Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2317(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0165/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0165/2016

Keskustelut :

PV 06/06/2016 - 12
CRE 06/06/2016 - 12

Äänestykset :

PV 07/06/2016 - 5.9
CRE 07/06/2016 - 5.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0246

Hyväksytyt tekstit
PDF 196kWORD 94k
Tiistai 7. kesäkuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Vuotta 2015 koskeva kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta
P8_TA(2016)0246A8-0165/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (2015/2317(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jonka mukaan ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan, jossa todetaan, että unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa, ja että näitä periaatteita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission Euroopan unionin kehityspolitiikasta joulukuussa 2005 antaman yhteisen julkilausuman ”Kehityspolitiikkaa koskeva Eurooppalainen konsensus”(1) 9 ja 35 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston perättäisissä kokouksissa annetut päätelmät, komission kaksivuotiskertomukset ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, jotka koskevat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta, ja erityisesti 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n kertomuksesta 2013 kehitykseen vaikuttavien poliitikkojen johdonmukaisuudesta(2),

–  ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission viidennen kaksivuotiskertomuksen eli komission valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (SWD(2015)0159),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015(3) ja jonka tavoitteisiin kuuluu edistää kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta (tavoite 17.14),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2011 pidetyn kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevän korkean tason foorumin loppuasiakirjan tuloksellisesta kehitysyhteistyökumppanuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0165/2016),

A.  ottaa huomioon, että neuvoston päätelmissä lokakuussa 2015 hyväksytystä EU:n viidennestä kaksivuotiskertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta korostetaan, että tällainen johdonmukaisuus auttaa osaltaan merkittävällä tavalla edistämään EU:n laajempaa tavoitetta eli kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta;

B.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 hyväksyminen on uusi haaste kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamisen kannalta, sillä toimintaohjelmassa asetetaan kaikkiin toimijoihin sovellettavat yhtenäiset ja yleiset kehitystavoitteet;

C.  katsoo, että EU:n on otettava johtava rooli kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä;

D.  ottaa huomioon, että 1,5 miljardia ihmistä elää yhä köyhyydessä ilman riittävää terveydenhuoltoa, koulutusta ja elintasoa ja että enemmistö heistä on naisia;

E.  ottaa huomioon, että globaalien investoijien ja rahoitusmarkkinoiden vaatimukset rajoittavat tosiasiallisesti kehitysmaiden finanssipoliittista liikkumavaraa; toteaa, että kehitysmaat ovat tarjonneet erilaisia verokannustimia ja -vapautuksia houkutellakseen investoijia tai saadakseen ne pysymään maassa, mikä on johtanut haitalliseen verokilpailuun ja sääntelytason alhaisuudella kilpailuun;

F.  katsoo, että EU:lla on välitön ja historiallinen vastuu, joka sen on kannettava toimiessaan kumppanimaiden kanssa;

G.  katsoo, että Euroopan nykyiset kehityspoliittiset puitteet eivät sisällä tehokkaita menetelmiä unionin politiikkojen epäjohdonmukaisuuksien estämiseksi tai korjaamiseksi;

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 yhteydessä

1.  katsoo, että kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuus on keskeinen osa uusien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista ja saavuttamista; kehottaa toimimaan ennakoivasti tällaisen politiikkajohdonmukaisuuden yhteisen tulkinnan pohjalta; huomauttaa, että ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan on syvennettävä ymmärrystä politiikkajohdonmukaisuudesta, koska on mahdotonta edistyä kohti kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista, ellei puututa ensin oikeuksien toteutumisen esteisiin; katsoo, että politiikkajohdonmukaisuuden olisi edistettävä oikeusvaltion rakentamista, puolueettomien toimielinten luomista ja ratkaisuja hyvän hallinnon toteuttamisen haasteisiin kehitysmaissa;

2.  pitää valitettavana, että vaikka kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus on sisällytetty YK:n vuosituhatjulistukseen(4) ja Lissabonin sopimukseen ja hyväksytty avun tuloksellisuutta käsittelevässä Busanin foorumissa(5), sen konkreettisessa toteuttamisessa on edistytty vain vähän;

3.  kehottaa käymään koko EU:ssa keskustelua kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 ja sen 17 uuden yleismaailmallisen ja jakamattoman kestävän kehityksen tavoitteen yhteydessä, jotta voidaan paremmin ymmärtää, miten tämä periaate voidaan sovittaa yhteen yleisemmän kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden kanssa;

4.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet koskevat sekä teollisuus- että kehitysmaita ja että ne olisi otettava kattavasti huomioon sekä EU:n ulkosuhteisiin että sisäisiin toimiin liittyvästä päätöksenteossa; korostaa, että on luotava hallinnointiprosesseja, joiden avulla voidaan edistää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta maailmanlaajuisesti, ja kehottaa sisällyttämään politiikkajohdonmukaisuuden keskeisenä asiana tulossa oleviin EU:n politiikkakeskusteluihin uudesta kokonaisvaltaisesta strategiasta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä;

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden toteuttamistavat

5.  kehottaa keskustelemaan kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jotta voidaan edistää toimielinten välistä keskustelua, johon osallistuvat komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto, neuvosto ja parlamentti, sekä keskustelua kansallisella tasolla;

6.  ehdottaa, että huippukokouksen valmistelua varten komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi osoitettava EU:n valtion- ja hallitusten päämiehille konkreettisia suosituksia tehokkaista tavoista, joilla politiikkajohdonmukaisuutta voidaan toteuttaa käytännössä ja integroida EU:n strategiat niin, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan toteuttaa tehokkaammin, ja siitä miten määritellään selkeämmin kunkin EU:n toimielimen tehtävät niin, että toimitaan politiikkajohdonmukaisuuteen sitoutumisen mukaisesti; katsoo, että tällaisen prosessin olisi oltava mahdollisimman avoin ja osallistava, joten siihen olisi otettava mukaan paikallis- ja aluehallinto sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja ajatushautomot;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että on muodostettu ulkosuhdeasioihin osallistuvien komission jäsenten ryhmä; kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa raportoimaan tämän ryhmän työstä säännöllisesti kehitysvaliokunnalle;

8.  katsoo, että joidenkin EU:n edustustojen komission vuoden 2015 politiikkajohdonmukaisuuskertomusta koskevan palautteen antamisessa käyttämät mekanismit olisi otettava käyttöön kaikissa EU:n edustustoissa ja että palautetta olisi annettava vuosittain; kehottaa EU:n edustustoja varmistamaan, että politiikkajohdonmukaisuus on kahdenvälisten kokousten ja yhteisten edustajakokousten ja myös Brysselissä vuosittain pidettävän EU:n edustustojen päälliköiden kokouksen asialistalla;

9.  panee tyytyväisenä merkille komission 19. toukokuuta 2015 hyväksymän parempaa sääntelyä koskevan paketin; on myös tyytyväinen siihen, että politiikkajohdonmukaisuus on erikseen mainittu oikeudellisena velvoitteena paremman sääntelyn suuntaviivojen välineessä 30 (COM(2015)0215);

10.  pitää valitettavana, että vaikka vaikutustenarvioinnit ovat merkittävä keino politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamisessa, kehitysvaikutusten arviointien määrä on edelleen vähäinen eikä niissä käsitellä asianmukaisesti mahdollisia vaikutuksia kehitysmaihin; toivoo, että sääntelyn parantamista koskeva paketti ja sen suuntaviivat parantavat tilannetta siten. että kehitys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikissa vaikutustenarvioinneissa ja avoimuus lisääntyy; kehottaa komissiota kuulemaan järjestelmällisesti ihmisoikeusjärjestöjä toimien valmistelun aikaisessa vaiheessa sekä ottamaan käyttöön tehokkaampia suojatoimia ja mekanismeja, joilla voidaan paremmin varmistaa sidosryhmien tasapainoinen edustus; pitää myönteisenä etenemissuunnitelmasta järjestettävää julkista kuulemista, jonka tavoitteena on politiikkajohdonmukaisuuden tulosten ja vaikutusten määrittäminen kehitysmaissa ja joka tarjoaa ulkoisille sidosryhmille, mukaan lukien kehitysmaat ja kansalaisyhteiskunta, mahdollisuuksia esittää näkemyksensä ja osallistua aktiivisesti; pitää lisäksi myönteisenä etenemissuunnitelman kenttävaihetta ja tapaustutkimuksia, jotka voisivat myötävaikuttaa tehokkaasti politiikkajohdonmukaisuuden vaikutusten tarkkaan arviointiin; pitää tarpeellisena suorittaa järjestelmällisempiä jälkiarviointeja EU:n toimien toteuttamisen aikana;

11.  katsoo, että on painotettava vielä enemmän institutionaalista koordinointia niin EU:n toimielinten välillä kuin jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia sisällyttämään kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden oikeudellisesti sitovaan asiakirjaan ja laatimaan sen käytännön toteuttamista varten kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta edistävän toimintasuunnitelman; katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava tiiviimmin politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamiseen, koska niillä on mahdollisuus vaatia hallituksensa tilille ja seurata alalla tapahtuvaa edistystä;

12.  muistuttaa tärkeästä roolista, joka parlamentilla on oltava politiikkajohdonmukaisuuden edistämisessä, ja katsoo, että parlamentti voisi antaa asialle etusijan lisäämällä sitä koskevia valiokuntien ja parlamenttien välisiä kokouksia, edistämällä näkemystenvaihtoa siitä kumppanuusmaiden kanssa sekä tukemalla vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa;

13.  panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tehokkaita ministeriöiden välisiä koordinaatiomekanismeja, jotka keskittyvät erityisesti kestävää kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ja vaihtamaan keskenään hyviä käytäntöjä, jotka jo ovat käytössä muissa jäsenvaltioissa;

14.  toteaa, että yhteinen ohjelmasuunnittelu on menestyksekäs väline EU:n kehitysyhteistyötoimien johdonmukaisessa suunnittelussa; on tyytyväinen, että siihen sisältyvät jäsenvaltioiden kahdenväliset toimet kumppanimaissa, mutta pitää valitettavana, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimien kytkemisessä on aiemmin epäonnistuttu, koska siten on menetetty synergian hyödyntämisen mahdollisuuksia;

15.  toteaa, että politiikkajohdonmukaisuuden asianmukainen täytäntöönpano edellyttää asianmukaisia taloudellisia ja henkilöstöresursseja; vaatii, että politiikkajohdonmukaisuuden yhteyspisteille kansallisissa ministeriöissä ja EU:n edustustoissa myönnetään tarvittavat resurssit, jotta niiden on mahdollista toteuttaa kansallisia ja EU:n strategioita politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseksi;

16.  korostaa, että kansallisilla parlamenteilla on erittäin tärkeä rooli kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamisessa, kun ne huolehtivat, että poliittisia sitoumuksia, seurantaa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysipainoista osallistumista valvotaan säännöllisesti, ja tarkastelevat hallitusten vaikutustenarviointiraportteja;

17.  muistuttaa ehdotuksestaan unionin sisäisestä riippumattomasta järjestelmästä, jonka avulla vastaanotettaisiin unionin politiikkojen kielteisten vaikutusten kohteeksi joutuneiden ihmisten ja yhteisöjen valituksia; katsoo, että parlamentin kehitysvaliokunta ja politiikkajohdonmukaisuudesta vastaava pysyvä esittelijä ovat tärkeässä asemassa välitettäessä eteenpäin niiden kansalaisten ja yhteisöjen huolenaiheita, joihin EU:n toimet ovat vaikuttaneet kielteisesti;

18.  korostaa, että EU:ssa on osoitettava enemmän resursseja politiikkajohdonmukaisuuden tarkasteluun tutkitun tiedon perusteella; kehottaa komissiota selvittämään viipymättä, mitä epäjohdonmukaisuuksia esiintyy, ja laatimaan selvityksen niiden kustannuksista sekä kehittämään asianmukaisia tapoja seurata politiikkajohdonmukaisuuden edistymistä; kehottaa komissiota myös sisällyttämään selvitykseensä ehdotuksia siitä, kuinka voidaan välttää eri politiikkojen välistä epäjohdonmukaisuutta ja puuttua siihen; korostaa myös, että on parannettava ohjelma-asiakirjoissa olevia viittauksia politiikkajohdonmukaisuuteen;

19.  huomauttaa, että on tarpeen vahvistaa politiikkajohdonmukaisuutta tarkistettaessa kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta ja keskusteltaessa Cotonoun sopimuksen jälkeisestä sopimuksesta;

Ensisijaiset alat

Muuttoliike

20.  toteaa, että EU:n pakolaiskriisi on pahin sitten toisen maailmansodan; korostaa, että muuttoliike- ja kehityspolitiikkojen välisen yhteyden vahvistaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan puuttua ilmiön perussyihin; katsoo, että EU:n on käytettävä kriisin ratkaisemiseksi kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja, mukaan lukien turvallisuuspoliittiset ja diplomaattiset keinot; korostaa, että pakolaiskriisissä ei pitäisi keskittyä ainoastaan turvallisuusnäkökohtiin ja että kehitystavoitteet on otettava paremmin huomioon, jotta EU:n muuttoliikepolitiikka olisi sopusoinnussa niiden politiikkojen kanssa, joilla pyritään vähentämään köyhyyttä; korostaa, että politiikkajohdonmukaisuus on tärkeä osa EU:n uutta muuttoliikepolitiikkaa; on tyytyväinen Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015)0240) hyväksymiseen, koska siinä kriisiä käsitellään kokonaisvaltaisesti; katsoo, että sen toteuttamista tulisi täydentää konkreettisin toimin alkuperämaiden taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kehityksen ja hyvän hallinnon edistämiseksi; korostaa, että rahalähetykset ovat yksi merkittävä kehitysrahoituksen lähde; pitää tärkeänä, että EU:n jäsenvaltiot tekevät sopimuksia kolmansien maiden kanssa, jotta mahdollistetaan turvallinen liikkuminen ja kansainvälisten työntekijöiden liikkuvuus; katsoo, että kehitysapuohjelmia ja -määrärahoja ei tulisi käyttää muuttoliikkeen hallintaan; korostaa, että yhteisessä muuttoliikepolitiikassa on keskityttävä laillisiin tapoihin tulla Eurooppaan ja siirtolaisten vastaanottoon;

21.  korostaa, että EU:n on tehostettava muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan yhdenmukaistamista niin unionin sisällä kuin sen kansainvälisten kumppaneiden kanssa; katsoo, että aidosti tehokas ja kokonaisvaltainen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka on integroitava täysin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä erityisesti EU:n työskentelyrakenteisiin; korostaa yhden yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittämisen tärkeyttä; kehottaa soveltamaan osallistavaa lähestymistapaa puututtaessa kehitykseen läheisesti liittyvän muuttoliikkeen perussyihin, jotta nykyinen muuttoliikekriisi voidaan ratkaista kestävällä tavalla; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat pakolaisina ja siirtolaisina erityisen alttiina seksuaaliselle väkivallalle ja hyväksikäytölle ja että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon EU:n muuttoliikepolitiikassa;

22.  katsoo, että muuttoliike- ja kehityspolitiikkojen välisen johdonmukaisuuden lisäämiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden ei tule raportoida pakolaiskustannuksia julkisena kehitysapuna, sillä tällaisella menettelyllä olisi valtavat vaihtoehtoiskustannukset niiden kehitysohjelmien suhteen, joilla puututaan tehokkaasti muuttoliikkeen perussyihin;

Kauppa ja rahoitus

23.  korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä edelleen suurin kauppaa tukevan avun antaja maailmassa (11,7 miljardia euroa vuonna 2013 – SWD(2015)0128); katsoo, että EU:n kauppaa tukevalla kehitysavulla on myös pyrittävä vahvistamaan köyhien tuottajien, osuuskuntien sekä mikro- ja pienyritysten asemaa, monipuolistamaan kotimaan markkinoita, edistämään naisten tasa-arvoa ja vahvistamaan alueellista integraatiota sekä vähentämään tuloeroja; on tyytyväinen siihen, että komission tavoitteena on panna enemmän painoa kauppasopimusten kehitystä koskeville määräyksille; muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoutumisesta pyrkimään konkreettisin tavoin saavuttamaan tavoitteen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan julkiseen kehitysapuun kehitysmaille; muistuttaa myös OECD:n kehitysapukomitean suosituksesta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; korostaa, että kauppasopimuksilla olisi osaltaan edistettävä kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja korruption torjuntaa kaikkialla maailmassa;

24.  muistuttaa, että kaupan vapautuminen ei itsessään ole myönteistä köyhyyden poistamisen kannalta, koska se voi vaikuttaa kielteisesti kestävään kehitykseen;

25.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen EU:n antamasta kauppaa tukevasta avusta kehitysmaille ja erittelemään myönnetyn rahoituksen määrät ja lähteet sekä unionin talousarvion luvun 4 että EKR:n yhteydessä; katsoo, että tällainen kertomus loisi vakaan perustan kertomuksille, jotka unioni antaa joka toinen vuosi kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuudesta;

26.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 17.15 todetaan, että kullekin maalle on annettava mahdollisuus toimia köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä edistäen; korostaa kehitysmaiden oikeutta säännellä investointeja varmistaakseen kaikkia investoijia, myös ulkomaisia, koskevat velvoitteet ja tehtävät, jotta voidaan turvata ihmisoikeudet sekä työ- ja ympäristönormien noudattaminen;

27.  pitää myönteisenä Bangladeshin kestävää toimintaa koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen saavutettua edistystä ja kehottaa komissiota laajentamaan sitovien kehysten soveltamista muille aloille; kehottaa siksi komissiota laajentamaan myös muille aloille yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan aloitteen ja due diligence -aloitteen, jotka täydentävät EU:n nykyistä puutavara-asetusta tai koskevat konfliktialueiden mineraaleja koskevaa EU:n asetusehdotusta, jotta varmistetaan, että EU ja sen kauppiaat ja toiminnanharjoittajat täyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan velvoitteensa ja noudattavat korkeimpia mahdollisia sosiaali- ja ympäristönormeja;

28.  muistuttaa, että EU:n investointipolitiikalla on edistettävä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista erityisesti silloin, kun mukana on julkista rahoitusta; muistuttaa, että olisi vahvistettava kehitysrahoituslaitosten avoimuutta ja vastuullisuutta, jotta voidaan tehokkaasti jäljittää ja valvoa rahavirtoja sekä seurata velan kestävyyttä ja näiden rahoituslaitosten hankkeiden kestävälle kehitykselle tuottamaa lisäarvoa;

29.  muistuttaa julkisen kehitysavun ainutlaatuisesta roolista tosiasiallisten kehitystulosten saavuttamisessa; kehottaa puolustamaan julkisen kehitysavun keskittämistä kehitykseen ja sen perusluonnetta, mukaan lukien avoin ja vastuullinen raportointijärjestelmä; muistuttaa, että avun sidonnaisuuksien purkaminen on välttämätöntä, jotta luodaan uusia mahdollisuuksia kehitysmaiden sosioekonomisille toimijoille, kuten paikallisille yrityksille tai teknisen avun asiantuntijoille; kehottaa hyödyntämään entistäkin tehokkaammin kehitysmaiden omia hankintajärjestelmiä tukiohjelmissa, joilla tuetaan paikallista yksityistä sektoria tukevia julkisen sektorin hallinnoimia toimintoja;

30.  muistuttaa kuitenkin, että apu yksinään ei riitä; katsoo, että innovatiivisten ja monipuolisten rahoituslähteiden, kuten finanssitransaktio-, hiili- ja lentolippuveron ja luonnonvaravuokrien, käyttöä on harkittava ja niiden on oltava kehitystoimien tuloksellisuuden periaatteiden mukaisia; katsoo myös, että julkisen, yksityisen, kansainvälisen ja kansallisen rahoituksen välistä johdonmukaisuutta olisi vahvistettava; panee merkille yksityisen sektorin erittäin tärkeän roolin tässä yhteydessä; painottaa, että on tärkeää luoda kehitysmaissa yksityisyrityksille suotuisat olosuhteet sekä edistää pankkitilien käyttöä helpottavien poliittisten ja oikeudellisten edellytysten luomista sekä digitaalisen infrastruktuurin rakentamista;

31.  katsoo, että EU:n kauppapolitiikassa on otettava huomioon kehitysmaiden realiteetit ja kehitystilanne, jotta kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuuden tavoitteet voidaan saavuttaa, sekä kehitysmaiden oikeus laatia omat kehitysstrategiansa; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät kauppa- ja investointisopimukset eivät saa suoraan eivätkä välillisesti vaikuttaa heikentävästi kehitystavoitteisiin tai ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen kumppanimaissa; muistuttaa, että oikeudenmukaisella ja asianmukaisesti säännellyllä WTO:n sääntöjen mukaisella kaupalla voidaan edistää kehitystä; pitää myönteisenä kattavien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällyttämistä kaikkiin kauppa- ja investointisopimuksiin;

32.  kehottaa EU:ta laatimaan asianmukaisen kehyksen, jolla määritellään, miten yritysten on otettava huomioon ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön, jotta monikansalliset yritykset joutuisivat vastaamaan ihmisoikeusrikkomuksistaan;

33.  kannattaa hyvän hallinnon periaatteiden mukaista tehokasta, oikeudenmukaista ja avointa verotusjärjestelmää; on tyytyväinen komission 18. maaliskuuta 2015 esittämään verotuksen avoimuutta koskevaan toimenpidepakettiin ja sen 28. tammikuuta 2016 esittämään veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin sekä komission tiedonantoon ulkoisesta strategiasta verotusalan hyvän hallintotavan edistämiseksi maailmanlaajuisesti; pitää tärkeänä, että EU:n uudesta verolainsäädännöstä tehdään vaikutustenarviointi ja että sen heijastusvaikutukset selvitetään, jotta voidaan välttää sen kielteiset vaikutukset kehitysmaihin; muistuttaa, että kotimaisten resurssien käyttöönotto verotuksen avulla on kestävän kehityksen tärkein julkinen rahoituslähde; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaita niiden valmiuksien vahvistamisessa verohallinnon, talouden hallinnan ja julkisen varainhoidon alalla sekä laittomien rahavirtojen hillitsemisessä; kehottaa EU:ta varmistamaan, että yritykset maksavat veroja niihin maihin, joissa ne hankkivat tai tuottavat arvoa; painottaa EU:n vastuuta kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen edistämisessä ja toteuttamisessa maailmanlaajuisesti verotuksen alalla; kehottaa EU:ta sen vuoksi mahdollistamaan sen, että kehitysmaat osallistuvat yhdenvertaisesti nykyisten kansainvälisten verotussääntöjen maailmanlaajuiseen uudistamiseen;

34.  katsoo, että kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää laittomien rahavirtojen ja verovilpin torjumiseksi, ja kehottaa EU:ta kannustamaan veroasioiden kansainvälisen yhteistyön tehostamiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan kehitysmaiden oikeudenmukaisen kohtelun verosopimuksista neuvoteltaessa kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen mukaisesti ja ottamaan huomioon niiden erityistilanteen sekä varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakautumisen; suhtautuu myönteisesti Addis Abebassa heinäkuussa 2015 järjestetyssä kehitysrahoituskonferenssissa tehtyihin sitoumuksiin, kuten monenvälisen kehitysrahoituksen uudelleentarkastelu ja Addis Abeban veroaloite, jonka avulla pyritään auttamaan kehitysmaita kehittämään omia varojenkeruujärjestelmiään; kehottaa EU:ta hyödyntämään täysipainoisesti OECD:n malliverosopimusta, johon sisältyy veronkannossa avustamista koskeva vapaaehtoinen määräys;

35.  kehottaa arvioimaan viennin hintatukien, tullimaksujen ja kaupan esteiden vaikutusta kehitysmaihin;

36.  muistuttaa, että toimenpiteillä, jotka koskevat kehitysmaista peräisin olevien raaka-aineiden saannin varmistamista, ei saa vaarantaa paikallista kehitystä eikä köyhyyden poistamista vaan niillä on pikemminkin tuettava kehitysmaita niiden pyrkiessä mineraalivarojensa turvin todelliseen kehitykseen;

Elintarviketurva

37.  korostaa, että maailmanlaajuinen elintarviketurva edellyttää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta kaikilla tasoilla, varsinkin jos pyritään toimintaohjelman 2030 kunnianhimoisempien tavoitteiden toteuttamiseen, kuten nälän ja kaikenlaisen aliravitsemuksen kitkemiseen; katsoo, että EU:n olisi edistettävä sellaisen vankan sääntelykehyksen luomista, jossa määritellään selvät kriteerit haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja elintarviketurvan suojaamiseksi;

38.  kehottaa EU:ta arvioimaan järjestelmällisesti muun muassa EU:n maatalous- ja kauppapolitiikan sekä energiapolitiikan – kuten biopolttoainepolitiikan – vaikutusta elintarviketurvaan kehitysmaissa ja kaikkein huonoimmassa asemassa olevien toimeentuloon; kehottaa komissiota edelleen keskittymään osuuskuntiin, erittäin pieniin sekä pieniin ja keskisuuriin tiloihin ja maataloustyöntekijöihin ja edistämään kestäviä ja ympäristön huomioon ottavia maatalouskäytäntöjä maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (IAASTD) esitettyjen johtopäätösten, oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten sekä kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa tarpeesta varmistaa, että yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden toteuttaminen ei vaaranna kehitysmaiden ruuantuotantokykyä ja pitkän aikavälin elintarviketurvaa; korostaa, että politiikkajohdonmukaisuutta ja vaikutuksia koskevia tärkeitä kysymyksiä on käsiteltävä EU:n elintarviketurvan toimintakehyksen (COM(2010)0127) meneillään olevan seurannan yhteydessä; korostaa, että unionin on tuettava jalostusteollisuuden perustamista maatalousalalla samoin kuin elintarvikkeiden varastointimenetelmien parantamista; muistuttaa, että on tärkeää tarkastella kalastussopimusten vaikutusta kehitysmaiden elintarviketurvaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään osaltaan estämään maankaappauksia tukemalla kehitysmaita maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien YK:n vapaaehtoisten ohjeistojen (Voluntary Guidelines on the Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forests) kansallisessa täytäntöönpanossa;

Terveydenhuolto

39.  korostaa, että kehitysmaiden on annettava talousarvioissaan etusija toimivien terveydenhuoltojärjestelmien luomiselle ja kestävien terveydenhuollon infrastruktuurien perustamiselle sekä peruspalvelujen ja laadukkaan hoidon tarjoamiselle; pyytää EU:ta tukemaan sellaisen yleisen terveydenhuoltojärjestelmän toteuttamista, jolla voidaan varmistaa terveysriskien kattaminen yhteisvastuullisesti kehitysmaissa;

Ilmastonmuutos

40.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kaikkia kansainvälisiä kumppaneita toimimaan päättäväisesti uuden Pariisin ilmastosopimuksen (COP21) toteuttamiseksi; korostaa, että EU:n ja muiden kehittyneiden maiden on edelleen tuettava ilmastotoimia päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten sietokyvyn kasvattamiseksi kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa; muistuttaa, että riittävän ilmastorahoituksen varmistaminen on ratkaisevan tärkeää tässä yhteydessä; tukee EU:n energiakäännettä ja siirtymistä kohti uusiutuvia energiamuotoja; korostaa, että viime vuosina saavutettu kehitys voi vaarantua, jos ilmaston lämpenemistä ei onnistuta rajoittamaan selvästi alle kahteen celsiusasteeseen; kehottaa EU:ta toimimaan ennakoivasti vastatessaan globaaliin ilmastohaasteeseen ja määrittelemään strategisia prioriteetteja kaikilla tasoilla ja aloilla sekä laatimaan ja toteuttamaan uusia sitovia ilmastoa, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita Pariisin sopimuksen mukaisesti;

41.  toteaa, että yksityinen rahoitus ei voi korvata julkista rahoitusta ilmastotoimien rahoituksessa; korostaa, että tarvitaan avointa raportointia ja tilintekovelvollisuutta ja että on varmistettava asianmukaisten sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien suojakeinojen soveltaminen yksityisessä ilmastorahoituksessa;

Sukupuolinäkökohdat

42.  pitää tervetulleena vuosia 2016–2020 koskevaa toimintasuunnitelmaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja kannustaa seuraamaan ja toteuttamaan sen tavoitteita kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa, myös EU:n rahoittamissa maakohtaisissa hankkeissa; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan tehokkaasti sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen kaikkeen toimintaansa, mukaan lukien talousarvio, jotta varmistetaan, että EU myötävaikuttaa ulkoisilla toimillaan kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen, mukaan lukien hlbt-ihmisten syrjintä;

Turvallisuus

43.  toteaa, että kestävää kehitystä ei tapahdu eikä köyhyyttä voida poistaa ilman turvallisuutta; toteaa myös, että turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on keskeinen tekijä pyrittäessä varmistamaan EU:n ulkoisen toiminnan tuloksellisuutta;

44.  korostaa, että on varmistettava johdonmukaisuus ja koordinointi EU:n ulkosuhteita, turvallisuutta, puolustusta, kauppaa, humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä koskevien toimien välillä; muistuttaa hyvää hallintotapaa koskevasta haasteesta kehitysmaissa; korostaa, että kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden on osaltaan edistettävä oikeusvaltion ja puolueettomien toimielinten luomista sekä sellaisten toimien tehostamista, jotka johtavat aseidenriisuntaan ja turvaavat julkisen terveydenhuollon ja elintarviketurvan, sekä muiden vastaavien turvallisuuden ja kehityksen turvaavien toimien tehostamista;

45.  kehottaa EU:ta lujittamaan kriisinehkäisyn ja varhaisen toiminnan valmiuksiaan ja vahvistamaan näin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja kehityspoliittisten välineiden yhteisvaikutuksia sekä löytämään tasapainon lyhyen aikavälin kriisiratkaisutoimien ja pitkän aikavälin kehitysstrategioiden välillä; katsoo, että kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä edistävän uuden välineen luomisella voidaan mahdollisesti vähentää epäjohdonmukaisuuksia ja lisätä kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta; korostaa, että tätä välinettä ei pitäisi rahoittaa nykyisillä kehityspoliittisilla välineillä vaan uusilla talousarviomäärärahoilla; kehottaa ottamaan huomioon EU:n turvallisuus- ja kehityspoliittisten strategioiden laadinnassa kohdealueiden ja -maiden painotukset ja toimet; suhtautuu myönteisesti kriiseissä toimimista koskevaan poliittiseen kehykseen ja pitää sitä tärkeänä välineenä, jonka avulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen kriisistä sen aikaisessa vaiheessa; vaatii tehokkaampaa yhteistyötä komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan tehdä kokonaisvaltainen tilanneanalyysi, joka mahdollistaa kriisiin reagoitaessa tietoon perustuvan valinnan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimien ja muiden toimien välillä;

46.  katsoo, että EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategia Sahelissa(6), afrikkalaiset nopean toiminnan joukot sekä Sahelin alueen toimintasuunnitelma 2015–2020(7) ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesti toteutetusta EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa yhdistetään tuloksellisesti turvallisuutta, kehitystä ja hallintoa koskevia ratkaisuja;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen kytköksiä humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja katastrofeihin varautumisen välillä, jotta kasvaviin tarpeisiin voidaan vastata joustavammin ja tehokkaammin;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0251.
(3)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1
(4)http://www.un.org/millennium/declaration/ares552e.htm
(5)http://www.oecd.org/development/effectiveness/49650173.pdf
(6)http://eeas.europa.eu/africa/docs/sahel_strategy_en.pdf
(7)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-7823-2015-INIT/fi/pdf

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö