Euroopan parlamentin päätös 22. marraskuuta 2016 Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2107(IMM))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan tasavallan oikeusministerin 14. huhtikuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy Pariisin alioikeudessa aloitettuun Jean-François Jalkhia koskevaan oikeudelliseen tutkintaan (asia nro 1422400530) Bureau national de vigilance contre l’antisémitisme ‑yhdistyksen (BNVCA) pantua vireille yhdistetyn kanteen, jonka aiheena on julkinen yllyttäminen syrjintään, vihaan tai väkivaltaan, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 8. kesäkuuta 2016,
– ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),
– ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän, sellaisena kuin se on muutettuna 4. elokuuta 1995 annetulla perustuslain tasoisella lailla nro 95-880,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0319/2016),
A. toteaa, että Pariisin ylioikeuden yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Jean-François Jalkhin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevan kanteen yhteydessä;
B. ottaa huomioon, että Jean-François Jalkhin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö liittyy väitettyyn rikokseen, joka koskee yllyttämistä syrjintään, vihaan tai väkivaltaan, joka kohdistuu henkilöön tai henkilöryhmään alkuperän tai sen perusteella, että he kuuluvat tai eivät kuulu johonkin etniseen ryhmään, kansakuntaan, rotuun tai uskontoon, ja toteaa, että kyseessä on Ranskan lainsäädännössä ja tarkemmin sanottuna 29. heinäkuuta 1881 annetun lain 24 pykälän 8 momentissa ja 23 pykälän 1 momentissa määritelty rikos;
C. toteaa, että Jean-François Jalkhin väitetään syyllistyneen tähän rikokseen Bureau national de vigilance contre l’antisémitisme -yhdistyksen (BNVCA) Pariisin ylimmälle tutkintatuomarille 12. elokuuta 2014 jättämässä kanteessa;
D. huomauttaa, että kanne koski lausuntoja, jotka Jean-Marie Le Pen oli esittänyt verkkosivustolla www.frontnational.com ja sen jälkeen blogissa www.jeanmarielepen.com 6. kesäkuuta 2014 julkaistussa haastattelussa erään yleisön jäsenen mainittua laulaja Patrick Bruelin, joka oli sanonut, ettei hän enää esiintyisi kaupungeissa, joihin oli valittu Front nationaliin kuuluva kaupunginjohtaja, jolloin Jean-Marie Le Pen totesi: ”En yhtään ihmettele. Kuulkaa, työnnetään heidät kaikki yhdessä uuniin ensi kerralla.”; toteaa, että Jean-François Jalkh oli Front nationalin virallisen verkkosivuston julkaisujohtaja;
E. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
F. toteaa, että Ranskan perustuslain 26 pykälässä määrätään, että Ranskan parlamentin jäsentä ei saa asettaa syytteeseen, alistaa tutkittavaksi, pidättää, vangita tai haastaa oikeuteen hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;
G. ottaa huomioon, että Ranskan parlamentin jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen;
H. ottaa huomioon, että Jean-François Jalkh ei ollut ryhtynyt hoitamaan tehtäviään Euroopan parlamentin jäsenenä väitetyn rikoksen tapahtuessa eli 6. kesäkuuta 2014, vaan hän ryhtyi hoitamaan tehtäviään vasta 1. heinäkuuta 2014;
I. toteaa, että kanne on selvästi vailla yhteyttä Jean-François Jalkhin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä ja se koskee sen sijaan puhtaasti kansallista tai alueellista toimintaa, sillä lausunnot liittyivät Ranskassa 23. ja 30. maaliskuuta 2014 pidettyihin paikallisvaaleihin ja hänen asemaansa Front nationalin julkaisujohtajana, jolla on toimituksellinen vastuu keskusjärjestön verkkosivustoista;
J. toteaa, että väitetyt teot eivät liity Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuihin, Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin;
K. katsoo, että ei ole syytä epäillä, että oikeudellinen tutkinta olisi aloitettu Jean-François Jalkhin parlamentaarisen toiminnan estämiseksi (fumus persecutionis), sillä se käynnistettiin Bureau national de vigilance contre l’antisémitisme -yhdistyksen (BNVCA) nostettua kanteen;
1. päättää pidättää Jean-François Jalkhin koskemattomuuden;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan oikeusministerille ja Jean-François Jalkhille.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.