: Serbian ja Kosovon välisten suhteiden normalisointi) avaamisen Brysselissä 14. joulukuuta 2015 pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa; pitää myönteisenä, että Serbia on edelleen sitoutunut Euroopan yhdentymisprosessiin; kehottaa Serbiaa edistämään aktiivisesti tätä strategista päätöstä kansalaistensa keskuudessa; panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on käynnistänyt kunnianhimoisen uudistusohjelman; kehottaa Serbiaa toteuttamaan päättäväisesti ja mitään kaihtamatta systeemisiä ja sosioekonomisia uudistuksia; kehottaa Serbiaa kiinnittämään uudistuksia toteuttaessaan erityistä huomiota maan nuoriin;

2.  pitää myönteisenä, että Serbia valmistautuu tosiasiallisesti käynnistämään liittymisneuvottelut saattamalla päätökseen unionin säännöstön analyyttisen tarkastelun ja valmistelemalla ja esittämällä kattavat toimintasuunnitelmat lukuja 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) varten; toivoo, että nämä luvut voidaan avata vuoden 2016 alkupuolella; korostaa, että on olennaisen tärkeää käydä perusteelliset neuvottelut luvuista 23 ja 24, jotta voitaisiin käsitellä uudistuksia, jotka on pantava täytäntöön oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien sekä oikeuden, vapauden ja turvallisuuden aloilla; muistuttaa, että edistymisen näillä aloilla on tapahduttava rinnakkain neuvottelujen yleisen edistymisen kanssa; painottaa, että lukua 35 koskevilla neuvotteluilla on ratkaiseva merkitys edistettäessä Serbian yhdentymistä Euroopan unioniin; katsoo tässä mielessä, että Serbian ja Kosovon välisten suhteiden täydellinen normalisointi on tärkeä edellytys Serbian liittymiselle unioniin;

3.  tähdentää, että lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen perinpohjainen täytäntöönpano on yksi tärkeimmistä yhdentymisprosessin onnistumista koskevista ilmaisimista; kannustaa Serbian poliittisia johtajia jatkamaan tarvittavia uudistuksia EU:n normeihin mukautumiseksi; kehottaa Serbiaa parantamaan uuden lainsäädännön ja uusien toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon suunnittelua, koordinointia ja seurantaa;

4.  on tyytyväinen siihen, että Serbia on onnistunut parantamaan liiketoimintailmapiiriä, vähentämään talousarvion alijäämää ja kehittämään työmarkkinoita, työlainsäädäntö ja työllisyyspolitiikka mukaan luettuina; kannustaa Serbian viranomaisia parantamaan koko Serbian investointi-ilmapiiriä edelleen, kaventamaan alueiden välisiä sosioekonomisia eroja, varmistamaan ulkomaisten investointien suojan ja ratkaisemaan pitkään jatkuneet investointikiistat ja toteaa, että julkisten yhtiöiden uudelleenjärjestelyt ovat edistyneet mutta niitä on jatkettava edelleen, ja pitää tärkeänä yksityistämismenettelyn avoimuutta; korostaa, että Serbian on mukautettava valtionapujen valvontaa koskeva lainsäädäntönsä unionin säännöstöön;

5.  on tyytyväinen Serbian julkisen talouden tilaa parantaneiden talousuudistusten edistymiseen ja kehottaa komissiota tukemaan edelleen hallituksen suunnitelmia toteuttaa lisäuudistuksia, joilla puututaan erityisesti julkisen talouden epätasapainoon ja edistetään uudistuksia talouden keskeisillä aloilla;

6.  kiittää Serbiaa sen rakentavasta lähestymistavasta muuttoliikekriisin hoitamiseen; toteaa kuitenkin, että rakentavaa lähestymistapaa naapurimaihin olisi vaalittava; toteaa, että Serbia on EU:n merkittävä ja avulias kumppani Balkanilla, joten EU:n on tarjottava sille resursseja ja riittävää taloudellista apua; panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on ryhtynyt EU:n ja kansainvälisen yhteisön tuella mittaviin toimiin varmistaakseen, että kolmansien maiden kansalaiset saavat suojaa ja humanitaarista tukea; kehottaa Serbiaa lisäämään pikaisesti vastaanottovalmiuksiaan; toteaa, että maan koko turvapaikkajärjestelmän järkiperäistäminen ja sen saattaminen vastaamaan unionin säännöstöä ja kansainvälisiä normeja edellyttää laajoja uudistuksia; toteaa, että Serbia on ryhtynyt lisätoimiin puuttuakseen kansalaistensa EU:n jäsenvaltioissa ja Schengeniin assosioituneissa maissa jättämiin perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin; kehottaa Serbiaa vaikuttamaan osaltaan siihen, että perusteettomien hakemusten määrä pienenee entisestään; korostaa, että maan valmiudet ja resurssit paluumuuttajien uudelleen kotoutumisen mahdollistamiseksi ovat edelleen rajalliset;

7.  kehottaa Serbiaa pyrkimään voimakkaammin mukauttamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa vaiheittain EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mukaan luettuna Venäjän-politiikka; pitää tässä mielessä Serbian ja Venäjän yhteisiä sotaharjoituksia valitettavina; pitää myönteisenä Serbian aktiivista osallistumista kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin;

Oikeusvaltioperiaate

8.  painottaa oikeusvaltioperiaatteen ratkaisevaa merkitystä; korostaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on olennaisen tärkeää; toteaa, Serbia on edistynyt oikeuslaitoksen alalla jonkin verran, erityisesti hyväksymällä tuomareiden ja syyttäjien arviointia koskevia sääntöjä, mutta poliittinen ohjaus on edelleen voimakasta; huomauttaa, että oikeuslaitoksen ammattimaisen toiminnan varmistaminen edellyttää riittäviä resursseja; kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön maan oikeuslaitoksen uudistusstrategian lukua 23 koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti ja varmistamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja sen, että poliitikot eivät voi vaikuttaa tuomareiden ja syyttäjien toimintaan; kehottaa hallitusta hyväksymään uuden lain ilmaisesta oikeusavusta ja toteuttamaan lakimuutoksia, joilla turvataan oikeuskäytännön sekä oikeusalan koulutuksen laatu ja johdonmukaisuus; ilmaisee huolensa tuomioistuimissa käsiteltävinä olevien asioiden jatkuvasta ruuhkaantumisesta korkeimman kassaatiotuomioistuimen ruuhkaantumisen purkamista koskevasta ohjelmasta huolimatta ja kehottaa Serbiaa toteuttamaan lisätoimia lisätäkseen luottamusta oikeuslaitokseen;

9.  muistuttaa Serbian hallitusta siitä, että sen on pantava rehabilitointia koskeva laki täytäntöön täysipainoisesti ja syrjimättömästi; esittää Serbian hallitukselle, että se tekisi lisää tarkistuksia omaisuuden palauttamista koskevaan lakiin, jotta kaikki omaisuuden palauttamiseen liittyvät menettelylliset ja oikeudelliset esteet voitaisiin poistaa;

10.  panee merkille, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus ovat alueella yleisiä ja estävät lisäksi Serbian demokraattisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen; panee merkille, että korruption torjunnassa on otettu edistysaskeleita jatkamalla lainsäädännön täytäntöönpanoa, vaikka Serbiassa harjoitettava korruptio on edelleen hyvin huolestuttava asia, ja hyväksymällä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeva laki; korostaa tarvetta kerätä näyttöä korruptiota, myös korkean tason korruptiota, koskevista tutkimuksista ja lopullisista syytteeseenpanoista sekä tarvetta koordinoida ja valvoa lukua 23 koskevassa toimintasuunnitelmassa vahvistetun korruptiontorjuntastrategian täysimääräistä täytäntöönpanoa kaikissa keskeisissä instituutioissa; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että korruptiontorjuntavirasto ja korruptiontorjuntaneuvosto voivat käyttää tehokkaasti kaikkia toimivaltuuksiaan ja että valtion laitokset noudattavat niiden suosituksia; katsoo, että alueellinen strategia ja tehostettu yhteistyö kaikkien alueen maiden välillä ovat olennaisen tärkeitä, jotta näitä ongelmia voitaisiin käsitellä entistä tehokkaammin; kehottaa akateemisia laitoksia yhdessä valtion viranomaisten ja virkamiesten kanssa laatimaan säännöt plagiointitapausten tutkinnasta sekä estämään vastaavat tapaukset tulevaisuudessa;

11.  kehottaa Serbian viranomaisia muuttamaan rikoslain talous- ja korruptiorikoksia koskevaa osastoa ja panemaan sen täytäntöön uskottavan ja ennustettavan rikosoikeudellisen kehyksen luomiseksi; tuo jälleen esille virka-aseman väärinkäyttöä koskevan rikoslain 234 artiklan säännösten ja täytäntöönpanon johdosta tuntemansa syvän huolen; kehottaa jälleen toteuttamaan virka-aseman väärinkäyttöä koskevien uudelleenluokiteltujen asioiden riippumattoman ja perusteellisen tarkastuksen, jotta pitkään jatkuneista perusteettomista syytteistä voidaan luopua välittömästi;

12.  toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa on tehostettava ja että sitä koskevista lopullisista tuomioista on saatava selkeää näyttöä lukua 24 koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan asiantuntija-apua institutionaalisen kehyksen ja asiantuntijaverkoston luomiseksi järjestäytyneen rikollisuuden tehokasta torjuntaa varten; kehottaa tässä yhteydessä Serbian ja Kosovon lainvalvontaviranomaisia sekä Belgradin ja Pristinan yhteystoimistoja tekemään välitöntä yhteistyötä;

Demokratia

13.  panee merkille pyrkimykset parantaa parlamentin kuulemisprosessia sekä lisätä parlamentin mahdollisuuksia osallistua unioniin liittymistä koskevaan neuvotteluprosessiin; pitää edelleen huolestuttavana kiireellisten menettelyiden laajaa käyttöä lainsäädännön hyväksymisessä, myös EU:hun liittymistä koskevan lainsäädännön hyväksymisessä, sillä tällaiset menettelyt eivät aina mahdollista sidosryhmien ja kansalaisten riittävää kuulemista; korostaa, että parlamentin mahdollisuuksia valvoa toimeenpanovaltaa on lisättävä entisestään; pitää tärkeänä opposition aktiivista ja rakentavaa osallistumista päätöksentekoprosessiin ja demokraattisiin instituutioihin; painottaa, että poliittisten puolueiden rahoituksen on oltava avointa ja siinä on noudatettava tiukimpia kansainvälisiä normeja;

14.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toiminnan merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa; panee merkille, että hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välinen yhteistyö on parantunut; kannustaa Serbian viranomaisia toteuttamaan lisätoimia avoimen vuoropuhelun varmistamiseksi kansalaisyhteiskunnan ja valtiollisten instituutioiden välillä ja lisäämään kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten vähemmistöjen edustajien osallistumista päätöksentekoprosessiin; kehottaa viranomaisia takaamaan riittävän taloudellisen tuen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi; kannustaa tiedottamaan liittymisneuvottelujen etenemisestä kansalaisille, järjestöille ja yleisölle ajoissa ja avoimesti ja edistämään näiden laajaa osallistumista tähän prosessiin;

15.  kehottaa jälleen Serbian hallitusta ottamaan täysimääräisesti huomioon Etyjin/ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositukset, erityisesti ne, joilla varmistetaan kampanjarahoituksen ja vaalimenettelyjen avoimuus; kehottaa viranomaisia tutkimaan huolellisesti kunnallisvaalien ja muiden kampanjatapahtumien yhteydessä tapaukset, joihin on liittynyt väkivaltaa ja syytöksiä ahdistelusta ja sääntöjenvastaisuuksista;

16.  palauttaa mieliin oikeusasiamiehen kaltaisten riippumattomien sääntelyelinten tärkeyden toimeenpanovallan valvonnan ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa; pyytää, että viranomaiset antavat oikeusasiamiehelle täyden poliittisen ja hallinnollisen tuen tämän työssä eivätkä altista häntä perusteettomalle kritiikille;

17.  pitää myönteisenä julkishallinnon uudistamista koskevan kattavan toimintasuunnitelman, tarkastustoiminnan valvontaa koskevan lain, paikallishallinnon koulutusta koskevan kansallisen strategian sekä julkisen sektorin työntekijöiden enimmäismäärää koskevan lain hyväksymistä ja kehottaa panemaan ne viipymättä täytäntöön; korostaa, että julkishallinto on irrotettava poliittisesta vaikutusvallasta ja ammattimaistettava ja että sen palvelukseenotto- ja irtisanomismenettelyistä on tehtävä avoimempia, jotta taataan ammattimaisuus, puolueettomuus ja jatkuvuus julkishallinnossa;

Ihmisoikeudet

18.  on tyytyväinen siihen, että Serbialla on asianmukainen oikeudellinen ja institutionaalinen kehys ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi; toteaa kuitenkin, että sen täytäntöönpano on edelleen puutteellista, etenkin kun on kyse vammaisten, HIV-positiivisten/AIDSia sairastavien henkilöiden ja hlbti-ihmisten kaltaisten heikossa asemassa olevien ryhmien syrjinnän torjunnasta; on tyytyväinen 20. syyskuuta 2015 järjestettyyn onnistuneeseen Pride-kulkueeseen; painottaa kuitenkin, että hlbti-ihmisten syrjintä ja heihin kohdistuva väkivalta ovat edelleen huolenaiheita; kehottaa maan hallitusta ottamaan tässä mielessä huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 jäsenvaltioille; pitää huolestuttavana, että useita haavoittuviin ryhmiin kohdistuvia hyökkäyksiä ei ole toistaiseksi tutkittu perusteellisesti; on myös huolissaan perheväkivallan jatkuvasta ongelmasta; kehottaa viranomaisia edistämään aktiivisesti kaikkien ihmisryhmien ihmisoikeuksien kunnioittamista;

19.  on huolissaan siitä, että ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden saralla ei ole tapahtunut edistymistä; panee huolestuneena merkille jatkuvan poliittisen paineen, joka vaarantaa tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja johtaa tiedotusvälineiden itsesensuurin lisääntymiseen; pitää huolestuttavana, että toimittajat kohtaavat poliittista painostusta, väkivaltaa ja uhkailua ammattiaan harjoittaessaan; kehottaa viranomaisia tutkimaan kaikki toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistetut hyökkäykset, jotka kansainvälinen journalistiliitto on tuominnut; huomauttaa uudelleen, että tiedotusvälineitä koskeva uusi lainsäädäntö on pantava tinkimättä täytäntöön; korostaa, että tiedotusvälineiden omistuksen ja rahoituksen suhteen on noudatettava täydellistä avoimuutta sekä syrjimättömyyttä valtion mainonnan osalta;

20.  on hyvin huolissaan siitä, että käynnissä olevista rikostutkinnoista on vuodettu toistuvasti tietoja tiedotusvälineille syyttömyysolettaman vastaisesti; kehottaa Serbian viranomaisia tutkimaan huolellisesti useita korkean profiilin tapauksia, joissa tiedotusvälineet ovat esittäneet näyttöä väitetyistä väärinkäytöksistä;

Vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu

21.  painottaa, että kansallisten vähemmistöjen neuvostoilla on merkittävä rooli, kun edistetään kansallisten vähemmistöjen oikeuksia ja niiden demokraattisuutta, ja kannustaa myös osoittamaan niille asianmukaisen ja todennettavissa olevan rahoituksen; on tyytyväinen siihen, että Serbia on sitoutunut laatimaan kansallisia vähemmistöjä koskevan erityisen toimintasuunnitelman, joka parantaa entisestään kansallisia vähemmistöjä koskevien käytäntöjen ja oikeudellisten puitteiden täytäntöönpanoa ja kehittämistä; kehottaa uudelleen Serbiaa varmistamaan, että saavutettujen oikeuksien ja valtuuksien taso säilytetään, kun ne saatetaan vastaamaan oikeudellisesti Serbian perustuslakituomioistuimen päätöstä, ja kehottaa hyväksymään kansallisten vähemmistöjen neuvostoja koskevan lain mahdollisimman nopeasti niiden oikeudellisen aseman selventämiseksi ja oikeudellisen toimivallan varmistamiseksi; ilmaisee vakavan huolensa vähemmistökielillä esitettävien ohjelmien lähettämisen keskeyttämisestä tiedotusvälineiden yksityistämisestä annetun ilmoituksen seurauksena; kehottaa Serbiaa tehostamaan toimia, jotta kaikkialla Serbiassa pannaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti täytäntöön vähemmistöjen suojelua koskeva lainsäädäntö ja kansallisten vähemmistöjen syrjimätön kohtelu, esimerkiksi koulutuksen, erityisesti vähemmistökielisten oppikirjojen oikea-aikaisen rahoittamisen ja käännättämisen, vähemmistökielten käytön, edustuksen julkishallinnossa ja paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason edustavissa elimissä ja vähemmistökielillä saatavilla olevien tiedotusvälineiden ja uskonnollisten toimitusten aloilla; kehottaa Serbian hallitusta panemaan täytäntöön kaikki vähemmistöjen oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset ja kahdenväliset sopimukset;

22.  toteaa, että Vojvodinan kulttuurinen moninaisuus vahvistaa osaltaan myös Serbian identiteettiä; korostaa, että Vojvodinan autonomiaa ei tulisi heikentää ja että laki Vojvodinan luonnonvaroista olisi hyväksyttävä viipymättä, kuten perustuslaissa säädetään;

23.  kehottaa Serbian viranomaisia kohentamaan romanien tilannetta konkreettisesti etenkin henkilötodistusten antamisen, koulutuksen, asuntojen, terveydenhoidon ja työllisyyden alalla; kehottaa lisäksi Serbian viranomaisia varmistamaan romanien tasavertaisen edustuksen julkisissa instituutioissa ja yhteiskunnan toiminnassa ja kiinnittämään erityistä huomiota myös romaninaisten osallistamiseen; korostaa, että romanien kotouttamispolitiikkaa on vahvistettava entisestään ja syrjintää on torjuttava tehokkaasti ottaen huomioon vähemmistöjä edustavien kansalaisjärjestöjen kokema väkivalta; odottaa näin ollen tulevassa romanien osallistamista koskevassa strategiassa ja toimintasuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä; on tässä mielessä tyytyväinen Pristinan julistukseen, jossa kehotetaan hallituksia sekä kansainvälisiä, hallitustenvälisiä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä noudattamaan täysin syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteita, kun tarkastellaan ja edistetään romanien oikeuksien kunnioittamista;

Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet

24.  arvostaa Serbian hallituksen rakentavaa lähestymistapaa suhteissa naapurimaihin, sillä se on mahdollistanut huomattavat edistysaskeleet sekä alueellisessa yhteistyössä että EU:hun lähentymisessä, ja kehottaa Serbiaa jatkamaan hyvien naapuruussuhteiden kehittämistä; kehottaa Serbiaa edistämään hyviä naapuruussuhteita ja riitojen rauhanomaista ratkaisua, muun muassa edistämällä suvaitsevaa ilmapiiriä ja tuomitsemalla vihapuheen ja sodanaikaisen retoriikan kaikki muodot ja pidättäytymällä sellaisista eleistä, kuin sotarikoksista tuomittujen toivottaminen julkisesti tervetulleiksi näiden palatessa maahan; huomauttaa, että avoinna olevat kiistakysymykset, jotka koskevat etenkin rajojen määrittämistä, seuraantoa, kulttuuriesineiden palauttamista ja Jugoslavian arkistojen avaamista, olisi ratkaistava kansainvälisen oikeuden ja vakiintuneiden periaatteiden mukaisesti, muun muassa panemalla täytäntöön oikeudellisesti sitovia sopimuksia, kuten seuraantokysymyksiä koskeva sopimus, ja että kahdenkeskiset kiistat olisi ratkaistava seuraantomenettelyn varhaisessa vaiheessa kansainvälisen oikeuden mukaisesti; korostaa Serbian rakentavaa panosta ”Berliinin prosessissa” sekä Länsi-Balkanin kuusikon aloitteessa ja sen yhteenliitettävyyttä koskevassa toimintasuunnitelmassa; on tyytyväinen Länsi-Balkanin tulevaisuuteen keskittyviin muihin aloitteisiin, erityisesti Brdon prosessiin, joka on osoittautunut merkittäväksi yhteistyökehykseksi niin politiikan kuin tekniikan aloilla, ja katsoo, että konkreettinen yhteistyö yhteisen edun aloilla voi edistää Länsi-Balkanin vakautta; on tässä mielessä tyytyväinen Serbian sekä Bosnia ja Hertsegovinan ensimmäiseen yhteiseen ministeritapaamiseen 4. marraskuuta 2015 Sarajevossa; kehottaa Serbiaa edistämään Bosnia ja Hertsegovinan vakauttamista ja instituutioiden vahvistamista nykyisten yhteyksiensä ja hyvien naapuruussuhteiden kautta; kehottaa jälleen Serbian viranomaisia käynnistämään lisätoimia, joilla edistetään rajat ylittävää yhteistyötä naapurimaina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa, myös rajat ylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä koskevien vuosien 2014–2020 ohjelmien ja Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian yhteydessä; pitää myönteisenä ajatusta käynnistää neuvottelut hyviä naapuruussuhteita koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta naapurimaiden kanssa ja toivoo tämän johtavan myönteisempään kehitykseen alueellisessa yhteydessä; on tyytyväinen Bulgarian, Romanian ja Serbian pääministerien energia- ja liikenneinfrastruktuuria koskevaan yhteistyökokoukseen;

25.  kannustaa Serbiaa jatkamaan yhteistyötään entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa sovinnon edistämisen ja hyvien naapuruussuhteiden hengessä; painottaa, että on tärkeää laatia kattava kansallinen strategia sotarikosten maan sisäistä käsittelyä varten; kehottaa viranomaisia jatkamaan kadonneiden henkilöiden kohtaloiden selvittämistä ja valmistelemaan korvausjärjestelmää uhreille ja heidän perheilleen, sillä se on tärkeä ennakkoedellytys sovinnon saavuttamiselle, jotta voidaan turvata uhrien perheiden oikeus saada tietää kadonneiden perheenjäsenten kohtalosta; painottaa, että siviiliuhreja koskeva laki olisi annettava ilman perusteettomia viivästyksiä, koska nykyisessä lainsäädännössä ei tunnusteta useita sotarikosten uhrien ryhmiä; panee merkille, että kiistakysymyksiä nousee edelleen esille, erityisesti lähihistoriaa koskevien erilaisten tulkintojen yhteydessä; vahvistaa jälleen tukensa entisen Jugoslavian sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevälle alueelliselle totuuskomissiolle eli RECOM-aloitteelle;

26.  on tyytyväinen kansallisesta strategiasta sotarikosten maan sisäistä käsittelyä varten julkaistuun luonnokseen, jossa esitetään suunnitelmat syytteiden nostamiseksi entisessä Jugoslaviassa 1990-luvulla tehdyistä rikoksista; painottaa tarvetta vahvistaa sotarikoksia käsitteleviä Serbian instituutioita ja irrottaa ne poliittisesta vaikutusvallasta ; kehottaa Serbiaa hyväksymään todistajien ja uhrien suojelua koskevan tehokkaan järjestelmän ja tarjoamaan uhreille ja heidän perheilleen oikeuden korvauksiin; kehottaa parantamaan alueellista yhteistyötä sotarikostapauksissa; kehottaa jälleen Serbiaa tarkistamaan tuomiovaltaa sotarikosoikeudenkäynneissä koskevaa lainsäädäntöään sovinnon ja hyvien naapuruussuhteiden hengen mukaisesti yhdessä komission ja naapureidensa kanssa;

27.  pitää myönteisenä, että Serbia on edelleen sitoutunut Kosovon suhteiden normalisointiprosessiin ja että maa saattoi 25. elokuuta 2015 päätökseen seuraavat keskeiset sopimukset: sopimus Kosovon serbienemmistöisten kuntien liiton tai yhteisön perustamisesta, energiaa koskeva sopimus, televiestintäsopimus sekä Mitrovican siltaa koskeva sopimus; kehottaa Serbiaa panemaan nämä sopimukset pikaisesti osaltaan täytäntöön ja ryhtymään Kosovon kanssa laatimaan rakentavalta pohjalta tulevia sopimuksia, jotka pannaan täytäntöön; panee merkille, että edistymistä on tapahtunut poliisin ja väestönsuojelun, ajoneuvovakuutusten, tullin, yhteydenpitoa koskevien järjestelyjen ja kiinteistörekisterin kaltaisilla aloilla; korostaa jälleen, että vuoropuhelun edistymistä olisi mitattava sen täytäntöönpanossa paikan päällä; kannustaa Serbiaa ja Kosovoa pidättäytymään kielteisestä retoriikasta ja jatkamaan jo tehtyjen sopimusten täysimääräistä täytäntöönpanoa luottamuksen hengessä ja määräaikoja noudattaen sekä viemään suhteiden normalisointiprosessia määrätietoisesti eteenpäin; kehottaa molempia hallituksia ja EU:n toimielimiä tiedottamaan tehtyjen sopimusten määräyksistä ja selittämään niitä, jotta voidaan lähentää Kosovon etnisiä albanialais- ja serbialaisyhteisöjä; kiittää kauppakamarien johtamaa elinkeinoelämää sen pyrkimyksistä edistää suhteiden normalisointia sitoutumalla Serbian ja Kosovon kauppakamarien väliseen vuoropuheluun, poistaa esteitä osapuolten väliseltä liiketoiminnalta ja helpottaa yhteyksien luomista ja yhteistyötä yritysten kesken; kehottaa komissiota tukemaan näiden toimien ylläpitämistä ja kehittämistä tulevaisuudessa; kannustaa Serbiaa ja Kosovoa määrittämään uusia keskustelunaiheita vuoropuheluaan varten tavoitteenaan kansalaisten elinolojen kohentaminen ja suhteidensa kattava normalisointi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan, missä määrin molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa; kehottaa Serbiaa toimimaan hyvien naapuruussuhteiden hengessä ja toivoo, että vuoropuhelu sekä Kosovon yhdentymisen jatkuminen alueellisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin ei kärsi Kosovon epäonnistuneesta yrityksestä hakea Unescon jäsenyyttä ja että kulttuuriperinnön suojelemiseksi jatketaan yhteistyötä ja ponnistuksia; kehottaa Belgradia ja Pristinaa pitämään yllä hyviä naapuruussuhteita; suhtautuu myönteisesti siihen, että Serbian pääministeri Vučićin ja Kosovon pääministeri Mustafan väliset keskustelut aloitettiin uudelleen 27. tammikuuta 2016; panee merkille, että korkeakoulu- ja ammattitutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen ja maantie- ja rautatieyhteyksien parantaminen kuuluivat keskustelunaiheisiin; korostaa, että paikan päällä aikaan saatava edistys hyödyttää koko aluetta;

28.  kannattaa sitä, että Berliinin prosessin yhteydessä perustetaan Länsi‑Balkanin kansalaisyhteiskuntafoorumi, joka tarjoaa alueen kansalaisyhteiskunnan edustajille tilaisuuden vaihtaa ajatuksia, esittää huolenaiheensa ja laatia päättäjille konkreettisia suosituksia; kehottaa jatkamaan kyseistä prosessia seuraavassa, Pariisissa vuonna 2016 pidettävässä huippukokouksessa ja järjestämään alueen kansalaisyhteiskunnan järjestöille valmistelevia seminaareja;

Energia, ympäristö ja liikenne

29.  korostaa, että energiayhteisön sopimuspuolena Serbian olisi edelleen toimittava aktiivisesti energiayhteisön toimielimissä sekä jatkettava unionin säännöstön täytäntöönpanoa kestävien ja turvallisten energiajärjestelmien rakentamiseksi; kehottaa viranomaisia ryhtymään toimiin energia-alan kehittämisstrategian tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi, sillä maassa ei ole tehty merkittäviä investointeja uusiutuvaan energiaan; kannustaa Serbiaa kehittämään kilpailua kaasumarkkinoilla ja ryhtymään toimiin parantaakseen lainsäädäntönsä yhdenmukaisuutta unionin säännöstön kanssa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloilla ja kehottaa Serbiaa panostamaan enemmän vihreään energiaan; kehottaa komissiota tukemaan Serbian hallitusta sen tavoitteissa vähentää maan riippuvuutta energian tuonnista ja kehittää energialähteiden moninaisuutta; toteaa, että hiljattain hyväksyttyyn liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) vuoden 2015 pakettiin sisältyy erityisesti 155 miljoonan euron ohjelma merkittävien alueellisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen tukemiseksi Länsi-Balkanin energia- ja liikennealoilla; kehottaa Serbiaa mukautumaan EU:n keskimääräisiin ilmastonmuutosta koskeviin sitoumuksiin ja Pariisin COP21-kokouksessa tehtyyn sopimukseen;

30.  ottaa huomioon eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) merkityksen EU:n jäsenvaltioiden ja niiden naapurien välisen rajatylittävän yhteistyön kehittämiseksi entisestään ja kehottaa Serbian hallitusta tässä yhteydessä tarjoamaan tarvittavan oikeudellisen perustan, joka mahdollistaisi Serbian osallistumisen kyseiseen yhtymään;

31.  ilmaisee huolensa siitä, että jätelainsäädännön soveltamista ei valvota, ja kehottaa Serbian viranomaisia vauhdittamaan toimia laittoman kaatopaikan sulkemiseksi ja puhdistamiseksi sekä uskottavan toimintapolitiikan kehittämiseksi jätteen vähentämistä varten jätepolitiikan puitedirektiivin mukaisesti;

32.  on tyytyväinen rautatieverkon uudelleenrakentamista, kunnostamista ja nykyaikaistamista koskevaan suunnitelmaan ja rohkaisee Serbian viranomaisia jatkamaan edelleen julkisen liikenteen kehittämistä yhteistyössä naapurimaiden kanssa;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL L 80, 19.3.2008, s. 46.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0065.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0095.


Kosovon yhdentyminen Euroopan unioniin
PDF 203kWORD 98k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 Kosovoa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2015/2893(RSP))
P8_TA(2016)0047B8-0167/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Kosovon kanssa sen osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen tekemiseksi,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin päätös luvan antamisesta neuvottelujen aloittamiseen EU:n ja Kosovon välisestä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta,

–  ottaa huomioon suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita käsittelevän ensimmäisen sopimuksen, jonka pääministerit Hashim Thaçi ja Ivica Dačić allekirjoittivat 19. huhtikuuta 2013, sekä 22. toukokuuta 2013 hyväksytyn täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX KOSOVO) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta 12. kesäkuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/349/YUTP,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen 27. lokakuuta 2015 ja sen ratifioinnin Kosovon kansalliskokouksessa 2. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) käynnissä olevia toimia ja niihin liittyvää kehitystä käsittelevät YK:n pääsihteerin raportit, joista viimeisin on päivätty 3. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että Kosovoon nimetyn EU:n erityisedustajan Samuel Žbogarin toimikautta jatkettiin 28. helmikuuta 2017 asti,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumisstrategiasta (COM(2015)0611),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

–  ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009, 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 pitämien kokousten päätelmät, joissa korostettiin ja vahvistettiin, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisesta viisumipakon poistamisesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty, riippumatta jäsenvaltioiden kannasta Kosovon asemaan,

–  ottaa huomioon viisumimenettelyä koskevan vuoropuhelun käynnistämisen tammikuussa 2012, kesäkuussa 2012 päivätyn viisumivapauteen tähtäävän etenemissuunnitelman ja 24. heinäkuuta 2014 annetun komission toisen kertomuksen Kosovon edistymisestä viisumipakon poistamista koskevan etenemissuunnitelman vaatimusten täyttämisessä (COM(2014)0488) sekä heinäkuussa 2015 tehdyn komission asiantuntijamatkan,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2008, 6. ja 7. huhtikuuta 2009, 22. ja 23. kesäkuuta 2010, 20. toukokuuta 2011, 14. ja 15. maaliskuuta 2012, 30. ja 31. lokakuuta 2013 sekä 29. ja 30. huhtikuuta 2015 pidetyissä Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisissä kokouksissa annetut yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon komission 10. marraskuuta 2015 antaman Kosovoa koskevan vuoden 2015 edistymiskertomuksen (SWD(2015)0215),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon Ulrike Lunacekin työn Kosovoa käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tähän mennessä 110 YK:n jäsenvaltiota kaikkiaan 193:sta, mukaan lukien 23 EU:n jäsenvaltiota kaikkiaan 28:sta, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden;

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaatiosopimus allekirjoitettiin 27. lokakuuta 2015 ja että Kosovon kansalliskokous ratifioi sen 2. marraskuuta 2015; toteaa, että Euroopan parlamentti antoi hyväksyntänsä 21. tammikuuta 2016;

C.  toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

D.  toteaa, että EU on toistuvasti muistuttanut valmiudestaan tukea Kosovon taloudellista ja poliittista kehitystä ja tarjota selkeä mahdollisuus lähentyä EU:hun koko aluetta koskevan lähentymismahdollisuuden mukaisesti;

E.  toteaa, että oikeusvaltion periaate on keskeisellä sijalla EU:n laajentumispolitiikassa;

F.  ottaa huomioon, että EU on korostanut tarvetta vahvistaa talouden ohjausta, oikeusvaltiota ja julkishallinnon valmiuksia kaikissa Länsi-Balkanin maissa;

G.  ottaa huomioon, että EULEX-operaation toimeksianto päättyy 14. kesäkuuta 2016; toteaa, että Kosovoa koskevan EULEX-toimeksiannon strateginen uudelleentarkastelu on käynnissä;

1.  pitää myönteisenä EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista 27. lokakuuta 2015 ja korostaa, että kyseessä on ensimmäinen sopimussuhde, ja pitää myönteisenä, että Kosovon kansalliskokous ratifioi kyseisen sopimuksen nopeasti 2. marraskuuta 2015; korostaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimus pohjustaa Kosovon integroitumista EU:hun, että sillä luodaan vahva kannustin uudistusten toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen ja että se mahdollistaa yhteistyön käynnistämisen EU:n kanssa monilla aloilla, jotta voidaan tehostaa poliittista vuoropuhelua ja tiivistää kaupan alan integraatiota sekä syventää suhteita naapurimaihin ja auttaa alueellisen vakauden varmistamisessa; kehottaa Kosovon hallitusta keskittymään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi tarvittavien kokonaisvaltaisten uudistusten täytäntöönpanoon;

2.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hyväksynyt paketin, jolla tuetaan uudistuksia ja alueellista yhteistyötä Länsi-Balkanin alueella; toteaa paketin ilmentävän sitä, että EU on sitoutunut tukemaan maiden poliittista ja taloudellista uudistusprosessia niiden edetessä kohti EU:hun liittymistä;

3.  korostaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tavoitteena on edistää EU:n normeja kilpailun, julkisten hankintojen, teollis- ja tekijänoikeuksien ja kuluttajansuojan kaltaisilla aloilla sekä luoda vapaakauppa-alue konkreettisena vaiheena Kosovon edetessä kohti taloudellista yhdentymistä EU:hun;

4.  pitää myönteisenä, että vuonna 2015 edistyttiin Kosovon ja Serbian suhteiden normalisointiin tähtäävien sopimusten tekemisessä; toteaa, että kyseiset sopimukset koskevat Kosovon serbienemmistöisten kuntien liiton tai yhteisön perustamista, energia-alaa ja Mitrovican siltaa ja että niihin kuuluvat 25. elokuuta 2015 tehty televiestintää koskeva sopimus, kesäkuussa 2015 tehty ajoneuvovakuutuksia koskeva sopimus ja helmikuussa 2015 tehty oikeuslaitosta koskeva sopimus; kannattaa komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan jatkamia sovittelupyrkimyksiä Serbian ja Kosovon välisten suhteiden normalisoimiseksi, mitä ei ole vielä kyetty toteuttamaan täysipainoisesti; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan huolellisesti näiden maiden lainsäädännön hyväksymistä koskevien, tähän mennessä allekirjoitettujen sopimusten täytäntöönpanon kokonaistilanteen ja raportoimaan siitä säännöllisesti Euroopan parlamentille sekä Kosovon ja Serbian parlamenteille; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa osoittamaan puutteet ja edellyttämään, että osapuolet täyttävät sitoumuksensa, ja kehottaa Serbiaa ja Kosovoa pidättäytymään kielteisestä retoriikasta ja jatkamaan jo tehtyjen sopimusten täysimääräistä täytäntöönpanoa luottamuksen hengessä ja määräaikoja noudattaen sekä viemään suhteiden normalisointiprosessia määrätietoisesti eteenpäin; tähdentää, että suhteiden normalisoiminen edellyttää Pristinan ja Belgradin välistä jatkuvaa ja rakentavassa hengessä käytävää vuoropuhelua sekä jo tehtyjen sopimusten kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa; suhtautuu myönteisesti siihen, että Serbian pääministeri Vučićin ja Kosovon pääministeri Mustafan väliset keskustelut aloitettiin uudelleen 27. tammikuuta 2016; panee merkille, että korkeakoulu- ja ammattitutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen ja maantie- ja rautatieyhteyksien parantaminen kuuluivat keskustelunaiheisiin; korostaa, että paikan päällä aikaan saatava edistys hyödyttää koko aluetta;

5.  on huolissaan sodan aikana kadonneiden henkilöiden suuresta määrästä ja vähäisestä edistymisestä, jota on saavutettu tässä suhteessa; kehottaa tekemään asiassa täysimääräistä valtioiden välistä yhteistyötä pitäen mielessä, että täysimääräinen yhteistyö kadonneiden henkilöiden kohtalon selvittämiseksi on olennaisen tärkeää keskinäisen sovinnon kannalta;

6.  ottaa huomioon maan perustuslakituomioistuimen päätöksen, joka koskee serbienemmistöisten kuntien liittoa; kehottaa panemaan jo tehdyt sopimukset täytäntöön kokonaisuudessaan ja omistautuneesti; vaatii oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ja pitää valitettavana, että oppositioryhmät eivät hyödyntäneet tätä taukoa parlamentaarisen vuoropuhelun käynnistämiseksi uudelleen; kannustaa kaikkia poliittisia voimia toimimaan rakentavassa hengessä maansa ja sen demokraattisten instituutioiden ja kansalaisten edun mukaisesti; katsoo, että demokratian sääntöjen täysi noudattaminen, poliittinen vuoropuhelu ja parlamentin esteetön toiminta ovat olennaisia, jotta Kosovon uudistusohjelman kaikki näkökohdat voidaan panna täytäntöön; suhtautuu erittäin tuomitsevasti väkivaltaisiin estotoimiin kansalliskokouksessa, kehottaa estämään uudet väkivaltaiset protestit kansalliskokouksessa ja painottaa, että kansalliskokoukseen valittujen parlamentin jäsenten olisi kokoonnuttava ja keskusteltava asioista kunnioittaen täysin kyseistä toimielintä; painottaa, että hallituksen olisi kunnioitettava parlamentin päätöslauselmia ja päätöksiä ja että sen olisi raportoitava lainsäädäntöelimen edellyttämällä tavalla, ennen kuin se tekee päätöksen sopimusten allekirjoittamisesta muiden valtioiden kanssa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä hyvin valmisteltua ehdotusta, jonka hallituskoalitiota ja oppositiota edustaneet kaksi kosovolaista kansanedustajaa tekivät 20. marraskuuta 2015; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita jatkamaan poliittista vuoropuhelua, jotta päästään umpikujasta ja saadaan aikaan kestävä ratkaisu, joka palauttaa Kosovon kansalliskokouksen normaalin toimintakyvyn; kehottaa kaikkia Kosovon johtajia suhtautumaan tilanteeseen erittäin vakavasti ja toimimaan vastuullisesti, koska kosovolaiset ovat itse valinneet kansalliskokouksen itseään varten; on hyvin huolissaan toistuvista väkivaltaisuuksista ja kehottaa lainvalvontaviranomaisia hoitamaan tehtävänsä noudattaen täysin oikeudellisia menettelyjä; panee huolestuneena merkille eräiden parlamentin jäsenten pidättämiseen johtaneet tapahtumat ja kehottaa tutkimaan kyseisiin pidätyksiin liittyvät mahdolliset valta-aseman väärinkäytöstapaukset; kehottaa painokkaasti Kosovon kansalliskokousta selventämään sääntöjä, jotka koskevat sen jäsenten koskemattomuuden pidättämistä; panee merkille oikeusasiamiehen pyynnön, jonka tämä esitti Pristinassa toimivalle valtionsyyttäjälle ja joka koskee tutkinnan aloittamista 28. marraskuuta 2015 toteutetuista poliisitoimista;

7.  korostaa, että kansalliskokouksesta on tehtävä tehokkaampi ja sen on noudatettava omaa työjärjestystään kaikissa olosuhteissa ja että hallituksen olisi noudatettava työjärjestystä; korostaa, että kansalliskokouksen valvontaroolia on tehostettava, ja kehottaa kansalliskokousta erityisesti hyväksymään mahdollisimman pian lainsäädäntöä, jolla tehostetaan EU:hun yhdentymistä käsittelevän komitean roolia Kosovon yhdentymisprosessissa ja jossa säädetään opposition täysipainoisesta osallistumisesta kyseiseen prosessiin; kannustaa kansalliskokousta kuulemaan säännöllisesti Venetsian komissiota ja ottamaan sen mukaan lainsäädännön kehittelyyn; korostaa tarvetta nimittää kiireellisesti päteviä jäseniä sääntely- ja valvontaelimiin, jotta varmistetaan valtionhallinnon asianmukainen toiminta noudattaen ansioitumiseen perustuvia, läpinäkyviä ja epäpoliittisia valintaprosesseja;

8.  pitää valitettavana, että viisi jäsenvaltiota ei ole tunnustanut virallisesti Kosovoa, ja katsoo, että uudet tunnustamiset auttaisivat lujittamaan alueen vakautta, helpottaisivat Serbian ja Kosovon välisten suhteiden normalisoitumista ja lisäisivät EU:n ulkopolitiikan uskottavuutta; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että viisi jäsenvaltiota, jotka eivät ole tunnustaneet Kosovoa, päättivät edistää vakautus- ja assosiaatiosopimuksen hyväksymistä neuvostossa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään kaikkensa helpottaakseen taloudellisia, ihmisten välisiä ja sosiaalisia suhteita omien kansalaistensa ja Kosovon kansalaisten välillä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen hengessä ja kehottaa luomaan virallisia sopimussuhteita; suhtautuu myönteisesti Kosovon esittelemään ensimmäiseen talousuudistusohjelmaan, jonka on määrä olla ensimmäinen askel syvennettäessä EU:n kanssa käytävää taloudellista vuoropuhelua;

9.  pitää myönteisinä Kosovon viranomaisten toteuttamia toimia, joilla pyritään lopettamaan laiton muuttoliike, jonka huippu koettiin vuoden 2015 alussa; tähdentää, että väestön lähtöajatuksesta luopumiseen kannustavia lyhyen aikavälin toimenpiteitä olisi täydennettävä edistämällä sosioekonomista kehitystä ja työpaikkojen luomista, jotta kansalaiset pysyisivät Kosovossa rakentamassa maansa tulevaisuutta; on vakuuttunut siitä, että viisumipakon poistaminen hillitsisi myös osaltaan laitonta muuttoliikettä, sillä se mahdollistaisi ihmisten välisen yhteydenpidon ja antaisi kansalaisille mahdollisuuden matkailla ulkomailla ja vierailla sukulaisten ja ystävien luona joutumatta pitkällisiin ja kalliisiin viisumimenettelyihin ja vähentäisi heidän eristyksissä olemisen tunnettaan; toteaa jälleen mahdollisen vaaran, että Kosovosta tulee liian pitkäksi aikaa alueen ainoa sulkeutunut ja eristyksissä oleva kokonaisuus; kehottaa Kosovon viranomaisia torjumaan myös tehokkaasti ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen toimintaa; katsoo, että Kosovon nimeäminen turvalliseksi alkuperämaaksi EU:n yhteisessä turvallisten alkuperämaiden luettelossa saattaisi auttaa laittoman muuttoliikkeen torjumisessa;

10.  pitää myönteisenä, että viisumipakon poistamista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa on edistytty; kehottaa viranomaisia täyttämään ripeästi ja täysimääräisesti kaikki vaaditut edellytykset; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan Kosovon viisumipakon poistamisprosessissa; on valmis hyväksymään Kosovoa koskevan viisumivapausjärjestelyn ja kehottaa neuvostoa hyväksymään sen nopeasti heti sen jälkeen, kun komissio arvioi oikea-aikaisesti, että kaikki tekniset perusteet täyttyvät; toteaa samalla, että edelleen on tarpeen paljastaa ihmiskauppiaita ja salakuljettajia ja nostaa heitä vastaan syytteitä, jotta ehkäistään heidän laitonta toimintaansa; kehottaa painokkaasti kaikkia EU:n toimielimiä, erityisesti komissiota, nopeuttamaan Kosovon viisumivapausprosessia ja kehottaa Kosovon viranomaisia noudattamaan sitoumuksiaan ja saavuttamaan jäljellä olevat viitearvot, jotta Kosovoa koskeva viisumivapaus voidaan ottaa vuoden 2016 kuluessa käyttöön ja jotta Kosovon asukkaita voidaan näin lähentää EU:hun;

11.  kannattaa neuvottelujen jatkamista puitesopimuksesta, jonka nojalla Kosovo voisi osallistua EU:n ohjelmiin;

12.  pitää myönteisenä, että on hyväksytty ihmisoikeuksia koskeva lainsäädäntöpaketti, jolla lujitetaan institutionaalisia rakenteita ihmisoikeuksien suojelemisen ja kunnioittamisen valvontaa varten; korostaa, että kyseisen lainsäädännön täytäntöönpano on erittäin tärkeää; pitää erityisen myönteisenä oikeusasiamiehen viran perustamista ja täyttämistä erityisesti yhteiskunnallisen luottamuksen vahvistamiseksi Kosovon yhteiskuntaa kohtaan; pitää kuitenkin valitettavana, että asianmukaisten tilojen puute haittaa oikeusasiamiehen työtä, ja kehottaa viranomaisia osoittamaan ripeästi uudet tilat hänen toimistoaan varten Pariisin periaatteiden mukaisesti; kehottaa viranomaisia huolehtimaan siitä, että kaikki nykyiset riippumattomat instituutiot ja sääntelyelimet tulevat täysin toimintakykyisiksi;

13.  panee huolestuneena merkille, että viranomaisten poliittinen tahto ottaa kansalaiskunta aidosti mukaan toimintaan on yhä hyvin vähäistä; kehottaa viranomaisia huolehtimaan vilpittömästi kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävän yhteistyön oikeudellisesta kehyksestä erityisesti tarjoamalla yhteiselle neuvoa-antavalle neuvostolle kaikki tarvittavat resurssit; pyytää EU:n toimistoa kannustamaan tällaiseen kuulemiseen ja tarvittaessa auttamaan sen järjestämisessä;

14.  pitää lisäksi myönteisenä, että toukokuussa 2015 hyväksyttiin syrjinnältä suojelemista koskeva laki ja että oikeusasiamiehelle annettiin valtuudet toimia yhdenvertaisuutta ajavana elimenä; on edelleen huolissaan vihapuhetapausten vähäisistä käsittely- ja tutkintamääristä, etenkin kun kyseessä ovat hlbti-ihmiset ja vähemmistöyhteisöt; kannustaa hlbti-yhteisön oikeuksia käsittelevää neuvoa-antavaa ja koordinoivaa ryhmää seuraamaan aktiivisesti kyseisiä tapauksia ja huolenaiheita;

15.  pitää sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain hyväksymistä samoin myönteisenä ja kehottaa Kosovon viranomaisia käsittelemään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ensisijaisena asiana ja huolehtimaan siitä, että hallintoelimet ja ‑viranomaiset näyttävät asiassa esimerkkiä; on huolissaan kyseisen lain täytäntöönpanoa haittaavista rakenteellisista haasteista; on yhä huolissaan siitä, että naiset ovat aliedustettuina päättävissä elimissä; ilmaisee huolensa siitä, että perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa ei ole edistytty; kehottaa viranomaisia kannustamaan julkisesti ja ottamaan käyttöön suojelumekanismeja ja turvajärjestelyjä naisille, jotka rikkovat hiljaisuuden ja paljastavat perheväkivallan; on huolestunut siitä, miten vähän naisilla on omaisuutta; kehottaa viranomaisia varmistamaan aktiivisesti, että naisten omistusoikeudet turvataan, mihin sisältyy omaisuuden kaikkien yhteisomistajien kirjaaminen maarekistereihin ja muihin rekistereihin sekä tiedotuskampanjan järjestäminen;

16.  on huolissaan siitä, että ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden saralla on viime vuoden aikana edistytty vain hyvin vähän; on huolestunut siitä, että toimittajat kohtaavat väkivaltaa ja uhkailua harjoittaessaan ammattiaan, ja korostaa, että toimittajien suojelemista on tehostettava reagoimalla toimittajia vastaan tehtyihin iskuihin järjestelmällisesti, tuomitsemalla ne julkisesti, tutkimalla ne ripeästi ja käsittelemällä ne oikeudessa ajoissa; painottaa, että myös tiedotusvälineiden riippumattomuuden alalla on saatava aikaan lisäparannuksia; kehottaa viranomaisia korjaamaan perusteellisen ja kattavan julkisen kuulemisprosessin perusteella pikaisesti lainsäädännössä olevat järjestelmälliset puutteet, jotta varmistetaan tiedotusvälineiden vapaus ja erityisesti tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus sekä julkisen yleisradiotoiminnan kestävyys; kehottaa painokkaasti viranomaisia panemaan herjauksista, vihapuheesta ja kunnianloukkauksista annettu lainsäädäntö tosiasiallisesti täytäntöön;

17.  muistuttaa, että Kosovon ja Serbian on saatava pakolaisasioissa aikaan kestäviä ratkaisuja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) tekemien havaintojen sekä maansisäisten pakolaisten ihmisoikeustilanteesta vastaavan YK:n erityisraportoijan vuonna 2014 laatiman raportin mukaisesti;

18.  toteaa, että lisätoimia tarvitaan Kosovon kaikkien etnisten vähemmistöjen, mukaan lukien romani-, aškaali-, egyptiläis- ja goraniyhteisöt, oikeuksien suojelemiseksi ja takaamiseksi käytännössä panemalla asiaa koskeva lainsäädäntö kokonaisuudessaan täytäntöön ja ottamalla huomioon alueen ja EU:n jäsenvaltioiden parhaat käytänteet; kehottaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia pyrkimään ponnekkaammin panemaan jo hyväksytyt lait täytäntöön, jotta niiden avulla voidaan edistää monietnisen yhteiskunnan jatkuvaa kehitystä etenkin vähemmistöjen koulutuksen ja työllistymisen suhteen ja jotta voidaan pyrkiä ehkäisemään sekä välitöntä että välillistä syrjintää; on tyytyväinen Pristinan julistukseen, jossa kehotetaan hallituksia sekä kansainvälisiä, hallitustenvälisiä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä soveltamaan huolellisesti syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteita tarkasteltaessa ja edistettäessä romanien oikeuksien kunnioittamista sekä torjuttaessa romanivastaisuutta Länsi-Balkanilla;

19.  on edelleen huolissaan siitä, että korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ei ole edistytty merkittävästi, sekä siitä, että syytteeseenpanossa ja tuomioissa ei ole saatu aikaan tuloksia; painottaa, että järjestäytynyt rikollisuus on edelleen vakava huolenaihe; toteaa, että Kosovon hallituksen on annettava selvä ja yksiselitteinen merkki, että maassa torjutaan järjestelmällisesti korruptiota kaikilla tasoilla; pyytää, että viranomaiset ryhtyvät pikaisesti soveltamaan kattavaa ja strategista lähestymistapaa torjuttaessa laajalle levinnyttä korruptiota, joka haittaa edelleen merkittävästi Kosovon demokraattista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä; kehottaa Kosovon korruptiontorjuntavirastoa aloittamaan uusia tutkimuksia ja syyttäjänvirastoa toteuttamaan jatkotoimia korruptiontorjuntaviraston sille toimittamien tapausten johdosta; korostaa, että menettelyjen avoimuus on olennainen osatekijä torjuttaessa korruptiota ja varmistettaessa, että perusoikeuksia suojellaan; painottaa lisäksi poliittisen eliitin roolia ja vastuuta korruption torjunnassa;

20.  pitää myönteisenä, että terrorismin torjuntaa pyritään tehostamaan ja siihen on sitouduttu vahvasti; kannustaa panemaan täytäntöön terrorismin torjuntaa koskevan strategian; kehottaa viranomaisia torjumaan radikalisoitumisen syitä, erityisesti korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja väkivaltaista ääriliikehdintää; pitää tervetulleina Kosovon osallistumista terrorismin vastaiseen liittoumaan ja viranomaisten toimenpiteitä nuorison radikalisoitumisen ehkäisemiseksi; kehottaa viranomaisia seuraamaan tiiviisti mahdollisten ulkomaisten islamistitaistelijoiden ja terroristien aktivoitumista ja estämään sen; pitää myönteisenä, että Kosovon perustuslakiin on kirjattu periaate, että Kosovo on sekulaari, uskonnollisten katsomusten suhteen neutraali valtio;

21.  toteaa, että Kosovon sisäministerin mukaan noin 300 maan kansalaista on liittynyt jihadistien joukkoihin Syyriassa ja Irakissa ja että monet heistä ovat jo palanneet Kosovoon; on tyytyväinen hallituksen toteuttamiin toimenpiteisiin vankeusrangaistuksen määräämiseksi terroritekoihin osallistuneille kansalaisille;

22.  panee merkille, että oikeuslaitoksen suhteen on edistytty jonkin verran hyväksymällä asiaa koskevaa lainsäädäntöä; painottaa tarvetta panna kyseinen lainsäädäntö täytäntöön ripeästi, konkreettisesti ja vaikuttavasti; on edelleen erittäin huolissaan oikeudenkäytön hitaudesta, ruuhkautuneiden tapausten suuresta määrästä, oikeusjärjestelmän resurssien puutteesta, oikeusviranomaisten vähäisestä vastuuvelvollisuudesta ja vastuusta sekä oikeuslaitoksen rakenteisiin mahdollisesti kohdistuvasta poliittisesta vaikutusvallasta, joita ei vieläkään oteta riittävällä tavalla huomioon lainsäädännössä; korostaa, että on tärkeää saada aikaan täysin toimiva oikeusjärjestelmä, jolla on oikeustapausten käsittelyn kestoa koskevat vakiintuneet säännöt; pitää myönteisinä toimenpiteitä, joita on toteutettu oikeuslaitoksen juurruttamiseksi pohjoisosiin, kun eräisiin virkoihin on otettu Kosovon serbituomareita ja -syyttäjiä; kehottaa poliittisia viranomaisia osoittamaan selkeästi täyden tukensa tuomareiden ja syyttäjien riippumattomuudelle; toteaa, että meneillään oleviin tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin pyritään jatkuvasti vaikuttamaan tuomareiden ja syyttäjien kautta; kehottaa viranomaisia muuttamaan perustuslakia sen varmistamiseksi, että Kosovon tuomarineuvoston jäsenten enemmistö valitaan tuomareiden keskuudesta Venetsian komission suositusten mukaisesti;

23.  kehottaa Kosovoa noudattamaan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivoja;

24.  panee merkille, että perustuslakiin on hyväksytty muutoksia, jotka koskevat erityisjaostojen ja erikoissyyttäjänviraston perustamista; suhtautuu myönteisesti siihen, että Kosovon ja Alankomaiden väliset neuvottelut isäntävaltiosopimuksesta on saatettu päätökseen; odottaa, että erityisjaostot ovat mahdollisimman pian täydessä toimintavalmiudessa ja erikoissyyttäjänvirastolla on riittävästi henkilöstä tehtäviensä hoitamiseen; kehottaa erityisjaostoja ja erikoissyyttäjänvirastoa ottamaan huomioon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kokemukset ja parhaat käytännöt niiden perustamista koskevien perustuslain säännösten mukaisesti; kehottaa Kosovon viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä uuden tuomioistuimen kanssa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi varoja erityisjaostojen toimintaan;

25.  katsoo, että EULEXin arviointi ja mahdollinen vaiheittainen lakkauttaminen on toteutettava yhdessä EU:n erityisedustajan valtuuksien lujittamisen ja lisäämisen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että erityisedustajalla on valmiudet hoitaa seuranta-, mentorointi- ja neuvontatehtäviä sekä tehostaa Kosovon integroitumista unioniin, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa ja sotarikoksia koskevien syytteiden nostamista; kehottaa tällä välin parantamaan EULEXin tehokkuutta ja sen täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sen toimikauden ajan; ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2015 antamat päätelmät EULEXin toimeksiannosta ja kehottaa Kosovoa myötävaikuttamaan siihen, että EULEX suoriutuu kaikilta osin ja esteittä uudistetusta toimeksiannostaan; korostaa, että toimeksiantoa uudistettaessa on otettava huomioon EULEXiin liittyviä korruptioväitteitä käsittelevässä professori Jean-Paul Jacquén selonteossa esitetyt havainnot ja pantava täytäntöön selonteossa annetut suositukset; kehottaa painokkaasti EULEXia pääsemään yhteisymmärrykseen UNMIKin kanssa vielä keskeneräisten asiakokonaisuuksien luovuttamisesta Kosovon asiaa käsitteleville viranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita lähettämään hyvin koulutettuja ja päteviä asiantuntijoita tarvittavan pituisille komennuksille ja varmistamaan heidän mahdollisuutensa palata kansallisiin yksiköihin toimeksiannon päätyttyä;

26.  pitää valitettavana, että Unesco on hylännyt Kosovon jäsenyyshakemuksen, mikä johtuu sekä Serbian aktiivisesta vastustuksesta – joka on vastoin maan antamaa sitoumusta hyvien naapuruussuhteiden kehittämisestä – että jäsenvaltioiden yksimielisyyden puutteesta; pitää Prizrenin historiallisen perinnön suojelemisesta annetun lain hyväksymistä myönteisenä ja kehottaa panemaan lain kokonaisuudessaan täytäntöön; kiinnittää kuitenkin huomiota uhkiin, joita kaupungin historialliseen perintöön kohdistuu yleistyvän laittoman rakentamisen vuoksi; pitää myönteisenä useiden vuonna 2004 valitettavasti tuhottujen serbien uskonnollisten ja kulttuuriperintökohteiden, kuten ortodoksien katedraalin, kunnostamista ja kehottaa jatkamaan Serbian uskonnollisen ja kulttuurisen perinnön kunnostamista; kehottaa tässä yhteydessä asiaankuuluvia osapuolia, mukaan lukien Kosovon viranomaisia, Serbian hallitusta, Kosovon serbiyhteisöä sekä Serbian ortodoksikirkkoa, luomaan järjestelmän, jolla edistetään, suojellaan ja säilytetään Kosovon kulttuurista ja uskonnollista perintöä, jota olisi pidettävä yleiseurooppalaisena perintönä; pitää myönteisenä, että Kosovon perustuslakiin on kirjattu maan sitoutuminen kulttuurisen ja uskonnollisen perinnön vaalimiseen ja suojelemiseen, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen, myös Kosovon kristittyjen, oikeuksien suojelemiseksi; korostaa, että kansainvälisiin ja alueellisiin organisaatioihin ja mekanismeihin osallistumisen olisi oltava Kosovon ensisijainen tavoite; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa alueellisesta yhteistyöstä tehtyä sopimusta; uskoo, että Länsi-Balkanin alueellinen nuorisoalan yhteistyötoimisto (Regional Youth Cooperation Office of the Western Balkans), joka perustettiin Berliinin prosessin yhteydessä ja jota monet tahot edistävät aktiivisesti, tuottaa myönteisiä tuloksia erityisesti Serbian ja Kosovon nuorten välisten suhteiden kannalta;

27.  kannattaa Berliinin prosessin yhteydessä Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamista, joka tarjoaa alueen kansalaisyhteiskunnan edustajille tilaisuuden vaihtaa ajatuksia, esittää huolenaiheensa ja laatia päättäjille konkreettisia suosituksia; kehottaa jatkamaan kyseistä prosessia seuraavassa, Pariisissa vuonna 2016 pidettävässä huippukokouksessa ja järjestämään alueen kansalaisyhteiskunnan järjestöille valmistelevia seminaareja;

28.  suhtautuu myönteisesti Kosovon kansalliskokoukselle esitettyyn kutsuun osallistua pysyvästi, kaikilla tasoilla ja yhtäläisin edellytyksin Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin (SEECP) parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaan ja kokouksiin toukokuussa 2015 tehdyn päätöksen mukaisesti ja pitää tätä tärkeänä panoksena parlamenttien välisen alueellisen vuoropuhelun kannalta; pitää valitettavana, että Kosovon kansalliskokousta ei ole hyväksytty täysivaltaisena jäsenenä muihin parlamenttien alueellisiin yhteistyöaloitteisiin, kuten vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien maiden parlamenttien Euroopan yhdentymisasioita käsittelevien valiokuntien konferenssiin (COSAP) ja Länsi-Balkanin maiden parlamenttien taloutta, rahoitusta ja Euroopan yhdentymisasioita käsittelevien valiokuntien verkostoon (NPC); kehottaa kaikkia alueen parlamentteja noudattamaan osallistavampaa lähestymistapaa Kosovon kansalliskokouksen esittämiin alueellisten aloitteiden jäsenyyttä koskeviin pyyntöihin ja edistämään siten alueellista yhteistyötä;

29.  kehottaa Kosovoa jälleen kerran hyväksymään lopullisesti virkamieskuntaa koskevan lainsäädäntökehyksen ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön julkishallintoa koskevan strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman; kehottaa viranomaisia lopettamaan julkishallinnon politisoinnin, edistämään kaikissa julkisissa instituutioissa ansioihin perustuvaa ammattimaisuutta, varmistamaan julkisten instituutioiden moitteettoman varainhoidon sekä huolehtimaan siitä, että kansalliskokous pystyy avoimesti valvomaan talousarvion toteuttamista;

30.  korostaa, että on tärkeää lisätä sellaisten kosovolaisten kansalaisjärjestöjen hankkeille myönnettävää rahoitusta, joiden tavoitteena on edistää hyvän hallinnon periaatteita, lisätä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, vahvistaa oikeusjärjestelmän institutionaalisia mekanismeja, lujittaa entisestään institutionaalista ja sosiaalista demokratiaa sekä lisätä toimia syrjäytyneiden ryhmien ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi;

31.  ilmaisee jälleen huolensa korkeasta työttömyydestä, etenkin korkeasta nuorisotyöttömyydestä ja naisten työttömyydestä, ja tuomitsee yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla yleisesti esiintyvän naisten syrjinnän; painottaa, että Kosovon nuorten tulevaisuudennäkymät on taattava; kehottaa Kosovoa keskittymään osaamisvajeen poistamiseen työmarkkinoilta, poistamaan kaikki hallinnolliset esteet, jotka saattavat johtaa syrjiviin käytäntöihin, ja parantamaan maan yritysten yleistä toimintaympäristöä etenkin pk-yritysten kannalta; kehottaa komissiota antamaan nuorille yrittäjille lisätukea osana liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) rahoitusta painottaen erityisesti harjoittelujaksoja ja seminaareja sekä taitotiedon vaihtoa, mukaan lukien toimet, joilla edistetään yhteyksiä EU:n jäsenvaltioiden yrittäjiin, ja toteuttamaan myös kaikkia mahdollisia toimia aivoviennin estämiseksi, etenkin nyt kun vakautus- ja assosiaatiosopimus on tullut voimaan;

32.  muistuttaa, että rakenneuudistukset ovat yhä keskeisessä asemassa, jotta lisätään mahdollista kasvua, edistetään tuottavuutta ja parannetaan Kosovon talouden joustavuutta ja kilpailukykyä; kannattaa komission päätelmää, jonka mukaan Kosovon olisi vahvistettava keskipitkän aikavälin finanssijärjestelmäänsä, parannettava julkisen rahoituksen avoimuutta, siirryttävä käyttämään talousarviovaroja kasvua edistäviin toimenpiteisiin ja kohdennettava ulkomaisia suoria investointeja ja maksumääräyksiä tuottaville aloille; kehottaa Kosovoa nopeuttamaan julkisten yritysten rakenneuudistuksia, parantamaan vararikko- ja maksukyvyttömyysmenettelyjä sekä vähentämään maan riippuvuutta tullimaksuista laajentamalla kotimaista veropohjaa ja nykyaikaistamalla veronkantoa;

33.  painottaa, että työmarkkinauudistukset ja niitä täydentävät koulutusjärjestelmän uudistukset, ovat keskeisessä asemassa maan korkean työttömyyden ja alhaisen työvoimaosuuden vuoksi; korostaa, että on toteutettava lisätoimia, jotta koulutusjärjestelmä ja työmarkkinoiden tarpeet voidaan paremmin sovittaa yhteen, erityisesti muuttamalla korkeakouluopetusta edeltävän opetuksen opetussuunnitelman kehystä; painottaa lisäksi, että on tärkeää laajentaa ammatillista koulutusjärjestelmää, jota on täydennettävä aktiivisella työmarkkinapolitiikalla;

34.  toteaa, että Kosovo on vasta alkanut kehittyä toimivaksi taloudeksi; pitää myönteisenä, että teollisuuden ja pk-yritysten alalla on saatu aikaan jonkin verran edistystä; kehottaa painokkaasti vähentämään edelleen pk-yrityksiin kohdistuvia rasitteita ja korostaa tarvetta arvioida sääntelyn vaikutukset pk-yrityksiin sekä lisätä tukea suurta lisäarvoa tuottaville uusyrityksille ja innovatiivisille yrityksille, jotta voidaan kannustaa yritystoimintaa, joka tuottaa sekä sosiaalisia että taloudellisia hyötyjä; kehottaa komissiota antamaan nuorille yrittäjille lisätukea liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) rahoituksesta muun muassa toimilla, joilla edistetään yhteyksiä EU:n jäsenvaltioiden yrittäjiin ja Kosovon yrittäjäyhdistysten osallistumista Euroopan nuorten yrittäjien liittoon (European Confederation of Young Entrepreneurs), etenkin, kun vakautus- ja assosiaatiosopimus on tullut voimaan; kehottaa painokkaasti Kosovon toimielimiä luomaan yhteiskunnallisille ja kestäville yrityksille mahdollisuuksia saada investointirahoitusta, jotta torjutaan sosiaalisten ongelmien ja kestävän kasvun asettamia haasteita;

35.  korostaa jälleen, että Kosovon on saatava mahdollisimman pian oma kansainvälisen puhelinliikenteen suuntanumero, sillä se auttaa parantamaan Kosovon kansainvälistä näkyvyyttä; kehottaa Kansainvälistä televiestintäliittoa (ITU) ryhtymään toimiin tällaisen sopimuksen edistämiseksi;

36.  korostaa, että kutsuja esitettäessä on otettava huomioon kaikille yhteisölle arkaluonteiset asiat, kuten kenraali Dikovićin tapauksessa tehtiin, ja kehottaa KFOR-joukkoja toimimaan yhteistyössä Kosovon viranomaisten kanssa sellaisten eleiden välttämiseksi, jotka saattaisivat loukata uhrien muistoa ja vahingoittaa Pristinan ja Belgradin välistä vuoropuhelua; muistuttaa, että tällaisista vierailuista on annettava 48 tuntia etukäteen asianmukainen ilmoitus sekä Belgradin että Pristinan yhteystoimistoille;

37.  pitää myönteisenä, että maantieliikennettä ja liikenteen infrastruktuuria on saatu parannettua etenkin moottoriteiden osalta, ja pitää samoin myönteisenä, että äskettäin hyväksyttiin liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) vuoden 2015 paketti, johon sisältyy Kosovon rautateiden infrastruktuuria koskeva merkittävä hanke; pitää suuria rakennuskustannuksia kuitenkin valitettavina; toivoo, että Kosovon ja Euroopan investointipankin äskettäin allekirjoittama lainasopimus, joka koskee eurooppalaisen rautatiereitin kymmenen Kosovon alueella kulkevan osuuden nykyaikaistamista, voi antaa uutta pontta kattavalle suunnitelmalle julkisen liikenteen parantamiseksi ja rautatieinfrastruktuurin ajan tasalle saattamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että pääministerit Isa Mustafa ja Aleksandar Vučić sopivat 27. tammikuuta 2016 aloittavansa keskustelut Kosovon ja Serbian välisistä suorista lento- ja rautatieyhteyksistä; ottaa huomioon, että komissio on asettanut yhteenliitettävyyttä koskevan toimintasuunnitelman yhdeksi ensisijaisista tavoitteistaan ja pitää sitä avaintekijänä alueen talouskehityksen osalta, ja kehottaa Kosovon viranomaisia varmistamaan Wienissä vuonna 2015 pidetyssä Länsi-Balkanin huippukokouksessa hyväksyttyjen liikennealan teknisten standardien ja pehmeiden toimenpiteiden täysimääräisen ja ripeän täytäntöönpanon;

38.  on huolissaan Kosovon nykyisestä epävarmasta energiatilanteesta, joka haittaa jokapäiväistä elämää; huomauttaa, että sähköverkkojen loppuun kulumisesta aiheutuvat häviöt ja niihin liittyvät kaupalliset vahingot ovat erittäin suuria, ja kehottaa toteuttamaan suuria uudistuksia energiatehokkuuden ja toimitusvarmuuden parantamiseksi siten, että investoidaan nykyisen sähköverkon kunnostamiseen, koska toimiva sähköverkko on ehdoton edellytys sille, että koti- ja ulkomaiset yhtiöt haluavat käynnistää liiketoimintaa Kosovossa; kehottaa energia-alan sääntelyvirastoa suhtautumaan joustavammin toimilupien ja lupien myöntämiseen uusiutuviin energialähteisiin investoiville uusille yrityksille; panee merkille sopimuksen, joka koskee tuotantokapasiteetiltaan 500 MW:n suuruisen New Kosovo -voimalaitoksen rakentamista yhdysvaltalaisen Contour Global -yhtiön kanssa; kehottaa varmistamaan prosessin läpinäkyvyyden ja laatimaan hankkeen sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten arvioinnin noudattaen täysin EU:n normeja;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä Kosovon hallitukselle ja kansalliskokoukselle.


Libyan tilanne
PDF 177kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 Libyan tilanteesta (2016/2537(RSP))
P8_TA(2016)0048RC-B8-0146/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2011(1), 22. marraskuuta 2012(2), 18. syyskuuta 2014(3) ja 15. tammikuuta 2015(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomion 22. toukokuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/233/YUTP, jolla luodaan Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan Libya-avustusoperaatio (EUBAM Libya),

–  ottaa huomioon päätöksen käynnistää 18. toukokuuta 2015 Euroopan unionin sotilasoperaatio EUNAVFOR MED Sophia, jonka tavoitteena on tunnistaa, ottaa haltuun ja tuhota aluksia sekä tunnistaa ihmissalakuljettajien tai ihmiskauppiaiden käyttämää tai käyttämäksi epäiltyä omaisuutta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin viimeaikaiset julkilausumat Libyasta, erityisesti 30. huhtikuuta, 26. ja 27. toukokuuta, 30. kesäkuuta, 12. heinäkuuta, 17. elokuuta, 13. ja 22. syyskuuta, 9. lokakuuta, 19. ja 26. marraskuuta, 14. ja 17. joulukuuta 2015 sekä 7., 11. ja 18. tammikuuta 2016 annetut julkilausumat,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon Libyan poliittisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin 17. joulukuuta 2015 Skhiratissa, Marokossa,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2015 annetun, Libyaa käsitelleen Rooman ministerikokouksen yhteisen julkilausuman, jonka hyväksyivät Algeria, Kiina, Egypti, Ranska, Saksa, Italia, Jordania, Marokko, Venäjä, Qatar, Saudi- Arabia, Espanja, Tunisia, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat, Euroopan unioni, Yhdistyneet kansakunnat, Arabiliitto ja Afrikan unioni,

–  ottaa huomioon 23. joulukuuta 2015 yksimielisesti hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2259 (2015) Libyan tilanteesta,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(5),

–  ottaa huomioon Tripolissa heinäkuussa 2011 pidetyn Libyan heimojen kansallisen konferenssin, jossa vaadittiin yleistä armahdusta sisällissodan lopettamiseksi,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 Algerissa pidetyn poliittisten johtajien ja aktivistien kokouksen,

–  ottaa huomioon Algerian, Ranskan, Saksan, Italian, Marokon, Espanjan, Tunisian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen hallitusten antaman lausunnon, jolla tuetaan Libyan kansallisen sovinnon hallitusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Gaddafin diktatuurin aikana Libyalla oli Välimeren etelärannan suurin asevarasto ja että siitä on diktaattorin kukistumisen jälkeen tullut merkittävä laittomien aseiden kaupan ja salakuljetuksen keskus, joka toimittaa aseita kaikille Sahelin alueen (Mali, Niger, Nigeria) terroristeille ja ääriliikkeille sekä Sudanin, Tšadin ja Syyrian oppositioliikkeille;

B.  toteaa, että osana arabikevään tapahtumia helmikuussa 2011 libyalaiset lähtivät kaduille ja seurauksena oli yhdeksän kuukautta kestänyt sisäinen konflikti; toteaa, että Nato tuki kapinoitsijoita valtion mielivaltaista sortokoneistoa vastaan, ja että tämä tuki oli ratkaiseva Gaddafin hallinnon kukistamisen kannalta;

C.  toteaa, että Libyan yhteiskunta oli jo ennen vallankaappausta ja varsinkin sen jälkeen järjestäytynyt heimojärjestelmän perusteella; toteaa, että heimojen liittoumat ja etniset identiteetit (enemmistönä olevat arabit sekä vähemmistönä olevat amazighit, toubout ja tuaregit) ovat yhä merkittävässä asemassa nykypäivän Libyan sekavassa tilanteessa;

D.  ottaa huomioon, että islamistit soluttautuivat moniin Gaddafia vastaan taistelleisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, ja toteaa, että vähitellen islamistit ottivat vallan ja joillakin niistä oli ratkaiseva rooli konfliktissa; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaan Libyassa toimivat Daʼesh, Ansar al-Sharia ja al-Qaida ovat terroristijärjestöjä;

E.  toteaa, että elokuussa 2012 NTC luovutti vallan kansalliskokoukselle, joka oli vaaleilla valittu parlamentti ja valitsi sittemmin väliaikaisen valtionpäämiehen; toteaa, että kesäkuussa 2014 äänestäjät valitsivat kansalliskokouksen tilalle uuden parlamentin, edustajainhuoneen, joka muutti Tobrukiin; toteaa, että Muslimiveljeskunnan hallitsema entinen kansalliskokous kokoontui uudelleen pian vaalien jälkeen ja valitsi oman pääministerinsä eikä kunnioittanut edustajainhuoneen päätösvaltaa aikana, jolloin jopa pääkaupunki Tripolissa vaihtui valta taistelujen kuluessa; ottaa huomioon, että sotaa käyvät osapuolet saavat oletetusti tukea maan ulkopuolisilta voimilta, erityisesti Egyptiltä, Saudi-Arabialta ja Yhdistyneiltä arabiemiirikunnilta (jotka tukevat Tobrukissa toimivaa edustajainhuonetta) ja Turkilta ja Qatarilta (jotka tukevat Tripolissa toimivaa uutta kansalliskokousta);

F.  toteaa, että elokuusta 2014 lähtien nämä poliittiset elimet (edustajainhuone Tobrukissa, joka on kansainvälisen yhteisön tunnustama, sekä Tripolissa muodostettu uusi kansalliskokous) väittävät kumpikin olevansa virallisesti maan johdossa, ja toteaa, että kummankin tukena on useita raskaasti aseistettuja puolisotilaallisia joukko-osastoja eri alueilta, kaupungeista ja heimoista;

G.  ottaa huomioon, että Daʼesh on käyttänyt hyväkseen poliittista tyhjiötä ja vakaan hallituksen puuttumista, ja toteaa, että sen riveissä on ulkomaalaisia ja libyalaisia terroristeja, jotka ovat palanneet kotiin taisteluista Irakissa ja Syyriassa; toteaa, että nämä paluumuuttajat ja heidän mukanaan saapuneet islamistit muista maista valtasivat Benghazista itään sijaitsevan Dernan kaupungin marraskuussa 2014 ja vannoivat uskollisuutta Daʼeshille; toteaa, että siitä lähtien nämä joukot tai niiden liittolaiset ovat olleet aktiivisia koko Dernasta Tripoliin ulottuvalla rannikkokaistaleella, jossa sijaitsevat myös Beyda, Benghazi, Ajdabiya, Abugrein ja Misrata, ja ne pitävät täydellisesti hallussaan yli 200 km:n aluetta Sirten ympärillä ja koulutuskeskusta Tunisian rajan lähellä Tripolista länteen; toteaa, että Daʼesh käynnisti paikallisen terrorikampanjan mestauksineen, ampumisineen ja pommituksineen samalla, kun se laajentaa aluettaan, on ottanut tieverkon hallintaansa ja voi haitata idän ja lännen välisiä yhteyksiä;

H.  toteaa, että Daʼeshilla on Libyassa suurimmat joukkonsa Lähi-idän ulkopuolella ja että Libya on Daʼeshin sillanpääasema Välimeren eteläpuolella, jossa se on vaarallisimpana uhkana Sahelin ja Saharan alueen naapurimaille, mutta uhkaa myös Eurooppaa terroritoiminnallaan;

I.  toteaa, että Daʼesh on tehnyt 4. tammikuuta 2016 alkaen vakavia hyökkäyksiä Libyan tärkeimpiin öljyntuotantolaitoksiin kasvattaakseen sotakassaansa ja valvoakseen maan itäosissa sijaitsevia al-Sidran, Ras Lanufin ja Marsa al-Bregan valtavia öljynjalostamoja, ja toteaa, että hyökkäyksillään se on vahingoittanut Libyan taloudellisten voimavarojen perustana olevia tärkeimpiä infrastruktuureja ja vaarantanut maan jälleenrakentamisen kannalta olennaisen tärkeät tulot;

J.  ottaa huomioon, että anarkiaan vajottuaan Libyasta on tullut yhä enemmän Euroopan etelärajoille suuntautuvan ihmiskaupan kauppakulkumaa; toteaa, että Libyassa on edelleen satoja tuhansia eri kansallisuuksia edustavia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, joista monet elävät järkyttävissä olosuhteissa ja ovat näin otollinen kohderyhmä salakuljettajille;

K.  toteaa, että ihmisoikeustilanne heikkenee edelleen kaikkialla maassa ja että toimittajiin, virkamiehiin, poliitikkoihin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvat mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, laittomat surmaamiset sekä kidutus ja väkivalta, joihin kaikki osapuolet syyllistyvät, ovat karu totuus maassa; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto siirsi 26. helmikuuta 2011 Libyan tilanteen Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että Kansainvälisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia maassa tehtyjä ihmisoikeuksien loukkauksia ja asettaa syytteeseen niihin syyllistyneitä; ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 Muammar Gaddafia, Saif Al-Islam Gaddafia koskevat pidätysmääräykset, ja toteaa, että jäljellä olevat syytetyt eivät ole tuomioistuimen huostassa; ottaa huomioon, että Libyan viranomaiset ovat vaatineet, että kyseiset henkilöt tuomitaan Libyan oman oikeusjärjestelmän mukaisesti;

L.  panee merkille, että poliittiseen Libya-vuoropuheluun on osallistunut Libyan demokratiaprosessin avainhenkilöitä, mukaan lukien edustajainhuoneen, kansalliskokouksen ja kansallisen siirtymäkauden neuvoston jäseniä; toteaa, että aidon sovinnon edistämiseen on osallistunut myös muita riippumattomia sidosryhmiä, kuten kunnanvaltuustojen, poliittisten puolueiden, heimojohtajien ja naisjärjestöjen edustajia;

M.  ottaa huomioon, että Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen tavoitteena on turvata Libyan kansan demokraattiset oikeudet, muodostaa yhteisymmärrykseen perustuva hallitus, joka noudattaa vallanjaon periaatetta, ja antaa valtuudet valtiollisille instituutioille, kuten kansallisen sovinnon hallitukselle; toteaa, että Libyan edessä olevien haasteiden takia on kiirehdittävä kansallisen sovinnon hallituksen perustamista, sillä se tulee hyödyttämään kaikkia libyalaisia ja toimimaan perustana rauhalle, vakaudelle, jälleenrakennukselle ja maan kehitykselle;

N.  toteaa, että Libyan Tobrukiin sijoittautunut edustajainhuone torjui 25. tammikuuta 2016 YK:n tukeman yhtenäisyyshallituksen samalla kun se hyväksyi Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen, jolla luodaan perusta maan poliittiselle muutosprosessille;

O.  toteaa, että turvallinen ja poliittisesti vakaa Libya on äärimmäisen välttämätön niin Libyan kansalaisille kuin koko alueen ja Euroopan unionin turvallisuudelle;

1.  pitää myönteisenä YK:n tukemaa Libyan poliittista sopimusta, joka allekirjoitettiin 17. joulukuuta 2015, ja tukee täysimääräisesti presidenttineuvostoa sekä onnittelee YK:n pääsihteerin erityisedustajaa Martin Kobleria tämän tekemästä kovasta työstä;

2.  pitää valitettavana, että Tobrukin edustajainhuone hylkäsi ensimmäisen ehdotuksen yhteishallitukseksi; kehottaa Libyan kahta tärkeintä instituutiota hyväksymään tämän sopimuksen, sillä se on merkittävä askel Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen täytäntöönpanossa ja edistää rauhan ja vakauden aikaansaamista maahan ja kaikkien Libyan kansalaisten puolustamista; kehottaa Tobrukin edustajainhuonetta ja sen johtoa osoittamaan kompromissihalukkuutta ja jatkamaan neuvotteluja hallituksen asialistasta kansallisen sovinnon hallituksen tukemiseksi poliittisen sopimuksen hengessä;

3.  aikoo tunnustaa Libyan eri osapuolten yhdessä sopiman kansallisen sovinnon hallituksen Libyan ainoaksi legitiimiksi hallitukseksi ja tukea sen toimintaa; korostaa Libyan vastuuta poliittisesta prosessista ja prosessin pysyvästi osallistavan luonteen varmistamista muun muassa heimoneuvostojen rakentavan osallistumisen, naisten ja kansalaisyhteiskunnan myönteisen osallistumisen sekä poliittisten ja paikallisten toimijoiden hyödyllisen osallistumisen kautta demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia kunnioittavan perustuslain muuttamiseksi ja vahvistamiseksi hyvissä ajoin;

4.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä, YK:ta, EU:ta, Afrikan unionia ja Arabiliiton jäsenvaltioita olemaan valmiina Libyan tukemiseen osana sopimuksen onnistunutta täytäntöönpanoa; odottaa jäsenvaltioilla ja kansainvälisillä elimillä olevan virallisia yhteyksiä ainoastaan Libyan poliittisen sopimuksen osapuoliin; kehottaa EU:ta määräämään Libyan poliittista sopimusta boikotoiville yksittäisille henkilöille ja järjestöille kohdennettuja seuraamuksia, joita voivat olla esimerkiksi matkustuskiellot ja varojen jäädyttäminen;

5.  pitää valitettavana ulkomaisten sunniosapuolten käymää sijaissotaa; kehottaa seudun alueellisia toimijoita pidättymään toimista, jotka saattaisivat syventää erimielisyyttä ja vaikeuttaa Libyan siirtymistä vakaaseen, osallistavaan ja demokraattiseen järjestelmään ja jotka saattaisivat aiheuttaa epävakautta naapurimaissa; on edelleen vahvasti sitoutunut Libyan itsemääräämisoikeuden, alueellisen koskemattomuuden, kansallisen yhtenäisyyden ja demokraattisen muutosprosessin tukemiseen;

6.  tuomitsee epävakauttavat terrorihyökkäykset, joita Daʼesh on tehnyt Libyan kansaa ja vähemmistöjä vastaan sekä öljylaitteistoja vastaan al-Sidrassa ja Ras Ranufissa, samoin kuin kaikki yritykset häiritä maan vakauttamisprosessia; kehottaa kansainvälistä liittoumaa puuttumaan Libyassa Daʼeshin kasvavaan vaikutukseen, sillä tämä aiheuttaa maassa epävakautta ja on uhka paitsi naapurimaille Sahelin ja Saharan alueella myös EU:lle;

7.  toteaa, että Libyan rajojen vuotaminen ja poliittisen keskushallinnon puuttuminen ovat huomattavasti helpottaneet aseiden leviämistä ja laitonta asekauppaa sekä aseistautuneiden libanonilaisten ja ulkomaalaisten ryhmien vapaata liikkumista; on huolissaan Libyan konfliktin turvallisuusvaikutuksista Egyptiin ja erityisesti Tunisiaan mutta myös Algeriaan; katsoo, että EU:n olisi käytettävä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) ja muun muassa kauppa- ja kehityspolitiikkoihin sisältyviä diplomaattisia ja ulkopoliittisia välineitään ja kannustettava Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita osallistumaan myönteisessä hengessä Libyan demokratiaprosessiin;

8.  katsoo, että talouden elpyminen on tärkeä osa Libyan demokraattista muutosprosessia; tukee täysin Libyan uusia viranomaisia näiden toimissa terrorismia vastaan, kun nämä pyrkivät varmistamaan tarvittavan suojelun Libyan kansalle ja elintärkeille talouden rakenteille;

9.  muistuttaa, että parlamentaarinen ulottuvuus on keskeisessä asemassa kriisin ratkaisemisessa politiikan keinoin; korostaa, että Euroopan parlamentin elimet ja jäsenet voivat jakaa kokemuksiaan libyalaistoimijoiden kanssa ja auttaa näitä luomaan osallistavan poliittisen vuoropuhelun;

10.  ilmaisee vakavan huolensa siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalosta Libyassa, sillä heidän entisestään vaikea tilanteensa pahenee jatkuvasti; pyytää YK:n pakolaisjärjestöä (UNHCR) osallistumaan enemmän YK:n toimien koordinointiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti Pohjois-Afrikasta ja etenkin Libyasta tulevia yhä suurempia maahanmuutto- ja pakolaisvirtoja; kehottaa Libyan viranomaisia ja puolisotilaallisia joukkoja takaamaan ulkoisten toimijoiden pääsyn säilöönottotiloihin ja erityisesti siirtolaisille tarkoitettuihin säilöönottotiloihin;

11.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa, joka koordinoi jäsenvaltioiden toimia Libyassa, keskittämään tukensa valtion ja instituutioiden rakentamiseen sekä avustamaan yhdessä jäsenvaltioiden, YK:n, Naton ja alueellisten kumppanien kanssa turvallisuusalan uudistamisessa ja sellaisten tehokkaiden kansallisten ase- ja poliisivoimien perustamisessa kansallisen sovinnon hallituksessa alaisuuteen, jotka pystyvät valvomaan koko Libyan aluetta ja sen vesiä sekä turvaamaan sen rajat; painottaa, että EU:n olisi asetettava etusijalle myös avustaminen Libyan oikeusjärjestelmän sekä muiden demokraattisen hallinnon kannalta oleellisten alojen uudistamisessa;

12.  antaa tukensa unionin sotilasoperaatiolle (EUNAVFOR MED Sophia) sen puuttuessa maahanmuuttokriisiin ja torjuessa maahanmuuttajia hyväksikäyttäviä salakuljettajia; muistuttaa, että operaation onnistuminen on suoraan kytköksissä Libyan poliittisen vuoropuhelun kestävyyteen ja tarpeeseen palauttaa rauha ja vakaus maahan; kehottaa tekemään kansallisen sovinnon hallituksen kanssa sopimuksen, joka antaa EU:lle mahdollisuuden toteuttaa tarvittavia operaatioita Libyan aluevesillä;

13.  antaa arvoa sille, että EU on jo myöntänyt 100 miljoonan euron paketin ja on valmis tarjoamaan välitöntä apua aloilla, joiden painopisteistä sovitaan yhdessä Libyan uuden kansallisen sovinnon hallituksen kanssa sen muodostamisen jälkeen; kehottaa EU:ta ja YK:ta suunnittelemaan avustuksia valtionhallinnon rakentamiseen, turvallisuuteen ja rauhanturvaamiseen, hätätilanne- ja katastrofivalmiuksia koskevan koulutuksen täytäntöönpanoon sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan toimimatta yksin ja tukemaan sen sijaan varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kattavan strategian laatimisessa yhteistyössä UNSMIL:n ja Libyan viranomaisten kanssa siirtymän sekä Libyan uuden hallituksen tukemiseksi; katsoo, että turvallisuusalan uudistus ja aseistariisunta sekä demobilisointi- ja uudelleenintegrointiohjelmat ovat maassa ratkaisevan tärkeitä, ja kehottaa komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita olemaan valmiina antamaan tarvittavaa apua näillä aloilla, jos uusi hallitus sitä pyytää;

15.  korostaa, että kansainvälisen yhteisön on tärkeää lisätä humanitaarisen avun rahoitusta, jotta voidaan tyydyttää Libyan konfliktin vakavasti koettelemien ihmisten välittömimmät tarpeet; korostaa, että on osoitettava varoja humanitaarisille järjestöille, jotta ne kykenevät paremmin arvioimaan tilanteen ja lisäämään apuaan paikan päällä; kehottaa jäsenvaltioita pitämään EU:n Afrikka-hätärahastolle antamansa lupaukset;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Välimeren unionille, Arabiliitolle, Afrikan unionin neuvostolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

(1)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 114.
(2)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 192.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0028.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0010.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.


Saariasema
PDF 166kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 saarten erityistilanteesta (2015/3014(RSP))
P8_TA(2016)0049B8-0165/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013,

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013,

–  ottaa huomioon kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän komission kertomuksen (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Saarten erityisongelmat” (1229/2011),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen saariasemasta (O-000013/2016 – B8‑0106/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että NUTS-tasojen 2 ja 3 alueiksi luokitelluilla saarilla on yhteisiä ja erityisiä pysyviä piirteitä, jotka erottavat ne selvästi manneralueista;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 174 artiklassa tunnustetaan saarille ominaiset pysyvät luonnonhaitat ja maantieteelliset haitat;

C.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikassa päätavoitteena on alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien erojen vähentäminen sekä monikeskuksinen ja tasapainoinen kehitys ja että tämä on läheisessä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

D.  ottaa huomioon, että talouskriisi on monissa jäsenvaltioissa vaikuttanut voimakkaasti sekä valtion talousarvioihin että alueellisiin talousarvioihin siten, että rahoituksen saatavuus on heikentynyt monilla aloilla ja julkiset investoinnit ovat romahtaneet 20 prosentilla; panee merkille myös kuudennessa kertomuksessa taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta todetun seikan, että kriisi on vaikuttanut vakavasti monien heikommassa asemassa olevien alueiden, myös saarten, kehittymismahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että talouskriisi on kääntänyt BKT:n pitkäaikaisen lähentymissuuntauksen ja johtanut työttömyyden kasvuun kaikkialla EU:ssa, mikä on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja ehkäisee taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan unionin pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista;

E.  ottaa huomioon, että EU:n saaret ovat myös syrjäseutualueita, jotka joissakin tapauksissa sijaitsevat EU:n ulkorajoilla, ja että Eurooppaa parhaillaan koettelevat haasteet, kuten globalisaatio, väestönkehitys, ilmastonmuutos, energiahuolto ja lisääntyvästä muuttovirrasta erityisesti eteläisillä alueilla aiheutuva paine, vaikuttavat niihin erityisen paljon;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan saaret vaikuttavat sekä unionin ympäristön monimuotoisuuteen (erityiset elinympäristöt ja kotoperäiset lajit) että kulttuurin monimuotoisuuteen (rakennustaiteellinen perintö, kulttuurikohteet, maisemat, maatalouteen ja muihin seikkoihin liittyvät piirteet ja maantieteelliset identiteetit);

G.  toteaa, että Euroopan saaret voivat vahvistaa unionin kestävää kehitystä, koska niillä on hyvät mahdollisuudet tuottaa energiaa uusiutuvista energialähteistä, sillä ne voivat hyödyntää erityisesti tuulta, meren aaltoja ja auringonvaloa;

H.  katsoo, että alueiden saavutettavuus ja saarten sisäiset yhteydet ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä lisäämään saarialueiden houkuttelevuutta koulutetuille työntekijöille ja yrityksille; toteaa, että on tarpeen houkutella investointeja, luoda uusia työpaikkoja ja vähentää meri- ja lentoliikenteen kustannuksia niin henkilö- kuin tavaraliikenteen osalta alueellisen jatkuvuuden periaatteen mukaisesti ja pyrkiä samalla vähentämään meri- ja lentoliikenteestä aiheutuvia päästöjä ja saastumista;

I.  ottaa huomioon, että maatalous, karjankasvatus ja kalatalous ovat tärkeä osa saarten paikallista taloutta ja että ne tuottavat merkittävän osan maatalouden raaka-aineita jalostavan teollisuuden raaka-aineista, ja toteaa, että nämä alat ovat vaikeuksissa huonon saavutettavuuden – tämä koskee etenkin pk-yrityksiä – ja tuotteiden vähäisen erilaistamisen sekä ilmasto-olosuhteiden vuoksi;

J.  katsoo, että intensiivinen matkailutoiminta on tärkeä osa useimpien saarten paikallistaloutta, mutta toteaa, että se tavanomaisesti keskittyy ainoastaan määrättyihin aikoihin vuodesta eikä sitä suunnitella riittävästi sesongin ulkopuolella, mikä voi vaarantaa saarialueiden ekologisesti kestävän kehityksen;

1.  viittaa SEUT-sopimuksen 174 artiklaan ja kannustaa komissiota määrittelemään selkeästi, mistä pysyvistä maantieteellisistä tai luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista saarialueet voivat kärsiä;

2.  kysyy komissiolta, miten se aikoo panna täytäntöön SEUT-sopimuksen 174 artiklan sanamuodon, joka koskee pysyviä haittoja, jotka haittaavat saarialueiden luonnollista kehitystä ja estävät niitä saavuttamasta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

3.  katsoo, että on tärkeää antaa tukea saarialueiden merkittävän väestökadon torjumiseksi; muistuttaa, että on tiettyjä haittoja, jotka ovat hankalampia saarille, ja toteaa, että asiaan vaikuttaa saarten pienuus ja etäisyys Euroopan rannikolta;

4.  pyytää komissiota teettämään perusteellisen tutkimuksen/analyysin saariasemasta aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista, kun ajatellaan henkilö- ja tavaraliikenteen järjestämistä, energiahuoltoa ja markkinoille pääsyä, erityisesti pk-yritysten kannalta;

5.  katsoo, että saarilla olisi oltava asianmukainen määritelmänsä tai luokittelunsa, jossa otettaisiin niiden erojen ja erityispiirteiden lisäksi huomioon myös niiden erityistilanne; toteaa, että SEUT-sopimuksen 174 artiklassa tunnustetaan saarten erityistilanne, ja kehottaa komissiota kyseisen artiklan perusteella muodostamaan yhtenäisen ryhmän, joka koostuu kaikista saarialueista; kehottaa komissiota myös ottamaan BKT:n ohella huomioon muita tilastollisia indikaattoreita, joilla voidaan arvioida pysyvistä luonnonhaitoista aiheutuvaa taloudellista ja sosiaalista haavoittuvuutta;

6.  toteaa, että neuvoston direktiivin 2006/112/EY mukaisesti tietyille Euroopan saarille on myönnetty erityisiä verotusjärjestelyjä, joilla tasapainotetaan niiden pysyviä luontoon ja väestöön liittyviä haittoja; korostaa näiden erityisten verotusjärjestelyjen merkitystä paikallisille yhteisöille ja talouksille ja vaatii jatkamaan niitä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa toteutetaan talouden sopeutusohjelmia;

7.  muistuttaa erityisesti, että on tarpeen parantaa yhteyksiä meriliikennereittien avulla, helpottaa satamiin pääsyä ja parantaa lentoliikennepalveluja; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota liikenteen solmukohtiin, intermodaaliseen liikenteeseen ja kestävään liikkuvuuteen; korostaa myös, että on tarpeen tukea saarialueiden tasapainoista alueellista kehitystä edistämällä innovointia ja kilpailukykyä näillä alueilla, jotka sijaitsevat kaukana suurista hallinnollisista ja taloudellisista keskuksista eivätkä pysty helposti käyttämään liikennepalveluja, sekä lisäämällä paikallista tuotantoa paikallisille markkinoille;

8.  korostaa, että digitaaliset valmiudet ovat olennainen keino kompensoida saarialueiden yhteyksiin liittyviä haittoja; korostaa, että tarvitaan investointeja infrastruktuuriin, jotta voidaan varmistaa saarten laajakaistayhteydet ja saarten täysimittainen osallistuminen digitaalisiin sisämarkkinoihin;

9.  muistuttaa, että monille Välimeren saarille on saapunut valtava määrä siirtolaisia ja ne joutuvat vastaamaan tähän tilanteeseen; korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista EU:n lähestymistapaa, johon olisi sisällyttävä EU:n tuki sekä kaikkien jäsenvaltioiden yhteiset toimet;

10.  korostaa, että on tärkeää tarjota koulutusta kaikilla tasoilla, tarvittaessa myös hyödyntämällä enemmän etäopetusjärjestelmiä; muistuttaa, että myös ilmastonmuutos vaikuttaa vakavasti saariin ja aiheuttaa erityisen vakavia seurauksia, muun muassa yhä enemmän luonnononnettomuuksia;

11.  korostaa, että vaikka saariin kohdistuu rajoitteita, niillä on myös alueellista potentiaalia, jota olisi käytettävä kehitystä, kasvua ja työpaikkojen syntymistä hyödyttävällä tavalla; korostaa alhaista verotusta ja byrokratian vähentämistä koskevien toimintapolitiikkojen merkitystä keskeisinä kannustimina investointien houkuttelemiseksi; mainitsee tässä yhteydessä sellaisen kestävän matkailun kehittämisen kausiluonteisen matkailun ohella, jossa keskitytään kulttuuriperinnön esille tuomiseen ja käsiteollisuuteen perustuvan taloudellisen toiminnan edistämiseen; korostaa meri-, tuuli- ja aurinkoenergiaan sisältyviä valtavia mahdollisuuksia ja saarten mahdollisuuksia kehittyä tärkeiksi vaihtoehtoisen energian lähteiksi, niiden mahdollisuuksia olla mahdollisimman energiaomavaraisia ja ennen kaikkea niiden mahdollisuuksia taata asukkailleen edullisempi energiahuolto;

12.  korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää hyödyntää kaikkea mahdollista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja muiden unionin välineiden välistä synergiaa, jotta voidaan luoda vastapaino saarten haittatekijöille ja edistää saarten talouden kasvua, niiden mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja niiden kestävää kehitystä;

13.  kehottaa komissiota laatimaan saaria koskevat EU:n strategiset puitteet, joiden tavoitteena on yhdistellä välineitä, joilla voi olla merkittävä alueellinen vaikutus;

14.  kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan keskeisen roolin saarten kehitysstrategioiden laatimisessa, toimimaan vertikaalisesti siten, että mukana ovat kaikki hallintotasot, sekä noudattamaan toissijaisuusperiaatetta, jotta varmistetaan EU:n saarten kestävä kehitys;

15.  ehdottaa, että komissio perustaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston (REGIO) yhteyteen saariin liittyviä asioita varten oman, muutaman virkamiehen voimin hoidettavan toimipisteen, jotta voidaan koordinoida ja analysoida saarialueisiin liittyviä asioita;

16.  kehottaa komissiota antamaan tiedonannon, joka sisältää EU:n saaria koskevan strategian, ja sen jälkeen valkoisen kirjan sen seuraamiseksi, miten saaria kehitetään parhaiden käytäntöjen mukaisesti ja siten, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset sekä muut asiaankuuluvat toimijat, muun muassa talouselämän edustajat, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, ovat siinä mukana;

17.  kehottaa komissiota ehdottamaan saarten ja vuorten eurooppalaista teemavuotta;

18.  kehottaa komissiota pitämään saarten erityistilanteen mielessä laadittaessa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotusta;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioille.


Paikallis- ja alueviranomaisten rooli Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastot)
PDF 161kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 paikallis- ja alueviranomaisten roolista Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastot) (2015/3013(RSP))
P8_TA(2016)0050B8-0171/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä 'yhteisiä säännöksiä koskeva asetus'),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 annetun Euroopan alueiden komitean lausunnon "Kumppanuussopimuksia ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset",

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon "Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi" (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon monitasoista hallintoa käsittelevän alueiden komitean valkoisen kirjan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen paikallis- ja alueviranomaisten roolista Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastot) (O-000012/2016 – B8-0105/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että EU:n koheesiopolitiikka ohjelmakaudella 2014–2020 on edelleen tärkein investointiväline, joka kattaa kaikki EU:n alueet, ja tarjoaa tilaisuuden luoda kestävän kasvun prosessin, joka suuntautuu entistä enemmän alhaalta ylöspäin ja tukee työpaikkojen luomista, yrittäjyyttä sekä innovointia paikallis- ja aluetalouksien tasolla, parantaa kansalaisten elämänlaatua ja luo yhteenkuuluvuutta sekä vahvistaa kehitystä EU:n alueilla;

B.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka sellaisena kuin se on määritelty SEUT-sopimuksessa on myös tarkoitettu vähentämään EU:n jäsenvaltioiden ja niiden alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja osallistavan strategian avulla;

C.  ottaa huomioon, että ensimmäistä kertaa (ohjelmakaudeksi 2014–2020) on luotu yhtenäinen kehys eli yhteisiä säännöksiä koskeva asetus, jossa vahvistetaan yhteiset säännöt kaikille viidelle Euroopan rakenne- ja investointirahastolle (ERI-rahastot): Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto (ESR), koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR);

D.  ottaa huomioon, että yhteinen strategiakehys, joka otettiin käyttöön yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella, edistää julkisten varojen käytön vaikutuksen ja tehokkuuden maksimointia ja mahdollistaa synergioiden toteutumisen yhdistämällä ERI-rahastot muihin EU:n rahoittamiin ohjelmiin;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen 7 artiklassa säädetään, että vähintään 5 prosenttia EAKR:n varoista olisi osoitettava kestävää kaupunkikehitystä tukeviin yhdennettyihin toimenpiteisiin siten, että kestävää kaupunkikehitystä koskevien strategioiden täytäntöönpanosta vastaavat kaupungit tai aluetasoa pienempien yksiköiden tai paikallistason elimet vastaavat ainakin toimien valintaan liittyvistä tehtävistä;

F.  toteaa, että nykyisellä ohjelmakaudella 2014–2020 paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ja paikalliset toimintaryhmät voivat saada rahoitusta myös EAKR:stä ja ESR:stä;

G.  toteaa, että kumppanuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteet, sellaisina kuin ne on säädetty yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklassa, ovat ERI-rahastojen keskeisiä periaatteita;

1.  korostaa alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia EU:n strategioiden muovaamisessa ja täytäntöönpanossa; katsoo, että myös monilla eri sidosryhmillä jäsenvaltioista yhteisöryhmiin saakka on tärkeä rooli; katsoo lisäksi, että näiden viranomaisten asema lähellä kansalaisia sekä hallinnon monimuotoisuus paikallis- ja aluetasolla ovat EU:lle merkittävä etu;

2.  kannattaa ERI-rahastojen ja muiden sellaisten EU:n ohjelmien välisten synergioiden hyödyntämistä ja keskinäistä täydentävyyttä, joissa paikallis- ja alueviranomaiset voivat olla avuksi koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa kuitenkin, että ERI-rahastojen suuntaaminen uudelleen olisi tehtävä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisesti eivätkä uudet aloitteet saisi heikentää ERI-rahastojen ydintehtävän hoitamista;

3.  muistuttaa vahvistetun kumppanuuden periaatteesta ja kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä, joissa määrätään paikallis- ja alueviranomaisten laillisesta osallistumisesta sekä vahvistetaan vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat niiden osallistumista toimenpideohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin; toteaa, että vaikka paikallis- ja alueviranomaisia useimmissa tapauksissa kuultiin kumppanuussopimuksia ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen aikana, ne eivät osallistuneet siinä määrin kuin täysimittainen kumppanuus edellyttäisi; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita täyttämään täysin nämä vaatimukset sekä toimimaan tehokkaammin puutteiden korjaamiseksi;

4.  korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen ja rakenteellisiin heikkouksiin puuttuminen ovat keskeisiä tekijöitä niin toimenpideohjelmien suunnittelu- kuin täytäntöönpanovaiheessa sekä ERI-rahastojen käyttöönottoasteen lisäämiseksi; kehottaa näin olen komissiota varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaisten sekä niiden hallintojen ja elinten valmiuksien kehittämiseen tarjotaan tukea, jotta ne voivat toimia mielekkäässä roolissa koheesiopolitiikassa, etenkin siinä tapauksessa, että täytäntöönpanotehtävät on delegoitu edelleen alemmille hallintotasoille, erityisesti kaupunkien viranomaisille;

5.  toteaa, että EU:n koheesiopolitiikka on hyvä esimerkki monitasoisesta hallinnosta, jossa sovelletaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa siten, että paikallis- ja alueviranomaiset – ollessaan tekemisissä ERI-rahastojen kanssa – pyrkivät löytämään oikean tasapainon taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevan unionin tavoitteen ja EU:n politiikkojen alueellisen vaikutuksen välillä;

6.  kiinnittää erityistä huomiota paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevaan aloitteeseen, jossa paikallisviranomaiset ovat kumppaneina; painottaa, että siinä olisi edelleen sovellettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja asetettava tavoitteita paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin liittyville toimenpiteille;

7.  katsoo, että uudet yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevat aloitteet merkitsevät olennaisia muutoksia paikallisten sidosryhmien valmiuksissa yhdistää rahoitusvirtoja ja suunnitella tarkoin kohdennettuja paikallisia aloitteita;

8.  katsoo, että monitasoinen hallinto tukee EU:n keskeisiä poliittisia tavoitteita, kuten talouskasvua, sosiaalista edistystä ja kestävää kehitystä, ja että se vahvistaa EU:n demokraattista ulottuvuutta ja tehostaa sen poliittista toimintaa;

9.  muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten edessä olevista haasteista, joita ovat muun muassa globalisaatio, ilmastonmuutos, energiaturvallisuus, muuttoliike ja kaupungistumisen kiihtyminen, ottaen huomioon, että jokaisella alueella on omat erityiset tarpeensa ja ominaispiirteensä;

10.  on vakuuttunut siitä, että kaupunkialueilla on nykymaailmassa yhä suurempi merkitys ja että EU:n politiikoilla on tärkeä tehtävä sellaisten edellytysten luomisessa, joissa Euroopan kaupunkialueet voivat hyödyntää kasvumahdollisuuksiaan;

11.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti EAKR-asetuksen 7 artiklan täytäntöönpanoa ja raportoimaan siitä Euroopan parlamentille;

12.  katsoo, että kaupunkeja koskeva EU:n toimintaohjelma voi parantaa politiikkojen ja ohjelmien täytäntöönpanoa ja siten varmistaa, että kaupunkeihin kohdistuva vaikutus on yhtenäisempi ja että ne saavat yhtenäisempää tukea, sekä samalla edistää yhteisten eurooppalaisten ja kansallisten tavoitteiden saavuttamista toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta täysin noudattaen; korostaa Amsterdamin sopimuksen merkitystä sekä etenemistä kohti siinä tavoiteltuja päämääriä; toteaa kuitenkin, että pullonkaulojen ja epäjohdonmukaisuuksien poistamispyrkimykset olisi kohdistettava yhtä lailla kaupunki- kuin maaseutualueisiin vaikuttaviin EU:n politiikkoihin;

13.  kehottaa komissiota hyödyntämään jo toteutettuja ja meneillään olevia hankkeita sekä julkisia kuulemisia, jotta voidaan löytää tapoja vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia ERI-rahastojen hallinnossa ja täytäntöönpanossa kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien avulla;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.


Isisin järjestelmällisesti toteuttama uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurha
PDF 268kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2016 niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta (2016/2529(RSP))
P8_TA(2016)0051RC-B8-0149/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti Irakin tilanteesta 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1), Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2) ja erityisesti sen 4 kohdan, aiheesta ”Irak: naisten kidnappaukset ja huono kohtelu” 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(3), erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(4) ja erityisesti sen 27 kohdan, Isisin/Da’eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman(5) ja erityisesti sen 2 kohdan, EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman(6) ja erityisesti sen 129 ja 211 kohdan, EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman(7) ja erityisesti sen 66 ja 67 kohdan, kristittyjen vainosta maailmassa ja terroristijärjestö al-Shabaabin tekemistä opiskelijoiden surmista Keniassa 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(8) ja erityisesti sen 10 kohdan sekä ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n suojeluvastuun periaatteesta(10),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2015 Syyriaa ja Irakia sekä ISILin/Daeshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 20. lokakuuta 2014 ISILin/Daeshin aiheuttamasta kriisistä Syyriassa ja Irakissa, 30. elokuuta 2014 Irakista ja Syyriasta, 14. huhtikuuta 2014 ja 12. lokakuuta 2015 Syyriasta sekä 15. elokuuta 2014 Irakista annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta 8. toukokuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/335/YOS(11),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi, EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi, EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta, EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä, EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa, EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi, sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat sekä suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 27. tammikuuta 2016 hyväksytyn päätöslauselman 2091 (2016) Syyrian ja Irakin vierastaistelijoista,

–  ottaa huomioon 25. elokuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn julkilausuman irakilaisista siviileistä, jotka kärsivät kammottavia laaja-alaisia ja järjestelmällisiä vainoja,

–  ottaa huomioon Irakista ja Syyriasta annetut YK:n turvallisuusneuvoston viimeaikaiset päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselman 2249 (2015), jossa tuomitaan Isisin viimeaikaiset terrori-iskut, ja päätöslauselman 2254 (2015), jossa vahvistetaan Syyrian rauhanprosessin etenemissuunnitelma ja neuvottelujen aikataulu,

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-22/1 Irakin ihmisoikeustilanteesta niin kutsutun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion ja siihen yhteydessä olevien ryhmien väärinkäytösten takia,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja erityisesti sen 5–8 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n erityisneuvonantajan toimiston laatiman analyysikehyksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä,

–  ottaa huomioon 12. elokuuta 2014 annetun YK:n pääsihteerin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä vastaavan erityisneuvonantajan ja YK:n pääsihteerin suojeluvastuusta vastaavan erityisneuvonantajan julkilausuman Irakista,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2015 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Irakin ihmisoikeustilanteesta niin kutsutun Islamilaisen valtion ja siihen yhteydessä olevien ryhmien väärinkäytösten takia ja erityisesti raportin 16 kohdan, jossa käsitellään ISILin tekemiä rikkomuksia sekä uskonnollisia ja etnisiä ryhmiä vastaan tehtyjä iskuja,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2015 annetun YK:n pääsihteerin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä vastaavan erityisneuvonantajan ja YK:n pääsihteerin suojeluvastuusta vastaavan erityisneuvonantajan julkilausuman väkivaltaan yllyttämisen lisääntymisestä Syyriassa uskonnollisin perustein,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusneuvostolle 13. elokuuta 2015 esitellyn Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n kansainvälisen tutkintakomission raportin ja erityisesti sen 165–173 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kuten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2249 (2015) todettiin, niin kutsutun Isisin/Da’eshin ääri-ideologia, järjestön terroriteot, sen jatkuvat räikeät, järjestelmälliset ja laaja-alaiset siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, ihmisoikeuksien loukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomukset, myös uskonnollisin ja etnisin perustein tehdyt rikkomukset, järjestön toteuttama kulttuuriperinnön tuhoaminen ja sen harjoittama kulttuuriomaisuuden laiton kauppa muodostavat globaalin ja ennennäkemättömän uhan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

B.  toteaa, että Isis/Da’esh on kohdistanut iskuja uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin, muun muassa kristittyjen (kaldealaiset, syyrialaisortodoksit ja assyrialaiset, melkiitit ja armenialaiset), jesidien, turkmeenien, šabakkien, kakaiden, sabiaanien/mandealaisten, kurdien ja šiialaisten yhteisöihin, sekä moniin arabeihin ja sunnimuslimeihin; ottaa huomioon, että monia on tapettu, teurastettu, hakattu, kiristetty, siepattu ja kidutettu; ottaa huomioon, että heitä on orjuutettu (erityisesti naisia ja lapsia, joihin kohdistuu myös muunlaista seksuaalista väkivaltaa), heitä on pakkokäännytetty ja he ovat joutuneet pakkoavioliittojen ja ihmiskaupan uhreiksi; ottaa huomioon, että lapsia on myös värvätty pakolla järjestön riveihin; toteaa, että moskeijoita, muistomerkkejä, pyhäkköjä, kirkkoja ja muita hartaudenharjoituspaikkoja sekä hautoja ja hautausmaita on vandalisoitu;

C.  toteaa, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset, riippumatta siitä, missä ja milloin ne tapahtuvat, eivät saa jäädä rankaisematta ja että niiden osalta on varmistettava tehokas syytteeseenpano toteuttamalla toimenpiteitä kansallisella tasolla, tehostamalla kansainvälistä yhteistyötä ja edistämällä Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen rikosoikeuden toimintaa;

D.  toteaa, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteinen huolenaihe ja että jäsenvaltiot toimivat päättäväisesti yhteistyössä ehkäistäkseen ne ja lopettaakseen niihin syyllistyneiden henkilöiden rankaisematta jäämisen, kuten 16. kesäkuuta 2003 hyväksytyssä neuvoston yhteisessä kannassa 2003/444/YUTP vahvistetaan;

E.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2249 (2015) jäsenvaltiot, joilla on tähän valmiudet, valtuutetaan toteuttamaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, erityisesti YK:n peruskirjan sekä kansainvälisen ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden mukaisesti, kaikki tarvittavat toimenpiteet niin kutsutun Isisin/Da’eshin hallussa olevalla alueella Syyriassa ja Irakissa lisätäkseen ja koordinoidakseen toimiaan terroritekojen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi;

F.  toteaa, että joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen II artiklan mukaisen joukkotuhonnan kansainvälisen oikeudellisen määritelmän mukaan joukkotuhonnalla tarkoitetaan ”jokaista seuraavaa tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain: a) ryhmän jäsenten tappamista; b) vaikean ruumiillisen tai henkisen vamman aiheuttamista ryhmän jäsenille; c) ryhmän elinehtojen tahallista huonontamista tarkoituksella aikaansaada sen fyysillinen hävittäminen joko kokonaan tai osittain; d) toimenpiteiden toteuttamista, joiden tarkoituksena on syntyväisyyden ehkäiseminen ryhmän piirissä; e) lasten pakollista siirtämistä ryhmästä toiseen”; toteaa, että yleissopimuksen III artiklassa joukkotuhonnan ohella rangaistavia ovat salahanke joukkotuhonnan suorittamiseksi, välitön ja julkinen yllytys joukkotuhontaan sekä osallisuus joukkotuhontaan;

G.  toteaa, että vuodesta 2014 lähtien on tapettu arviolta 5 000 jesidiä ja lisäksi monia on kidutettu tai pakotettu kääntymään islaminuskoon; toteaa, että vähintään 2 000 jesidinaista on otettu orjiksi ja pakotettu avioliittoihin ja ihmiskauppaan; toteaa, että jopa kuusivuotiaita pikkutyttöjä on raiskattu ja jesidilapsia on värvätty pakolla niin kutsutun Isisin/Da’eshin sotilaiksi; ottaa huomioon, että niin kutsutun Isisin/Da’eshin sieppaamien jesidien joukkohaudoista on saatu selkeitä todisteita;

H.  ottaa huomioon, että yöllä 6. elokuuta 2014 yli 150 000 kristittyä pakeni niin kutsutun Isisin/Da’eshin joukkojen hyökkäystä Mosulissa, Qaraqoshissa ja muissa Niniven tasangolla sijaitsevissa kylissä, kun heiltä oli ryöstetty koko heidän omaisuutensa, ja toteaa, että he eivät ole tähän päivään mennessä pystyneet palaamaan kotiseuduilleen vaan he elävät alkeellisissa oloissa Pohjois-Irakissa; ottaa huomioon, että niin kutsuttu Isis/Da’esh sieppasi ne, jotka eivät pystyneet pakenemaan Mosulista ja Niniven tasangolta, ja muut kuin musliminaiset ja -lapset otettiin orjiksi, jotkut myytiin ja toiset tapettiin raa’asti rikoksentekijöiden kuvatessa tätä;

I.  ottaa huomioon, että niin sanottu Isis/Da’esh sieppasi helmikuussa 2015 yli 220 assyrialaiskristittyä vallattuaan useita Khabur-joen etelärannan maanviljelyskyliä koillisessa Hasakan maakunnassa ja että tähän mennessä vain muutama heistä on vapautettu, kun taas muiden kohtalosta ei ole tietoa;

J.  toteaa, että useissa YK:n elinten, muun muassa YK:n pääsihteerin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä vastaavan erityisneuvonantajan, YK:n pääsihteerin suojeluvastuusta vastaavan erityisneuvonantajan ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, raporteissa on todettu, että niin kutsutun Isisin/Da’eshin tekemissä teoissa saattaa olla kyse sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta;

K.  toteaa, että riippumaton kansainvälinen tutkintakomissio on dokumentoinut ja raportoinut, että niin kutsuttua Isisiä/Da’eshia ja muita terroristiryhmiä, puolisotilaallisia joukkoja ja ei-valtiollisia aseellisia ryhmiä vastustaviin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä vainotaan edelleen alueilla, jotka ovat tosiasiallisesti näiden ryhmien hallussa;

L.  huomauttaa, että kun valtio (tai valtiosta riippumaton toimija) selvästi ei pysty suojelemaan väestöään tai on itse syyllistynyt kyseisiin rikoksiin, kansainvälisen yhteisön on suojeluvastuun periaatteen mukaisesti ryhdyttävä yhteisiin toimiin väestön suojelemiseksi YK:n peruskirjan mukaan;

M.  toteaa, että kansainvälisen oikeuden mukaan jokaisella on oikeus elää omantuntonsa mukaan ja vapaasti tunnustaa ja vaihtaa uskonnollisia ja muunlaisia vakaumuksia; katsoo, että on kaikkien tasojen poliittisten ja uskonnollisten johtajien velvollisuus vastustaa ääriliikkeitä ja edistää yksilöiden samoin kuin uskonnollisten ryhmien välistä keskinäistä kunnioitusta;

1.  toteaa tuomitsevansa jyrkästi niin kutsutun Isisin/Da’eshin ja sen räikeät ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaisesti rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia, ja katsoo, että olisi ryhdyttävä toimiin, jotta ne tunnustettaisiin joukkotuhonnaksi YK:n turvallisuusneuvostossa; on erittäin huolestunut siitä, että tämä terroristiryhmä on ottanut harkitusti kohteekseen kristityt (kaldealaiset, syyrialaisortodoksit ja assyrialaiset, melkiitit ja armenialaiset), jesidit, turkmeenit, šiiat, šabakit, sabiaanit, kakait ja sunnit, jotka eivät yhdy sen tulkintaan islamista, osana pyrkimyksiään hävittää kaikki uskonnolliset ja etniset vähemmistöt hallussaan pitämiltään alueilta;

2.  ilmaisee näkemyksensä, että vaino, julmuudet ja kansainväliset rikokset ovat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan; korostaa, että niin kutsuttu Isis/Da’esh toteuttaa kansanmurhaa kristittyjä ja jesidejä sekä sellaisia muita uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan, jotka eivät yhdy sen tulkintaan islamista, ja että tähän sisältyy joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyssä YK:n yleissopimuksessa tarkoitettuja toimia; korostaa, että ne, jotka tarkoituksellisesti etnisistä tai uskonnollisista syistä toimivat julmuuksien tekemiseksi, suunnittelevat niitä, yllyttävät niiden tekemiseen, tekevät tai yrittävät tehdä niitä, ovat osallisina niiden tekemiseen tai tukevat niitä, olisi saatettava oikeuden eteen ja asetettava syytteeseen kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, erityisesti sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta;

3.  kehottaa kaikkia Pariisissa 9. joulukuuta 1948 allekirjoitetun, joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen sekä muiden asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten sopimuspuolia, erityisesti EU:n jäsenvaltioita, ehkäisemään sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaa alueellaan; kehottaa Syyriaa ja Irakia hyväksymään Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan;

4.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä tukemaan asian siirtämistä turvallisuusneuvostosta Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, jotta voidaan tutkia niin kutsutun Isisin/Da’eshin kristittyihin, jesideihin sekä uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin Irakissa ja Syyriassa kohdistamat loukkaukset;

5.  kehottaa kaikkia vuonna 1948 allekirjoitetun, joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen sekä sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevien muiden kansainvälisten sopimusten sopimuspuolia ja erityisesti sellaisten maiden toimivaltaisia viranomaisia ja kansalaisia, jotka jollakin tavalla tukevat tällaisia rikoksia, toimivat yhteistyössä niiden tekemiseksi tai rahoittavat niitä tai ovat osallisina niiden tekemiseen, toimimaan kaikilta osin yleissopimuksesta ja muista tällaisista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti;

6.  kehottaa sellaisten maiden toimivaltaisia viranomaisia, jotka jollakin tavalla suoraan tai välillisesti tukevat tällaisia sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan tai joukkotuhontarikoksia, toimivat yhteistyössä niiden tekemiseksi tai rahoittavat niitä tai ovat osallisina niiden tekemiseen, toimimaan kaikilta osin kansainvälisestä oikeudesta johtuvien oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti ja lopettamaan tällaisen tuomittavan toiminnan, sillä se aiheuttaa valtavaa vahinkoa Irakin ja Syyrian yhteiskunnille ja horjuttaa vakavasti naapurimaita sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta;

7.  muistuttaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2253 (2015) YK:n jäsenvaltioille asetettiin oikeudellinen velvoite kieltää kaikenlainen apu niin kutsutulle Isisille/Da’eshille ja muille terroristijärjestöille, varsinkin aseiden ja rahoitusavun toimittaminen, mukaan luettuna laiton öljykauppa, ja kehottaa niitä tekemään tällaisen avun antamisesta rikoksen omassa lainsäädännössään; muistuttaa, että tähän liittyvä laiminlyönti joidenkin jäsenvaltioiden taholta merkitsisi kansainvälisen oikeuden rikkomista ja asettaisi muille jäsenvaltioille oikeudellisen velvoitteen panna täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma ja saattaa vastuussa olevat yksilöt ja yhteisöt oikeuden eteen;

8.  tuomitsee jyrkästi sen, että niin kutsuttu Isis/Da’esh on tuhonnut uskonnollisia ja kulttuurikohteita ja -esineitä, ja pitää tätä hyökkäyksenä Syyrian ja Irakin kaikkien asukkaiden ja ylipäätään koko ihmiskunnan kulttuuriperintöä vastaan; vaatii kaikkia valtioita tehostamaan rikostutkintaansa ja oikeudellista yhteistyötä, jotta voidaan löytää kaikki ryhmät, jotka ovat vastuussa kulttuuriesineiden laittomasta kaupasta ja koko ihmiskunnalle kuuluvan kulttuuriperinnön turmelemisesta tai tuhoamisesta Syyriassa ja Irakissa sekä laajemmin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla;

9.  kehottaa kaikkia kansainväliseen yhteisöön kuuluvia maita, myös EU:n jäsenvaltioita, työskentelemään aktiivisesti radikalisoitumisen torjumiseksi ja parantamaan oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmiään, jotta voidaan estää niiden kansalaisia ja asukkaita matkustamasta maasta liittyäkseen niin kutsuttuun Isisiin/Da’eshiin ja osallistumasta ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin sekä varmistaa, että mikäli he näin tekevät, heitä vastaan nostetaan mahdollisimman pian rikossyyte, ja katsoo, että tätä olisi sovellettava myös verkossa tapahtuvaan tällaisiin rikoksiin yllyttämiseen ja niiden tukemiseen;

10.  vaatii EU:ta nimittämään uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta vastaavan pysyvän erityisedustajan;

11.  tunnustaa kaikkien Irakissa ja Syyriassa asuvien etnisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen luovuttamattoman oikeuden asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää siellä ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää sekä harjoittaa uskontoaan ja vakaumustaan vapaasti ilman minkäänlaista pakottamista, väkivaltaa tai syrjintää sekä tukee tätä oikeutta ja vaatii kaikkia kunnioittamaan sitä; katsoo, että kristittyjen, jesidien ja muiden alueen yhteisöjen kärsimyksen ja joukkopaon lopettamiseksi alueen kaikkien poliittisten ja uskonnollisten johtajien on annettava selkeä ja yksiselitteinen lausunto, jossa tuetaan heidän pysymistään asuinsijoillaan ja heidän täysimääräisiä ja tasa-arvoisia oikeuksiaan kotimaidensa kansalaisina;

12.  pyytää kansainvälistä yhteisöä ja sen jäsenvaltioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, varmistamaan tarvittavat turvallisuusolosuhteet ja tulevaisuudennäkymät kaikille niille, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa tai siirtymään kotiseuduiltaan, ja toteuttamaan mahdollisimman pian käytännössä heidän oikeutensa palata kotiseuduilleen, säilyttää kotinsa, maansa, omaisuutensa ja tavaransa sekä kirkkonsa ja uskonnolliset ja kulttuurikohteensa ja kyetä elämään ihmisarvoista elämää nyt ja tulevaisuudessa;

13.  toteaa, että uskonnollisten ja etnisten ryhmien jatkuva vaino Lähi-idässä on tekijä, joka vaikuttaa joukkomuuttoon ja sisäiseen siirtymiseen;

14.  pitää tärkeänä, että kansainvälinen yhteisö tarjoaa suojelua ja apua, myös sotilaallista suojelua ja apua, kansainvälisen oikeuden mukaisesti kaikille niille, jotka ovat joutuneet niin kutsutun Isisin/Da’eshin ja muiden terroristijärjestöjen hyökkäysten kohteeksi Lähi‑idässä, kuten etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille, ja että tällaiset ryhmät osallistuvat tuleviin kestäviin poliittisiin ratkaisuihin; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia kunnioittamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja helpottamaan humanitaarisen avun toimittamista perille kaikkien mahdollisten kanavien kautta; vaatii luomaan humanitaarisia käytäviä; katsoo, että YK:n valtuuttamien joukkojen suojelemat turva-alueet voisivat olla osittainen vastaus valtavaan haasteeseen, joka koskee tilapäisen suojelun tarjoamista miljoonille Syyrian ja Irakin konfliktin pakolaisille;

15.  vakuuttaa jälleen antavansa täyden ja aktiivisen tukensa kansainvälisille diplomaattisille toimille sekä YK:n erityislähettilään Staffan de Misturan työlle, jotta Genevessä saataisiin lähipäivinä käynnistettyä kaikkien Syyrian konfliktin osapuolten väliset rauhanneuvottelut, joihin kaikki merkitykselliset globaalit ja alueelliset toimijat osallistuvat, ja tukee myös hänen ehdotuksiaan paikallisista tulitauoista; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä painostamaan kaikkia avunantajia, jotta ne pitävät lupauksensa ja sitoutuvat täysimääräisesti rahoitusavun antamiseen vastaanottaville maille erityisesti Lontoossa 4. helmikuuta 2016 pidettävää Syyrian avunantajamaiden konferenssia silmällä pitäen;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Syyrian hallitukselle ja parlamentille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) toimielimille, Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostolle (GCC), YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokoukselle, YK:n turvallisuusneuvostolle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0171.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0027.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0066.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0071.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0079.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0178.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0179.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0180.
(11)EUVL L 118, 14.5.2003, s. 12.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö