Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2352(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0308/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0308/2016

Keskustelut :

PV 30/11/2016 - 18
CRE 30/11/2016 - 18

Äänestykset :

PV 01/12/2016 - 6.23
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0478

Hyväksytyt tekstit
PDF 271kWORD 53k
Torstai 1. joulukuuta 2016 - Bryssel Lopullinen painos
Merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvä vastuu, korvaukset ja taloudelliset turvajärjestelyt
P8_TA(2016)0478A8-0308/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä (2015/2352(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä direktiivin 2013/30/EU 39 artiklan mukaisesti (COM(2015)0422),

–  ottaa huomioon merellä tapahtuviin onnettomuuksiin liittyvää vastuuta, korvauksia ja taloudellisia turvajärjestelyjä Euroopan talousalueella käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka on komission tätä asiaa koskevan kertomuksen liitteenä (SWD(2015)0167),

–  ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU(1) (meriturvallisuusdirektiivi),

–  ottaa huomioon vaikutustenarvioinnin, joka on liitetty asiakirjaan, jossa käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä (SEC(2011)1293),

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(2),

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(3) (ympäristövastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon kansainvälisen ja alueellisen säännöstön, joka koskee korvausvaatimuksia merellä tapahtuneista öljy- tai kaasuvahingoista, ja erityisesti 27. marraskuuta 1992 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (vastuuyleissopimus), 27. marraskuuta 1992 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta (rahastoyleissopimus), 23. maaliskuuta 2001 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleissopimus), Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välisen ympäristönsuojelusta tehdyn pohjoismaisen yleissopimuksen ja Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta tehdyn Barcelonan yleissopimuksen offshore-pöytäkirjan (offshore-pöytäkirja),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antaman tuomion(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(5) (Bryssel I ‑asetuksen uudelleenlaadinta),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn yleissopimuksen(6) (vuoden 2007 Luganon yleissopimus),

–  ottaa huomioon sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007(7) (Rooma II -asetus),

–  ottaa huomioon BIO by Deloitte -konsulttiyrityksen komissiolle laatiman loppuraportin ”Civil liability, financial security and compensation claims for offshore oil and gas activities in the European Economic Area”(8),

–  ottaa huomioon öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon Meksikonlahdella huhtikuussa 2010 tapahtuneen Deepwater Horizon ‑öljynporauslautan onnettomuuden,

–  ottaa huomioon Espanjan Castellónin ja Tarragonan maakuntien rannikolla sijaitsevan Castorin kaasunporauslautan vaaratilanteet, kuten yli 500 maanjäristystä, joista joutuivat kärsimään suoraan tuhannet Euroopan kansalaiset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8‑0308/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklassa nimenomaisesti säilytetään jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot ja korostetaan solidaarisuuden ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista;

B.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset öljy- ja kaasulähteet voivat auttaa merkittävällä tavalla tyydyttämään Euroopan nykyisiä energiatarpeita ja ovat erityisen tärkeitä energiaturvallisuuden ja energian monimuotoisuuden kannalta;

C.  panee merkille, että avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa harjoitetaan yhä enenevässä määrin äärimmäisissä olosuhteissa ja että sillä voisi olla merkittäviä ja tuhoisia vaikutuksia meri- ja rannikkoalueiden ympäristöön ja talouteen;

D.  ottaa huomioon, että vaikka Pohjanmeren öljyn- ja kaasuntuotanto on viime vuosina vähentynyt, merellä käytettävien laitteistojen määrä kasvaa todennäköisesti Euroopassa tulevaisuudessa varsinkin Välimerellä ja Mustallamerellä;

E.  panee merkille, että öljyn- ja kaasunporauslauttojen aiheuttamilla onnettomuuksilla on vahingollisia rajatylittäviä seurauksia, minkä vuoksi EU:n toimet tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi sekä niiden seurausten torjumiseksi ovat välttämättömiä ja perusteltuja;

F.  toteaa, että on tärkeää muistaa niitä 167 öljytyöntekijää, jotka menehtyivät traagisesti Skotlannissa Aberdeenin edustalla 6. heinäkuuta 1988 tapahtuneessa Piper Alpha ‑onnettomuudessa;

G.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen, Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen sekä eräiden muiden tutkimusten mukaan EU:n öljyn- ja kaasunporausalalla on sattunut useita tuhansia vaaratilanteita (tarkalleen ottaen 9 700 vuosina 1990–2007); panee merkille lisäksi, että näiden vaaratilanteiden, vaikka ne olisivat vähäisiäkin, kumulatiivisella vaikutuksella on vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia meriympäristölle ja että tämä vaikutus olisi otettava huomioon direktiivissä;

H.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaan kaiken EU:n tällä alalla toteuttaman toiminnan tukena on oltava suojelun korkea taso, joka perustuu muun muassa ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisemisen periaatteisiin, saastuttaja maksaa -periaatteeseen ja kestävän kehityksen periaatteeseen;

I.  panee merkille, että EU:ssa ei ole sattunut yhtään suurta merellä tapahtunutta onnettomuutta vuoden 1988 jälkeen ja että 73 prosenttia EU:ssa tuotetusta öljystä ja kaasusta tulee Pohjanmeren rannikkojäsenvaltioista, joilla katsotaan jo olevan maailman parhaiten toimivat meriturvallisuusjärjestelmät; toteaa, että on tärkeää painottaa, että EU:lla on noin 68 000 kilometriä rantaviivaa ja että merellä käytettävien laitteistojen määrä lisääntyy todennäköisesti merkittävästi tulevaisuudessa varsinkin Välimerellä ja Mustallamerellä, minkä vuoksi on kiireellisesti pantava täytäntöön direktiivi 2013/30/EU ja varmistettava kaiken merellä tapahtuvan toiminnan kattava asianmukainen lainsäädäntökehys, ennen kuin tapahtuu vakava onnettomuus; toteaa, että SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaan unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen periaatteisiin;

J.  toteaa, että vahinkovastuujärjestelmät ovat pääasiallinen keino, jolla saastuttaja maksaa -periaatetta sovelletaan, ja niillä varmistetaan, että yritykset asetetaan vastuuseen kaikista liiketoiminnasta aiheutuvista vahingoista ja niitä kannustetaan ottamaan käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kehittämään käytäntöjä ja toteuttamaan toimia, joilla tällaisten vahinkojen riski minimoidaan;

K.  toteaa, että vaikka meriturvallisuusdirektiivi asettaa merellä tapahtuvaa toimintaa harjoittavat luvanhaltijat ehdottomasti vastuuseen kaikkien niiden toiminnasta aiheutuvien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta (7 artikla yhdessä 38 artiklan kanssa – jolla ympäristövastuudirektiivin soveltamisala laajennetaan käsittämään myös jäsenvaltioiden mannerjalusta), sen avulla ei ole onnistuttu vahvistamaan vastuuta koskevia kattavia unionin puitteita;

L.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää, että on käytettävissä tehokkaita ja riittäviä korvausmekanismeja ja nopeita ja asianmukaisia korvausvaatimusten käsittelymekanismeja korvausten hakemiseksi merellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta ihmisille sekä eläimille ja ympäristölle aiheutuneista vahingoista ja että on myös käytettävissä riittävästi resursseja tärkeiden ekosysteemien ennalleen palauttamiseksi;

M.  toteaa, että meriturvallisuusdirektiivissä ei säädetä merellä tapahtuviin onnettomuuksiin liittyviä siviilioikeudellisia vahingonkorvauksia koskevasta yhdenmukaistamisesta ja että nykyinen kansainvälinen oikeudellinen kehys tekee rajat ylittävien korvausvaatimusten menestyksellisen läpiviemisen vaikeaksi siviilioikeuden alalla;

N.  ottaa huomioon, että meriturvallisuusdirektiivissä säädetään lupien myöntämiselle ehdot, joiden tarkoituksena on varmistaa, että luvanhaltijat eivät koskaan päädy tilanteeseen, jossa niillä ei ole teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä vastata merellä tapahtuvan toimintansa seurauksista, ja joissa myös vaaditaan, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyt korvausvaatimusten nopean ja asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi, myös rajat ylittäviin tapahtumiin liittyvien korvausten osalta, sekä kestävien rahoitusvälineiden käytön helpottamiseksi (4 artikla);

1.  suhtautuu myönteisesti ympäristövastuudirektiiviä 2004/35/EY ja ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä 2011/92/EU täydentävän meriturvallisuusdirektiivin 2013/30/EU hyväksymiseen sekä Barcelonan yleissopimukseen sisältyvän offshore-pöytäkirjan ratifiointiin neuvostossa ja pitää niitä ensimmäisenä askeleena ympäristön, ihmisen toiminnan ja työntekijöiden turvallisuuden suojelussa; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet edellä mainittuja direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään tämän mahdollisimman pian; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita takaamaan toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuden meriturvallisuusdirektiivin 8 artiklan mukaisesti ja kehottaa komissiota arvioimaan, onko asianmukaista ottaa käyttöön vastuuta, korvauksia ja taloudellisia turvajärjestelyjä koskevat yhdenmukaistetummat säännöt sellaisten onnettomuuksien estämiseksi tulevaisuudessa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia;

2.  pitää valitettavana, että meriturvallisuusdirektiivissä ja ympäristövastuudirektiivissä onnettomuudet määritellään vakaviksi vain, jos niistä aiheutuu kuolonuhreja tai vakavia vammoja, eikä niissä viitata lainkaan ympäristövaikutuksiin; korostaa, että vaikka onnettomuudesta ei aiheutuisi kuolonuhreja tai vakavia vammoja, sillä voi olla vakavia ympäristövaikutuksia sen laajuuden vuoksi tai siksi, että se vaikuttaa esimerkiksi suojelualueisiin, suojeltuihin lajeihin tai erityisen haavoittuviin elinympäristöihin;

3.  korostaa, että saastuttaja maksaa -periaatteen tehokasta soveltamista merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan olisi laajennettava niin, että se koskisi paitsi ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen kustannuksia – mikä nyt on saavutettu tietyssä määrin meriturvallisuusdirektiivin ja ympäristövastuudirektiivin avulla – myös tavanomaisten vahingonkorvausvaatimusten kustannuksia ennalta varautumisen periaatteen ja kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan Norjan öljynporaustoimintaa koskevan lain mallin mukaisen lakisääteisen korvausmekanismin perustamista merellä tapahtuvia onnettomuuksia varten ainakin kalastuksen ja rannikkomatkailun kaltaisilla aloilla, joille onnettomuuksista voisi olla vakavia seurauksia, sekä muilla sinisen talouden aloilla; suosittaa, että yhtiöiden toiminnanharjoittamiseen liittyvät väärinkäytökset ja vaaratilanteet arvioidaan määrällisesti ja laadullisesti siten, että arvio kattaa kaikki yhteisöille aiheutuneet sivuvaikutukset; korostaa ympäristövahinkoja koskevan vastuun osalta myös eroja ja puutteita ympäristövastuudirektiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisessa, kuten komissiokin teki toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan; kehottaa komissiota varmistamaan, että ympäristövastuudirektiivi pannaan täytäntöön tehokkaasti ja että merellä tapahtuvien onnettomuuksien ympäristövahinkoja koskevaa vastuuta sovelletaan asianmukaisesti koko unionissa;

4.  pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei meriturvallisuusdirektiivissä käsitellä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuuluvaa siviilioikeudellista vahingonkorvausvastuuta, kun vahingot ovat esimerkiksi ruumiinvammoja, omaisuusvahinkoja tai taloudellisia vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet sekä suoraan että epäsuorasti;

5.  pitää valitettavana myös sitä, että siviilioikeudellista vastuuta käsitellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa; korostaa, että monissa merellä tapahtuvaa kaasuun liittyvää toimintaa harjoittavissa jäsenvaltioissa ei ole useimpiin kolmannen osapuolen esittämiin kanteisiin onnettomuuden aiheuttaman tavanomaisen vahingon korvaamisesta sovellettavia vastuuvelvollisuussäännöksiä; ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole korvausjärjestelmää eikä monissa jäsenvaltioissa ole vakuutuksia, joista toiminnanharjoittajat ja muut vastuussa olevat osapuolet saisivat riittävät varat kyetäkseen maksamaan vaaditut vahingonkorvaukset; korostaa lisäksi, että usein vallitsee epävarmuutta siitä, millä tavoin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät käsittelisivät erilaisia siviilioikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia, joita merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvistä vaaratilanteista voisi seurata; katsoo siksi, että tarvitaan EU:n sääntelykehys, joka perustuu edistyneimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja kattaa ruumiinvammojen ja omaisuusvahinkojen lisäksi myös puhtaasti taloudelliset menetykset; toteaa, että sääntelykehyksellä on lisäksi varmistettava tehokkaat korvausmekanismit uhreille ja aloille (esimerkiksi kalastus ja rannikkomatkailu), joihin onnettomuuksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, olisiko horisontaalinen EU:n sääntelykehys kollektiivisiksi oikeussuojakeinoiksi mahdollinen ratkaisu; pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tähän seikkaan sen laatiessa meriturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta;

6.  painottaa tältä osin, että tavanomaisia vahinkoja koskevia korvaus- ja korjausvaatimuksia vaikeuttavat lisäksi lainkäytöstä riita-asioissa annettujen säännösten aikarajoja koskevat säännökset, taloudelliset kustannukset, se, ettei kannetta voi nostaa yleisen edun perusteella eikä ole käytettävissä vahingonkorvausta koskevaa ryhmäkannetta, ja todisteita koskevat säännökset, jotka ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa;

7.  korostaa, että korvausjärjestelmien on pystyttävä käsittelemään rajat ylittäviä korvausvaatimuksia tehokkaasti, nopeasti, kohtuullisessa ajassa ja ilman eri ETA-maihin sijoittautuneiden asianomistajien välistä syrjintää; suosittaa, että järjestelmät kattavat sekä ensisijaiset että toissijaiset vahingot kaikilla kyseisillä aloilla, koska tällaiset onnettomuudet vaikuttavat laajempiin alueisiin ja niillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia; korostaa, että myös muiden naapurivaltioiden kuin ETA-maiden on noudatettava kansainvälistä oikeutta;

8.  katsoo, että olisi vahvistettava merellä tapahtuviin onnettomuuksiin sovellettavat tiukat siviilioikeudellista vastuuta koskevat säännöt, jotta parannetaan merellä tapahtuvien onnettomuuksien uhrien (luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden) mahdollisuuksia käyttää oikeussuojakeinoja, koska se voi kannustaa merellä tapahtuvan toiminnan harjoittajia asianmukaiseen riskinhallintaan; katsoo, että taloudelliselle vastuulle ei tulisi vahvistaa enimmäismääriä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä) merellä öljy- ja kaasuteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden erityistilanteen; huomauttaa, että merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvillä vaaratilanteilla voi olla erityisen vakavia vaikutuksia kalastus- ja matkailualaan ja muihin aloihin, joilla liiketoiminta on riippuvaista yhteisen meriympäristön hyvästä tilasta, koska nämä alat, joilla toimii myös monia pk-yrityksiä, voisivat kärsiä huomattavia taloudellisia vahinkoja, jos merellä sattuisi suuronnettomuus;

10.  korostaa näin ollen, että on äärimmäisen tärkeää ajantasaistaa nykyiset vahinkovastuujärjestelmät jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että jos näiden valtioiden vesillä sattuu vaaratilanne, se ei vaikuta kielteisesti kyseisen valtion eikä koko unionin merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan tulevaisuuteen, jos vaaratilanne ilmenee alueella, joka on suuressa määrin riippuvainen matkailutuloista; kehottaa näin ollen komissiota tarkastelemaan uudelleen tarvetta ottaa käyttöön korjaus- ja korvausvaatimusjärjestelmiä koskevat unionin yhteiset standardit;

11.  korostaa, että merellä käytettävien laitteistojen kartoittamisesta, tutkimisesta ja toiminnasta aiheutuneiden oheisvaurioiden uhrit on määriteltävä tahoiksi, jotka voivat saada korvauksia;

12.  panee merkille, että komissio aikoo ryhtyä järjestelmälliseen tiedonkeruuseen avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporauksesta unionissa vastaavien viranomaisten ryhmän (EUOAG) avulla voidakseen analysoida kattavammin vastuuta koskevien kansallisten säännösten vaikuttavuutta ja soveltamisalaa;

13.  painottaa, että komission on tarkastettava säännöllisesti, ovatko kansalliset oikeusjärjestelmät ja yritykset meriturvallisuusdirektiivin vastuu- ja korvaussäännösten vaatimusten mukaisia, mukaan lukien merellä toimivien yritysten tilinpäätösten tarkastaminen, ja ryhdyttävä toimiin, jos sääntöjä rikotaan, jotta voidaan estää vakavat onnettomuudet ja rajoittaa niiden vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön; suosittelee luomaan yhteisen EU-tason mekanismin vaara- ja väärinkäytöstilanteita varten;

14.  korostaa, että on löydettävä tasapaino kahden näkökohdan välillä, eli sen, että riittävät korvaukset maksetaan uhreille nopeasti, ja toisaalta sen, että lainvastaisten korvausten maksaminen estetään (niin kutsuttu ”tulvaporttiongelma”), lisäämällä varmuutta monien merellä toimivien yritysten taloudellisen vastuun tasosta ja välttämällä pitkäkestoisia ja kalliita oikeudenkäyntejä;

15.  pitää valitettavana, ettei mikään jäsenvaltio nimenomaisesti käytä taloudellisia turvajärjestelyjä, jotka koskevat korvausta merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvistä vaaratilanteista seuraavia tavanomaisia vahinkoja koskevista vaateista; korostaa tässä yhteydessä, että liiallinen riippuvuus vakuutuksesta voisi mahdollisesti johtaa taloudellisten turvajärjestelyjen suljettuihin markkinoihin, mistä ehkä seuraisi kilpailun puutetta ja korkeampia kustannuksia;

16.  pitää valitettavana, että taloudellisia turvajärjestelyjä ei käytetä EU:ssa riittävästi kaikkein kalleimmiksi tulleista merellä tapahtuvista onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen kattamiseksi; toteaa, että yksi syistä voi olla se, että vahinkovastuun laajuus ei ehkä joissakin jäsenvaltioissa edellytä tällaisia järjestelyjä;

17.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä rahoitusvälineitä on käytetty ja onko merellä tapahtuneiden onnettomuuksien, myös kaikkein kalleimmiksi tulleiden, aiheuttamat kustannukset katettu riittävällä tavalla;

18.  katsoo, että kaikki toteennäytettyä vastuuta sekä sovellettuja seuraamuksia koskevat yksityiskohdat olisi julkistettava, jotta ympäristövahinkojen todelliset kustannukset tulevat kaikkien tietoon;

19.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään taloudellisia turvajärjestelyjä, jotka koskevat korvausta merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen tai kuljetukseen liittyvistä vaaratilanteista johtuvista tavanomaisia vahinkoja koskevista vaateista, myös maksukyvyttömyystapauksissa; katsoo, että tämä voisi rajoittaa toiminnanharjoittajien satunnaispäästöä koskevan vastuun ulkoistamista julkisista varoista maksettavaksi, mikä muutoin olisi tehtävä korvauskustannusten kattamiseksi, jos säännöt pysyvät sellaisina kuin ne ovat; katsoo, että tällaisissa tapauksissa olisi harkittava avomeriteollisuuden suorittamiin maksuihin perustuvan rahaston perustamista;

20.  katsoo, että on välttämätöntä tutkia, missä määrin rikosoikeudellisen vastuun käyttöönotto EU:n tasolla lisää siviilioikeudellisten seuraamusten jatkeeksi varoittavan tason, joka edistää ympäristönsuojelua ja turvatoimien noudattamista; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että EU ottaa käyttöön ympäristörikosdirektiivin 2008/99/EY, jolla yhdenmukaistetaan tietyistä EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisista määrättäviä seuraamuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että ympäristörikosdirektiivin soveltamisala ei kata kaikkia meriturvallisuusdirektiivin sisältämiä toimia; pitää myös valitettavana, ettei rikosten määritelmiä eikä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuuden rikkomisesta määrättäviä vähimmäisseuraamuksia ole yhdenmukaistettu EU:ssa; kehottaa komissiota sisällyttämään vakavat öljyonnettomuudet ympäristörikosdirektiivin soveltamisalaan ja toimittamaan parlamentille ensimmäisen meriturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksensa hyvissä ajoin ja viimeistään 19. heinäkuuta 2019;

21.  kehottaa komissiota tekemään tarvittavat tutkimukset, jotta voitaisiin määritellä yksittäisten jäsenvaltioiden ja näiden rannikkoalueiden altistuminen taloudellisille riskeille ottamalla huomioon alueiden taloudellisen ja alakohtaisen painotuksen, öljyn- ja kaasunporaustoiminnan merkityksellisyyden, näiden toimintaolosuhteet, meriveden ja tuulen virtausnopeuden kaltaiset ilmasto-olosuhteisiin vaikuttavat tekijät sekä sovellettavat ekologiset normit; suosittaa siksi, että laitosten lopettaessa toimintansa otetaan käyttöön suojamekanismeja ja turvavyöhykkeitä, ja panee tyytyväisenä merkille, että alalla on rakennettu neljä porauskaivon peittämiseen tarkoitettua laitetta, joilla voidaan vähentää öljyvuotoja merellä tapahtuvassa onnettomuustilanteessa;

22.  kehottaa toteuttamaan arktista aluetta varten räätälöidyn ympäristövaikutusten arvioinnin kaikesta arktisella alueella toteutettavasta toiminnasta, koska alueen ekosysteemit ovat erityisen haavoittuvia ja läheisesti yhteydessä globaaliin biosfääriin;

23.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka turvaisivat tehokkaasti merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan ennen kuin tapahtuu vakava onnettomuus;

24.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan edelleen mahdollisuutta kansainvälisen ratkaisun löytämiseen, kun otetaan huomioon, että monet EU:ssa toimivat öljy- ja kaasuyhtiöt harjoittavat toimintaa kaikkialla maailmassa ja että globaali ratkaisu varmistaisi maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset vahvistamalla alan yhtiöiden valvontaa unionin rajojen ulkopuolella; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66.
(2)EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.
(3)EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.
(4)Asia C-176/03, komissio v. neuvosto, ECLI:EU:C:2005:542.
(5)EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.
(6)EUVL L 339, 21.12.2007, s. 3.
(7)EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.
(8)BIO by Deloitte (2014): ”Civil liability, financial security and compensation claims for offshore oil and gas activities in the European Economic Area”, Euroopan komission energian pääosastolle laadittu loppuraportti.
(9)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 43.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö