Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta yritysten välisessä elintarvikeketjussa” (COM(2014)0472),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (COM(2016)0032),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2009 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (COM(2009)0591),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetun komission vihreän kirjan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa (COM(2013)0037),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 esittämänsä kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(1),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan(2),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman epätasapainosta elintarvikeketjussa(3),

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission vihreästä kirjasta hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon suuresta vähittäiskauppasektorista sekä sen suuntauksista ja vaikutuksista maanviljelijöihin ja kuluttajiin(4),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta,(5) ja erityisesti sen 104 kohdan,

–  ottaa huomioon elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta 30. heinäkuuta 2010 annetun komission päätöksen(6),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä(7),

–  ottaa huomioon Areté srl -yhtiön komissiolle tekemän tutkimuksen ”Monitoring the implementation of principles of good practice in vertical relationships in the food supply chain” (tammikuu 2016),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(8),

–  ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY(9),

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(10),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(11),

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan kaupan alan asiamiehen (Groceries Code Adjudicator) 26. tammikuuta 2016 julkaiseman Tesco plc:tä koskevan tutkimuksen,

–  ottaa huomioon kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(12),

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 261/2012(13),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2015 annetun kertomuksen Supply Chain -aloitteen edistymisestä,

–  ottaa huomioon Consumers International -järjestön vuoden 2012 raportin nimeltä ”The relationship between supermarkets and suppliers: what are the implications for consumers?”,

–  ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun FAO:n yleismaailmallisen SAFA-viitekehyksen,

–  ottaa huomioon viljelijöiden ja maatalousosuuskuntien äärimmäisen kriittisen tilanteen etenkin maidon, sianlihan, naudanlihan, hedelmien ja vihannesten sekä viljan tuotannon aloilla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0173/2016),

A.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vakava ongelma, joka ilmenee monella talouden alalla; ottaa huomioon, että 29. tammikuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (COM(2016)0032) todetaan, että näitä käytäntöjä voi esiintyä elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa; toteaa, että ongelma on erityisen ilmeinen elintarvikeketjussa ja että haitallisia vaikutuksia kohdistuu kaikkein heikoimpaan lenkkiin; toteaa, että ongelman olemassaolon ovat vahvistaneet kaikki elintarvikeketjun yksiköt ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset; ottaa huomioon, että komissio, parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin;

B.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjussa ˮepäoikeudenmukaisuuttaˮ on vaikea pitää nykyisen kilpailulainsäädännön rikkomisena, koska sen nykyiset välineet ovat tehokkaita vain joidenkin kilpailun vastaisen käyttäytymisen muotojen yhteydessä;

C.  ottaa huomioon elintarvikeketjun koon ja strategisen merkityksen Euroopan unionille; ottaa huomioon, että ala työllistää unionissa yli 47 miljoonaa henkilöä ja sen osuus on noin 7 prosenttia bruttoarvonlisäyksestä EU:n tasolla ja että unionissa elintarvikkeiden vähittäismyyntiin liittyvien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvon arvioidaan olevan 1,05 miljardia euroa; toteaa, että vähittäispalvelujen alan osuus on 4,3 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja 17 prosenttia EU:n pk-yrityksistä(14); ottaa huomioon, että elintarvike- ja juoma-alan yrityksistä 99,1 prosenttia on pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä;

D.  ottaa huomioon, että yhtenäismarkkinat ovat tuoneet suuria etuja elintarviketoimitusketjun toimijoille, ja että elintarvikkeiden kaupalla on yhä merkittävämpi rajatylittävä ulottuvuus ja että se on erityisen tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta; ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän kaupan osuus EU:n elintarvike- ja juomatuotannosta on noin 20 prosenttia; ottaa huomioon, että 70 prosenttia jäsenvaltioiden elintarviketuotteiden kokonaisviennistä suuntautuu muihin EU:n jäsenvaltioihin;

E.  ottaa huomioon, että yritysten välisessä elintarviketoimitusketjussa on viime vuosina tapahtunut huomattavia rakenteellisia muutoksia, joihin sisältyvät tuotannossa ja erityisesti jalostuksessa ja vähittäiskaupassa sekä tuotantoketjun alkupäässä toimivien yksikköjen voimakas keskittyminen sekä vertikaalinen ja rajat ylittävä yhdentyminen;

F.  toteaa, että elintarviketoimitusketjuun osallistuvat yksiköt ovat raportoineet pääasiassa seuraavanlaisista hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä:

G.  toteaa, että maataloustuottajat ovat erityisen haavoittuvia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille elintarviketoimitusketjussa, sillä on mahdotonta pysäyttää jo käynnistettyä maataloustuotantoa, ja siitä saatavat tuotteet ovat säilyvyydeltään lyhytkestoisia;

H.  ottaa huomioon, että toisinaan tuottajat työskentelevät tappiolla johtuen epäsuotuisista neuvotteluista elintarviketoimitusketjun muiden toimijoiden kanssa erityisesti, kun valintamyymälöissä myydään tuotteita alennuksella;

I.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy siellä, missä elintarviketoimitusketjun kumppaneiden väliset kauppasuhteet eivät ole tasapainossa, mikä johtuu liiketoimintasuhteiden neuvotteluvoiman eroista, jotka johtuvat markkinavoimien yhä kasvavasta keskittymisestä pieneen määrään monikansallisia ryhmittymiä, ja ottaa huomioon, että nämä erot vahingoittavat usein pieniä ja keskikokoisia tuottajia;

J.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia elintarviketoimitusketjun yksittäisiin yksiköihin ja erityisesti maataloustuottajiin ja pk-yrityksiin, millä puolestaan voi olla haitallinen vaikutus unionin koko talouteen ja lopullisiin kuluttajiin, kun rajoitetaan kuluttajien saatavana olevaa tuotevalikoimaa ja mahdollisuutta saada uusia ja innovatiivisia tuotteita; ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt saattavat vaikuttaa yritysten välisiin hintaneuvotteluihin, rajoittaa rajatylittävää kauppaa unionissa ja estää sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan; ottaa huomioon, että erityisesti hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat johtaa siihen, että yritykset vähentävät investointeja ja innovointia myös ympäristönsuojelun, työolojen ja eläinten hyvinvoinnin aloilla tulojen vähenemisen ja epävarmuuden takia, ja ne saattavat johtaa siihen, että yritykset luopuvat tuotannosta, jalostuksesta tai kauppatoiminnasta;

K.  katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat sisämarkkinoiden kehittymisen ja sujuvan toiminnan este ja voivat häiritä vakavasti markkinoiden moitteetonta toimintaa;

L.  toteaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat johtaa yritysten liiallisiin kustannuksiin tai odotettua alhaisempiin tuloihin ja siten heikompaan neuvotteluvoimaan sekä ylituotantoon ja elintarvikehävikkiin;

M.  toteaa, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutuksia kuluttajille saattavat olla tuotevalikoiman kaventuminen, kulttuuriperinnön häviäminen ja vähittäismyyntipisteiden vähentyminen;

N.  ottaa huomioon, että pk-yritykset ja mikroyritykset, joiden osuus on yli 90 prosenttia EU:n talousrakenteesta, ovat erityisen haavoittuvia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille ja että kyseiset käytännöt vaikuttavat niihin enemmän kuin suuriin yrityksiin, minkä vuoksi niiden on vaikeampaa pysyä markkinoilla, ryhtyä uusiin tuote- ja teknologiainvestointeihin ja innovointiin, jolloin niiden on vaikeampaa laajentaa toimintaansa sisämarkkinoilla myös rajojen yli; ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat haluttomia luomaan kauppasuhteita, koska niihin voidaan soveltaa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä;

O.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ei esiinny ainoastaan elintarviketoimitusketjussa vaan yhtä usein myös non-food-toimitusketjussa esimerkiksi vaate- ja autoteollisuudessa;

P.  ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön monia tapoja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, joissakin tapauksissa vapaaehtoisten ja itsesääntelyyn perustuvien järjestelmien kautta ja toisissa asiaa koskevilla kansallisilla säännöksillä; toteaa, että tämä on johtanut erittäin suuriin maiden välisiin eroihin ja vaihtelevuuteen oikeudellisen suojan tasossa, luonteessa ja muodossa; toteaa, että jotkut maat eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin toimiin tällä alalla;

Q.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot, jotka ovat aluksi puuttuneet hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin vapaaehtoisuuteen perustuvilla menettelytavoilla, ovat sittemmin päättäneet puuttua kyseisiin käytäntöihin lainsäädännön avulla;

R.  ottaa huomioon, että kilpailulainsäädäntö kattaa vain osan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä;

S.  katsoo, että unionin kilpailuoikeuden olisi mahdollistettava, että kuluttajilla on laaja valikoima korkealaatuisia tuotteita, joiden hinnat ovat kilpailukykyisiä, samalla kun varmistetaan, että yrityksiä kannustetaan investoimaan ja innovoimaan antamalla niille yhtäläiset mahdollisuudet edistää tuotteidensa ansioita ilman, että ne sysätään aiheettomasti pois markkinoilta hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä;

T.  toteaa, että unionin kilpailupolitiikan on mahdollistettava, että lopullinen kuluttaja voi ostaa tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, mutta sen on myös taattava vapaa ja rehellinen kilpailu yritysten välillä, jotta niitä kannustetaan innovaatioihin;

U.  ottaa huomioon, että niin sanotulla pelkotekijällä voi olla merkitystä kauppasuhteissa, kun heikompi osapuoli ei kykene käyttämään tehokkaasti oikeuksiaan eikä halua esittää valitusta hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, joita vahvempi osapuoli soveltaa, siinä pelossa, että valittaminen vaarantaisi osapuolten kauppasuhteen;

V.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjun toiminta vaikuttaa EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, sillä kotitalouksien menoista ruuan osuus on noin 14 prosenttia;

W.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjussa on monia toimijoita, kuten valmistajia, vähittäiskauppiaita, välittäjiä ja tuottajia, ja että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä saattaa esiintyä ketjun eri osissa;

X.  ottaa huomioon, että niin sanottu pelkotekijä merkitsee sitä, että pienet toimittajat eivät kykene tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan, jos sellainen on luotu, saada asiansa käsiteltäväksi oikeudessa, ja että muut, halvat ja saatavilla olevat mekanismit, kuten riippumattoman välityselimen suorittama sovittelu, palvelevat paremmin pienten toimittajien etuja;

Y.  katsoo, että Supply Chain -aloitteessa (SCI-aloite) on merkittäviä rajoitteita, kuten se, että se ei sisällä noudattamatta jättämistä koskevia seuraamuksia ja mahdollisuutta esittää luottamuksellisia kanteluita, mikä estää sitä olemasta tehokas väline hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumisessa;

1.  pitää myönteisinä komission tähän mennessä toteuttamia toimia, joilla pyritään torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, turvaamaan markkinoiden tasapaino ja korjaamaan nykyinen pirstoutuneisuus, joka johtuu erilaisista kansallisista lähestymistavoista hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen käsittelemiseksi EU:ssa, mutta korostaa, että komission toteuttamat toimet eivät riitä torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; on tyytyväinen komission 29. tammikuuta 2016 antamaan edellä mainittuun kertomukseen ja kauan odotettuun selvitykseen elintarvikeketjussa vertikaalisissa suhteissa noudatettavien hyvän käytännön periaatteiden täytäntöönpanon seurannasta mutta panee merkille kertomuksen johtopäätökset, jotka eivät viitoita tietä EU:n tasoiseen kehykseen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi EU:n tasolla;

2.  pitää myönteisinä elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin toteuttamia toimia ja sitä, että on perustettu yritysten välisiä käytäntöjä käsittelevä asiantuntijafoorumi, joka on laatinut luettelon, kuvauksen ja arvion kauppatavoista, joita voidaan pitää räikeän epäoikeudenmukaisina;

3.  ottaa huomioon SCI-aloitteen perustamisen ja kehittämisen ja katsoo, että sillä on tärkeä rooli kulttuurisen muutoksen edistämisessä ja liiketoimintaetiikan parantamisessa; toteaa, että tämä aloite on johtanut hyviä käytäntöjä vertikaalisissa suhteissa elintarviketoimitusketjussa koskevien periaatteiden hyväksymiseen ja näiden periaatteiden noudattamista koskevan kattavan vapaaehtoisen kehyksen luomiseen ja että jo toisena toimintavuonna tähän kehykseen osallistuu koko EU:n alueelta yli tuhat yritystä, jotka ovat pääosin pk-yrityksiä; pitää myönteisenä tähän mennessä saavutettua edistystä ja katsoo, että toimilla oikeudenmukaisten kauppatapojen edistämiseksi elintarviketoimitusketjussa pitäisi olla todellista vaikutusta, vaikka toimia ei tällä hetkellä voida pitää riittävinä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseen elintarvikeketjussa; korostaa kuitenkin, että kuten äskettäin julkaistussa komission kertomuksessa ja ulkoisessa arvioinnissa myönnetään, SCI-aloitteen tehokkuutta heikentävät monenlaiset puutteet, kuten heikko hallinto, avoimuutta koskevat rajoitukset, täytäntöönpanotoimenpiteiden ja seuraamusten puuttuminen, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä torjuvien tehokkaiden pelotteiden vähyys ja se, että järjestelmä ei suo sitä mahdollisuutta, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen potentiaaliset uhrit tekisivät yksittäisiä luottamuksellisia kanteluja tai, että riippumattomat elimet suorittaisivat oma-aloitteisia tutkimuksia, mikä johtaa pk-yritysten ja erityisesti maataloustuottajien, jotka saattavat pitää SCI-aloitetta tarkoitukseensa riittämättömänä, aliedustukseen; suosittelee samanlaisten toimitusketjualoitteiden luomista muille asiaan liittyville non-food-aloille;

4.  pitää kuitenkin valitettavana, että joitakin SCI-aloitteella edistettävistä riitojenratkaisuvaihtoehdoista ei ole vielä sovellettu käytännössä, mikä tarkoittaa, että niiden tehokkuus perustuu teoreettisiin arvioihin; on huolissaan siitä, että yhtään konkreettista tapausta ei ole tutkittu SCI-aloitteen roolin arvioimiseksi hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnassa ja että vastaanotetettuja ja ratkaistuja valituksia koskevien tietojen keruusta ei ole suoritettu riittävän yksityiskohtaista analyysiä; katsoo, että perusteellisemman arvion puuttuminen heikentää aloitetta koskevaa kokonaisarviota; on pettynyt lausuntoon, kuten edellä mainitussa Areté-yhtiön tekemässä tutkimuksessa, jossa arvioitiin SCI-aloitteen tehokkuutta, todettiin, että SCI-aloitteen todelliset saavutukset vaikuttavat hyvin vaatimattomilta verrattuina hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen todelliseen tai havaittuun laajuuteen ja vakavuuteen;

5.  panee merkille elintarviketoimitusketjun organisaatioiden ja yritysten kansallisten SCI-foorumien perustamisen kannustamaan osapuolten välistä vuoropuhelua ja edistämään oikeudenmukaisten kauppatapojen käyttöönottoa ja vaihtoa sekä etsimään tapoja, joilla hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt saadaan loppumaan, mutta kyseenalaistaa niiden todellisen tehokkuuden; toteaa, että tietyt kansalliset foorumit eivät kuitenkaan ole saavuttaneet näitä tavoitteita ja esimerkiksi Suomen tapauksessa maataloustuottajat ovat eronneet foorumista; ehdottaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava ja houkuteltava lisätoimiin käyttämällä sopivia välineitä kaikkiin näiden kansallisten foorumeiden raportoimiin valituksiin tai vaatimusten vastaisuuksiin;

6.  katsoo, että hyviä käytäntöjä koskevia pariaatteita ja luetteloa, jossa on esimerkkejä oikeudenmukaisista ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä elintarviketoimitusketjun vertikaalisissa suhteissa, on laajennettava ja sovellettava tehokkaalla tavalla;

7.  suhtautuu myönteisesti komission parhaillaan toteuttamaan tutkimukseen valinnanmahdollisuuksista ja innovoinnista vähittäiskauppa-alalla; katsoo, että tutkimuksella selkeytetään yleisesti markkinoilla valinnanmahdollisuuksiin ja innovointiin vaikuttavia kehitysnäkymiä ja tekijöitä;

8.  pitää myönteisenä vaihtoehtoisten ja epävirallisten riitojenratkaisu- ja oikeussuojamekanismien kehittämistä, erityisesti sovittelu- ja sovintoratkaisujärjestelyjä;

9.  panee merkille, että silloin, kun elintarvikejakeluketjussa on hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, ne ovat oikeudellisten perusperiaatteiden vastaisia;

10.  tuomitsee käytännöt, joilla hyödynnetään talouden toimijoiden välisen neuvotteluvoiman epätasapainoa ja jotka heikentävät sopimusvapautta;

11.  panee merkille, että hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä, joita vahvemmassa neuvotteluasemassa olevat osapuolet soveltavat, on kielteisiä vaikutuksia kaikkialle elintarvikeketjuun, myös työllisyyteen, ja ne heikentävät kuluttajien valinnanvapautta sekä saataville asetettujen tuotteiden laatua, valikoimaa ja innovatiivisuutta; painottaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat heikentää yritysten kilpailukykyä ja investointeja ja työntää yrityksiä säästöihin palkkojen, työolojen ja raaka-aineiden laadun kustannuksella;

12.  toistaa, että vapaa ja terve kilpailu, kaikkien toimijoiden väliset tasapainoiset suhteet, sopimusvapaus ja asiaa koskevan lainsäädännön tiukka ja tehokas noudattamisen valvonta – joka mahdollistaa kaikkien elintarviketoimitusketjussa toimivien taloudellisten toimijoiden suojelemisen riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista – ovat keskeisen tärkeitä elintarviketoimitusketjun asianmukaisen toiminnan ja elintarviketurvan varmistamisessa;

13.  toteaa, että olisi rakennettava keskinäistä luottamusta toimitusketjun osapuolen välille sopimusvapautta ja keskinäisesti hyödyllistä suhdetta koskevien periaatteiden pohjalta; korostaa sopimusosapuolena olevan suuremman yrityksen yhteiskuntavastuuta rajoittaa etujaan neuvottelujen aikana ja työskennellä heikomman osapuolen kanssa molempien osapuolten kannalta myönteisen ratkaisun löytämiseksi;

14.  pitää myönteisenä, että komissio totesi 31. tammikuuta 2013 antamassaan vihreässä kirjassa, että sopimusvapaus ei aidosti toteudu silloin, kun sopimusosapuolet ovat huomattavan eriarvoisia;

15.  on tietoinen, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt johtuvat etenkin tulojen ja neuvotteluvoiman epätasapainosta elintarvikeketjussa, ja korostaa, että niihin on pikaisesti puututtava, jotta voidaan parantaa viljelijöiden asemaa elintarvikealalla; toteaa, että myynti tuotantokustannukset alittavalla hinnalla sekä suurten vähittäiskauppiaiden tapa hyödyntää kohtuuttomasti maitotuotteiden, hedelmien ja vihannesten kaltaisia perusmaatalouselintarvikkeita houkutustuotteina uhkaavat kyseisten tuotteiden unionissa tapahtuvan tuotannon pitkän aikavälin kestävyyttä; suhtautuu myönteisesti saksalaisen Tierwohl-aloitteen kaltaisiin aloitteisiin, joilla pyritään auttamaan viljelijöitä kilpailemaan tuotteidensa hyvillä ominaisuuksilla;

16.  korostaa, että hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä koituu viljelijöille vakavia kielteisiä vaikutuksia, kuten alhaisemmat voitot, arvioitua korkeammat kustannukset, elintarvikkeiden liikatuotanto ja haaskaus sekä rahoitussuunnittelun vaikeudet; korostaa, että tällaiset kielteiset vaikutukset vähentävät viime kädessä kuluttajan valinnanmahdollisuuksia;

17.  asettaa kyseenalaiseksi sen, että komissio tukee kertomuksessaan vahvasti toimitusketjualoitetta (SCI) sen rajoituksista huolimatta; muistuttaa, että viljelijät ovat haluttomia osallistumaan siihen, mihin ovat syynä luottamuspula, nimettömien valitusten rajoittaminen, lakisääteisten valtuuksien puuttuminen, kyvyttömyys asettaa tuntuvia seuraamuksia, perusteellisesti dokumentoitujen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen riittävien torjuntamekanismien puuttuminen sekä huoli valvontamekanismien luonteeseen liittyvästä epätasapainosta, jota ei ole otettu riittävästi huomioon; pitää valitettavana komission haluttomuutta varmistaa nimettömyys ja asianmukaiset seuraamukset;

18.  katsoo, että SCI-aloitetta ja muita kansallisia ja unionin vapaaehtoisia järjestelmiä (hyviä toimintatapoja koskevat säännöt, vapaaehtoiset riitojenratkaisumekanismit) olisi kehitettävä edelleen ja edistettävä jäsenvaltioiden tason tehokkaiden ja vahvojen valvontamekanismien rinnalla ja varmistettava kanteluiden nimettömyys ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto samalla, kun huolehditaan unionin tason koordinoinnista; kehottaa tuottajia ja kauppiaita, viljelijäorganisaatiot mukaan lukien, osallistumaan tällaisiin aloitteisiin; katsoo, että nämä aloitteet olisi oltava kaikkien sellaisten toimittajien käytettävissä, jotka eivät ole huolissaan luottamuksellisuudesta, ja että niitä voidaan kehittää tarkoituksenmukaisesti koulutuksellisena ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen tarkoitettuna foorumina; toteaa, että äskettäisessä kertomuksessaan komissio katsoo, että SCI-aloitetta on parannettava etenkin siten, että voidaan ottaa huomioon mahdollisuus tehdä kantelu luottamuksellisesti ja antaa riippumattomille elimille valtuudet tehdä tutkimuksia ja määrätä seuraamuksia;

19.  pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä tehokkaiden noudattamisen valvontamekanismien varmistamiseksi esimerkiksi kehittämällä ja koordinoimalla unionin tasolla vastavuoroisesti tunnustettujen kansallisten viranomaisten verkostoa; korostaa tässä yhteydessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan kaupan alan asiamies (Groceries Code Adjudicator) voisi mahdollisesti olla EU:n tasolle mukautettava malli, jolla voitaisiin luoda todellinen hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeva pelote ja auttaa poistamaan pelkotekijää;

20.  pitää myönteisenä SCI-aloitteen äskettäistä toimea, joka antaa pk-yrityksille ja mikroyrityksille mahdollisuuden osallistua yksinkertaistetulla menettelyllä; panee merkille, että rekisteröityjen pk-yritysten lukumäärä on kasvanut; toteaa kuitenkin, että SCI-aloitetta on vielä vahvistettava useilla toimilla, jotka komissio on määritellyt 29. tammikuuta 2016 antamassaan kertomuksessa, ja että komission olisi seurattava asian etenemistä, jotta

21.  panee merkille komission toteamuksen, että maataloustuottajat päättivät olla liittymättä SCI-aloitteeseen, koska heidän mielestään aloite ei varmista riittävästi kantelijan luottamuksellisuutta, siihen ei sisälly lakisääteisiä valtuuksia tehdä riippumattomia tutkimuksia ja määrätä tuntuvia seuraamuksia eikä mekanismeja, joilla voidaan torjua perusteellisesti dokumentoituja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, eikä heidän huoltaan täytäntöönpanomenettelyjen luonteeseen liittyvästä epätasapainosta ole otettu asianmukaisesti huomioon; katsoo, että maataloustuottajien osallistumisella on ratkaiseva merkitys ja että vähentynyt osallistuminen ei johdu aloitteen heikosta tuntemuksesta vaan pikemminkin luottamuspulasta nykyisiä SCI-menettelyjä ja aloitteen hallintoa kohtaan; ehdottaa tämän vuoksi, että SCI-aloitteen toimivuuden parantaminen muun muassa riippumattomalla hallinnolla, luottamuksellisuudella ja nimettömyydellä sekä tehokkaalla täytäntöönpanolla ja pelotteella voisi olla ensimmäinen askel, jolla lisätään maataloustuottajien kiinnostusta, tukea ja siten heidän osallistumistaan;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja kannustamaan tuottajien liittymistä tuottajajärjestöihin ja tuottajajärjestöjen liittoihin, jotta lisätään niiden neuvotteluvoimaa ja parannetaan niiden asemaa elintarviketoimitusketjussa;

23.  toteaa kuitenkin, että vapaaehtoiset ja itsesääntelyyn perustuvat järjestelmät voivat tarjota kustannustehokkaan tavan varmistaa oikeudenmukainen toiminta markkinoilla, ratkaista riitoja ja saada hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt loppumaan, mikäli niihin liittyy riippumattomia ja tehokkaita noudattamisen valvontamekanismeja; korostaa kuitenkin, että tähän mennessä sellaiset järjestelmät ovat antaneet vain vähän tuloksia, mikä johtuu asianmukaisen valvonnan puutteesta, maataloustuottajien aliedustuksesta, puolueettomista hallintorakenteista, kyseisten osapuolten välisistä eturistiriidoista, riitojenratkaisumekanismeista, jotka eivät kuvasta toimittajien pelkotekijää, ja siitä, ettei järjestelmiä sovelleta koko toimitusketjuun; kehottaa komissiota tukemaan jatkossakin parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

24.  panee merkille, että on olemassa unionin lainsäädäntöä, jolla torjutaan yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa esiintyviä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (direktiivi 2005/29/EY), mutta muistuttaa, ettei ole olemassa unionin lainsäädäntöä, jolla torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä maatalouselintarvikeketjun eri toimijoiden välillä;

25.  korostaa, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusteellisen analyysin on perustuttava viime vuosina syntyneeseen uuteen talousparadigmaan: laajaan järjestäytyneeseen jakeluverkkoon, jossa pääsy myyntipisteisiin muuttuu ratkaisevaksi kilpailumuuttujaksi ja jossa valvontaa harjoittavat supermarketit; ottaa huomioon, että eräät kilpailuviranomaiset ovat havainneet tiettyjä käytäntöjä, joissa liialliset riskit siirretään toimittajille, mikä saattaa heikentää niiden kilpailukykyä; ottaa huomioon, että kyseiset viranomaiset ovat todenneet myös, että kaupan omat merkit tuovat kilpailuun teollisiin merkkeihin kohdistuvan horisontaalisen ulottuvuuden, jota ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon;

26.  painottaa, että toimet hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi auttavat varmistamaan sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kehittämään rajatylittävää kauppaa unionin sisällä ja kolmansien maiden kanssa; panee merkille, että markkinoiden pirstoutuneisuus ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevien kansallisten säädösten erot aiheuttavat sen, että jakeluketjun toimijat altistuvat erilaisille markkinaolosuhteille, ja saattavat johtaa käytäntöön, jota kutsutaan forum shoppingiksi, joka puolestaan voi johtaa sääntelyn epävarmuuteen;

27.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti kilpailulainsäädännön, epäreilua kilpailua koskevien sääntöjen ja kartellien vastaisten sääntöjen noudattamista ja erityisesti rankaisemaan ankarasti dominoivan aseman väärinkäytöstä elintarviketoimitusketjussa;

28.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionin kilpailulainsäädännössä otetaan huomioon maatalouden erityispiirteet ja että se palvelee tuottajien ja kuluttajien hyvinvointia, sillä heillä on tärkeä rooli toimitusketjussa; katsoo, että unionin kilpailulainsäädännöllä on luotava edellytykset entistä tehokkaammille markkinoille, joiden ansiosta kuluttajat voivat hyötyä lukuisista laadukkaista ja hinnoiltaan kilpailukykyisistä tuotteista, sekä varmistettava, että alkutuottajia kannustetaan investoimaan ja innovoimaan ilman, että ne joutuvat pois markkinoilta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vuoksi;

29.  korostaa, että vaikka kaupan omalla merkillä varustetut tuotteet voivat tarjota lisäarvoa, valinnanvapautta ja ”reilun kaupan tuotteita” kuluttajille, niillä on myös strategista merkitystä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sillä ne tuovat kilpailuun ennennäkemättömän horisontaalisen ulottuvuuden suhteessa teollisiin tavaramerkkeihin ja voivat antaa epäreilun ja kilpailunvastaisen aseman vähittäiskauppiaille, joista tulee sekä asiakkaita että kilpailijoita; kiinnittää huomiota siihen, että on olemassa ”riskikynnys”, joka on tiettyyn tuotekategoriaan kuuluvien kaupan omien merkkien markkinaosuuden yläpuolella ja jonka ylittyessä kaupan omien merkkien positiiviset vaikutukset voivat muuttua negatiivisiksi ja vaikeuttaa monien yritysten innovointityötä; korostaa siksi, että kaupan omat merkit vaativat erityistä huomiota komissiolta ja kilpailuviranomaisilta erityisesti siksi, että on tarpeen arvioida niiden mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia toimitusketjuun ja viljelijöiden asemaan siinä, samalla kun pidetään mielessä, että kuluttajatottumukset jäsenvaltioissa vaihtelevat;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanoa, jotta yritykset maksavat velkojilleen 60 päivän kuluessa tai muussa tapauksessa maksavat korkoa ja velkojan kohtuulliset perimiskulut;

31.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tai ehdotuksia unionin tason kehyksestä, jolla vahvistetaan yleiset periaatteet, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon kansalliset olosuhteet ja parhaat käytännesäännöt hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi koko elintarvikeketjussa, jotta varmistetaan kaikkialla jäsenvaltioissa tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka antavat mahdollisuuden markkinoiden asianmukaiseen toimintaan ja oikeudenmukaisten ja avoimien suhteiden ylläpitämiseen elintarvikkeiden tuottajien, toimittajien ja jakelijoiden välillä;

32.  katsoo, että komission ja asiaankuuluvien sidosryhmien 29. marraskuuta 2011 päivätyssä asiakirjassa ”Vertical relationships in the Food Supply Chain: Principles of Good Practice” hahmottelema hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen määritelmä(15) olisi otettava huomioon yhdessä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen avoimen luettelon kanssa, kun annetaan ehdotuksia unionin tason kehykseksi;

33.  ehdottaa myös, että nimettömyys ja luottamuksellisuus sisällytetään kaikkiin tuleviin alaa koskeviin lainsäädäntöaloitteisiin;

34.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi, jos ne eivät sitä vielä tee, perustettava tai tunnustettava sellaiset kansallisen tason virastot tai erityiselimet, kuten välityselimet, jotka vastaavat epäoikeudenmukaisten käytäntöjen vastaisista valvontatoimista elintarviketoimitusketjussa; katsoo, että tällaiset virastot voivat edistää noudattamisen valvontaa esimerkiksi siten, että niille annetaan toimivalta käynnistää ja toteuttaa tutkimuksia omasta aloitteestaan ja luottamuksellisesti käsiteltävien epävirallisten tietojen ja valitusten pohjalta (poistaen siten pelkotekijän), ja voivat toimia välittäjänä osapuolten välillä; korostaa, että tarvitaan kansallisten viranomaisten välistä keskinäistä tunnustamista ja tehokasta yhteistyötä unionin tasolla, jotta varmistetaan, että asiaankuuluvia tietoja erityisesti hyvistä käytännöistä ja uuden tyyppisiä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevaa asiantuntemusta jaetaan, noudattaen samalla täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta;

35.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä huolehtimaan komission kertomuksen jatkotoimista, edistämään viljelijäjärjestöjen, mukaan lukien tuottajaorganisaatiot ja tuottajajärjestöjen yhteenliittymät, osallistumista elintarviketoimitusketjua koskevien kansallisten valvontaelinten työhön erityisesti siten, että varmistetaan kanteluiden nimettömyys ja tehokkaat seuraamusjärjestelmät;

36.  katsoo, että EU:n tason puitelainsäädäntö on tarpeen, jotta voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja varmistaa, että eurooppalaisilla viljelijöillä ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista;

37.  korostaa, että tällä unionin puitelainsäädännöllä ei saa alentaa suojelun tasoa maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön kansallista lainsäädäntöä yritysten välisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi;

38.  kehottaa jäsenvaltioita, joilla ei ole toimivaltaista täytäntöönpanoviranomaista, harkitsemaan sellaisen perustamista ja antamaan sille valtuudet valvoa ja panna täytäntöön hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumisen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä;

39.  korostaa, että täytäntöönpanoviranomaisilla olisi oltava käytettävissään useita erilaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä ja seuraamuksia, jotka mahdollistavat toimien joustavan soveltamisen olosuhteiden vakavuudesta riippuen; katsoo, että tällaisilla toimenpiteillä ja seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymistä;

40.  muistuttaa, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevia sääntelykehyksiä on jo kaikissa jäsenvaltioissa; panee merkille äskettäiset eräiden jäsenvaltioiden toteuttamat sääntelytoimet, joilla ne ovat ottaneet käyttöön kansallista kilpailulainsäädäntöä täydentäviä määräyksiä, laajentaneet hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevien direktiivien soveltamisalaa ulottamalla säännökset koskemaan yritysten välisiä suhteita ja perustaneet riippumattomia valvontavirastoja; toteaa kuitenkin, että kyseisten jäsenvaltioiden tässä asiassa omaksumat erilaiset lähestymistavat ovat johtaneet siihen, että suoja hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä on eri asteista ja eri tyyppistä;

41.  toteaa, että hyväksyttäessä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarviketoimitusketjussa torjumaan tarkoitettuja toimenpiteitä on otettava huomioon kunkin markkinan erityispiirteet ja oikeudelliset vaatimukset, erilaiset tilanteet ja lähestymistavat yksittäisissä jäsenvaltioissa, yksittäisten markkinoiden vakiintuneisuuden tai pirstoutumisen aste sekä muut merkitykselliset tekijät samalla, kun hyödynnetään tehokkaiksi osoittautuneita toimenpiteitä, joihin on jo ryhdytty joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että kaikissa tällaisissa mahdollisissa alan sääntelytoimissa olisi varmistettava suhteellisen laaja harkinnan vapaus toteutettavien toimenpiteiden räätälöimiseksi kunkin markkinan erityispiirteiden mukaisiksi, jotta vältetään ”yksi koko sopii kaikille” -lähestymistavan hyväksyminen, ja että sääntelytoimien olisi perustuttava yleiseen periaatteeseen valvonnan parantamisesta siten, että asiaan liittyvät julkiset elimet osallistuvat siihen yksityisen valvonnan rinnalla, ja siten auttavat parantamaan erilaisten kansallisten täytäntöönpanoelimien epäyhtenäistä ja heikkoa yhteistyötä ja ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen asettamia rajatylittäviä haasteita;

42.  toteaa, että erilaisten kansallisten täytäntöönpanoelinten nykyinen epäyhtenäinen ja heikko yhteistyö ei riitä ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen asettamia rajatylittäviä haasteita;

43.  kehottaa komissiota arvioimaan sääntelyyn perustuvien ja muiden toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikutusta ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki mahdolliset seuraukset eri sidosryhmille ja kuluttajien hyvinvoinnille sekä edellä mainittuun Areté-yhtiön tutkimukseen vastanneiden ilmoittamat politiikkayhdistelmät, jotka olivat vapaaehtoisten aloitteiden ja julkisten täytäntöönpanotoimien yhdistelmiä (33 prosenttia kaikista vastaajista) ja EU:n tason lainsäädäntöä (32 prosenttia);

44.  katsoo, että kuluttajien tietoisuus maataloustuotteista on keskeistä käsiteltäessä elintarviketoimitusketjun epätasapainosta aiheutuvia ongelmia, mukaan lukien hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt; kehottaa kaikkia elintarviketoimitusketjun hallintaan osallistuvia sidosryhmiä lisäämään avoimuutta koko elintarviketoimitusketjussa sekä lisäämään kuluttajille annettavaa tiedotusta asianmukaisemmalla tuotteiden merkitsemisellä ja sertifiointijärjestelmillä, jotta voidaan antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä täysin tietoon perustuvia valintoja saatavana olevista tuotteista ja toimia näiden valintojen mukaan;

45.  kehottaa komissiota edistämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa aloitteita, joilla kuluttajia voidaan varoittaa hintojen polkemisen riskeistä alkutuottajille, ja kannattaa yksiselitteisesti tätä koskevia tiedotuskampanjoita kouluissa ja oppilaitoksissa;

46.  toteaa, että vuodesta 2009 lähtien parlamentti on hyväksynyt EU:n vähittäismyyntiketjun ongelmista viisi päätöslauselmaa, mukaan lukien kolme päätöslauselmaa erityisesti epätasapainosta ja väärinkäytöksistä elintarvikeketjussa; panee lisäksi merkille, että samalla aikajaksolla komissio on laatinut samankaltaisista aiheista kolme tiedonantoa ja yhden vihreän kirjan sekä teettänyt kaksi loppuraporttia; toteaa siksi, että uudet analyysit hyvien kauppatapojen vastaisten käytäntöjen tilanteesta elintarvikeketjussa vain viivästyttävät kiireellisiä toimia viljelijöiden auttamiseksi, jotta nämä voivat torjua hyvien kauppatapojen vastaisia käytäntöjä;

47.  kehottaa elintarviketoimitusketjun kaikkia osapuolia harkitsemaan standardisopimuksia ja myös uuden sukupolven sopimuksia, joissa riskit ja edut on jaettu;

48.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksessa ja uudessa yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettu käyttöön lukuisia toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan viljelijöiden, vähittäiskaupan, tukkukaupan ja pk-yritysten neuvotteluvoiman eroihin elintarvikeketjussa tukemalla erityisesti tuottajajärjestöjen perustamista ja laajentamista; korostaa tätä toimituspuolen yhteistyön merkitystä;

49.  panee merkille, että asetusta (EU) N:o 1308/2013, jossa säädetään tuottajaorganisaatioiden perustamisesta, tuetaan YMP:n toiseen pilariin kuuluvilla taloudellisilla kannustimilla; korostaa, että oikeudellisissa puitteissa laajennetaan mahdollisuutta käydä keskitettyjä sopimusneuvotteluja (eräillä aloilla) ja tehdä toimitussopimuksia (kaikilla aloilla) tuottajaorganisaatioihin, tuottajajärjestöjen yhteenliittymiin tai toimialakohtaisiin organisaatioihin ja että lisäksi käyttöön otetaan tilapäiset poikkeukset tiettyihin kilpailusääntöihin vakavan markkinaepätasapainon aikoina suojatoimenpiteitä soveltaen;

50.  kehottaa komissiota edistämään pontevasti tätä lähestymistapaa, jotta kasvatetaan alkutuottajan neuvotteluvoimaa ja rohkaistaan tuottajia liittymään tuottajaorganisaatioihin ja tuottajajärjestöjen yhteenliittymiin; korostaa, että erityisesti pientilat ja perhetilat, joilla on mahdollisuus luoda ja ylläpitää työpaikkoja eristyneillä, syrjäisillä ja vuoristoalueilla, ovat haavoittuvia;

51.  katsoo, että tuottajajärjestöjen vahvistamisen ja perustamisen on kuljettava käsi kädessä elintarvikeketjuun liittyvän viljelijöiden neuvotteluvoiman vahvistamisen kanssa erityisesti antamalla heille oikeus neuvotella sopimuksensa kollektiivisesti;

52.  kehottaa lisäämään toimitusketjun avoimuutta ja tiedottamista sekä lujittamaan sellaisia elimiä ja markkinatietovälineitä kuin eurooppalainen elintarvikkeiden hintojenseurantaväline ja maitomarkkinoiden seurantakeskus, jotta viljelijät ja tuottajaorganisaatiot saavat tarkkoja ja oikea-aikaisia markkinatietoja;

53.  katsoo, että hintojen olisi kaikkialla elintarvikeketjussa vastattava paremmin alkutuottajien luomaa lisäarvoa; kehottaa sen mukaisesti tekemään vähittäishintojen muodostamisprosessista mahdollisimman avoimen;

54.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa viljelijät ovat varmistaneet vahvan aseman elintarvikeketjussa perustamalla osuusliikkeitä, jotka varmistavat, että jalostusvaiheen lisäarvo kanavoidaan takaisin viljelijöille, ja katsoo, että on tärkeää, että näitä osuustoimintayrityksiä ei rasiteta ylimääräisin kustannuksin, jotka ovat seurausta pakollisesta ja kalliista byrokratiasta;

55.  kehottaa tuottajia ja jalostajia toimimaan yhteistyössä innovointia ja tuotteiden lisäarvon lisäämistä koskevissa investoinneissa;

56.  muistuttaa komissiota siitä, että joulukuussa 2013 parlamentti hyväksyi valiokunta-aloitteisen mietinnön, jossa kehotettiin komissiota tutkimaan riippumattoman valvontajärjestelmän mahdollisuutta käsitellä toimitusketjun alkutuottajien keskuudessa esiintyvää niin sanottua pelkotekijää; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asiaa omassa kertomuksessaan;

57.  katsoo, että ammatilliset järjestöt voisivat toimia alkutuottajien foorumina, jossa nämä voisivat tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle kanteluita väitetyistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä pelkäämättä;

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 23. (2) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 22. (3) EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 11. (4) EUVL C 255, 14.10.2005, s. 44. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004. (6) EUVL C 210, 3.8.2010, s. 4 (7) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 9. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0580. (9) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21. (10) EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1. (11) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (12) EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29. (13) EUVL L 94, 30.3.2012, s. 38. (14) Eurostat (2010). (15) https://ec.europa.eu/digital-single-market/sites/digital-agenda/files/discussions/Vertical%20relationships%20in%20the%20Food%20Supply%20Chain%20-%20Principles%20of%20Good%20Practice.pdf