Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. helmikuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi luvan antamisesta Itävallalle allekirjoittaa ja ratifioida oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 15  päivänä marraskuuta 1965 tehty Haagin yleissopimus ja Maltalle liittyä sen sopimuspuoleksi Euroopan unionin edun mukaisesti (13777/2015 – C8-0401/2015 – 2013/0177(NLE))

P8_TA(2016)0052 A8-0018/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13777/2015),

–  ottaa huomioon oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen (13777/15/ADD1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0401/2015),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A8-0018/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi luvan antamisesta Itävallalle allekirjoittaa ja ratifioida oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehty Haagin yleissopimus ja Maltalle liittyä sen sopimuspuoleksi Euroopan unionin edun mukaisesti;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin pysyvälle toimistolle.

(1) Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. helmikuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn, Euroopan yhteisön ja San Marinon tasavallan välisen sopimuksen muutospöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (COM(2015)0518 – C8-0370/2015 – 2015/0244(NLE))

P8_TA(2016)0053 A8-0025/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0518),

–  ottaa huomioon luonnoksen säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan, Euroopan yhteisön ja San Marinon tasavallan välisen sopimuksen muutospöytäkirjaksi (13448/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0370/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan sekä 50 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0025/2016),

1.  hyväksyy sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja San Marinon tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. helmikuuta 2016 suosituksesta neuvoston päätökseksi Kroatian liittymisestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehtyyn yleissopimukseen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 27 päivänä syyskuuta 1996 tehtyyn pöytäkirjaan, joka liittyy Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 29 päivänä marraskuuta 1996 tehtyyn pöytäkirjaan, joka koskee Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tulkintaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamilla ennakkoratkaisuilla, sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella 19 päivänä kesäkuuta 1997 tehtyyn toiseen pöytäkirjaan, joka liittyy Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen (COM(2015)0458 – C8-0296/2015 – 2015/0210(NLE))

P8_TA(2016)0054 A8-0019/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvostolle (COM(2015)0458),

–  ottaa huomioon Kroatian liittymisasiakirjan 3 artiklan 4 ja 5 kohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0296/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0019/2016),

1.  hyväksyy komission suosituksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. helmikuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta, liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä (COM(2014)0006 – C7-0015/2014 – 2014/0002(COD))

P8_TA(2016)0055 A8-0224/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0006),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0015/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 4. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 25. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 2. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0224/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. helmikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (EURES), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/589.)

(1) EUVL C 424, 26.11.2014, s. 27. (2) EUVL C 271, 19.8.2014, s. 70.

Euroopan parlamentin tarkistukset 25. helmikuuta 2016 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta (COM(2015)0460 – C8-0273/2015 – 2015/0218(COD))(1)

P8_TA(2016)0056 A8-0013/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

komission ehdotukseen

P8_TA(2016)0056 A8-0013/2016

---------------------------------------------------------

P8_TA(2016)0056 A8-0013/2016

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/...
kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta
[Tarkistukset 1-4, ellei toisin mainita]

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euro–Välimeri-sopimus Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista(2), jäljempänä 'sopimus', muodostaa unionin ja Tunisian välisten suhteiden perustan.

(2)  Soussen lähistöllä Tunisiassa 26 päivänä kesäkuuta 2015 tapahtuneen terrori-iskun jälkeen neuvosto totesi 20 päivänä heinäkuuta 2015 antamissaan päätelmissä, että unioni tutkisi yhdessä sen jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta toteuttaa väliaikaisia poikkeustoimenpiteitä Tunisian talouden tukemiseksi.

(3)  Oliiviöljy on tärkein Tunisiasta unioniin vietävä maataloustuote, ja oliiviöljyala on tärkeä osa maan taloutta, samoin kuin se on myös tiettyjen jäsenvaltioiden eräillä alueilla.

(4)  Paras tapa, jolla unioni voi tukea Tunisian taloutta Euroopan naapuruuspolitiikan ja sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, on luoda houkuttelevat ja luotettavat markkinat Tunisiasta vietävälle oliiviöljylle. Tällaisten markkinoiden luominen edellyttää sellaisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamista, jotka mahdollistavat mainitun tuotteen tuonnin unioniin tullittomassa tariffikiintiössä.

(5)  Petosten estämiseksi ja sen varmistamiseksi, että suunnitellut yksipuoliset kauppatoimenpiteet todella hyödyttävät Tunisian taloutta, kyseisissä toimenpiteissä olisi edellytettävä, että Tunisia noudattaa sopimuksessa määrättyjä alkuperäsääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä, ja että Tunisia tekee tehokasta hallinnollista yhteistyötä unionin kanssa.

(6)  Unionin oliiviöljymarkkinoiden vakauden säilyminen edellyttää, että yksipuolisten kauppatoimenpiteiden synnyttämä lisämäärä asetetaan saataville vasta sen jälkeen, kun sopimuksen pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettu käsittelemättömän oliiviöljyn vuotuinen tulliton tariffikiintiö on käytetty loppuun.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(3) 184 artiklassa säädetään tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. Kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava myös tässä asetuksessa säädettyihin yksipuolisiin kauppatoimenpiteisiin.

(8)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voisi väliaikaisesti keskeyttää tässä asetuksessa vahvistetut etuusjärjestelyt and ottaa käyttöön korjaavia toimenpiteitä silloin, kun tämä asetus on vaikuttanut unionin markkinoihin. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(4) mukaisesti.

(9)  Tällä asetuksella käyttöön otettavien kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden tarkoituksena on helpottaa terrori-iskuista johtuvaa Tunisian vaikeata taloustilannetta. Sen vuoksi nämä toimenpiteet olisi rajoitettava ajallisesti ja niitä olisi sovellettava rajoittamatta neuvottelujen käymistä unionin ja Tunisian välillä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen tekemisestä. ▌ [Tarkistukset 11, 15]

(10)  Koska Soussen läheisyydessä 26 päivänä kesäkuuta 2015 tapahtunut terrori-isku aiheutti Tunisian taloudelle ja erityisesti sen matkailualalle vakavaa vahinkoa ja koska on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä Tunisian taloustilanteen helpottamiseksi lyhyellä aikavälillä, katsottiin aiheelliseksi säätää poikkeuksesta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen liitetyssä kansallisten parlamenttien asemaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitettuun kahdeksan viikon ajanjaksoon,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Etuusjärjestelyt

Avataan unioniin tuotavalle Tunisiasta peräisin olevalle CN-koodin 1509 10 10 ja 1509 10 90 käsittelemättömälle oliiviöljylle vuotuinen 35 000 tonnin suuruinen tulliton tuontitariffikiintiö, jäljempänä 'vuotuinen tullitariffikiintiö', kalenterivuosille 2016 ja 2017, mikäli kyseinen oliiviöljy on tuotettu yksinomaan Tunisiassa ja kuljetetaan maasta suoraan unioniin. [Tarkistukset 5, 12].

2 artikla

Vuotuisen tuontitariffikiintiön hyödyntämisen edellytykset

Tunisia on oikeus vuotuiseen tuontitariffikiintiöön edellyttäen, että se noudattaa sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 määrättyjä tuotteiden alkuperäsääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä.

3 artikla

Vuotuisen tuontitariffikiintiön käyttö

Vuotuinen tuontitariffikiintiö voidaan asettaa saataville vasta sen jälkeen, kun sopimuksen pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 3 artiklan 1 kohdassa määrätty käsittelemättömän oliiviöljyn vuotuinen tulliton tariffikiintiö on käytetty loppuun.

4 artikla

Vuotuisen tuontitariffikiintiön hallinnointi

Komissio hallinnoi vuotuista tuontitariffikiintiötä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 184 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Tilapäinen keskeyttäminen

Jos komissio katsoo, että todisteita on riittävästi siitä, ettei Tunisia ole noudattanut 2 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, se voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen, jolla 1 artiklassa säädetty etuusjärjestely väliaikaisesti keskeytetään kokonaan tai osittain. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Väliarviointi

1.  Komissio tekee väliarvioinnin tämän asetuksen vaikutuksista unionin oliiviöljymarkkinoihin sen voimaantulosta alkaen, ja esittää väliarvioinnista tehdyt päätelmät Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.  Mikäli komissio havaitsee, että tämän asetuksen säännökset ovat vaikuttaneet unionin oliiviöljymarkkinoihin, sillä on valtuudet antaa täytäntöönpanosäädös, jolla otetaan käyttöön korjaavia toimenpiteitä kyseisten markkinoiden tilanteen palauttamiseksi ennalleen. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

8 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017 saakka.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja Puhemies

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0013/2016). (2) EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2015/007 – BE/Hainaut-Namur Glass, Belgia) (COM(2016)0001 – C8-0013/2016 – 2016/2013(BUD))

P8_TA(2016)0057 A8-0029/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0001 – C8-0013/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0029/2016),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, asetetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Belgian viranomaiset jättivät hakemuksen EGF/2015/007 BE/Hainaut-Namur Glass EGR:n rahoitustuen saamiseksi niiden työntekijävähennysten vuoksi, jotka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 23 (muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueilla Hainaut (BE32) ja Namur (BE35) Belgiassa; ottaa huomioon, että 412 irtisanotun työntekijän ja 100 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan Hainaut'n alueen alle 25-vuotiaan nuoren odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin; ottaa huomioon, että 144 näistä työntekijöistä irtisanottiin Roux'ssa (Hainaut) sijaitsevan AGC Europe SA:n tuotantolaitoksen lopettaessa toimintansa ja 268 Auvelais'ssa (Namurin alue) sijaitsevan Saint-Gobain Glass Beneluxin tuotantolaitoksen lopettaessa toimintansa;

E.  toteaa, että vaikka hakemus ei täytä EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tukikelpoisuuskriteereitä, sen jättäminen perustuu toimintakriteereihin, jotka mahdollistavat poikkeusmenettelyn poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja erityisesti EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohtaan irtisanottujen työntekijöiden tapauksessa sekä EGR-asetuksen 6 artiklan 2 kohtaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tapauksessa;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Belgia on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 095 544 euroa eli 60 prosenttia 1 825 907 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että Belgian viranomaiset jättivät EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 19. elokuuta 2015 ja että komissio sai arvionsa valmiiksi 20. tammikuuta 2016 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  toteaa, että viime vuosina unionin kauppa lasituotteiden alalla on kärsinyt vakavista häiriöistä, ja korostaa, että vuosina 2000–2010 lasialan työllisyys koko Euroopassa väheni 32 prosenttia; huomauttaa, että lasinvalmistusperinteiltään vahvassa Valloniassa monet suuret yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin viime vuosina ja Namurin ja Hainaut'n lasialan työpaikat ovat vähentyneet 19 prosentilla vuosien 2007 ja 2012 välisenä aikana ja että vuonna 2013 Valloniassa hävisi 1 236 työpaikkaa ja vuonna 2014 hävisi 1 878 työpaikkaa;

4.  toteaa, että erityisesti Hainaut'n työmarkkinatilanne on vaikea, sillä työllisyysaste on 9,2 prosenttia alhaisempi kuin kansallinen keskiarvo; toteaa, että näiden kahden alueen työmarkkinoita leimaa ammattitaidottoman työvoiman suhteettoman suuri osuus (noin 50 prosenttia työnhakijoista molemmilla alueilla on ilman toisen asteen koulutusta);

5.  toteaa, että vuonna 2013 Saint-Gobain Group oli pakotettu sulkemaan Valloniassa teollisuustuotannon puutteesta kärsivällä alueella jälleen yhden tehtaan, josta esitettiin hakemus EGF/2013/011 BE/Saint-Gobain Sekurit, joka koski 257 irtisanomista samalla alalla; toteaa, että monet näiden kahden hakemuksen toimenpiteistä ovat samanlaisia;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että Belgian viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen vähennetyille työntekijöille 10. syyskuuta 2014 eli hyvissä ajoin ennen päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille;

7.  panee merkille, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan poikkeus liittyy tässä tapauksessa työntekijävähennysten määrään, joka ei ole merkittävästi alempi kuin 500 irtisanomisen kynnys; pitää myönteisenä, että hakemuksella on tarkoitus tukea sataa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta;

8.  toteaa, että Belgia suunnittelee seitsemänlaisia toimenpiteitä tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: i) tuki/opastus/integraatio, ii) työnhaun helpottaminen, iii) integroitu koulutus, iv) kokemusten vaihto, v) yrityksen perustamistuki, vi) kollektiivisten hankkeiden tuki, vii) työnhaku- ja koulutusavustukset;

9.  pitää myönteisenä kollektiivisille hankkeille tarjottavaa tukea; kehottaa komissiota arvioimaan tämän tyyppistä toimenpidettä muissa hakemuksissa, jotta voidaan määritellä sen edut osallistujille;

10.  pitää myönteisenä, että hakemus sisältää toimenpiteitä, jotka on erityisesti tarkoitettu työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten auttamiseen; toteaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille tarjotaan seuraavia räätälöityjä palveluja: i) liikkuvuus ja opastus lisäkoulutukseen tai perehdyttävien tilaisuuksien seuraamiseen, ii) koulutus, iii) räätälöity osaamisen lisääminen ja iv) työnhaku- ja koulutusavustukset;

11.  pitää myönteisenä, että ehdotettujen toimenpiteiden osana myönnettävät avustukset ja kannustimet on rajattu 5,52 prosenttiin arvioiduista kokonaiskustannuksista;

12.  toteaa, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu työmarkkinaosapuolia, yrityksiä ja työvoimaviranomaisia;

13.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti EGR:n varoilla tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

14.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä vähennettyjen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

15.  korostaa, että jos samalta maantieteelliseltä alueelta esitetään peräkkäisiä hakemuksia, komission olisi koottava ja analysoitava aikaisemmista hakemuksista saadut kokemukset ja varmistettava, että tämän analyysin mahdolliset johtopäätökset otetaan asianmukaisella tavalla huomioon uusien hakemusten tapauksessa;

16.  pyytää komissiota antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miltä aloilta työntekijät todennäköisesti löytävät työtä ja onko koulutustarjontaa mukautettu tuleviin talousnäkymiin ja työmarkkinoiden tarpeisiin alueilla, joihin irtisanomiset kohdistuivat;

17.  toteaa Belgian viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

18.  toistaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

19.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

20.  pyytää komissiota varmistamaan kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

21.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

22.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Belgian hakemus – EGF/2015/007 – BE/Hainaut-Namur Glass)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/407.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2016 (2015/2285(INI))

P8_TA(2016)0058 A8-0030/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan, 136 artiklan ja 148 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan (horisontaalisen sosiaalilausekkeen),

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(1),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(2),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(3),

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(4),

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(5),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(6),

–  ottaa huomioon julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(7),

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(8),

–  ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 14. heinäkuuta 2015 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2015/1184(9),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan vuoden 2015 suuntaviivoista 5. lokakuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen (EU) 2015/1848(10),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(11),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä annetun komission tiedonannon (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet(12),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2015)0600),

–  ottaa huomioon G20-maiden johtajien tiedonannon Antalyan huippukokouksessa 15.–16. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston asiakirjan Update of Staff Sustainability Assessments for the G-20 Mutual Assessment Process on Imbalances and Growth (lokakuu 2015),

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastokonferenssissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn COP 21 -sopimuksen,

–  ottaa huomioon syksyllä 2015 annetut komission taloudelliset ennusteet,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnalle laaditut tutkimukset ja yksityiskohtaiset analyysit euroalueen talouspolitiikan koordinoinnista eurooppalaisen ohjausjakson aikana (marraskuu 2015),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon vuoden 2016 vuotuisesta kasvuselvityksestä (COM(2015)0690), vuoden 2016 varoitusmekanismia koskevasta raportista (COM(2015)0691) ja yhteisen työllisyysraportin luonnoksesta (COM(2015)0700),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta (COM(2015)0701),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(13),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä(14),

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen euroalueen talouspolitiikasta,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2016 painopisteistä,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2015 (Institutional Paper 014),

–  ottaa huomioon komission kanssa Euroopan parlamentissa käydyn keskustelun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson paketista – vuotuinen kasvuselvitys 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0030/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionin talouden elpyminen on käynnissä, mutta se jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä ja sisällä sekä johtuu osittain väliaikaisista ja ulkoisista tekijöistä, kuten öljyn matalasta hintatasosta;

B.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot kamppailevat hyvin alhaisten kasvuasteiden sitkeän ongelman kanssa;

C.  toteaa, että maailmanlaajuinen talouskasvu on hidastumassa useiden kehittyvien talouksien taloudellisen ja rahoitukseen liittyvän myllerryksen vuoksi, minkä johdosta uusia strategisia haasteita on jo näköpiirissä, ja Euroopan unionin on mukauduttava vastaavasti;

D.  toteaa, että Euroopassa on yhä huomattava investointivaje, mikä heikentää merkittävästi EU:n pitkän aikavälin kasvupotentiaalia, kun taas euroalueen vaihtotaseen ylijäämä on kasvussa; toteaa, että julkinen ja yksityinen velka ovat monissa maissa yhä korkealla tasolla, vaikka vaihtotaseen alijäämiä onkin supistettu; toteaa, että useiden jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan tuntuvien rakenneuudistusten täytäntöön panemiseksi;

E.  toteaa, että vaikka usean jäsenvaltion vaihtotaseen alijäämät ovat vähentyneet tuntuvasti ja yksikkötyökustannukset ovat alentuneet, ulkoinen nettovelka prosenttiosuutena BKT:stä ei ole vähentynyt useimmissa jäsenvaltioissa;

F.  toteaa, että työllisyysaste on paranemassa, mutta ei vieläkään tarpeeksi, jotta se vaikuttaisi merkittävästi työttömyyteen, kuten erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen, ja köyhyyteen;

G.  toteaa, että Eurooppa on talousalueena kilpailijoihinsa verrattuna kaikkein riippuvaisin luonnonvarojen tuonnista; toteaa, että todellisen kiertotalouden aikaansaaminen Euroopassa on näin ollen tulevan talouskasvun ennakkoedellytys;

H.  toteaa, että vuoden 2008 kriisi ei ollut vain suhdanteista johtuva vaan myös rakenteellinen, mikä selittää sen pitkäaikaiset vaikutukset;

I.  toteaa, että henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus on kestävän talouskasvun kulmakivi Euroopan unionin sisämarkkinoilla;

J.  toteaa, että veronkierto, verovilppi ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat aiheuttaneet valtiontalouksille miljardien tappiot useissa jäsenvaltioissa, mikä on hyödyttänyt suuryhtiöitä ja heikentänyt samalla valtioiden välistä yhteisvastuuta ja yritysten välistä rehellistä kilpailua;

Keinovalikoima

1.  pitää myönteisenä vuoden 2016 vuotuista kasvuselvityspakettia ja ehdotettua keinovalikoimaa, johon kuuluu investointeja, rakenneuudistuksia ja vastuullista finanssipolitiikkaa ja jossa pyritään edistämään suurempaa kasvua sekä lujittamaan Euroopan elpymistä ja korkeammalle tasolle tähtäävää lähentymistä; korostaa, että tarvitaan huomattavia kansallisia ponnistuksia rakenneuudistusten täytäntöönpanossa sekä tehokkaampaa EU:n tason koordinointia, jotta saadaan aikaan vankempi talouden elpyminen ja kestävää, laajasti jaettua vaurautta;

2.  pitää myönteisenä julkistalouden kohenemista ja etenkin sitä, että EU:n ja euroalueen velan suhde BKT:hen on asteittain laskemassa ja että julkisen talouden alijäämät ovat pienentymässä; toteaa kuitenkin, että julkinen velka kasvaa edelleen maissa, jotka kärsivät BKT:n matalasta nimelliskasvusta ja matalasta inflaatiosta ja että liiallista alijäämää koskeva menettely on edelleen voimassa yhdeksässä jäsenvaltiossa; huomauttaa, että monilla valtioilla on rajallisesti finanssipoliittista liikkumavaraa mahdollisia uusia talouden heilahduksia varten ja että siksi olisi harkittava vahvempaa unionin tason koordinointia tukemaan talouden vakauttamista siten, ettei kasvu häiriinny;

3.  toteaa, että Euroopan unionin kansainvälinen kilpailukyky on edelleen tärkeä tavoite, ja pitää tärkeänä rakenneuudistuksia, investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, resurssitehokkuutta, tuotantoa tehostavaa innovointia ja makrotaloudellisten epätasapainojen vähentämistä; katsoo samalla, että maailmantalouden heikentyvät näkymät edellyttävät kotimaisen kysynnän kasvua Euroopan talouden vastustuskyvyn parantamiseksi; on huolissaan etenkin globaalin kysynnän mahdollisesta hidastumisesta;

4.  katsoo, että makrotaloudellisia epätasapainoja olisi käsiteltävä koordinoidusti kaikkien jäsenvaltioiden kesken siten, että asiaa koskevia uudistuksia ja investointeja käytetään kaiken perustana; korostaa, että kunkin jäsenvaltion on vastattava tältä osin omista yksittäisistä velvollisuuksistaan; toteaa, että nykyiset suuret vaihtotaseen ylijäämät tarkoittavat, että suurempaan kotimaiseen kysyntään olisi mahdollisuuksia; toteaa, että suuri julkinen ja yksityinen velka muodostaa merkittävän heikkouden ja että vastuullista finanssipolitiikkaa ja suurempaa kasvua tarvitaan vähentämään velkaa nopeammin;

5.  kehottaa lisätoimiin, jotta voidaan tukea elpymistä ja edistää lähentymistä kohti parhaita toimijoita sekä korjata makrotaloudellista epätasapainoa lisäämällä tuottavuutta ja investointeja;

6.  on huojentunut työmarkkinaindikaattoreiden hienoisesta paranemisesta mutta myöntää samalla, että erot jäsenvaltioiden välillä ovat suuret ja että työttömyyttä on edelleen aivan liian paljon; toteaa, että viimeaikaisia parannuksia on hyödynnettävä myös parantamalla luotujen työpaikkojen ja niiden tuottavuuden tasoa; kehottaa lisätoimiin osaamiseen kohdistuvien investointien tehostamiseksi, työmarkkinoiden osallistamisen lisäämiseksi, laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja kasvavien tulo- ja varallisuuserojen vähentämiseksi kuitenkin niin, että budjettikuri pidetään yllä; toteaa, että työllisyysindikaattoreille olisi annettava sama asema kuin olemassa oleville indikaattoreille, ja sallittava syvällisen analyysin tekeminen kahteen eri luokkaan perustuvan lähestymistavan välttämiseksi, ja että ne olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n politiikassa ja niiden olisi vaikutettava EU:n jäsenvaltioille antamiin poliittisiin ohjeisiin;

7.  pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -suuntaviivojen uusimista ja kehottaa lujittamaan Eurooppa 2020 -strategian roolia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson suuntaamisessa perussopimuksen tavoitteiden ja asiassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, jotta valtiovelkakriisin uusiutuminen vältetään; korostaa kunnianhimoisten toimien ja välineiden merkitystä varmistettaessa, että Eurooppa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla energia- ja digitaalisiirtymiä myös tutkimukseen, kehittämiseen, innovointiin ja osaamiseen tehtävien riittävien investointien avulla siten, että Euroopan tehtaiden kokonaistuottavuusvaje tärkeimpiin kilpailijoihin nähden pienenee; pitää tärkeänä puuttua taloudelliseen eriarvoisuuteen, joka muodostaa pitkäkestoisen talouskasvun esteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan maakohtaisten suositusten ympäristöalan verouudistuksia myös vastuullisen veropolitiikan kannalta; kehottaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden suhteen valvomaan säännöllisesti ja kokonaisvaltaisesti lähentymistä kohti parhaita käytäntöjä;

Investoinnit

8.  kehottaa käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa mahdollisimman täysimääräisesti sellaisten korkeamman riskin hankkeiden tukemiseen, jotka eivät saa rahoitusta muualta, sekä kasvun, työpaikkojen ja koheesion edistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan strategisten investointien rahastoa ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset alusta lähtien tiiviisti mukaan hankejatkumoiden ja investointijärjestelyjen kehittämiseen Euroopan investointineuvontakeskuksen ja Euroopan investointihankeportaalin avulla; korostaa myös, että on tärkeää hyödyntää kaikkea mahdollista Euroopan strategisten investointien rahaston ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välistä synergiaa;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja mahdollisimman tehokkaasti ja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti, jotta vahvistetaan koheesiota ja lievennetään eroja sisämarkkinoilla antamalla kaikille alueille mahdollisuus kehittää kilpailuetuja ja helpottamalla yksityisiä lisäinvestointeja; katsoo, että näiden investointien tulisi johtaa johdonmukaisen, teollisuuspolitiikan harjoittamiseen ja että samalla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin nuorten korkealaatuisten työpaikkojen luomiseen; painottaa, että tarvitaan riittävästi hallinnollisia valmiuksia, aktiivinen rooli alueille ja parempaa koordinointia kaikilla hallinnon tasoilla ja niiden välillä; kehottaa harkitsemaan, tarvitaanko EU:n investointivajeen supistamiseksi lisää poliittisia toimia;

10.  on perillä yksityisellä sektorilla tapahtuvasta velkavivun purkamista koskevasta prosessista; korostaa, että Euroopan investointien määrä on selvästi pienempi kuin ennen kriisiä; pitää tältä osin tärkeänä pankkiunionin ja pankkien rakenneuudistusten nopeaa valmiiksi saattamista sekä pk-yrityksiin kohdistuvien pääomainvestointien tehostamista pääomamarkkinaunionin ansiosta; kehottaa käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa ja COSME-ohjelmaa mahdollisimman paljon, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta; katsoo, että sisämarkkinoiden sääntelyn parempi ennakoitavuus lisäisi sijoittajien luottamusta;

11.  korostaa, että inhimilliseen pääomaan ja etenkin koulutukseen ja innovointiin on tärkeää sijoittaa myös työmarkkinoiden uudistusten puitteissa; korostaa tarvetta parantaa kansallisia koulutusjärjestelmiä sekä elinikäistä oppimista ja mukauttaa ne EU:n työmarkkinoiden uusiin taito- ja osaamistarpeisiin; painottaa, että kaikki tämä antaa innovoinnille keskeisen aseman kasvua, tuottavuutta ja kilpailukykyä edistävänä tekijänä; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin parantamaan julkisten investointien tuottavuutta;

12.  suhtautuu myönteisesti maakohtaisiin sijoitusprofiileihin, joissa yksilöidään eräitä investointien päähaasteita eri jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kutsumaan kaikki hallintotasot ja merkitykselliset sidosryhmät mukaan investointien esteiden määrittelyyn ja keskittymään etenkin sisämarkkinoihin, vaimentuneeseen kotimaiseen kysyntään ja rakenneuudistuksiin sekä julkista ja yksityistä rahoitusta yhteen kokoavien asianmukaisten välineiden saataville asettamiseen; pitää tärkeänä tuottavien investointien suuntaamista jäsenvaltioiden välisten taloudellisten erojen tasoittamista koskevaan kestävään prosessiin; toteaa, että jokaisessa maassa on löydettävä asianmukainen tasapaino juoksevien menojen, julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyden ja talouden kasvupotentiaalin välillä ja että sisämarkkinoilla ja Euroopan strategisten investointien rahaston ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kaltaisilla välineillä on tärkeä roolinsa investointien toimivan tason tukemisessa; korostaa, että monissa maissa tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien julkisten investointien vähäisyys saattaa ankkuroida nämä maat entistä lujemmin keskituloloukkuun;

Rakenneuudistukset

13.  katsoo, että pitkään jatkuneen makrotaloudellisen jouston jälkeen painopisteeksi olisi otettava rakenneuudistukset ja investoinnit, jotka on suunnattu kasvupotentiaalin vahvistamiseen laadukkaita työpaikkoja ja tuottavuutta lisäämällä, oikeudenmukaisten, vakaiden, tehokkaiden ja veropoliittisesti kestävien sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseen ja jäsenvaltioiden talouksien siirtämiseen kestävällä tavalla kohti parempaa resurssitehokkuutta;

14.  kehottaa toteuttamaan uudistuksia tuote-, palvelu- ja työmarkkinoilla sekä eläkejärjestelmissä ja parantamaan sääntelyä, edistämään innovointia, työpaikkojen luomista ja hyvinvointia lisäävää reilua kilpailua ilman, että kuluttajansuojaa heikennetään;

15.  korostaa resurssi- ja energiatehokkuuden merkitystä, mukaan luettuna kiertotalouden kehittäminen; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen todellista energiaunionia, joka perustuu yhteisvastuuseen, tehokkuuteen ja monimuotoisuuteen omia energialähteitä, kuten uusiutuvaa energiaa, unohtamatta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä huolenaiheet maakohtaisiin suosituksiin silloin kun ne ovat erityisen merkittäviä kilpailukyvyn ja kestävän kasvun kannalta;

16.  vaatii toteuttamaan lisätoimia korkealuokkaisten työpaikkojen luomiseen ja joustavien työmarkkinoiden kehittämiseen siten, että sirpaloitumista vähennetään; korostaa kestävien ja tehokkaiden sosiaaliturvajärjestelmien merkitystä; muistuttaa, että paras keino säilyttää eläkejärjestelmien kestävyys on huolehtia korkeasta työllisyysasteesta;

17.  korostaa tarvetta saada aikaan moderni, tehokas, demokraattinen ja asiakasystävällinen julkishallinto hallinnon kaikilla tasoilla sekä tehokkaat ja avoimet säännöt julkisista hankinnoista; painottaa, että on tärkeää toteuttaa lisätoimia todellisen sähköisen hallinnon aikaansaamiseksi jäsenvaltioissa ja niiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä suhteessa yksilöimään ja korjaamaan jäsenvaltioiden ja komission hallintojen puutteet, jotka voisivat olla vahingollisia kriisitilanteissa;

18.  kehottaa siirtämään kansallisella päätöksellä verotuksen painopistettä pois työstä, mutta varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys on taattu;

19.  panee merkille ehdotuksen rakenneuudistuksen tukiohjelmasta, joka on suunniteltu vahvistamaan jäsenvaltioiden kasvua tukevien uudistusten toteuttamista ja josta keskustellaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa rakenneuudistusten täytäntöönpanosta;

Finanssipoliittinen vastuu

20.  toistaa, että tarvitaan vastuullista, kasvumyönteistä finanssipolitiikkaa, jolla varmistetaan velan kestävyys ja jossa otetaan huomioon taloussuhdanteet ja investointivajeet ja kunnioitetaan samalla kansalaisten sosiaalisia oikeuksia; muistuttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden erittäin suuri velkautuminen aiheuttaa huomattavan riskin euroalueella tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevien häiriöiden aikana; korostaa, että on julkisen rahoituksen joustavuuden lisäämistä ja kasvun nopeuttamista koskevia toimia on tehostettava maissa, joiden velan suhde BKT:hen on suuri, jotta ne voisivat vähentää velkaa kestävällä tavalla;

21.  vaatii panemaan täytäntöön vakaus- ja kasvupaketin samalla, kun voimassa olevia joustavuuslausekkeita käytetään täysimääräisesti 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon (COM(2015)0012) mukaisesti muun muassa suurten investointien ja rakenneuudistusten tukemiseen sekä turvallisuusuhkien ja pakolaisvirtojen käsittelemiseen;

22.  korostaa, että veronkantoa on parannettava, veropetoksia ja -vilppiä on torjuttava, on ryhdyttävä aggressiivista verosuunnittelun ja veroparatiisien vastaisiin toimiin ja parannettava veropolitiikan koordinointia EU:ssa; vaatii luomaan tehokkaita ja avoimia verojärjestelmiä veronkannon lisäämiseksi, veronkierron estämiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; katsoo siksi, että vero- ja tulliviranomaisille on taattava tätä tarkoitusta varten riittävät henkilöstö-, materiaali- ja rahoitusvarat;

23.  tukee järkeviä ja maakohtaisia pyrkimyksiä parantaa julkisten menojen laatua, tehokkuutta ja kasvumyönteistä luonnetta erityisesti vaihtamalla tuottamattomia menoja kasvua lisääviin investointeihin mutta niin, ettei olennaisten julkisten ja sosiaalisten palvelujen tarjoaminen vaarannu;

Erityishuomio euroalueeseen

24.  pitää myönteisenä komission kuusi kuukautta ennen maakohtaisia suosituksia antamaa euroalueen talouspolitiikkaa koskevaa suositusta, joilla syvennetään toiminnan koordinointia Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen ja Euroopan parlamentin asiaa koskevien päätöslauselmien seurauksena;

25.  korostaa, että euroalueen voimakkaan keskinäisen riippuvuuden ja sen rahapolitiikan yhteisyyden vuoksi se on yksi taloudellinen yksikkö, jonka lähentymistä kohti parhaita toimijoita on edistettävä ja tuettava kansallisten toimien voimakkaammalla koordinoinnilla; korostaa, että kaikkien kansallisten hallitusten on toimittava tehostetusti pannakseen jäsenvaltioissaan täytäntöön ne talousuudistukset ja investoinnit, joita tarvitaan makrotaloudellisten epätasapainojen vähentämiseksi ja muihin jäsenvaltioihin ulottuvien kielteisten heijastusvaikutusten leviämisen estämiseksi; kehottaa siksi laatimaan perinpohjaisen arvion näistä makrotaloudellisista epätasapainoista täydentämään maakohtaisten heikkouksien arviointia ja makrotaloudellista vuoropuhelua; vaatii, että euroalueen suositus ja maakohtaiset suositukset ovat keskenään johdonmukaisia;

26.  pitää myönteisenä, että euroalueen finanssipoliittiseen kokonaistilanteeseen kiinnitetään enemmän huomiota, mikä ei vie huomiota pois yksittäisten jäsenvaltioiden velvollisuuksista; muistuttaa, että yhden jäsenvaltion julkisen talouden alijäämää ei voida korvata toisen julkisen talouden ylijäämällä silloin kun on kyse liiallista alijäämää koskevasta menettelystä; kehottaa seuraamaan säännöllisesti, onko finanssipoliittinen kokonaistilanne asianmukainen suuren investointivajeen vuoksi;

27.  tukee suositusta, jonka mukaan yksittäisten jäsenvaltioiden finanssipolitiikka ja niiden näkemykset vakaus- ja kasvupaketin vaatimuksista erotetaan vakauttamistarpeista sekä heijastusvaikutuksista; toteaa, että monille jäsenvaltioille tämä tarkoittaa kasvua edistävään julkisen talouden vakauttamiseen pyrkimistä; toteaa toisaalta, että eräät maat ovat lisänneet finanssipoliittista liikkumavaraansa vakaus- ja kasvupaketin vaatimusten suhteen ja että sitä voitaisiin tässä tilanteessa käyttää kotimaisen talouden tukemiseksi;

28.  toteaa, että vaikka euroalueen suuri vaihtotaseen ylijäämä on myönteinen merkki euroalueen ulkoisesta kilpailukyvystä, sen nykyinen taso viittaa myös sisäisten investointien puutteeseen, mikä heikentää kasvua ja työllisyyttä; katsoo, että vahvempi kotimainen kysyntä olisi parempi asia euroalueen kestävän kasvun sekä globaalin näkökannan osalta; toteaa, että jäsenvaltioiden nykyiseen vaihtotaseen ylijäämään liittyy myönteisiä kerrannaisvaikutuksia koko arvoketjuun ja että tästä voi olla monin tavoin hyötyä eräille muille jäsenvaltioille; näkee myös yhteisvaluutan avustavan roolin kilpailukykyisempien valtioiden kyetessä säilyttämään muuhun maailmaan verrattuna suuret ylijäämänsä; pitää myönteisenä komission vuoden 2016 talvella tekemässä ennusteessa olevaa havaintoa, jonka mukaan eräiden jäsenvaltioiden talouskasvu vuonna 2015 johtui suurelta osin kotimaisesta kysynnästä; pitää tärkeänä, että ne jäsenvaltiot, joilla on korkeampi vaihtotaseen ylijäämä, jatkavat kotimaisen kysyntänsä lisäämistä omaksi ja yleiseksi hyödykseen; kehottaa samalla vähemmän kilpailukykyisiä jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rakenneuudistuksia ja korkeatasoisia investointeja talouksiensa nykyaikaistamiseksi ja pitkäaikaisia investointeja koskevan kestävän liiketoimintaympäristön perustamiseksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; pitää tätä parempana tapana vähentää makrotalouden epätasapainoa jäsenvaltioissa kuin sisäistä devalvaatiota, joka vähentää kysyntää ja hidastaa talouskasvua koko euroalueella;

29.  korostaa, että on edistettävä todellista taloudellista ja sosiaalista lähentymistä, joka perustuu tuottavuuden ja kustannusten ulkopuolisten tekijöiden parantumiseen; tähdentää, että jäsenvaltioiden on tärkeää panna konkreettisesti täytäntöön rakenneuudistuksia ja parantaa julkisten menojen laatua ja että niillä on riittävä investointikapasiteetti, joka mahdollistaa tasapainoisen ja kestävän kasvun, mikä on ratkaisevan tärkeää myös velan ja BKT:n suhdeluvun pienentämiseksi; katsoo, että suuri julkinen ja yksityinen velka vähentävät merkittävästi investointikapasiteettia ja hidastavat näin kasvua;

30.  muistuttaa, että palkanmuodostus on itsenäisten työehtosopimusneuvottelujen tulos, ja kehottaa asianomaisia toimijoita varmistamaan vastuullisen ja kasvumyönteisen palkkakehityksen, joka heijastaisi tuottavuuden kasvua; kehottaa asianomaisia toimijoita etenkin niissä maissa, joiden vaihtotase on lähes tasapainossa, jatkamaan pyrkimyksiään tuottavuuden parantamiseksi ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi; kehottaa samalla suuren ylijäämän maissa olevia asianomaisia toimijoita käyttämään liikasäästöjä tukemaan kotimaista kysyntää ja investointeja;

31.  kehottaa toteuttamaan toimia, joilla estetään verotuksen ja sosiaalisten normien heikentämiskilpailu, joka lisää eriarvoisuutta; muistuttaa, että on pidettävä yllä tuottavuuteen ja ylöspäin tapahtuvaan lähentymiseen perustuvaa kansainvälistä kilpailukykyä; pitää myönteisenä, että makrotalouden epätasapainoa koskevalla tulostaululla kiinnitetään enemmän huomiota kolmeen työllisyyteen liittyvään indikaattoriin, ja pyytää komissiota asettamaan ne yhtäläisiin asemiin toisiinsa nähden; katsoo myös, että poliittisissa ohjeissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon analyysi keskeisten työllisyys- ja sosiaali-indikaattorien sekä resurssitehokkuuden olemassa olevasta tulostaulusta;

32.  panee merkille joulukuussa 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät talous- ja rahaliitosta ja kehottaa komissiota aloittamaan pitkän ajanjakson toimenpiteiden valmistelun mahdollisimman pian;

Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tehokkuuden lisääminen ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen

33.  pitää valitettavana maakohtaisten suositusten heikkoa täytäntöönpanoa ja katsoo, että niiden täytäntöönpanon parantaminen edellyttää, että unionin tasolla määritellään selkeämmin muotoillut painopisteet ja että kansallisella tasolla lisätään todellista julkista keskustelua, poliittista tahtoa ja sitoutumista siten, että nämä johtavat merkityksellisyyden ja kansallisen omistajuuden lisääntymiseen; on tämän osalta tyytyväinen siihen, että komission jäsenet ovat vierailleet jäsenvaltioissa keskustellakseen eurooppalaisen ohjausjakson prosessista ja siihen liittyvistä asiakirjoista;

34.  kehottaa asianmukaiseen tasapainoon, kun yhtäältä tehdään tärkeimpiin painopisteisiin keskittyviä maakohtaisia suosituksia ja toisaalta huolehditaan siitä, että niissä puututaan kaikkiin keskeisiin haasteisiin, mukaan luettuna uusien valtiovelkakriisien synnyn estäminen sekä kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden lisääminen siten, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet otetaan huomioon;

35.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa 15. joulukuuta 2015 käytyä keskustelua euroalueen suositusluonnoksesta, ja pyytää, että keskustelu vakiintuu säännölliseksi osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa; katsoo, että kyseisillä keskusteluilla lujitetaan ja täydennetään nykyistä demokraattista vuoropuhelua ja ennen kaikkea taloudellista vuoropuhelua sekä autetaan lisäämään toimeenpanevien elinten vastuuvelvollisuutta;

36.  korostaa, että kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen olisi vastaisuudessakin oltava se ratkaiseva hetki, jolloin määritellään politiikan painopisteet; pitää myönteisenä komission kanssa käytäviä täysistuntokeskusteluja vuotuisen kasvuselvityksen prioriteeteista ennen selvityksen hyväksymistä ja sen jälkeen; muistuttaa, että talouspolitiikan vahvistaminen neuvoston jäsenvaltioille antaman suosituksen jälkeen on täytäntöönpanotoimi, johon on sovellettava Euroopan parlamentin demokraattista valvontaa ja parlamentin keskusteluja; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa hyväksymään euroalueelle annettavat suositukset ja päätelmät vuotuisesta kasvuselvityspaketista sen jälkeen kun parlamentti on voinut esittää kantansa niistä; vakuuttaa aikovansa käsitellä asiakirjat nopeasti ja ilmaista kantansa hyvissä ajoin ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta; on tyytyväinen Euroopan parlamentille esitettyyn kutsuun, jossa sen puhemiestä pyydettiin välittämään parlamentin kanta kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa; huomauttaa edelleen, että perussopimus velvoittaa tiedottamaan Euroopan parlamentille neuvoston antamista suosituksista sekä monenkeskisen valvonnan tuloksista;

37.  pitää erittäin tärkeänä, että kansalliset parlamentit keskustelevat maaraporteista ja maakohtaisista suosituksista sekä äänestävät kansallisista uudistusohjelmista ja kansallisista lähentymistä ja vakauttamista koskevista ohjelmista; kehottaa jäsenvaltioita osallistamaan työmarkkinaosapuolet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut sidosryhmät rakentavalla tavalla hyödyntäen maaraporttien varhaista julkaisemista; painottaa työmarkkinaosapuolten korvaamatonta asemaa palkanmuodostuksessa sekä ratkaisevaa asemaa, joka niillä olisi oltava laajemmissa talouskeskusteluissa, erityisesti kun on kyse tuottavuuden lisäämisestä; kehottaa edelleen lujittamaan kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä;

38.  vaatii komissiota käynnistämään neuvottelut talouden ohjausta koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta; katsoo, että toimielinten välisellä sopimuksella olisi varmistettava perussopimusten puitteissa, että eurooppalaisen ohjausjakson rakenne mahdollistaa prosessin merkityksellisen ja säännöllisen parlamentaarisen valvonnan erityisesti vuotuisen kasvuselvityksen prioriteettien ja euroalueen suositusten osalta;

Talousarviota koskeva politiikka

39.  pitää valitettavana, että tyydyttävää vipuvoimaa ei ole, mikä johtuu unionin talousarvion rajoitetusta koosta samalla kun omien varojen järjestelmää ei ole mahdollista muuttaa, sekä siitä, että talousennusteet, talouspoliittiset painopisteet ja vuosittaisten sekä monivuotisten talousarvioiden laadinta eivät ole sopusoinnussa toistensa kanssa;

40.  panee merkille, että unionin talousarvio auttaa osaltaan saavuttamaan suoraan kaksi vuotuisen kasvuselvityksen 2016 kolmesta tavoitteesta (investointien käynnistäminen uudelleen, rakenteellisten uudistusten jatkaminen sekä vastuullisen, rehdin ja annettujen poliittisten lupausten mukaisen finanssipolitiikan toteuttaminen); pitää myönteisenä komission ehdotusta EU varojen käyttämisestä tekniseen apuun rakenneuudistusten tukiohjelman yhteydessä;

41.  katsoo, että unionin talousarviolla voitaisiin auttaa keventämään kansallisia talousarvioita ja edistämään talousarvion vakauttamistoimia ottamalla käyttöön omia varoja ja järkiperäistämällä menoja; on vakuuttunut siitä, että julkisten varojen lisääntyvät hallinnan muodot unionin tasolla antaisi mahdollisuuden käyttää mittakaavaetua ja siten vähentää menoja esimerkiksi ulkosuhteiden ja puolustuksen aloilla kyseenalaistamatta kuitenkaan yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatetta etenkään rakennerahastojen osalta;

42.  muistuttaa, että alijäämäinen unionin talousarvio olisi lainvastainen; toteaa, että jäsenvaltiot pitävät unionin talousarviota muuttuvana tekijänä, jolla mukautetaan kansallisia talousarvioita;

43.  muistuttaa, että euroalueen voimakkaampi integraatio on välttämätöntä talous- ja rahaliiton (EMU) saattamiseksi valmiiksi ja että finanssivakausunioni on euron toimivuuden kulmakivi;

44.  kehottaa ottamaan huomioon euroalueen talousarviovalmiudesta vuoden 2016 aikana laadittavan valiokunta-aloitteisen mietinnön päätelmät, kun tarkastellaan parlamentin kantaa euroalueeseen ja sen talousarviovalmiuteen;

45.  pyytää komissiota toteuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen, kuten kesäkuussa 2013 parlamentin, komission ja neuvoston välillä tehdyssä poliittisessa sopimuksessa sovittiin; korostaa, että Euroopan unionia vuosina 2009–2014 koetelleet finanssikriisit ja humanitaariset kriisit ovat osoittaneet nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen riittämättömyyden; painottaa lisäksi, että unionin rahoitussuunnittelua on tarpeen uudistaa merkittävästi ja ottaa siinä yhteydessä kattavasti huomioon käytettävissä olevien välineiden tavoitteet, rahoitus ja kesto;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

46.  painottaa, että jos jätelainsäädännön uudistuksella ja kiertotaloutta koskevalla toimintaohjelmalla halutaan edistää unionin talouden siirtymistä kiertomalliin, on ehdottoman tärkeää liittää eurooppalaiseen ohjausjaksoon asiaan liittyviä suosituksia, jotta lisätään kilpailukykyä sekä luodaan työpaikkoja ja kestävää kasvua; suosittelee, että kiertotalouden periaatteet sisällytetään maakohtaisiin suosituksiin;

47.  korostaa jälleen tarvetta ottaa käyttöön kestävien toimintalinjojen laatimista palkitseva ja ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukainen finanssipoliittinen kehys, jolla annetaan oikeita signaaleja resurssitehokkuuteen investoimiseksi, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja entistä helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi; muistuttaa, että on välttämätöntä poistaa asteittain ympäristön kannalta haitalliset, muun muassa fossiilisille polttoaineille myönnettävät, tuet ja siirtää verotusta työn verottamisesta ympäristöä pilaavan toiminnan verottamiseen;

48.  pitää tärkeänä arvioida terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta ja kestävyyttä eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa ja kannattaa siirtymistä tuloksiin perustuvaan lähestymistapaan sekä keskittymistä tautien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa välineitä, joilla voidaan seurata terveystuloksia, arvioida pääsyä korkealuokkaiseen terveydenhuoltoon ja edistää lääketieteellisen tutkimuksen kustannuksia koskevaa avoimuutta, jotta voitaisiin vähentää sosiaalisia eroja ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä; kehottaa komissiota ottamaan maakohtaisissa suosituksissa huomioon ennaltaehkäisyyn tähtäävien toimenpideohjelmien pitkän aikavälin vaikutukset terveyteen ja julkiseen talouteen;

49.  korostaa koko taloudessa merkittävässä asemassa olevan terveydenhuoltoalan kestävyyden merkitystä, sillä ala työllistää kahdeksan prosenttia unionin koko työvoimasta ja tuottaa kymmenen prosenttia unionin BKT:stä; painottaa sen tärkeyttä, että kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja, sillä terveys on olennainen vakauteen, kestävyyteen sekä jäsenvaltioiden ja niiden talouden kehitykseen vaikuttava tekijä;

Aluepolitiikka

50.  panee merkille EU-investointien merkittävyyden vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tarpeen varmistaa, että näillä investoinneilla kyetään houkuttelemaan lisäinvestointeja, millä edistetään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

51.  panee merkille eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan prosessin tavoitteiden ja ERI-rahastojen kauden 2014–2020 ohjelmasuunnittelun väliset yhteydet, jotka on otettu huomioon kumppanuussopimuksissa; katsoo siksi, että vuosina 2014–2020 toteutettavien uudistusten jälkeen koheesiopolitiikan välineillä voi olla hyvin merkittävä rooli asianomaisten maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa ja että kyseisillä välineillä voidaan siten tukea rakenteellisia uudistuksia ja edistää EU:n strategisten tavoitteiden saavuttamista sekä kumppanuussopimusten vaikuttavaa täytäntöönpanoa; korostaa kuitenkin, että ERI-rahastojen ohjelmat ja tavoitteet ovat luonteeltaan monivuotisia ja pitkäkestoisia, kun taas eurooppalaisen ohjausjakson sykli on vuotuinen, ja että on huolehdittava unionin ensisijaisten tavoitteiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten tarpeiden välisestä koordinoinnista;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, kansallisille parlamenteille ja Euroopan keskuspankille.

(1) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12. (2) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41. (3) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8. (4) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33. (5) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25. (6) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1. (7) EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11. (8) EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1. (9) EUVL L 192, 18.7.2015, s. 27. (10) EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28. (11) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0238. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0469.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (2015/2330(INI))

P8_TA(2016)0059 A8-0031/2016

Euroopan parlamentti, joka

—  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan,

—  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 145, 148 ja 152 artiklan sekä 153 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan,

—  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, jossa määritetään syrjäisimpien alueiden erityinen asema,

—  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

—  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2016 – Vahvistetaan elpymistä ja lähentymistä” (COM(2015)0690),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2016” (COM(2015)0691),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2015)0692),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun luonnoksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016 (COM(2015)0700),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2015)0600),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2015 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2015)0098) ja siitä 8. heinäkuuta 2015 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan(1),

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

—  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät” (COM(2014)0215),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (COM(2013)0690),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

—  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (C(2013)0778),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon Mahdollisuuksia nuorille -aloitteesta (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758) ja siitä 15. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—  ottaa huomioon komission tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuosiksi 2010–2015 ja sitä seuranneen vuosia 2016–2019 koskevan asiakirjan strategisesta sitoutumisesta naisten ja miesten tasa-arvoon, jossa viitataan erityisesti naisten työllisyyteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen,

—  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/867/EY työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi,

—  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 laatiman kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

—  ottaa huomioon neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina (13414/15),

—  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean vuoden 2014 raportin ”Riittävä sosiaaliturva pitkäaikaishoidon tarpeisiin ikääntyvässä yhteiskunnassa”,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(3),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen O-000121/2015 – B8-1102/2015 ja sen johdosta 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman neuvoston suosituksesta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä(5),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(6),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(7),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategian työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista(8),

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman nuorten työllisyydestä(9),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten Euroopan unioni voi luoda yrityksille, liiketoiminnalle ja uusyrityksille otollisen ympäristön työpaikkojen luomiseksi?”(10),

—  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(11),

—  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(12),

—  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(13),

—  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (syyskuu 2015),

—  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”(14),

—  ottaa huomioon huhtikuussa 2015 annetun Euroopan unionin alueiden työttömyyttä käsittelevän Eurostatin julkaisun,

—  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 julkaistun EU:n työllisyys- ja sosiaalipoliittista tilannetta koskevan neljännesvuosikatsauksen(15),

—  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2014 julkaistun tulojen eriarvoisuutta koskevan OECD:n työasiakirjan ”Trends in Income Inequality and its Impact on Economic Growth”,

—  ottaa huomioon vuosien 2010 ja 2015 viidennen ja kuudennen Euroopan työoloja koskevan kyselytutkimuksen(16),

—  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 julkaistun Eurofoundin raportin työmarkkinaosapuolten asemasta eurooppalaisessa ohjausjaksossa,

—  ottaa huomioon Eurofoundin 17. kesäkuuta 2014 palkanmuodostusmekanismien muutoksista antaman raportin ”Changes to wage-setting mechanisms in the context of the crisis and the EU's new economic governance regime”,

—  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2016 painopisteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8‑0031/2016),

A.  toteaa, että työttömyysaste on ollut hitaassa laskussa vuoden 2013 toiselta puoliskolta lähtien mutta se ei ole laskenut riittävästi työttömyyden ja köyhyyden hillitsemisen kannalta, vaikka on toteutettu makrotalouspolitiikan tukitoimia ja rakenneuudistuksia; toteaa, että työttömyyttä on monissa jäsenvaltioissa kuitenkin edelleen liian paljon ja se koskee tällä hetkellä 9,9:ää prosenttia aktiivisista kansalaisista eli 23:a miljoonaa eurooppalaista, joista noin puolet on pitkäaikaistyöttömiä, ja yli kymmentä prosenttia euroalueella, mikä on edelleen paljon enemmän kuin vuonna 2008; toteaa tämän osoittavan, että on tärkeää ottaa huomioon erityiset mikrotaloudelliset olosuhteet ja jatkaa sosiaalisesti oikeudenmukaisia rakenneuudistuksia, joiden sosiaaliset vaikutukset olisi arvioitava ennen niiden voimaantuloa;

B.  toteaa, että nyt käynnistyy kolmas talouden elpymisen vuosi ja että kasvun ennustetaan olevan vuonna 2016 kaksi prosenttia EU:n 28 jäsenvaltiossa ja 1,8 prosenttia euroalueella, mutta toteaa, että kasvu jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä ja johtuu osittain energiahintojen laskun kaltaisista ja osaltaan ostovoimaa lisäävistä väliaikaisista tekijöistä tapauksissa, joissa tällä on vaikutusta reaalitalouteen; toteaa tämän osoittavan, että EU voi vauhdittaa taloudellista ja sosiaalista elpymistä tehdäkseen siitä kestävämpää keskipitkällä aikavälillä erityisesti nyt, kun maailmantaloudessa vallitsee epävarma tilanne;

C.  toteaa, että julkisen talouden vakauttaminen EU:n 28 jäsenvaltiossa edistyy ja että yleinen alijäämä on laskenut vuoden 2011 4,5 prosentista 2,5 prosenttiin vuonna 2015;

D.  panee merkille, että kuten Euroopan komissio toteaa(17), työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset erot jäsenvaltioissa ja niiden välillä jatkuvat ja sosiaalinen kehitys viittaa edelleen jatkuviin eroavuuksiin kaikkialla EU:ssa haitaten kasvua, työllisyyttä ja koheesiota; toteaa, että yhteiskunnat, joille on leimallista korkea tasa-arvo ja investoiminen ihmisiin, selviytyvät paremmin kasvua ja työllisyyden joustavuutta tarkasteltaessa;

E.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on EU:ssa 22,6 prosenttia ja että vuonna 2014 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella (NEET) olevien nuorten osuus oli 12,3 prosenttia, ja toteaa, että tämä ryhmä on vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, mikä merkitsee taitojen ja inhimillisen pääoman menetystä; katsoo, että tämä heikentää yksilöiden riippumattomuutta ja vaarantaa sosiaalisen integraation; toteaa, että ensisijainen vastuu nuorisotyöttömyyden poistamisesta on jäsenvaltioilla, joiden on kehitettävä työmarkkinoiden sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä pantava niitä täytäntöön;

F.  toteaa, että vuonna 2014 työllisyysaste EU:n 28 jäsenvaltiossa nousi 0,8 prosenttia, kun taas euroalueen työllisyysaste nousi 0,4 prosenttia, mutta jäsenvaltioiden tuloksissa on edelleen merkittäviä eroja, sillä viidessä valtiossa työllisyysaste laski ainakin viisi prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2014; ottaa huomioon, että vuonna 2014 itsenäisten ammatinharjoittajien määrä kasvoi suunnilleen samaa vauhtia kuin työllisyys ja vuodesta 2013 lähtien kokonaistyöllisyyden parantuminen on ollut pääasiassa seurausta määräaikaisten työsopimusten lisääntymisestä, vaikkakin tässä on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että työttömyysaste ja sen sosiaaliset seuraukset vaihtelevat Euroopan maiden välillä; toteaa, että monet nuoret joko hakeutuvat lisäopintoihin välttääkseen työttömyyden tai muuttavat pois kotimaastaan hakeakseen työtä toisista jäsenvaltioista; toteaa, että nuorisotyöttömyyttä koskevissa kansallisissa tilastoissa ei oteta huomioon näitä kahta tilannetta;

G.  toteaa, että naisten työllisyysaste (63,5 prosenttia toukokuussa 2015) on edelleen kaukana Eurooppa 2020 -strategian 75 prosentin tavoitteesta ja että osa-aikaista työtä tekevien naisten osuus on edelleen korkea, 32,2 prosenttia, verrattuna miesten 8,8 prosenttiin, vaikka otettaisiin huomioon henkilökohtaiset vapaat valinnat ja tarpeet; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinoille osallistumisen lisääntymisestä voi olla apua näiden erojen kaventamisessa ja naisia koskevan suuremman köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvän vaaran torjumisessa;

H.  toteaa, että työttömyyden aiheuttama inhimillisen pääoman menetys on valtava ja että nuorisotyöttömyyden kokonaiskustannusten on arvioitu olevan 153 miljardia euroa vuodessa(18); toteaa, että taloudellisten ja sosiaalisten vaikutustensa lisäksi työttömyys, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vaikuttavat kielteisesti sosiaaliseen lähentymiseen ja haittaavat kestävää talouskasvua;

I.  toteaa, että vuonna 2014 EU:n 28 jäsenvaltion työvoimasta noin viisi prosenttia oli ollut työttömänä yli vuoden ja 3,1 prosenttia yli kaksi vuotta; toteaa, että vain puolet 55–65-vuotiaista työntekijöistä on työelämässä ja että pitkäaikaistyöttömyys vaivaa erityisesti nuorten ja ikääntyneiden ikäryhmiä; toteaa, että pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden syrjintä on valitettavasti hyvin yleistä; toteaa, että tämä perustuu työttömyyteen liittyvään psyykkiseen leimautumiseen ja että työnantajat saattavat katsoa ikääntyneet työttömät työnhakijat vähemmän päteviksi ja vähemmän houkutteleviksi työllistää kuin työssä olevat henkilöt; toteaa, että työnantajien on koulutettava henkilöstöhallinnon johtajat ylittämään mahdolliset ennakkoluulot työttömiä ja ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan ja keskittymään näiden pätevyyteen ja kokemukseen nykyisen työllisyystilanteen sijaan;

J.  toteaa, että EU:n aktiivisista kansalaisista noin 20 prosentilla on pelkät perustason digitaaliset taidot ja että 40 prosentilla EU:n väestöstä voidaan katsoa olevan riittämättömät digitaaliset taidot; ottaa huomioon, että vaikka monilla ihmisillä, myös nuorilla, on vaikeuksia päästä työmarkkinoille, EU:ssa on arviolta 2 miljoonaa avointa työpaikkaa, joista lähes 900 000 digitaalialalla, ja 39 prosentilla yrityksistä on vaikeuksia löytää riittävän pätevää henkilökunta, mutta toteaa samalla, että tutkimusten mukaan yritykset, jotka eivät löydä päteviä työntekijöitä, ovat usein niitä, jotka ovat haluttomia tarjoamaan pitkiä työsopimuksia; toteaa, että vuonna 2012 joka kolmas eurooppalainen työntekijä ei ollut yli- tai alikoulutettu työhönsä; toteaa, että matala koulutustaso ja ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus ovat keskeisiä syitä siihen, että nuoret jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, millä on kielteinen vaikutus kasvuun; toteaa, että on olennaista määrittää koulutuksen keskeyttämisen syyt, ja neuvoo jäsenvaltioita palauttamaan koulutusmenonsa tasolle, joka mahdollistaa Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen;

K.  toteaa, että pimeä työ vie työntekijöiltä sosiaaliturvan ja työntekijöille kuuluvat oikeudet, edistää sosiaalista polkumyyntiä ja sillä on vakavia vaikutuksia julkiseen talouteen ja se johtaa verotulojen ja sosiaaliturvamaksujen vähenemiseen, koska se vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, tuottavuuteen, työn laatuun, ammattitaidon kehittymiseen ja elinikäiseen oppimiseen, ja se uhkaa tehokasta ja vaikuttavaa eläkejärjestelmää, kun se muun muassa kasvattaa eläke-eroa, ja vaikuttaa myös terveydenhuollon saatavuuteen joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että tarvitaan lisätoimia pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi työksi;

L.  toteaa, että epätyypillisissä työsuhteissa ei sinänsä ole kyse epävarmoista työsuhteista, mutta epävarmuutta on todennäköisemmin tämän kaltaista sopimusta sovellettaessa, vaikkakin sopimukset koskevat olemassa olevien työsuhteiden vähemmistöä(19); toteaa, että toinen tekijä tällaisissa työsuhteissa on epävarmuus, ja se käsittää epävarmuuden työpaikasta, tulojen riittämättömyyden, irtisanomissuojan puuttumisen sekä epätietoisuuden työsuhteen kestosta; toteaa, että tämäntyyppiset sopimukset ovat lisääntyneet huolestuttavasti joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että tällaisten sopimusten sopimattoman käytön välttämiseksi on otettava käyttöön tehokas ja vaikuttava työsuojelutarkastusmekanismi jäsenvaltioiden tasolla; toteaa, että on tärkeää luoda laadukkaita työpaikkoja, jotka takaavat riittävät tulot ja taloudellisen turvan perheille;

M.  toteaa, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta on pyrkiä vähentämään vähintään 20 miljoonalla niiden henkilöiden määrää, jotka elävät köyhyydessä tai ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä tai ovat vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä; toteaa, että EU:ssa lähes 123 miljoonaa ihmistä on tässä tilanteessa; toteaa, että vuonna 2013 EU:n 28 jäsenvaltiossa 26,5 miljoonaa lasta oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä; toteaa, että köyhyysvaarassa olevien eurooppalaisten määrä lisääntyi vuosina 2009–2012, mutta määrät vakiintuivat vuosina 2013 ja 2014; toteaa, että kodittomuus on lisääntynyt monessa EU:n jäsenvaltiossa; toteaa, että 32,2 miljoonaa yli 16-vuotiasta vammaista henkilöä oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä vuonna 2012; toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ei ole vielä saavutettu ja strategiaa onkin tarkistettava välittömästi;

N.  toteaa, että EU:n yli 65-vuotiaiden määrän suhteessa 15–64-vuotiaiden määrään ennustetaan kasvavan 27,8 prosentista 50,1 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä ja että kokonaiselatussuhteen(20) odotetaan vakiintuvan yli 120 prosenttiin seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä ja nousevan sen jälkeen yli 140 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä; toteaa, että nämä tekijät sekä muut väestörakenteen muutokset, kuten väestön ikääntyminen, väestötiheys tai harva asutus, korostavat sitä, että viranomaisten on otettava käyttöön kokonaisvaltaisia ja sosiaalisesti vastuullisia politiikkatoimia, joilla pyritään lisäämään syntyvyyttä, edistämään laadukkaiden työpaikkojen osuutta ja edistämään sosiaaliturvajärjestelmien riittävyyttä ja aktiivista ikääntymistä sekä toteuttamaan työmarkkinoiden ja eläkejärjestelmien sosiaalisesti vastuullisia uudistuksia ja varmistamaan ensimmäisen eläkepilarin riittävyys ja asianmukaisuus lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

O.  ottaa huomioon, että EU:ssa sukupuolten välinen eläke-ero on edelleen huomattava, 40 prosenttia, ja toteaa, että tässä näkyvät naisten ja miesten väliset erot kokopäiväisen ja osa-aikaisen työn tekemisessä sekä sukupuolten välinen palkkakuilu ja naisten lyhyemmät urat;

P.  toteaa, että hoitoa tarvitsevien ikäihmisten kasvavalla määrällä on ja tulee olemaan kasvava vaikutus terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon järjestelmiin sekä virallisen hoidon ja omaishoidon resurssitarpeeseen; toteaa, että nykyisissä sosiaaliturvajärjestelmissä ei oteta riittävällä tavalla huomioon omaishoitajia, jotka ovat yhteiskunnalle valtavan suuri resurssi;

Q.  toteaa, että julkinen ja yksityinen velka on edelleen liian korkealla tasolla monissa jäsenvaltioissa ja se heikentää Euroopan talouksia; toteaa, että euroalueen matalaa korkotasoa voidaan käyttää lisäämään jäsenvaltioiden liikkumavaraa; toteaa, että on käytävä perusteellista keskustelua velan käsittelystä EU:ssa;

R.  toteaa, että kehityksen jatkuessa nykyisellään seuraavien 10–15 vuoden aikana 90 prosenttia maailman talouskasvusta toteutuu EU:n ulkopuolella; katsoo tämän vuoksi, että jäsenvaltioissa on jatkossakin kehitettävä ja edistettävä todellista kasvua ja työpaikkojen luomista koskevia strategioita; toteaa, että on pantava täytäntöön innovatiivista elinkeino- ja markkinapolitiikkaa, jotta voidaan lisätä EU:n sisäistä ja globaalia kilpailukykyä ja näin auttaa saamaan aikaan kestäviä ja sosiaalisesti osallistavia työllistymismahdollisuuksia;

S.  toteaa, että 20 prosenttia Euroopan sosiaalirahaston varoista olisi käytettävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen jäsenvaltioissa;

T.  toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on jo hyväksynyt 69 hanketta 18 maassa ja allekirjoittanut 56 toimintoa (rahaston kokonaisrahoitus on noin 1,4 miljardia euroa), minkä odotetaan johtavan yli 22 miljardin euron arvoisiin investointeihin ja koskevan noin 71 000:tta pk-yritystä; toteaa, että tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että rahoitusta tarjotaan myös sosiaalisiin peruspalveluihin, kuten lastenhoitoon, jotta voidaan saavuttaa pitkäaikaiset Barcelonan sitoumukset; toteaa, että nykyiset hankkeet koskevat pääasiassa mittavan infrastruktuurin rakentamista ja että pk-yritykset ja mikroyritykset jäävät tavallisesti rahoituksen ulkopuolelle huolimatta niiden suuresta merkityksestä Euroopan talouden selkärankana ja laadukkaiden työpaikkojen luojina;

U.  toteaa, että yhteisötalouden yritykset käsittävät kaksi miljoonaa yritystä (10 prosenttia kaikista EU:n yrityksistä), jotka työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, mikä on noin 6,5 prosenttia EU:n työssäkäyvästä väestöstä;

V.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla kohdataan niiden erityispiirteiden vuoksi valtavia vaikeuksia, jotka rajoittavat niiden kasvumahdollisuuksia; toteaa, että työttömyysaste näillä alueilla on 15–32,4 prosenttia;

W.  toteaa, että tällä hetkellä 6,9 miljoonaa EU:n kansalaista harjoittaa vapaata liikkuvuutta koskevaa perusoikeuttaan ja asuu ja tekee työtä toisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että rajatyöntekijöitä on yli 1,1 miljoonaa; toteaa, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on olennaisen tärkeää Euroopan valtioiden lähentymisen edistämiseksi;

X.  toteaa, että pakolaisten kasvava määrä Euroopassa edellyttää jäsenvaltioilta sekä paikallis- ja alueviranomaisilta yhteisvastuullisuutta ja tasapainoisempia ja voimakkaampia ponnisteluja heidän integroimisekseen yhteiskuntaan, ja toteaa, että tästä voidaan mainita esimerkkeinä sosiaaliavustus sovellettavan unionin turvapaikkalainsäädännön mukaisesti sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet ja strategiat pakolaisten vastaanottamiseksi ja integroimiseksi yhteiskuntaan;

Investoiminen ihmisiin

1.  korostaa, että tarve sijoittaa sosiaaliseen kehitykseen ei ole vain keino taata kestävä ja osallistava talouskehitys ja lähentyminen, vaan sen on oltava tavoite myös itsessään; korostaa tämän vuoksi työllisyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta kuvaavien indikaattorien laadun merkitystä; on tyytyväinen komission esittämään pyyntöön asumistuki-, terveydenhuolto-, päivähoito- ja kuntoutuspalveluiden kaltaisiin palveluihin investoimisesta; painottaa, että sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden olisi oltava ensisijainen tavoite kaikessa EU:n politiikassa ja että olisi toteutettava lisätoimia monimutkaisemman ja objektiivisemman arvioinnin aikaansaamiseksi jäsenvaltioiden moninaisuuden ja ominaispiirteiden perusteella;

2.  on tyytyväinen siihen, että komission vuotuisessa kasvuselvityksessä korostetaan tarvetta kiinnittää enemmän huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen uusien kansallisten vakauttamis- ja uudistusohjelmien yhteydessä lisäämällä kolme työllisyysindikaattoria (työssäkäyntiaste, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys) makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn; vaatii, että nämä indikaattorit on asetettava aidosti tasavertaiseen asemaan olemassa olevien indikaattorien kanssa, jolloin asianomaisissa jäsenvaltioissa voidaan tehdä perusteellisia analyyseja ja varmistaa, että niiden sisäisiä epätasapainoja arvioidaan tarkemmin ja että ehdotetaan ja valvotaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia;

3.  on tyytyväinen komission toimintaan, kun se on vuotuisessa kasvuselvityksessä asettanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden unionin talouden elpymisen keskiöön; painottaa EU:n saavutuksia lähentymisessä, kun se on perustanut talous- ja rahaliiton, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä unionissa; kehottaa komissiota määrittämään ja arvioimaan määrällisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitettään ottaen huomioon sekä työllisyys- että sosiaalipolitiikan, joihin se tähtää vuoden 2016 vuotuisessa kasvuselvityksessä ja eurooppalaisessa ohjausjaksossa;

4.  palauttaa mieliin, että laadukkaat ja osallistavat työpaikat muodostavat kaikkien ihmisarvoa edistävän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kulmakiven; katsoo, että tämän vuoksi laadukkaiden työpaikkojen ja kasvun luomisen on oltava erityisesti nuorison ja yli 55-vuotiaiden osalta jäsenvaltioiden ja EU:n politiikan keskiössä keinona rakentaa kestävämpiä yhteisötalouksia unionissa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ja kehittämään edelleen politiikkatoimia nuorten työllistämiseksi ja sovittamaan nämä toimet työmarkkinoiden tosiasiallisiin tarpeisiin;

5.  pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla hallituksia, yrityksiä, myös yhteisötalouden yrityksiä, oppilaitoksia, yksilöllisiä tukipalveluja, kansalaisyhteiskuntaa ja työmarkkinaosapuolia koskevia parhaiden käytäntöjen vaihtoon perustuvia yhteistyömuotoja, joilla pyritään sovittamaan paremmin yhteen jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmät ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden torjumiseksi, työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi ja kaikkien eurooppalaisten työhön pääsyn ja työssä pysymisen tukemiseksi avoimilla työmarkkinoilla erityisesti oppisopimuskoulutuksen kautta; kannustaa jäsenvaltioita suunnittelemaan huolellisesti ja arvioimaan etukäteen kaikki kansallisten koulutusjärjestelmien rakenneuudistukset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan taata, että koulutus tarjoaa asianmukaiset välineet kansalaisille; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulutusohjelmiinsa yrittäjyyden kulttuurin ja yhteisötalouden periaatteet; pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla laajempaa koko koulutusta koskevaa investointistrategiaa, joka kattaa kaikki elinikäisen oppimisen alat, työssäoppimisen ja työpaikalla oppimisen, virallisen ja arkioppimisen;

6.  panee merkille, että koulutuspyrkimykset keskittyvät etupäässä työvoiman nuorempaan osaan, vaikka monissa jäsenvaltioissa olisi keskityttävä laajemmin työvoiman koulutukseen, myös aikuiskoulutusta ja ammatillista koulutusta koskeviin mahdollisuuksiin; painottaa, että riittämättömät investoinnit koulutukseen ja erityisesti digitaalisiin taitoihin vaarantavat unionin kilpailuaseman ja unionin työvoiman työllistettävyyden; rohkaisee tämän vuoksi jäsenvaltioita asettamaan etusijalle laajan digitaalisten taitojen opetuksen; pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden tasolla laajempaa koko koulutusta koskevaa investointistrategiaa, joka kattaa kaikki elinikäisen oppimisen alat, työssäoppimisen ja työpaikalla oppimisen, harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutuksen, virallisen ja arkioppimisen ja jossa otetaan huomioon, että väestörakenteen muutokseen vastaamiseksi on parannettava aikuiskoulutusta, jotta jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä voidaan mukauttaa paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan oppisopimuskoulutusta ja hyödyntämään täysimääräisesti oppisopimuskoulutukseen saatavilla olevia Erasmus+-varoja tällaisen koulutuksen laadun ja houkuttavuuden takaamiseksi;

7.  painottaa tarvetta investoida ihmisiin elinkaaren mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä osallistamisen edistämiseksi nuorella iällä; kehottaa tämän vuoksi varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden kaikkien lasten pääsyn laadukkaaseen, osallistavaan ja kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen;

8.  muistuttaa epävirallisen ja arkioppimisympäristön edellyttämien taitojen ja osaamisen tärkeydestä nuorten ja työmarkkinoiden ulkopuolella hoitovastuun vuoksi olleiden työllistettävyyden parantamisessa; korostaa tämän vuoksi, että on tärkeää luoda validointijärjestelmä epävirallisen ja arkioppimisen muotoja, erityisesti vapaaehtoistoiminnassa hankittua osaamista, varten; katsoo, että yhtenäiset tutkintotodistukset ja tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen kaventavat Euroopan työmarkkinoiden osaamisvajeen ja nuorten työnhakijoiden välistä kuilua; painottaa, että on tärkeää soveltaa elinikäisen oppimisen lähestymistapaa kohti joustavaa oppimispolkua, jossa tunnustetaan sekä virallinen että epävirallinen ja arkioppiminen, oppimispääoman ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja työllistymismahdollisuuksien tarjoamiseksi heikommassa asemassa oleville ryhmille;

9.  on tyytyväinen komission ehdotukseen nuorisotakuun parantamisesta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja korostaa sen tärkeyttä siirryttäessä koulutuksesta työelämään; pitää kuitenkin valitettavana, että nuorisotakuuta ei ole pantu tehokkaasti täytäntöön monissa jäsenvaltioissa; korostaa tarvetta taata julkisten ja yksityisten työvoimapalveluiden väliset tarkoituksenmukaiset yhteistyömuodot paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla sekä sosiaalitukipalvelut, myös yleiset ja yksilölliset tukipalvelut; painottaa tarvetta varmistaa, että nuorisotakuu tavoittaa monenkertaisen syrjäytymisen ja äärimmäisen köyhyyden vaarassa olevat nuoret; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan nuorisotakuun ja sen rahoitusvälineiden, myös nuorisotyöllisyysaloitteen, kohdennettua tarkistamista; katsoo, että komission olisi kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio lisätoimien tarpeeseen ja helpotettava nuorisotyöttömyyden torjumisen parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

10.  on tyytyväinen komission aloitteeseen yksilöllisestä lähestymistavasta pitkäaikaistyöttömiin mutta samalla huolestunut Euroopan yli 12 miljoonan pitkäaikaistyöttömän ahdingosta; katsoo, että tällainen lähestymistapa vaatii henkilöstövoimavarojen lisäämistä, ja korostaa, että tarvitaan osallistujia, joilla on tarvittava koulutustaso, ohjaamaan työttömät ratkaisemaan mahdolliset aukot koulutuksessa; kehottaa tarjoamaan työnhakijoille riittävää tukea yhdennettyjen palvelujen muodossa sekä pääsyn korkealaatuiseen koulutukseen mahdollisten koulutusaukkojen poistamiseksi; korostaa, että ammatillinen uudelleenkouluttautuminen edellyttää riittäviä taloudellisia voimavaroja, jotka on kanavoitava kaikenikäisille työttömille, ja korostaa lisäksi, että aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan on sisällytettävä sekä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille että pitkäaikaistyöttömille suunnattuja vaatimuksia, jotta politiikka olisi tehokasta;

11.  palauttaa mieliin, että pitkäaikaistyöttömien integroiminen on tärkeää heidän itseluottamukselleen, hyvinvoinnilleen ja tulevalle kehitykselleen ja ratkaisevaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja auttaa varmistamaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden; katsoo, että on otettava huomioon näiden kansalaisten sosiaalinen tilanne ja tarpeet; painottaa kuitenkin, että 12,7 prosenttia työikäisestä väestöstä kärsi työssäkäyvien köyhyydestä vuonna 2014 ja määrä on kasvanut vuodesta 2009, jolloin se oli 11 prosenttia, ja katsoo tämän vuoksi, että aktiivisen osallistamisen ja sosiaalisten investointien yhdennetty lähestymistapa on tarpeen; kehottaa komissiota ottamaan jäsenvaltiot mukaan strategioihin ja toimiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan pyrkimyksiä luoda osallistavia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kaikenikäisille työntekijöille ja työnhakijoille ja toteuttamaan mahdollisimman pian toimenpiteitä EU:n rahoituksen saatavuuden varmistamiseksi ja lisävarojen mobilisoimiseksi mahdollisuuksien mukaan, kuten tehtiin nuorisotyöllisyysaloitteen osalta;

12.  painottaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että EU:n pyrkimyksissä vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä puututaan niiden asunnottomien henkilöiden kasvavaan määrään, joita EU:n köyhyyden vähentämistä koskevan tavoitteen mittaamiseen käytetyt indikaattorit eivät ota huomioon, mutta jotka kuvaavat hälyttävää sosiaalista todellisuutta, joka koskettaa vuosittain ainakin 4:ää miljoonaa henkilöä(21);

13.  painottaa tarvetta vastata nopeasti ja tehokkaasti yli 55-vuotiaiden työttömien tarpeisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tämän ryhmän osalta joustavia työjärjestelyjä (myös osa-aikaista ja määräaikaista työtä), jotka täyttävät heidän erityiset tarpeensa ja joilla voidaan varmistaa, että he eivät poistu ennenaikaisesti työmarkkinoilta; painottaa ikääntyvien työntekijöiden merkitystä työpaikoilla, sillä he voivat siirtää osaamistaan ja kokemustaan nuoremmille työntekijöille esimerkiksi osallistumalla työpaikan koulutuksiin, ja katsoo, että näin voitaisiin varmistaa, että yli 55-vuotiaat työntekijät eivät ajaudu työttömiksi;

Sosiaalisella ja vastuullisella tavalla toteutettavat rakenneuudistukset

14.  toteaa, että koko EU ja monet sen jäsenvaltiot kärsivät edelleen rakenneongelmista, joihin on puututtava kiireellisesti; on huolissaan menoleikkauksiin keskittyvien julkisen talouden sopeuttamistoimien sosiaalisista vaikutuksista ja korostaa, että talouspoliittisten toimien olisi taattava SEUT-sopimuksen 9 artiklan noudattaminen; huomauttaa, että julkiset ja yksityiset investoinnit sekä eriarvoisuutta vähentävät sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoiset rakenneuudistukset on jatkossakin asetettava etusijalle ja on edistettävä kestävää kasvua ja vastuullista julkisen talouden vakauttamista, jossa otetaan huomioon velan kestävyys, taloussuhdanteet ja investointivaje, ja katsoo, että tähän kuuluu myös tulopolitiikka ja veropetosten ja verovilpin torjuminen, mikä edistää yhteenkuuluvuutta ja ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä; katsoo, että nämä toimet edistävät yritysten ja julkisten palvelujen kannalta suosiollista ympäristöä, jotta voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja ja saada aikaan sosiaalista edistystä sekä vahvistaa investointeja, jotka tuottavat sekä sosiaalisia että taloudellisia tuottoja; korostaa, että nämä painopistealueet saavutetaan vain, jos inhimillinen pääoma ja elinikäinen oppiminen asetetaan investoinneissa etusijalle osana yhteistä strategiaa; painottaa, että työmarkkinaosapuolia on kuultava rakenneuudistuksista ja työmarkkinapolitiikasta;

15.  painottaa, että sosiaalisesti vastuullisten uudistusten on perustuttava yhteisvastuullisuuteen, yhdentymiseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja varallisuuden oikeudenmukaiseen jakautumiseen – malliin, jolla varmistetaan tasa-arvo ja sosiaalinen suojelu, suojellaan muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä ja parannetaan kaikkien kansalaisten elinoloja;

16.  korostaa tarvetta edistää ja suojella sosiaalista markkinataloutta, jossa kilpailukyky ja korkeat sosiaaliset normit edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus parantaa kilpailukykyä; korostaa lisäksi tarvetta löytää tasapainoinen ratkaisu taloudellisten näkökohtien ja tehokkaan julkisen talouden vakauttamisen, kestävän talouden, todellisen sosiaalisen koheesion ja lisääntyneen sosiaalisen suojelun kesken; kehottaa komissiota laajentamaan liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yritysten maksukyvyttömyyteen sovellettavaa lähestymistapaansa(22) ja parantamaan velkojen uudelleenjärjestelyn ja toisen mahdollisuuden tarjoavia järjestelmiä;

17.  painottaa, että vuotuisissa kasvuselvityksissä olisi arvioitava johdonmukaisemmin eriarvoisuuden kehittymistä unionissa taloudellisten indikaattorien, kuten Gini- ja Palma-kertoimien, avulla;

18.  kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti pimeän työn vastaiseen foorumiin ja toteuttamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon seurauksena konkreettisia toimia, jotta voidaan torjua pimeää työtä, postilaatikkoyrityksiä ja näennäistä itsenäisen ammatin harjoittamista, sillä nämä vaarantavat työn laadun ja työntekijän pääsyn sosiaaliturvajärjestelmien sekä jäsenvaltioiden julkisen rahoituksen piiriin, mikä luo epäoikeudenmukaista kilpailua eurooppalaisten yritysten välille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiään muuttaa pimeä työ viralliseksi työksi ja tarjoamaan työsuojelutarkastuksiin asianmukaiset välineet sekä vahvistamaan työsuojelutarkastuksia ja suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla harmaan talouden työntekijät voivat siirtyä harmaasta taloudesta viralliseen talouteen päästäkseen työsuhdeturvajärjestelmien piiriin; rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erilaisten työsuhdemuotojen vakausasteeseen ja laatuun liittyviä veroasteita yhdeksi kannustimeksi vakituisiin työsopimuksiin;

19.  katsoo, että palkkaerot lisäävät eriarvoisuutta ja vahingoittavat yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä parantaakseen työpaikkojen laatua työmarkkinoiden segmentoitumisen torjumiseksi sekä toimenpiteitä vähimmäispalkkojen nostamiseksi asianmukaiselle tasolle toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja vahvistamaan työehtosopimusneuvottelujen ja työntekijän asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä palkkaerojen vähentämiseksi; katsoo, että tavoitteena tässä olisi oltava kotimaisen kysynnän ja talouden elpymisen tukeminen, palkkaerojen vähentäminen sekä työssäkäyvien köyhyyden torjuminen;

20.  katsoo, että tarkkaan harkittu joustoturva auttaa välttämään työmarkkinoiden pirstoutumista ja edistämään kestävien laadukkaiden työpaikkojen säilyttämistä, mutta on huolissaan siitä, että joustoturvaa ei ole sovellettu asianmukaisesti useissa jäsenvaltioissa; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tarvittaessa varmistamaan, että työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvavaatimusten noudattaminen turvataan joustoturvamallia sovellettaessa; pyytää jäsenvaltioita nykyaikaistamaan työsuhdeturvalainsäädäntöä, jotta voitaisiin edistää vakautta työssä ja turvaa siirryttäessä työpaikasta toiseen, soveltuvin osin myös julkisten ja yksityisten työvoimapalvelujen yhteistyön lisäämisen ja parantamisen avulla, ja edistää työntekijöiden pääsyä sosiaaliturvaoikeuksien piiriin; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet uudistuksia, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti esimerkiksi työllisyyslukuihin, mutta pitää valitettavana, että työelämäuudistukset ovat joissain tapauksissa suosineet joustavuutta turvallisuuden kustannuksella, mikä on johtanut epävarmuuden lisääntymiseen ja puutteelliseen työsuhdeturvaan; pyytää komissiota vauhdittamaan peräkkäisten määräaikaisten työsuhteiden sekä muiden peräkkäisten epätyypillisten työsuhteiden väärinkäytösten valvontaa niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla;

21.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan huomioon julkisten palvelujen työntekijöiden tulojen ja soveltuvin osin vähimmäistulon yleisen kehityksen tämän kuitenkaan vaikuttamatta tuottavuuden kasvuun ja sillä tavalla kestävästi ja vakaasti, ettei vaaranneta niiden omaa toimivaltaa;

22.  panee tyytyväisenä merkille inhimilliseen pääomaan investoimista koskevan komission aloitteen, jolla pyritään palauttamaan työllisyys aikaisemmalle tasolle ja varmistamaan kestävä kasvu, mutta on erittäin huolissaan siitä, että julkiset koulutusmenot ovat supistuneet 3,2 prosenttia(23) vuodesta 2010 ja pienentyneet 11 jäsenvaltiossa vuonna 2013, jolta uusimmat tiedot ovat;

23.  korostaa aktiivisen työmarkkinapolitiikan merkitystä nykytilanteessa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään aktiivisten työmarkkinatoimien kattavuutta ja tehokkuutta;

24.  toteaa, että siirtyminen digitaalitalouteen on otettava huomioon osaamisen lisäämisen ja koulutuksen sekä uusien työsuhdemuotojen yhteydessä;

25.  pyytää jäsenvaltioita siirtymään vähitellen työn verotuksesta muihin verolähteisiin siten, ettei vahingoiteta yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä, erityisesti matalapalkkaisia työntekijöitä, eikä yleistä kilpailukykyä, ja varmistamaan samalla julkisten eläkejärjestelmien kestävyyden sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja sosiaalisen suojelun järjestelmien riittävän rahoituksen; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verosääntöjä, jotka kannustavat yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen, etenkin nuorille ja myös yli 55-vuotiaille heidän ammattikokemuksensa hyödyntämiseksi ja heidän tietotaitonsa siirtämiseksi nuorille työntekijöille sekä eurooppalaisten yritysten tutkimus- ja innovaatiohankkeiden edistämiseksi; vaatii jäsenvaltioita vähentämään hallinnollisia rasitteita nuorten yrittäjyyden edistämiseksi;

26.  pyytää arvioimaan tulopolitiikan, myös eläkkeiden, tuloindikaattoreiden ja veropolitiikan merkitystä eurooppalaisen ohjausjakson ja vuotuisen kasvuselvityksen puitteissa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi ja epätasa-arvoisen kehityksen kääntämiseksi;

27.  pyytää jäsenvaltioita arvioimaan nykyisiä sosiaaliturvajärjestelmiään ja lisäämään niihin tehtäviä investointeja, jotta niiden avulla voidaan puuttua köyhyyteen ja eriarvoisuuteen ja ehkäistä niitä tuloksekkaasti siten, että varmistetaan samalla järjestelmien kestävyys odotettavissa olevia väestökehitykseen liittyviä, taloudellisia ja uusia sosiaalisia haasteita silmällä pitäen, sekä parantaa jäsenvaltioiden talouksien sietokykyä kriisiaikoina; painottaa, että laadukkailla sosiaaliturvajärjestelmillä ja sosiaalisilla investoinneilla on erittäin suuri merkitys, jos EU haluaa säilyttää tärkeimmän kilpailuetunsa eli erittäin ammattitaitoiset työntekijät ja tuottavat yritykset;

28.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava täysi vastuu eläkejärjestelmiensä järjestämisestä sekä eläkejärjestelmän kunkin kolmen ”pilarin” asemaa koskevista päätöksistä kussakin jäsenvaltiossa; katsoo, että eläkejärjestelmien olisi tarjottava takeet vanhuusiän köyhyyden varalta, ja toteaa, että tämän vuoksi on toteutettava politiikkatoimia vahvan, kestävän ja asianmukaisen ensimmäisen eläkepilarin takaamiseksi;

29.  kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiä sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi ja toteuttamaan aktiivisempia toimia, joilla lisätään naisten osallistumista työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota soveltuvin osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja työmarkkinaosapuolten avulla edistämään perheitä suosivaa politiikkaa, jolla parannetaan muiden huollettavien hoitoa sekä vanhempien mahdollisuuksia, joihin kuuluvat esimerkiksi asianmukaiset äitiys- ja isyyslomasäännökset ja kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen saanti lasten hyvinvoinnin varmistamiseksi, ja takaamaan näin hoitovastuussa oleville yhtäläisen pääsyn työmarkkinoille työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamiseksi, mikä on erityisten tärkeää naisten työmarkkinoille osallistumisen kannalta; rohkaisee jäsenvaltioita tutkimaan jatkuvasti alhaisia syntyvyyslukuja EU:ssa ja harkitsemaan suosiollisemman veroporrastuksen soveltamista kotitalouden lapsiluvun mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita auttamaan perheitä paitsi taloudellisen tuen keinoin myös palveluja tarjoamalla;

30.  panee merkille, että alhainen väestötiheys tai erittäin harva asutus nostavat merkittävästi julkisten palvelujen, kuten terveydenhuolto- tai koulutuspalvelujen, järjestämisen kustannuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon niiden syyt ja seuraukset analysoidessaan väestörakenteen muutoksen seurauksia ja vaikutusta julkisen rahoituksen kestävyyteen;

31.  korostaa, että ESIR-rahaston investoinneissa on niiden tehokkuuden varmistamiseksi keskityttävä uusien investointien luomiseen aloilla, joista sijoittajat eivät ole kovin kiinnostuneita, sen sijaan, että korvattaisiin investointeja, jotka olisi tehty toisaalla, tai keskityttäisiin erittäin tuottoisiin investointeihin, jotka olisi tehty joka tapauksessa; muistuttaa vaatimuksestaan, jonka mukaan inhimilliseen pääomaan tehtävät ja muut sosiaaliset investoinnit, kuten investoinnit terveydenhuoltoon, lastenhoitoon tai kohtuuhintaiseen asumiseen, ovat tärkeitä ja sosiaalialan investointipaketti on pantava tehokkaasti täytäntöön;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kaikki hallintotasot ja sidosryhmät mukaan investointien esteiden selvittämiseen ja keskittymään kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleviin alueisiin ja aloihin sekä julkista ja yksityistä rahoitusta yhdistävien asianmukaisten välineiden saataville asettamiseen;

Investointien käynnistäminen uudelleen kestävän kasvun tehostamiseksi

33.  korostaa tarvetta edistää kestävää ja osallistavaa kasvua, joka johtaa uusien ja parempien työpaikkojen ja konkreettisten mahdollisuuksien luomiseen kaikille, myös nuorille, jotta voidaan vastata EU:n kohtaamiin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin; katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota nykyisten työpaikkojen, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien työpaikat mukaan luettuna, mukauttamiseen nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin ja nopeasti kasvaviin uusiin aloihin, jotta voidaan varmistaa työn kestävyys;

34.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat keskeisiä tekijöitä kestävässä ja osallistavassa kehityksessä, sekä tasoittamaan itsenäisten ammatinharjoittajien osuudessa naisten ja miesten välillä olevat erot; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kestäviin liiketoimintamalleihin kytkeytyviä verotusjärjestelmiä, jotka suosivat innovatiivisia uusia yrityksiä ja helpottavat uusien työpaikkojen luomista pk-yrityksiin, ja seuraamaan verokannustimien vaikutuksia kestävään kehitykseen sekä kehittämään mekanismeja, jotka voisivat kannustaa näitä yrityksiä saavutuksiin ja toimintaan kansainvälisesti; korostaa sen vuoksi tarvetta toteuttaa kokonaisvaltaista politiikkaa unionin laajuisesti, jotta jäsenvaltiot voivat vastata unionin ulkopuolisten kilpailijoiden asettamiin haasteisiin;

35.  pyytää komissiota toteuttamaan toimia tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan tiedottaa paremmin kaikista EU:n rahastoista ja ohjelmista, joiden avulla on mahdollista edistää yrittäjyyttä, sijoituksia ja rahoituksen saamista ja joihin kuuluvat Erasmus yrittäjille, Euroopan työnvälitysverkosto (EURES), yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME), työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma (EaSI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR); muistuttaa kumppanuusperiaatteen, alhaalta ylös -lähestymistavan ja asianmukaisen resurssien kohdentamisen merkityksestä;

36.  pyytää komissiota arvioimaan kaikkia edellä esitettyjä ohjelmia kokonaisvaltaisesti asetettujen tavoitteiden ja vaatimusten välisten ristiriitaisuuksien ehkäisemiseksi ja byrokratian vähentämiseksi; katsoo, että tällaisen arvioinnin yhteydessä olisi analysoitava ohjelmien täytäntöönpanoa kussakin jäsenvaltiossa ja varmistettava näin tasapuolisemmat mahdollisuudet saada rahoitusta;

37.  katsoo, että Euroopan sosiaalirahastosta olisi osoitettava enemmän varoja, joilla voidaan rahoittaa työttömien työntekijöiden osallistumista koulutusohjelmiin myös muissa EU:n jäsenvaltioissa kuin heidän alkuperämaassaan, mikä helpottaa työntekijöiden integroitumista heidän valitsemilleen eurooppalaisille työmarkkinoille ja vahvistaa unionin kansalaisuutta;

38.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään politiikkaa, joka kannustaa nuoria yrittäjyyteen jo varhaisella iällä tarjoamalla mahdollisuuksia työharjoitteluun ja yritysvierailuihin;

39.  pyytää jäsenvaltioita nuorten yrittäjyyden edistämiseksi tukemaan järjestöjä ja aloitteita, jotka auttavat nuoria yrittäjiä kehittämään innovatiivisia hankkeita tarjoamalle heille hallinnollista, oikeudellista tai organisatorista tukea;

40.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset, myös sosiaalipalveluja tarjoavat yritykset, kohtaavat jopa enemmän vaikeuksia julkisen tai yksityisen rahoituksen saamisessa kuin perinteiset yritykset, mikä johtuu muun muassa siitä, että rahoituksen välittäjillä on vain vähän tietoa niiden todellisesta tilanteesta; korostaa tarvetta tukea yhteisötalouden yrityksiä enemmän etenkin erilaisten rahoitusmuotojen ja myös EU:n rahastoista myönnettävän rahoituksen saannissa; korostaa myös tarvetta vähentää hallinnollisia rasitteita yhteisötalouden yritysten tukemiseksi; painottaa tarvetta luoda niille oikeudellinen kehys, esimerkiksi vahvistamalla osuuskuntia, yhdistyksiä, säätiöitä ja keskinäisiä yhtiöitä koskevat eurooppalaiset säännöt, joilla tunnustetaan niiden toiminta EU:ssa ja vältetään epäoikeudenmukaista kilpailua; kehottaa komissiota tukemaan investointeja yhteisötalouteen ja pitää myönteisenä, että osa EaSI-ohjelman rahoituksesta on varattu yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritysten rahoituksen saannin parantamiseen;

41.  korostaa sosiaaliturvaan, myös sosiaalipalveluihin, tehtävien investointien suurta yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa;

Euroopan unionin rahastojen parempi hyödyntäminen sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi

42.  panee tyytyväisenä merkille ESIR-rahaston käyttöönoton sen ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena ja sen roolin parhaiden hankkeiden tukemiseksi unionin tasolla; pyytää komissiota varmistamaan, että ESIR-rahasto mahdollistaa jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tehokkaamman sosiaalisen ja taloudellisen lähentymisen EU:ssa ja että kaikki jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisuuden saada tätä rahoitusta koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisesti; pyytää komissiota seuraamaan ja valvomaan ESIR-rahastosta tehtäviä investointeja; katsoo, että olisi julkaistava raportti, jossa tarkastetaan ja mitataan investointien todelliset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset;

43.  huomauttaa, että investointien painopisteen on oltava infrastruktuurihankkeissa, joissa investoinneille on selkeää tarvetta yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai inhimillisen pääoman kehittämisen varmistamiseksi ja kestävän osallistavan kasvun lisäämiseksi; pyytää komissiota vaatimaan sekä etukäteen tehtävää selvitystä jokaisen EU-rahoitteisen investointihankkeen odotettavista olevista sosiaalisista ja taloudellisista tuloksista että jälkikäteen tehtävää hankkeen valvontaa ja arviointia; korostaa, että on vältettävä kyseisten hankkeiden mahdollisia kielteisiä ympäristövaikutuksia;

44.  ottaa huomioon jäsenvaltioiden vaikeudet hyödyntää täysin EU:n rahastoja ja korostaa, että EU:n on taattava rahoituksen asianmukainen ja parempi käyttö ja rahoituksen on vastattava EU:n painopistealueita ja perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä perusarvoja sekä lisäksi EU:n on taattava resurssien tehokas hallinta sekä karsittava hallinnollisia rasitteita ja vähennettävä saatavuuteen, täytäntöönpanoon ja arviointiin liittyviä esteitä; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikilla yrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet rahoituksen saantiin; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n varojen käyttöä seurataan tiiviisti;

45.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyytänyt jäsenvaltioita lisäämään sosiaalialan investointeja, erityisesti (virallisen ja epävirallisen) terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon sekä sosiaali-, päivähoito-, asumistuki- ja kuntoutuspalveluiden osalta, taloudellisen, alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi EU:ssa; pyytää yrityksiä ja kaikkia muita tukikelpoisia edunsaajia hyödyntämään paremmin niiden EU:n rahastojen ja hankkeiden investointimekanismeja, joita voi hakea suoraan; pyytää lisäksi komissiota seuraamaan, panevatko jäsenvaltiot EU:n suositukset asianmukaisesti täytäntöön;

46.  huomauttaa, että viralliset ja erityisesti epäviralliset hoitajat ovat tärkeä tukipylväs tulevia hoitojärjestelmiä koskevien nopeasti kasvavien vaatimusten hallinnassa Euroopassa; korostaa, että perheenjäsentä hoitavien henkilöiden sosiaaliturvaa on parannettava, koska he joutuvat usein vähentämään palkkatyötä voidakseen huolehtia hoidosta palkatta ja menettävät sen vuoksi sosiaaliturvaoikeuksia;

47.  panee merkille, että komissio on pyrkinyt lisäämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöä maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon tukemisessa, ja panee merkille komission jäsenvaltioille esittämän ehdotuksen teknisen avun rahoituksesta; korostaa, että näitä rahastoja ei pitäisi käyttää pelkästään maakohtaisten suositusten täytäntöön panemiseksi, sillä tämän seurauksena muita tärkeitä investointialoja saattaa jäädä ulkopuolelle;

48.  on samaa mieltä siitä, että on kehitettävä ylöspäin tapahtuvan taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen prosessi jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi niiden sisällä ja kesken, mutta huomauttaa, että asia on nähtävä yhteisen hankkeen tavoitteena, jossa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja kaikkien sidosryhmien mukanaololla on keskeinen asema; huomauttaa, että sosiaalipolitiikka kuuluu unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan ja että unionin rooli tällä alalla rajoittuu jäsenvaltioiden toimien tukemiseen ja täydentämiseen SEUT-sopimuksen 153 artiklan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

49.  kehottaa puuttumaan taloudelliseen eriarvoisuuteen, joka muodostaa pitkäkestoisen talouskasvun esteen; painottaa, että köyhimpien alueiden ja muun EU:n välinen jako syvenee, ja pyytää toteuttamaan pikaisesti sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla kohdennettuja toimia kyseisten alueiden yhteenkuuluvuuden ja kasvun edistämiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tämän vuoksi edistämään strategisia investointeja kilpailukyvyn kohentamiseksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan toteuttamiseksi erityisesti vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla;

50.  pyytää komissiota parantamaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan toteuttamista, jotta syrjäisimmät alueet voidaan paremmin integroida Euroopan alueisiin eriyttämällä EU:n politiikkoja alueiden välisen tasapuolisuuden takaamiseksi ja ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämiseksi; korostaa, että on välttämätöntä kiinnittää edelleen erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin paitsi kohdentamalla niille varoja myös ottamalla huomioon vaikutukset, joita EU:n politiikalla voi olla niiden sosiaaliseen tilanteeseen ja työllisyyteen; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n päätöksiin ja rahoituksen myöntämiseen yhdistetään asianmukainen valvonta ja että näin aikaansaadaan huomattavia parannuksia syrjäisimpien alueiden asukkaiden hyvinvointiin;

51.  pyytää komissiota selvittämään monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä mahdollisuutta lisätä Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta, jotta varmistetaan sen tavoitteiden sopivuus ja syntyneiden uusien haasteiden, kuten pitkäaikaistyöttömyyden tai pakolaisten kotouttamisen, huomioon ottaminen; kehottaa myös perustamaan sovitussa monivuotisessa rahoituskehyksessä erityisen ohjelman niille EU:n osa-alueille, joiden työttömyysaste on yli 30 prosenttia;

Sosiaalinen osallisuus yhteiskunnan mahdollisuutena

52.  suhtautuu myönteisesti Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien yhdennettyjen suuntaviivojen uudistamiseen; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian merkitys on kasvanut sen laatimisen jälkeen, ja pyytää jäsenvaltioita edistämään sen toteuttamista alueillaan; pyytää komissiota ja neuvostoa valvomaan tarkemmin strategian kokonaisvaltaista ja kansallista toteuttamista; pitää tarpeellisena aloittaa Eurooppa 2020 -strategian jälkeisen, kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän suunnitelman laatiminen;

53.  on huolissaan siitä, että työpaikka itsessään ei enää takaa ulospääsyä köyhyydestä eikä ole paras väline sosiaalisen osallisuuden turvaamiseksi, sillä 12,7 prosenttia työikäisestä väestöstä kärsi työssäkäyvien köyhyydestä vuonna 2014, ja määrä on kasvanut vuodesta 2009, jolloin se oli 11 prosenttia; pyytää komissiota ehdottamaan EU:n yhdennettyä köyhyyden vastaista strategiaa, jonka avulla voidaan puuttua kaikkien, erityisesti haavoittuvimpien, ryhmien moniulotteiseen köyhyyteen, ja edistää aktiivista osallistamista, jonka tukena on oikeus asianmukaiseen sosiaaliturvaan; toistaa tässä yhteydessä komissiolle esittämänsä pyynnön, että se ehdottaisi aloitetta vähimmäistulon käyttöönoton edistämiseksi jäsenvaltioissa toissijaisuusperiaatetta rikkomatta;

54.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan sosiaaliturvajärjestelmien ja tulotukien tehokkaampia, vaikuttavampia ja osallistavampia muotoja ja valvomaan niitä, jotta varmistetaan, että näillä järjestelmillä tarjotaan riittävä elintaso työttömille ja köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleville, ja taataan samalla, ettei näillä mekanismeilla vahvisteta sosiaalista riippuvuutta vaan varmistetaan pääsy koulutukseen ja työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä vähimmäistulon vaikuttavuudesta eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä unionissa;

55.  kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet pakolaisten, EU:ssa laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden osallistamiseksi sovellettavan turvapaikkalainsäädännön mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että kyseiset toimenpiteet voivat olla tehokkaita vain, jos kaikki jäsenvaltiot osallistuvat niihin ja panevat ne täytäntöön; katsoo, että tällainen lähestymistapa edellyttää varojen asianmukaista kohdistamista ja että vallitsevassa hauraassa tilanteessa tätä ei voida jättää yksin jäsenvaltioiden tehtäväksi; pyytää komissiota huolehtimaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä rahoituksesta, jota tällaisen maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittäminen edellyttää; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla autetaan pakolaisia asettumaan maahan ja kotoutumaan, sekä varmistamaan julkisten palvelujen riittävät resurssit ja vaatimusten varhaisen ennakoinnin pakolaisten sujuvan työmarkkinoille siirtymisen helpottamiseksi, ja katsoo, että tähän kuuluvat myös taitojen ja pätevyyksien tunnustamista koskevat mekanismit; katsoo, että paikallisviranomaisilla ja työmarkkinaosapuolilla olisi oltava keskeinen osa maahanmuuttajien työmarkkinoille siirtymisen helpottamisessa ja työhön liittyvien väärinkäytösten estämisessä;

56.  vaatii jäsenvaltioita saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan täytäntöön kaikki päivitetyn Euroopan muuttoliikeagendan kohdat; pitää valitettavana, että komissio joutui antamaan 40 rikkomuspäätöstä useita jäsenvaltioita vastaan, muun muassa virallisen ilmoituksen 19 jäsenvaltiolle, koska ne eivät olleet ryhtyneet tarvittaviin toimiin vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä; tukee komission pyrkimyksiä vahvistaa Euroopan muuttoliikeagendaa;

57.  varoittaa jäsenvaltioita yhteiskunnallisesta riskistä, jos sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä, turvallisuutta, riittävyyttä ja toimivuutta ei voida taata tulevina vuosikymmeninä unionin kansalaisten ikääntymisen ja joissakin jäsenvaltioissa korkean nuorisotyöttömyyden vuoksi; kannustaa sen vuoksi jäsenvaltioita kehittämään strategioita, joilla varmistetaan, että yhä useampi voi pysyä aktiivisena yhteiskunnassa;

58.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä oikeudenmukaisen työvoiman liikkuvuuden esteiden poistamiseksi, koska vapaa liikkuvuus kuuluu EU:n perusoikeuksiin, sekä toteuttamaan toimia, jotta voidaan toisaalta nostaa työllisyysastetta ja toisaalta varmistaa, että EU:n liikkuvia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti kansallisiin työntekijöihin nähden eikä heitä käytetä hyväksi tai syrjitä ja että heidän työtä koskevat ja sosiaaliset oikeutensa taataan;

59.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan EU:n sisäistä työvoiman liikkuvuutta kaikkialla EU:ssa keinona luoda uusia mahdollisuuksia sekä työntekijöille että yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään ja edistämään saatavilla olevia työvoiman liikkuvuutta helpottavia EU:n välineitä, erityisesti Euroopan työnvälitysverkostoa (EURES); kannustaa jäsenvaltioita kehittämään raja-alueilla, joilla työvoiman liikkuvuus on erittäin suurta, EURES-raja-aluekumppanuuksia työntekijöiden auttamiseksi heidän liikkuvuussuunnitelmissaan;

60.  pyytää komissiota laatimaan konkreettisen suunnitelman eurooppalaisen ohjausjakson käyttämisestä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen periaatteiden täytäntöönpanoon,

61.  toteaa, että sosiaalinen vuoropuhelu on keskeinen väline työolojen parantamisessa ja että työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun parhaiden mahdollisten edellytysten turvaaminen edellyttää vahvoja ammattiliittoja, työntekijöiden osallistumista yrityksen asioiden käsittelyyn ja työehtosopimusten vahvistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan sosiaalisen vuoropuhelun laatua myös EU:n tasolla, millä varmistetaan oikea-aikaiset ja mielekkäät työmarkkinaosapuolten kuulemiset ja mahdollistetaan tarvittavien analyysien tekeminen ja ehdotusten sisällyttäminen päätöksentekoprosesseihin;

62.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ponnistelujaan sosiaalisen polkumyynnin ja palkkojen polkumyynnin torjumiseksi EU:ssa, koska ne aiheuttavat merkittäviä haittoja niiden kohteeksi joutuville työntekijöille ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmille; vaatii lisäksi, että työmarkkinaosapuolet ovat mukana näiden toimenpiteiden kaikilla tasoilla;

Eurooppalaisen ohjausjakson parempi koordinointi

63.  on tyytyväinen komission euroaluetta koskevaan suositukseen, jolla vakiinnutetaan talous- ja rahaliittoon kuuluvien jäsenvaltioiden sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksien strategioiden yhteinen analyysi ja määritelmä ja jossa korostetaan näiden kriteerien sovittamisen tarvetta; varoittaa kuitenkin mahdollisuudesta, että kehittyy kahden nopeuden EU;

64.  katsoo, että euroaluetta koskevan suosituksen olisi oltava lähtökohtana sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiselle seuraaviin liittyen:

65.  pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen sosiaalisten oikeuksien pilarista, jolla voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa, osana pyrkimyksiä luoda oikeudenmukaiset ja todella yleiseurooppalaiset työmarkkinat sekä keinona edistää ylöspäin tapahtuvaa taloudellista ja sosiaalista lähentymistä, jotta voidaan kaventaa jäsenvaltioiden sisäisiä ja niiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja;

66.  pyytää komissiota huolehtimaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon riittävästä valvonnasta ja seurannasta sekä varmistamaan, että työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin asioihin kiinnitetään riittävästi huomiota;

67.  pyytää, että älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian asemaa vahvistetaan ja että sen tavoitteet, erityisesti sosiaaliset tavoitteet, näkyvät yhtäläisesti kaikissa ohjausjakson välineissä, myös maakohtaisissa suosituksissa;

68.  on tyytyväinen siihen, että komissio on selvästi erottanut eurooppalaisen ohjausjakson EU:n ja kansallisen vaiheen; korostaa paremman koordinoinnin tarvetta unionin toimielinten välillä eurooppalaisen kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan strategian suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa; pyytää komissiota laatimaan tältä osin selvän toimintaohjelman, johon otetaan mukaan myös työmarkkinaosapuolet, kansalliset parlamentit ja muut asianomaiset kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät, ja varmistamaan, että kevään Eurooppa-neuvosto säilyy tärkeimpänä määräaikana poliittisten painopisteiden määrittelylle komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston esitysten pohjalta; katsoo, että komissio voisi ottaa tehtäväkseen seurata ja raportoida, onko ehdotuksia tiettyjen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta ˮtyömarkkinaosapuolia kuullenˮ noudatettu;

69.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää vahvistaa työmarkkinaosapuolten roolia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon unionin ja jäsenvaltioiden kasvupolitiikat ja taata niiden soveltuvuus käytännössä; korostaa, että yhteiskunnallista keskustelua on käytävä kaikissa ohjausjakson vaiheissa ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämiseksi sekä kilpailukyvyn ja oikeudenmukaisuuden tasapainottamiseksi; suhtautuu tältä osin myönteisesti komission pyrkimyksiin sosiaalisen vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi sekä vuotuisessa kasvuselvityksessä 2015 käyttöön otettuun yksinkertaistettuun lähestymistapaan; huomauttaa kuitenkin, että monissa jäsenvaltioissa tilanne on edelleen heikko kansallisella tasolla;

70.  katsoo, että komissio voisi vahvistaa eurooppalaiseen ohjausjaksoon erikoistuneiden virkamiesten roolia määrittelemällä heidän tavoitteensa ja tehtävänsä paremmin;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261. (2) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0401. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0389. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0068. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0060. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0010. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0394. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0043. (12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0062. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0033. (14) http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf (15) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=89⟨Id=en≠wsId=2193&furtherNews=yes (16) http://www.eurofound.europa.eu/european-working-conditions-surveys-ewcs (17) Yhteinen työllisyysraportti 2016, s. 2. (18) http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf (19) Epävarmoista työsuhteista ja sosiaalisista oikeuksista tehty tutkimus (VT/2010/084), s. 164–170. (20) Työelämän ulkopuolella oleva väestö suhteessa 20–64-vuotiaisiin työssäkäyviin. (21) http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=9770&langId=en (22) Esitetty 12. maaliskuuta 2014 annetussa komission suosituksessa (C(2014)1500). (23) Yhteinen työllisyysraportti 2016, s. 19.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 sisämarkkinoiden hallinnosta osana eurooppalaista ohjausjaksoa 2016 (2015/2256(INI))

P8_TA(2016)0060 A8-0017/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kasvuselvitys 2015”(1),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista eurooppalaisen ohjausjakson 2015 puitteissa(2),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden hallinnoinnista(3) ja 28. toukokuuta 2014 annetun komission seurantavastauksen,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Eurooppalainen ohjausjakso: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano”(4),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista(5) ja 8. toukokuuta 2013 annetun komission seurantavastauksen,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 päivätyn selvityksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2015)0600),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi kansallisten kilpailukykykomiteoiden perustamisesta euroalueelle (COM(2015)0601),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2016 – Vahvistetaan elpymistä ja lähentymistä” (COM(2015)0690),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Member States Investment Challenges” (SWD(2015)0400),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2015 julkaistun Bruegel-ajatushautomon toimintapoliittisen asiakirjan ”Limitations of Policy Coordination in the Euro Area under the European Semester”,

–  ottaa huomioon euroalueen neljännesvuosikatsauksen (QREA), osa 14, nro 2,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2014 julkaiseman tutkimuksen Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista sisämarkkinoilla ”The Cost of Non-Europe in the Single Market”,

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550) sekä kertomuksen sisämarkkinoiden yhdentymisestä ja kilpailukyvystä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa (SWD(2015)0203),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon verkossa julkaistun sisämarkkinoiden tulostaulun 2015,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon palveludirektiivin täytäntöönpanosta (COM(2012)0261), sellaisena kuin se on päivitettynä lokakuussa 2015,

–  ottaa huomioon 27.–28. kesäkuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 24.–25. lokakuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 19.–20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0017/2016),

A.  panee merkille, että unionilla on kansainvälisellä ja unionin tasolla monenlaisia haasteita, kuten hidas kasvu, korkea työttömyys ja varsinkin voimakas kansainvälinen kilpailu;

B.  toteaa, että eurooppalaisella ohjausjaksolla pyritään parantamaan talous- ja finanssipolitiikan koordinointia EU:n 28 jäsenvaltion välillä, jotta voitaisiin lisätä vakautta, edistää kasvua ja työllisyyttä sekä vahvistaa kilpailukykyä;

C.  katsoo, että on otettava käyttöön kaikki mahdolliset keinot unionin talouden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat yksi unionin kulmakivistä ja yksi sen suurimmista saavutuksista; katsoo, että sisämarkkinoiden ja niiden toteutumiseen tähtäävien toimintapolitiikkojen on oltava yhtä lailla osa eurooppalaista ohjausjaksoa, jotta ne edistäisivät menestyksekkäästi talouskasvua ja vakauttaisivat talouksia;

E.  katsoo, että osallistavat sisämarkkinat, joiden hallintoa on tehostettu paremman sääntelyn ja kilpailukyvyn edistämiseksi, ovat keskeinen väline kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi ja yritysten ja kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi;

F.  panee merkille, että meneillään olevat teknologiset, yhteiskunnalliset ja käyttäytymistä koskevat muutokset vaikuttavat merkittävästi yritysten ja kuluttajien käyttäytymiseen ja luovat monia taloudellisia mahdollisuuksia ja haasteita, joita sisämarkkinakehyksessä on käsiteltävä;

G.  toteaa, että ennen kaikkea noudattamalla eurooppalaista ohjausjaksoa ja sisämarkkinoita koskevia nykyisiä sääntöjä voidaan saada todellinen kuva nykyisten sääntöjen soveltuvuudesta tai puutteista;

Sisämarkkinat tärkeänä välineenä unionin kilpailukyvyn parantamisessa ja työpaikkojen ja kasvun aikaansaamisessa

1.  toteaa, että sisämarkkinat ovat yksi unionin perustoista; korostaa, että sisämarkkinoiden ja niiden toteutumiseen tähtäävien toimintapolitiikkojen on oltava yhtä lailla osa eurooppalaista ohjausjaksoa, jotta ne edistäisivät menestyksekkäästi talouskasvua ja vakauttaisivat talouksia;

2.  korostaa, että sisämarkkinat ovat jäsenvaltioiden talouksien ja koko Euroopan yhdentymishankkeen tukipylväs; korostaa sisämarkkinoiden taloudellisia hyötyjä, joita ovat esimerkiksi tuotteiden standardisoiminen, markkinoiden yhdentyminen, mittakaavaedut sekä vahvempi kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset 500 miljoonalle kuluttajalle 28 jäsenvaltiossa, ja toteaa, että näiden seikkojen ansiosta kuluttajille tarjotaan varsinkin suurempi valikoima laadukkaita tuotteita ja palveluita alhaisemmin hinnoin;

3.  korostaa, että on tärkeää edistää sisämarkkinoita niin, että saadaan aikaan rakenteellista ja kestävää talouskasvua investointien houkuttelemiseksi ja edistämiseksi avoimuutta ja tehokkuutta koskevien sääntöjen puitteissa, mikä auttaa luomaan työpaikkoja ja edistämään jäsenvaltioiden kansalaisten hyvinvointia; kehottaa komissiota seuramaan järjestelmällisesti sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa maakohtaisten suositusten avulla erityisesti, jos nämä säännöt edistävät merkittävästi rakenneuudistuksia;

4.  katsoo, että on helpotettava asianmukaisen ympäristön luomista taloudellisia aloitteita ja liiketoiminnan kehittämistä varten, edistettävä kilpailukykyä ja yhteistyötä pk-yrityksissä ja hyödynnettävä näin innovoinnin, tutkimuksen ja teknologian tarjoamia teollisia mahdollisuuksia;

5.  panee merkille komission yksiköiden viimeaikaisen työn investointeihin liittyvien haasteiden tunnistamisessa ja kartoittamisessa sekä maakohtaisten investointiprofiilien laatimisessa;

6.  on huolissaan siitä, että eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä jäsenvaltioille annettujen suositusten täytäntöönpanoaste vuosina 2011–2014 oli odotettua alhaisempi; kehottaa tämän vuoksi komissiota ehdottamaan mekanismia, jolla maita kannustetaan panemaan täytäntöön maakohtaisia suosituksia;

7.  on tyytyväinen siihen, että komissio järkiperäisti uutta eurooppalaista ohjausjaksoa, ja ymmärtää, että maakohtaisten suositusten määrää vähennettiin, jotta voitiin esittää enemmän maiden ensisijaisiin tavoitteisiin keskittyviä suosituksia; toteaa, että vuotuisessa kasvuselvityksessä kiinnitetään enemmän huomiota sisämarkkinakysymyksiin kuin maakohtaisiin suosituksiin;

8.  kehottaa sisällyttämään eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisämarkkinapilarin, johon kuuluu järjestelmä, jolla seurataan ja kartoitetaan säännöllisesti sisämarkkinoiden maakohtaisia esteitä sekä arvioidaan säännöllisesti sisämarkkinoiden yhdentymistä ja kilpailukykyä niin, että keskitytään niihin painopisteisiin, joihin suunnatuilla toimilla saadaan aikaan mahdollisimman paljon kasvua ja työpaikkoja sekä yritysten kestävää kehitystä pk-yrityksiä unohtamatta; katsoo, että tähän järjestelmään olisi sisällytettävä laaja tietokanta, määrälliset ja laadulliset indikaattorit, joilla pyritään mittaamaan muun muassa sisämarkkinasääntöjen soveltamisen taloudellisia vaikutuksia, sekä vertaileva analyysi, vertaisarviointi ja hyvien käytäntöjen vaihto;

9.  panee tyytyväisenä merkille vuoden 2015 kertomuksen sisämarkkinoiden yhdentymisestä ja kilpailukyvystä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa; toteaa, että tämä kertomus, joka korvaa sekä aikaisemmin vuotuiseen kasvuselvitykseen sisällytetyn sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevan kertomuksen että Euroopan teollisuuden suorituskyvystä annetun kertomuksen, on julkaistu sisämarkkinastrategiasta annetun tiedonannon liiteasiakirjana eikä aikaisemman tavan mukaisesti vuotuisen kasvuselvityksen liitteenä; pyytää kehittämään kertomusta edelleen, sisällyttämään sen osaksi sisämarkkinoiden hallintopilaria ja pitämään sitä sisämarkkinoiden edistymistä koskevan vuosittaisen arvioinnin perustana; katsoo, että kertomusta olisi hyödynnettävä vuotuisen kasvuselvityksen erityisesti sisämarkkinoita koskevassa osuudessa, maakohtaisissa suosituksissa ja jäsenvaltioiden kanssa säännöllisesti käytävässä jäsennellyssä vuoropuhelussa sisämarkkinoiden noudattamisesta;

10.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen analysoida tarkemmin tunnistettuja maakohtaisia investointien esteitä osana eurooppalaista ohjausjaksoa etenkin maaraporttien ja neuvostossa käytävien temaattisten keskustelujen avulla;

11.  kiinnittää huomiota siihen, että monet tunnistetuista investointien esteistä liittyvät sisämarkkinoiden toimivuuteen sekä sisämarkkinalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon; pyytää komissiota seuraamaan tarkasti tunnistettuja investointien haasteita ja esteitä koskevia jäsenvaltioiden jatkotoimia, käymään jäsenvaltioiden kanssa noudattamista koskevaa jäsenneltyä vuoropuhelua sekä käyttämään toimivaltaansa ja toteuttamaan tarvittaessa toimenpiteitä sisämarkkinoidenperusteettomien ja kohtuuttomien esteiden poistamiseksi;

12.  korostaa, että eurooppalaisen ohjausjakson mahdolliseen uudelleentarkasteluun on otettava asianmukaisella tavalla mukaan Euroopan parlamentti, kansalliset ja alueelliset parlamentit ja kaikki sidosryhmät, muun muassa työnantajajärjestöt ja ammattiyhdistykset, jotta lisätään eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan yhteisen vastuun lisäksi myös maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoastetta;

13.  korostaa, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa on tärkeää soveltaa kaikenkattavaa ja avointa menetelmää, joka johtaa merkityksellisiin ja tarpeellisiin uudistuksiin;

Sisämarkkinoiden hyödyntämätön potentiaali

14.  muistuttaa, että on tehtävä tarkoituksenmukaisia ja oikeudenmukaisia taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia sekä torjuttava byrokratiaa ja protektionismia unionin talouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi;

15.  korostaa, että vaikkei sisämarkkinoilla olekaan suoranaisesti tulliesteitä, on niillä kuitenkin todella paljon erilaisia tullien ulkopuolisia esteitä; kannustaa unionin toimielimiä, jäsenvaltioita ja kaikkia sidosryhmiä käynnistämään rakentavan vuoropuhelun tästä aiheesta, jotta tullien ulkopuoliset esteet voidaan poistaa unionissa;

16.  pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa on merkittäviä puutteita palveludirektiivin täytäntöönpanossa johtuen muun muassa useista kansallisista säännöistä ja säännöksistä, jotka eivät ole aina yleisen edun mukaisia, vaikka palveludirektiivi kattaa yli 45 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta ja työpaikoista; pitää myös valitettavana, että ilmoitusmenettelyä ei aina noudateta;

17.  suhtautuu myönteisesti ammattipätevyysdirektiivin nykyaikaistamiseen siten, että työvoiman liikkuvuuden tukemiseksi pätevyyksien tunnustamista koskevasta järjestelmästä tehdään joustavampi; toteaa, että säänneltyjen ammattien sääntely ja ammatin harjoittamista koskevat rajoitukset vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen;

18.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tarkastella aloitetta palvelupassista ja yhdenmukaistetusta ilmoituslomakkeesta edellyttäen, että tällä aloitteella lisätään avoimuutta rajat ylittävää toimintaa harjoittavien palveluntarjoajien toimivallan laajuuden suhteen sekä vähennetään byrokratiaa ja hallinnollista rasitetta; korostaa, että tällainen aloite ei saa johtaa alkuperämaaperiaatteen käyttöönottoon; katsoo kuitenkin, että tämän ehdotuksen pääpiirteitä olisi syytä täsmentää; katsoo, että palvelupassi on väliaikainen ratkaisu, jota on tarkoitus käyttää täysin yhdentyneisiin sisämarkkinoihin siirtymisen aikana;

19.  tähdentää, että julkisten hankintojen markkinoiden osuus koko sisämarkkinoista on merkittävä ja että ne edistävät huomattavasti jäsenvaltioiden ja yritysten kasvua, työpaikkojen luomista ja kilpailukykyä; pyytää komissiota tukemaan julkisten hankintojen avoimuutta julkisella sektorilla, rajat ylittävää kilpailua sekä julkisten varojen parempaa käyttöä sosiaaliset ja ympäristölliset normit mukaan luettuina;

20.  muistuttaa, että unioni uudisti vuonna 2014 julkisia hankintoja koskevaa kehystään merkittävästi yksinkertaistamalla menettelyjä, lisäämällä sääntöjen joustavuutta ja mukauttamalla niitä siten, että ne palvelevat paremmin muita julkisen sektorin politiikkoja;

21.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden julkisissa hankinnoissa on edelleen merkittäviä puutteita, jotka rajoittavat markkinoiden rajat ylittävää laajentumista ja kasvua kotimarkkinoilla; korostaa, että jäsenvaltioiden on saatettava julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat säädökset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava ne täytäntöön asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti; katsoo, että vuoden 2007 oikeussuojamenettelyn asianmukaisella täytäntöönpanolla varmistettaisiin, että julkiset hankinnat ovat tehokkaampia, vaikuttavampia ja avoimempia;

22.  suhtautuu myönteisesti toiseen yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille -ohjelmaan (ISA²), joka käynnistyi 1. tammikuuta 2016 ja jolla tuetaan sellaisten yhteentoimivien digitaalisten ratkaisujen kehittämistä, jotka ovat maksutta kaikkien asiasta kiinnostuneiden julkishallintojen, yritysten ja kansalaisten käytettävissä unionissa;

23.  painottaa, että sähköisen hallinnon kehittäminen ja laaja-alainen käyttö jäsenvaltioissa on merkittävä väline, jonka avulla helpotetaan yrittäjien liiketoiminnan harjoittamista sisämarkkinoilla ja kuluttajien oikeuksien toteutumista; kehottaa komissiota näin ollen sitoutumaan sähköisen hallinnon kehittämiseen keskeisenä ja kiireellisenä painopistealana;

24.  korostaa, että yksityisellä sektorilla on merkittävä tehtävä kestävän kasvun edistäjänä ja työpaikkojen luojana; huomauttaa, että yksittäiset kansalliset säännökset ja käytännöt yhdistettyinä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen riittämättömään täytäntöönpanoon voivat luoda turhia ja haitallisia esteitä ja rasitteita yrittäjille ja kuluttajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen asianmukaisen soveltamisen ja paremman täytäntöönpanon ja kehottaa ottamaan käyttöön kustannustehokkaita riitojenratkaisuvälineitä;

25.  kehottaa komissiota kuulemaan sidosryhmiä määrittääkseen ne alat ja markkinat, joilla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltaminen on riittämätöntä tai ongelmallista;

26.  katsoo, että nykyisten tuoteyhteyspisteiden tehtävän laajentaminen niin, että ne toimivat talouden toimijoille keskitettyinä asiointipisteinä sisämarkkina-asioissa, auttaa lisäämään tietoisuutta ja ymmärrystä sovellettavasta lainsäädännöstä;

27.  korostaa, että paremmat edellytykset start-up -yritysten ja pk-yritysten syntymiselle voivat lisätä innovointia ja työpaikkojen luomista ja aikaansaada kestävää kasvua; muistuttaa, että monet esteet, joista osa on byrokraattisia, estävät pk-yritysten kotimaista ja kansainvälistä kehitystä; kehottaa kartoittamaan ja poistamaan kotimaista ja kansainvälistä kasvua estävät esteet;

28.  painottaa, että aineellisen ja aineettoman pääoman karttuminen unionissa on ollut rahoituskriisin jälkeisenä aikana kilpailijoihin verrattuna vähäisempää, mikä haittaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä; korostaa, että investoinnit muun muassa tieto- ja viestintätekniikan alalla ovat äärimmäisen tärkeitä unionin tuottavuuden ja pitkän aikavälin kasvun palauttamiseksi; katsoo, että tämän kielteisen suuntauksen kääntämiseksi on vahvistettava sisämarkkinoita ja vähennettävä investointien esteitä; vaatii, että investoinnit suunnataan reaalitalouden rahoittamiseen ja että kestävien toimenpiteiden toteuttamista jatketaan tämän päämäärän saavuttamiseksi;

29.  kehottaa poistamaan välittömästi perusteettomat alueelliset rajoitukset, eli geoblokkauksen, erityisesti panemalla kaikilta osin täytäntöön palveludirektiivin 20 artiklan ja lopettamaan näin perusteettoman syrjinnän tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa sekä maantieteelliseen sijaintiin tai kansalaisuuteen perustuvan hintasyrjinnän;

30.  kehottaa kehittämään eurooppalaista standardointijärjestelmää niin, että se saadaan käyttöön mahdollisimman pian tukemaan unionin politiikkatoimia digitaalisen innovoinnin alalla sekä kyberturvallisuuden ja yhteentoimivuuden parantamiseksi;

31.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan sisämarkkinasäännöt asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön ja valvomaan niiden noudattamista; korostaa, että jäsenvaltioiden kasvupotentiaalin vapauttamiseksi on tärkeää panna täytäntöön maakohtaiset suositukset, muun muassa kansallisten tuote- ja palvelumarkkinoiden uudistukset;

32.  katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään uudenaikaistaa julkisia hallintojaan tarjoamalla enemmän ja helpommin saatavilla olevia digitaalisia palveluja kansalaisille ja yrityksille ja helpotettava rajat ylittävää yhteistyötä ja julkishallintojen yhteentoimivuutta;

Sisämarkkinat 2000-luvulla

33.  korostaa, että nykyaikaisen talouden käsite muuttuu nopeasti digitaalisen ja teknisen kehityksen sekä kovemman kansainvälisen kilpailun ja talouden toimijoiden ja kuluttajien muuttuneen käyttäytymisen takia;

34.  huomauttaa, että tuotteiden ja palvelujen rajat ovat häilyvät; korostaa liiketoimintaan liittyvien palvelujen ja yhdistettyjen tuote- ja palvelujärjestelmien kasvavaa merkitystä; katsoo, että nämä muutokset on otettava huomioon sisämarkkinoiden sääntelykehyksessä;

35.  suhtautuu myönteisesti uusiin jakamistalouden liiketoimintamalleihin ja on tietoinen niihin liittyvästä suuresta innovointipotentiaalista, jota tulisi hyödyntää nykyisiä oikeudellisia ja kuluttajansuojaa koskevia normeja sekä samoja kilpailuedellytyksiä noudattaen; korostaa, että on tärkeää varmistaa jakamistaloudelle parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä ja menestyä; kehottaa komissiota noudattamaan strategista lähestymistapaa, jotta jakamistalouden yritykset voivat kilpailla perinteisten yritysten kanssa oikeudenmukaisessa ympäristössä;

36.  huomauttaa, että yritysten investointimallit ovat muuttuneet huomattavasti niin, että aineettomaan omaisuuteen tehtävät investoinnit ovat lisääntyneet määrällisesti ja niiden merkitys aineelliseen omaisuuteen tehtäviin investointeihin nähden on kasvanut; korostaa, että tieteellisten T&K-investointien osuus yritysten aineettomaan omaisuuteen tekemistä investoinneista on ainoastaan 17 prosenttia; kehottaa päättäjiä poistamaan sääntelyesteitä, jotka estävät tämän uuden innovaatiovivun täyden potentiaalin hyödyntämisen;

37.  suhtautuu myönteisesti sisämarkkinastrategiaan, jossa esitetään pääpiirteittäin, miten komission erilaiset toimet (kuten pääomamarkkinaunioni, digitaaliset sisämarkkinat ja energiaunioni) on kohdistettu yhteen päätavoitteeseen eli unionin sisämarkkinoiden potentiaalin hyödyntämiseen; korostaa, että sisämarkkinastrategiasta annetun tiedonannon mukaan eurooppalaisessa ohjausjaksossa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sisämarkkinoihin;

38.  suhtautuu myönteisesti digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan ja pitää sitä oikeana lähestymistapana unionin valmistelemiseksi digitaaliaikaan; kehottaa panemaan tämän strategian nopeasti täytäntöön, jotta voidaan varmistaa, että unioni saa takaisin jalansijan, jonka se menetti digitaalitekniikkojen aikaisemmin hitaan käyttöönoton ja käytön takia; katsoo, että tämä edellyttää määrärahoja kansallisista ja unionin varoista tarvittavan infrastruktuurin järjestämiseksi erityisesti maaseutualueilla; toteaa, että on myös tärkeää tukea digitaalista innovointia ja parempaa yhteentoimivuutta ja että erityisen tarkasti olisi seurattava verkkoturvallisuuskysymyksiä;

39.  korostaa, että helppokäyttöinen, kohtuuhintainen, tehokas ja laadukas pakettien toimitus on keskeinen edellytys menestyvälle rajat ylittävälle verkkokaupalle, joka hyödyttää etenkin pk-yrityksiä ja kuluttajia;

40.  muistuttaa, että data on lähes aina se tekijä, joka mahdollistaa tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden yhdentymisen, ja että yhteentoimivuus parantaa yhteyksiä toimitusketjun varrella ja varmistaa tehokkaan tiedonkulun digitaalisten osatekijöiden välillä; kehottaa komissiota aloittamaan mahdollisimman pian eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden ajantasaistamisen ja yhdistämään siihen yhdennetyn standardointisuunnitelman, jossa kartoitetaan ja määritetään tärkeimmät painopisteet;

41.  korostaa, että digitaalinen kehitys edellyttää yksityisiä ja julkisia investointeja nopeisiin ja erittäin nopeisiin viestintäverkkoihin ja että tätä on kannustettava vakaalla unionin sääntelykehyksellä, jonka avulla kaikki toimijat voivat tehdä investointeja myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla;

42.  korostaa Euroopan strategisten investointien rahaston onnistuneen täytäntöönpanon merkitystä investointien maksimoinnille ja innovatiivisten yritysten tukemiselle niiden kehityksen eri rahoitusvaiheissa; korostaa, että markkinahäiriöiden tapauksessa on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti digitaalisiin investointeihin jo saatavilla olevia julkisia varoja ja mahdollistaa synergiavaikutukset unionin ohjelmien, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelma ja Verkkojen Eurooppa -väline, sekä muiden asiaankuuluvien rakennerahastojen ja välineiden välillä;

43.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko nykyinen langattomia ja kiinteitä verkkoja koskeva laajakaistastrategia tavoitteineen tulevaisuuteen soveltuva, täyttääkö se hyvän liitettävyyden takaamista kaikille koskevat edellytykset digitaalisen kuilun välttämiseksi ja vastaako se datavetoisen talouden ja 5G-teknologian nopean käyttöönoton tarpeisiin;

44.  korostaa, että unionin olisi kehitettävä kilpailuetuaan luomalla täydellinen kasvualusta innovatiivisille yrityksille, mikä edellyttäisi nykyaikaista teollisuuspolitiikkaa ja paremmin yhdennettyä infrastruktuuria, jossa etusijalla ovat teknologian käyttöönotto sekä innovaatio- ja yrittäjäystävällinen sääntely-ympäristö; katsoo, että tulevaisuudessa mahdollisesti ehdotettavan digitaalikehyksen on oltava osallistava ja kaikkien saatavilla ja varmistettava kuluttajien korkeatasoinen suojelu;

Sisämarkkinoiden hallinto

45.  korostaa, että sisämarkkinoiden hallinnon parantamiseksi ja yhteisen vastuun lisäämiseksi kaikilla tasoilla on selvennettävä kyseisten tasojen ja kehysten välistä vastuunjakoa niin, että tarjotaan parempia kannustimia sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan ja varmistetaan selkeä vastuunjako, jotta sisämarkkinoille voidaan antaa uutta pontta;

46.  toteaa, että monitasoinen yhteinen vastuu sisämarkkinoiden tehokkaasta hallinnosta voidaan saavuttaa menestyksekkäästi toisaalta parantamalla sääntelyä ja toisaalta laajentamalla sääntöjen täytäntöönpanon kulttuuria; kehottaa kehittämään inhimillistä pääomaa muun muassa paremmin saatavilla olevan tiedon ja asianmukaisen koulutuksen avulla osaamisen ja tietoisuuden lisäämiseksi;

47.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot valvovat sisämarkkinasääntöjen noudattamista johdonmukaisesti käyttämällä kaikkia käytössään olevia tietoja, aineistoja ja välineitä ja määräämään perussopimuksissa vahvistettuja seuraamuksia tilanteissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata unionin politiikkaa ja lainsäädäntöä;

48.  korostaa seurannan ja tiedonkeruun merkitystä ja sitä, että on luotava vankka ja yhdennetty järjestelmä; on huolissaan siitä, että useimmissa tapauksissa julkisia kuulemisia koskevat tiedot ovat saatavilla vain yhdellä kielellä, jolloin kaikki asianomaiset osapuolet eivät pysty kommentoimaan tärkeitä kysymyksiä ja ehdotuksia; katsoo, että tiedot ja aineistot olisi otettava huomioon tehtäessä strategisia päätöksiä, jotka ovat keskeisiä sisämarkkinoiden saavuttamiselle, jäsenvaltioiden välisten kuilujen kaventamiselle ja sisämarkkinoiden hallinnon tehostamiselle; katsoo, että näin olisi toimittava esimerkiksi asetettaessa toiminnan ja täytäntöönpanon painopisteitä, arvioitaessa sisämarkkinoiden yhdentymistä ja kilpailukykyä sekä käytäessä rakentavaa vuoropuhelua sisämarkkinoiden noudattamisesta jäsenvaltioiden kanssa;

49.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain kertomuksen sisämarkkinaesteistä eri jäsenvaltioissa ja koko unionissa ja antamaan maakohtaisia suosituksia, joissa keskitytään näiden esteiden poistamiseen; korostaa, että maakohtaisissa suosituksissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sisämarkkinoihin;

50.  kehottaa komissiota käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja, tarvittaessa myös rikkomusmenettelyjä, jotta varmistetaan sisämarkkinalainsäädännön täysimääräinen noudattaminen; on huolissaan rikkomusmenettelyn pitkästä kestoajasta sisämarkkinoiden sääntöjen rikkomista käsiteltäessä ja oikaistaessa sekä avoinna olevien tapausten suuresta määrästä;

51.  panee merkille Solvit-verkoston edut; pyytää lujittamaan Solvit-verkostoa, kytkemään sen paremmin komission yksiköihin ja yhdistämään sen olemassa oleviin hankkeisiin ja tietokantoihin, kuten CHAP ja EU Pilot, jotta voitaisiin saada aikaan tietosynergioita ja jakaa hyviä käytäntöjä; pyytää komissiota seuraamaan jatkuvasti avoinna olevia tapauksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Solvit-verkosto saa tarvittavaa tukea ja asiantuntija-apua, jotta se voi käsitellä tehokkaasti vastaanottamiaan tapauksia;

52.  katsoo, että sisämarkkinoiden markkinavalvontaviranomaisia on vahvistettava, niiden välisiä yhteyksiä on lisättävä ja niillä on oltava riittävästi henkilökuntaa, jotta ne voivat vastata nykyisiin ja erityisesti maailmanlaajuiseen kilpailuun liittyviin haasteisiin; vaatii kansallisia markkinavalvontaviranomaisia tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja ja hyviä käytäntöjä, jotta voidaan torjua tehokkaasti vilpillisen kilpailun eri muotoja sisämarkkinoilla, muun muassa suurta määrää laittomia ja sääntöjenvastaisia tuotteita, jotka tulevat kalliiksi sääntöjä noudattaville yrityksille ja aiheuttavat vakavia riskejä kuluttajille ja etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kuluttajille; on huolissaan siitä, että Euroopan unionin neuvostolla vie pitkän ajan hyväksyä tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapaketti, mikä vaarantaa tuotteiden turvallisuuden unionissa; kehottaa neuvostoa hyväksymään paketin välittömästi;

53.  panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen luoda yksi kaikenkattava ja helppokäyttöinen portaali, joka järkiperäistäisi ja yksinkertaistaisi tietojen saatavuutta ja toisi esille olemassa olevia käyttäjäalustoja; korostaa kansallisten ja alueellisten hallitusten roolia tällaisten portaalien tunnetuksi tekemisessä mahdollistamalla niihin pääsyn ja kouluttamalla niiden käyttäjiä; kehottaa komissiota vahvistamaan ja järkeistämään edelleen sisämarkkinoiden verkkotyökaluja;

54.  on tietoinen parempaa lainsäädäntöä koskevien periaatteiden ja REFIT-aloitteen merkityksestä sekä siitä, että uusia lainsäädäntöaloitteita laadittaessa on huolehdittava sääntelyvarmuudesta ja sääntelyn ennustettavuudesta; korostaa, että parempaa lainsäädäntöä koskevan periaatteen ei pidä heikentää unionin ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää lakeja yleisen edun kannalta keskeisillä aloilla, joita ovat muun muassa terveys ja ympäristö;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0067. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0069. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0130. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0038. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0054.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 EU:n ja Tunisian vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen avaamisesta (2015/2791(RSP))

P8_TA(2016)0061 B8-0255/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EU:n ja Tunisian vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen avaamisen 13. lokakuuta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3, 207 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon komission jäsenen Cecilia Malmströmin Tunisissa 13. lokakuuta 2015 antamat julkilausumat EU:n ja Tunisian välisestä pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta käytävien neuvottelujen avaamisen yhteydessä,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2015 tehdyn päätöksen vuoden 2015 Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisestä Tunisian kansalaisyhteiskuntaa edustavalle kansallisen vuoropuhelun kvartetille,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 20. heinäkuuta 2015 antamat päätelmät Tunisiasta(1),

–  ottaa huomioon EU–Tunisia-assosiaationeuvoston 17. maaliskuuta 2015 antaman suosituksen N:o 1/2015 etuoikeutetun kumppanuuden täytäntöönpanoa koskevan EU–Tunisia-toimintaohjelman (2013–2017) täytäntöönpanosta Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa(2),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 534/2014/EU makrotaloudellisen avun myöntämisestä Tunisian tasavallalle(3) sekä ensimmäisen erän maksamisen 26. huhtikuuta 2015,

–  ottaa huomioon Ecorysin kaupan vaikutuksista kestävään kehitykseen tekemät tutkimukset, jotka tukevat neuvotteluja EU:n ja Tunisian välisen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen tekemisestä(4),

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-vapaakauppa-aluetta koskevan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (SIA), Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointihankkeen loppuraportin ja Manchesterin yliopiston vaikutustenarviointeja suorittavan tutkimuskeskuksen (Impact Assessment Research Centre, Institute for Development Policy and Management) syyskuussa 2007 toteuttaman kuulemishankkeen(5),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Tunisian väliset Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukset(6),

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. marraskuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Välimeren unionista ja eteläisistä naapurivaltioista sekä erityisesti 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kauppa muutoksen välineenä: EU:n kauppa- ja investointistrategia eteläisen Välimeren aluetta varten arabimaiden kevään vallankumousten jälkeen”(7),

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n ja Tunisian suhteet ovat tiiviit ja juontavat juurensa kauas menneisyyteen, että EU on Tunisian tärkein kauppakumppani ja että Tunisia on EU:n 34:nneksi tärkein kauppakumppani;

B.  ottaa huomioon, että kumppanien välinen ensimmäinen kaupallista yhteistyötä koskeva sopimus tehtiin vuonna 1969 ja että Tunisia allekirjoitti ensimmäisenä Välimeren etelärannikon maana assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa vuonna 1995;

C.  ottaa huomioon, että EU ja Tunisia käynnistivät 13. lokakuuta 2015 neuvottelut kunnianhimoisen vapaakauppasopimuksen tekemisestä EU:n jäsenvaltioiden 14. joulukuuta 2011 yksimielisesti hyväksymän valtuutuksen pohjalta ja että ensimmäinen neuvottelukierros käytiin 19.–22. lokakuuta 2015;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ja Tunisian alustavat neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta ovat kestäneet neljä vuotta ja että Tunisia on perustanut kansallisen toimikunnan painopistealojensa määrittämistä varten;

E.  ottaa huomioon, että kunnianhimoisen kauppakumppanuuden avulla tapahtuvan EU:n ja Tunisian kauppasuhteiden syventämisen on määrä tarjota kasvun ja lähentymisen mahdollisuuksia Tunisian ja EU:n talouksille; ottaa huomioon, että kumppanuuden avulla on määrä edistää Tunisian poliittista ja demokraattista vakautta;

F.  ottaa huomioon, että kauppakumppanuus liittyy EU:n ja Tunisian naapuruussuhteiden laajempaan yhteyteen ja perustuu vuonna 1995 tehtyyn Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukseen, johon sisältyy vapaakauppa-alueen perustaminen ja määräyksiä maataloudesta ja palveluista; ottaa huomioon, että EU–Tunisia-assosiaationeuvosto hyväksyi 17. maaliskuuta 2015 uuden toimintasuunnitelman etuoikeutetun kumppanuuden täytäntöönpanemiseksi, jotta pitkälle menevä taloudellinen yhdentyminen olisi mahdollista; ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelulla on tarkoitus edistää EU:n ja Tunisian yhteisiä arvoja ja etuja, osallistavaa sosioekonomista kehitystä ja työpaikkojen luomista nuorille ja sen on määrä johtaa talouden vakauttamiseen;

G.  ottaa huomioon, että Tunisia, josta niin sanotun arabikevään tapahtumat saivat alkunsa, on Lähi-idän sekä Pohjois-Afrikan alueen ainoa maa, jossa on aloitettu demokratiaan siirtyminen ja pantu täytäntöön poliittinen prosessi, ja että se on näin ollen esimerkki koko alueelle;

H.  ottaa huomioon, että poliittinen vakaus ja taloudellinen kehitys käyvät käsi kädessä ja että kyseisen kauppasopimuksen tavoitteena on oltava todellisten kehitysnäkymien tarjoaminen Tunisian ja EU:n talouksille;

I.  ottaa huomioon, että samanaikaisesti näiden neuvottelujen kanssa EU:n on jatkettava ja tehostettava avun antamista Tunisialle ja tarjottava sille riittävää ja asianmukaista taloudellista ja teknistä tukea neuvottelujen aikana sekä sopimuksen määräysten täytäntöönpanon yhteydessä kehittämällä todellista kumppanuutta, jossa väestöjen edut Välimeren molemmilla rannoilla voidaan ottaa huomioon;

J.  katsoo, että on Tunisian ja EU:n etujen mukaista edistää ja vahvistaa eteläisten maiden alueellista yhdentymisprosessia Tunisian ja sen naapurivaltioiden välillä erityisesti Agadirin sopimuksen ansiosta; katsoo, että EU:n ja Tunisian vapaakauppaneuvottelujen on täydennettävä tällaisia pyrkimyksiä;

K.  ottaa huomioon, että Tunisian siirtyminen demokratiaan on esimerkkinä alueen muille maille; ottaa huomioon, että perustuslakia säätävä kansalliskokous hyväksyi 26. tammikuuta 2014 Tunisian uuden perustuslain; toteaa, että siinä otetaan esimerkillisesti huomioon oikeuksien ja vapauksien suojelu; ottaa huomioon, että Beji Caid Essebsi valittiin Tunisian tasavallan presidentiksi 21. joulukuuta 2014 vapailla ja avoimilla monipuoluevaaleilla;

L.  ottaa huomioon, että Tunisian kansalaisyhteiskunta näyttelee dynaamisuutensa ja koulutustasonsa ansiosta merkittävää osaa maan siirtymisessä demokratiaan; katsoo, että se on otettava jatkossakin tiiviisti mukaan poliittiseen keskusteluun sekä meneillään oleviin neuvotteluihin;

M.  ottaa huomioon, että Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetille on tunnustus demokratian lujittamiseksi toteutetuista toimista, ja kannustaa jatkamaan etenemistä samalla tiellä; katsoo, että on tärkeää tehdä esimerkillinen sopimus, jolla rauhoitetaan kansalaisyhteiskunnan ilmaisemia huolia;

Katsaus Tunisian taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen

1.  tuomitsee voimakkaasti Tunisiassa viime kuukausina tehdyt terrori-iskut, jotka ovat vaatineet erittäin paljon uhreja; ottaa huomioon, että Tunisiaan kohdistuu erittäin vakava terrorismin uhka, ja muistuttaa, että presidentin henkivartiokaartin linja-autoon 24. marraskuuta 2015 kohdistunut isku, Soussessa 26. kesäkuuta 2015 tehdyt terrori-iskut ja Bardo-museoon 18. maaliskuuta 2015 tehty isku haittasivat vakavasti maan matkailunäkymiä kesällä 2015, ja toteaa, että matkailun ja siihen liittyvien alojen osuus Tunisian BKTL:sta on 15 prosenttia; ilmaisee täyden myötätuntonsa Tunisialle ja vakuuttaa tukevansa Tunisian viranomaisia niiden pyrkimyksissä torjua terrorismia ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittaen;

2.  toteaa, että Tunisian talous on suurissa vaikeuksissa, että maan BKT kasvoi 2,3 prosenttia vuonna 2014, että työikäisen väestön työttömyysaste oli 15 prosenttia vuonna 2015, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 28,6 prosenttia on vailla työtä ja että nuorten tunisialaisten työttömyys kasvaa;

3.  toteaa, että EU:n ja Tunisian välillä on ilmiselvä väestöllinen ja taloudellinen epätasapaino ja että tämän vuoksi neuvotteluissa on perusteltua noudattaa epäsymmetristä ja asteittaista strategiaa;

4.  muistuttaa, että Tunisialle on tunnusomaista pääkaupunki Tunisin ja maan muiden osien väliset suuret alueelliset erot, että maan rannikkoalueen ja keskiosien kehityksessä on erittäin merkittäviä eroja, jotka liittyvät erityisesti työttömyysasteeseen sekä terveydenhuollon ja opetuksen saantiin, ja että nämä erot voivat kärjistyä ilmastonmuutoksen vuoksi;

5.  muistuttaa, että Tunisian työmarkkinoilla on kauppasopimuksen piiriin kuuluvilla aloilla eroja, ja toteaa, että jos niitä ei poisteta vähitellen, ne saattavat johtaa työvoiman liikatarjontaan maatalousalalla ja työvoiman vähentymiseen muilla Tunisian talouden monipuolistamisen kannalta tärkeillä aloilla, kuten tuotanto- tai kaivosteollisuudessa;

6.  toteaa, että Tunisian siirtyminen demokratiaan on onnistunut alueella parhaiten ja että Tunisia on valinnut poliittisen ja taloudellisen kehityksen mallin, joka on ainutlaatuinen Välimeren etelärannikon maiden joukossa, ja pyytää komissiota ottamaan tämän täysimääräisesti huomioon neuvotteluissa; katsoo, että EU:n on toteutettava kaikki mahdolliset toimet, joilla voidaan tukea Tunisiaa sen siirtymisessä demokratiaan ja kohti vakaata ja moniarvoista yhteiskuntaa;

7.  toteaa, että Tunisiaa koettelee erittäin epävakaa alueellinen ympäristö etenkin Libyan konfliktin ja Algerian satunnaisten väkivaltaisuuksien vuoksi, sillä molemmat maat ovat Tunisian naapurimaita;

8.  ottaa huomioon, että Tunisia on vastaanottanut 1,8 miljoonaa libyalaista pakolaista ja että tämä lukumäärä vastaa suhteessa 16:ta prosenttia Tunisian koko väestöstä;

EU:n ja Tunisian vapaakauppasopimuksen onnistumisen edellytykset

9.  pitää myönteisenä neuvottelujen avaamista syksyllä 2015 EU:n ja Tunisian välisen vapaakauppasopimuksen tekemisestä neuvoston vuonna 2011 niin sanotun arabikevään jälkimainingeissa hyväksymän valtuutuksen pohjalta; toteaa, että vuoden 2011 jälkeen Tunisia on vahvistanut siirtymistä demokratiaan antamalla uuden perustuslain 26. tammikuuta 2014 ja järjestämällä parlamenttivaalit 26. lokakuuta ja presidentinvaalit 23. marraskuuta 2014;

10.  katsoo, että kyseiseen sopimukseen sisältyy muutakin kuin pelkkä kaupallinen ulottuvuus ja että sen tavoitteena on ehdottomasti oltava Tunisian vakauden edistäminen, sen demokratian lujittaminen ja sen talouden elvyttäminen siten, että sen on vaikutettava myönteisesti kuluttajahintoihin ja työllisyyteen, korkean ja matalan osaamistason työntekijöiden palkkoihin sekä eriarvoisuuden vähentämiseen; vaatii, että ennen sopimuksen tekemistä sen sisällön on vastattava näihin olennaisen tärkeisiin haasteisiin;

11.  kehottaa neuvottelijoita tekemään asteittaisen ja epäsymmetrisen sopimuksen ottamalla huomioon osapuolten väliset suuret taloudelliset erot ja osoittamaan joustavuutta, reagointikykyä, innovatiivisuutta, avoimuutta ja sopeutumiskykyä sekä pitämään mielessä, että kyseinen molempia osapuolia hyödyttävä sopimus on tehtävä ennen kaikkea Tunisian ja EU:n talouksien ja yhteiskuntien eduksi ja luonnollisesti niiden erityispiirteitä, painotuksia, kulttuuria ja paikallisia sosioekonomisia ympäristöjä kunnioittaen, ilman että vääristetään Tunisian kauppaa alueen muiden maiden kanssa;

12.  suhtautuu myönteisesti Tunisian hallituksen esittelemään viisivuotiseen talousuudistussuunnitelmaan (2015–2020), jolla pyritään alentamaan työttömyysastetta, vähentämään alueellisia eroja maassa ja monipuolistamaan talouden rakennetta; katsoo, että vapaakauppasopimuksen on oltava tämän suunnitelman tavoitteiden mukainen;

13.  muistuttaa, että kyseessä ovat Tunisian ensimmäiset näin laajat kauppaneuvottelut ja että näin ollen on tärkeää, että Tunisian talouden alojen avaaminen tapahtuu asteittain, vaiheittain ja epäsymmetrisesti ja että sopimukseen sisällytetään siirtymäkausia herkkiä aloja varten ja että neuvottelujen ulkopuolelle jätetään tietyt tuotteet, joita osapuolet pitävät herkkinä;

14.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että Tunisia saa EU:lta tuntuvaa taloudellista ja teknistä apua sekä tukea kauppaneuvotteluissa, jotta se voi panna vapaakauppasopimuksen eri määräykset asianmukaisesti täytäntöön; vaatii, että taloudellinen apu myönnetään avoimesti ja että se hyödyttää tosiasiallisesti niitä, joille se on osoitettu;

15.  suhtautuu myönteisesti tukeen, jota Euroopan investointipankki on myöntänyt monille hankkeille Tunisiassa; painottaa, että tuen avulla edistetään Tunisian talouden monipuolistamista ja luodaan työpaikkoja erityisesti nuorille;

16.  pitää myönteisenä, että EU on ottanut Tunisian yhdeksi eteläisen Välimeren maita koskevan naapuruuspolitiikkansa prioriteettimaista ja että se on antanut Tunisialle 300 miljoonan euron lainan makrotaloudellisena rahoitusapuna talousuudistusten toteuttamiseksi;

17.  pyytää kuitenkin EU:ta samoin kuin sen jäsenvaltioita, Euroopan investointipankkia ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia jatkamaan tunisialaisten tukemista ja tehostamaan avustus- ja tukiohjelmiaan muun muassa ottamalla käyttöön poikkeuksellisia yksipuolisia kaupan toimenpiteitä, jotta Tunisiaa voidaan tukea demokratiaprosessin vahvistamisessa; suhtautuu myönteisesti siihen, että joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön Tunisian muutosta edistäviä kumppanuuksia; kehottaa EU:ta jatkamaan ohjelmaansa, jolla pyritään vähentämään perusterveydenhuollon saamiseen liittyviä alueellisia eroja Tunisiassa;

18.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon Tunisian erityistilanteen neuvotteluissa ja etenkin sen epävakaan demokratiaan siirtymisen sekä EU:n ja Tunisian erilaisen taloudellisen kehityksen ja pitämään aina mielessä, että parhaat ratkaisut ovat molempia osapuolia hyödyttäviä;

19.  kehottaa komissiota varmistamaan, että neuvottelut tuottavat nopeasti konkreettisia hyötyjä EU:n ja Tunisian talouksille avainaloilla samoin kuin kaikille asianomaisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille ja hyvin pienille yrityksille;

20.  korostaa, että kyseisellä sopimuksella on edistettävä Tunisian talouden kehitystä ja monipuolistumista, sillä se perustuu tällä hetkellä pääasiassa maatalouteen, sekä alueellisten erojen pienentämistä ja että sillä on saatava aikaan konkreettisia hyötyjä kaikille tunisialaisille ja kaikille eurooppalaisille;

21.  pitää myönteisenä, että Tunisia on käynnistänyt merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia; edellyttää, että näitä uudistuksia jatketaan myös neuvottelujen aikana, jotta maa voi hyödyntää sopimusta täysimääräisesti;

22.  katsoo, että sopimuksen on autettava syventämään EU:n ja Tunisian taloudellista yhteistyötä, joka on jo edennyt varsin pitkälle assosiaatiosopimuksen mukaisesti toteutetun teollisuustuotteiden tullimaksujen poistamisen ansiosta; ehdottaa siksi, että otetaan käyttöön uusi nimitys eli EU:n ja Tunisian talouskumppanuus;

23.  kehottaa erittäin painokkaasti komissiota ja Tunisian hallitusta käynnistämään selkeän ja tarkan prosessin Tunisian ja EU:n kansalaisyhteiskunnan ottamiseksi mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin ja osoittamaan innovatiivisuutta; ilmaisee tältä osin tyytyväisyytensä Tunisian kansalaisyhteiskunnan rooliin ensimmäisellä neuvottelukierroksella ja vaatii, että neuvottelut ovat avoimet ja että niissä otetaan paremmin huomioon Tunisian kansalaisyhteiskunnan osien monimuotoisuus tukeutumalla parhaisiin käytäntöihin vastaavanlaisissa neuvotteluissa vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti;

24.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että kauppa- ja teollisuusministeriö on ottanut käyttöön internetsivuston, jolla annetaan yleisölle tietoa pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppasopimuksesta, sekä neuvottelijoiden aikomukseen julkaista lopullinen teksti kolmikielisenä versiona; katsoo, että Tunisian kansalaisyhteiskunta voitaisiin myös ottaa mukaan neuvotteluihin vaikutuksenarviointien valvontakomitean välityksellä;

25.  pyytää painokkaasti neuvostoa julkistamaan jäsenvaltioiden 14. joulukuuta 2011 yksimielisesti hyväksymän neuvotteluvaltuutuksen;

26.  toivoo, että Tunisian parlamentin ja Euroopan parlamentin jäsenet voisivat käydä säännöllistä vuoropuhelua neuvottelujen kaikissa vaiheissa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että on perustettu EU:n ja Tunisian parlamentaarinen sekavaliokunta, jolla on keskeinen asema ja joka mahdollistaa Euroopan parlamentin ja Tunisian parlamentin jäsenten säännölliset tapaamiset ja vapaakauppasopimusneuvottelujen tosiasiallisen seurannan;

27.  toivoo, että tämän vuoropuhelun avulla voitaisiin arvioida paremmin kummankin osapuolen odotuksia ja huolenaiheita ja siten parantaa sopimuksen ehtoja;

28.  muistuttaa, että Välimeren unioni tukee konkreettisten hankkeiden kehittämistä alueella ja voi näin ollen toimia asiantuntijana sopimusneuvotteluissa;

29.  pyytää kumpaakin osapuolta sekä Euroopan parlamenttia tunisialaisten asiantuntijoiden avustuksella tekemään vaikutustenarviointeja ja alakohtaisia, tarkkoja ja avoimia arviointeja sopimuksen vaikutuksista eri aloihin ja erityisesti palveluihin, julkisiin hankintoihin, pk-yritysten kilpailukykyyn, työllisyyteen, maatalouteen, ympäristöön ja kaikkiin muihin ensisijaisiin aloihin; panee merkille Tunisian pyynnön ottaa alusta alkaen mukaan tunisialaisia asiantuntijoita sen varmistamiseksi, että vaikutustenarvioinnin luvut ovat uskottavia Tunisiassa;

30.  pyytää, että EU myöntää rahoitusta mainituille vaikutustenarvioinneille ja alakohtaisille arvioinneille ja että ennen niiden toteuttamista laadittaisiin mahdollisesti useiden Tunisian kansalaisyhteiskunnan järjestöjen esittämän pyynnön mukaisesti jälkiarviointi vuonna 1995 tehdyn assosiaatiosopimuksen sosioekonomisista vaikutuksista;

31.  kehottaa komissiota määrittelemään mahdollisimman pian, onko sopimus luonteeltaan sekamuotoinen vai yksinoikeudellinen, ja pyytää sitä ottamaan heti alusta alkaen jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit mukaan keskusteluihin;

32.  korostaa, että Välimeren alueen ympäristöolosuhteet, erityisesti veden niukkuus, joka vaarantaa maataloustoiminnan, on otettava huomioon neuvotteluissa ja että on edistettävä ympäristöön ja luonnonvarojen hoitoon liittyvää kestävää taloudellista mallia;

33.  painottaa, että Tunisian kanssa käytävien kauppaneuvottelujen on sijoituttava Euro–Välimeri-kauppasuhteiden laajempaan kehykseen; kehottaa painokkaasti järjestämään lähitulevaisuudessa Välimeren unionin kauppaministereiden kymmenennen kokouksen, jota on lykätty toistaiseksi vuodesta 2013 alkaen, jotta voidaan tarkastella uudelleen alueen kaupallisia haasteita ja seuraaviksi vuosiksi vahvistettavia toiminnan painopistealueita;

Neuvottelujen alakohtainen lähestymistapa

34.  pyytää kiinnittämään sopimuksessa riittävästi huomiota palvelualaan, johon sisältyy Tunisian talouden kannalta vahvaa kasvupotentiaalia ja joka voisi houkutella maahan strategisia investointeja; katsoo, että koska kyseessä ovat Tunisian ensimmäiset näin laajat kauppaneuvottelut, palveluja koskevassa luvussa olisi lueteltava yksiselitteisesti alat, joilla osapuolet haluavat tehdä markkinoillepääsyä tai kansallista kohtelua koskevia sitoumuksia;

35.  muistuttaa, että julkinen sektori on olennaisen tärkeä Tunisialle ja että sille keskittyy valtaosa ammattitaitoa vaativista työpaikoista Tunisiassa;

36.  muistuttaa, että Tunisiassa on paljon erittäin dynaamisia huipputeknologian alan uusyrityksiä, mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä, ja pyytää, että sopimuksessa edistettäisiin niiden kehittymis- ja kansainvälistymisvalmiuksia; panee merkille Tunisian pyynnön siitä, että sopimukseen sisällytettäisiin kunnianhimoisia ja tasapainoisia määräyksiä sähköisestä kaupankäynnistä;

37.  kehottaa molempia osapuolia edistämään myös yhteisillä aloitteilla työpaikkojen lisäämistä, sillä se on välttämätön edellytys Tunisian talouden elpymiselle ja poliittiselle vakaudelle;

38.  katsoo, että Tunisian pienviljelijöiden ja pienyrittäjien on hyödyttävä sopimuksesta, sillä he ovat Tunisian talouden kannalta avainasemassa; kannustaa kehittämään yrittäjien, ammattijärjestöjen ja koulutusorganisaatioiden välistä säännöllistä vuoropuhelua, jolla voidaan nimenomaan edistää hyviä käytäntöjä ja pyrkiä ymmärtämään paremmin kunkin vaikeuksia ja odotuksista;

39.  katsoo, että kilpailua koskevasta luvusta neuvoteltaessa on toimittava harkiten, asteittain ja joustavasti, koska valtiontuilla on strategisen merkitys Tunisian talouskehitykselle;

40.  muistuttaa, että on tärkeää perustaa kahdenvälisiä kauppakamareita, jotka toimisivat pysyvinä foorumeina, joiden avulla eri toimijat voisivat luoda keskinäisiä kumppanuuksia ja kehittää taloudellista ja kaupallista toimintaansa;

41.  kehottaa komissiota edistämään viisumien myöntämistä lyhytaikaista oleskelua varten sellaisten Move IV -tyyppisten palvelujen harjoittamiseksi, jotka edellyttävät henkilöiden matkustamista rajoitetuksi ajaksi täsmällisin ehdoin, jotka on vahvistettu sopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössä; korostaa, että sopimus ei saa mitenkään estää EU:ta ja sen jäsenvaltioita soveltamasta toimenpiteitä, joilla pyritään sääntelemään luonnollisten henkilöiden maahantuloa tai tilapäistä oleskelua jäsenvaltion alueella, mukaan lukien tarvittavat toimenpiteet luonnollisten henkilöiden hallitun liikkuvuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden rajojen yli, kuten maahantulon edellytysten laatiminen;

42.  toivoo, että kyseinen sopimus myötävaikuttaa siihen, että Tunisiaan voidaan luoda pysyvästi pitkän aikavälin investointeja suosiva ja niihin kannustava ilmapiiri keskeisillä, dynaamisilla ja korkeaa lisäarvoa tuottavilla talouden aloilla, joita ovat matkailu, energia-ala, uusiutuvat energialähteet mukaan lukien, huipputeknologian palvelut, digitaalitalous ja tietojen vaihto; kehottaa komissiota sisällyttämään sopimukseen investointeja koskevan luvun, jotta voidaan edistää ulkomaisia suoria investointeja EU:n ja Tunisian välillä, ja nopeuttamaan Euro–Välimeri-mekanismin käyttöönottoa, jolla helpotetaan investointeja ja kauppaa ja jonka avulla voidaan kerätä asiaankuuluvaa tietoa, vahvistaa kauppakumppanuuksia ja hyödyttää erityisesti Tunisiaa;

43.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä määräyksiä julkisista hankinnoista ja avoimuusasteesta olisi samalla neuvoteltava harkiten niin EU:n kuin Tunisian kannalta ja Tunisian talouden rakenne ja erityisedellytykset olisi otettava huomioon;

44.  katsoo, että EU ja Tunisia voivat vain hyötyä helpommasta vastavuoroisesta pääsystä toistensa maataloustuotteiden markkinoille ja että sopimuksen avulla on myötävaikutettava tullimaksujen alentamiseen, tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamiseen ja vientimenettelyjen parantamiseen;

45.  panee merkille, että Tunisia on panostanut luonnonmukaisen maanviljelyn kehittämiseen, ja katsoo, että kyseisen sopimuksen kautta tunisialaisilla luomutuotteilla on oltava mahdollisuus päästä uusille markkinoille;

46.  toivoo, että neuvottelut eivät vaikuta haitallisesti kummankaan osapuolen talouteen; kehottaa EU:ta ja Tunisiaa ottamaan huomioon, että Välimeren kummallakin rannikolla on useita herkkiä maatalouden aloja, joiden osalta neuvotteluissa on sovittava kattavista luetteloista ja niihin liittyvistä siirtymävaiheista ja asianmukaisista kiintiöistä ja tarvittaessa niiden jättämisestä neuvottelujen ulkopuolelle;

47.  kehottaa komissiota neuvottelemaan tiukkojen ja korkeatasoisten terveys- ja kasvinsuojelunormien käyttöönotosta ja ratkaisemaan Tunisiassa edelleen ilmeneviä eläinlääkinnällisten sekä lihatuotteiden, hedelmien ja vihannesten valvontaan liittyviä ongelmia; kehottaa komissiota antamaan erityisiä teknistä apua koskevia määräyksiä, jotta tunisialaisia tuottajia voidaan auttaa noudattamaan EU:n tiukempia terveys- ja kasvinsuojelunormeja;

48.  katsoo, että sopimuksella on edesautettava kestävää kehitystä koskevien laadukkaiden normien määrittelyä erityisesti sosiaalisten normien osalta;

49.  toivoo, että Tunisian hallitus ja EU:n toimielimet laativat asianmukaisia määräyksiä, jotta voidaan määritellä selvästi tunisialaisten tuotteiden alkuperä ja jäljitettävyys, ja varmistaa suurempi avoimuus tuottajien, välittäjien ja kuluttajien kannalta;

50.  toivoo, että sopimukseen sisältyy kunnianhimoinen tekijänoikeuksia koskeva luku, johon olisi sisällyttävä myös maantieteellisten merkintöjen tunnustaminen ja vahvistettu suoja, joilla taattaisiin EU:n ja Tunisian maantieteellisten merkintöjen täysimääräinen tunnustaminen, asianomaisten tuotteiden jäljitettävyys ja valmistajien taitotiedon suojaaminen;

51.  kehottaa komissiota ulottamaan maantieteellisten merkintöjen suojan muihin kuin maataloustuotteisiin erityisesti kyseistä sopimusta varten, koska Tunisiakin tunnustaa ne;

52.  toivoo, että sopimus edesauttaa Tunisian teollisuuden uudenaikaistamista ja sen asiantuntemuksen lujittamista, jotta voidaan kattaa laajempia osia teollisuustuotteiden toimitusketjuista ja siten hyödyntää korkeamman tason osaamista ja palkata pätevämpää työvoimaa paikan päältä;

53.  kehottaa komissiota sisällyttämään sopimukseen energiaa ja raaka-aineita koskevan kunnianhimoisen luvun, joka mahdollistaisi tiiviimmän tutkimuksen ja yhteistyön sähkö-, kaasu-, tuulivoima- ja aurinkoenergia-alalla sekä muiden uusiutuvien energialähteiden alalla;

54.  toivoo, että kyseisen sopimuksen yhteydessä vahvistettaisiin yliopistojen, tutkimuskeskusten ja oppilaitosten välistä tieteellistä yhteistyötä EU:ssa ja Tunisiassa tutkimuksen, innovoinnin, uusien teknologioiden kehittämisen ja yleisemmin kulttuurin ja koulutuksen alalla, ja että näillä aloitteilla voitaisiin myös auttaa tukemaan Tunisian työmarkkinoita;

55.  pitää myönteisenä, että Tunisia on otettu mukaan eurooppalaiseen ”Horisontti 2020” ‑tutkimusohjelmaan, ja kehottaa painokkaasti komissiota ja Tunisian hallitusta sisällyttämään sopimukseen kestävää kehitystä koskevan kunnianhimoisen luvun, jonka avulla edistettäisiin korkeatasoisia sosiaalisia ja työelämän normeja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten määräysten ja asiaa koskevissa monenvälisissä sopimuksissa vahvistettujen ympäristönormien mukaisesti;

56.  muistuttaa, että Tunisia on ratifioinut kaikki ILO:n yleissopimukset, mutta sen on riippumattoman valvontaelimen mukaan tehostettava toimiaan korkeiden työelämän normien edistämiseksi; toivoo, että pitkälle menevällä ja laaja-alaisella vapaakauppasopimuksella autetaan Tunisiaa kehittämään sosiaalisia ja työelämän normeja, joilla pystytään paremmin suojaamaan erityisesti ammattiyhdistysoikeuksien kunnioittamista; edellyttää, että pitkälle menevällä ja laaja-alaisella vapaakauppasopimuksella kannustetaan Tunisian demokratiakehityksen ja terroristiuhkan yhteydessä oikeusvaltion lujittamista ja erityisesti yhdistymisvapauden sekä sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kaltaisten perusvapauksien vahvistamista;

57.  kehottaa komissiota sisällyttämään sopimustekstiin ihmisoikeuslausekkeen, jonka perusteella EU voi yksipuolisesti keskeyttää sopimuksen soveltamisen, jos toinen sopimuspuoli rikkoo ihmisoikeuksia;

58.  kehottaa osapuolia tarkastelemaan, voidaanko sopimukseen sisällyttää verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke, joka perustuu verotusalan hyvää hallintotapaa tarkastelevan komission foorumin työhön, jotta vältetään kaikenlainen kaksinkertainen verottamatta jättäminen;

59.  pitää myönteisenä kummankin osapuolen kiinnostusta 3. maaliskuuta 2014 perustetun liikkuvuuskumppanuuden syventämiseen, ja toivoo, että viisumien myöntämisen helpottamista koskeva sopimus ja takaisinottosopimus saadaan viimeisteltyä;

60.  kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön asiaankuuluvia korvaavia toimenpiteitä, jos yhdelle tai useammalle sopimuksen alaan kuuluvalle talouden alalle aiheutuu tosiasiallista tai mahdollista vahinkoa;

o
o   o

61.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Euroopan unionin neuvoston päätelmät 11076/15 RELEX 626, 20.7.2015. (2) EUVL L 151, 18.6.2015, s. 25. (3) EUVL L 151, 21.5.2014, s. 9. (4) http://www.trade-sia.com/tunisia/the-study/?lang=fr. (5) http://www.sia-trade.org/emfta. (6) EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2. (7) EYVL C 261 E, 10.9.2013, s.21.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2014 (2015/2231(INI))

P8_TA(2016)0062 A8-0020/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11, 19, 41, 42 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0020/2016),

A.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen vuosikertomus 2014 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 26. toukokuuta 2015 ja että oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 23. kesäkuuta 2015;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti valitsi Emily O’Reillyn uudelleen Euroopan oikeusasiamieheksi täysistunnossaan Strasbourgissa 16. joulukuuta 2014;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen tärkein prioriteetti on varmistaa, että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan täysimittaisesti ja että oikeus hyvään hallintotapaan ilmentää unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta odotettujen vaatimusten korkeaa tasoa; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehellä on keskeinen rooli EU:n toimielinten avoimuuden, tehokkuuden ja helppotajuisuuden lisäämisessä, jotta kansalaisten luottamus unionia kohtaan lujittuisi;

D.  toteaa, että toukokuussa 2015 tehdyn eurobarometritutkimuksen mukaan 40 prosenttia kansalaisista luottaa Euroopan unioniin ja 46 prosenttia ei luota; toteaa, että toimielinten kyky valvoa toistensa toimintaa on oleellisen tärkeä, jos Euroopan kansalaisten tyytyväisyyttä halutaan lisätä;

E.  ottaa huomioon, että SEUT 24 artiklassa määrätään, että ”jokainen unionin kansalainen voi kääntyä 228 artiklan mukaisesti asetettavan oikeusasiamiehen puoleen”;

F.  ottaa huomioon, että SEUT 228 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet tutkia unionin toimielinten, elinten ja laitosten ja virastojen toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

G.  ottaa huomioon, että peruskirjan 43 artiklassa määrätään seuraavaa: ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

H.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan "hallinnollisesta epäkohdasta" on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan määräyksen tai periaatteen mukaisesti(2); ottaa huomioon, että tämän nojalla edellytetään, että unionin toimielimet täyttävät oikeudelliset velvoitteensa ja ovat myös palveluhenkisiä ja että ne varmistavat, että yleisöä kohdellaan asianmukaisesti ja siten, että se voi käyttää oikeuksiaan kaikilta osin; katsoo, että hyvän hallintotavan käsitettä olisi pidettävä koko ajan jatkuvana prosessina hallintotavan parantamiseksi;

I.  toteaa, että 23 072 kansalaista kääntyi oikeusasiamiehen puoleen vuonna 2014; toteaa, että 19 170 kansalaista sai apua oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan interaktiivisen oppaan välityksellä; toteaa, että vuonna 2014 oikeusasiamies kirjasi 2 079 kantelua ja vastaanotti 1 823 tietopyyntöä;

J.  toteaa, että kaikkiaan 2 163:sta oikeusasiamiehen käsittelemästä kantelusta 736 kuului ja 1 427 ei kuulunut hänen toimivaltaansa;

K.  toteaa, että 2 163 käsitellystä kantelusta 1 217 tapauksessa oikeusasiamies antoi kantelijalle neuvoja tai siirsi tapauksen eteenpäin, 621 tapauksessa kantelijalle ilmoitettiin, ettei lisäneuvoja voitu antaa, ja 325 tapauksessa käynnistettiin tutkimus;

L.  toteaa, että oikeusasiamies käynnisti 342 tutkimusta, joista 325 käynnistettiin kantelun perusteella ja 17 oli oma-aloitteisia; toteaa, että hän saattoi päätökseen 400 tutkimusta, joista 13 oli oma-aloitteisia; toteaa, että päätökseen saatetuista tutkimuksista 335 oli yksityishenkilöiden ja 52 yritysten, yhdistysten ja muiden oikeushenkilöiden tekemiä;

M.  toteaa, että oikeusasiamies siirsi 772 kantelua Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenille ja näistä 86 vetoomusvaliokunnalle, 144 komissiolle ja 524 muille toimielimille ja elimille; toteaa, että suurin osa tutkimuksista koski komissiota (59,6 prosenttia) ja loput unionin erillisvirastoja (13,7 prosenttia), EU:n henkilöstövalintatoimistoa (9,4 prosenttia), muita toimielimiä (8,5 prosenttia), Euroopan ulkosuhdehallintoa (3,8 prosenttia), parlamenttia (3,5 prosenttia) ja Euroopan petostentorjuntavirastoa (3,2 prosenttia);

N.  toteaa, että oikeusasiamiehen päätökseen saattamien tutkimusten aihepiiri oli seuraava: 21,5 prosenttia koski tietopyyntöjä ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, 19,3 prosenttia komission roolia perussopimusten valvojana, 19,3 prosenttia kilpailu- ja valintamenettelyjä, 16 prosenttia toimielimiin ja politiikkaan liittyviä asioita, 11,3 prosenttia hallintoa ja henkilöstösääntöjä, 8,3 prosenttia tarjouskilpailujen tai apurahojen myöntämistä sekä 6 prosenttia sopimusten toimeenpanoa;

O.  toteaa, että oikeusasiamiehen päätökseen saattamista tutkimuksista 133 tapauksessa toimielin sopi asian tai asiassa päästiin muuten sovintoratkaisuun ja 163 tapauksessa oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimuksiin ei ollut perusteita;

P.  toteaa, että 76 tapauksessa epäkohtia ei havaittu; toteaa, että 39 tapauksessa epäkohta havaittiin ja 13 tapauksessa asia saatettiin päätökseen toisella tavalla; toteaa, että tapauksissa, joissa havaittiin epäkohta, oikeusasiamies antoi kriittisen huomautuksen 27 tapauksessa ja suositusluonnoksen 12 tapauksessa;

Q.  toteaa, että oikeusasiamiehen päätökseen saattamien tutkimusten kesto vuonna 2014 oli 3–18 kuukautta; toteaa, että keskimääräinen aika tutkimuksen päätökseen saattamiseksi oli 11 kuukautta;

R.  toteaa, että toimielimet ovat noudattaneet 80:tä prosenttia oikeusasiamiehen ehdotuksista; toteaa, että jäljelle jäi vielä 20 prosenttia ehdotuksista, joita ei ole noudatettu;

S.  toteaa, että vetoomusvaliokunta, joka vastaanotti 2 714 vetoomusta pelkästään vuonna 2014, on tärkeä osa Euroopan unionin institutionaalista koneistoa, joka tuo parlamentin lähemmäksi kansalaisia; toteaa, että oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan läheinen suhde parantaisi Euroopan unionin toimielinten toiminnan demokraattisen valvonnan tasoa;

1.  hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen antaman vuoden 2014 vuosikertomuksen;

2.  onnittelee Emily O’Reillyä hänen valitsemisestaan uudelleen Euroopan oikeusasiamieheksi ja hänen erinomaisesta toiminnastaan; tukee häntä hänen tavoitteessaan auttaa EU:n toimielimiä niiden pyrkimyksissä tarjota parasta mahdollista palvelua Euroopan unionin kansalaisille ja asukkaille; katsoo, että oikeusasiamiehen keskittyminen avoimuuteen hyvän hallintotavan takaamiseksi on ollut ratkaisevan tärkeää;

3.  pitää myönteisenä ja tukemisen arvoisena sitä, että oikeusasiamies on käyttänyt enemmän valtaansa käynnistää strategisia tutkimuksia omasta aloitteestaan; pitää myönteisenä, että oma-aloitteisille tutkimuksille on nimitetty koordinaattori ja että väärinkäytöksistä ilmoittajia koskevat uudet sisäiset säännöt on otettu käyttöön; kiittää oikeusasiamiestä toimiston uudelleenorganisoinnista, joka on jo merkittävästi tehostanut toimintaa; pitää myönteisenä ja tukee oikeusasiamiehen ennakoivaa lähestymistapaa ja uuden viiden vuoden strategian (Kohti vuotta 2019) käyttöönottoa, jossa omaksutaan strategisempi lähestymistapa systeemisten ongelmien torjumiseen ja hyvän hallintotavan edistämiseen;

4.  suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen vuonna 2014 käynnistämiin tutkimuksiin, joissa käsiteltiin seuraavia aiheita: EU:n toimielinten avoimuus, edunvalvonnan ja kliinisten lääketutkimusten avoimuus, perusoikeudet, eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoon, EU:n rahoittamat hankkeet ja ohjelmat ja EU:n kilpailupolitiikka;

5.  muistuttaa, että kuluneiden vuosien aikana 20–30 prosenttia kanteluista on koskenut avoimuutta ja että yleisimmät avoimuutta koskevat asiat koskevat toimielinten kieltäytymistä antamasta asiakirjoja ja/tai tietoja; katsoo, että avoimuus ja yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ovat olennainen osa julkisen vallankäytön valvontaa SEUT 15 artiklan ja perusoikeuskirjan 42 artiklan mukaisesti; tukee komission ja muiden EU:n toimielinten aloitetta kaikkien EU:n asiakirjojen oikeudenmukaisen, nopean ja yksinkertaisen saatavuuden varmistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille julkisen asiantuntijarekisterin ansiosta tehostuneen avoimuuden; kehottaa oikeusasiamiestä tutkimaan avoimuuskysymyksiä, jotka koskevat parlamentin oikea-aikaista pääsyä väärinkäytöksiä ja EU:n pilottihankkeita koskeviin komission asiakirjoihin erityisesti, kun ne liittyvät olemassa oleviin vetoomuksiin; katsoo, että on päätettävä mitkä mekanismit ovat oikeita ja pantava ne täytäntöön, jolloin varmistetaan toimielinten välinen vuoropuhelu;

6.  varoittaa, että Århusin yleissopimukseen ja siihen liittyviin asetuksiin ((EY) N:o 1367/2006 ja (EY) N:o 1049/2001) sisältyviä määräyksiä noudatetaan, mutta katsoo, että avoimuuden suhteen komissiolla on vielä paljon parannettavaa erityisesti sellaisen tiedon määrällisen ja laadullisen saatavuuden kannalta, jota pyynnöstä tarjotaan kansalaisille ja kansalaisjärjestöille; pyytää oikeusasiamiestä tekemään tutkimuksen näitä kysymyksiä koskevan vetoomuksen 0134/2012 perusteella sen selvittämiseksi, ovatko EU:n toimielimet syyllistyneet väärinkäytöksiin näiden asetusten täytäntöönpanossa;

7.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen tutkimusta korkeiden EU:n virkamiesten "pyöröovi-tapauksista"; toteaa, että oikeusasiamies on tutkinut valituksia viideltä kansalaisjärjestöltä ja perehtynyt 54:ään komission asiakirjakokonaisuuteen; kannustaa oikeusasiamiestä auttamaan, kehittämään ja ottamaan käyttöön sellaisia selkeitä ja yksityiskohtaisia kriteerejä ja täytäntöönpanon valvontamekanismeja, joilla havaitaan, tutkitaan ja jos mahdollista estetään eturistiriitoja EU:n toimielinten, elinten ja virastojen kaikilla tasoilla;

8.  katsoo, että eturistiriitojen käsite ei koske pelkästään avoimuutta, ja että Euroopan julkishallinnon vapauttaminen kyseisistä ristiriidoista on ensiarvoisen tärkeää, kun pyritään rakentamaan todellista eurooppalaista demokratiaa ja varmistamaan EU:n kansalaisten luottamus virkamiehiin ja toimielimiin; suosittelee, että oikeusasiamies ottaa tutkimuksissaan huomioon YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen määräykset, OECD:n eturistiriitatilanteiden hallitsemista julkisissa palveluissa koskevat toimintaohjeet ja Transparency Internationalin erityissuositukset;

9.  panee merkille, että oikeusasiamiehen tutkimusten tuloksena komissio julkisti asiakirjat Kreikan liittymisestä euroalueeseen, Euroopan keskuspankki julkisti Irlannin hallitukselle lähettämänsä kirjeen rahoituskriisistä ja komissio noudatti oikeusasiamiehen suositusta luovuttaa asiakirjat yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevasta uudistuksesta, vaikkakin vasta sen jälkeen, kun uudistusta koskeva sopimus oli tehty;

10.  pitää myönteisenä, että meneillään olevissa TTIP-neuvotteluissa on edistytty avoimuudessa sen jälkeen, kun oikeusasiamies tutki neuvottelujen avoimuutta; panee merkille, että neuvosto on sittemmin julkistanut suuntaviivat, joita EU käyttää TTIP-neuvotteluissa, ja että komissio on ilmoittanut suunnitelmista lisätä edunvalvonnan avoimuutta ja TTIP-asiakirjojen saatavuutta; toteaa, että kansalaiset kantavat huolta TTIP-neuvottelujen avoimuudesta;

11.  palauttaa mieliin, että vetoomusvaliokunta vastaanottaa ryhmiltä ja kansalaisilta monia nimettömiä valituksia TTIP-neuvottelujen avoimuuden puutteesta, mikä osoittaa, että tästä kysymyksestä kannetaan suurta huolta kaikkialla Euroopassa;

12.  kummeksuu, muodostavatko kuusi vuotta keskeytyksissä olleen horisontaalisen syrjinnän torjuntaa koskevan direktiivin tai julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen kaltaisten lainsäädäntöaloitteiden käsittelyssä neuvostossa ilmenneet pitkät viivytykset hallinnollisen epäkohdan, sillä ne aiheuttavat kansalaisille paljon tuskastumista EU:n toimielimiä kohtaan; kehottaa neuvostoa ja etenkin sen sisällä jarruttavaa vähemmistöä ryhtymään toimiin näiden kestämättömien tilanteiden ratkaisemiseksi; ehdottaa, että oikeusasiamies tutkisi asiaa toimivaltansa puitteissa;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että oikeusasiamies keskittyy tarpeellisesti edunvalvonnan avoimuuteen, sekä hänen työhönsä, jolla pyritään pakolliseen avoimuusrekisteriin, jonka avulla kansalaiset saavat tietoonsa, kuka yrittää vaikuttaa unionin päätöksentekijöihin; on tyytyväinen oikeusasiamiehen tutkimukseen, joka koski asiantuntijaryhmien kokoonpanoa ja avoimuutta komissiossa, etenkin niiden ryhmien, jotka antavat neuvoja yhteisestä maatalouspolitiikasta, johon EU käyttää yli kolmanneksen talousarviostaan; tukee oikeusasiamiehen toimintaa näiden ryhmien suhteen ja kannustaa häntä seuraamaan avoimuuden toteutumista niiden kokoonpanossa, jotta taataan kaikkien näiden ryhmien tasapainoinen edustus ja sukupuolten yhdenvertaisuus kaikilla politiikanaloilla toimivissa taloudellisissa ja muissa kuin taloudellisissa sidosryhmissä;

14.  toteaa, että yli 7 000 organisaatiota on vapaaehtoisesti rekisteröitynyt avoimuusrekisteriin, mikä heijastaa Euroopan toimielinten kanssa työskentelevien eurooppalaisten julkisten ja yksityisten sidosryhmien vaihtelevuutta; kannattaa, että oikeusasiamies tukee varapuheenjohtaja Timmermansin suunnitelmaa pakollisesta rekisteristä; pitää myönteisenä komission 1. joulukuuta 2014 tekemää päätöstä kaikkien komission jäsenten ja johtotehtävissä olevan henkilöstön velvoittamisesta julkistamaan kaikki yhteydet sidosryhmiin ja edunvalvojiin; pitää myönteisenä, että rekisteriin olisi sisällyttävä tietoja edunvalvontajärjestöjen saatavilla olevista henkilö- ja rahoitusresursseista, jotta EU:n toimielinten avoimuutta ja hyvää hallintotapaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä noudatettaisiin paremmin;

15.  kannustaa oikeusasiamiestä olemaan tarkkaavainen ja määrätietoinen ja kehottamaan edelleen, että komissio julistaisi täyden avoimuuden kaikkien jäsenten ja asiantuntijakokousten, teknologia-alustojen ja virastojen suhteen; palauttaa mieleen vuonna 2012 määritellyt ehdot, jolloin asiantuntijaryhmien talousarviot jäädytettiin;

16.  toteaa, että vuonna 2014 oikeusasiamiehellä oli merkittävä rooli kliinisiä lääketutkimuksia koskevien tietojen avoimuuden kannalta, sillä hän auttoi muokkaamaan Euroopan lääkeviraston ennakoivaa avoimuuspolitiikkaa; toteaa, että lokakuussa 2014 Euroopan lääkevirasto päätti julkaista kliiniset tutkimusraporttinsa ennakoivasti; kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan sen seurantaa, kuinka Euroopan lääkevirasto antaa kliinisiä lääketutkimuksia koskevia tietoja saataville, ja varmistamaan, että se noudattaa tiukimpia avoimuusvaatimuksia;

17.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan tarkkaavaisempia oikeusasiamiehen kanssa pakollisesti tehtävän yhteistyön suhteen;

18.  kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan kliinisiä lääketutkimuksia koskevan laajemman avoimuuden edistämistä, etenkin mitä tulee Euroopan lääkeviraston tekemään tutkimustulosten arviointiin; muistuttaa, että arvioinnin olisi perustuttava innovatiivisten lääkkeiden lisäarvoon ja tutkimusten tosiasiallisiin kustannuksiin, jotta helpotettaisiin jäsenvaltioiden hinnoittelu- ja rahoitusmalleja;

19.  kehottaa oikeusasiamiestä virkansa suomien mahdollisuuksien puitteissa tukemaan tutkimuksen ja kehittämisen suurempaa avoimuutta niin, että terveydenhuolto olisi saatavilla kaikille;

20.  on tyytyväinen uuteen kliinisiä lääketutkimuksia koskevaan EU:n asetukseen, jossa edellytetään, että tiivistelmä tutkimusten tuloksista on asetettava saataville; toteaa, että oikeusasiamiehen vuonna 2014 järjestämä kansainvälinen ”oikeus tietää” -päivä oli omistettu kliinisiä lääketutkimuksia koskevien tietojen avoimuudelle;

21.  pitää myönteisenä, että oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen perusoikeuksien suojelusta EU:n koheesiopolitiikassa, joka luotiin kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi, ilmastonmuutoksen ja energiariippuvuuden torjumiseksi sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi;

22.  toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelma on kolmanneksi suurin talousarviosta rahoitettava paketti YMP:n ja rakennerahastojen jälkeen ja sen budjetti on lähes 80 000 miljoonaa euroa, ja katsoo että kyseinen ohjelma on avainasemassa tulevaisuuden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta; kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvien hankkeiden koko analysointi- ja myöntämisprosessin avoimuuden takaamista;

23.  kehottaa Frontexia varmistamaan, että palautettavien henkilöiden hyvinvoinnista palautuslennoilla huolehditaan ja että se soveltaa käytännesääntöjään yhteisten palauttamisoperaatioiden aikana; suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen Frontexille esittämään pyyntöön luoda valitusmekanismi mahdollisten perusoikeusloukkausten varalta; kehottaa oikeusasiamiestä tutkimaan asiaa lisää ottaen huomioon nykyisen tilanteen, jossa EU:n rajoille tulee yhä enemmän pakolaisia;

24.  pitää myönteisenä oikeusasiamiehen tutkimusta siitä, onko EU:n toimielimillä velvollisuutta ottaa käyttöön väärinkäytösten paljastajia koskevia sisäisiä sääntöjä; muistuttaa EU:n yhdeksää toimielintä, komissio, parlamentti ja neuvosto mukaan luettuna, että oikeusasiamiehelle on ilmoitettava voimassa olevista tai suunnitelmissa olevista säännöistä;

25.  antaa tunnustusta oikeusasiamiehelle tutkimuksista, jotka koskevat kansalaisten oikeutta osallistua EU:n päätöksentekoprosessiin ja etenkin Euroopan kansalaisaloitteen toimivuutta; toteaa, että vuonna 2014 hän pyysi kansalaisaloitteen järjestäjiä, kansalaisjärjestöjä ja muita asianosaisia antamaan palautetta Euroopan kansalaisaloitteesta sen parantamista ajatellen; panee huolestuneena merkille, että vetoomuksia tehneiden järjestöjen edustajat pyytävät yhdenmukaistamisen lisäämistä ja allekirjoituksien keräämiseen liittyvien keräys- ja rekisteröintimenetelmien parantamista; odottaa lisää parannusehdotuksia etenkin allekirjoitusten keräämistä koskevien nykyisten teknisten ja tietosuojaan liittyvien rajoitteiden suhteen; kutsuu oikeusasiamiehen kertomaan kokemuksistaan ja osallistumaan kansalaisaloitteen uudelleentarkasteluun;

26.  on tyytyväinen siihen, että EU:n toimielimet ovat noudattaneet 80:tä prosenttia oikeusasiamiehen suosituksista; on huolestunut siitä, että 20:tä prosenttia suosituksista ei ole noudatettu; ymmärtää, että oikeusasiamiehen ehdotukset eivät ole oikeudellisesti sitovia; vaatii toimielimiä, elimiä ja virastoja reagoimaan oikea-aikaisesti, tehokkaasti ja vastuullisesti oikeusasiamiehen kriittisiin huomautuksiin ja suositusluonnoksiin; tukee oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvia tulevia tutkimuksia, joilla selvitetään mahdollisia avoimuuteen liittyviä porsaanreikiä EU:n talousarvion täytäntöönpanossa siten, että tehdään tarvittaessa yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen, OLAFin ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan kanssa;

27.  muistuttaa, että oikeusasiamiehellä on myös valmius ja siten velvollisuus valvoa, että parlamentti toteuttaa EU:n kansalaisten kannalta hyvää hallintoa;

28.  kiittää oikeusasiamiestä aloitteesta, jonka hän teki Euroopan parlamentin vaalien lähestyessä ja jonka yhteydessä hän järjesti interaktiivisen ”Your wish list for Europe” ‑tapahtuman, ja toteaa, että tarkoituksena oli saattaa kansalaiset unionin päätöksenteon ytimeen;

29.  kannustaa oikeusasiamiestä jatkamaan Euroopan oikeusasiamiesten verkoston tukemista siinä tarkoituksessa, että EU:n kansalaisille tiedotetaan paremmin vastuunjaosta Euroopan oikeusasiamiehen, kansallisten ja alueellisten oikeusasiamiesten ja parlamentin vetoomusvaliokunnan välillä; ymmärtää, että verkostolla on tärkeä rooli parhaiden käytäntöjen ja sen jäsenten toimivaltaa ja valmiuksia koskevien tietojen jakamisen suhteen; toteaa, että vuonna 2014 käsitellyistä kanteluista 59,3 prosenttia kuului verkoston jäsenten toimivaltaan; kehottaa vetoomusvaliokuntaa olemaan aktiivisempi verkoston toiminnan suhteen ja vahvistamaan yhteistyötään verkoston kanssa niiden toimien osalta, jotka kuuluvat Euroopan unionin toimivaltaan; huomauttaa, että vuonna 2014 oikeusasiamies siirsi 86 kantelua tälle valiokunnalle;

30.  kannustaa oikeusasiamiestä tutkimaan yhdessä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa Euroopan unionin rahoittamia ohjelmia ja hankkeita ja ennen kaikkea kehityserojen vähentämiseen tarkoitettujen hankkeiden rahoitusta;

31.  on yhtä mieltä oikeusasiamiehen kanssa siitä, että EU:n toimielinten olisi varmistettava, että niiden palvelut ovat esteettömiä vammaisille henkilöille ja että heillä on mahdollisuus saada tietoja ja käyttää viestintävälineitä; kehottaa toimielimiä varmistamaan, että työympäristöt ovat avoimia, osallistavia ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa, jotta he voivat osallistua tehokkaasti ja täysipainoisesti poliittiseen ja julkiseen elämään;

32.  kehottaa lisäämään oikeusasiamiehen talousarviota;

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (2) Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1999 (EYVL C 260, 11.9.2000, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2014 (2015/2115(INI))

P8_TA(2016)0063 A8-0012/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 284 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 15 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0012/2016),

A.  ottaa huomioon, että komission uusimman syksyn talousennusteen mukaan talouden elpymisen odotetaan vahvistuvan euroalueella ja reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) ennustetaan kasvavan 1,4 prosenttia vuonna 2015, 1,7 prosenttia vuonna 2016 ja 1,8 prosenttia vuonna 2017; toteaa, että kasvun perusteet ovat hauraat; toteaa, että vahva poliittinen sitoutuminen kestäviin ja sosiaalisesti tasapainoisiin rakenneuudistuksiin on olennaista talouskasvun tukemiseksi;

B.  toteaa, että mainitun ennusteen mukaan työttömyyden odotetaan hitaasti vähenevän euroalueella 11,6 prosentista vuoden 2014 lopussa 10,5 prosenttiin vuoden 2016 lopussa; toteaa, että työttömyysasteissa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja että luvut vaihtelevat Saksan 6,4 prosentista Kreikan 26,6 prosenttiin; toteaa, että työttömyysaste on edelleen hälyttävällä tasolla monessa jäsenvaltiossa ja erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyysaste on korkea;

C.  toteaa, että edelleen saman ennusteen mukaan julkisen talouden näkymissä euroalueella pitäisi ilmetä parannusta ja että julkisen talouden alijäämän odotetaan supistuvan (2,4 prosentista vuonna 2014 1,7 prosenttiin vuonna 2016) ja samoin myös julkisen velan (94 prosentista vuoden 2014 lopussa 92,5 prosenttiin vuoden 2016 lopussa);

D.  katsoo, että alhaiset energian hinnat, vaikka niillä on kielteinen vaikutus inflaatio-odotuksiin, voisivat tukea talouden elpymistä;

E.  toteaa, että näitä prosesseja ovat tukemassa pääasiassa yksityinen kulutus, vienti ja ulkoiset tekijät, kuten alhaiset energiahinnat, erityisesti raakaöljyn hinnat, ja että yksityiset ja julkiset investoinnit euroalueella ovat elpymässä vain vähitellen ja ne ovat edelleen merkittävästi kriisin alkua edeltävien tasojen alapuolella ja investointien suhteellinen osuus BKT:stä on laskenut tasaisesti usean vuosikymmenen ajan;

F.  toteaa, että EKP:n syyskuussa 2015 esittämän ennusteen mukaan euroalueen keskimääräisen inflaatiovauhdin, joka pysyi lähellä nollaa vuoden 2015 alkupuoliskolla, odotetaan nousevan 1,1 prosenttiin vuonna 2016 ja 1,7 prosenttiin vuonna 2017;

G.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdassa määrätään, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtävänä on "maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen";

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 EKP laski perusrahoitusoperaatioidensa korot niin alas kuin käytännössä on mahdollista ja alensi talletuskorkonsa -0,20 prosenttiin; ottaa huomioon, että reaalikorkojen aleneminen ei ole merkittävästi helpottanut kotitalouksien tai yritysten, eikä varsinkaan pk-yritysten, lainansaantia ja että tämä on myötävaikuttanut siihen, että EKP lähti epätavanomaisten rahapoliittisten toimien tielle;

I.  katsoo, että Euroopan keskuspankki ei ole valvontatehtävässään ottanut tähän mennessä aina riittävästi huomioon suhteellisuusperiaatetta;

J.  muistuttaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja että pankkijärjestelmä on ratkaiseva tekijä niiden kilpailukyvyn ja kasvun varmistamisessa; katsoo, että luottovirtojen ohjaaminen mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (mpk-yritykset) on erittäin tärkeää, koska ne muodostavat 99 prosenttia kaikista unionin yrityksistä ja 80 prosenttia työpaikoista unionissa, ja siten niillä on keskeinen asema talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa sekä sosiaalisten erojen kaventamisessa; toteaa, että pankkien antamien lainojen määrät ovat hitaasti kasvamassa;

K.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 EKP toteutti joukon kohdennettuja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita ja valikoitujen yksityisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelmia, joiden tavoitteena oli tukea luotonantoa reaalitaloudelle;

L.  ottaa huomioon, että 22. tammikuuta 2015 EKP käynnisti laajennetun arvopaperien osto-ohjelman, johon käytetään 1,1 biljoonaa euroa ja jota on määrä toteuttaa syyskuuhun 2016 ja joka tapauksessa siihen asti, että inflaatiokehityksessä tapahtuu kestävä muutos;

M.  katsoo, että EKP on ottanut lainanosto-ohjelmalla huomattavia riskejä taseeseensa;

N.  ottaa huomioon, että yhteinen valvontamekanismi, joka on pankkiunionin ensimmäinen pilari, aloitti toimintansa 4. marraskuuta 2014 ja EKP:lle siirrettiin euroalueen 122 suurimman pankin suora valvonta; ottaa samalla huomioon, että kyseisten suurimpien pankkien kattava arviointi, joka muodostui omaisuuserien laadun tarkastelusta ja stressitestistä, valmistui 26. lokakuuta 2014; ottaa huomioon, että yhteinen kriisinratkaisumekanismi, pankkiunionin toinen pilari, tuli voimaan vuoden 2015 alussa, ja että sen kolmatta pilaria, yhteistä talletussuojajärjestelmää, ei ole vielä perustettu;

1.  muistuttaa, että lähivuosina odotetun, maantieteellisesti epätasaisen ja heikon euroalueen elpymisen on vahvistuttava ja potentiaalisen talouskasvun noustava, jotta voidaan alentaa korkeaa työttömyysastetta, jota esiintyy monissa euroalueen jäsenvaltioissa, ja keventää velkataakkaa; korostaa, että monilla jäsenvaltioilla on vastassaan samantyyppisiä makrotalouden haasteita; korostaa tarvetta parantaa olosuhteita kasvuun ja työpaikkojen luomiseen tähtääville julkisille ja yksityisille investoinneille ja kehottaa lisäämään toimia reaalitalouden rahoituksen varmistamiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden on saatava tuloksia aikaan kestävien ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten toteuttamisessa;

2.  pitää valitettavana nykyisiä, joskin vähitellen kapenevia, eroja pk-yrityksille ja toisaalta suurille yrityksille myönnettävän rahoituksen hintojen välillä, pienten ja suurten lainojen korkojen välillä sekä luottoehdoissa euroalueen eri maissa sijaitsevien pk-yritysten välillä, mutta myöntää, että sillä, mitä rahapolitiikalla voidaan saada aikaan tässä asiassa, on rajansa; panee tässä yhteydessä merkille säästö- ja osuuspankkien roolin ja korostaa, että sääntelykehyksessä olisi otettava huomioon niiden erityiset toimintaperiaatteet ja kunnioitettava niiden erityistehtävää ja että valvontaviranomaisten olisi oltava tietoisia näistä näkökohdista ja otettava ne huomioon käytännöissään ja lähestymistavoissaan;

3.  korostaa, että huolimatta EKP:n jatkuvista toimista suotuisien rahoitusolojen ylläpitämiseksi yksityiset ja julkiset investoinnit ovat euroalueella edelleen merkittävästi alemmalla tasolla kuin ennen nykyistä kriisiä; pitää tässä suhteessa myönteisenä ESIR-rahaston perustamista ja komission suunnitelmaa perustaa aito pääomamarkkinaunioni, jonka tarkoituksena on monipuolistaa EU:n talouden rahoituslähteitä, vauhdittaa rajat ylittäviä investointeja ja parantaa yritysten ja erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia;

4.  toteaa, että vastauksena valtionvelkakriisiin, hidastuvaan inflaatioon, luotonannon supistumiseen ja vaisuun talouskasvuun liittyvään monimutkaiseen ympäristöön sekä korkojen liikkumiseen lähellä nollatasoa EKP on turvautunut epätavanomaisiin rahapolitiikan välineisiin;

5.  panee merkille arvopaperien osto-ohjelman myönteisen, joskin vähäisen, vaikutuksen rahan määrän ja luotonannon kehitykseen, kun lainojen myöntäminen yrityksille on yhä heikkoa, mutta sitä edistävät luottokelpoisuusvaatimusten asteittainen helpottuminen, uusien lainojen ehtojen jatkuva keventäminen, hylättyjen lainahakemusten määrän vähentyminen, lainojen kysynnän kasvu ja yksityisten investointien vähittäinen kasvu vuoden 2015 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä, mutta toteaa, että euroalueen kansantalouksien välillä on edelleen merkittäviä eroja; panee lisäksi merkille, että arvopaperien osto-ohjelman käynnistymisen jälkeen keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat nousseet ja lähentyvät asteittain 2 prosentin tavoitetta, samalla kun deflaatioloukun riski on ehkä pienentynyt; pyytää EKP:tä soveltamaan mahdollisuuksien mukaan arvopaperien osto-ohjelmaa syrjimättä kaikkiin jäsenvaltioihin kunnioittaen samalla sääntöjä, jotka sitovat EKP:tä;

6.  odottaa EKP:n edistävän yleistä talouspolitiikkaa unionissa sekä sen tavoitteiden saavuttamista SEUT-sopimuksen 282 artiklan mukaisesti, jos tämä ei vaaranna sen päätehtävää eli hintavakauden ylläpitämistä;

7.  painottaa, että EKP:n osallistuminen käsittää työskentelyä reaalitalouteen suunnatun edullisen luotonannon lisäämiseksi ja talouden elpymisen edistämiseksi työpaikkojen luomisen, kasvun ja vakauden suuntaan;

8.  on huolestunut tahattomista seurauksista ja pitkän aikavälin vaikutuksista, joita saattaa koitua EKP:n epätavanomaisten rahapolitiikan välineiden käytöstä; on tietoinen siitä, että näistä välineistä irrottautuminen tulee olemaan monimutkainen asia, joka on suunniteltava huolellisesti, jotta vältetään tahattomat markkinahäiriöt, ja toteaa, että tämä pätee erityisesti toimien lopettamisen asianmukaiseen ja viisaaseen hallinnointiin ja oikeaan ajoitukseen; pyytää EKP:tä seuraamaan tarkasti osto-ohjelmiinsa liittyviä riskejä; toteaa, että rahapolitiikalla ei voida ratkaista julkisen talouden ongelmia ja taloudellisia ongelmia, joita monissa jäsenvaltioissa esiintyy, eikä sillä voida korvata tarvittavia kestäviä ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, julkisen talouden vakauttamista ja kohdennettuja investointeja;

9.  suhtautuu varovaisesti rahoitusvakauteen mahdollisesti kohdistuviin riskeihin, joita pitkään matalina pysyneet korot aiheuttavat joissakin jäsenvaltioissa ja joilla saattaisi olla kielteinen vaikutus henkivakuutus- ja eläkejärjestelyihin; toteaa, että pitkän aikavälin korkokannat ovat seurausta taustalla olevista makrotalouden olosuhteista ja rahapoliittisista valinnoista;

10.  pyytää komissiota esittämään ehdotuksia, joilla parannetaan makrotason vakauden valvontaa ja politiikkavälineitä, joita on saatavilla varjopankkitoiminnan riskien lieventämiseksi, ottaen huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksessa esitetty varoitus, jonka mukaan muiden kuin pankkien harjoittama luottojen välitys on viime vuosikymmenen aikana tasaisesti kasvanut 22 biljoonaan euroon ja tämän vuoksi kasvavan varjopankkisektorin heikkouksien seurantaan ja arviointiin tarvitaan lisää hankkeita;

11.  pitää myönteisenä, että EKP totesi elokuussa 2012 yksiselitteisesti, että se tekee kaiken mahdollisen euron puolustamiseksi;

12.  toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin omaisuuserien ostoa jälkimarkkinoilla koskeva ohjelma voisi olla tehokkaampi;

13.  huomauttaa huolenaiheista, joita unionin tuomioistuin on esittänyt 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antamassaan tuomiossa, jossa todetaan, että EKP altistuu mahdollisesti huomattavien tappioiden ja velkaleikkauksen riskille ostaessaan valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta; toteaa, että edellä mainitussa tuomiossa selvennetään, että tämä ei muuta sitä johtopäätöstä, että EKP saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta ja että tällaiset ostot eivät ole vastoin jäsenvaltioiden keskuspankkirahoituksen kieltoa;

14.  korostaa, että julkisen ja yksityisen velkaantumisen korkeat ja poikkeavat tasot joissakin jäsenvaltioissa yhdessä ratkaisemattomien pankkialan rakenteellisten heikkouksien kanssa muodostavat esteen rahapolitiikan asianmukaiselle välittymiselle ja että EKP:n toteuttamat epätavanomaiset rahapoliittiset toimet eivät yksinään pysty tätä tilannetta muuttamaan;

15.  kehottaa makrotalouden sopeutusohjelman kohteena olevia euroalueen jäsenvaltioita toimimaan 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artiklan 9 kohdan mukaan ja suorittamaan julkisen taloutensa kattavan tarkastuksen, jotta voidaan muun muassa arvioida velkatason liialliseen kasvuun johtaneita syitä sekä jäljittää mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia; katsoo, että tämän tarkastuksen tavoitteena olisi oltava se, että ymmärrettäisiin paremmin tehdyt virheet, eikä käynnistettäisi suunnittelematonta velkojen uudelleenjärjestelyprosessia, joka voisi jälleen panna alkuun velkakriisin joissakin jäsenvaltioissa;

16.  korostaa, että nykyisen talouden ohjauskehyksen sääntöjä olisi asianmukaisesti noudatettava ja ne olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön tekemättä eroa suurten ja pienten jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa, että sellaisen keskipitkän aikavälin tavoitteen omaksuminen, jonka mukaan pyritään saavuttamaan lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen julkisen talouden rahoitusasema, ilmaistuna suhdannekorjattuna ja ilman kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden reagoida normaaleihin suhdannevaihteluihin ja pitää kuitenkin julkisen talouden alijäämä viitearvon puitteissa, joka on 3 prosenttia BKT:stä; katsoo, että kaikkia tehostetun vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisiä välineitä olisi käytettävä vakauden ja kasvun parempaan tukemiseen;

17.  vahvistaa olevansa sitoutunut kunnioittamaan perussopimuksiin kirjattua EKP:n riippumattomuutta rahapolitiikan harjoittamisessa; katsoo, että keskuspankin riippumattomuus on erittäin tärkeä hintavakauden ylläpitämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa, että kaikkien hallitusten ja kansallisten viranomaisten olisi näin ollen pidätyttävä pyytämästä EKP:ltä erityistoimia;

18.  muistuttaa SEUT-sopimuksen 127 artiklan määräyksestä, jonka mukaan EKP tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen ensisijaista hintatason vakauden ylläpitämisen tavoitetta, ja toteaa, että tätä on vielä täsmennetty SEUT-sopimuksen 282 artiklassa;

19.  kiinnittää huomiota SEUT-sopimuksen 123 artiklaan, Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön 21 artiklaan ja 13. joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 7 artiklaan, joissa kansallisia keskuspankkeja tai EKP:tä kielletään ostamasta suoraan EU:n tai kansallisten viranomaisten tai elinten liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja; muistuttaa kuitenkin, että tällaisia ostoja saa tehdä jälkimarkkinoilla;

20.  pitää myönteisenä EKP:n yritystä vauhdittaa inflaatiota siten, että se ei ylittäisi 2:ta prosenttia, mutta nousisi lähelle sitä, koska tämä voi myös edistää muiden EU:n politiikkojen onnistumista sekä vahvistaa kilpailukykyä, talouskasvua ja työpaikkojen luomista Euroopassa, jos se pannaan täytäntöön yhdessä kohdennettujen investointien, kunnianhimoisten ja sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten sekä julkisen talouden vakauttamisen kanssa;

21.  pitää myönteisenä EKP:n ottamaa edistysaskelta kokoustensa yhteenvetopöytäkirjojen julkaisemisessa ja odottaa kiinnostuneena lisätoimia EKP:n viestintäkanavien avoimuuden parantamiseksi; katsoo, että edistystä on mahdollista saavuttaa vieläkin enemmän, erityisesti yhteisen valvontamekanismin yhteydessä;

22.  pitää myönteisenä suurten keskuspankkien nykyisin yleistynyttä tapaa selittää julkisesti rahapolitiikkaa koskevat päätökset heti niiden tekemisen jälkeen EKP:n esimerkin mukaan; suhtautuu myös myönteisesti hätärahoituksena annettavaan maksuvalmiusapuun liittyvien menettelyjen entistä selkeämpään ja avoimempaan julkaisemiseen tilapäisiä likviditeettivaikeuksia kohdanneiden maksukykyisten rahoituslaitosten (lähinnä kansallisten pankkien) tukemiseksi;

23.  toistaa pyyntönsä, että EKP:n vuosikertomukseen sisällytettäisiin Euroopan parlamentin vuotuisessa mietinnössä esitettyjä kannanottoja koskeva palaute; katsoo, että olisi hyödyllistä, jos EKP antaisi raha- ja finanssipoliittista tilannetta koskevan arvion lisäksi EKP:n neuvoston kuukausittaisen kokouksen jälkeisessä lausunnossaan arvionsa tuotantokuilujen laajuudesta euroalueella;

24.  muistuttaa, että neljännesvuosittainen rahapolitiikkaa koskeva vuoropuhelu on tärkeää, jotta varmistetaan rahapolitiikan läpinäkyvyys Euroopan parlamentin ja suuren yleisön suuntaan; pitää myönteisenä käytäntöä, jossa EKP:n edustajat antavat täsmällisiä ja yksityiskohtaisia vastauksia Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin; pitää myönteisenä myös EKP:n käytäntöä tarjota kirjallisesti lisätietoja, kun keskustelujen aikana annetut vastaukset eivät ole täysin tyydyttäviä ja/tai tyhjentäviä;

25.  korostaa, että EKP:n valvontatehtävä ja sen rahapoliittinen tehtävä on erotettava selvästi toisistaan eikä näiden tehtävien yhdistelmä saa synnyttää EKP:ssä mitään eturistiriitaa; muistuttaa tässä yhteydessä ohjaavasta periaatteesta, jonka mukaan raha- tai valvontapolitiikan väline on valittava riippuen tavoitteesta ja käsiteltävästä kysymyksestä;

26.  korostaa tarvetta demokraattiseen vastuuseen EKP:n uusissa valvontatehtävissä ja neuvoa-antavassa roolissa troikan ja nelikon ohjelmissa;

27.  korostaa Euroopan järjestelmäriskikomitean organisatorisen riippumattomuuden merkitystä ja kehottaa EKP:tä pohtimaan keinoja lisätä tämän komitean riippumattomuutta;

28.  kehottaa EKP:tä tarkistamaan vielä kerran perusteellisesti ehdotuksen kattavan analyyttisen luottotietokannan (Analytical Credit Dataset, AnaCredit) perustamisesta ottaen huomioon erityisesti suhteellisuusperiaatteen ja kiinnittämään huomiota erityisesti asianmukaisiin kynnysarvoihin, jotta hallinnolliset kustannukset erityisesti pienille rahoituslaitoksille pysyvät mahdollisimman pienenä;

29.  on tyytyväinen Mario Draghin 23. syyskuuta 2015 pidetyssä rahapolitiikkaa koskevassa vuoropuhelussa ilmaisemaan halukkuuteen tiedottaa Euroopan parlamentille EKP:n kannoista sellaisissa elimissä kuin finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä tai Baselin pankkivalvontakomitea;

30.  muistuttaa, että EKP:n rooli käsittää rahoitusvakauden suojelun ja siten tarpeen turvata riittävä likviditeetti talletuspakojen välttämiseksi vakavaraisissa pankeissa, jotka kuuluvat eurojärjestelmän verkostoon;

31.  muistuttaa, että EKP:n rooli troikassa ja nelikossa oli kodifioitu budjettikuripakettiin (asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artikla); panee merkille unionin tuomioistuimen 16. kesäkuuta 2015 asiassa C-62/14 antaman tuomion ja kehottaa EKP:tä ottamaan sen huomioon toimissaan; kehottaa EKP:tä arvioimaan uudelleen ja tarvittaessa vahvistamaan riippumattomuuttaan poliittisista päätöksistä;

32.  kehottaa arvioimaan perusteellisesti troikan toimintatapoja ja EKP:n osallistumista troikan sekä nelikon työhön, jotta voidaan selventää vastuualueita ja lisätä demokraattista vastuuta pelastusohjelmien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa;

33.  muistuttaa tutkimuksesta troikan roolista ja toiminnoista 28. helmikuuta 2014 annetusta parlamentin mietinnöstä, jossa seuraavaa parlamenttia kehotettiin jatkamaan kyseisessä mietinnössä tehtyä työtä ja kehittämään edelleen sen keskeisiä havaintoja sekä suorittamaan lisätutkimuksia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja EKP:tä tekemään kaikkensa sukupuolten tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi EKP:n päätöksentekoelimissä sekä kiinnittämään tarkasti huomiota tähän tekijään kyseisten elinten jäsenyyksien ja erityisesti johtokunnan jäsenyyksien uusimisen yhteydessä;

35.  toteaa, että 24. marraskuuta 2015 komissio ehdotti euroalueen laajuista talletussuojajärjestelmää (EDIS) pankkitalletuksille;

36.  pitää myönteisenä pääomamarkkinaunionia koskevaa hanketta ja sen mahdollisuuksia luoda rahoituskanavien uusi tasapaino, ei vähentämällä rahoitustapoja tai pitämällä ne nykytasoillaan vaan pikemminkin lisäämällä ja monipuolistamalla niitä ja auttamalla siten vähentämään euroalueen talouksien liiallista pankkijärjestelmästä riippuvuutta ja luomalla ratkaisevan tärkeän häiriöiden vaimentajan rahaliitolle; varoittaa kuitenkin, että pääomamarkkinaunionin ei pitäisi heikentää reaalitalouteen keskittynyttä asiakassuhteeseen perustuvaa pankkitoimintaa, sillä tämä on asianmukaisin rahoitusmuoto pienille yrityksille;

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisesta Australian ja Uuden‑Seelannin kanssa (2015/2932(RSP))

P8_TA(2016)0064 B8-0250/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin Uuden-Seelannin pääministerin John Keyn kanssa 29. lokakuuta 2015 ja Australian pääministerin Malcolm Turnbullin kanssa 15. marraskuuta 2015 antamat yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2008 hyväksytyt EU:n ja Australian kumppanuuden puitteet ja 21. syyskuuta 2007 annetun suhteita ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Uuden‑Seelannin yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon muut EU:n ja Australian kahdenväliset sopimukset, erityisesti vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todistusten ja merkintöjen vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen ja viinikauppaa koskevan sopimuksen,

–  ottaa huomioon muut EU:n ja Uuden-Seelannin kahdenväliset sopimukset, erityisesti sopimuksen elävien eläinten ja eläintuotteiden kauppaan sovellettavista eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, ja erityisesti esityksestä neuvoston päätökseksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todistusten ja merkintöjen vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Australian välisen sopimuksen muuttamista koskevan Euroopan unionin ja Australian välisen sopimuksen tekemisestä 12. syyskuuta 2012 antamansa kannan(1) ja esityksestä neuvoston päätökseksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen muuttamista koskevan Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välisen sopimuksen tekemisestä 12. syyskuuta 2012 antamansa kannan(2),

–  ottaa huomioon Brisbanessa 15.–16. marraskuuta 2014 pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten G20-kokouksen antaman tiedonannon,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Australian ulkoministerin 22. huhtikuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman tiiviimmästä kumppanuudesta EU:n ja Australian välillä sekä puheenjohtaja Van Rompuyn, puheenjohtaja Barroson ja pääministeri Keyn 25. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman Uuden‑Seelannin ja Euroopan unionin kumppanuuden syventämisestä,

–  ottaa huomioon, että näissä neuvotteluissa käsitellään tiettyjä herkkiä maatalousaloja,

–  ottaa huomioon, että EU ja sen tärkeimmät kauppakumppanit käyvät jo neuvotteluja lukuisista sopimuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisesta Australian ja Uuden-Seelannin kanssa (O-000154/2015 – B8-0101/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti kuuluvat EU:n vanhimpiin ja läheisimpiin kumppaneihin, joilla on EU:n kanssa yhteiset arvot ja jotka ovat sitoutuneita edistämään maailmanlaajuisesti hyvinvointia ja turvallisuutta sääntöihin perustuvassa järjestelmässä;

B.  ottaa huomioon, että EU, Australia ja Uusi-Seelanti työskentelevät yhdessä eri aloilla yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi ja tekevät yhteistyötä useilla kansainvälisillä foorumeilla;

C.  ottaa huomioon, että EU ja Uusi-Seelanti ovat julkisia hankintoja koskevan sopimuksen osapuolia ja että Australia on liittymässä siihen;

D.  ottaa huomioon, että EU, Australia ja Uusi-Seelanti osallistuvat monenkeskisiin neuvotteluihin, joilla pyritään vapauttamaan entisestään ympäristöystävällisten hyödykkeiden kauppaa (ympäristöhyödykkeitä koskeva sopimus) ja palvelukauppaa (TISA);

E.  ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat molemmat osapuolia äskettäin päättyneissä Tyynenmeren kumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa sekä meneillään olevissa neuvotteluissa, jotka koskevat alueellista laaja-alaista talouskumppanuussopimusta (RCEP) Itä-Aasiassa ja joihin osallistuvat Australian ja Uuden-Seelannin tärkeimmät kauppakumppanit;

F.  ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat kaksi niistä kuudesta WTO:n jäsenestä, joille ei ole vielä annettu etuuskohteluun perustuvaa pääsyä EU:n markkinoille tai joiden kanssa ei ole vielä neuvoteltu siitä;

G.  ottaa huomioon, että Australia ja Uusi-Seelanti noudattavat molemmat kaikin puolin oikeusvaltioperiaatetta ja että ympäristönsuojelu sekä ihmisoikeuksien ja sosiaalisten ja työhön liittyvien oikeuksien suojelu on niissä vakaalla pohjalla;

H.  ottaa huomioon, että EU:n ja Australian sekä EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimusten tekeminen syventää kauppa- ja investointisuhteita ja että niitä ei pitäisi harkita, jos ne estäisivät osapuolia ottamasta käyttöön, ylläpitämästä tai vahvistamasta sosiaalisia normejaan, ympäristöä koskevia normejaan tai työnormejaan;

I.  ottaa huomioon, että EU sai 30. heinäkuuta 2014 päätökseen neuvottelut EU:n ja Uuden-Seelannin välisestä suhteita ja yhteistyötä koskevasta kumppanuussopimuksesta ja 22. huhtikuuta 2015 EU:n ja Australian puitesopimuksesta;

J.  ottaa huomioon, että EU on sekä Australian että Uuden-Seelannin kolmanneksi suurin kauppakumppani ja maat ovat EU:n 21:seksi ja 51:seksi suurimmat kauppakumppanit (2014);

K.  ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on yksi harvoista maista, joiden henkilötietojen suojan komissio on tunnustanut riittäväksi;

L.  katsoo, että uudenaikaisten, kunnianhimoisten, tasapainoisten ja laaja-alaisten sopimusten tekeminen siirtäisi taloussuhteet uudelle tasolle;

M.  ottaa huomioon, että parlamentin on päätettävä hyväksynnän antamisesta mahdollisille EU:n ja Australian ja EU:n ja Uuden-Seelannin vapaakauppasopimuksille;

1.  korostaa EU:n ja Aasian ja Tyynenmeren alueen välisten suhteiden syventämisen merkitystä Euroopan talouskasvulle ja painottaa, että tämä näkyy Euroopan unionin kauppapolitiikassa; toteaa, että Australia ja Uusi-Seelanti ovat keskeinen osa tätä strategiaa ja tavoitteen saavuttamista voidaan edistää laajentamalla ja syventämällä näiden kumppanien kanssa käytävää kauppaa;

2.  antaa tunnustusta sekä Australialle että Uudelle-Seelannille niiden vahvasta ja johdonmukaisesta sitoutumisesta monenkeskisen kaupankäynnin asialistaan;

3.  katsoo, että unionin kahdenkeskisten ja alueellisten yhteistyöstrategioiden koko potentiaalia voidaan hyödyntää vain tekemällä laadukkaat vapaakauppasopimukset sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa vastavuoroisuuden ja molemminpuolisen hyödyn hengessä huolehtimalla samalla, että resursseja ja huomiota, jotka liittyvät tavoitteeseen saavuttaa edistystä monenkeskisesti tai panna täytäntöön jo tehtyjä monenvälisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia, ei aseteta missään olosuhteissa kyseenalaiseksi tai kohdisteta muualle;

4.  katsoo, että uudenaikaisten, kunnianhimoisten, tasapainoisten ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten neuvotteleminen sekä Australian että Uuden-Seelannin kanssa, niin että otetaan huomioon molempien talouksien erityispiirteet, on käytännönläheinen keino syventää kahdenvälisiä kumppanuuksia, ja se vahvistaisi entisestään jo nyt kehittyneitä kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita ja auttaisi lievittämään äskettäin tehdyn Tyynenmeren kumppanuussopimuksen mahdollisesti päinvastaisia vaikutuksia; katsoo, että neuvotteluissa saavutettu lopputulos voi toimia mallina tuleville vapaakauppasopimuksille;

5.  kehottaa komissiota kartoittamaan selvitystyön aikana Australian ja Uuden-Seelannin kanssa tehtävien mahdollisten vapaakauppasopimusten eurooppalaisille talouden toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, tarjoamia uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia ja punnitsemaan niitä mahdollisia defensiivisiä intressejä vastaan ottaen huomioon, että sekä Australialla että Uudella-Seelannilla on jo nyt verrattain avoimet markkinat ja kansainvälisesti verrattuna hyvin alhaiset tullit;

6.  korostaa, että näiden kolmen kehittyneen talouden välillä tehtävissä kunnianhimoisissa sopimuksissa on käsiteltävä järkevällä tavalla investointeja, tavara- ja palvelukauppaa (poliittista liikkumavaraa koskeviin varauksiin ja herkkiin aloihin liittyvien Euroopan parlamentin viimeaikaisten suosituksien pohjalta), sähköistä kaupankäyntiä, julkisia hankintoja, energiaa, valtionyhtiöitä, kilpailua, korruption torjuntaa, sääntelyä koskevia kysymyksiä, kuten terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä esteitä, teknologista tutkimusta ja erityisesti pk-yritysten tarpeita ja että ne voivat edistää maailmantalouden hallintaa lisäämällä kansainvälisiä standardeja koskevaa lähentymistä ja yhteistyötä madaltamatta kuluttajansuojan (esim. elintarviketurvallisuuden), ympäristönsuojelun (eläinterveys ja eläinten hyvinvointi) tai sosiaaliturvan ja työsuojelun tasoa;

7.  korostaa, että mahdollisissa sopimuksissa olisi erillisessä luvussa otettava täysin huomioon pk-yritysten tarpeet ja edut, jotka liittyvät markkinoillepääsymahdollisuuksien helpottamiseen, jotta luodaan konkreettisia liiketoimintamahdollisuuksia;

8.  pitää tuloksellista ja kunnianhimoista kestävää kehitystä koskevaa lukua, joka kattaa muun muassa työelämän perusnormit, neljä ILO:n keskeistä hallintoa koskevaa sopimusta ja monenkeskiset ympäristösopimukset, välttämättömänä osana kaikkia vapaakauppasopimuksia; katsoo, että sopimukseen olisi sisällytettävä myös se, että perustetaan yhteinen kansalaisyhteiskunnan foorumi, joka valvoo ja kommentoi sopimuksen täytäntöönpanoa ja sitä, miten osapuolet noudattavat sitoumuksiaan ja velvoitteitaan ihmisoikeuksien, työnormien ja ympäristönsuojelun alalla;

9.  huomauttaa, että maatalous on hyvin herkkä ala ja että tasapainoisessa lopputuloksessa maataloutta ja kalastusta koskevissa luvuissa on otettava huomioon kaikkien unionin tuottajien – muun muassa lihan, maidon, sokerin, viljan ja tekstiilien tuottajien ja syrjäisimpien alueiden tuottajien – edut esimerkiksi ottamalla käyttöön siirtymäkausia tai soveltuvia kiintiöitä tai olemalla tekemättä sitoumuksia herkimmillä aloilla; katsoo, että ainoastaan silloin sopimukset voivat lisätä kilpailukykyä ja hyödyttää sekä kuluttajia että tuottajia; kehottaa sisällyttämään sopimukseen tehokkaita kahdenvälisiä suojatoimenpiteitä, joilla estetään tuonnin äkillinen kasvu, joka aiheuttaisi tai uhkaisi aiheuttaa vakavaa haittaa eurooppalaisille tuottajille herkillä aloilla, ja toteuttamaan erityistoimia, joilla suojellaan syrjäisimpien alueiden herkkiä tuotteita, etenkin erityissokerien sulkemiseksi neuvottelujen ulkopuolelle;

10.  korostaa, että neuvotteluiden seurauksena on hyväksyttävä teollis- ja tekijänoikeuksien ja myös maantieteellisten merkintöjen tunnustamista ja suojaa koskevia tiukkoja ja valvottavissa olevia määräyksiä;

11.  kehottaa komissiota tekemään mahdollisista sopimuksista mahdollisimman nopeasti kestävää kehitystä koskevat perusteelliset vaikutustenarvioinnit, jotta voidaan arvioida perinpohjaisesti EU:n ja Australian sekä EU:n ja Uuden-Seelannin kauppa- ja investointisuhteiden tiivistämisestä molempien osapuolten väestölle ja yrityksille, syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet mukaan lukien, koituvia mahdollisia hyötyjä ja haittoja;

12.  kehottaa komissiota asettamaan ehdoksi neuvottelujen käynnistämiselle Australian ja Uuden-Seelannin kanssa sen, että kaikki osapuolet sitoutuvat alusta asti käymään neuvotteluja mahdollisimman avoimesti ja noudattamaan täysin muissa neuvotteluissa vahvistettuja parhaita käytäntöjä käyden jatkuvaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, ja kehottaa näin ollen ottamaan selvitystyössä huomioon toivotun tavoitetason;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Australian ja Uuden-Seelannin hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 210. (2) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 210.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 lemmikkieläinten rekisteröintiin tarkoitettujen yhteensopivien järjestelmien käyttöönotosta kaikissa jäsenvaltioissa (2016/2540(RSP))

P8_TA(2016)0065 RC-B8-0251/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 annetun komission julkilausuman lemmikkieläinten rekisteröintiin tarkoitettujen yhteensopivien järjestelmien käyttöönotosta kaikissa jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 43 artiklan, joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan toimintaa,

–  ottaa huomioon SEUT:n 114 artiklan, joka koskee sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa,

–  ottaa huomioon SEUT:n 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joka koskee eläinlääkintäalalla määrättyjä toimenpiteitä,

–  ottaa huomioon SEUT:n 169 artiklan, joka koskee kuluttajansuojatoimia,

–  ottaa huomioon SEUT:n 13 artiklan, jossa määrätään, että laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin politiikkaa unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon,

–  ottaa huomioon lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 sekä koirien, kissojen ja frettien muissa kuin kaupallisissa siirroissa käytettävien tunnistusasiakirjojen malleista, alueiden ja kolmansien maiden luettelojen vahvistamisesta ja asetuksessa (EU) N:o 576/2013 säädettyjen tiettyjen edellytysten noudattamista osoittavien ilmoitusten muotoa, ulkoasua ja kieliä koskevista vaatimuksista 28. kesäkuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 577/2013,

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/65/ETY eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotuksesta asetukseksi eläinten terveydestä(1),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2010 pidetyssä maatalous- ja kalastusneuvoston 3 050. kokouksessa annetut päätelmät koirien ja kissojen hyvinvoinnista,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä,

–  ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 säädettyjen lupien, todistusten ja muiden asiakirjojen mallia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 muuttamisesta 23. elokuuta 2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 792/2012,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta turvallisempi terveydenhuolto Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta(2),

–  ottaa huomioon zoonooseja käsittelevän monialaisen ammattiryhmien välisen ja tieteidenvälisen strategisen ajatushautomon (Callisto-hanke) päätelmät,

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 576/2013 liitteenä olevan komission lausuman mukaisesti kaupallisten toimien piirissä olevista koirista ja kissoista 12 jäsenvaltiossa tehdyn EU-tutkimuksen ensimmäiset tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että komissio on rahoittanut tutkimuksen, joka koski kaupan kohteina olevien koirin ja kissojen hyvinvointia;

B.  toteaa, että kansalaisjärjestöt, lainvalvontaviranomaiset, toimivaltaiset viranomaiset ja eläinlääkärit ovat esittäneet näyttöä lemmikkieläinten laittoman kaupan lisääntymisestä, lemmikkieläinten matkustusjärjestelmään liittyvistä laajalle levinneistä väärinkäytöksistä, valvonnan kiertämisestä sekä asiakirjojen väärentämisestä;

C.  toteaa, että kansalaisjärjestöjen, lainvalvontaviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten mukaan lemmikkieläinten sekä luonnonvaraisten ja eksoottisten eläinten laiton kauppa kytkeytyy vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen;

D.  toteaa, että viimeaikaisista parannuksista huolimatta ollaan edelleen hyvin huolissaan lemmikkieläinpasseissa olevista tiedoista, erityisesti siitä, kuinka yksittäisen eläimen ikää koskevat tiedot voidaan osoittaa paikkansapitäviksi;

E.  toteaa, että laittomasti kaupatut lemmikkieläimet ovat usein epäasianmukaisesti kasvatettuja ja huonosti sosiaalistettuja ja niitä koskeva tautiriski on suurempi, että 70 prosenttia ihmisillä viime vuosikymmeninä havaituista uusista taudeista on lähtöisin eläimistä ja että lemmikkieläiminä yleisesti pidetyt eläimet levittävät yli sataa zoonoosia, kuten rabiesta;

F.  toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa on jo jonkinasteisia lemmikkieläinten rekisteröintiä ja/tai tunnistamista koskevia vaatimuksia; toteaa, että useimmat asiaa koskevat tietokannat eivät ole yhteensopivia ja että jäljitettävyys on rajattua, kun lemmikkieläimiä kuljetetaan unionin alueella;

G.  toteaa, että yhteensopivat vaatimukset lemmikkieläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin olisivat merkittävä edistysaskel kansanterveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin suojelussa ja varmistaisivat lemmikkieläinten tehokkaan unioninsisäisen jäljitettävyyden;

H.  ottaa huomioon, että eräillä jäsenvaltioilla (Alankomailla ja Belgialla) on jo käytössä lemmikkieläinten pitämistä ja/tai myymistä koskevia positiivisia luetteloita;

1.  korostaa, että lemmikkieläimet vaikuttavat myönteisesti miljoonien omistajiensa ja näiden perheenjäsenten elämänlaatuun koko unionissa, ja toteaa, että omistajien olisi voitava matkustaa lemmikkiensä kanssa koko unionissa turvallisesti ja valvotusti;

2.  pitää myönteisinä asetuksella (EU) N:o 576/2013 käynnistettyyn lemmikkieläinten matkustusjärjestelmään tehtyjä parannuksia, joihin kuuluivat muun muassa lemmikkieläinten passeihin lisätyt turvaominaisuudet, sekä sitä, että lisäparannuksia toteutetaan, kun lainsäädäntövallan käyttäjät ovat ensin hyväksyneet eläinten terveyttä koskevan säädöksen;

3.  pitää huolestuttavana kansalaisjärjestöiltä, lainvalvontaviranomaisilta, toimivaltaisilta viranomaisilta ja eläinlääkäreiltä saatua näyttöä, joka osoittaa selvästi, että lemmikkieläinten matkustusjärjestelmään liittyvät laittomuudet ja väärinkäytökset yleistyvät ja että järjestelmää hyödynnetään kaupallisiin tarkoituksiin;

4.  panee merkille, että rokotusten, asianmukaisen virustentorjuntakäsittelyn ja eläinlääkinnällisen ja hygieenisen hoidon puuttuminen johtaa usein antibioottihoidon tarpeeseen; korostaa tämän lisäävän mikrobilääkeresistenssin riskiä;

5.  pitää huolestuttavana, että lemmikkieläiminä yleisesti pidettyjen luonnonvaraisten eläinten laillinen ja laiton kauppa kasvaa; toteaa, että luonnonvaraisten eläinten lemmikkeinä pitäminen vaarantaa merkittävässä määrin yksittäisten eläinten hyvinvointia ja vaarantaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden; toteaa, että kyseinen kauppa vaikuttaa vakavasti kaupan kohteena olevien ja vangituiksi joutuvien luonnonvaraisten lajien säilymiseen; kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaita ja vaikuttavia toimenpiteitä lemmikkieläinten, myös lemmikkeinä pidettävien luonnonvaraisten eläinten, laittoman kaupan torjumiseksi;

6.  toteaa, että monet jäsenvaltiot kyllä soveltavat pakollista lemmikkieläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmää, mutta eroja ilmenee säilytettävien tietojen tyypin, tunnistamis- ja rekisteröintivaatimusten piiriin kuuluvien eläinten sekä kerättyjen tietojen hallinnoinnin tason suhteen;

7.  toteaa, että koirien (Canis lupus familiaris) ja kissojen (Felis silvestris catus) yhteensopivat tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmät vähentäisivät asiakirjojen väärentämisen ja laittoman kaupan mahdollisuuksia ja parantaisivat näin eläinten hyvinvointia, suojelisivat kansanterveyttä ja eläinten terveyttä ja varmistaisivat tehokkaan unioninsisäisen jäljitettävyyden;

8.  kehottaa komissiota antamaan tarttuvista eläintaudeista annetun asetuksen (eläinten terveyttä koskeva säädös) tultua voimaan viipymättä delegoidun säädöksen asetuksen 109 ja 118 artiklan mukaisten sääntöjen vahvistamisesta koirien (Canis lupus familiaris) ja kissojen (Felis silvestris catus) yksityiskohtaisten ja yhteensopivien tunnistamis- ja rekisteröintikeinojen ja -menetelmien järjestelmien osalta; korostaa, että lemmikkieläinten omistajien ja myyjien henkilötiedot on turvattava henkilötietojen suojaa koskevien EU:n oikeusnormien mukaisesti;

9.  kehottaa komissiota tarttuvista eläintaudeista annetun asetuksen tultua voimaan harkitsemaan delegoitujen säädösten antamista asetuksen 109 ja 118 artiklan mukaisten sääntöjen vahvistamisesta lemmikkieläinten yksityiskohtaisten ja yhteensopivien tunnistamis- ja rekisteröintikeinojen ja -menetelmien järjestelmien osalta saman asetuksen liitteen 1 määritelmän mukaisesti;

10.  kehottaa komissiota julkaisemaan viipymättä kaupan kohteina olevien koirin ja kissojen hyvinvointia koskevan tutkimuksen päätelmät;

11.  katsoo, että koko unionissa sovellettava yhteensopiva lemmikkieläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä tuottaa laittoman kaupan torjumisen ohella muitakin etuja; katsoo, että näihin etuihin lukeutuvat muun muassa tautiepidemioiden alkuperän selvittäminen sekä eläinten huonoon kohteluun ja muihin eläinten hyvinvointia koskeviin huolenaiheisiin reagoiminen;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0381. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0197.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2016 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta (2016/2515(RSP))

P8_TA(2016)0066 RC-B8-0151/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Jemenistä ja erityisesti 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin 10. tammikuuta 2016 antaman yhteisen julkilausuman hyökkäyksestä Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) terveyskeskukseen Jemenissä,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 15. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman YK:n tuella käytävien Jemeniä koskevien neuvottelujen uudelleenaloittamisesta ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Christos Stylianidesin 2. lokakuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Jemenistä,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Jemenistä ja erityisesti 20. huhtikuuta 2015 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Jemen-päätöslauselmat ja etenkin päätöslauselmat 2216 (2015), 2201 (2015) ja 2140 (2014),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 10. tammikuuta 2016 ja 8. tammikuuta 2016 antamat lausunnot Jemenistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Jemenin nykyinen kriisi on tulosta useiden perättäisten hallitusten kyvyttömyydestä vastata jemeniläisten oikeutettuihin vaatimuksiin demokratiasta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, vakaudesta ja turvallisuudesta; ottaa huomioon, että tämä kyvyttömyys on luonut pohjan väkivaltaisen konfliktin puhkeamiselle, koska maahan ei ole kyetty perustamaan osallistavaa hallitusta eikä valtaa ole kyetty jakamaan oikeudenmukaisesti ja koska maan monet heimojännitteet, laajalle levinnyt turvattomuus ja taloudellinen lamaantuminen on jätetty järjestelmällisesti huomiotta;

B.  toteaa, että Jemenin presidentin Abd Rabbuh Mansur Hadin pyynnöstä tehty Saudi-Arabian johtama sotilaallinen väliintulo Jemenissä, mukaan lukien kansainvälisesti kiellettyjen rypälepommien käyttö, on johtanut katastrofaaliseen humanitaariseen tilanteeseen, joka vaikuttaa väestöön koko maassa, jolla on vakavia seurauksia alueelle ja joka on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle; panee merkille, että Jemenin siviiliväestö, jonka elinolot ovat jo ennestään kurjat, kärsii ensimmäisenä meneillään olevasta sotatoimien laajenemisesta;

C.  ottaa huomioon, että huthikapinalliset ovat saartaneet Taizin kaupungin, joka on Jemenin kolmanneksi suurin kaupunki, ja estävät humanitaarisen avun toimittamisen; ottaa huomioon, että YK:n humanitaaristen asioiden alipääsihteerin ja hätäavun koordinaattorin Stephen O’Brienin mukaan noin 200 000 kaupunkiin loukkuun jäänyttä siviiliä on kipeästi juomaveden, ravinnon, sairaanhoidon ja muun ihmishenkiä pelastavan avun ja suojelun tarpeessa;

D.  toteaa, että konfliktin puhjettua ainakin 5 979 ihmistä on saanut surmansa, lähes puolet heistä siviilejä, ja 28 208 ihmistä on loukkaantunut; ottaa huomioon, että uhrien joukossa on satoja naisia ja lapsia; ottaa huomioon lukuisten puolisotilaallisten joukkojen keskinäisten taistelujen, pommitusten ja keskeisten palvelujen keskeytymisen humanitaariset vaikutukset siviiliväestöön ja toteaa, että nämä vaikutukset ovat saavuttamassa hälyttävät mittasuhteet;

E.  toteaa, että marraskuussa 2015 julkaistun humanitaarisia tarpeita koskevan yleiskatsauksen 2016 (HNO) mukaan 21,2 miljoonaa ihmistä (82 prosenttia väestöstä) tarvitsee tällä hetkellä jonkinlaista humanitaarista apua; toteaa, että vastaavasti lähes 2,1 miljoonan ihmisen arvioidaan tällä hetkellä olevan aliravittuja ja että yli 1,3 miljoonaa lasta kärsii vakavasta akuutista aliravitsemuksesta;

F.  ottaa huomioon, että EU tarjosi 52 miljoonan euron arvosta uutta humanitaarista apua Jemenin kriisiin ja sen vaikutuksiin Afrikan sarvessa vuonna 2015; ottaa huomioon, että EU myöntää enintään 2 miljoonaa euroa kaupallista merenkulkua koskevan YK:n valvonta- tarkastusmekanismin (UNVIM) perustamiseen Jemeniin ja helpottaa näin kaupallisten tuotteiden ja humanitaarisen avun esteetöntä pääsyä Jemeniin;

G.  ottaa huomioon, että useiden raporttien mukaan Saudi-Arabian johtaman sotilaallisen liittouman ilmaiskut Jemenissä ovat osuneet siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin, toreihin, viljavarastoihin, satamiin ja kodeistaan pakenemaan joutuneiden leireihin, ja ovat vahingoittaneet vakavasti tuen jakeluun liittyviä keskeisiä infrastruktuureja ja lisänneet vakavaa elintarvike- ja polttoainepulaa maassa; toteaa, että Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) Pohjois-Jemenissä tukemaa sairaalaa pommitettiin 10. tammikuuta 2016, minkä seurauksena ainakin kuusi ihmistä sai surmansa, noin kymmenen ihmistä haavoittui, heidän joukossaan MSF:n henkilöstön kuuluvia, ja lääkintätilat kärsivät vakavia vaurioita; toteaa, että isku on viimeisin useista terveydenhoitopalveluihin kohdistuneista hyökkäyksistä; toteaa, että monet historialliset monumentit ja arkeologiset kohteet, kuten Unescon maailmanperintökohteeksi luokitteleman Sanaan vanhan kaupungin eräät osat, ovat vahingoittuneet peruuttamattomasti tai tuhoutuneet;

H.  toteaa, että satamien vähentyneen kapasiteetin sekä vahingoittuneen infrastruktuurin ja palvelujen ylikuormittumisen vuoksi maahan pystytään tuomaan polttoainetta vain 15 prosenttia kriisiä edeltäneestä määrästä; ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laatiman elintarviketurvaa uhkaavien tilanteiden luokittelun mukaan kahdeksan hallintoaluetta eli Sa’ada, Hajjah, Hodeida, Taiz, al-Dhale, Lahj, Abyan ja Hadramaut on tällä hetkellä luokiteltu elintarviketurvan kannalta hätätilatasolle;

I.  ottaa huomioon, että Save the Children -järjestön mukaan ainakin 18:ssa maan 22 hallintoalueesta on suljettu sairaaloita taistelujen tai polttoainepulan vuoksi tai ne ovat haitanneet vakavasti sairaaloiden toimintaa; toteaa, että tarkemmin sanoen 153 terveyskeskusta, jotka aiemmin ruokkivat yli 450 000 aliravitsemuksen uhkaamaa lasta, on suljettu samoin kuin 158 poliklinikkaa, jotka vastasivat perusterveydenhuollon tarjoamisesta liki puolelle miljoonalle alle 5-vuotiaalle lapselle;

J.  toteaa, että UNICEFin mukaan Jemenin konfliktilla on ollut myös vakavia vaikutuksia lasten koulutukseen pääsyyn, sillä lähes kahden miljoonan lapsen koulunkäynti on keskeytynyt, koska 3 584 koulua, eli yksi neljästä, on suljettu; ottaa huomioon, että näistä kouluista 860 on vahingoittunut tai tarjoaa suojaa kodeistaan paenneille henkilöille;

K.  ottaa huomioon, että maanlaajuinen tulitauko julistettiin 15. joulukuuta 2015, mutta sitä on sittemmin rikottu yleisesti; toteaa, että Sveitsissä joulukuun 2015 puolivälissä pidetyissä sotivien osapuolten rauhanneuvotteluissa ei onnistuttu saamaan aikaan merkittävää läpimurtoa konfliktin lopettamiseksi; toteaa, että YK:n johdolla ja YK:n Jemenin erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin suojeluksessa käytävät rauhanneuvottelut oli määrä aloittaa uudelleen 14. tammikuuta 2016, mutta niitä on väliaikaisesti lykätty jatkuvan väkivallan takia;

L.  ottaa huomioon, että Jemenin tilanne uhkaa vakavasti alueen vakautta erityisesti Afrikan sarvessa, Punaisen meren alueella ja Lähi-idässä yleensä; toteaa, että Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) on kyennyt käyttämään hyväkseen Jemenin poliittisen ja turvallisuustilanteen huononemista, laajentamaan läsnäoloaan alueella ja lisäämään terrori-iskujen määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että niin kutsuttu Islamilainen valtio (Isis) / Da’esh on vahvistanut läsnäoloaan Jemenissä ja tehnyt terrori-iskuja šiiamuslimien moskeijoihin ja tappanut niissä satoja ihmisiä;

M.  katsoo, että vakaalla ja turvallisella Jemenillä, jolla on asianmukaisesti toimiva hallitus, on ratkaisevan tärkeä asema kansainvälisissä toimissa ääriliikkeiden ja väkivallan torjumiseksi alueella ja laajemminkin, sekä rauhan ja vakauden kannalta itse Jemenissä;

N.  toteaa, että eräät unionin jäsenvaltiot ovat sodan syttymisen jälkeen jatkaneet lupien myöntämistä Saudi-Arabiaan suuntautuville asetoimituksille ja niihin liittyvien tuotteiden toimituksille; toteaa, että tällaiset asetoimitukset ovat asevientiä koskevan unionin yhteisen kannan 2008/944/YUTP vastaisia, sillä siinä kielletään yksiselitteisesti jäsenvaltioilta asevientilupien myöntäminen, jos on olemassa selkeä vaara, että vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita saatetaan käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin ja alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden vaarantamiseen;

1.  on hyvin huolestunut Jemenin humanitaarisen tilanteen hälyttävästä heikkenemisestä, mikä ilmenee laajalle levinneenä puutteellisena elintarviketurvana ja vakavana aliravitsemuksena, summittaisina hyökkäyksinä siviilejä ja lääkintä- ja avustustyöntekijöitä vastaan sekä siviili- ja terveydenhoitoinfrastruktuurin tuhoutumisena maassa jo aiemmin olleen sisäisen konfliktin ja Saudi-Arabian johtaman liittouman lisääntyneiden ilmaiskujen, maataisteluiden ja tykkitulen seurauksena huolimatta toistuvista vaatimuksista lopettaa jälleen vihollisuudet; on syvästi huolissaan konfliktin aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä ja taistelujen keskelle joutuneiden kärsimyksistä ja ilmaisee surunvalittelunsa uhrien perheille; vahvistaa olevansa edelleen sitoutunut tukemaan Jemeniä ja Jemenin kansaa;

2.  on hyvin huolestunut Saudi-Arabian johtaman liittouman Jemeniin kohdistamista ilmaiskuista ja laivastosaarrosta, jotka ovat johtaneet tuhansien ihmisten kuolemaan ja horjuttaneet Jemeniä entisestään, jotka tuhoavat maan fyysistä infrastruktuuria ja jotka ovat luoneet epävakautta, jota terroristi- ja äärijärjestöt, kuten Isis/Da’esh ja Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) ovat käyttäneet hyväkseen, ja pahentaneet entisestään jo kriittistä humanitaarista tilannetta; tuomitsee jyrkästi myös Iranin tukemien huthien toteuttamat epävakautta lisäävät väkivaltaiset toimet, mukaan lukien Taizin kaupungin saarto, josta on myös aiheutunut tuhoisia humanitaarisia seurauksia sen asukkaille;

3.  painottaa YK:n johdolla toteutettavan koordinoidun humanitaarisen toiminnan tarvetta ja kehottaa kaikkia maita osallistumaan humanitaaristen tarpeiden tyydyttämiseen; kehottaa kaikkia osapuolia sallimaan maahantulon ja kiireellisesti tarvittavien elintarvikkeiden, lääkkeiden, polttoaineen ja muun tarvittavan avun toimittamisen YK:n ja kansainvälisten humanitaaristen kanavien kautta, jotta voidaan vastata kriisin uhreiksi joutuneiden siviilien kiireellisiin tarpeisiin puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja riippumattomuuden periaatteen mukaisesti; vaatii humanitaarista taukoa, jotta ihmishenkiä pelastava apu tavoittaisi Jemenin kansan pikaisesti; palauttaa mieliin, että siksi on olennaisen tärkeää helpottaa edelleen kauppa-alusten pääsyä Jemeniin;

4.  kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja varmistamaan siviilien suojelun ja pidättymään kohdistamasta iskuja suoraan siviili-infrastruktuuria, erityisesti lääkintätiloja ja vesijärjestelmiä, vastaan; kehottaa teettämään riippumattoman tutkinnan kaikista väitetyistä väärinkäytöksistä, kidutuksesta, siviilien tappamisesta ja muista kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista;

5.  muistuttaa kaikkia osapuolia, että sairaalat ja lääkintähenkilöstö on nimenomaisesti suojattu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla ja että iskujen tahallinen kohdistaminen siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan katsotaan sotarikokseksi; kehottaa suorittamaan puolueettoman ja riippumattoman tutkinnan kaikista väitetyistä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista mukaan lukien humanitaarisen avun infrastruktuuriin ja avustushenkilöstöön kohdistetut viimeisimmät iskut; kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan kaikkien jemeniläisten ihmisoikeuksia ja vapauksia ja pitää tärkeänä kaikkien siellä rauhantyöhön ja humanitaariseen työhön osallistuvien henkilöiden turvallisuuden parantamista, avustustyöntekijät, lääkärit ja toimittajat mukaan luettuina;

6.  kehottaa EU:ta edistämään tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista, sellaisena kuin siitä säädetään asiaa koskevissa EU:n suuntaviivoissa; korostaa erityisesti, että EU:n on tuotava esiin Saudi-Arabian kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa tarve noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta, ja jos tällainen vuoropuhelu ei tuota tuloksia, harkita muita toimia noudattaen EU:n suuntaviivoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi;

7.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi Saudi-Arabialle, ottaen huomioon vakavat väitteet Saudi-Arabian ja Jemenin syyllistymisestä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin ja sen, että jatkuva lupien myöntäminen aseiden myymiseen Saudi-Arabialle olisi näin ollen vastoin 8. joulukuuta 2008 vahvistettua neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP;

8.  katsoo, että Saudi-Arabialla ja Iranilla on keskeinen asema kriisin ratkaisemisessa, ja kehottaa niitä toteuttamaan vilpittömiä käytännön toimia taistelujen lopettamiseksi Jemenissä;

9.  katsoo, että vain poliittinen, osallistava ja neuvotteluilla aikaansaatu ratkaisu konfliktiin voi palauttaa rauhan ja säilyttää Jemenin yhtenäisyyden, suvereniteetin, itsenäisyyden sekä alueellisen koskemattomuuden; kehottaa kaikkia osapuolia osallistumaan vilpittömin mielin ja ilman ennakkoehtoja YK:n johtamien rauhanneuvottelujen uuteen neuvottelukierrokseen mahdollisimman pian ja esimerkiksi siten, että erimielisyydet ratkaistaan vuoropuhelulla ja neuvotteluilla, väkivallanteot poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tuomitaan ja pidätytään provosoinnista ja kaikista yksipuolisista toimista, jotka vaarantaisivat poliittisen ratkaisun; kannattaa YK:n erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin ponnisteluja YK:n tukemana käytävien rauhanneuvottelujen jatkamiseksi Persianlahden yhteistyöneuvoston aloitteen, kansallisen vuoropuhelukonferenssin sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja etenkin päätöslauselmien 2140 (2014) ja 2216 (2015) mukaisesti;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Persianlahden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Jemenin hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0270.