Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/0136(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0190/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0190/2016

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 08/06/2016 - 12.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0260

Hyväksytyt tekstit
PDF 261kWORD 72k
Keskiviikko 8. kesäkuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Vaarallisia ja haitallisia aineita koskevan sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifiointi ja siihen liittyminen oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyvien seikkojen osalta
P8_TA(2016)0260A8-0190/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä jäsenvaltioiden toimesta Euroopan unionin edun mukaisesti oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyvien seikkojen osalta (14112/2015 – C8-0409/2015 – 2015/0136(NLE))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (14112/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0409/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 kansainvälisen yleissopimuksen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (”vuoden 1996 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 HNS-yleissopimukseen vuonna 2010 tehdyn pöytäkirjan (”vuoden 2010 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0305),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan yhteisön puolesta vuoden 1996 HNS-yleissopimus tai liittymään siihen yhteisön puolesta 18. marraskuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/971/EY(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus) (COM(2001)0674),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(3) (Bryssel I ‑asetuksen uudelleenlaadinta),

–  ottaa huomioon komission lausuman 20. marraskuuta 2015 kokoontuneen pysyvien edustajien komitean pöytäkirjaan ja 8. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston pöytäkirjaan(4),

–  ottaa huomioon merenkulkualan laatiman 18. syyskuuta 2015 päivätyn asiakirjan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan HNS-yleissopimuksen vuonna 2010 laadittu pöytäkirja tai liittymään siihen mahdollisimman pikaisesti komission ehdottaman lähestymistavan mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0190/2016),

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella pyritään varmistamaan vastuuvelvollisuus ja riittävien korvausten maksaminen nopeasti ja tehokkaasti erityisestä kansainvälisestä HNS-korvausrahastosta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten johdosta;

B.  toteaa, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten ja myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen perusperiaatteet ovat aluksen omistajan ankara vastuu, kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava pakollinen vakuutus, vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeus vedota suoraan vakuutuksenantajaan, vastuun rajoittaminen ja öljyn sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta erityinen korvausrahasto, josta aluksen omistajan vastuun yli menevät vahingot maksetaan;

C.  toteaa, että siinä määrätään saastuttaja maksaa -periaatteesta sekä ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteista, joiden mukaan mahdollisten ympäristövahinkojen varalta on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin, joten se kuuluu unionin ympäristöpolitiikan ja ympäristöä koskevien yleisten periaatteiden piiriin, ja että siinä myös pyritään sääntelemään merikuljetusten yhteydessä aiheutuneista vahingoista johtuvia ongelmia sekä estämään ja minimoimaan ne, joten se kuuluu unionin liikennepolitiikan piiriin;

D.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimus sisältää sopimusvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa koskevia sääntöjä vahingonkorvausvaatimuksista, joita vahinkoa kärsineet ovat yleissopimuksen kattamien vahinkojen osalta esittäneet aluksen omistajalle, vakuutusyhtiölle tai erityiselle HNS-korvausrahastolle, sekä sääntöjä sopimusvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta;

E.  toteaa, että komission ehdotuksen (COM(2015)0305) mukaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tekeminen johtaisi päällekkäisyyteen uudelleenlaaditun Bryssel I ‑asetuksen sääntöjen soveltamisalan kanssa;

F.  toteaa, että uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus mahdollistaa useita oikeuspaikkoja, kun taas vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen IV luvussa vahvistetaan erittäin tiukka toimivalta-, tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmä, millä turvataan kantajien tasavertaiset toimintaedellytykset ja varmistetaan vastuuta ja vahingonkorvausta koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen;

G.  panee merkille, että peruste poikkeukselle uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen yleisestä soveltamisesta on yhtäältä se, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva järjestelmä on luonteeltaan sellainen, että sillä pyritään varmistamaan onnettomuuksien uhrien osalta oikeusvarmuus ja selkeät menettelysäännöt, joilla korvausvaatimusten läpimeno tehostuu, ja toisaalta se, että on odotettavissa oikeudellisia ja käytännön ongelmia, jos unionissa sovellettaisiin erillistä tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa järjestelmää, kun muihin sopimuspuoliin sovellettaisiin vuoden 2010 HNS-yleissopimusta;

H.  toteaa, että Tanska on vapautettu SEUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisesta, eikä sen vuoksi osallistu oikeudellista yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa koskevan ehdotetun neuvoston päätöksen hyväksymismenettelyyn;

I.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen ja unionin oikeudellisesta yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen säännösten päällekkäisyys on muodostanut oikeusperustan neuvoston päätökselle 2002/971/EY, koska vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella muutettiin vuoden 1996 HNS-yleissopimusta, joten vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen vaikutusta unionin sääntöihin olisi arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi)(6) soveltamisalan ja sääntöjen valossa, joista on tullut osa unionin oikeusjärjestystä päätöksen 2002/971/EY hyväksymisen jälkeen;

J.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan eivät kuulu ympäristövahingot tai niiden välitön uhka, jotka kuuluvat vuoden 2010 HNS-yleissopimukseen, kun se tulee voimaan (ympäristövastuudirektiivin 4 artiklan 2 kohta ja liite IV);

K.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksessa vahvistetaan aluksen omistajan ankara vastuu yleissopimuksen kattamista vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tapahtuneista vahinkotapahtumista sekä velvollisuus ottaa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun, mikä siis estää muut vahingonkorvausvaatimukset aluksen omistajalle kuin yleissopimuksessa määrätyt (7 artiklan 4 kohdan 5 alakohta);

L.  toteaa, että jolleivat kaikki jäsenvaltiot ratifioi vuoden 2010 HNS-yleissopimusta tai liity siihen saman aikataulun mukaisesti, on vaarana, että merenkulkualalla on yhtä aikaa voimassa kaksi erilaista oikeudellista järjestelmää eli unionin järjestelmä ja kansainvälinen järjestelmä, mikä aiheuttaisi saastumisen uhrien, kuten rannikkoyhteisöjen ja kalastajien, kohtelun eroja ja olisi myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen hengen vastaista;

M.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä IV olevat Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi, koska niissä on onnistuttu löytämään kompromissi ympäristöintressien ja kaupallisten intressien välillä kanavoimalla vastuu selkeästi siten, ettei vastuullisesta osapuolesta ole normaalissa tapauksessa epäselvyyttä, sekä vahvistamalla pakollinen vakuutus ja nopeat korvausmekanismit, jotka eivät rajoitu yksinomaan ympäristövahinkoihin;

1.  pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

   i) varmistetaan, että yhteisten unionin sääntöjen yhtenäisyys, loukkaamattomuus ja vaikuttavuus eivät vaikuta kielteisesti kansainvälisiin sitoumuksiin, joita tehtiin vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen ratifioinnin tai siihen liittymisen osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti(7);
   ii) otetaan paremmin huomioon uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen päällekkäisyys, mitä tulee yleissopimuksen menettelysääntöihin, joita sovelletaan yleissopimuksen mukaisiin vaatimuksiin ja kanteisiin ennen kuin asia menee sopimusvaltioiden tuomioistuimiin;
   iii) varmistetaan, että ympäristövastuudirektiivin ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen välisen konfliktin mahdollisuus minimoidaan toteuttamalla kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen 7 artiklan 4 ja 5 kohdassa olevaa yksinoikeuslauseketta, jonka mukaan aluksen omistajalle ei voi esittää muita kuin yleissopimuksen mukaisia vaatimuksia, noudatetaan täysimääräisesti sen ratifioineissa tai siihen liittyneissä jäsenvaltioissa;
   iv) varmistetaan, että vähennetään riskiä, että syntyy tai vahvistuu epäedullinen kilpailuasema niille valtioille, jotka ovat valmiita liittymään vuoden 2010 HNS-yleissopimukseen, verrattuna niihin, jotka saattaisivat haluta lykätä tätä prosessia ja sitoutua edelleen ainoastaan ympäristövastuudirektiiviin;
   v) varmistetaan, että tehdään loppu kahden merenkulkualan vastuuta koskevan eli unionin ja kansainvälisen järjestelmän pysyvästä rinnakkaisuudesta, mikä johtaisi unionin lainsäädännön pirstoutumiseen ja lisäksi haittaisi vastuun selkeää kanavointia ja saattaisi johtaa pitkiin ja kalliisiin oikeuskäsittelyihin uhrien ja merenkulkualan vahingoksi;
   vi) varmistetaan tältä osin, että jäsenvaltioille asetetaan selkeä velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimet konkreettisen tuloksen saavuttamiseksi, eli ratifioida vuoden 2010 HNS-yleissopimus tai liittyä siihen kohtuullisen ajan eli enintään kahden vuoden kuluessa neuvoston päätöksen voimaantulosta;

2.  toteaa, että tämä päätöslauselma on neuvostolle ja komissiolle uusi mahdollisuus tarkastella 1 kohdassa esitettyjä suosituksia;

3.  kehottaa puhemiestä pyytämään lisäneuvotteluja komission ja neuvoston kanssa;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.
(2)EYVL L 337, 13.12.2002, s. 55.
(3)EUVL L 351, 20.12.2012, s.1.
(4)Viite 13142/15.
(5)Saatavilla osoitteessa http://www.ics-shipping.org/docs/default-source/Submissions/EU/hazardous-and-noxious-substances.pdf.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56).
(7)Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 19. maaliskuuta 1993, 2/91, ECLI:EU:C:1993:106, kohta 25; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. marraskuuta 2002, Euroopan yhteisöjen komissio v. Tanskan kuningaskunta, C-467/98, ECLI:EU:C:2002:625, kohta 82; yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 7. helmikuuta 2006, 1/03, ECLI:EU:C:2006:81, kohdat 120 ja 126; unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö