Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2016)0026 – C8-0031/2016 – 2016/0011(CNS))
(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0026),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0031/2016),
– ottaa huomioon Maltan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0189/2016),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
(1) Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot ja arvo syntyvät. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-toimintasuunnitelma’, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma3, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’.
(1) Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja arvoa luodaan. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-toimintasuunnitelma’, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma3, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’, jossa komissio tunnustaa, että täysimääräinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, johon liittyy asianmukainen ja oikeudenmukainen jakoperuste, olisi todellinen ratkaiseva tekijä keinotekoisten BEPS-strategioiden torjunnassa. Tämän johdosta komission olisi esitettävä mahdollisimman pian kunnianhimoinen ehdotus yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi ja lainsäädäntövallan käyttäjien olisi saatettava mahdollisimman pian päätökseen neuvottelut ratkaisevasta ehdotuksesta. Olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin 19 päivänä huhtikuuta 2012 vahvistama kanta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
__________________
__________________
3 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa (COM(2015) 302 final).
3 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa (COM(2015)0302 final).
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a) Petosten, verovilpin ja verojen kiertämisen torjunta on unionille tärkeä poliittinen tavoite, sillä aggressiivista verosuunnittelua koskevia väärinkäytöksiä ei voida hyväksyä sisämarkkinoiden eheyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä syistä.
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
(2) Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15 keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja BEPS-toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia.
(2) Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön tosiasiallista veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja tosiasiallisia BEPS-strategioita koskevan toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi huolehtien samalla riittävästi sisämarkkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvystä. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia. Unionissa, jossa kansallisten markkinoiden erot ovat hyvin suuria, kaikkien odotettujen toimien kattava vaikutustenarviointi on keskeinen tekijä, jonka avulla taataan, että tämä yhteinen linja saavuttaa jäsenvaltioiden laajan tuen.
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a) Koska OECD voi luokitella veroparatiisit avoimiksi, olisi esitettävä ehdotuksia erityisrahastojen ja säätiöiden avoimuuden parantamiseksi.
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a) On olennaisen tärkeää antaa verohallinnoille asianmukaiset välineet, jotta ne voivat torjua tehokkaasti veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä ja näin lisätä suurten monikansallisten yritysten toiminnan läpinäkyvyyttä erityisesti syntyneiden voittojen, voitoista maksettujen verojen, saatujen tukien, veronpalautusten, työntekijöiden määrän ja yhtiöiden hallussa olevien varojen suhteen.
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b) Jotta voidaan varmistaa kiinteiden toimipaikkojen johdonmukainen kohtelu, on tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat sekä asiaa koskevassa lainsäädännössä että kahdenvälisissä verosopimuksissa kiinteiden toimipaikkojen yhteistä määritelmää OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
(4 c) Jotta voidaan välttää voittojen epäyhtenäinen jakautuminen kiinteille toimipaikoille, jäsenvaltioiden olisi noudatettava kiinteille toimipaikoille jakautuvia voittoja koskevia sääntöjä, jotka ovat veroja ja tuloja koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisia, ja mukautettava sovellettavaa lainsäädäntöään ja kahdenvälisiä sopimuksiaan näihin sääntöihin, kun sääntöjä tarkistetaan.
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale
(5) On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, maastapoistumisvero, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille.
(5) On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, perustavat toimet, joilla torjutaan salassapidon tai vähäisen verotuksen lainkäyttöalueita veropohjan rapautumiseen ja voittojen siirtämiseen, maastapoistumisvero, kiinteän toimipaikan selkeä määritelmä, siirtohinnoittelua koskevat täsmälliset säännöt, patenttiboksijärjestelmien puitteet, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke tilanteessa, jossa kolmannen maan kanssa ei ole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta, yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille. Näiden sääntöjen asianmukainen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden veroviranomaisilla on asianmukaiset resurssit. On kuitenkin tarpeen määrittää kiireellisesti yhdet säännöt unionin rajat ylittävien yritysten verotettavien voittojen laskemista varten niin, että yritysryhmiä käsitellään verotuksessa yhtenä yksikkönä, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita ja poistaa monia nykyisen yhtiöverokehyksen heikkouksia, jotka mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun.
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale
(6) Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisella korolla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista, samalla tunnustetaan myös, että näillä kahdella alalla on erityisiä piirteitä, jotka edellyttävät räätälöidympää lähestymistapaa. Koska tällä alalla kansainvälisissä foorumeissa ja unionissa käydyt keskustelut eivät ole vielä riittävän luotettavia, toistaiseksi ei ole mahdollista antaa rahoitus- ja vakuutusalaa koskevia erityissääntöjä.
(6) Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisilla korkomaksuilla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten tosiasiallisten BEPS-käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista mahdollisesti soveltamalla räätälöidympää lähestymistapaa.
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a) Kun rahoitetaan julkiseen etuun liittyviä pitkäaikaisia infrastruktuurihankkeita kolmansilta osapuolilta otetulla velalla ja kun velka on korkeampi kuin tässä direktiivissä säädetty poikkeuksen kynnys, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää poikkeus kolmansilta osapuolilta otetuille lainoille, joilla rahoitetaan tietyin ehdoin julkisia infrastruktuurihankkeita, koska korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevien ehdotettujen säännösten soveltaminen ei tällaisissa tapauksissa vastaisi tarkoitustaan.
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b) Voittojen siirto rahoitussalaisuusalueille tai matalaa verotusta soveltaville lainkäyttöalueille aiheuttaa merkittävän riskin jäsenvaltioiden verotuloille sekä veroja kiertävien ja verot maksavien suurten ja pienten yritysten oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle kohtelulle. Tässä direktiivissä kaikille lainkäyttöalueille ehdotettujen yleisesti sovellettavien toimien ohella on oleellisen tärkeää estää rahoitussalaisuusalueita ja matalaa verotusta soveltavia lainkäyttöalueita perustamasta yhtiöveroaan ja oikeudellista ympäristöään siihen, että ne suojaavat verojen kiertämisellä saatuja voittoja eivätkä pane asianmukaisesti täytäntöön hyvää verohallintoa koskevia globaaleja normeja, kuten verotietojen automaattista vaihtoa, tai jättämästä hiljaisesti noudattamatta sääntöjä, kun ne eivät valvo verolakien ja kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa asianmukaisesti huolimatta täytäntöönpanoa koskevista poliittisista sitoumuksista. Siksi ehdotetaan erityisiä toimia tämän direktiivin käyttämiseksi välineenä, jolla varmistetaan, että tällä hetkellä rahoitussalaisuusalueet tai matalaa varotusta soveltavat lainkäyttöalueet noudattavat kansainvälisiä toimia, joilla pyritään verojen avoimuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a) Monikansalliset yritykset siirtävät liian usein voittonsa veroparatiiseihin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteä toimipaikka antaa mahdollisuuden laatia tarkan ja pakollisen määritelmän edellytyksistä, joiden mukaisesti osoitetaan, että monikansallinen yritys on todella sijoittautunut johonkin maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yritykset maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla.
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b) Siirtohinnoittelu tarkoittaa monikansallisen yrityksen siirtoihin liittyviä ehtoja ja järjestelyjä, mukaan lukien tytäryhtiöt ja pöytälaatikkoyhtiöt, joiden voitot siirretään monikansalliseen emoyhtiöön. Kyse on hinnoittelusta, jota eri maihin sijoittautuneet osakkuusyritykset soveltavat ryhmän sisäisiin liiketoimiin, kuten tavaroiden ja palvelujen siirtoon. Koska toisistaan riippuvaiset osakkuusyrityksessä olevat jäsenet vahvistavat hinnoittelun monikansallisen yrityksen sisällä, hinnoittelu ei mahdollisesti vastaa riippumatonta markkinahintaa. Unionin on varmistettava, että monikansallisten yritysten verotettavia voittoja ei siirretä asianomaisen jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolelle ja että monikansallisten yritysten omassa maassaan ilmoittamat veropohjat vastaavat niiden siellä harjoittamaa taloudellista toimintaa. Verovelvollisten kannalta on olennaisen tärkeää rajoittaa kaksinkertaisen verottamattomuuden riskiä, joka saattaa aiheutua siitä, että kaksi maata on eri mieltä markkinaehtoisen palkkion määrittämisestä kansainvälisissä liiketoimissaan osakkuusyritysten kanssa. Tällä järjestelmällä ei voida estää lukuisia keinotekoisia toimia, jotka koskevat erityisesti sellaisia tuotteita, joille ei ole markkinahintaa (esimerkiksi franchising-maksut tai palvelut yrityksille).
Tarkistus 101/rev Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
(7 c) Immateriaalioikeuksiin, patentteihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä verojärjestelyjä käytetään laajalti koko unionissa. Monet komission tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että patenttiboksien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan välinen yhteys on monissa tapauksissa mielivaltainen. OECD on laatinut patenttiboksijärjestelmän sääntelemiseksi muutetun nexus-lähestymistavan. Tällä menetelmällä taataan patenttiboksijärjestelmän puitteissa, että ainoastaan tulot, jotka liittyvät tutkimus- ja kehittämismenoihin, ovat verotuksellisesti etuoikeutetussa asemassa. Jo nyt voidaan kuitenkin nähdä, että jäsenvaltioiden on vaikea soveltaa nexus-lähestymistavan ja taloudellisen sisällön käsitteitä innovointibokseihinsa. Jos jäsenvaltiot eivät tammikuuhun 2017 mennessä ole vielä täysin toteuttaneet muutettua nexus-lähestymistapaa yhdenmukaisella tavalla nykyisten haitallisten patenttiboksimenettelyjen poistamiseksi, komission olisi esitettävä uusi sitova lainsäädäntöehdotus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklan nojalla vanhojen haitallisten menettelyjen poistamiseksi jo 30 päivänä kesäkuuta 2017 niin, että saavutettujen etuuksien soveltamisaikaa lyhennetään. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma.
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 d kappale (uusi)
(7 d) Maastapoistumisveroa ei pitäisi periä, kun siirrettävät varat ovat aktiivista tuloa tuovia aineellisia hyödykkeitä. Tällaisten varojen siirtäminen on välttämätön osa yrityksen tehokasta varojen jakamista, eikä sen ensisijainen tarkoitus ole verojen optimointi ja verojen kiertäminen, minkä vuoksi se olisi jätettävä tällaisten säännösten ulkopuolelle.
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale
(8) Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa ja ovat peräisin kolmansista maista. Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu kolmannessa maassa alle tietyn tason. Koska vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevassa lausekkeessa ei vaadita kevyesti verotettavien yhteisöjen valvontaa, minkä vuoksi niiden lakisääteiseen tilipäätökseen ei välttämättä voida tutustua, efektiivisen veroasteen laskeminen voi olla erittäin monimutkaista. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä lakisääteistä verokantaa soveltaessaan vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta. Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus.
(8) Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa. Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu alkuperämaassa alle tietyn tason ja jos kyseisen maan kanssaeiole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta. Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus.
Tarkistus 96 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale
(9) Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ’GAAR-säännöt’, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, jotka ovat ”täysin keinotekoisia” (epäaitoja);muussa tapauksessa verovelvollisella olisi oltava oikeus valita verotuksen kannalta tehokkain rakenne kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa.
(9) Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ’GAAR-säännöt’, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, joiden päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen, estämättä veronmaksajaa valitsemasta verotuksen kannalta tehokkainta rakennetta kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa.
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a) Järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa voidaan pitää epäaitona mikäli se johtaa tietyntyyppisten tulojen, kuten patenteista saatujen tulojen, erilaiseen verotukseen.
Tarkistus 97 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)
(9 b) Jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön yksityiskohtaisia säännöksiä, joilla selvennetään, mitä tarkoitetaan epäaidoilla järjestelyillä ja muilla verotusta koskevilla toimilla, joista määrätään seuraamuksia. Seuraamukset olisi esitettävä selkeällä tavalla, jotta ei synny oikeudellista epävarmuutta ja jotta annetaan voimakas kannustin verolainsäädännön täysimääräiseen noudattamiseen.
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 c kappale (uusi)
(9 c) Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kansallisessa lainsäädännössä säädetty seuraamusjärjestelmä ja ilmoitettava siitä komissiolle.
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 d kappale (uusi)
(9 d) Jotta voidaan estää yhteisöjen perustaminen jotakin tarkoitusta varten, kuten postilaatikkoyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt, joiden verokohtelu on kevyempää, yritysten olisi vastattava 2 artiklassa säädettyjä kiinteän toimipaikan ja taloudellisen vähimmäissisällön määritelmiä.
Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 e kappale (uusi)
(9 e) Pöytälaatikkoyhtiöiden käyttö olisi kiellettävä unionissa toimivilta veronmaksajilta. Veronmaksajien olisi esitettävä veroviranomaisille todisteet taloudellisesta sisällöstä kunkin ryhmänsä yhteisön osalta osana vuotuista maakohtaista raportointivelvoitettaan.
Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 f kappale (uusi)
(9 f) Jotta voidaan parantaa unionissa rajatylittävien verokiistojen nykyisiä ratkaisumekanismeja niin, että keskitytään kaksoisverotuksen lisäksi myös kaksinkertaiseen verottamattomuuteen, olisi otettava tammikuuhun 2017 mennessä käyttöön mekanismi, jolla on selkeämmät säännöt ja tiukemmat määräajat.
Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 g kappale (uusi)
(9 g) Verovelvollisten asianmukainen tunnistaminen on olennaisen tärkeää, jotta tietoja voidaan vaihtaa tehokkaasti verohallintojen välillä. Yhdenmukaistetun ja yhteisen eurooppalaisen verotunnisteen (TIN) luominen olisi paras keino tunnistamiseen. Sen avulla kolmannet osapuolet voisivat tunnistaa ja tallentaa verotunnisteen nopeasti, helposti ja oikein rajat ylittävissä suhteissa, ja se olisi pohjana jäsenvaltioiden verohallintojen väliselle tehokkaalle automaattiselle tiedonvaihdolle. Komission olisi toimittava samalla aktiivisesti vastaavanlaisen tunnisteen luomiseksi maailmanlaajuisesti maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmän valvontaelimen esimerkin tapaan.
Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale
(10) Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Jotta perusoikeuksia kunnioitettaisiin, näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa ulotuttava ainoastaan järjestelyihin, joiden tuloksena voitot siirretään keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä rahoitusalan yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on unionissa, mukaan lukien niiden unionissa sijaitsevat kiinteät toimipaikat. Tämä johtuu siitä, että ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen legitiimiin soveltamisalaan olisi unionissa kuuluttava ainoastaan keinotekoiset tilanteet ilman taloudellista sisältöä, mikä tarkoittaisi, että raskaasti säännellyt rahoitus- ja vakuutusalat jäisivät todennäköisesti näiden sääntöjen ulottumattomiin.
(10) Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa katettava kaikki järjestelyt, joiden yhtenä päätarkoituksena on siirtää voitot keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Olisi vältettävä ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen ja hyvitysjärjestelmään siirtymistä koskevan lausekkeen päällekkäisyyksiä.
Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale
(11) Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen4 ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen5 verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä. On myös tarpeen rajoittaa kyseisten sääntöjen soveltamisala koskemaan ainoastaan verokohtelun eroavuuksia jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä verokohtelun eroavuuksia on vielä tarkasteltava lähemmin.
(11) Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä aiheutuu tällainen eroavuustilanne, jäsenvaltion on varmistettava tällaisen liiketoiminnan asianmukainen verotus. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen4 ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen5 verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä.
Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a) Olisi laadittava unionin laajuinen määritelmä ja kattava ”musta lista” veroparatiiseista ja maista, myös unionissa sijaitsevista maista, jotka vääristävät kilpailua edullisilla verojärjestelmillä. Mustaa listaa olisi täydennettävä luettelolla pakotteista, joita määrätään sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiiseissa toimiville rahoituslaitoksille.
Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a) Yksi keskeisimmistä veroviranomaisten kohtaamista ongelmista on se, etteivät ne saa ajoissa täydellisiä ja asianmukaisia tietoja monikansallisten yritysten verosuunnittelustrategioista. Tällaiset tiedot olisi annettava saataville, jotta veroviranomaiset voivat reagoida nopeasti veroriskeihin arvioimalla riskejä tehokkaammin, kohdentamalla tarkastuksia ja tuomalla esiin voimassaolevaan lainsäädäntöön tarvittavat muutokset.
Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale
(14) Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.
(14) Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Verotuksen alan lainsäädännön tarkistamisella siten, että veropohjan rapautumista koskeviin käytäntöihin puututtaisiin sääntelyllä, olisi kuitenkin voitu taata paremmin tasapuoliset edellytykset sisämarkkinoilla.
Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a) Komission olisi analysoitava kustannushyötysuhdetta ja mahdollisia vaikutuksia, joita seuraisi, jos verotettaisiin voimakkaasti sellaisista kolmansista maista tulevia pääomia, joissa verotus on alhainen.
Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)
(14 b) Kaikissa kauppasopimuksissa ja talouskumppanuussopimuksissa, joiden osapuoli unioni on, olisi oltava määräyksiä veroasioita koskevan hyvän hallintotavan edistämisestä, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja torjua haitallisia verokäytäntöjä.
Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale
(15) Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot.
(15) Komission olisi toteutettava erityinen valvontamekanismi, jolla varmistetaan tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano ja siihen liittyvien toimien yhdenmukainen tulkinta jäsenvaltioissa. Sen olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava Euroopan parlamentille ja komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot.
Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
(1 a) ’veronmaksajalla’ tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa yritystä;
Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
(4 a) ’rojaltikustannuksella’ kustannuksia, jotka maksetaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnittelun, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta tai muusta aineettomasta omaisuudesta; maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojaltikustannuksiksi;
Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi)
(4 b) ’rahoitussalaisuusalueella tai matalaa verotusta soveltavalla lainkäyttöalueella’ lainkäyttöaluetta, joka 31 päivästä joulukuuta 2016 lähtien täyttää jonkin seuraavista ehdoista:
(a) ei ole olemassa OECD:n 21 päivänä heinäkuuta 2014 julkaiseman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin mukaista automaattista tiedonvaihtoa kaikkien kansallisen toimivaltaisten viranomaisten monenvälisen sopimuksen allekirjoittajien kanssa;
(b) ei ole olemassa rekisteriä sellaisten yhtiöiden, rahastojen ja vastaavien oikeudellisten rakenteiden viime kädessä etua saavista omistajista, jotka täyttävät vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/8491a määritetyt vähimmäisvaatimukset;
(c) lait tai hallinnolliset määräykset tai käytännöt, joilla myönnetään yrityksille veroetuuksia riippumatta siitä, onko niillä todellista taloudellista toimintaa tai merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroetuudet tarjoavassa maassa.
__________________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).
Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 a alakohta (uusi)
(7 a) ’kiinteällä toimipaikalla’ jäsenvaltiossa sijaitsevaa pysyvää liiketoimintapaikkaa, jossa toisen jäsenvaltion yrityksen liiketoiminta tapahtuu kokonaan tai osittain; tämä koskee myös tilanteita, joissa täysin aineetonta digitaalista toimintaa harjoittavilla yhtiöillä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka jäsenvaltiossa, jos ne tuottavat merkittävää sisältöä kyseisen jäsenvaltion taloudessa;
Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 b alakohta (uusi)
(7 b) ’veroparatiisilla’ lainkäyttöaluetta, jolla tunnusomaisia ovat yksi tai useammat seuraavista kriteereistä:
(a) ulkomailla asuvien henkilöiden olematon tai nimellinen verotus;
(b) lait tai hallinnolliset menettelyt estävät verotietojen tehokkaan vaihdon muiden lainkäyttöalueiden kanssa;
(c) lait tai hallinnolliset määräykset estävät verotuksen avoimuuden tai ei ole merkittävän taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevaa vaatimusta;
Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 c alakohta (uusi)
(7 c) ’taloudellisella vähimmäissisällöllä’ osatekijöitä, jotka kattavat myös digitaalitalouden ja joiden avulla yritys voidaan määritellä tosiasioiden perusteella, kuten henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, hallinnollinen itsemääräämisoikeus, oikeudellinen asema ja soveltuvissa tapauksissa varojen luonne;
Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 d alakohta (uusi)
(7 d) ’eurooppalaisella verotunnisteella’ tai ’TIN:llä’ komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, määriteltyä numeroa;
Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 e alakohta (uusi)
(7 e) ’siirtohinnoittelulla’ hinnoittelua, jota yritys käyttää siirtäessään aineellista tai aineetonta omaisuutta tai suorittaessaan palveluja kanssaan etuyhteydessä oleville yrityksille;
Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 f alakohta (uusi)
(7 f) ’patenttiboksilla’ järjestelmää, jolla lasketaan henkisestä omaisuudesta saatava tulo, jonka perusteella voidaan myöntää veroetuuksia luomalla yhteys veroetuuteen oikeuttavan menon, joka on aiheutunut henkisen omaisuuden luomisen yhteydessä (ilmaistuna osuutena henkisen omaisuuden luomiseen liittyvistä kokonaismenoista), ja kyseisestä henkisestä omaisuudesta saatavan tulon välille; tällä järjestelmällä rajoitetaan henkinen omaisuus koskemaan patentteja tai vastaavaa aineetonta omaisuutta ja edistetään veroetuuteen oikeuttavien menojen, kokonaismenojen ja henkisestä omaisuudesta saatavien tulojen määrittelyä;
Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 g alakohta (uusi)
(7 g) ’postilaatikkoyhtiöillä’ kaikenlaisia oikeushenkilöitä, joilla ei ole taloudellista sisältöä ja jotka on perustettu ainoastaan verotussyistä.
Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 h alakohta (uusi)
(7 h) ’veronmaksajaan liittyvällä henkilöllä tai yrityksellä’ tilannetta, jossa ensimmäisellä henkilöllä on yli 25 prosentin osuus toisesta henkilöstä tai on olemassa kolmas henkilö, jolla on yli 25 prosentin osuus molemmista.
Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 i alakohta (uusi)
(7 i) ’verokohtelun eroavuuksilla’ tilannetta yhdessä jäsenvaltiossa olevan veronmaksajan ja sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti määritetyn toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevan osakkuusyrityksen välillä, kun seuraava tilanne johtuu rahoitusvälineen tai yhteisön oikeudellisten määritelmän eroista:
(a) samat maksut, menot tai tappiot vähennetään sekä siinä jäsenvaltiossa, josta maksu on peräisin tai jossa menot tai tappiot syntyvät, että toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa (kaksinkertainen vähentäminen); tai
(b) maksu vähennetään siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, josta maksu on peräisin, lisäämättä samaa maksua vastaavasti toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan veropohjaan (lisäämättä jäävä vähennys).
Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 kohta
2. Myös rajat ylittävät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 30 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 1 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi. EBITDA lasketaan lisäämällä takaisin verotettaviin tuloihin nettokorkokulujen ja muiden korkoja vastaavien kustannusten verolla oikaistut määrät sekä poistojen ja kuoletusten verolla oikaistut määrät.
2. Myös rajat ylittävät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 20 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 2 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi. EBITDA lasketaan lisäämällä takaisin verotettaviin tuloihin nettokorkokulujen ja muiden korkoja vastaavien kustannusten verolla oikaistut määrät sekä poistojen ja kuoletusten verolla oikaistut määrät.
Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.Jäsenvaltiot voivat sulkea 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sellaisten kolmansilta osapuolilta otettujen lainojen aiheuttamat vieraan pääoman menot, joita on käytetty johonkin sellaiseen julkiseen infrastruktuurihankkeeseen, joka kestää vähintään 10 vuotta ja jonka katsotaan olevan asianomaisen jäsenvaltion tai unionin yleisen edun mukainen.
Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 4 kohta
4. Verovuoden EBITDA, jota verovelvollisille kyseisenä verovuonna tai edellisinä verovuosina aiheutuneet vieraan pääoman menot eivät kata kokonaisuudessaan, voidaan siirtää tuleville verovuosille.
4. Verovuoden EBITDA, jota verovelvollisille kyseisenä verovuonna tai edellisinä verovuosina aiheutuneet vieraan pääoman menot eivät kata kokonaisuudessaan, voidaan siirtää tuleville verovuosille viiden vuoden ajan.
Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 5 kohta
5. Vieraan pääoman menoja, joita ei voida vähentää kuluvana verovuonna 2 kohdan mukaisesti, ovat vähennyskelpoisia enintään määrään, joka on 30 prosenttia EBITDA:sta, seuraavina verovuosina samalla tavalla kuin kyseisten vuosien vieraan pääoman menot.
5. Vieraan pääoman menoja, joita ei voida vähentää kuluvana verovuonna 2kohdan mukaisesti, ovat vähennyskelpoisia enintään määrään, joka on 20 prosenttia EBITDA:sta, viitenä seuraavana verovuonna samalla tavalla kuin kyseisten vuosien vieraan pääoman menot.
Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 6 kohta
6. Edellä 2–5 kohtaa ei sovelleta rahoitusalan yrityksiin.
6. Edellä 2–5 kohtaa ei sovelleta rahoitusalan yrityksiin. Komissio tarkastelee tämän artiklan soveltamisalaa, jos tehdään sopimus OECD:n tasolla kun komissio päättää, että OECD:n sopimus voidaan panna täytäntöön unionin tasolla.
Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 4 a artikla (uusi)
4 a artikla
Kiinteä toimipaikka
1. Pysyvän liikepaikan, jota verovelvollinen käyttää tai pitää, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan, jos sama verovelvollinen tai tämän lähipiiriin kuuluva henkilö harjoittaa liiketoimintaa samassa paikassa tai muussa paikassa samassa jäsenvaltiossa ja jos
(a) tämä paikka tai muu paikka on verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön kiinteä toimipaikka tämän artiklan nojalla tai jos
(b) kokonaistoiminta, joka on tulosta verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittaman toiminnan tai saman verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittaman toiminnan yhdistämisestä, ei ole luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa, edellyttäen että verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittama toiminta tai verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittama toiminta ovat toisiaan täydentäviä toimia, jotka ovat osa yhtenäistä liiketoimintaa.
2. Jos henkilö toimii jossakin valtiossa verovelvollisen nimissä ja näin ollen tekee tavallisesti sopimuksia tai on tavallisesti keskeisessä asemassa sellaisten sopimusten tekemisessä, jotka verovelvollinen tekee järjestelmällisesti ilman olennaisia muutoksia, ja jos nämä sopimukset ovat
(a) verovelvollisen nimissä;
(b) tarkoitettu kyseiselle verovelvolliselle kuuluvan omaisuuden tai sellaisen omaisuuden siirtämiseen, jota verovelvollisella on oikeus käyttää, tai tällaista omaisuutta koskevan käyttöoikeuden myöntämiseen; tai
(c) tarkoitettu palvelujen suorittamiseen tämän verovelvollisen toimesta, tällä verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka kyseisessä valtiossa kaikkea sellaista toimintaa varten, jota kyseinen henkilö harjoittaa verovelvollisen puolesta, paitsi jos kyseisen henkilön toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa siten, että jos toimintaa harjoitetaan pysyvässä liikepaikassa, tätä pysyvää liikepaikkaa ei sen perusteella katsota kiinteäksi toimipaikaksi tämän kohdan nojalla.
3. Jäsenvaltioiden on mukautettava sovellettava lainsäädäntönsä ja kahdenväliset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimuksensa tämän artiklan mukaisesti.
4. Siirretään komissiolle valta hyväksyä valmistelevia ja avustavia käsitteitä koskevia delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 4 b artikla (uusi)
4 b artikla
Kiinteälle toimipaikalle jakautuvat voitot
1. Voitot, jotka jakautuvat jäsenvaltiossa 4 a kohdassa tarkoitetulle kiinteälle toimipaikalle, ovat myös voittoja, joita sen voitaisiin odottaa saavan etenkin sen toimissa yrityksen muiden osien kanssa, jos ne olisivat samaa toimintaa samoin ehdoin harjoittavia erillisiä ja itsenäisiä yrityksiä, ottaen huomioon myös kiinteän toimipaikan varat ja riskit.
2. Jos jäsenvaltio mukauttaa edellä 1 kohdassa tarkoitetulle kiinteälle toimipaikalle jakautuvaa voittoa ja verottaa sitä vastaavasti, voittoa ja veroa toisessa jäsenvaltiossa on mukautettava vastaavasti kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.
3. Osana OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman toimenpidettä 7 OECD tarkastelee tällä hetkellä OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan sääntöjä, jotka koskevat kiinteille toimipaikoille jakautuvien voittojen käsittelyä, ja kun nämä säännöt on päivitetty, jäsenvaltioiden on mukautettava omaa sovellettavaa lainsäädäntöään vastaavasti.
Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 4 c artikla (uusi)
4 c artikla
Rahoitussalaisuusalueet tai matalan verotuksen lainkäyttöalueet
1. Jäsenvaltio voi määrätä lähdeveron maksuille, jotka suoritetaan jäsenvaltiossa sijaitsevasta yhteisöstä rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevalle yhteisölle.
2. Maksut, joita ei suoriteta suoraan rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan yhteisöön mutta joiden on kohtuullista olettaa päätyvän suoritetuiksi rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan yhteisöön esimerkiksi muilla lainkäyttöalueilla sijaitsevien välittäjien kautta, kuuluvat myös 1 kohdan soveltamisalaan.
3. Jäsenvaltioiden on hyvissä ajoin päivitettävä kaikki kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset, jotka tällä hetkellä estävät tällaisen lähdeveron tason, tämän kollektiivisen suojatoimen oikeudellisten esteiden poistamiseksi.
1. Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron, jonka määrä on poistumishetkellä yhtä suuri kuin varainsiirron markkina-arvon ja sen verotusarvon välinen erotus, missä tahansa seuraavista olosuhteista:
1. Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron, jonka määrä on varojen poistumishetkellä yhtä suuri kuin varainsiirron markkina-arvon ja sen verotusarvon välinen erotus, missä tahansa seuraavista olosuhteista:
Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a) verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan;
(a) verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.
Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b) verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan;
(b) verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltioilla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.
Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – d alakohta
(d) verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa pois jäsenvaltiosta.
(d) verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa johonkin toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.
Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 7 kohta
7. Tätä artiklaa ei sovelleta luonteeltaan tilapäisiin varainsiirtoihin, joissa varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltiolle.
7. Tätä artiklaa ei sovelleta luonteeltaan tilapäisiin varainsiirtoihin, joissa varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltiolle, eikä aineellisten hyödykkeiden siirtoon tarkoituksena saada tuloa aktiivisesta liiketoiminnasta.Hyötyäkseen verovapautuksesta veronmaksajan on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta esimerkiksi ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla todistuksella.
Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 5 a artikla (uusi)
5 a artikla
Siirtohinnoittelu
1. Elokuun 18 päivänä2010 julkaistun asiakirjan ”siirtohinnoittelua koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yrityksiä ja verohallintoja varten” mukaisesti voitot, joita yritys olisi saanut mutta joita ei ole saatu seuraavien ehtojen vuoksi, voidaan sisällyttää kyseisen yrityksen voittoihin ja niitä voidaan verottaa sen mukaisesti:
(a) valtiossa sijaitseva yritys osallistuu välittömästi tai välillisesti toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan tai
(b) samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti valtiossa sijaitsevan yrityksen ja toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan ja
(c) kummassakin tapauksessa molemmat yritykset ovat liikesuhteissaan tai taloudellisissa suhteissaan yhteydessä toisiinsa ehdoilla, joista on sovittu tai jotka on asetettu ja jotka eroavat ehdoista, joista olisi sovittu itsenäisten yritysten välillä.
2. Jos valtio sisällyttää kyseisessä valtiossa sijaitsevan yrityksen voittoihin – ja verottaa sen mukaisesti – voittoja, joista toisessa valtiossa sijaitsevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja jos näin sisällytetyt voitot ovat voittoja, jotka ensimmäisessä valtiossa sijaitseva yritys olisi saanut, jos kahden yrityksen välillä sovitut ehdot olisivat olleet itsenäisten yritysten välillä sovittuja ehtoja, toisen valtion on tehtävä asianmukainen oikaisu kyseisistä voitoista perityn veron määrään. Tällaista oikaisua määritettäessä on otettava huomioon tämän direktiivin muut säännökset ja tarvittaessa valtioiden veroviranomaisten on kuultava toisiaan.
Tarkistus 102 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta
1. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää verovelvolliselle verovapautusta sellaisista ulkomailta saaduista tuloista, jotka on saatu voitonjakona kolmannen maan yhteisöltä tai tuottona kolmannen maan yhteisön hallussa olevien osakkeiden luovutuksesta taikka tuloina kolmannessa maassa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta, kun kyseinen yhteisö tai kiinteä toimipaikka on velvollinen maksamaan yhteisön asuinmaassa tai kiinteän toimipaikan sijaintimaassa voitosta lakisääteisen yhteisöveron, jonka verokanta on alle 40 prosenttia siitä lakisääteisestä verokannasta, jota olisi sovellettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomailta saaduista tuloista siten, että verovelvollisen verotuksellisessa kotipaikassa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään kolmannessa maassa maksettu vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti verotettaviin tuloihin.
1. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää verovelvolliselle verovapautusta sellaisista ulkomailta saaduista tuloista, jotka eivät ole peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta ja jotka veronmaksaja on saanut voitonjakona kolmannen maan yhteisöltä tai tuottona kolmannen maan yhteisön hallussa olevien osakkeiden luovutuksesta taikka tuloina kolmannessa maassa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta, kun kyseinen yhteisö tai kiinteä toimipaikka on velvollinen maksamaan yhteisön asuinmaassa tai kiinteän toimipaikan sijaintimaassa voitosta yhteisöveron, jonka verokanta on alle 15 prosenttia. Tällaisessa tapauksessa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomailta saaduista tuloista siten, että verovelvollisen verotuksellisessa kotipaikassa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään kolmannessa maassa maksettu vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti verotettaviin tuloihin. Hyötyäkseen verovapautuksesta veronmaksajan on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräsin aktiivisesta liiketoiminnasta esimerkiksi ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla todistuksella.
Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta
1. Sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, joiden keskeisenä tarkoituksena on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen, on jätettävä ottamatta huomioon yhtiöverovelvollisuutta laskettaessa. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.
1. Sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, joiden käyttöönoton päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen, eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät seikat ja olosuhteet huomioon ottaen, ja ne on jätettävä ottamatta huomioon yhtiöverovelvollisuutta laskettaessa. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.
Tarkistus 103 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 kohta
3. Kun järjestely tai järjestelyjen sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan viittaamalla taloudelliseen sisältöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Kun järjestely tai järjestelyjen sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan viittaamalla 2 artiklassa määriteltyyn taloudelliseen sisältöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille verohallinnoilleen ja erityisesti verotarkastushenkilöstölleen riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja budjettivaroja sekä resursseja verohallinnon henkilöstön koulutukseen, jossa keskitytään rajat ylittävään yhteistyöhön veropetoksissa ja verojen kiertämisessä sekä automaattiseen tiedonvaihtoon tämän direktiiviin täysimääräisen täytäntöönpanon takaamiseksi.
Tarkistus 98 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.Komissio perustaa rakenteeseensa veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen valvonta- ja seurantayksikön, joka on vahva väline estettäessä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja ja joka arvioi tämän direktiivin sekä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevien muiden tulevien säädösten täytäntöönpanoa ja antaa niihin liittyvää neuvontaa toimien tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen valvonta- ja seurantayksikkö raportoi Euroopan parlamentille.
Tarkistus 104 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b) yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on alle 40 prosenttia siitä efektiivisestä veroasteesta, jota olisi sovellettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti;
(b) yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on 15 prosenttia; tätä veroastetta tarkistetaan vuosittain maailmankaupan taloudellisen kehityksen mukaisesti;
Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c alakohta – johdantokappale
(c) yli 50 prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista:
(c) yli 25 prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista:
Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c alakohta – vii a alakohta (uusi)
(vii a) verovelvolliselle tai verovelvolliseen etuyhteydessä oleville yrityksille suoritetuista palveluista saatavat tulot, lukuun ottamatta tuloja sellaisista vakiomuotoisista tuotteista, joilla käydään säännöllisesti kauppaa itsenäisten osapuolten välillä ja joilla on julkisesti seurattavat hinnat.
2. Jäsenvaltiot eivät sovella 1 kohtaa, kun yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, eikä sitä sovelleta kolmannen maan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, jollei yhteisön perustaminen ole täysin keinotekoista tai siinä määrin kuin yhteisö osallistuu toimintansa aikana epäaitoihin järjestelyihin, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroetuuden saaminen.
2. Jäsenvaltiot eivät sovella 1 kohtaa, kun yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, eikä sitä sovelleta kolmannen maan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, jollei veronmaksaja voi osoittaa, että ulkomainen väliyhteisö on perustettu perustelluista kaupallisista syistä ja se harjoittaa taloudellista toimintaa ja sillä on vastaava henkilöstömäärä, välineet, varat ja tilat, jotka perustelevat sen saaman tulon. Vakuutusyhtiöiden erityistapauksessa sitä, että emoyhtiö ottaa riskeilleen jälleenvakuutuksen omissa tytäryhtiöissään, on pidettävä epäaitona.
Tarkistus 80 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on päivitettävä kolmansien maiden kanssa tehtyjä kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan tai neuvoteltava kollektiivisesti vastaavista sopimuksista, joitta tämän artiklan säännöksiä sovellettaisiin rajat ylittäviin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suhteisiin.
Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 10 a artikla (uusi)
10 a artikla
Kolmansiin maihin liittyvät verokohtelun erot
Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan verokohtelujen ero johtaa kaksinkertaiseen pidätykseen, jäsenvaltio kieltää tällaiseen maksuun kohdistettavan pidätyksen, ellei kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan verokohtelujen ero johtaa lisäämättä jäävään vähennykseen, jäsenvaltio kieltää tällaiseen maksuun kohdistettavan pidätyksen tai veropohjaan sisällyttämättä jättämisen, ellei kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 10 b artikla (uusi)
10 b artikla
Efektiivinen veroaste
Komissio kehittää yhteisen menetelmän efektiivisen veroasteen laskemiseksi kussakin jäsenvaltiossa, jotta voidaan laatia vertaileva taulukko eri jäsenvaltioiden efektiivisestä veroasteesta.
Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 10 c artikla (uusi)
10 c artikla
Verosopimuksen väärinkäytön vastaiset toimet
1. Jäsenvaltioiden on tarkistettava kahdenvälisiä verosopimuksiaan ja sisällyttävät niihin seuraavat määräykset:
(a) lauseke, jolla varmistetaan, että sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat siihen, että vero maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan;
(b) lisäys, jolla selvennetään, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen välttämisen lisäksi verovilpin ja verojen kiertämisen torjuminen;
(c) lauseke, joka koskee päätarkoitustestiin perustuvaa yleistä veronkierron estämistä koskevaa sääntöä verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta komission 28 päivänä tammikuuta 2016 antaman suosituksen (EU) 2016/1361a määritelmän mukaisesti;
(d) kiinteän toimipaikan määritelmä verotusta koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti.
2. Komissio tekee 31 päivää joulukuuta 2017 mennessä ehdotuksen verosopimuksia koskevasta unionin menettelytavasta sellaisen verosopimusta koskevan eurooppalaisen mallin aikaansaamiseksi, joka voisi ennen pitkää korvata tuhannet kunkin jäsenvaltion tekemät kahdenväliset sopimukset.
3. Jäsenvaltioiden on irtisanouduttava tai pidättäydyttävä kahdenvälisten sopimusten tekemisestä sellaisten lainkäyttöalueiden kanssa, jotka eivät noudata veroasioita koskevan hyvän hallinnon sovittujen periaatteiden mukaisia vähimmäisnormeja.
1a EUVL L 25, 2.2.2016, s.67.
Tarkistus 84 Ehdotus direktiiviksi 10 d artikla (uusi)
10 d artikla
Hyvä hallintotapa verotuksen alalla
Komissio sisällyttää kansainvälisiin kauppasopimuksiin ja talouskumppanuussopimuksiin, joiden osapuoli unioni on, säännöksiä veroasioita koskevan hyvän hallintotavan edistämisestä tarkoituksena parantaa avoimuutta ja torjua haitallisia verokäytäntöjä.
Tarkistus 85 Ehdotus direktiiviksi 10 e artikla (uusi)
10 e artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle näistä säännöistä ja toimenpiteistä sekä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.
Tarkistus 87 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 1 kohta
1. Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laati tästä kertomuksen neuvostolle.
1. Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laati tästä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Tarkistus 88 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 kohta
2. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi tarvittavat tiedot.
2. Jäsenvaltioiden on annettava Euroopan parlamentille ja komissiolle tiedoksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi tarvittavat tiedot.
Tarkistus 89 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.Komissio toteuttaa erityisen valvontamekanismin, jonka avulla varmistetaan tämän direktiivin täysimääräinen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kaikkien säädettyjen määritelmien oikea tulkita ja jäsenvaltioilta edellytettävät toimet, jotta voidaan toteuttaa koordinoitu unionin menettely veropohjan rapautumisen sekä voittojen siirron torjunnassa.
Tarkistus 90 Ehdotus direktiiviksi 11 a artikla (uusi)
11 a artikla
Eurooppalainen verotunniste
Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä lainsäädäntöehdotuksen yhdenmukaisesta ja yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta tarkoituksena tehdä verotietojen automaattisesta vaihdosta unionissa entistä tehokkaampaa ja luotettavampaa.
Tarkistus 91 Ehdotus direktiiviksi 11 b artikla (uusi)
11 b artikla
Automaattinen ja pakollinen tietojenvaihto verotuksen alalla
Tämän direktiivin säännösten täyden avoimuuden ja asianmukaisen täytäntöönpanon takaamiseksi tietojenvaihto verotuksen alalla on automaattista ja pakollista, kuten neuvoston direktiivissä 2011/16/EU1a säädetään.
_______________
1a Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).