Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 5. lokakuuta 2016 - StrasbourgLopullinen painos
Perun liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
 Kazakstanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
 Korean liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
 Maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevat globaalit tavoitteet ja unionin sitoumukset
 Euroopan syyttäjänvirasto ja Eurojust
 Viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tullut tarve eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan

Perun liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
PDF 235kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. lokakuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Itävallan tasavallalle ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Perun liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta (COM(2016)0367 – C8-0234/2016 – 2016/0168(NLE))
P8_TA(2016)0372A8-0267/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0367),

–  ottaa huomioon kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn, yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklan neljännen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0234/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon(1), jossa vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0267/2016),

1.  hyväksyy Itävallan tasavallalle ja Romanialle annettavan luvan hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Perun liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Perun hallitukselle ja parlamentille sekä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin pysyvälle toimistolle.

(1)Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.


Kazakstanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
PDF 236kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. lokakuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tietyille jäsenvaltioille annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Kazakstanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta (COM(2016)0368 – C8-0232/2016 – 2016/0169(NLE))
P8_TA(2016)0373A8-0268/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0368),

–  ottaa huomioon kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn, yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklan neljännen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0232/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon(1), jossa vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0268/2016),

1.  hyväksyy tietyille jäsenvaltioille annettavan luvan hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Kazakstanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kazakstanin hallitukselle ja parlamentille sekä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin pysyvälle toimistolle.

(1)Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.


Korean liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta *
PDF 235kWORD 38 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. lokakuuta 2016 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tietyille jäsenvaltioille annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Korean tasavallan liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta (COM(2016)0372 – C8-0233/2016 – 2016/0173(NLE))
P8_TA(2016)0374A8-0266/2016

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0372),

–  ottaa huomioon kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn, yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklan neljännen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0233/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon(1), jossa vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0266/2016),

1.  hyväksyy tietyille jäsenvaltioille annettavan luvan hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Korean tasavallan liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Korean tasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin pysyvälle toimistolle.

(1)Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303.


Maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevat globaalit tavoitteet ja unionin sitoumukset
PDF 202kWORD 56 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2016 maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevien globaalien tavoitteiden ja unionin sitoumusten saavuttamisen edellyttämistä seuraavista toimista (2016/2705(RSP))
P8_TA(2016)0375B8-1042/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 25 artiklan, jossa todetaan, että oikeus ravintoon on osa oikeutta riittävään elintasoon,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 11 artiklan, jossa tunnustetaan oikeus tyydyttävään elintasoon, joka käsittää riittävän ravinnon, sekä perusoikeus olla vapaa nälästä,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 2008 hyväksytyn valinnaisen lisäpöytäkirjan, jossa oikeudesta ravintoon tehdään tuomioistuinten toimivaltaan kuuluva oikeus kansainvälisellä tasolla,

–  ottaa huomioon maailman elintarviketurvaa koskevan Rooman julistuksen, joka hyväksyttiin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) järjestämässä maailman elintarvikehuippukokouksessa Roomassa vuonna 1996,

–  ottaa huomioon FAO:n vuonna 2004 hyväksymät oikeutta ravintoon koskevat suuntaviivat, joissa valtioille annetaan ohjeita siitä, miten ne panevat täytäntöön oikeutta ravintoon koskevat velvoitteensa,

–  ottaa huomioon FAO:n vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen ”Global food losses and food waste”, jossa annetaan tarkat tiedot joka vuosi hukkaan menevän ja haaskatun ruoan määrästä,

–  ottaa huomioon 19.–21. marraskuuta 2014 Roomassa pidetyn toisen kansainvälisen ravitsemuskonferenssin ja sen päätösasiakirjat, eli ravitsemusta koskevan Rooman julistuksen sekä elintarviketurvaa ja ravitsemusta pitkittyneissä kriiseissä koskevan toimintakehyksen,

–  ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2009 hyväksymän Aquilan elintarviketurva-aloitteen,

–  ottaa huomioon Scaling Up Nutrition (SUN) -etenemissuunnitelman, jonka tavoitteena on hyödyntää kansainvälisten sidosryhmien voimavarat ja valmiudet tukea kansallisten hallitusten johtamia aloitteita ja ensisijaisia tavoitteita aliravitsemuksen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon Maailman terveyskokouksen (WHA) vuonna 2012 hyväksymän päätöslauselman 65.6, jonka aiheena on äitien, imeväisten ja pikkulasten ravitsemusta koskeva kattava toimeenpanosuunnitelma,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Rio+20-konferenssissa käynnistämän Zero Hunger Challenge -aloitteen, jossa kehotetaan hallituksia, kansalaisyhteiskuntaa, uskonnollisia yhteisöjä, yksityistä sektoria ja tutkimuslaitoksia tekemään yhteistyötä nälän sekä aliravitsemuksen pahimpien muotojen poistamiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 1. huhtikuuta 2016 antaman päätöslauselman nro A/RES/70/259 ravitsemusta koskevan toiminnan vuosikymmenestä (UN Decade of Action on Nutrition) (2016–2025), jonka tarkoituksena on käynnistää tehostettuja toimia nälän ja aliravitsemuksen poistamiseksi maailmasta ja varmistaa entistä terveellisemmän ja kestävämmän ravinnon yleinen saatavuus kaikille ihmisille – riippumatta siitä ketä he ovat ja missä he asuvat,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman A/RES/70/1 kestävästä kehityksestä (Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development),

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, niiden toisiinsa kytkeytyneen ja integroituneen luonteen ja erityisesti tavoitteen 1 (poistetaan köyhyys kaikissa muodoissaan kaikkialta), tavoitteen 2 (poistetaan nälkä, saavutetaan elintarviketurva, parannetaan ravitsemusta ja edistetään kestävää maataloutta) ja tavoitteen 12 (varmistetaan, että kulutus- ja tuotantomallit ovat kestävyysajattelun mukaisia),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 hyväksytyn tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden(1) ja etenkin sen 32 kohdan, jossa mainitaan tarve tunnustaa yksityisen sektorin keskeinen rooli innovoinnin edistämisessä, vaurauden, tulojen ja työpaikkojen luomisessa, kotimaisten resurssien käyttöönotossa ja siten köyhyyden poistamisen edistämisessä (tavoite 1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan, jossa vahvistetaan, että EU:n ulkoisen toiminnan on edistettävä kestävän kehityksen tavoitteita, ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jonka mukaan ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–  ottaa huomioon elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen, jonka Euroopan unioni ratifioi 13. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2013 kasvua edistävää ravitsemusta koskevassa huippukokouksessa Lontoossa hyväksytyn Global Nutrition for Growth -sopimuksen,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyvyn kehittäminen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia” (COM(2012)0586),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ulkomaanavulla parannusta äitien ja lasten ravitsemukseen: EU:n toimintakehys” (COM(2013)0141) ja 28. toukokuuta 2013 esitetyt neuvoston päätelmät elintarvike- ja ravitsemusturvasta ulkoisessa avussa,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 hyväksytyn ravitsemusta koskevan komission toimintasuunnitelman, jossa sitoudutaan vähentämään hidastuneesta kasvusta kärsivien alle viisivuotiaiden lasten määrää seitsemällä miljoonalla vuoteen 2025 mennessä (SWD(2014)0234),

–  ottaa huomioon komission ravitsemusta koskevaa toimintasuunnitelmaa käsittelevän ensimmäisen edistymiskertomuksen,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2014 hyväksytyn komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”EU:n elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevien sitoumusten täytäntöönpano: ensimmäinen kaksivuotiskertomus” (COM(2014)0712),

–  ottaa huomioon unionin, FAO:n ja Maailman ruokaohjelman (WFP) maaliskuussa 2016 julkaistun yhteisen kokonaisarvioinnin, jossa esitetään globaali analyysi elintarvike- ja ravitsemusturvan tilanteesta elintarvikekriisikeskittymissä,

–  ottaa huomioon Maailman ruokaturvakomitean 11. toukokuuta 2012 hyväksymät maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallinnointia kansallisen elintarviketurvan yhteydessä koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat,

–  ottaa huomioon elintarviketurvaa ja ravitsemusta pitkittyneissä kriiseissä koskevan toimintakehyksen(2),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta kumppanuudesta elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamiseksi(3),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n poliittisesta toimintakehyksestä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista(4),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman lasten aliravitsemuksesta ja virheravitsemuksesta kehitysmaissa(5),

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Milanon maailmannäyttely 2015: Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa”(6),

–  ottaa huomioon Milanossa 15. lokakuuta 2015 allekirjoitetun elintarvikepolitiikkaa koskevan kaupunkien sopimuksen(7), jonka allekirjoitti 113 maailman kaupunkia ja joka luovutettiin YK:n pääsihteerille Ban Ki‑moonille, ja toteaa, että sopimus on osoitus kaupunkien keskeisestä roolista elintarvikepolitiikan laatimisessa,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevien globaalien tavoitteiden ja unionin sitoumusten saavuttamista edesauttavista toimista (O-000099/2016 – B8-0717/2016),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteella 2 ja siihen liittyvillä tavoitteilla pyritään poistamaan nälkä ja aliravitsemus vuoteen 2030 mennessä etenkin lisäämällä pientilojen mahdollisuuksia ja tuottavuutta sekä toteuttamalla ympäristöä säästäviä ja ilmastonmuutosta kestäviä maatalous- ja elintarvikejärjestelmiä, joilla voidaan ruokkia vuodelle 2030 ennakoitu 8,5 miljardin väestömäärä ja suojella samalla biologista monimuotoisuutta ja ympäristöä sekä pientilojen etuja ja hyvinvointia;

B.  ottaa huomioon, että pienviljelijät ovat investointiensa ja tuotantonsa ansiosta suurin yksityisen sektorin toimija maatalouden, elintarviketurvan ja ravitsemuksen aloilla;

C.  toteaa, että ihmisten oikeus ravintoon voidaan saavuttaa täysimääräisesti ainoastaan, jos köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähennetään rajusti, tasa-arvoisuus taataan ja häiriönsietokykyä tehostetaan etenkin perustamalla oikeuksiin perustuvia sosiaalisia turvaverkkoja ja varmistamalla muita heikommassa asemassa olevien ryhmien täysipainoinen osallistuminen sekä turvaamalla maan saatavuus ja hallinta sekä luonnonvarojen ja muun tuottavan omaisuuden hallinnointi pientiloille ja paimentolaisyhteisöille;

D.  toteaa, että teollinen maataloustuotanto on aiheuttanut kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymistä, yhden lajin viljelyn leviämistä ja siten maatalouden biologisen monimuotoisuuden merkittävää vähenemistä ja kiihtyvää maaperän eroosiota, samalla kun perhe- ja pientilalliset ovat osoittaneet kykynsä tuottaa monipuolinen valikoima tuotteita ja lisätä elintarviketuotantoa kestävästi agroekologisten käytäntöjen avulla;

E.  ottaa huomioon, että aliravitsemuksen vähentämisessä on edistytty mutta se on yhä liian hidasta ja epäyhtenäistä ja että tällä hetkellä 795 miljoonaa ihmistä maailmassa ei saa riittävästi ruokaa voidakseen elää ihmisarvoisella tavalla ja aktiivisesti; toteaa, että yksi kolmesta ihmisestä on tavalla tai toisella aliravittu;

F.  toteaa, että Maailman terveyskokous hyväksyi vuonna 2012 kuusi maailmanlaajuista ravitsemustavoitetta, jotka halutaan saavuttaa vuoteen 2025 mennessä, eli 40 prosentin vähennys kasvun hidastumisesta kärsivien alle viisivuotiaiden lasten määrään, 50 prosentin vähennys hedelmällisessä iässä olevien naisten anemiatapauksiin, 30 prosentin vähennys alipainoisina syntyneiden lasten määrään, lasten ylipainon lisääntymisen ehkäisy, imetyksen lisääminen ainoana ravintona ensimmäisen kuuden kuukauden aikana vähintään 50 prosentilla ja lasten riutumistapausten vähentäminen alle 5 prosenttiin;

G.  toteaa, että imetys on kaikkein luonnollisin ja paras ruokintatapa vastasyntyneille vauvoille ja pienille lapsille erityisesti kehitysmaissa, mutta tietämättömyys käytännöstä ja kulttuurilliset esteet johtavat yhä siihen, että riittävän monia vauvoja ei imetetä;

H.  toteaa, että unioni sitoutui vuonna 2013 pidetyssä kasvua edistävää ravitsemusta koskevassa huippukokouksessa vähentämään hidastuneesta kasvusta kärsivien lasten määrää vähintään seitsemällä miljoonalla vuoteen 2025 mennessä ja lupasi 3,5 miljardia euroa kaudella 2014–2020 tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

I.  toteaa, että jos lapsi saa liian vähän ravinteikasta ravintoa elämänsä tuhannen ensimmäisen päivän aikana, sillä on merkittäviä terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia, ja että yksi kuudesta lapsesta maailmassa on alipainoinen, 41 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta on ylipainoisia tai vakavasti ylipainoisia ja aliravitsemus on syynä noin 45 prosentissa alle viisivuotiaiden lasten kuolemantapauksista, mikä tarkoittaa noin kolmen miljoonan nuoren elämän tarpeetonta katkeamista vuosittain; toteaa, että kroonisesta aliravitsemuksesta kärsii noin 161 miljoonaa lasta maailmassa;

J.  toteaa, että naiset ovat haavoittuvampia ravintoaineiden puutteen suhteen ja siitä on useita vakavia seurauksia, muun muassa se, että heidän tuottavuutensa ja kykynsä huolehtia perheestään heikkenee, mikä jatkaa aliravitsemuksen kierrettä seuraavaan sukupolveen;

K.  toteaa, että maailman väkiluvun odotetaan nousevan 8,5 miljardiin vuoteen 2030 mennessä;

L.  katsoo, että tehokkaat keinot maananastuksen torjumiseksi, myös konkreettiset mahdollisuudet maan käyttö- ja hallintaoikeuden varmuuden takaamiseksi, ovat olennaisen tärkeitä maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevien globaalien tavoitteiden ja unionin sitoumusten saavuttamiseksi;

M.  toteaa, että aliravitsemus ja kehno ruokavalio ovat ylivoimaisesti suurimmat kokonaistautitaakan taustalla olevat riskitekijät;

N.  toteaa, että aliravitsemuksen torjuminen edellyttää viljelyn monipuolistamista suosivan kestävän maatalouspolitiikan kehittämistä, jotta voidaan tuottaa ravitsevaa ruokaa ja monipuolistaa ruokavaliota; toteaa näin ollen, että siementen valvonta, omistaminen ja edullisuus ovat ratkaisevan tärkeitä pientilallisten ja perheviljelijöiden selviytymiskyvylle elintarviketurvan kannalta;

O.  toteaa, että ravintoa koskevan oikeuden toteutuminen riippuu muun muassa maan ja muiden tuotantoresurssien saatavuudesta;

P.  toteaa, että investointeja koskevilla kauppasopimuksilla voi olla haitallinen vaikutus elintarviketurvaan ja pahentaa aliravitsemusta, jos viljelysmaan vuokraamisen tai yksityisille sijoittajille myymisen seurauksena paikallinen väestö menettää toimeentulolleen välttämättömät mahdollisuutensa käyttää tuotantoresursseja tai elintarvikkeita viedään tai myydään suuria määriä kansainvälisille markkinoille ja vievästä isäntävaltiosta tehdään tällä tavoin entistä riippuvaisempi kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvasta hyödykkeiden hintojen vaihtelusta tai entistä haavoittuvaisempi sille;

Q.  toteaa, että biopolttoaineiden tuotanto on synnyttänyt uusia paineita maailman elintarvikejärjestelmään aiheuttamalla kilpailua maasta ja vedestä;

R.  toteaa, että kestämätön lihantuotanto vaikuttaa kielteisesti elintarviketurvaan; toteaa, että kolmannes maailman viljasta käytetään eläinten rehuksi ja että laidunmaiden ja ravintona käytettävien kasvien viljelyn laajentaminen on merkittävä syy metsäkatoon, erityisesti Etelä-Amerikassa(8);

S.  ottaa huomioon, että 240 miljoonaa ihmistä 45:ssä alhaisen tulotason maassa ja/tai konflikteista kärsivässä maassa kärsii ruoka- ja vesipulasta ja 80 miljoonaa ruokakriisistä, mukaan luettuna 41,7 miljoonaa ihmistä vuonna 2016 El Niño -ilmiön takia, joka on voimakkain vuosikymmeniin;

T.  toteaa, että Unicefin mukaan joka päivä 2 000 alle viisivuotiasta lasta kuolee saastuneen veden aiheuttamiin tauteihin ja että maailman sairaaloiden vuodepaikoista puolet on sellaisten potilaiden käytössä, jotka kärsivät huonolaatuisen juomaveden aiheuttamista taudeista;

U.  ottaa huomioon, että vuonna 2050 maailman asukkaista 70 prosenttia elää suurkaupungeissa ja on yhä tärkeämpää löytää ravintokysymykseen sekä globaali että paikallinen vastaus;

V.  ottaa huomioon, että ravitsemusturva on kestävän ja osallistavan kasvun ratkaiseva edellytys, sillä aliravitsemuksesta aiheutuvien taloudellisten tappioiden suuruus voi olla kymmenen prosenttia BKT:sta vuosittain, ja että FAO:n vuoden 2015 maailmanlaajuisen ravitsemusraportin mukaan jokainen Scaling Up Nutrition -toimiin käytetty dollari tuottaa 16 dollaria;

W.  toteaa, että siementen yksityistäminen immateriaalioikeuksia koskevilla lausekkeilla sekä muuntogeeniset organismit uhkaavat maiden elintarvikeomavaraisuutta;

1.  muistuttaa, että globaalien, kansallisten, paikallisten sekä valtiotason, valtiosta riippumattomien ja yksityisten toimijoiden, mukaan lukien tieteelliset ja teolliset tutkimuselimet, sekä lahjoittajien, on tärkeää toteuttaa aidosti koordinoituja ja nopeita toimia aliravitsemuksen hoitamiseksi, jotta voidaan saavuttaa vuoden 2030 toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteen 2 päämääränä oleva nälän poistaminen; kehottaa kansainvälistä yhteisöä, EU:ta ja kehitysmaita pidättäytymään laatimasta ravitsemusstrategioita, jotka perustuvat pelkästään nautittuun kalorimäärään ja lääkärin määräämiin hoitokeinoihin (kuten ravintotabletteihin) ja puuttumaan sen sijaan nälän ja aliravitsemuksen perussyihin; korostaa tässä yhteydessä maatalouden, ruokavalion ja terveyden välistä yhteyttä;

2.  toteaa, että kehitysmaissa lapset, joita äidit ovat imettäneet, kuolevat 15 kertaa epätodennäköisemmin keuhkokuumeeseen ja 11 kertaa epätodennäköisemmin ripuliin kuin lapset, joita ei ole imetetty;

3.  kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä sekä kehitysmaiden hallituksia ottamaan viipymättä käyttöön pitkän aikavälin investointeja elintarvike- ja ravitsemusturvaan ja kestävään maatalouteen sekä tehostamaan elintarviketurvaa ja ravitsemusta parantamalla hallinnointia ja vastuuvelvollisuutta systeemisillä elintarvike- ja ravitsemuspoliitikoilla, jotka perustuvat oikeuksiin ja ottavat huomioon sukupuolinäkökulman samoin kuin investoinnit kestävään maatalouteen, maankäyttöön ja maan saantiin, vesi- ja jätevesihuoltoon sekä hygieniaan ja osallistavien, tukioikeusperusteisten sosiaalisten turvaverkkojen perustamiseen ja laajentamiseen sekä kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin;

4.  korostaa tarvetta puuttua systeemisiin ongelmiin, jotka aiheuttavat huonoa ravinnonsaantia kaikissa muodoissaan; panee huolestuneena merkille, että aikaisempi vientivetoisen maatalouden tukeminen tapahtui sellaisten perhetilojen kustannuksella, jotka tuottivat ravintona käytettäviä viljelykasveja paikalliseen kulutukseen; katsoo, että paikalliseen elintarviketuotantoon kohdistuvat investoinnit, jotka keskittyvät erityisesti pienimuotoisiin elintarviketuottajiin ja agroekologisiin käytäntöihin, ovat onnistuneiden ravitsemusstrategioiden keskeisin edellytys; pitää yhtä tärkeänä sosiaaliturvajärjestelmien perustamista, jotta varmistetaan se, että ravitsevaa ruokaa olisi aina kaikkien saatavilla;

5.  panee huolestuneena merkille, että kolmasosa maailmassa tuotetuista elintarvikkeista – noin 1,3 miljardia tonnia – menee hukkaan; toteaa, että suurimmat määrät haaskataan Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa, joissa henkilöä kohti lähes 300 kg elintarvikkeita menee jätteeksi; toteaa, että EU tuottaa vuosittain yhteensä 88 miljoona tonnia elintarvikejätettä, kun 842 miljoona ihmistä maailmassa – 12 prosenttia maailman väestöstä – kärsii nälästä; korostaa tarvetta mukauttaa kaikkia elintarvikejärjestelmiä elintarvikehävikin ja elintarvikkeiden haaskaamisen lopettamiseksi;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään toiminnassaan huomiota kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen ja tarkastelemaan vastaavasti kauppa-, maatalous-, energia- ym. poliitikkojensa vaikutuksia maailmanlaajuiseen elintarviketurvaan;

7.  pitää erittäin valitettavana ulkomaisten investoijien harjoittamaa maananastusta, joka kohdistuu pientilallisiin ja heikentää paikallista, alueellista ja kansallista elintarviketurvaa ja lisää köyhyyttä;

8.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta tekemään yhteistyötä eri valtioiden kanssa, jotta voidaan määritellä ja panna täytäntöön tilannekohtaiset, käyttökelpoiset ja vahvat kansalliset ravitsemustavoitteet, jotka ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia, pituuskasvun hidastumisen ja aliravitsemuksen vähentämiseksi; vaatii komissiota ja EU:n edustustoja edistämään koordinoituja maajohtoisia ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevia strategioita ja lähestymistapoja sekä kannustamaan kumppanimaita parantamaan strategioiden seurantaa ja niihin liittyvää vastuuvelvollisuutta;

9.  kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä edistämään maailmanlaajuista ”oikeutta imetykseen” ja korostamaan imetyksen merkitystä äidin ja lapsen terveyttä koskevissa tiedotuskampanjoissa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä ryhtymään toimiin lisätäkseen Euroopan kansalaisten tietoisuutta aliravitsemuksen jatkuvasta maailmanlaajuisesta ongelmasta, josta kärsivät erityisesti naiset ja lapset;

11.  korostaa, että aliravitsemuksen torjunnassa on annettava etusija paikalliselle elintarviketuotannolle ja korostaa, että on tärkeää tukea pientilallisia ja naispuolisia viljelijöitä elintarvikkeiden tuottajina; kehottaa EU:ta auttamaan kehitysmaita ja pientilallisia kehittämään paikallisia markkinoita, paikallisia arvoketjuja ja elintarvikkeiden jalostuslaitoksia ja pääsyä niihin sekä toteuttamaan samalla näitä pyrkimyksiä tukevaa kauppapolitiikkaa osana ravitsemusta koskevia globaaleja tavoitteitaan;

12.  korostaa, että tilanteessa, jossa perinteiselle maataloudelle on tyypillistä yksipuolinen viljely, siirtyminen monipuolisista viljelyjärjestelmistä yksinkertaistettuihin viljapohjaisiin järjestelmiin on lisännyt mikroravinteiden puutteesta johtuvaa aliravitsemusta monissa kehitysmaissa; kehottaa EU:ta sitoutumaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti perustavanlaatuiseen siirtymiseen kohti agroekologiaa keinona, jonka avulla maat voivat ruokkia itsensä ja parantaa ravitsemusta sekä vastata ilmaston ja köyhyyden aiheuttamiin haasteisiin; kehottaa erityisesti EU:ta ja kehitysmaiden hallituksia tukemaan viljelykasvien laajaa geneettistä monimuotoisuutta muun muassa perustamalla paikallisia siementen vaihtojärjestelmiä, hyväksymään elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisia siemeniä koskevia säännöksiä sekä investoimaan monenlaisiin ravitseviin, paikallisiin ja kausittaisiin ravintona käytettäviin viljelykasveihin kulttuuriarvojen mukaisesti;

13.  korostaa, että maananastus, joka on seurausta mittavista maahankinnoista kehitysmaissa, on uusi uhka elintarviketurvalle ja ravitsemukselle; kehottaa komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin maananastuksen torjumiseksi ja laatimaan toimintasuunnitelman maananastuksen torjumiseksi ja varmistamaan FAO:n maanomistusta koskevien suuntaviivojen tehokkaan toimeenpanon;

14.  vaatii EU:ta poistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti julkiset kannustimet kasvipohjaisten biopolttoaineiden tuotantoon;

15.  korostaa, että investoinnit ravitsemukseen ovat edelleen olennaisesti riittämättömiä, koska ravitsemusta koskevat erityistoimet saivat vuonna 2014 tukea vain 0,57 prosenttia globaalista julkisesta kehitysavusta, mikä on ainoastaan 1,4 prosenttia kokonaistarpeesta;

16.  kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan investoida 3,5 miljardia euroa, jotta vuoteen 2025 mennessä voidaan vähentää pituuskasvun hidastumisesta kärsivien lasten määrää vähintään seitsemällä miljoonalla; huomauttaa, että luvatusta 3,5 miljardin euron tuesta ainoastaan 400 miljoonaa euroa on osoitettu ravitsemusta koskeviin erityistoimiin, kun taas 3,1 miljardia euroa on osoitettu ravitsemuksen huomioon ottaviin toimiin, jotka koskevat muita asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten maataloutta, elintarviketurvaa, sukupuolikysymyksiä, vesi- ja jätevesihuoltoa, hygieniaa ja koulutusta, mutta eivät välttämättä suoraan käsittele lasten aliravitsemuksen välittömiä syitä;

17.  korostaa, että lapsen kasvun hidastuminen eli hänen toteamisensa liian lyhyeksi ikäänsä nähden on yksi merkittävimmistä inhimillisen kehityksen esteistä ja sitä esiintyy, kun jatkuva riittämätön ravinto ja toistuvat infektiot estävät normaalin kasvun ja kehityksen ensimmäisten tuhannen elinpäivän aikana;

18.  kehottaa komissiota ja neuvostoa EU:n poliittisen johtoaseman takaamiseksi edistämään globaalilla ja alueellisella tasolla kansainvälisesti sovittujen selkeiden ja kunnianhimoisten ravitsemustavoitteiden saavuttamista; kehottaa EU:n edustustoja ja komissiota edistämään koordinoituja ja maajohtoisia ravitsemusta ja elintarviketurvaa koskevia strategioita ja sisällyttämään yhteistyössä kumppanimaiden kanssa globaalit ravitsemustavoitteet kaikkiin asiaankuuluviin kehitysohjelmiin ja maakohtaisiin strategioihin;

19.  kehottaa EU:ta varmistamaan kestävät elintarviketuotantojärjestelmät ja panemaan täytäntöön tuottavuutta ja tuotantoa lisääviä kestäviä maatalouskäytäntöjä, jotta torjutaan kaupankäynnin vääristymistä maailmanlaajuisilla maatalousmarkkinoilla Dohan kehityskierroksen suositusten mukaisesti sekä sisällyttämään eniten kärsineet maat maailmanlaajuisille markkinoille, jotta voidaan puuttua heikkoon elintarviketurvaan;

20.  katsoo, että EU:n rahoituskehyksen arvioinnissa olisi otettava huomioon, että elintarviketurvallisuus ja -turva ovat haasteita tulevina vuosina luonnonvaroihin kohdistuvan paineen lisääntymisen vuoksi; huomauttaa, että tätä voitaisiin hyödyntää aliravitsemuskehityksen torjumiseksi sekä EU:n ulkopuolisissa maissa että EU:n jäsenvaltioissa;

21.  toteaa, että pituuskasvun hidastumisen ohella myös muut aliravitsemuksen muodot, kuten riutuminen (liian laiha pituuteen nähden) ja mikroravintoaineiden puute, on myös ratkaistava kestävien maatalouspolitiikkatoimien ja terveydenhuoltojärjestelmien kautta; huomauttaa, että riutumisen yleisyys, lähes 15 prosenttia, on Etelä-Aasiassa niin vakavaa, että siitä on tulossa vaikea kansanterveyden ongelma;

22.  korostaa, että riutumisongelmaa koskevaa humanitaarista apua on täydennettävä komission strategioilla, joissa yhdistetään humanitaarisen ja kehitysavun toimia; kehottaa komissiota määrittelemään rahoitusosuuden kehitysohjelmista vastikään määritettyyn sitoumukseen ja tavoitteeseen, jotta alle viisivuotiaiden lasten riutumista voidaan torjua välittömästi ja tehokkaasti;

23.  korostaa, että on tärkeää edistää ravitsemuskasvatusohjelmia kouluissa ja paikallisyhteisöissä;

24.  kehottaa komissiota vahvistamaan selkeän toimintapoliittisen kehyksen, jolla lisätään kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisesti tukea kansallisille sosiaalisille turvaverkoille, jotka ovat osoittautuneet monissa maissa keskeiseksi välineeksi lisätä selviytymiskykyä ja vähentää aliravitsemusta;

25.  korostaa, että imettäminen, joka on kaikkien luonnollisin ja paras ravinnonlähde vastasyntyneille vauvoille ja pienille lapsille, olisi taattava tukemalla aidosti naisia niin, että varmistetaan hyvä ravitsemustaso ja hyvät työolot sekä tarjoamalla sosiaalisia ja perhetukiverkostoja sekä oikeus palkalliseen äitiyslomaan;

26.  korostaa, että tarvitaan arviolta seitsemän miljardia dollaria lisäinvestointeja vuodessa, jotta voidaan saavuttaa maailmanlaajuiset tavoitteet lasten kasvun hidastumisen, naisten anemian ja imetyksen alalla, ja että tällainen investointi johtaisi 3,7 miljoonan lapsen hengen pelastumiseen, hidastuneesta pituuskasvusta kärsivien lasten määrän vähenemiseen vähintään 65 miljoonalla ja anemiasta kärsivien naisten määrän vähenemiseen 265 miljoonalla vuoteen 2015 verrattuna;

27.  kehottaa komissiota ottamaan nykyistä vahvemman johtoaseman elintarviketurvan ja ravitsemuksen alalla laajentamalla sitoumuksiaan miljardin euron lisämäärärahoilla ravitsemusta koskeviin erityistoimiin WHA:n ja kestävän kehityksen ravitsemustavoitteiden saavuttamiseksi ja kehittämällä selkeän strategian siitä, kuinka se aikoo panna nämä tavoitteet täytäntöön ja sisällyttää ne suunnitelmiinsa ja politiikkoihinsa sekä tarjoamalla selkeän etenemissuunnitelman luvattujen varojen jakamiseksi kaudella 2016–2020;

28.  kehottaa komissiota ja Scaling-up Nutrition (SUN) -verkoston lahjoittajia jatkamaan säännöllistä raportoimista pituuskasvua edistävää ravitsemusta koskeviin sitoumuksiin liittyvästä edistymisestä käyttämällä yhteistä metodologista resource tracking ‑lähestymistapaa, kuten sovittiin SUN-verkoston kokouksessa Lusakassa vuonna 2013;

29.  korostaa, että kaikkien EU:n toimintapolitiikkojen olisi oltava kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen mukaisia; korostaa, että EU:n kauppa- ja kehityspolitiikoissa on jätettävä kehitysmaille poliittista ja taloudellista toimintavaraa, jotta ne voivat ottaa käyttöön tarvittavat toimet kestävän kehityksen ja kansalaistensa ihmisarvoisen elämän edistämiseksi, mukaan lukien elintarvikeomavaraisuus, siten, että kunnioitetaan paikallisten elintarviketuottajien oikeutta hallita omaa maataan, siemeniään ja vesivarojaan ja torjutaan luonnonvarojen yksityistämistä;

30.  kehottaa kehittämään erityisiä indikaattoreita unionin toimintasuunnitelman täytäntöönpanon seuraamiseksi, mukaan luettuina indikaattorit ravitsemuksen huomioon ottavien menojen ja ravitsemusta koskevien erityismenojen seuraamiseksi määrittämällä uudestaan OECD:n kehitysapukomitean (DAC) perusravitsemuskoodi ja kehittämällä DAC-markkeri ravitsemuksen huomioon ottaviin toimiin; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan tiukkoja valvonta- ja vastuuvelvollisuustoimenpiteitä, joilla varmistetaan avoimuus ja edistyksen tehokas seuranta;

31.  kehottaa komissiota kannustamaan pientilallisia kokeilemaan ja ottamaan käyttöön kestävämpiä ja tuottavampia maatalouskäytäntöjä (joiden voidaan katsoa olevan ”ilmaston kannalta älykkäitä” ja agroekologisesti järkeviä), joiden avulla torjutaan ympäristön pilaantumista ja parannetaan maatalouden elinkeinojen luotettavuutta ja riittävyyttä, mikä on elintarviketurvan ja ravitsemuksen parantamisen välttämätön edellytys;

32.  korostaa, että oikeus veteen täydentää oikeutta ravintoon ja että YK:n vuoden 2010 päätöslauselma ei ole vielä johtanut ratkaisevaan toimintaan, jolla oikeus veteen määritellään ihmisoikeudeksi;

33.  korostaa, että on tärkeää tehdä viljelijöiden kanssa yhteistyötä, joka koskee kohtuuhintaisia, paikallisesti mukautettuja ja parannettuja lajikkeita sekä sellaisen kestävän ja nopeasti reagoivan, kotimaisessa omistuksessa olevan siementuotantokapasiteetin perustamista, joka voi olla omavaraista ja jonka olemassa olo ei ole riippuvaista lahjoittajien rahoituksesta;

34.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita olemaan tukematta muuntogeenisiä lajikkeita täyttäessään maailman ravitsemus- ja elintarviketurvaa koskevia sitoutuksiaan;

35.  kehottaa komissiota sekä muita lahjoittajia ja elimiä parantamaan ravitsemuksen huomioon ottavaa, eriteltyä ja kattavaa tiedonkeruuta, jotta tulevat toimet voidaan kohdentaa paremmin;

36.  korostaa, että aliravitsemuksen haasteeseen on vastattava kokonaisvaltaisella lähestymistavalla ja on toimittava useilla talous- ja sosiaalialoilla; pitää siksi tärkeinä useiden sidosryhmien muodostamia kumppanuuksia ja yksityisen sektorin keskeistä roolia elintarviketurvan parantamisessa ja ravitsemusta koskevien erityistoimien lisäämisessä, erityisesti innovoimalla ja investoimalla kestävään maatalouteen, sekä maatalous- ja elintarvikejärjestelmien sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten käytäntöjen parantamisessa;

37.  kehottaa komissiota olemaan edelleenkin esimerkkinä lahjoittajille aliravitsemuksen kitkemisessä lisäämällä ponnistelujaan täyttääkseen sitoumuksensa ja antamalla tukensa sen varmistamiseksi, että varataan aikaa sen tarkasteluun, miten on edistytty vuoden 2013 kasvua edistävää ravitsemusta koskeviin sitoumuksiin nähden ja tekemällä lisäsitoumuksia ravitsemuksen rahoitusta koskevan vajeen täyttämiseksi;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionille, FAO:lle sekä Maailman terveysjärjestölle.

(1)http://www.oecd.org/development/effectiveness/49650173.pdf
(2)FAO (2015), Framework for Action for Food Security and Nutrition in Protracted Crises (FFA).
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0247.
(4)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 75.
(5)EUVL C 289, 9.8.2016, s. 71.
(6)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 88.
(7)http://www.foodpolicymilano.org/wp-content/uploads/2015/10/Milan-Urban-Food-Policy-Pact-EN.pdf
(8)Lähteet: Oikeutta ravintoon käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin raportti, 24. tammikuuta 2014, http://www.srfood.org/images/stories/pdf/officialreports/20140310_finalreport_en.pdf


Euroopan syyttäjänvirasto ja Eurojust
PDF 160kWORD 46 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2016 Euroopan syyttäjänvirastosta ja Eurojustista (2016/2750(RSP))
P8_TA(2016)0376B8-1054/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(1),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 14. maaliskuuta 2014 päivätyn työasiakirjan Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (PE530.084),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 85, 86, 218, 263, 265, 267, 268 ja 340 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset Euroopan syyttäjänvirastosta ja Eurojustista (O-000092/2016 – B8-0715/2016 ja O-000093/2016 – B8-0716/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että SEUT:n 86 artiklassa todetaan, että unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla perustaa Euroopan syyttäjänviraston Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan;

B.  ottaa huomioon, että 28 jäsenvaltion unionin vuoden 2016 alv-vajeen laskemista ja analysointia koskevassa selvityksessä (TAXUD/2015/CC/131) todettiin, että unionissa menetettiin vuonna 2014 arvonlisäverotuloja hätkähdyttävästi 159,5 miljardin euron edestä;

C.  pitää tärkeänä, että unioni ja sen kaikki jäsenvaltiot havaitsevat unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia ja nostavat niiden vuoksi syytteitä vaikuttavalla ja varoittavalla tavalla ja suojelevat siten kaikkien unionin talousarviota rahoittavien jäsenvaltioiden veronmaksajia;

D.  toteaa, että Eurojust on helpottanut kansallisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten toiminnan koordinointia ja yhteistyötä käsiteltäessä useampaan jäsenvaltioon vaikuttavia tapauksia ja että se on auttanut luomaan keskinäistä luottamusta ja selviämään unionin oikeusjärjestelmien ja -perinteiden laajasta kirjosta; toteaa, että Eurojust on helpottanut yhteistyöpyyntöjen täytäntöönpanoa ja vastavuoroisen tunnustamisen välineiden soveltamista ja parantanut siten rajatylittävää syytetoimintaa;

E.  toteaa, että rajojen yli toimiva järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana ja että tätä rikollisuutta harjoittavat erittäin liikkuvat ja joustavat ryhmät, jotka toimivat aktiivisesti monissa jäsenvaltioissa ja usealla rikollisuuden saralla;

F.  ottaa huomioon, että asiassa C-105/14 (Taricco ja muut) unionin tuomioistuin totesi, että käsite ”petos” sellaisena kuin se määritellään Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen 1 artiklassa kattaa myös alv-tulot;

1.  toteaa jälleen kerran kannattaneensa jo pitkään tehokkaan ja riippumattoman Euroopan syyttäjänviraston perustamista, jotta voidaan vähentää kansallisen lainvalvonnan nykyistä hajanaisuutta pyrittäessä suojelemaan unionin talousarviota ja tehostamaan siten petosten torjuntaa unionissa;

2.  kehottaa neuvostoa huolehtimaan Euroopan syyttäjänviraston yksiselitteisestä ja selkeästä toimivallan ja menettelyjen kokonaisuudesta, joka perustuu ehdotettuun direktiiviin unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (PIF-direktiivi); kehottaa neuvostoa pyrkimään tarmokkaammin pääsemään sopimukseen PIF-direktiivistä, jonka soveltamisalaan kuuluu myös arvonlisävero, ja käynnistämään uudelleen neuvottelut parlamentin kanssa, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voitaisiin perustaa; korostaa, että Euroopan syyttäjänvirastolla olisi oltava ensisijainen toimivalta, kun on kyse PIF-direktiivissä määritellyistä rikoksista; pitää valitettavana, että neuvosto torjuu Euroopan syyttäjänviraston toimivallan PIF-tapauksissa, joissa unionin rahoitus on yli 10 000 euroa mutta osarahoituksen osuus jää alle 50 prosentin; kehottaa siksi neuvostoa luopumaan kyseisestä säännöksestä, joka estää Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaisuuden kaikissa PIF-rikoksissa, joissa unionin talousarviolle aiheutuu yhtä paljon tai vähemmän vahinkoa kuin kyseisen rikoksen jollekin muulle uhrille; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kansalliset viranomaiset tiedottavat oitis Euroopan syyttäjänvirastolle kaikista PIF-direktiiviin jollain tapaa liittyvistä tapauksista ennen tutkimusten aloittamista ja niiden aikana;

3.  kehottaa neuvostoa käynnistämään uudelleen keskustelun Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan ehdotuksen konsolidoidun tekstin (11350/1/16) 17–20 artiklasta, jotta Euroopan syyttäjänviraston asema selkeytyy ja tehostuu; kehottaa neuvostoa selkeyttämään Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisten syyttäjien syytteeseenpanotoimivaltaa a) useiden rikosten tapauksessa (yksi järjestäytynyt ryhmä on tehnyt lukuisia rikoksia, kuten rahanpesua ja ihmiskauppaa) ja b) sekamuotoisten rikosten tapauksessa (yhteen rikolliseen tekoon sisältyy useampia rikoksia, esimerkiksi arvonlisäveropetos ja rahanpesu); pitää erittäin valitettavana, että jos Euroopan syyttäjänvirasto ja kansalliset syyttäjäviranomaiset eivät pääse sopimukseen toimivaltakysymyksestä, lopullista päätöstä ei tee riippumaton tuomioistuin, kuten Euroopan unionin tuomioistuin; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston tehokkuus riippuu toimivaltakysymysten selventämisestä, ja jos toimivaltaa ei selvennetä, unionin lainsäädäntövallan käyttäjät eivät voi varmistaa Euroopan syyttäjänviraston vaikuttavuutta, mikä on yksi niistä seikoista, joita parlamentti ei voisi hyväksyä;

4.  katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla olisi oltava riittävät tutkintaresurssit tutkimustensa hoitamiseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin lainsäätäjien sopimat kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pyytää tutkintatoimia hyödyntäen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, josta säädetään rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU;

5.  katsoo, että tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden varmistaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja perussopimusten mukaisesti edellyttää, että kaikkiin Euroopan syyttäjänviraston tekemiin kolmansiin osapuoliin vaikuttaviin operationaalisiin päätöksiin olisi sovellettava tuomioistuinvalvontaa toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen olisi voitava harjoittaa suoraa oikeudellista valvontaa;

6.  pitää erittäin tärkeänä, että pyritään välttämään mahdolliset ”kansallisesta yhteydestä” aiheutuvat haitat; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa varmistamaan, että Euroopan syyttäjänviraston riippumattomuudesta saadaan riittävät takeet, esimerkiksi sallimalla kansallisesta yhteydestä poikkeaminen viraston asianmukaiseen toimintaan liittyvistä syistä;

7.  katsoo, että on taattava epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisten oikeuksien suojeleminen; toteaa, että asetuksessa olisi erityisesti säädettävä Euroopan syyttäjänviraston epäilemien henkilöiden puolustamista koskevista lisäoikeuksista, etenkin oikeudesta oikeusapuun, oikeudesta saada tietoja ja perehtyä tapauksen aineistoon sekä oikeudesta esittää todisteita ja pyytää Euroopan syyttäjänvirastoa keräämään todisteita epäillyn puolesta;

8.  kehottaa komissiota esittämään kustannus/hyötyanalyysissaan tarkistetut arviot kollegiaalisen rakenteen talousarviovaikutuksista ja ilmoittamaan parlamentille tilannekartoituksen tuloksista; muistuttaa ottavansa nämä tiedot huomioon ennen lopullisen päätöksensä tekemistä;

9.  muistuttaa, kuinka tärkeä rooli Eurojustilla on parannettaessa jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten oikeudellista yhteistyötä ja koordinointia ja tuettaessa tutkimuksia, joissa on mukana unionin ulkopuolisia maita; kehottaa neuvostoa täsmentämään Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston suhteita ja tarkastelemaan tällöin etenkin kollegiaalisesta rakenteesta aiheutuvia vaikutuksia; kehottaa lisäksi käsittelemään Euroopan syyttäjäviraston suhdetta OLAFiin, jotta voidaan erottaa toisistaan näiden instanssien roolit unionin taloudellisia etuja suojeltaessa;

10.  katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston ja Eurojustin olisi sijaittava samalla paikalla, jotta niiden yhteistyö ja tietojenvaihto sujuisi tehokkaasti;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0234.
(2)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 27.


Viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tullut tarve eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan
PDF 264kWORD 49 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2016 viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (2016/2891(RSP))
P8_TA(2016)0377RC-B8-1051/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 9, 151 ja 152 artiklan, 153 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 173 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan,

–  ottaa huomioon työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti SEU:n 5 artiklan 3 kohdan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (COM(2005)0120) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2005 siitä antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen" (COM(2010)0682),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(2),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta(3),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskeva EU:n laatukehys” (COM(2013)0882),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(4),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582) sekä 20 prosentin uudelleenteollistamistavoitteen,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman kestävän eurooppalaisen perusmetallialan kehittämisestä(5),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan rautatieteollisuuden kilpailukyvystä(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että todellisen teollisuuspolitiikan määritteleminen edellyttää tällä hetkellä unionin kehittämien eri toimintapolitiikkojen välistä johdonmukaisuutta erityisesti Caterpillarin ja Alstomin tapausten valossa;

B.  ottaa huomioon, että Caterpillar Holding ilmoitti 2. syyskuuta 2016 suuresta maailmanlaajuisesta uudelleenjärjestelystä; toteaa, että osana tätä suunnitelmaa Gosseliesin tehdas joutui sulkemaan ovensa, mikä johti suoraan 2 500 irtisanomiseen ja vaaransi noin 4 000 alihankkijan työt;

C.  ottaa huomioon, että vuosina 2013–2015 tehdyt tuotantokulujen vähennykset olivat tehneet tehtaan tuotteista houkuttelevampia kuin EU:n ulkopuolelta tulevat tuotteet; ottaa huomioon, että Caterpillar päätti kuitenkin sulkea tehtaan siirtääkseen tuotannon muille tehtaille, joiden sosiaaliset ja ympäristönsuojeluun liittyvät normit ovat alhaisemmat kuin ne, joita sovelletaan eurooppalaiseen teollisuuteen;

D.  ottaa huomioon, että tapauksen merkityksen ja eurooppalaisen ulottuvuuden johdosta komissio on päättänyt perustaa työryhmän, joka kokoaa yhteen asiasta vastaavat yksiköt ja toimii neuvottelukumppanina Caterpillarin tehtaan sulkemisprosessissa;

E.  ottaa huomioon, että nämä kaksi tuotantolaitosta eivät ole ainoat, joita uudelleenjärjestelyt koskevat, vaan lisää irtisanomisia odotetaan Alstomin tehtailla Espanjassa ja Italiassa ja myös Caterpillarin tehtaalla Irlannissa;

F.  ottaa huomioon, että rautatieteollisuus on Euroopan teollistumisen selkäranka, jolla on takanaan yli 175 vuotta historiaa; ottaa huomioon, että rautatieteollisuuden saavutettavissa olevien markkinoiden vuotuisen kasvun odotetaan olevan 2,8 prosenttia vuoteen 2019 asti; ottaa huomioon, että Euroopan rautatieteollisuus työllistää suoraan 400 000 ihmistä eri puolilla Eurooppaa – monet heistä pk-yrityksissä; ottaa huomioon, että vahva ja innovatiivinen Euroopan rautatieteollisuus on tarpeen, jotta liikennettä voidaan siirtää rautateille, mikä on välttämätöntä unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi;

G.  toteaa, että valmistava teollisuus edustaa 65:tä prosenttia yritysten T&K-menoista ja että teollisen perustamme vahvistaminen on siksi olennaista, jotta asiantuntemus ja taitotieto voidaan säilyttää unionissa; ottaa huomioon, että Junckerin suunnitelmassa ensisijainen digitaalinen kehitys tarvitsee toteutuakseen vahvan teollisen perustan;

H.  ottaa huomioon, että esimerkiksi Alstomin ja Caterpillarin edustama eurooppalainen teollisuus tuottaa runsaasti lisäarvoa ja sillä on tunnustettua asiantuntemusta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä tähän unionin kannalta keskeiseen ja strategiseen teollisuudenalaan kohdistuu voimakasta maailmanlaajuista kilpailua kolmansista maista, jotka tuovat edullisempia tuotteita Euroopan markkinoille noudattamalla aggressiivista ja nopeasti laajenevaa politiikkaa kaikilla mantereilla usein hallitustensa poliittisella ja taloudellisella tuella;

I.  ottaa huomioon, että Alstomin tuoreen tapauksen valossa komissio aikoo toteuttaa tulevaisuutta koskevan, vuoteen 2030 ulottuvan 15 vuoden tutkimuksen rautatieteollisuuden kehityksestä Euroopassa ja sisällyttää siihen erilaisia skenaarioita jäsenvaltioiden ympäristötavoitteista sekä tutkia eri skenaarioiden vaikutuksia työpaikkoihin, ammattiryhmiin ja taitoihin; katsoo, että komission on toimittava ripeästi Euroopan rautatieteollisuutta koskevan parlamentin päätöslauselman suositusten mukaisesti, jotta mahdollistetaan turvatut ja kestävät työpaikat ja osallistava kasvu; katsoo, että tämä mahdollistetaan sidosryhmien kanssa käytävällä pysyvällä vuoropuhelulla, joka kattaa kaikki päätöslauselman luvut;

J.  ottaa huomioon, että komissio sitoutui esittämään vuonna 2013 täyden raportin laatukehyksen soveltamisesta; muistuttaa tässä yhteydessä pyytäneensä komissiota esittämään asianomaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ehdotuksen säädökseksi työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä uudelleenjärjestelyjen ennakoimisesta ja hallitsemisesta;

K.  ottaa huomioon, että unionin teollisuuden on säilytettävä kilpailukykynsä ja investointikapasiteettinsa Euroopassa, ja se joutuu myös kohtaamaan sosiaalisia ja ympäristöllisiä haasteita, jotka sen on ratkaistava samalla kun sen pitää säilyä maailmanlaajuisena esimerkkinä sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun alalla;

L.  toteaa, että jotkut yritykset ovat noudattaneet strategioita, joissa panostetaan yksinomaan lyhyen aikavälin taloudelliseen tuottavuuteen, mikä on yleensä haitallista innovoinnin, T&K-investointien, työllisyyden ja taitojen uudistamisen kannalta;

M.  ottaa huomioon, että kunnianhimoinen innovointipolitiikkaa, joka suosii laadukkaiden, innovatiivisten ja energiatehokkaiden tuotteiden tuotantoa ja edistää kestäviä prosesseja, antaa unionille mahdollisuuden seistä omilla jaloillaan yhä kilpaillummassa maailmanlaajuisessa tilanteessa;

N.  ottaa huomioon, että rakennuskoneiden kauppa unionissa on viime vuosina kärsinyt voimakkaista häiriöistä, jotka liittyvät julkisten ja yksityisten investointien vähenemiseen mutta myös tuotantokustannusten kasvuun raaka-aineiden hintojen nousun myötä;

O.  ottaa huomioon, että teollisuustuotteiden reilun kaupan on kunnioitettava työntekijöiden oikeuksia ja ympäristösääntöjä; ottaa huomioon, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat keskeinen tekijä, joka vaikuttaa teollisuustuotteisiin tehtäviin investointeihin ja joka voi luoda myönteisiä kehiä; ottaa huomioon, että innovaatio ja investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen, työpaikkoihin ja taitojen kehittämiseen ovat keskeisiä kestävän kasvun kannalta;

P.  ottaa huomioon, että tuotannon innovaatioilla on osoitettu olevan myönteinen vaikutus työpaikkojen määrän kasvuun kaikissa taloussyklin vaiheissa; ottaa huomioon, että työntekijöiden osallistuminen innovointitoimiin ja strategioiden määrittelyyn voi merkittävästi parantaa taloudellista menestystä;

Q.  katsoo, että teräsalan edistyneempi ja kestävämpi osa, joka tuottaa teknisiä suuren lisäarvon hyödykkeitä, kunnioittaa työntekijöiden ja lähistöllä asuvien yhteisöjen terveyttä ja varmistaa tiukat ympäristövaatimukset, on merkittävässä asemassa Euroopan teollisuusstrategiassa;

R.  ottaa huomioon työntekijöiden taitotiedon ja osaamisen katoamisen ja korostaa, että Euroopan on säilytettävä teolliset valmiutensa täyttää omat tarpeensa jättäytymättä kolmansien maiden tuotannon varaan;

1.  ilmaisee tukensa kaikille Caterpillarin ja Alstomin työntekijöille ja heidän perheilleen sekä osapuolina oleville alihankkijoille ja pitää valitettavana tuotantolaitosten sulkemisten aiheuttamia haittoja paikallisille talouksille ja yhteisöille; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan näitä työntekijöitä ja paikallisia talouksia sekä autetaan alueita selviämään tästä vaikeasta taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta;

2.  on vakuuttunut, että eurooppalainen teollisuus olisi nähtävä unionin kilpailukyvyn ja kestävyyden strategisena valttikorttina; korostaa, että ainoastaan vahva ja sitkeä teollisuus ja tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka antavat unionille mahdollisuuden selvitä tulevista haasteista, mukaan luettuina unionin uudelleenteollistaminen, siirtyminen kohti kestävyyttä sekä laadukkaiden työpaikkojen luominen; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on ennakoitava entistä paremmin näitä sosioekonomisia tilanteita ja varmistettava unionin teollisuusverkoston kilpailukyky;

3.  muistuttaa, että Eurooppa on sosiaalinen markkinatalous, jossa pyritään saavuttamaan kestävä taloudellinen ja osallistava kasvu; pitää valitettavana, että ei ole olemassa todellista unionin teollisuuspolitiikkaa, joka myös suojelee unionin työntekijöitä; kehottaa siksi komissiota laatimaan unionille todellisen pitkän aikavälin teollisuusstrategian, jotta voidaan saavuttaa se Eurooppa 2020 -strategian mukainen tavoite, että teollisuuden osuus on 20 prosenttia bruttokansantuotteesta;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan joko lainsäädännön tai työehtosopimusten avulla riittävän sosiaalisen suojelun, työolot ja kunnolliset palkat, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään, sekä tehokkaan suojelun laittomilta irtisanomisilta;

5.  muistuttaa, että Euroopan talouskriisi on osoittanut, että sitkeimpiä ovat ne teollisuudenalat, jotka investoivat eniten etenkin innovointiin, tutkimukseen ja kehitykseen, energiatehokkuuteen, kiertotalouteen jne.; korostaa tässä yhteydessä julkisten ja yksityisten investointien vähenemisen ja sisäisen kulutuksen supistumisen kielteisiä vaikutuksia, vaikka molempia olisi kannustettava kasvun stimuloimiseksi;

6.  katsoo, että EU:n uudelleenteollistamispolitiikassa on keskeiseksi tavoitteeksi asetettava yritysten hallinnollisen rasituksen ja säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentäminen sekä tarpeettoman lainsäädännön kumoaminen varmistaen kuitenkin edelleen keskeiset kuluttajien, työntekijöiden, terveyden ja ympäristön suojelun korkeat normit;

7.  kehottaa ottamaan unionin teollisuuspolitiikan perustaksi selkeät tavoitteet ja indikaattorit – muun muassa energiatehokkuutta, resursseja ja ilmastoa koskevat kunnianhimoiset tavoitteet – sekä elinkaariajattelun ja kiertotalouteen perustuvan lähestymistavan; korostaa, että siinä olisi yhdisteltävä älykkäästi tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, joiden tavoitteena on talouden toimintojen siirtäminen takaisin unioniin sekä talouden kestävyyden parantaminen ja luonnonvarariippuvuuden vähentäminen; huomauttaa, että sen olisi ohjattava investointeja luovuuteen, taitoihin, innovointiin sekä kestävään teknologiaan ja edistettävä Euroopan teollisen perustan nykyaikaistamista arvoketjusta tietoisella politiikalla, joka käsittää perusteollisuuden ja sen alueelliset ja paikalliset toimijat; uskoo, että tällainen lähestymistapa voi tarjota kustannustehokkuuteen liittyviä etuja eurooppalaiselle teollisuudelle ja koko unionin taloudelle;

8.  huomauttaa, että unionissa monien vuosien ajan toteutetuilla pankkien ja varallisuusmarkkinoiden tukitoimenpiteillä ei ole ollut vaikutusta työllisyyteen eivätkä ne ole parantaneet talousnäkymiä; katsoo, että julkisen vallan toimissa olisi siirryttävä tarjontapuolen ylenmääräisestä kannustamisesta yhteisiin toimintapolitiikkoihin, joilla pyritään stimuloimaan kysyntää muun muassa finanssipoliittisin toimin ja palkkojen nousun varmistamisen kautta;

Kauppapolitiikka – tasapuolisten kilpailuedellytysten keskeinen elementti

9.  korostaa, että vaikka unionin talous on monella alalla avoin kolmansista maista tuleville kilpailijoille, kolmannet maat ovat asettaneet lukuisia esteitä, joilla syrjitään eurooppalaisia yrityksiä; painottaa, että kolmansien maiden kilpailijat, erityisesti Kiinasta peräisin olevat, laajentavat nopeasti ja aggressiivisesti toimintaansa Eurooppaan ja muualle maailmaan ja että ne saavat usein kotimaaltaan vahvaa poliittista tukea ja rahoitusta; korostaa, että tällaiset käytännöt voivat täyttää vilpillisen kilpailun tunnusmerkit ja uhata työpaikkoja Euroopassa; korostaa, että Kiina ei täytä viittä unionin määrittämää markkinatalousasemakriteeriä;

10.  kehottaa komissiota luomaan unionin kauppapolitiikan, joka vastaa sen teollisia tavoitteita ja ottaa huomioon tarpeen turvata teollisuuden työpaikat Euroopassa ja välttää uudet tuotannon siirrot ja teollisuuden alasajo; kehottaa komissiota varmistamaan sekä eurooppalaisten että Euroopan ulkopuolisten markkinatoimijoiden tasapuoliset kilpailuedellytykset, jotta kilpailu on kaikkien kannalta reilua;

11.  muistuttaa, että on nopeasti sovittava kaupan puolustusmekanismeja koskevien sääntöjen tarkistamisesta, jotta voidaan merkittävästi vahvistaa niitä tehostamalla niiden reagointikykyä ja vaikuttavuutta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon, mitä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia markkinatalousaseman myöntämisestä valtiojohtoisille tai muille kuin markkinavetoisille talouksille voi aiheutua unionin teollisuudenalojen kilpailukyvylle;

12.  korostaa tarvetta estää se, että unionin kauppapolitiikka edistää kilpailunvastaisia menettelytapoja, kuten ympäristöä koskeva polkumyynti ja etenkin sellaisten halpojen ja heikkolaatuisten tuotteiden polkumyynti, jotka vaarantavat eurooppalaiset normit ja vaikuttavat unioniin sijoittautuneeseen teollisuuteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan rajajärjestelymekanismeja, jotta voidaan taata tasapuoliset kilpailuedellytykset, kun laaditaan politiikkoja, joilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoite ja joilla vältetään ympäristöä koskevaa polkumyyntiä, työntekijöiden hyväksikäyttöä ja epäreilua kilpailua;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kauppaneuvotteluja koskeviin tutkimuksiin, joissa käytetään alue- ja alakohtaista lähestymistapaa ja joiden olisi autettava ymmärtämään vaikutuksia työllisyyteen ja Euroopan teollisuudenaloihin;

14.  korostaa, että viime aikoina yritykset ovat pyrkineet palauttamaan tuotantoa ja palveluja Eurooppaan ja että tämä tuo mukanaan mahdollisuuksia luoda kasvua ja työpaikkoja; kehottaa komissiota harkitsemaan, millä tavoin unioni voi luoda otollisen ympäristön, jotta yrityksiä voidaan auttaa hyödyntämään työpaikkojen palauttamisen tarjoamia mahdollisuuksia;

Kilpailupolitiikka – unionin teollisuuden kannalta ratkaiseva elementti

15.  kehottaa komissiota kehittämään ulospäin katsovan ja kilpailukykyisen unionin kehyksen, jolla houkutellaan ja ylläpidetään yksityisiä investointeja, säilytetään vahvat unionin arvoketjut ja luodaan laadukkaita työpaikkoja, jotta unionin kansalaisille voidaan tarjota kouraantuntuvia etuja;

16.  toteaa myös, että valtiontukisäännöt on räätälöitävä paremmin siten, että voidaan tuottaa innovaatioita ja kestävyyttä sekä täyttää tavoitteet, jotka koskevat korkean työllisyystason edistämistä ja sosiaalipolitiikkojen tukemista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti;

17.  painottaa, että eurooppalainen teollisuus kilpailee maailmanlaajuisesti, ja kannustaa täten voimakkaasti komissiota käyttämään maailmanmarkkinoita kiireellisesti viitekehyksenä, kun se määrittelee maantieteellisiä markkinoita analyyseissaan, eikä rajoittamaan analyysejaan pelkästään kansallisiin markkinoihin tai sisämarkkinoihin, mikä antaisi eurooppalaiselle teollisuudelle mahdollisuuden luoda T&K-kumppanuuksia tai strategisia liittoutumia; kehottaa tässä mielessä toteuttamaan suurten eurooppalaisten valmistajien rakenneuudistuksen, jotta esiin voi nousta toimijoita, joilla on riittävästi kriittistä massaa, jotta ne voivat selviytyä kansainvälisestä kilpailusta;

Julkiset hankinnat – parannuksia kaipaava väline

18.  kehottaa komissiota panemaan julkisia hankintoja koskevat unionin asetukset paremmin täytäntöön; huomauttaa, että unionin säännösten nojalla on mahdollista hylätä tarjoukset, joiden arvosta yli 50 prosenttia tuotetaan unionin ulkopuolella;

19.  katsoo, että julkisilla hankinnoilla ja ympäristömerkinnöillä on oma tehtävänsä kestävien tuotteiden, palvelujen ja innovaatioiden käyttöönotossa ja Euroopan kestävän teollisen perustan kannalta; vaatii jäsenvaltioilta ja komissiolta yhteisiä toimia, joilla varmistetaan, että hankintaviranomaiset ottavat hankintapäätöstensä perustaksi kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatteen;

Unionin varojen parempi käyttö, T&K ja innovointi – uuden teollisuuspolitiikan edistäminen

20.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa johdonmukaista ja kattavaa teollisuuspolitiikkaa koskevan unionin strategian, jonka tavoitteena on Euroopan uudelleenteollistaminen ja joka perustuu muun muassa digitalisointiin (erityisesti älykkäiden teknologioiden ja robotiikan sisällyttäminen teollisuuden arvoketjuihin), kestävyyteen, energiatehokkuuteen ja riittäviin resursseihin; kehottaa tämän vuoksi lisäämään jäsenvaltioiden yhteistyötä ja lähentymistä vero-, sosiaali- ja budjettiasioissa, jotta voidaan helpottaa yhteisten teollisuushankkeiden syntymistä; katsoo, että unionin sääntelykehyksen olisi mahdollistettava teollisuudenalojen mukautuminen asiaa koskeviin muutoksiin ja se, että ne voivat ryhtyä ennakoiviin toimiin työpaikkojen luomisen, kasvun ja alueellisen lähentymisen edistämiseksi;

21.  kehottaa komissiota toimimaan eri teollisuuden alojen kanssa ja varmistamaan unionin rakenne- ja investointirahastojen ja eritoten aluekehitysrahaston parhaan mahdollisen käytön tutkimus- ja kehittämishankkeiden tukemiseksi alueellisella tasolla;

22.  katsoo, että unionin rahastot antavat hyvän mahdollisuuden rahoittaa kestäviä investointeja energian ja julkisen liikenteen infrastruktuureihin ja tietotekniikan älykkääseen käyttöön; kehottaa parantamaan unionin varojen ja kaikkien Euroopan investointipankin (EIP) hallinnoimien rahoitusvälineiden käyttöön sovellettavien kriteerien ja erityisesti työllisyys-, ympäristö- ja sosiaalikriteerien täytäntöönpanoa;

23.  kehottaa laatimaan älykästä erikoistumista koskevan unionin toimintasuunnitelman ja asettamaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan etusijalle niillä aloilla, joilla unioni voi olla johtoasemassa; kehottaa luomaan konkreettisia välineitä, joiden avulla unioni ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa yhteisiä tutkimus- ja kehittämistoimia aloilla ja tulokset voidaan hyödyntää paikallisessa taloudessa; katsoo, että tutkimuksen ja teollisuuden välinen yhteys on ratkaisevan tärkeä EU:n teollisuuden kilpailukyvyn edistämiselle; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään ja rohkaisemaan tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyön tehostamista; kehottaa parantamaan tutkimusympäristöä lisäämällä tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin määrärahoja ja yhdistelemällä eri EU:n ja kansallisia rahoitusohjelmia paremmin;

24.  kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia toteuttamaan toimia erityisesti alueilla, jotka ovat eniten kärsineet teollisuuden alasajosta, ja nopeuttamaan näiden alueiden tuensaantia kiireellisesti siten, että samalla varmistetaan, että tukea annetaan elinkelpoisille ja laadukkaille hankkeille; katsoo, että olisi tarkasteltava lähemmin mahdollisuuksia lisätä erityisesti teollisuustuotannossa ja siihen liittyvissä palveluissa Euroopan investointipankin innovointiin ja teollisuuden muutosprosesseihin suuntaamaa strategista ja kohdennettua luototusta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan EU:n yritysten, erityisesti pk- ja mikroyritysten, rahoituksen saantia ja lisäämään siten niiden valmiuksia kehittää hankkeita sekä tarjoamaan niille parempia neuvontapalveluja ja teknistä tukea;

25.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkimaan keinoja taloudellisen uudelleenkäytön sallimiseksi siten, että samalla varmistetaan, että yritykset kantavat täyden ympäristövastuun, kunnioittavat ympäristölainsäädäntöä ja panevat täytäntöön tiukat ympäristönormit; vaatii yrityksiä ennallistamaan suljetut laitokset kohtuullisen ajan kuluessa ja tarjoamaan paikallisille viranomaisille mahdollisuuksia ottaa ne käyttöön;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten jäsenvaltiot voisivat vaihtaa parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät siihen, miten parhaiten käsitellä yritysten sulkemista, ja kannustamaan niitä etsimään sääntelyn puitteissa esimerkkejä, jotta voidaan – mahdollisuuksien rajoissa – järjestää laitoksen ostajan etsiminen tai myynti, jotta voidaan pitää tehtaat tuotannossa, vaikka alkuperäiset omistajat ovat päättäneet toiminnan lopettamisesta;

27.  katsoo, että verovilppi esimerkiksi siirtämällä kiinteää omaisuutta, aineetonta omaisuutta tai palveluja yritysten välillä alhaisin hinnoin (siirtohinnat) olisi estettävä ja että tämä johtuu myös vero- ja kauppakysymysten puutteellisesta unionin tason koordinoinnista; kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden yhteistyötä ja lähentymistä vero-, sosiaali- ja budjettiasioissa;

Sosiaalisesti vastuullisesti hoidetut uudelleenjärjestelyt ja laadukkaiden työpaikkojen luominen tulevaisuuden aloilla

28.  pitää myönteisenä tiettyjen paikallisviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten (kuten Alstomin tapauksessa), yhteistä aloitetta, jolla edistetään uudelleenjärjestelyn kohteena oleville työntekijöille ja yrityksille suunnattuja kokeellisia hankkeita, joilla pyritään koulutuksella ja muilla toimilla turvaamaan ammattiurien jatkuminen laadukkaiden työpaikkojen säilyttämiseksi;

29.  painottaa, että teknisen osaamisen kehittäminen on ratkaisevan tärkeää erityisesti valmistavan teollisuuden alalla; painottaa, että on edistettävä ammattitaitoisten teknisten työntekijöiden tärkeyttä; katsoo, että vihreän talouden nettotyöllistämispotentiaalin maksimoimiseksi on ratkaisevaa tarjota nykyiselle työvoimalle sopivia tilaisuuksia hankkia uutta, kiertotaloudessa tarvittavaa osaamista; muistuttaa, että ammattitaitoinen työvoima on tuotannon kannattavuuden kannalta tärkeää; painottaa, että koulutusjärjestelmien, korkeakoulujen ja työmarkkinoiden synergiaa on edistettävä muun muassa lisäämällä työharjoittelua ja yhteistyötä yritysten kanssa innovatiivisten klustereiden perustamisessa;

30.  kehottaa kaikkia asiasta vastaavia viranomaisia varmistamaan, että kaikki asianomaiset osapuolet noudattavat työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevia kansallisia ja unionin säännöksiä kaikilta osin erityisesti uudelleenjärjestelyjen yhteydessä ja myös takaamaan ympäristön suojelun ja työturvallisuuden;

31.  korostaa, että yritysten on täytettävä unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaiset lailliset velvoitteensa, asetettava etusijalle työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa ja tarjottava heille mahdollisuus tarkastella työmarkkinaosapuolten esittämiä vaihtoehtoja;

32.  katsoo, että kaikki uudelleenjärjestelyt olisi selitettävä ja perusteltava sidosryhmille, mukaan luettuna aiheellisissa tapauksissa suunniteltujen toimenpiteiden valinta ja mahdolliset vaihtoehdot; kehottaa paikalliseen vuoropuheluun, joka kattaa kaikki sidosryhmät ja jossa käsitellään uudelleenjärjestelyjen mahdollisimman hyvää toteuttamista;

33.  korostaa molemminpuoliseen luottamukseen ja vastuun jakamiseen perustuvan ja jatkuvan, kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä käytävän vuoropuhelun merkitystä yhtenä parhaista välineistä pyrittäessä sovintoratkaisuihin ja yhteisiin näkemyksiin, kun ennakoidaan, ehkäistään ja hallinnoidaan uudelleenjärjestelyprosessia;

34.  korostaa, että uudelleenjärjestelyjen yhteydessä on turvattava työntekijöiden terveyteen ja työoloihin, sosiaaliturvaan, uudelleenkoulutukseen ja työmarkkinoille palaamiseen liittyvät edut;

35.  toteaa, että uudelleenjärjestelyt vaikuttavat paljon laajemmin kuin vain itse yritykseen ja niillä on ennalta-arvaamattomia vaikutuksia paikallisyhteisöihin sekä jäsenvaltioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen;

36.  kehottaa komissiota kuulemaan työmarkkinaosapuolia joukkoirtisanomisia koskevan lainsäädännön vaikuttavuudesta Caterpillarin ja Alstomin tapausten valossa;

37.  pitää valitettavana, että reaalitaloudesta on vähitellen tullut yhä sijoittajavetoisempaa ja siinä keskitytään lyhyen aikavälin talousnäkymiin sen sijaan, että ylläpidetään innovatiivista teollisuutta, joka voi tuottaa kestäviä ja laadukkaita työpaikkoja ja pitkän aikavälin hyötyjä yhteiskunnalle; pitää valitettavana, että tämä toimintatapa on vienyt tehdasteollisuudesta lukuisia työpaikkoja; kehottaa komissiota kuulemaan työmarkkinaosapuolia mahdollisuudesta tarkistaa joukkoirtisanomisia koskevaa nykyistä lainsäädäntöä ja ottamaan siinä huomioon Caterpillarin ja Alstomin tapauksiin liittyvät näkökohdat ja eritoten kaikkien työntekijöiden ja alihankkijoiden osallistumisen menettelyyn sekä tehokkaat toimet sellaisten laittomien joukkoirtisanomisten välttämiseksi, jotka eivät perustu aidosti taloudellisiin seikkoihin, mukaan lukien mahdollisuus langettaa seuraamuksia esimerkiksi keskeyttämällä varojen saanti unionin rahoittamista ohjelmista ja vaatimalla myönnettyjen julkisten tukien takaisinmaksua;

38.  kehottaa komission työryhmää tutkimaan tapaa, jolla eurooppalaisen yritysneuvoston kuulemismenettelyä on noudatettu; kehottaa komissiota tämän tutkimuksen valossa harkitsemaan eurooppalaista yritysneuvostoa koskevan direktiivin tarkistamista;

39.  panee merkille, että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) on globalisaation aikakaudella keskeinen unionin väline, jolla tuetaan jäsenvaltioita työntekijöiden ammatilliseen uudelleenkoulutukseen liittyvissä toimintapolitiikoissa ja jonka avulla voidaan luoda uusia talouden rakenteita alueelle globalisaation tai talouskriisin kielteisistä seurauksista kärsiviä työntekijöitä varten; pitää Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta, vaikutuksesta ja lisäarvosta 2007–2014 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman(7) sisältämiä suosituksia tärkeinä;

40.  korostaa kuitenkin, että Euroopan globalisaatiorahasto on väline, jolla vastataan ainoastaan toteutuneisiin työntekijävähennyksiin, ja että jäsenvaltioiden ja unionin on pyrittävä voimakkaammin luomaan asianmukainen taloudellinen ja lainsäädännöllinen ympäristö, jossa voidaan parantaa kilpailukykyä ja luoda pysyviä kestäviä työpaikkoja;

41.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille Euroopan tärkeimpiä teollisuuden aloja, eli rautatieteollisuutta ja koneteollisuutta koskevasta strategiastaan suotuisamman markkinaympäristön luomiseksi sekä siitä, mitä se aikoo tehdä työpaikkojen, taitotiedon ja investointien säilyttämiseksi Euroopassa;

42.  panee merkille, että uudelleenjärjestelyjen yhteydessä nuoret ja ikääntyvät työntekijät joutuvat useammin niiden kohteiksi kuin muut ikäryhmät; korostaa, että työnantajien on irtisanomistapauksissa noudatettava syrjinnän vastaista lainsäädäntöä etenkin ikäsyrjinnän osalta;

43.  toteaa, että vihreään talouteen siirtyminen merkitsee huomattavaa potentiaalia luoda paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, aloilla, joita ei voi siirtää ulkomaille; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

o
o   o

44.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1)EYVL L 225, 12.8.1998, s. 16.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(3)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 23.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0460.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0280.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0361.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö