Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 rohingya-vähemmistön tilanteesta Myanmarissa (2016/3027(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-vähemmistön tilanteesta, erityisesti 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman(1),
– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta EU:n strategiasta,
– ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle: ”Myanmaria/Burmaa koskevan EU:n strategian osatekijät: erityiskumppanuus demokratian, rauhan ja vaurauden edistämiseksi”,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin antaman julkilausuman Myanmarin unionin uuden hallituksen virkaan astumisesta,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 2. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman väkivallan äskettäisestä lisääntymisestä Myanmarissa,
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2016 annetun yhteisen lehdistötiedotteen EU:n ja Myanmarin ihmisoikeusvuoropuhelusta,
– ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) 29. marraskuuta 2016 ja Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. marraskuuta 2016 esittämät katsaukset Rakhinen osavaltion pohjoisosien heikentyvästä ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 20. kesäkuuta 2016 esittämän raportin Myanmarin rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 24. maaliskuuta 2016 antaman päätöslauselman nro 31/24 Myanmarin ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. maaliskuuta 2016 esittämän raportin,
– ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan,
– ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,
– ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) valtiottomuuden lopettamista koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2014–2024,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18–21 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön (ASEAN) peruskirjan,
– ottaa huomioon ASEANin ihmisoikeuksia käsittelevien parlamenttien jäsenten huhtikuussa 2015 esittämän raportin ”The Rohingya Crisis and the Risk of Atrocities in Myanmar: An ASEAN Challenge and Call to Action”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra'ad Al Hussein kuvasi 20. kesäkuuta 2016 esittämässään raportissa rohingya-väestöön kohdistuvia jatkuvia vakavia oikeuksien rikkomisia, mukaan luettuna kansalaisuuden mielivaltainen epääminen – mikä tekee heistä valtiottomia – ja vakavat rajoitukset liikkumisen vapauteen, hengen ja turvallisuuden uhkaaminen, terveyteen ja koulutukseen liittyvien oikeuksien kieltäminen, pakkotyö, seksuaalinen väkivalta ja poliittisten oikeuksien rajoittaminen, ”jotka saattavat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan”; ottaa huomioon, että Al Hussein totesi, että rohingyat suljetaan monien ammattien ulkopuolelle ja he tarvitsevat erityisiä papereita päästäkseen sairaaloihin, mikä on johtanut viivytyksiin sekä lasten ja äitien kuolemaan synnytyksen yhteydessä; ottaa huomioon, että Bangladeshin Cox’s Bazarissa toimivan YK:n pakolaisjärjestön toimiston johtaja John McKissick totesi äskettäin julkisesti, että Myanmar pyrkii rohingya-muslimien etniseen puhdistamiseen maan alueelta; ottaa huomioon, että rohingya-vähemmistöön kohdistetut ihmisoikeusloukkaukset merkitsevät kollektiivista rankaisemista;
B. ottaa huomioon, että 9. lokakuuta 2016 aseistetut miehet hyökkäsivät kolmelle poliisiasemalle Bangladeshin rajalla tappaen yhdeksän poliisia ja että sen jälkeen useita aseita on teillä tietymättömillä; ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus väitti, että aseistetut miehet olivat rohingya-taistelijoita, ja julisti sen johdosta Maungdawin alueen ”toiminta-alueeksi”, jolla sovelletaan ulkonaliikkumiskieltoja ja muita tiukkoja rajoituksia, jotka koskevat muun muassa toimittajia ja ulkopuolisia tarkkailijoita, joita ei päästetä alueelle;
C. ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan paikallisista lähteistä on saatu tietoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joihin hallituksen joukot ovat syyllistyneet niin sanotulla toiminta-alueella; ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus on ilmoittanut 69 väitetyn taistelijan ja 17 turvallisuusjoukkojen jäsenen kuolemasta; toteaa, että liikkumisrajoitusten takia tätä väitettä ei voida riippumattomasti varmentaa;
D. ottaa huomioon, että 3. marraskuuta 2016 toisessa hyökkäyksessä rajavartioasemalle kuoli yksi poliisi;
E. ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt, erityisesti Human Rights Watch, jotka käyttävät satelliittikuvia, ovat raportoineet kotien ja muiden rakennusten laajamittaisesta tuhosta Rakhinen osavaltion pohjoisosissa, joille kansalaisjärjestöt ja riippumattomat tarkkailijat eivät nykyisin pääse;
F. ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus järjesti 2. ja 3. marraskuuta 2016 hallituksen valvoman matkan eräille konfliktista kärsineille paikoille Maungdawissa; toteaa, että matkaan osallistui yhdeksänjäseninen ulkomaalaisten suurlähettiläiden valtuuskunta, muun muassa YK:n kenttäkoordinaattori, ja että valtuuskunta vahvisti nähneensä useissa kaupungeissa poltettuja rakennuksia;
G. ottaa huomioon, että viime viikkoina ainakin 25 000 rohingyaa on paennut naapurimaahan Bangladeshiin ja noin 30 000 Rakhinen osavaltion asukasta on joutunut siirtymään kotiseudultaan väkivallan takia; ottaa huomioon, että UNHCR on rekisteröinyt Malesiassa yli 56 000 rohingyaa;
H. ottaa huomioon, että vuodesta 2011 Myanmar on toteuttanut toimia taloutensa ja poliittisen järjestelmänsä uudistamiseksi; toteaa kuitenkin, että armeijalla on yhä kohtuuttoman voimakas ote maan asioihin; ottaa huomioon, että marraskuussa 2015 valittiin maan uusi parlamentti ja maaliskuussa 2016 astui virkaan demokraattisesti valittu kansallinen hallitus;
I. ottaa huomioon, että EU ja muut globaalit toimijat reagoivat tähän poistamalla pakotteet ja sallimalla Myanmarin integroitumisen globaaleihin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat toimineet merkittävässä roolissa uudistuksessa ja avautumisprosessissa ja antaneet muun muassa huomattavaa kehitysapua, koulutusta ja teknistä apua, edistäneet kattavan maanlaajuisen tulitaukosopimuksen tekemistä sekä kauppaa ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn puitteissa; ottaa huomioon, että EU ja Myanmar pitävät vuosittain ihmisoikeusvuoropuheluja;
J. ottaa huomioon, että tästä huolimatta ongelmia on yhä paljon, muun muassa ihmisoikeuksien alalla ja erityisesti rohingya-muslimivähemmistön tilanteessa; ottaa huomioon, että Myanmarissa on sukupolvien ajan asunut yli miljoona rohingya-muslimia, jotka ovat nykyisin yksi maailman eniten vainotuista vähemmistöistä; ottaa huomioon, että he ovat olleet virallisesti valtiottomia siitä lähtien kun Burman kansalaisuuslaki säädettiin vuonna 1982; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat eivät halua rohingya-väestöä, vaikka joissakin näistä maista on suuret pakolaisväestöt; ottaa huomioon, että Myanmarin oikeusjärjestelmä on institutionalisoinut vähemmistöjen syrjinnän ja erityisesti tehnyt rohingya-väestöön kuuluvista valtiottomia, kun heidän tilapäisten henkilökorttiensa (valkoiset kortit) voimassaolo julistettiin päättyneeksi maaliskuussa 2015 ja kun he eivät ole voineet hankkia syntymätodistuksia lapsilleen vuodesta 2012;
K. ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset epäävät yhä rohingya-väestöltä heidän perusoikeutensa; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia käsittelevien ASEAN-maiden parlamenttien jäsenten huhtikuussa 2015 esittelemän raportin mukaan noin 120 000 rohingya-väestöön kuuluvaa oli edelleen yli 80 sisäisellä pakolaisleirillä Rakhinen osavaltiossa ja heidän saatavillaan oli rajoitetusti humanitaarista apua; toteaa, että yli 100 000 on viime vuosien aikana paennut meritse tai maitse usein ihmissalakuljettajien avulla muihin maihin ja monet ovat kuolleet näillä vaarallisilla matkoilla;
L. ottaa huomioon, että Myanmarin armeijan joukot käyttävät laajasti raiskausta sota-aseena etnisten vähemmistöjen pelottelemiseksi, millä on tuhoisia seurauksia uhreille; ottaa huomioon, että seksuaalista väkivaltaa konflikteissa tutkiva YK:n pääsihteerin erityisedustaja Zainab Hawa Bangura on ilmaissut olevansa tästä vakavasti huolissaan; ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on sisällyttänyt raiskauksen ja muut seksuaalisen väkivallan muodot luetteloon sotarikoksista ja teoista, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan; katsoo, että olisi korostettava erityisesti, että rohingya-naiset ovat syrjinnän monien eri muotojen uhreja, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta ja pakkosterilisaatio;
M. ottaa huomioon vakavan huolen hlbti-yhteisön, myös rohingya-väestöön kuuluvan hlbti-yhteisön, asemasta Myanmarissa; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöitä asetetaan yhä syytteeseen ja kriminalisoidaan käyttäen tekosyynä rikoslain 377 osastoa, joka on perintöä kolonialismin ajalta, ja että heitä edelleen pidätetään ja otetaan mielivaltaisesti säilöön, heitä pelotellaan, heitä vastaan hyökätään fyysisesti ja seksuaalisesti ja heiltä kielletään terveydenhoitopalveluja;
N. ottaa huomioon, että Aung San Suu Kyi ilmoitti Myanmarin ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Yanghee Leen kanssa järjestetyssä tapaamisessa, että hallinto ei käytä rohingya-sanaa – sotilasdiktatuurin aikana vakiintuneen käytännön mukaisesti – koska sitä pidetään loukkaavana samoin kuin sanaa ”bengali”, ja sen sijasta ehdotetaan käytettäväksi uutta termiä ”Rakhinen osavaltion muslimiyhteisö”;
O. ottaa huomioon, että Myanmar on toteuttanut joitakin toimia rauhanprosessin edistämiseksi sen lisäksi, että se on valmistellut kansallista rauhankonferenssia; ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää ylläpitää kansallista tulitaukoa ja ottaa mukaan kaikki etniset aseistetut ryhmät, jotta maassa voidaan taata rauha, hyvinvointi ja yhtenäisyys;
1. on erittäin huolissaan raporteista, joissa kerrotaan väkivaltaisista yhteenotoista Rakhinen osavaltion pohjoisosissa, ja pitää valitettavana ihmishenkien, elinkeinojen ja asuntojen menettämistä sekä raportteja siitä, että Myanmarin asevoimat ovat syyllistyneet kohtuuttomaan voimankäyttöön; korostaa, että Myanmarin viranomaisten on tutkittava 9. lokakuuta 2016 tehdyt hyökkäykset ja asetettava niistä vastuussa olevat syytteeseen, mutta vaatii, että tämä on tehtävä ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti;
2. kehottaa armeijaa ja turvallisuusjoukkoja välittömästi lopettamaan rohingya-vähemmistöön kuuluvien tappamisen, häirinnän ja raiskaukset samoin kuin heidän kotiensa polttamisen;
3. pitää myönteisenä Myanmarin hallituksen ilmoitusta Rakhinen osavaltiossa äskettäin tapahtuneita väkivaltaisuuksia käsittelevän tutkintakomission perustamisesta; pyytää Myanmarin hallitusta sallimaan YK:n ja muiden ulkopuolisten tarkkailijoiden osallistumisen Rakhinen osavaltiossa sijaitsevan Maungdawin alueen äskettäisten tapahtumien tutkimiseen, mukaan lukien 9. lokakuuta 2016 tehdyt hyökkäykset ja niitä seuranneet hallituksen toimet; korostaa, että syylliset olisi asetettava asianmukaisesti syytteeseen ja tarjottava rikkomusten uhreille asianmukaiset oikeussuojakeinot;
4. painottaa, että tämä on vasta ensimmäinen askel laajemmassa sitoutumisessa rohingya-vähemmistöön kohdistuvista rikoksista rankaisemattomuuden lopettamiseksi; on erityisen tyrmistynyt raporteista, joiden mukaan seksuaalista väkivaltaa käytetään pelotteluun ja sota-aseena rohingya-vähemmistön tukahduttamiseksi, ja vaatii, että näihin rikoksiin syyllistyneet on asetettava syytteeseen;
5. pyytää lisäksi Myanmarin hallitusta välittömästi sallimaan humanitaarisen avun toimittamisen kaikille konfliktialueille ja siirtymään joutuneille ihmisille;
6. vaatii, että Myanmarin hallitus ja siviiliviranomaiset lopettavat välittömästi rohingya-vähemmistön hirvittävän syrjinnän ja erottelun;
7. kehottaa siksi Myanmarin hallitusta uudistamaan vuoden 1982 kansalaisuuslakia ja palauttamaan rohingya-vähemmistön edustajille kansalaisuuden; kehottaa Myanmarin hallitusta ja Rakhinen osavaltion viranomaisia aloittamaan välittömästi lasten syntymien rekisteröinnin;
8. kehottaa Myanmarin hallitusta poistamaan kaikki tarpeettomat, syrjivät ja kohtuuttomat rajoitukset Rakhinen osavaltiossa;
9. kehottaa Myanmarin hallitusta torjumaan ihmiskauppaa ja kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta;
10. kehottaa Myanmarin hallitusta parantamaan yhteistyötään YK:n, myös UNHCR:n ja erityistoimenpiteiden valtuutettujen kanssa; kehottaa Myanmarin hallitusta panemaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston Myanmarin ihmisoikeustilanteesta antaman päätöslauselman nro 31/24 suositukset; kehottaa Myanmarin hallitusta pyytämään YK:n ihmisoikeusvaltuutettua avaamaan maahan toimiston, jolla on täysi toimivalta ja riittävä henkilöstö;
11. kehottaa Myanmarin hallitusta yksiselitteisesti tuomitsemaan kaikenlaisen yllyttämisen rodulliseen tai uskonnolliseen vihaan, toteuttamaan toimia muun muassa radikaalien buddhistiryhmien harjoittaman vihapuheen lopettamiseksi ja torjumaan yhteiskunnallista syrjintää ja vihamielistä toimintaa rohingya-vähemmistöä vastaan; kehottaa Myanmarin hallitusta myös pitämään yllä yleismaailmallista oikeutta uskonnon- ja omantunnonvapauteen;
12. kehottaa Saharovin palkinnon saanutta Aung San Suu Kyitä käyttämään avainasemaansa Myanmarin hallituksessa rohingya-vähemmistön aseman parantamiseksi; muistuttaa, että Suu Kyin puolueen tiedottaja antoi 18. toukokuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan Myanmarin hallituksen olisi palautettava rohingya-vähemmistön edustajille kansalaisuus;
13. suosittelee, että niiden valtioiden hallitukset, joihin rohingya-pakolaiset joukottain siirtyvät, toimisivat tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n kanssa, jolla on teknistä asiantuntemusta pakolaisasemaa koskevassa seulonnassa ja toimivalta pakolaisten ja valtiottomien ihmisten suojelemiseksi; kehottaa näitä valtioita kunnioittamaan palauttamiskiellon periaatetta ja olemaan pakottamatta rohingya-pakolaisia takaisin ainakin siihen asti kunnes on löydetty tyydyttävä ja ihmisarvoinen ratkaisu heidän tilanteelleen; kehottaa erityisesti Bangladeshia sallimaan rohingya-pakolaisten maahantulon ja antaa samalla tunnustusta Bangladeshin jo toteuttamille toimille useiden satojen tuhansien pakolaisten vastaanottamiseksi;
14. suhtautuu myönteisesti neuvoston 20. kesäkuuta 2016 antamiin päätelmiin Myanmaria koskevasta EU:n strategiasta; katsoo, että Myanmar-suhteiden vahvistaminen on aidosti unionin strategisten etujen mukaista; uskoo, että uudella hallituksella on historiallinen mahdollisuus ja velvollisuus vakiinnuttaa demokratia ja saada aikaan rauha, kansallinen sovinto ja hyvinvointi; katsoo, että EU:n ja Myanmarin suhteiden tiivistämisen ehdoksi on asetettava ihmisoikeuksien todellinen kohentuminen Myanmarissa;
15. yhtyy lisäksi neuvoston päätelmissä esitettyihin kehotuksiin toimivien demokraattisten instituutioiden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan luomisesta, perusoikeuksien ja ‑vapauksien kunnioittamisesta ja hyvän hallintotavan edistämisestä;
16. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan säännöllistä kahdenvälistä ihmisoikeusvuoropuhelua ja keskustelemaan yksityiskohtaisesti ongelmallista lainsäädäntöä ja vähemmistöjen, erityisesti rohingya-vähemmistön, syrjintää koskevasta tilanteesta sekä raportoimaan Euroopan parlamentille näiden keskustelujen tuloksista;
17. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan tukeaan Myanmarin uusille demokraattisille rakenteille ja keskittymään erityisesti tekniseen yhteistyöhön, jolla helpotetaan valtion eri toimintojen parantamista;
18. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan Myanmarin seurantaa YK:n ihmisoikeusneuvostossa asialistan kohdan 4 mukaan;
19. kehottaa EU:ta tukemaan UNHCR:ää sen pyrkimyksissä rohingya-pakolaisten auttamiseksi Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueella;
20. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan UNHCR:n valtiottomuuden lopettamista koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2014–2024;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.