Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2016 henkilöiden, joilla on albinismi, tilanteesta Afrikassa, erityisesti Malawissa (2016/2807(RSP))

P8_TA(2016)0314 RC-B8-0897/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman albiinojen tapoista Tansaniassa(1),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2016 julkaistun YK:n riippumattoman asiantuntijan raportin henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeuksien toteutumisesta,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2015 annetun EU:n lehdistötiedotteen kansainvälisestä albinismitietoisuuspäivästä,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/170 kansainvälisestä albinismitietoisuuspäivästä,

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman 263 henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuvien iskujen ja syrjinnän estämisestä,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 23/13 henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuvista hyökkäyksistä ja syrjinnästä,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1992 annetun YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että albinismi on synnynnäinen häiriö, josta kärsii yksi 20 000 ihmisestä maailmassa; toteaa, että tämä luku on paljon suurempi Saharan eteläpuolisissa maissa ja että Tansaniassa, Malawissa ja Burundissa on kaikista eniten henkilöitä, joilla on albinismi;

B.  toteaa, että henkilöt, joilla on albinismi, joutuvat kärsimään äärimmäisen vainoamisen muodoista ja ihmisoikeusloukkauksista, jotka ulottuvat laajalle levinneestä sosiaalisesta syrjinnästä, solvauksista, julkisten palvelujen ulkopuolelle jättämisestä aina tappoihin, sieppauksiin, raiskauksiin ja silpomisiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeustarkkailijat ovat raportoineet henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuneista 448 hyökkäyksestä pelkästään vuonna 2015 yli 25 Afrikan maassa; ottaa huomioon, että on erittäin todennäköistä, että nämä luvut on arvioitu alakanttiin, koska viranomaiset eivät järjestelmällisesti seuraa ja dokumentoi tällaisia rikoksia tai koska niillä ei ole valmiuksia eikä resursseja tehdä perusteellisia tutkimuksia;

C.  ottaa huomioon, että Afrikassa suurin uhka henkilöille, joilla on albinismi, tulee heidän olosuhteitaan koskevista laajalle levinneistä taikauskoisista käsityksistä ja harhaanjohtavista uskomuksista, muun muassa myytistä, että henkilöillä, joilla on albinismi, on maagisia voimia; toteaa, että tämä on johtanut siihen, että rikollisryhmät ja ihmiskauppiaat ovat säännöllisesti surmanneet henkilöitä, joilla on albinismi, niiden kehon osien vuoksi, joiden uskotaan tuovan onnea, terveyttä ja vaurautta; ottaa huomioon, että useissa maissa on avattu henkilöiden, joilla on albinismi, joukkohautoja ja niistä on varastettu ruumiinosia ja luita;

D.  katsoo, että Malawissa, jossa on arviolta 10 000 ihmistä, joilla on albinismi, poliisi on ilmoittanut marraskuun 2014 jälkeen tapahtuneesta 69 hyökkäyksestä, joista 18 oli murhia; ottaa huomioon, että huhtikuussa 2016 tapettiin neljä ihmistä, mukaan lukien kaksivuotias lapsi, mikä johti siihen, että viranomaiset julistivat henkilöt, joilla on albinismi, ”uhanalaisiksi lajeiksi”;

E.  ottaa huomioon, että Malawin presidentti Peter Mutharika on tuominnut julkisesti äskettäiset hyökkäykset;

F.  ottaa huomioon, että Malawin lisäksi henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuneita hyökkäyksiä on raportoitu useissa muissa Itä-Afrikan maissa, kuten Tansaniassa, Burundissa, Keniassa ja Mosambikissa;

G.  ottaa huomioon, että naiset ja lapset, joilla on albinismi, ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle; ottaa huomioon, että naiset, joilla on albinismi, joutuvat usein seksuaalisen väkivallan kohteeksi sen laajalle levinneen näkemyksen vuoksi, että sukupuoliyhteys naisen kanssa, jolla on albinismi, voi parantaa hivin/aidsin; toteaa, että naiset, jotka ovat synnyttäneet lapsen, jolla on albinismi, hylätään ja heitä syrjitään työssä; ottaa huomioon, että huomattava osa tällaisista lapsista joutuu rituaalisten hyökkäysten kohteeksi ja heillä on suuri vaara tulla hylätyiksi; toteaa, että hyökkäysten pelko on johtanut siihen, että kouluikäiset lapset eivät voi hyödyntää oikeuttaan koulutukseen;

H.  ottaa huomioon, että Tansanian hallitus on ryhtynyt mittaviin ja konkreettisiin toimiin noituuden kitkemiseksi maasta, muun muassa perinteisten parantajien lupia on peruttu ja useita noitatohtoreita on pidätetty; ottaa huomioon, että Tansanian presidentti nimitti ensimmäistä kertaa henkilön, jolla on albinismi, parlamentin jäseneksi vuonna 2008 ja ensimmäistä kertaa tällaisen henkilön varaministeriksi joulukuussa 2015;

I.  ottaa huomioon, että kansainvälisen näkyvyyden lisääntymisestä ja asianomaisia maita koskevan uuden lainsäädännön antamisesta huolimatta asiaa koskevia syytetoimia ja tuomioita on hyvin vähän ja rikokset ja kidutukset jatkuvat edelleen täysin rankaisematta monissa Afrikan maissa;

J.  ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2016 Malawin eteläosassa vihainen väkijoukko lynkkasi ja sytytti tuleen seitsemän ”albinometsästäjää”; ottaa huomioon, että Malawin poliisiylitarkastaja määräsi alaisensa tappamaan ampumalla kaikki, jotka ovat siepanneet henkilöitä, joilla on albinismi;

K.  katsoo, että henkilöiden, joilla on albinismi, syrjintä, häirintä ja leimaaminen ovat ajaneet satoja ihmisiä pakenemaan maastaan ja etsimään väliaikaista suojaa; ottaa huomioon, että tästä tilanteesta on aiheutunut henkilöille, joilla on albinismi, enemmän epävarmuutta ja turvattomuutta ja se rajoittaa heidän pääsyään peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen, heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja heidän osallistumistaan yhteiskuntaan;

L.  katsoo, että tämä syrjintä voi johtaa elinikäiseen traumaan ja psykososiaalisiin ongelmiin ja aiheuttaa suurta levottomuutta ja pelkoa albinismiyhteisöjen keskuudessa; toteaa, että henkilöillä, joilla on albinismi, on tavallisesta enemmän vaikeuksia saada asianmukaista terveydenhoitoa, mukaan luettuna ennalta ehkäisevää lääkitystä ihosyövän varalta;

M.  ottaa huomioon, että YK nimitti maaliskuussa 2015 ensimmäisen henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeuksien riippumattoman asiantuntijan ja julisti virallisesti kesäkuun 13. päivän kansainväliseksi albinismitietoisuuspäiväksi;

N.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2016 järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen YK:n tukema alueellinen foorumi albinismia koskevista toimista Afrikassa ja siinä vahvistettiin etenemissuunnitelma, joka sisältää konkreettisia, yksinkertaisia ja tehokkaita toimenpiteitä henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten torjumiseksi;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toteuttanut julkisia kampanjoita herättääkseen laajempaa tietoisuutta asiasta ja on tukenut kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista ja paikallisviranomaisten valmiuksien kehittämistä henkilöiden, joilla on albinismi, surmien torjumisessa;

1.  muistuttaa, että henkilöillä, joilla on albinismi, on oikeus elää kuten kaikille muillakin ilman pelkoa, kuten vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2 ja 3 artiklassa määrätään;

2.  on erittäin huolissaan jatkuvasta ja laajalle levinneestä syrjinnästä ja vainosta, joita henkilöt, joilla on albinismi, joutuvat kohtaamaan Afrikassa, erityisesti Malawissa viimeaikaisen väkivallan lisääntymisen seurauksena; tuomitsee kaikki surmat, sieppaukset, silpomiset ja muun epäinhimillisen ja halventavan kohtelun, joista henkilöt, joilla on albinismi, ovat kärsineet, ja ilmaisee osanottonsa ja myötätuntonsa uhrien perheille; tuomitsee myös keinottelevan kaupankäynnin henkilöiden, joilla on albinismi, kehonosilla;

3.  pitää valitettavana, että näistä tapahtumista vaietaan ja että niihin ei puututa; muistuttaa, että valtion ensisijaisena tehtävänä on suojella kansalaisiaan, myös muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä, ja kehottaa Malawin hallitusta ja kaikkien asianomaisten maiden viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla poistetaan kaikenlainen henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuva väkivalta ja syrjintä ja joilla suojellaan heidän ja heidän perheenjäsentensä ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja hyvinvointia;

4.  kehottaa Malawin viranomaisia lopettamaan rankaisemattomuuden ja etsimään pikaisesti kansainvälistä tukea puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan toteuttamiseksi kaikista ilmoitetuista hyökkäyksistä henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan, jotta rikoksista epäillyt henkilöt voidaan saattaa oikeuteen ja vastuuseen teoistaan;

5.  pitää myönteisenä presidentti Mutharikan lausuntoa, jossa tuomitaan hyökkäykset ja kehotetaan turvallisuusvirastoja suojelemaan mahdollisimman hyvin henkilöitä, joilla on albinismi; kehottaa kuitenkin välttämään tilanteen kärjistymistä ja muistuttaa, että yllyttämällä vihaan ja väkivaltaan, ei poisteta nykyistä henkilöiden, joilla albinismi, syrjintää; tuomitsee erityisesti kaikki pyrkimykset ottaa oikeus omiin käsiinsä;

6.  kehottaa Malawin hallitusta vastaamaan tehokkaammin henkilöiden, jolla on albinismi, lääketieteellisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin takaamalla heille yhdenvertaiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon ja koulutukseen osana osallisuutta edistävää politiikkaa;

7.  on tyytyväinen maaliskuussa 2015 julkistettuun Malawin kansalliseen toimintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja sisäistä turvallisuutta, parantaa ihmisoikeuksien valvontaa sekä oikeudenkäyttöä ja lainsäädäntöä ja edistää henkilöiden, joilla on albinismi, vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa Malawin hallitusta panemaan täytäntöön viisikohtaisen toimintasuunnitelman ja vaatii, että hankkeeseen osoitetaan lisää resursseja;

8.  pitää myönteisinä Tansanian hallituksen toimia henkilöiden, jolla on albinismi, syrjinnän torjumiseksi, ja sen päätöstä kieltää noitatohtoreiden toiminta pyrittäessä lopettamaan henkilöiden, jolla on albinismi, tappaminen ottaen samalla huomioon, että liian vähän tapauksia saatetaan oikeuden käsiteltäväksi; kehottaa Malawin hallitusta näin ollen muuttamaan nykyistä lainsäädäntöä niin, että siinä otetaan huomioon henkilöihin, jolla on albinismi, kohdistuneiden rikosten vakavuus;

9.  katsoo, että olisi tehostettava toimia tällaisen syrjinnän ja väkivallan perimmäisiin syihin puuttumiseksi julkisten tiedotuskampanjoiden avulla; korostaa paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ratkaisevaa roolia henkilöiden, joilla on albinismi, oikeuksien edistämisessä, albinismia koskevan tiedon levittämisessä ja kansalaisten valistamisessa sekä albinismia koskevien myyttien ja ennakkoluulojen hälventämisessä;

10.  on huolissaan naisten ja lasten, joilla on albinismi, kohtaamista erityishaasteista, sillä he ovat alttiimpia köyhyydelle, turvattomuudelle ja eristyneisyydelle; vaatii, että kaikkien uhrien olisi saatava asianmukaista sairaanhoitoa ja psykologista hoitoa, ja että olisi otettava käyttöön asianmukaisia toimia, joilla edistetään heidän uudelleen integroitumistaan omiin yhteisöihinsä;

11.  kehottaa asianomaisten maiden viranomaisten yhteistyössä kansainvälisten ja alueellisten kumppaneiden kanssa sitoutumaan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään ja torjutaan henkilöiden, joilla on albinismi, kehonosien laitonta kauppaa, tarkistetaan tapaukset epäillyistä haudanryöstöistä, jäljitetään ja tunnistetaan tällaisten kehonosien kysynnän lähteet sekä saatetaan ”albinometsästäjät” oikeuteen;

12.  katsoo, että syyttäjien, tutkijoiden ja poliisien olisi saatava erityistä koulutusta, jonka tarkoituksena on antaa heille tarvittavat tiedot, joiden avulla he voivat käsitellä tapauksia, joissa on osallisena henkilöitä, joilla on albinismi;

13.  korostaa, että albinismia koskeva yleinen ymmärryksen ja terveystiedon puute saattaa pahentaa sellaisen henkilön terveydentilaa, jolla on albinismi; korostaa, että on varmistettava heidän mahdollisuutensa saada terveydenhuoltopalveluja erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; katsoo, että terveydenhuoltohenkilöstölle olisi annettava tietoisuutta albinismista lisäävää koulutusta;

14.  kehottaa tehostamaan albinismia koskevaa opettajien ja kouluhallinnon koulutusta ja kehottaa Malawin viranomaisia helpottamaan henkilöiden, joilla on albinismi, pääsyä koulutukseen;

15.  pitää myönteisenä, että YK:n ihmisoikeusneuvosto perusti vuonna 2015 riippumattoman asiantuntijan tehtävän, jossa seurataan henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeuksien toteutumista, ja sitä seurannutta ensimmäisen alueellisen albinismifoorumin käynnistämistä Dar El Salaamissa, Afrikassa, 17.–19. kesäkuuta 2016;

16.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä asianomaisten maiden kanssa, jotta voidaan tehokkaasti tukea niiden pyrkimyksiä laatia toimintalinjoja, joilla vastataan henkilöiden, joilla on albinismi, erityistarpeisiin ja oikeuksiin syrjimättömyyden ja sosiaalisen osallisuuden pohjalta tarjoamalla tarvittavaa taloudellista ja teknistä apua;

17.  kannustaa kaikkia asianomaisia valtioita vaihtamaan henkilöiden, joilla on albinismi, suojelua ja heidän oikeuksiensa edistämistä koskevia parhaita käytäntöjä;

18.  kehottaa EU:ta seuraamaan tiiviisti henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeustilannetta Afrikassa, erityisesti siten, että EU:n edustustot raportoivat siitä säännöllisesti ja toteuttavat jatkotoimia, ja edistämään heidän suojelunsa merkittävää parantamista ja heidän sosiaalista integraatiotaan;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Malawin ja Tansanian hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionille ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 94.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2016 Bahrainista (2016/2808(RSP))

P8_TA(2016)0315 RC-B8-0900/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista, erityisesti 9. heinäkuuta 2015 Bahrainista, erityisesti Nabeel Rajabin tapauksesta(1) ja 4. helmikuuta 2016 Bahrainista ja Mohammed Ramadanin tapauksesta(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 5. heinäkuuta 2016 antaman julkilausuman Bahrainin viimeaikaisista tapahtumista,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, ilmaisunvapautta ja YK:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 31. toukokuuta 2016 antaman julkilausuman al-Wefaqin pääsihteerin Ali Salmanin Bahrainissa saamasta tuomiosta,

–  ottaa huomioon mielipiteen- ja sananvapauden suojelusta ja edistämisestä vastaavan YK:n erityisedustajan David Kayen 1. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman oppositiojohtaja šeikki Ali Salmanin tuomiosta, YK:n pääsihteerin tiedottajan 16. kesäkuuta 2016 Bahrainista antaman julkilausuman ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 21. kesäkuuta 2016 Bahrainista antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu kaikkien unionin politiikkojen keskiöön,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2002 hyväksytyn Bahrainin perustuslain ja erityisesti sen 3 osaston, Bahrainin rikoslain 364 artiklan sekä Bahrainin kansalaisuuslain vuodelta 1963,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) marraskuussa 2011 antaman raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joiden kaikkien sopimuspuolena Bahrain on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 15 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Bahrain on Persianlahden alueella merkittävä unionin kumppani muun muassa poliittisten ja taloudellisten suhteiden, energia-asioiden ja turvallisuuden saralla; toteaa, että kumppanuuden syventäminen on kummankin osapuolen etujen mukaista, jotta tulevaisuuden haasteisiin kyetään reagoimaan paremmin;

B.  ottaa huomioon, että viimeksi kuluneen kuukauden aikana Bahrainin hallitus on kiihdyttänyt ihmisoikeuksien puolustajiin ja poliittiseen oppositioon kohdistuvaa sortoa ja vainoa; toteaa, että ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan välttämättömiä tukipilareita; toteaa, että vuonna 2002 hyväksyttyyn Bahrainin perustuslakiin on kirjattu perusvapauksia, muun muassa ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus;

C.  ottaa huomioon, että poliisi pidätti 13. kesäkuuta 2016 uudelleen tunnetun ihmisoikeuksien puolustaja Nabeel Rajabin, jota syytettiin virheellisten huhujen levittämisestä sota-aikana ja viranomaisten loukkaamisesta hänen kahden vuonna 2015 julkistamansa Twitter-päivityksen vuoksi, ja että tuomioksi tulee yhteensä 13 vuotta; ottaa huomioon, että Nabeel Rajab kärsi aiemmin vuosina 2012–2014 kahden vuoden vankeustuomion käytettyään oikeuttaan ilmaisun- ja kokoontumisvapauteen ja että mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä totesi vuonna 2013, että hänet oli pidätetty mielivaltaisesti;

D.  ottaa huomioon, että Rajabin kehnot vankeusolot johtivat 15 päivän eristyssellituomion jälkeen siihen, että hänen terveytensä heikkeni ja hänet siirrettiin sairaalaan 27. kesäkuuta 2016; toteaa, että jatkuvista terveysongelmista huolimatta hänet siirrettiin takaisin vankilaan 29. kesäkuuta 2016;

E.  ottaa huomioon, että Bahrainin hallitus pakotti Zainab Al-Khawajan maanpakoon uhattuaan häntä uudella pidätyksellä ja määräämättömän pituisella vangitsemisella ja asetti ryhmän Genevessä pidettävään YK:n ihmisoikeusneuvoston kokoukseen matkustavia aktivisteja matkustuskieltoon;

F.  ottaa huomioon, että Ramadan ja Ali Moosa ovat yhä vaarassa tulla teloitetuiksi;

G.  ottaa huomioon, että Bahrainin viranomaiset käyttävät yhä kansalaisuuden peruuttamista poliittisen sorron välineenä ja että räikein esimerkki tästä oli hengellisen johtajan ajatollah šeikki Isa Qassimin kansalaisuuden peruuttaminen äskettäin; panee merkille, että Bahrainin viranomaiset ovat peruuttaneet kansalaisuuden yli 300 henkilöltä, joiden joukossa on ihmisoikeuksien puolustajia, poliitikkoja, toimittajia ja korkeita uskonnollisia johtajia, joten enemmistö heistä on nyt valtiottomia ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 15 artiklan vastaisesti;

H.  ottaa huomioon, että 14. kesäkuuta 2016 Bahrainin viranomaiset kielsivät maan suurimman poliittisen ryhmän, Al-Wefaqin kansallisen islamilaisen yhdistyksen, jäädyttivät sen varat, ottivat haltuunsa sen toimitilat ja toimittivat heinäkuussa 2016 tuomioistuimeen kyseisen poliittisen yhdistyksen nopeutettua lakkauttamista koskevan pyynnön;

I.  ottaa huomioon, että oppositioryhmä Al-Wefaqin johtaja šeikki Ali Salman on ollut vankilassa heinäkuusta 2015 lähtien ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja että hänen tuomiotaan jopa jatkettiin toukokuussa 2016 esitetyn valituksen perusteella neljästä vuodesta yhdeksään; toteaa, että syytetyn oikeuksien suojelun puuttuminen on selvästi ristiriidassa Bahrainin perustuslain ja kansainvälisen oikeuden kanssa; ottaa huomioon, että syyskuussa 2015 mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä tuli siihen tulokseen, että kyseinen pidätys oli mielivaltainen;

1.  on erittäin huolestunut jatkuvasta sortokampanjasta ihmisoikeuksien puolustajia, poliittista oppositiota ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan sekä demokraattisten perusoikeuksien, varsinkin ilmaisun-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden, poliittisen pluralismin ja oikeusvaltioperiaatteen rajoituksista Bahrainissa; kehottaa lopettamaan kaiken valtion viranomaisten sekä turvallisuusjoukkojen ja -yksiköiden harjoittaman ihmisoikeuksien puolustajiin, poliittisiin vastustajiin, rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistuvan väkivallan, häirinnän ja pelottelun, myös oikeuslaitoksessa, sekä sensuurin;

2.  kunnioittaa Bahrainin itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta ja kannustaa jatkamaan Bahrainin hallituksen sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua;

3.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Nabeel Rajabin ja muut ihmisoikeuksien puolustajat, jotka on vangittu ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen liittyviä oikeuksia koskevien syytösten perusteella, ja kehottaa hylkäämään kaikki heitä vastaan esitetyt syytteet; kehottaa viranomaisia takaamaan Nabeel Rajabin fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden ja tarjoamaan hänelle kaikkea tarvittavaa lääketieteellistä hoitoa;

4.  tuomitsee matkustuskieltojen asettamisen ihmisoikeusaktivistien valtuuskunnalle, joka oli matkalla Genevessä pidettävään YK:n ihmisoikeusneuvoston 32. istuntoon, ja kehottaa hallitusta kumoamaan kiellot; ei pidä hyväksyttävänä, että kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden edustajia estetään osallistumista kansainvälisten elinten työhön, ja vaatii Bahrainin viranomaisia noudattamaan maan kansalaisyhteiskunnan edustajien perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia;

5.  muistuttaa Bahrainin hallitusta siitä, että se on vastuussa kaikkien kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä, yhteyksistä tai vakaumuksesta; katsoo, että vain luomalla Bahrainiin moninaisuutta kunnioittava, aidosti moniarvoinen yhteiskunta voidaan varmistaa maan vakaus ja turvallisuus pitkällä aikavälillä, ja kehottaa siksi vapauttamaan šeikki Ali Salmanin ja muut tällä hetkellä mielivaltaisesti maan vankiloissa pidettävät aktivistit;

6.  katsoo, että oikeutettuja ja rauhanomaisia valituksia on voitava esittää vapaasti; panee huolestuneena merkille, että Bahrainin hallitus sortaa laillista poliittista oppositiota, mihin sisältyy šeikki Ali Salmanin tuomion jatkaminen ja Al-Wefaqin kansallisen islamilaisen yhdistyksen kieltäminen ja sen varojen jäädyttäminen; vaatii kaikille Bahrainin kansalaisille suurempia perusvapauksia; vaatii lopettamaan välittömästi erilaisten poliittisten näkemysten tukahduttamisen maassa ja niiden edustajien johtajien sortamisen riippumatta poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta;

7.  on erityisen huolestunut terrorismin vastaisten lakien väärinkäytöstä Bahrainissa ja varsinkin kansalaisuuden peruuttamisesta poliittisen painostuksen keinona ja rangaistuksena; kehottaa painokkaasti Bahrainin viranomaisia kumoamaan päätöksen peruuttaa ajatollah šeikki Issa Qassimin kansalaisuus, muuttamaan maan kansalaisuuslakia ja palauttamaan maan kansalaisuuden niille, joilta se on epäoikeudenmukaisesti viety, jotta Bahrain noudattaisi asiaa koskevia kansainvälisiä normeja ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

8.  kehottaa Bahrainin viranomaisia varmistamaan vuonna 2002 hyväksytyn perustuslain täydellisen täytäntöönpanon ja kunnioittamaan siinä vahvistettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä Bahrainin ratifioimia kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja kansainvälisiä välineitä; kehottaa erityisesti panemaan tehokkaasti täytäntöön Bahrainin riippumattoman tutkintakomission, yleisen määräaikaisarvioinnin ja kansallisen ihmisoikeuslaitoksen suositukset, jotta ihmisoikeustilannetta voidaan parantaa;

9.  muistuttaa Bahrainin viranomaisia siitä, että kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 15 artiklassa kielletään käyttämästä menettelyissä näyttönä lausuntoja, jotka on annettu kidutuksen tuloksena; kehottaa Bahrainin viranomaisia ratifioimaan kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Bahrain osallistuu kansainväliseen Daeshin vastaiseen liittoumaan;

11.  ilmaisee huolensa siitä, että Bahrain on jälleen ryhtynyt käyttämään kuolemantuomiota, ja kehottaa jälleen keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanon;

12.  suhtautuu myönteisesti vuonna 2012 hyväksytyssä Bahrainin työlainsäädännössä käyttöön otettuihin toimiin työntekijöiden suojelemiseksi ja katsoo, että tämä voi olla esimerkkinä muille Persianlahden yhteistyöneuvoston maille;

13.  antaa Bahrainille tunnustusta siitä, että maassa kunnioitetaan yleisesti kansalaisten ja ulkomaisten asukkaiden oikeuksia harjoittaa uskontoaan; kehottaa Bahrainin viranomaisia noudattamaan maan perustuslakia, jossa säädetään, että kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin ei saa liittyä uskontoon perustuvaa syrjintää, ja kehottaa lopettamaan šiiaväestön kaiken syrjinnän;

14.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet maan rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta noudattamaan kansainvälisiä normeja, jotka koskevat oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin; korostaa, että on tärkeää tukea Bahrainia etenkin sen oikeuslaitoksen suhteen, jotta voidaan varmistaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien noudattaminen; kehottaa lujittamaan unionin ja Bahrainin välistä ihmisoikeusvuoropuhelua;

15.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita ottamaan sitkeästi esille huolenaiheita, jotka koskevat ilmaisun- ja yhdistymisvapauteen ja rauhanomaista kokoontumista koskevaan vapauteen kohdistuvia hyökkäyksiä Bahrainissa ja muissa Persianlahden yhteistyöneuvoston maissa, sekä kahdenvälisellä tasolla että käyttäen monenvälisiä foorumeita, kuten tulevaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston ministerikokousta 18.–19. heinäkuuta 2016;

16.  tuomitsee aseiden ja ihmisoikeusloukkauksissa käytettävän teknologian kauppaa koskevat sopimukset; kehottaa kieltämään kyynelkaasun ja mellakantorjuntavälineiden viennin, kunnes niiden epäasianmukainen käyttö on tutkittu ja siihen syyllistyneet on selvitetty ja saatettu tuomioistuinten eteen;

17.  kannustaa voimakkaasti perustamaan EU:n ja Bahrainin ihmisoikeustyöryhmän mutta toteaa, että EU:n ja Bahrainin ihmisoikeusvuoropuhelu ei korvaa syvällistä vuoropuhelua hallituksen, opposition ja kansalaisyhteiskunnan välillä itse Bahrainissa;

18.  kannustaa Bahrainin hallitusta tekemään yhteistyötä YK:n erityisraportoijien (varsinkin kidutusta, kokoontumisvapautta, tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta sekä ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevien erityisraportoijien) kanssa ja esittämään heille pysyvän vierailukutsun;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0279. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0044.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2016 Myanmarista, erityisesti rohingyaväestön tilanteesta (2016/2809(RSP))

P8_TA(2016)0316 RC-B8-0910/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Myanmarista/Burmasta ja rohingyaväestön tilanteesta ja erityisesti 20. huhtikuuta 2012(1), 13. syyskuuta 2012(2), 22. marraskuuta 2012(3), 13. kesäkuuta 2013(4) ja 21. toukokuuta 2015(5) antamansa päätöslauselmat sekä 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman yleisten tullietuuksien palauttamisesta Myanmarille/Burmalle(6),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomissaarin 20. kesäkuuta 2016 esittämän kertomuksen Myanmarin rohingyamuslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. maaliskuuta 2016 antaman päätöslauselman Myanmarin ihmisoikeustilanteesta ja 3. heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman Myanmarin rohingyamuslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 1. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon: ”Elements for an EU strategy vis-à-vis Myanmar/Burma: A Special Partnership for Democracy, Peace and Prosperity” (JOIN(2016)0024),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. kesäkuuta 2016 esittämät päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta unionin strategiasta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. toukokuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon ”The EU and ASEAN: a partnership with a strategic purpose” (JOIN(2015)0022),

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2016 julkaistun raportin ”Sustainability Impact Assessment (SIA) in support of an investment protection agreement between the European Union and the Republic of the Union of Myanmar”,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuoden 1966 kansainvälisen yleissopimuksen kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista,

–  ottaa huomioon vuoden 1966 kansainvälisen yleissopimuksen taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Burman/Myanmarin vuoden 2012 lain oikeudesta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja rauhanomaisiin kulkueisiin ja siihen vuonna 2014 tehdyt tarkistukset sekä 31. toukokuuta 2016 annetun uuden lain rauhanomaisesta kokoontumisesta ja rauhanomaisista kulkueista,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön (ASEAN) ihmisoikeuksia käsittelevien parlamenttien jäsenten huhtikuussa 2015 esittämän raportin ”The Rohingya Crisis and the Risk of Atrocities in Myanmar: An ASEAN Challenge and Call to Action”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Myanmar on toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä taloutensa ja poliittisen järjestelmänsä uudistamiseksi ja että vuoden 2011 jälkeen on käynnistetty laajamittaisia uudistuksia;

B.  ottaa huomioon, että 9. marraskuuta 2015 Kansallinen demokratialiitto (NLD) saavutti Nobelin rauhanpalkinnon voittajan ja Saharovin palkinnon voittajan Aung San Suu Kyin johdolla ylivoimaisen vaalivoiton ja Htin Kyawista tuli ensimmäinen siviilipresidentti 50 vuoteen; ottaa huomioon, että Suu Kyin henkilökohtaisesta suosiosta huolimatta häntä estettiin osallistumasta presidentinvaaleihin sotilasjuntan laatiman vuoden 2008 perustuslain nojalla, mutta hän johtaa käytännössä maata tällä hetkellä valtiollisen neuvonantajan ominaisuudessa;

C.  ottaa huomioon, että rohingyat ovat etnis-uskonnollinen muslimivähemmistö, joka on vuosikymmeniä kärsinyt brutaalista alistamisesta, systemaattisesta vainosta, erottelusta, poissulkemisesta, syrjinnästä ja muista vakavista ihmisoikeusrikkomuksista;

D.  ottaa huomioon, että rohingyat muodostavat suurimman osuuden Myanmarin muslimeista, ja valtaosa heistä elää Rakhinen osavaltiossa;

E.  ottaa huomioon, että noin miljoona rohingyaa kuuluvat maailman vainotuimpiin vähemmistöihin, jotka ovat virallisesti valtiottomia vuoden 1982 Burman kansalaisuutta koskevan lain jälkeen; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat eivät halua rohingyaväestöä, vaikka joissakin näistä maista on suuret pakolaisväestöt; ottaa huomioon, että Rakhinen osavaltiossa meneillään olevat levottomuudet johtavat inhimillisten kärsimysten jatkumiseen ja heikentävät luottamusta rauhanprosessia kohtaan;

F.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuskomissaari Zeid Ra'ad Al Hussein kuvasi 20. kesäkuuta 2016 esittämässään raportissa rohingyaväestöön kohdistuvia jatkuvia vakavia oikeuksien rikkomisia, mukaan luettuna kansalaisuuden mielivaltainen epääminen – mikä tekee heistä valtiottomia – sekä vakavat rajoitukset liikkumavapauteen, hengen ja turvallisuuden uhkaaminen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien oikeuksien kieltäminen, pakkotyö, sukupuolinen väkivalta ja poliittisten oikeuksien rajoittaminen, ”jotka saattavat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan”; ottaa huomioon, että Al Hussein totesi, että rohingyat suljetaan monien ammattien ulkopuolelle ja he tarvitsevat erityisiä papereita päästäkseen sairaaloihin, mikä on johtanut viivytyksiin sekä lasten ja äitien kuolemaan synnytyksen yhteydessä;

G.  ottaa huomioon, että ASEANin ihmisoikeuksia käsittelevien parlamenttien jäsenten mukaan noin 120 000 rohingyaa oleskelee edelleen yli 80 sisäisellä pakolaisleirillä Rakhinen osavaltiossa, ja heidän saatavillaan on rajoitetusti humanitaarista apua, ja yli 100 000 on paennut meritse tai maitse usein ihmissalakuljettajien avulla muihin maihin viime vuosina; ottaa huomioon, että tuhannet vaarantavat henkensä joka vuosi yrittäessään paeta maitse tai meritse, ja monet ovat kuolleet matkalla;

H.  ottaa huomioon, että uusi hallitus on perinyt tilanteen, jossa on olemassa lakeja ja politiikkoja, jotka on suunniteltu epäämään perusoikeudet vähemmistöiltä, ja jossa rankaisemattomuus vakavista rohingyaväestöön kohdistuvista rikkomuksista on rohkaissut lisäämään heihin kohdistuvaa väkivaltaa;

I.  ottaa huomioon, että Suu Kyi ilmoitti Myanmarin ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Yanghee Leen kanssa järjestetyssä tapaamisessa, että hallinto ei käytä rohingya-sanaa – sotilasdiktatuurin aikana vakiintuneen käytännön mukaisesti – koska sitä pidetään loukkaavana samoin kuin sanaa ”bengali”, ja sen sijasta ehdotetaan käytettäväksi uutta termiä ”Rakhinen osavaltion muslimiyhteisö”, ottaa huomioon, että Arakan-kansallispuolue (ANP), joka edustaa Rakhinen kovan linjan buddhalaisia, hylkäsi uuden termin ja syytti hallitusta siitä, että se epäsuorasti hyväksyi sen, että rohingyat ovat Rakhinen osavaltion asukkaita, minkä ANP torjuu, ja ottaa huomioon, että viime päivinä tuhannet ihmiset ovat osoittaneet kaduilla mieltään hallitusta vastaan; ottaa huomioon, että Suu Kyi otti vastaan valtiollisen neuvonantajan, ulkoministerin ja presidentin ministerin tehtävät siviilihallituksessa;

J.  ottaa huomioon, että Myanmar on poliittisessa siirtymävaiheessa mutta se on edelleen käytännössä vahvasti sotilaiden ohjauksessa, kun jotkut ministerien, tuomarien ja kansanedustajien paikat on varattu armeijan nimittämille edustajille; ottaa huomioon, että viranomaisten korruption katsotaan edelleen olevan hyvin laajaa;

K.  ottaa huomioon, että Myanmarin lainsäädäntöön liittyy edelleen vakavia ongelmia, kun useat keskeiset lait rikkovat kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia, mukaan luettuna Myanmarin rikoslaki, laki rauhanomaisesta kokoontumisesta ja rauhanomaisista kulkueista, televiestintälaki, uutisviestintälaki ja neljä lakia ”rodun ja uskonnon suojelusta”;

L.  ottaa huomioon, että Myanmarin muslimiyhteisöön äskettäin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien yhteydessä on poltettu kaksi moskeijaa alle viikossa;

M.  ottaa huomioon, että rohingyaväestö (Rakhinen osavaltiossa mutta myös muualla) on Myanmarissa joidenkin radikaalien buddhalaisryhmien väkivaltaisen, aggressiivisen ja syrjivän propagandan sekä toiminnan kohteena;

N.  ottaa huomioon, että viime vuosina on vapautettu lukuisia poliittisia vankeja mutta että monia ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, hallituksen ja armeijan arvostelijoita ja muita henkilöitä on pidätetty laajojen ja epämääräisesti muotoiltujen säännösten nojalla, kun he harjoittivat rauhanomaisesti demokraattisia oikeuksiaan;

O.  ottaa huomioon, että Myanmar on osoittanut selkeitä pyrkimyksiä edetä rauhanprosessissa sekä kansallisen rauhankonferenssin (21. vuosisadan Panglong-konferenssi) valmisteluissa; ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää ylläpitää kansallista tulitaukoa ja ottaa mukaan kaikki etniset aseistetut ryhmät, jotta maassa voidaan taata rauha, hyvinvointi ja yhtenäisyys;

1.  pitää myönteisenä, että marraskuussa 2015 järjestettiin uskottavat ja kilpailuasemaan perustuvat vaalit, ja panee positiivisena asiana merkille rauhanomaisen vallansiirron maan ensimmäiselle siviilipresidentille sitten vuoden 1962;

2.  suhtautuu myönteisesti neuvoston 20. kesäkuuta 2016 esittämiin päätelmiin Myanmaria koskevasta unionin strategiasta; korostaa, että Myanmar-suhteiden vahvistaminen on unionin strategisten etujen mukaista; uskoo, että uudella hallituksella on historiallinen mahdollisuus vakauttaa demokratia ja saavuttaa rauha, kansallinen sovinto ja hyvinvointi;

3.  pitää myönteisenä Myanmarin hallituksen päätöksiä asettaa rauha ja kansallinen sovinto keskeisiksi tavoitteiksi; korostaa, että taistelujen on lakattava välittömästi ja että kiistat on ratkaistava neuvotteluteitse;

4.  ymmärtää, että uudistukset vievät aikaa, mutta korostaa, että tiettyjen vähemmistöjen jatkuva vaino, sellaisena kuin siitä raportoidaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tuoreessa kertomuksessa Myanmarin rohingyamuslimeista ja muista vähemmistöistä, edellyttää välitöntä korjausta, ja kehottaa hallitusta toimimaan sen suositusten mukaisesti ja esimerkiksi luopumaan Rakhinen osavaltion syrjivistä ”paikallisista määräyksistä”, poistamaan kiireellistä sairaanhoitoa koskevat rajoittavat toimet sekä lakkauttamaan kaikki liikkumisrajoitukset;

5.  kehottaa kaikkien alueen maiden hallituksia ja asiasta vastaavia viranomaisia noudattamaan täysin palauttamiskiellon periaatetta ja suojelemaan rohingyapakolaisia niiden kansainvälisiä velvoitteita vastaavasti ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

6.  toistaa olevansa vakavasti huolissaan Kaakkois-Aasian rohingyapakolaisten vaikeasta tilanteesta, ja kehottaa alueellisiin ja kansainvälisiin toimiin, jotta heille voidaan tarjota kiireellistä apua heidän äärimmäisen haavoittuvassa tilanteessaan; esittää osanottonsa ihmiskaupan ja väkivallan uhrien perheille ja pitää valitettavana, että kohdemaiden viranomaiset eivät ole suojelleet näitä;

7.  korostaa, että unioni on pannut myönteisellä tavalla merkille Myanmarin hallituksen pyrkimykset ryhtyä vastaamaan Rakhinen osavaltion haasteisiin ja rohingyaväestön tilanteeseen;

8.  vaatii, että viranomaisten on kiireellisesti turvattava humanitaarisille toimijoille, Yhdistyneille kansakunnille, kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille, toimittajille ja muille kansainvälisille tarkkailijoille vapaa ja esteetön pääsy Rakhinen osavaltioon;

9.  kehottaa Myanmarin hallitusta yksiselitteisesti tuomitsemaan kaiken rotuun tai uskontoon perustuvan vihan lietsomisen, toteuttamaan käytännön toimia sen välittömäksi lopettamiseksi sekä panemaan täytäntöön erityistoimenpiteitä ja politiikkoja, joilla vältetään tulevaisuudessa rohingyaväestön välitön ja välillinen syrjintä;

10.  kehottaa Eurooppa-neuvoston tavoin rakentamaan toimivat demokraattiset instituutiot, mukaan luettuna riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos ja vahva kansalaisyhteiskunta, sekä edistämään hyvää hallintoa, jotta Myanmarista kehittyy demokratia, jossa kunnioitetaan täysin oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia;

11.  kehottaa valittua hallitusta kehittämään avointa demokratiaa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja jossa kaikille ihmisille taataan ilmaisun, kokoontumisen ja liikkumisen vapaus ilman minkäänlaista syrjintää;

12.  kehottaa Myanmarin hallitusta panemaan viipymättä täytäntöön suositukset, jotka annettiin YK:n ihmisoikeusneuvoston 31. istunnossa hyväksytyssä Myanmarin ihmisoikeustilannetta koskevassa päätöslauselmassa;

13.  kehottaa Myanmarin hallitusta suojelemaan rohingyaväestöä kaikelta syrjinnältä ja tekemään lopun rohingyaväestöön kohdistuvien rikkomusten rankaisemattomuudesta; muistuttaa, että Suu Kyin puolueen, NLD:n, edustaja antoi 18. toukokuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan Myanmarin hallituksen olisi myönnettävä rohingyavähemmistölle kansalaisuus mutta jota ei edelleenkään ole pantu täytäntöön; kehottaa Saharovin palkinnon saanutta Suu Kyitä käyttämään erityisasemaansa Myanmarin hallituksessa parantamaan rohingyavähemmistön asemaa;

14.  kehottaa Myanmarin hallitusta uudistamaan vuoden 1982 kansalaisuuslakia ja palauttamaan rohingyavähemmistön kansalaisuuden; kehottaa Myanmarin hallitusta ja Rakhinen osavaltion viranomaisia aloittamaan välittömästi lasten syntymien rekisteröinnin; kehottaa Myanmarin hallitusta kumoamaan kaikki syrjivät säännökset;

15.  kehottaa unionia tukemaan YK:n ihmisoikeusneuvostoa sen pyrkimyksissä auttaa rohingyapakolaisia Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueella;

16.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan valtiottomuuden lopettamista koskevaa YK:n ihmisoikeusneuvoston maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2014–2024;

17.  kehottaa Myanmarin hallitusta välittömästi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja ne, jotka on pidätetty kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja -normien vastaisten syytteiden nojalla;

18.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan rohingyaväestön tilanteen esille mahdollisimman korkealla tasolla yhteyksissään Myanmariin ja muihin ASEAN-maihin;

19.  kehottaa EU:n ja Myanmarin välille suunnitellun investointisopimuksen tekemisessä varovaisuuteen, sillä se voi vaarantaa Myanmarin tulevan sosiaalisesti tasapainoisen kehityksen niin kauan kuin yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, työntekijöiden oikeuksia, maanomistusta ja korruption vastaisia toimenpiteitä koskevaa lainsäädäntöä ei vielä yleisesti ole, ja kehottaa molempia osapuolia ottamaan nämä seikat huomioon;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaiskomissaarille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä alueen muiden maiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 79. (2) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 145. (3) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 189. (4) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 157. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0211. (6) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 112.

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 7. heinäkuuta 2016 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. istunnosta (2016/2020(INI))

P8_TA(2016)0317 A8-0146/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Andrey Kovatchevin PPE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 71. istunnosta (B8-1374/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 21, 34 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 70. istunnon,

–  ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 antamat päätelmät EU:n painopisteistä YK:n 70. yleiskokouksessa,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön(1), jossa EU:lle myönnetään oikeus käyttää puheenvuoroja yleiskokouksessa, esittää suullisesti ehdotuksia ja muutoksia, joista äänestetään jäsenvaltion pyynnöstä, sekä vastata puheenvuoroon,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä(2),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n suojeluvastuun periaatteesta(3),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n yleiskokouksen 69. istunnosta(4),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”EU:n rooli YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?”(5),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston vuoden 2016 istuntoa varten(6) ja 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman hyökkäysrikoksesta(7),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(8),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa(9),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 julkaistun asiakirjan ”Toimintasuunnitelma EU:n YK:n rauhanturvaoperaatioille antaman YTPP-alan tuen tehostamisesta”(10) ja 23. maaliskuuta 2015 julkaistun asiakirjan ”Kriisinhallintaa ja rauhanturvaamista koskevan EU:n ja YK:n strategisen kumppanuuden vahvistaminen: painopistealat vuosiksi 2015–2018”(11),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2007 esitetyt Oslon suuntaviivat ulkomaisten sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä katastrofiavussa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) ja äskettäin annetun turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2242 (2015), joka koskee naisia, rauhaa ja turvallisuutta,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2015 annetun YK:n arviointiraportin valvontatoimista ja kuntoutusavusta, jotka liittyvät YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön,

–  ottaa huomioon WHO:n huhtikuussa 2014 laatiman ensimmäisen antibioottiresistenssiä käsittelevän YK:n selonteon, jossa mikrobilääkeresistenssi luokitellaan ”vakavaksi uhaksi” koko maailman kansanterveydelle,

–  ottaa huomioon äskettäiset paljastukset, jotka koskevat Panamaan sijoittautuneen lakiyhtiön Mossack Fonsecan toimintaa, ja niihin liittyvät aloitteet, jotka koskevat kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä verovilpin torjumiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan ja 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0146/2016),

A.  ottaa huomioon, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen ja maailmanlaajuiseen hyvään hallintoon, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa sen ulkopolitiikkaa ja perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin ja niiden kunnioittamiseen ja turvaamiseen perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

B.  katsoo, että EU:n olisi oltava ennakoivasti mukana rakentamassa YK:ta, joka voisi tehokkaasti myötävaikuttaa kansainväliseen järjestykseen, joka perustuu maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, kehitykseen, ihmisoikeuksiin, demokratiaan sekä oikeusvaltioon;

C.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa koordinoidakseen toimintaansa YK:n järjestelmään kuuluvissa virastoissa ja elimissä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

D.  toteaa, että maailmanlaajuinen ja alueellinen turvallisuusympäristö heikkenee nopeasti ja käy yhä monimutkaisemmaksi ja että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja hämärtyy; toteaa, että YK:lla on edelleen keskeinen rooli maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden varmistamisessa;

E.  toteaa, että tehokkaan monenvälisyyden välineitä on tarkasteltava huolellisesti uudelleen YK-järjestelmän puitteissa, koska maailmanlaajuiset valtarakenteet ja vallan jakautuminen muuttuvat; toteaa, että kaikkien sidosryhmien, niin valtiollisten kuin muidenkin, on voitava osallistua näihin välineisiin, mukaan lukien konfliktien ehkäisyn ja kriisinhallinnan prosesseissa;

F.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot yhdessä ovat suurin yksittäinen YK-järjestelmän rahoittaja ja että niiden osuus on noin kolmannes YK:n sääntömääräisestä talousarviosta ja lähes kaksi viidesosaa YK:n rauhanturvamäärärahoista ja noin puolet kaikista YK:n rahastoihin ja ohjelmiin maksetuista rahoitusosuuksista;

G.  toteaa, että EU pyrkii parantamaan ympäristön kestävyyttä ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjumista edistämällä kansainvälisiä toimia, joiden tavoitteena on säilyttää ympäristön laatu ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä;

H.  toteaa, että EU kuuluu niihin toimijoihin, jotka ovat erityisen voimakkaasti sitoutuneet puolustamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusvapauksia, kulttuuriarvoja, monimuotoisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

I.  katsoo, että EU:n turvallisuusympäristö on yhä epävakaampi ja häilyvämpi useiden pitkäaikaisten tai hiljattain ilmenneiden uusien ongelmien vuoksi; toteaa, että näitä ongelmia ovat muun muassa väkivaltaiset konfliktit, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, ennennäkemättömät muuttovirrat ja ilmastonmuutos ja että näitä ongelmia on mahdotonta ratkaista kansallisella tasolla, sillä ne edellyttävät alueellisia ja maailmanlaajuisia ratkaisuja;

J.  katsoo, että uudet haasteet, kuten hybridi- ja informaatiosodankäynti, kyberuhat, biotekniikka, tappavat autonomiset asejärjestelmät, nanoteknologia, aseiden miniatyrisointi ja kaksikäyttöteknologian leviäminen, edellyttävät monenvälisten sopimusten laatimista, johon YK-järjestelmä soveltuu luontevimmin;

K.  toteaa, että joukkotuhoaseiden ja niiden kuljetusalustojen leviämistä koskevat viimeaikaiset kehityssuunnat tekevät asevalvonnasta ja aseistariisunnasta yhä hankalampaa ja heikentävät turvallisuutta ja vakautta maailmanlaajuisesti; toteaa, että YK muodostaa soveltuvan järjestelmän asevalvontaa ja aseistariisuntaa koskevien uuden sukupolven toimenpiteiden edistämiseen samanhenkisten kumppaneiden kanssa;

1.  suosittaa neuvostolle, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle sekä tiedoksi YK:n yleiskokoukselle ja YK:n pääsihteerille.

(1) A/RES/65/276, 3. toukokuuta 2011. (2) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 56. (3) EUVL C 45, 5.2.2016, s. 89. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0259. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0403. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0020. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0013. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0073. (10) EEAS 01024/12, neuvoston asiakirja 11216/12. (11) EUH 458/15, neuvoston asiakirja 7632/15.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2016 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota vammaisyleissopimuksen komitean päätelmiin (2015/2258(INI))

P8_TA(2016)0318 A8-0203/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2, 9, 10, 19 ja 168 artiklan sekä 216 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 15, 21, 23 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) ja sen voimaantulon unionissa 21. tammikuuta 2011 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon vammaisyleissopimuksen komitean 2. lokakuuta 2015 antamat päätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä raportista(2),

–  ottaa huomioon yleissopimuksen komitean 15. toukokuuta 2015 hyväksymän Euroopan unionin ensimmäiseen raporttiin liittyvän asialuettelon(3),

–  ottaa huomioon neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission väliset käytännesäännöt sisäisistä järjestelyistä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten Euroopan unionissa ja Euroopan unionin edustamista varten kyseiseen yleissopimukseen liittyen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista,

–  ottaa huomioon lasten vaihtoehtoista hoitoa koskevat YK:n suuntaviivat(4),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(5),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen antamat tuomiot yhdistetyissä asioissa C-335/11 ja C-337/11 HK Danmark ja asioissa C-363/12 Z ja C-356/12 Glatzel,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman yhteisen tiedonannon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (2015–2019) ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä” (JOIN(2015)0016),

–  ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 19. kesäkuuta 2015 julkaiseman valmisteluasiakirjan ”Reply of the European Union to the list of issues in relation to the initial report of the European Union on the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities” (SWD(2015)0127),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 5. kesäkuuta 2014 julkaiseman valmisteluasiakirjan ”Report on the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD) by the European Union” (SWD(2014)0182),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(7),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(8),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(9),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)(10),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(11),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vammaisyleissopimuksen komitean hyväksymästä Euroopan unionin ensimmäiseen raporttiin liittyvästä asialuettelosta(12),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(13),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(14),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(15),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”EU Implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD)”,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen komissiota koskevan oma‑aloitteisen tutkinnan OI/8/2014/AN päättämisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston tulevan vuosikertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston joulukuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Violence against children with disabilities: legislation, policies and programmes in the EU”,

–  ottaa huomioon Eurostatin vuodelta 2014 peräisin olevat tilastot, jotka koskevat työmarkkinoille pääsyä, koulutukseen pääsyä sekä köyhyyttä ja tuloeroja,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, vetoomusvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8‑0203/2016),

A.  toteaa, että täysivaltaisina kansalaisina vammaisilla henkilöillä on yhtäläiset oikeudet sekä luovuttamaton oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaiseen kohteluun, itsenäiseen elämään, riippumattomuuteen sekä oikeus saada tukea julkisrahoitteisista järjestelmistä ja osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on arviolta 80 miljoonaa vammaista henkilöä, joista noin 46 miljoonaa on naisia ja tyttöjä, mikä on miltei 16 prosenttia koko naispuolisesta väestöstä EU:ssa, joten Euroopan unionissa vammaisuus on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa; toteaa, että vammaiset naiset ovat usein moninkertaisen syrjinnän kohteena ja kärsivät huomattavista esteistä perusoikeuksiensa ja -vapauksiensa, kuten koulutukseen ja työhön pääsyä koskevien oikeuksiensa, hyödyntämisessä, mikä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen ja psyykkisiin traumoihin; toteaa, että vammaisuus vaikuttaa naisiin suhteettomassa määrin myös vammaisten perheenjäsenten hoivaajina;

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen mukaisesti unionin on torjuttava politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää (10 artikla) ja että kyseinen sopimus antaa unionille toimivallan antaa lainsäädäntöä tällaiseen syrjintään puuttumiseksi (19 artikla);

D.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa kielletään nimenomaisesti vammaisuuteen perustuva syrjintä ja määrätään, että on edistettävä vammaisten henkilöiden tasaveroisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaelämään;

E.  ottaa huomioon, että vammaisyleissopimus on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka EU ratifioi ja jonka ovat allekirjoittaneet myös kaikki 28 unionin jäsenvaltiota ja joka on ratifioitu 27 jäsenvaltiossa; kehottaa jäsenvaltiota, jossa vammaisyleissopimusta ei ole vielä ratifioitu, viemään loppuun uudistukset, jotta yleissopimus voidaan ratifioida;

F.  toteaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun YK:n elin on seurannut ihmisoikeuksia koskevien unionin kansainvälisten velvoitteiden täyttymistä; toteaa, että vuonna 2015 julkistetuissa vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa unionissa koskevissa vammaisyleissopimuksen komitean päätelmissä lähetetään voimakas viesti unionin sitoutumisesta tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja esitettiin EU:n toimivaltaan kuuluvia lainsäädäntö- ja päätöksentekotoimenpiteitä koskevia suuntaviivoja;

G.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan, että vammaisyleissopimus velvoittaa unionia ja sen jäsenvaltioita unionin lainsäädäntöä täytäntöön pantaessa, koska se on ”erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä” ja sillä on ”ensisijaisuus johdetun oikeuden teksteihin nähden”(16);

H.  toteaa, että vammaisyleissopimuksen periaatteet ulottuvat selvästi syrjintää laajemmalle ja näyttävät tietä kohti kaikkien vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista osallistavassa yhteiskunnassa;

I.  toteaa, että vammaiset ovat moninainen ryhmä ja että heistä naiset, lapset, vanhukset sekä monimuotoisia avustustarpeita omaavat henkilöt kohtaavat lisävaikeuksia ja moninkertaista syrjintää;

J.  toteaa, että vammaisuus voi aiheutua vaiheittaisesta ja toisinaan havaitsematta jäävästä henkilön terveydentilan heikkenemisestä, esimerkiksi hermostoa rappeuttavien tai harvinaisten sairauksien yhteydessä, jotka saattavat haitata kyseisen henkilön itsenäistä asumista;

K.  toteaa, että arvioiden mukaan 80 prosenttia vammaisista henkilöistä elää kehitysmaissa; toteaa, että unioni kannattaa vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämistä kansainvälisellä tasolla ja että se on maailman suurin virallisen kehitysavun antaja;

L.  toteaa, että vammaisilla lapsilla on seitsemäntoista kertaa suurempi todennäköisyys joutua laitokseen kuin muilla ikätovereillaan ja että laitoksissa väkivallan, laiminlyönnin ja hyväksikäytön riski on paljon suurempi kuin kotona asuttaessa(17);

M.  katsoo, että vammaisilla lapsilla on oikeus elää perheensä kanssa tai perheympäristössä sen mukaan, mikä vastaa parhaiten heidän etuaan; toteaa, että perheenjäsenten on usein vähennettävä ammatillista toimintaansa tai lopetettava se huolehtiakseen itse vammaisista perheenjäsenistä;

N.  ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksessa painotetaan tarvetta sisällyttää sukupuolinäkökulma kaikkiin toimiin ja edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräistä toteutumista;

O.  katsoo, että vammaisten naisten ja vammaisten lasten äitien tasavertainen kohtelu ja heitä koskevien positiivisten toimien ja toimintapolitiikkojen täytäntöönpano on perusihmisoikeus ja eettinen velvollisuus;

P.  ottaa huomioon, että vammaiset naiset ja tytöt joutuvat kohtaamaan useita syrjinnän ulottuvuuksia jokapäiväisessä elämässään; toteaa, että syrjintä voi olla monen muotoista – fyysistä, tunne-elämään liittyvää, seksuaalista tai taloudellista – ja siihen voi kuulua esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa, väkivaltaa hoitajien taholta, seksuaalista väkivaltaa ja institutionaalista väkivaltaa;

Q.  toteaa, että vammaiset naiset joutuvat todennäköisemmin perheväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi ja sen on todettu kestävän pidempään ja olevan pahempaa kuin muiden kuin vammaisten naisten tapauksessa(18);

R.  toteaa, että vammaisilla naisilla, erityisesti maahanmuuttajilla, on suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski moninkertaisen syrjinnän vuoksi;

S.  toteaa, että vammaisuus on köyhyyden syy ja ehkä myös seuraus ja että noin 30 prosenttia asunnottomista on vammaisia ja heidän vammaisuutensa saattaa jäädä huomaamatta(19); toteaa, että varsinkin valtion tarjoama sosiaaliturva on merkittävässä asemassa vammaisten henkilöiden köyhyyden ehkäisemisessä ja että vuoden 2012 tiedoista käy ilmi, että jopa 68,5 prosenttia vammaisista henkilöistä eläisi köyhyydessä ilman valtiolta saatuja sosiaalisia tulonsiirtoja(20);

T.  toteaa, että on vahvistettava nykyistä unionin lainsäädäntöä ja toimintapoliittisia välineitä, jotta voidaan maksimoida vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano;

U.  toteaa, että useiden vammaisyleissopimuksen ratifioineiden jäsenvaltioiden on vielä perustettava tai nimettävä elimet, jotka panevat yleissopimuksen täytäntöön ja seuraavat täytäntöönpanoa 33 artiklan mukaisesti; toteaa, että jo perustettujen elinten tehtävien suorittamista erityisesti 33 artiklan 2 kohdan mukaisen seurannan osalta haittaavat rahoituksen ja henkilöstön puute sekä elinten nimeämistä koskevan asianmukaisen oikeusperustan puuttuminen;

V.  toteaa, että eräs tärkeimmistä tekijöistä vammaisten henkilöiden kannalta on työmarkkinoille pääsy ja osallistuminen ja että se on edelleen ongelmallista, sillä 58,5 prosenttia vammaisista on työelämässä, kun vastaava luku muiden keskuudessa on 80,5 prosenttia; toteaa, että tämä estää monia vammaisia henkilöitä elämästä itsenäistä ja aktiivista elämää;

W.  ottaa huomioon, että työllisyysaste naisilla, jotka eivät ole vammaisia, on 65 prosenttia vammaisten naisten 44 prosenttiin verrattuna; toteaa, että vammaisia naisia syrjitään usein vammaisiin miehiin nähden, kun on kyse työpaikan saannista ja koulutukseen pääsystä; toteaa, että vammaisten henkilöiden työttömyysaste on edelleen kohtuuttoman korkea; toteaa, että vammaisilla naisilla ja tytöillä on muita suurempia vaikeuksia päästä työmarkkinoille; toteaa, että jotta vammaisia naisia voidaan kannustaa osallistumaan aktiivisesti koulutukseen, työmarkkinoille ja yhteisön sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään, on poistettava liikkuvuusesteet ja vähennettävä riippuvuutta perheenjäsenistä ja hoivaajista;

X.  toteaa, että palkkatyö on olennaisen tärkeää, jotta vammaiset henkilöt voivat elää itsenäistä elämää, elättää perheensä ja huolehtia kotitaloudestaan; ottaa huomioon, että vammaiset naiset ja tytöt ovat usein alipalkattuja; toteaa, että tämä haavoittuva ryhmä kärsii todennäköisemmin köyhyydestä ja sillä on suurempi riski syrjäytyä sosiaalisesti;

Y.  toteaa, että unionilla on vammaisyleissopimuksen osapuolena velvollisuus varmistaa vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen tiivis mukaan ottaminen ja aktiivinen osallistuminen yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen kehittämiseen ja soveltamiseen sekä kaikkiin päätöksentekoprosesseihin, joissa käsitellään vammaisiin henkilöihin liittyviä kysymyksiä;

Z.  toteaa, että jäsenvaltioiden soveltamat säästötoimenpiteet ovat johtaneet sosiaalisten palvelujen, perheille annettavan tuen ja yhteisöpohjaisten palvelujen leikkauksiin ja heikentäneet suhteettomasti vammaisten henkilöiden ja etenkin vammaisten lasten ja heidän perheidensä elintasoa;

AA.  toteaa, että komissio on vetänyt takaisin äitiyslomaa koskevan direktiiviehdotuksensa;

AB.  toteaa, että potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetussa direktiivissä 2011/24/EU ei kielletä nimenomaisesti vammaisuuteen perustuvaa syrjintää;

AC.  toteaa, että väestöllisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi etenkin perheissä työskentelevien kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden kysyntä on kasvanut; toteaa, että vammaisten ja huollettavana olevien henkilöiden hoivasta vastaavat tavallisesti perheen naiset, mikä usein johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilta;

AD.  toteaa, että vammaisyleissopimuksen komitea suosittaa Euroopan unionin ensimmäistä raporttia koskevissa päätelmissään, että unioni sisällyttää vammaisuusnäkökohdan sukupuolten tasa-arvoa koskeviin ja ohjelmiinsa samoin kuin sukupuolinäkökohdan vammaisuutta koskeviin strategioihinsa ja että unioni kehittää myönteisiä toimia, luo seurantamekanismin ja rahoittaa vammaisia naisia ja tyttöjä koskevien tietojen keräystä ja heitä koskevaa tutkimusta; lisäksi se suosittaa, että Euroopan unioni tarjoaa tehokasta suojelua väkivallalta, hyväksikäytöltä ja riistolta, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevissa toimintapolitiikoissa käsitellään vammaisten lasten ja aikuisten sekä heidän hoivaajiensa tarpeita ja että ryhdytään toimiin vammaisten henkilöiden, joista suurin osa on naisia, korkean työttömyysasteen alentamiseksi;

AE.  ottaa huomioon, että 13. joulukuuta 2011 annetussa komission vastauksessa Euroopan parlamentin 27. syyskuuta 2011 antamaan päätöslauselmaan aiheesta ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet”(21) komissio pani merkille tarpeen huolehtia, että kaikkien saatavilla on saumaton esteettömien palveluiden ketju (liikenteen, majoituksen, ruokahuollon ja nähtävyyksiin tutustumisen alalla), ja että se on tämän vuoksi ryhtynyt toteuttamaan toimia tietoisuuden lisäämiseksi, matkailualan osaamisen parantamiseksi ja viime kädessä sellaisten matkailupalveluiden laadun parantamiseksi, jotka on tarkoitettu erityistarpeisille tai vammaisille henkilöille;

AF.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden sekä toimintakyvyltään erilaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet liikenteen, liikkuvuuden ja matkailun alalla tarjoavat mahdollisuuksia innovoivaan liiketoimintaan liikenne- ja liikkuvuuspalvelujen tarjoajille, mikä voi johtaa kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin, kun palveluja tarjotaan sekä kaikille vammaisille henkilöille (kuten liikuntarajoitteiset, näkövammaiset, kuurot ja kuulovammaiset sekä autistiset ja kehitysvammaiset henkilöt ja henkilöt, joilla on heikentynyt psykososiaalinen toimintakyky) että kaikille muille palvelujen käyttäjille kaikkia palvelevan suunnittelun hengessä;

Yleiset periaatteet ja velvoitteet

1.  palauttaa mieliin, että vammaisten henkilöiden täysimääräinen osallisuus ei ole vain oikeus ja asianomaisten henkilöiden ansaittu etu vaan se on eduksi koko yhteiskunnalle, joka voi hyötyä näiden henkilöiden arvosta ja erilaisista taidoista;

2.  korostaa, että kaikilla vammaisilla henkilöillä on oikeus elää yhteiskunnassa, jossa heillä on heidän täysimääräisen osallisuutensa ja osallistumisensa varmistamiseksi samat mahdollisuudet kuin muillakin;

3.  korostaa, että vammaisten henkilöiden osallisuus yhteiskunnassa maan sosioekonomisesta, poliittisesta tai kulttuurisesta tilanteesta riippumatta ei ole pelkästään kehityskysymys, vaan myös ihmisoikeuskysymys;

4.  korostaa, että vammat yleistyvät väestön ikääntyessä;

5.  katsoo, että unionin olisi toimittava edelläkävijänä ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja niiden edistämisen alalla; suhtautuu myönteisesti siihen, että YK:n sopimuselin on ensimmäistä kertaa tarkastellut unionin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täyttymistä; katsoo, että vuonna 2015 julkaistut vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:ssa koskevat vammaisyleissopimuksen komitean päätelmät ovat merkittävä osoitus unionin sitoutumisesta yhdenvertaisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, ja toteaa, että niissä annetaan lainsäädäntö- ja politiikkatoimia koskevia ohjeita kaikilla unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla;

6.  suhtautuu myönteisesti vammaisyleissopimuksen komitean päätelmiin ja suosituksiin ja painottaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on sisällytettävä vammaisten naisten ja tyttöjen näkökulma sukupuolten tasa-arvoa koskeviin politiikkatoimiinsa, ohjelmiinsa ja strategioihinsa sekä otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo vammaisia henkilöitä koskevissa strategioissaan; vaatii lisäksi, että otetaan käyttöön mekanismit saavutetun edistyksen tarkastelemiseksi säännöllisesti;

7.  kehottaa parlamenttia, neuvostoa ja komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön vammaisyleissopimuksen komitean suositukset ja varmistamaan, että vammaisyleissopimus otetaan huomioon kaikessa tulevassa lainsäädännössä;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan tarvittavat resurssit vammaisyleissopimuksen ja valinnaisen pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden täyttämiseen;

9.  pitää erittäin valitettavana, ettei unioni kuullut riittävästi virallisesti vammaisjärjestöjä valmistellessaan vuonna 2015 järjestettyä vammaisyleissopimuksen komitean uudelleentarkasteluprosessia ja laatiessaan edistymisraporttiaan; edellyttää, että vammaisjärjestöt osallistuvat aktiivisesti yleissopimuksen komitean kokouksiin riippumattomana osapuolena ja että ne osallistuvat myös tulevia uudelleentarkasteluja käsitteleviin unionin virallisiin valtuuskuntiin;

10.  kehottaa komissiota konsolidoimaan ja antamaan ehdotuksen, joka koskee unionin ja vammaisjärjestöjen aitoa jäsenneltyä vuoropuhelua, mukaan lukien riittävä rahoitus, jolla varmistetaan vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen täysipainoinen ja yhdenvertainen osallistuminen;

11.  pitää erityisen tärkeänä järjestelmällistä ja tiivistä kuulemista vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen, päätöksentekijöiden, elinkeinoelämän ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välillä kaikista uusista aloitteista ja kaikkien koulutukseen, kulttuuriin, urheiluun ja nuorisoon liittyvien toimien täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista;

12.  kehottaa vahvistamaan nykyisten tasa-arvoelinten toimintaa vammaisyleissopimuksen valtavirtaistamisen, edistämisen ja seurannan tukemisessa; muistuttaa unionia ja jäsenvaltioita vaatimuksesta toimia mielekkäästi yhdessä kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti vammaisten henkilöiden järjestöjen kanssa;

13.  kehottaa unionia ratifioimaan vammaisyleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan;

14.  kehottaa tarkastelemaan ja arvioimaan kattavasti ja monialaisesti unionin nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä ja rahoitusohjelmia, mukaan lukien tulevat ohjelmakaudet, jotta niistä tehdään täysin vammaisyleissopimuksen mukaisia, ottamalla vammaisia edustavat järjestöt ja yleissopimuksen EU-kehyksen jäsenet rakentavasti mukaan tähän työhön, mukaan lukien vammaisnäkökulman sisällyttäminen kaikkiin lainsäädäntötoimiin ja strategioihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet vammaisnäkökulman sisällyttämiseksi kaikkeen lainsäädäntöön ja toimintapolitiikkaan ja kaikkiin strategioihin;

15.  kehottaa sisällyttämään vammaisten henkilöiden oikeudet EU:n yleiseen sosioekonomiseen toimintaohjelmaan, erityisesti Eurooppa 2020 -strategiaan ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; suosittaa vammaissopimuksen hyväksymistä, jotta varmistetaan vammaisten henkilöiden oikeuksien ottaminen huomioon unionin aloitteissa;

16.  kehottaa komissiota keskittymään eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä jäsenvaltioiden sosiaalista tilannetta koskevissa arvioinneissa (maaraportit ja maakohtaiset suositukset) myös vammaisten henkilöiden tilanteen seuraamiseen osana unionin yhteistä sitoutumista esteettömän Euroopan kehittämiseen;

17.  katsoo, että unionin toimielinten, erityisesti parlamentin, neuvoston ja komission, olisi pyrittävä varmistamaan, että ihmisoikeuskysymykset otetaan huomioon kaikessa nykyisessä ja tulevassa lainsäädännössä ja niissä noudatetaan täysin vammaisyleissopimusta;

18.  pyytää komissiota toimittamaan lainsäädäntöä koskevan luettelon ja ehdottamaan toimivaltaa koskevan ilmoituksen päivittämistä päätelmien valossa; katsoo, että sitä olisi päivitettävä säännöllisesti siten, että vammaisjärjestöt ja Euroopan parlamentti ovat siinä virallisesti mukana;

19.  kehottaa komissiota harkitsemaan, onko syytä kehittää unionin järjestelmä, jolla taataan vammaisten henkilöiden oikeuksien tehokas toteutuminen ja edistetään heidän itsemääräämisoikeuttaan, esteettömyyttä, työllistymistä, sosiaalista osallisuutta ja itsenäistä elämää sekä syrjinnän kaikkien muotojen poistamista;

20.  jakaa vammaisyleissopimuksen komitean ilmaiseman huolen siitä, että Euroopan unionilla ei ole selkeää strategiaa vammaisyleissopimuksen täytäntöön panemiseksi;

21.  kehottaa toimielimiä esimerkilliseen toimintaan yhteiskuntaan integroimista koskevassa politiikassa;

22.  kehottaa komissiota hyödyntämään Euroopan vammaisstrategian tarkistamista, jotta voidaan kehittää vammaisyleissopimusta koskeva molemmat sukupuolet huomioon ottava ja kattava unionin strategia, johon kuuluu ulkoisen toiminnan sitoumuksia ja selkeä soveltamisaikataulu sekä asiaan liittyvät ja tarkat viitearvot ja indikaattorit;

23.  pitää valitettavana, että vammaiset henkilöt kärsivät edelleen syrjinnästä ja syrjäytymisestä; kehottaa lisäksi komissiota maksimoimaan synergian unionin vammaisstrategian 2010–2020 sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen välillä, jotta voidaan varmistaa, että tunnustetuista oikeuksista voidaan konkreettisesti nauttia ja että ne voivat aidosti toteutua, muun muassa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöpuitteita ja panemalla ne täytäntöön sekä toteuttamalla kulttuurillisia ja poliittisia toimia;

24.  kehottaa komissiota selventämään vammaisuuden laajaa määritelmää unionin tasolla;

25.  kehottaa komissiota tarkistamaan julkisiin hankintoihin liittyvien sosiaalisten näkökohtien opasta siten, että siinä korostetaan sekä yhteiskunnallisia velvoitteita investoida vammaisten henkilöiden laadukkaisiin tukipalveluihin että tästä syntyviä mahdollisuuksia ja etuja;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen vaikutustenarviointia koskevia ohjeita ja muuttamaan niitä sisällyttämällä niihin kattavamman luettelon seikoista, joiden avulla voidaan paremmin arvioida vammaisyleissopimuksen noudattamista;

Erityisoikeudet

27.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehkäisemään uhriksi joutumista ja toteuttamaan toimia kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi, vammaisuuteen perustuva moninkertainen, kanssakäymiseen liittyvä ja moniperusteinen syrjintä mukaan luettuna, ottaen erityisesti huomioon vammaiset naiset ja lapset, iäkkäät henkilöt ja monimuotoisen avun tarpeessa olevat henkilöt, mukaan lukien henkilöt, joilla on kehitysvamma tai psykososiaalisia toimintarajoitteita, sekä henkilöt, joiden vamma muuttuu ajan myötä;

28.  pitää valitettavana, ettei neuvosto ole vieläkään hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään ehdotuksen niin pian kuin mahdollista;

29.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan vammaisten naisten ja lasten oikeudet sisällyttäen ne myös seuraavaan lapsen oikeuksia koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sekä varmistamaan, että poikia ja tyttöjä ja heitä edustavia organisaatioita kuullaan kaikista heitä koskevista asioista ja sen yhteydessä heille tarjotaan heidän vammansa ja ikänsä edellyttämää apua;

30.  korostaa, että jos halutaan suojella vammaisten lasten oikeuksia, heidän perheilleen on taattava asianmukainen tuki vahvistamalla ja kehittämällä unionissa saatavilla olevia lainsäädäntövälineitä, kuten pidemmän vanhempainloman myöntämistä vammaisten lasten vanhemmille koskeva säädös;

31.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikilla vammaisilla henkilöillä on oikeus kaikille unionin kansalaisille kuuluvaan vapaaseen liikkumiseen myös sisällyttämällä nykyiseen ja tulevaan lainsäädäntöön takeet yhdenvertaisista mahdollisuuksista, perusoikeuksista ja tasapuolisista mahdollisuuksista saada palveluja ja päästä työmarkkinoille sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti samat oikeudet ja velvollisuudet sosiaaliturvan saannissa kuin asianomaisen jäsenvaltion kansalaisilla; kehottaa lisäksi yhdenvertaista kohtelua työssä ajatellen jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa uudelleenlaadittua direktiiviä (2006/54/EY);

32.  painottaa, että on tuettava vammaisia maahanmuuttajanaisia ja -tyttöjä, jotta he voivat kehittää taitoja, jotka antavat heille mahdollisuuden saada sopiva työpaikka;

33.  painottaa, että (henkilökohtainen tai julkinen) avustaminen on keino auttaa vammaisia henkilöitä, erityisesti naisia, elämään itsenäistä ja riippumatonta elämää ja että siksi olisi tuettava vammaisille naisille ja heidän perheilleen työpaikalla, koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa sekä raskauden ja äitiyden aikana annettavaa apua;

34.  toteaa, että on puututtava viipymättä vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan niin yksityisessä kuin laitosympäristössä, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukipalveluita, jotka ovat kaikkien vammaisten naisten ja tyttöjen käytettävissä; kehottaa EU:ta liittymään naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (Istanbulin yleissopimus) lisäaskeleena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumisessa;

35.  muistuttaa, että on tärkeää pitää kiinni vammaisten henkilöiden perusoikeudesta osallistua vammaisuutta koskeviin toimintamenettelyihin ja päätöksentekoon kaikilla tasoilla, kuten vammaisyleissopimuksessa korostetaan; painottaa, että vammaisille naisille ja tytöille – moninkertaista syrjintää kokevat, marginalisoituneisiin yhteisöihin ja haavoittuviin ryhmiin kuuluvat naiset ja tytöt mukaan luettuina – on annettava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja heitä on rohkaistava siihen, jotta voidaan varmistaa heidän etujensa ja oikeuksiensa esille tuominen, tukeminen ja suojelu ja näin myös varmistaa todellinen ruohonjuuritason sukupuolinäkökulma; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisesti mukautettuja palveluja ja järjestelyjä, joilla lisätään naisten aktiivista osallisuutta ja osallistumista, ja investoimaan apuvälineteknologiaan ja tietoyhteiskuntaan osallistumiseen;

36.  kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään tehokkaisiin toimiin vammaisten naisten elinolojen parantamiseksi vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta EU:ssa tehtyä uudelleentarkastelua koskevien vammaisyleissopimuksen komitean suositusten mukaisesti;

37.  on huolestunut siitä, että vammaisten lasten kasvattaminen jää pääasiassa naisten vastuulle;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään jatkossakin tietoa vammaisyleissopimuksesta sekä torjumaan ennakkoluuloja ja edistämään kaikkien vammaisten henkilöiden parempaa ymmärtämistä, niin että päätökset tehtäisiin heidän todellisten tarpeidensa pohjalta;

39.  tukee aloitteita, joilla pyritään lisäämään yhteiskunnassa tietämystä vammaisten henkilöiden kohtaamista vaikeuksista ja parantamaan vammaisten henkilöiden tietoisuutta omista mahdollisuuksistaan ja panoksesta, jonka he pystyvät antamaan, esimerkiksi kouluissa toteutettavien erityisten koulutusohjelmien kautta; korostaa, että vammaisyleissopimuksen merkittävyys johtuu siitä, että sillä pyritään muuttamaan ihmisten kulttuurisidonnaisia asenteita, niin että nähdään, että vamman sijaan vammaista henkilöä haittaavat pikemminkin esteet sosiaalisessa ja taloudellisessa ympäristössä;

40.  pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia laatimaan tiedotusstrategioita vammaisten oikeuksista, edistämään liikenne- ja matkailualan henkilökunnan koulutusta, jossa pyritään lisäämään tietoisuutta vammaisuudesta ja vammaisten tasavertaisista mahdollisuuksista, sekä kannustamaan vammaisalalla toimivia eurooppalaisia järjestöjä ja liikenteestä vastaavia julkisia ja yksityisiä elimiä tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä keskenään; kehottaa huolehtimaan, että myös koulutusmateriaali on saatavilla esteettömässä muodossa;

41.  korostaa, että lentoyhtiöiden henkilöstölle on annettava perusteellista koulutusta. jotta lentoyhtiöt voivat palvella vammaisia henkilöitä asianmukaisesti; painottaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä sen varmistamiseen, että henkilöstö osaa käsitellä pyörätuoleja niitä vahingoittamatta;

42.  panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen esteettömyyttä koskevaksi unionin säädökseksi(22) ja on sitoutunut hyväksymään sen ripeästi, jotta varmistetaan tavaroiden ja palvelujen esteetön saanti, myös pääsy rakennuksiin, joissa kyseisiä palveluja tarjotaan, sekä tehokkaat ja esteettömät kansalliset täytäntöönpano- ja valitusmekanismit; palauttaa mieliin, että tarvitaan esteettömyyttä koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa ja toimenpiteitä, joilla taataan, että henkilöillä, joilla on minkä tahansa tyyppinen vamma, on tämä oikeus vammaisyleissopimuksen 9 artiklan mukaisesti;

43.  korostaa, että esteettömyyttä koskeva unionin säädös on hyväksyttävä, sillä se helpottaisi puuttumista kaikkiin liikuntarajoitteisten henkilöiden liikenteen, liikkuvuuden ja matkailun alalla kohtaamiin esteettömyysongelmiin ja sen avulla voitaisiin varmistaa, että vammaiset henkilöt voivat käyttää esteettömästi lento-, linja-auto-, rautatie- ja vesiliikenteen matkustajapalveluja, mukaan lukien erityisesti vaihdot ja kaikkien julkisen joukkoliikenteen metro- ja junayhteyksien matalalattiavaunut sekä matkustajaliikennepalveluiden tarjoamiseen tarkoitetut verkkosivustot, mobiilipalvelut, älykkäät lipunmyyntijärjestelmät, reaaliaikainen tiedotus, itsepalvelupäätteet, lippuautomaatit sekä lähtöselvitysautomaatit;

44.  toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät yhdenmukaisten unionin tason vaatimusten noudattamisesta, kun niiden ei tarvitse mukautua erilaisiin kansallisiin sääntöihin; pitää kuitenkin valitettavana, että ehdotus esteettömyyttä koskevaksi unionin säädökseksi ei kata luonteeltaan rajatylittäviä matkailualan tuotteita ja matkailupalveluja; korostaa, että unionin tasolla ei ole toteutettu mitään sellaisia matkailupalveluja koskevia lisätoimenpiteitä, joilla majoitusluokituksia voitaisiin asteittain yhdenmukaistaa esteettömyyskriteerit huomioon ottaen;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ponnekkaammin tutkimusta ja kehittämistä, joka liittyy erityisesti uusien ja innovatiivisten teknologioiden esteettömyyteen vammaisten henkilöiden kannalta;

46.  kehottaa komissiota ottamaan tulevia säädösehdotuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten Euroopan digitaalistrategian puitteissa, laatiessaan asianmukaisesti huomioon sen, että fyysisen ympäristön esteettömyys on yhtä tärkeää kuin tieto- ja viestintätekniikan esteettömyys;

47.  kannustaa jäsenvaltioita esteettömyyden periaatetta sovellettaessa varmistamaan, että nykyisissä ja uusissa rakennushankkeissa, työpaikoilla ja erityisesti julkisissa rakennuksissa, kuten julkisista varoista rahoitetuissa koulurakennuksissa, toteutuu kaikkia palveleva suunnittelu;

48.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään parlamentin kanssa yhteistyötä, jotta julkisen sektorin elinten verkkosivustojen esteettömyydestä saadaan aikaan selkeä ja vaikuttava direktiivi, joka on ehdotetun esteettömyyttä koskevan unionin säädöksen ja vammaisyleissopimuksen mukaisesti laaja-alainen ja jonka täytäntöönpanomekanismi on vankka; katsoo, että näin voidaan varmistaa, että 80 miljoonaa vammaista ja 150 miljoonaa iäkästä henkilöä unionissa voivat käyttää yhdenvertaisin edellytyksin verkkosivustoja ja sähköisiä julkisia palveluja;

49.  kehottaa komissiota varmistamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, että unionin yhteinen hätänumero 112 on täysin esteettömästi käytettävissä ja luotettava; katsoo, että siinä olisi käytettävä sekä kansallisesti että verkkovierailuissa uusinta teknologiaa, joka soveltuu erityisesti kuuroille ja kuulovammaisille kansalaisille, jotta vältetään turhia kuolemantapauksia ja loukkaantumisia; korostaa, että kansallisella tasolla tarvitaan täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla varmistetaan muun muassa kaikkia jäsenvaltioita koskeva yhteensopivuus, johon kuuluu kansallisten hätäkeskusten esteettömyys;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt ja heidän avustajansa voivat käyttää täysin esteettömästi sähköisiä terveyspalveluja, mobiiliterveyspalveluja sekä niihin liittyviä sovelluksia ja laitteita samoin kuin 112‑hätänumeroa, jonka on oltava helposti käytettävissä kaikkialla Euroopassa, ja kehittynyttä mobiilipaikannusjärjestelmää ja hyödyntää etälääketieteen mahdollisuuksia saatavuuden ja hoidon parantamiseksi tässä suhteessa;

51.  korostaa, että humanitaarisissa yhteyksissä on lisättävä vammaisia henkilöitä ja erityisesti vammaisia lapsia koskevaa tukea ja erityismääräyksiä, ja kehottaa komissiota tekemään selkoa investoinneista ja rahoituksesta, jotka liittyvät vammaisten henkilöiden tukemiseen hätätilanteissa, ja myös erittelemään tiedot sukupuolen ja iän mukaan;

52.  korostaa, että jatkuvat konfliktit ja luonnonkatastrofit lisäävät myös osaltaan vammaisten henkilöiden määrää;

53.  kannattaa yleissopimuksen komitean asiantuntijoiden suosituksia, joiden mukaan unionin on oltava esteettömämpi ja osallistavampi voidakseen soveltaa vammaisuuteen riski- ja hätätilanteissa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, myös soveltamalla katastrofiriskien vähentämistä koskevaa Sendain kehystä 2015–2030; kehottaa painokkaasti sisällyttämään vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet unionin muuttoliike- ja pakolaispolitiikkaan, koska heihin kohdistuu kaksinkertaista syrjintää; korostaa, että kyseisillä toimenpiteillä olisi reagoitava asianmukaisesti vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin ja otettava huomioon vaatimus tarpeisiin perustuvasta kohtuullisesta mukauttamisesta; kannustaa lisäksi siihen, että vammaisten henkilöiden tarpeet sisällytetään jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamiin humanitaarisiin toimiin;

54.  kehottaa unionia näyttämään esimerkkiä vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisessä Sendain kehyksen ja vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelman täytäntöönpanossa kumppanimaidensa ja alueellisten järjestöjen kanssa sekä maailmanlaajuisesti;

55.  kehottaa komissiota hyväksymään täytäntöönpanosuunnitelman helmikuussa 2015 annettujen, vammaisuuden huomioon ottavaa katastrofinhallintaa koskevien neuvoston päätelmien ja Sendain kehyksen mukaisesti;

56.  pitää tärkeinä neuvoston päätelmiä, jotka koskevat vammaisuuden huomioon ottavan katastrofihallinnan sisällyttämistä kaikkiin unionin pelastuspalvelumekanismin toimiin ja jäsenvaltioiden toimiin; edellyttää, että vammaisia henkilöitä ja hätätila- ja pelastuspalvelualan toimijoita valistetaan ja heille annetaan tietoja katastrofiriskin vähentämistä koskevista aloitteista ja että vammaisille henkilöille järjestetään psykologista apua katastrofeista toipumisen vaiheessa;

57.  painottaa, että hätätilanteiden jälkeisissä tilanteissa on tärkeää antaa erityistukea vammaisille henkilöille;

58.  toteaa, että yhteiskunnan haavoittuvat jäsenet ovat entistäkin marginaalisemmassa asemassa, jos he ovat vammaisia, ja korostaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimintaansa, jolla pyritään ulottamaan oikeudet ja palvelut kattavasti kaikille vammaisille henkilöille, mukaan lukien kansalaisuudettomat henkilöt, asunnottomat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat sekä vähemmistöihin kuuluvat henkilöt; korostaa, että unionin maahanmuutto- ja pakolaispolitiikoissa on otettava huomioon vammaiset henkilöt;

59.  pyytää komissiota ja neuvostoa huolehtimaan vammaisyleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti vammaisten henkilöiden erityishoidosta, kun ne laativat ehdotuksia pakolaiskysymyksen ratkaisemiseksi taikka asiaa koskevaa rahoitusta tai muita tukitoimia varten;

60.  korostaa, että unionin olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki vammaiset henkilöt, joilta on poistettu oikeustoimikelpoisuus, voivat harjoittaa kaikkia unionin perussopimuksiin ja lainsäädäntöön kirjattuja oikeuksiaan, kuten oikeussuojan sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuutta koskevaa oikeuttaan, mukaan lukien pankki-, työllisyys- ja terveydenhuoltopalvelut, sekä äänioikeutta ja kuluttajanoikeuksia;

61.  toteaa, että vammaisyleissopimus on osoittautunut myönteiseksi ja keskeiseksi välineeksi, jolla edistetään lainsäädännön uudistamista ja vaaditaan jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen, miten vammaiset henkilöt nähdään; pitää kuitenkin valitettavana, että vammaisilla henkilöillä riittää yhä haasteita strategisilla aloilla, kuten rikosoikeudessa ja poliittisessa osallistumisessa; pitää keskeisen tärkeänä kaikkien vammaisten henkilöiden kaikin puolin esteetöntä mahdollisuutta olla mukana poliittisessa järjestelmässä; katsoo, ettei esteettömyys ei saa rajoittua vain äänestämisen fyysiseen esteettömyyteen ja että siihen kuuluu myös monenlaisia aloitteita, joilla pyritään saamaan demokraattinen prosessi kaikkien ulottuville; katsoo, että siihen olisi sisällyttävä viittomakielellä, pistekirjoituksella tai helppolukuisena tekstinä esitetty vaalimateriaali, tarvittavan avun antaminen vammaisille henkilöille äänestyksen aikana, posti-, ja valtakirjaäänestyksen edistäminen mahdollisuuksien mukaan ja esteiden poistaminen ehdokkaiksi haluavien vammaisten kansalaisten tieltä sekä puuttuminen oikeustoimikelpoisuutta koskeviin nykyisiin sääntöihin ja niiden vaikutuksiin yksilöiden mahdollisuuksiin osallistua täysipainoisesti demokraattiseen prosessiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että seuraavien säädösten säännökset pannaan asianmukaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön erityisesti vammaiset henkilöt huomioon ottaen: rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU 3 artiklan 2 kohta, direktiivit 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä ja 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä erityisesti direktiivi 2013/48/EU oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin;

62.  pitää erittäin valitettavana, että useat valtiot eivät edelleenkään myönnä älyllisesti kehitysvammaisten henkilöiden oikeustoimikelpoisuutta tai rajoittavat sitä tuomioistuinteitse; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan myönteisesti oikeustoimikelpoisuutta koskevassa kysymyksessä edistämällä pikemminkin tuettua osallistamista kuin automaattista poissulkemista;

63.  on huolissaan siitä, että vammaisten henkilöiden on edelleen vaikea saada oikeutta; palauttaa mieliin, että oikeussuojan saanti on keskeinen perusoikeus ja oikeusvaltioperiaatteen olennainen osa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla voidaan turvata menettelyjen mukauttaminen kattavasti vammaisia henkilöitä varten; katsoo, että komission olisi harkittava vammaisyleissopimusta koskevien erityisten koulutusohjelmien sisällyttämistä unionin oikeusalan ohjelmaan 2014–2020; ehdottaa, että unionin tuomioistuimet soveltaisivat sisäisiä sääntöjään ja ohjeitaan tavalla, jolla helpotetaan vammaisten henkilöiden oikeussuojan saantia, ja että vammaisyleissopimuksen komitean yleiset suositukset otettaisiin myös huomioon oikeudenkäytössä;

64.  toteaa, että Haagin yleissopimuksella aikuisten kansainvälisestä suojelusta voidaan monin tavoin edistää käytännössä vammaisyleissopimuksen osapuolten kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanoa ja tukemista; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että komissio ei ole noudattanut sille 18. joulukuuta 2008 annetussa parlamentin päätöslauselmassa annettuja suosituksia aikuisten oikeudellisen suojan rajatylittävistä vaikutuksista(23);

65.  korostaa koulussa, kotona tai laitoksissa tapahtuvaa väkivaltaa, pelottelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä, joille vammaiset lapset ovat alttiimpia; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toimimaan tehokkaammin ja torjumaan vammaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa erityistoimien ja esteettömien tukipalvelujen avulla;

66.  kehottaa komissiota hyväksymään tehokkaita perheisiin, yhteisöihin, eri alojen ammattihenkilöihin ja laitoksiin kohdennettavia toimia, joilla estetään vammaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa; toteaa, että kouluilla on keskeinen rooli sosiaalisen osallisuuden edistämisessä, ja korostaa, että tarvitaan asianmukaisia mekanismeja, jotka mahdollistavat osallistumisen opetukseen tavallisissa kouluissa ja joilla voidaan varmistaa, että kasvattajat ja opettajat ovat asianmukaisesti valmistautuneita ja koulutettuja tunnistamaan vammaisiin lapsiin kohdistuvan väkivallan ja reagoimaan siihen;

67.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan, että tahdonvastainen hoito ja vapauden rajoittaminen eivät ole lain mukaan sallittuja, mikä vastaa uusimpia kansainvälisiä normeja;

68.  kehottaa painokkaasti takaamaan liikkumisvapauden periaatteen vammaisille henkilöille unionissa poistamalla kaikki jäljellä olevat esteet tämän vapauden käyttämisen tieltä;

69.  korostaa, että unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus on taattava vammaisille henkilöille, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on varmistettava heidän tilanteensa ja sosiaalisten oikeuksiensa vastavuoroinen tunnustaminen (vammaisyleissopimuksen 18 artikla);

70.  pitää valitettavana, että neuvosto ei hyväksynyt vammaisuuteen liittyvien asiakirjojen sisällyttämistä asetukseen kansalaisten ja yritysten vapaan liikkuvuuden edistämisestä yksinkertaistamalla tiettyjen julkisten asiakirjojen hyväksymistä Euroopan unionissa;

71.  on tyytyväinen eurooppalaista vammaiskorttia koskevaan pilottihankkeeseen; pitää valitettavana, että vain osa jäsenvaltioista osallistuu eurooppalaista vammaiskorttia koskevaan hankkeeseen, jolla helpotetaan käytännön toimin vammaisten henkilöiden liikkuvuutta ja heidän kansalaisoikeuksiensa tunnustamista jäsenvaltioissa;

72.  korostaa, että jos vammaisten henkilöiden oikeudet aiotaan turvata täysin, on välttämätöntä taata heille oikeus valita, miten he haluavat elää ja miten he haluavat maksimoida omat mahdollisuutensa, esimerkiksi hyödyntämällä enemmän hoitajapalvelujen kaltaisia järjestelyjä;

73.  pitää äärimmäisen valitettavina kammottavia oloja, joissa vammaisia henkilöitä on havaittu pidettävän tietyissä jäsenvaltioissa, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään kaikkensa noudattaakseen Euroopan ihmisoikeussopimusta ja sen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltävää 3 artiklaa;

74.  kehottaa komissiota ja neuvostoa huolehtimaan paremmin vammaisten henkilöiden tarpeista ja ottamaan ne johdonmukaisesti huomioon, kun tarkastellaan uudelleen unionin asetuksia, kuten matkustajien oikeuksista eri liikennemuodoissa annettuja asetuksia (asetukset (EY) N:o 1107/2006 ja (EY) N:o 261/2004 lentoliikenteestä, asetus (EY) N:o 1371/2007 rautatieliikenteestä, asetus (EU) N:o 1177/2010 vesiliikenteestä ja asetus (EU) N:o 181/2011 linja-autoliikenteestä), ja kun laaditaan lainsäädäntöä esimerkiksi matkustajien oikeuksista useita liikennemuotoja yhdistävien matkojen yhteydessä; korostaa, että unioni sitoutui vuonna 2010 esteettömään Eurooppaan Euroopan vammaisstrategiassa 2010–2020;

75.  kehottaa unionia tehostamaan matkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon seurantaa ja yhdenmukaistamaan kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten työtä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet liikenteen (linja-autoliikenteen, taksien, kaupunkien joukkoliikenteen, rautatie-, lento- ja vesiliikenteen sekä lento- ja muiden asemien ja satamien) esteettömyyttä paikallis-, alue- ja valtiotasolla liikenne- ja matkailutarkoituksissa parantavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja puuttumaan esteettömän Euroopan tiellä oleviin esteisiin muun muassa vahvistamalla matkustajien oikeuksia säätelevän lainsäädännön mukaisten täytäntöönpanoviranomaisten toimivaltuuksia, jotta voidaan varmistaa koko unionissa kaikkien vammaisten matkustajien tosiasialliset ja yhtäläiset oikeudet, jotka koskevat muun muassa esteettömyyttä ja standardointia, yhdenmukaistamista, teknisiä vaatimuksia ja yrityskannustimia;

76.  kehottaa komissiota selkeyttämään huolenpitoa liikuntarajoitteisille henkilöille tarjoavien toimijoiden vastuualueita ottaen erityisesti huomioon siirtymiset eri liikennemuotojen välillä ja antamaan parlamentille tietoa vammaisjärjestöjen osallistumisesta matkustajien oikeuksia koskevien asetusten täytäntöönpanoon ja niiden roolista siinä;

77.  korostaa, että esteettömät mahdollisuudet käyttää liikennepalveluja, kulkuneuvoja, infrastruktuuria ja eri liikennemuotoja yhdistäviä liikenteen solmukohtia erityisesti maaseutualueilla ovat avainasemassa, kun varmistetaan, ettei liikennejärjestelmissä esiinny rakenteellista syrjintää; korostaa, että vammaisilla henkilöillä on oltava mahdollisuus käyttää palveluja ja tuotteita ja että on ryhdyttävä lisätoimiin liikenne- ja matkailupalveluiden, ajoneuvojen sekä infrastruktuurin esteettömyyden varmistamiseksi; huomauttaa, että Verkkojen Eurooppa -väline tarjoaa mahdollisuuden rahoittaa kaupunkialueita koskevia toimenpiteitä sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan esteettömyyttä eri tavoin vammaisten henkilöiden kannalta, ja toteaa, että tällä rahoituksella voidaan kattaa jopa kymmenen prosenttia mukautustöiden kustannuksista;

78.  kehottaa komissiota kertomaan Euroopan laajuiselle liikenneverkolle (TEN-T) kohdennettujen varojen käyttöä koskevassa vuosikertomuksessaan edistyksestä, jota on saavutettu Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitetuilla ja muun tyyppiseen EU‑rahoitukseen perustuvilla toimenpiteillä infrastruktuurin mukauttamiseksi vammaisten henkilöiden tarpeita varten, sekä ilmoittamaan tätä varten myönnetyn tuen määrän; kehottaa komissiota myös toteuttamaan toimia, joilla edistetään aiempaa laajempaa osallistumista hankkeisiin, joilla on tarkoitus mukauttaa infrastruktuuria vammaisten henkilöiden tarpeita varten esimerkiksi järjestämällä mahdollisille rakennuttajille suunnattuja tiedotustilaisuuksia;

79.  korostaa, että on tärkeää rahoittaa toimenpiteitä, jotka toteutetaan kaupunkialueilla, joilla ihmisten on vaihdettava useammin eri liikennemuotojen välillä ja joilla eri tavoin liikuntarajoitteiset henkilöt kohtaavat eniten vaikeuksia;

80.  painottaa, että digitaalisia liikennemarkkinoita koskevissa toimintaohjelmissa olisi aina asetettava etusijalle esteettömien formaattien käyttö, joka edistäisi kaikkien vammaisten henkilöiden käyttömahdollisuuksia hyödyntäen eri tavoin vammaisille sopivia esteettömiä kieliä, formaatteja ja teknologioita, kuten viittomakieltä, pistekirjoitusta, puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää sekä muita vammaisten henkilöiden valittavissa olevia esteettömiä viestintäkeinoja, -tapoja ja -muotoja, kuten selkokielellä, kuvamerkeillä, tekstityksellä tai henkilökohtaisilla tekstiviesteillä annetut matkustustiedot, varaukset ja lipunmyynti useampaa eri aistikanavaa käyttäen; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön asianmukaisia mekanismeja liikennejärjestelmien ja ‑palveluiden seurantaa ja valvontaa varten, jotta varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus esteettömään liikkumiseen ja apuvälineiden käyttöön myös julkisissa liikennevälineissä;

81.  korostaa, että vammaisten henkilöiden olisi voitava saada tietoa useita liikennemuotoja yhdistävistä rajat ylittävistä, ovelta ovelle -kuljetuksia tarjoavista palveluista siten, että he voivat valita kestävimmän, edullisimman tai nopeimman palvelun sekä varata palvelun ja maksaa sen verkon kautta;

82.  kehottaa asettamaan saataville ajantasaista matkustustietoa, jotta vammaiset henkilöt voivat ennen matkalle lähtöään saada tietoa liikennehäiriöistä tai vaihtoehtoisista matkajärjestelyistä;

83.  korostaa, että vammaisilla henkilöillä on oltava mahdollisuus saada tietoa ja kommunikoida esteettömässä muodossa ja esteettömällä tekniikalla, joka soveltuu vammaisuuden eri muotoihin, mukaan luettuna viittomakieli, pistekirjoitus, puhetta tukeva ja korvaava viestintä ja muut esteettömät viestinnän keinot, tyypit ja muodot valinnan mukaan, myös selkokielen käyttö ja tekstitys; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan toimet, joita tarvitaan mahdollisuutta saada tietoja ja kommunikoida koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan; kehottaa neuvostoa hyväksymään viipymättä päätöksen julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen tekemisestä; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan tämän sopimuksen määräyksiä vastaavia johdonmukaisia ja tehokkaita toimia;

84.  muistuttaa, että itsenäisyys, integraatio ja mahdollisuus päästä osallistavan koulutusjärjestelmän piiriin ja osallistua yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään, vapaa‑ajantoimintaan ja urheiluun ovat oikeuksia, jotka taataan vammaisyleissopimuksen 19, 24 ja 30 artiklassa; muistuttaa, että näitä oikeuksia suojaa unionin oikeus ja erityisesti perusoikeuskirjan 21 artikla, joka kieltää vammaisuuteen perustuvan syrjinnän, ja niiden suojaaminen perustuu myös periaatteeseen vammaisten henkilöiden täysimääräisestä ja tehokkaasta osallistumisesta, demokraattinen osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan mukaan lukien (vammaisyleissopimuksen 3 artikla); kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joiden avulla pyritään varmistamaan, että vammaisilla henkilöillä on tosiasiallinen ja yhdenvertainen pääsy osallistavan ja korkealaatuisen koulutuksen, kulttuurin ja urheilun kaltaisille keskeisille aloille sekä mahdollisuus osallistua koulujen harrastustoimintaan, kuten teatteritoimintaan, kieliopintoihin ja taidekursseille; pyytää komissiota sisällyttämään Eurooppa 2020 ‑strategiaan koulutustavoitteiden saavuttamista koskevia vammaisuuteen liittyviä erityisindikaattoreita;

85.  palauttaa mieliin vammaisyleissopimuksen komitean luonnoksen yleiseksi huomautukseksi oikeutta osallistavaan koulutukseen koskevasta 24 artiklasta, jossa esitetään yksityiskohtaisesti artiklan normatiivinen sisältö, valtioiden velvoitteet, artiklan suhde yleissopimuksen muihin määräyksiin ja artiklan täytäntöönpano kansallisella tasolla;

86.  muistuttaa, että nuorille suunnatuissa ohjelmissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisiin nuoriin;

87.  toteaa, että vuoden 2018 jälkeisissä nuorisostrategioissa olisi otettava huomioon vammaisten nuorten tarpeet;

88.  muistuttaa, että vammaiset henkilöt jäävät usein koulutuspalveluiden ulkopuolelle tai heillä ei ole todellista pääsyä niiden piiriin; toteaa, että koulutuksen yhteydessä on otettava huomioon heidän vammaisuutensa aste, jotta voidaan auttaa heitä hyödyntämään kaikkia sosiaalisia, taloudellisia ja koulutukseen liittyviä mahdollisuuksiaan; korostaa, että on toteutettava tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että kaikille vammaisille opiskelijoille turvataan heidän tarvitsemansa kohtuullinen mukauttaminen, jotta he voivat käyttää oikeutta osallistavaan laadukkaaseen koulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia hajautettuja alue- ja paikallishallintoja tehostamaan kaikille epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen parissa toimiville sidosryhmille suunnattuja koulutusohjelmia ja jatkuvan ammatillisen kehityksen mahdollisuuksia; kehottaa myös parantamaan niiden pääsyä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuureihin, jotta voidaan tukea niiden vammaisten oppijoiden kanssa tekemää työtä ja torjua vammaisiin ja etenkin henkilöihin, joilla on psykososiaalinen vamma tai älyllinen kehitysvamma, kohdistuvia ennakkoluuloja;

89.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään tehokkaita toimia, joilla voidaan torjua vammaisten oppilaiden erottelua ja hyljeksimistä kouluissa ja oppimisympäristöissä sekä tarjota heille kohtuullista mukauttamista ja heidän tarvitsemansa tuki, jotta oppijaa voidaan auttaa hyödyntämään koko potentiaaliaan; korostaa, että yhtäläiset mahdollisuudet voidaan saavuttaa vain, jos oikeus osallistavaan koulutukseen taataan kaikilla koulutuksen tasoilla ja kaiken tyyppisessä koulutuksessa, elinikäinen oppiminen mukaan lukien, ja taataan vammaisten henkilöiden tutkintojen tunnustaminen ja erityisesti sellaisissa tukea antavissa oppimisympäristöissä hankittujen pätevyyksien tunnustaminen, joissa vammaiset henkilöt voivat saada juuri sellaisia pätevyyksiä ja taitoja, jotka auttavat heitä voittamaan vammansa; panee merkille erityisopetusohjelmien tekniset ja taloudelliset puutteet erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joihin talouskriisi on vaikuttanut, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten tilannetta voitaisiin kohentaa;

90.  panee merkille edistymisen opiskelijavaihto-ohjelmien ja erityisesti Erasmus+ ‑ohjelman sääntelyssä, kun vammaisten opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuuteen on myönnetty täydentävää rahoitustukea; vaatii, että erityistoimien soveltamista jatketaan ohjelman kaikkien osatekijöiden suhteen; toteaa, että käytännössä vammaisilla opiskelijoilla on vielä lukuisia esteitä (asenteet, viestintä, rakennusten suunnittelu, tiedonsaanti jne.); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan entistä enemmän vammaisten henkilöiden osallistumista unionin vaihto-ohjelmiin ja parantamaan liikkuvuusmahdollisuuksien näkyvyyttä ja avoimuutta; kehottaa lisäksi komissiota edistämään vammaisten opiskelijoiden ja opettajien vaihto-ohjelmiin pääsyä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

91.  kehottaa koulujärjestelmiä pidättymään sellaisten ryhmittelyn ja tasokurssien kaltaisten ympäristöjen luomisesta, joissa oppilaita leimataan, koska tämä vaikuttaa kielteisesti vammaisiin opiskelijoihin ja etenkin sellaisiin opiskelijoihin, joilla on oppimisvaikeuksia;

92.  pyytää komissiota ottamaan rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevan direktiivin arvioinnin yhteydessä huomioon vammaisia henkilöitä koskevat näkökohdat ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään direktiivin täytäntöönpanoa myös vammaisten henkilöiden tarpeista ja tiedonsaantioikeudesta käsin ja sen perusteella, miten he voivat muiden kanssa tasaveroisesti hyödyntää direktiivin säännöksiä ja välineitä, joita ei yleisestikään juuri tunneta;

93.  toteaa, että vammaisuus koskee yli 15:tä prosenttia unionin väestöstä, ja tähdentää, että vammaisuuden ja terveysongelmien välillä on voimakas yhteys ja että vammaiset henkilöt eivät saa riittävästi tai lainkaan terveydenhoitopalveluja niiden saantiin liittyvien ongelmien tai pysyvien esteiden vuoksi silloinkaan, kun vammaisuus on seurausta lääkkeen haittavaikutuksesta; toteaa, että korkealaatuisten terveydenhoitopalveluiden puutteellinen saatavuus vaikuttaa kielteisesti vammaisten henkilöiden kykyyn elää itsenäisesti, osallistuvasti ja tasavertaisina muiden rinnalla;

94.  panee huolestuneena merkille, että vammaiset henkilöt ilmoittavat huomattavasti muita useammin riittämättömästä hoidosta tai hoidon epäämisestä sekä pakkohoidosta ja kaltoinkohtelusta, ja pitää terveydenhoidon ammattilaisten koulutusta vammaisten henkilöiden terveydenhoitoon liittyvistä tarpeista puutteellisena; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan vammaisia henkilöitä hoitavien ja avustavien ammattilaisten koulutukseen;

95.  korostaa, että vammaisten henkilöiden tietoista suostumusta on pyydettävä kaikissa sitä edellyttävissä lääketieteellisissä toimenpiteissä ja että sen vuoksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan, että nämä henkilöt voivat saada ja ymmärtävät asiaa koskevat tiedot; korostaa, että suostumus on annettava henkilökohtaisesti etukäteen ja tosiasioista täysin tietoisena kaikkien sellaisten tarvittavien mekanismien avulla, joilla varmistetaan, että näitä periaatteita noudatetaan, ja että vastaavat asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava myös psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden tapauksessa;

96.  kehottaa komissiota sisällyttämään vammaisuuteen liittyvät näkökohdat huomioon ottavia toimintamalleja terveysalan välineisiinsä ja politiikkatoimiinsa, jotta jäsenvaltioissa asuvien vammaisten henkilöiden terveydenhuoltotulokset paranisivat, kohentamalla fyysistä, ympäristöön liittyvää ja aistinvaraista esteettömyyttä, palvelujen laatua ja kohtuuhintaisuutta; kehottaa tällaisten välineiden ja politiikkatoimien kehittämisen yhteydessä kuulemaan vammaisia henkilöitä kattavasti;

97.  toteaa jälleen, että lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet kuuluvat vuonna 1993 annetun Wienin julistuksen ja toimintaohjelman sekä vammaisyleissopimuksen takaamiin perusvapauksiin ja ne käsittävät oikeuden tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen sekä oikeuden solmia avioliitto ja perustaa perhe, oikeuden kattavaan lisääntymisterveydenhoitoon, mikä käsittää perhesuunnittelun ja äitiysterveyteen liittyvät palvelut, koulutuksen ja tiedottamisen, oikeuden antaa tietoinen suostumus kaikkien lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, sterilointi ja abortti mukaan lukien, sekä oikeuden vapauteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja riistosta;

98.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimia sen varmistamiseksi, että kaikki vammaisille naisille tarjottavat terveydenhoitopalvelut, lisääntymisterveydenhoito ja mielenterveyshoito sekä niihin liittyvät palvelut mukaan lukien, ovat esteettömiä ja perustuvat asianomaisen henkilön vapaaseen ja tietoiseen suostumukseen;

99.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään suuntaviivoja sen varmistamiseksi, että kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvä koulutus, tiedotus, terveydenhoito ja palvelut ovat vammaisten naisten ja tyttöjen saatavilla esteettömässä ja iän mukaan sovitetussa muodossa, mikä käsittää myös viittomakielen, pistekirjoituksen, kosketukseen perustuvan viestinnän, suurikokoisen tekstin ja viestinnän muiden vaihtoehtoisten tapojen, keinojen ja muotojen käytön;

100.  toistaa jälleen kantansa, jonka mukaan vammaisille naisille ja miehille ja heidän perheilleen on annettava erityistukea, lastenhoidossa avustaminen mukaan lukien, jotta he voivat nauttia äitiydestä ja isyydestä täysimääräisesti;

101.  korostaa, että sairausvakuutusjärjestelmissä ei saa syrjiä vammaisia henkilöitä;

102.  kehottaa komissiota kehittämään kansallisille yhteyspisteille unionin laajuiset ohjeet muiden jäsenvaltioiden hoitopalveluja koskevien esteettömästi saatavilla olevien tietojen tarjoamisesta kaikille potilaille ja ottamaan tässä huomioon potilasjärjestöjen erityisen merkityksen;

103.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita ja eurooppalaisten osaamisverkostojen jäseniä laajentamaan verkoston resursseja ja asiantuntemusta sellaisiin vammaisuuden muotoihin, jotka eivät välttämättä ole harvinaisia mutta edellyttävät silti monialaisten terveydenhoitoryhmien antamaa hyvin erikoistunutta hoitoa sekä tiedon ja resurssien keskittämistä tämän kehyksen avulla;

104.  katsoo, että tuotteista ja palveluista on tehtävä entistä esteettömämpiä vammaisten henkilöiden kannalta; toteaa, että esteettömyyden kehittämistä ja toteuttamista haittaavat taloudelliset ja kustannushyötyyn liittyvät esteet; katsoo, että vammaisten henkilöiden laajempi osallistuminen terveystuotteiden ja -palveluiden kehittämiseen parantaa turvallisuutta ja esteettömyyttä;

105.  painottaa, että fyysisesti vammaisilla henkilöillä on ongelmia myös digitalisoiduilla mobiilimarkkinoilla, ja kehottaa edistämään kaikkien vammaisten henkilöiden tiedonsaantia hyödyntäen erilaisille vammoille sopivia esteettömiä kieliä, muotoja ja teknologioita, kuten viittomakieltä, pistekirjoitusta, puhetta tukevia ja korvaavia viestintäjärjestelmiä sekä muita vammaisten henkilöiden valitsemia esteettömiä viestintäkeinoja, -tapoja ja -muotoja, kuten selkokieltä, tekstitystä ja henkilökohtaisia tekstiviestejä etenkin terveystietojen yhteydessä, niin että käytetään useampaa eri aistikanavaa;

106.  kehottaa komissiota toteuttamaan pitkän aikavälin toimia terveysalan ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen tehostamiseksi, jotta voidaan käsitellä terveyteen ja sen saatavuuteen liittyvää vakavaa eriarvoisuutta, joka vaikuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin vammaisiin henkilöihin;

107.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään invalidisoivien muistisairauksien luokittelemista vammaksi;

108.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan asianmukaisen tunnustuksen omaishoitajien keskeiselle tehtävälle ja varmistamaan, että heilläkin on asianmukainen pääsy terveyspalveluiden piiriin, kun otetaan huomioon vammaisten henkilöiden hoitamisen vaikutus hoitajien omaan fyysiseen terveyteen, mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

109.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että työhön liittyvät oikeudet ja palvelut, myös kohtuullinen mukauttaminen työsyrjintädirektiivin yhteydessä, ovat siirrettäviä ja niissä kunnioitetaan vammaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta perussopimusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kannustimia työnantajille ja aktiivisia työmarkkinatoimia vammaisten henkilöiden työllistymisen tukemiseksi; ottaa huomioon sekä yhteisötalouden että kehittymässä olevan digitaalisen talouden tarjoaman potentiaalin vammaisten henkilöiden työllistymisessä;

110.  on huolestunut vammaisten henkilöiden ja erityisesti vammaisten naisten korkeasta työttömyysasteesta verrattuna muihin unionin väestöryhmiin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään vammaisten naisten – myös niiden, joilla on piilevä vamma, krooninen sairaus tai oppimisvaikeuksia – työmarkkinoille osallistumista koskevaa toimintapolitiikkaansa ja varmistamaan niiden olemassaolon;

111.  on huolestunut siitä, että työsyrjintädirektiivissä ei yksiselitteisesti katsota vammaisia henkilöitä koskevan kohtuullisen mukauttamisen laiminlyöntiä yhdeksi syrjinnän muodoksi; pyytää komissiota tekemään selkoa vastaanotettujen valitusten lajista ja tarkastelemaan siinä yhteydessä, onko direktiiviä tarkistettava;

112.  korostaa etuja, jotka koituvat siitä, että vammaisten henkilöiden työnteko ei rajoitu suojatyökeskuksiin, vaan heille tarjotaan työnteon edellytyksiä, joiden avulla he pääsevät avoimille työmarkkinoille; korostaa, että on tärkeää vaihtaa hyviä käytänteitä viranomaisten, vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen, tukipalvelujen tarjoajien, kokeneiden työnantajien ja muiden sidosryhmien välillä;

113.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vammaisten henkilöiden työllistymistä sosiaalisen ja solidaarisuuteen perustuvan talouden yritysten avulla ja auttamaan siten vammaisia henkilöitä pääsemään työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään muotoutumassa olevia sosiaalisia investointimarkkinoita välineillä, jotka on otettu käyttöön osana sosiaalisen yrittäjyyden aloitetta, ja tiedottamaan parlamentille väliarvioinnin tuloksista;

114.  korostaa, että vammaisten henkilöiden irtisanomisten ehkäisemiseksi on tärkeää, että he voivat hoitaa työtään erityislainsäädännön mukaisesti; suosittaa lisäksi, että työkeskusten ja yritysten kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi harjoitetaan asianmukaista valvontaa, jotta voidaan estää vammaisten henkilöiden syrjäytyminen työmarkkinoilta ja hyödyntää heidän koko potentiaaliaan;

115.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään harjoittelun laatupuitteet ja edistämään ja kehittämään vammaisille henkilöille tarkoitettuja oppisopimuskoulutus- ja koulutusmahdollisuuksia ja varmistamaan kohtuullisen mukauttamisen ja esteettömyyden, jotta voidaan taata sosiaalinen suojelu ja edistää vammaisten henkilöiden integroitumista työmarkkinoille;

116.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja kompensoidaan haittavaikutuksia, joita säästötoimenpiteistä on aiheutunut vammaisten henkilöiden sosiaaliturvalle;

117.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin yhteydessä täytäntöön toimivia mekanismeja, joilla ehkäistään tai lievitetään vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä köyhyyttä, haavoittuvuutta ja sosiaalista syrjäytymistä ottaen erityisesti huomioon vammaiset lapset ja ikääntyneet henkilöt;

118.  kehottaa jäsenvaltioita pidättymään vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa heikentävästä vammaisuuteen liittyvien tukien, yhteisöpohjaisten palvelujen, terveyspalvelujen, koulutuksen ja opetusohjelmien leikkaamisesta, joka lisäisi entisestään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

119.  kehottaa jälleen kerran vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteisten sääntöjen pohjalta toimenpiteitä, joilla torjutaan muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden perheiden usein kokemaa köyhyyttä, ja käyttämään selkeitä indikaattoreita, joihin tarvittava hoito perustuu;

120.  painottaa, että yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 1303/2013 7 artiklassa ja 96 artiklan 7 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat, että tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja vammaisten henkilöiden ottamista mukaan edistetään ja ne otetaan huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yleensä ja erityisesti niiden toimintaohjelmien täytäntöönpanossa; kehottaa tarkastelemaan vammaisten henkilöiden erityistarpeita yhteisen lähestymistavan avulla; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti syrjimättömyyttä ja vammaisuutta koskevien yleisten ennakkovaatimusten soveltamista; korostaa, että niiden arvioinnissa olisi tarkasteltava, riittävätkö suunnitellut toimet edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa ja vammaisten henkilöiden integroitumista erityisesti rahoituksen saatavuuden osalta;

121.  pyytää paikallisen, alueellisen, kansallisen ja unionin tason päätöksentekijöitä varmistamaan, että syrjimättömyyttä sekä vammaisten henkilöiden kaikkien palvelujen ja myös internetin käytön yhtäläisiin mahdollisuuksiin sekä yhtäläisiin ja riittäviin paikallisyhteisöjen asumisjärjestelyihin kaikilla alueilla (maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla sekä kaupunkialueilla) ja myös vammaisista henkilöistä huolehtivien laitosten ylläpitoon tarkoitettujen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen saatavuutta ja käyttöä koskevien säädösten täytäntöönpanoa seurataan tehokkaasti; toteaa kuitenkin, että sosiaalipoliittiset toimet ja niiden rahoitus kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioille;

122.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin, noudatetaanko syrjimättömyyden periaatetta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä Euroopan rakenne- ja investointirahaston varojen käytön yhteydessä; painottaa, että sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä edistävien elinten ja myös vammaisjärjestöjen on oltava mukana kumppanuudessa toimintaohjelmien suunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheissa, jotta voidaan varmistaa, että vammaisten henkilöiden edut ja huolenaiheet otetaan todellakin huomioon; kehottaa käyttämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja vammaisten henkilöiden esteettömyyttä, liikkuvuutta ja asumista koskevien vähimmäisnormien noudattamiseksi ja toteaa, että kyseessä on merkittävä ja haastava tehtävä erityisesti paikallis- ja alueviranomaisille;

123.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja Luova Eurooppa -ohjelmaa, ja ottamaan mukaan mahdollisimman paljon kansallisia, alueellisia ja paikallisia vammaisjärjestöjä; korostaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa, että Erasmus + -ohjelman, nuorisotakuun ja Eures-aloitteen kaltaiset unionin ohjelmat ovat täysin esteettömästi vammaisten henkilöiden käytettävissä;

124.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan laajemmin periaatetta, jonka mukaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin liittyviä sopimuksia tekevät viranomaiset voivat sulkea hakijoita sopimuksenteon ulkopuolelle, jos nämä eivät sitoudu vammaisia henkilöitä koskevaan esteettömyyteen;

125.  pitää myönteisenä, että yleisistä säännöksistä annetussa asetuksessa asetetaan sosiaalista osallisuutta koskevia ennakkoehtoja ja etusijalle asetetaan investoinnit, jotka koskevat siirtymistä ”laitoshoidosta avohuollon palveluihin”; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rahastoja laitoshoidosta luopumiseen ja vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoon;

126.  on huolissaan siitä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käytetään väärin laitoshuollon edistämiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään niiden valvontaa vammaisyleissopimuksen mukaisesti ja vammaisia henkilöitä edustavia järjestöjä kuullen; katsoo, että avoimuusperiaatteita olisi sovellettava koko menettelyyn aina varojen kohdentamisesta niiden varsinaiseen käyttöön;

127.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, mukaan lukien Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja muiden asiaa koskevien unionin rahastojen käyttö, jotta paikallisyhteisöissä voidaan kehittää laadukkaita ja kohtuuhintaisia tukipalveluja vammaisille pojille ja tytöille ja heidän perheilleen, myös vaativaa tukea tarvitseville henkilöille, edistää laitoshoidosta luopumista ja ehkäistä laitoshoitoon palaamista sekä edistää osallistavia yhteisöjä ja vammaisten poikien ja tyttöjen pääsemistä osallistavaan ja laadukkaaseen koulutukseen;

128.  katsoo, että unionin toimielinten olisi harkittava tulevien ja nykyisten rahoitusvirtojen avaamista järjestöille, jotka aktiivisesti edustavat vammaisia henkilöitä;

129.  kehottaa komissiota jatkamaan vammaisten henkilöiden osallisuuden edistämistä myöntämällä rahoitustukea erilaisille ruohonjuuritason hankkeille ja järjestöille;

130.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan vammaiset henkilöt aktiivisesti mukaan päätöksentekoon muun muassa vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kautta vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti; kehottaa myös ottamaan asianmukaisesti huomioon vammaisten henkilöiden päätöksentekoprosessien yhteydessä esittämät näkemykset;

131.  toistaa pitävänsä tärkeänä, että tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä oikeuksia koskevia poikkeuksia ja rajoituksia voidaan soveltaa vammaisiin henkilöihin; ottaa huomioon Marrakeshin sopimuksen, jolla pyritään helpottamaan julkaistujen teosten saatavuutta sokeille tai heikkonäköisille, ja toistaa olevansa sitä mieltä, että unioni on toimivaltainen tekemään tämän sopimuksen ilman, että unionin oikeuskehyksen tarkistaminen tai unionin tuomioistuimen tuomion ajankohta asetetaan ratifioinnin edellytykseksi; korostaa tässä yhteydessä myös sitä, että parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhdessä työtä Marrakeshin sopimuksen nopean ratifioinnin varmistamiseksi;

132.  korostaa, että tekijänoikeuksien ja niihin liittyvien oikeuksien alalla mahdollisesti tehtävillä lainsäädännöllisillä muutoksilla olisi annettava vammaisille henkilöille mahdollisuus käyttää näillä oikeuksilla suojattuja teoksia ja palveluja kaikissa muodoissa; palauttaa mieliin, että komission on määrä tehdä lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat tekijänoikeuksiin ja niihin liittyviin oikeuksiin sovellettavia poikkeuksia ja rajoituksia, jotta varmistetaan, että eri tavalla vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus käyttää näillä oikeuksilla suojattuja teoksia ja palveluja;

133.  pitää digitaalisia järjestelmiä tärkeinä vammaisten henkilöiden kannalta, sillä ne ovat väline, joka mahdollistaa heidän osallistumisensa yhteiskunnan kaikilla aloilla, ja suosittelee tutkimaan edelleen tietotekniikka-avusteisen tekniikan käyttöä opetuksessa; panee merkille, että suhteettoman suuri osa vammaisista henkilöistä ei tällä hetkellä käytä internetiä ja jää siksi digitaalisen kehityksen ulkopuolelle ja samalla paitsi tiedoista, mahdollisuuksista, uusien taitojen oppimisesta ja tärkeistä palveluista; kehottaa siksi kansallisia ja unionin lainsäätäjiä ottamaan esteettömyyttä koskevat säännökset huomioon pannessaan täytäntöön digitaalisia sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä, ottamaan digitaalisen sisällön esteettömyyden huomioon kaikissa asiaan liittyvissä unionin toimissa ja panemaan yhteisöissä alulle digitaalialan huippuosaajien ("digital champions") ohjelmia, joiden avulla entistä useammat vammaiset henkilöt saataisiin käyttämään internetiä, ja kehottaa toteuttamaan tarvittavia toimia verkkorikollisuuden ja verkossa tapahtuvan kiusaamisen torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että teollis- ja tekijänoikeudet eivät aiheuta vammaisille henkilöille kohtuutonta tai syrjivää estettä kulttuurimateriaalin saannissa; kehottaa harkitsemaan pakollista poikkeusta tekijänoikeuteen sellaisissa vammaisia henkilöitä hyödyttävissä käyttötarkoituksissa, jotka liittyvät suoraan vammaan ja ovat luonteeltaan ei-kaupallisia, siinä määrin kuin kyseessä oleva vamma sitä edellyttää; kehottaa soveltamaan kaikessa unionin toiminnassa monialaista lähestymistapaa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksiin;

134.  muistuttaa, että urheilu on erinomainen väline sosiaalisen osallisuuden kannalta, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia yhdessäoloon ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään vammaisyleissopimuksen 30 artiklan mukaisesti erityisiä ohjelmia, joilla urheilutoiminnasta ja urheilutapahtumista pyritään tekemään esteettömämpiä vammaisten henkilöiden kannalta; toteaa, että oikeus kulttuuriesitysten ja vapaa-ajan toiminnan täyteen esteettömyyteen ovat perusoikeuksia, ja kehottaa siksi komissiota parantamaan tällaisten tapahtumien ja tapahtumapaikkojen, tavaroiden ja palvelujen esteettömyyttä audiovisuaalinen ala mukaan lukien; pitää myönteisinä aloitteita, joilla audiovisuaalista ja muuta materiaalia tuotetaan vammaisille henkilöille sopivalla tavalla tekstitettynä tai selostettuna;

135.  katsoo, että vammaisille henkilöille tarkoitettuja digitaalisia laitteita olisi kehitettävä auttamaan vammaisten urheilijoiden integroitumista; toteaa, että samoin olisi kehitettävä alustoja etätyötä, hot desk -työskentelyä ja yhteistyöskentelyä varten; katsoo lisäksi, että kouluissa olisi mukautettava korkealuokkaista opetus- ja urheiluinfrastruktuuria vammaisten lasten tarpeisiin sopivaksi ja että jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava kansallinen ja alueellinen strateginen toimintakehys elinikäiselle oppimiselle, mihin sisältyisi konkreettisia toimia vammaisten henkilöiden taitojen kehittämiseksi;

136.  muistuttaa, että Luova Eurooppa -ohjelmaan kuuluvassa MEDIA-ohjelmassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisuuteen liittyviin hankkeisiin ja että elokuvien ja festivaalien opetusvaikutusta tässä suhteessa olisi korostettava;

137.  korostaa, että esteettömyys on olennainen vaatimus, jotta vammaiset henkilöt voivat kaikin puolin hyödyntää Euroopan matkailutarjontaa;

138.  korostaa, että matkailupalveluissa on otettava huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet, kuten tiedon ja viestinnän helppokäyttöisyys sekä esteetön kulku huoneisiin, kylpyhuoneisiin, käymälöihin ja muihin sisätiloihin;

139.  katsoo, että kaikkia palvelevan matkailun periaatteen olisi oltava kaiken matkailuun liittyvän toiminnan lähtökohtana niin kansallisella, alueellisella ja paikallisella kuin unioninkin tasolla; huomauttaa, että matkailualan palveluntuottajien olisi otettava vammaisten henkilöiden tarpeet huomioon edistämällä palveluidensa mukauttamista ja henkilöstönsä koulutusta;

Erityisvelvoitteet

140.  kehottaa kehittämään ihmisoikeuksiin perustuvia indikaattoreita ja kehottaa jäsenvaltioita tuottamaan kaikesta toiminnasta unionissa määrällisesti ja laadullisesti vertailtavissa olevia tietoja, jotka on eritelty eri tekijöiden, kuten sukupuolen, iän, työmarkkina-aseman ja vamman, perusteella; kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimusta ja keräämään tietoja, jotka koskevat esimerkiksi matkailu- ja terveydenhuoltopalvelujen esteettömyyttä, väkivaltaa ja kaikkiin eri tavoin vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä sekä avohoidossa että laitoksissa;

141.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan unionin sosiaalisten tutkimusten avulla tehtävän vammaisuutta koskevien tietojen keräämisen vammaisyleissopimuksen 31 artiklan vaatimusten mukaiseksi, jotta alalla tapahtuvat edistysaskeleet voidaan havaita ja niistä voidaan tiedottaa; korostaa, että tässä tietojen keruussa on käytettävä menetelmiä, joissa otetaan huomioon kaikki vammaiset henkilöt, vaikeavammaiset ja laitoksissa asuvat henkilöt mukaan lukien; katsoo, että kaikkeen kerättyyn tietoon on sovellettava ihmisoikeus- ja tietosuoja-aloitteiden vaatimuksia, mukaan lukien esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja tietosuojadirektiivin määräykset; vaatii, että tutkimusten on oltava mahdollisimman tarkkoja ja kohdennettuja ja että niihin on liitettävä asiaankuuluvia tutkimuksia ja seminaareja, joiden tuloksena saadaan tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita toimintamalleja;

142.  kehottaa komissiota sisällyttämään järjestelmällisesti vammaisten henkilöiden oikeudet kaikkiin unionin kansainvälisiin yhteistyötoimiin ja -ohjelmiin;

143.  korostaa, että on tärkeää saavuttaa kaikki vammaisuuteen liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoite 4, joka koskee osallistavan, tasapuolisen ja laadukkaan koulutuksen takaamista kaikille, ja että on lisättävä oppilaitoksia, joissa on vammaisille opiskelijoille soveltuva infrastruktuuri ja materiaalivalikoima, ja investoitava osallistavaa opettamista koskeviin opettajien valmiuksiin sekä lasten kouluun ja yhteisöön osallistumiseen;

144.  painottaa sitoutumista siihen, että ketään ei jätetä ilman apua ja että kestävän kehityksen tavoitteisiin sisällytetään vammaisuuteen liittyviä viittauksia erityisesti koulutuksen, kasvun ja työllisyyden, eriarvoisuuden ja asuinalueiden esteettömyyden aloilla sekä kestävän kehityksen tavoitteita koskevaan tiedonkeruuseen ja seurantaan liittyen ja suosittaa, että unioni toimisi edelläkävijänä vammaisuuden huomioivien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; korostaa myös viittauksia katastrofiriskin vähentämistä koskevaan Sendain kehykseen;

145.  suosittaa, että unioni toimii edelläkävijänä vuoden 2030 kestävän kehityksen ohjelman vammaisuuden huomioivassa täytäntöönpanossa ja laatii toimintasuunnitelman ja sen väliarvioinnin, jotta voidaan taata seuranta- ja arviointimekanismi ja varmistaa unionin vastuuvelvollisuus;

146.  kehottaa komissiota laatimaan kestävän kehityksen tavoitteita ja katastrofiriskin vähentämistä koskevan täytäntöönpanosuunnitelman vammaisyleissopimuksen mukaisesti; toteaa, että suunnitelman olisi edistettävä huomattavasti vammaisuuteen ja sosioekonomiseen osallisuuteen liittyvien indikaattoreiden määrittelyä; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattoreiden määrittelyssä on kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyyteen, sosiaaliseen suojeluun, kattavaan terveydenhuoltoon, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, vesihuollon ja viemäröinnin sekä energian saatavuuteen, selviytymis- ja palautumiskykyyn katastrofitilanteissa sekä syntymien rekisteröintiin;

147.  korostaa, että kaikkien unionin sekä sisäisten että ulkoisten toimintapolitiikkojen ja ohjelmien on oltava vammaisyleissopimuksen mukaisia ja niissä on toteutettava erityistoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että vammaisten henkilöiden oikeudet valtavirtaistetaan kaikilla aloilla, myös humanitaarisella alalla ja kehityspolitiikassa ja niihin liittyvissä ohjelmissa; kehottaa unionia tätä silmällä pitäen hyväksymään yhdenmukaisen toimintalinjan vammaisuuden huomioivasta kehitysyhteistyöstä ja laatimaan järjestelmällisen ja vakiintuneen toimintamallin vammaisten henkilöiden oikeuksien sisällyttämiseksi kaikkiin unionin kansainvälisiin yhteistyötoimiin ja -ohjelmiin;

148.  suosittaa, että unionin edustustoilla ja virastoilla on oltava riittävästi tietoa unionin vammaisstrategioista ja että ne toimivat osallistavalla ja esteettömyyden varmistavalla tavalla; ehdottaa, että Euroopan ulkosuhdehallintoon (EUH) perustetaan vammaisyleissopimusta varten yhteyspiste; edellyttää, että vammaisuuden näkökulma sisällytetään pikaisesti kaikkeen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yhteydessä järjestettävään ihmisoikeuskoulutukseen;

149.  kehottaa EU:ta myös

150.  pitää myönteisenä uutta tavoitetta 12, joka sisältyy ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan unionin toimintasuunnitelmaan vuosiksi 2015–2019; kehottaa komissiota varmistamaan, että vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano otetaan järjestelmällisesti esille kolmansien maiden kanssa käytävässä ihmisoikeusvuoropuhelussa; kehottaa ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa johtamaan ja seuraamaan edistymistä kyseisellä alalla ja kiinnittämään erityistä huomiota esteettömyyteen liittyvään standardointiin;

151.  kannattaa vammaisten henkilöiden tehokasta integrointia yhteiskuntaan eli paikallisyhteisöihin ja itsenäisesti asuvien vammaisten henkilöiden palvelujen rahoittamista ulkoisten toimien rahoitusvälineisiin kuuluvista ohjelmista; kehottaa unionin rakennerahastojen järkiperäisempään käyttöön; edellyttää ulkoisten rahoitusvälineiden väliarviointia, jotta voidaan tarkastella, miten niiden avulla on edistetty vammaisten henkilöiden integroimista yhteiskuntaan, poistettu esteitä ja tuettu esteettömyyttä; vaatii lisäksi, että unionin ohjelmista lakkautetaan kaikki menoerät, jotka edistävät laitostumista tai pitävät yllä vammaisten henkilöiden erottamista muista; vaatii menojen lisäämistä ja seurantaa siten, että vammaisjärjestöjä kuullaan asiasta;

152.  ehdottaa, että kaikkien unionin ulkorajojen valvonnassa ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa työskentelevien henkilöiden olisi suoritettava vammaisten henkilöiden tarpeita koskeva erityiskoulutus, jotta varmistetaan, että näiden tarpeet otetaan huomioon;

153.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio vetäytyi riippumattomasta valvontakehyksestä (EU-kehys); on sitoutunut löytämään EU-kehykselle soveltuvimman rakenteen, jotta se on täysin vammaisyleissopimuksen ja Pariisin periaatteiden mukainen, ja kehottaa tarkastelemaan uudelleen vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä sisäisiä järjestelyjä ja Euroopan unionin edustusta koskevia neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission käytännesääntöjä ja muuttamaan niitä siten, että myös Euroopan parlamentti otetaan mukaan;

154.  korostaa, että kehyksen puitteissa tarvitaan tehostettua poliittista yhteistyötä, mukaan lukien varoja ja henkilöstöä, jotta varmistetaan, että unioni voi täyttää velvoitteensa ja panna täytäntöön vammaisyleissopimuksen suositukset;

155.  pitää erittäin tärkeänä vammaisyleissopimuksen 33 artiklaa (Kansallinen täytäntöönpano ja seuranta) sekä vammaisyleissopimuksen komitean päätelmiä 76 ja 77 ja panee sen vuoksi tyytyväisenä merkille, että komitea hyväksyy parlamentin osallistumisen EU-kehykseen;

156.  kehottaa budjettivallan käyttäjiä osoittamaan riittävästi varoja, jotta EU-kehys voi suoriutua tehtävistään itsenäisesti;

157.  palauttaa mieliin, että vetoomusvaliokunta tarjoaa unionin kansalaisille (luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille) SEUT-sopimuksen 227 artiklan nojalla aktiivisesti suojelua, jotta he voivat tehdä kantelun, jos unionin toimielimet tai kansalliset tai paikallistason viranomaiset ovat loukanneet heidän oikeuksiaan, mukaan lukien sellaisten unionin toimintapolitiikkojen toteuttamisesta johtuvat oikeudet, joiden tarkoituksena on vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano, perussopimuksen päätösasiakirjaan liitetyn toimivallan jakoa koskevan julistuksen puitteissa;

158.  toteaa, että vetoomusvaliokunta on (hallinnollisia epäkohtia koskevissa tapauksissa kansalaisia puolustavan Euroopan oikeusasiamiehen ohella) yksi unionin institutionaalisista välineistä, joiden avulla suojelutehtävää voidaan hoitaa EU-kehyksen puitteissa vuonna 1993 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 48/134 hyväksyttyjen ihmisoikeuksien suojelemista ja edistämistä käsittelevien kansallisten instituutioiden asemaa ja toimivuutta koskevien periaatteiden (Pariisin periaatteet) mukaisesti;

159.  muistuttaa, että suojelutehtävän hoitamiseksi vetoomusvaliokunnan on palveltava riippumatonta valvontajärjestelmää esitutkintatoimillaan, jotka koskevat vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanossa tapahtunutta unionin lainsäädännön rikkomista; toteaa, että vetoomuksia välitetään muille valiokunnille tutkintaa tai asianmukaisten toimenpiteiden käynnistämistä varten ja että paikan päälle tehtyjen vierailujen yhteydessä kerätään tietoja ja pidetään yhteyttä kansallisiin viranomaisiin;

160.  palauttaa mieliin, että vetoomusvaliokunta vastaanottaa vammaisilta henkilöiltä joka vuosi huomattavan määrän vetoomuksia, joista käy ilmi, että tosiasiassa miljoonat ihmiset kaikkialla Euroopassa kohtaavat päivittäin vaikeuksia työhön pääsyssä ja työllistymisessä, koulutuksessa ja liikenteessä tai osallistumisessa poliittiseen ja julkiseen elämään ja kulttuurielämään; korostaa vammaisyleissopimuksen 29 artiklaa, joka koskee vammaisten henkilöiden osallistumista ilman syrjintää poliittiseen ja julkiseen elämään;

161.  muistuttaa, että suurinta huomiota osakseen saaneita vetoomuksia ovat usein tukeneet vammaisia henkilöitä edustavat kansalaisyhteiskunnan järjestöt, joten on tarpeen edistää ja tuoda esille näiden oikeuksien loukkaamiseen perustuvien vetoomusten suojelevaa roolia ja tehokkuutta; arvostaa suuresti näiden järjestöjen roolia vammaisten henkilöiden sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja elämänlaadun parantamisessa;

162.  panee merkille vetoomukset sääntöjenvastaisuuksista joissakin jäsenvaltioissa tapauksissa, joissa on kyse vammaisten henkilöiden toimeentulon varmistamisesta ja jotka eivät koske ainoastaan lakisääteisten avustusten maksamatta jättämistä vaan myös vetoomuksen 1062/2014 kaltaisia tapauksia, joissa viranomaisten väitetään tehneen mielivaltaisia hallinnollisia päätöksiä voidakseen alentaa aikaisemmin myönnettyjä korvauksia sellaisten kyseenalaisten lääketieteellisten arvioiden perusteella, jotka käytännössä lieventävät vammaisuuden astetta; kehottaa asianomaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia ottamaan paremmin huomioon tällaisten toimien vaikutukset asianomaisten henkilöiden ja heidän perheidensä elämään ja pyytää komissiota seuraamaan huolellisesti vammaisia henkilöitä koskevia eri toimintapolitiikkoja ja niihin liittyviä toimenpiteitä, joita pannaan täytäntöön eri jäsenvaltioissa;

163.  panee merkille, että joidenkin vammaisyleissopimuksen ratifioineiden jäsenvaltioiden on vielä perustettava tai nimettävät elimet, jotka panevat yleissopimuksen täytäntöön ja seuraavat täytäntöönpanoa 33 artiklan mukaisesti; panee merkille, että jo perustettujen elinten ja erityisesti 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettujen seurantajärjestelmien toimintaa haittaavat varojen ja henkilöstön sekä niiden nimeämistä koskevan vankan oikeusperustan puute;

164.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita myöntämään 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustetuille seurantajärjestelmille riittävät ja vakaat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös taattava seurantajärjestelmien riippumattomuus varmistamalla, että niiden kokoonpanossa ja toiminnassa otetaan huomioon kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden toimintaa koskevat Pariisin periaatteet 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tätä tuettaisiin vahvistamalla virallinen oikeusperusta, jossa määriteltäisiin selvästi järjestelmien rooli ja soveltamisala; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joiden on vielä nimettävä 33 artiklan mukaiset elimet, tekemään niin mahdollisimman pian ja myöntämään niille resurssit ja valtuudet, joiden avulla ne voivat tehokkaasti panna täytäntöön vammaisyleissopimuksen mukaiset velvoitteensa ja seurata niiden täytäntöönpanoa;

165.  korostaa, että vammaisyleissopimusverkostoa on lujitettava, jotta sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan koordinoida asianmukaisesti sekä sisäisesti että toimielinten välillä, samalla kun vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt otetaan aktiivisesti mukaan verkoston toimintaan ja kokouksiin ja näitä tahoja kuullaan tiiviisti;

166.  kehottaa unionin toimielimiä, virastoja ja elimiä perustamaan yhteyspisteitä ja korostaa, että tarvitaan toimielinten horisontaalinen koordinointimekanismi pääosastojen ja toimielinten välillä; kehottaa toteuttamaan tarvittavat järjestelyt, jotka muodostavat osan vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanostrategiasta;

167.  edellyttää toimielinten välisen koordinoinnin tehostamista unionin eri toimielinten täytäntöönpanomekanismien välillä;

Yleissopimuksen noudattaminen unionin toimielimissä (kun niitä tarkastellaan julkishallintona)

168.  pitää tärkeänä, että vetoomusvaliokunta järjestää kohdennettuja tapahtumia, joissa keskitytään vammaisuutta koskeviin vetoomuksiin, ja korostaa, että on tärkeää käydä vuoropuhelua, johon antavat panoksensa useat sidosryhmät, mukaan lukien Euroopan parlamentin asiasta vastaavat valiokunnat, vammaisyleissopimukseen liittyvään EU‑kehyksen jäsenet, vammaisia henkilöitä edustavat kansalaisjärjestöt ja tutkijat;

169.  toteaa ilahtuneena, että vetoomusvaliokunnan 15. lokakuuta 2015 järjestämä julkinen kuulemistilaisuus ”Vammaisten henkilöiden oikeuksien suojeleminen vastaanotettujen vetoomusten perusteella” täytti korkeatasoiset esteettömyysvaatimukset, ja suosittelee, että kaikista valiokuntien kokouksista tehdään tulevaisuudessa vammaisille henkilöille esteettömiä;

170.  suhtautuu myönteisesti pistekirjoituksen käyttöön yhteydenpidossa vetoomusten esittäjien kanssa ja kehottaa kaikkia unionin toimielimiä käyttämään viittomakieltä, selkokielisiä muotoja ja pistekirjoitusta yhteydenpidossaan kansalaisten kanssa, jotta voidaan jatkaa ja tehostaa toimia, joilla kansalaiset saadaan osallistumaan toimielinten työhön ja Eurooppa-hankkeeseen;

171.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä varmistamaan, että mahdollisuudesta osallistua kuulemismenettelyihin tiedotetaan tehokkaasti ja laajasti käyttäen esteetöntä viestintää vammaisille henkilöille, jotka käyttävät pistekirjoituksen tai selkokielisten tekstien kaltaisia viestintämuotoja;

172.  kehottaa unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä varmistamaan, että mahdollisuudesta osallistua kuulemisprosesseihin tiedotetaan selkeästi ja laajasti käyttäen esteetöntä viestintää, että aineisto voidaan tarjota myös muissa muodoissa, kuten pistekirjoituksella tai selkokielisenä tekstinä, ja että vammaisilla henkilöillä, myös henkilöillä, joilla on älyllinen kehitysvammaisuus tai oppimishäiriö, on esteetön pääsy ehdotettua lainsäädäntöä ja politiikkaa koskeviin julkisiin kuulemisiin ja kokouksiin;

173.  korostaa tarvetta helpottaa vammaisten henkilöiden tehokasta osallistumista ja ilmaisunvapautta toimielinten isännöimissä tai niiden tiloissa järjestettävissä julkisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa huolehtimalla tekstityksestä ja viittomakielitulkkauksesta, pistekirjoituksella laadituista asiakirjoista ja asiakirjoista selkokielisessä muodossa;

174.  kehottaa Eurooppa-koulujen johtokuntia sekä komissiota varmistamaan osallistavan laadukkaan koulutuksen Eurooppa-kouluissa vammaisyleissopimuksen vaatimusten mukaisesti, mitä tulee monitieteellisiin arviointeihin, vammaisten lasten osallistamiseen ja kohtuullisen mukauttamisen tarjoamiseen siten, että taataan samalla vammaisten vanhempien osallistuminen;

175.  kehottaa toimielimiä tukemaan ja edistämään Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskuksen työtä;

176.  kehottaa unionia tarkistamaan yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän (JSIS) sääntöjä, eläkejärjestelmää ja vammaisuuteen liittyviä sosiaaliturvatoimia ja sosiaalista suojelua, jotta voidaan varmistaa vammaisten henkilöiden syrjimättömyys muun muassa ottamalla huomioon, että vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet ovat erilaisia kuin sairauteen liittyvät; kehottaa edistämään itsenäistä asumista ja työskentelyä korvaamalla kokonaisuudessaan tarvittavista välineistä tai palveluista (esimerkiksi pistekirjoitustulostin, kuulolaitteet, viittomakielen tulkki, tekstityspalvelu jne.) aiheutuvat lisäkustannukset;

177.  kehottaa toimielimiä, elimiä ja laitoksia varmistamaan osana avointa ja vammaisuuden huomioivaa prosessia, että voimassa olevat henkilöstösäännöt pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön vammaisyleissopimusta noudattaen ja että sisäisiä sääntöjä ja täytäntöönpanomääräyksiä kehitetään täysin vammaisyleissopimuksen mukaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon päätelmät;

178.  kehottaa järjestämään asianmukaista tarveperustaista ja vammaisyleissopimuksen mukaista kohtuullista mukauttamista vammaisille (tai vammaisia huollettavia perheenjäseniä omaaville), jotka ovat unionin toimielinten palveluksessa, ja ottamaan erityisesti huomioon vammaisten vanhempien tarpeet;

179.  kehottaa toimielimiä hyväksymään kattavat toimenpiteet rekrytointia, alalla pitämistä ja ylennyksiä varten, väliaikaiset positiiviset erityistoimet mukaan lukien, ja lisäämään aktiivisesti ja huomattavasti vammaisten henkilöstön jäsenten ja harjoittelijoiden määrää, heikentynyt psykososiaalinen toimintakyky ja kehitysvammaisuus mukaan lukien, direktiivin 2000/78/EY 5 artiklan mukaisesti;

180.  suosittelee, että laaditaan yhteistyössä vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa kattavia vammaisyleissopimusta koskevia koulutusmoduuleja henkilöstölle keskittyen asian kanssa eniten tekemisiin joutuvaan henkilöstöön, johtotehtävissä toimiviin henkilöihin sekä julkisia hankintoja toteuttavaan henkilöstöön;

181.  kehottaa unionin toimielimiä laatimaan internetsisältönsä ja sovelluksensa, intranet, kaikki asiakirjat ja audiovisuaalinen sisältö mukaan lukien, siten että se on esteetöntä, samalla kun varmistetaan fyysisesti esteetön pääsy rakennuksiin;

182.  kehottaa komissiota työskentelemään tiiviisti muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden kanssa ja koordinoimaan toimivaa ja järjestelmällistä päätelmien seurantaa mahdollisesti vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan strategian avulla;

183.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kuulemisen ja niiden järjestelmällisen ja jäsennellyn osallistumisen omien loppupäätelmiensä täytäntöönpanoon;

184.  ottaa huomioon, että vammaisyleissopimuksen 35 artiklassa velvoitetaan yleissopimuksen allekirjoittaneet jäsenvaltiot antamaan yleissopimuksen täytäntöönpanosta ensimmäinen raportti ja myöhempiä raportteja; katsoo, että tällaiset raportit olisi annettava neljän vuoden välein ja ne olisi laadittava vammaisjärjestöjen kanssa;

o
o   o

185.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35. (2) CRPD/C/EU/Q/1. (3) CRPD/C/EU/Q/1. (4) A/RES/64/142. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (6) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0261. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0208. (13) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130. (14) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9. (15) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23. (16) Euroopan unionin tuomioistuin, yhteiset asiat C-335/11 ja C-337/11, HK Danmark, 11. huhtikuuta 2013, 29–30 kohta; Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-363/12 Z, 18. maaliskuuta 2014, 73 kohta; Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-356/12, Glatzel, 22. toukokuuta 2014, 68 kohta; (17) Perusoikeusviraston selonteko, joka koskee vammaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä unionin lainsäädäntöä, politiikkoja ja ohjelmia (Violence against children with disabilities: legislation, policies and programmes in the EU), http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2015-violence-against-children-with-disabilities_en.pdf (18) Perusoikeusviraston selonteko, joka koskee EU:n kattavaa tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta (Violence against women: an EU-wide survey), http://fra.europa.eu/sites/default/files/fra-2014-vaw-survey-main-results-apr14_en.pdf (19) Van Straaten et al (2015). Self-reported care needs of Dutch homeless people with and without a suspected intellectual disability: a 1.5-year follow-up study. Health Soc Care Community, 1. lokakuuta 2015. Sähköinen versio 1. lokakuuta 2015. (20) EU-SILC 2012. (21) EUVL C 56E, 26.2.2013, s. 41. (22) COM(2015)0615. (23) EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 71.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. heinäkuuta 2016 ehdotuksesta komission asetukseksi muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta annetun asetuksen (EU) N:o 432/2012 muuttamisesta (D44599/02 – 2016/2708(RPS))

P8_TA(2016)0319 B8-0842/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi (D44599/02),

–  ottaa huomioon elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006(1) ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon edellä mainitun asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean 12. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan(2),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 4 artiklassa komissiota vaaditaan vahvistamaan viimeistään 19. tammikuuta 2009 ravintosisältöprofiilit, joita elintarvikkeiden tai eräiden elintarvikeryhmien on vastattava, jotta niiden yhteydessä voidaan esittää ravitsemus- tai terveysväitteitä, sekä elintarvikkeita tai elintarvikeryhmiä koskevien, ravintosisältöprofiileihin perustuvien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön edellytykset;

B.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 2 artiklan 5 kohdan mukaan ’terveysväitteellä’ tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys;

C.  ottaa huomioon perustellun huolen siitä, että väitteet, joiden mukaan kofeiini lisää valppautta ja auttaa parantamaan keskittymistä, eivät osoita kahvinkulutuksen ja "terveyden" välistä yhteyttä;

D.  ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä vahvistanut näitä ravintosisältöprofiileja;

E.  ottaa huomioon, että 250 millilitraa energiajuomaa voi sisältää jopa 27 grammaa sokeria ja 80 milligrammaa kofeiinia;

F.  panee merkille Maailman terveysjärjestön suosituksen, jonka mukaan enintään 10 prosenttia aikuisten ja lasten päivittäisestä energiansaannista saisi tulla vapaista sokereista ja että osuuden vähentämisellä edelleen alle viiteen prosenttiin päivässä (noin 25 grammaan) saataisiin lisää terveyshyötyjä(3);

G.  toteaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen havainneen, että runsas sokerien saanti sokerilla makeutettujen juomien muodossa voi edistää painonnousua;

H.  toteaa, että esitettyjen terveysväitteiden käyttö todennäköisesti lisää energiajuomien kulutusta, ja sen seurauksena sokerin ja kofeiinin päiväsaannin voidaan perustellusti odottaa ylittävän suositellun päiväsaannin ylärajan;

I.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan c alakohdassa kielletään elintarvikkeen liialliseen kulutukseen rohkaisevien terveysväitteiden käyttö;

J.  ottaa huomioon, että ehdotuksen komission asetukseksi mukaisesti väitteitä siitä, että kofeiini lisää valppautta ja auttaa parantamaan keskittymistä, ei saa käyttää lapsille ja nuorille tarkoitetuissa elintarvikkeissa;

K.  ottaa huomioon, että nuoret ovat suurin energiajuomia kuluttava ryhmä;

L.  ottaa huomioon, että 68 prosenttia nuorista ja 18 prosenttia lapsista kuluttaa säännöllisesti energiajuomia;

M.  ottaa huomioon, että energiajuomateollisuuden vapaaehtoisissa markkinointia ja merkitsemistä koskevissa käytännesäännöissä sitoudutaan ainoastaan olemaan markkinoimatta energiajuomia alle 12-vuotiaille lapsille(4);

N.  toteaa, että käytännössä on vaikeaa valvoa, ettei esitettyjä väitteitä sisältäviä energiajuomia myydä lapsille riippumatta siitä, onko ne suunnattu lapsille tai nuorille, mikä tekee esitettyihin väitteisiin liitetyistä käytön ehdoista tehottomia; toteaa, että joka tapauksessa mikään ei estä tällaisten juomien markkinointia nuorille;

O.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan a alakohdan mukaan ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa olla moniselitteisiä tai harhaanjohtavia;

P.  toteaa, että ehto tai rajoitus, jonka mukaan esitettyjä väitteitä ei saisi käyttää lapsille tai nuorille suunnatuissa elintarvikkeissa, tekisi niistä moniselitteisiä suhteessa tällaisten elintarvikkeiden ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin;

Q.  toteaa, että komissio on aiemmin (minkä yleisen tuomioistuimen dekstroosia koskenut tuomio vahvisti) kieltäytynyt hyväksymästä terveysväitteitä, jotka antoivat kuluttajille ristiriitaisen ja moniselitteisen viestin, vaikka väitteet olisikin pitänyt hyväksyä tietyin käyttöä koskevin ehdoin ja/tai niihin oli liitetty muita viestejä tai varoituksia(5);

R.  ottaa huomioon, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi tieteellisessä lausunnossaan, että käytettävissä ei ole riittäviä tietoja, joihin voisi perustaa lasten turvallisen kofeiinialtistumisen, mutta 3 milligrammaa elopainokiloa kohti vuorokaudessa ei todennäköisesti vielä aiheuta turvallisuusriskiä lapsille ja nuorille(6);

S.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan c kohdassa todetaan, että ”ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa [...] rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai suvaita sitä”;

T.  ottaa huomioon, että 25 prosenttia nuorista energiajuomien kuluttajista juo kolme tölkkiä tai enemmän yhdellä kertaa ja esitetyt väitteet voivat kannustaa nauttimaan vielä suurempia määriä tällaisia energiajuomia;

U.  toteaa, ettei esitetty varoitusmerkintä (käyttöä koskevat ehdot) varoita millään tavoin yhdellä kertaa nautittavasta enimmäismäärästä, vaan siinä viitataan vain päivittäiseen enimmäismäärään;

V.  ottaa huomioon, että energiajuomat on liitetty niitä säännöllisesti kuluttavien lasten ja nuorten päänsärkyihin, uniongelmiin ja käytösongelmiin;

1.  vastustaa ehdotuksen komission asetukseksi hyväksymistä;

2.  katsoo, että ehdotus komission asetukseksi on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tavoitteen ja sisällön kanssa;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen asetukseksi;

4.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan paljon kofeiinia sisältävien juomien tai lisättyä kofeiinia sisältävien elintarvikkeiden markkinointia lapsille ja nuorille koskevia sääntöjä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9. (2) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (3) http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/149782/1/9789241549028_eng.pdf?ua=1 (4) http://www.energydrinkseurope.org/wp-content/uploads/2015/01/FINAL_EDE-Code-of-Practice_clean_250914.pdf (5) Katso Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.3.2016, Dextro Energy v. komissio, T-100/15, ECLI:EU:T:2016:150, 74 kohta. (6) http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/consultation/150115.pdf