Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Azerbaidžanin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan, joka koskee Euroopan unionin ja Azerbaidžanin tasavallan puitesopimusta Azerbaidžanin tasavallan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista, tekemisestä (05616/2014 – C8-0043/2014 – 2013/0420(NLE))

P8_TA(2016)0301 A8-0210/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05616/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Azerbaidžanin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettäväksi pöytäkirjaksi, joka koskee Euroopan unionin ja Azerbaidžanin tasavallan puitesopimusta Azerbaidžanin tasavallan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista (05618/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 212 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0043/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0210/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2016 varainhoitovuodeksi 2016: varainhoitovuoden 2015 ylijäämän ottaminen talousarvioon (09586/2016 – C8-0225/2016 – 2016/2051(BUD))

P8_TA(2016)0302 A8-0212/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY(5),

–  ottaa huomioon komission 15. huhtikuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 2/2016 (COM(2016)0227),

–  ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2016 (09586/2016 – C8-0225/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0212/2016),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2016 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2016 talousarvioon varainhoitovuoden 2015 ylijäämä, joka on 1 349 miljoonaa euroa;

B.  ottaa huomioon, että ylijäämä muodostuu pääasiassa tulojen positiivisesta toteutumasta (980 miljoonaa euroa), menojen vajaakäytöstä (187 miljoonaa euroa) ja valuuttakurssimuutoksista (182 miljoonaa euroa);

C.  ottaa huomioon, että tulopuolen kaksi keskeistä osatekijää ovat viivästyskorot ja sakot (180 miljoonaa euroa) sekä omien varojen positiivinen toteutuma (1 071 miljoonaa euroa), josta on vähennetty käytettävissä olevien ylijäämien negatiivinen toteutuma (‑537 miljoonaa euroa);

D.  ottaa huomioon, että menopuolella vajaakäyttö oli suhteellisen vähäistä pääluokassa III, jossa siirrot olivat 78 miljoonaa euroa vuoden 2015 osalta ja 14 miljoonaa euroa vuoden 2014 osalta, mutta se nousi muiden toimielinten osalta 94 miljoonaan euroon;

E.  ottaa huomioon, että pääluokan III korkea toteutusaste korostaa maksumäärärahoihin kohdistuvaa painetta, joka pysyi keskeisenä haasteena vuonna 2015 ja jonka odotetaan ilmenevän uudelleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisinä vuosina;

1.  panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 2/2016, jonka ainoana tarkoituksena on sisällyttää talousarvioon vuoden 2015 ylijäämä, 1 349 miljoonaa euroa, varainhoitoasetuksen 18 artiklan ja lisätalousarvioesitystä koskevan neuvoston kannan mukaisesti;

2.  panee merkille, että lisätalousarvioesityksen nro 2/2016 hyväksyminen vähentää jäsenvaltioiden unionin talousarvioon vuonna 2016 maksamia BKTL-maksuosuuksia 1 349 miljoonalla eurolla; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita käyttämään varojen palauttamisen tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen ja pitämään pakolaiskriisiin liittyvät lupauksensa ja osoittamaan unionin maksuosuuden verran varoja kahteen unionin erityisrahastoon; panee huolestuneena merkille, että keväällä 2016 jäsenvaltiot osoittivat Afrikka-hätärahastoon vain 82 miljoonaa euroa, kun unionin maksuosuus on 1,8 miljardia euroa, ja Syyrian kriisin johdosta perustettuun Madad-rahastoon vain 69 miljoonaa euroa, kun unionin maksuosuus on yli 500 miljoonaa euroa;

3.  vaatii, että BKTL-maksuosuuksien mukauttamisen sijaan unionin talousarviossa pitäisi voida käyttää uudelleen kaikkia määrärahojen vajaakäytöstä tai yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyistä sakoista kertyviä ylijäämiä, jotta talousarvion rahoitustarpeet voidaan täyttää varsinkin maksumäärärahavajeen yhteydessä; edellyttää, että tämä kysymys ratkaistaan osana monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta;

4.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2016;

5.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 2/2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 48, 24.2.2016. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (05581/1/2016 – C8-0188/2016 – 2013/0027(COD))

P8_TA(2016)0303 A8-0211/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05581/1/2016 – C8‑0188/2016),

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. toukokuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0048),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0211/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 271, 19.9.2013, s. 133. (2) Hyväksytyt tekstit, 13.3.2014, P7_TA(2014)0244.

Euroopan parlamentin tarkistukset 6. heinäkuuta 2016 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (COM(2015)0341 – C8-0189/2015 – 2015/0149(COD)) (1)

P8_TA(2016)0304 A8-0213/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Euroopan unioni on sitoutunut perustamaan energiaunionin ja tulevaisuuteen tähtäävän ilmastopolitiikan. Energiatehokkuus on olennainen osa vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, ja se vaikuttaa keskeisesti energiankysynnän hillintään. (1)  Euroopan unioni on sitoutunut perustamaan energiaunionin ja tulevaisuuteen tähtäävän energia- ja ilmastopolitiikan. Energiatehokkuus on olennainen osa vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, ja se vaikuttaa keskeisesti energiankysynnän hillintään ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Koska energiatehokkuusmerkintä antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä tuotteiden energiankulutusta koskeviin tietoihin perustuvia valintoja, se edistää innovointia. (2)  Energiatehokkuusmerkintä antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä tehokkaiden ja kestävien energiaan liittyvien tuotteiden tietoon perustuvia valintoja, mikä auttaa merkittävästi säästämään energiaa ja pienentämään energialaskuja edistäen samalla innovointia ja investointeja entistä energiatehokkaampien tuotteiden tuotantoon. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  On aiheellista korvata direktiivi 2010/30/EU asetuksella, jolla on sama soveltamisala mutta jossa muutetaan ja parannetaan joitakin direktiivin säännöksiä, jotta ne olisivat sisällöltään selkeämpiä ja ajan tasalla. Asetus on asianmukainen oikeudellinen väline, koska siinä asetetaan selkeät ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka eivät anna jäsenvaltioille mahdollisuutta saattaa säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään eri tavoin, minkä ansiosta asetuksella varmistetaan pidemmälle menevä yhdenmukaisuus koko unionissa. Sääntelykehyksellä, joka on yhdenmukaistettu unionin eikä jäsenvaltioiden tasolla, pienennetään valmistajille koituvia kustannuksia ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Koko unionin kattavalla yhdenmukaistamisella varmistetaan tavaroiden vapaa liikkuvuus koko sisämarkkinoilla. (4)  On aiheellista korvata direktiivi 2010/30/EU asetuksella, jolla on sama soveltamisala mutta jossa muutetaan ja parannetaan joitakin direktiivin säännöksiä, jotta ne olisivat sisällöltään selkeämpiä ja ajan tasalla, kun otetaan huomioon, että viime vuosina tuotteiden energiatehokkuuden alalla on tapahtunut nopeaa teknologista kehitystä. Asetus on asianmukainen oikeudellinen väline, koska siinä asetetaan selkeät ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka eivät anna jäsenvaltioille mahdollisuutta saattaa säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään eri tavoin, minkä ansiosta asetuksella varmistetaan pidemmälle menevä yhdenmukaisuus koko unionissa. Sääntelykehyksellä, joka on yhdenmukaistettu unionin eikä jäsenvaltioiden tasolla, pienennetään valmistajille koko arvoketjussa koituvia kustannuksia ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Koko unionin kattavalla yhdenmukaistamisella varmistetaan tavaroiden vapaa liikkuvuus koko sisämarkkinoilla. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a)   On aiheellista jättää käytetyt tuotteet tämän asetuksen ulkopuolelle, jota sovelletaan kaikkiin tuotteisiin, jotka on otettu käyttöön, ennen kuin ne asetetaan saataville markkinoille toisen tai uudemman kerran. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi) (4 b)   Koska henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tarkoitettujen liikennevälineiden energiankulutusta säännellään suoraan tai välillisesti muussa unionin lainsäädännössä ja politiikassa, on asianmukaista jättää se edelleen tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä poikkeusta sovelletaan liikennevälineisiin, joiden moottori pysyy toiminnan aikana samassa paikassa, kuten hisseihin, liukuportaisiin ja hihnakuljettimiin. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen kuluttajien tietoon perustuvien valintojen avulla hyödyttää yleisesti unionin taloutta, edistää innovointia ja auttaa saavuttamaan vuosiksi 2020 ja 2030 asetetut unionin energiatehokkuustavoitteet. Lisäksi se antaa kuluttajille mahdollisuuden säästää rahaa. (7)  Energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen kuluttajien tietoon perustuvien valintojen ja yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäämisen avulla hyödyttää yleisesti unionin taloutta, vähentää energian kysyntää ja säästää rahaa energialaskuissa. Se parantaa myös energiaturvallisuutta, kannustaa energiatehokkuutta koskevaan tutkimukseen, innovointiin ja sijoituksiin ja mahdollistaa kilpailuedun saamisen kaikkein energiatehokkaimpia tuotteita kehittäville ja valmistaville yrityksille. Se myös auttaa saavuttamaan vuosiksi 2020 ja 2030 asetetut unionin energiatehokkuustavoitteet sekä unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteet. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)   Lokakuun 23 ja 24 päivänä 2014 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettiin tavoitteeksi, että energiatehokkuutta parannetaan EU:n tasolla vuoteen 2030 mennessä vähintään 27 prosenttia verrattuna energiankäytön kehityksestä laadittuihin ennusteisiin. Tätä tavoitetta tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2020 pitäen mielessä, että pyrkimyksenä on päästä EU:n tasolla 30 prosentin tavoitteeseen. Lisäksi Eurooppa-neuvosto asetti EU:n sitovaksi tavoitteeksi, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä ainakin 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna ja että päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla päästöjä vähennetään 30 prosenttia. Poistetaan. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Jos asiakkaat saavat tarkkoja, asiaankuuluvia ja vertailukelpoisia tietoja energiaan liittyvien tuotteiden energiankulutuksesta, heidän on helpompi valita tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän energiaa ja muita keskeisiä voimavaroja käytön aikana. Pakollinen standardoitu merkki on tehokas tapa antaa mahdollisille asiakkaille vertailukelpoisia tietoja energiaan liittyvien tuotteiden energiankulutuksesta. Sitä olisi täydennettävä tuotetiedotteella. Merkin pitäisi olla helposti tunnistettavissa, yksinkertainen ja ytimekäs. Tätä varten merkin nykyinen tummanvihreästä punaiseen ulottuva asteikko olisi säilytettävä perustana, jota käytetään tiedotettaessa asiakkaille tuotteiden energiatehokkuudesta. Luokitus, jossa käytetään kirjaimia A–G, on osoittautunut asiakkaiden kannalta tehokkaimmaksi. Tapauksissa, joissa tuotteita ei voida enää jakaa luokkiin ”F” tai ”G” direktiivin 2009/125/EY mukaisten ekosuunnittelutoimenpiteiden vuoksi, näitä luokkia ei saisi näyttää merkissä. Poikkeustapauksissa tämä olisi ulotettava koskemaan myös luokkia ”D” ja ”E”, vaikka tällainen tilanne onkin epätodennäköinen, koska merkki skaalattaisiin uudelleen heti, kun valtaosa tuotemalleista sijoittuisi kahteen parhaimpaan luokkaan. (9)  Jos asiakkaat saavat tarkkoja, asiaankuuluvia, todennettavia ja vertailukelpoisia tietoja energiaan liittyvien tuotteiden energiankulutuksesta, heidän on helpompi valita tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän energiaa ja muita keskeisiä voimavaroja käytön aikana tietyn energiatehokkuustason saavuttamiseksi, mikä vähentää koko elinkaaren kustannuksia. Pakollinen standardoitu merkki on tehokas tapa antaa mahdollisille asiakkaille vertailukelpoisia tietoja energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuudesta ja absoluuttisesta energiankulutuksesta. Sitä olisi täydennettävä tuotetiedotteella, jota kutsutaan ”tuoteselosteeksi” direktiivin 2010/30/EU nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja joka voidaan asettaa saataville sähköisessä muodossa. Merkin pitäisi olla ytimekäs, sen olisi perustuttava asianmukaiseen mittaus- ja laskentamenetelmään ja sen olisi oltava helposti tunnistettava ja ymmärrettävä. Tätä varten merkin vakiintunut tummanvihreästä punaiseen ulottuva värivalikoima olisi säilytettävä perustana, jota käytetään tiedotettaessa asiakkaille tuotteiden energiatehokkuudesta. Tunnettu luokitus, jossa käytetään kirjaimia A–G, on osoittautunut asiakkaiden kannalta tehokkaimmaksi. Sen yhdenmukaisen soveltamisen kaikissa tuoteryhmissä tulisi lisätä avoimuutta ja ymmärrystä asiakkaiden keskuudessa. Mikäli tuotteita ei voi sisällyttää määrättyihin luokkiin direktiivissä 2009/125/EY1 a tarkoitettujen ekologista suunnittelua koskevien toimien vuoksi, nämä luokat olisi joka tapauksessa ilmoitettava merkissä ja korostettava tunnistettavassa graafisessa muodossa, jotta kaikkia tuoteluokkia varten voidaan säilyttää yksi yhtenäinen A:sta G:hen ulottuva asteikko. Tässä yhteydessä merkin tummanvihreästä punaiseen ulottuva asteikko olisi säilytettävä jäljellä olevia parempia luokkia varten ja sitä olisi sovellettava vain markkinoille saatettaviin uusiin tuoteyksiköihin. _______________ 1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10). Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Digitaaliteknologian edistysaskeleet tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja toimittaa ja asettaa merkit esille sähköisessä muodossa, kuten internetissä, mutta myös sähköisillä näyttölaitteilla kaupoissa. Näiden edistysaskelten hyödyntämiseksi tässä asetuksessa olisi sallittava, että sähköisiä merkkejä käytetään korvaamaan tai täydentämään fyysisiä energiamerkkejä. Tapauksissa, joissa energiamerkki ei ole esitettävissä, kuten tietyissä etämyyntimuodoissa sekä mainoksissa ja teknisessä myynninedistämismateriaalissa, mahdollisille asiakkaille olisi ilmoitettava ainakin tuotteen energialuokka. (10)  Digitaaliteknologian edistysaskeleet tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja toimittaa ja asettaa merkit esille sähköisessä muodossa, kuten internetissä, mutta myös sähköisillä näyttölaitteilla kaupoissa. Näiden edistysaskelten hyödyntämiseksi tässä asetuksessa olisi sallittava, että sähköisiä merkkejä käytetään täydentämään painettuja energiamerkkejä. Tämä ei vaikuta tavarantoimittajan velvollisuuteen kiinnittää jokaiseen tuoteyksikköön painettu merkki jälleenmyyjää varten. Tapauksissa, joissa energiamerkki ei ole esitettävissä, mahdollisille asiakkaille olisi ilmoitettava ainakin tuotemallin energialuokka. Tiettyjä tuoteryhmiä koskevat delegoidut säädökset voivat myös sisältää vaihtoehtoisia säännöksiä pienikokoisten tuotteiden merkinnän esittämisestä ja identtisten tuotteiden pitämisestä esillä yhdessä suurina määrinä. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  Valmistajat reagoivat energiamerkintään luomalla entistä tehokkaampia tuotteita. Tämä teknologian kehitys johtaa siihen, että tuotteet sijoittuvat pääasiallisesti energiamerkin parhaimpiin luokkiin. Saattaa olla tarpeen erottaa tuotteet selvemmin toisistaan, jotta asiakkaat voisivat verrata niitä asianmukaisesti keskenään. Tästä syystä on tarpeen skaalata merkit uudelleen. Tästä syystä on tarpeen skaalata merkit uudelleen. Tällainen uudelleenskaalaus olisi tarkoituksenmukaista tehdä noin kymmenen vuoden välein, jotta sillä ei rasitettaisi liikaa valmistajia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaiset järjestelyt uudelleenskaalausta varten, jotta tavarantoimittajille ja jälleenmyyjille voitaisiin taata mahdollisimman suuri oikeusvarmuus. Hiljattain uudelleenskaalatun merkin parhaimpien luokkien olisi oltava tyhjiä, jotta voitaisiin edistää teknologian kehitystä ja mahdollistaa vielä tehokkaampien tuotteiden kehittäminen ja hyväksyntä niille. Kun merkki skaalataan uudelleen, olisi vältettävä aiheuttamasta sekaannusta asiakkaiden keskuudessa ja korvattava kaikki energiamerkit lyhyen ajan kuluessa. (11)  Valmistajat reagoivat energiamerkintään kehittämällä ja saattamalla markkinoille entistä tehokkaampia tuotteita. Samalla ne lopettavat vähemmän tehokkaiden tuotteiden tuotannon, mihin unionin ekosuunnittelulainsäädäntö kannustaa. Tämä teknologian kehitys johtaa siihen, että tuotemallit sijoittuvat pääasiallisesti energiamerkin parhaimpiin luokkiin. Saattaa olla tarpeen erottaa tuotteet selvemmin toisistaan, jotta asiakkaat voisivat verrata niitä asianmukaisesti keskenään. Tästä syystä on tarpeen skaalata merkit uudelleen. Tästä syystä on tarpeen skaalata merkit uudelleen. Tällainen uudelleenskaalaus olisi toivottavaa tehdä noin kymmenen vuoden välein, jotta sillä ei rasitettaisi liikaa valmistajia ja jälleenmyyjiä, ja sen yhteydessä olisi otettava huomioon erityisesti pienyritykset. Tällaisella lähestymistavalla olisi vältettävä tarpeeton tai tehoton uudelleenskaalaus, josta olisi haittaa sekä valmistajille että kuluttajille. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaiset järjestelyt uudelleenskaalausta varten, jotta tavarantoimittajille ja jälleenmyyjille voitaisiin taata mahdollisimman suuri oikeusvarmuus. Ennen uudelleenskaalausta komission olisi aina tehtävä perusteellinen taustaselvitys. Tuoteryhmästä riippuen ja sen potentiaalin yksityiskohtaisen arvioinnin perusteella hiljattain uudelleenskaalatun merkin parhaimpien luokkien olisi oltava tyhjiä, jotta voitaisiin edistää teknologian kehitystä ja mahdollistaa vielä tehokkaampien tuotemallien kehittäminen ja hyväksyntä. Kun merkki skaalataan uudelleen, olisi vältettävä aiheuttamasta sekaannusta asiakkaiden keskuudessa ja korvattava kaikki energiamerkit lyhyen ja toteutuskelpoisen aikataulun mukaisesti. Uudelleenskaalatun merkin visuaalisen ilmeen olisi oltava selvästi vanhasta merkistä erottuva, ja samalla olisi toteutettava asianmukaisia kuluttajien tiedotuskampanjoita, joilla osoitetaan selvästi, että käyttöön on otettu uusi versio, joka parantaa laitteen luokitusta. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a)   Direktiivin 2010/30/EU mukaisesti hyväksytyillä delegoiduilla säädöksillä käyttöön otettujen merkkien tämänhetkisen kehityksen vuoksi nykyiset merkit on skaalattava uudelleen, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen A–G-asteikko ja mukauttaa merkit tämän asetuksen vaatimuksiin. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Jotta asiakkaat säilyttäisivät luottamuksensa energiamerkkiin, energiaan liittyvissä tuotteissa ei saisi käyttää energiamerkkiä jäljitteleviä muita merkkejä. Ei pitäisi myöskään sallia muita merkintöjä, merkkejä, symboleja tai kirjoituksia, jotka todennäköisesti johtaisivat asiakkaita energiankulutuksen osalta harhaan. (14)  Jotta asiakkaat säilyttäisivät luottamuksensa energiamerkkiin, energiaan liittyvissä tuotteissa ei saisi sallia energiamerkkiä jäljittelevien muiden merkkien käyttöä. Ei pitäisi myöskään sallia mitään muita merkintöjä, merkkejä, symboleja tai kirjoituksia, jotka eivät ole selkeästi erotettavissa energiatehokkuusmerkistä ja jotka voisivat johtaa asiakkaita energiankulutuksen tai muiden asiaankuuluvan delegoidun säädöksen soveltamisalaan kuuluvien ominaisuuksien osalta harhaan. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen selventää, että energiaan liittyviin tuotteisiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/200819 vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat unionin markkinavalvontaa ja unionin markkinoille tuleville tuotteille tehtäviä tarkastuksia. Ottaen huomioon tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate on välttämätöntä, että jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset tekevät tosiasiallista yhteistyötä keskenään. Energiamerkintään liittyvää yhteistyötä olisi lujitettava komission tuella. (15)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen selventää, että energiaan liittyviin tuotteisiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/200819 vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat unionin markkinavalvontaa ja unionin markkinoille tuleville tuotteille tehtäviä tarkastuksia. Ottaen huomioon tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate on välttämätöntä, että jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset tekevät tosiasiallista yhteistyötä keskenään harjoittamalla jatkuvaa tietojenvaihtoa erityisesti tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevien arviointitestien tuloksista ja niiden seurauksista. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten olisi lisäksi osallistuttava tietojenvaihtoon, joka koskee kolmansissa maissa valmistettuja ja unionin markkinoilla saataville asetettuja energiaan liittyviä tuotteita. Komission olisi lujitettava ja laajennettava ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä tarkastelevia hallinnollisen yhteistyön työryhmiä (Administrative Co-operation Working Groups, ADCO) markkinavalvontaviranomaisten yhteistyön kehyksenä. __________________ __________________ 19 EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. 19 EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi) (15 a)   Jotta voidaan varmistaa unionin markkinoiden entistä tehokkaampi valvonta ja terve kilpailu ja jotta harvinaisia resursseja voitaisiin käyttää mahdollisimman tehokkaasti, kansallisten markkinavalvontaviranomaisten olisi harjoitettava noudattamisen valvontaa myös tuotteiden fyysisen testauksen avulla ja käytettävä markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää suunniteltuja ja päätökseen saatettuja tuotetestauksia koskevaan tietojenvaihtoon, annettava testiprotokollansa saataville ja jaettava testituloksensa, jotta voidaan välttää kaksinkertaista testausta ja luoda edellytyksiä fyysistä testausta suorittaville alueellisille osaamiskeskuksille. Tulokset olisi jaettava myös silloin, kun testi ei osoita rikkomista tapahtuneen. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Jotta voitaisiin helpottaa vaatimusten noudattamisen valvontaa ja tarjota tuotekohtaisten merkkien ja tiedotteiden uudelleentarkastelua koskevaan sääntelyprosessiin ajantasaisia markkinatietoja, tavarantoimittajien olisi toimitettava tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevat tietonsa sähköisessä muodossa komission perustamaan tietokantaan. Tiedot olisi julkistettava, jotta asiakkaat saisivat tietoja ja jotta jälleenmyyjät voisivat vastaanottaa merkkejä vaihtoehtoisilla tavoilla. Tietokannan tietojen olisi oltava markkinavalvontaviranomaisilla käytettävissä. (16)  Jotta kuluttajille voitaisiin luoda käyttökelpoinen väline ja jotta voitaisiin helpottaa vaatimusten noudattamisen valvontaa ja tarjota tuotekohtaisten merkkien ja tiedotteiden uudelleentarkastelua koskevaan sääntelyprosessiin ajantasaisia markkinatietoja, tavarantoimittajien olisi toimitettava vaaditut tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot sähköisessä muodossa komission perustamaan ja ylläpitämään tietokantaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden markkinavalvontavelvoitteita. Osa kuluttajille tarkoitetuista tiedoista olisi julkistettava tuotetietokannan julkisen rajapinnan avulla. Nämä tiedot olisi asetettava saataville avoimina, jotta sovellusten kehittäjillä olisi mahdollisuus käyttää näitä tietoja ja niitä voitaisiin käyttää myös muilla vertailutyökaluilla. Helppo ja suora pääsy tuotetietokannan julkiseen rajapintaan olisi mahdollistettava käyttämällä QR-koodia (Quick Response) tai muita käyttäjäystävällisiä välineitä painetussa merkinnässä. Tavarantoimittajien olisi annettava lisätietoja vaatimusten noudattamista koskevan tuotetietokannan rajapinnassa sekä markkinavalvontaviranomaisille että komissiolle. Tietokantaan olisi sovellettava tiukkoja tietosuojasääntöjä. Jos tekniset tiedot ovat arkaluonteisia, markkinavalvontaviranomaisilla olisi edelleen oltava valtuudet saada nämä tiedot tarvittaessa tavarantoimittajia koskevan yhteistyövelvoitteen mukaisesti. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 a kappale (uusi) (16 a)   Komission olisi myös perustettava ja ylläpidettävä verkkoportaalia, jonka avulla markkinavalvontaviranomaiset voivat tutustua tavarantoimittajien palvelimilla oleviin tarkkoihin tuotetietoihin. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Energiankulutus ja muut tiedot, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisesti tuotekohtaisten vaatimusten soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, olisi mitattava käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on unionin tasolla yhdenmukaistetut standardit. Jos tuotekohtaisten vaatimusten soveltamisajankohtana ei ole olemassa julkaistuja standardeja, komission olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kyseisiä tuotekohtaisia vaatimuksia koskevat väliaikaiset mittaus- ja laskentamenetelmät. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisen pohjalta olisi oletettava, että tämän asetuksen perusteella hyväksyttyjä tuotekohtaisia vaatimuksia koskevia mittausmenetelmiä noudatetaan. (19)  Absoluuttinen energiankulutus ja muut ympäristöön ja suorituskykyyn liittyvät tiedot, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisesti tuotekohtaisten vaatimusten soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, olisi mitattava yhdenmukaisten standardien ja menetelmien mukaisesti käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Sekä tavarantoimittajien että markkinavalvontaviranomaisten käyttämien menetelmien sekä testiympäristön olisi oltava mahdollisimman lähellä tilannetta, jossa keskimääräinen kuluttaja käyttää tiettyä tuotetta, ja niiden olisi oltava riittävän vankkoja tahallisen ja tahattomien kiertämisen estämiseksi. Energiatehokkuusluokka ei saisi perustua yksinomaan energiatehokkaimpiin asetuksiin tai ympäristöystävälliseen käyttötilaan, jos tämän ei voida katsoa vastaavan keskivertokuluttajan käyttäytymistä. Sallitun poikkeaman arvot ja vaihtoehtoiset testausparametrit olisi määritettävä siten, etteivät ne aiheuta tehokkuushyödyissä merkittävää vaihtelua, joka saattaisi muuttaa tuotteen energiatehokkuusluokkaa. Sallitut poikkeamat testin todellisten ja ilmoitettujen tulosten välillä olisi rajoitettava mittausten tilastolliseen epävarmuuteen. Jos tuotekohtaisten vaatimusten soveltamisajankohtana ei ole olemassa julkaistuja standardeja, komission olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kyseisiä tuotekohtaisia vaatimuksia koskevat väliaikaiset mittaus- ja laskentamenetelmät. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisen pohjalta olisi oletettava, että tämän asetuksen perusteella hyväksyttyjä tuotekohtaisia vaatimuksia koskevia mittausmenetelmiä noudatetaan. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 kappale (20)  Komission olisi annettava tiettyjen tuotteiden merkkien uudelleentarkastelua koskeva työsuunnitelma, johon liittyisi ohjeellinen luettelo muista energiaan liittyvistä tuotteista, joille energiamerkki voitaisiin vahvistaa. Työsuunnitelma olisi toteutettava suorittamalla aluksi tekninen, ympäristöllinen ja taloudellinen analyysi asiaankuuluvista tuoteryhmistä. Analyysissä olisi myös tarkasteltava lisätietoja, mukaan luettuna mahdollisuus antaa kuluttajille tietoja energiaan liittyvän tuotteen suorituskyvystä, kuten sen absoluuttisesta energiankulutuksesta, kestävyydestä tai ympäristötehokkuudesta, sekä tähän liittyvistä kustannuksista kiertotalouden edistämistavoitteen mukaisesti. Lisätiedoilla olisi parannettava merkin ymmärrettävyyttä ja vaikuttavuutta kuluttajien kannalta, eikä niistä saisi aiheutua kuluttajille kielteisiä vaikutuksia. (20)  Tämän asetuksen soveltamisalan pohjalta komission olisi annettava tiettyjen tuotteiden merkkien uudelleentarkastelua koskeva pitkän aikavälin työsuunnitelma, johon liittyisi ohjeellinen luettelo muista energiaan liittyvistä tuotteista, joille energiamerkki voitaisiin vahvistaa, ja sen olisi päivitettävä työohjelmaa säännöllisesti. Komission olisi tiedotettava työsuunnitelman etenemisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi) (20 a)   Työsuunnitelma olisi toteutettava suorittamalla aluksi tekninen, ympäristöanalyysi ja taloudellinen analyysi asiaankuuluvista tuoteryhmistä. Analyysissä olisi myös tarkasteltava lisätietoja, mukaan luettuna mahdollisuus antaa kuluttajille täsmällisiä tietoja energiaan liittyvän tuotemallin suorituskyvystä, kuten sen elinkaarikustannuksista, korjattavuudesta, yhteenliitettävyydestä, sen sisältämistä kierrätetyistä materiaaleista, kestävyydestä ja ympäristötehokkuudesta tai yhdistetystä energiatehokkuus- ja suorituskykyindeksistä, sekä tähän liittyvistä kustannuksista kiertotalouden edistämistavoitteen mukaisesti. Lisätiedoilla olisi parannettava merkin ymmärrettävyyttä ja vaikuttavuutta kuluttajien kannalta, eikä niistä saisi aiheutua kuluttajille kielteisiä vaikutuksia. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 ja 2 kohta 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan kehys energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen käytönaikaisen kulutuksen osoittamiselle merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin sekä energiaan liittyviä tuotteita koskevin lisätiedoin, jotta asiakkaat voisivat valita energiatehokkaampia tuotteita. 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan kehys, jota sovelletaan energiaan liittyviin tuotteisiin, ja sen avulla niille annetaan merkintä energiatehokkuudesta, absoluuttisesta energiankulutuksesta ja musta ympäristöön ja suorituskykyyn liittyvistä ominaisuuksista. Sen avulla kuluttajat voivat valita entistä energiatehokkaampia tuotteita ja vähentää näin energiankulutustaan. 2.  Tätä asetusta ei sovelleta 2.  Tätä asetusta ei sovelleta (a)  käytettyihin tuotteisiin; (a)  käytettyihin tuotteisiin; (b)  henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tarkoitettuihin liikennevälineisiin lukuun ottamatta liikennevälineitä, joissa on kiinteästi asennettu moottori. (b)  henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tarkoitettuihin liikennevälineisiin. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 6 alakohta (6)  ’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tai suunnitteluttaa tai valmistuttaa ja markkinoi energiaan liittyvän tuotteen ja pitää sitä kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillään; (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 9 alakohta (9)  ’jälleenmyyjällä’ vähittäiskauppiasta tai muuta henkilöä, joka myy, vuokraa, myy osamaksulla tai esittelee tuotteita asiakkaille; (9)  ’jälleenmyyjällä’ vähittäiskauppiasta tai muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka myy, vuokraa, myy osamaksulla tai esittelee tuotteita asiakkaille; Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 10 a alakohta (uusi) (10 a)   ’energiatehokkuudella’ suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välistä suhdetta; Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 11 alakohta (11)  ’energiaan liittyvällä tuotteella’ hyödykettä, järjestelmää tai palvelua, jolla on käyttönsä aikana vaikutusta energiankulutukseen ja joka saatetaan markkinoille ja otetaan käyttöön unionissa, mukaan luettuina energiaan liittyviin tuotteisiin liitettäviksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja otetaan käyttöön; (11)  ’energiaan liittyvällä tuotteella’, jäljempänä ’tuote’, hyödykettä tai järjestelmää, jolla on käyttönsä aikana vaikutusta energiankulutukseen ja joka saatetaan markkinoille ja otetaan käyttöön unionin alueella, mukaan luettuina energiaan liittyviin tuotteisiin liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön erillisinä osina asiakkaita varten ja joiden ympäristötehokkuus voidaan arvioida itsenäisesti; Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 13 alakohta (13)  ’merkillä’ graafista kuviota, mukaan luettuna luokitus, jossa käytetään energiankulutuksen osoittamiseksi kirjaimia A–G, jotka ovat seitsemää eri väriä tummanvihreästä punaiseen; (13)  ’merkillä’ painettua tai digitaalisessa muodossa olevaa graafista kuviota, mukaan luettuna suljettu asteikko, jossa käytetään vain kirjaimia A–G ja jossa kukin luokka vastaa merkittävää energiansäästöä, esitettynä seitsemällä eri väriä tummanvihreästä punaiseen, energiatehokkuutta ja energiankulutusta koskevien tietojen antamiseksi kuluttajille; Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 13 a alakohta (uusi) (13 a)   ’tuoteryhmällä’ sellaisten energiaan liittyvien tuotteiden kaupallista ryhmää, joilla on sama toimintatarkoitus; Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 17 alakohta (17)  ’tuotetiedotteella’ tuotteeseen liittyvää vakiomuotoista tietotaulukkoa; (17)  ’tuotetiedotteella’ tuotteeseen liittyvää painettua tai sähköisessä muodossa olevaa vakiomuotoista tietotaulukkoa; Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 18 alakohta (18)  ’uudelleenskaalauksella’ määräajoin toteutettavaa toimea, jossa tiukennetaan merkin energialuokkaan sijoittumista koskevia vaatimuksia tietyn tuotteen osalta ja joka voi olemassa olevien merkkien osalta tarkoittaa tiettyjen energialuokkien poistamista; (18)  ’uudelleenskaalauksella’ toimea, jossa tiukennetaan merkin energialuokkaan sijoittumista koskevia vaatimuksia tietyn tuoteryhmän osalta; Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 19 alakohta (19)  ’uudelleenskaalatulla merkillä’ tiettyä tuotetta koskevaa merkkiä, joka on skaalattu uudelleen. (19)  ’uudelleenskaalatulla merkillä’ tiettyä tuoteryhmää koskevaa, uudelleen skaalattua merkkiä, jonka loppuasiakas voi selkeästi erottaa ennen uudelleenskaalausta käytetyistä merkeistä; Tarkistus 97 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 19 a alakohta (uusi) (19 a)   'älylaitteella' laitetta, joka voidaan edistyksellistä tieto- ja viestintätekniikkaa ja standardoitua viiteontologiaa käyttäen aktivoida vastaamaan ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten hintatietoihin, langattomilla laitteilla tai sovelluksilla lähetettyihin suoriin ohjaussignaaleihin ja /tai paikallisiin mittauksiin, ja muuttamaan automaattisesti energiankulutusmalliaan tehokkaamman käytön mahdollistamiseksi; Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 20 alakohta (20)  ’lisätiedoilla’ tietoja, jotka koskevat energiaan liittyvän tuotteen toiminnallista suorituskykyä ja ympäristötehokkuutta, kuten sen absoluuttista energiankulutusta tai kestävyyttä, ja jotka perustuvat sellaisiin tietoihin, jotka ovat markkinavalvontaviranomaisten mitattavissa, ja ovat yksiselitteisiä ja joilla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia koko merkin ymmärrettävyyteen ja vaikuttavuuteen asiakkaiden kannalta. (20)  ’lisätiedoilla’ vastaavalla delegoidulla säädöksellä määritettyjä tietoja, jotka koskevat energiaan liittyvän tuotteen toiminnallista, ympäristöön ja resurssitehokkuuteen liittyvää suorituskykyä ja jotka perustuvat sellaisiin tietoihin, jotka ovat markkinavalvontaviranomaisten mitattavissa ja todennettavissa, ja ovat helposti ymmärrettäviä ja joilla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia koko merkin ymmärrettävyyteen ja vaikuttavuuteen asiakkaiden kannalta. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – 20 a alakohta (uusi) (20 a)   ’tuotetietokannalla’ koottuja tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista energiaan liittyvistä tuotteista ja tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyistä delegoiduista säädöksistä niin, että tiedot on järjestetty systemaattisesti ja ne käsittävät julkisen rajapinnan ja ne on esitetty kuluttajille suunnatuilla verkkosivuilla, joilla tiedot ovat erikseen saatavissa sähköisessä muodossa, ja ne käsittävät vaatimusten noudattamista koskevan rajapinnan sähköisenä alustana, joka tukee kansallisten markkinavalvontaviranomaisten toimintaa ja jolla on selvästi määritetyt saatavuutta ja turvallisuutta koskevat vaatimukset. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta 1.  Tavarantoimittajien on täytettävä seuraavat vaatimukset: 1.  Tavarantoimittajien on (a)  niiden on varmistettava, että markkinoille saatettuja tuotteita varten annetaan maksutta asianmukaiset merkit ja tuotetiedotteet tämän asetuksen ja asiaankuuluvien delegoitujen säädösten mukaisesti; (a)  varmistettava, että markkinoille saatettuja tuotteita varten annetaan maksutta asianmukaiset painetut merkit ja tuotetiedotteet kunkin yksikön osalta; (b)  niiden on toimitettava merkit viipymättä ja maksutta jälleenmyyjien pyynnöstä; (b)  toimitettava merkit ja tuotetiedot maksutta viiden työpäivän kuluessa jälleenmyyjien pyynnöstä; (b a)   annettava jälleenmyyjille olemassa olevat ja uudelleenskaalatut merkit sekä tuotetiedot kolmen kuukauden ajaksi ennen vastaavassa delegoidussa säädöksessä määritettyä päivämäärää; (c)  niiden on varmistettava antamiensa merkkien ja tuotetiedotteiden paikkansapitävyys ja laadittava tekniset tiedot, joiden avulla paikkansapitävyys voidaan arvioida; (c)  varmistettava antamiensa merkkien ja tuotetiedotteiden paikkansapitävyys ja laadittava tekniset tiedot, joiden avulla paikkansapitävyys voidaan arvioida; (d)  niiden on ennen tuotemallin saattamista markkinoille syötettävä 8 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan liitteen I mukaiset tiedot. (d)  syötettävä liitteen I mukaiset tiedot 8 artiklan mukaisesti perustettuun tuotetietokannan julkiseen rajapintaan ja vaatimusten noudattamisen valvontaan tarkoitettuun rajapintaan: i)   kaikkien uusien mallien osalta ennen tuotteen yksikön saattamista markkinoille; ii)   kaikkien sellaisten tammikuun 1 päivän 2014 jälkeen markkinoille saatettavien mallien osalta, joita toimitetaan edelleen, viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä, kun tietokanta on täysin käytössä 16 artiklan mukaisesti; (d a)   säilytettävä 8 artiklassa tarkoitetussa tietokannassa tuotetiedotteet sekä tekniset asiakirjat vähintään kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun tuotteen viimeinen yksikkö on saatettu markkinoille; (d b)   annettava merkkejä tuoteryhmille, joissa tuote koostuu useista osakokoonpanoista tai komponenteista ja joiden energiatehokkuus riippuu näiden osien erityisestä yhdistelmästä; Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.   Tavarantoimittajat eivät saa (a)   saattaa markkinoille sillä tavoin suunniteltuja tuotteita, että niiden suorituskykyä muutetaan automaattisesti testausolosuhteissa käyttämällä laitteita tai tuotteeseen sisältyviä ohjelmistoja tarkoituksena saavuttaa parempi taso; (b)   laitteen ollessa käytössä tehdä ohjelmistopäivitysten avulla muutoksia, jotka haittaisivat asianomaisella delegoidulla säädöksellä määritetyn alkuperäisen energiatehokkuusmerkin parametreja; Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta 2.  Jälleenmyyjien on täytettävä seuraavat vaatimukset: 2.  Jälleenmyyjien on (a)  niiden on asetettava näkyville delegoidun säädöksen soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta koskeva merkki, jonka tavarantoimittaja on antanut tai joka annettu muulla tavoin saataville; (a)  kun tuote on myytävänä, verkkomyynti mukaan lukien, asetettava merkki erottuvasti näkyville asianomaisen delegoidun säädöksen mukaisesti; (a a)   korvattava olemassa olevat merkit uudelleenskaalatuilla merkeillä sekä kaupoissa että verkossa kolmen viikon kuluessa asianomaisella delegoidulla säädöksellä määritetystä päivämäärästä; (b)  jollei niillä ole merkkiä tai uudelleenskaalattua merkkiä, niiden on (b)  jollei niillä ole merkkiä tai uudelleenskaalattua merkkiä, niiden on pyydettävä sitä tavarantoimittajalta; i)   pyydettävä merkkiä tai uudelleenskaalattua merkkiä tavarantoimittajalta; ii)   tulostettava merkki 8 artiklan mukaisesti perustetusta tietokannasta, jos tätä toimintoa voidaan käyttää tuotteen osalta; tai iii)   tulostettava merkki tai uudelleenskaalattu merkki tavarantoimittajan verkkosivustolta, jos tätä toimintoa voidaan käyttää tuotteen osalta; (c)  niiden on annettava tuotetiedote asiakkaiden saataville. (c)  annettava pyynnöstä tuotetiedote asiakkaiden saataville myös painetussa muodossa. Tarkistukset 35 ja 86 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 3 kohta 3.  Tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien on täytettävä seuraavat vaatimukset: 3.  Tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien on (a)  niiden on viitattava tuotteen energiatehokkuusluokkaan kaikessa mainonnassa tai teknisessä myynninedistämismateriaalissa, joka koskee tuotteen tiettyä mallia; (a)  viitattava tuotteen energiatehokkuusluokkaan kaikessa visuaalisessa mainonnassa tai teknisessä myynninedistämismateriaalissa, joka koskee tuotteen tiettyä mallia; (b)  niiden on omasta aloitteestaan tai markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa ja ryhdyttävä viipymättä toimiin sellaisen tilanteen korjaamiseksi, jossa tässä asetuksessa ja sen delegoiduissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia rikotaan niiden vastuualueella; (b)  tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa ja ryhdyttävä viipymättä toimiin sellaisen tilanteen korjaamiseksi 5 artiklan mukaisesti; (c)  ne eivät saa antaa tai esittää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista tuotteista muita merkintöjä, merkkejä, tunnuksia tai tekstejä, jotka eivät ole tämän asetuksen ja asiaankuuluvien delegoitujen säädösten vaatimusten mukaisia, jos tämä todennäköisesti johtaa asiakkaita harhaan tai aiheuttaa sekaannusta asiakkaiden keskuudessa energian tai muiden voimavarojen käytönaikaisen kulutuksen osalta; (c)  pidättäydyttävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta antamasta tai esittämästä energian tai muiden voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevia sekaannusta aiheuttavia tai jäljitteleviä merkintöjä, merkkejä, symboleja tai kirjoituksia; (d)  ne eivät saa antaa tai esittää tuotteista, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, merkkejä, jotka jäljittelevät tässä asetuksessa määriteltyä merkkiä. (d)  ne eivät saa antaa tai esittää tuotteista, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, merkkejä, jotka jäljittelevät tässä asetuksessa määriteltyä merkkiä. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.   Kaikkia 1–3 kohdassa tarkoitettuja merkkejä koskevia yleisiä velvoitteita sovelletaan samalla tavoin olemassa oleviin, uusiin sekä uudelleenskaalattuihin merkkeihin. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa eivätkä estää tämän asetuksen ja sen asiaankuuluvien delegoitujen säädösten mukaisten energiaan liittyvien tuotteiden saattamista markkinoille tai ottamista käyttöön alueellaan. 1.  Jäsenvaltiot eivät saa estää tämän asetuksen mukaisten tuotteiden saattamista markkinoille tai ottamista käyttöön alueellaan. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tavarantoimittajat ja jälleenmyyjät noudattavat tässä asetuksessa ja asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä velvollisuuksia ja vaatimuksia. 2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tavarantoimittajat ja jälleenmyyjät noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia ja vaatimuksia. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 3 kohta 3.  Jos jäsenvaltiot tarjoavat kannustimia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa ja delegoidussa säädöksessä määriteltyä energiaan liittyvää tuotetta varten, kannustimilla on pyrittävä saavuttamaan paras energiatehokkuusluokka, joka on vahvistettu sovellettavassa delegoidussa säädöksessä. 3.  Jos jäsenvaltiot tarjoavat kannustimia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa ja delegoidussa säädöksessä määriteltyä tuotetta varten, kannustimilla on pyrittävä kahteen parhaaseen energiatehokkuusluokkaan, jotka on vahvistettu sovellettavassa delegoidussa säädöksessä. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 kohta 4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkien, myös uudelleenskaalattujen merkkien ja tuotetiedotteiden, käyttöönottoon liitetään tarvittaessa yhteistyössä jälleenmyyjien kanssa kasvatuksellisia ja käyttöä edistäviä tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on edistää energiatehokkuutta ja kannustaa loppukäyttäjiä vastuullisempaan energiankäyttöön. 4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkien käyttöönottoon ja uudelleenskaalaukseen liitetään energiamerkintöjä koskevia kasvatuksellisia ja käyttöä edistäviä tiedotuskampanjoita. Komissio koordinoi näitä kampanjoita, tukee tiivistä yhteistyötä tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien kanssa sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 5 kohta 5.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämä asetuksen ja sen delegoitujen säädösten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja täytäntöönpanomekanismeista sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivänä ja ilmoitettava viipymättä säännöksiin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. 5.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämä asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja täytäntöönpanomekanismeista sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niiden on oltava oikeasuhteisia säännösten noudattamatta jättämisestä saatuun taloudelliseen hyötyyn nähden. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivänä ja ilmoitettava viipymättä säännöksiin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 kohta 2.  Komissio tukee tuotteiden energianmerkinnän markkinavalvontaa koskevaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa markkinavalvonnasta tai ulkorajatarkastuksista vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten välillä sekä näiden viranomaisten ja komission välillä. 2.  Komissio kannustaa ja koordinoi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden energianmerkinnän markkinavalvontaa koskevaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa markkinavalvonnasta ja unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksista vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kesken sekä näiden viranomaisten ja komission välillä vahvistamalla ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä tarkastelevia hallinnollisen yhteistyön ryhmiä (Energy Labelling Administrative Cooperation Working Groups, ADCO). Tällaista tietojenvaihtoa harjoitetaan myös, kun testitulokset osoittavat, että tuottaja noudattaa sovellettavaa lainsäädäntöä. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.   Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä laadittava ja pantava täytäntöön markkinavalvontasuunnitelma, jolla seurataan tämän asetuksen vaatimusten täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden on arvioitava markkinavalvontasuunnitelmiaan uudelleen vähintään kolmen vuoden välein. Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä ja sen jälkeen vuosittain laadittava markkinavalvontaa koskeva kertomus, jossa arvioidaan tämän asetuksen ja direktiivin 2009/125/EY vaatimusten noudattamiseen liittyviä suuntauksia. Jäsenvaltioiden on käytettävä markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää, joka on pakollinen kaikille kansallisille markkinavalvontaviranomaisille. Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 b kohta (uusi) 2 b.   Kansallisten markkinavalvontaviranomaisten on suoritettava tuotteiden fyysistä testausta, joka kattaa vähintään yhden tuoteryhmän vuodessa, tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti. Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle suunnitelluista ja tehdyistä fyysisistä testeistään käyttäen 8 artiklan mukaisesti perustettua tuotetietokannan vaatimusten noudattamista koskevaa rajapintaa. Niiden on käytettävä 9 artiklan mukaisesti luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia mittausmenetelmiä, joilla pyritään jäljittelemään todellisia käyttöoloja, ja estettävä testitulosten tahallinen ja tahaton manipulointi ja muuttaminen. Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 c kohta (uusi) 2 c.   Markkinavalvontaviranomaisilla on oltava oikeus periä tavarantoimittajilta fyysisestä tuotetestauksesta aiheutuneet kustannukset, jos tätä asetusta rikotaan. Komissio voi riippumattomasti tarkistaa noudattamisen suoraan tai käyttäen kolmatta osapuolta. Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta 1.  Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisilla on riittävät perusteet uskoa, että delegoidun säädöksen soveltamisalaan tämän asetuksen mukaisesti kuuluva energiaan liittyvä tuote aiheuttaa riskin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville yleisen edun vuoksi suojeltaville näkökohdille, niiden on suoritettava kyseistä energiaan liittyvää tuotetta koskeva arviointi, joka käsittää kaikki tässä asetuksessa ja sen asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä säädetyt vaatimukset. Tätä varten tavarantoimittajan on tehtävä kaikin mahdollisin tavoin yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. 1.  Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisilla on riittävät perusteet uskoa, että delegoidun säädöksen soveltamisalaan tämän asetuksen mukaisesti kuuluva tuote aiheuttaa riskin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville yleisen edun vuoksi suojeltaville näkökohdille, niiden on ilmoitettava välittömästi komissiolle ja suoritettava kyseistä tuotemallia koskeva arviointi, joka käsittää kaikki tässä asetuksessa ja asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä säädetyt vaatimukset. Niiden on myös harkittava, onko arviointia laajennettava muihin tuotemalleihin. Tavarantoimittajan on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta 2.  Kun markkinavalvontaviranomaiset toteavat arvioinnin yhteydessä, että energiaan liittyvä tuote ei täytä tässä asetuksessa ja sen asiaankuuluvissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä vaatimuksia, niiden on vaadittava viipymättä tavarantoimittajaa toteuttamaan kaikki asianmukaiset korjaavat toimet energiaan liittyvän tuotteen saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia tai sen poistamiseksi markkinoilta tai sen palauttamiseksi sellaisen kohtuullisen määräajan kuluessa, jonka ne mahdollisesti vahvistavat oikeassa suhteessa riskin laatuun nähden. Tässä kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa. 2.  Kun markkinavalvontaviranomaiset toteavat arvioinnin yhteydessä, että tuotemalli ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, niiden on vaadittava viipymättä tavarantoimittajaa toteuttamaan kaikki asianmukaiset korjaavat toimet tuotemallin saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia, ja ne voivat määrätä poistamaan tuotemallin markkinoilta tai palauttamaan käyttöön otetut yksiköt sellaisen kohtuullisen määräajan kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin laatuun nähden, ja ulottaa nämä toimet koskemaan markkinoilla saatavissa olevia vastaavia malleja. Tässä kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta 3.  Kun markkinavalvontaviranomaiset katsovat, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu niiden kansalliselle alueelle, niiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka ne ovat vaatineet tavarantoimittajaa toteuttamaan. 3.  Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää käyttäen kaikista arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka ne ovat vaatineet tavarantoimittajaa toteuttamaan 2 kohdan mukaisesti. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 4 kohta 4.  Tavarantoimittajan on varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien asianomaisten energiaan liittyvien tuotteiden osalta, jotka se on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia. 4.  Tavarantoimittajan on varmistettava, että kaikki 2 kohdan mukaisesti määrätyt rajoittavat toimet toteutetaan kaikkien asianomaisten tuotemallien osalta, jotka se on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia. Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 5 kohta 5.  Jos tavarantoimittaja ei toteuta riittäviä korjaavia toimia 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa, markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset väliaikaiset toimenpiteet, joilla kielletään energiaan liittyvän tuotteen asettaminen saataville kansallisilla markkinoilla tai rajoitetaan sitä tai poistetaan energiaan liittyvä tuote markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely. Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava näistä toimenpiteistä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. 5.  Jos tavarantoimittaja ei toteuta korjaavia toimia 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa, markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset väliaikaiset toimenpiteet, joilla kielletään energiaan tuotemallin asettaminen saataville kansallisilla markkinoilla tai rajoitetaan sitä tai poistetaan tuotemalli markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely. Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava näistä toimenpiteistä välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille ja syötettävä tiedot 8 artiklan mukaisesti perustettuun tuotetietokannan vaatimusten noudattamista koskevaan rajapintaan. Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 6 kohta 6.  Edellä 5 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen energiaan liittyvän tuotteen tunnistamista varten, kyseisen tuotteen alkuperä, tuotteeseen liittyvän väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonne, toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonne ja kesto sekä tavarantoimittajan esittämät perustelut. Markkinavalvontaviranomaisten on erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus siitä, ettei energiaan liittyvä tuote täytä tässä asetuksessa säädettyjä yleisten etujen suojeluun liittyviä näkökohtia koskevia vaatimuksia, vai puutteista 9 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, jotka luovat vaatimustenmukaisuusolettajan. 6.  Edellä 5 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen tuotteen tunnistamista varten, kyseisen tuotteen alkuperä, tuotteeseen liittyvän väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonne, toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonne ja kesto sekä tavarantoimittajan esittämät perustelut. Markkinavalvontaviranomaisten on erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus siitä, ettei tuotemalli täytä tässä asetuksessa säädettyjä yleisten etujen suojeluun liittyviä näkökohtia koskevia vaatimuksia, vai puutteista 9 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, jotka luovat vaatimustenmukaisuusolettaman. Tällöin komissio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 7 kohta 7.  Muiden jäsenvaltioiden kuin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki toteutetut toimenpiteet ja kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät kyseisen energiaan liittyvän tuotteen vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä. 7.  Muiden jäsenvaltioiden kuin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki toteutetut toimenpiteet ja kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisen tuotemallin vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 8 kohta 8.  Jos mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole 60 päivän kuluessa 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta esittänyt vastalausetta jonkin jäsenvaltion toteuttamasta väliaikaisesta toimenpiteestä, toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. 8.  Jos mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole neljän viikon kuluessa 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta esittänyt vastalausetta jonkin jäsenvaltion toteuttamasta väliaikaisesta toimenpiteestä, toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 9 kohta 9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiaan liittyvää tuotetta koskeviin asianmukaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, kuten kyseisen tuotteen poistamiseen niiden markkinoilta, ryhdytään viipymättä. 9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden omaan kansalliseen tilanteeseen nähden oikeasuhteisiin samanaikaisiin rajoittaviin toimiin ryhdytään viipymättä kyseisen tuotemallin osalta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 10 kohta 10.  Jos 4 ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn päätyttyä esitetään vastalauseita jonkin jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä vastaan tai jos komissio katsoo, että kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja tavarantoimittajaa sekä arvioi kansallisen toimenpiteen. Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen siitä, onko kansallinen toimenpide oikeutettu. 10.  Jos 4 ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn päätyttyä esitetään vastalauseita jonkin jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä vastaan tai jos komissio katsoo, että tällainen kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja tavarantoimittajaa sekä arvioi kansallisen toimenpiteen. Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen siitä, onko kansallinen toimenpide oikeutettu, ja se voi ehdottaa vaihtoehtoista toimenpidettä. Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 11 kohta 11.  Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen välittömästi tiedoksi niille ja tavarantoimittajalle. 11.  Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja ilmoittaa sen välittömästi asianomaiselle tavarantoimittajalle. Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 12 kohta 12.  Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi, kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen energiaan liittyvä tuote poistetaan niiden markkinoilta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos kansallista toimenpidettä ei katsota oikeutetuksi, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide. 12.  Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi, kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen tuotemalli poistetaan niiden kansallisilta markkinoilta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos kansallista toimenpidettä ei katsota oikeutetuksi, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide. Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 13 kohta 13.  Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi ja energiaan liittyvän tuotteen vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan tämän 6 kohdassa tarkoitetusta puutteesta yhdenmukaistetuissa standardeissa, komissio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklassa säädettyä menettelyä. 13.  Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi ja tuotemallin vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan 6 kohdassa tarkoitetusta puutteesta yhdenmukaistetuissa standardeissa, komissio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklassa säädettyä menettelyä. Tarkistus 96 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 13 a kohta (uusi) 13 a.   Jos näytetään toteen, että tuote ei noudata tässä asetuksessa ja siihen liittyvissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia, asiakkailla on oikeus palauttaa tuote jälleenmyyjälle maksutta ja saada tavarantoimittajalta alkuperäinen ostohinta kokonaisuudessaan takaisin. Yhteistyössä markkinavalvontaviranomaisten kanssa tavarantoimittajien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet tavoittaakseen viallisen tuotteen ostaneet asiakkaat asiassa sovellettavan kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti. Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – otsikko ja 1 kohta Merkit ja uudelleenskaalaus Menettely merkkien käyttöönottamiseksi ja skaalaamiseksi uudelleen 1.  Komissio voi ottaa käyttöön merkkejä tai skaalata olemassa olevia merkkejä uudelleen 12 ja 13 artiklan nojalla annetuilla delegoiduilla säädöksillä. 1.  Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi merkkien käyttöönotolla tai niiden uudelleenskaalauksella. Ennen 1 päivää tammikuuta 2017 direktiivin 2010/30/EU 10 artiklan mukaisesti hyväksytyillä delegoiduilla säädöksillä käyttöön otetut merkit katsotaan tätä asetusta sovellettaessa merkeiksi. Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 kohta 2.  Jos tietyssä tuoteryhmässä ei sallita enää energialuokkiin D, E, F tai G kuuluvien mallien saattamista markkinoille direktiivin 2009/125/EY nojalla toteutetun täytäntöönpanotoimenpiteen vuoksi, kyseinen luokka tai kyseiset luokat eivät saa enää näkyä merkissä. 2.  Yhtenäisen A–G-asteikon varmistamiseksi komissio ottaa uudelleenskaalatut merkit käyttöön 1 kohdassa tarkoitetuille olemassa oleville tuoteryhmille viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta 4 kohdan vaatimuksia noudattaen. Komission delegoitujen asetuksen (EU) N:o 811/20131a ja 812/20131b soveltamisalaan kuuluvia tuoteryhmiä on tarkasteltava uudelleen kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta niiden skaalaamiseksi uudelleen. Komission delegoitujen asetusten (EU) N:o 1059/20101c, 1060/20101d, 1061/20101e, 1062/20101f ja 874/20121g, soveltamisalaan kuuluvien tuoteryhmien osalta, joita koskevat taustaselvitykset on saatettu päätökseen, komissio ottaa käyttöön uudelleenskaalatut merkit viimeistään 21 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. __________________ 1 a   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 811/2013, annettu 18 päivänä helmikuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä tilalämmittimien, yhdistelmälämmittimien, tilalämmittimestä, lämmönsäätölaitteesta ja aurinkolämpölaitteesta koostuvien kokoonpanojen sekä yhdistelmälämmittimestä, lämmönsäätölaitteesta ja aurinkolämpölaitteesta koostuvien kokoonpanojen energiamerkinnän osalta (EUVL L 239, 6.9.2013, s. 1). 1 b   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 812/2013, annettu 18 päivänä helmikuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä vedenlämmittimien, kuumavesisäiliöiden ja vedenlämmittimestä ja aurinkolämpölaitteesta koostuvien kokoonpanojen energiamerkinnän osalta (EUVL L 239, 6.9.2013, s. 83). 1 c   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1059/2010, annettu 28 päivänä syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä kotitalouksien astianpesukoneiden energiamerkinnän osalta (EUVL L 314, 30.11.2010, s. 1). 1 d   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1060/2010, annettu 28 päivänä syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä kotitalouksien kylmäsäilytyslaitteiden energiamerkinnän osalta (EUVL L 314, 30.11.2010, s. 17). 1 e   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1061/2010, annettu 28 päivänä syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä kotitalouksien pyykinpesukoneiden energiamerkinnän osalta (EUVL L 314, 30.11.2010, s. 47). 1 f   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1062/2010, annettu 28 päivänä syyskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä televisioiden energiamerkinnän osalta (EUVL L 314, 30.11.2010, s. 64). 1 g   Komission delegoitu asetus (EU) N:o 874/2012, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU täydentämisestä sähkölamppujen ja valaisimien energiamerkinnän osalta (EUVL L 258, 26.9.2012, s. 1). Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 kohta 3.  Komissio varmistaa, että kun merkki otetaan käyttöön tai skaalataan uudelleen, vaatimukset vahvistetaan siten, ettei minkään tuotteiden odoteta sijoittuvan energialuokkaan A tai B ajankohtana, jona merkki otetaan käyttöön, ja että arvioitu aika, jonka kuluessa valtaosan malleista odotetaan sijoittuvan näihin luokkiin, on vähintään kymmenen vuotta myöhemmin. 3.  Komissio varmistaa, että uusien tai 2 kohdassa tarkoitettujen merkkien myöhempi uudelleenskaalaus aloitetaan, kun seuraavat ehdot täyttyvät osoittaen asiaan liittyvää teknistä kehitystä asianomaisessa tuoteryhmässä: (a)   25 prosenttia unionin markkinoilla myydyistä tuotteista sijoittuu ylimpään energiatehokkuusluokkaan A; tai (b)   50 prosenttia unionin markkinoilla myydyistä tuotteista sijoittuu kahteen ylimpään energiatehokkuusluokkaan A ja B. Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.   Sijoittamalla tuoteryhmän 11 artiklassa tarkoitettuun työsuunnitelmaan komissio varmistaa, että (a)   uudelleenskaalausta koskeva taustaselvitys saatetaan päätökseen viimeistään 18 kuukautta sen jälkeen, kun 3 kohdassa tarkoitetut ehdot täyttyvät; (b)   uudelleenskaalaus saatetaan päätökseen vastaavan delegoidun säädöksen tarkastelun ja voimaantulon avulla 13 artiklan mukaisesti viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun 3 kohdassa tarkoitetut ehdot täyttyvät. Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 kohta 4.  Merkit on skaalattava uudelleen määräajoin. 4.  Komissio esittää uusia ja uudelleenskaalattuja merkkejä koskevat vaatimukset pyrkien niiden voimassaoloon vähintään 10 vuoden ajan. Komissio varmistaa siksi, että kun merkki otetaan käyttöön tai skaalataan uudelleen, minkään tuotteiden ei odoteta sijoittuvan energialuokkaan A ajankohtana, jona merkki otetaan käyttöön. Tuoteryhmissä, joissa 3 a kohdan a alakohdassa tarkoitettu taustaselvitys osoittaa nopeaa teknistä kehitystä, minkään tuotteiden ei odoteta sijoittuvan energialuokkaan A tai B ajankohtana, jona merkki otetaan käyttöön. Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 5 kohta 5.  Kun merkki skaalataan uudelleen: 5.  Jos tietyssä tuoteryhmässä ei sallita enää energialuokkiin F ja G kuuluvien mallien saattamista markkinoille direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksytyn ekologista suunnittelua koskevan täytäntöönpanotoimenpiteen vuoksi, kyseinen luokka tai kyseiset luokat on ilmoitettava merkissä harmaina vastaavan delegoidun säädöksen mukaisesti. Merkin normaali tummanvihreästä punaiseen ulottuva väriasteikko on säilytettävä jäljelle jäävissä paremmissa luokissa. Muutoksia sovelletaan markkinoille saatettaviin uusiin tuoteyksikköihin. (a)   tavarantoimittajien on annettava jälleenmyyjille olemassa olevat ja uudelleenskaalatut merkit kuuden kuukauden ajaksi ennen b alakohdassa määriteltyä päivämäärää; (b)   jälleenmyyjien on korvattava esillä olevien, myös internetissä esillä olevien, tuotteiden olemassa olevat merkit uudelleenskaalatuilla merkeillä yhden viikon kuluessa tätä varten asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä määrätyn päivämäärän jälkeen. Jälleenmyyjät eivät saa pitää uudelleenskaalattuja merkkejä esillä ennen kyseistä päivämäärää. Jälleenmyyjille on annettava lupa myydä energiaan liittyviä tuotteita ilman merkkiä tai uudelleenskaalattua merkkiä vain, jos (uudelleenskaalattua) merkkiä ei ole koskaan laadittu tiettyä tuotetta varten eikä tämän tuotteen tavarantoimittaja toimi enää markkinoilla. Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 6 kohta 6.   Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää direktiivin 2010/30/EU 10 artiklan mukaisesti käyttöön otetut merkit katsotaan tätä asetusta sovellettaessa merkeiksi. Komissio tarkastelee näitä merkkejä uudelleen viiden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta niiden uudelleenskaalausta silmällä pitäen. Poistetaan. Tarkistus 66 Ehdotus asetukseksi 8 artikla Tuotetietokanta Tuotetietokanta Komissio perustaa liitteessä I tarkoitetut tiedot sisältävän tuotetietokannan ja pitää sitä yllä. Liitteessä I olevassa 1 kohdassa luetellut tiedot on julkistettava. 1.   Komissio perustaa tuotetietokannan, jossa on kaksi eri rajapintaa, julkinen rajapinta ja vaatimusten noudattamista koskeva rajapinta, ja pitää sitä yllä. Julkinen rajapinta sisältää liitteessä I olevassa 1 kohdassa määritetyt tiedot liitteessä I olevan 3 kohdan toiminnallisten vaatimusten mukaisesti. Vaatimusten noudattamista koskeva rajapinta sisältää liitteessä I olevassa 2 kohdassa määritetyt tiedot liitteessä I olevan 4 kohdan toiminnallisten vaatimusten mukaisesti. 2.   Kun tietoja viedään tuotetietokantaan, tavarantoimittajilla säilyy pääsy siihen sekä oikeus muokata tietoja. Kaikkiin muutoksiin on merkittävä päivämäärä, ja niiden on oltava selvästi markkinavalvontaviranomaisten nähtävissä. Vaatimusten noudattamista koskevan rajapinnan tietoja voidaan käyttää vain tämän asetuksen ja sen mukaisesti hyväksyttyjen delegoitujen säädösten täytäntöönpanon valvontaan liittyviin tarkoituksiin, ja niiden muunlainen käyttö on kielletty. Tavarantoimittajien on pidettävä palvelimillaan teknisiä asiakirjoja 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, testiraportteja tai vastaavia vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevia dokumentteja liitteessä I olevan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti tavarantoimittajien itse tekemistä testeistä niin, että tiedot ovat vain markkinavalvontaviranomaisten ja komission saatavissa. Tietokantaa perustettaessa on noudatettava kriteerejä, joilla mahdollistetaan tavarantoimittajien ja muiden tietokannan käyttäjien hallinnollisen taakan minimointi, käyttäjäystävällisyys ja kustannustehokkuus. Tuotetietokanta ei korvaa tai muuta markkinavalvontaviranomaisten vastuuta. 3.   Komissio kiinnittää markkinavalvontaviranomaisten ja tavarantoimittajien tuella erityistä huomiota siirtymäprosessiin ennen julkisen ja vaatimusten noudattamista koskevan rajapinnan täyttä toteutusta. 4.   Komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämisestä tuotetietokannan perustamista koskevien toiminnallisten yksityiskohtien vahvistamiseksi. Tarkistus 67 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 kohta Kun tällaisia yhdenmukaistettuja standardeja sovelletaan tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin aikana, tuotteen katsotaan olevan delegoidun säädöksen asiaankuuluvien mittaus- ja laskentavaatimusten mukainen. 2.   Kun tällaisia yhdenmukaistettuja standardeja sovelletaan tuotteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin aikana, tuotemallin katsotaan olevan delegoidun säädöksen asiaankuuluvien mittaus- ja laskentavaatimusten mukainen. 2 a.   Yhdenmukaistetuilla standardeilla pyritään jäljittelemään mahdollisimman pitkälle todellista käyttöä ja noudattamaan standarditestimenetelmää tämän estämättä vertailukelpoisuutta tuoteryhmän sisällä. 2 b.   Yhdenmukaistettujen standardien mittaus- ja laskentatapojen on oltava luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia, ja niiden on vastattava 3 artiklan 1 a kohdan vaatimuksia. Tarkistus 68 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 kohta Hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään komissio varmistaa kunkin delegoidun säädöksen osalta jäsenvaltioiden edustajien ja kyseisestä tuoteryhmästä kiinnostuneiden osapuolten, kuten toimialan, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittojen, kauppiaiden, vähittäiskauppiaiden, maahantuojien, ympäristönsuojeluryhmien ja kuluttajajärjestöjen tasapuolisen osallistumisen. Tätä varten komissio perustaa kuulemisfoorumin, jolla nämä osapuolet tapaavat toisensa. Tämä kuulemisfoorumi voidaan yhdistää direktiivin 2009/125/EY 18 artiklassa tarkoitetun kuulemisfoorumin kanssa. 1.   Hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään merkkien ottamiseksi käyttöön ja uudelleenskaalaamiseksi 7 artiklan mukaisesti sekä 8 artiklassa tarkoitetun tietokannan perustamiseksi komissio varmistaa jäsenvaltioiden edustajien, markkinavalvontaviranomaiset mukaan luettuina, ja kyseisestä tuoteryhmästä kiinnostuneiden osapuolten, kuten toimialan, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittojen, kauppiaiden, vähittäiskauppiaiden, maahantuojien, ympäristönsuojeluryhmien ja kuluttajajärjestöjen tasapuolisen osallistumisen sekä Euroopan parlamentin osallistumisen. 2.   Komissio perustaa kuulemisfoorumin, jolla 1 kohdassa luetellut osapuolet tapaavat tätä tarkoitusta varten. Kuulemisfoorumi voidaan yhdistää direktiivin 2009/125/EY 18 artiklassa tarkoitetun kuulemisfoorumin kanssa osittain tai kokonaan. Kuulemisfoorumin kokouspöytäkirjat julkistetaan 8 artiklan mukaisesti perustetun tuotetietokannan julkisessa rajapinnassa. Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 kohta Komissio testaa tarvittaessa ennen delegoitujen säädösten antamista tiettyjen tuoteryhmien merkkien ulkoasun ja sisällön kuluttajien kanssa varmistaakseen näiden ymmärtävän kyseiset merkit. 3.   Komissio testaa tarvittaessa ennen tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen delegoitujen säädösten antamista tiettyjen tuoteryhmien merkkien ulkoasun ja sisällön unionin kuluttajia edustavissa ryhmissä varmistaakseen näiden ymmärtävän kyseiset merkit. Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 1 kohta Kuultuaan 10 artiklassa tarkoitettua kuulemisfoorumia komissio laatii työsuunnitelman, joka julkistetaan. Työsuunnitelmassa esitetään ohjeellinen luettelo tuoteryhmistä, joita pidetään ensisijaisina delegoituja säädöksiä annettaessa. Lisäksi työsuunnitelmassa esitetään tuotteiden tai tuoteryhmien merkkien tarkistamista ja uudelleenskaalausta koskevat suunnitelmat. Komissio voi muuttaa työsuunnitelmaa määräajoin kuultuaan ensin kuulemisfoorumia. Työsuunnitelma voidaan yhdistää direktiivin 2009/125/EY 16 artiklassa edellytetyn työsuunnitelman kanssa. 1.   Kuultuaan 10 artiklassa tarkoitettua kuulemisfoorumia komissio antaa tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti niin, että laaditaan pitkän aikavälin työsuunnitelman, joka asetetaan julkisesti saataville myös 8 artiklan nojalla perustetun tuotetietokannan julkisessa rajapinnassa. 2.   Komissio järjestää työsuunnitelman osiin, jotka sisältävät prioriteetteja energiatehokkuusmerkkien käyttöönotolle uusissa tuoteryhmissä ja tuoteryhmien merkkien uudelleenskaalaamiselle. Komissio varmistaa suunnitelman tarvittavat resurssit ja johdonmukaisuuden. Tämä työsuunnitelma voidaan yhdistää direktiivin 2009/125/EY 16 artiklassa edellytetyn ekologista suunnittelua koskevan työsuunnitelman kanssa. Komissio päivittää työsuunnitelmaa säännöllisesti kuultuaan kuulemisfoorumia. Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan vuosittain tietoa sen etenemisestä. Tarkistus 71 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta 1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä energiaan liittyvien tuotteiden tiettyjen tuoteryhmien, jäljempänä ’tietyt tuoteryhmät’, merkkejä koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista 13 artiklan mukaisesti. 1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi energiaan liittyvien tuotteiden tiettyjen tuoteryhmien, jäljempänä ’tietyt tuoteryhmät’, merkkejä koskevilla yksityiskohtaisilla vaatimuksilla. Tarkistus 72 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 kohta 2.  Delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan tuoteryhmät, jotka täyttävät seuraavat perusteet: 2.  Delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan tuoteryhmät, jotka täyttävät seuraavat perusteet: (a)  tuoreimpien saatavilla olevien tietojen ja unionin markkinoille saatettujen määrien perusteella tuoteryhmään liittyy merkittäviä mahdollisuuksia säästää energiaa ja tapauksen mukaan muita voimavaroja; (a)  unionin todellisen markkinapenetraation perusteella on olemassa merkittäviä mahdollisuuksia säästää energiaa ja tapauksen mukaan muita voimavaroja; (b)  tuoteryhmät, joissa on samankaltaiset toiminnot, eroavat merkittävästi toisistaan suoritustasoiltaan; (b)  tuoteryhmässä malleilla, joissa on samankaltaiset toiminnot, on merkittävästi erilainen energiatehokkuus; (c)  tuoteryhmän kohtuuhintaisuuteen ja elinkaarikustannuksiin ei kohdistu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. (c)  tuotteen kohtuuhintaisuuteen, elinkaarikustannuksiin ja toimintoihin ei kohdistu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kuluttajan näkökulmasta. Tarkistukset 73 ja 98 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 kohta 3.  Tiettyjä tuoteryhmiä koskevissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan erityisesti seuraavat seikat: 3.  Tiettyä tuoteryhmää koskevissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetaan erityisesti seuraavat seikat: (a)  niiden tiettyjen tuoteryhmien määritelmä, jotka kuuluvat 2 artiklan 11 kohdassa säädetyn ’energiaan liittyvän tuotteen’ määritelmän piiriin ja joiden on määrä kuulua soveltamisalaan; (a)  soveltamisalaan kuuluvien energiaan liittyvien tuotteiden määritelmä; (b)  sellaisen merkin ulkoasu ja sisältö, mukaan luettuna A:sta G:hen ulottuva energiankulutusta osoittava asteikko, joka on ulkoasultaan mahdollisimman yhdenmukainen kaikissa tuoteryhmissä ja on joka tapauksessa selkeä ja helposti luettava; (b)  sellaisen merkin ulkoasu, mitat ja sisältö, joka on kaikissa tapauksissa selkeä ja helposti luettava, näkörajoitteisten asiakkaiden tarpeet huomioon ottaen, ja joka sisältää erottuvassa paikassa seuraavat, vastaavan delegoidun säädöksen mukaisesti määritetyt tiedot: (i)   A–G-asteikkoa, joka osoittaa vastaavan tuotemallin energiatehokkuusluokan ja joka on ulkoasultaan mahdollisimman yhdenmukainen kaikissa tuoteryhmissä; (ii)   absoluuttinen energiankulutus kilowattitunteina vuoden tai relevantin ajanjakson aikana; (c)  tarvittaessa muiden voimavarojen käyttö ja lisätiedot energiaan liittyvistä tuotteista, jolloin merkissä on tähdennettävä tuotteen energiatehokkuutta; (c)  tarvittaessa muiden voimavarojen käyttö ja lisätiedot energiaan liittyvistä tuotteista, jolloin merkissä on tähdennettävä tuotteen energiatehokkuutta; (c a)   soveltuvin osin pakkausmerkintöihin sisällytettävä viittaus, jonka ansiosta kuluttajat voivat tunnistaa tuotteet, joihin liittyy liitettävyystoimintoja (eli 'älylaitteet'); (d)  paikat, joissa merkin on oltava esillä, kuten tuotteessa kiinnitettynä, pakkauksessa painettuna, sähköisessä muodossa tai verkossa; (d)  paikat, joissa merkin on oltava esillä, kuten tuotteessa kiinnitettynä aiheuttamatta sille vahinkoa, pakkauksessa painettuna, sähköisessä muodossa tai verkossa; (e)  tarvittaessa tuotteiden merkitseminen sähköisesti; (e)  tarvittaessa tuotteiden merkitseminen sähköisesti; (f)  tapa, jolla merkki ja tekniset tiedot on esitettävä etämyynnissä; (f)  tapa, jolla merkki ja tekniset tiedot on esitettävä etämyynnissä; (g)  teknisten asiakirjojen ja tuotetiedotteen sisältö sekä tarvittaessa niiden esitysmuoto ja muut yksityiskohdat; (g)  tuotetiedotteen ja teknisten asiakirjojen vaadittu sisältö sekä tarvittaessa niiden esitysmuoto ja muut yksityiskohdat; (h)  tieto siitä, että vaatimustenmukaisuutta tarkastettaessa sovelletaan ainoastaan niitä tarkastuksissa sallittuja poikkeamia, jotka vahvistetaan yhdessä tai useammassa delegoidussa säädöksessä; (h)  tieto siitä, että vaatimustenmukaisuutta tarkastettaessa sovelletaan ainoastaan niitä tarkastuksissa sallittuja poikkeamia, jotka vahvistetaan yhdessä tai useammassa delegoidussa säädöksessä; (i)  tuotetietokantaa koskevat tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien velvollisuudet; (i)  tuotetietokantaa koskevat tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien velvollisuudet; (j)  erityinen maininta energialuokasta, joka on ilmoitettava mainoksissa ja teknisessä myynninedistämismateriaalissa, mukaan luettuina vaatimukset siitä, että energialuokan on oltava selvästi luettavassa ja nähtävässä muodossa; (j)  tarvittaessa erityinen maininta energialuokasta, joka on ilmoitettava mainoksissa ja teknisessä myynninedistämismateriaalissa, mukaan luettuina vaatimukset siitä, että energialuokan on oltava selvästi luettavassa ja nähtävässä muodossa; (k)  vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt sekä mittaus- ja laskentamenetelmät, joita käytetään määriteltäessä merkissä ja tuotetiedotteessa esitettävät tiedot; (k)  edellä 9 artiklassa tarkoitetut vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt sekä mittaus- ja laskentamenetelmät, joita käytetään määriteltäessä merkissä ja tuotetiedotteessa esitettävät tiedot, mukaan lukien energiatehokkuusindeksin tai vastaavan parametrin määrittäminen ja sen A–G asteet, joilla määritetään energiatehokkuusluokat; (l)  tieto siitä, vaaditaanko suuremmilta laitteilta suurempaa energiatehokkuutta, jotta ne voidaan sijoittaa tiettyyn energialuokkaan; (l)  tieto siitä, vaaditaanko suuremmilta laitteilta suurempaa energiatehokkuutta, jotta ne voidaan sijoittaa tiettyyn energialuokkaan; (m)  sellaisten merkissä mahdollisesti annettavien viitetietojen esitysmuoto, joiden avulla asiakkaat voivat saada sähköisin keinoin tarkempia tietoja tuotetiedotteessa ilmoitettavasta tuotteen suorituskyvystä; (m)  sellaisten merkissä mahdollisesti annettavien viitetietojen esitysmuoto, joiden avulla asiakkaat voivat saada sähköisin keinoin tarkempia tietoja tuotetiedotteessa ilmoitettavasta tuotteen suorituskyvystä; (n)  tieto siitä, onko tuotteen käytönaikaista energiankulutusta kuvaavien energialuokkien oltava nähtävissä älymittareista tai tuotteen interaktiiviselta näytöltä ja jos on, millä tavoin; (n)  tieto siitä, onko tuotteen käytönaikaista energiankulutusta kuvaavien energialuokkien oltava nähtävissä älymittareista tai tuotteen interaktiiviselta näytöltä ja jos on, millä tavoin; (o)  päivämäärä, jona delegoitua säädöstä arvioidaan ja mahdollisesti tarkastellaan uudelleen. (o)  päivämäärä, jona delegoitua säädöstä arvioidaan ja mahdollisesti tarkastellaan uudelleen. Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun sisällön osalta luokituksen A–G luokitusasteiden on vastattava merkittäviä energia- ja kustannussäästöjä asiakkaan kannalta. Ensimmäisen alakohdan m alakohdassa tarkoitetut viitetiedot voidaan esittää verkkosivuston osoitteen, QR-koodin (Quick Response) tai sähköisissä merkeissä olevan linkin muodossa tai muilla asianmukaisilla kuluttajakeskeisillä keinoilla. Ensimmäisen alakohdan m alakohdassa tarkoitetut viitetiedot voidaan esittää verkkosivuston osoitteen, dynaamisen QR-koodin (Quick Response) tai sähköisissä merkeissä olevan linkin muodossa tai muilla asianmukaisilla kuluttajakeskeisillä keinoilla, joilla mahdollistetaan yhteys 8 artiklan mukaisesti perustetun tietokannan julkiseen rajapintaan. Delegoidun säädöksen soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta koskevan merkin käyttöönotolla ei saa olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuotteen toiminnallisuuteen käyttäjän kannalta. Ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetussa tuotetiedotteessa on oltava linkit 8 artiklan mukaisesti perustetun tietokannan julkiseen rajapintaan, ja se on asetettava kuluttajien saataville kaikilla sellaisilla kansallisilla markkinoilla käytettävillä unionin kielillä, joilla vastaava tuotemalli on asetettu saataville. Siirretään komissiolle valta antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tuotetietokannan toiminnallisista yksityiskohdista, mukaan luettuina tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien velvollisuudet. Siirretään komissiolle valta antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämisestä tuotetietokantaa koskevien toiminnallisten yksityiskohtien vahvistamiseksi, mukaan luettuina tavarantoimittajien ja jälleenmyyjien velvoitteet. Ensimmäisen alakohdan g alakohdassa mainitun tiedon osalta, jotta varmistetaan luottamuksellisen tiedon ja teknisten asiakirjojen asianmukainen suojaaminen, näillä delegoiduilla säädöksillä on määritettävä, mitä tietoa tuotetietokantaan syötetään ja mitä tietoa asetetaan saataville kansallisten viranomaisten ja komission pyynnöstä. Tarkistus 74 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.   Komissio pitää ajantasaista luetteloa kaikista tätä asetusta täydentävistä delegoiduista säädöksistä, samoin kuin ekosuunnitteludirektiiviä 2009/125/EY kehittävistä delegoiduista säädöksistä, mukaan lukien täydelliset viitteet kaikkiin yhdenmukaistettuihin standardeihin, jotka vastaavat asiaankuuluvia mittaus- ja laskentamenetelmiä 9 artiklan mukaisesti, ja komissio asettaa ne julkisesti saataville. Tarkistus 75 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta 2.  Siirretään komissiolle tämän asetuksen soveltamispäivästä määräämättömäksi ajaksi 7 ja 12 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. 2.  Siirretään komissiolle kuuden vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen valta antaa 7 artiklassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän kuuden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 3 kohta 3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 ja 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tässä asetuksessa mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. Tarkistus 77 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Tarkistus 78 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 5 kohta 5.  Edellä olevien 7 ja 12 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 5.  Edellä olevien 7 artiklan, 8 artiklan 4 kohdan, 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. Tarkistus 79 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta Komissio arvioi tämän asetuksen soveltamista ja toimittaa sitä koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Kertomuksessa arvioidaan, miten tehokkaasti tämä asetus on auttanut asiakkaita valitsemaan tehokkaampia tuotteita, ottaen huomioon sen vaikutukset liiketoimintaan. Komissio arvioi tämän asetuksen soveltamista ja toimittaa sitä koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään … päivänä ...kuuta ... [kuuden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Tässä kertomuksessa arvioidaan, miten tehokkaasti tämä asetus ja sen delegoidut säädökset ovat auttaneet asiakkaita valitsemaan energiatehokkaampia tuotteita, ottaen huomioon esimerkiksi sen vaikutukset liiketoimintaan, energiankulutukseen, kasvihuonekaasupäästöihin, markkinavalvontaan sekä tietokannan perustamisen ja ylläpidon kustannuksiin. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toteutettavassa arvioinnissa on käytettävä tarkoin hyväksi vuotuisia seurantakertomuksia, jotka koskevat 5 artiklassa vahvistettua täytäntöönpanoa ja markkinavalvontaa. Tarkistus 80 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 3 kohta Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2019. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan kuitenkin heti, kun 8 artiklan mukaisesti perustetun tuotetietokannan julkinen rajapinta on täysin toiminnassa, ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2018. Tarkistus 81 Ehdotus asetukseksi Liite I – otsikko ja 1 kohta Tuotetietokantaan syötettävät tiedot Tuotetietokantaan syötettävät tiedot sekä toiminnalliset vaatimukset 1.  Julkiset tuotetiedot: 1.  Tietokannan julkiseen rajapintaan sisällytettävät tiedot (a)  valmistajan tai tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki; (a)  tavarantoimittajan nimi tai tavaramerkki, osoite, yhteystiedot ja muut lakisääteiset tunnistetiedot; (a a)   jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten yhteystiedot; (b)  mallitunniste(et), mukaan luettuina kaikki vastaavien mallien mallitunnisteet; (b)  mallitunniste(et), mukaan luettuina kaikki vastaavien mallien mallitunnisteet; (c)  merkki sähköisessä muodossa; (c)  merkki sähköisessä muodossa; (d)  merkissä oleva luokka (luokat) ja muut parametrit; (d)  merkissä oleva energiatehokkuusluokka (-luokat) ja muut parametrit; (e)  tuotetiedot sähköisessä muodossa. (e)  tuotetietojen parametrit sähköisessä muodossa; (e a)   4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kasvatukselliset ja tiedotuskampanjat; (e b)   11 artiklassa tarkoitettu komission työsuunnitelma; (e c)   kuulemisfoorumin pöytäkirja; (e d)   luettelo sovellettavista delegoiduista säädöksistä ja yhdenmukaistetuista standardeista. Tarkistus 82 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 kohta 2.  Vaatimusten noudattamista koskevat tiedot, jotka ovat ainoastaan jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten ja komission saatavilla 2.  Tuotetietokannan vaatimusten noudattamista koskevaan rajapintaan sisällytettävät tiedot: (a)  sovellettavassa delegoidussa säädöksessä tarkoitetut tekniset asiakirjat; (a)  testausseloste tai vastaava vaatimustenmukaisuuden arviointia koskeva dokumentointi, jonka perusteella voidaan arvioida kaikkien sovellettavassa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen vaatimusten täyttyminen, mukaan lukien testimenetelmä ja mittaussarjat; (b)  testausseloste tai tekninen näyttö, joiden perusteella voidaan arvioida kaikkien sovellettavassa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen vaatimusten täyttyminen; (b)  tähän asetukseen liittyvän markkinavalvonnan yhteydessä hyväksytyt väliaikaiset toimenpiteet; (c)  tavarantoimittajan nimi ja osoite; (c)  3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat: (c a)   jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten ja komission koordinaation suorat yhteystiedot; (c b)   vaatimusten noudattamista koskevien tarkastuksien tulokset jäsenvaltioiden ja komission kannalta sekä tarvittaessa 5 ja 6 artiklassa tarkoitetut markkinavalvontaviranomaisten toteuttamat korjaavat toimet ja rajoittavat toimet. (d)   tavarantoimittajan edustajan yhteystiedot. Tarkistus 83 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 a kohta (uusi) 2 a.   Tietokannan julkisen rajapinnan toiminnalliset vaatimukset: (a)   kustakin tuotemallista on erillinen merkintä; (b)   sen avulla kuluttajat voivat helposti tunnistaa kunkin tuoteryhmän parhaan energialuokan, vertailla mallien ominaisuuksia ja valita kaikkein energiatehokkaimmat tuotteet; (c)   siinä luodaan näkyvä ja tulostettava tiedosto kunkin tuotteen energiamerkistä sekä tuotetietojen erikielisistä versioista unionin kaikilla virallisilla kielillä; (d)   tietojen on oltava luettavissa koneellisesti, niitä on voitava lajitella ja niissä on voitava suorittaa hakuja noudattaen kolmansien osapuolten käytön avoimia standardeja ja maksuttomuutta; (e)   päällekkäistä rekisteröintiä on vältettävä automaattisesti; (f)   asiakkaita varten perustetaan ylläpidettävä sähköinen tukipalvelu tai yhteyspiste, johon viitataan selvästi rajapinnassa. Tarkistus 84 Ehdotus asetukseksi Liite I – 2 b kohta (uusi) 2 b.   Tietokannan vaatimusten noudattamista koskevan rajapinnan toiminnalliset vaatimukset: (a)   varmistetaan tiukat turvamenettelyt luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi; (b)   käyttöoikeudet perustuvat tiedonsaantitarpeeseen; (c)   esitetään linkki markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmään.

(1) Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 61 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0213/2016).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan raja- ja rannikkovartiostosta sekä asetuksen (EY) N:o 2007/2004, asetuksen (EY) N:o 863/2007 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (COM(2015)0671 – C8-0408/2015 – 2015/0310(COD))

P8_TA(2016)0305 A8-0200/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0671),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan sekä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0408/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. toukokuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0200/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1624.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta (COM(2015)0667 – C8-0404/2015 – 2015/0313(COD))

P8_TA(2016)0306 A8-0215/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0667),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 100 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0404/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0215/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1625.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 768/2005 muuttamisesta (COM(2015)0669 – C8-0406/2015 – 2015/0308(COD))

P8_TA(2016)0307 A8-0068/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0669),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0406/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. toukokuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0068/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 768/2005 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1626.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valvontakomitean sihteeristön osalta (COM(2016)0113 – C8-0109/2016 – 2016/0064(COD))

P8_TA(2016)0308 A8-0188/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0113),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 325 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0109/2016),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 5. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 8. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0188/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) valvontakomitean sihteeristön osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/2030.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma

Komissio on täysin sitoutunut OLAFin valvontakomitean sihteeristön riippumattomaan työskentelyyn. OLAF-asetukseen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ehdotetun muutoksen pääasiallisena tarkoituksena on lisätakeiden antaminen sihteeristön riippumattomuudesta. Tämä tavoite ohjaa muutetun asetuksen täytäntöönpanoa.

Kuten varapuheenjohtaja Georgieva on 20. toukokuuta 2016 päivätyssä kirjeessään vahvistanut valvontakomitean puheenjohtajalle, komissio aikoo liittää kyseisen komitean sihteeristön muutetun asetuksen soveltamisen alkamispäivästä lähtien palkkatoimistoon (PMO). Tämä liittäminen on puhtaasti hallinnollinen toimenpide, jonka tarkoituksena on helpottaa asioita tiettyjen organisatoristen ja budjettinäkökohtien suhteen. Tämä ei vaikuta sihteeristön toiminnan riippumattomuuteen.

Kuten mainitussa kirjeessä todettiin, sihteeristön hallinnollinen liittäminen PMO:hon ei vaikuta sen nykyiseen henkilöstöön tai talousarviovaroihin. Sihteeristön päällikkö on vastuussa henkilöstön johtamisesta ja arvioinnista. Sihteeristön päällikön toiminnan arviointi suoritetaan valvontakomitean raportin pohjalta.

Komissio harkitsee valvontakomiteaa kuultuaan sellaisten liikkuvuutta koskevien asianmukaisten sisäisten sääntöjen käyttöönottoa, joilla rajoitetaan sihteeristössä työskentelyn kestoa mutta taataan myös jatkuvuus, jotta sihteeristön työntekijät olisivat tosiasiallisesti riippumattomia ja jotta vältettäisiin eturistiriitojen riskiä ja pyöröovi-ilmiötä OLAFissa.

Asetuksen muuttaminen ei vaikuta valvontakomitean oikeuteen saada käyttöönsä sellaisia tietoja kuten OLAFin tietojärjestelmiin, tietokantoihin ja asiakirjoihin sisältyvät tiedot.

Valvontakomitean sihteeristön henkilöstön työhuoneet ovat jatkossakin rakennuksessa, johon OLAF on tällä hetkellä sijoittautunut, millä suojellaan valvontakomitean ja OLAFin riippumattomuutta, mutta varmistetaan, että yhteydenotto niihin on helppoa.

(1) EUVL C 150, 27.4.2016, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa (2015/2353(INI))

P8_TA(2016)0309 A8-0224/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kauden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista: kokemukset ja tulevat vaiheet(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suhteista kansallisia hallituksia edustaviin instituutioihin(7),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselmat ehdotuksesta neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta(8) ja talousarviota koskevaa kurinalaisuutta, talousarvioyhteistyötä ja moitteetonta varainhoitoa koskevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä(9),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevasta poliittisesta sopimuksesta(10),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman monivuotista rahoituskehystä koskevista päätelmistä(11),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman myönteisen tuloksen saavuttamisesta vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevassa hyväksyntämenettelyssä(12),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(13),

–  ottaa huomioon monivuotiseen rahoituskehykseen liitetyn sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan toimielinten yhteisen julistuksen,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8‑0224/2016),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli ensimmäinen, joka hyväksyttiin Lissabonin sopimuksen uusien määräysten nojalla ja että näiden määräysten mukaisesti neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja yksimielisesti rahoituskehysasetuksen saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän;

B.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys, josta sovittiin vuonna 2013, kuvastaa unionin painopisteitä sen hyväksymisajankohtana; ottaa huomioon, että unioni kohtaa tulevinakin vuosina haasteita, joista ei tiedetty silloin, kun monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin; toteaa, että unionin rahoituksen painopisteet ovat moninkertaistuneet, mutta monivuotinen rahoituskehys on säilynyt samana;

C.  toteaa, että parlamentti pyysi lauseketta monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi vaalien jälkeen, jotta voitaisiin varmistaa uuden rahoituskehyksen demokraattinen legitiimiys ja antaa uudelle komissiolle ja vastavalitulle parlamentille mahdollisuus vahvistaa ja arvioida uudelleen unionin toimintapolitiikan ja talousarvion prioriteetit mukauttamalla vastaavasti rahoituskehystä;

D.  huomauttaa, että vuosien 2014–2020 rahoituskehyksestä päästiin sopimukseen pitkässä ja raskaassa neuvotteluprosessissa erittäin vaikeassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja finanssipoliittisessa tilanteessa; ottaa huomioon, että tämän vuoksi rahoituskehyksen kokonaistaso pieneni tuntuvasti edelliseen ohjelmakauteen verrattuna;

E.  toteaa, että tilanteessa, jossa parlamentin oli poliittisesti mahdotonta muuttaa Eurooppa-neuvostossa päätettyjä rahoituskehyksen kokonaismääriä, parlamentti sai neuvotteluissa tahtonsa läpi kysymyksissä, jotka koskivat rahoituskehyksen pakollista ja kattavaa arviointia/tarkistusta koskevan erillisen artiklan sisällyttämistä rahoituskehysasetukseen, uusien ja tehostettujen joustosäännösten käyttöönottoa sekä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän perustamista;

Lainsäädäntökehys ja väliarvioinnin/tarkistuksen laajuus

1.  muistuttaa, että rahoituskehysasetuksen 2 artiklan mukaisesti komissio esittää vuoden 2016 loppuun mennessä monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta pakollisen arvioinnin, jossa otetaan täysin huomioon tuolloin vallitseva taloustilanne sekä viimeisimmät makrotalousennusteet, ja että tämän pakollisen arvioinnin yhteydessä tehdään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus rahoituskehysasetuksen tarkistamiseksi;

2.  katsoo tältä osin, että arvioinnin tarkoituksena on arvioida rahoituskehyksen toimintaa sen täytäntöönpanoon, uusiin taloudellisiin olosuhteisiin ja muuhun kehitykseen nähden, joten lainsäädäntö voisi sen perusteella pysyä ennallaan, kun taas tarkistus merkitsee rahoituskehysasetuksen muuttamista, johon sisältyy myös (säännösten ohella) rahoituskehyksen enimmäismäärien muuttaminen siten, että otetaan asiaankuuluvasti huomioon SEUT-sopimuksen 312 artikla ja rahoituskehysasetuksen 2 artiklan viimeisessä virkkeessä säädetyt rahoituskehyksen tarkistuksen laajuutta koskevat rajoitukset; palauttaa mieliin, että kyseisen säännöksen mukaisesti ennalta jaettuja jäsenvaltiokohtaisia määrärahoja ei tarkistuksen yhteydessä vähennetä; korostaa, että rahoituskehyksen tarkistukselle ei asetettu muita rajoituksia, joten rahoituskehyksen enimmäismäärien korottaminen on mahdollista; korostaa tässä yhteydessä, että SEUT-sopimuksen 323 artikla velvoittaa huolehtimaan, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan;

3.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaisesti unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat; katsoo sen vuoksi, että jos arvioinnissa tehtäisiin sellainen johtopäätös, että nykyiset enimmäismäärät ovat liian alhaisia, niiden korottaminen olisi primaarioikeudesta johtuva vaatimus;

4.  korostaa, että rahoituskehysasetuksen 17 artiklassa säädetään, että ennakoimattomissa tilanteissa monivuotista rahoituskehystä voidaan tarkistaa; kiinnittää huomiota niiden kriisien laajuuteen, joista unioni on kärsinyt sen jälkeen kun nykyinen monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin vuonna 2013;

5.  korostaa, että tämän päätöslauselman tarkoituksena on analysoida rahoituskehyksen toimintaa yksinomaan talousarvion kannalta eikä siinä tarkastella alakohtaisen lainsäädännön oikeusperustaa; huomauttaa kuitenkin, että moniin unionin toimintapolitiikkoihin ja ohjelmiin liittyy niiden omia arviointi- ja tarkistusvaatimuksia ja että useimmissa tapauksissa tällainen arviointi tai tarkistus on määrä tehdä vuonna 2017;

I.Monivuotisen rahoituskehyksen arviointi – tarkastelussa ensimmäiset vuodet

6.  katsoo, että vuonna 2016 tehtävässä monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnissa olisi otettava huomioon erinäiset vakavat kriisit ja uudet poliittiset aloitteet sekä niiden talousarviovaikutukset, joita ei voitu ennakoida rahoituskehystä hyväksyttäessä; ottaa esille muun muassa muuttoliike- ja pakolaiskriisin, ulkoiset hätätilanteet, sisäiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset, maatalouden kriisin, Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) rahoituksen, unionin talousarvion maksukriisin, sitkeästi korkealla tasolla pysyneen työttömyyden erityisesti nuorten keskuudessa sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen; viittaa myös viimeaikaiseen ilmastonmuutosta koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja kasvaviin paineisiin kehityspolitiikassa; huomauttaa, että pakottavien lisätarpeiden rahoittamiseksi katsottiin tarpeelliseksi turvautua ennennäkemättömällä tavalla rahoituskehyksen joustomekanismeihin ja erityisrahoitusvälineisiin, sillä rahoituskehyksen enimmäismäärät osoittautuivat liian pieniksi tietyissä otsakkeissa; katsoo, että kahden viime vuoden aikana rahoituskehys on käytännössä viety äärirajoilleen;

7.  korostaa, että unionin talousarvion on noudatettava unionin toimintapoliittisia ja strategisia painopisteitä ja siinä on varmistettava pitkän aikavälin painopisteiden ja uusien haasteiden välinen tasapaino; tähdentää tältä osin, että unionin talousarvion on oltava keskeisessä asemassa unionin pääsuuntauksia ja yleisiä tavoitteita edustavan ja yhdessä sovitun Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo siksi, että monivuotisen rahoituskehyksen arviointiin olisi sisällyttävä laadullinen analyysi siitä, onko tässä strategiassa asetettuja tavoitteita saavutettu ja missä määrin; vaatii, että kyseiseen arvioon yhdistetään ennuste siitä, ovatko tälle strategialle nykyisen rahoituskehyksen loppuvuosiksi varatut varat riittävät, jotta se voidaan panna täytäntöön onnistuneesti;

A.Keskeiset tapahtumat ja haasteet

Muuttoliike- ja pakolaiskriisi

8.  korostaa, että Syyrian, Lähi-idän ja useiden Afrikan alueiden konflikteilla on ollut ennennäkemättömiä humanitaarisia ja muuttoliikettä synnyttäneitä seurauksia; toteaa, että tällä on ollut välitön vaikutus unioniin, sillä Eurooppaan tuli pelkästään vuonna 2015 yli miljoona pakolaista ja heitä odotetaan lähivuosina lisää; huomauttaa, että tämä kriisi on edellyttänyt unionilta merkittävää taloudellista panostusta ja vaikuttanut siten tuntuvasti unionin talousarvioon, varsinkin otsakkeisiin 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus) ja 4 (Globaali Eurooppa);

9.  toteaa, että vuonna 2015 Euroopan muuttoliikeagendan yhteydessä hyväksytyillä lisätoimenpiteillä on ollut välitön vaikutus talousarvioon, kuten lisätalousarvioista 5 ja 7/2015 voidaan nähdä; toteaa myös, että unionin talousarviossa hyväksyttiin ylimääräisen 1 506 miljoonan euron määrän käyttö vuonna 2016 ottamalla käyttöön joustoväline, jotta saatiin lisäresursseja muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimenpiteisiin otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus), kuten lisärahoitusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä sisäisen turvallisuuden rahastoon, sekä resursseja kolmelle muuttoliikkeeseen liittyvälle erillisvirastolle eli Frontexille, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) ja Europolille;

10.  toteaa, että edellä mainituilla talousarviopäätöksillä on kokonaan käytetty loppuun tässä otsakkeessa käytettävissä ollut pieni liikkumavara ja että ne ovat käytännössä johtaneet otsakkeen 3 enimmäismäärien tarkistamiseen; kiinnittää lisäksi huomiota komission uusiin ehdotuksiin, joiden odotetaan vaikuttavan unionin talousarvioon, ja varsinkin ehdotukseen Dublin III -asetuksen uudelleenlaatimisesta, jonka kokonaisvaikutukset talousarvioon olisivat 1 829 miljoonaa euroa rahoituskehyksen jäljellä olevaksi ajaksi, ehdotukseen Euroopan raja- ja rannikkovartioviraston perustamisesta, jota varten tarvitaan 1 212 miljoonan euron kokonaismäärärahat rahoituskehyksen jäljellä olevaksi ajaksi, sekä ehdotukseen uudeksi hätäapujärjestelyksi, jolla arvioidaan olevan vähintään 700 miljoonan euron talousarviovaikutus vuosina 2016–2018; korostaa, että tilanne on niin kriittinen, että turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle marraskuussa 2015 hyväksyttyjä lisämäärärahoja jouduttiin supistamaan maaliskuussa 2016, jotta voitiin rahoittaa vieläkin pakottavampia tarpeita, kuten humanitaarisen avun tarjoamista unionissa uuden hätäapujärjestelyn kautta;

11.  katsoo, että Euroopan muuttoliike- ja pakolaiskriisin ratkaisu edellyttää eurooppalaista lähestymistapaa, joka perustuu yhteisvastuuseen ja oikeudenmukaiseen taakanjakoon; korostaa, että unionin talousarviovaroilla olisi tuettava jäsenvaltioita keventämällä pakolaisten vastaanottamisesta aiheutuvaa kustannustaakkaa, koska näin vähennetään niiden jäsenvaltioiden talousarvioihin kohdistuvia paineita, joihin saapuu erityisen suuria määriä pakolaisia; korostaa, että tällä lähestymistavalla luodaan synergioita ja se on myös vaikuttavaa ja kustannustehokasta kaikkien jäsenvaltioiden kannalta;

12.  korostaa, että pakolais- ja muuttoliikekriisin taustalla olevien syiden torjumiseksi on otettu käyttöön merkittävä mutta edelleen riittämätön määrä talousarviovaroja lujittamalla unionin erityisohjelmia otsakkeessa 4; toteaa, että vuonna 2015 muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimiin kohdennettiin uudelleen 170 miljoonaa euroa ja että vuonna 2016 otsakkeessa 4 hyväksyttiin muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyviin toimiin 130 miljoonan euron lisävarat ja tehtiin 430 miljoonan euron suuruiset uudelleenjärjestelyt liittymistä valmistelevassa tukivälineessä, kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä ja Euroopan naapuruusvälineessä; toteaa myös, että komissio on muuttoliike- ja pakolaiskriisin ulkoisen ulottuvuuden käsittelemiseksi tehnyt useita lisäehdotuksia, jotka vaikuttavat unionin talousarvioon, kuten ehdotukset unionin erityisrahastojen perustamisesta (Madad-erityisrahasto ja Afrikka-hätärahasto, joiden alustavat talousarviovaikutukset ovat arviolta 570 miljoonaa euroa ja 405 miljoonaa euroa) ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamisesta, josta miljardi euroa on määrä rahoittaa unionin talousarviosta, mahdollista lisärahoitusta lukuun ottamatta; korostaa, että unionin talousarvioon aiheutuu lisäpaineita muista suunnitelluista toimista, joista komissio on ilmoittanut, kuten nk. Lontoon sitoumuksesta, tai sellaisista tapahtumista kuin EU:n ja Turkin huippukokous 18. maaliskuuta 2016; korostaa, että tarvitaan vielä lisää talousarviovaroja, jotta voidaan ottaa huomioon kaikkein haavoittuvimmat muuttajat, erityisesti naiset, lapset ja hlbti-henkilöt; toteaa kuitenkin huolestuneena, että unionin ratkaistavana olevat ongelmat ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että lisätoimet ovat vielä tarpeen;

13.  toteaa, että muuttoliike- ja pakolaiskriisin laajuutta ja komission ongelman ratkaisemiseksi käynnistämien toimien rahoitusvaikutuksia ei olisi voitu ennakoida hyväksyttäessä vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä; korostaa, että riittävien resurssien puuttuessa unioni on joutunut ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden, unionin talousarvion ja Euroopan kehitysrahaston yhdessä rahoittamia tilapäismekanismeja, kuten unionin erityisrahastoja (Madad-rahasto ja Afrikka-hätärahasto) ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen; huomauttaa, että muuttoliike- ja pakolaiskriisiä käsittelevän kokonaisvaltaisen talousarviostrategian puuttuminen on johtanut siihen, että Euroopan parlamentti on joutunut syrjään unionin talousarviovarojen käyttöä koskevasta päätöksenteosta; painottaa, että tällaisten välineiden lisääntyminen luo unioniin vastuuvelvollisuuden ja demokraattisen valvonnan ongelman, johon on puututtava; pitää lisäksi valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä suorittaneet erityisrahastoihin läheskään niiltä odotettuja määriä, mikä vaarantaa näiden rahastojen onnistumisen; toistaa jäsenvaltioille antamansa kehotuksen noudattaa välittömästi sitoumuksiaan ja kantaa vastuunsa;

Vähäiset investoinnit

14.  toteaa, että maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin alusta lähtien unioni on kärsinyt investointien vähäisyydestä ja riittämättömyydestä; huomauttaa erityisesti, että vuonna 2014 kokonaisinvestoinnit olivat 15 prosenttia alle vuoden 2007 tason, joten investoinnit vähenivät yhteensä 430 miljardia euroa; katsoo, että vähäiset investoinnit hidastavat talouden elpymistä ja vaikuttavat suoraan kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn;

15.  korostaa, että uusi komissio ehdotti vuonna 2014 tämän pakottavan ongelman ratkaisemiseksi Euroopan investointiohjelmaa ja ESIR-rahaston perustamista, jotta reaalitalouteen saataisiin 315 miljardin euron edestä uusia investointeja; korostaa vahvaa sitoutumistaan ESIR-rahastoon, jonka odotetaan vahvistavan voimakkaasti ja kohdennetusti talouden aloja, jotka lisäävät kasvua ja työpaikkoja; toteaa, että erinäisiä hankkeita on jo hyväksytty ja toteutetaan parhaillaan; huomauttaa, että unionin ESIR-rahastolle antama takaus katetaan kahdeksan miljardin euron takuurahastosta, jonka varat saadaan unionin talousarviosta;

16.  toteaa, että tämän lisärahoituksen turvaamiseksi supistettiin kahden merkittävän unionin ohjelman eli Horisontti 2020 -ohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja 2,2 miljardilla eurolla ja 2,8 miljardilla eurolla ja että loput kolme miljardia euroa katetaan rahoituskehyksen kohdentamattomista liikkumavaroista; korostaa sitoutuneensa ESIR-rahastosta käydyissä neuvotteluissa pienentämään mahdollisimman vähäisiksi vaikutukset näihin kahteen ohjelmaan, joiden rahoituspuitteista päätettiin vasta vuonna 2013 ja joiden määrärahoja leikattiin huomattavasti komission ehdotukseen verrattuna jo rahoituskehyksestä 2014–2020 käytyjen neuvottelujen aikana;

17.  pitää valitettavana, että tutkimukseen ja innovointiin varattu osuus unionin talousarviosta on usein kärsinyt ensimmäisenä talousarvioleikkauksista; toteaa, että tutkimus- ja innovointiohjelmat tuottavat unionin lisäarvoa, ja korostaa niiden keskeistä merkitystä kilpailukyvyn tukemisessa ja siten tulevan kasvun ja pitkän aikavälin vaurauden varmistamisessa unionissa;

18.  korostaa tässä yhteydessä, että rahoituskehysasetuksen 15 artiklan mukaisesti vuosina 2014 ja 2015 resursseja osoitettiin etupainotteisesti Horisontti 2020 ‑ohjelmaan (200 miljoonaa euroa Euroopan tutkimusneuvostoon ja Marie Curie -toimiin) ja COSME-ohjelmaan (50 miljoonaa euroa), jotta voitiin osittain kompensoida määrärahojen supistuminen vuosina 2013 ja 2014; huomauttaa, että varojen etupainotteinen käyttö ei muuta ohjelmien kokonaisrahoituspuitteita, joten rahoituskehyksen toisella puoliskolla käytettävissä on vähemmän määrärahoja; korostaa kuitenkin, että Horisontti 2020 -ohjelmaan ja COSME-ohjelmaan etupainotteisesti osoitetut varat käytettiin kokonaan, mikä osoittaa, että näiden ohjelmien tulokset ovat olleet hyvät ja niissä pystytään käyttämään vielä enemmän varoja;

19.  panee myös erittäin huolestuneena merkille, että Horisontti 2020 -ohjelman hyväksymisaste on pudonnut 13 prosenttiin sen edellisen ohjelmakauden edeltäjän (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma) 20–22 prosentista; pitää valitettavana, että sen vuoksi yhä harvemmat laadukkaat tutkimus- ja innovointihankkeet saavat unionin rahoitusta; huomauttaa myös, että monet laadukkaat Verkkojen Eurooppa -välineeseen liittyvät hakemukset on jouduttu hylkäämään riittämättömien määrärahojen takia;

Nuorisotyöttömyys

20.  korostaa, että nuorisotyöttömyys on edelleen hälyttävän korkea ja että se on yksi pakottavimmista ja vakavimmista ongelmista, joita unionilla tällä hetkellä on; painottaa, että 4,4 miljoonaa alle 25-vuotiasta nuorta oli työttömänä unionissa helmikuussa 2016 ja että nuorisotyöttömyysaste on useissa jäsenvaltioissa yli 40 prosenttia ja se ylittää 60 prosenttia tietyillä unionin alueilla; korostaa, että unionin työllisyysaste on huomattavasti alempi kuin Eurooppa 2020 ‑strategian tavoite, toteaa näin ollen, että aivan liian moni nuori on sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja olisi ryhdyttävä kohdennetumpiin toimiin ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta olevien nuorten (NEET) hyväksi; huomauttaa, että korkeasti koulutettujen ja ammattitaitoisten henkilöiden määrä vaikuttaa suuresti unionin kilpailukykyyn, innovointivalmiuksiin ja tuottavuuteen, ja painottaa tässä yhteydessä tarvetta panostaa koulutukseen, nuoriin ja kulttuuriin; panee merkille myös EU:n nuorisostrategian 2010–2018 merkityksen;

21.  tähdentää, että unionin talousarviosta osoitetaan merkittävä määrä varoja työttömyyden torjuntaan, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteen kautta; kiinnittää huomiota siihen, että komission mukaan täytäntöönpanoviranomaisten nimeäminen on ollut suurin haaste ohjelman rahoitusvirtojen kannalta; korostaa myös, että huolimatta alkuvaiheen viivästyksistä nimeämisessä ja aloitteen täytäntöönpanossa tämänhetkiset luvut osoittavat, että varat on hyödynnetty kokonaan, mikä on saavutettu osittain sillä, että tämän ohjelman ennakkorahoituksen osuutta on korotettu huomattavasti; huomauttaa, että komissio saa aloitteen arvioinnin pian päätökseen, ja odottaa, että siihen tehdään tarvittavat mukautukset sen onnistuneen toteutuksen varmistamiseksi; katsoo, että ehdotettu rakenneuudistusten tukiohjelma voisi mahdollisesti edistää huomattavasti hallinnollisten valmiuksien parantamista jäsenvaltioissa tämän suhteen; tähdentää, että asiaan kuuluvien sidosryhmien, kuten nuorisojärjestöjen, on tärkeää arvioida jatkuvasti aloitteen tuloksia;

22.  on erityisen huolestunut siitä, ettei aloitteeseen ole vuodesta 2016 alkaen osoitettu uusia maksusitoumusmäärärahoja, sillä kaikki sen alkuperäiset määrärahat käytettiin etupainotteisesti vuosina 2014 ja 2015 (rahoituskehysasetuksen 15 artikla); korostaa, ettei se tällaista varojen etupainotteista käyttöä kannattaessaan koskaan tarkoittanut, että aloite lopetettaisiin vain kahden rahoitusvuoden jälkeen ja että sen jatkumisen turvaamiseksi otettaisiin käyttöön muita rahoituskehyksen mekanismeja, kuten maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara; muistuttaa kuitenkin, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraa on tähän mennessä käytetty ainoastaan ESIR-rahaston rahoittamiseen; panee lisäksi merkille, että määrärahoja on saman artiklan nojalla osoitettu etupainotteisesti Erasmus + -ohjelmaan (150 miljoonaa euroa), ja toteaa, että myös tällä unionin ohjelmalla edistetään merkittävästi nuorten työllistyvyyden parantamista ja että se pantiin kattavasti täytäntöön tämän kauden kahden ensimmäisen vuoden aikana; muistuttaa, että Maailman työjärjestön (ILO) mukaan unionin tason tehokas nuorisotakuu maksaisi euroalueen maille vuosittain 21 miljardia euroa;

Sisäinen turvallisuus

23.  palauttaa mieliin viimeaikaiset terrori-iskut Ranskassa ja Belgiassa sekä kasvaneen uhan muissa jäsenvaltioissa ja toteaa tämän edellyttävän koordinoituja ja tehostettuja lisätoimia ja -välineitä unionin tasolla; korostaa, että unionilla on tätä varten asianmukainen väline, sisäisen turvallisuuden rahasto, ja että sillä on useita tällä alalla toimivia virastoja, joihin kohdistuu yhä suurempia paineita; katsoo, että tällä alalla tarvitaan lisää unionin tason toimia ja siis myös rahoitusta, jotta uhkaan voidaan reagoida asianmukaisesti; korostaa, että lisääntynyt yhteistyö tällä alalla edellyttää kyseisten virastojen henkilöstön lisäämistä, mikä saattaa lisätä edelleen paineita unionin talousarviota kohtaan; palauttaa lisäksi mieliin Europolin Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen henkilöstön rajallisen lisäämisen, joka rahoitettiin sisäisen turvallisuuden rahaston varojen uudelleenkohdentamisella;

24.  korostaa, että nykyiset toimet ja säädösehdotukset, joilla pyritään lisäämään oikeudellista yhteistyötä, edellyttävät myös Eurojustin rahoitus- ja henkilöstöresurssien asteittaista lisäämistä, mikä vaikuttaa unionin talousarvioon;

Maatalousalan kriisit

25.  korostaa, että YMP:lle vuoteen 2020 asti vahvistetut tiukat enimmäismäärät jättävät huomattavasti vähemmän liikkumavaraa kuin edellisessä rahoituskehyksessä, vaikka alan kohtaamien haasteiden määrä on lisääntynyt; muistuttaa, että YMP on keskeisen tärkeä monien viljelijöiden tulojen kannalta erityisesti kriisien aikana, ja huomauttaa, että sen määrärahojen vuotuinen käyttöaste on korkea, liki 100 prosenttia; palauttaa mieliin ne monet kriisit, joita unionin maanviljelijöitä ovat kohdanneet nykyisen rahoituskehyksen alusta alkaen ja erityisesti maito-, sianliha-, naudanliha-, hedelmä- ja vihannesalojen kriisit, sekä Venäjän maataloustuotteille asettaman tuontikiellon aiheuttamien tappioiden pitkän aikavälin kielteiset vaikutukset unionin maanviljelijöihin; panee merkille sokerikiintiöiden lakkauttamisen vuonna 2017 ja sen mahdolliset vaikutukset sokerialaan ja kiinnittää huomiota myös syrjäisimpien alueiden erityistarpeisiin; korostaa näiden kriisien takia toteutettujen hätätoimenpiteiden talousarviovaikutuksia, jotka ovat 500 miljoonaa euroa vuoden 2016 talousarviossa ja 300 miljoonaa euroa vuoden 2015 talousarviossa, jotka rahoitettiin otsakkeen 2 liikkumavarasta; korostaa, että tällä alalla tehtävät vähennykset vaarantaisivat unionin ja erityisesti sen maaseutualueiden alueellisen yhteenkuuluvuuden; vastustaa kaikenlaista suuntausta kohti maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamista, mikä vääristäisi markkinoita ja loisi epäreilua kilpailua tuottajien välille;

Ympäristöön liittyvät haasteet

26.  on huolissaan siitä, että tavoitetta käyttää vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta (nykyisessä rahoituskehyksessä) ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin ei ole saavutettu ja että komission valtavirtaistamismenetelmän mukaan ainoastaan noin 12,7 prosenttia unionin vuotuisesta talousarviosta käytetään tähän tarkoitukseen; panee merkille huomattavan tarpeen ilmastotoimien, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön rahoitukselle, mitä meneillään olevan maapallon ilmaston lämpenemisen vaikutukset jatkossa korostavat entisestään; panee merkille erityisesti Pariisissa vuonna 2015 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen osapuolten konferenssissa hyväksytyn ilmastosopimuksen (COP21);

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus

27.  muistuttaa, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein investointipolitiikka, jolla pyritään vähentämään taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja kaikkien unionin alueiden välillä ja näin parantamaan unionin kansalaisten elämän laatua; painottaa sen keskeistä roolia pyrittäessä saavuttamaan älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun pyrkivän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, erityisesti varojen selkeässä kohdentamisessa ilmastoon liittyviin toimiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin, etenkin lisääntyneen köyhyyden, myös lasten köyhyyden, epätasa-arvon ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan, ja työllisyyden lisäämisessä; kehottaa komissiota seuraamaan edellä mainittujen tavoitteiden kattavaa toteutumista; katsoo lisäksi, että rakennerahastoista voi olla huomattavaa hyötyä käsiteltäessä uusia haasteita, kuten pakolaiskriisin seurauksia, mutta ennalta jaettuihin jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin ei tule kajota;

Kehitys- ja naapuruuspolitiikkoihin kohdistuvat kasvavat paineet

28.  panee merkille humanitaarisen avun ja katastrofiriskien vähentämisen globaalien tarpeiden lisääntyvän paineen, joka on seurausta sodista ja konflikteista; panee merkille Addis Abeban sopimuksen, jossa valtion- ja hallitusten päämiehet vahvistivat voimakkaan poliittisen sitoutumisensa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, ja on tietoinen, että tähän tarkoitukseen tarvitaan varoja; muistuttaa, että unioni sitoutui äskettäin kokonaisuutena uudelleen nostamaan virallisen kehitysavun osuuden 0,7 prosenttiin BKTL:stä ja osoittamaan vähintään 20 prosenttia virallisesta kehitysavustaan perussosiaalipalveluihin, erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon; vastustaa jyrkästi kaikkea kehitysavun käyttöä muihin kuin kehitystavoitteisiin;

29.  muistuttaa, että itäisten naapurimaiden geopoliittinen tilanne on myös hyvin herkkä; korostaa unionin talousarvion olevan keskeisessä asemassa sekä eteläisten että itäisten naapurimaiden tilanteen vakauttamisessa ja näihin haasteisiin vastaamisessa, kun sen kautta annetaan tukea maille, jotka panevat tällä hetkellä täytäntöön assosiaatiosopimuksia, jotta voidaan varmistaa uudistusten eteneminen ja suhteiden syventäminen unionin ja kyseisten maiden välillä;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen

30.  panee tyytyväisenä merkille rahoituskehyksen väliarvioinnin mahdollisuutena edistyä huomattavasti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehokkaammassa integroimisessa rahoituskehykseen ja rahoituskehykseen asiasta liitetyn yhteisen lausuman täytäntöönpanossa ja seurannassa;

Maksattamatta olevat määrät

31.  toteaa, että maksamatta olevat laskut kasaantuivat edellisellä rahoituskehyskaudella (2007–2013) siten, että määrä kohosi viiden miljardin euron tasosta vuoden 2010 lopussa ennennäkemättömiin 11 miljardiin euroon vuoden 2011 lopussa, 16 miljardiin euroon vuoden 2012 lopussa ja 23,4 miljardiin euroon vuoden 2013 lopussa; varoittaa, että tämä tilanne on jatkunut myös nykyisellä rahoituskehyskaudella (2014–2020), sillä maksattamatta olevat määrät saavuttivat ennennäkemättömän 24,7 miljardin euron tason vuoden 2014 lopussa; korostaa, että parlamentin toistuvien pyyntöjen perusteella on sovittu maksusuunnitelmasta, jonka tavoitteena on vähentää vuosien 2007–2013 koheesiopolitiikkaan liittyvien maksattamatta olevien maksupyyntöjen määrä ”normaalille” kahden miljardin euron tasolle vuoden 2016 loppuun mennessä; huomauttaa, että koheesiopolitiikan alalla oli vuoden 2015 lopussa vähintään 8,2 miljardin euron verran maksamatta olevia vuosien 2007–2013 laskuja ja että tämän luvun odotetaan laskevan alle kahteen miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä; toteaa, että tämä vähennys tuo tilanteeseen vain väliaikaisen helpotuksen, sillä se on pelkästään seurausta siitä, että niin vuosien 2007–2013 kuin myös vuosien 2014–2020 ohjelmista on esitetty ilmoitettua vähemmän maksupyyntöjä; pitää valitettavana, ettei muissa otsakkeissa havaittujen ”piilevien” maksattamatta olevien määrien ratkaisemiseksi ole toteutettu toimia; kiinnittää huomiota siihen, että ellei ryhdytä konkreettisiin toimenpiteisiin, vuosien 2012–2014 tilanteen odotetaan toistuvan nykyisen rahoituskehyksen päättyessä;

32.  pitää valitettavana, että tämän maksukriisin seuraukset ovat olleet vakavat ja kohdistuneet sellaisiin unionin talousarvion tuensaajiin kuin opiskelijat, korkeakoulut, pk-yritykset, tutkijat ja kansalaisjärjestöt, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut asiaankuuluvat yhteisöt; toteaa erityisesti, että maksuvaje oli kriittinen humanitaarisissa toimissa vuonna 2014, mikä vaikutti kielteisesti ihmishenkien pelastamiseksi toteutettuihin unionin operaatioihin; toteaa, että komissio joutui turvautumaan ns. lieventäviin toimenpiteisiin, kuten alentamaan ennakkomaksuosuuksia ja lykkäämään ehdotus-/tarjouspyyntöjä ja niihin liittyvien sopimusten tekemistä; huomauttaa, että kauden 2014–2020 uusien ohjelmien täytäntöönpanoa hidastettiin keinotekoisesti yleisen maksuvajeen vuoksi ja että yhtenä esimerkkinä tästä on Horisontti 2020 ‑ohjelmassa vuonna 2014 toteutettu miljardin euron arvoisten ehdotuspyyntöjen keinotekoinen lykkääminen, jolla pyrittiin varmistamaan, että maksut erääntyvät vuonna 2015 eivätkä vuonna 2014; korostaa myös, että viivästysmaksut on peritty unionin talousarviosta ja ne ylsivät noin kolmeen miljoonaan euroon sekä vuonna 2014 että vuonna 2015;

B.Monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten laajamittainen käyttö

33.  painottaa, että budjettivallan käyttäjä hyväksyi rahoituskehysasetuksen joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden laajamittaisen käyttöönoton sen jälkeen, kun kaikki käytettävissä olevat liikkumavarat oli käytetty loppuun, jotta voitiin turvata kriiseihin liittyvien toimien tai vuoden 2014 jälkeisten uusien poliittisten prioriteettien rahoittamiseksi vaaditut lisämäärärahat; toteaa, että useat näistä säännöksistä olivat suoraa tulosta parlamentin ehdotuksista ja että parlamentti piti mahdollisimman suurta joustovaraa yhtenä keskeisistä vaatimuksistaan rahoituskehysneuvotteluissa;

34.  huomauttaa eritoten, että erityisrahoitusvälineet otettiin käyttöön siksi, että voitaisiin puuttua pakolais- ja muuttoliikekriisiin (joustovälineen kokonaismäärä – 1 530 miljoonaa euroa – käytettiin kokonaan vuonna 2016; hätäapuvaraus vuonna 2016: 150 miljoonaa euroa) ja maksuvajeongelmaan (ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotto vuonna 2015: 3,16 miljardia euroa) sekä rahoittaa ESIR-takuurahastoa (maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara – 543 miljoonaa euroa – käytettiin kokonaan vuonna 2014); palauttaa mieliin, että päätös ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta tehtiin samalla, kun maksumäärärahojen enimmäismääriä vuosina 2018–2020 alennettiin;

35.  arvelee, että mahdolliset muuttoliike- ja pakolaiskriisistä vuonna 2016 aiheutuvat lisätarpeet ja 200 miljoonan euron määrä, joka tarvitaan uuteen välineeseen hätätilanteen tuen antamiseksi unionin sisällä, johtanevat ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönottoon mahdollisimman pian; toteaa, että otsakkeessa 3 ei ole enää jäljellä liikkumavaraa ja että joustoväline on jo käytetty kokonaan tältä vuodelta; ehdottaa, että tutkitaan lisämahdollisuuksia joustoon esiin nousevien haasteiden käsittelemiseksi;

36.  muistuttaa, että lainsäädäntöön liittyvä joustavuus, josta määrätään toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdassa, mahdollistaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien ohjelmien kokonaisrahoituspuitteiden nostamisen enintään noin 10 prosentilla seitsemän vuoden kaudella; huomauttaa, että budjettivallan käyttäjä voi ”uusien objektiivisten ja pitkällä aikavälillä vaikuttavien seikkojen” perusteella poiketa vielä tätäkin enemmän alkuperäisistä rahoituspuitteista; on ilahtunut siitä, että tätä säännöstä on jo sovellettu, jotta unioni on voinut reagoida ennakoimattomiin tapahtumiin lisäämällä tuntuvasti esimerkiksi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kaltaisten ohjelmien alkuperäisiä vuotuisia määrärahoja;

II.Monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus – pakottava vaatimus

37.  on edellä esitetyn analyysin perusteella vakuuttunut siitä, että nykyisen rahoituskehyksen toiminnan väliarvioinnin pohjalta on todettava, että rahoituskehysasetuksessa säädetty rahoituskehyksen todellinen välitarkistus on aivan välttämätön, jotta unioni voi tehokkaasti vastata erinäisiin haasteisiin ja samalla saavuttaa poliittiset tavoitteensa; huomauttaa, että Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttaminen on edelleen tärkein unionin talousarviosta tuettava painopiste; korostaa, että unionin talousarvioon on osoitettava riittävästi varoja, jotta varmistetaan tosiasiallisesti kasvuun ja työpaikkoihin, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen ja solidaarisuuden edistämiseen johtavat investoinnit;

38.  kehottaa komissiota lainsäädäntöehdotusta laatiessaan ottamaan huomioon seuraavat parlamentin vaatimukset, jotka koskevat rahoituskehysasetuksen muuttamista sekä määrien osalta että sellaisten useiden rahoituskehyksen toimintaan liittyvien säännösten osalta, joita on voitava soveltaa jo nykyisen rahoituskehyksen aikana;

39.  korostaa, että syksyllä 2016 odotetaan annettavan kaksi lainsäädäntöehdotusta, joilla on huomattavia talousarviovaikutuksia, eli ESIR-rahaston jatkaminen ja ulkoisen investointiohjelman perustaminen; toivoo, että kaikki näiden kahden ehdotuksen rahoitukseen liittyvät tiedot ovat käytettävissä mahdollisimman pian, jotta ne voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon rahoituskehyksen välitarkistuksesta käytävissä neuvotteluissa; toistaa keskeisen kantansa, jonka mukaan uusia poliittisia aloitteita ei tulisi rahoittaa olemassa olevien unionin ohjelmien ja toimintapolitiikkojen kustannuksella;

40.  korostaa, että rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä sovitut muutokset olisi pantava täytäntöön viipymättä ja huomioitava jo unionin vuoden 2017 talousarviossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksensa rahoituskehysasetuksen tarkistamisesta mahdollisimman pian, jotta voidaan käydä samanaikaisesti neuvotteluja rahoituskehyksen tarkistamisesta ja unionin vuoden 2017 talousarviosta ja päästä niistä hyvissä ajoin sopimukseen;

41.  panee merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa 23. kesäkuuta 2016 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen; kehottaa tähän liittyen komissiota antamaan budjettivallan käyttäjälle kaikki asiaa koskevat tiedot kansanäänestyksen mahdollisista talousarviovaikutuksista ja toteaa, että tämä ei kuitenkaan vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin tulevien neuvottelujen tulokseen;

42.  toteaa, että EU on merkittävästi edistänyt rauhan ja sovinnon aikaansaamista Irlannissa, erityisesti PEACE-ohjelmien avulla, joiden kohteena ovat Pohjois-Irlanti ja raja-alueet etelässä; toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen tulos saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia rauhanprosessin kannalta ja että se heikentää rauhanprosessin eheyttä ja horjuttaa pitkänperjantain sopimusta; kehottaa komissiota jatkamaan rauhanprosessin tukemista rahoittamalla edelleen PEACE-ohjelmaa;

A.Parlamentin vaatimukset rahoituskehyksen loppukaudelle

Rahoituskehyksen määrät (maksusitoumusmäärärahat)

43.  on vakuuttunut siitä, että vaikka ESIR-rahasto edellyttää laajamittaista poliittista ja taloudellista tukea, unionin talousarviosta ei saisi rahoittaa uusia aloitteita unionin nykyisten ohjelmien ja toimintapolitiikkojen vahingoksi; aikoo toteuttaa sitoumuksensa kompensoida täysin ESIR-rahastoon liittyvät, Horisontti 2020 -ohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen vaikuttavat leikkaukset, jotta ne pystyvät saavuttamaan tavoitteensa, kuten vain kaksi vuotta sitten sovittiin, ja unioni voi saavuttaa tutkimus- ja innovointitavoitteensa; korostaa tähän liittyen, että tämä kompensointi ei saisi vaikuttaa alaotsakkeen 1 a (Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky) muiden ohjelmien rahoitustasoon, sillä ne tukevat kiistatta kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä; uskoo, että alaotsakkeen 1 a liikkumavarat eivät riitä näiden tarpeiden tyydyttämiseen, ja kehottaa täten lisäämään tämän alaotsakkeen enimmäismäärää;

44.  kannattaa vahvasti nuorisotyöllisyysaloitteen jatkamista, sillä sen avulla voidaan varmistaa pikaiset toimet nuorisotyöttömyyden torjumiseksi, ja kehottaa tekemään siihen tarvittavat mukautukset meneillään olevan arvioinnin perusteella; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa vain pitämällä aloitteen maksusitoumusmäärärahat vähintään samalla tasolla kuin ne olivat kauden kahden ensimmäisen vuoden aikana (6 miljardia euroa etupainotteisesti vuosina 2014–2015) nykyisen rahoituskehyskauden loppuun saakka, jollei komission tulevasta arvioinnista muuta johdu; huomauttaa, että tällöin olisi tarkistettava ylöspäin alaotsakkeen 1 b (Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus) enimmäismääriä, sillä liikkumavaroja ei ole käytettävissä;

45.  on vakaasti sitä mieltä, että YMP:n kokonaismäärärahoihin ja ennalta jaettuihin jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, suoran tuen määrärahat mukaan lukien, ei tule koskea rahoituskehyksen tarkistuksessa; korostaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahaston määrärahoja ei vähennetä, jotta voidaan saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan äskettäisen uudistuksen tavoitteet;

46.  katsoo, että konfliktien ja ilmastonmuutoksen aiheuttama muuttoliike- ja pakolaiskriisi on suuruusluokaltaan sellainen, että siitä voidaan odottaa aiheutuvan lähivuosina lisätarpeita, joilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia otsakkeessa 3 (Turvallisuus ja kansalaisuus); tähdentää vielä, että samassa otsakkeessa tarvitaan lisärahoitusta myös, jotta voidaan tukea unionin sisäistä turvallisuutta ja terrorismin torjuntaa koskevia tehostettuja toimia unionin tasolla; kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ajantasaistetun arvion talousarviomäärärahoista, joita tarvitaan nykyisen rahoituskehyksen loppuun saakka näiden alojen haasteisiin vastaamiseksi;

47.  on näin ollen vakaasti sitä mieltä, että otsakkeessa 3 käytettävissä olevien vähäisten liikkumavarojen ja voimassa olevien joustosäännösten käyttöönoton jälkeenkään saatavilla olevat varat eivät riitä tämän otsakkeen lisääntyneiden tarpeiden huomioimiseksi; vaatii tämän vuoksi huomattavaa lisärahoitusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle sekä sisäisen turvallisuuden rahastolle ja alalla toimiville unionin erillisvirastoille (Frontexille, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO), Europolille, Eurojustille ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolle (FRA)), joilla on uusia vastuualueita, sekä muille mahdollisille aloitteille; katsoo, että otsakkeen 3 enimmäismääriä on välttämättä tarkistettava ylöspäin;

48.  odottaa, että lähivuosina tehostetaan yhteisiä toimia, joilla pyritään puuttumaan tehokkaasti muuttoliike- ja pakolaiskriisin ulkoiseen ulottuvuuteen ja joita ovat etenkin unionin naapurimaiden ja Saharan eteläpuolisen Afrikan poliittinen vakauttaminen ja muuttoliikkeen humanitaaristen ja taloudellisten syiden torjuminen, ja että niitä varten pyydetään lisärahoitusta otsakkeessa 4 (Globaali Eurooppa); tähdentää, että tällaisia lisärahoituspyyntöjä ei saisi esittää unionin nykyisten ulkoisten toimien, kuten sen kehityspolitiikan, vahingoksi; kehottaa sen vuoksi tarkistamaan otsakkeen 4 enimmäismääriä on ylöspäin;

49.  pyytää lisärahoitusta suoraan kansalaisia koskeville kolmelle EU:n ohjelmalle, jotka ovat Luova Eurooppa, Kansalaisten Eurooppa ja Erasmus+, koska näissä ohjelmissa kehitetään uusia tukia, joilla reagoidaan pakolaisten kotouttamista ja koulutusta koskevaan nykytilanteeseen, ja koska ne ovat EU:n ja jäsenvaltioiden vetämien toimien keulakuvana pyrittäessä parantamaan yleistä sosiaalista tilannetta, keskinäistä ymmärrystä ja yhteiseloa erilaisissa yhteiskunnissamme;

Rahoituskehyksen määrät (maksumäärärahat)

50.  katsoo, että ensisijaisesti on tarpeen toteuttaa toimia, joilla estetään uusi maksukriisi nykyisen rahoituskehyksen loppuvaiheessa; uskoo vakaasti, että olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta maksamatta olevat laskut eivät pääse kasaantumaan, kuten edellisellä kaudella kävi; korostaa kuitenkin, että maksuihin voidaan jo ennakoida kohdistuvan rahoituskehyksen toisella puoliskolla merkittäviä paineita samaan aikaan kun maksutarpeet yleensä saavuttavat normaalin huippunsa; katsoo, että lisäpaineet johtuvat muun muassa ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran määrien korvaamisesta jo ennestään tiukoissa maksujen enimmäismäärissä vuosina 2018–2020, uusien yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien, muun muassa nuorisotyöllisyysaloitteen, käynnistämisen huomattavasta viivästymisestä, ESIR-rahaston maksuprofiilista ja lisämaksuista, joita aiheutuu muuttoliike- ja pakolaiskriisiin liittyvien maksusitoumusten viimeaikaisista korotuksista;

51.  muistuttaa, että maksumäärärahat ovat looginen seuraus aiemmista sitoumuksista; odottaa sen vuoksi, että maksusitoumusmäärärahoihin tehtävien uusien korotusten yhteydessä nostetaan vastaavasti maksumäärärahoja ja tarkistetaan tarvittaessa ylöspäin maksujen enimmäismäärää; katsoo myös, että rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus on erinomainen tilaisuus ottaa huomioon maksujen toteutuminen ja ajantasaiset ennusteet maksutilanteen odotettavissa olevasta kehittymisestä nykyisen rahoituskehyksen loppuun mennessä; katsoo, että kolmen toimielimen olisi laadittava ja hyväksyttävä yhteinen sitova maksusuunnitelma vuosiksi 2016–2020; vaatii, että tämän uuden maksusuunnitelman olisi perustuttava moitteettomaan varainhoitoon ja tarjottava selkeä strategia, jonka avulla tyydytetään kaikki maksutarpeet kaikissa otsakkeissa nykyisen rahoituskehyksen loppuun saakka, ja estettävä ”piilevät” maksamatta olevat määrät, jotka aiheutuvat keinotekoisista viivästyksistä tiettyjen monivuotisten ohjelmien toteuttamisessa ja muista lieventävistä toimenpiteistä, kuten ennakkomaksuosuuksien vähentämisestä;

52.  haluaa ehdottomasti ratkaista yksiselitteisesti kysymyksen, rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden maksujen budjetoinnista; huomauttaa, että tulkintaongelma on ratkaisematta yhtäältä komission ja parlamentin ja toisaalta komission ja neuvoston välillä, mikä on heijastunut näkyvästi talousarvioneuvotteluihin viime vuosina; palauttaa mieliin pitkäaikaisen kantansa, että erityisrahoitusvälineiden käyttöönottoa varten sidotuista määristä johtuvat maksumäärärahat olisi myös laskettava rahoituskehyksen vuotuiset enimmäismäärät ylittäviksi määrärahoiksi;

Unionin perusoikeuden varmistamista koskevat ehdot

53.  vaatii, että kaikkien maiden olisi otettava vastuulleen oma osuutensa pakolaiskriisistä uudelleenjakomekanismia koskevan päätöksen mukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön taloudellisen hyvitys- ja sakkojärjestelmän, jota sovelletaan sen mukaan, noudattavatko jäsenvaltiot niille unionin hyväksymien toimenpiteiden nojalla kuuluvia sitoumuksia; katsoo, että näiden toimenpiteiden noudattamatta jättämisestä jäsenvaltioille aiheutuvista sakoista peräisin olevat tulot olisi palautettava unionin talousarvioon ylimääräisinä tuloina;

Satunnaiset tulot

54.  on vakaasti sitä mieltä, että kaikki unionin talousarvion määrärahojen vajaakäytöstä kertyvät ylijäämät tai yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt sakot olisi budjetoitava unionin talousarvioon ylimääräisinä tuloina eikä BKTL-maksuosuuksia saisi vastaavasti mukauttaa; katsoo, että tämä toimenpide helpottaisi merkittävästi unionin talousarvion maksuongelmaa; kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia;

55.  on vakuuttunut, että kaikissa otsakkeissa toteutetut määrärahojen vapautukset, jotka ovat seurausta toimien, joita varten ne oli osoitettu, kokonaan tai osittain toteuttamatta jättämisestä, olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa ja että budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne käyttöön vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä; on vakaasti sitä mieltä, että unionin talousarvioon vaikuttavien nykyisten rajoitteiden ja unionin lisärahoitustarpeiden vuoksi tätä sääntöä olisi sovellettava myös vuosien 2007–2013 ohjelmien täytäntöönpanosta johtuviin vapautuksiin, mukaan luettuna koheesiopolitiikan ohjelmien lakkauttaminen; kehottaa komissiota esittämään asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia;

Joustosäännökset ja erityisrahoitusvälineet

56.  korostaa, että rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden käyttöönoton yleisyys ja taso kahden viime vuoden aikana ovat jo sinänsä kiistaton osoitus siitä, miten hyödyllisiä rahoituskehysasetuksen joustosäännökset ja -mekanismit ovat; tuo esille pitkäaikaisen kantansa, että joustovaran olisi mahdollistettava rahoituskehyksen yleisten enimmäismäärien maksimaalinen käyttö maksusitoumus- ja maksumäärärahoissa;

57.  katsoo sen vuoksi, että rahoituskehysasetuksen välitarkistuksessa olisi poistettava joitakin rajoituksia, joita neuvosto asetti joustosäännösten soveltamiselle rahoituskehystä hyväksyttäessä; katsoo erityisesti, että olisi poistettava kaikki säännökset, joilla rajoitetaan käyttämättä jääneiden määrärahojen ja liikkumavarojen siirtämistä varainhoitovuodelta toiselle joko vahvistamalla vuotuisia enimmäismääriä (maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara) tai asettamalla määräaikoja (maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara); katsoo, että monien otsakkeiden nykyisten määräraharajoitusten vuoksi maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraan sisältyvien varojen käytölle ei tulisi määritellä erityistä kohdetta;

58.  korostaa erityisesti, että joustovälineen koko määrä otettiin käyttöön vuonna 2016; huomauttaa, että tästä välineestä rahoitetaan sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa yhden tai useamman muun otsakkeen enimmäismäärien rajoissa ja jotka eivät liity mihinkään tiettyyn unionin toimintapolitiikkaan; katsoo sen vuoksi, että se tuo unionin talousarvioon aitoa joustavuutta erityisesti merkittävän kriisin sattuessa; kehottaakin lisäämään tuntuvasti sen rahoituspuitteita aina vuotuiseen kahden miljardin euron määrään saakka ja huomauttaa, että tämä määrä budjetoidaan vain, jos budjettivallan käyttäjä tekee päätöksen välineen käyttöönotosta; muistuttaa, että joustoväline ei liity minkään tietyn toimintapolitiikan alaan, vaan se voidaan ottaa käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun tarkoitukseen;

59.  huomauttaa, että hätäapuvarauksen tehtävänä on vastata nopeasti kolmansien maiden yksittäisiin avuntarpeisiin, jotka johtuvat ennakoimattomista tapahtumista, ja korostaa sen erityistä merkitystä nykytilanteessa; kehottaa lisäämään tuntuvasti sen rahoituspuitteita aina vuotuiseen miljardin euron määrään saakka;

60.  panee merkille, että voimassa on erilaisia sääntöjä käyttämättä jääneiden määrärahojen siirron aikataulusta rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineissä eli joustovälineessä, hätäapuvarauksessa, unionin solidaarisuusrahastossa ja Euroopan globalisaatiorahastossa; kehottaa yhdenmukaistamaan sääntöjä niin, että yleinen n + 3 ‑sääntö pätee kaikissa näissä välineissä;

61.  kiinnittää erityistä huomiota ennakoimattomiin menoihin varattuun liikkumavaraan, joka on viimeinen keino ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin reagoimista varten; korostaa, että komission mukaan se on ainoa erityisrahoitusväline, joka voidaan ottaa käyttöön vain maksumäärärahoissa ja siten vuoden 2014 kaltaisen maksukriisin estämiseksi unionin talousarviossa; pitää valitettavana, että rahoituskehysasetuksessa säädetään määrärahojen pakollisesta korvaamisesta, toisin kuin edellisellä kaudella; on vakaasti sitä mieltä, että tällainen vaatimus synnyttää kestämättömän tilanteen, joka itse asiassa laskee rahoituskehyskauden viimeisten vuosien enimmäismäärien vuotuisia määriä ja aiheuttaa täten lisäpaineita unionin talousarviolle; korostaa, että ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara on joka tapauksessa väline, johon turvaudutaan viimeisenä keinona, ja että kaksi budjettivallan käyttäjää sopivat yhteisesti sen käyttöönotosta; vaatii sen vuoksi poistamaan välittömästi pakollista korvaamista koskevan säännön taannehtivasti ja tarkistamaan sen vuosittaista enimmäismäärää ylöspäin 0,05 prosenttiin unionin BKTL:stä;

Ympäristömuutoksia koskevien kansainvälisten sopimusten jatkotoimet

62.  toteaa, että Pariisissa aikaansaatu COP21 -sopimus on yleispätevä, sitova, dynaaminen ja eriytetty sopimus, jolla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoshaasteeseen; korostaa, että tämän sopimuksen mukaisesti unionin rahoitusta on kohdennettava ilmastotoimien tukemiseen kehitysmaissa; painottaa, että kaiken COP21 -sopimuksesta mahdollisesti aiheutuville toimenpiteille annettavan rahoituksen olisi täydennettävä nykyisten ilmastotoimien rahoitusta, ja kehottaa komissiota esittämään täytäntöönpanostrategiansa ja alustavan arvionsa COP21-sopimuksen mahdollisesta vaikutuksesta unionin talousarvioon hyvissä ajoin ennen rahoituskehyksen tarkistusta; korostaa lisäksi, että rahoituskehyksen tarkistaminen tarjoaa erinomaisuuden tilaisuuden varmistaa, että saavutetaan tavoite käyttää 20 prosenttia menoista ilmastoon liittyviin toimiin, ja mahdollisesti säätää tämän tavoitteen nostamisesta unionin COP21-konferenssin aikana antamien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että ilmastotoimien valtavirtaistamismekanismi on kaikilta osin toimiva ja että nykyistä ilmastomenojen seurantajärjestelmää parannetaan; muistuttaa, että unioni on myös sitoutunut panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen kuuluvan luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman ja korostaa, että unionin olisi osoitettava riittävästi resursseja siihen liittyvien sitoumustensa noudattamiseksi;

Yksinkertaistaminen

63.  katsoo, että väliarviointi/tarkistus on erinomainen tilaisuus arvioida ensimmäisen kerran asiaa koskevien unionin toimintapolitiikkojen ja ohjelmien toimintaa sekä rahoituskehyksen joustavuussäännösten ja erityisrahoitusvälineiden toimivuutta, ja odottaa komission toimittavan analyysin, jossa esitetään nykyisen täytäntöönpanojärjestelmän puutteet; kiinnittää erityistä huomiota nykyisellä ohjelmakaudella käyttöön otettujen uusien tekijöiden, kuten koheesiopolitiikkaan liittyvien ennakkoehtojen, täytäntöönpanoprosessiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa/tarkistuksessa olisi arvioitava myös myönnettyjen varojen käyttöä sen suhteen, onko tavoitteet saavutettu; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia mahdollisten puutteiden korjaamiseksi ja täytäntöönpanoympäristön parantamiseksi ja järkeistämiseksi nykyisen rahoituskehyksen jäljellä olevina vuosina, jotta varmistetaan, että niukat taloudelliset resurssit voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti, ja vähennetään tuensaajien hallinnollista rasitusta;

Tulosbudjetointi / Tuloksiin keskittyvä talousarvio

64.  korostaa, että on tärkeää osoittaa unionin talousarvion toteuttamisen lisäarvo, ja kannattaa tulossuuntautuneen ajattelutavan ottamista unionin varainkäytön perustaksi; painottaa, että suorituskykyyn ja tuloksiin perustuvasta arvioinnista olisi tultava mahdollisuuksien mukaan keskeinen periaate ja että se soveltuu erityisen hyvin innovointiin suuntautuneisiin ohjelmiin; antaa tunnustusta komission toiminnalle ”tuloksiin keskittyvää unionin talousarviota” koskevan aloitteen yhteydessä mutta katsoo, että sitä on vielä kehitettävä, ja odottaa tulosbudjetointia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän työn tuloksia; katsoo, että tällainen lähestymistapa voi olla keino parantaa huonosti toimivien ohjelmien tuloksia; tähdentää kuitenkin, että tekniset ongelmat tai puutteellinen ohjelmasuunnittelu eivät saa johtaa unionin talousarvion leikkauksiin tai poliittisten painopisteiden hylkäämiseen ja että parempi varojen käyttö ei yksinään riitä ratkaisemaan ongelmaa pakottaviin ja kasvaviin tarpeisiin vaadittavan rahoituksen puutteesta; muistuttaa komissiota, että parlamentti on yhtenä budjettivallan käyttäjänä otettava mukaan kehittämään tätä koskevaa komission strategiaa;

Rahoitusvälineet

65.  toteaa, että rahoitusvälineiden merkitys on kasvanut unionin talousarviossa täydentävänä rahoitusmuotona tukiin ja avustuksiin verrattuna; katsoo, että näiden välineiden avulla on mahdollista lisätä unionin talousarvion taloudellista ja siten myös poliittista vaikutusta; korostaa kuitenkin, että siirtyminen perinteisestä rahoituksesta innovatiivisempiin välineisiin ei ole suotavaa kaikissa toimintapolitiikoissa, sillä kaikki toimintapolitiikat eivät ole täysin markkinalähtöisiä; korostaa, että rahoitusvälineet tarjoavat vaihtoehtoisen ja täydentävän rahoitustavan ja että niitä ei pitäisi käyttää hankkeisiin, jotka voivat hyötyä ainoastaan erityisesti vähemmän kehittyneille alueille tärkeiden avustusten käytöstä;

66.  kehottaa komissiota tekemään väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä perusteellisen analyysin rahoitusvälineiden käytöstä nykyisen ohjelmakauden alusta alkaen; korostaa, että rahoitusvälinettä arvioitaessa vipuvaikutuksen ulottuvuus ei voi olla ainoa arviointiperuste; palauttaa tässä yhteydessä mieliin täydentävyyskriteerin merkityksen ja sen merkityksen, että arvioidaan panosta unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa;

67.  kannustaa komissiota kartoittamaan kaikki unionin toimintapolitiikat, joissa avustukset voitaisiin yhdistää rahoitusvälineisiin, ja pohtimaan, mikä on oikea tasapaino niiden välillä; on vakaasti sitä mieltä, että mahdollisuus unionin eri resurssien yhdistelmään yhdenmukaistettujen hallintosääntöjen nojalla auttaisi optimoimaan synergioita unionin tasolla saatavilla olevien rahoituslähteiden välillä; tähdentää, ettei rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö saisi johtaa unionin talousarvion supistumiseen; toteaa vaatineensa toistuvasti avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämistä unionin talousarviosta tuettavien rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa;

B.Parlamentin huomioita vuoden 2020 jälkeisestä rahoituskehyksestä

68.  palauttaa mieliin, että rahoituskehysasetuksen 25 artiklan mukaisesti komissio esittää ennen 1. tammikuuta 2018 ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi; korostaa sen vuoksi, että tulevan arvioinnin/tarkistuksen yhteydessä olisi jo keskusteltava useista seuraavan rahoituskehyksen kannalta keskeisistä seikoista;

69.  katsoo, että keskeisinä painopistealueina on käsiteltävä rahoituskehyksen kestoon tehtäviä mukautuksia, omien varojen järjestelmän perusteellista uudistusta, talousarvion yhtenäisyyden korostamista ja sen joustavuuden lisäämistä; on lisäksi vakuuttunut siitä, että päätöksentekoprosessin yksityiskohtaisia sääntöjä on arvioitava, jotta voidaan varmistaa demokraattinen legitiimiys ja noudattaa perussopimusten määräyksiä;

70.  palauttaa mieliin yhtenäisyyden, totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteet, joita on noudatettava unionin talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa;

71.  toteaa, että jäsenvaltioiden on vaikea päästä yhteisymmärrykseen monivuotisesta rahoituskehyksestä etenkin siksi, että ne painottavat ensisijaisesti nettotaseita; toistaa kantansa, että unionin talousarvio ei ole pelkkää nollasummapeliä vaan pikemminkin tärkeä kannustin lähentymiseen ja sellaisten yhteisten toimintapolitiikkojen ilmentymä, joista saadaan yhteistä lisäarvoa; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita muuttamaan käsitystään unionin talousarviosta ja suhtautumistaan siihen ja määrittelemään unionin talousarvion koon unionin oikeudellisista velvoitteista ja sen ohjelmissa ja toimintapolitiikoissa sekä kansainvälisissä sitoumuksissa määritellyistä poliittisista tavoitteista aiheutuvien taloudellisten tarpeiden perusteellisen arvioinnin perusteella, jotta voidaan varmistaa, ettei lopputuloksena ole jälleen uusi pattitilanne, joka vain loitontaa unionia entistä kauemmaksi sen kansalaisista; kehottaa näin ollen komissiota tekemään tutkimuksen säästöistä, joita jäsenvaltiot saavat kansallisella tasolla sen johdosta, että politiikkatoimia rahoitetaan unionin tasolla;

72.  korostaa, että on poliittisesti välttämätöntä saada aikaan sellainen päätöksentekomenettely, jolla turvataan tarvittavien taloudellisten resurssien saatavuus joko unionin tai kansallisella tasolla, jotta varmistetaan Eurooppa-neuvoston tekemien poliittisten päätösten kattava täytäntöönpano;

Kesto

73.  muistuttaa, että rahoituskehysasetuksen johdanto-osan 3 kappaleen mukaisesti kolme toimielintä ovat sopineet, että ne tarkastelevat yhdessä väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä rahoituskehyksen asianmukaisinta kestoa koskevaa kysymystä; toistaa kantansa, että rahoituskehyksen kesto olisi sovitettava sekä parlamentin että komission poliittiseen sykliin, jolloin Euroopan parlamentin vaaleista tehtäisiin foorumi tulevista menojen painopisteistä käytävälle keskustelulle;

74.  tähdentää kuitenkin, että pidemmän aikavälin ennustettavuus on välttämätöntä erityisesti koheesiopolitiikkaan ja maaseudun kehittämiseen liittyvissä, yhteistyössä hallinnoitavissa ohjelmissa, kun otetaan huomioon, minkä verran aikaa tarvitaan alakohtaisesta lainsäädännöstä ja toimenpideohjelmista sopimiseen kansallisella ja alueellisella tasolla;

75.  katsoo, että nopeasti muuttuvassa poliittisessa ympäristössä ja joustavuuden lisäämiseksi tietyistä rahoituskehyksen osatekijöistä olisi sovittava viiden vuoden ajaksi, kun taas toisista, varsinkin sellaisista osatekijöistä, jotka liittyvät pidemmän aikavälin ohjelmasuunnittelua edellyttäviin ohjelmiin ja/tai toimintapolitiikkoihin, joissa menettelyt täytäntöönpanojärjestelmien perustamiseksi ovat monimutkaisia, kuten koheesiopolitiikkaan tai maaseudun kehittämiseen, olisi sovittava kaudeksi, jonka kesto on 5 + 5 vuotta ja jossa välitarkistuksen olisi oltava pakollinen;

Omien varojen järjestelmän uudistus

76.  korostaa, että omien varojen järjestelmä on uudistettava täysin siten, että ohjaavina periaatteina ovat yksinkertaisuus, tasapuolisuus ja avoimuus; odottaa sen vuoksi omia varoja käsittelevältä korkean tason työryhmältä kunnianhimoista loppuraporttia vuoden 2016 loppuun mennessä sekä komissiolta vuoden 2017 loppuun mennessä aivan yhtä kunnianhimoista lainsäädäntöpakettia omista varoista vuoden 2021 jälkeen;

77.  korostaa tarvetta pienentää unionin talousarvioon suoritettavien BKTL-maksuosuuksien osuutta, jotta voidaan päästä eroon jäsenvaltioiden ”oikeudenmukainen palautuma” ‑asenteesta; tähdentää, että näin voitaisiin pienentää kansallisiin talousarvioihin kohdistuvaa taakkaa ja saada siten kyseiset varat käyttöön jäsenvaltioiden omissa talousarvioissa; toteaa, että nykyinen alv-perusteinen omien varojen järjestelmä on liian monimutkainen ja muodostaa käytännössä toisen BKTL-maksuosuuden; kehottaa sen vuoksi joko uudistamaan perusteellisesti tätä omien varojen lähdettä tai luopumaan siitä kokonaan; katsoo kuitenkin tarpeelliseksi säilyttää BKTL-maksuosuudet yhtenä talousarvion osatekijänä, sillä talousarvion on toimittava tasapainottavana tekijänä;

78.  kehottaa ottamaan käyttöön yhden tai useamman uuden omien varojen lähteen, jolla olisi mieluiten oltava selkeä yhteys lisäarvoa tuoviin unionin toimintapolitiikkoihin; panee merkille, että korkean tason työryhmä on jo keskustellut useista mahdollisista uusista omien varojen lähteistä, joita olisivat muun muassa uudistettu arvonlisävero, finanssitransaktiovero, EKP:n rahanlyöntipalkkio, uudistettu unionin päästökauppajärjestelmä ja hiilivero, liikennevero, yritys-, sähkö tai digitaalivero; odottaa innokkaana korkean tason työryhmän suosituksia päästäkseen käsittelemään ja valmistelemaan parlamentin kantaa tähän asiaan; vaatii tässä yhteydessä luopumaan alennuksista kaikissa muodoissa;

Talousarvion yhtenäisyys

79.  korostaa talousarvion yhtenäisyyden periaatteen merkitystä ja palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa; on huolestunut siitä, että yhteisömenetelmästä on viime aikoina siirrytty hallitustenväliseen päätöksentekoon, kuten vuodesta 2014 lähtien on havaittu perustettaessa Bêkou-erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallassa, alueellinen Madad-erityisrahasto vastauksena Syyrian kriisiin ja unionin Afrikka-hätärahasto samoin kuin Turkin-pakolaisavun koordinointiväline; painottaa, että tällainen rahoitus merkitsee nykyisiin monivuotisiin rahoitusohjelmiin kuuluvien varojen, joista on neuvoteltu ja sovittu kolmen toimielimen kesken, uudelleenkohdentamista; tähdentää, että tämä vaarantaa demokraattisen vastuuvelvollisuuden, sillä parlamenttia ei ole otettu mukaan kyseisten rahastojen perustamiseen;

80.  korostaa, että perussopimusten nojalla parlamentti ja neuvosto vahvistavat unionin talousarvion tasavertaisina budjettivallan käyttäjinä; katsoo myös, että kaikkia menoja koskeva täysimääräinen parlamentin valvonta on olennainen osa kaikkea unionin varainkäyttöä; pyytää komissiota säilyttämään talousarvion yhtenäisyyden periaatteen ja harkitsemaan sen ottamista ohjaavaksi periaatteeksi, kun se ehdottaa uusia toimintapoliittisia aloitteita;

81.  toistaa pitkäaikaisen kantansa, että Euroopan kehitysrahasto (EKR) olisi sisällytettävä unionin talousarvioon vuodesta 2021 siten, että samalla varmistetaan Afrikan rauhanrahaston ja turvallisuuteen liittyvien operaatioiden rahoitus;

82.  korostaa, että EKR:n kaltaisten tilapäisten välineiden mahdollinen sisällyttäminen tulevaisuudessa unionin talousarvioon merkitsee, että vastaavat määrärahat on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin, joita on tarkistettava vastaavasti, jotta ei vaaranneta unionin muiden toimintapolitiikkojen ja ohjelmien rahoitusta;

Joustavuuden lisääminen

83.  korostaa, että unionin talousarvion jäykkä rakenne vie budjettivallan käyttäjältä mahdollisuuden reagoida tarkoituksenmukaisesti muuttuviin olosuhteisiin; kehottaa sen vuoksi lisäämään joustavuutta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, erityisesti lisäämällä otsakkeiden välistä joustoa käyttämättömien liikkumavarojen joustavuuden muodossa ja vuosien välistä joustoa, jotta rahoituskehyksen enimmäismäärät voidaan hyödyntää kokonaan;

84.  korostaa, että unionin on kyettävä reagoimaan joustavasti muuttuviin olosuhteisiin sovittuja ohjelmia vaarantamatta, mutta sen on myös voitava reagoida nopeasti nykyisen muuttoliikekriisin kaltaisiin kehittymässä oleviin kriiseihin; kehottaa sen vuoksi perustamaan unionin talousarvioon jo olemassa olevien rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden lisäksi pysyvän unionin kriisivarauksen, jotta voidaan välttää tilapäisratkaisut, kuten erityisrahastojen käyttöönotto; korostaa, että tällaisen mekanismin, jolla on tarkoitus reagoida kriiseihin ja ennakoimattomiin tilanteisiin, olisi aina toimittava monivuotisen rahoituskehyksen uutena erityisvälineenä ja se olisi jätettävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolelle;

Päätöksentekoprosessi

85.  muistuttaa suhtautuneensa kriittisesti tapaan, jolla vuosien 2014–2020 rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymiseen johtanut menettely eteni; toteaa jälleen, että asetuksen hyväksyminen edellyttää parlamentin hyväksyntää; korostaakin, että parlamentti on alusta alkaen otettava täysimääräisesti mukaan asiaa koskeviin neuvotteluihin; katsoo, että unionin toimielinten olisi virallistettava seuraavaa rahoituskehysmenettelyä koskevat käytännön yksityiskohdat sopimuksessa, joka tehdään rahoituskehyksen väliarviointiin/tarkistukseen mennessä, ja että tällöin olisi otettava huomioon aiempien neuvottelujen puutteet ja turvattava täysin parlamentin rooli ja erioikeudet perussopimusten mukaisesti; katsoo, että vuotuisen talousarviomenettelyn tapaan nämä käytännön yksityiskohdat olisi sisällytettävä myöhemmässä vaiheessa toimielinten väliseen sopimukseen;

86.  katsoo, että yksimielisyysvaatimus monivuotista rahoituskehitystä koskevan asetuksen hyväksymisessä on prosessin todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus voidaan hyväksyä määräenemmistöllä; muistuttaa lisäksi, että voidaan käyttää myös SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yleistä siirtymälauseketta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseksi; tähdentää, että siirtyminen käyttämään määräenemmistöä monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymistä koskevassa äänestyksessä vastaisi lähes kaikkien unionin monivuotisten ohjelmien hyväksymisessä käytettävää päätöksentekomenettelyä sekä unionin talousarvion hyväksymisessä käytettävää vuotuista menettelyä;

87.  muistuttaa, että perussopimuksessa ei anneta Eurooppa-neuvostolle oikeutta toimia lainsäätäjänä; korostaa tässä yhteydessä paheksuvansa voimakkaasti sitä, että Eurooppa-neuvosto sekaantui lainsäädäntöön rahoituskehystä koskevien edellisten neuvottelujen aikana; pyytää Eurooppa-neuvostoa rajoittamaan toimensa tehtäviin, jotka sille on määritelty perussopimuksessa, ja pidättymään estämästä poliittisia muutoksia, joista on määrä päättää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja kunnioittamaan siten parlamentin lainsäädäntövaltaa yhteispäätösmenettelyssä;

88.  korostaa, että lainsäädäntöprosessi seuraavan rahoituskehyksen hyväksymiseksi olisi saatava valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston sisällöstä käymien neuvottelujen jälkeen; painottaa, että jos sopimus rahoituskehyksestä tehdään ajoissa, kaikki alakohtaiset asetukset voidaan hyväksyä ripeästi ja uudet ohjelmat voidaan aloittaa viipymättä 1. tammikuuta 2021; korostaa, että on tärkeää tiedottaa kansallisille parlamenteille ja unionin kansalaisille paremmin seuraavan rahoituskehyksen haasteista järjestämällä tarvittaessa toimielinten ja parlamenttien välinen konferenssi;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (3) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0378. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0599. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0455. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0456. (10) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 47. (11) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 49. (12) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 1. (13) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 89.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (2016/2038(INI))

P8_TA(2016)0310 A8-0223/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115 ja 116 artiklan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 antamansa päätöksen veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE 2) asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(1),

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot Luxemburgissa sovellettavista veropäätöksistä ja muista haitallisista käytännöistä eli niin kutsutun LuxLeaks-tietovuodon,

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot offshore-yritysten käytöstä eli niin kutsutut Panama-paperit ja erityisesti 9. toukokuuta 2016 julkistetut asiakirjat,

–  ottaa huomioon monien kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden G7-, G8- ja G20-ryhmän huippukokousten tulokset, erityisesti Ise-Shimassa 26. ja 27. toukokuuta 2016 pidetyn huippukokouksen tulokset sekä Washingtonissa 14. ja 15. huhtikuuta 2016 pidetyn G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 27. heinäkuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman Addis Abeban toimintasuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) 30. marraskuuta 2015 päivätyn selvityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevista G20-ryhmän ja OECD:n periaatteista,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät monikansallisten yritysten toimintaa koskevien verotukseen liittyvien tietojen vaihdosta ja yritysverotuksen käytännesäännöistä, 8. joulukuuta 2015 annetut päätelmät yritysverotuksesta, veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista, 9. joulukuuta 2014 annetut päätelmät yritysverotuksesta ja 1. joulukuuta 1997 annetut päätelmät veropolitiikasta sekä Ecofin-neuvostossa 22. huhtikuuta 2016 Panama-papereista käydyn epävirallisen keskustelun muistion,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2015 annetun neuvoston direktiivin(2) hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin(3) muuttamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999(4),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19. joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY(5),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(6),

–  ottaa huomioon komission 16. maaliskuuta 2016 hyväksymät yhteiset jatkotoimet vastauksena aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin” sekä veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä annetuissa parlamentin päätöslauselmissa esitettyihin suosituksiin,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta (COM(2016)0198) (’maakohtaista raportointia koskeva ehdotus’),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen veronkierron vastaisesta toimenpidepaketista, johon kuuluvat johdantotiedonanto(7), ehdotus neuvoston direktiiviksi veron kiertämisen torjunnasta(8), ehdotus neuvoston direktiiviksi hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta(9), verosopimuksia koskeva suositus(10) sekä tutkimus aggressiivisesta verosuunnittelusta(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2011)0121) ja 19. huhtikuuta 2012 vahvistetun parlamentin kannan ehdotukseen(12),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesäännöistä(13) ja yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän säännölliset selvitykset neuvostolle,

–  ottaa huomioon unionin ja Monacon ruhtinaskunnan välisen, 22. helmikuuta 2016 parafoidun sopimuksen verotuksen avoimuudesta,

–  ottaa huomioon unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välisen, 12. helmikuuta 2016 allekirjoitetun sopimuksen,

–  ottaa huomioon unionin ja San Marinon tasavallan välisen, 8. joulukuuta 2015 allekirjoitetun sopimuksen säästötulojen verotuksesta,

–  ottaa huomioon unionin ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisen, 28. lokakuuta 2015 allekirjoitetun sopimuksen finanssitilitietojen automaattisesta vaihdosta,

–  ottaa huomioon unionin ja Sveitsin valaliiton välisen, 27. toukokuuta 2015 allekirjoitetun verotussopimuksen, jonka tavoitteena on parantaa verosäännösten noudattamista,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2015 tehdyn Jerseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen päivitetyn sopimuksen sekä Jerseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen 2 artiklan tulkintatavan muutoksen,

–  ottaa huomioon Guernseyn ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tietojenvaihtoa koskevalla vuoden 2009 sopimuksella, joka allekirjoitettiin 20. tammikuuta 2009 ja tuli voimaan 27. marraskuuta 2009,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta(14),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin(15),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(16),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle(17),

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen, Yhdysvaltojen senaatin, Australian senaatin sekä Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin, järjestämät useat kuulemiset ja niiden laatimat mietinnöt veronkierrosta ja verovilpistä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 30. huhtikuuta 2014 antaman suosituksen CM/Rec(2014)7 väärinkäytösten paljastajien suojelusta,

–  ottaa huomioon Luxemburgissa käydyn oikeudenkäynnin, jossa Antoine Deltouria, Raphaël Halet’ta ja Édouard Perriniä syytettiin osallisuudesta niin kutsuttujen LuxLeaks-asiakirjojen julkistamiseen,

–  ottaa huomioon komission valtiontukipäätökset, jotka koskevat Fiatia(18), Starbucksia(19) sekä ylimääräisiä voittoja koskevia Belgian päätöksiä(20), ja päätökset käynnistää McDonald’sia, Applea ja Amazonia koskevat valtiontukitutkinnat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE 2) mietinnön (A8-0223/2016),

Yleisiä huomioita, faktoja ja lukuja

A.  toteaa tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) Panama-papereihin ja LuxLeaks-tietovuotoon liittyvien paljastusten osoittaneen, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on kiireesti torjuttava verovilppiä, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua ja pyrittävä lisäämään yhteistyötä ja avoimuutta, jotta voidaan palauttaa verotuksen oikeudenmukaisuus, tehdä verojärjestelmistä reilumpia ja varmistaa, että yritykset maksavat veronsa paitsi jäsenvaltioissa myös muualla maailmassa siellä, mistä niiden voitot ovat peräisin;

B.  ottaa huomioon, että komissio arvioi verovilpin ja veronkierron laajuudeksi vuosittain jopa biljoona euroa(21) ja että OECD:n arvioiden(22) mukaan verotulojen menetys on maailmanlaajuisesti 4–10 prosenttia kaikista yhteisöverotuloista eli 75–180 miljardia euroa vuodessa vuoden 2014 määrinä; toteaa, että nämä ovat vain varovaisia arvioita; ottaa huomioon, että tällaisten käytäntöjen negatiiviset vaikutukset jäsenvaltioiden julkiseen talouteen ja kansalaisiin ovat ilmeiset ja saattavat horjuttaa luottamusta demokratiaan; toteaa, että veropetokset, verovilppi ja aggressiivinen verosuunnittelu rapauttavat jäsenvaltioiden veropohjaa ja aiheuttavat siten verotulojen menetyksiä heikentäen talouksien ja hallitusten mahdollisuuksia tarjota riittävästi julkisia palveluja, investointeja ja sosiaaliturvaa;

C.  katsoo, että keskinäiseen valvontaan perustuvassa julkisen talouden kehyksessä on mahdotonta hyväksyä sitä, että resurssit, jotka pitäisi luoda yhdessä jäsenvaltiossa perittävillä veroilla, luodaankin käytännössä toisessa jäsenvaltiossa epäoikeudenmukaisen ja aggressiivisen verosuunnittelun avulla;

D.  katsoo, että yritysten harjoittama veronkierto vaikuttaa suhteettomasti kehitysmaihin, jotka menettävät arviolta 100 miljardin dollarin(23) verran verotuloja vuodessa, mikä estää niitä saamasta peruspalvelujen rahoittamiseen tarvittavia olennaisia resursseja ja haittaa unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

E.  katsoo, että vuodetut Panama-paperit ovat muistutus siitä, että veronkierron ongelma ulottuu monikansallisia yrityksiä pidemmälle ja liittyy vahvasti rikolliseen toimintaan, ja toteaa, että offshore-yritysten varallisuuden arvioidaan olevan noin 10 biljoonaa dollaria;

F.  ottaa huomioon, että G20-maiden johtajat ryhtyivät huhtikuussa 2009 toimiin ja vaativat offshore-lainkäyttöalueita allekirjoittamaan ainakin 12 tietojenvaihtosopimusta, joiden tavoitteena oli poistaa pankkisalaisuus; toteaa, että ekonomistit kyseenalaistivat vakavasti näiden toimenpiteiden tehokkuuden ja selittivät, että sopimukset ovat johtaneet pankkitalletusten siirtämiseen veroparatiisien välillä mutta eivät ole aiheuttaneet merkittävää varojen kotiuttamista(24); huomauttaa, että ei ole mitään näyttöä siitä, että salkkuinvestoinnit offshore-lainkäyttöalueille olisivat vähentyneet ainakaan vuoteen 2014 mennessä, vaikka viime aikoina on toteutettu kansainvälisiä toimia taloudellisen toiminnan avoimuuden lisäämiseksi; toteaa, että on liian aikaista arvioida, aiheuttaako automaattisen verotietojen vaihdon (yhteisen tietojenvaihtostandardin) hyväksyminen muutoksia tähän suuntaukseen;

G.  toteaa, että Kansainvälisen järjestelypankin antamien tietojen mukaan rajatylittävät talletukset offshore-keskuksiin kasvoivat vuosina 2008–2015 keskimäärin 2,81 prosenttia vuodessa, kun ne muualla maailmassa kasvoivat vain 1,24 prosenttia(25); huomauttaa, että ulkomaisten talletusten kannalta tärkeimmät offshore-rahoituskeskukset ovat Caymansaaret (663 miljardia dollaria), Luxemburg (360 miljardia dollaria), Sveitsi (137 miljardia dollaria), Hongkong (125 miljardia dollaria), Singapore (95 miljardia dollaria), Bermuda (77 miljardia dollaria), Panama (67 miljardia dollaria), Jersey (58 miljardia dollaria) ja Bahama (55 miljardia dollaria); toteaa, että rajatylittävät talletukset eurooppalaisiin veroparatiiseihin, kuten Andorraan, Gibraltariin, Liechtensteiniin ja Sveitsiin, ovat viime vuosina vähentyneet tai pysyneet ennallaan, minkä vuoksi arvellaan, että offshore-toimintaa olisi siirretty muille lainkäyttöalueille ja että offshore-alaa olisi järjestetty uudelleen kahdenvälisten verotietosopimusten määrän kasvun seurauksena;

H.  toteaa, että offshore-rahoituskeskuksiin kohdistuvien investointivirtojen arvioidaan olleen 72 miljardia dollaria vuonna 2015(26) ja ne ovat kasvaneet viime vuosina, kun kehittyvissä ja siirtymätalouksissa sijaitsevien monikansallisten yritysten investoinnit ovat kasvaneet, osittain investointien kierrätyksen (round-tripping) takia; toteaa, että suurin osa offshore-investointivirroista kohdistuu erityisrahoitusyhtiöihin; toteaa, että Luxemburg sai eniten erityisrahoitusyhtiöihin liittyviä investointivirtoja vuonna 2015 ja myös Alankomaihin kohdistuneet erityisrahoitusyhtiöihin liittyvät investointivirrat olivat erityisen suuret vuonna 2015; katsoo, että offshore-rahoitusmekanismien kautta edelleenkin ohjattavien rahoitusvirtojen takia on tarpeen yhdenmukaistaa vero- ja investointipolitiikkaa Euroopan ja koko maailman tasolla;

I.  panee merkille, että OECD sai huhtikuussa 2016 jälleen toimeksiannon laatia yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden musta lista; toteaa, että komissio laatii parhaillaan veroparatiisien määrittelyn kriteereitä ja että komission mukaan on tärkeää tarkastella avoimuus- ja yhteistyökriteerien lisäksi myös haitallisia verojärjestelyjä;

J.  ottaa huomioon, että Euroopassa eniten työpaikkoja syntyy pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä) ja että viiden viime vuoden aikana ne ovat luoneet noin 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista unionissa(27); toteaa tutkimusten(28) osoittavan, että rajojen yli toimiva yritys maksaa keskimäärin 30 prosenttia vähemmän veroa kuin vain yhdessä maassa toimiva yritys; toteaa tämän vääristävän vakavasti kilpailua, johtavan työpaikkojen häviämiseen unionissa ja haittaavan kestävää kasvua;

K.  ottaa huomioon, että komission määritelmän mukaan aggressiivisessa verosuunnittelussa pyritään pienentämään verovelvollisuutta hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän eroja; toteaa, että komission mukaan aggressiivista verosuunnittelua voi ilmetä monissa eri muodoissa, jolloin verolainsäädäntöä ei sovelleta lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla; huomauttaa, että aggressiivisen verosuunnittelun tärkeimmät muodot ovat velan siirto, aineettoman omaisuuden ja immateriaalioikeuksien sijainti, strateginen siirtohinnoittelu, verokohtelun eroavuudet ja offshore-lainarakenteet; ottaa huomioon, että parlamentin erityisvaliokunnan kuulemat yritykset ovat enimmäkseen ilmoittaneet maksavansa paljon veroja ja toimivansa laillisesti; toteaa, että toistaiseksi vain pieni osa yrityksistä on myöntänyt julkisesti, että yhteisöveron kiertäminen on asia, johon on puututtava ensisijaisesti;

L.  ottaa huomioon, että lähes kolmannes yritysten rajatylittävistä investoinneista kanavoidaan offshore-rahoitusrakenteiden kautta; toteaa, että komission mukaan 72 prosentissa voitonsiirroista unionissa hyödynnetään siirtohinnoittelua ja verotukseen perustuvaa immateriaalioikeuksien sijaintia ja että muihin voitonsiirtojärjestelyihin kuuluu velan siirto(29);

M.  huomauttaa, että kahdenvälisillä verosopimuksilla jaetaan verotusoikeuksia lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä; toteaa, että lähdevaltiot saavat usein oikeuden verottaa aktiivisen liiketoiminnan tuloja, jos yrityksellä on kiinteä toimipaikka lähdevaltiossa, ja kotipaikkavaltiot saavat passiivisten tulojen, kuten osinkojen, rojaltien ja korkojen, verotusoikeudet; katsoo, että tällainen verotusoikeuksien jakautuminen on olennaista aggressiivisten verosuunnittelujärjestelyjen ymmärtämiseksi;

N.  ottaa huomioon, että tilinpitokäytännöt muodostuvat yrityksen taloudellisen tilanteen esittämisestä kohdentamalla tulot ja menot sekä voitot ja tappiot sille kalenterijaksolle, jolla ne syntyvät, eikä sille jaksolle, jolloin kassavirrat tosiasiassa tapahtuvat; huomauttaa, että jos verotettava tulo siirretään lainkäyttöalueelta toiselle ja nämä kohtelevat sitä eri tavoin, tarjoutuu tilaisuus erojen hyödyntämiseen; toteaa, että vaikka rojaltimaksut voivat olla liiketoiminnan kannalta perusteltuja, ne voivat ilman asianmukaista finanssipolitiikan yhteensovittamista saada jossakin maassa suotuisamman verokohtelun, mikä johtaa veropohjan rapautumiseen muissa maissa;

O.  ottaa huomioon, että 60 prosenttia kaikesta maailmankaupasta on konsernien sisäistä, joten siihen sovelletaan siirtohinnoittelumenetelmiä; toteaa, että 70 prosenttia kaikista voitonsiirroista toteutetaan siirtohinnoittelun avulla;

P.  katsoo, että veropolitiikkojen lähentämiseen olisi yhdistettävä haitallisten verokäytäntöjen valvonnan tiukentaminen ja tutkinnan lisääminen; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt uusia muodollisia tutkintamenettelyjä monikansallisten yritysten verokohtelusta; ottaa huomioon, että veropoliittisten toimenpiteiden arviointi valtiontuen näkökulmasta on toimintatapa, jonka merkitys on viime aikoina kasvanut; katsoo, että tätä on edelleen pohdittava ja että tarvitaan toimia, jotta voidaan paremmin ymmärtää verotuksen ja kilpailun välistä vuorovaikutusta ja puuttua asiaan; toteaa, että komissiolla on mahdollisuus tutkia valikoimatta ja puolueettomasti kaikki tapaukset, joissa epäillään laitonta valtiontukea suosivan verokohtelun kautta; ottaa huomioon, että mietinnön A8-0223/2016 hyväksymisen ajankohtana oli yhä käynnissä valtiontukea koskevia komission tutkintamenettelyjä; ottaa huomioon, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet takaisinperintämenettelyjä joitakin monikansallisia yrityksiä vastaan; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot ovat tehneet omasta veropolitiikastaan heijastusvaikutusten analyysin arvioidakseen sen vaikutuksia kehitysmaihin;

Q.  katsoo, että paras väline aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseen on hyvin suunniteltu lainsäädäntö, joka pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja koordinoidusti;

Erityisten veroalueiden rooli

R.  toteaa pitäneensä kokouksia Andorran, Liechtensteinin, Monacon, Guernseyn ja Jerseyn hallitusten edustajien kanssa; toteaa, että Caymansaaret osallistui vain koordinaattoreiden kokoukseen, ei erityisvaliokunnan viralliseen kuulemiseen; toteaa, että Mansaari kieltäytyi tulemasta erityisvaliokunnan kuultavaksi ja lähetti sen sijaan kirjallisen ilmoituksen;

S.  huomauttaa, että eräät erityiset veroalueet ovat aktiivisesti mukana suunnittelemassa monikansallisten yritysten puolesta aggressiivisia verokäytäntöjä, joiden tuloksena yritykset kiertävät veron; toteaa, että joillakin veroalueilla yhteisöveroaste on lähellä nollaa tai nolla; ottaa huomioon, että eri verojärjestelmien monimutkaisuus heikentää avoimuutta, mistä on haittaa maailmanlaajuisesti;

T.  ottaa huomioon, että kaikki nämä veroalueet ovat sitoutuneet aloittamaan automaattisen tietojenvaihdon vuoteen 2017 mennessä lukuun ottamatta Andorraa ja Monacoa, jotka ovat sitoutuneet siihen vuoteen 2018 mennessä; toteaa, että on tärkeää seurata, onko lainsäädäntöön jo tehty tosiasiallisia muutoksia, joilla varmistetaan tehokas automaattinen tietojenvaihto vuodesta 2017 alkaen;

U.  toteaa, että verovilpin ja veronkierron lopettamisen esteenä ovat lainsäädännön porsaanreiät, tehoton tietojenvaihto ja yleisemmin valvontavaatimusten noudattamatta jättäminen, puutteelliset tiedot todellisesta omistajasta ja edunsaajasta sekä pankki- ja yrityssalaisuus siitä huolimatta, että pankkisalaisuuslakeja on vähitellen kumottu; toteaa joidenkin veroasiamiesten käyttävän rahoitusalalla tällaisten käytäntöjen vaikeaselkoisuutta aggressiivisiin verokäytäntöihin; ottaa huomioon, että aloitteita maiden välisestä automaattisesta tietojenvaihdosta on ennestään voimassa olevien kahdenvälisten verosopimusten lisäksi tehty vasta hiljattain; toteaa, että jos säännösten noudattamista ei valvota tehokkaasti, järjestelmien heikkoudet kannustavat verovilppiin ja veronkiertoon;

V.  toteaa, että tietyt erityiset veroalueet unionissa ja sen ulkopuolella eivät ole halukkaita uudistamaan verojärjestelmiään, vaikka käynnissä on maailmanlaajuisia aloitteita ja vaikka jotkut niistä osallistuvat OECD:n toimintaan;

W.  toteaa Andorran, Guernseyn, Jerseyn, Liechtensteinin ja Monacon kanssa järjestettyjen kuulemisten (ks. liite 1) osoittaneen, että offshore-yritysten rekisteröinnin edellytykset ja tietovaatimukset vaihtelevat veroalueittain; huomauttaa, että joidenkin veroalueiden veroviranomaisilla ei ole täydellisiä tietoja trustien, säätiöiden ja yritysten lopullisista omistajista ja edunsaajista, tietoja ei ole kerätty tai ne eivät ole julkisesti saatavilla; toteaa, että Andorra, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Sveitsi ovat allekirjoittaneet unionin kanssa sopimukset tietojenvaihdosta; ottaa huomioon, että Kanaalisaaret ovat allekirjoittaneet sopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja ilmoittaneet olevansa valmiita tekemään vastaavia sopimuksia muiden jäsenvaltioiden kanssa;

X.  ottaa huomioon, että joidenkin veroalueiden voimassa olevassa lainsäädännössä ei varmisteta hyvää hallintotapaa eikä lopullisia omistajia ja edunsaajia, avoimuutta ja yhteistyötä koskevien kansainvälisten standardien noudattamista;

Y.  toteaa, että jotkin näistä veroalueista ovat riippuvaisia jäsenvaltioista tai niihin assosioituneita alueita, ja vaikka ne olisivat itsehallintoalueita, niitä koskee siten osittain kansallinen ja unionin lainsäädäntö; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi harkittava sellaisen lainsäädännön käyttöönottoa, jolla varmistetaan, että niihin assosioituneet ja niistä riippuvaiset alueet noudattavat tiukimpia vaatimuksia;

Z.  huomauttaa, että eräillä jäsenvaltioilla on omia luetteloita yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ja/tai aineellisoikeudellisia määritelmiä ”veroparatiiseista” tai ”erioikeuksia soveltavista veroalueista”; toteaa, että luettelot poikkeavat toisistaan huomattavasti siinä, miten yhteistyöhaluttomat lainkäyttöalueet tai veroparatiisit määritellään tai miten niitä arvioidaan; toteaa, että OECD:n luettelo yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ei vastaa tarkoitustaan; ottaa huomioon, että komissio julkaisi 17. kesäkuuta 2015 esittämässään veropaketissa yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelon, joka on laadittu nykyisten kansallisten luetteloiden pohjalta yhteisen nimittäjän periaatteen mukaisesti; huomauttaa, että unionin tasolla ei vieläkään ole yhteistä määritelmää ja luetteloa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, vaikka niitä kaivattaisiin kipeästi; toteaa, että mikään luetteloista ei sisällä selkeitä, mitattavissa olevia ja tyhjentäviä kriteereitä sille, miten salailevia tietyt lainkäyttöalueet ovat;

Rahoituslaitosten rooli monikansallisten yritysten aggressiivisessa verosuunnittelussa

AA.  panee merkille, että jotkut rahoituslaitokset sekä tili- ja asianajotoimistot ovat toimineet välittäjinä perustettaessa monimutkaisia oikeudellisia rakenteita, jotka johtavat monikansallisten yritysten käyttämiin aggressiivisiin verosuunnittelujärjestelyihin, ja toteaa tämän käyvän ilmi LuxLeaks-tietovuodosta ja Panama-papereista; toteaa, että lainsäädännön porsaanreiät, keskinäiset erot sekä koordinoinnin, yhteistyön ja avoimuuden puute maiden välillä luovat verovilppiä helpottavat olosuhteet; toteaa, että rahoituslaitokset ovat silti ratkaisevassa asemassa ja välttämättömiä tekijöitä veropetosten torjunnassa niiden käytettävissä olevien finanssitilitietojen ja todellista omistajuutta koskevien tietojen vuoksi, joten on erittäin tärkeää, että ne tekevät kaikilta osin ja tehokkaasti yhteistyötä tällaisten tietojen vaihtamiseksi;

AB.  toteaa, että tämän tutkinnan aikana on tullut julki useita pankkeihin liittyviä veroskandaaleja; toteaa, että rahoituslaitokset voivat käyttää useita aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä auttaakseen asiakkaitaan verovilpissä tai veronkierrossa; huomauttaa, että pankit voivat toimia markkinoilla asiakkaidensa puolesta ja väittää viranomaisille olevansa näiden transaktioiden todellinen omistaja ja edunsaaja, jolloin asiakkaat hyötyvät yleensä perusteettomasti pankeille niiden aseman tai kotipaikan vuoksi myönnettävistä veroeduista; katsoo, että pankeilla (erityisesti niillä, joilla on investointipankkitoimintoja) olisi nähtävä olevan kaksi roolia aggressiivisen verosuunnittelun suunnittelussa ja toteutuksessa: ensinnäkin ne tarjoavat aggressiivista verosuunnittelua asiakkaille hyödyntäen usein rahoitustuotteita, kuten lainoja, johdannaisia, takaisinostosopimuksia tai muita oman pääoman ehtoisia välineitä, ja toiseksi ne käyttävät aggressiivista verosuunnittelua itse pankkien välisten ja omaan lukuun tehtävien omien strukturoitujen rahoitustoimiensa kautta;

AC.  panee merkille, että kaikki erityisvaliokunnan kuultavana olleet pankit kiistivät virallisesti neuvoneensa asiakkaitaan minkäänlaisessa verovilpissä tai veronkierrossa ja ne kiistivät, että niillä olisi suhteita tili- ja asianajotoimistoihin tätä tarkoitusta varten;

AD.  ottaa huomioon, että tietyt merkittävät rahoituslaitokset ovat perustaneet suuren määrän tytäryrityksiä erityisille veroalueille tai lainkäyttöalueille, joilla on alhainen tai erittäin alhainen yhteisöveroaste, kiertääkseen veroa yritys- ja yksityisasiakkaidensa puolesta tai omaksi edukseen; panee merkille, että eräät rahoituslaitokset ovat viime aikoina sulkeneet joitakin sivuliikkeitään kyseisillä lainkäyttöalueilla; panee merkille, että useat rahoituslaitokset ovat saaneet syytteen veropetoksesta tai rahanpesusta Yhdysvalloissa ja ovat joutuneet sen vuoksi maksamaan huomattavia sakkoja, mutta unionissa on nostettu hyvin vähän syytteitä;

AE.  toteaa, että pankit toimivat kilpailluilla markkinoilla ja niillä on kannustin edistää houkuttelevia verojärjestelyjä hankkiakseen uusia asiakkaita ja palvellakseen nykyisiä; toteaa, että pankkityöntekijät ovat usein valtavan paineen alla vahvistaessaan asiakkaiden sopimuksia, jotka mahdollistavat verovilpin ja veronkierron, koska heitä uhkaa irtisanominen, elleivät he tee sitä; toteaa, että pankkien ja konsulttitoimistojen johtavien työntekijöiden ja verohallintojen edustajien välillä on eturistiriitoja ja pyöröovi-ilmiöön liittyviä tapauksia; huomauttaa, että verohallinnoilla ei aina ole riittävästi tietoja tai keinoja tutkia pankkeja ja havaita verovilppitapauksia;

AF.  katsoo, että on tärkeää tunnustaa, että kaikilla monimutkaisilla strukturoiduilla rahoitustoimilla ei ole hallitsevaa verovaikutinta ja että pääasiassa verotusta silmällä pitäen luodut tuotteet ovat vain pieni osa kaikesta tällaisiin rahoitustoimiin liittyvästä liiketoiminnasta; toteaa, että aggressiivisen verosuunnittelun toimiin liittyvät summat voivat silti olla hyvin suuria, sillä yksittäisiä kauppoja tehdään joskus miljardeilla euroilla ja niistä saadaan satojen miljoonien eurojen edestä veroetuja(30); panee merkille, että veroviranomaiset ovat huolestuneita aggressiiviseen verosuunnitteluun käytettävien monimutkaisten strukturoitujen rahoitustoimien vähäisestä avoimuudesta varsinkin silloin, kun näiden järjestelyjen eri osat toteutetaan eri lainkäyttöalueilla;

AG.  ottaa huomioon, että unionin luottolaitoksiin sovelletaan jo vakavaraisuusdirektiiviin sisältyviä julkisen maakohtaisen raportoinnin vaatimuksia; toteaa, että olisi pantava merkille, että maakohtaisissa raporteissa on ollut joitakin aukkoja, jotka olisi poistettava; toteaa, että yksikään erityisvaliokunnan kuultavana ollut rahoituslaitos ei esittänyt ilmoittamisvaatimuksista merkittäviä vastalauseita; toteaa joidenkin niistä todenneen selvästi, että ne kannattavat kyseistä vaatimusta ja olisivat valmiita puoltamaan sen ottamista globaaliksi standardiksi;

AH.  toteaa, että tiettyjen rahoituslaitosten asiakirjoja koskeva julkinen maakohtainen raportointi on paljastanut huomattavia eroja laitosten ulkomaisilla lainkäyttöalueilla tekemän kokonaisvoiton ja niiden samoilla lainkäyttöalueilla harjoittaman toiminnan, maksaman veron määrän ja työntekijämäärän välillä; toteaa raportoinnin osoittaneen myös, että alueet, joilla laitokset toimivat ja joilla niillä on henkilöstöä, eivät ole yhteydessä alueisiin, joilta ne saavat voittoa;

AI.  toteaa, että erityisvaliokunnan kuultavana olleet pankit ja monikansalliset yritykset eivät vastanneet kattavasti kaikkiin valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin, joten muutamat esille otetut seikat jäivät vaille vastausta tai hämäriksi; huomauttaa, että osa näistä pankeista ja monikansallisista yrityksistä lähetti myöhemmässä vaiheessa kirjallisen ilmoituksen (ks. liite 2);

Patentti-, tietämys- ja T&K-boksit

AJ.  panee merkille, että immateriaalioikeuksiin, patentteihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan (T&K) liittyviä järjestelyjä käytetään laajalti eri puolilla unionia; ottaa huomioon, että monikansalliset yritykset käyttävät niitä alentaakseen keinotekoisesti verojensa kokonaismäärää; panee merkille, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) koskevassa OECD:n toimintasuunnitelmassa (toimi nro 5) mainitaan niin kutsuttu muutettu nexus-lähestymistapa; toteaa, että käytännesääntötyöryhmän tehtävänä on myös analysoida ja seurata tehokkaasti tällaisia käytäntöjä jäsenvaltioissa;

AK.  ottaa huomioon, että käytännesääntötyöryhmä on analysoinut eurooppalaisia patenttiboksijärjestelyjä, mutta se ei ole saanut päätökseen analyysiaan erityisjärjestelyistä; toteaa, että OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmassa (toimi nro 5) viitataan niin kutsuttuun muutettuun nexus-lähestymistapaan T&K-kannustimien myöntämisen uutena standardina; toteaa, että jäsenvaltiot sopivat käytännesääntötyöryhmässä muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotosta kansallisessa lainsäädännössään vuodesta 2015 alkaen; toteaa niiden sopineen myös, että nykyiset patenttiboksijärjestelyt poistetaan vaiheittain käytöstä vuoteen 2021 mennessä; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat pahasti myöhässä muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotossa kansallisella tasolla;

AL.  toteaa useiden komission tutkimusten osoittaneen selvästi, että patenttiboksien ja T&K‑toiminnan välinen yhteys on usein mielivaltainen ja/tai keinotekoinen; toteaa, että tämän epäjohdonmukaisuuden perusteella voidaan olettaa, että kyseiset järjestelyt on useimmissa tapauksissa perustettu ja niitä käytetään veronkiertoon; toteaa, että T&K‑toiminnan avulla tuotettuja tuloja koskevat verokannustimet, pääasiassa patenttiboksit, johtavat usein kaikkien hallitusten, myös tällaista politiikkaa harjoittavien hallitusten, verotulojen merkittävään vähenemiseen; katsoo, että olisi syytä analysoida lisää, miten unionissa voidaan parhaiten kannustaa elintärkeään T&K‑toimintaan ja innovointiin luomatta haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että myös OECD ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ovat vahvistaneet useaan otteeseen, että ne eivät usko patenttiboksien olevan oikea keino T&K-toiminnan edistämiseen;

AM.  toteaa, että patenttiboksien keskeinen rooli haitallisissa verokäytäntöjärjestelyissä todettiin alun perin parlamentin edellisen erityisvaliokunnan (TAXE 1) tiedonhankintamatkoilla Alankomaihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja vahvistettiin sittemmin matkalla Kyprokseen; ottaa huomioon, että muissa jäsenvaltioissa on vastaavia järjestelmiä;

AN.  toteaa, että jäsenvaltioiden ulkopuolelle suuntautuvia maksuja koskevan yhdenmukaistetun lähestymistavan puuttuminen kokonaan on erityisen polttava ongelma; katsoo, että tässä nykyisessä koordinoimattomassa kehyksessä korko- ja rojaltidirektiivin sekä emo-tytäryhtiödirektiivin mukainen lähdeveron poistaminen yhdistettynä siihen, että joissakin jäsenvaltioissa ei kanneta lähdeveroa osinko-, lisenssi- ja rojaltimaksuista sekä ulkopuolelle suuntautuvista korkomaksuista, luo porsaanreikiä, joista voitot voivat virrata tosiasiallisesti mistä tahansa jäsenvaltiosta unionin ulkopuolelle ilman, että niitä verotettaisiin kertaakaan;

Yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän, verotusta käsittelevän korkean tason työryhmän ja verotustyöryhmän asiakirjat

AO.  toteaa, että käytännesääntötyöryhmän toimeksianto määriteltiin Ecofin-neuvoston 1. joulukuuta 1997 antamissa päätelmissä; toteaa, että käytännesääntötyöryhmän asiakirjat ovat erityisvaliokunnan työn kannalta olennainen tietolähde (kuten 25. marraskuuta 2015 annetussa parlamentin päätöslauselmassa jo todettiin);

AP.  toteaa, että joitakin käytännesääntötyöryhmän kokousasiakirjoja ja pöytäkirjoja annettiin parlamentin jäsenille vasta viiden kuukauden kuluttua erityisvaliokunnan toimikauden alkamisesta ja silloinkin ne annettiin käyttöön suljetuin ovin parlamentin tiloissa; toteaa, että joitakin lisäasiakirjoja on annettu käyttöön, mutta osaa asiakirjoista ja pöytäkirjoista ei ole julkistettu, niitä ei ole annettu käyttöön tai ne puuttuvat; ottaa huomioon, että komissio totesi epävirallisessa kokouksessa antaneensa kaikki komissiolta peräisin olevat ja sen käytössä olleet asiakirjat erityisvaliokunnan käyttöön, joten kaikkien muiden komissiolta peräisin olevien tärkeiden kokousasiakirjojen on täytynyt kadota, jos ne ovat koskaan olleetkaan komission hallussa;

AQ.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat antaneet epätyydyttäviä vastauksia parlamentin toistuviin pyyntöihin, jotka koskevat kaikkien kyseisten asiakirjojen julkistamista; toteaa tämän käytännön jatkuneen useita kuukausia; ottaa huomioon, että kyseiset asiakirjat on toimitettu Amsterdamin yliopiston tutkijoille avoimuusdirektiiviin perustuvan pyynnön vuoksi; toteaa, että nämä asiakirjat on kuitenkin äskettäin annettu käyttöön mutta vain luottamuksellisesti eikä niitä saa käyttää julkisessa keskustelussa; toteaa, että avoimuus ja tiedonsaanti ovat parlamentin toiminnan keskeisiä osatekijöitä;

AR.  toteaa, että käytännesääntötyöryhmässä on tutkittu erityiskysymyksiä, mutta se ei ole johtanut konkreettisiin uudistuksiin; huomauttaa, että esimerkiksi keskusteluja veropäätöksistä on käyty ainakin vuodesta 1999, ja silti sovittujen suositusten täytäntöönpanossa on edelleen vaikeuksia vielä LuxLeaks-tietovuodon jälkeenkin; toteaa, että patenttiboksijärjestelyjä koskevaa tutkimusta ei koskaan saatu kokonaan päätökseen vuonna 2014 eikä mitään muuta tutkimusta ole aloitettu, vaikka jäsenvaltiot ovat jäljessä uuden muutetun nexus-lähestymistavan käyttöönotossa;

Ulkoinen ulottuvuus: G20-ryhmä, OECD ja YK – osallistuminen ja seuraukset kehitysmaille

AS.  toteaa, että OECD, YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat mukana yhteisöveropohjan rapautumisen torjunnassa; pitää tarpeellisena varmistaa käytäntöjen yhdenmukaistaminen maailmanlaajuisesti ja yhteisten standardien, kuten OECD:n BEPS-paketissa ehdottamien standardien, täytäntöönpano; katsoo, että YK:n tasolla olisi perustettava hallitusten välinen foorumi, jonka jäsenyys ei ole yhtä valikoivaa kuin OECD:n ja G20-ryhmän jäsenyys, jotta kaikki maat, myös kehitysmaat, voisivat osallistua siihen yhdenvertaisina; ottaa huomioon, että Washingtonissa 14. ja 15. huhtikuuta 2016 pidetyssä G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien kokouksessa vedottiin jälleen kaikkiin maihin ja lainkäyttöalueisiin, jotta ne panisivat täytäntöön oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen avoimuutta ja todellista omistajuutta koskevat rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vaatimukset; toteaa, että jotkin G20-ryhmän jäsenet ovat vaatineet todellista omistajuutta koskevaa automaattista tietojenvaihtoa ja pyytäneet rahanpesunvastaista toimintaryhmää sekä verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevää maailmanlaajuista foorumia esittämään asiasta alustavia ehdotuksia lokakuuhun 2016 mennessä;

AT.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltoihin tehdyn tiedonhankintamatkan aikana havaittiin, että globaalilta tasolta puuttuu avoimuutta samoin kuin todellista omistajuutta koskeva yhteinen määritelmä; toteaa, että avoimuuden puute on ollut erityisen silmiinpistävää pöytälaatikkoyritysten ja asianajotoimistojen yhteydessä; panee merkille, että Yhdysvallat valmistelee parhaillaan OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa;

AU.  toteaa, että kehitysmaat eivät osallistu BEPS-prosessiin yhdenvertaisina neuvottelukumppaneina eikä prosessissa ole onnistuttu löytämään toimivia ratkaisuja köyhimpien maiden vero-ongelmiin, ja mainitsee näistä esimerkkinä verosopimusten maailmanlaajuisen verkoston, joka usein estää kehitysmaita verottamasta niiden alueella syntyneitä voittoja;

AV.  toteaa, että unionin ja Yhdysvaltojen viranomaisten välillä on jo yhteisiä verokysymyksiä koskevaa yhteistyötä, mutta vastaavaa yhteistyötä ei tehdä poliittisella tasolla, mikä koskee erityisesti parlamentaarista yhteistyötä;

AW.  ottaa huomioon, että heinäkuulle 2016 on suunnitteilla verotusaiheinen seminaari, jonka tavoitteena on vahva, kestävä ja tasapainoinen talouskasvu; ottaa huomioon, että G20‑ryhmä on kehottanut kaikkia kansainvälisiä järjestöjä, myös unionia, vastaamaan kyseisiin haasteisiin;

AX.  toteaa, että erityisvaliokunnan (TAXE 2) ja kehitysvaliokunnan yhteinen kuuleminen aiheesta ”Aggressiivisten verokäytäntöjen seuraukset kehitysmaille” on osoittanut, että kehitysmailla on vastaavia veropohjan rapautumiseen, voitonsiirtoihin, avoimuuden puutteeseen, maailmanlaajuisesti erilaisiin verojärjestelmiin sekä yhdenmukaisen ja tehokkaan kansainvälisen lainsäädännön puuttumiseen liittyviä ongelmia; toteaa, että kehitysmaat kärsivät aggressiivisesta verosuunnittelusta; toteaa, että kehitysmaiden verohallinnoilla ei ole resursseja eikä asiantuntemusta torjua tehokkaasti verovilppiä ja veronkiertoa;

AY.  huomauttaa, että G20-ryhmän jäsenet ovat vahvistaneet sitoutuneensa siihen, että toteutetaan toimia kehitysmaiden talouksien valmiuksien lujittamiseksi ja teollisuusmaiden kannustamiseksi noudattamaan 27. heinäkuuta 2015 pidetyssä YK:n kokouksessa hyväksytyn Addis Abeban veroaloitteen periaatteita; ottaa huomioon, että kehitysmaiden mielipiteillä ja painopisteillä on suuri merkitys tehokkaan maailmanlaajuisen koordinoinnin kannalta;

AZ.  ottaa huomioon, että IMF ja Maailmanpankki tarjoavat teknistä apua, kuten välineitä kehitysmaiden verohallintojen valmiuksien kehittämiseksi kansainvälisissä verokysymyksissä, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden valmiuksia verovilpin, veronkierron ja rahanpesun torjumiseksi erityisesti siirtohinnoittelun yhteydessä;

BA.  panee merkille, että Australian hallitus on ilmoittanut aikeistaan ottaa käyttöön veroa kiertäville monikansallisille yrityksille määrättävä siirrettyjen voittojen vero, jonka on määrä tulla voimaan 1. heinäkuuta 2017, sekä perustaa uusi veroviranomaisten työryhmä;

Parlamentin erityisvaliokunnan (TAXE 2) työ

BB.  ottaa huomioon, että eräät komission ehdottamista toimenpiteistä ovat suoria jatkotoimia parlamentin 16. joulukuuta 2015 ja 25. marraskuuta 2015 antamille päätöslauselmille; toteaa, että näin komissio on käynnistänyt ainakin osittain niihin sisältyviä tärkeitä aloitteita; toteaa, että muita näissä päätöslauselmissa vaadittuja kriittisiä toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu, ja mainitsee näistä esimerkkinä valtiontueksi katsottavien verotuksellisten toimenpiteiden uudistuksen, toimivat säännökset väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä toimenpiteet veroneuvojien tai rahoitusalan aggressiivisessa verosuunnittelussa antaman avun ja sen markkinoinnin hillitsemiseksi;

BC.  toteaa, että veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevä erityisvaliokunta (TAXE 1) analysoi ja arvioi erityisesti unionille aiheutuvia seurauksia ja että sen työn perusteella laadittiin päätöslauselma, joka hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä 25. marraskuuta 2015; huomauttaa, että 16. joulukuuta 2015 annettu parlamentin päätöslauselma hyväksyttiin niin ikään ylivoimaisella enemmistöllä; panee merkille, että komissio antoi yhteisen vastauksen 16. joulukuuta 2015 ja 25. marraskuuta 2015 annettuihin päätöslauselmiin;

BD.  ottaa huomioon, että parlamentin erityisvaliokunta (TAXE 2) asetettiin 2. joulukuuta 2015 ja se piti 11 kokousta, joista osan yhdessä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kehitysvaliokunnan kanssa, ja että kokouksissa sen kuultavana olivat kilpailusta vastaava komission jäsen Margrethe Vestager, talous- ja rahoitusasioista, verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen Pierre Moscovici, rahoitusvakaudesta, rahoituspalveluista ja pääomamarkkinaunionista vastaava komission jäsen Jonathan Hill, Alankomaiden valtiovarainministeri Eric Wiebes (neuvoston puheenjohtajavaltion edustajana), verotus- ja kehitysasioiden asiantuntijat, monikansallisten yritysten edustajat, pankkien edustajat ja unionin kansallisten parlamenttien jäsenet; toteaa erityisvaliokunnan pitäneen kokouksia myös Andorran, Liechtensteinin, Monacon, Guernseyn ja Jerseyn hallitusten edustajien kanssa ja saaneen kirjallisen ilmoituksen Mansaaren hallitukselta (ks. liite 1); huomauttaa, että lisäksi erityisvaliokunta teki tiedonhankintamatkat Yhdysvaltoihin (ks. mietinnön A8-0223/2016 liite 6) tarkastellakseen tiettyjä toimeksiantonsa kolmansia maita koskevan ulottuvuuden näkökohtia sekä Kyprokseen (ks. mietinnön A8‑0223/2016 liite 5); ottaa huomioon, että erityisvaliokunnan jäseniä kutsuttiin osallistumaan henkilökohtaisesti OECD:n verotusta käsittelevän korkean tason parlamenttien välisen työryhmän työhön; toteaa erityisvaliokunnan järjestäneen suljetuin ovin koordinaattoreiden kokouksia, joissa se kuuli Caymansaarten hallituksen edustajia, tutkivia journalisteja ja komission virkamiehiä; toteaa, että kaikki tämä toiminta on tuottanut runsaasti erittäin hyödyllistä tietoa käytännöistä ja verojärjestelmistä unionissa ja sen ulkopuolella ja auttanut selventämään joitakin tärkeitä kysymyksiä, mutta jotkin seikat ovat yhä vailla vastausta;

BE.  huomauttaa, että vain neljä seitsemästä monikansallisesta yrityksestä vastasi myöntävästi ensimmäiseen kutsuun tulla valiokunnan jäsenten kuultavaksi (ks. liite 2).

BF.  toteaa, että komissio ja neuvosto kieltäytyvät edelleen hyväksymästä ehdotusta Euroopan parlamentin asetukseksi parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja että parlamentin erityis- ja tutkintavaliokunnilla on sen vuoksi edelleen riittämättömät toimivaltuudet verrattuna jäsenvaltioiden parlamenttien tai Yhdysvaltojen kongressin vastaaviin valiokuntiin eikä niillä ole esimerkiksi oikeutta kutsua todistajia tai panna täytäntöön oikeutta tutustua asiakirjoihin;

BG.  ottaa huomioon, että neuvosto on viime aikoina useaan otteeseen hyväksynyt laaja-alaisia poliittisia kantoja verokysymyksissä jo ennalta ottamatta huomioon parlamentin kantoja tai edes odottamatta niitä;

Päätelmät ja suositukset

1.  palauttaa mieliin 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ja 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman päätelmät;

Komission ja jäsenvaltioiden jatkotoimet

2.  pitää valitettavana, että 13 jäsenvaltiolla ei ole asianmukaisia sääntöjä osinkojen verottomaan läpivirtaukseen perustuvan aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; pitää niin ikään valitettavana, että 13 jäsenvaltiota ei sovella minkäänlaista todellisen omistajan ja edunsaajan testiä hyväksyessään hakemuksen lähdeveron alentamisesta tai siitä vapauttamisesta; pitää myös valitettavana, että 14 jäsenvaltiolla ei toistaiseksi vieläkään ole ulkomaisia väliyhteisöjä koskevia sääntöjä, joilla estettäisiin aggressiivinen verosuunnittelu, ja että 25 jäsenvaltiolla ei ole sääntöjä, joilla torjuttaisiin paikallisen yrityksen erilainen verokohtelu toisessa valtiossa; pahoittelee sitä, että yksikään jäsenvaltio ei ole tähän mennessä vaatinut aggressiivisten verosuunnittelurakenteiden kieltämistä;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hyväksymään lisää lainsäädäntöehdotuksia yhteisöveron kierrosta, koska jäsenvaltioilla on varaa kiristää veronkierron vastaisia säännöksiään veropohjan rapautumisen estämiseksi; pitää erittäin valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole keskustelleet parlamentin suosituksista missään neuvoston työryhmässä;

4.  suhtautuu myönteisesti komission 28. tammikuuta 2016 julkistamaan veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin sekä kaikkiin sen jälkeen annettuihin lainsäädäntöehdotuksiin ja tiedonantoihin (ks. mietinnön A8-0223/2016 liite 4); pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi direktiivin hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muuttamisesta, jotta voidaan ottaa käyttöön maakohtainen raportointi veroviranomaisille, mutta pitää valitettavana, että neuvosto ei odottanut parlamentin kantaa voidakseen ottaa sen huomioon ennen oman kantansa hyväksymistä eikä se ennakoinut komission osallistuvan tietojenvaihtoon; kehottaa neuvostoa omaksumaan yksimielisen ja kunnianhimoisen kannan veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin ja säätämään veron kiertämisen torjunnasta yhdessä ainoassa direktiivissä, jotta voidaan tehokkaasti toteuttaa OECD:n suositukset ja mennä niitä pidemmälle ja siten saavuttaa unionin pyrkimykset ja varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sen sijaan, että niitä heikennettäisiin; pitää erittäin valitettavana, että nykyistä ehdotusta neuvoston kannaksi on heikennetty erityisesti jatkamalla korkovähennystä koskevien voimassa olevien sääntöjen soveltamista ja suppeammalla lähestymistavalla ulkomaisia väliyhteisöjä koskevaan sääntöön; on ilahtunut aloitteesta laatia tehokasta verotusta koskevan ulkoisen strategian yhteydessä unionin yhteinen määritelmä ja luettelo yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; painottaa, että luettelon olisi perustuttava puolueettomiin, tyhjentäviin ja mitattavissa oleviin kriteereihin; muistuttaa, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää sitovia toimia veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi tehokkaasti ja järjestelmällisesti;

5.  katsoo, että hallinnollista yhteistyötä koskeva direktiivi, johon on peräkkäin tehty monta tapauskohtaista, veropäätösten automaattista vaihtamista ja maakohtaista raportointia koskevaa muutosta, olisi nyt laadittava uudelleen kokonaisuudessaan, erityisesti tietojenvaihdon periaatteesta myönnettävien nykyisten poikkeusten vähentämiseksi ja lopulta niiden poistamiseksi mutta myös muista syistä;

6.  toistaa kantansa, että monikansallisten yritysten olisi julkaistava taseessaan selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa kunkin sellaisen jäsenvaltion ja kolmannen maan osalta, johon ne ovat sijoittuneet, tietyt tiedot, kuten voitto tai tappio ennen veroja, vero toiminnan tuloksesta, työntekijämäärä ja toteutetut toimet; painottaa, että on tärkeää asettaa nämä tiedot yleisön saataville, mahdollisesti unionin laajuisen keskusrekisterin muodossa;

7.  kehottaa komissiota antamaan ennen vuoden 2016 loppua ehdotuksen yhteiseksi yhdistetyksi yhtiöveropohjaksi (CCCTB) ja liittämään siihen asianmukaisen ja reilun jakoperusteen, koska se olisi kattava ratkaisu, jonka avulla voidaan puuttua haitallisiin verokäytäntöihin unionissa, selkiyttää ja yksinkertaistaa tilannetta yritysten kannalta ja helpottaa rajatylittävää taloudellista toimintaa unionissa; pitää yhdistämistä tällaisen yhtiöveropohjan välttämättömänä osatekijänä; katsoo, että yhdistäminen olisi toteutettava mahdollisimman pian ja että mahdolliset välivaiheen järjestelmät, kuten pelkkä veropohjan yhdenmukaistaminen tappioiden kuittausmekanismin kanssa, voivat olla vain tilapäisiä; pitää täysimääräisen ja pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottoa yhä kiireellisempänä; kehottaa jäsenvaltioita pääsemään nopeasti sopimukseen yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevasta ehdotuksesta, kun se on annettu, ja panemaan sitten lainsäädännön pikaisesti täytäntöön; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että yhteisöverokantojen porsaanreiät ja eroavuudet sekä hallinnollisten käytäntöjen erot voivat luoda epätasapuoliset toimintaedellytykset ja aiheuttaa epäreilua verokilpailua unionissa;

8.  suhtautuu myönteisesti komission 12. huhtikuuta 2016 antamaan ehdotukseen direktiiviksi direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta ja yritysverotuksen avoimuuden lisäämisestä; pitää kuitenkin valitettavana, etteivät komission ehdotuksen soveltamisala, kriteerit ja kynnysarvot ole parlamentin aiemmin hyväksymien kantojen mukaisia eivätkä ne siksi olisi tehokkaita;

9.  pitää myönteisenä neuvostossa 8. joulukuuta 2015 saavutettua yksimielisyyttä veropäätöksiä koskevasta automaattisesta tietojenvaihdosta; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto ei ottanut huomioon parlamentin suosituksia, jotka se esitti 20. lokakuuta 2015 antamassaan mietinnössä tällaista toimenpidettä koskevasta komission alkuperäisestä ehdotuksesta; painottaa, että komissiolla on oltava kattava pääsy unionin uuteen veropäätöstietokantaan; korostaa, että tarvitaan kattava ja tehokas tietokanta, joka sisältää kaikki veropäätökset, joilla on mahdollisesti rajatylittävä vaikutus; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeasti käyttöön tarvittavan säädöskehyksen veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamiseksi;

10.  tähdentää, että automaattinen tietojenvaihto tuottaa suuren määrän tietoa, joka on käsiteltävä, ja että kyseisten tietojen tietoteknistä käsittelyä koskevat kysymykset samoin kuin tietojen analysointiin tarvittavat henkilöresurssit on koordinoitava; kehottaa vahvistamaan komission roolia tässä työssä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan tarkasti ja noudattamaan täysin hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa kansallisella tasolla, jotta voidaan erityisesti selvittää, kuinka moni jäsenvaltio pyytää verotietoja kahdenvälisten verosopimusten perusteella tämän oikeusperustan sijasta; kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan verohallintojaan riittävällä henkilöstömäärällä, jotta voidaan varmistaa verotulojen tehokas perintä ja puuttua haitallisiin verokäytäntöihin, sillä resurssipula ja henkilöstöleikkaukset yhdistettyinä riittävän koulutuksen, teknisten välineiden ja tutkintavaltuuksien puuttumiseen ovat vakavasti heikentäneet joidenkin jäsenvaltioiden verohallintoja; kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään veroviranomaisten kanssa vaihdetut tiedot ja finanssialan valvonta- ja sääntelyviranomaisten kanssa vaihdetut tiedot;

11.  on tyytyväinen Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan 12. toukokuuta 2016 antamaan ilmoitukseen, että ne perustavat julkiset rekisterit yritysten todellisista omistajista ja edunsaajista; on ilahtunut Ranskan sitoutumisesta julkisen trustirekisterin perustamiseen; tukee Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitoutumisessa siihen, että se velvoittaa ulkomaiset yritykset joko ostamaan maasta kiinteistön tai tekemään kanssaan sopimuksen, jossa ilmoitetaan niiden todellinen omistaja ja edunsaaja; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään vastaavia aloitteita;

12.  pitää valitettavana, että uuteen OECD:n globaaliin standardiin automaattista tietojenvaihtoa varten ei sisälly siirtymäaikaa kehitysmaita varten ja että standardin vastavuoroisuuden vuoksi ne maat, joilla on yhä heikot valmiudet ottaa käyttöön tarvittava infrastruktuuri vaadittujen tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, voivat käytännössä jäädä sen ulkopuolelle;

13.  toteaa, että yhteinen siirtohinnoittelufoorumi on sisällyttänyt työohjelmaansa vuosiksi 2014–2019 hyvien käytäntöjen kehittämisen sen varmistamiseksi, että OECD:n asiaa koskevissa ohjeissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet; panee merkille, että komissio seuraa työn edistymistä;

14.  korostaa, että 70 prosenttia voitonsiirroista tapahtuu siirtohinnoittelun avulla ja että paras tapa puuttua tähän on hyväksyä täysimääräinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja; kehottaa komissiota silti esittämään konkreettisen lainsäädäntöehdotuksen siirtohinnoittelusta ottaen huomioon vuonna 2010 annetut siirtohinnoittelua koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten; korostaa lisäksi, että saatetaan tarvita lisätoimia, jotta voidaan hillitä unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä BEPS-riskejä, jotka johtuvat siirtohinnoittelukehyksestä, erityisesti aineettomien hyödykkeiden hinnoittelusta, ja että olisi tutkittava aktiivisesti globaaleja vaihtoehtoja nykyiselle markkinaehtoperiaatteelle ja testattava, onko niillä mahdollista varmistaa reilumpi ja tehokkaampi globaali verojärjestelmä;

15.  pitää myönteisenä, että kilpailusta vastaava komission jäsen Margrethe Vestager totesi siirtohinnoittelun erityiseksi painopisteeksi valtiontukitapauksissa, koska sen on raportoitu olevan yleisesti käytetty väline monikansallisten yritysten verovilppi- tai veronkiertojärjestelyissä, kuten konsernien sisäisissä lainoissa; toteaa, että verotukseen liittyvän valtiontuen määrittelystä ja sääntelystä ei tällä hetkellä ole olemassa ohjeita, mutta tämäntyyppinen valtiontuki on osoittautunut huolestuttavaksi veronkierron välineeksi; kehottaa komissiota luomaan ohjeita ja vahvistamaan selkeitä kriteereitä, jotta voidaan määritellä paremmin siirtohinnoittelun rajat ja siten arvioida paremmin valtiontukitapauksia; tukee komission tutkintojen päätelmiä Starbucksin, Fiatin ja Amazonin tapauksessa; korostaa tarvetta antaa komissiolle oikeus tutustua kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin;

16.  pitää valitettavana, että monet kuultavana olleet monikansalliset yritykset eivät ole selväsanaisesti tuominneet veronkiertokäytäntöjä ja aggressiivista verosuunnittelua; painottaa, että monikansalliset yritykset voivat helposti myöntää keinotekoisia konsernien sisäisiä lainoja aggressiivista verosuunnittelua varten; painottaa, että tällaisen velkarahoituksen suosiminen on veronmaksajien ja rahoitusvakauden kannalta haitallista; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita poistamaan verolainsäädännöstään velkarahoituksen edullisen verokohtelun;

17.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien toiminta on ratkaisevaa verovilpin ja veronkierron laajuuden paljastamiseksi ja että siksi heidän suojelunsa on turvattava oikeudellisesti ja sitä on lujitettava koko unionissa; panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan neuvoston toiminnan tässä asiassa; katsoo, että tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava oikeutettujen liikesalaisuuksien suoja estämättä, haittaamatta tai typistämättä kuitenkaan millään tavoin väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien mahdollisuuksia dokumentoida ja paljastaa laittomia, epäoikeudenmukaisia tai haitallisia käytäntöjä, kun tämä on selvästi ja ylivoimaisesti yleisen edun mukaista; pitää valitettavana, ettei komissio aio ryhtyä pikaisesti toimiin asiassa ottaen huomioon aivan hiljattain tehdyt väärinkäytösten paljastajien merkittävät paljastukset, joihin viitataan yleisesti LuxLeaks-tietovuotona ja Panama-papereina;

18.  on ilahtunut siitä, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen kaksinkertaista verotusta koskevien riitojenratkaisumekanismien parantamisesta; painottaa, että selkeän aikataulun asettaminen riitojenratkaisumenettelyille on järjestelmien tehokkuuden lisäämisen kannalta ratkaisevaa;

19.  on tyytyväinen tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta annettuun tiedonantoon, jossa Euroopan investointipankkia (EIP) vaaditaan sisällyttämään hyvää hallintotapaa koskevat vaatimukset kaikkiin sen valittujen rahoituksen välittäjien kanssa tekemiin sopimuksiin; kehottaa EIP:tä vahvistamaan vastuullista verotusta koskevan uuden toimintapolitiikan ottaen lähtökohdaksi yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevan toimintapolitiikkansa tarkastelun vuonna 2016 tiiviissä vuoropuhelussa kansalaisyhteiskunnan kanssa; toistaa kantanaan, että EIP:n olisi vahvistettava due diligence -prosessiaan, jotta voitaisiin parantaa todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen laatua ja estää tehokkaammin transaktiot sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, joista on huonoja kokemuksia avoimuuden, petosten, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun tai haitallisten sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten yhteydessä tai jotka on rekisteröity offshore-rahoituskeskuksiin tai veroparatiiseihin tai jotka käyttävät aggressiivista verosuunnittelua;

20.  kehottaa komissiota esittämään selkeää lainsäädäntöä ”taloudellisen sisällön”, ”arvonmuodostuksen” ja ”kiinteän toimipaikan” määrittelemiseksi, jotta voidaan puuttua erityisesti postilaatikkoyrityksiä koskevaan kysymykseen;

Yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden musta lista ja niille määrättävät konkreettiset seuraamukset sekä lähdevero

21.  toteaa, että komission toistaiseksi ainoa konkreettinen yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita, merentakaiset alueet mukaan luettuina, koskeva aloite on tehokasta verotusta koskeva ulkoinen strategia; panee merkille, että OECD:n kriteerit yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luetteloimiseksi ovat tähän mennessä osoittautuneet tehottomiksi pyrittäessä torjumaan tätä ongelmaa eivätkä ne ole toimineet pelotteena; korostaa, että edelleenkin on kolmansia maita, jotka suojelevat laittomasti hankittua omaisuutta, mikä estää unionin viranomaisia perimästä sitä takaisin;

22.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian yhteisen unionin määritelmän ja luettelon yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista (niin kutsuttu veroparatiisien musta lista) sellaisten vakaiden, avointen ja objektiivisten kriteerien perusteella, joihin kuuluvat OECD:n suositusten, verotuksen avoimuutta koskevien toimenpiteiden, BEPS‑toimintasuunnitelman toimenpiteiden ja automaattista tietojenvaihtoa koskevien standardien täytäntöönpano, aktiivisten haitallisten verokäytäntöjen olemassaolo, ulkomailla asuville yksityis- tai oikeushenkilöille myönnetyt edut, taloudellista sisältöä koskevan vaatimuksen puuttuminen sekä oikeushenkilöiden (kuten trustien, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja säätiöiden) yritysrakenteen taikka omaisuuden omistusoikeuden tai oikeuksien käyttöoikeuden ilmoittamatta jättäminen, ja pitää myönteisenä komission aikomusta päästä sopimukseen tällaisesta luettelosta seuraavan puolen vuoden aikana; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään sopimuksen vuoden 2016 loppuun mennessä; katsoo, että ennen luetteloon ottamista tarvitaan rakentavaan vuoropuheluun perustuva eskalointimenettely sen lainkäyttöalueen kanssa, jolla on havaittu puutteita, jotta prosessilla on myös ennaltaehkäisevä vaikutus; katsoo, että olisi otettava käyttöön mekanismi, jotta luettelosta voidaan poistaa lainkäyttöalueita, jos ja sitten kun vaatimuksia noudatetaan; katsoo, että arviointi olisi ulotettava koskemaan myös OECD:n jäseniä;

23.  kehottaa luomaan mustalle listalle otetuille yhteistyöhaluttomille lainkäyttöalueille määrättäville seuraamuksille konkreettiset unionin sääntelypuitteet, joihin sisältyy muun muassa mahdollisuus vapaakauppasopimusten tarkasteluun ja viimeisenä keinona niiden soveltamisen keskeyttämiseen, kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten soveltamisen keskeyttämiseen ja unionin varojen saannin kieltämiseen; huomauttaa, että seuraamusten tarkoituksena on saada aikaan muutoksia kyseisten lainkäyttöalueiden lainsäädäntöön; kehottaa soveltamaan seuraamuksia myös yrityksiin, pankkeihin, tili- ja asianajotoimistoihin sekä veroneuvojiin, joiden on osoitettu osallistuneen laittomaan, haitalliseen tai epäoikeudenmukaiseen toimintaan tällaisten lainkäyttöalueiden kanssa tai helpottaneen laittomia, haitallisia tai epäoikeudenmukaisia yhteisöverojärjestelyjä hyödyntäen oikeudellisia välineitä kyseisillä lainkäyttöalueilla sijaitsevien oikeushenkilöiden kanssa;

24.  kehottaa komissiota laatimaan sitovaa lainsäädäntöä, jolla kielletään kaikkia unionin toimielimiä avaamasta tilejä tai toimimasta lainkäyttöalueilla, jotka on otettu yhteiseen unionin luetteloon yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista;

25.  kehottaa jäsenvaltioita neuvottelemaan uudelleen kahdenväliset verosopimuksensa kolmansien maiden kanssa monenvälisen välineen avulla, jotta niihin voidaan sisällyttää riittävän tehokkaat väärinkäytösten vastaiset lausekkeet ja siten torjua sopimuskeinottelua, mukaan luettuina verotusoikeuksien jakaminen lähde- ja kotipaikkavaltioiden välillä taloudellisen sisällön perusteella sekä kiinteän toimipaikan asianmukainen määritelmä; korostaa lisäksi, että tämä prosessi nopeutuisi huomattavasti, jos jäsenvaltiot antaisivat komissiolle valtuudet neuvotella kyseisistä verosopimuksista unionin puolesta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kehitysmaiden reilun kohtelun tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa;

26.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen jäsenvaltioiden perimästä unionin laajuisesta lähdeverosta sen varmistamiseksi, että unionissa syntyneitä voittoja verotetaan ainakin kerran, ennen kuin ne poistuvat unionista; toteaa, että tällaiseen ehdotukseen olisi sisällytettävä palautusjärjestelmä kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi; painottaa, että tällaisessa yleisessä lähdeverojärjestelmässä, joka perustuu hyvitysmenetelmään, on se hyvä puoli, että siten estetään kaksinkertainen verottamatta jääminen sekä veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot ilman kaksinkertaisen verotuksen mahdollisuutta;

27.  pitää valitettavana, että Andorra ja Monaco sitoutuivat automaattiseen tietojenvaihtoon vuodesta 2018 eivätkä vuodesta 2017 alkaen; huomauttaa, että jotkin yhteistyöhaluttomat lainkäyttöalueet, kuten Andorra, noudattavat tietojenvaihtoa koskevia standardeja mutta ovat muuttumassa alhaisen verokannan lainkäyttöalueiksi; on huolestunut siitä, että Andorran ja Espanjan välisessä kaksinkertaista verotusta koskevassa sopimuksessa ei tällä hetkellä varmisteta tuloksellista automaattista tietojenvaihtoa; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti, miten jäsenvaltioiden entisten tai nykyisten yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden kanssa allekirjoittamiin sopimuksiin sisältyvää automaattista tietojenvaihtoa sovelletaan käytännössä;

28.  ottaa esille unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden verokohtelun eroavuudet, jotka liittyvät yhteisöjen nimeämiseen, joka johtaa kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen, ja katsoo, että näitä eroavuuksia olisi torjuttava vaikuttavasti unionin sääntelyllä veronkierron vastaiseen toimenpidepakettiin liittyvien komission ehdotusten lisäksi;

Patentti-, tietämys- ja T&K-boksit

29.  toteaa, että toistaiseksi patentti-, tietämys- ja T&K-boksit eivät ole osoittautuneet niin tehokkaiksi keinoiksi edistää innovointia unionissa kuin niiden olisi pitänyt olla; pitää valitettavana, että sen sijaan monikansalliset yritykset käyttävät niitä voitonsiirtoihin aggressiivisten verosuunnittelujärjestelyjen avulla, ja mainitsee näistä esimerkkinä hyvin tunnetut double Irish- ja Dutch sandwich -järjestelyt; katsoo, että patenttiboksit ovat vääränlainen ja tehoton väline taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen; tähdentää, että T&K-toimintaa voidaan edistää laajemmilla politiikkatoimilla, joilla edistetään pitkän aikavälin innovointia ja riippumatonta tutkimusta, sekä avustuksilla, joita olisi suosittava patenttibokseihin verrattuna, koska niillä on pienempi riski tulla käytetyksi veronkiertojärjestelyissä; toteaa, että patenttiboksien ja T&K-toiminnan välinen yhteys on usein mielivaltainen ja että nykyiset mallit johtavat kisaan monikansallisten yritysten pienimmästä tosiasiallisesta verotuksesta;

30.  pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot ovat varsinkin käytännesääntötyöryhmässä toistaiseksi sivuuttaneet tämän asian ja niiden on vielä esitettävä sopiva aikataulu sen ratkaisemiseksi;

31.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia patenttibokseja koskevaksi sitovaksi unionin lainsäädännöksi, joka menee OECD:n muutettua nexus-lähestymistapaa pidemmälle ja jossa ratkaistaan sen heikkoudet, jotta voidaan estää patenttiboksien väärinkäyttö veronkiertoon ja varmistaa, että ne liittyvät aitoon taloudelliseen toimintaan, jos ja kun niitä käytetään; painottaa, että komission ehdotusta olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin uusiin patenttibokseihin ja että kaikkia nykyisiä, vielä voimassa olevia patenttibokseja olisi mukautettava vastaavasti;

32.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään korko- ja rojaltidirektiiviin sekä emo-tytäryhtiödirektiiviin tosiasiallista vähimmäisverotusta koskevan lausekkeen ja varmistamaan, ettei poikkeuksia myönnetä neuvostossa;

Pankit, veroneuvojat ja välittäjät

33.  pitää erittäin valitettavana, että eräillä pankeilla, veroneuvojilla, asianajo- ja tilitoimistoilla sekä muilla välittäjillä on ollut keskeinen rooli suunniteltaessa niiden asiakkaille aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä ja että ne ovat myös auttaneet kansallisia hallituksia suunnittelemaan verosääntöjä ja -lakeja, mikä on aiheuttanut merkittävän eturistiriidan;

34.  on huolestunut rahoituslaitosten sekä neuvonantajien ja asianajotoimistojen puutteellisesta avoimuudesta ja riittämättömästä dokumentoinnista, jotka liittyvät tiettyihin vero- ja finanssineuvojien ja oikeudellisten neuvojien suosittelemiin yritysten omistajuus- ja hallintamalleihin ja jotka vahvistettiin äskettäisissä Panama-papereihin liittyvissä paljastuksissa; suosittaa, että pöytälaatikkoyrityksiä koskevaan ongelmaan puututaan vahvistamalla yksityisyritysten perustamista koskevia avoimuusvaatimuksia;

35.  on huolestunut kansallisten verohallintojen puutteellisesta avoimuudesta ja riittämättömästä dokumentoinnista, jotka koskevat siirtohinnoittelupäätösten, patenttiboksien, veropäätösten ja muiden harkinnanvaraiseen yhteisöverotukseen liittyvien tekijöiden vaikutuksia kilpailuun;

36.  kehottaa vahvistamaan olemassa olevia veroneuvonta-alan käytännesääntöjä ja erityisesti ottamaan huomioon mahdolliset eturistiriidat siten, että ne tuodaan julki selkeästi ja ymmärrettävästi; kehottaa komissiota ehdottamaan unionin käytännesääntöjä kaikille neuvontapalveluille, jotta mahdolliset eturistiriitatilanteet voidaan tuoda selkeästi julki; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä veroneuvojia koskeva unionin yhteensopimattomuusjärjestelmä, jotta voidaan estää eturistiriidat heidän tarjotessaan neuvontaa sekä julkiselle että yksityiselle sektorille ja estää muut eturistiriidat;

37.  kiinnittää huomiota eturistiriitoja koskeviin riskeihin, jotka johtuvat siitä, että samoissa tilitoimistoissa tarjotaan lainopillisia sekä veroneuvonta- ja tilintarkastuspalveluja; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää erottaa nämä palvelut selkeästi toisistaan; pyytää komissiota varmistamaan eturistiriitojen estämiseksi annetun lainsäädännön asianmukaisen seurannan ja täytäntöönpanon ja tutkimaan tarvetta tarkistaa tilintarkastusdirektiiviä, erityisesti sen 22 artiklan säännöksiä, ja tilintarkastusasetusta, erityisesti sen 5 artiklan säännöksiä ja niihin sisältyvää muiden kuin tilintarkastuspalvelujen ”olennaisen vaikutuksen” määritelmää;

38.  pyytää komissiota teettämään tutkijayhteisön ja veroneuvojien välisistä kytköksistä tutkimuksen, jossa tarkastellaan ainakin eturistiriitoja koskevaa kysymystä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, kuten verovilppiin osallistuville yritysjohtajille määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset ja mahdollisuus perua toimilupa ammattilaisilta ja yrityksiltä, joiden on osoitettu osallistuneen laittomien verosuunnittelu- ja verovilppijärjestelyjen suunnitteluun, niiden käyttöä koskevaan neuvontaan tai niiden käyttöön; pyytää, että komissio tutkii mahdollisuutta ottaa käyttöön suhteellinen taloudellinen vastuu laittomiin verokäytäntöihin osallisille veroneuvojille;

40.  kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön suhteellinen taloudellinen vastuu pankeille ja rahoituslaitoksille, jotka helpottavat siirtoja tunnettuihin veroparatiiseihin, sellaisina kuin ne määritellään tulevassa unionin yhteisessä veroparatiisien ja yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelossa;

41.  kehottaa komissiota tiukentamaan vaatimuksia, jotka koskevat pankkien raportointia jäsenvaltioiden veroviranomaisille unionin yhteisessä veroparatiisien ja yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luettelossa mainituille alueille tai kyseisiltä alueilta tehdyistä siirroista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pankit ja muut rahoituslaitokset antavat vastaavia tietoja sääntely- ja veroviranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan niiden verohallintojen valmiuksia tutkia verovilppi- ja veronkiertotapauksia;

42.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan käyttöön pankkeja, veroneuvojia ja muita välittäjiä varten pakollinen ilmoitusvaatimus, joka koskee monimutkaisia rakenteita ja erityispalveluja, jotka liittyvät unionin laajuiseen luetteloon veroparatiiseista ja yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista otettuihin lainkäyttöalueisiin ja jotka on suunniteltu ja joita asiakkaat käyttävät verovilpin, veropetosten, rahanpesun tai terrorismin rahoituksen helpottamiseksi;

43.  kehottaa komissiota(31) ottamaan käyttöön yhteisiä väärinkäytösten vastaisia vähimmäissääntöjä, joilla torjutaan tiettyjen omaisuuserien hybridisiirtojen tuottamaa hyötyä(32), sillä niiden seurauksena on usein tulonvähennys yhdessä jäsenvaltiossa ilman, että sitä sisällytetään veropohjaan toisessa jäsenvaltiossa, tai ulkomaille maksetusta verosta myönnettävien verohyvitysten väärinkäyttö;

Väärinkäytösten paljastajat

44.  tuo jälleen esille väärinkäytösten paljastajien ratkaisevan roolin paljastettaessa väärinkäytöksiä, kuten laittomia tai epäoikeudenmukaisia käytäntöjä; katsoo, että tällaiset paljastukset tuovat esiin verovilpin, veronkierron ja rahanpesun laajuuden ja ovat siksi selvästi yleisen edun mukaisia, kuten äskettäiset LuxLeaks-tietovuodon ja Panama-paperien paljastukset osoittivat, sillä niissä ilmeni, millaisen suuruusluokan ilmiö omaisuuserien siirto alhaisen verokannan lainkäyttöalueille on; palauttaa mieliin, että veroihin liittyvien väärinkäytösten havaitseminen ja niiden tekijöiden syytteeseenpano riippuvat ratkaisevasti tietojen saatavuudesta ja niiden laadusta;

45.  pitää valitettavana, että komissio tyytyy toimissaan tällä hetkellä vain seuraamaan unionin eri toiminta-alojen kehitystä eikä suunnittele ryhtyvänsä konkreettisiin toimiin ongelman ratkaisemiseksi; on huolestunut siitä, että tällainen suojan puute saattaa vaarantaa uusien paljastusten julkistamisen, jolloin jäsenvaltiot saattavat menettää oikeutettuja verotulojaan; pitää erittäin valitettavana, että komissio ei ole antanut tyydyttävää vastausta 25. marraskuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman 144 ja 145 kohdassa esitettyihin pyyntöihin eikä 16. joulukuuta 2015 annetun parlamentin päätöslauselman suosituksiin eikä erityisesti pyyntöön esittää selkeät oikeudelliset puitteet väärinkäytösten paljastajien suojelulle vuoden 2016 loppuun mennessä;

46.  kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian selkeitä oikeudellisia puitteita, joilla taataan väärinkäytösten paljastajien sekä toimittajien ja muiden tiedotusvälineisiin yhteydessä olevien ja niitä auttavien ja niiden toimintaa helpottavien henkilöiden tehokas suojelu; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöään väärinkäytösten paljastajien suojelusta, jotta syyte olisi mahdollista jättää nostamatta tapauksissa, joissa henkilöt ovat toimineet yleisen edun nimissä; kehottaa pitämään tässä mallina joissakin jäsenvaltioissa jo voimassa olevia parhaita esimerkkejä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevasta lainsäädännöstä;

Käytännesääntötyöryhmä ja toimielinten väliset kysymykset

47.  pitää valitettavana, että ensimmäinen ja toinen erityisvaliokunta (TAXE 1 ja TAXE 2) pyysivät useaan otteeseen saada tutustua kaikkiin käytännesääntötyöryhmän asiakirjoihin ja pöytäkirjoihin, mutta tästä huolimatta jäsenten tutustuttavaksi annettiin vain rajallinen määrä uusia asiakirjoja suljetuin ovin ja tämä tapahtui vasta viiden kuukauden kuluttua toisen erityisvaliokunnan toimeksiannon alkamisesta; huomauttaa, että osa näistä asiakirjoista olisi pitänyt julkistaa, jotta niiden sisällön julkinen tarkastelu ja niistä käytävä avoin poliittinen keskustelu olisivat mahdollisia; panee lisäksi merkille, että neuvoston halukkuus vastata pyyntöön ei ole edelleenkään tyydyttävä;

48.  toteaa, että komissio antoi käyttöön joitakin käytännesääntötyöryhmän kokousten sisäisiä pöytäkirjoja, mutta pitää valitettavana, että se ei kyennyt pitämään kirjaa kaikista jaetuista asiakirjoista; katsoo, että komission velvollisuutena on tallettaa ja kirjata kaikki käytännesääntötyöryhmän työn yhteydessä jaetut tiedot ja asiakirjat, jotta on mahdollista arvioida, ovatko jäsenvaltioiden toimenpiteet perussopimusten mukaisia; kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi keräämällä takaisin kaikki asiakirjat; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tekemään asiassa yhteistyötä komission kanssa;

49.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan käytännesääntötyöryhmän työmenetelmien avoimuutta ja vaikuttavuutta, sillä ne ovat yksi tekijöistä, jotka haittaavat mahdollisia konkreettisia parannuksia haitallisten verokäytäntöjen torjumisessa; pitää valitettavana, ettei se ole saanut useita käytännesääntötyöryhmän kokousasiakirjoja, jotka ovat peräisin neuvostolta tai jäsenvaltioilta, vaikka kokousasiakirjat ovat olennaisen tärkeitä erityisvaliokunnan toimeksiannon toteuttamiseksi asianmukaisesti; kehottaa julkistamaan säännöllisesti valvontansa tulokset, jotka koskevat sitä, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet esitettyjä suosituksia; kehottaa käytännesääntötyöryhmää laatimaan julkisesti saatavilla olevan vuosikertomuksen, jossa mainitaan ja kuvataan haitallisimmat jäsenvaltioiden vuoden aikana soveltamat verokäytännöt; toistaa vuonna 2015 neuvostolle esittämänsä pyynnön perustaa poliittisen tason verokomitea;

50.  päättelee julkisesti saatavilla olevan tiedon perusteella, että käytännesääntötyöryhmä tarkasteli 421:tä toimenpidettä vuosina 1998–2014 ja piti niistä haitallisina 111:tä (26:ta prosenttia), joskin kaksi kolmasosaa toimenpiteistä tutkittiin tosiasiassa työryhmän viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana; toteaa, että jäsenvaltiot tutkivat toimenpiteitä entistä harvemmin ja vuonna 2014 tutkittiin ainoastaan viisi prosenttia kaikista toimenpiteistä, ja pitää valitettavana, että työryhmä ei ole havainnut haitallisia verotoimenpiteitä sitten vuoden 2012 marraskuun; toteaa, että käytännesääntöryhmä ei ole ollut täysin tehtäviensä tasalla kymmenen viime vuoden aikana ja että sen hallintoa ja toimeksiantoa on kiireellisesti tarkistettava;

51.  toistaa vuonna 2015 komissiolle esittämänsä pyynnön päivittää vuodelta 1999 peräisin olevaa Simmons & Simmonsin selvitystä hallinnollisista käytännöistä, jotka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 selvityksen eli Primarolon selvityksen (SN 4901/99) 26 kohdassa;

52.  painottaa, että vaikka käytännesäännöt ovat tuoneet joitakin parannuksia, jäsenvaltiot eivät tehokkaasti ilmoita mahdollisesti haitallisista toimenpiteistä, haitallisten toimenpiteiden määrittämistä koskevat kriteerit ovat vanhentuneita ja haitallisuutta koskevien päätösten edellyttämä yksimielisyysperiaate on osoittautunut tehottomasti; pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot vastustavat käytännesääntötyöryhmän välttämätöntä uudistusta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan uudistaa mahdollisimman pian haitallisten toimenpiteiden määrittämiskriteerit ja käytännesääntötyöryhmän hallintoon liittyvät seikat (kuten päätöksentekorakenne ja sovitun sääntelyn purkamisen ja uusista toimenpiteistä pidättymisen seuranta, mahdollisten viivästysten välttäminen ja seuraamukset tapauksissa, joissa vaatimuksia ei noudateta) ja siten lisätä sen julkista avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta samoin kuin taata parlamentin vahva osallistuminen ja tiedonsaanti; tuo esille puutteet ja muut liitteessä 3 mainitut asiaa koskevat tiedot; toteaa myös, että kun verrataan komission luetteloa kaikista verojärjestelyistä, joita käytännesääntötyöryhmä on virallisesti arvioinut, ja vastaavia kokousasiakirjoja päätöksentekohetkellä ja sen jälkeen, monissa tapauksissa jää epäselväksi, miten päätös on tehty ja miksi esimerkiksi järjestelyt, joiden oli perusteltua odottaa olevan haitallisia, julistettiin lopulta haitattomiksi ja ovatko jäsenvaltiot tapauksissa, joissa haitallisuus näytettiin toteen arvioinnin perusteella, saattaneet asiaankuuluvat purkamismenettelyt tyydyttävästi täytäntöön; korostaa, että jäsenvaltiot eivät siten ole noudattaneet neuvoston direktiivien 77/799/ETY ja 2011/16/EU velvoitteita, sillä ne eivät ole vaihtaneet oma-aloitteisesti tietoja silloinkaan, kun se olisi ollut selvästi perusteltua, vaikka kyseiset direktiivit jättävät harkintavaltaa odottaa, että muissa jäsenvaltioissa saattaa syntyä verotappioita tai että verosäästöt voivat johtua keinotekoisista voitonsiirroista konsernien sisällä; painottaa, että komissio ei ole hoitanut tehtäväänsä perussopimusten valvojana SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska se ei ole toiminut asiassa eikä ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat velvoitteitaan, erityisesti neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU tarkoitettuja velvoitteita, vaikka näin ei näytä olleen;

53.  toteaa erityisvaliokunnalle käyneen selväksi, että eräät jäsenvaltiot jarruttavat järjestelmällisesti edistymistä veronkierron torjumisessa; toteaa, että hallinnollisista käytännöistä (päätöksistä) keskusteltiin käytännesääntötyöryhmässä lähes 20 vuoden ajan; tuomitsee sen, että monet jäsenvaltiot olivat haluttomia vaihtamaan tietoja päätöskäytännöistään ennen LuxLeaks-tietovuotoa ja ovat yhä haluttomia saattamaan käytännesääntötyöryhmässä kehitetyn malliohjeen osaksi kansallista lainsäädäntöään huolimatta LuxLeaks-tietovuodon jälkeen antamistaan sitoumuksista;

54.  kehottaa komissiota takaamaan parlamentille pysyvän, oikea-aikaisen ja säännöllisen oikeuden tutustua verotusta tarkastelevien neuvoston ryhmien, mukaan luettuina yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä, verotusta käsittelevä korkean tason työryhmä ja verotustyöryhmä, kokousasiakirjoihin ja pöytäkirjoihin; ehdottaa, että komissio käyttää tässä yhteydessä esimerkkinä parlamentin kanssa tehtyä sopimusta YVM:n/EKP:n pöytäkirjoihin tutustumisesta;

55.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, mieluiten SEUT-sopimuksen 116 tai 352 artiklan nojalla taikka tiiviimmän yhteistyön nojalla, käytännesääntötyöryhmän vaikuttavuuden lisäämisestä, mikäli jäsenvaltioiden vastaus ei ole tyydyttävä;

56.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti toimiin veropetosten, verovilpin, veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta; pitää valitettavana, että neuvosto ja erityisesti tietyt jäsenvaltiot eivät ole vuosikausiin toteuttaneet päättäväisiä toimia näissä kysymyksissä, ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden mahdollisuudesta luoda tiiviimmän yhteistyön järjestelmiä (vähintään yhdeksän jäsenvaltion kesken) haitallisten ja laittomien verokäytäntöjen vastaisten toimien nopeuttamiseksi;

57.  kehottaa perustamaan komission yhteyteen uuden unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaavan keskuksen, jonka tehtävänä on turvata sisämarkkinoiden moitteeton ja johdonmukainen toiminta ja kansainvälisten standardien täytäntöönpano; katsoo, että uuden keskuksen olisi vastattava jäsenvaltioiden veropolitiikan arvioinnista ja seurannasta unionin tasolla, varmistettava, että jäsenvaltiot eivät toteuta uusia haitallisia verotoimenpiteitä, valvottava, että jäsenvaltiot noudattavat unionin yhteistä yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden luetteloa, varmistettava kansallisten verohallintojen yhteistyö (esimerkiksi koulutus ja parhaiden käytäntöjen vaihto) ja edistettävä sitä sekä käynnistettävä korkea-asteen koulutusohjelmia tällä alalla; katsoo, että näin keskus voisi auttaa estämään sellaisten uusien verotuksen porsaanreikien syntymistä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden koordinoimattomista toimintapoliittisista aloitteista, sekä torjumaan veroalan käytäntöjä ja standardeja, jotka voisivat horjuttaa, haitata tai häiritä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja perustaa; katsoo, että keskus voisi toimia myös väärinkäytösten paljastajien yhteyspisteenä, jos jäsenvaltiot ja kansalliset verohallinnot eivät toteuta toimia verovilpin ja veronkierron paljastuttua tai eivät tutki asiaa asianmukaisesti; katsoo, että keskukseen voitaisiin koota asiantuntemusta unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan vähentää veronmaksajiin kohdistuvaa rasitetta;

Ulkoinen ulottuvuus

58.  pitää ilahduttavana, että G8- ja G20-ryhmien tasolla painotetaan jälleen verokysymyksiä, minkä pitäisi johtaa uusien suositusten antamiseen; kehottaa komissiota puolustamaan tulevissa G20-ryhmän kokouksissa ja tapauskohtaisissa seminaareissa unionin johdonmukaista kantaa; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti kaikista yhteisöveropohjan rapautumisen, aggressiivisten verosuunnittelukäytäntöjen ja laittomien rahavirtojen torjumista koskeviin G20-ryhmän päätöksiin sisältyvistä havainnoista ja päätösten mahdollisista seurauksista;

59.  kehottaa unionia, G20-ryhmää, OECD:tä ja YK:ta tekemään edelleen yhteistyötä edistääkseen maailmanlaajuisia toimintaohjeita, joista on hyötyä myös kehitysmaille;

60.  kannattaa sitä, että YK:n yhteyteen luodaan maailmanlaajuinen elin, jolle annetaan riittävät välineet ja tarpeeksi lisäresursseja ja jonka tehtävänä on varmistaa, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen muotoiluun ja uudistamiseen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita aloittamaan työn kunnianhimoisen maailmanlaajuisen verohuippukokouksen järjestämiseksi ja edellä mainitun kaltaisen hallitusten välisen elimen perustamiseksi;

61.  kehottaa sopimaan kansainvälisesti todellisen omistajuuden sitovammasta ja täsmällisemmästä määritelmästä, jotta varmistetaan läpinäkyvyyden lisääminen;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan tapauksen mukaan kansallisten ja unionin veropolitiikkojen kerrannaisvaikutuksia, jotta voidaan arvioida niiden vaikutus kehitysmaihin;

63.  painottaa, että laittomat rahavirrat ovat merkittävä syy kehitysmaiden velkaantumiseen ja että aggressiivinen verosuunnittelu on yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden vastaista;

64.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin kauppa- ja kumppanuussopimuksiin verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia lausekkeita, joissa viitataan erityisesti verotukseen liittyvien asiaankuuluvien OECD:n suositusten (esimerkiksi BEPS-aloitteen) noudattamiseen, ja varmistamaan, että yritykset tai välittäjät eivät voi käyttää kauppa- ja kumppanuussopimuksia väärin veronkiertoon ja verovilppiin tai laittoman toiminnan tuoton pesemiseen;

65.  kehottaa OECD:tä ja muita kansainvälisiä elimiä aloittamaan työn sellaisen kunnianhimoisen toisen BEPS-aloitteen laatimiseksi, joka perustuu ensisijaisesti vähimmäistason standardeihin ja konkreettisiin täytäntöönpanotavoitteisiin;

66.  painottaa, että komission ja rahanpesunvastaiseen toimintaryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi parannettava, jotta unioni saa äänensä kuuluviin; korostaa tarvetta antaa yksityiskohtaisia täytäntöönpano-ohjeita erityisesti kehitysmaiden kohdalla ja seurata uusien haitallisten verotoimenpiteiden kehitystä;

67.  kehottaa tässä yhteydessä perustamaan OECD:n tasolla parlamentaarisen seurantaryhmän tarkkailemaan ja valvomaan aloitteen laatimista ja täytäntöönpanoa;

68.  kehottaa aloittamaan jäsennellyn vuoropuhelun Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välillä kansainvälisistä verokysymyksistä; ehdottaa, että perustetaan virallisia parlamenttien välisiä foorumeita, joilla tarkastellaan näitä kysymyksiä, ja hyödynnetään tässä yhteydessä myös olemassa olevaa transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun kehystä; rohkaisee unionia ja Yhdysvaltoja tekemään yhteistyötä OECD:n BEPS-hankkeen täytäntöönpanossa; panee merkille Yhdysvaltojen ja unionin välisen vastavuoroisuuden merkittävän puutteen FATCA-sopimuksen kehyksessä; kannustaa tiivistämään yhteistyötä Yhdysvaltojen ja unionin välillä FATCA-sopimuksen kehyksessä, jotta varmistetaan vastavuoroisuus, ja kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan aktiivisesti sen täytäntöönpanoon;

69.  suhtautuu myönteisesti kokeiluhankkeeseen, joka liittyy todellista omistajuutta koskevaan automaattiseen tietojenvaihtoon veroviranomaisten välillä ja joka aloitettiin huhtikuussa 2016 unionin viiden suurimman jäsenvaltion kesken; kehottaa laajentamaan aloitetta näiden maiden ilmoittaman aikomuksen mukaisesti ja tekemään aloitteesta perustan samankaltaiselle tietojenvaihtoa koskevalle globaalille standardille kuin olemassa oleva finanssitilitietojen vaihtoa koskeva standardi;

70.  kehottaa seuraavaksi prosessissa, jolla parannetaan todellista omistajuutta koskevien tietojen saatavuutta ja tehokasta vaihtoa, luomaan todellista omistajuutta koskevan julkisen unionin rekisterin, johon sisältyy tällaisten tietojen saatavuutta koskevia yhdenmukaistettuja vaatimuksia ja jossa on kaikki tarvittavat tietosuojatakeet, ja tekemään siitä asiaa koskevan maailmanlaajuisen aloitteen perustan; korostaa OECD:n ja YK:n kaltaisten elinten keskeistä roolia tässä yhteydessä;

71.  pyytää tutkimaan sellaisen maailmanlaajuisen rekisterin toteutettavuuden, joka kattaisi yksityishenkilöiden, yritysten ja kaikkien yhteisöjen, kuten trustien ja säätiöiden, kaiken rahoitusomaisuuden ja johon veroviranomaisilla olisi täysimääräinen pääsy, ja sisällyttämään siihen asianmukaiset takeet tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi;

72.  korostaa, että unionilla ja Yhdysvalloilla on oltava yhteinen ja kattava lähestymistapa OECD:n standardien täytäntöönpanoon ja todelliseen omistajuuteen; korostaa lisäksi, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevat lausekkeet olisi sisällytettävä kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, luodaan lisäarvoa koko yhteiskunnalle ja torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa sekä nostetaan transatlanttiset kumppanit johtoasemaan verotusalan hyvän hallintotavan edistämisessä;

Muita suosituksia

73.  kehottaa kaikkia kansallisia parlamentteja tekemään yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa verojärjestelmien asianmukainen valvonta ja johdonmukaisuus jäsenvaltioiden kesken; kehottaa kansallisia parlamentteja valvomaan valppaasti niiden hallitusten tässä asiassa tekemiä päätöksiä ja sitoutumaan entistä painokkaammin verokysymyksiä käsittelevien parlamenttien välisten foorumien toimintaan;

74.  kehottaa komissiota tutkimaan kaikki laitonta valtiontukea koskevat tapaukset, jotka tuodaan sen tietoon, jotta varmistetaan yhdenvertainen kohtelu unionin lainsäädännön edessä; kehottaa komissiota antamaan takaisinperintäpäätöksen kaikissa tapauksissa, joissa väitetty veroetu katsotaan laittomaksi valtiontueksi; on huolestunut väitteistä, joiden mukaan Luxemburgissa mahdollisesti annetaan päätöksiä suullisesti, jotta se voi kiertää velvoitteensa jakaa tietoja hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin mukaisesti; kehottaa komissiota seuraamaan, että jäsenvaltiot eivät korvaa yhtä haitallista käytäntöä toisella sitten, kun lainsäädännössä on saavutettu edistymistä unionin tasolla, ja raportoimaan siitä; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa erityisten veroetujen myöntäminen vääristää markkinoita, ja raportoimaan niistä;

75.  painottaa digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksia veronkannon tehostamiseksi, sillä näin voidaan kerätä verotietoja suoraan jakamistalouden toiminnasta ja keventää jäsenvaltioiden veroviranomaisten työtaakkaa;

76.  panee merkille, että Panama-paperien paljastuksissa on osoitettu asiakirjoin yritysten ja yksityisten kansalaisten käyttäneen järjestelmällisesti pöytälaatikkoyrityksiä salatakseen verotettavia varoja sekä lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tuottoa; suhtautuu myönteisesti parlamentin päätökseen asettaa tutkintavaliokunta tutkimaan asiaa ja jatkaa työtä verovilpin, veronkierron ja rahanpesun torjumiseksi; painottaa edellä kuvattuihin käytäntöihin osallisten veroviranomaisten ja yritysten toimintatapojen analysoinnin valtavaa poliittista merkitystä, jotta voidaan tukkia lainsäädännön porsaanreikiä;

77.  toteaa, että jäsenvaltioiden, komission ja käytännesääntötyöryhmän asiakirjojen saatavuuden osalta tarvitaan lisätyötä; toteaa jälleen, että parlamentin käyttöön jo annettuja asiakirjoja on analysoitava edelleen, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti uusien politiikkatoimien ja toiminta-aloitteiden tarve; kehottaa tulevaa tutkintavaliokuntaa jatkamaan tätä työtä ja noudattamaan toiminnassaan erityisvaliokunnasta poiketen pikemminkin kuulusteluvaliokunnan mallia, jollainen on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivalla julkisia tilejä käsittelevällä valiokunnalla;

78.  kehottaa neuvostoa hyödyntämään täysin parlamentin kanssa toteutettavaa kuulemismenettelyä, mikä tarkoittaa etenkin sitä, että se odottaa parlamentin panosta ennen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamista ja pyrkii ottamaan huomioon parlamentin kannan;

79.  sitoutuu jatkamaan erityisvaliokunnan käynnistämää työtä, puuttumaan esteisiin, joita sillä oli toimeksiantonsa toteuttamisessa, ja varmistamaan sen antamien suositusten asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa toimivaltaisia viranomaisiaan määrittämään parhaat toimielinjärjestelyt tämän saavuttamiseksi;

80.  kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaansa toteuttamaan jatkotoimia näiden suositusten johdosta samasta aiheesta myöhemmin laadittavassa valiokunta-aloitteisessa lainsäädäntömietinnössä;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, YK:lle, G20‑ryhmälle ja OECD:lle.

LIITE 1

LUETTELO KUULLUISTA HENKILÖISTÄ

(VALIOKUNTAKOKOUKSET, KOORDINAATTORIT JA VIRKAMATKAT)

LIITE 2

VALIOKUNNAN KOKOUKSIIN KUTSUTUT

MONIKANSALLISET YRITYKSET JA PANKIT

Liite 2.1: Luettelo kutsutuista monikansallisista yrityksistä

Liite 2.2: Luettelo kutsutuista pankeista

LIITE 3

KÄYTÄNNESÄÄNTÖTYÖRYHMÄN ASIAKIRJAT

(1)  Julkisesti saatavilla olevien asiakirjojen ja lähteiden perusteella

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0420. (2) Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8. joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 332, 18.12.2015, s. 1). (3) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15. helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1) (jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömän verotuksen alalla). (4) EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. (5) EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15. (6) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73. (7) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti: Seuraavat toimet tehokkaan verotuksen ja paremman verotuksen avoimuuden toteuttamiseksi EU:ssa” (COM(2016)0023). (8) Ehdotus neuvoston direktiiviksi sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2016)0026). (9) Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (COM(2016)0025). (10) Komission suositus, 28. tammikuuta 2016, verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta (C(2016)0271). (11) Tutkimus aggressiivisen verosuunnittelun rakenteista ja indikaattoreista, Euroopan unioni, 2016. (12) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 134. (13) EYVL C 2, 6.1.1998, s. 2. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0257. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0265. (18) SA.38375 – Luxemburgin Fiatille myöntämä valtiontuki. (19) SA.38374 – Alankomaiden Starbucksille myöntämä valtiontuki. (20) Komission päätös (EU) 2016/1699, annettu 11. tammikuuta 2016, Belgian käyttöön ottamasta ylimääräisen voiton verovapautusta koskevasta valtiontukijärjestelmästä SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN) (tiedoksiannettu numerolla C(2015)9837) (EUVL L 260, 27.9.2016, s. 61). (21) http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/tax_fraud_evasion/a_huge_problem/index_en.htm, Euroopan komissio, 10. toukokuuta 2016. (22) Measuring and Monitoring BEPS, toimi 11 – loppuraportti 2015, OECD/G20 Base Erosion and Profit Shifting Project. (23) World Investment Report 2015 – Reforming International Investment Governance, UNCTAD, 2015. (24) http://gabriel-zucman.eu/files/JohannesenZucman2014 (25) BIS 2016 – sijaintipaikkakohtaiset pankkitilastot. (26) http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/webdiaeia2016d2_en.pdf (27) http://ec.europa.eu/growth/smes/, Euroopan komissio, 10. toukokuuta 2016. (28) http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-1351_en.htm#_ftnref8 ja Egger, P., W. Eggert ja H. Winner (2010), ’Saving Taxes through Foreign Plant Ownership’, Journal of International Economics 81: 99–108; Finke, K. (2013), Tax Avoidance of German Multinationals and Implications for Tax Revenue Evidence from a Propensity Score Matching Approach, mimeo. (29) https://polcms.secure.europarl.europa.eu/cmsdata/upload/a0cf64ee-8e0d-4b5f-b145-6ffbaa940e10/TheRoleFinancialSectorTaxPlanning_Draft_210316.pdf (30) OECD, 2008, ”Study into the role of tax intermediaries”, http://www.oecd.org/tax/administration/39882938.pdf (31) Komission yksiköt ovat vahvistaneet, että veron kiertämisen torjuntaa koskevasta direktiivistä 28. tammikuuta 2016 annetun komission ehdotuksen 10 artikla (”Verokohtelun eroavuudet”) perustuu vastavuoroista tunnustamista koskevaan lähestymistapaan, jolla pyritään ratkaisemaan erot, jotka liittyvät sekamuotoisten yhteisöjen ja sekamuotoisten rahoitusvälineiden oikeudelliseen luonnehdintaan, mutta se ei kata omaisuuserien hybridisiirtoja, joissa ei ole kyse oikeudellisen luonnehdinnan eroavuuksista. (32) OECD määrittelee hybridisiirrot järjestelyiksi, joita kohdellaan omaisuuserän omistajuuden siirtona yhden mutta ei toisen valtion verotuksessa, jossa siirtoa pidetään yleisesti vakuudellisena lainana. Ks. OECD, maaliskuu 2012, ’Hybrid Mismatch Arrangements: Tax Policy and Compliance Issues’, http://www.oecd.org/

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat (2016/2695(RSP))

P8_TA(2016)0311 RC-B8-0851/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 4 artiklan, 162 artiklan ja 174–190 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(7),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(8),

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) (A8-0159/2016),

–  ottaa huomioon komission 1. kesäkuuta 2016 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ˮEuroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimetˮ (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 julkaistun komission esitteen Euroopan investointiohjelmaa koskevista uusista suuntaviivoista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston yhdistämiseksi (”Investment Plan for Europe: new guidelines on combining European Structural and Investment Funds with the European Fund for Strategic Investments”),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(9),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäästä erikoistumisesta: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä(10),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(11),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(12),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(13),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi tulevan kasvun lähteinä” (COM(2014)0339),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen: investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon komission yksikköjen vuonna 2014 laatiman työasiakirjan ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes” (SWD(2014)0205),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (COM(2010)0553),

–  ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon innovaatiokuilun umpeenkuromisesta (”Closing the Innovation Divide”),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomista edistävistä toimenpiteistä (”Measures to support the creation of high-tech start-up ecosystems”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ohjelmakaudella 2014–2020 koheesiopolitiikka on edelleen unionin keskeinen, kaikki alueet kattava väline, jolla pyritään tuomaan unioni lähemmäs kansalaisia ja joka edistää reaalitalouteen tehtäviä investointeja ja on samalla eurooppalaisen solidaarisuuden ilmaus, kun se lisää kasvua ja vaurautta ja vähentää taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja, joita talous- ja rahoituskriisi lisäsivät;

B.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka olisi sovitettava täysin yhteen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian kanssa; katsoo, että koheesiopolitiikan perustana on sen kolmen välineen – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – niveltäminen yhteen sekä laajempi koordinointi yhteisen strategiakehyksen puitteissa maaseudun kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen eli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja meri- ja kalatalousalan rahoituksen eli Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kanssa;

C.  ottaa huomioon, että kaikille näille viidelle rahastolle – Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI-rahastot) – on vahvistettu yhteiset säännökset yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja että kutakin ERI-rahastoa ja Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitetta koskevat erityiset säännöt on annettu erillisissä asetuksissa;

D.  ottaa huomioon, että äskettäisessä koheesiopolitiikan uudistuksessa esitettiin rajattu määrä tavoitteita ja painopisteitä ja luotiin näin temaattisia painopisteitä / temaattista keskittämistä mutta sallittiin samalla tietyntasoinen joustavuus ja mukauttaminen tiettyihin ominaispiirteisiin; toteaa, että lisäksi uudistuksella varmistettiin vahvistetun kumppanuuden periaate ja vakaa monitasoinen hallinto, tarkasti määritelty alueellisen kehittämisen toimintamalli, synergioiden lisääntyminen näiden viiden rahaston välillä ja myös muiden asiaan liittyvien rahastojen ja aloitteiden kanssa (kuten Horisontti 2020, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma (PSCI), yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME), ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma (LIFE), Verkkojen Eurooppa -väline, Erasmus+ ja NER300), entistä yksinkertaisemmat täytäntöönpanosäännöt, tehokas seuranta- ja arviointijärjestelmä, avoin tuloskehys, rahoitusvälineiden käytön selkeät säännöt, luotettava hallinto- ja valvontajärjestelmä ja toimiva varainhoitojärjestelmä;

E.  ottaa huomioon, että komissio antoi 14. joulukuuta 2015 tiedonannon ERI-rahastojen vaikutuksista unionin kasvustrategiaan, investointiohjelmaan ja komission ensisijaisiin tavoitteisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana; toteaa, että kyseessä on itse asiassa ERI-rahastojen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklassa tarkoitettu kertomus säännösten tähänastisesta täytäntöönpanosta, johon kuuluvat myös kaikkien jäsenvaltioiden kanssa kumppanuussopimuksista ja toimintaohjelmista käytävien neuvottelujen tulokset ja kunkin maan keskeiset haasteet;

F.  ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelman ja ERI-rahastojen välisten synergioiden vahvistamista voidaan perustella merkityksellisten yhteyksien luomisella investointistrategioiden ja -toimien välille, ja toteaa, että tällä olisi suuri vaikutus talouteen, kun älykkään erikoistumisen painopisteisiin liittyvät innovointi-investoinnit yhdistetään maailmanluokan tutkimus- ja innovointialoitteisiin rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi;

1.  toteaa jälleen, että yhteyksiä koheesiopolitiikan ja muiden unionin toimintapolitiikkojen, rahoitusohjelmien ja aloitteiden (Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa -väline, digitaaliset sisämarkkinat, maaseudun kehittäminen, energiaunioni, innovaatiounioni ja Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeet) välillä on tiivistetty yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädetyn yhteisen strategiakehyksen puitteissa ja että kaikki sen välineet ja tavoitteet, mukaan luettuina kaupunkeja koskeva toimintasuunnitelma, alueellinen toimintasuunnitelma, investoinnit pk-yrityksiin, älykäs kasvu ja älykkäät erikoistumisstrategiat sekä potentiaaliset julkiset investoinnit innovatiivisten ratkaisujen levittämiselle muun muassa ympäristön, energian, terveyden, ilmaston, digitalisoinnin ja liikenteen aloilla, edistävät huomattavasti sisämarkkinoiden vahvistumista ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista;

2.  korostaa, että edellä mainittujen synergioiden kehittäminen alkaa strategisen suunnittelun vaiheesta ja edellyttää näin ollen alusta lähtien strategisten valintojen tekemistä ja suunnittelua alueiden ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta selvitettäisiin ja luotaisiin mahdollisuuksia esimerkiksi huippuosaamisen edistämiseksi älykkään erikoistumisen aloilla; toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tämä tarkoittaa asioiden tuntemuksen lisäämistä, tietojen jakamista (erityisesti seitsemännen puiteohjelman tutkimustuloksista ja Horisontti 2020 -hankkeista), tiedotuskampanjoiden käynnistämistä, olemassa olevien verkostojen antamista uusien tulokkaiden käyttöön ja mahdollisimman hyvien yhteyksien luomista kansallisten yhteyspisteiden ja kansallisten ja alueellisten ERI-rahastoista päättävien ja niitä hallinnoivien viranomaisten välille;

3.  painottaa, että älykkään erikoistumisen strategioiden kehittäminen siten, että yrittäjyyttä edistävään prosessiin otetaan mukaan kansallisia tai alueellisia hallintoviranomaisia sekä sidosryhmiä, kuten yliopistoja ja muita korkeakouluja, teollisuus ja työmarkkinaosapuolet, on välttämätöntä niille alueille ja jäsenvaltioille, jotka haluavat investoida Euroopan aluekehitysrahaston varoja tutkimukseen ja innovointiin; painottaa, että älykkäisiin erikoistumisstrategioihin olisi kuuluttava ennakoivia toimia (valmiuksien kehittäminen, kansallisten/alueellisten tutkimuksen ja innovoinnin järjestelmien parantaminen) ja seurantatoimia (tutkimustulosten hyödyntäminen, innovointituki ja markkinoillepääsy) Horisontti 2020 -puiteohjelmassa, joka vuorostaan kannustaa unionin laajuiseen yhteistyöhön Euroopan innovointikuilun umpeen kuromiseksi ja unionin maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi, samalla kun investoidaan myös edelläkävijöiden ja näitä seuraavien välisiin yhteyksiin huippuosaamisen levittämistä ja osallistujapohjan laajentamista koskevien toimien yhteydessä; katsoo, että älykkään erikoistumisen menetelmien olisi siksi oltava mallina myös vuoden 2020 jälkeisissä koheesiopolitiikan toimissa;

4.  katsoo, että koheesiopolitiikan tulossuuntautuneisuutta olisi edelleen vahvistettava; korostaa kiireellistä tarvetta lisätä synergioita muiden kilpailukykyä koskevien EU:n toimintapolitiikkojen kanssa, erityisesti tutkimuksen ja kehityksen, tieto- ja viestintätekniikan sekä uusiutuvan energian aloilla ja pk-yrityksissä, jotta nostetaan EU:n tutkimus- ja kehitystuloksien hyödyntämistasoa, luodaan uusia korkealaatuisia työpaikkoja, säilytetään olemassa olevat työpaikat ja edistetään vihreää taloutta;

5.  panee merkille, että ohjelmakaudella 2014–2020 koheesiopolitiikkaa voidaan täydentää huomattavasti rahoitusvälineiden avulla, ja muistuttaa, että avustuksia täydentävinä välineinä rahoitusvälineillä on vipuvaikutus, joka voi lisätä rahoituksen vaikutusta innovoinnin kasvuun markkinoilla erimerkiksi energiatehokkuuden kautta ja auttaa parantamaan käyttöastetta tarjoamalla tarvittavaa osarahoitusta erityisesti sellaisissa jäsenvaltioissa ja sellaisilla alueilla, joissa kansalliset osarahoitusvalmiudet ovat vähäiset; painottaa kuitenkin, että avustukset ovat edelleen välttämättömiä tietyille hankkeille, kuten tutkimus- ja kehittämishankkeille, ja hankkeille, joissa keskitytään voimakkaasti yhteiskunnallisiin haasteisiin; muistuttaa, että avustuksilla ja rahoitusvälineillä ei rahoiteta samantyyppisiä toimia ja että tällaiset tuen eri muodot kohdistuvat erityyppisiin edunsaajiin ja hankkeisiin; korostaa, että avustuksiin perustuva rahoitus on säilytettävä unionin tulevissa ohjelmissa; korostaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden oikea tasapaino on säilytettävä tulevaisuudessa; muistuttaa, että on entisestään vahvistettava rahoitusvälineiden vastuullisuutta, avoimuutta ja tulossuuntautuneisuutta;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään jatkuvaa huomiota pk-yritysten tarpeisiin ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -puiteohjelman suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä niiden välisiin synergiavaikutuksiin; pyytää komissiota valmistelemaan koordinoituja ehdotuspyyntöjä useisiin rahastoihin perustuvan rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi; kehottaa lisäksi arvioimaan perusteellisesti asiaankuuluvien pk-yrityksiä koskevien ohjelmien, joita ovat muun muassa COSME, Horisontti 2020 -puiteohjelman pk-yrityksille kohdennettu väline ja ESIRin pk-yrityksiä koskeva komponentti, budjettimäärärahat, hankkeiden hyväksymisasteen ja hallinnollisen rasituksen sekä täytäntöönpanon helppouden;

7.  panee merkille, että synergioita muiden politiikanalojen ja välineiden kanssa on tehostettava edelleen investointien vaikutuksen maksimoimiseksi; palauttaa tässä yhteydessä mieliin unionin talousarvion pilottihankkeen ”huippuosaamisen portaikko” (S2E), jolla edelleen autetaan kolmentoista jäsenvaltion alueita kehittämään ja hyödyntämään ERI-rahastojen välisiä synergioita; kehottaa antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden joustaa huippuosaamismerkin käytössä; korostaa lisäksi, että on tärkeää myös määrittää samansuuntaisia erikoistumisaloja muilla alueilla ja muissa jäsenvaltioissa, jotta niiden kanssa voidaan ryhtyä yhteistyöhön ja siten valmistautua paremmin monia valtioita koskeviin hankemahdollisuuksiin ja luoda kansainvälisiä yhteyksiä;

8.  muistuttaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelman talousarvioon liittyvien rajoitusten vuoksi on vaara, että huippuosaamishankkeet eivät saa rahoitusta; painottaa, että on tarjottava vaihtoehtoista rahoitusta; toteaa, että esimerkiksi ESIR-avustuksia voitaisiin myöntää Horisontti 2020 -puiteohjelman huippuosaamishankkeille ja käyttää tässä apuna huippuosaamismerkkiä;

9.  panee merkille, että huomattava osa Horisontti 2020 -puiteohjelman talousarviosta käytetään julkisen sektorin tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, mikä tarjoaa mahdollisuuksia käyttää julkisen sektorien kumppanuuksien hallintamekanismeja synergioiden optimointiin älykkään erikoistumisen aloitteiden (RIS3) sekä ohjelmien kanssa muokkaamalla vuotuisia työsuunnitelmia;

10.  korostaa, että ESIRin on täydennettävä ERI-rahastoja ja muita unionin ohjelmia, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelmaa, sekä Euroopan investointipankin normaalia toimintaa; toteaa, että tämän johdosta ESIR kohdistuu erilaisiin hankkeisiin kuin ne, joihin Horisontti 2020 -puiteohjelmasta olisi kohdistettu 2,2 miljardia euroa; painottaa, että kaikkien unionin välineiden välillä olisi varmistettava täydellinen johdonmukaisuus ja synergia, jotta voidaan saavuttaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat ensisijaiset strategiset tavoitteet ja välttää päällekkäisyyksiä ja ristiriitaisuuksia niiden kesken tai politiikan täytäntöönpanon eri tasojen välillä samalla kun täydennetään kansallisia ja alueellisia rahastoja ja ohjelmia; muistuttaa, että Eurooppa 2020 ‑strategian väliarvioinnissa on määriteltävä, mitä välineitä tarvitaan, samalla kun käytetään kaikkia saatavilla olevia resursseja tehokkaasti ja saavutetaan toivotut tulokset ensisijaisten strategisten tavoitteiden suhteen, sillä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien määrää, laatua ja vaikutusta olisi kohennettava koheesiopolitiikan välineiden ja Horisontti 2020 -puiteohjelman koordinoidun käytön avulla;

11.  kehottaa komissiota seuraamaan rahastojen välisiä synergioita järjestelmällisesti ja antamaan näistä synergioista, erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelman ja RIS3-strategioiden välisistä synergioista, tiedonannon, jotta voidaan levittää esimerkkejä parhaista käytännöistä ja lisätä niiden vaikutusta Eurooppa 2020 -strategian väliarviointia ajatellen; korostaa, että tällainen järjestelmä ei saisi lisätä hallinnollista rasitusta;

12.  panee merkille Euroopan innovointineuvoston mahdollista perustamista koskevat komission valmistelutoimet, jotta EU:ssa voitaisiin sovittaa paremmin yhteen innovointialoitteita; panee merkille, että Euroopan innovointineuvoston tärkein tavoite olisi oltava auttaa vähentämään kaupallistamisen esteitä Euroopassa ja kuroa umpeen innovointikuilu; korostaa, että kaikkien asiaan kuuluvien sidosryhmien olisi osallistuttava Euroopan innovointineuvostoon, sen olisi oltava avoin, sen kuulemisten ja päätöksentekoprosessien olisi oltava nopeita ja päällekkäisyyksiä olisi vältettävä; korostaa myös, että Horisontti 2020 -puiteohjelman talousarvio olisi palautettava täysin tasolle, jolla se oli ennen ESIRiä;

13.  korostaa Horisontti 2020 -puiteohjelman ja ERI-rahastojen välisen yhteyden merkitystä turvallisuuden kannalta (tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin tason oltava sama koko unionissa); kannattaa tieto- ja viestintätekniikan turvallisuusrakenteiden yhdenmukaistamista; kehottaa lisäksi luomaan yhteyden näiden rahastojen välille tarkastusprosesseja varten ja kehottaa komissiota vahvistamaan selkeän, yhdenmukaisen ja koordinoidun lähestymistavan vuoden 2020 jälkeiselle kaudelle ja keskittymään siinä hallinnollisiin ja tilitarkastusprosesseihin, oikeasuhteisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja aluehallinnoille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487. (8) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104. (9) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 komission vuoden 2017 työohjelmaa koskevista strategisista painopisteistä (2016/2773(RSP))

P8_TA(2016)0312 RC-B8-0885/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jean-Claude Junckerin 15. heinäkuuta 2014 esittämät komission poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”,

–  ottaa huomioon komission 27. lokakuuta 2015 esittämän tiedonannon ”Komission työohjelma 2016 – Uudet haasteet – uudet keinot” (COM(2015)0610) ja sen liitteet I–VI,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon valiokuntien puheenjohtajakokouksen yhteenvetokertomuksen, jossa esitetään tätä päätöslauselmaa täydentäviä näkökohtia valiokuntien näkökulmasta ja joka komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon laatiessaan vuoden 2017 työohjelmaansa ja hyväksyessään sen,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen perusteella tehtävästä päätöksestä erota EU:sta(1),

–  ottaa huomioon 28.–29. kesäkuuta 2016 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon alueiden komitean panoksen komission vuoden 2017 työohjelmaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan yhdentyminen on tuonut rauhaa ja turvallisuutta ja lisännyt vaurautta Euroopassa vuosikymmenten ajan;

B.  toteaa, että Euroopassa on nyt monia yhteisiä ja globaaleja haasteita mutta monet kansalaiset ovat myös yhä turhautuneempia ja huolestuneempia epävarmojen tulevaisuudennäkymien ja puuttuvien mahdollisuuksien vuoksi, mihin kansalaiset odottavat päätöksentekijöiltä vastauksia; toteaa, että Euroopan unioni ei voi olla ainoastaan talouteen liittyvä hanke, jos sen halutaan menestyvän; toteaa, että kansalaiset on kiireellisesti saatava jälleen Eurooppa-hankkeen puolelle ja on lujitettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

C.  toteaa, että EU:n päällekkäiset kriisit edellyttävät tehokkaita eurooppalaisia ratkaisuja, jotka perustuvat vahvasti demokraattisempaan prosessiin yhteisömenetelmän kautta siten, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit otetaan täysimääräisesti mukaan ja että toimitaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteen soveltamista koskevan 5 artiklan mukaisesti;

D.  toteaa, että EU on yhteinen kotimme, jonka on tarjottava kansalaisilleen turvaa ja vakaa talousympäristö; toteaa, että kestävyys ja talouskasvu ovat sovitettavissa yhteen ja ne voivat vahvistaa toisiaan; pitää tärkeänä, että EU:n pitkä talouskriisi saadaan päättymään lisäämällä kestäviä investointeja, vähentämällä eroja ja panemalla sovittuja politiikkoja täytäntöön ja kehittämällä vieläkin parempia etenkin syventämällä sisämarkkinoita ja parantamalla talous- ja rahaunionia;

E.  toteaa, että olemme itse valinneet yhteisen tulevaisuutemme yhteisiin arvoihin perustuvana yhteisönä, joka kunnioittaa perinteidemme ja historiamme rikkautta ja monipuolisuutta; toteaa, että haluamme Euroopan toteuttavan tehtäväänsä ja kantavan vastuutaan globaalissa yhteisössä sitoutuneena yhteisvastuuseen, monenvälisyyteen, ulkoisiin kumppanuuksiin ja parempiin normeihin perustuvan lähentymisen edistämiseen; toteaa, että haluamme turvata yhteisen rauhan, vaurauden ja demokratian hankkeemme, jotta kaikille sukupolville voidaan luoda houkutteleva tulevaisuus;

Euroopan kansalaisten elin- ja työolojen parantaminen

1.  muistuttaa, että Euroopan talouden elpyminen on ollut vaatimatonta ja epätasaista, ja monilla alueilla unionissa työttömyys, köyhyys, eriarvoisuus ja nuorempien sukupolvien vakava tulevaisuudennäkymien puute ovat tasolla, jota ei voi hyväksyä; toteaa, että EU:n on tämän vuoksi pyrittävä toteuttamaan dynaamiset ja osallistavat työmarkkinat Euroopan sosiaalisen markkinatalouden mallin pohjalta parantaen kansalaisten elin- ja työoloja ja mahdollistaen oikeudenmukaisen liikkuvuuden; on vakuuttunut siitä, että kaikkien EU-kansalaisten on voitava luottaa siihen, että tietyt perustyöolot ovat oikeudenmukaiset ja että on mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen, sosiaaliturvaan ja keskeisiin palveluihin, jotka mahdollistavat työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja täyttävät EU:n modernien työmarkkinoiden tarpeet; toteaa, että kilpailukykyisen ja osallistavan talouden ytimessä on sen kyky hyödyntää naisten ja miesten taidot kaikissa tehtävissä;

2.  kehottaa komissiota tätä varten pohjaamaan toimintansa meneillään oleviin julkisiin kuulemisiin ja parlamentin tulevaan mietintöön ja esittämään toissijaisuusperiaatteen ja perussopimusten tavoitteiden mukaisesti ehdotuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, joka muunnetaan konkreettisiksi aloitteiksi, joiden tarkoituksena on

3.  korostaa, että komission olisi valvottava, edistettävä ja tuettava jäsenvaltioiden varojen tehokasta ja vaikuttavaa käyttöä nuorten työllisyyden lisäämiseksi ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi erityisesti korkean työttömyyden alueilla, muun muassa nuorisotyöllisyysaloitteesta, Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, Euroopan strategisten investointien rahastosta rahoitettujen sekä Euroopan investointipankin rahoittamien ohjelmien kaltaisilla työllisyyttä ja kasvua koskevilla ohjelmilla;

4.  painottaa, että komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa myös lujitettava Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta voidaan paremmin sovittaa yhteen työmarkkinat ja sosiaaliturvavaatimukset ja sitä kautta puuttua sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja kilpailukykyhaasteisiin;

Talouden elpymisen ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn vahvistaminen työpaikkojen ja vaurauden luomiseksi

5.  on vakuuttunut siitä, että EU voi olla johtavassa asemassa maailmassa, kunhan se hyödyntää sisämarkkinoiden täyden potentiaalin ja edistää yrittäjyyttä, oikeudenmukaista kilpailua ja investointeja innovointiin;

6.  katsoo, että EU:n on tuettava voimakasta ja monialaista Euroopan liiketoimintaympäristöä; huomauttaa, että EU:n kilpailupolitiikalla on suuri merkitys unionin sosiaalisen markkinatalouden toiminnalle; korostaa, että Euroopan teollisuudesta on tultava kestäväpohjaista ja digitaalista kilpailukykynsä ja tarkoituksenmukaisuutensa säilyttämiseksi sekä tulevaisuuden vaatimusten täyttämiseksi; jakaa komission ajattelutavan, jonka mukaan unionin on oltava suurissa asioissa suuri ja pienissä asioissa pieni;

7.  kehottaa käynnistämään uudestaan tulevaisuuteen kunnianhimoisesti suhtautuvan kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa 2020 -strategian erityisesti, jotta parannettaisiin sosiaalisen markkinataloutemme mallia, pantaisiin täytäntöön rakenteellisia uudistuksia jäsenvaltioiden talouksien modernisoimiseksi ja vaurauden tasaiseksi jakautumiseksi; on vakuuttunut siitä, että työllisyyden ja tuottavuuden parantaminen on yhä ensisijainen painopiste ja että EU tarvitsee kohdennettuja investointeja, jotta voidaan nopeuttaa siirtymää innovatiiviseen, resurssitehokkaaseen digitaaliseen talouteen Euroopan uudelleenteollistamiseksi ja työpaikkojen palauttamiseksi;

8.  pyytää komissiota laatimaan uuden kunnianhimoisen teollisuusstrategian kiertotaloutta koskevan paketin pohjalta ja sen täydentämiseksi; huomauttaa, että tarvitaan uusia julkisia ja yksityisiä investointeja energiakäänteeseen, ekoinnovatiivisiin pk-yrityksiin sekä tutkimukseen ja koulutukseen;

9.  kehottaa komissiota ehdottamaan lisätoimenpiteitä, joilla voitaisiin edistää tutkimusta ja kehittämistä, innovointia, kulttuurista monimuotoisuutta ja luovuutta työpaikkojen luomisen keskeisinä moottoreina, unohtamatta myöskään sitä, että yritysten ja erityisesti pk-yritysten pääoman saatavuus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan edistää uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja tuotantoa niin perinteisillä kuin kehittyvillä aloilla sekä teollis- ja tekijänoikeuksien tehokasta suojelua;

10.  toteaa, että sisämarkkinoita on edelleen integroitava etenkin digitaalialalla siten, että luodaan oikeudenmukainen ympäristö kuluttajille ja pk-yrityksille ja poistetaan perusteettomat esteet; on erittäin vakuuttunut siitä, että maailmanlaajuisesti kilpailukykyiset, innovatiiviset ja kansalaisia palvelevat digitaaliset markkinat ovat mahdollinen tapa vastata 2000-luvun haasteisiin;

11.  odottaa, että komissio mobilisoi kaiken toimivaltansa edistääkseen siirtymistä parempaan kasvumalliin, joka on yhdenmukainen kestävän kehityksen periaatteiden kanssa ja joka sisältää taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan ulottuvuuden;

Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja energian toimitusvarmuudesta huolehtiminen

12.  muistuttaa, että on lisättävä ponnisteluja, jotta saadaan aikaan energiaunioni, jolla taataan energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintainen ja kestävä energia kaikille kansalaisille ja yrityksille;

13.  panee merkille Euroopassa tapahtuneiden ilmastokatastrofien inhimilliset ja taloudelliset seuraukset; korostaa, että on tärkeää jatkaa ilmastonmuutoksen perimmäisiin syihin puuttumista samalla kun varmistetaan teollisuuden kilpailukyky kunnianhimoisella ilmastostrategialla, johon sisältyy myös energiatehokkuus;

14.  kehottaa asettamaan EU:n tasolla tarpeen olevia kunnianhimoisia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja uusiutuvien energialähteiden sekä energiatehokkuuden edistämiseksi vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten Pariisin COP 21 ‑sopimuksen mukaisesti;

15.  pyytää komissiota kehittämään energia- ja ilmastodiplomatiaan yhteisen strategian, jossa puututtaisiin näihin maailmanlaajuisiin kysymyksiin;

16.  pyytää komissiota yksilöimään fossiilisten polttoaineiden tukemisen asteittaista lopettamista koskevia pyrkimyksiä ja lieventämään samalla niiden mahdollisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia;

Johdonmukaisen vastauksen varmistaminen kasvaviin pakolaisvirtoihin

17.  katsoo, että unionin on kehitettävä konkreettisia ratkaisuja pakolaiskriisiin puuttumalla erityisesti pakolaiskriisin perimmäisiin syihin, lujittamalla yhteistyötä muuttoliikevirtojen kauttakulku- ja alkuperämaiden kanssa ja käyttämällä kaikkia käytettävissä olevia politiikkoja ja välineitä niiden vakauden, jälleenrakentamisen ja kehityksen varmistamiseksi;

18.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jatkamaan tarpeellista humanitaarista apua ja varmistamaan säälliset olot pakolaisleireillä sekä yhdistämään tämän pidemmän aikavälin kehitysohjelmiin etenkin koulutuksen alalla;

19.  huomauttaa, että EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka ei ole tarkoituksenmukainen, ja se on ajateltava uudelleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80 artiklan pohjalta; on edelleen sitä mieltä, että Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisella ei missään tapauksessa pitäisi alentaa EU:n turvapaikkalainsäädännön nykyistä suojatasoa;

20.  kehottaa organisoimaan järjestelmällisiä ja toteutuskelpoisia ohjelmia turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiseksi ja siirtämiseksi;

21.  kehottaa luomaan EU:n sisällä edellytykset hyvin hallinnoidulle turvapaikanhakijoiden vastaanotolle, jossa olisi varmistettava turvapaikanhakijoiden turvallisuus ja inhimillinen kohtelu kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien tarpeisiin; korostaa samaan aikaan, että on taattava riittävät resurssit pakolaisten pääsyyn työmarkkinoille ja sosiaaliseen osallisuuteen;

22.  kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia sellaisen soveltuvan EU:n talous- ja maahanmuuttopolitiikan luomisesta, joka perustuu opiskelijoita, tieteenharjoittajia ja korkeasti koulutettuja työntekijöitä koskeviin nykyisiin säännöksiin, sekä laatimaan pidemmällä aikavälillä ehdotuksen yleisemmistä säännöistä, jotka kattavat niiden kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun, jotka etsivät työtä unionista, jotta voidaan täyttää EU:n työmarkkinoilla havaitut puutteet;

23.  katsoo, että kansainvälinen muuttoliike on maailmanlaajuinen ilmiö, jonka laajuus, monimutkaisuus ja vaikutukset kasvavat, ja että siksi sekä EU:n että yhtä lailla kansainvälisen yhteisön on kannettava oma vastuunsa tällä alalla;

Kansalaisten turvallisuushuolien huomioon ottaminen

24.  korostaa, että EU:n sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat yhä useammin yhteydessä toisiinsa;

25.  kehottaa komissiota varmistamaan EU:n raja- ja rannikkovartiostosta annetun ehdotuksen hyväksymisen jälkeen sen pikaisen käynnistämisen ja osoittamaan riittävät henkilö- ja logistiikkavalmiudet;

26.  kehottaa komissiota terroriuhan ja väkivaltaisten ääriliikkeiden uhan torjumiseksi valvomaan tiiviisti terrorismin torjuntaa koskevien EU:n toimenpiteiden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa; katsoo, että tähän kuuluu tehokas poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö, tietojen pikainen jakaminen kansallisten viranomaisten kesken sekä Europolin ja Eurojustin kautta ja toimenpiteet terrorismin rahoituksen nousevien trendien torjumiseksi;

27.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön asiantuntemusta sekä teknisiä ja taloudellisia resursseja, jotta EU:n tasolla voidaan varmistaa parhaiden käytänteiden koordinointi ja vaihto torjuttaessa väkivaltaisiin ääriryhmiin ja terrorismiin liittyvää propagandaa sekä terroristijärjestöjen radikaaleja verkostoja ja värväystoimintaa verkossa ja sen ulkopuolella keskittyen erityisesti ehkäisy-, integrointi- ja sopeutumisstrategioihin;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan jo hyväksytyn turvallisuuslainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon; kehottaa jälleen arvioimaan terrorismin torjuntaa koskevan EU:n strategian perusteellisesti ja tarkastelemaan sekä hyväksyttyjen toimenpiteiden soveltamista että niiden vaikuttavuutta; odottaa, että komissio päivittää turvallisuutta koskevan asialistansa kehittyvän terroriuhan asettamissa puitteissa;

29.  kehottaa komissiota esittämään ilmoittamansa ehdotukset Europolin yhteydessä toimivan Euroopan terrorismintorjuntakeskuksen asianmukaiseksi oikeusperustaksi, ehdotukset nykyisten tietojärjestelmien parantamiseksi ja kehittämiseksi, tietopuutteiden korjaamiseksi ja yhteentoimivuuden saavuttamiseksi sekä ehdotukset pakollisesta tiedonvaihdosta EU-tasolla, tarvittavat tietosuojavarokeinot mukaan luettuina;

Kunnianhimoisen ulkoisten toimien asialistan käyttöönotto: naapurimaat ja maailmanlaajuinen järjestelmä

30.  panee merkille unionin kunnianhimoisen maailmanlaajuisen strategian (EU Global Strategy), jolla unioni asemoidaan geopoliittiseksi toimijaksi nopeasti muuttuvassa maailmassa, ja odottaa, että komissio ja ulkosuhdehallinto käyttävät johdonmukaisesti kaikkia unionin ulkosuhteiden välineitä, jotta voidaan saavuttaa parempi maailmanlaajuinen hallinta, parempien normien laaja noudattaminen, parempi turvallisuus ja ihmisoikeuksien suurempi kunnioittaminen maailmassa; korostaa tätä varten, että seuraavassa esitetyt keskeiset osatekijät olisi siirrettävä EU:n ulkoasioiden asialistan kärkeen:

Oikeudenmukaiset verotusta koskevat toimet riittävien varojen takaamiseksi

31.  korostaa, että nyt on kiireellisempää kuin koskaan torjua tehokkaammin verovilppiä ja veronkiertoa, jotka edustavat kansallisten talousarvioiden kannalta jopa biljoonan euron potentiaalisia tuloja; katsoo, että nämä varat olisi voitu käyttää tulevaisuuteen tehtäviin investointeihin, työllisyyden parantamiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen;

32.  korostaa, että komission on edelleen toimittava viipymättä varmistaakseen, että tuottoja verotetaan Euroopan maissa, joissa varsinainen taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan; katsoo, että unionin olisi pyrittävä pakolliseen yhteiseen yritysveropohjaan, tehostettava ponnistelujaan veroihin liittyvien valtiontukisääntöjen rikkomisten tutkimiseksi, sovellettava yhteisiä sääntöjä veropäätösten käytöstä ja avoimuudesta sekä pyrittävä määrätietoiseen yhteiseen lähestymistapaan veroparatiisien sulkemiseksi;

33.  kehottaa komissiota sisällyttämään verovilpin ja veronkierron torjuntatoimiinsa ulkoisen ulottuvuuden, myös mitä tulee voittoihin, jotka poistuvat EU:n alueelta ilman, että niitä olisi verotettu;

Unionin talousarvion ja rahoitusvälineiden vahvistaminen

34.  katsoo, että voidakseen toimia tehokkaasti unioni tarvitsee uuden rahoitus- ja finanssistrategian; katsoo, että tätä varten komission olisi ehdotettava toimenpiteitä, jotka pohjautuvat seuraaviin periaatteisiin ja osatekijöihin:

Talous- ja rahaliiton saattaminen valmiiksi

35.  vaatii, että noudatetaan unionin oikeuden sisältämiä vaatimuksia, jotka koskevat päätösten demokraattista vastuuvelvollisuutta Euroopan talouden ohjausjärjestelmässä;

36.  katsoo, että unionin on pyrittävä lisäämään taloudellista ja sosiaalista lähentymistä noudattaen täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimusta sekä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteita;

37.  katsoo, että komission olisi parannettava velkojen, alijäämien ja makrotalouden epätasapainon valvontaa vakaus- ja kasvusopimusta noudattaen ja talouskasvua ja työpaikkojen luomista edistäen ottamalla laajemmin huomioon euroalueen finanssipolitiikan yhteinen kokonaisviritys;

38.  katsoo, että unionin on parannettava talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson uskottavuutta, johdonmukaisuutta, kansallista omaksi kokemista ja demokraattista oikeutusta, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön maakohtaiset suositukset ja rakenteelliset uudistukset ja investoinnit talouksiensa uudistamiseksi, kilpailukyvyn lisäämiseksi sekä eriarvoisuuden ja epätasapainon torjumiseksi;

39.  kehottaa tiiviimpään politiikkojen yhteensovittamiseen, jotta voidaan puuttua euroalueen investointivajeisiin ja vahvistaa uudistuspyrkimyksiä kilpailukyvyn lisäämiseksi ja kysynnän vahvistamiseksi;

40.  katsoo, että pankkiunioni on saatava valmiiksi ja on toteutettava samanaikaisesti sekä riskinvähennystoimia että riskinjakamista koskevia toimia;

41.  toteaa, että talous- ja rahaliiton yhteisen rahoituskapasiteetin kehittämistä koskevan pohdinnan tulokset olisi otettava huomioon;

42.  kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisia ja perusteltuja ehdotuksia talous- ja rahaliiton valmiiksi saattamiseksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan kertomuksessa esitetyllä tavalla;

Perusoikeuksien ja demokratian vahvistaminen

43.  on huolissaan siitä, että meneillään olevat kriisit ovat paitsi vahingoittaneet yhteisöjen yhteenkuuluvuutta unionissa myös heikentäneet Euroopan kansalaisten uskoa unionin ja joskus myös kansallisen tason demokraattisiin instituutioihin; katsoo siksi, että unionin keskeisimpänä tavoitteena on oltava vahvistaa sen demokraattista oikeutusta ja palauttaa luottamus sen kykyyn palvella kansalaisten etua;

44.  muistuttaa, että monet nykypäivän haasteista, aina ilmastonmuutoksesta turvapaikka-asioihin ja maahanmuuttoon, rahoitusmarkkinoista yritysten toimitusketjuihin ja terroristiverkostoista romahtaneisiin valtioihin ja rosvovaltioihin asti, ovat ylikansallisia ja edellyttävät eurooppalaisia ratkaisuja, jotka määritellään yhteisömenetelmällä siten, että komissio ja parlamentti osallistuvat siihen täysimääräisesti;

45.  muistuttaa, että perussopimusten vartijana komission on edistettävä unionin yleistä etua (SEU-sopimuksen 17 artikla), erityisesti rauhaa, unionin arvoja ja kansalaistensa hyvinvointia (SEU-sopimuksen 3 artikla); muistuttaa, että parlamentilla on myös erityinen poliittinen vastuu jäsenvaltioiden välisten erimielisyyksien ratkaisemisessa, eurooppalaisten yleisen edun puolustamisessa ja unionin tasolla tehtävien päätösten demokraattisen oikeutuksen varmistamisessa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki aloitteet, myös Eurooppa-neuvoston aloitteet, perustuvat perussopimuksiin;

46.  kehottaa komissiota toteuttamaan aloitteita, joilla vahvistetaan unionin toimielimiä ja kannustetaan unionin kansalaisia osallistumaan tiiviimmin unionin politiikkaan; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä olemaan paremmin yhteydessä nuoriin sukupolviin ja niiden keskustelufoorumeihin; uskoo, että tarvitaan voimakkaampia toimia, joilla unionin kansalaisille tiedotetaan heidän oikeuksistaan, hyödynnetään eurooppalaisen kansalaisaloitteen potentiaalia ja vahvistetaan unionin oikeusasiamiehen asemaa;

47.  korostaa, että komission olisi esitettävä demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia koskevia ehdotuksia ja otettava tässä huomioon parlamentin tuleva mietintö; katsoo, että komission olisi myös jatkettava toimiaan EU:n Euroopan ihmisoikeussopimukseen (ECHR) liittymisen eteenpäin viemiseksi ottaen huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon asiasta, sekä ratkaisemaan jäljellä olevat liittymistä koskevat oikeudelliset haasteet;

48.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä pyrkimään mahdollisimman korkeisiin avoimuutta, vastuunalaisuutta ja rehellisyyttä koskeviin normeihin sekä torjumaan eturistiriitoja;

49.  on sitoutunut käyttämään kaikkia välineitään ja voimavarojaan toimiakseen liikkeellepanevana voimana uudenlaisessa demokraattisessa prosessissa unionin uudistamiseksi;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0294.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2016 Japanin päätöksestä käynnistää uudelleen valaanpyynti kaudella 2015–2016 (2016/2600(RSP))

P8_TA(2016)0313 RC-B8-0853/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valaanpyyntikomission kaupallista valaanpyyntiä koskevan sopimuksen, jolla pyynti rajoitetaan nollaan (”moratorio”) ja joka tuli voimaan vuonna 1986,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valaanpyyntikomission 65. kokouksessaan syyskuussa 2014 hyväksymän päätöslauselman 2014-5,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yhteydessä sovitut Aichin biodiversiteettitavoitteet,

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(1) (luontotyyppidirektiivi),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman valaanpyyntiin liittyvistä yhteisön toimista(2),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 31. maaliskuuta 2014 antaman päätöksen valaanpyyntiä Eteläisellä jäämerellä koskevassa asiassa (Australia v. Japani: väliintulijana Uusi-Seelanti),

–  ottaa huomioon unionin joulukuussa 2015 allekirjoittaman virallisen yhteydenoton, joka koski Japanin päätöstä käynnistää uudelleen valaanpyynti Eteläisellä jäämerellä uuden tieteellisen valaantutkimusohjelman (NEWREP-A) nojalla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon Kansainvälisen valaanpyyntikomission vuonna 1982 asettaman ja edelleen voimassa olevan kaikkea kaupallista valaanpyyntiä koskevan moratorion, jonka tarkoituksena on suojella kantoja sukupuuttoon kuolemiselta ja antaa niille mahdollisuus elpyä; toteaa, että valaanpyynnin säätelyä koskeva kansainvälinen yleissopimus sisältää erityismääräyksiä, joilla mahdollistetaan vähäisten valasmäärien pyynti tarkasti määriteltyihin tieteellisiin tarkoituksiin ja jotka tunnetaan ”valaanpyynnin erikoislupana”;

B.  toteaa, että moratoriosta huolimatta useat maat harjoittavat edelleen kaupallista valaanpyyntiä; ottaa huomioon, että moratorion asettamisen jälkeen väitetysti tieteellisiin tarkoituksiin myönnettyjen erikoislupien nojalla tapettujen valaiden määrä on itse asiassa lisääntynyt; toteaa, että Japani on harjoittanut tällaista valaanpyyntiä erikoisluvalla vuosikymmenten ajan;

C.  toteaa, että vuonna 1986 voimaan tulleesta kansainvälisestä kiellosta huolimatta Japani jatkoi valaanpyyntiä ja tappoi yli 20 000 valasta(3) kiellon voimaantulovuoden ja vuoden 2014 välillä;

D.  ottaa huomioon, että valaanpyynti aiheuttaa suurta kärsimystä yksittäisille eläimille ja uhkaa valaskantojen suojelutilannetta kokonaisuudessaan;

E.  toteaa, että kaikki suuret valaslajit on lueteltu luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteessä I;

F.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen tuomioistuin määräsi 31. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöksessä Japanin lopettamaan JARPA II -ohjelmaan perustuvan vuotuisen valaanpyyntinsä ”tieteellisten ansioiden” puuttumisen vuoksi ja siksi, että myönnettyjä lupia ei käytetty Japanin väittämään tieteelliseen tutkimukseen;

G.  toteaa, että tieteellisillä luvilla sallitaan valaanlihan myynti tai lahjoittaminen, vaikka tieteelliset tarpeet voidaan tyydyttää täysin harmittomilla vaihtoehdoilla; toteaa, että DNA-näytteenotto ja etäseuranta antavat tutkijoille mahdollisuuden oppia valaista ja kerätä näytteitä tappamatta valaita;

H.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2015 Japani ilmoitti YK:lle tunnustavansa Kansainvälisen tuomioistuimen oikeuskäytännön lukuun ottamatta mahdollisia riitoja, jotka aiheutuvat meren elollisten luonnonvarojen tutkimuksesta, säilyttämisestä, hoitamisesta tai hyödyntämisestä tai koskevat näitä tai liittyvät näihin, mikä sulki käytännössä pois mahdollisuuden, että tulevaisuudessa Japania vastaan voitaisiin nostaa syytteitä Kansainvälisessä tuomioistuimessa erikoisluvalla toteutettavan valaanpyyntiohjelman vuoksi;

I.  ottaa huomioon, että Japanin kalastusvirasto ilmoitti marraskuussa 2015 Kansainväliselle valaanpyyntikomissiolle, että maa käynnistää uudelleen valaanpyynnin uuden tieteellisen valaantutkimusohjelman (NEWREP–A) nojalla;

J.  ottaa huomioon, että Japani on harjoittanut vuosikausia valaanlihan ja valastuotteiden kauppaa, vaikka ne on lueteltu CITES-yleissopimuksen liitteessä I;

K.  ottaa huomioon, että NEWREP–A-ohjelmaa tarkastellut ja arvioinut Kansainvälisen valaanpyyntikomission tieteellinen asiantuntijapaneeli päätyi lopputulokseen, että ehdotus ei osoittanut, että asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää näytteenottoa kuolleista valaista;

L.  katsoo, että biologisen monimuotoisuuden, myös lajien, suojelun on oltava ensisijaisena tavoitteena; toteaa, että unionin luontotyyppidirektiivissä, jossa määritellään valaita (ja delfiinejä) koskeva unionin kanta, ei sallita minkään valaskannan kaupallisen pyynnin uudelleen käynnistämistä unionin vesillä;

M.  toteaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kritisoineet Japania pyyntitoiminnan käynnistämisestä uudelleen ja siitä, että se ei kiinnitä riittävästi huomiota Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2014 antaman lausunnon ohjeistukseen; ottaa huomioon, että ne allekirjoittivat joulukuussa 2015 Uuden-Seelannin virallisen yhteydenoton Japanin hallitukseen;

N.  ottaa huomioon, että Japani on unionin strateginen kumppani ja että kahdenväliset suhteet perustuvat yhteisiin arvoihin, joihin kuuluu myös vahva usko todelliseen monenvälisyyteen ja sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestelmään;

O.  ottaa huomioon, että EU neuvottelee parhaillaan Japanin kanssa strategisesta kumppanuussopimuksesta sekä vapaakauppasopimuksesta;

1.  kehottaa Japania lopettamaan valaanpyyntitoimintansa ja noudattamaan Kansainvälisen valaanpyyntikomission päätelmiä;

2.  kannattaa vahvasti kaupallista valaanpyyntiä koskevan yleisen moratorion ja valastuotteiden kansainvälistä kauppaa koskevan kiellon säilyttämistä; vaatii perusteettoman ”tieteellisen valaanpyynnin” lopettamista ja kannattaa merkittävien valtameri- ja merialueiden nimeämistä valaiden suojelualueiksi, joilla kaikenlainen valaanpyynti on toistaiseksi kielletty;

3.  on syvästi huolissaan siitä, että päätös käynnistää uudelleen valaanpyynti uuden NEWREP–A-tutkimusohjelman perusteella sallisi 333 lahtivalaan, myös kahdensadan tiineenä olevan naarasvalaan, tappamisen Eteläisellä jäämerellä kaudella 2015–2016 ja että Japani aikoo pyytää yhteensä lähes 4 000 valasta koko 12 vuoden jaksolla;

4.  pitää valitettavana, että käynnistäessään uudelleen valaanpyynnin Japani ei selvästi noudata Kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä; toteaa, että näin ollen pyynnillä rikotaan Kansainvälisen valaanpyyntikomission sääntöjä ja kansainvälistä oikeutta sekä heikennetään biologisen monimuotoisuuden ja meren ekosysteemien suojelua; tähdentää, että aito tieteellinen tutkimus ei edellytä valaiden laajamittaista ja säännöllistä tappamista;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että unioni allekirjoitti virallisen yhteydenoton välittääkseen Japanille vakavat huolenaiheensa; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja neuvostoa vaatimaan Japania sitoutumaan merinisäkkäiden suojelua koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiinsa;

6.  pitää valitettavana, että Japani ei ole tähän mennessä harkinnut uudelleen kantaansa huolimatta diplomaattiteitse välitetystä virallisesta yhteydenotosta ja laajoista kansainvälisistä protesteista; vaatii unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta asia saataisiin ratkaistua poliittisen vuoropuhelun ja Kansainvälisen valaanpyyntikomission avulla;

7.  kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita olemaan Japanin kanssa jatkuvasti yhteydessä väitetyn tieteellisen valaanpyynnin tiimoilta, jotta käytäntö voidaan lopettaa käyttämällä kahden- ja monenvälisiä keinoja;

8.  tukee Kansainvälisen valaanpyyntikomission päätöslauselmaa 2014-5, jonka mukaan uusia valaanpyyntilupia ei saisi myöntää muuten kuin etukäteen tehdyn kansainvälisen arvioinnin, jonka voi tehdä myös Kansainvälisen valaanpyyntikomission tieteellinen komitea, perusteella; vaatii Kansainvälistä valaanpyyntikomissiota sisällyttämään Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksen työskentelykäytäntöihinsä ja mukauttamaan sääntöjään vastaavasti; korostaa, että on toteutettava pikaisia toimenpiteitä Kansainvälisen valaanpyyntikomission vahvistamiseksi tässä asiassa, ja kehottaa jäsenvaltioita ajamaan tarvittavia päätöksiä Kansainvälisen valaanpyyntikomission seuraavassa kokouksessa lokakuussa;

9.  vaatii, että laatiessaan lokakuussa 2016 pidettävän Kansainvälisen valaanpyyntikomission 66. vuosikokouksen jälkeen ajantasaistettua unionin yhteistä kantaa valaanpyynnistä neuvosto ja komissio soveltavat lähestymistapaa, joka on vähintään yhtä ennalta varautuva kuin nykyinen yhteinen kanta (neuvoston päätös Kansainvälisen valaanpyyntikomission kolmessa seuraavassa kokouksessa Euroopan unionin puolesta sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa omaksuttavasta kannasta – 2011/0221(NLE));

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Japanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (2) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 46. (3) https://iwc.int/total-catches