Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 194 artiklan,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevasta puitestrategiasta (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030,

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(2),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(3),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kohti Euroopan energiaunionia”(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0232/2016),

A.  ottaa huomioon, että lähes 50 prosenttia unionin lopullisesta energiankysynnästä käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen ja että siitä käytetään 80 prosenttia rakennuksissa; toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi otettava huomioon vuonna 2015 tehty ilmastonmuutosta koskeva Pariisin sopimus (COP 21); ottaa huomioon, että EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisen lämmitys- ja jäähdytysalan on perustuttava sataprosenttisesti uusiutuviin energialähteisiin viimeistään vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää energiankulutuksen vähentämistä ja ”energiatehokkuus etusijalle”- ja energiatehokkuuus tärkeimpänä polttoaineena” -periaatteiden täysimääräistä hyödyntämistä;

B.  ottaa huomioon, että aina kun energiansäästö kasvaa yhden prosentin, kaasuntuonti vähenee 2,6 prosenttia(5);

C.  katsoo, että on toteutettava lisätoimia, jotta vähennetään lämmityksen kysyntää rakennuksissa ja muutetaan loppukysynnän suuntaa EU:hun tuotujen fossiilisten polttoaineiden polttamisesta yksittäisissä lämmitysjärjestelmissä kohti kestäviä lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoja, jotka ovat vuodeksi 2050 asetettujen EU:n tavoitteiden mukaisia;

D.  ottaa huomioon rakennusten merkittävän osuuden lopullisesta kokonaisenergiankulutuksesta ja painottaa rakennuksien energiatehokkuuden parantamisen ja kysynnänohjausohjelmien mahdollista keskeistä roolia, kun tasapainotetaan energian kysyntää ja tasoitetaan huippukuormitusajan kysyntää, minkä seurauksena vähennetään ylikapasiteettia ja alennetaan tuotanto-, toiminta- ja kuljetuskuluja;

E.  toteaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus on kasvanut hitaasti (vuonna 2012 niiden osuus primäärienergian hankinnasta oli 18 prosenttia), mutta potentiaalia on vielä valtavasti kaikilla tasoilla; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi lisättävä uusiutuvien energialähteiden sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä talteen otetun lämpöenergian osuutta;

F.  toteaa, että unionin lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, mikä johtuu markkinoiden paikallisesta luonteesta sekä mukana olevista erilaisista teknologioista ja talouden toimijoista; katsoo, että paikallinen ja alueellinen ulottuvuus ovat olennaisia vahvistettaessa oikeanlaista lämmitys- ja jäähdytyspolitiikkaa, suunniteltaessa ja luotaessa lämmityksen ja jäähdytyksen infrastruktuuria ja kuultaessa kuluttajia, jotta voidaan poistaa esteet ja tehdä lämmityksestä ja jäähdytyksestä tehokkaampaa ja kestävämpää;

G.  ottaa huomioon, että biomassan osuus on 89 prosenttia kaikesta EU:n uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmön kulutuksesta ja 15 prosenttia kaikesta lämmön kulutuksesta EU:ssa ja että siihen liittyy huomattavaa potentiaalia merkittävien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen kehittämiseksi kasvavaa lämmön kysyntää varten;

H.  ottaa huomioon, että lämmitys ja jäähdytys ovat erinomainen esimerkki siitä, että tarvitaan kokonaisvaltaista ja integroitua järjestelmiin perustuvaa lähestymistapaa, jota sovelletaan energiaratkaisuihin ja joka kattaa monialaiset lähestymistavat energiajärjestelmien suunnitteluun ja laajemman talouden;

I.  ottaa huomioon, että fossiilisista polttoaineista peräisin olevan primäärienergian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä on edelleen hyvin suuri, 75 prosenttia, ja se estää merkittävässä määrin hiilivapaaksi saattamista nopeuttaen siten ilmastonmuutosta ja kuormittaen ympäristöä merkittävästi; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalan olisi edistettävä täysipainoisesti unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista ja että fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen alalla olisi lakkautettava vaiheittain Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 antamien päätelmien mukaisesti ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet;

J.  ottaa huomioon, että teollisuusprosesseista ja muista kaupallisista prosesseista syntyvän lämmön, joka päästetään nykyisin ilmakehään tai veteen sen sijaan, että sitä hyödynnettäisiin tuottavalla tavalla, on arvioitu riittävän kattamaan koko unionin asuinrakennusten ja palvelusektorin käytössä olevien rakennusten lämmitystarpeen;

K.  ottaa huomioon, että rakennusalan päästöjen osuus on noin 13 prosenttia unionin kaikista hiilidioksidipäästöistä;

L.  toteaa, että rakennusten edistyksellisiin ja tehokkaisiin lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmiin on yhdistettävä perusteellinen ja yhtenäinen lämpöeristys, mikä vähentää energian kysyntää ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja lievittää osaltaan energiaköyhyyttä ja edistää ammattitaitoa edellyttävien paikallisten työpaikkojen luomista;

M.  ottaa huomioon, että toimet, joilla pyritään kehittämään kattavaa ja yhdennettyä lämmitys- ja jäähdytysstrategiaa energiaunionissa, tarjoavat asianmukaisesti toteutettuina merkittäviä mahdollisuuksia sekä unionin yrityksille että kuluttajille, kun ne vähentävät teollisuuden energian kokonaiskustannuksia, parantavat kilpailukykyä ja tuottavat kustannussäästöjä kuluttajille;

N.  toteaa, että unionin sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen, mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan muuttamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

O.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti sähkön roolin optimointi kokonaisvaltaisessa energiaverkossa siten, että parannetaan integrointia lämmitys- ja jäähdytyssovelluksiin sekä liikenteeseen, edistää energiajärjestelmän hiilivapaaksi saattamista, vähentää riippuvuutta energian tuonnista, alentaa kotitalouksien energiakustannuksia ja lisää unionin teollisuuden kilpailukykyä;

P.  ottaa huomioon, että tehokkain tapa saavuttaa yhteiset tavoitteet on valtuuttaa paikallis- ja alueviranomaiset sekä asianomaiset sidosryhmät soveltamaan täysin yhdennettyyn järjestelmään perustuvaa lähestymistapaa kaupunkisuunnitteluun, infrastruktuurien kehittämiseen, rakentamiseen ja asuntokannan kunnostamiseen sekä uuteen teolliseen kehitykseen ja tukea niitä siinä mahdollisten yhteisvaikutusten, tehokkuuksien ja muiden yhteisten etujen maksimoimiseksi;

Q.  katsoo, että rakennusten energiatehokkuus riippuu myös asianmukaisten energiajärjestelmien käytöstä; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalalla olisi noudatettava periaatteita ”energiatehokkuus etusijalle” ja ”energiatehokkuus tärkeimpänä polttoaineena”;

R.  katsoo, että asettamalla olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaamista koskevia kunnianhimoisia tavoitteita luotaisiin miljoonia työpaikkoja Eurooppaan, erityisesti pk-yrityksissä, parannettaisiin energiatehokkuutta ja toimittaisiin keskeisessä roolissa lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutuksen minimoinnin varmistamiseksi;

S.  toteaa, että arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu sekä lämpövirtojen kysynnän tiheys, Euroopan ilmastovyöhykkeet ja rakennustyypit on otettava huomioon suunniteltaessa energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia;

T.  ottaa huomioon, että hukkalämmön ja kaukolämpöjärjestelmien käyttöön liittyy merkittävää hyödyntämätöntä potentiaalia, koska unionissa saatavilla olevan ylimääräisen lämmön määrä ylittää lämmön kokonaiskysynnän kaikissa unionin rakennuksissa, minkä lisäksi 50 prosenttia unionin lämmön kokonaiskysynnästä on mahdollista kattaa kaukolämmöllä;

U.  ottaa huomioon, että merkittävä osa Euroopan väestöstä asuu alueilla, erityisesti kaupungeissa, joissa ilmanlaatustandardit ylittyvät toisinaan;

V.  toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen odotetaan pysyvän Euroopan suurimpina energiakysynnän aiheuttajina ja että tämän kysynnän tyydyttämiseen käytetään laajalti maakaasua ja nestekaasua, joiden käyttöä voitaisiin optimoida erittäin tehokkaalla energian varastoinnilla; ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käytön jatkaminen on ristiriidassa unionin ilmasto- ja energiavelvoitteisiin sekä hiilivapaaksi saattamista koskeviin tavoitteisiin nähden;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan eri ilmastovyöhykkeiden välillä on tällä hetkellä merkittäviä eroja lämmitysenergian vuosittaisessa kulutuksessa – Etelä-Euroopassa se on keskimäärin 60–90 kWh/m2, kun taas Keski- ja Pohjois-Euroopassa vastaava luku on 175–235 kWh/m2;

X.  toteaa, että tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen käyttöönotto tarjoaa suuria mahdollisuuksia edistää teollisuus- ja palvelusektorien kehitystä Euroopassa, varsinkin uusiutuvien energialähteiden alalla, ja luoda enemmän lisäarvoa syrjäseuduilla ja maaseutualueilla;

Y.  toteaa, että energiasta on tullut julkinen hyödyke, jonka saatavuus on taattava; toteaa kuitenkin, ettei energia ole vielä kaikkien kansalaisten saatavilla, sillä Euroopassa on yli 25 miljoonaa ihmistä, joilla on tuntuvia vaikeuksia energian saannissa;

Z.  katsoo, että energiatehokkuutta koskevassa politiikassa olisi keskityttävä kustannustehokkaimpiin tapoihin, joilla voidaan parantaa rakennuksien energiatehokkuutta vähentämällä lämmön kysyntää ja/tai liittämällä rakennukset huipputehokkaisiin vaihtoehtoihin;

AA.  ottaa huomioon, että kuluttajien vähäinen tietoisuus lämmitysjärjestelmien tehokkuuden puutteesta on yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat eniten energialaskuihin;

AB.  ottaa huomioon, että hyvin lämpöeristetyt talot hyödyttävät sekä ympäristöä että käyttäjiä, joiden energialaskut pienenevät;

AC.  ottaa huomioon, että 72 prosenttia omakotitalojen lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnästä koskee maaseutualueita ja välialueita;

AD.  ottaa huomioon, että luontoa hyödyntävät ratkaisut, kuten hyvin suunniteltu katukasvillisuus, viherkatot ja -seinät, jotka eristävät ja varjostavat rakennuksia, vähentävät energian kysyntää rajoittamalla lämmityksen ja jäähdytyksen tarvetta;

AE.  ottaa huomioon, että 85 prosenttia rakennuksissa kulutetusta energiasta käytetään sisätilojen lämmitykseen ja lämpimän veden tuotantoon ja että 45 prosenttia lämmityksestä ja jäähdytyksestä käytetään unionissa asuinrakennuksissa;

AF.  katsoo, että teollisuudella on yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa tärkeä rooli pyrittäessä parantamaan hukkalämmön ja -kylmän käyttöä;

AG.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset käyttävät keskimäärin 6 prosenttia kulutusmenoistaan lämmitykseen ja jäähdyttämiseen ja että 11 prosentilla eurooppalaisista ei ole varaa lämmittää riittävästi kotejaan talvisin;

AH.  toteaa, että jäähdytysalaa on vielä analysoitava perusteellisemmin ja se on otettava paremmin huomioon niin komission strategiassa kuin jäsenvaltioiden soveltamassa politiikassa;

AI.  toteaa, että historiallisten rakennusten energiansäästöä koskevien tutkimusten edistäminen on tärkeää, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan optimoida energiatehokkuutta ja taata samalla kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen;

1.  suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta unionin strategiasta annettuun komission tiedonantoon, joka on merkittävä askel pyrittäessä unionin lämmityksen ja jäähdytyksen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen sekä ensisijaisten toiminta-alojen määrittämiseen; kannattaa täysipainoisesti komission pyrkimystä kartoittaa ja hyödyntää sähkö- ja lämmitysalan synergiaa tarkoituksena luoda tehokas sektori, joka parantaa energiavarmuutta ja edistää unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden kustannustehokasta saavuttamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan lämmitys- ja jäähdytysaloja osana EU:n energiamarkkinoiden suunnittelua;

2.  huomauttaa tarpeesta ottaa huomioon lämmitystä ja jäähdytystä koskevat erityistoimet, kun tarkistetaan energiatehokkuusdirektiiviä (2012/27/EU), uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä (2009/28/EY) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä (2010/31/EU);

3.  toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa on otettava huomioon samalla tavoin sekä lämmityksen että jäähdytyksen tarpeet kiinnittämällä huomiota Euroopan eri ilmastovyöhykkeisiin ja niistä johtuviin energiankäytön tarpeen eroihin;

4.  painottaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen strategiassa olisi asetettava etusijalle kestävät ja kustannustehokkaat ratkaisut, joiden avulla jäsenvaltiot voivat saavuttaa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet; toteaa, että jäsenvaltioiden lämmitys- ja jäähdytysalat eroavat toisistaan monin tavoin energiayhdistelmän, ilmasto-olojen, rakennuskannan tehokkuuden tai teollisuusvaltaisuuden erojen perusteella, ja korostaa siksi, että asianmukaisia strategisia ratkaisuja valittaessa olisi varmistettava joustavuus;

5.  kehottaa laatimaan erityisiä kestäviä lämmitys- ja jäähdytysstrategioita jäsenvaltioissa kiinnittäen huomiota etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä mieluiten uusiutuvista energialähteistä tuotettuun kaukolämpöön ja -jäähdytykseen energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti;

6.  toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevan unionin strategian peruselementtejä ovat erittäin tehokas ja suorituskykyinen lämpöeristys, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä lämmön talteen ottaminen; katsoo siksi, että olisi sovellettava energiatehokkuuden etusijalle asettamisen periaatetta, koska energiatehokkuus tarjoaa yhden suurimmista ja nopeimmista taloudellisen tuoton muodostamistavoista ja se on ratkaisevassa roolissa strategiassa, jossa pyritään siirtymään onnistuneesti turvalliselle, häiriönsietokykyiselle ja älykkäälle lämmitys- ja jäähdytysalalle;

7.  toteaa, että hajautetummalla ja joustavammalla energiajärjestelmällä, jossa energia- ja lämpölähteet on sijoitettu lähemmäksi kulutuspaikkaa, voidaan helpottaa hajautettua energiantuotantoa ja siten lisätä kuluttajien ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua suuremmassa määrin energiamarkkinoille ja valvoa omaa energiankäyttöään sekä osallistua aktiivisesti kysynnänohjaukseen; katsoo, että koko energiajärjestelmän energiatehokkuus on sitä korkeampi, mitä lyhyemmät ovat ketjut, joissa primäärienergia muunnetaan muiksi energian muodoiksi, jotka lopulta tuottavat hyötylämpöenergiaa; toteaa lisäksi, että tällaisella lähestymistavalla vähennetään välityksen ja jakelun yhteydessä syntyvää hävikkiä, parannetaan energia-infrastruktuurin häiriönsietokykyä ja tarjotaan samalla pk-yrityksille paikallisia liiketoimintamahdollisuuksia;

8.  korostaa ekosuunnittelusta ja energiamerkinnöistä annetun lainsäädännön sekä energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin keskinäistä täydentävyyttä vähennettäessä lämmityksen ja jäähdytyksen kulutusta; katsoo, että kodinkoneiden (esimerkiksi pyykinpesukoneet ja astianpesukoneet) olisi oltava mahdollisimman energiatehokkaita ja ne olisi suunniteltava siten, että asennuspaikassa voitaisiin käyttää saatavilla olevaa lämmintä käyttövettä; katsoo siksi, että ekosuunnitteluvaatimuksia ja energiamerkintöjen toimintaperiaatteita olisi tarkasteltava uudelleen ja parannettava säännöllisesti, jotta saadaan aikaan lisää energiansäästöä ja parannetaan kilpailukykyä innovatiivisempien tuotteiden ja halvempien energiakustannusten avulla;

9.  muistuttaa, että valtaosa unionin energiantarpeesta aiheutuu lämmityksestä ja jäähdytyksestä; painottaa, että siirryttäessä vähähiiliseen ja toimitusvarmaan energiaan lämmitys- ja jäähdytysalalla on noudatettava teknologianeutraaliuden periaatetta nykyisin käytettävissä olevien uusiutuvien lähteiden ja markkinalähtöisten ja valtioperusteisten kannustimien välillä;

10.  korostaa suotuisan kehyksen merkitystä vuokralaisten ja monen asunnon kiinteistöissä asuvien kannalta, jotta hekin voivat hyödyntää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmityksen ja jäähdytyksen omaa tuotantoa ja kulutusta sekä energiatehokkuustoimia, millä torjutaan jakautuneista kannustimista ja toisinaan hankalista vuokrasäännöistä aiheutuvia haasteita;

11.  korostaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian olennaista roolia, mukaan lukien kestävästi tuotetun biomassan, ilmalämmön, maalämmön ja aurinkoenergian sekä aurinkokennojen käyttö yhdessä sähköakkujen kanssa veden lämmittämiseen ja rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen, samalla kun hyödynnetään lämmön varastointitapoja, joita voidaan käyttää päivittäiseen tai kausittaiseen tasapainottamiseen; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia kannustimia tällaisten teknologioiden edistämiseksi ja käyttöön ottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön nykyiset energiatehokkuutta ja rakennusten energiatehokkuutta koskevat direktiivit sekä lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset ja pitkän aikavälin kunnostamisstrategiat, kun otetaan huomioon tarve saada riittävästi investointeja jäsenvaltioiden rakennuskantojen nykyaikaistamiseen; pyytää komissiota esittämään koko unionin kattavan lähes nollaenergiarakennuksien kantaa koskevan toiminta-ajatuksen, joka ulottuu vuoteen 2050 saakka;

12.  katsoo, että unionin energiaturvallisuuteen liittyvät kysymykset koskevat laajalti lämmön toimitusvarmuutta; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää monimuotoistaa lämmönlähteitä, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten uusiutuvan lämmitystekniikan käyttöönoton yleistymistä voidaan tukea ja nopeuttaa entisestään;

13.  katsoo, että lämmitykseen tarvittavien resurssien kartoittamisen, rakennusten tarkoituksenmukaisten arkkitehtonisten ratkaisujen, rakennusten hoitoa koskevien parhaiden käytäntöjen ja kokonaisten asuinalueiden ja kaupallisten alueiden yhdyskuntasuunnittelun periaatteiden, kaukolämmön ja -jäähdytyksen kaltaiset kaupunkien verkkoratkaisut mukaan lukien, tulisi olla energiatehokkaan ja vähäpäästöisen rakentamisen perusta Euroopan eri ilmastovyöhykkeillä; painottaa, että asianmukaisesti eristetyn rakennuksen lämpöeristyskyky on hyvä, minkä seurauksena saavutetaan merkittäviä lämmitystä ja jäähdytystä koskevia säästöjä;

14.  korostaa, että rakennusten osuus on noin 40 prosenttia unionin energiankulutuksesta ja kolmasosa maakaasun käytöstä ja energiankulutusta voitaisiin vähentää jopa kolme neljäsosaa, jos rakennusten kunnostamista nopeutetaan; painottaa, että 85 prosenttia tästä energiankulutuksesta käytetään lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen ja että tästä syystä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien uudistaminen, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisääminen, hukkalämmön parempi käyttö erittäin tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien välityksellä sekä rakennuksien peruskunnostaminen yhdessä lämpöeristyksen kohentamisen kanssa ovat edelleen keskeisessä asemassa, jotta voidaan taata turvallisempi ja kestävämpi lähestymistapa lämmönhankintaan; suosittaa jatkamaan rakennuksien energiatehokkuusnormien korottamista ottaen huomioon tekniset innovoinnit ja kannustaen niitä, erityisesti eristyksien homogeenisyyden varmistamiseksi; suosittaa lisäksi jatkamaan lähes nollaenergiarakennusten rakentamisen tukemista;

15.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään pitkän aikavälin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä, jotka perustuvat integroituun lähestymistapaan, yhteensovitettuun kartoittamiseen ja energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti tehtyyn arviointiin; korostaa, että strategiassa olisi määritettävä ensisijaiset toimialat ja mahdollistettava kaupunkien optimoitu energiasuunnittelu; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita toimen toteuttamisessa laatimalla yleisen ohjeistuksen, joka koskee kansallisia lämmitys- ja jäähdytysstrategioita;

16.  kiinnittää huomiota rakennusten kunnostamisen ja lämpöeristyksen suotuisiin taloudellisiin vaikutuksiin, sillä ne vähentävät lämmitys- ja jäähdytyskustannuksia usein jopa 50 prosenttia, ja kehottaa komissiota huolehtimaan asianmukaisesta osarahoituksesta hankkeille, joilla kunnostetaan energiatehokkuudeltaan heikkoja julkisia rakennuksia ja kerrostaloasuntoja;

17.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen kehittää toimenpiteitä, joilla helpotetaan moniasuntoisten rakennusten kunnostamista; katsoo, että olisi myös kehitettävä yhteensovitettuja ja kattavia välineitä kaupunkien energiasuunnittelua varten, jotta voidaan kartoittaa paikallista lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalia, toteuttaa rakennuksien optimoitu ja integroitu kunnostus sekä kehittää lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria;

18.  toteaa jälleen kerran, että on syytä kehittää unionin järjestelmiä, joilla kannustetaan energiatehokkuuden takautuvaan parantamiseen julkisissa rakennuksissa, asunnoissa ja yhteiskunnan tukemissa asunnoissa sekä uusien ympäristöystävällisten rakennusten rakentamiseen siten, että mennään lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle;

19.  korostaa lämmityksen ja jäähdytyksen paikallista luonnetta ja potentiaalia; pyytää paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan asianmukaisia lämpötalouteen liittyviä muutostöitä kunnostettaessa olemassa olevia julkisia rakennuksia, liiketiloja ja asuinrakennuksia, joiden energiatehokkuus on vähäinen; painottaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisten liikkeiden merkitystä, koska ne mahdollistavat tietämyksen ja parhaiden käytänteiden jakamisen;

20.  korostaa tarvetta kartoittaa mahdollisuudet paikalliseen lämmitykseen ja jäähdytykseen eri puolilla Eurooppaa, jotta kaupungit voivat paremmin määrittää paikallisesti saatavana olevat resurssit ja siten edistää unionin energiariippumattomuutta, lisätä kasvua ja kilpailukykyä sellaisten paikallisten työpaikkojen avulla, joita ei voida ulkoistaa, sekä tarjota kuluttajille puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa;

21.  kehottaa paikallisviranomaisia arvioimaan olemassa olevan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalin sekä tulevan lämmitys- ja jäähdytystarpeen alueillaan ottaen huomioon paikallisesti saatavilla olevat uusiutuvan energian lähteet, yhteistuotannon avulla saatavan lämpöenergian sekä lämpöverkon virran;

22.  katsoo, että keskitettyjen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ulkopuolisten alueiden kotitalouksille olisi luotava houkutteleva rahoitusjärjestelmä, jolla edistetään uutta tekniikkaa uusiutuvia energialähteitä käyttävälle lämmitykselle kotitalouksissa;

23.  kehottaa paikallisviranomaisia puuttumaan maaseudun rakennusten erityisiin ongelmiin, sillä rakennukset ovat yleensä vanhempia, energiatehottomampia, terveydelle haitallisia ja epämukavan kylmiä;

24.  katsoo, että mitä lyhyempi ketju, joissa primäärienergia muutetaan käyttökelpoisen lämmön tuottamiseen soveltuvaan muotoon, sitä parempi energiatehokkuus; pyytää unionin ilmasto-olojen ja muiden olosuhteiden kirjon perusteella komissiota tukemaan teknologianeutraaleja välineitä, joiden avulla kukin yhteisö voi kehittää kustannustehokkaita ratkaisuja lämmitys- ja jäähdytysalan hiili-intensiteetin vähentämiseksi;

25.  toteaa, että EU:n sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan vallankumouksellisessa uudistamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

26.  korostaa, että EU:n poliittiset välineet ja valmiudet eivät ole vielä riittävän kehittyneitä ohjaamaan lämmitys- ja jäähdytysalan muutosta, maksimoimaan mahdollisuuksien hyödyntämistä tai ottamaan käyttöön ratkaisuja kysynnän pienentämiseksi ja hiilen käytön vähentämiseksi tarvittavassa laajuudessa ja vauhdissa;

27.  korostaa kaukoenergiaverkkojen merkitystä, koska ne tarjoavat vaihtoehdon saastuttavammille yksittäisille lämmitysjärjestelmille ja muodostavat erityisen vaikuttavan ja kustannustehokkaan keinon kestävän lämmityksen ja jäähdytyksen järjestämiseen siten, että yhdistetään uusiutuvia energialähteitä, lämmön ja kylmän talteen ottamista sekä ylijäämäsähkön varastointia kulutuksen ollessa vähäistä, mikä parantaa verkon joustavuutta; tähdentää, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä, kun otetaan huomioon, että jo yli 20 prosenttia kaukolämmöstä ja -kylmästä tuotetaan uusiutuvien energialähteiden avulla; toteaa, että näin noudatetaan energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklaa, jossa edellytetään tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen potentiaalin kattavaa arviointia; edellyttää nykyisten kaukolämpöjärjestelmien nykyaikaistamista ja laajentamista, jotta voidaan siirtyä erittäin tehokkaisiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vero- ja rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen kehittämiseen ja käyttöön, ja poistamaan sääntelyyn perustuvat esteet;

28.  kehottaa komissiota arvioimaan vakavasti jäsenvaltioiden energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan nojalla laatimia kattavia arviointeja yhteistuotannon ja kaukolämmityksen hyödyntämismahdollisuuksista, jotta suunnitelmat vastaavat kyseisten ratkaisujen tarjoamia todellisia taloudellisia mahdollisuuksia ja muodostavat vankan perustan unionin tavoitteiden mukaiselle politiikalle;

29.  tähdentää, että tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla on ehdottomasti korvattava vaiheittain tehottomat ja kestämättömät yksittäiset lämmitysjärjestelmät tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmät tehokkailla kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmillä tai uudistettava niitä alansa huippua edustavan lämmitys-/jäähdytystekniikan avulla, jotta voidaan siirtyä tehokkaisiin paikallisiin yhteistuotantojärjestelmiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin;

30.  kehottaa komissiota ehdottamaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä ja markkinarakennetta koskevissa aloitteissaan toimenpiteitä, joilla edistetään tehokkaampaa ja joustavampaa energiajärjestelmää tehostamalla sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien yhdistämistä;

31.  pyytää komissiota laatimaan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen, jolla edistetään ja tuetaan omaan käyttöön tarkoitetun energian tuotannon oikeusvarmuutta erityisesti kannustamalla ja tukemalla uusiutuvia energialähteitä käyttäviä naapurien osuuskuntia;

32.  kehottaa kehittämään rakennusten lämmitys- ja jäähdytysenergian kysyntää kansallisella tasolla koskevan indikaattorin;

33.  kehottaa noudattamaan strategista lähestymistapaa teollisuuden lämmitys- ja jäähdytyskysynnästä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi parantamalla prosessien tehokkuutta, korvaamalla fossiiliset polttoaineet kestävillä energialähteillä ja yhdistämällä teollisuudenalat niitä ympäröivään lämpöenergiaympäristöön;

34.  korostaa energia- ja resurssivirtojen yhdistämisen valtavaa potentiaalia säästää primäärienergian käyttöä etenkin teollisissa ympäristöissä, joissa yhden prosessin hukkalämpö tai -kylmä voidaan porrastetun järjestelmän mukaisesti käyttää uudelleen toisessa prosessissa, jossa tarvitaan vähemmän äärimmäisiä lämpötiloja, ja mahdollisuuksien mukaan jopa rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä kaukolämpöjärjestelmien avulla;

35.  toteaa, että vanhentuneet ja energiatehokkuudeltaan vähäiset lämpövoimalat olisi kiireesti korvattava saatavilla olevilla parhailla vaihtoehdoilla, jotka ovat täysin unionin energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisia, kuten ympäristöystävällisemmillä yhteistuotantolaitoksilla, joissa käytetään kestäviä polttoaineita biomassaan sovellettavien kestävyyskriteerien mukaisesti;

36.  panee merkille, että lämmitys- ja jäähdytyssektori on luonteeltaan vahvasti paikallinen sektori, sillä lämmityksen saatavuus ja infrastruktuuri sekä kysyntä määräytyvät olennaisesti paikallisten olojen mukaan;

37.  on samaa mieltä siitä, että sähkön ja lämmön yhteistuotannon taloudellista potentiaalia ei hyödynnetä, kuten komissio ilmoittaa lämmitystä ja jäähdyttämistä koskevassa strategiassaan, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tehokasta yhteistuotantoa ja kaukolämmitystä energiaunionin tilaa koskevan komission tiedonannon (COM(2015)0572) mukaisesti;

38.  katsoo, että jäähdytykseen, samoin kuin rakennettuun ympäristöön ja muihin toimintoihin, kuten kylmäkuljetukseen, on sovellettava järjestelmätason lähestymistapaa;

39.  katsoo, että Euroopan lauhkean ilmaston vyöhykkeellä tehokkaisiin lämpöpumppuihin perustuvista käänteisesti toimivista lämmitysjärjestelmistä ja jäähdytysjärjestelmistä voi joustavuutensa ansiosta tulla tietyissä olosuhteissa hyvin merkittäviä; korostaa, että sekamuotoiset lämmitysjärjestelmät, joissa lämpöä tuotetaan kahdesta tai useammasta energialähteestä, voivat helpottaa uusiutuvan lämmityksen merkityksen kasvamista, erityisesti olemassa olevissa rakennuksissa, joissa tällaisia järjestelmiä voidaan ottaa käyttöön vain vähäisin muutostöin; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia ja linjattuja laskentamenetelmiä lämpöpumppuja varten ja jakamaan parhaita käytäntöjä sellaisia tukimekanismeja varten, joilla tuetaan erilaiset lämmitystarpeet täyttäviä, tehokkaita, uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ja vähähiilisiä ratkaisuja;

40.  kannustaa komissiota seuraamaan tiiviisti fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevan EU:n lainsäädännön noudattamista, jotta näiden kaasujen päästöjä ilmakehään vähennetään; kehottaa komissiota varmistamaan, että vaihtoehtoisten jäähdytysaineiden käyttö on turvallista, kustannustehokasta ja muiden, ympäristöä, ilmastonmuutosta ja energiatehokkuutta koskevien unionin tavoitteiden mukaisia;

41.  katsoo, että jäsenvaltioissa on tutkittava mahdollisuuksia käyttää suoraan geotermisen energian lämmittämän veden lämpöä, teollisuuden prosesseista suoraan talteen otettua lämpöä tai epäsuorasti muista lähteistä saatavaa lämpöä, kuten syvällä kaivoksissa olevan pohjaveden lämpöä lämmitykseen (jäähdyttämiseen), koska sen avulla voitaisiin isoja lämpöpumppuja käyttäen lämmittää nykyisten ja uusien kaukolämpöverkkojen avulla kokonaisia asuinalueita, ei ainoastaan yksittäisiä rakennuksia, edellyttäen että saatavilla tai kehitteillä on soveltuvaa kaukolämpöinfrastruktuuria;

42.  korostaa sellaisten teknologioiden merkitystä, joilla pystytään vähentämään sekä lämpöenergian kysyntää että kasvihuonekaasupäästöjä, kuten alhaisen lämpötilan maalämpöenergia, uusiutuviin energialähteisiin perustuvat kaukolämpö-/jäähdytysjärjestelmät, maakaasua ja/tai biometaania käyttävät pienimuotoiset kolmois- tai yhteistuotantolaitokset tai niiden yhdistelmät;

43.  katsoo, että sähköistä vastusta muulloin kuin huippukysynnän aikana hyödyntävät lämpövarastot (jotka esimerkiksi varastoivat lämpöenergiaa) parantavat sähköntarjonnan laatua helpottamalla eri uusiutuvien energialähteiden integroimista ja ne voivat olla siten hyvin merkittävässä roolissa lämmityksessä sekä auttaa verkon tasapainottamisessa ja vähentää energian tuotantoa, tuontia ja hintoja;

44.  katsoo, että huomattavasti aiempaa keskeisempi osa lämmityksessä ja jäähdytyksessä pitäisi olla hukkalämmöllä ja -kylmällä, joita syntyy teollisuusprosesseissa ja yhteistuotannossa tuotettaessa sähköä tavanomaisissa voimaloissa ja jota saadaan talteen hyvin eristetyissä asuinrakennuksissa talteenottomenetelmien ja mikrotuotannon avulla; tähdentää, että teollisen hukkalämmön ja -kylmän hyödyntäminen olisi otettava huomioon ja että siihen olisi kannustettava tutkimuksen avulla, koska se tarjoaa oivan mahdollisuuden investointeihin ja innovointiin; korostaa, että teollisuutta ja sen lähellä sijaitsevia asuin- tai palvelurakennuksia olisi kannustettava tekemään yhteistyötä ja yhdistämään energiantuotantonsa ja -tarpeensa;

45.  korostaa, ettei kaukolämpöinfrastruktuurin julkinen rahoitus tai julkinen omistus saa edistää kallista lukkiutumisvaikutusta korkeahiilisessä infrastruktuurissa; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia valvomaan kaukolämpöinfrastruktuurille annettavaa julkista rahoitustukea, kun otetaan huomioon unionin tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä 80‑95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, ja sujuva energiatalouden muutos;

46.  katsoo, että hukkakylmän tuotannon, kulutuksen ja uudelleenkäytön integroinnilla voidaan saada aikaan taloudellisia etuja ja ympäristöetuja ja vähentää primäärienergian kysyntää jäähdytyksen toimituksessa;

47.  painottaa, että jätteen hyödyntämisellä energiana on edelleen merkittävä asema lämmitysalalla, koska sen vaihtoehtona on usein jätteen päätyminen kaatopaikoille ja fossiilisten polttoaineiden käyttö, ja muistuttaa, että kierrätystä on lisättävä;

48.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään oikeudellisia ja taloudellisia keinoja nopeuttaakseen vähitellen luopumista vanhentuneista kiinteitä polttoaineita käyttävistä lämmitysjärjestelmistä, joiden energiatehokkuus on alle 80 prosenttia, ja korvaamaan ne mahdollisuuksien mukaan tehokkailla ja kestävillä lämmitysjärjestelmillä paikallistasolla (kuten kaukolämmitysjärjestelmillä) tai mikrotasolla (kuten maalämpö- ja aurinkovoimajärjestelmillä);

49.  painottaa, että älykkäiden lämmitysjärjestelmien käyttöönoton ansiosta kuluttajia voidaan auttaa hahmottamaan energiankulutustaan ja tehottomia lämmitysjärjestelmiä voidaan uudistaa ja edistää siten energiansäästöä;

50.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että 75 prosenttia Euroopan nykyisestä rakennuskannasta on energiankulutukseltaan tehotonta ja että arvioiden mukaan 90 prosenttia näistä rakennuksista on käytössä vielä vuonna 2050; korostaa sen vuoksi, että on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden rakennusten perusteelliseen peruskorjaukseen;

51.  kehottaa komissiota laatimaan ”Jätteestä energiaksi” -ohjelman yhteydessä suunnitelman orgaanisten jätteiden kestävän käytön potentiaalisten vaikutusten edistämiseksi ja hyödyntämiseksi lämmityksessä ja jäähdytyksessä siten, että ne otetaan kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin;

52.  korostaa, että biokaasu on merkittävä ja kestävä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien kestävä lähde, ja katsoo siksi, että tämän vuoksi on asetettava selkeä tavoite orgaaniselle kierrätykselle ja kannustettava siten tekemään investointeja biojätteen keräykseen ja käsittelyyn;

53.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan vaiheittain sen, että taajamissa käytetään lämmitykseen vanhentuneita lämmityslaitteita, joiden päästökorkeus on matala eli ne päästävät ilmakehään epätäydellisen palamisen tuloksena orgaanisia palokaasuja, typen oksideja, nokea, kiinteitä hiukkasia sekä konvektion johdosta nousevaa lentotuhkaa, sekä edistämään erilaisten kannustimien avulla kestävien ja myös uusiutuvien vaihtoehtojen käyttöä;

54.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla luovutaan energiankulutukseltaan tehottomista lämmitysöljyä ja hiiltä käyttävistä lämmityslaitteista ja -kattiloista, joita käytetään tällä hetkellä yli puolessa maaseudun rakennuskannasta; katsoo, että energiantuotannossa olisi käytettävä vähähiilisempiä ja uusiutuvia energialähteitä;

55.  painottaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuva kaukolämpö ehkäisee sellaisten saastuttavampien yksittäisten lämmitysjärjestelmien käytön lisääntymistä, jotka lisäävät asuinalueiden ilman pilaantumista ja joita on paljon vaikeampi valvoa kuin laaja-alaisia kaukolämpöjärjestelmiä; korostaa kuitenkin, että infrastruktuuri ja ilmasto-olot vaihtelevat unionissa ja että kaukolämpöjärjestelmiä on usein nykyaikaistettava niiden tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa siksi analysoimaan kaukolämpöinfrastruktuurin tukemisen tarvetta sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön verotuskäytäntöjä;

56.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pikaisesti käsiteltävä kysymystä luopumisesta kiinteitä polttoaineita ja orgaanisia jätteitä polttavista alhaisen lämpötilan lämmityslaitteista, koska niistä pääsee polttoprosessin aikana ilmakehään monenlaisia haitallisia aineita; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan edistettävä tiheään rakennetuissa kaupungeissa luopumista vanhoista ja tehottomista puulämmitteisistä takoista ja helpotettava niiden korvaamista nykyaikaisilla, ympäristön ja terveyden kannalta suotuisilla vaihtoehdoilla sekä lisättävä tietoisuutta polttopuuhun liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä ja parhaista käytännöistä;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan ekosuunnitteludirektiivistä ja keskisuurista polttolaitoksista annetusta direktiivistä johtuvan sääntelypuutteen, jonka seurauksena direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä teholtaan alle 1 MW:n polttolaitoksista aiheutuu päästövuotoja;

58.  katsoo, että jäähdytyksen kasvava tarve edellyttää nykyistä perusteellisempaa tarkastelua, johon sisältyisi koko jäähdytysketjuun integroitu lähestymistapa, joka ulottuisi teollisuuden korkeiden lämpötilojen jäähdytystarpeesta sekä kotitalouksien tarpeesta aina elintarviketeollisuuden jäähdytystarpeisiin;

59.  toteaa, että energiatehokkuutta ja lämmitysratkaisuja koskevien järkiperäisten valintojen tekeminen edellyttää, että kuluttajien ja viranomaisten saatavilla on laadukasta tietoa; korostaa, että on tärkeää laajentaa digitalisoinnin tarjoamat mahdollisuudet myös lämmitys- ja jäähdytysalalle; kehottaa komissiota kehittämään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan jäähdytyksen määritelmän ja sitä koskevan laskentamenetelmän;

60.  katsoo, että teollisissa prosesseissa jäähdytyksessä keskeisiä voivat olla vedenkulutukseltaan tehokkaat lämmönvaihtimet, jotka luovuttavat lämpöä luonnollisiin vesialtaisiin, jotka ovat lähellä tuotteiden säilytyspaikkoja ja joiden lämpötila on alle 6 °C läpi koko vuoden (oheisjäähdytys);

61.  katsoo, että suuritehoisista kiinteistä polttokennoista voi lähitulevaisuudessa tulla ympäristöystävällinen vaihtoehto hiilelle, joka on kiinteä polttoaine;

62.  katsoo, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia uusiutuvan energian varastointiin ja siirtoon sekä keskitettyyn ja paikalliseen lämmöntuotantoon; muistuttaa, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa juuri kaupunkialueilla olemassa olevan infrastruktuurin avulla tehokkaan keinon uusiutuvan energian käyttöön lämmöntuotannossa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sähkö–kaasu-muuntamisen tutkimusta ja pilottihankkeita;

63.  katsoo, että unionin innovatiivisia lämmitys- ja jäähdytyskeinoja koskeva strategia edellyttää ryhtymistä intensiiviseen tutkimustyöhön, joka pohjustaisi tämän tulevan ympäristöystävällisiä laitteita valmistavan teollisuudenhaaran luomista;

64.  korostaa tutkimuksen ja teknologisten innovointien tuottamia etuja Euroopan teollisuudelle, sillä ne parantavat sen kilpailuetuja ja kaupallista kannattavuutta ja edistävät unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta lisätä tutkimus-, kehittämis-, ja innovointitoimia uusiutuviin energialähteisiin perustuvien jäähdytys- ja lämmitystekniikoiden alalla, jotta vähennetään kustannuksia, parannetaan suorituskykyä ja lisätään näiden tekniikoiden käyttöä ja sisällyttämistä energiajärjestelmään; kehottaa komissiota yhdessä alan sidosryhmien kanssa pitämään yllä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä koskevan teknologian ajantasaisia etenemissuunnitelmia, jotta voidaan koordinoida, jäljittää ja tunnistaa aukkoja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien lämmitys- ja jäähdytystekniikoiden kehittämisessä;

65.  katsoo, että unionin lämmöntuotantoalan nykyaikaistamisessa on kiireellisesti saavutettava nopeita ja tehokkaita tuloksia, minkä vuoksi unionin olisi keskityttävä tutkimukseen, jotta lisätään tällä hetkellä parhaan saatavilla olevan tekniikan käyttöä;

66.  katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisessa tutkimustoiminnassa tulisi huomioida kestävien lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen, hukkalämmön ja -kylmän hyödyntämistekniikoiden sekä sellaisten uusien aineiden kehittäminen, joiden lämmönjohtavuus on mahdollisimman suuri (lämmönvaihtimet), mahdollisimman pieni, ts. lämpövastus on mahdollisimman suuri (lämpöeristys) ja joiden lämmön akkumulaatiokerroin on mahdollisimman suuri (lämpövarasto);

67.  katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä olisi edistyttävä kestävien ja tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä ja -materiaalien suhteen; katsoo tämän tarkoittavan esimerkiksi pienimuotoista uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa ja varastointiratkaisuja, kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä, yhteistuotantoa, eristysmateriaaleja ja innovatiivisia materiaaleja, kuten struktuurilasista tehtyjä ikkunoita, jotka läpäisevät hyvin ulkoista (auringon) lyhytaaltoista lämpösäteilyä mutta erittäin vähän pitkäaaltoista lämpösäteilyä, joka karkaisi muutoin rakennuksista ulos;

68.  pitää tärkeänä harjoittaa laajaa tieteellistä tutkimusta, joka koskee innovatiivisia teknisiä ratkaisuja, joiden tarkoituksena on tuottaa energiatehokkaita ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvia laitteita ja kokonaisia lämmitys- ja jäähdytyslaitoksia;

69.  pyytää tarkistamaan teknologianeutraaliuden turvaamista ja kustannustehokkuutta koskevaa nykyistä lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, ettei mitään teknologiaa syrjitä tai suosita toisten kustannuksella, ja katsoo, että esimerkiksi paikan päällä asuinrakennusten aurinkopaneeleilla tai rakennuksen lähellä tuotettu uudistuva energia olisi sen alkuperästä riippumatta huomioitava rakennuksen energiatehokkuutta laskettaessa;

70.  korostaa, että on tärkeää yhdistää kehittynein tekniikka ja älykäs energiahuolto esimerkiksi kotiautomaation ja älykkäiden lämmitystenvalvontajärjestelmien avulla, erityisesti yhteenliitetyssä ympäristössä, jossa sovellusta voidaan mukauttaa helposti sääoloihin ja sähkön hintasignaaleihin ja edistää verkon vakauttamista siirtämällä kysyntää; kehottaa komissiota sisällyttämään älykkäitä teknologioita paremmin asianomaisiin energiaunionialoitteisiin, jotta varmistetaan älykkäiden laitteiden, verkkoon kytkettyjen kotitalouksien ja älykkäiden rakennusten todellinen yhteenliitettävyys älykkäisiin verkkoihin; katsoo, että nykyisiä rakennuskantoja kunnostettaessa olisi edistettävä tällaisia ratkaisuja, koska ne auttavat kuluttajia hahmottamaan paremmin kulutustottumuksiaan ja muuttamaan lämmitysjärjestelmän toimintaa sen mukaisesti;

71.  korostaa, että rakennusalaan liittyy merkittävää potentiaalia energiankysynnän ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi; painottaa, että on toteutettava lisätoimia rakennuksien kunnostamisen nopeuttamiseksi; toteaa, että se edellyttää houkuttelevia rahoituskannustimia, erittäin pätevien asiantuntijoiden panosta eri vaiheissa sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja edistämistä;

72.  kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan jäljellä olevat esteet energiatehokkuustoimille, etenkin kotitalouksissa tehtävät peruskunnostukset, ja luomaan todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, niin että voidaan luoda aidot energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat; korostaa, että tällaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöönoton ohella myös lämmityksen ja jäähdytyksen sisältävän yhtenäisen energiajärjestelmän jatkuva ylläpito ja päivittäinen käyttö tarjoavat mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen ja talouskasvuun;

73.  katsoo, että teollisuus tarvitsee selkeitä signaaleja päätöksentekijöiltä, jotta unionin energiatavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä tarvittavat investoinnit; korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia sitovia tavoitteita ja sääntelykehys, jolla edistetään innovointia luomatta tarpeetonta hallinnollista rasitusta, jotta edistetään parhaalla mahdollisella tavalla kustannustehokkaita ja ympäristön kannalta kestäviä lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja;

74.  katsoo, että samalla kun investoidaan rakennusten energiatehokkuuteen, on investoitava myös uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen; katsoo, että rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen väliset synergiavaikutukset tarjoavat merkittävän mahdollisuuden siirtyä kohti vähähiilistä taloutta; suhtautuu myönteisesti kansallisen tason pyrkimyksiin kasvattaa lähes nollaenergiarakennusten lukumäärää;

75.  kehottaa kehittämään arkkitehtonisesti merkittäville rakennuksille yksilöllisiä energiakorjausjärjestelmiä ottaen huomioon rakennuksen runkoon tehtävät investoinnit, rakennusten säätö- ja automaatiojärjestelmien optimoinnin ja tehokkaan lämmön ja jäähdytyksen jakelun sekä huolehtimaan samalla siitä, että niiden ainutlaatuista arkkitehtonista tyyliä ei vaaranneta;

76.  toteaa, että älykkäiden rakennusten arkkitehtonisten ratkaisujen tulisi kokonaisvaltaisesti varmistaa lämpöviihtyvyys (jäähdytysviihtyvyys) huomioimalla rakennusten muoto ja koko, sopeutumalla tilaan sekä säätämällä parametreja, kuten päivänvalon määrää, tuuletuksen tehokkuutta ja hyödynnettävyyttä yhdessä alhaisten käyttökustannusten kanssa;

77.  korostaa standardoitujen lämpöenergiatarkastusten sekä teollisuusyritysten lämpöeristyksiin liittyvien ongelmien kustannustehokkaan korjaamisen merkitystä energian säästämisen ja päästöjen vähentämisen kannalta; korostaa, että teollisuuden käyttämää energiaa voidaan edelleen vähentää investoimalla olemassa oleviin ja testattuihin kestäviin teknologioihin;

78.  korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat tärkeä energiajärjestelmän uudistamisen väline; katsoo, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevaan ensisijaiseen tavoitteeseen tarkoitettuja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoja koskevat tähänastiset rajoitukset eivät ole olleet tehokkaita; katsoo, että tähän painopisteeseen varattujen määrärahojen osuutta olisi lisättävä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella;

79.  korostaa, että on varmistettava sekä lyhyt- että pitkäaikaisten investointien saaminen kaikenkokoisiin hankkeisiin, jotka koskevat lämmitys- ja jäähdytysalan nykyaikaistamista, mukaan lukien kaukolämpö ja -jäähdytys, verkkoinfrastruktuurin ajan tasalle saattamista, lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, mukaan lukien siirtyminen uusiutuviin lähteisiin, sekä rakennuskantojen kunnostamisen nopeuttamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään tehokkaita ja innovoivia pitkän aikavälin rahoitusmekanismeja; korostaa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja muiden soveltuvien eurooppalaisten rahastojen, kuten Euroopan investointipankin tai unionin päästökauppajärjestelmän avulla kerättävien rahastojen, mahdollista roolia rahoituksen ja teknisen tuen saamisessa, samalla kun varmistetaan, että hankkeet ovat investoijien kannalta houkuttelevia, tarjoamalla vakaat sääntelyolot ja erityisesti pitämällä byrokratia mahdollisimman vähäisenä ja ottamalla käyttöön nopea hakemus- ja hyväksymisprosessi; kehottaa komissiota vahvistamaan lämmitystä ja jäähdytystä koskevia nykyisiä säännöksiä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella kaikkien soveltuvien EU:n rahastojen osalta ja poistamaan esteet, jotka haittaavat paikallisviranomaisia niiden kohdentaessa resursseja julkisten rakennusten kunnostamiseen; kannattaa aloitetta, joka koskee älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille ja joka edistää energiatehokkuuden parantamista yhdessä uusiutuvien energialähteiden käytön kanssa rakennusalalla; katsoo, että rakennusten nykyaikaistaminen ja lämpöeristys olisi asetettava muihin toimenpiteisiin nähden etusijalle rahoituksen saamisesta huolehdittaessa, koska niillä on valtaisa potentiaali työpaikkojen luomiseen;

80.  muistuttaa, että rakennerahastoja on käytettävä useammanlaisiin rakennusten ja rakennusjärjestelmien modernisointeihin erityisesti korkotukilainoina yksityisille rakennusten omistajille, koska se helpottaisi ja edistäisi kipeästi kaivattua olemassa olevien rakennusten nykyaikaistamista erityisesti EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla;

81.  korostaa, että edistääkseen lämmitys- ja jäähdytysalalla tehtäviä parannuksia komission olisi käytettävä täysimääräisesti asetuksen (EU) N:o 1303/2013 19 artiklassa säädettyjä ennakkoehtoja ja varmistettava, että lämmitystä ja jäähdytystä koskeva voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja siihen liittyvät toimenpiteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

82.  katsoo, että sellaisia tehokkaita teknologioita koskevissa valtiontukien suuntaviivoissa, jotka ovat välttämättömiä lämmitys- ja jäähdytysalan hiilestä irtaantumiseksi etenkin unionitason ratkaisuina, olisi otettava huomioon riittävän julkisen tuen tarve;

83.  katsoo, että tietyt aloitteet, kuten ELENA-väline, älykkäät kaupungit ja yhteisöt sekä uusi ja yhdennetty kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimus, voivat tukea paikallisesti ja alueellisesti aktiivisesti toimivia tahoja rakennusten energiajärjestelmien uudistamisessa;

84.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin talousarviota käytetään hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden ja energiatehokkuustavoitteiden mukaisesti;

85.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä kannustaakseen ponnekkaammin energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tuen laajempaan käyttämiseen matalan tulotason kotitalouksissa ja haavoittuvassa asemassa olevissa kotitalouksissa; kehottaa komissiota kohdentamaan unionin varoista paljon suuremman osuuden haavoittuvassa asemassa oleville ja energiaköyhille kotitalouksille tarkoitettuihin energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin ohjelmiin sekä opastamaan jäsenvaltioita erityisten energiaköyhyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa;

86.  katsoo, että kansalaisille olisi annettava parempaa tietoa heidän kotitalouksiensa energiankulutuksesta, mahdollisesta energiansäästöstä sekä hyödyistä, joita he saavat lämmitysjärjestelmänsä kunnostamisesta uusiutuvia energialähteitä hyödyntäväksi, kuten myös mahdollisuuksista tuottaa itse uusiutuvaa energiaa ja käyttää sitä lämmitykseen ja jäähdytykseen;

87.  katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava muun muassa tiedotuskampanjoiden, tiedotuspisteiden, yhteisostojärjestelmien (kuluttajat voivat tehdä hankintoja kollektiivisesti edullisempaan hintaan) sekä yksittäisten hankkeiden klusteroinnin (useita pieniä hankkeita yhdistetään yhdeksi suuremmaksi klusteriksi, jolloin investointeja on saatavilla paremmin ehdoin) avulla, että kuluttajat ovat tietoisia kestävämpien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja energiatehokkuuden parantamisen teknologisista ja taloudellisista eduista ja että nämä edut ovat kuluttajien saatavilla; toteaa, että tällöin kuluttajat voivat tehdä parhaita valintoja omien olosuhteidensa mukaisesti ja hyötyä saatavilla olevista taloudellisista sekä terveyttä ja elämänlaatua koskevista parannuksista; toteaa, että syrjäisillä ja eristyneillä alueilla sijaitsevat kotitaloudet voivat tarvita erityistä huomiota ja ainutlaatuisia ratkaisuja; korostaa tuottaja-kuluttajien potentiaalia otettaessa käyttöön energiajärjestelmiä, joissa lämmitys ja jäähdytys perustuvat uusiutuviin lähteisiin; korostaa asentajien ja arkkitehtien jatkuvan koulutuksen, sertifioinnin ja valvonnan merkitystä, sillä he ovat kuluttajina toimivien kotitalouksien ensimmäinen yhteyspiste;

88.  pitää tarpeellisena rakennusten lämmönkestoa ja näiden tehokkaita lämmitysmenetelmiä (jäähdytysmenetelmiä) arvioivien ammattilaisten jatkuvaa koulutusta; katsoo, että on välttämätöntä sijoittaa loppukäyttäjien saatavilla olevien huoltopalvelut optimaalisesti;

89.  pitää tärkeänä, että kuluttajille annetaan vapaus valita erilaisista tehokkaista ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvista lämmitystekniikoista, jotka vastaavat parhaiten heidän omia lämmitystarpeitaan;

90.  korostaa, että siksi kuluttajille on annettava tiedottamisen ja kannustimien avulla mahdollisuus nopeuttaa vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, jotta saadaan aikaan energiatehokkuusetuja, jotka ovat jo mahdollisia käyttämällä olemassa olevia teknologioita, mukaan lukien uusiutuviin lähteisiin perustuvat lämmitysjärjestelmät; korostaa, että kuluttajat eivät ole usein perillä siitä, miten vähäinen heidän lämmitysjärjestelmiensä suorituskyky on; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joilla autetaan valistamaan nykyisistä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmistä ja parantamaan näiden järjestelmien nykyaikaistamisen astetta osana tulevaa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamista; kehottaa harkitsemaan energiamerkintäjärjestelmän käyttöön ottamista asennettuja lämmitysjärjestelmiä varten;

91.  painottaa aktiivista roolia, joka kuluttajilla voi olla siirryttäessä kestävään unionin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään; painottaa, että uudella energiamerkintöjä koskevalla lainsäädännöllä voidaan – kun uusien merkintöjen laajuus on tulevaisuuteen suuntaava ja antaa mahdollisuuden korostaa eri tuotteiden välisiä eroavuuksia energiatehokkuudessa, – parantaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä valintoja energiansäästön perusteella ja pienentää energialaskujaan;

92.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan strategioita kasvavan energiaköyhyyden torjumiseksi, jotta autetaan kaikkia kuluttajia, etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevia, parantamaan asuin-, lämmitys- ja jäähdytysolojaan yksilöllisillä tai yhteisillä ratkaisuilla, asuivatpa he sitten omistusasunnossa tai vuokralla;

93.  korostaa korkean energiariippumattomuuden olevan saavutettavissa, kun käytetään ensisijaisesti paikallisia resursseja;

94.  kehottaa hyödyntämään teollisuusyritysten tuottamaa lämpöä kotitalouksien lämmityksessä;

95.  katsoo, että energiaköyhyyden torjumisen perusta on yksittäisten kotitalouksien lämmityksen kokonaiskustannusten alentaminen siten, että lisätään huomattavasti energiatehokkuutta energian käytön kolmessa perusvaiheessa: muunnettaessa primäärienergia käyttöenergiaksi, siirrettäessä sitä edelleen ja erityisesti loppukulutuksessa; pyytää jäsenvaltioita tekemään energiatehokkuutta edistävistä toimenpiteistä ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen siirtymisestä aidosti ensisijaisen tavoitteen;

96.  pitää tärkeänä huolehtia siitä, että tietty osuus energiatehokkuusalan rahoituksesta kohdennetaan energiaköyhiä kotitalouksia hyödyttäviin parannustoimiin taikka toimiin niiden hyväksi, jotka asuvat kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla alueilla, esimerkiksi tukemalla niitä energiatehokkaisiin lämmitys- ja jäähdytyslaitteisiin investoimisessa;

97.  toteaa, että jäsenvaltioiden on pantava energiatehokkuusdirektiivin puitteissa täytäntöön kansallisia rakennusten peruskunnostussuunnitelmia, jotta rakennuksista voidaan tehdä energiatehokkaita, ja tarjottava myös kannustimia yksityisomistuksessa olevien rakennusten peruskunnostusta varten, minkä yhteydessä on harkittava haavoittuvimmassa asemassa oleville yhteisöille suunnattuja erityistoimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi;

98.  pyytää komissiota kehittämään energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä toimijoille tarkoitettua koulutusta, jossa käsitellään tarkastusten suorittamista ja energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden suunnittelua, ja kehottaa helpottamaan näiden toimintojen suorittamista yksityishenkilöiden ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien yhteisöjen kannalta;

99.  painottaa, että samalla kun suuri osuus unionin rakennuskannasta tuhlaa energiaa eristyksen heikon laadun sekä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien vuoksi, lähes 11 prosenttia unionin väestöstä kärsii energiaköyhyydestä;

100.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia sisällyttämään biokaasun tuotannon lannasta täysimääräisesti kiertotalouden käyttöönottoon, kun otetaan huomioon mahdollisten tulevien kaasuntoimituskriisien riski;

101.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444. (5) Komission tiedonanto (2014) ˮEnergiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiinˮ, (COM(2014)0520).