Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 7. kesäkuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estäminen: Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen liitetty lisäpöytäkirja ***
 Pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin sovellettavat yhdenmukaiset tekniset vaatimukset: UNECE-sopimus ***
 EU:n ja Kolumbian ja Perun välinen kauppasopimus (Kroatian liittyminen) ***
 Tiiviimpi yhteistyö asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ***
 Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estäminen: Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen liitetty lisäpöytäkirja (rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö) ***
 Rahoitusvälineiden markkinat ***I
 Rahoitusvälineiden markkinat, markkinoiden väärinkäyttö ja arvopaperitoimitukset ***I
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Rimantas Šadžius
 Vuotta 2015 koskeva kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta
 Uusi kumppanuus elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi
 Kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arviointi
 Rauhanoperaatiot – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa
 Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt elintarvikeketjussa
 Kestävän maatalouden tekniset ratkaisut
 Innovoinnin ja talouskehityksen tehostaminen tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa

Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estäminen: Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen liitetty lisäpöytäkirja ***
PDF 228kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta lukuun ottamatta sen määräyksiä, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisalaan (14384/2015 – C8-0118/2016 – 2015/0101(NLE))
P8_TA(2016)0238A8-0154/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14384/2015),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjaluonnoksen tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämisestä (15044/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 33, 113, 114 ja 207 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0118/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0154/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Maailman terveysjärjestölle.


Pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin sovellettavat yhdenmukaiset tekniset vaatimukset: UNECE-sopimus ***
PDF 230kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi tarkistuksen 3 tekemisestä pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista tehtyyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (13954/2015 – C8-0112/2016 – 2015/0249(NLE))
P8_TA(2016)0239A8-0185/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13954/2015),

–  ottaa huomioon tarkistuksen 3 pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista tehtyyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (13954/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0112/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0185/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiolle.


EU:n ja Kolumbian ja Perun välinen kauppasopimus (Kroatian liittyminen) ***
PDF 230kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun väliseen kauppasopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (12594/2014 – C8-0180/2015 – 2014/0234(NLE))
P8_TA(2016)0240A8-0155/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12594/2014),

–  ottaa huomioon lisäpöytäkirjan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun väliseen vapaakauppasopimukseen Kroatian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (12595/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan, 100 artiklan 2 kohdan, 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0180/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0155/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä lisäpöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kolumbian tasavallan ja Perun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Tiiviimpi yhteistyö asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ***
PDF 226kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ja kattavat sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset (08112/2016 – C8-0184/2016 – 2016/0061(NLE))
P8_TA(2016)0241A8-0192/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (08112/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0184/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326 ja 327 artiklassa vahvistetut edellytykset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 85 artiklan ja 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A8-0192/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tiiviimpään yhteistyöhön tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ja kattavat sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Tupakkatuotteiden laittoman kaupan estäminen: Maailman terveysjärjestön puitesopimukseen liitetty lisäpöytäkirja (rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö) ***
PDF 232kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta lisäpöytäkirjan niiden määräysten osalta, jotka koskevat rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön ja rikosten määritelmiin liittyviä velvoitteita (14387/2015 – C8-0119/2016 – 2015/0100(NLE))
P8_TA(2016)0242A8-0198/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14387/2015),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjaluonnoksen tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämisestä (15044/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan, 83 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0119/2016),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman tupakkasopimuksesta (PMI-sopimus)(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0198/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Europolille, Eurojustille ja OLAFille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0082.


Rahoitusvälineiden markkinat ***I
PDF 231kWORD 64k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta (COM(2016)0056 – C8-0026/2016 – 2016/0033(COD))
P8_TA(2016)0243A8-0126/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0056),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0026/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 29. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. toukokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0126/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0033


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2016/1034.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Rahoitusvälineiden markkinat, markkinoiden väärinkäyttö ja arvopaperitoimitukset ***I
PDF 233kWORD 64k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta tiettyjen päivämäärien osalta (COM(2016)0057 – C8-0027/2016 – 2016/0034(COD))
P8_TA(2016)0244A8-0125/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0057),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0027/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 29. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. toukokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0125/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0034


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1033.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen – Rimantas Šadžius
PDF 229kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätös 7. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Rimantas Šadžius tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0126/2016 – 2016/0805(NLE))
P8_TA(2016)0245A8-0183/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0126/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0183/2016),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 23. toukokuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Rimantas Šadžius tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Vuotta 2015 koskeva kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta
PDF 196kWORD 94k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (2015/2317(INI))
P8_TA(2016)0246A8-0165/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jonka mukaan ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan, jossa todetaan, että unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa, ja että näitä periaatteita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission Euroopan unionin kehityspolitiikasta joulukuussa 2005 antaman yhteisen julkilausuman ”Kehityspolitiikkaa koskeva Eurooppalainen konsensus”(1) 9 ja 35 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston perättäisissä kokouksissa annetut päätelmät, komission kaksivuotiskertomukset ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, jotka koskevat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta, ja erityisesti 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n kertomuksesta 2013 kehitykseen vaikuttavien poliitikkojen johdonmukaisuudesta(2),

–  ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission viidennen kaksivuotiskertomuksen eli komission valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (SWD(2015)0159),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015(3) ja jonka tavoitteisiin kuuluu edistää kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta (tavoite 17.14),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2011 pidetyn kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevän korkean tason foorumin loppuasiakirjan tuloksellisesta kehitysyhteistyökumppanuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0165/2016),

A.  ottaa huomioon, että neuvoston päätelmissä lokakuussa 2015 hyväksytystä EU:n viidennestä kaksivuotiskertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta korostetaan, että tällainen johdonmukaisuus auttaa osaltaan merkittävällä tavalla edistämään EU:n laajempaa tavoitetta eli kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta;

B.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 hyväksyminen on uusi haaste kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamisen kannalta, sillä toimintaohjelmassa asetetaan kaikkiin toimijoihin sovellettavat yhtenäiset ja yleiset kehitystavoitteet;

C.  katsoo, että EU:n on otettava johtava rooli kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä;

D.  ottaa huomioon, että 1,5 miljardia ihmistä elää yhä köyhyydessä ilman riittävää terveydenhuoltoa, koulutusta ja elintasoa ja että enemmistö heistä on naisia;

E.  ottaa huomioon, että globaalien investoijien ja rahoitusmarkkinoiden vaatimukset rajoittavat tosiasiallisesti kehitysmaiden finanssipoliittista liikkumavaraa; toteaa, että kehitysmaat ovat tarjonneet erilaisia verokannustimia ja -vapautuksia houkutellakseen investoijia tai saadakseen ne pysymään maassa, mikä on johtanut haitalliseen verokilpailuun ja sääntelytason alhaisuudella kilpailuun;

F.  katsoo, että EU:lla on välitön ja historiallinen vastuu, joka sen on kannettava toimiessaan kumppanimaiden kanssa;

G.  katsoo, että Euroopan nykyiset kehityspoliittiset puitteet eivät sisällä tehokkaita menetelmiä unionin politiikkojen epäjohdonmukaisuuksien estämiseksi tai korjaamiseksi;

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 yhteydessä

1.  katsoo, että kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuus on keskeinen osa uusien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista ja saavuttamista; kehottaa toimimaan ennakoivasti tällaisen politiikkajohdonmukaisuuden yhteisen tulkinnan pohjalta; huomauttaa, että ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan on syvennettävä ymmärrystä politiikkajohdonmukaisuudesta, koska on mahdotonta edistyä kohti kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista, ellei puututa ensin oikeuksien toteutumisen esteisiin; katsoo, että politiikkajohdonmukaisuuden olisi edistettävä oikeusvaltion rakentamista, puolueettomien toimielinten luomista ja ratkaisuja hyvän hallinnon toteuttamisen haasteisiin kehitysmaissa;

2.  pitää valitettavana, että vaikka kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus on sisällytetty YK:n vuosituhatjulistukseen(4) ja Lissabonin sopimukseen ja hyväksytty avun tuloksellisuutta käsittelevässä Busanin foorumissa(5), sen konkreettisessa toteuttamisessa on edistytty vain vähän;

3.  kehottaa käymään koko EU:ssa keskustelua kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 ja sen 17 uuden yleismaailmallisen ja jakamattoman kestävän kehityksen tavoitteen yhteydessä, jotta voidaan paremmin ymmärtää, miten tämä periaate voidaan sovittaa yhteen yleisemmän kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden kanssa;

4.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet koskevat sekä teollisuus- että kehitysmaita ja että ne olisi otettava kattavasti huomioon sekä EU:n ulkosuhteisiin että sisäisiin toimiin liittyvästä päätöksenteossa; korostaa, että on luotava hallinnointiprosesseja, joiden avulla voidaan edistää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta maailmanlaajuisesti, ja kehottaa sisällyttämään politiikkajohdonmukaisuuden keskeisenä asiana tulossa oleviin EU:n politiikkakeskusteluihin uudesta kokonaisvaltaisesta strategiasta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä;

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden toteuttamistavat

5.  kehottaa keskustelemaan kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jotta voidaan edistää toimielinten välistä keskustelua, johon osallistuvat komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto, neuvosto ja parlamentti, sekä keskustelua kansallisella tasolla;

6.  ehdottaa, että huippukokouksen valmistelua varten komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi osoitettava EU:n valtion- ja hallitusten päämiehille konkreettisia suosituksia tehokkaista tavoista, joilla politiikkajohdonmukaisuutta voidaan toteuttaa käytännössä ja integroida EU:n strategiat niin, että kestävän kehityksen tavoitteet voidaan toteuttaa tehokkaammin, ja siitä miten määritellään selkeämmin kunkin EU:n toimielimen tehtävät niin, että toimitaan politiikkajohdonmukaisuuteen sitoutumisen mukaisesti; katsoo, että tällaisen prosessin olisi oltava mahdollisimman avoin ja osallistava, joten siihen olisi otettava mukaan paikallis- ja aluehallinto sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja ajatushautomot;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että on muodostettu ulkosuhdeasioihin osallistuvien komission jäsenten ryhmä; kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa raportoimaan tämän ryhmän työstä säännöllisesti kehitysvaliokunnalle;

8.  katsoo, että joidenkin EU:n edustustojen komission vuoden 2015 politiikkajohdonmukaisuuskertomusta koskevan palautteen antamisessa käyttämät mekanismit olisi otettava käyttöön kaikissa EU:n edustustoissa ja että palautetta olisi annettava vuosittain; kehottaa EU:n edustustoja varmistamaan, että politiikkajohdonmukaisuus on kahdenvälisten kokousten ja yhteisten edustajakokousten ja myös Brysselissä vuosittain pidettävän EU:n edustustojen päälliköiden kokouksen asialistalla;

9.  panee tyytyväisenä merkille komission 19. toukokuuta 2015 hyväksymän parempaa sääntelyä koskevan paketin; on myös tyytyväinen siihen, että politiikkajohdonmukaisuus on erikseen mainittu oikeudellisena velvoitteena paremman sääntelyn suuntaviivojen välineessä 30 (COM(2015)0215);

10.  pitää valitettavana, että vaikka vaikutustenarvioinnit ovat merkittävä keino politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamisessa, kehitysvaikutusten arviointien määrä on edelleen vähäinen eikä niissä käsitellä asianmukaisesti mahdollisia vaikutuksia kehitysmaihin; toivoo, että sääntelyn parantamista koskeva paketti ja sen suuntaviivat parantavat tilannetta siten. että kehitys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikissa vaikutustenarvioinneissa ja avoimuus lisääntyy; kehottaa komissiota kuulemaan järjestelmällisesti ihmisoikeusjärjestöjä toimien valmistelun aikaisessa vaiheessa sekä ottamaan käyttöön tehokkaampia suojatoimia ja mekanismeja, joilla voidaan paremmin varmistaa sidosryhmien tasapainoinen edustus; pitää myönteisenä etenemissuunnitelmasta järjestettävää julkista kuulemista, jonka tavoitteena on politiikkajohdonmukaisuuden tulosten ja vaikutusten määrittäminen kehitysmaissa ja joka tarjoaa ulkoisille sidosryhmille, mukaan lukien kehitysmaat ja kansalaisyhteiskunta, mahdollisuuksia esittää näkemyksensä ja osallistua aktiivisesti; pitää lisäksi myönteisenä etenemissuunnitelman kenttävaihetta ja tapaustutkimuksia, jotka voisivat myötävaikuttaa tehokkaasti politiikkajohdonmukaisuuden vaikutusten tarkkaan arviointiin; pitää tarpeellisena suorittaa järjestelmällisempiä jälkiarviointeja EU:n toimien toteuttamisen aikana;

11.  katsoo, että on painotettava vielä enemmän institutionaalista koordinointia niin EU:n toimielinten välillä kuin jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia sisällyttämään kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden oikeudellisesti sitovaan asiakirjaan ja laatimaan sen käytännön toteuttamista varten kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta edistävän toimintasuunnitelman; katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava tiiviimmin politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamiseen, koska niillä on mahdollisuus vaatia hallituksensa tilille ja seurata alalla tapahtuvaa edistystä;

12.  muistuttaa tärkeästä roolista, joka parlamentilla on oltava politiikkajohdonmukaisuuden edistämisessä, ja katsoo, että parlamentti voisi antaa asialle etusijan lisäämällä sitä koskevia valiokuntien ja parlamenttien välisiä kokouksia, edistämällä näkemystenvaihtoa siitä kumppanuusmaiden kanssa sekä tukemalla vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa;

13.  panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tehokkaita ministeriöiden välisiä koordinaatiomekanismeja, jotka keskittyvät erityisesti kestävää kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ja vaihtamaan keskenään hyviä käytäntöjä, jotka jo ovat käytössä muissa jäsenvaltioissa;

14.  toteaa, että yhteinen ohjelmasuunnittelu on menestyksekäs väline EU:n kehitysyhteistyötoimien johdonmukaisessa suunnittelussa; on tyytyväinen, että siihen sisältyvät jäsenvaltioiden kahdenväliset toimet kumppanimaissa, mutta pitää valitettavana, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimien kytkemisessä on aiemmin epäonnistuttu, koska siten on menetetty synergian hyödyntämisen mahdollisuuksia;

15.  toteaa, että politiikkajohdonmukaisuuden asianmukainen täytäntöönpano edellyttää asianmukaisia taloudellisia ja henkilöstöresursseja; vaatii, että politiikkajohdonmukaisuuden yhteyspisteille kansallisissa ministeriöissä ja EU:n edustustoissa myönnetään tarvittavat resurssit, jotta niiden on mahdollista toteuttaa kansallisia ja EU:n strategioita politiikkajohdonmukaisuuden edistämiseksi;

16.  korostaa, että kansallisilla parlamenteilla on erittäin tärkeä rooli kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden toteuttamisessa, kun ne huolehtivat, että poliittisia sitoumuksia, seurantaa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden täysipainoista osallistumista valvotaan säännöllisesti, ja tarkastelevat hallitusten vaikutustenarviointiraportteja;

17.  muistuttaa ehdotuksestaan unionin sisäisestä riippumattomasta järjestelmästä, jonka avulla vastaanotettaisiin unionin politiikkojen kielteisten vaikutusten kohteeksi joutuneiden ihmisten ja yhteisöjen valituksia; katsoo, että parlamentin kehitysvaliokunta ja politiikkajohdonmukaisuudesta vastaava pysyvä esittelijä ovat tärkeässä asemassa välitettäessä eteenpäin niiden kansalaisten ja yhteisöjen huolenaiheita, joihin EU:n toimet ovat vaikuttaneet kielteisesti;

18.  korostaa, että EU:ssa on osoitettava enemmän resursseja politiikkajohdonmukaisuuden tarkasteluun tutkitun tiedon perusteella; kehottaa komissiota selvittämään viipymättä, mitä epäjohdonmukaisuuksia esiintyy, ja laatimaan selvityksen niiden kustannuksista sekä kehittämään asianmukaisia tapoja seurata politiikkajohdonmukaisuuden edistymistä; kehottaa komissiota myös sisällyttämään selvitykseensä ehdotuksia siitä, kuinka voidaan välttää eri politiikkojen välistä epäjohdonmukaisuutta ja puuttua siihen; korostaa myös, että on parannettava ohjelma-asiakirjoissa olevia viittauksia politiikkajohdonmukaisuuteen;

19.  huomauttaa, että on tarpeen vahvistaa politiikkajohdonmukaisuutta tarkistettaessa kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta ja keskusteltaessa Cotonoun sopimuksen jälkeisestä sopimuksesta;

Ensisijaiset alat

Muuttoliike

20.  toteaa, että EU:n pakolaiskriisi on pahin sitten toisen maailmansodan; korostaa, että muuttoliike- ja kehityspolitiikkojen välisen yhteyden vahvistaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan puuttua ilmiön perussyihin; katsoo, että EU:n on käytettävä kriisin ratkaisemiseksi kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja, mukaan lukien turvallisuuspoliittiset ja diplomaattiset keinot; korostaa, että pakolaiskriisissä ei pitäisi keskittyä ainoastaan turvallisuusnäkökohtiin ja että kehitystavoitteet on otettava paremmin huomioon, jotta EU:n muuttoliikepolitiikka olisi sopusoinnussa niiden politiikkojen kanssa, joilla pyritään vähentämään köyhyyttä; korostaa, että politiikkajohdonmukaisuus on tärkeä osa EU:n uutta muuttoliikepolitiikkaa; on tyytyväinen Euroopan muuttoliikeagendan (COM(2015)0240) hyväksymiseen, koska siinä kriisiä käsitellään kokonaisvaltaisesti; katsoo, että sen toteuttamista tulisi täydentää konkreettisin toimin alkuperämaiden taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kehityksen ja hyvän hallinnon edistämiseksi; korostaa, että rahalähetykset ovat yksi merkittävä kehitysrahoituksen lähde; pitää tärkeänä, että EU:n jäsenvaltiot tekevät sopimuksia kolmansien maiden kanssa, jotta mahdollistetaan turvallinen liikkuminen ja kansainvälisten työntekijöiden liikkuvuus; katsoo, että kehitysapuohjelmia ja -määrärahoja ei tulisi käyttää muuttoliikkeen hallintaan; korostaa, että yhteisessä muuttoliikepolitiikassa on keskityttävä laillisiin tapoihin tulla Eurooppaan ja siirtolaisten vastaanottoon;

21.  korostaa, että EU:n on tehostettava muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan yhdenmukaistamista niin unionin sisällä kuin sen kansainvälisten kumppaneiden kanssa; katsoo, että aidosti tehokas ja kokonaisvaltainen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka on integroitava täysin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä erityisesti EU:n työskentelyrakenteisiin; korostaa yhden yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittämisen tärkeyttä; kehottaa soveltamaan osallistavaa lähestymistapaa puututtaessa kehitykseen läheisesti liittyvän muuttoliikkeen perussyihin, jotta nykyinen muuttoliikekriisi voidaan ratkaista kestävällä tavalla; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat pakolaisina ja siirtolaisina erityisen alttiina seksuaaliselle väkivallalle ja hyväksikäytölle ja että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon EU:n muuttoliikepolitiikassa;

22.  katsoo, että muuttoliike- ja kehityspolitiikkojen välisen johdonmukaisuuden lisäämiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden ei tule raportoida pakolaiskustannuksia julkisena kehitysapuna, sillä tällaisella menettelyllä olisi valtavat vaihtoehtoiskustannukset niiden kehitysohjelmien suhteen, joilla puututaan tehokkaasti muuttoliikkeen perussyihin;

Kauppa ja rahoitus

23.  korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä edelleen suurin kauppaa tukevan avun antaja maailmassa (11,7 miljardia euroa vuonna 2013 – SWD(2015)0128); katsoo, että EU:n kauppaa tukevalla kehitysavulla on myös pyrittävä vahvistamaan köyhien tuottajien, osuuskuntien sekä mikro- ja pienyritysten asemaa, monipuolistamaan kotimaan markkinoita, edistämään naisten tasa-arvoa ja vahvistamaan alueellista integraatiota sekä vähentämään tuloeroja; on tyytyväinen siihen, että komission tavoitteena on panna enemmän painoa kauppasopimusten kehitystä koskeville määräyksille; muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoutumisesta pyrkimään konkreettisin tavoin saavuttamaan tavoitteen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan julkiseen kehitysapuun kehitysmaille; muistuttaa myös OECD:n kehitysapukomitean suosituksesta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; korostaa, että kauppasopimuksilla olisi osaltaan edistettävä kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja korruption torjuntaa kaikkialla maailmassa;

24.  muistuttaa, että kaupan vapautuminen ei itsessään ole myönteistä köyhyyden poistamisen kannalta, koska se voi vaikuttaa kielteisesti kestävään kehitykseen;

25.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen EU:n antamasta kauppaa tukevasta avusta kehitysmaille ja erittelemään myönnetyn rahoituksen määrät ja lähteet sekä unionin talousarvion luvun 4 että EKR:n yhteydessä; katsoo, että tällainen kertomus loisi vakaan perustan kertomuksille, jotka unioni antaa joka toinen vuosi kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuudesta;

26.  muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteessa 17.15 todetaan, että kullekin maalle on annettava mahdollisuus toimia köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä edistäen; korostaa kehitysmaiden oikeutta säännellä investointeja varmistaakseen kaikkia investoijia, myös ulkomaisia, koskevat velvoitteet ja tehtävät, jotta voidaan turvata ihmisoikeudet sekä työ- ja ympäristönormien noudattaminen;

27.  pitää myönteisenä Bangladeshin kestävää toimintaa koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen saavutettua edistystä ja kehottaa komissiota laajentamaan sitovien kehysten soveltamista muille aloille; kehottaa siksi komissiota laajentamaan myös muille aloille yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan aloitteen ja due diligence -aloitteen, jotka täydentävät EU:n nykyistä puutavara-asetusta tai koskevat konfliktialueiden mineraaleja koskevaa EU:n asetusehdotusta, jotta varmistetaan, että EU ja sen kauppiaat ja toiminnanharjoittajat täyttävät ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan velvoitteensa ja noudattavat korkeimpia mahdollisia sosiaali- ja ympäristönormeja;

28.  muistuttaa, että EU:n investointipolitiikalla on edistettävä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista erityisesti silloin, kun mukana on julkista rahoitusta; muistuttaa, että olisi vahvistettava kehitysrahoituslaitosten avoimuutta ja vastuullisuutta, jotta voidaan tehokkaasti jäljittää ja valvoa rahavirtoja sekä seurata velan kestävyyttä ja näiden rahoituslaitosten hankkeiden kestävälle kehitykselle tuottamaa lisäarvoa;

29.  muistuttaa julkisen kehitysavun ainutlaatuisesta roolista tosiasiallisten kehitystulosten saavuttamisessa; kehottaa puolustamaan julkisen kehitysavun keskittämistä kehitykseen ja sen perusluonnetta, mukaan lukien avoin ja vastuullinen raportointijärjestelmä; muistuttaa, että avun sidonnaisuuksien purkaminen on välttämätöntä, jotta luodaan uusia mahdollisuuksia kehitysmaiden sosioekonomisille toimijoille, kuten paikallisille yrityksille tai teknisen avun asiantuntijoille; kehottaa hyödyntämään entistäkin tehokkaammin kehitysmaiden omia hankintajärjestelmiä tukiohjelmissa, joilla tuetaan paikallista yksityistä sektoria tukevia julkisen sektorin hallinnoimia toimintoja;

30.  muistuttaa kuitenkin, että apu yksinään ei riitä; katsoo, että innovatiivisten ja monipuolisten rahoituslähteiden, kuten finanssitransaktio-, hiili- ja lentolippuveron ja luonnonvaravuokrien, käyttöä on harkittava ja niiden on oltava kehitystoimien tuloksellisuuden periaatteiden mukaisia; katsoo myös, että julkisen, yksityisen, kansainvälisen ja kansallisen rahoituksen välistä johdonmukaisuutta olisi vahvistettava; panee merkille yksityisen sektorin erittäin tärkeän roolin tässä yhteydessä; painottaa, että on tärkeää luoda kehitysmaissa yksityisyrityksille suotuisat olosuhteet sekä edistää pankkitilien käyttöä helpottavien poliittisten ja oikeudellisten edellytysten luomista sekä digitaalisen infrastruktuurin rakentamista;

31.  katsoo, että EU:n kauppapolitiikassa on otettava huomioon kehitysmaiden realiteetit ja kehitystilanne, jotta kehitystä tukevien politiikkojen johdonmukaisuuden tavoitteet voidaan saavuttaa, sekä kehitysmaiden oikeus laatia omat kehitysstrategiansa; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät kauppa- ja investointisopimukset eivät saa suoraan eivätkä välillisesti vaikuttaa heikentävästi kehitystavoitteisiin tai ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen kumppanimaissa; muistuttaa, että oikeudenmukaisella ja asianmukaisesti säännellyllä WTO:n sääntöjen mukaisella kaupalla voidaan edistää kehitystä; pitää myönteisenä kattavien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällyttämistä kaikkiin kauppa- ja investointisopimuksiin;

32.  kehottaa EU:ta laatimaan asianmukaisen kehyksen, jolla määritellään, miten yritysten on otettava huomioon ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön, jotta monikansalliset yritykset joutuisivat vastaamaan ihmisoikeusrikkomuksistaan;

33.  kannattaa hyvän hallinnon periaatteiden mukaista tehokasta, oikeudenmukaista ja avointa verotusjärjestelmää; on tyytyväinen komission 18. maaliskuuta 2015 esittämään verotuksen avoimuutta koskevaan toimenpidepakettiin ja sen 28. tammikuuta 2016 esittämään veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin sekä komission tiedonantoon ulkoisesta strategiasta verotusalan hyvän hallintotavan edistämiseksi maailmanlaajuisesti; pitää tärkeänä, että EU:n uudesta verolainsäädännöstä tehdään vaikutustenarviointi ja että sen heijastusvaikutukset selvitetään, jotta voidaan välttää sen kielteiset vaikutukset kehitysmaihin; muistuttaa, että kotimaisten resurssien käyttöönotto verotuksen avulla on kestävän kehityksen tärkein julkinen rahoituslähde; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaita niiden valmiuksien vahvistamisessa verohallinnon, talouden hallinnan ja julkisen varainhoidon alalla sekä laittomien rahavirtojen hillitsemisessä; kehottaa EU:ta varmistamaan, että yritykset maksavat veroja niihin maihin, joissa ne hankkivat tai tuottavat arvoa; painottaa EU:n vastuuta kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteen edistämisessä ja toteuttamisessa maailmanlaajuisesti verotuksen alalla; kehottaa EU:ta sen vuoksi mahdollistamaan sen, että kehitysmaat osallistuvat yhdenvertaisesti nykyisten kansainvälisten verotussääntöjen maailmanlaajuiseen uudistamiseen;

34.  katsoo, että kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää laittomien rahavirtojen ja verovilpin torjumiseksi, ja kehottaa EU:ta kannustamaan veroasioiden kansainvälisen yhteistyön tehostamiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan kehitysmaiden oikeudenmukaisen kohtelun verosopimuksista neuvoteltaessa kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen mukaisesti ja ottamaan huomioon niiden erityistilanteen sekä varmistamaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakautumisen; suhtautuu myönteisesti Addis Abebassa heinäkuussa 2015 järjestetyssä kehitysrahoituskonferenssissa tehtyihin sitoumuksiin, kuten monenvälisen kehitysrahoituksen uudelleentarkastelu ja Addis Abeban veroaloite, jonka avulla pyritään auttamaan kehitysmaita kehittämään omia varojenkeruujärjestelmiään; kehottaa EU:ta hyödyntämään täysipainoisesti OECD:n malliverosopimusta, johon sisältyy veronkannossa avustamista koskeva vapaaehtoinen määräys;

35.  kehottaa arvioimaan viennin hintatukien, tullimaksujen ja kaupan esteiden vaikutusta kehitysmaihin;

36.  muistuttaa, että toimenpiteillä, jotka koskevat kehitysmaista peräisin olevien raaka-aineiden saannin varmistamista, ei saa vaarantaa paikallista kehitystä eikä köyhyyden poistamista vaan niillä on pikemminkin tuettava kehitysmaita niiden pyrkiessä mineraalivarojensa turvin todelliseen kehitykseen;

Elintarviketurva

37.  korostaa, että maailmanlaajuinen elintarviketurva edellyttää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta kaikilla tasoilla, varsinkin jos pyritään toimintaohjelman 2030 kunnianhimoisempien tavoitteiden toteuttamiseen, kuten nälän ja kaikenlaisen aliravitsemuksen kitkemiseen; katsoo, että EU:n olisi edistettävä sellaisen vankan sääntelykehyksen luomista, jossa määritellään selvät kriteerit haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja elintarviketurvan suojaamiseksi;

38.  kehottaa EU:ta arvioimaan järjestelmällisesti muun muassa EU:n maatalous- ja kauppapolitiikan sekä energiapolitiikan – kuten biopolttoainepolitiikan – vaikutusta elintarviketurvaan kehitysmaissa ja kaikkein huonoimmassa asemassa olevien toimeentuloon; kehottaa komissiota edelleen keskittymään osuuskuntiin, erittäin pieniin sekä pieniin ja keskisuuriin tiloihin ja maataloustyöntekijöihin ja edistämään kestäviä ja ympäristön huomioon ottavia maatalouskäytäntöjä maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (IAASTD) esitettyjen johtopäätösten, oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten sekä kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa tarpeesta varmistaa, että yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden toteuttaminen ei vaaranna kehitysmaiden ruuantuotantokykyä ja pitkän aikavälin elintarviketurvaa; korostaa, että politiikkajohdonmukaisuutta ja vaikutuksia koskevia tärkeitä kysymyksiä on käsiteltävä EU:n elintarviketurvan toimintakehyksen (COM(2010)0127) meneillään olevan seurannan yhteydessä; korostaa, että unionin on tuettava jalostusteollisuuden perustamista maatalousalalla samoin kuin elintarvikkeiden varastointimenetelmien parantamista; muistuttaa, että on tärkeää tarkastella kalastussopimusten vaikutusta kehitysmaiden elintarviketurvaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään osaltaan estämään maankaappauksia tukemalla kehitysmaita maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien YK:n vapaaehtoisten ohjeistojen (Voluntary Guidelines on the Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forests) kansallisessa täytäntöönpanossa;

Terveydenhuolto

39.  korostaa, että kehitysmaiden on annettava talousarvioissaan etusija toimivien terveydenhuoltojärjestelmien luomiselle ja kestävien terveydenhuollon infrastruktuurien perustamiselle sekä peruspalvelujen ja laadukkaan hoidon tarjoamiselle; pyytää EU:ta tukemaan sellaisen yleisen terveydenhuoltojärjestelmän toteuttamista, jolla voidaan varmistaa terveysriskien kattaminen yhteisvastuullisesti kehitysmaissa;

Ilmastonmuutos

40.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kaikkia kansainvälisiä kumppaneita toimimaan päättäväisesti uuden Pariisin ilmastosopimuksen (COP21) toteuttamiseksi; korostaa, että EU:n ja muiden kehittyneiden maiden on edelleen tuettava ilmastotoimia päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten sietokyvyn kasvattamiseksi kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa; muistuttaa, että riittävän ilmastorahoituksen varmistaminen on ratkaisevan tärkeää tässä yhteydessä; tukee EU:n energiakäännettä ja siirtymistä kohti uusiutuvia energiamuotoja; korostaa, että viime vuosina saavutettu kehitys voi vaarantua, jos ilmaston lämpenemistä ei onnistuta rajoittamaan selvästi alle kahteen celsiusasteeseen; kehottaa EU:ta toimimaan ennakoivasti vastatessaan globaaliin ilmastohaasteeseen ja määrittelemään strategisia prioriteetteja kaikilla tasoilla ja aloilla sekä laatimaan ja toteuttamaan uusia sitovia ilmastoa, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita Pariisin sopimuksen mukaisesti;

41.  toteaa, että yksityinen rahoitus ei voi korvata julkista rahoitusta ilmastotoimien rahoituksessa; korostaa, että tarvitaan avointa raportointia ja tilintekovelvollisuutta ja että on varmistettava asianmukaisten sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien suojakeinojen soveltaminen yksityisessä ilmastorahoituksessa;

Sukupuolinäkökohdat

42.  pitää tervetulleena vuosia 2016–2020 koskevaa toimintasuunnitelmaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja kannustaa seuraamaan ja toteuttamaan sen tavoitteita kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa, myös EU:n rahoittamissa maakohtaisissa hankkeissa; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan tehokkaasti sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen kaikkeen toimintaansa, mukaan lukien talousarvio, jotta varmistetaan, että EU myötävaikuttaa ulkoisilla toimillaan kaikenlaisen syrjinnän torjumiseen, mukaan lukien hlbt-ihmisten syrjintä;

Turvallisuus

43.  toteaa, että kestävää kehitystä ei tapahdu eikä köyhyyttä voida poistaa ilman turvallisuutta; toteaa myös, että turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on keskeinen tekijä pyrittäessä varmistamaan EU:n ulkoisen toiminnan tuloksellisuutta;

44.  korostaa, että on varmistettava johdonmukaisuus ja koordinointi EU:n ulkosuhteita, turvallisuutta, puolustusta, kauppaa, humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä koskevien toimien välillä; muistuttaa hyvää hallintotapaa koskevasta haasteesta kehitysmaissa; korostaa, että kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden on osaltaan edistettävä oikeusvaltion ja puolueettomien toimielinten luomista sekä sellaisten toimien tehostamista, jotka johtavat aseidenriisuntaan ja turvaavat julkisen terveydenhuollon ja elintarviketurvan, sekä muiden vastaavien turvallisuuden ja kehityksen turvaavien toimien tehostamista;

45.  kehottaa EU:ta lujittamaan kriisinehkäisyn ja varhaisen toiminnan valmiuksiaan ja vahvistamaan näin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja kehityspoliittisten välineiden yhteisvaikutuksia sekä löytämään tasapainon lyhyen aikavälin kriisiratkaisutoimien ja pitkän aikavälin kehitysstrategioiden välillä; katsoo, että kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä edistävän uuden välineen luomisella voidaan mahdollisesti vähentää epäjohdonmukaisuuksia ja lisätä kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta; korostaa, että tätä välinettä ei pitäisi rahoittaa nykyisillä kehityspoliittisilla välineillä vaan uusilla talousarviomäärärahoilla; kehottaa ottamaan huomioon EU:n turvallisuus- ja kehityspoliittisten strategioiden laadinnassa kohdealueiden ja -maiden painotukset ja toimet; suhtautuu myönteisesti kriiseissä toimimista koskevaan poliittiseen kehykseen ja pitää sitä tärkeänä välineenä, jonka avulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen kriisistä sen aikaisessa vaiheessa; vaatii tehokkaampaa yhteistyötä komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan tehdä kokonaisvaltainen tilanneanalyysi, joka mahdollistaa kriisiin reagoitaessa tietoon perustuvan valinnan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimien ja muiden toimien välillä;

46.  katsoo, että EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategia Sahelissa(6), afrikkalaiset nopean toiminnan joukot sekä Sahelin alueen toimintasuunnitelma 2015–2020(7) ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesti toteutetusta EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa yhdistetään tuloksellisesti turvallisuutta, kehitystä ja hallintoa koskevia ratkaisuja;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen kytköksiä humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja katastrofeihin varautumisen välillä, jotta kasvaviin tarpeisiin voidaan vastata joustavammin ja tehokkaammin;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0251.
(3)http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1
(4)http://www.un.org/millennium/declaration/ares552e.htm
(5)http://www.oecd.org/development/effectiveness/49650173.pdf
(6)http://eeas.europa.eu/africa/docs/sahel_strategy_en.pdf
(7)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-7823-2015-INIT/fi/pdf


Uusi kumppanuus elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi
PDF 237kWORD 121k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi (2015/2277(INI))
P8_TA(2016)0247A8-0169/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25. syyskuuta 2015 sekä erityisesti asiakirjassa vahvistettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan tavoitteen 2, jonka mukaisesti poistetaan nälkä, saavutetaan ruokaturva, parannetaan ravitsemusta ja edistetään kestävää maataloutta(1),

–  ottaa huomioon YK:n ilmastonmuutoskonventin sopimuspuolten 12. joulukuuta 2015 hyväksymän Pariisin sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman (CAADP), josta Afrikan unioni (AU) sopi vuonna 2002(3),

–  ottaa huomioon Maputossa (Mosambik) vuonna 2003 järjestetyn Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksen, jossa AU-maiden hallitukset sopivat investoivansa yli 10 prosenttia kansallisten budjettiensa kokonaismäärärahoista maatalousalaan(4),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2012 pidetyn Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen, jossa vuosi 2014 nimettiin Afrikan maatalouden ja ruokaturvan vuodeksi(5) CAADP:n hyväksymisen kymmenennen vuosipäivän kunniaksi,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2014 Malabossa (Päiväntasaajan Guinea) järjestetyssä Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksessa hyväksytyn julistuksen ”Accelerated Agricultural Growth and Transformation for Shared Prosperity and Improved Livelihoods”, jossa AU-maiden hallitukset vahvistivat sitoumuksensa osoittaa vähintään 10 prosenttia julkisista menoista maatalouteen(6),

–  ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2009 hyväksymän Aquilan elintarviketurva-aloitteen(7),

–  ottaa huomioon maataloudesta, maasta ja karjasta vastaavien ministerien Afrikan unionin yhteiskonferenssissa Addis Abebassa (Etiopia)(8) huhtikuussa 2009 hyväksymät Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä Afrikan unionin valtionpäämiesten Sirtessä (Libya) heinäkuussa 2009 järjestetyssä huippukokouksessa hyväksymän julistuksen ”Land Issues and Challenges in Africa”(9), jossa vaadittiin puitteiden ja ohjeiden tehokasta täytäntöönpanoa,

–  ottaa huomioon laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet, jotka hyväksyttiin maataloudesta, maaseudun kehittämisestä, kalatalous- ja vesiviljelyalasta vastaavien ministerien yhteiskonferenssissa Addis Abebassa 1. ja 2. toukokuuta 2014(10),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toukokuussa 2013 antaman julistuksen ”Modernising African agriculture – Who benefits?”(11),

–  ottaa huomioon Länsi-Afrikan pienviljelijöiden järjestön 13. maaliskuuta 2014 antaman Djiminin julistuksen(12),

–  ottaa huomioon FAO:n vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston, joka koskee riittävän ravinnon saantia koskevan oikeuden asteittaisen toteuttamisen tukemista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä(13),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) raportin ”Agriculture at a crossroads”(14),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen(15),

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen(16),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan vuodelta 1987(17),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen(18),

–  ottaa huomioon YK:n perusperiaatteet ja suuntaviivat kehitykseen perustuvista häädöistä ja pakkosiirroista vuodelta 2007(19),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet vuodelta 2011(20) sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(21),

–  ottaa huomioon kehitystä edistävää tehokasta yhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden vuodelta 2011(22),

–  ottaa huomioon maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012(23),

–  ottaa huomioon uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1991 (UPOV-yleissopimus)(24),

–  ottaa huomioon elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen vuodelta 2001(25),

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen vuodelta 1992 sekä siihen liittyvät Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta 2000 ja geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan vuodelta 2010(26),

–  ottaa huomioon bioturvallisuutta koskevan Afrikan mallilain(27),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2012 annetun ranskankielisten maiden järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman elintarvikeomavaraisuuden varmistavasta maankäyttölainsäädännöstä(28),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun Addis Abebassa pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista(29),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista”(30) sekä 10. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät poliittisesta toimintakehyksestä(31),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät elintarvike- ja ravitsemusturvasta ulkoisessa avussa(32),

–  ottaa huomioon komission heinäkuussa 2014 julkaiseman ravitsemusta koskevan toimintasuunnitelman(33),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n poliittisesta toimintakehyksestä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista(34),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n lähestymistavasta kehitysmaiden selviytymiskyvyn kehittämiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia (35),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa(36),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta(37),

–  ottaa huomioon globaalista lähentymisestä maa- ja vesikiistoissa maaliskuussa 2015 Tunisissa pidetyssä maailman sosiaalifoorumissa annetun julistuksen ”Declaration of the Global Convergence of Land and Water Struggles”(38),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Milanon maailmannäyttely 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa”(39),

–  ottaa huomioon Afrikan unionin kansalaisyhteiskunnan vaatimukset sisällyttää ruokasuvereniteetti ja oikeus ruokaan Saksan G7-kokouksen esityslistalle kesäkuussa 2015(40),

–  ottaa huomioon Milanon peruskirjan (41), joka esiteltiin vuoden 2015 maailmannäyttelyssä teemalla ”planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ja jonka yli miljoona valtion- ja hallituksenpäämiestä ja kansalaista allekirjoitti ja jossa vaaditaan jokaista kansalaista, yhdistystä, yritystä sekä kansallista ja kansainvälistä elintä kantamaan vastuu ja takaamaan tuleville sukupolville, että ne voivat hyödyntää oikeuttaan ravintoon, ja jossa asetetaan sitovia velvoitteita, joilla taataan maailmanlaajuinen oikeus ruokaan,

–  ottaa huomioon, että YK:n Maailman ruokaturvakomitea on tarkoituksenmukainen foorumi sopia kansainvälisesti poliittisista suuntaviivoista ja että kaikilla kyseisillä osapuolilla on sananvaltaa tässä foorumissa,

–  ottaa huomioon Milanossa 15. lokakuuta 2015 allekirjoitetun elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen(42) , jonka allekirjoitti 113 maailman kaupunkia ja joka luovutettiin YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille, ja toteaa, että sopimus on osoitus kaupunkien keskeisestä roolista elintarvikepolitiikan laatimisessa,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Etiopian tilanteesta(43),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan 1. joulukuuta 2015 järjestämän julkisen kuulemisen Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävästä uudesta kumppanuudesta (New Alliance for Food and Nutrition Security, NAFSN)(44),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan teettämän, Afrikan elintarviketurvaa ja ravitsemusta käsittelevän professori Olivier de Schutterin tutkimuksen ”New Alliance for Food and Nutrition Security in Africa”, jonka ulkoasioiden pääosasto julkaisi marraskuussa 2015(45),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0169/2016),

A.  panee merkille, että Afrikan elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseen tähtäävän uuden kumppanuuden (NAFSN) tavoitteena on parantaa elintarviketurvaa ja ravitsemusta, jotta voidaan auttaa 50:tä miljoonaa Saharan eteläpuolisen Afrikan asukasta pääsemään köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että kumppanuuteen osallistuvat maat ovat neuvotelleet maakohtaisia yhteistyökehyksiä, joissa vahvistetaan sitoumuksia yksityisten sijoitusten edistämiseksi maatalousalalla Afrikassa;

B.  toteaa, että pienimuotoiseen maatalouteen tehtyjä investointeja on laiminlyöty viimeksi kuluneiden 30 vuoden ajan Afrikassa samaan aikaan, kun alhaisen tulotason maiden riippuvuus elintarviketuonnista on kasvanut huomattavasti ja saattanut ne haavoittuvaan asemaan kansainvälisten markkinoiden hintavaihteluiden yhteydessä;

C.  toteaa, että suurissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa on se vaara, että ne saattavat luoda suurille maatalousyrityksille hallitsevan aseman Afrikan maataloudessa ja syrjäyttää paikalliset yritykset;

D.  toteaa, että NAFSN:n puitteissa tehtyjen yksityisten investointien kohteena on ollut yli 8,2 miljoonaa pientilallista ja ne ovat luoneet yli 21 000 työpaikkaa, joista yli puolet naisille;

E.  toteaa, että vuoden 2008 elintarvikekriisin ansiosta tunnustettiin yleisesti tarve tukea pientilojen elintarviketuotantoa kotimaisille markkinoille;

F.  toteaa, että rakennesopeutusohjelmien käynnistäminen 1980-luvun alussa edisti osaltaan vientijohtoisen maatalouden kehitystä, ja toteaa, että tässä etusija annettiin globaaleille markkinoille myytävien satojen tuotannon lisäämiselle; toteaa, että tällainen valinta suosi laajamittaisia, pääomavaltaisia ja mekaanisia tuotantomuotoja, kun taas pienimuotoista maataloutta vastaavasti laiminlyötiin;

G.  toteaa, että kansainväliset markkinat ovat tulevaisuudessa epävakaammat; katsoo, että maiden ei pitäisi ottaa sitä riskiä, että ne ovat liian riippuvaisia tuonnista, vaan niiden pitäisi investoida ensisijaisesti kotimaiseen elintarviketuotantoon selviytymiskyvyn kehittämiseksi;

H.  ottaa huomioon, että perheviljelijöiden ja pientilallisten on oltava NASFN:n ytimessä;

I.  toteaa, että kehitysmaiden elintarviketurva riippuu pitkälti luonnonvarojen kestävästä käytöstä;

J.  toteaa, että niin kutsuttujen kasvukeskusten tarkoituksena on houkutella kansainvälisiä sijoittajia antamalla maata suurten yksityisten yritysten käyttöön, ja katsoo, että tämä ei saa tapahtua perheviljelijöiden kustannuksella;

K.  toteaa, että NASFN:n sopimukset eivät sisällä nälkää ja aliravitsemusta koskevia käytännön indikaattoreita;

L.  toteaa, että perheviljelijät ja pientilalliset ovat osoittaneet pystyvänsä monipuolistamaan tuotantoa ja lisäämään elintarvikkeiden tuotantoa kestävästi agroekologisten menetelmien avulla;

M.  panee merkille, että yhden lajin viljeleminen lisää riippuvuutta kemiallisista lannoitteista ja torjunta-aineista, johtaa mittavaan maaperän huononemiseen ja edistää ilmastonmuutosta;

N.  toteaa, että maatalous muodostaa vähintään 14 prosenttia vuosittaisista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä lähinnä typpilannoitteiden käytöstä johtuen;

O.  ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia maanomistuksen muotoja (tapaoikeuteen perustuva, julkinen ja yksityinen), mutta NAFSN:ssä viitataan lähes yksinomaan maanomistusoikeuksien jakamiseen, kun puhutaan maanomistusoikeuksista;

P.  ottaa huomioon, että vuonna 2050 maailman asukkaista 70 prosenttia elää suurkaupungeissa ja ravinto tulee olemaan yhä enenevässä määrin globaalia ja paikallista vastausta edellyttävä kysymys;

Q.  panee merkille, että maanomistusoikeuksien jakaminen ei yksin suojaa maan pakkolunastukselta ja uudelleenjaolta;

R.  toteaa, että sukupuoli on erittäin tärkeä maatalousinvestointien ulottuvuus Afrikassa; toteaa, että maaseudun naisia on syrjitty pitkään monien tuottavien resurssien, kuten maan, luoton, tuotantopanosten ja palvelujen saatavuuden suhteen;

S.  toteaa, että viime aikoihin saakka tuen antamisessa maataloudelle on keskitytty miesten viljelemiin vientiin tarkoitettuihin kasveihin ja jätetty naiset pitkälti vastaamaan perheen elättämiseen tarkoitetun ruoan tuotantoon liittyvistä tehtävistä;

T.  toteaa, että FAO:n arvioiden mukaan noin 75 prosenttia kasvigeenidiversiteetistä on menetetty maailmanlaajuisesti; toteaa, että laajamittainen geenieroosio lisää haavoittuvuuttamme ilmastonmuutosta ja uusien tuholaisten ja tautien esiintymistä vastaan;

U.  toteaa, että siementen valvonta, omistaminen ja edullisuus ovat ratkaisevan tärkeitä köyhien viljelijöiden selviytymiskyvylle elintarviketurvan yhteydessä;

V.  katsoo, että viljelijöiden oikeus lisätä, käyttää, vaihtaa ja myydä omia siemeniään olisi suojattava;

W.  toteaa, että Afrikan ravintoepäkohtien parantaminen on keskeistä kestävän kehityksen agendan kannalta; toteaa, että huono ravinto johtuu joukosta toisiinsa vaikuttavia prosesseja, jotka liittyvät muiden muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen, sanitaatioon ja hygieniaan, resurssien saantiin sekä naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

X.  ottaa huomioon, että maiden yhteistyöjärjestelmän yhteydessä annetuilla siemenalan sääntelyuudistuksia koskevilla sitoumuksilla pyritään vahvistamaan kasvinjalostajien oikeuksia viljelijöiden nykyisten siemenjärjestelmien kustannuksella, joiden varassa köyhimmät viljelijät vielä pitkälti ovat;

Investoiminen Afrikan maatalouteen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen

1.  panee merkille, että useissa maakohtaisissa yhteistyökehyksissä keskitytään kehittämään erityisiä talousalueita ja pyritään maksimoimaan investoinnit toteuttamalla aloitteita, jotka ulottuvat tie- ja energiainfrastruktuurista vero-, tulli- tai maanomistusjärjestelmiin; korostaa myös tarvetta varmistaa keskittyminen vedensaannin parantamiseen, ravitsemuskasvatuksen lisäämiseen ja parhaan käytännön strategioiden jakamiseen sekä parantaa niitä;

2.  panee merkille, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevissa politiikoissa keskitytään enimmäkseen mittaviin maahankintoihin ja vientiin suuntautuneeseen maatalouteen, joka on yleensä erillään paikallistaloudesta; panee merkille, että kattavan kastelun kehittäminen NAFSN:n kohdennetuille maantieteellisille investointialueille saattaa vähentää muiden käyttäjien, kuten pienviljelijöiden tai paimentolaisten, vedensaantia; korostaa, että näissä olosuhteissa erittäin suurikokoisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien mahdollisuuksia myötävaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja ruokaturvan edistämiseen on arvioitava kriittisesti ja parannettava; korostaa, että maatalouteen tehtäviä investointeja koskevien politiikkojen olisi liityttävä paikallisen talouden kehittämiseen ja tuettava sitä, pientilalliset ja perheviljely mukaan luettuina; muistuttaa, että FAO:n maanomistusta koskevissa suuntaviivoissa suositellaan maan saatavuuden varmistamista, jotta perheet voivat tuottaa ravintoa kotitalouskäyttöön ja lisätä kotitalouden tuloja; korostaa tarvetta perustaa laajamittaiset maa-alueinvestoinnit näihin suuntaviivoihin, jotta taataan pientilallisten ja paikallisyhteisöjen maan saatavuus, edistetään paikallisia pk-yritysinvestointeja ja varmistetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet edistävät osaltaan elintarviketurvaa ja vähentävät köyhyyttä ja epätasa-arvoa;

3.  korostaa, että kaikkia sidosryhmiä ei ole otettu mukaan yhteistyöjärjestelmän päätöksentekoprosessiin vaan pikemminkin suljettu sen ulkopuolelle, kuten maaseutuyhteisöt, maataloustyöntekijät, pienviljelijät, kalastajat ja alkuperäisväestö, ja heidän oikeutensa osallistua on jätetty huomiotta;

4.  pitää valitettavana, ettei afrikkalaisia kansalaisjärjestöjä ole kuultu NAFSN:n käynnistämisessä; korostaa, että elintarvikkeiden saannin suhteen turvattomien ryhmien osallistumisen heitä koskevaan toimintaan olisi oltava kaikkien elintarviketurvaa koskevien toimintalinjojen kulmakivi;

5.  muistuttaa, että NAFSN on sitoutunut edistämään maatalouteen perustuvaa osallistavaa kasvua, joka tukee pienimuotoista maataloutta ja auttaa vähentämään köyhyyttä, nälkää ja aliravitsemusta; korostaa tämän vuoksi, että NAFSN:n on rajoitettava mahdollisimman paljon kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, sillä niillä saattaa olla terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä paikallisyhteisöihin kohdistuvia seurauksia, kuten biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja maaperän eroosio;

6.  arvostelee oletusta, että maatalouteen tehdyt yritysinvestoinnit parantavat automaattisesti elintarvike- ja ravintoturvaa ja vähentävät köyhyyttä;

7.  panee merkille G20-maiden vuoden 2011 raportin, jossa korostettiin, että verotuksellisista syistä tehdyt investoinnit voivat osoittautua tilapäisiksi; muistuttaa, että lukuisat investoijien motiiveja koskeneet tutkimukset ovat osoittaneet, että verokannustimilla on neutraali tai kielteinen vaikutus investointipäätöksiin(46);

8.  panee merkille, että verokannustimet, joihin sisältyy vapautus yhtiöverosta erityisillä talousalueilla, vähentävät Afrikan maiden verotuloja, jotka olisivat voineet olla maatalouteen ja erityisesti elintarviketurvaan ja ravitsemusohjelmiin tehtävien tärkeiden julkisten investointien lähde(47);

9.  kehottaa hallituksia ja avunantajia keskeyttämään kaikki menettelyt, hankkeet ja tuet, jotka suoraan kannustavat maananastukseen erittäin epäoikeudenmukaisten hankkeiden ja investointien kautta tai jotka epäsuorasti lisäävät maahan ja luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta ja voivat olla syynä vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, ja tarkastelemaan niitä uudelleen; kehottaa korvaamaan ne menettelyillä, jotka suojaavat pienten tuottajien, eritoten naisten, tarpeita ja asettavat ne ja maaperän kestävän käytön etusijalle;

10.  varoittaa toistamasta Afrikassa Aasian 1960-luvun vihreän vallankumouksen mallia ja unohtamasta sen kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia; palauttaa mieliin, että kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu kestävän maatalouden edistäminen, ja toteaa, että tavoite olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä;

11.  panee huolestuneena merkille, että NAFSN edistää Malawissa tupakkatuotannon laajentamista sen sijaan, että se tukisi vaihtoehtoisia elinkeinoja Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan vuoden 2005 puitesopimuksen sekä kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030:n sitoumusten mukaisesti;

12.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että NAFSN muutetaan kestävän kehityksen välineeksi ja sellaiseksi, että se aidosti tukee perheviljelyä ja paikallistalouksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja muistuttaa, että perheviljelijät ja pientilalliset tuottavat noin 80 prosenttia maailman elintarvikkeista ja tarjoavat 60 prosenttia työpaikoista alueella;

13.  panee huolestuneena merkille, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä viitataan vain valikoivasti kansainvälisiin normeihin, joissa määritetään vastuullinen investoiminen maatalouteen ja että niissä ei viitata FAO:n vuoden 2004 vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, eikä yksityisten sijoittajien velvollisuuteen noudattaa ihmisoikeuksia;

14.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita yhdessä maailman suurimpina kehitysavun antajina

   varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat kunnioittavat ja kannustavat muita kumppaneita kunnioittamaan paikallisyhteisöjen oikeuksia ja pientilojen tarpeita noudatettaessa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa yhteistyöjärjestelmässä, mukaan luettuina ympäristöä koskevien oikeuksien, sosiaalisten oikeuksien, maankäyttöoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien sekä niiden investointisuunnitelmia koskevien tiukimpien avoimuusvaatimusten säilyttäminen
   varmistamaan, että EU:hun sijoittautuneet investoijat noudattavat yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaa työsopimuksia tehdessään eivätkä käytä hyväksi taloudellista etulyöntiasemaansa suhteessa paikallisyhteisöistä tuleviin työntekijöihin
   tukemaan ja puolustamaan paikallisia afrikkalaisia yrityksiä ja sidosryhmiä ensisijaisina toimijoina ja NAFSN:n aloitteiden edunsaajina
   panemaan täytäntöön WTO:n äskettäisen päätöksen poistaa maatalouden vientituet, jotka vääristävät paikallisia markkinoita ja tuhoavat elinkeinot kehitysmaissa
   poistamaan tulliesteet, jotka ehkäisevät sitä, että Afrikan maat tuottaisivat raakatuotteille lisäarvoa paikallisesti;

15.  kehottaa osallistuvia maita

   varmistamaan, että finanssi-, vero- tai hallintouudistuksilla ei estetä investoijia lujittamasta osallistuvien maiden veropohjaa oikeudenmukaisesti eikä toisaalta anneta investoijille epäoikeudenmukaista etua pientilallisiin nähden
   varmistamaan, että niiden omat hallitukset säilyttävät oikeutensa suojella maatalous- ja elintarvikemarkkinoitaan asianmukaisilla tulli- ja verojärjestelmillä, jotka ovat erityisesti tarpeen taloudellisen keinottelun ja verojen välttelyn torjumiseksi
   toteuttamaan toimia, joilla edistetään vastuullista kaupankäyntiä ja sitoudutaan poistamaan alueellista kauppaa haittaavat tulliesteet;

Hallinto, omavastuullisuus ja vastuuvelvollisuus

16.  muistuttaa NAFSN:n osapuolten sitoutumisesta noudattaa FAO:n vapaaehtoisia suuntaviivoja, joilla tuetaan riittävää ravintoa koskevan oikeuden vaiheittaista toteuttamista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä, ja kehottaa NAFSN:n osapuolia sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, jotka määrittelevät vastuullisen investoimisen maatalouteen, sekä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille;

17.  vaatii, että NAFSN vahvistaa luonnonvarojen hyvää hallintoa siten, että se takaa muun muassa väestölle omien luonnonvarojensa käytön ja suojelee sen oikeuksia luonnonvaroihin liittyvien kauppasopimusten yhteydessä;

18.  kehottaa Euroopan unionia yhdessä YK:n kanssa kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään sitovasti Milanon peruskirjan ja siihen sisältyvät velvoitteet;

19.  muistuttaa hydrologisen sääntelyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan merkityksestä kestävälle maataloudelle; kehottaa kaikkia NAFSN:n kumppaneita kiinnittämään erityistä huomiota vedensaannin ja kastelutekniikoiden parantamiseen sekä ympäristön- ja maaperänsuojelun tehostamiseen;

20.  kehottaa EU:ta yhdessä YK:n kanssa edistämään elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen hyväksymistä ja levittämistä;

21.  kehottaa kaikkia osallistuvia maita sitoutumaan panemaan täytäntöön kansainväliset normit, joilla säännellään investoimista ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta, myös Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikkaa koskevat puitteet ja ohjeet sekä laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet;

22.  kehottaa julkaisemaan kokonaisuudessaan kaikki maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä tehdyt aiesopimukset; korostaa, että tarvitaan vahva institutionaalinen ja oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa, että riskit ja hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen NAFSN:ään on ratkaisevan tärkeää avoimuuden lujittamiseksi ja sen tavoitteiden toteutumiseksi; muistuttaa, että kaikkien kansalaisyhteiskunnan ryhmien välistä vuoropuhelua ja kuulemista on edistettävä;

23.  pitää valitettavana, että NAFSN:n kymmenen yhteistyöjärjestelmän ainoa yhteinen indikaattori on Maailmanpankin ”Doing Business” -indeksi;

24.  tähdentää, että monenvälisissä kehitysaloitteissa mukana olevien yksityisten yritysten olisi vastattava toiminnastaan; kehottaa NAFSN:n osapuolia tämän varmistamiseksi laatimaan julkisen ja paikallisten ihmisten ja yhteisöjen saatavilla olevan vuosikertomuksen NAFSN:n yhteydessä toteutetuista toimista ja perustamaan riippumattoman vastuuvelvollisuusmekanismin, johon kuuluu myös paikallisten ihmisten ja yhteisöjen käytössä oleva valitusmekanismi; korostaa myös, että maaoikeuksiin vaikuttavia uuden kumppanuuden investointeja on arvioitava maaoikeuksien osalta riippumattomasti etukäteen ja niiden on oltava maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia;

25.  panee merkille, että NAFSN:n puitteissa toimivat monikansalliset yritykset suosivat laajamittaista sopimusviljelyä, joka on vaarassa syrjäyttää pientuottajat; kehottaa NAFSN:ään osallistuvaa kymmentä Afrikan valtiota varmistamaan, että sopimusviljely hyödyttää sekä ostajia että paikallisia toimittajia; pitää tätä tarkoitusta varten ratkaisevan tärkeänä lujittaa esimerkiksi viljelijäjärjestöjä viljelijöiden neuvotteluaseman parantamiseksi;

26.  korostaa, että yksityisen sektorin hallussa on jo 90 prosenttia kumppanimaiden työpaikoista ja että yksityisen sektorin osallistumispotentiaali on kiistämätön, sillä yksityiset yritykset sopivat ihanteellisesti tarjoamaan kestävän perustan kotimaisten luonnonvarojen mobilisoinnille, joka muodostaa kaikkien avustusohjelmien perustan; korostaa, että sellaisen avoimen sääntelykehyksen merkitystä, jossa asetetaan selkeästi kaikkien toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet, köyhät viljelijät ja haavoittuvat ryhmät mukaan luettuina, koska ilman tällaista kehystä ei voida onnistuneesti suojella kyseisiä oikeuksia;

27.  kehottaa tarkistamaan maakohtaisia yhteistyökehyksiä niin, että voidaan tehokkaasti torjua sopimusviljelyjärjestelmistä pientuottajille aiheutuvia riskejä varmistamalla oikeudenmukaiset sopimusmääräykset, myös hintajärjestelyt, naisten oikeuksien kunnioittamisen, kestävän maanviljelyn tukemisen ja asianmukaiset riidanratkaisumekanismit;

Maan käyttömahdollisuus ja maanomistusoikeuksien turvaaminen

28.  varoittaa, että keskittyminen pelkästään maanomistusoikeuksien jakamiseen aiheuttaa usein epävarmuutta elintarvikkeiden pientuottajille ja alkuperäisväestölle sekä erityisesti naisille, joiden maaoikeuksia ei ole tunnustettu oikeudellisesti ja jotka ovat vilpillisten maakauppojen, ilman suostumusta tehtävien pakkolunastusten ja oikeudenmukaisen korvauksen puuttumisen vuoksi haavoittuvassa asemassa;

29.  korostaa, että johtavissa asemissa on tarpeen olla elintarvikkeiden pientuottajia, jolloin niiden omat riippumattomat järjestöt voivat tukea niitä maan, luonnonvarojen ja ohjelmien valvonnassa;

30.  panee huolestuneena merkille, että maakauppoihin osallistuvat investoijat ja paikallinen eliitti kuvaavat kohteena olevia alueita usein ”tyhjiksi”, ”joutomaiksi” tai ”alihyödynnetyiksi”, vaikka hyvin pieni osa Afrikan maa-alueesta on todella joutomaata, kun otetaan huomioon esimerkiksi laiduntamistoiminnan harjoittaminen;

31.  korostaa, että 1,2 miljardia ihmistä elää edelleen ilman pysyvää mahdollisuutta hankkia maata tai muuten maalla, johon heillä ei ole virallista oikeutta tai laillista omistusoikeutta, ilman mitattuja maanrajoja tai ilman laillisia tai taloudellisia keinoja muuttaa omaisuus pääomaksi;

32.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikkiin maakohtaisiin yhteistyökehyksiin sisältyvät maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat vuodelta 2012; kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat ja arvioimaan järjestelmällisesti niiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden noudattamista maakohtaisten yhteistyökehysten tarkistamisen yhteydessä;

33.  korostaa, että NAFSN:n olisi keskityttävä maan anastamisen torjumiseen, koska se on ihmisoikeusloukkaus ja vie paikallisyhteisöiltä maat, joista niiden ravinnontuotanto ja perheiden ruokkiminen ovat riippuvaisia; muistuttaa, että maan anastaminen on useissa kehitysmaissa johtanut siihen, että ihmiset ovat menettäneet työnsä ja elinkeinonsa ja heidän on ollut pakko lähteä kodeistaan;

34.  kehottaa osallistuvia maita

   varmistamaan osallistavat järjestelyt, joissa asetetaan etusijalle erityisesti niiden pienviljelijöiden ja pienten perhetilallisten oikeudet, tarpeet ja edut, jotka ovat maaoikeuksien legitiimejä haltijoita, ja varmistamaan erityisesti, että kaikilta yhteisöiltä, jotka asuvat maalla, jonka omistusoikeus ja/tai hallinta siirretään, on saatu vapaa ja tietoinen ennakkosuostumus
   toteuttamaan sitovia kansallisia toimenpiteitä, joilla torjutaan maan anastamista sekä maa-alueiden luovuttamiseen perustuvaa korruptiota sekä maan käyttämistä keinottelutarkoituksessa tehtäviin investointeihin
   valvomaan maan omistusoikeus- ja sertifiointijärjestelmiä sen varmistamiseksi, että ne ovat avoimia eikä niissä keskitetä maan omistamista eikä riistetä yhteisöltä resursseja, joista ne ovat riippuvaisia
   varmistamaan, että rahoitusapua ei käytetä sellaisten aloitteiden tukemiseen, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden siirtää paikallisyhteisöjä muualle
   tunnustamaan kaikki legitiimit maaoikeudet ja takaamaan maanomistusta koskevan oikeusvarmuuden, epäviralliset, alkuperäiset ja perinteiset maanomistusoikeudet mukaan luettuina, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen suositusten mukaisesti, edistämään uusia lakeja ja/tai lujittamaan tehokkaasti olemassa olevia lakeja, jotka takaavat tehokkaan suojan laajamittaisille maakaupoille, kuten ylärajat sallituille maakaupoille, ja sääntelemään sitä, millä tavoin tietyn arvon ylittävät kaupat olisi hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa
   varmistamaan, että vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta noudatetaan kaikkien sellaisten yhteisöjen osalta, joita maananastus koskee, ja että kuulemisia järjestetään sen varmistamiseksi, että kaikki paikallisyhteisöihin kuuluvat ryhmät, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat ja marginalisoituneet ryhmät, voivat osallistua yhdenvertaisesti neuvotteluihin;

35.  muistuttaa myös, että perinteisten maanomistusoikeuksien mukaiset käyttöoikeudet olisi tunnustettava ja niitä olisi suojeltava laillisella järjestelmällä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan säännösten ja päätösten mukaisesti;

36.  kehottaa tekemään maaoikeuksien osalta etukäteen vaikutustutkimuksen NAFSN:stä ja asettamaan sen ehdoksi paikallisen väestön vapaasti muodostetun, etukäteen annetun ja tietoisen suostumuksen;

37.  tukee vankan ja innovatiivisen valvontamekanismin käyttöä maakohtaisten yhteistyökehysten yhteydessä; kehottaa EU:ta kehittämään yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa voimakkaan aseman, jotta se voi tuoda panoksensa globaaliin valvontatapahtumaan lokakuussa 2016 pidettävässä 43:nnessa maakohtaisia yhteistyökehyksiä käsittelevässä kokouksessa, jolloin varmistetaan maanomistusta koskevien suuntaviivojen käytön ja soveltamisen kattava ja perusteellinen arviointi;

38.  kehottaa mukana olevien valtioiden hallituksia varmistamaan, että yritykset tekevät perusteelliset analyysit toimintansa mahdollisista vaikutuksista ihmisoikeuksiin (due diligence) ja toteuttavat ja julkaisevat riippumattomia ennakkotutkimuksia vaikutuksista ihmisoikeuksiin, sosiaalisiin oikeuksiin ja ympäristöä koskeviin oikeuksiin sekä parantavat mahdollisuuksia ja varmistavat mahdollisuudet hyödyntää ihmisoikeuksia koskevia valitusmekanismeja, joiden on oltava riippumattomia, avoimia, luotettavia ja vastuullisia;

39.  kehottaa NAFSN:n osapuolia luomaan riippumattomat valitusmekanismit laajamittaisten investointihankkeiden seurauksena maattomuudesta kärsiville yhteisöille;

40.  muistuttaa, että aliravitsemuksen torjunta edellyttää maatalous-, elintarvike- ja kansanterveysalojen tiivistä yhteyttä;

Elintarviketurva, ravitsemus ja kestävä perheviljely

41.  muistuttaa tarpeesta ponnistella kaikin tavoin ravitsemuksen ja elintarviketurvan parantamiseksi sekä nälän torjumiseksi kestävän kehityksen tavoitteen 2 mukaisesti; vaatii tukemaan paremmin viljelijöiden osuuskuntia, jotka ovat keskeisiä maatalouden ja elintarviketurvan kehittämisen kannalta;

42.  panee merkille, että elintarviketurva, joka perustuu terveeseen elävään maaperään ja ilmastonmuutosta kestäviin maatalouden ekosysteemeihin, lisää vakautta ja vähentää maastamuuttoa;

43.  korostaa, että korkealaatuinen ja tasapainoinen ravitsemus on tärkeää, ja toteaa, että ravitsemus olisi otettava elintarvikejärjestelmien (jälleen)rakentamisen keskeiseksi tekijäksi;

44.  kehottaa sen vuoksi toteuttamaan toimia, joilla liiallinen tukeutuminen tuotuihin elintarvikkeisiin korvataan kotimaisella elintarviketuotannolla ja asetetaan etusijalle paikalliset viljelykasvit, jotka täyttävät ravitsemukselliset vaatimukset; toteaa, että tästä on tulossa entistä tärkeämpää, koska ilmaston ja markkinaolosuhteiden vaihtelu on yhä voimakkaampaa;

45.  muistuttaa, että ravitsemustilaa ei voida kuvata pelkästään energiansaannilla;

46.  korostaa, että tarvitaan strategioita, joilla minimoidaan elintarvikejäte koko elintarvikeketjussa;

47.  korostaa, että maatalouden biologista monimuotoisuutta on suojeltava; kehottaa EU:n jäsenvaltioita investoimaan agroekologisiin viljelykäytäntöihin kehitysmaissa IAASTD:n päätelmien, oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

48.  tukee kestävää perheviljelyä edistävien toimintalinjojen kehittämistä ja hallitusten kannustamista luomaan perheviljelyn kehittämisen kannalta suotuisan ympäristön (tätä tukevat toimintalinjat, asianmukainen lainsäädäntö, osallistava suunnittelu ja vuoropuhelu, investoinnit);

49.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia

   investoimaan paikallisiin elintarvikejärjestelmiin, jotta voidaan edistää maaseututaloutta ja varmistaa ihmisarvoiset työpaikat, oikeudenmukaiset sosiaaliturvaverkot ja työntekijän oikeudet, parantaa luonnonvarojen käyttöä koskevaa demokraattista valvontaa, viljelijöiden siemenet mukaan luettuina, ja varmistamaan pientuottajien tehokkaan sitoutumisen toimintaprosesseihin ja täytäntöönpanoon; korostaa erityisesti, että NAFSN:n on kannustettava jalostusteollisuuden luomista maatalousalalle, elintarviketuotteiden säilöntätekniikoiden parantamista ja maatalouden ja kaupan välisen yhteyden lujittamista, jotta voidaan rakentaa paikalliset, kansalliset ja alueelliset markkinat, jotka hyödyttävät perheviljelijöitä ja tarjoavat laadukkaita elintarvikkeita kuluttajille huokeaan hintaan
   välttämään sitä, että elintarvikkeiden tuotantojärjestelmistä tehdään liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista hintavaihtelun rajoittamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi
   kehittämään lyhyitä elintarvikkeiden toimitusketjuja paikallisesti ja alueellisesti sekä asianmukaista varastointi- ja viestintäinfrastruktuuria tätä varten, koska lyhyet toimitusketjut ovat tehokkaimpia torjuttaessa nälkää ja maaseudun köyhyyttä
   antamaan afrikkalaisille viljelijöille mahdollisuuden kohtuuhintaisiin ja vähän tuotantopanoksia vaativiin teknisiin ratkaisuihin Afrikalle tyypillisiin maatalouden haasteisiin vastaamiseksi
   kannustamaan käyttämään monia erilaisia ravitsevia, paikallisia ja mahdollisimman paljon kausittain ravintona käytettäviä viljelykasveja, jotka ovat mieluiten paikallisesti mukautettuja tai alkuperäisiä lajikkeita, sekä mausteita ja myös hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä, jotta voidaan parantaa ravitsemusta siten, että on jatkuvasti mahdollista noudattaa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joka on asianmukainen pikemminkin laadun, määrän ja monipuolisuuden kuin pelkästään nautitun kalorimäärän osalta ja johdonmukainen kulttuuristen arvojen kanssa
   sitoutumaan äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin ja Maailman terveyskokouksen (WHA) imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksesta antamien päätöslauselmien täysimääräiseen täytäntöönpanoon
   perustamaan, edistämään ja tukemaan osuuskuntien kaltaisia tuottajajärjestöjä, jotka vahvistavat pienviljelijöiden neuvotteluasemaa, luovat tarvittavat olosuhteet, joilla varmistetaan, että markkinat maksavat entistä paremmin pienviljelijöille ja jotka mahdollistavat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon pienviljelijöiden välillä;

50.  painottaa, että NAFSN:n on saatava aikaan alueellisesti mukautettu maatalouden rakenne tuotanto- ja jalostusvaiheessa;

51.  kehottaa Afrikan maiden hallituksia tukemaan sukupolvien välistä solidaarisuutta, sillä se on tärkeässä asemassa köyhyyden torjunnassa;

52.  korostaa, että on tärkeää edistää ravitsemuskasvatusohjelmia kouluissa ja paikallisyhteisöissä;

53.  korostaa, että oikeus veteen täydentää oikeutta ravintoon ja että YK:n vuoden 2010 päätöslauselma ei ole vielä johtanut ratkaisevaan toimintaan, jolla taataan vettä koskeva ihmisoikeus; kehottaa unionia tarkastelemaan italialaisen maailmanlaajuista vesitilannetta käsittelevän komitean ehdotusta PIDESC-sopimuksen vapaaehtoisesta pöytäkirjasta;

54.  on tietoinen, että puhtaan veden saannilla on elintärkeä merkitys ja että maatalous voi vaikuttaa siihen;

55.  on tietoinen veden saannin merkityksestä maataloudelle ja riskeistä, joita aiheuttaa liiallinen tukeutuminen arvokkaaseen kasteluveteen, ja toteaa tämän perusteella, että tuhlaavia kastelukäytäntöjä on vähennettävä, ja korostaa roolia, joka vettä säästävillä viljelytekniikoilla voi olla haihtumisen estämisessä sekä sen suhteen, että vesi säilyy terveessä elävässä maaperässä ja juomavesilähteet pysyvät puhtaina;

56.  toteaa, että kestävä maaperän hoito voi lisätä maailman elintarviketuotantoa jopa 58 prosenttia(48);

57.  panee merkille synergiat maaperään ja puihin perustuvien lähestymistapojen välillä sekä maatalouden ekosysteemien ilmastonmuutokseen mukauttamisen merkityksen; panee erityisesti merkille polttopuun suuren kysynnän; panee erityisesti merkille typpeä sitovien puiden moninaiset käyttötavat;

58.  ottaa huomioon trooppisten ja puolikuivien alueiden maatalouden erityistarpeet etenkin suojaa auringolta tarvitsevien viljelykasvien ja maaperän suojelun osalta, ja toteaa, että yhden lajin viljely on vanhentunutta, ja panee myös merkille, että siitä ollaan kasvavassa määrin asteittain luopumassa NAFSN:n avunantajamaissa;

59.  varoittaa turvautumasta liiaksi muiden maataloushyödykkeiden kuin elintarvikkeiden ja erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon NAFSN:n rahoittamissa aloitteissa, koska näiden hyödykkeiden tuotannolla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen osallistuvissa maissa;

60.  toteaa, että viljelytekniikat – luonnollisten prosessien kuten pintamaan muodostuksen edistäminen, veden ja tuholaisten sääntely tai ravinteiden suljettu kierto – voivat taata viljelijöille ja hallinnoijille pitkän aikavälin tuottavuuden ja viljavuuden alhaisin kustannuksin;

61.  toteaa, että maatalouden kemikaaleja voidaan käyttää sekä liiallisesti että epäasianmukaisesti kehitysmaissa, muun muassa niissä, jotka ovat mukana NAFSN:ssä;

62.  panee merkille, että tilannetta pahentaa lukutaidottomuus ja asianmukaisen koulutuksen puuttuminen ja että tämä voi johtaa siihen, että tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa on merkittävän suuria määriä torjunta-ainejäämiä ja että viljelijät ja heidän perheensä kärsivät myrkytyksistä sekä muista ihmisen terveyteen kohdistuvia vaikutuksista;

Siemenalan sääntelyuudistus

63.  palauttaa mieliin, että viljelijöiden oikeus tuottaa, vaihtaa ja myydä siemeniä vapaasti muodostaa perustan 90 prosentille maatalouden elinkeinoista Afrikassa ja että siementen monimuotoisuus on elintärkeä maatalouden ilmastonmuutosta koskevan sietokyvyn kehittämiselle; korostaa, että yritysten vaatimukset vahvistaa UPOV:in vuoden 1991 yleissopimuksen mukaisesti eivät saisi johtaa tällaisten epävirallisten järjestelyjen kieltämiseen;

64.  panee merkille siemenalan sääntelyn purkamisen vaarat osallistuvissa maissa, koska se voi johtaa pientilallisten liialliseen riippuvuuteen ulkomaisten yritysten tuottamista siemenistä ja kasvinsuojeluaineista;

65.  muistuttaa, että TRIPS-sopimuksen määräykset, joissa kehotetaan jonkinlaiseen kasvilajikkeiden suojeluun, eivät pakota kehitysmaita hyväksymään UPOV‑järjestelmää; korostaa, että näiden määräysten mukaisesti maat voivat kuitenkin kehittää sui generis -järjestelmiä, jotka on mukautettu paremmin kunkin maan maataloustuotannon erityispiirteisiin ja perinteisiin viljelijäperusteisiin siemenjärjestelmiin, kun taas vähiten kehittyneet maat, jotka ovat WTO:n osapuolia, voivat jättää noudattamatta TRIPS-sopimuksen määräyksiä; korostaa, että sui generis ‑järjestelmien on oltava kannustavia eivätkä ne saa olla biodiversiteettisopimuksen, Nagoyan pöytäkirjan ja elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tavoitteiden ja velvoitteiden vastaisia;

66.  pitää valitettavana yritysten pyyntöä yhdenmukaistaa siemeniä koskevat lait selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden periaatteen mukaisesti Afrikassa alueellisten elinten välityksellä, koska tämä haittaa viljelijäperusteisten siemenjärjestelmien kehitystä ja kasvua kansallisella ja alueellisella tasolla, sillä tällaisissa järjestelmissä ei tavallisesti jalosteta ja tallenneta siemeniä, jotka täyttävät selkeyden, yhdenmukaisuuden ja vakauden kriteerit;

67.  kehottaa G7-jäsenvaltioita tukemaan viljelijöiden hallinnoimia siemenjärjestelmiä yhteisön siemenpankkien avulla;

68.  muistuttaa, että vaikka kaupalliset siemenlajikkeet voivat lyhyellä aikavälillä parantaa satoja, perinteiset viljelijöiden lajikkeet, maatiaiskannat ja niihin liittyvä tieto soveltuvat parhaiten mukautettaviksi erityisiin agroekologisiin ympäristöihin ja ilmastonmuutokseen; koristaa lisäksi, että niillä saavutetut paremmat tulokset riippuvat erilaisten tekijöiden käytöstä (lannoitteet, torjunta-aineet, hybridisiemenet), jotka saattavat johtaa viljelijöiden velkakierteeseen;

69.  panee huolestuneena merkille, että varmennettujen siementen käyttöönotto ja leviäminen Afrikassa lisää pienviljelijöiden riippuvuutta, tekee velkaantumisesta entistä todennäköisempää ja vähentää siementen monimuotoisuutta;

70.  kannattaa sitä, että tuetaan paikallistason toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa monipuolisen ja ravitsevan ruokavalion yhtenäinen ja kestävä saatavuus omavastuullisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

71.  kehottaa komissiota varmistamaan, että elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti tehdyt EU:n sitoumukset viljelijöiden oikeuksien alalla heijastuvat kaikessa siemenpolitiikan kehittämiseen liittyvässä teknisessä avussa ja taloudellisessa tuessa; kehottaa EU:ta tukemaan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmiä, joilla tehostetaan paikallisesti mukautettujen siemenlajikkeiden ja viljelijöiden säästämien siementen kehittämistä;

72.  kehottaa G8-valtioita pidättäytymään tukemasta muuntogeenisiä viljelykasveja Afrikassa;

73.  palauttaa mieliin, että bioturvallisuutta koskevassa afrikkalaisessa mallilaissa asetetaan korkea viitearvo bioturvallisuudelle; katsoo, että kaikki ulkomaisten avunantajien bioturvallisuuden kehittämiseen antama apu kansallisella ja alueellisella tasolla olisi rajattava sen mukaisesti;

74.  kehottaa Afrikan maita pidättäytymään panemasta täytäntöön kansallisia tai alueellisia järjestelmiä, joissa on Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjaa alhaisemmat standardit;

75.  kehottaa osallistuvia maita tarjoamaan maanviljelijöille panosriippuvuuden välttämiseen soveltuvia vaihtoehtoja ja tukemaan maanviljelijöiden siemenjärjestelmiä, jotta maatalouden biologista monimuotoisuutta voidaan vaalia ja parantaa ylläpitämällä paikallisia julkisessa omistuksessa olevia siemenpankkeja sekä vaihtotoiminnan ja paikallisten siemenlajikkeiden jatkuvan kehittämisen avulla, sekä erityisesti huolehtimaan siemenluetteloita koskevasta joustavuudesta, jotta maanviljelijöiden lajikkeita ei jätettäisi niiden ulkopuolelle ja varmistettaisiin perinteisen tuotannon jatkuminen;

76.  kehottaa osallistuvia maita turvaamaan pientilallisten ja heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja maaseutuyhteisöjen siementen ja maatalouden tuotantopanosten saanti sekä vaihto ja noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaisesti elämä ja biologiset prosessit eivät ole patentoitavissa erityisesti silloin, kun kyse on alkuperäisistä kannoista ja lajeista;

77.  korostaa, että tiettyjen kaupallisten viljelykasvien kehittämisen seurauksena naiset ovat vaarassa syrjäytyä entisestään päätöksenteossa; panee merkille, että maatalouskoulutus kohdistuu usein miehiin jättäen syrjään naiset, jotka tämän vuoksi jäävät perinteisesti heidän tehtäviinsä kuuluneen maan ja satojen hallinnoinnin ulkopuolelle;

Sukupuoli

78.  pitää valitettavana, että maakohtaisissa yhteistyökehyksissä ei juurikaan onnistuta määrittelemään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa budjetointia koskevia tarkkoja sitoumuksia tai seuraamaan edistystä eriteltyjen tietojen perusteella; korostaa tarvetta siirtyä abstrakteista ja yleisistä sitoumuksista konkreettisiin ja tarkkoihin sitoumuksiin kansallisten toimintasuunnitelmien valtuuksissa naisten oikeuksien turvaamiseksi;

79.  kehottaa hallituksia poistamaan kaiken naisia koskevan syrjinnän maan sekä mikroluottojärjestelmien ja palvelujen käyttömahdollisuuksien osalta ja ottamaan naiset tosiasiallisesti mukaan maataloustutkimuksen ja kehitystoimien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

Afrikan maatalousinvestointien rahoittaminen

80.  korostaa, että on varmistettava yksityisen sektorin yrityksille myönnetyn kaikenlaisen rahoituksen avoimuus ja että kyseinen rahoitus on julkistettava;

81.  kehottaa avunantajia mukauttamaan julkisen kehitysavun (ODA) kehitystyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaiseksi, keskittymään tuloksiin köyhyyden poistamiseksi ja edistämään osallistavia kumppanuuksia, avoimuutta ja vastuullisuutta;

82.  kehottaa lahjoittajia kanavoimaan tukensa maatalouden kehittämiseen ensisijaisesti kansallisten kehitysrahastojen avulla, jotka myöntävät tukia ja lainoja pientilallisille ja perheviljelyyn;

83.  kehottaa avunantajia tukemaan viljelijöiden koulutusta ja teknistä neuvontaa;

84.  kehottaa avunantajia edistämään luonteeltaan ammatillisten ja taloudellisten viljelijäjärjestöjen muodostumista ja tukemaan viljelijöiden osuuskuntien perustamista, jotka mahdollistavat kohtuuhintaiset tuotantovälineet ja auttavat viljelijöitä jalostamaan ja markkinoimaan tuotteitaan tavalla, joka turvaa heidän tuotantonsa kannattavuuden;

85.  katsoo, että G8-jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus NAFSN:lle on vastoin kotimaisten paikallisten yritysten tukemista koskevaa tavoitetta, koska paikalliset yritykset eivät pysty kilpailemaan sellaisten monikansallisten yritysten kanssa, jotka jo hyötyvät määräävästä markkina-asemasta ja joille myönnetään usein erioikeuksia liiketoiminnan, tullien ja verotuksen alalla;

86.  palauttaa mieliin, että kehitysavun tavoitteena on vähentää ja lopulta poistaa köyhyys; katsoo, että julkinen kehitysapu olisi keskitettävä pikemminkin pienimuotoisen maatalouden suoraan tukemiseen;

87.  korostaa tarvetta elvyttää Afrikan maatalouteen tehtäviä julkisia investointeja yksityisten investointien tukemisen lisäksi sekä asettaa etusijalle investoinnit agroekologiaan, jotta voidaan kestävästi lisätä elintarviketurvaa ja elintarvikeomavaraisuutta sekä vähentää köyhyyttä ja nälkää ja säilyttää samalla biologinen monimuotoisuus ja kunnioittaa alkuperäisväestön tietämystä ja innovointia;

88.  korostaa, että G7-jäsenvaltioiden olisi taattava Afrikan maille oikeus suojella maatalousalaansa tulli- ja verojärjestelmillä, jotka suosivat perheviljelyä ja pientilallisia;

89.  kehottaa EU:ta korjaamaan kaikki edellä kuvatut NAFSN:n puutteet, lujittamaan sen avoimuutta ja hallintoa sekä varmistamaan, että sen mukaisesti toteutetut toimet ovat kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisia;

o
o   o

90.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja NAFSN:n osapuolille.

(1)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/70/1.
(2)UN FCCC/CP/2015/L.9/Rev.1.
(3)http://www.nepad.org/system/files/caadp.pdf
(4)Assembly/AU/Decl.7(II).
(5)Assembly/AU/Decl.449(XIX).
(6)Assembly/AU/Decl.1(XXIII).
(7)http://www.ifad.org/events/g8/statement.pdf
(8)http://www.uneca.org/publications/framework-and-guidelines-landpolicy-africa
(9)Assembly/AU/Decl.1(XIII) Rev.1.
(10)http://www.uneca.org/publications/guiding-principles-large-scale-land-based-investments-africa
(11)http://acbio.org.za/modernising-african-agriculture-who-benefits-civil-society-statement-on-the-g8-agra-and-the-african-unions-caadp/
(12)https://www.grain.org/bulletin_board/entries/4914-djimini-declaration
(13)http://www.fao.org/docrep/009/y7937e/y7937e00.htm
(14)http://www.unep.org/dewa/Assessments/Ecosystems/IAASTD/tabid/105853/Defa
(15)https://treaties.un.org/pages/ViewDetails.aspx?src=IND&mtdsg_no=IV-4&chapter=4&lang=en
(16)http://www.un.org/womenwatch/daw/cedaw/
(17)http://www.achpr.org/instruments/achpr/
(18)http://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf
(19)http://www.ohchr.org/EN/Issues/Housing/Pages/ForcedEvictions.aspx
(20)https://www.unglobalcompact.org/library/2
(21)http://www.oecd.org/corporate/mne/oecdguidelinesformultinationalenterprises.htm
(22)http://www.oecd.org/development/effectiveness/busanpartnership.htm
(23)http://www.fao.org/nr/tenure/voluntary-guidelines/en/
(24)http://www.upov.int/upovlex/en/conventions/1991/content.html
(25)http://www.planttreaty.org/
(26)https://www.cbd.int/
(27)http://hrst.au.int/en/biosafety/modellaw
(28)http://apf.francophonie.org/IMG/pdf/2012_07_session_58_Resolution_Regulation_du_foncier.pdf
(29)EUVL C 64, 4.3.2014, s. 31.
(30)COM(2010)0127.
(31)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/114357.pdf
(32)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/137318.pdf
(33)SWD(2014)0234.
(34)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 75.
(35)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0578.
(36)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0250.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0073.
(38)http://viacampesina.org/en/index.php/main-issues-mainmenu-27/agrarian-reform-mainmenu-36/1775-declaration-of-the-global-convergence-of-land-and-water-struggles
(39)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0184.
(40)http://afsafrica.org/wp-content/uploads/2015/05/AFSA-Demands-to-the-Germany-G7-Presidency-Agenda.pdf
(41)http://carta.milano.it/wp-content/uploads/2015/04/English_version_Milan_Charter.pdf
(42)http://www.foodpolicymilano.org/wp-content/uploads/2015/10/Milan-Urban-Food-Policy-Pact-EN.pdf
(43)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0023.
(44)http://www.europarl.europa.eu/committees/en/deve/events.html?id=20151201CHE00041
(45)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/535010/EXPO_STU(2015)535010_en.pdf
(46)Mwachinga, E. (Global Tax Simplification Team, World Bank Group), ”Results of investor motivation survey conducted in the EAC”, Lusakassa 12. helmikuuta 2013 pidetty esitelmä.
(47)”Supporting the development of more effective tax systems” – IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin G20‑työryhmälle vuonna 2011 laatima kertomus.
(48)FAO, Maailmanlaajuinen maaperäkumppanuus.


Kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arviointi
PDF 206kWORD 101k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arvioinnista ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiön (IFRS), Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) ja julkisen edun valvontalautakunnan (PIOB) toiminnasta (2016/2006(INI))
P8_TA(2016)0248A8-0172/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(1),

–  ottaa huomioon Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän 25. helmikuuta 2009 esittämän kertomuksen,

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(2),

–  ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/30/EU(3);

–  ottaa huomioon tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 ja päätöksen N:o 716/2009/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2014(4),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 annetun asetuksen (EU) N:o 258/2014 muuttamisesta (COM(2016)0202),

–  ottaa huomioon Philippe Maystadtin lokakuussa 2013 julkaiseman raportin "Should IFRS Standards be More European?",

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle EFRAGin uudistusten täytäntöönpanon edistymisestä Maystadtin raportissa annettujen suositusten mukaisesti (COM(2014)0396),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 soveltamisen arvioimisesta (COM(2015)0301),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle IFRS-säätiön, EFRAGin ja PIOB:n toiminnasta vuonna 2014 (COM(2015)0461),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta "Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma" (COM(2015)0468),

–  ottaa huomioon kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavaa elintä (IASB) koskevan tutkimuksen ("The European Union’s Role in International Economic Fora – paper 7: The IASB") sekä neljä IFRS 9 -standardia koskevaa tutkimusta ("IFRS Endorsement Criteria in Relation to IFRS 9", "The Significance of IFRS 9 for Financial Stability and Supervisory Rules", "Impairments of Greek Government Bonds under IAS 39 and IFRS 9: A Case Study" ja "Expected-Loss-Based Accounting for the Impairment of Financial Instruments: the FASB and IASB IFRS 9 Approaches"),

–  ottaa huomioon menetelmästä kolmansien maiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY nojalla 21. joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1569/2007(5),

–  ottaa huomioon G20-ryhmän valtionpäämiesten 2. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon IASB:n heinäkuussa 2013 esittämän keskusteluasiakirjan tilinpäätösraportoinnin käsitteellisen viitekehyksen uudelleenarvioinnista (DP/2013/1) sekä IASB:n heinäkuussa 2015 esittämän pyynnön esittää näkemyksiä johtokunnan jäsenten suorittamasta rakenteen ja vaikuttavuuden uudelleenarvioinnista,

–  ottaa huomioon komission 1. joulukuuta 2015 esittämät kommentit IASB:n johtokunnan jäsenten suorittamasta rakenteen ja vaikuttavuuden uudelleenarvioinnista,

–  ottaa huomioon IASB:n 24. heinäkuuta 2014 esittämän, rahoitusvälineitä koskevan kansainvälisen kirjanpitostandardin 9, EFRAGin kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 hyväksymisestä antaman suosituksen, EFRAGin arvion kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 arvioinnista oikeaa ja riittävää kuvaa koskevaan periaatteeseen nähden, tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean kansainvälistä kirjanpitostandardia 9 koskevat kokousasiakirjat sekä Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kommenttikirjeet kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 kannattamisesta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan koordinaattoreiden puolesta 14. tammikuuta 2014 lähetetyn kirjeen, jossa esitettiin huomioita IASB:n keskusteluasiakirjasta, jossa pohditaan taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen uudelleenarviointia,

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) 31. maaliskuuta 2015 antaman kertomuksen tilinpäätösstandardien valvojien valvonta- ja sääntelytoiminnasta vuonna 2013 (ESMA/2015/659),

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 10. heinäkuuta 2014 antamat suuntaviivat taloudellisten tietojen antamista koskevien sääntöjen noudattamisen valvomiseksi (ESMA/2014/807),

–  ottaa huomion Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen taulukon vastaavuuksista verrattuna Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 19. tammikuuta 2016 antamiin taloudellista raportointia koskevien sääntöjen täytäntöönpano-ohjeisiin (ESMA/2015/203 REV),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansainvälisistä kirjanpitostandardeista (IFRS) ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) hallinnosta(6),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(7),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/56/EU(8) muutetun, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(9), jota aletaan soveltaa vuoden 2016 kesäkuun puolivälissä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0172/2016),

A.  ottaa huomioon, että kansainväliset kirjanpitostandardit (IFRS) ja kansainväliset tilintarkastusstandardit ovat yksi keskeinen ja tarvittava osa sisämarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta; toteaa, että kansainväliset kirjanpitostandardit ja kansainväliset tilintarkastusstandardit voidaan katsoa yleisiksi hyödykkeiksi eivätkä ne sen vuoksi saa vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakautta tai estää unionin talouskehitystä, vaan niiden olisi edistettävä yhteistä hyvää eivätkä ne saisi hyödyttää vain sijoittajia, lainanantajia ja velkojia;

B.  toteaa, että yritysten virheellinen tilinpäätösraportointi uhkaa talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakautta ja heikentää myös kansalaisten luottamusta sosiaalisen markkinatalouden malliin;

C.  ottaa huomioon, että IFRS:n tarkoituksena on vahvistaa vastuuvelvollisuutta vähentämällä sijoittajien ja yritysten välistä tiedonpuutetta, suojelemalla sijoittajia ja lisäämällä avoimuutta kansainvälisen vertailtavuuden ja taloudellisen tiedon laadun paranemisen kautta sekä mahdollistamalla, että sijoittajat ja muut markkinatoimijat tekevät tietoon perustuvia päätöksiä, ja IFSR myötävaikuttaa siten rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käyttäytymiseen sekä näiden markkinoiden vakauteen; toteaa kuitenkin, että tämä päätöksenteon kannalta hyödyllinen tilinpäätösmalli ei täysin vastaa tilinpäätöksen pääomavaatimuksiin liittyvää tehtävää sellaisena kuin se on kuvattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä tilinpäätösdirektiivissä, joiden mukaan tilinpäätöksen käsitteellinen pohja IFRS:n yhteydessä ei kata tilien tarkoitusta EU:n lainsäädännössä, jossa normina on oikea ja riittävä kuva määritetyistä luvuista, kuten todetaan komission jäsen Jonathan Hillin 25. helmikuuta 2016 päivätyssä kirjallisessa vastauksessa E-016071/2015; katsoo, että oikean ja riittävän kuvan vaatimus edellyttää kokonaisvaltaista arviointia, jossa tärkeitä ovat luvut ja laadulliset selitykset;

D.  toteaa, että tilinpäätösdirektiivin mukaan tilinpäätökset ovat erityisen tärkeitä "yritysten osakkeenomistajien, jäsenten ja ulkopuolisten suojaamiseksi" eivätkä "tällaiset yritysmuodot tarjoa ulkopuolisille muuta suojaa kuin niiden nettovarallisuuden määrät"; toteaa, että tilinpäätösdirektiivissä todetaan myös, että tarkoituksena on "pääomayhtiöihin liittyvien etujen suojaaminen" takaamalla, ettei osinkoja makseta osakepääomasta; toteaa, että tämä tilinpäätösten yleinen tehtävä voidaan täyttää vain, jos tilien luvut antavat oikean ja riittävän kuvan yrityksen varoista, vastuista, rahoitusasemasta sekä sen voitosta tai tappiosta; toteaa, että oikea ja riittävä kuva, maksettavien osinkojen määrittäminen ja yrityksen vakavaraisuuden arviointi edellyttävät myös laadullista tietoja ja riskien laajempaa arviointia;

E.  toteaa, että kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) toimii IFRS-säätiön – joka on Lontoossa/Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Delawaressa/Yhdysvalloissa rekisteröity yksityinen, voittoa tavoittelematon yhteisö – puitteissa ja on standardien asettajana se toimija, jonka prosessien on oltava avoimia, riippumattomia ja suoran julkisen vastuuvelvollisuuden piiriin kuuluvia; toteaa, että Euroopan unioni maksaa noin 14 prosentin osuuden IFRS-säätiön budjetista ja on näin sen suurin rahoittaja;

F.  ottaa huomioon, että pääomien maailmanlaajuinen liikkuvuus edellyttää maailmanlaajuista tilinpäätösstandardien järjestelmää; toteaa, että kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja sovelletaan 116 oikeudenkäyttöalueella erilaisin menettelyin (hyväksyminen täysin tai osittain, vaihtoehtoinen soveltaminen tai lähentyminen) mutta ei Yhdysvalloissa kotimaisiin liikkeeseenlaskijoihin;

G.  toteaa, että lokakuussa 2002 tehdyssä IASB:n sekä Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardilautakunnan välisessä "Norwalkin sopimuksessa" ehdotetaan IASB:n kansainvälisten esittämien tilinpäätösstandardien ja Yhdysvaltain tilinpäätösstandardilautakunnan esittämien US-GAAP-sääntöjen yhdenmukaistamista;

H.  toteaa, että EU:ssa hyväksymisprosessi perustuu kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista annetussa asetuksessa säädettyihin hyväksymiskriteereihin; ottaa huomioon, että IFRS ei saa olla ristiriidassa tilinpäätösdirektiiviin sisältyvän oikean ja riittävän kuvan periaatteen kanssa, jonka mukaan tilinpäätösten on annettava oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja vastuista, sen taloudellisesta tilanteesta ja sen voitoista ja tappioista; toteaa, ettei osinkoja ja bonuksia saa maksaa toteutumattomista voitoista eli viime kädessä pääomasta, kuten pääoman säilyttämistä koskeva direktiivi edellyttää; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien olisi edistettävä julkista etua Euroopassa ja että niiden olisi täytettävä tilinpäätöksissä edellytettyjen tietojen laatuun liittyvät perustavat kriteerit;

I.  toteaa, että komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti osallistuvat hyväksymisprosessiin Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG), joka on yksityinen komission tekninen neuvonantaja, antaman lausunnon sekä jäsenvaltioiden edustajista koostuvan tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean (ARC) työn pohjalta; panee merkille, että Maystadtin raportissa käsiteltiin mahdollisuutta perustaa Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän korvaava virasto pidemmän aikavälin ratkaisuna;

J.  ottaa huomioon, että EU:ssa useat sidosryhmät, erityisesti pitkän aikavälin sijoittajat, ovat ottaneet esille kysymyksen kansainvälisten kirjanpitostandardien yhdenmukaisuudesta tilinpäätösdirektiivin vaatimusten ja erityisesti varovaisuutta ja varojen hoitamista toisen lukuun koskevien periaatteiden kanssa; toteaa, että parlamentin osallistuminen standardien määrittämiseen ei ole riittävää eikä se vastaa EU:n talousarviosta maksettavaa IFRS-säätiön rahoitusosuutta; toteaa, että on myös korostettu Euroopan äänen vahvistamista, jotta voidaan varmistaa näiden periaatteiden täysi tunnustaminen ja huomioonottaminen standardien laadintaprosessin kaikissa vaiheissa;

K.  toteaa, että äskettäiset rahoituskriisit nostivat kansainväliset kirjanpitostandardit – erityisesti säännöt, jotka koskevat pankkijärjestelmässä kärsittyjen tappioiden kirjaamista – ja niiden merkityksen rahoitusalan vakauden ja talouskasvun kannalta G20-ryhmän ja EU:n agendoille; toteaa, että G20:ssä ja De Larosièren raportissa korostettiin keskeisiä tilinpäätösstandardeihin liittyviä kysymyksiä kriisin edellä, kuten taseen ulkopuolista kirjanpitoa, markkina-arvoon perustuvan periaatteen myötäsyklisyyttä sekä voittojen ja tappioiden tunnistamista, syklisten nousujaksojen aikana kerääntyvien riskien aliarviointia sekä yhteisen ja avoimen menetelmän puutetta epälikvidien ja arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvon määrittämistä varten;

L.  toteaa, että IASB:n kehittämät IFRS 9 -standardin mukaiset rahoitusinstrumentit muodostivat keskeisen vastatoimen joillekin kriisiin liittyville näkökohdille ja sen vaikutuksille pankkialalla; ottaa huomioon, että EFRAG antoi myönteisen lausunnon IFRS 9:stä ja esitti joukon huomioita, jotka koskivat "käyvän arvon" käyttöä markkinavaikeuksien yhteydessä, tappioiden huomioonottamisen 12 kuukauden säännön käsitteellisen pohjan puutetta sekä pitkäaikaisia sijoituksia koskevien säännösten puutteellisuutta; toteaa, että koske IFRS 9 -standardilla ja tulevalla vakuutusstandardilla on eri voimaantulopäivät, neuvojen yhteydessä esitettiin varaus, joka koski standardin soveltamiskelpoisuutta vakuutusalalla; toteaa, että IASB itse tunnustaa tämän; toteaa, että on yhä huolta siitä, että ehdotettu pääoman tilinpäätöskohtelu voi vaikuttaa kielteisesti pitkäaikaissijoituksiin; toteaa, että EKP:n ja EPV:n kommenttikirjeet IFRS 9:stä olivat myönteisiä, mutta niissä mainittiin myös joitakin nimenomaisia puutteita;

M.  toteaa, että taseen ulkopuolisen tilinpidon kysymystä käsiteltiin tämän jälkeen esitetyillä tarkistuksilla rahoitusvälineitä koskevaan IFRS 7:ään: julkistetaan ja otetaan käyttöön kolme uutta standardia, IFRS 10 konsolidoidut tilinpäätökset, IFRS 11 yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 tiedot osuuksista muissa yhteisöissä;

N.  ottaa huomioon, että IASB julkisti toukokuussa 2015 käsitteellistä viitekehystä koskevan luonnoksen, jossa kuvataan käsitteitä, joiden avulla IASB kehittää kansainvälisiä kirjanpitostandardeja ja tilinpäätösten laatijat voivat kehittää ja valita tilinpäätöksiä koskevia toimintapolitiikkoja, ja joiden ansiosta kansainvälisten kirjanpitostandardien ymmärtäminen ja tulkitseminen on helpompaa kaikille osapuolille;

O.  ottaa huomioon, että IFRS-säätiön hallintorakennetta tarkastellaan parhaillaan uudelleen säätiön perussäännön mukaisesti; katsoo, että tämän vuoksi nyt on oikea hetki arvioida uudelleen IFRS-säätiön ja IASB:n organisaatioiden rakennetta sekä niiden hallinto- ja valvontaelimiin tehtäviä muutoksia, jotta ne voidaan integroida entistä paremmin julkisiin kansainvälisiin elimiin ja jotta voidaan varmistaa eri eturyhmien laaja edustus (esimerkiksi kuluttajia edustavat virastot ja valtiovarainministeriöt) ja julkinen vastuuvelvollisuus, jonka avulla taataan korkealaatuiset tilinpäätösstandardit;

P.  toteaa, että kansainväliset tilintarkastusstandardit kehittää kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IAASB), joka on itsenäinen kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC) elin; toteaa, että julkisen edun valvontalautakunta (PIOB) on kansainvälinen riippumaton järjestö, joka valvoo kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisprosessia sekä IFAC:n muuta julkisen edun hyväksi tekemää työtä;

Q.  ottaa huomioon, että tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta, vuodet 2014–2020 kattavasta unionin ohjelmasta rahoitetaan IFRS-säätiön ja PIOB:n toiminta vuosina 2014–2020, mutta EFRAGin toiminta ainoastaan vuosina 2014–2016;

Kansainvälisten kirjanpitostandardien EU:ssa soveltamisen tarkastelu ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen

1.  panee merkille komission IAS-arviointikertomuksen, jossa tarkastellaan kansainvälisten kirjanpitostandardien soveltamista EU:ssa, sekä komission arvioon, jonka mukaan IAS-asetuksessa määritetyt tavoitteet on saavutettu; pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä esittänyt vaadittuja lainsäädännöllisiä muutoksia arvioinnissaan esitettyjen puutteiden korjaamiseksi; kehottaa standardien asettajaa varmistamaan, että kansainväliset kirjanpitostandardit ovat yhdenmukaisia kaikkien nykyisten tilinpäätösstandardien kanssa, ja kehottaa edistämään yhdenmukaistamista kansainvälisesti; kehottaa soveltamaan aiempaa koordinoidumpaa lähestymistapaa uusien standardien kehittämiseen myös koordinoimalla soveltamisen määräaikoja, mikä koskee erityisesti IFRS 9:n (rahoitusvälineet) ja uuden IFRS 4:n (vakuutussopimukset) toteuttamista; kehottaa komissiota esittämän siksi huolellisesti laadittuja lainsäädäntöehdotuksia ja varmistamaan, että mahdolliset viipeet eivät johda epätasapainoon tai kilpailun häiriytymiseen vakuutusalalla. kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisesti, onko Larosièren raportin suositukset pantu täysin täytäntöön ja erityisesti, onko toteutettu suositus 4, jonka mukaan on selvitettävä laajemmin, tarvitaanko markkinahintaperiaatetta;

2.  kehottaa komissiota noudattamaan pikaisesti Maystadtin raportissa esitettyä suositusta laajentaa julkista etua koskevaa kriteeriä, toisin sanoen sitä, että tilinpäätösstandardit eivät saisi sen enempää vaarantaa EU:n rahoitusalan vakautta kuin haitata sen taloudellista kehitystäkään, ja kehottaa varmistamaan, että tätä perustetta noudatetaan täysin hyväksymisprosessissa; kehottaa komissiota antamaan yhdessä EFRAGin kanssa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja tilinpäätösdirektiivin pohjalta selkeitä käsitteiden "julkisen edun" ja "oikean ja riittävän kuvan" periaatteen merkitystä koskevia suuntaviivoja, jotta näistä hyväksymiskriteereistä voidaan päästä yhteisymmärrykseen; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen, jolla Maystadtin raportin "julkisen edun" kriteerin määritelmä sisällytetään IAS-asetukseen; kehottaa komissiota yhdessä EFRAGin kanssa tutkimaan järjestelmällisesti, edellyttääkö Maystadtin raportin mukainen "julkisen edun" määritelmä muutoksia nykyisiin tilinpäätösstandardeihin, ja tekemään tältä pohjalta yhteistyötä IASB:n ja kansallisten sekä kolmansien maiden normien määrittäjien kanssa, jotta voidaan saada laajempaa tukea muutoksille, tai jos tällaista laajempaa tukea ei ole, kehottaa tarvittaessa säätämään EU:n lainsäädännössä tällaiset vaatimukset täyttävistä erityisnormeista;

3.  toteaa, että direktiivin 2013/34/EU 4 artiklan 3 kohdan mukaista oikeaa ja riittävää kuvaa koskevaa testiä sovelletaan tilien lukuihin rutiininomaisesti, kun kyse on saman direktiivin johdanto-osan 3 ja 29 kappaleessa tarkoitetun unionin oikeuden mukaisesti laadituista tilinpäätöksistä; korostaa, että tämä tarkoitus liittyy pääomavaatimuksia koskevaan tilinpäätösten funktioon, toisin sanoen sijoittajat – sekä velkojat että osakkeenomistajat – käyttävät vuosittaisen tilinpäätöksen lukuja perustana sen määrittämisessä, onko yhtiö nettovaroiltaan maksukykyinen, sekä maksettavien osinkojen määrittämisessä;

4.  korostaa, että keskeisellä sijalla oikean kuvan saamisessa tilinpäätöksen luvuista on varovainen arviointi, mikä merkitsee sitä, ettei tappioita esitetä liian pieninä eikä voittoja liian suurina, kuten tilinpäätösdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään; toteaa, että tämä tilinpäätösdirektiivin tulkinta on vahvistettu monissa unionin tuomioistuimen tuomioissa;

5.  toteaa, että IAS-asetuksen johdanto-osan 9 kappale mahdollistaa tietynasteisen joustavuuden päätettäessä IFRS:n kannattamisesta, sillä se ei edellytä näiden direktiivien jokaisen säännöksen tiukkaa noudattamista; ehdottaa kuitenkin, että tätä ei laajenneta niin, että IFRS:n sallittaisiin poikkeavan näin paljon yleisestä tarkoituksesta vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivissä (2013/34/EU), joka korvasi IAS-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut neljännen yhtiöoikeusdirektiivin (78/660/ETY) ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin (83/349/ETY); katsoo, että tämän seurauksena saataisiin tilinpäätöksiä, joissa voittoja liioitellaan tai tappiot esitetään todellista pienempinä; katsoo tässä yhteydessä, että IAS 39:n tukeminen saattoi olla vastoin tätä vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivillä korvattujen neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin yleistä tarkoitusta korvaavalla direktiivillä käyttöön otetun tappiomallin vuoksi, ja se oli erityisesti vastoin neuvoston neljännen yhtiöoikeusdirektiivin 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan b b alakohtaa, jonka mukaan "kaikki sellaiset ennakoitavissa olevat vastuut ja mahdolliset menetykset, jotka liittyvät kyseiseen tai sitä edeltäneeseen tilikauteen, otetaan huomioon, vaikka tällaiset vastuut ja menetykset tulisivat tietoon vasta tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana";

6.  pitää myönteisenä IASB:n aikomusta ottaa uudessa käsitteellisessä viitekehyksessä "varovaisuuden" periaate uudelleen käyttöön sekä vahvistaa siinä "varojen hoitamista toisen lukuun" koskevaa periaatetta; pitää valitettavana, että IASB:n tulkinta "varovaisuudesta" merkitsee vain harkinnan varovaista käyttöä; toteaa, että IASB:n käsitys varovaisuusperiaatteesta ja varojen hoitamisesta toisen lukuun poikkeaa asiaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja tilinpäätösdirektiivistä; katsoo, että varovaisuusperiaatteen ohella olisi noudatettava luotettavuuden periaatetta; kehottaa komissiota ja EFRAGia sopimaan varovaisuutta sekä varojen hoitamista toisen lukuun koskevista periaatteista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä tilinpäätösdirektiivin mukaisella tavalla ja tekemään tältä pohjalta yhteistyötä IASB:n sekä kansallisten ja kolmansien maiden standardin laatijoiden kanssa näiden periaatteiden kannatuksen laajentamiseksi; kehottaa IASB:tä tarkastelemaan järjestelmällisesti, edellyttääkö tarkistettu viitekehys muutoksia nykyisiin tilinpäätösstandardeihin, ja kehottaa tekemään muutoksia tarvittaessa;

7.  panee merkille IFRS-järjestelmässä sovellettavan tappioiden huomioonottamisen, jonka olisi mahdollistettava entistä varovaisempi tappiosäännösten määrittely niin, että otetaan huomioon ennakoidut tulevat tappiot jo aiheutuneiden tappioiden asemesta; katsoo, että EU:n hyväksymismenettelyssä olisi valmisteltava huolellisesti ja varovaisesti menettely ennakoitujen tappioiden määrittämistä varten, jotta voidaan välttää liiallinen tukeutuminen malliin ja mahdollistaa selkeä arvoltaan alentuneiden omaisuuserien valvova ohjaus;

8.  katsoo, että taseen ulkopuolisen tilinpidon kysymystä ei ole vielä käsitelty asianmukaisesti ja tehokkaasti, koska päätökseen siitä, onko omaisuuserä ilmoitettava taseissa, sovelletaan edelleen mekaanista ja kierrettävissä olevaa sääntöä; kehottaa IASB:tä korjaamaan nämä puutteet;

9.  pitää myönteisenä IFRS-säätiön ja IOSCOn pöytäkirjaa yhteistyön vahvistamisesta G20:n esiin tuomien arvopaperimarkkinoiden valvontaa koskevien keskeisten ongelmien yhteydessä; pitää tällaista yhteistyötä tarpeellisena, jotta voidaan täyttää korkealaatuisten ja globaalien kirjanpitostandardien tarve ja edistää yhdenmukaisten standardien käyttöä ensisijaisina erilaisiin kansallisiin malleihin nähden;

10.  on vakuuttunut, että IASB:n ja IOSCOn välinen tiedonvaihto IFRS-standardin käytön yleistymisestä ei ole pelkästään tilannearvio, vaan myös mahdollisuus tunnistaa esimerkkejä parhaista käytännöistä; pitää tässä suhteessa myönteisenä IOSCOn käyttöönottamaa toimeenpanijoiden vuotuista keskustelua, jonka avulla IASB:lle voidaan selvittää erilaisia toteutukseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä;

11.  toteaa, että tilinpäätösstandardin vaikutukset on ymmärrettävä perinpohjaisesti; kehottaa IASB:tä ja EFRAGia asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi vaikutustenarviointiensa vahvistamisen etenkin makrotalouden alalla sekä hyvin erilaisten sidosryhmien erilaisten tarpeiden analysoimisen pitkäaikaiset sijoittajat, yritykset ja suuri yleisö mukaan lukien; kehottaa komissiota muistuttamaan EFRAGia tämän kapasiteetin vahvistamisesta sen arvioidessa uusien tilinpäätösstandardien vaikutusta rahoitusvakauteen niin, että keskitytään nimenomaisesti unionin tarpeisiin, jotka olisi otettava huomioon IASB:n standardoinnissa aikaisemmassa vaiheessa prosessia; panee erityisesti merkille määrällisen vaikutustenarvioinnin puutteen kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 osalta, jolle tietoja ei ole saatavissa ennen vuotta 2017; kehottaa komissiota varmistamaan, että IFRS 9 palvelee EU:n pitkän aikavälin sijoitusstrategiaa erityisesti rajoittamalla säännöksiä, jotka voivat aiheuttaa rahoitusselvityksissä liiallista lyhyen aikavälin volatiliteettia; toteaa, että eurooppalaiset valvontaviranomaiset (EVV:t), kuten ESMA, EPV ja EIOPA, joilla on asiantuntemus ja kapasiteetti tässä tehtävässä auttamiseksi, hylkäsivät EFRAGin lautakunnan täysjäsenyyden, koska EFRAG on yksityinen elin; katsoo, että EKP ja EVV:t voisivat uusittujen hallitustason menettelyjen jälkeen antaa EFRAGin lautakunnan tarkkailijoina myönteisen panoksen, joka auttaisi ottamaan entistä paremmin huomioon rahoitusvakauteen kohdistuvat vaikutukset; kehottaa komissiota tutkimaan IAS-asetuksen tarkistuksen yhteydessä tapoja saada eurooppalaisilta valvontaviranomaisilta järjestelmällistä ja virallista palautetta;

12.  on vakuuttunut, että käyttäjät voivat soveltaa ja valvojat voivat valvoa tehokkaasti vain yksinkertaisia sääntöjä; muistuttaa, että G20 kehotti 2. huhtikuuta 2009 antamassaan julkilausumassa vähentämään tilinpäätösstandardien monimutkaisuutta ja pyrkimään arvonmääritysstandardien selkeään ja johdonmukaiseen soveltamiseen kansainvälisesti yhteistyössä valvojien kanssa; pitää kansainvälisten kirjanpitostandardien jatkuvaa monimutkaisuutta huolestuttavana; kehottaa vähentämään tätä monimutkaisuutta tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan kehitettäessä uusia tilinpäätösstandardeja; katsoo, että yksinkertaisempi tilinpäätösstandardijärjestelmä edistää entistä yhdenmukaisempaa täytäntöönpanoa niin, että yritysten taloudellisia tietoja voidaan vertailla jäsenvaltioiden kesken;

13.  kehottaa toteuttamaan IFRS:n yhteydessä pakollista maakohtaista raportointia; toistaa parlamentin näkemyksen, jonka mukaan maakohtaisella raportoinnilla voi olla merkittävä rooli veronkierron ja verovilpin torjumisessa;

14.  pyytää IASB:tä, komissiota ja EFRAGia ottamaan parlamentin ja neuvoston varhaisessa vaiheessa mukaan kirjanpitostandardien kehittämiseen ylipäätään sekä etenkin niiden hyväksymisprosessiin; katsoo, että IFRS:n hyväksymiseen EU:ssa liittyvä tarkastelumenettely olisi virallistettava ja sen rakenne olisi määriteltävä käyttäen mallina "tason 2" toimiin liittyviä tarkastelumenettelyjä rahoituspalveluiden alalla; suosittelee, että unionin viranomaiset kutsuvat kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä tukemaan toimiaan myös EFRAGin tasolla; kehottaa komissiota luomaan sidosryhmille foorumin, jolla voidaan käsitellä eurooppalaisen tilinpidon perusperiaatteita; kehottaa komissiota antamaan parlamentille mahdollisuuden saada lyhyt luettelo EFRAGin lautakunnan puheenjohtajaehdokkaista, jotta voidaan järjestää epävirallisia kuulemisia ennen äänestämistä jäljelle jäävästä ehdokkaasta;

15.  panee tässä yhteydessä merkille, että parlamentin pitäisi tukea kansainvälistä tilinpäätöskäytäntöä aktiivisesti edellyttäen, että tässä päätöslauselmassa esitetyt pyynnöt otetaan asianmukaisesti huomioon, koska saatava hyöty on todistetusti kustannuksia merkittävämpi;

16.  on vakuuttunut siitä, että globalisoituneessa taloudessa tarvitaan kansainvälisesti hyväksyttyjä tilinpäätösstandardeja; muistuttaa kuitenkin, että lähentyminen ei ole itse tarkoitus, vaan se on toivottavaa vain, jos se johtaa entistä parempiin tilinpäätösstandardeihin, jotka vastaavat pyrkimystä yleiseen etuun, varovaisuuteen sekä luotettavuuteen; katsoo siksi, että IASB:n ja kansallisten tilinpäätösstandardien asettajien olisi jatkettava tehokasta vuoropuheluaan huolimatta lähentymisprosessin hitaasta edistymisestä;

17.  toteaa, että suurin osa yrityksistä on pk-yrityksiä; panee merkille komission aikomuksen tarkastella yhdessä IASB:n kanssa mahdollisuutta kehittää pk-yrityksiä varten yhteisiä laadukkaita ja yksinkertaistettuja tilinpäätösstandardeja, joita monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, erityisesti pk-yritysten kasvumarkkinoilla, noteeratut pk-yritykset voivat käyttää EU:ssa vapaaehtoisesti; panee tässä yhteydessä merkille jo olemassa olevien tilinpäätösstandardien pk-yrityksille suomat mahdollisuudet; katsoo, että tämän alan työn jatkamisen ehtona on, että kansainvälisten kirjanpitostandardien on oltava yksinkertaisempia, ne eivät saa edistää myötäsyklisyyttä ja pk-yritysten etujen on oltava riittävästi edustettuina IASB:ssä; katsoo, että asiaan liittyvien sidosryhmien on oltava edustettuina IASB:ssä; kehottaa komissiota ennen lisätoimien toteuttamista suorittamaan asianmukaisen vaikutustenarvioinnin kansainvälisten kirjanpitostandardien vaikutuksista pk-yrityksiin; kehottaa seuraamaan tällaista kehitystä tarkoin ja pyytää antamaan parlamentille kaikki tiedot asiasta ja ottamaan asianmukaisella tavalla huomioon sääntelyn parantamiseen tähtäävän menettelyn;

18.  korostaa, että kansallisten standardien laatijat on nyt integroitu tiiviisti EFRAGiin; panee siksi merkille EFRAGin neuvoa-antavan roolin, kun on kyse pieniin pörssiyhtiöihin ja yleisemmin pk-yrityksiin liittyvistä tilinpäätöskysymyksistä;

19.  pitää myönteisenä, että komissio kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen antamia rahoitusta koskevien tietojen täytäntöönpano-ohjeita; pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät noudata eivätkä aio noudattaa rahoitustietojen täytäntöönpanoa koskevia EAMV:n suuntaviivoja; kehottaa näitä jäsenvaltioita pyrkimään lähentymiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko arvopaperimarkkinaviranomaisella asianmukaiset toimivaltuudet johdonmukaisen ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi koko EU:ssa, ja ellei ole, kehottaa tutkimaan muita tapoja varmistaa asianmukainen täytäntöönpanon valvonta;

20.  toteaa, että riittävä toissijaisuus ja suhteellisuus varmistetaan saattamalla tasapainoon yhtäältä IAS-asetuksen pakollinen soveltamisala ja toisaalta jäsenvaltioiden käytettävissä oleva mahdollisuus laajentaa kansainvälisten kirjanpitostandardien käyttöä kansallisesti;

21.  pitää myönteisenä komission aikomusta tarkastella, onko aiheellista koordinoida osingonjakoa koskevia EU:n sääntöjä; muistuttaa tässä yhteydessä pääoman säilyttämisestä annetun direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa, jossa viitataan suoraan yrityksen tilinpäätökseen osingonjakoa koskevien päätösten perustana; toteaa, että komission IAS-asetuksesta suorittama arvio on tuonut joitakin todisteita siitä, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen eroja kansainvälisten kirjanpitostandardien noudattamisessa; korostaa, että pääoman säilyttämistä ja osingonjakoa koskevien sääntöjen on IAS-asetuksen arviointikertomuksessa todettu johtaneen oikeudellisiin kiistoihin, joita voi syntyä tietyillä lainkäyttöalueilla, kun jäsenvaltiot sallivat kansainvälisten kirjanpitostandardien käytön tai vaativat sitä sellaisten yksittäisten tilinpäätösten yhteydessä, jotka ovat voitonjaon perustana; toteaa, että kukin jäsenvaltio päättää siitä, miten tällaisia kysymyksiä käsitellään sen omassa kansallisessa lainsäädännössä, pääoman säilyttämistä koskevien EU:n vaatimusten puitteissa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan pääoman säilyttämisestä annetun direktiivin sekä tilinpäätösdirektiivin noudattamisen;

22.  kehottaa EFRAGia ja komissiota tutkimaan mahdollisimman nopeasti, mahdollistavatko tilinpäätösstandardit veropetokset ja veronkierron, ja kehottaa tekemään kaikki tarvittavat muutokset mahdollisten väärinkäytösten korjaamiseksi ja estämiseksi;

23.  panee merkille jatkuvan pyrkimyksen julkista taloutta koskevan avoimuuden ja vertailtavuuden parantamiseksi yhdenmukaistettujen eurooppalaisten julkissektorin tilinpäätösstandardien (EPSAS) kehittämisen avulla;

IFRS-säätiön, EFRAGin ja PIOB:n toiminta

24.  tukee komission suositusta, jonka mukaan IFRS-säätiön valvontaelimen olisi siirrettävä huomionsa keskipiste sisäistä organisaatiota koskevasta kysymyksestä keskusteluun kysymyksistä, jotka voitaisiin siirtää IFRS-säätiön tarkasteltaviksi; katsoo kuitenkin, että olisi saavutettava lisää edistystä IFRS-säätiön ja IASB:n hallinnon suhteen, mikä koskee etenkin avoimuutta, ristiriitojen välittämistä sekä palkattujen asiantuntijoiden monipuolisuutta; toteaa, että IASB:n legitiimiys on uhattuna, jos valvontaelin on edelleen erimielinen vastuustaan ja se on samalla riippuvainen yksimielisesti tehtävistä päätöksistä; tukee erityisesti komission ehdotusta, jonka mukaan on otettava huomioon eri aikajänteellä sijoittavien sijoittajien raportointitarpeet ja tarjottava etenkin pitkäaikaissijoittajille erityisiä ratkaisuja standardien kehittämisen yhteydessä; tukee IASB:n entistä parempaa integroimista kansainvälisiin rahoituslaitoksiin ja kannustaa toimiin, joilla varmistetaan eri eturyhmien laaja edustus (esimerkiksi kuluttajia edustavat virastot ja valtiovarainministeriöt) ja julkinen vastuuvelvollisuus, jonka avulla taataan korkealaatuiset tilinpäätösstandardit;

25.  toteaa, että IASB:tä hallitsevat yksityiset toimijat; toteaa, etteivät keskisuuret yritykset ole edustettuina lainkaan; toteaa, että IFRS-säätiö tukeutuu edelleen vapaaehtoisiin maksuihin, jotka ovat usein peräisin yksityissektorilta ja jotka voivat aiheuttaa eturistiriitoja; pyytää komissiota kehottamaan IFRS-säätiötä pyrkimään entistä monipuolisempaan ja tasapainoisempaan rahoitusrakenteeseen, joka perustuu myös maksuihin ja julkisiin lähteisiin;

26.  pitää myönteisinä IFRS-säätiön/IASB:n toimintaa hiili- ja ilmastoraportoinnissa; katsoo etenkin, että IFRS:n työohjelmaan olisi lisättävä erityisesti keskeisiä pitkän aikavälin rakenteellisia kysymyksiä, kuten käyttämättä jääneiden hiilivarojen arvottaminen yritysten taseessa; kehottaa IFRS:n elimiä lisäämään työohjelmaansa hiiliraportointia ja hiiliriskejä koskevat haasteet;

27.  kehottaa komissiota ja EFRAGia tutkimaan eläkevarojen allokaation muutosta osakkeista joukkolainoihin sen seurauksena, että IFRS:n alaisuudessa on otettu käyttöön markkina-arvoon perustuva tilinpäätöskäytäntö;

28.  tukee komissiota sen kehottaessa IFRS-säätiötä varmistamaan, että kansainvälisten kirjanpitostandardien käyttö ja osallistuminen pysyvään maksujärjestelmään ovat ehtoja jäsenyydelle IFRS-säätiön hallinto- ja valvontaelimissä ja IASB:ssa; kehottaa komissiota tutkimaan tapoja uudistaa IFRS-säätiötä ja IASB:tä niin, että poistetaan veto-oikeus jäseniltä, jotka eivät täytä edellä mainittuja vaatimuksia;

29.  kehottaa IFRS:n johtokunnan jäseniä, IFRS:n valvontaelintä ja IASB:tä edistämään asianmukaista sukupuolten välistä tasapainoa asiaan liittyvissä elimissä;

30.  muistuttaa Goulardin mietinnössä esitetystä pyynnöstä lisätä demokraattista legitiimiyttä, avoimuutta, seurattavuutta ja riippumattomuutta, mikä koskee esimerkiksi asiakirjojen julkista saantia, avointa vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa, pakollisten ja avointen rekistereiden perustamista sekä eturyhmien kokousten avoimuutta koskevia sääntöjä samoin kuin sisäisiä sääntöjä, joilla pyritään erityisesti eturistiriitojen välttämiseen;

31.  korostaa, että EFRAGin uudistamisen myötä on parannettava osallistumista uusien kansainvälisten kirjanpitostandardien kehittämiseen ja se voisi edistää myös IFRS-säätiön hallintouudistusta;

32.  pitää valitettavana, että EFRAG on jo toiminut hyvän aikaa ilman lautakunnan puheenjohtajaa, ottaen huomioon, että puheenjohtaja on keskeisessä asemassa yhteisymmärrykseen pääsemiseksi sekä pyrittäessä esittämään kansainvälisellä tasolla unionin selkeä ja vahva kanta tilinpäätöksiin liittyvissä kysymyksissä; pitää tärkeänä, että uusi puheenjohtaja nimitetään niin pian kuin mahdollista; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan palvelukseenottomenettelyä ja ottamaan siinä täysin huomioon parlamentin sekä sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan aseman;

33.  on tyytyväinen 31. lokakuuta 2014 voimaan tulleeseen EFRAGin uudistukseen ja toteaa, että tässä suhteessa on tehty merkittävää työtä; panee merkille parantuneen avoimuuden; pitää valitettavana, että EFRAGin rahoituksen osalta ja etenkin liittyen mahdollisuuteen ottaa käyttöön pörssiyhtiöiltä perittävien pakollisten maksujen järjestelmä komissio on keskittänyt toimensa uudistuksen sellaisten osien toteuttamiseen, jotka on mahdollista toteuttaa lyhyellä aikavälillä; kehottaa komissiota toteuttamaan Maystadtin raportin mukaisesti virallisia toimia, joilla kehotetaan sellaisia jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole kansallista rahoitusmekanismia, perustamaan sellainen; panee merkille komission ehdotuksen EFRAGia koskevan unionin ohjelman jatkamisesta vuosiksi 2017–2020; kehottaa komissiota suorittamaan sen sovitun uudistuksen vuosittaisen kattavan tarkastelun asetuksen (EU) N:o 258/2014 9 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan tilaisuutta ja mahdollisuutta EFRAGin muuttamiseen julkiseksi virastoksi pitkällä aikavälillä;

34.  pitää valitettavana, että Maystadtin raportissa ehdotettu vaatimus EFRAGin johtajan ja EFRAGin teknisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajan tehtävien yhdistämisestä tehtiin vapaaehtoiseksi; toteaa, että uuden lautakunnan kokoonpano poikkeaa Maystadtin raportista, koska eurooppalaiset valvontaviranomaiset ja Euroopan keskuspankki kieltäytyivät lautakunnan täysjäsenyydestä; kehottaa EFRAGia lisäämään lautakunnassa olevien käyttäjien määrää, joka on tällä hetkellä vain yksi, ja takaamaan, että kaikki asiaan liittyvät sidosryhmät ovat edustettuina EFRAGissa;

35.  pitää myönteisenä, että PIOB monipuolisti rahoitustaan vuonna 2014; toteaa, että IFAC:n antama kokonaisrahoitus oli 58 prosenttia, mikä oli kyllä merkittävä osa PIOB:n rahoituksesta, mutta silti huomattavasti alle kahden kolmasosan kynnyksen, ja että siksi komission ei tarvinnut rajoittaa vuotuista maksuosuuttaan asetuksen (EU) N:o 258/2014 9 artiklan 5 kohdassa säädetyn mukaisesti; kehottaa PIOB:tä tehostamaan toimiaan tilintarkastusalan riippumattomuuden varmistamiseksi;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.
(2)EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.
(3)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 74.
(4)EUVL L 105, 8.4.2014, s. 1.
(5)EUVL L 340, 22.12.2007, s. 66.
(6)EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 94.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.
(8)EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196.
(9)EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.


Rauhanoperaatiot – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa
PDF 282kWORD 90k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 rauhanoperaatioista – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa (2015/2275(INI))
P8_TA(2016)0249A8-0158/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti sen 21, 41, 42 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 220 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja erityisesti sen VI, VII ja VIII luvun,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 1. huhtikuuta 2015 antaman raportin rauhankumppanuudesta ja siirtymisestä rauhanturvakumppanuuteen(1),

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä – Euroopan unionin kumppanimaille lisää keinoja kriisien ehkäisyyn ja hallintaan”(2),

–  ottaa huomioon YK:n rauhanturvaoperaatioita käsittelevän riippumattoman korkean tason paneelin 16. kesäkuuta 2015 antaman raportin(3),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman koolle kutsumassa johtajien rauhanturvahuippukokouksessa 28. syyskuuta 2015 annetun julistuksen,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 julkaistun asiakirjan ”Toimintasuunnitelma EU:n YK:n rauhanturvaoperaatioille antaman YTPP-alan tuen tehostamisesta”(4) ja 27. maaliskuuta 2015 julkaistun asiakirjan ”Kriisinhallintaa ja rauhanturvaamista koskevan EU:n ja YK:n strategisen kumppanuuden vahvistaminen: painopistealat vuosiksi 2015–2018”(5),

–  ottaa huomioon toisessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa Lissabonissa 8.–9. joulukuuta 2007 sovitun yhteisen EU–Afrikka-strategian(6) ja Brysselissä 2.–3. huhtikuuta 2014 pidetyssä neljännessä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksytyn yhteisen EU–Afrikka-strategian etenemissuunnitelman vuosiksi 2014–2017(7),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 3/2011 ”Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuus ja vaikuttavuus”,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n rooli YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?”(8),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman ”Afrikan rauhanrahaston arviointi kymmenen vuoden jälkeen: tehokkuus ja tulevaisuudennäkymät”,

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvan kestävän kehityksen toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2007 esitetyt Oslon suuntaviivat ulkomaisten sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä katastrofiavussa,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin perustamisasiakirjan 4 h ja 4 j artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325(2000) kymmenvuotispäivästä(9),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0158/2016),

A.  ottaa huomioon, että rauhanoperaatiot ovat kriisitoiminnan muoto, jolla tavallisesti tuetaan kansainvälisesti tunnustettua organisaatiota, kuten YK:ta tai Afrikan unionia (AU), jolla on YK:n valtuutus ja jonka tehtävänä on estää aseelliset konfliktit, palauttaa rauha tai ylläpitää tai rakentaa sitä, valvoa rauhansopimusten noudattamista ja ratkaista valtioiden romahtamisesta tai hauraudesta aiheutuvat monimutkaiset hätätilanteet ja haasteet; ottaa huomioon, että Afrikan ja Euroopan lähialueen vakaus hyödyttäisi suuresti kaikkia maitamme;

B.  ottaa huomioon, että rauhanoperaatioiden tavoitteena on auttaa vakaiden, turvallisten ja vauraampien ympäristöjen luomisessa pitkällä aikavälillä; katsoo, että hyvä hallintotapa, oikeudenmukaisuus, oikeusvaltioperiaatteen parempi noudattaminen, siviilien suojelu, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja turvallisuus ovat tässä olennaisia ennakkoedellytyksiä ja että menestyksellisillä sovittelu-, jälleenrakennus- ja talouskehitysohjelmilla voidaan tukea itseään ylläpitävän rauhan ja vaurauden saavuttamista;

C.  toteaa, että erityisesti Afrikan turvallisuusnäkymät ovat muuttuneet dramaattisesti viimeisen vuosikymmenen aikana Somaliaan, Nigeriaan ja Sahelin-Saharan alueelle muodostuneiden terroristi- ja kapinallisryhmien myötä ja että rauhanpalautus- ja terrorismintorjuntaoperaatioista on tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus monilla alueilla; toteaa, että epävakaiden valtioiden ja hallitsemattomien alueiden lukumäärä on kasvussa, jolloin monet ihmiset kärsivät köyhyydestä, laittomuudesta, korruptiosta ja väkivallasta; toteaa, että maanosan vuotavat rajat ruokkivat osaltaan väkivaltaa, heikentävät turvallisuutta ja tarjoavat tilaisuuksia rikolliseen toimintaan;

D.  ottaa huomioon, että rauha on todettu kehityksen kannalta olennaisen tärkeäksi uudessa vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen toimintaohjelmassa ja että kestävän kehityksen tavoitteeksi 16 on otettu rauha ja oikeudenmukaisuus;

E.  toteaa, että riittävän kokeneiden ja hyvin varustettujen järjestöjen ja kansakuntien olisi ihannetapauksessa selkeän ja realistisen YK:n valtuutuksen turvin annettava käyttöön menestyksekkäisiin rauhanoperaatioihin tarvittavat resurssit, jotta voidaan auttaa luomaan turvalliset olosuhteet, joissa siviiliorganisaatiot voivat tehdä työtään;

F.  ottaa huomioon, että YK on yhä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden pääasiallinen takaaja ja sillä on kattavimmat puitteet monenkeskiselle yhteistyölle kriisinhallinnassa; ottaa huomioon, että tällä hetkellä meneillään on 16 YK:n rauhanturvaoperaatiota, joihin osallistuu yli 120 000 henkilöä, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin; toteaa, että yli 87 prosenttia YK:n rauhanturvaajista toimii kahdeksassa operaatiossa Afrikassa; ottaa huomioon, että YK:n operaatioiden kohteet on rajattu;

G.  ottaa huomioon, että AU:n toimintaan kohdistuvat rajoitukset ovat erilaisia kuin YK:lla ja se voi valita puolensa, ryhtyä toimiin ilman kutsua ja puuttua tilanteeseen, vaikka minkäänlaista rauhansopimusta ei ole allekirjoitettu, ja silti kunnioittaa YK:n peruskirjaa; toteaa, että Afrikan valtioiden välisten ja sisäisten konfliktien määrän vuoksi tämä on merkittävä ero;

H.  ottaa huomioon, että Nato on antanut tukea AU:lle, muun muassa AMIS-operaatiolle Darfurissa ja AMISOM-operaatiolle Somaliassa niiden suunnitteluun ja maalta tai mereltä toimiviin strategisiin ilmakuljetusvälineisiin sekä Afrikan valmiusjoukkojen (ASF) kehittämiseen;

I.  katsoo, että Afrikan kriisit edellyttävät johdonmukaisia globaaleja toimia, jotka menevät pelkkiä turvallisuusnäkökohtia pidemmälle; ottaa huomioon, että rauha ja turvallisuus ovat kehityksen välttämättömiä edellytyksiä ja että kaikki paikalliset ja kansainväliset toimijat ovat korostaneet tiiviin koordinoinnin tarvetta turvallisuus- ja kehityspolitiikan välillä; ottaa huomioon, että tarvitaan pitkän aikavälin näkökulmaa; katsoo, että turvallisuusalan uudistus ja entisten sotilaiden aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen voivat olla tärkeässä asemassa vakaus- ja kehitystavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että YK:n rauhasta ja turvallisuudesta vastaava yhteystoimisto ja Afrikan unionin pysyvä edustusto Brysselissä ovat keskeisessä roolissa kehitettäessä suhteita niiden organisaatioiden sekä EU:n, Naton ja eri valtioiden suurlähetystöjen välillä;

J.  ottaa huomioon, että ensisijainen toimintatapa Euroopan yhteistyössä AU:n kanssa on Afrikan rauhanrahasto, joka perustettiin alun perin vuonna 2004 ja josta myönnetään 1,9 miljardia euroa tukea jäsenvaltioiden rahoittaman Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta; ottaa huomioon, että kun Afrikan rauhanrahasto perustettiin vuonna 2003, sen EKR:n kautta tulevan rahoituksen oli määrä olla väliaikaista, mutta 12 vuotta myöhemmin EKR on edelleen Afrikan rauhanrahaston pääasiallinen rahoituslähde; ottaa huomioon, että vuonna 2007 rauhanrahaston soveltamisalaa laajennettiin siten, että se sisältää entistä laajemmin konfliktien ehkäisyn ja konfliktien jälkeiset vakautustoimet; toteaa, että vuosien 2014–2016 toimintaohjelmassa otetaan huomioon ulkoinen arviointi ja jäsenvaltioiden kuulemiset ja otetaan käyttöön uusia elementtejä tehokkuuden parantamiseksi; toteaa, että SEU-sopimuksen 43 artiklassa viitataan ns. laajennettuihin Petersbergin tehtäviin, joihin kuuluvat neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfliktinesto- ja rauhanturvaamistehtävät ja taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen mukaan luettuina; ottaa huomioon, että vuonna 2014 yli 90 prosenttia talousarviosta varattiin rauhanoperaatioille ja että 65 prosenttia kyseisistä varoista varattiin AMISOMin henkilöstömenoihin; ottaa huomioon, että Afrikan unionin ja afrikkalaisten alueellisten talousyhteisöjen institutionaalisten valmiuksien vahvistaminen on keskeinen edellytys rauhanoperaatioiden sekä konfliktien jälkeisten sovittelu- ja kunnostamisprosessien onnistumiselle;

K.  katsoo, että EU:n roolia on tarkasteltava suhteessa useiden valtioiden ja järjestöjen rauhanoperaatioille antamaan tukeen; ottaa huomioon, että esimerkiksi Yhdysvallat on suurin YK:n rauhanturvaoperaatioiden maksaja maailmassa ja se antaa suoraan tukea AU:lle oman Afrikan rauhanturvaamisen nopean toiminnan kumppanuutensa kautta ja tukee noin 5 miljardilla dollarilla YK:n operaatioita Keski-Afrikan tasavallassa, Malissa, Norsunluurannikolla, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa; ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden kumppanien ryhmä koordinoi näiden erilaisten rahoituslähteiden täydentävyyttä; toteaa, että Kiinasta on tullut aktiivinen osallistuja YK:n rauhanturvaoperaatioissa ja AU:n komissio on mukana Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumissa; toteaa, että Etiopian jälkeen suurimman henkilöstömäärän YK:n rauhanturvatoimintaan tarjoavat Intia, Pakistan ja Bangladesh;

L.  toteaa, että Euroopan maat ja EU ovat YK-järjestelmän suurimpia tukijoita, erityisesti taloudellisen tuen antamisessa YK:n ohjelmille ja hankkeille; toteaa, että Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat YK:n rauhanturvaoperaatioiden talousarvion suurimmat eurooppalaiset rahoittajat; toteaa, että EU:n jäsenvaltiot yhdessä ovat suurin YK:n rauhanturvabudjetin rahoittaja ja että niiden osuus on noin 37 prosenttia ja että tällä hetkellä ne ovat lähettäneet joukkoja yhdeksään rauhanturvaoperaatioon; toteaa lisäksi, että vuosina 2014 ja 2015 EU:n rahoitussitoumukset AU:lle olivat yhteensä 717,9 miljoonaa euroa ja että AU:n rahoitusosuus oli vain 25 miljoonaa euroa; toteaa, että Euroopan maiden osuus YK:n rauhanturvahenkilöstöstä on ainoastaan 5 prosenttia eli 5 000 henkeä yhteensä 92 000 hengen joukoista; toteaa kuitenkin, että esimerkiksi Ranska kouluttaa vuosittain 25 000 afrikkalaista sotilasta ja sillä on erikseen yli 4 000 henkeä afrikkalaisissa rauhanturvaoperaatioissa;

M.  ottaa huomioon, että jalkaväkimiinat ovat olleet merkittävänä esteenä konfliktinjälkeiselle olojen normalisoimiselle ja kehitykselle erityisesti Afrikassa, ja että EU on käyttänyt noin 1,5 miljardia euroa 20 viime vuoden aikana miinanraivaukseen ja miinojen uhrien auttamiseen liittyviin prosesseihin, ja siitä on tullut suurin avunantaja tällä alalla;

N.  ottaa huomioon, että yksittäisten Euroopan maiden roolin lisäksi EU antaa erikseen rauhanoperaatioille tukea moniulotteisin toimin; toteaa, että EU tarjoaa teknistä ja rahoitustukea AU:lle ja alialueellisille järjestöille, erityisesti Afrikan rauhanrahaston, vakautta ja rauhaa edistävän välineen ja Euroopan kehitysrahaston kautta; toteaa, että EU toteuttaa neuvonta- ja koulutustoimia YTPP-operaatioidensa yhteydessä ja edesauttaa näin Afrikan kriisinhallintavalmiuksien lujittamista;

O.  ottaa huomioon, että Afrikassa on meneillään viisi EU:n siviilioperaatiota ja neljä EU:n sotilasoperaatiota, joita toteutetaan usein rinnakkain tai peräkkäin YK:n, AU:n tai kansallisten toimien kanssa;

P.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut auttamaan Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden vahvistamisessa erityisesti tukemalla Afrikan valmiusjoukkojen saattamista toimintavalmiiksi;

Q.  toteaa, että Eurooppa-neuvosto on pyytänyt unionia ja sen jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kumppanimaille ja järjestöille tarjoamalla koulutusta, neuvontaa, varusteita ja resursseja, jotta ne voivat yhä enemmän itse ehkäistä tai hallita kriisejä; toteaa, että turvallisuuden ja kehityksen aloilla on selkeä tarve toteuttaa toisiaan tukevia toimenpiteitä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi;

R.  katsoo, että EU:n olisi tuettava muiden toimijoiden toimintaa, sillä niillä voi olla paremmat edellytykset toimia tietyissä rooleissa, vältettävä päällekkäisyyttä ja osallistuttava jo paikan päällä olevien toimijoiden, erityisesti jäsenvaltioiden, työn tehostamiseen;

S.  toteaa, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohdassa kielletään käyttämästä EU:n talousarvion varoja operaatioihin, joilla on sotilaallisia tai puolustuksellisia vaikutuksia, mutta siinä ei nimenomaisesti suljeta pois EU:n rahoitusta sellaisiin sotilaallisiin tehtäviin, kuten rauhanturvaoperaatioihin, joilla on kehitystavoitteita; ottaa huomioon, että näistä yhteisistä menoista vastaavat jäsenvaltiot Athene-järjestelmän puitteissa; ottaa huomioon, että EU:n kehityspolitiikan ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja pitkällä aikavälillä köyhyyden poistaminen ja että SEUT-sopimuksen 209 ja 212 artiklassa ei nimenomaisesti suljeta pois rahoitusta valmiuksien kehittämiseen turvallisuusalalla; toteaa, että Euroopan kehitysrahasto ja Afrikan rauhanrahasto ovat EU:n talousarvion ulkopuolisina välineinä merkittäviä pyrkimyksissä käsitellä turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä; toteaa, että Euroopan kehitysrahastossa edellytetään ohjelmasuunnittelua, joka täyttää julkisen kehitysavun kriteerit, ja että näissä kriteereissä useimmiten suljetaan pois turvallisuuteen liittyvät menot; toteaa, että unioni pohtii mahdollisuutta perustaa uusia aihetta koskevia välineitä osana aloitetta turvallisuuden ja kehityksen edistämisestä valmiuksia kehittämällä;

T.  katsoo, että asianomaisten maiden tarpeiden ja EU:n turvallisuusintressien on oltava EU:n osallistumisen ohjaavina periaatteina;

1.  korostaa tarvetta toteuttaa koordinoituja ulkoisia toimia, joissa hyödynnetään diplomaattisia välineitä, turvallisuusvälineitä ja kehittämisen välineitä, jotta voidaan palauttaa luottamus ja selviytyä sotien, sisäisten konfliktien, epävarmuuden, epävakauden ja muutoksen aiheuttamista haasteista;

2.  panee merkille, että useiden YK:n valtuuttamien operaatioiden toteuttaminen samalla toiminta-alueella siten, että niihin osallistuu eri toimijoita ja alueellisia järjestöjä, on yhä yleisempää nykyaikaisissa rauhanoperaatioissa; korostaa, että näiden monimutkaisten kumppanuuksien hallinnointi niin, etteivät työt tai tehtävät mene päällekkäin, on operaatioiden onnistumisen kannalta olennaista; kehottaa tässä mielessä arvioimaan ja rationalisoimaan nykyisiä rakenteita;

3.  painottaa varhaisen yhteydenpidon ja tehostettujen menettelyjen merkitystä YK:n ja AU:n ja muidenkin järjestöjen, kuten Naton ja Etyjin, välisissä kriisiä koskevissa neuvotteluissa; korostaa, että on parannettava tietojen jakamista myös operaatioiden suunnittelusta, toteuttamisesta ja analysoinnista; pitää myönteisenä EU:n ja YK:n luottamuksellisten tietojen vaihtamista koskevien hallinnollisten järjestelyjen valmiiksi saamista ja allekirjoittamista; panee merkille Afrikan ja EU:n välisen kumppanuuden sekä rauhaan ja turvallisuuteen liittyvän EU:n ja AU:n välisen poliittisen vuoropuhelun tärkeyden; ehdottaa AU:n, EU:n ja muiden keskeisten toimijoiden sekä YK:n välistä sopimusta Afrikan turvallisuutta ja kehitystä koskevista yhteisistä tavoitteista;

4.  kehottaa EU:ta, ottaen huomioon haasteiden laajuuden ja muiden järjestöjen ja kansakuntien monimuotoisen osallistumisen, pyrkimään tarkoituksenmukaiseen työnjakoon ja keskittymään aloihin, joilla saadaan eniten lisäarvoa; panee merkille, että useat jäsenvaltiot jo osallistuvat paikan päällä Afrikassa toteutettaviin operaatioihin ja että EU voisi tuottaa todellista lisäarvoa tukemalla enemmän näitä operaatioita;

5.  panee merkille, että yhä monimutkaisemmassa turvallisuusympäristössä YK:n ja AU:n operaatioissa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa sotilaallisten, diplomaattisten ja kehitykseen liittyvien välineiden käyttöönoton lisäksi muita olennaisia tekijöitä ovat turvallisuusympäristön perusteellinen tuntemus, tiedustelutietojen ja muiden tietojen sekä nykyaikaisen tekniikan vaihto, tietämys siitä, miten voidaan toteuttaa terrorisminvastaisia toimia ja torjua rikollisuutta konfliktialueilla ja konfliktin jälkeisillä alueilla, toiminnan mahdollistavien kriittisten menestystekijöiden käyttöönotto, humanitaarisen avun tarjoaminen ja poliittisen vuoropuhelun palauttaminen, ja toteaa, että näiden kaikkien järjestämisessä Euroopan maat voivat auttaa; panee merkille yksittäisten jäsenvaltioiden ja muiden monikansallisten järjestöjen tällä alalla jo tekemän työn;

6.  korostaa EU:n muiden turvallisuusalan välineiden ja erityisesti YTPP-tehtävien ja ‑operaatioiden tärkeyttä; muistuttaa, että EU toteuttaa toimia Afrikassa osallistuakseen kriisien koettelemien maiden vakauttamiseen, erityisesti koulutusoperaatioiden avulla; korostaa YTPP-operaatioiden, sekä siviili- että sotilasoperaatioiden, roolia turvallisuusalan uudistusten tukemisessa ja kansainvälisen kriisinhallintastrategian edistämisessä;

7.  panee merkille, että rauhanoperaation onnistumisen kannalta ratkaisevaa on se, koetaanko operaatio oikeutetuksi; katsoo, että näin ollen AU:n olisi osallistuttava toimittamalla tukea ja aseellisia joukkoja aina kun se on mahdollista; pitää tätä tärkeänä siitäkin syystä, että osallistuminen on AU:n omaehtoista järjestyksenpitoa koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaista;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että uudella Afrikan rauhanrahaston toimintaohjelmalla puututaan ongelmiin ja annetaan suurempi painoarvo vetäytymisstrategioille ja taloudellisen taakan tasapuolisemmalle jakautumiselle Afrikan maiden kanssa, entistä kohdennetummalle tuelle ja paremmille päätöksentekomenettelyille;

9.  pitää myönteisenä maaliskuussa 2015 sovittua kriisinhallintaa ja rauhanturvaamista koskevaa EU:n ja YK:n strategista kumppanuutta ja sen painopistealoja vuosiksi 2015–2018; panee merkille aikaisemmat ja nykyiset YTPP-operaatiot, joiden tarkoituksena on rauhanturvaaminen, konfliktinesto ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen, ja panee merkille muiden järjestöjen, yleisafrikkalaiset ja alueelliset järjestöt mukaan lukien, ja näiden alueiden maiden keskeisen roolin; kannustaa unionia toteuttamaan lisätoimia, joilla helpotetaan jäsenvaltioiden osallistumista; palauttaa mieliin, että EU on osallistunut Afrikassa kriisinhallintatoimiin, joiden tarkoituksena on rauhanturvaaminen, konfliktinesto ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen YK:n peruskirjan mukaisesti; toteaa, että EU:n 28 jäsenvaltiosta ainoastaan 11 teki sitoumuksia 28. syyskuuta 2015 pidetyssä johtajien rauhanturvahuippukokouksessa, kun taas Kiina sitoutui lähettämään 8 000 sotilaan vahvuiset valmiusjoukot ja Kolumbia 5 000 sotilasta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään huomattavasti sotilaidensa ja poliisiensa osallistumista YK:n rauhanturvaoperaatioihin;

10.  painottaa, että kriiseissä tarvitaan nopeita afrikkalaisia kriisinhallintatoimia, ja katsoo, että Afrikan valmiusjoukoilla on siinä keskeinen rooli; korostaa EU:n merkittävää osallistumista Afrikan rauhanrahaston sekä AU:n rahoittamisen kautta, sillä näin AU voi lujittaa valmiuttaan tarjota yhteisiä ratkaisuja maanosan kriiseihin; kannustaa alueellisia organisaatioita kuten Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä (ECOWAS) tai eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC) lisäämään ponnistelujaan nopean afrikkalaisen kriisitoiminnan alalla sekä täydentämään AU:n toimia;

11.  korostaa kuitenkin, että on tärkeää investoida enemmän konfliktien ehkäisyyn ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin poliittinen ja uskonnollinen radikalisoituminen, vaaleihin liittyvä väkivalta, asuinseudultaan siirtymään joutuva väestö sekä ilmastonmuutos;

12.  antaa tunnustusta Afrikan rauhanrahastolle sen ratkaisevasta myötävaikutuksesta YK:n, EU:n ja AU:n välisen kolmikantakumppanuuden kehittämiseen; toteaa, että Afrikan rauhanrahasto toimii sekä yhteyspisteenä että mahdollisena ponnahduslautana vahvemman kumppanuuden luomisessa EU:n ja AU:n välille ja että se on osoittautunut välttämättömäksi AU:n ja sen kautta kahdeksan alueellisen talousyhteisön operaatioiden suunnittelun ja toteuttamisen kannalta; katsoo, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tiivis sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, jos Afrikan rauhanrahastoa halutaan hyödyntää täysimääräisesti, samoin myös se, että AU osoittaa suurempaa tehokkuutta ja avoimuutta varojen käytössä; katsoo, että Afrikan rauhanrahaston olisi keskityttävä rakenteelliseen tukeen afrikkalaisten asevoimien sotilaiden palkkojen maksamisen sijasta; toteaa, että käytössä on muita rahoitusmekanismeja mutta katsoo, että koska rauhanrahasto keskittyy pelkästään Afrikkaan ja sillä on selkeät tavoitteet, se on erityisen tärkeä Afrikan rauhanoperaatioiden kannalta; toteaa lisäksi, että rauhanrakentamisen alalla Afrikassa työskenteleville kansalaisjärjestöille olisi annettava tilaisuus esittää näkemyksensä osana entistä strategisempaa suhtautumistapaa rauhan ja turvallisuuden alalla työskenteleviin kansalaisjärjestöihin; on edelleen huolissaan Afrikan maissa jatkuvasti esiintyvistä rahoitukseen ja poliittiseen tahtoon liittyvistä ongelmista; panee merkille neuvoston 24. syyskuuta 2012 antamat päätelmät, joissa todetaan, että ”Euroopan kehitysrahaston varoista saatavalle rahoitukselle on tarkasteltava vaihtoehtoista rahoitusta”;

13.  huomauttaa, että EU:n sotilasyhteistyön tehostaminen lisäisi unionin YK:n rauhanoperaatioihin antaman panoksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

14.  panee tyytyväisenä merkille lokakuussa 2015 toteutetun toisen Amani Africa ‑koulutusjakson, johon osallistui yli 6 000 sotilasta, poliisia ja siviiliä, ottaen huomioon Afrikan valmiuksien kehittämisen suuren merkityksen, ja odottaa 25 000 sotilaan vahvuisten Afrikan valmiusjoukkojen saattamista toimintavalmiiksi mahdollisimman pian vuonna 2016;

15.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita kansainvälisen yhteisön jäseniä avustamaan koulutuksessa, joka käsittää myös kurinpidon, varustamisessa, logistisessa tuessa, taloudellisessa tuessa ja voimankäyttösääntöjen kehittämisessä ja kannustamaan ja auttamaan kaikin tavoin Afrikan maita sekä jatkamaan sitoutumista Afrikan valmiusjoukkoihin; kehottaa jäsenvaltioiden suurlähetystöjä ja EU:n edustustoja ajamaan aktiivisemmin Afrikan valmiusjoukkojen asiaa Afrikan pääkaupungeissa; katsoo, että virallinen kehitysapu on suunniteltava OECD:n puitteissa uudelleen rauhanrakentamisen näkökulmasta; katsoo, että Euroopan kehitysrahastosta annettua asetusta olisi tarkistettava sellaisen ohjelmasuunnittelun mahdollistamiseksi, jossa mukaan otetaan kehitykseen liittyviin syihin perustuvia rauhaa, turvallisuutta ja oikeutta koskevia menoja;

16.  toteaa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) alan operaatiot ovat tärkeitä Afrikan turvallisuudelle ja erityisesti afrikkalaisten joukkojen koulutus- ja tukioperaatiot, kuten EUTM Mali, EUCAP Sahel Mali ja EUCAP Sahel Niger, EUTM Somalia sekä EUCAP NESTOR; panee merkille näiden operaatioiden tarjoaman lisätuen YK:n toteuttamille muille operaatiolle; kehottaa EU:ta vahvistamaan kyseisten koulutusoperaatioiden valmiuksia esimerkiksi mahdollistamalla koulutettujen afrikkalaisten sotilaiden seurannan operaatioiden aikana sekä heidän palattuaan operaatioalueilta;

17.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ei rauhanoperaatioita tukiessaan pitäisi toimia eristyksissä vaan pikemminkin ottaa täysimääräisesti huomioon muiden kansainvälisten toimijoiden osuus, parantaa koordinointia niiden kanssa ja toiminnan nopeutta sekä keskittää toimintansa tiettyihin ensisijaisiin maihin käyttämällä sopivimpia ja kokeneimpia jäsenvaltioita ja Afrikan valtioita johtavina maina; korostaa alueellisten talousyhteisöjen merkitystä Afrikan turvallisuusrakenteessa; toteaa, että EU:n edustustoilla voisi olla rooli koordinoinnin yhteyspisteinä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa;

18.  tukee EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa, sillä se on keskeinen väline, jolla edistetään kaikkien EU:n toimintamahdollisuuksien käynnistämistä rauhanturvaoperaatioiden ja vakautusprosessin yhteydessä sekä erilaisten keinojen käyttöönottoa Afrikan unionin maiden kehityksen tukemiseksi;

19.  painottaa, että rajojen hallinnalle annettavan tuen on oltava EU:n Afrikassa suorittamien toimien painopisteenä; panee merkille, että vuotavat rajat ovat yksi tärkeimmistä syistä terrorismin lisääntymiseen Afrikassa;

20.  pitää myönteisenä yhteistä tiedonantoa valmiuksien kehittämisestä ja yhtyy neuvoston kehotuksiin sen nopeasta täytäntöönpanosta; huomauttaa, että EU:lla on hyvät mahdollisuudet erityisesti laaja-alaisella lähestymistavalla, johon kuuluu sekä siviilikeinoja että sotilaallisia keinoja, edistää vahvistamaan hauraiden ja konfliktista kärsivien maiden turvallisuutta sekä vastata kumppaneidemme tarpeisiin, varsinkin sotilaallisten vastaanottajien tarpeisiin, ja muistuttaa samalla, että turvallisuus on kehityksen ja demokratian ennakkoedellytys; pitää valitettavana, ettei Euroopan komissio eikä neuvosto ole toimittanut Euroopan parlamentille arviointiaan oikeudellisista vaihtoehdoista valmiuksien kehittämisen tukemiseksi; kehottaa kumpaakin toimielintä tiedottamaan Euroopan parlamentille tästä hyvissä ajoin; kehottaa komissiota ehdottamaan oikeusperustaa, joka on ”Enable and Enhance” ‑aloitteessa vuonna 2013 hahmoteltujen alkuperäisten eurooppalaisten tavoitteiden mukainen;

21.  korostaa, että neuvoston oikeudellisen yksikön 7. joulukuuta 2015 laatimassa, turvallisuuden ja kehityksen edistämistä valmiuksia kehittämällä koskevassa asiakirjassa tarkastellaan mahdollisuuksia rahoittaa Afrikan maiden asevoimien infrastruktuureja; kehottaa neuvostoa jatkamaan tätä keskustelua;

22.  on tyytyväinen Ranskan 42 artiklan 7 kohdan aktivoinnin jälkeen saamiin myönteisiin vastauksiin; pitää erittäin myönteisinä EU:n jäsenvaltioiden asevoimien Afrikassa uudelleen käynnistämiä toimia;

23.  toteaa, että ongelmana on usein rahoituksen puutteen sijasta se, miten varoja käytetään ja mitä muita resursseja hyödynnetään; toteaa, ettei tilintarkastustuomioistuimen EU:n varoja koskevia suosituksia ole pantu täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa tarkastelemaan säännöllisesti, miten jäsenvaltioiden hallitusten EU:n ja YK:n kautta antamaa rahoitusta käytetään; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää käyttää varoja tehokkaasti, ottaen huomioon niiden rajallisuus ja ratkaistavien ongelmien laajuus; uskoo, että tilivelvollisuus on olennainen osa tätä prosessia samoin kuin se, että avustetaan laajalle levinneeseen korruptioon puuttumisessa Afrikassa; vaatii perinpohjaisempaa ja läpinäkyvämpää arviota EU:n tukemista rauhanoperaatioista; tukee sellaisia aloitteita kuin Keski-Afrikan tasavallassa toimiva Bêkou-erityisrahasto, jolla pyritään asettamaan EU:n kehitysalan resursseja, asiantuntemusta ja valmiuksia yhteiskäyttöön kansainvälisten toimien hajanaisuuden ja tehottomuuden kompensoimiseksi jonkin maan jälleenrakennuksen yhteydessä; kehottaa noudattamaan järjestelmällisemmin EU:n eri välineiden yhteistä ohjelmasuunnittelua;

24.  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2015 annetun YK:n arviointiraportin YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyvistä valvontatoimista ja kuntoutusavusta; toteaa, että AU:n, YK:n, EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi valvottava tiukasti tällaisia rikosasioita ja kehottaa ottamaan käyttöön mahdollisimman ankarat kurinpidolliset ja oikeudelliset menettelyt ja kaikki tarvittavat toimet tällaisten rikosten ehkäisemiseksi; suosittelee näin ollen, että rauhanturvaoperaatioiden henkilöstölle annetaan asianmukaista koulutusta ja uskoo, että naispuolisen henkilöstön ja tasa-arvoneuvonantajan nimittämisellä vähennettäisiin kulttuurisia väärinkäsityksiä ja seksuaalista väkivaltaa;

25.  kehottaa EU:ta ja YK:ta toimimaan yhteisvoimin valmiuksien kehittämiseksi; katsoo, että nykyinen rahoitusohjelma ei ole kestävä ja että Afrikan rauhanrahastolle olisi asetettava ehtoja AU:n rohkaisemiseksi lisäämään omaa osallistumistaan rauhanoperaatioihin;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille, AU:n komission puheenjohtajalle, yleisafrikkalaisen parlamentin puhemiehelle, Naton pääsihteerille ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

(1)S/2015/229.
(2)JOIN(2015)0017.
(3)A/70/95–S/2015/446.
(4)Neuvoston asiakirja 11216/12.
(5)EUH(2015)458, neuvoston asiakirja 7632/15.
(6)Neuvoston asiakirja 7204/08.
(7)Neuvoston asiakirja 8370/14.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0403.
(9)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 56.


Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt elintarvikeketjussa
PDF 293kWORD 109k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (2015/2065(INI))
P8_TA(2016)0250A8-0173/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta yritysten välisessä elintarvikeketjussa” (COM(2014)0472),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (COM(2016)0032),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2009 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (COM(2009)0591),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetun komission vihreän kirjan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa (COM(2013)0037),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 esittämänsä kannanoton Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(1),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan(2),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman epätasapainosta elintarvikeketjussa(3),

–  ottaa huomioon 12. marraskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission vihreästä kirjasta hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon suuresta vähittäiskauppasektorista sekä sen suuntauksista ja vaikutuksista maanviljelijöihin ja kuluttajiin(4),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta,(5) ja erityisesti sen 104 kohdan,

–  ottaa huomioon elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta 30. heinäkuuta 2010 annetun komission päätöksen(6),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä(7),

–  ottaa huomioon Areté srl -yhtiön komissiolle tekemän tutkimuksen ”Monitoring the implementation of principles of good practice in vertical relationships in the food supply chain” (tammikuu 2016),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(8),

–  ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY(9),

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(10),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(11),

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan kaupan alan asiamiehen (Groceries Code Adjudicator) 26. tammikuuta 2016 julkaiseman Tesco plc:tä koskevan tutkimuksen,

–  ottaa huomioon kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(12),

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 261/2012(13),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2015 annetun kertomuksen Supply Chain -aloitteen edistymisestä,

–  ottaa huomioon Consumers International -järjestön vuoden 2012 raportin nimeltä ”The relationship between supermarkets and suppliers: what are the implications for consumers?”,

–  ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun FAO:n yleismaailmallisen SAFA-viitekehyksen,

–  ottaa huomioon viljelijöiden ja maatalousosuuskuntien äärimmäisen kriittisen tilanteen etenkin maidon, sianlihan, naudanlihan, hedelmien ja vihannesten sekä viljan tuotannon aloilla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0173/2016),

A.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vakava ongelma, joka ilmenee monella talouden alalla; ottaa huomioon, että 29. tammikuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (COM(2016)0032) todetaan, että näitä käytäntöjä voi esiintyä elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa; toteaa, että ongelma on erityisen ilmeinen elintarvikeketjussa ja että haitallisia vaikutuksia kohdistuu kaikkein heikoimpaan lenkkiin; toteaa, että ongelman olemassaolon ovat vahvistaneet kaikki elintarvikeketjun yksiköt ja monet kansalliset kilpailuviranomaiset; ottaa huomioon, että komissio, parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ovat toistuvasti kiinnittäneet huomiota hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin;

B.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjussa ˮepäoikeudenmukaisuuttaˮ on vaikea pitää nykyisen kilpailulainsäädännön rikkomisena, koska sen nykyiset välineet ovat tehokkaita vain joidenkin kilpailun vastaisen käyttäytymisen muotojen yhteydessä;

C.  ottaa huomioon elintarvikeketjun koon ja strategisen merkityksen Euroopan unionille; ottaa huomioon, että ala työllistää unionissa yli 47 miljoonaa henkilöä ja sen osuus on noin 7 prosenttia bruttoarvonlisäyksestä EU:n tasolla ja että unionissa elintarvikkeiden vähittäismyyntiin liittyvien tuotteiden markkinoiden kokonaisarvon arvioidaan olevan 1,05 miljardia euroa; toteaa, että vähittäispalvelujen alan osuus on 4,3 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja 17 prosenttia EU:n pk-yrityksistä(14); ottaa huomioon, että elintarvike- ja juoma-alan yrityksistä 99,1 prosenttia on pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä;

D.  ottaa huomioon, että yhtenäismarkkinat ovat tuoneet suuria etuja elintarviketoimitusketjun toimijoille, ja että elintarvikkeiden kaupalla on yhä merkittävämpi rajatylittävä ulottuvuus ja että se on erityisen tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta; ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän kaupan osuus EU:n elintarvike- ja juomatuotannosta on noin 20 prosenttia; ottaa huomioon, että 70 prosenttia jäsenvaltioiden elintarviketuotteiden kokonaisviennistä suuntautuu muihin EU:n jäsenvaltioihin;

E.  ottaa huomioon, että yritysten välisessä elintarviketoimitusketjussa on viime vuosina tapahtunut huomattavia rakenteellisia muutoksia, joihin sisältyvät tuotannossa ja erityisesti jalostuksessa ja vähittäiskaupassa sekä tuotantoketjun alkupäässä toimivien yksikköjen voimakas keskittyminen sekä vertikaalinen ja rajat ylittävä yhdentyminen;

F.  toteaa, että elintarviketoimitusketjuun osallistuvat yksiköt ovat raportoineet pääasiassa seuraavanlaisista hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä:

   maksujen viivästymiset
   markkinoillepääsyn rajoittaminen
   sopimusehtojen muuttaminen yksipuolisesti tai takautuvasti
   kykenemättömyys toimittaa riittävän yksityiskohtaisia tai selkeästi muotoiltuja tietoja sopimusehdoista
   kieltäytyminen kirjallisen sopimuksen tekemisestä
   sopimuksen äkillinen ja perusteeton peruuttaminen
   kaupallisen riskin epäoikeudenmukainen siirtäminen
   maksujen vaatiminen tuotteista tai palveluista, joilla ei ole mitään arvoa sopimusosapuolelle
   maksujen periminen fiktiivisistä palveluista
   kuljetus- ja varastointikulujen siirtäminen toimittajille
   pakottaminen osallistumaan myynninedistämiseen, maksujen periminen tuotteiden sijoittamisesta tärkeisiin paikkoihin kaupoissa ja muut lisämaksut
   tuotteiden mainostamista myyntipaikoissa koskevien kustannusten siirtäminen toimittajille
   vaatimus, että myymättömät tavarat voidaan palauttaa ehdoitta
   painostaminen hintojen alennuksiin
   kauppakumppaneiden estäminen tekemästä hankintoja muista jäsenvaltioista (alueellista toimittamista koskevat rajoitukset);

G.  toteaa, että maataloustuottajat ovat erityisen haavoittuvia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille elintarviketoimitusketjussa, sillä on mahdotonta pysäyttää jo käynnistettyä maataloustuotantoa, ja siitä saatavat tuotteet ovat säilyvyydeltään lyhytkestoisia;

H.  ottaa huomioon, että toisinaan tuottajat työskentelevät tappiolla johtuen epäsuotuisista neuvotteluista elintarviketoimitusketjun muiden toimijoiden kanssa erityisesti, kun valintamyymälöissä myydään tuotteita alennuksella;

I.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy siellä, missä elintarviketoimitusketjun kumppaneiden väliset kauppasuhteet eivät ole tasapainossa, mikä johtuu liiketoimintasuhteiden neuvotteluvoiman eroista, jotka johtuvat markkinavoimien yhä kasvavasta keskittymisestä pieneen määrään monikansallisia ryhmittymiä, ja ottaa huomioon, että nämä erot vahingoittavat usein pieniä ja keskikokoisia tuottajia;

J.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä saattaa olla haitallisia vaikutuksia elintarviketoimitusketjun yksittäisiin yksiköihin ja erityisesti maataloustuottajiin ja pk-yrityksiin, millä puolestaan voi olla haitallinen vaikutus unionin koko talouteen ja lopullisiin kuluttajiin, kun rajoitetaan kuluttajien saatavana olevaa tuotevalikoimaa ja mahdollisuutta saada uusia ja innovatiivisia tuotteita; ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt saattavat vaikuttaa yritysten välisiin hintaneuvotteluihin, rajoittaa rajatylittävää kauppaa unionissa ja estää sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan; ottaa huomioon, että erityisesti hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat johtaa siihen, että yritykset vähentävät investointeja ja innovointia myös ympäristönsuojelun, työolojen ja eläinten hyvinvoinnin aloilla tulojen vähenemisen ja epävarmuuden takia, ja ne saattavat johtaa siihen, että yritykset luopuvat tuotannosta, jalostuksesta tai kauppatoiminnasta;

K.  katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat sisämarkkinoiden kehittymisen ja sujuvan toiminnan este ja voivat häiritä vakavasti markkinoiden moitteetonta toimintaa;

L.  toteaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat johtaa yritysten liiallisiin kustannuksiin tai odotettua alhaisempiin tuloihin ja siten heikompaan neuvotteluvoimaan sekä ylituotantoon ja elintarvikehävikkiin;

M.  toteaa, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutuksia kuluttajille saattavat olla tuotevalikoiman kaventuminen, kulttuuriperinnön häviäminen ja vähittäismyyntipisteiden vähentyminen;

N.  ottaa huomioon, että pk-yritykset ja mikroyritykset, joiden osuus on yli 90 prosenttia EU:n talousrakenteesta, ovat erityisen haavoittuvia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille ja että kyseiset käytännöt vaikuttavat niihin enemmän kuin suuriin yrityksiin, minkä vuoksi niiden on vaikeampaa pysyä markkinoilla, ryhtyä uusiin tuote- ja teknologiainvestointeihin ja innovointiin, jolloin niiden on vaikeampaa laajentaa toimintaansa sisämarkkinoilla myös rajojen yli; ottaa huomioon, että pk-yritykset ovat haluttomia luomaan kauppasuhteita, koska niihin voidaan soveltaa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä;

O.  ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ei esiinny ainoastaan elintarviketoimitusketjussa vaan yhtä usein myös non-food-toimitusketjussa esimerkiksi vaate- ja autoteollisuudessa;

P.  ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön monia tapoja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, joissakin tapauksissa vapaaehtoisten ja itsesääntelyyn perustuvien järjestelmien kautta ja toisissa asiaa koskevilla kansallisilla säännöksillä; toteaa, että tämä on johtanut erittäin suuriin maiden välisiin eroihin ja vaihtelevuuteen oikeudellisen suojan tasossa, luonteessa ja muodossa; toteaa, että jotkut maat eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin toimiin tällä alalla;

Q.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot, jotka ovat aluksi puuttuneet hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin vapaaehtoisuuteen perustuvilla menettelytavoilla, ovat sittemmin päättäneet puuttua kyseisiin käytäntöihin lainsäädännön avulla;

R.  ottaa huomioon, että kilpailulainsäädäntö kattaa vain osan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä;

S.  katsoo, että unionin kilpailuoikeuden olisi mahdollistettava, että kuluttajilla on laaja valikoima korkealaatuisia tuotteita, joiden hinnat ovat kilpailukykyisiä, samalla kun varmistetaan, että yrityksiä kannustetaan investoimaan ja innovoimaan antamalla niille yhtäläiset mahdollisuudet edistää tuotteidensa ansioita ilman, että ne sysätään aiheettomasti pois markkinoilta hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä;

T.  toteaa, että unionin kilpailupolitiikan on mahdollistettava, että lopullinen kuluttaja voi ostaa tuotteita kilpailukykyiseen hintaan, mutta sen on myös taattava vapaa ja rehellinen kilpailu yritysten välillä, jotta niitä kannustetaan innovaatioihin;

U.  ottaa huomioon, että niin sanotulla pelkotekijällä voi olla merkitystä kauppasuhteissa, kun heikompi osapuoli ei kykene käyttämään tehokkaasti oikeuksiaan eikä halua esittää valitusta hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, joita vahvempi osapuoli soveltaa, siinä pelossa, että valittaminen vaarantaisi osapuolten kauppasuhteen;

V.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjun toiminta vaikuttaa EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään, sillä kotitalouksien menoista ruuan osuus on noin 14 prosenttia;

W.  ottaa huomioon, että elintarvikeketjussa on monia toimijoita, kuten valmistajia, vähittäiskauppiaita, välittäjiä ja tuottajia, ja että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä saattaa esiintyä ketjun eri osissa;

X.  ottaa huomioon, että niin sanottu pelkotekijä merkitsee sitä, että pienet toimittajat eivät kykene tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan, jos sellainen on luotu, saada asiansa käsiteltäväksi oikeudessa, ja että muut, halvat ja saatavilla olevat mekanismit, kuten riippumattoman välityselimen suorittama sovittelu, palvelevat paremmin pienten toimittajien etuja;

Y.  katsoo, että Supply Chain -aloitteessa (SCI-aloite) on merkittäviä rajoitteita, kuten se, että se ei sisällä noudattamatta jättämistä koskevia seuraamuksia ja mahdollisuutta esittää luottamuksellisia kanteluita, mikä estää sitä olemasta tehokas väline hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumisessa;

1.  pitää myönteisinä komission tähän mennessä toteuttamia toimia, joilla pyritään torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, turvaamaan markkinoiden tasapaino ja korjaamaan nykyinen pirstoutuneisuus, joka johtuu erilaisista kansallisista lähestymistavoista hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen käsittelemiseksi EU:ssa, mutta korostaa, että komission toteuttamat toimet eivät riitä torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; on tyytyväinen komission 29. tammikuuta 2016 antamaan edellä mainittuun kertomukseen ja kauan odotettuun selvitykseen elintarvikeketjussa vertikaalisissa suhteissa noudatettavien hyvän käytännön periaatteiden täytäntöönpanon seurannasta mutta panee merkille kertomuksen johtopäätökset, jotka eivät viitoita tietä EU:n tasoiseen kehykseen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi EU:n tasolla;

2.  pitää myönteisinä elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin toteuttamia toimia ja sitä, että on perustettu yritysten välisiä käytäntöjä käsittelevä asiantuntijafoorumi, joka on laatinut luettelon, kuvauksen ja arvion kauppatavoista, joita voidaan pitää räikeän epäoikeudenmukaisina;

3.  ottaa huomioon SCI-aloitteen perustamisen ja kehittämisen ja katsoo, että sillä on tärkeä rooli kulttuurisen muutoksen edistämisessä ja liiketoimintaetiikan parantamisessa; toteaa, että tämä aloite on johtanut hyviä käytäntöjä vertikaalisissa suhteissa elintarviketoimitusketjussa koskevien periaatteiden hyväksymiseen ja näiden periaatteiden noudattamista koskevan kattavan vapaaehtoisen kehyksen luomiseen ja että jo toisena toimintavuonna tähän kehykseen osallistuu koko EU:n alueelta yli tuhat yritystä, jotka ovat pääosin pk-yrityksiä; pitää myönteisenä tähän mennessä saavutettua edistystä ja katsoo, että toimilla oikeudenmukaisten kauppatapojen edistämiseksi elintarviketoimitusketjussa pitäisi olla todellista vaikutusta, vaikka toimia ei tällä hetkellä voida pitää riittävinä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseen elintarvikeketjussa; korostaa kuitenkin, että kuten äskettäin julkaistussa komission kertomuksessa ja ulkoisessa arvioinnissa myönnetään, SCI-aloitteen tehokkuutta heikentävät monenlaiset puutteet, kuten heikko hallinto, avoimuutta koskevat rajoitukset, täytäntöönpanotoimenpiteiden ja seuraamusten puuttuminen, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä torjuvien tehokkaiden pelotteiden vähyys ja se, että järjestelmä ei suo sitä mahdollisuutta, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen potentiaaliset uhrit tekisivät yksittäisiä luottamuksellisia kanteluja tai, että riippumattomat elimet suorittaisivat oma-aloitteisia tutkimuksia, mikä johtaa pk-yritysten ja erityisesti maataloustuottajien, jotka saattavat pitää SCI-aloitetta tarkoitukseensa riittämättömänä, aliedustukseen; suosittelee samanlaisten toimitusketjualoitteiden luomista muille asiaan liittyville non-food-aloille;

4.  pitää kuitenkin valitettavana, että joitakin SCI-aloitteella edistettävistä riitojenratkaisuvaihtoehdoista ei ole vielä sovellettu käytännössä, mikä tarkoittaa, että niiden tehokkuus perustuu teoreettisiin arvioihin; on huolissaan siitä, että yhtään konkreettista tapausta ei ole tutkittu SCI-aloitteen roolin arvioimiseksi hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnassa ja että vastaanotetettuja ja ratkaistuja valituksia koskevien tietojen keruusta ei ole suoritettu riittävän yksityiskohtaista analyysiä; katsoo, että perusteellisemman arvion puuttuminen heikentää aloitetta koskevaa kokonaisarviota; on pettynyt lausuntoon, kuten edellä mainitussa Areté-yhtiön tekemässä tutkimuksessa, jossa arvioitiin SCI-aloitteen tehokkuutta, todettiin, että SCI-aloitteen todelliset saavutukset vaikuttavat hyvin vaatimattomilta verrattuina hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen todelliseen tai havaittuun laajuuteen ja vakavuuteen;

5.  panee merkille elintarviketoimitusketjun organisaatioiden ja yritysten kansallisten SCI-foorumien perustamisen kannustamaan osapuolten välistä vuoropuhelua ja edistämään oikeudenmukaisten kauppatapojen käyttöönottoa ja vaihtoa sekä etsimään tapoja, joilla hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt saadaan loppumaan, mutta kyseenalaistaa niiden todellisen tehokkuuden; toteaa, että tietyt kansalliset foorumit eivät kuitenkaan ole saavuttaneet näitä tavoitteita ja esimerkiksi Suomen tapauksessa maataloustuottajat ovat eronneet foorumista; ehdottaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava ja houkuteltava lisätoimiin käyttämällä sopivia välineitä kaikkiin näiden kansallisten foorumeiden raportoimiin valituksiin tai vaatimusten vastaisuuksiin;

6.  katsoo, että hyviä käytäntöjä koskevia pariaatteita ja luetteloa, jossa on esimerkkejä oikeudenmukaisista ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä elintarviketoimitusketjun vertikaalisissa suhteissa, on laajennettava ja sovellettava tehokkaalla tavalla;

7.  suhtautuu myönteisesti komission parhaillaan toteuttamaan tutkimukseen valinnanmahdollisuuksista ja innovoinnista vähittäiskauppa-alalla; katsoo, että tutkimuksella selkeytetään yleisesti markkinoilla valinnanmahdollisuuksiin ja innovointiin vaikuttavia kehitysnäkymiä ja tekijöitä;

8.  pitää myönteisenä vaihtoehtoisten ja epävirallisten riitojenratkaisu- ja oikeussuojamekanismien kehittämistä, erityisesti sovittelu- ja sovintoratkaisujärjestelyjä;

9.  panee merkille, että silloin, kun elintarvikejakeluketjussa on hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, ne ovat oikeudellisten perusperiaatteiden vastaisia;

10.  tuomitsee käytännöt, joilla hyödynnetään talouden toimijoiden välisen neuvotteluvoiman epätasapainoa ja jotka heikentävät sopimusvapautta;

11.  panee merkille, että hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä, joita vahvemmassa neuvotteluasemassa olevat osapuolet soveltavat, on kielteisiä vaikutuksia kaikkialle elintarvikeketjuun, myös työllisyyteen, ja ne heikentävät kuluttajien valinnanvapautta sekä saataville asetettujen tuotteiden laatua, valikoimaa ja innovatiivisuutta; painottaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voivat heikentää yritysten kilpailukykyä ja investointeja ja työntää yrityksiä säästöihin palkkojen, työolojen ja raaka-aineiden laadun kustannuksella;

12.  toistaa, että vapaa ja terve kilpailu, kaikkien toimijoiden väliset tasapainoiset suhteet, sopimusvapaus ja asiaa koskevan lainsäädännön tiukka ja tehokas noudattamisen valvonta – joka mahdollistaa kaikkien elintarviketoimitusketjussa toimivien taloudellisten toimijoiden suojelemisen riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista – ovat keskeisen tärkeitä elintarviketoimitusketjun asianmukaisen toiminnan ja elintarviketurvan varmistamisessa;

13.  toteaa, että olisi rakennettava keskinäistä luottamusta toimitusketjun osapuolen välille sopimusvapautta ja keskinäisesti hyödyllistä suhdetta koskevien periaatteiden pohjalta; korostaa sopimusosapuolena olevan suuremman yrityksen yhteiskuntavastuuta rajoittaa etujaan neuvottelujen aikana ja työskennellä heikomman osapuolen kanssa molempien osapuolten kannalta myönteisen ratkaisun löytämiseksi;

14.  pitää myönteisenä, että komissio totesi 31. tammikuuta 2013 antamassaan vihreässä kirjassa, että sopimusvapaus ei aidosti toteudu silloin, kun sopimusosapuolet ovat huomattavan eriarvoisia;

15.  on tietoinen, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt johtuvat etenkin tulojen ja neuvotteluvoiman epätasapainosta elintarvikeketjussa, ja korostaa, että niihin on pikaisesti puututtava, jotta voidaan parantaa viljelijöiden asemaa elintarvikealalla; toteaa, että myynti tuotantokustannukset alittavalla hinnalla sekä suurten vähittäiskauppiaiden tapa hyödyntää kohtuuttomasti maitotuotteiden, hedelmien ja vihannesten kaltaisia perusmaatalouselintarvikkeita houkutustuotteina uhkaavat kyseisten tuotteiden unionissa tapahtuvan tuotannon pitkän aikavälin kestävyyttä; suhtautuu myönteisesti saksalaisen Tierwohl-aloitteen kaltaisiin aloitteisiin, joilla pyritään auttamaan viljelijöitä kilpailemaan tuotteidensa hyvillä ominaisuuksilla;

16.  korostaa, että hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä koituu viljelijöille vakavia kielteisiä vaikutuksia, kuten alhaisemmat voitot, arvioitua korkeammat kustannukset, elintarvikkeiden liikatuotanto ja haaskaus sekä rahoitussuunnittelun vaikeudet; korostaa, että tällaiset kielteiset vaikutukset vähentävät viime kädessä kuluttajan valinnanmahdollisuuksia;

17.  asettaa kyseenalaiseksi sen, että komissio tukee kertomuksessaan vahvasti toimitusketjualoitetta (SCI) sen rajoituksista huolimatta; muistuttaa, että viljelijät ovat haluttomia osallistumaan siihen, mihin ovat syynä luottamuspula, nimettömien valitusten rajoittaminen, lakisääteisten valtuuksien puuttuminen, kyvyttömyys asettaa tuntuvia seuraamuksia, perusteellisesti dokumentoitujen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen riittävien torjuntamekanismien puuttuminen sekä huoli valvontamekanismien luonteeseen liittyvästä epätasapainosta, jota ei ole otettu riittävästi huomioon; pitää valitettavana komission haluttomuutta varmistaa nimettömyys ja asianmukaiset seuraamukset;

18.  katsoo, että SCI-aloitetta ja muita kansallisia ja unionin vapaaehtoisia järjestelmiä (hyviä toimintatapoja koskevat säännöt, vapaaehtoiset riitojenratkaisumekanismit) olisi kehitettävä edelleen ja edistettävä jäsenvaltioiden tason tehokkaiden ja vahvojen valvontamekanismien rinnalla ja varmistettava kanteluiden nimettömyys ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto samalla, kun huolehditaan unionin tason koordinoinnista; kehottaa tuottajia ja kauppiaita, viljelijäorganisaatiot mukaan lukien, osallistumaan tällaisiin aloitteisiin; katsoo, että nämä aloitteet olisi oltava kaikkien sellaisten toimittajien käytettävissä, jotka eivät ole huolissaan luottamuksellisuudesta, ja että niitä voidaan kehittää tarkoituksenmukaisesti koulutuksellisena ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen tarkoitettuna foorumina; toteaa, että äskettäisessä kertomuksessaan komissio katsoo, että SCI-aloitetta on parannettava etenkin siten, että voidaan ottaa huomioon mahdollisuus tehdä kantelu luottamuksellisesti ja antaa riippumattomille elimille valtuudet tehdä tutkimuksia ja määrätä seuraamuksia;

19.  pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä tehokkaiden noudattamisen valvontamekanismien varmistamiseksi esimerkiksi kehittämällä ja koordinoimalla unionin tasolla vastavuoroisesti tunnustettujen kansallisten viranomaisten verkostoa; korostaa tässä yhteydessä, että Yhdistyneen kuningaskunnan kaupan alan asiamies (Groceries Code Adjudicator) voisi mahdollisesti olla EU:n tasolle mukautettava malli, jolla voitaisiin luoda todellinen hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeva pelote ja auttaa poistamaan pelkotekijää;

20.  pitää myönteisenä SCI-aloitteen äskettäistä toimea, joka antaa pk-yrityksille ja mikroyrityksille mahdollisuuden osallistua yksinkertaistetulla menettelyllä; panee merkille, että rekisteröityjen pk-yritysten lukumäärä on kasvanut; toteaa kuitenkin, että SCI-aloitetta on vielä vahvistettava useilla toimilla, jotka komissio on määritellyt 29. tammikuuta 2016 antamassaan kertomuksessa, ja että komission olisi seurattava asian etenemistä, jotta

   tehostetaan toimia, joilla aloitetta markkinoidaan ja tietoisuutta siitä edistetään markkinoidaan tehokkaammin etenkin pk-yritysten tapauksessa
   varmistetaan aloitteen hallintorakenteen puolueettomuus esimerkiksi nimittämällä sille riippumaton puheenjohtaja sidosryhmien ulkopuolelta
   annetaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen väitetyille uhreille mahdollisuus kannella asiasta luottamuksellisesti
   tehostetaan sisäisiä menettelyjä, joilla tarkastetaan, että yksittäiset toimijat noudattavat sitoumuksiaan, ja seurataan kahdenvälisten kiistojen syntymistä ja tuloksia luottamuksellisella tavalla;

21.  panee merkille komission toteamuksen, että maataloustuottajat päättivät olla liittymättä SCI-aloitteeseen, koska heidän mielestään aloite ei varmista riittävästi kantelijan luottamuksellisuutta, siihen ei sisälly lakisääteisiä valtuuksia tehdä riippumattomia tutkimuksia ja määrätä tuntuvia seuraamuksia eikä mekanismeja, joilla voidaan torjua perusteellisesti dokumentoituja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, eikä heidän huoltaan täytäntöönpanomenettelyjen luonteeseen liittyvästä epätasapainosta ole otettu asianmukaisesti huomioon; katsoo, että maataloustuottajien osallistumisella on ratkaiseva merkitys ja että vähentynyt osallistuminen ei johdu aloitteen heikosta tuntemuksesta vaan pikemminkin luottamuspulasta nykyisiä SCI-menettelyjä ja aloitteen hallintoa kohtaan; ehdottaa tämän vuoksi, että SCI-aloitteen toimivuuden parantaminen muun muassa riippumattomalla hallinnolla, luottamuksellisuudella ja nimettömyydellä sekä tehokkaalla täytäntöönpanolla ja pelotteella voisi olla ensimmäinen askel, jolla lisätään maataloustuottajien kiinnostusta, tukea ja siten heidän osallistumistaan;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja kannustamaan tuottajien liittymistä tuottajajärjestöihin ja tuottajajärjestöjen liittoihin, jotta lisätään niiden neuvotteluvoimaa ja parannetaan niiden asemaa elintarviketoimitusketjussa;

23.  toteaa kuitenkin, että vapaaehtoiset ja itsesääntelyyn perustuvat järjestelmät voivat tarjota kustannustehokkaan tavan varmistaa oikeudenmukainen toiminta markkinoilla, ratkaista riitoja ja saada hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt loppumaan, mikäli niihin liittyy riippumattomia ja tehokkaita noudattamisen valvontamekanismeja; korostaa kuitenkin, että tähän mennessä sellaiset järjestelmät ovat antaneet vain vähän tuloksia, mikä johtuu asianmukaisen valvonnan puutteesta, maataloustuottajien aliedustuksesta, puolueettomista hallintorakenteista, kyseisten osapuolten välisistä eturistiriidoista, riitojenratkaisumekanismeista, jotka eivät kuvasta toimittajien pelkotekijää, ja siitä, ettei järjestelmiä sovelleta koko toimitusketjuun; kehottaa komissiota tukemaan jatkossakin parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

24.  panee merkille, että on olemassa unionin lainsäädäntöä, jolla torjutaan yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa esiintyviä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (direktiivi 2005/29/EY), mutta muistuttaa, ettei ole olemassa unionin lainsäädäntöä, jolla torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä maatalouselintarvikeketjun eri toimijoiden välillä;

25.  korostaa, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusteellisen analyysin on perustuttava viime vuosina syntyneeseen uuteen talousparadigmaan: laajaan järjestäytyneeseen jakeluverkkoon, jossa pääsy myyntipisteisiin muuttuu ratkaisevaksi kilpailumuuttujaksi ja jossa valvontaa harjoittavat supermarketit; ottaa huomioon, että eräät kilpailuviranomaiset ovat havainneet tiettyjä käytäntöjä, joissa liialliset riskit siirretään toimittajille, mikä saattaa heikentää niiden kilpailukykyä; ottaa huomioon, että kyseiset viranomaiset ovat todenneet myös, että kaupan omat merkit tuovat kilpailuun teollisiin merkkeihin kohdistuvan horisontaalisen ulottuvuuden, jota ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon;

26.  painottaa, että toimet hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi auttavat varmistamaan sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kehittämään rajatylittävää kauppaa unionin sisällä ja kolmansien maiden kanssa; panee merkille, että markkinoiden pirstoutuneisuus ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevien kansallisten säädösten erot aiheuttavat sen, että jakeluketjun toimijat altistuvat erilaisille markkinaolosuhteille, ja saattavat johtaa käytäntöön, jota kutsutaan forum shoppingiksi, joka puolestaan voi johtaa sääntelyn epävarmuuteen;

27.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti kilpailulainsäädännön, epäreilua kilpailua koskevien sääntöjen ja kartellien vastaisten sääntöjen noudattamista ja erityisesti rankaisemaan ankarasti dominoivan aseman väärinkäytöstä elintarviketoimitusketjussa;

28.  katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionin kilpailulainsäädännössä otetaan huomioon maatalouden erityispiirteet ja että se palvelee tuottajien ja kuluttajien hyvinvointia, sillä heillä on tärkeä rooli toimitusketjussa; katsoo, että unionin kilpailulainsäädännöllä on luotava edellytykset entistä tehokkaammille markkinoille, joiden ansiosta kuluttajat voivat hyötyä lukuisista laadukkaista ja hinnoiltaan kilpailukykyisistä tuotteista, sekä varmistettava, että alkutuottajia kannustetaan investoimaan ja innovoimaan ilman, että ne joutuvat pois markkinoilta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vuoksi;

29.  korostaa, että vaikka kaupan omalla merkillä varustetut tuotteet voivat tarjota lisäarvoa, valinnanvapautta ja ”reilun kaupan tuotteita” kuluttajille, niillä on myös strategista merkitystä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, sillä ne tuovat kilpailuun ennennäkemättömän horisontaalisen ulottuvuuden suhteessa teollisiin tavaramerkkeihin ja voivat antaa epäreilun ja kilpailunvastaisen aseman vähittäiskauppiaille, joista tulee sekä asiakkaita että kilpailijoita; kiinnittää huomiota siihen, että on olemassa ”riskikynnys”, joka on tiettyyn tuotekategoriaan kuuluvien kaupan omien merkkien markkinaosuuden yläpuolella ja jonka ylittyessä kaupan omien merkkien positiiviset vaikutukset voivat muuttua negatiivisiksi ja vaikeuttaa monien yritysten innovointityötä; korostaa siksi, että kaupan omat merkit vaativat erityistä huomiota komissiolta ja kilpailuviranomaisilta erityisesti siksi, että on tarpeen arvioida niiden mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia toimitusketjuun ja viljelijöiden asemaan siinä, samalla kun pidetään mielessä, että kuluttajatottumukset jäsenvaltioissa vaihtelevat;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanoa, jotta yritykset maksavat velkojilleen 60 päivän kuluessa tai muussa tapauksessa maksavat korkoa ja velkojan kohtuulliset perimiskulut;

31.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tai ehdotuksia unionin tason kehyksestä, jolla vahvistetaan yleiset periaatteet, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon kansalliset olosuhteet ja parhaat käytännesäännöt hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi koko elintarvikeketjussa, jotta varmistetaan kaikkialla jäsenvaltioissa tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka antavat mahdollisuuden markkinoiden asianmukaiseen toimintaan ja oikeudenmukaisten ja avoimien suhteiden ylläpitämiseen elintarvikkeiden tuottajien, toimittajien ja jakelijoiden välillä;

32.  katsoo, että komission ja asiaankuuluvien sidosryhmien 29. marraskuuta 2011 päivätyssä asiakirjassa ”Vertical relationships in the Food Supply Chain: Principles of Good Practice” hahmottelema hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen määritelmä(15) olisi otettava huomioon yhdessä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen avoimen luettelon kanssa, kun annetaan ehdotuksia unionin tason kehykseksi;

33.  ehdottaa myös, että nimettömyys ja luottamuksellisuus sisällytetään kaikkiin tuleviin alaa koskeviin lainsäädäntöaloitteisiin;

34.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi, jos ne eivät sitä vielä tee, perustettava tai tunnustettava sellaiset kansallisen tason virastot tai erityiselimet, kuten välityselimet, jotka vastaavat epäoikeudenmukaisten käytäntöjen vastaisista valvontatoimista elintarviketoimitusketjussa; katsoo, että tällaiset virastot voivat edistää noudattamisen valvontaa esimerkiksi siten, että niille annetaan toimivalta käynnistää ja toteuttaa tutkimuksia omasta aloitteestaan ja luottamuksellisesti käsiteltävien epävirallisten tietojen ja valitusten pohjalta (poistaen siten pelkotekijän), ja voivat toimia välittäjänä osapuolten välillä; korostaa, että tarvitaan kansallisten viranomaisten välistä keskinäistä tunnustamista ja tehokasta yhteistyötä unionin tasolla, jotta varmistetaan, että asiaankuuluvia tietoja erityisesti hyvistä käytännöistä ja uuden tyyppisiä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevaa asiantuntemusta jaetaan, noudattaen samalla täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta;

35.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä huolehtimaan komission kertomuksen jatkotoimista, edistämään viljelijäjärjestöjen, mukaan lukien tuottajaorganisaatiot ja tuottajajärjestöjen yhteenliittymät, osallistumista elintarviketoimitusketjua koskevien kansallisten valvontaelinten työhön erityisesti siten, että varmistetaan kanteluiden nimettömyys ja tehokkaat seuraamusjärjestelmät;

36.  katsoo, että EU:n tason puitelainsäädäntö on tarpeen, jotta voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja varmistaa, että eurooppalaisilla viljelijöillä ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista;

37.  korostaa, että tällä unionin puitelainsäädännöllä ei saa alentaa suojelun tasoa maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön kansallista lainsäädäntöä yritysten välisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi;

38.  kehottaa jäsenvaltioita, joilla ei ole toimivaltaista täytäntöönpanoviranomaista, harkitsemaan sellaisen perustamista ja antamaan sille valtuudet valvoa ja panna täytäntöön hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumisen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä;

39.  korostaa, että täytäntöönpanoviranomaisilla olisi oltava käytettävissään useita erilaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä ja seuraamuksia, jotka mahdollistavat toimien joustavan soveltamisen olosuhteiden vakavuudesta riippuen; katsoo, että tällaisilla toimenpiteillä ja seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymistä;

40.  muistuttaa, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevia sääntelykehyksiä on jo kaikissa jäsenvaltioissa; panee merkille äskettäiset eräiden jäsenvaltioiden toteuttamat sääntelytoimet, joilla ne ovat ottaneet käyttöön kansallista kilpailulainsäädäntöä täydentäviä määräyksiä, laajentaneet hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevien direktiivien soveltamisalaa ulottamalla säännökset koskemaan yritysten välisiä suhteita ja perustaneet riippumattomia valvontavirastoja; toteaa kuitenkin, että kyseisten jäsenvaltioiden tässä asiassa omaksumat erilaiset lähestymistavat ovat johtaneet siihen, että suoja hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä on eri asteista ja eri tyyppistä;

41.  toteaa, että hyväksyttäessä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarviketoimitusketjussa torjumaan tarkoitettuja toimenpiteitä on otettava huomioon kunkin markkinan erityispiirteet ja oikeudelliset vaatimukset, erilaiset tilanteet ja lähestymistavat yksittäisissä jäsenvaltioissa, yksittäisten markkinoiden vakiintuneisuuden tai pirstoutumisen aste sekä muut merkitykselliset tekijät samalla, kun hyödynnetään tehokkaiksi osoittautuneita toimenpiteitä, joihin on jo ryhdytty joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että kaikissa tällaisissa mahdollisissa alan sääntelytoimissa olisi varmistettava suhteellisen laaja harkinnan vapaus toteutettavien toimenpiteiden räätälöimiseksi kunkin markkinan erityispiirteiden mukaisiksi, jotta vältetään ”yksi koko sopii kaikille” -lähestymistavan hyväksyminen, ja että sääntelytoimien olisi perustuttava yleiseen periaatteeseen valvonnan parantamisesta siten, että asiaan liittyvät julkiset elimet osallistuvat siihen yksityisen valvonnan rinnalla, ja siten auttavat parantamaan erilaisten kansallisten täytäntöönpanoelimien epäyhtenäistä ja heikkoa yhteistyötä ja ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen asettamia rajatylittäviä haasteita;

42.  toteaa, että erilaisten kansallisten täytäntöönpanoelinten nykyinen epäyhtenäinen ja heikko yhteistyö ei riitä ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen asettamia rajatylittäviä haasteita;

43.  kehottaa komissiota arvioimaan sääntelyyn perustuvien ja muiden toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikutusta ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki mahdolliset seuraukset eri sidosryhmille ja kuluttajien hyvinvoinnille sekä edellä mainittuun Areté-yhtiön tutkimukseen vastanneiden ilmoittamat politiikkayhdistelmät, jotka olivat vapaaehtoisten aloitteiden ja julkisten täytäntöönpanotoimien yhdistelmiä (33 prosenttia kaikista vastaajista) ja EU:n tason lainsäädäntöä (32 prosenttia);

44.  katsoo, että kuluttajien tietoisuus maataloustuotteista on keskeistä käsiteltäessä elintarviketoimitusketjun epätasapainosta aiheutuvia ongelmia, mukaan lukien hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt; kehottaa kaikkia elintarviketoimitusketjun hallintaan osallistuvia sidosryhmiä lisäämään avoimuutta koko elintarviketoimitusketjussa sekä lisäämään kuluttajille annettavaa tiedotusta asianmukaisemmalla tuotteiden merkitsemisellä ja sertifiointijärjestelmillä, jotta voidaan antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä täysin tietoon perustuvia valintoja saatavana olevista tuotteista ja toimia näiden valintojen mukaan;

45.  kehottaa komissiota edistämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa aloitteita, joilla kuluttajia voidaan varoittaa hintojen polkemisen riskeistä alkutuottajille, ja kannattaa yksiselitteisesti tätä koskevia tiedotuskampanjoita kouluissa ja oppilaitoksissa;

46.  toteaa, että vuodesta 2009 lähtien parlamentti on hyväksynyt EU:n vähittäismyyntiketjun ongelmista viisi päätöslauselmaa, mukaan lukien kolme päätöslauselmaa erityisesti epätasapainosta ja väärinkäytöksistä elintarvikeketjussa; panee lisäksi merkille, että samalla aikajaksolla komissio on laatinut samankaltaisista aiheista kolme tiedonantoa ja yhden vihreän kirjan sekä teettänyt kaksi loppuraporttia; toteaa siksi, että uudet analyysit hyvien kauppatapojen vastaisten käytäntöjen tilanteesta elintarvikeketjussa vain viivästyttävät kiireellisiä toimia viljelijöiden auttamiseksi, jotta nämä voivat torjua hyvien kauppatapojen vastaisia käytäntöjä;

47.  kehottaa elintarviketoimitusketjun kaikkia osapuolia harkitsemaan standardisopimuksia ja myös uuden sukupolven sopimuksia, joissa riskit ja edut on jaettu;

48.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksessa ja uudessa yhteisessä markkinajärjestelyssä on otettu käyttöön lukuisia toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan viljelijöiden, vähittäiskaupan, tukkukaupan ja pk-yritysten neuvotteluvoiman eroihin elintarvikeketjussa tukemalla erityisesti tuottajajärjestöjen perustamista ja laajentamista; korostaa tätä toimituspuolen yhteistyön merkitystä;

49.  panee merkille, että asetusta (EU) N:o 1308/2013, jossa säädetään tuottajaorganisaatioiden perustamisesta, tuetaan YMP:n toiseen pilariin kuuluvilla taloudellisilla kannustimilla; korostaa, että oikeudellisissa puitteissa laajennetaan mahdollisuutta käydä keskitettyjä sopimusneuvotteluja (eräillä aloilla) ja tehdä toimitussopimuksia (kaikilla aloilla) tuottajaorganisaatioihin, tuottajajärjestöjen yhteenliittymiin tai toimialakohtaisiin organisaatioihin ja että lisäksi käyttöön otetaan tilapäiset poikkeukset tiettyihin kilpailusääntöihin vakavan markkinaepätasapainon aikoina suojatoimenpiteitä soveltaen;

50.  kehottaa komissiota edistämään pontevasti tätä lähestymistapaa, jotta kasvatetaan alkutuottajan neuvotteluvoimaa ja rohkaistaan tuottajia liittymään tuottajaorganisaatioihin ja tuottajajärjestöjen yhteenliittymiin; korostaa, että erityisesti pientilat ja perhetilat, joilla on mahdollisuus luoda ja ylläpitää työpaikkoja eristyneillä, syrjäisillä ja vuoristoalueilla, ovat haavoittuvia;

51.  katsoo, että tuottajajärjestöjen vahvistamisen ja perustamisen on kuljettava käsi kädessä elintarvikeketjuun liittyvän viljelijöiden neuvotteluvoiman vahvistamisen kanssa erityisesti antamalla heille oikeus neuvotella sopimuksensa kollektiivisesti;

52.  kehottaa lisäämään toimitusketjun avoimuutta ja tiedottamista sekä lujittamaan sellaisia elimiä ja markkinatietovälineitä kuin eurooppalainen elintarvikkeiden hintojenseurantaväline ja maitomarkkinoiden seurantakeskus, jotta viljelijät ja tuottajaorganisaatiot saavat tarkkoja ja oikea-aikaisia markkinatietoja;

53.  katsoo, että hintojen olisi kaikkialla elintarvikeketjussa vastattava paremmin alkutuottajien luomaa lisäarvoa; kehottaa sen mukaisesti tekemään vähittäishintojen muodostamisprosessista mahdollisimman avoimen;

54.  korostaa, että monissa jäsenvaltioissa viljelijät ovat varmistaneet vahvan aseman elintarvikeketjussa perustamalla osuusliikkeitä, jotka varmistavat, että jalostusvaiheen lisäarvo kanavoidaan takaisin viljelijöille, ja katsoo, että on tärkeää, että näitä osuustoimintayrityksiä ei rasiteta ylimääräisin kustannuksin, jotka ovat seurausta pakollisesta ja kalliista byrokratiasta;

55.  kehottaa tuottajia ja jalostajia toimimaan yhteistyössä innovointia ja tuotteiden lisäarvon lisäämistä koskevissa investoinneissa;

56.  muistuttaa komissiota siitä, että joulukuussa 2013 parlamentti hyväksyi valiokunta-aloitteisen mietinnön, jossa kehotettiin komissiota tutkimaan riippumattoman valvontajärjestelmän mahdollisuutta käsitellä toimitusketjun alkutuottajien keskuudessa esiintyvää niin sanottua pelkotekijää; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asiaa omassa kertomuksessaan;

57.  katsoo, että ammatilliset järjestöt voisivat toimia alkutuottajien foorumina, jossa nämä voisivat tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle kanteluita väitetyistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä pelkäämättä;

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 23.
(2)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 22.
(3)EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 11.
(4)EUVL C 255, 14.10.2005, s. 44.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004.
(6)EUVL C 210, 3.8.2010, s. 4
(7)EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 9.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0580.
(9)EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.
(10)EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.
(11)EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(12)EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.
(13)EUVL L 94, 30.3.2012, s. 38.
(14)Eurostat (2010).
(15)https://ec.europa.eu/digital-single-market/sites/digital-agenda/files/discussions/Vertical%20relationships%20in%20the%20Food%20Supply%20Chain%20-%20Principles%20of%20Good%20Practice.pdf


Kestävän maatalouden tekniset ratkaisut
PDF 209kWORD 105k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 kestävän maatalouden teknisistä ratkaisuista EU:ssa (2015/2225(INI))
P8_TA(2016)0251A8-0174/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 11 artiklan, 114 artiklan 3 kohdan, 168 artiklan 1 kohdan ja 191 artiklan,

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta ja päätösten 2006/971/EY, 2006/972/EY, 2006/973/EY, 2006/974/EY ja 2006/975/EY kumoamisesta 3. joulukuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/743/EU(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(3),

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(4),

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY(5),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(6),

–  ottaa huomioon maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevasta yhteisön ohjelmasta ja asetuksen (EY) N:o 1467/94 kumoamisesta 24. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 870/2004(7) ja 28. marraskuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Maatalouden geenivarat – säilyttämisestä kestävään käyttöön” (COM(2013)0838),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(8),

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2014 tehdyn Euroopan komission ja Euroopan investointipankin yhteisymmärryspöytäkirjan yhteistyöstä maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla vuosina 2014–2020,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat(9),

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö B:n (rakenne- ja koheesiopolitiikka – maatalous ja maaseudun kehittäminen) tutkimuksen ”Precision agriculture: An opportunity for EU farmers – potential support with the CAP 2014–2020” vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon tieteellisten ja teknisten vaihtoehtojen arvioinnin (STOA) yksikön tutkimuksen ”Technology options for feeding 10 billion people” vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppalainen innovaatiokumppanuus ’Maatalouden tuottavuus ja kestävyys’” (COM(2012)0079),

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2015 tehdyn komission päätöksen tieteellisten neuvonantajien korkean tason ryhmän perustamisesta (C(2015)6946),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman patenteista ja kasvinjalostajien oikeuksista(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8‑0174/2016),

A.  ottaa huomioon, että yhteiskuntamme joutuvat vastaamaan monenlaisiin maatalouteen liittyviin haasteisiin ja niiden on tehtävä osuutensa ja että maailman väkiluvun arvioidaan kasvavan 9,6 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä merkitsee sitä, että maailmassa on silloin noin 2,4 miljardia ihmistä enemmän kuin nyt;

B.  ottaa huomioon, että keskimäärin ainakin kolmannes ja joillakin aloilla melkein puolet tuotetuista elintarvikkeista haaskataan, ja katsoo, että yksi tehokkaimmista tavoista täyttää tämä odotettavissa oleva kysyntä kuluttamatta loppuun niukkoja resursseja on teknisten ratkaisujen hyödyntäminen tuotannon lisäämiseksi, jakelukanavien parantamiseksi ja ruoan haaskaukseen puuttumiseksi;

C.  ottaa huomioon, että on tuotettava enemmän turvallista, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa EU:n ja koko maailman kansalaisille, jotta voidaan torjua muun muassa aliravitsemusta, lihavuutta ja sydän- ja verisuonitauteja; ottaa myös huomioon, että elintarvikkeita koskevat EU:n korkeat laatuvaatimukset tunnustetaan maailmanlaajuisesti;

D.  ottaa huomioon, että monet vaihtoehtoiset maankäyttötavat, esimerkiksi kaupungistuminen, teollisuus, matkailu ja virkistyskäyttö, kilpailevat maatalouden kanssa;

E.  ottaa huomioon, että maatalouden raaka-aineet tarjoavat kasvunäkymiä vihreän kemian alalla;

F.  katsoo, että maatalouden kestävyystason nostamisesta on tulossa toimijoille yhä tärkeämpi tavoite, sillä kustannukset on pidettävä kurissa toisaalta tulojen turvaamiseksi ja toisaalta luonnonvarojen (maaperä, vesi, ilma ja luonnon monimuotoisuus) ehtymiseen ja laadun heikkenemiseen reagoimiseksi; ottaa huomioon, että maatalous käyttää 70 prosenttia makeasta vedestä maailmassa ja että veden saatavuus rajoittaa jo merkittävästi maataloustuotantoa joillakin EU:n alueilla ja maailmassa; ottaa huomioon, että juomaveden käyttöä maataloudessa voidaan vähentää merkittävästi nykyaikaisen kastelutekniikan tehokkaan käytön ja paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden peltokasvien viljelyn avulla;

G.  ottaa huomioon, että typpilannoitteet kasvattavat satoa mutta niiden valmistaminen vie noin 50 prosenttia maatalouden tuotantojärjestelmien kuluttamasta fossiilisesta energiasta;

H.  ottaa huomioon, että maailman energiankysynnän ennustetaan kasvavan 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja toteaa, että nyt on pohdittava vakavasti mahdollisuutta vastata tähän kysyntään parantamalla energiatehokkuutta ja ottamalla käyttöön varma energialähteiden yhdistelmä, johon kuuluvat uusiutuvat energialähteet; ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan lyhyemmät elintarviketeollisuuden ketjut voivat pienentää energiapanoksia ja johtaa näin kustannus- ja ympäristöhyötyihin;

I.  ottaa huomioon, että jopa 40 prosenttia maailman sadosta menetetään vuosittain kasvituholaisten ja -tautien vuoksi ja että osuuden odotetaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosina; katsoo, että tämän osuuden kasvu on estettävä muun muassa järjestelmäajattelun avulla ja mukauttamalla nykyisiä tuotantomalleja, ja ottaa huomioon, että ilmastonmuutos lisää satomenetyksiä ja aiheuttaa ympäristön kannalta uusien kasvituholaisten ja -tautien syntymistä;

J.  ottaa huomioon, että maapallon lämpeneminen aiheuttaa äärimmäisiä sääoloja, jotka synnyttävät kuivuutta tai tulvia, jotka puolestaan aiheuttavat merkittävää vahinkoa asianomaisten alueiden väestöryhmille ja uhkaavat vakavasti niiden elintarviketurvaa; katsoo, että biologisesti ja rakenteellisesti monimuotoiset maatalouden ekosysteemit, joilla on kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, voivat osaltaan vähentää tätä riskiä;

K.  ottaa huomioon, että EU:n geneettinen satopotentiaali ei täysin toteudu eurooppalaisilla maatiloilla, joilla satojen kehitys on pysähtynyt viime vuosina;

L.  ottaa huomioon, että kasvigeenivarojen monimuotoisuus ja laatu ovat ratkaisevia maatalouden selviytymiskyvyn ja tuottavuuden kannalta ja ne vaikuttavat näin ratkaisevasti pitkäkestoiseen viljelyyn ja elintarviketurvaan;

M.  ottaa huomioon, että tämän satokuilun kurominen umpeen on erityinen ongelma kestävää maataloutta koskevissa tutkimuslinjauksissa;

N.  ottaa huomioon, että täsmäviljelyssä käytetään automaatiota ja muuta teknologiaa keskeisten maatalouskäytäntöjen tarkkuuden ja tehokkuuden parantamiseksi siten, että käytetään järjestelmälähtöisiä menetelmiä tietojen keräämiseen ja analysoimiseen sekä sään, maaperän, veden ja sadon välisten vuorovaikutusten optimointiin; toteaa, että täsmäviljelyn tarkoituksena on viime kädessä vähentää torjunta-aineiden, lannoitteiden ja veden käyttöä samalla kun parannetaan viljavuutta ja optimoidaan satoja;

O.  toteaa maaperätieteen osoittavan, että terve, elävä maaperä tukee kasvien menestymistä ja suojelee niitä ylläpitämällä hyödyllisiä lajeja, jotka puolustavat taudinaiheuttajia ja tuholaisia vastaan ja antavat viljelykasveille ravinteita ja vettä vastineeksi kasvien juurista erittyville sokereille; ottaa huomioon, että maatalouskäytännöt saattavat vaikuttaa kielteisesti maaperän biologiseen, kemialliseen ja fyysiseen laatuun ja ne voivat johtaa muun muassa maaperän eroosioon sekä maaperän rakenteen ja viljavuuden heikkenemiseen;

P.  ottaa huomioon, että innovatiivisten tekniikoiden hyötyjä ei pitäisi rajata koskemaan yhdentyyppistä maatalouskäytäntöä vaan niiden olisi oltava sovellettavissa kaikentyyppiseen maataloustuotantoon eli tavanomaisen ja luonnonmukaiseen maatalouteen, karjankasvatukseen ja peltoviljelyyn sekä pienimuotoiseen ja laajamittaiseen maatalouteen;

Q.  ottaa huomioon, että torjunta-aineiden tehoaineiden määrä laski 70 prosentilla vuodesta 1993 vuoteen 2009 ja että samaan aikaan tuholaisten esiintymät ovat lisääntyneet Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että hyväksymismenettely ja siihen sisältyvät tehoaineiden ja kasvinsuojeluaineiden vaihtoehdoiksi tuotettujen uusien aineiden määrittelemiskriteerit muuttuvat jatkuvasti haastavammiksi EU:n maataloudelle ja unionin kansalaisille; toteaa, että toissijaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen tehoaineiden puute on korjattava pikaisesti;

R.  ottaa huomioon, että erikoisviljelmien riittämättömät kasvinsuojeluratkaisut vaarantavat ravintona käytettävien viljelykasvien laadun, monimuotoisuuden ja kestävän tuotannon EU:ssa, minkä suorien vaikutusten, jotka kattavat tuotannonmenetykset ja viljelijöille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset, on arvioitu olevan yli miljardi euroa;

S.  ottaa huomioon, että lyhyen aikavälin toimintapoliittiset syklit ja tutkimusrahoituksen painopisteet voivat olla haitallisia maatalouden osaamiselle, infrastruktuurille ja innovoinnille, ja katsoo, että etusijalle olisi asetettava tutkimustulosten tehokas siirto tieteestä viljelijöille sekä tutkimusohjelmat, joissa keskitytään maatalouden kestävyyden parantamiseen, tuotantokustannusten vähentämiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen;

Täsmäviljely

1.  toteaa, että maatalousala on aina hyödyntänyt uusia maatalouden liiketoimintamalleja ja käytäntöjä, joihin kuuluvat muun muassa uudet tekniikat ja tuotantomenetelmät, joiden avulla lisätään tuottoa ja mukaudutaan uusiin ja muuttuviin olosuhteisiin; korostaa, että ekosysteemipalvelut, kuten ravinnekierto, ovat maataloudelle keskeisen tärkeitä ja että jotkut toiminnot, kuten hiilidioksidin talteenotto, ulottuvat elintarvikkeiden tuotantoa laajemmalle;

2.  on vakuuttunut siitä, että innovoinnin avulla EU:n maatalous voidaan saada kestäväksi; katsoo, että täsmäviljelytekniikat ovat erityisen tärkeässä asemassa siinä, että tämän tavoitteen saavuttamisessa edistytään, mutta on tietoinen siitä, että täsmäviljelyn laaja-alaiseen käyttöönottoon liittyy rajoituksia, jotka koskevat muun muassa tekniikan luotettavuutta, hallittavuutta ja vähäistä tuntemusta sekä sen mukautettavuutta kaikentyyppisiin ja -kokoisiin tiloihin;

3.  katsoo, että täsmäviljelyn periaatteiden soveltamisesta voi seurata merkittävää hyötyä ympäristölle ja sen avulla voidaan lisätä viljelijöiden tuloja, järkeistää maatalouskoneiden käyttöä sekä lisätä merkittävästi resurssistehokkuutta, kasteluveden käyttö mukaan lukien; kannustaakin komissiota edistämään toimia, joilla kannustetaan täsmäviljelytekniikoiden kehittämiseen ja käyttöönottoon kaikentyyppisillä tiloilla riippumatta niiden koosta ja siitä, harjoitetaanko niillä kasvi- vai eläintuotantoa tai molempia;

4.  painottaa, että täsmäviljelyn innovointiprosessissa on erityisesti ratkaistava joidenkin täsmäviljelytekniikoiden korkeiden kehittämis- ja käyttökustannusten ongelma ja että viljelijöiden ja koko toimitusketjun on osallistuttava aktiivisesti näiden tekniikoiden kehittämiseen, jotta varmistetaan, että niistä on tiloille selkeää hyötyä, ja voidaan parantaa tilojen sopeutumiskykyä;

5.  on vakuuttunut siitä, että talouskehitys ja kestävä tuotanto eivät ole toisiaan poissulkevia ja että ne ovat saavutettavissa innovoinnin avulla; painottaa tarvetta tukea innovointia tekniikassa ja hallinnossa varmistamalla sääntelyn yhtenäisyys, selkeys ja yrittäjyyden mahdollistaminen ja kehottaa komissiota varmistamaan, että innovointi otetaan nimenomaisesti huomioon asiaa koskevan lainsäädännön tulevissa tarkistuksissa ja uudistuksissa; korostaa, että EU:n maatalousala pystyy tuottamaan korkealaatuisia ja korkean lisäarvon tuotteita sekä kannattavia ja tietoon perustuvia ratkaisuja ravinnon tuottamiseksi maapallon kasvavalle ja aina vain vaativammalle väestölle;

6.  kehottaa toimialaa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä robotiikan ja muiden täsmäviljelytekniikoiden toimivuuden ja mukautettavuuden parantamisessa, jotta voidaan varmistaa, että tutkimusvarat käytetään tehokkaasti maatalouden ja puutarhaviljelyn hyväksi;

7.  kehottaa lisäksi toimialaa hyödyntämään innovoinnin kautta tarjoutuvia mahdollisuuksia kehittää täsmäviljelymahdollisuuksia, jotka ovat kaikkien saavutettavissa, jotta voidaan voimaannuttaa vammaisia henkilöitä, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä laajentaa osaamispohjaa ja työllistymismahdollisuuksia maaseutuyhteisöissä;

8.  on tyytyväinen siihen, että täsmäviljelyrobotiikka on sisällytetty hiljattain julkaistuun Horisontti 2020 -ohjelman kauden 2016–2017 työohjelmaan, mutta pitää valitettavana, että ehdotuspyynnössä ei edellytetä useisiin toimijoihin perustuvaa lähestymistapaa, joten viljelijät eivät välttämättä pääse mukaan kehittämään innovatiivisia ratkaisuja; korostaa, että täsmäviljelyllä resurssien käyttöä voidaan vähentää vähintään 15 prosentilla; kannustaa ottamaan käyttöön täsmäviljelyn, johon liittyy uusia, kokonaisvaltaiseen tilanhoitoon perustuvia toimintatapoja, kuten GPS/GNSS-tekniikalla ohjatut koneet ja kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmät (eli miehittämättömät ilma-alukset, joita ohjataan kauko-ohjauspaikasta);

Massadata ja informatiikka

9.  huomauttaa, että minkä tahansa muun toimialan tapaan myös maatalousala muuttuu jatkuvasti; korostaa, että nykyaikainen maatalous tuli mahdolliseksi vain tieteen ja tekniikan kehityksen omaksumisen kautta ja että myös digitaaliset edistysaskelet tarjoavat mahdollisuuden maatalousalan edelleen kehittämiseen;

10.  painottaa, että suurten integroituvien tietokokonaisuuksien keräämisellä ja analysoinnilla voidaan mahdollisesti edistää maatalouden innovointeja ja että se on erityisen hyödyllistä suunniteltaessa ja kehitettäessä tehokasta ja kestävää elintarvikeketjua, josta hyötyvät viljelijät, talous, kuluttajat ja ympäristö; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan monimutkaisten ja hajanaisten tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien integroinnin esteet, vauhdittamaan investointeja ja kattamaan koulutuskustannukset sekä huolehtimaan siitä, että tarvittavat tilat ja palvelut ovat paremmin maatalouden saatavilla;

11.  on tyytyväinen Euroopan avaruusjärjestön (ESA) saavuttamaan edistykseen täsmäviljelyn kehittämisessä; toteaa, että ESA:n Sentinel 2B-satelliitti, joka on tarkoitus vielä kiertoradalleen vuoden 2016 loppuun mennessä, saattaa antaa tarkemman kuvan viljelmien ja metsien peittämästä alasta, minkä ansiosta voidaan toteuttaa tuloksekkaammin maatalouspolitiikkaa, järkeistää resurssien käyttöä ja optimoida sadonkorjuuaika; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan satelliittijärjestelmien käyttöä;

Maaperän hoito, vesienhoito ja ravinnehuolto

12.  on tietoinen siitä, että maan kasvukunnon heikkeneminen on maataloustuotannolle merkittävä rajoite, ja kehottaa asettamaan pidemmälle meneviä tavoitteita ja toteuttamaan enemmän toimia maaperän hoitoon ja vesienhoitoon liittyvien käytäntöjen parantamiseksi etenkin ilmastonmuutosta ajatellen; pitää CTF-tekniikoiden kehittämistä myönteisenä, sillä CTF-viljely eli kiinteiden ajolinjojen käyttö vähentää liiallisen maanmuokkauksen maaperälle aiheuttamia vaurioita, ja panee myös tyytyväisenä merkille viimeaikaiset pyrkimykset integroida korkean resoluution kaukokartoitustekniikat osaksi luonnonmukaista viljelyä; kannustaa komissiota määrittämään näiden uusien tekniikoiden ympäristö- ja tuotantohyödyt määrällisesti sekä varmistamaan tekniikoiden tunnettuuden, osaamisen ja siirron;

13.  kehottaa ottamaan viljelijät mukaan maaperän ravinteiden kartoitustekniikoiden suunnitteluun, testaukseen ja levittämiseen, jotta niiden tehokuutta voitaisiin parantaa;

14.  pitää valitettavana, että ravinteiden käytön tehokkuus on EU:ssa hyvin alhainen, ja painottaa, että tarvitaan toimia, joilla voidaan tehostaa typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) käyttöä, jotta voidaan vähentää niiden ympäristövaikutusta ja parantaa elintarvike- ja energiantuotantoa; kaipaa kohdennettua tutkimusta (ja sen soveltamista käytäntöön) ravinnetehokkuuden seurannan parantamiseksi ja määräsäätöä koskevien tekniikoiden optimoimiseksi edelleen;

15.  yhtyy käsitykseen, että uusia tekniikoita ja innovatiivisia maatalouskäytäntöjä kehittämällä voitaisiin merkittävästi vähentää kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden ja veden käyttöä sekä torjua maaperän eroosiota;

Geneettinen monimuotoisuus

16.  katsoo, että geneettisen monimuotoisuuden vähentyminen kuluneen vuosisadan aikana on uhka elintarvikkeiden ja rehujen toimitusvarmuudelle ja se vaarantaa kestävää maataloutta, luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä ilmastonmuutoksen hillintästrategioita koskevat EU:n toimintapolitiikat; pitää monokulttuuria ja viljelykierron puuttumista merkittävänä geneettisen monimuotoisuuden vähentymiseen vaikuttavana tekijänä; katsoo, että kaikki kasvilajikkeet ja eläinlajit, myös maatiaiskannat ja näiden luonnonvaraiset ja puolikesyt sukulaiset sekä perinteiset lajikkeet ja pioneerilajikkeet, ovat olennaisen tärkeitä geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisen, jalostusohjelmien sekä ravitsevien ja terveellisten elintarvikkeiden riittävän tuotannon kannalta;

17.  katsoo, että unionin asetuksen olisi annettava viljelijöille ja jalostajille mahdollisuus hyödyntää näitä geenivaroja parhaalla mahdollisella tavalla luonnon monimuotoisuuden ja uusien lajikkeiden kehittämiseen liittyvän innovoinnin turvaamiseksi; korostaa, että unionin asetuksissa pitäisi aina pyrkiä siihen, ettei näitä innovatiivisia prosesseja vaaranneta asettamalla jalostajille ja viljelijöille tarpeettomia hallintorasitteita;

18.  painottaa, että tarvitaan enemmän geenipankkien, yksityisen ja julkisen kasvitutkimuksen, jalostajien, loppukäyttäjien sekä kaikkien muiden geenivarojen säilyttämiseen ja käyttöön osallistuvien toimijoiden vuoropuhelua selviytymiskyvyn kehittämiseksi ja kestävän maatalouden haasteisiin vastaamiseksi kaikkialla Euroopassa;

19.  painottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston (AGRI) sekä tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston (RTD) aiemman tuen merkitystä geenivarojen säilyttämistoimille ja esimerkiksi ENSCONET-hankkeelle (European Native Seed Conservation Network) mutta pyytää, että tulevissa ohjelmissa tuetaan edelleen viljelykasvien ja eläinten geeniperimän säilyttämistä ja erityisesti geenivarojen kenttäkäyttöä tiloilla toteutettavin toimenpitein;

20.  korostaa pitävänsä tärkeänä, että geenivarojen säilyttämistoimet avataan suuremmalle määrälle erilaisia kasvi- ja eläinlajeja ja että tämän alan tutkimusvaroilla saadaan aikaan teknisiä parannuksia maataloudessa ja puutarhaviljelyssä;

21.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, jotka liittyvät vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian toimessa 10 esitettyyn eurooppalaiseen strategiaan maatalouden geneettisen monimuotoisuuden suojelemiseksi;

22.  panee merkille tarpeen hyödyntää vastuullisesti ituplasmakokoelmia resurssien käytön tehokkuuteen, tuholais- ja taudinkestävyyteen ja muihin laatua ja kestokykyä parantaviin tekijöihin vaikuttavien ominaisuuksien määrittämiseksi ja kuvaamiseksi; katsoo, että tämä edellyttää fenotyypin määrityksen korostamista entistä vahvemmin, koska se muodostaa monien viljelykasvien osalta pullonkaulan;

23.  toteaa, että in vivo -menetelmän käyttö on tehokkain keino säilyttää maatalouden geneettinen monimuotoisuus; toteaa, että EU:n virallisiin siemenluetteloihin sovellettavista kolmesta DUS-kriteeristä (erottuvuus, yhtenäisyys ja pysyvyys) yhtenäisyys ja pysyvyys eivät ole geneettisesti monimuotoisten kasvien luontaisia ominaisuuksia; toteaa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää suurta geneettistä vaihtelua; panee merkille, että siemenmarkkinat keskittyvät aina vain enemmän ja lajikekohtainen vaihtelu pienenee; suhtautuu kannustavasti tilojen siemenjärjestelmien ja -vaihtojen rooliin viljelijöiden voimaannuttamisessa ja on tietoinen osallistavan jalostuksen pitkästä innovointiperinteestä maaseutuyhteisöissä;

24.  katsoo, että on välttämätöntä säilyttää ja hyödyntää geenivaroja elintarviketurvan varmistamiseksi pitkällä aikavälillä sekä laajentaa nykyaikaisten kasvin- ja eläinjalostusohjelmien geenipohjaa; toteaa, että luomutiloilla on pulaa uusista lajikkeista, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja ja joita voitaisiin viljellä ilman, että käytetään kasvinsuojeluaineita; kannattaa perintöaineksen saatavuutta ja hyötyjen jakoa mutta vaatii Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanoa asetuksen (EU) N:o 511/2014 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1866 nojalla, jotta jalostajat eivät pidä menettelyjen monimutkaisuutta ja kustannuksia esteenä luonnonvaraisen aineksen käytölle tuholais- ja taudinkestävyyden, ravitsemuksellisen laadun ja ympäristön sietokyvyn kaltaisten uusien ominaisuuksien lisäämiseksi; toteaa, että tällöin ei saa ottaa pois valtaa maaseutuyhteisöiltä, jotka ovat huolehtineet lajeista ja jalostaneet lajikkeita vuosien ajan;

25.  pitää olennaisen tärkeänä, että paikallisten rotujen tuottavuus säilytetään ja sitä kehitetään, koska niillä on kyky sopeutua alkuperäisen ympäristönsä ominaispiirteisiin, ja että kunnioitetaan viljelijöiden oikeuksia jalostaa kasveja itsenäisesti sekä varastoida ja vaihtaa eri lajien ja lajikkeiden siemeniä, jotta voidaan varmistaa Euroopan maatalouden geneettinen monimuotoisuus;

26.  toteaa, että on tarpeen tukea soveltuvia viljelykiertoja, jotka ovat edelleen kannattavia viljelijöille; korostaa, että geenivarojen lisäksi on myös tarpeen ylläpitää laajaa kirjoa monille erilaisille viljelykasveille soveltuvia kasvinsuojeluvälineitä; korostaa, että tällaisten välineiden puuttuminen heikentää vakavasti sellaisten viljelykasvien monimuotoisuutta, joita voidaan tuottaa kannattavasti;

Täsmäjalostus

27.  katsoo, että innovatiivisessa jalostuksessa tarvitaan jatkuvaa edistymistä soveltamalla turvallisia ja hyviksi todettuja tekniikoita, joiden tarkoituksena on sekä viljelykasvien tuholais- ja tautikestävyyttä parantavien ominaisuuksien kirjon laajentaminen että ravitsemuksellisia ominaisuuksia sisältävien ja terveyshyötyjä tarjoavien elintarvikeraaka-aineiden valikoiman kasvattaminen markkinoilla;

28.  pitää tärkeänä, että varmistetaan sellaisten tulevaisuuden teknisten välineiden kehittämisen ja käytön jatkuva tukeminen, jotka saattavat mahdollistaa sen, että jalostuksella voidaan puuttua menestyksekkäästi edessä oleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

29.  katsoo, että komission olisi nyt aika julkaista uusia tekniikoita käsittelevän työryhmän loppuraportti ja käyttää sen tieteellisiä tutkimustuloksia perustana muun muassa nyt tarkasteltavina olevien jalostustekniikoiden oikeudellisen aseman selventämisessä sekä käyttää vankkaa oikeudellista analyysia asian käsittelyssä;

30.  kannattaa avointa vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien ja kansalaisten kesken innovatiivisten täsmäratkaisujen kehittämisestä jalostusohjelmia varten ja myös niiden kehittämiseen liittyvistä riskeistä ja hyödyistä; toteaa, että tämä edellyttää toimia uusia tekniikoita koskevan tietoisuuden ja ymmärtämyksen lisäämiseksi viljelijöiden ja suuren yleisön keskuudessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajia ja viljelijöitä valistetaan riittävästi uusista ja tulossa olevista jalostustekniikoista, jotta voidaan käydä avointa ja tietoon perustuvaa julkista keskustelua;

31.  ilmaisee huolensa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 25. maaliskuuta 2015 asioissa G2/12 ja G2/13 tekemästä päätöksestä;

Kasvinsuojeluaineet

32.  painottaa, että on pikaisesti tarkasteltava kasvinsuojeluaineita koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoa ja kehitettävä johdonmukainen, tehokas, ennustettava, riskiperusteinen ja tieteellisesti vankka arviointi- ja hyväksymisjärjestelmä; pitää tärkeänä, että viljelijöiden riippuvuutta torjunta-aineista vähennetään mahdollisimman paljon; toteaa, että elintarvikkeiden ja rehujen tuotanto tapahtuu kilpaillussa kansainvälisessä ympäristössä; pitää tärkeänä kehittää kasvinsuojeluaineita, jotka ovat kustannustehokkaita, turvallisia käyttää ja ympäristöystävällisiä;

33.  on tyytyväinen komission vuoden 2016 työohjelman REFIT-aloitteisiin, joissa EU sitoutuu toteuttamaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ja asetuksen (EY) N:o 396/2005 arvioinnin; korostaa, että REFIT-prosessi ei saa johtaa asiaankuuluvien elintarviketurvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevien normien heikentämiseen;

34.  kehottaa komissiota sisällyttämään parlamentille ja neuvostolle annettavaan kertomukseensa vaihtoehtoja, jotka koskevat nykyisen lainsäädännön muuttamista ja parantamista ja erityisesti lupien vastavuoroisen tunnistamisen ja vyöhykekohtaisen kasvinsuojeluaineiden arviointijärjestelmän toimintaa;

35.  korostaa huolta siitä, että vyöhykekohtainen lupajärjestelmä ei ole toimiva, koska vanhentuneita kansallisia hyväksymismenetelmiä käytetään edelleen, ja kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan hyväksymisjärjestelmän, jotta varmistetaan tuotteiden vastavuoroinen tunnustaminen kaikissa jäsenvaltioissa asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 määritellyillä vyöhykkeillä;

36.  pitää tervetulleina viimeisintä integroitua tuholaistorjuntaa koskevaa eurooppalaisen tutkimusalueen verkostoa (IPM-ERANET) ja vähäisten käyttötarkoitusten uutta koordinointifoorumia mutta katsoo, että foorumia voitaisiin hyödyntää paremmin tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan löytää ratkaisuja vähäisiä käyttötarkoituksia ja erikoiskasveja koskevien kasvinsuojeluratkaisujen puuttumiseen;

37.  painottaa tehoaineiden vaikutusten avoimen arvioinnin merkitystä kestävän maatalouden tukemisessa unionin oikeuden mukaisesti; pitää tärkeänä, että arvioidaan perinpohjaisesti tuotteiden käyttöön liittyvät riskit ja vaarat, ja muistuttaa, että ennalta varautumisen periaatetta olisi käytettävä, kun epävarmuustekijöitä on liikaa, jotta voidaan varmistaa kansanterveys tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset;

38.  kehottaa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastoa (SANTE) vahvistamaan selkeät kriteerit vähäriskisten tehoaineiden määrittämiselle vähäriskisten torjunta-aineiden kehittämistä ja käyttöä varten sekä ottamaan tässä yhteydessä huomioon kehittyvän tieteellisen tiedon ja varmistamaan, että terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevat tavoitteet saavutetaan; kehottaa pääosastoa myös varmistamaan, että turvallisuutta koskevat tiedot ovat saatavilla niitä kriteerejä varten, joita sovelletaan kaikkiin potentiaalisiin vähäriskisiin aineisiin;

39.  katsoo, että vähäriskiset aineet, muun muassa kasvinsuojeluaineiden muut kuin kemialliset vaihtoehdot, olisi annettava ensisijaisesti esittelevien jäsenvaltioiden sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioitaviksi, jotta voidaan edistää integroitua tuholaistorjuntaa ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevien direktiivin 2009/128/EY tavoitteiden saavuttamista, erityisesti kun tuotetta käytetään pienialaisiin viljelykasveihin ja erityiskasveihin;

40.  korostaa, että viljelijöillä on oltava käytössään enemmän välineitä viljelykasviensa suojelemiseksi ja päätöksen tekemiseksi siitä, mikä toimenpide suojaa parhaiten heidän viljelykasvinsa; kannustaa perinteisten torjunta-aineiden erilaisten vaihtoehtojen, myös luonnonmukaisten torjunta-aineiden, laajempaa käyttöä integroidun tuholaistorjunnan osana, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia kustannustehokkaampien vaihtoehtojen kehittämiseksi tukemalla muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja, vähäriskisiä toimenpiteitä ja ympäristöystävällisempiä torjunta-aineita koskevaa kenttätutkimusta ja lisädemonstrointia;

41.  toteaa, että biologiset torjuntamenetelmät ovat elävien organismien tai luonnon aineiden käyttöön perustuvia viljelykasvien suojelumenetelmiä ja niiden avulla voitaisiin vähentää perinteisten torjunta-aineiden käyttöä ja parantaa kasvien vastustuskykyä;

42.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman ja perustamaan asiantuntijaryhmän, jotta voidaan kehittää kestävämpi tuholaistorjuntajärjestelmä; tuo esiin sellaisen tuholaistorjuntajärjestelmän potentiaalin, jolla parannetaan kasvinjalostustoimien, luonnollisten torjuntamenetelmien ja torjunta-aineiden käytön välistä vuorovaikutusta;

43.  pitää valitettavana jäsenvaltioiden hidasta edistymistä integroidun tuholaistorjunnan ja direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanossa ja vastaavasti komission hidasta edistymistä täytäntöönpanon arvioinnissa;

Ammattitaidon kehittäminen ja tietämyksen siirto

44.  katsoo, että maatalouteen liittyvien teknologioiden kehittäminen edellyttää moninaisia erikoistaitoja ja tietoja monilta eri aloilta, joihin kuuluvat muun muassa yleinen kasvitiede, eläintiede ja ympäristötiede sekä fysiologia ja tekniikka;

45.  pitää jatkuvasti kasvavaa osaamisvajetta monissa alan ammateissa valitettavana ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään seuraavien maaseudun kehittämisohjelmien suunnittelussa, myös eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien suunnittelussa, yhteistyötä toimialan, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa sellaisten mahdollisuuksien kartoittamiseksi, joilla tuetaan ammattitaidon kehittämistä ja tietämyksen siirtoa näillä aloilla muun muassa nuorille ja uusille viljelijöille tarkoitetun koulutuksen ja harjoittelun keinoin;

46.  kehottaa maatalousteknologian alaa parantamaan tiloilla tapahtuvan demonstroinnin koordinointia ja integrointia sekä demonstroinnin käyttämistä ja seuraamaan tiloja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla käyttäen tällä hetkellä saatavilla olevia tai uusia ohjelmia, aloitteita tai resursseja;

47.  toteaa, että täsmäviljelyn ja digitaalitekniikan integroinnin tarjoamien mahdollisuuksien avulla maataloudesta voidaan tehdä nuorten viljelijöiden kannalta houkuttelevampaa ja voidaan luoda uusia kasvu- ja työllistymismahdollisuuksia maaseutualueille; katsoo, että investoinnit näiden tekniikoiden kehittämiseen voivat edistää maatalouden sukupolvenvaihdosta;

Tutkimuksen ja rahoituksen painopisteet

48.  toteaa, että kestävään maatalouteen ja puutarhaviljelyyn liittyy pitkän aikavälin haasteita, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään pitkän ajanjakson investointisuunnitelman, jossa pääosassa on alakohtainen lähestymistapa, ja jatkamaan sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen rahoitusta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kestävän maatalouden asiantuntijoiden ja työntekijöiden lisäkoulutusta ja varmistamaan, että asiantuntijaneuvontaa on saatavilla;

49.  katsoo, että suunnitelmaan on sisällyttävä kustannustehokkaita ratkaisuja ja sen pitäisi olla sovellettavissa pieniin tuottajiin, maaseutualueille, syrjäisimmille alueille ja vuoristoalueille; painottaa, että viljelijöiden tärkeänä tehtävänä Euroopassa on ympäristöstä huolehtiminen ja heidän saatavillaan on oltava jatkuvasti innovaatioita ja tutkimusta, joiden avulla he voivat tuottaa elintarvikkeita, rehuja ja muita tuotteita kestävästi ja kustannustehokkaammin ja samalla suojella ympäristöä tulevia sukupolvia varten ja parantaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja;

50.  on tyytyväinen soveltavan tutkimuksen edistymiseen viime vuosina mutta kehottaa pyrkimään vielä voimakkaammin takaamaan tietämyksen siirron loppukäyttäjille sekä viljelijöiden ja muiden maatalousteknologian ja -tuotteiden käyttäjien, myös pientilojen, osallistamiseen;

51.  kehottaa vahvistamaan yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin sisältyvää maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, jotta saadaan aikaan kumppanuuksia, joihin osallistuu innovatiivisia toimijoita, myös kaikki viljelijät ja erityisesti pienviljelijät, joiden tilat sijaitsevat kaukana eurooppalaisista päätöksentekokeskuksista;

52.  toteaa, että niissä jäsenvaltioissa, joissa on hyödynnetty järkevästi yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia, on siirrytty muita enemmän soveltavaan tutkimukseen ja loppukäyttäjät on otettu laajemmin mukaan;

53.  pitää erittäin tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät hankkeita, joissa keskitytään resurssitehokkaampien maatalouskäytäntöjen ja kasvilajikkeiden, esimerkiksi paikallisten erikoislajikkeiden, kehittämiseen ja joiden tarkoituksena on viljavuuden ja ravinteiden vaihdon säilyttäminen ja parantaminen, erityisesti koska veden ja lannoitteiden eräiden keskeisten ainesosien, kuten fosfaatin, saatavuus heikkenee jatkuvasti; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle investoinnit kiertotalouteen ja ilmaston kannalta älykkäisiin viljelykäytäntöihin ja tarjoamaan riittäviä rahoituskannustimia tutkimukseen ja käyttöönottoon viljelijöiden parissa; korostaa, että vesiviljelyn ja kalankasvatuksen yhdistämisen, suljetun ravinnekierron, agroekologian, peltometsäviljelyn, ympäristöä säästävien viljelymenetelmien ja kestävän metsätalouden, sapropeelin, lyhyiden rehuketjujen, laiduntamisen ja pienten panosten tuotantojärjestelmien edut olisi arvioitava asianmukaisesti, niistä olisi annettava tietoja ja niihin olisi kannustettava;

54.  pitää myös olennaisen tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät innovatiivisia hankkeita non-food-tuotteiden (muun muassa biotalous ja uusiutuva energia) ja palvelujen tuottamiseksi, jotta maataloustoimialasta saadaan resurssitehokkaampi (esimerkiksi veden, energian, lannoitteiden ja rehujen parempi hyödyntäminen) ja omavaraisempi;

55.  toteaa, että suuressa osassa unionia riippumattomat tai julkisesti rahoitetut maatalousalan koulutuksesta ja innovoinnista vastaavat laitokset ovat vähentyneet tai ne eivät tarjoa riittävästi monialaisia lähestymistapoja uusilla aloilla, kuten maatalousteknologiassa; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa viljelijöiden koulutustaso on vielä alhainen, mikä vaikeuttaa uuden tekniikan saatavuutta ja soveltamista, joten kehottaa komissiota laatimaan maatalousalan teknisen tai korkea-asteen koulutuksen edistämistä koskevan eurooppalaisen suunnitelman;

56.  suhtautuu myönteisesti hiljattain käynnistettyyn maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen (EIP-AGRI), jossa pyritään yhdistämään tutkimus ja käytännön maatalous, ja kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti koordinoinnin tehostamisessa kansallisella ja rajat ylittävällä tasolla, jotta voidaan edistää Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyvää nimenomaista innovointiohjelmaa ja taata riittävä tietämyksen siirto loppukäyttäjille;

57.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi EU:n maatalouden arvosta ja perustamaan Euroopan laajuisia maatalouden innovointikeskuksia, jotka demonstroisivat innovatiivisia uusia tekniikoita, kestävää maataloutta, elintarviketurvaa ja elintarvikeomavaraisuutta ja mahdollistaisivat niiden asianmukaisen saatavuuden;

58.  painottaa, että näiden keskusten toiminnan olisi mahdollistettava sekä kestävälle maataloudelle että maaseudun kestävälle kehittämiselle innovatiivisten uusien tekniikoiden saatavuus yhteisöjen, maaseudun pk-yritysten, osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden kanssa tehtävällä työllä; korostaa, että niiden olisi toimittava avoimesti ja oltava avoimia suurelle yleisölle ja viljelijöille ja niiden olisi noudatettava monialaista toimintatapaa, jolla edistetään vuoropuhelua eri alojen välillä, joihin innovointi saattaa eri tavoin vaikuttaa;

59.  kehottaa komissiota varmistamaan, että perinteiset tekniikat ja tilat voivat edelleen kukoistaa teknisen ja tieteellisen innovoinnin rinnalla, sillä ne edustavat kulttuurin, maaseudun, historian ja matkailun monimuotoisuuden lähteenä valtavaa rikkautta ja tarjoavat toimeentulon lukuisille eurooppalaisille pienviljelijöille hyvin erilaisilla alueilla;

60.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin komission ja Euroopan investointipankin välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa kaudeksi 2014–2020 perustettuja maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitusvälineitä;

61.  painottaa näihin välineisiin liittyvää lisäarvoa, erityisesti niiden vipuvaikutuksia sekä lainatakuita, joilla pyritään vauhdittamaan kestävää maataloutta ja metsätaloutta koskevien tutkimuslinjausten käyttöönottoa, myös Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteiskunnallisen haasteen 2 osalta; toteaa erityisesti, että niillä voidaan vähentää investointitarpeita ja riskejä, joita aiheutuu viljelijöille, jotka haluavat ottaa käyttöön kalliita täsmäviljelytekniikoita ja -menetelmiä;

Euroopan pitäminen tieteellisen kehittämisen ja innovoinnin keskiössä

62.  toteaa, että ilmastonmuutoksen tosiasialliset ja mahdolliset vaikutukset koskevat erityisesti maaseutualueita ja myös syrjäisimpiä alueita ja vuoristoalueita, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia ja alttiimpia väestön ikääntymiselle ja väestökadolle; katsoo, että maataloudelle on annettava mahdollisuus mukautua muuttuviin olosuhteisiin kaikkia tarjolla olevia teknisiä ratkaisuja hyödyntäen, jotta varmistetaan viljelymaan kestävämpi käyttö;

63.  toteaa, että maatalouden uudet tekniikat ja laajempi maankäyttöala voivat auttaa näitä aloja osallistumaan tasapuolisesti maailmanlaajuisiin ilmastonmuutoksen hillitsemistoimiin; korostaakin tarvetta laajentaa tuottavan maatalouden määritelmää ja tukea täysimääräisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja hiilidioksidin talteenotossa yleishyödyllisiä hyödykkeitä tuottavia viljelymaita, agroekologinen viljely mukaan lukien, ja antaa niille niille kuuluva arvo;

64.  pitää välttämättömänä, että sellaisilla alueilla kuin unionin vuoristoalueilla ja reuna-alueilla on jatkossakin maatalousmaata, ja tukee kaikkia toimia, joilla annetaan myös näillä alueilla oleville, yleensä pienille tiloille mahdollisuus käyttää niiden tarpeisiin mukautettua huipputeknologiaa;

65.  pitää olennaisen tärkeänä, että riippumattomaan, vertaisarvioituun tieteeseen perustuva kohtuullinen EU:n sääntely, jolla pyritään varmistamaan kuluttajien turvallisuus ja terveys sekä ympäristönsuojelu, mahdollistaa EU:n maataloustuotteiden kilpailukykyisyyden ja houkuttelevuuden sisämarkkinoilla ja maailmanmarkkinoilla; kehottaa toimimaan siten, että tämä periaate pitää edelleen paikkansa;

66.  panee erityisesti merkille uusien tekniikoiden ja kestävien tuotteiden markkinoille saattamiseen EU:n nykyisten säädösten nojalla liittyvät korkeat kustannukset, pitkät aikajänteet sekä kaupallisen ja oikeudellisen epävarmuuden; toteaa, että nämä seikat ovat vielä selvemmin nähtävissä syrjäisimmillä alueilla, syrjäisillä maaseutualueilla, epäsuotuisilla alueilla ja vuoristoalueilla;

67.  kehottaa komissiota hyödyntämään ja vahvistamaan kaikkia syrjäisimpien alueiden erityispiirteitä toteuttamalla teknologisen ja tieteellisen innovoinnin pilottihankkeita, joilla pyritään vähentämään alueiden luonnollisia haittatekijöitä ja pienestä koosta johtuvia vaikeuksia saada käyttöön uusimpia tieteellisen ja teknisen kehityksen aikaansaannoksia ja soveltaa niitä;

68.  kehottaa komissiota parantamaan sääntelykehystä parempaa säätelyä koskevien periaatteiden mukaisesti sellaisten oikea-aikaisten, tehokkaiden ja vaikuttavien päätöksentekomenettelyjen varmistamiseksi, joilla voitaisiin edistää teknologista kehitystä EU:ssa;

69.  kehottaa komissiota hyödyntämään uutta tieteellisen neuvonannon mekanismiaan, jotta saadaan aikaan parempi sääntelykehys, jossa painotetaan enemmän riskiperusteista ja riippumatonta tieteellistä näyttöä arvioitaessa uusien tekniikoiden, tuotteiden ja käytäntöjen käyttöönottoon tai niiden hylkäämiseen liittyviä riskejä, vaaroja ja hyötyjä;

70.  toteaa, että innovointiperiaate, joka edellyttäisi, että kaikki EU:n säädösehdotukset arvioitaisiin täysimääräisesti niiden innovaatiovaikutuksen kannalta, on saanut laajan kannatuksen;

71.  kehottaa komissiota toteuttamaan kansainvälisellä tasolla laaja-alaisempia toimia tieteellisen yhteistyön alalla muun muassa tiedonvaihdon tiivistämiseksi ja kehittämismahdollisuuksien määrittämiseksi;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 965.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.
(4)EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(5)EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.
(6)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.
(7)EUVL L 162, 30.4.2004, s. 18.
(8)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0205.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0473.


Innovoinnin ja talouskehityksen tehostaminen tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa
PDF 206kWORD 105k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa (2015/2227(INI))
P8_TA(2016)0252A8-0163/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013,

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 1306/2013,

–  ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013,

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013,

–  ottaa huomioon FAOn, Maailman ympäristörahaston (GEF), UNDP:n, UNEP:n, UNESCOn, Maailmanpankin ja WHO:n toteuttaman maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan YK:n kansainvälisen arvioinnin,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2014 allekirjoitetun komission ja Euroopan investointipankin (EIP) välisen yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ˮEU:n valkuaisvaje: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?ˮ(1),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevasta eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta(2),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman patenteista ja kasvinjalostajien oikeuksista(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0163/2016),

A.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion mukaan maapallon väestön odotettu kasvu 9,1 miljardiin vuoteen 2050 mennessä edellyttää nykykehitysskenaarion mukaan turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden tarjonnan 60 prosentin kasvua ja satojen 24 prosentin kasvua kehittyneissä maissa kyseiseen ajankohtaan mennessä; toteaa, että samalla on säilytettävä luonnonvaroja tuleville sukupolville ja ehkäistävä elintarvikkeiden tuhlausta ja hävikkiä, joiden osuus maailmanlaajuisesta tuotannosta on nykyisin yli kolmasosa; toteaa FAOn arvioineen myös, että viljelykelpoinen maa-ala lisääntyy ainoastaan 4,3 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää parempaa luonnonvarojen hoitoa muun muassa maan kasvukunnon heikkenemisen estämiseksi;

B.  toteaa, että maan kasvukunnon heikkenemisen sekä erityisesti maan eroosion takia maan ominaistuottavuus ja viljavuus laskevat kaikkialla, mikä johtuu ekosysteemin toimintojen, kuten pintamaan muodostuksen, maatumisen, pölytyksen, vedenpidätyksen ja ravinnekierron, heikkenemisestä; toteaa, että vaikka asian ratkaisemisesta sekä tuottavuuden ylläpitämisestä ja parantamisesta vallitsee laaja yhteisymmärrys, kyseisiä ekosysteemin toimintoja on tehostettava innovatiivisesti, jotta taataan kyky kestää ilmastonmuutosta;

C.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että maataloustuotanto on kaksinkertaistettava vuoteen 2030 mennessä ja samalla maatalouselintarvikealan on sopeuduttava ilmastonmuutokseen ja muuttuviin sääoloihin sekä parannettava ekosysteemien ja maaperän laatua ja minimoitava luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen; toteaa, että tämän saavuttamiseksi etusijalle on asetettava maaperän elämää lisäävien mikrobiologisten valmisteiden käyttö; ottaa huomioon, että neljä kahdeksasta YK:n vuosituhattavoitteesta liittyy maatalouteen;

D.  toteaa, että väestönkasvu, keskitulojen nousu ja kuluttajien muuttuva käyttäytyminen johtavat ravintomieltymysten tarkistamiseen sekä erityisesti jalostettujen elintarvikkeiden ja lihan ja maitotuotteiden kaltaisten eläinproteiinien kysynnän kasvuun;

E.  katsoo, että maatalouden työntekijöiden ja maaseudun yhteisöjen elämänlaatua on parannettava;

F.  ottaa huomioon lukuisat haasteet ja kasvavan määrän sääntöjä, jotka viljelijöiden on otettava huomioon, maatalouden tekniikan resurssivarantojen hupenemisen sekä kasteltujen maa-alueiden kasvuvauhdin merkittävän hidastumisen ja toteaa, että EU:n kuluttajat eivät ole koskaan käyttäneet nykyistä pienempää prosenttiosuutta tuloistaan ruokaan; ottaa huomioon, että nykyinen talouden laskusuhdanne on lisännyt köyhyyttä, joka pakottaa EU:n kuluttajia usein hakemaan apua ruokapankeista;

G.  ottaa huomioon, että FAOn keskeisessä julkaisussa ”The State of Food and Agriculture” todetaan, että naisten osuus maaseudun taloudessa on merkittävä kaikilla alueilla ja että naisten roolit poikkeavat toisistaan alueittain, mutta naisilla on yhä käytettävissään miehiä vähemmän resursseja ja mahdollisuuksia, joita he tarvitsisivat ollakseen tuottavampia;

H.  ottaa huomioon, että kuluttajat vaativat korkeampien ympäristö-, ravitsemus- ja terveysnormien ja -arvojen mukaista ja laadukkaampaa elintarviketuotantoa samalla kun maatalousalan on tultava monipuolisemmaksi ja innovatiivisemmaksi, jotta voidaan tuottaa laadukasta, turvallista ja kohtuuhintaista ravintoa kaikille kansalaisille ja tarjota samalla kohtuulliset ja kestävät tulot elintarvikkeiden tuottajille;

I.  toteaa, että maataloustuotantoa on lisättävä ja parannettava vähemmillä resursseilla luonnonvaroihin kohdistuvien paineiden sekä niistä biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvien vaikutusten, ympäristön haavoittuvuuden, ilmastonmuutoksen, maan niukkuuden sekä väestönkasvun ja kuluttajien muuttuvan käytöksen vuoksi; katsoo ehdottomasti, että innovatiivisella maataloudella olisi oltava pienempi ekologinen jalanjälki ja siinä pitäisi käyttää luonnollisia prosesseja ja ekosysteemipalveluja, uusiutuva energia ja paikallisten maatalouselintarvikkeiden käytön lisääminen mukaan luettuina;

J.  katsoo, että resurssitehokkaampi maatalousmalli, joka pystyy optimoimaan paremmin tuotteensa, on keskeisessä asemassa pyrittäessä vastaamaan kestävyyden haasteisiin kaikilla tiloilla niiden koosta riippumatta ja parantamaan niiden valmiuksia suojella luonnonvaroja ja ympäristöä;

K.  ottaa huomioon, että kehittämällä kestävämpiä maatalousmalleja, joilla tuotetaan elintarvikkeita ihmisille mutta myös non-food-hyödykkeitä ja -palveluja, on mahdollista luoda merkittävästi uusia työpaikkoja kullakin alueella elintarvikealalla (ihmisten elintarvikkeet ja eläinten rehu) sekä esimerkiksi biotalouden, vihreän kemian, uusiutuvan energian ja matkailun alalla; toteaa lisäksi, että nämä työpaikat ovat hyvin usein sellaisia, että niitä ei voida siirtää muualle;

L.  ottaa huomioon, että EU on maailman suurin maataloustuotteiden viejä, joten maatalouselintarvikeala on unionin talouden keskeinen pilari: se työllistää 47 miljoonaa ihmistä 15 miljoonassa tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevassa yrityksessä elintarvikkeiden jalostuksen, vähittäismyynnin ja palvelujen kaltaisilla aloilla, minkä lisäksi se antaa oman osuutensa 17 802 miljoonan euron suuruiseen positiiviseen kauppataseeseen, joka on 7,2 prosenttia EU:n viennin kokonaisarvosta;

M.  toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kilpailukyky ja kestävyys olivat vuoden 2013 YMP:n uudistuksen keskeiset painopisteet; ottaa huomioon, että elintarviketurva voidaan taata parhaiten innovoinnin avulla lisäämällä maatalouden kestävää tuottavuutta ja varmistamalla oikeudenmukaiset tuottaja- ja kuluttajahinnat, kuten SEUT-sopimuksen 39 artiklassa mainitaan; toteaa jälleen, että korkealaatuisia tuotteita tuottava kestävä ja innovatiivinen maatalous auttaa saavuttamaan monia SEUT-sopimuksessa tarkoitettuja, ympäristöön ja terveyteen liittyviä monialaisia tavoitteita; katsoo, että tuleva kilpailukyky riippuu muun muassa luonnollisten prosessien ja luonnonvarojen avulla saavutettavasta maatalousjärjestelmien ominaistuottavuudesta ja viljavuudesta;

N.  ottaa huomioon, että 14. heinäkuuta 2014 allekirjoitetussa komission ja EIP:n välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa kannustetaan yksiselitteisesti lisäinvestointien tekemistä innovatiiviseen maatalouteen tarjoamalla rahoitusvälineitä maatalouden investointien käyttöönoton edistämiseksi, minkä lisäksi siihen sisältyy komission ehdotus, jonka tavoitteena on tukea ja laajentaa rahoitusvälineitä viljelyalalla hinnanvaihtelujen torjumiseksi;

O.  ottaa huomioon, että maatalousalalla on koettu tiheästi toistuvia muutossyklejä, joilla on pyritty parantamaan tuottavuutta; ottaa huomioon, että sykleillä on edistetty merkittävästi maatalouden talouskehitystä sen nykyiselle tasolle; ottaa huomioon, että uusimman tekniikan sisällyttäminen viljelykäytäntöihin sekä olemassa olevien tekniikoiden, luonnonmukainen ja agroekologinen toimintatapa mukaan luettuina, mukauttaminen ja uudelleen soveltaminen niihin tuottavat merkittävää hyötyä kaikenkokoisille tiloille; ottaa huomioon vesiviljelyn tutkimattoman potentiaalin ottaa innovaatioita käyttöön perinteisessä maataloudessa käyttämällä hyväksi merten ja valtamerten luonnonvaroja kestävällä tavalla;

P.  toteaa, että erinäisistä rakenteellisista syistä joissakin jäsenvaltioissa on edelleen käyttämättöminä suuria alueita hylättyä maatalousmaata;

1.  toteaa, että maataloudessa on aina kehitetty uusia käytäntöjä, tekniikoita ja tuotantomenetelmiä, joilla on lisätty tuottoa, parannettu viljelykäytäntöjen mukautuvuutta uusiin ja muuttuviin oloihin ja vähennetty tuotantokustannuksia; toteaa lisäksi, että maa- ja metsätalous ovat keskeisiä osia luonnollista maailmaamme, että ne tuottavat hyödykkeitä ja palveluja, jotka ulottuvat elintarvikkeiden tuotantoa laajemmalle, ja että niitä voidaan parantaa edistämällä uusia kehityssuuntia; on vakuuttunut siitä, että innovointi on tämän edistyksen ylläpitämisen edellytys;

2.  on erittäin vakuuttunut siitä, että talouskehitys ja kestävä tuotanto eivät sulje toisiaan pois ja että ne ovat saavutettavissa pääasiassa innovoinnin, tutkimuksen, kehityksen, uusien hallinto- ja liiketoimintamallien ja paremman agronomian avulla; painottaa tarvetta tukea tekniikan ja hallinnon alan innovointia varmistamalla sääntelyn yhtenäisyys ja selkeys ja antamalla tilaa yrittäjyydelle; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä otetaan huomioon tulevassa YMP:ssä ja että innovointi otetaan yksiselitteisesti huomioon tarkistettaessa ja uudistettaessa asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jossa tunnustetaan paremmin uudet ja nuoret viljelijät, koska heillä on tuoreita ideoita ja liiketoimintamalleja; korostaa, että Euroopan maatalous saavuttaa tavoitteensa tuottaa korkealaatuisia ja korkean lisäarvon tuotteita käyttämällä hyväksi kannattavia ja tietoon perustuvia ratkaisuja, joita tuetaan Eurooppa 2020 -strategiassa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä tulevaa komission arviointia biotalousstrategian 2012 vaikutuksesta kiertotalouteen, koska siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin auttaa alentamaan viljelijöiden energiakustannuksia ja mahdollistaa siten lisäinvestoinnit innovointiin;

3.  korostaa, että maatalous voi olla osa ratkaisua ja että luonnonvarojen viisas käyttö, biologisen monimuotoisuuden varmistaminen ja innovoinnin vauhdittaminen ovat keskeisiä tekijöitä tähän pyrittäessä; katsoo, että maatalouskäytännöt riippuvat luonnonvaroista ja että tämä vuorovaikutus olisi optimoitava ja tuotantojärjestelmiä ymmärrettävä paremmin, jotta hallintajärjestelmiä voidaan parantaa; kehottaa varmistamaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä maatalouden ekosysteemien ominaistuottavuuden, viljavuuden ja kestävyyden sekä vähentämään päästöjä; painottaa, että on tärkeää parantaa tuotantojärjestelmiä paremmin mukautuneiden viljelykasvien ja vuoroviljelyjärjestelmien sekä parempien hallintajärjestelmien avulla, ja panee merkille maan kasvipeitteen merkityksen; korostaa mahdollisuutta luoda työpaikkoja elintarvikealan lisäksi myös matkailun, biotalouden ja vihreän kemian aloilla;

4.  ottaa huomioon, että EU:n elintarvike- ja maatalousmarkkinat ovat EU:n integroituneimpia markkinoita, ja kehottaa komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön säännökset, joilla turvataan tasapuolisemmat toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu, jotta voidaan edistää maatalous- ja elintarvikealan talouskehitystä kaikissa jäsenvaltioissa;

5.  toteaa, että pienet ja keskisuuret perhetilat ovat olennainen osa Euroopan maatalousalaa ja ne ovat mukana luomassa sosiaalisesti ja taloudellisesti eläviä maaseutualueita, jotka auttavat pitämään yllä kulttuuri- ja luonnonperintöä; panee lisäksi merkille, että tällaisilla tiloilla on toisinaan vaikeuksia käyttää hyväkseen edistyneiden tuotantotekniikoiden ja -käytäntöjen hyötyjä, joilla voitaisiin varmistaa oikeudenmukaiset tulot ja parantaa viljelijöiden elin- ja työoloja sekä laadukkaiden työpaikkojen luomista; korostaa, että innovoinnin avulla voidaan lisätä työn tuottavuutta ja tuloja alentamalla tuotantokustannuksia ja tekemällä toiminnasta tehokkaampaa; painottaa, että viljelymaan omistaminen ja saaminen ovat ratkaisevan tärkeitä viljelijöille ja perhetiloille; kannattaa sitä, että maanviljelystä tehdään houkuttavampi ammatti nuorille naisille ja miehille muun muassa parantamalla rahoituksen ja tekniikan saatavuutta ja mahdollisuutta osallistua tukiohjelmiin; kehottaa kehittämään uusia liiketoimintaideoita ja kehottaa komissiota tiedottamaan viljelijöille tehokkaammin näiden tähän liittyvistä mahdollisuuksista; ottaa huomioon maatalouden sosiaalisen roolin, sen osuuden sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa ja sen vaikutuksen maaseudun väestökadon torjuntaan, sen paikallisyhteisöille tarjoamat innovatiiviset palvelut ja sen roolin pyrittäessä säilyttämään perinteistä tietämystä; pitää tärkeänä, että käytettävissä on nopeita ja luotettavia internetpalveluja laajakaistayhteyden välityksellä sekä kaikkien unionin epäsuotuisten alueiden, kuten vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden, mukaan räätälöityjä innovatiivisia malleja, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän painopisteeksi;

6.  kannustaa komissiota esittämään ratkaisuja, joilla edistetään tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien hallintajärjestelmien, reaaliaikaisen tiedonseurannan, sensoritekniikan ja ilmaisujärjestelmien käyttöönottoa, jotta optimoidaan tuotantojärjestelmiä eli täsmäviljelyä, mikä voi muun muassa tarkoittaa mukautumista muuttuviin tuotanto- ja markkinaoloihin; katsoo tämän johtavan luonnonvarojen tehokkaampaan ja optimaalisempaan käyttöön, tuotantovaiheiden seurannan parantamiseen, satojen kasvamiseen, ympäristöjalanjäljen pienenemiseen, energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen, eläinten käyttäytymisen parempaan ymmärtämiseen sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kohenemiseen; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö on avain ympäristöä vähemmän kuormittavaan ja kilpailukykyisempään maatalouteen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota yhdenmukaistamaan paremmin alaan liittyviä toimia, jotta voidaan edistää tehokkaammin tieto- ja viestintäteknisiä hallintajärjestelmiä;

7.  muistuttaa, että toimenpiteiden yksinkertaistaminen ja YMP:n toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvän ohjauksen lisääminen kannustaisivat viljelijöitä omaksumaan kestävämpiä viljelykäytäntöjä;

8.  on vakuuttunut siitä, että tiedolla, jota kerätään robotiikan, sensoritekniikan, automaattisen valvonnan ja muiden teknisten innovaatioiden avulla esineiden internetiin liittyvän tekniikan ja massadatan yhteydessä, mahdollistetaan reaaliaikainen seuranta ja parannetaan päätöksentekoa ja toimien hallintaa koko elintarvikeketjussa; suhtautuu myönteisesti Alliance for Internet of Things Innovation -verkoston (AIOTI) älykästä maanviljelyä ja elintarviketurvallisuutta käsittelevän työryhmän 06 perustamiseen ja painottaa tässä yhteydessä EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä maatalouden kannalta, kun kyseessä on yhteentoimivuusongelmien ratkaiseminen, lähentämisen parantamista koskevat normit sekä henkilötietojen ja muiden tietojen omistajuutta, saantia ja käyttöä koskevat kysymykset;

9.  on huolestunut massadatan ja esineiden internetin potentiaalia koskevan tietoisuuden vähäisyydestä ja asiaan liittyvien teknisten järjestelmien hajanaisuudesta, mikä lisää käyttöönoton esteitä ja hidastaa sitä, ja on pettynyt GPS-tekniikan hitaaseen käyttöönottoon; painottaa, että on tärkeää tehdä kyseisistä teknologioista merkityksellisiä maanviljelijöille; toteaa, että EU:ssa käytetään tällä hetkellä ainoastaan 10 prosenttia avustetusta ohjauksesta, alle yksi prosentti reaaliaikaisesta kinemaattisesta liikkeestä ja alle yksi prosentti määränsäätöä koskevasta tekniikasta; kannustaa komissiota määrittämään ympäristö- ja tuotantohyödyn määrällisesti sekä varmistamaan tietoisuuden, osaamisen ja tekniikan siirrot; on huolestunut siitä, että jotkin jäsenvaltiot ovat vaarassa menettää osan suorien tukien kokonaismäärästä vuonna 2018, koska niillä ei ole maarekisteriä, ja ehdottaa, että komissio tarjoaisi älykkäitä välineitä maatalousmaan kartoituksen nopeuttamiseksi;

10.  kannustaa ottamaan käyttöön täsmäviljelyn, johon liittyy uusia, koko tilan hallinnointia koskevia lähestymistapoja, kuten GPS/GNSS-tekniikalla ohjatut koneet, joilla voidaan kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmän (eli lennokkien) avulla työstää viljelymaata senttimetrien tarkkuudella; on yhtä mieltä siitä, että näillä tekniikoilla voidaan merkittävästi vähentää sekä kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden ja veden käyttöä että torjua maaperän eroosiota; kehottaa komissiota poistamaan täsmäviljelyn käyttöönoton esteet, erityisesti monimutkaisiin ja hajanaisiin tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmiin ja investointien määrää koskeviin kysymyksiin liittyvät esteet; katsoo, että täsmäviljely on tärkeässä asemassa myös karjanhoidon alalla, koska sen avulla voidaan seurata karjan terveydentilaa, ruokintaa ja tuottavuutta; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan näitä käytäntöjä erityisesti hyödyntämällä tilaisuuksia, joita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaiset uudet maaseudun kehittämistä koskevat säännöt tarjoavat; kehottaa komissiota huomioimaan YMP:n tulevissa tarkistuksissa sen, kuinka viljelijät käyttävät täsmäviljelyä viherryttämisen yhteydessä; pitää tärkeänä varmistaa, että myös syrjäisillä ja eristyneillä alueilla kaikilla maatiloilla, pienimmät tilat mukaan lukien, ja kaikilla muilla maatalouden toimijoilla on mahdollisuus hyödyntää monitoiminnallista tekniikkaa, koska on tarpeen pitää yllä ja kehittää työllisyyttä näillä alueilla;

11.  suhtautuu myönteisesti kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmien käytön lisäämiseen viljelytoiminnassa, koska näin voidaan luoda säästöjä kasvinsuojeluaineiden ja veden käytössä; toteaa, että Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perusasetuksen tarkistamisen yhteydessä on tarkoitus esittää lainsäädäntöehdotus, jonka mukaan kaikki lennokit kuuluisivat EU:n toimivallan piiriin; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmien siviilikäyttöä varten annetaan selkeät ja yksiselitteiset EU:n laajuiset normit ja säännöt ja että tulevassa lainsäädännössä otetaan huomioon erityisolot, joissa lennokkeja käytetään maataloudessa;

12.  painottaa, että uudet innovatiiviset ja kohtuuhintaiset ratkaisut ovat maatalousalalla tärkeitä, jotta voidaan lisätä ympäristöystävällisempien menetelmien, hyödykkeiden ja resurssien käyttöä, mihin voisi kuulua uusien viljely- ja maankäyttömenetelmien lisäksi myös keinoja lisätä uusiutuvan energian käyttöä ja vähentää asteittain fossiilisten polttoaineiden tarvetta;

13.  kannustaa ottamaan käyttöön karjanhoitoa koskevia innovatiivisia ratkaisuja, joilla voidaan edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja vähentää eläinlääkkeiden, myös mikrobilääkkeiden, tarvetta; korostaa mahdollisuuksia optimoida eläinten ulosteiden käyttö uusiutuvan energian ja entistä parempien lannoitteiden tuotannossa; panee merkille, että luonnollisista prosesseista voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja eläinsuojien päästöjen talteen ottamiseksi, saasteiden hajauttamiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi ja ottaa samalla huomioon tuotantohintoihin kohdistuva vaikutus; kiinnittää huomiota siihen, että metaania voidaan ottaa talteen energiantuotantoa varten, mikä saattaa lieventää ilmastonmuutosta; toteaa jälleen, että mikrobilääkkeitä on käytettävä harkiten ja vastuullisesti ja että koko tuotantoketjua voidaan parantaa tehokkaammilla ja nopeammilla diagnoosivälineillä, paremmalla reaaliaikaisella seurannalla, kohdennetuilla varotoimilla sekä uusilla annostelumenetelmillä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ja jättää samalla riittävästi liikkumavaraa jäsenvaltioille, jotka jo suoriutuvat paremmin tässä asiassa; pitää lääketutkimusta tarpeellisena uusista taudeista selviämiseksi;

14.  tukee ekstensiivisiä karjankasvatusmenetelmiä ja kehottaa kehittämään innovatiivista tekniikkaa, jolla voidaan arvioida tarkasti karjankasvatuksessa ylläpidetyistä niitty- ja laidunmaista saatavat ympäristöhyödyt ja tunnustetaan kasvintuotantoa täydentävän eläintuotannon tuottamat hyödyt;

15.  korostaa eläinproteiinien talteenoton merkitystä tuotantoketjun aikana; kehottaa näin ollen komissiota laatimaan toimia, joilla voidaan edistää maatalousjätteiden kierrätystä kannustamalla ottamaan talteen proteiinia, jotta sitä voidaan käyttää rehuna;

16.  kehottaa komissiota edistämään politiikkoja, joiden avulla helpotetaan pienten ja keskisuurten tilojen maan saantia ja edistetään laidunmaihin, nurmirehuun ja kasviproteiinien tuotantoon perustuvaa eläintuotantoa, sekä edistämään kasviproteiinien kestävään tuotantoon liittyvää tutkimusta ja innovointia;

17.  painottaa tekniikan ja innovoinnin hyödyntämätöntä potentiaalia sellaisten uusien hyödykkeiden ja tuotteiden kehittämiseksi (esimerkiksi elintarvikkeiden ja rehun, koneiden ja laitteiden, biokemian ja biologisen torjunnan alalla), joiden avulla voi olla mahdollista luoda työpaikkoja maatalouselintarvikealan koko arvoketjussa; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että innovointi ja teknistyminen johtavat työpaikkojen katoamiseen perinteisistä maatalousammateista, ja pyytää komissiota sekä jäsenvaltioita järjestämään koulutusta ja uudelleenkoulutusta niiden maatalousalojen työntekijöille, joihin muutos vaikuttaa; korostaa uusien työpaikkojen luomista maatalousalalla, mikä on ratkaisevan tärkeää maaseudun kehittämisen, maaseudun uudelleen asuttamisen ja talouskasvun kannalta, ja katsoo, että uudenaikaisten viljelykäytäntöjen kehittäminen lisää maatalouden houkuttavuutta sekä nuorten viljelijöiden että yrittäjien kannalta; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia kannustaa viljelijöitä lisäämään yleistä tietoisuutta maatalouselintarvikeketjun toiminnasta ja uusista tuotantomenetelmistä;

18.  katsoo, että uusi tietotekniikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia luoda uusia arvoketjuja, joihin voisi kuulua esimerkiksi tuottajien ja kuluttajien väliset suoremmat yhteydet ja joissa painotettaisiin voimakkaammin innovatiivisia tuotteita, uusia palveluja ja tuotannon eriyttämisen lisäämistä, koska niiden avulla on mahdollista tuottaa uusia tulovirtoja viljelijöille ja luoda läpinäkyvämmät markkinat, jotka hyödyttävät viljelijöitä ja laajentavat heidän potentiaalista toiminta-alaansa; toteaa, että elintarvikeketjun innovaatiot voivat auttaa varmistamaan riskien tasapuolisemman jakautumisen;

19.  korostaa tarvetta torjua ruoan haaskausta ja erityisesti järjestelmällistä haaskausta, sillä Euroopassa haaskataan tai heitetään pois joka vuosi 100 miljoonaa tonnia elintarvikkeita, mikä on noin 30–50 prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista; katsoo, että nykyisen haaskauksen vähentämiseksi elintarvikeketjussa tarvitaan myös tiiviimpää yhteistyötä; toteaa, että vanhentuneiden sääntelykehysten ei pitäisi olla esteenä innovatiivisille tavoille jalostaa elintarvikejätettä ja että muun muassa Horisontti 2020 -ohjelmassa olisi kannustettava parhaiden käytäntöjen jakamista ja innovatiivisten hankkeiden asettamista etusijalle ruoan haaskauksen estämiseksi;

20.  korostaa, että jokaisella pois heittämättä jätetyllä tonnilla elintarvikejätettä säästyisi noin 4,2 tonnia hiilidioksidia, millä olisi merkittävä vaikutus ympäristöön; korostaa lisäksi, että on tärkeää laatia oikeudellinen kehys, joka olisi kiertotalousperiaatteen mukainen ja jossa vahvistettaisiin selkeät sivutuotteita koskevat säännöt, optimoitaisiin raaka-aineiden käyttö ja vähennettäisiin loppujätettä mahdollisimman paljon;

21.  korostaa, että eloperäistä jätettä käytetään jo merkittävässä määrin esimerkiksi eläinten rehuna tai biopolttoaineiden perusaineksena; katsoo kuitenkin, että tämän aineksen tuottamia tuotoksia olisi lisättävä entisestään asettamalla tavoitteeksi mahdollisimman suuri lisäarvo ja käyttämällä uutta tekniikkaa, kuten biojalostusta, hyönteisviljelyä, elintarviketeollisuuden jätteestä saatavien eläinperäisten lipidien, entsyymien ja proteiinin uudelleenkäyttöä, kasvatusta kiinteällä alustalla, biokaasun talteenottoa ja mineraalien talteenottoa lannasta sekä ylijäämälannan käyttöä uusiutuvana energianlähteenä; panee merkille maatalouden sivutuotteiden ja jätteiden kaltaisia biomassasta tuotettuja muita resursseja koskevien selkeiden sääntöjen puuttumisen ja niiden riittämättömän käytön ja kannustaa komissiota tukemaan niiden uudelleenkäyttöä energia-alalla ja muilla aloilla helpottamalla EU:n laajuisia tunnustamismenettelyjä ja maaseudun kehittämisohjelman piiriin kuuluvia erityisiä toimenpiteitä, joihin viljelijät ja muut sidosryhmät, kuten paikallisyhteisöt, voivat osallistua pienimuotoisissa hankkeissa; ottaa huomioon, että tunnustamismenettelyillä ja erityisillä maaseudun kehittämisohjelmilla voitaisiin myös helpottaa rajat ylittävää liikkuvuutta sekä parantaa yhteisvaikutusta ja johdonmukaisuutta EU:n muiden politiikkojen kanssa;

22.  katsoo maaperän laadun huononemisen vaarantavan tulevan tuotannon, minkä vuoksi on aiheellista muuttaa viljelymenetelmiä ja -järjestelmiä, koska monilla maatiloilla karjankasvatuksen vaiheittainen lopettaminen on osaltaan johtanut viljavuuden heikentymiseen eloperäisen aineksen vähäisen pitoisuuden ja eloperäisten lannoitteiden riittämättömän käytön vuoksi; on huolestunut siitä, että EU on hyvin riippuvainen mineraalien tuonnista fosfaatin kaltaisten kivennäislannoitteiden tuotantoa varten ja että kivennäislannoitteiden tuotannon hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki ovat merkittävät; painottaa mahdollisuutta jalostaa eläinten lantaa mineraalitiivisteeksi, jota voitaisiin käyttää valmistettaessa ympäristöystävällisiä lannoitteita, joilla voitaisiin vähentää kivennäislannoitteiden tarvetta ja lopulta korvata ne, koska kyseisten lannoitteiden tehokkuus on verrattavissa kivennäislannoitteiden tehokkuuteen; suhtautuu myönteisesti siihen, että mineraalitiivisteiden tuotannolla ja käytöllä edistetään merkittävästi kiertotaloutta sulkemalla mineraalien kierto ja alennetaan huomattavasti maatilojen lannoitekustannuksia; pyytää komissiota tarkistamaan EU:n lannoitesääntelyä ja poistamaan nitraattidirektiiviin sisältyvät lainsäädännölliset esteet, jotta mahdollistetaan mineraalitiivisteen valmistaminen eläinten lannasta ja kannustetaan siihen;

23.  on huolestunut myös siitä, että EU on edelleen riippuvainen soijan kaltaisten valkuaisrehujen tuonnista, ja kehottaa panemaan täytäntöön kunnianhimoista politiikkaa proteiinikasvien viljelyn kehittämiseksi EU:ssa;

24.  suosittelee käyttämään tilakohtaisia hallintajärjestelmiä, joilla mitataan ja arvioidaan tuotantosyklin eri ketjuihin liittyvää ravinnetasapainoa tiloilla ja autetaan siten mittaamaan yksittäisten tilojen ympäristövaikutusta ja laskemaan tilakohtaisia ravinnetasapainoja; toteaa, että mineraalien tehokkaalla käytöllä saadaan suurempia satoja ja tarvitaan vähemmän lannoitteita, minkä lisäksi edistetään tehokkaita ruokintakäytäntöjä, jolloin viljelijät voivat parantaa toimintaansa ja vähentää samalla kustannuksia ja luopua geneerisistä toimista; kehottaa komissiota tukemaan jo suunniteltuja tämän alan pilottihankkeita myöntämällä niille osarahoitusta EU:n varoista, kuten Horisontti 2020 -ohjelmasta ja ESIR-rahastosta, ja esittämään tutkimuksen asiasta;

25.  kehottaa soveltamaan lannan varastoinnissa, kuljetuksessa ja levityksessä erittäin tarkkoja vähäpäästöisiä tekniikoita, jotka parantaisivat huomattavasti kasvien ravinteiden saantia lannasta ja vähentäisivät siten kivennäislannoitteiden tarvetta ja vesistöjen pilaantumisen riskiä;

26.  huomauttaa, että entistä paremmat levitystekniikat ovat yksi keskeisistä tekijöistä ammoniakin kokonaispäästöjen vähentämiseksi ja siksi jokaisen maan olisi varmistettava, että käytetään vähäpäästöisiä lietelannan levitystekniikoita nauhalevityksen (vannas- tai letkulevitinjärjestelmien avulla), ruiskutuksen tai happamuuden lisäämisen kanssa;

27.  huomauttaa, että ilmaston kannalta älykkäistä viljelykäytännöistä saattaa olla kolminkertainen hyöty, koska niillä lisätään kestävää tuotantoa, varmistetaan ilmastonmuutoksen kestävä maanviljely, joka pystyy paremmin vastaamaan muuttuviin ja epäsuotuisiin sääoloihin, ja vähennetään maatalousalan päästöjä kannustamalla tuottavia, resurssitehokkaita ja kiertoon perustuvia järjestelmiä; korostaa, että maatalous ja metsätalous ovat ainutlaatuisia, koska ne kykenevät hiilidioksidin aktiiviseen talteenottoon kasvien ja metsittämisen, peittokasvien ja palkokasvien viljelyn, maanmuokkauksen rajoittamisen, peittokasvien pysyvän viljelyn ja kasvinsuojelulle ja vedensitomiskyvylle hyödyllisten suojametsävyöhykkeiden sekä kasvihuonekaasujen maaperään imeyttämisen (hiilinielut) avulla; panee tässä yhteydessä merkille COP21-kokouksessa esitellyn neljän promillen ohjelman ja mahdollisuuden ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia; kannustaa viljelijöitä käyttämään edelleen näitä uusia ja innovatiivisia käytäntöjä ja lisäämään niiden käyttöä;

28.  korostaa peltometsätalouden merkitystä maatalousjärjestelmissä erityisesti pyrittäessä vähentämään tulvia ja maaperän eroosiota sekä parantamaan maaperän terveyttä; kehottaa edelleen sisällyttämään maataloustoimintaan puihin perustuvia innovatiivisia lähestymistapoja ja poistamaan hallinnolliset esteet valuma-alueita koskevien suunnitelmien sekä vesienhoitosuunnitelmien ja vesivarojen hallinnan optimoimiseksi; korostaa puihin liittyviä etuja maatalouden kestävyyden ja tuottavuuden lisäämisessä, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä sekä paikallisen ja alueellisen talouden kehittämisessä; toteaa, että perinteiset metsälaidunjärjestelmät edustavat monipuolista ja kestävää maankäyttöä, jota olisi suojeltava ja josta olisi palkittava, ja että samalla olisi harkittava uudempia menetelmiä puiden käyttämiseksi alankojen viljelyjärjestelmissä, kuten riviviljelyä;

29.  katsoo, että maaperän laadulla on taloudellinen ja ekologinen merkitys, koska ekologisen tilan huononeminen vähentäisi maaperän tuottavuutta ja ravinteiden määrää, lisäisi kasvien altistumista tuholaisille ja taudeille, alentaisi vedensitomiskykyä ja heikentäisi biologista monimuotoisuutta; kehottaa komissiota tukemaan innovatiivisia käytäntöjä ja parhaiden käytäntöjen, kuten vuoroviljelyjärjestelmien, peittokasvien viljelyn, maanmuokkauksen rajoittamisen sekä viherlannoituksen ja typpeä sitoviin bakteereihin perustuvan lannoituksen, jakamista, jotta vähennetään maan kasvukunnon heikkenemistä entisestään; huomauttaa, että aavikoitumisen ja rehevöitymisen torjumiseksi viljelijöitä on rohkaistava kehittämään kastelujärjestelmiä, joihin kuuluu vedenkäytön tehokkuuden parantaminen ja taloudellisten kastelutekniikoiden soveltaminen; katsoo, että orgaanisen aineksen käytön ja tuotannon välisestä vuorovaikutuksesta on hankittava enemmän tietoa; suhtautuu myönteisesti tutkimukseen, jossa tarkastellaan innovatiivisia käytäntöjä, kuten mikrobien käyttöä (bakteerilannoitteet), ja tutkimuksiin kasvien ja maaperän vuorovaikutuksesta sienijuurten ja PGPR- ja PGR-bakteerien kanssa, koska sen avulla voidaan vähentää ympäristövaikutusta sekä ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle vahingollisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä; toteaa sellaisen kestävän maaperän käytön merkityksen, jossa otetaan huomioon paikkakohtaiset tarpeet;

30.  toteaa, että tilajärjestelmät eivät ole tuottavia, jos ne ovat tulvan alla tai kuivuneina suurimman osan vuodesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vesihuoltoa ja vesiensuojelua koskevaa innovointia yhdistettynä maatilojen neuvonta- ja laajentamispalveluihin käyttämällä innovatiivisia tekniikoita ja teknologiaa tuhlailevien kastelumenetelmien vähentämiseksi tai tulvien hillitsemiseksi; kehottaa soveltamaan näitä uusia tekniikoita nykyisiin ja uusiin maisemapiirteisiin, kuten lampiin, ja järjestelmiin, joilla pyritään lisäämään veden pidätystä maaperässä ja maatalouteen liittyvissä elinympäristöissä, kuten kosteilla niityillä, ja siten suojelemaan pohjaveden suodattumisvyöhykkeitä, lisäämään veden imeytymistä maaperään ja pidätystä siinä; pitää myönteisinä maisematason synergioita vesienhoitosuunnitelmien kanssa; kehottaa tukemaan ”uudistavan maatalouden” tekniikoiden käyttöä, jotta voidaan lisätä maan pintakerroksen syvyyttä, lisätä humuksen muodostumista ja ympätä kuolevaan tai sairaaseen maahan kompostia sen palauttamiseksi takaisin optimitilaan;

31.  kehottaa toteuttamaan lisätoimia integroitujen kasvinsuojelujärjestelmien kehittämiseksi ja kattavaksi täytäntöön panemiseksi tukemalla asiaa koskevassa lainsäädännössä määriteltyjä muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja ja vähäriskisiä toimenpiteitä sekä ympäristöystävällisempiä kasvintorjunta-aineita koskevaa tutkimusta; varoittaa kasvinsuojeluaineiden ennaltaehkäisevästä käytöstä ja korostaa tässä yhteydessä, että integroidussa tuholaistorjunnassa olisi käytettävä älykkäämmin biologisten ja kemiallisten toimien välistä vuorovaikutusta; korostaa, että EU:n tasolla voitaisiin kannustaa edelleen asiaa koskevassa lainsäädännössä määriteltyjä vaihtoehtoisia vähäriskisiä aineita koskevia innovaatioita ja fyysisiä toimia yhdessä biostimulaation ja biologisen torjunnan kanssa; on huolestunut siitä, että kasvinsuojeluaineiden hyväksynnän nykyinen toimintatapa ei ole optimaalinen ja että integroidun tuholaistorjunnan kehittämisen kannustamista koskeva lainsäädäntö on jäänyt jälkeen kehityksestä; kehottaa komissiota esittämään etenemissuunnitelman sellaisen kestävämmän tuholaistorjuntajärjestelmän kehittämiseksi, joka sisältää neuvontapalveluita; toteaa, että tuholaisten ja tautien biologisten valvontamenetelmien avulla saatetaan vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja parantaa kasvien selviytymiskykyä;

32.  kehottaa kehittämään jatkuvasti innovatiivisia jalostusmenetelmiä mutta säilyttämään kuitenkin eurooppalaiset siemenpankit ja pitää tätä tärkeänä, jotta saadaan aikaan uusia ja moninaisia lajikkeita, joista saadaan suurempia satoja, joilla on suurempi ravintoarvo ja jotka kestävät paremmin tuholaisia, tauteja ja epäsuotuisia sääoloja, ja jotta voidaan lisätä biologista monimuotoisuutta; huomauttaa, että jalostusmenetelmät saattavat antaa mahdollisuuden vähentää perinteisen maatalouden ympäristövaikutusta; varoittaa uudempien lajikkeiden yhteydessä mahdollisesta kemiallisesta riippuvuudesta; vastustaa tämänhetkistä yrityksille koituvaa hallinnollista ja sääntelyrasitetta ja kannustaa käyttämään yhteisöpohjaisen viljelyn jalostusohjelmia; korostaa, että hyväksyttäessä uusia lajikkeita on syytä noudattaa asianmukaista huolellisuutta; kehottaa komissiota kannustamaan sellaisten uusien tekniikoiden käyttöönottoa, joilla on tarvittaessa tehty asianmukainen riskinarviointi ja jotka ovat täysin ennalta varautumisen periaatteen mukaisia, ja kehottaa varmistamaan, että jalostusalan pk-yrityksille taataan biologisen aineksen saatavuus, sekä edellyttää komission tukevan painokkaasti innovointia tässä asiassa; vastustaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 25. maaliskuuta 2015 antamaa päätöstä asioissa G2/12 ja G2/13;

33.  korostaa kasvilajikkeiden ja eläinlajien innovatiivisten jalostustekniikoiden yhteydessä bioteknologian keksintöjen oikeudellista suojaa(4), jonka mukaan yleiset kasvilajikkeet ja eläinlajit sekä keskeiset biologiset perusmenetelmät kasvien ja eläinten jalostamiseksi eivät ole patentoitavissa; kehottaa komissiota varmentamaan viipymättä kyseisen poikkeuksen tulkinnan ja soveltamisalan, sillä elintarviketurvallisuuden vuoksi jalostusmateriaalin vapaa saatavuus ja käyttö on taattava edelleen;

34.  korostaa mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineitä, jotta autetaan lisäämään maataloustuloja unionissa; toteaa, että ainoastaan viidessä jäsenvaltiossa on tartuttu uuden maaseudun kehittämisohjelman mukaisiin lisämahdollisuuksiin hyödyntää markkinoiden kanssa yhteensopivia rahoitusvälineitä markkinoiden puutteiden torjumiseksi; kehottaa komissiota helpottamaan luottojen saantia, koska niiden puute estää usein innovoinnin;

35.  suhtautuu myönteisesti komission ja EIP:n väliseen yhteisymmärryspöytäkirjaan sekä halukkuuteen tukea maataloushankkeita ja nuoria viljelijöitä tarjoamalla uusia rahoitusmahdollisuuksia jäsenvaltioille, joissa otetaan käyttöön sellaisia rahoitustukimuotoja kuin takuurahastot, vararahastot tai investointipääoma, joilla helpotetaan viljelijöiden ja osuuskuntien, tuottajajärjestöjen ja niiden kumppaneiden muodostamien ryhmien kaltaisten viljelijäryhmien luotonsaantia, jotta tuetaan maatiloilla tehtäviä investointeja nykyaikaistamiseen, tarjotaan lisäksi rahoitusmahdollisuuksia naisia suhteettoman paljon haittaavien luotonsaannin esteiden voittamiseksi sekä rahoitusmahdollisuuksia nuorille viljelijöille, jotta he voivat laajentaa toimintaansa, sekä varmistetaan investoinnit julkisen sektorin tutkimukseen yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kanssa, jotta voidaan testata ja tuoda markkinoille innovatiivisia tuotteita; toteaa jälleen, että parlamentti haluaa nähdä taloudellisen tuen virtaavan ja poistaa kaikki esteet rahoituksen saannilta;

36.  kehottaa komissiota arvioimaan yksityiskohtaisesti, mitä uusia taitoja tarvitaan eurooppalaisten tilojen tulevassa hoidossa, sekä edistämään tällaisten taitojen levittämistä kaikkien käytettävissä olevien keinojen avulla;

37.  toteaa, että riskinhallintaa voidaan parantaa huomattavasti, ja katsoo, että nykyisten riskinhallintavälineiden ja markkinoiden hallintavälineiden kehittäminen on jäänyt vaillinaiseksi, mikä saattaa johtaa tuottavuuden alenemiseen lyhyellä aikavälillä ja innovoinnin heikentymiseen pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kannustaa yksityisiä vakuutusjärjestelmiä, jotka kattavat epäsuotuisat sääolot, eläin- ja kasvitaudit, tuholaisvahingot taikka ympäristövahingot, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 37 artiklassa mainitaan, ja laatimaan tästä kertomuksen;

38.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden EIP-AGRI tarjoamiin mahdollisuuksiin harjoittaa soveltavaa tutkimusta maatalousalalla ja toteuttaa osallistavaa innovointia, johon osallistuu maaseudun toimijoiden yhteisöjä; on huolestunut EIP-AGRI -kumppanuuden hajanaisesta toteutustavasta kansallisella tasolla ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan mahdollisimman yksinkertaiset osallistumismenettelyt; pyytää komissiota arvioimaan EIP-AGRI -kumppanuuden ja muiden EU:n politiikkojen yhteisrahoitusmekanismit sellaisen tehokkaamman tutkimuksen kannustamiseksi, jossa otetaan paremmin huomioon markkinoiden tarpeet ja tarve kehittää kestäviä agronomisia ja agroekologisia käytäntöjä, jonka lähtökohtana ovat yrittäjien tarpeet sekä sosioekonomiset tarpeet ja jonka yhteydessä perustetaan alakohtaisia rajat ylittäviä tutkimusryhmiä ja luodaan parempia osallistumismahdollisuuksia yrityksille; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisemmin Horisontti 2020 -ohjelmiin liittyvän yksiselitteisen innovointi- ja tutkimussuunnitelman laatimiseen;

39.  korostaa kuluttajien tietoisuuden ja kuluttajille tiedottamisen merkitystä; painottaa, että toimitusketjujen ja tuotannon avoimuuden lisääminen voi auttaa kuluttajia tekemään tietoisempia valintoja ostamistaan tuotteista; katsoo, että tämä voi puolestaan auttaa viljelijöitä saamaan enemmän tuloja tuotannostaan;

40.  katsoo, että talouskehitys ja ekologinen kestävyys täydentävät toisiaan edellyttäen, että innovoinnille ja yrittäjyydelle annetaan riittävästi liikkumavaraa ja toteutetaan toimia, joilla estetään perusteettomat erot kansallisessa täytäntöönpanossa ja poistetaan niitä takautuvasti, jotta taataan aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa myös tutkimalla satelliittikuvantamisen kaltaisia uusia ja asiaankuuluvia menetelmiä; kehottaa komissiota varmistamaan, että maatalousalalla vallitsevat aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset ja samalla sen, että asiaa koskevaa ympäristölainsäädäntöä, kuten lintu- ja luontotyyppidirektiivejä noudatetaan täysin jäsenvaltioissa ja että niiden vaihteleva, ristiriitainen ja epäoptimaalinen täytäntöönpano estetään;

41.  on huolissaan siitä, että biologista monimuotoisuutta koskevan vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian väliarvioinnin mukaan maatalouden osuudessa biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen ei ole yleisesti ottaen tapahtunut merkittävää edistymistä;

42.  painottaa, että YMP:ssä olisi keskityttävä enemmän viljelijöiden tarpeisiin ja paikallisin olosuhteisiin vaarantamatta kuitenkaan politiikan tavoitteita; korostaa sellaisen yksinkertaisemman ja joustavamman sääntelykehyksen tarvetta, joka kohdistuu enemmän kansallisiin ja paikallisiin olosuhteisiin ja soveltuu paremmin yhteisvaikutusten tuottamiseen muiden alojen kanssa lisäämällä ja edistämällä monitieteisyyttä ja varojen käytön integrointia ja sopii paremmin yhteen kiertotalouden kanssa, jotta voidaan lisätä myynninedistämistarkoituksessa käytettävien nykyisten merkintäjärjestelmien näkyvyyttä ja kannustaa uusiin innovaatioihin edistettäessä eurooppalaisten maataloustuotteiden moninaisuutta; painottaa lisäksi, että kilpailuun perustuva ja kestävä YMP varmistaa innovatiivisten käytäntöjen paremman käyttöönoton ja Euroopan maatalousalan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden siten, että kevennetään hallitusten toimia ja edistetään julkisen ja yksityisen sektorin innovaatioita, joka tukee Euroopan talouskehitystä erityisesti maaseutualueilla;

43.  kehottaa komissiota antamaan kahden vuoden välein raportin EU:n rahoituksen ja muiden maatalouden innovointiin kohdistuvien EU:n toimenpiteiden vaikutuksesta maataloustuotteiden tuottaja- ja myyntihintojen kehitykseen sekä tähän liittyviin EU:n perhetilojen rahoitus- ja talousnäkymiin;

44.  katsoo, että innovointi on YMP:n kannalta tärkeä väline ja keskeinen monialainen politiikan painopisteala vuosina 2014–2020 toteutettavan YMP:n uudistuksen tavoitteiden laadinnassa, täytäntöönpanossa ja saavuttamisessa; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan kunnianhimoisemman kattavan strategian, jolla on mitattavissa olevat tulokset, jotta mukautetaan ja kohdistetaan tutkimusta ja innovointia politiikan painopistealoihin; korostaa, että YMP:ssä olisi suhtauduttava joustavammin äskettäin kehitettyjen menetelmien ja käytäntöjen käyttöön lisäämättä hallinnollista rasitetta; katsoo, että EU:n sääntelykehyksen monialaiseksi painopistealaksi olisi asetettava riittävän liikkumavaran varmistaminen kokeiluohjelmia ja innovatiivisen tekniikan testaamista varten ennalta varautumisen periaatetta noudattaen;

45.  kehottaa komissiota myös varmistamaan muilla sääntelyn aloilla, joilla pyritään luomaan paremmin toimivat ja yhdentyneet sisämarkkinat, että säännöksillä ja politiikoilla pyritään lisäämään kilpailua;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 58.
(2)EUVL C 193, 30.6.2012, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0473.
(4)Bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annettu direktiivi 98/44/EY.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö