Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) (2015/2278(INI))

P8_TA(2016)0320 A8-0159/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 4, 162 ja 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(7),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(8),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(9),

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 julkistetun komission esitteen ”Euroopan investointiohjelma: uusia suuntaviivoja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen sekä ESIR-rahastojen yhdistämisestä”,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi tulevan kasvun lähteinä” (COM(2014)0339),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2014 julkistaman ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes”,

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (COM(2010)0553),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Innovaatiotuotoksen mittaaminen Euroopassa: kohti uutta indikaattoria” (COM(2013)0624),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon aiheesta ”Aktiivisena ikääntyminen: innovointi – älykkäät terveyspalvelut – elämänlaadun parantaminen”(10),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Innovaatiokuilun umpeenkurominen”(11),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomista edistävät toimenpiteet”(12),

–  ottaa huomioon vuonna 2014 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka sisältää päättäjille ja täytäntöönpanoelimille tarkoitetun ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes” (SWD(2014)0205),

–  ottaa huomioon pilottihankkeen ”koheesiopolitiikka ja yhteisvaikutukset tutkimus- ja kehitysvarojen kanssa: huippuosaamisen portaikko”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin valmistelutoimen Itä-Makedonian ja Traakian alueella,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0159/2016),

A.  toteaa, että meneillään olevan talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisin aikana EU:n on tehostettava pyrkimyksiään älykkään, kestävän ja osallistavan talouskasvun luomiseksi;

B.  katsoo, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin vahvistaminen on yksi investointien painopisteistä Euroopan aluekehitysrahastossa (EAKR) ajanjaksolla 2014–2020; toteaa, että innovoinnin tukeminen on hyvin erilaista eri puolilla unionia ja eri jäsenvaltioissa erityisesti suhteessa siihen, miten tietämystä ja teknologiaa hyödynnetään innovoinnin edistämisessä;

C.  toteaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 jäsenvaltioiden on ensimmäistä kertaa kehitettävä kansallisia ja/tai alueellisia älykkään erikoistumisen strategioita ottamalla yrittäjyyttä edistävään prosessiin mukaan kansallisia ja alueellisia hallintoviranomaisia ja sidosryhmiä, kuten korkeakouluja, yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia;

D.  toteaa, että älykäs erikoistuminen yhdistää ja tuo yhteen eri toimintapolitiikkoja, jotka koskevat muun muassa yrittäjyyttä, koulutusta ja innovointia, jotta alueet voivat tunnistaa ja valita oman kehityksensä painopistealueet ja niihin liittyvät investoinnit keskittymällä omiin vahvuuksiinsa ja suhteellisiin etuihin;

E.  toteaa, että RIS3-strategioiden pitäisi auttaa tekemään Euroopan taloudesta kilpailukykyisemmän, kehittämään eurooppalaista lisäarvoa innovointiin, luomaan enemmän ja parempia korkealaatuisia työpaikkoja sekä tuomaan paljon erilaisia kokemuksia; katsoo, että RIS3-strategioiden pitäisi auttaa levittämään hyviä käytäntöjä ja kehittämään uutta yrittäjyyttä; toteaa, että tämä saattaisi yhdessä toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden ja älykkään erikoistumisen kanssa johtaa uusiin taitoihin, tietämykseen, innovaatioihin sekä työllisyyteen, jolloin tutkimusten tuloksia voitaisiin hyödyntää paremmin ja hyötyä kaiken tyyppisestä innovoinnista;

F.  toteaa, että RIS3-strategian kehittämiseen liittyy sellaisten eri sidosryhmien hallintomekanismien kehittäminen, jotka tunnistavat paikkakohtaiset alueet, joilla on suurin strateginen potentiaali, strategisten painopisteiden määrittäminen ja tehokkaan tukijärjestelmän suunnittelu yrityksille kunkin alueen tietoon perustuvan kehityspotentiaalin maksimoimiseksi;

G.  toteaa, että RIS3-strategioilla edistetään EU:n varojen tehokasta käyttöä, vaikutetaan kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja alueisiin ja vapautetaan kaikkien unionin alueiden potentiaali ja tuetaan siten unionin pyrkimyksiä puuttua innovaatiovajeisiinsa niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella maailmanlaajuisen kilpailukykynsä parantamiseksi;

H.  toteaa, että RIS3-strategioiden oikea-aikainen ja onnistunut kehittäminen jäsenvaltioissa edellyttää suuressa määrin sitä, että parannetaan jäsenvaltioiden hallinnollisia valmiuksia tehdä toimintapolitiikan puitteissa ohjelmatyötä, budjetointia, täytäntöönpanoa ja arviointia, joiden tarkoituksena on edistää yksityisiä investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin; toteaa, että tässä kehittämisessä on otettava huomioon, että älykkään erikoistumisen strategioiden alkuperäiset arvioinnit ovat tähän mennessä antaneet vaihtelevan kuvan erityisesti painopisteiden valinnasta, sillä on usein katsottu, että ne ovat liian yleisiä tai että niillä ei ole riittävän tiivistä yhteyttä alueellisiin talous- tai innovointirakenteisiin, minkä vuoksi älykkään erikoistumisen strategioita on parannettava tältä osin;

I.  toteaa, että RIS3-foorumi helpottaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa ja vertaisperiaatteella tapahtuvaa tiedonvaihtoa ja osaamisen siirtoa osallistuvien alueiden kesken; katsoo, että tämä prosessi on asetettava etusijalle tulevien älykkään erikoistumisen aloitteiden suunnittelussa ja käytössä;

RIS3:n keskeinen rooli osana koheesiopolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi

1.  painottaa, että älykkään erikoistumisen strategioilla tuetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen temaattista keskittymistä ja strategista ohjelmatyötä ja että ne johtavat ruohonjuuritasolla parempiin suorituksiin ja vaikuttavat osaltaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että näiden strategioiden tavoitteena on luoda tietopohjaista ja kestävää kasvua, tasapainoista kehitystä ja korkealaatuisia työpaikkoja kehittyneiden alueiden lisäksi myös siirtymävaiheessa oleville ja vähemmän kehittyneille alueille sekä maaseutu- ja saarialueille;

2.  pyytää, että uusia määräyksiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen jakamista koskevista ennakkoehdoista noudatetaan täysimääräisesti älykkään erikoistumisen strategioiden toiminnan mahdollistamiseksi;

3.  kehottaa kaikkia toimijoita kehittämään RIS3-strategioita kunkin alueen olemassa olevien kykyjen, voimavarojen ja osaamisen analysoinnin pohjalta ja keskittymään yrittäjyyden edistämiseen älykästä erikoistumista edellyttävien uusien markkinasegmenttien tai suhteellisten etujen havaitsemiseksi ja pakonomaisen ja keinotekoisen ylierikoistumisen välttämiseksi sekä tehostamaan julkisen ja yksityisen sektorin aiempaa vahvempaa kumppanuutta välttäen poikkeuksetta mahdolliset eturistiriidat yksityisen ja julkisen sektorin välillä;

4.  kannattaa innovoinnin laajaa määritelmää, joka on idean muuttaminen uudeksi tai parannetuksi tuotteeksi tai palveluksi, joka tuodaan markkinoille, uudeksi tai parannetuksi operatiiviseksi prosessiksi, jota käytetään teollisuudessa ja kaupassa, tai uudeksi sosiaalipalveluiden lähestymistavaksi;

5.  pyytää alueita suunnittelemaan innovatiivisia tukipalvelujärjestelmiä, joilla on määrä täydentää nykyisiä tukipalveluita tai korvata ne, jotta kukin alue voi saavuttaa täyden kilpailukykypotentiaalinsa ja yrityksiä autetaan omaksumaan uutta tietämystä ja teknologiaa pysyäkseen kilpailukykyisinä ja jotta varmistetaan, että tutkimus- ja innovointiresurssit saavuttavat kriittisen massan;

6.  pyytää komissiota mukauttamaan yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, jotta ERI-rahastot voisivat tarjota huippuosaamismerkkiin oikeuttavia ehtoja;

7.  kehottaa kansallisia viranomaisia investoimaan alueelliseen tiedonhankintaan ja massadatan louhintaan, jotta ne voivat sekä osoittaa ainutlaatuisen kilpailuetunsa että ymmärtää globaalissa arvoketjussa alueellisiin yrityksiin liittyviä suuntauksia;

8.  katsoo, että komission aluepolitiikan pääosaston perustama, yhteisessä tutkimuskeskuksessa Sevillassa sijaitseva S3-foorumi on tärkeässä roolissa, kun alueita neuvotaan ja niille asetetaan vertailuarvoja niiden innovointistrategioiden suhteen, autetaan jälkeen jääviä alueita ja parannetaan monitasohallintoa ja alueiden välisiä synergioita antamalla kansallisille ja alueellisille päättäjille tietoa, metodeja, asiantuntemusta ja neuvoja; korostaa, että neuvontapisteen olisi päivitettävä jatkuvasti tietokantaansa ja otettava huomioon alueiden ja kaupunkien paikalliset tarpeet, erityispiirteet ja prioriteetit;

9.  katsoo, että Sevillan S3-foorumin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jälkeen jääneisiin alueisiin ja autettava niitä erityisesti muokkaamaan ja suuntaamaan strategioitaan;

10.  uskoo, että pienemmillä alueilla on enemmän ongelmia strategioiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, ja kehottaa laatimaan ehdotuksia tuen lisäämiseksi näille alueille, jotta edistetään S3-strategioiden täytäntöönpanoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

11.  pitää myönteisenä komission viimeaikaista keskittymistä kehityksessä jälkeen jääneisiin alueisiin ja panee merkille, että tämä ilmenee äskettäisessä Euroopan parlamentin valmistelutoimea Itä-Makedonian ja Traakian alueella koskevassa pilottihankkeessa, jota laajennettiin koskemaan kahdeksan jäsenvaltion alueita vuoden 2017 loppuun saakka;

12.  pitää myönteisenä komission sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston perustaman Regional Innovation Monitor Plus -foorumin (RIM Plus) jatkamista, tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston perustamaa Euroopan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan seurantakeskusta (RIO) sekä yhteisen tutkimuskeskuksen (EC) erilaisia toimintapoliittisia tietokeskuksia, jotka tuottavat kattavaa tietoa, indikaattoreita ja suuntaviivoja kansallisille ja alueellisille S3-sidosryhmille;

13.  odottaa kiinnostuneena tulevia yksityiskohtia Euroopan innovointineuvostosta (EIC), jonka tavoitteena on luoda keskitetty asiointipiste innovoijille yhdistäen siten tieteen saavutukset sekä yritysten ja julkishallinnon tarpeet Euroopassa;

14.  muistuttaa, että julkinen rahoitus on yhä tehokas innovoinnin moottori; kehottaa asianomaisia viranomaisia noudattamaan varovaisuutta niiden keskittyessä tiiviimmin rahoitusvälineisiin, sillä innovointien ei pitäisi suuntautua ainoastaan avustuksiin vaan niillä olisi myös löydettävä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten lainoja ja lainatakuita, ja löydettävä tasapaino avustusten ja vaihtoehtoisten rahoituslähteiden välillä (julkinen ja yksityinen rahoitus);

Monitasohallinto ja sen valmiudet

15.  pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot ovat päättäneet käyttää kansallisia RIS3-strategioita ilman, että paikalliset ja alueelliset viranomaiset saavat mahdollisuuksia kehittää omia näkemyksiään, heikentäen siten alhaalta ylöspäin suuntautuvaa yrittämisen edistämisprosessia, jonka olisi kuuluttava RIS3-strategiaan; korostaa alueellisen lähestymistavan tärkeyttä, sillä RIS3-strategioiden täytäntöönpano voi onnistua vain, jos se perustuu paikallisiin ja alueellisiin voimavaroihin; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kansallisen RIS3-strategian korvaamista alueellisilla strategioilla, etteivät ne menettäisi kasvumahdollisuuksia, ja kehottaa tarpeen vaatiessa koordinoimaan paremmin kansallisia ja alueellisia S3-strategioita, jotta niitä voidaan tarvittaessa mukauttaa kestävän kehityksen tuleviin tarpeisiin ja vaatimuksiin, erityisesti elintarvike- ja energia-aloilla; pitää valitettavana, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklaan kirjattua kumppanuusperiaatetta ei ole aina noudatettu; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kumppanuusperiaatetta kumppanuussopimuksen ja toimenpideohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa;

16.  katsoo, että hallinnon ja alueellisten toimijoiden välisen yhteistyön laadulla on ratkaiseva merkitys RIS3-strategialle ja se vähentää huomattavasti vaaraa, että painopisteiden asettamisessa tehdään virheitä; korostaa tässä yhteydessä yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kuulemisen merkitystä, sillä innovaatiovisioiden onnistumiseksi yrityksillä on oltava edellytykset niiden toteuttamiseen;

17.  pitää ”siiloajattelun” torjumiseksi erityisen tärkeänä kaikkien hallinnon tasojen välisen koordinaation parantamista, jotta voidaan edistää alueellisia strategioita koskevien näkemysten saamista ruohonjuuritasolta, mukaan luettuina kaikki älykkään erikoistumisen alan viranomaiset ja sidosryhmät sekä asiantuntijat, kansalaisyhteiskunta ja loppukäyttäjät; huomauttaa, että jos jäsenvaltiot eivät mukauta asiaan liittyvää lainsäädäntöään, se luo esteitä tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien investointien täytäntöönpanolle;

18.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan rooli RIS3-strategioissa on ollut vähäinen, ja kehottaa lisäämään sen osallistumista foorumien ja yhteistyökumppanuuksien avulla, sillä se voi helpottaa strategioiden suunnittelua sekä edistää yhteiskunnallista yhteistyötä ja parempaa hallintoa;

19.  korostaa, että tiivis koordinointi toimenpideohjelmien ja RIS3-strategioiden välillä on tärkeää koko täytäntöönpanovaiheen ajan;

20.  kehottaa tiivistämään EU:n toimielinten (parlamentin ja neuvoston) sekä toimeenpanotason (komission ja kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten) välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä innovointi- ja tutkimusmyönteinen kehyksen luomiseksi sekä RIS3-strategioiden täytäntöönpanon tehostamiseksi vuoden 2014 monivuotisen rahoituskehyksen tulevan uudelleenarvioinnin yhteydessä;

21.  kehottaa komissiota ja muita elimiä antamaan lisätukea sitä tarvitseville jäsenvaltioille RIS3-strategian täytäntöönpanoa varten;

22.  kehottaa jatkamaan pyrkimyksiä asenteiden muuttamiseksi ja innovatiivisten lähestymistapojen edistämiseksi, jotta voidaan tehostaa alueiden sisäistä, alueiden välistä, alueiden ulkopuolista, rajat ylittävää ja ylikansallista yhteistyötä, myös makroalueiden avulla, käyttäen olemassa olevia välineitä, kuten INTERREGiä, jotta voidaan jatkaa eurooppalaisen lisäarvon edistämistä strategioissa;

23.  muistuttaa, että sosiaalisen innovoinnin merkitystä on korostettava, sillä se voi auttaa perustamaan uusia liiketoimintamalleja ja yrityskulttuureja tarjoten siten asianmukaisen ympäristön kiertotalouden täytäntöönpanolle;

24.  kehottaa komissiota antamaan yhdennetyn tiedonannon RIS3-strategioiden lisäarvosta ja niiden täytäntöönpanosta toimenpideohjelmissa sekä ehdottamaan jatkotoimia seitsemännessä koheesiokertomuksessa;

25.  pitää valitettavana älykkääseen erikoistumiseen perustuvan alueiden välisen yhteistyön puutetta; toteaa, että yhteinen strategiakehys tarjoaa mahdollisuuden käyttää enintään 15 prosenttia yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) mukaisista varoista tällaiseen oman alueen ulkopuoliseen yhteistyöhön; korostaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisesta tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” ilmenee, että näitä mahdollisuuksia ei tähän mennessä ole käytetty täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia hyödyntämään rahoitusvälineiden mahdollisuuksia täysimääräisesti;

26.  kehottaa kehittämään RIS3-prosessin tuloksia ja Horisontti 2020 -puiteohjelman ja muiden ohjelmien täytäntöönpanon välisiä yhteyksiä rakentavia joustavuus- ja koordinointimekanismeja; kannustaa alueita hyödyntämään rajat ylittävässä yhteistyössä Vanguard-aloitteen, huippuosaamismerkin ja tietojenvaihtofoorumin, S3-foorumien, huippuosaamisen portaikon ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin yhteistoimintakeskittymille (co-location centres) tarkoitettujen alueellisten innovaatiojärjestelmien kaltaisia välineitä; kehottaa helpottamaan strategisten klusterikumppanuuksien kehittämistä, jotta investointeja voidaan lisätä, koordinointia tiivistää, synergioita luoda ja näkemysten vaihtamista edistää päällekkäisyyksien välttämiseksi ja julkisen resurssien tehottoman käytön estämiseksi;

27.  kannustaa kansallisia ja unionin toimielimiä jatkamaan ”innovointikuilun” seurantaa, ei pelkästään jäsenvaltioiden ja NUTS 2 -alueiden kesken vaan entistä enemmän jäsenvaltioiden sisällä;

28.  katsoo, että menettelyjä olisi yksinkertaistettava ja strategioita koskevien hallintomenettelyjen pullonkauloja olisi vähennettävä;

29.  kehottaa asianomaisia viranomaisia kaikilla tasoilla yksinkertaistamaan menettelyjä ja vähentämään strategioita koskevien hallintomenettelyjen pullonkauloja; kannustaa investoimaan inhimilliseen pääomaan muun muassa EU:n alueiden välisten kumppanuuksien kautta, jotta hallinnollisia valmiuksia voidaan vahvistaa ja jotta RIS3-prosessin hallinnointi, täytäntöönpano ja seuranta voi onnistua luomatta uusia hallinnontasoja; kannustaa viranomaisia asettamaan tutkimuksen ja innovoinnin etusijalle alueilla, joilla on vastaavaa potentiaalia mutta joilla tämän alan investoinnit ovat vähäisiä;

30.  pyytää alueita ja jäsenvaltioita tehostamaan tekniseen tukeen saatavilla olevan talousarvion käyttöä, jotta varmistetaan RIS3-strategian todellinen ja tehokas täytäntöönpano;

31.  muistuttaa, että älykkään erikoistumisen strategioiden olisi oltava myös vahva väline sosiaalisten haasteiden sekä ympäristö-, ilmasto- ja energiahaasteiden ratkaisemiseksi sekä osaamisen leviämisen ja teknologian monipuolistamisen edistämiseksi;

Kasvun ja työpaikkojen luomisen paremmat synergia-edut

32.  arvostelee Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja EU:n muiden rahoitusvälineiden välisten synergioiden puutetta, joka haittaa unionin rahoituksen koordinointia, yhdenmukaisuutta ja yhdentymistä sekä heikentää niiden tuloksia ja vaikutuksia; kehottaa tarkastelemaan ja tutkimaan lähemmin sitä, miten voidaan parantaa strategista lähestymistapaa synergioihin ja ottaa huomioon rahoitusvälineiden eri yhdistelmät, täydentävyys ja mahdollisuudet tavalla, jolla varmistetaan EU:n takuiden täysimääräinen hyödyntäminen investointijärjestelyjen rahoittamisessa;

33.  korostaa tarvetta jatkaa ja syventää nk. triple ja quadruple helix -lähestymistapoja älykkääseen erikoistumiseen alueellisella tasolla ottaen mukaan julkishallinnon, yritykset, yliopistot ja kansalaiset; korostaa, että kahden viimeksi mainitun osallistujan (eli korkeakoulujen/tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen) roolia olisi vahvistettava EU:n uusissa ohjelmissa ja eri rahoitustyypeissä;

34.  kehottaa lisäämään tukea pk- ja startup-yrityksille, koska suurin osa niistä on läpimurtoinnovoinnin etulinjassa, osallistuu merkittävässä määrin paikallisten lahjakkuuksien löytämiseen eri aloilla ja työllistää nuoria;

35.  kannustaa jatkamaan sellaisten luotettavien indikaattoreiden etsimistä, jotka seuraavat innovaatiosuorituskykyä hallinnon kaikilla tasoilla, hyödyntämällä ja koordinoimalla paremmin Eurostatin ja muiden komission asiaan liittyvien pääosastojen resursseja sekä ottamalla huomioon myös OECD:n ja ESPONin ja muiden tämän alan toimijoiden, kuten kansallisten tilastolaitosten, saavutukset;

36.  painottaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen koordinoitu ja täydentävä käyttö Horisontti 2020 -puiteohjelman sekä Euroopan strategisten investointien rahaston kanssa siten, että noudatetaan komission helmikuussa 2016 julkistamia ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston täydentävyyttä koskevia suuntaviivoja, tarjoaa erinomaisia vaihtoehtoja innovaatioiden edistämiseen alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla lisäämällä tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien investointien houkuttelevuutta yksityisen pääoman houkuttelemiseksi täydentämään julkista rahoitusta; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään täysin mahdollisuuksia näiden välineiden yhdistämisen;

37.  kehottaa toteuttamaan toimia niiden tietojen hankkimiseksi, jotka ovat tarpeen RIS3-strategioiden kautta saatavilla olevien toimien ja välineiden, kuten koheesiopolitiikka 2014–2020, älykkään erikoistumisen foorumi, Euroopan klusterienseurantakeskus, eurooppalainen innovaatiokumppanuus, Euroopan strategiafoorumi, kehitystä vauhdittavat keskeiset teknologiat ja tutkimusinfrastruktuurit, välisten synergioiden luomiseksi;

38.  kannustaa alueita vahvistamaan avointa innovointimentaliteettia ja nk. quadruple helix ‑malliin perustuvaa ekosysteemiyhteistyötä RIS3-strategioitaan täytäntöön pannessaan;

39.  korostaa, että on tärkeää räätälöidä koulutusta ja tutkimusta markkinoiden todellisia tarpeita vastaaviksi, jotta varmistetaan, että uudet innovaatiot vastaavat kysyntää ja johtavat talouden kasvuun;

Älykkäät kaupungit RIS3-strategioiden vauhdittajana

40.  muistuttaa, että EU:n kaupunkialueilla on keskeinen rooli unionin taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, sillä ne ovat erilaisten toimijoiden ja alojen risteyspaikkoja, joissa yhdistyvät älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun haasteet ja mahdollisuudet ja jotka ovat johtoasemassa toimintapolitiikkaa koskevan integroidun ja paikkaperustaisen lähestymistavan omaksumisessa; korostaa kaupunkialueiden merkitystä henkilöresurssien, infrastruktuurin ja investointipotentiaalin aktivoimisessa innovaatioklustereiden kehittämiseksi;

41.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon RIS3-strategiat ja muut innovointiohjelmat, erityisesti yhdennetyt alueelliset investoinnit, kun se kehittää Euroopan kaupunkien toimintaohjelmaa, synergioiden ja vahvojen yhteyksien luomiseksi, jotta resursseja voidaan käyttää tehokkaasti;

42.  korostaa, että on tärkeää helpottaa Euroopan haasteisiin liittyvää innovatiivista, monialaista, triple helix -mallista ja valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, jotta alueista ja kaupungeista voidaan tehdä älykkäämpiä ja vihreämpiä ja niissä olisi miellyttävämpi asua ja tehdä työtä;

43.  korostaa tarvetta kehittää edelleen ja laajentaa koko Eurooppaan ”älykkäiden ja yhteenliitettyjen kaupunkien” konseptia; pitää myönteisenä EU:n puheenjohtajavaltion Alankomaiden aikomusta luoda ruohonjuuritasolta lähtevä malli, joka voimaannuttaa kaupunkeja yhdessä paikallisviranomaisten kanssa, jotta ne kehittäisivät EU:n kaupunkialueiden ohjelman ja muuttuisivat älykkäistä erinomaisiksi kaupungeiksi; tukee tältä osin ”Amsterdamin sopimusta”, joka keskittyy kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, kaikkien osapuolten, kansalaisten ja sosiaalisten organisaatioiden välisten yhteyksien parantamiseen sekä kestävän ja sosiaalisesti osallistavan kehityksen edistämiseen;

44.  kiinnittää huomiota siihen, että on edistettävä erilaisia kaupunkien väliseen yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon tähtääviä ohjelmia, jotka koskevat älykästä erikoistumista ja innovointia, kuten komission tukema ”Open and Agile Smart Cities” ‑aloite;

45.  kannattaa komission ja neuvoston ”Amsterdamin sopimuksen” yhteydessä käynnistämiä aloitteita kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman edistämiseksi; kehottaa komissiota edistämään kaupunki- ja aluepolitiikkojen välistä johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota tekemään seitsemännessä koheesiokertomuksessa ehdotuksia, joilla sovitetaan yhteen älykkäitä kaupunkeja koskevat aloitteet ja metodologia sekä RIS3-strategia;

Seuranta ja arviointi

46.  toteaa, että vaikka useimmat alueet ovat hyväksyneet RIS3-strategian, varsin monien alueiden on kuitenkin vielä tehtävä töitä ennakkovaatimusten täyttämisen kanssa erityisesti seurantamekanismin, talousarviokehyksen ja yksityisen sektorin tutkimusta ja innovointi-investointeja edistävien toimien suhteen;

47.  muistuttaa paikallisia ja alueellisia päättäjiä siitä, että heidän on tärkeä sitoutua käyttämään RIS3-strategiaa taloudellisen muutoksen välineenä omalla alueellaan, mikä vaikuttaa myös EU:n politiikkaan;

48.  pitää myönteisenä näiden alueellisten strategioiden keskittymistä energiaan, terveydenhuoltoon, tieto- ja viestintätekniikkaan, kehittyneisiin materiaaleihin, elintarvikkeisiin, palveluihin, matkailuun, kestävään innovointiin ja liikenteeseen, biopohjaiseen talouteen, valmistusteollisuuden järjestelmiin, kulttuuriin ja luovaan alaan sekä kunkin alueen muuhun erikoisosaamiseen ja erityisen kilpailukykyisiin aloihin; pitää kuitenkin valitettavana hajaannuttamisen vähäisyyttä monissa strategioissa ja kehottaa hiomaan priorisointiprosessia, jotta vältetään se vaara, että kaikki strategiat keskittyvät samoihin aiheisiin; kehottaa kehittämään strategioita korkean teknologian lisäksi myös matalan teknologian ja sosiaalisen innovoinnin aloilla ja kannustaa kaikkia sidosryhmiä etsimään eri alojen välisiä yhteyksiä, sillä tällaiset yhteydet voivat edistää innovointia;

49.  katsoo, että älykkään erikoistumisen strategiaan keskittyvien kansallisten seurantakeskusten edistäminen voi auttaa rakentamaan vahvempia indikaattorijärjestelmiä RIS3-strategian seurantaan, erityisesti metodologian ja koulutuksen aloilla;

50.  panee merkille, että joihinkin RIS3-strategioihin on dokumentoitu puutteellisesti asianomaisen alueen ainutlaatuiset kilpailuedut, joissakin taas ei esitetä näyttöä sidosryhmien valmiudesta tukea yrityksiä innovoinnissa tai tutkijoiden valmiudesta soveltavan tutkimuksen tuottamiseen ja kaupallisten sovellusten löytämiseen heidän tuloksilleen; toteaa myös, että joillakin alueilla on laajoja strategioita ja pelkistettyjä seurantaindikaattoreita; kehottaa siksi lisäämään viranomaisten valmiuksia kerätä ja arvioida saatua asiaankuuluvaa tietoa sekä edistämään alueiden ja keskushallintojen koordinoitua pyrkimystä tunnistaa ja standardoida nykyisiä tietokantoja ja asettaa ne sidosryhmien saataville;

51.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita seuraamaan olemassa olevia välineitä, kuten yhteisön innovaatiotutkimusta, hyödyntäen strategioiden täytäntöönpanoa säännöllisesti (vuosittain ja kauden puolivälissä) niin kvantitatiivisesti kuin kvalitatiivisesti ja ottamaan kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, mukaan tähän prosessiin; panee merkille, että sekä alueet että jäsenvaltiot joutuvat kohtaamaan samanlaisia ongelmia seurannan arvioinnissa, ja kehottaa alueita julkaisemaan säännöllisiä kertomuksia tavoitteidensa saavuttamisesta, jotta RIS3-strategioiden vaikutuksia voidaan analysoida paremmin ja taataan avoimuus ja seurantatietojen yleinen saatavuus; on kuitenkin tietoinen, että menee monia vuosia ennen kuin strategiat kantavat hedelmää ja siksi aikaisen seurannan odotusten olisi oltava kohtuullisia;

52.  kehottaa alueita ja jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti toimintasuunnitelmien oikea-aikaisessa täytäntöönpanossa ennen ennakkoehdon noudattamiselle asetettua joulukuun 2016 määräaikaa; pyytää alueita ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön seurantamekanisminsa RIS3-strategioiden jatkuvan tarkastelun puitteissa ja keskittymään sijoituskohteisiin, joiden ansiosta alueelliset innovointitoimijat voivat saada kilpailuetua tai säilyttää sen;

53.  katsoo, että yhteinen osallistuminen RIS3-strategiaan kuuluvien asiaankuuluvien välineiden seurantaan ja arviointiin sekä eri välineiden raportointiin liittyvän seurannan ja arvioinnin mukauttaminen voi tuoda huomattavaa helpotusta tällä alalla; kehottaa siksi kaikkia sidosryhmiä ja päättäjiä luomaan synergioita ja kehittämään järjestelyjä, joilla kerätään ja yhdistetään tietoja tiettyihin RIS3-strategioihin kuuluvista toimintapolitiikoista ja välineistä;

54.  muistuttaa, että vaikka strategia on hyvä paperilla, se ei tuota odotettuja tuloksia ilman yritysten tukipalvelujen täytäntöönpanoa;

Tärkeimmät opetukset ja RIS3-strategioiden tulevaisuus

55.  pitää valitettavana, että RIS3-strategioissa tunnustetaan usein yritysten tarve kaikenlaisten innovaatioiden hyödyntämiseen mutta tukea myönnetään ainoastaan teknologiseen osaamiseen perustuville innovaatioille; ehdottaa tässä yhteydessä, että RIS3-strategioissa otetaan huomioon innovointi myös muilla aloilla, kuten palvelualoilla ja luovilla aloilla, ja muistuttaa, että kaikenlaiset innovointijärjestelmät ja -instituutiot ovat tärkeitä riippumatta niiden koosta ja niiden yhteydestä paikallisiin ja alueellisiin klustereihin;

56.  korostaa, että RIS3-strategioiden täytäntöönpanon on oltava huolellista, jos niillä pyritään korjaamaan innovointivajetta sekä lisäämään Euroopan työllisyyttä ja kasvua; korostaa, että tältä osin on ratkaisevan tärkeää edistää ruohonjuuritasolta lähteviä strategioita ja tehostaa RIS3-strategioiden potentiaalin valvontaa kaikilla hallinnon tasoilla; toteaa tältä osin, että jäsenvaltioiden olisi valjastettava kansalliset tilastoviranomaisensa auttamaan alueita kehittämään arviointi- ja seurantamekanismejaan;

57.  katsoo, että strategioiden osallistava lähestymistapa on sisällytettävä kaikkiin prosesseihin, myös seuranta- ja arviointiprosessiin, koska tämä lisää RIS3-strategian tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän yhteistyön laajuutta;

58.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita muistamaan, että tämän välineen on oltava toteuttamiskelpoinen, toimiva ja tehokas, jotta edunsaajia ei rasiteta byrokratialla;

59.  kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että strategioita arvioidaan uudelleen vuonna 2017, jotta niiden tehokkuutta ja tuloksellisuutta voidaan parantaa, ja tiedottamaan strategioiden vaikutuksesta sekä tulevaan koheesiopolitiikkaan että tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan vuoden 2020 jälkeen, kun otetaan huomioon niiden alkuvuosien täytäntöönpanon yhteydessä saadut kokemukset; kehottaa komissiota käynnistämään ennen seitsemännen koheesiokertomuksen julkaisemista julkisen kuulemisen ja järjestämään Euroopan laajuisen konferenssin parlamentin, alueiden komitean ja muiden sidosryhmien kanssa;

60.  on tietoinen, että älykkään erikoistumisen strategiat voivat olla tehokkaita välineitä energiahaasteiden, resurssitehokkuuden ja energiaturvallisuuden ratkaisemiseksi;

61.  kehottaa komissiota jatkamaan S3-foorumin roolin tukemista, jotta strategioiden hajauttamisen lisäämistä voidaan helpottaa, ja jatkamaan keskittymistä yksityisten investointien tärkeään vipukykyyn;

62.  pyytää REGIO-pääosastoa ja S3-foorumia laatimaan ja levittämään laajalle lyhyen toimintapoliittisen asiakirjan RIS3-strategioiden kokemuksista pääasiassa seuraavilla aloilla: 1) kokemukseen perustuva SWOT-analyysi; 2) alueiden saamat kokemukset ja pahimmat niiden havaitsemat sudenkuopat RIS3-strategioita koskevassa oppaassa kuvattujen kuuden vaiheen aikana; 3) suositukset ja standardimallit RIS3-strategioiden jatkuvaa parantamista varten, jotta strategioita voidaan suunnitella paremmin vuoden 2020 jälkeen; ja 4) inhimilliset voimavarat, joita tarvitaan RIS3-strategioiden onnistuneeseen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; katsoo, että tutkimukseen ja innovointiin liittyviä alueellisia verkostoja olisi kannustettava ja tuettava toteuttamalla toimia niiden onnistumisten ja saamien kokemusten edistämiseksi, jotta tällainen ajattelu juurrutetaan alueisiin kaikilla tasoilla;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281. (7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (10) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 46. (11) EUVL C 218, 30.7.2013, s. 12. (12) EUVL C 415, 20.11.2014, s. 5.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet (2015/2280(INI))

P8_TA(2016)0321 A8-0202/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(3),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(4),

–  ottaa huomioon unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014(5),

–  ottaa huomioon liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014(6),

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014(7),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(8),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(9),

–  ottaa huomioon aluesuunnittelusta ja -kehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Gödöllőssä Unkarissa 19. toukokuuta 2011 hyväksytyn asiakirjan ”Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa”,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti(10),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(11),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(12),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(13),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(14),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(15),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ˮMakroaluestrategioiden lisäarvoˮ (COM(2013)0468) sekä asiaankuuluvat 22. lokakuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) tammikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen makroalueiden uudesta roolista Euroopan alueellisessa yhteistyössä (”New Role of Macro-Regions in European Territorial Cooperation”),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) heinäkuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymästä alueellisen yhteistyön edistämisen ja parantamisen välineenä Euroopassa (”European Grouping of Territorial Cooperation as an instrument for promotion and improvement of territorial cooperation in Europe”),

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 julkistetun komission esitteen ”Euroopan investointiohjelma: uusia suuntaviivoja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) yhdistämisestä”,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Paikallis- ja aluekehitystä tukevat rahoitusvälineet”,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 2. syyskuuta 2015 annetun alueiden komitean julkilausuman ”Interreg 25 vuotta: uutta vauhtia rajojen yli ulottuvalle yhteistyölle”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Alueellinen visio 2050: minkälainen tulevaisuus?”,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Rajatylittävän yhteistyön vahvistaminen: tarvitaanko parempaa sääntelykehystä?”,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Luxemburgin laatiman Interregin tähänastista toimintaa ja alueellisen yhteistyön tulevaisuutta käsittelevän tausta-asiakirjan ”Looking back on 25 years of Interreg and preparing the future of territorial cooperation”,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”Interreg 25 vuotta: yhteisöaloitteen merkitys koheesiopolitiikan päämäärien edistämisessä”,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltio Luxemburgin aloitteen raja-alueita koskevista erityisistä säännöksistä näiden alueiden tarpeisiin ja haasteisiin vastaamiseksi (”A tool for the attribution and application of specific provisions for the improvement of cross-border cooperation”)(16),

–  ottaa huomioon komission eurooppalaisen yhteistyön päivänä 21. syyskuuta 2015 käynnistämän EU:n laajuisen julkisen kuulemisen rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevista esteistä(17),

–  ottaa huomioon tulokset ensimmäisestä Eurobarometri-tutkimuksesta, jonka komissio toteutti vuonna 2015 selvittääkseen ja kartoittaakseen raja-alueilla asuvien kansalaisten näkemyksiä, jotta EU:n toimet voitaisiin kohdentaa entistä paremmin(18),

–  ottaa huomioon OECD:n vuonna 2013 rajatylittävästä yhteistyöstä julkaiseman raportin ”Regions and Innovation: collaborating across borders”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean raportin ”EAYY-seurantakertomus 2014 – Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpano”(19),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0202/2016),

A.  ottaa huomioon, että noin 38 prosenttia Euroopan väestöstä asuu raja-alueilla ja että EU on ajautunut laajamittaiseen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisiin, joka vaikuttaa erityisen haitallisesti naisiin kaikilla rintamilla; katsoo, että EU:n on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo keskeisenä kaikkiin Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyviin toimiin ja käytänteisiin;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan alueellisen yhteistyön yleisenä tavoitteena on vähentää kansallisten rajojen vaikutusta, jotta voidaan vähentää alueiden välisiä eroja, poistaa investoimisessa ja rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevia esteitä, lujittaa yhteenkuuluvuutta ja edistää tasapainoista taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja aluekehitystä koko unionissa;

C.  toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan olennainen osa, sillä se vahvistaa unionin alueellista yhteenkuuluvuutta;

D.  toteaa, että jäsenvaltiot voivat hyödyntää Euroopan alueellista yhteistyötä vastatakseen muuttoliikekriisistä johtuviin haasteisiin;

E.  toteaa, että edelleenkin vain harvat EU:n kansalaiset hyödyntävät EU:n sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden koko potentiaalia;

F.  ottaa huomioon, että jaetun hallinnoinnin, monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia on kehitetty sellaisen yhteisen prosessin avulla, joka tuo yhteen useita Euroopan tason, kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimijoita yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi rajojen yli ja hyvien käytänteiden vaihtamisen helpottamiseksi;

G.  katsoo, että on tarpeen pohtia yhdessä vuoden 2020 jälkeisen Euroopan alueellisen yhteistyön rakennetta;

Euroopan alueellisen yhteistyön eurooppalainen lisäarvo, parhaat käytänteet ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden edistäminen

1.  panee merkille, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä on tullut toinen koheesiopolitiikan kahdesta yhtä tärkeästä tavoitteesta kaudella 2014–2020 ja siitä on annettu oma asetus; korostaa kuitenkin, että Euroopan alueellisen yhteistyön 10,1 miljardin euron määrärahat, jotka ovat 2,8 prosenttia koheesiopolitiikan määrärahoista, eivät yllä niiden suurten haasteiden tasolle, joihin Euroopan alueellisella yhteistyöllä on vastattava, eivätkä vastaa Euroopan alueellisen yhteistyön eurooppalaisen lisäarvon korkeaa tasoa; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti pettyi monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 käytyjen neuvottelujen tulokseen, koska Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoja leikattiin; uskoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahojen lisääminen seuraavalla ohjelmakaudella kasvattaa koheesiopolitiikan lisäarvoa; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaan SEUT:n 174 artiklaan ja erityisesti maaseutualueisiin ja teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten syrjäisimpiin alueisiin, pohjoisimpiin alueisiin tai harvaan asuttuihin alueisiin ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään koheesiopolitiikkaa toteuttaessaan erityistä huomiota maantieteellisesti ja väestörakenteen kannalta epäsuotuisimmassa asemassa oleviin alueisiin;

2.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti Euroopan alueellista yhteistyötä on uudistettu sen vaikuttavuuden parantamiseksi keskittymällä temaattiseen keskittämiseen ja tulossuuntautuneisuuteen rajoittamatta alueelliset näkökohdat huomioon ottavaa tarkastelutapaa, joka mahdollistaa alueellisten painopisteiden toteuttamisen jatkossakin; katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota; kehottaa sen vuoksi arvioimaan paremmin Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia, jotta voidaan näyttää toteen niiden vaikutukset ja lisäarvo;

3.  toteaa, että rajatylittävä yhteistyö on keskeinen väline raja-alueiden kehittämisessä ja että raja-alueita pidetään Euroopan yhdentymisen todellisina koekenttinä; toteaa, että rajatylittävälle yhteistyölle oli ominaista kausilla 2000–2006 ja 2007–2013 selkeä suuntautuminen strategisemmin kohdennettuihin painopisteisiin ja sillä saatiin aikaan parhaita käytänteitä yhteyksien ja saavutettavuuden parantamisessa, tietämyksen ja innovaation siirtämisessä, alueellisen identiteetin vahvistamisessa, ympäristöhaasteisiin vastaamisessa, institutionaalisten valmiuksien, terveydenhuollon, koulutuksen, työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden sekä pelastustoiminnan parantamisessa, uusien kumppanuuksien luomisessa ja olemassa olevien kumppanuuksien vahvistamisessa;

4.  toteaa, että valtioiden välinen yhteistyö on edesauttanut tutkimuksen, innovoinnin ja osaamistalouden tukemista, ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävän liikenteen ja liikkuvuuden edistämistä, kun asioita on tarkasteltu valtioiden välisesti, ja parantanut osaltaan institutionaalisia valmiuksia; korostaa, että kokonaisvaltainen alueellinen tarkastelutapa ja valtioiden välinen yhteistyö ovat erittäin tärkeitä ympäristönsuojelun kannalta erityisesti vesistöjen, biologisen monimuotoisuuden ja energian aloilla;

5.  toteaa, että alueiden välinen yhteistyö on mahdollistanut eri kysymyksiä ja aiheita koskevan kaupunkien ja alueiden yhteistyön, johon sisältyy kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa, ja että tämä on lisännyt monien alueellisten ja paikallisten toimien vaikuttavuutta; katsoo, että maaseutu- ja kaupunkialueiden kehityksen huomattaviin eroihin ja metropolialueiden ongelmiin olisi puututtava;

6.  katsoo, että tehokas rajatylittävä ja valtioiden välinen yhteistyö tekee maantieteellisestä alueesta kauppaa käyvien yritysten kannalta houkuttelevamman, kun hyödynnetään paikallista, alueellista ja rajatylittävää potentiaalia sekä inhimillistä pääomaa mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan vastata paremmin kauppaa käyvien yritysten tarpeisiin ja odotuksiin ja välttää yritysten uudelleensijoittaminen kolmansiin maihin, EU:n alueiden väestökato ja työttömyyden lisääntyminen;

7.  on vakuuttunut siitä, että Euroopan alueellinen yhteistyö tarjoaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa, sillä se tukee rauhaa, vakautta ja alueellista yhdentymistä myös laajentumis- ja naapuruuspolitiikan puitteissa sekä kaikkialla maailmassa levittämällä parhaita käytänteitä; katsoo, että rajatylittävästä yhteistyöstä voidaan saada lisäarvoa muuttoliikekriisin hallintaan;

8.  huomauttaa, että vuosina 2014–2020 Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoista(20) noin 41 prosenttia investoidaan toimiin ympäristön laadun parantamiseksi, samalla kun 27 prosenttia investoidaan älykkään kasvun sekä tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseen ja 13 prosenttia käytetään osallistavan kasvun edistämiseen toteuttamalla työllisyyteen ja koulutukseen liittyviä toimia ja 33 ohjelmalla pyritään parantamaan yleisesti yhteyksiä rajojen yli; toteaa lisäksi, että 790 miljoonaa euroa osoitetaan institutionaalisten valmiuksien parantamiseen perustamalla tai lujittamalla yhteistyörakenteita ja tehostamalla julkisia palveluja;

9.  korostaa, että tulossuuntautuneisuus edellyttää, että Interreg-ohjelmissa varmistetaan laadukas hanketason yhteistyö ja omaksutaan uudenlainen arviointi ottamalla huomioon kunkin ohjelman erityisluonne ja edistämällä edunsaajien ja hallintoviranomaisten hallinnollisen rasitteen vähentämistä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja ja hyviä käytänteitä, jotta voidaan tehdä arviointeja ja antaa ohjeita siitä, miten tulossuuntautuneisuus voidaan mukauttaa Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteisiin; toteaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien koko lisäarvoa ei voida arvioida ainoastaan määrällisillä indikaattoreilla, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön enemmän laadullisia indikaattoreita, jotta ne vastaisivat paremmin alueellisella yhteistyöllä aikaansaatuja tuloksia;

10.  panee huolestuneena merkille, että Interreg-ohjelmien hyväksyminen on viivästynyt, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suuntaamaan ponnistelunsa niiden tehokkaaseen ja onnistuneeseen täytäntöönpanoon ja esteiden poistamiseen rajatylittävältä yhteistyöltä, jotta voidaan välttää keskeiset ongelmat, jotka korostuivat jo ohjelmakaudella 2007–2013; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamiseksi;

11.  pitää valitettavana, että saatavilla ei ole luotettavaa rajatylittävää tietoa ja näyttöä rajatylittävän yhteistyön vaikuttavuudesta tuloksellisuutta koskevan raportoinnin osalta; kehottaa näin ollen komissiota, Eurostatia ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä yhteisten arviointiperusteiden laatimiseksi ja yhdessä koordinoimaan yhtenäistä tietokantaa ja luomaan menetelmiä, joiden avulla luotettavia tietoja voidaan toimittaa, käyttää ja vaihtaa rajojen yli; panee merkille kokonaisvaltaisten alueellisten tarkastelutapojen täytäntöönpanossa esiintyvät haasteet, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltioiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten vaikutusvallan lisääminen on hyvin eritasoista;

12.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia perustamaan asianmukaisesti jäsenneltyjä seurantajärjestelmiä ja arviointisuunnitelmia, jotta voidaan paremmin arvioida saavutettuja tuloksia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja alueelliseen yhdentymiseen nähden;

Alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen

13.  korostaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö vahvistaa merkittävästi EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta yhdistämällä erilaisia alakohtaisia toimia alueellisella tasolla; suhtautuu myönteisesti Euroopan alueellisia skenaarioita ja visioita koskevaan Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (ESPON) tutkimukseen ”ET2050: Territorial Scenarios and Visions for Europe”, joka voi toimia viitekehyksenä vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan valmistelusta käytäville jatkokeskusteluille;

14.  muistuttaa niiden yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) merkityksestä, joita ei ole pantu täytäntöön riittävän laajasti Interreg-ohjelmissa kaudella 2014–2020, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään niitä enemmän ja korostaa, että tämä edellyttää alueellisten ja paikallisten elinten laajempaa osallistumista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan tiedotus- ja koulutusohjelmia edunsaajille;

15.  on sitä mieltä, että uusien aluekehitysvälineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden, avulla voidaan synnyttää investointeja sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutusalan infrastruktuuriin, elvyttää heikossa asemassa olevia kaupunkialueita, luoda työpaikkoja ja toteuttaa muita toimia, joilla pyritään vähentämään muuttajien eristäytymistä ja tukemaan heidän osallistamistaan;

16.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota hankkeisiin, joilla pyritään saamaan paikkakunnat ja alueet sopeutumaan väestömuutokseen ja torjumaan väestömuutoksesta aiheutuvaa epätasapainoa erityisesti 1) mukauttamalla sosiaalisia ja liikkuvuutta koskevia infrastruktuureja väestörakenteen muutokseen ja muuttoliikkeeseen, 2) luomalla ikääntyvälle väestölle tarkoitettuja hyödykkeitä ja palveluja, 3) tukemalla iäkkäiden ihmisten, naisten ja muuttajien työllistymismahdollisuuksia, jotka lisäävät sosiaalista osallisuutta, ja 4) vahvistamalla digitaalisia yhteyksiä ja luomalla foorumeja, joiden avulla mahdollistetaan syrjäisemmillä alueilla asuvien kansalaisten osallistuminen ja vuorovaikutus ja edistetään niitä erilaisten hallinnollisten, sosiaalisten ja poliittisten palvelujen osalta kaikilla hallinnon tasoilla (paikallinen, alueellinen, kansallinen ja Euroopan taso);

17.  korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön roolia saarialueilla, syrjäisimmillä alueilla, harvaan asutuilla alueilla sekä vuoristo- ja maaseutualueilla tärkeänä välineenä, jolla vahvistetaan niiden alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota rahastojen käyttöön näillä alueilla, myös kolmansien maiden rajoilla sijaitsevilla alueilla, jotta voidaan parantaa Euroopan alueellisen yhteistyön avulla rahoitettavien rajatylittävien hankkeiden täytäntöönpanoa;

18.  korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön ja makroaluestrategioiden täydentävää luonnetta yhteisiin haasteisiin vastaamisessa laajemmilla toiminnallisilla alueilla sekä makroaluestrategioiden myönteistä roolia pyrittäessä vastaamaan makroalueiden kohtaamiin yhteisiin haasteisiin;

19.  katsoo, että olisi pyrittävä parempaan koordinointiin, synergiaan ja täydentävyyteen rajatylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön ohjelmalohkojen välillä, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ja yhdentymistä laajemmilla strategisilla alueilla; kehottaa parantamaan hallintoviranomaisten ja makroaluestrategioiden toimijoiden välistä koordinointia; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä sekä vahvistamaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien sekä kansallisten ja alueellisten ohjelmien välisiä yhteyksiä ja johdonmukaisuutta kehittämisvaiheessa, jotta voidaan tehostaa täydentävyyttä ja välttää päällekkäisyyksiä;

20.  toteaa, että joillakin alueilla on edessään vakavia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, ja kehottaa hyödyntämään Interreg-ohjelmia ja vaatii niiden pikaista täytäntöönpanoa, jotta voidaan muun muassa vastata pakolaiskriisin torjumista koskeviin haasteisiin ja vaihtaa hyviä käytänteitä paikallis- ja alueviranomaisten välillä raja-alueilla sekä kolmansien maiden kanssa erityisesti makroaluestrategioiden avulla;

Tutkimuksen ja innovoinnin tukeminen

21.  korostaa tutkimuksen ja innovoinnin saavutuksia, kuten yhteisiä tutkimushankkeita, tutkimuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, kansainvälisten rajatylittävien korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja koulutuslaitosten perustamista, rajatylittävien klustereiden ja yritysverkostojen, yrityshautomojen ja pk-yritysten neuvontapalvelujen perustamista sekä huipputeknologian tuotemerkkien luomista ulkomaisten investoijien houkuttelemiseksi jne.; panee merkille tärkeän roolin, joka Interreg-ohjelmilla on alueiden kilpailukyvyn ja innovaatiopotentiaalin parantamisessa, sillä niillä edistetään älykkään erikoistumisen strategioiden välisiä synergioita, klusterien välistä yhteistyötä ja innovaatioverkostojen kehittämistä; pyytää komissiota esittämään kattavan katsauksen alueellisesta yhteistyöstä EAKR:ssa ja ESR:ssa yhteisen strategiakehyksen perusteella (yleisiä säännöksiä koskevan asetuksen liite I (asetus (EU) N:o 1303/2013));

22.  on tietoinen siitä, että investoinnit älykkään kasvun sekä tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseen ovat 27 prosenttia rajatylittävän yhteistyön ohjelmille kaudella 2014–2020 myönnettävästä EAKR:n rahoitusosuudesta(21); panee myös merkille, että 35 prosenttia valtioiden välisten ohjelmien määrärahoista käytetään älykkään kasvun tukemiseen edistämällä tutkimusta ja innovointia;

23.  korostaa tarvetta luoda innovaatiopolitiikkaa koskevia rajatylittäviä tarkastelutapoja, kuten yhteiset tutkimus- ja liikkuvuusohjelmat, yhteiset tutkimusinfrastruktuurit, kumppanuudet ja yhteistyöverkostot; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että jäsenvaltioiden erilainen lainsäädäntö haittaa yhteisiä ponnisteluja tutkimuksen ja innovoinnin laajentamiseksi rajojen yli;

24.  vaatii, että ohjelmien ja rahastojen, mukaan lukien Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), Horisontti 2020 -ohjelma, Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) jne., ja muiden EU:n rahastojen välisillä synergioilla ja täydentävyydellä on pyrittävä maksimoimaan tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien määrä, laatu ja vaikutus; suosittaa paikallis- ja alueviranomaisille, että nämä hyödyntävät täysimääräisesti mahdollisuuksia yhdistää kyseiset rahastot pk-yritysten sekä tutkimus- ja innovointihankkeiden, tarvittaessa myös rajatylittävien hankkeiden, tukemiseen; kehottaa pk-yrityksiä hyödyntämään täysimääräisesti näiden rahastojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voidaan edistää kyseisten Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa;

25.  kehottaa hyväksymään rajatylittäviä innovaatiostrategioita samalla kun vahvistetaan täydentävyys jo olemassa olevien älykkään erikoistumisen strategioiden kanssa sekä muiden olemassa olevien ohjelmien ja strategioiden kanssa; kehottaa arvioimaan rajatylittävien synergioiden potentiaalia ja ottamaan käyttöön erilaisia rahoituslähteitä;

26.  katsoo, että rahoitusvälineiden on oltava olennainen osa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia siten, että niillä täydennetään avustuksia, jotta voidaan tukea pk-yritysten rahoituksen saantia, tutkimusta ja innovointia; katsoo, että rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö voisi houkutella Interreg-hankkeisiin lisää investointeja, mikä loisi uusia työpaikkoja ja mahdollistaisi parempien tulosten saavuttamisen; muistuttaa teknisen tuen ja mukautettujen koulutusaloitteiden ratkaisevasta merkityksestä rahoitusvälineiden käytöstä saatavien kaikkien etujen hyödyntämisessä jopa vähemmän kehittyneillä alueilla;

Hallinnon ja politiikan koordinointi

27.  muistuttaa, että kuudennessa yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota Euroopan alueelliseen yhteistyöhön, kun otetaan huomioon, että se on ollut täysimittainen koheesiopolitiikan tavoite ohjelmakaudelta 2007–2013 lähtien; muistuttaa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) potentiaalista sekä välineenä, jolla tuetaan ja edistetään Euroopan alueellista yhteistyötä ja hallinnoidaan rajatylittäviä hankkeita, että välineenä, jolla edistetään kokonaisvaltaista yhdennettyä aluekehitystä, ja monitasoisen hallinnon joustavana foorumina;

28.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) yksinkertaistamista koskevaan asetukseen (asetus (EU) N:o 1302/2013) ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla helpotetaan eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien perustamista; huomauttaa kuitenkin, että tämä asetus ei riitä ratkaisemaan kaikkia rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevia oikeudellisia esteitä; pitää siksi myönteisenä puheenjohtajavaltio Luxemburgin aloitetta, jossa ehdotetaan raja-alueita koskevaa oikeudellista välinettä, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden sopia erityissäännöksistä; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia vuoden 2016 loppuun mennessä rajatylittävän yhteistyön esteistä analyysi, jossa etsitään ratkaisuja ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä; pyytää komissiota sisällyttämään tähän analyysiin selvityksen raja-alueiden tarpeista; odottaa mielenkiinnolla tuloksia komission eurooppalaisen yhteistyön päivänä 21. syyskuuta 2015 käynnistämästä EU:n laajuisesta julkisesta kuulemisesta rajatylittävässä yhteistyössä jäljellä olevista esteistä; pyytää komissiota ottamaan huomioon analyysissaan parlamentin suositukset ja julkisen kuulemisen tulokset;

29.  katsoo, että Interreg-ohjelmilla olisi ohjelmien sovittujen painopisteiden puitteissa ja sovitun toimintalogiikan mukaisesti sekä muuta asianmukaista rahoitusta täydentäen tuettava muuttoliike- ja maahanmuuttoasioihin liittyviin haasteisiin vastaamista ja edistettävä tehokkaita kotouttamistoimia; kehottaa hyödyntämään komission avointa suhtautumista kauden 2014–2020 toimenpideohjelmien nopeaan tarkasteluun ja niitä koskevien muutosten hyväksymiseen, kun asianomaiset jäsenvaltiot pyytävät muutoksia ja ainoastaan kun tavoitteena on pakolaiskriisin haasteisiin vastaaminen;

30.  pitää rahoitusvälineiden lisääntynyttä käyttöä avustusten ohella käytettävänä joustavana mekanismina; painottaa, että tehokkaasti täytäntöönpantuina rahoitusvälineet voivat lisätä merkittävästi rahoituksen vaikutusta; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan selkeät, johdonmukaiset ja keskitetyt säännöt rahoitusvälineille, jotta voidaan edistää valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessin yksinkertaistamista varoja hallinnoivien henkilöiden ja edunsaajien kannalta; kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisuuteen hyödyntää EIP:n rahoitusjärjestelyjä ja teknistä tukea koskevista välineistä saatavaa erityisasiantuntemusta ja tietotaitoa;

31.  korostaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 Interreg-ohjelmien ja muiden EU:n rahoittamien ohjelmien mahdollista keskinäistä täydentävyyttä ei arvioitu riittävästi; kehottaa perustamaan asianmukaisia koordinointimekanismeja, joilla varmistetaan tehokas koordinointi, täydentävyys ja synergia ERI-rahastojen ja muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, sekä ESIR:n ja EIP:n kanssa;

32.  kehottaa sisällyttämään hallintoviranomaisten arviointisuunnitelmiin jatkuvia arviointeja, joissa keskitytään arvioimaan erityisesti ohjelmien välisten synergioiden vaikuttavuutta;

33.  korostaa rajatylittävien työmarkkinoiden jatkuvasti lisääntyvää merkitystä, sillä niillä on varsin huomattava asema hyvinvoinnin ja työpaikkojen luomisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Interreg-ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, joilla voidaan edistää rajatylittävää työvoiman liikkuvuutta muun muassa edistämällä yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta, mukauttamalla tarvittaessa hallinnollista ja sosiaalista sääntelykehystä sekä lujittamalla kaikkien hallinnon tasojen välistä vuoropuhelua;

34.  pitää ratkaisevan tärkeänä synergioiden ja täydentävyyden lisäämistä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja Euroopan työnvälitysverkoston (EURES) välillä, koska niillä on erityisen tärkeä rooli rajatylittävillä alueilla, joilla on huomattavasti rajatylittävää työmatkaliikennettä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään täysimääräisesti työllistymistä ja ammatillista liikkuvuutta koskevia Euroopan työnvälitysverkoston tarjoamia mahdollisuuksia kaikkialla EU:ssa;

35.  on vakuuttunut siitä, että monitasoisen hallinnon periaate, kumppanuusperiaate ja eurooppalaisten käytännesääntöjen tosiasiallinen täytäntöönpano ovat erityisen merkittäviä Interreg-ohjelmien kehittämiselle;

Yksinkertaistaminen

36.  korostaa, että huolimatta siitä, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä on annettu erillinen asetus, alueellisen yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa olisi edelleen yksinkertaistettava, ja kehottaa yksinkertaistamista käsittelevää korkean tason ryhmää harkitsemaan toimia, joilla yksinkertaistetaan ja vähennetään edunsaajien hallinnollista rasitetta, ennen Euroopan alueellisesta yhteistyöstä annettavaa lainsäädäntöehdotusta ja vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevaa Interreg-ohjelmien ohjelmasuunnittelua;

37.  kehottaa komissiota esittämään erityistoimia, joilla yksinkertaistetaan raportointia, tarkastuksia ja valtiontukea koskevia sääntöjä ja yhdenmukaistetaan menettelyjä; vaatii laatimaan ohjelmalohkoittain yhdenmukaisia vaatimuksia kaikkia Interreg-ohjelmia varten;

38.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan kansallisia säännöksiä ja välttämään ylisääntelyä; vaatii toteuttamaan sähköisen koheesion ja yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä;

39.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin sidosryhmien mukaan ottamista koskevia järjestelyjä on laajennettava ja yksinkertaistettava ottaen kuitenkin aina huomioon tarpeen varmistaa avoimuus ja vastuuvelvollisuus; ehdottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustamisesta voisi koitua erinäisiä potentiaalisia etuja mutta siihen sisältyy eturistiriitojen vaara, johon olisi puututtava asianmukaisesti sekä oikeudellisesti sitovilla että ei-sitovilla välineillä; kehottaa komissiota antamaan oikea-aikaiset, johdonmukaiset ja selkeät ohjeet rahoitusvälineiden käytöstä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa;

40.  korostaa, että kaikkea kasvu- ja työllisyysohjelmien yksinkertaistamista on sovellettava myös Interreg-ohjelmiin;

41.  korostaa, että yksinkertaistamistoimien soveltamisalalla on tärkeää luoda mekanismeja edunsaajien seuraamiseksi;

42.  katsoo, että etusijalle olisi asetettava voimien yhdistäminen paikan päällä ja toimijoiden välisen molemminpuolisen luottamuksen edistäminen rajoilla ja että rahoitusvälineillä voidaan tarjota arvokasta apua näille toimille;

Suositukset

43.  katsoo, että Euroopan alueellinen yhteistyö on osoittautunut vaikuttavaksi ja että sen potentiaalia olisi kehitettävä edelleen; korostaa sen potentiaalia muuallakin kuin aluepolitiikassa, esimerkiksi sisämarkkinoilla, digitaalistrategiassa sekä työllisyyden, liikkuvuuden, energian, tutkimuksen, koulutuksen, kulttuurin, terveyden ja ympäristön alalla, ja kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään Euroopan alueellisen yhteistyön tärkeänä välineenä, antamaan sille merkittävämmän roolin vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa ja lisäämään huomattavasti sen määrärahoja;

44.  katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön perusfilosofia ja nykyinen rakenne olisi säilytettävä, mukaan lukien johtavaa edunsaajaa koskevan periaatteen noudattaminen, ja rajatylittävää osatekijää olisi edelleen painotettava; kehottaa komissiota tarkastelemaan 25-vuotisen kokemuksen perusteella mahdollisuutta laatia yhdenmukaisia kriteerejä, jotka eivät perustu ainoastaan väestön kokoon vaan joissa otetaan myös huomioon sosiaalis-taloudelliset ja alueelliset erityispiirteet;

45.  korostaa liittymistä valmistelevan tukivälineen ja Euroopan naapuruusvälineen mukaisen rajatylittävän yhteistyön merkitystä EU:n ulkorajoilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hyviä käytänteitä, joilla mahdollistetaan Interreg-ohjelmien edunsaajien hallinnollisen rasitteen vähentäminen, voidaan soveltaa ohjelmiin, jotka pannaan täytäntöön EU:n ulkorajoilla;

46.  muistuttaa kansalaisten välisen ruohonjuuritason yhteistyön mahdollisuuksista, joita tarjoaa niin kutsuttu pienten hankkeiden rahasto, josta myönnetään varoja pieniin hankkeisiin ja mikrohankkeisiin kansalaisten osallistumisen edistämiseksi kiinnittäen erityistä huomiota naapureina olevien raja-alueiden välisiin pieniin rajatylittäviin yhteistyöhankkeisiin; kehottaa kannustamaan tällaisten hankkeiden rahoittamista ja muistuttaa, että tämä edellyttää yksinkertaistamista ja joustavuutta koskevia lisätoimia;

47.  kannustaa laatimaan yhdessä raja-alueita koskevia strategioita, jotta voidaan edistää kokonaisvaltaista ja kestävää aluekehitystä, mukaan lukien kokonaisvaltaisten tarkastelutapojen soveltaminen ja levittäminen sekä hallinnollisten menettelyjen ja säännösten yhdenmukaistaminen rajojen yli; toteaa, että on tärkeää edistää tasapuolista aluekehitystä alueiden sisällä;

48.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota rajalla sijaitsevien vuoristoalueiden välisen rajatylittävän yhteistyön edistämiseen asettamalla etusijalle maaseutualueet;

49.  korostaa, että kulttuuriyhteistyön olisi oltava yksi Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteista; katsoo siksi, että kulttuuri- ja koulutusyhteistyötä olisi edistettävä enemmän rajatylittävillä alueilla, joilla on yhteinen kulttuurinen ja kielellinen perintö;

50.  vaatii, että alueellisilla ja paikallisilla elimillä olisi tärkeä ja merkittävä asema, kun ehdotetaan, hallinnoidaan ja arvioidaan Euroopan alueellista yhteistyötä erityisesti rajatylittävän yhteistyön osalta, ottaen huomioon, että joillakin alueilla on jo tällaisia valtuuksia;

51.  kehottaa komissiota tarkastelemaan rahoitusvälineiden roolia avustusten täydentäjinä; katsoo, että on olennaisen tärkeää tehdä tiiviimpää yhteistyötä EIP:n kanssa tukemalla pk-yrityksiä ja hyödyntämällä sekä komission että EIP:n taloudellista ja teknistä asiantuntemusta investointien vauhdittajana; kehottaa komissiota ja EIP:tä lisäämään rahoitusvälineiden ja alueellisen yhteistyön tavoitteiden johdonmukaisuutta;

52.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tarkastelemaan puheenjohtajavaltio Luxemburgin ehdotusta uuden oikeudellisen välineen luomisesta vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten jälkiarvioinnin tulosten, kauden 2014–2020 ohjelmien toteuttamisen ja asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan vuonna 2016 sidosryhmien jäsennellyn monenvälisen vuoropuhelun EU:n tasolla Euroopan alueellisen yhteistyön tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen, jotta voidaan valmistella vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa; korostaa, että keskusteluissa olisi ennen kaikkea käsiteltävä kysymyksiä, jotka liittyvät Euroopan alueellisen yhteistyön rakenteeseen ja ohjelman määrärahojen jakamista koskevaan menettelyyn, ja olisi myös kehitettävä uusia mekanismeja, joilla varmistetaan tulossuuntautuneisuuden laajempi soveltaminen; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä alueiden komitean ja kansalaisyhteiskunnan sekä alueellisten sidosryhmien kanssa;

54.  vaatii, että EU:n alueellinen visio perustuu Vihreään kirjaan alueellisesta koheesiosta (COM(2008)0616), ja toteaa, että tuleva Valkoinen kirja alueellisesta koheesiosta voisi myös olla tärkeä vuoden 2020 jälkeisen seuraavan ohjelmakauden kannalta;

Yleisen tietoisuuden ja näkyvyyden lisääminen

55.  pitää valitettavana Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien vähäistä yleistä tunnettuutta ja riittämätöntä näkyvyyttä ja kehottaa tehostamaan viestintää niiden tavoitteista, niiden tarjoamista mahdollisuuksista ja kanavista, joiden kautta hankkeita voidaan toteuttaa, ja jälkeenpäin valmistuneiden hankkeiden saavutuksista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja ja laajoja institutionalisoituja yhteistyöfoorumeja, jotta voidaan varmistaa parempi näkyvyys ja tietoisuuden lisääminen; kehottaa komissiota kartoittamaan ja levittämään laajasti tietoa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja hankkeiden tähänastisista saavutuksista;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien asemaa tehokkaampana välineenä, jonka avulla paikalliset tarpeet voidaan tyydyttää rajatylittävillä alueilla;

57.  tunnustaa paikan päällä toimivien toimijoiden tärkeän roolin ja antaa arvoa niiden tuelle hankkeiden valmistelussa ja kehottaa hallintoviranomaisia lujittamaan olemassa olevia tukivälineitä, kuten alueellisia yhteyspisteitä;

58.  toteaa, että komission, EIP:n ja paikallis- ja alueviranomaisten hyvä yhteistyö on olennaisen tärkeää aluekehitystä tukevien rahoitusvälineiden onnistuneen käytön ja koko koheesiopolitiikan kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kokemusten ja tietämyksen vaihtoa on tehostettava toisaalta komission ja EIP:n välillä ja toisaalta paikallis- ja alueviranomaisten välillä;

59.  toteaa, että alueellinen (paikan päällä tapahtuva) toiminnan edistäminen, tiedon levittäminen, tietoisuuden lisääminen paikallistasolla ja hanketuki ovat merkittävässä asemassa, ja kannustaa siksi hallintoviranomaisia lujittamaan hyödyllisiä välineitä, kuten alueellisia yhteyspisteitä;

60.  kehottaa parantamaan komission, hallintoviranomaisten ja kaikkien sidosryhmien välistä koordinointia, jotta hankkeiden teemakohtaisista saavutuksista voidaan laatia kriittinen analyysi, jossa korostetaan sekä menestystarinoita että puutteita ja annetaan suosituksia vuoden 2020 jälkeistä kautta varten ja varmistetaan samalla avoimuus ja kansalaisläheisyys;

o
o   o

61.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (5) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 95. (6) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 11. (7) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 27. (8) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (9) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0015. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0068. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419. (15) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (16) http://www.dat.public.lu/eu-presidency/Events/Informal-Ministerial-Meetings-on-Territorial-Cohesion-and-Urban-Policy-_26-27-November-2015_-Luxembourg-City_/Material/IMM-Territorial-_LU-Presidency_---Input-Paper-Action-3.pdf (17) Komission lehdistötiedote IP/15/5686. (18) Flash-Eurobarometri 422 – Rajatylittävä yhteistyö EU:ssa. (19) http://cor.europa.eu/en/documentation/studies/Documents/-%20EGTC%20monitoring%20report%202014%20-%20Implementing%20the%20Strategy%20Europe%202020%20-%20Executive%20Summmary/EXECUTIVE-SUMMARY-EGTC-MR-2014-FI.pdf (20) Liite I, Euroopan alueellinen yhteistyö / Interreg, komission tiedonanto ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”. (21) Liite I, Euroopan alueellinen yhteistyö / Interreg, komission tiedonanto ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 autoalan päästömittauksia käsittelevästä tutkimuksesta (2016/2090(INI))

P8_TA(2016)0322 A8-0246/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 tekemänsä päätöksen (EU) 2016/34 autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan perustamisesta sekä sen toimivallasta, jäsenten määrästä ja toimikaudesta(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan,

–  ottaa huomioon autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan väliaikaisen mietinnön autoalan päästömittauksista (A8-0246/2016),

A.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 226 artikla on oikeusperustana Euroopan parlamentin perustamalle väliaikaiselle tutkintavaliokunnalle, joka tutkii väitettyjä unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä rikkomuksia ja hallinnollisia epäkohtia tämän vaikuttamatta kansallisten ja unionin tuomioistuinten toimivaltaan; toteaa sen olevan tärkeä osa parlamentin valvontavaltaa;

B.  toteaa, että parlamentti päätti puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta 17. joulukuuta 2015 perustaa tutkintavaliokunnan tutkimaan väitettyjä laiminlyöntejä unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa autoalan päästömittauksien suhteen ja että tutkintavaliokunta esittäisi asiassa tarpeellisina pitämiään suosituksia;

C.  toteaa, että tutkintavaliokunnan työtä ohjaa työsuunnitelma, joka käsittää seuraavat tekijät:

D.  toteaa, että tutkintavaliokunta on lähettänyt jäsenvaltioille sekä unionin toimielimille ja muille elimille erilaisia kyselyjä ja esittänyt verkkosivuillaan julkisen todisteiden esittämistä koskevan pyynnön;

E.  katsoo, että käynnissä olevan tutkimuksen tulokset voivat tuoda lisäarvoa unioin tyyppihyväksyntäkehykselle;

F.  panee merkille, että parlamentti vaati 17. joulukuuta 2015 tekemällään päätöksellä tutkintavaliokuntaa esittämään väliaikaisen mietinnön kuuden kuukauden kuluttua sen työn aloittamisesta;

G.  ottaa huomioon, että tutkintavaliokunnan luonne estää sitä esittämästä mitään lopullisia päätelmiä tutkimuksistaan ennen kuin se katsoo täyttäneensä tehtävänsä; katsoo siksi, että tutkintavaliokunnan on ennenaikaista esittää huomioitaan erilaisista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä tässä väliraportissa;

H.  katsoo, että tutkintavaliokunnan tähän mennessä saamat ja tutkimat suulliset ja kirjalliset todisteet vahvistavat, että kaikkia sen tehtävään kuuluvia kysymyksiä on tutkittava edelleen;

1.  kannustaa tutkintavaliokuntaa jatkamaan työtään ja käyttämään täysimääräisesti valtuutusta, jonka parlamentti antoi 17. joulukuuta 2015 tekemällään päätöksellä, ja tukee kaikkia toimia ja aloitteita, jotka auttavat valiokuntaa suorittamaan tehtävänsä;

2.  pyytää puheenjohtajakokousta ja puhemiehistöä tukemaan kaikkia tarvittavia toimia, jotka auttavat tutkintavaliokuntaa täyttämään tehtävänsä, mikä koskee etenkin kuulemistilaisuuksien ja ylimääristen kokouksien hyväksymistä, asiantuntijoiden ja todistajien kulujen korvaamista, matkoja ja muita asianmukaisesti perusteltuja teknisiä toimia;

3.  pyytää komissiota varmistamaan nopean tuen tutkintavaliokunnan työlle ja takaamaan sen täyden avoimuuden niin, että noudatetaan täysin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja annetaan kaikki mahdollinen tekninen ja poliittinen tuki etenkin toimittamalla pyydetyt asiakirjat entistä nopeammin; odottaa asianomaisilta nykyisiltä komission jäseniltä ja pääosastoilta sekä aiemmilla kausilla vastuussa olleilta henkilöiltä täyttä yhteistyötä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja antamaan tutkintavaliokunnalle tarvittavan teknisen ja poliittisen tuen etenkin niin, että komissio voi esittää pyydetyt asiakirjat entistä nopeammin ja, jos asiakirjojen esittäminen edellyttää jäsenvaltioiden suostumusta, tällaisen luvan myöntämiseen liittyviä sisäisiä menettelyjä nopeutetaan;

4.  pyytää, että jäsenvaltioiden hallitukset, parlamentit ja toimivaltaiset viranomaiset avustavat tutkintavaliokuntaa sen tehtävissä noudattaen täysin unionin oikeuteen pohjautuvaa vilpittömän yhteistyön periaatetta;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 113, 19.5.1995, s. 2. (2) EUVL L 10, 15.1.2016, s. 13.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2015/2237(IMM))

P8_TA(2016)0323 A8-0229/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon István Ujhelyin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jonka Pestin keskustan alioikeus (Pesti Központi Kerületi Bíróság) oli esittänyt 26. marraskuuta 2014 antamassaan päätöksessä kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa ja jonka Unkarin pysyvä edustaja välitti 15. heinäkuuta 2015 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 7. syyskuuta 2015,

–  on kuullut István Ujhelyiä 28. tammikuuta 2016 työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten oikeudellista asemaa koskevan vuonna 2004 annetun Unkarin säädöksen LVII 10 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 74 artiklan 3 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0229/2016),

A.  ottaa huomioon, että Pestin keskustan alioikeus on pyytänyt oikeudessa vireillä olevan asian yhteydessä Euroopan parlamentin jäsenen István Ujhelyin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä;

B.  ottaa huomioon, että alioikeuden esittämä pyyntö johtuu rikosoikeudellisesta menettelystä, jossa tutkitaan István Ujhelyin 25. huhtikuuta 2014 antamia lausuntoja, jotka koskevat unkarilaista yksityishenkilöä ja mahdollista kunnianloukkausta;

C.  ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

D.  toteaa, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan jäsenillä on Euroopan parlamentin istuntojen ajan oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

E.  toteaa, että Unkarin perustuslain 4 pykälän 2 momentin nojalla parlamentin jäsenillä on oikeus koskemattomuuteen ja edustajanpalkkioon, millä edistetään heidän riippumattomuuttaan;

F.  toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenten oikeudellista asemaa koskevan vuonna 2004 annetun Unkarin säädöksen LVII 10 artiklan 1 kohdan nojalla näillä on sama oikeus koskemattomuuteen kuin Unkarin parlamentin jäsenillä;

G.  toteaa, että vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 74 artiklan 3 kohdan nojalla pääsyyttäjän on toimitettava koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö puhemiehelle, ja sen esittää joko pääsyyttäjä ennen syytteen nostamista tai tuomioistuin syytteen esittämisen jälkeen;

H.  toteaa, että vuonna 2012 annetun, parlamenttia koskevan Unkarin säädöksen XXXVI 79 artiklan 2 kohdan nojalla parlamentin jäsenen vaaleihin ehdokkaaksi rekisteröitynyt henkilö nauttii samaa koskemattomuuden suojaa, joten Unkarin parlamentin ehdottoman koskemattomuuden olisi katettava 25. huhtikuuta 2014 esitetyt näkemykset, mutta tällöin koskemattomuuden pidättämistä koskevan päätöksen tekee keskusvaalilautakunta, ja asiaa koskeva pyyntö on esitettävä keskusvaalilautakunnan puheenjohtajalle;

I.  toteaa, että kyseiset lausunnot annettiin 25. huhtikuuta 2014, jolloin István Ujhelyi ei ollut Euroopan parlamentin vaan kansallisen parlamentin jäsen;

J.  toteaa, että István Ujhelyiä vastaan nostetut syytteet eivät liity hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin eivätkä äänestyksiin, joten asiassa ei voida soveltaa pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaista ehdotonta koskemattomuutta;

1.  päättää pidättää István Ujhelyin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Unkarin toimivaltaisille viranomaisille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Rosario Crocettan erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2015(IMM))

P8_TA(2016)0324 A8-0230/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Rosario Crocettan esittämän, 7. tammikuuta 2016 päivätyn pyynnön, joka koskee hänen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista Palermon tuomioistuimen 3. rikosoikeusjaostossa vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä (RGNR nro 20445/2012) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 21. tammikuuta 2016,

–  on kuullut Rosario Crocettaa työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Italian rikoslain 595 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan sekä 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0230/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin entinen jäsen Rosario Crocetta on esittänyt pyynnön koskemattomuutensa puolustamiseksi Palermon tuomioistuimen 3. rikosoikeusjaostossa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän viraston antaman ilmoituksen mukaan Rosario Crocettan väitetään esittäneen loukkaavia lausuntoja, mikä on rangaistavaa käytöstä Italian rikoslain 595 pykälän nojalla;

B.  ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella; ottaa huomioon, että tällaista koskemattomuutta on pidettävä, koska sen tarkoituksena on suojata Euroopan parlamentin jäsenten ilmaisunvapautta ja riippumattomuutta, absoluuttisena koskemattomuutena, joka on esteenä oikeudenkäynneille, jotka koskevat parlamentaaristen tehtävien hoidossa ilmaistua mielipidettä tai suoritettua äänestystä(2);

C.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on katsonut, että jotta mielipiteeseen sovelletaan koskemattomuutta, Euroopan parlamentin jäsenen on täytynyt esittää se tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; toteaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen(3);

D.  toteaa, että Rosario Crocetta oli Euroopan parlamentin jäsen antaessaan kyseiset lausunnot;

E.  ottaa huomioon, että Rosario Crocettan toiminta parlamentissa osoittaa, että hän oli aina erittäin aktiivinen järjestäytyneen rikollisuuden ja sen unioniin ja jäsenvaltioihin kohdistuvien vaikutusten torjunnassa; ottaa huomioon, että hän keskittyi myös systemaattiseen korruptioon politiikassa ja taloudessa, erityisesti ympäristöpolitiikkaan liittyvissä julkisissa hankinnoissa;

F.  ottaa huomioon, että tapauksen tosiasiat, jotka ovat käyneet ilmi oikeudellisten asioiden valiokunnalle toimitetuista asiakirjoista ja valiokunnassa järjestetyssä kuulemisessa, osoittavat, että Rosario Crocettan esittämien lausumien ja hänen parlamentaaristen tehtäviensä välillä on suora ja ilmeinen yhteys;

G.  toteaa, että Rosario Crocettan voidaan sen vuoksi katsoa hoitaneen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään;

1.  päättää puolustaa Rosario Crocettan erioikeuksia ja vapauksia;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan asiasta vastaaville viranomaisille ja Rosario Crocettalle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C‑201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23. (2) Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 27 kohta. (3) Edellä mainittu asia C-163/10, Patriciello, 33 ja 35 kohta.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2083(IMM))

P8_TA(2016)0325 A8-0233/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjän 28. maaliskuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy rikoksiin, jotka syyttäjä katsoo tapahtuneen Thessalonikissa (asiakirja ABM A2015/1606) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 27. huhtikuuta 2016,

–  ottaa huomioon, että Sotirios Zarianopoulos on luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0233/2016),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Sotirios Zarianopoulosin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä syytteen nostamiseksi väitetystä rikkomuksesta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 artiklan mukaan parlamentin jäsentä ei saa vaalikauden aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä hänen vapauttaan muuten rajoittaa ilman parlamentin ennalta antamaa lupaa;

D.  ottaa huomioon, että Kreikan viranomaiset aikovat asettaa Sotirios Zarianopoulosin syytteeseen oikeudellisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä kokouksessa;

E.  ottaa huomioon, että asianomainen syyte koskee Thessalonikin kaupunginvaltuuston vuonna 2011 myöntämiä ja laittomiksi väitettyjä julkisen alueen käyttölupia terassien sijoittamiseksi jalkakäytäville ja että Sotirios Zarianopoulos asetettaisiin syytteeseen kaupunginvaltuuston entisenä jäsenenä;

F.  pitää itsestään selvänä, että asianomainen syyte ei ole mitenkään yhteydessä Sotirios Zarianopoulosin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan liittyy sen sijaan hänen aikaisempaan mandaattiinsa Thessalonikin kaupunginvaltuuston jäsenenä;

G.  toteaa, että asianomaisessa syytteessä ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

H.  katsoo, että ei ole mitään syytä olettaa, että asianomainen syyte asetettaisiin jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi (fumus persecutionis), sillä se koskee kaikkia, jotka olivat kaupunginvaltuuston jäseniä kyseisenä aikana;

1.  päättää pidättää Sotirios Zarianopoulosin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan viranomaisille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (15561/2015 – C8-0158/2016 – 2015/0298(NLE))

P8_TA(2016)0326 A8-0231/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15561/2015),

–  ottaa huomioon kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta Kroatian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi (15562/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0158/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0231/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä tehtävän sopimuksen tekemisestä (06870/2016 – C8-0235/2016 – 2016/0058(NLE))

P8_TA(2016)0327 A8-0241/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06870/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Uruguayn itäisen tasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta (06871/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0235/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0241/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Uruguayn itäisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0190/2016 – 2016/0807(NLE))

P8_TA(2016)0328 A8-0258/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0190/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0258/2016),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Lazaros Stavrou Lazarou tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää João Alexandre Tavares Gonçalves de Figueiredo tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0260/2016 – 2016/0809(NLE))

P8_TA(2016)0329 A8-0259/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0260/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0259/2016),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää João Alexandre Tavares Gonçalves de Figueiredo tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

Euroopan parlamentin päätös 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta nimittää Leo Brincat tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0185/2016 – 2016/0806(NLE))

P8_TA(2016)0330 A8-0257/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0185/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0257/2016),

A.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 5. syyskuuta 2016 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa kielteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Leo Brincat tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi ja pyytää neuvostoa peruuttamaan ehdotuksensa ja tekemään parlamentille uuden ehdotuksen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 471/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi (08536/1/2016 – C8-0226/2016 – 2013/0279(COD))

P8_TA(2016)0331 A8-0240/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (08536/1/2016 – C8‑0226/2016),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0579),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0240/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, 12.3.2014, P7_TA(2014)0226.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta (COM(2015)0496 – C8-0357/2015 – 2015/0239(COD))

P8_TA(2016)0332 A8-0184/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0496),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0357/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 22. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0184/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/1952.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta” (2015/2322(INI))

P8_TA(2016)0333 A8-0214/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen ja julkisten toimien täysimittainen hyödyntäminen” (C(2013)7243) sekä komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan, joka koskee tuotannon riittävyyttä sähkön sisämarkkinoilla sekä julkisia interventioita koskevia ohjeita (SWD(2013)0438),

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020”(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2015 – Uusi alku” (COM(2014)0910),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” (COM(2015)0339),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttaminen – Euroopan sähköverkon parantaminen vuoteen 2020 mennessä” (COM(2015)0082),

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen” (COM(2015)0340),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät, jotka koskevat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuoteen 2030 saakka,

–  ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionista,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät energiaunionin hallintajärjestelmästä,

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta(3),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta(4),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)(5),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 256/2014 Euroopan unionin energiainfrastruktuuriin liittyvien investointihankkeiden ilmoittamisesta komissiolle, neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 617/2010 korvaamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 736/96 kumoamisesta(6),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/89/EY sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä(7),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta(8),

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja”(9),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus”(10),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman älykkäiden verkkojen kehittämisen paikallisista ja alueellisista seurauksista(11),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(12),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(13),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta(14),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energian sisämarkkinat toimiviksi”(15),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”(16),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0214/2016),

A.  toteaa, että sähkömarkkinoita koskevien komission suunnitelmien on johdettava todelliseen markkinamuutokseen, edistettävä tehokkuutta ja huoltovarmuutta uusiutuvien energialähteiden ja yhteenliitäntöjen kehittämistä ja varmistettava Euroopan energian sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen;

B.  toteaa, että energiamarkkinoiden yhdentyminen yhdessä kaikkien markkinatoimijoiden, myös tuottajakuluttajien yhdentymisen kanssa parantaa perussopimuksissa tavoitteeksi asetettua turvallista, kohtuuhintaista, tehokasta ja kestävää energiahuoltoa;

C.  katsoo, että tulevaisuuden energiajärjestelmän on oltava joustavampi ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että tämä edellyttää investointeja kaikkiin neljään joustavuusratkaisuun: joustavaan tuotantoon, verkkojen kehittämiseen, kysynnän joustavuuteen ja varastointiin;

D.  toteaa, että yli puolet kaikesta EU:n sähköstä tuotetaan ilman kasvihuonekaasupäästöjä;

E.  katsoo, että sähkömarkkinoiden yhdentymisessä on noudatettava SEUT:n 194 artiklaa, jonka mukaan EU:n energiapolitiikalla on varmistettava energiamarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus, edistettävä energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistettävä energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että jäsenvaltioiden energiayhdistelmän määrittely ja niiden energiavarojen käyttöä koskeva hallinta kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan;

F.  toteaa, että monenvälisestä yhteistyöstä saadut myönteiset kokemukset toimivat malleina vahvemmalle alueelliselle markkinavastuulle (esimerkiksi toimitusvarmuuden koordinointia koskevat alueelliset aloitteet, kuten Coreso ja TSC, viidenvälinen energiafoorumi, Lounais-Euroopan yhteenliitäntää käsittelevä korkean tason ryhmä, Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), yhteinen monikansallinen pohjoismainen varanto ja markkinoiden tasapainottaminen sekä markkinoiden yhdistäminen Keski- ja Itä-Euroopassa); toteaa, että rakenteeseen sisältyvät säännöt sen varmistamisesta, että kapasiteettia on kohdennettu riittävästi etukäteen, jotta saadaan investointisignaaleja vähemmän saastuttavia voimaloita varten;

G.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa ennakoidaan tuotantokapasiteetin jäävän riittämättömäksi, mikä aiheuttaa lähitulevaisuudessa sähkökatkojen vaaran, jos tarvittavia varamekanismeja ei oteta käyttöön;

H.  toteaa, että kansalliset kapasiteettimarkkinat hankaloittavat sähkömarkkinoiden yhdentymistä ja ovat yhteisen energiapolitiikan vastaisia; toteaa, että niihin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, kun on tarkasteltu kaikkia muita vaihtoehtoja, kuten lisääntyneitä yhteenliitäntöjä naapurimaiden kanssa, kysyntäpuoleen vaikuttavia toimenpiteitä ja muita markkinoiden alueellisen yhdentymisen muotoja;

I.  toteaa, että unionissa on sitouduttu onnistuneeseen energiasiirtymään ja erityisesti helpottamaan uusiutuvien energialähteiden yhdentymistä, mikä edellyttää uutta joustavuutta sekä toimitusvarmuutta koskevien markkinajärjestelyjen täytäntöönpanoa;

J.  toteaa, että perussopimuksissa määritetty energiavarmuuden tavoite on olennaisen tärkeä energiaunionin vahvistamiseksi ja että tämän vuoksi on säilytettävä ja/tai otettava käyttöön asianmukaiset välineet sen varmistamiseksi;

K.  toteaa, että on keskeistä yhdistää ESIR-rahasto muiden energiaan liittyvien erityisten rahoituslähteiden, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kanssa, jotta voidaan varmistaa, että julkiset investoinnit turvallisten, kestävien ja kilpailukykyisen energiamarkkinoiden luomiseen tarvittavien toimien toteuttamiseksi ovat mahdollisimman tehokkaat;

L.  katsoo, että alueellisen tason yhteistyötä on tehostettava ja sen olisi toimittava katalysaattorina markkinoiden yhä syvemmälle yhdentymiselle Euroopan tasolla;

M.  toteaa, että energiaverot, suuret verotuskustannukset, syrjivä hintasääntely, markkinoiden voimakas keskittyminen, hallinnollinen rasitus, tuet, rajatylittävän yhteistyön ja yhteenliitäntöjen puute eräillä alueilla ja liian vähäinen kysyntään kohdistuva hallinta estävät toimivien sähkön sisämarkkinoiden muodostumisen ja viivyttävät siten uusiutuviin energialähteisiin perustuvien markkinoiden täyttä yhdentymistä;

N.  katsoo, että kaikkien markkinatoimijoiden tulisi edistää järjestelmien tasausta, jotta turvataan mahdollisimman suuri sähkön toimitusvarmuus yhteiskunnan ja talouden kannalta hyväksyttävin kustannuksin;

O.  katsoo, että tiettyjen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen – 15 prosenttiin asti kustannushyötyanalyysin mukaisesti – nykyisiin pullonkauloihin vastaamiseksi kohdennetusti voi parantaa toimitusvarmuutta ja energiasaarekkeita; painottaa, että määrällisen tavoitteen lisäksi yhdysjohtojen avoin käytettävyys ja saatavuus ovat myös tärkeitä, jotta voidaan poistaa Euroopan sähkömarkkinoiden toiminnan jäljellä olevat esteet;

P.  katsoo, että erilaisten uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähkön kokonaistuotannosta edellyttää vankkaa tukea joustavista ja kestävistä energialähteistä sekä joustavaa teknologiaa esimerkiksi varastointia ja kysynnänhallintaa varten;

Q.  toteaa, että energian varastointi on merkittävä väline energiamarkkinoiden joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen, mutta toistaiseksi ei ole sääntelymekanismia, joka mahdollistaisi tehokkaan varastointijärjestelmän hyödyntämisen;

R.  toteaa, että Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) esitti hiljattain järkeviä suosituksia tutkimuksessaan ”Re-Powering Markets”(18);

S.  toteaa, että hyvin suunniteltuina ja asianmukaisesti toteutettuina unionin energiamarkkinoilla on mahdollisuus lisätä merkittävästi unionin energiavarmuutta ja -riippumattomuutta erityisesti suurista toimittajista, joista unioni on riippuvainen;

T.  katsoo, että todellisten energiamarkkinoiden luomiseksi on poistettava EU:ssa yhä esiintyvät energiasaarekkeet;

1.  pitää 15. heinäkuuta 2015 annettua energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevaa komission tiedonantoa myönteisenä ja kannattaa ajatusta, että muutettujen sähkömarkkinoiden olisi yhdessä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon kanssa voimistettava alueellista yhteistyötä kaikilla energiatarjonnan ja -kysynnän tasoilla; toteaa, että olisi keskityttävä parannettuihin, hajautetumpiin ja joustavampiin markkinoihin, jotta voidaan varmistaa asianmukaisesti säännelty ja markkinapohjainen järjestelmä, jolla voidaan päästä kaikkiin vuotta 2030 EU:n vahvistettuihin energia- ja ilmastoalan tavoitteisiin;

2.  katsoo, että innovatiiviset osatekijät, jotka tekevät energiamarkkinoiden uudesta rakenteesta välttämättömän ovat

3.  pitää myönteisenä uuden energiaunionia koskevan strategian tavoitetta, että EU saavuttaa johtavan aseman uusiutuvan energian alalla, mutta toteaa tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttävän Euroopan sähköjärjestelmän perinpohjaista muutosta;

4.  pitää myönteisenä, että uusi energiaunionia koskeva strategia vahvistaa energian kuluttajien asemaa, tarjoaa kuluttajille huomattavasti enemmän osallistumismahdollisuuksia energiamarkkinoilla sekä varmistaa paremman kuluttajansuojan;

5.  kehottaa mukauttamaan eurooppalaisten markkinoiden nykyistä sääntelykehystä, jotta uusiutuvien energialähteiden osuutta voidaan lisätä ja jotta voidaan tukkia nykyiset rajatylittävät sääntelyn aukot; tähdentää, että sähkön uusien markkinarakenteiden on osana yhä hajautetumpaa energiajärjestelmää perustuttava markkinaperiaatteisiin, joilla elvytetään investointeja, varmistetaan pk-yritysten pääsy energiamarkkinoille ja luodaan kestävä ja tehokas sähköntarjonta vakaan, integroidun ja älykkään energiajärjestelmän avulla; katsoo, että järjestelmällä olisi edistettävä ja palkittava joustavia varastointiratkaisuja, kysyntäpuoleen reagoivaa teknologiaa, joustavaa tuotantoa, useampia yhteenliitäntöjä ja markkinoiden yhdentymisen jatkumista, joka auttaa edistämään uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista ja integroimaan ne markkinoihin; vahvistaa, että toimitusvarmuus ja hiilestä luopuminen edellyttävät likvidien lyhytaikaisten markkinoiden (vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat) ja pitkäaikaisten hintasignaalien yhdistelmää;

6.  katsoo, että kolmannen energiapaketin täysimääräinen täytäntöönpano on yksi merkittävimmistä askelista kohti energia-alan eurooppalaisia sisämarkkinoita; kehottaa siksi komissiota varmistamaan nykyisen sääntelykehyksen täytäntöönpanon;

7.  katsoo, että sähkömarkkinoiden uuteen rakenteeseen on sisällyttävä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan niin kutsuttujen tuottajakuluttajien kasvava merkitys sähkön hajautetussa tuotannossa uusiutuvien energialähteiden avulla; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ohjaamaan osallistavaa menettelyä, jotta päästään käytännön yhteisymmärrykseen tuottajakuluttajien määritelmästä EU:n tasolla; kehottaa komissiota sisällyttämään uuden tuottajakuluttajia koskevan luvun tarkistettuun uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiivin, jotta voidaan puuttua pääasiallisiin esteisiin ja edistää investointeja uusiutuvien energialähteiden omaan sähköntuotantoon ja -kulutukseen;

8.  katsoo, että paras tapa edetä kohti EU:n laajuisia yhdentyneitä sähkömarkkinoita on määrittää strategisesti tarpeellinen yhdentymisen taso, joka on saavutettava, palauttaa markkinatoimijoiden luottamus ja erityisesti varmistaa nykyisen lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

9.  kehottaa jäsenvaltioita paneutumaan ponnekkaammin sähkön joustavien ja hajautettujen sisämarkkinoiden suunnittelemiseen, jotta voidaan tehostaa kansallisten siirtymästrategioiden koordinointia ja pidättyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 194 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden vesittämisestä pysyvillä kapasiteettimarkkinoilla ja -mekanismeilla;

10.  katsoo, että Euroopan sähkön sisämarkkinoiden lujittaminen on mahdollista tukkumarkkinoiden vahvempien hintasignaalien perusteella, kun hinnat heijastavat todellista niukkuutta ja toimitusten ylijäämää, mukaan lukien hintapiikit, jotka yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa antavat investointisignaaleja uudelle kapasiteetille ja joustavuutta koskeville palveluille; muistuttaa, että siirtyminen niukkuuteen perustuvaan hinnoitteluun edellyttää entistä parempaa kysynnänohjausta ja varastointia sekä tehokasta markkinaseurantaa ja tarkastuksia markkina-aseman väärinkäytön varalta kuluttajien suojelemiseksi; katsoo, että kuluttajien osallistuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista energiatehokkuuteen pyrittäessä; katsoo, että olisi arvioitava säännöllisesti, tuottavatko tarjonnan tosiasiallista niukkuutta kuvastavat hinnat tosiasiallisesti riittäviä investointeja sähköntuotantokapasiteettiin;

11.  painottaa, että EU:n sähkön sisämarkkinoihin vaikuttaa myös tuonti kolmansista maista, joiden oikeudelliset ja sääntelyjärjestelmät ovat perustavanlaatuisesti erilaisia myös ydinturvallisuuden ja ydinturvatoimien sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien vaatimusten osalta; kehottaa komissiota ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon energiamarkkinoiden uutta rakennetta työstäessään, jotta varmistetaan EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten valtioiden sähköntuottajien tasavertaiset toimintamahdollisuudet ja tarjotaan eurooppalaisille kuluttajille turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa;

12.  katsoo, että energia-alan investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa pitkän ajanjakson kehystä ja että EU:n on vastattava haasteeseen lisäämällä luottamusta uusien sääntöjen tulokseen;

13.  kehottaa soveltamaan kaikkiin keskustelujen aiheina olleisiin ehdotuksiin asianmukaisia siirtymäaikoja sekä yksityiskohtaisia kustannus-hyötyanalyyseja;

14.  korostaa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO-E) helpottaman alueellisen tason järjestelmänhallinnan yhteisen analyysin merkitystä ja kehottaa naapurimarkkinoiden siirtoverkonhaltijoita laatimaan komission hyväksymiä yhteisiä menetelmiä tätä varten; korostaa tehostetun alueellisen yhteistyön valtavaa potentiaalia;

15.  painottaa koordinoidun pitkän ajanjakson suunnittelun merkitystä siirtoinfrastruktuurin ja sähkömarkkinoiden tehokkaan kehittämisen kannalta Euroopassa; painottaa tämän osalta paremman alueellisen yhteistyön tarvetta ja panee merkille Nord Poolin kaltaisten alueellisten markkinalähestymistapojen menestyksen;

16.  korostaa, että jäsenvaltioilla on oikeus määrittää kansalliseen energiayhdistelmäänsä sisältyvien energiavarojensa käyttöä koskevat ehdot edellyttäen, että ne noudattavat perussopimusten määräyksiä, joiden mukaan EU:n energiapolitiikalla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus, varmistamaan energian toimitusvarmuus, edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiutuvista energialähteistä saatavan energian kehittämistä sekä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä; painottaa, että alueellinen yhteistyö toisi kustannussäästöjä ja etuja Euroopan energiajärjestelmälle ja sen olisi perustuttava vakioituihin ja avoimiin alueellisen järjestelmän arviointimenetelmiin, joissa arvioidaan alueiden pitkän aikavälin riittävyystarpeita ja sovitaan siitä, kuinka toimitaan sähkökriisin osalta, erityisesti jos kriisillä on rajat ylittäviä vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan tätä varten tarkistettua kehystä; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan asiaa lainsäädäntöehdotuksessaan;

17.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää ydinenergiaa, olisi niin tehdessään noudatettava unionin turvallisuusnormeja, energian sisämarkkinoiden säännöksiä ja valtiontukea koskevia sääntöjä;

18.  toteaa, että energiatehokkuudesta aiheutuvat säästöt, kysynnän hallinta, energian varastointikapasiteetti ja verkoston laajentaminen erityisesti älyverkkojen avulla, yhteenliitäntöjen tehokas käyttö sekä kansallisten verkkojen edelleen laajentaminen ja kehittäminen ovat ehdottomia edellytyksiä, kun pyritään saattamaan loppuun sähkön sisämarkkinat, joilla uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa; muistuttaa energiatehokkuuden etusijalle asettamista koskevasta periaatteesta, jonka mukaan on aina harkittava kysyntään liittyviä investointeja ennen verkostoon ja tarjontaan tehtäviä investointeja; pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden sisäisissä ja yhteisissä verkoissa ilmenee edelleen suuria puutteita, jotka johtavat verkon pullonkauloihin ja haittaavat huomattavasti toimintavarmuutta ja rajatylittävää energiakauppaa; pitää valitettavana käytäntönä siirtokapasiteetin rajoittamista kansallisen tuotannon tasapainottamiseksi sekä keinona puuttua sisäisiin pullonkauloihin; kehottaa erittelemään sähkön yhteenliitäntätavoitteet alueellisesti ja harkitsemaan todellisia markkinavirtoja, joihin on sovellettava asianmukaista kustannushyötyanalyysia ja tukeutumaan tällöin ENTSO-E:n kymmenen vuoden verkkosuunnitelmaan, kunhan unionin asettamat vähimmäistavoitteet täyttyvät; katsoo, että tässä on hyvin tärkeää myös torjua koordinoimattomia kiertovirtoja, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan alueella; painottaa, että rajat ylittävä kapasiteetti on rakennettuna yhtä merkittävää, kun otetaan huomioon kapasiteetin lisääntyvä supistaminen jäsenvaltioissa;

19.  katsoo, että olisi kehitettävä uusia lähestymistapoja pullonkaulojen poistamiseksi ja älykkäiden jakeluverkkojen aikaansaamiseksi palvelujen sujuvan yhdentämisen ja tarjonnan mahdollistamiseksi hajautettujen tuottajien, tuottajakuluttajien ja kuluttajien kesken;

20.  muistuttaa tukevansa EU:n alueellisen yhteentoimivuuden tavoitteita; toteaa kuitenkin, että nykyisen infrastruktuurin epäoptimaalinen käyttö uhkaa tavoitteiden toteuttamiskelpoisuutta; painottaa, että nykyisten infrastruktuurien optimaalinen käyttö on ratkaisevan tärkeää Euroopan energiamarkkinoille, ja pyytää tämän vuoksi komissiota tarkastelemaan asiaa mahdollisessa tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

21.  kehottaa sähkön sisämarkkinoita koskevan lainsäädäntökehyksen optimaaliseen täytäntöönpanoon ja valvontaan ja pyytää komissiota ja ACERia tarkastelemaan edelleen tukkumarkkinakysymyksiä tilanteissa, joissa nykyiset käytännöt eivät ole asetuksen (EY) N:o 714/2009 mukaisia; kehottaa ACERia lisäämään nykyisen yhteenliitäntäkapasiteetin rajoitusten lakisääteistä valvontaa;

22.  korostaa, että kohdennettu ja kunnianhimoinen verkon kehittäminen ja verkon rakenteellisten pullonkaulojen poistaminen ovat energian sisämarkkinoiden toteutumisen tärkeitä edellytyksiä ja vauhdittavat siten kilpailua; katsoo, että olisi keskusteltava myös hintavyöhykkeiden järjestämisestä, ja että mukana olisi oltava kaikki asianomaiset sidosryhmät ja olisi otettava huomioon ACERin toimivalta sekä ENTSO-E:n toteuttama tarjousalueiden tarkastelu; korostaa, että viimeisenä keinona sovellettava tarjousalueiden pilkkominen voisi olla järkevää markkinataloutta, kun otetaan huomioon, että sähköstä on todella pulaa tietyillä alueilla; katsoo, että tiiviisti integroiduissa sähköverkoissa olisi vahvistettava hintavyöhykkeiden jakaminen yhdessä kaikkien asianomaisten naapurimaiden kanssa, jotta voidaan estää verkon tehoton käyttö sekä rajatylittävän kapasiteetin pieneneminen, joka ei ole sovitettavissa yhteen sisämarkkinoiden kanssa;

23.  ymmärtää, että energian tukkumarkkinoiden alhaiset hinnat ja niiden investointivaikutukset sekä tarve kehittää mekanismeja tuotantokapasiteetin mukauttamiseksi kysyntäpuolen edellyttämään joustavuuteen ovat pakottaneet monet jäsenvaltiot unionin lähestymistavan puuttumisen ja kulutusmarkkinoidensa erityispiirteiden vuoksi kehittämään kapasiteettimekanismeja;

24.  suhtautuu epäillen puhtaasti kansallisiin ja muihin kuin markkinoihin perustuviin kapasiteettimekanismeihin ja markkinoihin, koska ne ovat yhteensopimattomia energian sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa, johtavat markkinavääristymiin, kypsien teknologioiden välillisiin tukiin sekä loppukuluttajille aiheutuviin suuriin kustannuksiin; tähdentää siksi, että unionin kapasiteettimekanismi on aina suunniteltava rajatylittävän yhteistyön näkökulmasta, sen tarpeellisuudesta on laadittava perusteellisia tutkimuksia ja sen on oltava unionin kilpailu- ja valtiontukimääräysten mukainen; katsoo, että kansallisen energiantuotannon parempi integroiminen unionin energiajärjestelmään ja yhteenliitäntöjen tehostaminen saattaisivat vähentää kapasiteettimekanismien tarvetta ja kustannuksia;

25.  kehottaa myöntämään luvan rajatylittäviin kapasiteettimekanismeihin vasta, kun muun muassa seuraavat perusteet ovat täyttyneet:

26.  korostaa, että uusien energiamarkkinoiden rakenteen ohella myös tulevat uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin ja energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleenarvioinnit ovat tärkeitä pyrittäessä hyödyntämään energian varastoinnin tarjoamia mahdollisuuksia;

27.  katsoo, että uusien ja nykyisten sähkönvarastointiratkaisujen kehittäminen on energiasiirtymän erottamaton osatekijä ja että uusien markkinarakennetta koskevien sääntöjen olisi autettava tukikehyksen perustamisessa eri teknologioille;

28.  katsoo, että energian varastoinnilla on lukuisia etuja erityisesti kysynnänhallinnassa, verkon tasapainottamisen tukemisessa sekä mahdollisuuden tarjoamisessa uusiutuvan energian tuotannon ylijäämän varastointiin; kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan ottaa käyttöön energian varastointijärjestelmiä ja muita joustavia vaihtoehtoja, jotka antavat mahdollisuuden syöttää energiajärjestelmään suuremman osuuden marginaalikustannuksiltaan edullisempia vaihtelevasti saatavilla olevia energialähteitä riippumatta sitä, ovatko ne keskitettyjä vai hajautettuja; painottaa tarvetta luoda nykyisessä sääntelykehyksessä erillinen varojen luokka sähkön tai energian varastointijärjestelmille, kun otetaan huomioon energian varastointijärjestelmien kaksipuolinen luonne (tuotanto ja kysyntä);

29.  pyytää tämän vuoksi kehittämään uuden markkinarakenteen, jotta voidaan puuttua energian varastoinnin tasehallinnan teknisiin esteisiin ja syrjiviin käytäntöihin, ja soveltamaan maksuja ja veroja tasapuolisesti siten, että vältetään energian latauksen ja purkamisen kaksinkertaiset kustannukset ja saavutetaan markkinat, jotka palkitsevat nopeasti reagoivat joustavat lähteet; uskoo, että jos ja kun varastointivaihtoehdot yleistyvät ja halpenevat, kapasiteettimarkkinoiden periaate häviää nopeasti;

30.  korostaa tarvetta edistää energian varastointijärjestelmien käyttöönottoa ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla energian varastoinnissa voidaan kilpailla muiden energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen perustuvien joustavien vaihtoehtojen kanssa;

31.  kehottaa siksi pyrkimään energiamarkkinoiden teknologianeutraaliin rakenteeseen, joka mahdollistaa erilaiset uusiutuvat energianvarastointiratkaisut, kuten litiumioniakut, lämpöpumput tai vetypolttokennot, joilla voidaan täydentää uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettia; kehottaa myös laatimaan selkeästi määritettyjä mekanismeja, joilla voidaan hyödyntää liiallinen tuotanto tai rajoitukset;

32.  kehottaa komissiota selventämään varastoinnin asemaa sähköketjun eri vaiheissa ja mahdollistamaan siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden investoinnit ja energianvarastointipalveluiden käyttämisen ja hyödyntämisen verkon tasapainottamistarkoituksiin ja muihin lisäpalveluihin;

33.  toteaa, että energian varastointi voi tulevaisuudessa lisätä energia- ja liitännäispalvelujen kirjoa; kehottaa siksi määrittelemään sähkön varastoinnin siten, että se kattaa sen kahtalaisen luonteen (sähkön lataaminen ja purkaminen), sekä poistamaan sähkön varastointia koskevat sääntelyesteet;

34.  kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä, jotta voidaan edistää energianvarastointijärjestelmien ja muiden joustavien vaihtoehtojen käyttöä pyrittäessä syöttämään energiajärjestelmään keskitetysti tai hajautetusti pienillä suurempia määriä vaihtelevasti saatavilla olevia uusiutuvia ja marginaalikustannuksiltaan edullisia energialähteitä;

35.  kehottaa sisällyttämään nykyiseen sääntelykehykseen sähköjärjestelmän energianvarastointilaitteen määritelmän;

36.  kehottaa ottamaan nykyisessä sääntelykehyksessä käyttöön erillisen luokan sähkönvarastointijärjestelmille tuotannon, verkon käytön ja kulutuksen lisäksi;

37.  korostaa, että kaasuyhteydet valtioiden välillä ja kansallisten hätätoimenpiteiden yhteensovittaminen ovat tapoja, joilla jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä, jos kaasunsaannissa tapahtuu vakava häiriö;

38.  panee merkille, että rajat ylittävä kilpailu hyödyttää kuluttajia, kun hajautetuille markkinoille ilmaantuu enemmän energiantoimittajia ja tämän seurauksena myös uusia innovatiivisia energiapalveluyrityksiä;

39.  kehottaa jatkamaan puhtaasti vain energiaa koskevien markkinoiden kehittämistä siten, että kaikki energian käyttäjät ja tuottajat jakavat kustannukset ja hyödyt oikeudenmukaisesti pitäen perustana voimassa olevan lainsäädännön johdonmukaista soveltamista, siirto- ja jakeluinfrastruktuurin kohdennettua päivittämistä, alueellisen yhteistyön lisäämistä, parempia yhteenliitäntöjä, energiatehokkuutta, kysynnänhallintajärjestelmiä ja varastointia; toteaa, että tämä voi antaa oikeita pitkän aikavälin signaaleja, jotta sähköjärjestelmää voidaan ylläpitää turvallisesti ja kehittää uusiutuvia energialähteitä, samalla kun otetaan huomioon kansallisesta sähköjärjestelmästä erillään olevien alueiden sähkömarkkinoiden erityispiirteet, ja edistetään siten energian monipuolistamista ja kannustetaan lisäämään kilpailua, jotta toimitusvarmuutta voidaan parantaa;

40.  korostaa, että energiatehokkuus on energiaunionia koskevan strategian keskeinen periaate, koska se on tehokas tapa vähentää päästöjä, tuoda rahallisia säästöjä kuluttajille ja vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista;

41.  toteaa, että energian joustavuus ja kapasiteetti ovat tällä hetkellä keskeisiä asioita, ja ne tulee arvioida asianmukaisesti tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien markkinoiden rakenteessa, koska ne ovat täydentäviä osatekijöitä;

42.  korostaa, että Euroopan sähkömarkkinoiden on oltava markkinavetoisia; korostaa tässä yhteydessä, että dynaaminen hinnanmuodostus toimii signaalina ja ohjaavana tekijänä ja on kiistatta tärkeä elementti tehokkuudessa ja siten hyvin toimivien sähkömarkkinoiden varmistamisessa;

43.  huomauttaa, että ajan mukana muuttuvat sähkön hinnat voivat saada aikaan kysyntäpuolen joustavuutta, joka voi auttaa tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa ja lieventämään uusiutuvan energiantuotannon muuttuvia malleja; korostaa tässä suhteessa, että sähkön hintojen on tärkeää heijastaa todellisia sähkökustannuksia;

44.  toteaa, että tulevia hintahuippuja koskevat odotukset saattavat kannustaa tuottajia ja sijoittajia investoimaan joustaviin ratkaisuihin, kuten energian varastointiin, energiatehokkuuteen, kysynnän hallintaan, uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteettiin ja erittäin tehokkaisiin nykyaikaisiin kaasukäyttöisiin voimaloihin ja pumppuvoimaloihin; kehottaa suhtautumaan pidättyvästi tukkumarkkinoilla tehtäviin interventioihin myös siinä tapauksessa, että hintahuiput ovat merkittäviä; kehottaa ottamaan huomioon energiaköyhyyden uhkaamien kuluttajien tarpeet aina, kun kaavaillaan tuotantokustannukset alittavien säänneltyjen kuluttajahintojen lakkauttamista;

45.  korostaa, että uusiutuvien energialähteiden täysimääräinen integroiminen sähkömarkkinoihin on ehdottoman tärkeää; kehottaa kannustamaan niiden sisällyttämiseen tasehallintapalveluihin ja sen maksimoimiseen, ja katsoo, että markkinoiden sulkeutumisajankohtien lyhentäminen, kaupankäyntivälien mukauttaminen taseselvitysjaksoon ja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien tuottajien yhdistettyjen tarjousten toimittamisen salliminen edesauttaisivat merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista;

46.  kehottaa saattamaan loppuun sisämarkkinoiden ja tase- sekä reservipalveluiden integraation edistämällä likviditeettiä ja rajatylittävää kaupankäyntiä markkinoiden kaikilla aikaväleillä; vaatii nopeuttamaan päivänsisäisiä markkinoita ja tasemarkkinoita koskevan tavoitemallin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista; toteaa nopeuttamisen käynnistyvän markkinoiden sulkeutumisajankohtien yhdenmukaistamisella ja energiatuotteiden tasapainottamisella;

47.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia välineistä, joilla voitaisiin pienentää tuottoriskiä 20 tai 30 vuoden kuluessa siten, että uuteen vähähiiliseen tuotantoon tehtävät investoinnit todella toteutetaan markkinoilla, joista esimerkkeinä mainittakoon yhteisinvestoinnit, joissa riskit jaetaan suurten kuluttajien ja sähköntuottajien kesken, tai keskimääräisellä kustannushinnoittelulla toimivat pitkän aikavälin sopimuksiin perustuvat markkinat;

48.  kehottaa myöntämään sähkönjakelu- ja järjestelmäpalveluja koskevat sopimukset vapaamarkkinapohjalta; toteaa, että kyseisen avoimen tarjouskilpailun on oltava teknologianeutraali huolimatta siitä, onko se kansallinen vai rajat ylittävä, ja sen on mahdollistettava energianvarastoinnin toimijoiden osallistuminen;

49.  kannattaa uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamista unionissa; pitää pitkän aikavälin investointien kannalta tärkeänä vakaita ja kustannustehokkaita uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, jotka ovat avoimia ja mukautettavissa lyhyellä aikavälillä ja jotka on räätälöity kansallisiin tarpeisiin ja oloihin, mikä mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin liittyville kehittyneille tekniikoille myönnettävien tukien vähittäisen poistamisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä tekniikoista lisäävät nopeasti kustannustehokkuuttaan perinteisiin tuotantomenetelmiin verrattuna; toteaa, että olisi huolellisesti varmistettava, että tukijärjestelmät ovat hyvin suunniteltuja ja että vaikutukset sellaisiin energiavaltaisiin teollisuudenaloihin, joilla on olemassa hiilivuodon riski, pidetään mahdollisimman vähäisinä;

50.  korostaa digitaalisten teknologioiden tärkeyttä, jotta voidaan lähettää hintasignaaleja, joiden ansiosta kysynnänhallinta voi toimia joustavuuden lähteenä; kehottaa siksi soveltamaan energia-alalla kunnianhimoista digitalisointistrategiaa, joka ulottuu älyverkkojen ja älymittareiden käyttöönotosta mobiilisovellusten, verkkofoorumien ja datakeskittymien kehittämiseen;

51.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on vuoden 2020 puiteohjelman mukaisesti markkinakehityksestä riippumatta saavutettava konkreettisia määrällisiä tavoitteita, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden osuutta lopullisessa energiankulutuksessa, ja korostaa siksi, että on tärkeää edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä kilpailuun ja kustannustehokkuuteen perustuvalla tavalla, mutta toteaa kuitenkin, että useat erilaiset uusiutuvien energialähteiden teknologiat ovat eri kypsyysvaiheissa ja niillä on erilaisia ominaisuuksia, eikä niitä siksi voi kohdella yhdellä ainoalla lähestymistavalla; muistuttaa EU:n päästökauppajärjestelmän tärkeästä roolista tässä yhteydessä ja katsoo investointien edistämisen sopivan paremmin yhteen markkinoiden kanssa kuin kiinteät syöttötariffit ja yleinen etuuskohtelu;

52.  kehottaa suunnittelemaan tukijärjestelmät, kuten syöttöpreemiot, markkinapohjaisesti uusiutuvien energialähteiden teknisen kypsyysasteen kasvaessa ja niiden käytön yleistyessä, jotta energian kuluttajien kustannukset pysyisivät kohtuullisina;

53.  varoittaa energiatarjonnan ja ilmastopolitiikan tavoitteiden sekoittamisesta; kehottaa vahvistamaan johdonmukaisesti päästökauppajärjestelmää ja suunnittelemaan markkinat uudelleen joustavuuden lisäämiseksi, jotta uusiutuvien energialähteiden yleistymistä voidaan tukea tehostetusti tulevilla hiilidioksidi- ja polttoainehinnoilla;

54.  muistuttaa, että vuonna 2014 annetuissa valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa vaaditaan, että vuodesta 2016 lähtien uusiutuvien energialähteiden suuret tuottajat saavat hoidettavakseen tasehallintaan liittyviä vastuita, jotka määritetään tuottajien velvollisuudeksi korvata lyhyen aikavälin poikkeamia heidän aiemmista toimitussitoumuksistaan, kun kyseessä ovat likvidit päivänsisäiset markkinat; tähdentää, että kun toimijan ilmoittamasta aikataulusta poiketaan, tämä olisi korvattava asianmukaisesti energian hinnassa; muistuttaa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin nykyisistä säännöksistä, joilla uusiutuville energialähteille taataan ensisijainen pääsy ja ajojärjestys; ehdottaa, että näitä säännöksiä olisi arvioitava uudelleen ja tarkistettava, kun uudelleen suunnitellut sähkömarkkinat on toteutettu, millä varmistetaan yhdenmukaisemmat lähtökohdat ja otetaan suuremmassa määrin huomioon uusiutuviin lähteisiin perustuvan energiantuotannon erityispiirteet;

55.  kehottaa toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen jäsenvaltioita soveltamaan alueellisella tasolla käynnistyvää koordinoitua lähestymistapaa, kun uusiutuvia energialähteitä kehitetään, jotta energiamarkkinoiden taloudellisuus kohenisi ja yleiseurooppalaiset tavoitteet saavutettaisiin ja verkon vakaus vahvistuisi; katsoo, että jäsenvaltion ei pitäisi tehdä naapurivaltioihin merkittävästi vaikuttavaa yksipuolista päätöstä keskustelematta asiasta laajemmin ja yhteistyössä aluetasolla tai EU:n tasolla; muistuttaa, että uusiutuvilla energialähteillä on useimmiten vahva paikallinen komponentti; kehottaa komissiota laatimaan voimakkaammin lähennetyn EU:n kehyksen uusiutuvien energialähteiden edistämiselle;

56.  suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat sääntelykehystä, joka kannustaa loppukäyttäjiä siirtymään omaan tuotantoon ja energian paikalliseen varastointiin;

57.  on vakuuttunut, että sähköntuotannossa säilyttävät uusiutuvien energialähteiden ohella paikkansa kaikki turvalliset ja kestävät energialähteet, joilla edistetään äskettäin solmitun maailmanlaajuisen COP 21 -sopimuksen mukaisesti vaiheittaista hiilestä luopumista koskevan tavoitteen saavuttamista;

58.  korostaa, että tarvitaan unionin tason koordinointia vesivoimaresurssien käyttölupajärjestelmien määrittelemiseksi ja alan avaamiseksi kilpailulle, jotta voidaan välttää markkinavääristymät ja edistää resurssien tehokasta käyttöä;

59.  toteaa, että sähkömarkkinoiden uudelleenjärjestely vastaa kuluttajien odotuksiin, koska uusien teknologioiden käytöstä seuraa todellista hyötyä erityisesti uusiutuvan energian alalla, kun hiilidioksidipäästöt pienenevät, ja samalla jäsenvaltioiden välille syntyy keskinäinen riippuvuus energiaturvallisuusasioissa;

60.  korostaa, että täysin yhteenliitetyn, riittävillä varastointimahdollisuuksilla varustetun sähköverkkojärjestelmän puuttuessa tavallinen perussähköntuotanto on keskeisessä asemassa toimitusvarmuuden ylläpitämisessä;

61.  korostaa, että jakeluverkonhaltijoiden paikallinen ja alueellinen vastuu energiaunionista on otettava paremmin huomioon, koska energiaympäristöstä tulee koko ajan hajautetumpi, 90 prosenttia uusiutuvista energialähteistä on liitetty jakeluverkkoon ja jakeluverkonhaltijat ovat paikallisia; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tärkeää panna täytäntöön kolmannen energiapaketin vaatimukset, jotka koskevat siirto- ja jakelujärjestelmien eriyttämistä, erityisesti kun otetaan huomioon jakeluverkkohaltijoiden kasvanut rooli tiedon saamisessa ja hallinnassa; korostaa, että siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden rajapinta on otettava paremmin huomioon: katsoo, että asianmukaisten liiketoimintamallien täytäntöönpano, kohdennettu infrastruktuuri ja yhdenmukaistettu tuki voivat antaa tehokkaasti uutta vauhtia kysynnänhallinnalle kussakin jäsenvaltiossa ja rajojen yli;

62.  vaatii jäsenvaltioita perustamaan tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset mekanismit, joilla edistetään paikallisyhteisöjen osallistumista sähköntuotantoon ottamalla ne mukaan uusiutuviin energialähteisiin perustuviin pienimuotoisiin sähköntuotantohankkeisiin;

63.  tähdentää, että useimmissa tapauksissa uusiutuvia energialähteitä syötetään jakelujärjestelmän tasolla, siis lähellä itse kuluttamista; kehottaa siksi jakeluverkonhaltijoita toimimaan suuremassa määrin vetäjinä ja olemaan tiiviimmin mukana Euroopan sääntelykehyksen suunnittelussa ja asianmukaisissa elimissä, kun on kyse ohjeiden laatimisesta niitä koskevia huolenaiheita varten; toteaa, että tällaisia aiheita ovat kysynnänhallinta, joustavuus ja varastointi; kehottaa jakelu- ja siirtoverkonhaltijoita tiivistämään yhteistyötään Euroopan tasolla;

64.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan tekemään tarvittavia investointeja älyverkkoteknologioihin ja jakelujärjestelmiin, jotta niihin voidaan paremmin yhdistää yhä enemmän uusiutuvia energianlähteitä ja jotta voidaan valmistautua paremmin digitalisointiin; katsoo, että jakeluverkonhaltijoille on annettava suurempi rooli tiedon keräämisessä ja jakamisessa ja että tietosuoja on taattava kaikissa olosuhteissa, kun otetaan huomioon kokemukset maista, joissa älymittarit on otettu täysin käyttöön;

65.  korostaa alueellisen lähestymistavan tärkeyttä rakennettaessa puuttuvaa sähköinfrastruktuuria, joka on ratkaiseva kestävien sähkötoimitusten turvallisuudelle, kun pyritään poistamaan (energia)verkon pullonkaula ja saattamaan loppuun energia-alan sisämarkkinat;

66.  pitää jakeluverkonhaltijoita neutraaleina markkinavälittäjinä, jotka keräävät tiedot eri lähteistä ja voivat tämän jälkeen asettaa ne syrjimättömästi tietojensaantiin oikeutettujen kolmansien toimijoiden saataville kuluttajan suostumuksella, millä varmistetaan, että kuluttajat voivat valvoa tietojaan; katsoo, että jakeluverkonhaltijat edistävät markkinoiden kehittämistä ja ovat yhä merkittävämmässä roolissa, koska ne ovat aktiivisia järjestelmän hoitajia, teknologisten ratkaisujen tarjoajia, tiedon hallinnoijia ja innovaattoreita; katsoo, että tarvitaan selkeitä sääntöjä sen varmistamiseen, että jakeluverkonhaltijat toimivat markkinavälittäjinä puolueettomasti; korostaa, että jakeluverkonhaltijat voivat myös muiden markkinatoimijoiden ohella tukea paikallisia viranomaisia toimittamalla näille tietoja, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisiin energiamuotoihin siirtymisen kyseisten viranomaisten alueilla;

67.  korostaa, että kaikilla päätöksentekotasoilla on nopeutettava lupien myöntämistä energiainfrastruktuurihankkeita varten;

68.  pitää tarkoituksenmukaisena nopeuttaa alueiden sisäistä ja välistä yhteistyötä ACERin koordinoimana ja yhteistyössä sähkö-ENTSOn kanssa erityisesti rajatylittävien vaikutusten arvioinnissa siten, että jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa toimitusvarmuudesta; painottaa, että rajat ylittävä yhteistyö ja yhdysjohdot ovat ratkaisevan tärkeitä toimitusvarmuuden takaamisessa;

69.  pitää ACERin työtä myönteisenä, ja kehottaa huolehtimaan siitä, että virastolla on riittävästi varoja ja henkilöstöä nykyisten tehtäviensä ja velvollisuuksiensa hoitamiseen ja että se kykenee suunnittelemaan strategisesti ja luotettavasti toimintaansa keskipitkällä aikavälillä;

70.  muistuttaa Euroopan energiamarkkinoiden tehokkaan, puolueettoman ja jatkuvan valvonnan tärkeydestä keskeisenä välineenä, jolla voidaan varmistaa aidot energia-alan sisämarkkinat, joille on ominaista vapaa kilpailu, asianmukaiset hintasignaalit ja toimitusvarmuus; korostaa ACERin merkitystä tässä suhteessa ja odottaa komission myöntävän uusia lisävaltuuksia ACERille rajat ylittävissä kysymyksissä;

71.  kehottaa ACERia tukemaan ja koordinoimaan pyrkimyksiä lisätä järjestelmän turvallisuutta ja riittävyyttä koskevaa alueellista yhteistyötä; katsoo, että toimitusvarmuuskysymyksiä koskevan toimivallan olisi oltava siirrettävissä ylikansallisille elimille ainoastaan siinä tapauksessa, että se tuottaa selkeästi etuja koko sähköjärjestelmälle ja että huolehditaan riittävästä vastuuvelvollisuudesta;

72.  kehottaa antamaan ACERille päätösvallan, joka koskee lisääntyvän alueellisen yhteistyön koordinointia rajatylittävissä ja alueiden välisissä kysymyksissä ja erityisesti toimitusvarmuuden koordinointia koskevissa alueellisissa aloitteissa; toteaa, että tarkoituksena on optimoida energiavarojen hallintaa, mukauttaa koordinointia kansallisiin erityispiirteisiin ja tehdä siitä kustannuksiin perustuvaa ja soveltaa markkinakriteereitä, ja että tarkoituksena on myös kehittää soveltuvia välineitä energiamarkkinoiden tehokkaaseen valvontaan, kun pyritään luomaan energiaunioni ilman, että on tarpeen perustaa massiivista uutta viranomaista;

73.  muistuttaa, että komission ehdotukset uudesta energiamarkkinarakenteesta rajoittuvat sähköntuotantoalaan; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta tarkastella maakaasumarkkinoiden rakennetta, jotta voidaan kohdata kaasualaan liittyvät haasteet (esim. EU:n muuttuva kaasunkysyntä, sidotut varat ja tariffijärjestelmät, markkinoiden integroinnin jatkaminen sekä ACERin ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (kaasu-ENTSO) roolit;

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1. (2) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1. (3) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15. (4) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39. (5) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (6) EUVL L 84, 20.3.2014, s. 61. (7) EUVL L 33, 4.2.2006, s. 22. (8) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64. (9) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 24. (10) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 62. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0065. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359. (13) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (14) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55. (15) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 8. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445. (18) http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/REPOWERINGMARKETS.pdf

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (2016/2058(INI))

P8_TA(2016)0334 A8-0232/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 194 artiklan,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0051),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevasta puitestrategiasta (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030,

–  ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(1),

–  ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013(2),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(3),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kohti Euroopan energiaunionia”(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0232/2016),

A.  ottaa huomioon, että lähes 50 prosenttia unionin lopullisesta energiankysynnästä käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen ja että siitä käytetään 80 prosenttia rakennuksissa; toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi otettava huomioon vuonna 2015 tehty ilmastonmuutosta koskeva Pariisin sopimus (COP 21); ottaa huomioon, että EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisen lämmitys- ja jäähdytysalan on perustuttava sataprosenttisesti uusiutuviin energialähteisiin viimeistään vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää energiankulutuksen vähentämistä ja ”energiatehokkuus etusijalle”- ja energiatehokkuuus tärkeimpänä polttoaineena” -periaatteiden täysimääräistä hyödyntämistä;

B.  ottaa huomioon, että aina kun energiansäästö kasvaa yhden prosentin, kaasuntuonti vähenee 2,6 prosenttia(5);

C.  katsoo, että on toteutettava lisätoimia, jotta vähennetään lämmityksen kysyntää rakennuksissa ja muutetaan loppukysynnän suuntaa EU:hun tuotujen fossiilisten polttoaineiden polttamisesta yksittäisissä lämmitysjärjestelmissä kohti kestäviä lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoja, jotka ovat vuodeksi 2050 asetettujen EU:n tavoitteiden mukaisia;

D.  ottaa huomioon rakennusten merkittävän osuuden lopullisesta kokonaisenergiankulutuksesta ja painottaa rakennuksien energiatehokkuuden parantamisen ja kysynnänohjausohjelmien mahdollista keskeistä roolia, kun tasapainotetaan energian kysyntää ja tasoitetaan huippukuormitusajan kysyntää, minkä seurauksena vähennetään ylikapasiteettia ja alennetaan tuotanto-, toiminta- ja kuljetuskuluja;

E.  toteaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus on kasvanut hitaasti (vuonna 2012 niiden osuus primäärienergian hankinnasta oli 18 prosenttia), mutta potentiaalia on vielä valtavasti kaikilla tasoilla; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi lisättävä uusiutuvien energialähteiden sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä talteen otetun lämpöenergian osuutta;

F.  toteaa, että unionin lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, mikä johtuu markkinoiden paikallisesta luonteesta sekä mukana olevista erilaisista teknologioista ja talouden toimijoista; katsoo, että paikallinen ja alueellinen ulottuvuus ovat olennaisia vahvistettaessa oikeanlaista lämmitys- ja jäähdytyspolitiikkaa, suunniteltaessa ja luotaessa lämmityksen ja jäähdytyksen infrastruktuuria ja kuultaessa kuluttajia, jotta voidaan poistaa esteet ja tehdä lämmityksestä ja jäähdytyksestä tehokkaampaa ja kestävämpää;

G.  ottaa huomioon, että biomassan osuus on 89 prosenttia kaikesta EU:n uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmön kulutuksesta ja 15 prosenttia kaikesta lämmön kulutuksesta EU:ssa ja että siihen liittyy huomattavaa potentiaalia merkittävien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen kehittämiseksi kasvavaa lämmön kysyntää varten;

H.  ottaa huomioon, että lämmitys ja jäähdytys ovat erinomainen esimerkki siitä, että tarvitaan kokonaisvaltaista ja integroitua järjestelmiin perustuvaa lähestymistapaa, jota sovelletaan energiaratkaisuihin ja joka kattaa monialaiset lähestymistavat energiajärjestelmien suunnitteluun ja laajemman talouden;

I.  ottaa huomioon, että fossiilisista polttoaineista peräisin olevan primäärienergian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä on edelleen hyvin suuri, 75 prosenttia, ja se estää merkittävässä määrin hiilivapaaksi saattamista nopeuttaen siten ilmastonmuutosta ja kuormittaen ympäristöä merkittävästi; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalan olisi edistettävä täysipainoisesti unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista ja että fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen alalla olisi lakkautettava vaiheittain Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 antamien päätelmien mukaisesti ja ottaen huomioon paikalliset olosuhteet;

J.  ottaa huomioon, että teollisuusprosesseista ja muista kaupallisista prosesseista syntyvän lämmön, joka päästetään nykyisin ilmakehään tai veteen sen sijaan, että sitä hyödynnettäisiin tuottavalla tavalla, on arvioitu riittävän kattamaan koko unionin asuinrakennusten ja palvelusektorin käytössä olevien rakennusten lämmitystarpeen;

K.  ottaa huomioon, että rakennusalan päästöjen osuus on noin 13 prosenttia unionin kaikista hiilidioksidipäästöistä;

L.  toteaa, että rakennusten edistyksellisiin ja tehokkaisiin lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmiin on yhdistettävä perusteellinen ja yhtenäinen lämpöeristys, mikä vähentää energian kysyntää ja kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja lievittää osaltaan energiaköyhyyttä ja edistää ammattitaitoa edellyttävien paikallisten työpaikkojen luomista;

M.  ottaa huomioon, että toimet, joilla pyritään kehittämään kattavaa ja yhdennettyä lämmitys- ja jäähdytysstrategiaa energiaunionissa, tarjoavat asianmukaisesti toteutettuina merkittäviä mahdollisuuksia sekä unionin yrityksille että kuluttajille, kun ne vähentävät teollisuuden energian kokonaiskustannuksia, parantavat kilpailukykyä ja tuottavat kustannussäästöjä kuluttajille;

N.  toteaa, että unionin sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen, mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan muuttamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

O.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti sähkön roolin optimointi kokonaisvaltaisessa energiaverkossa siten, että parannetaan integrointia lämmitys- ja jäähdytyssovelluksiin sekä liikenteeseen, edistää energiajärjestelmän hiilivapaaksi saattamista, vähentää riippuvuutta energian tuonnista, alentaa kotitalouksien energiakustannuksia ja lisää unionin teollisuuden kilpailukykyä;

P.  ottaa huomioon, että tehokkain tapa saavuttaa yhteiset tavoitteet on valtuuttaa paikallis- ja alueviranomaiset sekä asianomaiset sidosryhmät soveltamaan täysin yhdennettyyn järjestelmään perustuvaa lähestymistapaa kaupunkisuunnitteluun, infrastruktuurien kehittämiseen, rakentamiseen ja asuntokannan kunnostamiseen sekä uuteen teolliseen kehitykseen ja tukea niitä siinä mahdollisten yhteisvaikutusten, tehokkuuksien ja muiden yhteisten etujen maksimoimiseksi;

Q.  katsoo, että rakennusten energiatehokkuus riippuu myös asianmukaisten energiajärjestelmien käytöstä; toteaa, että lämmitys- ja jäähdytysalalla olisi noudatettava periaatteita ”energiatehokkuus etusijalle” ja ”energiatehokkuus tärkeimpänä polttoaineena”;

R.  katsoo, että asettamalla olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaamista koskevia kunnianhimoisia tavoitteita luotaisiin miljoonia työpaikkoja Eurooppaan, erityisesti pk-yrityksissä, parannettaisiin energiatehokkuutta ja toimittaisiin keskeisessä roolissa lämmityksen ja jäähdytyksen energiankulutuksen minimoinnin varmistamiseksi;

S.  toteaa, että arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu sekä lämpövirtojen kysynnän tiheys, Euroopan ilmastovyöhykkeet ja rakennustyypit on otettava huomioon suunniteltaessa energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia;

T.  ottaa huomioon, että hukkalämmön ja kaukolämpöjärjestelmien käyttöön liittyy merkittävää hyödyntämätöntä potentiaalia, koska unionissa saatavilla olevan ylimääräisen lämmön määrä ylittää lämmön kokonaiskysynnän kaikissa unionin rakennuksissa, minkä lisäksi 50 prosenttia unionin lämmön kokonaiskysynnästä on mahdollista kattaa kaukolämmöllä;

U.  ottaa huomioon, että merkittävä osa Euroopan väestöstä asuu alueilla, erityisesti kaupungeissa, joissa ilmanlaatustandardit ylittyvät toisinaan;

V.  toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen odotetaan pysyvän Euroopan suurimpina energiakysynnän aiheuttajina ja että tämän kysynnän tyydyttämiseen käytetään laajalti maakaasua ja nestekaasua, joiden käyttöä voitaisiin optimoida erittäin tehokkaalla energian varastoinnilla; ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käytön jatkaminen on ristiriidassa unionin ilmasto- ja energiavelvoitteisiin sekä hiilivapaaksi saattamista koskeviin tavoitteisiin nähden;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan eri ilmastovyöhykkeiden välillä on tällä hetkellä merkittäviä eroja lämmitysenergian vuosittaisessa kulutuksessa – Etelä-Euroopassa se on keskimäärin 60–90 kWh/m2, kun taas Keski- ja Pohjois-Euroopassa vastaava luku on 175–235 kWh/m2;

X.  toteaa, että tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen käyttöönotto tarjoaa suuria mahdollisuuksia edistää teollisuus- ja palvelusektorien kehitystä Euroopassa, varsinkin uusiutuvien energialähteiden alalla, ja luoda enemmän lisäarvoa syrjäseuduilla ja maaseutualueilla;

Y.  toteaa, että energiasta on tullut julkinen hyödyke, jonka saatavuus on taattava; toteaa kuitenkin, ettei energia ole vielä kaikkien kansalaisten saatavilla, sillä Euroopassa on yli 25 miljoonaa ihmistä, joilla on tuntuvia vaikeuksia energian saannissa;

Z.  katsoo, että energiatehokkuutta koskevassa politiikassa olisi keskityttävä kustannustehokkaimpiin tapoihin, joilla voidaan parantaa rakennuksien energiatehokkuutta vähentämällä lämmön kysyntää ja/tai liittämällä rakennukset huipputehokkaisiin vaihtoehtoihin;

AA.  ottaa huomioon, että kuluttajien vähäinen tietoisuus lämmitysjärjestelmien tehokkuuden puutteesta on yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat eniten energialaskuihin;

AB.  ottaa huomioon, että hyvin lämpöeristetyt talot hyödyttävät sekä ympäristöä että käyttäjiä, joiden energialaskut pienenevät;

AC.  ottaa huomioon, että 72 prosenttia omakotitalojen lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnästä koskee maaseutualueita ja välialueita;

AD.  ottaa huomioon, että luontoa hyödyntävät ratkaisut, kuten hyvin suunniteltu katukasvillisuus, viherkatot ja -seinät, jotka eristävät ja varjostavat rakennuksia, vähentävät energian kysyntää rajoittamalla lämmityksen ja jäähdytyksen tarvetta;

AE.  ottaa huomioon, että 85 prosenttia rakennuksissa kulutetusta energiasta käytetään sisätilojen lämmitykseen ja lämpimän veden tuotantoon ja että 45 prosenttia lämmityksestä ja jäähdytyksestä käytetään unionissa asuinrakennuksissa;

AF.  katsoo, että teollisuudella on yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa tärkeä rooli pyrittäessä parantamaan hukkalämmön ja -kylmän käyttöä;

AG.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset käyttävät keskimäärin 6 prosenttia kulutusmenoistaan lämmitykseen ja jäähdyttämiseen ja että 11 prosentilla eurooppalaisista ei ole varaa lämmittää riittävästi kotejaan talvisin;

AH.  toteaa, että jäähdytysalaa on vielä analysoitava perusteellisemmin ja se on otettava paremmin huomioon niin komission strategiassa kuin jäsenvaltioiden soveltamassa politiikassa;

AI.  toteaa, että historiallisten rakennusten energiansäästöä koskevien tutkimusten edistäminen on tärkeää, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan optimoida energiatehokkuutta ja taata samalla kulttuuriperinnön suojelu ja säilyttäminen;

1.  suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta unionin strategiasta annettuun komission tiedonantoon, joka on merkittävä askel pyrittäessä unionin lämmityksen ja jäähdytyksen kokonaisvaltaiseen muuttamiseen sekä ensisijaisten toiminta-alojen määrittämiseen; kannattaa täysipainoisesti komission pyrkimystä kartoittaa ja hyödyntää sähkö- ja lämmitysalan synergiaa tarkoituksena luoda tehokas sektori, joka parantaa energiavarmuutta ja edistää unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden kustannustehokasta saavuttamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan lämmitys- ja jäähdytysaloja osana EU:n energiamarkkinoiden suunnittelua;

2.  huomauttaa tarpeesta ottaa huomioon lämmitystä ja jäähdytystä koskevat erityistoimet, kun tarkistetaan energiatehokkuusdirektiiviä (2012/27/EU), uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä (2009/28/EY) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä (2010/31/EU);

3.  toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa on otettava huomioon samalla tavoin sekä lämmityksen että jäähdytyksen tarpeet kiinnittämällä huomiota Euroopan eri ilmastovyöhykkeisiin ja niistä johtuviin energiankäytön tarpeen eroihin;

4.  painottaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen strategiassa olisi asetettava etusijalle kestävät ja kustannustehokkaat ratkaisut, joiden avulla jäsenvaltiot voivat saavuttaa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet; toteaa, että jäsenvaltioiden lämmitys- ja jäähdytysalat eroavat toisistaan monin tavoin energiayhdistelmän, ilmasto-olojen, rakennuskannan tehokkuuden tai teollisuusvaltaisuuden erojen perusteella, ja korostaa siksi, että asianmukaisia strategisia ratkaisuja valittaessa olisi varmistettava joustavuus;

5.  kehottaa laatimaan erityisiä kestäviä lämmitys- ja jäähdytysstrategioita jäsenvaltioissa kiinnittäen huomiota etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä mieluiten uusiutuvista energialähteistä tuotettuun kaukolämpöön ja -jäähdytykseen energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti;

6.  toteaa, että lämmitystä ja jäähdytystä koskevan unionin strategian peruselementtejä ovat erittäin tehokas ja suorituskykyinen lämpöeristys, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä lämmön talteen ottaminen; katsoo siksi, että olisi sovellettava energiatehokkuuden etusijalle asettamisen periaatetta, koska energiatehokkuus tarjoaa yhden suurimmista ja nopeimmista taloudellisen tuoton muodostamistavoista ja se on ratkaisevassa roolissa strategiassa, jossa pyritään siirtymään onnistuneesti turvalliselle, häiriönsietokykyiselle ja älykkäälle lämmitys- ja jäähdytysalalle;

7.  toteaa, että hajautetummalla ja joustavammalla energiajärjestelmällä, jossa energia- ja lämpölähteet on sijoitettu lähemmäksi kulutuspaikkaa, voidaan helpottaa hajautettua energiantuotantoa ja siten lisätä kuluttajien ja yhteisöjen mahdollisuuksia osallistua suuremmassa määrin energiamarkkinoille ja valvoa omaa energiankäyttöään sekä osallistua aktiivisesti kysynnänohjaukseen; katsoo, että koko energiajärjestelmän energiatehokkuus on sitä korkeampi, mitä lyhyemmät ovat ketjut, joissa primäärienergia muunnetaan muiksi energian muodoiksi, jotka lopulta tuottavat hyötylämpöenergiaa; toteaa lisäksi, että tällaisella lähestymistavalla vähennetään välityksen ja jakelun yhteydessä syntyvää hävikkiä, parannetaan energia-infrastruktuurin häiriönsietokykyä ja tarjotaan samalla pk-yrityksille paikallisia liiketoimintamahdollisuuksia;

8.  korostaa ekosuunnittelusta ja energiamerkinnöistä annetun lainsäädännön sekä energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin keskinäistä täydentävyyttä vähennettäessä lämmityksen ja jäähdytyksen kulutusta; katsoo, että kodinkoneiden (esimerkiksi pyykinpesukoneet ja astianpesukoneet) olisi oltava mahdollisimman energiatehokkaita ja ne olisi suunniteltava siten, että asennuspaikassa voitaisiin käyttää saatavilla olevaa lämmintä käyttövettä; katsoo siksi, että ekosuunnitteluvaatimuksia ja energiamerkintöjen toimintaperiaatteita olisi tarkasteltava uudelleen ja parannettava säännöllisesti, jotta saadaan aikaan lisää energiansäästöä ja parannetaan kilpailukykyä innovatiivisempien tuotteiden ja halvempien energiakustannusten avulla;

9.  muistuttaa, että valtaosa unionin energiantarpeesta aiheutuu lämmityksestä ja jäähdytyksestä; painottaa, että siirryttäessä vähähiiliseen ja toimitusvarmaan energiaan lämmitys- ja jäähdytysalalla on noudatettava teknologianeutraaliuden periaatetta nykyisin käytettävissä olevien uusiutuvien lähteiden ja markkinalähtöisten ja valtioperusteisten kannustimien välillä;

10.  korostaa suotuisan kehyksen merkitystä vuokralaisten ja monen asunnon kiinteistöissä asuvien kannalta, jotta hekin voivat hyödyntää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmityksen ja jäähdytyksen omaa tuotantoa ja kulutusta sekä energiatehokkuustoimia, millä torjutaan jakautuneista kannustimista ja toisinaan hankalista vuokrasäännöistä aiheutuvia haasteita;

11.  korostaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian olennaista roolia, mukaan lukien kestävästi tuotetun biomassan, ilmalämmön, maalämmön ja aurinkoenergian sekä aurinkokennojen käyttö yhdessä sähköakkujen kanssa veden lämmittämiseen ja rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen, samalla kun hyödynnetään lämmön varastointitapoja, joita voidaan käyttää päivittäiseen tai kausittaiseen tasapainottamiseen; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisia kannustimia tällaisten teknologioiden edistämiseksi ja käyttöön ottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön nykyiset energiatehokkuutta ja rakennusten energiatehokkuutta koskevat direktiivit sekä lähes nollaenergiarakennuksia koskevat vaatimukset ja pitkän aikavälin kunnostamisstrategiat, kun otetaan huomioon tarve saada riittävästi investointeja jäsenvaltioiden rakennuskantojen nykyaikaistamiseen; pyytää komissiota esittämään koko unionin kattavan lähes nollaenergiarakennuksien kantaa koskevan toiminta-ajatuksen, joka ulottuu vuoteen 2050 saakka;

12.  katsoo, että unionin energiaturvallisuuteen liittyvät kysymykset koskevat laajalti lämmön toimitusvarmuutta; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää monimuotoistaa lämmönlähteitä, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten uusiutuvan lämmitystekniikan käyttöönoton yleistymistä voidaan tukea ja nopeuttaa entisestään;

13.  katsoo, että lämmitykseen tarvittavien resurssien kartoittamisen, rakennusten tarkoituksenmukaisten arkkitehtonisten ratkaisujen, rakennusten hoitoa koskevien parhaiden käytäntöjen ja kokonaisten asuinalueiden ja kaupallisten alueiden yhdyskuntasuunnittelun periaatteiden, kaukolämmön ja -jäähdytyksen kaltaiset kaupunkien verkkoratkaisut mukaan lukien, tulisi olla energiatehokkaan ja vähäpäästöisen rakentamisen perusta Euroopan eri ilmastovyöhykkeillä; painottaa, että asianmukaisesti eristetyn rakennuksen lämpöeristyskyky on hyvä, minkä seurauksena saavutetaan merkittäviä lämmitystä ja jäähdytystä koskevia säästöjä;

14.  korostaa, että rakennusten osuus on noin 40 prosenttia unionin energiankulutuksesta ja kolmasosa maakaasun käytöstä ja energiankulutusta voitaisiin vähentää jopa kolme neljäsosaa, jos rakennusten kunnostamista nopeutetaan; painottaa, että 85 prosenttia tästä energiankulutuksesta käytetään lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen ja että tästä syystä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien uudistaminen, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön lisääminen, hukkalämmön parempi käyttö erittäin tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien välityksellä sekä rakennuksien peruskunnostaminen yhdessä lämpöeristyksen kohentamisen kanssa ovat edelleen keskeisessä asemassa, jotta voidaan taata turvallisempi ja kestävämpi lähestymistapa lämmönhankintaan; suosittaa jatkamaan rakennuksien energiatehokkuusnormien korottamista ottaen huomioon tekniset innovoinnit ja kannustaen niitä, erityisesti eristyksien homogeenisyyden varmistamiseksi; suosittaa lisäksi jatkamaan lähes nollaenergiarakennusten rakentamisen tukemista;

15.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään pitkän aikavälin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä, jotka perustuvat integroituun lähestymistapaan, yhteensovitettuun kartoittamiseen ja energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan mukaisesti tehtyyn arviointiin; korostaa, että strategiassa olisi määritettävä ensisijaiset toimialat ja mahdollistettava kaupunkien optimoitu energiasuunnittelu; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita toimen toteuttamisessa laatimalla yleisen ohjeistuksen, joka koskee kansallisia lämmitys- ja jäähdytysstrategioita;

16.  kiinnittää huomiota rakennusten kunnostamisen ja lämpöeristyksen suotuisiin taloudellisiin vaikutuksiin, sillä ne vähentävät lämmitys- ja jäähdytyskustannuksia usein jopa 50 prosenttia, ja kehottaa komissiota huolehtimaan asianmukaisesta osarahoituksesta hankkeille, joilla kunnostetaan energiatehokkuudeltaan heikkoja julkisia rakennuksia ja kerrostaloasuntoja;

17.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen kehittää toimenpiteitä, joilla helpotetaan moniasuntoisten rakennusten kunnostamista; katsoo, että olisi myös kehitettävä yhteensovitettuja ja kattavia välineitä kaupunkien energiasuunnittelua varten, jotta voidaan kartoittaa paikallista lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalia, toteuttaa rakennuksien optimoitu ja integroitu kunnostus sekä kehittää lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria;

18.  toteaa jälleen kerran, että on syytä kehittää unionin järjestelmiä, joilla kannustetaan energiatehokkuuden takautuvaan parantamiseen julkisissa rakennuksissa, asunnoissa ja yhteiskunnan tukemissa asunnoissa sekä uusien ympäristöystävällisten rakennusten rakentamiseen siten, että mennään lakisääteisiä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle;

19.  korostaa lämmityksen ja jäähdytyksen paikallista luonnetta ja potentiaalia; pyytää paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan asianmukaisia lämpötalouteen liittyviä muutostöitä kunnostettaessa olemassa olevia julkisia rakennuksia, liiketiloja ja asuinrakennuksia, joiden energiatehokkuus on vähäinen; painottaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kaltaisten liikkeiden merkitystä, koska ne mahdollistavat tietämyksen ja parhaiden käytänteiden jakamisen;

20.  korostaa tarvetta kartoittaa mahdollisuudet paikalliseen lämmitykseen ja jäähdytykseen eri puolilla Eurooppaa, jotta kaupungit voivat paremmin määrittää paikallisesti saatavana olevat resurssit ja siten edistää unionin energiariippumattomuutta, lisätä kasvua ja kilpailukykyä sellaisten paikallisten työpaikkojen avulla, joita ei voida ulkoistaa, sekä tarjota kuluttajille puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa;

21.  kehottaa paikallisviranomaisia arvioimaan olemassa olevan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalin sekä tulevan lämmitys- ja jäähdytystarpeen alueillaan ottaen huomioon paikallisesti saatavilla olevat uusiutuvan energian lähteet, yhteistuotannon avulla saatavan lämpöenergian sekä lämpöverkon virran;

22.  katsoo, että keskitettyjen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ulkopuolisten alueiden kotitalouksille olisi luotava houkutteleva rahoitusjärjestelmä, jolla edistetään uutta tekniikkaa uusiutuvia energialähteitä käyttävälle lämmitykselle kotitalouksissa;

23.  kehottaa paikallisviranomaisia puuttumaan maaseudun rakennusten erityisiin ongelmiin, sillä rakennukset ovat yleensä vanhempia, energiatehottomampia, terveydelle haitallisia ja epämukavan kylmiä;

24.  katsoo, että mitä lyhyempi ketju, joissa primäärienergia muutetaan käyttökelpoisen lämmön tuottamiseen soveltuvaan muotoon, sitä parempi energiatehokkuus; pyytää unionin ilmasto-olojen ja muiden olosuhteiden kirjon perusteella komissiota tukemaan teknologianeutraaleja välineitä, joiden avulla kukin yhteisö voi kehittää kustannustehokkaita ratkaisuja lämmitys- ja jäähdytysalan hiili-intensiteetin vähentämiseksi;

25.  toteaa, että EU:n sääntelykehykset soveltuvat laajojen tavoitteiden painottamiseen mutta ratkaisevaa on aito edistyminen lämmitys- ja jäähdytysalan vallankumouksellisessa uudistamisessa osana laajempaa energiajärjestelmän uudistamista;

26.  korostaa, että EU:n poliittiset välineet ja valmiudet eivät ole vielä riittävän kehittyneitä ohjaamaan lämmitys- ja jäähdytysalan muutosta, maksimoimaan mahdollisuuksien hyödyntämistä tai ottamaan käyttöön ratkaisuja kysynnän pienentämiseksi ja hiilen käytön vähentämiseksi tarvittavassa laajuudessa ja vauhdissa;

27.  korostaa kaukoenergiaverkkojen merkitystä, koska ne tarjoavat vaihtoehdon saastuttavammille yksittäisille lämmitysjärjestelmille ja muodostavat erityisen vaikuttavan ja kustannustehokkaan keinon kestävän lämmityksen ja jäähdytyksen järjestämiseen siten, että yhdistetään uusiutuvia energialähteitä, lämmön ja kylmän talteen ottamista sekä ylijäämäsähkön varastointia kulutuksen ollessa vähäistä, mikä parantaa verkon joustavuutta; tähdentää, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä, kun otetaan huomioon, että jo yli 20 prosenttia kaukolämmöstä ja -kylmästä tuotetaan uusiutuvien energialähteiden avulla; toteaa, että näin noudatetaan energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklaa, jossa edellytetään tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen potentiaalin kattavaa arviointia; edellyttää nykyisten kaukolämpöjärjestelmien nykyaikaistamista ja laajentamista, jotta voidaan siirtyä erittäin tehokkaisiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vero- ja rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen kehittämiseen ja käyttöön, ja poistamaan sääntelyyn perustuvat esteet;

28.  kehottaa komissiota arvioimaan vakavasti jäsenvaltioiden energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklan nojalla laatimia kattavia arviointeja yhteistuotannon ja kaukolämmityksen hyödyntämismahdollisuuksista, jotta suunnitelmat vastaavat kyseisten ratkaisujen tarjoamia todellisia taloudellisia mahdollisuuksia ja muodostavat vankan perustan unionin tavoitteiden mukaiselle politiikalle;

29.  tähdentää, että tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla on ehdottomasti korvattava vaiheittain tehottomat ja kestämättömät yksittäiset lämmitysjärjestelmät tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmät tehokkailla kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmillä tai uudistettava niitä alansa huippua edustavan lämmitys-/jäähdytystekniikan avulla, jotta voidaan siirtyä tehokkaisiin paikallisiin yhteistuotantojärjestelmiin ja uusiutuviin vaihtoehtoihin;

30.  kehottaa komissiota ehdottamaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä ja markkinarakennetta koskevissa aloitteissaan toimenpiteitä, joilla edistetään tehokkaampaa ja joustavampaa energiajärjestelmää tehostamalla sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien yhdistämistä;

31.  pyytää komissiota laatimaan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen, jolla edistetään ja tuetaan omaan käyttöön tarkoitetun energian tuotannon oikeusvarmuutta erityisesti kannustamalla ja tukemalla uusiutuvia energialähteitä käyttäviä naapurien osuuskuntia;

32.  kehottaa kehittämään rakennusten lämmitys- ja jäähdytysenergian kysyntää kansallisella tasolla koskevan indikaattorin;

33.  kehottaa noudattamaan strategista lähestymistapaa teollisuuden lämmitys- ja jäähdytyskysynnästä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi parantamalla prosessien tehokkuutta, korvaamalla fossiiliset polttoaineet kestävillä energialähteillä ja yhdistämällä teollisuudenalat niitä ympäröivään lämpöenergiaympäristöön;

34.  korostaa energia- ja resurssivirtojen yhdistämisen valtavaa potentiaalia säästää primäärienergian käyttöä etenkin teollisissa ympäristöissä, joissa yhden prosessin hukkalämpö tai -kylmä voidaan porrastetun järjestelmän mukaisesti käyttää uudelleen toisessa prosessissa, jossa tarvitaan vähemmän äärimmäisiä lämpötiloja, ja mahdollisuuksien mukaan jopa rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä kaukolämpöjärjestelmien avulla;

35.  toteaa, että vanhentuneet ja energiatehokkuudeltaan vähäiset lämpövoimalat olisi kiireesti korvattava saatavilla olevilla parhailla vaihtoehdoilla, jotka ovat täysin unionin energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisia, kuten ympäristöystävällisemmillä yhteistuotantolaitoksilla, joissa käytetään kestäviä polttoaineita biomassaan sovellettavien kestävyyskriteerien mukaisesti;

36.  panee merkille, että lämmitys- ja jäähdytyssektori on luonteeltaan vahvasti paikallinen sektori, sillä lämmityksen saatavuus ja infrastruktuuri sekä kysyntä määräytyvät olennaisesti paikallisten olojen mukaan;

37.  on samaa mieltä siitä, että sähkön ja lämmön yhteistuotannon taloudellista potentiaalia ei hyödynnetä, kuten komissio ilmoittaa lämmitystä ja jäähdyttämistä koskevassa strategiassaan, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tehokasta yhteistuotantoa ja kaukolämmitystä energiaunionin tilaa koskevan komission tiedonannon (COM(2015)0572) mukaisesti;

38.  katsoo, että jäähdytykseen, samoin kuin rakennettuun ympäristöön ja muihin toimintoihin, kuten kylmäkuljetukseen, on sovellettava järjestelmätason lähestymistapaa;

39.  katsoo, että Euroopan lauhkean ilmaston vyöhykkeellä tehokkaisiin lämpöpumppuihin perustuvista käänteisesti toimivista lämmitysjärjestelmistä ja jäähdytysjärjestelmistä voi joustavuutensa ansiosta tulla tietyissä olosuhteissa hyvin merkittäviä; korostaa, että sekamuotoiset lämmitysjärjestelmät, joissa lämpöä tuotetaan kahdesta tai useammasta energialähteestä, voivat helpottaa uusiutuvan lämmityksen merkityksen kasvamista, erityisesti olemassa olevissa rakennuksissa, joissa tällaisia järjestelmiä voidaan ottaa käyttöön vain vähäisin muutostöin; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia ja linjattuja laskentamenetelmiä lämpöpumppuja varten ja jakamaan parhaita käytäntöjä sellaisia tukimekanismeja varten, joilla tuetaan erilaiset lämmitystarpeet täyttäviä, tehokkaita, uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ja vähähiilisiä ratkaisuja;

40.  kannustaa komissiota seuraamaan tiiviisti fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevan EU:n lainsäädännön noudattamista, jotta näiden kaasujen päästöjä ilmakehään vähennetään; kehottaa komissiota varmistamaan, että vaihtoehtoisten jäähdytysaineiden käyttö on turvallista, kustannustehokasta ja muiden, ympäristöä, ilmastonmuutosta ja energiatehokkuutta koskevien unionin tavoitteiden mukaisia;

41.  katsoo, että jäsenvaltioissa on tutkittava mahdollisuuksia käyttää suoraan geotermisen energian lämmittämän veden lämpöä, teollisuuden prosesseista suoraan talteen otettua lämpöä tai epäsuorasti muista lähteistä saatavaa lämpöä, kuten syvällä kaivoksissa olevan pohjaveden lämpöä lämmitykseen (jäähdyttämiseen), koska sen avulla voitaisiin isoja lämpöpumppuja käyttäen lämmittää nykyisten ja uusien kaukolämpöverkkojen avulla kokonaisia asuinalueita, ei ainoastaan yksittäisiä rakennuksia, edellyttäen että saatavilla tai kehitteillä on soveltuvaa kaukolämpöinfrastruktuuria;

42.  korostaa sellaisten teknologioiden merkitystä, joilla pystytään vähentämään sekä lämpöenergian kysyntää että kasvihuonekaasupäästöjä, kuten alhaisen lämpötilan maalämpöenergia, uusiutuviin energialähteisiin perustuvat kaukolämpö-/jäähdytysjärjestelmät, maakaasua ja/tai biometaania käyttävät pienimuotoiset kolmois- tai yhteistuotantolaitokset tai niiden yhdistelmät;

43.  katsoo, että sähköistä vastusta muulloin kuin huippukysynnän aikana hyödyntävät lämpövarastot (jotka esimerkiksi varastoivat lämpöenergiaa) parantavat sähköntarjonnan laatua helpottamalla eri uusiutuvien energialähteiden integroimista ja ne voivat olla siten hyvin merkittävässä roolissa lämmityksessä sekä auttaa verkon tasapainottamisessa ja vähentää energian tuotantoa, tuontia ja hintoja;

44.  katsoo, että huomattavasti aiempaa keskeisempi osa lämmityksessä ja jäähdytyksessä pitäisi olla hukkalämmöllä ja -kylmällä, joita syntyy teollisuusprosesseissa ja yhteistuotannossa tuotettaessa sähköä tavanomaisissa voimaloissa ja jota saadaan talteen hyvin eristetyissä asuinrakennuksissa talteenottomenetelmien ja mikrotuotannon avulla; tähdentää, että teollisen hukkalämmön ja -kylmän hyödyntäminen olisi otettava huomioon ja että siihen olisi kannustettava tutkimuksen avulla, koska se tarjoaa oivan mahdollisuuden investointeihin ja innovointiin; korostaa, että teollisuutta ja sen lähellä sijaitsevia asuin- tai palvelurakennuksia olisi kannustettava tekemään yhteistyötä ja yhdistämään energiantuotantonsa ja -tarpeensa;

45.  korostaa, ettei kaukolämpöinfrastruktuurin julkinen rahoitus tai julkinen omistus saa edistää kallista lukkiutumisvaikutusta korkeahiilisessä infrastruktuurissa; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia valvomaan kaukolämpöinfrastruktuurille annettavaa julkista rahoitustukea, kun otetaan huomioon unionin tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä 80‑95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, ja sujuva energiatalouden muutos;

46.  katsoo, että hukkakylmän tuotannon, kulutuksen ja uudelleenkäytön integroinnilla voidaan saada aikaan taloudellisia etuja ja ympäristöetuja ja vähentää primäärienergian kysyntää jäähdytyksen toimituksessa;

47.  painottaa, että jätteen hyödyntämisellä energiana on edelleen merkittävä asema lämmitysalalla, koska sen vaihtoehtona on usein jätteen päätyminen kaatopaikoille ja fossiilisten polttoaineiden käyttö, ja muistuttaa, että kierrätystä on lisättävä;

48.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään oikeudellisia ja taloudellisia keinoja nopeuttaakseen vähitellen luopumista vanhentuneista kiinteitä polttoaineita käyttävistä lämmitysjärjestelmistä, joiden energiatehokkuus on alle 80 prosenttia, ja korvaamaan ne mahdollisuuksien mukaan tehokkailla ja kestävillä lämmitysjärjestelmillä paikallistasolla (kuten kaukolämmitysjärjestelmillä) tai mikrotasolla (kuten maalämpö- ja aurinkovoimajärjestelmillä);

49.  painottaa, että älykkäiden lämmitysjärjestelmien käyttöönoton ansiosta kuluttajia voidaan auttaa hahmottamaan energiankulutustaan ja tehottomia lämmitysjärjestelmiä voidaan uudistaa ja edistää siten energiansäästöä;

50.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että 75 prosenttia Euroopan nykyisestä rakennuskannasta on energiankulutukseltaan tehotonta ja että arvioiden mukaan 90 prosenttia näistä rakennuksista on käytössä vielä vuonna 2050; korostaa sen vuoksi, että on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden rakennusten perusteelliseen peruskorjaukseen;

51.  kehottaa komissiota laatimaan ”Jätteestä energiaksi” -ohjelman yhteydessä suunnitelman orgaanisten jätteiden kestävän käytön potentiaalisten vaikutusten edistämiseksi ja hyödyntämiseksi lämmityksessä ja jäähdytyksessä siten, että ne otetaan kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin;

52.  korostaa, että biokaasu on merkittävä ja kestävä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien kestävä lähde, ja katsoo siksi, että tämän vuoksi on asetettava selkeä tavoite orgaaniselle kierrätykselle ja kannustettava siten tekemään investointeja biojätteen keräykseen ja käsittelyyn;

53.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan vaiheittain sen, että taajamissa käytetään lämmitykseen vanhentuneita lämmityslaitteita, joiden päästökorkeus on matala eli ne päästävät ilmakehään epätäydellisen palamisen tuloksena orgaanisia palokaasuja, typen oksideja, nokea, kiinteitä hiukkasia sekä konvektion johdosta nousevaa lentotuhkaa, sekä edistämään erilaisten kannustimien avulla kestävien ja myös uusiutuvien vaihtoehtojen käyttöä;

54.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joiden avulla luovutaan energiankulutukseltaan tehottomista lämmitysöljyä ja hiiltä käyttävistä lämmityslaitteista ja -kattiloista, joita käytetään tällä hetkellä yli puolessa maaseudun rakennuskannasta; katsoo, että energiantuotannossa olisi käytettävä vähähiilisempiä ja uusiutuvia energialähteitä;

55.  painottaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuva kaukolämpö ehkäisee sellaisten saastuttavampien yksittäisten lämmitysjärjestelmien käytön lisääntymistä, jotka lisäävät asuinalueiden ilman pilaantumista ja joita on paljon vaikeampi valvoa kuin laaja-alaisia kaukolämpöjärjestelmiä; korostaa kuitenkin, että infrastruktuuri ja ilmasto-olot vaihtelevat unionissa ja että kaukolämpöjärjestelmiä on usein nykyaikaistettava niiden tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa siksi analysoimaan kaukolämpöinfrastruktuurin tukemisen tarvetta sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön verotuskäytäntöjä;

56.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pikaisesti käsiteltävä kysymystä luopumisesta kiinteitä polttoaineita ja orgaanisia jätteitä polttavista alhaisen lämpötilan lämmityslaitteista, koska niistä pääsee polttoprosessin aikana ilmakehään monenlaisia haitallisia aineita; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan edistettävä tiheään rakennetuissa kaupungeissa luopumista vanhoista ja tehottomista puulämmitteisistä takoista ja helpotettava niiden korvaamista nykyaikaisilla, ympäristön ja terveyden kannalta suotuisilla vaihtoehdoilla sekä lisättävä tietoisuutta polttopuuhun liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä ja parhaista käytännöistä;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan ekosuunnitteludirektiivistä ja keskisuurista polttolaitoksista annetusta direktiivistä johtuvan sääntelypuutteen, jonka seurauksena direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä teholtaan alle 1 MW:n polttolaitoksista aiheutuu päästövuotoja;

58.  katsoo, että jäähdytyksen kasvava tarve edellyttää nykyistä perusteellisempaa tarkastelua, johon sisältyisi koko jäähdytysketjuun integroitu lähestymistapa, joka ulottuisi teollisuuden korkeiden lämpötilojen jäähdytystarpeesta sekä kotitalouksien tarpeesta aina elintarviketeollisuuden jäähdytystarpeisiin;

59.  toteaa, että energiatehokkuutta ja lämmitysratkaisuja koskevien järkiperäisten valintojen tekeminen edellyttää, että kuluttajien ja viranomaisten saatavilla on laadukasta tietoa; korostaa, että on tärkeää laajentaa digitalisoinnin tarjoamat mahdollisuudet myös lämmitys- ja jäähdytysalalle; kehottaa komissiota kehittämään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan jäähdytyksen määritelmän ja sitä koskevan laskentamenetelmän;

60.  katsoo, että teollisissa prosesseissa jäähdytyksessä keskeisiä voivat olla vedenkulutukseltaan tehokkaat lämmönvaihtimet, jotka luovuttavat lämpöä luonnollisiin vesialtaisiin, jotka ovat lähellä tuotteiden säilytyspaikkoja ja joiden lämpötila on alle 6 °C läpi koko vuoden (oheisjäähdytys);

61.  katsoo, että suuritehoisista kiinteistä polttokennoista voi lähitulevaisuudessa tulla ympäristöystävällinen vaihtoehto hiilelle, joka on kiinteä polttoaine;

62.  katsoo, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia uusiutuvan energian varastointiin ja siirtoon sekä keskitettyyn ja paikalliseen lämmöntuotantoon; muistuttaa, että sähkö–kaasu-muuntaminen tarjoaa juuri kaupunkialueilla olemassa olevan infrastruktuurin avulla tehokkaan keinon uusiutuvan energian käyttöön lämmöntuotannossa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sähkö–kaasu-muuntamisen tutkimusta ja pilottihankkeita;

63.  katsoo, että unionin innovatiivisia lämmitys- ja jäähdytyskeinoja koskeva strategia edellyttää ryhtymistä intensiiviseen tutkimustyöhön, joka pohjustaisi tämän tulevan ympäristöystävällisiä laitteita valmistavan teollisuudenhaaran luomista;

64.  korostaa tutkimuksen ja teknologisten innovointien tuottamia etuja Euroopan teollisuudelle, sillä ne parantavat sen kilpailuetuja ja kaupallista kannattavuutta ja edistävät unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta lisätä tutkimus-, kehittämis-, ja innovointitoimia uusiutuviin energialähteisiin perustuvien jäähdytys- ja lämmitystekniikoiden alalla, jotta vähennetään kustannuksia, parannetaan suorituskykyä ja lisätään näiden tekniikoiden käyttöä ja sisällyttämistä energiajärjestelmään; kehottaa komissiota yhdessä alan sidosryhmien kanssa pitämään yllä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä koskevan teknologian ajantasaisia etenemissuunnitelmia, jotta voidaan koordinoida, jäljittää ja tunnistaa aukkoja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien lämmitys- ja jäähdytystekniikoiden kehittämisessä;

65.  katsoo, että unionin lämmöntuotantoalan nykyaikaistamisessa on kiireellisesti saavutettava nopeita ja tehokkaita tuloksia, minkä vuoksi unionin olisi keskityttävä tutkimukseen, jotta lisätään tällä hetkellä parhaan saatavilla olevan tekniikan käyttöä;

66.  katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisessa tutkimustoiminnassa tulisi huomioida kestävien lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen, hukkalämmön ja -kylmän hyödyntämistekniikoiden sekä sellaisten uusien aineiden kehittäminen, joiden lämmönjohtavuus on mahdollisimman suuri (lämmönvaihtimet), mahdollisimman pieni, ts. lämpövastus on mahdollisimman suuri (lämpöeristys) ja joiden lämmön akkumulaatiokerroin on mahdollisimman suuri (lämpövarasto);

67.  katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä olisi edistyttävä kestävien ja tehokkaiden lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä ja -materiaalien suhteen; katsoo tämän tarkoittavan esimerkiksi pienimuotoista uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa ja varastointiratkaisuja, kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä, yhteistuotantoa, eristysmateriaaleja ja innovatiivisia materiaaleja, kuten struktuurilasista tehtyjä ikkunoita, jotka läpäisevät hyvin ulkoista (auringon) lyhytaaltoista lämpösäteilyä mutta erittäin vähän pitkäaaltoista lämpösäteilyä, joka karkaisi muutoin rakennuksista ulos;

68.  pitää tärkeänä harjoittaa laajaa tieteellistä tutkimusta, joka koskee innovatiivisia teknisiä ratkaisuja, joiden tarkoituksena on tuottaa energiatehokkaita ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvia laitteita ja kokonaisia lämmitys- ja jäähdytyslaitoksia;

69.  pyytää tarkistamaan teknologianeutraaliuden turvaamista ja kustannustehokkuutta koskevaa nykyistä lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, ettei mitään teknologiaa syrjitä tai suosita toisten kustannuksella, ja katsoo, että esimerkiksi paikan päällä asuinrakennusten aurinkopaneeleilla tai rakennuksen lähellä tuotettu uudistuva energia olisi sen alkuperästä riippumatta huomioitava rakennuksen energiatehokkuutta laskettaessa;

70.  korostaa, että on tärkeää yhdistää kehittynein tekniikka ja älykäs energiahuolto esimerkiksi kotiautomaation ja älykkäiden lämmitystenvalvontajärjestelmien avulla, erityisesti yhteenliitetyssä ympäristössä, jossa sovellusta voidaan mukauttaa helposti sääoloihin ja sähkön hintasignaaleihin ja edistää verkon vakauttamista siirtämällä kysyntää; kehottaa komissiota sisällyttämään älykkäitä teknologioita paremmin asianomaisiin energiaunionialoitteisiin, jotta varmistetaan älykkäiden laitteiden, verkkoon kytkettyjen kotitalouksien ja älykkäiden rakennusten todellinen yhteenliitettävyys älykkäisiin verkkoihin; katsoo, että nykyisiä rakennuskantoja kunnostettaessa olisi edistettävä tällaisia ratkaisuja, koska ne auttavat kuluttajia hahmottamaan paremmin kulutustottumuksiaan ja muuttamaan lämmitysjärjestelmän toimintaa sen mukaisesti;

71.  korostaa, että rakennusalaan liittyy merkittävää potentiaalia energiankysynnän ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi; painottaa, että on toteutettava lisätoimia rakennuksien kunnostamisen nopeuttamiseksi; toteaa, että se edellyttää houkuttelevia rahoituskannustimia, erittäin pätevien asiantuntijoiden panosta eri vaiheissa sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja edistämistä;

72.  kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan jäljellä olevat esteet energiatehokkuustoimille, etenkin kotitalouksissa tehtävät peruskunnostukset, ja luomaan todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, niin että voidaan luoda aidot energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat; korostaa, että tällaisten tuotteiden ja palvelujen käyttöönoton ohella myös lämmityksen ja jäähdytyksen sisältävän yhtenäisen energiajärjestelmän jatkuva ylläpito ja päivittäinen käyttö tarjoavat mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen ja talouskasvuun;

73.  katsoo, että teollisuus tarvitsee selkeitä signaaleja päätöksentekijöiltä, jotta unionin energiatavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä tarvittavat investoinnit; korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia sitovia tavoitteita ja sääntelykehys, jolla edistetään innovointia luomatta tarpeetonta hallinnollista rasitusta, jotta edistetään parhaalla mahdollisella tavalla kustannustehokkaita ja ympäristön kannalta kestäviä lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja;

74.  katsoo, että samalla kun investoidaan rakennusten energiatehokkuuteen, on investoitava myös uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen; katsoo, että rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen väliset synergiavaikutukset tarjoavat merkittävän mahdollisuuden siirtyä kohti vähähiilistä taloutta; suhtautuu myönteisesti kansallisen tason pyrkimyksiin kasvattaa lähes nollaenergiarakennusten lukumäärää;

75.  kehottaa kehittämään arkkitehtonisesti merkittäville rakennuksille yksilöllisiä energiakorjausjärjestelmiä ottaen huomioon rakennuksen runkoon tehtävät investoinnit, rakennusten säätö- ja automaatiojärjestelmien optimoinnin ja tehokkaan lämmön ja jäähdytyksen jakelun sekä huolehtimaan samalla siitä, että niiden ainutlaatuista arkkitehtonista tyyliä ei vaaranneta;

76.  toteaa, että älykkäiden rakennusten arkkitehtonisten ratkaisujen tulisi kokonaisvaltaisesti varmistaa lämpöviihtyvyys (jäähdytysviihtyvyys) huomioimalla rakennusten muoto ja koko, sopeutumalla tilaan sekä säätämällä parametreja, kuten päivänvalon määrää, tuuletuksen tehokkuutta ja hyödynnettävyyttä yhdessä alhaisten käyttökustannusten kanssa;

77.  korostaa standardoitujen lämpöenergiatarkastusten sekä teollisuusyritysten lämpöeristyksiin liittyvien ongelmien kustannustehokkaan korjaamisen merkitystä energian säästämisen ja päästöjen vähentämisen kannalta; korostaa, että teollisuuden käyttämää energiaa voidaan edelleen vähentää investoimalla olemassa oleviin ja testattuihin kestäviin teknologioihin;

78.  korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat tärkeä energiajärjestelmän uudistamisen väline; katsoo, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevaan ensisijaiseen tavoitteeseen tarkoitettuja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoja koskevat tähänastiset rajoitukset eivät ole olleet tehokkaita; katsoo, että tähän painopisteeseen varattujen määrärahojen osuutta olisi lisättävä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella;

79.  korostaa, että on varmistettava sekä lyhyt- että pitkäaikaisten investointien saaminen kaikenkokoisiin hankkeisiin, jotka koskevat lämmitys- ja jäähdytysalan nykyaikaistamista, mukaan lukien kaukolämpö ja -jäähdytys, verkkoinfrastruktuurin ajan tasalle saattamista, lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, mukaan lukien siirtyminen uusiutuviin lähteisiin, sekä rakennuskantojen kunnostamisen nopeuttamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota kehittämään tehokkaita ja innovoivia pitkän aikavälin rahoitusmekanismeja; korostaa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja muiden soveltuvien eurooppalaisten rahastojen, kuten Euroopan investointipankin tai unionin päästökauppajärjestelmän avulla kerättävien rahastojen, mahdollista roolia rahoituksen ja teknisen tuen saamisessa, samalla kun varmistetaan, että hankkeet ovat investoijien kannalta houkuttelevia, tarjoamalla vakaat sääntelyolot ja erityisesti pitämällä byrokratia mahdollisimman vähäisenä ja ottamalla käyttöön nopea hakemus- ja hyväksymisprosessi; kehottaa komissiota vahvistamaan lämmitystä ja jäähdytystä koskevia nykyisiä säännöksiä vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella kaikkien soveltuvien EU:n rahastojen osalta ja poistamaan esteet, jotka haittaavat paikallisviranomaisia niiden kohdentaessa resursseja julkisten rakennusten kunnostamiseen; kannattaa aloitetta, joka koskee älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille ja joka edistää energiatehokkuuden parantamista yhdessä uusiutuvien energialähteiden käytön kanssa rakennusalalla; katsoo, että rakennusten nykyaikaistaminen ja lämpöeristys olisi asetettava muihin toimenpiteisiin nähden etusijalle rahoituksen saamisesta huolehdittaessa, koska niillä on valtaisa potentiaali työpaikkojen luomiseen;

80.  muistuttaa, että rakennerahastoja on käytettävä useammanlaisiin rakennusten ja rakennusjärjestelmien modernisointeihin erityisesti korkotukilainoina yksityisille rakennusten omistajille, koska se helpottaisi ja edistäisi kipeästi kaivattua olemassa olevien rakennusten nykyaikaistamista erityisesti EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla;

81.  korostaa, että edistääkseen lämmitys- ja jäähdytysalalla tehtäviä parannuksia komission olisi käytettävä täysimääräisesti asetuksen (EU) N:o 1303/2013 19 artiklassa säädettyjä ennakkoehtoja ja varmistettava, että lämmitystä ja jäähdytystä koskeva voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja siihen liittyvät toimenpiteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

82.  katsoo, että sellaisia tehokkaita teknologioita koskevissa valtiontukien suuntaviivoissa, jotka ovat välttämättömiä lämmitys- ja jäähdytysalan hiilestä irtaantumiseksi etenkin unionitason ratkaisuina, olisi otettava huomioon riittävän julkisen tuen tarve;

83.  katsoo, että tietyt aloitteet, kuten ELENA-väline, älykkäät kaupungit ja yhteisöt sekä uusi ja yhdennetty kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimus, voivat tukea paikallisesti ja alueellisesti aktiivisesti toimivia tahoja rakennusten energiajärjestelmien uudistamisessa;

84.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin talousarviota käytetään hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden ja energiatehokkuustavoitteiden mukaisesti;

85.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä kannustaakseen ponnekkaammin energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tuen laajempaan käyttämiseen matalan tulotason kotitalouksissa ja haavoittuvassa asemassa olevissa kotitalouksissa; kehottaa komissiota kohdentamaan unionin varoista paljon suuremman osuuden haavoittuvassa asemassa oleville ja energiaköyhille kotitalouksille tarkoitettuihin energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviin ohjelmiin sekä opastamaan jäsenvaltioita erityisten energiaköyhyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamisessa;

86.  katsoo, että kansalaisille olisi annettava parempaa tietoa heidän kotitalouksiensa energiankulutuksesta, mahdollisesta energiansäästöstä sekä hyödyistä, joita he saavat lämmitysjärjestelmänsä kunnostamisesta uusiutuvia energialähteitä hyödyntäväksi, kuten myös mahdollisuuksista tuottaa itse uusiutuvaa energiaa ja käyttää sitä lämmitykseen ja jäähdytykseen;

87.  katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava muun muassa tiedotuskampanjoiden, tiedotuspisteiden, yhteisostojärjestelmien (kuluttajat voivat tehdä hankintoja kollektiivisesti edullisempaan hintaan) sekä yksittäisten hankkeiden klusteroinnin (useita pieniä hankkeita yhdistetään yhdeksi suuremmaksi klusteriksi, jolloin investointeja on saatavilla paremmin ehdoin) avulla, että kuluttajat ovat tietoisia kestävämpien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja energiatehokkuuden parantamisen teknologisista ja taloudellisista eduista ja että nämä edut ovat kuluttajien saatavilla; toteaa, että tällöin kuluttajat voivat tehdä parhaita valintoja omien olosuhteidensa mukaisesti ja hyötyä saatavilla olevista taloudellisista sekä terveyttä ja elämänlaatua koskevista parannuksista; toteaa, että syrjäisillä ja eristyneillä alueilla sijaitsevat kotitaloudet voivat tarvita erityistä huomiota ja ainutlaatuisia ratkaisuja; korostaa tuottaja-kuluttajien potentiaalia otettaessa käyttöön energiajärjestelmiä, joissa lämmitys ja jäähdytys perustuvat uusiutuviin lähteisiin; korostaa asentajien ja arkkitehtien jatkuvan koulutuksen, sertifioinnin ja valvonnan merkitystä, sillä he ovat kuluttajina toimivien kotitalouksien ensimmäinen yhteyspiste;

88.  pitää tarpeellisena rakennusten lämmönkestoa ja näiden tehokkaita lämmitysmenetelmiä (jäähdytysmenetelmiä) arvioivien ammattilaisten jatkuvaa koulutusta; katsoo, että on välttämätöntä sijoittaa loppukäyttäjien saatavilla olevien huoltopalvelut optimaalisesti;

89.  pitää tärkeänä, että kuluttajille annetaan vapaus valita erilaisista tehokkaista ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvista lämmitystekniikoista, jotka vastaavat parhaiten heidän omia lämmitystarpeitaan;

90.  korostaa, että siksi kuluttajille on annettava tiedottamisen ja kannustimien avulla mahdollisuus nopeuttaa vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamista, jotta saadaan aikaan energiatehokkuusetuja, jotka ovat jo mahdollisia käyttämällä olemassa olevia teknologioita, mukaan lukien uusiutuviin lähteisiin perustuvat lämmitysjärjestelmät; korostaa, että kuluttajat eivät ole usein perillä siitä, miten vähäinen heidän lämmitysjärjestelmiensä suorituskyky on; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia, joilla autetaan valistamaan nykyisistä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmistä ja parantamaan näiden järjestelmien nykyaikaistamisen astetta osana tulevaa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamista; kehottaa harkitsemaan energiamerkintäjärjestelmän käyttöön ottamista asennettuja lämmitysjärjestelmiä varten;

91.  painottaa aktiivista roolia, joka kuluttajilla voi olla siirryttäessä kestävään unionin lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään; painottaa, että uudella energiamerkintöjä koskevalla lainsäädännöllä voidaan – kun uusien merkintöjen laajuus on tulevaisuuteen suuntaava ja antaa mahdollisuuden korostaa eri tuotteiden välisiä eroavuuksia energiatehokkuudessa, – parantaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä valintoja energiansäästön perusteella ja pienentää energialaskujaan;

92.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan strategioita kasvavan energiaköyhyyden torjumiseksi, jotta autetaan kaikkia kuluttajia, etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevia, parantamaan asuin-, lämmitys- ja jäähdytysolojaan yksilöllisillä tai yhteisillä ratkaisuilla, asuivatpa he sitten omistusasunnossa tai vuokralla;

93.  korostaa korkean energiariippumattomuuden olevan saavutettavissa, kun käytetään ensisijaisesti paikallisia resursseja;

94.  kehottaa hyödyntämään teollisuusyritysten tuottamaa lämpöä kotitalouksien lämmityksessä;

95.  katsoo, että energiaköyhyyden torjumisen perusta on yksittäisten kotitalouksien lämmityksen kokonaiskustannusten alentaminen siten, että lisätään huomattavasti energiatehokkuutta energian käytön kolmessa perusvaiheessa: muunnettaessa primäärienergia käyttöenergiaksi, siirrettäessä sitä edelleen ja erityisesti loppukulutuksessa; pyytää jäsenvaltioita tekemään energiatehokkuutta edistävistä toimenpiteistä ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan lämmitykseen ja jäähdytykseen siirtymisestä aidosti ensisijaisen tavoitteen;

96.  pitää tärkeänä huolehtia siitä, että tietty osuus energiatehokkuusalan rahoituksesta kohdennetaan energiaköyhiä kotitalouksia hyödyttäviin parannustoimiin taikka toimiin niiden hyväksi, jotka asuvat kaikkein epäedullisimmassa asemassa olevilla alueilla, esimerkiksi tukemalla niitä energiatehokkaisiin lämmitys- ja jäähdytyslaitteisiin investoimisessa;

97.  toteaa, että jäsenvaltioiden on pantava energiatehokkuusdirektiivin puitteissa täytäntöön kansallisia rakennusten peruskunnostussuunnitelmia, jotta rakennuksista voidaan tehdä energiatehokkaita, ja tarjottava myös kannustimia yksityisomistuksessa olevien rakennusten peruskunnostusta varten, minkä yhteydessä on harkittava haavoittuvimmassa asemassa oleville yhteisöille suunnattuja erityistoimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi;

98.  pyytää komissiota kehittämään energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä toimijoille tarkoitettua koulutusta, jossa käsitellään tarkastusten suorittamista ja energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden suunnittelua, ja kehottaa helpottamaan näiden toimintojen suorittamista yksityishenkilöiden ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien yhteisöjen kannalta;

99.  painottaa, että samalla kun suuri osuus unionin rakennuskannasta tuhlaa energiaa eristyksen heikon laadun sekä vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien vuoksi, lähes 11 prosenttia unionin väestöstä kärsii energiaköyhyydestä;

100.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia sisällyttämään biokaasun tuotannon lannasta täysimääräisesti kiertotalouden käyttöönottoon, kun otetaan huomioon mahdollisten tulevien kaasuntoimituskriisien riski;

101.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444. (5) Komission tiedonanto (2014) ˮEnergiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiinˮ, (COM(2014)0520).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 temaattisen tavoitteen "Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen" (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 3 kohta) täytäntöönpanosta (2015/2282(INI))

P8_TA(2016)0335 A8-0162/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 9 artiklan 3 kohdan pk-yritysten kilpailukyvyn parantamista koskevasta temaattisesta tavoitteesta,

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 37 artiklan ERI-rahastoista tuettavista rahoitusvälineistä,

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhteiseen, tutkimus- ja kehitystyötä tekevien pk-yritysten tukemiseen tähtäävään tutkimus- ja kehitysohjelmaan(1),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta(2),

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreään kasvuun liittyvistä mahdollisuuksista pk-yrityksille(3),

–  ottaa huomioon pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan COSME-ohjelman,

–  ottaa huomioon pk-yrityksiä, resurssitehokkuutta ja vihreitä markkinoita koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 381) ja julkisen tuen merkitystä innovaatioiden markkinoille saattamisessa koskevan eurobarometritutkimuksen (Flash-eurobarometri 394),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Toimet pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi Euroopassa – pienyrityksiä koskeva säädös”(4),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin: Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (COM(2008)0394),

–  ottaa huomioon Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen tukemiseen tarkoitettujen EU:n välineiden tarkistamista koskevista käytännön näkökohdista(5),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset): kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet”(6),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Älykäs erikoistuminen: huippuosaamisen verkottuminen toimivan koheesiopolitiikan osatekijänä”(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen”(8),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) määritelmästä(9),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi tulevan kasvun lähteinä” (COM(2014)0339),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen” (COM(2011)0642),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille” (COM(2011)0702),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen ”Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin” (COM(2011)0803),

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (COM(2011)0078),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa” (COM(2010)0553),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Innovaatiokuilun umpeenkurominen”(10),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomista edistävät toimenpiteet”(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0162/2016),

A.  toteaa, että koheesiopolitiikka on pääasiallinen väline unionin kasvuun ja työpaikkoihin tehtävien investointien kannalta ja sen määrärahat ovat yli 350 miljardia euroa vuoteen 2020 saakka; toteaa, että koheesiopolitiikan investointien konkreettiset tulokset voivat auttaa muokkaamaan jäsenvaltioiden alueiden nykyistä ja tulevaa kasvua;

B.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet monissa jäsenvaltioissa samoin kuin pitkäaikaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja että pk-yrityksillä voi siksi olla merkityksellinen ja tärkeä rooli Euroopan elpymisessä;

C.  ottaa huomioon, että unionissa on 23 miljoonaa pk-yritystä ja niiden osuus kaikista yrityksistä on noin 99 prosenttia, ja panee merkille, että pk-yritykset edistävät merkittävällä tavalla talouskasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, innovointia ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja tarjoavat yli 100 miljoonaa työpaikkaa; toteaa, että pk-yritysten tarjoamien työpaikkojen osuus yksityisen sektorin työpaikoista on kaksi kolmasosaa ja työllistämisen kasvuvauhti on niissä kaksinkertainen suurempiin yrityksiin verrattuna; ottaa huomioon, että vain 13 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on mukana liiketoiminnassa ja investoinneissa globaaleilla markkinoilla;

D.  toteaa, että eurooppalaisten pk-yritysten joukko koostuu hyvin erilaisista yrityksistä ja että paikallisia, usein perinteisillä aloilla toimivia mikroyrityksiä on paljon ja uusien start up -yritysten ja nopeasti kasvavien innovatiivisten yritysten määrä on kasvussa samoin kuin yhteisötalouden yritysten, jotka keskittyvät tiettyihin kohteisiin ja ryhmiin; toteaa, että näiden liiketoimintamallien ongelmat ovat erilaisia, joten niiden tarpeetkin vaihtelevat; toteaa, että unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden lainsäädännön yksinkertaistaminen on erittäin tärkeää pk-yritysten lainansaannin helpottamiseksi;

E.  toteaa, että pk-yritykset ovat erittäin sopeutuvaisia muutoksiin ja kykenevät pysyttelemään teknisen kehityksen mukana;

F.  toteaa, että mikrolainat, jotka on pääasiassa tarkoitettu mikroyrittäjille ja epäsuotuisassa asemassa oleville yksityisyrittäjiksi pyrkiville ihmisille, ovat välttämättömiä perinteisten pankkipalvelujen käytön esteiden ylittämiseksi; toteaa myös, että mikrorahoituslaitosten yhteistoimintaohjelma JASMINE sekä EaSI-ohjelman mikrorahoituksen ja sosiaalisen yrittäjyyden lohko voivat tarjota vakaata tukea rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi myös yhteisötalouden yrityksille;

G.  ottaa huomioon, että ohjelmakauden 2007–2013 aikana koheesiopolitiikalla tuettiin pk-yrityksiä 70 miljardilla eurolla, luotiin pk-yrityksiin yli 263 000 työpaikkaa ja autettiin pk-yrityksiä nykyaikaistumaan lisäämällä tietotekniikan käyttöä, parantamalla mahdollisuuksia hankkia osaamista innovoimalla tai nykyaikaistamalla työmenetelmiä;

H.  toteaa, että ohjelmakauden 2014–2020 koheesiopolitiikalla tuetaan pk-yrityksiä entistä enemmän, kun kauden 2007–2013 tukimäärä kaksinkertaistetaan 140 miljardiin euroon;

I.  toteaa, että temaattisen tavoitteen ”Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen” (temaattinen tavoite nro 3) kokonaisrahoituksen prosenttiosuus on yksi korkeimmista (13,9 prosenttia) ja tämä tavoite on ratkaisevan tärkeä koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

J.  toteaa, että pk-yritykset, jotka voisivat saada rahoitusta ERI-rahastoista, koska ne toimivat kilpailuympäristössä ja niillä on monenlaisia, esimerkiksi kassavirtapaineiden kaltaisia rajoituksia, ovat erityisen vaikeassa asemassa sääntöjen monimutkaisuuden ja epävakauden sekä niihin liittyvän byrokratian vuoksi erityisesti siksi, että hallinnolliset kustannukset ovat suhteettoman suuret myönnettyyn rahoitukseen, rahoitusta koskevien hakemusten käsittelyyn kuluvaan aikaan ja varojen tarpeeseen nähden;

K.  panee merkille, että temaattisen keskittämisen käyttöönotto koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelussa kaudella 2014–2020 tarjosi tehokkaan välineen suunnitella toimenpideohjelmat sellaisiksi, että niissä keskitytään enemmän ensisijaisiin investointikohteisiin, minkä tarkoituksena on taata ohjelmille riittävät resurssit siihen, että niillä saataisiin aikaan merkittäviä tuloksia;

L.  toteaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 14, 16 ja 29 artiklassa tarkoitetut kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä investointien ohjaamiseen jäsenvaltioissa ja alueilla;

M.  toteaa pk-yritysten huolehtivan siitä, että teollisuustuotanto edustaa vähintään 20 prosentin osuutta jäsenvaltioiden bkt:stä vuoteen 2020 mennessä;

N.  toteaa, että nykyään vain pieni prosenttiosuus eurooppalaista pk-yrityksistä kykenee havaitsemaan ja käyttämään hyödykseen kansainvälisen kaupan, kauppasopimusten ja globaalien arvoketjujen tarjoamia mahdollisuuksia ja kolmen viime vuoden aikana ainoastaan 13 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on toiminut kansainvälisellä tasolla EU:n ulkopuolella;

O.  toteaa, että pk-yritysten kansainvälistymisprosessin olisi perustuttava yritysten yhteiskuntavastuuseen, ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseen sekä ympäristönsuojelun korkeimpaan mahdolliseen tasoon, jotta varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja laadukkaiden työpaikkojen lisääminen;

1.  panee merkille, että temaattisen keskittämisen ansiosta toimenpideohjelmissa on keskitytty paremmin muutamiin strategisiin tavoitteisiin etenkin pk-yritysten ja myös mikroyritysten kasvun lisäämiseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen liittyvien mahdollisuuksien yhteydessä; toteaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden moottoreita ja koheesiopolitiikan onnistuminen riippuu pk-yrityksistä, mutta usein niillä on koosta johtuvia moninkertaisia haasteita; suosittaa tämän vuoksi lisäämään entisestään pk-yrityksille ohjattavaa ERI-rahastojen tukea;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon pk-yrityksiä koskevien hankkeiden perinteisten alojen kehitykselle ja innovoinnille tuoman lisäarvon, sillä näin edistetään työpaikkojen luomista ja samalla pidetään yllä paikallis- ja aluetasolle tyypillistä yritystoimintaa, ja huolehtimaan samalla kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta; pitää myös erityisen tärkeänä ottaa huomioon kyseisten alojen toimintaolosuhteet ja kehottaa olemaan rikkomatta perinteiseen tietämykseen perustuvan tuotantotekniikan ja innovoinnin välistä herkkää tasapainotilaa; huomauttaa, että pk-yrityksillä on tärkeä rooli palvelualalla, joka on käymässä läpi merkittävää muutosta digitalisoinnin tuloksena, ja katsoo siksi, että tietoteknisessä osaamisessa oleva kuilu olisi kurottava umpeen painottamalla enemmän aiheeseen liittyvää koulutusta;

3.  korostaa, että on olemassa yleinen tarve mekanismeille, jotka auttavat liiketoimintaympäristön yksinkertaistamisessa ja nopeuttavat uusien yritysten perustamisprosessia REFIT-aloitteiden pohjalta, jotta pk-yritysten kilpailukykyä ja ERI-rahastojen käyttöä tuetaan; korostaa myös ennakkoehtojen täyttämisen välttämättömyyttä;

4.  pyytää komissiota ottamaan huomioon kiertotalouspaketin periaatteet temaattisen tavoitteen nro 3 täytäntöönpanossa, jotta voitaisiin edistää kestävämpää talouskasvua ja luoda laadukkaita työpaikkoja pk-yrityksiin kiinnittäen erityistä huomiota vihreiden työpaikkojen edistämiseen; katsoo, että on olennaisen tärkeää jatkaa pk-yritysten vihreän kilpailukyvyn edistämistä parantamalla rahoituksen saatavuutta, lisäämällä tiedottamista, yksinkertaistamalla lainsäädäntöä, vähentämällä byrokratiaa, edistämällä sähköistä koheesiota ja vahvistamalla vihreää yrityskulttuuria; toteaa lisäksi, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluu uudelleenvalmistus, korjaus, huolto, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voisi tarjota monille pk-yrityksille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia, edellyttäen että taloudellinen käyttäytyminen muuttuu ja lainsäädännölliset, institutionaaliset ja tekniset esteet poistetaan tai niitä vähennetään;

5.  huomauttaa, että pk-yritysten kokemat ongelmat johtuvat osittain siitä, että jäsenvaltioiden toimeenpanemalla säästöpolitiikalla on tukahdutettu kysyntää;

6.  kannustaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia harkitsemaan rahoitusvälineiden mahdollisuuksien käyttämistä; painottaa, että on varmistettava tällaisten rahoitusvälineiden sekä pk-yritysaloitteen, jolla annetaan pk-yrityksille rahoitustukea, avoimuus, vastuuvelvollisuus ja valvonta; korostaa, että rahoitusvälineitä olisi aina käytettävä koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisesti ja että asianmukaista teknistä ja hallinnollista tukea olisi tarjottava;

7.  kehottaa yksinkertaistamaan lainansaantimahdollisuuksia ja vähentämään niiden sääntelyä ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon erityisesti mikroyritysten ja start up -yritysten sekä niiden toimintaympäristöjen erityispiirteet; pitää valitettavana, että sijoittajat ja pankit ovat usein haluttomia rahoittamaan yrityksiä start up -vaiheessa ja toiminnan varhaisen laajentamisen aikana ja että monilla pk-yrityksillä, erityisesti pienillä start up -yrityksillä, on ollut vaikeuksia ulkopuolisen rahoituksen saamisessa; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia tämän vuoksi kiinnittämään erityistä huomiota toimintaansa laajentavien mikroyritysten ja start up -yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien parantamiseen; huomauttaa, että pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen korkotasojen olisi oltava samat kuin suurempien yritysten korkotasojen;

8.  toteaa, että eurooppalaiset pienyritykset nojaavat usein pankkien kaltaisiin rahoituslaitoksiin ja ovat usein täysin tietämättömiä täydentävien rahoituslähteiden tai -vaihtoehtojen olemassaolosta; panee merkille, että komissio on markkinoiden pirstaloitumisen huomioon ottaen ehdottanut useita aloitteita, joista voidaan mainita esimerkkinä pääomamarkkinaunionin perustaminen, jolla on tarkoitus monipuolistaa rahoituslähteitä, helpottaa pääomien liikkumista ja parantaa erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia;

9.  toteaa, että rahoitusvälineillä saavutetuista tuloksista ei ole olemassa näyttöä ja että kyseisten rahoitusvälineiden ja EU:n kokonaistavoitteiden ja painopisteiden välinen yhteys on erittäin löyhä; kehottaa komissiota parantamaan entisestään avustusten tarjontaa sen sijaan, että se edistäisi etupäässä rahoitusvälineiden käyttöä;

10.  toteaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 useat esteet, kuten talouskriisin seuraukset, rakennerahastojen vaikea hallinnointi ja hallinnolliset rasitteet sekä pk-yritysten vähäiset rahoituksensaantimahdollisuudet ja tukijärjestelmien täytäntöönpanon monimutkaisuus, aiheuttivat sen, että pk-yritykset eivät kyenneet käyttämään kyseisiä varoja riittävästi; varoittaa, että varojen alhaisen käyttöasteen taustalla vaikuttaviin syihin on puututtava, jotta voidaan välttää samojen ongelmien toistuminen ohjelmakaudella 2014–2020, ja toteaa, että liiallinen byrokratia esti joitakin pk-yrityksiä hakemasta saatavilla olevia varoja; pitää valitettavana, että toteutetut tutkimukset ERI-rahastojen tehokkuudesta ja todellisista vaikutuksista pk-yrityksiin ovat liian yleisluontoisia ja epätäydellisiä, ja pyytää komissiota valmistelemaan viipymättä arvioinnin tästä aiheesta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja toimittamaan sen parlamentille; painottaa, että huonot hallinnolliset valmiudet saattavat estää temaattisen tavoitteen nro 3 onnistuneen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon;

11.  panee merkille, että komissio kiinnittää entistä enemmän huomiota hyvään hallintoon ja laadukkaisiin julkisiin palveluihin; muistuttaa, että pk-yritysten kannalta on tärkeää, että julkisten hankintamenettelyjen rakenne on avoin, johdonmukainen ja innovatiivinen; vaatii siksi, että on poistettava mahdollisimman tarkoin esteet, jotka haittaavat pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin, että on vältettävä tarpeetonta hallinnollista rasitusta, että on vältettävä luomasta lisävaatimuksia kansallisella tasolla ja että on pantava täytäntöön voimassa olevan lainsäädäntökehyksen säännökset, joilla voidaan ratkaista julkisia hankintoja koskevat kiistat mahdollisimman nopeasti; panee tyytyväisenä merkille direktiivin 2014/24/EU ja yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan (ESPD), jonka on tarkoitus vähentää huomattavasti yrityksille ja etenkin pk-yrityksille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta; painottaa, että virheiden ja petosten vastaisia toimia on jatkossakin sovellettava tinkimättä ja hallinnollista rasitusta lisäämättä ja hallintomenettelyjä on yksinkertaistettava virheiden estämiseksi; kehottaa niitä hankintaviranomaisia, jotka haluavat yhdistellä sopimuksia, huolehtimaan siitä, että pk-yritykset eivät jää prosessin ulkopuolelle mittakaavasyistä siksi, että suuremmilla sopimuksilla saattaa olla vaikeammat ehdot;

12.  kehottaa jälleen vahvistamaan avoimuutta ja lisäämään kaikkien asian kannalta merkityksellisten alueellisten ja paikallisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien, yrittäjien ja muiden asianomaisten osallistumista erityisesti määritettäessä hanke-ehdotuspyynnöissä asetettavia vaatimuksia, jotta voitaisiin vastata paremmin tuensaajien tarpeisiin; muistuttaa siksi, että yhteisistä säännöksistä annetussa asetuksessa ja kumppanuutta koskevissa käytännesäännöissä esitetty kumppanuusperiaate on otettava käyttöön ja sitä on noudatettava myös kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien laadinta-, valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheissa; panee huolestuneena merkille, että monia pk-yrityksiä edustavia järjestöjä jäsenvaltioissa ei oteta aidosti mukaan ja usein niille ainoastaan tiedotetaan asioista eikä niitä kuulla asianmukaisesti; kannustaa organisaatioita, jotka edustavat tulevaisuuteen suuntautuvia, kestävän kehityksen mukaisia ja ympäristön kannalta innovatiivisia talouden aloja, liittymään kumppaneiksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan niille lisää voimavaroja esimerkiksi teknisen tuen ja valmiuksien kehittämisen muodossa;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremman koordinoinnin ja johdonmukaisuuden kaikkien pk-yrityksiin suunnattujen unionin investointitoimien välillä; toteaa, että synergian lisääminen ERI-rahoituksen ja muiden pk-yrityksille tarkoitettujen toimien ja rahoitusvälineiden välillä maksimoi investointien vaikutuksen; pitää myönteisenä suunnitelmaa helpottaa tuen saamista ERI-rahastoista siten, että otetaan käyttöön ”huippuosaamismerkki” hankkeille, jotka on arvioitu erinomaisiksi mutta joita ei rahoiteta Horisontti 2020 -ohjelmasta; kehottaa jäsenvaltioita yhdessä yhteiskunnan ja talouden sidosryhmien kanssa perustamaan joko aluetasolla keskitetyn asiointipisteen pk-yrityksille tarkoitettuja unionin rahoitusvälineitä varten – ja siten edistämään jo olemassa olevia asiointipisteitä – tai yhtenäisen alustan pk-yrityksille tarkoitettuja unionin rahoitusvälineitä varten ja kehottaa niitä antamaan hallinnollista tukea hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen;

14.  korostaa roolia, joka yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla ja paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla, makroaluestrategioilla ja eurooppalaisella alueellisella yhteistyöllä yleensä voisi olla temaattisen tavoitteen nro 3 päämäärien saavuttamisessa, sillä joissakin hankkeissa voi olla mukana rajatylittäviä alueita, myös useita alueita ja maita, ja ne voivat kehittää paikkakohtaisia innovatiivisia käytäntöjä;

15.  toteaa, että komission julkaiseman ensimmäisen arvioinnin mukaan pk-yritysten tukemiseen myönnetyt määrärahat ovat lisääntyneet huomattavasti edellisiin ohjelmakausiin verrattuna; korostaa, että ERI-rahastoilla ja erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen tukemiseen tarkoitetuilla toimenpideohjelmilla voitaisiin auttaa pk-yrityksiä lisäämään valmiuksiaan hakea patentteja Euroopan patenttivirastolta tarjoamalla niille toteutuskelpoisia ja käyttäjäystävällisiä rahoitussuunnitelmia;

16.  pitää valitettavina viipeitä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa nykyisen ohjelmakauden aikana; korostaa pk-yritysten rahoituksensaannin kiireellisyyttä ja sitä, että vaikka kaikki toimenpideohjelmat on nyt hyväksytty, niiden toteutus on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa; huomauttaa, että viipeet tekevät koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta puutteellista, ja vaatii komissiota kehittämään toimenpiteitä, joilla nämä viipeet saadaan poistettua nopeammin;

17.  kehottaa komissiota seuraamaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanon nopeuttamista ja edistämään sitä erityisesti niiden hankkeiden kohdalla, joissa on potentiaalia kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, ja keskittymään tässä yhteydessä myös maaseutualueilla toteutettaviin hankkeisiin, jotta voidaan luoda uusia palveluja ja estää maaseudun väestökato; kehottaa komissiota tukikelpoisuuskriteerejä vahvistaessaan ottamaan huomioon hankkeiden taloudellisen ja sosiaalisen lisäarvon sekä ympäristövaikutuksen;

18.  korostaa parlamentin roolia koheesiopolitiikan tulossuuntautuneen täytäntöönpanon valvonnassa; kehottaa komissiota kartoittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mitkä tekijät estävät pk-yrityksiä ja start up -yrityksiä käyttämästä määrärahoja tehokkaasti, ja vähentämään näitä esteitä sekä selvittämään mahdollisia synergioita EIR-rahastojen kesken sekä ERI-rahastojen ja muiden pk-yritysten kannalta merkityksellisten rahastojen välillä ja tarjoamaan erityisiä toimintasuosituksia ja neuvontaa, jotta kyseisten rahoitusvälineiden käyttöä voidaan yksinkertaistaa, seurata ja arvioida; panee merkille, että tällä alalla on yhä enemmän vaikeuksia, erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja niillä alueilla, joilla keskeisen infrastruktuurin huono laatu johtaa siihen, että yksityisiä sijoituksia saadaan vain vähän;

19.  korostaa, että Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston on käytävä jäsenneltyä vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa ja helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta eri lähteistä;

20.  korostaa, että suurimmista esteistä, jotka estävät pk-yrityksiä saamasta laajamittaisesti rahoitusta ERI-rahastoista, voidaan mainita esimerkiksi hallinnollinen rasitus, monet tukijärjestelmät, sääntöjen ja menetelmien monimutkaisuus, viipeet täytäntöönpanosäädösten antamisessa ja ylisääntelyn riski; pyytää tämän vuoksi yksinkertaistamista käsittelevää korkean tason työryhmää esittämään myös ”parempaa sääntelyä” koskevan EU:n strategian huomioon ottaen konkreettisia ehdotuksia hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja pk-yrityksissä toteutettavan ERI-rahastojen hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota erityisesti vaatimuksiin, jotka koskevat tarkastusta, hallinnon joustavuutta, riskinarviointia ja väliarviointia, valvontajärjestelmää ja johdonmukaisuutta kilpailusääntöjen ja unionin muun politiikan tavoitteiden kanssa; vaatii, että yksinkertaistamista koskevissa toimenpiteissä on otettava huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteet ”vain kerran” ja ”pienet ensin” ja toimenpiteet on suunniteltava ja pantava täytäntöön eri tasoilla yhteistyössä eri pk-yritysryhmien edustajien kanssa; kehottaa korkean tason työryhmää tiedottamaan jatkuvasti työnsä tuloksista Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnalle ja kehottaa komissiota kuulemaan jäsenvaltioiden edustajia korkean tason työryhmän käsittelemistä aiheista;

21.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisella ja alueellisella tasolla sellaisia valtiontukiehtoja, jotka eivät syrji pk-yrityksiä ja joiden olisi oltava johdonmukaisia pk-yrityksille myönnettävän koheesiopolitiikan tuen kanssa, ja kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti tukijärjestelmiä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella, jotta voidaan vähentää hallintoelimille ja tuensaajille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja lisätä ERI-rahastojen käyttöä, ja selventämään samalla, mikä on pk-yrityksille tarkoitettuja ERI-rahastoja koskevien sääntöjen ja valtiontukisääntöjen suhde toisiinsa;

22.  pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja, asiantuntemusta ja parhaita käytäntöjä tässä asiassa ja varmistamaan asianmukaisen raportoinnin sekä kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan hankkeita, joilla on hyvät mahdollisuudet luoda työpaikkoja;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita löytämään kiireesti kestävän ratkaisun aluepolitiikkaan liittyviin maksamatta oleviin maksuihin ja panemaan asianmukaisesti täytäntöön myös maksuviivästysdirektiivin (2011/7/EU), jotta voidaan varmistaa, etteivät pk-yritykset hankekumppaneina jätä maksuviivästysten vuoksi osallistumatta tukiohjelmiin ja -hankkeisiin nykyisen ohjelmakauden aikana; huomauttaa lisäksi, että tämän direktiivin tarkempi noudattaminen auttaisi luomaan olosuhteet pk-yritysten vakauttamiselle ja kasvulle, ja toteaa, että direktiivissä säädetään muun muassa, että viranomaisten on maksettava hankkimansa tavarat ja palvelut 30 päivän kuluessa;

24.  korostaa, että älykkään erikoistumisen strategiat ovat keskeisen tärkeä väline, jolla voidaan taata innovointi ja temaattisten tavoitteiden mukautettavuus, vaikka ne eivät olekaan virallisesti ennakkoehto temaattisessa tavoitteessa nro 3, ja korostaa samalla, että näillä strategioilla olisi edistettävä tiede- ja teknologiavetoisen innovoinnin lisäksi myös sellaista innovointia, joka ei perustu tieteeseen; pyytää komissiota raportoimaan parlamentille pk-yrityksille tarkoitettujen, kansallisella ja/tai alueellisella tasolla toteutettavien älykkään erikoistumisen strategioiden tuloksista; korostaa, että alueiden erikseen hyväksymien älykkään erikoistumisen strategioiden on oltava johdonmukaisia alueen talouden kanssa ja että älykkään erikoistumisen strategioiden toteuttamisessa taajama-alueiden ulkopuolella on haasteensa, sillä siellä ei saata olla riittävää infrastruktuuria hankkeiden tueksi; panee tyytyväisenä merkille eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen liittyvät ennakkoehdot temaattisessa tavoitteessa nro 3 ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja vauhdittamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista; kannattaa Euroopan yrittäjyysalueen palkintoa, jolla pyritään löytämään ja palkitsemaan niitä EU:n alueita, joiden erinomaisissa tulevaisuuteen suuntautuvissa yrittäjyysstrategioissa sovelletaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen kymmentä periaatetta;

25.  pyytää hallintoviranomaisia ottamaan huomioon yksittäisten alueiden ominaispiirteet ja erityisosaamisen erityisesti niillä alueilla, joita vaivaavat alikehittyneisyys, väestökato ja korkeat työttömyysluvut, jotta voidaan edistää sekä perinteisiä että innovatiivisia elinkeinoaloja; kehottaa komissiota laatimaan erityisiä ohjelmia, jotka sisältävät kaikki pk-yrityksiä koskevat kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun osatekijät; palauttaa mieliin vallitsevan sukupuolten välisen kuilun, joka pantiin merkille myös eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa, ja ilmaisee huolensa siitä, että uusia yrityksiä perustavien ja yritystoimintaa harjoittavien naisten osuus on alhainen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisten strategioiden täytäntöönpanoa nuorten ja naisten yrittäjyyden tukemiseksi vihreän kasvun yhteydessä, sillä se on keino sovittaa yhteen talouskasvu, parempi työllisyys, sosiaalinen osallisuus ja ammattimaistuminen sekä toisaalta ympäristökestävyys;

26.  pyytää komissiota perustamaan nykyisillä määrärahoilla osallistavan foorumin pk-yrityksiä koskevien hankkeiden tulosten levittämiseksi ja jakamaan tällä foorumilla myös esimerkkejä hyvistä käytänteistä, joita on sovellettu EAKR:n ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013;

27.  panee merkille, että komission laatimassa oppaassa ”Smart guide to innovation services” korostetaan, että yhteistyössä yhteiskunnan ja talouden sidosryhmien kanssa aluetasolla laadituilla julkisilla tukistrategioilla on suuri merkitys pk-yrityksille suotuisan ympäristön luomisessa ja niiden auttamisessa pysymään kilpailukykyisinä globaaleissa arvoketjuissa;

28.  korostaa niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita pk-yritykset kohtaavat Pariisin ilmastokokouksessa (COP21) äskettäin tehtyihin päätöksiin mukautumisessa ja niiden noudattamisessa;

29.  katsoo, että tukemalla ja kannustamalla pk-yrityksiä oikealla tavalla voidaan löytää innovatiivisia mahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien integroimiseksi;

30.  korostaa, että koska pk-yritykset ovat EU:n suurin työllistäjä, yritysten perustamista olisi helpotettava edistämällä yrittäjätaitoja ja sisällyttämällä yrittäjyys koulujen opetusohjelmiin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa vahvistetulla tavalla, ja korostaa, että erityisesti mikrolainajärjestelmissä asianmukainen koulutus ja liiketoiminnan tuki ovat keskeisen tärkeitä ja tarvitaan erityistä koulusta, jotta voidaan valmistaa nuoria vihreään talouteen;

31.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten kanssa edistämään sellaisen ekosysteemin luomista, johon osallistuu yliopistoja, tutkimuskeskuksia, yhteiskunnan ja talouden sidosryhmiä sekä julkisia laitoksia, jotta voidaan edistää yrittäjätaitoja, ja kannustaa samalla hallintoviranomaisia asettamaan saataville määrärahoja tekniseen apuun, mihin kuuluu myös tieto- ja viestintätekniikan innovatiivinen käyttö pk-yrityksissä; panee tässä yhteydessä lisäksi merkille, että temaattisen tavoitteen nro 11 teknisen avun on hyödytettävä kaikkia yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen kumppanuuksia koskevassa 5 artiklassa tarkoitettuja kumppaneita; kehottaa tämän vuoksi varmistamaan, että alueellisilla pk-yritysten järjestöillä on mahdollisuus hyödyntää temaattisen tavoitteen nro 11 säännöksiä ja valmiuksien lisäämistä koskevia toimia;

32.  korostaa, että ainoastaan noin 25 prosenttia EU:hun sijoittautuneista pk-yrityksistä harjoittaa vientitoimintaa EU:ssa ja että pk-yritysten kansainvälistyminen on prosessi, joka edellyttää tukitoimien toteuttamista myös paikallisella tasolla; kehottaakin komissiota käyttämään enemmän ERI-rahastoja auttaakseen pk-yrityksiä hyödyntämään paremmin tarjotut mahdollisuudet sekä käsittelemään kansainvälisen kaupan asettamia haasteita ja tukemaan pk-yrityksiä lisääntyneeseen kansainväliseen kilpailuun mukautumisesta aiheutuvista kustannuksista ja sen kielteisistä vaikutuksista selviämisessä;

33.  kehottaa komissiota lisäämään pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitettua rahoitusta, kun se valmistelee vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaa koheesiopolitiikkaa;

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0364. (2) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 2. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0198. (4) EUVL C 21 E, 28.1.2010, s. 1. (5) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 7. (6) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0002. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308. (9) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36. (10) EUVL C 218, 30.7.2013, s. 12. (11) EUVL C 415, 20.11.2014, s. 5.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta (2015/2324(INI))

P8_TA(2016)0336 A8-0226/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan, 265 artiklan 5 kohdan ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon 28. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (COM(2015)0366) sekä siihen liittyvän toimintasuunnitelman ja analyysiasiakirjan (SWD(2015)0147),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(3),

–  ottaa huomioon 19. ja 20. joulukuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa koskevasta komission tiedonannosta(4),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin makroaluestrategiasta(5),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n makroaluestrategioiden kehityksestä: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella(6),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman Alppeja koskevasta makroaluestrategiasta(7),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission kertomuksen makroaluestrategioiden hallintotavasta (COM(2014)0284),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon aluepolitiikan panoksesta Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa (COM(2011)0017),

–  ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista ja direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/52/EU,

–  ottaa huomioon tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/370/EY tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (Århusin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Brdossa Sloveniassa 25. ja 26. tammikuuta 2016 pidetyn Alppien aluetta koskevan Euroopan unionin strategian aloituskonferenssin,

–  ottaa huomioon Innsbruckissa 17. syyskuuta 2014 pidetyn Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa käsitelleen sidosryhmien konferenssin,

–  ottaa huomioon Milanossa 1. ja 2. joulukuuta 2014 pidetyn Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa käsitelleen sidosryhmien konferenssin,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 1996 tehdyn neuvoston päätöksen (96/191/EY) Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen solmimiseksi (Alppeja koskeva yleissopimus),

–  ottaa huomioon komission laatiman yhteenvedon Alppien aluetta koskevaa Euroopan unionin strategiaa koskevasta julkisesta kuulemisesta,

–  ottaa huomioon Grenoblessa 18. lokakuuta 2013 hyväksyttyyn Alppien aluetta koskevan eurooppalaisen strategian kehittämistä käsittelevään poliittiseen päätöslauselmaan sisältyvät sidosryhmien näkemykset,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (osasto B – rakenne- ja koheesiopolitiikka) tammikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen makroalueiden uudesta roolista Euroopan alueellisessa yhteistyössä (”New Role of Macro-Regions in European Territorial Cooperation”),

–  ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2009 julkaistun komission valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä” (COM(2009)0147),

–  ottaa huomioon komission innovaatiounionin tulostaulun vuodeksi 2015,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen” (COM(2013)0249),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2014 antaman ohjeen ”Enabling synergies between European Structural and Investment Funds, Horizon 2020 and other research, innovation and competitiveness-related Union programmes”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan investointiohjelmasta (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0226/2016),

A.  katsoo, että sopusointuisen kehityksen edistämiseksi on lujitettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koko EU:ssa;

B.  toteaa, että makroaluestrategiat ovat tällä hetkellä keskeinen keino taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan tavoitteen edistämiseksi; toteaa, että näitä strategioita tuetaan kolmen kiellon periaatteen mukaisesti eli ei uusia säädöksiä, ei uutta rahoitusta eikä uusia toimielimiä;

C.  toteaa, että Alppien aluetta koskeva makroaluestrategia voi auttaa kääntämään taloudellisen taantuman suunnan investoinneilla, jotka kohdistuvat tutkimukseen, innovointiin sekä yrittäjyyden tukemiseen siten, että otetaan huomioon alueen ainutlaatuiset ominaisuudet ja arvot;

D.  toteaa, että makroalueellisten strategioiden tavoitteeksi olisi asetettava eri alueiden yhteisten tavoitteiden saavuttamisen parantaminen vapaaehtoisuuteen ja koordinointiin perustavalla tavalla, joka ei aiheuta lisäsääntelyä;

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos etenee Alppien alueella maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin ja aiheuttaa siten entistä useammin luonnonkatastrofeja, kuten lumivyöryjä ja tulvia;

F.  toteaa, että makroaluestrategioiden tavoitteena on resurssien määrittäminen ja alueiden yhteisen kehityspotentiaalin hyödyntäminen;

G.  toteaa, että makroaluestrategiat edustavat monitasoisen johtamisen mallia, jossa paikallista, alueellista ja kansallista tasoa edustavien sidosryhmien osallistuminen on olennaisen tärkeää strategioiden onnistumisen kannalta; toteaa, että eri makroalueiden välistä yhteistyötä olisi edistettävä, jotta parannetaan toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta unionin tavoitteiden mukaisesti;

H.  toteaa, että makroaluestrategioiden avulla voidaan edistää rajatylittävien strategioiden ja kansainvälisten hankkeiden kehittämistä koko aluetta hyödyttävien yhteistyöverkostojen luomiseksi;

I.  katsoo, että Alppien alueen alueelliset identiteetit ja kulttuuriperintö sekä erityisesti kansankulttuurit ja -perinteet tarvitsevat erityistä suojelua;

J.  ottaa huomioon, että Alppien alueiden hyväksymä alhaalta ylöspäin suuntautuva vahva lähestymistapa on johtanut Alppien aluetta koskevan Euroopan unionin strategian kehittämiseen, ja toteaa, että strategialla pyritään vastaamaan tehokkaasti koko Alppien alueen yhteisiin haasteisiin;

K.  ottaa huomioon, että Alppien alueella on tärkeä rooli jäsenvaltioiden talouskehityksen kannalta ja että se tuottaa lukuisia ekosysteemipalveluita läheisille kaupunki- ja kaupunkiseutualueille;

L.  ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva makrostrategia vaikuttaa noin 80 miljoonaan ihmiseen 48 alueella seitsemässä maassa, joista viisi (Italia, Itävalta, Ranska, Saksa ja Slovenia) on EU:n jäsenvaltioita ja kaksi EU:n ulkopuolisia maita (Liechtenstein ja Sveitsi);

M.  toteaa, että Alppien aluetta koskevan EU:n strategian on sovitettava yhteen ympäristön kestävyys ja talouskehitys luonnonympäristöalueella, joka on myös huomattava matkailukohde;

N.  ottaa huomioon, että väestökato on joidenkin Alppien alueiden suurin ongelma ja etteivät useimmat Alppien alueen asukkaat voi ansaita elantoaan ainoastaan Alpeille suuntautuvasta matkailusta, minkä vuoksi heidän on jatkettava maatalouden, metsätalouden ja muiden ympäristöystävällisten teollisuudenalojen ja palveluiden kehittämistä;

O.  toteaa, että strategiaan kuuluvien alueiden välillä on huomattavia eroja, minkä vuoksi politiikan ja sektoreiden toimintaa on tarpeen koordinoida sekä eri alueiden kesken (horisontaalisesti) että yksittäisten alueiden sisällä (vertikaalisesti);

P.  ottaa huomioon, että Alppien alueella on ainutlaatuisia maantieteellisiä ja luonnollisia ominaispiirteitä ja että se on toisiinsa liittyvistä alueista muodostuva makroalue ja kauttakulkualue, jolla on huomattava kasvupotentiaali; ottaa huomioon, että tarvitaan erityisiä vastauksia haasteisiin, jotka aiheutuvat ympäristöön, väestökehitykseen, liikenteeseen, matkailuun ja energiaan liittyvistä ongelmista sekä kausiluontoisuudesta ja monialaisuudesta; toteaa, että koordinoidulla aluesuunnittelulla voitaisiin saavuttaa parempia tuloksia sekä edistää Alppien ja Alppien laitamilla sijaitsevien alueiden alueellista yhteenkuuluvuutta;

Q.  toteaa, että Alppien alue toimii Euroopan ”vesitornina” ja että vuorten juurilla sijaitsevat alueet saavat kesäisin jopa 90 prosenttia vedestään Alpeilta; ottaa huomioon vesivarojen merkityksen vesivoiman tuotannon, viljelymaiden kastelun, metsien kestävän hallinnan, luonnon monimuotoisuuden ja maiseman säilyttämisen sekä juomaveden saannin kannalta; pitää olennaisen tärkeänä, että Alppien jokien vedenlaatu ja matala vedenkorkeus säilytetään ja löydetään oikeanlainen tasapaino paikallisen väestön etujen ja ympäristöä koskevien tarpeiden välillä;

R.  toteaa, että Alppien aluetta halkovat rajat ja että näiden esteiden purkaminen on välttämätöntä tämän alueen yhteistyölle, henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle ja siten taloudelliselle, sosiaaliselle ja ekologiselle vuorovaikutukselle; toteaa, että Alppien aluetta koskeva strategia tarjoaa myös mahdollisuuden vahvistaa rajatylittävää yhteistyötä, luoda ihmisiä ja taloudellista toimintaa yhdistäviä siteitä ja verkostoja sekä purkaa siten rajoja ja näiden luomia esteitä;

S.  ottaa huomioon, että komissio korostaa Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta antamassaan tiedonannossa, että Alppien läpi kulkevan liikenteen vaikutuksia on vähennettävä Alppien ekologisen perinnön säilyttämiseksi ja että on tärkeää panna täytäntöön strategia, jolla saadaan aikaan entistä terveellisempi ja paremmin säilynyt elinympäristö alueen asukkaille;

T.  ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on perusoikeus ja välttämätöntä erityisesti raja-alueilla taloudellisen, sosiaalisen, alueellisen ja ympäristöllisen yhteenkuuluvuuden sekä vahvan ja kestävän kilpailukyvyn tavoitteiden sekä tasaveroista työllistymismahdollisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

U.  ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva EU:n strategia kattaa sen ytimessä sijaitsevat vuoristoalueet ja Alppien laitamilla sijaitsevat alueet, mukaan lukien suurkaupunkialueet, joita yhdistävät tiivis vuorovaikutus ja toiminnalliset suhteet, mikä vaikuttaa taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen;

V.  toteaa, että alueen suojellut ekosysteemit ja palvelut voivat tarjota perustan laajalle taloudelliselle toiminnalle siten, että korostetaan maa- ja metsätaloutta, matkailua ja energiataloutta ja otetaan huomioon alueen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen;

W.  ottaa huomioon, että Alppien aluetta koskeva Euroopan unionin strategia voi ensimmäisenä vuoristoalueiden makroaluetason strategiana toimia mallina ja inspiraation lähteenä muille EU:n vuoristoalueille;

X.  toteaa, että EU:n aiemmat makroaluestrategiat ovat osoittaneet tämänkaltaiset yhteistyöjärjestelyt onnistuneiksi ja antaneet arvokasta kokemusta uusien makroaluestrategioiden laatimista varten;

Yleisiä huomioita ja hallinto

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa Alppien aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta sekä siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa; katsoo tämän olevan askel eteenpäin kyseisen alueen kehittämiseksi Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan tavoitteen mukaisesti; huomauttaa, että strategialla ja toimintasuunnitelmalla voi olla merkittävä rooli alueen väestökadon ja erityisesti nuorison poismuuton ehkäisemisessä;

2.  korostaa Alppeja koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta saatua arvokasta kokemusta, jossa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat intressit; kehottaa osallistujamaita noudattamaan saavutettuja sopimuksia ja ylläpitämään voimakasta sitoutumista Alppien kestävään kehitykseen ja suojeluun;

3.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) tarjoavat strategialle mahdollisesti huomattavia resursseja sekä monenlaisia välineitä ja vaihtoehtoja; kehottaa parantamaan synergioita ERI-rahastojen ja muiden strategian pilareiden kannalta merkittävien rahastojen ja välineiden, kuten Horisontti 2020 -ohjelman, Verkkojen Eurooppa -välineen, Life-ohjelman, yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan COSME-ohjelman, Interregin Alppeja koskevan ohjelman ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) välisen koordinoinnin ja täydentävyyden edistämiseksi; toteaa, että komission olisi tutkittava, tuottaisivatko näitä rahastoja ja välineitä koskevat Alppien alueen erityishaasteisiin keskittyvät ehdotuspyynnöt mahdollisesti lisäarvoa;

4.  kehottaa komissiota sekä kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä, jotka vastaavat ERI-rahastojen ohjelmien valmistelusta, hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta, korostamaan makroalueellisten hankkeiden ja toimien merkitystä; odottaa yhteistyön lisääntyvän Alppien kannalta merkittävien EU:n toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja strategioiden koordinoinnin tuloksena ja kehottaa Euroopan komissiota valvomaan kyseisten ohjelmien soveltamista käytäntöön päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä täydentävyyden ja lisäarvon maksimoimiseksi; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että asiaankuuluvat asiakirjat ovat helposti sekä Euroopan kansalaisten että jäsenvaltioiden instituutioiden saatavilla, jotta menettely, jota noudatetaan, olisi täysin avoin;

5.  muistuttaa kolmen kiellon periaatteen merkityksestä, sillä makroalueet ovat kehyksiä, joiden perustana on EU:n eri rahoitusvälineiden välisten yhteistyöaloitteiden ja synergioiden tuottama lisäarvo;

6.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja osallistuvia alueita yhdenmukaistamaan mahdollisuuksien mukaan kansallisia ja alueellisia toimintapolitiikkojaan ja rahoitusjärjestelyjään Alppien aluetta koskevan EU:n strategian toimien ja tavoitteiden kanssa; kehottaa niitä lisäksi mukauttamaan hyväksyttyjä toimenpideohjelmiaan sen varmistamiseksi, että strategiaan kuuluvat tulevat hankkeet toteutetaan viipymättä ja että niitä hallinnoivat viranomaiset ottavat asianmukaisesti huomioon strategian painopisteet toimenpideohjelmia toteuttaessaan (esimerkiksi aihekohtaisten ehdotuspyyntöjen, bonuspisteiden tai kohdennettujen määrärahojen avulla); kehottaa edistämään makroalueellista lähestymistapaa ennen vuoden 2020 jälkeen toteutettavaa koheesiopolitiikan uudistamista ja korostaa integroitujen makroalueprojektien ja -toimenpiteiden merkitystä;

7.  kehottaa EIP:tä tarkastelemaan yhdessä komission kanssa mahdollisuuksia luoda Alppien aluetta varten investointijärjestely, joka mahdollistaisi julkisista ja yksityisistä lähteistä saatavan rahoituksen hyödyntämisen; kehottaa luomaan alueelle hankejatkumon investoijien houkuttelemiseksi; kehottaa komissiota, EIP:tä ja osallistujamaita hyödyntämään täysimääräisesti ESIR-rahastoa, jotta alueella rahoitettaisiin kestävää kehitystä ja talouskasvua edistäviä hankkeita ja parannettaisiin makroaluetason työllisyyttä;

8.  korostaa, että tarvitaan asianmukaisia tiedotuskampanjoita, jotka käsittelevät Alppien aluetta koskevaa EU:n strategiaa; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että strategian näkyvyys on riittävän hyvä ja että sen tavoitteista ja tuloksista tiedotetaan riittävästi kaikilla tasoilla, myös rajatylittävillä ja kansainvälisillä tasoilla; kehottaa edistämään koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:n makroalueellisten strategioiden täytäntöönpanossa, erityisesti luonnon ja kulttuuriperinnön hoidossa, kestävien matkailumahdollisuuksien luomiseksi;

9.  kehottaa perustamaan strategian hallintoelimille täytäntöönpanoa tukevan makroaluetason rakenteen täydessä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa; pitää lisäksi myönteisenä parlamentin edustusta sen hallintoelimissä ja katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava strategian täytäntöönpanon valvontaan;

10.  kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisen roolin strategian täytäntöönpanovaiheessa; katsoo, että sen olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti osallistuttava jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa jaettua hallinnointia noudattaen kaikkiin strategiaa koskevien hankkeiden suunnittelu- ja toteuttamisvaiheisiin, jotta voidaan taata makroaluetta koskevien paikallisten ja alueellisten sidosryhmien, kuten viranomaisten, talouselämän edustajien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, tehokas osallistuminen sekä tarvittava koordinointi muiden strategioiden ja EU:n tukemien rahoitusmuotojen kanssa;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan Alppien aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoa objektiivisin kriteerein ja mitattavissa olevien indikaattorien avulla;

12.  kannattaa sekä Alppien alueen kaupunkialueiden että sen maaseutualueiden strategista suunnittelua verkostoitumisen ja yhteisten tavoitteiden edistämiseksi johdonmukaisessa, koordinoidussa ja integroidussa poliittisessa kehyksessä (esimerkiksi kun on kyse uusiutuvasta energiasta, hyvinvoinnista, logistiikasta sekä liike- ja sosiaalialan innovoinnista); kannustaa jakamaan esimerkiksi kestävää matkailua koskevia parhaita käytäntöjä alueiden välillä sekä muita olemassa olevia makroalueellisia strategioita;

13.  vaatii, että päätöksentekomenettelyissä paikallis- ja alueviranomaisilla sekä paikallisilla ja alueellisilla kansalaisyhteiskunnilla on oltava johtava asema hallintoelimissä sekä strategian toiminnasta, teknisistä näkökohdista ja täytäntöönpanosta vastaavissa elimissä siten, että noudatetaan kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta ja monitasohallinnon periaatetta;

14.  katsoo, että investoinnit olisi kohdennettava siten, että terveydenhuolto- ja ensiapupalvelut sekä hätäapu ovat alueen koko väestön saatavilla tasavertaisesti ja tosiasiallisesti erityisesti maaseutualueilla, jotta estetään väestökato;

15.  kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle joka toinen vuosi objektiivisiin kriteereihin ja mitattavissa oleviin indikaattoreihin perustuvan kertomuksen Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta, jotta voidaan arvioida sen toimintaa ja lisäarvoa kasvun ja työpaikkojen lisäämisen, eroavuuksien pienenemisen ja kestävän kehityksen kannalta;

16.  kehottaa osallistujamaita jatkamaan ponnistelujaan energianhankintalähteiden monipuolistamiseksi ympäristö huomioon ottaen; korostaa, että nykyinen, hyvin varhaisessa vaiheessa kehitetty vesivoimainfrastruktuuri tarvitsee kestävyyttä, kilpailukykyä ja uudistamista siten, että otetaan huomioon vesivoimainfrastruktuurien mahdolliset vaikutukset ympäristöön ja geologiaan ja edistetään pieniä (mini, mikro ja pico) voimaloita; korostaa, että vesivarojen yhdennetty hoito ja suojelu ovat yksi Alppien kestävän kehityksen avaintekijöistä ja että paikallisen väestön olisi siksi kyettävä sitoutumaan vesivoimaan ja hyötymään sen luomasta lisäarvosta; kehottaa osallistujamaita edistämään makroalueen toimivia verkostoja, jotta taataan toimitusvarmuus, ja perustamaan järjestelmiä rajatylittävää yhteistyötä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

17.  korostaa tarvetta lujittaa edelleen sosiaalista ulottuvuutta, jotta voidaan varmistaa jatkossakin sellainen kasvumalli, jolla turvataan kestävä kasvu, sosiaalinen osallisuus ja kaikkia koskeva sosiaaliturva etenkin raja-alueilla; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää asettaa painopisteitä ja ryhtyä toimiin kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi;

18.  muistuttaa, että julkisten palvelujen yleistä saatavuutta koskeva periaate on taattava kaikilla EU:n alueilla, erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja liikkuvuuden aloilla ja vammaisten tarpeet on otettava erityisesti huomioon; painottaa, että osallistujamaiden on kannustettava julkisten palvelujen tarjoamiseen liittyvien vaihtoehtoisten ja innovatiivisten ratkaisujen, myös paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin räätälöityjen ratkaisujen, kehittämiseen Alppien alueella; kehottaa siksi osallistujamaita luomaan kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämiseksi; muistuttaa kuitenkin laadukkaiden julkisten palvelujen yleistä saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta koskevista periaatteista;

19.  on huolestunut ekosysteemien rappeutumisesta ja luonnonkatastrofien riskistä Alppien alueen tietyissä osissa; korostaa, että luonnonkatastrofien riskinhallintaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita on sovellettava täysimääräisesti; korostaa, että on kehitettävä ja otettava käyttöön yhteisiä valmiussuunnitelmia rajatylittävän saastumisen torjumiseksi; kehottaa perustamaan yhteisiä nopean toiminnan ryhmiä matkailualueille, jotka kärsivät luonnonmullistuksista, kuten mutavyöryistä, maanvyörymistä ja tulvista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea unionin pelastuspalvelumekanismia entistä enemmän;

Työpaikat, talouskasvu ja innovaatiot

20.  pitää tarpeellisena suojella Alppien alueiden ympäristöperintöä, johon kuuluu laajojen luonnonmaisemien lisäksi uskomattoman monipuolisia ekosysteemejä, jotka vaihtelevat vuoristosta alankoihin ja ulottuvat jopa Välimeren rannikolle ja mahdollistavat siten luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloon perustuvan talousalueen ja biosfäärin; korostaa siksi, että tarvitaan aktiivista synergiaan perustuvaa yhteistyötä maanviljelyn ja muun taloudellisen toiminnan välillä suojelluilla alueilla (Natura 2000 -alueilla, kansallispuistoissa jne.) yhtenäisten matkailutuotteiden kehittämiseksi; korostaa myös vuoristoalueiden ainutlaatuisten elinympäristöjen säilyttämisen ja suojelun tärkeyttä;

21.  korostaa strategian myötä tarjoutuvia tilaisuuksia kehittää alueen työmarkkinoita, joilla on paljon erilaista rajatylittävää työmatkaliikennettä; katsoo, että työntekijöiden pätevyyden lisäämisen ja uusien vihreän talouden työpaikkojen luomisen olisi oltava Alppien strategian ensisijaisia investointikohteita; korostaa kuitenkin, että maatalous-, matkailu-, liike-, käsityö- ja tuotantoalan pk-yritykset, jotka ovat usein perheyrityksiä, kuten pieniä maatiloja ja pieniä jalostusyrityksiä, muodostavat Alppien alueen taloudellisen toiminnan ytimen yhtenäisellä ja kestävällä tavalla ja ovat siten Alppien elin-, kulttuuri- ja luontoympäristön selkäranka; korostaa, että taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia on edelleen monipuolistettava Alppien alueella;

22.  korostaa tarvetta asettaa etusijalle investoinnit digitaaliseen infrastruktuuriin ja pitää tärkeänä varmistaa, että kaukana suurista kaupunkikeskuksista asuvilla ihmisillä on käytettävissään nopeat internetyhteydet nopeasti ja tehokkaasti ja että he voivat siten käyttää digitaalisia palveluja ja verkkopalveluja, kuten verkkokauppaa, ja käyttää digitaalisia markkinointikanavia ja tehdä etätyötä sekä hyödyntää muita mahdollisuuksia siten, että mahdollisuuksien mukaan edistetään vaihtoehtoja fyysiselle matkustamiselle;

23.  katsoo, että innovointi ja uuden teknologian käyttö talouden keskeisillä aloilla, joiden käyttövoimana ovat älykkäät erikoistumisstrategiat ja jotka rahoitetaan olemassa olevista EU:n rahoituslähteistä (esimerkiksi EAKR, ESR, COSME, Horisontti 2020 tai Erasmus+), voisivat auttaa luomaan laadukkaita työpaikkoja strategisilla aloilla, kuten biotieteen, biotalouden, energian, luonnonmukaisten tuotteiden, uusien materiaalien tai sähköisten palvelujen aloilla; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa vahva tuki pk-yrityksille, mikä voisi auttaa kääntämään Alppien alueen nykyisen väestökatosuuntauksen;

24.  kehottaa Alppien alueen jäsenvaltioiden ja alueiden toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan komission kanssa mahdollisuutta toteuttaa seuraavan ohjelmakauden aikana yhteinen toimenpideohjelma (joka perustuu SEUT-sopimuksen 185 artiklaan), jolla edistetään Alppien alueen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan yhdentämistä älykkään erikoistumisen strategioihin sisältyvien vakaiden eurooppalaisten arvoketjujen yhteydessä;

25.  kannustaa julkisia ja yksityisiä yrityksiä, yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja muita asianomaisia sidosryhmiä muodostamaan klustereita ja tekemään yhteistyötä innovoinnin edistämiseksi sekä Alppien alueen ja Alppien laitamilla sijaitsevien alueiden välisten synergioiden hyödyntämisen mahdollistamiseksi; katsoo, että suunniteltujen toimien olisi perustuttava älykästä alueellista erikoistumista koskeviin kansallisiin ja alueellisiin tutkimus- ja innovointistrategioihin, jotta voidaan varmistaa tehokkaammat ja tuloksellisemmat investoinnit;

26.  toteaa, että Alppien aluetta koskevan EU:n strategian onnistumisen kannalta on tärkeää kehittää hankkeita kulttuurialalla ja luovalla alalla toimivia järjestöjä ja laitoksia sekä mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä varten, koska niillä on tärkeä merkitys investoinneille, kasvulle, innovaatiolle ja työllisyydelle ja koska niillä on myös keskeinen rooli kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden turvaamisessa ja edistämisessä;

27.  painottaa, että Alppeja koskevan makroaluestrategian avulla olisi tarjottava mahdollisuuksia säilyttää, pitää yllä ja mukauttaa tarpeen vaatiessa perinteisiä elinkeinomuotoja, kuten maa- ja metsätaloutta sekä käsityöhön perustuvia elinkeinoja, sekä edistettävä innovointia ja tämän alan aloitteiden kehittämistä esimerkiksi EU:n InnoFin-välineen avulla; painottaa tarvetta helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada tukea ja rahoitusta, kun otetaan huomioon niiden rooli työpaikkojen luomisessa;

28.  tähdentää, että alueiden välinen yhteistyö, ennen kaikkea rajatylittävä yhteistyö, on tärkeää koko alueen matkailun edelleen kehittämisen kannalta; kannustaa laatimaan olemassa olevaan luonnon- ja kulttuuriperintöön, kestävään kehitykseen ja innovointiin perustuvia matkailustrategioita; korostaa Alppien alueen erilaisten perinteiden ja tapojen sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista ulottuvuutta, jota olisi tuettava ja pidettävä yllä kaikessa moninaisuudessaan;

29.  panee merkille, että Alppien alueiden petolintu- ja petoeläinkantojen hoitoa ja elvyttämistä toteutetaan kansallisin ja paikallisin toimin, vaikka kyseiset lajit eivät pysähdy hallinnollisille rajoille, ja että eläinten muutto on luonteeltaan rajatylittävä ilmiö; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita kyseiseen elvyttämiseen liittyvien kiistojen välttämiseksi parantamaan eri viranomaisten välistä koordinointia ja edistämään tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotta voidaan parantaa tuotanto- ja laiduneläinten hoitoa ja suojelua osana Alppien aluetta koskevaa strategiaa Alppien suojelua koskevaan yleissopimukseen sisältyvän suuria petoeläimiä ja luonnonvaraisia sorkka- ja kavioeläimiä ja yhteisöjä koskevan toimintaohjelman yhteydessä;

30.  kannattaa matkailutarjonnan monipuolistamista siten, että kehitetään alueellisiin tarpeisiin sopeutettuja ja alueellisia resursseja hyödyntäviä uusia matkailumahdollisuuksia, kuten matkailijoille tarkoitettuja teemapuistoja ja -reittejä, ruoka- ja viinimatkailua sekä kulttuuri-, terveys- ja urheilumatkailua, jotta voidaan pidentää matkailukautta, vähentää infrastruktuureihin kohdistuvaa painetta ja saavuttaa ympärivuotisia työpaikkoja matkailualalla, sekä maaseutumatkailua, jonka tarkoituksena on houkutella maaseutu- ja luontomatkailijoita yöpymään syrjäseutujen hotelleissa, ja parantaa matkakohteiden kilpailukykyä ja kestävyyttä; kannattaa ilmastonmuutokseen paremmin mukautuvan ja ympäristönsuojelun huomioon ottavan uuden matkailutoiminnan edistämistä; korostaa myös tarvetta tukea ja edistää vuoristopelastuspalveluiden yhteensovittamista;

31.  tukee toimia, joilla edistetään liikenneinfrastruktuurin kuormituksen keventämistä porrastamalla koulujen lomia ja niihin liittyviä loma-aikoja, älykkäillä tietulleilla ja matkailupalvelujen tarjoajien kiireisimpinä matkailu- ja ruuhka-aikoina tarjoamilla kannustimilla;

32.  muistuttaa, että on taloudellisesti tärkeää edistää pehmeän ja kestävän matkailutoiminnan kehittämistä koko Alppien alueella, myös järvenranta- ja kylpyläkaupungeissa; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään myös pyöräilyä junamatkailun tai intermodaalisten liikennepalvelujen yhteydessä; muistuttaa parhaita käytäntöjä koskevista matkailufoorumeista, jotka on luotu osana EU:n rahoittamia hankkeita;

33.  toteaa, että yksi ja sama henkilö joutuu usein harjoittamaan erilaista toimintaa kautta vuoden ja toisinaan eri maissa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia kannustamaan ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen toimijoita yhteistyöhön; katsoo, että rajat ylittävään oppimiseen keskittyvään Erasmus+-ohjelmaan liittyisi paljon etuja;

Liikkuvuus ja yhteydet

34.  korostaa, että on tärkeää parantaa osallistujamaiden välisiä liikenne- ja energiayhteyksiä, mukaan luettuina paikallinen, alueellinen ja rajatylittävä liikenne sekä syrjäseuduille suuntautuvat intermodaaliset yhteydet (mukaan lukien suuret kaupunkialueet), myös alueen kehityksen edistämiseksi, sen asukkaiden elämänlaadun parantamiseksi ja uusien asukkaiden houkuttelemiseksi alueille; kehottaa arvioimaan samalla, voidaanko nykyisiä verkostoja uudistaa ja/tai laajentaa siten, että parannetaan Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) täytäntöönpanoa; korostaa ”älykkään” infrastruktuurin rakentamisen merkitystä; katsoo, että vastarakennetuista infrastruktuureista olisi tultava todellisia ”teknologiakäytäviä”, joiden sisälle voidaan rakentaa kaikki erillinen infrastruktuuri, kuten sähkö- ja puhelinlinjat, laajakaista- ja ultralaajakaistayhteydet, kaasuputket, valokuituverkot ja vesijohdot;

35.  kehottaa noudattamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa Alppien liikenne- ja ympäristöpolitiikan tulevassa suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; korostaa näin ollen tarvetta asettaa etusijalle siirtyminen liikennemuodosta toiseen, jotta erityisesti rahtiliikenne siirtyisi maanteiltä raiteille, ja kehottaa komissiota tukemaan tätä siirtymää; kehottaa lisäksi käyttämään maantieliikenteestä saatuja tuloja tehokkaan ja ympäristöystävällisen rautateiden matkustaja- ja rahtiliikenteen kehittämisen ja toimeenpanon edistämiseen sekä melun ja ympäristön saastumisen vähentämiseen; panee merkille potentiaalisia hankkeita muun muassa liikenteen hallinnan, teknisen innovoinnin ja yhteentoimivuuden aloilla; kehottaa myös laajentamaan olemassa olevaa Alppien alueen infrastruktuuria, mukaan lukien laadukkaat intermodaaliset ja yhteentoimivat järjestelmät; korostaa, että on tärkeä varmistaa yhteydet ja saavutettavuus kaikille alueen asukkaille;

36.  pitää tärkeänä, että liikennereitit yhdistetään Euroopan muihin osiin ja TEN-T-käytäviin siten, että olemassa olevaa infrastruktuuria hyödynnetään optimaalisesti; muistuttaa, että vuoristoinen pinnanmuodostus on edelleen unionin kansalaisten lähentymisen este ja että unioni on sitoutunut lisäämään rajatylittävän liikenneverkkoinfrastruktuurin rahoitusta; kehottaa siksi osallistujamaita keskittämään ponnistelunsa sellaisten täydentävien hankkeiden toteuttamiseen ja suunnitteluun, jotka ovat kestäviä ja osallistavia, samalla kun nykyinen TEN-T-verkko yhdistetään ja sitä kehitetään;

37.  kiinnittää huomiota siihen, ettei vuoristoalueilla eikä niiden ja lähialueiden välillä ole toimivia ja saastuttamattomia yhteyksiä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset puhtaille, vähäpäästöisille ja paremmille paikallisille ja alueellisille yhteyksille erityisesti raideverkon osalta yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi näillä alueilla; kannustaa Alppien alueelle asumaan asettumiseen ja edistää sitä;

38.  kehottaa makroalueellisen strategian osallistujamaita ottamaan huomioon rajatyöntekijöiden erityisolosuhteet ja laatimaan Alppien makroalueen rajatyöntekijöitä koskevia sopimuksia;

39.  kannattaa innovatiivisten paikallisten kutsuliikennemuotojen, myös älykkään liikennetiedon, liikenteenhallinnan ja telematiikan sekä multimodaalisuuden, kehittämistä; kehottaa myös harkitsemaan tämän alan toimintojen mahdollista jakamista alueiden välillä;

40.  korostaa, että vuoristoalueilla ei ole toimivia digitaalisia yhteyksiä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita luomaan edellytykset paremmille alueellisille ja paikallisille yhteyksille elämänlaadun parantamiseksi ja uuden toiminnan kehittämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi näillä alueilla ja kannustaakseen niille asumaan asettumiseen;

41.  korostaa, että on tärkeää tehdä julkisia investointeja vuoristoalueisiin, jotta voidaan korjata markkinahäiriö digitaalisten yhteyksien tarjoamisessa näille alueille; korostaa aukottoman ja kattavan laajakaistaverkon merkitystä vuoristoalueilla syrjäisten asuin- ja talousalueiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia tämän ongelman ratkaisemiseksi;

Ympäristö, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos ja energia

42.  pitää tärkeänä luonnon monimuotoisuuden suojelua ja edistämistä Alppien alueella; kehottaa yhteisiin ponnistuksiin sen suojelua ja ylläpitämistä koskevien innovatiivisten toimien toteuttamiseksi sekä tutkimaan perusteellisesti suurten petoeläinten roolia ja sopeutustoimenpiteiden mahdollista käyttöönottoa; kehottaa myös noudattamaan täysin yhteisön säännöstöä, joka koskee ympäristön, luonnon monimuotoisuuden, maaperän ja vesistön suojelua; pitää tärkeänä varmistaa, että on ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, joilla vältetään päällekkäisyys jo olemassa olevien sääntelyaloitteiden kanssa;

43.  korostaa, että Alppien makroalue tarjoaa mittavia mahdollisuuksia kokeilla innovatiivisia ratkaisuja, mikä voisi tehdä siitä ainutlaatuisen kiertotalouden kokeilulaboratorion; aikoo ehdottaa vuoden 2017 talousarviomenettelyyn pilottihanketta, jolla selvitetään tämän alueen mahdollisuuksia kehittää kiertotalouteen liittyviä erityisiä strategioita, esimerkiksi tuotannon, kulutuksen ja jätehuollon aloilla;

44.  pitää tärkeänä oman energiantuotannon edistämistä, energiatehokkuuden parantamista ja alueen kaikkein tehokkaimpien uusiutuvien energialähteiden, vesi-, aurinko- ja tuulienergian ja maalämmön, kehittämisen tukemista sekä nimenomaan Alpeille ominaisten uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen edistämistä; panee merkille lämmityksessä käytettävien erityyppisten polttoaineiden vaikutuksen ilmanlaatuun; kannattaa metsästä saatavan puun kestävää käyttöä siten, ettei nykyistä metsäalaa pienennetä, mikä on tärkeää vuoriston ekosysteemin tasapainon kannalta sekä lumivyöryiltä, maanvyörymiltä ja tulvilta suojautumiseksi;

45.  korostaa, että on kiireellisesti kehitettävä uusia strategioita kansanterveyttä koskevia huolenaiheita aiheuttavien ilmansaasteiden sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi erityisesti makroalueen teollistuneilla ja tiheämmin asutuilla alueilla siten, että samalla selvitetään nykyiset saastelähteet ja valvotaan tarkasti saastepäästöjä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan Pariisin COP21-kokouksen tavoitteiden mukaista kestävää liikennepolitiikkaa ja tukemaan ekosysteemipalveluiden säilyttämistä ja ylläpitoa kaikkialla Alppien makroalueella;

46.  korostaa energiansiirtoinfrastruktuurin merkitystä ja tukee älykkäitä energian jakelu-, varastointi- ja siirtojärjestelmiä sekä investointeja sähkön ja kaasun tuotannon ja siirtämisen energiainfrastruktuuriin TEN-E-verkon mukaisesti ja energiayhteisön etua koskevien hankkeiden luettelossa olevien konkreettisten hankkeiden toteuttamiseksi; pitää tärkeänä paikallisten ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä, jotta vähennetään riippuvuutta tuonnista; kehottaa edistämään hajautettua/omaa energiantuotantoa ja parantamaan energiatehokkuutta kaikilla aloilla;

47.  kehottaa osallistujamaita yhteisiin ponnisteluihin maankäytön suunnittelun ja yhdennetyn aluehallinnon toteuttamisessa, ja ottamaan siihen mukaan alueella toimivia monia sidosryhmiä (kansalliset viranomaiset, alue- ja paikallisviranomaiset, tiedeyhteisö, kansalaisjärjestöt jne.);

48.  kehottaa vahvistamaan entisestään World Glacier Monitoring Service -palvelun yhteydessä tehtävää työtä ja yhteistyötä, ottaen huomioon Pariisin COP21-kokouksessa äskettäin tehdyt päätökset ja sen jälkeen noudatettavan strategian;

49.  on huolissaan, että ilmastonmuutos ja lämpötilojen nousu ovat vakava uhka korkealla elävien lajien eloonjäämiselle ja että jäätiköiden sulaminen on myös huolestuttavaa, koska sillä on suuri vaikutus pohjavesivarantoihin; kehottaa laatimaan laajamittaisen kansainvälisen suunnitelman, jolla torjutaan jäätiköiden sulamista ja vastataan ilmastonmuutokseen kaikkialla Alppien alueella;

50.  kehottaa osallistujamaita jatkamaan ponnistelujaan energialähteiden monipuolistamiseksi ja käytettävissä olevien uusiutuvien energiamuotojen, kuten aurinko- ja tuulienergian, kehittämiseksi energiantuotannon yhdistelmissä; korostaa, että vesivoimalat ovat kestävän kehityksen mukaisia ja kilpailukykyisiä; kehottaa osallistujamaita edistämään toimivien sähköverkostojen luomista makroalueelle;

51.  korostaa, että energianhankintalähteiden monipuolistaminen ei pelkästään paranna makroalueen energiavarmuutta vaan lisää myös kilpailua, mistä on merkittävää hyötyä alueen talouskehitykselle;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Alppien aluetta koskevaan Euroopan unionin strategiaan osallistuvien maiden (Ranska, Italia, Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Saksa ja Slovenia) hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303. (4) EUVL C 32, 28.1.2016, s. 12. (5) EUVL C 19, 21.1.2015, s. 32. (6) EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 1. (7) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 117.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset (2015/2341(INI))

P8_TA(2016)0337 A8-0221/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 41 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 11. ja 12. marraskuuta 2015 perustetun Afrikka-hätärahaston vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi (Afrikka-hätärahasto),

–  ottaa huomioon Valletan huippukokouksessa hyväksytyn yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1), siihen myöhemmin tehdyt tarkistukset ja sen liitteen I c (monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020) yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (EKR) mukaisesti,

–  ottaa huomioon unionin talousarviolle puitteet muodostavan monivuotisen rahoituskehyksen vuosiksi 2014–2020 ja sen otsakkeen 4 (Globaali Eurooppa),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa vuonna 2015,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020” (SWD(2015)0182) ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin vastaava sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2016–2020,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman vuodelta 1995, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman vuodelta 1994 ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8‑0221/2016),

A.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston allekirjoitti komission puheenjohtaja 25 jäsenvaltion sekä Norjan ja Sveitsin kanssa, että eurooppalaiset ja afrikkalaiset kumppanit käynnistivät sen Valletan muuttoliikehuippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen päätavoitteena on auttaa tukemaan alueiden vakautta ja hallitsemaan muuttoliikettä paremmin; ottaa huomioon, että tarkemmin sanottuna Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja kehitystä;

B.  toteaa, että kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus on edelleen unionin kehityspolitiikan ohjenuora ja humanitaarista apua koskevalla eurooppalaisella konsensuksella vahvistetaan humanitaarisen avun perusperiaatteet; ottaa huomioon, että rauha on todettu kehityksen kannalta olennaisen tärkeäksi uudessa vuoteen 2030 ulottuvassa kestävän kehityksen toimintaohjelmassa ja että rauha ja oikeudenmukaisuus on otettu kestävän kehityksen tavoitteeksi (SDG) nro 16; toteaa, että unionin ja sen humanitaaristen kumppanien on voitava varmistaa tarpeiden mukainen apu ja suojelu noudattaen humanitaarisen toiminnan puolueettomuuden, tasapuolisuuden, humaanisuuden ja riippumattomuuden periaatteita, jotka sisältyvät kansainväliseen oikeuteen sekä erityisesti kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen;

C.  ottaa huomioon, että Afrikan väestö kasvaa edelleen erittäin nopeasti ja syntyvyys laskee hitaasti, mikä johtaa lähitulevaisuudessa työikäisten nuorten määrän voimakkaaseen kasvuun ja tuottaa mahdollisesti huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia etuja; toteaa, että nuorille tarjottava koulutus ja osaaminen, joita he tarvitsevat mahdollisuuksiensa hyödyntämisessä, sekä työllistymismahdollisuuksien luominen ovat keskeisiä tekijöitä alueen vakauden, kestävän talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämiseksi;

D.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto on tarkoitettu kehitysvälineeksi, johon kootaan yhteen resursseja eri avunantajilta, jotta unioni voi reagoida nopeasti, joustavasti, täydentävästi, avoimesti ja yhteisesti mahdollisen hätätilanteen eri osatekijöihin;

E.  toteaa, että 1,5 miljardia ihmistä elää epävakailla konfliktialueilla ympäri maailmaa ja että epävakaat valtiot ja hallitsemattomat alueet laajenevat, jolloin monet jäävät alttiiksi köyhyydelle, laittomuudelle, rehottavalle korruptiolle ja väkivallalle; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, jotta voidaan auttaa kolmella Afrikan alueella (Afrikan sarvi, Sahel ja Tšad-järven laakso, Pohjois-Afrikka) sijaitsevia 23:a maata, joiden joukossa on Afrikan epävakaimpia maita, joihin muuttoliike vaikuttaa siten, että ne ovat alkuperä-, kauttakulku- tai kohdemaita tai kaikkia kolmea, ja jotka hyötyvät eniten tällaisesta unionin rahoitusavusta; panee merkille, että myös tukikelpoisten maiden naapurimaat Afrikassa voivat hyötyä tapauskohtaisesti hätärahaston hankkeista, joilla on alueellinen ulottuvuus, jotta voidaan ehkäistä alueellisia muuttovirtoja ja niihin liittyviä rajat ylittäviä haasteita;

F.  ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston avulla pyritään torjumaan sääntelemättömän muuttoliikkeen ja muuton perussyitä alkuperä-, kauttakulku ja kohdemaissa seuraavien viiden ensisijaisen alan avulla: 1) muuttoliikkeen hyödyt kehitykselle, 2) laillinen muuttoliike ja liikkuvuus, 3) suojelu ja turvapaikka-asiat, 4) sääntelemättömän muuttoliikkeen ehkäiseminen ja torjunta sekä 5) palauttaminen, takaisinottaminen ja uudelleenkotouttaminen;

G.  panee merkille, että unionin maksuosuus on 1,8 miljardia euroa ja että sen lisäksi komissio voi käyttää myös vastaavan määrän unionin jäsenvaltioilta ja muilta avunantajilta peräisin olevia varoja; ottaa huomioon, että Afrikka-hätärahaston tarkoituksena on täydentää sen piiriin kuuluville maille annettavaa unionin nykyistä apua yli kymmenen miljardin euron määrään asti vuoteen 2020 mennessä ja että sen tavoitteena on tukea osallistavaa ja kestävää talouskasvua;

H.  toteaa, että vuonna 2014 perustettiin kaksi erityisrahastoa, Bekou-rahasto, jossa keskitytään Keski-Afrikan tasavallan vakauttamiseen ja jälleenrakentamiseen ja joka on tuottanut hyviä tuloksia, sekä Madad-rahasto, jonka avulla pyritään vastaamaan Syyrian kriisiin;

I.  ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2014 julkaistussa YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) kansainvälistä väestö- ja kehityskonferenssia vuoden 2014 jälkeen koskevassa maailmanlaajuisessa raportissa (”ICPD Beyond 2014 Global Report”) korostetaan, että väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten ja nuorten suojelun on oltava painopisteenä kansainvälisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa;

J.  ottaa huomioon, että erityisrahastot ovat osa tilapäisiä toimia, mikä osoittaa unionin rahoituskehyksen varojen niukkuuden ja rajallisen joustavuuden, mutta ne ovat tärkeitä, jotta voidaan reagoida nopeasti ja kattavasti humanitaarisiin kriiseihin, pitkäkestoiset kriisit mukaan luettuina;

K.  ottaa huomioon, että unioni tukee edelleen pyrkimyksiä panna tehokkaasti täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ja sen jälkeen annetut naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat päätöslauselmat;

Määrärahat ja talousarvionäkökohdat

1.  palauttaa mieliin, että määrärahojen osoittamisessa on tyypillisesti kolme vaihetta: varojen myöntäminen, sitominen ja suorittaminen/maksu; huomauttaa kuitenkin, että aikaisemmista erityisrahastoista on otettava opiksi; pitää valitettavana, että toistaiseksi jäsenvaltioiden maksamat rahoitusosuudet ovat olleet liian pieniä ja vastaavat vain pientä murto-osaa unionin rahoitusosuudesta, joten ne ovat kaukana virallisesta sitoumuksesta, koska huhtikuussa 2016 niiden kokonaismäärä oli vain 81,71 miljoonaa euroa (eli 4,5 prosenttia suunnitelluista 1,8 miljardista eurosta); vaatii, että varojen myöntämisestä ja sitomisesta on edettävä niiden maksuun; muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että tehokkaalle avulle on ominaista oikea-aikainen ja ennakoitava rahoitus, ja kehottaa nopeuttamaan näiden varojen maksamista;

2.  pitää tervetulleena aikomusta maksaa varoja hätätilanteissa nopeammin ja joustavammin ja yhdistää eri rahoituslähteitä muuttoliike- ja pakolaiskriisin ja sen monien ulottuvuuksien käsittelemiseksi; kritisoi sitä, että komissio on suunnannut määrärahoja pois perussäädöksiin sisältyvistä tavoitteista ja periaatteista kanavoidakseen ne hätärahaston kautta, sillä tämä on vastoin varainhoitosääntöjä ja lisäksi vaarantaa unionin pitkän aikavälin toimintapolitiikkojen onnistumisen; vaatii sen vuoksi käyttämään uusia määrärahoja aina kun se on mahdollista ja ilmoittamaan varojen alkuperän ja kohteen täysin avoimesti;

3.  panee merkille, että ulkoisten toimien alalla unionin erityisrahastot on suunniteltu pääasiassa nopean toiminnan mahdollistamiseksi erityisessä hätätilanteessa tai sen jälkeisessä kriisissä luomalla vipuvaikutusta jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien rahoitusosuuksille ja lisäämällä unionin toimien maailmanlaajuista näkyvyyttä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden ei pitäisi lyödä laimin tavoitettaan nostaa virallisen kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL); kehottaa jäsenvaltioita näin ollen noudattamaan sitoumuksiaan sekä virallisen kehitysavun 0,7 prosentin tavoitteen osalta että niiden Afrikka-hätärahastoa koskevan maksuosuuden osalta;

4.  korostaa vapaaehtoisten maksuosuuksien volatiliteettia ja pyytää, että jäsenvaltiot pitävät lupauksensa antaa nopeasti ja tosiasiallisesti varoja unionin rahoitusosuuden verran, jotta hätärahasto voi käyttää potentiaalinsa, eivätkä tyydy äänioikeuden saamiseksi strategisessa hallintoneuvostossa vaadittuun vähimmäisosuuteen;

5.  pitää valitettavana, että erityisrahastojen käyttö johtaa budjettivallan käyttäjän ohittamiseen ja vaarantaa talousarvion yhtenäisyyden; toteaa, että tämän tilapäisen rahoitusvälineen perustaminen merkitsee vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen alimitoituksen tunnustamista; muistuttaa, että 85 prosenttia unionin talousarviosta muodostuu jäsenvaltioiden maksuosuuksista; katsoo, että erityisrahaston perustaminen merkitsee käytännössä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistamista jäsenvaltioiden maksuosuuksia korottamalla; korostaa näin ollen, että rahoitusvälineiden perustamisen unionin talousarvion ulkopuolelle on jäätävä poikkeustoimenpiteeksi; pitää valitettavana, että parlamentti ei ole edustettuna strategisessa hallintoneuvostossa, vaikka huomattava osa varoista tulee unionin talousarviosta; kehottaa pyytämään budjettivallan käyttäjää osallistumaan strategiseen hallintoneuvostoon;

6.  panee merkille, että tällä hetkellä unionin rahoitusosuus Afrikka-hätärahastoon saadaan pääasiassa 11:nnestä Euroopan kehitysrahastosta; korostaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin, koska unionin talousarviossa ja monivuotisessa rahoituskehyksessä ei ole tarpeeksi resursseja ja joustavuutta, joita tarvitaan tällaisten kriisien eri ulottuvuuksiin vastaamiseksi nopeasti ja kattavasti; kehottaa unionia sopimaan kokonaisvaltaisemmasta ratkaisusta tänä vuonna suoritettavan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen ja vuonna 2016 tehtävän rahoitusvälineiden tarkistuksen yhteydessä, jotta unionin talousarviosta saatavan humanitaarisen ja kehitysavun tehokkuutta ja reaktiivisuutta voidaan lisätä;

7.  kehottaa erityisesti tarkistamaan asianmukaisella tavalla enimmäismäärää, jotta kriisimekanismit voidaan sisällyttää monivuotiseen rahoituskehykseen talousarvion yhtenäisyyden palauttamiseksi; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen lisäisi talousarvion varmuutta sekä demokraattista ja oikeusvarmuutta; korostaa lisäksi tarvetta tarkistaa varainhoitosääntöjä unionin talousarviovarojen hallinnoinnin helpottamiseksi sekä synergian lisäämiseksi unionin talousarvion, EKR:n ja kahdenvälisen yhteistyön välillä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta parannetaan kehitysrahoituksen vaikuttavuutta ja pohjustetaan EKR:n sisällyttämistä unionin talousarviorakenteeseen säilyttäen samalla vuodesta 2021 alkavalle kaudelle suunniteltu resurssien taso; kehottaa komissiota toteuttamaan välittömiä toimia budjettivallan käyttäjän osallistumisen lisäämiseksi ja erityisrahastojen ja muiden mekanismien mukauttamiseksi paremmin varainhoitosääntöihin erityisesti sisällyttämällä ne unionin talousarvioon;

8.  toteaa, että Euroopan parlamentti on osoittanut olevansa vastuullinen budjettivallan käyttäjä hyväksyessään hätärahastovarojen vapauttamisen; pitää kuitenkin valitettavana, että hätärahoitusvälineiden määrän moninkertaistuminen johtaa yhteisömenetelmän hylkäämiseen; vakuuttaa haluavansa pitää kiinni unionin talousarvion perustavanlaatuisista periaatteista ja erityisesti talousarvion yhtenäisyydestä ja yhteispäätöksistä; katsoo, että nyt olisi kaikkein tärkeintä suunnitella uudelleen unionin toimintavalmiudet laajamittaisissa kriiseissä erityisesti niiden talousarviovaikutusten osalta; asettaa ehdoksi sille, että se antaa suostumuksensa tuleviin kriisivälineitä koskeviin ehdotuksiin, näiden vaikutusten sisällyttämisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin, joka on määrä toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä;

9.  panee merkille, että lisärahoitusta on saatu muista unionin rahoitusvälineistä, esimerkiksi 125 miljoonaa euroa kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI), 50 miljoonaa euroa humanitaarisen avun välineestä ja 200 miljoonaa euroa Euroopan naapuruusvälineestä (ENI);

10.  panee merkille, että unionin koko 1,8 miljardin euron rahoitusosuudesta vain EKR:n varauksesta saatavat miljardi euroa ovat täydentäviä omia varoja; on huolissaan siitä, että hätärahaston rahoitus saatetaan panna täytäntöön muiden kehitystavoitteiden kustannuksella; muistuttaa, että hätärahastovälineellä olisi täydennettävä jo olemassa olevia välineitä, ja kehottaa komissiota varmistamaan nykyisten hätärahastoon liittyvien budjettikohtien käyttöä ja niiden määrärahojen määrää koskevan avoimuuden ja vastuullisuuden;

11.  korostaa painokkaasti, että EKR:n ja virallisen kehitysavun varat on käytettävä vastaanottavan maan taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, keskittyen erityisesti erityisrahaston perustamispäätöksessä määritettyihin kehityshaasteisiin; korostaa, että kehitys ei ole mahdollista ilman turvallisuutta; ei hyväksy EKR:n ja virallisen kehitysavun varojen käyttöä muuttoliikkeen hallintaan tai muiden sellaisten toimien valvontaan, joilla ei ole kehitystavoitteita;

Vähiten kehittyneiden maiden rahoittaminen

12.  korostaa, että EKR:n käyttö Afrikka-hätärahaston rahoittamiseen saattaa vaikuttaa apua saaviin Afrikan maihin, jotka eivät kuulu hätärahaston piiriin, ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin;

13.  toteaa virallisen kehitysavun jatkuvan merkityksen vähiten kehittyneille maille ja pitää erittäin valitettavana, että siitä huolimatta vuosi 2014 oli toinen peräkkäinen vuosi, jona niiden saaman kehitysavun jo ennestään alhainen taso aleni, ja että niille osoitetun avun osuus on alimmillaan kymmeneen vuoteen; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että apua ei ohjata pois köyhimmiltä mailta nykyisten kriisien kustannusten kattamiseksi;

Kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen rooli

14.  katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi osallistuttava muuttajien kauttakulku- ja alkuperämaissa paikallisten julkisten palveluiden (sosiaalipalvelut, terveydenhuolto, koulutus, ravinto, kulttuuri), poliittisen osallistumisen ja hallinnon kehittämiseen erityisesti yhteisöperustaisten hankkeiden kautta; katsoo, että rahaston olisi osallistuttava työllisyyden kehittämiseen paikallisilla aloilla ottaen huomioon ihmisoikeudet ja ympäristön; katsoo, että tässä yhteydessä on kuultava paikallishallinnon viranomaisia täysivaltaisina kumppaneina, kunhan saadaan täydelliset takeet tehokkuudesta ja hyvästä hallintotavasta avun tehokkuutta koskevien periaatteiden mukaisesti, ja että niiden olisi myös kannettava päävastuu paikallisesti tuotettavista julkisista palveluista; katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla, kansalaisjärjestöillä, kansainvälisillä järjestöillä ja maastamuuttajayhteisöillä olisi oltava täydentävä ja keskeinen rooli ehkäistäessä muuttoliikkeen perimmäisiä syitä ja parannettaessa paikallisia palveluita;

15.  palauttaa mieliin, että alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt ovat luonnollisia kumppaneita vaikuttavassa kehityspolitiikassa ja että jatkuva vuoropuhelu kansallisten viranomaisten ja paikallisyhteisöjen kanssa on välttämätöntä, jotta voidaan määritellä yhteiset strategiat ja painopisteet ja omaksua rahaston toteutuksessa näyttöön perustuva lähestymistapa erityisesti valtioissa, joissa ei ole riittäviä takeita hyvästä hallintotavasta ja avoimuudesta; kehottaa noudattamaan toissijaisuus- ja vastuuperiaatteita myös tällä toiminnan alalla; tähdentää, että paikallishallintoelinten, paikallisen kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen olisi oltava vahvasti mukana Afrikka-hätärahaston suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheissa; kehottaa komissiota selventämään kuulemismenettelyjä kyseisten sidosryhmien kanssa ja virallistamaan ne, jotta voidaan varmistaa ryhmien tehokas osallistuminen toimintakomiteoissa käytäviin keskusteluihin selkeiden ja avointen kelpoisuusperusteiden mukaisesti;

16.  korostaa, että on tärkeää varmistaa rahoituksen parempi tasapaino edunsaajamaiden hallitusten ja erityisesti niiden luotettavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä, jotka yleensä ovat tietoisempia tukea kaipaavista yhteiskunnallisista epäkohdista;

17.  pitää tärkeänä ihmisiin ja yhteisöön keskittyvää lähestymistapaa selviytymiskykyyn ja katsoo ehdottomasti, että hätärahaston olisi keskityttävä talouskehityksen lisäksi ruohonjuuritason hankkeisiin, joiden nimenomaisena tavoitteena on parantaa palvelujen laatua, tasa-arvoisuutta ja yleistä saatavuutta sekä koulutusta paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä vastata heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin;

Avoimuus ja selkeys pyrittäessä saavuttamaan tavoitteet paremmin

18.  panee merkille nykyisen pakolaiskriisin monimutkaisuuden ja moniulotteisuuden; varoittaa kuitenkin vakavasta riskistä, joka liittyy unionin kehitysavun väärinkäyttöön erityisesti konfliktimaissa, joissa turvallisuutta, muuttoliikettä ja kehitystä koskevat kysymykset liittyvät tiiviisti toisiinsa; toteaa, että Afrikka-hätärahastoon kuuluvat hankkeet on perustettu käyttäen lähinnä kehitystarkoituksiin tarkoitettuja lähteitä, joten hankkeilla on oltava kehitystavoitteita; korostaa, että tiettyjen maiden turvallisuusvalmiuksien lujittamiseen tähtäävät hankkeet on suunniteltava niin, että niiden lopulliset tulokset keskittyvät edunsaajamaiden köyhyyden vähentämiseen sekä vakauteen;

19.  muistuttaa komissiota ja viranomaisia, joille on annettu suoraan tehtäväksi hätärahaston hallinnointitehtäviä, että EKR:stä saatava ja muu kehitysrahoitus on käytettävä yksinomaan kehitysapuun kohdistuviin toimiin; pyytää komissiota antamaan nimenomaiset takeet varojen tällaisesta käytöstä ja varmistamaan niiden käyttöä koskevan säännöllisen ja kattavan raportoinnin;

20.  painottaa, että SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaan unionin talousarviosta ei voida suoraan rahoittaa menoja, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, mutta siinä ei nimenomaisesti suljeta pois rauhanturvaoperaatioita, joilla on kehitystavoitteita; muistuttaa lisäksi, että SEUT-sopimuksen 209 ja 212 artiklassa ei nimenomaisesti suljeta pois valmiuksien kehittämistä turvallisuusalalla;

21.  kehottaa komissiota, strategista hallintoneuvostoa ja toimintakomiteaa keskittymään ensisijaisesti valmiuksien luomiseen, vakauteen ja rauhaan, paikallisen väestön hyvinvointiin ja voimaannuttamiseen, ihmisoikeuksien edistämiseen, suojeluun ja toteuttamiseen sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen erityisesti naisille ja nuorille;

22.  korostaa painokkaasti, että unionin kehityspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on oltava SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti köyhyyden vähentäminen ja poistaminen; pitää näin ollen valitettavana, että vaikka unionin maksuosuus hätärahastoon hoidetaan käyttäen pääosin virallisen kehitysavun resursseja, tämä rahoitusmekanismi ei keskity pelkästään kehitystä tukeviin tavoitteisiin; korostaa, että hätärahastossa on tehtävä selkeä, avoin ja välitettävissä oleva ero kehitystoimien määrärahojen sekä toisaalta muuttoliikkeen hallintaan, rajavalvontaan ja kaikkiin muihin toimiin liittyvien määrärahojen välille; korostaa, että virallisen kehitysavun vähentäminen niin, että äärimmäisen köyhyyden torjuntaan käytetään vähemmän varoja, vaarantaisi kansainvälisessä kehityksessä aikaan saadun huomattavan edistymisen ja olisi uhka äskettäin hyväksytyille kestävän kehityksen tavoitteille;

Unionin politiikan johdonmukaisuus ja sitoutuminen ihmisoikeuksiin

23.  kehottaa unionia toimimaan kansainvälisessä kehitysyhteistyössä johdonmukaisemmin, koska unionin ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sitoumustensa mukaisesti ja toisaalta noudatettava ulkopolitiikassaan ja Afrikan alueelle suunnatuissa välineissään yleistä johdonmukaisuutta erityisesti unionin ja AKT:n väliseen Cotonoun sopimukseen kuuluvan yhteisen hallinnoinnin yhteydessä; katsoo viimeksi mainitun näkökulman yhteydessä, että hätärahastossa olisi otettava huomioon kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate ja kaikkien kehitystoimintaan osallistuvien sidosryhmien välisen täydentävyyden periaate ja vältettävä mahdolliset ristiriidat kehitystavoitteiden sekä humanitaarisen ja turvallisuus- ja muuttoliikepolitiikan välillä; toivoo, että sääntelyn parantamista koskeva paketti lisää kestävään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta siten, että kehitys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon kaikissa vaikutustenarvioinneissa;

24.  palauttaa mieliin, että hätärahastosta rahoitettaviin hankkeisiin annettavaa kehitysapua koskevat säännöt ja perusteet on asetettava yhteisten arvojen ja etujen mukaisesti ja erityisesti on kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä, että turvallisuusyhteistyötä, muuttoliikkeen hallintaa sekä ihmiskauppaa ja ‑salakuljetusta koskevaan unionin politiikkaan olisi sisällytettävä erityisiä säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ottaen erityisesti huomioon naisten, hlbti-ihmisten, lasten, vähemmistöjen ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet; muistuttaa, että unionin on edistettävä uskontoon, vakaumukseen, sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumista;

25.  toteaa, että erityisrahastojen on edistettävä edunsaajamaissa rauhan aikaansaamista ja hallinnon vahvistamista koskevia pitkän aikavälin tavoitteita; korostaa tarvetta arvioida huolellisesti ja järjestelmällisesti unionin Afrikka-hätärahastosta rahoitettavien toimien vaikutusta humanitaarisen avun toimittamiseen; painottaa, että hätärahasto ei saisi heikentää unionin pitkän aikavälin kehitysyhteistyötä; korostaa, että pitkän ja lyhyen aikavälin hankkeiden omavastuullisuus ja täydentävyys on varmistettava, turvattava ja sovitettava yhteen unionin nykyisten Sahelia, Guineanlahtea, Afrikan sarvea ja Pohjois-Afrikkaa koskevien alueellisten ja maakohtaisten strategioiden kanssa; korostaa, että on tehtävä perusteellinen maata ja alaa koskeva analyysi, jotta varat voidaan jakaa hyvin ja kehittää tiiviitä kumppanuuksia monien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa; on tyytyväinen hätärahastoon sisällytettyyn tutkimuskomponenttiin ja pitää sitä tilaisuutena luoda kehitysmahdollisuuksia ja synergiaa unionin ja kyseisten maiden välillä;

Tavoitteet ja seuranta

26.  kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti, kuinka Afrikka-hätärahaston varoja käytetään ja mihin ne osoitetaan, sekä lisäämään parlamentin hätärahastoa koskevaa valvontavaltaa; kehottaa neuvostoa ja komissiota erityisesti tiedottamaan säännöllisesti sekä unionin että Afrikan maiden toteuttamista toimista näitä varoja käytettäessä ja saavutetuista tuloksista;

27.  on huolestunut koordinoinnin puutteesta kaikkien Afrikka-hätärahaston hallinnoinnissa mukana olevien toimijoiden kesken (ja erityisesti komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) ja pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston (ECHO) kesken) sekä varojen saantia koskevien selkeiden suuntaviivojen puuttumisesta; pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskuntaan sovellettavat rahoitusperusteet ja hätärahastosta saatavien varojen määrä eivät ole selkeät eivätkä avoimet; palauttaa mieliin, että komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin välistä viestintää on parannettava yleisesti hätärahaston toimien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä, jotta mahdollisia tulevia erityisrahastoja voidaan suunnitella edelleen; toteaa jälleen, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota toimiensa johdonmukaisuuteen ja koordinointiin aluekehitysohjelmien kanssa, jotta kyetään välttämään päällekkäisyydet ja varmistamaan, että toimissa keskitytään kehitykseen eikä muuttajille vahingollisiin rajatarkastuksiin ja rajojen turvallisuuteen; kehottaa komissiota samasta syystä sekä siitä syystä, että kyetään maksimoimaan maailmanlaajuisen avun vaikutus ja tehokkuus, käymään edelleen tehokasta vuoropuhelua YK:n kanssa unionin Afrikka-hätärahaston yhteydessä; kehottaa komissiota myös tehostamaan ponnistelujaan, jotta sen toimista ja rahoituksesta, hätärahasto mukaan luettuna, tehtäisiin entistä järjestelmällisemmät vaikutustenarvioinnit, erityisesti niiden kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien vaikutusten osalta, sekä integroimaan arviointien tulokset toimiinsa ja ohjelmiinsa;

28.  painottaa, että parlamentti ei toistaiseksi ole osallistunut hätärahaston perustamiseen, ja pitää ehdottoman tarpeellisena taata komission yksityiskohtaisen ja säännöllisen raportoinnin avulla, että parlamentti voi valvoa rahaston toteutusta;

29.  katsoo, että hätärahaston poikkeuksellisen joustavuuden ja nopeuden vuoksi säännöllinen raportointi parlamentille olisi toteutettava ainakin kerran kuudessa kuukaudessa; korostaa painokkaasti, että tarvitaan avointa tuloksellisuuden seurantaa, arviointia ja vastuuvelvollisuutta;

30.  pitää hätärahaston yhteydessä kehitettyjen hankkeiden avoimuutta ja näkyvyyttä ja niistä tiedottamista erittäin tärkeänä, jotta laajempien osallistumismahdollisuuksien luomiseksi ja jäsenvaltioiden osallistumisen helpottamiseksi voidaan levittää tuloksia ja ottaa mukaan eurooppalaisia yksityissektorin toimijoita, paikallis- ja alueviranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa ja tiedottaa niille;

31.  korostaa tarvetta seurata tiiviisti uudelleenjakoa ja alkuperämaihin palauttamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa sekä jäsenvaltioiden rahoitussitoumusten toteuttamista kiinnittäen erityishuomiota ihmisoikeuksiin;

32.  palauttaa mieliin, että unionin muuttoliikepolitiikassa olisi keskityttävä ensisijaisesti muuttoliikkeen perimmäisten syiden torjumiseen; korostaa, että unionin muuttoliikepolitiikkojen olisi pyrittävä auttamaan rauhan ja vakauden luomisessa ja talouskehityksen edistämisessä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden nro 3, 4, 5, ja tavoitteen nro 10 alatavoitteen nro 7 sekä tavoitteen 16 mukaisesti sekä toimimalla tiiviimmin kolmansien maiden kanssa yhteistyön parantamiseksi muuttajien, myös korkeasti koulutettujen, palauttamista alkuperämaihin ja uudelleenkotoutumista niissä, vapaaehtoista paluuta ja takaisinottoa koskevien kannustimien yhteydessä siten, että parannetaan muuttajien mahdollisuuksia;

33.  korostaa, että epävakaus ja fyysinen turvattomuus ovat pakkomuuton suuria syitä, ja tukee siksi rahaston toteutuksessa konfliktit huomioon ottavaa lähestymistapaa, jossa etusijalle asetetaan konfliktien estäminen, valtiorakenteiden luominen, hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen; katsoo, että hätärahasto tarjoaa unionille hyvän mahdollisuuden vahvistaa yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua afrikkalaisten kumppanien kanssa, erityisesti palautus- ja takaisinottosopimusten tehokkaan täytäntöönpanon yhteydessä, ja kehittää muuttovirtojen hallintaa koskevia yhteisiä strategioita; kiinnittää huomiota tarpeeseen jakaa vastuuta unionin ja afrikkalaisten kumppanien välillä marraskuussa 2015 pidetyn Vallettan huippukokouksen päätelmien mukaisesti; katsoo kuitenkin, että kehitysapua ei pitäisi käyttää maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijavirtojen tyrehdyttämiseen eikä Afrikka-hätärahaston piiriin kuuluvia hankkeita saisi käyttää tekosyynä lähdön estämiseksi tai rajojen sulkemiseksi maiden välillä jättäen huomiotta tekijät, jotka saavat ihmiset lähtemään kodeistaan; on erittäin huolestunut Afrikka-hätärahaston mahdollisesta vaikutuksesta ihmisoikeuksiin, jos muuttovirtojen hillitseminen tapahtuu tekemällä yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, jotka syyllistyvät järjestelmällisiin ja/tai vakaviin perusoikeusloukkauksiin; pyytää komissiota varmistamaan, että rahasto palvelee tarkoitustaan ja auttaa suoraan tarpeessa olevia eikä rahoita ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevia hallituksia; kehottaa kunnioittamaan paremmin muuttajien ihmisoikeuksia unionin rahoittamissa hankkeissa;

34.  korostaa, että on tärkeää olla selvillä kansainvälisen muuttoliikkeen syiden ja seurausten sukupuolinäkökulmasta, asiaa koskeva päätöksenteko ja muuttoliikkeeseen johtavat mekanismit mukaan luettuina; muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat pakolaisina ja maahanmuuttajina erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he kohtaavat tilanteita, joissa heidän turvallisuuttaan ei voida taata ja joissa he voivat joutua seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteiksi; korostaa, että hätärahaston on osallistuttava haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien, pakolaisten ja ihmiskaupan uhrien suojeluun, tukemiseen ja/tai auttamiseen ja että naisin ja lapsiin olisi kiinnitettävä erityishuomiota;

35.  toteaa, että Afrikka-hätärahasto perustettiin Afrikan ja Euroopan valtio- ja hallitusten päämiesten välisen Vallettan muuttoliikehuippukokouksen johdosta; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille selvityksen kyseisen huippukokouksen johdosta toteutetuista konkreettisista toimenpiteistä varsinkin kehityksen, salakuljetuksen torjunnan sekä palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamissopimusten allekirjoittamisen alalla; kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle tarvittavat valtuutukset, jotta se voi tehdä tällaisia sopimuksia hätärahaston kohdemaiden kanssa;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaisen parlamentin puhemiehelle.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2016 työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (2016/2017(INI))

P8_TA(2016)0338 A8-0253/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan a kohdan, 8 ja 10 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 9, 23, 24 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan ja II osan sekä 2 artiklan, 4 artiklan, 16 artiklan ja 27 artiklan perheellisten työntekijöiden oikeudesta yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaiseen kohteluun,

–  ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(1) (äitiyslomaa koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/.../EU antamiseksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY(2) muuttamisesta, jossa pyydettiin muun muassa kahden viikon isyysvapaata,

–  ottaa huomioon BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU(3),

–  ottaa huomioon BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu, 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU(4),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(5),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(6),

–  ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(7),

–  ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY(8),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2016 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(9),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiyslomasta(10),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta(11),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(12),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(13),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(14),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(15),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta(16),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta(17),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksesta: varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle(18),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet: Sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmien mukaisesti 7. maaliskuuta 2011 hyväksytyn Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020(19),

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviä haasteita koskevan komission aloitteen ”Roadmap: A new start to address the challenges of work-life balance faced by working families” (joulukuu 2015) sekä sitä koskevan julkisen ja sidosryhmien kuulemisen,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon komission vuoden 2016 työohjelmasta: uudet haasteet – uudet keinot (COM(2015)0610),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083) ja 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” 2013/112/EU,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen: enemmän tukea työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen” (COM(2008)0635),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (COM(2011)0066),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Barcelonan tavoitteet: Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon strategiaa käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, ja erityisesti sen 3.1. luvun ”Increasing female labour-market participation and the equal economic independence of women and men”, jossa tarkastellaan muun muassa keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054) ja erityisesti tasavertaista taloudellista riippumattomuutta käsittelevän luvun,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 julkaistun Euroopan työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Employment and Social Developments in Europe 2015” ja erityisesti sen III.2. luvun, joka koskee sosiaalista suojelua,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) työaikaa ja työelämän tasapainottamista koskevan tutkimuksen ”Working time and work-life balance in a life course perspective” (2013), lasten ja huollettavien hoidon vaikutusta nuorten työntekijöiden uriin koskevan tutkimuksen ”Caring for children and dependants: Effect on carers of young workers” (2013), työn ja lastenhoidon yhteensovittamista koskevan tutkimuksen ”Working and caring: Reconciliation measures in times of demographic change” (2015) sekä kuudennen Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen (2016),

–  ottaa huomion työajan kehitystä 2000-luvulla käsittelevän Eurofoundin tutkimuksen ”Working time development in the 21st century” vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) tekemän tutkimuksen ”Promoting parental and paternity leave among fathers” (Isien vanhempain- ja isyysvapaan edistäminen),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2014 julkaistun tasa-arvoelinten toimia työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa käsittelevän tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston, Equinetin, raportin ”Equality bodies promoting a better work-life balance for all”,

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin ja työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta Euroopan unionissa vuonna 2015 laaditun katsauksen ”Reconciliation of work, family and private life in the European Union: Policy review”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2015 tekemän tutkimuksen ”Gender equality in employment and occupation – Directive 2006/54/EC, European Implementation Assessment” (Sukupuolten tasa-arvo työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – direktiivi 2006/54/EY, EU:n täytäntöönpanon arviointi),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Maternity, Paternity and Parental Leave: Data related to duration and compensation rates in the European Union” (äitiys- ja isyysloman sekä vanhempainvapaan kestoa ja niihin liittyviä korvauksia koskevat tiedot),

–  ottaa huomioon äitiys- ja vanhempainvapaiden kustannuksista ja hyödystä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Costs and benefits of maternity and paternity leave”,

–  ottaa huomioon sukupuolen ja vammaisuuden leikkauskohdan synnyttämästä syrjinnästä laaditun Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Discrimination Generated by the Intersection of Gender and Disability”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevän Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”,

–  ottaa huomioon Eurocarers-järjestön hoitajia koskevan vuoden 2014 strategian ”Enabling Carers to Care”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevan eurooppalaisen sopimuksen sekä sen mielenterveyttä työpaikoilla koskevan painopisteen,

–  ottaa huomioon perheenhuoltovelvollisuuksista tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 156 (1981) ja perheenhuoltovelvollisuuksia omaavista työntekijöistä annetun ILO:n suosituksen nro 165 (1981),

–  ottaa huomioon osa-aikatyöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1994), kotityöstä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (1996), äitiyssuojelusta tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2000) ja kotitaloustyöntekijöistä tehdyn ILO:n yleissopimuksen (2011),

–  ottaa huomioon äitiyttä ja isyyttä työssä käsittelevän ILO:n raportin ”Maternity and paternity at work: law and practice across the world” (2014),

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 60. istunnossa 24. maaliskuuta 2016 hyväksytyt päätelmät ja erityisesti niiden e–g alakohdan,

–  ottaa huomioon perhevelvollisuuksia omaavien työntekijöiden tukemisesta 8. heinäkuuta 2013 laaditun ILO:n ja Unicefin yhteisen valmisteluasiakirjan ”Supporting workers with family responsibilities: connecting child development and the decent work agenda”,

–  ottaa huomioon OECD:n Better Life Indexin 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0253/2016),

A.  toteaa, että Eurostatin uusimpien tietojen mukaan EU:n syntyvyys on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana ja että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestöhaasteita(20), joihin jäsenvaltioiden olisi vastattava; ottaa huomioon, että perheystävälliset politiikat ovat tärkeitä myönteisten väestökehityksen suuntausten synnyttämiseksi, sillä työhön liittyvä epävarmuus ja vaikeat työolot voivat vaikuttaa kielteisesti perhesuunnitteluun;

B.  toteaa, että vuonna 2014 28 jäsenvaltion EUssa syntyi 5,1 miljoonaa lasta, toisin sanoen bruttomääräinen syntyvyys oli 10,1; ottaa huomioon, että vuonna 2000 syntyvyys oli 10,6, vuonna 1985 12,8 ja vuonna 1970 16,4; katsoo, että EU:n on vastattava vaikeaan väestökehityksen haasteeseen, koska syntyvyys laskee yhä voimakkaammin useimmissa jäsenvaltioissa, minkä seurauksena unioni muuttuu vähitellen gerontokraattiseksi yhteiskunnaksi, mikä uhkaa välittömästi yhteiskunnallista ja taloudellista kasvua ja kehitystä;

C.  katsoo, että naisten ja miesten roolien sekä ydinperheen perinteiset käsitteet on jälleen kyseenalaistettava, sillä muun muassa yksinhuoltajaperheiden, samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden ja teiniäitien määrä kasvaa EU:ssa; katsoo, että tämän monimuotoisuuden tunnustamatta jättäminen lisää syrjintää ja vaikuttaa kielteisesti EU:ssa eläviin ihmisiin ja heidän perheisiinsä;

D.  toteaa, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja vaaditaan varmistamaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo kaikilla aloilla, myös työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa;

E.  toteaa, että komission esittämä etenemissuunnitelma sopii lähtökohdaksi; katsoo, että tämän tilaisuuden myötä Euroopassa on käynnistettävä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan tilanteen uudelleenjärjestely ja edistettävä merkittävästi sukupuolten välisen tasa-arvon parantamista;

F.  ottaa huomioon, että hyvin suunniteltua ja toteutettua yhteensovittamista edistävää toimintapolitiikkaa on pidettävä olennaisena työympäristön parannuksena, joka mahdollistaa hyvät työolot ja työntekijöiden sosiaalisen ja ammatillisen hyvinvoinnin; katsoo, että työ- ja yksityiselämän asianmukaisella tasapainolla edistetään samalla talouskasvua, kilpailukykyä, työmarkkinoille osallistumista yleensä, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyysriskin vähentämistä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta sekä vastataan yhteiskunnan ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin ja edesautetaan syntyvyyden kasvua EU:ssa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpantavien toimintapolitiikojen on oltava nykyaikaisia ja niissä on keskityttävä naisten työmarkkinoille pääsyn parantamiseen ja kotitalous- ja hoivatehtävien tasapuoliseen jakaantumiseen miesten ja naisten välillä ja niiden on perustuttava johdonmukaiseen ja työehtosopimuksiin ja kollektiivisiin sopimuksiin nojaavaan toimintapoliittiseen kehykseen, jotta hoivatehtävien, työelämän ja yksityiselämän välistä tasapainoa voidaan parantaa;

G.  ottaa huomioon, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen riippuu suurelta osin työpaikan työaikajärjestelyistä; ottaa huomioon, että on esitetty epäilyjä siitä, onko pidemmistä työajoista hyötyä taloudelle tuottavuuden kasvun ansiosta; korostaa, että EU:ssa merkittävä osa työntekijöistä noudattaa epätyypillisiä työaikoja ja työskentelee esimerkiksi viikonloppuisin ja yleisinä juhlapäivinä tai tekee vuoro- ja yötyötä, ja että melkein puolet työntekijöistä teki työtä vapaa-aikanaan vuonna 2015; toteaa, että nykyisten tietojen mukaan työntekijöistä 31 prosentilla työaikajärjestelyjä muutetaan säännöllisesti, usein lyhyellä varoitusajalla(21); katsoo, että tämä voi aiheuttaa terveys- ja turvallisuusongelmia muun muassa lisäämällä työtapaturmariskiä ja heikentämällä terveyttä pitkällä aikavälillä, ja katsoo, että tämän seurauksena työntekijöiden on vaikea sovittaa työtään yhteen lapsiin tai muihin huollettaviin liittyvien velvollisuuksiensa kanssa; panee merkille, että vaikutukset näkyvät enemmän tietyillä aloilla, kuten vähittäispalvelujen alalla, joilla suurin osa työntekijöistä on naisia;

H.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön erityisiä toimia, joilla edistetään niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla työsuoritusten joustaviin ja tehokkaisiin malleihin ja joka sallii työntekijöiden pitää työ- ja yksityiselämänsä tasapainossa;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 28 jäsenvaltion EU:ssa miesten työllisyysaste oli 75,9 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli vain 64,3 prosenttia huolimatta siitä, että naiset ovat paremmin koulutettuja(22); ottaa huomioon, että naisten osuus työvoimasta on vieläkin alhaisempi, kun tarkastellaan työllisyyttä kokoaikaisen työn perusteella, sillä joissakin jäsenvaltioissa osa-aikaisen työn osuus on naisten kohdalla hyvin suuri; toteaa, että vuonna 2013 miehet työskentelivät palkkatyössä viikoittain 47 tuntia ja naiset puolestaan 34 tuntia; toteaa, että kun lasketaan yhteen palkkatyöhön ja kotona tehtävään palkattomaan työhön käytetyt työtunnit, nuoret naiset työskentelivät keskimäärin 64 tuntia ja nuoret miehet 53 tuntia(23); ottaa huomioon, että työmarkkinoilla vallitsevien sukupuolierojen on arvioitu Euroopassa aiheuttavan jopa 10 prosentin tappiot asukasta kohden lasketussa BKT:ssa;

J.  toteaa, että EU:n työllisyyspolitiikan, sosioekonomisen politiikan ja tasa-arvopolitiikan tämänhetkisessä tilanteessa Eurooppa 2020 -strategiaa ja aikaisemmin asetettuja tavoitteita ei ole läheskään saavutettu; katsoo, että ainuttakaan EU:n tasolla asetettua tavoitetta ei tosiasiassa pystytä saavuttamaan ilman ennakoivaa toimintapolitiikkaa, joka suunnitellaan ja toteutetaan naisten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi ja erityisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen edistämiseksi;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan(24); toteaa, että komissiokin tunnusti tämän 8. maaliskuuta 2016 antamassaan EU:n sosiaalista pilaria käsittelevässä tiedonannossa (COM(2016)0127, liite I), jossa se totesi, että ”vaikka naisten koulutustaso on jo korkeampi kuin miesten, heidän osuutensa työllisistä on suhteessa pieni, he ovat yliedustettuina osa-aikatöissä ja pienipalkkaisilla aloilla, ja heidän tuntipalkkansa on pienempi myös samanarvoista työtä tehtäessä”;

L.  ottaa huomioon, että köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet EU:n harjoittamien makrotalouspolitiikkojen ja talouskriisin vuoksi määrättyjen säästötoimien seurauksena;

M.  toteaa, että perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on erityisen haastavaa yksinhuoltajille, joista enemmistö on naisia; ottaa huomioon, että jopa 34:ää prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion yksinhuoltajaäideistä uhkaa köyhyys, ja että tällaisista perheistä tuleviin lapsiin kohdistuu suhteettoman suuri riski sukupolvelta toiselle periytyvään köyhyyteen;

N.  toteaa, että nk. köyhyyden naisistumisen negatiiviset vaikutukset koskevat pääasiassa yksinhuoltajaäitien lapsia, joiden huoltaja joutuu jatkuvasti kamppailemaan yrittäessään yhdistää perheen ainoan elättäjän ja vanhemman tehtävät toisiinsa;

O.  katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvo työmarkkinoilla on hyödyllistä sekä naisille että taloudelle ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan, sillä se on tärkeä taloudellinen valtti, jolla voidaan edistää kestävää ja osallistavaa talouskasvua ja ammatillisten erojen kaventamista sekä työmarkkinoiden tehokkuutta ja sujuvuutta; toteaa, että naisten tuleminen ja palaaminen työelämään johtaa perheen ansiotulojen, kulutuksen, sosiaaliturvamaksuista saatujen tulojen ja verotulojen lisääntymiseen; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä syrjintää työelämään tullessaan ja siellä pysyessään ja että heiltä evätään työntekijöiden oikeuksia etenkin raskauteen ja äitiyteen liittyvistä syistä;

P.  ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero on 16,3 prosenttia ja että epätyypilliset ja epävarmat työsopimusten muodot myös vaikuttavat naisiin miehiä enemmän;

Q.  toteaa, että työmarkkinoilla esiintyvällä eriarvoisuudella on elinikäisiä seurauksia ja vaikutuksia naisten oikeuksiin, kuten eläkkeisiin, ja että tästä on osoituksena sukupuolten eläke-ero, joka on EU:ssa 39 prosenttia eli yli kaksinkertainen verrattuna sukupuolten palkkaeroon (16 prosenttia);

R.  ottaa huomioon, että eri ammattiryhmistä erityisesti naispuolisilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja yrittäjillä on suuria vaikeuksia saattaa työ- ja yksityiselämä tasapainoon; ottaa huomioon, että yrittäjiksi haluavilla naisilla on usein vaikeuksia luoton saannissa, sillä rahoituksen välittäjät myöntävät heille vastahakoisesti lainaa, koska naisten katsotaan olevan alttiimpia riskeille ja heidän yritystensä kasvu on epätodennäköisempää;

S.  katsoo, että yhteiskunnan laajalti välittämissä stereotypioissa naisille annetaan toissijainen asema yhteiskunnassa; katsoo, että nämä stereotypiat kehittyvät jo lapsuudessa ja vaikuttavat koulutusvalintoihin ja vaikuttavat edelleen työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että naiset jäävät edelleen liian usein ”naisille kuuluviin” tehtäviin, joissa on usein heikko palkka; ottaa huomioon, että työmarkkinoiden jakautuminen tällä tavoin lisää stereotypioita, joiden vuoksi hoivatehtävät ovat valtaosin lähinnä naisten vastuulla, minkä johdosta naiset kuluttavat palkattomiin hoivatehtäviin 2–10 kertaa enemmän aikaa kuin miehet(25); toteaa, että sukupuolistereotypiat ja sukupuoleen perustuva syrjintä vaikuttavat kielteisesti naisten henkilökohtaiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen sekä heidän tulevaisuudennäkymiinsä ja johtavat siihen, että naisten osuus osa-aikatyöntekijöistä on suurempi kuin miesten, naisten urat keskeytyvät usein ja heidän kohdallaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi erityisesti yksinhuoltajaäitien osalta, minkä vuoksi naisten itsenäisyys on kaventunut;

T.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisestä toimintapoliittisesta kehyksestä ja lainsäädännöstä huolimatta perhevapaiden tyyppisissä työstä poissaolojaksoissa ilmenee yhä sekä naisiin että miehiin kohdistettua syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoitajina käyttävät perhevapaita;

U.  katsoo, että miesten ja naisten erot vanhempainvapaiden käyttämisessä ovat osoitus sukupuolisyrjinnästä; ottaa huomioon, että isät käyttävät unionin jäsenvaltioissa edelleen vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vanhempainvapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia, ja että naiset käyttävät jopa 97-prosenttisesti molempien vanhempien käytettävissä olevat vanhempainvapaat; toteaa saatavilla olevien tietojen vahvistavan, että osallistumisaste on alhainen, jos perhevapaan tyyppinen poissaolojakso on palkaton tai huonosti palkattu; ottaa huomioon, että molemmat vanhemmat käyttävät tasa-arvoisemmin sellaisia vanhempainvapaita, jotka eivät ole kokonaan tai osittain siirrettävissä ja joista maksetaan asianmukainen korvaus, ja että tällaisilla vapailla voidaan osaltaan vähentää naisten syrjintää työmarkkinoilla; ottaa huomioon, että vain muutamat jäsenvaltiot kannustavat isiä käyttämään isyys- tai vanhempainvapaata, minkä vuoksi miehet jäävät vaille mahdollisuutta osallistua tasapuolisesti lastensa hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan;

V.  katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään isien vapaan käyttöä, erityisesti siksi, että vanhempainvapaan käyttävät isät pystyvät rakentamaan paremman suhteen lapsiinsa ja heillä on todennäköisemmin aktiivinen osa tulevissa lastenkasvatukseen liittyvissä tehtävissä;

W.  ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimusten mukaan seuraavat näkökohdat vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lastenhoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus ja pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

X.  ottaa huomioon, että kohtuuhintaisen, riittävän ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, muiden huollettavana olevien henkilöiden hoidosta huolehtiminen sekä laadukkaat sosiaalipalvelut ovat tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat naisten osallistumiseen työmarkkinoille; ottaa huomioon, että laadukkaita ja kaikkien tuloluokkien saatavilla olevia lastenhoitopalveluja tarjoavia infrastruktuureja ei ole riittävästi; korostaa, että 27 prosenttia eurooppalaisista katsoo lastenhoidon heikon laadun vaikeuttavan kyseisten palvelujen käyttöä(26); toteaa, että laadukkaat palvelut edellyttävät investoimista lastenhoidosta vastaavien työntekijöiden koulutukseen(27); panee merkille, että vain 11 jäsenvaltiota on täyttänyt Barcelonan ensimmäisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista) ja että vain kymmenen jäsenvaltiota on saavuttanut toisen tavoitteen (lastenhoitopalveluja tarjottava vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista)(28);

Y.  korostaa, että varhaiskasvatus ja pienten lasten hoito sekä lasten 0–3-vuotiaina saamat kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti lasten kognitiiviseen kehitykseen, koska viiden ensimmäisen ikävuoden aikana kehittyy olennaisia valmiuksia;

Z.  toteaa, että työn ja yksityiselämän tasapainottamiseen tähtäävällä toimintapolitiikalla olisi myös taattava vanhemmille mahdollisuus täyttää velvollisuutensa lapsiaan kohtaan; katsoo, että tätä varten on tarjottava sekä äideille että isille riittävästi varoja, aikaa ja tukea;

AA.  panee merkille, että Eurooppa on maanosa, jossa elää suurin määrä ikääntyneitä kansalaisia, ja että ikääntymiskehitys jatkuu tulevina vuosikymmeninä; toteaa, että monilla jäsenvaltioilla ei ole riittäviä pitkäaikaishoidon valmiuksia, joilla voitaisiin vastata hoitotarpeen kasvuun ja terveen elinajan indikaattorin pysymiseen muuttumattomana tai laskemiseen; panee merkille, että useimmat iäkkäiden omaisten virallista kotihoitoa varten luodut työpaikat ovat matalapalkkaisia ja vaativat vähän koulutusta(29);

AB.  toteaa, että epäviralliset hoitajat täyttävät 80 prosenttia hoitotarpeista EU:ssa; panee merkille, että noin 3,3 miljoonaa 15–34-vuotiasta eurooppalaista on joutunut luopumaan kokoaikatyöstä, koska heidän huollettavanaan oleville lapsille tai iäkkäille omaisilleen ei ole saatavilla hoitopalveluja;

AC.  panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikka sekä uudet tekniikat ovat muuttaneet työympäristöjä, organisaatiokulttuureita ja -rakenteita eri aloilla; painottaa, että päätöksenteon on pysyttävä teknologian kehityksen tasalla, jotta varmistetaan, että sosiaaliset normit ja sukupuolten tasa-arvo menevät eteenpäin eivätkä taaksepäin uusissa olosuhteissa;

AD.  toteaa, että hoitotyön ja palkkatyön yhdistelmä vaikuttaa suuresti työn kestävyyteen ja työllisyysasteeseen, erityisesti naisten kohdalla, jotka jossakin elämänsä vaiheessa saattavat joutua hoitovastuuseen lapsenlapsistaan ja/tai iäkkäistä vanhemmistaan(30);

AE.  ottaa huomioon, että joissakin EU:n oikeusjärjestelmissä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty ja naisilla on ainoastaan puolisoidensa kautta johdettuja oikeuksia, myös terveys- ja eläkepalvelujen alalla; katsoo, että jäsenvaltiot, jotka pakottavat vaimon/äidin riippuvuuteen, harjoittavat välitöntä naisten syrjintää ja epäävät heiltä täydet kansalaisoikeudet toimittamalla valtion palveluja valikoidusti;

AF.  toteaa, että tarvitaan kohdennettuja työmarkkinapolitiikkoja sekä työ- ja yksityiselämää tasapainottavia toimintapolitiikkoja, jotta voidaan ottaa huomioon haavoittuvassa asemassa olevien naisten kohtaamat moniperusteiset esteet, jotka vaikuttavat työ- ja yksityiselämän tasapainoon ja työsuhdeturvaan; katsoo, että tämä koskee erityisesti vammaisia ja nuoria naisia, siirtolais- ja pakolaisnaisia, etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia naisia ja HLBTI-naisia;

AG.  korostaa, että antamalla työntekijöille heitä syrjimättä vapaata itsensä kehittämiseen ja koulutukseen elinikäisen oppimisen yhteydessä edistetään heidän hyvinvointiaan sekä heidän panostaan taloudessa uusien ammattitaitojen ja korkeamman tuottavuuden muodossa(31);

AH.  ottaa huomioon, että pelkkä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien politiikkojen täytäntöönpano ei itsessään hyödytä työntekijöitä, jollei niiden yhteydessä panna täytäntöön myös elinolosuhteita parantavia ja muun muassa kulttuurista, virkistystoiminnasta ja urheilusta nauttimista edistäviä politiikkoja;

Yleiset periaatteet

1.  huomauttaa, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on laajasti tulkittava käsite, joka kattaa kaikki lainsäädännölliset ja muut yleiset politiikat, joilla pyritään edistämään riittävää ja oikeasuhteista tasapainoa ihmisten elämän eri osa-tekijöiden välillä; katsoo, että työ- ja yksityiselämän välinen aito tasapaino edellyttää vakaata, laaja-alaista, rakenteellista, johdonmukaista ja kattavaa toimintapolitiikkaa, johon sisältyy kannustimia ja tehokkaita toimia ja jolla sovitetaan yhteen työ, huollettavien hoito ja perheen yhdessäoloaika sekä vapaa-aika ja itsensä kehittäminen; toteaa, että ennen muuta tarvitaan asenteiden muuttumista yhteiskunnassa sukupuolistereotypioiden murtamiseksi niin, että työ ja hoivatehtävät jaetaan entistä tasaisemmin miesten ja naisten välillä;

2.  korostaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan hengen mukaisesti työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on taattava kaikille ihmisille perusoikeutena ja toteutettavat toimenpiteet on suunnattava kaikille eikä vain nuorille äidille ja isille tai hoitajille; kehottaa ottamaan käyttöön tämän oikeuden takaavan kehyksen sosiaaliturvajärjestelmien perustavoitteena, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla liike-elämän hyvinvointimalleja, jotka edellyttävät työ- ja yksityiselämän tasapainon kunnioittamista; katsoo, että tämä oikeus olisi valtavirtaistettava kaikissa unionin toimissa, joilla voi olla suora tai epäsuora vaikutus tähän asiaan;

3.  huomauttaa, että EU:lla on vastassaan ennennäkemättömiä väestörakenteen muutoksia – elinajanodotteen kasvu, syntyvyyden lasku, perherakenteiden muutokset uusine parisuhteen ja yhteiselämän muotoineen, myöhäinen vanhemmuus ja muuttoliike – ja että ne asettavat EU:n uusien haasteiden eteen; on huolestunut siitä, että talous- ja rahoituskriisillä on ollut kielteinen vaikutus työ- ja yksityiselämää tasapainottavaan toimintapolitiikkaan sekä laadukkaiden ja kohtuuhintaisten yleistä etua koskevien palveluiden saatavuuden takaamiseen tarvittaviin julkisiin varoihin; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön myönteisiä toimenpiteitä ja kannustimia väestörakenteen muuttumisen tukemiseksi, sosiaaliturvajärjestelmien säilyttämiseksi ja kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen edistämiseksi;

4.  painottaa, että kriisi on kiihdyttänyt syntyvyyden laskua EU:ssa, sillä työttömyys, heikot työmahdollisuudet, epävarmuus tulevaisuudesta ja työmarkkinoilla tapahtuva syrjintä saavat nuoret, erityisesti nuoret ammattitaitoiset naiset, siirtämään lasten saantia myöhemmäksi säilyttääkseen jalansijansa yhä kilpailukeskeisimmillä työmarkkinoilla; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään perheystävällisiä työympäristöjä, yhteensovittamissuunnitelmia, työhönpaluuohjelmia, työntekijöiden ja työpaikan välisiä viestintäkanavia sekä yrityksille ja itsenäisille ammatinharjoittajille suunnattuja kannustimia erityisesti sen varmistamiseksi, että ihmiset eivät joudu kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi ja että perustellut uratavoitteet eivät ole ristiriidassa perheeseen liittyvien suunnitelmien kanssa; korostaa, että äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaita voidaan käyttää tehokkaasti yhteiskunnalle ja talouselämälle edullisella tavalla ainoastaan, jos niiden rinnalla käytetään muita toimintapoliittisia välineitä, kuten tarjoamalla laadukkaita ja kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää työ- ja yksityiselämää tasapainottavaa toimintapolitiikkaa keskeisenä keinona vastata sosioekonomisiin haasteisiin; kehottaa EU:n työmarkkinaosapuolia esittämään sopimuksen kattavasta lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden paketista, joka koskee työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota tekemään toissijaisuusperiaate huomioon ottaen komission vuoden 2017 työohjelman yhteydessä ehdotuksen tällaisesta toimenpidepaketista sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin yhteydessä, jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse paketista yksimielisyyteen; korostaa, että miesten ja naisten tasa-arvo olisi sisällytettävä lainsäädäntöehdotuksiin oikeusperustana; kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä sosiaalisten sidosryhmien kanssa sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka johtaa sellaisiin todellisiin sosiaalisiin investointeihin, joissa korostetaan ensisijaisesti sijoituksia inhimilliseen pääomaan;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista kerätäkseen näkemyksiä ja palautetta monista keskeisistä periaatteista hyvin toimivien ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tukemiseksi euroalueella;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asiaan liittyvissä toimintapolitiikoissa ja toimissa otetaan huomioon perhesuhteiden yhä suurempi moninaisuus, myös rekisteröidyt parisuhteet ja vanhemmuus- ja isovanhemmuusjärjestelyt, sekä koko yhteiskunnan moninaisuus erityisesti sen takaamiseksi, ettei lasta syrjitä hänen vanhempiensa siviilisäädyn tai perherakenteen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti oikeudelliset asiakirjat vapaan liikkuvuuden takaamiseksi ilman syrjintää;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja ja toimia, joilla tuetaan epäedullisimmassa asemassa olevia tai nykyisen lainsäädännön ja politiikan ulkopuolelle jääviä henkilöitä, kuten yksinhuoltajavanhemmille, avopareille, samaa sukupuolta oleville pareille, siirtolaisille, itsenäisille ammatinharjoittajille sekä niin kutsutuille avustaville puolisoille ja perheille, joiden jäsenistä yksi tai useampi on vammainen;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevassa lainsäädännössä ja politiikassa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus sekä vammaisyleissopimuksen komitean vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten hyvinvointi ja etu ovat ensisijaisia tavoitteita työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan laatimisessa, seurannassa ja täytäntöönpanossa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön suosituksen ˮInvestoidaan lapsiinˮ(32) ja seuraamaan tiiviisti sen täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja ottamaan käyttöön aloitteita, kuten lapsitakuu, jolla lapsi asetetaan nykyisten köyhyyden torjuntaa koskevien toimintalinjojen ytimeen, jotta jokaisella lapsella voi olla oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon, ilmaiseen koulutukseen, ilmaiseen lastenhoitoon, ihmisarvoiseen asuntoon ja riittävään ravintoon osana EU:n integroitua suunnitelmaa lapsiköyhyyden torjumiseksi;

11.  katsoo, että lasten köyhyys liittyy vanhempien köyhyyteen, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten köyhyydestä ja hyvinvoinnista annetun suosituksen ja käyttämään sen yhteydessä indikaattoreihin perustuvia seurantakehyksiä;

12.  painottaa, että työ- ja yksityiselämän sekä oikeanlaisten yritysstrategioiden tasapainottamista koskevaa toimintapolitiikkaa on tarkasteltava koko eliniän kannalta, jotta jokaista ihmistä tuetaan hänen elämänsä kaikissa eri vaiheissa ja jotta jokainen voi osallistua aktiivisesti työmarkkinoille työntekijöiden oikeuksia nauttien sekä yhteiskuntaan kokonaisuudessaan;

13.  painottaa, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa on parannettava ja sukupuolten tasa-arvoa vahvistettava, jotta voidaan tukea naisten, erityisesti hoivatehtävistä vastaavien naisten ja yksinhuoltajaäitien, osallistumista työmarkkinoille ja saavuttaa tavoitteet naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta; korostaa, että naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä keskeistä on muuttaa ja mukauttaa työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä naisten elinkaaren huomioon ottamiseksi;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään muutoksen aikaansaavia toimintapolitiikkoja ja investoimaan tiedotuskampanjoihin sukupuolistereotypioiden murtamiseksi ja hoito- ja kotitaloustehtävien tasapuolisemman jakaantumisen edistämiseksi keskittyen myös miesten oikeuteen ja tarpeeseen kantaa vastuuta joutumatta leimatuksi tai rangaistuksi; katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yrityksiin ja että niiden pyrkimyksiä edistää työ- ja yksityiselämän tasapainottamista ja torjua syrjintää olisi tuettava;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suojelua työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvältä syrjinnältä ja laittomalta irtisanomiselta, joista erityisesti naispuoliset työntekijät kärsivät, sekä varmistamaan oikeussuojan saatavuuden ja muutoksenhakumahdollisuuden, myös tarjoamalla nykyistä laajemmin tietoa työntekijän oikeuksista sekä tarvittaessa oikeudellisesta avusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimintapolitiikkoja, joilla parannetaan syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa työpaikoilla, myös lisäämällä tiedotuskampanjoiden avulla tietoisuutta laillisista oikeuksista yhdenvertaiseen kohteluun, soveltamalla käänteistä todistustaakkaa(33) ja valtuuttamalla kansalliset tasa-arvoelimet suorittamaan omasta aloitteestaan tasa-arvokysymyksiä koskevia virallisia tutkintoja ja auttamaan syrjinnän uhreja;

16.  korostaa, että yhdenvertaisuutta koskevien vertailukelpoisten, kattavien, luotettavien ja säännöllisesti ajan tasalle saatettavien tietojen puute vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; kehottaa jäsenvaltioita keräämään järjestelmällisesti yhdenvertaisuutta koskevia tietoja ja julkistamaan niitä yhteistyössä kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa, myös jotta niitä voitaisiin analysoida ja seurata maakohtaisia suosituksia varten; kehottaa komissiota tekemään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa parantaakseen järjestelmällisesti sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen määrää ja laatua;

17.  kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti edistymistä Pekingin toimintaohjelmassa nimetyillä kriittisillä ongelma-alueilla, joita varten Euroopan tasa-arvoinstituutti on jo laatinut indikaattoreita, ja ottamaan tarkastelujen tulokset huomioon arvioidessaan sukupuolten tasa-arvoa EU:ssa;

18.  panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin 2000/78/EY täytäntöönpanossa, sillä ne edistävät tiedotustoimia ja tiedonkeruuta, pitävät yhteyttä työmarkkinaosapuoliin ja muihin sidosryhmiin, selvittävät raportointipuutteita ja parantavat valitusmenettelyjen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tasa-arvoelimien, myös Equinet-verkoston, asemaa, valmiuksia ja riippumattomuutta muun muassa huolehtimalla niiden riittävästä rahoituksesta; kehottaa erityisesti vahvistamaan yhdenvertaisesta kohtelusta annetussa direktiivissä 2006/54/EY tarkoitettuja järjestöjä takaamalla niille oikeussuojan ja muutoksenhakumahdollisuuden;

19.  pitää tarpeellisena antaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä lainvalvontaelimien ja työsuojeluviranomaisten työntekijöille asianmukaista koulutusta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä, jotka koskevat syrjimättömyyttä työelämässä; katsoo tämäntyyppisen koulutuksen olevan ratkaisevan tärkeää myös tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnalle sekä poliiseille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa takaamaan, että julkisen politiikan mukaisesti myönnetyt sosiaalietuuksia koskevat oikeudet ovat tasa-arvoisesti naisten ja miesten käytettävissä, jotta varmistetaan, että kaikki voivat käyttää oikeuksiaan ja voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä parempaan tasapainoon;

Naiset ja miehet tasavertaisina palkansaajina ja huoltajina

21.  painottaa tarvetta poistaa sukupuolten eriarvoisuus palkallisessa ja palkattomassa työssä ja edistää lapsia ja huollettavia koskevien vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista naisten ja miesten välillä sekä koko yhteiskunnan tasolla, myös varmistamalla yleistä etua koskevien palveluiden yleinen saatavuus; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan erityisiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on tasapainottaa paremmin työ- ja yksityiselämä;

22.  pitää hyvin valitettavana sitkeää sukupuolten palkkaeroa, joka on vastoin SEUT:n 157 artiklaan kirjattua mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta työstä maksettavan saman palkan perusperiaatetta ja josta erityisesti lapsia saavat ja kasvattavat naiset kärsivät; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään määräajoin palkkakartoituksia näiden toimien täydentämiseksi;

23.  kehottaa komissiota 16. kesäkuuta 2016 annettujen tasa-arvoa koskevien neuvoston päätelmien mukaisesti nostamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi laatimansa strategisen toimintaohjelman prioriteettia ja sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaan sukupuolinäkökulman sen varmistamiseksi, että tasa-arvotoiminnan painoarvo ei vähene; kehottaakin komissiota hyväksymään vuoden 2015 jälkeisen sukupuolten tasa-arvostrategian vuosia 2011–2020 koskevan Euroopan tasa-arvosopimuksen suositusten mukaisesti;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivia toimintapolitiikkoja ja asianmukaisia investointitoimia, jonka tarkoituksena on tukea naisia ja miehiä, jotka tulevat, palaavat, pysyvät ja etenevät työmarkkinoille perhe- ja hoitovapailla vietettyjen poissaolojaksojen jälkeen, varmistamalla, että he saavat kestävää ja laadukasta työtä, Euroopan sosiaalisen peruskirjan 27 artiklan mukaisesti; korostaa erityisesti tarvetta taata mahdollisuus palata samoihin, vastaaviin tai samantyyppisiin työtehtäviin, suojelu irtisanomiselta ja epäedulliselta kohtelulta raskauden johdosta tai perhevapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi sekä työhönpaluun jälkeinen suoja-aika, jonka kuluessa työntekijät voivat mukautua uudelleen työtehtäviinsä;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistävään toimintapolitiikkaan; painottaa tällaisille toimintapolitiikoille osoitetun riittävän rahoituksen sekä kollektiivisten sopimusten ja työehtosopimusten merkitystä syrjinnän torjunnassa ja edistettäessä sukupuolten tasa-arvoa työssä, sekä korostaa tutkimuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon tärkeyttä;

26.  katsoo, että jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoite nostaa kokonaistyöllisyysaste 75 prosenttiin voidaan saavuttaa, on keskeisen tärkeää edistää naisten osallistumista työmarkkinoille ja heidän taloudellista riippumattomuuttaan, mikä kasvattaisi myös BKT:tä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan toimiaan ja lisäämään investointejaan, joilla tuetaan naisten työllistymistä laadukkaille työpaikoille erityisesti sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina, kuten luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä vihreän talouden aloilla tai ylemmissä johtotehtävissä kaikilla aloilla;

Perhe- ja hoitovapaan tyyppiset työstä poissaolojaksot

27.  panee merkille, että komissio on perunut äitiyslomaa koskevan direktiivin tarkistuksen, ja kehottaa sitä antamaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen kunnianhimoisen ja korkeita normeja sisältävän ehdotuksen, jotta varmistetaan työ- ja yksityiselämän tasapainon kohentuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että naiset saavat äitiysloman ajalta palkkaa ja kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, jotta voidaan tukea perheitä ja torjua eriarvoisuutta, lujittaa naisten sosiaalista ja taloudellista riippumattomuutta sekä ehkäistä se, että he joutuvat kärsimään taloudellisesti lasten saamisen vuoksi; korostaa, että äitiysloman ohella on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan raskaana olevien naisten ja vastasynnyttäneiden, imettävien ja yksinhuoltajaäitien oikeudet Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti;

28.  kehottaa parantamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa erityyppisten vapaiden koordinointia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; huomauttaa, että parantamalla erityyppisten vapaiden saatavuutta kansalaisille voidaan tarjota vapaita koskeva elinkaaren mittainen perspektiivi ja heidän osallistumistaan työelämään, heidän yleistä tehokkuuttaan sekä tyytyväisyyttään työtehtäviinsä voidaan lisätä; toteaa, että jos vapaata koskevia säännöksiä ei ole tai jos nykyisiä säännöksiä pidetään riittämättöminä, työmarkkinaosapuolilla voi olla rooli äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata koskevien uusien säännösten laatimisessa tai nykyisten säännösten ajantasaistamisessa;

29.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan riittävistä korvaavista tuloista ja sosiaaliturvaetuuksista kaikentyyppisten perhe- tai hoitovapaiden aikana sen varmistamiseksi, että matalapalkkaiset työntekijät voivat käyttää vapaita tasavertaisesti muiden kanssa;

30.  kehottaa komissiota julkaisemaan kertomuksen vanhempainvapaata koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, ja kehottaa komissiota ja työmarkkinaosapuolia harkitsemaan riittäviin korvaaviin tuloihin ja riittävään sosiaaliturvaan perustuvan vanhempainvapaan vähimmäiskeston asianmukaisen pidentämisen tarjoamista neljästä kuukaudesta vähintään kuuteen kuukauteen sekä nostamaan lapsen ikään perustuvaa rajaa, jonka jälkeen vanhempainvapaata ei enää voida käyttää; korostaa, että vanhemmille olisi annettava mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata joustavasti joko osissa tai yhdessä jaksossa; pyytää jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkastelemaan uudelleen vanhempainvapaiden taloudellisia korvausjärjestelmiä sellaisen korvaavien tulojen tason saavuttamiseksi, joka toimisi kannustimena ja rohkaisee myös miehiä ottamaan vanhempainvapaata direktiivin takaaman vähimmäisajan yli; toteaa uudelleen, että vanhempainvapaa olisi jaettava tasapuolisesti vanhempien välillä ja merkittävän osan vapaasta olisi pysyttävä sellaisena, että sitä ei voi siirtää(34); korostaa, että molempia vanhempia on kohdeltava samalla tavoin tuloja koskevien oikeuksien ja vanhempainvapaan keston osalta;

31.  panee merkille vammaisten lasten työssä käyvien vanhempien lisääntyneen haavoittuvuuden; kehottaa siksi komissiota parantamaan ja tiukentamaan direktiivin 2010/18/EU säännöksiä, jotka koskevat tukikelpoisuusehtoja ja vanhempainvapaan myöntämistä niille, joilla on vammaisia lapsia tai lapsia, joilla on vakava tai pitkällinen toimintakyvyttömyyttä aiheuttava sairaus; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita tarjoamaan näille vanhemmille mahdollisuutta pitää vanhempainlomaa direktiivissä säädetyn lapsen ikään perustuvan rajan jälkeen ja myöntämään heille lisää äitiys- tai isyyslomaa ja vanhempainvapaata (mikäli sitä on saatavilla);

32.  uskoo, että vapaiden järjestelyjä koskevan oikeuden yksilöllistämistä on ehdottomasti edistettävä, myös siten, että isät voivat lujittaa rooliaan lastensa kasvattamisessa pitämällä vapaita, jotta työ- ja yksityiselämä voidaan sovittaa yhteen sukupuolten kannalta tasapuolisesti ja Eurooppa 2020 -strategiassa naisille ja miehille asetetut työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa;

33.  kehottaa komissiota harkitsemaan muun muassa seuraavien hyvin perusteltujen ja johdonmukaisten aloitteiden esittämistä, jotta lasten vanhemmat tai huollettavista vastuussa olevat henkilöt voivat saattaa työ- ja yksityiselämänsä paremmin tasapainoon:

toteaa samalla, että joissakin jäsenvaltioissa on jo toteutettu isyyslomia ja hoitovapaita koskevia ennakoivia toimia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön keinoin käyttöön sekä naisille että miehille tarkoitettuja niin sanottuja hoitohyvityksiä vastaaviksi ajanjaksoiksi eläkeoikeuksien kartuttamista varten, jotta voidaan tarjota turva ihmisille, jotka keskeyttävät työnteon antaakseen epävirallista ja palkatonta hoitoa huollettavalleen tai perheenjäsenelleen, ja tunnustamaan tällaisten hoitajien työn merkityksen koko yhteiskunnalle; kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan tätä kysymystä koskevia parhaita käytäntöjä;

Huollettavien hoito

35.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan tehokkaasti täytäntöön Barcelonan tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ja hyväksymään vuoden 2014 varhaiskasvatuksen laatupuitteet;

36.  muistuttaa, että sosiaalipalveluihin, myös sosiaaliseen infrastruktuuriin, tehtävät investoinnit vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja tuottavat myös huomattavia lisätuloja julkiselle sektorille työstä perittävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen ansiosta; pyytää jäsenvaltioita sijoittamaan laadukkaaseen ja varhaiskasvatukseen sekä vanhusten ja huollettavien hoitoon; kehottaa niitä varmistamaan tällaisten palvelujen yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden harkitsemalla esimerkiksi hoitopalveluja, myös itsenäisen elämän mahdollistavia järjestelyjä, koskevien julkisten menojen lisäämistä ja hyödyntämällä EU:n varoja tehokkaammin; kehottaa käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta sosiaalipalveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien lisäämiseen erityisesti ESR:n, EAKR:n ja ESIRin välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan ilmaisten hoitopalvelujen tarjoamista köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille perheille; toteaa myös, että julkisiin hoitoinfrastruktuureihin ja -palveluihin tehtävien investointien puutteella on suhteettoman suuri vaikutus yksinhuoltajiin, joiden suuri enemmistö on naisia;

37.  korostaa, että on välttämätöntä nähdä sellaisten henkilöiden suorittaman työn arvo, jossa he ovat omistaneet aikansa ja osaamisensa vanhusten ja apua tarvitsevien hoitamiseen;

38.  painottaa, että vammaisten lasten hoito on erityisen haastavaa työssä käyville vanhemmille, ja katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava tämä ja tuettava vanhempia julkisen politiikan ja työehtosopimusten avulla; kehottaa jäsenvaltioita painottamaan esikouluikäisten lasten hoidosta huolehtiessaan myös edellä mainitun hoidon saatavuutta ja laatua erityisesti lähtökohdiltaan vähäosaisten lasten ja vammaisten lasten hoidossa;

39.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan finanssipolitiikkaa, koska sitä voidaan käyttää tehokkaana keinona työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi ja naisten työllisyyden edistämiseksi;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Barcelonan tavoitteiden kaltaisia vanhusten, vammaisten ja muiden huollettavien hoitoa koskevia tavoitteita sekä niiden seurantavälineitä, joilla mitataan laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta; kehottaa Eurostatia, Eurofoundia ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia (sukupuolten tasa-arvoa koskevan indeksinsä osalta) keräämään asiaan liittyviä tietoja ja suorittamaan tutkimuksia toimintansa tueksi;

41.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan vanhustenhoitopalvelujen verkostoa ja luomaan erityisesti kotihoitopalvelujen verkostoja; korostaa tässä yhteydessä myös tarvetta mukauttaa vanhustenhoitoa koskevat toimintapolitiikat yksilöllisiin tarpeisiin ja ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon vanhusten omat toivomukset hoitopaikkaa valittaessa;

42.  kehottaa komissiota pyrkimään laatimaan kaikkiin hoitopalveluihin sovellettavat eurooppalaiset laatustandardit, jotka koskevat muun muassa hoidon saatavuutta, käytettävyyttä ja kohtuullista hintaa ja joilla tuetaan jäsenvaltioiden toimia hoidon tason nostamiseksi; palauttaa mieliin jo olemassa olevat kehykset, kuten pitkäaikaishoitoa koskevan Euroopan laatukehyksen, joita olisi hyödynnettävä innoituksen lähteinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla pitkäaikaispotilaiden laitoshoidosta voidaan mahdollisuuksien mukaan luopua ja luopumisen vaikutuksiin voidaan mukautua avohoitojärjestelyjen tuella;

43.  huomauttaa, että työvoimaan investoiminen on tärkeä osa laadukkaiden palvelujen toteuttamista(35); kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään hoitotyöntekijöiden asianmukaisia työoloja ja laadukkaita työpaikkoja, muun muassa tarjoamalla asianmukaista palkkaa, tunnustamalla hoitotyöntekijöiden aseman ja kehittämällä korkealaatuisia ammatillisia koulutusväyliä hoitotyöntekijöitä varten;

Laadukkaat työpaikat

44.  huomauttaa, että kaikkialla EU:ssa on suuri määrä työssäkäyviä köyhiä, joista joidenkin on tehtävä enemmän työtä ja pitempää työpäivää ja jopa montaa eri työtä toimeentuloon riittävän ansiotason saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia kehittämään palkkapolitiikan, johon sisältyy tehokkaita toimia palkkasyrjinnän torjumiseksi ja asianmukaisen palkan varmistamiseksi kaikille työntekijöille esimerkiksi ottamalla kansallisella tasolla käyttöön vähimmäispalkka, jolla taataan ihmisarvoinen elämä kansallisten käytäntöjen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työehtosopimuksia merkittävänä palkkapolitiikan kehittämisen keinona;

45.  katsoo, että työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; painottaa, että joustavuuden lisääminen voi voimistaa työmarkkinoilla nykyään tapahtuvaa naisten syrjintää, joka näkyy pienempinä palkkoina ja epätyypillisinä työsuhteina sekä suhteettoman suurena vastuuna palkattomasta kotityöstä, jollei sitä ennen oteta huomioon selkeää tasa-arvonäkökulmaa;

46.  kehottaa Eurofoundia kehittämään edelleen toimiaan, jotka liittyvät työpaikkojen laadun seurantaan sen toteuttaman Euroopan työoloja koskevan tutkimuksen avulla ja jotka pohjautuvat sen soveltamaan työn laatua koskevaan käsitteeseen, jossa otetaan huomioon palkka, tulevaisuudennäkymät, työajan laatu, ammattitaidon ja harkintavallan käyttö, sosiaalinen ympäristö, fyysinen riski ja työn intensiivisyys; kehottaa Eurofoundia lisäksi kehittämään tutkimustyötään, joka kohdistuu politiikkoihin, työmarkkinaosapuolten sopimuksiin ja työn laatua tukeviin yritysten käytänteisiin(36); kehottaa Eurofoundia jatkamaan työaikajärjestelyiden esiintyvyyden seurantaa ja esittämään analyyseja tällä alalla noudatetuista julkisista politiikoista ja työmarkkinaosapuolten sopimuksista, myös arvion siitä, miten niistä neuvotellaan ja miten niillä tuetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten kahden työntekijän kotitalouksissa sovitaan yhdessä työaikajärjestelyistä ja miten heitä voitaisiin parhaiten tukea;

47.  korostaa, että yhtäältä työ- ja yksityiselämän tasapainon lähtökohtana on oltava työntekijöiden oikeudet ja turvallisuus työmarkkinoilla sekä oikeus vapaaseen ilman, että sitä rajoitetaan lisäämällä liikkuvuutta ja joustavuutta koskevia vaatimuksia; huomauttaa, että toisaalta kunkin työntekijän henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne on erilainen, ja katsookin, että työntekijöille olisi annettava mahdollisuus hyödyntää joustavia työjärjestelyjä niiden mukauttamiseksi heidän erityisiin olosuhteisiinsa elämän eri vaiheissa; katsoo, että tällaisella työntekijälähtöisellä joustavuudella voidaan edistää naisten työllisyyden lisäämistä; katsoo, että työntekijöillä ja työnantajilla on yhteinen vastuu tarkoituksenmukaisimpien järjestelyjen kehittämisestä ja niistä sopimisesta; kehottaa komissiota kartoittamaan, miten jäsenvaltioissa noudatetaan työntekijöiden oikeutta pyytää joustavia työaikajärjestelyjä;

48.  kannattaa niin sanottua älykästä työntekoa menetelmänä, jolla työnteko voidaan organisoida joustavuuden, riippumattomuuden ja yhteistyön yhdistelmän avulla ja joka ei välttämättä edellytä työpaikalla tai ennalta osoitetussa paikassa oloa mutta joka antaa työntekijöille mahdollisuuden päättää omista työajoistaan ja joka silti noudattaa lakiin ja työehtosopimukseen perustuvia päivittäisen ja viikoittaisen työajan enimmäiskeston rajoja; painottaa siksi mahdollisuuksia, joita älykäs työnteko tarjoaa työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi erityisesti vanhemmille, jotka palaavat tai tulevat työmarkkinoille äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen; ei kuitenkaan kannata siirtymistä läsnäolon kulttuurista jatkuvasti saatavilla olon kulttuuriin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan älykästä työntekoa koskevien toimintapoliittisten linjausten laadinnan yhteydessä, ettei niillä aseteta lisää rasitteita työntekijälle vaan niillä sen sijaan vahvistetaan työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa ja lisätään työntekijöiden hyvinvointia; korostaa tarvetta keskittyä työn tuloksiin, jotta vältetään näiden uusien työmuotojen väärinkäyttö; kehottaa jäsenvaltioita edistämään teknologian mahdollisuuksia, kuten digitaalista tietoa, nopeita internetyhteyksiä ja audio- ja videotekniikkaa, joita voidaan hyödyntää älykkäissä (etä)työskentelyjärjestelyissä;

49.  korostaa, että vaihtoehtoisilla liiketoimintamalleilla, kuten osuuskunnilla ja keskinäisillä yhtiöillä, on mittavat mahdollisuudet edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä työ- ja yksityiselämän tervettä tasapainoa, erityisesti kehittyvässä älykkääseen työntekoon soveltuvassa digitaalisessa ympäristössä, kun otetaan huomioon työntekijöiden lisääntynyt osallistuminen päätöksentekoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan osuuskuntien ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoon erityisesti teknologian aloilla sekä määrittämään toimia parhaita käytänteitä koskevien mallien edistämiseksi ja jakamiseksi;

50.  on huolestunut muun kuin vapaaehtoisen osa-aikatyön lisääntymisestä erityisesti hoitovastuussa olevien naisten keskuudessa, sillä se lisää heidän köyhyysriskiään; korostaa, että kun työntekijä valitsee osa-aikatyön, hänelle on taattava laadukas työ, eikä häntä saa syrjiä kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna osa-aikatyöstä laaditun direktiivin(37) mukaisesti, ja kehottaa komissiota seuraamaan tämän direktiivin soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat tiettyinä aikoina tehneet vähemmän työtunteja, eivät tule millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

51.  pitää huolestuttavana nollatuntisopimusten väärinkäyttöä eräissä jäsenvaltioissa sekä riistävien sopimusten, määräaikaisten sopimusten, jotka eivät perustu vapaaehtoisuuteen, epäsäännöllisten, ennakoimattomien ja liian pitkien työaikojen sekä heikkolaatuisten harjoittelupaikkojen käyttöä, sillä ne tekevät työ- ja yksityiselämän saattamisen terveeseen tasapainoon mahdottomaksi pitkällä aikavälillä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan pikaisesti epävarmojen työsuhteiden ilmiöön, joka koskettaa erityisesti nuoria ja naisia;

52.  huomauttaa, että liian pitkä ja epäsäännöllinen työaika ja riittämättömät lepoajat, työhön liittyvä epävarmuus sekä suhteettomat tulosvaatimukset lisäävät suuresti stressin, fyysistä ja henkistä pahoinvointia sekä työtapaturmien ja ammattitautien määrää; huomauttaa, että joustava työaika ja ennakoitavissa olevat työajat vaikuttavat myönteisesti työ- ja yksityiselämän tasapainoon(38); kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia varmistamaan suotuisat työajat ja huolehtimaan viikoittaisista lepoajoista panemalla kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö täytäntöön; muistuttaa komissiolle sen velvollisuudesta seurata työaikadirektiivin täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota harkitsemaan rikkomusmenettelyiden vireillepanoa työaikadirektiivin noudattamatta jättäneitä jäsenvaltioita vastaan;

53.  kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja sidosryhmiä kiinnittämään huomiota työpaikkojen innovatiiviseen organisointiin sekä pyrkimykseen tasapainottaa sekä naisten ja miesten työ- ja yksityiselämän tarpeet että yritysten tuottavuus ja kannattavuus; toteaa, että naisten työllisyyden lisääntymisen, työ- ja yksityiselämän tasapainon ja yritysten kilpailukyvyn välinen myönteinen yhteys on laajasti osoitettu Euroopassa lukuisten suuryritysten tai pk-yritysverkostojen parhailla käytänteillä; toteaa sen liittyvän poissaolojen vähenemiseen, tuotantokuiluun, vaihtuvuuteen, kykyyn houkutella lahjakkuuksia, lojaalisuuteen, resurssien uudelleen suuntaamiseen hyvinvointisuunnitelmien kehittämiseksi, elintason paranemiseen ja vapautuvaan lisäaikaan;

54.  korostaa, että naiset ja HLBTI-henkilöt kohtaavat työssä erityisiä sukupuoleen liittyviä esteitä ja stressitekijöitä, kuten häirintää, poissulkemista, syrjintää tai sukupuolistereotypioita, jotka vaikuttavat kielteisesti heidän hyvinvointiinsa työssä sekä uhkaavat heidän mielenterveyttään ja mahdollisuuksiaan edetä urallaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia näiden epäsuotuisten tekijöiden torjumiseksi ja varmistamaan, että asiaankuuluva syrjinnän vastainen lainsäädäntö sekä sukupuolikysymykset huomioon ottavia elinikäisen oppimisen ohjelmia pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sekä työskentelemään yhdessä ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

55.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia työvalvontaelimiä, joilla on erityisesti rahoituksen ja henkilöstön osalta varat ja välineet, jotka mahdollistavat tehokkaan läsnäolon paikan päällä ja epävarmojen työolosuhteiden, sääntelemättömän työn ja työhön ja palkkaukseen liittyvän syrjinnän torjumisen erityisesti miesten ja naisten tasa-arvon näkökulmasta;

56.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysipainoisesti täytäntöön miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54/EY, ja kehottaa komissiota tarkistamaan sitä ja edistämään yritysten keskuudessa sukupuolten tasa-arvoa koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoa, eriytymisen vähentämiseen, palkkajärjestelmien kehittämiseen sekä naisten työurien tukemiseen tähtäävät toimet mukaan luettuina; korostaa tasa-arvoelinten roolin merkitystä, kun ne avustavat syrjinnän uhreja ja puuttuvat sukupuoleen perustuviin stereotypioihin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla taataan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutuminen työssä;

57.  kehottaa uudelleen neuvostoa hyväksymään viipymättä ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan sosiaaliturvan, sosiaalisen suojelun ja palkanmaksun sairausloman yhteydessä, jotta mahdollistetaan todellinen työ- ja yksityiselämän tasapaino;

Elämänlaatu

59.  huomauttaa, että ”elämänlaatu” on ”elinoloja” laajempi käsite, ja katsoo, että se viittaa henkilön yleiseen hyvinvointiin yhteiskunnassa ja sisältää lukuisia ihmisen olemassaoloon liittyviä ulottuvuuksia, jotka ovat välttämättömiä täysipainoiselle ihmiselämälle(39);

60.  korostaa, että vapaa-ajan ja vastuun epäoikeudenmukainen jakautuminen naisten ja miesten kesken voi vaikuttaa naisten itsensä kehittämiseen, uusien ammattitaitojen ja kielten oppimiseen, heidän osallistumiseensa yhteiskunnalliseen, poliittiseen, kulttuuriseen ja yhteisölliseen elämään sekä erityisesti naisten taloudelliseen tilanteeseen;

61.  painottaa, että kaikenlainen naisiin kohdistuva syrjintä, kuten sukupuolisegregaatio, palkka- ja eläke-erot, sukupuolistereotypiat sekä työ- ja yksityiselämän hallinnan aiheuttama suuri stressi, näkyy naisten erittäin vähäisenä liikuntana ja vaikuttaa valtavasti heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä(40); toteaa uudelleen, että on tärkeää torjua stereotypioita edistämällä ja suojelemalla sukupuolten tasa-arvoa peruskoulusta alkaen kaikissa oppimisvaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia järjestämään ja tukemaan yleisiä tiedotus- ja valistuskampanjoita ja ohjelmia, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja torjutaan stereotypioita;

62.  korostaa, että elinikäinen oppiminen, myös ajan tasalla pysyminen jatkuvasti muuttuvista työoloista, on tärkeää työntekijöiden pyrkiessä kehittämään itseään; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elinikäistä oppimista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia laatimaan ja ottamaan käyttöön myös muussa kuin omassa jäsenvaltiossa pidettävää koulutusvapaata sekä työpaikalla annettavaa ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimintapolitiikkoja; kehottaa niitä tarjoamaan kaikille työntekijöille, erityisesti vähäosaisille työntekijöille, mahdollisuuksia opiskeluun työssä ja työajan ulkopuolella, myös palkallisia koulutusjaksoja, kiinnittäen erityistä huomiota naistyöntekijöihin aloilla, joilla naiset ovat rakenteellisesti aliedustettuina;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään ottamaan kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti käyttöön riittäviä vähimmäistulojärjestelmiä, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen elämän, tukevat täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan ja takaavat riippumattomuuden ihmisen koko eliniän ajan;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1. (2) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 163. (3) EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13. (4) EUVL L 353, 28.12.2013, s. 7. (5) EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1. (6) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (7) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9. (8) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0207. (11) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 110. (12) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 18. (13) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351. (16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0042. (17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0226. (18) EUVL C 175, 15.6.2011, s. 8. (19) Neuvoston 3073. istunto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat), Bryssel, 7. maaliskuuta 2011. (20) Eurostatin väestökehitysraportti 2015. (21) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus. (22) http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/submitViewTableAction.do (23) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers. (24) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Ensimmäiset tulokset: Kuudes Euroopan työolotutkimus. (25) Vuotta 2010 koskevat Eurostatin tiedot. Komission kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (SWD(2016)0054). (26) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön eurooppalaisten elämänlaatua koskeva selvitys (2012). (27) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review. (28) Barcelonan tavoitteiden edistymistä käsittelevä kertomus ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi”, annettu 29. toukokuuta 2013 (COM(2013)0322). (29) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2013): Caring for children and dependants: Effect on careers of young workers. (30) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportti: Sustainable work over the life course: Concept paper (2015). (31) Cedefopin tutkimus: Training leave. Policies and practices in Europe, 2010. (32) Komission suositus 2013/112/EU. (33) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. lokakuuta 2015 direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta, (P8_TA(2015)0351). (34) Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. toukokuuta 2016 neuvoston direktiivin 2010/18/EU soveltamisesta, (P8_TA(2016)0226). (35) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (2015): Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review. (36) Eurofoundin raportit: Trends in job quality in Europe (2012) ja Convergence and divergence of job quality in Europe 1995–2010 (2015). (37) Neuvoston direktiivi 97/81/EY. (38) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Euroopan työolotutkimus. (39) Eurofoundin kolmas eurooppalaisten elämänlaatua koskeva tutkimus. (40) Naisten ja miesten työ-, hoito- ja vapaa-ajan eroja käsittelevä Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston maaliskuussa 2016 julkaistu tutkimus ”Differences in Men’s and Women’s Work, Care and Leisure Time”.