Päätös olla vastustamatta täytäntöönpanotoimenpidettä: lentäjien koulutuksen, kokeiden ja tarkastuslentojen osalta suorituskykyyn perustuva navigointi
235k
61k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta ehdotusta komission asetukseksi komission asetuksen (EU) N:o 1178/2011 muuttamisesta lentäjien koulutuksen, kokeiden ja tarkastuslentojen osalta suorituskykyyn perustuvaa navigointia varten (D042244/03 – 2016/2545(RPS))
– ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi (D042120/03),
– ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY sekä neuvoston direktiivin (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY 20. helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008(1), ja erityisesti sen 7 artiklan 6 kohdan,
– ottaa huomioon edellä mainitun asetuksen 65 artiklassa tarkoitetun komitean 18. joulukuuta 2015 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2016 päivätyn komission kirjeen, jossa se pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa ehdotusta asetukseksi,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan 23. helmikuuta 2016 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,
– ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(2) 5 a artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen päätökseksi,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 4 kohdan d alakohdan ja 105 artiklan 6 kohdan,
– ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 8. maaliskuuta 2016, ei ole esitetty vastalauseita,
A. ottaa huomioon, että ehdotuksen komission asetukseksi tavoitteena on muun muassa jatkaa yksityislentäjän lupakirjan haltijoiden nykyistä siirtymäkautta vuodella huhtikuuhun 2017 aikaisemman 8. huhtikuuta 2016 asemasta;
B. ottaa huomioon, että parlamentin määräaika vastustaa ehdotusta komission asetukseksi päättyy 23. huhtikuuta 2016;
C. toteaa, että komission asetuksen voimaantulo 8. huhtikuuta 2016 mennessä estäisi oikeudellisen tyhjiön syntymisen monille tuhansille EU:n kansalaisille, joilla on Yhdysvaltain ilmailuhallinnon (FAA) myöntämä yksityislentäjän lupakirja;
D. toteaa, että jos päivämäärää ei muuteta, näiden lentäjien on validoitava tai muunnettava FAA-lupakirjansa EU:n lupakirjaksi, mikä edellyttää huomattavia resursseja ja aikaa sekä kansallisilta viranomaisilta että lentäjiltä;
E. ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan lentoturvallisuusvirasto ovat halukkaita neuvottelemaan yksinkertaistetusta menettelystä tällaisten lentäjien lupakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi ja muuntamiseksi EU:n ja Yhdysvaltain välillä; toteaa, että tämä uusi menettely saadaan lentäjien käyttöön todennäköisesti vuoden 2016 toisella puoliskolla;
1. ilmoittaa, että se ei vastusta ehdotusta komission asetukseksi;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen komissiolle ja tiedoksi neuvostolle.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä (kodifikaatio) (COM(2014)0466 – C8-0107/2014 – 2014/0216(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0466),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0107/2014),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0037/2016),
A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä (kodifikaatio)
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen keskeisten lääkkeiden Euroopan unionin markkinoille kulkeutumisen estämisestä (kodifikaatio) (COM(2014)0319 – C8-0015/2014 – 2014/0165(COD))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0319),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0015/2014),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0038/2016),
A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi tiettyjen keskeisten lääkkeiden Euroopan unionin markkinoille kulkeutumisen estämisestä (kodifikaatio)
EU:n ja Andorran sopimus tilejä koskevasta automaattisesta tiedonvaihdosta *
231k
59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan, Euroopan yhteisön ja Andorran ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (COM(2015)0631 – C8‑0028/2016 – 2015/0285(NLE))
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0631),
– ottaa huomioon luonnoksen säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä koskevan, Euroopan yhteisön ja Andorran ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjaksi (15510/2015),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0028/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan sekä 50 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0047/2016),
1. hyväksyy sopimuksen tekemisen;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Andorran ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.
Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) toimitusjohtajan nimittäminen
232k
59k
Euroopan parlamentin päätös 9. maaliskuuta 2016 Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) toimitusjohtajan nimittämistä koskevasta ehdotuksesta (C8-0023/2016 – 2016/0902(NLE))
– ottaa huomioon Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) hallintoneuvoston 3. helmikuuta 2016 päivätyn ehdotuksen EIOPAn toimitusjohtajan nimittämisestä viiden vuoden kaudeksi (C8-0023/2016),
– ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010(1) 51 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0045/2016),
A. ottaa huomioon, että EIOPAn nykyisen toimitusjohtajan toimikausi päättyy 31. maaliskuuta 2016;
B. ottaa huomioon, että EIOPAn hallintoneuvosto ehdotti 28. tammikuuta 2016 avoimen valintamenettelyn jälkeen Fausto Parenten nimittämistä toimitusjohtajaksi viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;
C. ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 23. helmikuuta 2016 Fausto Parenten kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2013)0822 – C7‑0428/2013 – 2013/0408(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0822),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 2 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0428/2013),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Alankomaiden parlamentin alahuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. maaliskuuta 2014 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon neuvoston edustajan 16. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0020/2015),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä
Vuoden 2017 talousarvion suuntaviivat – Pääluokka III
282k
97k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 vuoden 2017 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2016/2004(BUD))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,
– ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1),
– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2),
– ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman sovittelukomitean talousarviomenettelyssä hyväksymästä esitystä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 koskevasta yhteisestä tekstistä(4),
– ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(5) sekä kaksi siihen liittyvää parlamentin, neuvoston ja komission yhteistä lausumaa(6),
– ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 hyväksytyn yhteisen lausuman maksusuunnitelmasta 2015–2016(7),
– ottaa huomioon komission syksyllä 2015 antaman EU:n talousennusteen(8),
– ottaa huomioon komission vuotuisen kasvuselvityksen vuodeksi 2016(9),
– ottaa huomioon työjärjestyksen osassa II olevan luvun 8,
– ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0036/2016),
A. katsoo, että vuoden 2017 talousarvion tulisi vahvistaa kehitystä kohti talouskasvua ja työpaikkojen luomista tilanteessa, jossa kehittymässä olevien globaalien markkinoiden hauras tilanne ja jatkuvat geopoliittiset jännitteet vaarantavat talouden hauraan elpymisen;
B. ottaa huomioon, että kehittymässä oleva muuttoliike- ja pakolaiskriisi vaikuttaa vuoden 2017 talousarvioon;
C. ottaa huomioon, että vuoden 2017 talousarvio osuu samaan aikaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin kanssa;
D. ottaa huomioon, että sisäisen kysynnän ja ulkomaankaupan välisen tasapainon vuoksi unioni on jossain määrin taloudellisesti riippuvainen maailman tapahtumista;
Yleisiä huomioita
1. toteaa, että unionin talousarvio on osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi resurssiksi pyrittäessä torjumaan viimeaikaisia kriisejä ja vastaamaan tarpeisiin, joita ei välttämättä kyetty ennakoimaan vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa, kuten Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), muuttoliike- ja pakolaiskriisi tai Euroopan naapuruston geopoliittiset jännitteet, jotka aiheuttavat vakavia haasteita ja hätätilanteita; toteaa, että samaan aikaan unionissa talouden elpymisen ja investointien vauhti voisi olla parempi ja investointivaje on yhä olemassa;
2. korostaa, että rajalliset mahdollisuudet torjua tällaisia kriisejä unionin talousarvion avulla johtuvat tässä vaiheessa pääasiassa kaikkien käytettävissä olevien, monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa hyväksyttyjen keinojen ja varsinkin erityisrahoitusvälineiden, kuten joustovälineen, käytöstä; palauttaa mieliin parlamentin ratkaisevan roolin näiden välineiden suunnittelussa monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa; painottaa kuitenkin, että jos kriisit pahenevat edelleen, edes nykyisten joustavuutta koskevien säännösten täysimääräinen käyttö ei riitä ratkaisemaan ongelmaa; kehottaa siksi neuvostoa harkitsemaan uudelleen kantaansa kysymykseen, joka koskee monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien erityisrahoitusvälineiden sisällyttämistä talousarvioon, keventääkseen unionin talousarvioon kohdistuvia paineita; palauttaa tässä yhteydessä mieliin pitkäaikaisen kantansa, että samoin kuin maksusitoumusmäärärahat myös erityisrahoitusvälineiden (joustoväline, EU:n solidaarisuusrahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja hätäapuvaraus) maksumäärärahat olisi laskettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ylittäviksi määrärahoiksi; edellyttää, että tämä kysymys ratkaistaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä;
Budjetointi, jossa otetaan huomioon talousennusteet ja joka on johdonmukainen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kanssa
3. panee merkille komission syksyllä 2015 antaman unionin talousennusteen, jossa ennakoidaan vaatimatonta ja yhä unionin kasvupotentiaalin alle jäävää elpymistä; painottaa kuitenkin, että elpymistä on tuettava lujittamalla kasvun perustekijöitä, jotta voidaan vauhdittaa työpaikkojen luomista ja palata täystyöllisyyteen; panee merkille, että pitkäaikaistyöttömyys ja erittäin pitkäaikainen työttömyys ovat yhä huolestuttavalla tasolla varsinkin unionin köyhimmillä alueilla ja nuorten keskuudessa ja että teollisuudenalojen rakenneuudistukset aiheuttavat unionille vaikeuksia; toteaa, että Euroopan eri alueiden ja jäsenvaltioiden välillä on yhä eroja talouskehityksessä, ja kiinnittää huomiota rikkaimpien ja köyhimpien eurooppalaisten väliseen kuiluun; panee lisäksi merkille ilmenneet uudet haasteet, kuten kehittyvien markkinatalouksien kasvun ja maailmankaupan hidastumisen riskin, erityisesti Kiinan markkinoiden epävakaudesta syntyvät paineet, tarpeen ratkaista muuttoliike- ja pakolaiskriisi ja jatkuvat geopoliittiset jännitteet;
4. ottaa huomioon myös komission vuotuisen kasvuselvityksen vuodeksi 2016; uskoo lujasti, että investointien vauhdittaminen, myös julkisten ja yksityisten investointien paremmin koordinoidun ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin keskittyvän lisäyksen avulla, on oikea tapa toimia, jotta saadaan aikaan tasapainoisempaa talouspolitiikkaa; katsoo, että nämä kaksi osatekijää olisi otettava huomioon valmisteltaessa talousarvioesitystä vuodeksi 2017, sillä näin voidaan auttaa määrittämään talouteen liittyviä painopisteitä; kehottaa näin ollen luomaan enemmän yhteisvaikutuksia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson unionia koskevan ulottuvuuden sekä unionin talousarvion välille, koska talousarvio on myös vakaan euroalueen kulmakivi;
5. suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin parantaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöä maakohtaisissa suosituksissa esiin tuotujen keskeisten painopisteiden tukemiseen; panee merkille komissio ehdotuksen rakenneuudistusten tukiohjelmasta ja kehottaa komissiota takaamaan, että rahoitusta otetaan käyttöön taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti;
6. pitää valitettavana, että viime vuosina unionin talousarvio on kärsinyt epäsuorasti jäsenvaltioiden kaksinaamaisista toimista, minkä vuoksi ne ovat ryhtyneet pitämään unionin talousarvioon maksamaansa maksuosuutta taakkana ja ajattelevat, että sitä voi mukauttaa tarpeen mukaan; korostaa, että unionin talousarvio voi investointitalousarviona luoda erityisen suurta lisäarvoa edistämällä kasvua, kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista jäsenvaltioissa; kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden unionin talousarvioon maksamia maksuosuuksia ei pidä mukauttaa makrotaloudellisten olosuhteiden mukaan; muistuttaa, että unionin talousarvio tuottaa lisäarvoa myös yhteisvaikutuksina ja mittakaavaetuina; korostaa eristyneiden ja syrjäisten alueiden erityistilannetta;
7. panee merkille ja pitää valitettavana, että yritysten veronkierto on aiheuttanut merkittäviä verotulojen menetyksiä jäsenvaltioissa, minkä vuoksi niiden maksuosuuksia unionin talousarvioon on supistettu; toteaa lisäksi, että tällainen epärehellinen verokilpailu tarkoittaa joissakin tapauksissa BKT:n siirtoja toisiin jäsenvaltioihin ja BKTL:n siirtoja unionin ulkopuolisiin veroparatiiseihin, jolloin jäsenvaltioiden yhteenlasketut maksuosuudet unionin talousarvioon ovat supistuneet;
Kriiseistä selviytyminen
8. korostaa, että viime vuosina unioni on joutunut kohtaamaan monia kriisejä, joihin olisi löydettävä kokonaisvaltainen ratkaisu; huomauttaa, että Syyrian konfliktista johtuvaa pakolaiskriisiä ei ole vielä ratkaistu unionissa eikä sen naapurimaissa; panee merkille, että kriisi kärjistyi vuonna 2015 ja jatkui vuonna 2016, kun unioniin tulevien turvapaikkaa hakevien pakolaisten ja maahanmuuttajien määrä yllättäen kasvoi rajusti; korostaa, että tämä on vaikuttanut myös sisäiseen kriisiin; painottaa, että unionin talousarviolla reagoitiin kriisiin välittömästi; korostaa, että talousarviota olisi tarkistettava merkittävästi ylöspäin, jotta voidaan rahoittaa vaikuttavasti kriisin torjuntaa koskevan unionin politiikan täytäntöönpanoa, ja että talousarviota olisi käytettävä osana unionin ratkaisua kyseisestä hätätilanteesta selviytymiseksi tulevaisuudessa;
9. korostaa, että sisäiset ja ulkoiset turvallisuushaasteet, joissa saattaa olla kyse myös terrorismin uhasta tai ääriliikkeistä, sekä unionin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseen tähtäävän unionin ja jäsenvaltioiden yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpano vaikuttavat vuoden 2017 talousarvioon; korostaa tässä yhteydessä sisäisen turvallisuuden rahaston kaltaisten unionin talousarviovälineiden merkitystä, jotta voidaan vastata keskeisimpiin haasteisiin, myös vahvistamalla ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja rajat ylittävää operatiivista yhteistyötä;
10. suhtautuu myönteisesti ESIR-rahaston hyväksymiseen ja toteaa, että se on yksi keskeisistä välineistä, joilla lisätään investointeja unionissa ja edistetään työpaikkojen luomista; panee tyytyväisenä merkille, että merkittävä määrä hankkeita ja Euroopan investointirahaston toimenpiteitä on jo hyväksytty ja ESIR-rahaston ja Horisontti 2020 ‑ohjelman välillä on kyetty löytämään yhteisvaikutuksia; kehottaa komissiota helpottamaan aktiivisesti yhteisvaikutusta unionin eri rahastojen välillä ja ottamaan käyttöön jäljitysjärjestelmän sellaisten tapauksien havaitsemiseksi, joissa on käytetty unionin rahoitusmuotojen yhdistelmää; korostaa, että tulostaulua on sovellettava asianmukaisesti; kannustaa jäsenvaltioita ja yksityisiä toimijoita hyödyntämään kaikilta osin ESIR-rahaston välityksellä saataville asetettuja rahoitusresursseja; palauttaa mieliin, että unionin talousarvio on investointiohjelman runko, koska siitä saadaan käyttöön maksusitoumus- ja maksumäärärahoina 8 miljardia euroa, jotka tarvitaan ESIR:n takuurahaston rahoittamiseen; toteaa, että määrästä on jo otettu käyttöön yhteensä 3,38 miljardia euroa vuosien 2015 ja 2016 talousarvioissa; muistuttaa, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraa hyödynnettiin täysimääräisesti tätä tarkoitusta varten vuonna 2016, ja toteaa, että ESIR-rahastoa koskevaan lainsäädäntöesitykseen liitetyn rahoitusselvityksen mukaan komissio ennakoi saman toistuvan vuoden 2017 talousarvioesityksessä; sitoutuu jälleen vahvistamaan vuotuisessa talousarviomenettelyssä Horisontti 2020 -ohjelmaa ja Verkkojen Eurooppa -välinettä, jotta voidaan mahdollisimman pitkälti korvata ESIR-neuvotteluissa hyväksytyt leikkaukset;
11. korostaa Horisontti 2020 -ohjelman, Cosme-ohjelman, pk-yrityksiä rahoittavien ohjelmien, Erasmus+ -ohjelman sekä innovoinnin kannalta suotuisan ympäristön luomista ja Eurooppa 2020 -strategian menestystä tukevien ohjelmien ja politiikkojen merkitystä; panee tyytyväisenä merkille Horisontti 2020 -ohjelmien korkean hyödyntämisasteen mutta on huolestunut hankerahoituksen alhaisesta onnistumisasteesta, minkä vuoksi monet erinomaiset hankkeet jäävät vaille rahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuuksia ottaa toteutettavaksi sellaisia Horisontti 2020 -ohjelman hankkeita, joista on annettu myönteinen arvio mutta joille ei voida myöntää yhteisrahoitusta, koska määrärahoja ei ole saatavilla; muistuttaa pienten ja keskisuurten yritysten merkityksestä unionin talouden selkärankana; painottaa, että unionin talousarviolla olisi entisestään helpotettava pk-yritysten markkinoille pääsyä ja rahoituksen saantia Cosme-ohjelman ja muiden jo olemassa olevien ohjelmien välityksellä; muistuttaa, että unionin tulevaisuus on sidoksissa sen kykyyn innovoida keskeisillä strategisilla aloilla, jotta unioni olisi kilpailukykyinen maailmantaloudessa;
12. katsoo, että erityisesti nuorisotyöllisyysaloitteella voidaan tukea ratkaisevalla tavalla unionin ensisijaista tavoitetta luoda työpaikkoja ja kasvua; sitoutuu edelleen jatkamaan tämän ohjelman rahoitusta, jotta sitä voidaan laajentaa ja jotta useammille nuorille – myös unioniin tuleville nuorille maahanmuuttajille – voidaan näin tarjota todellinen mahdollisuus päästä työmarkkinoille ja saada laadukkaita työtarjouksia, jatkokoulutusta tai oppisopimuskoulusta; pitää valitettavana, että neuvoteltaessa unionin talousarviosta vuodeksi 2016 nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen jatkamiseksi ei osoitettu uusia sitoumuksia, vaikka nuorten työttömyys on edelleen unionissa ennätyksellisen korkea; muistuttaa, että tämän tavoitteen tarkastelun yhteydessä on otettava huomioon tarve edistää nuorten liikkuvuutta, jota tuetaan Erasmus+ -ohjelmalla; korostaa kolmen toimielimen (parlamentti, neuvosto ja komissio) yhteistä lausumaa, joka koskee talousarviota vuodeksi 2016 ja jossa todetaan, että nuorisotyöttömyyden vähentäminen on edelleen tärkeä yhteinen poliittinen prioriteetti ja että tätä varten kyseiset toimielimet vahvistavat uudelleen aikovansa päättäväisesti käyttää parhaalla mahdollisella tavalla nuorisotyöttömyyden torjuntaan saatavilla olevia budjettivaroja, erityisesti nuorisotyöllisyysaloitetta; huomauttaa, että huolimatta aloitteen täytäntöönpanon alkuvaiheen viivästyksistä ja jatkuvasta viivyttelystä nuorisotyöllisyysaloitetta koskevista toimintaohjelmista vastaavien viranomaisten nimittämisessä monessa jäsenvaltiossa, tämänhetkiset toteutusta kuvaavat luvut osoittavat, että varat on hyödynnetty kokonaan; kehottaa komissiota esittämään arvionsa nuorisotyöllisyysaloitteesta huhtikuun 2016 loppuun mennessä ja joka tapauksessa hyvissä ajoin, jotta ohjelman jatkaminen voidaan sisällyttää unionin talousarvioon vuodeksi 2017; painottaa, että pysyvän ratkaisun löytäminen nuorisotyöllisyysaloitteen rahoittamiseksi uusilla maksusitoumusmäärärahoilla vuoteen 2020 asti on osa monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia; pitää tässä yhteydessä tärkeänä EGR:ää koskevaa säännöstä, joka koskee tuen myöntämistä korkean työttömyyden alueilla enintään 25-vuotiaille nuorille, jotka eivät ole työelämässä tai koulutuksessa, siten että heidän määränsä on sama kuin tukea saavien työntekijöiden määrä;
13. korostaa, että Pelastakaa Lapset -järjestön hiljattain julkistaman raportin mukaan tällä hetkellä unionissa 27 miljoonaa lasta elää köyhyysriskissä; palauttaa mieliin parlamentin 24. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman(10), jossa kannatettiin lapsitakuun luomista, jotta lapset voidaan auttaa irti köyhyydestä, luoda heidän henkilökohtaisen kehityksensä kannalta suotuisa ympäristö ja estää lasten hyväksikäyttö ja sosiaalinen syrjäytyminen; suhtautuu myönteisesti niiden jäsenvaltioiden toimiin, jotka ovat äskettäin hyväksyneet lasten köyhyyden vähentämistä koskevia strategioita yleisen köyhyyden vähentämiseksi, myös lasten ja nuorten kohdalla; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita; pitää koulutusta, lastenhoitoa, terveydenhuoltopalveluja, asumista ja turvallisuutta perustarpeina, joiden täyttämiseen jokaisella eurooppalaisella lapsella, myös Eurooppaan pakolaisten ja maahanmuuttajien mukana saapuvilla lapsilla, on oikeus;
14. muistuttaa unionin erillisvirastojen merkityksestä varmistettaessa unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja pyrittäessä siten saavuttamaan unionin politiikan tavoitteet, jotka liittyvät kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen sekä toisaalta nykyisen muuttoliike- ja pakolaiskriisin hallintaan; pitää siksi välttämättömänä osoittaa hallinto- ja toimintamenoihin riittävät rahoitus- ja henkilöresurssit, jotta virastot voivat hoitaa niille annetut tehtävät ja saavuttaa mahdollisimman hyviä tuloksia; palauttaa muuttoliike- ja pakolaiskriisiin liittyen mieliin oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivien virastojen henkilöstö- ja määrärahalisäykset vuosien 2015 ja 2016 talousarvioissa; korostaa kuitenkin, että vuoden 2017 talousarviossa kyseisille virastoille on myönnettävä jälleen lisävaroja, jotta ne selviytyvät työmääränsä kasvusta ja uusista tehtävistään; kehottaa myös komissiota antamaan kyseisistä virastoista ajantasaista ja konsolidoitua tietoa sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiat;
15. panee huolestuneena merkille sitkeän sosioekonomisen eriarvoisuuden sekä vaikeudet sosioekonomista lähentymistä koskevan unionin tavoitteen saavuttamisessa; korostaa, että unionin talousarviolla olisi edistettävä lähentymistä, yhdentymistä ja yhteenkuuluvuutta lisäävää politiikkaa, joka perustuu yrittäjyyden turvaamiseen ja edistämiseen, ihmisarvoisten, laadukkaiden ja pysyvien työpaikkojen luomiseen, luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ympäristön suojeluun ja jossa tavoitteisiin pyritään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; on erityisen huolestunut siitä, että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston maksumäärärahojen käyttöaste jäi odotettua alhaisemmaksi;
16. ottaa huomioon koulumaito- ja kouluhedelmäohjelmien merkityksen ja ehdottaa, että analysoidaan, kuinka paljon niiden rahoitusta voitaisiin lisätä; palauttaa mieliin viime vuosien monet kriisit, muun muassa erityisesti Venäjän tuontikiellosta johtuneen maatalouskriisin; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta unionin maatalous saadaan kestämään ilmastonmuutosta samalla kun vähennetään yleisesti maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja varmistetaan alan taloudellinen kestävyys;
17. panee merkille, että vaikka muuttoliike- ja pakolaiskriisin ratkaisemiseksi on otettu käyttöön runsaasti talousarviovaroja vuosina 2015 ja 2016, ratkaisua ei ole vielä löydetty unionin sisällä eikä sen ulkopuolella pakolaisten lähtömaissa; korostaa kuitenkin, että talousarviovarat eivät riitä ja että tämän kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan huomattavasti lisävaroja, koska pakolaisten ja maahanmuuttajien määrän kasvua ei voida pitää tilapäisenä ilmiönä; tähdentää, että vuotuisen talousarviomenettelyn lisäksi myös tulevassa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa olisi etsittävä pidemmän aikavälin ratkaisuja; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintapoliittisen ja rahoitusta koskevan suunnitelman muuttoliikekriisin ja sen vuoden 2017 talousarvioon kohdistuvan vaikutuksen käsittelemiseksi; toteaa, että kaikkia unionin rahoittamia toimia olisi pidettävä investointeina pakolaisia ja muuttoliikettä koskevien haasteiden ratkaisemiseksi; korostaa tarvetta puuttua muuttoliikeilmiön perussyihin kohentamalla elinoloja erityisesti siten, että parannetaan koulutusta ja sairaanhoitopalveluja ja lisätään tukea infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin maahanmuuttajien alkuperämaissa tai maissa, joista he ensimmäisen kerran etsivät suojaa; tähdentää, että muuttoliike- ja pakolaiskriisin rahoittaminen ei saisi vaarantaa tai estää unionin muiden tärkeiden politiikkojen toteutusta; korostaa tässä valossa, että solidaarisuus kuuluu unionin talousarvion perusperiaatteisiin; on huolissaan siitä, että pakolaiskriisissä solidaarisuutta osoitetaan epätasaisesti eri puolilla unionia; kehottaa komissiota jälleen esittämään ehdotuksen siitä, miten unionin talousarviolla voidaan ohjata jäsenvaltioita suhtautumaan solidaarisuuteen tasapainoisemmin;
18. kantaa suurta huolta ilman huoltajaa olevien alaikäisten riittämättömästä suojelusta heidän matkallaan turvalliseen paikkaan ja kehottaa teettämään perusteellisen tutkimuksen Europolin raportoimasta 10 000 lapsen katoamisesta;
19. pitää tärkeänä myöntää lisärahoitusta uudelleensijoitusjärjestelmiä, siirtomenettelyjä ja palauttamistoimia varten erityisesti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) yhteydessä, jotta voidaan luoda vaikuttava unionin turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikka sekä ehkäistä ja vähentää laitonta muuttoliikettä; korostaa tarvetta luoda unionin talousarviossa mahdollisuuksia kehittää uudelleensijoitusalueita ja turvallisia alueita Afrikan mantereella ja Lähi-idässä yhteistyössä Afrikan unionin, Arabiliiton ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) kanssa;
20. panee merkille Syyrian kriisin johdosta perustetun unionin alueellisen erityisrahaston ja Afrikka-hätärahaston vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita pitämään lupauksensa ja osallistumaan näiden rahastojen rahoittamiseen vastaavalla osuudella kuin unioni eli 2,3 miljardilla eurolla; on erittäin huolestunut jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien alhaisesta tasosta; korostaa, että lisärahoitus on tarpeen humanitaarisen avun toimittamiseksi kauttakulkureiteille ja kasvavan pakolaismäärän aiheuttamien haasteiden hallitsemiseksi; huomauttaa, että humanitaarista apua varten myönnetty riittämätön rahoitus, myös terveydenhuollon ja opetuksen järjestämiseksi leireillä, on saanut entistä useammat pakolaiset lähtemään vaaralliselle matkalle unioniin; muistuttaa, että edellä mainitut rahastot perustettiin, koska unionin talousarvio ei ole riittävän joustava ja eikä tarjoa riittävää rahoitusta; katsoo ehdottomasti, että toimia muuttoliike- ja pakolaisongelman ratkaisemiseksi ei saisi toteuttaa unionin muilla aloilla harjoittaman kehityspolitiikan kustannuksella ja että on noudatettava sääntöjä, jotka koskevat vastuuvelvollisuutta kaikista unionin tällä alalla toteuttamista toimista;
21. tähdentää, että jäsenvaltiot vahvistivat sitoumuksensa uudelleen muuttoliikeasioista 23. syyskuuta 2015 pidetyssä unionin valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa, 15. lokakuuta 2015 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa sekä Vallettan huippukokouksessa 11.–12. marraskuuta 2015; pitää erityisen tärkeinä neuvoston julkisia lausumia, jotka koskevat reagoimista ennennäkemättömään muuttoliike- ja pakolaiskriisiin; edellyttää neuvoston täyttävän odotukset, joita sen omat lausumat ja päätökset ovat herättäneet ja jotka liittyvät varsinkin siihen, että jäsenvaltioiden maksuosuuksien olisi vastattava unionin budjettitukea Madad-rahastolle ja Afrikka-hätärahastolle, sekä Turkin-pakolaisavun koordinointivälinettä koskevan komission alkuperäisen ehdotuksen täytäntöönpanoon kaikilta osin; panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot osallistuvat rahoitukseen myös muiden humanitaarisen avun järjestelmien kuten Maailman ruokaohjelman ja UNHCR:n kautta;
22. pitää suunnitellun 3 miljardin suuruisen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen periaatetta ja tavoitteita myönteisinä ja kehottaa jokaista jäsenvaltiota noudattamaan poliittisia sitoumuksiaan ja antamaan Turkin-pakolaisavun välinettä koskevalle paketille riittävästi taloudellista tukea; on vakaasti päättänyt käyttää kaikkia poliittisia ja institutionaalisia painostuskeinoja varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan, jotka koskevat niiden maksuosuuksia Syyrian kriisin johdosta perustettuun alueelliseen erityisrahastoon, Afrikka-hätärahastoon ja Turkin-pakolaisavun välineeseen; odottaa komission selittävän, kuinka unionin rahoitusosuus olisi asetettava käyttöön unionin vuosien 2016 ja 2017 talousarvioiden enimmäismäärien puitteissa; arvostelee sitä, että neuvosto ja komissio jättivät parlamentin pois keskusteluista, jotka koskivat koordinointivälineen perustamista ja unionin rahoitusosuuden käyttöönottoa, mikä käy ilmi komission ilmoituksesta, että se aikoo rahoittaa unionin rahoitusosuuden kohdentamalla äskettäin hyväksytyn vuoden 2016 talousarvion määrärahoja uudelleen ja käyttämällä etukäteen vuoden 2017 talousarvion liikkumavaroja; korostaa myös tarvetta lisätä unionin ulkoisten menojen vaikutusta; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, miten voidaan lisätä unionin ulkoisen rahoituksen välineiden yhteisvaikutuksia ja tehdä niiden strategisesta lähestymistavasta johdonmukaisempi; katsoo, että kyseiset erityisrahastot sekä pakolaisavun koordinointiväline eivät ole unionin talousarvion sisä- eivätkä ulkopuolella, joten tarvittava yhteisömenetelmän mukainen vastuuvelvollisuus ja demokraattinen prosessi eivät koske niitä; aikoo sen vuoksi seurata tiiviisti rahastojen ja välineen perustamista ja täytäntöönpanoa; tähdentää, että edellä kuvatut toimet ovat selvästi vastoin parlamentille toisena budjettivallan käyttäjänä kuuluvia oikeuksia;
23. kiinnittää huomiota siihen, että itäisten naapurimaiden geopoliittinen tilanne on hauras, ja kehottaa unionia antamaan lisätukea maille, jotka panevat tällä hetkellä täytäntöön assosiaatiosopimuksia, jotta voidaan varmistaa uudistusten eteneminen ja suhteiden syventäminen unionin ja kyseisten maiden välillä;
Maksut
24. palauttaa mieliin, että vuosien 2015 ja 2016 talousarvioiden yhteydessä komissio ei useissa tapauksissa pyytänyt lisämaksumäärärahoja eri kriisinhallintatoimiinsa (2 miljardin euron etupainotus Kreikan hyväksi, ensimmäiset aloitteet muuttoliikkeen alalla) vaan kohdensi sen sijaan olemassa olevia resursseja uudelleen; korostaa, että tämä lisäsi maksumäärärahoihin vuonna 2016 ja sen jälkeisinä vuosina kohdistuvaa rasitetta ja saattaa johtaa kaikissa otsakkeissa siihen, että määrärahat eivät riitä kattamaan rahoitusohjelmien todellisia tarpeita, mikä vaikuttaa suoraan hankkeiden johtajiin ja kansalaisiin; on huolissaan siitä, että tämä tilanne sen ohella, että yhteistyössä harjoitettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvien ohjelmien täytäntöönpanon aloitus on myöhässä, saattaa luoda uudelleen olosuhteet, jotka johtivat edellisen monivuotisen rahoituskehyksen lopussa maksattamatta olevien määrien ennennäkemättömään tasoon ja maksamatta jääneiden maksupyyntöjen kestämättömään kasaumaan; muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, että ennakoimattomat maksutarpeet olisi rahoitettava uusista määrärahoista;
25. kehottaa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön parlamentin, neuvoston ja komission vuosina 2015 ja 2016 sopimat yhteiset lausumat maksusuunnitelmasta; palauttaa mieliin sitoumuksen pitää tämän vuoden aikana ainakin kolme toimielintenvälistä kokousta, joissa käsitellään maksuja, maksujen suorittamisen ja tarkistettujen ennusteiden tarkastelemiseksi; toteaa, että komissio on ilmoittanut vuoden 2015 lopun suman määräksi 8,2 miljardia euroa, mikä on lähes puolet alun perin odotetusta; aikoo nostaa tämän kysymyksen esiin ensimmäisessä maksuja koskevassa toimielintenvälisessä kokouksessa maaliskuussa 2016, jotta voidaan selvittää syyt tähän eroon ja mahdollinen pitkän aikavälin vaikutus maksuennusteisiin; edellyttää, että käsitellessään unionin talousarviota vuodeksi 2017 neuvosto ottaa huomioon huhtikuun 2016 kokouksessa vahvistetut määrät ja noudattaa niitä kaikilta osin; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle pidemmän aikavälin ennusteet maksutilanteen odotettavissa olevasta kehittymisestä vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen loppuun mennessä, kuten vuoden 2016 talousarviomenettelyssä hyväksytyssä yhteisessä lausumassa sovittiin, jotta voidaan välttää maksujen suma monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla;
26. korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toteuttamisen odotetaan pääsevän täyteen vauhtiin vuonna 2017, ja varoittaa ottamasta talousarvioon liian vähän maksumäärärahoja kasvaneeseen käyttöasteeseen nähden; kannustaa komissiota vahvistamaan talousarvioesityksessään maksujen riittävän tason; on huolestunut toimenpideohjelmien hyväksymisestä myöhäisessä vaiheessa ja riskistä, että monivuotisen rahoituskehyksen toiselle puoliskolle syntyy uusi maksamattomien laskujen suma; kannustaa komissiota tekemään aktiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa varmistaakseen ohjelmista vastaavien viranomaisten nimittämisen pikaisesti, koska nykyiset viivästykset ovat johtuneet pääasiassa siitä, että näin ei ole toimittu; suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen tehdä pyynnöstä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa erityisesti toimenpideohjelmien mukauttamiseksi tarpeen mukaan niin, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja pakolaiskriisiin liittyvien sisäisten haasteiden välillä on enemmän yhteisvaikutuksia;
Muita erityisen merkittäviä kysymyksiä
27. muistuttaa, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on tärkeää ja että sen olisi oltava unionin toimia tukeva horisontaalinen periaate; kehottaa komissiota toteuttamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen periaatetta tarpeen mukaan käytännössä valmistellessaan talousarvioesitystä vuodeksi 2017;
28. pitää myönteisenä, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen 196 osapuolta pääsivät Pariisissa 12. joulukuuta 2015 sopimukseen yleisestä, sitovasta, dynaamisesta ja eriytetystä sopimuksesta ilmastonmuutoshaasteeseen vastaamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, ettei ole selvyyttä siitä, kuinka avunantajavaltiot noudattavat tavoitetta tukea kehitysmaita vuosittain lähes 100 miljardilla Yhdysvaltojen dollarilla tai varsinkin kuinka ne aikovat sopia yhteisestä menetelmästä ilmastorahoituksen huomioimiseksi; toteaa, että tämä kysymys on määrä ratkaista ennen Marrakeshissa pidettävää COP 22 -kokousta, ja edellyttää komission laativan konsolidoidun unionin sääntelykehyksen, joka vastaa täysin kaikkia Pariisissa annettuja sitoumuksia, ja ennakoivan kyseistä rahoitusta vuoden 2017 talousarvioesityksessään; muistuttaa unionin päättäneen, että vähintään 20 prosenttia sen talousarviosta vuosiksi 2014–2020 eli jopa 180 miljardia euroa olisi käytettävä ilmastotoimiin ja että unionin talousarviota on hienosäädettävä ilmastopolitiikan näkökulmasta; pyytää komissiota tukemaan edelleen kestävään tehokkaaseen infrastruktuuriin ja kestäviin liikennemuotoihin kohdistettavia unionin menoja; kehottaa komissiota pannaan nopeasti täytäntöön neuvoston 17. marraskuuta 2015 antamat päätelmät ilmasto- ja koheesiopolitiikan varoista;
29. pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä laatia ”tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota” koskeva strategia; kehottaa komissiota osoittamaan, kuinka unionin rahoituksen yksinkertaistamisessa, erityisesti unionin rahoittamien hankkeiden toteuttamiseen ja hallinnointiin liittyvän rasitteen vähentämisessä, on edistytty; korostaa, että unionin rahoitusohjelmissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten rahoitusvälineiden tuloksellisuuteen, joiden avulla voidaan saavuttaa tärkeitä kohderyhmiä, kuten pk-yritykset, innovatiiviset yritykset ja mikroyritykset; katsoo, että unionin toimielinten lisäksi huomattava vastuu kuuluu myös jäsenvaltioille, koska 80 prosenttia talousarviosta kuuluu yhteistyössä niiden kanssa tapahtuvan hallinnoinnin piiriin; kehottaa siksi jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa taatakseen moitteettoman varainhoidon, vähentääkseen virheitä ja välttääkseen viivästyksiä niiden vastuulle kuuluvien ohjelmien täytäntöönpanossa; korostaa tarvetta keskittyä enemmän soveltuvien määrällisten ja laadullisten tulosindikaattoreiden kehittämiseen, jotta voidaan mitata tuloksellisuutta ja luoda konkreettinen kuva unionin menojen vaikutuksesta reaalitalouteen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita edistämään ja toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla torjutaan aktiivisesti korruptiota julkisissa hankinnoissa ja tarjouskilpailuissa;
30. vahvistaa kannattavansa kansainvälistä ITER-tutkimus- ja teknologiaohjelmaa ja on sitoutunut varmistamaan sen asianmukaisen rahoituksen; on kuitenkin huolissaan ohjelman mahdollisista lisäviivästyksistä ja -kustannuksista sekä näistä unionin talousarviolle mahdollisesti koituvista seurauksista; pitää näin ollen valitettavana, ettei parlamentti voinut verrata vuoden 2016 ITER-määrärahojen tasoa päivitettyyn maksusuunnitelmaan ja -aikatauluun; odottaa, että tarkistettu suunnitelma sisällytetään vuoden 2017 talousarvioesityksen valmisteluun; kehottaa ottamaan käyttöön asianmukaisen vastuuvelvollisuusmekanismin, jonka avulla saadaan selkeä yleiskuva tälle kansainväliselle hankkeelle myönnettyjen rahoitusresurssien määrästä ja arvioidaan niiden käytön tehokkuutta;
31. palauttaa mieliin, että vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 2 artiklaan kirjattuun lopulliseen sopimukseen rahoituskehyksestä sisältyy sen pakollinen uudelleentarkastelu ja lainsäädäntöehdotus sen tarkistamisesta vuoden 2016 loppuun mennessä; korostaa, että uudelleentarkastelun/tarkistamisen tarkoituksena on arvioida monivuotisen rahoituskehyksen laadullista ja määrällistä toimivuutta ja korjata järjestelmää koskevat puutteet unionin talousarviossa sekä varmistaa, että unionilla on riittävät resurssit puuttua vaikuttavalla tavalla sisäisiin ja ulkoisiin kriiseihin ja rahoittaa kehittymässä olevia monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskon poliittisia painopisteitä; painottaa, että neuvoston olisi lunastettava Eurooppa-neuvoston lausumien ja päätösten synnyttämät odotukset; tähdentää tässä yhteydessä, että neuvoston olisi otettava vastuulleen sen varmistaminen, että uusien tehtävien ja odottamattomien tilanteiden rahoittamiseen on käytettävissä tarvittavat määrärahat, myös tarkistamalla monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä ylöspäin; aikoo toimia johdonmukaisesti neuvotteluissa vuoden 2017 talousarviosta sekä tarkistettaessa monivuotista rahoituskehystä; epäilee vahvasti, kyetäänkö kyseiset kriisit rahoittamaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen rajoitusten puitteissa; painottaa myös, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen vuonna 2016 on mahdollisuus mukauttaa sen määriä ja lisätä sen joustavuutta;
32. toistaa kannattavansa tarpeellista unionin omien varojen järjestelmän perusteellista uudistamista ja pitää osana vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevaa sopimusta perustetun omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työtä poliittisesti erittäin tärkeänä; edellyttää komission ja neuvoston ottavan huomioon lopulliset tulokset, joita odotetaan vuoden 2016 loppuun mennessä, mahdolliset uudet omia varoja koskevat ehdotukset mukaan luettuina; palauttaa mieliin, että omien varojen uudistamisen johtoajatuksena on tehdä unionin talousarvion tulopuolesta riippumattomampi, vakaampi, yksinkertaisempi, oikeudenmukaisempi, kestävämpi ja ennustettavampi sekä helpottaa kansallisista talousarvioista maksettavien liian suurten menojen taakkaa ja lisätä avoimuutta ja näkyvyyttä kansalaisiin nähden lisäämättä kansalaisten kokonaisverorasitetta; katsoo, että täysin itsenäinen unionin talousarvio edellyttää aitoja omia varoja;
o o o
33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle.
Euroopan parlamentin päätös 9. maaliskuuta 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä (2016/2005(ACI))
– ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 16. joulukuuta 2015 tekemän päätöksen,
– ottaa huomioon luonnoksen Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission väliseksi toimielinten sopimukseksi paremmasta lainsäädännöstä,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 295 artiklan,
– ottaa huomioon komission ehdotuksen toimielinten sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015)0216 ja sen liitteet),
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista(1), jäljempänä ’vuoden 2010 puitesopimus’,
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(2), jäljempänä ’vuoden 2003 toimielinten sopimus’,
– ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista – 19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”(3),
– ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2016 työohjelmasta(4),
– ottaa huomioon 18. ja 19. helmikuuta 2016 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0039/2016),
A. toteaa pyytäneensä moneen kertaan, että vuoden 2003 toimielinten sopimuksesta neuvoteltaisiin uudelleen, jotta voitaisiin ottaa huomioon Lissabonin sopimuksella luotu uusi lainsäädäntöympäristö, vakiinnuttaa nykyiset parhaat käytännöt ja saattaa sopimus ajan tasalle paremman lainsäädännön agendan mukaisesti;
B. ottaa huomioon, että alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja eri kansalliset parlamentit ovat ilmaisseet näkemyksensä 19. toukokuuta 2015 annetusta komission tiedonannosta ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215), edellä mainitusta komission ehdotuksesta toimielinten sopimukseksi paremmasta sääntelystä tai toimielinten välillä saavutetusta paremmasta lainsäädännöstä tehtävää uutta toimielinten välistä sopimusta koskevasta yhteisymmärryksestä;
C. ottaa huomioon, että edellä mainitussa 16. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassaan parlamentti piti myönteisenä neuvottelujen käynnistämistä uudesta parempaa lainsäädäntöä koskevasta toimielinten sopimuksesta ja asetti joitakin painopisteitä, jotka koskivat etenkin komission lainvalmistelun laatua, monivuotista ja vuotuista ohjelmasuunnittelua, säädösehdotusten vaikutustenarvioinnin tehostumista, lainsäädäntövallan käyttäjien tasa-arvoista kohtelua lainsäädäntöprosessin aikana annettavien tietojen osalta, asianmukaista toimielinten välistä kuulemista, parlamentin ehdotusten ja suositusten huomioon ottamista komissiossa sekä yksityiskohtaisten perustelujen esittämistä kunkin kaavaillun peruuttamisen yhteydessä;
D. ottaa huomioon, että toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin virallisesti 25. kesäkuuta 2015;
E. ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous hyväksyi 16. joulukuuta 2015 ääntenenemmistöllä alustavan sopimuksen, jonka kolmen toimielimen neuvottelijat olivat 8. joulukuuta 2015 saaneet aikaan parempaa lainsäädäntöä koskevan uuden toimielinten välisen sopimuksen, jäljempänä ’uusi toimielinten sopimus’, sanamuodosta;
F. ottaa huomioon, että uuden toimielinten sopimuksen on tarkoitus korvata vuoden 2003 toimielinten sopimus ja vaikutustenarviointia koskeva toimielinten yhteinen lähestymistapa marraskuulta 2005 ja että uuden toimielinten sopimuksen liitteen on tarkoitus korvata delegoituja säädöksiä koskeva yhteisymmärrys vuodelta 2011;
G. ottaa huomioon, että tämän päätöksen liitteessä II olevan Euroopan parlamentin ja komission lausuman mukaan uusi toimielinten sopimus ei rajoita vuoden 2010 puitesopimuksen soveltamista;
H. toteaa kuitenkin, että vuoden 2010 puitesopimuksen tietyt määräykset saattavat vanhentua tai ne on saatettava ajan tasalle uuden toimielinten sopimuksen vuoksi;
I. ottaa huomioon, että uuden toimielinten sopimuksen mukaan toimielinten on vielä neuvoteltava erityisesti kansainvälisten sopimusten tekemiseen liittyvistä käytännön yhteistyöjärjestelyistä ja tietojenvaihdosta sekä perusteista, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen delegoituja säädöksiä koskevan 290 artiklan ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevan 291 artiklan soveltamista;
J. ottaa huomioon, että tiettyjä parlamentin työjärjestyksen määräyksiä, esimerkiksi komission työohjelmaan ja säädösten oikeusperustan tarkistamiseen liittyviä määräyksiä, on mukautettava uuteen toimielinten sopimukseen;
K. katsoo, että uudessa toimielinten sopimuksessa otetaan tavalla tai toisella huomioon tärkeimmät parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan huolenaiheet, jotka se esitti 22. huhtikuuta 2015 päivätyssä asiakirjassaan ”Contribution of AFCO to the position of the European Parliament for the negotiations on the revision of the Interinstitutional Agreement on Better Law‑Making”;
1. suhtautuu toimielinten aikaansaamaan sopimukseen myönteisesti ja katsoo sen olevan hyvä perusta toimielinten välisen uuden, avoimemman suhteen luomiselle ja kehittämiselle, jotta voidaan parantaa lainsäädäntöä ja palvella näin unionin kansalaisten etua;
2. pitää lainsäädännön parantamisen kannalta erittäin valitettavana, että toimielinten sopimuksesta käydyissä neuvotteluissa ei noudatettu vakiintunutta käytäntöä Euroopan parlamentin valiokuntamenettelyn suhteen;
3. pitää erityisen myönteisinä neuvotteluissa saavutettuja tuloksia, jotka koskevat monivuotista ja vuotuista toimielinten välistä ohjelmasuunnittelua, parlamentin lainsäädäntöaloitteiden seurantaa komissiossa sekä perustelujen esittämistä ja kuulemisten järjestämistä lainsäädäntöehdotusten kaavaillun peruuttamisen yhteydessä; korostaa, että sovitulla komission työohjelman painottamisella ei voida oikeuttaa parlamentin oman lainsäädäntövallan tai aloiteoikeuden rajoittamista; suhtautuu myönteisesti sovittuun toimielinten väliseen näkemysten vaihtoon siinä tapauksessa, että säädöksen oikeusperustaa aiotaan muuttaa, ja ilmoittaa aikovansa vastustaa määrätietoisesti kaikkia pyrkimyksiä heikentää Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaa oikeusperustaa muuttamalla;
4. korostaa uuden toimielinten sopimuksen paremman lainsäädännön välineitä (vaikutustenarvioinnit, julkiset sekä sidosryhmien kuulemiset, arvioinnit jne.) koskevien määräysten merkitystä sen kannalta, että mahdollistetaan tietoon perustuva, osallistava ja avoin päätöksenteko sekä lainsäädännön asianmukainen soveltaminen, ja toteaa, että määräykset myös turvaavat lainsäätäjien oikeudet; katsoo, että vaikutustenarviointien on oltava kattavia ja tasapainoisia ja niissä olisi arvioitava muun muassa, mitä kustannuksia tuottajille, kuluttajille, työntekijöille, hallinnolle ja ympäristölle aiheutuu, jos tarvittavaa lainsäädäntöä ei anneta; on huolissaan siitä, että vaikutustenarviointeja koskeva sanamuoto ei sitouta kolmea toimielintä riittävästi siihen, että niiden vaikutustenarvioinnit käsittävät myös pienet ja keskisuuret yritykset ja kilpailukykytestit; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon pk-yritysten tarpeet ja kiinnittää niihin huomiota lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa; painottaa, että paremman sääntelyn suuntaviivoista 19. toukokuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0111) mukaan vaikutustenarviointiraportteihin on sisällytettävä pk‑yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, ja kehottaa komissiota antamaan tästä käytännöstä enemmän tietoa; on tyytyväinen pyrkimykseen parantaa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista muun muassa tekemällä paremmin tunnistettaviksi kansalliset toimenpiteet, joita ei edellytetä osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettavassa unionin lainsäädännössä (”ylisääntely”); edellyttää jäsenvaltioiden ilmaisevan ja dokumentoivan selkeästi tällaiset toimenpiteet mutta pitää kuitenkin mielessä, että jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa pidemmälle meneviä vaatimuksia, jos unionin oikeudessa määritellään vain vähimmäisvaatimukset;
5. toteaa, että lainsäädännön kumulatiiviset kustannukset voivat aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia yrityksille ja yksityishenkilöille, joita unionin säännöt koskevat;
6. panee merkille 15. joulukuuta 2015 päivätyn komission ensimmäisen varapuheenjohtajan kirjeen uuden sääntelyntarkastelulautakunnan toiminnasta; toteaa, että lautakunta perustettiin valvomaan komission vaikutustenarviointien laatua (mutta sille ei annettu veto-oikeutta lainsäädäntöehdotuksiin, sillä tämä oikeus kuuluu vaaleilla valituille viranomaisille); muistuttaa pyytäneensä komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista 27. marraskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa(5) sääntelyntarkastelulautakunnan (entiseltä nimeltään ’vaikutustenarviointilautakunta’) riippumattomuuden lisäämistä ja erityisesti sitä, että lautakunnan jäseniä ei alisteta poliittisen valvonnan alaisuuteen; pitää tältä osin sääntelyntarkastelulautakunnan perustamista tervetulleena ensimmäisenä askelena kohti tällaista riippumattomuutta; huomauttaa, että lainsäätäjät voivat myös tehdä omia vaikutustenarviointejaan katsoessaan sen tarpeelliseksi; toteaa, että vaikutustenarvioinnit eivät korvaa poliittista päätöksentekoprosessia; korostaa myös, että uudessa toimielinten sopimuksessa määrätään vaikutustenarviointeihin liittyviä parhaita käytäntöjä ja menetelmiä koskevasta toimielinten välisestä tietojenvaihdosta ja tarjotaan näin mahdollisuus tarkastella aikanaan sääntelyntarkastelulautakunnan toimintaa yhteisen menetelmän aikaansaamiseksi;
7. panee tyytyväisenä merkille, että toimielimet ovat sopineet tekevänsä yhteistyötä lainsäädännön ajantasaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä vaihtavansa näkemyksiä tästä asiasta ennen komission työohjelmasuunnittelun saattamista päätökseen; korostaa sovitun ”rasitusta koskevan vuotuisen selvityksen” merkitystä välineenä, jolla kartoitetaan ja seurataan selkeästi ja avoimesti tuloksia, joita unionin toimilla ylisääntelyn ja hallinnollisen rasituksen välittämiseksi ja vähentämiseksi on saavutettu, ja katsoo, että siinä olisi oltava erityisesti pk-yrityksiä koskeva luettelo ja siinä olisi tehtävä ero yksittäisistä komission ehdotuksista aiheutuvien rasitusten ja yksittäisten jäsenvaltioiden toimien välillä; huomauttaa, että mahdollisuutta vahvistaa rasituksen vähentämistä koskevia tavoitteita tietyillä aloilla ja tämän suotavuutta on arvioitava tarkasti ja tapauskohtaisesti tiiviissä yhteistyössä toimielinten kesken keskittyen lainsäädännön laatuun ja heikentämättä asiaankuuluvia unionin normeja; edellyttää komission ehdottavan järjestelmällisesti säädösten kumoamista, jos kumoaminen katsotaan tarpeelliseksi; pitää asian kannalta myönteisenä, että kolme toimielintä ovat sopineet, että vaikutustenarvioinneissa olisi otettava huomioon myös ehdotusten vaikutus hallinnolliseen rasitukseen ja erityisesti pk-yrityksiin; toteaa, että asianmukaisella unionin lainsäädännöllä voidaan vähentää pk-yrityksille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, kun 28 maan erilaiset säännöt korvataan sisämarkkinat kattavilla yhtenäisillä säännöillä;
8. katsoo, että delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä on kaiken kaikkiaan saatu aikaan tasapainoinen ratkaisu, jolla varmistetaan avoimuus ja lainsäätäjien yhdenvertaisuus, mutta huomauttaa, että tarvitaan pikaisesti sopimusta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottelua koskevista asianmukaisista kriteereistä ja kaikki perussäädökset on mukautettava ripeästi Lissabonin sopimuksella käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen;
9. toteaa, että sovitut toimenpiteet, joilla parannetaan keskinäistä näkemysten vaihtoa ja tiedottamista parlamentin ja neuvoston välillä niiden toimiessa lainsäätäjinä, ovat askel eteenpäin; katsoo kuitenkin, että näitä toimenpiteitä olisi kehitettävä edelleen, etenkin mitä tulee keskinäiseen tiedonsaantiin ja oikeuteen osallistua kokouksiin, jotta varmistetaan lainsäätäjien aito tasavertaisuus ja yhdenvertainen kohtelu koko lainsäädäntömenettelyn ajan ja taataan, että toimielinten vilpittömän yhteistyön periaatetta noudatetaan; varoittaa, että sovitut epäviralliset näkemysten vaihdot eivät saisi kehittyä uudeksi toimielinten välisten avoimuudeltaan puutteellisten neuvottelujen areenaksi;
10. muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä, jossa on kolme käsittelyä; huomauttaa, että mikäli parlamentti ja neuvosto käyttävät kaikkia oikeuksiaan lainsäädäntömenettelyssä, toisen käsittelyn sopimusten pitäisi olla tavanomainen menettely ja ensimmäisen käsittelyn sopimuksia olisi käytettävä vain, kun asiasta on tehty harkittu ja nimenomainen päätös;
11. suhtautuu myönteisesti sitoumukseen varmistaa lainsäädäntömenettelyjen avoimuus mutta korostaa, että tarvitaan lisää konkreettisia määräyksiä ja välineitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi etenkin ensimmäisen käsittelyn sopimusten käytön suhteen;
12. on myös sitä mieltä, että kansallisten parlamenttien kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua koskevia järjestelyjä olisi hyödynnettävä paremmin; korostaa tässä yhteydessä kansallisille parlamenteille Lissabonin sopimuksella annettua merkittävää asemaa ja painottaa, että niille kuuluvan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen valvontatehtävän lisäksi niillä voi olla ja on merkittävä panos annettavanaan poliittiseen vuoropuheluun; kannustaa hyödyntämään paremmin perussopimuksissa vahvistettuja olemassa olevia toissijaisuus- ja suhteellisuusmekanismeja; korostaa tarvetta suhtautua joustavammin kahdeksan viikon määräaikaan, jonka kuluessa kansallisten parlamenttien on annettava perusteltu lausunto toissijaisuusperiaatteen noudattamatta jättämisestä;
13. kehottaa laatimaan kattavan arvioinnin uuden toimielinten sopimuksen vaikutuksesta vuoden 2010 puitesopimukseen ja muihin asiaan liittyviin voimassa oleviin toimielinten välisiin sopimuksiin ja pitämään tässä yhteydessä mielessä tarpeen turvata Euroopan parlamentin asema ja oikeudet sekä yksinkertaistaa toimielinten välisiä suhteita sääntelevien lukuisten järjestelyjen rakennetta;
14. katsoo, että yksinkertaistaminen olisi tehtävä sen jälkeen, kun kaikki käytännön järjestelyt uuden toimielinten sopimuksen panemiseksi kokonaisuudessaan täytäntöön ovat käytössä, jolloin toimielimet voisivat myös arvioida, olisiko uutta toimielinten sopimusta tarpeen mukauttaa uuden sopimuksen täytäntöönpanosta siihen mennessä saatujen kokemusten perusteella;
15. korostaa asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä ja sitä, kuinka tärkeää on varmistaa, että uudessa toimielinten sopimuksessa annettuja sitoumuksia ja asetettuja määräaikoja noudatetaan;
16. huomauttaa, että erityisesti seuraavat kysymykset edellyttävät vielä teknisellä ja/tai poliittisella tasolla jatkotoimia, joihin kaikkien parlamentin valiokuntien, joilla on asiasta kokemusta, olisi osallistuttava aktiivisesti ja joissa olisi hyödynnettävä niiden asiantuntemusta:
–
ohjelmasuunnittelu (vuoden 2010 puitesopimuksen ja parlamentin työjärjestyksen tekninen tarkastelu);
sen arviointi, miten komissio soveltaa edellä mainittuja paremman sääntelyn suuntaviivojaan, sekä uuden sääntelyntarkastelulautakunnan toiminnan arviointi etenkin, jotta voidaan 6 kohdan mukaisesti tarkistaa, että se toimii riippumattomasti eivätkä sen jäsenet ole poliittisen valvonnan alaisia;
–
lainsäädäntöprosessin avoimuus ja koordinointi (mukaan lukien ensimmäisen ja toisen käsittelyn menettelyjen asianmukainen käyttö, näkemysten vaihtoa, tietojenvaihtoa ja aikataulujen vertailua koskevat käytännön järjestelyt, avoimuus kolmenvälisissä neuvotteluissa, foorumien ja välineiden kehittäminen yhteisen tietokannan perustamiseksi lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten, kansallisille parlamenteille tiedottaminen sekä käytännön järjestelyt, jotka koskevat kansainvälisistä sopimuksista käytäviin neuvotteluihin ja sopimusten tekemiseen liittyvää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa);
–
sen arviointi, onko sääntelyntarkastelulautakunta riippumaton, kun se hoitaa tehtäväänsä eli valvoo eri vaikutustenarviointeja ja antaa niistä puolueettomia neuvoja, ja mahdolliset jatkotoimet;
–
parlamentin uuden toimielinten sopimuksen asiaankuuluviin määräyksiin perustuvat odotukset siitä, että komissio esittää ehdotuksia, joissa vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan tavoitteet rasituksen vähentämiseksi keskeisillä aloilla mahdollisimman pian kuitenkin siten, että varmistetaan lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen;
–
unionin neuvoa-antaviin elimiin liittyvän toiminnallisen ja oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistaminen uuden toimielinten sopimuksen ja yhteistyösopimusten välillä;
–
delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa 25. helmikuuta 2014 annetun päätöslauselman(6) pohjalta (delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottelukriteerejä koskevat neuvottelut, delegoituja säädöksiä koskevan rekisterin perustaminen ja ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa annettujen säädösten mukauttaminen);
–
unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen (direktiivien täytäntöönpanoa ja kutakin unionin lainsäädännön säännöksiä pidemmälle menevää kansallista toimenpidettä (”ylisääntely”) koskevien jäsenvaltioiden ilmoitusten valvonta);
17. hyväksyy tämän päätöksen liitteenä I olevan sopimusluonnoksen;
18. hyväksyy tämän päätöksen liitteenä II olevan parlamentin ja komission lausuman;
19. pyytää asiasta vastaavaa valiokuntaa tutkimaan, missä määrin uuden toimielinten sopimuksen täytäntöönpano edellyttää työjärjestyksen tarkistamista tai tulkintaa taikka muutoksia parlamentin käytäntöihin, hallintoon sekä yhteydenpidossa muihin toimielimiin käytettäviin kanaviin;
20. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan uuden toimielinten sopimuksen neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen liitteineen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.
LIITE I
Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä
(Liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa toimielinten välistä sopimusta sellaisena kuin se on julkaistuna virallisessa lehdessä EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.)
LIITE II
EUROOPAN PARLAMENTIN JA KOMISSION LAUSUMA PAREMMASTA LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ TEHDYN TOIMIELINTEN VÄLISEN SOPIMUKSEN HYVÄKSYMISEN YHTEYDESSÄ
Euroopan parlamentti ja komissio katsovat, että tässä sopimuksessa otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission keskinäinen tasapaino ja toimivaltuudet perussopimusten mukaisesti.
Tämä sopimus ei rajoita Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen(7) soveltamista.
– ottaa huomioon Philip Morris Internationalin (PMI) ja sen tytäryhtiöiden sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä 9. heinäkuuta 2004 tehdyn salakuljetuksen ja tuoteväärennösten vastaisen sopimuksen ja yleisen vapautuksen,
– ottaa huomioon tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU(1),
– ottaa huomioon tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen ja tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi tehdyn lisäpöytäkirjan, jonka sopimuspuolet hyväksyivät sopimuspuolikokouksen viidennessä istunnossa 12. marraskuuta 2012 tehdyllä päätöksellä FCTC/COP5(1),
– ottaa huomioon 4. toukokuuta 2015 esitetyn komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta lisäpöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisalaan (COM(2015)0193),
– ottaa huomioon 24. helmikuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Technical assessment of the experience made with the Anti-Contraband and Anti Counterfeit Agreement and General Release of 9 July 2004 among Philip Morris International and affiliates, the Union and its Member States" (tekninen arviointi, joka koskee Philip Morris Internationalin ja sen tytäryhtiöiden sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä 9. heinäkuuta 2004 tehdystä salakuljetuksen ja tuoteväärennösten vastaisesta sopimuksesta ja yleisestä vapautuksesta saatuja kokemuksia) (SWD(2016)0044),
– ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Philip Morrisin välisen, savukkeiden salakuljetuksen torjumiseen tähtäävän sopimuksen seurauksista ja yhteisön passitusjärjestelmän tutkintavaliokunnan suositusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä(2),
– ottaa huomioon komissiolle tupakkasopimuksesta (PMI-sopimus) esitetyn kysymyksen (O-000010/2016 – B8-0109/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että EU:n taloudellisten etujen suojaaminen on yksi komission keskeisistä painopisteistä, ja toteaa, että tupakkatuotteiden laiton kauppa ja etenkin savukkeiden salakuljetus ja väärentäminen aiheuttavat maltillistenkin arvioiden mukaan jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioille tulonmenetyksiä yli 10 miljardia euroa vuodessa;
B. huomauttaa, että laiton kauppa on vakava rikos, jonka tuotolla rahoitetaan muuta kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa sekä huumausaine- ja asekauppaa, ja joissakin tapauksissa myös terroristiryhmiä;
C. toteaa, että PMI-sopimuksen keskeisenä tavoitteena on vähentää salakuljetettujen PMI-tuotteiden esiintymistä laittomilla tupakkatuotemarkkinoilla EU:ssa;
D. toteaa, että PMI-sopimuksen voimassaolon on määrä päättyä 9. heinäkuuta 2016;
E. panee merkille, että PMI-sopimusta koskevassa komission teknisessä arvioinnissa todetaan, että tämä keskeinen tavoite on tosiasiassa saavutettu, mutta siinä kyseenalaistetaan tämän tuloksen syy-yhteys ja huomautetaan, että salakuljetettujen PMI-tuotteiden väheneminen ei ole johtanut laittomien tuotteiden määrän yleiseen vähenemiseen EU:n markkinoilla;
F. toteaa, että PMI-sopimus on kasvattanut julkisia tuloja noin miljardilla dollarilla vuotuisten maksujen ja 68,2 miljoonalla eurolla takavarikointimaksujen ansiosta ja että nämä tulot jakautuvat komission (noin 10 prosenttia) ja jäsenvaltioiden (noin 90 prosenttia) kesken; huomauttaa, ettei ole tiedossa, miten jäsenvaltiot ovat käyttäneet sopimuksen puitteissa saamansa tulot;
G. toteaa, että paitsi laittoman tupakkakaupan oikeudellinen kehys myös sen markkinaympäristö ovat muuttuneet huomattavasti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen etenkin siltä osin, että kaupan on entistä enemmän tuotemerkittömiä savukkeita, joita kutsutaan usein nimellä ”cheap whites”, ja että on kehitetty uusi toiminta-alue, nimittäin sähkösavukkeissa käytettävän nestemäisen nikotiinin myynti;
H. toteaa, että asiat C-358/14, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-477/14, Pillbox 38 (UK) Limited ja C-547/14, Philip Morris Brands SARL ym., joissa vastustetaan direktiiviä 2014/40/EU, ovat parhaillaan käsiteltävinä Euroopan unionin tuomioistuimessa ja että kyseisten tupakanvalmistajien olisi peruutettava nämä kanteet mahdollisimman pian;
I. toteaa, että komissio on sitoutunut ratifioimaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi tehdyn lisäpöytäkirjan, mikä on merkittävä edistysaskel tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan oikeudellisen kehyksen lujittamisessa; ottaa huomioon, että komissio on päättänyt kehottaa kolmansia maita ratifioimaan lisäpöytäkirjan;
J. huomauttaa, että tupakkatuotteiden salakuljetus vaarantaa EU:n kansanterveyspolitiikan ja merkitsee sitä, että laittomia tupakkatuotteita on saatavilla – myös nuorille – laittomasti huomattavasti halvempaan hintaan monissa paikoissa; huomauttaa, että sen lisäksi, että väärennetyt savukkeet valmistetaan ja tuodaan maahan laittomasti, ne sisältävät tuntemattomia ainesosia, minkä vuoksi ne ovat vakava terveysriski;
1. pitää puitesopimukseen liitettyä, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi tehtyä lisäpöytäkirjaa tervetulleena ja kehottaa saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen mahdollisimman pian;
2. pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt ehdotuksen lisäpöytäkirjan ratifioimiseksi ja luvannut pyytää jäsenvaltioita ja kolmansia maita ratifioimaan sen; toteaa, että tähän mennessä lisäpöytäkirjan on ratifioinut 15 maata, joiden joukkoon kuuluu viisi EU:n jäsenvaltiota, ja että EU valmistautuu parhaillaan sen ratifioimiseen;
3. kehottaa komissiota edistämään lisäpöytäkirjan pikaista ratifiointia; katsoo kuitenkin, että sopimuksen uusimisella lähetettäisiin kolmansille maille vahingollinen ja haitallinen viesti, että EU:lla on sopimattomia yhteyksiä tupakkateollisuuteen, vaikka lisäpöytäkirjassa nimenomaisesti kielletään kyseiset yhteydet;
4. katsoo, että PMI-sopimuksen uusiminen voi olla ristiriidassa puitesopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrättyjen EU:n velvoitteiden kanssa, mikä voisi vahingoittaa EU:n mainetta maailmanlaajuisesti johtavana toimijana tupakoinnin torjunnan alalla;
5. huomauttaa, että puitesopimuksen 5 artiklan 3 kohdan soveltamisohjeissa todetaan, että tupakkateollisuuden etujen ja kansanterveyspolitiikan etujen välillä on perusluonteinen ja sovittamaton ristiriita;
6. pitää myönteisenä tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU, jäljempänä ’tupakkatuotedirektiivi’, hyväksymistä; korostaa, että tupakkatuotedirektiivissä säädetään jo tupakkayhtiöiden oikeudellisesta velvoitteesta ottaa käyttöön ja pitää toiminnassa jäljitysjärjestelmä, jonka on oltava toimintavalmiudessa savukkeiden ja irtotupakan osalta 20. toukokuuta 2019 alkaen ja muiden tupakkatuotteiden osalta 20. toukokuuta 2024 alkaen;
7. painottaa, että komission on ryhdyttävä viipymättä toimiin varmistaakseen, että kaikki jäsenvaltiot saattavat tupakkatuotedirektiivin täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat epävirallisesti ilmoittaneet komissiolle niiden toimenpiteiden loppuunsaattamisesta, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota toimittamaan täydelliset tiedot direktiivin täytäntöönpanotilanteesta määräajan umpeuduttua 20. toukokuuta 2016;
8. muistuttaa, että toukokuussa 2015 komissio lupasi antaa arviointinsa PMI-sopimuksesta mahdollisimman pikaisesti; korostaa, että komissio siirsi arvioinnin julkaisemista useita kertoja ja että se julkaistiin lopulta vasta 24. helmikuuta 2016, päivää ennen sen täysistuntokäsittelyä parlamentissa; katsoo ilman muuta, että julkaisemisen viivästyminen tällä tavalla merkitsee komission avoimuusvelvoitteiden vakavaa laiminlyöntiä sekä parlamenttia että kansalaisia kohtaan ja että siten heikennettiin parlamentin mahdollisuuksia ilmaista ajoissa näkemyksensä tästä monitahoisesta ja arkaluonteisesta aiheesta;
9. panee merkille komission tekemästä arvioinnista, että PMI-sopimuksella on tosiasiassa saavutettu sen tavoite, joka oli salakuljetettujen PMI-tuotteiden esiintymisen vähentäminen laittomilla tupakkatuotemarkkinoilla EU:ssa, mistä on osoituksena se, että jäsenvaltioissa takavarikoitujen aitojen PMI-savukkeiden määrä väheni noin 85 prosenttia vuosien 2006 ja 2014 välillä; panee kuitenkin merkille, että komissio kyseenalaistaa tämän tuloksen syy-yhteyden, ja korostaa myös, että salakuljetettujen PMI-tuotteiden väheneminen ei ole johtanut laittomien tuotteiden määrän yleiseen vähenemiseen EU:n markkinoilla; panee merkille, että suurten tupakkayhtiöiden salakuljetettujen tuotteiden sijasta kaupataan yhä enemmän muita tuotteita, muun muassa tuotemerkittömiä savukkeita (”cheap whites”), jotka yleensä valmistetaan kolmansissa maissa;
10. kantaa suurta huolta siitä, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) talousarvio rahoitetaan osaksi tupakkateollisuuden vuosittaisilla maksuilla, kuten tupakkasopimuksissa mainitaan, koska tämä saattaa johtaa tiettyihin eturistiriitoihin;
11. korostaa, että kun PMI-sopimus tehtiin vuonna 2004, se oli innovatiivinen väline tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjumisessa, mutta painottaa, että markkina- ja sääntely-ympäristö ovat sittemmin muuttuneet merkittävästi; painottaa, että sopimuksessa ei käsitellä nykyisen laittoman tupakkakaupan tärkeitä ominaispiirteitä eikä erityisesti tuotemerkittömien savukkeiden kaupan nykyisin suurta osuutta; katsoo sen vuoksi, että kaikki PMI:n kanssa tehdyn sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat seikat kuuluvat tupakkatuotedirektiivistä ja lisäpöytäkirjasta koostuvan uuden oikeudellisen kehyksen piiriin;
12. toteaa sen vuoksi, että PMI:n kanssa tehtyä sopimusta ei saisi uusia, jatkaa tai neuvotella uudelleen; pyytää komissiota olemaan uusimatta, jatkamatta tai neuvottelematta uudelleen sopimusta sen voimassaolon nykyisen päättymispäivän jälkeen;
13. kehottaa komissiota toteuttamaan EU:n tasolla PMI-sopimuksen voimassaolon päättymispäivään mennessä kaikki tarvittavat toimenpiteet PMI-tupakkatuotteiden jäljittämiseksi ja ryhtymään oikeustoimiin kaikissa tämän valmistajan tuotteiden laittomissa takavarikointitapauksissa, kunnes kaikki tupakkatuotedirektiivin säännökset ovat täysin täytäntöönpanokelpoisia, jotta PMI-sopimuksen voimassaolon päättymisen ja tupakkatuotedirektiivin ja lisäpöytäkirjan voimaantulon väliin ei jää sääntelyvajetta;
14. kehottaa Philip Morris Internationalia soveltamaan edelleen jäljitysjärjestelmää ja due diligence -prosessia (asiakkaan tunteminen) koskevia nykyisen sopimuksen määräyksiä riippumatta siitä, jatketaanko sopimusta vai ei;
15. on huolissaan siitä, ettei tupakanvalmistajien kanssa tehdyissä neljässä sopimuksessa käsitellä tuotemerkittömiä savukkeita koskevaa kysymystä; kehottaa komissiota näin ollen esittämään toimintasuunnitelman, jossa määritellään uusia toimia tämän ongelman ratkaisemiseksi kiireellisesti;
16. kehottaa komissiota esittämään uuden lisäsäädöksen, jolla vahvistetaan riippumaton jäljitysjärjestelmä ja sovelletaan due diligence -prosessia (asiakkaan tuntemista) koskevia sääntöjä leikattuun raakatupakkaan sekä tupakkateollisuuden käyttämiin filttereihin ja papereihin, jolloin se toimisi lisävälineenä salakuljetuksen ja tuoteväärennösten torjunnassa;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön puitesopimuksen sihteeristölle.