Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla siltä osin kuin on kyse tiedon ilmaisevia markkinaosapuolia koskevista asianmukaisista järjestelyistä, järjestelmistä ja menettelyistä markkinoiden tunnustelun tekemisen yhteydessä 17. toukokuuta 2016 annettua komission delegoitua asetusta (C(2016)02859 – 2016/2735(DEA))

P8_TA(2016)0273 B8-0691/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)02859),

–  ottaa huomioon komission 18. toukokuuta 2016 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 31. toukokuuta 2016 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon markkinoiden väärinkäytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014(1) (markkinoiden väärinkäyttöasetus) ja erityisesti sen 11 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 8. kesäkuuta 2016, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 39 artiklan 2 kohdassa säädetään, että joitakin sen säännöksiä, kuten 11 artiklan 1–8 kohtaa, on määrä soveltaa 3. heinäkuuta 2016 alkaen ja että vastaavasti delegoidun asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään myös, että sitä on määrä soveltaa samasta päivämäärästä alkaen;

B.  ottaa huomioon, että markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) valtuutetaan laatimaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotta voidaan määrittää asianmukaiset järjestelyt, menettelyt ja tietojen kirjaamista koskevat vaatimukset, joiden avulla henkilöt voivat noudattaa 4, 5, 6 ja 8 kohdassa säädettyjä vaatimuksia; ottaa huomioon, että markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(2) (ESMA-asetus) 10–14 artiklan mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että komissio antoi tämän valtuutuksen mukaisesti 17. toukokuuta 2016 komission delegoidun asetuksen; ottaa huomioon, että delegoitu asetus sisältää tärkeitä yksityiskohtia menettelyistä, joita markkinaosapuolien on noudatettava markkinatunnustelujen tekemisen yhteydessä;

D.  ottaa huomioon, että delegoitu asetus voi tulla voimaan parlamentin ja neuvoston tarkasteluajan päätyttyä ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseisen ajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä;

E.  ottaa huomioon, että ESMA-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukainen tarkasteluaika on kolme kuukautta siitä, kun tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi paitsi, jos komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on sama kuin ESMAn hyväksymä teknisen sääntelystandardin luonnos, jolloin tarkasteluaika on yksi kuukausi;

F.  ottaa huomioon, että ESMAn hyväksymään teknisen sääntelystandardin luonnokseen on tehty joitakin muutoksia, kuten lisätty kaksi uutta johdanto-osan kappaletta sekä tehty joitakin muutoksia 3 artiklaan ja 6 artiklan 3 kohtaan sekä voimaantuloa ja soveltamista koskeviin säännöksiin; katsoo näin ollen, ettei delegoitua asetusta voida pitää samana kuin ESMAn hyväksymää teknisen sääntelystandardin luonnosta ESMA-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti; katsoo näin ollen, että olisi sovellettava vastustamiselle asetettua kolmen kuukauden määräaikaa ESMA-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jolloin kyseinen määräaika umpeutuisi 17. elokuuta 2016;

G.  ottaa huomioon, että markkinoiden väärinkäyttöä koskevan kehyksen sujuva ja oikea-aikainen täytäntöönpano 3. heinäkuuta 2016 mennessä edellyttää, että markkinaosapuolet ja toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarpeelliset järjestelyt ja ottavat asianmukaiset järjestelmät käyttöön mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa ennen 3. heinäkuuta 2016, ja nämä olisi tehtävä delegoidun asetuksen mukaisesti;

H.  katsoo, että delegoidun asetuksen olisi siksi tultava voimaan viimeistään 3. heinäkuuta 2016 eli ennen tarkasteluajan päättymistä 17. elokuuta 2016;

I.  toteaa, että delegoidun asetuksen säännökset ovat sisällöllisesti niiden parlamentin tavoitteiden mukaiset, jotka ilmaistiin markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa ja sitä seuranneessa epävirallisessa vuoropuhelussa, joka on osa delegoidun asetuksen hyväksymiseen liittyvää valmistelutyötä, ja erityisesti parlamentin aikomuksessa antaa toimivaltaisille viranomaisille täydelliset tiedostot kaikesta markkinoiden tunnustelun yhteydessä saaduista tiedoista;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 Kambodžasta (2016/2753(RSP))

P8_TA(2016)0274 RC-B8-0753/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Kambodžaa koskevat aiemmat päätöslauselmansa, muun muassa 26. marraskuuta 2015 Kambodžan poliittisesta tilanteesta(1), 9. heinäkuuta 2015 Kambodžan kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja koskevista lakiesityksistä(2) sekä 16. tammikuuta 2014 oikeuksien puolustajien ja oppositioaktivistien tilanteesta Kambodžassa ja Laosissa(3),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2016 annetun paikallisen EU:n julkilausuman Kambodžan poliittisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 20. elokuuta 2015 antaman raportin Kambodžan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. lokakuuta 2015 antaman päätöslauselman Kambodžasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomission 27. huhtikuuta 2015 hyväksymät päätelmät Kambodžaa koskevasta toisesta määräaikaisraportista,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 annetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kambodžan kuningaskunnan välillä vuonna 1997 tehdyn yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 8. maaliskuuta 1999 hyväksymän päätöslauselman yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan 1. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon, jossa Kambodžaa kehotetaan vahvistamaan naisten ja alkuperäiskansojen oikeuksien suojelua,

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2016 annetun kansalaisjärjestöjen yhteisen julkilausuman, jossa tuomitaan syyteiden nostaminen ihmisoikeuksien puolustajia vastaan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta,

–  ottaa huomioon Kambodžan perustuslain, erityisesti sen 41 artiklan, jossa vahvistetaan ilmaisun- ja kokoontumisvapaus, 35 artiklan oikeudesta poliittiseen osallistumiseen ja 80 artiklan parlamentaarisesta koskemattomuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viime kuukausina poliittisen opposition jäsenten, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien pidätykset ovat lisääntyneet tasaisesti;

B.  ottaa huomioon, että pääministeri Hun Sen on ollut vallassa jo yli 30 vuoden ajan; ottaa huomioon, että johtavan oppositiopuolueen CNRP:n puheenjohtaja Sam Rainsy on yhä omasta aloitteestaan maanpaossa, jonka syynä ovat aiemmat, tekaistujen poliittisten perusteiden nojalla esitetyt syytökset, ja toteaa, että CNRP:n virkaa tekevä puheenjohtaja Kem Sokha on tutkinnan kohteena; ottaa huomioon, että 22. huhtikuuta 2016 Phnom Penhin tuomioistuimen syyttäjä ilmoitti, että CNRP:n puheenjohtajaa Sam Rainsya koskeva, uusiin poliittisiin syytöksiin perustuva oikeudenkäynti käydään hänen poissaollessaan 28. heinäkuuta 2016 alkaen;

C.  ottaa huomioon, että 20. marraskuuta 2015 tuomioistuin kutsui Sam Rainsyn kuultavaksi hänen julkisella Facebook-sivullaan julkaistusta päivityksestä, jonka oli tehnyt oppositiota edustava senaattori Hong Sok Hour, joka on ollut elokuusta 2015 asti pidätettynä syytettynä väärentämisestä ja rikokseen yllyttämisestä sen jälkeen, kun hän oli lisännyt Sam Rainsyn Facebook-sivulle videon, joka sisälsi vääräksi väitetyn asiakirjan vuoden 1979 rajasopimuksesta Vietnamin kanssa;

D.  ottaa huomioon, että 3. toukokuuta 2016 Phnom Penhin kunnallinen tuomioistuin kutsui Kem Sokhan kuultavaksi kunnianloukkaussyytteistä sekä parlamentin jäsenet Pin Ratanan ja Tok Vanchanin huolimatta siitä, että ne nauttivat koskemattomuudesta;

E.  ottaa huomioon, että 12. toukokuuta 2016 tunnettu poliittinen analyytikko Ou Virak kutsuttiin myös kuultavaksi kunnianloukkaussyytteistä tämän ilmaistua mielipiteensä Kem Sokhan tapauksesta;

F.  toteaa, että 2. toukokuuta 2016 nostettiin poliittisin perustein syytteet seuraavia henkilöitä vastaan: Ny Sokha, Nay Vanda ja Yi Soksan (kolme johtavaa ihmisoikeuksien puolustajaa Kambodžan ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöstä (ADHOC)), entinen ADHOCin työntekijä Ny Chakrya, joka on maan kansallisen vaalilautakunnan (NEC) varapääsihteeri, ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (UN OHCHR) työntekijä Soen Sally; toteaa, että he voivat saada jopa kymmenen vuoden vankeustuomiot;

G.  ottaa huomioon, että kansalliskokouksen opposition jäseneltä Um Sam Anilta riistettiin hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa ja hänet pidätettiin 11. huhtikuuta 2016 ”yllytystä yhteiskunnallisen kaaoksen aiheuttamiseen” koskevien tekaistujen syytösten nojalla, jotka liittyvät hänen väkivallattomiin kannanottoihinsa Kambodžan ja Vietnamin suhteista; toteaa, että sen jälkeen poliisin terrorismiyksikkö piti häntä pidätettynä, hänet asetettiin syytteeseen ja vangittiin oikeudenkäyntiä varten näiden syytteiden nojalla;

H.  ottaa huomioon, että 26. huhtikuuta 2016 Phnom Penhin tuomioistuin asetti syytteeseen entisen ammattiyhdistysjohtajan Rong Chhunin, joka on tällä hetkellä Kambodžan kansallisen vaalilautakunnan jäsen, tekaistujen poliittisten perusteiden nojalla yllyttämisestä väkivaltaan, mikä liittyy siihen, että hallituksen turvallisuusjoukot tukahduttivat työntekijöiden lakkoja joulukuun lopulla 2013 ja tammikuun alussa 2014; ottaa huomioon, että tulossa on kahdet tärkeät vaalit (kunnallisvaalit vuonna 2017 ja parlamenttivaalit vuonna 2018), ja katsoo, että hallitus yrittää vaikuttaa näihin vaaleihin painostamalla kansallista vaalilautakuntaa;

I.  ottaa huomioon, että 9. toukokuuta 2016 ADHOCin työntekijöiden pidätyksiä vastaan rauhanomaisesti mieltään osoittaneet kahdeksan henkilöä, muun muassa kansalaisjärjestö Sahmakun Teang Tnautin johtaja Ee Sarom, kansalaisjärjestö LICADHOn apulaisjohtaja Khimsan Thav sekä LICADHOn ruotsalainen ja saksalainen neuvonantaja, pidätettiin ja heidät vapautettiin pian sen jälkeen; ottaa huomioon, että 16. toukokuuta 2016 sama tapahtui viidelle rauhanomaiselle mielenosoittajalle;

J.  ottaa huomioon, että EU on Kambodžan tärkein kumppani kehitysavussa, johon on myönnetty 410 miljoonaa euroa vuosiksi 2014–2020; ottaa huomioon, että EU tukee useita Kambodžan kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toteuttamia ihmisoikeusaloitteita; ottaa huomioon, että Kambodža on erittäin riippuvainen kehitysavusta;

K.  ottaa huomioon, että 26. lokakuuta 2015 ryhmä hallitusta kannattavia mielenosoittajia hyökkäsi Phnom Penhissä julmasti kahden oppositiopuolueen (CNRP) kansanedustajan Nhay Chamrouenin ja Kong Sakphean kimppuun ja uhkasi kansalliskokouksen ensimmäisen varapuhemiehen yksityisasunnon turvallisuutta; ottaa huomioon tiedot, joiden mukaan poliisi ja muut valtion turvallisuuselimet seurasivat sivusta eivätkä puuttuneet hyökkäyksiin; ottaa huomioon, että näihin hyökkäyksiin liittyviä pidätyksiä on tehty mutta ihmisoikeuksia ajavat Kambodžan kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa, että todelliset hyökkääjät ovat yhä vapaalla jalalla;

L.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisen yhteisön laajasta arvostelusta huolimatta vahvistettiin yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä koskeva laki, joka antaa valtion viranomaisille mielivaltaisen harkintavallan ihmisoikeuksia puolustavien järjestöjen lakkauttamiseksi ja niiden perustamisen estämiseksi, ja toteaa, että laki on jo alkanut estää ihmisoikeustyötä Kambodžassa ja vaikeuttaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa;

M.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä koskeva laki hyväksyttiin vuonna 2015, viranomaiset eivät ole antaneet kansalaisjärjestöille lupaa järjestää laajoja julkisia tapahtumia, ja toteaa, että viime kuukausina poliisivoimat ovat häirinneet vaihtelevassa määrin kaikkia maailman Habitat-päivän, kansainvälisen ihmisoikeuksien päivän, kansainvälisen naisten päivän ja kansainvälisen työn päivän yhteydessä järjestettyjä tapahtumia ja muita mielenosoituksia;

N.  ottaa huomioon, että Kambodžan senaatti hyväksyi 12. huhtikuuta 2016 ammattiliittoja koskevan lain, jolla asetetaan uusia rajoituksia työntekijöiden järjestäytymisoikeudelle ja annetaan valtion viranomaisille uusia mielivaltaisia valtuuksia estää ammattiliittoja käyttämästä kyseistä oikeutta;

1.  on erittäin huolestunut Kambodžan oppositiopoliitikkojen ja ihmisoikeusaktivistien toimintaedellytysten huonontumisesta ja tuomitsee kaikki näitä ihmisiä vastaan tehdyt väkivallanteot, poliittisin perustein nostetut syytteet, mielivaltaiset pidätykset, kuulustelut ja tuomiot;

2.  pitää valitettavana poliittisin perustein asetettujen syytteiden sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja aktivistien oikeudellisen ajojahdin lisääntymistä ja erityisesti poliittisin perustein asetettuja syytteitä ja tuomioita, jotka liittyvät aktivistien, politiikan arvostelijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien lailliseen työhön Kambodžassa;

3.  vaatii Kambodžan viranomaisia kumoamaan pidätysmääräyksen ja luopumaan kaikista syytteistä oppositiojohtaja Sam Rainsya sekä kansalliskokouksessa ja senaatissa istuvia CNRP:n jäseniä, myös senaattori Hong Sok Houria, vastaan; kehottaa vapauttamaan välittömästi viisi ihmisoikeuksien puolustajaa, nimittäin Ny Sokhan, Nay Vandan, Yi Soksanin, Lim Monyn ja Ny Chakran, jotka ovat yhä säilöönotettuina, jotta nämä poliitikot, aktivistit ja ihmisoikeuksien puolustajat saisivat tehdä työtään vapaasti ilman pidätyksen tai vainon pelkoa, sekä lopettamaan tuomioistuinten käyttämisen ihmisten vainoamiseen poliittisin perustein nostetuilla ja tekaistuilla syytteillä; kehottaa kansalliskokousta palauttamaan välittömästi Sam Rainsyn, Um Sam Anin ja Hong Sok Hourin virkaansa ja palauttamaan heidän parlamentaarisen koskemattomuutensa;

4.  vaatii Kambodžan viranomaisia luopumaan kaikista poliittisin perustein nostetuista syytteistä ja muista rikosoikeudellisista menettelyistä ADHOCia ja muita Kambodžan ihmisoikeusaktivisteja vastaan, lopettamaan kaikki yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä koskevan sortavan lain soveltamista koskevat uhkaukset sekä kaikki yritykset uhkailla ja ahdistella ihmisoikeuksien puolustajia ja kansallisia ja kansainvälisiä järjestöjä ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne, jotka on vangittu poliittisin perustein tai tekaistujen syytteiden nojalla;

5.  kehottaa Kambodžan hallitusta tunnustamaan kansalaisyhteiskunnan, ammattiliittojen ja poliittisen opposition legitiimin ja hyödyllisen roolin Kambodžan yleisen taloudellisen ja poliittisen kehityksen edistämisessä;

6.  kannustaa hallitusta työskentelemään demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin kuuluu moniarvoisuutta ja yhdistysvapautta ja sananvapautta koskevien perustuslain säännösten noudattaminen;

7.  muistuttaa, että ketään uhkaamaton demokraattisen vuoropuhelun ympäristö on välttämätön maan poliittisen vakauden, demokratian ja rauhallisen yhteiskunnan kannalta, ja vaatii hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin kaikkien Kambodžan demokraattisesti valittujen edustajien turvallisuuden takaamiseksi riippumatta heidän poliittisista mielipiteistään;

8.  pitää myönteisenä kansallisen vaalilautakunnan uudistamista perustuslain muutoksella, joka tehtiin sen jälkeen, kun Kambodžan kansanpuolue CPP ja CNRP sopivat vaaliuudistuksesta heinäkuussa 2014; korostaa, että vaalilautakuntaan kuuluu nyt neljä CPP:n edustajaa, neljä CNRP:n edustajaa ja yksi kansalaisyhteiskunnan edustaja;

9.  kehottaa hallitusta varmistamaan yhteistyössä YK:n kanssa täysimääräiset ja puolueettomat tutkimukset, joiden perusteella nostetaan syytteet kaikkia niitä vastaan, jotka ovat vastuussa äskettäisistä asevoimien jäsenten suorittamista raakalaismaisista hyökkäyksistä kansalliskokouksessa istuvia kansallisen pelastuksen puolueen jäseniä vastaan ja sotilaiden ja poliisien liiallisesta voimankäytöstä mielenosoitusten, lakkojen ja yhteiskunnallisten levottomuuksientukahduttamisessa;

10.  kehottaa Kambodžan viranomaisia luopumaan kaikista syytteistä entistä ammattiyhdistysjohtajaa ja vaalilautakunnan jäsentä Rong Chhunia vastaan;

11.  kehottaa jäsenvaltioita, komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota määrittelemään Kambodžan tuleville vaaleille selkeät kriteerit, jotka ovat ilmaisun-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta koskevan kansainvälisen oikeuden mukaiset, ja välittämään ne julkisesti Kambodžan viranomaisille ja oppositiolle; kehottaa EUH:ta sitomaan EU:n taloudellisen avun määrän maan ihmisoikeustilanteen paranemiseen;

12.  ilmaisee huolensa uudesta ammattiyhdistyslaista; kehottaa hallitusta kumoamaan ammattiyhdistyslain, yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä koskevan lain ja muut vastaavat lait, jatka rajoittavat perusvapauksia ja uhkaavat ihmisoikeuksien toteutumista; vaatii hallitusta varmistamaan, että kaikki ihmisoikeuksia koskeva lainsäädäntö on Kambodžan perustuslain ja kansainvälisten normien mukainen;

13.  vaatii Kambodžan hallitusta lopettamaan kaikki pakkohäädöt ja maananastukset ja varmistamaan, että mahdolliset häädöt tehdään täysin kansainvälisten normien mukaisesti;

14.  korostaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan merkitystä ja sen osuutta oikeudenmukaisissa ja vapaissa vaaleissa; kehottaa vaalilautakuntaa ja asianomaisia hallintoviranomaisia varmistamaan, että kaikilla äänioikeutetuilla, myös siirtotyöläisillä ja vangeilla, on mahdollisuus ja aikaa käyttää rekisteröitymismahdollisuutta;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kambodžan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0413. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0277. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0044.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 mielipidevankien tilanteesta Tadžikistanissa (2016/2754(RSP))

P8_TA(2016)0275 RC-B8-0755/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 7, 8 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tadžikistanin tasavallan välisen kumppanuuden perustavan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta(1),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(2),

–  ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätelmät EU:n Keski-Aasian strategiasta,

–  ottaa huomioon EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanosta ja uudelleentarkastelusta 13. huhtikuuta 2016 antamansa mietinnön(3),

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2016 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle annetun EU:n julkilausuman Tadžikistanin islamilaisen elpymisen puolueen rikosoikeudenkäynnistä Tadžikistanissa,

–  ottaa huomioon EU:n Keski-Aasian erityisedustajan päätelmät vierailustaan Tadžikistaniin 18. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 3. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman Tadžikistanin korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla islamilaisen elpymisen puolueen varajohtajat tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen,

–  ottaa huomioon mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan 9. maaliskuuta 2016 tekemän Tadžikistanin-vierailun päätteeksi laatimat alustavat huomautukset,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa 6. toukokuuta 2016 Tadžikistanille annetut yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset,

–  ottaa huomioon EU:n ja Tadžikistanin vuotuiset ihmisoikeusvuoropuhelut,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka takaa ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden, oikeuden yksityiselämän ja perhe-elämän kunnioittamiseen sekä oikeuden tasa-arvoon ja jossa kielletään syrjintä näiden oikeuksien käyttämisessä,

–  ottaa huomioon kidutuksen ehkäisemisestä 27.–29. toukokuuta 2014 pidetyn alueellisen konferenssin ja yhteiskunnan roolista kidutuksen ehkäisemisessä 31. toukokuuta–2. kesäkuuta 2016 pidetyn alueellisen konferenssin,

–  ottaa huomioon elokuussa 2013 hyväksytyn Tadžikistanin toimintasuunnitelman kidutuksen vastaisen komitean suositusten täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti antoi 17. syyskuuta 2009 puoltavan lausunnon Euroopan yhteisön ja Tadžikistanin tasavallan välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta; ottaa huomioon, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna 2004 ja että se tuli voimaan 1. tammikuuta 2010; ottaa huomioon, että erityisesti sen 2 artiklassa todetaan, että ”osapuolten sisäiset ja ulkoiset toimintaperiaatteet perustuvat kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, ja ne muodostavat olennaisen osan tätä sopimusta”;

B.  ottaa huomioon, että vuodesta 1992 lähtien EU:n ja Tadžikistanin yhteistyö on laajentunut monille aloille, myös ihmisoikeuksiin ja demokratiaan, jotka ovat kaikkien kumppanuuksien lähtökohta;

C.  katsoo, että unionille on äärimmäisen tärkeää vauhdittaa poliittista, taloudellista ja turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä sekä kestävää kehitystä ja rauhaa koskevaa yhteistyötä Keski-Aasian alueen kanssa ylläpitämällä oikeusvaltioon, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvia vahvoja ja avoimia suhteita EU:n ja Tadžikistanin välillä;

D.  katsoo, että tunnettu liikemies ja hallituksen arvostelija Abubakr Azizhodžaev on ollut helmikuusta 2016 lähtien vangittuna, koska hän oli kritisoinut korruptoituneita liiketapoja; ottaa huomioon, että häntä syytettiin Tadžikistanin rikoslain 189 pykälän nojalla yllyttämisestä kansallisuuteen, rotuun tai uskontoon perustuvaan vihaan;

E.  ottaa huomioon, että Tadžikistanissa on järjestelmällisesti vainottu poliittisen opposition jäseniä; ottaa huomioon, että islamilaisen elpymisen puolue kiellettiin syyskuussa 2015, sillä se oli yhdistetty aiemmin samassa kuussa tehtyyn epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, jota johti kenraali Abduhalim Nazarzoda, joka tapettiin yhdessä 37 tukijansa kanssa; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat pidättäneet jo noin 200 islamilaisen elpymisen puolueen jäsentä;

F.  ottaa huomioon, että korkein oikeus aloitti helmikuussa 2016 oikeudenkäynnin islamilaisen elpymisen puolueen poliittisen neuvoston 13 jäsentä ja neljää muuta puolueeseen yhdistettyä henkilöä vastaan, joita syytettiin ”ekstremismistä”, koska heidän väitettiin osallistuneen syyskuussa 2015 tehtyihin hyökkäyksiin; ottaa huomioon, että monia islamilaisen elpymisen puolueen jäseniä on pidätetty ja heitä vastaan aloitetaan rikosoikeudellisia menettelyjä ilman takeita oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä; ottaa huomioon, että liikemies ja tunnettu oppositiohahmo Zaid Saidov tuomittiin 29 vuodeksi vankilaan hänen ehdokkuuteensa marraskuussa 2013 pidetyissä presidentinvaaleissa liittyvien syytteiden perusteella; ottaa huomioon, että Umarali Kuvvatov tapettiin Istanbulissa maaliskuussa 2015 ja aktivisti Maksud Ibragimovia puukotettiin ja hänet siepattiin Venäjällä, ja palautettiin myöhemmin Tadžikistaniin, jossa hänet tuomittiin 17 vuodeksi vankeuteen heinäkuussa 2015;

G.  ottaa huomioon, että 2. kesäkuuta 2016 korkein oikeus Dušanbessa tuomitsi kielletyn islamilaisen elpymisen puolueen varajohtajat Mahmadali Hayitin ja Saidumar Hussainin elinkautiseen vankeuteen syytettynä edellisenä vuonna tehdyn vallankaappausyrityksen suunnittelusta; ottaa huomioon, että 11 islamilaisen elpymisen puolueen muuta jäsentä tuomittiin vankilaan; ottaa huomioon, että islamilaisen elpymisen puolueen johtajan Muhiddin Kabirin kolme sukulaista on vangittu, koska he eivät olleet ilmoittaneet rikosta, jota ei ole tarkemmin määritelty; ottaa huomioon, että oikeudenkäynnit eivät olleet avoimia ja niissä rikottiin syytettyjen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

H.  ottaa huomioon, että useat lakimiehet, jotka toimivat islamilaisen elpymisen puolueeseen kuuluvien syytettyjen puolustusasianajajina, ovat saaneet tappouhkauksia, ja heitä on pidätetty, vangittu ja tuomittu vankilaan; ottaa huomioon, että Buzurgmehr Yorovin, Nodira Dodajanovan, Nuriddin Mahkamovin, Shuhrat Kudratovin, Firuz ja Daler Tabarovin pidätykset herättävät syvää huolta siitä, noudatetaanko kansainvälisiä normeja, jotka koskevat asianajajien riippumattomuutta, suljettuja oikeudenkäyntejä ja rajallisia mahdollisuuksia saada oikeusapua; ottaa huomioon, että myös monia toimittajia on pidätetty, häiritty ja peloteltu; ottaa huomioon, että sananvapaus, tiedotusvälineiden saatavuus, poliittinen ja ideologinen moniarvoisuus, myös uskonnon osalta, on tunnustettava Tadžikistanin perustuslain mukaisesti;

I.  ottaa huomioon, että lakimiesammatteja koskeneessa vuoden 2015 laissa vaadittiin sertifioimaan kokonaan uudelleen puolustusasianajajan tehtävä ja asetettiin erinäisiä rajoituksia sille, ketkä voivat harjoittaa lakimiesammattia, ja näin se voi aiheuttaa puuttumista asianajajien työn riippumattomuuteen;

J.  katsoo, että viimeaikaiset muutokset yhdistyslakiin, joka tuli voimaan 2015, estävät kansalaisyhteiskunnan toimintaa pakottamalla valtiosta riippumattomat järjestöt julkistamaan rahoituslähteensä;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin Tadžikistanissa 2. maaliskuuta 2015 järjestettyihin parlamenttivaaleihin lähettämä vaalitarkkailuvaltuuskunta toi lausunnossaan esiin merkittäviä puutteita;

L.  toteaa, että lehdistö, verkkosivustot, sosiaalinen media ja internet-palveluntarjoajat Tadžikistanissa toimivat rajoittavassa ympäristössä, jossa itsesensuuria harjoitetaan laajalti; ottaa huomioon, että hallitus käyttää tiedotusvälineitä koskevaa rajoittavaa lainsäädäntöä ja asetuksia hillitäkseen riippumatonta raportointia ja estää usein verkossa toimivia tiedotusvälineitä ja sosiaalisen median verkostoja toimimasta;

M.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 kidutusta käsittelevä YK:n erityisraportoija toi esiin huolensa jatkuvasta kidutuksesta ja huonosta kohtelusta sekä rankaisemattomuudesta helmikuussa 2014 Tadžikistaniin tekemänsä vierailun seurantakertomuksessa;

N.  ottaa huomioon, että Tadžikistanin sijoitus korruptioindeksissä on edelleen huolestuttavan korkea;

O.  ottaa huomioon, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline (EIDHR) on tärkeä rahoitusväline, jolla pyritään tukemaan oikeusvaltiota, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksia maassa ja koko alueella;

P.  ottaa huomioon, että Tadžikistan järjesti 22. toukokuuta 2016 kansanäänestyksen perustuslain muutoksista, jotka mahdollistavat virassa olevan presidentin Emomali Rahmonin asettumisen uudelleen ehdolle rajattomasti;

1.  kehottaa vapauttamaan kaikki poliittisin perustein vangitut henkilöt, muun muassa Abubakr Azizhodžaevin, Zaid Saidovin ja Maksud Ibragimovin, islamilaisen elpymisen puolueen varajohtajat Mahmadali Hayitin ja Saidumar Hussainin, sekä muut 11 islamilaisen elpymisen puolueen jäsentä;

2.  kehottaa Tadžikistanin viranomaisia kumoamaan tuomiot ja vapauttamaan asianajajat ja lakimiehet, muun muassa Buzurgmehr Yorovin, Nodira Dodajanovan, Nuriddin Mahkamovin, Shuhrat Kudratovin sekä Firuz ja Daler Tabarovin;

3.  korostaa, että EU:n ja Tadžikistanin suhteet ja yhteistyön vahvistaminen kaikilla aloilla ovat erittäin tärkeitä; korostaa, että on unionin etujen mukaista luoda Tadžikistaniin kestävät suhteet poliittisen ja taloudellisen yhteistyön alalla; korostaa, että poliittiset ja taloudelliset suhteet EU:n kanssa ovat kiinteässä yhteydessä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yhteisiin arvoihin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisesti;

4.  on erittäin huolestunut ihmisoikeusasianajajien, poliittisen opposition jäsenten ja heidän omaistensa pidätysten ja vangitsemisten lisääntymisestä sekä tiedotusvälineiden vapauden, internetin ja matkaviestinnän rajoituksista ja uskonnollisten sananvapauden rajoittamisesta;

5.  kehottaa Tadžikistanin viranomaisia järjestämään puolustusasianajajille ja poliitikoille oikeudenmukaiset ja avoimet oikeudenkäynnit, antamaan aineelliset ja menettelylliset takeet Tadžikistanin kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti sekä sallimaan kansainvälisille järjestöille uusien tutkintojen tekeminen kaikista raportoiduista ihmisoikeuksien ja ihmisarvon loukkauksista; kehottaa antamaan kaikille vangituille tai pidätetyille mahdollisuus saada riippumatonta oikeusapua sekä oikeus tavata säännöllisesti perheenjäseniään; muistuttaa, että jokaisen annetun tuomion osalta on esitettävä selkeät todisteet, joilla perustellaan syytettyjä vastaan nostetut rikossyytteet;

6.  kehottaa Tadžikistanin hallitusta sallimaan oppositioryhmien vapaa toiminta ja kokoontumis-, yhdistymis-, sanan-, ja uskonnonvapauden käyttäminen kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja Tadžikistanin perustuslain mukaisesti;

7.  korostaa, että oikeutettua terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa ei pitäisi käyttää tekosyynä, jonka varjolla kielletään opposition toiminta, heikennetään sananvapautta tai vaikeutetaan oikeuslaitoksen riippumatonta toimintaa; muistuttaa, että on taattava perusvapaudet kaikille Tadžikistanin kansalaisille ja että oikeusvaltiota on kunnioitettava;

8.  kehottaa Tadžikistanin parlamenttia ottamaan huomioon riippumattomien tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan näkemykset, kun se käsittelee tiedotusvälineitä koskevaan lakiin ehdotettuja tiedotusvälineiden toimilupia koskevia tarkistuksia; kehottaa Tadžikistanin viranomaisia lopettamaan uutissivustojen toiminnan estäminen;

9.  kehottaa Tadžikistanin viranomaisia noudattamaan kansainvälistä oikeutta, erityisesti julkisia yhdistyksiä koskevaa lakia ja asianajajia ja oikeuskäytäntöä koskevaa lakia; kehottaa Tadžikistanin hallitusta varmistamaan, että kaikki lakimiehet, mukaan luettuna ihmisoikeusaktivisteja, islamilaisen elpymisen puolueen jäseniä, kidutuksen uhreja ja ekstremismistä syytettyjä asiakkaitaan puolustavat lakimiehet, voivat tehdä työtään vapaasti ilman pelkoa, uhkailua tai häirintää;

10.  panee tyytyväisenä merkille eräät Tadžikistanin hallituksen toteuttamat myönteiset toimet, kuten kunnianloukkauksen rangaistavuuden poistamisen vuonna 2012, ja vaatii maan rikoslain asianmukaista täytäntöönpanoa; panee tyytyväisenä merkille rikosprosessilain muuttamisesta annetun lain sekä epäiltyjen, syytettyjen ja vastaajien vangitsemismenettelyjä ja edellytyksiä koskevan lain, ja kehottaa Tadžikistanin viranomaisia varmistamaan, että kyseiset säädökset pannaan täytäntöön viipymättä;

11.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Tadžikistanin vuotuisiin ihmisoikeusvuoropuheluihin, joissa olisi käsiteltävä myös tämän päätöslauselman sisältöä; korostaa EU:n ja Tadžikistanin viranomaisten välisten tehokkaiden ja tuloshakuisten ihmisoikeusvuoropuhelujen merkitystä keinona edistää maan poliittisen tilanteen rauhoittumista sekä kattavien uudistusten käynnistämistä;

12.  pyytää unionia ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tiiviisti oikeusvaltion toteuttamista Tadžikistanissa, etenkin järjestäytymisoikeutta ja oikeutta poliittisten puolueiden muodostamiseen vuonna 2020 pidettäviä parlamenttivaaleja silmällä pitäen; kehottaa nostamaan tarvittaessa esiin huolenaiheita Tadžikistanin viranomaisten kanssa, tarjoamaan apua ja raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille; kehottaa EU:n edustustoa Dušanbessa jatkamaan aktiivista toimintaansa;

13.  kannustaa Tadžikistanin viranomaisia varmistamaan yleisen määräaikaisarvioinnin suositusten asianmukaisen seurannan ja täytäntöönpanon;

14.  ilmaisee syvän huolensa kidutuksen laajamittaisesta käyttämisestä, ja kehottaa Tadžikistanin hallitusta toteuttamaan elokuussa 2013 laatimansa toimintasuunnitelman kidutuksen vastaisen komitean suositusten täytäntöön panemiseksi;

15.  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2015 Tadžikistanissa pidettyihin parlamenttivaaleihin lähetetyn Etyjin/ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan päätelmät, joiden mukaan kyseiset vaalit ”järjestettiin tilanteessa, jossa poliittisia toimintamahdollisuuksia oli rajoitettu, eikä tasapuolisia toimintaedellytyksiä pystytty varmistamaan ehdokkaille”, ja kehottaa Tadžikistanin viranomaisia toteuttamaan hyvissä ajoin kaikki näissä päätelmissä esitetyt suositukset;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, EU:n Keski-Aasian erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle ja Tadžikistanin hallitukselle sekä Tadžikistanin presidentille Enomali Rahmonille.

(1) EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 12. (2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0121.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 Vietnamista (2016/2755(RSP))

P8_TA(2016)0276 RC-B8-0754/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Vietnamin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 18. joulukuuta 2015 antaman lausunnon asianajaja Nguyễn Văn Đàin pidätyksestä,

–  ottaa huomioon EU:n valtion- tai hallitusten päämiesten 7. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 13. toukokuuta 2016 Genevessä lehdistölle antaman lausunnon Turkista, Gambiasta ja Vietnamista,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Heiner Bielefeldtin ja kidutusta käsittelevän erityisraportoijan Juan E. Méndezin 3. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon, jota ovat tukeneet ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä erityisraportoija Michel Forst, oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevä erityisraportoija Maina Kiai, mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaava YK:n erityisraportoija David Kaye, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen syitä ja seurauksia käsittelevä erityisraportoija Dubravka Šimonović ja mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 allekirjoitetun EU:n ja Vietnamin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja vuosittaisen EU:n ja Vietnamin hallituksen välisen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka järjestettiin viimeksi 15. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, johon Vietnam liittyi vuonna 1982,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Vietnam on ollut vuodesta 1982,

–  ottaa huomioon kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka Vietnam ratifioi vuonna 2015,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 28. tammikuuta 2014 julkaisemat Vietnamia koskevaa yleistä määräaikaisarviointia koskevat tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että EU pitää Vietnamia tärkeänä kumppanina Aasiassa; toteaa, että vuonna 2015 vietettiin EU:n ja Vietnamin diplomaattisten suhteiden 25-vuotispäivää; toteaa, että nämä suhteet ovat kehittyneet nopeasti kauppa- ja kehitysapusuhteista laajemmiksi suhteiksi;

B.  toteaa, että Vietnamissa on ollut yksipuoluejärjestelmä vuodesta 1975, minkä vuoksi Vietnamin kommunistisen puolueen johtoasemaa ei voi haastaa ja että kansalliskokous ja tuomioistuimet ovat sen valvonnassa;

C.  toteaa, että Vietnamin viranomaiset hajottivat ankarin vastatoimin useita mielenosoituksia, joita järjestettiin toukokuussa 2016 kaikkialla Vietnamissa maan kalakannat tuhonneen ekologisen katastrofin vuoksi;

D.  toteaa, että vietnamilainen asianajaja ja ihmisoikeusaktivisti Lê Thu Hà pidätettiin 16. joulukuuta 2015 samaan aikaan kun merkittävä ihmisoikeusjuristi Nguyễn Văn Đài, joka pidätettiin valtion vastaisen propagandan harjoittamisesta; toteaa, että 22. helmikuuta 2016 ihmisoikeusaktivisti Trần Minh Nhật joutui kotonaan Lâm Hàn piirikunnassa Lâm Đồngin provinssissa poliisivirkamiehen hyökkäyksen kohteeksi; toteaa, että Trần Huỳnh Duy Thức, joka vangittiin vuonna 2009 sen jälkeen, kun hänelle oli järjestetty oikeudenkäynti ilman todellista mahdollisuutta puolustautumiseen, sai 16 vuoden tuomion, jota seuraa viiden vuoden kotiaresti; toteaa, että kotiarestissa olevan buddhalaisen toisinajattelijan Thích Quảng Độn terveydentilan heikentyminen aiheuttaa vakavaa huolta;

E.  toteaa, että riippumattomat poliittiset puolueet, ammattiyhdistykset ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kiellettyjä Vietnamissa ja että julkisiin kokoontumisiin tarvitaan virallinen hyväksyntä; toteaa, että poliisi on valvonut tiukasi joitakin rauhanomaisia protesteja ja merkittäviä aktivisteja on pidetty kotiarestissa, kun taas toisia mielenosoituksia on hajotettu tai ylipäätään kielletty järjestämästä;

F.  toteaa, että laajamittaiset poliisitoimet, joilla estetään mielenosoituksiin osallistuminen ja rangaistaan niihin osallistumisesta, ovat johtaneet lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun ja rangaistuksiin sekä rauhanomaista kokoontumista ja liikkumisvapautta koskevien oikeuksien loukkauksiin; toteaa, että vankilaolot ovat vaikeat ja vankien kohtelu kurjaa ja että ainakin seitsemän kerrotaan kuolleen poliisin huostassa vuonna 2015, koska poliisin epäillään mahdollisesti syyllistyneen kidutukseen tai muihin pahoinpitelyn muotoihin;

G.  toteaa, että siitä huolimatta, että Vietnam hyväksyi YK:n ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2014 tekemässä määräaikaistarkastelussa ehdotetuista 227 suosituksesta 182, se hylkäsi sellaiset suositukset kuin poliittisten vankien ja ilman syytettä tai oikeudenkäyntiä vangittuina pidettyjen ihmisten vapauttaminen, lainsäädännön uudistaminen poliittisen vankeuden lopettamiseksi, riippumattoman kansallisen ihmisoikeusinstituution perustaminen ja muut julkiseen elämään osallistumisen edistämiseen tähtäävät toimet; toteaa kuitenkin, että Vietnam on äskettäin antanut kansainvälisille ihmisoikeusryhmille luvan tavata opposition edustajia ja hallituksen virkamiehiä ensimmäistä kertaa Vietnamin sodan päättymisen jälkeen;

H.  toteaa, että Vietnam turvautuu rikoslainsäädännössään edelleen epämääräisesti muotoiltuihin ”kansallisen turvallisuuden” säännöksiin, kuten ”valtion vastainen propaganda”, ”kumouksellinen toiminta” tai ”demokraattisten vapauksien väärinkäyttö”, voidakseen syyttää poliittisia toisinajattelijoita, ihmisoikeusaktivisteja ja hallituksen arvostelijoina pidettyjä henkilöitä ja vaientaa heidät;

I.  toteaa, että toukokuussa 2016 BBC:n kirjeenvaihtajalta Jonathan Headiltä kiellettiin väitteiden mukaan presidentti Obaman Vietnamin-vierailun raportointi ja hänen akkreditointinsa peruutettiin ilman virallista syytä; toteaa, että Người Cao Tuổi ‑sanomalehden entisen päätoimittajan Kim Quốc Hoan lehdistölupa peruutettiin vuoden 2015 alkupuolella ja että myöhemmin häntä syytettiin rikoslain 258 pykälän mukaisesti demokraattisten vapauksien väärinkäytöstä sanomalehden paljastettua useita korruptoituneita virkamiehiä;

J.  toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2016 maailman lehdistönvapausindeksin mukaan Vietnam on 180 maan joukossa sijalla 175 ja että lehdistö ja lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet ovat Vietnamin kommunistisen puolueen, armeijan tai hallituksen muiden elinten valvonnassa; toteaa, että asetuksella nro 72/2013 rajoitetaan entisestään sananvapautta blogeissa ja sosiaalisessa mediassa, asetuksessa nro 174/2014 säädetään ankaria rangaistuksia sosiaalisen median ja internetin käyttäjille, jotka toimivat ”valtion vastaisen propagandan” tai ”taantumuksellisten ideologioiden” äänitorvena;

K.  toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on tukahdutettu ja useat uskonnolliset vähemmistöt kärsivät vakavasta uskonnollisesta vainosta, mukaan luettuina katolisen kirkon jäsenet ja ilman virallista tunnustusta olevien uskontokuntien kuten Unified Buddhist Church of Vietnam -seurakunnan ja useiden protestanttisten seurakuntien sekä etnis-uskonnollisen Montagnard-vähemmistön jäsenet, minkä uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevä YK:n erityisraportoija havaitsi Vietnamin-vierailunsa aikana;

L.  toteaa, että huhtikuussa 2016 Vietnam hyväksyi lain tiedon saatavuudesta ja muutti lehdistöä koskevaa lakia, jolla rajoitetaan sanavapautta ja vahvistetaan sensuuria, sekä antoi asetuksia, joilla kielletään mielenosoitukset tuomioistuinten ulkopuolella oikeudenkäyntien aikana;

M.  toteaa, että Maailman talousfoorumin Gender Gap Index -vertailussa Vietnamin sijoitus laski vuoden 2007 tilalta 42 vuoden 2015 tilalle 83 ja että naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen osalta Vietnamin viranomaisia arvosteltiin siitä, että ne eivät ole ymmärtäneet sukupuolten todellisen tasa-arvon käsitettä; toteaa, että tietystä edistyksestä huolimatta perheväkivalta, naisilla ja tytöillä käytävä kauppa, prostituutio, hiv/aids sekä seksuaalisten ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien loukkaukset ovat edelleen ongelma Vietnamissa;

N.  toteaa, että kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tavoitteena on muodostaa moderni, laaja-alainen ja molempia osapuolia hyödyttävä kumppanuus, joka perustuu yhteisiin etuihin ja periaatteisiin, kuten tasa-arvo, keskinäinen kunnioitus, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet;

O.  toteaa, että EU on antanut Vietnamille tunnustusta sosioekonomisiin oikeuksiin liittyvästä jatkuvasta kehityksestä ja ilmaissut samalla jatkuvan huolensa poliittisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien tilanteesta; toteaa kuitenkin, että vuosittaisessa ihmisoikeusvuoropuhelussa EU otti esille sananvapauden, tiedotusvälineiden vapauden ja kokoontumisvapauden rajoittamista koskevat kysymykset;

P.  toteaa, että EU on Vietnamin suurin vientimarkkina-alue; toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot antavat eniten virallista kehitysapua Vietnamille ja että tähän varattuja unionin määrärahoja kasvatetaan 30 prosenttia 400 miljoonaan euroon vuosina 2014–2020;

1.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Vietnamin väliseen vahvistettuun kumppanuuteen ja ihmisoikeusvuoropuheluun; pitää ilahduttavana, että Vietnam ratifioi viime vuonna kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen;

2.  kehottaa Vietnamin hallitusta lopettamaan välittömästi ihmisoikeusaktivistien, yhteiskunnallisten aktivistien ja ympäristöaktivistien kaikenlaisen ahdistelun, pelottelun ja vainoamisen; vaatii, että hallitus kunnioittaa näiden aktivistien oikeutta rauhanomaiseen mielenilmaukseen ja vapauttaa kaikki väärin perustein pidätetyt; pyytää vapauttamaan välittömästi kaikki epäasianmukaisesti pidätetyt ja vangitut aktivistit kuten Lê Thu Hàn, Nguyễn Văn Đàin, Trần Minh Nhậtin, Trần Huỳnh Duy Thứcin ja Thích Quảng Độn;

3.  ilmaisee vakavan huolensa väkivallan lisääntymisestä niitä vietnamilaisia mielenosoittajia kohtaan, jotka ilmaisevat suuttumuksensa kalojen joukkokuolemasta maan rannikon keskiosissa; pyytää julkaisemaan ympäristötuhoa koskevien tutkimusten tulokset ja saattamaan siihen syylliset vastuuseen; kehottaa Vietnamin hallitusta kunnioittamaan kokoontumisvapautta kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaisesti;

4.  tuomitsee Nguyễn Hữu Vinhin ja hänen kollegansa Nguyễn Thị Minh Thúyin sekä Đặng Xuân Diệun kaltaisten vietnamilaisten verkkopäiväkirjan pitäjien ja toimittajien tuomitsemisen ja kovat rangaistukset ja kehottaa vapauttamaan heidät;

5.  pitää valitettavana jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia Vietnamissa, kuten poliittista pelottelua, häirintää, hyökkäyksiä, mielivaltaisia pidätyksiä, ankaria vankeusrangaistuksia ja epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä, joita kohdistetaan poliittisiin aktivisteihin, toimittajiin, verkkopäiväkirjan pitäjiin, toisinajattelijoihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin sekä verkossa että verkon ulkopuolella ja joilla selvästi rikotaan Vietnamin kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita;

6.  ilmaisee huolensa siitä, että kansalliskokous käsittelee yhdistyksiä koskevaa lakia sekä vakaumusta ja uskontoa koskevaa lakia, sillä nämä ovat ristiriidassa kokoontumisvapautta sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevien kansainvälisten normien kanssa;

7.  kehottaa Vietnamia edelleen tehostamaan yhteistyötä ihmisoikeusmekanismien kanssa ja parantamaan sopimuksen elinten tiedottamismekanismien noudattamista; toistaa yleisen määräaikaisarvioinnin täytäntöönpanon edistämistä koskevat suosituksensa;

8.  toistaa pyyntönsä Vietnamin rikoslain sellaisten erityisten pykälien tarkistamisesta, joita käytetään sananvapauden tukahduttamiseen; pitää valitettavana, että 2. syyskuuta 2015 armahdetuista 18 000 vangista yksikään ei ollut poliittinen vanki; tuomitsee Vietnamin vankilaolot ja vaatii, että Vietnamin viranomaiset varmistavat rajoittamattomat mahdollisuudet saada oikeudellista neuvontaa;

9.  kehottaa Vietnamin hallitusta ottamaan käyttöön tehokkaita poliisivoimiaan ja turvallisuusvirastojaan koskevia vastuumekanismeja, jotta vankien ja pidätettyjen huono kohtelu saadaan loppumaan;

10.  kehottaa viranomaisia lopettamaan uskonnollisen vainon ja muuttamaan uskonnollisten yhteisöjen asemaa koskevaa lainsäädäntöään, jotta ilman virallista tunnustusta olevien uskontojen laillinen asema voidaan palauttaa; kehottaa Vietnamia peruuttamaan vakaumusta ja uskontoa koskevan viidennen lakiesityksen, josta käydään parhaillaan keskustelua kansalliskokouksessa, ja valmistelemaan uuden esityksen, joka vastaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaisia Vietnamin velvoitteita; kehottaa vapauttamaan uskonnolliset johtajat, pastori Nguyễn Công Chính sekä Trần Thị Hồng ja Ngô Hào mukaan luettuina;

11.  pyytää, että Vietnam torjuu naisiin kohdistuvaa syrjintää laatimalla ihmiskaupan vastaista lainsäädäntöä ja toteuttamalla tehokkaita toimia perheväkivallan sekä lisääntymisoikeuksia koskevien loukkausten torjumiseksi;

12.  antaa Vietnamille tunnustusta homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) oikeuksien kehittämiseen liittyvästä johtavasta roolistaan Aasiassa ja erityisesti äskettäin hyväksytystä avioliitto- ja perhelaista, joka sallii samaa sukupuolta olevien henkilöiden hääseremoniat;

13.  kehottaa ASEANin hallitustenvälistä ihmisoikeuskomissiota tutkimaan ihmisoikeustilannetta Vietnamissa ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota sananvapauteen sekä esittämään Vietnamille suosituksia;

14.  kehottaa Vietnamin hallitusta lähettämään pysyvän kutsun YK:n erityismenettelyille ja erityisesti kutsut sananvapautta käsittelevälle erityisraportoijalle ja ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevälle erityisraportoijalle;

15.  kehottaa EU:ta tehostamaan laaja-alaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisesti ihmisoikeuksia koskevaa poliittista vuoropuheluaan Vietnamin kanssa;

16.  pyytää EU:n edustustoa käyttämään kaikkia asianmukaisia keinoja ja välineitä Vietnamin hallituksen tukemiseen näissä toimissa sekä tukemaan ja suojelemaan ihmisoikeuksien puolustajia; korostaa EU:n ja Vietnamin viranomaisten välisen ihmisoikeusvuoropuhelun merkitystä, erityisesti jos tämä vuoropuhelu johtaa todelliseen täytäntöönpanoon; korostaa, että tämän vuoropuhelun olisi oltava tehokasta ja tulossuuntautunutta;

17.  antaa tunnustusta Vietnamin hallituksen toimista EU:n ja ASEANin välisten suhteiden vahvistamiseksi ja sen tuesta EU:n jäsenyydelle Itä-Aasian huippukokouksessa;

18.  antaa Vietnamille tunnustusta siitä, että se on saavuttanut merkittävän määrän vuosituhannen kehitystavoitteita, ja kehottaa komissiota sekä komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa antamaan jatkuvaa tukea Vietnamin viranomaisille sekä hallituksesta riippumattomille järjestöille ja maan kansalaisyhteiskunnan järjestöille vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman puitteissa;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Vietnamin hallitukselle ja kansalliskokoukselle, ASEANin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen yleisten asiakirjojen esittämistä Euroopan unionissa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (14956/2/2015 – C8-0129/2016 – 2013/0119(COD))

P8_TA(2016)0277 A8-0156/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14956/2/2015 – C8‑0129/2016),

–  ottaa huomioon Romanian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0228),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0156/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 52. (2) Hyväksytyt tekstit, 4.2.2014, P7_TA(2014)0054.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle (N8-0110/2015 – C8-0367/2015 – 2015/0906(COD))

P8_TA(2016)0278 A8-0167/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun unionin tuomioistuimen pyynnön (N8-0110/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 256 artiklan 1 kohdan, 257 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan ja 281 artiklan toisen kohdan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C8-0367/2015),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 256 artiklan 1 kohdan, 257 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan ja 281 artiklan toisen kohdan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta 16. joulukuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/2422(1) ja erityisesti sen johdanto-osan 9 kappaleen,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2016)0081)(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. toukokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0167/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pitää tärkeänä, että tuomareiden sukupuolijakauma Euroopan unionin tuomioistuimessa on tasapainoinen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin tuomioistuimelle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. kesäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/… antamiseksi Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1192.)

(1) EUVL L 341, 24.12.2015, s. 14. (2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta (2016/2610(RSP))

P8_TA(2016)0279 B8-0685/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan, jossa määrätään, että oikeus hyvään hallintoon on perusoikeus,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta (O-000079/2016 – B8-0705/2016),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Euroopan unionin hallintomenettelylaista(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan, 123 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan 6 kohdan,

1.  palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti 15. tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan mukaisestihyväksymään asetuksen avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta EU:n hallinnosta SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla mutta vaikka päätöslauselma hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä (572 puolesta, 16 vastaan, 12 tyhjää), parlamentin pyyntö ei johtanut komission ehdotukseen;

2.  pyytää komissiota käsittelemään liitteenä olevaa asetusehdotusta;

3.  kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, joka sisällytetään komission vuoden 2017 työohjelmaan;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

Ehdotus:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 298 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin toimivallan lisääntyessä unionin kansalaiset joutuvat yhä useammin tekemisiin unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen kanssa, mutta heidän prosessuaalisia oikeuksiaan ei aina turvata riittävällä tavalla.

(2)  Oikeusunionissa on välttämätöntä varmistaa, että prosessuaaliset oikeudet ja velvollisuudet ovat aina riittävän hyvin määritellyt ja että niitä kehitetään ja noudatetaan aina riittävällä tavalla. Unionin kansalaisilla on oikeus odottaa unionin toimielimiltä, elimiltä, laitoksilta ja virastoilta korkeaa avoimuuden ja tehokkuuden tasoa ja asioiden ripeää käsittelyä. Kansalaisilla on myös oikeus saada asianmukaista tietoa mahdollisuudesta ryhtyä lisätoimiin asiassa.

(3)  Unionin nykyiset hyvää hallintotapaa koskevat säännöt ja periaatteet ovat hajallaan lukuisissa eri lähteissä: primaarilainsäädännössä, johdetussa oikeudessa, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ei-sitovissa säädöksissä ja toimielinten yksipuolisissa sitoumuksissa.

(4)  Unionissa on vuosien varrella luotu suuri määrä alakohtaisia hallintomenettelyjä sekä sitovien että ei-sitovien säännösten muodossa ottamatta välttämättä huomioon järjestelmän kokonaisjohdonmukaisuutta. Tämä menettelyjen moninaisuus on johtanut puutteisiin ja epäjohdonmukaisuuksiin.

(5)  Unionilta puuttuu yhtenäinen ja kattava hallinto-oikeuden kodifioitu säännöstö, minkä vuoksi kansalaisten on vaikea ymmärtää unionin oikeuden mukaisia hallinnollisia oikeuksiaan.

(6)  Euroopan oikeusasiamies ehdotti huhtikuussa 2000 hyvän hallintotavan säännöstöä ja katsoi, että samaa hyvän hallintotavan säännöstöä olisi sovellettava kaikissa unionin toimielimissä, elimissä, laitoksissa ja virastoissa.

(7)  Parlamentti hyväksyi 6 päivänä syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa muutoksin Euroopan oikeusasiamiehen luonnoksen säännöstöksi ja kehotti komissiota esittämään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan mukaisesti ehdotuksen asetukseksi, johon sisältyy hyvän hallintotavan säännöstö.

(8)  Eri toimielinten myöhemmin hyväksymien ja pääasiassa Euroopan oikeusasiamiehen säännöstöön perustuvien nykyisten sisäisten käytännesääntöjen vaikutus on rajallinen, ne eroavat toisistaan ja ne eivät ole oikeudellisesti sitovia.

(9)  Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unionilla on oikeusperusta Euroopan unionin hallintomenettelyasetuksen antamiselle. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 298 artiklassa määrätään, että asetuksia annettaessa on varmistettava, että unionin toimielimet, elimet, laitokset ja virastot tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjalla (”perusoikeuskirja”) on myös ollut sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.

(10)  Perusoikeuskirjan V luvun (”Kansalaisten oikeudet”) 41 artiklassa määrätään oikeudesta hyvään hallintoon, ja sen mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet, laitokset ja virastot käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Perusoikeuskirjan 41 artiklassa luetellaan lisäksi ei-tyhjentävästi joitakin niistä seikoista, joita oikeus hyvään hallintoon pitää sisällään, kuten jokaisen oikeus tulla kuulluksi, jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, jokaisen oikeus saada tietää hallinnon päätöksen perustelut ja mahdollisuus vaatia korvausta vahingoista, joita toimielimet tai niiden henkilökuntaan kuuluvat ovat aiheuttaneet tehtäviään suorittaessaan, ja kielelliset oikeudet.

(11)  Tehokas unionin hallinto on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Liialliset säännöt ja menettelyt tai sääntöjen ja menettelyjen puute voivat johtaa huonoon hallintoon, joka voi johtua myös ristiriitaisista, epäjohdonmukaisista tai epäselvistä säännöistä ja menettelyistä.

(12)  Asianmukaisesti jäsennellyt ja johdonmukaiset hallintomenettelyt tukevat sekä tehokasta hallintoa että hyvää hallintoa koskevan oikeuden asianmukaista täytäntöönpanoa unionin oikeuden yleisenä periaatteena ja perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti.

(13)  Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa hyväksymään asetuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaista, jotta taataan oikeus hyvään hallintoon avoimen, tehokkaan ja riippumattoman eurooppalaisen hallinnon avulla. Hallintomenettelyä koskevien yhteisten sääntöjen luominen unionin toimielimille, elimille, laitoksille ja virastoille olisi omiaan edistämään oikeusvarmuutta, täyttämään unionin oikeusjärjestelmässä olevia puutteita ja edistämään siten osaltaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamista.

(14)  Tämän asetuksen tarkoituksena on luoda menettelysäännöt, joita unionin hallinnon olisi noudatettava hallinnollisessa toiminnassaan. Näillä menettelyä koskevilla säännöillä pyritään varmistamaan avoin, tehokas ja riippumaton hallinto sekä hyvää hallintoa koskevan oikeuden asianmukainen täytäntöönpano.

(15)  SEUT-sopimuksen 298 artiklan mukaisesti tätä asetusta ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden hallintoihin. Asetusta ei myöskään pitäisi soveltaa lainsäädäntömenettelyihin, oikeudenkäynteihin ja menettelyihin, jotka johtavat perussopimuksiin, delegoituihin säädöksiin tai täytäntöönpanosäädöksiin suoraan perustuvien muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten hyväksymiseen.

(16)  Tätä asetusta olisi sovellettava unionin hallintoon tämän kuitenkaan rajoittamatta unionin muiden sellaisten säädösten soveltamista, joissa säädetään erityisistä hallinnollisista menettelysäännöistä. Alakohtaiset hallintomenettelyt eivät kuitenkaan ole täysin johdonmukaisia ja kattavia. Jotta voidaan varmistaa unionin hallinnon toiminnan yleinen johdonmukaisuus ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden täysimääräinen kunnioittaminen, erityisiä hallinnollisista menettelysäännöistä annettuja säädöksiä olisi tästä syystä tulkittava tämän asetuksen mukaisesti ja niiden puutteet olisi korjattava tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten avulla. Tässä asetuksessa vahvistetaan oletusarvoisesti oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat kaikkia unionin oikeuden mukaisia hallintomenettelyjä, ja tästä syystä se vähentää alakohtaisesta lainsäädännöstä johtuvien sovellettavien menettelysääntöjen hajanaisuutta.

(17)  Tässä asetuksessa vahvistetuilla hallinnollisilla menettelysäännöillä pyritään niiden hyvän hallinnon periaatteiden täytäntöönpanoon, jotka on vahvistettu useissa oikeuslähteissä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Kyseiset periaatteet on esitetty jäljempänä ja niiden sanamuodon olisi toimittava tämän asetuksen säännösten tulkinnan perustana.

(18)  Oikeusvaltioperiaate, sellaisena kuin se sisältyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan, on unionin arvojen ydin. Kyseisen periaatteen mukaisesti kaikkien unionin toimien on perustuttava perussopimuksiin annettua toimivaltaa koskevan periaatteen mukaisesti. Lisäksi laillisuusperiaate, joka seuraa suoraan oikeusvaltioperiaatteesta, edellyttää, että unionin hallinnon toiminta toteutetaan täysin lakia noudattaen.

(19)  Kaikissa unionin oikeuteen sisältyvissä säädöksissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa, että kaikkien unionin hallinnon toimenpiteiden on oltava asianmukaisia ja välttämättömiä kyseisellä toimenpiteellä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi. Jos on mahdollisuus valita useista mahdollisista tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä, on valittava vähäisimmän rasitteen aiheuttava vaihtoehto, ja mitkään hallinnon määräämät maksut eivät saa olla tavoitteisiin nähden kohtuuttomia.

(20)  Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että unionin hallinto tekee hallinnolliset päätökset sellaisten hallintomenettelyjen mukaisesti, joilla taataan puolueettomuus, oikeudenmukaisuus ja oikea-aikaisuus.

(21)  Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että kaikista hallintomenettelyn käynnistämistä koskevista päätöksistä on ilmoitettava osapuolille ja että kaikissa tällaisissa päätöksissä on annettava tarvittavat tiedot, jotta osapuolet voivat käyttää oikeuksiaan hallintomenettelyn aikana. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa yleisen edun niin vaatiessa unionin hallinto voi lykätä ilmoittamista tai jättää sen tekemättä.

(22)  Jos hallintomenettely käynnistetään jonkin osapuolen pyynnöstä, oikeus hyvään hallintoon velvoittaa unionin hallinnon ilmoittamaan kirjallisesti saaneensa pyynnön. Vastaanottamista koskevassa ilmoituksessa olisi ilmoitettava tarvittavat tiedot, jotka mahdollistavat sen, että osapuoli voi käyttää oikeuttaan puolustukseen hallintomenettelyn aikana. Unionin hallinnolla olisi kuitenkin oltava oikeus hylätä perusteettomat ja epäasialliset pyynnöt, sillä ne voivat vaarantaa hallinnon tehokkuuden.

(23)  Oikeusvarmuuden vuoksi hallintomenettely olisi käynnistettävä kohtuullisen ajan kuluessa tapahtumasta. Tästä syystä asetukseen olisi sisällytettävä vanhentumisaikaa koskevia säännöksiä.

(24)  Oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että unionin hallinto noudattaa varmistamisvelvollisuutta, joka velvoittaa hallinnon vahvistamaan ja tarkistamaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asiaankuuluvat tapauksen tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja ottamaan huomioon kaikki olennaiset edut menettelyn jokaisessa vaiheessa. Tätä tarkoitusta varten unionin hallinnon olisi voitava kuulla osapuolia, todistajia ja asiantuntijoita, pyytää asiakirjoja ja tallennettuja tietoja ja tehdä vierailuja tai tarkastuksia. Unionin hallinnon olisi asiantuntijoita valitessaan varmistettava, että nämä ovat teknisesti päteviä ja että näihin ei liity eturistiriitaa.

(25)  Unionin hallinnon toteuttaessa tutkintaa osapuolilla olisi oltava velvollisuus tehdä yhteistyötä ja tukea hallintoa tapaukseen liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämisessä. Pyytäessään osapuolia tekemään yhteistyötä unionin hallinnon olisi annettava heille kohtuullisesti aikaa vastata ja muistutettava heitä oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan, jos hallintomenettely voi johtaa seuraamukseen.

(26)  Oikeus tulla kohdelluksi puolueettomasti unionin hallinnon taholta on välitön seuraus perusoikeudesta hyvään hallintoon ja velvoittaa henkilöstön jäsenet pidättäytymään osallistumasta hallintomenettelyyn, jossa heillä on suoraan tai epäsuorasti henkilökohtaisia etuja, kuten erityisesti perheeseen liittyviä etuja tai taloudellisia etuja, jotka voisivat vaarantaa heidän puolueettomuutensa.

(27)  Oikeus hyvään hallintoon saattaa edellyttää, että hallinto suorittaa tietyissä olosuhteissa tarkastuksia, kun tarkastukset ovat tarpeen velvollisuuden täyttämiseksi tai unionin oikeuden mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kyseisissä tarkastuksissa olisi noudatettava tiettyjä edellytyksiä ja menettelyjä osapuolten oikeuksien turvaamiseksi.

(28)  Oikeutta tulla kuulluksi olisi noudatettava kaikissa henkilöä vastaan käynnistetyissä menettelyissä, jotka saattavat päättyä kyseiselle henkilölle vastaiseen toimenpiteeseen. Tätä oikeutta ei pidä sulkea pois tai rajoittaa millään lainsäädäntötoimenpiteellä. Oikeus tulla kuulluksi edellyttää, että kyseinen henkilö saa tarkan ja täydellisen lausunnon esitetyistä väitteistä tai vastalauseista ja että hänelle annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia tosiseikkojen ja käytettyjen asiakirjojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä.

(29)  Oikeus hyvään hallintoon sisältää hallintomenettelyn osapuolen oikeuden saada tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, mikä on myös oikeutta tulla kuulluksi koskeva olennainen vaatimus. Kun luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta tai liikesalaisuutta koskevien oikeutettujen etujen suojelu ei salli täydellistä tutustumista asiakirjoihin, osapuolen olisi vähintäänkin saatava riittävä yhteenveto asiakirjojen sisällöstä. Jotta helpotetaan mahdollisuutta tutustua omaa tapausta koskeviin asiakirjoihin ja varmistetaan siten avoin tiedonhallinta, unionin hallinnon olisi säilytettävä tulevat ja lähtevät sähköpostiviestit, saamansa asiakirjat ja tiedot toimenpiteistä, joihin se ryhtyy, sekä laadittava hakemisto tallennetuista asiakirjoista.

(30)  Unionin hallinnon olisi tehtävä hallinnolliset päätökset kohtuullisen ajan kuluessa. Hidas hallinto on huono hallinto. Kaikki hallinnollisia päätöksiä koskevat viivästykset olisi perusteltava, ja hallintomenettelyn osapuolelle olisi ilmoitettava viivästyksistä asianmukaisesti ja esitettävä arvio siitä, milloin hallinnollinen päätös oletettavasti tehdään.

(31)  Oikeus hyvään hallintoon velvoittaa unionin hallintoa ilmoittamaan selvästi syyt, joihin sen hallinnolliset päätökset perustuvat. Perusteluissa olisi ilmoitettava päätöksen oikeusperusta, sen tekemiseen johtanut yleinen tilanne ja yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään. Siinä olisi tuotava selvästi ja yksiselitteisesti esiin toimivaltaisen viranomaisen päätöksen syyt sillä tavoin, että kyseiset osapuolet voivat päättää, haluavatko he puolustaa oikeuksiaan hakemalla tuomioistuimen uudelleenkäsittelyä.

(32)  Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden mukaisesti unioni tai jäsenvaltiot eivät voi tehdä unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Sen sijaan niillä on velvollisuus taata todellinen ja tehokas oikeussuoja, ja ne eivät saa soveltaa mitään päätöstä tai menettelyä, joka voisi edes väliaikaisesti estää unionin oikeuden täysimääräisen voimassaolon.

(33)  Jotta voitaisiin parantaa mahdollisuuksia käyttää oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, unionin hallinnon olisi ilmoitettava hallinnollisissa päätöksissään oikeussuojakeinoista, joita niillä osapuolilla on käytettävissä, joiden oikeuksiin ja etuihin kyseiset päätökset vaikuttavat. Sen lisäksi, että osapuolella on mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle, osapuolelle olisi myönnettävä oikeus pyytää hallinnollista uudelleentarkastelua ja annettava tälle tietoa menettelystä ja tällaisen pyynnön esittämistä koskevasta määräajasta.

(34)  Hallinnollista uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ei vaikuta osapuolen oikeuteen turvautua oikeussuojakeinoihin. Tuomioistuimen uudelleenkäsittelyä koskevan hakemuksen esittämisen määräajan vahvistamiseksi hallinnollinen päätös katsotaan lopulliseksi, jos osapuoli ei esitä hallinnollista uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä asianmukaisessa määräajassa, tai jos osapuoli esittää hallinnollista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, lopullinen hallinnollinen päätös on hallinnollisen uudelleentarkastelun lopuksi tehtävä päätös.

(35)  Hallintomenettelyn osapuolten olisi avoimuuden ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti voitava selvästi ymmärtää hallinnollisesta päätöksestä heille aiheutuvat oikeutensa ja velvollisuutensa. Unionin hallinnon olisi tästä syystä varmistettava, että sen hallinnolliset päätökset laaditaan selkeällä, yksinkertaisella ja ymmärrettävällä kielellä ja ne tulevat voimaan sen jälkeen, kun ne on annettu tiedoksi osapuolille. Tätä velvollisuutta täyttäessään unionin hallinnon on hyödynnettävä asianmukaisesti tieto- ja viestintäteknologiaa ja mukauduttava niiden kehitykseen.

(36)  Avoimuuden ja hallinnon tehokkuuden varmistamiseksi unionin hallinnon olisi varmistettava, että toimivaltainen viranomainen korjaa sen hallinnollisten päätösten kirjoitus- ja laskuvirheet tai vastaavat virheet.

(37)  Laillisuusperiaate, joka seuraa suoraan oikeusvaltioperiaatteesta, edellyttää, että unionin hallinnon on oikaistava tai peruttava laittomat hallinnolliset päätökset. Koska hallinnollisen päätöksen oikaiseminen tai peruminen voi kuitenkin olla ristiriidassa luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, unionin hallinnon olisi arvioitava huolellisesti ja puolueettomasti oikaisemisen tai perumisen vaikutukset muihin osapuoliin ja sisällytettävä tällaisen arvion johtopäätökset päätöksen oikaisemisen tai perumisen perusteisiin.

(38)  Unionin kansalaisilla on oikeus ottaa yhteyttä unionin toimielimiin, elimiin, laitoksiin ja virastoihin jollakin perussopimusten kielistä, ja heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä. Unionin hallinnon olisi noudatettava osapuolten kielellisiä oikeuksia varmistamalla, että hallintomenettely toteutetaan osapuolen valitsemalla perussopimusten kielellä. Jos unionin hallinto on käynnistänyt hallintomenettelyn, ensimmäinen ilmoitus olisi laadittava sitä jäsenvaltiota vastaavalla perussopimusten kielellä, johon osapuoli on sijoittautunut.

(39)  Avoimuusperiaate ja oikeus saada tutustua asiakirjoihin ovat erityisen tärkeitä hallintomenettelyssä sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettavien säädösten soveltamista. Näiden periaatteiden rajoittamista olisi tulkittava suppeasti, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettuja kriteereitä, ja tästä syystä niitä olisi rajoitettava ainoastaan lailla sekä oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja niihin olisi sovellettava suhteellisuusperiaatetta.

(40)  Henkilötietojen suojaa koskeva oikeus merkitsee, että unionin hallinnon käyttämien tietojen olisi oltava tarkkoja, ajantasaisia ja lainmukaisesti tallennettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 16 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen säädösten soveltamista.

(41)  Luottamuksensuojan periaate juontaa juurensa oikeusvaltioperiaatteesta ja merkitsee, että julkisten elinten toimilla ei saisi puuttua saavutettuihin oikeuksiin ja lainvoimaisiin oikeudellisiin tilanteisiin, ellei tämä ole yleisen edun vuoksi ehdottoman välttämätöntä. Oikeutetut odotukset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, kun hallinnollista päätöstä oikaistaan tai se perutaan.

(42)  Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että unionin säännöt ovat selkeitä ja tarkkoja. Tällä periaatteella pyritään varmistamaan, että tilanteet ja oikeudelliset suhteet, joihin sovelletaan unionin oikeutta, ovat ennakoitavissa, jolloin yksilöt voivat yksiselitteisesti varmistaa, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on ja voivat ryhtyä niiden mukaisiin toimiin. Oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti taannehtivia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa ainoastaan laillisesti perustelluissa tilanteissa.

(43)  Jotta voidaan varmistaa unionin hallinnon toiminnan yleinen johdonmukaisuus, yleisten hallinnollisten päätösten olisi oltava niiden hyvän hallinnon periaatteiden mukaisia, joihin tässä asetuksessa viitataan.

(44)  Tämän asetuksen tulkinnassa olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen, joita sovelletaan hallinnolliseen toimintaan oikeusvaltioperiaatteen ja tehokkaan ja riippumattoman Euroopan unionin hallinnon periaatteen välittömänä seurauksena.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Kohde ja tavoite

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan menettelysäännöt, joita sovelletaan unionin hallinnon hallinnolliseen toimintaan.

2.  Tämän asetuksen tavoitteena on taata oikeus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrättyyn hyvään hallintoon avoimen, tehokkaan ja riippumattoman hallinnon avulla.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan Euroopan unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen hallinnolliseen toimintaan.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta unionin hallinnon toimintaan, kun kyseessä ovat:

a)  lainsäädäntömenettelyt

b)  oikeudenkäyntimenettelyt

c)  menettelyt, jotka johtavat perussopimuksiin, delegoituihin säädöksiin tai täytäntöönpanosäädöksiin suoraan perustuvien muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten hyväksymiseen.

3.  Tätä asetusta ei sovelleta jäsenvaltioiden hallintoon.

3 artikla

Tämän asetuksen ja unionin muiden säädösten suhde

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta sellaisten unionin muiden säädösten soveltamista, joissa säädetään erityisistä hallinnollisista menettelysäännöistä. Tämä asetus täydentää tällaisia unionin säädöksiä, joita tulkitaan johdonmukaisesti sen asiaankuuluvien säännösten valossa.

4 artikla

Määritelmät

Tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan:

a)  ”unionin hallinnolla” Euroopan unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen hallintoa;

b)  ”hallinnollisella toiminnalla” toimintaa, jota unionin hallinto toteuttaa unionin oikeuden täytäntöönpanemiseksi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä lukuun ottamatta;

c)  ”hallintomenettelyllä” prosessia, jolla unionin hallinto valmistelee, hyväksyy ja panee täytäntöön hallinnollisia päätöksiä;

d)  ”henkilöstön jäsenellä” henkilöstösääntöjen 1 a artiklassa tarkoitettua virkamiestä ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 1 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettua toimihenkilöä;

e)  ”toimivaltaisella viranomaisella” unionin toimielintä, elintä, laitosta tai virastoa tai niiden yksikköä tai unionin hallinnossa toimivaa henkilöä, joka on sovellettavan oikeuden mukaisesti vastuussa hallintomenettelystä;

f)  ”osapuolella” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka oikeudelliseen asemaan hallintomenettelyn tulos voi vaikuttaa.

II LUKU

HALLINTOMENETTELYN KÄYNNISTÄMINEN

5 artikla

Hallintomenettelyn käynnistäminen

Unionin hallinto voi käynnistää hallintomenettelyjä omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä.

6 artikla

Käynnistäminen unionin hallinnon aloitteesta

1.  Unionin hallinto voi käynnistää hallintomenettelyjä omasta aloitteestaan tai toimivaltaisen viranomaisen päätöksen johdosta. Toimivaltainen viranomainen tarkastelee tapauksen erityisiä olosuhteita ennen päätöstä menettelyn käynnistämisestä.

2.  Hallintomenettelyn käynnistämistä koskevista päätöksistä on ilmoitettava osapuolille. Päätöstä ei julkisteta ennen ilmoituksen tekemistä.

3.  Ilmoittamista voidaan lykätä tai se voidaan jättää tekemättä ainoastaan, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä yleisen edun vuoksi. Päätös ilmoituksen lykkäämisestä tai tekemättä jättämisestä on perusteltava asianmukaisesti.

4.  Päätöksessä hallintomenettelyn käynnistämisestä on ilmoitettava:

a)  asian viitenumero ja päivämäärä;

b)  menettelyn aihe ja tarkoitus;

c)  menettelyn tärkeimpien vaiheiden kuvaus;

d)  asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen nimi ja yhteystiedot;

e)  toimivaltainen viranomainen;

f)  hallinnollisen päätöksen tekemisen määräaika ja seuraukset, jos hallinnollista päätöstä ei tehdä määräajassa;

g)  käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot;

h)  28 artiklassa tarkoitetun verkkosivuston osoite, jos sellainen sivusto on olemassa.

5.  Päätös hallintomenettelyn käynnistämisestä laaditaan niitä jäsenvaltioita vastaavilla perussopimusten kielillä, joihin osapuolet ovat sijoittautuneet.

6.  Hallintomenettely on käynnistettävä kohtuullisen ajan kuluessa menettelyn perustana olevasta tapahtumasta. Sitä ei missään tapauksessa saa käynnistää myöhemmin kuin 10 vuoden kuluttua tapahtuman päivämäärästä.

7 artikla

Käynnistäminen pyynnöstä

1.  Osapuoli voi käynnistää hallintomenettelyjä.

2.  Pyyntöihin ei saa soveltaa tarpeettomia muodollisia vaatimuksia. Niissä on ilmoitettava selvästi osapuolen nimi, osoite ilmoitusta varten, pyynnön kohde, merkitykselliset tosiseikat ja syyt pyynnölle, päivämäärä ja paikka sekä toimivaltainen viranomainen, jolle pyynnöt osoitetaan. Pyynnöt on esitettävä kirjallisina joko paperilla tai sähköisesti. Ne on laadittava jollakin perussopimusten kielistä.

3.  Pyyntöjen vastaanottamisesta on ilmoitettava kirjallisesti. Tiedoksisaantitodistus on laadittava pyynnön kielellä ja siinä on esitettävä

a)  asian viitenumero ja päivämäärä;

b)  pyynnön vastaanottamisen päivämäärä;

c)  menettelyn tärkeimpien vaiheiden kuvaus;

d)  asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen nimi ja yhteystiedot;

e)  hallinnollisen päätöksen tekemisen määräaika ja seuraukset, jos hallinnollista päätöstä ei tehdä määräajassa;

f)  28 artiklassa tarkoitetun verkkosivuston osoite, jos sellainen sivusto on olemassa.

4.  Jos pyyntö ei vastaa yhtä tai useampaa 2 kohdassa asetetuista vaatimuksista, tiedoksisaantitodistuksessa on ilmoitettava kohtuullinen määräaika virheen korjaamista tai puuttuvan asiakirjan toimittamista varten. Turhat tai selvästi perusteettomat pyynnöt voidaan jättää käsittelemättä, ja siitä voidaan ilmoittaa lyhyesti perustellulla tiedoksisaantitodistuksella. Tiedoksisaantitodistusta ei lähetetä tapauksissa, joissa sama hakija on toistuvasti esittänyt epäasiallisia pyyntöjä.

5.  Jos pyyntö on osoitettu viranomaiselle, jolla ei ole toimivaltaa käsitellä sitä, viranomaisen on välitettävä pyyntö toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava tiedoksisaantitodistuksessa toimivaltainen viranomainen, jolle pyyntö on välitetty, tai että asia ei kuulu unionin hallinnon toimivaltaan.

6.  Kun toimivaltainen viranomainen aloittaa hallintomenettelyn, soveltuvissa tapauksissa sovelletaan 6 artiklan 2–4 kohtaa.

III LUKU

HALLINTOMENETTELYN HALLINNOINTI

8 artikla

Prosessuaaliset oikeudet

Osapuolilla on oltava seuraavat menettelyn hallinnointia koskevat oikeudet:

a)  oikeus saada kaikki menettelyyn liittyvät merkitykselliset tiedot selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla;

b)  oikeus mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvissa tapauksissa tiedottaa kaikista menettelyä koskevista muodollisuuksista sekä täyttää ne etäyhteyttä käyttäen ja sähköisesti;

c)  oikeus käyttää mitä tahansa perussopimusten kieltä ja saada vastaus valitsemallaan perussopimusten kielellä;

d)  oikeus saada ilmoitus kaikista menettelyn vaiheista ja osapuoleen mahdollisesti vaikuttavista päätöksistä;

e)  oikeus käyttää edustajanaan lakimiestä tai muuta valitsemaansa henkilöä;

f)  oikeus maksaa vain kohtuulliset ja oikeasuhteiset maksut kyseessä olevan menettelyn kustannuksista.

9 artikla

Huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskeva velvollisuus

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on tutkittava asia huolellisesti ja puolueettomasti. Sen on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja kerättävä kaikki päätöksen tekemiseksi tarvittavat tiedot.

2.  Tarvittavien tietojen keräämiseksi toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa

a)  kuulla osapuolten, todistajien ja asiantuntijoiden lausuntoja,

b)  pyytää asiakirjoja ja tallennettuja tietoja,

c)  tehdä vierailuja ja suorittaa tarkastuksia.

3.  Osapuolet voivat tuottaa asianmukaiseksi katsomaansa todistusaineistoa.

10 artikla

Yhteistyövelvollisuus

1.  Osapuolten on avustettava toimivaltaista viranomaista asiaa koskevien tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämisessä.

2.  Osapuolten on annettava kohtuullinen määräaika mahdolliseen yhteistyöpyyntöön vastaamista varten ottaen huomioon pyynnön pituus ja monimutkaisuus ja tutkimusten asettamat vaatimukset.

3.  Jos hallintomenettely voi johtaa seuraamukseen, osapuolia on muistutettava oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan.

11 artikla

Todistajat ja asiantuntijat

Todistajia ja asiantuntijoita voidaan kuulla toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta tai osapuolten ehdotuksesta. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että se valitsee asiantuntijat, jotka ovat teknisesti päteviä ja joihin ei liity eturistiriitaa.

12 artikla

Tarkastukset

1.  Tarkastuksia voidaan suorittaa silloin, kun unionin säädöksessä on annettu toimivalta tarkastusten suorittamiseen ja kun tarkastukset ovat tarpeen velvollisuuden täyttämiseksi tai unionin oikeuden mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

2.  Tarkastukset on suoritettava siinä säädöksessä vahvistettujen yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti ja rajoissa, jossa tarkastuksesta säädetään tai siihen annetaan valtuudet, siltä osin, kuin on kyse toimenpiteistä, jotka voidaan toteuttaa, ja toimitiloista, jotka voidaan tutkia. Tarkastajat käyttävät toimivaltaansa ainoastaan, kun heillä on esittää kirjallinen lupa, jossa osoitetaan heidän henkilöllisyytensä ja asemansa.

3.  Tarkastuksesta vastaavan viranomaisen on ilmoitettava tarkastuksen kohteena olevalle osapuolelle tarkastuksen päivämäärä ja alkamisajankohta. Osapuolella on oltava oikeus olla läsnä tarkastuksen aikana ja ilmaista tarkastusta koskevia mielipiteitä ja esittää siihen liittyviä kysymyksiä. Jos yleisen edun kannalta on ehdottoman välttämätöntä, tarkastuksesta vastaava viranomainen voi asiainmukaisesti perustelluista syistä lykätä kyseisen ilmoituksen tekemistä tai jättää sen tekemättä.

4.  Tarkastuksen aikana läsnä oleville osapuolille on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava tarkastuksen aihe ja tarkoitus, tarkastukseen sovellettavat menettelyt ja säännöt ja seurantatoimenpiteet sekä tarkastuksen mahdolliset seuraukset. Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarpeetonta haittaa tarkastuksen kohteelle tai henkilölle, jonka hallussa tarkastuksen kohde on.

5.  Tarkastajien on laadittava viipymättä tarkastusraportti, jossa esitetään yhteenveto tarkastuksen vaikutuksista tarkastuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja jossa esitetään tehdyt oleelliset havainnot. Tarkastuksesta vastaavan viranomaisen on lähetettävä kopio tarkastusraportista osapuolille, joilla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa.

6.  Tarkastuksesta vastaavan viranomaisen on valmisteltava ja suoritettava tarkastus tiiviissä yhteistyössä sen jäsenvaltion viranomaisten kanssa, jossa tarkastus tapahtuu, paitsi jos jäsenvaltio itse on tarkastuksen kohteena tai jos yhteisyö vaarantaisi tarkastuksen tarkoituksen.

7.  Tarkastusta suorittaessaan ja tarkastusraporttia laatiessaan tarkastuksesta vastaavan viranomaisen on otettava huomioon kaikki kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyt menettelyvaatimukset, joissa yksilöidään käsiteltäväksi otettava näyttö sen jäsenvaltion hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä, jossa tarkastusraporttia aiotaan käyttää.

13 artikla

Eturistiriita

1.  Henkilöstön jäsen ei saa osallistua sellaiseen hallintomenettelyyn, jossa hänellä on suoria tai epäsuoria henkilökohtaisia etuja, erityisesti jos nämä edut ovat perhesuhteisiin liittyviä tai taloudellisia etuja, jotka voivat vaarantaa hänen puolueettomuutensa.

2.  Henkilöstön jäsenen on ilmoitettava kaikista eturistiriidoista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka tapauksen erityisten olosuhteiden perusteella tekee päätöksen siitä, evätäänkö kyseiseltä henkilöltä osallistuminen hallintomenettelyyn.

3.  Mikä tahansa osapuoli voi pyytää, että henkilöstön jäseneltä evätään eturistiriidan perusteella osallistuminen hallintomenettelyyn. Tätä koskeva perusteltu pyyntö on esitettävä kirjallisena toimivaltaiselle viranomaiselle, joka kyseistä henkilöstön jäsentä kuultuaan päättää asiasta.

14 artikla

Oikeus tulla kuulluksi

1.  Osapuolilla on oltava oikeus tulla kuulluiksi ennen kuin heille mahdollisesti vastainen yksittäinen toimenpide toteutetaan.

2.  Osapuolille on annettava riittävät tiedot ja riittävästi aikaa valmistella kantaansa.

3.  Osapuolille on tarvittaessa annettava tilaisuus ilmaista näkemyksensä kirjallisesti tai suullisesti ja halutessaan valitsemansa henkilön avustuksella.

15 artikla

Oikeus tutustua asiakirjoihin

1.  Asianomaisille osapuolille on annettava oikeus tutustua asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetut luottamuksellisuutta, salassapitovelvollisuutta ja liikesalaisuutta koskevat vaatimukset. Tämän oikeuden mahdollinen rajoittaminen on perusteltava asianmukaisesti.

2.  Jos ei voida taata täyttä oikeutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin, osapuolille on annettava riittävä yhteenveto asiakirjojen sisällöstä.

16 artikla

Velvollisuus säilyttää tiedot

1.  Unionin hallinnon on säilytettävä tulevat ja lähtevät sähköpostiviestit, saamansa asiakirjat ja tiedot toimenpiteistä, joihin se ryhtyy. Sen on laadittava hakemisto säilytetyistä asiakirjoista.

2.  Tiedot on säilytettävä kunnioittaen täysimääräisesti oikeutta tietosuojaan.

17 artikla

Määräajat

1.  Hallinnolliset päätökset on tehtävä ja hallintomenettelyt päätettävä kohtuullisen määräajan kuluessa ja ilman aiheetonta viivytystä. Hallinnollisen päätöksen tekemisen määräaika ei saa ylittää kolmea kuukautta päivämäärästä, jolloin

a)  annettiin ilmoitus päätöksestä käynnistää hallintomenettely, jos aloitteen tekijänä on unionin hallinto, tai

b)  annettiin pyyntöä koskeva tiedoksisaantitodistus, jos hallintomenettely käynnistettiin pyynnöstä.

2.  Jos hallinnollista päätöstä ei voida tehdä asetetussa määräajassa, asianomaisille osapuolille on ilmoitettava asiasta ja perusteltava viivästyksen syyt, ja heille on esitettävä arvio siitä, milloin hallinnollinen päätös oletettavasti tehdään. Toimivaltaisen viranomaisen on pyydettäessä vastattava asian käsittelyn edistymistä koskeviin kysymyksiin.

3.  Jos unionin hallinto ei anna pyyntöä koskevaa tiedoksisaantitodistusta kolmen kuukauden kuluessa, pyyntö katsotaan hylätyksi.

4.  Määräajat on laskettava neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaisesti(2).

IV LUKU

HALLINTOMENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

18 artikla

Hallinnollisten päätösten muoto

Hallinnolliset päätökset on esitettävä kirjallisina ja toimivaltaisen viranomaisen on allekirjoitettava ne. Niiden on oltava selkeitä, yksinkertaisia ja ymmärrettäviä.

19 artikla

Perusteluvelvollisuus

1.  Hallinnollisissa päätöksissä on ilmoitettava selvästi niiden perustelut.

2.  Hallinnollisissa päätöksissä on ilmoitettava niiden oikeusperusta, merkitykselliset tosiseikat ja tapa, jolla erilaiset asiaan liittyvät edut on otettu huomioon.

3.  Hallinnollisten päätösten on sisällettävä yksilöllinen perustelu, joka on merkityksellinen osapuolten tilanteen kannalta. Jos tämä ei ole mahdollista siksi, että asia koskee useita henkilöitä, yleinen perustelu katsotaan riittäväksi. Tällöin olisi kuitenkin annettava yksilöllinen perustelu kaikille osapuolille, jotka sitä nimenomaisesti pyytävät.

20 artikla

Muutoksenhaku

1.  Hallinnollisissa päätöksissä on selkeästi mainittava, että hallinnollinen uudelleentarkastelu on mahdollista.

2.  Osapuolilla on oltava oikeus pyytää sellaisten hallinnollisten päätösten hallinnollista uudelleentarkastelua, joka on osapuolten oikeuksien ja etujen vastainen. Hallinnollista uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt on esitettävä hierarkiassa ylempänä olevalle viranomaiselle, ja jos se ei ole mahdollista, samalle viranomaiselle, joka teki hallinnollisen päätöksen.

3.  Hallinnollisissa päätöksissä on kuvattava hallinnollista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittämisessä noudatettava menettely sekä toimivaltaisen viranomaisen tai asiasta vastuussa olevan henkilöstön jäsenen nimi, jolle uudelleentarkastelupyyntö on esitettävä. Päätöksessä on ilmoitettava myös määräaika tällaisen pyynnön esittämiselle. Ellei pyyntöä esitetä määräajassa, hallinnollista päätöstä pidetään lopullisena.

4.  Hallinnollisissa päätöksissä on, kun unionin lainsäädännössä niin säädetään, mainittava mahdollisuudesta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle.

21 artikla

Hallinnollisista päätöksistä ilmoittaminen

Hallinnollisista päätöksistä, jotka vaikuttavat osapuolten oikeuksiin ja etuihin, on ilmoitettava kyseisille osapuolille kirjallisesti heti, kun päätökset on tehty. Hallinnolliset päätökset tulevat osapuolen osalta voimaan, kun tälle ilmoitetaan niistä.

V LUKU

PÄÄTÖSTEN OIKAISU TAI PERUMINEN

22 artikla

Hallinnollisissa päätöksissä olevien virheiden korjaaminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on omasta aloitteestaan tai asianomaisen osapuolen aloitteesta korjattava kirjoitus- tai laskuvirheet tai vastaavat virheet.

2.  Osapuolille on ilmoitettava ennen kuin mitään korjauksia tehdään ja korjaus tulee voimaan heti kun, se on annettu tiedoksi. Jos tämä ei ole mahdollista siksi, että asia koskee useita osapuolia, toteutetaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että osapuolille ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä.

23 artikla

Osapuolelle vastaisten hallinnollisten päätösten oikaisu tai peruminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on omasta aloitteestaan tai asianomaisen osapuolen pyynnöstä oikaistava tai peruttava osapuolelle vastainen laiton hallinnollinen päätös. Oikaisulla tai perumisella on oltava taannehtiva vaikutus.

2.  Toimivaltaisen viranomaisen on omasta aloitteestaan tai asianomaisen osapuolen pyynnöstä oikaistava tai peruttava osapuolelle vastainen laillinen hallinnollinen päätös, jos kyseisen päätöksen tekemiseen johtaneita syitä ei enää ole. Oikaisulla tai perumisella ei saa olla taannehtivaa vaikutusta.

3.  Oikaisu tai peruminen tulee voimaan, kun siitä ilmoitetaan osapuolelle.

4.  Jos hallinnollinen päätös on yhdelle osapuolelle vastainen mutta samanaikaisesti hyödyttää muita osapuolia, on laadittava arvio mahdollisista vaikutuksista kaikkiin osapuoliin ja johtopäätökset on sisällytettävä päätöksen oikaisun tai perumisen perusteisiin.

24 artikla

Osapuolta hyödyttävien hallinnollisten päätösten oikaisu tai peruminen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on omasta aloitteestaan tai muun osapuolen pyynnöstä oikaistava tai peruttava jotakin osapuolta hyödyttävä laiton hallinnollinen päätös.

2.  On otettava asianmukaisesti huomioon oikaisun tai perumisen vaikutukset osapuoliin, jotka saattoivat oikeutetusti odottaa, että päätös on laillinen. Jos tällaiset osapuolet kärsivät tappioita sen johdosta, että ne ovat luottaneet päätöksen laillisuuteen, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, onko näillä osapuolilla oikeus korvaukseen.

3.  Oikaisulla tai perumisella on oltava taannehtiva vaikutus ainoastaan silloin, kun oikaisu tai peruminen on tehty kohtuullisen ajan kuluessa. Jos osapuoli on saattanut oikeutetusti odottaa, että päätös on laillinen, ja on vaatinut päätöksen säilyttämistä, oikaisulla tai perumisella ei saa olla taannehtivaa vaikutusta kyseiseen osapuoleen.

4.  Toimivaltainen viranomainen voi omasta aloitteestaan tai muun osapuolen aloitteesta oikaista tai perua laillisen hallinnollisen päätöksen, joka hyödyttää jotakin osapuolta, jos kyseiseen päätökseen johtaneita syitä ei enää ole. Muiden osapuolten oikeutetut odotukset on otettava asianmukaisesti huomioon.

5.  Oikaisu tai peruminen tulee voimaan, kun siitä ilmoitetaan osapuolelle.

25 artikla

Virheiden korjaamisen, oikaisujen ja perumisen hallinnointi

Tämän asetuksen III, IV ja VI luvun asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan myös hallinnollisten päätösten virheiden korjaamiseen, oikaisuihin ja perumiseen.

VI LUKU

YLEISET HALLINNOLLISET PÄÄTÖKSET

26 artikla

Prosessuaalisten oikeuksien noudattaminen

Unionin hallinnon yleisissä hallinnollisissa päätöksissä on noudatettava tässä asetuksessa säädettyjä prosessuaalisia oikeuksia.

27 artikla

Oikeusperusta, syiden ilmoittaminen ja julkaiseminen

1.  Unionin hallinnon tekemissä yleisissä hallinnollisissa päätöksissä on ilmoitettava niiden oikeusperusta sekä esitettävä selvästi päätösten perusteena olevat syyt.

2.  Kyseiset päätökset tulevat voimaan päivänä, jona ne julkaistaan tavalla, joka on suoraan asianomaisten saatavilla.

VII LUKU

TIEDOTTAMINEN JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Hallintomenettelyjä koskevista säännöistä tiedottaminen verkossa

1.  Unionin hallinnon on mahdollisuuksien mukaan ja kohtuuden rajoissa edistettävä ajantasaista tiedottamista meneillään olevista hallintomenettelyistä erillisellä verkkosivustolla. Pyynnöstä käynnistetyt menettelyt on asetettava etusijalle.

2.  Verkossa annettavien tietojen on sisällettävä

a)  linkki sovellettavaan lainsäädäntöön,

b)  lyhyt selostus tärkeimmistä oikeudellisista vaatimuksista ja niiden hallinnollisesta tulkinnasta,

c)  kuvaus menettelyn tärkeimmistä vaiheista,

d)  toimivaltaisen viranomaisen ilmoitus lopullisen päätöksen tekemisestä,

e)  ilmoitus päätöksen tekemisen määräajasta,

f)  ilmoitus käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista,

g)  linkki vakiolomakkeisiin, joita osapuolet voivat käyttää menettelyä koskevassa viestinnässään unionin hallinnon kanssa.

3.  Edellä 2 kohdassa säädetyt verkossa annettavat tiedot on esitettävä selkeällä ja yksinkertaisella tavalla. Tietojen on oltava saatavilla maksutta.

29 artikla

Arviointi

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen toimivuutta koskevan arviointikertomuksen viimeistään [xx vuoden kuluttua voimaantulosta].

30 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan sitova.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 17. (2) Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/1971, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2016 Euroopan rautatieteollisuuden kilpailukyvystä (2015/2887(RSP))

P8_TA(2016)0280 B8-0677/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon komission rautatieteollisuudesta laatiman alakohtaisen katsauksen ja kilpailukykyä koskevan kyselytutkimuksen ”Sector Overview and Competitiveness Survey of the Railway Supply Industry” (ENTR 06/054),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen aiheesta ”Maanteiden tavaraliikenne: miksi EU:ssa toimivat rahtaajat valitsevat mieluummin kuorma-autot junien sijasta?”,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen Euroopan rautatieteollisuuden kilpailukyvystä (O-000067/2016 – B8-0704/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

Euroopan rautatieteollisuuden erityisominaisuudet ja strateginen merkitys Euroopan teolliselle renessanssille

1.  korostaa, että rautatieteollisuus käsittää vetureiden ja liikkuvan kaluston valmistamisen, raiteet, sähköistämisen, merkinanto- ja televiestintälaitteet sekä huoltoa ja osia koskevat palvelut, sen piiriin kuuluu lukuisia pk-yrityksiä ja teollisuuden merkittäviä toimijoita ja että toimiala työllistää 400 000 työntekijää, investoi 2,7 prosenttia vuotuisesta liikevaihdostaan tutkimukseen ja kehittämiseen ja sen osuus koko maailman rautatieteollisuuden markkinoista on 46 prosenttia; korostaa, että kaiken kaikkiaan rautatiealalla, liikenteenharjoittajat ja infrastruktuuri mukaan lukien, on EU:ssa yli miljoona suoraa ja 1,2 miljoonaa välillistä työpaikkaa; korostaa näiden lukujen osoittavan selvästi, että rautatieteollisuus on merkittävä Euroopan teollisuuden kasvulle, työpaikoille ja innovoinnille ja se edistää teollisuuden palauttamista Eurooppaan koskevan 20 prosentin tavoitteen saavuttamista;

2.  korostaa tämän alan erityisominaisuuksia, joita ovat muun muassa jopa 50 vuotta kestävien laitteiden tuotanto, voimakas pääomaintensiivisyys, huomattava riippuvuus julkisista hankinnoista ja velvoite noudattaa erittäin tiukkoja turvallisuusvaatimuksia;

3.  muistuttaa, että rautatieala edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä selviytymistä muista megatrendeistä, kuten kaupungistumisesta ja väestörakenteen muutoksesta; kehottaa siksi komissiota tukemaan tavoitteita, jotka koskevat raideliikenteeseen siirtymistä sekä matkustaja- että rahtiliikenteessä ja jotka on laadittu liikennettä koskevassa vuoden 2011 valkoisessa kirjassa ja joita on tuettava konkreettisilla poliittisilla toimenpiteillä ja kohdennetulla investoimisella; korostaa COP 21 kokouksen tulosten sekä EU:n vuodelle 2030 asettamien ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti, että siirtyminen raideliikenteeseen ja muihin kestäviin, energiatehokkaisiin ja sähköisiin liikennemuotoihin on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa tavoite liikenteen hiilestä irtautumisesta; pyytää näin ollen komissiota hyödyntämään liikenteen irtautumista hiilestä koskevaa tulevaa tiedonantoa ja ehdottamaan uusia toimenpiteitä, joilla tuetaan energiatehokkaiden teknologioiden kehittämistä rautatieteollisuutta varten;

4.  korostaa, että rautatieteollisuus on avainasemassa komission asettaman 20 prosentin teollistumistavoitteen saavuttamisessa teknologian ja innovoinnin alan maailmanmarkkinoiden johtoasemansa ansiosta;

5.  panee merkille, että Euroopan rautatieteollisuudella on tukenaan tietty määrä suotuisia tekijöitä, koska se on ympäristön kannalta erittäin tehokas liikennemuoto ja lisäksi sillä on tukenaan suuret markkinat ja valmiudet helpottaa joukkoliikennettä; panee kuitenkin merkille, että ala joutuu nykyään kohtaamaan kolminkertaisen kilpailun: liikennemuotojen välisen, kansainvälisen ja toisinaan jopa yritysten välisen;

Euroopan rautatieteollisuuden maailmanlaajuisen johtoaseman säilyttäminen

6.  toteaa, että rautatieteollisuuden vuotuisen kasvuvauhdin arvioidaan olevan kansainvälisillä markkinoilla 2,8 prosenttia vuoteen 2019 mennessä; toteaa, että unionin markkinat ovat pitkälti avoimia kolmansista maista peräisin oleville kilpailijoille, kun taas kolmansissa maissa on useita esteitä, jotka syrjivät Euroopan rautatieteollisuutta; korostaa, että kolmansista maista, etenkin Kiinasta, tulevat kilpailijat laajentavat toimintaansa nopeasti ja aggressiivisesti Eurooppaan ja maailman muille alueille ja että ne saavat usein alkuperämaaltaan vahvaa poliittista ja taloudellista tukea (esimerkiksi avokätisiä vientiluottoja, jotka eivät kuulu OECD:n sääntöjen piiriin); korostaa, että tällaiset käytännöt voivat saada aikaan epäoikeudenmukaista kilpailua, joka vaarantaa työpaikat Euroopassa; korostaa siksi, että globaalissa kilpailussa tarvitaan oikeudenmukaiset ja yhdenvertaiset lähtökohdat ja että markkinoille pääsyn on oltava vastavuoroista, jotta voidaan välttää työpaikkojen häviämisen riski ja turvata Euroopan teollinen taitotieto;

7.  korostaa, että monet eurooppalaiset yhtiöt ja etenkin pk-yritykset katsovat, että markkinoiden hallinnollisen ja teknisen pirstaloitumisen vuoksi on hankalaa ja kallista toimia kansallisten rajojen yli edes Euroopan rautatiemarkkinoilla; katsoo, että on olennaisen tärkeää saavuttaa yhtenäisen Euroopan rautatieliikennealueen tavoite, jotta eurooppalaisen rautatieteollisuuden johtava asema säilyy maailmanmarkkinoilla;

Euroopan rautatiealan uudistettu innovointiohjelma

8.  toteaa, että rautatieteollisuus on tärkeä teollisuudenala Euroopan kilpailu- ja innovointikyvylle; kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta Eurooppa säilyttää edelleenkin teknologisen ja innovatiivisen johtoaseman tällä alalla;

9.  pitää myönteisenä Shift2Rail-yhteisyrityksen perustamista koskevaa päätöstä sekä ensimmäisen ehdotuspyyntökierroksen käynnistämistä; edellyttää Shift2Rail-yhteisyrityksn kaikkien T&K-toimien ripeää ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa mahdollisimman pian; arvostelee sitä, että pk-yritysten osallistuminen Shift2Rail-yhteisyritykseen on jäänyt vähäiseksi, mikä johtuu osittain välineen suurista kustannuksista ja monimutkaisuudesta; kehottaa hallintoneuvostoa analysoimaan pk-yritysten osallistumista assosioituneita osakkaita koskevaan toiseen ehdotuspyyntökierrokseen, parantamaan kyseistä osallistumista sekä harkitsemaan erityisiä pk-yrityksille suunnattuja pyyntöjä; pyytää komissiota varmistamaan, että noudatetaan pk-yritysten ja alueiden tasapainoista edustusta koskevia säännöksiä;

10.  painottaa, että innovointikyky, tutkimukseen ja kehittämiseen tehdyt investoinnit, markkinoiden eheyttäminen ja klusterien muodostaminen ovat olennaisen tärkeitä perusteita Euroopan rautatieteollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi;

11.  pyytää komissiota ottamaan täysipainoisesti käyttöön unionin eri rahoitusvälineiden varoja, kartoittamaan ja hyödyntämään uusia lähteitä Shift2Rail-yhteisyrityksen rahoittamiseksi sekä pyrkimään luomaan synergiaa unionin rahastojen ja yksityisten investointien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota hyödyntämään raideteknologiaa varten Shift2Rail-yhteisyrityksen lisäksi muita unionin rahoitusvälineitä (esimerkiksi muut kuin Shift2Rail-yhteisyritykseen kuuluvat raideliikenteen tutkimusta koskevat pyynnöt Horisontti 2020 -ohjelmassa, InnovFin, Verkkojen Eurooppa -väline, rakennerahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ESIR), sekä Shift2Rail-yhteisyritykseen kuuluvaa pilottijärjestelyä, jolla unionin rahoitus sovitetaan yhteen rakennerahaston ja unionin muiden innovointirahastojen kanssa;

12.  pyytää komissiota tekemään alan kanssa yhteistyötä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) – ja erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) – käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla raideliikenteen T&K-hankkeiden tukemiseen alueellisella tasolla; kannustaa komissiota myös keskittymään Euroopan rautatieteollisuuden tulevaisuuteen vuoden 2020 jälkeen;

13.  korostaa klustereiden olevan merkittävä väline, jolla saatetaan yhteen alue- ja paikallistason sidosryhmät, mukaan lukien julkiset viranomaiset, yliopistot, tutkimuslaitokset, rautatieteollisuus, työmarkkinaosapuolet ja muut liikkumista koskevat toimialat; pyytää komissiota laatimaan kasvua edistävän klusteristrategian joulukuuhun 2016 mennessä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukea raideliikenteen klustereiden kehittämille innovaatiohankkeille ja muille aloitteille, jotka saattavat yhteen rautatieteollisuuden pk-yrityksiä, suurempia yhtiöitä ja tutkimuslaitoksia paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla; korostaa, että julkiset rahoitusmahdollisuudet ovat tarpeellisia klustereiden muodostamiselle; korostaa tässä yhteydessä uusien rahoitusvälineiden (kuten ESIR) tarjoamia mahdollisuuksia;

14.  katsoo, että komission olisi harkittava, olisiko syytä perustaa Euroopan tason foorumi, jolla saatetaan yhteen jo pitempään toimineita yrityksiä, aloittelevia yrityksiä sekä eriytettyjä yrityksiä, joilla on rautatiealaa koskevia innovatiivisia ideoita etenkin digitalisoinnin saralla, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytänteitä ja edistää kumppanuuksia; katsoo, että komission olisi harkittava kannustimien tarjoamista suuryritysten ja pk-yritysten yhteistyölle rautatieteollisuuden kannalta merkittävissä tutkimushankkeissa;

15.  katsoo, että tutkimustoiminnassa olisi keskityttävä muun muassa digitalisointiin, jotta voidaan tehostaa rautateiden suorituskykyä ja alentaa niiden toimintakustannuksia (esimerkiksi automaatio, sensorit ja valvontavälineet, yhteentoimivuus esimerkiksi Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän / eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän avulla, avaruusteknologian käyttö, mukaan lukien yhteistyö ESA:n kanssa, massadatan käyttö ja kyberturvallisuus); katsoo, että toiseksi olisi keskityttävä resurssi- ja energiatehokkuuden lisäämiseen esimerkiksi käyttämällä kevyempiä materiaaleja ja vaihtoehtoisia polttoaineita; katsoo, että kolmanneksi olisi keskityttävä uudistuksiin, jotka tekevät raideliikenteestä houkuttelevampaa ja yleisesti hyväksyttyä (esimerkiksi luotettavuuden kohentaminen, melun vähentäminen ja saumattomat eri liikennemuotoja hyödyntävät yhteydet, integroitu matkalippujärjestelmä); korostaa, että innovointitoimissa ei pidä sivuuttaa infrastruktuuria, joka on merkittävä osatekijä rautateiden kilpailukyvyssä;

16.  kehottaa panemaan ripeästi täytäntöön yhteisen sähköisten lippujen järjestelmän, jota koordinoidaan muiden liikennemuotojen ja yksittäisten lipunmyyntialan toimijoiden muiden mahdollisten palvelujen kanssa;

17.  katsoo, että on turvattava pikaisesti EU:n sisämarkkinoilla rautatie-, raitiotie- ja muiden kiskojen sekä niiden kanssa yhteensopivien tarvittavien laitteiden valmistus;

18.  pyytää komissiota varmistamaan eurooppalaisten rautatieteollisuuden toimijoiden teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun kansainvälisesti – strategiasta teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi kolmansissa maissa 9. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman(1) mukaisesti;

Oikeat valmiudet tulevaisuuden kestävää rautatieteollisuutta varten

19.  edellyttää eurooppalaista koulutusstrategiaa, joka saattaa yhteen rautatieteollisuuden yritykset, tutkimuslaitokset ja työmarkkinaosapuolet selvittämään, millaisia valmiuksia kestävällä ja innovatiivisella rautatieteollisuuden alalla tarvitaan; katsoo, että tässä yhteydessä olisi käynnistettävä toteutettavuustutkimus, jossa käsitellään mahdollista rautatiealan eurooppalaisia valmiuksia koskevaa neuvostoa; kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia alueellisia elimiä luomaan puitteet, joilla taataan jatkuva koulutus, eli yksilöllinen oikeus koulutukseen, jolla varmistetaan, että elimillä on ammattitaitoista työvoimaa alan tulevan kasvavan kysynnän ennakoimiseksi ja että kyetään sopeutumaan uusille markkinoille tai siirtymään toiselle alalle, kun työntekijöitä vähennetään;

20.  korostaa, että rautatieteollisuuden alalla tarvitaan pätevää työvoimaa nykyisten työntekijöiden ikääntyessä; pitää siksi myönteisinä kaikkia pyrkimyksiä, jotka koskevat elinikäisen oppimisen ja teknisten valmiuksien edistämistä; edellyttää kampanjaa, jolla parannetaan rautatieteollisuuden näkyvyyttä ja houkuttelevuutta nuorten insinöörien keskuudessa (esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastosta saatavan rahoituksen avulla); korostaa, että naisten työllisyysaste on tällä alalla erittäin vähäinen, ja tähdentää siksi, että kampanjassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tämän epätasapainon korjaamiseen; kehottaa komissiota kannustamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, jotta voidaan edistää sosiaalista innovointia ja edistää laadukasta pitkäaikaista työllisyyttä, millä parannetaan alan houkuttelevuutta pätevän henkilöstön keskuudessa;

21.  katsoo, että tavoitteellisten valmiuksien välittäminen on ensiarvoisen tärkeä investointi, jotta Euroopan rautatieteollisuuden teknologinen johtoasema ja innovointikyky voidaan säilyttää maailmanlaajuisesti pitkällä aikavälillä;

Pk-yritysten tukeminen

22.  katsoo, että rahoituksensaantimahdollisuudet ovat yksi pk-yritysten suurimmista haasteista rautatieteollisuuden alalla; korostaa COSME-ohjelman ja rakennerahastojen lisäarvoa, kun pk-yrityksiä autetaan saamaan rahoitusta, mukaan lukien takuut ja pääomarahoitusjärjestelyt, ja painottaa, että näiden välineiden markkinointia on tehostettava; pitää myönteisenä, että Euroopan strategisten investointien rahastossa (ESIR) keskitytään pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin; korostaa kuitenkin, että rahaston on lunastettava lupauksensa, ja muistuttaa, että rahoituksen vaihtoehtoisia lähteitä olisi myös selvitettävä; pitää Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaista pk-yrityksiä koskevaa välinettä myönteisenä; painottaa kuitenkin ylikuormituksen ja alhaisen onnistumisasteen ongelmaa; pyytää komissiota paneutumaan kyseiseen ongelmaan Horisontti 2020 -puiteohjelman väliarvioinnissa; kehottaa komissiota edistämään pk-yrityksille tarjolla olevien unionin rahoitusvälineiden ja varojen parempaa vastaanottokykyä;

23.  korostaa, että rautatieteollisuuden alan pk-yritykset ovat usein riippuvaisia yhdestä ainoasta yhtiöstä; tähdentää, että pk-yritykset päättävät olla laajentamatta toimintaansa, koska niillä ei ole riittävästi resursseja ja rajojen yli toimintaa koskevat riskit ovat kasvaneet; kehottaa komissiota kehittämään Yritys-Eurooppa-verkoston yhteydessä rautatiealan sektoriryhmiä, joissa voitaisiin neuvoa ja kouluttaa Euroopan rautatieteollisuuden pk-yrityksiä erilaisista innovaatiorahoitusjärjestelmistä, avustuksista, kansainvälistymisestä ja siitä, miten voidaan löytää ja tavoittaa mahdollisia liiketoimintakumppaneita ja kumppaneita, joiden kanssa voidaan hakea EU:n rahoittamia yhteisiä tutkimushankkeita;

24.  pyytää komissiota käyttämään edelleen nykyisiä pk-yritysten kansainvälistymisen tukiohjelmia ja lisäämään niiden näkyvyyttä Euroopan rautatieteollisuuden pk-yritysten keskuudessa EU:n eri rahastojen yhteisvaikutuksen yhteydessä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen tietyille ulkomaisille markkinoille pääsyä koskevia koulutusohjelmia ja tiedottamaan kyseisistä ohjelmista laajasti Euroopan rautatieteollisuuden pk-yrityksille;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja rautatieteollisuuden pk-yritysten tukemiseksi, myös Small Business Act -aloitteen mahdollisen kohdennetun muuttamisen yhteydessä, ja kiinnittämään erityistä huomiota tarpeisiin, joita ilmenee teollisuuden alasektoreilla kuten rautatieteollisuudessa, jossa suurta lisäarvoa tuottavien pk-yritysten osallistuminen on erittäin tärkeää;

26.  on huolissaan pk-yrityksille osoitettujen maksujen maksamisen hitaudesta rautatieteollisuudessa; pyytää komissiota valvomaan maksuviivästysdirektiivin (2011/7/EU) asianmukaista täytäntöönpanoa;

Toimittajien eurooppalaisen markkinaympäristön kohentaminen ja rautatiealan tuotteiden kysynnän kasvattaminen

27.  pitää neljännen rautatiepaketin teknisen pilarin hyväksymistä myönteisenä ja edellyttää sen ripeää täytäntöönpanoa, sillä se on keskeinen edellytys rautatiealan tuotteiden todellisille sisämarkkinoille; tähdentää, että yhteentoimivuuden lisääminen ja Euroopan rautatieviraston (ERA) roolin vahvistaminen edesauttavat verkoston harmonisointia ja saattavat siten alentaa liikkuvan kaluston ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) radanvarsilaitteiston kehittämisen ja hyväksymisen kustannuksia; korostaa, että ERA:lle on järjestettävä riittävästi henkilö- ja rahoitusresursseja, jotta se pystyy hoitamaan laajentuneet tehtävänsä; katsoo, että neljännen rautatiepaketin poliittinen pilari määrittelee liikenteenharjoittajien ja yleisemmin ostajien kilpailukyvyn;

28.  korostaa, että kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaista rautatieverkostoa koskeva lainsäädäntö on pantavan täytäntöön täysimääräisesti, tehokkaasti ja yhtenäisesti sekä matkustajien että alan eduksi;

29.  pyytää komissiota arvioimaan uudelleen markkinamääritelmiä ja nykyisiä EU:n kilpailusääntöjä, jotta voidaan ottaa huomioon rautatieteollisuuden kansainvälisten markkinoiden kehittyminen; kehottaa komissiota selvittämään, miten kyseisiä määritelmiä ja sääntöjä olisi ajantasaistettava, jotta voidaan ratkaista maailmanlaajuisilla markkinoilla tehtävien fuusioiden, kuten CNR-CSR-fuusion, ongelmat ja mahdollistaa Euroopan rautatieteollisuuden strategiset kumppanuudet ja liittoutumat;

30.  kehottaa lisäämään eurooppalaista standardointia sidosryhmäjohtoisella rautatiealalla (mukaan lukien Euroopan rautatieteollisuus) Euroopan standardointikomitean ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean johdolla; toivoo, että komission ehdottamalla uudella standardointia koskevalla yhteisaloitteella on siinä keskeinen asema; korostaa, että eurooppalaiseen standardointiin on tärkeää saada mukaan entistä enemmän pk-yrityksiä;

31.  edellyttää, että vuonna 2014 annetut julkisia hankintoja koskevat direktiivit saatetaan ripeästi voimaan; muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, että kyseiset direktiivit velvoittavat hankintaviranomaisia tekemään tarjouskilpailupäätökset soveltaen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatetta, jossa keskitytään koko elinkaaren kustannuksiin sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin tuotteisiin, ja estetään siten osaltaan palkkoihin liittyvää ja sosiaalista polkumyyntiä sekä saatetaan vahvistaa alueellista talousrakennetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yleisesti koko elinkaaren kattavaa kustannusanalyysia pitkän aikavälin investointeja koskevana vakiokäytänteenä, antamaan hankintaviranomaisille ohjeita asiasta ja valvomaan sen soveltamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muistuttamaan hankintaviranomaisia julkisia hankintoja koskevaan tarkistettuun lainsäädäntöön kuuluvasta säännöksestä, jonka nojalla on mahdollista hylätä tarjoukset, joissa kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osuus ylittää 50 prosenttia tarjouksen muodostavien tuotteiden kokonaisarvosta (direktiivin 2014/25/EU 85 artikla);

32.  kehottaa komissiota valvomaan EU:n jäsenvaltioissa tehtäviä muita kuin eurooppalaisia rautatieteollisuuden investointeja ja takamaan, että julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä, esimerkiksi epätavallisen edullisiin tarjouksiin ja epäoikeudenmukaiseen kilpailuun liittyvää lainsäädäntöä noudatetaan; pyytää komissiota tekemään tutkimuksia mahdollisista Euroopan ulkopuolisista ehdokkaista, jotka jättävät tarjouksia unioniin ja saavat samaan aikaan tukea kolmansien maiden hallituksilta;

Rautatiealan hankkeita koskevien investointien edistäminen

33.  odottaa, että EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä (kuten Verkkojen Eurooppa -välinettä ja rakennerahastoja) hyödynnetään täysipainoisesti pyrittäessä edistämään rautatiealan hankkeita koskevaa kysyntää, mukaan lukien EU:n rahoitusvälineet EU:n ulkopuolisille investoinneille (kuten liittymistä valmisteleva tukiväline ja Euroopan naapuruusväline); korostaa ESIR-rahaston menestyksekkään täytäntöönpanon merkitystä, koska se on yksi välineistä, joilla rautatiealalle voidaan saada yksityistä pääomaa, ja edellyttää lisäselvityksiä siitä, miten rautatiehankkeisiin saadaan yksityisiä investointeja; katsoo, että julkisilla kehityspankeilla on merkittävä asema rautatieteollisuuden tukemisessa kansallisella ja EU:n tasolla; pyytää komissiota tekemään yhteistyötä monenvälisten kehityspankkien kanssa, jotta viranomaisia ja yksityisiä yhteisöjä voidaan auttaa investoimaan kestävimpään ja energiatehokkaimpaan rautatiealan kalustoon koko maailmassa; pyytää komissiota ja Euroopan investointipankkia tehostamaan rautatiehankkeita koskevaa neuvontaa ESIR:n mukaisesti perustetun Euroopan neuvontakeskuksen avulla, jotta voidaan houkutella investointeja; katsoo, että Euroopan rautatieala on myös jatkossa hyvin riippuvainen julkisista investoinneista; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja julkisia viranomaisia investoimaan merkittävässä määrin omiin keskusjärjestelmiinsä ja kaupunkialueiden rautatiejärjestelmiinsä ja lisäämään mahdollisuuksien mukaan koheesiorahaston varojen vastaanottokykyä rautatiehankkeiden yhteydessä; kehottaa kuitenkin tämä riippuvuus huomioon ottaen ja monien Euroopan maiden julkisiin talouksiin kohdistuvien jännitteiden vuoksi käyttämään kaikkia mahdollisia lainsäädäntöön tai määrärahoihin liittyviä keinoja yksityisen pääoman saamiseksi edistämään rautatiealaa;

34.  huomauttaa, että raideliikennealan monimutkaisuuden vuoksi lainanantajien on vaikeaa ymmärtää riskiä ja siten antaa edullista lainaa; pyytää komissiota kehittämään rautatieteollisuuden rahoitusfoorumin, jonka tarkoituksena on lisätä rautatieteollisuuden osallistumista ja tietämyksen jakamista rahoitusalalla ja siten parantaa pankkien ymmärrystä alasta ja siten sen riskeistä ja vähentää rahoituskuluja;

35.  katsoo, että nykyisen raidekaluston huoltoa ja nykyaikaistamista ei pitäisi laiminlyödä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan vanhojen laitteiden vaihtamista nykyaikaisiin ja kestäviin tuotteisiin laajassa mittakaavassa;

36.  pitää myönteisenä, että unioni kannattaa kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen (Eltis) verkkofoorumia parhaana käytänteenä metropolialueiden kaupunkijärjestelmiä koskevien tietojen vaihtamiseen; pyytää komissiota tehostamaan kestävien kaupunkiliikennejärjestelmien rahoitusvaihtoehtoja koskevien parhaiden käytänteiden vaihtamista ja edistämään niitä kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia koskevan tulevan eurooppalaisen fooruminsa puitteissa;

37.  pyytää komissiota auttamaan Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) yhdenmukaisen hyödyntämisen jatkamisessa yhteistyössä ERA:n kanssa unionin alueella ja markkinoimaan ERTMS:ää unionin ulkopuolella;

38.  suhtautuu myönteisesti siihen, että rautatiealan palveluissa ja sovelluksissa hyödynnetään Galileo-ohjelmaa sekä Euroopan geostationaarista navigointilisäjärjestelmää (EGNOS); panee tässä yhteydessä merkille Euroopan GNSS-viraston aseman ja sen onnistuneen hankkeiden hallinnoinnin seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa ja Horisontti 2020 -ohjelmassa;

Rautatieteollisuuden globaalin kilpailukyvyn lujittaminen

39.  kehottaa komissiota varmistamaan, että uusia kauppasopimuksia tehtäessä (mukaan lukien Japanin, Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa käytävät neuvottelut) ja voimassa olevia kauppasopimuksia tarkistettaessa niihin sisällytetään erityismääräyksiä, jotka parantavat merkittävästi Euroopan rautatieteollisuuden muille markkinoille pääsemistä, etenkin kun on kyse julkisista hankinnoista, mukaan lukien tiukentuvien lokalisointivaatimusten ongelman ratkaiseminen sekä rautatieteollisuuden vastavuoroisen ulkomaisille markkinoille pääsemisen varmistaminen; kehottaa komissiota varmistamaan sekä eurooppalaisten että Euroopan ulkopuolisten markkinatoimijoiden tasavertaiset toimintamahdollisuudet;

40.  pyytää komissiota takaamaan, että EU:n kauppapolitiikka olisi johdonmukaisempaa teollisuuspolitiikan kanssa siten, että kauppapolitiikassa otettaisiin huomioon EU:n teollisuuden tarpeet ja että uuden sukupolven kauppasopimukset eivät aiheuttaisi uusia tuotannon siirtämisiä ja lisäisi EU:n teollisuuden taantumista;

41.  pyytää komissiota toimimaan päättäväisesti ensisijaisten tullin ulkopuolisten esteiden poistamisessa, sillä ne haittaavat rautatieteollisuuden pääsyä ulkomaisille markkinoille, ja toteaa, että niitä ovat muun muassa investointiesteet (erityisesti yhteisyrityksiin liittyvät velvoitteet) ja avoimuuden puute ja syrjintä julkisissa hankintamenettelyissä (erityisesti paikallista sisältöä koskevat kasvavat vaatimukset);

42.  korostaa kansainvälisestä julkisten hankintojen välineestä käytävien neuvottelujen sekä kaupan puolustusmekanismeja koskevien sääntöjen tarkistamisen merkitystä ja vaikutuksia Euroopan rautatieteollisuuteen ja kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan tämän huomioon ja tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jotta näistä välineistä saadaan nopeasti aikaan sopimus; pyytää komissiota ottamaan huomioon vaikutukset, joita markkinatalousaseman myöntämisellä valtiojohtoisille talouksille tai muille muin markkinatalouksille voisi olla kaupan suojatoimien toiminnalle ja Euroopan rautatieteollisuuden kilpailukyvylle;

43.  edellyttää komissiolta johdonmukaista unionin kauppastrategiaa, jolla varmistetaan vastavuoroisuuden periaatteen toteutuminen etenkin suhteissa Japanin, Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa ja jolla tuetaan rautatieteollisuuden ja etenkin pk-yrityksen kansainvälistymisen jatkamista, mukaan lukien eurooppalaisten standardien ja teknologioiden, kuten ERTMS:n, edistäminen kansainvälisesti, sekä selvittämällä, miten voidaan suojata paremmin Euroopan rautatieteollisuuteen liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia (esimerkiksi edistämällä laajemmin niitä koskevia neuvontapalveluja);

44.  pyytää komissiota auttamaan poistamaan kaikki tulleihin liittyvät ja tullien ulkopuoliset esteet, yksinkertaistamaan kaupallisia menettelyjä rautatieteollisuuden pk-yrityksille ja takaamaan, että kaikki markkinoita rajoittavat kaupalliset käytännöt häviävät asteittain; pyytää komissiota toimimaan ja helpottamaan työviisumien myöntämistä eurooppalaisten pk-yritysten työntekijöille, jotka työskentelevät väliaikaisesti kolmansissa maissa, ja vähentämään pk-yritysten taloushallinnollisia toimia;

45.  korostaa, että tietyt kolmannet maat vääristävät tällä hetkellä kauppaa tavalla, jota ei voida hyväksyä, tukemalla liiallisesti omaa kansallista vientiään mahdollisten asiakkaiden käyttöön annettavien rahoitusehtojen avulla; kehottaa siksi komissiota vakuuttamaan Kiinan hallitus vientiluottoja koskevaan OECD-sopimukseen ja sen raideliikennettä koskevaan lukuun liittymisestä; pyytää komissiota myös tehostamaan työtään, joka koskee vientiluottoja koskevia uusia ohjeita kansainvälisen vientiluottoryhmän puitteissa;

Alan strategisen poliittisen tuen parantaminen

46.  kehottaa komissiota julkaisemaan tiedonannon unionin johdonmukaisesta teollisuuspolitiikan strategiasta, jolla pyritään Euroopan uudelleenteollistamiseen ja joka perustuisi muun muassa kestävyyteen sekä resurssi- ja energiatehokkuuteen; pyytää komissiota esittelemään kyseisessä asiakirjassa strategian, joka koskee merkittäviä teollisuuden toimialoja, kuten rautatieteollisuutta; pitää tärkeänä, että tällöin käsitellään myös ideoita siitä, kuinka unionissa voidaan säilyttää korkeatasoinen vertikaalinen valmistus;

47.  pyytää komissiota järjestämään rautatieteollisuutta käsittelevän korkean tason vuoropuhelun, johon osallistuu asianomaisia komission jäseniä, Euroopan parlamentin jäseniä sekä neuvoston, jäsenvaltioiden, rautatieteollisuuden, ammattiliittojen, tutkimuslaitosten, Euroopan rautatieviraston ja Euroopan standardointikomiteoiden edustajia; painottaa, että säännöllinen rautatieteollisuuden alan vuoropuhelu mahdollistaisi sen, että Euroopan tasolla käydään jäsennettyjä keskusteluja alan horisontaalisista haasteista ja unionin eri politiikkojen vaikutuksista rautatieteollisuuden kilpailukykyyn;

48.  pyytää komissiota varmistamaan, että unionin rautatieteollisuuden kilpailukykyyn vaikuttava politiikka pohjautuu asianomaisten politiikkojen hallinnon tehokkaaseen viestintään ja koordinointiin;

49.  katsoo, että Euroopan rautatieteollisuuden vahvistamiseen ja kehittämiseen tarvitaan neuvoston poliittista tukea; kehottaa siksi kilpailukykyä käsittelevää neuvostoa ottamaan Euroopan rautatieteollisuuden esityslistalleen;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0219.