Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115 ja 116 artiklan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöksen veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE 2) asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(1),

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot Luxemburgissa sovellettavista veropäätöksistä ja muista haitallisista käytännöistä eli niin kutsutun LuxLeaks-tietovuodon,

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot offshore-yritysten käytöstä eli niin kutsutut Panama-paperit ja erityisesti 9. toukokuuta 2016 julkistetut asiakirjat,

–  ottaa huomioon monien kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden G7-, G8- ja G20-ryhmän huippukokousten tulokset, erityisesti Ise-Shimassa 26. ja 27. toukokuuta 2016 pidetyn huippukokouksen tulokset sekä Washingtonissa 14. ja 15. huhtikuuta 2016 pidetyn G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 27. heinäkuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman Addis Abeban toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) 30. marraskuuta 2015 päivätyn selvityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevista G20-ryhmän ja OECD:n periaatteista,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät monikansallisten yritysten toimintaa koskevien verotukseen liittyvien tietojen vaihdosta ja yritysverotuksen käytännesäännöistä, 8. joulukuuta 2015 annetut päätelmät yritysverotuksesta, veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista, 9. joulukuuta 2014 annetut päätelmät yritysverotuksesta ja 1. joulukuuta 1997 annetut päätelmät veropolitiikasta sekä Ecofin-neuvostossa 22. huhtikuuta 2016 Panama-papereista käydyn epävirallisen keskustelun muistion,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2015 annetun neuvoston direktiivin(2) hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin(3) muuttamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(4),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19. joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY(5),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(6),

–  ottaa huomioon komission 16. maaliskuuta 2016 hyväksymät yhteiset jatkotoimet vastauksena aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin” sekä veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä annetuissa parlamentin päätöslauselmissa esitettyihin suosituksiin,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta (COM(2016)0198) (’maakohtaista raportointia koskeva ehdotus’),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen veronkierron vastaisesta toimenpidepaketista, johon kuuluvat johdantotiedonanto(7), ehdotus neuvoston direktiiviksi veron kiertämisen torjunnasta(8), ehdotus neuvoston direktiiviksi hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta(9), verosopimuksia koskeva suositus(10) sekä tutkimus aggressiivisesta verosuunnittelusta(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2011)0121) ja 19. huhtikuuta 2012 vahvistetun parlamentin kannan ehdotukseen(12),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesäännöistä(13) ja yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän säännölliset selvitykset neuvostolle,

–  ottaa huomioon unionin ja Monacon ruhtinaskunnan välisen, 22. helmikuuta 2016 parafoidun sopimuksen verotuksen avoimuudesta,

–  ottaa huomioon unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välisen, 12. helmikuuta 2016 allekirjoitetun sopimuksen,

–  ottaa huomioon unionin ja San Marinon tasavallan välisen, 8. joulukuuta 2015 allekirjoitetun sopimuksen säästötulojen verotuksesta,

–  ottaa huomioon unionin ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen, 28. lokakuuta 2015 allekirjoitetun sopimuksen finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta,

–  ottaa huomioon unionin ja Sveitsin valaliiton välisen, 27. toukokuuta 2015 allekirjoitetun verotussopimuksen, jonka tavoitteena on parantaa verosäännösten noudattamista,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2015 tehdyn Jerseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen päivitetyn sopimuksen sekä Jerseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen 2 artiklan tulkintatavan muutoksen,

–  ottaa huomioon Guernseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tietojenvaihtoa koskevalla vuoden 2009 sopimuksella, joka allekirjoitettiin 20. tammikuuta 2009 ja tuli voimaan 27. marraskuuta 2009,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta(14),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin(15),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(16),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle(17),

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen, Yhdysvaltojen senaatin, Australian senaatin sekä Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin, järjestämät useat kuulemiset ja niiden laatimat mietinnöt veronkierrosta ja verovilpistä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 30. huhtikuuta 2014 antaman suosituksen CM/Rec(2014)7 väärinkäytösten paljastajien suojelusta,

–  ottaa huomioon Luxemburgissa käydyn oikeudenkäynnin, jossa Antoine Deltouria, Raphaël Halet’ta ja Édouard Perriniä syytettiin osallisuudesta niin kutsuttujen LuxLeaks-asiakirjojen julkistamiseen,

–  ottaa huomioon komission valtiontukipäätökset, jotka koskevat Fiatia(18), Starbucksia(19) sekä ylimääräisiä voittoja koskevia Belgian päätöksiä(20), ja päätökset käynnistää McDonald’sia, Applea ja Amazonia koskevat valtiontukitutkinnat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE 2) mietinnön (A8-0223/2016),

Yleisiä huomioita, faktoja ja lukuja

A.  toteaa tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) Panama-papereihin ja LuxLeaks-tietovuotoon liittyvien paljastusten osoittaneen, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on kiireesti torjuttava verovilppiä, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua ja pyrittävä lisäämään yhteistyötä ja avoimuutta, jotta voidaan palauttaa verotuksen oikeudenmukaisuus, tehdä verojärjestelmistä reilumpia ja varmistaa, että yritykset maksavat veronsa paitsi jäsenvaltioissa myös muualla maailmassa siellä, mistä niiden voitot ovat peräisin;

B.  ottaa huomioon, että komissio arvioi verovilpin ja veronkierron laajuudeksi vuosittain jopa biljoona euroa(21) ja että OECD:n arvioiden(22) mukaan verotulojen menetys on maailmanlaajuisesti 4–10 prosenttia kaikista yhteisöverotuloista eli 75–180 miljardia euroa vuodessa vuoden 2014 määrinä; toteaa, että nämä ovat vain varovaisia arvioita; ottaa huomioon, että tällaisten käytäntöjen negatiiviset vaikutukset jäsenvaltioiden julkiseen talouteen ja kansalaisiin ovat ilmeiset ja saattavat horjuttaa luottamusta demokratiaan; toteaa, että veropetokset, verovilppi ja aggressiivinen verosuunnittelu rapauttavat jäsenvaltioiden veropohjaa ja aiheuttavat siten verotulojen menetyksiä heikentäen talouksien ja hallitusten mahdollisuuksia tarjota riittävästi julkisia palveluja, investointeja ja sosiaaliturvaa;

C.  katsoo, että keskinäiseen valvontaan perustuvassa julkisen talouden kehyksessä on mahdotonta hyväksyä sitä, että resurssit, jotka pitäisi luoda yhdessä jäsenvaltiossa perittävillä veroilla, luodaankin käytännössä toisessa jäsenvaltiossa epäoikeudenmukaisen ja aggressiivisen verosuunnittelun avulla;

D.  katsoo, että yritysten harjoittama veronkierto vaikuttaa suhteettomasti kehitysmaihin, jotka menettävät arviolta 100 miljardin dollarin(23) verran verotuloja vuodessa, mikä estää niitä saamasta peruspalvelujen rahoittamiseen tarvittavia olennaisia resursseja ja haittaa unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

E.  katsoo, että vuodetut Panama-paperit ovat muistutus siitä, että veronkierron ongelma ulottuu monikansallisia yrityksiä pidemmälle ja liittyy vahvasti rikolliseen toimintaan, ja toteaa, että offshore-yritysten varallisuuden arvioidaan olevan noin 10 biljoonaa dollaria;

F.  ottaa huomioon, että G20-maiden johtajat ryhtyivät huhtikuussa 2009 toimiin ja vaativat offshore-lainkäyttöalueita allekirjoittamaan ainakin 12 tietojenvaihtosopimusta, joiden tavoitteena oli poistaa pankkisalaisuus; toteaa, että ekonomistit kyseenalaistivat vakavasti näiden toimenpiteiden tehokkuuden ja selittivät, että sopimukset ovat johtaneet pankkitalletusten siirtämiseen veroparatiisien välillä mutta eivät ole aiheuttaneet merkittävää varojen kotiuttamista(24); huomauttaa, että ei ole mitään näyttöä siitä, että salkkuinvestoinnit offshore-lainkäyttöalueille olisivat vähentyneet ainakaan vuoteen 2014 mennessä, vaikka viime aikoina on toteutettu kansainvälisiä toimia taloudellisen toiminnan avoimuuden lisäämiseksi; toteaa, että on liian aikaista arvioida, aiheuttaako automaattisen verotietojen vaihdon (yhteisen tietojenvaihtostandardin) hyväksyminen muutoksia tähän suuntaukseen;

G.  toteaa, että Kansainvälisen järjestelypankin antamien tietojen mukaan rajatylittävät talletukset offshore-keskuksiin kasvoivat vuosina 2008–2015 keskimäärin 2,81 prosenttia vuodessa, kun ne muualla maailmassa kasvoivat vain 1,24 prosenttia(25); huomauttaa, että ulkomaisten talletusten kannalta tärkeimmät offshore-rahoituskeskukset ovat Caymansaaret (663 miljardia dollaria), Luxemburg (360 miljardia dollaria), Sveitsi (137 miljardia dollaria), Hongkong (125 miljardia dollaria), Singapore (95 miljardia dollaria), Bermuda (77 miljardia dollaria), Panama (67 miljardia dollaria), Jersey (58 miljardia dollaria) ja Bahama (55 miljardia dollaria); toteaa, että rajatylittävät talletukset eurooppalaisiin veroparatiiseihin, kuten Andorraan, Gibraltariin, Liechtensteiniin ja Sveitsiin, ovat viime vuosina vähentyneet tai pysyneet ennallaan, minkä vuoksi arvellaan, että offshore-toimintaa olisi siirretty muille lainkäyttöalueille ja että offshore-alaa olisi järjestetty uudelleen kahdenvälisten verotietosopimusten määrän kasvun seurauksena;

H.  toteaa, että offshore-rahoituskeskuksiin kohdistuvien investointivirtojen arvioidaan olleen 72 miljardia dollaria vuonna 2015(26) ja ne ovat kasvaneet viime vuosina, kun kehittyvissä ja siirtymätalouksissa sijaitsevien monikansallisten yritysten investoinnit ovat kasvaneet, osittain investointien kierrätyksen (round-tripping) takia; toteaa, että suurin osa offshore-investointivirroista kohdistuu erityisrahoitusyhtiöihin; toteaa, että Luxemburg sai eniten erityisrahoitusyhtiöihin liittyviä investointivirtoja vuonna 2015 ja myös Alankomaihin kohdistuneet erityisrahoitusyhtiöihin liittyvät investointivirrat olivat erityisen suuret vuonna 2015; katsoo, että offshore-rahoitusmekanismien kautta edelleenkin ohjattavien rahoitusvirtojen takia on tarpeen yhdenmukaistaa vero- ja investointipolitiikkaa Euroopan ja koko maailman tasolla;

I.  panee merkille, että OECD sai huhtikuussa 2016 jälleen toimeksiannon laatia yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden musta lista; toteaa, että komissio laatii parhaillaan veroparatiisien määrittelyn kriteereitä ja että komission mukaan on tärkeää tarkastella avoimuus- ja yhteistyökriteerien lisäksi myös haitallisia verojärjestelyjä;

J.  ottaa huomioon, että Euroopassa eniten työpaikkoja syntyy pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä) ja että viiden viime vuoden aikana ne ovat luoneet noin 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista unionissa(27); toteaa tutkimusten(28) osoittavan, että rajojen yli toimiva yritys maksaa keskimäärin 30 prosenttia vähemmän veroa kuin vain yhdessä maassa toimiva yritys; toteaa tämän vääristävän vakavasti kilpailua, johtavan työpaikkojen häviämiseen unionissa ja haittaavan kestävää kasvua;

K.  ottaa huomioon, että komission määritelmän mukaan aggressiivisessa verosuunnittelussa pyritään pienentämään verovelvollisuutta hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän eroja; toteaa, että komission mukaan aggressiivista verosuunnittelua voi ilmetä monissa eri muodoissa, jolloin verolainsäädäntöä ei sovelleta lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla; huomauttaa, että aggressiivisen verosuunnittelun tärkeimmät muodot ovat velan siirto, aineettoman omaisuuden ja immateriaalioikeuksien sijainti, strateginen siirtohinnoittelu, verokohtelun eroavuudet ja offshore-lainarakenteet; ottaa huomioon, että parlamentin erityisvaliokunnan kuulemat yritykset ovat enimmäkseen ilmoittaneet maksavansa paljon veroja ja toimivansa laillisesti; toteaa, että toistaiseksi vain pieni osa yrityksistä on myöntänyt julkisesti, että yhteisöveron kiertäminen on asia, johon on puututtava ensisijaisesti;

L.  ottaa huomioon, että lähes kolmannes yritysten rajatylittävistä investoinneista kanavoidaan offshore-rahoitusrakenteiden kautta; toteaa, että komission mukaan 72 prosentissa voitonsiirroista unionissa hyödynnetään siirtohinnoittelua ja verotukseen perustuvaa immateriaalioikeuksien sijaintia ja että muihin voitonsiirtojärjestelyihin kuuluu velan siirto(29);

M.  huomauttaa, että kahdenvälisillä verosopimuksilla jaetaan verotusoikeuksia lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä; toteaa, että lähdevaltiot saavat usein oikeuden verottaa aktiivisen liiketoiminnan tuloja, jos yrityksellä on kiinteä toimipaikka lähdevaltiossa, ja kotipaikkavaltiot saavat passiivisten tulojen, kuten osinkojen, rojaltien ja korkojen, verotusoikeudet; katsoo, että tällainen verotusoikeuksien jakautuminen on olennaista aggressiivisten verosuunnittelujärjestelyjen ymmärtämiseksi;

N.  ottaa huomioon, että tilinpitokäytännöt muodostuvat yrityksen taloudellisen tilanteen esittämisestä kohdentamalla tulot ja menot sekä voitot ja tappiot sille kalenterijaksolle, jolla ne syntyvät, eikä sille jaksolle, jolloin kassavirrat tosiasiassa tapahtuvat; huomauttaa, että jos verotettava tulo siirretään lainkäyttöalueelta toiselle ja nämä kohtelevat sitä eri tavoin, tarjoutuu tilaisuus erojen hyödyntämiseen; toteaa, että vaikka rojaltimaksut voivat olla liiketoiminnan kannalta perusteltuja, ne voivat ilman asianmukaista finanssipolitiikan yhteensovittamista saada jossakin maassa suotuisamman verokohtelun, mikä johtaa veropohjan rapautumiseen muissa maissa;

O.  ottaa huomioon, että 60 prosenttia kaikesta maailmankaupasta on konsernien sisäistä, joten siihen sovelletaan siirtohinnoittelumenetelmiä; toteaa, että 70 prosenttia kaikista voitonsiirroista toteutetaan siirtohinnoittelun avulla;

P.  katsoo, että veropolitiikkojen lähentämiseen olisi yhdistettävä haitallisten verokäytäntöjen valvonnan tiukentaminen ja tutkinnan lisääminen; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt uusia muodollisia tutkintamenettelyjä monikansallisten yritysten verokohtelusta; ottaa huomioon, että veropoliittisten toimenpiteiden arviointi valtiontuen näkökulmasta on toimintatapa, jonka merkitys on viime aikoina kasvanut; katsoo, että tätä on edelleen pohdittava ja että tarvitaan toimia, jotta voidaan paremmin ymmärtää verotuksen ja kilpailun välistä vuorovaikutusta ja puuttua asiaan; toteaa, että komissiolla on mahdollisuus tutkia valikoimatta ja puolueettomasti kaikki tapaukset, joissa epäillään laitonta valtiontukea suosivan verokohtelun kautta; ottaa huomioon, että mietinnön A8-0223/2016 hyväksymisen ajankohtana oli yhä käynnissä valtiontukea koskevia komission tutkintamenettelyjä; ottaa huomioon, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet takaisinperintämenettelyjä joitakin monikansallisia yrityksiä vastaan; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot ovat tehneet omasta veropolitiikastaan heijastusvaikutusten analyysin arvioidakseen sen vaikutuksia kehitysmaihin;

Q.  katsoo, että paras väline aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseen on hyvin suunniteltu lainsäädäntö, joka pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja koordinoidusti;

Erityisten veroalueiden rooli

R.  toteaa pitäneensä kokouksia Andorran, Liechtensteinin, Monacon, Guernseyn ja Jerseyn hallitusten edustajien kanssa; toteaa, että Caymansaaret osallistui vain koordinaattoreiden kokoukseen, ei erityisvaliokunnan viralliseen kuulemiseen; toteaa, että Mansaari kieltäytyi tulemasta erityisvaliokunnan kuultavaksi ja lähetti sen sijaan kirjallisen ilmoituksen;

S.  huomauttaa, että eräät erityiset veroalueet ovat aktiivisesti mukana suunnittelemassa monikansallisten yritysten puolesta aggressiivisia verokäytäntöjä, joiden tuloksena yritykset kiertävät veron; toteaa, että joillakin veroalueilla yhteisöveroaste on lähellä nollaa tai nolla; ottaa huomioon, että eri verojärjestelmien monimutkaisuus heikentää avoimuutta, mistä on haittaa maailmanlaajuisesti;

T.  ottaa huomioon, että kaikki nämä veroalueet ovat sitoutuneet aloittamaan automaattisen tietojenvaihdon vuoteen 2017 mennessä lukuun ottamatta Andorraa ja Monacoa, jotka ovat sitoutuneet siihen vuoteen 2018 mennessä; toteaa, että on tärkeää seurata, onko lainsäädäntöön jo tehty tosiasiallisia muutoksia, joilla varmistetaan tehokas automaattinen tietojenvaihto vuodesta 2017 alkaen;

U.  toteaa, että verovilpin ja veronkierron lopettamisen esteenä ovat lainsäädännön porsaanreiät, tehoton tietojenvaihto ja yleisemmin valvontavaatimusten noudattamatta jättäminen, puutteelliset tiedot todellisesta omistajasta ja edunsaajasta sekä pankki- ja yrityssalaisuus siitä huolimatta, että pankkisalaisuuslakeja on vähitellen kumottu; toteaa joidenkin veroasiamiesten käyttävän rahoitusalalla tällaisten käytäntöjen vaikeaselkoisuutta aggressiivisiin verokäytäntöihin; ottaa huomioon, että aloitteita maiden välisestä automaattisesta tietojenvaihdosta on ennestään voimassa olevien kahdenvälisten verosopimusten lisäksi tehty vasta hiljattain; toteaa, että jos säännösten noudattamista ei valvota tehokkaasti, järjestelmien heikkoudet kannustavat verovilppiin ja veronkiertoon;

V.  toteaa, että tietyt erityiset veroalueet unionissa ja sen ulkopuolella eivät ole halukkaita uudistamaan verojärjestelmiään, vaikka käynnissä on maailmanlaajuisia aloitteita ja vaikka jotkut niistä osallistuvat OECD:n toimintaan;

W.  toteaa Andorran, Guernseyn, Jerseyn, Liechtensteinin ja Monacon kanssa järjestettyjen kuulemisten (ks. liite 1) osoittaneen, että offshore-yritysten rekisteröinnin edellytykset ja tietovaatimukset vaihtelevat veroalueittain; huomauttaa, että joidenkin veroalueiden veroviranomaisilla ei ole täydellisiä tietoja trustien, säätiöiden ja yritysten lopullisista omistajista ja edunsaajista, tietoja ei ole kerätty tai ne eivät ole julkisesti saatavilla; toteaa, että Andorra, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Sveitsi ovat allekirjoittaneet unionin kanssa sopimukset tietojenvaihdosta; ottaa huomioon, että Kanaalisaaret ovat allekirjoittaneet sopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja ilmoittaneet olevansa valmiita tekemään vastaavia sopimuksia muiden jäsenvaltioiden kanssa;

X.  ottaa huomioon, että joidenkin veroalueiden voimassa olevassa lainsäädännössä ei varmisteta hyvää hallintotapaa eikä lopullisia omistajia ja edunsaajia, avoimuutta ja yhteistyötä koskevien kansainvälisten standardien noudattamista;

Y.  toteaa, että jotkin näistä veroalueista ovat riippuvaisia jäsenvaltioista tai niihin assosioituneita alueita, ja vaikka ne olisivat itsehallintoalueita, niitä koskee siten osittain kansallinen ja unionin lainsäädäntö; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi harkittava sellaisen lainsäädännön käyttöönottoa, jolla varmistetaan, että niihin assosioituneet ja niistä riippuvaiset alueet noudattavat tiukimpia vaatimuksia;

Z.  huomauttaa, että eräillä jäsenvaltioilla on omia luetteloita yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ja/tai aineellisoikeudellisia määritelmiä ”veroparatiiseista” tai ”erioikeuksia soveltavista veroalueista”; toteaa, että luettelot poikkeavat toisistaan huomattavasti siinä, miten yhteistyöhaluttomat lainkäyttöalueet tai veroparatiisit määritellään tai miten niitä arvioidaan; toteaa, että OECD:n luettelo yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ei vastaa tarkoitustaan; ottaa huomioon, että komissio julkaisi 17. kesäkuuta 2015 esittämässään veropaketissa yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelon, joka on laadittu nykyisten kansallisten luetteloiden pohjalta yhteisen nimittäjän periaatteen mukaisesti; huomauttaa, että unionin tasolla ei vieläkään ole yhteistä määritelmää ja luetteloa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, vaikka niitä kaivattaisiin kipeästi; toteaa, että mikään luetteloista ei sisällä selkeitä, mitattavissa olevia ja tyhjentäviä kriteereitä sille, miten salailevia tietyt lainkäyttöalueet ovat;

Rahoituslaitosten rooli monikansallisten yritysten aggressiivisessa verosuunnittelussa

AA.  panee merkille, että jotkut rahoituslaitokset sekä tili- ja asianajotoimistot ovat toimineet välittäjinä perustettaessa monimutkaisia oikeudellisia rakenteita, jotka johtavat monikansallisten yritysten käyttämiin aggressiivisiin verosuunnittelujärjestelyihin, ja toteaa tämän käyvän ilmi LuxLeaks-tietovuodosta ja Panama-papereista; toteaa, että lainsäädännön porsaanreiät, keskinäiset erot sekä koordinoinnin, yhteistyön ja avoimuuden puute maiden välillä luovat verovilppiä helpottavat olosuhteet; toteaa, että rahoituslaitokset ovat silti ratkaisevassa asemassa ja välttämättömiä tekijöitä veropetosten torjunnassa niiden käytettävissä olevien finanssitilitietojen ja todellista omistajuutta koskevien tietojen vuoksi, joten on erittäin tärkeää, että ne tekevät kaikilta osin ja tehokkaasti yhteistyötä tällaisten tietojen vaihtamiseksi;

AB.  toteaa, että tämän tutkinnan aikana on tullut julki useita pankkeihin liittyviä veroskandaaleja; toteaa, että rahoituslaitokset voivat käyttää useita aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä auttaakseen asiakkaitaan verovilpissä tai veronkierrossa; huomauttaa, että pankit voivat toimia markkinoilla asiakkaidensa puolesta ja väittää viranomaisille olevansa näiden transaktioiden todellinen omistaja ja edunsaaja, jolloin asiakkaat hyötyvät yleensä perusteettomasti pankeille niiden aseman tai kotipaikan vuoksi myönnettävistä veroeduista; katsoo, että pankeilla (erityisesti niillä, joilla on investointipankkitoimintoja) olisi nähtävä olevan kaksi roolia aggressiivisen verosuunnittelun suunnittelussa ja toteutuksessa: ensinnäkin ne tarjoavat aggressiivista verosuunnittelua asiakkaille hyödyntäen usein rahoitustuotteita, kuten lainoja, johdannaisia, takaisinostosopimuksia tai muita oman pääoman ehtoisia välineitä, ja toiseksi ne käyttävät aggressiivista verosuunnittelua itse pankkien välisten ja omaan lukuun tehtävien omien strukturoitujen rahoitustoimiensa kautta;

AC.  panee merkille, että kaikki erityisvaliokunnan kuultavana olleet pankit kiistivät virallisesti neuvoneensa asiakkaitaan minkäänlaisessa verovilpissä tai veronkierrossa ja ne kiistivät, että niillä olisi suhteita tili- ja asianajotoimistoihin tätä tarkoitusta varten;

AD.  ottaa huomioon, että tietyt merkittävät rahoituslaitokset ovat perustaneet suuren määrän tytäryrityksiä erityisille veroalueille tai lainkäyttöalueille, joilla on alhainen tai erittäin alhainen yhteisöveroaste, kiertääkseen veroa yritys- ja yksityisasiakkaidensa puolesta tai omaksi edukseen; panee merkille, että eräät rahoituslaitokset ovat viime aikoina sulkeneet joitakin sivuliikkeitään kyseisillä lainkäyttöalueilla; panee merkille, että useat rahoituslaitokset ovat saaneet syytteen veropetoksesta tai rahanpesusta Yhdysvalloissa ja ovat joutuneet sen vuoksi maksamaan huomattavia sakkoja, mutta unionissa on nostettu hyvin vähän syytteitä;

AE.  toteaa, että pankit toimivat kilpailluilla markkinoilla ja niillä on kannustin edistää houkuttelevia verojärjestelyjä hankkiakseen uusia asiakkaita ja palvellakseen nykyisiä; toteaa, että pankkityöntekijät ovat usein valtavan paineen alla vahvistaessaan asiakkaiden sopimuksia, jotka mahdollistavat verovilpin ja veronkierron, koska heitä uhkaa irtisanominen, elleivät he tee sitä; toteaa, että pankkien ja konsulttitoimistojen johtavien työntekijöiden ja verohallintojen edustajien välillä on eturistiriitoja ja pyöröovi-ilmiöön liittyviä tapauksia; huomauttaa, että verohallinnoilla ei aina ole riittävästi tietoja tai keinoja tutkia pankkeja ja havaita verovilppitapauksia;

AF.  katsoo, että on tärkeää tunnustaa, että kaikilla monimutkaisilla strukturoiduilla rahoitustoimilla ei ole hallitsevaa verovaikutinta ja että pääasiassa verotusta silmällä pitäen luodut tuotteet ovat vain pieni osa kaikesta tällaisiin rahoitustoimiin liittyvästä liiketoiminnasta; toteaa, että aggressiivisen verosuunnittelun toimiin liittyvät summat voivat silti olla hyvin suuria, sillä yksittäisiä kauppoja tehdään joskus miljardeilla euroilla ja niistä saadaan satojen miljoonien eurojen edestä veroetuja(30); panee merkille, että veroviranomaiset ovat huolestuneita aggressiiviseen verosuunnitteluun käytettävien monimutkaisten strukturoitujen rahoitustoimien vähäisestä avoimuudesta varsinkin silloin, kun näiden järjestelyjen eri osat toteutetaan eri lainkäyttöalueilla;

AG.  ottaa huomioon, että unionin luottolaitoksiin sovelletaan jo vakavaraisuusdirektiiviin sisältyviä julkisen maakohtaisen raportoinnin vaatimuksia; toteaa, että olisi pantava merkille, että maakohtaisissa raporteissa on ollut joitakin aukkoja, jotka olisi poistettava; toteaa, että yksikään erityisvaliokunnan kuultavana ollut rahoituslaitos ei esittänyt ilmoittamisvaatimuksista merkittäviä vastalauseita; toteaa joidenkin niistä todenneen selvästi, että ne kannattavat kyseistä vaatimusta ja olisivat valmiita puoltamaan sen ottamista globaaliksi standardiksi;

AH.  toteaa, että tiettyjen rahoituslaitosten asiakirjoja koskeva julkinen maakohtainen raportointi on paljastanut huomattavia eroja laitosten ulkomaisilla lainkäyttöalueilla tekemän kokonaisvoiton ja niiden samoilla lainkäyttöalueilla harjoittaman toiminnan, maksaman veron määrän ja työntekijämäärän välillä; toteaa raportoinnin osoittaneen myös, että alueet, joilla laitokset toimivat ja joilla niillä on henkilöstöä, eivät ole yhteydessä alueisiin, joilta ne saavat voittoa;

AI.  toteaa, että erityisvaliokunnan kuultavana olleet pankit ja monikansalliset yritykset eivät vastanneet kattavasti kaikkiin valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin, joten muutamat esille otetut seikat jäivät vaille vastausta tai hämäriksi; huomauttaa, että osa näistä pankeista ja monikansallisista yrityksistä lähetti myöhemmässä vaiheessa kirjallisen ilmoituksen (ks. liite 2);

Patentti-, tietämys- ja T&K-boksit

AJ.  panee merkille, että immateriaalioikeuksiin, patentteihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan (T&K) liittyviä järjestelyjä käytetään laajalti eri puolilla unionia; ottaa huomioon, että monikansalliset yritykset käyttävät niitä alentaakseen keinotekoisesti verojensa kokonaismäärää; panee merkille, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) koskevassa OECD:n toimintasuunnitelmassa (toimi nro 5) mainitaan niin kutsuttu muutettu nexus-lähestymistapa; toteaa, että käytännesääntötyöryhmän tehtävänä on myös analysoida ja seurata tehokkaasti tällaisia käytäntöjä jäsenvaltioissa;

AK.  ottaa huomioon, että käytännesääntötyöryhmä on analysoinut eurooppalaisia patenttiboksijärjestelyjä, mutta se ei ole saanut päätökseen analyysiaan erityisjärjestelyistä; toteaa, että OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmassa (toimi nro 5) viitataan niin kutsuttuun muutettuun nexus-lähestymistapaan T&K-kannustimien myöntämisen uutena standardina; toteaa, että jäsenvaltiot sopivat käytännesääntötyöryhmässä muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotosta kansallisessa lainsäädännössään vuodesta 2015 alkaen; toteaa niiden sopineen myös, että nykyiset patenttiboksijärjestelyt poistetaan vaiheittain käytöstä vuoteen 2021 mennessä; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat pahasti myöhässä muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotossa kansallisella tasolla;

AL.  toteaa useiden komission tutkimusten osoittaneen selvästi, että patenttiboksien ja T&K‑toiminnan välinen yhteys on usein mielivaltainen ja/tai keinotekoinen; toteaa, että tämän epäjohdonmukaisuuden perusteella voidaan olettaa, että kyseiset järjestelyt on useimmissa tapauksissa perustettu ja niitä käytetään veronkiertoon; toteaa, että T&K‑toiminnan avulla tuotettuja tuloja koskevat verokannustimet, pääasiassa patenttiboksit, johtavat usein kaikkien hallitusten, myös tällaista politiikkaa harjoittavien hallitusten, verotulojen merkittävään vähenemiseen; katsoo, että olisi syytä analysoida lisää, miten unionissa voidaan parhaiten kannustaa elintärkeään T&K‑toimintaan ja innovointiin luomatta haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että myös OECD ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ovat vahvistaneet useaan otteeseen, että ne eivät usko patenttiboksien olevan oikea keino T&K-toiminnan edistämiseen;

AM.  toteaa, että patenttiboksien keskeinen rooli haitallisissa verokäytäntöjärjestelyissä todettiin alun perin parlamentin edellisen erityisvaliokunnan (TAXE 1) tiedonhankintamatkoilla Alankomaihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja vahvistettiin sittemmin matkalla Kyprokseen; ottaa huomioon, että muissa jäsenvaltioissa on vastaavia järjestelmiä;

AN.  toteaa, että jäsenvaltioiden ulkopuolelle suuntautuvia maksuja koskevan yhdenmukaistetun lähestymistavan puuttuminen kokonaan on erityisen polttava ongelma; katsoo, että tässä nykyisessä koordinoimattomassa kehyksessä korko- ja rojaltidirektiivin sekä emo-tytäryhtiödirektiivin mukainen lähdeveron poistaminen yhdistettynä siihen, että joissakin jäsenvaltioissa ei kanneta lähdeveroa osinko-, lisenssi- ja rojaltimaksuista sekä ulkopuolelle suuntautuvista korkomaksuista, luo porsaanreikiä, joista voitot voivat virrata tosiasiallisesti mistä tahansa jäsenvaltiosta unionin ulkopuolelle ilman, että niitä verotettaisiin kertaakaan;

Yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän, verotusta käsittelevän korkean tason työryhmän ja verotustyöryhmän asiakirjat

AO.  toteaa, että käytännesääntötyöryhmän toimeksianto määriteltiin Ecofin-neuvoston 1. joulukuuta 1997 antamissa päätelmissä; toteaa, että käytännesääntötyöryhmän asiakirjat ovat erityisvaliokunnan työn kannalta olennainen tietolähde (kuten 25. marraskuuta 2015 annetussa parlamentin päätöslauselmassa jo todettiin);

AP.  toteaa, että joitakin käytännesääntötyöryhmän kokousasiakirjoja ja pöytäkirjoja annettiin parlamentin jäsenille vasta viiden kuukauden kuluttua erityisvaliokunnan toimikauden alkamisesta ja silloinkin ne annettiin käyttöön suljetuin ovin parlamentin tiloissa; toteaa, että joitakin lisäasiakirjoja on annettu käyttöön, mutta osaa asiakirjoista ja pöytäkirjoista ei ole julkistettu, niitä ei ole annettu käyttöön tai ne puuttuvat; ottaa huomioon, että komissio totesi epävirallisessa kokouksessa antaneensa kaikki komissiolta peräisin olevat ja sen käytössä olleet asiakirjat erityisvaliokunnan käyttöön, joten kaikkien muiden komissiolta peräisin olevien tärkeiden kokousasiakirjojen on täytynyt kadota, jos ne ovat koskaan olleetkaan komission hallussa;

AQ.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat antaneet epätyydyttäviä vastauksia parlamentin toistuviin pyyntöihin, jotka koskevat kaikkien kyseisten asiakirjojen julkistamista; toteaa tämän käytännön jatkuneen useita kuukausia; ottaa huomioon, että kyseiset asiakirjat on toimitettu Amsterdamin yliopiston tutkijoille avoimuusdirektiiviin perustuvan pyynnön vuoksi; toteaa, että nämä asiakirjat on kuitenkin äskettäin annettu käyttöön mutta vain luottamuksellisesti eikä niitä saa käyttää julkisessa keskustelussa; toteaa, että avoimuus ja tiedonsaanti ovat parlamentin toiminnan keskeisiä osatekijöitä;

AR.  toteaa, että käytännesääntötyöryhmässä on tutkittu erityiskysymyksiä, mutta se ei ole johtanut konkreettisiin uudistuksiin; huomauttaa, että esimerkiksi keskusteluja veropäätöksistä on käyty ainakin vuodesta 1999, ja silti sovittujen suositusten täytäntöönpanossa on edelleen vaikeuksia vielä LuxLeaks-tietovuodon jälkeenkin; toteaa, että patenttiboksijärjestelyjä koskevaa tutkimusta ei koskaan saatu kokonaan päätökseen vuonna 2014 eikä mitään muuta tutkimusta ole aloitettu, vaikka jäsenvaltiot ovat jäljessä uuden muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotossa;

Ulkoinen ulottuvuus: G20-ryhmä, OECD ja YK – osallistuminen ja seuraukset kehitysmaille

AS.  toteaa, että OECD, YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat mukana yhteisöveropohjan rapautumisen torjunnassa; pitää tarpeellisena varmistaa käytäntöjen yhdenmukaistaminen maailmanlaajuisesti ja yhteisten standardien, kuten OECD:n BEPS-paketissa ehdottamien standardien, täytäntöönpano; katsoo, että YK:n tasolla olisi perustettava hallitusten välinen foorumi, jonka jäsenyys ei ole yhtä valikoivaa kuin OECD:n ja G20-ryhmän jäsenyys, jotta kaikki maat, myös kehitysmaat, voisivat osallistua siihen yhdenvertaisina; ottaa huomioon, että Washingtonissa 14. ja 15. huhtikuuta 2016 pidetyssä G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksessa vedottiin jälleen kaikkiin maihin ja lainkäyttöalueisiin, jotta ne panisivat täytäntöön oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen avoimuutta ja todellista omistajuutta koskevat rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vaatimukset; toteaa, että jotkin G20-ryhmän jäsenet ovat vaatineet todellista omistajuutta koskevaa automaattista tietojenvaihtoa ja pyytäneet rahanpesunvastaista toimintaryhmää sekä verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevää maailmanlaajuista foorumia esittämään asiasta alustavia ehdotuksia lokakuuhun 2016 mennessä;

AT.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltoihin tehdyn tiedonhankintamatkan aikana havaittiin, että globaalilta tasolta puuttuu avoimuutta samoin kuin todellista omistajuutta koskeva yhteinen määritelmä; toteaa, että avoimuuden puute on ollut erityisen silmiinpistävää pöytälaatikkoyritysten ja asianajotoimistojen yhteydessä; panee merkille, että Yhdysvallat valmistelee parhaillaan OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa;

AU.  toteaa, että kehitysmaat eivät osallistu BEPS-prosessiin yhdenvertaisina neuvottelukumppaneina eikä prosessissa ole onnistuttu löytämään toimivia ratkaisuja köyhimpien maiden vero-ongelmiin, ja mainitsee näistä esimerkkinä verosopimusten maailmanlaajuisen verkoston, joka usein estää kehitysmaita verottamasta niiden alueella syntyneitä voittoja;

AV.  toteaa, että unionin ja Yhdysvaltojen viranomaisten välillä on jo yhteisiä verokysymyksiä koskevaa yhteistyötä, mutta vastaavaa yhteistyötä ei tehdä poliittisella tasolla, mikä koskee erityisesti parlamentaarista yhteistyötä;

AW.  ottaa huomioon, että heinäkuulle 2016 on suunnitteilla verotusaiheinen seminaari, jonka tavoitteena on vahva, kestävä ja tasapainoinen talouskasvu; ottaa huomioon, että G20‑ryhmä on kehottanut kaikkia kansainvälisiä järjestöjä, myös unionia, vastaamaan kyseisiin haasteisiin;

AX.  toteaa, että erityisvaliokunnan (TAXE 2) ja kehitysvaliokunnan yhteinen kuuleminen aiheesta ”Aggressiivisten verokäytäntöjen seuraukset kehitysmaille” on osoittanut, että kehitysmailla on vastaavia veropohjan rapautumiseen, voitonsiirtoihin, avoimuuden puutteeseen, maailmanlaajuisesti erilaisiin verojärjestelmiin sekä yhdenmukaisen ja tehokkaan kansainvälisen lainsäädännön puuttumiseen liittyviä ongelmia; toteaa, että kehitysmaat kärsivät aggressiivisesta verosuunnittelusta; toteaa, että kehitysmaiden verohallinnoilla ei ole resursseja eikä asiantuntemusta torjua tehokkaasti verovilppiä ja veronkiertoa;

AY.  huomauttaa, että G20-ryhmän jäsenet ovat vahvistaneet sitoutuneensa siihen, että toteutetaan toimia kehitysmaiden talouksien valmiuksien lujittamiseksi ja teollisuusmaiden kannustamiseksi noudattamaan 27. heinäkuuta 2015 pidetyssä YK:n kokouksessa hyväksytyn Addis Abeban veroaloitteen periaatteita; ottaa huomioon, että kehitysmaiden mielipiteillä ja painopisteillä on suuri merkitys tehokkaan maailmanlaajuisen koordinoinnin kannalta;

AZ.  ottaa huomioon, että IMF ja Maailmanpankki tarjoavat teknistä apua, kuten välineitä kehitysmaiden verohallintojen valmiuksien kehittämiseksi kansainvälisissä verokysymyksissä, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden valmiuksia verovilpin, veronkierron ja rahanpesun torjumiseksi erityisesti siirtohinnoittelun yhteydessä;

BA.  panee merkille, että Australian hallitus on ilmoittanut aikeistaan ottaa käyttöön veroa kiertäville monikansallisille yrityksille määrättävä siirrettyjen voittojen vero, jonka on määrä tulla voimaan 1. heinäkuuta 2017, sekä perustaa uusi veroviranomaisten työryhmä;

Parlamentin erityisvaliokunnan (TAXE 2) työ

BB.  ottaa huomioon, että eräät komission ehdottamista toimenpiteistä ovat suoria jatkotoimia parlamentin 16. joulukuuta 2015 ja 25. marraskuuta 2015 antamille päätöslauselmille; toteaa, että näin komissio on käynnistänyt ainakin osittain niihin sisältyviä tärkeitä aloitteita; toteaa, että muita näissä päätöslauselmissa vaadittuja kriittisiä toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu, ja mainitsee näistä esimerkkinä valtiontueksi katsottavien verotuksellisten toimenpiteiden uudistuksen, toimivat säännökset väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä toimenpiteet veroneuvojien tai rahoitusalan aggressiivisessa verosuunnittelussa antaman avun ja sen markkinoinnin hillitsemiseksi;

BC.  toteaa, että veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevä erityisvaliokunta (TAXE 1) analysoi ja arvioi erityisesti unionille aiheutuvia seurauksia ja että sen työn perusteella laadittiin päätöslauselma, joka hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä 25. marraskuuta 2015; huomauttaa, että 16. joulukuuta 2015 annettu parlamentin päätöslauselma hyväksyttiin niin ikään ylivoimaisella enemmistöllä; panee merkille, että komissio antoi yhteisen vastauksen 16. joulukuuta 2015 ja 25. marraskuuta 2015 annettuihin päätöslauselmiin;

BD.  ottaa huomioon, että parlamentin erityisvaliokunta (TAXE 2) asetettiin 2. joulukuuta 2015 ja se piti 11 kokousta, joista osan yhdessä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kehitysvaliokunnan kanssa, ja että kokouksissa sen kuultavana olivat kilpailusta vastaava komission jäsen Margrethe Vestager, talous- ja rahoitusasioista, verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen Pierre Moscovici, rahoitusvakaudesta, rahoituspalveluista ja pääomamarkkinaunionista vastaava komission jäsen Jonathan Hill, Alankomaiden valtiovarainministeri Eric Wiebes (neuvoston puheenjohtajavaltion edustajana), verotus- ja kehitysasioiden asiantuntijat, monikansallisten yritysten edustajat, pankkien edustajat ja unionin kansallisten parlamenttien jäsenet; toteaa erityisvaliokunnan pitäneen kokouksia myös Andorran, Liechtensteinin, Monacon, Guernseyn ja Jerseyn hallitusten edustajien kanssa ja saaneen kirjallisen ilmoituksen Mansaaren hallitukselta (ks. liite 1); huomauttaa, että lisäksi erityisvaliokunta teki tiedonhankintamatkat Yhdysvaltoihin (ks. mietinnön A8-0223/2016 liite 6) tarkastellakseen tiettyjä toimeksiantonsa kolmansia maita koskevan ulottuvuuden näkökohtia sekä Kyprokseen (ks. mietinnön A8‑0223/2016 liite 5); ottaa huomioon, että erityisvaliokunnan jäseniä kutsuttiin osallistumaan henkilökohtaisesti OECD:n verotusta käsittelevän korkean tason parlamenttien välisen työryhmän työhön; toteaa erityisvaliokunnan järjestäneen suljetuin ovin koordinaattoreiden kokouksia, joissa se kuuli Caymansaarten hallituksen edustajia, tutkivia journalisteja ja komission virkamiehiä; toteaa, että kaikki tämä toiminta on tuottanut runsaasti erittäin hyödyllistä tietoa käytännöistä ja verojärjestelmistä unionissa ja sen ulkopuolella ja auttanut selventämään joitakin tärkeitä kysymyksiä, mutta jotkin seikat ovat yhä vailla vastausta;

BE.  huomauttaa, että vain neljä seitsemästä monikansallisesta yrityksestä vastasi myöntävästi ensimmäiseen kutsuun tulla valiokunnan jäsenten kuultavaksi (ks. liite 2).

BF.  toteaa, että komissio ja neuvosto kieltäytyvät edelleen hyväksymästä ehdotusta Euroopan parlamentin asetukseksi parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja että parlamentin erityis- ja tutkintavaliokunnilla on sen vuoksi edelleen riittämättömät toimivaltuudet verrattuna jäsenvaltioiden parlamenttien tai Yhdysvaltojen kongressin vastaaviin valiokuntiin eikä niillä ole esimerkiksi oikeutta kutsua todistajia tai panna täytäntöön oikeutta tutustua asiakirjoihin;

BG.  ottaa huomioon, että neuvosto on viime aikoina useaan otteeseen hyväksynyt laaja-alaisia poliittisia kantoja verokysymyksissä jo ennalta ottamatta huomioon parlamentin kantoja tai edes odottamatta niitä;

Päätelmät ja suositukset

1.  palauttaa mieliin 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ja 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman päätelmät;

Komission ja jäsenvaltioiden jatkotoimet

2.  pitää valitettavana, että 13 jäsenvaltiolla ei ole asianmukaisia sääntöjä osinkojen verottomaan läpivirtaukseen perustuvan aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; pitää niin ikään valitettavana, että 13 jäsenvaltiota ei sovella minkäänlaista todellisen omistajan ja edunsaajan testiä hyväksyessään hakemuksen lähdeveron alentamisesta tai siitä vapauttamisesta; pitää myös valitettavana, että 14 jäsenvaltiolla ei toistaiseksi vieläkään ole ulkomaisia väliyhteisöjä koskevia sääntöjä, joilla estettäisiin aggressiivinen verosuunnittelu, ja että 25 jäsenvaltiolla ei ole sääntöjä, joilla torjuttaisiin paikallisen yrityksen erilainen verokohtelu toisessa valtiossa; pahoittelee sitä, että yksikään jäsenvaltio ei ole tähän mennessä vaatinut aggressiivisten verosuunnittelurakenteiden kieltämistä;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hyväksymään lisää lainsäädäntöehdotuksia yhteisöveron kierrosta, koska jäsenvaltioilla on varaa kiristää veronkierron vastaisia säännöksiään veropohjan rapautumisen estämiseksi; pitää erittäin valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole keskustelleet parlamentin suosituksista missään neuvoston työryhmässä;

4.  suhtautuu myönteisesti komission 28. tammikuuta 2016 julkistamaan veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin sekä kaikkiin sen jälkeen annettuihin lainsäädäntöehdotuksiin ja tiedonantoihin (ks. mietinnön A8-0223/2016 liite 4); pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi direktiivin hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta, jotta voidaan ottaa käyttöön maakohtainen raportointi veroviranomaisille, mutta pitää valitettavana, että neuvosto ei odottanut parlamentin kantaa voidakseen ottaa sen huomioon ennen oman kantansa hyväksymistä eikä se ennakoinut komission osallistuvan tietojenvaihtoon; kehottaa neuvostoa omaksumaan yksimielisen ja kunnianhimoisen kannan veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin ja säätämään veron kiertämisen torjunnasta yhdessä ainoassa direktiivissä, jotta voidaan tehokkaasti toteuttaa OECD:n suositukset ja mennä niitä pidemmälle ja siten saavuttaa unionin pyrkimykset ja varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sen sijaan, että niitä heikennettäisiin; pitää erittäin valitettavana, että nykyistä ehdotusta neuvoston kannaksi on heikennetty erityisesti jatkamalla korkovähennystä koskevien voimassa olevien sääntöjen soveltamista ja suppeammalla lähestymistavalla ulkomaisia väliyhteisöjä koskevaan sääntöön; on ilahtunut aloitteesta laatia tehokasta verotusta koskevan ulkoisen strategian yhteydessä unionin yhteinen määritelmä ja luettelo yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; painottaa, että luettelon olisi perustuttava puolueettomiin, tyhjentäviin ja mitattavissa oleviin kriteereihin; muistuttaa, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää sitovia toimia veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi tehokkaasti ja järjestelmällisesti;

5.  katsoo, että hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi, johon on peräkkäin tehty monta tapauskohtaista, veropäätösten automaattista vaihtamista ja maakohtaista raportointia koskevaa muutosta, olisi nyt laadittava uudelleen kokonaisuudessaan, erityisesti tietojenvaihdon periaatteesta myönnettävien nykyisten poikkeusten vähentämiseksi ja lopulta niiden poistamiseksi mutta myös muista syistä;

6.  toistaa kantansa, että monikansallisten yritysten olisi julkaistava taseessaan selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa kunkin sellaisen jäsenvaltion ja kolmannen maan osalta, johon ne ovat sijoittuneet, tietyt tiedot, kuten voitto tai tappio ennen veroja, vero toiminnan tuloksesta, työntekijämäärä ja toteutetut toimet; painottaa, että on tärkeää asettaa nämä tiedot yleisön saataville, mahdollisesti unionin laajuisen keskusrekisterin muodossa;

7.  kehottaa komissiota antamaan ennen vuoden 2016 loppua ehdotuksen yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi (CCCTB) ja liittämään siihen asianmukaisen ja reilun jakoperusteen, koska se olisi kattava ratkaisu, jonka avulla voidaan puuttua haitallisiin verokäytäntöihin unionissa, selkiyttää ja yksinkertaistaa tilannetta yritysten kannalta ja helpottaa rajatylittävää taloudellista toimintaa unionissa; pitää yhdistämistä tällaisen yhtiöveropohjan välttämättömänä osatekijänä; katsoo, että yhdistäminen olisi toteutettava mahdollisimman pian ja että mahdolliset välivaiheen järjestelmät, kuten pelkkä veropohjan yhdenmukaistaminen tappioiden kuittausmekanismin kanssa, voivat olla vain tilapäisiä; pitää täysimääräisen ja pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa yhä kiireellisempänä; kehottaa jäsenvaltioita pääsemään nopeasti sopimukseen yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevasta ehdotuksesta, kun se on annettu, ja panemaan sitten lainsäädännön pikaisesti täytäntöön; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että yhteisöverokantojen porsaanreiät ja eroavuudet sekä hallinnollisten käytäntöjen erot voivat luoda epätasapuoliset toimintaedellytykset ja aiheuttaa epäreilua verokilpailua unionissa;

8.  suhtautuu myönteisesti komission 12. huhtikuuta 2016 antamaan ehdotukseen direktiiviksi direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta ja yritysverotuksen avoimuuden lisäämisestä; pitää kuitenkin valitettavana, etteivät komission ehdotuksen soveltamisala, kriteerit ja kynnysarvot ole parlamentin aiemmin hyväksymien kantojen mukaisia eivätkä ne siksi olisi tehokkaita;

9.  pitää myönteisenä neuvostossa 8. joulukuuta 2015 saavutettua yksimielisyyttä veropäätöksiä koskevasta automaattisesta tietojenvaihdosta; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto ei ottanut huomioon parlamentin suosituksia, jotka se esitti 20. lokakuuta 2015 antamassaan mietinnössä tällaista toimenpidettä koskevasta komission alkuperäisestä ehdotuksesta; painottaa, että komissiolla on oltava kattava pääsy unionin uuteen veropäätöstietokantaan; korostaa, että tarvitaan kattava ja tehokas tietokanta, joka sisältää kaikki veropäätökset, joilla on mahdollisesti rajatylittävä vaikutus; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeasti käyttöön tarvittavan säädöskehyksen veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamiseksi;

10.  tähdentää, että automaattinen tietojenvaihto tuottaa suuren määrän tietoa, joka on käsiteltävä, ja että kyseisten tietojen tietoteknistä käsittelyä koskevat kysymykset samoin kuin tietojen analysointiin tarvittavat henkilöresurssit on koordinoitava; kehottaa vahvistamaan komission roolia tässä työssä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan tarkasti ja noudattamaan täysin hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa kansallisella tasolla, jotta voidaan erityisesti selvittää, kuinka moni jäsenvaltio pyytää verotietoja kahdenvälisten verosopimusten perusteella tämän oikeusperustan sijasta; kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan verohallintojaan riittävällä henkilöstömäärällä, jotta voidaan varmistaa verotulojen tehokas perintä ja puuttua haitallisiin verokäytäntöihin, sillä resurssipula ja henkilöstöleikkaukset yhdistettyinä riittävän koulutuksen, teknisten välineiden ja tutkintavaltuuksien puuttumiseen ovat vakavasti heikentäneet joidenkin jäsenvaltioiden verohallintoja; kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään veroviranomaisten kanssa vaihdetut tiedot ja finanssialan valvonta- ja sääntelyviranomaisten kanssa vaihdetut tiedot;

11.  on tyytyväinen Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan 12. toukokuuta 2016 antamaan ilmoitukseen, että ne perustavat julkiset rekisterit yritysten todellisista omistajista ja edunsaajista; on ilahtunut Ranskan sitoutumisesta julkisen trustirekisterin perustamiseen; tukee Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitoutumisessa siihen, että se velvoittaa ulkomaiset yritykset joko ostamaan maasta kiinteistön tai tekemään kanssaan sopimuksen, jossa ilmoitetaan niiden todellinen omistaja ja edunsaaja; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään vastaavia aloitteita;

12.  pitää valitettavana, että uuteen OECD:n globaaliin standardiin automaattista tietojenvaihtoa varten ei sisälly siirtymäaikaa kehitysmaita varten ja että standardin vastavuoroisuuden vuoksi ne maat, joilla on yhä heikot valmiudet ottaa käyttöön tarvittava infrastruktuuri vaadittujen tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, voivat käytännössä jäädä sen ulkopuolelle;

13.  toteaa, että yhteinen siirtohinnoittelufoorumi on sisällyttänyt työohjelmaansa vuosiksi 2014–2019 hyvien käytäntöjen kehittämisen sen varmistamiseksi, että OECD:n asiaa koskevissa ohjeissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet; panee merkille, että komissio seuraa työn edistymistä;

14.  korostaa, että 70 prosenttia voitonsiirroista tapahtuu siirtohinnoittelun avulla ja että paras tapa puuttua tähän on hyväksyä täysimääräinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja; kehottaa komissiota silti esittämään konkreettisen lainsäädäntöehdotuksen siirtohinnoittelusta ottaen huomioon vuonna 2010 annetut siirtohinnoittelua koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten; korostaa lisäksi, että saatetaan tarvita lisätoimia, jotta voidaan hillitä unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä BEPS-riskejä, jotka johtuvat siirtohinnoittelukehyksestä, erityisesti aineettomien hyödykkeiden hinnoittelusta, ja että olisi tutkittava aktiivisesti globaaleja vaihtoehtoja nykyiselle markkinaehtoperiaatteelle ja testattava, onko niillä mahdollista varmistaa reilumpi ja tehokkaampi globaali verojärjestelmä;

15.  pitää myönteisenä, että kilpailusta vastaava komission jäsen Margrethe Vestager totesi siirtohinnoittelun erityiseksi painopisteeksi valtiontukitapauksissa, koska sen on raportoitu olevan yleisesti käytetty väline monikansallisten yritysten verovilppi- tai veronkiertojärjestelyissä, kuten konsernien sisäisissä lainoissa; toteaa, että verotukseen liittyvän valtiontuen määrittelystä ja sääntelystä ei tällä hetkellä ole olemassa ohjeita, mutta tämäntyyppinen valtiontuki on osoittautunut huolestuttavaksi veronkierron välineeksi; kehottaa komissiota luomaan ohjeita ja vahvistamaan selkeitä kriteereitä, jotta voidaan määritellä paremmin siirtohinnoittelun rajat ja siten arvioida paremmin valtiontukitapauksia; tukee komission tutkintojen päätelmiä Starbucksin, Fiatin ja Amazonin tapauksessa; korostaa tarvetta antaa komissiolle oikeus tutustua kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin;

16.  pitää valitettavana, että monet kuultavana olleet monikansalliset yritykset eivät ole selväsanaisesti tuominneet veronkiertokäytäntöjä ja aggressiivista verosuunnittelua; painottaa, että monikansalliset yritykset voivat helposti myöntää keinotekoisia konsernien sisäisiä lainoja aggressiivista verosuunnittelua varten; painottaa, että tällaisen velkarahoituksen suosiminen on veronmaksajien ja rahoitusvakauden kannalta haitallista; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita poistamaan verolainsäädännöstään velkarahoituksen edullisen verokohtelun;

17.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien toiminta on ratkaisevaa verovilpin ja veronkierron laajuuden paljastamiseksi ja että siksi heidän suojelunsa on turvattava oikeudellisesti ja sitä on lujitettava koko unionissa; panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan neuvoston toiminnan tässä asiassa; katsoo, että tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava oikeutettujen liikesalaisuuksien suoja estämättä, haittaamatta tai typistämättä kuitenkaan millään tavoin väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien mahdollisuuksia dokumentoida ja paljastaa laittomia, epäoikeudenmukaisia tai haitallisia käytäntöjä, kun tämä on selvästi ja ylivoimaisesti yleisen edun mukaista; pitää valitettavana, ettei komissio aio ryhtyä pikaisesti toimiin asiassa ottaen huomioon aivan hiljattain tehdyt väärinkäytösten paljastajien merkittävät paljastukset, joihin viitataan yleisesti LuxLeaks-tietovuotona ja Panama-papereina;

18.  on ilahtunut siitä, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen kaksinkertaista verotusta koskevien riitojenratkaisumekanismien parantamisesta; painottaa, että selkeän aikataulun asettaminen riitojenratkaisumenettelyille on järjestelmien tehokkuuden lisäämisen kannalta ratkaisevaa;

19.  on tyytyväinen tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta annettuun tiedonantoon, jossa Euroopan investointipankkia (EIP) vaaditaan sisällyttämään hyvää hallintotapaa koskevat vaatimukset kaikkiin sen valittujen rahoituksen välittäjien kanssa tekemiin sopimuksiin; kehottaa EIP:tä vahvistamaan vastuullista verotusta koskevan uuden toimintapolitiikan ottaen lähtökohdaksi yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan toimintapolitiikkansa tarkastelun vuonna 2016 tiiviissä vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan kanssa; toistaa kantanaan, että EIP:n olisi vahvistettava due diligence -prosessiaan, jotta voitaisiin parantaa todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen laatua ja estää tehokkaammin transaktiot sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, joista on huonoja kokemuksia avoimuuden, petosten, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun tai haitallisten sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten yhteydessä tai jotka on rekisteröity offshore-rahoituskeskuksiin tai veroparatiiseihin tai jotka käyttävät aggressiivista verosuunnittelua;

20.  kehottaa komissiota esittämään selkeää lainsäädäntöä ”taloudellisen sisällön”, ”arvonmuodostuksen” ja ”kiinteän toimipaikan” määrittelemiseksi, jotta voidaan puuttua erityisesti postilaatikkoyrityksiä koskevaan kysymykseen;

Yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden musta lista ja niille määrättävät konkreettiset seuraamukset sekä lähdevero

21.  toteaa, että komission toistaiseksi ainoa konkreettinen yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita, merentakaiset alueet mukaan luettuina, koskeva aloite on tehokasta verotusta koskeva ulkoinen strategia; panee merkille, että OECD:n kriteerit yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luetteloimiseksi ovat tähän mennessä osoittautuneet tehottomiksi pyrittäessä torjumaan tätä ongelmaa eivätkä ne ole toimineet pelotteena; korostaa, että edelleenkin on kolmansia maita, jotka suojelevat laittomasti hankittua omaisuutta, mikä estää unionin viranomaisia perimästä sitä takaisin;

22.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian yhteisen unionin määritelmän ja luettelon yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista (niin kutsuttu veroparatiisien musta lista) sellaisten vakaiden, avointen ja objektiivisten kriteerien perusteella, joihin kuuluvat OECD:n suositusten, verotuksen avoimuutta koskevien toimenpiteiden, BEPS‑toimintasuunnitelman toimenpiteiden ja automaattista tietojenvaihtoa koskevien standardien täytäntöönpano, aktiivisten haitallisten verokäytäntöjen olemassaolo, ulkomailla asuville yksityis- tai oikeushenkilöille myönnetyt edut, taloudellista sisältöä koskevan vaatimuksen puuttuminen sekä oikeushenkilöiden (kuten trustien, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja säätiöiden) yritysrakenteen taikka omaisuuden omistusoikeuden tai oikeuksien käyttöoikeuden ilmoittamatta jättäminen, ja pitää myönteisenä komission aikomusta päästä sopimukseen tällaisesta luettelosta seuraavan puolen vuoden aikana; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään sopimuksen vuoden 2016 loppuun mennessä; katsoo, että ennen luetteloon ottamista tarvitaan rakentavaan vuoropuheluun perustuva eskalointimenettely sen lainkäyttöalueen kanssa, jolla on havaittu puutteita, jotta prosessilla on myös ennaltaehkäisevä vaikutus; katsoo, että olisi otettava käyttöön mekanismi, jotta luettelosta voidaan poistaa lainkäyttöalueita, jos ja sitten kun vaatimuksia noudatetaan; katsoo, että arviointi olisi ulotettava koskemaan myös OECD:n jäseniä;

23.  kehottaa luomaan mustalle listalle otetuille yhteistyöhaluttomille lainkäyttöalueille määrättäville seuraamuksille konkreettiset unionin sääntelypuitteet, joihin sisältyy muun muassa mahdollisuus vapaakauppasopimusten tarkasteluun ja viimeisenä keinona niiden soveltamisen keskeyttämiseen, kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten soveltamisen keskeyttämiseen ja unionin varojen saannin kieltämiseen; huomauttaa, että seuraamusten tarkoituksena on saada aikaan muutoksia kyseisten lainkäyttöalueiden lainsäädäntöön; kehottaa soveltamaan seuraamuksia myös yrityksiin, pankkeihin, tili- ja asianajotoimistoihin sekä veroneuvojiin, joiden on osoitettu osallistuneen laittomaan, haitalliseen tai epäoikeudenmukaiseen toimintaan tällaisten lainkäyttöalueiden kanssa tai helpottaneen laittomia, haitallisia tai epäoikeudenmukaisia yhteisöverojärjestelyjä hyödyntäen oikeudellisia välineitä kyseisillä lainkäyttöalueilla sijaitsevien oikeushenkilöiden kanssa;

24.  kehottaa komissiota laatimaan sitovaa lainsäädäntöä, jolla kielletään kaikkia unionin toimielimiä avaamasta tilejä tai toimimasta lainkäyttöalueilla, jotka on otettu yhteiseen unionin luetteloon yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista;

25.  kehottaa jäsenvaltioita neuvottelemaan uudelleen kahdenväliset verosopimuksensa kolmansien maiden kanssa monenvälisen välineen avulla, jotta niihin voidaan sisällyttää riittävän tehokkaat väärinkäytösten vastaiset lausekkeet ja siten torjua sopimuskeinottelua, mukaan luettuina verotusoikeuksien jakaminen lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä taloudellisen sisällön perusteella sekä kiinteän toimipaikan asianmukainen määritelmä; korostaa lisäksi, että tämä prosessi nopeutuisi huomattavasti, jos jäsenvaltiot antaisivat komissiolle valtuudet neuvotella kyseisistä verosopimuksista unionin puolesta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kehitysmaiden reilun kohtelun tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa;

26.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen jäsenvaltioiden perimästä unionin laajuisesta lähdeverosta sen varmistamiseksi, että unionissa syntyneitä voittoja verotetaan ainakin kerran, ennen kuin ne poistuvat unionista; toteaa, että tällaiseen ehdotukseen olisi sisällytettävä palautusjärjestelmä kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi; painottaa, että tällaisessa yleisessä lähdeverojärjestelmässä, joka perustuu hyvitysmenetelmään, on se hyvä puoli, että siten estetään kaksinkertainen verottamatta jääminen sekä veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot ilman kaksinkertaisen verotuksen mahdollisuutta;

27.  pitää valitettavana, että Andorra ja Monaco sitoutuivat automaattiseen tietojenvaihtoon vuodesta 2018 eivätkä vuodesta 2017 alkaen; huomauttaa, että jotkin yhteistyöhaluttomat lainkäyttöalueet, kuten Andorra, noudattavat tietojenvaihtoa koskevia standardeja mutta ovat muuttumassa alhaisen verokannan lainkäyttöalueiksi; on huolestunut siitä, että Andorran ja Espanjan välisessä kaksinkertaista verotusta koskevassa sopimuksessa ei tällä hetkellä varmisteta tuloksellista automaattista tietojenvaihtoa; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten jäsenvaltioiden entisten tai nykyisten yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden kanssa allekirjoittamiin sopimuksiin sisältyvää automaattista tietojenvaihtoa sovelletaan käytännössä;

28.  ottaa esille unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden verokohtelun eroavuudet, jotka liittyvät yhteisöjen nimeämiseen, joka johtaa kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen, ja katsoo, että näitä eroavuuksia olisi torjuttava vaikuttavasti unionin sääntelyllä veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin liittyvien komission ehdotusten lisäksi;

Patentti-, tietämys- ja T&K-boksit

29.  toteaa, että toistaiseksi patentti-, tietämys- ja T&K-boksit eivät ole osoittautuneet niin tehokkaiksi keinoiksi edistää innovointia unionissa kuin niiden olisi pitänyt olla; pitää valitettavana, että sen sijaan monikansalliset yritykset käyttävät niitä voitonsiirtoihin aggressiivisten verosuunnittelujärjestelyjen avulla, ja mainitsee näistä esimerkkinä hyvin tunnetut double Irish- ja Dutch sandwich -järjestelyt; katsoo, että patenttiboksit ovat vääränlainen ja tehoton väline taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen; tähdentää, että T&K-toimintaa voidaan edistää laajemmilla politiikkatoimilla, joilla edistetään pitkän aikavälin innovointia ja riippumatonta tutkimusta, sekä avustuksilla, joita olisi suosittava patenttibokseihin verrattuna, koska niillä on pienempi riski tulla käytetyksi veronkiertojärjestelyissä; toteaa, että patenttiboksien ja T&K-toiminnan välinen yhteys on usein mielivaltainen ja että nykyiset mallit johtavat kisaan monikansallisten yritysten pienimmästä tosiasiallisesta verotuksesta;

30.  pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot ovat varsinkin käytännesääntötyöryhmässä toistaiseksi sivuuttaneet tämän asian ja niiden on vielä esitettävä sopiva aikataulu sen ratkaisemiseksi;

31.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia patenttibokseja koskevaksi sitovaksi unionin lainsäädännöksi, joka menee OECD:n muutettua nexus-lähestymistapaa pidemmälle ja jossa ratkaistaan sen heikkoudet, jotta voidaan estää patenttiboksien väärinkäyttö veronkiertoon ja varmistaa, että ne liittyvät aitoon taloudelliseen toimintaan, jos ja kun niitä käytetään; painottaa, että komission ehdotusta olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin uusiin patenttibokseihin ja että kaikkia nykyisiä, vielä voimassa olevia patenttibokseja olisi mukautettava vastaavasti;

32.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään korko- ja rojaltidirektiiviin sekä emo-tytäryhtiödirektiiviin tosiasiallista vähimmäisverotusta koskevan lausekkeen ja varmistamaan, ettei poikkeuksia myönnetä neuvostossa;

Pankit, veroneuvojat ja välittäjät

33.  pitää erittäin valitettavana, että eräillä pankeilla, veroneuvojilla, asianajo- ja tilitoimistoilla sekä muilla välittäjillä on ollut keskeinen rooli suunniteltaessa niiden asiakkaille aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä ja että ne ovat myös auttaneet kansallisia hallituksia suunnittelemaan verosääntöjä ja -lakeja, mikä on aiheuttanut merkittävän eturistiriidan;

34.  on huolestunut rahoituslaitosten sekä neuvonantajien ja asianajotoimistojen puutteellisesta avoimuudesta ja riittämättömästä dokumentoinnista, jotka liittyvät tiettyihin vero- ja finanssineuvojien ja oikeudellisten neuvojien suosittelemiin yritysten omistajuus- ja hallintamalleihin ja jotka vahvistettiin äskettäisissä Panama-papereihin liittyvissä paljastuksissa; suosittaa, että pöytälaatikkoyrityksiä koskevaan ongelmaan puututaan vahvistamalla yksityisyritysten perustamista koskevia avoimuusvaatimuksia;

35.  on huolestunut kansallisten verohallintojen puutteellisesta avoimuudesta ja riittämättömästä dokumentoinnista, jotka koskevat siirtohinnoittelupäätösten, patenttiboksien, veropäätösten ja muiden harkinnanvaraiseen yhteisöverotukseen liittyvien tekijöiden vaikutuksia kilpailuun;

36.  kehottaa vahvistamaan olemassa olevia veroneuvonta-alan käytännesääntöjä ja erityisesti ottamaan huomioon mahdolliset eturistiriidat siten, että ne tuodaan julki selkeästi ja ymmärrettävästi; kehottaa komissiota ehdottamaan unionin käytännesääntöjä kaikille neuvontapalveluille, jotta mahdolliset eturistiriitatilanteet voidaan tuoda selkeästi julki; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä veroneuvojia koskeva unionin yhteensopimattomuusjärjestelmä, jotta voidaan estää eturistiriidat heidän tarjotessaan neuvontaa sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja estää muut eturistiriidat;

37.  kiinnittää huomiota eturistiriitoja koskeviin riskeihin, jotka johtuvat siitä, että samoissa tilitoimistoissa tarjotaan lainopillisia sekä veroneuvonta- ja tilintarkastuspalveluja; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää erottaa nämä palvelut selkeästi toisistaan; pyytää komissiota varmistamaan eturistiriitojen estämiseksi annetun lainsäädännön asianmukaisen seurannan ja täytäntöönpanon ja tutkimaan tarvetta tarkistaa tilintarkastusdirektiiviä, erityisesti sen 22 artiklan säännöksiä, ja tilintarkastusasetusta, erityisesti sen 5 artiklan säännöksiä ja niihin sisältyvää muiden kuin tilintarkastuspalvelujen ”olennaisen vaikutuksen” määritelmää;

38.  pyytää komissiota teettämään tutkijayhteisön ja veroneuvojien välisistä kytköksistä tutkimuksen, jossa tarkastellaan ainakin eturistiriitoja koskevaa kysymystä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, kuten verovilppiin osallistuville yritysjohtajille määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset ja mahdollisuus perua toimilupa ammattilaisilta ja yrityksiltä, joiden on osoitettu osallistuneen laittomien verosuunnittelu- ja verovilppijärjestelyjen suunnitteluun, niiden käyttöä koskevaan neuvontaan tai niiden käyttöön; pyytää, että komissio tutkii mahdollisuutta ottaa käyttöön suhteellinen taloudellinen vastuu laittomiin verokäytäntöihin osallisille veroneuvojille;

40.  kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön suhteellinen taloudellinen vastuu pankeille ja rahoituslaitoksille, jotka helpottavat siirtoja tunnettuihin veroparatiiseihin, sellaisina kuin ne määritellään tulevassa unionin yhteisessä veroparatiisien ja yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelossa;

41.  kehottaa komissiota tiukentamaan vaatimuksia, jotka koskevat pankkien raportointia jäsenvaltioiden veroviranomaisille unionin yhteisessä veroparatiisien ja yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelossa mainituille alueille tai kyseisiltä alueilta tehdyistä siirroista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pankit ja muut rahoituslaitokset antavat vastaavia tietoja sääntely- ja veroviranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan niiden verohallintojen valmiuksia tutkia verovilppi- ja veronkiertotapauksia;

42.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan käyttöön pankkeja, veroneuvojia ja muita välittäjiä varten pakollinen ilmoitusvaatimus, joka koskee monimutkaisia rakenteita ja erityispalveluja, jotka liittyvät unionin laajuiseen luetteloon veroparatiiseista ja yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista otettuihin lainkäyttöalueisiin ja jotka on suunniteltu ja joita asiakkaat käyttävät verovilpin, veropetosten, rahanpesun tai terrorismin rahoituksen helpottamiseksi;

43.  kehottaa komissiota(31) ottamaan käyttöön yhteisiä väärinkäytösten vastaisia vähimmäissääntöjä, joilla torjutaan tiettyjen omaisuuserien hybridisiirtojen tuottamaa hyötyä(32), sillä niiden seurauksena on usein tulonvähennys yhdessä jäsenvaltiossa ilman, että sitä sisällytetään veropohjaan toisessa jäsenvaltiossa, tai ulkomaille maksetusta verosta myönnettävien verohyvitysten väärinkäyttö;

Väärinkäytösten paljastajat

44.  tuo jälleen esille väärinkäytösten paljastajien ratkaisevan roolin paljastettaessa väärinkäytöksiä, kuten laittomia tai epäoikeudenmukaisia käytäntöjä; katsoo, että tällaiset paljastukset tuovat esiin verovilpin, veronkierron ja rahanpesun laajuuden ja ovat siksi selvästi yleisen edun mukaisia, kuten äskettäiset LuxLeaks-tietovuodon ja Panama-paperien paljastukset osoittivat, sillä niissä ilmeni, millaisen suuruusluokan ilmiö omaisuuserien siirto alhaisen verokannan lainkäyttöalueille on; palauttaa mieliin, että veroihin liittyvien väärinkäytösten havaitseminen ja niiden tekijöiden syytteeseenpano riippuvat ratkaisevasti tietojen saatavuudesta ja niiden laadusta;

45.  pitää valitettavana, että komissio tyytyy toimissaan tällä hetkellä vain seuraamaan unionin eri toiminta-alojen kehitystä eikä suunnittele ryhtyvänsä konkreettisiin toimiin ongelman ratkaisemiseksi; on huolestunut siitä, että tällainen suojan puute saattaa vaarantaa uusien paljastusten julkistamisen, jolloin jäsenvaltiot saattavat menettää oikeutettuja verotulojaan; pitää erittäin valitettavana, että komissio ei ole antanut tyydyttävää vastausta 25. marraskuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman 144 ja 145 kohdassa esitettyihin pyyntöihin eikä 16. joulukuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman suosituksiin eikä erityisesti pyyntöön esittää selkeät oikeudelliset puitteet väärinkäytösten paljastajien suojelulle vuoden 2016 loppuun mennessä;

46.  kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian selkeitä oikeudellisia puitteita, joilla taataan väärinkäytösten paljastajien sekä toimittajien ja muiden tiedotusvälineisiin yhteydessä olevien ja niitä auttavien ja niiden toimintaa helpottavien henkilöiden tehokas suojelu; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöään väärinkäytösten paljastajien suojelusta, jotta syyte olisi mahdollista jättää nostamatta tapauksissa, joissa henkilöt ovat toimineet yleisen edun nimissä; kehottaa pitämään tässä mallina joissakin jäsenvaltioissa jo voimassa olevia parhaita esimerkkejä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevasta lainsäädännöstä;

Käytännesääntötyöryhmä ja toimielinten väliset kysymykset

47.  pitää valitettavana, että ensimmäinen ja toinen erityisvaliokunta (TAXE 1 ja TAXE 2) pyysivät useaan otteeseen saada tutustua kaikkiin käytännesääntötyöryhmän asiakirjoihin ja pöytäkirjoihin, mutta tästä huolimatta jäsenten tutustuttavaksi annettiin vain rajallinen määrä uusia asiakirjoja suljetuin ovin ja tämä tapahtui vasta viiden kuukauden kuluttua toisen erityisvaliokunnan toimeksiannon alkamisesta; huomauttaa, että osa näistä asiakirjoista olisi pitänyt julkistaa, jotta niiden sisällön julkinen tarkastelu ja niistä käytävä avoin poliittinen keskustelu olisivat mahdollisia; panee lisäksi merkille, että neuvoston halukkuus vastata pyyntöön ei ole edelleenkään tyydyttävä;

48.  toteaa, että komissio antoi käyttöön joitakin käytännesääntötyöryhmän kokousten sisäisiä pöytäkirjoja, mutta pitää valitettavana, että se ei kyennyt pitämään kirjaa kaikista jaetuista asiakirjoista; katsoo, että komission velvollisuutena on tallettaa ja kirjata kaikki käytännesääntötyöryhmän työn yhteydessä jaetut tiedot ja asiakirjat, jotta on mahdollista arvioida, ovatko jäsenvaltioiden toimenpiteet perussopimusten mukaisia; kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi keräämällä takaisin kaikki asiakirjat; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tekemään asiassa yhteistyötä komission kanssa;

49.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan käytännesääntötyöryhmän työmenetelmien avoimuutta ja vaikuttavuutta, sillä ne ovat yksi tekijöistä, jotka haittaavat mahdollisia konkreettisia parannuksia haitallisten verokäytäntöjen torjumisessa; pitää valitettavana, ettei se ole saanut useita käytännesääntötyöryhmän kokousasiakirjoja, jotka ovat peräisin neuvostolta tai jäsenvaltioilta, vaikka kokousasiakirjat ovat olennaisen tärkeitä erityisvaliokunnan toimeksiannon toteuttamiseksi asianmukaisesti; kehottaa julkistamaan säännöllisesti valvontansa tulokset, jotka koskevat sitä, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet esitettyjä suosituksia; kehottaa käytännesääntötyöryhmää laatimaan julkisesti saatavilla olevan vuosikertomuksen, jossa mainitaan ja kuvataan haitallisimmat jäsenvaltioiden vuoden aikana soveltamat verokäytännöt; toistaa vuonna 2015 neuvostolle esittämänsä pyynnön perustaa poliittisen tason verokomitea;

50.  päättelee julkisesti saatavilla olevan tiedon perusteella, että käytännesääntötyöryhmä tarkasteli 421:tä toimenpidettä vuosina 1998–2014 ja piti niistä haitallisina 111:tä (26:ta prosenttia), joskin kaksi kolmasosaa toimenpiteistä tutkittiin tosiasiassa työryhmän viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana; toteaa, että jäsenvaltiot tutkivat toimenpiteitä entistä harvemmin ja vuonna 2014 tutkittiin ainoastaan viisi prosenttia kaikista toimenpiteistä, ja pitää valitettavana, että työryhmä ei ole havainnut haitallisia verotoimenpiteitä sitten vuoden 2012 marraskuun; toteaa, että käytännesääntöryhmä ei ole ollut täysin tehtäviensä tasalla kymmenen viime vuoden aikana ja että sen hallintoa ja toimeksiantoa on kiireellisesti tarkistettava;

51.  toistaa vuonna 2015 komissiolle esittämänsä pyynnön päivittää vuodelta 1999 peräisin olevaa Simmons & Simmonsin selvitystä hallinnollisista käytännöistä, jotka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 selvityksen eli Primarolon selvityksen (SN 4901/99) 26 kohdassa;

52.  painottaa, että vaikka käytännesäännöt ovat tuoneet joitakin parannuksia, jäsenvaltiot eivät tehokkaasti ilmoita mahdollisesti haitallisista toimenpiteistä, haitallisten toimenpiteiden määrittämistä koskevat kriteerit ovat vanhentuneita ja haitallisuutta koskevien päätösten edellyttämä yksimielisyysperiaate on osoittautunut tehottomasti; pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot vastustavat käytännesääntötyöryhmän välttämätöntä uudistusta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan uudistaa mahdollisimman pian haitallisten toimenpiteiden määrittämiskriteerit ja käytännesääntötyöryhmän hallintoon liittyvät seikat (kuten päätöksentekorakenne ja sovitun sääntelyn purkamisen ja uusista toimenpiteistä pidättymisen seuranta, mahdollisten viivästysten välttäminen ja seuraamukset tapauksissa, joissa vaatimuksia ei noudateta) ja siten lisätä sen julkista avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta samoin kuin taata parlamentin vahva osallistuminen ja tiedonsaanti; tuo esille puutteet ja muut liitteessä 3 mainitut asiaa koskevat tiedot; toteaa myös, että kun verrataan komission luetteloa kaikista verojärjestelyistä, joita käytännesääntötyöryhmä on virallisesti arvioinut, ja vastaavia kokousasiakirjoja päätöksentekohetkellä ja sen jälkeen, monissa tapauksissa jää epäselväksi, miten päätös on tehty ja miksi esimerkiksi järjestelyt, joiden oli perusteltua odottaa olevan haitallisia, julistettiin lopulta haitattomiksi ja ovatko jäsenvaltiot tapauksissa, joissa haitallisuus näytettiin toteen arvioinnin perusteella, saattaneet asiaankuuluvat purkamismenettelyt tyydyttävästi täytäntöön; korostaa, että jäsenvaltiot eivät siten ole noudattaneet neuvoston direktiivien 77/799/ETY ja 2011/16/EU velvoitteita, sillä ne eivät ole vaihtaneet oma-aloitteisesti tietoja silloinkaan, kun se olisi ollut selvästi perusteltua, vaikka kyseiset direktiivit jättävät harkintavaltaa odottaa, että muissa jäsenvaltioissa saattaa syntyä verotappioita tai että verosäästöt voivat johtua keinotekoisista voitonsiirroista konsernien sisällä; painottaa, että komissio ei ole hoitanut tehtäväänsä perussopimusten valvojana SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska se ei ole toiminut asiassa eikä ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat velvoitteitaan, erityisesti neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU tarkoitettuja velvoitteita, vaikka näin ei näytä olleen;

53.  toteaa erityisvaliokunnalle käyneen selväksi, että eräät jäsenvaltiot jarruttavat järjestelmällisesti edistymistä veronkierron torjumisessa; toteaa, että hallinnollisista käytännöistä (päätöksistä) keskusteltiin käytännesääntötyöryhmässä lähes 20 vuoden ajan; tuomitsee sen, että monet jäsenvaltiot olivat haluttomia vaihtamaan tietoja päätöskäytännöistään ennen LuxLeaks-tietovuotoa ja ovat yhä haluttomia saattamaan käytännesääntötyöryhmässä kehitetyn malliohjeen osaksi kansallista lainsäädäntöään huolimatta LuxLeaks-tietovuodon jälkeen antamistaan sitoumuksista;

54.  kehottaa komissiota takaamaan parlamentille pysyvän, oikea-aikaisen ja säännöllisen oikeuden tutustua verotusta tarkastelevien neuvoston ryhmien, mukaan luettuina yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä, verotusta käsittelevä korkean tason työryhmä ja verotustyöryhmä, kokousasiakirjoihin ja pöytäkirjoihin; ehdottaa, että komissio käyttää tässä yhteydessä esimerkkinä parlamentin kanssa tehtyä sopimusta YVM:n/EKP:n pöytäkirjoihin tutustumisesta;

55.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, mieluiten SEUT-sopimuksen 116 tai 352 artiklan nojalla taikka tiiviimmän yhteistyön nojalla, käytännesääntötyöryhmän vaikuttavuuden lisäämisestä, mikäli jäsenvaltioiden vastaus ei ole tyydyttävä;

56.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin veropetosten, verovilpin, veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta; pitää valitettavana, että neuvosto ja erityisesti tietyt jäsenvaltiot eivät ole vuosikausiin toteuttaneet päättäväisiä toimia näissä kysymyksissä, ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden mahdollisuudesta luoda tiiviimmän yhteistyön järjestelmiä (vähintään yhdeksän jäsenvaltion kesken) haitallisten ja laittomien verokäytäntöjen vastaisten toimien nopeuttamiseksi;

57.  kehottaa perustamaan komission yhteyteen uuden unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavan keskuksen, jonka tehtävänä on turvata sisämarkkinoiden moitteeton ja johdonmukainen toiminta ja kansainvälisten standardien täytäntöönpano; katsoo, että uuden keskuksen olisi vastattava jäsenvaltioiden veropolitiikan arvioinnista ja seurannasta unionin tasolla, varmistettava, että jäsenvaltiot eivät toteuta uusia haitallisia verotoimenpiteitä, valvottava, että jäsenvaltiot noudattavat unionin yhteistä yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luetteloa, varmistettava kansallisten verohallintojen yhteistyö (esimerkiksi koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto) ja edistettävä sitä sekä käynnistettävä korkea-asteen koulutusohjelmia tällä alalla; katsoo, että näin keskus voisi auttaa estämään sellaisten uusien verotuksen porsaanreikien syntymistä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden koordinoimattomista toimintapoliittisista aloitteista, sekä torjumaan veroalan käytäntöjä ja standardeja, jotka voisivat horjuttaa, haitata tai häiritä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja perustaa; katsoo, että keskus voisi toimia myös väärinkäytösten paljastajien yhteyspisteenä, jos jäsenvaltiot ja kansalliset verohallinnot eivät toteuta toimia verovilpin ja veronkierron paljastuttua tai eivät tutki asiaa asianmukaisesti; katsoo, että keskukseen voitaisiin koota asiantuntemusta unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan vähentää veronmaksajiin kohdistuvaa rasitetta;

Ulkoinen ulottuvuus

58.  pitää ilahduttavana, että G8- ja G20-ryhmien tasolla painotetaan jälleen verokysymyksiä, minkä pitäisi johtaa uusien suositusten antamiseen; kehottaa komissiota puolustamaan tulevissa G20-ryhmän kokouksissa ja tapauskohtaisissa seminaareissa unionin johdonmukaista kantaa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista yhteisöveropohjan rapautumisen, aggressiivisten verosuunnittelukäytäntöjen ja laittomien rahavirtojen torjumista koskeviin G20-ryhmän päätöksiin sisältyvistä havainnoista ja päätösten mahdollisista seurauksista;

59.  kehottaa unionia, G20-ryhmää, OECD:tä ja YK:ta tekemään edelleen yhteistyötä edistääkseen maailmanlaajuisia toimintaohjeita, joista on hyötyä myös kehitysmaille;

60.  kannattaa sitä, että YK:n yhteyteen luodaan maailmanlaajuinen elin, jolle annetaan riittävät välineet ja tarpeeksi lisäresursseja ja jonka tehtävänä on varmistaa, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen muotoiluun ja uudistamiseen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita aloittamaan työn kunnianhimoisen maailmanlaajuisen verohuippukokouksen järjestämiseksi ja edellä mainitun kaltaisen hallitusten välisen elimen perustamiseksi;

61.  kehottaa sopimaan kansainvälisesti todellisen omistajuuden sitovammasta ja täsmällisemmästä määritelmästä, jotta varmistetaan läpinäkyvyyden lisääminen;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan tapauksen mukaan kansallisten ja unionin veropolitiikkojen kerrannaisvaikutuksia, jotta voidaan arvioida niiden vaikutus kehitysmaihin;

63.  painottaa, että laittomat rahavirrat ovat merkittävä syy kehitysmaiden velkaantumiseen ja että aggressiivinen verosuunnittelu on yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden vastaista;

64.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin kauppa- ja kumppanuussopimuksiin verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia lausekkeita, joissa viitataan erityisesti verotukseen liittyvien asiaankuuluvien OECD:n suositusten (esimerkiksi BEPS-aloitteen) noudattamiseen, ja varmistamaan, että yritykset tai välittäjät eivät voi käyttää kauppa- ja kumppanuussopimuksia väärin veronkiertoon ja verovilppiin tai laittoman toiminnan tuoton pesemiseen;

65.  kehottaa OECD:tä ja muita kansainvälisiä elimiä aloittamaan työn sellaisen kunnianhimoisen toisen BEPS-aloitteen laatimiseksi, joka perustuu ensisijaisesti vähimmäistason standardeihin ja konkreettisiin täytäntöönpanotavoitteisiin;

66.  painottaa, että komission ja rahanpesunvastaiseen toimintaryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi parannettava, jotta unioni saa äänensä kuuluviin; korostaa tarvetta antaa yksityiskohtaisia täytäntöönpano-ohjeita erityisesti kehitysmaiden kohdalla ja seurata uusien haitallisten verotoimenpiteiden kehitystä;

67.  kehottaa tässä yhteydessä perustamaan OECD:n tasolla parlamentaarisen seurantaryhmän tarkkailemaan ja valvomaan aloitteen laatimista ja täytäntöönpanoa;

68.  kehottaa aloittamaan jäsennellyn vuoropuhelun Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välillä kansainvälisistä verokysymyksistä; ehdottaa, että perustetaan virallisia parlamenttien välisiä foorumeita, joilla tarkastellaan näitä kysymyksiä, ja hyödynnetään tässä yhteydessä myös olemassa olevaa transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun kehystä; rohkaisee unionia ja Yhdysvaltoja tekemään yhteistyötä OECD:n BEPS-hankkeen täytäntöönpanossa; panee merkille Yhdysvaltojen ja unionin välisen vastavuoroisuuden merkittävän puutteen FATCA-sopimuksen kehyksessä; kannustaa tiivistämään yhteistyötä Yhdysvaltojen ja unionin välillä FATCA-sopimuksen kehyksessä, jotta varmistetaan vastavuoroisuus, ja kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan aktiivisesti sen täytäntöönpanoon;

69.  suhtautuu myönteisesti kokeiluhankkeeseen, joka liittyy todellista omistajuutta koskevaan automaattiseen tietojenvaihtoon veroviranomaisten välillä ja joka aloitettiin huhtikuussa 2016 unionin viiden suurimman jäsenvaltion kesken; kehottaa laajentamaan aloitetta näiden maiden ilmoittaman aikomuksen mukaisesti ja tekemään aloitteesta perustan samankaltaiselle tietojenvaihtoa koskevalle globaalille standardille kuin olemassa oleva finanssitilitietojen vaihtoa koskeva standardi;

70.  kehottaa seuraavaksi prosessissa, jolla parannetaan todellista omistajuutta koskevien tietojen saatavuutta ja tehokasta vaihtoa, luomaan todellista omistajuutta koskevan julkisen unionin rekisterin, johon sisältyy tällaisten tietojen saatavuutta koskevia yhdenmukaistettuja vaatimuksia ja jossa on kaikki tarvittavat tietosuojatakeet, ja tekemään siitä asiaa koskevan maailmanlaajuisen aloitteen perustan; korostaa OECD:n ja YK:n kaltaisten elinten keskeistä roolia tässä yhteydessä;

71.  pyytää tutkimaan sellaisen maailmanlaajuisen rekisterin toteutettavuuden, joka kattaisi yksityishenkilöiden, yritysten ja kaikkien yhteisöjen, kuten trustien ja säätiöiden, kaiken rahoitusomaisuuden ja johon veroviranomaisilla olisi täysimääräinen pääsy, ja sisällyttämään siihen asianmukaiset takeet tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi;

72.  korostaa, että unionilla ja Yhdysvalloilla on oltava yhteinen ja kattava lähestymistapa OECD:n standardien täytäntöönpanoon ja todelliseen omistajuuteen; korostaa lisäksi, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevat lausekkeet olisi sisällytettävä kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, luodaan lisäarvoa koko yhteiskunnalle ja torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa sekä nostetaan transatlanttiset kumppanit johtoasemaan verotusalan hyvän hallintotavan edistämisessä;

Muita suosituksia

73.  kehottaa kaikkia kansallisia parlamentteja tekemään yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa verojärjestelmien asianmukainen valvonta ja johdonmukaisuus jäsenvaltioiden kesken; kehottaa kansallisia parlamentteja valvomaan valppaasti niiden hallitusten tässä asiassa tekemiä päätöksiä ja sitoutumaan entistä painokkaammin verokysymyksiä käsittelevien parlamenttien välisten foorumien toimintaan;

74.  kehottaa komissiota tutkimaan kaikki laitonta valtiontukea koskevat tapaukset, jotka tuodaan sen tietoon, jotta varmistetaan yhdenvertainen kohtelu unionin lainsäädännön edessä; kehottaa komissiota antamaan takaisinperintäpäätöksen kaikissa tapauksissa, joissa väitetty veroetu katsotaan laittomaksi valtiontueksi; on huolestunut väitteistä, joiden mukaan Luxemburgissa mahdollisesti annetaan päätöksiä suullisesti, jotta se voi kiertää velvoitteensa jakaa tietoja hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin mukaisesti; kehottaa komissiota seuraamaan, että jäsenvaltiot eivät korvaa yhtä haitallista käytäntöä toisella sitten, kun lainsäädännössä on saavutettu edistymistä unionin tasolla, ja raportoimaan siitä; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa erityisten veroetujen myöntäminen vääristää markkinoita, ja raportoimaan niistä;

75.  painottaa digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksia veronkannon tehostamiseksi, sillä näin voidaan kerätä verotietoja suoraan jakamistalouden toiminnasta ja keventää jäsenvaltioiden veroviranomaisten työtaakkaa;

76.  panee merkille, että Panama-paperien paljastuksissa on osoitettu asiakirjoin yritysten ja yksityisten kansalaisten käyttäneen järjestelmällisesti pöytälaatikkoyrityksiä salatakseen verotettavia varoja sekä lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tuottoa; suhtautuu myönteisesti parlamentin päätökseen asettaa tutkintavaliokunta tutkimaan asiaa ja jatkaa työtä verovilpin, veronkierron ja rahanpesun torjumiseksi; painottaa edellä kuvattuihin käytäntöihin osallisten veroviranomaisten ja yritysten toimintatapojen analysoinnin valtavaa poliittista merkitystä, jotta voidaan tukkia lainsäädännön porsaanreikiä;

77.  toteaa, että jäsenvaltioiden, komission ja käytännesääntötyöryhmän asiakirjojen saatavuuden osalta tarvitaan lisätyötä; toteaa jälleen, että parlamentin käyttöön jo annettuja asiakirjoja on analysoitava edelleen, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti uusien politiikkatoimien ja toiminta-aloitteiden tarve; kehottaa tulevaa tutkintavaliokuntaa jatkamaan tätä työtä ja noudattamaan toiminnassaan erityisvaliokunnasta poiketen pikemminkin kuulusteluvaliokunnan mallia, jollainen on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivalla julkisia tilejä käsittelevällä valiokunnalla;

78.  kehottaa neuvostoa hyödyntämään täysin parlamentin kanssa toteutettavaa kuulemismenettelyä, mikä tarkoittaa etenkin sitä, että se odottaa parlamentin panosta ennen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamista ja pyrkii ottamaan huomioon parlamentin kannan;

79.  sitoutuu jatkamaan erityisvaliokunnan käynnistämää työtä, puuttumaan esteisiin, joita sillä oli toimeksiantonsa toteuttamisessa, ja varmistamaan sen antamien suositusten asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa toimivaltaisia viranomaisiaan määrittämään parhaat toimielinjärjestelyt tämän saavuttamiseksi;

80.  kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaansa toteuttamaan jatkotoimia näiden suositusten johdosta samasta aiheesta myöhemmin laadittavassa valiokunta-aloitteisessa lainsäädäntömietinnössä;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, YK:lle, G20‑ryhmälle ja OECD:lle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0420. (2) Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8. joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 332, 18.12.2015, s. 1). (3) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15. helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1) (jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömän verotuksen alalla). (4) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. (5) EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15. (6) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (7) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti: Seuraavat toimet tehokkaan verotuksen ja paremman verotuksen avoimuuden toteuttamiseksi EU:ssa” (COM(2016)0023). (8) Ehdotus neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2016)0026). (9) Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2016)0025). (10) Komission suositus, 28. tammikuuta 2016, verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta (C(2016)0271). (11) Tutkimus aggressiivisen verosuunnittelun rakenteista ja indikaattoreista, Euroopan unioni, 2016. (12) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 134. (13) EYVL C 2, 6.1.1998, s. 2. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0257. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0265. (18) SA.38375 – Luxemburgin Fiatille myöntämä valtiontuki. (19) SA.38374 – Alankomaiden Starbucksille myöntämä valtiontuki. (20) Komission päätös (EU) 2016/1699, annettu 11. tammikuuta 2016, Belgian käyttöön ottamasta ylimääräisen voiton verovapautusta koskevasta valtiontukijärjestelmästä SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN) (tiedoksiannettu numerolla C(2015)9837) (EUVL L 260, 27.9.2016, s. 61). (21) http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/tax_fraud_evasion/a_huge_problem/index_en.htm, Euroopan komissio, 10. toukokuuta 2016. (22) Measuring and Monitoring BEPS, toimi 11 – loppuraportti 2015, OECD/G20 Base Erosion and Profit Shifting Project. (23) World Investment Report 2015 – Reforming International Investment Governance, UNCTAD, 2015. (24) http://gabriel-zucman.eu/files/JohannesenZucman2014 (25) BIS 2016 – sijaintipaikkakohtaiset pankkitilastot. (26) http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/webdiaeia2016d2_en.pdf (27) http://ec.europa.eu/growth/smes/, Euroopan komissio, 10. toukokuuta 2016. (28) http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-1351_en.htm#_ftnref8 ja Egger, P., W. Eggert ja H. Winner (2010), ’Saving Taxes through Foreign Plant Ownership’, Journal of International Economics 81: 99–108; Finke, K. (2013), Tax Avoidance of German Multinationals and Implications for Tax Revenue Evidence from a Propensity Score Matching Approach, mimeo. (29) https://polcms.secure.europarl.europa.eu/cmsdata/upload/a0cf64ee-8e0d-4b5f-b145-6ffbaa940e10/TheRoleFinancialSectorTaxPlanning_Draft_210316.pdf (30) OECD, 2008, ”Study into the role of tax intermediaries”, http://www.oecd.org/tax/administration/39882938.pdf (31) Komission yksiköt ovat vahvistaneet, että veron kiertämisen torjuntaa koskevasta direktiivistä 28. tammikuuta 2016 annetun komission ehdotuksen 10 artikla (”Verokohtelun eroavuudet”) perustuu vastavuoroista tunnustamista koskevaan lähestymistapaan, jolla pyritään ratkaisemaan erot, jotka liittyvät sekamuotoisten yhteisöjen ja sekamuotoisten rahoitusvälineiden oikeudelliseen luonnehdintaan, mutta se ei kata omaisuuserien hybridisiirtoja, joissa ei ole kyse oikeudellisen luonnehdinnan eroavuuksista. (32) OECD määrittelee hybridisiirrot järjestelyiksi, joita kohdellaan omaisuuserän omistajuuden siirtona yhden mutta ei toisen valtion verotuksessa, jossa siirtoa pidetään yleisesti vakuudellisena lainana. Ks. OECD, maaliskuu 2012, ’Hybrid Mismatch Arrangements: Tax Policy and Compliance Issues’, http://www.oecd.org/

LUETTELO KUULLUISTA HENKILÖISTÄ

(VALIOKUNTAKOKOUKSET, KOORDINAATTORIT JA VIRKAMATKAT)

VALIOKUNNAN KOKOUKSIIN KUTSUTUT

MONIKANSALLISET YRITYKSET JA PANKIT

Liite 2.1: Luettelo kutsutuista monikansallisista yrityksistä

Liite 2.2: Luettelo kutsutuista pankeista

KÄYTÄNNESÄÄNTÖTYÖRYHMÄN ASIAKIRJAT

(1)  Julkisesti saatavilla olevien asiakirjojen ja lähteiden perusteella