Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2322(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0214/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0214/2016

Keskustelut :

PV 12/09/2016 - 18
CRE 12/09/2016 - 18

Äänestykset :

PV 13/09/2016 - 4.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0333

Hyväksytyt tekstit
PDF 297kWORD 56k
Tiistai 13. syyskuuta 2016 - Strasbourg
Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta
P8_TA(2016)0333A8-0214/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta” (2015/2322(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen ja julkisten toimien täysimittainen hyödyntäminen” (C(2013)7243) sekä komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan, joka koskee tuotannon riittävyyttä sähkön sisämarkkinoilla sekä julkisia interventioita koskevia ohjeita (SWD(2013)0438),

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020”(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2015 – Uusi alku” (COM(2014)0910),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” (COM(2015)0339),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttaminen – Euroopan sähköverkon parantaminen vuoteen 2020 mennessä” (COM(2015)0082),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen” (COM(2015)0340),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät, jotka koskevat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuoteen 2030 saakka,

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionista,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionin hallintajärjestelmästä,

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta(4),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)(5),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 256/2014 Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle, neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 617/2010 korvaamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta(6),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/89/EY sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä(7),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta(8),

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja”(9),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus”(10),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäiden verkkojen kehittämisen paikallisista ja alueellisista seurauksista(11),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(12),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(13),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta(14),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energian sisämarkkinat toimiviksi”(15),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”(16),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0214/2016),

A.  toteaa, että sähkömarkkinoita koskevien komission suunnitelmien on johdettava todelliseen markkinamuutokseen, edistettävä tehokkuutta ja huoltovarmuutta uusiutuvien energialähteiden ja yhteenliitäntöjen kehittämistä ja varmistettava Euroopan energian sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen;

B.  toteaa, että energiamarkkinoiden yhdentyminen yhdessä kaikkien markkinatoimijoiden, myös tuottajakuluttajien yhdentymisen kanssa parantaa perussopimuksissa tavoitteeksi asetettua turvallista, kohtuuhintaista, tehokasta ja kestävää energiahuoltoa;

C.  katsoo, että tulevaisuuden energiajärjestelmän on oltava joustavampi ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että tämä edellyttää investointeja kaikkiin neljään joustavuusratkaisuun: joustavaan tuotantoon, verkkojen kehittämiseen, kysynnän joustavuuteen ja varastointiin;

D.  toteaa, että yli puolet kaikesta EU:n sähköstä tuotetaan ilman kasvihuonekaasupäästöjä;

E.  katsoo, että sähkömarkkinoiden yhdentymisessä on noudatettava SEUT:n 194 artiklaa, jonka mukaan EU:n energiapolitiikalla on varmistettava energiamarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus, edistettävä energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistettävä energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että jäsenvaltioiden energiayhdistelmän määrittely ja niiden energiavarojen käyttöä koskeva hallinta kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan;

F.  toteaa, että monenvälisestä yhteistyöstä saadut myönteiset kokemukset toimivat malleina vahvemmalle alueelliselle markkinavastuulle (esimerkiksi toimitusvarmuuden koordinointia koskevat alueelliset aloitteet, kuten Coreso ja TSC, viidenvälinen energiafoorumi, Lounais-Euroopan yhteenliitäntää käsittelevä korkean tason ryhmä, Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), yhteinen monikansallinen pohjoismainen varanto ja markkinoiden tasapainottaminen sekä markkinoiden yhdistäminen Keski- ja Itä-Euroopassa); toteaa, että rakenteeseen sisältyvät säännöt sen varmistamisesta, että kapasiteettia on kohdennettu riittävästi etukäteen, jotta saadaan investointisignaaleja vähemmän saastuttavia voimaloita varten;

G.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa ennakoidaan tuotantokapasiteetin jäävän riittämättömäksi, mikä aiheuttaa lähitulevaisuudessa sähkökatkojen vaaran, jos tarvittavia varamekanismeja ei oteta käyttöön;

H.  toteaa, että kansalliset kapasiteettimarkkinat hankaloittavat sähkömarkkinoiden yhdentymistä ja ovat yhteisen energiapolitiikan vastaisia; toteaa, että niihin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, kun on tarkasteltu kaikkia muita vaihtoehtoja, kuten lisääntyneitä yhteenliitäntöjä naapurimaiden kanssa, kysyntäpuoleen vaikuttavia toimenpiteitä ja muita markkinoiden alueellisen yhdentymisen muotoja;

I.  toteaa, että unionissa on sitouduttu onnistuneeseen energiasiirtymään ja erityisesti helpottamaan uusiutuvien energialähteiden yhdentymistä, mikä edellyttää uutta joustavuutta sekä toimitusvarmuutta koskevien markkinajärjestelyjen täytäntöönpanoa;

J.  toteaa, että perussopimuksissa määritetty energiavarmuuden tavoite on olennaisen tärkeä energiaunionin vahvistamiseksi ja että tämän vuoksi on säilytettävä ja/tai otettava käyttöön asianmukaiset välineet sen varmistamiseksi;

K.  toteaa, että on keskeistä yhdistää ESIR-rahasto muiden energiaan liittyvien erityisten rahoituslähteiden, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kanssa, jotta voidaan varmistaa, että julkiset investoinnit turvallisten, kestävien ja kilpailukykyisen energiamarkkinoiden luomiseen tarvittavien toimien toteuttamiseksi ovat mahdollisimman tehokkaat;

L.  katsoo, että alueellisen tason yhteistyötä on tehostettava ja sen olisi toimittava katalysaattorina markkinoiden yhä syvemmälle yhdentymiselle Euroopan tasolla;

M.  toteaa, että energiaverot, suuret verotuskustannukset, syrjivä hintasääntely, markkinoiden voimakas keskittyminen, hallinnollinen rasitus, tuet, rajatylittävän yhteistyön ja yhteenliitäntöjen puute eräillä alueilla ja liian vähäinen kysyntään kohdistuva hallinta estävät toimivien sähkön sisämarkkinoiden muodostumisen ja viivyttävät siten uusiutuviin energialähteisiin perustuvien markkinoiden täyttä yhdentymistä;

N.  katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden tulisi edistää järjestelmien tasausta, jotta turvataan mahdollisimman suuri sähkön toimitusvarmuus yhteiskunnan ja talouden kannalta hyväksyttävin kustannuksin;

O.  katsoo, että tiettyjen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen – 15 prosenttiin asti kustannushyötyanalyysin mukaisesti – nykyisiin pullonkauloihin vastaamiseksi kohdennetusti voi parantaa toimitusvarmuutta ja energiasaarekkeita; painottaa, että määrällisen tavoitteen lisäksi yhdysjohtojen avoin käytettävyys ja saatavuus ovat myös tärkeitä, jotta voidaan poistaa Euroopan sähkömarkkinoiden toiminnan jäljellä olevat esteet;

P.  katsoo, että erilaisten uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähkön kokonaistuotannosta edellyttää vankkaa tukea joustavista ja kestävistä energialähteistä sekä joustavaa teknologiaa esimerkiksi varastointia ja kysynnänhallintaa varten;

Q.  toteaa, että energian varastointi on merkittävä väline energiamarkkinoiden joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen, mutta toistaiseksi ei ole sääntelymekanismia, joka mahdollistaisi tehokkaan varastointijärjestelmän hyödyntämisen;

R.  toteaa, että Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) esitti hiljattain järkeviä suosituksia tutkimuksessaan ”Re-Powering Markets”(18);

S.  toteaa, että hyvin suunniteltuina ja asianmukaisesti toteutettuina unionin energiamarkkinoilla on mahdollisuus lisätä merkittävästi unionin energiavarmuutta ja -riippumattomuutta erityisesti suurista toimittajista, joista unioni on riippuvainen;

T.  katsoo, että todellisten energiamarkkinoiden luomiseksi on poistettava EU:ssa yhä esiintyvät energiasaarekkeet;

1.  pitää 15. heinäkuuta 2015 annettua energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevaa komission tiedonantoa myönteisenä ja kannattaa ajatusta, että muutettujen sähkömarkkinoiden olisi yhdessä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon kanssa voimistettava alueellista yhteistyötä kaikilla energiatarjonnan ja -kysynnän tasoilla; toteaa, että olisi keskityttävä parannettuihin, hajautetumpiin ja joustavampiin markkinoihin, jotta voidaan varmistaa asianmukaisesti säännelty ja markkinapohjainen järjestelmä, jolla voidaan päästä kaikkiin vuotta 2030 EU:n vahvistettuihin energia- ja ilmastoalan tavoitteisiin;

2.  katsoo, että innovatiiviset osatekijät, jotka tekevät energiamarkkinoiden uudesta rakenteesta välttämättömän ovat

   uusiutuvien energiamuotojen määrän lisääntyminen markkinavetoista korvausta vastaan
   kansallisten markkinoiden vahvempi yhdentyminen yhteenliitäntöjen kehittymisen myötä
   älykkäiden verkkojen kehittyminen ja uudet hajautetun tuotannon teknologiat, joiden myötä kuluttajat voivat omaksua aktiivisemman sekä kuluttajan että tuottajan aseman, edistävät parempaa kysynnänhallintaa;

3.  pitää myönteisenä uuden energiaunionia koskevan strategian tavoitetta, että EU saavuttaa johtavan aseman uusiutuvan energian alalla, mutta toteaa tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttävän Euroopan sähköjärjestelmän perinpohjaista muutosta;

4.  pitää myönteisenä, että uusi energiaunionia koskeva strategia vahvistaa energian kuluttajien asemaa, tarjoaa kuluttajille huomattavasti enemmän osallistumismahdollisuuksia energiamarkkinoilla sekä varmistaa paremman kuluttajansuojan;

5.  kehottaa mukauttamaan eurooppalaisten markkinoiden nykyistä sääntelykehystä, jotta uusiutuvien energialähteiden osuutta voidaan lisätä ja jotta voidaan tukkia nykyiset rajatylittävät sääntelyn aukot; tähdentää, että sähkön uusien markkinarakenteiden on osana yhä hajautetumpaa energiajärjestelmää perustuttava markkinaperiaatteisiin, joilla elvytetään investointeja, varmistetaan pk-yritysten pääsy energiamarkkinoille ja luodaan kestävä ja tehokas sähköntarjonta vakaan, integroidun ja älykkään energiajärjestelmän avulla; katsoo, että järjestelmällä olisi edistettävä ja palkittava joustavia varastointiratkaisuja, kysyntäpuoleen reagoivaa teknologiaa, joustavaa tuotantoa, useampia yhteenliitäntöjä ja markkinoiden yhdentymisen jatkumista, joka auttaa edistämään uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista ja integroimaan ne markkinoihin; vahvistaa, että toimitusvarmuus ja hiilestä luopuminen edellyttävät likvidien lyhytaikaisten markkinoiden (vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat) ja pitkäaikaisten hintasignaalien yhdistelmää;

6.  katsoo, että kolmannen energiapaketin täysimääräinen täytäntöönpano on yksi merkittävimmistä askelista kohti energia-alan eurooppalaisia sisämarkkinoita; kehottaa siksi komissiota varmistamaan nykyisen sääntelykehyksen täytäntöönpanon;

7.  katsoo, että sähkömarkkinoiden uuteen rakenteeseen on sisällyttävä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan niin kutsuttujen tuottajakuluttajien kasvava merkitys sähkön hajautetussa tuotannossa uusiutuvien energialähteiden avulla; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ohjaamaan osallistavaa menettelyä, jotta päästään käytännön yhteisymmärrykseen tuottajakuluttajien määritelmästä EU:n tasolla; kehottaa komissiota sisällyttämään uuden tuottajakuluttajia koskevan luvun tarkistettuun uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiivin, jotta voidaan puuttua pääasiallisiin esteisiin ja edistää investointeja uusiutuvien energialähteiden omaan sähköntuotantoon ja -kulutukseen;

8.  katsoo, että paras tapa edetä kohti EU:n laajuisia yhdentyneitä sähkömarkkinoita on määrittää strategisesti tarpeellinen yhdentymisen taso, joka on saavutettava, palauttaa markkinatoimijoiden luottamus ja erityisesti varmistaa nykyisen lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

9.  kehottaa jäsenvaltioita paneutumaan ponnekkaammin sähkön joustavien ja hajautettujen sisämarkkinoiden suunnittelemiseen, jotta voidaan tehostaa kansallisten siirtymästrategioiden koordinointia ja pidättyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 194 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden vesittämisestä pysyvillä kapasiteettimarkkinoilla ja -mekanismeilla;

10.  katsoo, että Euroopan sähkön sisämarkkinoiden lujittaminen on mahdollista tukkumarkkinoiden vahvempien hintasignaalien perusteella, kun hinnat heijastavat todellista niukkuutta ja toimitusten ylijäämää, mukaan lukien hintapiikit, jotka yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa antavat investointisignaaleja uudelle kapasiteetille ja joustavuutta koskeville palveluille; muistuttaa, että siirtyminen niukkuuteen perustuvaan hinnoitteluun edellyttää entistä parempaa kysynnänohjausta ja varastointia sekä tehokasta markkinaseurantaa ja tarkastuksia markkina-aseman väärinkäytön varalta kuluttajien suojelemiseksi; katsoo, että kuluttajien osallistuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista energiatehokkuuteen pyrittäessä; katsoo, että olisi arvioitava säännöllisesti, tuottavatko tarjonnan tosiasiallista niukkuutta kuvastavat hinnat tosiasiallisesti riittäviä investointeja sähköntuotantokapasiteettiin;

11.  painottaa, että EU:n sähkön sisämarkkinoihin vaikuttaa myös tuonti kolmansista maista, joiden oikeudelliset ja sääntelyjärjestelmät ovat perustavanlaatuisesti erilaisia myös ydinturvallisuuden ja ydinturvatoimien sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien vaatimusten osalta; kehottaa komissiota ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon energiamarkkinoiden uutta rakennetta työstäessään, jotta varmistetaan EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten valtioiden sähköntuottajien tasavertaiset toimintamahdollisuudet ja tarjotaan eurooppalaisille kuluttajille turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa;

12.  katsoo, että energia-alan investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa pitkän ajanjakson kehystä ja että EU:n on vastattava haasteeseen lisäämällä luottamusta uusien sääntöjen tulokseen;

13.  kehottaa soveltamaan kaikkiin keskustelujen aiheina olleisiin ehdotuksiin asianmukaisia siirtymäaikoja sekä yksityiskohtaisia kustannus-hyötyanalyyseja;

14.  korostaa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO-E) helpottaman alueellisen tason järjestelmänhallinnan yhteisen analyysin merkitystä ja kehottaa naapurimarkkinoiden siirtoverkonhaltijoita laatimaan komission hyväksymiä yhteisiä menetelmiä tätä varten; korostaa tehostetun alueellisen yhteistyön valtavaa potentiaalia;

15.  painottaa koordinoidun pitkän ajanjakson suunnittelun merkitystä siirtoinfrastruktuurin ja sähkömarkkinoiden tehokkaan kehittämisen kannalta Euroopassa; painottaa tämän osalta paremman alueellisen yhteistyön tarvetta ja panee merkille Nord Poolin kaltaisten alueellisten markkinalähestymistapojen menestyksen;

16.  korostaa, että jäsenvaltioilla on oikeus määrittää kansalliseen energiayhdistelmäänsä sisältyvien energiavarojensa käyttöä koskevat ehdot edellyttäen, että ne noudattavat perussopimusten määräyksiä, joiden mukaan EU:n energiapolitiikalla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus, varmistamaan energian toimitusvarmuus, edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuvista energialähteistä saatavan energian kehittämistä sekä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä; painottaa, että alueellinen yhteistyö toisi kustannussäästöjä ja etuja Euroopan energiajärjestelmälle ja sen olisi perustuttava vakioituihin ja avoimiin alueellisen järjestelmän arviointimenetelmiin, joissa arvioidaan alueiden pitkän aikavälin riittävyystarpeita ja sovitaan siitä, kuinka toimitaan sähkökriisin osalta, erityisesti jos kriisillä on rajat ylittäviä vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan tätä varten tarkistettua kehystä; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan asiaa lainsäädäntöehdotuksessaan;

17.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää ydinenergiaa, olisi niin tehdessään noudatettava unionin turvallisuusnormeja, energian sisämarkkinoiden säännöksiä ja valtiontukea koskevia sääntöjä;

18.  toteaa, että energiatehokkuudesta aiheutuvat säästöt, kysynnän hallinta, energian varastointikapasiteetti ja verkoston laajentaminen erityisesti älyverkkojen avulla, yhteenliitäntöjen tehokas käyttö sekä kansallisten verkkojen edelleen laajentaminen ja kehittäminen ovat ehdottomia edellytyksiä, kun pyritään saattamaan loppuun sähkön sisämarkkinat, joilla uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa; muistuttaa energiatehokkuuden etusijalle asettamista koskevasta periaatteesta, jonka mukaan on aina harkittava kysyntään liittyviä investointeja ennen verkostoon ja tarjontaan tehtäviä investointeja; pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden sisäisissä ja yhteisissä verkoissa ilmenee edelleen suuria puutteita, jotka johtavat verkon pullonkauloihin ja haittaavat huomattavasti toimintavarmuutta ja rajatylittävää energiakauppaa; pitää valitettavana käytäntönä siirtokapasiteetin rajoittamista kansallisen tuotannon tasapainottamiseksi sekä keinona puuttua sisäisiin pullonkauloihin; kehottaa erittelemään sähkön yhteenliitäntätavoitteet alueellisesti ja harkitsemaan todellisia markkinavirtoja, joihin on sovellettava asianmukaista kustannushyötyanalyysia ja tukeutumaan tällöin ENTSO-E:n kymmenen vuoden verkkosuunnitelmaan, kunhan unionin asettamat vähimmäistavoitteet täyttyvät; katsoo, että tässä on hyvin tärkeää myös torjua koordinoimattomia kiertovirtoja, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan alueella; painottaa, että rajat ylittävä kapasiteetti on rakennettuna yhtä merkittävää, kun otetaan huomioon kapasiteetin lisääntyvä supistaminen jäsenvaltioissa;

19.  katsoo, että olisi kehitettävä uusia lähestymistapoja pullonkaulojen poistamiseksi ja älykkäiden jakeluverkkojen aikaansaamiseksi palvelujen sujuvan yhdentämisen ja tarjonnan mahdollistamiseksi hajautettujen tuottajien, tuottajakuluttajien ja kuluttajien kesken;

20.  muistuttaa tukevansa EU:n alueellisen yhteentoimivuuden tavoitteita; toteaa kuitenkin, että nykyisen infrastruktuurin epäoptimaalinen käyttö uhkaa tavoitteiden toteuttamiskelpoisuutta; painottaa, että nykyisten infrastruktuurien optimaalinen käyttö on ratkaisevan tärkeää Euroopan energiamarkkinoille, ja pyytää tämän vuoksi komissiota tarkastelemaan asiaa mahdollisessa tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

21.  kehottaa sähkön sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntökehyksen optimaaliseen täytäntöönpanoon ja valvontaan ja pyytää komissiota ja ACERia tarkastelemaan edelleen tukkumarkkinakysymyksiä tilanteissa, joissa nykyiset käytännöt eivät ole asetuksen (EY) N:o 714/2009 mukaisia; kehottaa ACERia lisäämään nykyisen yhteenliitäntäkapasiteetin rajoitusten lakisääteistä valvontaa;

22.  korostaa, että kohdennettu ja kunnianhimoinen verkon kehittäminen ja verkon rakenteellisten pullonkaulojen poistaminen ovat energian sisämarkkinoiden toteutumisen tärkeitä edellytyksiä ja vauhdittavat siten kilpailua; katsoo, että olisi keskusteltava myös hintavyöhykkeiden järjestämisestä, ja että mukana olisi oltava kaikki asianomaiset sidosryhmät ja olisi otettava huomioon ACERin toimivalta sekä ENTSO-E:n toteuttama tarjousalueiden tarkastelu; korostaa, että viimeisenä keinona sovellettava tarjousalueiden pilkkominen voisi olla järkevää markkinataloutta, kun otetaan huomioon, että sähköstä on todella pulaa tietyillä alueilla; katsoo, että tiiviisti integroiduissa sähköverkoissa olisi vahvistettava hintavyöhykkeiden jakaminen yhdessä kaikkien asianomaisten naapurimaiden kanssa, jotta voidaan estää verkon tehoton käyttö sekä rajatylittävän kapasiteetin pieneneminen, joka ei ole sovitettavissa yhteen sisämarkkinoiden kanssa;

23.  ymmärtää, että energian tukkumarkkinoiden alhaiset hinnat ja niiden investointivaikutukset sekä tarve kehittää mekanismeja tuotantokapasiteetin mukauttamiseksi kysyntäpuolen edellyttämään joustavuuteen ovat pakottaneet monet jäsenvaltiot unionin lähestymistavan puuttumisen ja kulutusmarkkinoidensa erityispiirteiden vuoksi kehittämään kapasiteettimekanismeja;

24.  suhtautuu epäillen puhtaasti kansallisiin ja muihin kuin markkinoihin perustuviin kapasiteettimekanismeihin ja markkinoihin, koska ne ovat yhteensopimattomia energian sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa, johtavat markkinavääristymiin, kypsien teknologioiden välillisiin tukiin sekä loppukuluttajille aiheutuviin suuriin kustannuksiin; tähdentää siksi, että unionin kapasiteettimekanismi on aina suunniteltava rajatylittävän yhteistyön näkökulmasta, sen tarpeellisuudesta on laadittava perusteellisia tutkimuksia ja sen on oltava unionin kilpailu- ja valtiontukimääräysten mukainen; katsoo, että kansallisen energiantuotannon parempi integroiminen unionin energiajärjestelmään ja yhteenliitäntöjen tehostaminen saattaisivat vähentää kapasiteettimekanismien tarvetta ja kustannuksia;

25.  kehottaa myöntämään luvan rajatylittäviin kapasiteettimekanismeihin vasta, kun muun muassa seuraavat perusteet ovat täyttyneet:

   a) niiden tarve vahvistetaan arvioimalla perusteellisesti tuotannon alueellinen riittävyys, toimitustilanne, mukaan lukien yhteenliitännät, varastointi, kysyntäpuolen hallinta ja rajatylittävät tuotantoresurssit, ja perustana sovelletaan yhtenäistä, vakioitua, avointa ja koko unionissa sovellettavaa menetelmää, jolla havaitaan keskeytymättömään jakeluun kohdistuva selkeä riski;
   b) käytössä ei ole mahdollista vaihtoehtoista toimenpidettä, joka olisi halvempi ja vaikuttaisi markkinoihin kevyemmin, kuten täysi alueellinen markkinaintegraatio, joka ei rajoita rajatylittävää sähkön kauppaa ja yhdistyy kohdennettuihin verkkoihin / strategisiin reserveihin;
   c) ne on suunniteltu markkinapohjaisesti eivätkä ne ole syrjiviä sähkön varastointiteknologioiden käytön, yhteenlasketun kysynnän hallinnan, vakaiden uusiutuvien energialähteiden eivätkä muiden jäsenvaltioiden osallistumisen suhteen, joten rajatylittävää ristikkäintukemista tai teollisuuden tai muiden asiakkaiden syrjintää ei ilmene, ja on varmaa, että niillä palkitaan pelkästään toimitusvarmuuden edellyttämää kapasiteettia;
   d) niiden rakenteeseen sisältyvät säännöt sen varmistamiseksi, että kapasiteettia on kohdennettu riittävästi etukäteen, jotta saadaan riittäviä investointisignaaleja vähemmän saastuttavia voimaloita varten;
   e) niihin otetaan mukaan kestävyyttä ja ilmanlaatua koskevia sääntöjä, jotta voidaan poistaa kaikkein saastuttavimmat teknologiat (tässä yhteydessä voitaisiin harkita päästönormia);

26.  korostaa, että uusien energiamarkkinoiden rakenteen ohella myös tulevat uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin ja energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleenarvioinnit ovat tärkeitä pyrittäessä hyödyntämään energian varastoinnin tarjoamia mahdollisuuksia;

27.  katsoo, että uusien ja nykyisten sähkönvarastointiratkaisujen kehittäminen on energiasiirtymän erottamaton osatekijä ja että uusien markkinarakennetta koskevien sääntöjen olisi autettava tukikehyksen perustamisessa eri teknologioille;

28.  katsoo, että energian varastoinnilla on lukuisia etuja erityisesti kysynnänhallinnassa, verkon tasapainottamisen tukemisessa sekä mahdollisuuden tarjoamisessa uusiutuvan energian tuotannon ylijäämän varastointiin; kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan ottaa käyttöön energian varastointijärjestelmiä ja muita joustavia vaihtoehtoja, jotka antavat mahdollisuuden syöttää energiajärjestelmään suuremman osuuden marginaalikustannuksiltaan edullisempia vaihtelevasti saatavilla olevia energialähteitä riippumatta sitä, ovatko ne keskitettyjä vai hajautettuja; painottaa tarvetta luoda nykyisessä sääntelykehyksessä erillinen varojen luokka sähkön tai energian varastointijärjestelmille, kun otetaan huomioon energian varastointijärjestelmien kaksipuolinen luonne (tuotanto ja kysyntä);

29.  pyytää tämän vuoksi kehittämään uuden markkinarakenteen, jotta voidaan puuttua energian varastoinnin tasehallinnan teknisiin esteisiin ja syrjiviin käytäntöihin, ja soveltamaan maksuja ja veroja tasapuolisesti siten, että vältetään energian latauksen ja purkamisen kaksinkertaiset kustannukset ja saavutetaan markkinat, jotka palkitsevat nopeasti reagoivat joustavat lähteet; uskoo, että jos ja kun varastointivaihtoehdot yleistyvät ja halpenevat, kapasiteettimarkkinoiden periaate häviää nopeasti;

30.  korostaa tarvetta edistää energian varastointijärjestelmien käyttöönottoa ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla energian varastoinnissa voidaan kilpailla muiden energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen perustuvien joustavien vaihtoehtojen kanssa;

31.  kehottaa siksi pyrkimään energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen, joka mahdollistaa erilaiset uusiutuvat energianvarastointiratkaisut, kuten litiumioniakut, lämpöpumput tai vetypolttokennot, joilla voidaan täydentää uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettia; kehottaa myös laatimaan selkeästi määritettyjä mekanismeja, joilla voidaan hyödyntää liiallinen tuotanto tai rajoitukset;

32.  kehottaa komissiota selventämään varastoinnin asemaa sähköketjun eri vaiheissa ja mahdollistamaan siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden investoinnit ja energianvarastointipalveluiden käyttämisen ja hyödyntämisen verkon tasapainottamistarkoituksiin ja muihin lisäpalveluihin;

33.  toteaa, että energian varastointi voi tulevaisuudessa lisätä energia- ja liitännäispalvelujen kirjoa; kehottaa siksi määrittelemään sähkön varastoinnin siten, että se kattaa sen kahtalaisen luonteen (sähkön lataaminen ja purkaminen), sekä poistamaan sähkön varastointia koskevat sääntelyesteet;

34.  kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan edistää energianvarastointijärjestelmien ja muiden joustavien vaihtoehtojen käyttöä pyrittäessä syöttämään energiajärjestelmään keskitetysti tai hajautetusti pienillä suurempia määriä vaihtelevasti saatavilla olevia uusiutuvia ja marginaalikustannuksiltaan edullisia energialähteitä;

35.  kehottaa sisällyttämään nykyiseen sääntelykehykseen sähköjärjestelmän energianvarastointilaitteen määritelmän;

36.  kehottaa ottamaan nykyisessä sääntelykehyksessä käyttöön erillisen luokan sähkönvarastointijärjestelmille tuotannon, verkon käytön ja kulutuksen lisäksi;

37.  korostaa, että kaasuyhteydet valtioiden välillä ja kansallisten hätätoimenpiteiden yhteensovittaminen ovat tapoja, joilla jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä, jos kaasunsaannissa tapahtuu vakava häiriö;

38.  panee merkille, että rajat ylittävä kilpailu hyödyttää kuluttajia, kun hajautetuille markkinoille ilmaantuu enemmän energiantoimittajia ja tämän seurauksena myös uusia innovatiivisia energiapalveluyrityksiä;

39.  kehottaa jatkamaan puhtaasti vain energiaa koskevien markkinoiden kehittämistä siten, että kaikki energian käyttäjät ja tuottajat jakavat kustannukset ja hyödyt oikeudenmukaisesti pitäen perustana voimassa olevan lainsäädännön johdonmukaista soveltamista, siirto- ja jakeluinfrastruktuurin kohdennettua päivittämistä, alueellisen yhteistyön lisäämistä, parempia yhteenliitäntöjä, energiatehokkuutta, kysynnänhallintajärjestelmiä ja varastointia; toteaa, että tämä voi antaa oikeita pitkän aikavälin signaaleja, jotta sähköjärjestelmää voidaan ylläpitää turvallisesti ja kehittää uusiutuvia energialähteitä, samalla kun otetaan huomioon kansallisesta sähköjärjestelmästä erillään olevien alueiden sähkömarkkinoiden erityispiirteet, ja edistetään siten energian monipuolistamista ja kannustetaan lisäämään kilpailua, jotta toimitusvarmuutta voidaan parantaa;

40.  korostaa, että energiatehokkuus on energiaunionia koskevan strategian keskeinen periaate, koska se on tehokas tapa vähentää päästöjä, tuoda rahallisia säästöjä kuluttajille ja vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista;

41.  toteaa, että energian joustavuus ja kapasiteetti ovat tällä hetkellä keskeisiä asioita, ja ne tulee arvioida asianmukaisesti tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien markkinoiden rakenteessa, koska ne ovat täydentäviä osatekijöitä;

42.  korostaa, että Euroopan sähkömarkkinoiden on oltava markkinavetoisia; korostaa tässä yhteydessä, että dynaaminen hinnanmuodostus toimii signaalina ja ohjaavana tekijänä ja on kiistatta tärkeä elementti tehokkuudessa ja siten hyvin toimivien sähkömarkkinoiden varmistamisessa;

43.  huomauttaa, että ajan mukana muuttuvat sähkön hinnat voivat saada aikaan kysyntäpuolen joustavuutta, joka voi auttaa tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa ja lieventämään uusiutuvan energiantuotannon muuttuvia malleja; korostaa tässä suhteessa, että sähkön hintojen on tärkeää heijastaa todellisia sähkökustannuksia;

44.  toteaa, että tulevia hintahuippuja koskevat odotukset saattavat kannustaa tuottajia ja sijoittajia investoimaan joustaviin ratkaisuihin, kuten energian varastointiin, energiatehokkuuteen, kysynnän hallintaan, uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettiin ja erittäin tehokkaisiin nykyaikaisiin kaasukäyttöisiin voimaloihin ja pumppuvoimaloihin; kehottaa suhtautumaan pidättyvästi tukkumarkkinoilla tehtäviin interventioihin myös siinä tapauksessa, että hintahuiput ovat merkittäviä; kehottaa ottamaan huomioon energiaköyhyyden uhkaamien kuluttajien tarpeet aina, kun kaavaillaan tuotantokustannukset alittavien säänneltyjen kuluttajahintojen lakkauttamista;

45.  korostaa, että uusiutuvien energialähteiden täysimääräinen integroiminen sähkömarkkinoihin on ehdottoman tärkeää; kehottaa kannustamaan niiden sisällyttämiseen tasehallintapalveluihin ja sen maksimoimiseen, ja katsoo, että markkinoiden sulkeutumisajankohtien lyhentäminen, kaupankäyntivälien mukauttaminen taseselvitysjaksoon ja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien tuottajien yhdistettyjen tarjousten toimittamisen salliminen edesauttaisivat merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista;

46.  kehottaa saattamaan loppuun sisämarkkinoiden ja tase- sekä reservipalveluiden integraation edistämällä likviditeettiä ja rajatylittävää kaupankäyntiä markkinoiden kaikilla aikaväleillä; vaatii nopeuttamaan päivänsisäisiä markkinoita ja tasemarkkinoita koskevan tavoitemallin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista; toteaa nopeuttamisen käynnistyvän markkinoiden sulkeutumisajankohtien yhdenmukaistamisella ja energiatuotteiden tasapainottamisella;

47.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia välineistä, joilla voitaisiin pienentää tuottoriskiä 20 tai 30 vuoden kuluessa siten, että uuteen vähähiiliseen tuotantoon tehtävät investoinnit todella toteutetaan markkinoilla, joista esimerkkeinä mainittakoon yhteisinvestoinnit, joissa riskit jaetaan suurten kuluttajien ja sähköntuottajien kesken, tai keskimääräisellä kustannushinnoittelulla toimivat pitkän aikavälin sopimuksiin perustuvat markkinat;

48.  kehottaa myöntämään sähkönjakelu- ja järjestelmäpalveluja koskevat sopimukset vapaamarkkinapohjalta; toteaa, että kyseisen avoimen tarjouskilpailun on oltava teknologianeutraali huolimatta siitä, onko se kansallinen vai rajat ylittävä, ja sen on mahdollistettava energianvarastoinnin toimijoiden osallistuminen;

49.  kannattaa uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista unionissa; pitää pitkän aikavälin investointien kannalta tärkeänä vakaita ja kustannustehokkaita uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, jotka ovat avoimia ja mukautettavissa lyhyellä aikavälillä ja jotka on räätälöity kansallisiin tarpeisiin ja oloihin, mikä mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin liittyville kehittyneille tekniikoille myönnettävien tukien vähittäisen poistamisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä tekniikoista lisäävät nopeasti kustannustehokkuuttaan perinteisiin tuotantomenetelmiin verrattuna; toteaa, että olisi huolellisesti varmistettava, että tukijärjestelmät ovat hyvin suunniteltuja ja että vaikutukset sellaisiin energiavaltaisiin teollisuudenaloihin, joilla on olemassa hiilivuodon riski, pidetään mahdollisimman vähäisinä;

50.  korostaa digitaalisten teknologioiden tärkeyttä, jotta voidaan lähettää hintasignaaleja, joiden ansiosta kysynnänhallinta voi toimia joustavuuden lähteenä; kehottaa siksi soveltamaan energia-alalla kunnianhimoista digitalisointistrategiaa, joka ulottuu älyverkkojen ja älymittareiden käyttöönotosta mobiilisovellusten, verkkofoorumien ja datakeskittymien kehittämiseen;

51.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on vuoden 2020 puiteohjelman mukaisesti markkinakehityksestä riippumatta saavutettava konkreettisia määrällisiä tavoitteita, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden osuutta lopullisessa energiankulutuksessa, ja korostaa siksi, että on tärkeää edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä kilpailuun ja kustannustehokkuuteen perustuvalla tavalla, mutta toteaa kuitenkin, että useat erilaiset uusiutuvien energialähteiden teknologiat ovat eri kypsyysvaiheissa ja niillä on erilaisia ominaisuuksia, eikä niitä siksi voi kohdella yhdellä ainoalla lähestymistavalla; muistuttaa EU:n päästökauppajärjestelmän tärkeästä roolista tässä yhteydessä ja katsoo investointien edistämisen sopivan paremmin yhteen markkinoiden kanssa kuin kiinteät syöttötariffit ja yleinen etuuskohtelu;

52.  kehottaa suunnittelemaan tukijärjestelmät, kuten syöttöpreemiot, markkinapohjaisesti uusiutuvien energialähteiden teknisen kypsyysasteen kasvaessa ja niiden käytön yleistyessä, jotta energian kuluttajien kustannukset pysyisivät kohtuullisina;

53.  varoittaa energiatarjonnan ja ilmastopolitiikan tavoitteiden sekoittamisesta; kehottaa vahvistamaan johdonmukaisesti päästökauppajärjestelmää ja suunnittelemaan markkinat uudelleen joustavuuden lisäämiseksi, jotta uusiutuvien energialähteiden yleistymistä voidaan tukea tehostetusti tulevilla hiilidioksidi- ja polttoainehinnoilla;

54.  muistuttaa, että vuonna 2014 annetuissa valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa vaaditaan, että vuodesta 2016 lähtien uusiutuvien energialähteiden suuret tuottajat saavat hoidettavakseen tasehallintaan liittyviä vastuita, jotka määritetään tuottajien velvollisuudeksi korvata lyhyen aikavälin poikkeamia heidän aiemmista toimitussitoumuksistaan, kun kyseessä ovat likvidit päivänsisäiset markkinat; tähdentää, että kun toimijan ilmoittamasta aikataulusta poiketaan, tämä olisi korvattava asianmukaisesti energian hinnassa; muistuttaa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin nykyisistä säännöksistä, joilla uusiutuville energialähteille taataan ensisijainen pääsy ja ajojärjestys; ehdottaa, että näitä säännöksiä olisi arvioitava uudelleen ja tarkistettava, kun uudelleen suunnitellut sähkömarkkinat on toteutettu, millä varmistetaan yhdenmukaisemmat lähtökohdat ja otetaan suuremmassa määrin huomioon uusiutuviin lähteisiin perustuvan energiantuotannon erityispiirteet;

55.  kehottaa toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen jäsenvaltioita soveltamaan alueellisella tasolla käynnistyvää koordinoitua lähestymistapaa, kun uusiutuvia energialähteitä kehitetään, jotta energiamarkkinoiden taloudellisuus kohenisi ja yleiseurooppalaiset tavoitteet saavutettaisiin ja verkon vakaus vahvistuisi; katsoo, että jäsenvaltion ei pitäisi tehdä naapurivaltioihin merkittävästi vaikuttavaa yksipuolista päätöstä keskustelematta asiasta laajemmin ja yhteistyössä aluetasolla tai EU:n tasolla; muistuttaa, että uusiutuvilla energialähteillä on useimmiten vahva paikallinen komponentti; kehottaa komissiota laatimaan voimakkaammin lähennetyn EU:n kehyksen uusiutuvien energialähteiden edistämiselle;

56.  suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat sääntelykehystä, joka kannustaa loppukäyttäjiä siirtymään omaan tuotantoon ja energian paikalliseen varastointiin;

57.  on vakuuttunut, että sähköntuotannossa säilyttävät uusiutuvien energialähteiden ohella paikkansa kaikki turvalliset ja kestävät energialähteet, joilla edistetään äskettäin solmitun maailmanlaajuisen COP 21 -sopimuksen mukaisesti vaiheittaista hiilestä luopumista koskevan tavoitteen saavuttamista;

58.  korostaa, että tarvitaan unionin tason koordinointia vesivoimaresurssien käyttölupajärjestelmien määrittelemiseksi ja alan avaamiseksi kilpailulle, jotta voidaan välttää markkinavääristymät ja edistää resurssien tehokasta käyttöä;

59.  toteaa, että sähkömarkkinoiden uudelleenjärjestely vastaa kuluttajien odotuksiin, koska uusien teknologioiden käytöstä seuraa todellista hyötyä erityisesti uusiutuvan energian alalla, kun hiilidioksidipäästöt pienenevät, ja samalla jäsenvaltioiden välille syntyy keskinäinen riippuvuus energiaturvallisuusasioissa;

60.  korostaa, että täysin yhteenliitetyn, riittävillä varastointimahdollisuuksilla varustetun sähköverkkojärjestelmän puuttuessa tavallinen perussähköntuotanto on keskeisessä asemassa toimitusvarmuuden ylläpitämisessä;

61.  korostaa, että jakeluverkonhaltijoiden paikallinen ja alueellinen vastuu energiaunionista on otettava paremmin huomioon, koska energiaympäristöstä tulee koko ajan hajautetumpi, 90 prosenttia uusiutuvista energialähteistä on liitetty jakeluverkkoon ja jakeluverkonhaltijat ovat paikallisia; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää panna täytäntöön kolmannen energiapaketin vaatimukset, jotka koskevat siirto- ja jakelujärjestelmien eriyttämistä, erityisesti kun otetaan huomioon jakeluverkkohaltijoiden kasvanut rooli tiedon saamisessa ja hallinnassa; korostaa, että siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden rajapinta on otettava paremmin huomioon: katsoo, että asianmukaisten liiketoimintamallien täytäntöönpano, kohdennettu infrastruktuuri ja yhdenmukaistettu tuki voivat antaa tehokkaasti uutta vauhtia kysynnänhallinnalle kussakin jäsenvaltiossa ja rajojen yli;

62.  vaatii jäsenvaltioita perustamaan tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset mekanismit, joilla edistetään paikallisyhteisöjen osallistumista sähköntuotantoon ottamalla ne mukaan uusiutuviin energialähteisiin perustuviin pienimuotoisiin sähköntuotantohankkeisiin;

63.  tähdentää, että useimmissa tapauksissa uusiutuvia energialähteitä syötetään jakelujärjestelmän tasolla, siis lähellä itse kuluttamista; kehottaa siksi jakeluverkonhaltijoita toimimaan suuremassa määrin vetäjinä ja olemaan tiiviimmin mukana Euroopan sääntelykehyksen suunnittelussa ja asianmukaisissa elimissä, kun on kyse ohjeiden laatimisesta niitä koskevia huolenaiheita varten; toteaa, että tällaisia aiheita ovat kysynnänhallinta, joustavuus ja varastointi; kehottaa jakelu- ja siirtoverkonhaltijoita tiivistämään yhteistyötään Euroopan tasolla;

64.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan tekemään tarvittavia investointeja älyverkkoteknologioihin ja jakelujärjestelmiin, jotta niihin voidaan paremmin yhdistää yhä enemmän uusiutuvia energianlähteitä ja jotta voidaan valmistautua paremmin digitalisointiin; katsoo, että jakeluverkonhaltijoille on annettava suurempi rooli tiedon keräämisessä ja jakamisessa ja että tietosuoja on taattava kaikissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon kokemukset maista, joissa älymittarit on otettu täysin käyttöön;

65.  korostaa alueellisen lähestymistavan tärkeyttä rakennettaessa puuttuvaa sähköinfrastruktuuria, joka on ratkaiseva kestävien sähkötoimitusten turvallisuudelle, kun pyritään poistamaan (energia)verkon pullonkaula ja saattamaan loppuun energia-alan sisämarkkinat;

66.  pitää jakeluverkonhaltijoita neutraaleina markkinavälittäjinä, jotka keräävät tiedot eri lähteistä ja voivat tämän jälkeen asettaa ne syrjimättömästi tietojensaantiin oikeutettujen kolmansien toimijoiden saataville kuluttajan suostumuksella, millä varmistetaan, että kuluttajat voivat valvoa tietojaan; katsoo, että jakeluverkonhaltijat edistävät markkinoiden kehittämistä ja ovat yhä merkittävämmässä roolissa, koska ne ovat aktiivisia järjestelmän hoitajia, teknologisten ratkaisujen tarjoajia, tiedon hallinnoijia ja innovaattoreita; katsoo, että tarvitaan selkeitä sääntöjä sen varmistamiseen, että jakeluverkonhaltijat toimivat markkinavälittäjinä puolueettomasti; korostaa, että jakeluverkonhaltijat voivat myös muiden markkinatoimijoiden ohella tukea paikallisia viranomaisia toimittamalla näille tietoja, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisiin energiamuotoihin siirtymisen kyseisten viranomaisten alueilla;

67.  korostaa, että kaikilla päätöksentekotasoilla on nopeutettava lupien myöntämistä energiainfrastruktuurihankkeita varten;

68.  pitää tarkoituksenmukaisena nopeuttaa alueiden sisäistä ja välistä yhteistyötä ACERin koordinoimana ja yhteistyössä sähkö-ENTSOn kanssa erityisesti rajatylittävien vaikutusten arvioinnissa siten, että jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa toimitusvarmuudesta; painottaa, että rajat ylittävä yhteistyö ja yhdysjohdot ovat ratkaisevan tärkeitä toimitusvarmuuden takaamisessa;

69.  pitää ACERin työtä myönteisenä, ja kehottaa huolehtimaan siitä, että virastolla on riittävästi varoja ja henkilöstöä nykyisten tehtäviensä ja velvollisuuksiensa hoitamiseen ja että se kykenee suunnittelemaan strategisesti ja luotettavasti toimintaansa keskipitkällä aikavälillä;

70.  muistuttaa Euroopan energiamarkkinoiden tehokkaan, puolueettoman ja jatkuvan valvonnan tärkeydestä keskeisenä välineenä, jolla voidaan varmistaa aidot energia-alan sisämarkkinat, joille on ominaista vapaa kilpailu, asianmukaiset hintasignaalit ja toimitusvarmuus; korostaa ACERin merkitystä tässä suhteessa ja odottaa komission myöntävän uusia lisävaltuuksia ACERille rajat ylittävissä kysymyksissä;

71.  kehottaa ACERia tukemaan ja koordinoimaan pyrkimyksiä lisätä järjestelmän turvallisuutta ja riittävyyttä koskevaa alueellista yhteistyötä; katsoo, että toimitusvarmuuskysymyksiä koskevan toimivallan olisi oltava siirrettävissä ylikansallisille elimille ainoastaan siinä tapauksessa, että se tuottaa selkeästi etuja koko sähköjärjestelmälle ja että huolehditaan riittävästä vastuuvelvollisuudesta;

72.  kehottaa antamaan ACERille päätösvallan, joka koskee lisääntyvän alueellisen yhteistyön koordinointia rajatylittävissä ja alueiden välisissä kysymyksissä ja erityisesti toimitusvarmuuden koordinointia koskevissa alueellisissa aloitteissa; toteaa, että tarkoituksena on optimoida energiavarojen hallintaa, mukauttaa koordinointia kansallisiin erityispiirteisiin ja tehdä siitä kustannuksiin perustuvaa ja soveltaa markkinakriteereitä, ja että tarkoituksena on myös kehittää soveltuvia välineitä energiamarkkinoiden tehokkaaseen valvontaan, kun pyritään luomaan energiaunioni ilman, että on tarpeen perustaa massiivista uutta viranomaista;

73.  muistuttaa, että komission ehdotukset uudesta energiamarkkinarakenteesta rajoittuvat sähköntuotantoalaan; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta tarkastella maakaasumarkkinoiden rakennetta, jotta voidaan kohdata kaasualaan liittyvät haasteet (esim. EU:n muuttuva kaasunkysyntä, sidotut varat ja tariffijärjestelmät, markkinoiden integroinnin jatkaminen sekä ACERin ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (kaasu-ENTSO) roolit;

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1.
(2)EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.
(3)EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15.
(4)EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.
(5)EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(6)EUVL L 84, 20.3.2014, s. 61.
(7)EUVL L 33, 4.2.2006, s. 22.
(8)EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.
(9)EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 24.
(10)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 62.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0065.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.
(13)EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
(14)EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55.
(15)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 8.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445.
(18)http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/REPOWERINGMARKETS.pdf

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö