Euroopan parlamentin päätös 8. kesäkuuta 2016 tutkintavaliokunnan asettamisesta tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä (2016/2726(RSO))

P8_TA(2016)0253 B8-0745/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 337 jäsenen esittämän pyynnön tutkintavaliokunnan asettamisesta tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista,

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(2),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(3),

–  ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(4),

–  ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15. helmikuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU(5),

–  ottaa huomioon direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla 9. joulukuuta 2014 annetun neuvoston direktiivin 2014/107/EU(6),

–  ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/91/EU(7),

–  ottaa huomioon vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta 8. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(8),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU täydentämisestä poikkeuksien, yleisten toimintaedellytysten, säilytysyhteisöjen, vivutuksen, avoimuuden ja valvonnan osalta 19. joulukuuta 2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 231/2013(9),

–  ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II)(10),

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(11),

–  ottaa huomioon yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014(12),

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU(13),

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(14),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/666/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2005/56/EY ja 2009/101/EY muuttamisesta keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämisen osalta 13. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/17/EU(15),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/771/EU(16) ja aggressiivisesta verosuunnittelusta 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen 2012/772/EU(17),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (COM(2016)0024),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,

1.  päättää asettaa tutkintavaliokunnan tutkimaan epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista;

2.  päättää, että tutkintavaliokunnan tehtävänä on

3.  päättää, että tutkintavaliokunta antaa lopullisen kertomuksensa 12 kuukauden kuluessa tämän päätöksen hyväksymisestä;

4.  päättää, että tutkintavaliokunnan olisi otettava työssään huomioon kaikki valiokunnan toimialaan kuuluva ja sen toimikaudella tapahtuva asiaan liittyvä kehitys;

5.  päättää, että kaikki tutkintavaliokunnan ja TAXE 2 -erityisvaliokunnan laatimat suositukset olisi käsiteltävä asianomaisissa pysyvissä valiokunnissa;

6.  päättää, että tutkintavaliokuntaan kuuluu 65 jäsentä;

7.  kehottaa puhemiestä huolehtimaan tämän päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1) EYVL L 113, 19.5.1995, s. 1. (2) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. (3) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (4) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338. (5) EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1. (6) EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1. (7) EUVL L 257, 28.8.2014, s. 186. (8) EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1. (9) EUVL L 83, 22.3.2013, s. 1. (10) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1. (11) EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87. (12) EUVL L 158, 27.5.2014, s. 77. (13) EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196. (14) EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19. (15) EUVL L 156, 16.6.2012, s. 1. (16) EUVL L 338, 12.12.2012, s. 37. (17) EUVL L 338, 12.12.2012, s. 41.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12080/2015 – C8-0400/2015 – 2015/0193(NLE))

P8_TA(2016)0254 A8-0177/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12080/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Palaun tasavallan väliseksi sopimukseksi lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta (12077/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0400/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0177/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Palaun tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Tongan kuningaskunnan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12089/2015 – C8-0374/2015 – 2015/0196(NLE))

P8_TA(2016)0255 A8-0179/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12089/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Tongan kuningaskunnan väliseksi sopimukseksi lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta (12087/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0374/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0179/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Tongan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12095/2015 – C8-0390/2015 – 2015/0201(NLE))

P8_TA(2016)0256 A8-0178/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12095/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (12094/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0390/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0178/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kolumbian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 luonnoksesta neuvoston päätökseksi sopimuksen tekemisestä informaatioteknologiatuotteiden kaupan laajentamista koskevan ilmoituksen muodossa Euroopan unionin puolesta (06925/2016 – C8-0141/2016 – 2016/0067(NLE))

P8_TA(2016)0257 A8-0186/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon luonnoksen neuvoston päätökseksi (06925/2016),

–  ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen 16. joulukuuta 2015 antaman informaatioteknologiatuotteiden kaupan laajentamista koskevan julistuksen (06926/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0141/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0186/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Maailman kauppajärjestölle (WTO).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi uuden psykoaktiivisen aineen 1-fenyyli-2-(1-pyrrolidin-1-yyli)pentan-1-oni (α-pyrrolidiinivalerofenoni, α-PVP) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (15386/2015 – C8-0115/2016 – 2015/0309(CNS))

P8_TA(2016)0258 A8-0175/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (15386/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0115/2016),

–  ottaa huomioon uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta 10. toukokuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS(1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0175/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 127, 20.5.2005, s. 32.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä jäsenvaltioiden toimesta Euroopan unionin edun mukaisesti, lukuun ottamatta oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyviä seikkoja (13806/2015 – C8-0410/2015 – 2015/0135(NLE))

P8_TA(2016)0259 A8-0191/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (13806/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0410/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 kansainvälisen yleissopimuksen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (”vuoden 1996 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 HNS-yleissopimukseen vuonna 2010 tehdyn pöytäkirjan (”vuoden 2010 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0304),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan yhteisön puolesta vuoden 1996 HNS-yleissopimus tai liittymään siihen yhteisön puolesta 18. marraskuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/971/EY(2),

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(3) (ympäristövastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon komission lausuman 20. marraskuuta 2015 kokoontuneen pysyvien edustajien komitean pöytäkirjaan ja 8. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston pöytäkirjaan(4),

–  ottaa huomioon merenkulkualan laatiman 18. syyskuuta 2015 päivätyn asiakirjan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan HNS-yleissopimuksen vuonna 2010 laadittu pöytäkirja tai liittymään siihen mahdollisimman pikaisesti komission ehdottaman lähestymistavan mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon BIO Intelligence Servicen 19. helmikuuta 2014 komissiolle laatiman loppuraportin ”Study on ELD Effectiveness: scope and exceptions”(6),

–  ottaa huomioon parlamentin oikeudellisen yksikön 11. helmikuuta 2016 laatiman muistion (SJ-0066/16) edellä mainitun neuvoston päätösehdotuksen oikeusperustasta sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen muodossa 19. helmikuuta 2016 antaman, mietinnön A8-0191/2016 liitteenä olevan lausunnon kyseisen ehdotetun päätöksen asianmukaisesta oikeusperustasta(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0191/2016),

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella pyritään varmistamaan vastuuvelvollisuus ja riittävien korvausten maksaminen nopeasti ja tehokkaasti erityisestä kansainvälisestä HNS-korvausrahastosta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten johdosta;

B.  toteaa, että siinä määrätään saastuttaja maksaa -periaatteesta sekä ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteista, joiden mukaan mahdollisten ympäristövahinkojen varalta on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin, joten se kuuluu unionin ympäristöpolitiikan ja ympäristöä koskevien yleisten periaatteiden piiriin, ja että siinä myös pyritään sääntelemään merikuljetusten yhteydessä aiheutuneista vahingoista johtuvia ongelmia sekä estämään ja minimoimaan ne, joten se kuuluu unionin liikennepolitiikan piiriin;

C.  toteaa, että komission ehdotuksen (COM(2015)0304) mukaan vuoden 2010 HNS‑yleissopimuksen tekeminen johtaisi päällekkäisyyteen ympäristövastuudirektiivin sääntöjen soveltamisalan kanssa;

D.  katsoo, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen soveltamisala on päällekkäinen ympäristövastuudirektiivin kanssa, mitä tulee sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluville alueille ja aluemerille aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin, sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai vastaavalla alueella (enintään 200 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien) aiheutuneisiin ympäristön pilaantumisesta johtuviin vahinkoihin sekä torjuntatoimiin, joilla ehkäistään tai minimoidaan tällaista vahinkoa;

E.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksessa vahvistetaan aluksen omistajan ankara vastuu yleissopimuksen kattamista vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tapahtuneista vahinkotapahtumista sekä velvollisuus ottaa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun, mikä siis estää muut vahingonkorvausvaatimukset aluksen omistajalle kuin yleissopimuksessa määrätyt (7 artiklan 4 kohdan 5 alakohta);

F.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen välillä on siis potentiaalinen konflikti, mutta sen mahdollisuus voidaan välttää kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla, jossa todetaan, että ”direktiiviä ei sovelleta ympäristövahinkoon tai sen välittömään uhkaan, jos syynä on tapaus, jota koskeva vahinkovastuu tai korvaus kuuluu jonkin sellaisen liitteessä IV luetellun kansainvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan, joka on voimassa asianomaisessa jäsenvaltiossa, tällaisten yleissopimusten mahdolliset myöhemmät muutokset mukaan lukien”;

G.  toteaa, että näin ollen ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan eivät kuulu ympäristövahingot tai niiden välitön uhka, jotka kuuluvat vuoden 2010 HNS‑yleissopimukseen, kun se tulee voimaan, ja että jolleivät kaikki jäsenvaltiot ratifioi vuoden 2010 HNS-yleissopimusta tai liity siihen saman aikataulun mukaisesti, seurauksena voi olla pirstoutunut oikeudellinen ympäristö, jossa eräitä jäsenvaltioita sitoo vuoden 2010 HNS-yleissopimus ja toisia ympäristövastuudirektiivi; toteaa, että tämä aiheuttaisi saastumisen uhrien, kuten rannikkoyhteisöjen ja kalastajien, kohtelun eroja ja olisi myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen hengen vastaista;

H.  toteaa, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten perusperiaatteet ovat myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen pohjalla ja että näitä periaatteita ovat aluksen omistajan ankara vastuu, kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava pakollinen vakuutus, vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeus vedota suoraan vakuutuksenantajaan, vastuun rajoittaminen ja öljyn sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta erityinen korvausrahasto, josta aluksen omistajan vastuun yli menevät vahingot maksetaan;

I.  pitää koko unionin edun mukaisena, että vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista johtuviin vahinkoihin sovelletaan yhtenäistä vastuujärjestelmää;

J.  toteaa, että ei ole täysin selvää, estääkö ympäristövastuudirektiivin 4 artiklan 2 kohta kyseisen direktiivin soveltamisen jäsenvaltiossa, joka on ratifioinut vuoden 2010 HNS‑yleissopimuksen, vai rajoittuuko estäminen siihen, missä määrin vastuu ja korvaus kuuluu yleissopimuksen soveltamisalan piiriin;

K.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimus on korvausjärjestelmä, joten se on vähemmän kauaskantoinen kuin ympäristövastuudirektiivi sellaisen järjestelmän luomisessa, jossa toimijoita edellytetään estämään tai korjaamaan ympäristövahinko tai sen välitön uhka;

L.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivistä poiketen vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen nojalla ei voida myöntää korvausta vahingosta, joka ei ole luonteeltaan taloudellinen;

M.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivissä ei säädetä toimijoiden pakollisesta rahavakuudesta, jolla turvattaisiin se, että niillä on varoja ympäristövahingon estämiseen tai korjaamiseen, ellei jäsenvaltio ole hyväksynyt kyseistä direktiiviä tiukempia säännöksiä;

N.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen mukaan omistaja on selvästi velvollinen ottamaan vakuutuksen tai muun rahavakuuden, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun;

O.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä IV olevat Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi, koska niissä on onnistuttu löytämään kompromissi ympäristöintressien ja kaupallisten intressien välillä kanavoimalla vastuu selkeästi siten, ettei vastuullisesta osapuolesta ole normaalissa tapauksessa epäselvyyttä, sekä vahvistamalla pakollinen vakuutus ja nopeat korvausmekanismit, jotka eivät rajoitu yksinomaan ympäristövahinkoihin;

1.  pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

2.  toteaa, että tämä päätöslauselma on neuvostolle ja komissiolle uusi mahdollisuus tarkastella 1 kohdassa esitettyjä suosituksia;

3.  kehottaa puhemiestä pyytämään lisäneuvotteluja komission ja neuvoston kanssa;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303. (2) EYVL L 337, 13.12.2002, s. 55. (3) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (4) Viite 13142/15. (5) Saatavilla osoitteessa http://www.ics-shipping.org/docs/default-source/Submissions/EU/hazardous-and-noxious-substances.pdf (6) Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/legal/liability/pdf/BIO%20ELD%20Effectiveness_report.pdf (7) PE576.992. (8) Unionin tuomioistuimen asiassa parlamentti v. neuvosto 19. heinäkuuta 2012 antama tuomio, C‑130/10, ECLI:EU:C:2012:472, kohta 42. (9) Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 19. maaliskuuta 1993, 2/91, ECLI:EU:C:1993:106, kohta 25; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. marraskuuta 2002, Euroopan yhteisöjen komissio v. Tanskan kuningaskunta, C‑467/98, ECLI:EU:C:2002:625, kohta 82; yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 7. helmikuuta 2006, 1/03, ECLI:EU:C:2006:81, kohdat 120 ja 126; unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä jäsenvaltioiden toimesta Euroopan unionin edun mukaisesti oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyvien seikkojen osalta (14112/2015 – C8-0409/2015 – 2015/0136(NLE))

P8_TA(2016)0260 A8-0190/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (14112/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0409/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimuksiin liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 kansainvälisen yleissopimuksen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (”vuoden 1996 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon vuoden 1996 HNS-yleissopimukseen vuonna 2010 tehdyn pöytäkirjan (”vuoden 2010 HNS-yleissopimus”),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0305),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan yhteisön puolesta vuoden 1996 HNS-yleissopimus tai liittymään siihen yhteisön puolesta 18. marraskuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/971/EY(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan yhteisön puolesta vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus) (COM(2001)0674),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(3) (Bryssel I ‑asetuksen uudelleenlaadinta),

–  ottaa huomioon komission lausuman 20. marraskuuta 2015 kokoontuneen pysyvien edustajien komitean pöytäkirjaan ja 8. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston pöytäkirjaan(4),

–  ottaa huomioon merenkulkualan laatiman 18. syyskuuta 2015 päivätyn asiakirjan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan HNS-yleissopimuksen vuonna 2010 laadittu pöytäkirja tai liittymään siihen mahdollisimman pikaisesti komission ehdottaman lähestymistavan mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0190/2016),

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella pyritään varmistamaan vastuuvelvollisuus ja riittävien korvausten maksaminen nopeasti ja tehokkaasti erityisestä kansainvälisestä HNS-korvausrahastosta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten johdosta;

B.  toteaa, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten ja myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen perusperiaatteet ovat aluksen omistajan ankara vastuu, kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava pakollinen vakuutus, vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeus vedota suoraan vakuutuksenantajaan, vastuun rajoittaminen ja öljyn sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta erityinen korvausrahasto, josta aluksen omistajan vastuun yli menevät vahingot maksetaan;

C.  toteaa, että siinä määrätään saastuttaja maksaa -periaatteesta sekä ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteista, joiden mukaan mahdollisten ympäristövahinkojen varalta on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin, joten se kuuluu unionin ympäristöpolitiikan ja ympäristöä koskevien yleisten periaatteiden piiriin, ja että siinä myös pyritään sääntelemään merikuljetusten yhteydessä aiheutuneista vahingoista johtuvia ongelmia sekä estämään ja minimoimaan ne, joten se kuuluu unionin liikennepolitiikan piiriin;

D.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimus sisältää sopimusvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa koskevia sääntöjä vahingonkorvausvaatimuksista, joita vahinkoa kärsineet ovat yleissopimuksen kattamien vahinkojen osalta esittäneet aluksen omistajalle, vakuutusyhtiölle tai erityiselle HNS-korvausrahastolle, sekä sääntöjä sopimusvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta;

E.  toteaa, että komission ehdotuksen (COM(2015)0305) mukaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tekeminen johtaisi päällekkäisyyteen uudelleenlaaditun Bryssel I ‑asetuksen sääntöjen soveltamisalan kanssa;

F.  toteaa, että uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus mahdollistaa useita oikeuspaikkoja, kun taas vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen IV luvussa vahvistetaan erittäin tiukka toimivalta-, tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmä, millä turvataan kantajien tasavertaiset toimintaedellytykset ja varmistetaan vastuuta ja vahingonkorvausta koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen;

G.  panee merkille, että peruste poikkeukselle uudelleenlaaditun Bryssel I -asetuksen yleisestä soveltamisesta on yhtäältä se, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tuomioistuimen toimivaltaa koskeva järjestelmä on luonteeltaan sellainen, että sillä pyritään varmistamaan onnettomuuksien uhrien osalta oikeusvarmuus ja selkeät menettelysäännöt, joilla korvausvaatimusten läpimeno tehostuu, ja toisaalta se, että on odotettavissa oikeudellisia ja käytännön ongelmia, jos unionissa sovellettaisiin erillistä tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa järjestelmää, kun muihin sopimuspuoliin sovellettaisiin vuoden 2010 HNS-yleissopimusta;

H.  toteaa, että Tanska on vapautettu SEUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisesta, eikä sen vuoksi osallistu oikeudellista yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa koskevan ehdotetun neuvoston päätöksen hyväksymismenettelyyn;

I.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen ja unionin oikeudellisesta yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen säännösten päällekkäisyys on muodostanut oikeusperustan neuvoston päätökselle 2002/971/EY, koska vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella muutettiin vuoden 1996 HNS-yleissopimusta, joten vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen vaikutusta unionin sääntöihin olisi arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi)(6) soveltamisalan ja sääntöjen valossa, joista on tullut osa unionin oikeusjärjestystä päätöksen 2002/971/EY hyväksymisen jälkeen;

J.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan eivät kuulu ympäristövahingot tai niiden välitön uhka, jotka kuuluvat vuoden 2010 HNS-yleissopimukseen, kun se tulee voimaan (ympäristövastuudirektiivin 4 artiklan 2 kohta ja liite IV);

K.  toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksessa vahvistetaan aluksen omistajan ankara vastuu yleissopimuksen kattamista vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tapahtuneista vahinkotapahtumista sekä velvollisuus ottaa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun, mikä siis estää muut vahingonkorvausvaatimukset aluksen omistajalle kuin yleissopimuksessa määrätyt (7 artiklan 4 kohdan 5 alakohta);

L.  toteaa, että jolleivat kaikki jäsenvaltiot ratifioi vuoden 2010 HNS-yleissopimusta tai liity siihen saman aikataulun mukaisesti, on vaarana, että merenkulkualalla on yhtä aikaa voimassa kaksi erilaista oikeudellista järjestelmää eli unionin järjestelmä ja kansainvälinen järjestelmä, mikä aiheuttaisi saastumisen uhrien, kuten rannikkoyhteisöjen ja kalastajien, kohtelun eroja ja olisi myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen hengen vastaista;

M.  toteaa, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä IV olevat Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi, koska niissä on onnistuttu löytämään kompromissi ympäristöintressien ja kaupallisten intressien välillä kanavoimalla vastuu selkeästi siten, ettei vastuullisesta osapuolesta ole normaalissa tapauksessa epäselvyyttä, sekä vahvistamalla pakollinen vakuutus ja nopeat korvausmekanismit, jotka eivät rajoitu yksinomaan ympäristövahinkoihin;

1.  pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

2.  toteaa, että tämä päätöslauselma on neuvostolle ja komissiolle uusi mahdollisuus tarkastella 1 kohdassa esitettyjä suosituksia;

3.  kehottaa puhemiestä pyytämään lisäneuvotteluja komission ja neuvoston kanssa;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303. (2) EYVL L 337, 13.12.2002, s. 55. (3) EUVL L 351, 20.12.2012, s.1. (4) Viite 13142/15. (5) Saatavilla osoitteessa http://www.ics-shipping.org/docs/default-source/Submissions/EU/hazardous-and-noxious-substances.pdf. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56). (7) Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 19. maaliskuuta 1993, 2/91, ECLI:EU:C:1993:106, kohta 25; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. marraskuuta 2002, Euroopan yhteisöjen komissio v. Tanskan kuningaskunta, C-467/98, ECLI:EU:C:2002:625, kohta 82; yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 7. helmikuuta 2006, 1/03, ECLI:EU:C:2006:81, kohdat 120 ja 126; unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaan puitesopimukseen liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (13085/2014 – C8-0009/2015 – 2014/0224(NLE))

P8_TA(2016)0261 A8-0148/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (13085/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaan puitesopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (13082/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0009/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0148/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Filippiinien tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemisestä (05431/2015 – C8-0061/2015 – 2013/0441(NLE))

P8_TA(2016)0262 A8-0149/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05431/2015),

–  ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaksi puitesopimukseksi (15616/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0061/2015),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1), esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0149/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Filippiinien tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0263.

Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 8. kesäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemisestä (05431/2015 – C8‑0061/2015 – 2013/0441(NLE) – 2015/2234(INI))

P8_TA(2016)0263 A8-0143/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05431/2015),

–  ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevaksi puitesopimukseksi (15616/2010),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0061/2015),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(1) esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon Filippiinien ja EU:n diplomaattiset suhteet, jotka solmittiin (silloisen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa) 12. toukokuuta 1964 Filippiinien ETY-suurlähettilään nimittämisen myötä,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Filippiinien välisen kehitysyhteistyön puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 1985,

–  ottaa huomioon Filippiinejä koskevan unionin monivuotisen maaohjelman vuosiksi 2014–2020,

–  ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön jäsenvaltioiden Indonesian, Malesian, Filippiinien, Singaporen ja Thaimaan välisen yhteistyösopimuksen tekemisestä 30. toukokuuta 1980 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1440/80(2),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2015 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU ja ASEAN: strateginen kumppanuus”,

–  ottaa huomioon Milanossa 16. ja 17. lokakuuta 2014 pidetyn 10. Asem-huippukokouksen,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2013 pidetyn Euroopan parlamentin ja Filippiinien parlamentin välisen kokouksen,

–  ottaa huomioon Jakartassa 4. helmikuuta 2016 pidetyn ASEANin ja EU:n yhteistyösekakomitean 23. kokouksen,

–  ottaa huomioon äskettäiset Filippiinejä koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti rankaisemattomuustapauksista Filippiineillä 14. kesäkuuta 2012(3), Filippiineistä (Maguindanaossa 23. marraskuuta 2009 tapahtuneiden teloitusten johdosta) 21. tammikuuta 2010(4) ja Filippiineistä (hallituksen joukkojen ja Moron kansallisen vapautusrintaman (MNLF) välisten vihamielisyyksien johdosta) 12. maaliskuuta 2009(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Filippiinien aseman ASEANin perustajajäsenenä 8. elokuuta 1967 allekirjoitetun Bangkokin julistuksen johdosta,

–  ottaa huomioon Kuala Lumpurissa Malesiassa 18.–22. marraskuuta 2015 pidetyn 27. ASEANin huippukokouksen,

–  ottaa huomioon Singaporessa 29.–31. toukokuuta 2015 pidetyn 14. Aasian turvallisuushuippukokouksen (kansainvälisen strategiantutkimuslaitoksen IISS:n Shangri-La-vuoropuhelu),

–  ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Hilal Elverin 29. joulukuuta 2015 julkaiseman raportin (A/HRC/31/51/Add.1), ihmiskauppaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan Joy Ngosi Ezeilon 19. huhtikuuta 2013 julkaiseman raportin (A/HRC/23/48/Add.3) ja laittomia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Philip Alstonin 29. huhtikuuta 2009 julkaiseman raportin (A/HRC/11/2/Add.8),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2012 tehdyn YK:n ihmisoikeusneuvoston toisen yleisen määräaikaisarvioinnin, jonka 88 suosituksesta Filippiinit hyväksyi 66,

–  ottaa huomioon Filippiinien ravitsemusta koskevan toimintasuunnitelman 2011–2016, nopeutettua nälän vähentämistä koskevan ohjelman, kattavan maatalouden uudistussuunnitelman vuodelta 1988 ja kalastusta koskevat säännöt vuodelta 1998,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0143/2016),

A.  ottaa huomioon, että kansainvälisen ja kansallisen ihmisoikeuslainsäädännön valossa Filippiinit on alueen muiden maiden roolimalli, sillä se on ratifioinut kahdeksan yhdeksästä tärkeimmästä ihmisoikeusyleissopimuksesta lukuun ottamatta kansainvälistä yleissopimusta kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta ja lisäksi se ratifioi Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön vuonna 2011;

B.  ottaa huomioon, että Filippiinien hallitus teki maaliskuussa 2014 Moron islamilaisen vapautusrintaman (MILF) kanssa Mindanaon rauhansopimuksen, johon sisältyy autonomisen Bangsamoron alueen perustaminen saaren islamilaiseen eteläosaan mutta johon eivät osallistu muut puolisotilaalliset ryhmät, sillä nämä vastustavat rauhanprosessia; ottaa huomioon, että Filippiinien kongressi ei saanut hyväksyttyä Bangsamoron perustuslakia helmikuussa 2016 eikä siten onnistunut saattamaan rauhanneuvotteluja onnistuneesti päätökseen;

C.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat on tukenut Filippiinejä sen taistelussa puolisotilaallisia joukkoja vastaan antamalla koulutusta, joka liittyy kapinallisten vastaisiin toimiin, terrorismin torjuntaan ja tiedustelutoimintaan, ja toteaa, että näillä joukoilla on mahdollisesti yhteyksiä Kaakkois-Aasian alueellisiin ja kansainvälisiin terroristiryhmiin kuten al-Qaidaan ja Isisiin;

D.  ottaa huomioon, että Filippiinit ja Yhdysvallat allekirjoittivat huhtikuussa 2015 tehostettua puolustuksen alan yhteistyötä koskevan sopimuksen;

E.  ottaa huomioon, että Japani ja Filippiinit allekirjoittivat tammikuussa 2015 puolustuksen alan yhteistyötä ja vaihtoa koskevan muistion;

F.  ottaa huomioon, että Kiinan ja Filippiinien väliset suhteet ovat vähitellen huonontuneet sen jälkeen, kun vuonna 2008 esitettiin väitteitä Kiinan avustuksiin liittyvästä korruptiosta ja erityisesti sen jälkeen, kun Kiina on yhä päättäväisemmin esittänyt aluevaatimuksia Etelä-Kiinan merellä;

G.  ottaa huomioon, että Filippiinit pani tammikuussa 2013 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) mukaisessa kansainvälisessä välimiesoikeudessa vireille välimiesmenettelyn, jonka avulla se halusi selvitystä UNCLOSin mukaisiin merioikeuksiinsa sekä siihen, onko Kiinan 9-kohtainen Etelä-Kiinan merta koskeva vaatimus oikeutettu;

H.  ottaa huomioon, että Filippiinit on ilmoittanut aikomuksestaan ottaa käyttöön uusia laivasto- ja lentotukikohtia, jotka mahdollistavat laajan pääsyn Etelä-Kiinan merelle ja joita yhdysvaltalaiset, japanilaiset ja vietnamilaiset laivat voivat käyttää;

I.  ottaa huomioon, että EU myönsi joulukuussa 2014 Filippiineille GSP+ -aseman ja että Filippiinit on ensimmäinen ASEAN-maa, joka on saanut tällaisia kauppaetuuksia; ottaa huomioon, että tämä mahdollistaa Filippiineille, että se voi viedä tullivapaasti 66 prosenttia kaikista tuotteista EU:hun, jalostetut hedelmät, kookosöljy, jalkineet, kala ja tekstiilit mukaan luettuina;

J.  ottaa huomioon, että Filippiinit muodostuu tuhansista saarista, mikä luo sisäisiin yhteyksiin, infrastruktuuriin ja kauppaan liittyviä haasteita;

K.  ottaa huomioon, että EU on Filippiinien tärkein ulkomainen investoija ja kauppakumppani;

L.  ottaa huomioon, että EU on Filippiinien neljänneksi suurin kauppakumppani ja neljänneksi suurin vientimarkkina, joka muodostaa 11,56 prosenttia Filippiinien kokonaisviennistä;

M.  ottaa huomioon, että Filippiinit ilmaisi äskettäin kiinnostuksensa liittyä Tyynenmeren kumppanuuteen ja neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa kyseiseen sopimukseen pääsystä;

N.  toteaa, että EU:n Filippiineille vuosiksi 2014–2020 myöntämä kehitysyhteistyörahoitus on yli kaksinkertainen aikaisempaan verrattuna ja EU on myös antanut huomattavasti humanitaarista ja hätäapua trooppisten myrskyjen uhreille;

O.  ottaa huomioon, että Filippiinit on kolmanneksi haavoittuvin kehitysmaa ilmastonmuutokselle, mikä vaikuttaa haitallisesti maan maatalouteen ja merten luonnonvaroihin;

P.  ottaa huomioon Haiyan-taifuunin vuonna 2013 aiheuttamat tuhot, sillä se tappoi arviolta 6 000 ihmistä, sillä on edelleen haitallisia vaikutuksia talouteen ja se on eritoten heikentänyt edelleen elintarviketurvaa ja YK:n arvioiden mukaan ajanut miljoona ihmistä lisää köyhyyteen;

1.  pitää myönteisenä askeleena kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen tekemistä Filippiinien kanssa;

2.  katsoo, että EU:n olisi edelleen tuettava taloudellisesti Filippiinejä ja avustettava sitä valmiuksien kehittämisessä köyhyyden lieventämisen, sosiaalisen osallisuuden, ihmisoikeuksien noudattamisen ja oikeusvaltion, rauhan, sovinnonteon, turvallisuuden ja oikeuslaitoksen uudistusten edistämiseksi ja maan auttamiseksi katastrofivalmiuteen sekä hätä- ja muuhun apuun liittyvissä asioissa ja tehokkaiden ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien toimintalinjojen täytäntöönpanossa;

3.  kannustaa Filippiinien hallitusta jatkamaan korruption poistamista ja ihmisoikeuksien edistämistä;

4.  antaa tunnustusta Filippiineille sen osallistumisesta kansainväliseen terrorismin vastaiseen liittoumaan vuodesta 2001; on kuitenkin huolissaan siitä, että Filippiinien armeija ja erityisesti puolisotilaalliset joukot syyllistyvät edelleen vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin kapinallisjoukkojen vastaisissa toimissa;

5.  muistuttaa, että Abu Sayyaf -ryhmää syytetään Filippiinien kaikkien aikojen tuhoisimmista terroriteoista, kuten verisistä pommi-iskuista, joista yksi kohdistui laivaan Manilassa ja tappoi yli 100 ihmistä vuonna 2004;

6.  korostaa yhä suurempaa huolta siitä, että Isis voittaa puolelleen kaakkoisaasialaisia ryhmiä, sillä se levittää propagandaa paikallisilla kielillä ja jotkut alueen ääriainekset ovat jo ilmoittautuneet sen kannattajiksi;

7.  pitää ilahduttavina Filippiinien hallituksen sitoumuksia ja korostaa mahdollisimman kattavan Mindanaon rauhanprosessin merkitystä; panee merkille kansainvälisen yhteysryhmän panoksen Mindanaon sopimuksiin; on erittäin pahoillaan siitä, että Filippiinien kongressi ei hyväksynyt Mindanaon rauhansopimusta; kehottaa jatkamaan rauhanneuvotteluja ja kehottaa kongressia hyväksymään Bangsamoron peruslain (BBL);

8.  tuomitsee separatistikapinallisten 24. joulukuuta 2015 Mindanaossa tekemän kristittyjen maanviljelijöiden joukkomurhan; pitää ilahduttavana Philippine PeaceTech -kansalaisjärjestön hanketta luoda kristittyjen oppilaiden ja muslimioppilaiden välille yhteys Skype-ohjelman avulla, jotta edistetään kahden yhteisön välisiä kontakteja;

9.  kehottaa Filippiinien hallitusta kehittämään valmiuksia ihmiskauppaa koskevan järjestelmällisen tiedonkeruun pohjalta ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan hallitusta ja etenkin ihmiskaupan torjuntaan keskittyvää viranomaisten välistä neuvostoa pyrkimyksissä parantaa uhreille annettavaa apua ja tukea, luomaan tehokkaat lainvalvontatoimenpiteet, parantamaan työhön liittyvän muuttamisen laillisia väyliä ja varmistamaan filippiinisiirtolaisten ihmisarvoisen kohtelun kolmansissa maissa;

10.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan yhdessä Filippiinien kanssa edistääkseen tiedustelutietojen vaihtoa ja yhteistyötä sekä tukeakseen hallitusta valmiuksien kehittämisessä kansainvälisessä terrorismin ja ääriliikkeiden vastaisessa toiminnassa perusoikeuksien ja oikeusvaltion yhteydessä;

11.  panee merkille, että Filippiinien sijainti merkittävien Etelä-Kiinan meren kansainvälisten merenkulku- ja lentoliikennereittien läheisyydessä on strategisesti tärkeä;

12.  ilmaisee jälleen vakavan huolensa Etelä-Kiinan meren alueen jännitteistä; pitää valitettavana, että useat osapuolet vaativat vastoin vuonna 2002 antamaansa vakuutusta kiistan kohteena olevia vesiä omakseen; on erityisen huolissaan Kiinan nykyisistä laajan mittakaavan toimista joihin sisältyy sotilaskohteiden ja satamien sekä ainakin yhden kiitoradan rakentaminen; kehottaa kaikkia osapuolia kiistanalaisella alueella pidättymään yksipuolisista ja provosoivista toimista ja ratkaisemaan kiistat rauhanomaisesti kansainvälisen oikeuden ja erityisesti UNCLOS-sopimuksen perusteella hyödyntäen puolueettomia kansainvälisiä sovittelu- ja välimiesmenettelyjä; kehottaa kaikkia osapuolia tunnustamaan sekä UNCLOSin pätevyyden että välimiesoikeuden toimivallan, ja kehottaa kunnioittamaan UNCLOSin mahdollista päätöstä; kannattaa kaikkia toimia, joiden avulla Etelä-Kiinan merestä voi tulla rauhan ja yhteistyön meri; tukee myös osapuolten kaikkia pyrkimyksiä sopia toimintasäännöistä kyseisten merialueiden rauhanomaiseksi hyödyntämiseksi, mukaan lukien turvallisten kauppareittien perustaminen, ja kannustaa luottamusta lisääviä toimia; katsoo, että unionin olisi sitouduttava kahdenväliseen ja monenväliseen yhteistyöhön lisätäkseen tehokkaasti alueen turvallisuutta;

13.  pitää myönteisenä Filippiinien ja Indonesian välistä toukokuussa 2014 tehtyä sopimusta, jolla selvennettiin Mindanaon meren ja Celebesin meren päällekkäisiä merirajoja;

14.  katsoo, että Filippiinien olisi yhtenä niistä maista, joille on myönnetty GSP+ -asema, varmistettava asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä VIII esitettyjen tärkeimpien kansainvälisten yleissopimusten, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintoa, tosiasiallinen täytäntöönpano; toteaa, että Filippiinit on vahvistanut ihmisoikeuslainsäädäntöään; kehottaa Filippiinejä jatkamaan ihmisoikeuksien edistämistä, kansallisen ihmisoikeuksia koskevan suunnitelman julkaiseminen mukaan luettuna, sekä korruption poistamista; on erityisen huolissaan sorrosta, jota kaivostoiminnan ja metsänhävityksen vaikutusten vuoksi rauhanomaisesti esi-isiensä maita puolustavat aktivistit joutuvat kokemaan; muistuttaa, että GSP+:n yhteydessä edunsaajien on todistettava, että ne panevat täytäntöön ihmisoikeus-, työ-, ympäristö- ja hallintovaatimuksia koskevat velvoitteensa;

15.  panee merkille Filippiinejä koskevan GSP+ -maa-arvioinnin erityisesti, kun kyse on kaikkien EU:n GSP+ -menettelyyn liittyvien seitsemän YK:n ihmisoikeusyleissopimuksen ratifioinnista; korostaa, että täytäntöönpano edellyttää vielä lisätyötä; antaa tunnustusta hallituksen tähänastiselle työlle ja saavutetulle edistykselle;

16.  kehottaa Filippiinejä edelleen parantamaan investointiympäristöä, suoria ulkomaisia investointeja koskeva ympäristö mukaan luettuna, lisäämällä avoimuutta ja hyvää hallintoa, panemalla täytäntöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat ja jatkamalla infrastruktuurin kehittämistä, mahdollisuuksien mukaan julkisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuuksien avulla; on huolissaan vaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella tulee olemaan Filippiineihin;

17.  kannustaa hallitusta investoimaan uuteen teknologiaan ja internetiin, jotta helpotetaan saariston saarten välistä kulttuuri- ja kauppavaihtoa;

18.  suhtautuu myönteisesti 22. joulukuuta 2015 tehtyyn sopimukseen käynnistää Filippiinien kanssa tehtävää vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut; pitää tarkoituksenmukaisena, että komissio ja Filippiinien viranomaiset varmistavat ihmisoikeuksia, työhön liittyviä oikeuksia ja ympäristöoikeuksia koskevat korkeat normit; korostaa, että tällaisen vapaakauppasopimuksen olisi toimittava tärkeänä osatekijänä matkalla kohti kauppaa ja investointeja koskevaa EU:n ja ASEANin alueidenvälistä sopimusta, joka voidaan käynnistää uudelleen rinnakkain;

19.  panee merkille, että EU:ssa asuu 800 000 filippiiniläistä ja että EU:ssa rekisteröidyillä aluksilla työskentelevät filippiiniläiset merimiehet lähettävät vuosittain 3 miljardin euron edestä rahalähetyksiä Filippiineille; katsoo, että EU:n olisi kehitettävä opiskelijoiden, tiedeyhteisön edustajien ja tutkijoiden vaihto-ohjelmia sekä kulttuurivaihtoa;

20.  ottaa huomioon, että suuri osa Euroopan satamiin saapuvien yhteisön ulkopuolisten maiden lippujen alla purjehtivien alusten miehistöistä on filippiiniläisiä, ja ottaa huomioon näiden monien merenkulkijoiden epäinhimilliset työolosuhteet; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään näiden alusten saapumisen unionin satamiin, jos niillä vallitsevat työolosuhteet ovat työlainsäädännön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen periaatteiden vastaisia; kehottaa myös yhteisön ulkopuolisten maiden lippujen alla purjehtivia aluksia takaamaan kansainvälisen lainsäädännön sekä ILOn ja IMOn vahvistamien sääntöjen mukaiset työolosuhteet;

21.  kehottaa luomaan säännöllistä tiedonvaihtoa parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välille, jotta parlamentti voi seurata puitesopimuksen toteuttamista ja sen tavoitteiden saavuttamista;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Filippiinien tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0262. (2) EYVL L 144, 10.6.1980, s. 1. (3) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 99. (4) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 11. (5) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 181.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Tunisialle (COM(2016)0067 – C8-0032/2016 – 2016/0039(COD))

P8_TA(2016)0264 A8-0187/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0067),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0032/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 1. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0187/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 8. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2016/… antamiseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Tunisialle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2016/1112.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON YHTEINEN LAUSUMA

Tämä päätös hyväksytään sen kuitenkaan vaikuttamatta yhteiseen lausumaan, joka hyväksyttiin yhdessä makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämistä Georgialle koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 778/2013/EU kanssa, jota on edelleen pidettävä perustana kaikille Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksille, jotka koskevat makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä kolmansille maille ja alueille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2016)0026 – C8-0031/2016 – 2016/0011(CNS))

P8_TA(2016)0265 A8-0189/2016

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0026),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0031/2016),

–  ottaa huomioon Maltan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0189/2016),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot ja arvo syntyvät. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-toimintasuunnitelma’, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma3, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’. (1)  Kansainvälisen verotuksen poliittisissa prioriteeteissa korostetaan nykyisin sen varmistamista, että vero maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja arvoa luodaan. Sen vuoksi on välttämätöntä palauttaa luottamus verojärjestelmien oikeamukaisuuteen ja antaa hallituksille mahdollisuus nauttia tosiasiallisesta itsemääräämisoikeudestaan verotuksen sääntelyyn. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, on tehnyt näistä uusista poliittisista tavoitteista konkreettisen toimintasuosituksen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevan aloitteen, jäljempänä ’BEPS-toimintasuunnitelma’, yhteydessä. Komissio on tunnustanut oikeudenmukaisemman verotuksen tarpeen, minkä vuoksi sen 17 päivänä kesäkuuta 2015 annetussa tiedonannossa vahvistetaan Euroopan unionin oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverojärjestelmää koskeva toimintasuunnitelma3, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’, jossa komissio tunnustaa, että täysimääräinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, johon liittyy asianmukainen ja oikeudenmukainen jakoperuste, olisi todellinen ratkaiseva tekijä keinotekoisten BEPS-strategioiden torjunnassa. Tämän johdosta komission olisi esitettävä mahdollisimman pian kunnianhimoinen ehdotus yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi ja lainsäädäntövallan käyttäjien olisi saatettava mahdollisimman pian päätökseen neuvottelut ratkaisevasta ehdotuksesta. Olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin 19 päivänä huhtikuuta 2012 vahvistama kanta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta. __________________ __________________ 3 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa (COM(2015) 302 final). 3 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa (COM(2015)0302 final). Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi) (1 a)   Petosten, verovilpin ja verojen kiertämisen torjunta on unionille tärkeä poliittinen tavoite, sillä aggressiivista verosuunnittelua koskevia väärinkäytöksiä ei voida hyväksyä sisämarkkinoiden eheyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvistä syistä. Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15 keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja BEPS-toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia. (2)  Useimmat jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä sitoutuneet panemaan täytäntöön tosiasiallista veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen torjumista koskeviin 15 keskeiseen toimenpiteeseen perustuvat tuotokset, jotka julkistettiin 5 päivänä lokakuuta 2015. Sen vuoksi on sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi välttämätöntä, että jäsenvaltiot ainakin panevat täytäntöön BEPS-toimintasuunnitelman mukaiset sitoumuksensa ja yleisemmin toteuttavat toimia veron kiertämistä vastaan ja varmistavat oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen unionissa riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Markkinoilla, joilla taloudet ovat pitkälle yhdentyneet, on tarve yhteisiin strategisiin lähestymistapoihin ja koordinoituihin toimiin sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja tosiasiallisia BEPS-strategioita koskevan toimintasuunnitelman myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi huolehtien samalla riittävästi sisämarkkinoilla toimivien yritysten kilpailukyvystä. Lisäksi vain yhteisillä puitteilla voitaisiin estää markkinoiden hajautuminen ja poistaa nykyiset eroavuudet ja markkinoiden vääristymät. Kaikkialla unionissa yhdenmukaiset kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet antaisivat verovelvollisille oikeudellisen varmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin lainsäädännön mukaisia. Unionissa, jossa kansallisten markkinoiden erot ovat hyvin suuria, kaikkien odotettujen toimien kattava vaikutustenarviointi on keskeinen tekijä, jonka avulla taataan, että tämä yhteinen linja saavuttaa jäsenvaltioiden laajan tuen. Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)   Koska OECD voi luokitella veroparatiisit avoimiksi, olisi esitettävä ehdotuksia erityisrahastojen ja säätiöiden avoimuuden parantamiseksi. Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a)   On olennaisen tärkeää antaa verohallinnoille asianmukaiset välineet, jotta ne voivat torjua tehokkaasti veropohjan rapautumista ja voittojen siirtämistä ja näin lisätä suurten monikansallisten yritysten toiminnan läpinäkyvyyttä erityisesti syntyneiden voittojen, voitoista maksettujen verojen, saatujen tukien, veronpalautusten, työntekijöiden määrän ja yhtiöiden hallussa olevien varojen suhteen. Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi) (4 b)   Jotta voidaan varmistaa kiinteiden toimipaikkojen johdonmukainen kohtelu, on tärkeää, että jäsenvaltiot soveltavat sekä asiaa koskevassa lainsäädännössä että kahdenvälisissä verosopimuksissa kiinteiden toimipaikkojen yhteistä määritelmää OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 c kappale (uusi) (4 c)   Jotta voidaan välttää voittojen epäyhtenäinen jakautuminen kiinteille toimipaikoille, jäsenvaltioiden olisi noudatettava kiinteille toimipaikoille jakautuvia voittoja koskevia sääntöjä, jotka ovat veroja ja tuloja koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan mukaisia, ja mukautettava sovellettavaa lainsäädäntöään ja kahdenvälisiä sopimuksiaan näihin sääntöihin, kun sääntöjä tarkistetaan. Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, maastapoistumisvero, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille. (5)  On tarpeen antaa sääntöjä veropohjan rapautumisen torjumiseksi sisämarkkinoilla ja voitonsiirtojen estämiseksi pois sisämarkkinoilta. Sääntöjä on tarpeen antaa seuraavilla aloilla kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi: korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen, perustavat toimet, joilla torjutaan salassapidon tai vähäisen verotuksen lainkäyttöalueita veropohjan rapautumiseen ja voittojen siirtämiseen, maastapoistumisvero, kiinteän toimipaikan selkeä määritelmä, siirtohinnoittelua koskevat täsmälliset säännöt, patenttiboksijärjestelmien puitteet, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke tilanteessa, jossa kolmannen maan kanssa ei ole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta, yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö, ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt ja puitteet verokohtelun eroavuuksien estämiselle. Kun kyseisten sääntöjen soveltaminen johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, verovelvollisten olisi saatava veronhuojennuksia vähentämällä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa maksamansa verot. Sen vuoksi näillä säännöillä ei pitäisi pelkästään pyrkiä estämään veron kiertämistä, vaan myös välttämään kaksinkertaisen verotuksen kaltaisten muiden esteiden luomista markkinoille. Näiden sääntöjen asianmukainen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden veroviranomaisilla on asianmukaiset resurssit. On kuitenkin tarpeen määrittää kiireellisesti yhdet säännöt unionin rajat ylittävien yritysten verotettavien voittojen laskemista varten niin, että yritysryhmiä käsitellään verotuksessa yhtenä yksikkönä, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita ja poistaa monia nykyisen yhtiöverokehyksen heikkouksia, jotka mahdollistavat aggressiivisen verosuunnittelun. Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisella korolla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista, samalla tunnustetaan myös, että näillä kahdella alalla on erityisiä piirteitä, jotka edellyttävät räätälöidympää lähestymistapaa. Koska tällä alalla kansainvälisissä foorumeissa ja unionissa käydyt keskustelut eivät ole vielä riittävän luotettavia, toistaiseksi ei ole mahdollista antaa rahoitus- ja vakuutusalaa koskevia erityissääntöjä. (6)  Rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritysryhmittymät ovat kokonaisverojensa alentamiseksi siirtäneet yhä enemmän voittoja, usein liiallisilla korkomaksuilla korotettuna, korkean verotuksen lainkäyttöalueilta maihin, joissa verotus on kevyempää. Tällaisten tosiasiallisten BEPS-käytäntöjen estämiseksi on tarpeen vahvistaa korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskeva sääntö, jolla rajoitetaan verovelvollisten nettorahoituskustannusten (määrä, jolla rahoitusmenot ylittävät rahoitustulot) vähennyskelpoisuutta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa korkokustannusten suhteen verovelvollisen tuloja ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, koskeva vähennyskelpoisuusosuus. Verosta vapautettuja rahoitustuloja ei saisi vähentää rahoitusmenoista. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan verotettavat tulot olisi otettava huomioon määritettäessä, kuinka paljon korkoja voidaan vähentää. Sellaisten verovelvollisten tilanteen helpottamiseksi, joilla veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen vaara on alhaisempi, nettokorko olisi voitava vähentää aina tiettyyn enimmäismäärään asti, jonka ylittäminen johtaisi EBITDA-vähennyskelpoisuusosuutta korkeampaan vähennykseen. Kun verovelvollinen on osa ryhmittymää, joka tekee lakisääteisen konsernitilipäätöksen, koko ryhmän velkaantuneisuus olisi otettava huomioon myönnettäessä verovelvollisille oikeus vähentää korkeampia nettorahoituskustannuksia. Korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevaa sääntöä olisi sovellettava verovelvollisten nettorahoituskustannuksiin tekemättä eroa sen välillä, onko kustannukset aiheuttanut velka otettu kansallisesti, yli rajojen unionin sisällä vai kolmannesta maasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että myös rahoitusalan yrityksiin eli rahoituslaitoksiin ja vakuutusyrityksiin olisi sovellettava koron vähennyskelpoisuuden rajoittamista mahdollisesti soveltamalla räätälöidympää lähestymistapaa. Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi) (6 a)   Kun rahoitetaan julkiseen etuun liittyviä pitkäaikaisia infrastruktuurihankkeita kolmansilta osapuolilta otetulla velalla ja kun velka on korkeampi kuin tässä direktiivissä säädetty poikkeuksen kynnys, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää poikkeus kolmansilta osapuolilta otetuille lainoille, joilla rahoitetaan tietyin ehdoin julkisia infrastruktuurihankkeita, koska korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevien ehdotettujen säännösten soveltaminen ei tällaisissa tapauksissa vastaisi tarkoitustaan. Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 b kappale (uusi) (6 b)   Voittojen siirto rahoitussalaisuusalueille tai matalaa verotusta soveltaville lainkäyttöalueille aiheuttaa merkittävän riskin jäsenvaltioiden verotuloille sekä veroja kiertävien ja verot maksavien suurten ja pienten yritysten oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle kohtelulle. Tässä direktiivissä kaikille lainkäyttöalueille ehdotettujen yleisesti sovellettavien toimien ohella on oleellisen tärkeää estää rahoitussalaisuusalueita ja matalaa verotusta soveltavia lainkäyttöalueita perustamasta yhtiöveroaan ja oikeudellista ympäristöään siihen, että ne suojaavat verojen kiertämisellä saatuja voittoja eivätkä pane asianmukaisesti täytäntöön hyvää verohallintoa koskevia globaaleja normeja, kuten verotietojen automaattista vaihtoa, tai jättämästä hiljaisesti noudattamatta sääntöjä, kun ne eivät valvo verolakien ja kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa asianmukaisesti huolimatta täytäntöönpanoa koskevista poliittisista sitoumuksista. Siksi ehdotetaan erityisiä toimia tämän direktiivin käyttämiseksi välineenä, jolla varmistetaan, että tällä hetkellä rahoitussalaisuusalueet tai matalaa varotusta soveltavat lainkäyttöalueet noudattavat kansainvälisiä toimia, joilla pyritään verojen avoimuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Monikansalliset yritykset siirtävät liian usein voittonsa veroparatiiseihin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteä toimipaikka antaa mahdollisuuden laatia tarkan ja pakollisen määritelmän edellytyksistä, joiden mukaisesti osoitetaan, että monikansallinen yritys on todella sijoittautunut johonkin maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yritykset maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla. Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi) (7 b)   Siirtohinnoittelu tarkoittaa monikansallisen yrityksen siirtoihin liittyviä ehtoja ja järjestelyjä, mukaan lukien tytäryhtiöt ja pöytälaatikkoyhtiöt, joiden voitot siirretään monikansalliseen emoyhtiöön. Kyse on hinnoittelusta, jota eri maihin sijoittautuneet osakkuusyritykset soveltavat ryhmän sisäisiin liiketoimiin, kuten tavaroiden ja palvelujen siirtoon. Koska toisistaan riippuvaiset osakkuusyrityksessä olevat jäsenet vahvistavat hinnoittelun monikansallisen yrityksen sisällä, hinnoittelu ei mahdollisesti vastaa riippumatonta markkinahintaa. Unionin on varmistettava, että monikansallisten yritysten verotettavia voittoja ei siirretä asianomaisen jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolelle ja että monikansallisten yritysten omassa maassaan ilmoittamat veropohjat vastaavat niiden siellä harjoittamaa taloudellista toimintaa. Verovelvollisten kannalta on olennaisen tärkeää rajoittaa kaksinkertaisen verottamattomuuden riskiä, joka saattaa aiheutua siitä, että kaksi maata on eri mieltä markkinaehtoisen palkkion määrittämisestä kansainvälisissä liiketoimissaan osakkuusyritysten kanssa. Tällä järjestelmällä ei voida estää lukuisia keinotekoisia toimia, jotka koskevat erityisesti sellaisia tuotteita, joille ei ole markkinahintaa (esimerkiksi franchising-maksut tai palvelut yrityksille). Tarkistus 101/rev Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 c kappale (uusi) (7 c)  Immateriaalioikeuksiin, patentteihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä verojärjestelyjä käytetään laajalti koko unionissa. Monet komission tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että patenttiboksien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan välinen yhteys on monissa tapauksissa mielivaltainen. OECD on laatinut patenttiboksijärjestelmän sääntelemiseksi muutetun nexus-lähestymistavan. Tällä menetelmällä taataan patenttiboksijärjestelmän puitteissa, että ainoastaan tulot, jotka liittyvät tutkimus- ja kehittämismenoihin, ovat verotuksellisesti etuoikeutetussa asemassa. Jo nyt voidaan kuitenkin nähdä, että jäsenvaltioiden on vaikea soveltaa nexus-lähestymistavan ja taloudellisen sisällön käsitteitä innovointibokseihinsa. Jos jäsenvaltiot eivät tammikuuhun 2017 mennessä ole vielä täysin toteuttaneet muutettua nexus-lähestymistapaa yhdenmukaisella tavalla nykyisten haitallisten patenttiboksimenettelyjen poistamiseksi, komission olisi esitettävä uusi sitova lainsäädäntöehdotus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklan nojalla vanhojen haitallisten menettelyjen poistamiseksi jo 30 päivänä kesäkuuta 2017 niin, että saavutettujen etuuksien soveltamisaikaa lyhennetään. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan pitäisi poistaa henkistä omaisuutta koskevan verosuunnittelun avulla tehtyjä voitonsiirtoja koskeva ongelma. Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 d kappale (uusi) (7 d)   Maastapoistumisveroa ei pitäisi periä, kun siirrettävät varat ovat aktiivista tuloa tuovia aineellisia hyödykkeitä. Tällaisten varojen siirtäminen on välttämätön osa yrityksen tehokasta varojen jakamista, eikä sen ensisijainen tarkoitus ole verojen optimointi ja verojen kiertäminen, minkä vuoksi se olisi jätettävä tällaisten säännösten ulkopuolelle. Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa ja ovat peräisin kolmansista maista. Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu kolmannessa maassa alle tietyn tason. Koska vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevassa lausekkeessa ei vaadita kevyesti verotettavien yhteisöjen valvontaa, minkä vuoksi niiden lakisääteiseen tilipäätökseen ei välttämättä voida tutustua, efektiivisen veroasteen laskeminen voi olla erittäin monimutkaista. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä lakisääteistä verokantaa soveltaessaan vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta. Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus. (8)  Koska veronhuojennusten myöntäminen ulkomailla maksetuista veroista on lähtökohtaisesti vaikeaa, valtiot vapauttavat yhä useammin ulkomaiset tulot veroista asuinvaltiossa. Tällaisella lähestymistavalla on kuitenkin tahaton kielteinen vaikutus siinä, että se kannustaa tilanteita, joissa verottamattomat tai kevyesti verotetut tulot saapuvat sisämarkkinoille ja liikkuvat tämän jälkeen – monissa tapauksissa verottamatta – unionissa käyttäen hyväksi unionin lainsäädännön tarjoamia välineitä. Tällaisia käytäntöjä vastaan on yleisesti vahvistettu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevia lausekkeita. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke, joka koskee tietyntyyppisiä ulkomaisia tuloja, kuten voitonjakoa, osakkeidenluovutuksesta saatavaa tuottoa ja kiinteiden toimipaikkojen voittoja, jotka on vapautettu verosta unionissa. Tällaisia tuloja olisi verotettava unionissa, jos niitä on verotettu alkuperämaassa alle tietyn tason ja jos kyseisen maan kanssa ei ole tehty vaikutukseltaan vastaavaa asianmukaista verosopimusta. Vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskevaa lauseketta soveltavien jäsenvaltioiden olisi annettava huojennus ulkomailla maksetuista veroista, jotta vältetään kaksinkertainen verotus. Tarkistus 96 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ’GAAR-säännöt’, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, jotka ovat ”täysin keinotekoisia” (epäaitoja); muussa tapauksessa verovelvollisella olisi oltava oikeus valita verotuksen kannalta tehokkain rakenne kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa. (9)  Verojärjestelmissä on yleisiä väärinkäytöksiä koskevia sääntöjä, jäljempänä ’GAAR-säännöt’, joiden tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä kuulu erityisesti kohdennettujen säännösten piiriin. Sen vuoksi GAAR-säännöillä paikataan aukkoja, millä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa ainoastaan järjestelyihin, joiden päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen, estämättä veronmaksajaa valitsemasta verotuksen kannalta tehokkainta rakennetta kaupallisia toimiaan varten. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, unionin sisällä ja kolmansien maiden suhteen siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset ovat samat sekä kansallisissa että rajatylittävissä tilanteissa. Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9 a)   Järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa voidaan pitää epäaitona mikäli se johtaa tietyntyyppisten tulojen, kuten patenteista saatujen tulojen, erilaiseen verotukseen. Tarkistus 97 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 b kappale (uusi) (9 b)   Jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön yksityiskohtaisia säännöksiä, joilla selvennetään, mitä tarkoitetaan epäaidoilla järjestelyillä ja muilla verotusta koskevilla toimilla, joista määrätään seuraamuksia. Seuraamukset olisi esitettävä selkeällä tavalla, jotta ei synny oikeudellista epävarmuutta ja jotta annetaan voimakas kannustin verolainsäädännön täysimääräiseen noudattamiseen. Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 c kappale (uusi) (9 c)   Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kansallisessa lainsäädännössä säädetty seuraamusjärjestelmä ja ilmoitettava siitä komissiolle. Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 d kappale (uusi) (9 d)   Jotta voidaan estää yhteisöjen perustaminen jotakin tarkoitusta varten, kuten postilaatikkoyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt, joiden verokohtelu on kevyempää, yritysten olisi vastattava 2 artiklassa säädettyjä kiinteän toimipaikan ja taloudellisen vähimmäissisällön määritelmiä. Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 e kappale (uusi) (9 e)   Pöytälaatikkoyhtiöiden käyttö olisi kiellettävä unionissa toimivilta veronmaksajilta. Veronmaksajien olisi esitettävä veroviranomaisille todisteet taloudellisesta sisällöstä kunkin ryhmänsä yhteisön osalta osana vuotuista maakohtaista raportointivelvoitettaan. Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 f kappale (uusi) (9 f)   Jotta voidaan parantaa unionissa rajatylittävien verokiistojen nykyisiä ratkaisumekanismeja niin, että keskitytään kaksoisverotuksen lisäksi myös kaksinkertaiseen verottamattomuuteen, olisi otettava tammikuuhun 2017 mennessä käyttöön mekanismi, jolla on selkeämmät säännöt ja tiukemmat määräajat. Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 g kappale (uusi) (9 g)   Verovelvollisten asianmukainen tunnistaminen on olennaisen tärkeää, jotta tietoja voidaan vaihtaa tehokkaasti verohallintojen välillä. Yhdenmukaistetun ja yhteisen eurooppalaisen verotunnisteen (TIN) luominen olisi paras keino tunnistamiseen. Sen avulla kolmannet osapuolet voisivat tunnistaa ja tallentaa verotunnisteen nopeasti, helposti ja oikein rajat ylittävissä suhteissa, ja se olisi pohjana jäsenvaltioiden verohallintojen väliselle tehokkaalle automaattiselle tiedonvaihdolle. Komission olisi toimittava samalla aktiivisesti vastaavanlaisen tunnisteen luomiseksi maailmanlaajuisesti maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmän valvontaelimen esimerkin tapaan. Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Jotta perusoikeuksia kunnioitettaisiin, näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa ulotuttava ainoastaan järjestelyihin, joiden tuloksena voitot siirretään keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä rahoitusalan yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on unionissa, mukaan lukien niiden unionissa sijaitsevat kiinteät toimipaikat. Tämä johtuu siitä, että ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen legitiimiin soveltamisalaan olisi unionissa kuuluttava ainoastaan keinotekoiset tilanteet ilman taloudellista sisältöä, mikä tarkoittaisi, että raskaasti säännellyt rahoitus- ja vakuutusalat jäisivät todennäköisesti näiden sääntöjen ulottumattomiin. (10)  Ulkomaisia väliyhteisöjä koskevilla säännöillä kohdennetaan määräysvallassa olevan kevyesti verotettavan tytäryhtiön tulot sen emoyhtiölle. Näin ollen näitä kohdennettuja tuloja koskeva verovelvollisuus siirtyy emoyhtiölle siinä valtiossa, jossa sen verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Kyseisen valtion poliittisista prioriteeteista riippuen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevat säännöt voivat koskea kaikkia kevyesti verotettavan tytäryhtiön tuloja tai vain keinotekoisesti tytäryhtiölle ohjattuja tuloja. On suotavaa tarkastella tilannetta sekä kolmansissa maissa että unionissa. Näiden sääntöjen vaikutuksen olisi unionissa katettava kaikki järjestelyt, joiden yhtenä päätarkoituksena on siirtää voitot keinotekoisesti emoyhtiön jäsenvaltiosta ulkomaiseen väliyhteisöön. Tällaisessa tapauksessa emoyhtiölle kohdennettuja tuloja olisi mukautettava markkinaehtoperiaatetta noudattaen siten, että emoyhtiön valtio verottaa ainoastaan ulkomaisen väliyhteisön tuloja siinä määrin kun ne eivät noudata tätä periaatetta. Olisi vältettävä ulkomaisia väliyhteisöjä koskevien sääntöjen ja hyvitysjärjestelmään siirtymistä koskevan lausekkeen päällekkäisyyksiä. Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen4 ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen5 verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä. On myös tarpeen rajoittaa kyseisten sääntöjen soveltamisala koskemaan ainoastaan verokohtelun eroavuuksia jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä verokohtelun eroavuuksia on vielä tarkasteltava lähemmin. (11)  Verokohtelun eroavuudet ovat seurausta maksujen (rahoitusvälineiden) tai yhteisöjen oikeudellisen luonnehdinnan eroissa, jotka tulevat esille kahden lainkäyttöalueen oikeudellisten järjestelmien välisessä toiminnassa. Tällaiset eroavuudet johtavat usein kaksinkertaiseen vähennykseen (eli vähennys myönnetään molemmissa valtioissa) tai siihen, että tulot vähennetään yhdessä valtiossa, mutta niitä ei lisätä toisen valtion veropohjaan. Tämän estämiseksi on tarpeen säätää sääntöjä, joiden mukaan tällaisissa eroavuustilanteissa toisen lainkäyttöalueen olisi annettava sekamuotoiselle yhtiölle oikeudellinen luonnehdinta, jonka toisen lainkäyttöalueen olisi hyväksyttävä. Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä aiheutuu tällainen eroavuustilanne, jäsenvaltion on varmistettava tällaisen liiketoiminnan asianmukainen verotus. Vaikka jäsenvaltiot ovat yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmässä sopineet sekamuotoisten yhteisöjen4 ja kiinteiden sekamuotoisten yhteisöjen5 verokohtelua koskevista ohjeista unionissa sekä sekamuotoisten yhteisöjen verokohtelusta suhteissa kolmansiin maihin, on edelleen tarpeen antaa sitovia sääntöjä. __________________ __________________ 4 Käytännesäännöt (yritysverotus) – Raportti neuvostolle, 16553/14, FISC 225, 11.12.2014. 4 Käytännesäännöt (yritysverotus) – Raportti neuvostolle, 16553/14, FISC 225, 11.12.2014. 5 Käytännesäännöt (yritysverotus) – Raportti neuvostolle, 9620/15, FISC 60, 11.6.2015. 5 Käytännesäännöt (yritysverotus) – Raportti neuvostolle, 9620/15, FISC 60, 11.6.2015. Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a)   Olisi laadittava unionin laajuinen määritelmä ja kattava ”musta lista” veroparatiiseista ja maista, myös unionissa sijaitsevista maista, jotka vääristävät kilpailua edullisilla verojärjestelmillä. Mustaa listaa olisi täydennettävä luettelolla pakotteista, joita määrätään sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiiseissa toimiville rahoituslaitoksille. Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12 a)   Yksi keskeisimmistä veroviranomaisten kohtaamista ongelmista on se, etteivät ne saa ajoissa täydellisiä ja asianmukaisia tietoja monikansallisten yritysten verosuunnittelustrategioista. Tällaiset tiedot olisi annettava saataville, jotta veroviranomaiset voivat reagoida nopeasti veroriskeihin arvioimalla riskejä tehokkaammin, kohdentamalla tarkastuksia ja tuomalla esiin voimassaolevaan lainsäädäntöön tarvittavat muutokset. Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. (14)  Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin keskeisenä tavoitteena on parantaa koko sisämarkkinoiden kestävyyttä rajojen yli tapahtuvaa veron kiertämistä vastaan, tätä ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden yksittäisin toimin. Kansalliset yhtiöverojärjestelmät poikkeavat toisistaan ja jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta ainoastaan pahentaisi sisämarkkinoiden hajautumista suoran verotuksen alalla. Se mahdollistaisi näin ollen tehottomuuden ja vääristymien jatkumisen erilaisten kansallisten toimenpiteiden välisessä kanssakäymisessä. Tämä johtaisi koordinoinnin puuttumiseen. Olisikin suositeltavampaa, että unionin tasolla toteutettaisiin korjaavia toimenpiteitä sen vuoksi, että suuri osa sisämarkkinoiden tehottomuudesta aiheuttaa rajatylittäviä ongelmia. Sen vuoksi on välttämätöntä löytää koko sisämarkkinoilla toimivia ratkaisuja, ja tämä voidaan saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä asetetaan sisämarkkinoille suojan vähimmäistaso, minkä vuoksi sillä ainoastaan pyritään vahvistamaan koordinoinnin olennainen vähimmäisaste unionin sisällä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Verotuksen alan lainsäädännön tarkistamisella siten, että veropohjan rapautumista koskeviin käytäntöihin puututtaisiin sääntelyllä, olisi kuitenkin voitu taata paremmin tasapuoliset edellytykset sisämarkkinoilla. Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)   Komission olisi analysoitava kustannushyötysuhdetta ja mahdollisia vaikutuksia, joita seuraisi, jos verotettaisiin voimakkaasti sellaisista kolmansista maista tulevia pääomia, joissa verotus on alhainen. Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 b kappale (uusi) (14 b)   Kaikissa kauppasopimuksissa ja talouskumppanuussopimuksissa, joiden osapuoli unioni on, olisi oltava määräyksiä veroasioita koskevan hyvän hallintotavan edistämisestä, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja torjua haitallisia verokäytäntöjä. Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot. (15)  Komission olisi toteutettava erityinen valvontamekanismi, jolla varmistetaan tämän direktiivin asianmukainen täytäntöönpano ja siihen liittyvien toimien yhdenmukainen tulkinta jäsenvaltioissa. Sen olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava Euroopan parlamentille ja komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot. Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) (1 a)   ’veronmaksajalla’ tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa yritystä; Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi) (4 a)   ’rojaltikustannuksella’ kustannuksia, jotka maksetaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnittelun, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta tai muusta aineettomasta omaisuudesta; maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojaltikustannuksiksi; Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi) (4 b)   ’rahoitussalaisuusalueella tai matalaa verotusta soveltavalla lainkäyttöalueella’ lainkäyttöaluetta, joka 31 päivästä joulukuuta 2016 lähtien täyttää jonkin seuraavista ehdoista: (a)   ei ole olemassa OECD:n 21 päivänä heinäkuuta 2014 julkaiseman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin mukaista automaattista tiedonvaihtoa kaikkien kansallisen toimivaltaisten viranomaisten monenvälisen sopimuksen allekirjoittajien kanssa; (b)   ei ole olemassa rekisteriä sellaisten yhtiöiden, rahastojen ja vastaavien oikeudellisten rakenteiden viime kädessä etua saavista omistajista, jotka täyttävät vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/8491a määritetyt vähimmäisvaatimukset; (c)   lait tai hallinnolliset määräykset tai käytännöt, joilla myönnetään yrityksille veroetuuksia riippumatta siitä, onko niillä todellista taloudellista toimintaa tai merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroetuudet tarjoavassa maassa. __________________ 1a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73). Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 a alakohta (uusi) (7 a)   ’kiinteällä toimipaikalla’ jäsenvaltiossa sijaitsevaa pysyvää liiketoimintapaikkaa, jossa toisen jäsenvaltion yrityksen liiketoiminta tapahtuu kokonaan tai osittain; tämä koskee myös tilanteita, joissa täysin aineetonta digitaalista toimintaa harjoittavilla yhtiöillä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka jäsenvaltiossa, jos ne tuottavat merkittävää sisältöä kyseisen jäsenvaltion taloudessa; Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 b alakohta (uusi) (7 b)   ’veroparatiisilla’ lainkäyttöaluetta, jolla tunnusomaisia ovat yksi tai useammat seuraavista kriteereistä: (a)   ulkomailla asuvien henkilöiden olematon tai nimellinen verotus; (b)   lait tai hallinnolliset menettelyt estävät verotietojen tehokkaan vaihdon muiden lainkäyttöalueiden kanssa; (c)   lait tai hallinnolliset määräykset estävät verotuksen avoimuuden tai ei ole merkittävän taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevaa vaatimusta; Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 c alakohta (uusi) (7 c)   ’taloudellisella vähimmäissisällöllä’ osatekijöitä, jotka kattavat myös digitaalitalouden ja joiden avulla yritys voidaan määritellä tosiasioiden perusteella, kuten henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, hallinnollinen itsemääräämisoikeus, oikeudellinen asema ja soveltuvissa tapauksissa varojen luonne; Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 d alakohta (uusi) (7 d)   ’eurooppalaisella verotunnisteella’ tai ’TIN:llä’ komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, määriteltyä numeroa; Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 e alakohta (uusi) (7 e)   ’siirtohinnoittelulla’ hinnoittelua, jota yritys käyttää siirtäessään aineellista tai aineetonta omaisuutta tai suorittaessaan palveluja kanssaan etuyhteydessä oleville yrityksille; Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 f alakohta (uusi) (7 f)   ’patenttiboksilla’ järjestelmää, jolla lasketaan henkisestä omaisuudesta saatava tulo, jonka perusteella voidaan myöntää veroetuuksia luomalla yhteys veroetuuteen oikeuttavan menon, joka on aiheutunut henkisen omaisuuden luomisen yhteydessä (ilmaistuna osuutena henkisen omaisuuden luomiseen liittyvistä kokonaismenoista), ja kyseisestä henkisestä omaisuudesta saatavan tulon välille; tällä järjestelmällä rajoitetaan henkinen omaisuus koskemaan patentteja tai vastaavaa aineetonta omaisuutta ja edistetään veroetuuteen oikeuttavien menojen, kokonaismenojen ja henkisestä omaisuudesta saatavien tulojen määrittelyä; Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 g alakohta (uusi) (7 g)   ’postilaatikkoyhtiöillä’ kaikenlaisia oikeushenkilöitä, joilla ei ole taloudellista sisältöä ja jotka on perustettu ainoastaan verotussyistä. Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 h alakohta (uusi) (7 h)   ’veronmaksajaan liittyvällä henkilöllä tai yrityksellä’ tilannetta, jossa ensimmäisellä henkilöllä on yli 25 prosentin osuus toisesta henkilöstä tai on olemassa kolmas henkilö, jolla on yli 25 prosentin osuus molemmista. Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 7 i alakohta (uusi) (7 i)   ’verokohtelun eroavuuksilla’ tilannetta yhdessä jäsenvaltiossa olevan veronmaksajan ja sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti määritetyn toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevan osakkuusyrityksen välillä, kun seuraava tilanne johtuu rahoitusvälineen tai yhteisön oikeudellisten määritelmän eroista: (a)   samat maksut, menot tai tappiot vähennetään sekä siinä jäsenvaltiossa, josta maksu on peräisin tai jossa menot tai tappiot syntyvät, että toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa (kaksinkertainen vähentäminen); tai (b)   maksu vähennetään siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, josta maksu on peräisin, lisäämättä samaa maksua vastaavasti toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan veropohjaan (lisäämättä jäävä vähennys). Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Myös rajat ylittävät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 30 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 1 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi. EBITDA lasketaan lisäämällä takaisin verotettaviin tuloihin nettokorkokulujen ja muiden korkoja vastaavien kustannusten verolla oikaistut määrät sekä poistojen ja kuoletusten verolla oikaistut määrät. 2.  Myös rajat ylittävät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 20 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 2 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi. EBITDA lasketaan lisäämällä takaisin verotettaviin tuloihin nettokorkokulujen ja muiden korkoja vastaavien kustannusten verolla oikaistut määrät sekä poistojen ja kuoletusten verolla oikaistut määrät. Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltiot voivat sulkea 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sellaisten kolmansilta osapuolilta otettujen lainojen aiheuttamat vieraan pääoman menot, joita on käytetty johonkin sellaiseen julkiseen infrastruktuurihankkeeseen, joka kestää vähintään 10 vuotta ja jonka katsotaan olevan asianomaisen jäsenvaltion tai unionin yleisen edun mukainen. Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 4 kohta 4.  Verovuoden EBITDA, jota verovelvollisille kyseisenä verovuonna tai edellisinä verovuosina aiheutuneet vieraan pääoman menot eivät kata kokonaisuudessaan, voidaan siirtää tuleville verovuosille. 4.  Verovuoden EBITDA, jota verovelvollisille kyseisenä verovuonna tai edellisinä verovuosina aiheutuneet vieraan pääoman menot eivät kata kokonaisuudessaan, voidaan siirtää tuleville verovuosille viiden vuoden ajan. Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 5 kohta 5.  Vieraan pääoman menoja, joita ei voida vähentää kuluvana verovuonna 2 kohdan mukaisesti, ovat vähennyskelpoisia enintään määrään, joka on 30 prosenttia EBITDA:sta, seuraavina verovuosina samalla tavalla kuin kyseisten vuosien vieraan pääoman menot. 5.  Vieraan pääoman menoja, joita ei voida vähentää kuluvana verovuonna 2 kohdan mukaisesti, ovat vähennyskelpoisia enintään määrään, joka on 20 prosenttia EBITDA:sta, viitenä seuraavana verovuonna samalla tavalla kuin kyseisten vuosien vieraan pääoman menot. Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 6 kohta 6.  Edellä 2–5 kohtaa ei sovelleta rahoitusalan yrityksiin. 6.  Edellä 2–5 kohtaa ei sovelleta rahoitusalan yrityksiin. Komissio tarkastelee tämän artiklan soveltamisalaa, jos tehdään sopimus OECD:n tasolla kun komissio päättää, että OECD:n sopimus voidaan panna täytäntöön unionin tasolla. Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 4 a artikla (uusi) 4 a artikla Kiinteä toimipaikka 1.   Pysyvän liikepaikan, jota verovelvollinen käyttää tai pitää, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan, jos sama verovelvollinen tai tämän lähipiiriin kuuluva henkilö harjoittaa liiketoimintaa samassa paikassa tai muussa paikassa samassa jäsenvaltiossa ja jos (a)   tämä paikka tai muu paikka on verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön kiinteä toimipaikka tämän artiklan nojalla tai jos (b)   kokonaistoiminta, joka on tulosta verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittaman toiminnan tai saman verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittaman toiminnan yhdistämisestä, ei ole luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa, edellyttäen että verovelvollisen ja tämän lähipiiriin kuuluvan henkilön samassa paikassa harjoittama toiminta tai verovelvollisen tai tämän lähipiiriin kuuluvien henkilöiden molemmissa paikoissa harjoittama toiminta ovat toisiaan täydentäviä toimia, jotka ovat osa yhtenäistä liiketoimintaa. 2.   Jos henkilö toimii jossakin valtiossa verovelvollisen nimissä ja näin ollen tekee tavallisesti sopimuksia tai on tavallisesti keskeisessä asemassa sellaisten sopimusten tekemisessä, jotka verovelvollinen tekee järjestelmällisesti ilman olennaisia muutoksia, ja jos nämä sopimukset ovat (a)   verovelvollisen nimissä; (b)   tarkoitettu kyseiselle verovelvolliselle kuuluvan omaisuuden tai sellaisen omaisuuden siirtämiseen, jota verovelvollisella on oikeus käyttää, tai tällaista omaisuutta koskevan käyttöoikeuden myöntämiseen; tai (c)   tarkoitettu palvelujen suorittamiseen tämän verovelvollisen toimesta, tällä verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka kyseisessä valtiossa kaikkea sellaista toimintaa varten, jota kyseinen henkilö harjoittaa verovelvollisen puolesta, paitsi jos kyseisen henkilön toiminta on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa siten, että jos toimintaa harjoitetaan pysyvässä liikepaikassa, tätä pysyvää liikepaikkaa ei sen perusteella katsota kiinteäksi toimipaikaksi tämän kohdan nojalla. 3.   Jäsenvaltioiden on mukautettava sovellettava lainsäädäntönsä ja kahdenväliset kaksinkertaista verotusta koskevat sopimuksensa tämän artiklan mukaisesti. 4.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä valmistelevia ja avustavia käsitteitä koskevia delegoituja säädöksiä. Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 4 b artikla (uusi) 4 b artikla Kiinteälle toimipaikalle jakautuvat voitot 1.   Voitot, jotka jakautuvat jäsenvaltiossa 4 a kohdassa tarkoitetulle kiinteälle toimipaikalle, ovat myös voittoja, joita sen voitaisiin odottaa saavan etenkin sen toimissa yrityksen muiden osien kanssa, jos ne olisivat samaa toimintaa samoin ehdoin harjoittavia erillisiä ja itsenäisiä yrityksiä, ottaen huomioon myös kiinteän toimipaikan varat ja riskit. 2.   Jos jäsenvaltio mukauttaa edellä 1 kohdassa tarkoitetulle kiinteälle toimipaikalle jakautuvaa voittoa ja verottaa sitä vastaavasti, voittoa ja veroa toisessa jäsenvaltiossa on mukautettava vastaavasti kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. 3.   Osana OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman toimenpidettä 7 OECD tarkastelee tällä hetkellä OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan sääntöjä, jotka koskevat kiinteille toimipaikoille jakautuvien voittojen käsittelyä, ja kun nämä säännöt on päivitetty, jäsenvaltioiden on mukautettava omaa sovellettavaa lainsäädäntöään vastaavasti. Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 4 c artikla (uusi) 4 c artikla Rahoitussalaisuusalueet tai matalan verotuksen lainkäyttöalueet 1.   Jäsenvaltio voi määrätä lähdeveron maksuille, jotka suoritetaan jäsenvaltiossa sijaitsevasta yhteisöstä rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevalle yhteisölle. 2.   Maksut, joita ei suoriteta suoraan rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan yhteisöön mutta joiden on kohtuullista olettaa päätyvän suoritetuiksi rahoitussalaisuusalueella tai matalan verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan yhteisöön esimerkiksi muilla lainkäyttöalueilla sijaitsevien välittäjien kautta, kuuluvat myös 1 kohdan soveltamisalaan. 3.   Jäsenvaltioiden on hyvissä ajoin päivitettävä kaikki kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset, jotka tällä hetkellä estävät tällaisen lähdeveron tason, tämän kollektiivisen suojatoimen oikeudellisten esteiden poistamiseksi. Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron, jonka määrä on poistumishetkellä yhtä suuri kuin varainsiirron markkina-arvon ja sen verotusarvon välinen erotus, missä tahansa seuraavista olosuhteista: 1.  Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron, jonka määrä on varojen poistumishetkellä yhtä suuri kuin varainsiirron markkina-arvon ja sen verotusarvon välinen erotus, missä tahansa seuraavista olosuhteista: Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – a alakohta (a)  verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan; (a)  verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja. Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – b alakohta (b)  verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan; (b)  verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltioilla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja. Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – d alakohta (d)  verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa pois jäsenvaltiosta. (d)  verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa johonkin toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ole siirron johdosta enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja. Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 7 kohta 7.  Tätä artiklaa ei sovelleta luonteeltaan tilapäisiin varainsiirtoihin, joissa varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltiolle. 7.  Tätä artiklaa ei sovelleta luonteeltaan tilapäisiin varainsiirtoihin, joissa varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltiolle, eikä aineellisten hyödykkeiden siirtoon tarkoituksena saada tuloa aktiivisesta liiketoiminnasta. Hyötyäkseen verovapautuksesta veronmaksajan on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta esimerkiksi ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla todistuksella. Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 5 a artikla (uusi) 5 a artikla Siirtohinnoittelu 1.   Elokuun 18 päivänä 2010 julkaistun asiakirjan ”siirtohinnoittelua koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yrityksiä ja verohallintoja varten” mukaisesti voitot, joita yritys olisi saanut mutta joita ei ole saatu seuraavien ehtojen vuoksi, voidaan sisällyttää kyseisen yrityksen voittoihin ja niitä voidaan verottaa sen mukaisesti: (a)   valtiossa sijaitseva yritys osallistuu välittömästi tai välillisesti toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan tai (b)   samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti valtiossa sijaitsevan yrityksen ja toisessa valtiossa sijaitsevan yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan ja (c)   kummassakin tapauksessa molemmat yritykset ovat liikesuhteissaan tai taloudellisissa suhteissaan yhteydessä toisiinsa ehdoilla, joista on sovittu tai jotka on asetettu ja jotka eroavat ehdoista, joista olisi sovittu itsenäisten yritysten välillä. 2.   Jos valtio sisällyttää kyseisessä valtiossa sijaitsevan yrityksen voittoihin – ja verottaa sen mukaisesti – voittoja, joista toisessa valtiossa sijaitsevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja jos näin sisällytetyt voitot ovat voittoja, jotka ensimmäisessä valtiossa sijaitseva yritys olisi saanut, jos kahden yrityksen välillä sovitut ehdot olisivat olleet itsenäisten yritysten välillä sovittuja ehtoja, toisen valtion on tehtävä asianmukainen oikaisu kyseisistä voitoista perityn veron määrään. Tällaista oikaisua määritettäessä on otettava huomioon tämän direktiivin muut säännökset ja tarvittaessa valtioiden veroviranomaisten on kuultava toisiaan. Tarkistus 102 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltiot eivät saa myöntää verovelvolliselle verovapautusta sellaisista ulkomailta saaduista tuloista, jotka on saatu voitonjakona kolmannen maan yhteisöltä tai tuottona kolmannen maan yhteisön hallussa olevien osakkeiden luovutuksesta taikka tuloina kolmannessa maassa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta, kun kyseinen yhteisö tai kiinteä toimipaikka on velvollinen maksamaan yhteisön asuinmaassa tai kiinteän toimipaikan sijaintimaassa voitosta lakisääteisen yhteisöveron, jonka verokanta on alle 40 prosenttia siitä lakisääteisestä verokannasta, jota olisi sovellettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomailta saaduista tuloista siten, että verovelvollisen verotuksellisessa kotipaikassa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään kolmannessa maassa maksettu vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti verotettaviin tuloihin. 1.  Jäsenvaltiot eivät saa myöntää verovelvolliselle verovapautusta sellaisista ulkomailta saaduista tuloista, jotka eivät ole peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta ja jotka veronmaksaja on saanut voitonjakona kolmannen maan yhteisöltä tai tuottona kolmannen maan yhteisön hallussa olevien osakkeiden luovutuksesta taikka tuloina kolmannessa maassa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta, kun kyseinen yhteisö tai kiinteä toimipaikka on velvollinen maksamaan yhteisön asuinmaassa tai kiinteän toimipaikan sijaintimaassa voitosta yhteisöveron, jonka verokanta on alle 15 prosenttia. Tällaisessa tapauksessa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomailta saaduista tuloista siten, että verovelvollisen verotuksellisessa kotipaikassa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään kolmannessa maassa maksettu vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti verotettaviin tuloihin. Hyötyäkseen verovapautuksesta veronmaksajan on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräsin aktiivisesta liiketoiminnasta esimerkiksi ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla todistuksella. Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 1 kohta 1.  Sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, joiden keskeisenä tarkoituksena on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen, on jätettävä ottamatta huomioon yhtiöverovelvollisuutta laskettaessa. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa. 1.  Sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, joiden käyttöönoton päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on muutoin sovellettavien verosäännösten kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen, eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät seikat ja olosuhteet huomioon ottaen, ja ne on jätettävä ottamatta huomioon yhtiöverovelvollisuutta laskettaessa. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa. Tarkistus 103 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 kohta 3.  Kun järjestely tai järjestelyjen sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan viittaamalla taloudelliseen sisältöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 3.  Kun järjestely tai järjestelyjen sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan viittaamalla 2 artiklassa määriteltyyn taloudelliseen sisältöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille verohallinnoilleen ja erityisesti verotarkastushenkilöstölleen riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja budjettivaroja sekä resursseja verohallinnon henkilöstön koulutukseen, jossa keskitytään rajat ylittävään yhteistyöhön veropetoksissa ja verojen kiertämisessä sekä automaattiseen tiedonvaihtoon tämän direktiiviin täysimääräisen täytäntöönpanon takaamiseksi. Tarkistus 98 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 3 b kohta (uusi) 3 b. Komissio perustaa rakenteeseensa veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen valvonta- ja seurantayksikön, joka on vahva väline estettäessä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja ja joka arvioi tämän direktiivin sekä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevien muiden tulevien säädösten täytäntöönpanoa ja antaa niihin liittyvää neuvontaa toimien tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen valvonta- ja seurantayksikkö raportoi Euroopan parlamentille. Tarkistus 104 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – b alakohta (b)  yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on alle 40 prosenttia siitä efektiivisestä veroasteesta, jota olisi sovellettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhtiöverojärjestelmän mukaisesti; (b)  yhteisön sijaintimaan yleisen järjestelmän mukaisesti voittoihin sovellettava efektiivinen yhtiöveroaste on 15 prosenttia; tätä veroastetta tarkistetaan vuosittain maailmankaupan taloudellisen kehityksen mukaisesti; Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c alakohta – johdantokappale (c)  yli 50 prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista: (c)  yli 25 prosenttia yhteisölle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin seuraavista luokista: Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – c alakohta – vii a alakohta (uusi) (vii a)   verovelvolliselle tai verovelvolliseen etuyhteydessä oleville yrityksille suoritetuista palveluista saatavat tulot, lukuun ottamatta tuloja sellaisista vakiomuotoisista tuotteista, joilla käydään säännöllisesti kauppaa itsenäisten osapuolten välillä ja joilla on julkisesti seurattavat hinnat. Tarkistus 105 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 2 kohta – 1 alakohta 2.  Jäsenvaltiot eivät sovella 1 kohtaa, kun yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, eikä sitä sovelleta kolmannen maan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, jollei yhteisön perustaminen ole täysin keinotekoista tai siinä määrin kuin yhteisö osallistuu toimintansa aikana epäaitoihin järjestelyihin, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroetuuden saaminen. 2.  Jäsenvaltiot eivät sovella 1 kohtaa, kun yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, eikä sitä sovelleta kolmannen maan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, jollei veronmaksaja voi osoittaa, että ulkomainen väliyhteisö on perustettu perustelluista kaupallisista syistä ja se harjoittaa taloudellista toimintaa ja sillä on vastaava henkilöstömäärä, välineet, varat ja tilat, jotka perustelevat sen saaman tulon. Vakuutusyhtiöiden erityistapauksessa sitä, että emoyhtiö ottaa riskeilleen jälleenvakuutuksen omissa tytäryhtiöissään, on pidettävä epäaitona. Tarkistus 77 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – otsikko Verokohtelun eroavuudet Jäsenvaltioiden verokohtelun eroavuudet Tarkistus 80 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 a kohta (uusi) Jäsenvaltioiden on päivitettävä kolmansien maiden kanssa tehtyjä kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan tai neuvoteltava kollektiivisesti vastaavista sopimuksista, joitta tämän artiklan säännöksiä sovellettaisiin rajat ylittäviin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suhteisiin. Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 10 a artikla (uusi) 10 a artikla Kolmansiin maihin liittyvät verokohtelun erot Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan verokohtelujen ero johtaa kaksinkertaiseen pidätykseen, jäsenvaltio kieltää tällaiseen maksuun kohdistettavan pidätyksen, ellei kolmas maa ole jo tehnyt niin. Jos jäsenvaltion ja kolmannen maan verokohtelujen ero johtaa lisäämättä jäävään vähennykseen, jäsenvaltio kieltää tällaiseen maksuun kohdistettavan pidätyksen tai veropohjaan sisällyttämättä jättämisen, ellei kolmas maa ole jo tehnyt niin. Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 10 b artikla (uusi) 10 b artikla Efektiivinen veroaste Komissio kehittää yhteisen menetelmän efektiivisen veroasteen laskemiseksi kussakin jäsenvaltiossa, jotta voidaan laatia vertaileva taulukko eri jäsenvaltioiden efektiivisestä veroasteesta. Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 10 c artikla (uusi) 10 c artikla Verosopimuksen väärinkäytön vastaiset toimet 1.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava kahdenvälisiä verosopimuksiaan ja sisällyttävät niihin seuraavat määräykset: (a)   lauseke, jolla varmistetaan, että sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat siihen, että vero maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan; (b)   lisäys, jolla selvennetään, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen välttämisen lisäksi verovilpin ja verojen kiertämisen torjuminen; (c)   lauseke, joka koskee päätarkoitustestiin perustuvaa yleistä veronkierron estämistä koskevaa sääntöä verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta komission 28 päivänä tammikuuta 2016 antaman suosituksen (EU) 2016/1361a määritelmän mukaisesti; (d)   kiinteän toimipaikan määritelmä verotusta koskevan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 5 artiklan mukaisesti. 2.   Komissio tekee 31 päivää joulukuuta 2017 mennessä ehdotuksen verosopimuksia koskevasta unionin menettelytavasta sellaisen verosopimusta koskevan eurooppalaisen mallin aikaansaamiseksi, joka voisi ennen pitkää korvata tuhannet kunkin jäsenvaltion tekemät kahdenväliset sopimukset. 3.   Jäsenvaltioiden on irtisanouduttava tai pidättäydyttävä kahdenvälisten sopimusten tekemisestä sellaisten lainkäyttöalueiden kanssa, jotka eivät noudata veroasioita koskevan hyvän hallinnon sovittujen periaatteiden mukaisia vähimmäisnormeja. 1a EUVL L 25, 2.2.2016, s.67. Tarkistus 84 Ehdotus direktiiviksi 10 d artikla (uusi) 10 d artikla Hyvä hallintotapa verotuksen alalla Komissio sisällyttää kansainvälisiin kauppasopimuksiin ja talouskumppanuussopimuksiin, joiden osapuoli unioni on, säännöksiä veroasioita koskevan hyvän hallintotavan edistämisestä tarkoituksena parantaa avoimuutta ja torjua haitallisia verokäytäntöjä. Tarkistus 85 Ehdotus direktiiviksi 10 e artikla (uusi) 10 e artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle näistä säännöistä ja toimenpiteistä sekä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. Tarkistus 86 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – otsikko Uudelleentarkastelu Uudelleentarkastelu ja seuranta Tarkistus 87 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 1 kohta 1.  Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laati tästä kertomuksen neuvostolle. 1.  Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laati tästä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tarkistus 88 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi tarvittavat tiedot. 2.  Jäsenvaltioiden on annettava Euroopan parlamentille ja komissiolle tiedoksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Tarkistus 89 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Komissio toteuttaa erityisen valvontamekanismin, jonka avulla varmistetaan tämän direktiivin täysimääräinen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kaikkien säädettyjen määritelmien oikea tulkita ja jäsenvaltioilta edellytettävät toimet, jotta voidaan toteuttaa koordinoitu unionin menettely veropohjan rapautumisen sekä voittojen siirron torjunnassa. Tarkistus 90 Ehdotus direktiiviksi 11 a artikla (uusi) 11 a artikla Eurooppalainen verotunniste Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä lainsäädäntöehdotuksen yhdenmukaisesta ja yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta tarkoituksena tehdä verotietojen automaattisesta vaihdosta unionissa entistä tehokkaampaa ja luotettavampaa. Tarkistus 91 Ehdotus direktiiviksi 11 b artikla (uusi) 11 b artikla Automaattinen ja pakollinen tietojenvaihto verotuksen alalla Tämän direktiivin säännösten täyden avoimuuden ja asianmukaisen täytäntöönpanon takaamiseksi tietojenvaihto verotuksen alalla on automaattista ja pakollista, kuten neuvoston direktiivissä 2011/16/EU1a säädetään. _______________ 1a Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 CIA:n käyttämää kidutusta koskevasta Yhdysvaltain senaatin raportista 11. helmikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman seurannasta (2016/2573(RSP))

P8_TA(2016)0266 B8-0580/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2, 3, 4, 6, 7 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 2, 3, 4, 18 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n ihmisoikeusvälineet ja erityisesti 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen asiaa koskevat pöytäkirjat sekä 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2178 (2014) terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle aiheuttamista uhista,

–  ottaa huomioon kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan laatiman YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin, jossa keskitytään tutkintakomiteoihin vastauksena kidutuksen tai muun huonon kohtelun malleihin tai käytäntöihin,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusistuimen tuomiot asioissa Nasr ja Ghali v. Italia (Abu Omar), helmikuu 2016, al-Nashiri v. Puola, Husayn (Abu Zubaydah) v. Puola, heinäkuu 2014, ja El-Masri v. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, joulukuu 2012,

–  ottaa huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa meneillään ja käsiteltävinä olevat asiat (Abu Zubaydah v. Liettua ja al-Nashiri v. Romania),

–  ottaa huomioon, että italialainen tuomioistuin tuomitsi poissaolevina vankeusrangaistuksiin 22 CIA:n agenttia, yhden Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjän ja kaksi italialaista agenttia heidän roolistaan Milanon imaamin Abu Omarin kidnappauksessa vuonna 2003,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan Yhdysvaltain 15. kesäkuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman Guantánamo Bayn vankileirin sulkemisesta ja tulevasta terrorisminvastaisesta yhteistyöstä, joka perustuu yhteisiin arvoihin, kansainväliseen oikeuteen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen,

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Guantánamosta: tuleva kuolemanrangaistusta koskeva päätös(1), ja Guantánamoa koskevat päätöslauselmansa, joista viimeisin on 23. toukokuuta 2013 annettu päätöslauselma vankien syömälakosta(2), ja 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta(3) sekä kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen – väliaikaisen valiokunnan väliaikainen mietintö(4), 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen(5), 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: väliaikaisen valiokunnan seurantakertomus(6), ja 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen(7),

–  ottaa huomioon neuvoston 5. ja 6. kesäkuuta 2014 antamat päätelmät perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista koskevasta komission kertomuksesta vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(8) ja 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)(9),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen senaatin raportista CIA:n käyttämästä kidutuksesta(10),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 hyväksytyn Brysselin julistuksen Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 52 artiklan mukaisesti loppuun saatetun tutkimuksen, joka koski terroriteosta epäiltyjen vangittujen laittomia vangitsemisia ja kuljetuksia CIA:n toimesta, sekä Euroopan neuvoston pääsihteerin kaikille yleissopimuksen osapuolille osoittamaa pyyntöä toimittaa hänelle tietoja aikaisemmista tai meneillään olevista tutkimuksista, kotimaisissa tuomioistuimissa vireillä olevista asioista tai muista tiedustelun aiheen johdosta toteutetuista toimenpiteistä 30. syyskuuta 2015 mennessä(11),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan parlamentaarisen tiedonhankintamatkan Bukarestiin, Romaniaan 24. ja 25. syyskuuta 2015, sekä vastaavan matkaselonteon,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 13. lokakuuta 2015 järjestämän kuulemistilaisuuden Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa varten vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen "A quest for accountability? EU and Member State inquiries into the CIA Rendition and Secret Detention Programme",

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ihmisoikeusasiantuntijoiden avoimen kirjeen Amerikan Yhdysvaltain hallitukselle Guantánamon vangitsemiskeskuksen avaamisen 14. vuosipäivänä 11. tammikuuta 2016,

–  ottaa huomioon Amerikan ihmisoikeuskomission viimeisimmät päätöslauselmat ja raportit, jotka koskevat Guantánamon vankien ihmisoikeuksia, mukaan luettuna heidän mahdollisuutensa terveydenhoitoon, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ETYJ:n ODIHR-toimisto) vuoden 2015 vuosikertomuksen sekä mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän päätökset,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle osoitetut kysymykset CIA:n käyttämää kidutusta koskevasta Yhdysvaltain senaatin raportista 11. helmikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman seurannasta (O-000038/2016 – B8-0367/2016 ja O-000039/2016 – B8-0368/2016),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unioni perustuu demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä ihmisarvon ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen periaatteisiin paitsi sisä- niin myös ulkopolitiikoissaan; ottaa huomioon, että unionin perusoikeuskirjan voimaantulo ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen liittymistä koskeva prosessi vahvistavat unionin sitoutumista ihmisoikeuksiin, minkä tulee näkyä kaikilla politiikan aloilla, jotta unionin ihmisoikeuspolitiikka voi olla tehokasta;

B.  ottaa huomioon, että korostettaessa "terrorismin vastaista sotaa" valtiollisten voimien tasapaino on vaarallisesti siirtynyt suosimaan hallitusten valtuuksien vahvistamista parlamentaarisen vallan ja tuomioistuinvallan kustannuksella, mikä on johtanut siihen, että valtion turvallisuutta käytetään ennennäkemättömällä tavalla estämään väitettyjen ihmisoikeusrikkomusten julkista tutkimista;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti vaatinut, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava oikeusvaltioperiaatetta, ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia myös alaa koskevan kansainvälisen yhteistyön yhteydessä unionin perussopimusten, Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen, kansallisten perustuslakien ja perusoikeuksia koskevan lainsäädännön pohjalta;

D.  ottaa huomioon, että parlamentti on voimakkaasti tuominnut Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) luovutuksia ja salaisia kuljetuksia koskevan ohjelman, johon sisältyy runsaasti ihmisoikeusrikkomuksia, mukaan luettuina laittomat ja mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, kidutus ja muut epäinhimillisen tai alentavan kohtelun muodot, palauttamiskiellon periaatteen rikkominen sekä tahdonvastaiset katoamiset Euroopan ilmatilan ja alueen kautta CIA:n toimesta, kuten Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen tarkastellut parlamentin väliaikainen tutkintavaliokunta totesi;

E.  katsoo, että näistä teoista kannettava vastuu on keskeistä, jotta ihmisoikeuksia voidaan suojella ja edistää tehokkaasti unionin sisä- ja ulkopolitiikassa ja jotta voidaan varmistaa legitiimit ja tehokkaat turvallisuuspolitiikat, jotka perustuvat oikeusvaltioperiaatteeseen;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti vaatinut tutkimaan perusteellisesti unionin jäsenvaltioiden osallistumisen CIA:n salaisia vangitsemisia ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevaan ohjelmaan;

G.  ottaa huomioon, että 9. joulukuuta 2015 tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunta (SSCI) julkaisi tutkimuksensa CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmasta ja erilaisten kidutusmuotojen kohdistamisesta vankeihin vuosina 2001–2006; ottaa huomioon, että raportti toi esiin uusia tietoja, jotka vahvistivat epäilyjä siitä, että lukuisat unionin jäsenvaltiot, niiden viranomaiset ja virkamiehet sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen edustajat olivat mukana CIA:n salaisia vangitsemisia ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa ohjelmassa, joskus korruption kautta, kun he saivat CIA:lta huomattavia rahasummia vastineeksi yhteistyöstään; ottaa huomioon, että raportti ei asettanut ketään Yhdysvalloissa vastuuseen CIA:n luovutuksia ja salaisia vangitsemisia koskevista ohjelmista; ottaa huomioon, että Yhdysvallat ei valitettavasti ole tehnyt yhteistyötä eurooppalaisissa tutkimuksissa, jotka koskevat eurooppalaisten osuutta CIA:n ohjelmissa, ja tähän mennessä syyllisiä ei ole saatu vastuuseen;

H.  ottaa huomioon, että Guantánamo Bayn sotilaskomission pääsyyttäjä Martins on todennut, että CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmaa koskevan SSCI:n tutkimuksen yhteenvedossa esitetyt tapahtumat todella tapahtuivat;

I.  ottaa huomioon, että SSCI:n yhteenvetoon sisältyviä tietoja käyttäen on suoritettu kattava uusi analyysi, joka vahvistaa aikaisemmat tutkimukset, jotka koskevat monen maan – myös unionin jäsenvaltioiden – osallistumista, ja joka avaa uusia tutkimussuuntia;

J.  ottaa huomioon, että edellinen parlamentti kehotti 10. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa nykyistä parlamenttia jatkamaan Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsitelleen väliaikaisen valiokunnan antaman toimeksiannon hoitamista ja täytäntöönpanoa ja varmistamaan siten, että sen suosituksia noudatetaan, sekä tutkimaan mahdollisesti esiin tulevia uusia seikkoja ja hyödyntämään täysimääräisesti tutkintaoikeuksiaan ja laajentamaan niitä;

K.  ottaa huomioon, että Amerikan ihmisoikeuskomission viimeisimmät päätöslauselmat ja raportit, jotka koskevat Guantánamon vankien ihmisoikeuksia, antavat aihetta epäillä, että ainakaan kaikki vangit eivät saa asianmukaista terveydenhoitoa tai kuntoutusta; ottaa myös huomioon, että ETYJ:n ODIHR-toimiston vuoden 2015 vuosikertomuksessa ollaan niinikään huolissaan ihmisoikeuksien suojasta Guantánamossa, mukaan luettuna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin epääminen, ja että mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän päätöksissä todetaan, että useita Guantánamon vankeja pidetään vangittuina mielivaltaisesti;

L.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sitoutui sulkemaan Guantánamo Bayn vankileirin tammikuuhun 2010 mennessä; ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sekä Amerikan Yhdysvallat allekirjoittivat 15. kesäkuuta 2009 yhteisen julkilausuman Guantánamo Bayn vangitsemiskeskuksen sulkemisesta ja tulevasta terrorisminvastaisesta yhteistyöstä, joka perustuu yhteisiin arvoihin, kansainväliseen oikeuteen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; ottaa huomioon, että presidentti Obama lähetti 23. helmikuuta 2016 kongressille suunnitelman Guantánamo Bayn vankileirin lopulliseksi sulkemiseksi; ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioiden apu joidenkin vankien uudelleensijoittamisessa on ollut rajallista;

M.  ottaa huomioon, että yksikään mukana ollut jäsenvaltio ei ole suorittanut täysimittaista ja tehokasta tutkimusta saattaakseen kansainvälisen ja kansallisen oikeuden vastaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt tuomioistuimen eteen tai varmistaakseen vastuunalaisuuden Yhdysvaltain senaatin raportin julkaisemisen jälkeen;

N.  pitää valitettavana, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tiedonhankintamatkalle Bukarestiin osallistuneet jäsenet eivät voineet vierailla ORNISS-rakennuksessa (salaiseksi luokitellun tiedon kansallinen rekisteröintivirasto), jota väitetään käytetyn CIA:n salaisena vangitsemiskeskuksena;

O.  ottaa huomioon, että parlamentin 11. helmikuuta 2015 antamassa päätöslauselmassa Yhdysvaltojen senaatin raportista CIA:n käyttämästä kidutuksesta kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa kehotettiin yhdessä ulkoasiainvaliokunnan ja erityisesti sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa jatkamaan sen Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen koskevaa tutkimusta ja raportoimaan täysistunnolle vuoden kuluessa;

1.  korostaa transatlanttisten suhteiden ainutlaatuista tärkeyttä ja strategista luonnetta maailmanlaajuisen epävakauden lisääntyessä; katsoo, että tätä suhdetta, joka perustuu yhteisiin etuihin ja arvoihin, on edelleen vahvistettava monenvälisyyden, oikeusvaltioperiaatteen ja neuvotteluihin perustuvan konfliktinratkaisun pohjalta;

2.  tuomitsee jälleen jyrkästi tehostetut kuulustelutekniikat, jotka on kielletty kansainvälisessä oikeudessa ja jotka rikkovat muun muassa oikeutta vapauteen, turvallisuuteen, inhimilliseen kohteluun, vapauteen kidutuksesta, syyttömyysolettamaan, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeusapuun sekä yhdenvertaiseen suojaan lain edessä;

3.  on vuoden kuluttua Yhdysvaltain senaatin raportin julkaisemisesta vakavasti huolissaan siitä, miten apaattisesti jäsenvaltiot ja unionin toimielimet ovat suhtautuneet moninkertaisiin perusoikeuksien rikkomuksiin ja kidutustapauksiin, joita ilmeni Euroopan maaperällä vuosina 2001–2006, ja että ne ovat jättäneet ne tutkimatta ja laiminlyöneet vastuullisten saattamisen oikeuden eteen;

4.  pitää myönteisenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 23. helmikuuta 2016 asiassa Nasr ja Ghali v. Italia (44883/09) antamaa tuomiota, jonka mukaan Italian viranomaiset olivat tietoisia egyptiläiseen imaamiin Abu Omariin kohdistetusta kidutuksesta ja ne selkeästi käyttivät "valtionsalaisuuden" periaatetta varmistaakseen, että vastuullisille myönnettiin käytännössä rankaisemattomuus; kehottaa Italian hallitusta luopumaan "valtionsalaisuuden" periaatteesta tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (SISMI) entisen johtajan ja apulaisjohtajan sekä kolmen aikaisemman SISMIn jäsenen osalta, jotta voidaan varmistaa, että oikeus voi toteutua esteettä;

5.  pitää valitettavana, että Romaniaan järjestettiin syyskuussa 2015 vain yksi puolueryhmien yhteinen tiedonhankintamatka; kehottaa parlamenttia järjestämään lisää tiedonhankintamatkoja niihin jäsenvaltioihin, joiden on Yhdysvaltain senaatin tutkimuksessa CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmasta todettu osallistuneen tällaiseen ohjelmaan, kuten Liettuaan, Puolaan, Italiaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan;

6.  korostaa, että vapauden ja turvallisuuden, demokratian ja perusihmisoikeuksien edistämisen kaltaisiin arvoihin perustuva transatlanttinen yhteistyö on ja sen pitääkin olla keskeisellä sijalla unionin ulkosuhteissa; toistaa Yhdysvaltain ja Euroopan unionin vuonna 2009 antamassa julkilausumassa todetun selkeän kannan, jonka mukaan terrorismia torjuvissa yhteisissä ponnisteluissa on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja erityisesti kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja humanitaarista lainsäädäntöä ja että tämä vahvistaa maitamme ja tekee niistä turvallisempia; kehottaa Yhdysvaltoja tekemään tässä yhteydessä kaikkensa kunnioittaakseen Euroopan kansalaisten oikeuksia samalla tavoin kuin Yhdysvaltain kansalaisten;

7.  uskoo, että terrorismin vastaisen transatlanttisen yhteistyön on kunnioitettava perusihmisoikeuksia ja yksityisyyttä sellaisina kuin ne on taattu unionin lainsäädännössä, koska se on eduksi kansalaisille molemmin puolin Atlanttia; kehottaa jatkamaan transatlanttisten kumppanien keskinäistä poliittista vuoropuhelua turvallisuuteen ja terrorismin torjumiseen liittyvistä kysymyksistä, mukaan luettuna kansalais- ja ihmisoikeuksien suojelu, jotta terrorismia voidaan torjua tehokkaasti;

8.  pitää valitettavana, että yli vuoden kuluttua siitä, kun Yhdysvaltain senaatin raportti julkaistiin ja parlamentti antoi päätöslauselman, jossa Yhdysvaltoja kehotettiin tutkimaan CIA:n luovutuksia ja salaisia vangitsemisia koskevasta ohjelmasta aiheutuneet lukuisat ihmisoikeusrikkomukset ja nostamaan niistä syytteitä sekä noudattamaan kaikkia unionin jäsenvaltioiden esittämiä, CIA:n ohjelmaan liittyviä pyyntöjä, yksikään syyllinen ei ole joutunut vastuuseen ja Yhdysvaltain hallitus on laiminlyönyt yhteistyön unionin jäsenvaltioiden kanssa;

9.  kehottaa Yhdysvaltoja edelleen tutkimaan edellisen hallituksen aikaisesta CIA:n luovutuksia ja salaisia vangitsemisia koskevasta ohjelmasta aiheutuneita lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia ja nostamaan niistä syytteitä sekä noudattamaan kaikkia unionin jäsenvaltioiden esittämiä pyyntöjä, jotka koskevat CIA:n ohjelmaan liittyviä tietoja, luovutuksia tai uhrien tehokkaita suojakeinoja; kehottaa SSCI:tä julkaisemaan CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmaa koskevan raporttinsa kokonaisuudessaan; korostaa Yhdysvaltain senaatin perustavanlaatuista johtopäätöstä, jonka mukaan CIA:n soveltamat väkivaltaiset ja laittomat menetelmät eivät tuottaneet tiedustelutietoja, joilla olisi estetty uusia terrori-iskuja; torjuu jälleen ehdottomasti kidutuksen ja tahdonvastaiset katoamiset; kehottaa lisäksi Yhdysvaltoja noudattamaan kansainvälistä oikeutta, jota sovelletaan tutkittaessa nyt esitettyjä väitteitä kidutuksesta ja huonosta kohtelusta Guantánamossa; kehottaa sitä myös noudattamaan EU:n jäsenvaltioiden esittämiä useita kehotuksia ja antamaan tietoja CIA:n salaisissa vankiloissa aiemmin vangittuina olleista henkilöistä; kehottaa myös noudattamaan pyyntöjä, joita kidutusta käsittelevä YK:n erityisraportoija on esittänyt Guantánamon tarkastusta ja CIA:n kidutuksen uhrien haastattelemista koskevan tehtävänsä yhteydessä;

10.  pitää valitettavana, että Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 52 artiklan mukainen Euroopan neuvoston pääsihteerin tiedustelu lopetettiin, vaikka monen jäsenvaltion tutkimukset jäivät saamatta ja vaikka asiaa koskeva lisäseuranta on tarpeen; pyytää siksi jäsenvaltioita jälleen tutkimaan täysin avoimesti syytökset, joiden mukaan niiden alueella oli salaisia vankiloita, joissa ihmisiä pidettiin CIA:n ohjelman puitteissa, ja asettamaan näihin operaatioihin osallistuneet tahot, julkiset toimijat mukaan luettuina, syytteeseen siten, että otetaan huomioon kaikki esiin tulleet uudet todisteet (mukaan luettuina SSCI:n yhteenvedossa hahmotellut suoritetut maksut), ja panee pahoitellen merkille, että tutkimukset etenevät hitaasti, vastuunalaisuus on rajallista ja valtionsalaisuuksiin turvaudutaan liiaksi;

11.  kehottaa Liettuaa, Romaniaa ja Puolaa järjestämään kiireellisesti avoimet, perusteelliset ja tehokkaat rikostutkinnat, joissa tarkastellaan niiden alueella sijainneita CIA:n salaisia vangitsemiskeskuksia, ja ottamaan tässä yhteydessä täysin huomioon kaikki ilmi tulleet tosiseikat sekä saattamaan ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet oikeuden eteen; kehottaa tutkijoita käymään perusteellisesti läpi luovutuslentoverkoston ja yhteyshenkilöt, joiden tiedetään yleisesti järjestäneen näitä lentoja tai osallistuneen niihin; kehottaa suorittamaan vangitsemispaikoilla rikospaikkatutkimuksen, tutkimaan vangeille tarjotun terveydenhoidon, analysoimaan puhelintiedot ja rahansiirrot; kehottaa harkitsemaan mahdollisten uhrien pyyntöjä osallistua tutkimuksiin; ja kehottaa varmistamaan, että tähän sisällytetään kaikki asiaan liittyvät rikokset, mukaan luettuina vankien siirrot, tai julkaisemaan kaikkien tähän mennessä suoritettujen tutkimusten tulokset;

12.  vaatii panemaan täysin ja viipymättä täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot Puolaa ja Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa vastaan, mukaan luettuina kiireellisten yksittäisten ja yleisten toimenpiteiden noudattaminen; kehottaa Eurooppa-neuvoston ministerineuvoston tavoin Puolaa hakemaan ja saamaan Yhdysvalloilta diplomaattiset takeet kuolemanrangaistuksen soveltamatta jättämisestä ja vakuudet oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja suorittamaan viipymättä perusteelliset ja tehokkaat rikostutkinnat, joilla varmistetaan, että kaikki asiaan liittyvät rikokset tutkitaan kaikkien uhrien osalta ja että ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; pitää tässä suhteessa myönteisenä, että Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia aikoo perustaa tilapäisen tutkintaelimen, ja kehottaa perustamaan sen nopeasti kansainvälisen tuen ja osallistumisen pohjalta;

13.  muistuttaa, että Romanian salaisen palvelun entinen päällikkö Ioan Talpes on julkisesti myöntänyt Euroopan parlamentin valtuuskunnalle, että hän oli täysin tietoinen CIA:n läsnäolosta Romanian alueella, ja vahvistanut, että hänelle oli annettu lupa "vuokrata" hallituksen rakennus CIA:lle;

14.  on huolissaan siitä, että kansalliset parlamentaariset ja oikeudelliset tutkimukset, joissa selvitetään joidenkin jäsenvaltioiden osallistumista CIA:n ohjelmaan, ovat törmänneet esteisiin ja asiakirjoja on aiheettomasti luokiteltu salaisiksi, mikä on johtanut käytännössä ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden rankaisemattomuuteen;

15.  muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti 24. heinäkuuta 2014 antamassaan tuomiossa nimenomaisesti, että julkiset lähteet ja kumulatiiviset todisteet, jotka osaltaan tuovat lisävalaistusta jäsenvaltioiden osallistumiseen CIA:n luovutusohjelmaan, ovat hyväksyttäviä todisteita tuomioistuinkäsittelyssä, erityisesti jos viralliset valtiolliset asiakirjat on suljettu julkisen tai tuomioistuimessa tapahtuvan tarkastelun piiristä "kansallisen turvallisuuden" perusteella;

16.  pitää Romaniassa tähän mennessä saavutettua kehitystä myönteisenä ja kehottaa Romanian senaattia poistamaan salassapitoluokituksen vuoden 2007 raporttinsa jäljellä olevilta osilta ja erityisesti liitteiltä, joihin Romanian senaatin tutkimuksen päätelmät perustuivat; kehottaa Romaniaa jälleen tutkimaan väitteet salaisesta vankilasta, nostamaan syytteet näihin operaatioihin osallistuneita vastaan ja ottamaan tässä huomioon kaikki ilmi tulleet uudet todisteet sekä suorittamaan tutkimuksen kiireellisesti;

17.  panee merkille, että Liettuan kansallista turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän valiokunnan (Sejmin CNSD) tutkimusta, jossa käsiteltiin Liettuan osallistumista CIA:n salaiseen vangitsemisohjelmaan, ei ole julkistettu, ja kehottaa julkistamaan tiedot;

18.  pitää valitettavana, että lukuisista pyynnöistä huolimatta (erityisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajan kirje Romanian ulkoministerille sekä tiedonhankintamatkan yhteydessä valtiosihteerille esitetty toinen pyyntö) tiedonhankintamatkan osallistujat eivät päässeet tutustumaan ns. "Bright Light" -keskukseen, eli rakennukseen, jonka on toistuvasti – ja virallisesti – raportoitu olleen vankilakäytössä;

19.  kehottaa kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä tukemaan täysimääräisesti ja aktiivisesti tutkintaa, joka koskee EU:n jäsenvaltioiden osallisuutta CIA:n salaisia vangitsemisia ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevaan ohjelmaan ja erityisesti henkilöitä, jotka olivat tutkittavien tapahtumien aikana hallituksen korkeissa viroissa asianomaisissa maissa;

20.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tiedottamaan täysistunnolle ennen kesäkuun 2016 loppua siitä, miten Euroopan parlamentin suosituksia ja pyyntöjä, jotka se esitti Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen koskevassa tutkimuksessaan ja myöhemmissä päätöslauselmissaan, on noudatettu, sekä tiedottamaan jäsenvaltioissa toteutettujen tutkimusten ja syytteeseenpanojen tuloksista;

21.  kehottaa vahvistamaan unionin ja Yhdysvaltain parlamenttien välistä dialogia ja erityisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä Yhdysvaltain kongressin ja senaatin vastaavien elinten välistä säännöllistä ja järjestelmällistä vuoropuhelua käyttämällä kaikkia yhteistyön ja vuoropuhelun muotoja, joista määrätään transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa (TLD); pitää tässä yhteydessä tervetulleena Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain senaatin välisen 78. TLD-kokouksen järjestämistä Haagissa 26.–28. kesäkuuta 2016 tilaisuutena vahvistaa tätä yhteistyötä, koska terrorismin vastainen yhteistyö on kiinteä osa keskusteluja;

22.  muistuttaa, että avoimuus on kaikkien demokraattisten yhteiskuntien ehdoton kulmakivi, joka liittyy kiinteästi siihen, että hallitukset ovat vastuussa kansoilleen; on siksi syvästi huolissaan siitä, että hallitukset yhä enenevässä määrin aiheettomasti käyttävät "kansallista turvallisuutta" ainoana tavoitteenaan estää julkinen tarkastelu, jota harjoittavat kansalaiset (joille hallitus on vastuussa) tai tuomioistuimet (jotka valvovat lakien noudattamista); toteaa, että demokraattisten vastuumekanismien poistaminen aiheuttaa suuren vaaran ja käytännössä vapauttaa hallitukset vastuustaan;

23.  pitää valitettavana, että Yhdysvaltain presidentin sitoumusta Guantánamon sulkemiseen tammikuuhun 2010 mennessä ei ole vielä täytetty; kehottaa Yhdysvaltain viranomaisia jälleen tarkistamaan sotilaskomissiojärjestelmää, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, sulkea Guantánamo ja estää kaikissa oloissa kidutus, huono kohtelu ja määräämättömän pituiset vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä;

24.  pitää valitettavana, ettei Yhdysvaltain hallinto ole saavuttanut yhtä tärkeimmistä tavoitteistaan ja sulkenut Guantánamo Bayssa olevaa Yhdysvaltain sotilastukikohdan vangitsemiskeskusta; tukee kaikkia lisätoimia, jotka tähtäävät tämän vangitsemiskeskuksen sulkemiseen ja syytteeseen asettamattomien vankien vapauttamiseen; kehottaa Yhdysvaltoja puuttumaan kansainvälisten ihmisoikeuselinten esiin nostamiin kysymyksiin Guantánamon vankien ihmisoikeuksista, mukaan luettuna riittävän terveydenhoidon saatavuus sekä kidutuksesta selvinneiden kuntouttaminen; korostaa, että presidentti Obama toisti 20. tammikuuta 2015 pitämässään kansakunnan tilaa koskevassa puheessa pyrkivänsä saavuttamaan vuoden 2008 vaalikampanjassaan antamansa lupauksen sulkea Guantánamon vankila, ja pitää edelleen myönteisenä suunnitelmaa, jonka presidentti Obama lähetti kongressille 23. helmikuuta 2016; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan turvapaikan vangeille, jotka on virallisesti määrätty vapautettaviksi;

25.  toistaa katsovansa, että siviilituomioistuimessa järjestettävät normaalit rikosoikeudenkäynnit ovat paras tapa ratkaista Guantánamon vankien asema; vaatii, että Yhdysvaltain hallussa olevien vankien syytteeseenpano ja oikeudenkäynnit toteutetaan viipymättä oikeusvaltion kansainvälisten normien mukaisesti tai heidät vapautetaan; korostaa tässä yhteydessä, että samoja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia normeja olisi sovellettava syrjimättä kaikkiin;

26.  kehottaa Yhdysvaltain viranomaisia olemaan langettamatta kuolemanrangaistusta Guantánamo Bayn vangeille;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, sotilaskomission koolle kutsuvalle viranomaiselle, Yhdysvaltain ulkoministerille, Yhdysvaltain presidentille, Yhdysvaltain kongressille ja senaatille, YK:n pääsihteerille, kidutusta käsittelevälle YK:n erityisedustajalle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Amerikan ihmisoikeuskomissiolle.

(1) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 132. (2) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 123. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0348. (4) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 833. (5) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 309. (6) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0031. (11) http://website-pace.net/documents/19838/2008330/AS-JUR-INF-2016-06-EN.pdf/f9280767-bf73-44a1-8541-03204e2dfae3

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 avaruusvoimavaroista Euroopan turvallisuudessa ja puolustuksessa (2015/2276(INI))

P8_TA(2016)0267 A8-0151/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) XVII ja XIX osaston,

–  ottaa huomioon Ranskan 17. marraskuuta 2015 esittämän pyynnön saada apua SEU:n 42 artiklan 7 kohdan nojalla,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen rikosoikeudellisten vastatoimien tehostamisesta,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2013 sekä 25. ja 26. kesäkuuta 2015 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 ja 18. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 20. ja 21. helmikuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät avaruuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2014 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä Euroopan puolustusviraston johtajan edistymiskertomuksen Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2013 antamien päätelmien täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2015 annetun komission kertomuksen puolustusta koskevan komission tiedonannon täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin (JOIN(2013)0030) ja siihen liittyvät 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Pohjois-Atlantin puolustusliiton (Nato) pääsihteerin Jens Stoltenbergin Euroopan parlamentissa 30. maaliskuuta 2015 antaman lausuman EU:n ja Naton yhteistyön tiivistämisestä,

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen apulaispuolustusministerin Bob Workin 28. tammikuuta 2015 ja 10. syyskuuta 2015 antamat lausumat Yhdysvaltojen puolustuspolitiikan painopisteen muuttamista koskevasta kolmannesta strategiasta (Offset Strategy) ja sen vaikutuksista kumppaneihin ja liittolaisiin,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2015 annetun varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (JOIN(2015)0050),

–  ottaa huomioon Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 377/2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013(2),

–  ottaa huomioon avaruusesineiden valvonnan ja seurannan tukikehyksen perustamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 541/2014/EU(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0151/2016),

A.  ottaa huomioon unionissa ja unionin ulkopuolella jatkuvasti vaarallisemmaksi ja haastavammaksi muuttuvan turvallisuusympäristön, jolle ovat tunnusomaisia sellaiset terroristihyökkäykset ja joukkomurhat, joiden vaikutukset ulottuvat kaikkiin jäsenvaltioihin ja joihin jäsenvaltioiden on vastattava hyväksymällä yhteinen strategia ja toteuttamalla koordinoituja vastatoimia, katsoo, että kyseiset turvallisuushaasteet edellyttävät EU:n turvallisuuden lujittamista kehittämällä ja tukemalla jatkuvasti EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa siten, että siitä tulee aiempaa tehokkaampi toimintaväline sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettujen eurooppalaisten normien, etujen ja arvojen edistämisen todellinen takaaja;

B.  katsoo, että EU:n on tehostettava rooliaan turvallisuuden takaajana sekä unionissa että sen ulkopuolella ja taattava vakaus sekä omassa naapurustossaan että globaalisti; katsoo, että unionin on osallistuttava turvallisuushaasteiden – erityisesti terrorismiin niin unionissa kuin sen ulkopuolella liittyvien haasteiden – torjumiseen, myös tukemalla kolmansia maita terrorismin ja sen perussyiden torjumisessa; katsoo, että jäsenvaltioiden ja unionin on yhdessä pyrittävä saamaan aikaan tehokas ja yhdenmukainen rajaturvallisuusjärjestelmä ulkorajojen turvaamiseksi;

C.  katsoo, että unionin on parannettava yhteistyötään ja koordinointiaan niin Pohjois-Atlantin puolustusliiton ja Yhdysvaltojen kanssa, sillä ne ovat edelleen Euroopan turvallisuuden ja vakauden takaajia, kuin Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Afrikan unionin ja muiden naapureidensa ja alueellisten kumppaniensa kanssa;

D.  katsoo, että unionin on puututtava turvallisuushaasteidemme, naapurustomme levottomuuksien ja aseellisten selkkausten, maahanmuuton, valtiollisista ja muista kuin valtiollisista toimijoista johtuvan ihmisten toimeentulomahdollisuuksien heikkenemisen sekä muun muassa ilmastonmuutoksen ja köyhyyden aiheuttaman valtioiden ja alueellisten järjestelmien murenemisen perimmäisiin syihin ottamalla käyttöön kattava sääntöihin ja arvoihin perustuva lähestymistapa unionissa ja sen ulkopuolella esiintyvien kriisien hoitamiseen;

E.  toteaa, että satelliittivalmiuksia voitaisiin käyttää laittomien maahantulijoiden ja heidän reittiensä entistä parempaan arviointiin ja selvittämiseen sekä Pohjois-Afrikasta tulevien maahantulijoiden käyttämien alusten lastausalueiden selvittämiseen, mikä auttaisi paikantamaan niitä nopeammin ja säästämään ihmishenkiä;

F.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2015 pidetty, puolustusasioihin keskittynyt Eurooppa-neuvosto kehotti edistämään aiempaa laajempaa ja systemaattisempaa eurooppalaista puolustusyhteistyötä keskeisten voimavarojen tuottamiseksi, myös käyttämällä EU:n varoja ja nykyisiä valmiuksia johdonmukaisesti ja tehokkaasti;

G.  toteaa, että avaruuspolitiikka on keskeinen osa strategista riippumattomuutta, joka EU:n on kehitettävä turvatakseen arkaluontoiset teknologiset ja teolliset valmiudet sekä riippumattomuus arviointien suorittamisessa;

H.  toteaa, että avaruusvoimavarat Euroopan turvallisuudessa ja puolustuksessa ovat tärkeitä ja joissakin tapauksissa jopa elintärkeitä monissa eri tilanteissa alkaen jokapäiväisestä käytöstä rauhan aikana ja ulottuen kriisinhallintaan ja akuutimpiin turvallisuushaasteisiin, jopa täysimittaiseen sodankäyntiin; ottaa huomioon, että tällaisten voimavarojen kehittäminen on pitkän aikavälin hanke; ottaa huomioon, että tulevien voimavarojen kehittämistä on suunniteltava samalla kun nykyisiä voimavaroja otetaan käyttöön;

I.  toteaa, että avaruusteknologian leviäminen ja yhteiskuntien yhä suurempi riippuvuus satelliiteista lisäävät kilpailua avaruusvoimavaroista (reitit, taajuudet) ja tekevät satelliiteista keskeistä infrastruktuuria; toteaa, että satelliittientorjuntatekniikan (ASAT) kehittäminen, johon liittyy monia tekijöitä, kuten kiertoradoilla oleviin aseisiin liittyvät voimavarat, on osoitus avaruuden aseistamisesta;

J.  toteaa, että puolustuksen ja turvallisuuden aloilla unionin toiminta voisi tapahtua esimerkiksi Euroopan puolustusviraston ja EU:n satelliittikeskuksen kaltaisten elinten kautta;

K.  ottaa huomioon, että eurooppalaisia avaruusresursseja on kehitetty viimeksi kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana kansallisten avaruusvirastojen ja viimeaikoina myös Euroopan avaruusjärjestön (ESA) koordinoitujen toimien turvin; toteaa, että kansainvälisen avaruusoikeuden oikeudellisen kehyksen muodostava ulkoavaruussopimus tuli voimaan lokakuussa 1967;

L.  ottaa huomioon, että avaruusvoimavarojen kehittäminen ja ylläpitäminen Euroopan turvallisuutta ja puolustusta varten edellyttää tehokasta yhteistyötä ja synergiaa jäsenvaltioiden välillä ja eurooppalaisten ja kansainvälisten elinten kanssa;

M.  toteaa, että EU:n avaruusvoimavarojen olisi oltava yhteensopivia Naton ja Yhdysvaltojen voimavarojen kanssa, jotta niiden täysimääräinen hyödyntäminen verkkona kriisitilanteissa on mahdollista;

N.  toteaa, että avaruusteknologiaan liittyvä tutkimus ja kehittäminen on ala, jolla investointien tuotto on erittäin hyvä ja joka tuottaa sivutuotteena myös korkealaatuisia ohjelmistoja ja laitteita, joilla on monenlaista kaupallista käyttöä;

1.  katsoo, että avaruuteen perustuvat voimavarat ja palvelut ovat tärkeässä asemassa muiden alojen ohella Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen kannalta; on vakuuttunut, että nykyiset ja tulevat avaruuteen perustuvat voimavarat ja palvelut parantavat jäsenvaltioiden ja unionin kaksikäyttöisiä operatiivisia valmiuksia panna täytäntöön yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä EU:n muita toimintapolitiikkoja esimerkiksi ulkoisen toiminnan, rajaturvallisuuden, meriturvallisuuden, maatalouden, ympäristön, ilmastotoimien, energiavarmuuden, katastrofien hallinnan, humanitaarisen avun ja liikenteen aloilla;

2.  katsoo, että YTPP:n täytäntöönpanoa on jatkettava; muistuttaa tarpeesta lisätä YTPP:n vaikuttavuutta, näkyvyyttä ja tuloksellisuutta; vahvistaa avaruuspolitiikan tärkeyden ja sen YTPP:lle tuoman lisäarvon; katsoo, että avaruus olisi sisällytettävä unionin tulevaan politiikkaan (esimerkkinä sisäinen turvallisuus, liikenne, avaruus, energia ja tutkimus) ja synergiavaikutuksia avaruusalan kanssa olisi vahvistettava ja hyödynnettävä edelleen; korostaa, että avaruusvoimavarojen käyttö sodassa terrorismia ja terroristijärjestöjä vastaan on keskeisellä sijalla, sillä sen avulla voidaan paikallistaa ja seurata terroristien koulutusleirejä;

3.  katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten ja unionin olisi parannettava mahdollisuuksia käyttää avaruusperusteista satelliittitietoliikennettä, lisättävä avaruustilannetietoisuutta, parannettava täsmänavigointia ja lisättävä maanhavainnoinnin voimavaroja ja varmistettava, että Eurooppa on riippumaton kriittisten avaruusteknologioiden ja avaruuteen pääsyn suhteen; katsoo, että erityisesti avaruustilannetietoisuudella on jatkossakin keskeinen rooli sekä sotilaallisissa että siviiliasioissa; korostaa sitoutumista siihen, että avaruutta ei militarisoida; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää riittävää rahoitusinvestointia; kehottaa tältä osin komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan EU:n riippumattomuuden avaruusrakenteiden osalta ja tarjoamaan sen edellyttämät resurssit; katsoo, että tämä tavoite on olennaisen tärkeä siviilitoimintojen kannalta (arvioidaan, että länsimaissa noin 6–7 prosenttia bkt:stä riippuu satelliittipaikannuksesta ja -navigointiteknologiasta) samoin kuin turvallisuuden ja puolustuksen kannalta; katsoo, että yhteistyön olisi pohjauduttava hallitustenvälisyyteen ja tapahduttava Euroopan avaruusjärjestön kautta;

4.  korostaa Copernicus-ohjelman turvallisuusulottuvuutta ja erityisesti sovelluksia, jotka liittyvät kriisien ehkäisemiseen ja niihin vastaamiseen, humanitaariseen apuun ja yhteistyöhön, konfliktien ehkäisyyn, mukaan lukien kansainvälisten sopimusten noudattamisen valvonta sekä merten valvonta; kehottaa korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan avaruusvoimavarojen konfliktinestotavoitetta;

5.  korostaa, että Euroopan unionin avaruuspolitiikalla edistetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artiklan – jonka soveltamisalaan kuuluu myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikka – mukaisesti tieteellistä ja teknologista kehitystä, teollisuuden kilpailukykyä ja unionin politiikkojen täytäntöönpanoa; muistuttaa, että unionin kaksi lippulaivaohjelmaa (Galileo ja Copernicus) ovat siviilihallinnon alaisia siviiliohjelmia ja että niiden eurooppalainen luonne on mahdollistanut niiden toteuttamisen ja varmistanut niiden menestymisen; kehottaa neuvostoa, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota varmistamaan, että unionin avaruusohjelmilla kehitetään erityisesti osoittamalla riittävästi varoja tutkimukseen sellaisia siviilikäyttöön tarkoitettuja avaruusperusteisia voimavaroja ja palveluja, joilla on merkitystä Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskevien voimavarojen kannalta; katsoo, että avaruusvoimavarojen kaksikäyttöisyys on tärkeää, jotta resursseja voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti;

6.  korostaa, että avaruusohjelmista saadaan turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä etuja, jotka kytkeytyvät teknisesti siviilipuolen etuihin, ja korostaa tässä yhteydessä Galileo- ja Copernicus-ohjelmien kaksikäyttökapasiteettia; katsoo, että kapasiteetti olisi kehitettävä huippuunsa seuraavien sukupolvien aikana esimerkiksi pyrkimällä muun muassa suurempaan tarkkuuteen, ja parempaan todentamiseen, salaukseen, jatkuvuuteen ja eheyteen (Galileo); korostaa, että korkean resoluution maanhavainnointitiedoista ja paikannusjärjestelmistä on hyötyä siviili- ja turvallisuusalan sovelluksissa, esimerkiksi katastrofien hallinnan, humanitaarisen toiminnan, pakolaisavun, merivalvonnan, maapallon lämpenemisen, energiavarmuuden ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan kaltaisilla aloilla sekä maailmanlaajuisten luonnonkatastrofien ja erityisesti kuivuuden, maanjäristysten, tulvien ja metsäpalojen havaitsemisessa ja niihin reagoimisessa; toteaa, että miehittämättömien ilma-alusten ja satelliittien vuorovaikutusta on parannettava; kehottaa tuottamaan väliarvioinnissa riittävästi tietoa kaikkien satelliittijärjestelmien jatkokehittämistä varten;

7.  pitää välttämättömänä ottaa EU:n tasolla käyttöön kokonaisvaltainen, yhdennetty ja pitkän aikavälin lähestymistapa avaruusalaan; katsoo, että avaruusala olisi mainittava EU:n uudessa kokonaisvaltaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa strategiassa, kun otetaan huomioon EU:n tällä hetkellä kehittämät kaksikäyttöiset avaruusohjelmat sekä tarve kehittää edelleen unionin siviilialan avaruusohjelmia, jotka soveltuvat sekä siviiliturvallisuuden alan että puolustusalan käyttötarkoituksiin;

8.  on tyytyväinen EU:n tukemaan monenväliseen aloitteeseen avaruustoimintaa koskevien kansainvälisten käytännesääntöjen luomiseksi keinona ottaa käyttöön toimintaa avaruudessa sääntelevät normit, ja katsoo, että aloitteen tavoitteena on parantaa avaruustoimintaympäristön turvallisuutta ja kestävyyttä korostamalla, että avaruudessa tapahtuvassa toiminnassa olisi noudatettava tarkasti varotoimenpiteitä ja toimittava asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta noudattaen, jotta voidaan rakentaa luottamusta avaruusalalla;

9.  pyytää komissiota määrittämään pikaisesti unionin tarpeet, jotka koskevat sitä, miten avaruuspolitiikalla mahdollisesti tuetaan YTPP:tä seuraavien tärkeimpien näkökohtien osalta: laukaisu, sijaintitiedot, kuvat, viestintä, avaruussää, avaruusjäte, kyberturvallisuus, häirintä, harhautus ja muut tarkoituksellisesti aiheutetut uhat sekä turvallisuus paikalla -osio; katsoo, että nykyisten eurooppalaisten järjestelmien avaruuteen liittyvät ominaisuudet olisi tulevaisuudessa määritettävä YTPP:n vaatimukset huomioon ottaen ja siten, että ne kattavat kaikki edellä mainitut asiaan liittyvät näkökohdat;

10.  kehottaa määrittämään tarpeelliset vaatimukset tuleville yksityisille ja julkisille järjestelmille, jotka edistävät ihmishengen turvaamiseen liittyviä sovelluksia (kuten paikantaminen ja ilmaliikenteen hallinta) niin, että voidaan suojautua mahdollisilta turvallisuuteen kohdistuvilta hyökkäyksiltä (häirintä, naamioidut hyökkäykset, kyberhyökkäykset, avaruussää ja -romu); katsoo, että tällaiset turvallisuusvaatimukset olisi voitava sertifioida ja että niiden olisi oltava eurooppalaisen elimen (esimerkiksi EASAn) valvonnassa;

11.  korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan avaruusvoimavarojen kehittämisessä unionin turvallisuutta ja puolustusta varten olisi noudatettava kahta keskeistä strategista tavoitetta: maapallon turvallisuudesta huolehtiminen maapalloa kiertävillä avaruusteknologian järjestelmillä, joilla on tarkoitus havainnoida maanpintaa tai välittää sijaintiin, navigointiin ja ajastukseen liittyviä tietoja tai harjoittaa satelliittiviestintää, sekä ulkoavaruuden turvallisuudesta ja avaruusturvallisuudesta eli turvallisuudesta kiertoradalla ja avaruudessa huolehtiminen maassa sijaitsevien ja kiertoradalla olevien avaruustilannetietoisuusjärjestelmien avulla;

12.  panee merkille kybersodankäynnin aiheuttamat vaarat ja hybridiuhat unionin avaruusohjelmille, kun otetaan huomioon, että harhautukset ja häirintä voivat haitata sotilaallisia operaatioita ja niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia jokapäiväiseen elämään maan päällä; katsoo, että kyberturvallisuus edellyttää unionin, jäsenvaltioiden, yritysten ja internetasiantuntijoiden yhteistä lähestymistapaa; kehottaakin komissiota sisällyttämään avaruusohjelmia kyberturvallisuutta koskevaan toimintaansa;

13.  katsoo, että olisi tehostettava erilaisten kansallisten tarpeiden vuoksi kirjavalla tavalla eri jäsenvaltioissa käyttöön otettujen avaruusjärjestelmien koordinointia, jotta eri sovellusten (esimerkiksi lentoliikenteen valvonta) häiriöt voidaan ennakoida nopeasti;

14.  korostaa, että komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon, GNSS-viraston, Euroopan puolustusviraston, Euroopan avaruusjärjestön ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on olennaista Euroopan avaruusvoimavarojen ja -palvelujen parantamiseksi; katsoo, että unionin, tarkemmin sanoen varapuheenjohtajan / korkean edustajan, olisi koordinoitava, edistettävä ja tuettava tällaista yhteistyötä avaruusturvallisuus- ja puolustusalalla erityisen operationaalisen koordinointikeskuksen avulla; on vakuuttunut, että Euroopan avaruusjärjestön olisi oltava merkittävässä asemassa yhtenäisen, myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsittävän eurooppalaisen avaruuspolitiikan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa;

15.  kehottaa komissiota esittämään avaruutta koskevan unionin turvallisuus- ja puolustusalan tutkimuksen vakiintuneen yhteistyökehyksen avulla saadut tulokset ja pyytää esittämään suosituksia sen kehittämiseksi edelleen; kehottaa komissiota selventämään, miten Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuulunut siviili- ja sotilasalan välinen tutkimusyhteistyö on edistänyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamista avaruusalalla;

16.  pitää myönteisenä avaruusesineiden valvonnan ja seurannan tukikehystä; kehottaa komissiota kertomaan parlamentille kehyksen toteuttamisesta ja sen vaikutuksesta turvallisuuteen ja puolustukseen; kehottaa komissiota laatimaan toteuttamista koskevan etenemissuunnitelman, joka kattaa kaavaillun rakenteen määrittelyn;

17.  korostaa avaruusinnovoinnin ja turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvän tutkimuksen edistämisen strategista merkitystä; panee merkille merkittävät mahdollisuudet, jotka liittyvät kriittisiin avaruusteknologioihin, kuten Euroopan tiedonvälityssatelliittijärjestelmään, joka mahdollistaa tosiaikaisen ja jatkuvan maanhavainnoinnin, nanosatelliittien muodostamien valtavien ryhmittymien käyttöönoton sekä reagoivien avaruusvoimavarojen kehittämisen; korostaa tarvetta kehittää innovatiivisia massadatateknologioita, jotta avaruustiedon kaikki mahdollisuudet voidaan hyödyntää turvallisuus- ja puolustusalalla; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä teknologiat ehdotukseensa Euroopan avaruusstrategiaksi;

18.  kehottaa kehittämään EU:n avaruusasioihin liittyviä kahden- ja monenvälisiä diplomatian alan aloitteita, jotta voidaan tukea avaruuden institutionaalistamisen kehittämistä sekä avoimuutta ja luottamusta lisääviä toimia; painottaa, että on tehostettava työtä ulkoavaruustoiminnan kansainvälisen käytännesäännöstön edistämiseksi; kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa harkitsemaan avaruusalaan liittyvien tekijöiden käsittelemistä muita asiakokonaisuuksia koskevissa neuvotteluissa;

19.  rohkaisee jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisiä puolustus- ja turvallisuusalan ohjelmia ja aloitteita, kuten tiedusteluun ja tarkkailuun tarkoitettu monikansallinen avaruussijoitteinen kuvausjärjestelmä, valtiollinen satelliittiviestintä (GovSatcom) ja avaruusesineiden valvonta ja seuranta (SST), ja viimeistelemään ne, sekä yhdistämään ja jakamaan puolustus- ja turvallisuusalan voimavaroja, ja ilmaisee tukensa tällaisille yhteisille ohjelmille ja aloitteille;

20.  on tyytyväinen siihen, että meneillään oleva valtiolliseen satelliittiviestintään (GovSatcom) liittyvä Euroopan puolustusviraston (EDA) ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) hanke kuuluu joulukuussa 2013 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa määriteltyihin EDA:n lippulaivaohjelmiin; kehottaa asianomaisia toimijoita luomaan pysyvän ohjelman ja hyödyntämään myös sotilaalliseen satelliittiviestintään liittyvää EDA:n eurooppalaista lisäarvoa; on tyytyväinen Desire I -hankkeen onnistuneeseen täytäntöönpanoon ja tulevaa RPAS:n käyttöä erottelemattomassa ilmatilassa koskevan EDA:n ja ESA:n Desire II -demonstrointihankkeen käynnistämiseen;

21.  katsoo, että turvallisuus- ja puolustusalaan liittyviä tulevia avaruusperusteisia voimavaroja ja palveluja koskeva EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö hyödyttäisi molempia osapuolia; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö on tehokkaampaa ja yhteensopivampaa, kun molempien osapuolten teknologia ja voimavarat ovat samalla tasolla; kehottaa komissiota tunnistamaan ja korjaamaan mahdollisen teknologiavajeen; panee merkille Yhdysvaltojen puolustuspolitiikan painopisteen muuttamista koskevan kolmannen strategian valmistelutyön; kehottaa unionia ottamaan tämän kehityskulun huomioon oman kokonaisvaltaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategiansa valmistelun yhteydessä sekä sisällyttämään turvallisuus- ja puolustusalan avaruusperusteiset voimavarat kyseisen strategian soveltamisalaan; katsoo, että olemassa olevia jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiä suhteita voitaisiin käyttää tarvittaessa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa keskustelemaan puolustusministereiden kanssa sovellettavasta lähestymistavasta ja pitämään parlamentin ajan tasalla keskustelun vaiheista;

22.  katsoo, että EU:n olisi edelleen helpotettava ulkoavaruustoiminnan kansainvälisen käytännesäännöstön vahvistamista, jotta suojellaan avaruusinfrastruktuuria ja estetään samalla avaruuden aseistaminen; katsoo, että avaruustilannetietoisuutta koskevan ohjelman (SSA) kehittäminen on tämän kannalta elintärkeää; kehottaa unionia työskentelemään tämän tavoitteen saavuttamiseksi yhteistyössä ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevän YK:n komitean ja muiden asian kannalta tärkeiden kumppaneiden kanssa;

23.  muistuttaa, että EU:n ja Naton tiivis yhteistyö turvallisuuden ja puolustuksen alalla on välttämätöntä; on vakuuttunut, että EU:n ja Naton välisen yhteistyön piiriin olisi otettava näiden toiminta selviytymiskyvyn kehittämiseksi yhdessä EU:n naapureiden kanssa sekä puolustukseen tehtävät investoinnit; katsoo, että avaruusperusteisia voimavaroja ja palveluja koskeva yhteistyö voisi tarjota mahdollisuuksia parantaa kummankin instituution keskinäistä yhteensopivuutta ja niiden välistä synergiaa; on varma, että tämä myös vahvistaisi Naton asemaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sekä yhteisessä puolustuksessa;

24.  huomauttaa kuitenkin, että EU:n on pyrittävä edelleen varmistamaan mahdollisimman laaja avaruuteen liittyvä ja sotilaallinen autonomia; huomauttaa, että pitkällä aikavälillä EU:lla on oltava oma koneisto puolustusliiton luomista varten;

25.  katsoo, että turvallisuus- ja puolustusalaan liittyvien avaruusperusteisten voimavarojen ja palvelujen suojeleminen kyberhyökkäyksiä, fyysisiä uhkia, romua ja muuta häirintää vastaan voisi tarjota mahdollisuuksia EU:n ja Naton väliselle yhteistyölle, joka johtaisi varojen turvaamiselle tarpeellisen teknisen infrastruktuurin luomiseen, sillä muussa tapauksessa veronmaksajien rahoilla tehdyt miljardien investoinnit Euroopan avaruusalan infrastruktuuriin voivat osoittautua hukkainvestoinneiksi; toteaa, että kaupallinen satelliittiviestintä ja sen lisääntyvä käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin altistaa sen hyökkäyksille; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tiedottamaan parlamentille EU:n ja Naton yhteistyön kehittymisestä;

26.  katsoo, että EU:n siviilialan avaruusohjelmat tarjoavat laajan kirjon monella eri alalla käytettäviä voimavaroja ja palveluja, Copernicus- ja Galileo-järjestelmien seuraavat kehitysvaiheet mukaan luettuina; toteaa, että turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät huolenaiheet on otettava huomioon jo alkuvaiheessa; katsoo, että avaruustilannetietoisuus/avaruussää, satelliittiviestintä, sähköinen tiedustelu ja varhaisvaroitus ovat aloja, joilla voisi olla hyötyä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön lisäämisestä, EU-tason tuen lisäämisestä sekä avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalojen elinten jatkuvasti tekemistä investoinneista ja näiden elinten tukemisesta;

27.  panee merkille Galileon julkisesti säännellyn palvelun (PRS) merkityksen sotilasjärjestelmien navigoinnille ja ohjaukselle; kehottaa korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita tehostamaan vuonna 1967 tehdyn ulkoavaruussopimuksen tarkistamista koskevia pyrkimyksiään tai luomaan uuden sääntelykehyksen, jossa otetaan huomioon vuoden 1960 jälkeinen teknologinen edistys ja pyritään estämään kilpavarustelu avaruudessa;

28.  toteaa, että niiden EU:n avaruusohjelmien sovellusten, jotka vaikuttavat suoraan käyttäjiin, kuten Galileo- ja Copernicus-palvelut, avoimuus ja tuloksellinen tunnetuksi tekeminen Euroopan kansalaisten keskuudessa on keskeisen tärkeää kyseisten ohjelmien menestyksen kannalta; katsoo, että näitä ohjelmia voitaisiin käyttää YTPP:hen liittyvän strategioinnin ja YTPP:n operatiivisten toimien vaikuttavuuden tehostamiseen; kehottaa määrittämään ja kehittämään Galileo- ja Copernicus-järjestelmien seuraavia sukupolvia koskevia turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä voimavaratarpeita;

29.  korostaa, että on olemassa julkisesti säännelty Galileo-palvelu, joka on varattu yksinomaan julkishallinnon valtuuttamille käyttäjille ja joka on tarkoitettu sellaisia arkaluonteisia sovelluksia varten, joissa vaaditaan vakautta ja täydellistä luotettavuutta; katsoo, että julkisesti säännellyn palvelun kapasiteettia olisi kehitettävä edelleen seuraavien sukupolvien yhteydessä, jotta voidaan vastata kehittyviin uhkiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että toimintamenetelmät ovat mahdollisimman tehokkaita erityisesti kriisitapauksissa; korostaa tarvetta jatkaa Galileon valmiuksiin perustuvien sovellusten kehittämistä ja edistämistä, YTPP:n kannalta välttämättömät sovellukset mukaan luettuina, jotta sosio-ekonomiset hyödyt olisivat mahdollisimman suuret; palauttaa lisäksi mieliin tarpeen vahvistaa Galileo-infrastruktuurin turvallisuutta, maasegmentti mukaan luettuna, ja kehottaa komissiota ryhtymään tältä osin aiheellisiin toimiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa;

30.  korostaa unionin maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien (GNSS) korkeaa turvallisuustasoa; tähdentää, että Euroopan GNSS-virasto on hoitanut tehtävänsä menestyksekkäästi, mistä kuuluu kiitos erityisesti eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnalle sekä Galileon turvallisuuden valvontakeskuksille; kehottaa tässä yhteydessä hyödyntämään Euroopan GNSS-viraston asiantuntijoita ja turvallisuusinfrastruktuuria myös Copernicus-ohjelmaa varten; kehottaa tarkastelemaan tätä kysymystä Galileo- ja Copernicus-ohjelmien väliarvioinnin yhteydessä;

31.  panee merkille erityisesti operatiivisen tarpeen saada erittäin laadukasta maanhavainnointitietoa Copernicus-ohjelman avulla ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten tarve voidaan tyydyttää, kun otetaan huomioon YTPP-vaatimukset; korostaa avaruudesta suoritettavaa lähes tosiaikaista tarkkailua ja videon suoratoistoa koskevaa kehitystyötä ja suosittaa komissiolle sen tutkimista, miten tätä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvissä käyttötarkoituksissa; palauttaa lisäksi mieliin tarpeen vahvistaa Copernicus-infrastruktuurin turvallisuutta, maasegmentti mukaan luettuna, sekä tietoturvaa ja kehottaa komissiota ryhtymään tältä osin aiheellisiin toimiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa; huomauttaa lisäksi, että on tärkeää pohtia, miten avaruusala voisi osallistua Copernicus-operaatioiden johtamiseen;

32.  kiinnittää huomiota tarpeeseen parantaa tietojen jakelua satelliiteista käyttäjille koskevaa prosessia, myös rakentamalla tarvittava teknologinen infrastruktuuri; panee merkille komission tiedonannossa mainitun seikan, että 60 prosenttia eurooppalaisten satelliittien elektroniikasta tuodaan tällä hetkellä Yhdysvalloista; kehottaa tekemään aloitteen siitä, kuinka arkaluonteisia tietoja ja henkilötietoja voidaan suojella tässä yhteydessä;

33.  pitää myönteisenä tehtyä työtä, jolla unionille pyritään luomaan mahdollisuus käyttää itsenäisesti valtiollista satelliittiviestintää (GovSatcom), ja kehottaa komissiota jatkamaan tämän hankkeen viemistä eteenpäin; muistuttaa, että prosessin ensimmäisessä vaiheessa komissio ja Euroopan puolustusvirasto määrittivät siviili- ja sotilaskäyttöä koskevat tarpeet, ja katsoo, että aloitteessa olisi koottava yhteen kysyntä ja se olisi suunniteltava siten, että sillä täytetään havaitut tarpeet mahdollisimman hyvin; kehottaa komissiota tekemään edunsaajien tarpeiden ja vaatimusten perusteella kustannus-hyötyanalyysin seuraavista eri ratkaisuista:

kehottaa komissiota tarkastelemaan tähän liittyen omistajuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevaa kysymystä; toteaa kuitenkin, että oli lopullinen ratkaisu mikä tahansa, mahdollisen uuden aloitteen olisi oltava yleisen edun mukainen ja tuotettava etuja unionin avaruusalalle (valmistajat, toiminnanharjoittajat, laukaisupalvelujen tarjoajat ja toimialan muut segmentit); katsoo, että GovSatcom-järjestelmää olisi pidettävä myös mahdollisuutena lisätä kilpailukykyä ja innovointia hyödyntämällä kaksikäyttöisten teknologioiden kehitystä satelliittiviestinnän erittäin kilpailluilla ja dynaamisilla markkinoilla; korostaa tarvetta vähentää riippuvuutta unionin ulkopuolisista kaluston ja palvelujen tarjoajista;

34.  korostaa avaruusesineiden valvonnan ja seurannan (SST) kehittämistä hyvänä avaruusalan yhteistyötä koskevana aloitteena ja askeleena avaruusturvallisuuden parantamiseksi; edellyttää, että unioni asettaa omien SST-valmiuksiensa kehittämisen etusijalle suojellakseen taloutta, yhteiskuntaa ja kansalaisten turvallisuutta kehitettäessä avaruusvoimavaroja unionin turvallisuutta ja puolustusta varten; katsoo, että SST:stä olisi tehtävä unionin ohjelma, jolla on oma talousarvio, samalla kun varmistetaan, että tällä ei vähennetä käynnissä olevien hankkeiden rahoitusta; katsoo lisäksi, että unionin olisi kehitettävä aiempaa kokonaisvaltaisempi avaruustilannetietoisuusjärjestelmä entistä ennakoivampine valmiuksineen ja että järjestelmällä olisi valvottava avaruutta ja analysoitava ja arvioitava avaruustoimintaan kohdistuvia mahdollisia uhkia ja vaaroja; kehottaa siksi komissiota laajentamaan avaruusesineiden valvontaa ja seurantaa, kehittämään aiempaa laajempi avaruustilannetietoisuutta koskeva malli, jossa otetaan huomioon myös avaruusjärjestelmiin tahallisesti kohdistetut uhat, sekä ottamaan yhdessä ESA:n kanssa huomioon avaruussää ja maapallon lähelle tulevat esineet ja avaruusromun ehkäisemiseen ja poistamiseen soveltuvia teknisiä järjestelmiä varten tarvittava tutkimus; katsoo, että avaruustoimintaa olisi voitava koordinoida kokonaisvaltaisesti ilman, että puututaan vapauteen käyttää avaruutta; kehottaa komissiota varmistamaan, että yksityinen sektori voi nousta tärkeään asemaan avaruusesineiden valvonta- ja seurantajärjestelmän muiden kuin arkaluonteisten osien jatkokehityksessä ja ylläpidossa, ja toteaa, että Galileon kaksitahoinen hallintorakenne voisi toimia mallina niille;

35.  korostaa tarvetta kehittää toimia ja tutkimusresursseja tulevaisuuden sovellusten rakentamiseksi ja sellaisen kilpailukykyisen eurooppalaisen avaruusteollisuuden kehittämiseksi, joka voi menestyä kaupallisesti terveen taloudellisen ympäristön ansiosta; panee merkille yksityisten tahojen kasvavan merkityksen avaruusmarkkinoilla; korostaa, että pk-yritykset on tarpeen ottaa mukaan varsinkin turvallisuuden varmistamisen kannalta merkityksellisiin avaruusteknologioihin liittyviin tutkimus-, kehitys- ja tuotantoprosesseihin, ja painottaa niiden osallistumisesta saatavia etuja; suhtautuu edelleen varovaisesti riskeihin, jotka liittyvät sääntelemättömiin yksityisiin aloitteisiin, joilla on turvallisuus- ja puolustusvaikutuksia; painottaa, että riskien ja hyötyjen tasapaino saattaa vaihdella avaruustoiminnan osa-alueesta toiseen ja että siksi sitä on arvioitava tapauskohtaisesti erityisesti, kun tasapainossa on kyse itsemääräämisoikeuteen ja strategiseen autonomiaan liittyvistä erityispiirteistä; kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarjoamaan tarpeelliset keinot kyseisten riskien välttämiseksi;

36.  painottaa, että avaruusalan strateginen merkitys huomioon ottaen alan investointivelvoitteet kuuluvat julkiselle sektorille; katsoo, että avaruusohjelmien ja -infrastruktuurin korkeiden kehittämiskustannusten vuoksi kyseisten hankkeiden toteutettavuus voidaan varmistaa ainoastaan julkisen sektorin päättäväisillä pyrkimyksillä kanavoida yksityisiä aloitteita;

37.  huomauttaa unionin avaruusohjelmien tulevan rahoituksen osalta, että olisi suotavaa päättää, milloin voi olla mahdollista käyttää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia jossain muodossa;

38.  huomauttaa, että on perustettava asianmukaiset sääntely- ja politiikkapuitteet, jotta avaruusalalle annetaan uutta pontta ja lisää kannustimia avaruusvoimavaroja koskevan teknologisen kehittämisen ja tutkimuksen vauhdittamiseksi; kehottaa varmistamaan avaruuteen liittyvään tutkimukseen tarvittavan rahoituksen edellä mainituilla aloilla; toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmalla voi olla merkittävä rooli pyrkimyksissä vähentää EU:n riippuvuutta kriittisistä avaruusteknologioista; muistuttaa tässä yhteydessä, että Horisontti 2020 -puiteohjelman avaruusosio sisältyy ensisijaiseen alaan ”Teollinen johtoasema” ja tarkemmin sanottuna sen erityistavoitteeseen ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa”; katsoo siksi, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaa olisi hyödynnettävä unionin avaruusteknologian perustan ja avaruusalan voimavarojen tukemiseen; kehottaa komissiota ottamaan Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarvioinnissa turvallisuus- ja puolustusalan kannalta kriittiset avaruusteknologiat riittävästi huomioon;

39.  katsoo, että EU:lla voisi olla rooli pyrittäessä tekemään Euroopan avaruusvoimavaroista ja -palveluista vakaampia, kestävämpiä ja nopeammin reagoivia; on vakuuttunut, että valmiuksia reagoida nopeasti vaurioituneiden tai kuluneiden avaruusvoimavarojen korvaamiseksi tai palauttamiseksi kriisitilanteessa olisi kehitettävä tehokkaasti monikansallisten kumppanuuksien avulla, unionin taso mukaan luettuna; antaa tunnustusta ESA:n työlle, joka liittyy sellaisen avaruustilannetietoisuutta koskevan ohjelman kehittämiseen, jonka avulla voidaan havaita ja ennakoida avaruusromun tai satelliittien yhteentörmäyksiä; painottaa, että on ryhdyttävä viipymättä toimiin satelliittien ja avaruusromun lisääntymisestä johtuvan yhteentörmäysriskin vähentämiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tämän hankkeen rahoittamista vuoden 2016 jälkeen; on siksi tyytyväinen avaruusesineiden valvonta- ja seurantajärjestelmää (SST) koskevaan komission aloitteeseen, jolla varmistetaan EU:n riippumattomuus avaruuden suhteen; aprikoi, onko luotu asianmukaisia hallintorakenteita PRS-järjestelmän ja muun keskeisen avaruusinfrastruktuurin hallinnoimiseksi aseellisen hyökkäyksen tai muun suuren turvallisuusriskin sattuessa;

40.  kannustaa komissiota ja unionin avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalojen elimiä yhdistämään voimansa laatiakseen valkoisen kirjan koulutusvaatimuksista, jotka liittyvät turvallisuus- ja puolustusalojen avaruusperusteisten voimavarojen ja palvelujen käyttöön; katsoo, että EU:n resursseja olisi otettava käyttöön pilottikurssien järjestämiseksi aloilla, joilla jäsenvaltiot ja toimivaltaiset unionin elimet ovat havainneet välittömän tarpeen;

41.  katsoo, että on strategisesti tärkeää tukea edelleen taloudellisesti ja poliittisesti EU:n kantorakettien sekä eurooppalaista uudelleenkäytettävää avaruusalusta koskevan ohjelman (Programme for Reusable In-Orbit Demonstrator in Europe, PRIDE) kehittämistä ja käyttöä, koska kyseinen avaruusalus on kustannustehokas sekä mahdollistaa riippumattoman pääsyn avaruuteen ja avaruuden kriisihallintaa koskevan suunnitelman kehittämisen;

42.  on huolestunut siitä, että Copernicus- ja Galileo-ohjelmien kustannukset ovat ylittäneet huomattavasti niihin alun perin osoitetut määrärahat; tukee edelleen EU:n avaruusvoimavarojen kehittämistä, mutta pyytää hallinnoimaan rahoitusvarojen käyttöä asianmukaisesti;

43.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ulkoavaruussopimusta, ratifioimaan sen, koska se on tärkeä oikeuden ylläpitämiseksi avaruudessa;

44.  suhtautuu myönteisesti uusien eurooppalaisten kantorakettien Ariane 6:n ja Vegan kehittämistä koskevaan prosessiin ja siihen liittyviin suunnitelmiin, ja pitää kyseisten kantorakettien kehittämistä elintärkeänä puolustuksellisia ja turvallisuuteen liittyviä käyttötarkoituksia palvelevien unionin avaruusohjelmien pitkän aikavälin toteuttamiskelpoisuuden ja riippumattomuuden kannalta; on vakaasti sitä mieltä, että eurooppalaisten kantorakettien hallitsevan aseman säilyttämisen on oltava Euroopan strateginen tavoite aikana, jolloin uusia kilpailijoita tulee alalle kilpailukykyisten rahoitusmallien vahvalla tuella; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä puolueettomia ja asianmukaisia rakenteellisia, lainsäädännöllisiä ja rahoitukseen liittyviä muutoksia, jotta voidaan edistää innovatiivisten ja kilpailukykyisten hankkeiden kehittämistä Euroopassa; kannattaa muun muassa komponenttien uudelleenkäyttöön liittyvää innovointia tehokkuuteen ja kestävyyteen liittyvänä merkittävänä edistysaskeleena; katsoo, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyjen EU:n riippumattomuuteen liittyvien hankkeiden vaikutuksiin, kuten yhteistyöhön Venäjän kanssa sellaisilla arkaluonteisilla aloilla kuin satelliittien laukaiseminen Sojuz-rakettien avulla;

45.  toteaa, että on strategisesti tärkeää varmistaa itsenäinen pääsy avaruuteen ja että tarvitaan kohdennettuja unionin toimia, myös turvallisuuden ja puolustuksen osalta, sillä näiden valmiuksien avulla unioni voisi päästä avaruuteen kriisin puhjetessa; kehottaa komissiota yhteistyössä ESA:n ja jäsenvaltioiden kanssa:

pitää näitä toimia välttämättöminä, jotta unioni voi kilpailla maailmanlaajuisilla laukaisumarkkinoilla; katsoo lisäksi, että unionin on varmistettava, että sillä on vankka avaruusteknologian perusta sekä tarvittavat teolliset voimavarat, jotta se voi suunnitella, kehittää, laukaista avaruuteen, käyttää ja hyödyntää avaruusjärjestelmiä, ja katsoo, että kyseisten voimavarojen kirjon on ulotuttava teknologisesta riippumattomuudesta ja kyberturvallisuudesta tarjontapuolta koskeviin näkökohtiin;

46.  on sitä mieltä, että unionin olisi kannustettava kaikkia teknologian ja taitotiedon toimitusketjujen toimijoita kiinnittämään huomionsa turvallisuus- ja puolustusalojen avaruusperusteisiin voimavaroihin ja kaksikäyttöiseen teknologiaan sekä edistettävä innovatiivisten sovellusten ja uusien liikeideoiden kehittämistä tällä alalla keskittyen erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja yrittäjyyden kehittämiseen tällä alalla; toteaa, että teknologisen tutkimuksen ja kehittämisen ylläpitäminen edellyttää rahoitusinvestointien jatkamista; on vakaasti sitä mieltä, että julkisen sektorin täytyy tarjota kannustimia asiantuntijahautomoiden perustamiseen ja varoja innovatiivisten uusien yritysten rahoittamiseen sen varmistamiseksi, että avaruustutkimuksen korkeat kustannukset eivät tukahduta orastavia innovatiivisia hankkeita; kehottaa laatimaan kaksikäyttöisten avaruusteknologioiden käyttöä avaruusalalla koskevan suunnitelman, jolla on tarkoitus tukea Euroopan puolustusteollisuuden kehitystä ja parantaa sen kilpailukykyä;

47.  korostaa, että avaruusalan eurooppalaisen yhteistyön tiivistämiseen tähtääviä toimia on tuettava, sillä näin voidaan pyrkiä eroon alan äärimmäisestä pirstoutuneisuudesta, joka koskee erityisesti institutionaalista kysyntää; on vakuuttunut, että vain nykyistä kustannustehokkaampi, avoimempi ja vahvempi Euroopan avaruusteollisuus voi olla kansainvälisesti kilpailukykyinen; painottaa, että unionin avaruusteollisuuspolitiikkaa on kehitettävä edelleen yhteistyössä ESA:n kanssa, jotta voidaan varmistaa, että niiden toimet täydentävät toisiaan;

48.  muistuttaa, että Euroopan turvallisuuden, puolustuksen ja vakauden ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi on tärkeää estää arkaluonteisen avaruusteknologian vienti maihin, jotka vaarantavat alueellista tai maailman turvallisuutta ja vakautta, noudattavat aggressiivista ulkopolitiikkaa, tukevat suoraan tai välillisesti terrorismia tai sortavat kansalaisiaan; vaatii korkeaa edustajaa, EU:n jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että arkaluonteisen avaruusteknologian vientiin liittyviä neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP kahdeksaa kriteeriä ja kaksikäyttöasetuksen (EY) N:o 428/2009 säännöksiä noudatetaan kaikilta osin;

49.  korostaa, että EU:n avaruusvoimavaroja on koordinoitava paremmin kehittämällä tarvittava järjestelmäarkkitehtuuri ja menettelyjä, joilla varmistetaan asianmukainen turvallisuustaso, tietoturva mukaan luettuna; kehottaa komissiota laatimaan hallintomallin kullekin turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä palveluja tarjoavalle järjestelmälle sekä edistämään kyseistä mallia; katsoo, että yhdennetyn palvelun tarjoamiseksi loppukäyttäjille erityisen operatiivisten palvelujen koordinointikeskuksen (vuosia 2014–2015 koskevassa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tarkoitettu johto- ja valvontakeskus) olisi hallinnoitava turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä EU:n avaruusvoimavaroja; katsoo, että tämä olisi kustannustehokkuuteen liittyvistä syistä liitettävä johonkin unionin nykyiseen elimeen, esimerkiksi Euroopan GNSS-virastoon, EU:n satelliittikeskukseen tai Euroopan puolustusvirastoon, ottaen huomioon asianomaisten elinten jo nyt tarjoamat valmiudet;

50.  katsoo, että luomalla pitkällä aikavälillä oikeudellinen kehys, jolla mahdollistetaan kestävät EU-tason investoinnit turvallisuus- ja puolustusalan voimavaroihin, voitaisiin edistää entistä laajempaa ja järjestelmällisempää eurooppalaista puolustusyhteistyötä keskeisten voimavarojen tuottamiseksi; panee sen vuoksi merkille kesäkuussa 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät; kehottaa neuvostoa, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota kehittämään EU-tason rahoituksen edellyttämät rakenteet;

51.  toteaa, että Euroopan avaruusteollisuus on äärimmäisen keskittynyt ja vertikaalisesti erittäin integroitunut, sillä yli 70 prosenttia kaikista Euroopan avaruusalan työpaikoista on neljässä yrityksessä ja 90 prosenttia Euroopan avaruusalan valmistusteollisuuden työpaikoista on kuudessa maassa; korostaa, että niiden maiden potentiaalia, joilla on paljon näyttöä korkean teknologian patenttihakemuksista mutta ei avaruusalan toiminnan perinnettä, ei saisi sivuuttaa, ja kehottaa toteuttamaan toimia, joilla näitä maita rohkaistaan osallistumaan Euroopan avaruusalan toimiin ja hyödyntämään myös Horisontti 2020 -puiteohjelman välineitä;

52.  katsoo myös, että avaruusteknologian ja -palvelujen tutkimusta ja kehitystä olisi vahvistettava johdonmukaisella EU:n toimintakehyksellä;

53.  katsoo, että turvallisuutta ja puolustusta käsittelevä unionin tason ”valkoinen kirja” olisi asianmukainen keino jäsentää EU:n tulevaa sitoutumista avaruusperusteisiin turvallisuus- ja puolustusvoimavaroihin; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aloittamaan keskustelun EU:n tavoitetason määrittelystä, kun on kyse sellaisista keskenään päällekkäisistä aloista kuin avaruusvoimavarat sekä turvallisuus ja puolustus; katsoo, että tämä voisi mahdollistaa myös kaikkien rauhanturvaamiseen, konfliktien ehkäisemiseen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti käytettävien voimavara-alojen yhdenmukaisen kehityksen; kehottaa komissiota esittämään tulevassa Euroopan puolustusta koskevassa toimintasuunnitelmassa turvallisuutta ja puolustusta tukevia avaruusalan toimia koskevat suunnitelmansa; panee samalla merkille hyödyt, jotka saadaan turvallisuuteen liittyvästä kansainvälisestä avaruusalan yhteistyöstä EU:n luotettavien kumppaneiden kanssa;

54.  muistuttaa, että avaruusromu on kasvava ongelma avaruuden turvallisuudelle, ja kehottaa EU:ta tukemaan aktiivista avaruusromun hävitysteknologiaa koskevaa tutkimusta ja kehittämistä; kehottaa EU:ta paneutumaan sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseen, jossa avaruusromu määritellään oikeudellisesti ja jossa vahvistetaan sen poistamista koskevat säännöt ja määräykset ja selkeytetään vastuukysymyksiä; painottaa, että globaalia avaruustilannetietoisuutta koskevaa mekanismia on vahvistettava, ja kehottaa nivomaan Euroopan SSA-järjestelmän Yhdysvaltojen kaltaisten kumppanien järjestelmiin ja toteuttamaan enemmän luottamusta lisääviä toimia sekä tiivistämään tietojen vaihtoa muiden osapuolten kanssa;

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Pohjois-Atlantin puolustusliiton pääsihteerille, avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalan EU-virastoille ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 122, 24.4.2014, s. 44. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1. (3) EUVL L 158, 27.5.2014, s. 227.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 avaruusmarkkinoille pääsystä (2016/2731(RSP))

P8_TA(2016)0268 B8-0739/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XIX osaston 189 artiklan,

–  ottaa huomioon 28. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n avaruusteollisuuspolitiikka” (COM(2013)0108),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kohti kansalaista hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa” (COM(2011)0152),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Euroopassa” (COM(2016)0178),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sovelluksia koskevasta toimintasuunnitelmasta (COM(2010)0308),

–  ottaa huomioon Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 512/2014(1),

–  ottaa huomioon Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 377/2014(2),

–  ottaa huomioon Euroopan GNSS-viraston perustamisesta, eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 kumoamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 muuttamisesta 22. syyskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 912/2010(3),

–  ottaa huomioon Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013(4),

–  ottaa huomioon hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/758(5),

–  ottaa huomioon tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta 4. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 165/2014(6),

–  ottaa huomioon asiaa koskevat neuvoston päätelmät sekä itseohjautuvia ajoneuvoja koskevasta yhteistyöstä 14. huhtikuuta 2016 annetun Amsterdamin julistuksen,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avaruusvoimavaroista Euroopan turvallisuudessa ja puolustuksessa(7),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta ja talouskasvun mahdollisuuksien hyödyntämisestä avaruusalalla(8),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta(9),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien liikennesovelluksista – EU:n politiikka lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä(10),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2016 julkaistun tutkimuksen avaruusmarkkinoille pääsystä Euroopassa(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että EU:n avaruustoiminnalla on suuri merkitys tieteen ja tekniikan kehitykselle, innovaatioille, talouskasvulle, teollisuuden kilpailukyvylle, sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, korkeatasoisten työpakkojen ja yritysten luomiselle ja uusien mahdollisuuksien kehittämiselle sekä aikaisemmassa että myöhemmässä markkinavaiheessa;

B.  katsoo, että satelliittinavigointi, maanhavainnointi ja satelliittiviestintäpalvelut voisivat ratkaisevasti edistää unionin politiikkojen laajan kirjon täytäntöönpanoa; toteaa, että EU:n kansalaiset voisivat hyötyä merkittävästi satelliittinavigointi- ja maanhavainnointipalveluista;

C.  toteaa, että avaruutta koskevien lippulaivaohjelmien täytäntöönpano osoittaa, että yhteistyö EU:n tasolla tuottaa lisäarvoa; ottaa huomioon, että EU:lla ei edelleenkään ole yhdennettyä ja johdonmukaista avaruuspolitiikkaa;

D.  katsoo, että itsenäinen pääsy avaruuteen on strategisesti tärkeää EU:lle; katsoo, että sijaintia ja ajoitusta koskevat luotettavat ja tarkat tiedot sekä maanhavainnointitiedot ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n riippumattomuuden vahvistamiseksi ja että eurooppalaisessa satelliittinavigointijärjestelmässä ja Copernicus-ohjelmassa sovelletaan innovatiivista lähestymistapaa teknologian täytäntöönpanoon; ottaa huomioon, että unioni aikoo investoida yli 11 miljardia euroa GNSS- ja Copernicus-infrastruktuuriin vuoteen 2020 mennessä;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä (EGNOS), joka vahvistaa GPS-signaalia, toimii jo ja että Galileo-ohjelmassa aloitetaan pian ensimmäiset palvelut; ottaa huomioon, että Copernicus toimii ja sen tarjoamat tärkeimmät palvelut ovat jo käyttäjien saatavilla ja tiedot vapaasti käytettävissä maailmanlaajuisesti;

F.  toteaa, että avaruustutkimuksen puitteissa kehitetyllä teknologialla on erittäin hyödyllisiä ristiin- ja oheisvaikutuksia muihin politiikan aloihin;

G.  katsoo, että tietojen taltiointiin, verkostoitumiseen ja suurteholaskentaan Euroopassa nykyisin käytetyn infrastruktuurin yhdistäminen on välttämätöntä kapasiteetin kehittämiseksi suurien satelliittitietomäärien käsittelyyn ja että siksi on tärkeää edistää voimakasta ja kilpailukykyistä eurooppalaista toimintaketjun loppupään maanhavainnointia;

H.  ottaa huomioon, että EU:n GNSS-järjestelmän odotetaan tuottavan kahden tulevan vuosikymmenen aikana taloudellista ja sosiaalista hyötyä noin 60–90 miljardin edestä; ottaa huomioon, että maanhavainnointiin perustuvien toimintaketjun loppupään palvelujen markkinoiden vuotuisen potentiaalisen liikevaihdon arvioidaan vuonna 2030 yltävän noin 2,8 miljardiin euroon, josta yli 90 prosenttia on peräisin Copernicus-ohjelmasta;

I.  toteaa, että avaruusdataan perustuvien toimintaketjun loppupään sovellusten ja palvelujen käyttöönotto ei ole toistaiseksi vastannut odotuksia; toteaa, että avaruusdatamarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti on elvytettävä sekä julkista että yksityistä kysyntää ja poistettava markkinoiden pirstaleisuus ja kaikki tekniset, oikeudelliset ja muut esteet sisämarkkinoiden toiminnalta avaruusperusteisten tuotteiden ja palvelujen alalla;

J.  ottaa huomioon, että komissio ilmoitti vuoden 2016 työohjelmassaan aikovansa esittää ”avaruusstrategian Euroopalle” ja aloitti asiaa koskevan julkisen kuulemisen huhtikuussa 2016; toteaa, että tässä päätöslauselmassa esitetään strategiaa koskevia näkökohtia;

Avaruusstrategia ja markkinoille pääsy

1.  kannustaa komissiota esittämään kokonaisvaltaisen, kunnianhimoisen ja tulevaisuuteen suuntautuneen strategian, jolla varmistetaan lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä EU:n johtava asema avaruusteknologiassa ja palveluissa maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä EU:n riippumaton pääsy avaruuteen ja Euroopan avaruusteollisuuden yhtäläiset mahdollisuudet;

2.  katsoo, että yhden strategian pääkohdista olisi oltava avaruusdatan, -palvelujen ja ‑sovellusten markkinoillepääsy, jotta voidaan maksimoida EU:n avaruusohjelmien sosioekonomiset hyödyt;

3.  kehottaa komissiota sisällyttämään tulevaan strategiaan selkeää eurooppalaista avaruusteollisuuspolitiikkaa koskevan ehdotuksen;

4.  korostaa, että EU:n avaruusohjelmia olisi tulevaisuudessa kehitettävä käyttäjille suunnatuiksi ja niiden olisi perustuttava julkisten, yksityisten ja tieteellisiin tarkoituksiin niitä käyttävien käyttäjien tarpeisiin;

5.  toteaa, että EU:n avaruuspolitiikan täytäntöönpanoon osallistuu laaja joukko sidosryhmiä, joita ovat erityisesti komissio, Euroopan GNSS-virasto (GSA), Euroopan avaruusjärjestö (ESA), Copernicus-palvelujen tuottajat (Euroopan sääsatelliittijärjestö Eumetsat, Euroopan ympäristökeskus EYK, Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA, Frontex, Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus, Yhteinen tutkimuskeskus JRC, Mercator Ocean) jäsenvaltiot ja teollisuus; kannustaa niitä edistämään keskinäistä yhteistyötään ja erityisesti EU:n ja ESA:n välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota ottamaan merkittävän roolin Euroopan teollisuuden mahdollisuuksien kehittämisessä tietojen saatavuuden, markkinoille pääsyn ja kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisilla markkinoilla;

6.  korostaa tarvetta yksinkertaistaa EU:n avaruustoiminnan institutionaalista rakennetta, jotta helpotetaan sekä julkisten että yksityisten käyttäjien markkinoillepääsyä; pyytää komissiota ottamaan tämän huomioon strategiassa ja ehdottamaan selkeitä määritelmiä eri toimijoiden rooleille;

7.  korostaa alueellisen ulottuvuuden merkitystä; kannattaa alue- ja paikallisviranomaisten aktiivisempaa osallistumista menestyksekkääseen EU:n avaruuspolitiikkaan; vaatii, että paikallisia aloitteita on koordinoitava kansallisella tasolle, jotta vältytään komission ja jäsenvaltioiden välisiltä päällekkäisyyksiltä;

Tekniset esteet

8.  suhtautuu myönteisesti molemmissa avarauusalan lippulaivaohjelmissa (Galileossa ja Copernicuksessa) saavutettuun edistykseen; katsoo, että niitä olisi pidettävä täydentävinä ohjelmina ja että kaikenlaisiin lisäsynergioihin olisi kannustettava; kehottaa komissiota noudattamaan aikataulua ja varmistamaan molempien lippulaivaohjelmien tarjoamien avaruus- ja maainfrastruktuurin sekä palvelujen toimintavalmiuden nopeasti ja täysimääräisesti; katsoo, että lisäviivästysten välttäminen on keskeistä yksityisen sektorin luottamisen säilyttämiseksi; muistuttaa eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän globaaleista markkinointimahdollisuuksista, jotka liittyvät EGNOSin kattavuuden laajentamiseen Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan, Afrikkaan ja Lähi-itään;

9.  kannattaa sellaisten integroitujen sovellusten kehittämistä, joissa käytetään sekä EGNOS/Galileoa että Copernicusta;

10.  katsoo, että Copernicuksesta saatujen tietojen jakaminen on liian hajanaista ja että EU:n lähestymistapa on erittäin tärkeä, jotta Euroopan teollisuus voi hyötyä siitä; korostaa, että Copernicuksen maanhavainnointitietojen saatavuuden parantaminen on vahvan toimintaketjun loppupään teollisuussektorin kehittämisen ennakkoedellytys; korostaa erityisesti tarvetta saada entistä nopeammin suuria määriä aikasarjojen kaltaisia maanhavainnointitietoja;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Copernicuksen tiedot annetaan riippumattomien tieto- ja viestintäteknisten alustojen käyttöön, koska ne mahdollistaisivat massadatan varastoinnin, hallinnoinnin, prosessoinnin ja helpon saatavuuden sekä helpottaisivat mahdollisimman monista lähteistä saatavien tietokokonaisuuksien yhdistämistä ja niiden toimittamista käyttäjälle; katsoo, että tällaisten foorumien olisi

12.  suosittelee myös, että komissio työskentelee tiiviisti jäsenvaltioiden ja ESA:n kanssa riittävällä tietosuojalla varustetun asianmukaisesti integroidun infrastruktuurijärjestelmän luomiseksi;

13.  korostaa, että ilman Galileo-järjestelmää tukevia piirisarjoja ja vastaanottimia Galileon markkinoille pääsy vaikeutuu huomattavasti; suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän talousarviossa on varattu määräraha ”peruselementtejä” koskevaan rahoitusohjelmaan, jota GSA hallinnoi ja jolla tuetaan niiden kehittämistä; kehottaa komissiota tutkimaan väliarvioinnin yhteydessä, onko määrärahaa lisättävä;

14.  kehottaa GSA:ta jatkamaan työtään piirisarjojen ja vastaanottimien valmistajien kanssa voidakseen ymmärtää heidän tarpeitaan ja antaa heille tarvittavat tekniset tiedot ja eritelmät, jotta varmistetaan, että mahdollisimman suuri määrä käyttäjien laitteita on Galileon kanssa yhteensopivia; katsoo, että teollisuuden tarpeet olisi sisällytettävä ohjelman kehittämisprosessiin, jotta järjestelmä tyydyttää edelleen markkinoiden tarpeet; kehottaa komissiota varmistamaan, että teollisuus ottaa Galileon yhdeksi viitekonstellaatioksi monen konstellaation vastaanottimia varten;

15.  palauttaa mieliin, että Galileossa on ”eriyttäviä” tekijöitä, toisin sanoen tiettyjä etuja, joita muut GNSS-konstellaatiot eivät tarjoa, kuten avoin todentamispalvelu ja kaupallisen palvelun hyvin suuri tarkkuus ja luotettavuus; korostaa, että nämä eriyttävät tekijät on otettava käyttöön mahdollisimman nopeasti, jotta varmistetaan, että Galileosta tulee viitekonstellaatio ja että sen etuja kilpailijoihin nähden voidaan edistää;

16.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että tarvittavat tekniset standardit ovat käytössä, jotta voidaan mahdollistaa avaruusdatan ja palvelujen käyttö; kehottaa komissiota perustamaan jäsenvaltioiden kanssa temaattisia työryhmiä tällaisten standardien laatimiseksi;

Markkinaesteet

17.  katsoo, että julkisen sektorin toimien, asiasta vastaavien unionin virastojen toimet mukaan luettuina, olisi oltava ennustettavissa yksityisen sektorin investointien edistämiseksi; uskoo periaatteeseen, että pääasiassa kaupallisten yritysten olisi tarjottava ja hankittava avaruusteknologiapalveluja, ellei ole hyvää syytä, miksi näin ei tehtäisi esimerkiksi konkreettisten turvallisuusriskien vuoksi; ehdottaa, että Copernicus- ja Galileo-asetusten väliarviointia olisi käytettävä sen varmistamiseen, että yksityinen sektori osallistuu entistä enemmän palveluiden hankintaan;

18.  kehottaa komissiota määrittelemään Copernicus-datan osalta selvästi ja mahdollisimman nopeasti julkisten ydinpalveluiden roolin (mitä tuotteita ne tarjoavat avointa ja vapaata käyttöoikeutta koskevan toimintapolitiikan puitteissa, uusien tuotteiden lisäämistä koskevat menettelyt) ja mitä olisi jätettävä toimintaketjun loppupään sektorille; kehottaa komissiota arvioimaan erittäin laadukkaan maanhavainnointitietojen tarvetta EU:n sisäisiä operatiivisia tarkoituksia varten; katsoo, että eurooppalaisten kaupallisten toimittajien olisi hankittavat tällaisia tietoja, jotta Euroopan teollisuudelle saadaan hankittua vahva asema, jonka turvin se voi harjoittaa myyntitoimintaa kaupallisilla markkinoilla kaikkialla maailmassa; kehottaa komissiota myös toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan viranomaisten avaruusperusteisten palveluiden hankintaa, myös esikaupallista hankintaa kannustamalla, erityisesti innovatiivisten pk-yritysten tukemiseksi;

19.  kehottaa tehostamaan toimia, joilla lisätään kansalaisten, yksityisen sektorin ja loppukäyttäjien tietoisuutta unionin avaruusohjelmien potentiaalista, ja kannustamaan avaruusdatan käyttöä julkisella sektorilla ja yritysmaailmassa; katsoo, että käyttäjälähtöinen ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jonka mukaisesti toimintapoliittiset tarpeet sovitetaan asianmukaisiin operatiivisiin satelliittiperusteisiin palveluihin, voi olla tehokas; suosittelee, että komissio edistää Yhdistyneen kuningaskunnan Space for Smarter Government Programme -ohjelman kaltaisia parhaiden käytäntöjen vaihtoa; katsoo, että komissiolla voi olla tärkeä rooli julkisen sektorin tarpeiden yhteen kokoamisessa ja käyttäjäkysynnän luomisen avustamisessa;

20.  arvostaa erilaisia tietoisuuden lisäämistä koskevia toimia, joita komissio, GSA, ESA, Copernicus-palvelujen tarjoajat, kansalliset avaruusvirastot ja muut sidosryhmät ovat toteuttaneet; korostaa onnistuneina esimerkkeinä parhaasta käytännöstä eurooppalaista avaruuspolitiikkaa käsitteleviä vuotuisia konferensseja, European Space Solutions ‑konferensseja, Space Days -tilaisuuksia, European Space Expo -näyttelyä, European Satellite Navigation Competition -kilpailua ja Copernicus Masters -foorumia;

21.  katsoo, että olisi toteutettava lisää toimia Copernicus-ohjelman edistämiseksi ja markkinoimiseksi;

22.  kannustaa GSA:ta jatkamaan toimiaan Galileon ja EGNOSin edistämiseksi ja markkinoimiseksi sekä antamaan tietoja käyttäjien tarpeista ja satelliittinavigointimarkkinoiden kehityksestä;

23.  katsoo, että komission olisi otettava jäsenvaltioiden alueelliset Europe Direct -keskukset mukaan Copernicus- ja Galileo-järjestelmistä saatavaa avaruusdatan etuja koskevan tietämyksen levittämiseen ja myös tuettava viranomaisia niiden tarpeiden määrittämisessä;

Avaruus EU:n toimintapolitiikoissa

24.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että unionin avaruusohjelmien infrastruktuuria ja niiden palveluja hyödynnetään asiaan liittyvissä toimintapolitiikoissa ja ohjelmissa; katsoo, että komission olisi vahvistettava EU:n avaruusresurssien sekä sisämarkkinoiden, teollisen perustan, työpaikkojen, kasvun, investointien, energian, ilmaston, ympäristön, terveydenhuollon, maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, liikenteen, matkailun, digitaalisten sisämarkkinoiden, aluepolitiikan ja paikallisen suunnittelun kaltaisten politiikan alojen välisiä yhteyksiä; katsoo, että on olemassa huomattavia mahdollisuuksia vastata muuttoliikkeen, rajavalvonnan ja kestävän kehityksen kaltaisiin haasteisiin;

25.  kehottaa sen vuoksi komissiota tekemään ”avaruustarkastuksen” kaikista nykyisistä ja uusista politiikka-aloitteista, jotta varmistetaan, että EU:n avaruusresursseja hyödynnetään parhaalla tavalla; kehottaa komissiota tarkistamaan olemassa olevaa EU:n lainsäädäntöä ja arvioimaan, ovatko muutokset tarpeellisia satelliittidatan ja -palvelujen (GNSS, maanhavainnointi, televiestintä) käytön edistämiseksi, tarjoamaan sosioekonomisia ja muita etuja sekä tekemään ”avaruustarkastuksen” kaikesta uudesta lainsäädännöstä;

26.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa eurooppalainen satelliittinavigointijärjestelmä käyttöön unionin naapurimaissa, kehityspolitiikassa sekä EU:n ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa käytävissä yhteistyötä koskevissa neuvotteluissa;

27.  korostaa eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän tietojen hyvin suurta merkitystä älykkäiden liikennejärjestelmien ja liikenteen hallintajärjestelmien turvallisuuden lisäämisen ja tehokkaan käytön kannalta; korostaa eCall-asetusta ja digitaalista ajopiirturia koskevaa asetusta, jotka auttavat edistämään Galileon ja EGNOSin käyttöönottoa; kannustaa komissiota käsittelemään muita tärkeitä EU:n kansalaisten turvallisuutta ja turvatoimia hyödyttäviä sovellusaloja kuten hätäpuhelujen ja -viestien paikannusta; kehottaa komissiota toteuttamaan tätä koskevia lainsäädäntötoimia, joilla varmistetaan satelliittinavigointijärjestelmien piirisarjojen yhteensopivuus Galileon ja EGNOSin kanssa erityisesti siviili-ilmailun ja kriittisten infrastruktuurien alalla;

28.  korostaa, että avaruusdatalla ja -palveluilla voi olla tärkeä rooli, joka vaikuttaa merkittävästi siihen, että Eurooppa voi ottaa johtoaseman esineiden internetin, älykkäiden kaupunkien, massadatan sekä verkkoon liitettyjen tai autonomisten ajoneuvojen kaltaisissa tärkeimmissä tekniikan suuntauksissa; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti Amsterdamin julistukseen, jossa korostetaan Galileon ja EGNOSin roolia;

Rahoituksen ja asiantuntemuksen saatavuus

29.  korostaa tarvetta lisätä toimintaketjun loppupään sovellusten ja palvelujen kehittämisen sekä yleensä toimintaketjun loppupään markkinoiden rahoitusta; kehottaa komissiota selvittämään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana halukkuutta varata tätä tarkoitusta varten entistä suurempi osuus EU:n avaruusbudjetista;

30.  korostaa, että EU:lla on käytössään lukuisia rahoitusmahdollisuuksia, jolla voidaan tukea avaruusalaa toimintaketjun loppupäässä (Horisontti 2020, ERI-rahastot, COSME, ESIR jne.); kehottaa komissiota käyttämään näitä välineitä koordinoidusti ja keskitetysti myös neuvonta- ja tukipalveluja edistämällä; kannustaa komissiota myös ottamaan käyttöön innovatiivisia ja joustavia rahoitusmekanismeja ja puuttumaan riskipääoman riittämättömään saatavuuteen; korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota eurooppalaisten startup-, mikro- ja pk-yritysten rahoituksen saannin yksinkertaistamiseen erityisesti siksi, että niitä autetaan menestymään kaupallistamisen varhaisessa vaiheessa;

31.  kehottaa komissiota edistämään avaruusalan yritysten, myös pk-yritysten, kansainvälistymistä parantamalla rahoitusmahdollisuuksia ja tukemalla asianmukaisesti unionin avaruusteollisuuden kilpailukykyä sekä myös kohdennetuilla unionin toimilla, jotka mahdollistavat Euroopan itsenäisen pääsyn avaruuteen;

32.  suosittelee, että tutkimuksen ja kehittämisen sekä liiketoiminnan kehittämistä koskevien ohjelmien välistä yhteyttä lujitetaan; katsoo erityisesti, että Horisontti 2020 -ohjelman innovaatiopotentiaalia olisi hyödynnettävä paremmin avaruusalalla; kehottaa laatimaan Horisontti 2020 -ohjelman avaruuteen liittyvien tutkimustulosten yritysmaailmaan levittämistä koskevan strategian ja katsoo, että on edistettävä entistä tiiviimpää yliopistojen ja yksityisten yritysten välistä yhteistyötä sovellusten ja palvelujen kehittämisessä;

33.  on vakuuttunut, että avaruusalan yritysten klusterit, yrityshautomot ja vastaavat aloitteet auttavat tukemaan markkinoille saattamista, kannustamaan innovointia ja edistämään avaruusalan sekä tieto- ja viestintätekniikan alan ja muiden talouden alojen välisiä synergioita; suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden tällä alalla toteuttamiin toimiin ja myös ESA:n yrityshautomoihin; katsoo, että komission olisi hyödynnettävä näitä toimia ja kehitettävä johdonmukainen EU:n strategia, jolla tuetaan avaruusalan yrittäjyyttä ja kehitetään menetelmiä niiden yhdistämiseksi laajemmin talouteen; kehottaa komissiota auttamaan korjaamaan maantieteellistä epätasapainoa toimissa, joissa Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat jääneet jälkeen; korostaa, että on tehostettava yhteistyötä sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja infrastruktuurivalmiuksien jakamista;

34.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa vauhditettava taitoja ja yrittäjyyttä edistäviä toimiaan ja houkuteltava teknillisten korkeakoulujen opiskelijoita, nuoria tieteenharjoittajia ja yrittäjiä avaruusalalle; katsoo, että tämä auttaa säilyttämään johtoaseman avaruustieteen alalla ja estää korkeasti koulutettujen ja osaavien asiantuntijoiden maailman muihin osiin suuntautuvan aivovuodon;

o
o   o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 150, 20.5.2014, s. 72. (2) EUVL L 122, 24.4.2014, s. 44. (3) EUVL L 276, 20.10.2010, s. 11. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77. (6) EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0267. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0534. (9) EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 16. (10) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 1. (11) Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle tehty tutkimus avaruusmarkkinoille pääsystä Euroopassa, Sisäasioiden pääosasto, osasto A, 2016, ISBN 978-92-823-8537-1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 Venezuelan tilanteesta (2016/2699(RSP))

P8_TA(2016)0269 RC-B8-0700/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon lukuisat aiemmat ja äskettäiset päätöslauselmansa Venezuelan tilanteesta, erityisesti 27. helmikuuta 2014 Venezuelan tilanteesta(1), 18. joulukuuta 2014 Venezuelan demokraattisen opposition vainosta(2) ja 12. maaliskuuta 2015 Venezuelan tilanteesta(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Venezuela on,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2001 hyväksytyn Amerikan maiden demokratian peruskirjan,

–  ottaa huomioon Venezuelan perustuslain ja erityisesti sen 72 ja 233 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 20. lokakuuta 2014 antaman lausunnon mielenosoittajien ja poliitikkojen pidätyksistä Venezuelassa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 7. joulukuuta 2015 antamat julkilausumat Venezuelan vaaleista,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 5. tammikuuta 2016 esittämän julkilausuman Venezuelan uuden kansalliskokouksen virkaanastumisesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan Ravina Shamdasanin 12. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. toukokuuta 2016 esittämän julkilausuman Venezuelan tilanteesta,

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2016 päivätyn Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille Luis Almagrolle osoitetun Human Rights Watch -järjestön kirjeen Venezuelan tilanteesta(4),

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön pysyvän neuvoston 18. toukokuuta 2016 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon viralliset tiedonannot, jotka Etelä-Amerikan valtioiden unionin (UNASUR) pääsihteeri on antanut 23. toukokuuta 2016(5) ja 28. toukokuuta 2016(6) alustavista keskusteluista, joita on käyty kansallisen vuoropuhelun käynnistämiseksi Venezuelan hallituksen ja oppositiokoalition (MUD) edustajien välillä,

–  ottaa huomioon Ise-Shimassa 26. ja 27. toukokuuta 2016 kokoontuneen G7‑huippukokouksen julkilausuman(7),

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn 27. toukokuuta 2016 antaman julkilausuman(8), joka koski hänen puhelinkeskusteluaan Espanjan entisen pääministerin José Luis Rodríguez Zapateron kanssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Venezuelan oppositiokoalitio MUD voitti 112 paikkaa yksikamarisen kansalliskokouksen 167 edustajapaikasta, mikä toi sille kahden kolmasosan enemmistön, kun taas PSUV-puolue sai 55 paikkaa; ottaa huomioon, että korkein oikeus esti tämän jälkeen neljää vastavalittua kansalliskokousedustajaa, joista kolme edusti MUD:tä, ottamasta vastaan paikkaansa kansalliskokouksessa, mikä vei oppositiolta sen kahden kolmasosan enemmistön;

B.  toteaa, että niiden viiden kuukauden aikana, joina uusi kansalliskokous on toiminut lainsäädännän alalla demokraattisen opposition ollessa enemmistönä, korkein oikeus on langettanut 13 poliittisin perustein annettua tuomiota hallinnon hyväksi, ja ne kaikki vaarantavat oikeusvaltiossa edellytettävän toimivaltarakenteen tasapainon;

C.  toteaa, että sellaiset päätökset kuin poikkeustilan ja taloudellisen hätätilan säätäminen ja vahvistaminen, politiikan valvontaa koskevan kansalliskokouksen toimivallan poistaminen, kieltäytyminen tunnustamasta perustuslaissa kansalliskokoukselle annettua valtaa kumota korkeimman oikeuden tuomarien nimityksiä, Venezuelan keskuspankkia koskevan lain uudistamisen julistaminen perustuslain vastaiseksi sekä kansalliskokouksen sisäisten keskustelusääntöjen artiklojen soveltamisen lakkauttaminen tehtiin muun muassa kansalliskokouksen lainsäädäntävallan vastaisesti ja kunnioittamatta vallan tasapainoa, joka on keskeinen tekijä oikeusvaltiossa;

D.  ottaa huomioon, että poliittisista syistä noin 2 000 henkilöä on vangittu tai määrätty kotiarestiin tai ehdonalaiseen vankeuteen, ja toteaa, että heidän joukossaan on merkittäviä poliittisia johtajia kuten Leopoldo López, Antonio Ledezma ja Daniel Ceballos; ottaa huomioon, että Venezuelan kansalliskokous sääti 30. maaliskuuta 2016 lain, jolla edellä mainitut vangit armahdetaan ja joka näin helpottaisi vuoropuhelua ja kansallista sovintoa; ottaa huomioon, että kyseinen laki on Venezuelan perustuslain 29 artiklan mukainen huolimatta siitä, että korkein oikeus julisti sen perustuslain vastaiseksi; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al-Hussein ilmoitti julkisesti, että armahdusta ja kansallista sovintoa koskeva laki on kansainvälisen oikeuden mukainen, ja ilmaisi pettymyksensä sen hylkäämisestä;

E.  toteaa, että Venezuelassa ei noudateta asianmukaisesti oikeusvaltioperiaatetta ja vallanjaon periaatetta; katsoo, että nykyiset tiedot viittaavat siihen, että hallitus käyttää vaikutus- ja valvontavaltaa tuomiovallan ja kansallisen vaalilautakunnan suhteen, mikä on demokraattisen järjestelmän kulmakivien eli lainsäädäntövallan ja opposition kannalta haitallista ja on selkeä rikkomus riippumattomuuden ja vallanjaon periaatetta vastaan, joka on demokraattisten oikeusvaltioiden ominaispiirre;

F.  ottaa huomioon, että demokraattinen oppositio on käynnistänyt perustuslaissa tunnustetun prosessin, jolla viranomaisia voidaan erottaa erottamista koskevan kansanäänestyksen perusteella toimikauden puolenvälin jälkeen; ottaa huomioon, että MUD toimitti kansalliselle vaalilautakunnalle 1,8 miljoonaa Venezuelan kansalaisten tätä prosessia tukevaa allekirjoitusta, mikä oli paljon enemmän kuin 198 000, joita vaadittiin, jotta prosessi olisi laillinen ja perustuslain mukainen;

G.  ottaa huomioon, että Venezuela on joutunut vakavaan humanitaariseen kriisiin, joka johtuu elintarvikkeiden ja lääkkeiden puutteesta; ottaa huomioon, että kansalliskokous on todennut, että maassa vallitsee humanitaarinen terveys- ja elintarvikekriisi, sillä lääkkeistä sekä lääkinnällisistä laitteista ja tarvikkeista on yleisesti puutetta, ja se on pyytänyt Maailman terveysjärjestöltä (WHO) humanitaarista apua ja teknistä vierailua edellä kuvattujen olojen todentamiseksi;

H.  toteaa, että virallisia tilastotietoja ei ole mutta elinolotutkimuksen (ENCOVI, Encuesta de Condiciones de Vida) mukaan Venezuelan köyhyysaste on kaksinkertaistunut vuosien 2013 ja 2016 välillä 30 prosentista 60 prosenttiin; ottaa huomioon, että 75 prosenttia niistä lääkkeistä, joita Maailman terveysjärjestö pitää olennaisina, ei ole saatavilla Venezuelassa;

I.  ottaa huomioon, että hallitus estää humanitaarisen avun pääsyn maahan ja boikotoi erilaisia kansainvälisiä aloitteita kansalaisyhteiskunnan avustamiseksi, kuten on tapahtunut Caritasin ja muiden kansalaisjärjestöjen kanssa;

J.  toteaa, että kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ennusteen mukaan Venezuelan talous supistuu kahdeksan prosenttia vuonna 2016 supistuttuaan jo 5,7 prosenttia vuonna 2015; toteaa, että vaikka vähimmäispalkka on noussut 30 prosenttia, 180,9 prosentin inflaatioaste tekee tyhjäksi venezuelalaisten mahdollisuudet saada kohtuuhintaisia perushyödykkeitä; ottaa huomioon, että IMF:n ennusteen mukaan inflaatioaste on keskimäärin 700 prosenttia vuoden 2016 loppuun mennessä ja 2 200 prosenttia vuonna 2017;

K.  toteaa, että kaukokatseisuuden puute perusinfrastruktuurin rakentamisessa ja tehoton hallinto ovat aiheuttaneet vakavan taloudellisen ja sosiaalisen kriisin, joka ilmenee pitkäkestoisena resurssien, raaka-aineiden, tuotantopanosten, peruselintarvikkeiden ja olennaisten lääkkeiden puuttumisena ja tuotannon pysähtymisenä; toteaa, että maa on vakavien yhteiskunnallisten mullistusten ja humanitaarisen, arvaamattomiin seurauksiin johtavan kriisin partaalla;

L.  ottaa huomioon, että Venezuelassa vallitseva hyvin korkea rikollisuusaste ja täydellinen rikoksista rankaisematta jättäminen ovat tehneet siitä yhden maailman vaarallisimmista maista ja että Caracasissa väkivaltarikosten määrä on maailman korkein eli 119,87 henkirikosta 100 000 ihmistä kohti;

M.  ottaa huomioon, että taistelut laittomien kaivosten hallinnasta ovat yleisiä Guyanan ja Brasilian rajan tuntumassa sijaitsevalla runsaiden mineraaliesiintymien alueella; toteaa, että Bolívarin osavaltiossa sijaitsevassa Tumeremossa tapahtui 4. maaliskuuta 2016 verilöyly, kun 28 kaivostyöläistä ensin katosi ja sitten murhattiin; toteaa, että viranomaiset eivät edelleenkään ole reagoineet asiaan tyydyttävästi ja että toimittaja Lucia Suárez, joka oli äskettäin tutkinut tapausta, ammuttiin kuoliaaksi 28. huhtikuuta 2016 kotonaan Tumeremossa;

N.  ottaa huomioon, että G7-maat antoivat 27. toukokuuta 2016 julkilausuman, jossa Venezuelaa kehotetaan ”luomaan edellytykset hallituksen ja kansalaisten väliselle vuoropuhelulle yhä vakavammaksi muodostuvan taloudellisen ja poliittisen kriisin ratkaisemiseksi”, ja ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestön pysyvä neuvosto antoi 1. kesäkuuta 2016 lausunnon Venezuelan tilanteesta;

O.  ottaa huomioon, että Dominikaanisessa tasavallassa on viime aikoina käyty alustavia keskusteluja UNASUR:n puitteissa Espanjan entisen pääministerin José Luis Rodríguez Zapateron, Dominikaanisen tasavallan entisen presidentin Leonel Fernándezin ja Panaman entisen presidentin Martín Torrijosin johdolla; toteaa, että keskusteluissa on pyritty käynnistämään kansallinen vuoropuhelu Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallituksen ja MUD:n edustamien oppositiopuolueiden edustajien välillä;

P.  ottaa huomioon, että kriisi voidaan ratkaista vain hallinnon, demokraattisen opposition ja yhteiskunnan kaikilla tasoilla käytävän vuoropuhelun kautta;

1.  ilmaisee syvän huolensa demokratian, ihmisoikeuksien ja sosio-ekonomisen tilanteen vakavasta heikentymisestä Venezuelassa sekä maan lisääntyvästä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta epävakaudesta;

2.  ilmaisee huolensa myös nykyisestä institutionaalisesta umpikujasta ja siitä, että hallitus käyttää valtion toimivaltaa valvoakseen korkeinta oikeutta ja kansallista vaalilautakuntaa pyrkiessään estämään kansalliskokouksen hyväksymien lakien ja aloitteiden täytäntöönpanon; kehottaa Venezuelan hallitusta kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallanjaon periaatetta; muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteelle perustuvien demokraattisten valtioiden perusperiaate on yhtä lailla legitiimien vallankäytön muotojen erottaminen toisistaan ja niiden keskinäinen riippumattomuus;

3.  kehottaa Venezuelan hallitusta omaksumaan rakentavan asenteen, jotta Venezuelan erittäin vaikea nykytilanne voidaan laukaista perustuslaillisen, rauhanomaisen ja demokraattisen vuoropuheluun perustuvan ratkaisun avulla;

4.  pitää myönteisenä UNASURin pyynnöstä käynnistettyjä sovintoaloitteita, joilla pyritään käynnistämään kansallinen vuoropuhelu hallituksen ja enemmistöasemassa olevan MUD‑oppositiokoalition välillä;

5.  panee merkille G7-huippukokouksen julkilausuman Venezuelasta; pyytää kesäkuussa kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa antamaan poliittisen julkilausuman maan tilanteesta ja tukemaan äskettäin käynnistettyjä sovittelutoimia, joiden tarkoituksena on sopia demokraattisista ja poliittisista ratkaisuista Venezuelan tilanteeseen;

6.  kehottaa Venezuelan hallitusta vapauttamaan välittömästi kaikki poliittiset vangit; muistuttaa, että poliittisten vankien vapauttaminen on opposition esittämä ennakkoehto neuvottelujen aloittamiselle, ja kehottaa molempia osapuolia sopimaan kompromissiratkaisusta, jolla pyritään tukemaan nykyisiä sovittelutoimia; kehottaa EU:ta ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vaatimaan Venezuelan hallitusta vapauttamaan välittömästi poliittiset vangit sekä mielivaltaisesti pidätetyt monien YK:n ja kansainvälisten järjestöjen esittämien vaatimusten ja armahdusta ja kansallista sovintoa koskevan lain mukaisesti;

7.  pyytää viranomaisia kunnioittamaan perustuslaillista oikeutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja takaamaan mahdollisuuden sen käyttämiseen; kehottaa samoin oppositiojohtajia käyttämään valtaansa vastuullisesti; kehottaa Venezuelan viranomaisia takaamaan kaikkien kansalaisten ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, poliittisten aktivistien ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen jäsenten turvallisuuden ja heidän mahdollisuutensa käyttää vapaasti oikeuksiaan;

8.  kehottaa presidentti Nicolás Maduron hallitusta panemaan pikaisesti toimeen talousuudistuksia yhteistyössä kansalliskokouksen kanssa, jotta voidaan löytää rakentava ratkaisu talous- ja energiakriisiin, erityisesti elintarvikkeiden ja lääkkeiden puutteeseen;

9.  ilmaisee vakavan huolestumisensa lisääntyvistä yhteiskunnallista jännitteistä, joita pula perushyödykkeistä kuten elintarvikkeista ja lääkkeistä synnyttää; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ehdottamaan maalle avustussuunnitelmaa ja vaatimaan, että Venezuelan viranomaiset sallivat humanitaarisen avun toimittamisen maahan ja päästävät maahan kansainväliset järjestöt, jotka haluavat auttaa yhteiskunnan pahimmin kärsineitä osia, jotta voidaan vastata väestön kiireellisimpiin perustarpeisiin;

10.  kehottaa Venezuelan hallitusta ja viranomaisia noudattamaan Venezuelan perustuslakia, myös laillisia ja tunnustettuja mekanismeja ja menettelyjä Venezuelan perustuslain mukaisen presidentin erottamista koskevan vaaliprosessin käynnistämiseksi ennen vuoden 2016 päättymistä;

11.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään yhteistyötä Latinalaisen Amerikan maiden ja alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sen varmistamiseksi, että Venezuelassa otetaan käyttöön vuoropuhelun ja kansallisen sovinnon sekä sovittelun mekanismeja, jotta maata voidaan tukea sitä tällä hetkellä koettelevan kriisin ratkaisemisessa rauhanomaisella, demokraattisella ja perustuslaillisella tavalla;

12.  pitää ehdottomasti ensisijaisena sitä, että nykyistä laajaa rankaisematta jättämistä vähennetään, sillä se lisää ja edistää väkivallan kasvua ja turvattomuutta maassa, ja että turvataan nykyisen oikeusjärjestelmän kunnioittaminen, mikä edellyttää, että sieppausten, murhien ja muiden päivittäin tapahtuvien rikosten uhrit ja heidän omaisensa saavat oikeutta;

13.  kehottaa Venezuelan viranomaisia tutkimaan Tumeremon verilöylyä, jossa 28 kaivostyöntekijää murhattiin, jotta murhaan syyllistyneet ja siihen yllyttäneet voidaan tuoda oikeuden eteen, mukaan lukien ne, jotka ovat sekaantuneet toimittaja Lucía Suárezin äskettäiseen murhaan, joka tehtiin samalla seudulla ja jonka epäillään olevan yhteydessä verilöylyyn;

14.  esittää uudelleen pyyntönsä, joka koskee Euroopan parlamentin valtuuskunnan lähettämistä Venezuelaan ja vuoropuhelun käymistä kaikkien konfliktin osapuolten kanssa mahdollisimman pikaisesti;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0176. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0106. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0080. (4) https://www.hrw.org/news/2016/05/16/letter-human-rights-watch-secretary-general-almagro-about-venezuela (5) http://www.unasursg.org/es/node/719 (6) http://www.unasursg.org/es/node/779 (7) http://www.mofa.go.jp/files/000160266.pdf (8) http://www.state.gov/r/pa/prs/ps/2016/05/257789.htm

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 hormonaalisista haitta-aineista: tilanne Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 16. joulukuuta 2015 antaman tuomion jälkeen (2016/2747(RSP))

P8_TA(2016)0270 RC-B8-0733/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012(1),

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman hormonaalisia haitta-aineita koskevien kriteerien määrittelystä (”Defining criteria for identifying Endocrine Disruptors in the context of the implementation of the Plant Protection Product Regulation and Biocidal Products Regulation”(2)),

–  ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-521/14 16. joulukuuta 2015 antaman tuomion(3) (Ruotsin komissiota vastaan nostama kanne, jossa Ruotsia tukivat Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Tanska, Suomi, Ranska ja Alankomaat),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 265 ja 266 artiklan,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 22. maaliskuuta 2016 päivätyn kirjeen Euroopan parlamentin puhemiehelle ((2016)1416502),

–  ottaa huomioon UNEP:n/WHO:n raportin ”State of the science of endocrine disrupting chemicals 2012”(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että asetuksen (EU) N:o 528/2012 5 artiklan mukaisesti tehoaineita, joilla joko täsmennettyjen tieteellisten kriteerien perusteella tai ennen näiden kriteerien hyväksymistä väliaikaisten kriteerien perusteella katsotaan olevan hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisiin, ei hyväksytä, ellei kyseessä ole jokin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu poikkeus;

B.  toteaa, että asetuksen (EU) N:o 528/2012 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio hyväksyy 13. joulukuuta 2013 mennessä delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään tieteellisiä kriteerejä tehoaineiden ja biosidivalmisteiden hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio ei ole vieläkään hyväksynyt delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään tieteellisiä kriteerejä, ja että ne ovat nyt yli kaksi ja puoli vuotta myöhässä;

D.  toteaa, että UNEP:n/WHO:n raportissa kutsuttiin hormonaalisia haitta-aineita globaaliksi uhaksi ja viitattiin muun muassa monien hormonitoimintaan liittyvien häiriöiden suureen määrään ja yleistymiseen ihmisillä sekä hormonitoimintaan liittyviin vaikutuksiin luonnonvaraisessa eliöstössä; toteaa, että on saatu näyttöä hormonaalisille haitta-aineille altistumisen haitallisista vaikutuksista lisääntymiseen (hedelmättömyys, syövät, epämuodostumat) ja että on myös saatu todisteita näiden kemikaalien vaikutuksista kilpirauhasen toimintaan, aivotoimintaan, liikalihavuuteen ja aineenvaihduntaan sekä insuliini- ja glukoositasapainoon;

E.  ottaa huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa T-521/14 16. joulukuuta 2015 antamassaan tuomiossa, että komissio oli rikkonut EU:n lainsäädäntöä, koska se oli jättänyt hyväksymättä delegoituja säädöksiä, joilla täsmennetään tieteellisiä kriteerejä hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi;

F.  toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomiossaan, että komissiolla oli selkeä, täsmällinen ja ehdoton velvoite, jonka mukaan delegoidut säädökset edellä mainittujen tieteellisten kriteerien määrittämiseksi oli hyväksyttävä 13. joulukuuta 2013 mennessä;

G.  ottaa huomioon, että komission perustama ja Yhteisen tutkimuskeskuksen koordinoima hormonaalisia haitta-aineita käsittelevä neuvoa-antava asiantuntijaryhmä hyväksyi 28. maaliskuuta 2013 raportin tärkeimmistä tieteellisistä kysymyksistä, jotka ovat keskeisiä hormonaalisten haitta-aineiden tunnistamiseksi ja kuvaamiseksi; toteaa, että yksiköiden laatima tieteellisiä kriteerejä koskeva täysimittainen ehdotus oli tuolloin valmiina kolmen vuoden työn jälkeen;

H.  ottaa huomioon, että tuomioistuin totesi, että mikään asetuksen (EU) N:o 528/2012 säännös ei edellytä tieteellisiin vaaroihin perustuvien kriteerien vaikutustenarviointia ja että vaikka komissio pitäisi tällaista vaikutustenarviointia välttämättömänä, se ei vapauttaisi komissiota velvollisuudesta noudattaa asetuksessa säädettyä määräaikaa (tuomion 74 kohta);

I.  ottaa huomioon, että tuomioistuin päätti myös, että tieteelliset kriteerit voidaan täsmentää ainoastaan objektiivisesti sisäeritysjärjestelmää koskevien tieteellisten tietojen perusteella ja riippumatta kaikista muista näkökohdista, erityisesti taloudellisista (tuomion 71 kohta); toteaa, että tuomioistuin selvensi siten, että sosiaalis-taloudellinen vaikutustenarviointi ei sovellu tieteellisestä kysymyksestä päättämiseen;

J.  ottaa huomioon, että tämän lisäksi tuomioistuin katsoi, että komissio ei voi lainsäätäjän sille siirtämää säädösvaltaa käyttäessään asettaa kyseenalaiseksi lainsäätäjän vahvistamaa sääntelytasapainoa sisämarkkinoiden kehittämisen sekä ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun välillä (tuomion 72 kohta); toteaa, että tuomioistuin selvensi siten, että komission ei pidä arvioida alakohtaisen lainsäädännön sääntelyn muutoksia osana delegoidun säädöksen hyväksymiseen liittyvää vaikutustenarviointia;

K.  toteaa, että tuomioistuimen mukaan asetuksessa (EU) N:o 528/2012 vahvistettujen väliaikaisten kriteerien ei voida katsoa tarjoavan riittävän korkeaa suojelun tasoa (tuomion 77 kohta);

L.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 266 artiklan nojalla toimielimen, jonka laiminlyönti on julistettu perussopimusten vastaiseksi, on toteutettava Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet;

M.  toteaa, että parlamentin täysistunnossa helmikuussa 2016 terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komission jäsen Vytenis Andriukaitis ilmoitti, että komissio jatkaa kuitenkin vaikutustenarvioinnin tekemistä ja pitää sitä hyödyllisenä ja jopa ratkaisevan tärkeänä välineenä, joka ohjaa komission tulevaa päätöstä kriteereistä;

N.  ottaa huomioon, että komissio on velvollinen toteuttamaan vaikutustenarviointeja sellaisista lainsäädäntöaloitteista ja muista aloitteista, joilla odotetaan olevan merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia, jotta voidaan kartoittaa vaihtoehtoisia ratkaisuja, ja että vaikutustenarvioinnit ovat hyödyllisiä välineitä, joiden avulla sääntelyviranomaiset voivat arvioida toimintavaihtoehtoja, mutta niillä ei voida ratkaista tieteellisiä kysymyksiä;

O.  toteaa, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vahvisti 22. maaliskuuta 2016 päivätyssä kirjeessään parlamentin puhemiehelle Martin Schulzille komission aikomuksen pyytää sääntelyntarkastelulautakunnan kantaa vaikutustenarviointiin ennen tieteellisiä kriteerejä koskevan päätöksen tekemistä ja sitten hyväksyä tieteelliset kriteerit hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi viimeistään kesäkuun lopussa 2016;

P.  toteaa olevan siis päivänselvää, että komissio ei ole vielä toteuttanut toimenpiteitä noudattaakseen tuomioistuimen tuomiota vaan se edelleen rikkoo EU:n lainsäädäntöä, kuten tuomioistuin on todennut, ja rikkoo siten myös SEUT-sopimuksen 266 artiklaa;

Q.  toteaa, että on täysin mahdotonta hyväksyä sitä, että komissio perussopimusten valvojana ei noudata perussopimuksia;

1.  arvostelee komissiota paitsi siitä, että se on laiminlyönyt velvoitteensa hyväksyä delegoituja säädöksiä asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla, myös siitä, että se on laiminlyönyt itse perussopimuksissa, erityisesti SEUT-sopimuksen 266 artiklassa, määrättyjä institutionaalisia velvoitteitaan;

2.  panee merkille komission poliittisen sitoumuksen ehdottaa tieteellisiä kriteerejä hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi ennen kesää;

3.  korostaa, että yleinen tuomioistuin katsoi, että tieteelliset kriteerit voidaan täsmentää ainoastaan objektiivisesti sisäeritysjärjestelmää koskevien tieteellisten tietojen perusteella ja riippumatta kaikista muista näkökohdista, erityisesti taloudellisista, ja että komissiolla ei ole oikeutta muuttaa perussäädöksessä vahvistettua sääntelytasapainoa käyttäessään sille SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla siirrettyä säädösvaltaa, mutta toteaa, että komission arvion mukaan tämä kysymys on osa sen vaikutustenarviointia;

4.  kehottaa komissiota noudattamaan välittömästi SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaisia velvoitteitaan ja hyväksymään välittömästi vaaroihin perustuvat tieteelliset kriteerit hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvoston puheenjohtajalle ja komission puheenjohtajalle sekä antamaan heille tiedoksi täysistunnossa toimitetun äänestyksen tuloksen.

(1) EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1. (2) http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/planned_ia/docs/2014_env_009_endocrine_disruptors_en.pdf (3) http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=9ea7d2dc30d51da24ab07e534c8a920ba78762970884.e34KaxiLc3qMb40Rch0SaxuTa3r0?text=&docid=173067&pageIndex=0&doclang=FR&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=717530 (4) http://www.who.int/ceh/publications/endocrine/en/

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi, muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2010/426/EU, 2011/893/EU, 2011/892/EU ja 2011/894/EU kumoamisesta (D044931/01 – 2016/2682(RSP))

P8_TA(2016)0271 B8-0732/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2010/426/EU, 2011/893/EU, 2011/892/EU ja 2011/894/EU kumoamisesta,

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea päätti äänestyksessä 25. huhtikuuta 2016 olla antamatta lausuntoa,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 7. joulukuuta 2015 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 (MON‑877Ø5-6 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(4),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 (MON‑877Ø8-9 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(6),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(7),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Syngenta France S.A.S. toimitti 9. helmikuuta 2009 Saksan toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille;

B.  ottaa huomioon, että hakemus kattaa myös muuntogeenisen maissin Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 saattamisen markkinoille sitä sisältävissä tai siitä koostuvissa tuotteissa minkä tahansa muun maissin tavoin muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta;

C.  ottaa huomioon, että 5. heinäkuuta 2013 Syngenta täydensi hakemusta niin, että se kattaa kaikki yksittäisten muuntotapahtumien alayhdistelmät, joilla saadaan aikaan maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 (”alayhdistelmät”), mukaan lukien maissi Bt11 × GA21, maissi MIR604 × GA21, maissi Bt11 × MIR604 sekä Bt11 × MIR604 × GA21, joille on jo myönnetty lupa komission päätöksissä 2010/426/EU(8), 2011/892/EU(9); 2011/893/EU(10) ja 2011/894/EU(11);

D.  ottaa huomioon, että maissi SYN-BTØ11-1, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää Cry1Ab-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhostuholaisia vastaan, ja PAT-proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia;

E.  ottaa huomioon, että maissi SYN-IR162-4, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää Vip3Aa20-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhostuholaisia vastaan, ja PMI-proteiinia, jota käytettiin geenitunnistimena;

F.  ottaa huomioon, että maissi SYN-IR6Ø4-5, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää Cry3A-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä kovakuoriaisiin kuuluvia tuholaisia vastaan, ja PMI-proteiinia, jota käytettiin geenitunnistimena;

G.  ottaa huomioon, että maissi MON-ØØØ21-9, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää Cry1Ab-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhostuholaisia vastaan, ja mEPSPS-proteiinia, jonka ansiosta se kestää glyfosaattia sisältäviä rikkakasvien torjunta-aineita;

H.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön alainen Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus luokitteli 20. maaliskuuta 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisissä syöpää aiheuttavaksi aineeksi(12);

I.  toteaa, että ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi äänestettiin pysyvässä komiteassa 25. huhtikuuta 2016 ja että komitea ei antanut asiasta lausuntoa;

J.  ottaa huomioon, että komissio piti asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun säädösehdotuksensa perusteluissa valitettavana sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/20031 voimaantulon jälkeen komissio on hyväksynyt lupapäätökset sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ilman jäsenvaltioiden komiteoiden lausuntojen tukea ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on muodostunut säännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1. (2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (3) EFSA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta), 2015.Tieteellinen lausunto (EFSA-GMO-DE-2009-66) Syngentan hakemuksesta, joka koski rikkakasvien torjunta‑aineita kestävän ja tuhohyönteisiä sietävän maissin Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja alkuperästä riippumatta kaikkien näiden alayhdistelmien markkinoille saattamista asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 tarkoitettuun elintarvike- ja rehukäyttöön sekä tuontia ja valmistusta varten. EFSA Journal 2015; 13(12):4297. (34 sivua. doi:10.2903/j.efsa.2015.4297). (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0040. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0039. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0038. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0456. (8) Komission päätös 2010/426/EU, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2010, luvan myöntämisestä muuntogeenistä maissia Bt11xGA21 (SYN-BTØ11-1xMON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 199, 31.7.2010, s. 36). (9) Komission päätös 2011/892/EU, annettu 22 päivänä joulukuuta 2011, muuntogeenistä maissia MIR604xGA21 (SYN-IR6Ø4-5xMON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 344, 28.12.2011, s. 55). (10) Komission päätös 2011/893/EU, annettu 22 päivänä joulukuuta 2011, muuntogeenistä maissia Bt11xMIR604 (SYN-BTØ11-1xSYN-IR6Ø4-5) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 344, 28.12.2011, s. 59). (11) Komission päätös 2011/894/EU, annettu 22 päivänä joulukuuta 2011, muuntogeenistä maissia Bt11xMIR604xGA21 (SYN-BTØ11-1xSYN-IR6Ø4-5xMON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 344, 28.12.2011, s. 64). (12) IARC Monographs Volume 112: arviointi viidestä orgaanista fosfaattia sisältävästä hyönteisten torjunta-aineesta ja rikkakasvien torjunta-aineesta, 20. maaliskuuta 2015, http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/pdf/MonographVolume112.pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 luonnoksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (D044927/02 – 2016/2683(RSP))

P8_TA(2016)0272 B8-0731/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (D044927/02),

–  ottaa huomioon geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 15. joulukuuta 2015 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 10. marraskuuta 2014 antaman lausunnon(4),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2016 järjestetyn sääntelykomitean äänestyksen tuloksen,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon maaliskuussa 2013 muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamista koskevan ilmoituksen (viite C/NL/13/01), jonka Osakassa, Japanissa toimiva Suntory Holdings Limited -yhtiö antoi maaliskuussa 2013 Alankomaiden toimivaltaiselle viranomaiselle;

B.  ottaa huomioon, että ilmoitus C/NL/13/01 koskee pelkästään leikkokukkana koristetarkoituksessa käytetyn geneettisesti muunnetun neilikan linjan SHD-27531-4 tuontia, jakelua ja vähittäiskauppaa unionissa;

C.  toteaa, että sääntelykomitea ei antanut 25. huhtikuuta 2016 lausuntoa ja että seitsemän jäsenvaltiota (jotka edustivat 7,84:ä prosenttia väestöstä) äänesti komission täytäntöönpanopäätöstä koskevaa luonnosta vastaan, kuusi jäsenvaltiota (jotka edustivat 46,26:ta prosenttia väestöstä) äänesti tyhjää, yksitoista jäsenvaltiota (jotka edustivat 36,29:ä prosenttia väestöstä) äänesti luonnoksen puolesta ja neljä jäsenvaltiota ei ollut edustettuna;

D.  ottaa huomioon EFSAn lausunnon, jonka mukaan sen GMO-paneeli on tietoinen siitä, että tietyillä väestöryhmillä on tapana käyttää harkitusti neilikoiden terälehtiä ruoan koristeena;

E.  toteaa, että EFSAn GMO-paneeli ei ole kuitenkaan arvioinut geenimuunnettujen neilikoiden tietoisen ihmisravintona käytön mahdollisia seurauksia;

F.  toteaa, että EFSAn lausunnossa ei myöskään käsitelty sitä, että eläimet söisivät geenimuunnettujen neilikoiden kukkia joko tietoisen tai tahattoman toiminnan seurauksena;

G.  toteaa, että kyseinen neilikka kuuluu laajalti viljellyn Dianthus-suvun Dianthus caryophyllus -lajiin;

H.  toteaa, että Dianthus-sukuun kuuluvat luonnonvaraiset ja viljellyt lajit ovat suhteellisen monimuotoisia, koska niiden alkuperä ulottuu Etelä-Venäjältä Kreikan vuoristoseudulle ja Ranskan Auvergnen vuorille; toteaa, että Dianthus spp. -lajit ovat sopeutuneet viileämpiin Euroopan ja Aasian vuoristoseutuihin ja niitä esiintyy myös Välimeren rannikkoalueilla; toteaa, että Diphtus caryophyllus on koristekasvi, jota viljellään laajalti Euroopassa niin kasvihuoneissa kuin avomaalla (esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa) ja sitä esiintyy satunnaisesti luonnonvaraisena eräissä Välimeren maissa, joskin tämä ilmiö vaikuttaa rajoittuvan Kreikan ja Italian Välimeren-rannikkoalueille, sekä Sisiliaan, Korsikaan ja Sardiniaan(5);

I.  toteaa, että Italia, Espanja ja Alankomaat ovat tärkeimmät neilikantuottajamaat ja että luonnonvaraista Dianthus caryophullus -lajia esiintyy lähinnä Ranskassa ja Italiassa(6);

J.  toteaa Kyproksen vastustaneen ilmoitusta ja EFSAn GMO-paneelin olleen maan kanssa yhtä mieltä siitä, että SHD-27531-4 linjan yksittäisten neilikoiden leviämisen mahdollisuutta (esimerkiksi juurtumalla) ei voida sulkea pois; ottaa huomioon, että EFSAn mukaan versoista leikattu varsi saattaa levitä juurtumalla tai mikrolisäyksen avulla ja päästä ympäristöön (esimerkiksi puutarhoihin);

K.  toteaa, että luonnonvaraisen Dianthus spp-lajin ristipölytyksen hoitavat pölyttäjähyönteiset, erityisesti perhoset, joiden imukärsät ovat riittävän pitkiä ulottumaan kukan pohjalla olevaan nektariin; toteaa EFSAn GMO-paneelin olevan sitä mieltä, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että perhoset levittävät geneettisesti muunnetun SHD-27531-4 linjan neilikan siitepölyä luonnonvaraisiin Dianthus-lajeihin;

L.  toteaa, että kun geneettisesti muunnetun SHD-27531-4 linjan Dianthus caryophyllus L. -neilikan koristeellinen arvo lakastuu, siitä tulee jätettä, joka kiertotalouden periaatteiden mukaisesti saatetaan käsitellä kompostoimalla; toteaa kuitenkin, että EFSA ei ole analysoinut tällaisen ympäristöön pääsemisen vaikutuksia;

M.  toteaa EFSAn GMO-paneelin katsovan, että jos lSHD-27531-4 linjan neilikka pääsee ympäristöön elinkelpoisten siementen, siitepölyn tai juurtuneiden kasvien välityksellä, kyseisellä neilikalla ei olisi tehostettuja toimivuusominaisuuksia lukuun ottamatta tilanteita, joissa kasvi altistuu sulfonyyliureaa sisältäville torjunta-aineille;

N.  toteaa, että geneettisesti muunnetulla neilikalla on SuRB (als) -geeni, joka koodaa Nicotiana tabacumista peräisin olevaa asetolaktaattisyntaasia (ALS) ja joka antaa vastustuskyvyn sulfonyyliurealle;

O.  toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan torjunta-aineita koskevan toimintaverkoston (PAN UK) mukaan eräät torjunta-aineet, kuten sulfonyyliureat, sulfonamidit ja imidatsolinonit, ovat kasveille hyvin myrkyllisiä jo hyvin pieninä annoksina; toteaa, että verkoston mukaan sulfonyyliureoilla on korvattu muita torjunta-aineita, jotka ovat eläimille myrkyllisempiä; toteaa, että verkoston mukaan asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että sulfonyyliureoiden laajalle levinneellä käytöllä saattaa olla tuhoisia vaikutuksia muiden kuin aineen kohteena olevien kasvustojen tuottavuudelle, luonnonvaraisten kasvipopulaatioiden muodostumiselle sekä luonnon ravintoketjuille(7);

P.  toteaa, että sulfonyyliureat ovat yleisiä toissijaisia vaihtoehtoja 2-tyypin diabeteksen hoidossa ja että niihin liittyy suurempi kardiovaskulaaristen komplikaatioiden riski kuin muihin diabeteksen hoidossa käytettyihin lääkkeisiin(8);

Q.  toteaa, että sulfonyyliurealle vastustuskykyisten kasvien markkinoiden luominen kannustaa maailmanlaajuisesti siihen, että kyseistä diabeteslääkettä käytetään torjunta-aineena;

R.  toteaa, että lääkkeen käyttäminen muuhun kuin kansanterveyttä koskeviin tarkoituksiin johtaa aineen hallitsemattomaan leviämiseen ekosysteemissä, mikä saattaa heikentää maailmanlaajuisesti biologista monimuotoisuutta ja aiheuttaa kemiallisia epäpuhtauksia juomaveteen;

1.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskevassa luonnoksessa ei saavuteta direktiivissä 2001/18/EY tarkoitettua terveyden ja ympäristön suojelemisen tavoitetta, joten siinä ylitetään tässä direktiivissä säädetyt täytäntöönpanovaltuudet;

2.  pyytää komissiota peruuttamaan luonnoksen täytäntöönpanopäätökseksi;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1. (2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (3) EFSAn GMO-paneelin vuonna 2015 antama tieteellinen lausunto, joka koskee Suntory Holdings Limited ‑yhtiön tekemää C-osan ilmoitusta (viite C/NL/13/01) terälehtien värin osalta muutettuna leikkokukkana koristetarkoituksessa käytetyn neilikan linjan SHD-27531-4 tuontia, jakelua ja vähittäiskauppaa. EFSA Journal 2015;13(12):4358, s. 19 alk. (doi:10.2903/j.efsa.2015.4358). (4) EFSAn GMO-paneelin vuonna 2014 antama tieteellinen lausunto, joka koskee jäsenvaltion esittämää vastalausetta ilmoituksen (viite C/NL/13/01) johdosta. Ilmoitus koskee Suntory Holdings Limited -yhtiön tekemää direktiivin 2001/18/EY mukaista C-osan ilmoitusta terälehtien värin osalta muutettuna tuontileikkokukkana koristetarkoituksessa käytetyn neilikan linjan SHD-27531-4 markkinoille saattamista. EFSA Journal (2014); 12(11):3878, s. 9 alk. (doi:10.2903/j.efsa.2014.3878). (5) Tutin et al., 1993. (6) http://gmoinfo.jrc.ec.europa.eu/csnifs/C-NL-13-01.pdf (7) http://www.pan-uk.org/pestnews/Issue/pn88/PN88_p4-7.pdf (8) http://thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587(14)70213-X/fulltext