Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2277(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0169/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0169/2016

Keskustelut :

PV 06/06/2016 - 14
CRE 06/06/2016 - 14

Äänestykset :

PV 07/06/2016 - 5.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0247

Hyväksytyt tekstit
PDF 237kWORD 121k
Tiistai 7. kesäkuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Uusi kumppanuus elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi
P8_TA(2016)0247A8-0169/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi (2015/2277(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25. syyskuuta 2015 sekä erityisesti asiakirjassa vahvistettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan tavoitteen 2, jonka mukaisesti poistetaan nälkä, saavutetaan ruokaturva, parannetaan ravitsemusta ja edistetään kestävää maataloutta(1),

–  ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutoskonventin sopimuspuolten 12. joulukuuta 2015 hyväksymän Pariisin sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman (CAADP), josta Afrikan unioni (AU) sopi vuonna 2002(3),

–  ottaa huomioon Maputossa (Mosambik) vuonna 2003 järjestetyn Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksen, jossa AU-maiden hallitukset sopivat investoivansa yli 10 prosenttia kansallisten budjettiensa kokonaismäärärahoista maatalousalaan(4),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2012 pidetyn Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen, jossa vuosi 2014 nimettiin Afrikan maatalouden ja ruokaturvan vuodeksi(5) CAADP:n hyväksymisen kymmenennen vuosipäivän kunniaksi,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2014 Malabossa (Päiväntasaajan Guinea) järjestetyssä Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksessa hyväksytyn julistuksen ”Accelerated Agricultural Growth and Transformation for Shared Prosperity and Improved Livelihoods”, jossa AU-maiden hallitukset vahvistivat sitoumuksensa osoittaa vähintään 10 prosenttia julkisista menoista maatalouteen(6),

–  ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2009 hyväksymän Aquilan elintarviketurva-aloitteen(7),

–  ottaa huomioon maataloudesta, maasta ja karjasta vastaavien ministerien Afrikan unionin yhteiskonferenssissa Addis Abebassa (Etiopia)(8) huhtikuussa 2009 hyväksymät Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä Afrikan unionin valtionpäämiesten Sirtessä (Libya) heinäkuussa 2009 järjestetyssä huippukokouksessa hyväksymän julistuksen ”Land Issues and Challenges in Africa”(9), jossa vaadittiin puitteiden ja ohjeiden tehokasta täytäntöönpanoa,

–  ottaa huomioon laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet, jotka hyväksyttiin maataloudesta, maaseudun kehittämisestä, kalatalous- ja vesiviljelyalasta vastaavien ministerien yhteiskonferenssissa Addis Abebassa 1. ja 2. toukokuuta 2014(10),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toukokuussa 2013 antaman julistuksen ”Modernising African agriculture – Who benefits?”(11),

–  ottaa huomioon Länsi-Afrikan pienviljelijöiden järjestön 13. maaliskuuta 2014 antaman Djiminin julistuksen(12),

–  ottaa huomioon FAO:n vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston, joka koskee riittävän ravinnon saantia koskevan oikeuden asteittaisen toteuttamisen tukemista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä(13),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) raportin ”Agriculture at a crossroads”(14),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen(15),

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen(16),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan vuodelta 1987(17),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen(18),

–  ottaa huomioon YK:n perusperiaatteet ja suuntaviivat kehitykseen perustuvista häädöistä ja pakkosiirroista vuodelta 2007(19),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet vuodelta 2011(20) sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(21),

–  ottaa huomioon kehitystä edistävää tehokasta yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden vuodelta 2011(22),

–  ottaa huomioon maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012(23),

–  ottaa huomioon uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1991 (UPOV-yleissopimus)(24),

–  ottaa huomioon elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen vuodelta 2001(25),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä siihen liittyvät Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000 ja geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan vuodelta 2010(26),

–  ottaa huomioon bioturvallisuutta koskevan Afrikan mallilain(27),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2012 annetun ranskankielisten maiden järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman elintarvikeomavaraisuuden varmistavasta maankäyttölainsäädännöstä(28),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun Addis Abebassa pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista(29),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista”(30) sekä 10. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät poliittisesta toimintakehyksestä(31),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät elintarvike- ja ravitsemusturvasta ulkoisessa avussa(32),

–  ottaa huomioon komission heinäkuussa 2014 julkaiseman ravitsemusta koskevan toimintasuunnitelman(33),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n poliittisesta toimintakehyksestä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista(34),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n lähestymistavasta kehitysmaiden selviytymiskyvyn kehittämiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia (35),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa(36),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta(37),

–  ottaa huomioon globaalista lähentymisestä maa- ja vesikiistoissa maaliskuussa 2015 Tunisissa pidetyssä maailman sosiaalifoorumissa annetun julistuksen ”Declaration of the Global Convergence of Land and Water Struggles”(38),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Milanon maailmannäyttely 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa”(39),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan vaatimukset sisällyttää ruokasuvereniteetti ja oikeus ruokaan Saksan G7-kokouksen esityslistalle kesäkuussa 2015(40),

–  ottaa huomioon Milanon peruskirjan (41), joka esiteltiin vuoden 2015 maailmannäyttelyssä teemalla ”planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ja jonka yli miljoona valtion- ja hallituksenpäämiestä ja kansalaista allekirjoitti ja jossa vaaditaan jokaista kansalaista, yhdistystä, yritystä sekä kansallista ja kansainvälistä elintä kantamaan vastuu ja takaamaan tuleville sukupolville, että ne voivat hyödyntää oikeuttaan ravintoon, ja jossa asetetaan sitovia velvoitteita, joilla taataan maailmanlaajuinen oikeus ruokaan,

–  ottaa huomioon, että YK:n Maailman ruokaturvakomitea on tarkoituksenmukainen foorumi sopia kansainvälisesti poliittisista suuntaviivoista ja että kaikilla kyseisillä osapuolilla on sananvaltaa tässä foorumissa,

–  ottaa huomioon Milanossa 15. lokakuuta 2015 allekirjoitetun elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen(42) , jonka allekirjoitti 113 maailman kaupunkia ja joka luovutettiin YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille, ja toteaa, että sopimus on osoitus kaupunkien keskeisestä roolista elintarvikepolitiikan laatimisessa,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Etiopian tilanteesta(43),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan 1. joulukuuta 2015 järjestämän julkisen kuulemisen Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävästä uudesta kumppanuudesta (New Alliance for Food and Nutrition Security, NAFSN)(44),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan teettämän, Afrikan elintarviketurvaa ja ravitsemusta käsittelevän professori Olivier de Schutterin tutkimuksen ”New Alliance for Food and Nutrition Security in Africa”, jonka ulkoasioiden pääosasto julkaisi marraskuussa 2015(45),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0169/2016),

A.  panee merkille, että Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävän uuden kumppanuuden (NAFSN) tavoitteena on parantaa elintarviketurvaa ja ravitsemusta, jotta voidaan auttaa 50:tä miljoonaa Saharan eteläpuolisen Afrikan asukasta pääsemään köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että kumppanuuteen osallistuvat maat ovat neuvotelleet maakohtaisia yhteistyökehyksiä, joissa vahvistetaan sitoumuksia yksityisten sijoitusten edistämiseksi maatalousalalla Afrikassa;

B.  toteaa, että pienimuotoiseen maatalouteen tehtyjä investointeja on laiminlyöty viimeksi kuluneiden 30 vuoden ajan Afrikassa samaan aikaan, kun alhaisen tulotason maiden riippuvuus elintarviketuonnista on kasvanut huomattavasti ja saattanut ne haavoittuvaan asemaan kansainvälisten markkinoiden hintavaihteluiden yhteydessä;

C.  toteaa, että suurissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa on se vaara, että ne saattavat luoda suurille maatalousyrityksille hallitsevan aseman Afrikan maataloudessa ja syrjäyttää paikalliset yritykset;

D.  toteaa, että NAFSN:n puitteissa tehtyjen yksityisten investointien kohteena on ollut yli 8,2 miljoonaa pientilallista ja ne ovat luoneet yli 21 000 työpaikkaa, joista yli puolet naisille;

E.  toteaa, että vuoden 2008 elintarvikekriisin ansiosta tunnustettiin yleisesti tarve tukea pientilojen elintarviketuotantoa kotimaisille markkinoille;

F.  toteaa, että rakennesopeutusohjelmien käynnistäminen 1980-luvun alussa edisti osaltaan vientijohtoisen maatalouden kehitystä, ja toteaa, että tässä etusija annettiin globaaleille markkinoille myytävien satojen tuotannon lisäämiselle; toteaa, että tällainen valinta suosi laajamittaisia, pääomavaltaisia ja mekaanisia tuotantomuotoja, kun taas pienimuotoista maataloutta vastaavasti laiminlyötiin;

G.  toteaa, että kansainväliset markkinat ovat tulevaisuudessa epävakaammat; katsoo, että maiden ei pitäisi ottaa sitä riskiä, että ne ovat liian riippuvaisia tuonnista, vaan niiden pitäisi investoida ensisijaisesti kotimaiseen elintarviketuotantoon selviytymiskyvyn kehittämiseksi;

H.  ottaa huomioon, että perheviljelijöiden ja pientilallisten on oltava NASFN:n ytimessä;

I.  toteaa, että kehitysmaiden elintarviketurva riippuu pitkälti luonnonvarojen kestävästä käytöstä;

J.  toteaa, että niin kutsuttujen kasvukeskusten tarkoituksena on houkutella kansainvälisiä sijoittajia antamalla maata suurten yksityisten yritysten käyttöön, ja katsoo, että tämä ei saa tapahtua perheviljelijöiden kustannuksella;

K.  toteaa, että NASFN:n sopimukset eivät sisällä nälkää ja aliravitsemusta koskevia käytännön indikaattoreita;

L.  toteaa, että perheviljelijät ja pientilalliset ovat osoittaneet pystyvänsä monipuolistamaan tuotantoa ja lisäämään elintarvikkeiden tuotantoa kestävästi agroekologisten menetelmien avulla;

M.  panee merkille, että yhden lajin viljeleminen lisää riippuvuutta kemiallisista lannoitteista ja torjunta-aineista, johtaa mittavaan maaperän huononemiseen ja edistää ilmastonmuutosta;

N.  toteaa, että maatalous muodostaa vähintään 14 prosenttia vuosittaisista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä lähinnä typpilannoitteiden käytöstä johtuen;

O.  ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia maanomistuksen muotoja (tapaoikeuteen perustuva, julkinen ja yksityinen), mutta NAFSN:ssä viitataan lähes yksinomaan maanomistusoikeuksien jakamiseen, kun puhutaan maanomistusoikeuksista;

P.  ottaa huomioon, että vuonna 2050 maailman asukkaista 70 prosenttia elää suurkaupungeissa ja ravinto tulee olemaan yhä enenevässä määrin globaalia ja paikallista vastausta edellyttävä kysymys;

Q.  panee merkille, että maanomistusoikeuksien jakaminen ei yksin suojaa maan pakkolunastukselta ja uudelleenjaolta;

R.  toteaa, että sukupuoli on erittäin tärkeä maatalousinvestointien ulottuvuus Afrikassa; toteaa, että maaseudun naisia on syrjitty pitkään monien tuottavien resurssien, kuten maan, luoton, tuotantopanosten ja palvelujen saatavuuden suhteen;

S.  toteaa, että viime aikoihin saakka tuen antamisessa maataloudelle on keskitytty miesten viljelemiin vientiin tarkoitettuihin kasveihin ja jätetty naiset pitkälti vastaamaan perheen elättämiseen tarkoitetun ruoan tuotantoon liittyvistä tehtävistä;

T.  toteaa, että FAO:n arvioiden mukaan noin 75 prosenttia kasvigeenidiversiteetistä on menetetty maailmanlaajuisesti; toteaa, että laajamittainen geenieroosio lisää haavoittuvuuttamme ilmastonmuutosta ja uusien tuholaisten ja tautien esiintymistä vastaan;

U.  toteaa, että siementen valvonta, omistaminen ja edullisuus ovat ratkaisevan tärkeitä köyhien viljelijöiden selviytymiskyvylle elintarviketurvan yhteydessä;

V.  katsoo, että viljelijöiden oikeus lisätä, käyttää, vaihtaa ja myydä omia siemeniään olisi suojattava;

W.  toteaa, että Afrikan ravintoepäkohtien parantaminen on keskeistä kestävän kehityksen agendan kannalta; toteaa, että huono ravinto johtuu joukosta toisiinsa vaikuttavia prosesseja, jotka liittyvät muiden muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen, sanitaatioon ja hygieniaan, resurssien saantiin sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

X.  ottaa huomioon, että maiden yhteistyöjärjestelmän yhteydessä annetuilla siemenalan sääntelyuudistuksia koskevilla sitoumuksilla pyritään vahvistamaan kasvinjalostajien oikeuksia viljelijöiden nykyisten siemenjärjestelmien kustannuksella, joiden varassa köyhimmät viljelijät vielä pitkälti ovat;

Investoiminen Afrikan maatalouteen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen

1.  panee merkille, että useissa maakohtaisissa yhteistyökehyksissä keskitytään kehittämään erityisiä talousalueita ja pyritään maksimoimaan investoinnit toteuttamalla aloitteita, jotka ulottuvat tie- ja energiainfrastruktuurista vero-, tulli- tai maanomistusjärjestelmiin; korostaa myös tarvetta varmistaa keskittyminen vedensaannin parantamiseen, ravitsemuskasvatuksen lisäämiseen ja parhaan käytännön strategioiden jakamiseen sekä parantaa niitä;

2.  panee merkille, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevissa politiikoissa keskitytään enimmäkseen mittaviin maahankintoihin ja vientiin suuntautuneeseen maatalouteen, joka on yleensä erillään paikallistaloudesta; panee merkille, että kattavan kastelun kehittäminen NAFSN:n kohdennetuille maantieteellisille investointialueille saattaa vähentää muiden käyttäjien, kuten pienviljelijöiden tai paimentolaisten, vedensaantia; korostaa, että näissä olosuhteissa erittäin suurikokoisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien mahdollisuuksia myötävaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja ruokaturvan edistämiseen on arvioitava kriittisesti ja parannettava; korostaa, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevien politiikkojen olisi liityttävä paikallisen talouden kehittämiseen ja tuettava sitä, pientilalliset ja perheviljely mukaan luettuina; muistuttaa, että FAO:n maanomistusta koskevissa suuntaviivoissa suositellaan maan saatavuuden varmistamista, jotta perheet voivat tuottaa ravintoa kotitalouskäyttöön ja lisätä kotitalouden tuloja; korostaa tarvetta perustaa laajamittaiset maa-alueinvestoinnit näihin suuntaviivoihin, jotta taataan pientilallisten ja paikallisyhteisöjen maan saatavuus, edistetään paikallisia pk-yritysinvestointeja ja varmistetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet edistävät osaltaan elintarviketurvaa ja vähentävät köyhyyttä ja epätasa-arvoa;

3.  korostaa, että kaikkia sidosryhmiä ei ole otettu mukaan yhteistyöjärjestelmän päätöksentekoprosessiin vaan pikemminkin suljettu sen ulkopuolelle, kuten maaseutuyhteisöt, maataloustyöntekijät, pienviljelijät, kalastajat ja alkuperäisväestö, ja heidän oikeutensa osallistua on jätetty huomiotta;

4.  pitää valitettavana, ettei afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä ole kuultu NAFSN:n käynnistämisessä; korostaa, että elintarvikkeiden saannin suhteen turvattomien ryhmien osallistumisen heitä koskevaan toimintaan olisi oltava kaikkien elintarviketurvaa koskevien toimintalinjojen kulmakivi;

5.  muistuttaa, että NAFSN on sitoutunut edistämään maatalouteen perustuvaa osallistavaa kasvua, joka tukee pienimuotoista maataloutta ja auttaa vähentämään köyhyyttä, nälkää ja aliravitsemusta; korostaa tämän vuoksi, että NAFSN:n on rajoitettava mahdollisimman paljon kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, sillä niillä saattaa olla terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä paikallisyhteisöihin kohdistuvia seurauksia, kuten biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja maaperän eroosio;

6.  arvostelee oletusta, että maatalouteen tehdyt yritysinvestoinnit parantavat automaattisesti elintarvike- ja ravintoturvaa ja vähentävät köyhyyttä;

7.  panee merkille G20-maiden vuoden 2011 raportin, jossa korostettiin, että verotuksellisista syistä tehdyt investoinnit voivat osoittautua tilapäisiksi; muistuttaa, että lukuisat investoijien motiiveja koskeneet tutkimukset ovat osoittaneet, että verokannustimilla on neutraali tai kielteinen vaikutus investointipäätöksiin(46);

8.  panee merkille, että verokannustimet, joihin sisältyy vapautus yhtiöverosta erityisillä talousalueilla, vähentävät Afrikan maiden verotuloja, jotka olisivat voineet olla maatalouteen ja erityisesti elintarviketurvaan ja ravitsemusohjelmiin tehtävien tärkeiden julkisten investointien lähde(47);

9.  kehottaa hallituksia ja avunantajia keskeyttämään kaikki menettelyt, hankkeet ja tuet, jotka suoraan kannustavat maananastukseen erittäin epäoikeudenmukaisten hankkeiden ja investointien kautta tai jotka epäsuorasti lisäävät maahan ja luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta ja voivat olla syynä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja tarkastelemaan niitä uudelleen; kehottaa korvaamaan ne menettelyillä, jotka suojaavat pienten tuottajien, eritoten naisten, tarpeita ja asettavat ne ja maaperän kestävän käytön etusijalle;

10.  varoittaa toistamasta Afrikassa Aasian 1960-luvun vihreän vallankumouksen mallia ja unohtamasta sen kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia; palauttaa mieliin, että kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu kestävän maatalouden edistäminen, ja toteaa, että tavoite olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä;

11.  panee huolestuneena merkille, että NAFSN edistää Malawissa tupakkatuotannon laajentamista sen sijaan, että se tukisi vaihtoehtoisia elinkeinoja Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan vuoden 2005 puitesopimuksen sekä kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030:n sitoumusten mukaisesti;

12.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että NAFSN muutetaan kestävän kehityksen välineeksi ja sellaiseksi, että se aidosti tukee perheviljelyä ja paikallistalouksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja muistuttaa, että perheviljelijät ja pientilalliset tuottavat noin 80 prosenttia maailman elintarvikkeista ja tarjoavat 60 prosenttia työpaikoista alueella;

13.  panee huolestuneena merkille, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä viitataan vain valikoivasti kansainvälisiin normeihin, joissa määritetään vastuullinen investoiminen maatalouteen ja että niissä ei viitata FAO:n vuoden 2004 vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, eikä yksityisten sijoittajien velvollisuuteen noudattaa ihmisoikeuksia;

14.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita yhdessä maailman suurimpina kehitysavun antajina

   varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat kunnioittavat ja kannustavat muita kumppaneita kunnioittamaan paikallisyhteisöjen oikeuksia ja pientilojen tarpeita noudatettaessa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa yhteistyöjärjestelmässä, mukaan luettuina ympäristöä koskevien oikeuksien, sosiaalisten oikeuksien, maankäyttöoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien sekä niiden investointisuunnitelmia koskevien tiukimpien avoimuusvaatimusten säilyttäminen
   varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat noudattavat yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa työsopimuksia tehdessään eivätkä käytä hyväksi taloudellista etulyöntiasemaansa suhteessa paikallisyhteisöistä tuleviin työntekijöihin
   tukemaan ja puolustamaan paikallisia afrikkalaisia yrityksiä ja sidosryhmiä ensisijaisina toimijoina ja NAFSN:n aloitteiden edunsaajina
   panemaan täytäntöön WTO:n äskettäisen päätöksen poistaa maatalouden vientituet, jotka vääristävät paikallisia markkinoita ja tuhoavat elinkeinot kehitysmaissa
   poistamaan tulliesteet, jotka ehkäisevät sitä, että Afrikan maat tuottaisivat raakatuotteille lisäarvoa paikallisesti;

15.  kehottaa osallistuvia maita

   varmistamaan, että finanssi-, vero- tai hallintouudistuksilla ei estetä investoijia lujittamasta osallistuvien maiden veropohjaa oikeudenmukaisesti eikä toisaalta anneta investoijille epäoikeudenmukaista etua pientilallisiin nähden
   varmistamaan, että niiden omat hallitukset säilyttävät oikeutensa suojella maatalous- ja elintarvikemarkkinoitaan asianmukaisilla tulli- ja verojärjestelmillä, jotka ovat erityisesti tarpeen taloudellisen keinottelun ja verojen välttelyn torjumiseksi
   toteuttamaan toimia, joilla edistetään vastuullista kaupankäyntiä ja sitoudutaan poistamaan alueellista kauppaa haittaavat tulliesteet;

Hallinto, omavastuullisuus ja vastuuvelvollisuus

16.  muistuttaa NAFSN:n osapuolten sitoutumisesta noudattaa FAO:n vapaaehtoisia suuntaviivoja, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, ja kehottaa NAFSN:n osapuolia sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, jotka määrittelevät vastuullisen investoimisen maatalouteen, sekä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille;

17.  vaatii, että NAFSN vahvistaa luonnonvarojen hyvää hallintoa siten, että se takaa muun muassa väestölle omien luonnonvarojensa käytön ja suojelee sen oikeuksia luonnonvaroihin liittyvien kauppasopimusten yhteydessä;

18.  kehottaa Euroopan unionia yhdessä YK:n kanssa kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään sitovasti Milanon peruskirjan ja siihen sisältyvät velvoitteet;

19.  muistuttaa hydrologisen sääntelyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan merkityksestä kestävälle maataloudelle; kehottaa kaikkia NAFSN:n kumppaneita kiinnittämään erityistä huomiota vedensaannin ja kastelutekniikoiden parantamiseen sekä ympäristön- ja maaperänsuojelun tehostamiseen;

20.  kehottaa EU:ta yhdessä YK:n kanssa edistämään elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen hyväksymistä ja levittämistä;

21.  kehottaa kaikkia osallistuvia maita sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, joilla säännellään investoimista ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta, myös Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet;

22.  kehottaa julkaisemaan kokonaisuudessaan kaikki maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä tehdyt aiesopimukset; korostaa, että tarvitaan vahva institutionaalinen ja oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa, että riskit ja hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen NAFSN:ään on ratkaisevan tärkeää avoimuuden lujittamiseksi ja sen tavoitteiden toteutumiseksi; muistuttaa, että kaikkien kansalaisyhteiskunnan ryhmien välistä vuoropuhelua ja kuulemista on edistettävä;

23.  pitää valitettavana, että NAFSN:n kymmenen yhteistyöjärjestelmän ainoa yhteinen indikaattori on Maailmanpankin ”Doing Business” -indeksi;

24.  tähdentää, että monenvälisissä kehitysaloitteissa mukana olevien yksityisten yritysten olisi vastattava toiminnastaan; kehottaa NAFSN:n osapuolia tämän varmistamiseksi laatimaan julkisen ja paikallisten ihmisten ja yhteisöjen saatavilla olevan vuosikertomuksen NAFSN:n yhteydessä toteutetuista toimista ja perustamaan riippumattoman vastuuvelvollisuusmekanismin, johon kuuluu myös paikallisten ihmisten ja yhteisöjen käytössä oleva valitusmekanismi; korostaa myös, että maaoikeuksiin vaikuttavia uuden kumppanuuden investointeja on arvioitava maaoikeuksien osalta riippumattomasti etukäteen ja niiden on oltava maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia;

25.  panee merkille, että NAFSN:n puitteissa toimivat monikansalliset yritykset suosivat laajamittaista sopimusviljelyä, joka on vaarassa syrjäyttää pientuottajat; kehottaa NAFSN:ään osallistuvaa kymmentä Afrikan valtiota varmistamaan, että sopimusviljely hyödyttää sekä ostajia että paikallisia toimittajia; pitää tätä tarkoitusta varten ratkaisevan tärkeänä lujittaa esimerkiksi viljelijäjärjestöjä viljelijöiden neuvotteluaseman parantamiseksi;

26.  korostaa, että yksityisen sektorin hallussa on jo 90 prosenttia kumppanimaiden työpaikoista ja että yksityisen sektorin osallistumispotentiaali on kiistämätön, sillä yksityiset yritykset sopivat ihanteellisesti tarjoamaan kestävän perustan kotimaisten luonnonvarojen mobilisoinnille, joka muodostaa kaikkien avustusohjelmien perustan; korostaa, että sellaisen avoimen sääntelykehyksen merkitystä, jossa asetetaan selkeästi kaikkien toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet, köyhät viljelijät ja haavoittuvat ryhmät mukaan luettuina, koska ilman tällaista kehystä ei voida onnistuneesti suojella kyseisiä oikeuksia;

27.  kehottaa tarkistamaan maakohtaisia yhteistyökehyksiä niin, että voidaan tehokkaasti torjua sopimusviljelyjärjestelmistä pientuottajille aiheutuvia riskejä varmistamalla oikeudenmukaiset sopimusmääräykset, myös hintajärjestelyt, naisten oikeuksien kunnioittamisen, kestävän maanviljelyn tukemisen ja asianmukaiset riidanratkaisumekanismit;

Maan käyttömahdollisuus ja maanomistusoikeuksien turvaaminen

28.  varoittaa, että keskittyminen pelkästään maanomistusoikeuksien jakamiseen aiheuttaa usein epävarmuutta elintarvikkeiden pientuottajille ja alkuperäisväestölle sekä erityisesti naisille, joiden maaoikeuksia ei ole tunnustettu oikeudellisesti ja jotka ovat vilpillisten maakauppojen, ilman suostumusta tehtävien pakkolunastusten ja oikeudenmukaisen korvauksen puuttumisen vuoksi haavoittuvassa asemassa;

29.  korostaa, että johtavissa asemissa on tarpeen olla elintarvikkeiden pientuottajia, jolloin niiden omat riippumattomat järjestöt voivat tukea niitä maan, luonnonvarojen ja ohjelmien valvonnassa;

30.  panee huolestuneena merkille, että maakauppoihin osallistuvat investoijat ja paikallinen eliitti kuvaavat kohteena olevia alueita usein ”tyhjiksi”, ”joutomaiksi” tai ”alihyödynnetyiksi”, vaikka hyvin pieni osa Afrikan maa-alueesta on todella joutomaata, kun otetaan huomioon esimerkiksi laiduntamistoiminnan harjoittaminen;

31.  korostaa, että 1,2 miljardia ihmistä elää edelleen ilman pysyvää mahdollisuutta hankkia maata tai muuten maalla, johon heillä ei ole virallista oikeutta tai laillista omistusoikeutta, ilman mitattuja maanrajoja tai ilman laillisia tai taloudellisia keinoja muuttaa omaisuus pääomaksi;

32.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikkiin maakohtaisiin yhteistyökehyksiin sisältyvät maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat ja arvioimaan järjestelmällisesti niiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden noudattamista maakohtaisten yhteistyökehysten tarkistamisen yhteydessä;

33.  korostaa, että NAFSN:n olisi keskityttävä maan anastamisen torjumiseen, koska se on ihmisoikeusloukkaus ja vie paikallisyhteisöiltä maat, joista niiden ravinnontuotanto ja perheiden ruokkiminen ovat riippuvaisia; muistuttaa, että maan anastaminen on useissa kehitysmaissa johtanut siihen, että ihmiset ovat menettäneet työnsä ja elinkeinonsa ja heidän on ollut pakko lähteä kodeistaan;

34.  kehottaa osallistuvia maita

   varmistamaan osallistavat järjestelyt, joissa asetetaan etusijalle erityisesti niiden pienviljelijöiden ja pienten perhetilallisten oikeudet, tarpeet ja edut, jotka ovat maaoikeuksien legitiimejä haltijoita, ja varmistamaan erityisesti, että kaikilta yhteisöiltä, jotka asuvat maalla, jonka omistusoikeus ja/tai hallinta siirretään, on saatu vapaa ja tietoinen ennakkosuostumus
   toteuttamaan sitovia kansallisia toimenpiteitä, joilla torjutaan maan anastamista sekä maa-alueiden luovuttamiseen perustuvaa korruptiota sekä maan käyttämistä keinottelutarkoituksessa tehtäviin investointeihin
   valvomaan maan omistusoikeus- ja sertifiointijärjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat avoimia eikä niissä keskitetä maan omistamista eikä riistetä yhteisöltä resursseja, joista ne ovat riippuvaisia
   varmistamaan, että rahoitusapua ei käytetä sellaisten aloitteiden tukemiseen, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden siirtää paikallisyhteisöjä muualle
   tunnustamaan kaikki legitiimit maaoikeudet ja takaamaan maanomistusta koskevan oikeusvarmuuden, epäviralliset, alkuperäiset ja perinteiset maanomistusoikeudet mukaan luettuina, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen suositusten mukaisesti, edistämään uusia lakeja ja/tai lujittamaan tehokkaasti olemassa olevia lakeja, jotka takaavat tehokkaan suojan laajamittaisille maakaupoille, kuten ylärajat sallituille maakaupoille, ja sääntelemään sitä, millä tavoin tietyn arvon ylittävät kaupat olisi hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa
   varmistamaan, että vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta noudatetaan kaikkien sellaisten yhteisöjen osalta, joita maananastus koskee, ja että kuulemisia järjestetään sen varmistamiseksi, että kaikki paikallisyhteisöihin kuuluvat ryhmät, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat ja marginalisoituneet ryhmät, voivat osallistua yhdenvertaisesti neuvotteluihin;

35.  muistuttaa myös, että perinteisten maanomistusoikeuksien mukaiset käyttöoikeudet olisi tunnustettava ja niitä olisi suojeltava laillisella järjestelmällä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan säännösten ja päätösten mukaisesti;

36.  kehottaa tekemään maaoikeuksien osalta etukäteen vaikutustutkimuksen NAFSN:stä ja asettamaan sen ehdoksi paikallisen väestön vapaasti muodostetun, etukäteen annetun ja tietoisen suostumuksen;

37.  tukee vankan ja innovatiivisen valvontamekanismin käyttöä maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä; kehottaa EU:ta kehittämään yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa voimakkaan aseman, jotta se voi tuoda panoksensa globaaliin valvontatapahtumaan lokakuussa 2016 pidettävässä 43:nnessa maakohtaisia yhteistyökehyksiä käsittelevässä kokouksessa, jolloin varmistetaan maanomistusta koskevien suuntaviivojen käytön ja soveltamisen kattava ja perusteellinen arviointi;

38.  kehottaa mukana olevien valtioiden hallituksia varmistamaan, että yritykset tekevät perusteelliset analyysit toimintansa mahdollisista vaikutuksista ihmisoikeuksiin (due diligence) ja toteuttavat ja julkaisevat riippumattomia ennakkotutkimuksia vaikutuksista ihmisoikeuksiin, sosiaalisiin oikeuksiin ja ympäristöä koskeviin oikeuksiin sekä parantavat mahdollisuuksia ja varmistavat mahdollisuudet hyödyntää ihmisoikeuksia koskevia valitusmekanismeja, joiden on oltava riippumattomia, avoimia, luotettavia ja vastuullisia;

39.  kehottaa NAFSN:n osapuolia luomaan riippumattomat valitusmekanismit laajamittaisten investointihankkeiden seurauksena maattomuudesta kärsiville yhteisöille;

40.  muistuttaa, että aliravitsemuksen torjunta edellyttää maatalous-, elintarvike- ja kansanterveysalojen tiivistä yhteyttä;

Elintarviketurva, ravitsemus ja kestävä perheviljely

41.  muistuttaa tarpeesta ponnistella kaikin tavoin ravitsemuksen ja elintarviketurvan parantamiseksi sekä nälän torjumiseksi kestävän kehityksen tavoitteen 2 mukaisesti; vaatii tukemaan paremmin viljelijöiden osuuskuntia, jotka ovat keskeisiä maatalouden ja elintarviketurvan kehittämisen kannalta;

42.  panee merkille, että elintarviketurva, joka perustuu terveeseen elävään maaperään ja ilmastonmuutosta kestäviin maatalouden ekosysteemeihin, lisää vakautta ja vähentää maastamuuttoa;

43.  korostaa, että korkealaatuinen ja tasapainoinen ravitsemus on tärkeää, ja toteaa, että ravitsemus olisi otettava elintarvikejärjestelmien (jälleen)rakentamisen keskeiseksi tekijäksi;

44.  kehottaa sen vuoksi toteuttamaan toimia, joilla liiallinen tukeutuminen tuotuihin elintarvikkeisiin korvataan kotimaisella elintarviketuotannolla ja asetetaan etusijalle paikalliset viljelykasvit, jotka täyttävät ravitsemukselliset vaatimukset; toteaa, että tästä on tulossa entistä tärkeämpää, koska ilmaston ja markkinaolosuhteiden vaihtelu on yhä voimakkaampaa;

45.  muistuttaa, että ravitsemustilaa ei voida kuvata pelkästään energiansaannilla;

46.  korostaa, että tarvitaan strategioita, joilla minimoidaan elintarvikejäte koko elintarvikeketjussa;

47.  korostaa, että maatalouden biologista monimuotoisuutta on suojeltava; kehottaa EU:n jäsenvaltioita investoimaan agroekologisiin viljelykäytäntöihin kehitysmaissa IAASTD:n päätelmien, oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

48.  tukee kestävää perheviljelyä edistävien toimintalinjojen kehittämistä ja hallitusten kannustamista luomaan perheviljelyn kehittämisen kannalta suotuisan ympäristön (tätä tukevat toimintalinjat, asianmukainen lainsäädäntö, osallistava suunnittelu ja vuoropuhelu, investoinnit);

49.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia

   investoimaan paikallisiin elintarvikejärjestelmiin, jotta voidaan edistää maaseututaloutta ja varmistaa ihmisarvoiset työpaikat, oikeudenmukaiset sosiaaliturvaverkot ja työntekijän oikeudet, parantaa luonnonvarojen käyttöä koskevaa demokraattista valvontaa, viljelijöiden siemenet mukaan luettuina, ja varmistamaan pientuottajien tehokkaan sitoutumisen toimintaprosesseihin ja täytäntöönpanoon; korostaa erityisesti, että NAFSN:n on kannustettava jalostusteollisuuden luomista maatalousalalle, elintarviketuotteiden säilöntätekniikoiden parantamista ja maatalouden ja kaupan välisen yhteyden lujittamista, jotta voidaan rakentaa paikalliset, kansalliset ja alueelliset markkinat, jotka hyödyttävät perheviljelijöitä ja tarjoavat laadukkaita elintarvikkeita kuluttajille huokeaan hintaan
   välttämään sitä, että elintarvikkeiden tuotantojärjestelmistä tehdään liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista hintavaihtelun rajoittamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi
   kehittämään lyhyitä elintarvikkeiden toimitusketjuja paikallisesti ja alueellisesti sekä asianmukaista varastointi- ja viestintäinfrastruktuuria tätä varten, koska lyhyet toimitusketjut ovat tehokkaimpia torjuttaessa nälkää ja maaseudun köyhyyttä
   antamaan afrikkalaisille viljelijöille mahdollisuuden kohtuuhintaisiin ja vähän tuotantopanoksia vaativiin teknisiin ratkaisuihin Afrikalle tyypillisiin maatalouden haasteisiin vastaamiseksi
   kannustamaan käyttämään monia erilaisia ravitsevia, paikallisia ja mahdollisimman paljon kausittain ravintona käytettäviä viljelykasveja, jotka ovat mieluiten paikallisesti mukautettuja tai alkuperäisiä lajikkeita, sekä mausteita ja myös hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä, jotta voidaan parantaa ravitsemusta siten, että on jatkuvasti mahdollista noudattaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joka on asianmukainen pikemminkin laadun, määrän ja monipuolisuuden kuin pelkästään nautitun kalorimäärän osalta ja johdonmukainen kulttuuristen arvojen kanssa
   sitoutumaan äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin ja Maailman terveyskokouksen (WHA) imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksesta antamien päätöslauselmien täysimääräiseen täytäntöönpanoon
   perustamaan, edistämään ja tukemaan osuuskuntien kaltaisia tuottajajärjestöjä, jotka vahvistavat pienviljelijöiden neuvotteluasemaa, luovat tarvittavat olosuhteet, joilla varmistetaan, että markkinat maksavat entistä paremmin pienviljelijöille ja jotka mahdollistavat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon pienviljelijöiden välillä;

50.  painottaa, että NAFSN:n on saatava aikaan alueellisesti mukautettu maatalouden rakenne tuotanto- ja jalostusvaiheessa;

51.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia tukemaan sukupolvien välistä solidaarisuutta, sillä se on tärkeässä asemassa köyhyyden torjunnassa;

52.  korostaa, että on tärkeää edistää ravitsemuskasvatusohjelmia kouluissa ja paikallisyhteisöissä;

53.  korostaa, että oikeus veteen täydentää oikeutta ravintoon ja että YK:n vuoden 2010 päätöslauselma ei ole vielä johtanut ratkaisevaan toimintaan, jolla taataan vettä koskeva ihmisoikeus; kehottaa unionia tarkastelemaan italialaisen maailmanlaajuista vesitilannetta käsittelevän komitean ehdotusta PIDESC-sopimuksen vapaaehtoisesta pöytäkirjasta;

54.  on tietoinen, että puhtaan veden saannilla on elintärkeä merkitys ja että maatalous voi vaikuttaa siihen;

55.  on tietoinen veden saannin merkityksestä maataloudelle ja riskeistä, joita aiheuttaa liiallinen tukeutuminen arvokkaaseen kasteluveteen, ja toteaa tämän perusteella, että tuhlaavia kastelukäytäntöjä on vähennettävä, ja korostaa roolia, joka vettä säästävillä viljelytekniikoilla voi olla haihtumisen estämisessä sekä sen suhteen, että vesi säilyy terveessä elävässä maaperässä ja juomavesilähteet pysyvät puhtaina;

56.  toteaa, että kestävä maaperän hoito voi lisätä maailman elintarviketuotantoa jopa 58 prosenttia(48);

57.  panee merkille synergiat maaperään ja puihin perustuvien lähestymistapojen välillä sekä maatalouden ekosysteemien ilmastonmuutokseen mukauttamisen merkityksen; panee erityisesti merkille polttopuun suuren kysynnän; panee erityisesti merkille typpeä sitovien puiden moninaiset käyttötavat;

58.  ottaa huomioon trooppisten ja puolikuivien alueiden maatalouden erityistarpeet etenkin suojaa auringolta tarvitsevien viljelykasvien ja maaperän suojelun osalta, ja toteaa, että yhden lajin viljely on vanhentunutta, ja panee myös merkille, että siitä ollaan kasvavassa määrin asteittain luopumassa NAFSN:n avunantajamaissa;

59.  varoittaa turvautumasta liiaksi muiden maataloushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden ja erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon NAFSN:n rahoittamissa aloitteissa, koska näiden hyödykkeiden tuotannolla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen osallistuvissa maissa;

60.  toteaa, että viljelytekniikat – luonnollisten prosessien kuten pintamaan muodostuksen edistäminen, veden ja tuholaisten sääntely tai ravinteiden suljettu kierto – voivat taata viljelijöille ja hallinnoijille pitkän aikavälin tuottavuuden ja viljavuuden alhaisin kustannuksin;

61.  toteaa, että maatalouden kemikaaleja voidaan käyttää sekä liiallisesti että epäasianmukaisesti kehitysmaissa, muun muassa niissä, jotka ovat mukana NAFSN:ssä;

62.  panee merkille, että tilannetta pahentaa lukutaidottomuus ja asianmukaisen koulutuksen puuttuminen ja että tämä voi johtaa siihen, että tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa on merkittävän suuria määriä torjunta-ainejäämiä ja että viljelijät ja heidän perheensä kärsivät myrkytyksistä sekä muista ihmisen terveyteen kohdistuvia vaikutuksista;

Siemenalan sääntelyuudistus

63.  palauttaa mieliin, että viljelijöiden oikeus tuottaa, vaihtaa ja myydä siemeniä vapaasti muodostaa perustan 90 prosentille maatalouden elinkeinoista Afrikassa ja että siementen monimuotoisuus on elintärkeä maatalouden ilmastonmuutosta koskevan sietokyvyn kehittämiselle; korostaa, että yritysten vaatimukset vahvistaa UPOV:in vuoden 1991 yleissopimuksen mukaisesti eivät saisi johtaa tällaisten epävirallisten järjestelyjen kieltämiseen;

64.  panee merkille siemenalan sääntelyn purkamisen vaarat osallistuvissa maissa, koska se voi johtaa pientilallisten liialliseen riippuvuuteen ulkomaisten yritysten tuottamista siemenistä ja kasvinsuojeluaineista;

65.  muistuttaa, että TRIPS-sopimuksen määräykset, joissa kehotetaan jonkinlaiseen kasvilajikkeiden suojeluun, eivät pakota kehitysmaita hyväksymään UPOV‑järjestelmää; korostaa, että näiden määräysten mukaisesti maat voivat kuitenkin kehittää sui generis -järjestelmiä, jotka on mukautettu paremmin kunkin maan maataloustuotannon erityispiirteisiin ja perinteisiin viljelijäperusteisiin siemenjärjestelmiin, kun taas vähiten kehittyneet maat, jotka ovat WTO:n osapuolia, voivat jättää noudattamatta TRIPS-sopimuksen määräyksiä; korostaa, että sui generis ‑järjestelmien on oltava kannustavia eivätkä ne saa olla biodiversiteettisopimuksen, Nagoyan pöytäkirjan ja elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tavoitteiden ja velvoitteiden vastaisia;

66.  pitää valitettavana yritysten pyyntöä yhdenmukaistaa siemeniä koskevat lait selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden periaatteen mukaisesti Afrikassa alueellisten elinten välityksellä, koska tämä haittaa viljelijäperusteisten siemenjärjestelmien kehitystä ja kasvua kansallisella ja alueellisella tasolla, sillä tällaisissa järjestelmissä ei tavallisesti jalosteta ja tallenneta siemeniä, jotka täyttävät selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden kriteerit;

67.  kehottaa G7-jäsenvaltioita tukemaan viljelijöiden hallinnoimia siemenjärjestelmiä yhteisön siemenpankkien avulla;

68.  muistuttaa, että vaikka kaupalliset siemenlajikkeet voivat lyhyellä aikavälillä parantaa satoja, perinteiset viljelijöiden lajikkeet, maatiaiskannat ja niihin liittyvä tieto soveltuvat parhaiten mukautettaviksi erityisiin agroekologisiin ympäristöihin ja ilmastonmuutokseen; koristaa lisäksi, että niillä saavutetut paremmat tulokset riippuvat erilaisten tekijöiden käytöstä (lannoitteet, torjunta-aineet, hybridisiemenet), jotka saattavat johtaa viljelijöiden velkakierteeseen;

69.  panee huolestuneena merkille, että varmennettujen siementen käyttöönotto ja leviäminen Afrikassa lisää pienviljelijöiden riippuvuutta, tekee velkaantumisesta entistä todennäköisempää ja vähentää siementen monimuotoisuutta;

70.  kannattaa sitä, että tuetaan paikallistason toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa monipuolisen ja ravitsevan ruokavalion yhtenäinen ja kestävä saatavuus omavastuullisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

71.  kehottaa komissiota varmistamaan, että elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti tehdyt EU:n sitoumukset viljelijöiden oikeuksien alalla heijastuvat kaikessa siemenpolitiikan kehittämiseen liittyvässä teknisessä avussa ja taloudellisessa tuessa; kehottaa EU:ta tukemaan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmiä, joilla tehostetaan paikallisesti mukautettujen siemenlajikkeiden ja viljelijöiden säästämien siementen kehittämistä;

72.  kehottaa G8-valtioita pidättäytymään tukemasta muuntogeenisiä viljelykasveja Afrikassa;

73.  palauttaa mieliin, että bioturvallisuutta koskevassa afrikkalaisessa mallilaissa asetetaan korkea viitearvo bioturvallisuudelle; katsoo, että kaikki ulkomaisten avunantajien bioturvallisuuden kehittämiseen antama apu kansallisella ja alueellisella tasolla olisi rajattava sen mukaisesti;

74.  kehottaa Afrikan maita pidättäytymään panemasta täytäntöön kansallisia tai alueellisia järjestelmiä, joissa on Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjaa alhaisemmat standardit;

75.  kehottaa osallistuvia maita tarjoamaan maanviljelijöille panosriippuvuuden välttämiseen soveltuvia vaihtoehtoja ja tukemaan maanviljelijöiden siemenjärjestelmiä, jotta maatalouden biologista monimuotoisuutta voidaan vaalia ja parantaa ylläpitämällä paikallisia julkisessa omistuksessa olevia siemenpankkeja sekä vaihtotoiminnan ja paikallisten siemenlajikkeiden jatkuvan kehittämisen avulla, sekä erityisesti huolehtimaan siemenluetteloita koskevasta joustavuudesta, jotta maanviljelijöiden lajikkeita ei jätettäisi niiden ulkopuolelle ja varmistettaisiin perinteisen tuotannon jatkuminen;

76.  kehottaa osallistuvia maita turvaamaan pientilallisten ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja maaseutuyhteisöjen siementen ja maatalouden tuotantopanosten saanti sekä vaihto ja noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaisesti elämä ja biologiset prosessit eivät ole patentoitavissa erityisesti silloin, kun kyse on alkuperäisistä kannoista ja lajeista;

77.  korostaa, että tiettyjen kaupallisten viljelykasvien kehittämisen seurauksena naiset ovat vaarassa syrjäytyä entisestään päätöksenteossa; panee merkille, että maatalouskoulutus kohdistuu usein miehiin jättäen syrjään naiset, jotka tämän vuoksi jäävät perinteisesti heidän tehtäviinsä kuuluneen maan ja satojen hallinnoinnin ulkopuolelle;

Sukupuoli

78.  pitää valitettavana, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä ei juurikaan onnistuta määrittelemään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa budjetointia koskevia tarkkoja sitoumuksia tai seuraamaan edistystä eriteltyjen tietojen perusteella; korostaa tarvetta siirtyä abstrakteista ja yleisistä sitoumuksista konkreettisiin ja tarkkoihin sitoumuksiin kansallisten toimintasuunnitelmien valtuuksissa naisten oikeuksien turvaamiseksi;

79.  kehottaa hallituksia poistamaan kaiken naisia koskevan syrjinnän maan sekä mikroluottojärjestelmien ja palvelujen käyttömahdollisuuksien osalta ja ottamaan naiset tosiasiallisesti mukaan maataloustutkimuksen ja kehitystoimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

Afrikan maatalousinvestointien rahoittaminen

80.  korostaa, että on varmistettava yksityisen sektorin yrityksille myönnetyn kaikenlaisen rahoituksen avoimuus ja että kyseinen rahoitus on julkistettava;

81.  kehottaa avunantajia mukauttamaan julkisen kehitysavun (ODA) kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaiseksi, keskittymään tuloksiin köyhyyden poistamiseksi ja edistämään osallistavia kumppanuuksia, avoimuutta ja vastuullisuutta;

82.  kehottaa lahjoittajia kanavoimaan tukensa maatalouden kehittämiseen ensisijaisesti kansallisten kehitysrahastojen avulla, jotka myöntävät tukia ja lainoja pientilallisille ja perheviljelyyn;

83.  kehottaa avunantajia tukemaan viljelijöiden koulutusta ja teknistä neuvontaa;

84.  kehottaa avunantajia edistämään luonteeltaan ammatillisten ja taloudellisten viljelijäjärjestöjen muodostumista ja tukemaan viljelijöiden osuuskuntien perustamista, jotka mahdollistavat kohtuuhintaiset tuotantovälineet ja auttavat viljelijöitä jalostamaan ja markkinoimaan tuotteitaan tavalla, joka turvaa heidän tuotantonsa kannattavuuden;

85.  katsoo, että G8-jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus NAFSN:lle on vastoin kotimaisten paikallisten yritysten tukemista koskevaa tavoitetta, koska paikalliset yritykset eivät pysty kilpailemaan sellaisten monikansallisten yritysten kanssa, jotka jo hyötyvät määräävästä markkina-asemasta ja joille myönnetään usein erioikeuksia liiketoiminnan, tullien ja verotuksen alalla;

86.  palauttaa mieliin, että kehitysavun tavoitteena on vähentää ja lopulta poistaa köyhyys; katsoo, että julkinen kehitysapu olisi keskitettävä pikemminkin pienimuotoisen maatalouden suoraan tukemiseen;

87.  korostaa tarvetta elvyttää Afrikan maatalouteen tehtäviä julkisia investointeja yksityisten investointien tukemisen lisäksi sekä asettaa etusijalle investoinnit agroekologiaan, jotta voidaan kestävästi lisätä elintarviketurvaa ja elintarvikeomavaraisuutta sekä vähentää köyhyyttä ja nälkää ja säilyttää samalla biologinen monimuotoisuus ja kunnioittaa alkuperäisväestön tietämystä ja innovointia;

88.  korostaa, että G7-jäsenvaltioiden olisi taattava Afrikan maille oikeus suojella maatalousalaansa tulli- ja verojärjestelmillä, jotka suosivat perheviljelyä ja pientilallisia;

89.  kehottaa EU:ta korjaamaan kaikki edellä kuvatut NAFSN:n puutteet, lujittamaan sen avoimuutta ja hallintoa sekä varmistamaan, että sen mukaisesti toteutetut toimet ovat kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisia;

o
o   o

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja NAFSN:n osapuolille.

(1)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/70/1.
(2)UN FCCC/CP/2015/L.9/Rev.1.
(3)http://www.nepad.org/system/files/caadp.pdf
(4)Assembly/AU/Decl.7(II).
(5)Assembly/AU/Decl.449(XIX).
(6)Assembly/AU/Decl.1(XXIII).
(7)http://www.ifad.org/events/g8/statement.pdf
(8)http://www.uneca.org/publications/framework-and-guidelines-landpolicy-africa
(9)Assembly/AU/Decl.1(XIII) Rev.1.
(10)http://www.uneca.org/publications/guiding-principles-large-scale-land-based-investments-africa
(11)http://acbio.org.za/modernising-african-agriculture-who-benefits-civil-society-statement-on-the-g8-agra-and-the-african-unions-caadp/
(12)https://www.grain.org/bulletin_board/entries/4914-djimini-declaration
(13)http://www.fao.org/docrep/009/y7937e/y7937e00.htm
(14)http://www.unep.org/dewa/Assessments/Ecosystems/IAASTD/tabid/105853/Defa
(15)https://treaties.un.org/pages/ViewDetails.aspx?src=IND&mtdsg_no=IV-4&chapter=4&lang=en
(16)http://www.un.org/womenwatch/daw/cedaw/
(17)http://www.achpr.org/instruments/achpr/
(18)http://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf
(19)http://www.ohchr.org/EN/Issues/Housing/Pages/ForcedEvictions.aspx
(20)https://www.unglobalcompact.org/library/2
(21)http://www.oecd.org/corporate/mne/oecdguidelinesformultinationalenterprises.htm
(22)http://www.oecd.org/development/effectiveness/busanpartnership.htm
(23)http://www.fao.org/nr/tenure/voluntary-guidelines/en/
(24)http://www.upov.int/upovlex/en/conventions/1991/content.html
(25)http://www.planttreaty.org/
(26)https://www.cbd.int/
(27)http://hrst.au.int/en/biosafety/modellaw
(28)http://apf.francophonie.org/IMG/pdf/2012_07_session_58_Resolution_Regulation_du_foncier.pdf
(29)EUVL C 64, 4.3.2014, s. 31.
(30)COM(2010)0127.
(31)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/114357.pdf
(32)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/137318.pdf
(33)SWD(2014)0234.
(34)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 75.
(35)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0578.
(36)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0250.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0073.
(38)http://viacampesina.org/en/index.php/main-issues-mainmenu-27/agrarian-reform-mainmenu-36/1775-declaration-of-the-global-convergence-of-land-and-water-struggles
(39)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0184.
(40)http://afsafrica.org/wp-content/uploads/2015/05/AFSA-Demands-to-the-Germany-G7-Presidency-Agenda.pdf
(41)http://carta.milano.it/wp-content/uploads/2015/04/English_version_Milan_Charter.pdf
(42)http://www.foodpolicymilano.org/wp-content/uploads/2015/10/Milan-Urban-Food-Policy-Pact-EN.pdf
(43)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0023.
(44)http://www.europarl.europa.eu/committees/en/deve/events.html?id=20151201CHE00041
(45)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/535010/EXPO_STU(2015)535010_en.pdf
(46)Mwachinga, E. (Global Tax Simplification Team, World Bank Group), ”Results of investor motivation survey conducted in the EAC”, Lusakassa 12. helmikuuta 2013 pidetty esitelmä.
(47)”Supporting the development of more effective tax systems” – IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin G20‑työryhmälle vuonna 2011 laatima kertomus.
(48)FAO, Maailmanlaajuinen maaperäkumppanuus.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö