Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 6. lokakuuta 2016 - Strasbourg
Ruanda ja Victoire Ingabiren tapaus
 Sudan
 Thaimaa ja erityisesti Andy Hallin tapaus
 Kansainväliset tilinpäätösstandardit: IFRS 9
 Syyrian tilanne
 Vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävä YK:n ilmastonmuutoskokous (COP 22)
 Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen täytäntöönpano
 Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: vuosikertomus 2014
 Geneettisesti muunnetun maissin Bt11 siementen saattaminen markkinoille
 Geneettisesti muunnetun maissin 1507 siementen saattaminen markkinoille
 Geneettisesti muunnetun maissin MON 810 siementen luvan uusiminen
 Geneettisesti muunnetusta maissista MON 810 valmistettujen tuotteiden luvan uusiminen
 Geneettisesti muunnetun puuvillan 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 saattaminen markkinoille

Ruanda ja Victoire Ingabiren tapaus
PDF 173kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Ruandasta ja Victoire Ingabiren tapauksesta (2016/2910(RSP))
P8_TA(2016)0378RC-B8-1061/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman Ruandasta: Victoire Ingabiren tapaus(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan (ACHPR),

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon periaatteet ja suuntaviivat oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeusapuun Afrikassa,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Ruanda ratifioi vuonna 1975,

–  ottaa huomioon Ruandaa koskevan vuoden 2015 yleisen määräaikaisarvioinnin tulokset sekä YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2016 loppupäätelmän,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Federica Mogherinin EU:n puolesta 3. joulukuuta 2015 antaman julkilausuman Ruandan perustuslain tarkistusprosessista,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2015 annetun EU:n yhteisen paikallisen julkilausuman perustuslakiluonnosta koskevasta Ruandan kansanäänestyksestä;

–  ottaa huomioon Demokraattisten voimien liiton (United Democratic Forces) 16. maaliskuuta 2016 antaman lehdistötiedotteen poliittisen vangin Victoire Ingabire Umuhozan muutoksenhakuasiasta,

–  ottaa huomioon Freedom House -järjestön vuoden 2015 raportin Ruandasta,

–  ottaa huomioon Amnesty International -järjestön maaraportin Ruandasta 2015/2016,

–  ottaa huomioon Amnesty Internationalin vuonna 2013 laatiman raportin Victoire Ingabiren oikeudenkäynnistä ”Justice in jeopardy. The first instance trial of Victoire Ingabire”,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin 4. helmikuuta 2013 antaman vastauksen kirjalliseen kysymykseen E-010366/2012 Victoire Ingabirestä,

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2016 julkaistun Human Rights Watch -järjestön lausunnon Ruandassa kadonneesta opposition aktivistista,

–  ottaa huomioon oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2014 raportin Ruandasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Ruanda on yksi harvoista Afrikan maista, joka on toiminut vuosituhattavoitteiden saavuttamisen mallimaana erityisesti sukupuolten tasa-arvon, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen, yleisen peruskoulutuksen, lasten ja äitien kuolleisuuden, hiv-tartuntojen esiintyvyyden ja ympäristön kestävyyden osalta;

B.  toteaa, että voimakkaan talouskasvun myötä elinolot ovat parantuneet merkittävästi, minkä osoituksena lapsikuolleisuus väheni kolmannekseen ja yleisen ensiasteen koulutuksen kattavuus oli liki täydellinen;

C.  ottaa huomioon, että maan talouden kohentamiseksi ja sen muuttamiseksi teollistuneemmaksi ja palvelukeskeisemmäksi on toteutettu taloudellisia ja poliittisia toimia;

D.  toteaa, että Demokraattisten voimien liiton (UDF) puheenjohtaja Victoire Ingabire tuomittiin 30. lokakuuta 2012 kahdeksaksi vuodeksi vankilaan salaliitosta virkavallan vahingoittamiseksi terrorismin avulla ja vuoden 1994 kansanmurhan vähättelemisestä, ja toteaa, että tuomio perustui yhteydenpitoon Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan (FDLR) kanssa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin valtuuskuntaa ei päästetty syyskuussa 2016 tapaamaan vangittua oppositiojohtajaa Victoire Ingabireä; ottaa huomioon, että vaikka vierailun teemana oli naisten asema yhteiskunnassa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen, ulko- ja kehitysministeriö katsoi, ettei rangaistusvanki Victoire Ingabirellä ollut vankilassaoloa koskevien kansallisten suuntaviivojen ja sääntöjen perusteella syytä ottaa vastaan Euroopan parlamentin jäsenten virallista valtuuskuntaa;

F.  ottaa huomioon valtuuskunnan panneen merkille, että ratkaisematta on edelleen merkittäviä haasteita, jotka liittyvät koulunkäyntimahdollisuuksiin maaseutualueilla, omistusoikeuden muuttamiseen tasa-arvoisemmaksi, muun kuin maatalousalan työpaikkojen tarjonnan parantamiseen ja että ihmisoikeustilanne ja erityisesti poliittinen osallistuminen ja sananvapaus aiheuttavat edelleen huolta Ruandassa, sillä riippumaton kansalaisyhteiskunta on hyvin heikko;

G.  ottaa huomioon, että lukuisat ihmisoikeusjärjestöt tuomitsivat Victoire Ingabiren ensimmäisen asteen oikeudenkäynnin, sillä siinä havaittiin vakavia epäsäännönmukaisuuksia ja häntä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti; ottaa huomioon, että Amnesty International -järjestö tuo raportissaan esille Ruandan presidentin ennen oikeudenkäyntiä esittämät julkiset, syytetyn kannalta haitalliset lausunnot, ja toteaa, että oikeudenkäynnissä tukeuduttiin Camp Kamissa (jossa väitetään käytetyn kidutusta) pidettyjen vankien tunnustuksiin; toteaa, että toukokuussa 2013 neljä syyttäjän todistajaa ja yksi kanssasyytetty, jotka olivat todistaneet Victoire Ingabirea vastaan Ruandan valtakunnanoikeudessa vuonna 2012, ilmoittivat korkeimmalle oikeudelle, että heidän todistuksensa olivat vääriä;

H.  ottaa huomioon, että 13. syyskuuta 2012 Victoire Ingabire nimitettiin yhdessä kahden muun ruandalaisen poliitikon, Bernard Ntagandan ja Deogratias Mushyayidin, kanssa Euroopan parlamentin vuoden 2012 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon saajaehdokkaiksi;

I.  ottaa huomioon, että Victoire Ingabire valitti vuonna 2015 Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimeen ja syytti Ruandan hallitusta oikeuksiensa rikkomisesta; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2013 Ruanda erosi mainitusta Afrikan tuomioistuimesta, ja totesi, että Ruandan tuomioistuimet pystyvät käsittelemään kaikki paikalliset tapaukset; ottaa huomioon, että Ruandan hallitus veti takaisin julkilausumansa, jonka mukaisesti yksityishenkilöillä on oikeus esittää valitus suoraan Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimelle, 29. helmikuuta 2016 eli vain muutama päivä ennen kuin tuomareiden oli määrä kuulla Victoire Ingabiren Ruandan hallitusta vastaan nostama syyte;

J.  ottaa huomioon, että Victoire Ingabiren puolueen, FDU-Inkingin mukaan tämän vankilaolot ovat heikentyneet merkittävästi vuoden 2016 huhtikuun jälkeen; ottaa huomioon, että hänelle ei sallita ulkopuolelta tuotuja erityisruokavalion mukaisia aterioita ja hänen lääkärintodistuksensa on kumottu;

K.  ottaa huomioon, että Victoire Ingabiren puolue, FDU-Inkingi ei ole muun muassa voinut rekisteröityä poliittiseksi puolueeksi ja että useita sen jäseniä on uhattu, pidätetty ja vangittu;

L.  ottaa huomioon, että useita oppositiopuolueiden jäseniä pidetään vangittuina; ottaa huomioon, että sairaanhoitaja ja poliittinen aktivisti Illuminée Iragena, jolla on yhteyksiä FDU-Inkingi-puolueeseen, on ollut kadonneena viisi kuukautta ja että hänen turvallisuutensa pelätään olevan uhattuna; ottaa huomioon, että FDU-Inkingi-puolueen rahastonhoitaja Léonille Gasengayire pidätettiin 23. elokuuta 2016 ja että häntä syytetään kansannousun lietsomisesta;

M.  toteaa, että Ruanda on maailman lehdistönvapautta mittaavan indeksin (World Press Freedom Index) mukaan sijalla 161 kaikkiaan 180 maasta; ottaa huomioon, että lehdistönvapaus heikkenee edelleen, sillä riippumattomia toimittajia häiritään, uhataan ja pidätetään tämän tästä; toteaa, että maanpakoon lähteneisiin ja ulkomaisiin toimittajiin kohdistetaan yhä useammin laitonta pelottelua ja väkivaltaa ja heitä siepataan heidän arvosteltuaan viranomaisia raporteissaan;

N.  ottaa huomioon, että hallitus keskeytti lokakuussa 2014 määrittämättömäksi ajaksi Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajan BBC:n ruandankielisen lähetystoiminnan sen jälkeen, kun yhtiö oli lähettänyt kiistanalaisen televisiodokumenttiohjelman Ruandan vuoden 1994 kansanmurhasta;

O.  toteaa, että demokratian vakiinnuttaminen – oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja oppositiopuolueiden osallistumisen varmistaminen mukaan luettuna – on keskeisen tärkeää erityisesti vuonna 2017 pidettäviä presidentinvaaleja ajatellen;

P.  ottaa huomioon, että Victoire Ingabiren rikosoikeudenkäynnin yhteydessä esille tulleet Ruandan oikeusjärjestelmän puutteet ovat heikentäneet sen kykyä käsitellä korkean profiilin poliittisia tapauksia;

Q.  ottaa huomioon, että Ruanda on keskeinen toimija Suurten järvien alueella ja että se voi olla avainasemassa vakauttamisprosessissa, myös mineraalien ja muiden luonnonvarojen laittoman kaupan torjunnan yhteydessä; toteaa, että Kongon demokraattista tasavaltaa käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntijaryhmä suosittelee vuonna 2015 julkaistussa raportissaan, että Ruandan hallitus tutkii tinan, tantaalin ja volframin laitonta kauppaa sekä Kongon demokraattisesta tasavallasta peräisin olevien mineraalien ”pesua” Ruandassa ja asettaa siihen osallistuneet syytteeseen;

1.  tuomitsee jyrkästi luonteeltaan poliittiset oikeudenkäynnit, poliittisten vastustajien syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin tuloksen päättämisen ennakolta; kehottaa Ruandan hallitusta ulottamaan talous- ja sosiaalipolitiikan alan saavutukset myös ihmisoikeuksien alalle, jotta maa voi siirtyä täysimääräisesti kohti nykyaikaista ja osallistavaa demokratiaa; kehottaa Ruandan viranomaisia varmistamaan, että Victoire Ingabiren muutoksenhakuprosessi on oikeudenmukainen ja täyttää Ruandan lainsäädännössä ja kansainvälisessä oikeudessa asetetut vaatimukset; korostaa, että syytettyjä vastaan käynnistetyt oikeudenkäynnit ja niissä esitetyt syytteet eivät voi perustua epämääräisiin ja epätarkkoihin säädöksiin ja tällaisten säädösten väärinkäyttöön, kuten Victoire Ingabiren tapauksessa menetellään;

2.  esittää syvän huolensa sen johdosta, että Ruandan korkein oikeus on evännyt Victoire Ingabireltä valitusluvan ja tuominnut tämän 15 vuodeksi vankilaan, ja että Ingabiren vankilaolot ovat heikentyneet entisestään; katsoo, että Ruandassa läpiviety muutoksenhakuprosessi ei täyttänyt kansainvälisiä normeja, joihin kuuluu Victoire Ingabiren oikeus syyttömyysolettamaan;

3.  korostaa, että Ruandan vetäytyminen Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimen tuomiovallasta maaliskuussa 2016 vain muutama päivä ennen kuin tuomioistuimen oli määrä käsitellä Victoire Ingabiren esittämää muutoksenhakupyyntöä on olosuhteista riippuva päätös, jonka tarkoituksena on rajoittaa yksityishenkilöiden ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia kääntyä suoraan tuomioistuimen puoleen;

4.  palauttaa Ruandan viranomaisten mieliin, että EU on esittänyt Ruandan kanssa käymänsä Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisen virallisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä huolensa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; vaatii, että Victoire Ingabiren tapausta tarkastellaan pikaisesti ja puolueettomasti uudelleen tosiasioiden perusteella, lainsäädännön mukaisesti ja ilman rajoituksia, asiatonta vaikuttamista, painostusta tai uhkauksia; vaatii, että Victoire Ingabiren oikeuksia, myös tämän oikeutta oikeusavustajaan ja riittävään ravintoon ja hoitoon, kunnioitetaan vankilassa;

5.  tuomitsee oppositiopuolueiden johtajiin, jäseniin ja aktivisteihin sekä toimittajiin ja muihin Ruandan hallituksen arvostelijoinaan pitämiin henkilöihin kohdistetut kaikenlaiset pelottelutoimet, pidätykset, säilöönotot ja syytteeseenpanot, jotka johtuvat vain heidän esittämistään mielipiteistä; kehottaa Ruandan viranomaisia tässä yhteydessä arvioimaan uudelleen ja mukauttamaan kansallista lainsäädäntöä, jotta taataan sananvapaus, ja kehottaa tältä osin keskittymään rikoslain 451 ja 463 pykäliin, joissa sananvapautta rajoitetaan;

6.  kehottaa Ruandan hallitusta osoittamaan valmiutensa tutkia väitteet opposition aktivisteihin ja toimittajiin kohdistetuista väärinkäytöksistä sekä saattamaan armeijan säilöönottokeskukset vastaamaan Ruandan lainsäädännön vaatimuksia ja kansainvälisiä normeja; kehottaa Ruandan viranomaisia vapauttamaan viipymättä kaikki henkilöt ja muut aktivistit, jotka on pidätetty tai tuomittu vain siksi, että he käyttivät oikeuttaan ilmaista mielipiteensä, liittyä yhdistykseen tai kokoontua rauhanomaisesti, ja varmistamaan hallinto-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan jaon ja eritoten oikeuslaitoksen riippumattomuuden;

7.  kehottaa Ruandan viranomaisia lisäämään ponnistelujaan Illuminée Iragenan, John Ndabarasan, Léonille Gasangayiren ja muiden henkilöiden, joiden pelätään tulleen siepatuiksi, tapausten tutkimiseksi, jotta heidän olinpaikkansa saadaan selville ja jotta heidät voidaan vapauttaa tai tuoda oikeuden eteen, jos he ovat pidätettyinä, sekä varmistamaan hallituksen todellisten tai epäiltyjen vastustajien tai arvostelijoiden, kuten Frank Rusagaran, Joel Mutabazin, Kizito Mihigon ja heidän kanssasyytettyjensä, oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuuden;

8.  kehottaa Ruandan viranomaisia varmistamaan, että vuoden 2017 vaalit ovat rauhanomaiset, uskottavat ja avoimet, ja kehottaa hallitusta olemaan yhteydessä oppositioon vaaleihin valmistauduttaessa; esittää tukensa EU:n pitkän aikavälin vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettämiselle vuoden 2017 presidentinvaaleihin, ja kehottaa valtuuskuntaa keskittymään toiminnassaan poliittiseen liikkumatilaan ja perusvapauksiin;

9.  muistuttaa Ruandan viranomaisia, että demokratia perustuu moniarvoiseen hallitukseen, toimivaan oppositioon, riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja oikeuslaitokseen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä sananvapauteen ja kokoontumisoikeuteen; kehottaa tässä yhteydessä Ruandaa avaamaan poliittista tilaansa, pitämään kiinni näistä normeista ja kohentamaan ihmisoikeustilannettaan; odottaa Ruandan panevan täytäntöön oikeutta rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja oikeutta yhdistymisvapauteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan antamat suositukset (2014);

10.  kehottaa Ruandan viranomaisia tarkastelemaan kiireesti uudelleen yksityishenkilöiden ja kansalaisjärjestöjen oikeutta esittää valitus suoraan Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimelle koskevaa julkilausumaansa sekä palauttamaan kyseinen oikeus;

11.  kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita jatkamaan Ruandan kansan tukemista sen pyrkiessä edistämään rauhaa ja vakautta maassa ja koko alueella;

12.  kehottaa komissiota jatkamaan Ruandan valtiollisille instituutioille myönnetyn EU-tuen säännöllistä arvioimista, jotta varmistetaan, että kyseisellä tuella edistetään tinkimättä ihmisoikeuksia, sanan- ja yhdistymisvapautta, poliittista moniarvoisuutta ja kansalaisyhteiskunnan riippumattomuutta;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Federica Mogherinille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Itä-Afrikan yhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, EU:n jäsenvaltioille, Victoire Ingabiren puolustajille ja Ruandan presidentille.

(1)EUVL C 55, 12.2.2016, s. 127.


Sudan
PDF 175kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Sudanista (2016/2911(RSP))
P8_TA(2016)0379RC-B8-1062/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon EU:n, troikan (Norja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat) edustajien ja Saksan 8. elokuuta 2016 esittämän yhteisen julkilausuman, jossa pidettiin myönteisenä sitä, että Sudan Call allekirjoitti Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän (AUHIP) etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon riippumattoman asiantuntijan 28. heinäkuuta 2016 esittämän kertomuksen Sudanin ihmisoikeustilanteesta ja erityisraportoijan 4. elokuuta 2016 esittämän kertomuksen yksipuolisten pakkotoimien kielteisestä vaikutuksesta ihmisoikeuksiin ja hänen Sudania koskevaan toimintaansa,

–  ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan tiedottajan 27. kesäkuuta 2016 esittämän julkilausuman Sudanin hallituksen ilmoittamasta vihollisuuksien yksipuolisesta keskeyttämisestä neljän kuukauden ajaksi,

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2016 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2296, joka hyväksyttiin turvallisuusneuvoston 7728. kokouksessa,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 13. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman Darfurin tilanteesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan, joista molemmat edellyttävät, ettei keneenkään saa kohdistaa kidutusta eikä julmaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua tai rangaistusta,

–  ottaa korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 9. huhtikuuta 2015 esittämän julkilausuman huhtikuussa 2015 pidettyjen Sudanin vaalien epäsuotuisista olosuhteista,

–  ottaa huomioon kansalaisuus- ja demokratiavaltion perustamista (”Establishment of a State of Citizenship and Democracy”) koskevan niin sanotun Sudan Call ‑julkilausuman,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Darfurin konflikti on kestänyt jo 13 vuoden ajan ja vaatinut yli 300 000 kuolonuhria ja että Sudanin hallituksen joukot jatkavat siviileihin kohdistuvia hyökkäyksiä etenkin Jebel Marrassa; toteaa, että siviilien jatkuvat summittaiset pommitukset ja Sudanin joukkojen laittomat hyökkäykset kyliin Etelä-Kordofanissa, Sinisen Niilin osavaltiossa ja Darfurissa ovat johtaneet uhreihin ja siviili-infrastruktuurin tuhoutumiseen;

B.  toteaa, että kansallista turvallisuutta koskeva vuoden 2010 laki antoi Sudanin hallitukselle laajat oikeudet pitää pidätettyjä rutiiniluontoisesti eristyksissä pitkiä aikoja ilman syytteitä ja että järjestöjä on lakkautettu väkisin ja niihin on tehty ratsioita;

C.  panee merkille, että kuten 21. syyskuuta 2016 esitetyssä YK:n yleisessä määräaikaisarvioinnissa todetaan, Sudan vahvisti sitoutuneensa liittymään kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimuksen sekä kansainväliseen yleissopimukseen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

D.  panee merkille, että ihmisoikeusrikkomukset ja -loukkaukset ovat lisääntymissä Darfurissa etenkin Etelä-Kordofanissa ja Sinisen Niilin osavaltiossa ja että tämä käsittää myös laittomia teloituksia, kohtuutonta voimankäyttöä, siviilien sieppauksia, naisiin kohdistuvaan seksuaalista ja sukupuoleen liittyvää väkivaltaa, lapsiin kohdistuvia loukkauksia ja väkivaltaa sekä mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia;

E.  toteaa, että oppositiossa olevien poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintavapautta on rajoitettu Sudanissa; toteaa, että kansallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (NISS) kerrotaan jatkuvasti ahdistelevan, ottavan kohteikseen ja asettavan syytteeseen ihmisoikeuksien puolustajia, opiskelija-aktivisteja sekä poliittisia vastustajia, jotka vain harjoittavat laillista toimintaansa; toteaa, että tänä vuonna lukuisia kansalaisyhteiskunnan aktivisteja on pidätetty mielivaltaisesti, ja Khartumin kansainvälisen lentokentän turvallisuusvirkailijat pidättivät myös neljä Sudanin kansalaisyhteiskunnan edustajaa, jotka olivat matkalla Geneveen osallistuakseen siellä 31. maaliskuuta 2016 diplomaattien kanssa järjestettyyn korkean tason ihmisoikeuskokoukseen;

F.  toteaa, että ihmisoikeusryhmät ovat saaneet uskottavia todisteita siitä, että Sudanin hallitus on käyttänyt siviileihin kemiallisia aseita, ja että kyläläiset Darfurin Jebel Marran alueelta ovat paljastaneet epäiltyjen kemiallisin asein tehtyjen hyökkäysten kammottavista seurauksista; panee merkille, että uusin hyökkäys tapahtui 9. syyskuuta 2016 Gamarahin kylässä; panee merkille, että lisäksi on ilmoitettu nopean tuen joukkojen tekemistä hyökkäyksistä ja että kyse on Sudanin armeijan osastosta, joka koostuu aiemmin hallitusta kannattaneista puolisotilaallisista joukoista ja toimii NISS:n alaisuudessa;

G.  panee merkille, että 29. helmikuuta 2016 NISS teki väkivaltaisen ratsian Khartumissa toimivaan kansalaisyhteiskunnan järjestöön (koulutuksen ja inhimillisen kehityksen keskus, TRACKS), jolloin sen johtaja Khalfálah Alafif Muktar ja aktivistit Arwa Ahmed Elrabie, Al-Hassan Kheiry, Imani-Leyla Raye, Abu Hureira Abdelrahman, Al‑Baqir Al-Afif Mukhtar, Midhat Afifadeen ja Mustafa Adam pidätettiin ja asetettiin syytteeseen rikollisesta salaliitosta sekä sodankäynnistä valtiota vastaan, ja että näistä syytteistä voidaan langettaa kuolemanrangaistus; toteaa, että keskuksen johtajan terveydentilan on ilmoitettu olevan huono eivätkä perheenjäsenet saa tavata häntä;

H.  panee merkille, että Sudanin viranomaiset rajoittavat uskonnonvapautta voimakkaasti; toteaa, että kirkollisiin johtajiin kohdistettu uhkailu ja kristillisten yhteisöjen ahdistelu ovat jatkuneet ja kiihtyneet viime vuosina; toteaa, että Tšekin Christian Aid -järjestön työntekijä Petr Jašek, sudanilaiset pastorit Hassan Abduraheem Kodi Taour, Kuwa Shamal ja darfurilainen opiskelija Abdulmonem Abdumawla Issa Abdumawla ovat olleet jo yhdeksän kuukauden ajan NISS:n pidättäminä ja he joutuvat oikeuteen syytteistä, joiden mukaan he ovat tuoneet esiin väitettyä kristittyjen kärsimystä Sudanin sota-alueilla; toteaa, että viime vuosina on ollut yhä enemmän oikeudenkäyntejä, joissa syytteet ovat koskeneet uskosta luopumista ja jotka ovat johtaneet kuolemanrangaistukseen;

I.  toteaa, että nopean tuen joukkoja käytettiin äskettäin Sudanin pohjoisrajalla laittomien maahantulijoiden virran pysäyttämiseksi; panee merkille, että nopean tuen joukkojen komentaja totesi 31. elokuuta 2016, että hänen joukkonsa partioivat tätä Egyptin ja Libyan vastaista rajaa väittäen samalla, että Sudan torjuu laitonta maahanmuuttoa EU:n puolesta; panee merkille, että EU:n Sudanin-edustusto kiisti tällaisen tuen 6. syyskuuta 2016;

J.  panee merkille, että 24. elokuuta 2016 Italiasta karkotettiin Sudaniin 48 sudanilaista mahdollista turvapaikanhakijaa; toteaa, että toukokuussa 2016 Sudanin viranomaiset karkottivat yli 400 eritrealaista, jotka oli pidätetty matkalla Libyaan;

K.  toteaa, että Sudanin viranomaiset tuomitsevat suhteettoman usein naisia ja tyttöjä huonosti määritellyistä rikoksista; toteaa, että naiset kärsivät järjestelmällisestä syrjinnästä ja heihin kohdistetaan ruumiillisia rangaistuksia, kuten ruoskintaa, väljästi määritellystä pukeutumissääntöjen rikkomisesta;

L.  toteaa, että ”Sudan Call” -julkilausuman allekirjoittajat (poliittisten ja aseellisten oppositiopuolueiden edustajat mukaan lukien kansallinen Umma-puolue, kansallisen yhteisymmärryksen puolue sekä Sudanin vallankumousrintama) ovat sitoutuneet toimimaan konfliktien päättämiseksi Sudanin eri alueilla ja lainsäädännöllisten, institutionaalisten ja taloudellisten uudistusten aikaansaamiseksi;

M.  panee merkille, että Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi presidentti al-Bashirista kaksi pidätysmääräystä vuosina 2009 ja 2010 ja katsoi hänen olevan vastuussa sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta; toteaa, että vaikka Sudanin valtio ei olekaan liittynyt Rooman perussääntöön, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1593 (2005) edellyttää sen tekevän yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja Sudanin on sen vuoksi noudatettava Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräystä;

N.  panee merkille, että kesäkuussa 2008 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa (GAERC) kokoontuneet EU:n ulkoministerit totesivat, että neuvosto oli valmis harkitsemaan toimenpiteitä sellaisia henkilöitä vastaan, jotka eivät tee yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

O.  panee merkille, että EU toteuttaa Sudanin kanssa parhaillaan muuttoliikkeen hallinnan parantamiseen liittyvää hanketta;

1.  tuomitsee kemiallisten aseiden käytön siviileihin Jebel Marran alueella Darfurissa Sudanin hallituksen toimesta ja korostaa, että kyseessä on vakava kansainvälisten normien rikkominen ja myös sotarikos; muistuttaa, että Sudan on kemiallisten aseiden kieltosopimuksen osapuoli, ja kehottaa suorittamaan näitä väitteitä koskevan kansainvälisen tutkinnan kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) johdolla; muistuttaa Sudanin viranomaisia näiden velvollisuudesta suojella ihmisoikeuksia;

2.  on edelleen erittäin huolissaan jatkuvista laittomista teloituksista, sieppauksista sekä sukupuoleen perustuvasta ja seksuaalisesta väkivallasta konfliktialueilla ja etenkin Darfurissa, Etelä-Kordofanissa ja Sinisen Niilin osavaltiossa samoin kuin tähän liittyvästä vakavasta humanitaarisesta hätätilasta, jonka laajamittaiset väestön siirtymät maan sisällä ovat aiheuttaneet; kehottaa Sudanin joukkoja lopettamaan välittömästi siviilien ilmapommitukset;

3.  tuomitsee aktivistien mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien edelleen jatkuvan vankeuden Sudanissa; kehottaa Sudanin hallitusta varmistamaan oikeuden käyttää rauhanomaisesti sananvapautta sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapautta; korostaa, että kansallinen vuoropuhelu voi tuottaa tulosta ainoastaan, jos sitä käydään ilmapiirissä, jossa sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus taataan;

4.  kehottaa Afrikan unionia ja Sudanin hallitusta tutkimaan nopeasti kaikki väitteet kidutuksesta, huonosta kohtelusta, mielivaltaisista pidätyksistä ja kohtuuttomasta voimankäytöstä ja asettamaan niihin syyllistyneet vastuuseen puolueettomissa oikeudenkäynneissä ilman, että sovelletaan kuolemanrangaistusta; kehottaa Sudanin hallitusta keskeyttämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon kuolemanrangaistuksen ja myös kaikentyyppisten ruumiillisten rangaistusten poistamiseksi;

5.  on erityisen huolissaan siitä, että kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen pääsyä rajoitetaan edelleen; vaatii Sudanin hallitusta tekemään kaiken mahdollisen, jotta kansainväliset humanitaariset järjestöt pääsisivät nykyistä paremmin kaikkien humanitaarista apua tarvitsevien luokse, ja kehottaa sitä noudattamaan näin yleisen määräaikaisarvioinnin yhteydessä antamiaan sitoumuksia; kehottaa Sudanin hallitusta ryhtymään viipymättä rakentaviin toimiin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ihmisoikeuksia koskevan tietoisuuden parantamiseksi;

6.  muistuttaa jälleen, että uskonnon-, omantunnon- ja vakaumuksenvapaus ovat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joita on suojeltava kaikkialla ja jokaisen ihmisen kohdalla; vaatii Sudanin hallitusta kumoamaan kaikki lait, joiden nojalla yksilöitä rangaistaan tai syrjitään heidän uskonnollisten vakaumuksensa vuoksi, mikä koskee etenkin uskosta luopumista ja erityisesti seuraavia henkilöitä: Tšekin Christian Aid -järjestön työntekijä Petr Jašek, sudanilaiset pastorit Hassan Abduraheem Kodi Taour ja Kuwa Shamal sekä darfurilainen opiskelija Abdulmonem Abdumawla Issa Abdumawla;

7.  on huolissaan NISS:n yhä voimakkaammista tukahduttavista toimista sellaisiin kansalaisiin nähden, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan aktivisteja; kehottaa Sudania vapauttamaan pidätetyt henkilöt välittömästi ja ehdoitta ja keskeyttämään mielivaltaiset pidätykset heti, luopumaan syytteistä, jotka liittyvät henkilöiden rauhanomaiseen toimintaan, ja sallimaan kansalaisjärjestöjen, kuten TRACKin, henkilöstön ja niihin liittyvien toimijoiden ja opiskelija-aktivistien tehdä työtään ilman pelkoa kostotoimista;

8.  panee merkille, että Sudan on hyväksynyt suositukset, jotka koskevat kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ratifiointia sekä toimien tehostamista kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseksi; kehottaa Sudanin hallitusta kuitenkin tarkastelemaan viipymättä uudelleen kansallista turvallisuutta koskevaa lakiaan, joka mahdollistaa epäiltyjen vangitsemisen jopa neljän ja puolen kuukauden ajaksi ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä; kehottaa Sudanin hallitusta myös uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

9.  kehottaa Sudanin hallitusta poistamaan Sudanin lainsäädännön mahdollistaman laajan koskemattomuuden, julkistamaan valtion kolmen tutkimuskomission tulokset, myöntämään julkisesti säästötoimien vastaisten mielenosoitusten tukahduttamisen yhteydessä syyskuussa 2013 tapahtuneiden surmien laajuuden sekä antamaan uhreille oikeutta;

10.  muistuttaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston vuonna 2008 pitämän kokouksen päätelmistä, joissa käsiteltiin Sudanin hallituksen jatkuvaa kieltäytymistä yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tuotiin esiin, että Sudanin hallituksella on velvollisuus ja kyky tehdä yhteistyötä ja että kaikkia kansainvälisen rikostuomioistuimen antamia pidätysmääräyksiä on noudatettava; kehottaa Omar al-Bashiria noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja saapumaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen syytettynä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta;

11.  kehottaa Afrikan unionin jäsenvaltioita ja etenkin maita, jotka ovat ottaneet vastaan presidentti Bashirin (Kongon demokraattinen tasavalta, Tšad, Etelä-Afrikka, Uganda ja Djibouti), noudattamaan Rooman perussääntöä ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomioita;

12.  kehottaa EU:ta kohdistamaan pakotteita niihin, jotka ovat vastuussa jatkuvista sotarikoksista ja kieltäytyvät yhteistyöstä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan viipymättä luettelon henkilöistä, joihin tällaisia pakotteita kohdistettaisiin;

13.  toteaa, että Sudanin hallitus allekirjoitti etenemissuunnitelmaa koskevan sopimuksen 16. maaliskuuta 2016 ja on sen jälkeen selventänyt sitoumuksiaan muiden relevanttien sidosryhmien ottamisesta mukaan kansalliseen vuoropuheluun ja kaikkien sellaisten päätösten noudattamisen jatkamisesta, joita on tehty oppositio-osapuolten ja kansallisen vuoropuhelun ohjauskomiteana toimivan 7+7-mekanismin välillä; vaatii kaikkia osapuolia noudattamaan sitoumuksiaan ja kehottaa jatkamaan vuoropuhelua lopullisen tulitauon aikaansaamiseksi; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan sitoutumistaan Afrikan unionin toimien tukemiseen, jotta Sudaniin ja sen kansalle saataisiin rauha tiellä kohti sisäisesti uudistettua demokratiaa;

14.  kehottaa Yhdistyneiden kansakuntien / Afrikan unionin Darfur-joukkoja (UNAMID) olemaan pysyvästi läsnä Jebel Marrassa; kehottaa UNAMIDia tutkimaan viipymättä väitteet ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista Sudanin hallituksen joukkoihin kuuluvien tahojen ja Jebel Marran oppositiojoukkojen toimesta ja raportoimaan tästä julkisesti;

15.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota seuraamaan tarkoin EU:n Sudanille antamaa kehitysapua, jotta voidaan estää kaikki suora tai epäsuora tuki paikallisille puolisotilaallisille joukoille; kehottaa varmistamaan, etteivät Sudanin Egyptin ja Libyan vastaisilla rajoilla partioivat nopean tuen joukot väitä taistelevansa laitonta siirtolaisuutta vastaan EU:n puolesta;

16.  kehottaa komissiota ja asianomaisia jäsenvaltioita siksi varmistamaan täyden avoimuuden Sudanin kanssa toteutettavan maahanmuuton hallinnan parantamista koskevan hankkeen yhteydessä, mikä kattaa myös kaikki suunnitellut toimet ja EU:n sekä kansallisen rahoituksen saajat; kehottaa laatimaan kattavan raportin EU:n teknisen valtuuskunnan vierailusta Sudaniin toukokuussa 2016;

17.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltiota varmistamaan, että parlamentti pidetään täysin informoituna Khartumin prosessin yhteydessä käynnistetystä vuoropuhelusta ja että EU:n Afrikka-infrastruktuurirahastosta rahoitetuissa toimissa ja etenkin toimissa, joilla pyritään Sudanin hallituksen kapasiteetin parantamiseen, noudatetaan täysin voimassa olevia sopimuksia ja varmistetaan, että kansainvälisten velvoitteiden ja lakien noudattaminen on täysin avointa EU:n ja Sudanin kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan kannalta;

18.  panee huolestuneena merkille naisten oikeuksien ja erityisesti rikoslain 152 artiklan jatkuvan ja yleisen loukkaamisen Sudanissa; kehottaa Sudanin viranomaisia allekirjoittamaan ja ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ensi tilassa;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä kemiallisten aseiden kieltojärjestölle.


Thaimaa ja erityisesti Andy Hallin tapaus
PDF 166kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Thaimaasta ja erityisesti Andy Hallin tapauksesta (2016/2912(RSP))
P8_TA(2016)0380RC-B8-1068/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Thaimaasta ja erityisesti 20. toukokuuta 2010(1), 6. helmikuuta 2014(2), 21. toukokuuta 2015(3) ja 8. lokakuuta 2015(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Mogherinin komission puolesta 19. marraskuuta 2015 antaman vastauksen Andy Hallin tilanteesta,

–  ottaa huomioon unionin Thaimaan-edustuston yhdessä EU-maiden Thaimaan-edustustojen päälliköiden kanssa 14. marraskuuta 2014 antamat lausunnot,

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2016 annetun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön Thaimaan, Kambodžan ja Laosin maajohtajan Maurizio Bussin 21. syyskuuta 2016 antaman lausunnon työoikeusaktivisti Andy Hallille Thaimaassa langetetusta tuomiosta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvostossa esitetyn yleisen määräaikaisarvioinnin Thaimaasta ja ihmisoikeusneuvoston 11. toukokuuta 2016 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n muuttoliikettä käsittelevän alakohtaisen työryhmän Thaimaan muuttoliikkeestä 2014 antaman raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 annetun YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista ja YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 2015 antaman päätöslauselman A/RES/70/161,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Thaimaa on,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) 18. marraskuuta 2012 antaman ihmisoikeusjulistuksen,

–  ottaa huomioon liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin kansalainen ja työntekijöiden oikeuksien puolustaja Andy Hall tuomittiin 20. syyskuuta 2016 kolmen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 150 000 bahtin sakkoihin, koska hän oli auttanut suomalaista Finnwatch-kansalaisjärjestöä laatimaan raportin, jossa tuotiin esille työntekijöiden oikeuksien loukkauksia thaimaalaisessa ananaksen jalostuslaitoksessa nimeltä Natural Fruit Company Ltd;

B.  ottaa huomioon, että Andy Hallia syytettiin muodollisesti kunnianloukkauksesta ja tietokonerikoksesta liittyen raportin julkaisuun verkossa ja että Hallin molempia rikossyytteitä on käsitelty Thaimaan oikeusjärjestelmän kaikilla tasoilla;

C.  ottaa huomioon, että sekä Thaimaan työvoimaministeriö että Natural Fruit Company Ltd:n työntekijät totesivat aiemmissa oikeuskäsittelyissä, että yhtiössä oli tapahtunut erinäisiä työntekijöiden oikeuksien loukkauksia;

D.  ottaa huomioon, että 18. syyskuuta 2015 Prakanongin tuomioistuin Bangkokissa teki ratkaisun Andy Hallin hyväksi ja piti voimassa muiden häntä vastaan nostettujen kunnianloukkaussyytteiden hylkäämispäätökset, joista Natural Fruit Company Ltd ja Thaimaan yleinen syyttäjä ovat valittaneet ja joita korkein oikeus käsittelee parhaillaan; ottaa huomioon, että kaksi siviilioikeudellista menettelyä on keskeytetty näiden kahden rikosoikeudellisen menettelyn lopputulosta odotettaessa;

E.  ottaa huomioon, että kansainvälisten ja thaimaalaisten tiedotusvälineiden mukaan thaimaalainen siipikarjanlihaa eurooppalaisille markkinoille tuottava kanankasvattaja on uhannut siirtotyöntekijöiden oikeuksien verkostoa (MWRN), jonka neuvonantajana Hall toimii, sekä Hallia itseään ja 14:ää Myanmarista kotoisin olevaa kanatilan työntekijää vastaavilla kunnianloukkausta ja tietokonerikoksia koskevilla syytteillä;

F.  ottaa huomioon, että 28. syyskuuta 2016 Thaimaan viranomaiset estivät joitakin ulkomaisia ihmisoikeusasiantuntijoita ja tutkijoita esittelemästä ja esittämästä julkisesti Amnesty International -järjestön viimeisimmän tutkimusraportin, joka sisältää tietoja oppositiopoliitikkojen, siirtotyöntekijöiden, kapinoinnista epäiltyjen ja muiden henkilöiden toistuvista kidutuksista ja pahoinpitelyistä sotilastukikohdissa, poliisiasemilla ja säilöönottotiloissa;

G.  katsoo, että vankeusrangaistuksiin johtavien kunnianloukkauslakien suhteettoman laaja käyttö väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista raportoivia ihmisoikeuksien puolustajia vastaan rajoittaa sananvapautta niiden velvoitteiden vastaisesti, joita Thaimaalla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sopimusvaltiona on;

H.  toteaa, että Thaimaassa asuu lähes neljä miljoonaa ulkomaalaista, joista 2,7 miljoonaa on peräisin Kambodžasta, Laosista tai Myanmarista; toteaa, että näistä maista kotoisin olevat maahanmuuttajat ovat voineet saada työlupia vuodesta 2001 mutta maassa on edelleen yli miljoona rekisteröimätöntä siirtotyöntekijää;

I.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestö totesi 18. syyskuuta 2016 antamassaan lausunnossa, että Thaimaassa työskentelevien, Kambodžasta, Laosista ja Myanmarista peräisin olevien siirtotyöntekijöiden ihmisoikeuksia ja työntekijän oikeuksia on vuosikaudet rikottu yleisesti rangaistuksetta ja että Thaimaan työlainsäädäntö tarjoaa usein vain vähän tai ei lainkaan suojaa siirtotyöntekijöille huolimatta hallituksen vakuutuksista, että työlainsäädännöllä suojellaan kaikkia laillisesti rekisteröityjä siirtotyöntekijöitä;

J.  ottaa huomioon, että Thaimaa alkoi soveltaa yhteistyötä työntekijöiden palkkaamisessa koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa Kambodžan ja Laosin kanssa vuonna 2006 ja Myanmarin kanssa vuonna 2009; ottaa huomioon, että yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisessa järjestelmässä työntekijät voivat saada työtarjouksia ja matkustusasiakirjat ennen Thaimaahan muuttamista, mutta ainoastaan viisi prosenttia näistä maista tulevista työntekijöistä on käynyt läpi yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisen prosessin;

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unioni on antanut vahvan sitoumuksen Thaimaan kansalle, jonka kanssa unionilla on vahvat ja pitkäaikaiset poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset siteet;

2.  pitää Andy Hallille langetettua tuomiota valitettavana ja tuo julki huolensa oikeusprosessista ja siitä, kuinka se saattaa vaikuttaa ihmisoikeuksien puolustajien vapauteen tehdä työtään;

3.  pyytää Thaimaan hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että Hallin ja muiden ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia – oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen mukaan lukien – kunnioitetaan ja suojellaan, ja pyytää myös luomaan ympäristön, jossa on mahdollista edistää ihmisoikeuksien toteutumista, sekä eritoten varmistamaan, että ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua ei kriminalisoida;

4.  pyytää Thaimaan viranomaisia varmistamaan, että maan kunnianloukkauslait noudattavat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, jonka sopimusvaltio Thaimaa on, sekä tarkistamaan tietokonerikoslakia, jonka nykyinen sanamuoto on liian epämääräinen;

5.  pitää Euroopan ulkosuhdehallinnon toimintaa Andy Hallin tapauksessa kiitettävänä ja kehottaa sitä seuraamaan tilannetta jatkossakin tiiviisti; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan asian esille Thaimaan hallituksen kanssa Bangkokissa lähiaikoina järjestettävän ASEANin ja EU:n ministerikokouksen aikana;

6.  pyytää Thaimaan hallitusta ja valtion laitoksia noudattamaan Thaimaan omaan perustuslakiin perustuvia ja kansainvälisiä velvoitteita, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, oikeutta asianmukaiseen oikeusprosessiin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, oikeutta sananvapauteen ja yhdistymisvapauteen sekä oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen;

7.  toteaa Thaimaan hallituksen edistyneen työntekijöiden hyväksikäytön torjunnassa ja thaimaalaisten ja siirtotyöntekijöiden suojelussa, mistä on osoituksena erityisesti työsuojelutarkastusjärjestelmän vahvistaminen, työnvälitystoimistoja koskeva lainsäädäntö, toimet velkaorjuuden ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi, tiukemmat seuraamukset työntekijöiden hyväksikäytöstä, Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 187 ratifiointi ja merityöyleissopimuksen allekirjoittaminen maaliskuussa 2016;

8.  pyytää Thaimaan viranomaisia hyväksymään ja panemaan täytäntöön sekä lain tasolla että käytännössä kokonaisvaltaisen ja pitkäaikaisen maahanmuuttopolitiikan, joka koskee vähäistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä toimivia siirtotyöntekijöitä, ja noudattamaan tässä ihmisoikeusperiaatteita ja ottamaan huomioon työmarkkinoiden tarpeet; ehdottaa ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan työmarkkinasuhteita koskevan säädöksen tarkistamista, jotta siirtotyöntekijöille taattaisiin sama oikeus yhdistymisvapauteen kuin Thaimaan kansalaisille;

9.  vaatii, että siirtotyöntekijöitä on suojeltava tarjoamalla työnantajille vahvempia kannustimia käynnistää laillistamisprosessi ja langettamalla korkeita sakkoja tai muita rangaistuksia työnantajille, jotka eivät käynnistä laillistamisprosessia tai jotka rikkovat työlainsäädäntöä;

10.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja unionin Bangkokin-edustustoa sekä jäsenvaltioiden edustustoja jatkamaan Thaimaan ihmisoikeustilanteen tarkkailua, pitämään yllä yhteyksiä hallitukseen ja kansalaisyhteiskuntaan sekä käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä ihmisoikeuksien, ihmisoikeuksien puolustajien ja oikeusvaltion kunnioittamisen varmistamiseksi Thaimaassa;

11.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa avoimen seurannan ja raportoinnin avulla, että yritykset, joiden kotipaikka on niiden alueella ja jotka harjoittavat liiketoimintaa Thaimaassa, noudattavat kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja: pitää myönteisenä suomalaisen vähittäiskauppaketjun S-ryhmän tukea Andy Hallille;

12.  uskoo vahvasti, että yritysten olisi vastattava mahdollisesti aiheuttamistaan ympäristövahingoista ja tekemistään ihmisoikeusloukkauksista ja että unionin ja jäsenvaltioiden olisi pidettävä tätä perusperiaatteenaan;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, Thaimaan hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kaakkois-Aasian maiden liiton jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 152.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0107.
(3)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 52.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0343.


Kansainväliset tilinpäätösstandardit: IFRS 9
PDF 173kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista: IFRS 9 (2016/2898(RSP))
P8_TA(2016)0381B8-1060/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(1),

–  ottaa huomioon lopullisen ehdotuksen komission asetukseksi (EU) .../... tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9 osalta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) 24. heinäkuuta 2014 esittämän, rahoitusinstrumentteja koskevan kansainvälisen tilinpäätösstandardin 9, Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) kansainvälisen tilinpäätösstandardin 9 hyväksymisestä antaman suosituksen(2), EFRAGin arvion kansainvälisen tilinpäätösstandardin 9 arvioinnista oikeaa ja riittävää kuvaa koskevaan periaatteeseen nähden sekä Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kommenttikirjeet kansainvälisen tilinpäätösstandardin 9 kannattamisesta,

–  ottaa huomioon muutokset, jotka IASB esitti 12. syyskuuta 2016 kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IFRS 4 ja jotka koskevat rahoitusinstrumentteja koskevan IFRS 9 -standardin soveltamista vakuutussopimuksia koskevan IFRS 4 -standardin yhteydessä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2013 julkaistun Philippe Maystadtin raportin ”Should IFRS Standards be More European?”,

–  ottaa huomioon G20-ryhmän valtionpäämiesten 2. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän 25. helmikuuta 2009 esittämän kertomuksen,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arvioinnista ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiön (IFRS), Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) ja julkisen edun valvontalautakunnan (PIOB) toiminnasta(3),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) puheenjohtajalle osoittaman 8. tammikuuta 2016 päivätyn kirjeen, joka koskee kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9:n käyttöönoton vaikutusta rahoitusjärjestelmän vakauteen ja jossa pyydetään asiaa koskeva analyysi, sekä 29. helmikuuta 2016 päivätyn vastauskirjeen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan rahoitusvakaudesta, rahoituspalveluista ja pääomamarkkinaunionista vastaavalle komission jäsenelle osoittaman 16. kesäkuuta 2016 päivätyn kirjeen, joka koskee kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9:n kannattamista, sekä 15. heinäkuuta 2016 päivätyn vastauskirjeen,

–  ottaa huomioon neljä talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämää IFRS 9 -standardia koskevaa tutkimusta (”IFRS Endorsement Criteria in Relation to IFRS 9”, ”The Significance of IFRS 9 for Financial Stability and Supervisory Rules”, ”Impairments of Greek Government Bonds under IAS 39 and IFRS 9: A Case Study” ja ”Expected-Loss-Based Accounting for the Impairment of Financial Instruments: the FASB and IASB IFRS 9 Approaches”),

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle kansainvälisestä tilinpäätösstandardista IFRS 9 (O-000115/2016 – B8-0721/2016),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että maailmanlaajuisen rahoituskriisin myötä kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) ja etenkin pankkijärjestelmässä kärsittyjen tappioiden kirjaamista koskevien sääntöjen merkitys rahoitusjärjestelmän vakauden ja kasvun kannalta on noussut G20-ryhmän ja EU:n asialistoille; toteaa, että G20:ssä ja De Larosièren raportissa korostettiin keskeisiä tilinpäätösstandardeihin liittyviä kysymyksiä kriisin edellä, kuten markkina-arvoon perustuvan periaatteen myötäsyklisyyttä sekä voittojen ja tappioiden kirjaamista, syklisten nousujaksojen aikana kerääntyvien riskien aliarviointia sekä yhteisen ja avoimen menetelmän puutetta epälikvidien ja arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvon määrittämistä varten;

B.  ottaa huomioon, että kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) julkaisi rahoitusinstrumentteja koskevan IFRS 9 -standardin pääasiallisena vastauksenaan rahoituskriisin tiettyihin näkökohtiin ja sen vaikutuksiin pankkialaan; ottaa huomioon, että IFRS 9 -standardi tulee voimaan 1. tammikuuta 2018 ja korvaa kansainvälisen tilinpäätösstandardin IAS 39;

C.  ottaa huomioon, että EFRAG antoi myönteisen lausunnon IFRS 9:stä ja esitti joukon huomioita, jotka koskivat "käyvän arvon" käyttöä markkinavaikeuksien yhteydessä, tappioiden huomioonottamisen 12 kuukauden säännön käsitteellisen pohjan puutetta sekä pitkäaikaisia sijoituksia koskevien säännösten puutteellisuutta; toteaa, että koska IFRS 9 -standardilla ja tulevalla uudella vakuutusstandardilla IFRS 17 on eri voimaantulopäivät, lausunnon yhteydessä esitettiin varaus, joka koski standardin soveltamiskelpoisuutta vakuutusalalla;

D.  ottaa huomioon, että käypään arvoon arvostamisen vaikutuksia pitkän aikavälin investointitoimintaan koskevaa kiistelyä ja keskustelua terävöittää aiheeseen liittyvän määrällisen vaikutustenarvioinnin puuttuminen;

E.  toteaa, että realisoitumattomien voittojen tunnistamista soveltamalla käypään arvoon arvostamisen menetelmää saatetaan pitää pääoman säilyttämistä koskevan direktiivin ja tilinpäätösdirektiivin rikkomisena; ottaa huomioon, että komissio on parhaillaan vertailemassa osingonjakoon liittyviä jäsenvaltioiden käytäntöjä;

F.  katsoo, että varovaisuuden periaatetta on pidettävä kaikkien tilinpäätösstandardien keskeisenä ohjaavana periaatteena;

G.  toteaa, että uusi standardi vaikuttaa vähintään yhtä monimutkaiselta kuin edeltäjänsä IAS 39 -standardi; ottaa huomioon, että alun perin tavoitteena oli vähentää monimutkaisuutta;

H.  ottaa huomioon, että IFRS 4 -standardin korvaava uusi vakuutusstandardi IFRS 17 tulee todennäköisesti voimaan vuoden 2020 jälkeen; ottaa huomioon, että IFRS 9:n ja IFRS 17:n voimaantulopäivien erot ovat herättäneet huolta; toteaa, että IASB julkaisi viimeiset IFRS 4:ää koskevat muutokset syyskuussa 2016 ja tarjosi niissä kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: päällekkäisyyteen perustuva lähestymistapa ja tilapäisen poikkeuksen soveltaminen raportoivan yhteisön tasolla;

I.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta on tarkastellut rahoitusinstrumentteja koskevaa IFRS 9 -standardia toteuttamalla julkisen kuulemisen, teettämällä neljä IFRS 9 -standardia koskevaa tutkimusta sekä järjestämällä tarkastelutoimia valiokunnassa ja muita pysyvän IFRS-ryhmänsä toteuttamia toimia;

1.  toteaa, että rahoitusinstrumentteja koskevassa IFRS 9 -standardissa on kyse yhdestä tärkeimmistä vastatoimista rahoituskriisiin; panee merkille, että toimet standardin panemiseksi täytäntöön on jo käynnistetty;

2.  toteaa, että IFRS 9 on parempi kuin IAS 39 siinä mielessä, että siinä on siirrytty tappiomallista odotettavissa olevan tappion aiheuttaman arvon alentumisen malliin ja ratkaistu siten luottotappioiden kirjaamismenettelyyn liittyvä ”liian vähän liian myöhään” -ongelma; toteaa kuitenkin, että IFRS 9 -standardi edellyttää paljon harkintaa kirjanpitoprosessissa; korostaa, että mielipide-erot ovat valtavat tilintarkastajien keskuudessa ja että heiltä on saatavissa vain niukalti konkreettista ohjeistusta tässä asiassa; kehottaakin Euroopan valvontaviranomaisia laatimaan yhdessä komission ja EFRAGin kanssa ohjeistusta varainhoidossa sovellettavan harkinnanvaraisuuden väärinkäytön ehkäisemiseksi;

3.  ei vastusta komission asetusta, jolla muutetaan tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annettua asetusta (EY) N:o 1126/2008 kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9 osalta, mutta palauttaa mieliin IFRS 9 -standardia koskevat pyynnöt, jotka se esitti edellä mainitussa 7. kesäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassaan;

4.  muistuttaa, että sääntelyn parantamiseen tähtäävä lähestymistapa edellyttää vaikutustenarviointia; panee merkille, että IFRS 9 -standardista ei ole tehty asianmukaista määrällistä vaikutustenarviointia, mikä johtuu osittain myös luotettavien tietojen puuttumisesta; korostaa tarvetta ymmärtää selvemmin, miten IFRS 9 -standardi vaikuttaa pankki- ja vakuutusalaan ja rahoitusmarkkinoihin yleisesti sekä koko rahoitusalaan; esittääkin uudelleen pyyntönsä IASB:lle ja EFRAGille vahvistaa valmiuksiaan toteuttaa vaikutustenarviointeja etenkin makrotalouden alalla;

5.  esittää uudelleen talous- ja raha-asioiden valiokunnan pyynnön EJRK:lle laatia analyysi IFRS 9 -standardin käyttöönoton vaikutuksista rahoitusjärjestelmän vakauteen; muistuttaa EJRK:ta sen sitoumuksesta vastata tähän pyyntöön vuoden 2017 aikana; on tyytyväinen, että EJRK on perustanut uuden työryhmän IFRS 9 -standardia varten; palauttaa mieliin Maystadtin raportissa annetut suositukset laajentaa julkista etua koskevaa kriteeriä, toisin sanoen sitä, että tilinpäätösstandardit eivät saisi sen enempää vaarantaa EU:n rahoitusalan vakautta kuin haitata sen taloudellista kehitystäkään;

6.  toteaa, että on tärkeää ymmärtää, miten IFRS 9 -standardi vaikuttaa sääntelyn muihin vaatimuksiin; pitää myönteisenä meneillään olevaa IFRS 9 -standardin vaikutuksia pankkeihin EU:ssa koskevaa EPV:n arviointia, jolla on tarkoitus saada tarkempi käsitys standardin vaikutuksesta lakisääteisiin omiin varoihin, sen suhteesta vakavaraisuusvaatimuksiin sekä siitä, miten rahoituslaitokset valmistautuvat sen soveltamiseen; toteaa, että standardimenetelmää soveltavat pankit joutuvat todennäköisesti kärsimään eniten niiden ydinpääomaan (CET1) kohdistuvista vähennyksistä; kehottaa näin ollen komissiota ehdottamaan vuoden 2017 loppuun mennessä asianmukaisia vakavaraisuuskehyksen mukaisia toimia, kuten sellaisen vaiheittaisen käyttöönottojärjestelyn sisällyttäminen vakavaraisuusasetukseen, jolla uuden arvon alenemismallin vaikutuksia lievennetään kolmen vuoden ajan tai kunnes asianmukainen kansainvälinen ratkaisu on otettu käyttöön ja jolla vältetään yllättävät tarpeettomat vaikutukset pankkien pääomaosuuksiin ja lainanantoon;

7.  panee merkille, että IFRS 9 -standardilla ja tulevalla uudella vakuutusstandardilla IFRS 17 on eri voimaantulopäivät; toteaa, että IASB on julkaissut IFRS 4 -standardia koskevia muutoksia, joilla puututaan eräisiin huolenaiheisiin ja eritoten lykkäämistä koskevan periaatteen valinnaiseen käyttöön; kehottaa komissiota käsittelemään yhdessä EFRAGin kanssa tämän kysymyksen tyydyttävästi ja asianmukaisesti, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa;

8.  korostaa pitkän aikavälin investointien merkitystä talouskasvulle; on huolestunut, että tapa, jolla tiettyjä pitkän aikavälin investointeina suoraan tai välillisesti hallussa pidettyjä rahoitusinstrumentteja, erityisesti pääomia, käsitellään kirjanpidossa IFRS 9 ‑standardin mukaisesti, voi haitata pitkän aikavälin investointitoiminnan edistämistä koskevan yleisen tavoitteen saavuttamista; kehottaa komissiota varmistamaan, että IFRS 9 -standardi palvelee EU:n pitkän aikavälin investointistrategiaa ja vähentää myötäsyklisyyttä ja kannustimia liialliseen riskinottoon; kehottaa komissiota esittämään arvioinnin viimeistään joulukuussa 2017;

9.  suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan komission aloitteeseen vertailla osingonjakoon liittyviä jäsenvaltioiden käytäntöjä; kehottaa komissiota varmistamaan, että IFRS 9 -standardi on pääoman säilyttämistä koskevassa direktiivissä ja tilinpäätösdirektiivissä asetettujen vaatimusten mukainen, ja tekemään tarvittaessa yhteistyötä IASB:n sekä kansallisten ja kolmansien maiden standardien laatijoiden kanssa saadakseen näiden tuen muutosten tekemiseksi tai, jos tukea ei saada, tehdäkseen asianmukaiset muutokset unionin lainsäädäntöön;

10.  kehottaa komissiota seuraamaan yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten (EVV:t), EKP:n, Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) ja EFRAGin kanssa tarkasti IFRS 9 -standardin täytäntöönpanoa EU:ssa vaikutusten jälkiarvioinnin laatimiseksi viimeistään kesäkuussa 2019 ja antamaan kyseisen arvioinnin Euroopan parlamentille sekä toimimaan tämän näkemysten mukaisesti;

11.  kehottaa IASB:tä toteuttamaan IFRS 9 -standardin täytäntöönpanon jälkiarvioinnin standardilla etenkin pitkän aikavälin investoinneille aiheutettujen tahattomien vaikutusten erittelemiseksi ja arvioimiseksi;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1)EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.
(2)http://www.efrag.org/Assets/Download?assetUrl=%2Fsites%2Fwebpublishing%2FSiteAssets%2FEndorsement%2520Advice%2520on%2520IFRS%25209.pdf
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0248.


Syyrian tilanne
PDF 147kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Syyriasta (2016/2894(RSP))
P8_TA(2016)0382B8-1089/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vihamielisyydet ovat kärjistyneet Syyriassa ja erityisesti Aleppossa, joka on kärsinyt raskaista ilmapommituksista ja jossa on tehty iskuja lääkintätiloja vastaan; toteaa tilanteen huonontuneen dramaattisesti ja nopeasti huolimatta kansainvälisen yhteisön pyrkimyksistä saada vihamielisyydet loppumaan;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni kuuluu suurimpiin humanitaarisen avun antajiin Syyrian ennennäkemätöntä väkivaltaa ja hävitystä pakeneville ihmisille; toteaa, että kansainvälisen yhteisymmärryksen puuttuminen vaikeuttaa neuvotteluratkaisun aikaan saamista Syyrian sotaan;

C.  katsoo, että unionin olisi jatkettava toimiaan ja omaksuttava yhteisesti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan kanssa näkyvämpi rooli välityspyrkimyksissä rauhansopimuksen aikaan saamiseksi Syyriaan;

1.  tuomitsee ankarasti kaikki hyökkäykset siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan, kaikkien piiritysten jatkamisen Syyriassa sekä humanitaarisen avun epäämisen sitä tarvitsevalta Syyrian kansalta; ilmaisee erittäin vakavan huolensa inhimillisestä kärsimyksestä Aleppon piiritetyillä alueilla ja koko Syyriassa ja toteaa sen vaikuttavan moniin naisiin ja lapsiin, jotka eivät saa välttämättömiä humanitaariseen toimintaan kuuluvia tarvikkeita ja tarvitsevat kipeästi ruokaa, puhdasta vettä ja lääkintätarvikkeita;

2.  pitää viimeaikaisia iskuja humanitaarista apua kuljettaneeseen saattueeseen ja Punaisen puolikuun varastoon Aleppon lähellä erittäin valitettavina, tuomitsee ne ehdoitta ja pitää niitä vakavina ja hälyttävinä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksina ja mahdollisina sotarikoksina; kunnioittaa humanitaarisia avustustyöntekijöitä, jotka ovat kuolleet yrittäessään avustaa Aleppon ja koko Syyrian asukkaita, ja esittää vilpittömän osanottonsa uhrien perheille ja ystäville; kehottaa määräämään sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneille seuraamuksia ja vaatii saattamaan heidät vastuuseen;

3.  vaatii kaikkia konfliktin osapuolia, erityisesti Venäjää ja Assadin hallintoa, lopettamaan kaikki hyökkäykset siviilejä ja siviili-infrastruktuuria, myös vesi- ja sähköinfrastruktuuria, vastaan, ryhtymään välittömästi uskottaviin toimiin vihamielisyyksien lopettamiseksi, lopettamaan kaikki piiritykset ja sallimaan humanitaarisille järjestöille nopeasti turvallisen ja esteettömän pääsyn apua tarvitsevien ihmisten luo;

4.  suhtautuu myönteisesti unionin aloitteeseen tarjota humanitaarista hätäapua Aleppoon ja toteaa, että siinä otetaan käyttöön varoja kiireellisiin humanitaarisiin tarpeisiin ja pyritään varmistamaan haavoittuneiden ja sairaiden evakuoiminen lääketieteellisistä syistä Itä-Alepposta keskittyen erityisesti naisiin, lapsiin ja vanhuksiin; kehottaa kaikkia osapuolia myöntämään tarvittavat luvat, jotta humanitaarisen avun toimitukset ja lääketieteellisistä syistä tehtävät evakuoinnit voivat jatkua;

5.  kehottaa kaikkia kansainvälisen Syyrian tukiryhmän jäseniä käynnistämään neuvottelut uudelleen, jotta voidaan helpottaa pysyvän aselevon aikaansaamista ja vauhdittaa työtä kestävän poliittisen sovintoratkaisun löytämiseksi Syyriaan; kannattaa täysin YK:n erityislähettilään Staffan de Misturan toimia asiassa;

6.  kehottaa korkea edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tehostamaan toimia sellaisen unionin yhteisen Syyriaa koskevan strategian laatimiseksi, jolla pyrittäisiin helpottamaan poliittisen sovintoratkaisun löytymistä Syyriassa, ja sisällyttämään strategiaan seuranta- ja valvontavälineitä, jotta ryhmän hyväksymien sopimusten ja velvoitteiden noudattamista voidaan tehostaa;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, kansainvälisen Syyrian tukiryhmän jäsenille ja kaikille Syyrian konfliktin osapuolille.


Vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävä YK:n ilmastonmuutoskokous (COP 22)
PDF 209kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22) (2016/2814(RSP))
P8_TA(2016)0383B8-1043/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 18. kokouksen (COP 18) ja Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 8. konferenssin (CMP8) sekä pöytäkirjan muutoksen, jolla vahvistetaan Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden kestoksi 1. tammikuuta 2013–31. joulukuuta 2020,

–  ottaa huomioon, että Pariisin sopimus on ollut valmiina allekirjoitettavaksi YK:n päämajassa New Yorkissa 22. huhtikuuta 2016 alkaen, että allekirjoittaminen on mahdollista 21. huhtikuuta 2017 saakka ja että 180 valtiota on allekirjoittanut Pariisin sopimuksen ja 27 valtiota, joiden osuus kasvihuonekaasujen yhteismäärästä on 39,08 prosenttia, on tallettanut sopimuksen ratifioimisasiakirjansa (tieto päivitetty 7. syyskuuta 2016),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(1),

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista” (COM(2016)0110),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216) ja siihen liitetyt komission yksiköiden valmisteluasiakirjat,

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastonmuutossopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset (INDC),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin (AR5) sekä yhteenvetokertomuksen,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2014” ja UNEP:n raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2014”,

–  ottaa huomioon Schloss Elmaussa Saksassa 7.–8. kesäkuuta 2015 pidetyn G7‑kokouksen valtionpäämiesten ”Think ahead. Act together” -julkilausuman, jossa nämä toistivat sitoutuvansa kasvihuonekaasujen vähentämiseen vuoteen 2010 verrattuna 40–70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja pitävät 70 prosentin vähennystä suositeltavampana kuin 40 prosenttia,

–  ottaa huomioon Ise-Shimassa Japanissa 26.–27. toukokuuta 2016 pidetyn G7‑kokouksen valtionpäämiesten julkilausuman, jossa kehotetaan kaikkia osapuolia pyrkimään Pariisin sopimuksen voimaan saattamiseen vuonna 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean helmikuussa 2016 antaman raportin ”Too late, too sudden: Transition to a low-carbon economy and systemic risk”,

–  ottaa huomioon ”Laudato si” ‑kiertokirjeen,

–  ottaa huomioon luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin joulukuussa 2015 antamat viestit ”10 key messages on Climate Change”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Pariisin sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona 55 yleissopimuksen osapuolta, joiden osuus kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärästä on arviolta vähintään 55 prosenttia, on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa YK:n haltuun;

B.  toteaa, että komission ehdotuksissa ilmastopolitiikan puitteiksi 2030 esitetty päästövähennyspolku ei ole yhdenmukainen Pariisin sopimuksessa hyväksyttyjen tavoitteiden kanssa; katsoo, että tavoitteita olisi ensi vaiheessa mukautettava lähemmäs vaihteluvälin 2050 yläpäätä, toisin sanoen vähintään 95 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä;

C.  katsoo, että maapallon lämpenemisen hillitsemistä ei pitäisi nähdä talouskasvun esteenä vaan uuden ja kestävän talouskasvun ja työllisyyden vauhdittajana;

D.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos saattaa lisätä kilpailua resursseista, kuten elintarvikkeista, vedestä ja laidunmaasta, että se voi pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja poliittista epävakautta ja että siitä saattaa tulla suurin muuttoliikettä edistävä tekijä niin kansallisten rajojen sisäpuolella kuin niiden yli jopa aivan lähitulevaisuudessa; toteaa, että on tärkeä asettaa kysymys ilmastoperäisestä muuttoliikkeestä kansainvälisten keskustelujen keskipisteeseen;

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos koettelee kaikkein ankarammin kehitysmaita, etenkin kaikkein vähiten kehittyneitä maita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita, joilla ei ole riittävästi resursseja käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen valmistautumiseksi ja sopeutumiseksi; ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan Afrikka on erityisen haavoittuvainen tämän haasteen edessä ja siten erityisen altis vesistressille, hyvin voimakkaille sääilmiöille sekä kuivuuden ja aavikoitumisen aiheuttamalle puutteelliselle elintarviketurvalle;

F.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot toimittivat UNFCCC:lle 6. maaliskuuta 2015 suunniteltuja kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevan katsauksensa, jossa sitoudutaan vähentämään EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, kuten esitetään ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2014 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä;

Ilmastonmuutoksen vankka tieteellinen perusta

1.  palauttaa mieliin, että IPCC:n viidennessä arviointiraportissa vuonna 2014 todettiin, että ilmastojärjestelmän lämpeneminen on kiistatonta, ilmastonmuutos on tapahtumassa ja ihmisen toiminta on ollut pääasiallinen syy tälle 1900-luvun puolivälin jälkeen tapahtuneelle lämpenemiselle; on huolestunut siitä, että ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä;

2.  panee merkille ilmastonmuutossopimuksen sihteeristön päätelmät, joiden mukaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen jatkuminen nykyisellä tasolla kuluttaa jäljellä olevan hiilibudjetin, jonka avulla maapallon keskilämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa enintään 1,5 celsiusasteeseen, seuraavien viiden vuoden kuluessa; painottaa, että kaikkien valtioiden olisi nopeutettava siirtymistä kasvihuonekaasupäästöttömään talouteen ja parannettava kykyä sietää ilmastomuutosta Pariisin sopimuksen mukaisesti maapallon lämpenemisen pahimpien vaikutusten välttämiseksi;

3.  kehottaa kehittyneitä maita ja erityisesti Euroopan unionia vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi nykyisiä sitoumuksia enemmän, jotta vältettäisiin mahdollisimman pitkälle negatiivisten päästöjen laajamittainen esiintyminen, koska teknologiaa ei vielä ole osoitettu menestyksekkääksi, se ei vielä ole sosiaalisesti hyväksyttyä, kustannustehokasta ja turvallista;

Pariisin sopimuksen ratifioinnin ja täytäntöönpanon kiireellisyys

4.  pitää myönteisenä Pariisin ilmastosopimusta, sillä se on sekä ilmastonmuutoksen torjunnan että monenvälisyyden kannalta tärkeä merkkipaalu; toteaa, että se on kunnianhimoinen, tasapainoinen, oikeudenmukainen ja oikeudellisesti sitova sopimus ja että sopimuksen hyväksyminen ja se, että ilmastokokouksen loppuun mennessä 187 osapuolta olivat esittäneet suunnitellut kansallisesti määritellyt panoksensa, muodostivat ratkaisevan käännekohdan kohti kattavaa ja kollektiivista globaalia toimintaa, jossa sopimuksen ja panosten täytäntöönpanolla vauhditetaan ratkaisevasti ja lopullisesti siirtymistä ilmastonmuutokseen sopeutuvaan ja ilmastoneutraaliin globaaliin talouteen;

5.  pitää erityisen myönteisenä, että kaikki maat ovat sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpötilan nousun selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisen ajan tasosta ja pyrkimään jopa 1,5 celsiusasteen rajaan, ja pitää myönteisenä myös kaikkien maiden sitoutumista pyrkimykseen, joka koskee oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamista kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien ihmisen aiheuttamien päästöjen ja kasvihuonekaasunielujen avulla saavutettavien poistojen (”nollanettopäästöt”) välillä tämän vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla;

6.  muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen selvästi alle kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että vältytään huomattavilta haitallisilta ilmastovaikutuksilta; katsoo, että on kehitettävä selkeä käsitys siitä, millaisia täsmällisiä seurauksia aiheutuu maapallon lämpötilan nousun rajoittamisesta keskimäärin 1,5 celsiusasteeseen; pitää siten myönteisenä, että IPCC laatii asiasta erityiskertomuksen vuonna 2018; painottaa, että nielujen potentiaalia päästöttömyyteen pyrittäessä ei pidä yliarvioida;

7.  muistuttaa, että hiilestä on luovuttava mahdollisimman varhain maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen samalla kun pyritään rajoittamaan nousu 1,5 celsiusasteeseen ja maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipun on toteuduttava mahdollisimman pian; muistuttaa, että maailmanlaajuisten päästöjen on loputtava vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen; kehottaa siihen valtuutuksen saaneita osapuolia panemaan täytäntöön kansalliset hiilivapaaksi saattamista koskevat tavoitteet ja strategiat asettamalla etusijalle hiilipäästöjen vaiheittaisen lopettamisen kaikkein saastuttavimpana energiamuotona ja kehottaa EU:ta tekemään tässä yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa näyttäen esimerkkiä hyvistä käytännöistä;

8.  painottaa, että oikeudellisesti sitova Pariisin sopimus sekä esitetty hiilestä irtautumisen reitti tarjoavat luotettavaa ohjausta päätöksentekoon, auttavat välttämään kallista lukkiutumista runsaasti hiiltä sisältäviin investointeihin, tarjoavat yrityksille ja sijoittajille varmuutta ja ennustettavuutta sekä kannustavat siirtymään fossiilisiin polttoaineisiin tehtävistä investoinneista vähähiiliseen teknologiaan tehtäviin investointeihin;

9.  painottaa, että vaikka tieteellistä näyttöä ei vielä olekaan siitä, mitä maapallon lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen merkitsee eri aloille ja alueille, on selvää, että valtioiden nykyiset toimet eivät ole riittäviä näiden turvallisten rajojen saavuttamiseksi haavoittuvimmassa asemassa olevien maiden osalta; kehottaa kaikkia valtioita, erityisesti kehittyneitä maita, tehostamaan yhteisiä toimia ja päivittämään kansallisesti määriteltyjä panoksiaan vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun yhteydessä; kehottaa EU:ta sitoutumaan vuodeksi 2030 kansallisesti määritellyissä panoksissa uusiin päästövähennyksiin; muistuttaa, että yksinomaan EU:ssa toteutettavat toimet eivät riitä, ja kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan toimiaan muiden kumppaneiden kannustamiseksi tekemään samoin;

10.  on tyytyväinen Pariisin sopimuksen sitoumukseen vähentää maailmanlaajuiset päästöt nollaan vuosisadan toisella puoliskolla; katsoo, että tämä edellyttää useimmilla EU:n toimialoilla nollapäästöjä jo merkittävästi aiemmin; korostaa, että EU:n on painostettava niitä osapuolia, jotka eivät ole saavuttamassa Pariisin sopimuksen tavoitteita;

11.  kehottaa aikaistamaan Pariisin sopimuksen voimaantuloa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ratifiointi tapahtuu varhaisessa vaiheessa ja ripeästi, jotta sopimuksen voimaantulo ei viivästy; kehottaa näin ollen komissiota toimittamaan parlamentille ja asiasta vastaaville valiokunnille säännöllisesti tietoa ratifiointiprosessin vaiheista ja edelleen vastaan tulevien mahdollisten esteiden syistä; on tyytyväinen siihen, että useat jäsenvaltiot ovat jo käynnistäneet ja muutamat jopa saattaneet päätökseen kansalliset ratifiointimenettelynsä;

12.  pitää kuitenkin valitettavana, että kaikki suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset eivät yhteenlaskettuina vie maapalloa edes lähelle kahden celsiusasteen tavoitetta; huomauttaa, että tarvitaan kunnianhimoisempia panoksia, ja kehottaa EU:ta ja muita suurimpien päästöjen aiheuttajia toimimaan yhdessä ja saattamaan kansallisesti määritellyt panoksensa Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisiksi; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kaikki osapuolet, myös EU, lisäävät pikaisesti päästövähennyssitoumuksiaan suunnitelluissa kansallisesti määritellyissä panoksissaan viiden vuoden välein Pariisin sopimuksen tavoitetason nostamismekanismin mukaisesti; katsoo, että kansallisesti määritellyt panokset ovat keskeisiä välineitä kansallisessa kehitysalan suunnittelussa yhdessä kestävien kehitystavoitteiden kanssa;

13.  pitää tärkeänä, että EU:n osoitetaan noudattavan Pariisin sopimusta muun muassa käymällä perinpohjaisesti läpi EU:n omat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet ja toimintapolitiikan välineet, ja kehottaa käynnistämään menettelyn mahdollisimman varhain sellaisen laaja-alaisen keskustelun mahdollistamiseksi, jossa parlamentilla olisi oltava ratkaiseva asema kumppanuudessa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten edustajien sekä kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman edustajien kanssa; kehottaa komissiota laatimaan EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategian, jossa esitetään kustannustehokas reitti Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi;

Marrakeshin ilmastonmuutoskokous

14.  katsoo, että neuvottelujen pitäisi edetä Pariisin sopimuksen keskeisistä elementeistä, joita ovat esimerkiksi avoimuutta koskeva vahvistettu kehys, maailmanlaajuisen arvioinnin yksityiskohdat, lisäohjeet suunnitelluista kansallisesti määritellyistä panoksista, hajauttaminen, menetykset ja vahingot, ilmastorahoitus ja valmiuksien tukeminen, osallistava monitasoinen hallinto sekä mekanismi, jolla helpotetaan täytäntöönpanoa ja edistetään vaatimustenmukaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan Pariisin sopimuksen yhteydessä sovittuja sitoumuksia, erityisesti EU:n panosta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä sen rahoituksen tukemiseen, teknologian siirtoon ja valmiuksien kehittämiseen, riippumatta EU:n jäsenvaltioiden aseman mahdollisista muutoksista;

15.  painottaa, että kuluvalla ajalla on suuri merkitys yhteisissä toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Pariisin sopimuksen noudattamiseksi; painottaa, että EU:lla on sekä valmiudet että vastuu näyttää esimerkkiä ja aloittaa välittömästi toimet ilmasto- ja energiatavoitteidensa mukauttamiseksi kansainvälisesti sovittuun tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen samalla kun pyritään rajoittamaan nousu 1,5 celsiusasteeseen;

16.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan aktiivista osallistumistaan niin kutsuttuun korkean tavoitetason liittoumaan sekä sitoutumaan vauhdittamaan neuvottelujen etenemistä ja tukemaan puheenjohtajana toimivaa Marokkoa sen pyrkiessä edistämään uusiutuvan energian käyttöä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä toimia ilmastonmuutoksen vastaisessa maailmanlaajuisessa toiminnassa;

17.  korostaa, että on aloitettava keskustelut vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun muodosta, sillä se tulee olemaan keskeinen mahdollisuus poistaa ilmastonmuutoksen hillintää koskeva hankala vaje, kun otetaan huomioon nykyiset suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset; katsoo, että EU:lla olisi oltava aloitteellinen rooli tässä ensimmäisessä taustoittavassa vuoropuhelussa ja sen olisi tarkasteltava yhteisiä tavoitteita ja edistymistä sitoumusten täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyvissä ajoin ennen taustoittavaa vuoropuhelua esittämään Pariisin sopimuksen mukaisten nykyisten sitoumustensa lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennyksiä, jotka edistävät osaltaan ilmastonmuutoksen hillintää koskevan vajeen poistamista EU:n valmiuksien mukaisesti;

18.  muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien toimien lisääminen vuoteen 2020 mennessä on ehdoton edellytys Pariisin sopimuksen pitkän ajanjakson tavoitteiden saavuttamiselle ja keskeinen tekijä Marrakeshin ilmastonmuutoskokouksen (COP 22) onnistumisen arvioimisessa;

Tavoitteet ennen vuotta 2020 ja Kioton pöytäkirja

19.  panee merkille, että EU on hyvässä vauhdissa ylittämässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat vuoden 2020 tavoitteet ja saavuttamassa uusiutuvaa energiaa koskevat vuoden 2020 tavoitteet ja että energiatehokkuutta on parannettu merkittävällä tavalla tehokkaampien rakennusten, tuotteiden, teollisuuden prosessien ja ajoneuvojen ansiosta samalla kun EU:n talous on todellisuudessa kasvanut 45 prosentilla vuodesta 1990; painottaa kuitenkin, että tarvitaan vieläkin enemmän kunnianhimoa ja toimia riittävien kannustimien säilyttämiseksi EU:n vuoden 2050 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen edellyttämille kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksille; korostaa, että liikenne- ja maatalousalan kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset eivät ole edenneet tyydyttävästi vuoden 2020 tavoitteiden osalta ja että toimia on tehostettava näiden alojen vuoteen 2030 ulottuvien päästövähennyspanosten osalta;

20.  korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa ja energian säästämistä koskevat 20–20–20-tavoitteet ovat olleet merkittävässä asemassa tämän kehityksen aikaansaamisessa ja edesauttaneet yli 4,2 miljoonan ihmisen työllistymistä erilaisilla ympäristöteollisuuden aloilla sekä edistäneet jatkuvia kasvulukuja talouskriisin aikana;

21.  tarkentaa, että vaikka Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi on laajuudeltaan rajallinen, sitä olisi pidettävä erittäin tärkeänä välivaiheena, ja kehottaa siksi kaikkia osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, saattamaan ratifioinnin päätökseen mahdollisimman pikaisesti; toteaa, että parlamentti toteutti oman osuutensa hyväksynnän muodossa, ja panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltiot, jotka ovat jo saattaneet sisäiset menettelynsä päätökseen;

Kaikkien alojen kattavat ponnistelut

22.  suhtautuu myönteisesti päästökauppajärjestelmien kehittämiseen maailmanlaajuisesti, mukaan lukien 17 päästökauppajärjestelmää, jotka ovat toiminnassa neljässä maanosassa ja joiden osuus maailmanlaajuisesta BKT:stä on 40 prosenttia ja jotka auttavat vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä kustannustehokkaalla tavalla; kannustaa komissiota edistämään EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden päästökauppajärjestelmien välisiä yhteyksiä kansainvälisten hiilimarkkinamekanismien käyttöönottamiseksi, jotta lisätään ilmastopyrkimyksiä ja samalla autetaan vähentämään hiilivuodon vaaraa luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset; pyytää pyrkimään voimakkaasti pitämään EU:n päästökauppajärjestelmässä jäsenvaltiot, joiden asema mahdollisesti muuttuu; pyytää komissiota laatimaan suojatoimet, joiden avulla varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden järjestelmien yhdistäminen tuottaa pysyvän panoksen ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintään eikä vaaranna EU:n sisäistä kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa tavoitetta;

23.  korostaa, että IPCC:n havaintojen mukaan maaperän käytön päästöihin (maa-, karja- ja metsätalous sekä muu maaperän käyttö) liittyy huomattavia kustannustehokkaita mahdollisuuksia hillitsemisen ja selviytymiskyvyn parantamisen kannalta ja että tarvitaan lisää EU:n toimia ja kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan arvioida paremmin ja optimoida maaperän käytön päästöjen hiilen sitomiseen liittyvää potentiaalia ja varmistaa turvallinen ja kestävä hiilen sitominen; panee merkille tämän osalta peltometsäviljelyn erityiset mahdollisuudet; muistuttaa lainsäädäntökauden alussa saavutetusta epäsuoraa maankäytön muutosta koskevasta tärkeästä sopimuksesta ja toivoo, että parlamentin kyseisessä tilaisuudessa tarjoama neuvottelupanos voi toimia lähtökohtana kunnianhimoiselle ratkaisulle lainsäädännön seuraavan tarkistusvaiheen yhteydessä;

24.  toteaa, että metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuu lähes 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja painottaa metsien sekä aktiivisen ja kestävän metsänhoidon merkitystä ilmastonmuutoksen vaikutusten hillinnässä ja tarvetta lisätä metsien sopeutumis- ja sietokykyä ilmastonmuutokseen nähden; korostaa, että ilmastonmuutoksen hillintää koskevia toimia on kohdistettava erityisesti trooppisten metsien alaan (REDD+); korostaa, että ilman näitä toimia tavoite maapallon lämpötilan nousun pitämisessä alle kahden celsiusasteen saattaa olla mahdoton saavuttaa; kehottaa lisäksi EU:ta lisäämään kansainvälistä rahoitusta, jotta vähennetään metsäkatoa kehitysmaissa;

25.  painottaa, että on tärkeää säilyttää ihmisoikeudet ilmastotoimien ytimessä, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sopeutumistoimenpiteitä koskevissa neuvotteluissa tunnustetaan, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen, mukaan lukien muun muassa sukupuolten tasa-arvo, naisten täysimääräinen ja yhdenvertainen osallistuminen sekä työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän aktiivinen edistäminen, millä luodaan ihmisarvoisia ja laadukkaita työpaikkoja kaikille, ovat tärkeitä;

26.  kehottaa sisällyttämään maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden EU:n vuoteen 2030 ulottuvaan ilmasto- ja energiakehykseen ottaen huomioon, että päästöt on otettava huomioon erillisinä, jotta unionin maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden nielua ei käytetä ilmastovaikutusten lieventämispyrkimysten vähentämiseen muilla aloilla;

27.  muistuttaa, että liikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja; pitää valitettavana, ettei kansainvälistä ilmailua ja merenkulkua mainita Pariisin sopimuksessa; pitää tärkeänä laatia joukko strategioita, joilla pyritään supistamaan päästöjä kyseisellä alalla; painottaa, että ilmastonmuutossopimuksen osapuolten olisi säänneltävä ja rajoitettava tehokkaasti kansainvälisen lento- ja meriliikenteen päästöjä asiantilan edellyttämien kiireellisyysvaatimusten mukaisesti; kehottaa osapuolia toimimaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa maailmanlaajuisen toimintakehyksen luomiseksi mahdollistamaan tehokkaan vastauksen ja toteuttamaan toimia riittävien päämäärien asettamiseksi vuoden 2016 loppuun mennessä, jotta tehdään välttämättömät vähennykset selvästi alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi;

28.  palauttaa mieliin, että ilmailun kasvihuonekaasupäästöt sisällytettiin EU:n päästökauppajärjestelmään 1. tammikuuta 2012 ja kaikki päästökauppajärjestelmään kuuluvat ilma-alusten käyttäjät velvoitettiin hankkimaan hiilipäästöoikeuksia; panee merkille vuosien 2013 ja 2014 ”kellonpysäytyspäätökset”, jotka kavensivat tilapäisesti EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa siten, että kansainväliset lennot jäivät sen ulkopuolelle, jotta ICAO saisi aikaa kehittää maailmanlaajuista markkinapohjaista toimenpidettä (GMBM) kansainvälisen ilmailun päästöjen vähentämiseksi, ja toteaa, että tämän poikkeuksen voimassaolo loppuu vuoden 2017 alusta;

29.  pyytää, että nyt meneillään olevassa ICAO:n yleiskokouksen 39. istunnossa laaditaan maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide, joka on tasapuolinen ja luotettava ja joka on käytössä kansainvälisesti vuodesta 2020 lähtien; ilmaisee syvän pettymyksensä parhaillaan ICAO:n käsittelyssä olevaan ehdotukseen ja palauttaa mieliin, että voimassa olevan lainsäädännön – myös EU:n päästökauppajärjestelmään sisältyvää ilmailua koskevan – tarkistaminen on mahdollista vain, jos maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide on kunnianhimoinen, ja että joka tapauksessa Euroopan sisäiset lennot kuuluvat jatkossakin EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin;

30.  painottaa Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) varoitusta, jonka mukaan päästöjen valvonnan merkitystä koskevan ymmärryksen viivästyminen voi johtaa äkillisten määrällisten rajoitusten soveltamiseen hiili-intensiivisten energialähteiden käytössä, ja että siirtymisen kustannukset ovat tällöin korkeampia, millä on mahdollisia vaikutuksia taloudelliseen toimintaan ja rahoituslaitoksiin; kehottaa komissiota edelleen arvioimaan äkilliseen siirtymiseen liittyviä mahdollisia järjestelmäriskejä ja ehdottamaan tarvittaessa rahoitusmarkkinoita koskevia avoimuusvaatimuksia ja politiikkaa järjestelmäriskien lieventämiseksi mahdollisimman tehokkaasti;

31.  painottaa kiertotalouden keskeistä asemaa vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisessä; katsoo, että pelkästään päästöjen vähentämiseen keskittyvät toimet, joissa ei oteta huomioon uusiutuvan energian käyttöönoton panosta ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä, eivät yllä tavoitteisiin; katsoo, että COP 22 -kokouksessa on tarkasteltava asianmukaisesti siirtymistä globaalin kiertotalouden malliin, kun otetaan huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus sekä raaka-aineiden hyödyntämiseen että jätehuoltoon;

32.  korostaa kokonaisvaltaisen, systeemisen näkökulman merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti talouskasvun ja ihmisten hyvinvoinnin erottamiseen luonnonvarojen käytöstä, sillä resurssitehokkuus vähentää sekä kasvihuonekaasupäästöjä että myös muuta ympäristö- ja resurssikuormitusta ja mahdollistaa samalla kestävän kasvun, kun taas politiikka, jossa keskitytään vain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ei takaa samanaikaista resurssitehokkuutta; korostaa, että resurssien tehokas käyttö mahdollistaa taloudellisen voiton ja ympäristöön liittyvät hyödyt; painottaa, että kiertotalous ja siten luonnonvarojen asianmukainen hallinta voi olla keskeinen vipu ilmastokysymyksessä; toteaa esimerkiksi, että suuri osa energiankäytöstä liittyy suoraan luonnonvarojen louhintaan, käsittelyyn, kuljetukseen, muuntamiseen, käyttöön ja hävittämiseen; toteaa, että luonnonvarojen tuottavuuden parantaminen lisäämällä tehokkuutta ja vähentämällä niiden tuhlausta uudelleenkäytön, jälleenkäsittelyn ja kierrätyksen avulla vähentää myös huomattavasti resurssien kulutusta ja samalla kasvihuonekaasupäästöjä; muistuttaa tässä yhteydessä luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin työstä;

Muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen

33.  panee tyytyväisenä merkille Ise-Shimassa, Japanissa 26.–27. toukokuuta 2016 pidetyn G7-maiden huippukokouksen johtajien julkilausuman, jossa korostettiin lyhytkestoisten ilmastoa pilaavien epäpuhtauksien, kuten mustan hiilen, fluorihiilivedyn ja metaanin päästöjen vähentämisen merkitystä lyhyen aikavälin lämpenemisen hidastamiseksi;

34.  kehottaa hyväksymään Montrealin pöytäkirjassa vuonna 2016 hyväksytyn fluorihiilivetyjen käytöstä poistamista koskevan kunnianhimoisen päätöksen; palauttaa mieliin, että EU on hyväksynyt kunnianhimoista lainsäädäntöä, jonka nojalla fluorihiilivetyjen käyttöä vähennetään asteittain 79 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, sillä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja on laajalti saatavilla ja niiden mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti hyväksi; toteaa, että fluorihiilivetyjen käytöstä poistaminen on helposti toteutettava ratkaisu ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi EU:ssa ja sen ulkopuolella;

Teollisuus ja kilpailukyky

35.  painottaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on painopistealue ja että siihen olisi pyrittävä kaikkialla maailmassa varmistaen samalla energiaturvallisuus ja kestävän talouskasvun ja työpaikkojen kehittäminen;

36.  korostaa, että ilmastoon liittyvät investoinnit edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa oikeudellista kehystä sekä selkeitä poliittisia signaaleja;

37.  pitää myönteisenä, että Kiina ja muut EU:n tärkeimmät kilpailijat energiavaltaisilla teollisuudenaloilla ottavat käyttöön hiilipäästökaupan ja muita hinnoittelumekanismeja; katsoo, että kunnes yhtäläiset toimintamahdollisuudet on saavutettu, EU:n olisi pidettävä yllä riittäviä ja oikeasuhtaisia toimia, joilla varmistetaan sen teollisuuden kilpailukyky ja estetään tarvittaessa hiilivuodot, kun otetaan huomioon, että energia-, teollisuus- ja ilmastopolitiikat kytkeytyvät yhteen;

38.  korostaa, että kolmansille maille avoimia, Horisontti 2020:n kaltaisia nykyisiä ohjelmia ja välineitä on voitava hyödyntää paremmin erityisesti energian, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kaltaisilla aloilla ja että kestävä kehitys on valtavirtaistettava asiaankuuluviin ohjelmiin;

Energiapolitiikka

39.  kehottaa EU:ta painostamaan kansainvälistä yhteisöä hyväksymään viipymättä konkreettisia toimia ja aikataulun ympäristölle haitallisten tai taloudelle vahingollisten tukien, myös fossiilisten polttoaineiden tukien, poistamiseksi vaiheittain;

40.  painottaa, että kunnianhimoisempi Euroopan unionin energiatehokkuustavoite voi auttaa saavuttamaan kunnianhimoisen ilmastotavoitteen ja vähentämään samalla hiilivuodon riskiä;

41.  korostaa energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian merkitystä päästöjen vähentämisessä ja rahallisissa säästöissä, energiaturvallisuudessa sekä energiaköyhyyden estämisessä ja lieventämisessä haavoittuvassa asemassa olevien ja köyhien kotitalouksien suojelemiseksi ja auttamiseksi; kehottaa edistämään maailmanlaajuisesti energiatehokkuutta koskevia toimia ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä (esimerkiksi kannustamalla uusiutuvien energialähteiden omaehtoista tuotantoa ja kulutusta) ja muistuttaa, että energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet ovat EU:n energiaunionin kaksi päätavoitetta;

Tutkimus, innovointi ja digitaaliteknologia

42.  korostaa, että ilmastonmuutoksen ja siihen sopeutumisen tutkimus ja innovointi sekä resurssitehokkaat ja päästöjä vähentävät teknologiat ovat ratkaisu ilmastonmuutoksen torjuntaan kustannustehokkaalla tavalla, ne vähentävät riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja edistänevät uusioraaka-aineiden käyttöä; kehottaa siksi sitoutumaan maailmanlaajuisesti tämän alan investointien tehostamiseen ja keskittämiseen;

43.  palauttaa mieliin, että tutkimus, innovointi ja kilpailukyky muodostavat yhden EU:n energiaunionistrategian viidestä pilarista; toteaa, että EU on päättänyt pysyä maailman johtavana tahona näillä aloilla ja että samalla se kehittää tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa; korostaa, että hyvien innovointivalmiuksien luominen ja ylläpito on tärkeää niin kehittyneissä maissa kuin nousevan talouden maissakin puhtaan ja kestävän energiateknologian käyttöön ottamiseksi;

44.  muistuttaa, että digitaaliteknologioilla voi olla energiajärjestelmän muutosta kiihdyttävä rooli; tähdentää, että on tärkeää kehittää energian varastointiteknologiaa, jolla voidaan osaltaan vaikuttaa hiilestä irtautumiseen sähköntuotannon sekä kotitalouksien lämmityksen ja jäähdytyksen aloilla;

45.  tähdentää, että on tärkeää lisätä alalla toimivien ammattitaitoisten työntekijöiden määrää ja edistää osaamista ja parhaita käytäntöjä laadukkaiden työpaikkojen luomisen vauhdittamiseksi siten, että samalla tuetaan tarvittaessa työvoiman siirtymää;

46.  kehottaa hyödyntämään entistä paremmin teknologiaa, kuten avaruussatelliitteja, tarkkojen tietojen keräämiseksi päästöistä, lämpötiloista ja ilmastosta; panee erityisesti merkille Copernicus-ohjelman panoksen; pitää myös tärkeänä maiden välistä avointa yhteistyötä ja tiedonjakoa sekä avoimia tietoja tiedeyhteisölle;

Valtiosta riippumattomien toimijoiden tehtävä

47.  korostaa, että entistä suurempi valtiosta riippumattomien toimijoiden joukko toteuttaa toimia edistääkseen hiilestä irtautumista ja lisätäkseen kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia; painottaa tästä syystä, että on tärkeää käydä jäsenneltyä ja rakentavaa vuoropuhelua hallituksien, yritysmaailman, myös pienten ja keskisuurten yritysten, kaupunkien, alueiden, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja akateemisten laitosten välillä ja varmistaa näiden osallistuminen ilmastotoimien suunnitteluun ja toteutukseen vakaiden maailmanlaajuisten toimien toteuttamiseksi, jotta saavutetaan vähähiilisiä ja kestäviä yhteiskuntia koskeva tavoite; pitää myönteisenä maailmanlaajuista ilmastoa koskevaa toimintaohjelmaa, joka perustuu Liman–Pariisin toimintaohjelmaan, johon kuuluu 70 monet sidosryhmät kattavaa aloitetta eri aloilla;

48.  painottaa, että valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoiminta (NAZCA) olisi yhdennettävä täysimääräisesti UNFCCC:n kehykseen; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat Liman–Pariisin toimintaohjelman ja NAZCA:n suurimpia tukijoita, jotka ovat jo osoittaneet sitoutumisensa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon sekä ilmastonmuutoksen lieventämisen että siihen sopeutumisen osalta, ja ne varmistavat horisontaalisen koordinoinnin ja ilmastonmuutosta koskevan politiikan valtavirtaistamisen, mahdollistavat paikallisyhteisöjen ja kansalaisten aktiivisen osallistumisen sekä edistävät yhteiskunnallisen muutoksen ja innovoinnin menettelyjä erityisesti kaupunginjohtajien maailmanlaajuisen sopimuksen ja alle kahden asteen tavoitetta koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan kaltaisten aloitteiden kautta;

49.  pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden (instituutioiden, yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja paikallisyhteisöjen) kanssa vähentämisaloitteiden laatimiseksi keskeisillä aloilla (kuten energia, tekniikka, kaupungit ja liikenne) sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten sietämistä koskevien aloitteiden laatimiseksi, jotta voidaan vastata sopeutumista koskeviin ongelmiin, erityisesti vedensaantiin, elintarviketurvaan ja riskienehkäisyyn; kehottaa kaikkia hallituksia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita tukemaan ja vahvistamaan tätä toimintasuunnitelmaa;

50.  pitää tärkeänä taata, että tulevien COP 22 -kokouksien neuvottelujen aikana harjoitettava oikeutettu lobbaus on mahdollisimman avointa ja että kaikilla virallisesti tunnustetuilla sidosryhmillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada tarvittavia tietoja;

51.  muistuttaa osapuolia ja YK:ta siitä, että yksittäiset toimet ovat yhtä tärkeitä kuin hallitusten ja instituutioiden toimet; kannustaa näin ollen järjestämään kampanjoita ja toimia, joilla valistetaan kansalaisia ja annetaan tietoja pienistä ja suurista teoista, jotka auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa;

Kyky sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia sopeutumalla

52.  korostaa, että sopeutumistoimet ovat välttämättömiä kaikissa maissa, jos halutaan minimoida kielteiset vaikutukset ja hyödyntää täysimääräisesti ilmastonmuutokseen sopeutuvan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollisuudet; pyytää, että asetetaan vastaavat pitkän aikavälin sopeutumistavoitteet; palauttaa mieliin, että vaikka kehitysmaat ja varsinkin vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vähiten, ne ovat kaikkein eniten alttiina sen haitallisille vaikutuksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua vaikutuksiin;

53.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen vuonna 2013 hyväksyttyä EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan oikeudellisesti sitovaa välinettä, jos jäsenvaltioiden toteuttamat toimet katsotaan riittämättömiksi;

54.  korostaa toimimatta jättämisen vakavia ja usein peruuttamattomia haittavaikutuksia, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa maailman kaikkiin alueisiin erilaisilla, erittäin vaurioittavilla tavoilla ja johtaa muuttovirtoihin ja ihmishenkien menetyksiin sekä taloudellisiin, ekologisiin ja yhteiskunnallisiin menetyksiin; korostaa, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja kasvun aikaansaamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia yhteisesti sovittuja poliittisia ja rahoituksellisia toimia puhdasta ja uusiutuvaa energiaa koskevan innovoinnin edistämiseksi;

55.  kehottaa suhtautumaan vakavasti ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ilmastokatastrofeista johtuvaan ilmastopakolaiskysymykseen ja sen laajuuteen; panee huolestuneena merkille, että 166 miljoonan ihmisen oli pakko jättää kotinsa tulvien, myrskytuulien, maanjäristysten tai muiden katastrofien vuoksi vuosina 2008–2013; kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ilmastoon liittyvä kehitys joissakin Afrikan osissa ja Lähi-idässä saattaa lisätä poliittista epävakautta, taloudellista kurimusta ja Välimeren pakolaiskriisin laajenemista;

56.  panee tyytyväisenä merkille vahinkojen ja menetysten huomioimiseksi perustetun Varsovan kansainvälisen mekanismin toimintaan, jota tarkastellaan COP 22 ‑kokouksessa; pyytää, että mekanismilla lujitetaan jatkossakin ymmärrystä ja asiantuntemusta siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa muuttoliikkeen, väestön pakkosiirron ja ihmisten liikkuvuuden rakenteeseen, ja että mekanismilla edistetään tämän ymmärryksen ja asiantuntemuksen soveltamista;

57.  kehottaa EU:ta ja kaikkia muita maita tarkastelemaan ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, varmistamaan ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden suojelun ja edistämisen ja tarjoamaan tukea köyhemmille valtioille, joiden valmiuksia ilmastonmuutoksen vaikutukset rajoittavat;

Kehitysmaiden tukeminen

58.  korostaa myös kehitysmaiden tärkeää roolia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja tarvetta auttaa kyseisiä maita toteuttamaan ilmastosuunnitelmansa hyödyntämällä täysipainoisesti käynnistettyjen ilmastotoimien kestävän kehityksen tavoitteiden välisiä synergioita, Addis Abeban toimintaohjelmaa ja Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaa;

59.  korostaa, että on tarpeen edistää kestävän energian yleistä saatavuutta kehitysmaissa, etenkin Afrikassa, lisäämällä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä; toteaa, että Afrikalla on suunnattomia luonnonvaroja, jotka voivat turvata sen energiaturvallisuuden; korostaa, että mikäli sähköverkot liitetään yhteen menestyksekkäästi, osa Euroopan tarvitsemasta sähköstä voisi tulla Afrikasta;

60.  korostaa, että EU:lla on kokemusta, valmiuksia ja maailmanlaajuista ulottuvuutta toimia johtajana rakennettaessa älykkäämpää, puhtaampaa ja kestävämpää infrastruktuuria, joka on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa Pariisissa uutta vauhtia saanut maailmanlaajuinen siirtymä; kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaiden pyrkimyksiä siirryttäessä kohti vähähiilisiä yhteiskuntia, jotka ovat osallistavampia, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä, vauraita ja turvallisempia;

Ilmastorahoitus

61.  toteaa, että tarvitaan lisätoimia, joilla varmistetaan ilmastorahoituksen käyttöönotolla varmistettavan 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä; pitää myönteisenä rahoituksen jatkamista vuoteen 2025 saakka; kehottaa EU:ta ja kaikkia osapuolia täyttämään mahdollisuuksien mukaan velvoitteensa ilmastorahoituksen suhteen, jotta tuetaan laajempia pyrkimyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa, kun otetaan huomioon haasteen valtaisa mittakaava ja kiireellisyys; toteaa, että vaarallisten ilmastovaikutusten minimointi edellyttää merkittävästi suurempia vähähiilisiä ja ilmastonmuutokseen sopeutuvia investointeja ja pyrkimyksiä fossiilisten polttoaineiden tukemisen asteittaiseksi lopettamiseksi; painottaa, että on kannustettava laajempiin rahoitusvirtoihin, esimerkiksi hiilen hinnoittelun ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla;

62.  kehottaa luomaan konkreettisia EU:n ja kansainvälisiä sitoumuksia ilmastorahoituksen lisälähteiksi, mukaan luettuina finanssitransaktioveron käyttöönotto, joidenkin EU:n päästökauppajärjestelmän vuosien 2021–2030 päästöoikeuksien asettaminen sivuun sekä lento- ja meriliikenteen päästöjä koskevien EU:n ja kansainvälisten toimien tuottamien tulojen kohdentaminen kansainväliseen ilmastorahoitukseen liittyviin tarkoituksiin ja vihreään ilmastorahastoon kohdennettavaksi muun muassa teknologisiin innovointihankkeisiin;

63.  panee tyytyväisenä merkille Pariisin sopimuksen sitoumuksen tehdä kaikesta rahoituksesta vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavan ja ilmastonkestävän kehityksen mukaista; katsoo, että tämä velvoittaa EU:n puuttumaan pikaisesti fossiilisille polttoaineille ja paljon hiiltä käyttävään infrastruktuuriin osoitettuun rahoitukseen;

64.  odottaa mielenkiinnolla taustoittavaa vuoropuhelua, jonka avulla kaikille osapuolille annetaan mahdollisuuksia tehostaa rahoitusvarojen käyttöä ja tukea ilmastovaikutusten hillintää; panee merkille, että kaikkien osapuolten, lahjoittajien ja vastaanottajien velvollisuutena on lisätä tukea ja parantaa sen saatavuutta ja tehoa;

65.  kehottaa komissiota toteuttamaan täysimääräisen arvioinnin Pariisin sopimuksen mahdollisista vaikutuksista EU:n talousarvioon sekä kehittämään erityisen, automaattisen EU:n rahoitusmekanismin, josta tarjotaan asianmukaista lisätukea EU:n oikeudenmukaiselle osuudelle 100 miljardin Yhdysvaltojen dollarin kansainvälisestä ilmastorahoitustavoitteesta;

66.  kehottaa ottamaan käyttöön hiilen laajapohjaisen hinnoittelun maailmanlaajuisesti soveltamiskelpoisena välineenä, jolla hallinnoidaan päästöjä, sekä ohjaamaan päästökauppatuloja ilmastoon liittyviin investointeihin ja ottamaan käyttöön kansainvälisen liikenteen polttoaineiden hiilijalanjälkeä koskevat maksut; kehottaa lisäksi käyttämään maataloustukia osittain siihen, että taataan maatilojen investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yksityisen sektorin pääomaa ja vapauttaa tarvittavia investointeja vähähiiliseen teknologiaan; kehottaa hallituksia sekä julkisia ja yksityisiä rahoituslaitoksia, pankit, eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt mukaan luettuina, antamaan kunnianhimoisen sitoumuksen mukauttaa lainananto- ja investointikäytäntöjä alle kahdessa celsiusasteessa pysymisen ja fossiilisista polttoaineista irtaantumisen tavoitteeseen, mukaan lukien fossiilisia polttoaineita koskeville investoinneille myönnettävien vientitukien asteittainen poistaminen; kehottaa antamaan erityisiä julkisia takuita vihreiden investointien vauhdittamiseksi sekä tunnuksia ja veroetuja vihreille investointirahastoille ja vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskemiselle;

67.  painottaa, että on tärkeää jakaa käytäntöjä kestävää kehitystä koskevien näkökohtien tuomisesta rahoitusalalle sekä kansainvälisellä että EU:n tasolla, ja pyytää, että harkitaan rahoitustuotteiden merkitsemistä, kun tuotteet on arvioitu ja niiden alttius ilmastoriskeille sekä niiden panos siirtymisessä vähähiiliseen talouteen on raportoitu, jotta sijoittajille voidaan tarjota luotettavaa ja tarkkaa tietoa rahoituksen ulkopuolisista seikoista;

Ilmastodiplomatia

68.  pitää myönteisenä EU:n jatkuvaa keskittymistä ilmastodiplomatiaan, joka on oleellisen tärkeää ilmastoa koskevien toimien profiilin korottamiseksi kumppanimaissa ja globaalin yleisen mielipiteen keskuudessa; korostaa, että EU, sen jäsenvaltiot ja Euroopan ulkosuhdehallinto omaavat valtavan ulkopoliittisen kapasiteetin ja niiden on osoitettava johtajuutta ilmastofoorumeilla; tähdentää, että kunnianhimoisten ja kiireellisten ilmastotoimien sekä COP 21:n sitoumusten täytäntöönpanon on pysyttävä EU:n korkean tason kahdenvälisten ja kahden alueen välisten vuoropuhelujen erityisten painopisteiden joukossa niin kumppanimaiden kuin G7- ja G20-ryhmän kanssa samoin kuin YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla;

69.  kehottaa EU:ta keskittämään ilmastodiplomatiansa sen varmistamiseen, että Pariisin sopimuksen vankat rakenteet saadaan valmiiksi;

Euroopan parlamentti

70.  sitoutuu ratifioimaan Pariisin sopimuksen mahdollisimman nopeasti ja käyttämään kansainvälistä rooliaan ja jäsenyyksiään kansainvälisissä parlamentaarisissa verkostoissa Pariisin sopimuksen nopean ratifioinnin ja täytäntöönpanon jatkuvaan edistämiseen;

71.  katsoo, että parlamentti on integroitava EU:n valtuuskuntaan hyvin, koska parlamentin tehtävänä on antaa hyväksyntä kansainvälisten sopimusten tekemiselle; odottaa näin ollen, että parlamentin sallitaan osallistua EU:n koordinointikokouksiin Marrakeshissa ja sille taataan oikeus tutustua kaikkiin valmisteluasiakirjoihin neuvottelujen käynnistämisestä lähtien;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään sen välittämistä kaikille sopimuksen Euroopan unioniin kuulumattomille osapuolille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.


Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen täytäntöönpano
PDF 205kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen (EY) N:o 1935/2004 täytäntöönpanosta (2015/2259(INI))
P8_TA(2016)0384A8-0237/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004(1),

–  ottaa huomioon elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden hyvistä tuotantotavoista 22. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2023/2006(2),

–  ottaa huomioon elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista 14. tammikuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 10/2011(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2016 toteuttaman arvioinnin elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen (EY) N:o 1935/2004 täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentissa 26. tammikuuta 2016 elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista, elintarviketurvallisuuden varmistamisesta ja tulevaisuuden teknologisista innovaatioista järjestetyn seminaarin (Food Contact Materials – How to Ensure Food Safety and Technological Innovation in the Future?) tulokset(5),

–  ottaa huomioon komission katsauksen seosten myrkyllisyyteen(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ”Kemikaalien yhteisvaikutukset – Kemialliset seokset” (COM(2012)0252),

–  ottaa huomioon ympäristöministerineuvoston 22. joulukuuta 2009 hyväksymät päätelmät kemikaalien yhteisvaikutuksista(7),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(8), jossa todetaan muun muassa, että unionin on puututtava kaikessa asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä kemikaalien yhteisvaikutuksiin ja hormonaalisten haitta-aineiden turvallisuusnäkökohtiin,

–  ottaa huomioon arvion YK:n ympäristöohjelmalle ja WHO:lle laaditusta raportista, joka koski hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja koskevan tieteen tilasta vuonna 2012(9),

–  ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006(10) (”REACH-asetus”),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0237/2016),

A.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 (puiteasetus) asetetaan yleiset turvallisuusvaatimukset kaikille elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille, jotta voidaan varmistaa, että materiaaleista kyseisiin elintarvikkeisiin siirtyvät aineet eivät vaaranna ihmisen terveyttä tai muuta elintarvikkeiden koostumusta tai heikennä sen aistinvaraisia ominaisuuksia;

B.  ottaa huomioon, että puiteasetuksen liitteessä I luetellaan 17 elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvaa materiaalia ja tarviketta, joihin voidaan soveltaa erityistoimenpiteitä;

C.  ottaa huomioon, että edellä mainituista 17 materiaalista ainoastaan neljään sovelletaan unionin erityistoimenpiteitä: muovit (kierrätysmuovi mukaan luettuna), keramiikka, regeneroitu selluloosa ja aktiiviset ja älykkäät materiaalit;

D.  toteaa, että nykyistä yhdenmukaistettua lainsäädäntöä on ehdottomasti tarkistettava, erityisesti keraamisista tarvikkeista annettua neuvoston direktiiviä 84/500/ETY;

E.  ottaa huomioon, että liitteessä I lueteltujen 13 muun materiaalin osalta jäsenvaltioilla on mahdollisuus hyväksyä kansallisia säännöksiä;

F.  toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tai suunnittelevat parhaillaan erilaisten toimenpiteiden käyttöönottoa jäljellä oleville elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille ja tarvikkeille; toteaa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate ei toimi näiden kansallisten toimenpiteiden yhteydessä ja että näin ollen ei voida varmistaa puiteasetuksen ja perussopimusten mukaista sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa ja terveyden suojelun korkeaa tasoa;

G.  ottaa huomioon, että materiaalit, joihin ei sovelleta erityisiä unionin toimenpiteitä, voivat aiheuttaa kansanterveydellisen riskin ja heikentää kuluttajien luottamusta, aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja noudattamisesta koituvia lisäkustannuksia toimijoille – jotka siirtyvät usein kuluttajille myöhemmin toimitusketjussa – ja siten kilpailukyvyn ja innovoinnin heikkenemistä; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2016 toteuttaman täytäntöönpanoa koskevan arvioinnin mukaan kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kesken vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että yhdenmukaisten toimenpiteiden puute on haitallista kansanterveydelle, ympäristönsuojelulle ja sisämarkkinoiden sujuvalle toiminnalle;

H.  toteaa, että parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden ei pitäisi viivästyttää toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan tai vähentämään mahdollisesti vakavia tai peruuttamattomia seurauksia ihmisen terveydelle ja/tai ympäristölle, kuten unionin perussopimuksiin sisältyvässä ennalta varautumisen periaatteessa määrätään;

I.  toteaa, että hormonitoimintaa häiritsevät aineet ja genotoksiset aineet elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ovat erityisen ongelmallisia sekä kansanterveydelle että ympäristölle; toteaa, että hormonitoimintaa häiritseviä tai genotoksisia ominaisuuksia ei voida tällä hetkellä luotettavasti ennustaa kemiallisesta koostumuksesta ja sen vuoksi olisi kannustettava biotestaukseen vaihtoehtoisena ennakoivana toimenpiteenä, jotta varmistetaan kemiallisesti monimutkaisten elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien turvallisuus; toteaa, että olisi kannustettava sekä analyyttisen että toksikologisen testauksen kehittämistä, jotta varmistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien turvallisuuden arvioinnit kuluttajien, ympäristön ja valmistajien eduksi;

J.  toteaa, että haitalliset mikro-organismit (patogeeniset tai pilaantumisesta johtuvat), joita voi olla läsnä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien saastuttajina, ja biosidit, joita voidaan käyttää niiden määrän vähentämiseen, voivat myös olla riski kansanterveydelle;

K.  toteaa, että tietyt elintarvikkeet ovat pitkän aikaa kosketuksissa hyvin erilaisiin pakkausmateriaaleihin;

L.  toteaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien kannalta merkityksellisten säännösten tehokkaampi koordinointi voisi osaltaan edistää kuluttajien terveyden suojelua ja erityisesti vähentää pakkausmateriaalien vaikutusta ympäristöön;

M.  toteaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien kannalta merkityksellisten säännösten, REACH-asetus mukaan luettuna, tehokkaampi koordinointi tehostaisi kiertotalouden toimintaa;

N.  ottaa huomioon, että erityistoimenpiteiden olisi perustuttava tieteelliseen näyttöön; ottaa huomioon, että tieteessä on vielä useita tuntemattomia tekijöitä ja siksi tarvitaan lisätutkimuksia;

O.  toteaa, että Euroopan elintarvikeviranomaisen (EFSA) mukaan nanoteknologia ja nanomateriaalit edustavat uutta teknistä kehitystä ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit ovat yksi ala, jolla nanomateriaalien käyttö on tullut esiin; toteaa, että nanomateriaalien erityisominaisuudet voivat vaikuttaa niiden toksikokineettiseen ja toksikologiseen profiiliin, mutta kyseisistä näkökohdista on saatavilla rajallisesti tietoa; toteaa, että vallitsee myös epävarmuus, joka johtuu siitä, että on vaikea luonnehtia, havaita ja mitata nanomateriaaleja elintarvikkeissa ja biologisissa matriiseissa, sekä siitä, että myrkyllisyydestä ja testimenetelmistä on saatavilla rajallista tietoa;

P.  toteaa, että unionin terveys- ja ympäristöriskien arvioinnit rajoittuvat nykyään yksittäisten aineiden arviointiin ja niissä ei oteta huomioon tosielämän olosuhteita, joissa altistumiset yhdistyvät ja kumuloituvat erilaisia reittejä pitkin ja erilaisten tuotetyyppien välityksellä; toteaa, että kyseistä ilmiötä kutsutaan myös cocktail-vaikutukseksi;

Q.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO:n)/WHO:n suosituksen mukaan (2009)(11) altistumisen arvioinnin olisi katettava tavallinen väestö sekä kriittiset ryhmät, jotka ovat haavoittuvaisia tai joiden altistumisen arvellaan olevan suurempi kuin muulla väestöllä (kuten imeväiset ja pikkulapset);

R.  toteaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien jäljitettävyys olisi varmistettava kaikissa hankintaketjun vaiheissa, jotta helpotetaan valvontaa, viallisten tuotteiden myynnistä poistamista, kuluttajatiedotusta ja vastuukysymysten ratkaisemista;

S.  toteaa, että pakkausmerkinnät ovat erittäin suora ja tehokas väline kuluttajan informoimiseksi tuotteen ominaispiirteistä;

T.  toteaa, että horisontaalinen lähestymistapa kaikilla talouden aloilla mahdollistaa lainsäädännön yhtenäisyyden ja yritysten ennakoinnin;

U.  toteaa, että unionin yhdenmukaisten testausmenetelmien kehittäminen kaikille elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille edistäisi osaltaan terveyden ja ympäristön suojelun korkeampaa tasoa koko unionissa;

V.  toteaa, että turvallisuustarkastusten käyttöönotto esivalmistetuille elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville tarvikkeille voisi olla yksi tapa täydentää tiettyjä erityistoimenpiteitä;

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon vahvuudet ja heikkoudet

1.  toteaa, että puiteasetus tarjoaa vankan lainsäädäntöperustan, jonka tavoitteet ovat asianmukaiset;

2.  korostaa, että vaikka olisi keskityttävä ennen kaikkea erityistoimenpiteiden hyväksymiseen niille 13 materiaalille, joita ei vielä säännellä unionin tasolla, kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät korostavat, että voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa on edelleen puutteita;

3.  odottaa komission yhteisen tutkimuskeskuksen tulevaa arviota jäsenvaltioiden hyväksymistä ei-säänneltyjä materiaaleja koskevista säännöksistä; kehottaa komissiota käyttämään tätä arviota lähtökohtana vaadittujen toimenpiteiden laatimiselle;

4.  kehottaa komissiota ottamaan vaadittuja toimenpiteitä laatiessaan huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toteuttaman arvioinnin elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista annetun asetuksen täytäntöönpanosta sekä jo voimassa olevat tai valmisteilla olevat kansalliset toimenpiteet;

5.  korostaa, että unionin markkinoilla käytettyjen materiaalien yleisyydestä ja ihmisen terveydelle aiheutuvasta riskistä johtuen ja elintarvikkeita ja elintarviketuotteita koskevien yhtenäismarkkinoiden suojelemiseksi komission olisi asetettava etusijalle erityisten unionin toimenpiteiden laatiminen paperille ja kartongille, lakoille ja päällysteille, metalleille ja metalliseoksille, painomusteille ja liimoille;

6.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota niihin elintarvikkeiden kanssa joko suoraan tai epäsuorasti kosketuksiin joutuviin materiaaleihin, joiden migraatioriski on suurempi, kuten nesteitä ja paljon rasvaa sisältäviä elintarvikkeita ympäröivät materiaalit ja materiaalit, jotka ovat pitkän aikaa kosketuksissa elintarvikkeisiin;

7.  katsoo, että uusien erityistoimenpiteiden käyttöönotto unionin tasolla kannustaisi liike-elämän toimijoita kehittämään turvallisia uudelleenkäytettäviä ja kierrätettyjä elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja, mikä edistäisi unionin ponnisteluja saavuttaa tehokkaampi kiertotalous; korostaa, että yksi ennakkoedellytys tälle olisi, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien, jotka voisivat uhata kansanterveyttä, jäljitettävyyttä parannettaisiin ja niiden käytöstä vähitellen luovuttaisiin;

8.  korostaa tässä yhteydessä, että kierrätetyistä tuotteista valmistettujen ja uudelleenkäytettävien elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien käyttö ei saisi johtaa lopputuotteeseen lisättyjen epäpuhtauksien ja/tai jäämien suurempaan määrään;

9.  on vakuuttunut, että ottaen huomioon unionin pyrkimyksen kohti kiertotaloutta olisi kehitettävä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevan puiteasetuksen ja kiertotalouden välille parempi synergia, minkä olisi sisällettävä unionin tason erityistoimenpiteitä myös kierrätetylle paperille ja kartongille; toteaa, että kierrätettyjen paperi- ja kartonkituotteiden uudelleenkäyttökerrat ovat rajalliset, mikä edellyttää tuoreiden puukuitujen jatkuvaa hankintaa;

10.  katsoo, että mineraaliöljyjä saattaa migroitua elintarvikkeisiin niiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista, jotka on valmistettu paperista ja kartongista, ja tukee siksi tällaisen migraation estämiseen tähtäävää tutkimusta, kunnes hyväksytään erityistoimenpiteitä ja mahdollisesti kielletään mineraaliöljyjen käyttö musteissa;

11.  tukee komission ehdotukseen direktiiviksi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta sisältyvää kaikkia materiaaleja koskevien kierrätys- ja uudelleenkäyttötavoitteiden nostamista (COM(2015)0596); muistuttaa komissiota kuitenkin, että kierrätystä ja uudelleenkäyttöä koskeviin tavoitteisiin on liitettävä riittäviä valvontatoimenpiteitä, jotta varmistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien turvallisuus;

12.  korostaa pienten ja keskisuurten yritysten vaikeaa asemaa tuotantoketjussa ottaen huomioon, että asiaankuuluvien oikeudellisten säännösten puuttuessa ne eivät kykene vastaanottamaan tai siirtämään tietoa, joka takaisi niiden tuotteiden turvallisuuden;

13.  pitää välttämättömänä, että jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät prosessiin, kun ehdotetaan erityisiä turvallisuusvaatimuksia elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille;

14.  toteaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien arviointia koskeva nykyinen malli on riittämätön, sillä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien roolia aliarvioidaan yleisesti ja ihmisen altistumisesta on saatavilla puutteellisesti tietoa;

Riskinarviointi

15.  on tietoinen EFSAn merkittävästä roolista riskinarvioinnissa, joka koskee erityistoimenpiteillä säänneltyjen elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien käyttöä; on tietoinen kustannuksista, joita liittyy erityisten aineiden riskinarviointiin, ja EFSAn rajallisista resursseista; kehottaa tästä syystä komissiota lisäämään EFSAn rahoitusta ottaen huomioon lisätyön, joka johtuu lisääntyneestä tarpeesta toteuttaa riskinarviointeja, kuten myöhemmin on esitetty yksityiskohtaisesti;

16.  kehottaa EFSAa ja Euroopan kemikaalivirastoa (ECHA) tekemään yhteistyötä ja koordinoimaan työtään tiiviimmin, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan käyttää paremmin kattavien arviointien tekemiseksi;

17.  toteaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien riskien asianmukaiseksi arvioimiseksi on otettava huomioon sekä niiden tuotannossa ja jalostuksessa käytettävät aineet että tahattomasti lisätyt aineet, kuten tarkoituksella lisätyistä aineista ja muista kemiallisista reaktioista syntyvistä aineista peräisin olevat epäpuhtaudet; toteaa, että tätä tarkoitusta varten lähtöaineet on ilmoitettava selvästi EFSAlle ja jäsenvaltioiden asiaankuuluville viranomaisille; korostaa tästä syystä, että tieteellisten elinten ja laboratorioiden välinen yhteistyö on tärkeää, ja pitää ilahduttavana EFSAn aikomusta keskittyä käytettyjen aineiden sijasta enemmän loppumateriaaleihin ja -tarvikkeisiin sekä jalostusprosessiin;

18.  korostaa tahattomasti lisättyjä aineita koskevan tieteellisen lisätutkimuksen merkitystä, sillä toisin kuin vaarallisissa aineissa, niiden identiteetti ja rakenne, erityisesti muoveissa, eivät usein ole tiedossa;

19.  kehottaa komissiota tarkastelemaan: (i) nykyisiä oletuksia aineiden migraatiosta estokerrosten läpi, (ii) joidenkin yritysten ja toimivaltaisten viranomaisten käyttämää 10 ppb:n pitoisuuskynnysarvoa elintarvikkeiden migraatioaineille päätöksen tekemiseksi siitä, minkä kemikaalien riskejä arvioidaan, (iii) sitä, missä määrin estokerroksista tulee vähemmän tehokkaita pitkinä varastointiaikoina, sillä ne voivat ainoastaan hidastaa migraatiota, (iv) nykyisiä oletuksia molekyylikoosta, joka vaikuttaa suoliston kautta tapahtuvaan kemialliseen imeytymiseen;

20.  kehottaa EFSAa ja komissiota ulottamaan haavoittuvien ryhmien käsitteen koskemaan raskaana olevia ja imettäviä naisia ja sisällyttämään pieninä annoksina altistumisen ja ei-monotonisten annosvasteiden mahdolliset vaikutukset riskinarviointikriteereihin;

21.  pitää valitettavana, että EFSA ei ota nykyisessä riskinarviointimenettelyssään huomioon niin kutsuttua cocktail-vaikutusta tai elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista tai muista lähteistä aiheutuvaa rinnakkaista ja kumulatiivista yhteisaltistusta, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia, vaikka yksittäisten aineiden määrä seoksessa olisi alhainenkin, ja kehottaa EFSAa ottamaan ne jatkossa huomioon; kehottaa komissiota pohtimaan tätä vaikutusta myös pitkällä ajanjaksolla, kun se määrittää ihmisen terveyden kannalta myös pidemmillä ajanjaksoilla turvallisia migraatioraja-arvoja;

22.  vaatii tieteellistä lisätutkimusta erilaisten kemikaalien vuorovaikutuksesta;

23.  pitää lisäksi valitettavana, että EFSA ei ota huomioon haitallisten mikro-organismien mahdollisuutta elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa; kehottaa EFSAn alaista biologisia vaaroja käsittelevää lautakuntaa tästä syystä tarkastelemaan kysymystä mikro-organismeista elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ja laatimaan EFSAn lausunnon aiheesta;

24.  huomauttaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit on sisällytetty asetuksen (EU) N:o 528/2012(12) (biosidivalmisteasetus) soveltamisalaan, sillä biosidejä saattaa olla elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa, jotta niiden pinta pidetään vapaana mikrobikontaminaatiosta (desinfiointiaineet) ja jotta niillä on säilyttävä vaikutus elintarvikkeisiin (säilöntäaineet); toteaa kuitenkin, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa olevia erilaisia biosidityyppejä säännellään erilaisten lainsäädäntökehysten puitteissa, ja riippuen biosidityypistä ECHAn tai EFSAn tai molempien virastojen on toteutettava riskinarviointi;

25.  kehottaa komissiota varmistamaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja biosidituotteita koskevien asetusten välisen johdonmukaisuuden ja selventämään ECHAn ja EFSAn rooleja tässä yhteydessä; kehottaa lisäksi komissiota pyrkimään yhdenmukaistettuun ja konsolidoituun lähestymistapaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa biosideina käytettyjen aineiden kokonaisarvioinnissa ja hyväksymisessä, jotta vältetään päällekkäisyys, oikeudellinen epävarmuus ja kaksinkertainen työ;

26.  kehottaa EFSAa pohtimaan sitä, että kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea määritteli vuonna 2009 elintarviketuotantolaitokset yhdeksi ratkaisevista paikoista, joissa edistetään sekä antibiooteille että biosideille resistenttien bakteerien kehittymistä; korostaa sen vuoksi, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat biosidejä sisältävät materiaalit voivat osaltaan vaikuttaa myös antibioottiresistenttien bakteerien esiintymiseen ihmisillä;

27.  korostaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit ovat merkittävä inhimillisen altistumisen lähde vaarallisille kemikaaleille, kuten perfluoratuille yhdisteille ja hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille, kuten ftalaatit ja bisfenolit, jotka on liitetty kroonisiin sairauksiin sekä lisääntymisongelmiin, metabolisiin häiriöihin, allergioihin ja neurologisiin ongelmiin; toteaa, että tällaisten kemikaalien migroituminen on erityisen huolestuttavaa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ottaen huomioon, että ne saattavat aiheuttaa haittaa jopa erittäin pieninä annoksina;

28.  panee huolestuneena merkille lisääntyvän vaikutuksen, joka elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa käytetyillä aineilla voi olla imeväisiin ja pikkulapsiin;

29.  kehottaa komissiota täyttämään REACH-asetuksen ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevan lainsäädännön turvallisuuden arviointia koskevan aukon varmistamalla, että yritykset toteuttavat turvallisuusarviointeja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa käytettyjen kemikaalien vaikutuksista ihmisen terveyteen tuotannon, jakelun ja käytön aikana; toteaa, että tätä olisi selvennettävä asetuksessa (EY) N:o 1935/2004;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan paremman koordinoinnin ja johdonmukaisemman lähestymistavan REACH-lainsäädännön ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien lainsäädännön välillä erityisesti, kun kyse on CMR-aineiksi luokitelluista aineista (vaarakategoriat 1A, 1B ja 2) tai REACH-asetuksen mukaan erityistä huolta aiheuttavista aineista, ja varmistamaan, että REACH-asetuksen mukaisesti poistetut haitalliset aineet poistetaan myös elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista; korostaa, että kansanterveyttä uhkaavan vaaran poissulkemiseksi komission on pidettävä Euroopan parlamentti ja neuvosto ajan tasalla ja ilmoitettava niille säännöllisesti, jos tiettyjä huolta herättäviä aineita (kuten erityistä huolta aiheuttavat aineet, CMR-aineet, biologisesti kertyvät aineet tai hormonitoimintaa häiritsevien kemikaalien tietyt kategoriat), jotka on kielletty tai poistettu REACH-asetuksen tai muun lainsäädännön nojalla, käytetään edelleen elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa; kehottaa komissiota harkitsemaan bisfenoli A:n (BPA) luokittelemista yhdeksi erityistä huolta aiheuttavista aineista;

31.  panee merkille komission 15. kesäkuuta 2016 julkaisemat tieteelliset kriteerit biosidivalmisteissa ja kasvinsuojeluaineissa käytettyjen tehoaineiden hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi; korostaa kuitenkin, että kaikille tuotteille, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit mukaan luettuina, tarvitaan horisontaalisia kriteereitä, ja kehottaa komissiota esittämään viipymättä tällaiset kriteerit; vaatii, että näiden kriteerien tullessa voimaan ne on otettava huomioon elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien riskinarviointimenettelyssä;

32.  toteaa, että komissio on viimeisimmän EFSAn lausunnon mukaisesti lopulta ilmoittanut suunnitelmastaan ottaa käyttöön BPA:lle 0,05 mg/kg:n migraatioraja-arvo muovipakkauksissa ja -säiliöissä sekä metallisäiliöissä käytetyissä lakoissa ja päällysteissä; vaatii kieltämään BPA:n kaikissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ottaen huomioon, että viime vuosikymmenen aikana monissa EFSAn uudelleenarvioinneissa ei ole puututtu tehokkaasti kaikkiin terveyshuoliin ja että EFSAn on jälleen arvioitava uudelleen(13) BPA:n vaaroja vuonna 2017 nyt, kun on julkaistu raportti, jossa tuodaan esiin huoli siitä, että nykyinen siedettävä vuorokausiannos (TDI-arvo) ei suojaa sikiöitä ja pikkulapsia BPA:n vaikutuksilta immuunijärjestelmään, ja jossa suositellaan neuvomaan kuluttajia vähentämään altistustaan elintarvikkeista ja muualta peräisin olevalle BPA:lle;

33.  toteaa, että komission yhteisen tutkimuskeskuksen laatiman vuoden 2015 raportin (2015 Science and Policy Report) mukaan on olemassa ongelma, joka koskee raskasmetallien migroitumista elintarvikkeisiin; on siinä käsityksessä, että komissio tarkistaa lyijyn ja kadmiumin raja-arvoja keraamisista tarvikkeista annetussa neuvoston direktiivissä 84/500/ETY; kehottaa painokkaasti komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan käyttöön alhaisemmat raja-arvot lyijy- ja kadmiumpäästöille, ja pitää valitettavana, ettei direktiivin 84/500/ETY tarkistamisesta ole vielä keskusteltu Euroopan parlamentissa ja neuvostossa;

34.  antaa tukensa tutkimuksella ja innovaatiohankkeille, joilla pyritään kehittämään uusia, ihmisen terveydelle turvallisiksi osoitettuja aineita käytettäviksi elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa; korostaa kuitenkin, että toistaiseksi mihinkään turvallisempiin vaihtoehtoihin ei kuitenkaan pitäisi sisällyttää bisfenoli S:ää (BPS) bisfenoli A:n (BPA) korvaajaksi, sillä BPS:llä voi olla samanlainen toksikologinen profiili kuin BPA:lla(14);

35.  tukee erityisesti nanomateriaalien lisätutkimusta, sillä näiden materiaalien vaikutuksista ja migraatiokyvystä sekä niiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen vallitsee edelleen tieteellinen epävarmuus; katsoo siksi, että nanomateriaalien käytön olisi oltava luvanvaraista paitsi muovimateriaaleissa niin myös kaikissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa, ja niitä ei pitäisi arvioida ainoastaan niiden bulkkimuodossa;

36.  korostaa, että markkinaesteet ja erityisesti erilaisten kansallisten sääntöjen mukaisesti anotut luvat johtavat innovoinnin kautta saavutettavien elintarviketurvallisuutta koskevien parannusmahdollisuuksien menetykseen;

Jäljitettävyys

37.  katsoo, että vaatimustenmukaisuusilmoitus voi olla tehokas väline sen varmistamiseksi, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit ovat asiaa koskevien sääntöjen mukaisia, ja suosittelee, että kaikkiin säänneltyihin tai ei-säänneltyihin elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuviin materiaaleihin liitetään vaatimustenmukaisuusilmoitus ja asianmukaiset asiakirjat, kuten jo tehdään, kun kyseessä ovat sellaiset elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit, joista on hyväksytty erityistoimenpiteitä; katsoo, että käyttöolojen olisi heijastuttava paremmin vaatimustenmukaisuusilmoituksissa;

38.  pitää kuitenkin valitettavana, että myös silloin, kun vaatimustenmukaisuusilmoitukset eivät ole pakollisia, niitä ei ole aina saatavilla noudattamisen valvomiseksi, ja silloin kun ne ovat saatavilla, niiden laatu ei aina ole riittävän korkea sen varmistamiseksi, että ne ovat luotettava noudattamista koskevan tiedon lähde;

39.  kehottaa edistämään elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien kolmansista maista tuotavien materiaalien jäljitettävyyttä ja vaatimusten noudattamista ja vaatii asianmukaisia ja täydellisiä tunnistusasiakirjoja ja vaatimustenmukaisuusilmoituksia; vaatii, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien kolmansista maista tuotujen materiaalien on noudatettava unionin vaatimuksia kansanterveyden turvaamiseksi ja oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi;

40.  kehottaa komissiota vahvistamaan, että merkitseminen on pakollista, jos elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa on tahallisesti käytetty nanomateriaaleja, ja vahvistamaan, että orgaanisissa tuotteissa tai kriittisille ryhmille tarkoitetuissa tuotteissa käytettyjen, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien koostumuksen merkitseminen on pakollista;

Vaatimustenmukaisuus, täytäntöönpanon valvonta ja seuranta

41.  on huolissaan siitä, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonta vaihtelee huomattavasti unionissa; korostaa, että on tärkeää kehittää elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille unionin suuntaviivat, joiden avulla voidaan varmistaa yhtenäisempi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano ja parempi noudattaminen jäsenvaltioissa; korostaa tästä syystä, että on tärkeää jakaa tietoja jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että muiden ei-lainsäädännöllisten toimintavaihtoehtojen, kuten alan oman arvioinnin, olisi täydennettävä toimenpiteitä, joilla parannetaan elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevan asetuksen täytäntöönpanoa;

42.  katsoo, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden yhdenmukaistaminen entisestään voi auttaa yhtenäistämään kansanterveyden suojelun korkean tason;

43.  suosittelee yhdenmukaisten unionin standardien käyttöönottoa tiettyjen elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden analyyttistä testausta varten, jotta voidaan varmistaa, että yritykset ja toimivaltaiset viranomaiset kaikkialla unionissa toteuttavat testejä samaa menetelmää käyttäen; panee merkille, että yhdenmukaisten testausmenetelmien käyttöönotto takaisi yhtäläisen kohtelun sisämarkkinoilla ja varmistaisi siten, että seurantamenettelyjä parannetaan ja suojelun tasoa nostetaan;

44.  korostaa, että on kunkin jäsenvaltion vastuulla valvoa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja valmistavia tai unioniin tuovia yrityksiä; pitää kuitenkin valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot eivät vaadi yrityksiä rekisteröimään liiketoimintaansa, jolloin tällaiset yritykset voivat kiertää sääntöjen noudattamista koskevia tarkastuksia; kehottaa komissiota varmistamaan, että niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, vaaditaan velvoittamaan kaikki elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja valmistavat tai unioniin tuovat yritykset rekisteröimään liiketoimintansa virallisesti asetuksen (EY) N:o 882/2004 tarkistamisen mukaisesti; toteaa, että useissa jäsenvaltioissa on olemassa sopivia rekisteröintimekanismeja, jotka voivat toimia esimerkkeinä parhaista käytännöistä;

45.  kehottaa jäsenvaltioita tihentämään ja tehostamaan virallisia tarkastuksia vaatimusten noudattamatta jättämisen riskin sekä terveysriskien pohjalta siten, että otetaan huomioon elintarvikkeen määrä, tarkoitettu kuluttaja ja se, kuinka kauan elintarvike on ollut kontaktissa kyseisen materiaalin kanssa, sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvan materiaalin tyyppi, lämpötila ja muut asiaankuuluvat tekijät;

46.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on tarvittava henkilöstö ja välineet, joiden avulla ne voivat toteuttaa yhtenäisiä, määrätietoisia ja järjestelmällisiä tarkastuksia, sekä varoittavien seuraamusten järjestelmä, ellei vaatimuksia noudateta asetuksen (EY) N:o 882/2004 tarkistamisen mukaisesti;

47.  kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden ja komission välistä elintarvikkeiden ja rehujen varhaisvaroitusjärjestelmää koskevaa yhteistyötä ja koordinaatiota, jotta kansanterveyttä uhkaaviin riskeihin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti;

48.  kehottaa komissiota tutkimaan edelleen lähestymistapaa, joka perustuu esivalmistettujen elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien tarvikkeiden turvallisuustarkastuksiin tai muihin elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien hyväksyntämenettelyihin;

49.  pitää ilahduttavana komission foorumia, jossa käsitellään parempaa koulutusta elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi (”Better Training for Safer Food”); kehottaa laajentamaan sen toimintaa;

o
o   o

50.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.
(2)EUVL L 384, 29.12.2006, s. 75.
(3)EUVL L 12, 15.1.2011, s. 1.
(4)PE 581.411.
(5)PE 578.967.
(6)Kortenkamp 2009 http://ec.europa.eu/environment/chemicals/effects/pdf/report_mixture_toxicity.pdf
(7)http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&f=ST%2017820%202009%20INIT
(8)EU:n 7. ympäristöalan toimintaohjelma: EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32013D1386
(9)http://www.who.int/ceh/publications/endocrine/en/
(10)EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.
(11)Elintarvikkeissa olevien kemikaalien tuore riskinarviointi ja sen mahdollinen vaikutus elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa käytettävien aineiden turvallisuuden arviointiin – EFSA Journal 2016;14(1):4357 (s. 28). https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4357
(12)EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1.
(13)https://www.efsa.europa.eu/en/press/news/160426a?utm_content=hl&utm_source=EFSA+Newsletters&utm_campaign=3bd764133f-HL_20160428&utm_medium=email&utm_term=0_7ea646dd1d-3bd764133f-63626997
(14)Committee for Socio-economic Analysis (SEAC), Opinion on an Annex XV dossier proposing restrictions on Bisphenol A. s.13. http://www.echa.europa.eu/documents/10162/13641/bisphenol_a_seac_draft_opinion_en.pdf


Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: vuosikertomus 2014
PDF 167kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta: vuosikertomus 2014 (2015/2326(INI))
P8_TA(2016)0385A8-0262/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 32. vuosikertomuksen unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2014) (COM(2015)0329),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen arviointikertomus” (COM(2010)0070),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus” (COM(2011)0930),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (COM(2002)0141),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman 30. ja 31. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012–2013)(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0262/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi toimia perussopimusten valvojana;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja se koskee unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta);

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta lausunnon perusteluineen ja se voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevassa puitesopimuksessa määrätään kaikkia viralliseen ilmoitukseen perustuvia rikkomusmenettelyjä koskevan tiedon jakamisesta mutta se ei kata epävirallista EU Pilot -menettelyä, joka edeltää muodollisen rikkomusmenettelyn käynnistämistä;

E.  ottaa huomioon, että komissio tukeutuu SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohtaan ja unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteeseen toteuttaakseen velvoitettaan noudattaa vaitiolovelvollisuutta suhteessa jäsenvaltioihin EU Pilot ‑menettelyjen aikana;

F.  ottaa huomioon, että EU Pilot -menettelyjen tarkoituksena on edistää komission ja jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää ja johdonmukaisempaa yhteistyötä, jotta voidaan korjata unionin oikeuden rikkomiset varhaisemmassa vaiheessa ja välttää mahdollisuuksien mukaan turvautuminen muodolliseen rikkomusmenettelyyn;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 komissio sai 3 715 kantelua mahdollisista unionin oikeuden rikkomisista; toteaa, että suurin osa kanteluista tehtiin Espanjaa (553), Italiaa (475) ja Saksaa (276) vastaan;

H.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 893 uutta rikkomusmenettelyä vuonna 2014 ja vireillä olleista tapauksista suurin osa koski Kreikkaa (89), Italiaa (89) ja Espanjaa (86);

I.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määritellään hyvä hallinto henkilön oikeudeksi saada asiansa käsitellyksi unionin toimielimissä puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa ja SEUT-sopimuksen 298 artiklassa määrätään, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten on tehtäviään hoitaessaan tukeuduttava avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

1.  muistuttaa, että komission tehtävänä on SEU-sopimuksen 17 artiklan mukaan huolehtia siitä, että unionin oikeutta sovelletaan, mikä kattaa myös perusoikeuskirjan (SEU‑sopimuksen 6 artiklan 1 kohta), jonka määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta;

2.  on tietoinen siitä, että ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, mutta toteaa, että tämä ei vapauta unionin toimielimiä niiden velvollisuudesta noudattaa unionin primaarioikeutta, kun ne tuottavat unionin sekundaarilainsäädäntöä;

3.  painottaa komission merkittävää roolia unionin oikeuden soveltamisen valvonnassa ja vuosikertomuksen antamisessa parlamentille ja neuvostolle; kehottaa komissiota jatkamaan aktiivista rooliaan eri välineiden kehittämisessä unionin oikeuden soveltamisen, täytäntöönpanon ja noudattamisen parantamiseksi jäsenvaltioissa ja toimittamaan seuraavassa vuosikertomuksessaan tietoja unionin direktiivien täytäntöönpanon lisäksi unionin asetusten täytäntöönpanosta;

4.  on tietoinen siitä, että ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, ja painottaa, että jäsenvaltioiden on unionin oikeutta täytäntöön pannessaan myös kunnioitettava täysimääräisesti perussopimuksissa ja unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusarvoja ja ‑oikeuksia; muistuttaa, että unionin oikeuden täytäntöönpanon seuranta ja arviointi kuuluu komissiolle; kehottaa tämän vuoksi jälleen kerran jäsenvaltioita käyttämään järjestelmällisesti vastaavuustaulukoita mutta toteaa, että tämä ei vapauta unionin toimielimiä niiden velvollisuudesta noudattaa unionin primaarioikeutta, kun ne tuottavat unionin sekundaarilainsäädäntöä; toteaa tämän olevan muistutus siitä, että parlamentin on hyödynnettävä alakohtaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia selvityksiään ja mietintöjään;

5.  toteaa, että myös parlamentilla on tärkeä rooli tässä suhteessa, sillä se valvoo komission täytäntöönpanotoimia poliittisesti, käy yksityiskohtaisesti läpi vuosikertomukset unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja antaa asiaa koskevia päätöslauselmia; ehdottaa, että parlamentti voisi osaltaan myötävaikuttaa enemmänkin unionin lainsäädännön oikea-aikaiseen ja asianmukaiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä antamalla lainsäädännöllistä päätöksentekoprosessia koskevaa asiantuntemustaan kansallisten parlamenttien käyttöön ennalta luotujen yhteyksien kautta;

6.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle unionin lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä selkeä kansallinen lainsäädäntökehys, jotta vältetään unionin oikeuden rikkominen ja tarjotaan kansalaisille ja yrityksille ne tavoitellut edut, jotka unionin oikeuden tehokas ja vaikuttava soveltaminen mahdollistaa;

7.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja muut sidosryhmät ovat tärkeässä roolissa, kun laaditaan lainsäädäntöä ja valvotaan sitä, miten jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat sitä, ja kun tässä yhteydessä havaituista puutteista raportoidaan; panee merkille, että komissio tunnusti sidosryhmien roolin ottamalla vuonna 2014 käyttöön tätä prosessia helpottavia uusia työvälineitä; kehottaa sidosryhmiä pysymään valppaina tämän suhteen myös tulevaisuudessa;

8.  panee merkille unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen vaikutuksen unionin toimielinten uskottavuuden lisääntymiseen; pitää myönteisenä, että komission vuosikertomuksessa korostetaan kansalaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen esittämien vetoomusten merkitystä, sillä niiden esittäminen on Lissabonin sopimuksessa määrätty perusoikeus, tärkeä osa unionin kansalaisuutta ja tärkeä toissijainen keino valvoa unionin oikeuden soveltamista ja tunnistaa sen mahdolliset porsaanreiät niin, että kansalaiset ilmaisevat mielipiteensä ja kokemuksensa suoraan, mikä on lisänä heidän ensisijaiselle demokraattisen ilmaisun väylälleen eli vaaleille ja kansanäänestyksille;

9.  katsoo, että lainsäädännön epärealistiset täytäntöönpanomääräajat voivat johtaa siihen, että jäsenvaltiot eivät pysty noudattamaan niitä, mikä tarkoittaa soveltamisen viivästymisen epäsuoraa hyväksymistä; kehottaa unionin toimielimiä sopimaan asetusten ja direktiivien täytäntöönpanolle sopivammat aikataulut, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tarvittavat valvonta- ja kuulemisajat; katsoo, että komission olisi esitettävä kertomukset, katsaukset ja lainsäädännön tarkistukset lainsäätäjien sopimina ja asiaa koskevassa lainsäädännössä vahvistettuina määräpäivinä;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että uusi toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä sisältää määräyksiä, joiden tarkoituksena on parantaa unionin oikeuden täytäntöönpanoa ja soveltamista ja edistää jäsennellympää yhteistyötä tässä asiassa; kannattaa sopimuksessa ilmaistua kehotusta tehdä paremmin tunnistettaviksi kansalliset toimenpiteet, jotka eivät tiukasti ottaen liity unionin lainsäädäntöön (ylisääntely); korostaa, että on tärkeää tehostaa säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että jäsenvaltioiden on tarpeen ilmoittaa unionin direktiivejä täydentävistä kansallisista toimenpiteistä ja tuoda ne selvästi esille; painottaa, että unionin lainsäädäntöä soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi vältettävä lisäämästä tarpeettomasti unionin lainsäädännöstä aiheutuvaa rasitusta, koska se johtaa vääriin käsityksiin unionin lainsäädäntötoiminnasta ja lisää kansalaisten perusteetonta skeptisyyttä unionia kohtaan; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen hyväksyä kansallisesti korkeampia sosiaalisia tai ympäristönormeja kuin unionissa sovitut;

11.  korostaa, että parlamentilla olisi oltava vahvempi rooli analysoitaessa sitä, miten liittymisneuvotteluja käyvät maat ja maat, jotka ovat tehneet assosiaatiosopimuksen Euroopan unionin kanssa, noudattavat unionin oikeutta; tarjoutuu antamaan näille maille tätä varten asianmukaista apua toimien jatkuvassa yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa unionin oikeuden seurannan ja soveltamisen alalla;

12.  esittää, että parlamentin olisi laadittava varsinaisia mietintöjä eikä vain päätöslauselmia kaikista ehdokasmaista vastauksena komission julkaisemiin vuotuisiin edistymiskertomuksiin, jotta kaikille asianomaisille valiokunnille annettaisiin mahdollisuus antaa lausuntonsa; katsoo, että komission olisi edelleen julkaistava edistymiskertomuksia kaikista Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista maista, jotka ovat allekirjoittaneet assosiaatiosopimuksia, jotta parlamentti voi arvioida perusteellisesti ja järjestelmällisesti sitä, miten nämä maat ovat edenneet assosiaatio-ohjelmaan liittyvässä unionin säännöstön täytäntöönpanossa;

13.  suhtautuu myönteisesti komission 32. vuosikertomukseen Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja panee merkille, että ympäristö, liikenne sekä sisämarkkinat ja palvelut olivat vuonna 2013 ne politiikka-alat, joilla oli eniten vireillä rikkomustapauksia vielä vuonna 2014; toteaa lisäksi, että ympäristö, terveys, kuluttajansuoja, liikkuvuus ja liikenne olivat vuonna 2014 jälleen ne politiikanalat, joilla aloitettiin eniten uusia rikkomusmenettelyjä; kannustaa komissiota antamaan toimielinten välisen avoimuuden varmistamiseksi parlamentille enemmän tietoa tapauksista, joihin liittyy unionin oikeuden rikkomista;

14.  panee merkille, että vuosikertomuksen mukaan muodollisten rikkomusmenettelyjen kokonaismäärä on vähentynyt viiden viime vuoden aikana ja että komission mukaan tämä kertoo jäsenvaltioiden kanssa käytävän jäsennellyn EU Pilot -vuoropuhelun tehokkuudesta; katsoo kuitenkin, että viime vuosina tapahtunut ja lähivuosina odotettavissa oleva vähentyminen johtuu pääasiassa komission uusien lainsäädäntöehdotusten määrän jatkuvasta supistumisesta; huomauttaa, että komissio ei toteuta EU Pilot -menettelyjä, kun direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt;

15.  muistuttaa, että tämä jälkiarviointi ei vapauta komissiota velvollisuudesta valvoa tehokkaasti ja oikea-aikaisesti unionin oikeuden soveltamista ja täytäntöönpanoa, ja toteaa, että parlamentti voisi avustaa lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa, kun se tarkastelee komission toimintaa;

16.  panee merkille, että vuosikertomuksen mukaan uusien EU Pilot -hankkeen tapausten määrän kasvu tarkastelujaksolla sekä vireillä olevien rikkomusmenettelyjen määrän supistuminen osoittavat, että EU Pilot -järjestelmä on osoittautunut hyödylliseksi ja että sillä on ollut myönteinen vaikutus, sillä se on tehostanut unionin oikeuden täytäntöönpanoa; toteaa kuitenkin jälleen, että unionin oikeuden täytäntöönpano ei ole riittävän avointa eikä se tosiasiallisesti ole kantelijoiden ja asianomaisten osapuolten valvottavissa, ja pitää valitettavana, että parlamentilla ei ole toistuvista pyynnöistään huolimatta edelleenkään mahdollisuutta saada riittävästi tietoa EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista tapauksista; kehottaa komissiota siksi varmistamaan avoimemman tiedottamisen EU Pilot -menettelystä ja vireillä olevista tapauksista;

17.  katsoo, että unionin oikeuden noudattamatta jättämisestä määrättyjen taloudellisten seuraamusten olisi oltava vaikuttavia, oikeasuhteisia ja varoittavia ja niissä olisi otettava huomioon toistuvat laiminlyönnit samalla alalla ja että jäsenvaltioiden laillisia oikeuksia on kunnioitettava;

18.  huomauttaa, että oikeusvaltion periaatteeseen ja lainsäädännön varmuuteen ja ennakoitavuuteen perustuvassa Euroopan unionissa unionin kansalaisten oikeutena on saada ensimmäisinä tietää selkeällä, helposti saatavalla, avoimella ja oikea-aikaisella tavalla (internetin ja muiden välineiden kautta), onko unionin lainsäädännön nojalla saatettu voimaan kansallista lainsäädäntöä ja millaista lainsäädäntöä voimaan on saatettu sekä mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat tämän lainsäädännön oikeasta täytäntöönpanosta;

19.  kehottaa komissiota yhdistämään kaikki eri portaalit, yhteyspisteet ja tiedotussivustot ja tarjoamaan kansalaisille mahdollisuuden käyttää helposti sähköisiä valituslomakkeita sekä käyttäjäystävällistä tietoa rikkomusmenettelyistä; kehottaa lisäksi komissiota sisällyttämään seuraavaan seurantakertomukseensa yksityiskohtaisempia tietoja näiden portaalien käytöstä;

20.  huomauttaa, että komission ja parlamentin välinen vilpitön yhteistyö on velvoite, joka sitoo niitä molempia; kehottaakin tarkistamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevaa puitesopimusta, jotta EU Pilot -menettelyistä voidaan antaa tietoa (luottamuksellisessa) asiakirjassa, joka toimitetaan unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavalle parlamentin valiokunnalle;

21.  palauttaa mieliin, että 15. tammikuuta 2013(2) antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti hyväksymään EU:n asetuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaista SEUT‑sopimuksen 298 artiklan nojalla mutta että siitä huolimatta, että päätöslauselma hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä (572 puolesta, 16 vastaan, 12 tyhjää), parlamentin pyyntö ei johtanut komission ehdotukseen; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin päätöslauselman uudelleentarkasteltavaksi, jotta voitaisiin antaa ehdotus hallintomenettelylakia koskevaksi säädökseksi;

22.  pitää valitettavana erityisesti sitä, että komissio ei ole reagoinut sen kehotukseen antaa asetuksen muodossa sitovia sääntöjä, joissa vahvistetaan rikkomusmenettelyyn ja rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen kuuluvat eri näkökohdat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus;

23.  muistuttaa tässä yhteydessä, että oikeudellisten asioiden valiokunta on perustanut uuden hallinto-oikeutta käsittelevän työryhmän, joka on päättänyt laatia oikeaoppisen asetusluonnoksen unionin hallinnon hallintomenettelystä ”inspiraation lähteeksi” komissiolle, ei kyseenalaistaakseen komission aloiteoikeutta vaan osoittaakseen, että tällainen asetus olisi sekä hyödyllinen että mahdollinen toteuttaa;

24.  katsoo, että tämän asetusluonnoksen tarkoituksena ei ole korvata nykyistä unionin lainsäädäntöä vaan pikemminkin täydentää sitä silloin, kun siinä on puutteita tai sen tulkintaan liittyy ongelmia, sekä selkeyttää ja yhdenmukaistaa voimassa olevien sääntöjen tulkintaa ja parantaa saatavuutta, mistä hyötyvät sekä kansalaiset ja yritykset että hallinto ja sen virkamiehet;

25.  kehottaa siksi jälleen kerran komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaiksi ja ottamaan siinä huomioon parlamentin asiassa tähän mennessä toteuttamat toimet;

26.  muistuttaa, että perussopimukset ja Euroopan unionin perusoikeuskirja sitovat unionin toimielimiä myös silloin, kun ne toimivat kansainvälisten lainanantajien ryhmien (”troikka”) jäseninä;

27.  kehottaa komissiota tekemään unionin oikeuden noudattamisesta todellisen poliittisen prioriteetin, johon on pyrittävä tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, sillä parlamentin tehtävänä on a) pitää komissio poliittisesti vastuuvelvollisena ja b) lainsäädäntövallan käyttäjänä varmistaa, että se on itse ajan tasalla, voidakseen parantaa jatkuvasti lainsäädäntötyötään;

28.  tukee ajatusta ottaa parlamentissa käyttöön prosessi, jolla seurataan unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa, ja toteaa, että prosessissa on voitava analysoida noudattamatta jättämistä maakohtaisesti ja otettava huomioon, että parlamentin asianomaiset pysyvät valiokunnat seuraavat unionin oikeuden soveltamista kukin omalla vastuualueellaan;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle ja kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0322.
(2)EUVL C 440, 30.12.2015, s. 17.


Geneettisesti muunnetun maissin Bt11 siementen saattaminen markkinoille
PDF 260kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 (SYN-BTØ11-1) siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (D046173/01 – 2016/2919(RSP))
P8_TA(2016)0386B8-1083/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 (SYN-BTØ11-1) siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (D046173/01),

–  ottaa huomioon geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 19. toukokuuta 2005 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon EFSAn 6. joulukuuta 2012 antaman lausunnon, jossa päivitettiin muuntogeenisen, hyönteisille vastustuskykyisen maissin MON 810 ympäristöriskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(3),

–  ottaa huomioon EFSAn 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jossa täydennettiin muuntogeenisten, hyönteisille vastustuskykyisten maissien Bt11 ja MON 810 viljelemisen riskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(4),

–  ottaa huomioon EFSAn 28. toukokuuta 2015 antaman tieteellisen lausunnon, joka koskee riskinhallintasuositusten päivittämistä, kun on kyse raja-arvoista, jotka koskevat suojelualueilla elävien, silmälläpidettävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle(5),

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(6) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti(7),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon Syngenta Seeds SAS:n (entinen Novartis Seeds) vuonna 1996 Ranskan toimivaltaiselle viranomaiselle neuvoston direktiivin 90/220/ETY mukaisesti antaman ilmoituksen (viite: C/F/96/05.10) muuntogeenisen maissin Bt11 markkinoille saattamisesta(8); ottaa huomioon, että ilmoitusta päivitettiin vuonna 2003 direktiivin 2001/18/EY mukaisesti;

B.  toteaa, että muuntogeeninen maissi Bt11 ilmentää Cry1Ab-proteiinia, joka on (Bacillus thuringiensis Kurstaki -alalajista saatava) Bt-proteiini ja antaa suojan eurooppalaista maissikoisaa (Ostrinia nubilalis) ja Välimeren maissikoisaa (Sesamia nonagrioides) vastaan, ja PAT-proteiinia, jonka ansiosta maissi kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia;

C.  ottaa huomioon, että glufosinaatti on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja sen tähden se kuuluu asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamisalaan; ottaa huomioon, että jos aine on jo hyväksytty, poissulkemisperusteita sovelletaan, kun hyväksyntä on uusittava; ottaa huomioon, että glufosinaatin hyväksynnän voimassaolo päättyy vuonna 2017; toteaa, että glufosinaatin käytön tulisi siis periaatteessa loppua vuonna 2017;

D.  toteaa, että direktiivin 2001/18/EY 26 c artiklan 2 kohdan nojalla muuntogeenisen maissin Bt11 viljeleminen on kiellettyä seuraavilla alueilla: Vallonia (Belgia), Bulgaria, Tanska, Saksa (lukuun ottamatta tutkimustarkoituksia), Kreikka, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Slovenia, Pohjois-Irlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Skotlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Wales (Yhdistynyt kuningaskunta);

E.  ottaa huomioon, että EFSAn mukaan näyttö osoittaa, että noin 95–99 prosenttia siitepölystä laskeutuu noin 50 metrin säteelle pölytyslähteestä, joskin vaakasuorat tuulet tai tuulenpuuskat saattavat nostaa siitepölyä korkealle ilmakehään ja levittää sitä huomattavan kauas, jopa kilometrien päähän;

F.  toteaa EFSAn katsoneen vuoden 2005 lausunnossaan, että maissilla ei ole Euroopassa risteytymiskykyisiä luonnonvaraisia sukulaislajeja, joten EFSAn mielestä asettautumisesta ja leviämisestä ei odotettu aiheutuvan tahattomia ympäristövaikutuksia;

G.  toteaa, että Espanjassa on havaittu vuodesta 2009 lähtien teosinttia, joka on viljellyn maissin esimuoto; toteaa, että teosinttipopulaatiot saattavat saada siirtogeenistä DNA:ta muuntogeenisestä maissista MON 810, jota viljellään Espanjassa eräillä niistä alueista, joissa teosintti on levinnyt laajalle; toteaa, että geenivirta saattaa päätyä teosinttiin, jolloin se alkaa tuottaa Bt-toksiinia, ja maissin ja teosintin hybrideistä voi tulla elinvoimaisempia kuin kotoperäisistä teosinteista; katsoo, että tästä skenaariosta aiheutuu merkittäviä riskejä maanviljelijöille ja ympäristölle;

H.  ottaa huomioon, että Espanjan toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle teosintin esiintymisestä Espanjan maissipelloilla ja sen hyvin rajallisesta esiintymisestä muuntogeenisen maissin pelloilla; toteaa saatavilla olevien tietojen viittaavan siihen, että teosinttia on havaittu myös Ranskassa;

I.  ottaa huomioon, että komissio pyysi 13. heinäkuuta 2016 EFSAa arvioimaan syyskuun 2016 loppuun mennessä tieteellisten julkaisujen tai muiden asiaa koskevien tietojen perusteella, onko ilmennyt uutta näyttöä, joka muuttaisi EFSAn tieteellisissä lausunnoissa esitettyjä päätelmiä ja suosituksia muuntogeenisten maissien MON 810, Bt11, 1507 ja GA21 viljelemisestä;

J.  toteaa, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskevan ehdotuksen 24 kohdassa esitetään, että EFSA pitää paikallisen kuolleisuuden kahta tasoa (0,5 prosenttia ja 1 prosentti) ”hyväksyttävissä olevina”; toteaa, että EFSA totesi kuitenkin selkeästi 28. toukokuuta 2015 antamissaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle) koskevassa tieteellisessä lausunnossa, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevän EFSAn tiedelautakunnan lausunnoissaan kuvaama tietty suojelun taso on tarkoitettu vain esimerkiksi ja että kaikki lausunnoissa sovelletut kynnysarvot ovat vääjäämättä sattumanvaraisia ja niitä olisi tarkistettava unionissa asetettujen suojelutavoitteiden mukaisesti;

K.  toteaa, että komissio on valinnut täytäntöönpanopäätöstä koskevassa ehdotuksessaan paikallisen kuolleisuuden tasoksi alle 0,5 prosenttia ja että liitteessä edellytetään Bt11-maissipellon ja direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 3 kohdan mukaisen suojellun elinympäristön väliseksi suojaetäisyydeksi vähintään 5 metriä, vaikka EFSA itse asiassa ilmoittaa selvästi, että suojellun elinympäristön ja lähimmän Bt11/MON 810 ‑maissipellon välinen 20 metrin suojaetäisyys laskisi jopa erittäin herkkien muiden kuin kohdeperhosten toukkien paikallista kuolleisuutta alle 0,5 prosentin; toteaa, että EFSAn ehdottama suojaetäisyys on nelinkertainen komission ehdottamaan verrattuna;

L.  ottaa huomioon, että EFSA toteaa 28. toukokuuta 2015 antamassaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle) koskevassa tieteellisessä lausunnossa, että nykyisin saatavilla olevat tiedot eivät riitä suhteuttamaan Bt-pohjaista toukkien kuolleisuutta kokonaiskuolleisuuteen;

1.  katsoo, että komission ehdotus täytäntöönpanopäätökseksi ylittää direktiivissä 2001/18/EY säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että EFSAn tekemä viljelyä koskeva riskien arviointi on epätäydellinen ja että komission antamat riskinhallintasuositukset ovat riittämättömiä;

3.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskeva ehdotus ei ole unionin lainsäädännön mukainen, koska se ei vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY olevaa tavoitetta, jonka mukaan ennaltavarautumisen periaatteen mukaisesti lähennetään jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä, kun geneettisesti muunnettuja organismeja levitetään ympäristöön tarkoituksellisesti muussa tarkoituksessa kuin niiden saattamiseksi markkinoille yhteisössä ja kun geneettisesti muunnettuja organismeja saatetaan markkinoille yhteisössä tuotteina tai tuotteissa;

4.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.
(2)Opinion of the Scientific Panel on Genetically Modified Organisms on a request from the Commission related to the notification (Reference C/F/96/05.10) for the placing on the market of insect-tolerant genetically modified maize Bt11, for cultivation, feed and industrial processing, under Part C of Directive 2001/18/EC from Syngenta Seeds, The EFSA Journal (2005) 213, 1-33.
(3)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion updating the risk assessment conclusions and risk management recommendations on the genetically modified insect resistant maize MON 810. EFSA Journal (2012); 10(12):3017 [98 pp.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3017.
(4)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion supplementing the conclusions of the environmental risk assessment and risk management recommendations for the cultivation of the genetically modified insect resistant maize Bt11 and MON 810. EFSA Journal 2012; 10(12):3016 [s. 32 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3016.
(5)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion updating risk management recommendations to limit exposure of non-target Lepidoptera of conservation concern in protected habitats to Bt-maize pollen. EFSA Journal 2015; 13(7):4127 [s. 31 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2015.4127.
(6)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0036.
(8)Neuvoston direktiivi 90/220/ETY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 1990, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (EYVL L 117, 8.5.1990, s. 15).


Geneettisesti muunnetun maissin 1507 siementen saattaminen markkinoille
PDF 259kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 (DAS-Ø15Ø7-1) siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (D046172/00 – 2016/2920(RSP))
P8_TA(2016)0387B8-1085/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 (DAS-Ø15Ø7-1) siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (D046172/00),

–  ottaa huomioon geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 24. helmikuuta 2012 viimeksi ajan tasalle saattaman tieteellisen lausunnon, jolla päivitettiin viljelyyn tarkoitetun muuntogeenisen, hyönteisille vastustuskykyisen maissin 1507 ympäristöriskien arviointia ja riskinhallintasuosituksia(2),

–  ottaa huomioon EFSA:n 18. lokakuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jolla täydennettiin viljelyyn tarkoitetun muuntogeenisen, hyönteisille vastustuskykyisen maissin 1507 ympäristöriskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(3),

–  ottaa huomioon EFSAn 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jolla päivitettiin muuntogeenisen, hyönteisille vastustuskykyisen maissin 810 riskinarviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(4),

–  ottaa huomioon EFSA:n 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jolla täydennettiin viljelyyn tarkoitettujen muuntogeenisten, hyönteisille vastustuskykyisten maissien Bt11 ja MON 810 ympäristöriskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(5),

–  ottaa huomioon EFSA:n 28. toukokuuta 2015 antaman tieteellisen lausunnon, jolla päivitettiin riskinhallintasuosituksia, joilla rajoitetaan suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista suojellulla elinympäristöllä Bt-maissin siitepölylle(6),

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(7) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti(8),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon Pioneer Overseas Corporationin ja Dow AgroSciences Europe Ltd:n vuonna 2001 Ranskan toimivaltaiselle viranomaiselle neuvoston direktiivin 90/220/ETY(9) mukaisesti antaman ilmoituksen (viite: C/ES/01/01) muuntogeenisen maissin 1507 markkinoille saattamisesta; ottaa huomioon, että ilmoitusta päivitettiin vuonna 2003 direktiivin 2001/18/EY mukaisesti;

B.  toteaa, että muuntogeeninen maissi 1507 ilmentää Cry1Ab-proteiinia, joka on (Bacillus thuringiensis Kurstaki -alalajista saatava) Bt-proteiini ja antaa suojan maissikoisaa (Ostrinia nubilalis) ja joitakin muita perhostuholaisia, kuten Sesamia spp., Spodoptera frugiperda, Agrotis ipsilon ja Diatraea grandiosella, vastaan, ja PAT-proteiinia, jonka ansiosta maissi kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia;

C.  ottaa huomioon, että glufosinaatti on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja sen tähden se kuuluu asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamisalaan; ottaa huomioon, että jos aine on jo hyväksytty, poissulkemisperusteita sovelletaan, kun hyväksyntä on uusittava; ottaa huomioon, että glufosinaatin hyväksynnän voimassaolo päättyy vuonna 2017; toteaa, että glufosinaatin käytön tulisi siis periaatteessa loppua vuonna 2017;

D.  toteaa, että direktiivin 2001/18/EY 26 c artiklan 2 kohdan nojalla muuntogeenisen maissin 1507 viljeleminen on kiellettyä seuraavilla alueilla: Vallonia (Belgia), Bulgaria, Tanska, Saksa (tutkimustarkoituksia lukuun ottamatta), Kreikka, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Slovenia, Pohjois-Irlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Skotlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Wales (Yhdistynyt kuningaskunta);

E.  ottaa huomioon, että EFSAn mukaan näyttö osoittaa, että noin 95–99 prosenttia siitepölystä laskeutuu noin 50 metrin säteelle pölytyslähteestä, joskin vaakasuorat tuulet tai tuulenpuuskat saattavat pölytysaikaan nostaa siitepölyä korkealle ilmakehään ja levittää sitä huomattavan kauas, jopa kilometrien päähän;

F.  ottaa huomioon, että EFSA:n GMO-tiedelautakunta pitää huolestuttavana mahdollisuutena sitä, että perhostuholaisten vastustuskyky Cry1F-proteiinia vastaan kasvaa maissi 1507:n viljelyn yhteydessä, sillä vastustuskyvyn kasvaminen voi johtaa tuholaistorjunnan käytäntöjen muuttumiseen ja vaikuttaa sitä kautta kielteisesti ympäristöön;

G.  toteaa, että Espanjassa on havaittu vuodesta 2009 lähtien teosinttia, joka on viljellyn maissin esimuoto; toteaa, että teosinttipopulaatiot saattavat saada siirtogeenistä DNA:ta muuntogeenisestä maissista MON810, jota viljellään Espanjassa eräillä niistä alueista, joilla teosintti on levinnyt laajalle; toteaa, että geenivirta saattaa päätyä teosinttiin, jolloin se alkaa tuottaa Bt-toksiinia, ja maissin ja teosintin hybrideistä voi tulla elinvoimaisempia kuin kotoperäisistä teosinteista; toteaa, että tällaisesta skenaariosta aiheutuu suuria riskejä maanviljelijöille ja ympäristölle;

H.  ottaa huomioon, että Espanjan toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle teosintin esiintymisestä Espanjan maissipelloilla ja sen hyvin rajallisesta esiintymisestä muuntogeenisen maissin pelloilla; toteaa saatavilla olevien tietojen lisäksi osoittavan, että teosinttia on havaittu myös Ranskassa;

I.  ottaa huomioon, että komissio pyysi 13. heinäkuuta 2016 EFSAa arvioimaan syyskuun 2016 loppuun mennessä tieteellisten julkaisujen tai muiden asiaa koskevien tietojen perusteella, onko ilmennyt uutta näyttöä, joka muuttaisi EFSAn tieteellisissä lausunnoissa esitettyjä päätelmiä ja suosituksia muuntogeenisten maissien MON810, Bt11, 1507 ja GA21 viljelemisestä;

J.  toteaa, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskevan ehdotuksen 24 kohdassa esitetään, että EFSA pitää paikallisen kuolleisuuden kahta tasoa (0,5 prosenttia ja 1 prosentti) ”hyväksyttävissä olevina”; toteaa kuitenkin, että 28. toukokuuta 2015 antamissaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla esiintyvien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle) koskevissa tieteellisissä lausunnoissa EFSA muistuttaa selkeästi, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevän EFSAn tiedelautakunnan lausunnoissaan kuvaama tietty suojelun taso on tarkoitettu vain esimerkiksi ja että kaikki sovelletut kynnysarvot ovat vääjäämättä sattumanvaraisia ja niitä olisi tarkistettava unionissa asetettujen suojelutavoitteiden mukaisesti;

K.  toteaa, että komissio on valinnut täytäntöönpanopäätöstä koskevassa ehdotuksessaan paikallisen kuolleisuuden tasoksi alle 0,5 prosenttia ja että liitteessä edellytetään 1507‑maissipellon ja direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 3 kohdan mukaisen suojellun elinympäristön väliseksi suojaetäisyydeksi vähintään 20 metriä, vaikka EFSA itse asiassa ilmoittaa selvästi, että suojellun elinympäristön ja lähimmän 1507-maissipellon välinen 30 metrin suojaetäisyys, joka on enemmän kuin komission ehdottama suojaetäisyys, todennäköisesti laskisi jopa erittäin herkkien muiden kuin kohdeperhosten toukkien paikallisen kuolleisuuden alle 0,5 prosentin;

L.  ottaa huomioon, että EFSA toteaa 28. toukokuuta 2015 antamassaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista) koskevassa tieteellisessä lausunnossa, että saatavilla olevat tiedot eivät riitä suhteuttamaan Bt‑pohjaista toukkien kuolleisuutta kokonaiskuolleisuuteen;

1.  katsoo, että komission ehdotus täytäntöönpanopäätökseksi ylittää direktiivissä 2001/18/EY säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että EFSAn tekemä viljelyä koskeva riskien arviointi on epätäydellinen ja että komission antamat riskinhallintasuositukset ovat riittämättömiä;

3.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskeva ehdotus ei ole unionin lainsäädännön mukainen, koska se ei vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY olevaa tavoitetta, jonka mukaan ennaltavarautumisen periaatteen mukaisesti lähennetään jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä, kun geneettisesti muunnettuja organismeja levitetään ympäristöön tarkoituksellisesti muussa tarkoituksessa kuin niiden saattamiseksi markkinoille yhteisössä ja kun geneettisesti muunnettuja organismeja saatetaan markkinoille yhteisössä tuotteina tai tuotteissa;

4.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.
(2)EFSA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta); Scientific Opinion updating the evaluation of the environmental risk assessment and risk management recommendations on insect-resistant genetically modified maize 1507 for cultivation. EFSA Journal 2011; 9(11):2429 [s. 73 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2015.4127.
(3)EFSA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta); Scientific Opinion supplementing the conclusions of the environmental risk assessment and risk management recommendations on the genetically modified insect-resistant maize 1507 for cultivation. EFSA Journal 2012; 10(11):2934 [s. 36 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.2934.
(4)EFSA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta); Scientific Opinion updating the risk assessment conclusions and risk management recommendations on the genetically modified insect-resistant maize MON 810. EFSA Journal (2012); 10(12):3017 [s. 98 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3017.
(5)EFSA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta); Scientific Opinion supplementing the conclusions of the environmental risk assessment and risk management recommendations for the cultivation of the genetically modified insect-resistant maize Bt11 and MON 810. EFSA Journal 2012; 10(12):3016 [s. 32 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3016.
(6)ESFA GMO Panel (muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta); Scientific Opinion updating risk management recommendations to limit exposure of non-target Lepidoptera of conservation concern in protected habitats to Bt-maize pollen. EFSA Journal 2015; 13(7):4127 [s. 31 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2015.4127.
(7)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0036.
(9)Neuvoston direktiivi 90/220/ETY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 1990, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (EYVL L 117, 8.5.1990, s. 15).


Geneettisesti muunnetun maissin MON 810 siementen luvan uusiminen
PDF 260kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 (MON-ØØ81Ø-6) siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (D046170/00 – 2016/2921(RSP))
P8_TA(2016)0388B8-1086/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 (MON-ØØ81Ø-6) siementen markkinoille saattamista markkinoille viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (D046170/00),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 23 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jolla päivitettiin muuntogeenisen hyönteisille vastustuskykyisen maissin MON 810 riskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(3),

–  ottaa huomioon EFSAn 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon, jolla täydennettiin muuntogeenisten, hyönteisille vastustuskykyisten maissien Bt11 ja MON 810 viljelemisen riskien arviointia koskevia päätelmiä ja riskinhallintasuosituksia(4),

–  ottaa huomioon EFSAn 28. toukokuuta 2015 antaman lausunnon, joka koskee riskinhallintasuositusten päivittämistä, kun on kyse raja-arvoista, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle(5),

–  ottaa huomioon EFSAn 9. maaliskuuta 2016 antaman tieteellisen lausunnon Monsanto Europe S.A:n muuntogeenisen maissin MON 810 viljelyä käsittelevästä markkinoille saattamisen jälkeistä ympäristönseurantaa koskevasta vuoden 2014 vuosikertomuksesta(6),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti(7),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  toteaa, että Monsanto Europe S.A. esitti komissiolle 11. ja 18. huhtikuuta 2007 kolme hakemusta asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 ja 23 artiklan mukaisesti lupien uusimiseksi maissista MON 810 tällä hetkellä valmistettaville elintarvikkeille, niiden ainesosille ja rehuille, luvan saamiseksi maissia MON 810 sisältäville ja siitä koostuville rehuille ja luvan saamiseksi maissille MON 810 tuotteissa, jotka koostuvat siitä tai sisältävät sitä, muuhun käyttöön kuin elintarvikkeena tai rehuna, samalla tavalla kuin muutakin maissia käytetään, viljely mukaan lukien; toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulopäivän jälkeen kyseiset tuotteet ilmoitettiin komissiolle kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja kirjattiin yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin;

B.  panee merkille, että Monsanto Europe S.A. lähetti 9. maaliskuuta 2016 komissiolle kirjeen, jossa se pyysi hakemuksen viljelyä koskevan osan käsittelyä erillään muusta hakemuksesta;

C.  toteaa, että hakemuksessa kuvattu muuntogeeninen maissi MON 810 ilmentää Bacillus thuringiensis kurstaki -alalajista saatavaa Cry1Ab-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhosiin kuuluvia tuholaisia vastaan maissikoisa (Ostrinia nubilalis) ja tietyt muut perhostuholaiset (Sesamia spp.) mukaan lukien;

D.  toteaa, että muuntogeenisen maissin MON 810 markkinoille saattaminen viljelyä varten hyväksyttiin alun perin neuvoston direktiivin 90/220/ETY(8) mukaisesti komission päätöksellä 98/294/EY(9); toteaa, että Ranska myönsi 3. elokuuta 1998 Monsanto Europe S.A. -yritykselle (jäljempänä ”Monsanto”) luvan saattaa MON 810 -maissituotteita markkinoille;

E.  toteaa, että direktiivin 2001/18/EY 26 c artiklan 2 kohdan nojalla muuntogeenisen maissin MON 810 viljeleminen on kiellettävä seuraavilla alueilla: Vallonia (Belgia), Bulgaria, Tanska, Saksa (tutkimustarkoituksia lukuun ottamatta), Kreikka, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Slovenia, Pohjois-Irlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Skotlanti (Yhdistynyt kuningaskunta), Wales (Yhdistynyt kuningaskunta);

F.  ottaa huomioon, että EFSAn mukaan näyttö osoittaa, että arviolta 95–99 prosenttia vapautuvasta siitepölystä laskeutuu noin 50 metrin säteelle pölytyslähteestä, joskin vaakasuorat tuulet tai tuulenpuuskat saattavat pölytysaikaan nostaa siitepölyä korkealle ilmakehään ja levittää sitä huomattavan kauas, jopa kilometrien päähän;

G.  toteaa, että EFSA jätti maissin ristipölytyksen mielivaltaisesti pois maissia MON 810 koskeneista tieteellisistä lausunnoistaan jättäen näin huomiotta biologiselle monimuotoisuudelle mahdollisesti aiheutuvat riskit;

H.  toteaa, että Espanjassa on vuodesta 2009 havaittu teosinttia, joka on viljellyn maissin esimuoto; toteaa, että teosinttipopulaatiot saattavat saada siirtogeenistä DNA:ta muuntogeenisestä maissista MON 810, jota viljellään Espanjassa eräillä niistä alueista, joilla teosintti on levinnyt laajalle; toteaa, että geenivirta saattaa päätyä teosinttiin, jolloin se alkaa tuottaa Bt-toksiinia, ja maissin ja teosintin hybrideistä voi tulla elinvoimaisempia kuin kotoperäisistä teosinttikasveista; toteaa, että tällaisesta skenaariosta aiheutuu suuria riskejä maanviljelijöille ja ympäristölle;

I.  ottaa huomioon, että Espanjan toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle teosintin esiintymisestä Espanjan maissipelloilla ja sen hyvin rajallisesta esiintymisestä muuntogeenisen maissin pelloilla; toteaa saatavilla olevien tietojen lisäksi osoittavan, että teosinttia on havaittu myös Ranskassa;

J.  ottaa huomioon, että komissio pyysi 13. heinäkuuta 2016 EFSAa arvioimaan syyskuun 2016 loppuun mennessä tieteellisten julkaisujen tai muiden asiaa koskevien tietojen perusteella, onko ilmennyt uutta näyttöä, joka muuttaisi EFSAn tieteellisissä lausunnoissa esitettyjä päätelmiä ja suosituksia muuntogeenisten maissien MON 810, Bt11, 1507 ja GA21 viljelemisestä;

K.  toteaa, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskevan ehdotuksen 22 kohdassa esitetään, että EFSA pitää paikallisen kuolleisuuden kahta tasoa (0,5 prosenttia ja 1 prosentti) ”hyväksyttävissä olevina”, kun taas EFSA muistuttaa selkeästi 28. toukokuuta 2015 antamissaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle) koskevissa tieteellisissä lausunnoissa, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevän EFSAn tiedelautakuntan lausunnoissaan kuvaama tietty suojelun taso on tarkoitettu vain esimerkiksi ja että kaikki sovellettavat kynnysarvot ovat vääjäämättä mielivaltaisia ja niitä olisi tarkistettava EU:ssa sovellettavien suojelutavoitteiden mukaisesti;

L.  toteaa, että komissio on valinnut täytäntöönpanopäätöstä koskevassa ehdotuksessaan paikallisen kuolleisuuden tasoksi alle 0,5 prosenttia ja että liitteessä edellytetään Bt11-maissipellon ja direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 3 kohdassa määritellyn suojellun elinympäristön väliseksi suojaetäisyydeksi vähintään 5 metriä, vaikka EFSA itse asiassa ilmoittaa selvästi ja vahvistetusti, että suojellun elinympäristön ja lähimmän Bt11/MON 810 -maissipellon välinen 20 metrin suojaetäisyys, joka on nelinkertainen komission ehdottamaan etäisyyteen nähden, todennäköisesti laskisi jopa erittäin herkkien muiden kuin kohdeperhosten toukkien paikallisen kuolleisuuden alle 0,5 prosenttiin;

M.  ottaa huomioon, että EFSA toteaa 28. toukokuuta 2015 antamassaan riskinhallintasuositusten päivittämistä (raja-arvot, jotka koskevat suojelualueilla elävien, suojelun kannalta merkittävien muiden kuin kohdeperhosten altistumista Bt-maissin siitepölylle) koskevassa tieteellisessä lausunnossa, että nykyisin saatavilla olevat tiedot eivät riitä suhteuttamaan Bt-pohjaista toukkien kuolleisuutta kokonaiskuolleisuuteen;

N.  toteaa, että markkinoille saattamisen jälkeinen ympäristöseuranta on ollut jatkuvasti puutteellista, sillä EFSA totesi markkinoille saattamisen jälkeisen vuoden 2014 ympäristöseurannan osoittavan, ettei muun kuin Bt-maissin suoja-alueisiin liittyviä toimia ollut pantu täytäntöön täydellisesti Espanjassa, kuten edeltävinä vuosina oli havaittu, ja että samanlaisia metodologisia puutteita, joita oli havaittu markkinoille saattamisen jälkeisissä aiempien vuosien kertomuksissa maissin MON 810 osalta, oli havaittu viljelijöiden kyselylomakkeiden analyysissä ja kirjallisen aineiston tarkastelun yhteydessä;

O.  panee merkille, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta on joka vuosi esittänyt painokkaasti mutta turhaan maissin MON 810 markkinoille saattamisen jälkeistä ympäristöseurantaa koskevia suosituksiaan tarkoituksena saada entistä yksityiskohtaisempia tietoja näytteenottomenetelmistä, vähentää vaihtoehtojen painotuksen mahdollisuutta viljelijöiden kyselylomakkeissa ja varmistaa, että kaikki asiaan liittyvät tieteelliset julkaisut saadaan selville; panee merkille, että viljelijätutkimuksen näytteenottokehyksen parantamiseksi muuntogeenisiä organismeja käsittelevä lautakunta on joka vuosi painottanut turhaan muuntogeenisten organismien kansallisten viljelyrekisterien tärkeyttä ja suositellut, että luvanhaltijat pohtisivat, miten he voisivat parhaiten hyödyntää kansallisissa rekistereissä olevia tietoja; toteaa, että samalla tarkoituksena on ollut edistää maissin MON 810 viljelyyn liittyvää vuoropuhelua näiden rekistereiden hallinnoinnista vastaavien tahojen kanssa;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että EFSAn tekemä viljelyä koskeva riskien arviointi on epätäydellinen ja että komission antamat riskinhallintasuositukset ovat riittämättömiä;

3.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskeva ehdotus ei ole unionin lainsäädännön mukainen, koska se ei vastaa asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 olevaa tavoitetta; toteaa, että tavoitteena on asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti säätää perustasta ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

4.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion updating the risk assessment conclusions and risk management recommendations on the genetically modified insect resistant maize MON 810. EFSA Journal (2012); 10(12):3017 [98 pp.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3017.
(4)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion supplementing the conclusions of the environmental risk assessment and risk management recommendations for the cultivation of the genetically modified insect resistant maize Bt11 and MON 810. EFSA Journal 2012; 10(12):3016 [s. 32 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3016.
(5)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion updating risk management recommendations to limit exposure of non-target Lepidoptera of conservation concern in protected habitats to Bt-maize pollen. EFSA Journal 2015;13(7):4127 [s. 31 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2015.4127.
(6)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Tieteellinen lausunto markkinoille saattamisen jälkeistä ympäristöseurantaa koskevasta vuosikertomuksesta, joka käsittelee Monsanto Europa S.A:n muuntogeenisen maissin MON 810 viljelyä, EFSA Journal 2016;14(4):4446 [s. 26 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2016.4446.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0036.
(8)Neuvoston direktiivi 90/220/ETY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 1990, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (EYVL L 117, 8.5.1990, s. 15).
(9)Komission päätös 98/294/EY, tehty 22 päivänä huhtikuuta 1998, geneettisesti muunnetun maissin (Zea mays L. linja MON 810) saattamisesta markkinoille neuvoston direktiivin 90/220/ETY mukaisesti (EYVL L 131, 5.5.1998, s. 32).


Geneettisesti muunnetusta maissista MON 810 valmistettujen tuotteiden luvan uusiminen
PDF 252kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 (MON-ØØ81Ø-6) sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D046169/00 – 2016/2922(RSP))
P8_TA(2016)0389B8-1084/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 (MON-ØØ81Ø-6) sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D046169/00),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista(1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 8. heinäkuuta 2016 toimitetun äänestyksen, jonka johdosta komitea ei antanut asiasta lausuntoa,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 6. joulukuuta 2012 antaman tieteellisen lausunnon(3),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(4),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 (MON‑877Ø5-6 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 (MON‑877Ø8-9 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(6),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(7),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2010/426/EU, 2011/893/EU, 2011/892/EU ja 2011/894/EU kumoamisesta(8),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  toteaa, että Monsanto Europe S.A. jätti komissiolle 11. ja 18. huhtikuuta 2007 kolme hakemusta asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 ja 23 artiklan mukaisesti lupien uusimisesta MON 810 -maissista nykyisin valmistettaville elintarvikkeille, niiden ainesosille ja rehulle, MON 810 -maissia sisältäville ja niistä koostuville rehuille ja MON 810 -maissille siitä koostuvissa tai sitä sisältävissä tuotteissa, jotka on tarkoitettu muuhun käyttöön kuin elintarvikkeena tai rehuna, kuten mikä tahansa maissi, viljely mukaan luettuna; toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon jälkeen näistä tuotteista ilmoitettiin komissiolle kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja ne kirjattiin yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin;

B.  panee merkille, että Monsanto Europe S.A. lähetti 9. maaliskuuta 2016 komissiolle kirjeen, jossa se pyysi, että hakemuksen viljelyä koskeva osa käsitellään erillään muusta hakemuksesta;

C.  toteaa, että muuntogeeninen MON-ØØ81Ø-6-maissi tuottaa hakemuksessa annetun kuvauksen mukaan Bacillus thuringiensis -basillin kurstaki-alalajista saatavaa Cry1Ab‑proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhosiin kuuluvia tuholaisia vastaan, maissikoisa (Ostrinia nubilalis) ja tietyt muut perhostuholaiset (Sesamia spp.) mukaan luettuina;

D.  toteaa, että ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi äänestettiin pysyvässä komiteassa 8. heinäkuuta 2016 ja että komitea ei antanut asiasta lausuntoa;

E.  toteaa, että kaksi suurinta syytä siihen, että jäsenvaltiot äänestivät ehdotusta vastaan tai pidättäytyivät äänestämästä, olivat rehun pitkäaikaista käyttöä ja myrkyllisyyttä koskevien tutkimusten puute sekä riittämätön riskien arviointi;

F.  ottaa huomioon, että ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi äänestettiin muutoksenhakukomiteassa 15. syyskuuta 2016 eikä vieläkään annettu lausuntoa; toteaa, että 12 jäsenvaltiota (38,74 prosenttia EU:n väestöstä) äänesti puolesta, 11 jäsenvaltiota (18,01 prosenttia EU:n väestöstä) äänesti vastaan, 4 jäsenvaltiota (43,08 prosenttia EU:n väestöstä) pidättäytyi äänestämästä ja 1 jäsenvaltio (0,17 prosenttia EU:n väestöstä) oli poissa äänestyksestä;

G.  ottaa huomioon, että komissio piti asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun säädösehdotuksensa perusteluissa valitettavana sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/20031 voimaantulon jälkeen komissio on hyväksynyt lupapäätökset sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ilman jäsenvaltioiden komiteoiden lausuntojen tukea ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on tullut käytännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii;

H.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen sillä perusteella, että vaikka viljelyä harjoitetaankin jonkin jäsenvaltion alueella, muuntogeenisiä organismeja kaupataan valtioiden rajojen yli, mikä tarkoittaa, että komission ehdottamaa kansallista myynti- ja käyttökieltoa ei kyettäisi panemaan täytäntöön palauttamatta maahantuontia koskevia rajatarkastuksia; toteaa, että Euroopan parlamentti hylkäsi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen ja pyysi komissiota peruuttamaan ehdotuksensa ja antamaan uuden ehdotuksen;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 annetun täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin lainsäädännön mukainen, koska se ei ole yhdenmukainen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tavoitteen kanssa, ja toteaa, että asetuksen tavoite on asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti luoda edellytykset ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristön ja kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen yhteydessä ja samalla varmistaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota antamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan uuden lainsäädäntöehdotuksen, jotta otetaan huomioon jäsenvaltioiden usein esittämät kansalliset huolenaiheet, jotka eivät liity pelkästään muuntogeenisten organismien terveys- tai ympäristöriskejä koskeviin kysymyksiin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion updating the risk assessment conclusions and risk management recommendations on the genetically modified insect resistant maize MON 810. EFSA Journal (2012); 10(12):3017 [s. 98 jne.], doi:10.2903/j.efsa.2012.3017.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0456.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0040.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0039.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0038.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0271.


Geneettisesti muunnetun puuvillan 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 saattaminen markkinoille
PDF 351kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 (DAS-24236-5×DAS-21Ø23-5×MON-88913-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti, (D046168/00 – 2016/2923(RSP))
P8_TA(2016)0390B8-1088/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 (DAS-24236-5×DAS-21Ø23-5×MON-88913-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D046168/00),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 8. heinäkuuta 2016 toimitetun äänestyksen, jonka johdosta komitea ei antanut asiasta lausuntoa,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 9. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon(3),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(4),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 (MON-877Ø5-6 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(5),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 (MON-877Ø8-9 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(6),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti(7),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2010/426/EU, 2011/893/EU, 2011/892/EU ja 2011/894/EU kumoamisesta(8),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Dow AgroSciences Europe toimitti 12. maaliskuuta 2009 Alankomaiden toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen puuvillaa 281–24–236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille;

B.  ottaa huomioon, että hakemuksessa kuvattu muuntogeeninen puuvilla DAS-24236-5×DAS-21Ø23-5×MON-88913-8 tuottaa fosfinotrisiiniasetyylitransferaasi-proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia sekä muunnettua 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi (CP4EPSPS) -proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glyfosaattia, ja Cry1F- ja Cry1Ac-proteiineja, jotka antavat suojan tiettyjä perhostuholaisia vastaan, ja ottaa huomioon, että Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus – Maailman terveysjärjestön erityinen syöpävirasto – luokitteli 20. maaliskuuta 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi(9);

C.  toteaa, että ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi äänestettiin pysyvässä komiteassa 8. heinäkuuta 2016 ja että komitea ei antanut asiasta lausuntoa;

D.  toteaa, että ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi äänestettiin muutoksenhakukomiteassa 15. syyskuuta 2016, eikä asiasta annettu taaskaan lausuntoa, ja että 11 jäsenvaltiota (38,66 prosenttia EU:n väestöstä) äänesti puolesta, 14 jäsenvaltiota (33,17 prosenttia EU:n väestöstä) äänesti vastaan, 2 jäsenvaltiota (28 prosenttia EU:n väestöstä) pidättäytyi äänestämästä ja 1 jäsenvaltio (0,17 prosenttia EU:n väestöstä) oli poissa äänestyksestä;

E.  ottaa huomioon, että komissio piti asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun säädösehdotuksensa perusteluissa valitettavana sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/20031 voimaantulon jälkeen komissio on hyväksynyt lupapäätökset sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ilman jäsenvaltioiden komiteoiden lausuntojen tukea ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on tullut käytännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen(10) sillä perusteella, että vaikka viljelyä harjoitetaankin jonkin jäsenvaltion alueella, muuntogeenisiä organismeja kaupataan valtioiden rajojen yli, mikä tarkoittaa, että komission ehdottamaa kansallista myynti- ja käyttökieltoa ei ehkä kyettäisi panemaan täytäntöön palauttamatta maahantuontia koskevia rajatarkastuksia; toteaa, että Euroopan parlamentti hylkäsi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen ja pyysi komissiota peruuttamaan ehdotuksensa ja antamaan uuden ehdotuksen;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin oikeuden mukainen, sillä se ei ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tavoitteen kanssa; toteaa, että kyseisenä tavoitteena on asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti luo edellytykset ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen yhteydessä, samalla kun varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota antamaan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan uuden lainsäädäntöehdotuksen, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja jossa otetaan huomioon toistuvasti esiin tuodut kansalliset huolenaiheet, jotka eivät liity pelkästään muuntogeenisten organismien terveys- tai ympäristöriskejä koskeviin kysymyksiin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)Muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta; Scientific Opinion on an application by Dow Agrosciences LLC (EFSA-GMO-NL-2009-68) for placing on the market of cotton 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 for food and feed uses, import and processing under Regulation (EC) No 1829/2003. EFSA Journal 2016; 14(4):4430 [s. 21 jne.]; doi: 10.2903/j.efsa.2016.4430.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0456.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0040.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0039.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0038.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0271.
(9)IARC Monographs Volume 112: evaluation of five organophosphate insecticides and herbicides, 20. maaliskuuta 2015.http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/pdf/MonographVolume112.pdf
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0379.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö