Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 14. huhtikuuta 2016 - Strasbourg
Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: tietyt unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt
 Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä ***II
 Henkilötietojen käsittely rikosten torjumista varten ***II
 Matkustajarekisteritietojen (EU-PNR) käyttö ***I
 Pakistan ja erityisesti Lahoressa tehty isku
 Ihmisoikeuksien puolustajien tilanne Hondurasissa
 Nigeria
 Liikesalaisuuksien suojaaminen laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta ***I
 Euroopan parlamentin ennakkoarvio tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2017
 Turkkia koskeva vuoden 2015 kertomus
 Albaniaa koskeva vuoden 2015 kertomus
 Bosnia ja Hertsegovinaa koskeva vuoden 2015 kertomus
 Köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttaminen kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen
 Yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö

Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: tietyt unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt
PDF 239kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta 5. huhtikuuta 2016 annettua komission delegoitua asetusta (EU) 2015/2446 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (C(2016)01934 – 2016/2639(DEA))
P8_TA(2016)0124B8-0452/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)01934),

–  ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2016 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan 7. huhtikuuta 2016 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013(1) ja erityisesti sen 160 artiklan ja 284 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 13. huhtikuuta 2016, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  toteaa, että komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446(2) julkaisemisen jälkeen havaittiin kaksi virhettä;

B.  toteaa, että ensimmäinen virhe koskee tulli-ilmoitusolettamaa, josta säädetään delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 139 artiklassa tietyille kyseisen delegoidun asetuksen 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tavaratyypeille; toteaa, että delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 136 artiklassa lueteltujen tavaroiden järjestys on muuttunut kyseisen delegoidun asetuksen lopullisen tarkistuksen aikana ennen sen hyväksymistä, mutta että delegoidun asetuksen 139 artiklan viittauksia näihin tavaroihin ei erehdyksessä päivitetty; toteaa, että kyseiset viittaukset olisi näin ollen korjattava;

C.  toteaa, että toinen virhe koskee delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 141 artiklan 1 kohtaa; toteaa, että nykyisin sovellettavaa komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(3) 233 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan tietyissä rajallisissa erityistapauksissa on mahdollista katsoa, että rajan ylittäminen on tulli-ilmoitus väliaikaisesta maahantuonnista, viennistä tai jälleenviennistä, ei erehdyksessä sisällytetty delegoituun asetukseen (EU) 2015/2446, ja toteaa, että tämän vuoksi pelkkä unionin tullialueen rajan ylittäminen ei riitä tiettyjen tavaroiden ilmoittamiseen; toteaa, että delegoidun asetukseen (EU) 2015/2446 141 artiklan 1 kohta olisi näin ollen korjattava;

D.  toteaa, että nämä kaksi virhettä vaikuttavat kaupankäyntiin ja että niillä on erittäin kielteinen vaikutus tullihallintoihin ja kauppaan, jollei niitä korjata ennen 1. toukokuuta 2016, kun asetusta (EU) No 952/2013 aletaan soveltaa;

E.  ottaa huomioon, että delegoitu asetus voi tulla voimaan parlamentin ja neuvoston tarkasteluajan päätyttyä ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseisen ajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä; toteaa, että tämä tarkasteluaika kestää asetuksen (EU) N:o 952/2013 284 artiklan 5 kohdan nojalla kaksi kuukautta siitä, kun asianomainen asetus on annettu tiedoksi, eli 5. kesäkuuta 2016 asti ja että sitä voidaan jatkaa kahdella kuukaudella;

F.  toteaa, että komissio pyysi kuitenkin asian kiireellisyyden vuoksi 11. maaliskuuta 2016, että Euroopan parlamentti vahvistaa delegoidun asetuksen varhaisessa vaiheessa ennen 1. toukokuuta 2016;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.
(2)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28. heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1).
(3)Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).


Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä ***II
PDF 237kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (05419/1/2016 – C8-0140/2016 – 2012/0011(COD))
P8_TA(2016)0125A8-0139/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05419/1/2016 – C8‑0140/2016),

–  ottaa huomioon Belgian edustajainhuoneen, Saksan liittoneuvoston, Ranskan senaatin, Italian edustajainhuoneen ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 10. lokakuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 7. maaliskuuta 2012(3) ja 19. marraskuuta 2015(4) antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2016)0214),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(5) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0139/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL C 229, 31.7.2012, s. 90.
(2)EUVL C 391, 18.12.2012, s. 127.
(3)EUVL C 192, 30.6.2012, s. 7.
(4)EUVL C 67, 20.2.2016, s. 13.
(5)Hyväksytyt tekstit 12.3.2014, P8_TA(2014)0212.


Henkilötietojen käsittely rikosten torjumista varten ***II
PDF 236kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (05418/1/2016 – C8-0139/2016 – 2012/0010(COD))
P8_TA(2016)0126A8-0138/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05418/1/2016 – C8‑0139/2016),

–  ottaa huomioon Saksan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 10. lokakuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 7. maaliskuuta 2012(2) ja 19. marraskuuta 2015(3) antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2016)0213),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(4) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0138/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL C 391, 18.12.2012, s. 127.
(2)EUVL C 192, 30.6.2012, s. 7.
(3)EUVL C 67, 20.2.2016, s. 13.
(4)Hyväksytyt tekstit 12.3.2014, P8_TA(2014)0219.


Matkustajarekisteritietojen (EU-PNR) käyttö ***I
PDF 241kWORD 64k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ehkäisemistä, paljastamista, tutkimista ja syytteeseenpanoa varten (COM(2011)0032 – C7-0039/2011 – 2011/0023(COD))
P8_TA(2016)0127A8-0248/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0032),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan ja 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0039/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Bulgarian parlamentin, Tšekin tasavallan senaatin, Saksan liittoneuvoston, Italian senaatin, Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Itävallan kansallisneuvoston, Portugalin parlamentin ja Romanian senaatin kannanotot säädösesitykseen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 5. toukokuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 25. maaliskuuta 2011 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12, Digital Rights Ireland ja Seitlinger ja muut(3),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(4),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 188 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0150/2013),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 18. syyskuuta 2014 tekemän päätöksen parlamentin seitsemännellä vaalikaudella kesken jääneistä asioista,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan toisen mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0248/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. huhtikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten

P8_TC1-COD(2011)0023


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2016/681.)

(1)EUVL C 218, 23.7.2011, s. 107.
(2)EUVL C 181, 22.6.2011, s. 24.
(3)Tuomioistuimen 8. huhtikuuta 2014 antama tuomio, Digital Rights Ireland sekä Seitlinger ja muut, yhdistetyt asiat C-293/12 ja C-594/12, ECLI:EU:C:2014:238.
(4)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.


Pakistan ja erityisesti Lahoressa tehty isku
PDF 175kWORD 74k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Pakistanista ja erityisesti Lahoressa tehdystä iskusta (2016/2644(RSP))
P8_TA(2016)0128RC-B8-0466/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 27. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman Lahoressa, Pakistanissa, tehdystä iskusta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan Stavros Lambrinidisin 29. lokakuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 27. maaliskuuta 2016 Pakistanin pommi-iskusta ja 21. tammikuuta 2016 Bacha Khan -yliopistoon tehdystä iskusta antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 28. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman Lahoressa, Pakistanissa, tehdyistä terrori-iskuista,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit,

–  ottaa huomioon vähemmistökysymyksiä käsittelevän YK:n erityisraportoijan Rita Izsák-Ndiayen vihapuheesta ja viestimissä tapahtuvasta vähemmistöihin kohdistuvaan vihaan yllyttämisestä 5. tammikuuta 2015 antaman raportin,

–  ottaa huomioon Nobelin rauhanpalkinnon ja Saharov-palkinnon saaneen Malala Yousafzain 27. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Gabriela Knaulin 4. huhtikuuta 2013 antaman raportin ja tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän YK:n työryhmän Pakistaniin tekemästään matkasta 26. helmikuuta 2013 antaman raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat, sellaisina kuin ne ovat tarkistettuina 12. huhtikuuta 2013,

–  ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Pakistanista,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2012 tehdyn EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman, joka sisältää sellaisia painopisteitä kuin hyvä hallintotapa ja ihmisoikeusvuoropuhelu, sekä siihen läheisesti liittyvän 25. maaliskuuta 2014 pidetyn EU:n ja Pakistanin toisen strategisen vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että 27. maaliskuuta 2016 Gulshan-e-Iqbal -puiston leikkikentällä Lahoressa tehdyssä itsemurhapommi-iskussa kuoli yli 73 ihmistä ja loukkaantui yli 300 ja että heidän joukossaan oli monia naisia ja lapsia; toteaa, että islamistinen terroristiryhmä Jamaat-ul-Ahrar on ilmoittanut olevansa vastuussa iskusta ja kohdistaneensa iskun tarkoituksellisesti kristittyihin; toteaa kuitenkin, että useimmat loukkaantuneista ja kuolleista olivat muslimeja ja että he kaikki olivat pakistanilaisia;

B.  toteaa, että terroristi-iskun aikana Islamabadissa oli meneillään väkivaltaisia mielenosoituksia, joissa kuvernööri Salman Taseerin murhasta tuomitun Mumtaz Qadrin kannattajat vaativat Asia Bibin teloittamista, jumalanpilkasta syytetyn ja kuolemaan tuomitun naisen, jonka tapaukseen kuvernööri Salman Taseer oli ottanut puolustavan kannan; toteaa, että kymmenet tuhannet ihmiset saapuivat Qadrin hautajaisiin, kun hänet oli hirtetty, ja juhlivat häntä sankarina, ja että kuvia levitettiin sosiaalisessa mediassa; toteaa, että Qadrin tuominneen tuomarin oli paettava maasta saamiensa tappouhkausten vuoksi;

C.  toteaa, että joidenkin ääriryhmien sallitaan esteettä kehittää ideologiaansa ja toimintojaan, muun muassa yliopistojen tiettyjen opiskelijajärjestöjen ja Khatm-e-Nubuwwat Lawyers' Forum -ryhmän, jonka kerrotaan olevan jumalanpilkkasyytteiden nojalla vireillepantujen oikeudenkäyntien määrän kasvuun Pakistanin tuomioistuimissa vaikuttanut taustavoima ja joka vastustaa kaikkia lainsäätäjien yrityksiä uudistaa tämän alan lainsäädäntöä;

D.  toteaa, että kristityt ja muut vähemmistöt eivät ainoastaan joudu ekstremistien vainon kohteeksi vaan heitä syrjitään myös lainsäädännössä, erityisesti Pakistanin jumalanpilkkalaeissa, jotka ovat syrjiviä ja joita henkilökohtaisia tai poliittisia vaikuttimia omaavat tahot laajalti väärinkäyttävät; toteaa, että myös muslimeja vastaan nostetaan edelleen syytteitä näiden lakien nojalla;

E.  toteaa, että vuosien ajan terrorismi ja islamistinen ääriajattelu on aiheuttanut kärsimyksiä Pakistanin kansalle, erityisesti uskonnollisille vähemmistöille, naisille ja lapsille; ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2015 annetun parlamentin viimeisimmän Pakistania koskevan päätöslauselman(2) jälkeen on tapahtunut joitakin kymmeniä muita terrori-iskuja ja väkivaltaisia hyökkäyksiä uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ympäristössä, jossa lait ovat syrjiviä ja lainsäädännön täytäntöönpano riittämätöntä;

F.  toteaa, että useat terroristiryhmät Pakistanissa kohdistavat iskunsa uskonnollisiin vähemmistöihin kuten ahmadilaisiin, kristittyihin, šiiamuslimeihin ja hinduihin sekä sunnimuslimeihin, joilla on poikkeavia mielipiteitä; ottaa huomioon, että Pakistanin ihmisoikeuskomissio huomautti vuosikertomuksessaan 2015, että useimmissa tapauksissa syylliset jäävät rankaisematta;

G.  toteaa, että ääriryhmien on raportoitu yhä käyttävän lapsia itsemurhapommittajina; toteaa, että hallitus ei ole antanut lainsäädäntöä perustaakseen kansallisen lapsen oikeuksien komission, riippumattoman elimen, joka suojelee lasten oikeuksia ja valvoo niiden täytäntöönpanoa;

H.  toteaa, että joulukuussa 2014 Taleban-kapinallisten koulussa toimeenpaneman verilöylyn jälkeen Pakistanin hallitus on ottanut kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöön kuusi vuotta kestäneen kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämisen jälkeen, ensin ainoastaan terroritoiminnan kohdalla mutta myöhemmin kaikkien rikosten kohdalla, joista voidaan langettaa kuolemanrangaistus; toteaa, että vuoden 2015 loppuun mennessä Pakistan on teloittanut 326 ihmistä, mikä on kaikkien aikojen suurin kirjattu määrä ja kolmanneksi suurin määrä maailmassa;

I.  toteaa, että Pakistanin armeijan ja muiden kuin valtiollisten aseellisten ryhmien välisten taistelujen vuoksi yli miljoonasta ihmisestä on tullut maan sisäisiä pakolaisia;

J.  toteaa, että Pakistanin uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia kidnapataan, pakotetaan avioliittoihin ja pakkokäännytetään islaminuskoon ja että poliisi sekä siviiliviranomaiset suhtautuvat tähän ilmiöön enimmäkseen piittaamattomasti;

K.  ottaa huomioon, että Pakistanilla on tärkeä rooli vakauden lujittajana Etelä-Aasiassa ja että siksi sen olisi näytettävä esimerkkiä oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien suojelun vahvistamisessa;

L.  toteaa, että EU on edelleen täysin sitoutunut jatkamaan vuoropuhelua ja toimiaan Pakistanissa viisivuotisen toimintasuunnitelmansa puitteissa;

1.  on syvästi järkyttynyt 27. maaliskuuta 2016 Lahoressa tapahtuneesta hyökkäyksestä ja tuomitsee ehdottomasti tällaiset järjettömät väkivallanteot, jotka kohdistuvat niin moniin viattomiin ihmisiin;

2.  ilmaisee syvän myötätuntonsa ja osanottonsa uhrien perheille ja solidaarisuutensa Pakistanin kansaa ja hallitusta kohtaan;

3.  korostaa, että Lahoren hyökkäyksen tekijät on ehdottomasti saatettava oikeuden eteen; kehottaa Pakistanin viranomaisia, erityisesti paikallisia ja alueellisia viranomaisia, varmistamaan näiden tekojen tehokkaan tutkinnan ja sen, että niistä vastuussa olevat henkilöt pannaan syytteeseen;

4.  on syvästi huolissaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden järjestelmällisistä ja vakavista loukkauksista Pakistanissa; painottaa kaikkien Pakistanissa asuvien uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen perusoikeuksien kunnioittamisen tärkeyttä, jotta ne voivat edelleen elää ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää sekä harjoittaa uskontoaan täysin vapaasti ja ilman minkäänlaista pakottamista, syrjintää, pelottelua tai häirintää Pakistanin perustavien periaatteiden mukaisesti;

5.  pitää myönteisinä hallituksen uudistusaloitteita kuten lapsiavioliittojen kriminalisontia koskevaa lakiehdotusta ja lakia naisten suojelemisesta väkivallalta ja häirinnältä, YouTuben käytön sallimista, päätöstä holin, diwalin ja pääsiäisen julistamisesta lomapäiviksi uskonnollisille vähemmistöille sekä pääministeri Nawaz Sharifin henkilökohtaisia pyrkimyksiä vierailla hindujen uskonnollisessa tapahtumassa; kehottaa hallitusta edelleen lisäämään ponnistelujaan sellaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin luomiseksi, jossa vähemmistöihin ja erilaisiin ajattelutapoihin suhtaudutaan myönteisesti; muistuttaa tässä yhteydessä kansallisesta toimintasuunnitelmasta, luvatuista ja kiireellisesti tarvittavista uudistuksista madrassa-kouluissa, erityisesti hallituksen toimista vihapuheen torjumiseksi ja yhä toteuttamatta olevasta poliisin ja oikeuslaitoksen uudistuksesta; toteaa, että vastaisuudessa olisi toteutettava kunnianhimoisempia toimenpiteitä, erityisesti koulutuksen alalla (kielteisten painotusten ja ennakkoluulojen poistaminen opetussuunnitelmasta ja oppikirjoista) ja väkivallan lietsojien syytteeseenpanossa;

6.  pitää myönteisenä Pakistanin hallituksen sitoutumista uskonnollisen ääriajattelun muodostaman uhan ratkaisemiseen; kannustaa käymään jatkuvaa vuoropuhelua EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja Pakistanin välillä ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen turvaamisesta, erityisesti terrorismin torjumiseksi tehtävien ponnistelujen yhteydessä ja panemalla täytäntöön turvallisuussäädöksiä;

7.  katsoo, että vaikka sotilasoperaatio, joka on ilmoitettu toimeenpantavan Punjabissa, on erittäin tärkeä terrorismin vastaisessa taistelussa, yhtä tärkeää on saavuttaa ääriajattelun vastaisessa ideologisessa sodassa voitto, joka takaa Pakistanille suvaitsevuuteen ja edistykseen perustuvan tulevaisuuden;

8.  kehottaa Pakistanin viranomaisia ryhtymään toimiin sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen torjumiseksi, muun muassa kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen kohdalla, joiden suuri enemmistö elää epävarmoissa oloissa;

9.  on huolissaan jumalanpilkkalakien jatkuvasta käytöstä Pakistanissa ja katsoo, että tämä voimistaa uskonnollisen suvaitsemattomuuden ilmapiiriä; kehottaa näin ollen Pakistanin hallitusta tarkistamaan näitä säädöksiä ja niiden soveltamista; kehottaa viranomaisia varmistamaan asianmukaisen ja nopean oikeudenkäytön kaikissa jumalanpilkkatapauksissa; panee erityisesti merkille Asia Bibin tapauksen ja kannustaa voimakkaasti korkeinta oikeutta tekemään päätöksen asiassa;

10.  kehottaa Pakistanin viranomaisia turvaamaan tuomioistuimien riippumattomuuden, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja asianmukaiset oikeudenkäynnit oikeudenkäyntimenettelyjä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; kehottaa lisäksi Pakistanin viranomaisia tarjoamaan riittävää suojelua kaikille, jotka ovat osallisina jumalanpilkkatapauksissa, erityisesti maan oikeusalan ammattilaisille, sekä suojelemaan syytettyjä, todistajia, heidän perheitään ja heidän yhteisöjään joukkoväkivallalta, myös niitä, jotka vapautetaan syytteistä mutta eivät voi palata koteihinsa; kehottaa Pakistanin hallitusta varmistamaan, että kohdennetun väkivallan ja vainon uhrien saataville asetetaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat oikeussuoja- ja muut oikaisukeinot;

11.  muistuttaa vastustaneensa aina kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa; panee hyvin huolestuneena merkille, että kuolemanrangaistuksen käyttö on merkittävästi lisääntynyt Pakistanissa, myös nuorten rikoksentekijöiden kohdalla, mikä on erittäin valitettavaa, ja kehottaa keskeyttämään jälleen kuolemantuomioiden täytäntöönpanon siinä tarkoituksessa, että kuolemanrangaistuksen käytöstä luovutaan Pakistanissa;

12.  painottaa, että terrorismin ja uskonnollisen ääriajattelun torjunnassa on ratkaisevan tärkeää puuttua sen perimmäisiin syihin toteuttamalla toimia köyhyyden torjumiseksi, varmistamalla uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja uskonnonvapauden sekä takaamalla lapsille ja erityisesti tytöille oikeuden koulutukseen sekä mahdollisuuden käyttää tätä oikeutta turvallisissa oloissa;

13.  kehottaa Pakistanin hallitusta esittämään avoimen kutsun YK:n erityisraportoijille, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevälle erityisraportoijalle, mielivaltaisia teloituksia käsittelevälle erityisraportoijalle ja uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevälle erityisraportoijalle, sekä tukemaan kansallisen ihmisoikeuskomitean työtä kaikin tavoin;

14.  kehottaa Pakistanin hallitusta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että turvattomuuden ja konfliktien leimaamilla alueilla sijaitsevia vähemmistöyhteisöjen oppilaitoksia, virkistysalueita ja kokoontumispaikkoja suojellaan riittävästi, ja minimoimaan riskin, että samanlaisia ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä tapahtuu uudelleen;

15.  kannustaa kaikkia alueellisia toimijoita merkittävästi parantamaan terrorismin vastaista yhteistyötä; vahvistaa, että ehdoton kansainvälinen sitoutuminen terrorismin torjuntaan on tärkeää, mukaan luettuna terroristiverkostoille suunnatun rahoitustuen katkaiseminen sen kaikissa muodoissa ja ääriajattelua ja terrorismia lietsovan ideologian levittämisen estäminen;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että Pakistan on ratifioinut yleissopimuksen lapsen oikeuksista, ja antaa tunnustusta Pakistanin viranomaisten toteuttamille lasten oikeuksia koskeville toimenpiteille; kehottaa Pakistania ratifioimaan lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä perustamaan kansallisen lapsen oikeuksien komission;

17.  kehottaa komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa osallistumaan täysipainoisesti yhdessä Pakistanin hallituksen kanssa terrorismin aiheuttaman uhan ratkaisemiseen ja jatkamaan Pakistanin hallituksen ja kansan auttamista niiden pyrkiessä edelleen kitkemään terrorismia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Federica Mogherinia tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti tässä kahdenvälisessä työssä saavutetusta edistyksestä;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajavaltiolle, YK:n pakolaisvaltuutetulle ja Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0007.


Ihmisoikeuksien puolustajien tilanne Hondurasissa
PDF 173kWORD 73k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta Hondurasissa (2016/2648(RSP))
P8_TA(2016)0129RC-B8-0469/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat ihmisoikeuksien puolustajista sekä EU:n suuntaviivat, jotka on tarkoitettu edistämään ja suojelemaan homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) oikeutta nauttia kaikista ihmisoikeuksista,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin Hondurasin vuoden 2013 parlamenttivaaleista sekä rankaisemattomuutta selvittäneen vuoden 2015 seurantavaltuuskunnan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon YK:n määräaikaistarkastelun yhteydessä Hondurasille 8. toukokuuta 2015 annetut suositukset,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan antaman raportin ihmisoikeuksien puolustajien kohtaamista maailmanlaajuisista uhista ja naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan Genevessä 18. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta Hondurasissa,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan työjärjestyksen 25 artiklan mukaisen varotoimenpiteitä koskevan mekanismin,

–  ottaa huomioon itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen vuodelta 1989 (ILO:n yleissopimus nro 169),

–  ottaa huomioon EU-maiden edustustojen päälliköiden 17. helmikuuta 2016 antaman julkilausuman hlbti-yhteisön vaikeasta tilanteesta Hondurasissa,

–  ottaa huomioon EU:n viranhaltijoiden julkilausumat, kuten EU:n Hondurasin-edustuston 3. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 16. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimuksen ja vuodesta 2013 voimassa olleen EU:n ja Keski-Amerikan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ihmisoikeuksia koskevat lausekkeet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että useiden ihmisoikeuksien puolustajista tehtyjen YK:n raporttien mukaan ympäristöaktivistit, alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajat, oikeusalan toimijat, ay-aktivistit, viljelijät, naisten ja hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajat ja muut aktivistit joutuvat väärinkäytösten, väkivallan, mielivaltaisten pidätysten, uhkailun ja murhien kohteiksi Hondurasissa;

B.  ottaa huomioon, että Hondurasin hallitus on antanut myönteisiä sitoumuksia ja pannut alulle lainsäädäntöä ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja oikeusalan toimijoiden suojelemiseksi, ja että näihin toimiin kuuluvat esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston avaaminen, viranomaisten valmius päästää maahan kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailuvaltuuskuntia sekä ihmisoikeuksien puolustajien suojelusta vuonna 2015 annettu laki;

C.  katsoo, että edellä mainitusta huolimatta Hondurasista on tullut alueen vaarallisimpia maita ihmisoikeuksien puolustajille; ottaa huomioon, että Honduras on ympäristöaktivisteille maailman vaarallisimpia maita, sillä ainakin 109 ympäristöaktivistia murhattiin vuosina 2010–2015;

D.  ottaa huomioon, että saatavilla olevien tietojen mukaan 3. maaliskuuta 2016 tunnistamattomat miehet murhasivat merkittävän ympäristöaktivistin, alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajan ja Hondurasin kansalaisjärjestöjen ja alkuperäiskansojen järjestöjen neuvoston (COPINH) perustajan Berta Cáceresin hänen kotonaan; toteaa, että hänen kuolemansa aiheutti kansainvälistä tyrmistystä ja yleistä huolta alkuperäiskansojen, ympäristön ja maaoikeuksien puolustajista Hondurasissa;

E.  ottaa huomioon, että vain kaksi viikkoa myöhemmin, 16. maaliskuuta 2016, murhattiin Nelson García, joka oli myös COPINHin jäsen; ottaa huomioon, että Hondurasin viranomaisten nopea toiminta johti hänen murhastaan epäillyn pidättämiseen;

F.  toteaa, että Meksikon kansalaista Gustavo Castro Sotoa, joka on Berta Cáceresin murhan ainoa silminnäkijä ja joka haavoittui itsekin luodeista, estettiin poistumasta maasta lähes kuukauden ajan tutkinnan vuoksi; ottaa huomioon, että hänet päästettiin lähtemään maasta 6. huhtikuuta 2016;

G.  ottaa huomioon, että Hondurasin hallitus tuomitsi välittömästi tämän hirvittävän rikoksen, julisti Berta Cáceresin murhan tutkinnan ensisijaiseksi kansalliseksi tavoitteeksi ja on tiedottanut yleisölle sen edistymisestä; ottaa huomioon, että hallitus on virallisesti pyytänyt Amerikan valtioiden järjestön (OAS) yhteistyötä murhan tutkinnassa;

H.  ottaa huomioon, että Berta Cáceres oli jatkuvasti uhattuna ja hänen suojakseen oli määrätty Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan varotoimenpiteitä, joita Hondurasin valtio ei raporttien mukaan pannut tehokkaasti täytäntöön; ottaa huomioon, että Berta Cáceres oli yksi 15:stä Hondurasissa vuosina 2010–2016 tapetusta ihmisoikeuksien puolustajasta, jotka tapettiin vaikka he olivat varotoimenpiteiden piirissä;

I.  toteaa, että näiden viimeaikaisten murhien tarkastelussa olisi otettava huomioon COPINHin ja muiden aktivistien johtama vuosikymmeniä kestänyt rauhanomainen vastarinta Gualcarque-jokeen rakennettavaa Agua Zarca -voimalaitospatoa vastaan, joka on eurooppalaisista sijoittajista ja tekniikasta erittäin riippuvainen jättihanke ja jota tiettävästi rakennetaan ilman ennakolta järjestettävää, vapaata ja tietoon perustuvaa kuulemista asianosaisten alkuperäisyhteisöjen suostumuksen saamiseksi hankkeelle, kuten ILO:n yleissopimuksessa nro 169 vaaditaan; toteaa, että Alankomaiden kehityspankki FMO ja Finnfund ovat keskeyttäneet maksut Agua Zarca ‑patohankkeelle, jonka johtava vastustaja Berta Cáceres oli;

J.  ottaa huomioon, että hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajan, transsukupuolisen naisen ja Arcoiris-yhdistyksen jäsenen Paola Barrazan murha 24. tammikuuta 2016 toi hlbti-yhteisön Hondurasissa kokeman kasvavan vaaran huomion keskipisteeseen; ottaa huomioon, että hänen murhansa on viimeisin pitkässä listassa hltbi-ihmisten ihmisoikeuksia puolustavien järjestöjen aktiivijäsenten väkivaltaisia kuolemia 11 viime kuukauden aikana, mukaan lukien Angy Ferreiran, Violeta Rivasin, Gloria Carolina Hernández Vásquezin (hänet tunnettiin myös nimellä Génesis Hernández), Jorge Alberto Castillon, Estefanía Zúñigan, Henry Matamorosin ja Josselin Janet Aceituno Suazon surmat; ottaa huomioon, että vuoden 1994 jälkeen tiettävästi 235 hlbti-ihmistä on tapettu Hondurasissa, ja vain 48 tapausta on viety oikeuteen; ottaa huomioon, että kansallinen ihmisoikeusvaltuutettu on väittänyt, että 92:ta prosenttia rikoksista ei tutkita kunnolla joten ne jäävät selvittämättä;

K.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija Michel Frost sanoi 18. maaliskuuta 2016, että ”tämä väkivallan kierre loppuu vasta sitten kun rankaisemattomuuteen puututaan ja tällaisiin tekoihin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen”, ja hän on korostanut, että Hondurasin viranomaisten on ryhdyttävä välittömästi konkreettisiin toimiin kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien ja heidän perheenjäsentensä turvallisuuden takaamiseksi maassa;

L.  ottaa huomioon, että Honduras on tällä hetkellä tekemässä rikoslain uudistusta, jonka pitäisi perustua kansainvälisiin sopimuksiin ja olla merkittävä väline haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksien turvaamisessa;

M.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot tukevat oikeusalan ja ihmisoikeuksien vahvistamista erilaisilla ohjelmilla ja yhteistyöhankkeilla, erityisesti ihmisoikeuksien tukiohjelmalla (PADH) ja Eurojusticia-ohjelmalla;

N.  ottaa huomioon, että useat EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusta, joten poliittista vuoropuhelua koskeva osio ei ole vielä voimassa; toteaa, että demokratian, oikeusvaltioperiaatteen sekä kummankin alueen väestön ihmisoikeuksien, kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittaminen on EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimuksen avaintekijöitä;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Berta Cáceresin, Nelson Garcían ja Paola Barrazan murhat sekä kaikkien muiden ihmisoikeuksien puolustajien aiemmat murhat Hondurasissa; esittää vilpittömät surunvalittelunsa kaikkien näiden ihmisoikeuksien puolustajien perheille ja ystäville;

2.  osoittaa kunnioituksensa Berta Cáceresille, hondurasilaiselle ympäristöaktivistille ja lenca-alkuperäiskansan johtajalle, COPINHin perustajalle ja johtohenkilölle, joka omisti elämänsä demokraattisemman yhteiskunnan rakentamiselle maahansa; korostaa, että hänen murhansa on vertauskuvallinen tapaus maassa, jossa henkirikosten määrä on äärimmäisen korkea ja jossa vallitsee yleinen rankaisemattomuus;

3.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että huolimatta Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan varotoimenpiteistä Hondurasin viranomaiset eivät pystyneet järjestämään Berta Cáceresille asianmukaista suojelua; kehottaa Hondurasin hallitusta ryhtymään kaikkiin käytössään oleviin keinoihin pannakseen täytäntöön maassa tällä hetkellä voimassa olevat 92 varotoimenpidettä ja estääkseen muihin uhattuihin ympäristöaktivisteihin ja alkuperäiskansojen puolustajiin kohdistuvat samanlaiset teot;

4.  vaatii kiireellisesti välitöntä, riippumatonta, puolueetonta ja perinpohjaista tutkintaa näistä ja aiemmista murhista, jotta niiden tilaajat ja tekijät saadaan oikeuden eteen ja päästään eroon rankaisemattomuudesta; panee tyytyväisenä merkille, että Hondurasin hallituksen pyynnöstä Berta Cáceresin murhan tutkinnassa on mukana YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja OAS:n edustajia; katsoo, että YK:n ja Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan puitteissa käytettävissä olevat välineet, kuten uhrien pyytämä kansainvälinen riippumaton tutkinta, voisivat auttaa näiden murhien puolueettoman ja oikeudenmukaisen selvittämisen varmistamisessa;

5.  ilmaisee syvän huolensa hlbti-ihmisiin ja heidän oikeuksiaan puolustaviin henkilöihin kohdistuvasta äärimmäisen väkivallan ilmapiiristä; korostaa, että on toteutettava välittömiä, perinpohjaisia ja puolueettomia tutkintoja hlbti-ihmisten ihmisoikeusjärjestöjen jäsenten murhista;

6.  korostaa, että on vahvistettava suojelua seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvalta syrjinnältä ja viharikoksilta kehittämällä hyvien käytäntöjen suuntaviivoja tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa; kehottaa sisällyttämään uusia asianmukaisia toimia, joilla estetään syrjiviä tekoja ja viharikoksia ja suojellaan hlbti-yhteisöä kaikkien rikoslakiin tehtävien muutosten yhteydessä;

7.  on erittäin huolissaan Hondurasin yleisestä ihmisoikeustilanteesta, mutta panee tyytyväisenä merkille viimeisimmät oikeudelliset uudistukset ja Hondurasin hallituksen työn ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen helpottamiseksi maassa; kehottaa Hondurasin viranomaisia saattamaan voimaan ihmisoikeuksien puolustajien suojelusta vuonna 2015 annetun nykyisen lain ja kehittämään sitä täysimääräisesti sekä huolehtimaan asianmukaisessa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa, että ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja oikeusalan toimijoiden kansallinen suojelujärjestelmä on täysin toimiva ja sillä on riittävästi rahoitusta; kehottaa Hondurasin hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön viimeisessä yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa annetut suositukset;

8.  arvostaa EU:n Hondurasin-edustuston päällikön Ketil Karlsenin ja hänen avustajaryhmänsä tekemää työtä hondurasilaisten ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseksi; kehottaa EU:n Hondurasin-edustustoa sekä EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ja konsulaatteja maassa seuraamaan ja valvomaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajien murhien tutkintaan liittyviä prosesseja ja tehostamaan entisestään toimia tällä hetkellä vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseksi;

9.  katsoo, että eurooppalaisten sijoittajien toiminnan on pohjauduttava vahvasti ympäristö- ja sosiaalitakuita koskevaan politiikkaan; tukee voimakkaasti liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa myös ottamalla käyttöön selkeät due diligence -politiikkaa koskevat vaatimukset ja riskinhallintatakeet sekä tarjoamalla tehokkaita oikeussuojakeinoja tarvittaessa; panee tyytyväisenä merkille, että sekä FMO että Finnfund ovat tuominneet julkisesti Berta Cáceresin murhan ja vaatineet perinpohjaista tutkintaa ja että molemmat keskeyttivät kaiken toimintansa 16. maaliskuuta 2016, kun Nelson Garcían murha tuli tietoon;

10.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että EU:n tuet eivät edistä tai salli kehityshankkeita, jollei niissä noudateta velvoitetta järjestää ennakolta vapaa ja tietoon perustuva alkuperäisyhteisöjen kuuleminen, huolehdita kaikkien asianomaisten yhteisöjen mielekkäästä kuulemisesta ja varmisteta ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ympäristönäkökohtien tehokasta turvaamista;

11.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusta, tekemään sen mahdollisimman pian; kehottaa neuvostoa kehittämään yhtenäisen Hondurasin-politiikan, joka velvoittaa kaikkia 28 EU:n jäsenvaltiota ja EU:n toimielimiä antamaan vahvan yhteisen viestin, joka koskee ihmisoikeuksien roolia EU:n ja Hondurasin suhteissa ja laajemminkin koko alueella;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, 28 jäsenvaltion parlamenteille, Hondurasin presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Keski-Amerikan taloudellisen yhdentymissopimuksen sihteeristölle, Keski-Amerikan parlamentille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden yhteisölle.

(1)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 181.


Nigeria
PDF 180kWORD 77k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Nigeriasta (2016/2649(RSP))
P8_TA(2016)0130RC-B8-0478/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigeriasta,

–  ottaa huomioon presidentti Muhammadu Buharin Euroopan parlamentissa 3. helmikuuta 2016 pitämän puheen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan aiemmat julkilausumat Nigerian tilanteesta,

–  ottaa huomioon neuvoston muun muassa 9. helmikuuta 2015 antamat päätelmät Nigerian tilanteesta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin aiemmat julkilausumat Nigerian tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston aiemmat julkilausumat Nigerian tilanteesta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Nigerian liittotasavallan ulkoasiainministerin julkilausumat kuudennessa Nigerian ja unionin välisessä ministeritason vuoropuhelussa Brysselissä 15. maaliskuuta 2016,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen lisätä Boko Haram 29. toukokuuta 2014 voimaan tulleeseen EU:n luetteloon tunnetuista terroristijärjestöistä,

–  ottaa huomioon vuosia 2007–2013 koskevan Cotonoun sopimuksen toisen tarkistuksen, jonka Nigeria ratifioi 27. syyskuuta 2010,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeusjulistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria ratifioi 22. kesäkuuta 1983,

–  ottaa huomioon Nigerian liittotasavallan perustuslain ja etenkin sen uskonnonvapauden suojelua koskevat säännökset IV luvussa, joka koskee oikeutta ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 pidettyjen Nigerian presidentinvaalien tuloksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 29. syyskuuta 2015 esittämän raportin Boko Haramin suorittamista ihmisoikeusrikkomuksista ja -loukkauksista sekä niiden vaikutuksesta ihmisoikeuksiin asianomaisissa maissa,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyt YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, jonka Nigeria ratifioi 16. huhtikuuta 1991,

–  ottaa huomioon Amnesty Internationalin raportin ”Nigeria: Still waiting for justice, still waiting for change. Government must prioritise accountability in the north-east”,

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön tammikuussa 2016 julkaiseman raportin Nigeriasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Nigeriassa on runsaasti resursseja ja se on Afrikan suurin talous sekä sen väkirikkain ja kulttuurisesti monimuotoisin valtio; ottaa huomioon, että sillä on keskeinen rooli alueen ja koko Afrikan politiikassa ja se toimii ponnekkaasti alueellisen yhdentymisen edistämiseksi Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) kautta; toteaa, että se on kuitenkin myös yksi maailman eriarvoisimmista maista, jossa laajalle levinnyt korruptio edistää merkittävästi taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ja jonka turvallisuutta uhkaa väkivaltainen ääriryhmä Boko Haram;

B.  ottaa huomioon, että vuosikausien sotilasdiktatuuri, korruptio, poliittinen epävakaus ja huono hallinto ovat johtaneet siihen, että maan infrastruktuuriin, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin ei ole tehty riittävästi investointeja, ja että tämä heikentää edelleen sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia Nigeriassa;

C.  ottaa huomioon, että enemmän kuin kuusi kymmenestä nigerialaisesta elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä; toteaa, että tämä äärimmäinen köyhyys kärjistyy varsinkin maan pohjoisosan osavaltioissa, jotka ovat maan vähiten kehittyneitä; toteaa, että köyhyys vaikuttaa suoraan sosiaalisiin eroihin, uskonnolliseen vihamielisyyteen ja alueelliseen jakautumiseen; ottaa huomioon, että Nigerian Gini-kerroin on kasvanut rajusti ja oli 48,8 vuonna 2010;

D.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestö asetti Nigerian sijalle 136 kaikkiaan 175 maasta vuoden 2015 korruptioindeksissään (Corruption Perception Index); ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan öljyä varastetaan Nigeriassa vuosittain 3–8 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta;

E.  ottaa huomioon, että huolimatta vallan rauhanomaisesta siirtymisestä maaliskuussa 2015 presidentti Buharille Nigerian rauhaa ja vakautta ovat uhanneet väkivaltaisen ääriryhmän Boko Haramin suorittamien iskujen, surmien ja sieppausten aalto, heikko talous, joka johtuu alhaisista öljyn maailmanmarkkinahinnoista, heikot poliittiset instituutiot, epäonnistuminen korruption torjunnassa sekä ratkaisemattomat konfliktit Niger-joen suistossa ja Nigerian keskiosassa (Middle Belt);

F.  ottaa huomioon, että Boko Haram surmasi vuosina 2014 ja 2015 vähintään 8 200 siviiliä; ottaa huomioon, että arviolta yli 2,6 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan ja yli 14,8 miljoonaa on joutunut kärsimään Boko Haramin kapinaliikkeestä;

G.  toteaa, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka mutta kansainvälisen yhteisön kyky tehdä yhteistyötä Nigerian viranomaisten kanssa Boko Haramin vastaisissa toimissa on riippuvainen siitä, että uusi hallinto on täysin uskottava, vastuullinen ja avoin; ottaa huomioon, että hallituksen epäonnistuminen sotarikosten rankaisematta jäämisen kitkemisessä korkeimmalla tasolla on edelleen yksi maan suurimmista ongelmista; ottaa huomioon, että presidentti Buhari on luvannut käynnistää tutkimuksia näistä asioista;

H.  toteaa, että Boko Haramin pyrkimyksenä on perustaa Nigeriaan täysin islamilainen valtio, mihin kuuluu šaria-rikostuomioistuinten ottaminen käyttöön koko maassa, sekä kieltää länsimainen koulutus; toteaa, että Boko Haram on siepannut naisia ja tyttöjä tekemään itsemurhaiskuja; ottaa huomioon, että äskettäiset itsemurhapommi-iskut, muun muassa 16. maaliskuuta, 11. helmikuuta ja 31. tammikuuta 2016 Koillis-Nigeriassa tehdyt iskut, ovat vaatineet lukuisia kuolonuhreja;

I.  ottaa huomioon, että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta sekä homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI-henkilöihin) kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä Nigerian koillisosan epävakailla alueilla ja että perusoikeudet, kuten nuorten tyttöjen ja naisten koulutus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja valtion tulojen oikeudenmukainen jakautuminen yhteiskunnassa, sekä korruption torjunta ovat heikkenemässä rajusti;

J.  ottaa huomioon, että Boko Haram sieppasi 14.–15. huhtikuuta 2014 noin 270 koulutyttöä Chibokissa Nigerian koillisosassa sijaitsevasta koulusta ja että suurin osa tytöistä on edelleen kateissa; ottaa huomioon, että heidän tarkka kohtalonsa on edelleen hämärän peitossa mutta pelätään, että suurin osa on joko pakotettu avioliittoon kapinallisten kanssa tai ryhtymään itse kapinallisiksi, joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi tai myyty orjiksi ja muut kuin islaminuskoiset tytöt on pakotettu kääntymään islamiin; toteaa, että Boko Haram on vuodesta 2009 alkaen siepannut yli 2 000 naista ja tyttöä, joista noin 400 siepattiin Damasakista Bornon osavaltiossa 24. marraskuuta 2014;

K.  toteaa, että Nigerian armeija ilmoitti 6. huhtikuuta 2016, että vähintään 800 taistelijaa oli antautunut kolmen edellisen viikon aikana; ottaa huomioon, että Nigerian joukot ovat pelastaneet 11 595 panttivankia ratsioissa, joita on tehty Boko Haramin alueella Nigerian, Tšadin ja Kamerunin välisellä vuoristoseudulla 26. helmikuuta 2016 alkaen;

L.  ottaa huomioon, että siepattujen koulutyttöjen ahdinko on tuonut esiin laajempia ongelmia, kuten säännölliset hyökkäykset kouluihin, opettajapula ja se, että tuhoista kärsineiden rakennusten korjaamiseksi ja rakentamiseksi uudelleen tarvitaan pikaisesti kansainvälistä rahoitusta; ottaa huomioon, että koulutusmahdollisuuksien puuttumisen vuoksi jotkut lapset eivät ole käyneet koulua moneen vuoteen;

M.  ottaa huomioon, että Boko Haramin väkivaltainen ääriliikehdintä on mielivaltaista ja sen synnyttämä väkivallan aalto on aiheuttanut valtavaa kärsimystä kaikkia uskontoja ja etnisiä ryhmiä edustaville ihmisille; ottaa huomioon, että Pohjois-Nigeriassa surmattujen kristittyjen määrän on raportoitu kasvaneen viime vuonna;

N.  ottaa huomioon, että Nigerian keskiosan alue on kärsinyt vuosia etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen välisistä taloudellisista ja poliittisista jännitteistä ja viime aikoina väkivaltaisuuksia on lietsonut paimentolais- ja maanviljelijäyhteisöjen välinen kilpailu vallasta ja maasta;

O.  toteaa, että öljy- ja kaasualat muodostavat edelleen Nigerian tärkeimmät tulonlähteet, vaikkakin maan taloudellisen vaurauden hyödyt jakautuvat hyvin epätasaisesti; toteaa, että Nigerian pohjoisosissa köyhyys ja työttömyys ovat huomattavasti yleisempiä kuin öljyrikkaassa etelässä; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan Nigeria on menettänyt arviolta 400 miljardia Yhdysvaltain dollaria öljytuloja korruption vuoksi vuodesta 1960 ja että lisäksi 20 miljardia dollaria öljyrahoja on kadonnut Nigerian valtion kassasta viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana;

P.  ottaa huomioon, että presidentin kanslia on perustanut erityisen tutkintapaneelin tutkimaan väitteitä turvallisuusjoukkojen tekemistä ihmisoikeusloukkauksista, kuten teloituksista, kidutuksesta ja tahdonvastaisista katoamisista;

Q.  ottaa huomioon, että Nigerian senaatin käsiteltävänä on parhaillaan ehdotus laiksi, jolla pyritään saattamaan rangaistavaksi ”loukkaavien lausuntojen” levittäminen sosiaalisessa mediassa tai hallituksen tai muiden tahojen arvostelu painetussa ja sähköisessä mediassa;

1.  pitää myönteisenä, että valta vaihtui Nigeriassa presidentinvaalien jälkeen rauhanomaisesti, ja pitää presidentti Buharin ja hänen hallituksensa kunnianhimoiseen uudistusohjelmaan liittyviä suuria odotuksia rohkaisevina;

2.  on erittäin huolestunut Nigerian merkittävistä sosiaalisista, taloudellisista, poliittisista ja turvallisuushaasteista ja pitää valitettavana, ettei Nigerian yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan vaivanneeseen korruptioon puuttumisessa ole kunnolla edistytty;

3.  toteaa, että Nigerialla on kaikki mahdollisuudet tulla Afrikan taloudelliseksi ja poliittiseksi voimatekijäksi mutta sen kehitystä ovat jarruttaneet heikko talouden ohjaus ja hallinta, demokraattisten instituutioiden heikkous ja suunnaton eriarvoisuus; kehottaa lisäksi Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa ja antamaan kattavaa poliittista, humanitaarista ja kehitysapua, jonka avulla tuetaan kaikilla hallintotasoilla ohjelmia, joilla pyritään puuttumaan köyhyyteen, nuorisotyöttömyyteen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien puuttumiseen;

4.  katsoo, että Nigerian viranomaisten on otettava johtoasema korruption torjunnassa, ja uskoo, että jollei näin tehdä, edessä on vielä vuosia köyhyyttä, eriarvoisuutta, maineen vahingoittumista ja ulkomaisten investointien niukkuutta ja lisäksi nuorten mahdollisuudet elämässä heikkenevät; tukee edelleen tämän tavoitteen saavuttamista ja pyrkimyksiä katkaista korruption ja terrorismin välinen kytkös;

5.  antaa tunnustusta Buharin hallituksen ponnisteluista korruption vastaisten toimiensa uskottavuuden vahvistamiseksi ja siitä, että kaikki julkisyhteisöjen rahoitustaloustoimet on määrätty kulkemaan yhden pankkitilin kautta varainkäytön valvomiseksi; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä hillitäkseen tehokkaasti laittomia rahavirtoja sekä verovilppiä ja veronkiertoa ja vauhdittaakseen demokraattista kansainvälistä yhteistyötä veroasioissa;

6.  ilmaisee solidaarisuutensa nigerialaisille, jotka kärsivät Boko Haramin terroriteoista, jotka ovat johtaneet tuhansien ihmisten kuolemaan ja ajaneet yli kaksi miljoonaa ihmistä kotiseudultaan; kehottaa Nigerian hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet maan siviiliväestön suojelemiseksi sen alueellisten ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti muun muassa käynnistämällä kattavan, riippumattoman ja tehokkaan tutkinnan näistä rikoksista;

7.  tuomitsee jyrkästi viimeaikaisen väkivallan ja Boko Haramin hyökkäykset ja kehottaa liittohallitusta suojelemaan maan väestöä ja puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin takaamalla kaikille kansalaisille yhdenvertaiset oikeudet muun muassa siten, että puututaan eriarvoisuuteen, hedelmällisen viljelysmaan hallintaan, työttömyyteen ja köyhyyteen liittyviin ongelmiin; tuomitsee kaikki Nigerian armeijan humanitaarisen oikeuden vastaiset väkivaltaiset vastatoimet; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille Nigerian armeijan ”turvakäytäväohjelman”, jonka tarkoituksena on sopeuttaa Boko Haramin taistelijoita yhteiskuntaan;

8.  tuomitsee viattomien naisten, miesten ja lasten joukkomurhat, raiskaukset ja kidutuksen sekä lapsisotilaiden värväyksen ja tukee Nigerian kansaa sen aikeissa taistella määrätietoisesti kaikkea maassa esiintyvää väkivaltaa vastaan;

9.  kehottaa Nigerian hallitusta laatimaan kattavan strategian, jolla puututaan terrorismin perimmäisiin syihin, ja tutkimaan lupaustensa mukaisesti todisteita siitä, että Nigerian armeija on saattanut syyllistyä ihmisoikeusloukkauksiin; panee tyytyväisenä merkille Abujassa toukokuussa 2016 pidettävän turvallisuushuippukokouksen ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä esittämään konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja terrorismin torjumiseksi vaarantamatta ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista; korostaa myös alueellisen yhteistyön merkitystä Boko Haramin aiheuttaman uhan torjumisessa;

10.  vaatii määrittelemään YK:n johdolla toteutettavan kansainvälisen tutkimuksen avulla, millainen vastuu kolmansilla mailla on alueen terroristijärjestöjen, kuten Boko Haramin, toiminnasta ja rahoittamisesta;

11.  katsoo, että sen, että chibokilaisten koulutyttöjen sieppauksesta tulee 14. huhtikuuta kuluneeksi kaksi vuotta, olisi annettava Nigerian hallitukselle ja kansainväliselle yhteisölle uutta pontta saada vapautettua välittömästi ja ehdoitta nämä koulutytöt sekä ne 400 naista ja lasta, jotka siepattiin Damasakin kaupungista marraskuussa 2014, ja kaikki muut siepatut naiset ja lapset;

12.  vetoaa maan viranomaisiin, jotta ne varmistaisivat, että naisilla ja tytöillä on mahdollisuus saada helposti kaikenlaisia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja;

13.  panee huolestuneena merkille kouluihin Pohjois-Nigeriassa tehdyt hyökkäykset, jotka estävät lasten pääsyn koulutukseen ja uhkaavat ruokkia radikalisoitumista, josta väkivaltaiset ääriryhmät, kuten Boko Haram, ovat riippuvaisia;

14.  panee merkille, että Boko Haram on kohdistanut hyökkäyksiä erotuksetta muslimeihin, kristittyihin ja muiden uskontojen edustajiin sekä uskonnottomiin, ja tuomitsee väkivallan lisääntymisen ja muun muassa uskonnollisiin instituutioihin ja uskonnonharjoittajiin kohdistuvan väkivallan;

15.  tuomitsee myös viljelijöihin kohdistuvat hyökkäykset sekä karjankasvattajien ja viljelijöiden väliset etniset konfliktit Nigerian keskiosassa, erityisesti Plateaun ja Taraban osavaltioissa, ja toteaa, että niissä on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja kuollut tuhansia ihmisiä vuodesta 2014 lähtien;

16.  kehottaa Nigerian hallitusta ja kansainvälisiä kumppaneita lisäämään investointeja maanviljelijä- ja karjankasvattajayhteisöjen välisten konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi siten, että tuetaan taloudellisten resurssien ja luonnonvarojen hallintaa koskeviin yhteisiin aloitteisiin perustuvaa yhteistyötä;

17.  kehottaa presidentti Buharia varmistamaan, että hänen hallituksensa puolustaa nigerialaisten oikeutta harjoittaa uskontoa vapaasti ja maan kaikkien kansalaisten oikeuksia laajemmin maan lakien ja perustuslain mukaisesti, ja pyytää Nigerian uskonnollisia johtajia auttamaan ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjunnassa;

18.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita sitoutumaan vastedeskin diplomaattisiin toimiin Nigeriassa, jotta saavutetaan rauha, turvallisuus, hyvä hallinto ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa näitä eritoten jatkamaan poliittista vuoropuhelua Nigerian kanssa tarkistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti ja siinä yhteydessä käsittelemään kysymyksiä, jotka liittyvät yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, kuten ajatuksenvapauteen, omantunnonvapauteen ja uskonnon tai vakaumuksen vapauteen, sekä kaikenlaisen syrjinnän kieltämiseen, jotka on vahvistettu yleismaailmallisissa, alueellisissa ja kansallisissa ihmisoikeusasiakirjoissa;

19.  pyytää Nigerian viranomaisia hylkäämään perusteettomien vetoomusten ja muiden vastaavien toimien kieltämistä koskevan lakiesityksen, joka on parhaillaan Nigerian senaatin käsiteltävänä, koska se heikentää lehdistönvapautta ja sananvapautta Nigeriassa;

20.  kehottaa Nigerian hallitusta ja alueviranomaisia lopettamaan Nigerian HLBTI-yhteisön kriminalisoinnin ja takaamaan HLBTI-henkilöiden oikeuden sananvapauteen;

21.  kehottaa Nigerian hallitusta toteuttamaan Niger-joen suistolla hätätoimenpiteitä, muun muassa toimia öljyyn liittyvän laittoman toiminnan lopettamiseksi;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Nigerian liittotasavallan presidentille, Afrikan unionin puheenjohtajalle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja ECOWASin edustajille.


Liikesalaisuuksien suojaaminen laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta ***I
PDF 233kWORD 74k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta (COM(2013)0813 – C7-0431/2013 – 2013/0402(COD))
P8_TA(2016)0131A8-0199/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0813),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0431/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. maaliskuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0199/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. huhtikuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta

P8_TC1-COD(2013)0402


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2016/943.)

(1)EUVL C 226, 16.7.2014, s. 48.


Euroopan parlamentin ennakkoarvio tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2017
PDF 198kWORD 94k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2017 (2016/2019(BUD))
P8_TA(2016)0132A8-0131/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 36 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013(4),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016(5),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman sovittelukomitean talousarviomenettelyssä hyväksymästä esitystä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 koskevasta yhteisestä tekstistä(6),

–  ottaa huomioon pääsihteerin raportin puhemiehistölle parlamentin alustavasta ennakkoarvioesityksestä varainhoitovuodeksi 2017,

–  ottaa huomioon puhemiehistön 11. huhtikuuta 2016 työjärjestyksen 25 artiklan 7 kohdan ja 96 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatiman alustavan ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan työjärjestyksen 96 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatiman ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 96 ja 97 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0131/2016),

A.  ottaa huomioon, että tämä menettely on uuden lainsäädäntökauden toinen kokonainen talousarviomenettely ja että kyseessä on neljäs vuosi vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen aikana;

B.  ottaa huomioon, että kuten pääsihteerin raportissa ehdotetaan, vuoden 2017 talousarviossa olisi jatkettava ja tehostettava parlamentin toimia tehokkuuden parantamiseksi kaikilla aloilla, joilla se on mahdollista vaarantamatta jäsenten ja henkilöstön työympäristön laatua;

C.  ottaa huomioon, että pääsihteeri ehdotti vuoden 2017 talousarviolle neljää painopistealaa, jotka ovat turvallisuus ja kyberturvallisuus, luopuminen vaiheittain iirin kieltä koskevasta poikkeuksesta, meneillään olevat toimet, joilla vahvistetaan parlamentin jäsenten asemaa, sekä parlamentin kiinnostavuuden lisääminen yleisön ja vierailijoiden kannalta;

D.  ottaa huomioon, että Euroopassa tapahtuneista terrori-iskuista johtuvassa nykyisessä poliittisessa ja turvallisuustilanteessa vuoden 2017 talousarviomenettelyn avulla olisi lisättävä parlamentin turvallisuutta ja kyberturvallisuutta;

E.  ottaa huomioon, että pääsihteeri on esittänyt parlamentin vuoden 2017 alustavaksi ennakkoarvioksi talousarviota, jonka kokonaismäärä on 1 910 073 000 euroa, joten lisäystä vuoden 2016 talousarvioon verrattuna on kaikkiaan 3,9 prosenttia, josta 1,7 prosentin voidaan katsoa olevan tavanomaisia menoja; toteaa, että määrä olisi 19,26 prosenttia vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5;

F.  ottaa huomioon, että vuosina 2017–2022 luovutaan vähitellen iirin kielelle kääntämistä koskevasta poikkeuksesta, mikä merkitsee sitä, että kaikki viralliset asiakirjat käännetään vastaisuudessa myös iirin kielelle, ja toteaa, että tämän uuden kielivaatimuksen noudattamiseksi ehdotetaan 3,7 miljoonan euron poikkeuksellisia ylimääräisiä menoja, mikä vastaa 0,2 prosentin kokonaislisäystä;

G.  ottaa huomioon, että turvallisuuden ja kyberturvallisuuden lujittaminen edellyttää 47,6 miljoonan euron ylimääräisiä lisäinvestointeja, mikä vastaa 2,6 prosentin kokonaislisäystä;

H.  toteaa, että inflaatioasteet ovat jatkuvasti laskeneet vuodesta 2011 lähtien; ottaa huomioon, että parlamentin toimipaikkojen todellinen inflaatioaste oli vuosina 2015 ja 2016 alhaisempi kuin sen talousarvion todellinen kasvu;

I.  ottaa huomioon, että lähes 60 prosenttia talousarviosta on indeksisidonnaisia menoja, jotka liittyvät suurimmaksi osaksi jäsenten ja henkilöstön palkkoihin, joita mukautetaan henkilöstösääntöjen perusteella, sekä sopimusvelvoitteisiin liittyviä menoja, jotka perustuvat yleensä normaalia inflaatioastetta korkeammalla olevaan alakohtaiseen indeksointiin;

J.  toteaa parlamentin painottaneen 29. huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2016(7), että vuoden 2016 talousarviolla olisi oltava realistinen perusta ja että siinä olisi noudatettava talousarvion kurinalaisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita;

K.  katsoo, että parlamentin uskottavuus budjettivallan käyttäjänä on suurelta osin riippuvainen sen kyvystä hallita omia menojaan;

L.  toteaa, että puhemiehistö hyväksyi 26. lokakuuta 2015 parlamentin avustajakorvauksen hallinnointia koskevat uudet säännöt, joilla vahvistettiin paikallisten avustajien työsopimuksiin perustuvia korvauksia koskevia vaatimuksia varaamalla vähintään 25 prosenttia avustajakorvauksesta valtuutettujen avustajien menojen korvaamiseen;

Yleiset puitteet

1.  korostaa, että vuonna 2017 parlamentin talousarvion osuuden olisi edelleen oltava alle 20 prosenttia otsakkeesta 5; katsoo, että vuoden 2017 alustavassa ennakkoarvioesityksessä, joka hyväksyttiin puhemiehistön 9. maaliskuuta 2016 hyväksymässä kannassa, osuus oli 19,26 prosenttia eli vähemmän kuin vuonna 2016 (19,39 prosenttia) ja toiseksi pienin osuus otsakkeesta 5 viimeisten kahdeksan vuoden aikana; vähentää vuoden 2017 osuuttaan otsakkeesta 5 edelleen 19,17 prosenttiin;

2.  katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden talouden taantuma huomioon ottaen vuoden 2017 inflaatioennustetta ei saisi pitää tärkeimpänä viitearvona lisättäessä tavanomaisia menoja;

3.  vahvistaa 13. kesäkuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 920/2005(8) vahvistetun iirin kieltä koskevan väliaikaisen poikkeuksen vaiheittaiseen käytöstäpoistoon liittyviä ylimääräisiä menoja koskevan pyynnön ja toteaa menojen muodostavan 0,2 prosentin lisäyksen vuoden 2016 talousarvioon nähden;

4.  katsoo, että pyydetty 2,6 prosentin lisäys turvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen yli kaksinkertaistaisi vuodelle 2016 kohdennetut resurssit; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle avoimesti yksityiskohtaiset tiedot nykyisistä ja tulevista turvallisuus- ja kyberturvallisuustoimenpiteistä ja niiden kustannusten erittelyn;

5.  hyväksyy ylimääräiset turvallisuusinvestointeja koskevat menot vuodeksi 2017 puhemiehistölle helmikuussa 2016 esitellyn ja 22. maaliskuuta 2016 tapahtumien jälkeisen tilannearvion perusteella täydennetyn analyysin pohjalta (47,6 miljoonaa euroa) ja hyväksyy lisämenot, jotka liittyvät iirin kieltä koskevan väliaikaisen poikkeuksen käytöstä poistamiseen (3,7 miljoonaa euroa);

6.  rajoittaa tavanomaisten menojensa kasvun vuonna 2017 – kahta ylimääräistä menokohtaa lukuun ottamatta – 1,4 prosenttiin vuoden 2016 talousarvion tavanomaisiin toimintakustannuksiin ja 0,6 prosenttia vuoden 2016 talousarvioon verrattuna;

7.  vahvistaa vuoden 2017 ennakkoarvionsa kokonaistasoksi 1 900 873 000 euroa, mikä tarkoittaa 3,4 prosentin kokonaiskasvua vuoden 2016 talousarviosta;

8.  tähdentää, että parlamentille olisi annettava riittävät resurssit, jotta se voi toteuttaa perustehtävänsä lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä; painottaa, että nykyisessä taloustilanteessa resursseja olisi käytettävä tarkasti, pragmaattisesti ja tehokkaasti; huomauttaa, että eurooppalaisen demokratian harjoittamisen kannalta on asianmukaista varmistaa parlamentille riittävä rahoitus mutta on myös erittäin suositeltavaa toteuttaa toimia säästökohteiden löytämiseksi ja julkisten varojen käytön tehokkuuden lisäämiseksi;

9.  korostaa, että suurinta osaa parlamentin talousarviosta ja sen vuotuisesta indeksoinnista säännellään lainsäädännöllä tai sopimuksin, joihin parlamentti ei voi vaikuttaa talousarviomenettelyssä;

Avoimuus, esteettömyys ja luettavuus

10.  pyytää pääsihteeriä laatimaan ehdotuksen talousarvion esittelemiseksi kansalaisille sopivan yksityiskohtaisesti ja ymmärrettävässä ja käyttäjäystävällisessä muodossa parlamentin verkkosivustolla, jotta kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuus saada parempi käsitys parlamentin toimista, painopisteistä ja vastaavista menoista; katsoo, että ensimmäinen vaihe voisi olla parlamentin intranet-sivustolla nykyisin olevien graafisesti esitettyjen tietojen esittäminen parlamentin verkkosivustolla;

11.  katsoo, että talousarviomenettelyssä kaikki tarvittavat tiedot olisi esitettävä puhemiehistön ja budjettivaliokunnan jäsenille menettelyn jokaisessa vaiheessa hyvissä ajoin, selkeässä muodossa ja riittävän yksityiskohtaisesti ja eritellysti, jotta puhemiehistö, budjettivaliokunta ja poliittiset ryhmät voivat keskustella asianmukaisesti ja käyttää tekemiensä päätösten perustana kattavaa yleiskuvaa parlamentin talousarvion tilanteesta ja tarpeista;

12.  korostaa tarkkuuden ja avoimuuden tarvetta talousarvion kehityksessä vuodesta toiseen; katsoo, että tietyt ylimääräiset menot, kuten turvallisuuteen tarvittavat menot, ovat toki perusteltuja vuoden 2017 talousarviossa mutta ylimääräisten menojen vuosittain lisääntyvä käyttö on talousarvion valvonnan ja vakauden kannalta ongelmallista; pyytää määrittelemään paremmin ylimääräiset menot; katsoo, että vastuuvelvollisuuden ja yleisen talousarvion tietojen vertailtavuuden varmistamiseksi olisi arvioitava, olisiko ylimääräiset menot sisällytettävä eri vuosien talousarvioiden prosenttimääräisen eron laskentaan;

13.  kehottaa jälleen laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin talousarviosuunnitelman, jossa erotellaan selvästi toisistaan investoinnit sekä parlamentin toimintaan ja sen lakisääteisiin velvoitteisiin liittyvät toimintamenot (mukaan luettuina vuokrat ja hankinnat) sen 29. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2016 antaman päätöslauselman(9) mukaisesti; pyytää siksi muuttamaan esitystä siten, että investointi- ja toimintamenot erotetaan selkeästi toisistaan;

14.  kiittää puhemiehistöä ja innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa parlamentin virallisella verkkosivustolla olevien jäsenten henkilökohtaisten sivujen uudesta suunnittelusta, joka lisää avoimuutta heidän työryhmänsä kokoonpanosta ja asemasta (uusi ”Avustaja”‑välilehti ja uudet alaotsikot ”Avustajat”, ”Akkreditoidut avustajat” ”Akkreditoidut avustajat (jäsenryhmä)”, ”Paikalliset avustajat”, ”Palveluntarjoajat”, ”Maksun välittäjät” ja ”Harjoittelijat”); pyytää pääsihteeriä varmistamaan puhemiehistön 26. lokakuuta 2015 hyväksymien parlamentin avustajakorvausta koskevien uusien sääntöjen täytäntöönpanon tarvittavan valvonnan;

15.  kehottaa laatimaan talousarvion vähintään kerran viidessä vuodessa eri budjettikohtien todellisten tarpeiden mukaan eikä kerroinjärjestelmällä;

Turvallisuus ja kyberturvallisuus

16.  kehottaa laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin talousarviosuunnitelman, joka sisältää selkeät tiedot turvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen liittyvistä menoista; kehottaa lisäksi puhemiehistöä päivittämään viimeaikaisten tapahtumien vuoksi yleisen turvallisuusstrategian ja toimittamaan uuden strategian mahdollisimman nopeasti viimeistään kesäkuuhun 2016 mennessä;

17.  katsoo, että kaikkien tämän alan toimien olisi perustuttava selkeään arvioon parlamentin tarpeista ja oltava oikeassa suhteessa asiaan liittyviin riskeihin; pyytää pääsihteeriä ja puhemiehistöä esittämään budjettivaliokunnalle hyvissä ajoin ennen kuin parlamentti käsittelee vuoden 2017 talousarviota yleisen turvallisuusstrategian, joka sisältää kokonaisarvion riskeistä ja suunnitelluista turvallisuustoimista sekä vaihtoehdoista, liittämään siihen yksityiskohtaisen arvion niiden talousarviovaikutuksesta vuonna 2017 ja sitä seuraavina vuosina ja pitämään investoinnit ja toistuvat menot selkeästi erillään sekä esittämään toimenpiteet, jotka on suunniteltu vahvistamaan parlamentin turvallisuutta sen toimitilojen sisä- ja ulkopuolella, ja näiden toimenpiteiden vaikutukset vuoden 2017 talousarvioon; pyytää tietoja turvallisuusalaan liittyvien toimielinten välisten hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen rahoitusvaikutuksista;

18.  pyytää pääsihteeriä arvioimaan, onko nykyisiä vakuutussopimuksia (jäsenille ja henkilöstölle) uusittava terroriuhkien vuoksi, ja tekemään tilanteen vaatiessa ehdotuksia mahdollisten puutteiden korjaamiseksi;

19.  katsoo, että parlamentin toimitilojen ulkopuolella turvallisuusjärjestelyjen olisi edelleen oltava Belgian viranomaisten vastuulla;

Jäsenten aseman vahvistaminen

20.  panee merkille käynnissä olevat toimet jäsenten aseman vahvistamiseksi;

21.  suhtautuu myönteisesti jäsenten digitaalisen portaalin (verkkoportaali) laajentamiseen mutta kehottaa pääsihteeriä ottamaan huomioon paperitonta toimistoa koskevan aloitteen ja tekemään sen perusteella parannuksia nykyiseen järjestelmään, jossa jäsenille lähetetään paperikopiot palkkakuiteista, jotta se voidaan lakkauttaa vuoden 2017 loppuun mennessä; katsoo, että verkkoportaalin olisi tarjottava tämä ominaisuus oletusarvona sähköisesti kaikille jäsenille, koska siten säästettäisiin huomattavasti sekä aikaa että rahaa;

22.  pitää myönteisenä sitä, että jäsenille ja valiokunnille tarjottavan neuvonnan ja tutkimustoiminnan laatu on parantunut; palauttaa mieliin, että perustettaessa Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu vuonna 2013 päätettiin sen ja toimialayksikköjen välisen yhteistyön tehokkuutta koskevasta väliarvioinnista; kehottaa siksi pääsihteeriä toteuttamaan kyseisen arvioinnin ja esittämään sen tulokset budjettivaliokunnalle vuoden 2016 loppuun mennessä; katsoo, että arviointiin pitäisi sisältyä ehdotuksia siitä, kuinka varmistetaan paras tapa yhdistää tutkimuspalvelun tarjoama tuki alakohtaisten valiokuntien toimintaan ja se, että se täyttää yksittäisten jäsenten tarpeet eikä ole päällekkäistä toimialayksikköjen toimien kanssa eikä kannusta yksiköiden väliseen kilpailuun;

23.  katsoo, että olisi arvioitava jäsenten tarpeet heidän vaalipiireissään ottaen huomioon myös vaalipiirien väliset erot, jotta voidaan vahvistaa jäsenten toimintaa vaalipiireissä; katsoo, että jäsenten mobiilien työasemien ja vaalipiireissä tarjottavan tuen olisi perustuttava todellisten tarpeiden ja käytön arviointiin eivätkä ne saisi aiheuttaa merkittäviä tai toistuvia lisäkustannuksia parlamentille; katsoo ehdottomasti, että käyttöön ei pitäisi antaa laitteita, koska yleinen kulukorvaus sisältää riittävästi resursseja uusimpien laitteiden hankkimiseksi; asettaa kyseenalaiseksi tarpeen kehittää jäsenille yksityiset mobiilit työasemat, koska se ei vaikuta vastaavan tapaa, jolla jäsenten ja heidän toimistojensa työ on järjestetty;

24.  on yhtä mieltä siitä, että tieto- ja viestintätekniikan välineet ovat jäsenille tärkeitä heidän tehtäviensä hoitamisen kannalta; toteaa kuitenkin jälleen, että on annettava mahdollisuus asentaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, koska niiden avulla saataisiin aikaan huomattavia säästöjä tiedotukseen liittyvistä maksuista ja parannettaisiin jäsenten toimistojen työn kulkua ottaen samanaikaisesti huomioon kyberturvallisuus ja varmistaen tietosuoja;

25.  kehottaa ottamaan yleisesti käyttöön mahdollisuuden allekirjoittaa sisäiset asiakirjat digitaalisesti kaikissa tilanteissa, kuten lomakkeiden, kirjallisten kannanottojen ja muiden asiakirjojen allekirjoittaminen, ja varmistamaan samalla luotettavuuden ja turvallisuuden; pyytää varmistamaan, onko parlamentin jäsenten matkapuhelimissa mahdollista ottaa käyttöön TAN-varmennusjärjestelmä; katsoo myös, että faksien käyttöä olisi rajoitettava ja niistä olisi vähitellen luovuttava parlamentin jäsenten päätösten perusteella;

26.  suhtautuu myönteisesti kirjallisesti vastattavia lisäkysymyksiä koskevaan uudistukseen, jonka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta hyväksyi 3. syyskuuta 2015 budjettivaliokunnan pyynnöstä parlamentin vuoden 2016 talousarvion hyväksymisen yhteydessä; pyytää pääsihteeriä ottamaan käyttöön uuden tulkinnan täytäntöönpanoa varten tarvittavan valvonnan; pyytää puheenjohtajakokousta tekemään arvion tästä uudesta kirjallisia kysymyksiä koskevasta järjestelmästä lisäkysymysten osalta, jotta voidaan analysoida säästöjä, ja tiedottamaan arvioinnin tuloksista budjettivaliokunnalle elokuuhun 2016 mennessä, ennen talousarvion käsittelyä parlamentissa syksyllä 2016;

27.  pitää asianmukaisena säilyttää parlamentin avustajakorvausta koskevat määrärahat vuonna 2017 samalla tasolla kuin vuonna 2016 ja soveltaa niihin henkilöstösääntöjen mukaista oikeudellisesti sitovaa indeksointia;

28.  katsoo, että jäsenten parlamentaarisen toiminnan nykyinen esitystapa parlamentin verkkosivustolla ei ole tarkka eikä vastaa jäsenten todellista toimintaa ja osallistumista; ehdottaa, että verkkosivustojen nykyinen luokittelukäytäntö lopetetaan ja sen sijaan parannetaan yksittäisten parlamentin jäsenten toiminnasta tiedottamista parlamentin virallisella verkkosivustolla; pyytää arvioimaan erityisesti äänestysselitysten ja pöytäkirjaan lisättyjen huomautusten esitystapaa, myös mahdollisuutta esittää ne erillään täysistuntopuheenvuoroista, ja pyytää arvioimaan äänestysselitysten lisäarvoa ja niiden mahdollisia vaihtoehtoja; odottaa, että asiaa käsittelevä puhemiehistön työryhmä esittää toimintaohjelmansa ja havaintonsa budjettivaliokunnalle heti, kun ne ovat saatavilla;

Jäsenten kulut

29.  kehottaa jälleen puhemiehistöä määrittelemään tarkemmat säännöt yleisen kulukorvauksen mukaisesti hyväksyttyjä menoja koskevalle tilivelvollisuudelle ja toteaa, että tähän voisi kuulua kustannustehokkaita toimia, esimerkiksi jäsenten menotietojen julkistaminen, joka on jo yhä useamman jäsenen käytäntönä, ja että tässä yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön käyttämättömien varojen takaisinmaksua koskeva yksinkertaistettu järjestelmä; toteaa jälleen, että tämän ei pitäisi edellyttää uutta henkilöstöä parlamentin hallintoon;

Kiinteistöpolitiikka

30.  palauttaa mieliin, että puhemiehistön vuonna 2010 hyväksymää keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiaa tarkistetaan parhaillaan; pitää valitettavana, että puhemiehistö ei ole vielä saanut päätökseen keskustelujaan parlamentin keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiasta; kehottaa pääsihteeriä esittämään uuden keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategian budjettivaliokunnalle mahdollisimman pian, viimeistään elokuuhun 2016 mennessä ja ennen talousarvion käsittelyä parlamentissa syksyllä 2016;

31.  kehottaa puhemiehistöä esittämään parlamentin pitkän aikavälin kiinteistöstrategian; toteaa, että pitkän aikavälin investointeja, kuten parlamentin kiinteistöhankkeita, on tarkasteltava huolellisesti ja avoimesti; vaatii tarkkaa kustannusten hallintaa, hankesuunnittelua ja valvontaa; muistuttaa pyynnöstään, joka koskee varhaiseen tiedottamiseen perustuvaa avointa päätöksentekoa kiinteistöpolitiikan alalla ottaen asianmukaisesti huomioon varainhoitoasetuksen 203 artiklan; katsoo, että raportti Euroopan historian talon viivästysten ja kustannusten nousun syistä olisi otettava huomioon pitkän aikavälin kiinteistöstrategiassa;

32.  pyytää esittämään talousarviossa luotettavasti parlamentin kiinteistökannan tilanteen; pyytää siksi esittämään KAD -rakennuksen kustannukset selkeästi parlamentin lopullisessa talousarviossa ja pyytää, että tulevaisuudessa kiinteistöinvestoinnit sisällytetään talousarvioon, jotta keräilysiirrot eivät olisi tarpeen;

33.  katsoo, että nykyisessä taloustilanteessa uusia Parlamentarium-hankkeita ei pitäisi käynnistää kuulematta ennalta budjettivaliokuntaa ja ilman sen hyväksyntää;

34.  ehdottaa näin ollen, että vuodesta 2018 lähtien otettaisiin käyttöön erillinen rakennusinvestointeja koskeva budjettikohta, jonka rahoitus vuonna 2018 perustuisi vuonna 2017 ehdotettuihin ylimääräisiin menoihin;

35.  katsoo, että vuoden 2017 poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät mittavia investointeja turvallisuusrakenteisiin, ja ehdottaa, että kaikki vuoden 2017 loppuun mennessä käyttämättä jääneet varat siirretään KAD-rakennuksen rakennuskustannuksiin, jotta vältettäisiin mahdollisimman paljon korkomaksuja lainoista, joita rakennustöiden rakentamiseksi on otettava;

36.  vaatii lisätietoja PHS-rakennuksen kunnostamisen tilanteesta; vaatii, että käynnistetään kunnostamista koskeva tutkimus ja puhemiehistö tarkastaa sen; odottaa, että puhemiehistö ottaa kunnostusaikataulun laatimisessa huomioon terveellisten ja turvallisten työolojen tarpeen; pyytää, että puhemiehistö tiedottaa budjettivaliokunnalle kaikista vaiheista heti, kun se on mahdollista; kehottaa tässä yhteydessä puhemiehistöä luomaan perustan sille, että PHS-rakennuksesta tehdään energiatehokkuuden suhteen esimerkillinen, uusimman tekniikan mukainen rakennus, ja etenemään nopeasti rakennuksen nykyaikaistamisessa;

37.  kehottaa asiasta vastaavia varapuhemiehiä esittelemään budjettivaliokunnalle edistymiskertomuksen KAD-rakennuksesta;

38.  katsoo, että tehokkuuden, ekologisen kestävyyden ja vaikuttavuuden parantamiseen pyrkiviä rakenne- ja organisaatiouudistuksia olisi jatkettava tarkastelemalla mahdollisia synergia- ja säästömahdollisuuksia perusteellisesti; huomauttaa jälleen, että saataisiin aikaan huomattavia säästöjä, jos parlamentilla olisi kolmen työskentelypaikkakunnan (Bryssel, Strasbourg ja Luxemburg) sijasta vain yksi toimipaikka; korostaa, että tämä olisi toteutettava heikentämättä parlamentin lainsäädäntöosaamista, budjettivaltaa ja valvontavaltaa ja jäsenten, avustajien ja henkilöstön työskentelyolojen laatua;

Henkilöstöön liittyvät kysymykset

39.  suhtautuu myönteisesti ehdotukseen vähentää vuonna 2017 parlamentin henkilöstötaulukosta 60 tointa sovittelukomitean talousarviomenettelyssä 14. marraskuuta 2015 hyväksymästä esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2016 neuvoston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti;

40.  palauttaa mieliin, että poliittisten ryhmien koko henkilöstö on viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen ulkopuolella varainhoitovuosia 2014, 2015 ja 2016 koskevien päätösten mukaisesti;

41.  kannattaa uusien toimien perustamista iirin kielen kääntämistä ja tulkkausta varten; jättää nämä uudet toimet viiden prosentin vähennystavoitteen ulkopuolelle komission suosituksen mukaisesti; pyytää pääsihteeriä kuulemaan irlantilaisia jäseniä, jotta voitaisiin mahdollisesti järkeistää iirin kielen käyttöä vaarantamatta jäsenten taattuja oikeuksia;

42.  tukee kansainvälisen viittomakielen tulkkauksen käyttöönottoa kaikissa täysistuntokeskusteluissa, jotta edes ne saadaan todella kaikkien Euroopan kansalaisten saataville;

43.  pitää myönteisenä kääntämisen ja tulkkauksen tehostamisessa aikaan saatua edistymistä; ottaa huomioon tulkkien tarjoamien palvelujen laadun ja lisäarvon; kehottaa pääsihteeriä ja tulkkien edustajia tekemään ajoissa kestävän sopimuksen, jossa yhdistyvät laadukkaat työolot ja tehokas johtaminen, jotta vältetään epätasapainotilanteet tulkkien työajan suhteen ja yleinen epävarmuus ja otetaan huomioon sosiaaliset oikeudet; pyytää pääsihteeriä tekemään uusia järkeistämisehdotuksia, jotka koskevat esimerkiksi pyynnöstä tarjottavan kääntämisen ja tulkkauksen lisäämistä, erityisesti Euroopan parlamentin laajennettujen työryhmien toiminnassa; katsoo, että lokakuusta 2014 lähtien käytössä ollut valiokuntavaiheen tarkistusten kieliprofilointijärjestelmä on esimerkki siitä, että toimintaa voidaan tehostaa ja kehittää edelleen; katsoo, että tulkkaus ja kääntäminen ovat kaikille avoimen eurooppalaisen demokratian ytimessä, ja kehottaa siksi pidättäytymään kaikista uudistuksista, jotka haittaavat parlamentin toiminnan ja asiakirjojen mahdollisimman laajaa ja kattavaa saavutettavuutta;

44.  kehottaa puhemiehistöä arvioimaan harjoittelijoita koskevat säännöt ja tarvittaessa tarkistamaan niitä ottamalla esimerkiksi käyttöön vähimmäiskorvauksen ja soveltamalla yhtenäistä hintatarjousta sekä parlamentin hallinnossa että jäsenten toimistossa työskentelevien harjoittelijoiden ateriapalveluihin, jotta voidaan varmistaa harjoittelijoiden yhdenvertainen kohtelu ja suojella heidän sosiaalisia oikeuksiaan;

45.  kehottaa puhemiehistöä tarkistamaan säännöt, jotka koskevat parlamentin valtuutetuille avustajille parlamentin työskentelypaikkakuntien välisistä matkoista aiheutuneiden kustannusten korvaamista, jotta säännöt vastaisivat muuhun henkilöstöön sovellettavia sääntöjä;

46.  katsoo, että on otettava käyttöön kolmas menettely, jolla jäsenen ja avustajan välisen sopimuksen voi päättää yhteisellä sopimuksella;

Autonkuljettajien palvelut/liikkuvuus

47.  suhtautuu varautuneesti ehdotukseen kuljettajapalvelun siirtämisestä tuotettavaksi parlamentin sisällä ja ulkopuolisen palveluntarjoajan korvaamisesta parlamentin sopimussuhteisilla toimihenkilöillä ja toteaa, että tästä aiheutuu noin 3,7 miljoonan välittömät lisäkustannukset; toteaa, että vaihtoehtona olisi tarkasteltava hyvin organisoitua, sovellettavien julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaan tehtyä ulkopuolista sopimusta, joka velvoittaa selvästi ulkopuolista palveluntarjoajaa ottamaan vastuun turvallisuus- ja taustatarkastuksista sekä kunnollisista työoloista ja palkoista; harkitsisi palvelun siirtämistä tuotettavaksi parlamentin sisällä ainoastaan, jos siitä aiheutuvat kustannukset eivät ylittäisi nykyiseen järjestelmään liittyviä kustannuksia ja jos sillä taattaisiin kuljettajien kunnolliset työolot ja palkka, miesten ja naisten tasa‑arvon parantaminen ja ympäristöystävällisempien autojen käyttö; pyytää, että budjettivaliokunnalle annetaan tarkat tiedot ennen päätöksen tekemistä;

48.  pyytää pääsihteeriä kuulemaan Belgian viranomaisia, jotta voidaan varmistaa helppo pääsy Brysselin Luxembourgin rautatieaseman ja Zaventemin lentokentän väliselle uudelle suoralle junayhteydelle ja sen mahdollisimman hyvä käyttö kaiken kaikkiaan, ja toteaa, että tähän voisi kuulua myös jäsenten kulkuluvan hyväksyminen nykyisen laissez passer -järjestelmän sijaan;

49.  katsoo, että autokannan olisi koostuttava kustannus- ja polttoainetaloudellisemmista ja turvallisemmista autoista; painottaa, että kuljetuksissa lentoasemalle ja lentoasemalta olisi asetettava etusijalle tila-autot ja bussit, jotka kulkevat aikataulun mukaan; pyytää pääsihteeriä laatimaan selonteon, joka koskee siirtymistä käyttämään yksinomaan sähköautoja vuosikymmenen loppuun mennessä;

50.  pyytää pääsihteeriä keskustelemaan parlamentin matkatoimiston kanssa; kannustaa matkatoimistoa tehostamaan hintojen vertailua; kehottaa matkatoimistoa etsimään aktiivisesti edullisempia lippuja matkoja varatessaan ja yleisesti ottaen tarjoamaan kilpailukykyisempiä hintoja jäsenille ja kaikille henkilöstöryhmille takaamalla samalla asianmukaiset ehdot lippujen vaihdolle;

Viestintä

51.  vaatii vuoden 2014 tiedotus- ja viestintäkampanjan kokonaisstrategian ja menetelmän jälkiarvioinnin tuloksia (arviointikertomusta odotettiin vuoden 2015 jälkipuoliskoon mennessä);

52.  muistuttaa pääsihteeriä siitä, että tämän on raportoitava budjettivaliokunnalle parlamentin vuoden 2014 vaalikampanjan arvioinnista sekä siitä, miten tehokasta parlamentin viestintä suurelle yleisölle oli;

53.  panee merkille parlamentin tiedotustoimistojen roolin pyrittäessä lisäämään tietoisuutta parlamentin ja yleisesti unionin toiminnasta; katsoo, että parlamentin tiedotustoimistojen tehokkuutta olisi lisättävä; katsoo, että tiedotustoimistot olisi mahdollisuuksien mukaan sijoitettava samoihin rakennuksiin komission edustustojen kanssa ja niiden olisi käytettävä yhteisiä tukipalveluita; kehottaa arvioimaan tiedotustoimistojen tavoitteet, tehtävät ja tulokset, joiden perusteella painopisteet olisi määriteltävä;

54.  pyytää arvioimaan mahdollisuutta tehdä tiiviimpää yhteistyötä ARTEn kanssa Strasbourgissa eurooppalaisen mediakeskuksen perustamiseksi nuorten toimittajien kouluttamista varten;

55.  pyytää pääsihteeriä laatimaan selonteon yrityksistä ja organisaatioista, joille on myönnetty pääsy parlamentin tiloihin, jotta ne voisivat järjestää toimintaansa liittyviä foorumeja; pyytää pääsihteeriä säilyttämään tasapainon parlamenttiin pääsyn saavien eri alojen ja erityyppisten organisaatioiden välillä;

Muut kysymykset

56.  kehottaa pääsihteeriä antamaan yksityiskohtaisen kertomuksen parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välisten yhteistyösopimusten hallinnollisten osien täytäntöönpanosta ja hahmottelemaan sen perusteella hallinnollisen yhteistyön mahdollisia järjestelyjä jatkossa esimerkiksi logistiikan, infrastruktuurin ja turvallisuuden osa-alueilla;

57.  kehottaa pääsihteeriä antamaan selvityksen parlamentin kuntosalin hallinnoinnista ja siitä, kuinka parlamentin henkilöstö sitä nykyisin käyttää; pyytää lisäksi selvitystä meneillään olevasta oikeudenkäynnistä ja vaihtoehdoista, joiden avulla voidaan varmistaa kuntosalin tehokas ja kustannustehokas hallinta tulevaisuudessa;

58.  katsoo, että kalustekustannuksissa voidaan saada aikaan lisäsäästöjä ottaen huomioon, että vuoden 2016 määrärahojen lisäys (3 589 832 euroa) ja vuoden 2017 vastaava lisäys eivät ole millään muotoa kohtuullisia verrattuna vuoden 2015 määrärahoihin (2 415 168 euroa);

59.  on tyytyväinen kuljetusarkkujen käytön vähentämiseen ja tehostamiseen; kehottaa käyttämään yhteisiä kuljetusarkkuja matkustettaessa Strasbourgiin;

60.  pyytää pääsihteeriä noudattamaan täysin uuden varainhoitoasetuksen henkeä ja kirjainta vihreiden, taloudellisesti tehokkaiden julkisten hankintojen yhteydessä lujittamalla parlamentin hankintastrategiaa;

61.  kannustaa jatkamaan edelleen erityisesti rakennusten valaistus- ja lämmitysjärjestelmien energiansäästöä, koska vuoden 2016 talousarviosta käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että asiassa on parantamisen varaa;

62.  kannustaa lisäämään terveellisen luomuruoan edistämistä; kehottaa siksi puhemiehistöä arvioimaan mahdollisuudet tarjota terveellistä ruokaa monipuolistamalla palveluja ja myös ennen kaikkia tarjoamalla tuoreita hedelmiä ja kasviksia kohtuullisempaan hintaan;

o
o   o

63.  vahvistaa ennakkoarvion varainhoitovuodeksi 2017;

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja ennakkoarvion neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)EUVL L 287, 29.10.2013, s. 15.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0376.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0407.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0172.
(8)EUVL L 156, 18.6.2005, s. 3.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0172.


Turkkia koskeva vuoden 2015 kertomus
PDF 221kWORD 114k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Turkkia koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2015/2898(RSP))
P8_TA(2016)0133B8-0442/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission laatiman Turkkia koskevan vuoden 2015 kertomuksen (SWD(2015)0216),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista sekä aiheesta aiemmin annetut neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan laajentumisstrategiasta (COM(2015)0611),

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista (”liittymiskumppanuus”) sekä aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta,

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2015 pidetyssä EU:n ja Turkin huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman sekä EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivästä(1),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 pidetyn hallitusten välisen konferenssin, jonka aikana talous- ja rahapolitiikkaa koskeva luku 17 avattiin virallisesti,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 10. helmikuuta 2010 Turkkia koskevasta vuoden 2009 edistymiskertomuksesta(2), 9. maaliskuuta 2011 Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta(3), 29. maaliskuuta 2012 Turkkia koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta(4), 18. huhtikuuta 2013 Turkkia koskevasta vuoden 2012 edistymiskertomuksesta(5), 13. kesäkuuta 2013 Turkin tilanteesta(6) 12. maaliskuuta 2014 Turkkia koskevasta vuoden 2013 edistymiskertomuksesta(7), 13. marraskuuta 2014 Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeellä(8), 15. tammikuuta 2015 ilmaisunvapaudesta Turkissa(9) ja 10. kesäkuuta 2015 Turkkia koskevasta vuoden 2014 edistymiskertomuksesta(10) antamansa päätöslauselmat,

–  toteaa pyytäneensä Turkkia koskevan vuoden 2014 edistymiskertomuksen yhteydessä komissiota arvioimaan uudelleen, miten neuvottelut olivat siihen saakka edenneet ja miten unionin ja Turkin suhteita ja yhteistyötä voitaisiin parantaa ja tehostaa,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden antama hyväksyntä on välttämätön osatekijä neuvotteluissa ja että Turkin on pantava täytäntöön Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirja poistamalla kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet rajoituksitta ja ilman syrjintää,

–  ottaa huomioon, että joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti Turkin unioniin liittymisen perustana on Kööpenhaminan arviointiperusteiden täydellinen noudattaminen sekä EU:n integraatiokyky,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita asioissa, joiden osapuolina ne ovat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Syyrian kriisin, pyrkimykset saada aikaan tulitauko ja kestävä ratkaisu sekä Turkin velvoitteet, jotka koskevat vakauden ja hyvien naapuruussuhteiden edistämistä intensiivisillä toimenpiteillä, jotta kyetään YK:n peruskirjan ja unionin perustana olevien arvojen ja periaatteiden mukaisesti ratkaisemaan avoimina olevat Turkin ja sen naapurimaiden kahdenväliset kysymykset, kiistat ja selkkaukset, jotka liittyvät maa- ja merirajoihin sekä ilmatilaan,

–  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen ja erityisesti siihen sisältyvien toimivallanjaon, demokratian, ilmaisunvapauden, ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja uskonnonvapauden kunnioittaminen on keskeistä neuvotteluprosessissa,

–  ottaa huomioon, että Turkille on myönnetty pakolaiskriisin hallintaan 3 miljardia euroa, josta yksi miljardi tulee unionin talousarviosta ja loput jäsenvaltioilta,

–  ottaa huomioon Kati Pirin Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa tekemän työn Turkkia koskevana pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa käynnistettiin 3. lokakuuta 2005 ja että tällaisten neuvottelujen aloittaminen on lähtölaukaus pitkälle ja tulokseltaan avoimelle prosessille, joka perustuu oikeudenmukaiseen ja tiukkaan ehdollisuuteen ja sitoumukseen toteuttaa uudistuksia;

B.  toteaa, että unionin olisi pysyttävä Turkin uudistusten kiintopisteenä, kun otetaan huomioon liittymisneuvottelujen ja laajentumisprosessin muutosvoima;

C.  toteaa, että Kööpenhaminan arviointiperusteita olisi noudatettava täysimääräisesti ja että olisi otettava huomioon unionin integraatiokyky joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti; ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut Kööpenhaminan arviointiperusteiden täyttämiseen, riittäviin ja tehokkaisiin uudistuksiin ja asteittaiseen unionin lainsäädäntöön mukautumiseen; toteaa, että nämä pyrkimykset olisi nähtävä Turkin mahdollisuutena lujittaa toimielimiään ja jatkaa demokratisointi- ja nykyaikaistamisprosessiaan;

D.  toteaa, että neuvotteluprosessin keskeisiä kysymyksiä ovat oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, erityisesti toimivallan jako, ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen, hyvät naapurisuhteet, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus ja vapaus järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia, vähemmistöjen oikeudet, naisten oikeudet sekä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten romaneihin, vammaisiin henkilöihin sekä homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (hlbti-ihmiset), kohdistuvan syrjinnän torjuminen;

E.  toteaa, että poliittisten arviointiperusteiden osalta uudistusvauhti on hidastunut ja että ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden kunnioittamisessa on tapahtunut merkittäviä takaiskuja;

F.  toteaa Turkin kuuluvan edelleen niihin maihin, joissa toimittajia on vangittu eniten;

G.  ottaa huomioon, että Freedom Housen lehdistön- ja tiedotusvälineiden vapautta koskevan luokituksen mukaan Turkilla ei ole edelleenkään vapaata lehdistöä ja internetin vapaus on vain osittaista;

H.  toteaa, että Turkin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus heikkenee nopeasti;

I.  ottaa huomioon, että Turkissa on tapahtunut monia ISILin/Daeshin tekemiä terrori-iskuja (Diyarbakirissa, Surucissa, Ankarassa ja Istanbulissa) ja niissä on kuollut kaikkiaan 150 viatonta ihmistä;

J.  toteaa, että Venäjän tekemät pommitukset Aleppossa ja muualla Syyriassa ovat lisänneet merkittävästi Turkkiin suojaan pyrkivien pakolaisten määrää;

K.  ottaa huomioon, että unioni ja Turkki ovat sopineet liittymisprosessin elvyttämisestä ja tiiviin yhteistyön tekemisestä maahanmuuttokysymyksissä;

L.  toteaa, että Turkin väestö on tähän mennessä suhtautunut ihailtavan vieraanvaraisesti keskuudessaan elävään suureen joukkoon pakolaisia; ottaa huomioon, että Turkki on vastaanottanut eniten pakolaisia maailmassa ja että siellä on (UNHCR:n mukaan) rekisteröity 2,7 miljoonaa Syyrian, Irakin ja Afganistanin pakolaista;

M.  ottaa huomioon, että Turkin viranomaiset eivät ole hyväksyneet Heybeliadan saarella toimineen ortodoksisen seminaarin avaamista uudelleen;

I.Tilannekatsaus EU:n ja Turkin välisistä suhteista

1.  on erittäin huolissaan siitä, että demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on taantunut Turkissa ja että Turkin uudistusten toteuttamisvauhti on hiipunut merkittävästi viime vuosina ja tietyillä avainaloilla, joihin kuuluvat muun muassa oikeuslaitoksen riippumattomuus, kokoontumisvapaus, ilmaisunvapaus sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, ja että maa on etääntymässä Kööpenhaminan arviointiperusteista, jotka ehdokasmaiden on täytettävä;

2.  korostaa, että Turkki on EU:n tärkeä strateginen kumppani ja että aktiiviset ja uskottavat neuvottelut loisivat soveltuvan järjestelmän unionin ja Turkin suhteiden tarjoaman potentiaalin hyödyntämiseen kokonaisuudessaan; panee merkille, että EU on elvyttänyt neuvotteluprosessin, ja toivoo, että neuvottelulukujen avaaminen johtaa konkreettisiin tuloksiin; edellyttää Turkilta tässä yhteydessä konkreettista edistymistä ja aitoa sitoutumista; pyytää jälleen kerran komissiota arvioimaan uudelleen tavan, jolla neuvotteluja on käyty tähän mennessä, ja selvittämään, miten unionin ja Turkin suhteita ja yhteistyötä voitaisiin parantaa ja tiivistää; kannattaa painokkaasti jäsenneltyä, useammin käytävää ja avointa korkean tason poliittista vuoropuhelua yhteisen edun mukaisista avainkysymyksistä, kuten muuttoliikkeestä, terrorismin torjunnasta, energiasta, taloudesta ja kaupasta;

3.  katsoo, että päätös komission vuoden 2015 edistymiskertomuksen antamisesta vasta marraskuussa 2015 pidettyjen Turkin vaalien jälkeen oli väärä, koska se antoi vaikutelman, että EU on valmis vaikenemaan perusoikeuksien loukkaamisesta, jos Turkin hallitus tekee yhteistyötä pakolaiskysymyksissä; pyytää komissiota sitoutumaan vuotuisten edistymiskertomusten julkaisemiseen määrätyn ja vahvistetun aikataulun mukaisesti; kehottaa sekä komissiota että neuvostoa kiinnittämään huomiota Turkin sisäiseen kehitykseen ja puolustamaan selkeästi oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamista Turkissa Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaisesti ja muut intressit sivuuttaen;

4.  panee merkille 1. marraskuuta 2015 pidettyjen parlamenttivaalien tulokset ja uuden hallituksen muodostamisen; edellyttää jälleen kerran 10 prosentin äänikynnyksen alentamista ja vaatii avoimuutta poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen suhteen; antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoisten toimijoiden aktiivisesta osallistumisesta vaalien aikana ja äänestysvilkkaudesta; tuomitsee kuitenkin tiedotusvälineiden pelottelun ja ahdistelun sekä oppositiopuolueiden syrjinnän, joka ilmeni vaaleja edeltävän näkyvyyden yhteydessä, väkivallan ja pelon ilmapiirin, joka kävi ilmi erityisesti yksittäisiä ehdokkaita ja opposition, etenkin kurdipuolue HDP:n, puoluetoimistoja vastaan tehdyistä iskuista sekä politiikan voimakkaan polarisoitumisen; pitää myönteisenä, että kahden viime vaalien seurauksena ja 10 prosentin äänikynnyksestä huolimatta vähemmistöryhmät ovat nyt paremmin edustettuina Turkin kansalliskokouksessa;

5.  kehottaa kehittämään tulliliittoa ja laajentamaan sen soveltamista koskemaan uusia aloja, muun muassa maataloustuotteita, palveluja ja julkisia hankintoja; toteaa, että asiaa koskevat neuvottelut on tarkoitus käynnistää vuoden 2016 jälkipuoliskolla; muistuttaa, että tulliunionin potentiaalia kyetään hyödyntämään täysimääräisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että Turkki noudattaa lisäpöytäkirjoja täydellisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden suhteen; katsoo, että Turkin edut olisi otettava huomioon tulevissa vapaakauppasopimuksissa, joita unioni allekirjoittaa kolmansien maiden kanssa, ja että tämä koskee erityisesti unionin ja Yhdysvaltojen välisiä transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevia neuvotteluja; kehottaa parantamaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja lisäämään kulttuurivaihtoa;

6.  pitää myönteisenä, että unionin ja Turkin käymä ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuoropuhelu on tehostunut ja että Turkki mukautti vuonna 2015 enenevässä määrin toimintaansa unionin julistuksiin ja neuvoston päätöksiin; pitää valitettavana, että Turkki ei noudattanut neuvoston päätöstä, joka annettiin Krimin laittoman Venäjään federaatioon liittämisen ja Itä-Ukrainan tapahtumien jälkeen, eikä asettanut pakotteita;

7.  toteaa, että Turkin olisi neuvottelukehyksen mukaisesti jatkettava ulkopolitiikkansa mukauttamista unionin ulkopolitiikkaan; pitää olennaisena, että vaihdetaan tietoja ulkopoliittisista kysymyksistä ja että Turkin ulkoministeriä pyydetään tarvittaessa osallistumaan ulkoministerineuvoston kokouksiin; muistuttaa, että Turkki on tärkeänä kauttakulkumaana strategisesti merkittävä unionin energiavarmuuden kannalta; pitää tärkeänä, että energia-alan yhteistyötä kehitetään nopeasti ja että Turkin kautta kulkevaa ja unioniin johtavaa energian kauttakulkukäytävää laajennetaan;

8.  toteaa, että on lujitettava hyviä naapurisuhteita, jotka ovat keskeinen osa neuvottelukehystä ja olennainen osa laajentumisprosessia; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia lisäämään ponnistelujaan jäljellä olevien kahdenvälisten kysymysten ratkaisemiseksi, mukaan lukien oikeudellisten velvoitteiden täyttäminen sekä Turkin ja sen maa- ja merirajanaapureiden välisten ja ilmatilaa koskevien kiistojen ratkaiseminen YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS); kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Kreikan ilmatilan ja aluevesien toistuvat loukkaukset sekä Turkin sotilaslennot Kreikan saarten yli; pitää valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle osoittamaa ”casus belli” -vaatimusta ei ole vielä kumottu; kehottaa Turkkia ja Armeniaa normalisoimaan suhteensa luomalla diplomaattisuhteet ilman ennakkoehtoja; kehottaa avaamaan rajat, koska se voi johtaa maiden suhteiden parantumiseen erityisesti rajat ylittävän yhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen myötä;

II.Oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen

9.  katsoo, että EU:n perusarvoja noudattaakseen ja oikeusvaltion periaatteisiin sitoutuakseen Turkin on pikaisesti toteutettava oikeuslaitosta, kansalaisten perusoikeuksia ja mahdollisuuksia saada oikeutta sekä vapautta ja turvallisuutta koskevia uudistuksia; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ehdottamaan luvun 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamista, kun viralliset avaamista koskevat arviointiperusteet on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kantoja; kehottaa lisäksi varmistamaan, että Turkin uudistusprosessi muotoutuu unionin arvojen ja normien perusteella; kehottaa Turkkia ottamaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission täysipainoisesti mukaan oikeuslaitoksen uudistamisen saralla;

10.  pitää valitettavana, että sananvapaus sekä ilmaisun- ja mielipiteenvapaus ovat taantuneet Turkissa tuntuvasti kahden viime vuoden aikana sekä verkkoympäristössä että muualla ja että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavan viimeisimmän indeksin mukaan Turkki on 149. sijalla 180 maasta; muistuttaa, että Turkin viranomaisten antamien lukujen mukaan Turkissa on kaikkein eniten toimittajia telkien takana; toteaa, että mielipiteenvapaus, ilmaisun- ja sananvapaus ja riippumattomat tiedotusvälineet ovat unionin perusarvoja; pitää myönteisenä, maan perustuslakituomioistuimen antamaa tuomiota, jonka mukaan Can Dündarin ja Erdem Gülin oikeuksia on loukattu; muistuttaa, että heitä odottaa oikeudenkäynti ja että syyttäjä vaatii heille edelleen moninkertaisia elinkautistuomioita; on huolissaan päätöksestä, ettei yleisöä päästetä lainkaan seuraamaan oikeudenkäyntiä, ja edellyttää, että toimittajien esittämät väitökset aseiden viemisestä Syyriaan tutkitaan perusteellisesti ja puolueettomasti; tuomitsee Turkin presidentin äskettäin antamat maan perustuslakituomioistuimen vastaiset lausunnot; vaatii kaikkien vangittujen toimittajien välitöntä vapauttamista ja kannustaa eurooppalaisia diplomaatteja jatkamaan toimittajia vastaan nostettujen rikossyytteiden tiivistä seurantaa; pitää valitettavana, että hallituksen johtavat virkamiehet ovat hyökänneet henkilökohtaisesti toimittajia ja opposition edustajia vastaan ja että Turkin johdon autoritaarinen asenne on voimistumassa; kehottaa Turkkia toteuttamaan toimenpiteitä kaikkinaista toimittajien pelottelua vastaan ja erityisesti tutkimaan kaikki toimittajia vastaan tehdyt fyysiset iskut ja uhkailut sekä ehkäisemään aktiivisesti tiedotusvälineitä vastaan tehtäviä hyökkäyksiä; kehottaa myös lievittämään kireää poliittista ilmapiiriä, jossa sananvapautta rajoitetaan tiedotusvälineissä ja internetissä;

11.  toteaa, että Transparency International -järjestön 27. tammikuuta 2016 julkaiseman korruptiovertailun vuodelta 2015 mukaan Turkin korruptio lisääntyi viime vuonna ja että maa on nyt vertailussa 66. sijalla; korostaa, että Turkin hallituksen on lähetettävä selkeä ja johdonmukainen viesti siitä, että sillä on tosiasiallinen aikomus torjua korruptiota kaikilla vallan tasoilla;

12.  muistuttaa, että Turkin olisi asetettava korruption torjuminen ensisijaiseksi tavoitteekseen; kehottaa siksi Turkkia päivittämään korruptionvastaista strategiaansa ja toimintasuunnitelmaansa, perustamaan riippumattoman korruptionvastaisen elimen ja kokoamaan luotettavaa tietoa tutkinta- ja syytetoimista ja tuomioista myös korkealla tasolla;

13.  edellyttää, että Koza Ipek Holding -yhtiön tiedotusvälineiden ja Feza ‑mediaryhmän riippumattomuus palautetaan, että kaikki hallituksen edustajat poistetaan niiden johtokunnista, että kymmenet hallituksen tekemään kaappaukseen tyytymättömyytensä ilmaisseet irtisanotut työntekijät otetaan takaisin töihin ja että terrorismisyytteistä luovutaan;

14.  tuomitsee useiden turkkilaisten sanomalehtien väkivaltaiset ja laittomat valtaamiset, joista uusimpana esimerkkinä oli Zaman-lehden tapaus, ja on huolissaan Digiturk-yhtiön päätöksestä lopettaa televisiokanavalähetyksiä, koska päätöksen epäillään perustuvan muun muassa poliittisiin syihin; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan riippumattomien tiedotusvälineiden poliittisen ja taloudellisen painostuksen; tuomitsee jyrkästi toimittajiin kohdistuneet verbaaliset ja fyysiset hyökkäykset sekä toimittajien mustamaalaamisen ja terrorismin vastaisen lainsäädännön soveltamisen heihin; panee merkille verkossa ja muualla tapahtuvan raportoinnin sisältöä koskevat kiellot ja verkkosivustojen ja etenkin sosiaalisten verkostojen verkkosivustojen sulkemiset, jotka ovat johtaneet toimittajien itsesensuuriin näiden pelätessä, että viranomaisten arvostelemisesta aiheutuisi uusia kostotoimia; on erittäin huolissaan pääsyn estämisestä kymmenille tuhansille verkkosivustoille, internetin säätelyä koskevaan lakiin maaliskuussa 2015 hyväksytyistä muutoksista sekä televiestintäviranomaisen (TIB) vallasta, joka mahdollistaa verkkosivustojen sulkemisen neljän tunnin varoitusajalla erilaisiin epämääräisiin syihin vedoten; on huolissaan siitä, että turkkilainen satelliittipalvelujen tarjoaja Turksat keskeytti perjantaina 26. helmikuuta 2016 IMC TV:n lähetykset ankaralaisen syyttäjän pyynnöstä, koska tämä tutki tukiko TV-kanava ”terroristiryhmää”; on huolissaan media-alan organisaatioille langetetuista poikkeuksellisen suurista verosakoista; edellyttää internetiä koskevan lain tarkistamista, jolla tuetaan sananvapautta internetissä sekä yksityisyyden ja yksilönoikeuksien suojaa edistävää toimintaympäristöä; tuomitsee Turkin hallituksen virkamiesten yritykset pelotella ja joissain tapauksissa karkottaa useita kansainvälisiä toimittajia; vaatii riippumatonta tutkintaa Turkin maaperällä murhattujen toimittajien Naji Jerfin ja Ibrahim Abdel Qaderin sekä Syyriaa koskevaa ”Raqqa is Being Slaughtered Silently” ‑blogia pitäneen Fares Hammadin tapauksista; pitää lisäksi valitettavina tutkimuksia, pidätyksiä, vankeusrangaistuksia ja sakkoja, joita rikoslain 299 artiklan nojalla määrätään väitetyistä valtion päämiehen loukkauksista; kehottaa Turkin hallitusta käsittelemään näitä asioita kiireellisinä ja ensisijaisina, jotta voidaan turvata kansainvälisten normien mukainen moniarvoisuus; pitää avointa julkista keskustelua yhtenä terveen demokratian tärkeimmistä osatekijöistä;

15.  kehottaa Turkin hallitusta hyväksymään vahvan tietosuojalain ja perustamaan Euroopan normien mukaisen riippumattoman tietosuojaviranomaisen, luomaan tarvittavat edellytykset tehokasta ja vaikuttavaa kansainvälistä politiikkaa, oikeusviranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varten ja edistymään samalla viisumivapautta koskevien perusteiden täyttämisessä; kehottaa Turkin viranomaisia määrittelemään selkeästi lain soveltamisalaa koskevat poikkeukset erityisesti terveystietoja käsiteltäessä sekä käynnistämään valintamenettelyn, jolla taataan tietosuojaviranomaisen jäsenten riippumattomuus;

16.  toteaa olevansa huolissaan terrorisminvastaisesta laista, ja etenkin terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja propagandan laveasta ja liian väljästä määritelmästä, joka tekee tällaisten rikosten täsmällisen luonteen määrittämisestä mahdotonta; vaatii, että rikosoikeuden ja terrorismin vastaisen lainsäädännön on oltava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia ja että Turkin olisi noudatettava tätä oikeuskäytäntöä kokonaisuudessaan ja pantava se täytäntöön; kehottaa Turkkia luomaan poliittisen ja oikeudellisen toimintaympäristön, jonka avulla oikeuslaitos voi hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti myös käytännössä siten, että siitä ei tule sisäisen opposition tukahduttamisväline; kehottaa Turkkia panemaan täytäntöön kaikki EU-tuomioistuinten antamat tuomiot; on huolestunut lukuisista tuomarien ja syyttäjien siirtämisistä muihin tehtäviin, tahdonvastaisista siirroista muualle ja viraltapanoista ja toteaa, että tällaiset toimet heikentävät oikeuslaitoksen riippumattomuutta, puolueettomuutta ja tehokkuutta sekä asianmukaisten oikeudenkäyntimenettelyjen ja toimivallanjaon kunnioittamista; vaatii pikaista toimivallan jaon palauttamista sekä tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan oikeuslaitoksen riippumattomuus; pitää valitettavana, että oikeutta on vääristelty tiettyjen poliitikkojen eduksi ja että tämä vääristely on yleistynyt Turkissa vuoden 2013 korruptioskandaalin jälkimainingeissa; korostaa, että tuomarien ja syyttäjien korkeaan neuvostoon liittyvän täytäntöönpanovallan roolia ja vaikutusta on rajattava ja että tarvitaan riittävät takeet siitä, että tuomareita ei siirretä vastoin heidän omaa tahtoaan;

17.  muistuttaa, että Turkin poikkeuksellinen talouskasvu kuluneen vuosikymmenen aikana on johtanut ennennäkemättömän voimakkaaseen kasvuun asuntojen ja infrastruktuurien alalla, usein ympäristö- ja säilyttämisnäkökohtien kustannuksella; on erittäin huolissaan maan erilaisista megaluokan hankkeista ja vetoaa maan hallitukseen, jotta se teettäisi ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevia arviointeja ja ottaisi paikallisväestön asianmukaisesti mukaan hankkeiden suunnitteluun, jotta kaupungistumisen, tilankäytön ja ympäristön pilaantumisen pitkäaikaiset kielteiset vaikutukset voitaisiin välttää mahdollisimman hyvin;

18.  katsoo, että perustuslain uudistamisprosessissa olisi kehitettävä maallistunut, moniarvoinen, osallistava ja suvaitsevainen yhteiskunta; painottaa, että uuden perustuslain olisi perustuttava kaikkien poliittisten puolueiden ja koko yhteiskunnan väliseen laajaan konsensukseen ja että siinä olisi kunnioitettava täysipainoisesti vähemmistöjen oikeuksia riippumatta näiden kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta, mikä muodostaa vakaan perustan perusvapauksille ja oikeusvaltioperiaatteelle; kehottaa Turkkia kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta, perusoikeuksia ja -vapauksia ja etenkin uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen vapautta; korostaa tarvetta hyväksyä kattavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, mukaan luettuna etniseen alkuperään, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän ja vihapuheen kieltäminen, ja sisällyttää tällaista syrjintää koskeva kielto uuteen perustuslakiin; korostaa, että tämän ei pitäisi estää Turkkia suomasta kansalaisille etnisen alkuperän, uskonnon tai kielen perusteella erityisoikeuksia, jotta he voivat vaalia identiteettiään; toteaa tässä yhteydessä, että tarvitaan lisätoimia, joilla paneudutaan kreikkalaisvähemmistöön kuuluvien ongelmiin, erityisesti koulutuksen ja omistusoikeuden saralla; kehottaa Turkin viranomaisia ryhtymään oikeustoimiin erilaisista viharikoksista, mukaan lukien antisemitismi, vastuussa olevia henkilöitä ja tahoja vastaan, kuten hallituksen vuonna 2013 julkaisemassa demokratisointipaketissa luvattiin; pitää valitettavana, että Turkin hallitus suhtautuu passiivisesti kristittyjä ja näiden pappeja vastaan sosiaalisessa mediassa esitettyihin vakaviin uhkauksiin; odottaa Turkin hallituksen kohtelevan jokaista Turkin kansalaista osoittamatta ennakkoluuloja mitään uskonnollista vakaumusta kohtaan; ottaa huomioon, että Turkissa on maailman suurin romanivähemmistö, ja kehottaa siksi Turkin viranomaisia toteuttamaan konkreettisia ja vaikuttavia toimenpiteitä, jotta romaneilla olisi tosiasiallisesti yhdenvertaiset oikeudet Turkin yhteiskunnassa; kehottaa myös kohentamaan romanien tilannetta ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon romanilasten tilanteen sekä romaninaisten osallistamisen;

19.  kehottaa Turkkia jatkamaan tiivistä yhteistyötä komission kanssa uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa ja nykyisiä lakeja täytäntöön pantaessa, jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus unionin säännöstön kanssa;

20.  korostaa tarvetta kunnioittaa täysimääräisesti eurooppalaisten arvojen mukaisesti oikeutta erilaisiin, maallisiin tai uskoon perustuviin elämäntapoihin, ja pitää valtio ja uskonto erillään toisistaan;

21.  painottaa, että on tärkeää jatkaa uudistusprosessia ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden alalla siten, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden, ja poistamalla kaikki pappien koulutusta, nimittämistä ja virassa seuraamista koskevat rajoitukset, kunnioittamalla asiaa koskevia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita sekä noudattamalla Venetsian komission suosituksia ja poistamalla kaikenlaisen uskontoon perustuvan syrjinnän ja kaikenlaiset uskontoon perustuvat esteet; kehottaa Turkkia kunnioittamaan ekumeenisen patriarkaatin erillisluonnetta ja merkitystä ja antamaan sille oikeushenkilöyden; toteaa, että on sallittava Halkin seminaarin uudelleen avaaminen ja poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta ja että lisäksi on sallittava kirkollisen ”ekumeeninen patriarkka” -arvonimen julkinen käyttö;

22.  kehottaa Turkin hallitusta keskeyttämään Akkuyuun rakennettavaa ydinvoimalaa koskevat suunnitelmansa; toteaa, että suunniteltu rakennustyömaa sijaitsee alueella, joka on tunnettu vakavista maanjäristyksistä, minkä vuoksi se uhkaa merkittävästi paitsi Turkkia myös koko Välimeren aluetta; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään Espoon yleissopimukseen, joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää tässä tarkoituksessa Turkin hallitusta ottamaan jatkossa naapurimaidensa, kuten Kreikan ja Kyproksen, hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen edetessä;

23.  on huolestunut siitä, että naisiin kohdistuu paljon väkivaltaa ja että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja naisten suojelemiseksi säädettyjä paikallisen lainsäädännön suojakeinoja ei ole pantu täytäntöön; edellyttää lisäksi, että viranomaiset saattavat tehokkaasti voimaan lait, jotka koskevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa, joka on laajalle levinnyt ongelma niin maaseudulla kuin kaupungeissa, reagoivat sukupuoleen perustuvan väkivallan ilmoittamatta jättämiseen, tarjoavat tukipalveluja ja suojaa tällaisen väkivallan uhreille, langettavat tekijöille seuraamuksia, lisäävät sosiaalista tietoisuutta asiasta ja torjuvat sukupuoleen perustuvan väkivallan hyväksymistä yhteiskunnassa; suosittelee painokkaasti hallitukselle sukupuolten tasa-arvon edistämistä politiikassa, talouselämässä, sosiaali- ja kulttuurialalla, kansalaisyhteiskunnassa ja muilla aloilla;

24.  kehottaa Turkkia toteuttamaan ponnekkaita toimia hlbti-yhteisön oikeuksien suojelemiseksi; on erittäin huolestunut siitä, että hlbti-ihmisten suojeleminen väkivaltaisuuksilta on puutteellista; korostaa tässä yhteydessä olevansa pettynyt siihen, että viharikoksia koskevaan lakiin ei sisällytetty suojelemista sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvilta viharikoksilta; pitää valitettavana, että hlbti-ihmisiä vastaan tehdyt viharikokset jäävät usein rankaisematta ja että syyllisten tuomioita lyhennetään usein uhrin väitetyn ”epäoikeudenmukaisen provosoinnin” vuoksi;

III.Kurdien rauhanprosessi ja tilanne Turkin kaakkoisosassa

25.  on erittäin huolestunut tilanteen pahenemisesta Turkin kaakkoisosassa; muistuttaa, että Turkin hallituksella on vastuu suojella kaikkia sen alueella asuvia ihmisiä riippumatta heidän kulttuurisesta tai uskonnollisesta alkuperästään; tunnustaa Turkin legitiimin oikeuden torjua terrorismia kansainvälisen oikeuden mukaisesti; korostaa kuitenkin, että turvatoimet on toteutettava oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioittaen; painottaa kaikkien turvallisuusjoukkojen suorittamien operaatioiden on oltava oikeasuhtaisia eivätkä ne saa olla kollektiivinen rangaistus; tuomitsee erityisturvajoukkojen tekemät rikkomukset ja vaatii, että syylliset saatetaan oikeuden eteen; kehottaa panemaan humanitaarisen lainsäädännön täytäntöön, jotta kaikki haavoittuneet voivat saada hoitoa, johon he ovat oikeutettuja;

26.  tuomitsee PKK:n uudelleen aloittaman väkivallan ja ei pidä sitä oikeutettuna ja toteaa, että PKK on EU:n terroristijärjestölistalla; korostaa, että kurdikysymystä ei voida ratkaista väkivallan avulla, ja kehottaa Turkin hallitusta kantamaan vastuun neuvottelujen jatkamisesta pyrkien kurdikysymyksen kattavaan ja kestävään ratkaisuun; kehottaa PKK:ta laskemaan aseensa, luopumaan terroristitaktiikasta ja käyttämään rauhanomaisia ja laillisia keinoja odotustensa esille tuomiseen; tuomitsee jyrkästi turvallisuusjoukkoja ja siviileitä vastaan tehdyt iskut; on siksi hyvin huolissaan siitä, että kurdiväestöä suojelevat militantit (YDG-H) pystyttävät barrikadeja ja kaivavat taisteluhautoja; vaatii kuitenkin, että rauhanomaiset mielenosoitukset on sallittava;

27.  kehottaa Turkin viranomaisia lopettamaan välittömästi ulkonaliikkumiskiellot, joita on asetettu Turkin perustuslain vastaisesti; pitää erityisen hälyttävänä Cizren ja Sur/Diyarbakirin tilannetta ja tuomitsee sen, että siviilejä on tapettu ja haavoitettu ja jätetty vaille vettä, elintarvikkeita ja lääkintäapua; kehottaa Turkkia sallimaan Kansainvälisen Punaisen Puolikuun lievittää Cizressä ja Diyarbakirissa puhjennutta humanitaarista kriisiä; vaatii Turkin hallitusta sallimaan haavoittuneiden viemisen sairaalaan ja noudattamaan siten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen väliaikaismääräyksiä sekä turvaamaan siviilien poistumisen kaupungeista, joissa on julistettu ulkonaliikkumiskielto; on erittäin huolestunut siviilikuolonuhrien ja haavoittuneiden määrän kasvusta, joka on tutkittava perusteellisesti, sekä siitä, että noin 400 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan maan sisällä; painottaa, että perheille on ihmisarvon vaalimiseksi annettava oikeus kerätä ruumiit kaduilta ja haudata ne; korostaa Turkin hallituksen olevan vastuussa ihmisoikeuksien varmistamisesta, turvallisuuden sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuden takaamisesta kaikille siviileille Turkin niissä osissa, joissa asuu enimmäkseen kurdeja ja joihin taistelut vaikuttavat; pyytää Turkin hallitusta luomaan virallisen mekanismin hätätavun antamiseksi ja korvausten maksamiseksi niille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa, jääneet työttömiksi ja menettäneet toimeentulonsa; pitää valitettavana maan historiallisen perinnön tuhoutumista;

28.  panee huolestuneena merkille Turkin hallituksen äskettäisen ilmoituksen konfliktin koettelemilla alueilla toteutettavista kaupunkien muutos- ja uudelleensijoittamishankkeista ja pitää valitettavana päätöstä toteuttaa Diyarbakirin maakuntaan kuuluvassa Surin piirikunnassa laajoja pakkolunastuksia, jotka koskevat muun muassa kunnille ja kirkolle kuuluvaa omaisuutta, mikä olisi uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien loukkaamista; kehottaa Turkin hallitusta kunnioittamaan alueen kulttuurista omaleimaisuutta ja pidättymään keskitetyn paikallishallinnon rakenteiden edelleen vahvistamisesta alueella; kehottaa tarkistamaan pakkolunastuspäätöstä ja jälleenrakennussuunnitelmia aloittamalla vuoropuhelun ja yhteistyön piirikuntien ja suurkaupunkikuntien hallintoviranomaisten kanssa ja kunnioittamaan asukkaiden ja omistajien oikeuksia;

29.  on pöyristynyt ”Allahin leijonina” (Esedullah) tunnettujen poliisin erikoisjoukkojen toiminnasta, sillä ne ovat ilmeisesti vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista sekä tahallisesta siviilien tappamisesta Turkin kaakkoisosassa; edellyttää, että Turkin viranomaiset tutkivat ”Allahin leijonien” toiminnan perusteellisesti ja saattavat ihmisoikeuksia loukanneet edesvastuuseen ja rankaisevat heitä;

30.  vaatii välitöntä tulitaukoa ja rauhanprosessin jatkamista, jotta kurdikysymys voidaan ratkaista neuvottelemalla; korostaa, että ensisijaisena tavoitteena on demokratisoinnin ja sovinnonteon edistäminen; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan Turkin parlamenttiin kurdikysymystä käsittelevän valiokunnan, jotta voidaan edistää kestävää rauhaa palauttamalla tunne oikeudenmukaisuudesta ja parantamalla poliittisista väärinkäytöksistä aiheutuneita traumoja; vaatii unionia ottamaan viipymättä aktiivisen roolin rauhanprosessissa; painottaa, että on asetettava etusijalle kurdialkuperää olevien henkilöiden yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja poliittisten oikeuksien vahvistaminen sekä heidän tasa-arvoisen kohtelunsa edistäminen; kehottaa jälleen Turkkia poistamaan Euroopan neuvoston jäsenenä paikallisen itsehallinnon peruskirjaa koskevat varaumat ja soveltamaan täysipainoisesti peruskirjan kaikkia näkökohtia;

31.  pitää erittäin valitettavana rauhan puolesta esitetyn vetoomuksen allekirjoittaneen yli tuhannen akateemisen henkilön pelottelua ja syytteeseen asettamista; paheksuu sitä, että allekirjoittaneista lähes viisikymmentä on irtisanottu pysyvästi tai väliaikaisesti ja että neljä on vangittu; painottaa, että rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseen omistautuneen asianajajan Tahir Elcinin surmaamiseen syyllistyneet henkilöt on saatettava oikeuden eteen; on hyvin huolestunut oikeudellisten tutkimusten kohdistumisesta pääasiallisesti HDP-puolueen jäseniin sekä paikallisten pormestarien, mukaan lukien 25 yhteispormestarin, vangitsemisesta ja viraltapanosta sekä monien kurdipoliitikkojen yllä häälyvistä uhista;

32.  tuomitsee jyrkästi ISILiin/Daeshiin kytketyt Diyarbakirissa, Surucissa, Ankarassa ja Istanbulissa tehdyt terrori-iskut; ilmaisee solidaarisuutensa uhreille ja näiden perheenjäsenille sekä niille Turkin kansalaisille, jotka ovat eturintamassa torjumassa ääriliikkeitä; tuomitsee myös jyrkästi uusimmat Ankarassa 17. helmikuuta 2016 tehdyt pommi-iskut, joista militantti ”Kurdistanin vapautuksen haukat” -ryhmä (TAK) on ottanut vastuun sekä Ankarassa 13. maaliskuuta 2016 tehdyn iskun; ilmaisee surunvalittelunsa uhrien perheenjäsenille ja muille omaisille; tähdentää, että näitä iskuja on tutkittava perinpohjaisesti, jotta syylliset saataisiin oikeuden eteen; katsoo terrorismin tehokkaan torjumisen edellyttävän, että Europol ja Turkin lainvalvontaviranomaiset lisäävät yhteistyötään;

33.  pitää myönteisenä, että Turkki osallistuu ISILin/Daeshin vastaiseen maailmanlaajuiseen liittoutumaan ja että se on avannut tukikohtansa Yhdysvaltojen ja liittoutuman joukoille; kehottaa Turkkia toimimaan maltillisesti ja täydessä yhteistyössä länsiliittolaistensa kanssa;

34.  kehottaa Turkkia lisäämään toimia, joilla estetään niin sanottuja ulkomaisia taistelijoita, rahaa ja varusteita saavuttamasta ISILiä/Daeshia ja muita ääriliikkeitä Turkin alueen kautta; on huolissaan siitä, että Turkin viranomaiset eivät kenties ole toteuttaneet kaikkia mahdollisia toimenpiteitä lopettaakseen ja ehkäistäkseen ISILin/Daeshin toiminnan, ja etenkään estääkseen laittoman öljyn kauppaamisen rajojensa yli; pyytää unionia lisäämään tietojenvaihtovalmiuksiaan ja tekemään asiassa tiivistä yhteistyötä Turkin viranomaisten kanssa, millä tuettaisiin edelleen salakuljetusverkostojen torjumista; panee merkille, että ulkomaisten taistelijoiden pidättämisessä sekä Irakin ja Syyrian vastaisten rajojen valvonnassa ilmenee puutteita;

35.  pitää myönteisenä, että Turkki tukee ja edistää suurvaltojen välistä sopimusta vihollisuuksien lopettamisesta Syyriassa ja humanitaarisen avun toimittamisesta sitä tarvitseville; arvostaa tätä merkittävänä askeleena kohti Syyrian kriisin ratkaisemista; toteaa, että vihollisuuksien lopettamisen olisi ulotuttava konfliktin kaikkiin muihin osapuoliin kuin niihin, jotka on määritetty terroristijärjestöiksi YK:n turvallisuusneuvostossa; kehottaa kaikkia osapuolia täyttämään nämä sitoumukset ripeästi ja kokonaisuudessaan; toistaa olevansa sitä mieltä, että Syyrian konfliktia ei voida ratkaista sotilaallisesti, ja edellyttää poliittiseen ratkaisuun pyrkimistä; tuomitsee Turkin sotilaallisen intervention Pohjois-Syyriassa olevia kurdijoukkoja vastaan, koska se haittaa ISILiä/Daeshia vastaan taistelemista ja vaarantaa pyrkimykset saada aikaan rauhaa ja turvallisuutta;

IV.EU:n ja Turkin yhteistyö pakolais-/muuttoliikekriisissä

36.  kannattaa unionin ja Turkin uutta poliittista sitoutumista geopoliittisiin haasteisiin ja etenkin pakolais- ja muuttoliikekriisiin; antaa Turkille tunnustusta sen merkittävästä humanitaarisesta panoksesta eli siitä, että se on ottanut vastaan eniten pakolaisia maailmassa; kehottaa unionia ja Turkkia yhdistämään voimansa pakolaisleirien säällisten elinolojen ja perusvalmiuksien parantamiseksi ja varmistamiseksi sekä helpottamaan YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) työtä, jotta kyetään välttämään maahanmuuttajien laajamittainen poistuminen; kehottaa unionia jatkamaan työskentelyä Turkin hallituksen virkamiesten kanssa, jotta voidaan varmistaa maahanmuuttajien asianmukainen dokumentointi; muistuttaa, että Turkki on eräs merkittävimmistä unioniin pyrkivien maahanmuuttajien ja pakolaisten kauttakulkumaista, johon heitä saapuu paitsi Syyriasta myös monesta muusta maasta; korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä Turkin kanssa pakolaiskriisin hallitsemiseksi ja ihmishenkien menetyksien estämiseksi merellä; pitää myönteisenä, että Nato suorittaa valvontatehtävää Egeanmerellä;

37.  pitää myönteisenä että unioni ja Turkki aktivoivat 29. marraskuuta 2015 pakolaisia ja muuttoliikkeen hallintaa koskevan yhteisen toimintasuunnitelman osana kattavaa yhteistyöohjelmaa, joka perustuu yhteiseen vastuuseen, vastavuoroisiin sitoumuksiin ja suorituksiin, ja edellyttää, että toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön välittömästi; korostaa, että muuttoliikettä koskevaa unionin ja Turkin yhteistyötä ei pitäisi kytkeä neuvotteluprosessin aikatauluun, sisältöön eikä ehtoihin; katsoo, että pakolaiskriisin ulkoistaminen Turkin hoidettavaksi ei tuo uskottavaa pitkän aikavälin ratkaisua ongelmaan; vetoaa unionin jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuteen, jotta useammat maat ottaisivat pakolaisia vastaan uudelleensijoitettaviksi taakan- ja vastuunjaon hengessä;

38.  korostaa, että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineelle myönnettävät kolme miljardia euroa ja lisärahoitus on hyödynnettävä asianmukaisesti, jotta pakolaisia ja vastaanottavia yhteisöjä kyetään auttamaan ripeästi ja suoraan toteuttamalla hankkeita, jotka liittyvät välittömiin elintarvikkeita, sairaanhoitoa, sanitaatiota ja opetusta koskeviin tarpeisiin; katsoo, että parlamentin on osallistuttava päätöksentekoprosessiin täysimääräisesti lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjänä; kehottaa nopeuttamaan luvattujen varojen maksamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhteistyössä Turkin kanssa, että otetaan käyttöön mekanismi, jolla valvotaan varojen asianmukaista käyttöä aiottuun tarkoitukseen, että mekanismia seurataan tiiviisti ja että komissio tiedottaa parlamentille säännöllisesti varojen käytöstä; painottaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuviin väestöryhmiin, kuten naisiin ja lapsiin ja erityisesti orpoihin sekä uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten kristittyihin ja jesideihin; korostaa, että on pikaisesti puututtava Turkin halki kulkevilla muuttoreiteillä ilmenevään sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja naisten ja tyttöjen hyväksikäyttöön;

39.  pitää myönteisenä Turkin hallituksen äskettäin tekemää päätöstä työmarkkinoiden avaamisesta syyrialaisille pakolaisille; kannustaa toteuttamaan kiireellisesti lisätoimia sen varmistamiseksi, että kaikki 700 000 syyrialaista lasta saavat opetusta; antaa Turkin hallitukselle tunnustusta siitä, että se antaa syyrialaisille pakolaisille ilmaiset terveydenhuoltopalvelut ja koulutusta; pitää valitettavana, että UNHCR:n esittämä vetoomus rahoituksen lisäämisestä on tuottanut tavoiteltua pienemmän tuloksen ja että Maailman elintarvikeohjelman oli supistettava ruoka-avustuksia 80 prosenttiin rahoituksen vähenemisen vuoksi; kiittää Turkkia tämän rahoitusvajeen yksipuolisesta korjaamisesta ja kehottaa jäsenvaltioita ja unionia lisäämään rahoitusta YK:n virastoille ja niiden kumppaneina Turkissa toimiville kansalaisjärjestöille;

40.  kiittää Turkkia siitä, että se on viime aikoihin saakka pitänyt rajojaan avoimina syyrialaisille pakolaisille; arvostaa Turkin viisumijärjestelyn uusien määräysten voimaantuloa, joka on jo pohjustanut laittomien rajanylitysten määrän jyrkkää vähenemistä; korostaa kuitenkin, että on sovellettava unionin viisumipolitiikan kaltaista paljon tiukempaa viisumipolitiikkaa maihin, joista tulee merkittävässä määrin laittomia maahanmuuttajia, jotta voidaan hillitä Turkin kautta Eurooppaan saapuvien maahanmuuttajien tulvaa tapauksissa, joissa kansainväliseen suojeluun ei ole tarvetta; painottaa, että Turkkia on autettava kaikin mahdollisin tavoin sen tiukentaessa rajavalvontaansa ja tehostaessa ihmissalakuljettajien vastaisia toimiaan; kehottaa Turkkia soveltamaan nollatoleranssia ja ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin ihmiskaupan lopettamiseksi ja Kreikan saarille pyrkivän pakolaisvirran pysäyttämiseksi, koska nämä ilmiöt aiheuttavat unionissa vakavia humanitaarisia, poliittisia, sosiaalisia ja turvallisuutta koskevia ongelmia; kannustaa Turkkia, Bulgariaa ja Kreikkaa lisäämään yhteistyötään Egeanmeren etsintä- ja pelastusoperaatioiden alalla ja kehottaa Frontexia tarjoamaan apua Turkin rannikkovartiostolle ja tehostamaan kahdenvälistä tietojenvaihtoa; toteaa, että salakuljetuksen torjuntatoimet voivat olla tehokkaita vain, jos otetaan samaan aikaan käyttöön pakolaisille ja turvapaikanhakijoille turvalliset ja lailliset reitit saapua unioniin;

41.  painottaa, että EU:hun suuntautuvan maahanmuuton ehkäiseminen ei saisi johtaa pakolaisten takaisinkäännyttämiseen tai heidän laittomaan pidättämiseensä; kehottaa komissiota EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman yhteydessä tutkimaan Amnesty Internationalin 1. huhtikuuta 2016 päivätyssä raportissa esitettyjä väitteitä, joiden mukaan Turkki palauttaa syyrialaisia pakolaisia pakkokeinoin; vaatii, että kaikki pakkokeinoihin perustuvat palautukset Kreikasta Turkkiin on toteutettava täysin turvapaikan ja kansainvälisen suojelun saamista sekä perusoikeuksien täytäntöönpanoa ja menettelyllisiä takeita koskevan kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaisesti; kehottaa näin ollen komissiota seuraamaan tarkasti, kuinka Turkin viranomaiset panevat sopimusta täytäntöön ja kunnioitetaanko palauttamiskiellon periaatetta Turkkiin palautettujen henkilöiden tapauksissa; kehottaa jälleen Turkin hallitusta kumoamaan vuonna 1951 tehtyyn Geneven yleissopimukseen sisältyvän maantieteellisen varauman; vaatii luomaan pakolaisille turvallisia ja laillisia pakoreittejä ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi ponnistelujaan pakolaisten uudelleensijoittamiseksi; katsoo, että Syyrian kriisiin on löydettävä poliittinen ratkaisu; kehottaa Turkkia lisäämään tuntuvasti pyrkimyksiään päästä poliittiseen ratkaisuun eli luopumaan varaumista, jotka koskevat kurdien osallistumista Geneven rauhanneuvotteluihin;

42.  pitää myönteisenä, että Turkin viranomaiset ja Turkissa toimiva UNHCR yhdenmukaistavat pakolaisten rekisteröintiä koskevat tietokantansa siten, että muodostetaan yksi rekisteröintijärjestelmä; katsoo, että on kiireellisesti tarkasteltava teknisiä keinoja tehdä kyseisestä tietokannasta yhteentoimiva ja yhteensopiva eurooppalaisen Eurodac-tietokannan kanssa, johon rekisteröidään turvapaikanhakijoita; korostaa, että on myös tärkeää, että kun pakolaiset lähtevät Turkista kohti Eurooppaa, heidät olisi poistettava turkkilaisessa tietokannassa olevasta rekisteristä;

43.  korostaa, että kaikkia jäsenvaltioita koskeva takaisinottosopimuksen täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää Euroopalle, koska sen perusteella voidaan tehokkaammin palauttaa maahanmuuttajat, jotka eivät tarvitse kansainvälistä suojelua; pitää myönteisenä, että molemmat osapuolet pääsivät unionin ja Turkin välisessä huippukokouksessa 29. marraskuuta 2015 poliittiseen yhteisymmärrykseen siitä, että takaisinottosopimusta aletaan soveltaa täysimääräisesti kesäkuusta 2016 alkaen, kehottaa kaikkia osapuolia panemaan nykyiset kahdenväliset takaisinottosopimukset täytäntöön kokonaisuudessaan ja tehokkaasti ja varmistamaan, että muuttajien perusoikeuksia kunnioitetaan täysipainoisesti;

44.  kannustaa hallitusta täyttämään kokonaisuudessaan ja syrjimättömästi perusteet, jotka luetellaan kaikkia jäsenvaltioita koskevan viisumivapauden etenemissuunnitelmassa; muistuttaa, että viisumipakon poistaminen on ansioihin perustuva prosessi ja että Turkin kansalaisille voidaan myöntää viisumivapaus vain, jos asianomaiset vaatimukset täyttyvät; pyytää komissiota antamaan lisää teknistä apua viisumivapauden etenemissuunnitelman ehtojen täyttämiseksi;

V.Kyproksen jälleenyhdistymistä koskevissa neuvotteluissa edistyminen

45.  antaa tunnustusta YK:n tuella käydyissä Kyproksen jälleenyhdistymistä koskevissa neuvotteluissa saavutetusta merkittävästä edistymisestä; pitää kahden johtajan 11. helmikuuta 2014 antamaa yhteistä julistusta myönteisenä ja katsoo sen muodostavan perustan ratkaisulle; kannattaa Kyproksen tasavallan kehittämistä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti poliittisesti tasa-arvoiseksi kahden yhteisön ja kahden alueen liitoksi, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöllisyys, yksi suvereniteetti ja yksi kansalaisuus ja jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lopullista sopimusta; arvostaa Kyproksen kreikkalaisen ja turkkilaisen yhteisön johtajien rakentavaa lähestymistapaa sekä heidän päättäväisyyttään ja väsymättömiä ponnistelujaan oikeudenmukaisen, kokonaisvaltaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi mahdollisimman pian; korostaa vuosikymmeniä jatkuneen Kyproksen konfliktin ratkaisemisen merkitystä koko alueelle ja Euroopalle / Euroopan unionille; pitää siksi uutta kansanäänestystä koskevaa mahdollisuutta myönteisenä ja kehottaa kaikkia osapuolia edistämään myönteiseen lopputulokseen pääsemistä;

46.  korostaa, että Kyproksen kysymyksen ratkaisemattomuus vaikuttaa unionin ja Turkin välisten suhteiden kehittymiseen suhteisiin, ja kehottaa sen vuoksi kaikkia asianomaisia osapuolia pyrkimään asian ratkaisemiseen;

47.  kehottaa Turkkia täyttämään velvoitteensa soveltaa kaikilta osin ja syrjimättömällä tavalla EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan määräyksiä kaikkiin jäsenvaltioihin, myös Kyproksen tasavaltaan, ja toteaa, että lisäpöytäkirjan täytäntöönpano vauhdittaisi merkittävästi neuvotteluja;

48.  pitää Turkin laittomien siirtokuntien politiikkaa valitettavana ja pyytää, ettei Turkki enää asuttaisi maansa kansalaisia Kyproksen miehitetyille alueille, koska se on vastoin Geneven yleissopimusta ja kansainvälisen oikeuden periaatteita; kehottaa Turkkia lopettamaan kaikki toimet, jotka muuttavat saaren väestötasapainoa ja siten haittaavat tilanteen ratkaisemista;

49.  kehottaa Turkkia pidättymään Kyproksen talousvyöhykkeellä kaikista toimista, jotka saattavat johtaa kitkaan ja kriisiin hyvin herkällä alueella ja haitata demokraattisesta ratkaisusta käytäviä neuvotteluja, joilla lopetettaisiin nykyisin vallitseva kahtiajaon tilanne, jota ei voida hyväksyä; toteaa, että jäsenvaltioilla on oikeus allekirjoittaa itsemääräämisoikeuksiensa puitteissa kahdenvälisiä ja muita sopimuksia hyödyntääkseen talousvyöhykkeellään olevia luonnonvaroja;

50.  pitää myönteisenä, että edellä mainitut kaksi johtajaa ovat päässeet sopimukseen luottamusta lisäävistä toimista, mukaan luettuina kahden uuden rajanylityspaikan avaaminen ja sähköverkkojen yhteenliittäminen; toteaa kuitenkin, että matkapuhelinten yhteentoimivuuden suhteen on edistytty vain vähän tai ei lainkaan; kehottaa siksi kumpaakin osapuolta toteuttamaan viipymättä kaikki sovitut toimenpiteet; kehottaa EU:ta tukemaan täysimääräisesti tätä ratkaisua poliittisesti ja taloudellisesti; kehottaa Turkkia tukemaan aktiivisesti neuvotteluprosessia ja myönteiseen lopputulokseen pääsemistä; kehottaa Turkkia aloittamaan joukkojensa vetämisen Kyproksesta ja siirtämään Famagustan suljetun alueen YK:n alaisuuteen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 550 (1984) mukaisesti; pitää myönteisenä, että kateissa olevien henkilöiden komitealle (joka käsittelee sekä Kyproksen turkkilaisten että kreikkalaisten kadonneiden henkilöiden tapauksia) on annettu pääsy kaikille tärkeille alueille, sotilasalueet mukaan luettuina; kehottaa kuitenkin Turkkia avaaman myös asiaa koskevat arkistot, jotta komitean työn tehokkuus voitaisiin maksimoida;

51.  pitää myönteisenä Kyproksen tasavallan presidentin Anastasiadesin aloitetta siitä, että turkista tehtäisiin unionin virallinen kieli, ja kehottaa osapuolia nopeuttamaan tätä prosessia; toteaa, että EU:n säännöstön täytäntöönpanon on jo oltava hyvin valmisteltua tulevassa Kyproksen turkkilaisessa osavaltiossa, kun ratkaisua koskeva sopimus tulee voimaan; pitää siksi myönteisenä kahden yhteisön tilapäisen valtuuskunnan perustamista unioniin valmistautumista varten; kannustaa Euroopan parlamenttia ja komissiota tehostamaan pyrkimyksiä saada kyproksenturkkilaiset mukaan valmisteluihin, jotka koskevat täyttä integroitumista unioniin; kannustaa Euroopan parlamentin puhemiestä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, mikäli ratkaisuun päästään;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0094.
(2)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 59.
(3)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 98.
(4)EUVL C 257 E, 6.9.2013, s. 38.
(5)EUVL C 45, 5.2.2016, s. 48.
(6)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 117.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0235.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0052.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0014.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0228.


Albaniaa koskeva vuoden 2015 kertomus
PDF 187kWORD 88k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Albaniaa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2015/2896(RSP))
P8_TA(2016)0134B8-0440/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Albanian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Thessalonikin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyysnäkymistä,

–  ottaa huomioon 26. ja 27. kesäkuuta 2014 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä Albanialle sekä 15. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Brysselissä 18. toukokuuta 2015 pidetyn EU:n ja Albanian vakautus- ja assosiaationeuvoston seitsemännen kokouksen,

–  ottaa huomioon, että Albania liittyi Pohjois-Atlantin puolustusliittoon (Nato) 1. huhtikuuta 2009,

–  ottaa huomioon Wienissä 27. elokuuta 2015 pidetyn Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen puheenjohtajan loppujulkilausuman sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suositukset vuoden 2015 Wienin-huippukokoukselle,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumisstrategiasta (COM(2015)0611) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Albania 2015 Report” (SWD(2015)0213),

–  ottaa huomioon tärkeimpiä painopisteitä koskevassa viidennessä korkean tason vuoropuhelussa Tiranassa 24. maaliskuuta 2015 hyväksytyt yhteiset loppupäätelmät,

–  ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 8. syyskuuta 2015 päivätyn loppuraportin 21. kesäkuuta 2015 pidetyistä paikallisvaaleista,

–  ottaa huomioon Brysselissä 9. ja 10. marraskuuta 2015 pidetyn EU:n ja Albanian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan yhdeksännen kokouksen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Albaniasta,

–  ottaa huomioon Knut Fleckensteinin ulkoasiainvaliokunnassa tekemän työn Albaniaa käsittelevänä pysyvänä esittelijänä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Albania on edistynyt tasaisesti kohti EU-jäsenyyttä;

B.  toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien ansioiden mukaan ja että liittymisaikataulu määräytyy tarvittavien uudistusten laadun perusteella;

C.  ottaa huomioon, että haasteita on yhä ja että niihin on vastattava nopeasti ja tehokkaasti, jotta maa voi edetä kohti EU-jäsenyyttä;

D.  ottaa huomioon, että viittä tärkeintä painopistettä koskevien uudistusten johdonmukainen hyväksyminen ja täysimääräinen täytäntöönpano sekä jatkuva poliittinen sitoutuminen ovat välttämättömiä EU-jäsenyysprosessin edistymiselle;

E.  ottaa huomioon, että uskonnonvapauden ja kulttuuriperinnön suojelu sekä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuva omaisuuden hallinnointi ovat EU:n perusarvoja;

F.  katsoo, että poliittisten toimijoiden rakentava ja kestävä poliittinen vuoropuhelu EU:hun liittyvistä uudistuksista on olennaista jäsenyysprosessin etenemisen kannalta; toteaa, että reilu peli, rakentava vuoropuhelu, yhteistyö ja kompromissihalukkuus hallituksen ja opposition välillä ovat ratkaisevan tärkeitä kestävän uudistusprosessin onnistumiselle;

G.  toteaa, että EU-jäsenyysprosessista vallitsee Albaniassa poliittinen yksimielisyys ja sillä on maan kansalaisten laaja tuki; katsoo, että uudistusohjelman menestyminen riippuu suuressa määrin demokraattisen poliittisen toimintaympäristön olemassaolosta maassa;

H.  toteaa, että uudistusprosessin kannalta ratkaisevan tärkeää on vakaa edistyminen erityisesti oikeusvaltion kehittämisessä, oikeuslaitoksen uudistamisessa, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa toimissa, julkishallinnon uudistamisessa sekä perusoikeuksien turvaamisessa; toteaa, että Albanian on tehostettava uudistustoimia näillä aloilla ja muilla painopistealoilla, jotta maan jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa ja lujittaa sen demokratiakehitystä; ottaa huomioon, että EU on määritellyt oikeusvaltion laajentumiskehityksensä ydinkysymykseksi ja korostanut tarvetta vahvistaa talouden ohjausta ja hallintaa sekä julkishallintoa kaikissa Länsi-Balkanin maissa;

1.  panee tyytyväisenä merkille Albanian jatkuvan edistymisen tärkeimpiä painopisteitä koskevissa uudistuksissa, jotka ovat edellytys jäsenyysneuvottelujen aloittamiselle; kehottaa maan hallitusta, parlamenttia ja puolueita pitämään yllä uudistustahtia ja nopeuttamaan uudistusten toteuttamista; kehottaa niitä vauhdittamaan perusteellista oikeuslaitoksen uudistusta; korostaa näiden uudistusten asianmukaisen ja oikea-aikaisen toteuttamisen merkitystä;

2.  kehottaa kaikkia puolueita pyrkimään entistäkin päättäväisemmin osallistumaan rakentavaan ja aitoon poliittiseen vuoropuheluun, joka mahdollistaa keskeisten uudistusten hyväksymisen ja toteuttamisen; uskoo vahvasti, että hallituksen ja opposition kestävä yhteistyö parlamentissa on olennaista Albanian EU-jäsenyysprosessille ja liittymisperusteiden täyttämiselle; painottaa voimakkaasti, että tarvitaan niiden jatkuvaa sitoutumista sellaisen demokraattisen poliittisen kulttuurin luomiseen, johon sisältyy halukkuus vuoropuheluun, neuvotteluun ja kompromisseihin sekä boikottien ja radikalismin täydellinen poissulkeminen; pitää myönteisenä EU-integraatioasioita käsittelevän kansallisen neuvoston perustamista ja työtä ja toteaa, että sen odotetaan tekevän EU:hun liittyvästä uudistusprosessista entistä osallistavamman; vaatii parantamaan parlamentin valmiuksia seurata unionin säännöstön täytäntöönpanoa ja noudattamista;

3.  antaa hallitus- ja oppositiopuolueille tunnustusta rakentavasta yhteistyöstä, kun parlamentti hyväksyi yksimielisesti säädöksen, joka estää rikollisten nimittämisen ja valitsemisen julkiseen virkaan (”dekriminalisointilaki”); on tyytyväinen parlamentin hyväksymiin määräyksiin ja kehottaa tämän lainsäädännön pikaiseen ja huolelliseen täytäntöönpanoon sen hengen ja kirjaimen mukaisesti; kannustaa voimakkaasti parlamenttia näyttämään esimerkkiä lakien täytäntöönpanossa, jotta lisätään kansalaisten ja yritysten luottamusta poliittisiin edustajiinsa ja julkisiin instituutioihin;

4.  panee tyytyväisenä merkille Albanian sitoutumisen oikeusjärjestelmän kattavaan ja perusteelliseen uudistamiseen ja kehottaa painokkaasti Albanian viranomaisia jatkamaan pikaisesti tämän tärkeän uudistuksen valmisteluja, jotta edistetään kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään; antaa tunnustusta oikeuslaitoksen uudistamista käsittelevän parlamentin tilapäisen valiokunnan työlle uudistuksen valmistelussa; suhtautuu myönteisesti Venetsian komission kanssa tehtävään tiiviiseen yhteistyöhön; kannustaa entistäkin tiiviimpään yhteistyöhenkeen edettäessä kohti tämän uudistuksen hyväksymistä; kannustaa kaikkia osapuolia pyrkimään Venetsian komission suositusten mukaisesti sovintoratkaisuun oikeuslaitoksen olennaisista muutoksista, jotka koskevat muun muassa tuomareiden ja syyttäjien täydellistä riippumattomuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä tuomioistuimien, erityisesti korkeimman oikeuden, perustuslakituomioistuimen ja korkean tuomioistuinneuvoston, puolueettomuutta;

5.  painottaa, että on tarpeen korjata nykyiset oikeusjärjestelmän toiminnan puutteet, jotka liittyvät muun muassa tuomiovallan riippumattomuuteen muusta vallankäytöstä, poliittiseen ohjailuun, valikoivaan oikeudenkäyttöön, vastuuvelvollisuuden vähäisyyteen, laajaan korruptioon, valvonnan tehottomuuteen, riittämättömiin resursseihin ja oikeudenkäyntien kokonaiskestoon sekä tuomareiden nimittämiseen ja ylenemiseen sovellettavien ammatillisten selkeiden kriteereiden puutteeseen; korostaa tarvetta lisätä avoimuutta ja panna täytäntöön suositukset, joita lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) esitti neljännessä arviointikertomuksessaan korruption torjunnasta tuomareiden ja syyttäjien keskuudessa;

6.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti oikeusjärjestelmän uudistuksen etenemistä ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle heti, kun Albania on edistynyt riittävästi uudistuksessa; kehottaa komissiota myös ottamaan huomioon nämä johtopäätökset sekä Albanian edistymisen viiden tärkeimmän painopisteen täytäntöönpanossa, kun se harkitsee jäsenyysneuvottelujen aloittamisen suosittamista;

7.  pitää myönteisenä julkishallinnon uudistusstrategian 2015–2020 ja sen toimintasuunnitelman 2015–2017 sekä julkisen varainhoidon uudistusstrategian 2014–2020 hyväksymistä; korostaa, että tarvitaan ammattimaisesti ja avoimesti toimivaa virkamieskuntaa, jotta voidaan turvata kansalaisten yleinen etu ja tarjota heille parempia palveluja sekä valmistautua tulevien jäsenyysneuvottelujen tehokkaaseen toteuttamiseen; panee merkille toimet kansalaisten kannalta sujuvamman julkishallinnon edistämiseksi; kehottaa hallitusta jatkamaan pyrkimyksiään hallinnollisten valmiuksien parantamiseksi, julkishallinnon poliittisuuden kitkemiseksi ja virkamieskunnan korruption torjumiseksi sekä ansioihin ja saavutuksiin perustuvien rekrytointimenettelyjen parantamiseksi; kehottaa panemaan täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön virkamieslain ja uuden hallintomenettelylain; kehottaa vahvistamaan oikeusasiamiehen toimiston kaltaisten ihmisoikeusrakenteiden arvovaltaa, autonomiaa, tehokkuutta ja resursseja; kehottaa myöntämään riittävästi määrärahoja kahdelle uudelle valtuutetulle eli lapsiasiavaltuutetulle ja kidutuksen torjunnasta vastaavalle valtuutetulle; on tyytyväinen vuosien 2015–2020 hajauttamisstrategian ja paikallista itsehallintoa koskevan lain hyväksymiseen, koska näin edistetään paikallishallinnon yksiköiden hallinnollisia ja taloudellisia valmiuksia sekä mahdollistetaan neuvonpito keskus- ja paikallishallinnon välillä; katsoo, että on tarpeen määritellä tarkemmin paikallishallinnon tehtävät ja vastuut ja jatkaa tiivistä vuoropuhelua sidosryhmien kanssa, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan edustajat;

8.  on edelleen huolestunut laajalle levinneestä korruptiosta erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, oikeuslaitoksen, julkisten hankintojen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen liittyvien käyttöoikeussopimusten, rakentamisen, aluesuunnittelun, paikallishallinnon ja yleishyödyllisten palvelujen alalla; kehottaa vahvistamaan paikallishallintoa; pitää myönteisenä korruption vastaisen kansallisen strategian 2015–2020 ja toimintasuunnitelman 2015–2017 hyväksymistä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia seuraamaan ja tarkistamaan toimintasuunnitelmaa perusteellisesti, tehostamaan korruptiotapausten tutkintaa sekä niitä koskevia syytetoimia ja tuomioiden antamista kaikilla tasoilla, valvomaan tiukasti korruption vastaisen lainsäädännön toimeenpanoa sekä lisäämään korruption torjuntaa edistävien instituutioiden riippumattomuutta ja niiden välistä yhteistyötä; pitää myönteisinä väärinkäytösten paljastajien suojelua ja puoluerahoituksen avoimuuden ja valvonnan lisäämistä koskevia lainsäädäntöehdotuksia: painottaa tarvetta vahvistaa lainvalvontaviranomaisten valmiuksia toteuttaa ennakoivia ja tehokkaita tutkimuksia; uskoo vahvasti, että oikeusjärjestelmän uudistuksen edistyminen tehostaa merkittävästi myös korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

9.  panee merkille hallituksen sitoutumisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, jonka seurauksena on toteutettu onnistuneesti laajamittaisia lainvalvontaoperaatioita, myös yhteistyössä naapurivaltioiden ja EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa; on kuitenkin edelleen huolestunut lopullisten tuomioiden määrän vähäisyydestä; korostaa, että on tarpeen kehittää edelleen syyttäjäviranomaisten ja poliisin yhteistyötä ja varmistaa oikeudellisen seurannan tehokkuus; kehottaa osoittamaan riittävästi resursseja poliisille ja syyttäjälaitokselle järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; panee tyytyväisenä merkille viimeaikaiset toimet huumekaupan torjumiseksi mutta toteaa, että huumekauppa on edelleen merkittävä ongelma Albaniassa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan huumausaineiden valmistuksen ja kaupan vastaisia toimiaan muun muassa lisäämällä kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä; kehottaa vahvistamaan lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä ihmiskaupassa, tehostamaan uhrien suojelua ja oikeussuojakeinoja sekä tehostamaan tutkinta- ja syytetoimia ja tuomioiden antamista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan toimiaan laittoman asekaupan torjumiseksi;

10.  panee merkille Etyjin ODIHR:n arvioinnin ja suositukset kesäkuussa 2015 pidettyjen paikallisvaalien vaaliprosessista, jossa kansainväliset tarkkailijat havaitsivat tiettyjä sääntöjenvastaisuuksia; korostaa, että vuoden 2017 parlamenttivaalit ovat tärkeä koe Albanian unioniin yhdentymisen prosessissa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tekemään kaikkensa valmistellessaan vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja; on tyytyväinen vaaliuudistusta käsittelevän tilapäisen parlamentaarisen valiokunnan perustamiseen tammikuussa 2016 ja kannustaa sen suositusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon myös tulevien vaalien valmistelussa ja järjestämisessä; on huolestunut vaaliprosessin yleisestä politisoitumisesta ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia korjaamaan muun muassa menettelylliset puutteet, mukaan lukien ne, jotka koskevat vaalitulokseen liittyviä erimielisyyksiä, vaalilautakuntien riippumattomuutta, puoluerahoituksen avoimuutta ja tehokkuutta sekä väitteitä äänten ostamisesta, äänestäjien pelottelusta ja julkisten varojen väärinkäytöstä, jotta voidaan parantaa kansalaisten luottamusta vaaliprosessiin; katsoo, että keskusvaalilautakunnan on määriteltävä selvät sisäiset vastuualueet puoluerahoituksen valvonnassa ja mentävä puolueiden antamien lausuntojen pelkkää muodollista tarkistamista pidemmälle;

11.  on tyytyväinen siihen, että parlamentti on antanut päätöslauselman kansalaisyhteiskunnan roolista maan demokratiakehityksessä, ja panee merkille, että valtion instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välinen yhteistyö on parantunut ja että kansalaisjärjestöt muun muassa osallistuvat EU-integraatioasioita käsittelevän kansallisen neuvoston kokouksiin; suosittaa kansalaisyhteiskuntaa koskevan etenemissuunnitelman hyväksymistä ja kannustaa sen sujuvaan täytäntöönpanoon; suosittaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön institutionalisointia, jotta voidaan vahvistaa demokratiaa sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojaamista kansalaisten osallistumisen avulla ja lisätä päätöksenteon avoimuutta; kehottaa viranomaisia vähentämään kansalaisyhteiskunnan järjestöille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja tarkistamaan verosääntöjä ja muuta vastaavaa sääntelyä, jotta helpotetaan yksityisten lahjoituksien tekemistä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kannustamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä osallistumaan aktiivisesti vaaliprosessin valvontaan ja osallistumaan myös EU-jäsenyysprosessia koskevan kattavan ja sopivasti ajoitetun kansalaistiedotuksen toteuttamiseen;

12.  kehottaa Albanian hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota nuorten tulevaisuudennäkymien kohentamiseen ja investoimaan koulutusjärjestelmän nykyaikaistamiseen ja uudistamiseen, jotta parannetaan erityisesti nuorten työllistettävyyttä ja ammatillisia näkymiä; painottaa tarvetta muuttaa nykyinen aivovuoto aivokierroksi, joka tukee liikkuvuutta ja samalla tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia luoda varteenotettavia urakehitysmahdollisuuksia Albaniaan; panee tyytyväisenä merkille liittymistä valmistelevasta välineestä koulutus-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin tarkoituksiin myönnetyn tuen;

13.  muistuttaa toimivaltaisia viranomaisia kehotuksestaan varmistaa, että 21. tammikuuta 2011 tapahtumien uhreille taataan oikeudenmukainen kohtelu;

14.  pitää tuomittavana epäiltyjen huonoa kohtelua poliisiasemilla, vankiloiden tilanahtautta sekä pidätyskeskusten riittämätöntä sairaanhoitoa ja kehnoja oloja;

15.  muistuttaa, että institutionaaliset mekanismit lasten oikeuksien suojaamiseksi ovat edelleen puutteelliset; kehottaa viranomaisia uudistamaan nuoria koskevaa rikosoikeusjärjestelmää siten, että se olisi kansainvälisten vaatimusten mukainen; kehottaa lisäämään merkittävästi lastensuojelujärjestelmän ja erityisesti paikallisten ja alueellisten lastensuojeluyksikköjen rahoitusta; pitää valitettavana, että jotkin lastensuojeluyksiköt on jouduttu lakkauttamaan rahoituksen puutteen vuoksi; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että lapsilla on mahdollisuus saada apua lastensuojeluyksiköistä myös maaseutualueilla;

16.  antaa tunnustusta maassa vallitsevalle uskonnollisen suvaitsevaisuuden ilmapiirille, uskonnollisten yhteisöjen hyvälle yhteistyölle ja niiden myönteisille suhteille valtioon; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia ja uskonnollisia yhteisöjä työskentelemään yhdessä uskonnollisen sopusoinnun säilyttämiseksi ja edistämiseksi;

17.  muistuttaa, että tärkeimpiin painopisteisiin kuuluu tarve toteuttaa tehokkaita lainsäädännöllisiä ja käytännön toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien suojaa ja syrjinnän torjuntaa; toteaa, että romanien ja egyptiläisten elinolot ovat huonot ja että he ovat usein sosiaalisesti syrjäytyneitä ja kärsivät syrjinnästä; panee tyytyväisenä merkille äskettäin hyväksytyn kansallisen toimintasuunnitelman 2015–2020, joka koskee romanien ja egyptiläisten integrointia sekä romanien osallisuutta edistävien toimien tehokkaampaa toteuttamista; pitää edelleen huolestuttavana romanilasten koulutukseen osallistumisen ja koulutuksen keskeyttämisen astetta samoin kuin kadulla elävien romani- ja egyptiläislasten tilannetta, kuten tapauksia, joissa näitä lapsia on pakkohäädetty ilman asianmukaisia menettelyjä ja osoittamatta asianmukaista vaihtoehtoista asumusta; kehottaa tehostamaan lasten oikeuksien turvaamista ja parantamaan nuoria koskevaa rikosoikeusjärjestelmää; panee tyytyväisenä merkille parlamentin päätöslauselman HLBTI-yhteisöön kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisesta; panee merkille, että Tiranassa kesäkuussa 2015 järjestetty toinen Pride-tapahtuma sujui ilman suurempia välikohtauksia; kehottaa poistamaan nykyisestä lainsäädännöstä transihmisiä ja intersukupuolisia ihmisiä syrjivät säännökset; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan edelleen osallistavaa ja suvaitsevaa ilmapiiriä maan kaikkien vähemmistöjen hyväksi muun muassa korostamalla valtion vähemmistötoimikunnan roolia;

18.  kehottaa puuttumaan asianmukaisin keinoin sukupuolten eriarvoisuuteen, sukupuoleen perustuvaan syrjintään ja perheväkivaltaan; suhtautuu myönteisesti huhtikuussa 2015 hyväksyttyihin vaalilain muutoksiin, joissa asetetaan kunnanvaltuustojen ehdokaslistoja koskeva 50 prosentin sukupuolikiintiö;

19.  toteaa, että omistusoikeuksien täytäntöönpano on edelleen varmistamatta; vaatii saattamaan päätökseen omaisuuden rekisteröintiä, palauttamista ja korvaamista koskevan prosessin sekä omistusoikeuksia koskevan strategian 2012–2020 tehokkaan täytäntöönpanon; huomauttaa, että omistusoikeuksien täytäntöönpanon tehostaminen vaikuttaa myönteisesti paikallisiin ja ulkomaisiin investointeihin;

20.  korostaa, että julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten tiedotusvälineiden ammattimaisuus, riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat äärimmäisen tärkeitä; on huolestunut toimittajien yleisestä itsesensuurista ja toteaa, että heitä estetään toisinaan fyysisesti raportoimasta tietyistä tapahtumista, heitä vastaan hyökätään tai heitä uhkaillaan heidän työnsä vuoksi; on huolissaan myös tapauksista, joissa toimittajien riippumattomuuteen on puututtu suoraan; pitääkin valitettavana, että Balkan Investigative Regional Network -verkostoa uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä sen jälkeen, kun verkosto oli tutkinut kaupunginjohtajaehdokkaan rikollistaustaa vuoden 2015 paikallisvaalien aikana; kehottaa toteuttamaan toimia toimittajien ammatillisten ja eettisten vaatimusten tiukentamiseksi; kehottaa tehostamaan audiovisuaalisesta mediasta annetun lain täytäntöönpanoa; korostaa, että hallituksen tiedotusvälineissä harjoittamassa ilmoittelussa on noudatettava suurempaa avoimuutta ja että on pyrittämään tehokkaammin varmistamaan audiovisuaalista mediaa valvovan viranomaisen ja julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajan riippumattomuus; on huolissaan Albanian julkisen radio- ja televisiolähetystoiminnan harjoittajan (RTSh) pääjohtajan valintamenettelyjen muuttumisesta; kehottaa sekä hallitusta että oppositiota varmistamaan kansallisen yleisradiotoiminnan asianmukaisuus nimeämällä johtajaehdokas keskinäisessä yhteisymmärryksessä; painottaa tarvetta saattaa viivästynyt digitalisointiprosessi päätökseen;

21.  panee merkille, että Albaniassa on kohtalaiset valmiudet toimivan markkinatalouden kehittämiseen; ilmaisee tyytyväisyytensä paremmasta veronkantojärjestelmästä ja hallituksen toteuttamasta epävirallisen talouden vastaisesta kampanjasta; toteaa, että työllisyystilanne on kohentunut, mutta on silti huolestunut korkeasta työttömyysasteesta, erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydestä, joiden osuus on yli 50 prosenttia kokonaistyöttömyydestä; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja toteuttamaan uusia toimenpiteitä naisten työmarkkinaosuuden lisäämiseksi; on edelleen huolissaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, sääntely-ympäristöön, omistusoikeuksien täytäntöönpanoon ja korruption torjuntaan liittyvistä merkittävistä puutteista, jotka estävät liiketoimintaympäristön parantamisen; kehottaa Albaniaa puuttumaan kokonaisvaltaisesti maan edelleen laajan harmaan talouden ja siihen liittyvän yleisen korruption aiheuttamiin vakaviin ongelmiin toteuttamalla tehokkaita talousuudistuksia; kehottaa korjaamaan sopimusten täytäntöönpanon ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen puutteet, puuttumaan edelleen laajaan harmaaseen talouteen sekä asettamaan etusijalle finanssipoliittista vakauttamista ja julkisen velan vähentämistä koskevan ohjelmansa; kehottaa antamaan enemmän tukea kuluttajansuojamenettelyille;

22.  kehottaa Albaniaa toteuttamaan lisätoimia kansallisen sääntelyn mukauttamiseksi EU:n ympäristölainsäädäntöön ja luvun 27 vaatimuksiin; suhtautuu myönteisesti suojelualueista vastaavan kansallisen viraston ja Albanian rannikkoviraston perustamiseen;

23.  kehottaa Albanian hallitusta valvomaan vesivoimalaitosten kehittämistä ekologisesti herkillä alueilla, kuten Vjosa-joen ympäristössä, samoin kuin suojelualueilla; kehottaa ylläpitämään nykyisten kansallispuistojen koskemattomuutta; suosittaa ympäristövaikutusten arviointien laadun parantamista, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä sekä vesipuitedirektiivissä vahvistetut vaatimukset; kannustaa Albanian hallitusta lisäämään avoimuutta antamalla kansalaisille mahdollisuuden osallistua suunniteltuihin hankkeisiin ja tulla kuulluksi niistä;

24.  kehottaa Albaniaa toteuttamaan ympäristönsuojeluun ja jätehuoltoon liittyvät vaadittavat mittaukset sekä tehostamaan toimiaan jätteiden epäasianmukaisen hävittämisen ja poiskuljettamisen ja erityisesti merien roskaantumisen torjumiseksi;

25.  kehottaa hallitusta hyväksymään ja panemaan täytäntöön kansallisen energiastrategian; on huolestunut siitä, että Albania ei ole esittänyt uusiutuvaa energiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa energiayhteisölle, minkä seurauksena aloitettiin rikkomismenettely; on huolestunut myös siitä, että Albania ei onnistunut energiayhteisön asettamassa määräajassa mukauttamaan sääntelyään vuonna 2006 annettuun direktiiviin energian loppukäytön energiatehokkuuspalveluista; kehottaa hallitusta edistämään energiatehokkuutta hyväksymällä uutta lainsäädäntöä rakennusten energiatehokkuudesta;

26.  on tyytyväinen siihen, että Albania on edelleen rakentava kumppani alueella ja aktiivinen alueellisessa yhteistyössä; korostaa, että on tärkeää varmistaa hyvät naapuruussuhteet, jotka ovat edelleen keskeisessä asemassa; pitää myönteisenä Albanian sitoutumista alueellisen yhteistyön aloitteisiin, joista päätettiin Länsi-Balkanin huippukokouksessa Berliinissä vuonna 2014 ja Wienissä vuonna 2015; panee tyytyväisenä merkille Albanian rakentavan roolin yhteenliitettävyyttä koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan ennen seuraavaa Pariisissa vuonna 2016 pidettävää huippukokousta teknisten standardien ja muiden kuin säädöksiin perustuvien toimenpiteiden täysimääräisen ja ripeän täytäntöönpanon liikennealalla Länsi-Balkanin huippukokouksessa Wienissä vuonna 2015 sovitulla tavalla;

27.  suhtautuu myönteisesti edelleen vallitsevaan poliittiseen tahtoon parantaa suhteita Serbiaan ja kannustaa Albaniaa ja Serbiaa tehostamaan toimiaan alueellisen vakauden ja yhteistyön sekä hyvien naapuruussuhteiden edistämiseksi; kannustaa Albaniaa osana näitä toimia edelleen kehittämään nuorisoalan yhteistyötoimistoa, jonka päätoimipaikka on Tiranassa, ja toteaa, että toimisto on ensiarvoisen tärkeässä asemassa sovinnonteon edistämiseksi alueella erityisesti nuorten keskuudessa; kehottaa nopeuttamaan tärkeitä infrastruktuurihankkeita, kuten Tiranan ja Skopjen välisen rautatieyhteyden ja nykyaikaisen moottoritien rakentamista osana liikennekäytävää VIII; on tyytyväinen siihen, että Albania on täysin sitoutunut kaikkiin asiaankuuluviin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan julkilausumiin ja Eurooppa-neuvoston päätelmiin ja että Albania on valmis osallistumaan Syyrian pakolaisia koskeviin EU:n avustus- ja uudelleensijoittamisjärjestelyihin; kehottaa hallitusta puuttumaan tehokkaammin EU:n jäsenvaltioille jätettyjen ilmeisen perusteettomien turvapaikkahakemusten suureen määrään ja toimimaan määrätietoisesti viisumipakon poistamisen jälkeisen seurantamekanismin avulla tiivistääkseen operatiivista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden ja naapurimaiden kanssa; kehottaa hallitusta myös harkitsemaan tehokkaampia toimia sosioekonomisten olojen parantamiseksi; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta ja tukee Albanian sisällyttämistä luetteloon;

28.  kannattaa Berliinin prosessin yhteydessä Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamista, joka tarjoaa alueiden kansalaisyhteiskunnan edustajille tilaisuuden vaihtaa ajatuksia, esittää huolenaiheensa ja laatia päättäjille konkreettisia suosituksia; kehottaa jatkamaan kyseistä prosessia seuraavassa, Pariisissa vuonna 2016 pidettävässä huippukokouksessa ja järjestämään alueen kansalaisyhteiskunnan järjestöille valmistelevia seminaareja;

29.  panee tyytyväisenä merkille Albanian sitoutumisen radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaan sekä asianmukaisten turvallisuusstrategioiden ja toimintasuunnitelman hyväksymisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että ajan tasalle saatettu strategiakehys sisältää strategian, joka koskee väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa; on huolestunut siitä, että Albaniassa kuten muissakin maissa tuntuvat palaavien vierastaistelijoiden, islamilaisen radikalisoitumisen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden vaikutukset; suhtautuu tältä osin myönteisesti Albanian hallituksen toteuttamiin toimiin, joilla pyritään estämään vierastaistelijoiden lähtö Isisin riveihin Irakiin ja Syyriaan; pitää tärkeänä, että edelleen toimitaan tehokkaasti niin, että estetään islamilainen radikalisoituminen ja asetutaan vastustamaan väkivaltaisia ääriliikkeitä ottaen myös kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt mukaan toimintaan sekä estetään terrorististen vierastaistelijoiden liikkuminen ja terrorismin rahoitus ja määritellään tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisten oikeusvaltioperiaatteen mukainen toimintatapa ja yhdenmukaiset rikosoikeudelliset menettelyt rikollisten varalta; kehottaa myös lisäämään tehokasta alueellista yhteistyötä sekä yhteistyötä jäsenvaltioiden asiasta vastaavien viranomaisten kanssa, mukaan lukien tietojenvaihto; katsoo, että kaikilla tämänsuuntaisilla toimilla olisi varmistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattaminen kansainvälisten vaatimusten ja säädösten mukaisesti;

30.  pitää valitettavana, että Albanian valtuuskunnan puutteellisen yhteistyö- ja kompromissihalukkuuden vuoksi parlamentaarisessa vakautus- ja assosiaatiovaliokunnassa ei voida nykyisellään käydä järkevää keskustelua eikä mitään suositusta voitu antaa sen 9. kokouksessa; kehottaa vahvistamaan parlamentaarista vakautus- ja assosiaatiovaliokuntaa, jotta se voi edistää Albanian EU-jäsenyysprosessia;

31.  pyytää komissiota sisällyttämään tuleviin kertomuksiinsa yksityiskohtaista tietoa Albanialle liittymistä valmistelevasta tukivälineestä myönnetystä tuesta ja toimien täytäntöönpanosta, erityisesti tärkeimpien painopisteiden ja asianomaisten hankkeiden toteuttamiseen osoitetusta tuesta, ottaen huomioon komission julkilausuman Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta;

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Albanian hallitukselle ja parlamentille.


Bosnia ja Hertsegovinaa koskeva vuoden 2015 kertomus
PDF 207kWORD 103k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2015/2897(RSP))
P8_TA(2016)0135B8-0441/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinan 15. helmikuuta 2016 jättämän Euroopan unionin jäsenyyttä koskevan hakemuksen,

–  ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä Bosnia ja Hertsegovinan kanssa,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. ja 20. kesäkuuta 2003 antamat Länsi-Balkanin maita koskevat päätelmät sekä niiden liitteen ”Länsi-Balkanin maita koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa”,

–  ottaa huomioon neuvoston 16. maaliskuuta, 12. lokakuuta ja 15. joulukuuta 2015 antamat päätelmät Bosnia ja Hertsegovinasta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan Sarajevossa 5. ja 6. marraskuuta 2015 pidetyn ensimmäisen kokouksen sekä EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan vakautus- ja assosiaationeuvoston 11. joulukuuta 2015 pidetyn ensimmäisen kokouksen ja vakautus- ja assosiaatiokomitean 17. joulukuuta 2015 pidetyn ensimmäisen kokouksen,

–  ottaa huomioon Wienissä 27. elokuuta 2015 pidetyn Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen puheenjohtajan loppujulkilausuman sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suositukset vuoden 2015 Wienin-huippukokoukselle,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumisstrategiasta (COM(2015)0611) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Bosnia and Herzegovina 2015 Report” (SWD(2015)0214),

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinan presidentin 29. tammikuuta 2015 antaman ja Bosnia ja Hertsegovinan parlamentin 23. helmikuuta 2015 hyväksymän EU:hun yhdentymistä koskevan kirjallisen sitoumuksen sekä hallinnon kaikkien kolmen tason heinäkuussa 2015 hyväksymän Bosnia ja Hertsegovinan uudistusohjelman kaudeksi 2015–2018,

–  ottaa huomioon aiemmat Bosnia ja Hertsegovinaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Srebrenican muistotilaisuudesta(2) ja 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman Daytonin rauhansopimuksen 20. vuosipäivästä(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentissa 9. joulukuuta 2015 järjestetyn konferenssin aiheesta ”Bosnia ja Hertsegovinan tulevaisuus osana Eurooppaa – 20 vuotta Daytonin-Pariisin rauhansopimuksen jälkeen”,

–  ottaa huomioon Bosnia ja Hertsegovinasta vastaavan ulkoasiainvaliokunnan pysyvän esittelijän Cristian Dan Predan työn,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on edelleen sitoutunut Bosnia ja Hertsegovinan lähentymiseen unioniin sekä sen alueelliseen koskemattomuuteen, suvereniteettiin ja yhtenäisyyteen;

B.  toteaa, että EU:hun liittyminen on osallistava prosessi, joka edellyttää yksimielisyyttä uudistusohjelmasta; katsoo, että Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten on oltava institutionaalisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten keskiössä;

C.  ottaa huomioon, että EU on alkanut soveltaa Bosnia ja Hertsegovinaan uutta lähestymistapaa, jotta maa voisi edetä kohti EU-jäsenyyttä ja ratkaista jäljellä olevat sosioekonomiset ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät haasteet ja näin valmistautua tulevaan jäsenyyteen; ottaa huomioon, että tämän lähestymistavan mukainen vakautus- ja assosiaatiosopimus tuli voimaan 1. kesäkuuta 2015;

D.  katsoo, että hallinnon eri tasojen välille tarvitaan tehokas EU-asioiden koordinointimekanismi, jonka avulla voidaan varmistaa parempi yhteistoiminta EU:n kanssa, helpottaa unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa ja tehdä Bosnia ja Hertsegovinan jäsenyyshakemuksesta menestyksekäs; toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvosto teki 26. tammikuuta 2016 päätöksen koordinointijärjestelmästä maan EU:hun yhdentymisen prosessia varten; huomauttaa, että jos Bosnia ja Hertsegovina edistyy EU-asioiden koordinoinnissa, sille tarjoutuu mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti EU:n rahoitusta;

E.  toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinassa on edelleen 84 500 maan sisäisesti siirtymään joutunutta henkilöä ja sen naapurimaissa, eri puolilla Eurooppaa ja kaikkialla maailmassa on valtava määrä sieltä tulleita pakolaisia;

F.  katsoo, että voimakas poliittinen tuki on keskeinen tekijä valtion institutionaalisen järjestelmän tehostamiseksi;

1.  pitää tervetulleena ensimmäistä myönteisempää komission kertomusta Bosnia ja Hertsegovinasta ja toteaa jälleen sitoutuneensa yksiselitteisesti maan lähentymiseen unioniin; kehottaa viranomaisia viemään määrätietoisesti läpi institutionaalisia ja sosioekonomisia uudistuksia sekä panemaan ne tehokkaasti täytäntöön ja etenemään vakaasti kohti yhdentymistä EU:hun; kehottaa noudattamaan avoimuutta uudistusten suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosessissa; pitää myönteisenä valtion ja entiteettien yhteistä toimintasuunnitelmaa vuosia 2015–2018 koskevan uudistusohjelman toteuttamiseksi ja kehottaa panemaan sen yhdenmukaisesti täytäntöön, jotta saataisiin aikaan todellisia, näkyviä muutoksia koko maassa ja parannettaisiin maan kaikkien kansalaisten elämää;

2.  pitää myönteisenä, että Bosnia ja Hertsegovina jätti 15. helmikuuta 2016 EU:n jäsenyyttä koskevan hakemuksen; kehottaa neuvostoa tarkastelemaan hakemusta mahdollisimman pian ja toimittamaan sen viipymättä komissiolle, jotta lausunnon valmistelu voidaan aloittaa;

3.  panee merkille Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvoston 26. tammikuuta 2016 tekemän päätöksen EU-asioita koskevan koordinointimekanismin perustamisesta ja 9. helmikuuta 2016 tekemän päätöksen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukauttamista koskevasta neuvottelukannasta Kroatian liityttyä EU:hun; muistuttaa, että uudistusohjelman täytäntöönpanon merkittävän edistymisen lisäksi nämä osatekijät ovat tarpeen, jotta EU voi pitää jäsenyyshakemusta uskottavana; kehottaa viipymättä yhdenmukaistamaan entiteettien kannan hyväksyttyyn koordinointimekanismiin ja kannustaa yhteistyöhön kaikkien sidosryhmien välillä sen parantamiseksi edelleen; kehottaa panemaan sen nopeasti täytäntöön ja tekemään rakentavaa yhteistyötä EU-asioissa; painottaa, että mekanismi on välttämätön EU-jäsenyysprosessin tehokkaan päätöksenteon kannalta; on tyytyväinen alustaviin konkreettisiin neuvotteluihin – parlamentaarisella tasolla – koordinointimekanismin täysimääräistä täytäntöönpanoa silmällä pitäen ja kehottaa voimakkaasti lisäämään edelleen tällaisia tapaamisia institutionaalisten sidosryhmien välillä; painottaa jälleen, että on tärkeää mukauttaa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisia kauppamyönnytyksiä; katsoo, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano ja mukauttaminen ovat keskeinen osa Bosnia ja Hertsegovinan sitoutumista EU:hun ja yksi sen jäsenyysehdokkuuden hyväksymisen edellytyksistä; suosittaa, että Bosnia ja Hertsegovina keskustelee myös EU:n jäsenvaltioiden kanssa edistymisestään kohti EU:n jäsenyyttä;

4.  muistuttaa, että on jatkettava myös perustuslaillisia, oikeudellisia ja poliittisia uudistuksia, jotta Bosnia ja Hertsegovinasta voitaisiin tehdä täysin tehokas, osallistava ja toimiva valtio, jossa taataan kaikkien siihen kuuluvien kansojen ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus ja demokraattinen edustus sekä taataan, että kaikki kansalaiset voivat asettautua ehdokkaiksi ja tulla valituiksi ja hoitaa tehtäviään kaikilla politiikan tasoilla yhdenvertaisin edellytyksin ja heidän etnisestä tai uskonnollisesta taustastaan riippumatta, parlamentin aiemmassa päätöslauselmassa esitettyjen periaatteiden ja myös Kööpenhaminan kriteerien, EU:n säännöstön, Venetsian komission antamien suositusten sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaankuuluvien päätösten mukaisesti; kehottaa viranomaisia edistämään aktiivisesti legitiimin edustuksen, federalismin, hajauttamisen ja toissijaisuuden periaatteita sekä eurooppalaisia arvoja ja unioniin yhdentymisen merkitystä; kehottaa EU:n toimielimiä osallistumaan aktiivisesti pyrkimyksiin kestävän ratkaisun löytämiseksi Bosnia ja Hertsegovinan perustuslaillisiin järjestelyihin;

5.  kehottaa poliittisia ja uskonnollisia johtajia pidättäytymään yhteiskuntaa polarisoivasta ja eripuraa lietsovasta nationalistisesta ja separatistisesta kielenkäytöstä sekä jatkamaan poliittista vuoropuhelua ja vastavuoroiseen kunnioittamiseen, konsensukseen ja yhteistyöhön tähtääviä toimia legitiimien poliittisten edustajien kanssa sekä suojelemaan yhteiskunnan moninaisuutta; kehottaa kaikkia kansalaisia osallistumaan sovintoprosessiin ja tekemään yhteistyötä, sillä nämä ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että maa voi edetä lähentymisessä unioniin;

6.  korostaa ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen merkittävää roolia rauhanrakennus- ja sovintoprosessissa ja erityisesti sitä, että on tärkeää saada nuoret osallistumaan kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja vaihtoon sekä politiikkaan; panee merkille kulttuuriaktivistien, taiteilijoiden, kirjailijoiden ja tiedeyhteisön edustajien merkittävän roolin yhteiskunnan eri ryhmien välisen vuoropuhelun ja ymmärryksen edistämisessä; kehottaa edistämään demokratiaa, perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevaa koulutusta Bosnia ja Hertsegovinassa;

7.  panee merkille Serbitasavallan presidentin ilmoituksen siellä Bosnia ja Hertsegovinan valtiotason oikeusjärjestelmästä kaavaillun kansanäänestyksen lykkäämisestä; pitää kuitenkin valitettavana, ettei tätä päätöstä käsitelty Serbitasavallan kansalliskokouksessa; kehottaa luopumaan kokonaan kansanäänestystä koskevasta ajatuksesta, koska se vaarantaa maan yhteenkuuluvuuden, suvereniteetin ja koskemattomuuden ja saattaa asettaa vaakalaudalle pyrkimykset parantaa kaikkien Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten sosioekonomista tilannetta ja edetä yhdentymisessä EU:hun; korostaa, että maan oikeusjärjestelmän puutteita olisi käsiteltävä yksipuolisten aloitteiden sijaan yhteistyön hengessä laajennetun oikeusasioista käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä; muistuttaa, että Daytonin sopimuksen mukaan Serbitasavallalla ei ole oikeutta irtautumiseen;

8.  on syvästi huolissaan Serbitasavallan sisäministerin lausunnoista, jotka koskivat Serbitasavallan poliisin erikoisyksiköiden tulevaa koulutusta Venäjän federaatiossa, yhteistyön syventämistä erityisesti tietojenvaihdossa ja aikomusta ostaa venäläisiä sotatarvikkeita; kehottaa Serbitasavallan viranomaisia luopumaan itsenäisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka saattaisi vaarantaa valtiotason politiikan;

9.  pitää myönteisenä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantuloa sekä sitä, että parlamentaarinen vakautus- ja assosiaatiovaliokunta oli ensimmäinen sen pohjalta perustettu yhteinen elin; pitää kuitenkin erittäin valitettavana, ettei valiokunta kyennyt hyväksymään työjärjestystään, koska sen äänestyssääntöihin yritettiin sisällyttää etnisille ryhmille keinoja pysäyttää jonkin asian käsittely; muistuttaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimus edellyttää työjärjestyksen hyväksymistä ja että tämän laiminlyönti merkitsee vakautus- ja assosiaatiosopimuksen rikkomista; kehottaa Bosnian valtuuskuntaa tältä osin työskentelemään rakentavasti työjärjestyksen hyväksymiseksi viipymättä parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan seuraavassa kokouksessa; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan vakaus- ja assosiaationeuvoston ensimmäiset kokoukset pidettiin 11. joulukuuta 2015;

10.  pitää valitettavana, että korruptio, myös korkeimman tason korruptio, on edelleen yleistä ja etteivät poliittiset sitoumukset ole johtaneet konkreettisiin tuloksiin; on edelleen huolestunut korruption torjunnan heikosta oikeudellisesta ja institutionaalisesta kehyksestä, joka mahdollistaa korruption harjoittamisen ilman rangaistusta, sekä siitä, että korruptiotapauksissa on langetettu vain vähän lopullisia tuomioita; kehottaa parantamaan tutkinta- ja syytetoimien tuloksellisuutta poliitikkoja, korkeita virkamiehiä ja sääntelyelimiä koskevissa, paljon julkisuutta saaneissa korruptiotapauksissa sekä julkisten hankintojen ja yksityistämisen yhteydessä; pitää myönteisenä vuosia 2015–2019 koskevan korruptiontorjuntastrategian ja asiaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymistä ja kehottaa myöntämään sen toteuttamiseksi riittävästi varoja; kehottaa lujittamaan merkittävästi koko maan kattavaa virastojen välistä yhteistyötä; kehottaa perustamaan korruption ennaltaehkäisy- ja seurantarakenteita sekä hyväksymään kaikilla hallintotasoilla korruption ehkäisytoimia koskevia asiakirjoja; kehottaa panemaan viipymättä täytäntöön kaikki lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suositukset;

11.  painottaa, että toimintakykyinen ja vakaa oikeuslaitos on äärimmäisen tärkeä oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi maassa ja sen etenemiseksi kohti EU:n jäsenyyttä; on huolissaan poliittisten toimijoiden oikeuslaitokseen kohdistamasta kasvavasta painostuksesta; toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinan oikeuslaitoksen riippumattomuutta on vahvistettava pikaisesti; on erityisen huolestunut tapauksista, joissa oikeudenkäynteihin on puututtu poliittisista syistä, nimitysmenettelyjen politisoitumisesta oikeuslaitoksessa, jatkuvasta eriytymisestä neljään eri oikeusjärjestelmään sekä tuomareiden ammattipätevyyden arviointia koskevan tehokkaan ja puolueettoman järjestelmän puuttumisesta; on tyytyväinen päivitettyyn oikeusalan uudistusstrategiaan vuosiksi 2014–2018 ja kehottaa laatimaan sen toteuttamiseksi toimintasuunnitelman, jossa painotetaan voimakkaasti koko maan kattavia yhdenmukaistamistoimia; katsoo, että on tärkeää taata entistä ammattitaitoisempi, riippumattomampi ja vastuuvelvollisempi oikeusjärjestelmä ja soveltaa järjestelmällisesti puolueettomia nimitysperusteita; pitää myönteisenä entiteetti- ja valtiotason oikeusministerien allekirjoittamaa pöytäkirjaa, jonka tarkoituksena on uudistaa valtiotason oikeuslaitosta ja korkean tason tuomari- ja syyttäjäneuvostoa; suhtautuu myönteisesti oikeusasiamiehen nimittämiseen mutta on huolissaan oikeusasiamiehen toimiston jatkuvista taloudellisia ja henkilöresursseja koskevista vaikeuksista; kehottaa hyväksymään nopeasti oikeusasiamiestä koskevan uudistuslain;

12.  on edelleen huolestunut siitä, että ilmaisen oikeusavun saatavuus on hyvin rajallista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia säätämään valtiotasolla ilmaista oikeusapua koskevan lain, sillä se on ennakkoedellytys, jolla taataan yhdenvertaiset, tehokkaat ja syrjimättömät oikeussuojakeinot; katsoo, että tällaisen lain täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi oikeusvaltiota kohtaan;

13.  tuomitsee jyrkästi Serbitasavallassa edelleen voimassa olevan järjestyslain, joka heikentää kokoontumisvapauden, järjestäytymisvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kaltaisia keskeisiä demokraattisia oikeuksia; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön tiedonvälityksen vapautta koskevan lain, jota sovelletaan edelleen epätasaisesti ja rajoitetaan usein vetoamalla yksityisyyden suojaan ja hallitusten kanssa toimivien yritysten kaupallisten etujen suojeluun eväten näin kansalaisilta tehokkaat muutoksenhakukeinot tapauksissa, jossa tiedonsaanti estetään; kehottaa hyväksymään Bosnia ja Hertsegovinan rikoslakiin muutoksia, joilla saatetaan sen kidutusta, tahdonvastaisia katoamisia ja raiskauksia koskevat säännökset kansainvälisten vaatimusten mukaisiksi; kehottaa viranomaisia sisällyttämään rikoslakiin tietoverkkorikollisuutta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjassa luetellut rikokset;

14.  pitää tärkeänä, että valtiotason, entiteettitason ja Brčkon piirikunnan parlamenttien välistä yhteistyötä parannetaan ja että järjestetään niiden yhteisiä kokouksia; panee merkille parlamenttien Twinning-hankkeessa tehdyt sitoumukset ja kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön siinä esitetyt suositukset sekä ottamaan käyttöön hyväksytyn yhteistyökehyksen; on tyytyväinen Bosnia ja Hertsegovinan parlamenttien EU:n yhdentymisprosessiin liittyvää toimintaa koskevan yhteistyömekanismin allekirjoittamiseen; kehottaa parantamaan yleistä koordinointia kantonien parlamenttien kanssa;

15.  panee merkille turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän parlamentaarisen sekavaliokunnan roolin Bosnia ja Hertsegovinan asevoimien demokraattisen valvonnan varmistamisessa; on huolestunut väestön hallussa olevien laittomien aseiden suuresta määrästä sekä asevoimien vastuulla olevista edelleen suurista ampumatarvike- ja asevarastoista; on tyytyväinen asevoimien edistymiseen kaikkein epävakaimpien ampumatarvikkeiden hävittämisessä ja kestävien valmiuksien kehittämisessä jäljellä olevien varastojen hallinnoimiseksi; suosittaa soveltamaan kokonaisvaltaista toimintatapaa, jotta voidaan ratkaista jäljellä olevat ongelmat maan raivaamiseksi miinoista vuoteen 2019 mennessä; kehottaa komissiota ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa lisäämään tukeaan näille toimille;

16.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan vaalilain muuttamista valmistelevan työryhmän jäseniä varmistamaan, että lakimuutoksilla luodaan perusta aidosti demokraattisille vaaleille suvereniteetin ilmaisuna; painottaa, että demokraattiset vaalit eivät ole mahdolliset, jos useita muita ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ei voida harjoittaa jatkuvasti ilman etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoleen, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, omistukseen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää ja ilman mielivaltaisia ja kohtuuttomia rajoituksia;

17.  katsoo, että julkishallinnon hajanaisuus, sen politisoituminen ja toimien heikko koordinointi haittaavat institutionaalisten ja lainsäädännöllisten uudistusten toteuttamista ja vaikuttavat julkisten palvelujen tarjoamiseen kansalaisille; kehottaa kaikkien tasojen toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan keskipitkän aikavälin toimien suunnittelua sekä kehittämään laaja-alaisen ja koko maan kattavan julkishallinnon uudistusta koskevan strategiakehyksen ja julkista varainhoitoa koskevan ohjelman OECD:n/SIGMA-ohjelman EU:n jäsenehdokkaille määrittämien julkishallinnon eurooppalaisten periaatteiden mukaisesti;

18.  toteaa, että maatalous on Bosnia ja Hertsegovinassa keskeinen talouden ala, koska noin 20 prosenttia väestöstä on suoraan tai välillisesti riippuvaista alasta; on tämän vuoksi tyytyväinen elintarviketurvallisuutta ja eläinlääkintää koskevan politiikan edistymiseen sekä komission päätökseen hyväksyä maidon ja maitotuotteiden tuonti EU:hun Bosnia ja Hertsegovinasta; kannustaa toteuttamaan lisätoimia virallisen eläinten ja kasvien terveystarkastusjärjestelmän mukauttamiseksi eurooppalaisiin vaatimuksiin sekä luomaan tarvittavat institutionaaliset rakenteet, jotka mahdollistavat liittymistä valmistelevan tukivälineen maaseudun kehittämistä koskevan osion soveltamisen; kehottaa hallitusta tukemaan maataloudesta ja maaseudun kehittämisstrategiasta vastaavan valtiotason ministeriön perustamista;

19.  on huolestunut hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välisen yhteistyön riittämättömistä mekanismeista sekä kansalaisjärjestöjen rajallisesta valmiudesta osallistua uudistusohjelmasta käytävään vuoropuheluun; pitää keskeisenä kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamista ja kansalaisten osallistumista EU:hun liittymistä koskevaan prosessiin; muistuttaa kehotuksestaan luoda ja toteuttaa avoimia ja osallistavia julkisia kuulemismekanismeja; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla parantamaan asiaan liittyvää oikeudellista kehystä ja rahoituskehystä, ottamaan käyttöön kansalaisjärjestöjä koskevan kansallisen strategian sekä varmistamaan läpinäkyvän julkisen rahoituksen saannin kansalaisjärjestöille osallistavamman demokratian edistämiseksi koko maassa; kehottaa kansalaisjärjestöjä ja aktivisteja vahvistamaan merkittävästi valmiuksiaan ja rakenteitaan sekä tekemään yhteistyötä Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisten, EU:n ja kansainvälisen yhteisön kanssa; kehottaa viimeksi mainittuja tahoja auttamaan niitä näissä pyrkimyksissä;

20.  toteaa, ettei vuosiksi 2014–2016 hyväksytyn järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan strategian täytäntöönpanoa ole koordinoitu; kehottaa hyväksymään ja panemaan täytäntöön rahanpesua koskevan uuden strategian ja toimintasuunnitelman rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) suositusten mukaisesti; painottaa uhrikeskeisen lähestymistavan sekä monialaisen ja kattavan strategian tarvetta huumausaine- ja ihmiskaupan torjumiseksi; kehottaa EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia tekemään yhteistyötä torjuakseen tehokkaasti ihmiskauppaa ja suojellakseen uhreja; on tyytyväinen ihmiskaupan torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymiseen Bosnia ja Hertsegovinassa kaudelle 2016–2019 sekä siihen, että toimintasuunnitelmassa tarkastellaan siirtotyöläisiä koskevia ongelmia ja lasten pakottamista kerjäämään, ja kehottaa panemaan toimintasuunnitelman tehokkaasti täytäntöön; on edelleen huolestunut laittomien aseiden suuresta määrästä Bosniassa, josta ne on helppo siirtää EU:hun; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan toimiaan aseiden välittäjien ja salakuljettajien syytteeseen asettamiseksi sekä lisäämään toimia aseiden, erityisesti pienaseiden ja kevyiden aseiden, hallitsematonta leviämistä ja laitonta kauppaa vastaan myös tiivistämällä alueellista yhteistyötä sekä yhteistyötä EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välillä;

21.  kehottaa viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelman vuosia 2015–2020 koskevan terrorismin ennaltaehkäisy- ja torjuntastrategian toteuttamiseksi; kehottaa viranomaisia vahvistamaan toimiaan, jotta varmistetaan tehokkaampi koko maan kattava yhteistyö poliisiviranomaisten sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen välillä terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnassa; kehottaa vahvistamaan Bosnia ja Hertsegovinan terrorismin torjuntaa koskevia valmiuksia; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia lisäämään toimia terrorismin rahoituksen torjumiseksi ja luomaan oikeudellisen kehyksen terroristiryhmien varojen jäädyttämiseksi; pitää olennaisena, että turvallisuusoperaatioita koordinoidaan Bosnia ja Hertsegovinassa ja tietoa vaihdetaan maan sisällä; painottaa, että myös alueellisten turvallisuuspalvelujen välinen tiiviimpi yhteistyö on tärkeää, ja kannustaa lisäämään tätä yhteistyötä;

22.  painottaa, että vierastaistelijoita ja radikalisoitumista koskevalla ilmiöllä on ollut vakava vaikutus Bosnia ja Hertsegovinaan; on huolestunut radikalisoitumisesta nuorten keskuudessa sekä siitä, että alueen muihin maihin verrattuna suuri joukko Bosnia ja Hertsegovinan nuoria on liittynyt Da’eshiin; kehottaa jatkamaan ja vahvistamaan radikalisoitumisen ja terrorismin vastaisia toimenpiteitä; pitää myönteisinä toimia uskontojen välisen vuoropuhelun vahvistamiseksi sekä poliittisten ja uskonnollisten johtajien yhteistä julkilausumaa, jossa tuomittiin terrorismi ja väkivaltaiset ääriliikkeet; pitää tervetulleina ensimmäisiä tuomioita, joita on langetettu vierastaistelijoille sellaisista rikoksista kuin terrorismin rahoitus, julkinen yllyttäminen terrorismiin sekä Da’eshin toiminnan organisointi ja Da’eshiin liittyminen; kehottaa laatimaan pikaisesti tehokkaita ohjelmia radikalisoitumisen estämiseksi ja toteuttamaan pikaisesti toimia, joilla parannetaan Bosnia ja Hertsegovinan nuorten taloudellisia tulevaisuudennäkymiä Länsi-Balkanin nuoria koskevan myönteisen toimintasuunnitelman mukaisesti ja siten estetään heitä antamasta tukeaan radikaaleille ääri-ideologioille; rohkaisee aktivoimaan tiedotusvälineitä, tiedeyhteisöä ja kansalaisyhteiskuntaa tietoisuuden lisäämiseksi riskitekijöistä, joiden vuoksi radikalisoituminen johtaa väkivaltaisiin ääriliikkeisiin; kannustaa kehittämään kansallisia ja alueellisia radikalisoitumisen torjunnan verkostoja, jotka toimivat vastaavan EU:n verkoston parhaiden käytäntöjen ja välineiden perusteella; kannustaa tiivistämään yhteistyötä EU:n ja naapurimaiden turvallisuuspalvelujen kanssa, myös tietojenvaihdossa; kannustaa kaikkialla Bosnia ja Hertsegovinassa poliisioperaatioihin, joissa pidätetään terrorismin järjestämisestä, tukemisesta ja rahoittamisesta epäiltyjä henkilöitä;

23.  toteaa, että ihmisoikeustarkkailun oikeudellinen ja institutionaalinen kehys edellyttää merkittäviä parannuksia; kehottaa laatimaan koko maan kattavan syrjinnäntorjuntastrategian yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa jälleen kerran sisällyttämään syrjinnänvastaiseen lainsäädäntöön sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen selkeät määritelmät sekä iän ja vammaisuuden syrjintäperusteena; kehottaa panemaan lainsäädännön tehokkaasti täytäntöön ja lujittamaan ihmisoikeusasiamiehen roolia; on huolestunut vammaisiin henkilöihin kohdistuvasta syrjinnästä työelämässä, koulutuksessa, terveydenhuollon saatavuudessa ja muiden palvelujen tarjonnassa; on huolestunut hlbti-henkilöihin kohdistuvasta vihaväkivallasta ja vihapuheesta sekä tiedoista, että heihin kohdistuva uhkailu on lisääntynyt; rohkaisee hallitusta puuttumaan tähän muun muassa toteuttamalla oikeuslaitokselle, lainvalvontaviranomaisille ja suurelle yleisölle suunnattuja hlbti-henkilöiden oikeuksia koskevia tiedotustoimia; toteaa, että romanien väestörekisteriä koskevan prosessin täytäntöönpanossa on tapahtunut merkittävää edistystä, mutta on edelleen huolestunut vähäisistä toimista romanien terveydenhuollon, koulutuksen ja työllistymisnäkymien parantamiseksi; kehottaa viranomaisia torjumaan erityisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää; kehottaa kumoamaan Serbitasavallan perustuslakiin sisältyvän kuolemanrangaistusta koskevan määräyksen;

24.  pitää valitettavana, ettei asioissa Sejdić-Finci ja Zornić annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa ole edistytty, ja toteaa, ettei Bosnia ja Hertsegovina edelleenkään noudata näitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita; korostaa jälleen, että tuomioiden täytäntöönpanon laiminlyönti aiheuttaa edelleenkin Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten syrjintää ja voi muodostua kompastuskiveksi maan tiellä kohti EU:n jäsenyyttä;

25.  vaatii tehostamaan asianmukaisia tutkinta- ja syytetoimia vihaväkivalta- ja vihapuhetapauksissa, myös tapauksissa, joilla on etniset vaikuttimet ja joissa ääriliikkeiden ideologioita levitetään sosiaalisen median välityksellä; pitää valitettavana, että federaatio on edelleen ainoa Länsi-Balkanin alue, jossa viharikosten seuraamuksista ei säädetä rikoslaissa, ja kehottaa sisällyttämään lakiin tätä koskevan säännöksen; kehottaa myös sisällyttämään vihapuhetta koskevan säännöksen kaikkien entiteettien rikoslainsäädäntöön;

26.  muistuttaa, että vaalilain ja vaalijärjestelmän on tarjottava kaikille kolmelle kansanosalle ja kaikille muille kansalaisille mahdollisuus valita vapaasti ja itsenäisesti omat legitiimit poliittiset edustajansa instituutioihin ja viranomaisiin;

27.  korostaa kansalaisyhteiskunnan suurta merkitystä vähemmistöjen oikeuksien suojaamisessa ja edistämisessä maassa, yhteiskunnallisen sovun ja suvaitsevaisuuden parantamisessa sekä sen edistämisessä, että ihmiset ymmärtävät monimuotoisuuden hyödyt; kehottaa lisäämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista etnisen jakautumisen haasteiden ratkaisemiseen, jotta maa voi lähentyä EU:ta; kehottaa myös parantamaan koordinointia toimivaltaisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä, jotta voidaan parantaa vähemmistölain täytäntöönpanon valvontaa;

28.  pitää tervetulleena, että on hyväksytty strategia vuosiksi 2015–2018 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön; kehottaa hyväksymään pikaisesti Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan puitestrategian ja aloittamaan sen soveltamisen; on huolestunut seksuaalista väkivaltaa koskevan kattavan valtiotason oikeudellisen kehyksen ja asianmukaisen uhrien korvausmekanismin puuttumisesta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan turvakodeille asianmukaisen rahoituksen ja parantamaan niitä koskevaa lainsäädäntöä sekä perustamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan yhdenmukaisen seuranta- ja tietojenkeruujärjestelmän; kehottaa myös jatkamaan kaikkia toimia, joilla lisätään naisten osallistumista politiikkaan ja työelämään ja parannetaan heidän sosiaalista ja taloudellista tilannettaan, erityisesti oikeutta äitiyslomaan ja äitiysetuuksiin, sekä edistämään, suojelemaan ja lujittamaan naisten oikeuksia; kehottaa hallitusta kaikilla tasoilla lisäämään kansalaisyhteiskunnan avulla tietoisuutta näistä kysymyksistä, jotta naiset käyttäisivät lainsäädännön tarjoamia suojakeinoja;

29.  korostaa koulutuksen olennaista merkitystä suvaitsevaisen ja osallistavan yhteiskunnan luomisessa ja edistämisessä sekä yhteistyön ja yhteenkuuluvuuden lisäämisessä yli kulttuuristen, uskonnollisten ja etnisten rajojen; pitää valitettavana, että ilmiötä, jossa on kaksi koulua saman katon alla, sekä muita kouluissa ilmeneviä erottelun ja syrjinnän muotoja on pystytty käsittelemään kovin hitaasti ja ettei yhteistä opetussuunnitelmaa ole vieläkään alettu laatia; kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia koulutusjärjestelmän eriytymisen purkamiseksi; korostaa, että hajanaisen koulutusjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi tarvitaan tuntuvia ponnisteluja ja että samalla on turvattava oikeus yhdenvertaisiin koulutusmahdollisuuksiin kaikilla Bosnia ja Hertsegovinan virallisilla kielillä sekä jokaisen yhteisön oikeus koulutukseen omalla kielellään; kehottaa viranomaisia varmistamaan osallistavien koulutusperiaatteiden tehokkaan täytäntöönpanon vammaisten lasten osalta;

30.  on tyytyväinen Bosnia ja Hertsegovinan aktiiviseen osallistumiseen Länsi-Balkanin koulutusfoorumiin sekä sen jatkuvaan osallistumiseen Erasmus+ -ohjelmaan ja Länsi-Balkanin Youth Window -ohjelmaan, sillä se on hyvin tärkeää pyrittäessä torjumaan hyvin suurta nuorisotyöttömyyttä; on myös tyytyväinen Bosnia ja Hertsegovinan sitoumukseen osallistua OECD:n vuoden 2018 PISA-tutkimukseen; katsoo, että tutkimus on hyödyllinen väline keskustelussa koulutuksen laadusta ja tarvittavista uudistuksista; on tyytyväinen kaikkien 13 opetusministeriön ja muiden asiaankuuluvien virastojen ilmaisemaan tahtoon osallistua tähän yhteiseen hankkeeseen; kehottaa komissiota harkitsemaan, että Bosnia ja Hertsegovinan osallistuminen tutkimukseen rahoitettaisiin liittymistä edeltävistä tukivaroista;

31.  painottaa, että riippumattomat ja ammattimaiset mediainstituutiot ovat yksi kukoistavan demokraattisen yhteiskunnan tärkeimpiä osatekijöitä; on sen vuoksi huolissaan sananvapauden alalla tapahtuneesta taantumisesta, tapauksista, joissa toimittajia on painostettu poliittisesti ja peloteltu ja myös paikalliset ja kansalliset viranomaiset ovat kohdistaneet joihinkin mediataloihin perusteettomia taloudellisia ja muita tarkastuksia, sekä tiedotusvälineiden jatkuvasta jakautumisesta poliittisten ja etnisten rajojen mukaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan toimittajiin kohdistuneiden hyökkäysten perusteellisen tutkinnan ja luomaan oikeudellisen kehyksen toimittajien suojelemiseksi; kehottaa lisäksi turvaamaan pikaisesti viestinnän sääntelyviranomaisen poliittisen, institutionaalisen ja rahoituksellisen riippumattomuuden ja varmistamaan tiedostusvälineiden omistuksen avoimuuden tukkimalla kaikki lainsäädännön aukot, jotka järjestelmällisesti haittaavat täysimääräistä avoimuutta; toteaa, että näiden toimenpiteiden toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta estetään asiaton poliittinen ohjailu; kehottaa varmistamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja lähetystoiminnan kaikilla virallisilla kielillä; kehottaa myös lisäämään julkisen yleisradiotoiminnan toimituksellista riippumattomuutta ja sen rahoituksen vakautta, kun otetaan huomioon julkisen yleisradiotoiminnan merkitys Bosnia ja Hertsegovinan yhtenäisyydelle; on huolestunut siitä, että tiedotussivustojen vastaisten verkkohyökkäysten johdosta ei ole nostettu syytteitä;

32.  on tyytyväinen edistykseen sotarikostapausten suman purkamisessa; panee merkille entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen huolen siitä, ettei valtion syyttäjänvirasto ole huomioinut asianmukaisesti toistuvia pyyntöjä sotarikostapausten käsittelyn loppuun saattamisesta; kehottaa tarkistamaan sotarikosten käsittelyä varten laadittua kansallista strategiaa, tehostamaan ja parantamaan syytteeseenpanoa sodan aikana tapahtuneesta seksuaalisesta väkivallasta ja parantamaan uhrien suojelua; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan uhrien oikeus asianmukaisiin korvauksiin;

33.  panee merkille, että maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten kestävän paluun hyväksi on toteutettu jonkin verran muun muassa työllisyyteen, koulutukseen, sosiaaliturvaan, omaisuuden palauttamiseen ja terveydenhuoltoon liittyviä toimenpiteitä paikallistasolla, mutta kehottaa edistymään lisää tässä asiassa; painottaa jälleen, että on tärkeää huolehtia maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten paluusta Bosnia ja Hertsegovinaan, erityisesti Serbitasavaltaan; kehottaa kaikkia hallinnon tasoja suojelemaan heitä ja nopeuttamaan heidän paluuprosessiaan toteuttamalla kaikki tarvittavat lainsäädäntö- ja hallintotoimet; kehottaa panemaan tosiasiallisesti täytäntöön Daytonin rauhansopimuksen liitteen VII mukaisen tarkistetun strategian; kehottaa komissiota tarjoamaan riittävää rahoitus- ja hankeapua tämän prosessin helpottamiseksi; panee merkille kateissa olevien henkilöiden edelleen suuren määrän ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käynnistämään tehokkaan yhteistyön ja tehostamaan toimia sodan ajalta vielä kateissa olevien 7 019 henkilön löytämiseksi; painottaa tarvetta kehittää vaihtoehtoisia lähestymistapoja oikeudenkäyttöön, muun muassa YK:n kehitysohjelman siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä koskevan strategian pohjalta; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia osoittamaan tätä koskeviin ohjelmiin merkittäviä resursseja;

34.  toteaa, että huolimatta Bosnia ja Hertsegovinan suurelta osin onnistuneesta sodanjälkeisestä kunnostuksesta ja jälleenrakennuksesta, joka on lähentänyt maata EU:hun, sovintoprosessin kestävyyteen liittyy edelleen haasteita; painottaa tämän vuoksi sovintoa ja keskinäistä yhteisymmärrystä koskevan koulutuksen merkitystä yhteiskunnalle;

35.  pitää myönteisenä rekisteröityjen työsuhteiden määrän kasvua sekä ensimmäisiä askeleita toiminnan koordinoinnin tehostamiseksi ja liiketoimintaympäristön parantamiseksi; on edelleen huolissaan valtion vaikutuksesta talouteen, julkisen rahoituksen laadusta, suuresta riippuvuudesta kansainvälisistä luottoinvestoinneista saatavasta rahoituksesta, kansainvälisten sijoitusten epäselvästä alkuperästä sekä vaikeasta työmarkkinatilanteesta; korostaa tarvetta puuttua jatkuvasti korkeana pysyneeseen pitkäaikaistyöttömyyteen (27,6 prosenttia), erittäin korkeaan nuorisotyöttömyyteen (62,7 prosenttia) ja laajaan epäviralliseen talouteen sekä parantaa työmarkkinoiden toimintaa;

36.  pitää myönteisenä, että molemmat entiteetit ovat hyväksyneet uuden työlainsäädännön; pitää valitettavana yhtenäisen talousalueen puuttumista, joka haittaa liiketoimintaympäristöä; kehottaa parantamaan liiketoimintaympäristöä edelleen vahvistamalla oikeusvaltioperiaatetta, yksinkertaistamalla sopimusten täytäntöönpanon valvontaa ja torjumalla korruptiota; pitää valitettavana, että Bosnia ja Hertsegovinassa ei ole kehitetty valtiotason pk-yritysstrategiaa;

37.  korostaa tarvetta uudistaa ja yhdenmukaistaa hajanaisia sosiaaliturvajärjestelmiä kansalaisten tarpeiden perusteella tasapuolisen kohtelun tarjoamiseksi kaikille kansalaisille; toteaa, että ammattiliittoja ja työntekijöitä koskevat oikeudet, mukaan lukien työsuojelulainsäädäntö, ovat edelleen rajattuja, ja korostaa, että asiaa koskevia lakeja on tiukennettava ja yhdenmukaistettava koko maassa;

38.  kehottaa hyväksymään maan laajuiset alakohtaiset liikenne-, energia- ja ympäristöstrategiat; painottaa, että näitä strategioita tarvitaan, jotta voidaan muun muassa hyödyntää täysimääräisesti EU:n liittymistä edeltävä tuki;

39.  on tyytyväinen Bosnia ja Hertsegovinan osallistumiseen Länsi-Balkanin kuusikon aloitteeseen; painottaa kahden merkittävän investointihankkeen – ”Stara Gradiška” ja ”Svilaj” – merkitystä, koska ne helpottavat kauppaa, alueellista yhdentymistä ja kestävää kasvua; kehottaa viranomaisia varmistamaan teknisten standardien ja ei-sitovien toimenpiteiden täysimääräisen ja ripeän täytäntöönpanon liikennealalla, mistä sovittiin Länsi-Balkanin huippukokouksessa Wienissä vuonna 2015 (esimerkiksi rajanylitystä koskevien menettelyjen, tietojärjestelmien, ylläpitosuunnitelmien, eriyttämisen ja kolmansien osapuolien verkkoon pääsyn yhteensovittaminen tai yksinkertaistaminen), ennen tulevaa huippukokousta Pariisissa vuonna 2016;

40.  kehottaa julkaisemaan väestön- ja asuntolaskennan tulokset viipymättä, koska ne ovat olennaisen tärkeitä taloudellisen ja sosiaalisen suunnittelun kannalta; huomauttaa lisäksi, että vuoden 2013 väestönlaskennan tiedot ovat tarpeen, kun Bosnia ja Hertsegovina vastaa komission sille lähettämään kyselyyn;

41.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan tilastolaitoksia mukauttamaan tilastonsa Eurostatin standardien mukaisiksi;

42.  on huolissaan tietoyhteiskunnan alalla tapahtuneesta taantumisesta; kehottaa toteuttamaan digitalisoinnin viipymättä; kehottaa perustamaan valvontaelimen verkkokauppaa ja sähköistä allekirjoitusta koskevan lainsäädännön hyväksymiseksi valtiotasolla, koska sitä ei ole vielä pantu täytäntöön valvontaelimen puuttuessa; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia vauhdittamaan vuonna 2009 käyttöön otetun eurooppalaisen hätänumeron 112 menestyksekästä täytäntöönpanoa;

43.  toteaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi on toteutettu vain rajallisesti toimenpiteitä ja toimintoja ja että Natura 2000 -verkoston kehittäminen luonnon suojelemiseksi on aloitettu; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia luomaan yhdenmukaistetun oikeudellisen kehyksen ympäristönsuojelu- ja ilmastotoimia varten sekä vahvistamaan strategista suunnittelua ja lainsäädännön mukauttamista näillä aloilla; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia estämään liiallisen ilman pilaantumisen EU:n ympäristövaatimusten mukaisesti ja mainitsee tässä yhteydessä erityisesti Bosanski Brodin öljynjalostamon aiheuttaman pilaantumisen; toteaa jälleen, että Bosnia ja Hertsegovinan on pantava täysimääräisesti täytäntöön valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehtyyn yleissopimukseen (Espoo 1991) ja strategiseen ympäristöarviointia koskevaan pöytäkirjaan (Kiova 2003) perustuvat velvoitteensa;

44.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta sääntelemään ja valvomaan vesivoimalaitosten kehittämistä ympäristön kannalta herkillä alueilla sekä suojelualueilla ja mahdollisilla suojelualueilla ja säilyttämään Sutjeskan kansallispuiston ja Unan kansallispuiston kaltaisten olemassa olevien kansallispuistojen koskemattomuuden; suosittelee, että ympäristövaikutusten arviointien laatua parannetaan, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä sekä vesipuitedirektiivissä vahvistelut vaatimukset; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta lisäämään avoimuutta julkisen osallistumisen sekä suunniteltuja hankkeita koskevien paikallisyhteisöjen, tieteellisten asiantuntijoiden ja siviilialan kuulemisen avulla;

45.  onnittelee Bosnia ja Hertsegovinaa siitä, että se ryhtyy energiayhteisön puheenjohtajaksi vuonna 2016; on kuitenkin huolestunut energiayhteisön maalle määräämistä seuraamuksista; kehottaa jälleen Bosnia ja Hertsegovinaa ryhtymään toimiin, jotta maa liitetään naapurimaiden energiainfrastruktuureihin, ja noudattamaan kaikkia energiayhteisösopimuksen mukaisia sopimusvelvoitteitaan;

46.  tuomitsee Serbitasavallan helmikuussa 2015 hyväksymän yleistä järjestystä koskevan lain, jossa kriminalisoidaan sosiaalisen median päivitykset, jotka häiritsevät yleistä järjestystä tai sisältävät säädytöntä, uhkaavaa tai loukkaavaa sisältöä, sillä tämä pohjustaa tietä sananvapauden ja vapaiden tiedotusvälineiden oikeudellisille rajoituksille verkossa ja saattaa johtaa sosiaalisen median käyttäjien itsesensuuriin;

47.  antaa tunnustusta Bosnia ja Hertsegovinan rakentavalle ja aloitteelliselle roolille alueellisen yhteistyön edistämisessä; katsoo, että konkreettinen yhteistyö yhteisen edun mukaisilla aloilla voi edistää Länsi-Balkanin vakautta; pitää tervetulleena Montenegron kanssa tehtyä rajasopimusta; kehottaa ponnistelemaan edelleen ratkaisun löytämiseksi jäljellä olevissa kahdenvälisissä kysymyksissä, kuten rajakiistoissa Serbian ja Kroatian kanssa, sekä rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen kysymyksissä; pitää myönteisenä Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvoston ja Serbian hallituksen ensimmäistä yhteistä istuntoa, joka pidettiin Sarajevossa 4. marraskuuta 2015;

48.  pitää myönteisenä, että EU:n YUTP-päätöksiin mukauttamisen aste on noussut 52:sta 62 prosenttiin; pitää välttämättömänä, että Bosnia ja Hertsegovinan haettua EU:n jäsenyyttä sen ulkopolitiikkaa koordinoidaan pitkälti EU:n YUTP:n kanssa;

49.  kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia tulevien paikallisvaalien yhteydessä panemaan täytäntöön kansainvälisten ja paikallisten tarkkailijoiden sekä Etyjin/ODIHR:n suositukset varmistaakseen vaaliprosessin uskottavuuden ja rehellisyyden; kehottaa viranomaisia sääntelemään kiireellisesti Mostarin paikallisvaaleja;

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Bosnia ja Hertsegovinan presidentille, Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvostolle, Bosnia ja Hertsegovinan parlamentille, Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan hallituksille ja parlamenteille sekä kymmenen kantonin hallituksille.

(1)EUVL L 164, 30.6.2015, s. 2.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0276.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0471.


Köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttaminen kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen
PDF 249kWORD 135k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen (2015/2223(INI))
P8_TA(2016)0136A8-0040/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1 artiklan ja 34 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(1),

–  ottaa huomioon vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(4),

–  ottaa huomioon yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(5),

–  ottaa huomioon maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU(6),

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(7) sekä 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta(8),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(9),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2016 – Uudet haasteet – uudet keinot” (COM(2015)0610),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758), sitä koskevat Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean lausunnot sekä samasta aiheesta 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(11),

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta(12),

–  ottaa huomioon komission pilottihankkeen viitebudjettien yhteisten menetelmien kehittämisestä Euroopassa,

–  ottaa huomioon Unicefin Innocenti-tutkimuskeskuksen vuonna 2012 antaman kertomuksen ”Measuring Child Poverty: New league tables of child poverty in the world’s rich countries” (Lasten köyhyyden mittaaminen: rikkaissa maissa elävien lasten köyhyyden uudet luokittelutaulukot)(13),

–  ottaa huomioon Unicefin Innocenti-tutkimuskeskuksen vuonna 2014 antaman kertomuksen ”Children of the Recession: The impact of the economic crisis on child well-being in rich countries” (Taantuman lapset: talouskriisin vaikutus lasten hyvinvointiin rikkaissa maissa)(14),

–  ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 julkaiseman katsauksen ”EU Employment and Social Situation – Quarterly Review”(15),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(16),

–  ottaa huomioon OECD:n 21. toukokuuta 2015 julkaiseman raportin ”In It Together: Why Less Inequality Benefits All”,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Koordinoitu unionin toiminta energiaköyhyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi”(17),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista(18),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista(19),

–  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean 3. lokakuuta 2014 annetun sosiaalisen suojelun komitean ja työllisyyskomitean yhteisen lausunnon aiheesta ”Eurooppa 2020 -strategian väliarviointi”(20),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 annetun sosiaalisen suojelun komitean vuosikertomuksen sosiaalisesta tilanteesta Euroopan unionissa 2014(21),

–  ottaa huomioon tutkimukset ”The State of Lending: The Cumulative Costs of Predatory Practices”(22), kesäkuu 2015 ja ”Le panier de la ménagère ... pauvre”, elokuu 2008(23),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon aiheesta ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke”(24),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Water seurannasta(25),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen(26),

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2015/1848, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodelle 2015(27) ja 8. heinäkuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(28),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(29),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(30),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle peruspankkipalvelujen saatavuudesta(31),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa(32),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0040/2016),

A.  ottaa huomioon, että vuodesta 2008 vuoteen 2013 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien ihmisten lukumäärä unionissa kasvoi 117 miljoonasta 122,6 miljoonaan; ottaa huomioon, että 16,7 prosenttia unionin väestöstä oli vuonna 2013 köyhyyden uhkaamia sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, 9,6 prosenttia koki vakavaa aineellista puutetta ja 10,7 prosentissa kotitalouksista työssäkäyntiasteen katsottiin olevan alhainen; ottaa huomioon, että kehitys kulkee vastoin unionin strategista tavoitetta, joka on määritetty sen Eurooppa 2020 -strategiassa ja jonka mukaan on vähennettävä köyhyysuhan alla elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä;

B.  ottaa huomioon, että Eurostatin menetelmien mukaisesti köyhyysriskiraja on 60 prosenttia kansallisesta käytettävissä olevasta mediaanitulosta kulutusyksikköä kohti;

C.  ottaa huomioon, että energiansäästö ja energiatehokkuuden lisääminen etenkin asuinrakennuksissa auttaisivat monia kotitalouksia pääsemään eroon energiaköyhyydestä; ottaa huomioon, että vuonna 2015 10 prosentilla unionin kansalaisista oli maksamattomia sähkö-, kaasu- ja vesilaskuja (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 37 prosentilla); ottaa huomioon, että vuonna 2014 12 prosenttia unionin kansalaisista ei kyennyt pitämään kotiaan riittävän lämpimänä (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 60 prosenttia); ottaa huomioon, että EU-SILC:n tilastojen (EU:n tulo- ja elintasotilastot) mukaan vuonna 2014 16 prosenttia unionin väestöstä asui asunnoissa, joiden katto vuotaa ja seinät ovat kosteat (vaikeimmassa asemassa olevassa jäsenvaltiossa 33 prosenttia);

D.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömiä on yli 12 miljoonaa, ja heistä 62 prosenttia on ollut työttömänä vähintään kaksi peräkkäistä vuotta; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömät joutuvat todennäköisemmin kokemaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

E.  ottaa huomioon vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston ja sen jatkuvuuden merkityksen aikana, jolloin sosiaalinen kriisi vaikuttaa entistä useampaan eurooppalaiseen;

F.  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, jossa määrätään, että yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja;

G.  ottaa huomioon, että välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen hinnat ovat toisinaan nousseet tietyissä maissa suhteellisen nopeasti, minkä seurauksena myös perheiden menot ovat lisääntyneet;

H.  toteaa, että ”pysyvästi köyhät”, jotka ovat usein pitkäaikaistyöttömiä mutta joskus myös pienipalkkaisia työssä käyviä henkilöitä, ja yksinhuoltajat, jotka ovat työttömänä tai tekevät vähemmän työtunteja kuin pääasialliset tulonsaajat keskimäärin, katsotaan jatkuvasti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviksi ryhmiksi;

I.  toteaa, että edelleenkään ei ole olemassa varmoja absoluuttisen köyhyyden indikaattoreita;

J.  ottaa huomioon, että huonot tai epäasianmukaiset asumisolot vähentävät merkittävästi mahdollisuuksia elää tavallista elämää; toteaa, että heikommassa asemassa oleville tarjottujen asuntojen laatu (asianmukainen eristys mukaan luettuna) on heikentynyt kriisin aikana, koska varoja ei ole riittänyt asuntojen kunnossapitoon; toteaa, että asuminen pitkään huonolaatuisessa asunnossa voi aiheuttaa terveyshaittoja;

K.  ottaa huomioon, että asumiseen, ruokaan, sähkön-, kaasun- ja vedenjakeluun sekä liikenteeseen, koulutukseen ja sairauskuluihin liittyvien perheiden menojen kasvu vaikeuttaa Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden torjumista koskevan tavoitteen saavuttamista;

L.  toteaa, että välttämättömien perustarvikkeiden ja -palvelujen hinnat ovat monissa EU‑maissa nousseet viime vuosina nopeasti, mikä on johtanut kotitalouksien yleismenojen kasvuun;

M.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisin ja kotitalouksien tulojen pienentymisen yhdistelmä on lisännyt työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä EU:ssa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien osalta, joten sosiaalipalveluihin kohdistuva rasitus on lisääntynyt;

N.  ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys, joka oli jo entisestään muiden ikäluokkien työttömyysasteita korkeampi, on kasvanut Euroopan unionissa räjähdysmäisesti kriisin jälkeen ja ylittänyt 20 prosentin rajan, mikä uhkaa suistaa nuoret köyhyyteen entistä varhaisemmin; ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean päätöshuomautukset, joita se on esittänyt joidenkin EU:n jäsenvaltioiden määräajoin antamien uusimpien kertomusten johdosta, joissa todetaan, että lasten köyhyys ja/tai sen riski ovat yleistymässä talouskriisin vuoksi; katsoo, että tämä vaikuttaa terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan saamista koskeviin oikeuksiin;

O.  katsoo, että köyhyys, joka on ollut korkealla tasolla jo hyvin monen vuoden ajan jäsenvaltioissa, vaikuttaa aina vain merkittävämmin talouteen, haittaa talouskasvua, voimistaa julkisen talouden alijäämää ja heikentää unionin kilpailukykyä;

P.  ottaa huomioon, että asianmukaisen asunnon ja riittävän lämmityksen puuttuminen vaikuttaa kielteisesti ihmisten terveyteen, koulutukseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja työelämään osallistumiseen varsinkin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten osalta; ottaa huomioon, että sekä pohjoisissa että eteläisissä jäsenvaltioissa ihmiset kärsivät siitä, etteivät he pysty lämmittämään asuntojaan; ottaa huomioon, että EU-SILC-tutkimukset osoittavat asumiskustannusten ylikuormituksen (hallintaoikeusmuodon mukaan) olevan korkeampi vuokralaisilla, jotka asuvat yksityisissä vuokra-asunnoissa eräissä jäsenvaltioissa, mikä saattaa johtua heikkolaatuisista asunnoista ja korkeista hinnoista; ottaa huomioon, että monilla perheillä on ongelmia välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen kustannusten kattamisessa, mikä osaltaan johtuu nousevista energian hinnoista;

Q.  ottaa huomioon, että energiaköyhyys on yhteydessä yleiseen köyhyyteen ja seurausta useista taustalla vaikuttavista tekijöistä, kuten terveyteen ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat, räätälöityjen tarjousten tai verkkopalvelujen heikko saatavuus, pienet tulot, kotitalouden käytössä oleva lämmitysjärjestelmä sekä asuntokannan laatu ja energiatehokkuus;

R.  ottaa huomioon, että työttömät, yksinhuoltajaperheet, pienituloiset perheet, lesket, pitkäaikaissairaat, iäkkäät henkilöt, nuoret, vammaiset ja vähemmistöt ovat usein kaikkein suurimmassa köyhyysvaarassa ja kärsivät erityisesti korkeista elinkustannuksista;

S.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden väliset suuret erot sosiaalihuollossa ja vähimmäistulossa tarkoittavat, että joissakin jäsenvaltioissa sosiaalihuolto vähentää köyhyyden riskiä 60 prosenttia ja toisissa vain 15 prosenttia; toteaa, että sosiaalihuollon vaikutus köyhyysriskin vähenemiseen EU:ssa on keskimäärin 35 prosenttia;

T.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tulevaan Euroopan asumisolosuhteita käsittelevään kertomukseen sisältyvässä mallissa arvioidaan, että nykyisestä asuntojen puutteellisesta tasosta (vuoden 2011 tietojen perusteella) koko EU:n talouksille sairaanhoitomenoista aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat yli 170 miljardia euroa vuodessa; toteaa, että jos kaikki korjaustyöt tehtäisiin, sairaanhoitomenoissa säästettäisiin noin kahdeksan miljardia euroa ensimmäisen vuoden aikana, ja tulevaisuudessa hyödyt vain kasvaisivat;

U.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan ihmisten yleinen oikeus veteen ja toimivaan jätevesihuoltoon tarkoittaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada riittävästi puhdasta, turvallista, fyysisesti saavutettavissa olevaa, kohtuuhintaista ja laadultaan kelvollista vettä henkilökohtaiseen käyttöön ja kotitalouskäyttöön; ottaa huomioon, että YK myös suosittelee, että vesimaksut saisivat vastata suuruudeltaan enintään kolmea prosenttia kotitalouden tuloista; ottaa huomioon, että vesipalvelujen yksityistäminen vaikuttaa kielteisesti köyhyydessä eläviin tai köyhyyden uhkaamiin kotitalouksiin;

V.  toteaa, että energiaköyhyys on EU:ssa kasvava ongelma ja että energiaköyhyys todennäköisesti lisääntyy tulevina vuosina energian hintojen ennakoidun nousun, tuloerojen kasvun, yleisen köyhyyden, riittävien lämmitysjärjestelmien puuttumisen sekä erityisesti Välimeren maissa asuntojen yleisesti heikkolaatuisten eristysten vuoksi;

W.  ottaa huomioon, että köyhyydessä eläviä naisia on EU:ssa 12 miljoonaa enemmän kuin köyhyydessä eläviä miehiä; ottaa huomioon, että tähän eriarvoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sukupuolten välinen palkka- ja eläkekuilu, naisten osuuden suuruus epävarmoissa työsuhteissa ja se, että päivähoidon kohtuuttomat kustannukset pakottavat naiset usein työelämän ulkopuolelle;

X.  toteaa, että palkkoihin, työaikoihin ja työuran kestoon liittyvät sukupuolten väliset erot, joita naiset kohtaavat työelämänsä aikana, vaikuttavat suoraan heidän eläkepäiviinsä; toteaa, että yli 65-vuotiaat naiset ovat huomattavasti suuremmassa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa kuin samanikäiset miehet, sillä naisten keskimääräiset eläketulot ovat tällä hetkellä pienemmät, ja usein huomattavasti pienemmät, kuin miehillä;

Y.  katsoo, että energiaunionin on puututtava tehokkain ratkaisuin yli 100:aa miljoonaa eurooppalaista koettelevaan energiaköyhyyden ongelmaan lisäämällä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien vaikutusvaltaa, parantamalla energiatehokkuutta heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten hyväksi sekä laatimalla parannustoimia, joiden avulla vähäosaisilla on varaa energiaan;

Z.  ottaa huomioon, että direktiivissä 2012/27/EU jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan energiatehokkuutta koskevia tiedotusohjelmia ja antamaan yksityishenkilöille ja kotitalouksille tietoja ja neuvontaa energiatehokkuudesta;

AA.  toteaa, että perheen köyhyys on kattava ongelma, minkä vuoksi on otettava huomioon energianäkökohdan vaikutus köyhyyteen;

AB.  ottaa huomioon, että kansallisen asuntokannan peruskorjaaminen energiatehokkuuden lisäämiseksi vaikuttaa suoraan energiakustannusten vähenemiseen etenkin vähävaraisimpien perheiden tapauksessa, sekä auttaa lisäämään työpaikkoja;

AC.  ottaa huomioon, että 22 348 834 kotitaloutta (noin 11 prosenttia EU:n väestöstä) käyttää yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen; ottaa huomioon, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa asumiskustannusten ylikuormitus on määritetty seurattavaksi yhteiskunnalliseksi suuntaukseksi; ottaa huomioon, että 21 942 491 kotitaloudella (noin 10,8 prosenttia EU:n väestöstä) on vaikeuksia pitää kotitalouden lämpötila riittävänä; ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi kiireellisesti määritettävä, toteutettava ja jatkettava poliittisia toimia, kuten asumistukia, joilla kotitalouksia autetaan kattamaan asumiskustannuksia:

AD.  toteaa, että energian markkinahinnat lähentyvät Euroopassa, mutta ostovoima ei lähenny samaa tahtia;

AE.  katsoo, että asunnon saanti on perusoikeus, jota voidaan pitää muiden perusoikeuksien harjoittamisen ja ihmisarvoisen elämän ennakkoedellytyksenä; katsoo, että kunnollisen ja sopivan asumisen tuen takaaminen muodostaa jäsenvaltioiden kansainvälisen velvoitteen, joka unionin on otettava huomioon, sillä oikeus asuntoon ja asumistukeen tunnustetaan EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklassa, Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artiklassa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa ja mainitaan monien jäsenvaltioiden perustuslaeissa;

AF.  toteaa, että asuminen on unionin kotitalouksien suurin menoerä; katsoo, että asumiseen liittyvien hintojen (kiinteistövero, omistusoikeus, vuokra, energiankulutus) nousu aiheuttaa epävakautta ja pelkoa ja että siitä on oltava erittäin huolissaan;

AG.  toteaa, että puutteelliset asuinolot ja energiaköyhyys ovat suurempia maissa, joissa sosiaalisten vuokra-asuntojen osuus on pienempi, esimerkiksi Itä-Euroopan ja Välimeren maissa;

AH.  ottaa huomioon, että tarkasteltaessa sosiaalisten vuokra-asuntojen kannan prosenttiosuutta koko asuntokannasta Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa sosiaalisten asuntojen osuus on EU:n keskiarvoa suurempi, kun taas Välimeren ja Itä-Euroopan maissa sosiaalinen asuntokanta on edelleen todella pieni (noin 5 prosenttia) tai puuttuu kokonaan;

AI.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimuksen mukaan monilla pienituloisilla henkilöillä maksamattomat sähkö-, kaasu- ja vesilaskut ovat edelleen yleisin velan muoto, mitä ei aina oteta riittävästi huomioon;

AJ.  toteaa, että sosiaaliset asunnot ovat keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen saavuttamisessa eli köyhyyden vähentämisessä, koska siten autetaan osaltaan takaamaan korkea työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden taso, edistetään ammatillista liikkuvuutta ja autetaan torjumaan köyhyyttä;

AK.  ottaa huomioon, että etuuksien saatavuutta ja niiden käyttöasteen parantamista koskevassa Eurofoundin raportissa korostetaan selkeästi ongelmaa, joka aiheutuu siitä, etteivät sosiaalietuudet ja vähimmäistulo aina tavoita niihin oikeutettuja henkilöitä; katsoo, että järjestelmien perustaminen ei riitä vaan olisi myös varmistettava, että etuuksiin oikeutetut myös käyttävät niitä; toteaa, että on otettava huomioon myös säästöt, joita saadaan aikaan pitkällä aikavälillä varmistamalla, että etuudet tavoittavat kohdeväestönsä nopeasti, tehokkaasti ja vaikuttavasti;

AL.  toteaa, että kriisi on vaikuttanut kotitalouksien edellytyksiin saada asunto sekä kohtuuhintaisiin sosiaalisiin asuntoihin tehtyihin investointeihin EU:ssa ja että vaikutukset ovat kohdistuneet merkittävästi myös sosiaaliseen asuntotuotantoon investoitaviin julkisiin menoihin, minkä lisäksi jäsenvaltioiden ja unionin on toimittava kiireesti taatakseen oikeuden kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon;

AM.  ottaa huomioon, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat edelleen keskeisiä sosiaalisia tekijöitä, jotka määrittävät terveydentilaa ja elinolosuhteita, elinajanodote mukaan lukien, erityisesti lapsiköyhyydellä lasten terveyteen ja hyvinvointiin olevan vaikutuksen valossa; ottaa huomioon, että rikkaiden ja köyhien väliset terveyteen liittyvä erot, erityisesti kohtuuhintaisten terveydenhoitopalvelujen saatavuuteen sekä tuloihin ja varallisuuteen liittyen, ovat yhä merkittäviä ja tietyillä alueilla jopa kasvussa;

AN.  ottaa huomioon, että neuvoston sosiaalisen suojelun komitea ilmaisi 20. toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa huolensa siitä, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa kielteisesti ihmisten mahdollisuuksiin saada terveyspalveluja ja jäsenvaltioiden terveydenhuoltomenoihin;

AO.  ottaa huomioon, että nykyinen rahoitus- ja talouskriisi voi vaikuttaa merkittävästi sekä terveydenhuoltopalvelujen kysyntään että niiden tarjontaan useissa jäsenvaltioissa;

AP.  toteaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin asettamat rajoitukset saattavat vakavasti heikentää jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien pitkän aikavälin taloudellista ja organisatorista kestävyyttä ja haitata näin yhtäläisiä mahdollisuuksia saada hoitoa jäsenvaltioiden alueella;

AQ.  toteaa, että köyhyys ja muut yksilön asemaa heikentävät tekijät, joita ovat esimerkiksi ikä (lapsuus tai vanhuus), vammaisuus tai vähemmistötausta, lisäävät terveyseroihin liittyviä riskejä entisestään ja että toisaalta sairaus saattaa johtaa köyhyyteen ja/tai sosiaaliseen syrjäytymiseen;

AR.  toteaa, että Eurostatin uusimpien lukujen mukaan 21 prosentissa koko EU:n kotitalouksista ei ole internet-yhteyttä ja 20 prosenttia 16–74-vuotiaista ilmoittaa, ettei ole koskaan käyttänyt internetiä; toteaa, että sellaisia kotitalouksia, joissa on internet-yhteys, on eniten Alankomaissa (95 prosenttia) ja vähiten Bulgariassa, jossa 54 prosentissa kotitalouksista on internet-yhteys;

AS.  toteaa, että digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi uuden komission kymmenestä painopistealasta ja että tulevaisuudessa 90 prosentissa työpaikoista edellytetään jonkinlaista tietoteknistä osaamista; toteaa, että 59 prosentilla unionin kansalaisista on pääsy 4G-verkkoon, mutta maaseutualueilla prosenttiosuus on enintään 15;

AT.  katsoo, että asianmukainen työpaikka on yhä paras tapa torjua köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä ja että tieto- ja viestintätekniikan hallinta ja käyttömahdollisuus ovat kiistattomia etuja työpaikkaa haettaessa;

AU.  toteaa, että 28. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 64/292 vettä ja jätevesihuoltoa koskevasta ihmisoikeudesta tunnustetaan oikeus turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon ihmisoikeutena, joka on välttämätön ihmisarvoisen elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta;

AV.  katsoo, että köyhyyden sukupuolinäkökohtien moniperusteisuus edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan puuttua moninkertaiseen syrjintään ja muihin kysymyksiin, kuten asumiseen, energiakustannuksiin, julkisiin palveluihin, työsuhdeturvaan, epävarmoihin työsuhteisiin ja veropolitiikkaan;

AW.  katsoo, että köyhyyden torjunnan tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei naisten köyhyyteen puututa, koska sukupuolten tasa-arvo sekä naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääminen ovat tarpeen köyhyyden vähentämisen tehostamiseksi;

AX.  toteaa, että köyhyyttä, elinkustannuksia ja tuloja koskevien tietojen keruussa ja päätöksenteossa perusyksikköinä pidetään kotitalouksia olettaen, että ne ovat keskenään samanlaisia ja että resurssit jakautuvat tasapuolisesti kotitalouden jäsenten kesken; toteaa, että käytännössä kotitalouksissa on kuitenkin eroja ja resurssien jakautuminen voi olla epätasa-arvoista ja sukupuolittunutta, mikä edellyttää yksilöllisiin menoihin ja tuloihin perustuvaa päätöksentekoa;

AY.  toteaa, että 17 prosenttia yksinhuoltajista, joista suurin osa on naisia, ei pysty lämmittämään kotiaan, kun vastaava osuus koko väestöstä on vain 10 prosenttia; toteaa, että energian tukkuhinnat ovat laskeneet mutta vähittäishinnat ovat nousseet, mikä kasvattaa menoja; toteaa, ettei EU:lla valitettavasti ole yhteistä määritelmää energiaköyhyydelle ja että ilmiö vaikuttaa kohtuuttoman paljon naisiin;

AZ.  toteaa, että nuorten naisten työttömyysaste on korkeampi kuin muiden ikäryhmien, mikä uhkaa suistaa nuoret naiset köyhyyteen jo varhaisessa vaiheessa;

BA.  toteaa, että kotitalouksien menojen kasvu ja kohtuuttomat asumiskustannukset ovat naisten asunnottomuutta aiheuttavia tekijöitä ja että tarvitaan lisätutkimuksia siitä, missä määrin ja miksi naiset menettävät kotinsa tai joutuvat lähtemään sieltä; toteaa, että kotitalouksien ja yksilöiden velkaantuminen vaikuttaa suoraan kotitalouksien menoihin ja on merkittävä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä aiheuttava tekijä;

Yleiset suositukset

Tässä päätöslauselmassa esitettyjen suositusten perusteella

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan täysimääräisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ottamalla käyttöön integroidun strategian, jolla torjutaan köyhyyden eri ilmenemismuotoja kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, jossa parhaiden käytäntöjen mukaisesti yhdistyvät talous-, koulutus-, työllisyys-, energia-, liikenne- ja sosiaalipolitiikka;

2.  kehottaa jäsenvaltioita liittymään talvilämmityksen poiskytkemisen lopettamista koskevaan ohjelmaan, jotta varmistetaan, että määritellyn talvikauden aikana yhtäkään kotitaloutta ei voida kytkeä pois energianjakelusta ja että ne kotitaloudet, jotka on kytketty pois, on kytkettävä takaisin, ja korostaa, että tähän liittyvät kustannukset ovat luonteeltaan julkisia, sillä sosiaalipolitiikka kuuluu etenkin hallitusten vastuulle; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan toimenpiteet, joita tarvitaan Maailman terveysjärjestön (WHO) riittävää asuintilojen lämpötilaa koskevien normien täyttämiseen;

3.  kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutustenarvioinnin EU:n vähimmäistulojärjestelmistä ja harkitsemaan lisätoimenpiteitä, joissa otettaisiin huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, sekä arvioinnin siitä, kyetäänkö näillä järjestelmillä täyttämään kotitalouksien henkilökohtaiset perustarpeet; kehottaa komissiota arvioimaan tämän perusteella, millä tavoin ja millä keinoin voidaan jäsenvaltioiden tasolla tarjota köyhyysrajan ylittävä riittävä vähimmäistulo kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti samalla, kun otetaan huomioon kunkin valtion yksilölliset piirteet, jotta voidaan tukea sosiaalista lähentymistä koko EU:ssa;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset käyttävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja tehokkaammin, kohdennetummin ja huolellisemmin seuraten energiaköyhyyden, kasvavien elinkustannusten, sosiaalisen syrjäytymisen ja asunnottomuuden torjumiseksi sekä asuntokannan laadun parantamiseksi; katsoo, että komission olisi sallittava jouston lisääminen tällä alalla;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään huippukokouksen, jossa tarkastellaan erityisesti köyhyyden vähentämistä, äärimmäistä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä mahdollisuutta ihmisarvoisiin elinoloihin;

EU:n politiikat ja köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttaminen

6.  pitää valitettavana, että köyhyydessä tai sosiaalisesti syrjäytyneinä elävien ihmisten lukumäärä kasvaa ja että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat yhä useampia vaikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on vähentää tällaisten ihmisten lukumäärää vähintään 20 miljoonalla; pitää valitettavana, että köyhyyttä koskevat indikaattorit ovat parantuneet vain muutamissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan sitoutumisensa köyhyyden vähentämistavoitteeseen, joka on karkaamassa käsistä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuden saada riittävää tukea, mukaan lukien vähimmäistulo niin kauan kuin se on tarpeen, ja tarjoamaan erilaisia korvauksia, jotka ovat välttämättömiä köyhyystilanteiden käsittelemiseen silloin kun menoja ei voida vähentää lyhyellä aikavälillä; korostaa, että on tärkeää määritellä kelpoisuusperusteet etuuksien saamiselle riittävää vähimmäistuloa koskevasta järjestelmästä;

8.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen ja hyväksymään toimintalinjoja, jotka voivat johtaa köyhyyden vähentymiseen;

9.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta jatkaa vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston toimintaa ohjelmakauden 2014–2020 jälkeen sekä koordinoida sitä tehokkaammin muiden EU:n rahastojen, etenkin Euroopan sosiaalirahaston (ESR), ja aktiivisen työllisyyspolitiikan kanssa, jotta voidaan helpottaa vähävaraisimpien pääsyä työmarkkinoille ja arvioida, missä määrin kaikkien vähävaraisimmat ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten nuoret naiset, yksinhuoltajaperheet, vammaiset ja ikääntyneet naiset, ovat hyötyneet ohjelmasta;

10.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan köyhyyden torjunnan alalla toimivien organisaatioiden rahoituksen saamista vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta lisäämättä hallinnollista rasitetta näille usein niukoin varoin toimiville organisaatioille;

11.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen avulla hankittujen valmiuksien tunnustamiseksi;

12.  korostaa, että vaikka on päätetty panna täytäntöön nuorisotakuun kaltaisia välineitä, niissä on kuitenkin otettava kokonaisvaltaisesti huomioon työllisyyden rakenne alueilla, joissa tällaisia välineitä sovelletaan; toteaa, että tämä edellyttää työvoimatoimistojen uudistamista niin, että niiden käyttäjiä palvellaan ottamalla huomioon kaikki heidän erityisolosuhteensa, täydennetään heidän osaamistaan ja keskitetään huomio kehittyviin aloihin olemalla suoraan yhteydessä yrittäjiin, jotta ne toisivat esiin omat mahdollisten työntekijöiden osaamiseen liittyvät tarpeensa;

13.  pitää myönteisenä komission aikomusta ehdottaa sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin luomista; muistuttaa, että tällaisella pilarilla olisi sovellettava SEUT-sopimuksen 9 artiklan määräyksiä;

14.  tukee komission aikomusta varmistaa unionin sosiaalialan AAA-luokitus esittämällä uusia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tehokkuutta ja joihin sisältyy selkeä strategia sosiaalisen syrjäytymisen sukupuolinäkökohtien torjumiseksi;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan, hyväksymään ja toteuttamaan EU:n kehyksen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti ja sisällyttämään tähän kehykseen konkreettisia toimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa energiaköyhyyttä;

16.  palauttaa mieliin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Koordinoitu unionin toiminta energiaköyhyyden ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi” ja panee merkille, että komitea suosittelee, että ”perustetaan Euroopan köyhyyden seurantakeskus, jonka toiminnassa kiinnitettäisiin pääasiassa huomiota energiaköyhyyteen, jossa olisi mukana kaikki sidosryhmät ja joka osallistuisi energiaköyhyyttä koskevien unionin indikaattoreiden määrittelyyn (yhdessä Eurostatin kanssa), tilannearvion tekemiseen, parhaiden käytäntöjen määrittelyyn sekä suositusten antamiseen ongelman ehkäisemisen ja käsittelyn parantamiseksi ja unionin solidaarisuuden juurruttamiseksi tällä alalla”; korostaa, että on tärkeää kehittää indikaattoreita ja kerätä tietoa energiaköyhyyteen liittyvästä kotitalouksien kulutuksesta ja kustannuksista, jotta saadaan luotettavaa tietoa ja jotta tosiasioihin perustuva päätöksenteko ja tehokas seuranta olisi mahdollista;

17.  katsoo, että köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on tapana periytyä sukupolvelta toiselle, ja korostaa siksi tarvetta helpottaa köyhyysrajan alapuolella elävien kotitalouksien lasten pääsyä kouluun sekä kannattaa koulutuksen ennenaikaista keskeyttämistä ehkäisevää politiikkaa;

18.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tehostamaan köyhyyden lisääntyessä toimia, joilla ne auttavat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamia henkilöitä ja joihin sisältyy voimakas sukupuolinäkökulma, esimerkiksi neuvoston suosituksen muodossa, jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite;

19.  muistuttaa, että on tärkeää lisätä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia koulutuksen, mukaan lukien virallinen oppiminen ja arkioppiminen, avulla ja että koulutuksella on tärkeä merkitys sukupuolistereotypioiden ja köyhäksi leimautumisen torjunnassa ja se lisää naisten tuloja mahdollistamalla naisten osallistumisen muun muassa tieteen, teknologian, insinööritieteiden ja yrittäjyyden aloille, joilla he ovat olleet aliedustettuina; kehottaa komissiota sisällyttämään maakohtaisiin suosituksiin naisia koskevat ammattikoulutustavoitteet;

20.  pyytää jokaista jäsenvaltiota esittämään yksityiskohtaisen suunnitelman köyhyyden vähentämiseksi ja selittämään, miten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sukupuolinäkökohdat otetaan niiden strategioissa huomioon;

Köyhien kotitalouksien resurssit ja tulot

21.  painottaa, että kohtuulliset tulot ovat ihmisarvoisen elämän perustekijä; korostaa, että vaikka työllisyys voi olla ratkaiseva tie pois köyhyydestä on tärkeää, että ihmisillä on vähimmäistulot, jotka riittävät täyttämään heidän perustarpeensa; muistuttaa, että köyhyys uhkasi 16,7:ää prosenttia koko EU:n väestöstä vuonna 2013 vielä sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, mikä tarkoittaa, että heidän käytettävissään olevat tulot olivat kansallisen köyhyysriskirajan alapuolella ja että työssäkäyvien köyhyys ja absoluuttinen köyhyys on edelleen kohtuuttoman yleistä;

22.  kehottaa komissiota esittämään talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kehyksessä jäsenvaltioille suosituksia käyttöön otettavista toimintamalleista ja toteutettavista uudistuksista, jotta torjutaan tehokkaasti köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja näin edistetään sosiaalista lähentymistä ottaen huomioon jokaisen jäsenvaltion erityisominaisuudet;

23.  palauttaa mieliin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antaman lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista; panee merkille, että lausunnossa tuetaan riittävää vähimmäistuloa koskevaa eurooppalaista kehystä, jossa olisi vahvistettava yhteiset normit ja indikaattorit, tarjottava menetelmät sen toteuttamisen seuraamista varten ja parannettava vuoropuhelua sidosryhmien, jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välillä; katsoo, että tällaisen kehyksen olisi perustuttava tosiasioihin ja oikeuksiin ja siinä olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion sosiaalinen ja taloudellinen tilanne sekä noudatettava toissijaisuusperiaatetta;

24.  painottaa, että vähimmäistulojärjestelmillä on estettävä kotitalouksien vakava aineellinen puute ja nostettava ne tällaisesta puutteesta sekä huolehdittava, että kotitalouksien tulot ylittävät köyhyysrajan; muistuttaa, että kansallisen tason vähimmäistulojärjestelmät voivat olla keskeisiä välineitä kun toteutetaan SEUT-sopimuksen 9 artiklaa, jolla taataan asianmukainen sosiaalinen suojelu ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, edistetään yhteiskuntaan osallistumista, suojellaan ihmisten terveyttä ja lisätään yhtäläisiä mahdollisuuksia; yhtyy talous- ja sosiaalikomitean kantaan, jonka mukaan vähimmäistulojärjestelmien lisäksi olisi huolehdittava elinikäisestä oppimisesta, sidosryhmien osallistumisesta ja aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta, jolla pyritään auttamaan työttömiä henkilöitä palaamaan työmarkkinoille ja löytämään kunnollinen työpaikka;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tietoja, neuvoja ja tukea köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleville, jotta he voivat tehdä energiankulutustaan koskevia tietoon perustuvia valintoja, ja tukemaan valtiosta riippumattomia toimijoita, kohdennettua energianeuvontaa antavia paikallisviranomaisia ja koulutusta antavia energianeuvojia, sekä velvoittamaan energian toimittajat sisällyttämään kotitalouksien energialaskuihin tietoja toimenpiteistä, joilla voidaan vähentää energian kulutusta ja lisätä energiatehokkuutta;

26.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään tarvittaessa ennakoivia, asianmukaisia asuntoja koskevia päätöksiä, jotta voidaan varmistaa mahdollisuudet laadukkaaseen asumiseen; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kohtuullista vuokrapolitiikkaa silloin, kun kiireelliset sosiaaliset toimenpiteet ovat tarpeen, ja korostaa, että sen lisäksi olisi toteutettava pitkän aikavälin asumis- ja yhteisöohjelmia, jotta lisätään erilaisille sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa oleville kohderyhmille tarkoitettua asuntokantaa; painottaa, että asuntokuplien lisääntymisen estämiseksi kaikkialla EU:ssa tarvitaan edelleen tehokkaita toimenpiteitä, kuten tehokkaita kuluttajansuojasäännöksiä asuntolainamarkkinoilla; tukee tätä koskevia toimintalinjoja, joilla pyritään auttamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia kotitalouksia pysymään ensisijaisessa asunnossaan;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan unionin kansalaisten perusoikeuden asumistukeen ja pitämään sitä ihmisarvon edellytyksenä; kehottaa tunnistamaan kohtuuhintaisen vuokra-asumisen merkityksen pienituloisten ihmisten asumisen mahdollistajana ja kehottaa jäsenvaltioissa varmistamaan, että saatavana on riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja;

28.  korostaa, että ikääntyneiden köyhyys on merkittävä ongelma monissa jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita uudistamaan eläkejärjestelmiään siten, että taataan riittävät eläketulot sekä eläkejärjestelmien kestävyys ja turvallisuus;

29.  kehottaa komissiota puuttumaan asunnottomuusongelmaan, joka on köyhyyden äärimmäinen muoto, ja etenkin kodittomien ja kylmissä kodeissa asuvien henkilöiden kuolemantapauksiin talviaikana; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen edistymistään tällaisten köyhyyden äärimmäisten muotojen poistamisessa;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiireellisesti määrittämään, toteuttamaan ja jatkamaan toimia, kuten asumistukia, joilla kotitalouksia autetaan kattamaan asumiskustannuksia, sillä 22 348 834 kotitaloutta (noin 11 prosenttia EU:n väestöstä) käyttää yli 40 prosenttia käytettävissään olevista tuloista asumiseen ja 21 942 491 kotitaloudella (noin 10,8 prosenttia EU:n väestöstä) on vaikeuksia pitää kotitalouden lämpötila riittävänä;

31.  muistuttaa, että pienituloiset ja köyhyydessä elävät tai köyhyyden uhkaamat kotitaloudet ovat enemmän riippuvaisia kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten julkisten palvelujen tarjoamisesta; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan tarvittavasta rahoituksesta, jotta pienituloisille kotitalouksille voidaan tarjota korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia julkisia palveluja;

Köyhien kotitalouksien kotitalousmenot

32.  pitää myönteisenä ohjeellista talousarviota koskevaa komission työtä, joka on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, kun otetaan huomioon, että köyhien kotitalouksien tulojen ja menojen tasapainoisempi käsitteleminen dataan perustuvalla lähestymistavalla on yhä ratkaisematon haaste; toteaa, että kotitalouksien menoja kuvaavia ohjeellisia talousarvioita voitaisiin käyttää annettavan tuen suunnittelemiseen ja tuen tarkoituksenmukaisuuden testaamiseen; pitää tällaista välinettä erittäin arvokkaana unionin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden elvyttämisessä, eriarvoisuuden vähentämisessä ja Eurooppa 2020 -strategian sosiaalista syrjäytymistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa; painottaa, että köyhien kotitalouksien kotitalousmenojen alentaminen vaikuttaa myönteisesti kyseisiin kotitalouksiin sekä talouteen, erityisesti paikalliseen talouteen, ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

33.  muistuttaa, että köyhät kotitaloudet kuluttavat suurimman osuuden tuloistaan ruokaan, asumiseen ja yleishyödyllisiin palveluihin; kehottaa siksi komissiota yhdistämään paremmin toimintapolitiikkansa, jotta voidaan torjua köyhyyttä, parantaa hyvien käytäntöjen vaihtoa ja edistää säännöllistä vuoropuhelua köyhyydessä elävien ihmisten kanssa, jotta taataan näiden ihmisten mahdollisuus osallistua heitä koskevan toimintapolitiikan arviointiin;

34.  painottaa, että vielä ei ole kehitetty unionin tasoista energiaköyhyyden määritelmää ja että siksi on erittäin vaikeaa arvioida energiaköyhyyden vakavuutta, syitä ja seurauksia unionissa; kehottaa komissiota yhdessä sidosryhmien kanssa kehittämään energiaköyhyyden yhteisen määritelmän ja määrittelemään tekijät, jotka osaltaan lisäävät kotitalouksien haavoittuvuutta;

35.  kehottaa komissiota esittämään vaikutustenarviointeja ja tietoja parhaista käytännöistä energiaköyhyyden torjumiseksi jäsenvaltioissa; korostaa, että kaikilla unionin kansalaisilla on oltava varaa energiaan;

36.  korostaa, että on erittäin tärkeää estää yhä nuorempien joutuminen energiaköyhyyteen tulevaisuudessa;

37.  toteaa, että nuorella iällä saadun talous- ja finanssialan koulutuksen on osoitettu parantavan taloudellista päätöksentekoa myöhemmin elämässä, myös tulojen ja menojen hallinnassa; suosittelee parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja sellaisten koulutusohjelmien tukemista, jotka on suunnattu haavoittuviin väestöryhmiin ja marginalisoituneisiin yhteisöihin kuuluville naisille ja tytöille, jotka ovat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa;

38.  korostaa, että merkittävää osaa energiaköyhyydessä elävistä ihmisistä uhkaa köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, minkä vuoksi heillä ei ole varaa energiatehokkuusjärjestelyjen, kuten eristyksen tai uusiutuvien energialähteiden, edellyttämiin alkuinvestointeihin; toteaa, että tämä käynnistää noidankehän, jossa kotitalouksien menoista kulutetaan koko ajan tarpeettoman suuri osuus peruspalveluihin, eikä energiavarojen tehotonta käyttöä tai energian puutetta pystytä korjaamaan;

39.  kehottaa komissiota, Euroopan tasa-arvoinstituuttia ja jäsenvaltioita toteuttamaan naisten asunnottomuutta, sen syitä ja sitä aiheuttavia tekijöitä koskevan tutkimuksen, sillä tällä hetkellä ilmiöstä ei ole riittävästi tietoa; panee merkille, että huomioon otettavia sukupuolikohtaisia tekijöitä ovat muun muassa sukupuoleen perustuva taloudellinen riippuvaisuus, tilapäinen asuminen tai sosiaalisten palvelujen välttely;

40.  kannattaa ohjeellisen talousarvion laatimista koskevaa aloitetta ja kehottaa komissiota sitä laatiessaan ottamaan huomioon sukupuolinäkökohdat, myös kotitalouksien sisäisen sukupuolten eriarvoisuuden;

41.  toteaa, että myös naisten pidempi elinajanodote on otettava huomioon mahdollisena haavoittuvuutta ja syrjäytymistä aiheuttavana tekijänä;

Varojen kohdentaminen ja politiikan suuntaaminen köyhyyden ja energiaköyhyyden torjumiseen

42.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tarjoamaan esimerkiksi Euroopan investointipankin välityksellä korottomia tai matalakorkoisia mikrolainoja tai lainoja pienituloisille kotitalouksille ja tukemaan siten näiden alkuinvestointeja uusiutuviin energialähteisiin tai energiatehokkuuteen, kuten eristykseen, aurinkoenergiaan ja energiatehokkaisiin laitteisiin;

43.  kehottaa jäsenvaltioita päättämään sekä uusiin asuntoihin että nykyisten asuntojen peruskorjaukseen tehtävistä investoinneista energiatehokkuuden perusteella;

44.  muistuttaa, että tiettyjen politiikkojen ja unionin varojen kohdentamisella köyhien kotitalouksien energiakustannusten vähentämiseen siten, että investoidaan uusiutuviin energialähteisiin tai energiatehokkuuteen, voi olla keskipitkällä aikavälillä monia myönteisiä vaikutuksia, kuten asianomaisten henkilöiden elinolosuhteiden ja terveyden parantaminen, kotitalouden menojen vähentäminen ja siten taloudenpidon helpottaminen köyhille perheille, paikallisten investointien lisääntyminen, työpaikkojen paikallinen luominen ja vaikutus Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

45.  korostaa lisäksi tarvetta seurata rahastojen käyttöä ja yksinkertaistaa tiedotusta ja näiden rahastojen saatavuutta;

46.  korostaa, että köyhyyden torjumisessa on tärkeää huolehtia paitsi sosiaalisesta tai poliittisesta näkökulmasta myös taloudellisesta näkökulmasta, jotta saadaan aikaan vaikutuksia keskipitkällä aikavälillä; korostaa, että komission on lisättävä painopisteisiinsä tarve torjua nykyistä eriarvoistavaa dynamiikkaa, joka heikentää huomattavasti kasvua ja vaikuttaa hyvin kielteisesti yhteenkuuluvuuteen ja köyhyyteen;

47.  painottaa EU:n ja jäsenvaltioiden roolia kotitalouksien energiakustannusten vähentämisessä: EU:n roolia toimitusvarmuuden varmistamisessa siten, että estetään suurimmat hintavaihtelut ja keinottelu energiamarkkinoilla, luodaan vahvempia yhteenliitäntöjä ja lisätään markkinoiden yhdentymistä ja kestäviä energiainvestointeja sekä lisätään investointeja uusiutuvia energialähteitä koskevaan tutkimukseen, ja jäsenvaltioiden roolia vahvistettaessa niiden politiikkoja, joilla tuetaan kotitalouksien energiatehokkuutta kiinnittäen erityistä huomiota verkon ulkopuolella oleviin köyhiin ja sosiaalisesti syrjäytyneisiin kotitalouksiin; katsoo, että kuluttajansuojan olisi kuuluttava unionin painopisteisiin;

48.  pitää valitettavana taloudellista keinottelua, joka kohdistuu luonnonvaroihin ja energialähteisiin, etenkin niihin, joita ei voi siirtää muualle, kuten vesivoimalähteet, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin köyhien perheiden energiakustannusten vähentämiseksi esimerkiksi hyödyntämällä tähän liittyviä verotuloja;

49.  pitää myönteisenä, että investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin ovat tukikelpoisia Euroopan rakenne- ja investointirahastoista vuosiksi 2014–2020, koska investoinnit ovat tärkeitä vähennettäessä kotitalouksien energiakuluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n rahastoja täysimääräisesti energiaköyhyyden torjumisessa; tähdentää, että olisi puututtava tehokkaan käytön esteisiin, kuten pienten organisaatioiden mahdollisuuksiin saada tukea koheesiorahastoista tai tiedon puuttumiseen erityisesti hakuehdoista;

50.  muistuttaa, että tuen kohdentaminen edunsaajiin, jotka työskentelevät köyhien kotitalouksien parissa tai jotka kuuluvat köyhiin kotitalouksiin, edellyttää tiettyjä ennakkoehtoja, jotka parhaiten täyttyvät Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa mutta heikommin suurissa rahastoissa, kuten EAKR:ssa;

51.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan ristiinrahoitusmekanismien käyttöä erityisesti ESR:n ja EAKR:n välillä sellaisilla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevilla hankkeilla, joissa kohdistetaan huomio energiaköyhiin kotitalouksiin; korostaa monista lähteistä rahoitettujen ohjelmien monia etuja monialaisten kysymysten, kuten energiaköyhyyteen liittyvien kysymysten, käsittelyssä;

52.  korostaa, että pienituloisten kotitalouksien asuntojen laatu on maaseutualueilla yleensä erittäin huono, olipa kyse sitten vuokralaisista tai omistajista; muistuttaa, että tämän lisäksi ongelmana on niin sanottu lukkiutumisvaikutus, joka johtuu siitä, että peruspalvelujen kustannukset ovat korkeat, eikä energiamenoja pienentäviä investointeja voida tehdä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan Leader-aloitteen ja maaseuturahaston varoja paremmin energiaköyhyyden torjumiseen maaseutualueilla suuntaamalla toimenpideohjelmia ja rahoitusta monipuoliseen uusiutuvaan energiantuotantoon erityisesti paikallisissa energiaverkoissa, esimerkiksi toteuttamalla toimenpiteitä, joilla parannetaan energiaköyhille kotitalouksille tarkoitettujen rakennusten energiatehokkuutta;

53.  muistuttaa, että vuokralaisten mahdollisuudet saada energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettua rahoitusta ovat vähäiset, koska he eivät ole kiinteistön omistajia; muistuttaa, että vuokralaiset muuttavat asunnonomistajia useammin ja helpommin, jolloin myös heidän motivaationsa investoimiseen voi olla pienempi; suhtautuu myönteisesti komission pilottihankkeeseen ”Energiaköyhyys – Kriisin vaikutusten arviointi ja jäsenvaltioiden nykyisten ja mahdollisten uusien toimenpiteiden uudelleentarkastelu”, jolla pyritään löytämään ratkaisu tähän ongelmaan; kehottaa komissiota laatimaan tämän pilottihankkeen tulosten pohjalta säännöksiä, joiden nojalla vuokralaisten toteuttamia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä voidaan rahoittaa EU:n varoin;

54.  muistuttaa jäsenvaltioita, että vähintään 20 prosenttia ESR:n kokonaisvaroista olisi osoitettava kussakin jäsenvaltiossa tavoitteeseen ”sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden ja syrjinnän torjunta” ja että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa voidaan myös käyttää sosiaalista osallisuutta edistäviin toimenpiteisiin;

55.  korostaa, että vähävaraisimmille kotitalouksille voidaan tarjota välitöntä helpotusta ja parempia elinoloja, kun niille annetaan kohtuuhintaisia pienimuotoisia uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinkopaneeleja taloihin, joita ei ole kytketty energiaverkkoon;

Sosiaalisten tavoitteiden ja energiapolitiikan liittäminen yhteen

56.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n energiapolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä tunnustetaan sosiaaliset päämäärät energiatehokkuustoimenpiteissä, erityisesti energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä 2012/27/EU ja rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä 2010/31/EU; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät hyödynnä täysimääräisesti direktiivin 2012/27/EU säännöksiä toimien toteuttamisesta ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa tai sosiaalisessa asuntotarjonnassa (7 artiklan 7 kohta); kehottaa komissiota energiatehokkuuspaketin uudelleentarkastelussa ja vaikutusten arvioinnissa arvioimaan 7 artiklan 7 kohdan ja 5 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanoa ja käyttöä; kehottaa lisäksi komissiota tämän arvioinnin perusteella harkitsemaan 7 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan vahvistamista niin, että jäsenvaltioita kannustetaan sisällyttämään sosiaalisia päämääriä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiinsä;

57.  muistuttaa, että paikallisviranomaiset voivat myös edistää vaihtoehtoisia rahoitusvälineitä, kuten osuuskuntamalleja, ja kollektiivisia ostosopimuksia, jotta kuluttajat voivat yhdistää energiantarpeensa, mikä johtaa energianhintojen alenemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan paikallisviranomaisten roolia energiaköyhyyden vähentämisessä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään WHO: riittävää asuintilojen lämpötilaa koskevat normit sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ja varsinkin lapsia, ikääntyviä ja pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä heidän terveytensä ja hyvinvointinsa suojelemiseksi;

59.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi toimenpiteitä epävarmojen työsuhteiden torjumiseksi, sillä ne estävät ihmisiä saamasta säännöllisiä ja varmoja tuloja ja ovat siten esteenä onnistuneelle taloudenpidolle ja kotitalouden laskujen maksamiselle;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille mahdollisuuden kohtuuhintaiseen, luotettavaan, kestävään ja nykyaikaiseen energiaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

Asuminen ja köyhyys

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään sosiaalista asumista koskevia päättäväisiä toimenpiteitä ja unionin rahastojen kautta lisäämään energiatehokkuusinvestointeja sosiaalisissa vuokra-asunnoissa; suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät laadukkaiden sosiaalisten asuntojen tarjontaa, jotta kaikille ja eritoten kaikkein heikoimmassa asemassa oleville voidaan taata asianmukainen asunto; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään enemmän mahdollisuuksia tarjota sosiaalisia asuntoja, joissa hyödynnetään vaihtoehtoista laillisia rakenteita; suosittelee, että jäsenvaltiot tukevat kuluttajaliittoja;

62.  painottaa laadukkaan ja kohtuuhintaisen päivähoidon merkitystä, jotta vanhemmilla on mahdollisuus palata työhön ja lisätä tulojaan; painottaa tämän merkitystä erityisesti yksinhuoltajille ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla päivähoitopalveluja parannetaan välittömästi;

63.  panee merkille, että energiatehokkuuden, saneerausten ja uusiutuvan energian lisääminen ovat keskeisiä keinoja torjua energiaköyhyyttä; on huolissaan siitä, että asuntojen saneerauspolitiikka saavuttaa harvoin ne, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa; painottaa, että asuntojen saneerauspolitiikka on suunnattava ensisijaisesti köyhiin, taloudellisesti syrjäytyneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin ja ennen kaikkea niihin, jotka kohtaavat sukupuolten epätasa-arvoa ja moninkertaista syrjintää;

64.  kiinnittää huomiota yhteiskunnallisen yrittäjyyden sekä osuuskuntien ja keskinäisten yritysten kaltaisten vaihtoehtoisten liiketoimintamallien tärkeään rooliin naisten sosiaalisen osallisuuden ja taloudellisen vaikutusvallan lisäämisessä, erityisesti marginalisoituneissa yhteisöissä, sekä heidän taloudellisen riippumattomuutensa lisäämisessä;

65.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sidosryhmien osallistumista ja neuvotteluprosesseja, joilla edistetään ja helpotetaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden, etenkin naisten ja tyttöjen, suoraa osallistumista sosiaalista osallisuutta koskevan politiikan suunnitteluun kaikilla tasoilla;

66.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tehdään loppu EU:n järkyttävän suuresta sukupuolten välisestä palkkaerosta, joka on tällä hetkellä 16 prosenttia ja eläkkeiden osalta jopa 39 prosenttia, sekä korostaa tämän toimenpiteen keskeistä merkitystä yksinhuoltajaäideille, joiden kotitalouden menot voivat osoittautua todella raskaiksi;

67.  panee merkille, että köyhyys uhkaa keskimääräistä enemmän yksinhuoltajia (34:ää prosenttia), joista valtaosa on naisia; toteaa tämän suuremman riskin johtuvan enimmäkseen siitä, että päivähoitomenojen vuoksi yksinhuoltajavanhemmat joko jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle tai ovat epävarmassa ja pienipalkkaisessa työssä; kehottaa jäsenvaltioita säätämään sellaista toimeentuloon riittävää palkkaa koskevaa lainsäädäntöä, jolla taataan työntekijän perustarpeiden täyttyminen;

68.  toteaa, että sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot ovat merkittäviä naisten köyhyyttä aiheuttavia tekijöitä; panee merkille ne pitkän aikavälin vaikutukset naisten köyhyyteen, jotka johtuvat siitä, että naiset jäävät perinteisesti miesvaltaisten talouselämän alojen, kuten teknologia- ja tiedealan, sekä ylemmän johdon ja päätöksentekoelinten ulkopuolelle ja että naiset ovat yliedustettuina suhteellisen matalapalkkaisilla aloilla, kuten hoitoalalla ja julkisten palvelujen alalla sekä osa-aikatyössä ja matalapalkkaisissa epävarmoissa työsuhteissa; on huolissaan siitä, että köyhyyden naisistuminen johtuu osittain pitkäaikaisista epätasa-arvoisista normeista, joista seuraa miesvaltaisten alojen, kuten finanssialan, suosimista elinkeinoelämässä ja palkkasopimuksissa;

69.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan naisten köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen aloitteilla, joilla taataan laadukkaita työpaikkoja ja toimeentuloon riittävä palkka naisvaltaisilla aloilla; korostaa roolia, joka ammattijärjestöillä voi olla naisten edustamisessa ja vaikutusvallan lisäämisessä työpaikalla sekä syrjäytymisen torjumisessa; kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan ja toteuttamaan työnantaja- ja alakohtaisia palkkakyselyitä, jotta tuodaan esiin miehiin ja naisiin samalla työpaikalla vaikuttavat eriarvoiset palkkajärjestelmät ja vauhditetaan siten samapalkkaisuuden toteutumista;

70.  korostaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on sovellettava kohdennettuja toimintapolitiikkoja, joilla puututaan sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien ja marginalisoituneiden yhteisöjen erityisolosuhteisiin, joihin kohdistuu tietynlaista sukupuolten epätasa-arvoa ja moninkertaista syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan sellaisten toimintapolitiikkojen kehittämistä, joilla puututaan vammaisten naisten, ikääntyneiden naisten, pakolais- ja maahanmuuttajanaisten, romaninaisten ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten, maaseudulla ja köyhillä asuinalueilla elävien naisten, yksinhuoltajaäitien sekä naispuolisten korkeakouluopiskelijoiden köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

Köyhyys ja terveydenhuollon saatavuus

71.  muistuttaa, että laadukkaan yleisen terveydenhuollon saatavuus kaikille yhtäläisin edellytyksin on kansainvälisesti ja erityisesti unionissa tunnustettu perusoikeus;

72.  muistuttaa, että terveydenhuollon saatavuutta rajoittavat usein taloudelliset tai alueelliset tekijät (esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla) erityisesti tavanomaisten hoitojen (kuten hammas- tai silmälääkäripalvelut) ja niiden ennaltaehkäisemisen osalta;

73.  painottaa, että köyhyys ja muut yksilön asemaa heikentävät tekijät, joita ovat esimerkiksi ikä (lapsuus tai vanhuus), vammaisuus tai vähemmistötausta, lisäävät terveyseroihin liittyviä riskejä entisestään ja että sairaus saattaa johtaa köyhyyteen;

74.  korostaa terveys- ja hoitopalvelujen merkitystä osaamisvajeen poistamisessa, kansalaisten sosiaalisessa integroinnissa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

75.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Sähköisen terveydenhuollon toimintasuunnitelma 2012–2020: innovatiivista terveydenhuoltoa 21. vuosisadalle”, jossa otetaan käyttöön lisätoimenpiteitä erityisesti, jotta parannetaan terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta, vähennetään terveyskuluja ja lisätään unionin kansalaisten tasa-arvoa;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan sosioekonomiseen eriarvoisuuteen puuttumiseksi, minkä avulla on mahdollista tasoittaa jossakin määrin terveydenhuoltoon liittyviä eroja; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuullisuutta koskevien yleisten arvojen pohjalta huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten köyhyydessä eläviin ihmisiin;

77.  kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan terveydenhuoltopalvelujen epätasa-arvoiseen saantiin liittyvät ongelmat, joilla on vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään, esimerkiksi hammaslääkäri- ja silmälääkäripalveluissa;

78.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa kannustaakseen jäsenvaltioita tarjoamaan korvauksia potilaille ja tekemään kaiken tarvittavan, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta lääkehoidon saatavuudessa vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin ja Alzheimerin taudin kaltaisiin vaivoihin ja sairauksiin, jotka eivät ole korvattavia tietyissä jäsenvaltioissa, ja toimimaan tässä kiireellisesti;

Tieto- ja viestintätekniikka ja köyhyys

79.  pitää valitettavana, ettei komission laatimassa Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa oteta huomioon tarvetta varmistaa etenkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden yleinen, tasapuolinen ja rajoittamaton pääsy uusiin digitaalisiin teknologioihin, digitaalisille markkinoille sekä digitaaliseen televiestintään;

80.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön strategioita digitaalisen kahtiajaon vähentämiseksi ja edistämään etenkin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden tasapuolista pääsyä uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan;

Vesihuolto ja köyhyys

81.  muistuttaa, että YK:n yleiskokous on tunnustanut, että oikeus turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon on ihmisoikeus; toteaa kuitenkin, että joillakin alueilla, kuten erityisesti maaseutualueilla ja äärimmäisillä reuna-alueilla, juomaveden saantia ei ole varmistettu ja että yhä useammilla kansalaisilla on vaikeuksia maksaa vesilaskunsa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa varmistaakseen, että jokaisella on viipymättä mahdollisuus saada juomavettä; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan vähimmäistason vedenjakelun ja suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien oikeuksia;

82.  kannustaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikkia toimia, jotta niiden koko väestölle voidaan taata juomaveden saanti mahdollisimman pian;

o
o   o

83.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(2)EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(6)EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214.
(7)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
(8)EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66.
(9)EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.
(10)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57.
(11)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
(12)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/64/292&Lang=F
(13)http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc10_eng.pdf
(14)http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc12-eng-web.pdf
(15)http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&newsId=2345&furtherNews=yes
(16)EUVL C 248, 25.8.2011, s. 130.
(17)EUVL C 341, 21.11.2013, s. 21.
(18)EUVL C 170, 5.6.2014, s. 23.
(19)EUVL C 166, 7.6.2011, s. 18.
(20)Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean yhteinen lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 13809/14 SOC 662 EMPL 120 EDUC 297 ECOFIN 876, 3. lokakuuta 2014.
(21)http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7744&visible=0
(22)Center for responsible lending, Durham. http://www.responsiblelending.org/state-of-lending/cumulative/, http://www.uvcw.be/no_index/cpas/panier-etude-qualitative.pdf
(23)Ricardo Cherenti, Belgian julkisten sosiaalikeskusten liitto (Belgian Federation of public local social action centers), http://www.uvcw.be/no_index/cpas/panier-etude-quantitative.pdf
(24)Sosiaalisen suojelun komitean lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6491/11, SOC 124, 15. helmikuuta 2011.
(25)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0294.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.
(27)EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28.
(28)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261.
(29)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0070.
(30)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 40.
(31)EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 74.
(32)EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 8.


Yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö
PDF 236kWORD 122k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. huhtikuuta 2016 yksityisestä sektorista ja kehitysyhteistyöstä (2014/2205(INI))
P8_TA(2016)0137A8-0043/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263) ja neuvoston siitä 23. kesäkuuta 2014 ja 12. joulukuuta 2014 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille” (COM(2013)0092) ja neuvoston siitä 25. kesäkuuta 2013 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637) ja neuvoston siitä 14. toukokuuta 2012 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportissa ”World Investment Report 2014” hahmotellun yksityisiä investointeja kestävän kehityksen tavoitteisiin koskevan toimintasuunnitelman(1),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(3),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(4) ja etenkin siinä esittämänsä kehotuksen sitouttaa yksityinen sektori mukaan kestävän kehityksen tavoitteisiin,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevan EU:n laajuisen foorumin toiminnasta sen perustamisesta heinäkuun 2014 loppuun saakka (COM(2014)0733),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen ja 4. syyskuuta 2008 hyväksytyn Accran toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2014 ”Alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuus EU:n ulkopolitiikan tukemisen kannalta”,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 hyväksytyn kehitystä edistävää tehokasta yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden(6) ja etenkin sen 32 kohdan, jossa mainitaan tarve tunnustaa yksityisen sektorin keskeinen rooli innovoinnin edistämisessä, vaurauden, tulojen ja työpaikkojen luomisessa, kotimaisten resurssien käyttöönotossa ja siten köyhyyden poistamisen edistämisessä,

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä(7) sekä vaurauteen tähtäävän kumppanuuden(8), josta sovittiin Busanin foorumissa käydyissä yksityisen sektorin kehittämistä koskevissa keskusteluissa,

–  ottaa huomioon 20.–22. kesäkuuta 2012 järjestetyn YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) päätösasiakirjan ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme”(9),

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat(10),

–  ottaa huomioon YK:n Global Compact -aloitteen ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille ”Complementarities and Distinctive Contributions”(11),

–  ottaa huomioon UNCTADin kestävää kehitystä koskevan investointipolitiikan kehyksen (IPFSD)(12),

–  ottaa huomioon Afrikan kehityspankkiryhmän yksityisen sektorin kehittämistä koskevan strategian vuosiksi 2013–2017 ”Supporting the transformation of the private sector in Africa”(13),

–  ottaa huomioon ILOn monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen(14),

–  ottaa huomioon UNIDOn Liman julistuksen ”Towards Inclusive and Sustainable Industrial Development” (ISID)(15),

–  ottaa huomioon ILOn laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan, jossa määrätään velvollisuudesta varmistaa, että yksityiset tahot, jotka tarjoavat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palveluja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden osatekijät vammaisten henkilöiden kannalta(16),

–  ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan EU:n strategian vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon vuoden 2015 jälkeisen kehityksen toimintakehyksen, jossa yksityinen sektori nähdään tärkeimpänä täytäntöönpanosta vastaavana kumppanina, ja sen roolin siirryttäessä vihreään talouteen,

–  ottaa huomioon vuonna 2010 hyväksytyn ohjeiston, joka koskee maanomistuksen vastuullista hallintoa(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0043/2016),

A.  ottaa huomioon, että julkisella sektorilla on ratkaiseva merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että yksityinen sektori on vaurauden luomista ja talouskasvua edistävä moottori kaikissa markkinatalouksissa ja tuottaa 90 prosenttia työpaikoista ja tuloista kehitysmaissa; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan yksityinen sektori vastaa 84 prosentista BKT:stä kehitysmaissa ja sillä on valmiudet tarjota kestävä perusta kotimaisten resurssien hyödyntämiselle, mikä vähentää riippuvuutta avusta sillä edellytyksellä, että sitä säännellään asianmukaisesti, siinä noudatetaan ihmisoikeusperiaatteita ja ympäristönormeja ja siihen liitetään kotimaan talouden, kestävän kehityksen ja eriarvoisuuden vähentämisen konkreettinen parantaminen pitkällä aikavälillä;

B.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman inhimillisen köyhyyden indeksin mukaan 1,2 miljardia ihmistä ansaitsee alle 1,25 dollaria päivässä; katsoo, että eriarvoisuus kasvaa ja on yhdessä köyhyyden kanssa yksi suurimmista maailman vakautta uhkaavista tekijöistä;

C.  ottaa huomioon, että vahvan tuotantosektorin kehittämisen ja markkinoiden köyhyyden vähentämisen välillä on selkeä yhteys: 1 prosentin kasvu tehdasteollisuuden arvonlisäyksessä henkeä kohti vähentää köyhyysrajan alapuolella elävien määrää lähes 2 prosenttia(18);

D.  ottaa huomioon, että on toteutettava huomattavia investointeja, joihin tarvitaan arvioiden mukaan kehitysmaissa vuosittain 2,4 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria nykyisiä menoja enemmän; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

E.  toteaa, että Yhdistyneet kansakunnat julisti vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoiminnan teemavuodeksi korostaakseen osuuskuntien roolia kehityksen turvaamisessa, ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä, ihmisarvon vahvistamisessa ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että osuuskunta-alalla on maailmanlaajuisesti noin 800 miljoonaa jäsentä yli sadassa maassa, ja sen arvioidaan tarjoavan yli 100 miljoonaa työpaikkaa eri puolilla maailmaa;

F.  ottaa huomioon, että kaikkien markkinatalouksien selkärangan muodostavien mikro- ja pk-yritysten sääntelytaakka on paljon raskaampi kehitysmaissa kuin Euroopan unionissa ja että useimmat niistä toimivat epävirallisessa ja hyvin epävakaassa taloudessa, jossa niillä ei ole oikeussuojaa, työhön liittyviä oikeuksia eikä mahdollisuutta saada rahoitusta; toteaa, että maailmanpankin vuonna 2014 julkaiseman ”Doing Business” ‑raportin mukaan sääntelytaakka on suurin juuri köyhimmissä maissa(19);

G.  toteaa, että teollistuminen (erityisesti kehittämällä paikallisia pk-yrityksiä sekä pientä ja keskisuurta teollisuutta) on hyvinvointia ja kehitystä edistävä tekijä;

H.  toteaa, että vuonna 1986 annetussa YK:n julistuksessa oikeudesta kehitykseen vahvistetaan, että kehitys on ihmisten perusoikeus; toteaa, että julistuksessa sitoudutaan ihmisoikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan, jossa edellytetään kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista (taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset oikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet); toteaa, että julistuksessa sitoudutaan myös vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä;

I.  ottaa huomioon, että suorilla ulkomaisilla sijoituksilla on mahdollista tukea kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kuten todetaan kestävän kehityksen tavoitteisiin investoimista koskevassa UNCTADin ehdotuksessa ”Investing in SDGs: an Action Plan for promoting private sector contributions”(20), edellyttäen että suoria ulkomaisia sijoituksia säännellään asianmukaisesti ja niihin liittyy kotimaan talouden parantamista käytännössä muun muassa teknologian siirron avulla ja luomalla koulutusmahdollisuuksia paikalliselle työvoimalle, myös naisille ja nuorille;

J.  toteaa, että tuontitulleilla on ratkaiseva merkitys, koska ne tuottavat valtiolle tuloja ja antavat uusille aloille mahdollisuuden kasvaa kehitysmaiden omilla kotimaan markkinoilla; toteaa myös, että jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullit saattavat tuottaa lisäarvoa ja lisätä työpaikkoja maaseudun elinkeinoelämässä ja parantaa myös ruokaturvaa;

K.  toteaa, että 60 prosenttia kehitysmaiden työpaikoista on epävirallisella sektorilla mikro- ja pk-yrityksissä ja että 70 prosenttia mikro- ja pk-yrityksistä ei saa rahoitusta rahoituslaitoksilta, vaikka ne tarvitsevat sitä kasvamiseen ja työpaikkojen luomiseen;

L.  ottaa huomioon, että maailman sadasta suurimmasta taloudellisesta toimijasta 51 on yrityksiä ja että 500 suurimman monikansallisen yhtiön osuus maailmankaupasta on lähes 70 prosenttia;

M.  toteaa, että keskimääräinen tehdasteollisuuden arvonlisäys henkeä kohti on teollisuusmaissa kymmenkertainen verrattuna kehitysmaiden tehdasteollisuuden arvonlisäykseen ja 90 kertaa suurempi kuin vähiten kehittyneissä maissa(21);

N.  toteaa, että globaalien sijoittajien ja rahoitusmarkkinoiden vaatimukset rajoittavat tosiasiallisesti sekä kehittyneiden maiden että kehitysmaiden finanssipoliittista liikkumavaraa; ottaa huomioon, että IMF:n mukaan kehitysmaat kärsivät erityisesti yritysten veronkierrosta, koska niiden tulot ovat enemmän riippuvaisia yhteisöverosta kuin OECD-maiden; ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioissa sovelletaan laajalti monikansallisten yritysten ja yksityishenkilöiden veronkiertoa helpottavia käytäntöjä;

O.  toteaa, että korkean tason paneeli, joka antaa YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille neuvoja vuoden 2015 jälkeisestä kehityssuunnitelmasta, kuuli 250 yrityksen (joiden vuositulot ovat 8 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) toimitusjohtajia 30:stä eri maasta ja tuli siihen tulokseen, että kestävä kehitys on sisällytettävä yritysstrategioihin, jotta voidaan hyödyntää kestävän kasvun kaupallisia mahdollisuuksia; toteaa, että esteenä yksityisen sektorin halukkuudelle edistää kestävää kehitystä on usein se, ettei yritysten ja julkisen sektorin välisten kumppanuuksien muodostamiselle ole olemassa selkeitä malleja; toteaa, että yksityinen sektori voi tarjota tavaroita ja palveluja köyhille yhteisöille ja ihmisille, mikä laskee kustannuksia, lisää vaihtoehtoja ja mahdollistaa tuotteiden ja palvelujen räätälöimisen heidän tarpeitaan vastaaviksi sekä auttaa osaltaan levittämään ympäristöllisiä ja sosiaalisia suojakeinoja ja normeja;

P.  katsoo, että laajalti hyväksytyn määritelmän puuttuessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voidaan määritellä useita sidosryhmiä käsittäviksi yksityisten toimijoiden, julkisten elinten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisiksi järjestelyiksi, joilla pyritään saavuttamaan kaikkia hyödyttävä yleinen tavoite jakamalla resursseja ja/tai asiantuntemusta;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahoituslaitokset, jotka muodostuvat 15 kahdenvälisestä laitoksesta, joilla on tärkeä rooli, kun tarjotaan pitkän aikavälin rahoitusta yksityiselle sektorille kehittyvissä ja uudistuvissa talouksissa, pyrkivät investoimaan yrityksiin, joiden tuottamat kehitysvaikutukset vaihtelevat luotettavasta sähkön toimituksesta ja puhtaan veden saannista rahoituksen tarjoamiseen pk-yrityksille ja pienviljelijöiden markkinoille pääsyyn;

R.  ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat olleet kehittyneissä maissa, varsinkin Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, yleinen käytäntö jo vuosikymmeniä ja että useimmat avunantajat käyttävät niitä nykyisin laajalti kehitysmaissa ja ne vastaavat noin 15–20 prosentista kaikista infrastruktuuri-investoinneista;

S.  ottaa huomioon, että 2,5 miljardia ihmistä, joista suurin osa elää kehitysmaissa ja joista suurin osa on naisia ja nuoria, on edelleen elinkeinoelämän yhteisöjen, virallisen rahoitusalan sekä omaisuutta ja maanomistusta koskevien mahdollisuuksien ulkopuolella; ottaa huomioon, että kehitysmaiden kaikissa tuloryhmissä sukupuolten välinen ero on edelleen 6–9 prosenttiyksikköä; toteaa, että työmarkkinavuoropuhelu on tärkeä väline, jolla tuetaan sukupuolten tasa-arvoa työpaikalla ja torjutaan aliedustuksen malli kehitysmaiden elinkeinoelämässä;

T.  katsoo, että hyvin suunnitelluilla ja tehokkaasti toteutetuilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla pystytään valjastamaan käyttöön pitkäaikaista yksityistä ja julkista rahoitusta sekä tuottamaan tekniikoita ja liiketoimintamalleja koskevia innovaatioita; katsoo myös, että niihin voidaan sisällyttää sisäänrakennettuja mekanismeja, joilla varmistetaan, että tällaiset kumppanuudet asetetaan vastuuseen kehitystuloksista;

U.  toteaa, että kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa on toistaiseksi keskitytty lähinnä energiaan, infrastruktuuriin ja tietoliikenteeseen, kun taas maatalouden, koulutuksen, vihreän teknologian, tutkimuksen ja innovoinnin, terveydenhuollon ja omistusoikeuksien kaltaisten alojen mahdollisuudet ovat edelleen suurimmaksi osaksi hyödyntämättä;

V.  ottaa huomioon, että lähes kaksi kolmasosaa Euroopan investointipankin (EIP) Aasian, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioille kymmenen viime vuoden aikana antamista lainoista on osoitettu yksityisen sektorin toimiin; katsoo, että EIP:n Cotonoun sopimuksen investointikehys on tunnustettu ainutlaatuiseksi riskinkantokykyiseksi uudistuvaksi rahastoksi, jolla rahoitetaan suuririskisiä investointeja yksityisen sektorin kehityksen tukemiseksi;

W.  toteaa, että vaikka 45 miljoonaa työnhakijaa liittyy kehitysmaiden työvoimaan vuosittain(22), 34 prosenttia yrityksistä 41 maassa myöntää, etteivät ne löydä tarvitsemiaan työntekijöitä;

X.  ottaa huomioon, että muutossuunnitelman yhteydessä rahoituslähteiden yhdistämistä pidetään tärkeänä keinona hankkia lisäresursseja yhdistämällä unionin avustuksia julkisten ja yksityisten rahoittajien myöntämiin lainoihin tai pääomaan; ottaa kuitenkin huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antamassa erityiskertomuksessa nro 16/2014 todetaan, että lähes puolessa tarkastetuista hankkeista ei saatu riittävästi näyttöä siitä, että avustukset olivat perusteltuja, kun taas monissa näistä tapauksista oli havaittavissa merkkejä siitä, että investoinnit olisi toteutettu myös ilman EU:n rahoitusta;

Y.  toteaa, että tehdasteollisuuden alalla oli noin 470 miljoonaa työpaikkaa eri puolilla maailmaa vuonna 2009 ja noin puoli miljardia työpaikkaa eri puolilla maailmaa vuonna 2013(23), joten sillä on paljon potentiaalia luoda työllisyyttä ja vaurautta sekä ihmisarvoisia ja laadukkaita työpaikkoja;

Z.  ottaa huomioon, että koko maailmassa varallisuus on keskittynyt yhä selvemmin pienen vauraan eliitin haltuun ja että rikkaimman yhden prosentin väestöstä on arvioitu omistavan yli puolet koko maailman varallisuudesta vuoteen 2016 mennessä;

AA.  ottaa huomioon, että oikeudenmukaisella ja progressiivisella verotuksella hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevine kriteereineen on keskeinen merkitys eriarvoisuuden poistamisessa, kun sillä ohjataan varallisuuden jakautumista maan suurituloisilta sitä eniten tarvitseville;

Yksityisen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva pitkän aikavälin strategia

1.  toteaa, että kehitysmaissa tehtävät yksityisen sektorin investoinnit voivat auttaa saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, mikäli niitä säännellään asianmukaisesti; pitää myönteisinä ja tukee neuvoston 12. joulukuuta 2014 esittämiä päätelmiä yksityisen sektorin entistä tärkeämmästä asemasta kehitysyhteistyössä; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen hyväksyä, että yksityisestä sektorista tulee muiden, valtiollisten ja valtiosta riippumattomien kehitysyhteistyöorganisaatioiden ohella ja osuuskuntien ja yhteisötalouden yritysten kaltaiset liiketoimintamallit mukaan luettuina tärkeä kumppani osallistavan ja kestävän kehityksen saavuttamisessa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden puitteissa, mikä merkitsee yksityisen sektorin sitoutumista hyvään hallintoon, köyhyyden vähentämiseen ja vaurauden luomiseen kestävillä investoinneilla sekä eriarvoisuuden vähentämiseen, ihmisoikeuksien ja ympäristönormien edistämiseen ja paikallisen talouselämän voimaannuttamiseen; korostaa, että kaikkien osapuolten on täysin ymmärrettävä ja tunnustettava yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden erilaiset roolit;

2.  kehottaa komissiota jatkamaan aktiivisesti keskusteluja vuoden 2030 jälkeisestä kehitysohjelmasta siten, että tunnustetaan yksityisen sektorin monimuotoisuus ja haasteet, joita kohdataan pyrittäessä vähentämään kaikkein syrjäytyneimpien ja vaikeimmin tavoitettavien ihmisten köyhyyttä; katsoo, että kaikissa unionin toimenpiteissä, joilla yksityinen sektori pyritään saamaan mukaan kehitysyhteistyöhön, on täsmennettävä, mille yksityisen sektorin osa-alueelle ne on suunnattu;

3.  korostaa, että tulevien, vuoden 2030 jälkeiseen kehitysohjelmaan sisältyvien kumppanuushankkeiden on keskityttävä enemmän köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen; muistuttaa, että virallisen kehitysavun on edelleen oltava keskeinen keino poistaa kaikkinaiset köyhyyden muodot ja täyttää kehitysmaiden sosiaaliset perustarpeet ja että sitä ei voida korvata yksityisellä rahoituksella; toteaa, että julkisella kehitysavulla voi olla vipuvaikutusta yksityiseen rahoitukseen sillä edellytyksellä, että huolehditaan avoimuudesta, vastuullisuudesta, omistajuudesta ja maan ensisijaisiin tavoitteisiin pyrkimisestä sekä velanhoitokykyyn liittyvästä riskistä;

4.  kehottaa tekemään enemmän julkisia investointeja kaikkien saatavana oleviin julkisiin palveluihin etenkin liikenteen, juomaveden saannin, terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla;

5.  katsoo, että yksityinen ja julkinen sektori ovat tehokkaimmillaan, kun ne tekevät yhteistyötä luodakseen terveen ympäristön investoinneille ja liiketoiminnalle ja perustan talouskasvulle; painottaa, että kaikissa kumppanuuksissa ja yhteenliittymissä yksityisen sektorin kanssa on keskityttävä yhteisiin arvoihin perustuviin prioriteetteihin, joissa sovitetaan yhteen yritysten tavoitteet ja unionin kehitystavoitteet sekä noudatetaan kehitysavun tehokkuutta koskevia kansainvälisiä normeja; katsoo, että ne on suunniteltava ja niitä on hallinnoitava yhteisesti kyseisten kumppanimaiden kanssa, jotta varmistetaan riskien, vastuiden ja tuoton jakaminen, että niiden on oltava kustannustehokkaita ja avoimia ja että niissä on täsmälliset loppu- ja välitavoitteet sekä selkeät vastuut;

6.  pitää myönteisenä ulkomaisten yksityisen sektorin investointien roolia kehitysmaiden kotimaisen kehityksen vauhdittamisessa; pitää myös tärkeänä kannustamista vastuullisiin investointeihin, jotka tukevat paikallisia markkinoita ja helpottavat köyhyyden vähentämistä;

7.  tukee eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten järjestön (EDFI) työtä, sillä sen jäsenet tarjoavat pääomaa kehitysmaiden yrityksille suorina sijoituksina yhtiöihin sekä epäsuorasti tarjoamalla pääomaa paikallisille liikepankeille ja kehittyvien markkinoiden pääomasijoituksiin keskittyen mikroyrityksiin sekä pk-yrityksiin; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia ohjelmia rahoituksessaan ja yhteistyössään, koska kehitysmaiden yksityinen sektori on erittäin tärkeä;

8.  kehottaa laatimaan unionin teknologia-alan yrityksille tehokkaampia avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia normeja, kun unionista viedään teknologiaa, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin, korruption tukemiseen tai EU:n turvallisuusetujen vastaiseen toimintaan;

9.  korostaa, että EU:n kauppa-, turvallisuus-, investointi- ja kehityspolitiikka ovat yhteydessä toisiinsa ja niillä on suora vaikutus kehitysmaihin; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin; kehottaa arvioimaan miten kaikki kauppa- ja investointipolitiikat vaikuttavat kehitykseen ja erityisesti yleiseen mahdollisuuteen saada yleiseen etuun liittyviä tavaroita ja palveluja; korostaa, että kahdenvälisten kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevia lukuja on parannettava, jotta niihin voidaan sisällyttää yksityistä sektoria koskevia pakollisia raportointijärjestelmiä;

10.  korostaa, että on tutkittava, miten voidaan tehostaa yksityisen sektorin osallistumista Euroopan naapuruuspolitiikkaan niin, että se voi auttaa luomaan talouskasvua ja työpaikkoja unionin naapurustossa, ja tähän on pyrittävä esimerkiksi jakamalla pääoman saantia koskevaa ammattitaitoa;

11.  kehottaa komissiota edistämään, tukemaan ja rahoittamaan ensisijaisesti yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeita ja ottamaan käyttöön pakolliset ja julkisesti saatavana olevat etukäteen toteutettavat köyhyysarvioinnit ja sosiaaliset vaikutustenarvioinnit, kun näitä ohjelmia pannaan täytäntöön yhdessä yksityisen sektorin kanssa;

12.  kehottaa unionia kuulemaan virallisesti kansalaisjärjestöjä ja yhteisöjä, joihin kehityshankkeilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia;

13.  korostaa valtavia mahdollisuuksia, joita unionin lisäarvo voi tarjota kumppanuuksille yksityisen sektorin kanssa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa, joista moni on saavuttanut aikaisemmin hyviä tuloksia yksityisen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä; korostaa, että oikeusvaltioon perustuva täysin toimiva markkinatalous on edelleen tärkeä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen moottori ja että tämä olisi otettava huomioon EU:n kehityspolitiikassa;

14.  pitää myönteisenä ”Framework for Business Engagement with the United Nations” ‑yhteistyökehystä, jolla edistetään yritysten yhteistyötä YK:n kanssa ja korostetaan, että talouskasvua tuova vankka yksityinen sektori on keskeinen tekijä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja että yksityinen sektori antaa tärkeän panoksen yhteisen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen saavuttamisessa;

15.  pitää myönteisenä yksityisen sektorin osallistumista avun tuloksellisuutta käsittelevään OECD:n korkean tason foorumiin; pitää myönteisinä erityisesti tähän liittyviä aloitteita, jotka koskevat innovatiivisia tapoja saada kehitystoimien rahoitusta yksityiseltä sektorilta, sekä yhteistä Busanin julkilausumaa vuodelta 2011 julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön laajentamisesta ja tehostamisesta laajapohjaisen, osallistavan ja kestävän kasvun aikaansaamiseksi;

16.  pitää myönteisenä, että sitomattoman kahdenvälisen tuen määrä on jatkuvasti kasvanut, mutta on huolissaan sidotun tuen jatkuvista virallisista ja epävirallisista muodoista(24); kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen yhteydessä antamansa sitoumuksen edistää avun sidonnaisuuden purkamista nykyisiä OECD:n suosituksia pidemmälle; korostaa sitomattoman uuden tuen kasvua luovia mahdollisuuksia, jotka voisivat hyödyttää kehitysmaiden paikallista teollisuutta; vaatii lisäämään todellista tukea ja edistämään alueellisten ja paikallisten arvoketjujen kestävää rakennetta; vaatii voimaannuttamaan edelleen paikallisia toimijoita ja painottamaan kestävien alueellisten ja paikallisten arvoketjujen muodostamista; pitää tärkeänä paikallista ja alueellista omistajuutta, kumppanimaiden omia strategioita ja uudistusohjelmia, kehityshankkeiden osallistumista sekä paikallisten toimitusketjujen turvaamisen tuomaa lisäarvoa; katsoo, että kehityspolitiikalla on tärkeä rooli käsiteltäessä unioniin suuntautuvien tämänhetkisten muuttovirtojen perimmäisiä syitä;

17.  tunnustaa myös kaikkien maiden ja erityisesti kehitysmaiden oikeuden rajoittaa tilapäisesti pääoman liikkeitä estääkseen lyhytaikaisten ja epävakaiden yksityisten rahoitusvirtojen aiheuttamia finanssikriisejä; kehottaa poistamaan tätä oikeutta koskevat rajoitukset kaikista kauppa- ja investointisopimuksista myös WTO:ssa;

18.  toteaa, että tukiessaan yksityistä sektoria EU:n on otettava huomioon esteettömyys, sillä esimerkiksi vammaisten kaltaisten suurten väestöryhmien jättäminen ulkopuolelle estäisi yksityisyrityksiä toimimasta merkittävän kokoisilla markkinoilla;

Kehitysmaiden paikallisen yksityisen sektorin tukeminen

19.  huomauttaa, että kehitysmaiden mikro- ja pk-yritysten sääntelytaakka on paljon raskaampi kuin EU:n yritysten ja että niiden oikeussuoja ja omistusoikeudet ovat puutteellisia ja ne toimivat epävakaassa epävirallisessa taloudessa; korostaa tässä yhteydessä maarekisterijärjestelmien merkitystä; korostaa tarvetta edistää kehitysmaiden paikallista yksityistä sektoria muun muassa parantamalla rahoituksen saatavuutta ja edistämällä yrittäjyyttä; kehottaa komissiota, muita avunantajia ja kehitysalan järjestöjä tukemaan tehokkaammin kotimaisten mikro- ja pk-yritysten valmiuksien lisäämistä;

20.  kehottaa EU:ta edistämään kansallisia kehittämisstrategioita, joilla muokataan yksityisen sektorin osallistumista kehitysyhteistyöhön tekemällä sen kanssa yhteistyötä sellaisessa kehityksen toimintakehyksessä, jossa keskitytään kotimaisiin osuuskuntiin sekä pk-yrityksiin, mikroyrityksiin ja erityisesti pienviljelijöihin, sillä ne tarjoavat parhaat mahdollisuudet edistää oikeudenmukaista kehitystä näissä maissa;

21.  korostaa tarvetta lisätä tukea kumppanuuksille kehitysmaiden kanssa, jotta niiden sääntelykehyksiä voidaan uudistaa luomalla yksityisiä aloitteita suosiva toimintaympäristö tarjoamalla yrityksille tukimekanismeja siten, että samanaikaisesti saatetaan keskenään tasapainoon toisaalta investointeja edistävän ilmapiirin luominen ja toisaalta yleisten etujen ja ympäristön suojeleminen lainsäädännön avulla; panee merkille tarpeen mahdollistaa, että kehitysmaissa voidaan luoda luotettavat pankkijärjestelmät ja verohallinnot, jotka voivat tarjota tehokasta rahoitusalan hallintaa sekä julkisten ja yksityisten varojen hoitoa; kehottaa kumppanimaiden hallituksia ottamaan käyttöön raukeamislausekkeita, joilla tarpeettomia säädöksiä voidaan kumota; toteaa, että lainsäädännöstä olisi tehtävä vaikutustenarviointeja, joilla pyritään arvioimaan kielteiset vaikutukset työpaikkojen luomiseen ja ympäristönormeihin kohdistuvat uhat;

22.  kehottaa unionia vahvistamaan kehitysmaiden kykyä kerätä kotimaista rahoitusta, jotta voidaan vähentää verovilppiä, lahjontaa ja laittomia rahavirtoja, ja erityisesti auttamaan vähiten kehittyneitä maita ja hauraita valtioita luomaan tehokkaampia ja vakaampia hallintoelimiä myös oikeudenmukaisten ja tehokkaiden verojärjestelmien kehittämisen kautta; kehottaa unionia tätä varten lisäämään taloudellista ja teknistä tukeaan kehitysmaille, jotta voidaan varmistaa avoimuuden ja vastuullisuuden korkea taso; kehottaa unionia, sen jäsenvaltioita, kaikkia järjestöjä sekä kaikkia kehittyneitä maita ja kehitysmaita, jotka ovat allekirjoittaneet tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevan vuoden 2011 Busanin kumppanuuden, noudattamaan sitoumustaan tehostaa toimia korruption ja laittomien rahavirtojen torjumiseksi;

23.  kehottaa komission kehitys- ja yhteistyöpääosastoa tekemään yhteistyötä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston kanssa alueellisten tukirakenteiden kopioimiseksi Enterprise Europe Network -verkoston mallin mukaisesti kehitysmaiden mikro- ja pk‑yrityksille, jotta niitä autetaan saamaan laillinen asema, rahoitusta ja pääomaa sekä pääsemään markkinoille ja voittamaan oikeudelliset esteet, ja tukemaan erityisesti mikro- ja pk-yrityksiä edustavien välittäjäorganisaatioiden vahvistamista; korostaa, että tällaisista rakenteista voisi ajan mittaan myös tulla paikallisten ja alueellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käynnistysalustoja useilla eri aloilla maa- ja elintarviketaloudesta ammattikoulutukseen ja terveydenhuolto-ohjelmiin, ja siten ne helpottaisivat valmiuksien kehittämistä, tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä paikallisten ja kansainvälisten resurssien jakamista;

24.  muistuttaa, että EU:n tehtäviin kuuluu tasapuolisen kokonaisvaltaisen verojärjestelmän tukeminen, mikä edellyttää, että otetaan käyttöön monikansallisten yritysten julkista maakohtaista raportointia koskevat tosiasiallisesti velvoittavat vaatimukset, luodaan yritysten, rahastojen ja vastaavien oikeushenkilöiden tosiasiallisia edunsaajia koskevat julkiset rekisterit ja varmistetaan verotietojen automaattinen vaihto ja verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakautuminen, kun neuvotellaan vero- ja investointisopimuksista kehitysmaiden kanssa; katsoo myös, että kehitysrahoituslaitosten olisi investoitava vain yrityksiin ja rahastoihin, jotka suostuvat julkistamaan tosiasiallista edunsaajaa koskevat tiedot ja raportoimaan rahoitustileistään maakohtaisesti;

25.  muistuttaa, että tullijärjestelmät ovat olennainen osa sellaista sääntely-ympäristöä, joka on räätälöity köyhiä suosivan yksityisen sektorin kehittämiseen ja työpaikkojen luomiseen liittyviin tarpeisiin; toteaa kuitenkin huolestuneena, että talouskumppanuussopimuksissa sallitaan tuontitullien alentaminen monilla AKT‑maiden talousaloilla, samalla kun kaikkien EU:n tuonnista kannettavien tullien poistaminen vähentäisi merkittävästi tullituloja, jotka ovat joissakin tapauksissa jopa 15–20 prosenttia valtion tuloista; kehottaa unionia muotoilemaan kauppapolitiikkansa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta noudattaen;

26.  suhtautuu myönteisesti EIP:n Cotonoun sopimuksen investointikehyksen alaisuuteen perustamaan 500 miljoonan euron erityismäärärahaan, jonka avulla EIP voi tehostaa toimintaansa yksityisen sektorin kanssa riskialttiimmilla aloilla ja haastavammissa ympäristöissä; pitää valitettavana EIP:n Aasian luottokiintiön pienentämistä; painottaa, että kaikki EIP:n Cotonoun sopimuksen alaisuudessa tekemät investoinnit olisi mukautettava valtioiden kehitysyhteistyöstrategioihin demokraattisen omistajuuden periaatteen mukaisesti;

27.  korostaa, että epävakaissa valtioissa ja konfliktista toipuvissa valtioissa yksityisen sektorin kehitysyhteistyön esteet ovat suurempia kuin muissa maissa ja edellyttävät kohdistetumpaa lähestymistapaa, jotta parannetaan investointi-ilmapiiriä ja poistetaan tukahduttavat, vanhentuneet liiketoimintasäännöt, oikeuksia polkevat toimintatavat ja korkea korruption taso; suosittelee tältä osin, että komissio sitoutuu käymään kumppanivaltioiden ja yksityisen sektorin kanssa vuoropuhelua politiikan uudistamisesta, jotta torjutaan hallituksien ja yksityisen sektorin välistä syvää epäluottamusta, jota hyödyn tavoittelu, tuttavien suosiminen ja legitimiteetin puute ovat perinteisesti edistäneet;

28.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kehitysmaita tehostamaan toimiaan, joilla pyritään edistämään naisten taloudellista voimaannuttamista ja luomaan tukimekanismeja naisyrittäjiä varten; toteaa, että säästöihin perustuva toimintatapa naisten taloudellisen osallisuuden lisäämiseksi on osoittautunut toimivaksi; suosittaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen perustuvaa lähestymistapaa kaikissa kumppanuusohjelmissa yhdessä naisille, nuorille ja vammaisille annettavan yrittäjäkoulutuksen ja kohdennettujen naispuolisten bisnesenkelien verkostojen kanssa; kehottaa antamaan enemmän tukea paikallisille naisyrittäjille, jotta nämä voivat hyödyntää yksityisen sektorin tuottamaa kasvua; suosittaa, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla valvotaan naisten taloudelliseen voimaannuttamiseen liittyvää prosessia, ja toteaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan asukaskohtainen tulo kasvaisi huomattavasti, jos naiset osallistuisivat työvoimaan yhdenvertaisesti miesten kanssa;

Unionin ja kansainvälisen yrityssektorin osallistuminen kestävän kehityksen saavuttamiseen

29.  korostaa, että yksityisen sektorin pitkän aikavälin kestävän kehityksen hyväksi antaman panoksen potentiaali ulottuu yksityisen sektorin taloudellisia varoja, kokemusta ja asiantuntemusta pidemmälle ja sisältää arvoketjujen ja jakelukanavien työpaikkoja luovan perustamisen paikallistasolla, köyhyyden ja epätasa-arvon vähenemisen, naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien ja ympäristön kestävyyden parantamisen sekä paremman tavoittavuuden ja tehokkuuden ja kaupallisesti saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten tuotteiden, palvelujen ja teknologian paremman saatavuuden; kehottaa pyrkimään siihen, että unionin kehitysponnistelut ovat merkittävässä asemassa toteutettaessa sovittuja kansainvälisiä normeja, kuten liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja ja Kansainvälisen työjärjestön normeja, ja että tehdään yhteistyötä eurooppalaisten yritysten ja investoijien kanssa, jotta voidaan taata YK:n suuntaviivojen sekä monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n suuntaviivojen noudattaminen yritysten liiketoiminnassa sekä niiden kehitysmaissa sijaitsevissa toimitusketjuissa;

30.  painottaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeisessä asemassa, kun pyritään varmistamaan, että yksityinen sektori osallistuu tosiasiallisesti kehitysyhteistyöhön; painottaa kehitysmaiden vastuuta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tukemisesta yksityisen sektorin työnantajien, työntekijöiden ja kansallisten hallitusten välillä, jotta parannetaan hyvää hallintotapaa ja valtioiden vakautta; kehottaa kehitysmaita erityisesti varmistamaan, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua laajennetaan kattamaan vientiteollisuuden vapaa-alueet ja teollisuuden klusterit;

31.  korostaa, että yksityisen sektorin ja erityisesti pk-yritysten on oltava osa poliittista vuoropuhelua kaikkien muiden kehitysyhteistyökumppanien rinnalla, jotta helpotetaan keskinäistä yhteisymmärrystä ja hallinnoidaan odotuksia ja varmistetaan tehokkuus ja avoimuus; korostaa tässä yhteydessä EU:n edustustojen tärkeää roolia kehitysmaissa, joissa ne toimivat foorumeina, joilla tällaisia keskusteluja voidaan käydä; korostaa osuuskuntien myönteistä roolia yhteiskunnallisesti osallistavaa kehitystä edistävinä toimijoina ja niiden kykyä lisätä yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia työpaikkojen ja tulonmuodostuksen välityksellä; huomauttaa erityisesti, että työntekijät ovat perustaneet yhteisiä palveluosuuskuntia ja -yhdistyksiä tukeakseen itsenäistä ammatinharjoittamistaan epävirallisen talouden kehyksessä, kun taas maaseutualueilla säästö- ja luotto-osuuskunnat tarjoavat pankkipalveluja, joita ei monissa yhteisöissä ole saatavilla, ja rahoittavat pien- ja mikroyritysten perustamista; toteaa, että yksityinen sektori kattaa yhteiskunnallisten yritysten ja reilun kaupan järjestöjen kaltaiset toimijat, jotka noudattavat toiminnassaan yhteiskunnallisia ja ympäristöalaan liittyviä periaatteita; kehottaa komissiota ottamaan nämä toimet huomioon sen tarkastellessa yksityisen sektorin roolia kehitysyhteistyössä;

32.  kehottaa komissiota kannattamaan sijoittajien ja muiden sidosryhmien ehdotusta, jonka mukaan olisi tuettava sitovia sääntöjä yritysten toteuttamasta sosiaalisia sekä ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä koskevasta raportoinnista; katsoo, että sääntöjen olisi vastattava EU:n direktiiviä muusta kuin rahoitusalan raportoinnista ja että ne ovat yksi ehdotetuista uusista YK:n kestävän kehityksen tavoitteista;

33.  kehottaa unionia olemaan mukana vahvistamassa ja luomassa paikallisten yksityisen sektorin toimijoiden ja erityisesti mikro- ja pk-yritysten rakenteita verkkoja ja elimiä, jotka ottavat oman paikkansa kansallisessa ja alueellisessa politiikassa;

34.  korostaa, että yksi tärkeimmistä yksityisen sektorin osallistumisen lisäämistä kehitysmaissa haittaavista rajoitteista on luottokelpoisten hankkeiden puute, joka johtuu heikoista oikeus-, toimielin- ja verojärjestelmistä ja täytäntöönpanovalmiuksista sekä investointien suunnitteluun ja hankkeiden valmisteluun käytettävissä olevien resurssien puutteesta; kehottaa lisäämään teknisen avun antamista kumppanivaltioiden julkiselle yrityssektorille, jotta parannetaan niiden valmiuksia ottaa vastuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista ja ottaa ne omistukseensa prosessin päätteeksi; painottaa, että yksityisen sektorin on varauduttava pitkän aikavälin investointeihin tuottojen saamiseksi, koska sektorilta saattaa osakkeenomistajista riippuen muutoin puuttua pitkän aikavälin visio, jota tuoton saaminen edellyttää inhimillisen kehityksen kannalta keskeisillä sosiaalisilla aloilla;

35.  toteaa, että yksityisen sektorin osallistuminen infrastruktuurihankkeisiin on lisääntynyt kehitysmaissa huomattavasti, 18 miljardista dollarista vuonna 1990 kaikkiaan 150 miljardiin dollariin vuonna 2013; kehottaa jatkamaan tätä osallistumista ja toteaa, että infrastruktuurin saatavuuden puute on keskeinen tekijä, joka rajoittaa yksityisen sektorin kasvua sekä heikentää tuottoa ja työpaikkojen luomista;

36.  korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat valtavia mahdollisuuksia maatalouden alalla, kunhan maananastuksen estämiseksi ja maataloustuotannon lisäämisen ja tehostamisen varmistamiseksi on olemassa selvästi määritelty ja vankka omistusoikeuksia ja maanomistusturvaa koskeva lainsäädäntökehys; pitää myönteisenä vuonna 2014 käynnistettyä EU:n ohjelmaa maanhallinnan vahvistamiseksi Afrikan maissa; suosittelee, että EU ja sen edustustot toimivat entistä tärkeämmässä roolissa tehtäessä yhteistyötä kumppanihallituksien sekä EIP:n, Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston (IFAD) ja muiden vastaavien elimien kanssa, jotta otetaan yksityinen sektori mukaan kehittämään markkinaperusteisia ratkaisuja maatalouden haasteisiin; painottaa tarvetta ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia, jotta vältetään syrjäytyminen, kun kyseessä ovat köyhät syrjäseutujen asukkaat ja viljelijät, jotka viljelevät lajikkeita, jotka eivät ole kaupallisesti merkittäviä tai jotka eivät todennäköisesti houkuttele maatalousteollisuuden kumppaneita; korostaa, että suojatoimiin olisi sisällyttävä sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä riskinarviointi, asianosaisten yhteisöjen legitiimien edustajien kuuleminen ja näiden vapaaehtoinen ja tietoon perustuva etukäteissuostumus kyseiselle hankkeelle sekä näiden yhteisöjen oikeudellinen tukeminen tarvittaessa; kehottaa komissiota toteuttamaan hankkeiden yhteydessä seurantatoimia ja neuvottelemaan sopimusten tarkistamisesta tapauksissa, jotka ovat osoittautuneet haitallisiksi paikallisväestön kannalta;

37.  korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin maatalouden alalla liittyviä riskejä, kuten maananastus, jotka on estettävä; painottaa, että on tärkeää kohdentaa tukitoimia pienviljelijöihin ja erityisesti naisiin; kehottaa komissiota yhdistämään EU:lta rahoitusta saavat maatalousalan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja kattavat toimet, joilla suojataan pienviljelijöitä, paimentolaisia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia maankäyttäjiä siltä, että maata tai vettä ei mahdollisesti olisi saatavissa; korostaa, että suojatoimiin olisi sisällyttävä sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä riskinarviointi, joka on kunkin hankkeen käynnistämisen edellytys, sekä näiden yhteisöjen oikeudellinen tukeminen tarpeen vaatiessa; suosittelee G8-maiden New Alliance -ruokaturvahankkeiden korvaamista aloitteilla, jotka liittyvät Afrikan maatalouden kokonaisvaltaiseen kehittämisohjelmaan (CAADP); painottaa, että taloudellisten ja sosiaalisten korvauksien on perustuttava sitoviin sitoumuksiin ja että olisi aina otettava huomioon vaihtoehtoiset kehitysyhteistyösuunnitelmat;

38.  suosittaa, että unioni jatkaa uusiutuvia energiamuotoja ja vihreää energiaa koskevien hankkeiden tukemista kehitysmaissa ja erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla kestävällä tavalla; suhtautuu myönteisesti siihen, että yksi EIP:n investointikehyksen ensisijaisista tavoitteista on investoiminen energiaan, joka on laajalti tunnustettu keskeiseksi tekijäksi talouskasvun vapauttamiseksi Afrikassa; odottaa innovatiivisten rahoitusvälineiden edistävän yksityisen sektorin investointeja uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja energiansaantiin; kannustaa myös EIP:tä ja eurooppalaisia kehitysrahoittajia (EDFI) rahoittamaan investointihankkeita, joilla tuetaan ilmastonmuutoksen lieventämistä ja siihen sopeutumista Afrikassa ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) perustuvien EU:n sitoumuksen ja velvoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että etusijalle olisi asetettava pienimuotoiset, sähköverkon ulkopuoliset ja hajautetut uusiutuvia energialähteitä koskevat hankkeet, jotta varmistetaan energian saatavuus maaseudulla ja vältetään suuren mittakaavan energiainfrastruktuurin mahdolliset kielteiset sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset;

39.  kehottaa unionia kehittämään lujan sääntelykehyksen, joka perustuu kehitysyhteistyön tehokkuuskriteereihin ja jonka puitteissa yksityisen sektorin on toimittava myös pitkän aikavälin sopimusperusteisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien edistämiseksi; kehottaa unionia edistämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia kustannustehokkuusanalyysin pohjalta ainoastaan, jos muita edullisempia ja riskittömämpiä rahoitusvaihtoehtoja ei ole käytettävissä; kehottaa unionia panemaan täytäntöön julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita koskevia tehokkaita suojatoimia, jotta varmistetaan ihmisoikeudet ja naisten oikeudet;

40.  suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota on saavutettu julkisten ja yksityisten resurssien yhdistämisessä terveydenhuoltoalalla ja lääkkeiden saatavuuden parantamisessa samoin kuin teknologiansiirron tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen tehostamisessa kehitysmaissa; suosittelee, että unioni helpottaa uusien yhteistyömahdollisuuksien avaamista myös muilla kuin lääkkeiden saatavuuden alalla, jotta uudistetaan toimimattomia terveydenhuoltojärjestelmiä kehitysmaissa; painottaa, että paikallisten pk-yritysten ja -teollisuuden tukea voidaan lisätä rahoitusvälineiden avulla mutta myös toteuttamalla teknologian siirtoja, kehittämällä valmiuksia sekä varmistamalla toimittajien toiminnan kestävä kehittäminen ja yritysyhteydet;

41.  korostaa, että on tärkeää poistaa koulutusjärjestelmän ja olemassa olevien työmarkkinoiden välinen ero kehitysmaissa; kehottaa komissiota helpottamaan ohjelmia ja tukemaan sellaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joihin otetaan mukaan kaikki asianomaiset sidosryhmät kouluista, korkeakouluista, koulutuskeskuksista ja yksityiseltä sektorilta, jotta voidaan tarjota koulutusmahdollisuuksia, jotka ovat markkinoiden kannalta merkityksellisiä; kannustaa perustamaan oppisopimuskoulutusta antavia ammattioppilaitoksia, joissa nuoret voivat sekä suorittaa ammatillisen oppisopimuskoulutuksen, jossa painotetaan ammatin käytännön näkökulmia, että seurata teorialuentoja erikoistuneissa ammattioppilaitoksissa;

42.  painottaa, että kehitysmaiden hallitusten valmiuksia sääntelyviranomaisina on kehitettävä, jotta voidaan onnistuneesti saavuttaa kestävä kehitys;

Yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön periaatteet

43.  korostaa, että yhteistyö yksityisen sektorin kanssa edellyttää joustavaa lähestymistapaa, jota ei räätälöidä pelkästään odotettujen lopputuloksien perusteella vaan myös ottaen huomioon paikallisten olojen suotuisuus yksityisyrityksien ja yksityisten investointien kannalta; suosittaa, että vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin valtioihin sovelletaan eriytettyä lähestymistapaa; panee merkille, että investoinnit ja yksityisen sektorin kanssa tehty yhteistyö kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvillä aloilla vaihtelevat suuresti kehitysmaasta toiseen; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan suurimman osan tuestaan alhaisen tulotason maille avustuksien muodossa;

44.  suhtautuu myönteisesti yksityiselle sektorille myönnettävää suoraa tukea koskeviin kriteereihin, joita hahmoteltiin komission tiedonannossa yksityisestä sektorista ja kehityksestä; kehottaa laatimaan selkeästi määritellyn kehyksen, jolla säännellään kaikkia kumppanuuksia yksityisen sektorin kanssa ja asetetaan vertailuarvot (kuten mikroyrityksiin kohdistetut toimet, luottojen saatavuutta koskevat strategiat ja epäedullisessa asemassa olevien ryhmien, naisten ja nuorten saaminen työmarkkinoille), joilla on varmistettava, että noudatetaan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden ja tehokkuuden periaatteita sekä kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita ja erityisesti köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämistä; katsoo, että päätösten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden käytön tukemisesta kehitysmaissa rahoituslähteitä yhdistämällä olisi perustuttava näiden mekanismien kehitysvaikutusten, vastuullisuuden ja avoimuuden perusteelliseen arviointiin sekä aiemmista kokemuksista opittuihin asioihin;

45.  on huolestunut siitä, että julkisten varojen käytön tarkoituksenmukaisuuden takaavia suojakeinoja ei aina sovelleta; korostaa, että hankkeen valmisteluvaiheessa on sovittava mitattavissa olevista tulosindikaattoreista sekä valvonta- ja arviointimekanismeista samalla kun varmistetaan, että investoinneissa noudatetaan kansainvälisiä ihmisoikeus-, sosiaali- ja ympäristönormeja sekä avoimuutta ja että yksityinen sektori maksaa oman osuutensa veroista; korostaa riskinarvioinnin, velanhoitokyvyn, avoimuuden ja investointisuojan tärkeyttä; painottaa kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan virallisen neuvoa-antavan ja valvovan roolin merkitystä täydellisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden varmistamisessa; suosittelee, että kehitysmaassa, jossa kehitysyhteistyöhanke pannaan täytäntöön, olisi taattava tosiasiallinen oikeussuojan saatavuus ja korvauksien maksaminen yritysten väärinkäytösten vuoksi vahinkoa kärsineille;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kehityskumppanuuksiin osallistuvat yritykset noudattavat kestävän kehityksen tavoitteita ja yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita; tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella, ja korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin politiikkatoimiin ja lainsäädännöllisiin toimiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta; suosittelee, että kaikki unionin yritykset, jotka toimivat kehitysmaissa, takaavat tietyn avoimuuden noudattaen OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille ihmisoikeuksien kunnioittamisen alalla, millä edistetään yhteiskunnallista ja ympäristöön liittyvää hyvinvointia kehitysmaissa, ja toimien yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa; korostaa, että jäsenvaltioiden on laadittava kansallisia suunnitelmia yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden ja erityisesti konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevien OECD:n due diligence ‑ohjeiden täytäntöönpanemiseksi;

47.  korostaa, että unionin kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa on kunnioitettava kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden poliittista ja taloudellista liikkumavaraa, jotta voidaan ylläpitää keskeisiä tuontitulleja tarvittaessa ja edistää ammattitaitoa vaativien ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomista paikallisessa valmistavassa teollisuudessa ja maatalousteollisuudessa, jotka mahdollistavat huomattavan paikallisen lisäarvon, teollisuuden kasvun sekä viennin kasvun ja monipuolistumisen, jotka ovat keskeisiä tekijöitä taloudellisissa ja sosiaalisissa uudistuksissa; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että monikansalliset yhtiöt maksavat veroja niihin maihin, joista niiden voitot ovat peräisin, sekä edistämään yksityisen sektorin tehokasta maakohtaista raportointia ja siten tehostamaan kotimaisten resurssien käyttöönottoa ja reilua kilpailua;

48.  kannustaa unionia tukemaan monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä sitovan YK:n kansainvälisen ihmisoikeusvälineen meneillään olevaa kehittämisprosessia, koska sillä selvennetään monikansallisten yhtiöiden velvollisuuksia ihmisoikeuksien alalla sekä yhtiöiden velvollisuuksia valtioiden suhteen ja luodaan tehokkaita oikeussuojakeinoja uhreille tapauksissa, joissa kotimainen tuomiovalta ei selvästikään pysty tosiasiassa asettamaan yhtiöitä syytteeseen;

49.  suhtautuu myönteisesti komission näkemykseen siitä, että on edistettävä ILOn ihmisarvoista työtä koskevan toimintasuunnitelman strategisia pilareita keinona torjua eriarvoisuutta ja sosiaalista syrjäytymistä erityisesti kaikkein syrjäytyneimmissä ryhmissä, joita ovat esimerkiksi naiset, lapset, ikääntyneet ihmiset ja vammaiset; korostaa, että yritysten on tuettava työntekijöiden oikeudenmukaista kohtelua ja varmistettava turvalliset ja terveelliset työolot, sosiaalinen suojelu ja työmarkkinavuoropuhelu samalla kun mahdollistetaan työntekijöiden, hallinnon ja urakoitsijoiden välinen rakentava suhde;

Tästä eteenpäin: toimenpiteet, joilla yksityisestä sektorista tehdään kestävä kumppani kehitysyhteistyöpolitiikassa

50.  kehottaa unionin toimielimiä ja muita elimiä laatimaan selkeän, jäsennellyn, avoimen ja vastuunalaisen kehyksen, jolla säännellään yksityisen sektorin kanssa kehitysmaissa toteutettavia kumppanuuksia ja yhteenliittymiä, ja korostaa, että yksityisen sektorin roolin kasvaessa on tärkeä kehittää asianmukaisia takeita ja institutionaalisia valmiuksia;

51.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kehittämään selkeän ja konkreettisen strategian, jolla varmistetaan, että yksityinen sektori noudattaa kehitysmaiden kansallisten hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan ensisijaisia kehitystavoitteita;

52.  kehottaa perustamaan unionin tasolla alakohtaisia monen sidosryhmän foorumeja, jotka kokoavat yhteen yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja järjestöt, ajatushautomot, kumppanimaiden hallitukset, avunantajat, osuuskuntien järjestöt, yhteiskunnalliset yritykset ja muut sidosryhmät, jotta voidaan voittaa kumppanien keskinäinen varautuneisuus ja luottamuksen puute sekä vastata haasteisiin, joita saattaa tahattomasti aiheutua yhteisistä kehitysyhteistyötoimista; korostaa tähän liittyen EU:n edustustojen tärkeää roolia asianomaisissa maissa näiden keskustelujen helpottajana; toteaa, että komission ehdotus olemassa olevien mekanismien, kuten kehitysaiheisen vuoropuhelufoorumin (Policy Forum for Development), vahvistamisesta on oikeasuuntainen askel;

53.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan komission tulee selkeästi osoittaa rahoitusvälineiden yhdistämishankkeisiin osoitettujen unionin varojen täydentävyys rahoituksen ja kehitysyhteistyön osalta; tukee komission aikomusta laajentaa rahoitusvälineiden yhdistämisen soveltamisalaa siten, että se kattaa infrastruktuurin lisäksi myös muita aloja, kuten kestävän maatalouden, sosiaalialat ja paikallisen yksityisen sektorin kehittämisen, jos komissio perustelee kantansa; korostaa kuitenkin, että kaikkien rahoitusvälineiden yhdistämistoimien on oltava täysin kehitysyhteistyön tehokkuuden periaatteiden (kuten omistajuus, vastuunalaisuus ja avoimuus) mukaisia, jotta varmistetaan, että niillä pyritään kestävän kehityksen tavoitteisiin; kehottaa komissiota arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismia ja vahvistamaan hankkeiden yhdistämistä koskevia hallinnollisia valmiuksiaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaisesti; kehottaa komissiota demokratisoimaan rahoitusvälineiden yhdistämisen alaan liittyvien EU:n foorumin ja alueellisten järjestelyjen hallintorakennetta toteuttamalla toimia paikallisella tasolla kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten kumppanihallitusten, kansallisten parlamenttien, yksityisen sektorin toimijoiden, ammattijärjestöjen ja paikallisyhteisöjen kanssa; kehottaa komissiota vahvistamaan perusteita, jotka koskevat avustuksia ja niiden suuruutta, ja täsmentämään yksityiskohtaisesti rahoituslähteiden yhdistämisen tuottamaa lisäarvoa sen kaikkien hankkeiden osalta;

54.  kehottaa laajentamaan EIP:n nykyistä ulkoista lainanantovaltuutta, jotta tehostetaan sen roolia kestävän kehityksen saavuttamisessa ja varsinkin jotta osallistutaan aktiivisemmin yksityistä sektoria koskevaan uuteen strategiaan yhdistämällä rahoituslähteitä, yhteisrahoittamalla hankkeita ja kehittämällä paikallista yksityistä sektoria; kehottaa myös lisäämään EIP:hen liittyvien kumppanuuksien ja hankkeiden avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; muistuttaa, että EIP:n rahoitustoimien, jotka toteutetaan kehitysmaissa unionin EIP:lle myöntämän takuun nojalla, päätavoitteena olisi oltava köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen; kehottaa EIP:tä ja muita unionin jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia varmistamaan, että niiden tukea saavat yritykset eivät osallistu veronkiertoon;

55.  kehottaa komissiota varmistamaan, että alhaisen tulotason maissa ja epävakaissa valtioissa kumppanuudet ja yksityissektorille myönnetyt lainat yhdistetään kansalaisjärjestöille myönnettäviin suoriin avustuksiin ja että ne noudattavat kyseisten valtioiden kehitysyhteistyön painopistealoja, jotta varmistetaan kansalaisten osallistuminen ja sovelletaan eri sidosryhmien välisiä prosesseja kansalaisjärjestöjen, paikallishallintojen ja ammattijärjestöjen välillä;

56.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa EU:n edustustoissa on koulutettua ja pätevää henkilöstöä, joka on aktiivisesti valmistautunut välittämään ja toteuttamaan kumppanuuksia yksityisen sektorin toimijoiden kanssa; huomauttaa, että lupaus vauhdittaa EIP:n toimistojen sijoittamista EU:n edustustojen tiloihin on askel oikeaan suuntaan; kehottaa komissiota soveltamaan kentällä jäsenvaltioiden parhaita käytänteitä, koska niiden suurlähetystöt ovat usein yksityisen sektorin toimijoiden ”ensimmäinen yhteyspiste”;

57.  kehottaa komissiota sitoutumaan voimakkaammin yksityisen sektorin kanssa harjoitettavan laajemman ja myönteisemmän vuorovaikutuksen edistämiseen, kun se käyttää poliittista arvovaltaansa kumppanimaiden hallituksiin ja paikallisviranomaisiin ja käy vuoropuhelua niiden kanssa; korostaa, että maakohtaiset strategia-asiakirjat, maaohjelmat ja budjettituki saattavat olla arvokkaimmat välineet avattaessa tietä liiketoimintaympäristöä koskeville uudistuksille kumppanimaissa ja edistettäessä kotimaista teollistumista; suosittaa, että EU panee täytäntöön UNCTADin toimintasuunnitelman, joka koskee kestävän kehityksen tavoitteisiin investoimista; kiinnittää huomiota siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien suunnittelu, jäsentely ja täytäntöönpano ovat edelleen haastavia ja monimutkaisia kysymyksiä ja että niiden menestyminen riippuu myös toimintaympäristön suotuisuudesta;

58.  painottaa, että vastuu tehokkaista yhteisistä toimista on paitsi niihin osallistuvilla avunantajilla ja yrityksillä niin myös kumppanimaiden hallituksilla; kehottaa unionia vahvistamaan kumppanivaltioiden valmiuksien kehittämistä sen arvioimiseksi, milloin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin voidaan osallistua; painottaa, että hyvä hallintotapa, oikeusvaltio, liiketoimintaympäristön uudistamisen kehys, korruption torjunta, julkinen varainhoito sekä julkisten instituutioiden tehokkuus ovat investointien, innovoinnin ja yksityisen sektorin kehittämisen kannalta ratkaisevia;

59.  kehottaa keskittymään nykyistä enemmän avunantajien koordinoinnin ja yhteisen ohjelmoinnin parantamiseen sekä painottamaan erityisesti mitattavissa olevien kehitystulosten tuottamista, jotta unionin kehitysyhteistyöpolitiikalla saavutetaan suurin mahdollinen vaikutus ja varmistetaan täysimittainen vastuunotto kehitysyhteistyömenoista;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n pääsihteerille, UNCTADille, YK:n teollistamisjärjestölle UNIDOlle ja vuoden 2015 jälkeistä kehityssuunnitelmaa käsittelevälle YK:n korkean tason paneelille.

(1)http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/wir2014_en.pdf
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0163.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0196.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0250.
(6)http://www.oecd.org/development/effectiveness/49650173.pdf
(7)http://www.mofa.go.jp/mofaj/annai/honsho/seimu/nakano/pdfs/hlf4_5.pdf
(8)http://www.ifc.org/wps/wcm/connect/topics_ext_content/ifc_external_corporate_site/idg_home/p4p_home
(9)http://www.uncsd2012.org/content/documents/727The%20Future%20We%20Want%2019%20June%201230pm.pdf
(10)http://www.ohchr.org/Documents/Publications/GuidingPrinciplesBusinessHR_EN.pdf
(11)http://www.oecd.org/corporate/mne/34873731.pdf
(12)http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/diaepcb2012d5_en.pdf
(13)http://www.afdb.org/fileadmin/uploads/afdb/Documents/Policy-Documents/2013-2017_-_Private_Sector_Development_Strategy.pdf
(14)http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_emp/---emp_ent/---multi/documents/publication/wcms_094386.pdf
(15)http://www.unido.org/fileadmin/Lima_Declaration.pdf
(16)http://www.un.org/disabilities/documents/convention/convention_accessible_pdf.pdf
(17)http://www.fao.org/nr/tenure/voluntary-guidelines/en/
(18)http://www.unido.org/fileadmin/user_media/Services/PSD/WP4_2014_Industrialisation_and_social_well-being.pdf
(19)World Bank Group, Doing Business 2014: Understanding Regulations for Small and Medium-Size Enterprises, 29. lokakuuta 2013.
(20)http://unctad.org/en/PublicationChapters/wir2014ch4_en.pdf
(21)http://www.unido.org/fileadmin/user_media/Services/PSD/WP4_2014_Industrialisation_and_social_well-being.pdf
(22)Työllisyyteen perustuvan kehyksen luomista vahvaa, kestävää ja tasapainoista kasvua varten käsittelevä luku, ”Challenges of Growth, Employment and Social Cohesion” (Kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion haasteet), keskusteluasiakirja ILOn ja IMF:n yhteiseen konferenssiin, ILO, 2010.
(23)https://www.unido.org/fileadmin/user_media/Research_and_Statistics/UNIDO_IDR_2013_main_report.pdf
(24)ActionAid (2005): Real Aid An Agenda for Making Aid Work, s. 4.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö