Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2033(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0307/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0307/2016

Keskustelut :

PV 23/11/2016 - 16
CRE 23/11/2016 - 16

Äänestykset :

Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0453

Hyväksytyt tekstit
PDF 294kWORD 54k
Torstai 24. marraskuuta 2016 - Strasbourg Lopullinen painos
Kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen
P8_TA(2016)0453A8-0307/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2016 aiheesta ”kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen” (2016/2033(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2016 annetun arvonlisäveroa koskevan komission toimintasuunnitelman (COM(2016)0148),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäveropetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”,

–  ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman alv:n tulevaisuudesta(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (CΟΜ(2012)0363),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0307/2016),

A.  toteaa, että 1. tammikuuta 1993 käyttöön otetuilla sisämarkkinoilla lakkautettiin rajatarkastukset yhteisön sisäisessä kaupassa, ja ottaa huomioon, että vuodesta 1993 lähtien voimassa ollut Euroopan unionin arvonlisäverojärjestelmä on voimassa olevan arvonlisäverodirektiivin 402–404 artiklan mukaan luonteeltaan vain väliaikainen siirtymäkauden järjestely;

B.  ottaa huomioon, että neuvosto antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 113 artiklan mukaisesti yksimielisesti aiheelliset direktiivit yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämiseksi ja erityisesti järjestelmää koskevien poikkeusten asteittaiseksi rajoittamiseksi tai poistamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komission on esitettävä joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus nykyisen arvonlisäverojärjestelmän toiminnasta ja erityisesti siirtymäjärjestelmän toiminnasta;

D.  toteaa, että arvonlisäveron tuotto oli vuonna 2014 lähes biljoona euroa, joten se on jäsenvaltioille merkittävä ja kasvava tulonlähde ja siitä saadaan unionille omia varoja ja että vuonna 2014 alv-pohjaisista omista varoista saadut unionin kokonaistulot olivat 17 667 miljoonaa euroa ja ne muodostivat 12,27 prosenttia unionin kaikista tuloista(4);

E.  ottaa huomioon, että nykyinen arvonlisäverojärjestelmä on etenkin suuryritysten rajatylittäviin liiketoimiin sovellettaessa altis petoksille ja veronkiertoa koskeville strategioille ja sille, että alv jää perimättä maksukyvyttömyyden tai virheellisten laskelmien vuoksi; ottaa huomioon, että arvioitu arvonlisäverovaje on vuosittain noin 170 miljardia euroa ja että jatkossa on saatavilla parempia digitaalisia teknologioita, joilla voidaan supistaa tätä vajetta;

F.  toteaa, että komission tutkimuksen(5) mukaan jo pelkät Missing Trader -petokset (MTIC-petokset, joita kutsutaan yleisesti karusellipetoksiksi) aiheuttavat vuosittain noin 45–53 miljardin euron arvonlisäverotulojen menetykset;

G.  toteaa, että arvonlisäveropetosten ja arvonlisäveron kiertämisen käsittelyn tehokkuus vaihtelee jäsenvaltioittain, sillä arvioitu arvonlisäverovaje vaihtelee asianomaisesta jäsenvaltiosta riippuen alle 5 prosentista yli 40 prosenttiin;

H.  ottaa huomioon, että Europolin arvioiden mukaan järjestäytyneet rikollisryhmät aiheuttavat 40–60 miljardin euron vuotuiset arvonlisäverotulon menetykset jäsenvaltioille ja että kaksi prosenttia kyseisistä ryhmistä on vastuussa 80 prosentista MTIC-petoksista;

I.  toteaa, että rajatylittävistä arvonlisäveropetoksista aiheutuvien tulonmenetysten mittaaminen on erittäin vaikea tehtävä, koska ainoastaan kaksi jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgia) kerää asiaa koskevia tilastoja ja levittää niitä;

J.  ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat Eurojustin ja Europolin koordinoimina hiljan toteuttaneet menestyksekkäästi kolme peräkkäistä Vertigo-operaatiota, joiden avulla paljastettiin yhteensä 320 miljoonan euron karusellipetos;

K.  ottaa huomioon, että nykyinen arvonlisäverojärjestelmä aiheuttaa erityisesti rajatylittävässä kaupassa suuria hallinnollisia kustannuksia ja että niitä voitaisiin alentaa tuntuvasti erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta, myös toteuttamalla yksinkertaistamistoimia digitaalisten raportointivälineiden ja yhteisten tietokantojen avulla;

L.  katsoo, että etenkin rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita koskevien hallinnollisten ja veroesteiden vähentämisessä on paljon parantamisen varaa;

M.  toteaa, että alv on kulutusvero, joka perustuu jaoteltujen maksujen ja verovelvollisten henkilöiden omaehtoisen valvonnan mahdollistavaan järjestelmään, ja toteaa, että ainoastaan loppukuluttajan on suoritettava vero, jotta varmistetaan järjestelmän neutraalius yritysten kannalta; toteaa, että arvonlisäveron perimisen järjestäminen käytännössä kuuluu jäsenvaltioille, jotta varmistetaan, että vero peritään loppukuluttajalta;

N.  ottaa huomioon, että kun arvonlisäverodirektiivin voimaantulosta on kulunut 23 vuotta, niin kutsutut standstill-poikkeusjärjestelyt eivät ole enää ajanmukaisia, etenkään nykyaikaisen digitaalisen talouden osalta;

O.  ottaa huomioon, että viimeisten 20 vuoden aikana komissio on käynnistänyt yli 40 rikkomismenettelyä, joiden osapuolina on ollut yli kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista, koska ne eivät ole noudattaneet direktiivin säännöksiä;

P.  ottaa huomioon, että alkuperämaan periaatteeseen perustuvaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää koskeva vaatimus ei saa taakseen enemmistöä, koska silloin verokantoja olisi yhdenmukaistettava enemmän pahojen kilpailun vääristymien estämiseksi;

Q.  ottaa huomioon, että veropetosten torjuminen on yksi pääasiallisista jäsenvaltioiden verotuksen alalla kohtaamista haasteista;

R.  ottaa huomioon, että arvonlisäveropetokset ovat erittäin vahingollisia ja ne vievät jäsenvaltioilta huomattavan määrän budjettituloja heikentäen näin niiden ponnisteluja julkisen taloutensa vakauttamiseksi;

S.  ottaa huomioon, että rajat ylittävien alv-petosten vuoksi jäsenvaltiot ja unionin veronmaksajat menettävät vuosittain liki 50 miljardia euroa;

T.  ottaa huomioon, että alv-petostyyppejä on monenlaisia ja ne kehittyvät koko ajan ja koskevat lukuisia talouden toimialoja ja että siksi asiaan liittyvää lainsäädäntöä on mukautettava nopeasti, jotta voidaan edetä kohti sellaista kestävää ja selkeää alv-järjestelmää, jolla petoksia ja mahdollisia verotulojen menetyksiä voidaan ehkäistä;

U.  katsoo, että käänteistä verovelvollisuutta koskevat pilottihankkeet eivät saa aiheuttaa sitä tai johtaa siihen, että komission toimintasuunnitelmaan sisältyvässä etenemissuunnitelmassa ehdotetun lopullisen alv-järjestelmän luominen viivästyy;

V.  toteaa, että alv-petostekniikoista suosituin on niin kutsuttu karusellipetos; toteaa, että tässä petostyypissä, joka on hyvin yleinen sähköisessä kaupassa, matkapuhelinpalveluissa ja tekstiilikaupassa, tavaroita siirrellään eri yritysten ja eri jäsenvaltioiden välillä käyttäen hyväksi sitä tosiseikkaa, että EU:n sisäisistä tavaraluovutuksista ei kanneta veroja;

W.  katsoo, että kattavien ja yhdennettyjen petostentorjuntastrategioiden laatiminen edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat yhteistyötä edistäviä tehostettuja ja pysyviä toimia kiireesti, erityisesti kun otetaan huomioon EU:n nykyiset talousarviorajoitukset sekä sähköisen kaupan ja verkkokaupan lisääntyminen, joka on heikentänyt arvonlisäveron kantamisen alueellista valvontaa;

X.  ottaa huomioon, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaaminen kuuluu tärkeimpiin asioihin unionin poliittisella asialistalla ja että se auttaa lujittamaan ja lisäämään kansalaisten luottamusta sekä takaamaan veronmaksajien varojen moitteettoman käytön;

Y.  ottaa huomioon, että alv-petoksista aiheutuu tulonmenetyksiä jäsenvaltioille ja sitä kautta myös EU:lle, ne luovat vääristyneen verotusympäristön, joka on erityisen haitallinen pk-yrityksille, ja niitä käyttävät rikollisjärjestöt, jotka hyödyntävät nykyisiä lainsäädännöllisiä aukkoja jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä;

Z.  ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 24/2015, että alv-petokset luokitellaan ennen kaikkea rikolliseksi toiminnaksi, joka on saatava loppumaan;

AA.  ottaa huomioon, että asiassa ”Taricco ja muut”(C-105/14) unionin tuomioistuin totesi, että käsite ”petos”, sellaisena kuin se määritellään Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 1 artiklassa, kattaa myös alv-tulot;

1.  suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen ehdottaa vuoteen 2017 mennessä lopullista arvonlisäverojärjestelmää, joka on yksinkertainen, oikeudenmukainen, vankka, tehokas ja vähemmän altis petoksille;

2.  korostaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden asianmukainen toimivuus edellyttää yksinkertaista arvonlisäverojärjestelmää, jossa vaaditaan vapautuksia nykyistä vähemmän;

3.  katsoo, että komission toimintasuunnitelmaa koskevien ehdotusten perustana oleva tieteellinen lausunto sisältää tärkeitä suosituksia; korostaa, että vankkaan, yksinkertaiseen ja petoksille vähemmän alttiiseen arvonlisäverojärjestelmään tähtäävä komission ehdotusluettelo ei ole tyhjentävä;

4.  pitää myönteisenä 7. huhtikuuta 2016 annettua komission tiedonantoa sekä aikomusta ryhtyä lisätoimiin petosmahdollisuuksien estämiseksi ja nykyisen arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseksi edelleen;

5.  pitää myös nykyisen järjestelmän parantamista tärkeänä ja vaatii perustavanlaisia uudistuksia, jolla voidaan poistaa nykyisen järjestelmän ongelmat, etenkin arvonlisäveron perimistä koskeva eurooppalainen ongelma, tai ainakin vähentää niitä tuntuvasti;

6.  katsoo, että komission olisi tarkasteltava kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tasavertaisina olettamatta tuloksia etukäteen ja sisällytettävä ne lainsäädäntömenettelyyn;

7.  toteaa, että tarvitaan jäsenvaltioiden keskinäisiä ponnisteluja, jotta lopullisesta arvonlisäverojärjestelmästä päästään sopimukseen;

8.  toteaa, että paremmin toimivasta arvonlisäverojärjestelmästä sopiminen edellyttää yksimielisyyttä, ja edellyttää siksi selkeää visiota, jossa yksinkertaisuus ja vapautuksien määrän vähentäminen yhdistyvät pragmaattiseen lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon nopeasti kehittyvän digitaalisen talouden edut;

9.  pitää jäsenvaltioiden koordinoitua veropolitiikkaa sekä unionin sisäistä kauppaa koskevan tietojenvaihdon nopeuttamista ja tiheyden lisäämistä välttämättömänä, jotta veropetoksia ja veronkiertoa voidaan torjua tehokkaammin ja paikata viimein nykyinen arvonlisäverovaje;

10.  kannustaa komissiota ja viranomaisia tarkastelemaan ja testaamaan uusia teknologioita, kuten hajautetun tilikirjan teknologiaa ja reaaliaikaista valvontaa osana sääntelyteknologiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa, jotta unionin nykyistä ja huomattavaa arvonlisäverovajetta voidaan vähentää merkittävästi;

11.  korostaa yksittäisten jäsenvaltioiden veroviranomaisten olevan vastuussa siitä, että arvonlisäveron maksaminen on yksinkertaista ja pk-yritysten tarpeet huomioon ottavaa, mitä voidaan edistää lisäämällä kansallisten viranomaisten yhteistyötä;

12.  katsoo, että jäsenvaltioiden verohallintojen välinen yhteistyö ja tietojenvaihto ovat aiemmin olleet riittämättömiä eikä myöskään Eurofiscin toiminta ole vielä tuottanut tyydyttäviä tuloksia; katsoo, että Eurofiscin avulla suoritettavassa tietojenvaihdossa olisi keskityttävä suuremmassa määrin petoksiin; odottaa kiinnostuneena komission ehdotusta Eurofiscin toimivuuden parantamiseksi;

13.  toteaa, että arvonlisäverotietojen vaihtojärjestelmä (VIES) on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi petostentorjunnassa, sillä veroviranomaiset voivat sovittaa sen avulla yhteen elinkeinonharjoittajia koskevia tietoja eri maista; toteaa kuitenkin, että täytäntöönpanossa ilmenee edelleen puutteita, jotka liittyvät toimitettujen tietojen oikea-aikaisuuteen, vastausten antamisnopeuteen ja havaittuja virheitä koskevaan reaktionopeuteen; suosittelee siksi, että jäsenvaltiot harkitsevat huolellisesti, miten nämä puutteet korjataan;

14.  toteaa, että kansallisten viranomaisten Eurofiscille toimittamia tietoja ei suodateta niin, että siirrettäisiin pelkästään epäilyksenalaisia tapauksia koskevia tietoja, mikä haittaa ryhmän optimaalista toimintaa; kannattaa useiden jäsenvaltioiden esittämää aloitetta, jossa ehdotetaan, että otetaan käyttöön kansallisen riskianalyysin välineitä, jotka mahdollistavat tietojen suodattamisen siten, että epäilyttävien tapausten pois sulkemisen vaaraa ei ole missään jäsenvaltiossa, ja jotka antavat Eurofiscille tilaisuuden reagoida nopeasti arvonlisäveropetoksia koskeviin rajatylittäviin tapauksiin;

15.  korostaa yksittäisten jäsenvaltioiden veroviranomaisten olevan vastuussa sen varmistamisesta, että arvonlisävero maksetaan asianmukaisesti ja yksinkertaisesti;

16.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat pitkälti riippuvaisia muiden jäsenvaltioiden toimittamista unionin sisäistä kauppaa koskevista tiedoista, jotta ne voivat periä arvonlisäveroa alueellaan; vaatii, että asiasta vastaavat viranomaiset vaihtavat automaattisesti keskenään erityisesti arvonlisävero- ja tullitietoja ja käyttävät luotettavia ja käyttäjäystävällisiä tietotekniikan keinoja, kuten sähköisiä vakiolomakkeita, rekisteröidäkseen kaikki tavaroiden ja palveluiden rajat ylittävät toimitukset loppukuluttajalle; katsoo tässä yhteydessä, että saattaisi olla hyödyllistä käyttää arvonlisäverotunnuksia siten, että asiakkaat eivät voi ilman voimassa olevaa arvonlisäverotunnusta tehdä ostoon liittyviä vähennyksiä, jos arvonlisävero mainitaan laskussa;

17.  katsoo, että vertailukelpoisten tietojen sekä jäsenvaltioiden suorituskykyä mittaavien asianmukaisten indikaattoreiden puuttuminen vaikuttaa unionin järjestelmän tehokkuuteen sen reagoidessa unionin sisäisiin arvonlisäveropetoksiin; kehottaakin veroviranomaisia ottamaan yhteistyössä komission kanssa käyttöön yhteisen järjestelmän, jolla arvioidaan unionin sisäisten petosten määrää, ja asettamaan tämän jälkeen niiden vähentämistä koskevia tavoitteita, koska näin voidaan arvioida jäsenvaltioiden tuloksia kyseisen ongelman ratkaisemisessa;

18.  kehottaa jäsenvaltioita myös helpottamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten, kuten Europolin ja OLAFin, välistä tietojenvaihtoa;

19.  toteaa, että tullimenettely 42, jossa määrätään arvonlisäverovapautuksesta tavaroille, jotka on tuotu yhteen jäsenvaltioon ja jotka sen jälkeen lähetetään toiseen jäsenvaltioon, on osoittautunut alttiiksi väärinkäytöksille; toteaa, että veroviranomaisten säilyttämiä tietoja ja tulliviranomaisten säilyttämiä tietoja koskevat tehokkaat ristiintarkastukset ovat ratkaisevia, jotta tällaiset petokset kyetään havaitsemaan ja lopettamaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti toimia, joilla helpotetaan vero- ja tulliviranomaisten välistä tietojenvaihtoa tullimenettelyn 42 piiriin kuuluvasta maahantuonnista;

20.  kannattaa toimintasuunnitelman tavoitetta ottaa käyttöön yhtenäinen eurooppalainen arvolisäveroalue, koska se tukisi sisämarkkinoiden syventämistä ja oikeudenmukaisuutta ja auttaisi edistämään oikeudenmukaista verotusta, kestävää kulutusta, työpaikkojen luomista, kasvua, investointeja ja kilpailukykyä, samalla kun rajoitetaan arvonlisäveropetosten mahdollisuutta;

21.  edellyttää tässä yhteydessä, että palvelut otetaan uuden järjestelmän piiriin mahdollisimman pian, ja vaatii erityisesti, että rahoituspalveluihin sovelletaan arvonlisäveroa;

22.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että lopullisen arvonlisäverojärjestelmän on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan verotus tapahtuu tavaroiden ja palveluiden määrämaassa, koska alkuperämaan periaatetta ei kyetty toteuttamaan;

23.  kannattaa määrämaan periaatteen soveltamista yleisenä sääntönä, kun kyseessä on etämyynti yksityishenkilöille, sekä yhdenmukaistettujen toimenpiteiden käyttöön ottamista pienyrityksiä varten;

24.  vaatii, että lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönoton yhteydessä nykyisiin veromalleihin sisällytetään digitaalisessa maailmassa tapahtunut teknologian kehitys, jotta arvonlisäverojärjestelmästä tulee 2000-luvulle sopiva;

25.  toteaa, että nykyinen tilanne, jossa on useita erilaisia arvonlisäverojärjestelmiä, aiheuttaa paljon epävarmuutta kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille etenkin palvelualalla ja pk-yrityksille; toteaa, että epävarmuutta aiheuttavat myös kysymys siitä, kuka on arvonlisäverovelvollinen, unionin sisäistä toimitusta koskeva näyttö, riski joutumisesta mukaan MITC-petokseen, kassavirtaa koskevat kysymykset sekä erilaisten arvonlisäverokantojen soveltaminen eri tuoteluokkiin samassa maassa; kehottaa siksi komissiota teettämään vuoden 2017 puoleenväliin mennessä tutkimuksen MITC-petosten vaikutuksista; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan alv-kantojen lähentämisestä entisestään;

26.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten verokantojen unionin tasolla yhdenmukaistamisen epäonnistuminen vaikuttaisi etenkin rajatylittävään toimintaan, sekä kartoittamaan mahdollisuuksia kyseisten esteiden poistamiseen;

27.  kannattaa komission ehdottamaa vaihtoehtoa, jossa neuvoston vahvistamaa alennetun verokannan piriin kuuluvien tavaroiden ja palvelujen luetteloa arvioidaan säännöllisesti uudelleen; pyytää ottamaan tässä luettelossa huomioon poliittiset painopisteet, kuten sosiaaliset, ravitsemukselliset ja kulttuuriset näkökohdat sekä sukupuoli-, terveys- ja ympäristönäkökohdat;

28.  katsoo, että komission vaihtoehdoksi ehdottama vähimmäisverokantojen täydellinen poistaminen voi aiheuttaa sisämarkkinoilla huomattavia kilpailun vääristymiä ja ongelmia; katsoo, että sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää yhdenmukaistamista, mikä olisi otettava huomioon;

29.  kehottaa tarkastelemaan, voidaanko tuotteista ja palveluista, joihin sovelletaan alennettua arvonlisäverokantaa, laatia yhtenäinen unionin luettelo, joka tarjoaisi vaihtoehdon nykyiselle alennettujen arvonlisäverokantojen järjestelmälle ja jolla voitaisiin merkittävästi parantaa arvonlisäverojärjestelmän tehokkuutta ja joka mahdollistaisi siirtymisen nykyistä jäsennellympään järjestelmään;

30.  katsoo, että vapautuksien vähentäminen on tärkeää arvonlisäveropetosten torjumiseksi ja että paras ja tehokkain tapa torjua petoksia on soveltaa yksinkertaista arvonlisäverojärjestelmää, jonka kanta on mahdollisimman alhainen;

31.  katsoo, että nykyistä monimutkaista järjestelmää voidaan yksinkertaistaa huomattavasti, jos tavaroita ja palveluita, joihin on mahdollista soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja, vähennetään ja jäsenvaltiot vahvistavat yhteiset unionin tason perusteet joillekin tavaroille ja palveluille, joihin on mahdollista soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja, mutta jäsenvaltioille annetaan samalla mahdollisuus päättää verokannoista, kunhan ne ovat arvonlisäverodirektiivissä vahvistettujen vähimmäiskantojen mukaiset ja ne eivät aiheuta epäoikeudenmukaisen kilpailun vaaraa;

32.  vaatii, että tuotteita verotetaan määrämaan periaatteen mukaisesti samalla tavoin riippumatta siitä, millä tavoin tai miltä foorumilta ne on ostettu ja onko ne toimitettu digitaalisessa muodossa vai fyysisesti;

33.  toteaa, että pk-yritysten merkittävänä ongelmana on nykyään se, että jäsenvaltiot soveltavat erilaisia tulkintoja siitä, mitä voidaan pitää tuotteena tai palveluna; kehottaa siksi komissiota olemaan määritelmissään selkeämpi ja erittelevämpi;

34.  kehottaa jäsenvaltioita kohtelemaan yksityisiä ja julkisia yrityksiä arvonlisäveron suhteen tasa-arvoisesti aloilla, joilla ne kilpailevat keskenään;

35.  korostaa, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa OECD:n hankkeessa (toimi nro 1) valittiin välillisen verotuksen viitekohdaksi järjestelmä, jossa arvonlisäverot maksetaan jaotellusti, koska näin mahdollistetaan tehokas verojen kerääminen ja varmistetaan luonnostaan toimijoiden omaehtoinen valvonta;

36.  toteaa, että arvonlisäverodirektiivin 199 ja 199 a artiklan mukaisesti käänteisen verovelvollisuuden mekanismia voidaan soveltaa kohdennetusti ja tilapäisesti rajat ylittäviin liiketoimiin sekä jäsenvaltioiden tietyillä kotimaisilla suuririskisillä aloilla;

37.  kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti käänteisen verovelvollisuuden seurauksia ja tutkimaan, yksinkertaistaako tämä menettely pk-yritysten tilannetta ja vähentääkö se arvonlisäveropetoksia;

38.  kehottaa komissiota arvioimaan pilottihankkeiden avulla käänteistä verovelvollisuutta koskevan menettelyn vaikutuksia – muidenkin kuin yksittäisten petoksille alttiiden alojen osalta – etuihin, sääntöjen noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin, petoksiin, vaikuttavuuteen, täytäntöönpano-ongelmiin sekä pitkän aikavälin etuihin ja haittoihin, kuten eräät jäsenvaltiot ovat pyytäneet ja kuten komissio on tällä välin yksiselitteisesti vahvistanut tekevänsä, vaikka sitä ei toistaiseksi vielä olekaan sisällytetty sen toimintasuunnitelmaan; korostaa, että tällaisten pilottihankkeiden käynnistäminen ei kuitenkaan saa missään tapauksessa aiheuttaa sitä tai johtaa siihen, että komission toimintasuunnitelmaan sisältyvässä etenemissuunnitelmassa ehdotetun lopullisen alv-järjestelmän suunnitteleminen ja täytäntöönpano viivästyvät;

39.  katsoo, että kun sovelletaan yleisesti määrämaan periaatetta, kansallisten verohallintojen on otettava enemmän vastuuta verovelvollisuuden noudattamisesta ja veropetosmahdollisuuksien vähentämisestä; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että on vielä runsaasti mahdollisuuksia parantaa arvonlisäveropetosten torjuntaa perinteisten hallinnollisten toimenpiteiden avulla ja parantamalla verojen keräämistä ja tarkastusten tekemistä koskevia jäsenvaltioiden virkamiesten valmiuksia ja taitoja; korostaa tarvetta tiukentaa sekä verotarkastuksia että suurimmille veron kiertäjille määrättäviä seuraamuksia; kehottaa komissiota tarjoamaan tässä asiassa riittävää taloudellista ja teknistä tukea;

40.  katsoo, että komission olisi seurattava tarkasti kansallisten veroviranomaisten suorituksia ja parannettava niiden välistä koordinaatiota;

41.  pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut laajentavansa keskitettyä pienimuotoista yhteyspistettä täysimääräiseksi keskitetyksi yhteyspisteeksi; pitää erittäin tärkeänä, että uusi järjestelmä on käyttäjäystävällinen ja että se toimii yhtä tehokkaasti kaikissa 28 jäsenvaltiossa; toteaa, että uuden keskitetyn yhteyspisteen käyttöön ottaminen keventäisi hallinnollista rasitusta, joka estää yrityksiä toimimasta rajojen yli, ja karsisi pk-yritysten kustannuksia (COM(2016)0148);

42.  pitää keskitettyä yhteyspistettä välttämättömänä, jotta määrämaan periaate voidaan toteuttaa ja tehdä vähemmän alttiiksi petoksille; kehottaa parantamaan keskitettyä yhteyspistettä digitaalisia tuotteita koskevasta pienimuotoisesta keskitetystä yhteyspisteestä tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella; toteaa, että keskitetystä pienimuotoisesta yhteyspisteestä huolimatta pien- ja mikroyrityksiin saattaa kohdistua merkittävää hallinnollista rasitusta uutta määrämaan periaatetta sovellettaessa; pitää siksi myönteisenä, että arvonlisäveroa koskevassa komission toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että otetaan käyttöön koko unionissa sovellettava yhteinen yksinkertaistamistoimenpide (arvonlisäveron alaraja); vaatii määrittelemään selvästi, mikä jäsenvaltio vastaa rajatylittävien liiketoimien verotarkastuksesta; pitää myönteisenä, että komissio aikoo lakkauttaa arvoltaan vähäisiä eriä koskevan huojennuksen osana arvonlisäveroa koskevaa toimintasuunnitelmaansa;

43.  toteaa, että unionissa sovellettavia erilaisia arvonlisäverojärjestelyjä voidaan myös pitää tullien ulkopuolisena kaupan esteenä sisämarkkinoilla; korostaa, että keskitetty arvonlisäveroa koskeva pienimuotoinen yhteyspiste on hyvä tapa tukea tämän esteen poistamista ja erityisesti tukea pk-yrityksiä, jotka harjoittavat liiketoimintaa rajojen yli; toteaa, että keskitettyyn arvonlisäveroa koskevaan pienimuotoiseen yhteyspisteeseen liittyy vielä joitakin vähäisempiä ongelmia; kehottaa komissiota jatkamaan yritysten arvonlisäveron maksuvelvoitteiden helpottamista kaikkialla EU:ssa;

44.  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-97/09 (Ingrid Schmelz vastaan Finanzamt Waldviertel) antaman ratkaisun; ottaa huomioon, että arvonlisäverosta vapauttamiseen sovelletaan 28:aa erilaista alarajaa; toteaa, että tästä aiheutuu taloudellisia vaikeuksia pk-yrityksille ja mikroyrityksille, joille myönnettäisiin kansallisten järjestelmien mukaisesti vapautus; kehottaa komissiota teettämään lisää selvityksiä alarajan käyttöön ottamisesta mikroyrityksille myönnettävää arvonlisäverovapautusta varten;

45.  kehottaa tutkimaan kaikki ehdotukset, joilla pyritään minimoimaan arvonlisäverosta mikroyrityksille ja pk-yrityksille aiheutuva hallinnollinen rasite; kannustaa tässä yhteydessä komissiota myös tarkastelemaan kansainvälisiä parhaita käytänteitä, kuten Singaporessa ja Australiassa sovellettavia kultaisen kortin järjestelmiä, joissa otetaan huomioon, että petosriski on eräiden toimittajien kohdalla hyvin vähäinen;

46.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen esittää vuonna 2017 pk-yrityksiä koskeva arvonlisäpaketti; suosittelee kuitenkin, että uusi järjestelmä olisi otettava käyttöön vaiheittain, koska siitä aiheutuu hallinnollisia lisäkustannuksia (kuten tietotekniikan infrastruktuuriin tai arvonlisäveroa koskeviin prosesseihin liittyvät kustannukset);

47.  panee merkille monimutkaisen rekisterin, joka merkitsee suurta rasitetta pk-yrityksille eikä siten kannusta käymään kauppaa rajojen yli; kehottaa komissiota sisällyttämään pk-yrityksiä koskevaan pakettiinsa ehdotuksen alv-ilmoitusten yhtenäistämisestä sekä raportointia koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista ja määräajoista;

48.  korostaa, että yritysten välistä etämyyntiä ja yrityksen ja kuluttajan välistä etämyyntiä varten tarvitaan yhdenmukaistettu arvonlisäveroympäristö; toteaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole soveltaneet arvonlisäveron alarajaa yhtä menestyksekkäästi, mikä johtuu koordinoinnin puutteista;

49.  korostaa, että uusi yksinkertaistettu arvonlisäverojärjestelmä on suunniteltava siten, että pk-yritykset voivat helposti noudattaa rajatylittävää kaupankäyntiä koskevia sääntöjä ja voivat saada kussakin jäsenvaltiossa apua sekä sääntöihin mukautumisessa että arvonlisäveromenettelyjen hallinnassa;

50.  kehottaa luomaan lyhyellä aikavälillä kattavan internetportaalin, johon on yleinen pääsy ja jonka kautta yritykset ja loppukuluttajat saavat helposti selkeää ja yksityiskohtaista tietoa jäsenvaltioissa voimassa olevista yksittäisten tuotteiden ja palvelujen arvonlisäverokannoista; korostaa, että portaalin kielen ja ulkoasun on oltava helppotajuisia ja -käyttöisiä; toteaa jälleen kerran uskovansa, että auttamalla yrityksiä saamaan selkeä käsitys jäsenvaltioissa sovellettavista arvonlisäverosäännöistä tehostetaan entisestään arvonlisäveropetosten vastaisia toimenpiteitä; toteaa myös, että sertifioitu vero-ohjelmisto saattaisi auttaa tietyntyyppisiä petoksia ja muita säännönvastaisuuksia koskevien riskien vähentämisessä ja luoda varmuutta rehellisesti toimiville yrityksille, joilla on sekä kotimaisia että rajatylittäviä liiketoimia; kehottaa lisäksi komissiota antamaan kansallisille veroviranomaisille ohjeita liiketoimien luokittelemisesta niihin sovellettavan arvonlisäverokannan osalta, jotta voidaan vähentää noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä oikeudellisia kiistoja; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön julkisia tiedottamisjärjestelmiä, kuten arvonlisäveroa koskevan portaalin, asettaakseen saataville luotettavia tietoja;

51.  kehottaa komissiota laatimaan luettelon, jossa on ajantasaiset tiedot kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista arvonlisäverosäännöistä; korostaa samalla jäsenvaltioiden olevan vastuussa siitä, että ne ilmoittavat säännöistään ja verokannoistaan komissiolle;

52.  toteaa, että arvonlisäveroa koskevan alarajan yhdenmukaistamisen puute aiheuttaa sähköisen kaupankäynnin saralla suuria liiketoimikustannuksia sähköistä kauppaa käyville pk-yrityksille, jotka ylittävät alarajan vahingossa tai tahattomasti,

53.  kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan pikaisesti komissiolle tiedot arvonlisäverokannoistaan, erityisvaatimuksistaan sekä soveltamistaan vapautuksista; kehottaa komissiota keräämään nämä tiedot ja asettamaan ne yritysten ja kuluttajien saataville;

54.  katsoo, että komission toimintaohjelmassa esittämät arvonlisäveroa koskevat uudistussuunnitelmat edellyttävät kattavaa ja laadultaan luotettavaa vaikutustenarviointia, johon osallistuu unionin tiedemaailman, unionin jäsenvaltioiden verohallintojen, pk-yritysten ja yritysten edustajia;

55.  korostaa verolainsäädännön kuuluvan jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; painottaa, että vähintään yhdeksän jäsenvaltion ryhmä voi ryhtyä tehostettuun yhteistyöhön SEUT:n 329 artiklan 1 kohdan nojalla; kehottaa komissiota tukemaan tehostettua yhteistyötä koskevia ehdotuksia, joilla pyritään torjumaan arvonlisäveropetoksia ja vähentämään arvonlisäveroon liittyvää hallinnollista rasitetta;

56.  pitää OECD:n piirissä kehitettyä ratkaisua parempana vaihtoehtona kuin yksittäisiä toimenpiteitä, jotka on yhdenmukaistettava OECD:n suositusten ja veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä koskevan toimintasuunnitelman kanssa;

57.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020: Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen”(COM(2016)0179);

58.  toteaa, että uuteen toimintasuunnitelmaan sisältyy lisätoimia sellaisen aiempaa tehokkaamman ja petoksilta suojatun lopullisen järjestelmän aikaansaamiseksi, joka on yritysystävällisempi digitaalitalouden ja sähköisen kaupankäynnin aikakaudella;

59.  kannattaa komission ehdotusta, jossa alkuperämaan veroviranomainen kantaa arvonlisäveron rajat ylittävän (tavara- tai palvelu)kaupan yhteydessä soveltaen kulutusmaan verokantaa ja jossa verosumma siirretään maahan, jossa tavara tai palvelu viime kädessä kulutetaan;

60.  korostaa, että on tärkeää antaa lainsäädäntöehdotus, jolla arvonlisäveron sähköinen rekisteröinti- ja maksujärjestelmä ulotetaan koskemaan myös yritysten ja kuluttajien välistä fyysisten tavaroiden rajatylittävää verkkokauppaa, jotta hallinnollista rasitusta – yhtä isoimmista yritysten rajat ylittävää toimintaa haittaavista esteistä – voidaan keventää;

61.  kehottaa komissiota puuttumaan yrityksille alv-järjestelmien hajanaisuudesta aiheutuvaan hallinnolliseen rasitukseen antamalla lainsäädäntöehdotuksia, joilla nykyisen keskitetyn pienimuotoisen yhteyspisteen piiriin otetaan myös verkossa myydyt tavarat, jolloin yritykset voisivat selvitä yhdellä alv-ilmoituksella ja -maksulla omassa jäsenvaltiossaan;

62.  kehottaa jäsenvaltioita selkeyttämään kansallisia verojärjestelmiään ja tekemään niistä entistä johdonmukaisempia ja vankempia, jotta helpotetaan vaatimusten noudattamista, estetään ja ehkäistään veropetoksia ja verovilppiä ja rangaistaan niistä sekä tehostetaan arvonlisäveron kantoa;

63.  pitää huolestuttavana, että arvonlisäveroa omien varojen lähteenä koskevan vastuujärjestelmän yksinkertaistamistavoitetta ei ole täysin saavutettu; palauttaa mieliin tarpeen selkeyttää entisestään omiin varoihin liittyvää hallinnointijärjestelmää virhe- ja petosmahdollisuuksien pienentämiseksi; pitää valitettavana, että uudessa toimintasuunnitelmassa ei tarkastella vaikutuksia arvonlisäveroon omien varojen lähteenä;

64.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden arvonlisäverovajeet ja arvonlisäveron kantamatta jäämisestä unionissa aiheutunut arvioitu tappio olivat yhteensä 170 miljardia euroa vuonna 2015, ja korostaa, että vuonna 2014 tutkimuksen kohteena olleista 26:sta EU:n jäsenvaltiosta 13:ssa arvonlisäverotuloja arvioitiin menetetyn keskimäärin yli 15,2 prosenttia; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia täytäntöönpanovaltuuksiaan valvoakseen ja auttaakseen jäsenvaltioita; huomauttaa, että tehokkaat toimet arvonlisäverovajeen supistamiseksi edellyttävät yhteisen ja monialaisen lähestymistavan soveltamista, sillä vaje ei johdu pelkästään petoksista vaan usean tekijän (konkurssi, maksukyvyttömyys, tilastovirheet, maksujen viivästyminen, verovilppi ja veron välttely) yhdistelmästä; kehottaa uudelleen komissiota edistämään pikaisesti lainsäädäntöä, jolla säädetään väärinkäytösten paljastajille EU:ssa tarjottavasta vähimmäissuojelusta, jotta tehostetaan petosten tutkintaa ja ehkäisemistä, ja pyytää komissiota ottamaan käyttöön rajatylittäviä tapauksia tutkiville toimittajille myönnettävän taloudellisen tuen, sillä he osoittivat selvästi työnsä tuloksellisuuden Luxleaks-, dieselgate- ja Panaman papereiden skandaaleissa;

65.  pitää valitettavana, että alv-petokset ja erityisesti niin sanotut karusellipetokset tai valeyritykset vääristävät kilpailua ja nielevät kansallisista talousarvioista huomattavia varoja sekä aiheuttavat vahinkoa unionin talousarviolle; panee huolestuneena merkille, että komissiolla ei ole luotettavia tietoja arvonlisäveroa koskevista karusellipetoksista; kehottaakin komissiota pyrkimään siihen, että jäsenvaltiot toteuttavat koordinoituituja toimia perustaakseen yhteisen järjestelmän alv-karusellipetoksia koskevien tilastotietojen keräämiseksi; huomauttaa, että kyseinen järjestelmä voisi pohjautua käytäntöihin, joita jo sovelletaan joissakin jäsenvaltioissa;

66.  kehottaa komissiota panemaan alulle yhteisen järjestelmän, jolla mahdollistetaan EU:n sisäisten alv-petosten suuruutta koskevien arvioiden täsmentäminen laatimalla kyseisiä petoksia koskevia tilastoja, joiden avulla yksittäisten jäsenvaltioiden olisi mahdollista arvioida tuloksellisuuttaan tältä osin sellaisten tarkkojen ja luotettavien indikaattoreiden avulla, jotka liittyvät EU:n sisäisten alv-petosten vähenemiseen ja petoshavaintojen lisääntymiseen ja sen seurauksena perittävän veromäärän kasvuun; katsoo, että tarkastuksessa sovellettavia uusia toimintatapoja, kuten yhtenäinen tarkastusmalli tai yhteinen tarkastus, olisi otettava käyttöön myös rajat ylittävän toiminnan osalta;

67.  korostaa uusien strategioiden käyttöönoton ja EU:n olemassa olevien rakenteiden tehokkaamman hyödyntämisen tärkeyttä alv-petosten torjunnan tehostamiseksi; painottaa, että asianmukaisen valvonnan mahdollistava entistä laajempi avoimuus sekä aiempaa jäsennellymmän ja riskiperusteisemman lähestymistavan käyttöönotto ovat avaintekijöitä petosjärjestelmien ja korruption havaitsemisessa ja ehkäisemisessä;

68.  pitää valitettavana, että alv-petosten torjuntaan liittyvä jäsenvaltioiden hallinnollinen yhteistyö on edelleen liian tehotonta unionin sisäisen alv-verovilpin ja -petosjärjestelyjen torjumiseksi ja rajat ylittävien liike- tai kauppatoimien hallinnoimiseksi; korostaa tarvetta luoda selkeä, vaikuttava ja kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla oleva alv-järjestelmä, jonka avulla kaikki jäsenvaltiot voivat keventää alv-rasitustaan ja torjua alv-petoksia; pyytää siksi komissiota lisäämään valvontakäyntejään jäsenvaltioissa, jotka on valittu hallinnollista yhteistyötä koskevien sopimusten arviointien yhteydessä todettujen riskien perusteella; pyytää lisäksi komissiota hallinnollisia järjestelyjä arvioidessaan keskittymään sellaisten oikeudellisten esteiden poistamiseen, jotka haittaavat hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa kansallisella ja EU:n tasolla; kehottaa komissiota myös suosittelemaan jäsenvaltioille, että ne ottavat käyttöön yhteisen riskianalyysin, mukaan luettuna sosiaalisten verkostojen analyysin, sen varmistamiseksi, että Eurofiscin kautta vaihdettu tieto on kohdistettu petoksiin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vaikuttavia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sekä parantamaan tällä hetkellä käytössä olevaa tietojenvaihtojärjestelmää;

69.  korostaa tarvetta vahvistaa Eurofisciä tietojenvaihdon nopeuttamiseksi; huomauttaa, että tietojen tarkkuuteen, kattavuuteen ja oikea-aikaisuuteen liittyy edelleen ongelmia; katsoo, että jäsenvaltioiden vero-, oikeus- ja poliisiviranomaisten sekä petosten, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunnasta vastaavien unionin elinten, kuten Europolin, Eurojust-yksikön ja OLAFin, toimet ja strategiat on yhdistettävä; kannustaa kaikkia sidosryhmiä pohtimaan edelleen yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä malleja tietojen jakamiseksi reaaliajassa, jotta nykyisiin tai esiin nouseviin uusiin petosjärjestelmiin voidaan vastata nopeasti tai niiden vaikutusten lieventämiseksi voidaan toteuttaa toimia;

70.  pitää keskeisen tärkeänä, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat Eurofisciin sen kaikilla toiminta-aloilla, jotta mahdollistetaan vaikuttavien toimien toteuttaminen alv-petosten torjumiseksi;

71.  pyytää komissiota antamaan ehdotuksia, joiden avulla voidaan tehdä tehokkaita ristiintarkastuksia tulli- ja veroviranomaisten tiedoista, ja keskittymään jäsenvaltioiden valvonnassaan toimiin, jotka osoittavat, onko jäsenvaltioiden tietopyyntöihin antamien vastausten oikea-aikaisuus ja alv-tietojen vaihtojärjestelmän luotettavuus parantunut;

72.  pyytää komissiota kannustamaan niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, ottamaan käyttöön kaksitasoisen arvonlisäverotunnisteen (unionin sisäiseen kaupankäyntiin osallistuville elinkeinonharjoittajille osoitettu arvonlisäverotunniste on eri kuin heidän kansallinen tunnisteensa) ja suorittamaan asetuksen (EU) N:o 904/2010 22 artiklassa vahvistetut tarkistukset sekä antamaan ilmaista neuvontaa elinkeinonharjoittajille;

73.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden sähköiset tulliselvitysjärjestelmät kykenevät tarkistamaan arvonlisäverotunnisteet automaattisesti ja että ne myös tarkistavat ne;

74.  kehottaa komissiota ehdottamaan alv-direktiiviin muutosta, jolla pyritään edistämään unionin sisäisiä tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia koskevien alv-raportointivaatimusten yhdenmukaistamista jäsenvaltioissa;

75.  pitää valitettavana, että neuvosto ei ole hyväksynyt komission ehdotusta yhteisvastuullisuudesta rajat ylittävässä kaupassa; huomauttaa, että tämä vähentää liiketoimien aloittamiseen petollisten kaupan alan toimijoiden kanssa kohdistuvaa pelotevaikutusta; katsoo, että arvonlisäverodirektiiviä ei panna jäsenvaltioissa täytäntöön samalla tavoin alv-yhteenvetoilmoitusten jättöaikojen osalta, mikä lisää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivien kaupan alan toimijoiden hallinnollista rasitusta; kehottaakin neuvostoa hyväksymään komission ehdotuksen yhteisvastuullisuudesta;

76.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisemmin kansainvälisellä tasolla ja tiivistämään yhteistyötään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sekä varmistamaan arvonlisäveron tehokkaan kantamisen, jotta saadaan laadittua ennen muuta avoimuuteen, hyvään hallintotapaan ja tietojenvaihtoon perustuvat yhteistyönormit ja -strategiat; kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään unionin ulkopuolisista maista saatuja tietoja arvonlisäveron kantamisen varmistamisen helpottamiseksi erityisesti sähköisessä kaupankäynnissä;

77.  kehottaa neuvostoa sisällyttämään arvonlisäveron unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjuntaa rikosoikeudellisin keinoin koskevan direktiivin (niin kutsuttu PIF-direktiivi) soveltamisalaan, jotta asiaa koskeva sopimus saadaan aikaan mahdollisimman pian;

78.  kehottaa komissiota arvioimaan jatkossakin tuloja, jotka rikollisjärjestöt hankkivat alv-petoksilla, ja esittämään kokonaisvaltaisen, yhteisen ja monialaisen strategian alv-petoksiin perustuvan rikollisjärjestöjen liiketoimintamallin torjumiseksi, tarvittaessa myös yhteisten tutkintaryhmien avulla;

79.  pitää välttämättömänä perustaa yksi ainoa vahva ja riippumaton Euroopan syyttäjänvirasto, joka pystyy tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja saattamaan oikeuden eteen henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet edellä mainitussa PIF-direktiivissä määriteltyihin unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin, alv-petokset mukaan lukien, ja katsoo, että vesitetty ratkaisu toisi kustannuksia unionin talousarvioon; korostaa myös tarvetta varmistaa, että toimivallan jakaminen Euroopan syyttäjänviraston ja jäsenvaltioiden välillä ei johda siihen, että rikokset, joilla on merkittävä vaikutus EU:n talousarvioon, jätetään syyttäjänviraston toimivallan ulkopuolelle;

80.  kehottaa jäsenvaltioita julkistamaan arvioita EU:n sisäisistä alv-petoksista aiheutuvista tappioista, korjaamaan Eurofiscin puutteet ja parantamaan tavaroista ja palveluista kannettavaan arvonlisäveroon sovellettavaa käänteistä verovelvollisuutta koskevien toimintapolitiikkojensa koordinointia;

81.  pitää keskeisen tärkeänä, että jäsenvaltiot harjoittavat monenvälistä valvontaa – tällä tarkoitetaan, että vähintään kaksi jäsenvaltiota tarkastaa koordinoidusti yhden tai useamman toisiinsa yhteydessä olevan verovelvollisen verotuksen – käyttökelpoisena keinona alv-petosten torjumiseksi;

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1)EUVL C 94 E, 3.4.2013, s. 5.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0234.
(3)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 27.
(4)Komission rahoituskertomus 2014.
(5)http://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/resources/documents/common/publications/studies/ey_study_destination_principle.pdf

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö