Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 14. syyskuuta 2016 - Strasbourg
EU:n ja Sveitsin väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävä pöytäkirja (Kroatian liittyminen) ***
 Kasvua ja työllisyyttä käsittelevä sosiaalialan kolmikantahuippukokous ***
 Sisävesialusten tekniset vaatimukset ***II
 EU:n ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välinen talouskumppanuussopimus ***
 Kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano
 Puolan viimeaikaiset tapahtumat ja niiden vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin
 EU:n suhteet Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa
 Sosiaalinen polkumyynti EU:ssa
 Delegoidun säädöksen vastustaminen: paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevat avaintietoasiakirjat

EU:n ja Sveitsin väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävä pöytäkirja (Kroatian liittyminen) ***
PDF 226kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitettävän, Kroatian tasavallan osallistumista sopimuspuolena kyseiseen sopimukseen sen Euroopan unioniin liittymisen vuoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (14381/2013 – C8-0120/2016 – 2013/0321(NLE))
P8_TA(2016)0339A8-0216/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14381/2013),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen Kroatian tasavallan osallistumisesta sopimukseen sopimuspuolena sen liityttyä Euroopan unioniin (14382/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0120/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A8‑0216/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton hallituksille ja parlamenteille.


Kasvua ja työllisyyttä käsittelevä sosiaalialan kolmikantahuippukokous ***
PDF 226kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kasvua ja työllisyyttä käsittelevästä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksesta ja päätöksen 2003/174/EY kumoamisesta (05820/2014 – C8-0164/2016 – 2013/0361(APP))
P8_TA(2016)0340A8-0252/2016

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05820/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0164/2016),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa väliaikaisen päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kasvua ja työllisyyttä käsittelevästä kolmikantaisesta sosiaalihuippukokouksesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0252/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0377.


Sisävesialusten tekniset vaatimukset ***II
PDF 230kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta (07532/2/2016 – C8-0227/2016 – 2013/0302(COD))
P8_TA(2016)0341A8-0256/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (07532/2/2016 – C8-0227/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0622),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8‑0256/2016),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL C 177, 11.6.2014, s. 58.
(2)EUVL C 126, 26.4.2014, s. 48.
(3)Hyväksytyt tekstit 15.4.2014, P7_TA(2014)0343.


EU:n ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välinen talouskumppanuussopimus ***
PDF 232kWORD 37 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. syyskuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (10107/2016 – C8-0243/2016 – 2016/0005(NLE))
P8_TA(2016)0342A8-0242/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10107/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliseksi talouskumppanuussopimukseksi (05730/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 ja 4 kohdan, 209 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0243/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0242/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden (Botswana, Lesotho, Mosambik, Namibia, Etelä-Afrikka ja Swazimaa) hallituksille ja parlamenteille.


Kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano
PDF 155kWORD 39 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (2016/2794(RSP))
P8_TA(2016)0343B8-0976/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (COM(2016)0235),

–  ottaa huomioon kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 101 artiklan 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan 1 kohdan mukaisesti työmarkkinaosapuolet voivat halutessaan aloittaa vuoropuhelun, joka voi johtaa sopimussuhteisiin, mukaan lukien sopimusten tekeminen;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unionin tasolla tehdyt sopimukset voidaan panna täytäntöön allekirjoittajaosapuolten yhteisestä pyynnöstä, neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä;

C.  toteaa, että kalastusalan työntekijät tarvitsevat erityissuojelua eri syistä, joihin kuuluvat muun muassa kalastusaluksilla tehtävän työn erityispiirteet, kuolemaan johtavien ja muiden tapaturmien korkea määrä sekä ammattitautien riski ja esiintyvyys – muihin aloihin verrattuna – vaarallisessa työympäristössä työskenneltäessä, työ-, lepo- ja vapaa-ajan selkeään toisistaan erottamiseen liittyvät vaikeudet ja osittain riittämättömästä levosta aiheutuvan väsymyksen aiheuttamat terveys- ja turvallisuusvaikutukset sekä epävirallisten ja epätyypillisten työsuhteiden ja palkkajärjestelyjen yleisyys, miehistön jakamista koskevat järjestelmät mukaan luettuina;

D.  ottaa huomioon, että kalastusalan työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 188 kattaa yhdessä suosituksen nro 199 kanssa tärkeimmät asiat ihmisarvoisten työ- ja elinolojen varmistamiseksi aluksilla, mukaan lukien kalastusalusten omistajien ja kapteenien vastuu työntekijöidensä terveydestä ja turvallisuudesta (8 artikla), työntekijöiden alaikärajan määritteleminen ja nuorten työntekijöiden suojeleminen (9 artikla), pakolliset lääkärintarkastukset ja -todistukset (10–12 artikla), lepoajat (13 ja 14 artikla), miehistöluettelot (15 artikla), työsopimukset, joissa ilmoitetaan velvollisuudet ja työolosuhteet (16–20 artikla), oikeus kotiuttamiseen (21 artikla), palkkaaminen ja sijoittaminen (22 artikla), kalastajien säännöllinen palkka ja sen välittäminen eteenpäin perheenjäsenille (23–24 artikla), majoitusta ja ruokailua koskevat säännökset (25–28 artikla), työturvallisuus ja -terveysnormien määritteleminen ja terveydenhoitopalvelujen tarjoaminen aluksella (29–33 artikla), sosiaaliturva (34–37 artikla), suojelu työstä aiheutuvilta sairauksilta, tapaturmilta tai kuolemantapauksilta (38–39 artikla) sekä yleissopimuksen noudattaminen ja täytäntöönpanon valvonta (40–44 artikla);

E.  ottaa huomioon, että tähän mennessä ainoastaan kahdeksan maata on ratifioinut kalastusalan työtä koskevan ILOn yleissopimuksen nro 188; ottaa huomioon, että huolimatta neuvoston päätöksestä, jolla EU:n jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan kalastusalan työtä koskeva ILOn yleissopimus nro 188, vain kaksi maata, Ranska ja Viro, ovat tehneet niin; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi oltava keskeisessä asemassa ihmisarvoisen palkkauksen ja työolosuhteiden edistämisessä kalastusalalla;

F.  toteaa, että tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin kalastajiin, jotka työskentelevät jollakin kaupallista kalastustoimintaa harjoittavalla, EU:n jäsenvaltiossa rekisteröidyllä tai EU:n jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla kalastusaluksella; toteaa, että sisällyttämällä työmarkkinaosapuolten sopimus kalastusalan työtä koskevasta ILOn yleissopimuksesta EU:n lainsäädäntöön EU voi vahvemmalta pohjalta edistää sen täytäntöönpanoa kumppanimaissa eri puolilla maailmaa ja parantaa näin kalastusalan oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä maailmanlaajuisesti, mukaan luettuna pakkotyön, ihmiskaupan ja lapsityövoiman käytön kaltaisten kalastajien riiston pahimpien muotojen torjunta;

1.  panee merkille komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vuonna 2013 valmiiksi saadun työmarkkinaosapuolia koskevan sopimuksen esitteleminen neuvostolle on viivästynyt; korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä myös EU:n tasolla;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että työmarkkinaosapuolten tekemässä sopimuksessa ja komission ehdotuksessa määrätään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista ja annetaan jäsenvaltioille ja/tai työmarkkinaosapuolille mahdollisuus ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat tätä suotuisampia kyseisen alan työntekijöille; toteaa, että tätä sopimusta sovelletaan myös itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiviin kalastajiin, jotka työskentelevät samalla aluksella yhdessä työntekijöiden kanssa; korostaa, että näitä palkkoihin, sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliturvaan liittyviä säännöksiä on kehitettävä, jotta työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen voidaan taata riittävät ja kohtuulliset tulot myös työtapaturman, onnettomuuden tai kuoleman sattuessa; korostaa, että on tärkeää vahvistaa sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat mekanismit, asianmukaisten tarkistus- ja valvontatoimenpiteiden kehittäminen mukaan lukien;

3.  suosittaa hyväksymään välittömästi neuvoston direktiivin työmarkkinaosapuolten pyynnön mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja työmarkkinaosapuolille.


Puolan viimeaikaiset tapahtumat ja niiden vaikutus Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin
PDF 171kWORD 43 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 Puolan viimeaikaisista tapahtumista ja niiden vaikutuksesta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (2016/2774(RSP))
P8_TA(2016)0344B8-0977/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimukset ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 4 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon täysistunnossa 19. tammikuuta 2016 käymänsä keskustelun Puolan tilanteesta,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Puolan tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 hyväksytyn komission lausunnon Puolan oikeusvaltion tilanteesta,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2016 hyväksytyn komission suosituksen Puolan oikeusvaltiosta,

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan neuvoston asiantuntijoiden lausunnon kolmesta säädösehdotuksesta, jotka koskevat Puolan julkisen palvelun mediaa,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2016 annetun Venetsian komission lausunnon Puolan perustuslakituomioistuimesta 25. kesäkuuta 2015 annettuun säädökseen tehdyistä muutoksista,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2016 annetun Venetsian komission lausunnon, joka koski poliisilain ja eräiden muiden säädösten muuttamisesta 15. tammikuuta 2016 annettua säädöstä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon vierailustaan Puolaan 9.–12. helmikuuta 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja katsoo, että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo, ja toteaa, että Puolan kansa hyväksyi nämä arvot kansanäänestyksessä vuonna 2003;

B.  ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, että "ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta";

C.  ottaa huomioon, että EU toimii sen keskinäistä luottamusta koskevan olettaman perusteella, että jäsenvaltiot noudattavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa;

D.  ottaa huomioon, että Puolan perustuslain 9 artiklan mukaan Puolan tasavalta noudattaa sitä velvoittavaa kansainvälistä oikeutta;

E.  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate on yksi niistä yhteisistä arvoista, joihin EU perustuu, ja perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan;

F.  ottaa huomioon, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, se on demokraattisen vallanjaon periaatteen välttämätön edellytys ja siitä on säädetty myös Puolan perustuslain 10 artiklassa;

G.  ottaa huomioon, että vallanjako ja oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat demokraattisen järjestelmän ydin eivätkä ne saa vaarantua;

H.  katsoo, että viimeaikaiset tapahtumat Puolassa, erityisesti kiista perustuslakituomioistuimen kokoonpanosta ja toiminnasta sekä perustuslakituomioistuimen antamien tuomioiden julkaisematta jättäminen, ovat herättäneet huolta oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen takeista;

I.  ottaa huomioon, että Venetsian komission lausunnossa perustuslakituomioistuimesta annettuun säädökseen tehdyistä muutoksista kehotettiin Puolan valtion elimiä julkaisemaan, noudattamaan tinkimättä ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön tuomioistuimen tuomiot, samalla kun Venetsian komissio korostaa, että edellä mainitut muutokset heikentäisivät vakavasti tuomioistuimen toimintaa ja tekevät siitä tehottoman perustuslakien valvojan;

J.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen lamaantuminen sai komission aloittamaan Puolan hallituksen kanssa oikeusvaltiota koskevan kehyksen mukaisen vuoropuhelun, jotta varmistetaan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen; toteaa, että komissio katsoi tarpeelliseksi virallistaa arvionsa tämänhetkisestä tilanteesta lausunnoksi Puolan viranomaisten kanssa käymänsä intensiivisen vuoropuhelun jälkeen ja ottaen huomioon, että Puolan hallitus ei ole edistynyt perustuslakikriisin ratkaisemisessa;

K.  toteaa, että Puolan viranomaisten kanssa käydyistä jatkokeskusteluista huolimatta oikeusvaltiota Puolassa uhkaavia ongelmia ei ole ratkaistu tyydyttävällä tavalla ja että komission mukaan oikeusvaltioon kohdistuu Puolassa systeeminen uhka; ottaa huomioon, että komissio on siksi antanut Puolan viranomaisille konkreettisia suosituksia komission ilmaisemien huolenaiheiden kiireellisestä hälventämisestä;

L.  katsoo, että oikeusvaltioperiaatetta koskevan toimintakehyksen tavoitteena on puuttua missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa oikeusvaltioon kohdistuviin, luonteeltaan systeemisiin uhkiin erityisesti tilanteissa, joita ei voida ratkaista tehokkaasti rikkomusmenettelyillä ja joissa kansallisen tason oikeusvaltion takeet eivät enää näytä pystyvän torjumaan näitä uhkia tehokkaasti;

M.  toteaa, että EU on sitoutunut kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedonsaantia ja sananvapautta koskevaa oikeutta, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja josta on säädetty myös Puolan perustuslain 14 artiklassa;

N.  ottaa huomioon, että jo hyväksytyt ja vastikään ehdotetut muutokset Puolan tiedotusvälineitä koskevaan lakiin, erityisesti julkisten tiedotusvälineiden hallinnon, toimituksellisen riippumattomuuden ja institutionaalisen itsemääräämisoikeuden osalta, ovat herättäneet huolta ilmaisunvapauden, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittamisen kannalta;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston asiantuntijat totesivat käytyään Puolan viranomaisten kanssa asiantuntijavuoropuhelua, joka koski julkisen palvelun mediasta laadittua kolmen lakiesityksen pakettia, että parannuksia tarvitaan erityisesti hallinnon, sisällön ja julkisten tehtävien sekä toimittajien suojelun alalla;

P.  ottaa huomioon, että oikeudet vapauteen ja turvallisuuteen sekä yksityiselämän kunnioitukseen ja henkilötietojen suojaan on vahvistettu perusoikeuskirjan 6, 7 ja 8 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 ja 8 artiklassa sekä Puolan perustuslain 31 ja 47 artiklassa;

Q.  ottaa huomioon, että Venetsian komissio totesi poliisilain ja tiettyjen muiden säädösten muuttamisesta antamassaan lausunnossa, että salaisen valvonnan täytäntöönpanoa varten poliisilaissa esitetyt menettelylliset takeet ja aineelliset edellytykset eivät riitä estämään sen liiallista käyttöä ja perusteetonta puuttumista ihmisten yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että sekä tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat korostaneet tarvetta ottaa käyttöön tehokkaat valvontamekanismit ja mieluiten oikeudellista valvontaa, jotta voidaan varmistaa näiden toimien valvonta;

R.  katsoo, että vastaavia ongelmia liittyy uuteen terrorismin vastaiseen lakiin, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5, 8, 10 ja 11 artiklan ja Puolan perustuslain noudattamisen osalta;

S.  toteaa komission olevan sitä mieltä, että niin kauan kuin perustuslakituomioistuinta estetään suorittamasta kattavaa perustuslaillista tarkastelua, säädösten, kuten Sejmin hiljan hyväksymien erityisen arkaluonteisten uusien säädösten perustuslainmukaisuutta, perusoikeuksia koskevat perustuslain säännökset mukaan luettuina, ei voida valvota tuloksekkaasti;

T.  toteaa, että Venetsian komissio koostuu riippumattomista valtiosääntöoikeuden asiantuntijoista, jotka kaikki Euroopan neuvoston jäsenet, myös Puola, ovat nimittäneet, ja sen lausunto on todistusvoimaisin tulkinta Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa koskevista velvoitteista; ottaa huomioon, että Puolan nykyinen hallitus on itse pyytänyt Venetsian komission lausuntoa;

U.  ottaa huomioon, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen ovat oikeuksia, jotka on kirjattu perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sekä Puolan perustuslain 41, 42 ja 45 artiklaan;

V.  panee merkille, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu totesi vierailustaan Puolaan antamassaan raportissa, että rikosprosessilakiin ja syyttämistä koskevaan lakiin äskettäin hyväksytyt muutokset voivat vaarantaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä, syyttömyysolettaman ja oikeuden puolustukseen erityisesti tapauksissa, joissa ei ole annettu riittäviä takeita vallan väärinkäytön estämiseksi, ja ne voivat vaarantaa vallanjaon periaatteen;

W.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys liittyy useisiin ihmisoikeuksiin, myös oikeuteen elämään ja ihmisarvoon sekä oikeuteen olla joutumatta epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, oikeuteen terveydenhuoltoon, oikeuteen yksityisyyteen, oikeuteen saada koulutusta sekä syrjintäkieltoon, joista on säädetty myös Puolan perustuslaissa;

X.  katsoo, että tehokas, puolueeton, ammattimainen ja poliittisesti puolueeton julkishallinto on olennainen osa demokraattista hallintotapaa, ja uusi virkamieslaki näyttää vaarantavan nämä periaatteet sekä Puolan perustuslain 153 artiklan;

Y.  ottaa huomioon, että Puolan perustuslakituomioistuin antoi ratkaisun, jossa se totesi useiden 22. heinäkuuta 2016 hyväksytyn lain säännöksistä olevan edelleen perustuslain vastaisia;

Z.  toteaa, että Puolan ympäristöministeri on hyväksynyt suunnitelman Białowieżan metsän puutavarantuotannon lisäämiseksi; ottaa huomioon, että kansallisen luonnonsuojeluneuvoston vastustettua suunnitelmaa hallitus korvasi 32 neuvoston 39 jäsenestä; ottaa huomioon, että komissio käynnisti 16. kesäkuuta 2016 rikkomismenettelyn Białowieżan metsän osalta;

1.  korostaa, että on olennaisen tärkeää taata SEU:n 2 artiklassa ja Puolan perustuslaissa lueteltujen yhteisten eurooppalaisten arvojen tinkimätön noudattaminen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien varmistaminen;

2.  toistaa kantansa, jonka se esitti Puolan tilanteesta 13. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, erityisesti kysymykseen perustuslakituomioistuimen lamaantumisesta, joka vaarantaa demokratian, perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen Puolassa;

3.  pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole löydetty kompromissiratkaisua ja että Venetsian komission 11. maaliskuuta 2016 antamia suosituksia ei ole pantu täytäntöön; pitää valitettavana myös, että Puolan hallitus on kieltäytynyt julkistamasta kaikkia perustuslakituomioistuimen ratkaisuja, myös 9. maaliskuuta 2016 ja 11. elokuuta 2016 päivättyjä ratkaisuja;

4.  on tyytyväinen komission aikomukseen jatkaa määrätietoisesti rakentavaa ja tuloksekasta vuoropuhelua Puolan hallituksen kanssa, jotta löydetään nopeita ja konkreettisia ratkaisuja edellä mainittuihin oikeusvaltion systeemisiin uhkiin; korostaa, että tällaista vuoropuhelua olisi käytävä puolueettomasti, näyttöön perustuen ja yhteistyön hengessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden perussopimuksissa määrättyjä toimivaltuuksia ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen;

5.  panee merkille, että komissio hyväksyi Puolan tilanteen arvioituaan oikeusvaltioperiaatetta koskevan toimintakehyksen mukaisen lausunnon ja antoi tämän jälkeen suosituksen; odottaa, että komissio antaa parlamentille mahdollisuuden tutustua tähän lausuntoon Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen liitteen II mukaisesti;

6.  kehottaa Puolan hallitusta tekemään komission kanssa yhteistyötä perussopimuksessa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, ja kehottaa hallitusta käyttämään komission sille myöntämän kolmen kuukauden määräajan kaikkien Sejmissä edustettuina olevien puolueiden osallistamiseen sellaisen kompromissin etsimiseen, jolla nykyinen perustuslaillinen kriisi voidaan ratkaista Venetsian komission lausuntoa ja komission suositusta tinkimättä noudattaen;

7.  kehottaa komissiota perussopimusten valvojana seuraavana toimenpiteenään tarkkailemaan, mihin jatkotoimiin Puolan viranomaiset ryhtyvät suositusten johdosta, ja antamaan Puolalle edelleen täyden tukensa asianmukaisten oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseen tähtäävien ratkaisujen löytämiseksi;

8.  on täysin toimivan perustuslakituomioistuimen puuttuessa huolissaan viimeaikaisesta nopeasta ja ilman asianmukaisia kuulemisia tapahtuvasta lainsäädännöllisestä kehityksestä muilla aloilla ja kehottaa komissiota arvioimaan annetun lainsäädännön yhteensopivuutta EU:n primaarioikeuden ja johdetun oikeuden sekä unionin perusarvojen kanssa, ottaen myös huomioon Venetsian komission 11. kesäkuuta 2016 antamat suositukset, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 15. kesäkuuta 2016 antamat suositukset sekä komission 27. heinäkuuta 2016 antaman oikeusvaltioperiaatetta koskevan suosituksen, erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

   laki julkisista tiedotusvälineistä, ottaen huomioon, että tarvitaan julkisen palvelun mediaa koskevat puitteet, joiden avulla varmistetaan, että se tarjoaa riippumatonta, puolueetonta ja täsmällistä sisältöä, joka ottaa huomioon Puolan yhteiskunnan moninaisuuden sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön ja audiovisuaalialaa ja viestimiä koskevan EU:n säännöstön;
   poliisilain ja eräiden muiden säädösten muuttamisesta annettu laki, ottaen huomioon, että sillä puututaan suhteettomasti yksityiselämän kunnioitusta koskevaan oikeuteen ja että kaikenkattavat laajamittaiset valvontatoimet ja kansalaisten henkilötietojen valikoimaton käsittely eivät ole yhteensopivia EU:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa;
   rikoslain ja syyttämistä koskevan lain muuttamisesta annettu laki, ottaen huomioon, että on noudatettava EU:n säännöstöä prosessuaalisten oikeuksien alalla ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa perusoikeutta;
   laki virkamieskuntaa koskevan lain muuttamisesta, ottaen huomioon Puolan valtionhallinnon politisoitumista koskevan vakavan riskin, mikä vaarantaisi virkamieskunnan puolueettomuuden;
   terrorismin torjuntaa koskeva laki, ottaen huomioon yksityisyyden suojaan ja sananvapauteen kohdistuvan vakavan uhan, jota edustaa sisäisen turvallisuuden viraston laajennettu toimivalta ilman minkäänlaisia asianmukaisia oikeudellisia takeita;
   muut huolta aiheuttavat kysymykset, sillä ne voivat olla EU:n lainsäädännön, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä perustavien ihmisoikeuksien vastaisia, mukaan lukien naisten oikeudet;

9.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille säännöllisesti, tiiviisti ja avoimesti tietoa saavutetusta edistyksestä ja toteutetuista toimista;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Puolan tasavallan presidentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0123.


EU:n suhteet Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa
PDF 278kWORD 54 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 EU:n suhteista Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa (2015/2273(INI))
P8_TA(2016)0345A8-0249/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Tunisiassa vuonna 2014 toimitettuja parlamentti- ja presidentinvaaleja seuranneen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppukertomuksen,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2014 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomuksen ˮPrisons in Tunisia, International Standards versus Realityˮ (Tunisialaiset vankilat – kansainväliset normit vastaan todellisuus) sekä Tunisian oikeusministeriön virkamiesten lausunnot,

–  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tukea Tunisialle vuosina 2014–2015 koskevan yhtenäisen tukikehyksen soveltamista jatketaan muutetun komission päätöksen C(2014)5160 nojalla vuoden 2016 loppuun asti,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(1),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2015 Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistuksesta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun yhteisen tiedonannon (JOIN(2015)0050),

–  ottaa huomioon Tunisian 1. joulukuuta 2015 Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä allekirjoittaman tutkimusta ja innovointia koskevan assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n ja Tunisian vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen avaamisesta(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta(3),

–  ottaa huomioon kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden toteuttamisesta Tunisian tasavallan osalta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/580 voimaantulon 19. huhtikuuta 2016(4),

–  ottaa huomioon EU–Tunisia-toimintaohjelman (2013–2017) täytäntöönpanoa koskevat 17. maaliskuuta 2015 kokoontuneen EU–Tunisia-assosiaationeuvoston suositukset ja 18. huhtikuuta 2016 annetun EU–Tunisia-assosiaationeuvoston yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Tunisian strategisen kehityssuunnitelman 2016–2020,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0249/2016),

A.  ottaa huomioon, että Tunisia on yksi EU:n naapuruuspolitiikan ensisijaisista maista;

B.  toteaa, että rauhanomainen demokratiaan siirtyminen Tunisiassa on onnistunut esimerkki arabimaailmassa ja tämän prosessin lujittaminen on erittäin tärkeää koko alueen vakaudelle ja sen suorana seurauksena Euroopan turvallisuudelle;

C.  ottaa huomioon, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin vuonna 2015 Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetille ratkaisevasta osuudesta monimuotoisen demokratian rakentamiseen Tunisiassa;

D.  toteaa, että Tunisiaa koettelevat tällä hetkellä vaikea sosioekonominen tilanne mutta myös turvallisuushaasteet, jotka johtuvat pääasiassa Libyan tilanteesta; toteaa, että matkailuala, joka on keskeinen osa Tunisian taloutta, kärsii vakavasti tilanteesta ja maahan tehdyistä terroristihyökkäyksistä;

E.  ottaa huomioon, että Tunisian talous on voimakkaasti riippuvainen ulkomaisista investoinneista, matkailusta ja tuotteiden viennistä EU:hun ja että talous voi kukoistaa ainoastaan, kun demokratia voi kehittyä;

F.  ottaa huomioon, että työpaikkojen ja mahdollisuuksien puute oli yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi vuonna 2011 järjestettiin laajamittaisia mielenosoituksia, ja että näitä ongelmia ei edelleenkään ole ratkaistu korkean nuorisotyöttömyyden koettelemassa maassa;

G.  ottaa huomioon, että on tarpeen kehittää aitoa kumppanuutta, jossa otetaan huomioon Välimeren kummallakin rannikolla elävien yhteisöjen edut ja jonka avulla pyritään erityisesti korjaamaan Tunisian yhteiskunnallista ja alueellista eriarvoisuutta;

H.  ottaa huomioon, että Ben Alin hallintokauden päättymisen ja demokratiaan siirtymisen vahvistamisen myötä EU voisi parantaa Tunisian kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua ottamalla entistä paremmin huomioon tämän tärkeän kumppanin edut ja painopistealat, jotta saavutetaan vakautta koskeva tavoite;

I.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on ylläpidettävä sitoutumistaan yhteistyöhön Tunisian kansan ja sen hallituksen kanssa, jotta edistetään esimerkiksi kauppaan, investointeihin, matkailuun, kulttuuriin ja turvallisuuteen liittyviä yhteisiä etuja;

J.  ottaa huomioon, että alakomiteoiden organisaation kehyksessä on otettu käyttöön kolmikantavuoropuhelu, jota käydään viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja Tunisiassa olevien EU:n edustajien välillä;

K.  ottaa huomioon, että lehdistönvapaus ja vapaa julkaisuoikeus ovat avoimen, vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan keskeisiä tekijöitä;

L.  ottaa huomioon, että Tunisialla oli merkittävä rooli helpotettaessa Libyan selkkauksen osapuolien välisen sopimuksen saavuttamista;

M.  ottaa huomioon, että Libyan epävakaiset olot ja niiden kerrannaisvaikutukset uhkaavat vakavasti Tunisian ja koko alueen vakautta; ottaa huomioon, että Tunisiassa on tällä hetkellä suuri joukko kotiseudultaan lähtemään joutuneita libyalaisia, jotka pakenevat Libyan epävakautta ja väkivaltaa, mikä kuormittaa Tunisian sisäistä tilannetta ja infrastruktuuria;

N.  ottaa huomioon, että Tunisiassa on viime vuosina tehty useita terroristihyökkäyksiä; ottaa huomioon, että Tunisia on EU:n keskeinen kumppani torjuttaessa terrorismia;

O.  ottaa huomioon, että Isis-järjestö/Da'esh rekrytoi hälyttävän suuren määrän Tunisian nuoria ja että toivottomuuden tunne ja talouden taantuma voivat johtaa siihen, että ääriryhmät alkavat houkutella nuoria;

1.  vahvistaa sitoutumisensa Tunisian kansaa kohtaan ja sen vuonna 2011 alkaneeseen poliittiseen siirtymäprosessiin; korostaa haasteita ja uhkia, joita maa kohtaa demokratiaprosessinsa lujittamisessa, sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edellyttämien uudistusten toteuttamisessa ja turvallisuutensa takaamisessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön merkittäviä teknisiä ja taloudellisia resursseja ja parantamaan niiden koordinointia konkreettisen tuen antamiseksi Tunisialle; korostaa, että ilman toimia, joilla parannetaan Tunisian kykyä hyödyntää resursseja sekä vakautta, demokratiaa, hyvää hallintotapaa, korruption torjuntaa, talouskehitystä sekä työllisyyttä alueella, kaikki mahdolliset uudistukset vaarantuvat; kehottaa siksi luomaan aidon pitkälle menevän ja laaja-alaisen kumppanuuden EU:n ja Tunisian välillä;

2.  kehottaa Deauvillen kumppanuuden osapuolia täyttämään avunantositoumuksensa; katsoo, että Tunisian tilanne oikeuttaa käynnistämään todellisen ”Marshall-suunnitelman” siten, että asianmukaisella rahoituksella tuetaan demokratiaan siirtymisen vahvistamista ja edistetään investointeja ja kehitystä kattavasti kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän aloilla, etenkin työpaikkojen luomista sekä laadukkaiden ja kaikkien saatavilla olevien julkisten palvelujen säilyttämistä; kehottaa myös vahvistamaan toimia, joilla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa; on huolestunut nykyisistä sosioekonomisista ja talousarvioon liittyvistä ongelmista, jotka johtuvat siirtymäkauden epävakaudesta ja siitä, että Tunisiassa on ehdottomasti pantava täytäntöön asianmukaisia uudistuksia, joilla lisätään työllisyyttä ja kehitetään kestävää ja osallistavaa kasvua; pitää siksi keskeisen tärkeänä, että budjettivallan käyttäjät lisäävät ratkaisevalla tavalla Tunisialle tarkoitettuja Euroopan naapuruusvälineen varoja;

3.  vahvistaa, että historiallinen demokratiaan siirtyminen Tunisiassa – vaikeasta sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta – edellyttää tavanomaiset toimet ylittävää paljon kunnianhimoisempaa EU:n ja Tunisian välistä kumppanuutta;

4.  antaa tunnustusta Tunisian ja sen naapurimaiden hyvälle yhteistyölle, mistä ovat esimerkkeinä etuuskohtelukauppaa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen ja Algerian kanssa perustetut paikalliset rajatylittävät komiteat, joilla pyritään edistämään paikallista kehitystä, sekä ja Tunisian ja Libyan taloudellinen yhteistyö ja Tunisian kansan solidaarisuus kotiseudultaan siirtymään joutuneita libyalaisia kohtaan; on tässä yhteydessä tyytyväinen Libyan sovittelumenettelyssä saavutettuun edistymiseen;

5.  korostaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä pantaessa täytäntöön tarkistettua unionin naapuruuspolitiikkaa; kehottaa kehittämään mekanismeja, joilla seurataan perusvapauksien kunnioittamista, sukupuolten tasa-arvoa ja muita ihmisoikeuskysymyksiä kansalaisyhteiskunnan osallistuessa toimintaan täysipainoisesti;

6.  korostaa, että poliittisen yhdentymisprosessin uudelleenkäynnistäminen Maghrebin arabiunionin kehyksessä olisi erityisen hyvä tilaisuus varmistaa turvallisuus ja vahvistaa yhteistyötä koko alueella;

I – Poliittiset uudistukset ja instituutiot

7.  tukee demokratiakehitystä ja katsoo, että Tunisiassa tarvitaan sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia; korostaa, että on tärkeää tukea Tunisian kansalliskokousta ottaen huomioon, että on vaikeaa edistää vakautta epävakaalla alueella samalla, kun pyritään demokratian syventämiseen; ilmaisee huolensa kansalliskokouksen riittämättömistä resursseista, mikä estää sitä hoitamasta sääntelytehtäväänsä ja hidastaa kiireellisesti tarvittavan uuden lainsäädännön laatimista sekä uudistusprosessia; tukee kansalliskokousta sen pyrkimyksissä vahvistaa valmiuksiaan esimerkiksi palkkaamalla henkilöstöä; tukee kansalliskokouksen tarpeiden arviointia; pyytää parlamentin yksiköitä lisäämään kansalliskokoukselle annettavaa tukea valmiuksien kehittämiseksi; suosittelee, että parlamentti järjestää tiloissaan korkeimman poliittisen tason kokouksen, kuten ”Tunisian viikon”, parlamentaarisen yhteistyön edistämiseksi;

8.  pitää myönteisenä Tunisian ja EU:n parlamentaarisen sekavaliokunnan perustamista, koska sillä on jatkossa keskeinen rooli ja sen avulla Euroopan parlamentin ja Tunisian parlamentin jäsenet voivat tavata säännöllisesti ja kehittää jäsenneltyä poliittista vuoropuhelua demokratiasta, oikeusvaltiosta ja kaikista kumpaakin osapuolta kiinnostavista aiheista; korostaa, että kauppaneuvottelujen avaamisen yhteydessä EU:n ja Tunisian parlamentaarisella sekavaliokunnalla on tärkeä tehtävä käynnissä olevien neuvottelujen tehokkaassa valvonnassa; kehottaa käynnistämään erityisiä aloitteita kansalliskokouksen tukemiseksi muiden Euroopan parlamentin valiokuntien, kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, kanssa (liittyen tukeen, joka koskee oikeus- ja sisäasioita, maahanmuuttolakia sekä rikosoikeudellisissa asioissa, terrorismi mukaan lukien, tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä);

9.  suhtautuu myönteisesti Tunisiassa käytyyn kolmikantavuoropuheluun; kehottaa jatkamaan ja laajentamaan sitä siten, että katetaan kaikki EU:n ja Tunisian kahdenvälisiin suhteisiin liittyvät näkökulmat, minkä lisäksi on erityisesti varmistettava kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen täytäntöönpanoon ja EU:n ja Tunisian välisiä painopistealoja koskevaan neuvotteluprosessiin;

10.  toteaa, että julkisen hallinnon uudistus on yksi suurimmista haastavista uudistuksista, joita Tunisiassa on pantava täytäntöön; suhtautuu myönteisesti siihen, että Tunisian hallitus on tarkastellut uusia menetelmiä nopeuttaakseen keskeisiä painopistealoja; katsoo, että unionin ja Tunisian hallintojen välinen twinning-hanke on myönteinen panos julkisen hallinnon uudistuksen kannalta; tukee tietotekniikkaan perustuvia ratkaisuja, joilla rakennetaan ja kehitetään sähköistä valtiota ja sähköistä hallintoa;

11.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Tunisiassa kunnioitetaan yhdistymisvapautta koskevia kansainvälisiä normeja, minkä seurauksena maa on noussut johtavaan asemaan vahvistettaessa riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa arabimaissa; kehottaa vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, poliittisten puolueiden ja ammattiliittojen teknistä tukea ja valmiuksien kehittämistä, sillä ne ovat Tunisiassa keskeisessä asemassa ja ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi demokratiaan siirtymisen ja yleisen kehityksen, hallinnon tilivelvollisuuden ja ihmisoikeuksien noudattamisen valvonnan kannalta, mukaan lukien naisten ja lasten suojelu, sukupuolten tasa-arvo sekä vainon ja syrjinnän kaikkien uhrien suojelu; suhtautuu myönteisesti EU:n rahoittamiin tätä alaa koskeviin ohjelmiin, kuten kansalaisyhteiskunnan tukihankkeeseen (PASC), sekä Euroopan sosiaali- ja talouskomitean sekä Tunisian kvartetin välillä allekirjoitettuun sopimukseen, jolla vahvistetaan Tunisian ja EU:n kansalaisyhteiskunnan välisiä suhteita; kannustaa kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä määritettäessä paikallisia kehitysalan painopisteitä paikalliset investoinnit mukaan lukien; kehottaa edistämään kansalaiskasvatusta ja demokraattiseen toimintaan osallistumista;

12.  korostaa, että on tärkeää kehittää kansalaisuuteen perustuvaa kulttuuria, ja kehottaa luomaan mahdollistavan ympäristön tarvittavine rakenteineen, jotta kansalaisyhteiskunnan järjestöt voidaan ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin;

13.  pitää välttämättömänä, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto antavat tarvittavaa tukea paikallisvaaleille (jotka on määrä pitää lokakuussa 2016) ja pitää tärkeinä EU:n ja Euroopan parlamentin tarkkailuoperaatiota sekä vaalien yhteydessä annettavaa tukea, jos Tunisian hallitus pyytää sitä, kuten vuonna 2014 järjestetyissä parlamentti- ja presidentinvaaleissa tehtiin; vaatii tältä osin tehostamaan kuntien tukemista Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) puitteissa ja edistämään kumppanuushankkeiden kehittämistä jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden;

14.  kehottaa tukemaan sukupuolten tasa-arvoa edistävää politiikkaa ja uudistamaan henkilöoikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan kumota naisia syrjivät lait esimerkiksi perintö- ja avioliitto-oikeuteen liittyvissä asioissa, ja vaatii naisten entistä suurempaa osallistumista julkisessa elämässä sekä yksityissektorilla Tunisian perustuslain 46 artiklan mukaisesti; kannustaa lisäksi kehittämään mentorointiohjelmia nousevia naisjohtajia varten, jotta tuetaan heidän pääsyään päättävään asemaan; suosittaa, että Tunisia peruu kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta antamansa yleisen julkilausuman;

15.  kehottaa ottamaan nuoret mukaan poliittiseen elämään ja edistämään erityisesti nuorten osallistumista paikallisvaaleihin; pitää tältä osin myönteisinä EU:n rahoittamia hankkeita nuorten tietämyksen lisäämisen ja kansalaiskasvatuksen alalla; pitää myönteisinä säännöksiä, jotka koskevat nuorten edustusta paikallis- ja aluevaaleissa; katsoo, että vuoden 2016 kunnallisvaalit ovat tilaisuus kannustaa nuoria osallistumaan jälleen aktiivisesti poliittiseen muutosprosessiin;

16.  pitää myönteisenä siirtymäkauden oikeusjärjestelyistä annettua lakia; muistuttaa, että Tunisian kansalla on suuria odotuksia siirtymäprosessin suhteen; pitää valitettavana totuus- ja ihmisarvokomission voimakasta sisäistä polarisoitumista; toteaa, että kansallisen sovinnonteon ja kasvun ei pitäisi olla keskenään ristiriidassa olevia prioriteetteja;

17.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan tukeaan, jolla tuetaan Tunisian perustuslain arvojen mukaista oikeusalan ja oikeusvaltion uudistusta, myös antamalla teknistä ja taloudellista tukea käynnissä olevalle ylimmän tuomarineuvoston (Supreme Judicial Council) ja perustuslakituomioistuimen perustamiselle; pitää myönteisenä oikeusjärjestelmän uudistusta koskevaa EU:n ohjelmaan (PARJI), joka hyväksyttiin vuonna 2011, samoin kuin vuonna 2014 hyväksyttyä PARJ2-ohjelmaa, jonka rahoitus on vain 15 miljoonaa euroa;

18.  kehottaa hallitusta toteuttamaan nopeasti toimia kidutuksen käytön estämiseksi; kehottaa Tunisiaa poistamaan kuolemanrangaistuksen; on huolestunut siitä, että Tunisian viranomaiset ovat toistuvasti kiduttaneet alaikäisiä, joiden on epäilty haluavan liittyä terroristijärjestöihin;

19.  kehottaa Tunisiaa uudistamaan kiireellisesti sen vuonna 1978 annettua hätätilalakia, jota pannaan nykyään täytäntöön perustuslain perustavista säännöksistä välittämättä;

20.  on huolissaan Tunisian vankiloiden liian suuresta vankimäärästä, ruoan puutteesta ja hygieniaoloista ja näiden tekijöiden vaikutuksesta vankien perusoikeuksiin; suhtautuu myönteisesti Tunisian ja EU:n yhteishankkeeseen, jolla uudistetaan Tunisian rangaistuslaitoksia ja pyritään vahvistamaan vaihtoehtoisten rangaistuksien järjestelmää sen sijaan, että määrätään vankeusrangaistuksia lievempien rikoksien johdosta;

21.  kehottaa uudistamaan rikoslakia ja erityisesti kumoamaan 230 artiklan, jonka mukaan homoseksuaalisuus on rikos, josta voidaan määrätä kolmen vuoden vankeusrangaistus, ja joka on vastoin syrjimättömyyttä ja yksityisyyden suojaa koskevia perustuslaillisia periaatteita; pitää myönteisenä uutta lakia, jolla korvataan ja muutetaan huumausaineita koskeva laki 1992‑52 niin, että etusijalle asetetaan ennaltaehkäiseminen varoittavuuden asemesta ja otetaan käyttöön vaihtoehtoisia rangaistuksia, joilla edistetään huumeiden käyttäjien kuntoutumista ja uudelleenintegroitumista; pitää tätä oikeansuuntaisena toimena, jonka avulla Tunisian lainsäädäntö saatetaan kansainvälisten normien tasalle;

22.  vaatii vahvempaa hajauttamista ja alueiden voimaannuttamista lisäämällä paikallista autonomiaa; tukee kumppanuuksia EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja kannustaa eriytettyjä lähestymistapoja (esimerkiksi koulutus ja valmiuksien kehittäminen tällä alalla) sekä jäsenvaltioiden paikallisyhteisöjen toteuttamia hajautetun yhteistyön hankkeita, joilla edistetään Tunisian alue- ja paikallishallinnon kehittämistä, sekä kumppanuuksia ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista EU:n kaupunkien ja paikallisyhteisöjen kanssa; kehottaa lisäämään EU:n tukea, jota myönnetään kansalaisyhteiskunnalle alueilla, olemassa olevien menestyneiden aloitteiden pohjalta;

23.  on huolestunut siitä, että rikosoikeudenkäyntejä koskevan lainsäädännön ja rikoslain kumoamisessa on saavutettu vain vähäistä edistystä ilmaisunvapauden ylläpitämiseen liittyen; on huolestunut siitä, että useita kansalaisia on pantu syytteeseen ja pidätetty valtion virkamiesten väitetyistä kunnianloukkauksista ja pilkkaamisesta rap-kappaleissa sekä yleisen moraalin horjuttamisesta mielipiteenilmaisuilla, joita ovat harjoittaneet myös toimittajat ja bloginpitäjät; antaa Tunisialle tunnustusta sen liittymisestä Online Freedom -ryhmään ja kehottaa maata osallistumaan siihen entistä aktiivisemmin;

24.  muistuttaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus, ilmaisunvapaus verkossa bloginpitäjät mukaan lukien samoin kuin verkon ulkopuolella sekä kokoontumisvapaus ovat demokratian sekä avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan keskeisiä elementtejä sen välttämättömiä tukipylväitä; kannustaa luomaan media-alan parhaiden käytänteiden normit, jotka todella kuvastavat tutkimus- ja eriytettyä journalismia; panee merkille voimannuttavat vaikutukset, joita on sensuroimattomalla pääsyllä internetiin sekä digitaaliseen ja sosiaaliseen mediaan; on tyytyväinen Tunisian elinvoimaiseen ja avoimeen mediaympäristöön, mutta kehottaa Tunisian viranomaisia investoimaan lisää teknologisiin perusrakenteisiin ja edistämään digitaalisten yhteyksien saatavuutta ja digitaalista lukutaitoa erityisesti maan köyhimmillä alueilla; pitää myönteisenä maaliskuuta 2016 hyväksyttyä uutta informaatiolainsäädäntöä, jolla suojellaan tehokkaasti oikeutta tiedonvapauteen Tunisiassa samoin kuin väärinkäytösten paljastajien oikeuksia; pitää myönteisenä, että audiovisuaalisen viestinnän alan korkea viranomainen (HAICA) ja sen seuraaja, audiovisuaalista viestintää käsittelevä viranomainen (ACA) saavat EU:n tukea parhaillaan täytäntöön pantavan 10 miljoonan euron suuruisen media-alan uudistusohjelman yhteydessä;

25.  kehottaa Euroopan neuvoston parlamentaarista yleiskokousta antamaan Tunisialle demokratiakumppanin aseman, mikä on merkittävä askel kohti Tunisian parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista;

II – Talouden ja yhteiskunnan kehittäminen

26.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen 500 miljoonan euron makrotaloudellisesta rahoitusavusta sekä sen hyväksymisen neuvostossa ja parlamentissa;

27.  panee merkille EU:n ja Tunisian välistä kunnianhimoista vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen aloittamiseen; muistuttaa, että EU:n on neuvottelujen yhteydessä annettava räätälöityä teknistä ja taloudellista tukea; korostaa, että tämä sopimus, jolla pyritään parantamaan markkinoille pääsyä ja investointi-ilmapiiriä, käsittää muutakin kuin pelkän kauppaa koskevan ulottuvuuden, ja sen on edistettävä ympäristöä, kuluttajansuojaa ja työntekijöiden oikeuksia koskevien unionin normien ulottamista Tunisiaan, maan vakauden tukemista, sen demokraattisen järjestelmän vakauttamista sekä sen talouden vauhdittamista; kehottaa komissiota soveltamaan neuvotteluissa progressiivista lähestymistapaa ja varmistamaan, että tämä sopimus hyödyttää kumpaakin osapuolta; kehottaa ottamaan samalla asianmukaisella tavalla huomioon osapuolten väliset merkittävät taloudelliset erot; toistaa komissiolle ja Tunisian hallitukselle esittämänsä suositukset, joiden mukaan niiden olisi pantava täytäntöön selkeä ja yksityiskohtainen prosessi Tunisian ja EU:n kansalaisyhteiskuntien osallistamiseksi pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin; kehottaa varmistamaan, että kuulemisprosessi on avoin ja läpinäkyvä, ja kehottaa ottamaan laajemmin huomioon Tunisian kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuuden hyödyntäen vastaavissa neuvotteluissa sovellettuja parhaita käytäntöjä;

28.  panee merkille Tunisiaa koskevien kiireellisten yksipuolisten kauppatoimenpiteiden hyväksymisen Tunisian taloutta tukevana konkreettisena askeleena ja uudistusten kannustimena; kehottaa lisäämään naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI) myönnettävää EU:n tukea Tunisialle ja koordinoimaan Tunisialle annettavaa kansainvälistä apua, jotta maa voi hyötyä täysimääräisesti EU:n tuesta ja jotta mahdollistetaan työpaikkojen luominen erityisesti nuorille vastavalmistuneille; rohkaisee yhteistyöhön muiden asianomaisten maailmanlaajuisten ja alueellisten avunantajamaiden ja järjestöjen kanssa ja erityisesti toimiin, joilla vähennetään alueellisia eroja, tuetaan paikalliseen maatalouteen liittyvää koulutusta ja investointeja; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon paikallisen maatalouden, tietotekniikan, yhteisötalouden, valmistavan sektorin sekä pk-yritysten erityispiirteet, jotka voisivat edistää työllisyyttä; toteaa, että terroristi-iskut ovat vaikuttaneet dramaattisesti matkailualaan; ottaa huomioon Tunisian viranomaisten niiden jälkeen toteuttamat toimet ja kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole arvioineet turvallisuustilannetta uudelleen, tekemään niin mahdollisimman nopeasti, jotta Tunisian matkailuala voisi elpyä;

29.  kehottaa EU:ta ottamaan kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaiset ja muut tärkeät toimijat mukaan rahoitukseen liittyvien painopistealojen määrittelyyn Euroopan naapuruuspolitiikan väliarvioinnin yhteydessä;

30.  korostaa, että on puututtava etenkin korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen, käynnistettävä perusteellisia uudistuksia kasvun, laadukkaan koulutuksen ja työllisyyden edistämiseksi (esimerkiksi helpottamalla valuuttarajoituksia ja mikroluottojen saatavuutta, uudistamalla työlainsäädäntöä, kehittämällä työmarkkinoiden tarpeisiin sovitettuja koulutusohjelmia ja yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä) ja monipuolistettava Tunisian taloutta; kehottaa kaikkia osapuolia säilyttämään hyvän yhteistyön hengen, jotta voidaan keskittyä uudistuksiin ja pyrkiä maan kaikkien alueiden osallistavaan talouskehitykseen, mukaan lukien vähiten kehittyneet ja köyhtyneet sisämaa-alueet, jotka tarvitsevat pitkän aikavälin kehityssuunnitelman; kehottaa Tunisian viranomaisia suhtautumaan myönteisesti aloitteisiin, joissa kansalaiset osoittavat sitoutuvansa poliittisen vuoropuhelun parantamiseen tai tekniseen innovointiin; korostaa, että näille kansalaisyhteiskunnan aloitteille tarvitaan kansainvälistä tukea;

31.  pitää myönteisenä Tunisian strategista kehityssuunnitelmaa 2016–2020 ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön hyväksymällä sääntelypuitteet, joilla pyritään helpottamaan EU:n ja kaikkien kansainvälisten rahoituslaitosten antaman tuen käyttöä; pitää myönteisenä hyväksyttyä uutta investointisäännöstöä, jonka avulla pitäisi saada aikaan sääntelyn vakaus sekä helpottaa investointeja, ja pitää myönteisinä verouudistuksia; vaatii julkishallinnon nykyaikaistamista, jotta se toimisi tehokkaasti ja avoimesti, sillä se helpottaisi huomattavasti hankkeiden toteuttamista ja parempaa varojen käyttöä;

32.  tukee Tunisian hallituksen pyrkimyksiä uudistaa ja vapauttaa taloutta uusien sisäisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja katsoo, että Tunisian vahva ja monimuotoinen talous luo työpaikkoja, mahdollisuuksia ja hyvinvointia sekä auttaa maata saavuttamaan sen laajemmat poliittiset ja sosiaaliset tavoitteet;

33.  muistuttaa Tunisian maataloussektorin strategisesta tärkeydestä ja on tyytyväinen Tunisian vuoden 2016 talousarvioon sisältyviin toimenpiteisiin, viljelijöiden velkojen mitätöinti mukaan lukien, sekä maatalousalaa koskevan kansallisen kuulemisen käynnistämiseen; pitää välttämättömänä, että tähän kansalliseen kuulemiseen otetaan mukaan kansalaisyhteiskunta ja mahdollisimman laaja joukko toimijoita ja myös maan eteläosan pienviljelijät sekä nuoret viljelijät; katsoo, että maatalousalalla tarvitaan perusteellista uudistusta ja useita kiireellisiä käytännön toimia, kuten suolanpoistolaitosten kapasiteetin kehittämistä, jotta voidaan ratkaista vesipulaan liittyvä ongelma ja muita ilmastonmuutoksen vuoksi syntyviä ongelmia; kehottaa Tunisian viranomaisia kieltämään kaikkien EU:ssa jo kiellettyjen torjunta-aineiden käytön;

34.  kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan, jolla torjutaan aavikoitumista Tunisiassa; ottaa huomioon, että Tunisiassa on vakava vesipula; kehottaa Tunisiaa edistämään kestävää viljelyä ja ruokavaliota; suosittelee, että toteutetaan maauudistus, jolla viljelijöitä kannustetaan suojelemaan metsiä ja jokia; muistuttaa, että Tunisian rannikoiden matkailun kestävä kehitys edellyttää hotellitiheyden voimakasta vähentämistä, jotta voidaan järkeistää investointeja ja hallinnoida rantoja;

35.  on tyytyväinen siihen, että APIA (maatalousinvestointien edistämisvirasto) on käynnistänyt nuorten liikkuvuutta, elintarviketurvaa ja maaseudun köyhyyden vähentämistä koskevan hankkeen torjuakseen nuorisotyöttömyyttä tarjoamalla vaihtoehtoja maaseutualueilla; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan EU:n toimia panostamalla yhdessä Tunisian viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa ala- tai aihekohtaisiin hankkeisiin, joilla voisi olla välittömiä ja myönteisiä vaikutuksia Tunisian yhteiskunnassa;

36.  suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin sihteeristön kehittämiin ohjelmiin, kuten Med4jobs-ohjelmaan, jolla edistetään nuorten työllistettävyyttä Välimeren alueella; kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita antamaan sen pääsihteeristölle tehtäväksi tarkastella Tunisian taloudellista ja sosiaalista kehitystä maassa tapahtuvan siirtymisprosessin vahvistamiseksi;

37.  kehottaa tehostamaan erityisesti harmaan talouden kasvuun liittyvää korruption torjuntaa, jotta päätöksenteosta tulisi tehokkaampaa ja avoimempaa ja luotaisiin investoinneille ja liiketoiminnalle suotuisampi ympäristö; pitää myönteisenä Tunisian korruptiontorjuntaviraston perustamista, mutta pitää valitettavana sen rajoitettua budjettia; kehottaa Tunisian viranomaisia vahvistamaan sen kapasiteettia ja tehokkuutta ja antamaan sille kaiken tarvittavan rahallisen ja logistisen tuen, jolla taataan julkishallinnon asianmukainen toiminta sekä sääntöjen mukaiset julkisten hankinnat; kehottaa Tunisian viranomaisia varmistamaan korruption vastaisille toimilleen laajan näkyvyyden;

38.  kehottaa nopeuttamaan sosiaalisen vuoropuhelun kansallisen neuvoston perustamista, josta päätettiin vuonna 2013;

39.  on huolissaan Tunisian riittämättömästä varojen takaisinhankinnasta, joka johtuu etenkin varojen takavarikoimiseen ja maahan palauttamiseen liittyvistä pitkällisistä ja hankalista menettelyistä; vaatii erityistä teknisten valmiuksien tukea Tunisialle, jotta se voi suorittaa tutkimuksia ja kerätä tiedustelutietoja ja todisteita, joita tarvitaan varojen takaisinhankintaan liittyvien tapausten hoitamiseen;

40.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan tukea ja poliittista tahtoa, jotta voidaan nopeuttaa Tunisian jäädytettyjen varojen takaisinhankintaa; pitää myönteisenä 28. tammikuuta 2016 tehtyä neuvoston päätöstä 48 henkilön varojen jäädyttämisen jatkamisesta vuodella;

41.  kehottaa edistämään EU:ssa jo asuvien tunisialaisten ja pohjoisafrikkalaisten kannalta nopeampia ja turvallisempia rahasiirtoja ja investointipotentiaalia, erityisesti paikallis- ja aluekehityksen alalla;

42.  on huolissaan Tunisian velan kestävyydestä ja kehottaa arvioimaan mahdollisia tapoja parantaa sen kestävyyttä etenkin maan taloustilanne huomioon ottaen; kehottaa muuntamaan Tunisian velat investointihankkeiksi erityisesti strategisten infrastruktuurien rakentamiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi; pitää myönteisinä tähän liittyviä aloitteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tämäntyyppisten hankkeiden määrää; kehottaa jäsenvaltioita selvittämään tapoja varmistaa Tunisian veloille etuuskohteluun perustuva uudelleenjärjestely ja velan osien monimuotoistaminen;

43.  suhtautuu myönteisesti EU:n hankkeisiin työpaikkojen luomisen ja ammatillisen koulutuksen aloilla, kuten Irada-hankkeeseen; suosittaa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) varojen käyttöä pk-yritysten tukemiseen myös jatkossa; toteaa, että pk-yritykset ovat keskeisellä sijalla Tunisian kasvun kannalta ja niiden pitäisi sen vuoksi hyötyä EU:n tuesta; kannustaa kehittämään erityisesti naisille ja nuorille tarkoitettuja yrityksen perustamista koskevia ohjelmia, jotta voidaan parantaa liikkeenjohtamiskoulutusta ja rahoituksen saantia pk-sektorin tukemiseksi; suosittaa, että Tunisia toteuttaa asianmukaisia toimia voidakseen hyödyntää täysimääräisesti EU:n COSME-ohjelmaa (yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma) mahdollisimman pian; kannustaa yksityiseen lainanantoon pk-yrityksille, kuten parantamalla luottotakauksien alan valmiuksia ja uudistamalla pääomavajeesta kärsivää pankkialaa; on tyytyväinen Tunisian keskuspankkia koskevaan kumppanuusohjelmaan, jonka tavoitteena on tukea pankkialan nykyaikaistamista;

44.  suosittaa, että alueellisiin rahastoihin ja alueellisten erojen kaventamiseen liittyvää EU:n asiantuntemusta käytetään Tunisian alueelliseen kehittämiseen ja sen alueellisten erojen kaventamiseen; kehottaa kansainvälisiä kumppaneita ja rahoituslaitoksia tukemaan kansallisten infrastruktuurien (esimerkiksi moottoritiet, rautatiet, satamat, lentokentät ja tietoliikenneverkot) parantamista ja laajentamista, jotta voidaan paremmin yhdistää maaseudun ja sisämaan keskukset;

45.  kannustaa yhdistämään Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen (ENI) EU:n aloitteisiin, esimerkiksi energiaunionia koskevaan aloitteeseen; kannustaa samalla tehostamaan Pohjois-Afrikan kanssa tehtävää alueellista yhteistyötä erityiskysymyksissä, kuten metsitys ja vesihuolto, sekä lisäämään sosioekonomista yhdentymistä ja kaupankäyntiä koko Pohjois-Afrikassa; muistuttaa, että Välimeren unioni tukee konkreettisten hankkeiden kehittämistä alueella ja näin ollen sen on voitava osallistua Euroopan unionin Tunisiassa toteuttamiin hankkeisiin;

46.  kehottaa keskittymään EU:n yhteistyössä vihreään talouteen ja kestävään kehitykseen ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä sekä parantamaan vesi- ja jätehuoltoa varsinkin, kun otetaan huomioon Tunisian suuri potentiaali uusiutuvan energian alalla; pitää myönteisinä sellaisia hankkeita kuin Välimeren unionin tukemaa Bizerte-järven puhdistamista, Ghar el Melhin kasvikattoja ja orgaanisen jätteen käyttöä kulutukseen Bejassa;

47.  pitää myönteisenä Euro–Välimeri-sähkömarkkinoiden yhdentymistä eteläisen naapuruston kanssa tehdyn energiayhteistyön tärkeänä osana; katsoo, että Elmed-hankkeen yhteydessä olisi mahdollista käydä kaksisuuntaista sähkökauppaa Välimeren pohjoisen ja eteläisen puolen välillä, mikä hyödyttäisi kaikkia kumppaneita edistämällä sähkönsaannin varmuutta, vakautta ja edullisuutta;

III – Turvallisuus ja puolustus

48.  on erittäin huolestunut Libyan epävakaiden olojen muiden syiden ohella aiheuttamasta välittömästä vaikutuksesta Tunisian turvallisuustilanteeseen; panee merkille muurin rakentamisen osalla Libyan rajasta; on huolestunut siitä, että suuri määrä tunisialaisia vierastaistelijoita on liittynyt Daesh´iin ja muihin terroristiryhmiin; korostaa, että aseiden salakuljetuksen torjuminen on tärkeä osa terrorismin vastustamista; painottaa, että on tarpeen uudistaa maan tiedustelupalveluja kunnioittaen samalla oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeusyleissopimuksia;

49.  on huolestunut terroristihyökkäyksestä, joka tehtiin Ben Guerdanen rajakaupungissa heti Sabrathen pommituksen jälkeen ja joka osoittaa, että Tunisian ja Libyan välinen raja vuotaa edelleen merkittävästi; on huolestunut Libyan tilanteesta ja kehottaa kaikkia Libyan konfliktin osapuolia toimimaan rakentavasti kansallisen sovinnon hallituksen kanssa; korostaa, että EU on valmis tukemaan turvallisuutta kansallisen sovinnon hallituksen pyynnöstä ja että turvallisuusalan koordinointia Tunisian ja Libyan välillä on jatkettava; ehdottaa, että yhdessä Tunisian viranomaisten kanssa arvioitaisiin mahdollisuutta perustaa Tunisiaan EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio;

50.  toteaa, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat radikalisoitumisen tärkeimpiä syitä; kehottaa siksi parantamaan nuorten sosiaalista osallisuutta, jotta he voivat löytää pysyviä työpaikkoja ja jotta estetään heidän joutumisensa terroristijärjestöjen uusien taistelijoiden rekrytoinnin kohteeksi; suosittaa, että hyödynnetään Hedayah-järjestön kaltaisten kansainvälisten järjestöjen aloitteen myötä saatua asiantuntemusta väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevien paikallisten ja alueellisten strategioiden kehittämisessä; kehottaa lisäämään tietoisuutta näistä olemassa olevista verkostoista ja vastaavista aloitteista Tunisiassa;

51.  kehottaa Tunisian hallitusta laatimaan ulkomailta palaavia taistelijoita koskevan strategian, jossa esimerkiksi yhdistetään rangaistustoimet ja ennalta ehkäisevät toimet sekä radikalismista luopumista ja sopeuttamista koskevat ohjelmat, jotta heille annetaan mahdollisuus sopeutua yhteiskuntaan, millä vähennetään tulevia riskejä; kehottaa laatimaan entistä kattavamman strategian, jolla torjutaan radikalisoitumista vankiloissa ja säilöönottokeskuksissa; kehottaa painottamaan opetuksen parantamista ja nuorten radikalisoitumisen torjumista;

52.  toteaa, että terrorismi on yhteinen haaste, joka edellyttää yhteisiä toimia, ja että EU:n ja Tunisian välistä yhteistyötä turvallisuuden ja terrorismin torjunnan alalla on viime aikoina lisätty erityisesti turvallisuusalan uudistusta tukevan kunnianhimoisen ohjelman käynnistämisen myötä;

53.  tukee YK:n johdolla toteutettua rauhan ja poliittisen sovinnonteon prosessia Libyassa keskeisenä tekijänä, jolla vakautetaan laajempaa aluetta ja vahvistetaan Tunisian turvallisuus- ja uudistusprosessia;

54.  suhtautuu myönteisesti Tunisian aloitteesta käynnistettyyn turvallisuusavun koordinointiprosessiin, jossa EU:lla on aktiivinen rooli; korostaa, että unionin olisi tuettava Tunisiaa sen luodessa turvallisuusasioita tarkastelevia asianmukaisia valtiollisia rakenteita; pitää myönteisinä G7+3-ryhmän saavuttamia tuloksia turvallisuusyhteistyön alalla; kehottaa toteuttamaan nopeasti tämänhetkiset ohjelmat ja kehottaa vahvistamaan Tunisialle turvallisuusasioissa annettavaa apua keskittyen rajojen turvallisuuteen, matkailuinfrastruktuurien suojaamiseen sekä yhteisen terroristiuhkan torjumiseen; kehottaa Tunisian viranomaisia kuitenkin vastaamaan tällaisiin uhkiin oikeasuhteisesti, jotta voidaan turvata demokraattiset vapaudet ja perusoikeudet; kehottaa Tunisian toimivaltaisia viranomaisia antamaan täyden tukensa ja kehottaa perustamaan kansallisen turvallisuusneuvonantajan viran; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan Tunisian kanssa turvallisuuteen liittyviä parhaita käytäntöjä ja keskittymään turvallisuushenkilöstön koulutukseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; kehottaa arvioimaan järjestelmällisesti EU:n Tunisialle turvallisuusalalla antaman tuen vaikutusta ihmisoikeuksiin;

55.  on erittäin huolestunut Tunisian edustajainkokouksen heinäkuussa 2015 hyväksymästä terrorismin torjunnasta annetusta laista 22/2015, jonka mukaan erilaisista "terrorismirikoksista" voidaan määrätä kuolemanrangaistus; on huolissaan monista terrorismin torjuntaa koskevan lain kohdista; korostaa, että tämä laki voi vaikuttaa hyvin kielteisesti kansalaisvapauksiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen Tunisiassa; kehottaa Tunisian viranomaisia noudattamaan edelleen kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämistä; muistuttaa, että kuolemanrangaistuksesta säädetään jo Tunisian lainsäädännössä ja että se voidaan määrätä murhan ja raiskauksen kaltaisista rikoksista, vaikka teloituksia ei olekaan pantu täytäntöön vuoden 1991 jälkeen; korostaa, että vaikka Tunisia onkin yksi terroristiuhalle altteimmista maista, valtioiden on terrorismin torjunnan yhteydessä kunnioitettava ihmisoikeuksia täysimääräisesti; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikka on tiiviisti sidoksissa ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, ja muistuttaa EU:n vastustavan kuolemanrangaistusta voimakkaasti;

56.  pitää myönteisenä sitä, että terrorismin torjunnasta annetussa laissa 22/2015 määrätään nyt toimittajien lähteiden oikeudellisesta suojasta sekä valtion harjoittaman luvattoman valvonnan kriminalisoinnista;

57.  pitää myönteisenä marraskuussa 2015 käynnistettyä EU:n ohjelmaa, jolla tuetaan Tunisian turvallisuusalan uudistusta ja jossa keskitytään erityisesti turvallisuuspalvelujen, rajavalvonnan ja tiedustelupalvelujen rakenneuudistukseen, sekä siitä, että 18. huhtikuuta 2016 EU–Tunisia-assosiaationeuvostossa kumpikin osapuoli ilmaisi sitoutuvansa ohjelman tehokkaaseen ja nopeaan täytäntöönpanoon;

58.  kehottaa edistämään tavoitteisiin perustuvaa ajatusmallia pelkän politiikan välineillä annettavan tuen sijaan noudattaen selvää strategista näkemystä, jossa keskitytään ennaltaehkäisyyn, tuetaan kansalliskokouksen lainvalmistelua sekä perustetaan terrorismintorjuntaan keskittyvä syyttäjänvirasto;

59.  suhtautuu myönteisesti terrorismin torjuntaa koskevan EU:n ja Tunisian välisen poliittisen vuoropuhelun laajentamiseen; korostaa, että terrorismin torjunnan yhteydessä on tärkeää suojella ihmisoikeuksia;

60.  kehottaa lisäämään yhteistyötä EU:n erillisvirastojen, kuten Europolin, kanssa, mutta toteaa, että Tunisia ei kuulunut niiden kolmansien maiden luetteloon, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia; kehottaa neuvostoa harkitsemaan Tunisian sisällyttämistä kyseiseen kolmansien maiden luetteloon; pyytää laatimaan tällaista yhteistyötä koskevan vaikutustenarvioinnin ja esittelemään sen ulkoasiainvaliokunnan (AFET) ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan (LIBE) yhteisessä kokouksessa ennen sopimuksen hyväksymistä; on tyytyväinen siihen, että Eurojust on perustanut yhteyspisteen Tunisian kanssa, ja pitää myönteisenä Eurojustin viranomaisille esittämää pyyntöä tehostaa yhteistyötä ja nimetä toinen yhteyspiste, joka vastaa erityisesti terrorismista; kehottaa Tunisian hallitusta toteuttamaan näihin ehdotuksiin liittyviä jatkotoimia mahdollisimman pian;

IV – Liikkuvuus, tutkimus, koulutus ja kulttuuri

61.  pitää myönteisenä EU:n ja Tunisian liikkuvuuskumppanuussopimuksen allekirjoittamista maaliskuussa 2014 ja kehottaa panemaan sen täytäntöön nopeasti; kehottaa ottamaan käyttöön uuden Tunisiaa koskevan viisumipolitiikan ja tekemään takaisinottosopimuksen; toteaa, että vaikka liikkuvuuskumppanuudet ovatkin kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita, ne sisältyvät Euroopan naapuruuspolitiikan mukaiseen EU:n ehdotukseen; suosittaa, että jäsenvaltiot osoittavat solidaarisuuttaan Tunisialle helpottamalla viisumien myöntämistä esimerkiksi yrittäjille, opettajille, opiskelijoille ja tutkijoille sekä taiteilijoille;

62.  kehottaa unionia allekirjoittamaan liikkuvuuskumppanuussopimuksia eteläisen naapuruston kumppanuusvaltioiden kanssa viisumimenettelyjen helpottamiseksi takaisinottosopimusten yhteydessä; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehittämään mahdollisuuksia kiertomuuttojärjestelmiin, jotka avaisivat maahantulijoille turvallisia ja laillisia reittejä; tuomitsee ihmiskaupan, jonka uhreista suurin osa on naisia, ja korostaa, että on tärkeää vahvistaa kumppanuusvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä sen torjumiseksi; toteaa, että pitkän aikavälin monikertaviisumeilla voidaan lyhytaikaisten viisumeiden asemesta parhaiten vähentää laitonta maahanmuuttoa, jota tapahtuu myös ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan kautta; suosittelee, että Tunisia tarkistaa sen alueelta luvattomasti lähteneiden yksilöiden kriminalisoinnista vuonna 2004 annettua lakia kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

63.  kehottaa Tunisian hallitusta tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin maiden kanssa laittoman maahanmuuton järjestäytyneiden muotojen torjumiseksi;

64.  muistuttaa, että EUNAVFOR MED -operaation käynnistäminen on yksi myönteinen konkreettinen keino torjua ihmissalakuljetusta; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämäntyyppisiä operaatioita sekä ottamaan Tunisian kaltaiset kumppanivaltiot niihin mukaan;

65.  pitää myönteisenä EU:n ja Tunisian välistä kumppanuutta tutkimuksen ja innovoinnin alalla sekä Tunisian osallistumista Horisontti 2020 -puiteohjelmaan; painottaa, että tieteellistä tutkimusta ja teknistä kehitystä koskevalla johdonmukaisella politiikalla kannustettaisiin tutkimukseen ja kehitykseen tehtäviä investointeja, tutkimuksen ja innovoinnin siirtoa yksityiselle sektorille ja uusien yrityksien perustamista; korostaa, että Tunisian olisi osallistuttava täysimittaisesti Erasmus+-ohjelmaan, jotta voidaan kehittää edelleen korkeakouluopiskelijoiden vaihtoa; on huolissaan siitä, että Eurooppaan opiskelemaan haluavat tunisialaiset nuoret kohtaavat yhä enemmän vaikeuksia; kehottaa soveltamaan ”positiivista syrjintää” etenkin vähemmän kehittyneiltä alueilta tuleviin nuoriin opiskelijoihin ja tarjoamaan kannustimia, jotta he voivat osallistua tällaisiin ohjelmiin; kehottaa Tunisiaa tarkistamaan uudelleen ja painottamaan kumppanuuksia, joilla kehitetään osaamista vieraiden kielien, tekniikan, uusiutuvan energian, luonnontieteiden ja tietotekniikan aloilla, joilla työllisyysaste on kaikkein korkein;

66.  kehottaa komissiota kannustamaan koulujen, korkeakoulujen ja tutkimuskeskuksien välisten kumppanuuksien kehittämistä sekä vahvistamaan elinikäistä oppimista koskevia yhteisiä hankkeita erityisesti kieliopintojen, uuden tekniikan, naisten koulutuksen edistämisen ja yrittäjyyden alalla;

67.  kehottaa vahvistamaan luovan alan, urheilun, kulttuurialan, aikuiskoulutuksen sekä yhteisöllisen elämän ja audiovisuaalialan kumppanuutta lujittamalla verkostoja ja toteuttamalla aloitteita kulttuurien välisen vuoropuhelun lisäämiseksi, roomalaisvallan aikaisen yhteisen historiallisen ja arkeologisen perinnön merkityksen korostamiseksi, toimijoiden liikkuvuuden edistämiseksi sekä kulttuurisisällön ja audiovisuaalisen sisällön tunnetuksi tekemiseksi ja levittämiseksi esimerkiksi festivaalien ja näyttelyiden kautta; rohkaisee Tunisiaa osallistumaan Luova Eurooppa -ohjelmaan;

68.  suosittelee, että EU:n toimielimien ja erityisesti EU:n Tunisin-valtuuskunnan olisi käytettävä arabian kieltä niiden julkaistessa tarjouspyyntöjä ja kiinnostuksenilmaisupyyntöjä sekä viestiessä yleisön kanssa; korostaa, että Tunisian hallituksen on tärkeää tiedottaa toimistaan kansalaisille;

69.  katsoo, että arabian kielen käyttö on tarpeen varmistettaessa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n ja Tunisian välisiin suhteisiin erityisesti vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Tunisian hallitukselle ja kansalliskokouksen puhemiehelle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0061.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0086.
(4)EUVL L 102, 18.4.2016, s. 1.


Sosiaalinen polkumyynti EU:ssa
PDF 225kWORD 59 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa (2015/2255(INI))
P8_TA(2016)0346A8-0255/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan ja SEUT-sopimuksen 56 artiklan, 153 artiklan 5 kohdan ja 154 artiklan,

–  ottaa huomioon työntekijöiden liikkuvuutta koskevan perusvapauden (SEUT-sopimuksen 45 artikla) ja palvelujen vapaan liikkuvuuden (SEUT-sopimuksen 56 artikla),

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151 ja 153 artiklan sekä SEUT-sopimuksen 9 artiklan, jossa taataan riittävä sosiaalinen suojelu,

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(1),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU(2),

–  ottaa huomioon, että direktiiviä 2014/67/EU pannaan parhaillaan täytäntöön,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta(3),

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009(4),

–  ottaa huomioon sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008(5),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1072/2009 maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä(6),

–  ottaa huomioon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009(7),

–  ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006(8)sekä maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY(9),

–  ottaa huomioon lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24. syyskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008(10),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7. joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92(11),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden välisen säännöllisen matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevista edellytyksistä (COM(1998)0251),

–  ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta(12), sellaisena kuin se on muutettuna 16. helmikuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen(13) täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa(14),

–  ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2016/344(15),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimat työelämää koskevat perusnormit sekä työsuojeluhallintoa ja työsuojeluvalvontaa koskevat ILOn yleissopimukset ja suositukset, jotka toimivat kansainvälisenä viitekehyksenä, kun on taattava työolosuhteita ja työntekijöiden suojelemista koskevien säännösten soveltaminen,

–  ottaa huomioon Eurofoundin kertomuksen ˮPosted workers in the European Union (2010)ˮ(16) (Lähetetyt työntekijät Euroopan unionissa (2010)) ja kansalliset kertomukset,

–  ottaa huomioon työmarkkinasuhteisiin liittyvistä määritelmistä laaditun Eurofound Industrial Relations Dictionary -asiakirjan(17),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon parlamentin vuonna 2015 tekemän tutkimuksen ”EU Social and Labour Rights and EU Internal Market Law”,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2015 tekemän tutkimuksen palkkojen määritystä koskevista järjestelmistä ja vähimmäispalkoista, joita sovelletaan lähetettyihin työntekijöihin direktiivin 96/71/EY mukaisesti tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla,

–  ottaa huomioon Gentin yliopiston vuonna 2015 tekemän tutkimuksen ˮAtypical Forms of Employment in the Aviation Sectorˮ, jonka komissio rahoitti,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan 9. syyskuuta 2015 Euroopan parlamentille pitämän puheen unionin tilasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0255/2016),

A.  ottaa huomioon, että laiton työnteko ja näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen voivat johtaa kilpailun vääristymiin, mikä vahingoittaa sosiaaliturvajärjestelmiä pitkällä aikavälillä, lisää epävarmojen työpaikkojen määrää ja johtaa työntekijöiden suojelun tason rapautumiseen ja yleensä työpaikkojen laadun heikkenemiseen, ja katsoo, että niitä olisi siksi torjuttava; toteaa, että ulkoistamisen ja alihankinnan lisääntyminen voi luoda mahdollisuuksia olemassa olevan työ- ja sosiaalilainsäädännön väärinkäytölle tai kiertämiselle; toteaa, että on olennaisen tärkeää torjua tällaisia väärinkäytöksiä, jotta ylläpidetään liikkuvuuden vapautta sisämarkkinoilla ja solidaarisuutta unionissa;

B.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan mukainen työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisen vapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat sisämarkkinoiden perusperiaatteita;

C.  ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittaman Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla; katsoo, että sosiaalisen polkumyynnin suurin haaste unionille on naisten työllisyystason nostaminen, naisten tilanteen parantaminen työmarkkinoilla ja sukupuolten välisten erojen poistaminen;

D.  toteaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi EU:n toimintapolitiikkojen pääperiaatteista ja että se tarkoittaa palkkaerojen kaventamista ja kaikille paikalliseen tai liikkuvaan työvoimaan kuuluville työntekijöille taattua sosiaaliturvaa; ottaa huomioon, että työoloissa ja palkoissa ilmenee yhä merkittäviä eroja unionissa, ja katsoo, että sosiaalinen lähentyminen ylöspäin on keskeisessä asemassa, jotta edistetään vaurautta ja sisäistä kysyntää koko unionissa; toteaa, että palkkaerot ovat tärkeimpiä syitä, joiden vuoksi työntekijät lähtevät kotimaastaan;

E.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 9 artiklassa unionin perusperiaatteisiin sisällytetään korkean työllisyystason edistäminen, riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden suojeluun liittyvät vaatimukset; toteaa, että kriisin ja korkean työttömyysasteen seurauksena eriarvoisuus lisääntyy suurimmassa osassa jäsenvaltioita;

F.  toteaa, että sukupuolten palkkaero on edelleen olemassa ja että unionin nykyisestä lainsäädännöstä ja ei-sitovista suosituksista huolimatta edistyminen tällä alalla on äärimmäisen rajallista; katsoo, että tilannetta kiristävät sosiaalinen polkumyynti ja sukupuolten palkkaero, joka johtaa vanhuusiässä sukupuolten eläke-eroon, joka puolestaan asettaa iäkkäät naiset iäkkäitä miehiä suurempaan köyhyysriskiin;

G.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa ja varsinkin naiskauppa, joka ei ole vain kolmansista maista unioniin suuntautuvaa kauppaa vaan myös unionin jäsenvaltioiden välistä kauppaa, yhdistetään usein väärennettyihin työsopimuksiin;

H.  toteaa, että sosiaalinen polkumyynti lisääntyy entisestään työsuhteisiin liittyvien ekstraterritoriaalisten piirteiden vuoksi;

I.  ottaa huomioon, että liikennealalla turvallisuus, matkustajien turvallisuus ja asianmukaiset työolot liittyvät vahvasti toisiinsa;

J.  ottaa huomioon, että yhtenäisen Euroopan liikennealueen luominen vahvistettiin vuonna 2011 hyväksytyn liikennepolitiikan valkoisen kirjan lopulliseksi tavoitteeksi;

K.  ottaa huomioon, että komissio ilmoitti laativansa vuonna 2016 uusia aloitteita maantieliikenteen alalla sosiaalinäkökulmat huomioiden;

L.  toteaa, että tieliikenneala on olennaisen tärkeä EU:n yhteiskunnan ja talouden kannalta ja että se kattaa kaikesta kotimaan rahtiliikenteestä lähes kolme neljäsosaa (72 prosenttia); ottaa huomioon, että sen matkustajamäärät ovat suuremmat kuin rautatie-, raitiovaunu- ja metroliikenteessä yhteensä ja sen osuus EU:n koko työvoimasta on yli 2,2 prosenttia (5 miljoonaa ihmistä);

M.  ottaa huomioon, että hyvää fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä suojelevat työolot ovat kaikkien työntekijöiden perusoikeus(18), ja niillä on itsessään myönteistä arvoa;

N.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker korosti 15. heinäkuuta 2014 unionin tilasta vuonna 2015 pitämässään puheessa, että tarvitaan oikeudenmukaisempia ja aidosti yleiseurooppalaisia työmarkkinoita, jotka voidaan saavuttaa edistämällä kansalaisten vapaata liikkuvuutta EU:n perusoikeutena turvaamalla se sekä torjumalla samalla väärinkäytöksiä ja sosiaalisen polkumyynnin riskejä;

O.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin korosti asiassa Laval (C-341/05) 18. joulukuuta 2007(19) antamassaan tuomiossa oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin mahdollista sosiaalista polkumyyntiä vastaan ja painotti, että toimien on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, jotta ei rajoiteta EU:n perusvapauksia, kuten palvelujen tarjoamisen vapautta;

P.  katsoo, että olisi tunnustettava Euroopan sosiaalisen peruskirjan merkitys jäsenvaltioiden keskuudessa vallitsevan yhteisymmärryksen ilmaisuna sosiaalisten perusoikeuksien alalla;

Q.  toteaa, että väärinkäytösten lisääntyminen ja yleistyvä sosiaalisen polkumyynnin harjoittaminen vähentävät sisämarkkinaperiaatteen tukea ja yritysten kilpailukykyä erityisesti pk-yritysten osalta sekä heikentävät Euroopan työntekijöiden oikeuksia ja luottamusta Euroopan yhdentymiseen, minkä vuoksi aito sosiaalinen lähentyminen on olennaisen tärkeää; toteaa, että tämä koskee pääasiassa maataloutta, rakennusalaa, ravintola-alaa, elintarvikealaa, liikenne sekä hoito- ja kotitalouspalveluja;

R.  toteaa, että työntekijöiden yhtäläisen kohtelun periaate Euroopan unionissa ja olennainen sosiaalinen lähentyminen sisämarkkinoilla ovat tärkeitä periaatteita; toteaa, että SEUT-sopimuksen 45 artiklassa määrätään, että vapaa liikkuvuus merkitsee sitä, että kaikki kansalaisuuteen perustuva työntekijöiden syrjintä jäsenvaltioiden välillä poistetaan työelämässä, palkkauksessa ja muissa työehdoissa;

S.  ottaa huomioon, että sosiaalinen, verotuksellinen tai ympäristöön liittyvä polkumyynti on vastoin eurooppalaisia arvoja, koska se vaarantaa eurooppalaisten oikeuksien suojelun(20);

T.  ottaa huomioon, että suuri osa jäsenvaltioista ei ole tähän mennessä saattanut direktiiviä 2014/67/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaikka sen määräajaksi on asetettu 18. kesäkuuta 2016; toteaa, että on tärkeää arvioida kyseisen direktiivin täytäntöönpanon vaikutusta sen jälkeen kun se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan arvioida direktiivin todellinen vaikutus pyrittäessä torjumaan työntekijöiden lähettämiseen ja lähetettyjen työntekijöiden suojeluun liittyviä petoksia;

U.  toteaa, että lähetettyjen työntekijöiden osuus on noin 0,7 prosenttia EU:n koko työvoimasta(21);

V.  ottaa huomioon, että lähetettyjä työntekijöitä on Euroopan unionissa 1,92 miljoonaa ja että heitä on pääasiassa rakennusalalla (43,7 prosenttia lähetetyistä työntekijöistä) sekä palvelualalla, liikenteen ja viestinnän alalla ja maataloudessa;

W.  ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhdentymisen kannalta välttämätöntä ja myös edellytys taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle, jotta voidaan varmistaa vahva ja kestävä kilpailukyky kaikissa jäsenvaltioissa;

X.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on korostanut antamassaan tuomiossa C‑396/13, että direktiivillä 96/71/EY pyritään varmistamaan kansallisten ja kansainvälisiä palveluja tarjoavien yritysten välinen rehellinen kilpailu sekä varmistamaan, että vastaanottava jäsenvaltio soveltaa lähetettyjen työntekijöiden osalta vähimmäissuojaa koskevia pakottavia ydinsääntöjä;

Y.  ottaa huomioon, että työntekijöiden lähettämisellä on edistettävä asiantuntemuksen ja ammatillisen kokemuksen jakamista, ei sosiaalista polkumyyntiä;

Z.  toteaa, että eurooppalaisilla työnantaja- ja ammattijärjestöillä voi olla tärkeä tehtävä sosiaalisen polkumyynnin torjumisessa;

AA.  ottaa huomioon tehdyn sitoumuksen, jonka mukaan yritysten ja erityisesti pk-yritysten taloudellista rasitetta ei lisätä;

AB.  ottaa huomioon, että palkkojen määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

AC.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on todennut antamassaan tuomiossa C‑396/13, että vastaanottava jäsenvaltio on toimivaltainen määrittämään vähimmäispalkan ja sen laskemistavan sekä arvioimaan noudatettuja perusteita;

AD.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja on todennut, että samassa paikassa tehtävästä samasta työstä olisi saatava sama korvaus(22); ottaa huomioon, että lausunnon ja sen soveltamisen oikeudellisia näkökohtia on täsmennettävä;

I.Tehostetaan valvontaa ja koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioissa

1.  katsoo, että vaikka ei ole olemassa oikeudellisesti tunnustettuja ja yleisesti hyväksyttyä sosiaalisen polkumyynnin määritelmää, käsite kattaa lukuisia tarkoituksellisesti vääriä käytäntöjä sekä voimassa olevan unionin ja kansallisen lainsäädännön kiertämisen (mukaan luettuina lait ja yleisesti sovellettavat kollektiiviset sopimukset), jotka mahdollistavat vilpillisen kilpailun kehittymisen työvoima- ja toimintakustannusten laittoman minimoimisen avulla ja johtavat työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin sekä työntekijöiden hyväksikäyttöön; katsoo, että näiden käytäntöjen ja tilanteiden seurauksilla voi olla vaikutuksia seuraavien kolmen tärkeimmän ulottuvuuden suhteen:

   taloudelliset näkökohdat: tiettyjen talouden toimijoiden lainvastaiset käytännöt, kuten pimeä työ, tai näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen kaltaiset väärinkäytökset saattavat aiheuttaa sellaisia merkittäviä vääristymiä markkinoilla, jotka vahingoittavat vilpittömässä mielessä toimivia yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä
   sosiaaliset näkökohdat: sosiaalinen polkumyynti voi johtaa syrjintätilanteeseen ja epäoikeudenmukaiseen työntekijöiden kohteluun EU:ssa sekä riistää heiltä mahdollisuuden käyttää tosiallisesti heidän sosiaalisia oikeuksiaan ja työoikeuksiaan myös palkkauksen ja sosiaaliturvan osalta
   talous- ja budjettinäkökohta: sosiaaliturvamaksujen ja verojen maksamatta jättäminen sosiaalisen polkumyynnin seurauksena uhkaa jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien ja julkisen talouden rahoituksen kestävyyttä;

2.  katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tasavertaiset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkialla EU:ssa ja poistaa sosiaalinen polkumyynti; painottaa, että työsuojelutarkastuselimet ja/tai työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa valvottaessa työntekijöiden oikeutta määritellä asianmukainen palkkaus jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytännön mukaisesti sekä annettaessa työnantajille neuvontaa ja ohjeistusta; korostaa, että 28 jäsenvaltiota on ratifioinut ILOn ammattien tarkastusta koskevan yleissopimuksen nro 81, ja kehottaa jäsenvaltiota varmistamaan, että kaikki sen määräykset pannaan täytäntöön; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita tehokkaiden ja vaikuttavien työsuojelutarkastuselinten perustamisessa ja laatimaan ILOn ammattien tarkastusta koskevaan yleissopimukseen nro 81 perustuvan suosituksen, jotta varmistetaan työelämän normien noudattaminen ja työntekijöiden suojelu, työaikaan, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät määräykset mukaan luettuina; palauttaa mieliin työmarkkinaosapuolten merkittävän roolin voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen varmistamisessa;

3.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tehokkuutta ja varmistamaan valvontaelintensä asianmukaiset henkilö- ja muut resurssit taon (sosiaali- ja/tai työsuojeluviranomaiset, virastot ja yhteystoimistot mukaan luettuina) myös tulkkauksen ja kääntämisen osalta muun muassa parhaita käytäntöjä vaihtamalla; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ILOn suositusta, jonka vertailuarvon mukaan 10 000:ta työntekijää kohden olisi oltava yksi työsuojelutarkastaja, ja varmistamaan, että tarkastajilla on asianmukaiset valmiudet EU:n sääntelyn täytäntöön panemiseksi työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden alalla;

4.  kehottaa jäsenvaltiota parantamaan tarkastuspalvelujen välistä rajat ylittävää yhteistyötä sekä sähköistä informaation ja tietojen vaihtoa, jotta voidaan parantaa sellaisen valvonnan tehokkuutta, jonka tarkoituksena on torjua ja ehkäistä sosiaaliturvan väärinkäyttöä, näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista sekä laitonta työtä, sekä samalla tunnustamaan tietosuojan merkityksen, jotta jäsenvaltiot voidaan velvoittaa yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon; kehottaa jäsenvaltioita luomaan tarkastajille suunnattavia unionin laajuisia jatkuvan koulutuksen ohjelmia, joissa käsitellään sääntöjen kiertämisen uusia tekniikoita ja organisoidaan rajat ylittävää yhteistyötä; antaa tunnustusta komissiolle sen tekemästä työstä työsuojelutarkastajille tarkoitettujen keskinäisen oppimisen ohjelmien rahoittamisessa jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeää varmistaa kansallisten työsuojelutarkastajien ja/tai työmarkkinaosapuolten pääsy kaikkiin tosiasiallisiin työpaikkoihin ja niihin liittyviin työnantajan tarjoamiin asuntoihin, mikäli se on kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua, samalla, kun otetaan yksityisyys asianmukaisesti huomioon, koska tämä on ennakkoehto sille, että he voivat tehdä työtään ja valvoa sosiaaliseen polkumyyntiin liittyviä tapauksia; suosittelee, että komissio tarkastelee Eurodétachement-hankkeiden muuttamista pysyväksi työsuojelutarkastajien (sekä lähetettyjen työntekijöiden yhteystoimistojen virkailijoiden) vaihdon foorumiksi, joka osallistuu valvontaan ja seurantaan; katsoo, että foorumi voitaisiin sisällyttää laittoman työn torjuntafoorumiin tai se voisi toimia yhteistyössä laittoman työn torjuntafoorumin kanssa;

5.  kehottaa jäsenvaltiota luomaan tarvittaessa kahdenväliset tilapäiset toimintayksiköt ja tarpeen vaatiessa monenvälisen toimintayksikön, johon kuuluu kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja työsuojelutarkastajia, jotka suorittavat kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella paikan päällä rajat ylittäviä tarkastuksia niiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joissa valvontaa suoritetaan epäillyissä sosiaaliseen polkumyyntiin, laittomiin työehtoihin tai petokseen liittyvissä tapauksissa, ja jotka pyrkivät paljastamaan postilaatikkoyhtiöitä, vilpillisiä värväystoimistoja ja sellaisia sääntöjen väärinkäytöksiä, joiden seurauksena on työntekijöiden hyväksikäyttö; korostaa, että nämä toimintayksiköt voisivat työskennellä koordinoidusti laittoman työn torjuntafoorumin ja johtavien työsuojelutarkastajien komitean kanssa rajoittaakseen asiaan liittyvää taloudellista rasitetta ja että ne voisivat perustaa kansallisten sosiaaliturvatarkastusviranomaisten verkoston tietojenvaihdon edistämiseksi; pitää kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten saumatonta yhteistyötä olennaisen tärkeänä osana sosiaalisen polkumyynnin lopettamiseen ja reilun kilpailun varmistamiseen sisämarkkinoilla tähtääviä toimia;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan voimassa olevan lainsäädännön entistä tehokkaamman täytäntöönpanon ja tehostamaan työsuojelutarkastuksista vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden välistä yhteistyötä erityisesti rajat ylittävien työsuojelutarkastusten osalta; suhtautuu myönteisesti laittoman työn torjuntafoorumin toiminnan aloittamiseen ja tavoitteisiin, joita se on asettanut yhteistyön lisäämiseksi laittoman työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; toivoo, että foorumi auttaa paljastamaan ja käsittelemään kansallisen ja EU:n työlainsäädännön sekä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisen vapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien EU:n säännösten rikkomiseen liittyviä tapauksia;

7.  korostaa tarvetta täydentää sosiaaliturvan väärinkäyttöä torjuvia toimia torjumalla veropetoksia ja veronkiertoa, jotta taataan tasapuolinen kilpailu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet yrityksille;

8.  huomauttaa, että ilmoituksen laiminlyönti tai ilmoituksen sääntöjenvastaisuus ovat yleisimpiä työntekijöiden lähettämistä koskevien sääntöjen kiertämisen muotoja; suosittelee, että työntekijöiden lähettämiseen liittyvässä tapauksessa kaikissa jäsenvaltioissa määrätään pakolliseksi ilmoituksen toimittaminen palvelun tarjoamisen alkaessa ja että tällaiset ilmoitukset kirjataan eurooppalaiseen rekisteriin, mikä tekisi niihin tutustumisen helpommaksi, edistäisi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä vähentäisi eri maiden menettelyjen ja asiakirjojen eroavaisuuksiin liittyvää nykyistä oikeudellista epävarmuutta;

9.  korostaa, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistyössä lähettävän jäsenvaltion viranomaisten kanssa voitava tarkistaa A1-lomakkeen luotettavuus, jos on olemassa vahvoja epäilyjä työntekijän lähettämisen aitoudesta; kehottaa A1-lomaketta tarkastelevaa tilapäistä työryhmää tehostamaan toimiaan parantamalla A1-lomakkeen luotettavuutta ja tutkimaan mahdollisuutta helpottaa valvontaa keräämällä A1-lomakkeet yhtenäiseen digitaaliseen järjestelmään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) saadaan täysin toimintakykyiseksi ja kaikkien jäsenvaltioiden käyttöön ja jotta se räätälöidään pk-yritysten tarpeita vastaavaksi; korostaa, että työntekijöiden, työnantajien ja työsuojelutarkastajien tiedonsaannin parantaminen esimerkiksi keskitetyn kansallisen verkkosivun avulla on yksi tärkeimmistä välineistä toruttaessa sääntöjen noudattamatta jättämisen torjunnassa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILOn yleissopimuksen nro 189 ja panemaan sen täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisia kehyksiä, joiden nojalla kotitaloustyöntekijöitä ja hoitajia voidaan lainmukaisesti työllistää, jotta taataan työnantajien oikeusvarmuus ja oikeudenmukaiset työsuhteen ehdot sekä asianmukaiset työolot työntekijöille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota arvioimaan kotitaloustyöntekijöiden työehtoja ja -oloja ja tarvittaessa tekemään parannusehdotuksia nykyisten perussopimusten mukaisesti (erityisesti SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohta), mukaan luettuina asianmukainen koulutus sekä tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen antaminen;

11.  panee merkille, että sosiaalinen polkumyynti vaikuttaa eniten naisiin tietyillä aloilla, erityisesti kotitalous- ja hoitoalalla (varsinkin kotihoidossa); kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kaikkia tilanteita, joissa naiset kokevat sosiaalista ja palkkoihin liittyvää polkumyyntiä tai joissa naiset osallistuvat pimeään työntekoon, sekä arvioimaan voimassa olevaa asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä;

12.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansainvälistä ja paikallista yhteistyötä julkisten laitosten, ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan käsitellä siirtotyöläisiä koskevia, usein erittäin monimutkaisia ongelmia ja ottaa huomioon työolot sekä kaikki muut elämänlaatuun liittyvät tekijät, muun muassa yleinen terveys, sosiaalinen osallisuus ja asuminen;

13.  korostaa sellaisten direktiivin 2014/67/EU säännösten merkitystä, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen rajat ylittävää täytäntöönpanoa, joilla estämään lainsäädännön rikkominen; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan luettuna mahdollisuus keskeyttää palvelun tarjoaminen vakavissa työntekijöiden lähettämistä koskevan lainsäädännön tai sovellettavien työehtosopimusten rikkomiseen liittyvissä tapauksissa; katsoo, että tällaisten sakkojen määrän olisi toimittava varoituksena ja että pk-yritysten tiedonsaantia työntekijöiden lähettämistä koskevasta sovellettavasta lainsäädännöstä olisi parannettava;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan merkittävästi lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevaa tiedonvaihtoa, jotta voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan tehostaa; toistaa pyyntönsä, että komissio selvittäisi, mitä hyötyä olisi sellaisen väärentämättömissä olevan, henkilön sosiaaliturvatiedot sisältävän eurooppalaisen sosiaaliturvakortin tai eurooppalaisen sähköisen asiakirjan käyttöönotosta tai tarvittaessa myöntämisestä, johon voitaisiin tallentaa kaikki tiedot, joiden avulla voidaan tarkistaa haltijan sosiaaliturvaa koskeva tilanne hänen työsuhteensa perusteella(23), sekä tarvittavat työntekijän lähettämiseen liittyvät tiedot noudattaen tarkasti tietosuojaa koskevia sääntöjä erityisesti arkaluonteisia henkilötietoja käsiteltäessä; korostaa kuitenkin, että tämä ei saa rajoittaa tai heikentää mitenkään vastaanottavien maiden viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten oikeutta tarkistaa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti tällaisen kortin tietosisältöä sekä suorittaa sitä koskevia valvontatoimia ja tarkastuksia;

15.  vaatii, että laaditaan EU:n laajuinen luettelo unionin lainsäädäntöön kohdistuneista vakavista rikkomuksista vastuussa olevista yrityksistä, myös postilaatikkoyrityksistä – sen jälkeen, kun niille on annettu ennakkovaroitus – ja että asiaankuuluvat tarkastusviranomaiset voivat tutustua luetteloon; vaatii, että näiltä yrityksiltä evätään lakisääteisen jakson ajan mahdollisuus tehdä julkisia hankintasopimuksia sekä mahdollisuudet saada julkisia tukia ja yhteisön varoja;

16.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään rajat ylittävää yhteistyötä täytäntöönpanoa koskeviin tietoihin liittyvässä asiassa, myöntämään valvonnasta vastaaville viranomaisille paremman pääsyn jäsenvaltioiden kansallisiin sähköisiin rekistereihin sekä tieliikennealan yritysten eurooppalaiseen rekisteriin (ERRU) tallennettuihin tietoihin sekä vahvistamaan luetteloa tieliikennealan toimijoiden hyvän maineen menettämiseen johtavista rikkomuksista lisäämällä siihen asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisen; korostaa, että vastuun sääntöjen rikkomisesta olisi kuuluttava niille, jotka antavat määräyksiä työntekijöille;

II.Sääntelyn puutteiden korjaaminen eurooppalaisen työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön täytäntöönpanemiseksi sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen huomioon ottamiseksi

17.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia nykyisissä säännöissä havaittujen puutteiden poistamiseksi, jotta torjutaan tehokkaasti sosiaalista polkumyyntiä sekä sosiaaliturvan väärinkäyttöä ja veropetoksia;

18.  kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti direktiivin 2014/67/EU täytäntöönpanoa sekä laittoman työn torjuntafoorumin tehokkuutta torjuttaessa postilaatikkoyrityksiin liittyvä ilmiötä soveltamalla entistä yleisemmin periaatetta, jonka mukaan kullakin yrityksellä olisi oltava yksi pääasiallinen toimipaikka, ja varmistamalla, että tapauksissa, joissa palveluja tarjotaan vapaasti lähetettyjen työntekijöiden välityksellä, kaikkien palveluntarjoajien olisi harjoitettava aidosti toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa ja oltava siten aitoja yrityksiä; muistuttaa, että on tärkeää, että työntekijöiden lähettämisen perusteena on yritysten aito toiminta lähtöjäsenvaltiossaan; palauttaa mieliin, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hylkäsi ehdotuksen direktiiviksi yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä, koska jotkut ehdotuksen säännökset olisivat voineet helpottaa sellaisten yksiköiden luomista, joiden sosiaalinen ja taloudellinen toiminta on näennäistä, jotka eivät noudata sopimusperusteisia ja lakisääteisiä velvoitteita ja joiden vuoksi menetettäisiin miljardeja euroja verotuloja; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ehdottaa kaikista EU:n yrityksistä koostuvaa avointa ja helppokäyttöistä rekisteriä ja EESSI:n pakollista käyttöä;

19.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden edistymistä koskevan uuden kertomuksen, jossa tarkastellaan jäsenvaltioiden toimia niiden kansallisten verohallintojen ja veropetoksien torjuntajärjestelmien tarvittavaksi parantamiseksi komission tiedonannon ˮToimintasuunnitelma veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksiˮ (COM(2012)0722) mukaisesti;

20.  toteaa, että direktiivissä 96/71/EY viitataan ainoastaan SEUT-sopimuksen 64 ja 74 artiklaan, jotka liittyvät palvelujen tarjoamisen vapauteen ja sijoittautumisvapauteen, vaikka yksi direktiivin päätavoitteista on työntekijöiden suojelu; muistuttaa myös SEUT-sopimuksen 151 ja 153 artiklasta, joissa määrätään, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tavoitteena on työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen, riittävä sosiaalinen suojelu, työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun edistäminen ja syrjäytymisen torjuminen;

21.  on tietoinen pitkiin alihankintaketjuihin liittyvistä riskeistä; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat yhteistyössä asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa perustaa kansallisella tasolla ”solidaarisen vastuun” mekanismeja, joita sovelletaan paikallisiin ja ulkomaisiin yhtiöihin, jotta paikalliset ja ulkomaiset työntekijät voivat käyttää oikeuksiaan; muistuttaa, että tämä mahdollisuus vahvistettiin direktiivissä 2014/67/EU; pyytää komissiota seuraamaan huolellisesti sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat niille kyseisessä direktiivissä asetettua velvoitetta ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että rakennusalan alihankintaketjujen lähetyt työntekijät voivat pitää urakoitsijaansa, jonka suora alihankkija heidän työnantajansa on, vastuussa heidän oikeuksiensa kunnioittamisesta työntekijöinä;

22.  panee merkille direktiiviin 96/71/EY ja sen täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat; korostaa, että on tärkeää käsitellä näitä ongelmia, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset työolot, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen sekä lähettävien ja paikallisten yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset vastaanottavassa maassa, mikä on erityisen tärkeää pk-yrityksille; kehottaa panemaan direktiivin 2014/67/EU oikea-aikaisesti täytäntöön; panee merkille komission ehdotuksen direktiivin 96/71/EY tarkistamisesta sisällyttämällä siihen lähettämisjaksoja koskevat rajoitukset, ottamalla käyttöön palkkausta koskevat säännökset ja määrittämällä työehdot, jotta varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen ja EU:n lainsäädäntöön perustamissopimuksista lähtien sisältyvä kaikenlainen kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen; vaatii, että työntekijöiden lähettämistä koskevat säännöt ovat selkeitä, oikeasuhteisia ja oikeudenmukaisia; korostaa tarvetta noudattaa vastaanottavan maan työehtosopimuksia ja työmarkkinasuhteiden järjestelmiä;

Liikkuvat työntekijät: sosiaalisen polkumyynnin torjunta liikennealalla

23.  kehottaa tehostamaan tieliikennealan työ- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisen valvontaa; kehottaa tehostamaan valvontalaitteita ja ottamaan ripeästi käyttöön älykkään ajopiirturin ammattikäytössä, jotta varmistetaan nykyisen lainsäädännön asianmukainen, tehokas ja syrjimätön täytäntöönpano jäsenvaltioissa aiheuttamatta tarpeetonta hallinnollista rasitetta; kehottaa komissiota arvioimaan ”sähköisen ja integroidun käyttäjätiedoston” luomista kaikille yhteisön käyttöluvan nojalla toimiville liikenteenharjoittajille, jotta voidaan koota yhteen kaikki tienvarsitarkastuksissa kerätyt liikenteenharjoittajia, ajoneuvoja ja kuljettajia koskevat asiaankuuluvat tiedot;

24.  kehottaa tehostamaan työ-, varallaolo-, ajo- ja lepoaikojen noudattamista koskevaa valvontaa kaikilla asiaankuuluvilla aloilla, kuten rakennusalalla, ravintola-alalla, lääketieteen alalla ja kuljetusalalla, sekä määräämään törkeistä rikkomuksista seuraamuksia;

25.  kehottaa komissiota harkitsemaan Euroopan tieliikenneviraston perustamista, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano ja edistetään tieliikennettä koskevaa standardisointia ja yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

26.  kehottaa komissiota koordinoimaan ja vahvistamaan kansallisten viranomaisten välistä tieliikennealan lainsäädäntöä koskevaa yhteistyötä muun muassa tietojen vaihdon ja muiden sellaisten toimien avulla, joilla pyritään tukemaan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja varmistamaan toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset; panee merkille, että alaa koskevan lainsäädännön noudattamisen valvonta on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euro Contrôle Route ‑organisaation ja Euroopan liikennepoliisiverkoston (TISPOL) kanssa, jotta EU:n tieliikennelainsäädännön toteuttamista voidaan parantaa varmistamalla sen yhtäläinen ja asianmukainen täytäntöönpano;

27.  kehottaa komissiota soveltamaan kollektiivisesti tieliikennealan liikkuvaan henkilöstöön asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) 8 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin sitä tulkitaan unionin tuomioistuimen asiassa Koelzsch antamassa päätöksessä (asia C‑29/10, unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.3.2011);

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan näkemyksiä selkeyttääkseen asiaankuuluvia säännöksiä, jotta voidaan tehdä ero työntekijöiden ja itsenäisten työntekijöiden välillä ja torjua näennäisesti itsenäisenä työntekijöitä toimimista, ja pyytää komissiota ehdottamaan erityisiä suosituksia, jotka perustuvat työsuhteen olemassaolon indikaattoreihin työsuhdetta koskevan ILOn suosituksen nro 198 mukaisesti, ja samalla vältetään sellaisten aidosti itsenäisten työntekijöiden syrjintä, joilla on pieni määrä asiakkaita; korostaa tarvetta seurata lentäjien ja junankuljettajien kaltaisten työntekijöiden asemaa ja heidän työsuhdettaan yrityksiin, joissa he työskentelevät; korostaa, että tällä näennäisesti itsenäisiin työntekijöihin liittyvällä ongelmalla on merkittäviä seurauksia työntekijöiden sosiaaliturvalle ja turvallisuudelle ja että se voi myös vaikuttaa reiluun kilpailuun;

29.  torjuu kabotaasin vapauttamisen jatkamisen, kunnes nykyisen oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoa on tehostettu; kannustaa komissiota ehdottamaan parannettuja sääntöjä, jotta varmistetaan parempi täytäntöönpano ja helpotetaan valvontaa; kehottaa komissiota tarkistamaan yhdistettyjä kuljetuksia koskevaa direktiiviä (92/106/ETY)(24) epäoikeudenmukaisten käytäntöjen lopettamiseksi ja ryhtymään lisätoimiin, joilla varmistetaan yhdistettyihin kuljetuksiin liittyvän sosiaalilainsäädännön noudattaminen;

30.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa on toimiva tietullijärjestelmä, antamaan valvontaviranomaisille pääsyn koottuihin tullitietoihin arviointia varten, jotta kabotaasiliikennettä voidaan valvoa entistä paremmin;

31.  muistuttaa, että yritysostojen ja yritysomistuksen siirron yhteydessä näitä vaatimuksia on korostettava selkeästi niin, että niitä ei sivuuteta vaan ne sisällytetään myös uusiin sopimuksiin direktiivin 2001/23/EY(25) mukaisesti työntekijöiden oikeuksien turvaamisen osalta yritysten siirron yhteydessä;

32.  kehottaa tekemään parannuksia asetukseen (EY) N:o 1008/2008, jotta varmistetaan kansallisen lainsäädännön sitova soveltaminen lentoyhtiöissä, joilla on toimipaikkoja EU:ssa, ja laajentamaan termin ”päätoimipaikka” määritelmää ja käsitettä sekä yhdenmukaistamaan sosiaaliturvajärjestelmien ja työlainsäädännön yhteensovittamisen yhteydessä miehistön jäsenten ”kotiaseman” määritelmän asetuksen (EU) N:o 83/2014(26) ja asetuksen (EU) N:o 465/2012(27) mukaisesti;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan lentoturvallisuusvirastoa (EASA) koskevan asetuksen ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön avulla tukemaan suoria työsopimuksia vakiomenettelynä ja rajoittamaan epätyypillisten työsopimusten käyttöä;

34.  kehottaa suojelemaan matkustamomiehistön sosiaalisia oikeuksia;

35.  kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan lainsäädäntöään varmistaakseen, että kaikki ilmailualan sopimukset tarjoavat laadukasta työtä ja asianmukaiset työolot; katsoo, että työolojen epävarmuus lisää turvallisuusriskejä; korostaa, että kilpailukyvyn ei pidä olla se hinta, jonka nimissä työntekijöiden sosiaalinen suojelu ja palvelujen laatu ”myydään alehintaan”;

36.  korostaa, että komission 7. joulukuuta 2015 julkistaman ilmailustrategian sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava ottaen huomioon, että laadukkaat työpaikat ja hyvät työolot ovat suoraan yhteydessä sekä matkustajien että henkilöstön turvallisuuden ylläpitämiseen; korostaa lisäksi, että komission ja jäsenvaltioiden on seurattava kansallisen sosiaalilainsäädännön ja työehtosopimusten soveltamista lentoyhtiöissä, joiden toiminnallinen perusta on EU:n alueella, ja varmistettava, että niitä sovelletaan asianmukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä sosiaalisten ja ympäristönormien sekä palveluiden laadun ja turvallisuuden välisestä yhteydestä; pitää tärkeänä, että siviili-ilmailun aloille perustetaan huoltohenkilöstön vähimmäiskoulutusta; pyytää komissiota ehdottamaan lentoliikennepalvelujen tarjoamiseen muista maista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista liittyviltä yhteisön lentoliikenteen harjoittajia vahingoittavilta tuilta ja epäterveiltä hinnoittelukäytännöiltä suojautumisesta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 868/2004(28) tarkistamista ja arvioimaan syitä sen täytäntöönpanon laiminlyömiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan peruskoulutusta ja lentomiehistön lupia koskevia sääntöjä ja poistamaan puutteet, jotka johtavat lentäjien hyväksikäyttöön, kuten pay-to-fly-sopimukset;

37.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä täydentävä ehdotus merenkulkualalla sovellettavista työehdoista myös alusten miehistöjen osalta;

38.  katsoo, että komission olisi varmistettava sosiaalilainsäädännön, myös vuoden 2006 merityötä koskevan yleissopimuksen, täysimääräinen täytäntöönpano merenkulkualalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan toimenpiteitä, joilla edistetään ammattitaitoisten, Eurooppaan sijoittuneiden merenkulkijoiden palkkaamista ja työssä pitämistä;

Talouden digitalisointiin liittyvien haasteiden ennakointi

39.  muistuttaa, että jako- ja digitaalitalouden kehittäminen on tärkeä yhdistää työntekijöiden suojeluun tällä uudella alalla, jolla entistä joustavammat työkäytännöt voivat johtaa työllistymismuotoihin, joiden normit ovat alhaisemmat sosiaaliturvan, työajan, koulutuksen, työntekijöiden osallistumisen ja työsuojelun osalta; korostaa, että yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden on oltava sovellettavissa näiden uusien työllisyyden muotojen puitteissa EU:n perusoikeuskirjan ja kansallisen käytännön mukaisesti; korostaa, että jäsenvaltioiden on mukautettava lainsäädäntöään digitaalisen ja jakamistalouden mukaiseksi, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia arvioimaan nopeasti tällä alalla sovellettavia unionin lainsäädännön säännöksiä ja tarvittaessa tehtävä ehdotuksia jakamis- ja digitaalitalouden sekä yhteistyötalouden sääntelemiseksi, jotta varmistetaan reilu kilpailu ja työntekijöiden oikeuksien suojelu;

40.  huomauttaa, että digitalisoinnilla on olennaisen tärkeä vaikutus EU:n työmarkkinoihin; korostaa, että digitalisointi voi toisaalta luoda uusia liiketoimintamalleja ja uusia työpaikkoja (erityisesti erittäin ammattitaitoisille mutta myös matalan taitotason työntekijöille), mutta toisaalta se voi myös johtaa epävarmoihin työllisyyden muotoihin; korostaa, että digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa strategiassa on otettava huomioon sosiaalinen ulottuvuus, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti siihen liittyvää työllisyys- ja kasvupotentiaalia ja varmistaa samalla työllisyyden suojelun korkea taso; kehottaa komissiota muokkaamaan digitaalisia sisämarkkinoita sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja kestävästi; katsoo, että nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien pitäisi olla mukautettuja jakamis- ja digitaalitalouden työntekijöiden tarpeisiin, jotta kyseisten työntekijöiden asianmukainen sosiaalinen suojelu varmistetaan;

41.  muistuttaa, että joillakin talouden aloilla, kuten maataloudessa, työajat vaihtelevat kausittaisten rajoitusten mukaan;

III.Kohti parempaa sosiaalista lähentymistä

42.  korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jolla on ratkaisevan tärkeä asema korkeatasoisten työolojen aikaansaamisessa; korostaa, että työlainsäädännöllä ja korkeatasoisilla sosiaalisilla normeilla on ratkaisevan tärkeä asema talouden tasapainottamisessa uudelleen, tulojen tukemisessa ja kannustamisessa valmiuksia koskeviin investointeihin; painottaa tässä yhteydessä, että kaikissa EU:n lainsäädännöllisissä ja poliittisissa asiakirjoissa on kunnioitettava ammattiliittojen oikeuksia ja vapauksia, noudatettava työehtosopimuksia ja toteutettava työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu;

43.  kehottaa komissiota toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä sosiaalisen polkumyynnin kohteeksi joutuneiden naisten auttamiseksi keskittämällä kaikki yleiset toimintapolitiikat ja toimenpiteet tasa-arvon saavuttamiseen siten, että otetaan huomioon työmarkkinoiden jatkuva jakautuneisuus ja työsopimusten eriarvoisuus sellaisina kuin ne heijastuvat naisten ja miesten jatkuvasti merkittävissä palkkaeroissa;

44.  korostaa, että epätasa-arvo Euroopassa syvenee, mikä vähentää mahdollisuuksia saavuttaa köyhyyttä ja työllisyyttä koskevat Eurooppa 2020 -tavoitteet;

45.  pitää tärkeänä, että unionin alueella ja/tai euroalueella luodaan talous-, vero- ja sosiaaliset järjestelmät, joilla voidaan parantaa EU:n kansalaisten elintasoa vähentämällä taloudellista ja sosiaalista epätasapainoa; vaatii myös, että komissio ottaa huomioon sosiaalisia kysymyksiä koskevat näkökannat, jotta työntekijöiden suojelua tehostetaan lähentymisen kautta;

46.  palauttaa mieliin, että komissio on sitoutunut perustamaan sosiaalisia oikeuksia koskevan pilarin, ja korostaa tarvitaan ylöspäin suuntautunutta sosiaalista lähentymistä, jotta saavutetaan SEUT-sopimuksen 151 artiklassa asetetut tavoitteet; korostaa, että tätä pilaria ei voi muodostaa luomalla erilaisten kansallisten järjestelmien vertailukriteereitä, vaan ne voivat olla vain alustava analyyttinen kehys; korostaa, että sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksyminen ei saisi johtaa voimassa olevien työ- ja sosiaalistandardien alentamiseen;

47.  panee merkille työntekijän ja työnantajan sosiaaliturvan toisistaan poikkeavat tason jäsenvaltioissa; pyytää komissiota arvioimaan näiden erojen taloudellista ja sosiaalista vaikutusta sisämarkkinoiden yhteydessä;

48.  katsoo, että palkka, joka antaa työntekijöille mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää, on tärkeä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tuottavan talouden säilymisen kannalta; kehottaa kunnioittamaan kollektiivista sopimista ja edistämään sitä; suosittelee myös perustamaan työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen palkkatasoja kansallisen minimipalkan muodossa ja kunnioittamaan mahdollisuuksien mukaan kunkin jäsenvaltion käytäntöjä tavoitteena saavuttaa mahdollisuuksien mukaan asteittain vähintään 60 prosentin osuus kustakin kansallisesta keskipalkasta, jotta vältetään liialliset palkkaerot, tukemaan kysynnän muodostumista ja talouskasvua sekä tukemaan ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä;

49.  panee merkille automaattisten vakauttajien mahdollisen arvon; korostaa tarvetta ottaa näiden vakauttamistekijöiden rinnalle tehokkaita työllisyyspoliittisia toimia, joiden tärkeimpänä tavoitteena on laadukkaiden työpaikkojen luominen;

50.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarvetta ryhtyä EU:n tason toimenpiteisiin, joilla puututaan lukuisiin ulkoistamisnäkökohtiin, mukaan luettuna solidaarisen vastuun laajentaminen alihankintaketjuihin;

51.  korostaa, että kaikki alihankkijat, mukaan luettuina tilapäistyövoimaa välittävät toimistot, jotka useimmiten lähettävät naisia muihin jäsenvaltioihin kotitalous- ja kotihoitotyöhön, on asetettava vastuuseen maksamattomista palkoista ja suorittamattomista sosiaaliturvamaksuista, tapaturmavakuutuksista sekä sairaus- ja vahingonkorvauksista; korostaa, että jos asiakkaat kohtelevat huonosti ja hyväksikäyttävät työntekijöitä, alihankkijoiden on voitava auttaa näissä tapauksissa ja paluumuutossa;

52.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa sopiva väline, jonka avulla yrityksille voidaan määrätä entistä suurempi varmistamisvelvollisuus, joka koskee sekä niiden tytäryhtiöitä että niiden kolmansissa maissa toimivia alihankkijoita, jotta voidaan estää ihmisoikeusloukkaukset, korruptio, vakavat fyysiset ja ympäristöön kohdistuvat vahingot sekä ILOn yleissopimusten rikkominen;

53.  katsoo, että direktiiviä 96/71/EY ja sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevia sääntöjä on sovellettava kolmannesta maasta tulevien lähetettyjen työntekijöiden työllistämisessä WTO-sopimusten moodi 4 -rakenteen perusteella ja kauppasopimusten puitteissa, jotta vältetään se, että kolmansien maiden yrityksiä ja työntekijöitä kohdellaan jäsenvaltioiden yrityksiä ja työntekijöitä suopeammin;

54.  pyytää komissiota ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon tämän päätöslauselman suositukset;

55.  korostaa, että EU:n eri politiikanalojen koordinointia on parannettava;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
(2)EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.
(3)EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.
(4)EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1.
(5)EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.
(6)EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72.
(7)EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51.
(8)EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.
(9)EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.
(10)EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.
(11)EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.
(12)EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.
(13)EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.
(15)EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12.
(16)http://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2010/working-conditions-industrial-relations/posted-workers-in-the-european-union
(17)https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary
(18)Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohta: ”Jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin.”
(19)EU:C:2007:809.
(20)Katso Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0252.
(21)Katso Pacolet, Jozef ja De Wispelaere, ”Posting of workers: Report on A1 portable documents issued in 2012 and 2013”, s. 15. Eurostatin mukaan EU:n koko työvoima oli vuonna 2013 suuruudeltaan 243,2 miljoonaa henkilöä. (Labour force survey overview 2013, yleiskatsaus työvoimatutkimukseen 2013, Eurostat)(http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Labour_force_survey_overview_2013).
(22)https://ec.europa.eu/priorities/sites/beta-political/files/juncker-political-guidelines_en.pdf
(23)Tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa 14. tammikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0012.
(24)Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).
(25)Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16).
(26)Komission asetus (EU) N:o 83/2014, annettu 29 päivänä tammikuuta 2014, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 965/2012 muuttamisesta (EUVL L 28, 31.1.2014, s. 17).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (EUVL L 149, 8.6.2012, s. 4).
(28)EUVL L 162, 30.4.2004, s. 1.


Delegoidun säädöksen vastustaminen: paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevat avaintietoasiakirjat
PDF 238kWORD 39 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. syyskuuta 2016 komission delegoidusta asetuksesta, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2016, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täydentämisestä vahvistamalla teknisiä sääntelystandardeja avaintietoasiakirjojen esittämisestä, sisällöstä, uudelleentarkastelusta ja tarkistamisesta sekä tällaisten asiakirjojen toimittamisvaatimuksen noudattamiseen liittyvien ehtojen täyttämisestä (C(2016)03999 – 2016/2816(DEA))
P8_TA(2016)0347B8-0974/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2016)03999) (”delegoitu asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 ja erityisesti sen 8 artiklan 5 kohdan, 10 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 13 artiklan, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010,

–  ottaa huomioon teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea laati 6. huhtikuuta 2016 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 10 ja 56 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon komissiolle ilmoitetun ja sille 30. kesäkuuta 2016 lähetetyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeen sekä 12. heinäkuuta 2016 lähetetyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdan,

A.  pitää olennaisena, että kuluttajille annettavat investointituotteita koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia, jotta kyetään edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä markkinoilla riippumatta siitä, millainen rahoituksen välittäjä tuottaa tai markkinoi investointituotteita;

B.  toteaa, että investoijia johdettaisiin harhaan, jos luottoriski poistettaisiin vakuutustuotteiden riskiluokituslaskelmista;

C.  toteaa, että usean vaihtoehdon mukaisten tuotteiden kohtelua on täsmennettävä edelleen, etenkin kun on kyse yhteissijoitusyhtiöiden rahastoja koskevasta vapauttamisesta asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisesti;

D.  katsoo, että komission hyväksymässä delegoidussa säädöksessä olevat tulevia tuottonäkymiä koskevat laskentamenetelmät ovat puutteellisia eivätkä ne siten täytä asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaista vaatimusta, jossa edellytetään, että annettavat tiedot ”ovat täsmällisiä, tasapuolisia ja selkeitä eivätkä johda harhaan kyseisiä yksityissijoittajia”; katsoo erityisesti, että eräiden PRIIP-tuotteiden kohdalla tiedot eivät osoita edes epäsuotuisassa skenaariossa eivätkä edes silloin, kun kyseiset tuotteet ovat tuottaneet tappiota jo suositellun hallussapitojakson vähimmäiskeston aikana, että investoijat voivat menettää rahojaan;

E.  toteaa, että delegoidussa säädöksessä ei ole yksityiskohtaista ohjeistusta ymmärrettävyyttä koskevasta varoituksesta, jolloin vakavana vaarana on, että tätä avaintietoasiakirjan elementtiä sovelletaan sisämarkkinoilla epäyhtenäisesti;

F.  katsoo edelleen, että teknisiä sääntelystandardeja koskevassa toimeksiannossa olisi uutena elementtinä jatkettava standardointia sen suhteen, milloin ymmärrettävyyttä koskeva varoitus on annettava;

G.  toteaa, että jos muutoksia ei tehdä, on vaarana, että delegoidun asetuksen säännökset ovat ristiriidassa lainsäädännön hengen ja päämäärän kanssa, kun tarkoituksena on antaa yksityissijoittajille selkeitä, vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä sekä harhaanjohtamattomia tietoja PRIIP-tuotteista;

H.  toteaa, että parlamentin neuvotteluryhmä pyysi komissiolle 30. kesäkuuta 2016 lähetetyssä talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeessä komissiota arvioimaan, olisiko asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täytäntöönpanoa lykättävä;

1.  vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

3.  pyytää komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon edellä mainitut huolenaiheet;

4.  kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotuksen antamista asetuksen (EU) N:o 1286/2014 soveltamisen lykkäämisestä muuttamatta mitään muita tason 1 säännöksiä, jotta voidaan varmistaa asetuksessa ja delegoidussa asetuksessa asetettujen vaatimusten moitteeton täyttäminen sekä välttää tason 1 soveltaminen ennen kuin tekniset sääntelystandardit ovat tulleet voimaan;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö