Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2083(IMM))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjän 28. maaliskuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy rikoksiin, jotka syyttäjä katsoo tapahtuneen Thessalonikissa (asiakirja ABM A2015/1606) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 27. huhtikuuta 2016,
– ottaa huomioon, että Sotirios Zarianopoulos on luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),
– ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0233/2016),
A. ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Sotirios Zarianopoulosin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä syytteen nostamiseksi väitetystä rikkomuksesta;
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
C. ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 artiklan mukaan parlamentin jäsentä ei saa vaalikauden aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa ilman parlamentin ennalta antamaa lupaa;
D. ottaa huomioon, että Kreikan viranomaiset aikovat asettaa Sotirios Zarianopoulosin syytteeseen oikeudellisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä kokouksessa;
E. ottaa huomioon, että asianomainen syyte koskee Thessalonikin kaupunginvaltuuston vuonna 2011 myöntämiä ja laittomiksi väitettyjä julkisen alueen käyttölupia terassien sijoittamiseksi jalkakäytäville ja että Sotirios Zarianopoulos asetettaisiin syytteeseen kaupunginvaltuuston entisenä jäsenenä;
F. pitää itsestään selvänä, että asianomainen syyte ei ole mitenkään yhteydessä Sotirios Zarianopoulosin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan liittyy sen sijaan hänen aikaisempaan mandaattiinsa Thessalonikin kaupunginvaltuuston jäsenenä;
G. toteaa, että asianomaisessa syytteessä ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;
H. katsoo, että ei ole mitään syytä olettaa, että asianomainen syyte asetettaisiin jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi (fumus persecutionis), sillä se koskee kaikkia, jotka olivat kaupunginvaltuuston jäseniä kyseisenä aikana;
1. päättää pidättää Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan viranomaisille.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.