Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 23. marraskuuta 2016 - Strasbourg
Tiettyjen ilman epäpuhtauksien päästöt ***I
 Basel III -sopimuksen loppuun saattaminen
 Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano
 EU:n strateginen viestintä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi
 Viittomakieli ja koulutetut viittomakielen tulkit
 Tehoaineen bentatsoni hyväksynnän uusiminen

Tiettyjen ilman epäpuhtauksien päästöt ***I
PDF 236kWORD 55k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. marraskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (COM(2013)0920 – C7-0004/2014 – 2013/0443(COD))
P8_TA(2016)0438A8-0249/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0920),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0004/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. heinäkuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 7. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. kesäkuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0249/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. marraskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/… antamiseksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta

P8_TC1-COD(2013)0443


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2016/2284.)

(1)EUVL C 451, 16.12.2014, s. 134.
(2)EUVL C 415, 20.11.2014, s. 23.
(3)Tämä kanta korvaa 28. lokakuuta 2015 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0381).


Basel III -sopimuksen loppuun saattaminen
PDF 180kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 Basel III:n viimeistelystä (2016/2959(RSP))
P8_TA(2016)0439B8-1226/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon G20-huippukokousten kriisin jälkeiset päätelmät,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2016 kokoontuneiden G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien julkilausuman,

–  ottaa huomioon 14.–15. huhtikuuta 2016 kokoontuneiden G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien julkilausuman,

–  ottaa huomioon 23.–24. heinäkuuta 2016 kokoontuneiden G20-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien julkilausuman,

–  ottaa huomioon 4.–5. syyskuuta 2016 kokoontuneiden G20-maiden johtajien julkilausuman,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) raportit G20-maiden johtajille sovitun uudistusohjelman täytäntöönpanon ajantasaistamisesta ja erityisesti Baselin pankkivalvontakomitean marraskuussa 2015 G20-maiden johtajille kriisin jälkeisten uudistusten viimeistelystä laatiman raportin ”Finalising post-crisis reforms: an update”(1),

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean 6. huhtikuuta 2016 päivätyn tausta-asiakirjan Basel III -sääntöjen vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan kehyksen tarkistamisesta, 24. maaliskuuta 2016 päivätyn tausta-asiakirjan luottolaitosten riskipainotettujen omaisuuserien vaihtelun vähentämisestä ja sisäiseen malliin perustuvien menetelmien käytön rajoitteista ja 10. joulukuuta 2015 päivätyn tausta-asiakirjan luottoriskin standardimenetelmän tarkistamisesta,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean lokakuussa 2016 päivätyn tilinpäätöksiä koskevan neuvottelu- ja tausta-asiakirjan ”Regulatory treatment of accounting provisions”,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean lokakuussa 2016 laatiman kokonaistappionsietokykyä koskevan standardin ”TLAC holdings – Amendments to the Basel III standard on the definition of capital”(2),

–  ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) heinäkuussa 2016 laatiman varjopankkitoimintaa koskevan julkaisun ”EU Shadow Banking Monitor”,

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) tekemien stressitestien tulokset, jotka julkaistiin 29. heinäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät kriisin jälkeisten Basel-uudistusten viimeistelystä(3),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitusvakautta koskevan vuoden 2016 raportin ”Global Financial Stability Report”,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pankkiunionista – vuosikertomus 2015(4),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”(5),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(6),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan teettämän tutkimuksen ”The European Union’s role in International Economic Fora, Paper 5: The BCBS”,

–  ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean pääsihteerin Bill Coenin, yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn, Euroopan pankkiviranomaisen puheenjohtajan Andrea Enrian ja komission varapuheenjohtajan Valdis Dombrovskisin käymän keskustelun Basel III / Basel IV -säännöstön viimeistelystä,

–  ottaa huomioon komission julkilausuman luottoriskin standardimenetelmän tarkistamisesta Baselin pankkivalvontakomiteassa ja sitä seuranneen keskustelun komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen kanssa 6. heinäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen Basel III -sopimuksen loppuun saattamisesta (O-000136/2016 – B8-1810/2016),

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kestävä ja hyvin pääomitettu pankkijärjestelmä on ennakkoehto sille, että voidaan säilyttää rahoitusvakaus, tarjota riittävästi luotonantoa reaalitaloudelle koko suhdannesyklin ajan ja tukea talouskasvua;

B.  ottaa huomioon, että G20-maiden johtajat sopivat finanssikriisin jälkimainingeissa kattavasta uudistusohjelmasta, jolla vahvistetaan kansainvälisten pankkien sääntelystandardeja, mukaan lukien vakavaraisuusvaatimusten lujittaminen;

C.  ottaa huomioon, että Baselin pankkivalvontakomitea laatii parhaillaan suuriin ja kansainvälisesti toimiviin pankkeihin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia koskevia kansainvälisesti hyväksyttäviä vähimmäistason standardeja; ottaa huomioon, että Baselin pankkivalvontakomitea seuraa ja arvioi näiden maailmanlaajuisten standardien täytäntöönpanoa ja raportoi G20-ryhmälle; toteaa, että sen ohjeet ovat tärkeä väline, jolla estetään sääntelyn hajanaisuus eri puolilla maailmaa;

D.  toteaa, että unioni on ottanut käyttöön kansainvälisesti hyväksytyt standardit vakavaraisuusasetuksen (CRR) ja vakavaraisuusdirektiivin (CRD IV) puitteissa, vaikka ne onkin mukautettu unionin todellisiin rahoitustarpeisiin esimerkiksi pk-yritysten tukikertoimen osalta ja vaikka niissä sallitaan tietty joustavuus; toteaa, että unionissa on päätetty, että näitä standardeja sovelletaan kaikkiin pankkeihin eikä ainoastaan suuriin ja kansainvälisesti toimiviin pankkeihin, kun taas joillakin unionin ulkopuolisilla lainkäyttöalueilla joitakin niistä sovelletaan ainoastaan suurimpiin pankkeihin; katsoo, että edistyminen kansainvälisesti tasapuolisten toimintaedellytysten toteuttamisessa on tärkeää; toteaa, että komission on määrä esittää vakavaraisuusasetuksen tai vakavaraisuusdirektiivin uudelleentarkastelua koskeva lainsäädäntöehdotus, jolla Baselin kehykseen hyväksytyt tarkistukset pannaan täytäntöön;

E.  toteaa, että pankkien vakavaraisuusvaatimukset liittyvät toisiinsa ja täydentävät muita sääntelyvaatimuksia, kuten kokonaistappionsietokykyä (TLAC) ja johdannaisia koskevan keskusvastapuoliselvityksen pakollista käyttöä; katsoo, että unionin pankkialan sääntelypuitteita on parannettu huomattavasti viime vuosina erityisesti pankkiunionin perustamisen myötä;

F.  katsoo, että rahoitusvakauden ja kasvun vakaan kehyksen olisi oltava kokonaisvaltainen ja tasapainoinen, jotta se kattaisi dynaamiset valvontakäytännöt ja jotta siinä ei keskityttäisi pelkästään staattiseen sääntelyyn, joka koskee lähinnä määrällisiä näkökohtia;

G.  toteaa, että saatujen tietojen mukaan riskipainotuksissa ja strategisissa riskimalleissa pankkien pääomavaatimusten vähentämiseksi oli aiemmin liikaa vaihtelua ja kansallisilla valvontaviranomaisilla oli vaikeuksia arvioida sisäisiä malleja, mikä vaikutti osaltaan finanssikriisiin;

H.  ottaa huomioon, että pankkien erilaisia liiketoimintamalleja koskevien vakavaraisuusvaatimusten täytäntöönpanon laajuus ja monitahoisuus voivat vaihdella huomattavasti niin, että yhteen yleisratkaisuun perustuva toimintatapa on tehoton ja kohtuuttoman työläs erityisesti monille pienille ja kotimaan toimintoihin keskittyneille pankeille, jotka eivät ole niin monitahoisia ja yhteenliittyneitä, sekä niiden sääntely- ja valvontaviranomaisille; katsoo sen vuoksi, että asianmukainen oikeasuhteisuus ja joustavuus ovat tarpeen;

I.  ottaa huomioon, että Baselin pankkivalvontakomiteassa käsitellään parhaillaan pankkien vakavaraisuuskehykseen tehtäviä luottoriskiä ja operatiivista riskiä koskevia lisämuutoksia; ottaa huomioon, että näissä uudistuksissa keskitytään tehostamaan luottoriskiä koskevan standardimenetelmän riskiherkkyyttä ja varmuutta, lisäämään sisäiseen malliin perustuvan menetelmän rajoituksia ja viimeistelemään vähimmäisomavaraisuusaste ja standardimenetelmään perustuva mahdollinen pääomavaatimusten alaraja;

J.  ottaa huomioon, että suurin osa yhdysvaltalaisista rahoituslaitoksista käyttää standardimenetelmää luottoriskin arvioinnissa, kun taas unionissa monet suuret ja keskisuuret pankit luottavat sisäisiin malleihin;

K.  katsoo, että standardimenetelmän asianmukainen tarkistaminen ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta Baselin pankkivalvontakomitean standardi toimisi pienissä pankeissa, jotka pääasiassa käyttävät sitä;

L.  ottaa huomioon, että G20-ryhmä on ilmoittanut, että meneillään olevalla tarkistamisella ei pyritä saamaan aikaan merkittävää pääomavaatimusten yleistä kasvua, ja että jäsenvaltiot toistivat tämän näkemyksen Ecofin-neuvoston kokouksessa heinäkuussa 2016;

M.  ottaa huomioon, että sääntelyviranomaiset tekevät nykyisin eurooppalaisille pankeille järjestelmätasolla säännöllisiä stressitestejä ja että näiden testien tulokset asetetaan yleisön saataville;

N.  ottaa huomioon, että unionin ulkopuolisten lainkäyttöalueiden, kuten Japanin, edustajat ovat ilmaisseet huolensa kasvavasta paineesta lisätä pääomaa ja uusien standardien noudattamisesta aiheutuvista korkeammista kustannuksista;

O.  toteaa, että Baselin pankkivalvontakomitean päätökset eivät ole sitovia ja ne on saatettava osaksi lainsäädäntöä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jotta niillä olisi oikeusvaikutuksia unionissa; ottaa huomioon, että kaikilla toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ei ole edustajaa Baselin pankkivalvontakomiteassa mutta Euroopan keskuspankki ja yhteinen valvontamekanismi ovat sen täysjäseniä ja komissio ja Euroopan pankkiviranomainen tarkkailijoita;

1.  korostaa pankkien vakavaraisuussääntelyä koskevien asianmukaisten maailmanlaajuisten standardien ja periaatteiden merkitystä ja pitää myönteisenä Baselin pankkivalvontakomitean kriisin jälkeistä toimintaa tällä alalla;

2.  toteaa, että pankkien on oltava hyvin pääomitettuja, jotta voidaan tukea reaalitaloutta, vähentää systeemistä riskiä ja välttää kriisin aikana nähtyjen valtavien tukipakettien toistuminen; korostaa, että varjopankkialan asianmukainen sääntely on tarpeen, jotta voidaan varmistaa reilu kilpailu ja rahoitusvakaus;

3.  korostaa, että muista lainkäyttöalueista poiketen pankeilla on tärkeä rooli unionin talouden rahoituksessa ja ne ovat todennäköisesti jatkossakin tärkein rahoituslähde kotitalouksille ja yrityksille, erityisesti pk-yrityksille; korostaa, että unionin lainsäädännössä on aina pyritty vastaamaan tähän (esimerkiksi käyttämällä pk-yritysten tukikerrointa) ja tätä käytäntöä olisi jatkettava edelleen (esimerkiksi jatkamalla ja laajentamalla tukikerrointa); toteaa tästä huolimatta, että on tärkeää monipuolistaa unionin talouden rahoituslähteitä, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä pääomamarkkinaunioniin liittyvää käynnissä olevaa työtä;

4.  panee merkille Baselin pankkivalvontakomitean käynnissä olevan työn sellaisen Basel III -kehyksen viimeistelemiseksi, jolla on tarkoitus lisätä riskipainotteisen pääoman kehyksen selkeyttä, vertailukelpoisuutta ja konvergenssia, jotta voidaan puuttua riskipainotettujen omaisuuserien liialliseen vaihteluun ja soveltaa samoja sääntöjä samoihin riskeihin; korostaa, että on tarpeen lisätä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, jotta voidaan lujittaa Baselin pankkivalvontakomitean työn legitiimiyttä ja vastuuta; pitää myönteisenä Baselin pankkivalvontakomitean pääsihteerin osallistumista talous- ja raha-asioiden valiokunnan kokouksiin ja kannustaa jatkamaan vuoropuhelua;

5.  korostaa, että meneillään olevassa tarkistamisessa olisi noudatettava pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmän (GHOS) periaatetta, jonka mukaan tarkoitus ei ole saada aikaan merkittävää pääomavaatimusten yleistä kasvua samalla kun vahvistetaan eurooppalaisten pankkien yleistä taloudellista asemaa;

6.  korostaa, että toinen ja yhtä tärkeä tarkistamisessa noudatettava periaate on tasapuolisten toimintaedellytysten edistäminen maailmanlaajuisesti pienentämällä – mieluummin kuin suurentamalla – lainkäyttöalueiden ja pankkitoimintamallien välisiä eroja ja pidättymällä rankaisemasta perusteettomasti unionin pankkitoimintamallia;

7.  on huolissaan siitä, että Baselin pankkivalvontakomitean viimeaikaisista luonnoksista varhaisessa vaiheessa tehty analyysi osoittaa, että uudistuspaketti nykyisellään ei välttämättä ole molempien edellä mainittujen periaatteiden mukainen; kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa tarkistamaan ehdotuksiaan vastaavasti ja Euroopan keskuspankkia ja yhteistä valvontamekanismia varmistamaan kyseisten periaatteiden noudattamisen uuden standardin viimeistelyssä ja seurannassa;

8.  korostaa, että tämä lähestymistapa olisi olennaisen tärkeä, jotta Euroopan parlamentti voisi toisena lainsäätäjänä varmistaa uuden standardin johdonmukaisen täytäntöönpanon;

9.  muistuttaa, että on tärkeää, ettei suhteellisuusperiaatetta arvioida ainoastaan suhteessa säänneltyjen rahoituslaitosten kokoon, vaan se on ymmärrettävä siten, että sääntelyn kustannusten ja hyötyjen on oltava oikeudenmukaisessa tasapainossa kaikkien sidosryhmien kannalta;

10.  vaatii, että sääntelyviranomaiset käyvät vuoropuhelua ja vaihtavat suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevia parhaita käytäntöjä, jotka laaditaan unionin ja kansainvälisellä tasolla;

11.  kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa arvioimaan tarkasti ja kokonaisvaltaisesti uusien uudistusten laadulliset ja määrälliset vaikutukset ottamalla huomioon niiden vaikutukset eri lainkäyttöalueilla ja eri pankkitoimintamalleissa ennen standardin hyväksymistä komiteassa; katsoo, että arvioinnissa olisi otettava huomioon myös komitean aiemmin ehdottamat uudistukset; kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa tekemään tarvittavat mukautukset, jos epätasapainoa ilmenee tämän analyysin aikana;

12.  muistuttaa, että riskeihin perustuva lähestymistapa sääntelyyn on tärkeä ja että samoihin riskeihin on sovellettava samoja sääntöjä samalla kun korostetaan tarvetta vähentää sääntelyn katvealueiden laajuutta ja riskipainotettujen omaisuuserien liiallista vaihtelua; kehottaa Baselin pankkivalvontakomiteaa säilyttämään vakavaraisuussääntelyn riskiherkkyyden muun muassa varmistamalla, että standardimenetelmän ja sisäiseen luottoluokitukseen perustuvan menetelmän soveltamisalan tarkistamisen avulla päästään eroon sääntelyn katvealueiden riskeistä ja että ne vastaavat hyvin erilaisten rahoitusmuotojen, kuten kiinteistölainoituksen, infrastruktuurirahoituksen ja erityisrahoituksen, ominaispiirteitä, ja välttämällä suhteettomia vaikutuksia reaalitalouteen; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa ehdotettujen vähimmäistasojen käyttöönoton mahdollisista vaikutuksista reaalitalouteen;

13.  kehottaa komissiota arvioimaan tarkasti ja kokonaisvaltaisesti viimeaikaisten ja tulevien uudistusten laadulliset ja määrälliset vaikutukset muun muassa reaalitalouden rahoitukseen unionissa ja suunniteltuihin unionin lainsäädäntöhankkeisiin, kuten pääomamarkkinaunioniin; kehottaa komissiota hyödyntämään tuloksia, joita on saatu kannanottopyynnöstä ja rahoituspalveluasetusta koskevasta ensimmäisestä tilannearviosta ja jotka on määrä julkaista vuoden 2016 loppuun mennessä; kehottaa komissiota varmistamaan, että Baselin pankkivalvontakomitean uudet ehdotukset tai niiden täytäntöönpano eivät ole ristiriidassa näiden aloitteiden kanssa; korostaa, että tässä arvioinnissa ei saisi vaarantaa lainsäädännössä tähän mennessä saavutettuja tuloksia eikä sitä saisi pitää kehotuksena sääntelyn purkamiseen;

14.  pyytää, että johdannaistuotteiden keskusvastapuoliselvitystä koskevat vaatimukset otetaan täysimääräisesti huomioon vähimmäisomavaraisuusastetta asetettaessa, jotta edistetään keskusvastapuoliselvityksen käyttöä;

15.  muistuttaa, että on otettava asianmukaisesti huomioon unionin pankkialan erityispiirteet, markkinat, joilla ne toimivat, rahoituslaitosten vaihteleva koko ja erilaiset riskiprofiilit sekä vaikutusten arvioinnissa että standardien kalibroinnissa, jotta voidaan säilyttää unionin pankkialan tarvittava monimuotoisuus ja noudattaa suhteellisuusperiaatetta; kehottaa komissiota ottamaan kaikki nämä periaatteet huomioon määrittäessään täytäntöönpanon laajuutta ja siirtäessään Baselin pankkivalvontakomitean ehdotuksia osaksi unionin lainsäädäntöä;

16.  korostaa unionin ja kansallisten pankkivalvontaviranomaisten keskeistä roolia valvonnan lähentämisen varmistamisessa unionissa, kun otetaan huomioon suhteellisuusperiaate ja sääntöjen tarkoituksenmukaisuus eri pankkitoimintamallien kannalta; korostaa, että luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot valvottavien rahoituslaitosten tilanteesta ovat tarpeen, jotta valvontatyö voidaan suorittaa tehokkaasti ja luotettavasti; korostaa, että oikeus käyttää sisäisiä malleja olisi säilytettävä; kehottaa yhteistä valvontamekanismia ja Euroopan pankkiviranomaista jatkamaan valvontatyötään, jotta voidaan varmistaa sisäisten mallien johdonmukainen täytäntöönpano ja niiden asianmukainen vastaavuus pankkien liiketoimintamallien riskien kanssa, parantaa konvergenssia siten, että niiden heikkouksiin puututaan, ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia;

17.  muistuttaa, että pankkien vakavaraisuusvaatimukset ovat vuorovaikutuksessa muiden tärkeiden pankkitoiminnan standardien kanssa, joihin sisältyvät kokonaistappionsietokykyä koskevan standardin käyttöönotto unionissa ja sen yhdenmukaistaminen hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen kanssa pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin nojalla, IFRS 9 -tilinpäätösstandardin soveltaminen lähitulevaisuudessa ja pankkiunionia koskeva kehys; korostaa siksi, että vakavaraisuussääntelyn uudistuksia koskevassa pohdinnassa olisi otettava huomioon kaikki nämä seikat sekä niiden vaikutukset ja yhteisvaikutukset;

18.  muistuttaa, että useat tärkeät unionin pankit ovat viime vuosina maksaneet osinkoja osakkeenomistajille, vaikka ne ovat kärsineet huomattavasta pääomavajeesta eivätkä ole puhdistaneet taseitaan johdonmukaisesti;

19.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle pieniä pankkeja koskevaan kehykseen liittyvät toimet vähiten riskialttiita pankkitoiminnan malleja varten ja laajentamaan nämä toimet koskemaan sellaisen tulevan sääntelykehyksen toteutettavuutta koskevaa arviointia, joka koostuu yksinkertaisemmista ja tarkoituksenmukaisemmista sekä oikeasuhteisemmista vakavaraisuussäännöistä, jotka on mukautettu erityisesti erityyppisiin pankkitoimintamalleihin;

20.  pitää erityisen tärkeänä, että komissio, Euroopan keskuspankki ja Euroopan pankkiviranomainen osallistuvat Baselin pankkivalvontakomitean toimintaan ja antavat avointa ja kattavaa ajantasaista tietoa Baselin pankkivalvontakomitean keskusteluista; kehottaa lisäämään tämän roolin näkyvyyttä Ecofin-neuvoston kokouksissa ja parantamaan vastuuvelvollisuutta parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokuntaan nähden siten, että keskusteluihin osallistuvat unionin edustajat raportoivat niistä säännöllisesti;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1)http://www.bis.org/bcbs/publ/d344.pdf
(2)https://www.bis.org/bcbs/publ/d387.htm
(3)http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/07/12-conclusions-banking-reform/
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0093.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0006.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.


Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpano
PDF 196kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen perusteella) (2016/2067(INI))
P8_TA(2016)0440A8-0317/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanon (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamaan vuosittaiseen selvitykseen perustuen),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan 6 kohdan ja 46 artiklan, joissa määrätään pysyvän rakenteellisen yhteistyön aloittamisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentille antaman vuosittaisen selvityksen yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) (13026/2016) sekä erityisesti selvityksen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) koskevat osat,

–  ottaa huomioon SEU:n 2 ja 3 artiklan sekä V osaston, erityisesti sen 21 ja 36 artiklan sekä 42 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013, 18. marraskuuta 2014, 18. toukokuuta 2015, 27. kesäkuuta 2016 ja 17. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013 ja 26. kesäkuuta 2015 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta 21. toukokuuta 2015(1), Euroopan puolustusmarkkinoiden kehityksen vaikutuksesta Euroopan turvallisuuteen ja puolustuskykyyn 21. toukokuuta 2015(2), sotilaallis-strategisesta tilanteesta Mustanmeren alueella Venäjän liitettyä Krimin laittomasti alueeseensa 11. kesäkuuta 2015(3), EU:sta muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma 13. huhtikuuta 2016(4) ja rauhanoperaatioista – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa 7. kesäkuuta 2016(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe – A Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy),

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 14. marraskuuta 2016 esittelemän turvallisuuden ja puolustuksen alan täytäntöönpanosuunnitelman sekä 14. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n globaalistrategian täytäntöönpanosta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla,

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisten tiedonannon hybridiuhkien torjumisesta (JOIN(2016)0018) ja siihen liittyvät 19. huhtikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon turvallisuuden ja kehityksen edistämisestä valmiuksia kehittämällä (JOIN(2015)0017) ja 5. heinäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon turvallisuusalan uudistuksen tukemista koskevan koko EU:n kattavan strategisen kehyksen lähtökohdista (JOIN(2016)0031),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät operaatioiden tukifoorumista,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin uudistetun sisäisen turvallisuuden strategian vuosille 2015–2020 ja siihen liittyvät 15.–16. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta "Euroopan turvallisuusagendan valjastaminen terrorismin torjuntaan ja toimivan ja todellisen turvallisuusunionin perustamisen valmisteluun" (COM(2016)0230),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin (JOIN(2013)0030) ja siihen liittyvät 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta(6); ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia – Avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö” (JOIN(2013)0001); ottaa huomioon neuvoston 18. marraskuuta 2014 hyväksymän EU:n kyberpuolustuspolitiikan kehyksen,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan kyberresilienssijärjestelmän vahvistaminen sekä kilpailukykyisen ja innovatiivisen kyberturvallisuustoimialan tukeminen” (COM(2016)0410),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2016 Naton NCIRC-yksikön (Computer Incident Response Capability) ja EU:n tietotekniikan kriisiryhmän (CERT-EU) välillä allekirjoitetun teknisen järjestelyn, joka helpottaa tiedonvaihtoa verkkotapahtumista,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 Naton Varsovan huippukokouksen 2016 yhteydessä allekirjoitetun Euroopan unionin ja Naton yhteisen julkilausuman (Eurooppa-neuvoston ja Euroopan komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin antama yhteinen julkilausuma),

–  ottaa huomioon Pohjois-Atlantin neuvoston Varsovassa 8.–9. heinäkuuta 2016 pidettyyn kokoukseen osallistuneiden valtion- ja hallitusten päämiesten antaman Varsovan huippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistut Eurobarometri 85.1:n tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0317/2016),

Strateginen toimintaympäristö

1.  panee merkille, että Euroopan turvallisuusympäristö on heikentynyt merkittävästi, kun siitä on tullut epävakaampi, monimutkaisempi, vaarallisempi ja vähemmän ennustettava; toteaa, että uhat ovat sekä perinteisiä että hybridiuhkia, niitä synnyttävät sekä valtiot että muut kuin valtiolliset toimijat, ne tulevat etelästä ja idästä ja vaikuttavat jäsenvaltioihin eri tavoin;

2.  muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden turvallisuutta leimaa suuri keskinäinen riippuvuus, ja toteaa, että ne reagoivat yhteisiin uhkiin ja riskeihin koordinoimattomalla ja hajanaisella tavalla, mikä vaikeuttaa yhtenäisemmän lähestymistavan omaksumista tai usein jopa estää sen; korostaa, että tällainen koordinoimattomuus on yksi unionin toiminnan heikoista kohdista; toteaa, että Euroopalla ei ole riittävää kykyä selviytyä tehokkaasti hybridiuhista, jotka ovat usein luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä;

3.  katsoo, että Euroopan on nyt pakko reagoida yhä monimutkaisempiin kriiseihin, jotka ulottuvat Länsi-Afrikasta Sahelin kautta Afrikan sarveen ja Lähi-itään sekä Kaukasiaan; katsoo, että EU:n olisi lisättävä vuoropuhelua ja yhteistyötä alueen kolmansien maiden kanssa sekä erilaisten alueellisten järjestöjen kanssa; korostaa, että EU:n olisi oltava valmis kohtaamaan kansainvälisen turvallisuusympäristön rakenteellisia muutoksia ja haasteita, jotka liittyvät valtioiden välisiin konflikteihin, valtioiden romahtamiseen ja kyberhyökkäyksiin, sekä ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin;

4.  panee huolestuneena merkille, että radikaalien islamistijärjestöjen ja yksittäisten ihmisten harjoittama terrorismi kohdistuu Eurooppaan ennennäkemättömän laajana ja uhkaa eurooppalaista elämäntapaa; korostaa, että yksilöiden turvallisuudesta on tullut ensisijainen asia ja että perinteinen ero turvallisuuden ulkoisen ja sisäisen ulottuvuuden välillä on hämärtynyt;

5.  kehottaa tämän vuoksi EU:ta mukautumaan näihin turvallisuushaasteisiin erityisesti hyödyntämällä entistä tehokkaammin YTPP:n välineitä johdonmukaisesti muiden ulkoisten ja sisäisten välineiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään entistä parempaa ja koordinoidumpaa yhteistyötä erityisesti terrorismin torjunnassa;

6.  vaatii voimakasta ehkäisevää politiikkaa, joka perustuu radikalismista luopumista koskeviin laaja-alaisiin ohjelmiin; toteaa, että lisäksi on välttämätöntä toimia aktiivisemmin radikalisoitumista ja terrorismipropagandaa vastaan sekä EU:n sisällä että sen ulkosuhteissa; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin puuttuakseen ääriliikkeiden tuottaman sisällön leviämiseen verkossa ja edistämään aktiivisemmin rikosoikeusjärjestelmien välistä oikeudellista yhteistyötä, Eurojust mukaan lukien, toiminnassa radikalisoitumista ja terrorismia vastaan kaikissa jäsenvaltioissa;

7.  toteaa, että rajoja on muutettu Euroopassa väkipakolla ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen; painottaa sotilaallisen miehityksen kielteistä vaikutusta koko Euroopan turvallisuuteen; toteaa jälleen, että Ukrainan rajojen muuttaminen väkivalloin on vastoin Helsingin päätösasiakirjan ja YK:n peruskirjan periaatteita;

8.  toteaa, että kesäkuussa 2016 julkaistun Eurobarometri 85.1:n mukaan noin kaksi kolmannesta EU-kansalaisista toivoisi EU:lta laajempaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista osallistumista;

9.  katsoo, että yhtenäisemmällä ja siten tehokkaammalla EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti aseellisten yhteenottojen laantumiseen Irakissa ja Syyriassa sekä niin kutsutun Islamilaisen valtion hävittämiseen;

Uudistettu ja voimakkaampi YTPP

10.  on vakuuttunut siitä, että edellä esitetyn johdosta YTPP:aa on tarkistettava perusteellisesti, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat osaltaan edistää ratkaisevalla tavalla unionin turvallisuutta ja kansainvälisten kriisien hallintaa ja vahvistaa sen strategista riippumattomuutta; muistuttaa, että yksikään valtio ei kykene vastaamaan nykyisiin turvallisuushaasteisiin yksinään;

11.  katsoo, että EU:n jäsenvaltiot on alusta pitäen otettava täysimääräisesti mukaan YTPP:n tarkistukseen, jotta se sujuisi hyvin ja jotta vältytään joutumasta umpikujaan myöhemmin; korostaa, että tiiviimpi yhteistyö Euroopan puolustusvoimavarojen kehittämisessä on hyödyllistä sekä käytännölliseltä että taloudelliselta kannalta, ja panee merkille käsittelyssä olevat aloitteet, joiden konkreettisista jatkotoimista olisi päätettävä joulukuussa 2016 pidettävässä puolustusta käsittelevässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tekemään asianmukaisia investointeja turvallisuuteen ja puolustukseen;

12.  korostaa, että pysyvän rakenteellisen yhteistyön aloittaminen (SEU:n 42 artiklan 6 kohta) mahdollistaa sellaisen itsepuolustuksen tai itsepuolustuksen pysyvän rakenteen toteuttamisen, jonka avulla voidaan vahvistaa kriisinhallintaoperaatioita;

13.  toteaa, että Eurooppa ei enää täysin hallitse turvallisuusympäristöään eikä pysty valitsemaan aikaa ja paikkaa toimilleen, ja korostaa siksi, että EU:n olisi YTPP:n operaatioita ja muita asiaankuuluvia välineitä käyttäen voitava osallistua kaikentyyppiseen kriisinhallintaan, mukaan lukien kriisien ehkäiseminen ja ratkaiseminen, niin että katetaan konfliktien kaikki vaiheet, ja oltava kaikin puolin mukana Euroopan turvallisuuden ylläpitämisessä ja huolehtimassa koko vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen yhteisestä turvallisuudesta ja puolustuksesta; kannustaa Eurooppa-neuvostoa käynnistämään yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen SEU:n 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi yhteiseksi puolustukseksi; katsoo, että EU:n selviytymiskyvyn vahvistamisen olisi oltava YTPP:n tärkeimpien tavoitteiden joukossa;

14.  on tyytyväinen YTPP:n etenemissuunnitelmaan, jonka varapuheenjohtaja / korkea edustaja esitti konkreettisine aikatauluineen ja vaiheineen; pitää myönteisenä, että etenemissuunnitelma täydentää tulevaa Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaa; painottaa tarvetta vahvistaa YTPP:n sotilaallista komponenttia; kannattaa vahvasti sitä, että jäsenvaltiot koordinoisivat turvallisuus- ja puolustusinvestointejaan ja että puolustusalan tutkimuksen taloudellista tukea lisättäisiin EU:n tasolla;

15.  korostaa myös, että YTPP:n olisi perustuttava vahvan kollektiivisen puolustuksen periaatteeseen ja tehokkaaseen rahoitukseen ja sitä olisi toteutettava koordinoidusti kansainvälisten turvallisuus- ja puolustusalan järjestöjen kanssa ja Natoa täysimääräisesti täydentäen; katsoo, että EU:n olisi rohkaistava jäsenvaltioita täyttämään Naton valmiustavoitteet, jotka edellyttävät puolustusmenojen vähintään kahden prosentin osuutta BKT:sta, kuten Walesin ja Varsovan huippukokouksissa vahvistettiin;

16.  muistuttaa, että konfliktit ja kriisit Euroopassa ja sen ympäristössä tapahtuvat sekä fyysisessä että kybertoimintaympäristössä, ja painottaa, että kyberturvallisuus ja ‑puolustus on tämän vuoksi otettava YTPP:n keskeiseksi osaksi ja otettava huomioon kaikessa EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa;

17.  pitää tervetulleena varapuheenjohtajan / korkean edustajan esitystä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta ja katsoo, että strategia on tarpeellinen ja positiivinen askel sen institutionaalisen kehyksen kannalta, jossa YUTP ja YTPP toimivat ja kehittyvät; pitää valitettavana jäsenvaltioiden vähäistä osallistumista globaalistrategian valmisteluun;

18.  painottaa, että jäsenvaltioiden ja kansallisten parlamenttien on yhdessä kaikkien EU:n asiaankuuluvien toimielinten kanssa sitouduttava asiaan vahvasti, kannettava siitä vastuunsa ja annettava tukensa, jotta varmistetaan, että strategian poliittinen tavoitetaso, prioriteetit ja kokonaisvaltaisuus toteutuvat turvallisuutta ja puolustusta koskevan EU:n valkoisen kirjan, jota edeltää turvallisuuden ja puolustuksen alan täytäntöönpanosuunnitelma, muodossa; korostaa, että täytäntöönpanosuunnitelma liittyy tiiviisti strategian laajempaan täytäntöönpanoon, komission tulevaan Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaan sekä Varsovassa allekirjoitetun EU:n ja Naton yhteisen julkilausuman täytäntöönpanoon; on tyytyväinen varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja jäsenvaltioiden parhaillaan tekemään työhön strategian täytäntöönpanossa; painottaa, että strategian täytäntöönpanolle sekä tehokkaalle ja vahvemmalle YTPP:lle on osoitettava asianmukaiset resurssit;

19.  katsoo, että alakohtaisen strategian kehittäminen on välttämätön globaalistrategian jatkotoimi, josta olisi sovittava Eurooppa-neuvostossa, jonka olisi se myös esitettävä, ja toteaa, että siinä olisi esitettävä tarkemmin siviili- ja sotilastoimien tavoitetasot, tehtävät, vaatimukset ja voimavaraprioriteetit; toistaa aiemmat kehotuksensa Euroopan puolustusta koskevan valkoisen kirjan laatimisesta ja kehottaa neuvostoa valmistelemaan asiakirjaa viipymättä; on huolissaan siitä, että esitetty turvallisuuden ja puolustuksen alan täytäntöönpanosuunnitelma ei läheskään täytä parlamentin ja suuren yleisön odotuksia; muistuttaa kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden turvallisuuden olevan jakamaton;

20.  pitää myönteisenä Saksan ja Ranskan ulkoministerien ehdottamaa Euroopan turvallisuussopimusta ja tukee muun muassa ajatusta Euroopan strategisen ympäristön yhteisestä analyysista, mikä merkitsisi uhkakuva-arvion tekemistä säännölliseksi yhteiseksi toimeksi, jotta kunkin osapuolen huolenaiheet voidaan ottaa huomioon ja tukea yhteisiä voimavaroja ja toimia; on tyytyväinen myös muiden jäsenvaltioiden hiljattain esittämiin aloitteisiin YTPP:n kehittämisestä; pitää valitettavana, että ei ole suoritettu itsearviointia jäsenvaltioiden toimettomuudesta aiempien eurooppalaisten puolustusalan sitoumusten täytäntöönpanossa;

21.  katsoo, että asiassa tarvitaan yhteistyötä Naton samankaltaisten toimien kanssa; korostaa, että tarvitaan ehdottomasti vakavaa sitoutumista ja tiedustelutiedon ja informaation vaihdon lisäämistä ja tehostamista jäsenvaltioiden välillä;

22.  toteaa, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sulautuvat yhä enemmän yhteen ja fyysisen ympäristön ja kybertoimintaympäristön välistä eroa on yhä vaikeampi määrittää, ja katsoo sen vuoksi, että myös niitä vastaavat voimavarat olisi yhdistettävä, mikä antaa EU:lle mahdollisuuden toteuttaa toimia käyttäen kaikkia välineitä jopa siinä tapauksessa, että sovelletaan SEU:n 42 artiklan 7 kohtaa;

YTPP ja kriisejä koskeva yhdennetty lähestymistapa

23.  painottaa, että on tärkeää perustaa YTPP:n siviili- ja sotilasoperaatioiden pysyvä EU:n päätoimipaikka, jonka yhteinen operationaalinen henkilöstö tukee suunnittelun kaikkia vaiheitä alustavasta poliittisesta toiminta-ajatuksesta yksityiskohtaisiin suunnitelmiin; painottaa, että tämä ei merkitsisi päällekkäisyyttä Naton rakenteiden kanssa vaan kyse olisi pikemminkin välttämättömistä institutionaalisista järjestelyistä, jotka vahvistaisivat YTPP:n operaatioiden suunnittelun ja toteuttamisen valmiuksia;

24.  korostaa YTPP:n operaatioiden, mukaan lukien rajavalvonta-avun, valmiuksien kehittämisen, sotilaskoulutusoperaatioiden ja merioperaatioiden, merkittävää panosta kansainvälisen rauhan ja vakauden kannalta;

25.  pitää valitettavana, että YTPP:n operaatioita haittaavat edelleen rakenteelliset heikkoudet, jotka vaarantavat niiden tehokkuuden; katsoo, että niiden olisi oltava todellisia välineitä ja että ne voitaisiin sisällyttää paremmin globaalistrategiaan;

26.  panee merkille, että globaalistrategiassa on määritelty poliittinen tavoitetaso, joka edellyttää konfliktien ja kriisien kokonaisvaltaista tarkastelua siten, että unioni on mukana konfliktien kaikissa vaiheissa niiden ennaltaehkäisyn, ratkaisemisen ja vakauttamisen kautta ja sitoutuu siihen, että se ei irrottaudu konflikteista ennenaikaisesti; katsoo, että EU:n olisi tuettava johdonmukaisesti jäsenvaltioita, jotka kuuluvat Islamilaisen valtion vastaiseen liittoumaan, käynnistämällä koulutukseen painottuva YTPP:n operaatio Irakissa ja Syyriassa;

27.  pitää hyvänä ajatusta ”alueellistetuista” YTPP-operaatioista Sahelissa, erityisesti koska se vastaa alueen valtioiden halua lisätä turvallisuusalan yhteistyötä G5-maiden Sahelin foorumin kautta; on vakuuttunut siitä, että tämä voi olla mahdollisuus lisätä paikan päällä toteutettavien YTPP-operaatioiden (EUCAP Sahel Mali ja EUCAP Sahel Niger) tehokkuutta ja merkitystä; uskoo vahvasti, että tällaisen ”alueellistamisen” on perustuttava käytännön asiantuntemukseen, täsmällisiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiskeinoihin eikä sitä pidä määritellä pelkästään poliittisten näkökohtien pohjalta;

28.  painottaa, että neuvoston kaikissa päätöksissä tulevista operaatioista olisi asetettava etusijalle toiminta konflikteissa, jotka vaikuttavat suoraan unionin turvallisuuteen tai niiden kumppanien ja alueiden turvallisuuteen, joissa EU toimii turvallisuuden tuottajana; katsoo, että päätöksen toimintaan ryhtymisestä olisi perustuttava strategista ympäristöä koskevaan yhteiseen arvioon ja käsitykseen sekä jäsenvaltioiden yhteisiin strategisiin etuihin ja että YK:n tai Naton kaltaisten muiden organisaatioiden ja liittolaisten toimet on otettava huomioon; katsoo, että YTPP:n alan valmiuksien kehittämistä koskevat operaatiot on koordinoitava turvallisuusalan uudistukseen ja oikeusvaltioon liittyvän komission työn kanssa;

29.  panee merkille komission ehdotuksen vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta niin, että unionin tuki voidaan ulottaa sotilaallisten toimijoiden varustamiseen kumppanimaissa, jos se on välttämätöntä niiden kestokyvyn kannalta, ja siten vähentää vaaraa, että niistä tulee jälleen konfliktialueita ja EU:lle vihamielisen toiminnan turvapaikkoja; korostaa, että näin olisi toimittava poikkeustapauksissa, kuten asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta annetun asetusehdotuksen 3 a artiklassa esitetään, kestävän kehityksen, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion edistämiseksi; kannustaa tämän osalta Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota vauhdittamaan valmiuksien kehittämistä turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi koskevan aloitteensa täytäntöönpanoa parantaakseen YTPP‑operaatioiden tehokkuutta ja kestävyyttä;

30.  painottaa tarvetta löytää myös muita rahoitusvälineitä kumppanien turvallisuus- ja puolustusalan valmiuksien kehittämisen edistämiseksi; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan johdonmukaisuuden ja koordinoinnin parhaiden mahdollisten tulosten aikaansaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi paikan päällä;

31.  toteaa, että Petersbergin tehtäviä olisi tarkistettava ja että taisteluosastoista olisi mahdollisimman pian tehtävä käyttökelpoinen sotilaallisen toiminnan väline lisäämällä niiden modulaarisuutta ja toiminnallista rahoitusta; toteaa, että rakentavan asenteen puute jäsenvaltioissa on edelleen poliittinen ja toiminnallinen este unionin taisteluosastojen käytön tiellä; kehottaa neuvostoa panemaan alulle (SEU:n 31 artiklan 3 kohdassa) tarkoitetun käynnistysrahaston perustamisen sotilasoperaatioiden varhaisvaiheen pikaista rahoitusta silmällä pitäen;

32.  vaatii lisää joustoa EU:n varainhoitosääntöihin, jotta se kykenisi vastaamaan kriiseihin, ja vaatii panemaan täytäntöön Lissabonin sopimuksen nykyiset määräykset; kehottaa tarkistamaan Athene-mekanismia sen soveltamisalan laajentamiseksi kaikkiin kuluihin, jotka liittyvät ensinnäkin nopean reagoinnin operaatioihin ja EU:n taisteluosastojen käyttöönottoon ja toiseksi kaikkiin sotilasoperaatioihin;

Yhteistyö Naton ja muiden kumppaneiden kanssa

33.  muistuttaa, että Natolla ja EU:lla on samat strategiset intressit ja että niillä on samat haasteet idässä ja etelässä; muistuttaa yhteistä puolustusta koskevan lausekkeen (42 artiklan 7 kohta) merkityksestä EU:n jäsenvaltioille, olivatpa nämä Naton jäseniä tai eivät; toteaa, että EU:n olisi yhtälailla kyettävä omin keinoin suojaamaan myös niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole Naton jäseniä; panee merkille globaalistrategian tavoitteen EU:n strategisen riippumattomuuden asianmukaisesta tasosta ja korostaa, että näiden kahden organisaation välineiden on täydennettävä toisiaan; katsoo, että EU:n ”strategisella riippumattomuudella” olisi vahvistettava Euroopan valmiuksia turvallisuuden edistämiseen rajojensa sisä- ja ulkopuolella ja lujitettava myös Nato-kumppanuutta ja transatlanttisia suhteita;

34.  katsoo, että EU:n ja Naton tiiviin ja tehokkaan yhteistyön peruspilarina on se, että niiden operaatiot ja siten myös niiden välineresurssit täydentävät toisiaan ja ovat yhteensopivia; tähdentää, että näiden kahden organisaation välisten suhteiden on jatkossakin oltava yhteistyöhön painottuneita eikä kilpailevia; katsoo, että EU:n olisi rohkaistava jäsenvaltioita täyttämään Naton valmiustavoitteet, mikä edellyttää, että puolustusmenot ovat vähintään kaksi prosenttia BKT:sta;

35.  korostaa, että Naton valmiudet ovat parhaat pelotteiden ja puolustuksen alalla ja että Nato kykenee kollektiiviseen puolustukseen (Washingtonin sopimuksen V artikla), mikäli jotakin sen jäsenvaltioista vastaan hyökätään, kun taas YTPP:ssa painotetaan nykyään rauhanturvaamista, konfliktien ehkäisyä ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamista (SEU-sopimuksen 42 artikla) ja EU:lla on lisäkeinoja vastata myös jäsenvaltioiden sisäistä turvallisuutta koskeviin haasteisiin, joita kyseinen V artikla ei kata, mukaan lukien kumouksellinen toiminta; muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artiklan ”yhteisvastuulausekkeen” tarkoituksesta, joka on demokraattisten instituutioiden ja siviiliväestön suojeleminen terroristihyökkäyksessä;

36.  pitää myönteisenä EU:n ja Naton Varsovassa äskettäin allekirjoittamaa yhteistä julkilausumaa ja antaa täyden tukensa siinä mainituille yhteistyöaloille; toteaa, että EU:n ja Naton välisen yhteistyön uudelle tasolle saattamisen sijaan julkilausumassa kuvataan vakiintuneita epävirallisia käytäntöjä; painottaa erityisesti tarvetta syventää yhteistyötä ja täydentää edelleen valmiuksien kehittämistä hybridi- ja kyberuhkien ja tutkimuksen osalta; on tyytyväinen, että Bratislavan etenemissuunnitelman mukaisesti tavoitteena on, että yhteinen julkilausuma pannaan täytäntöön viipymättä;

37.  tukee täysimääräisesti turvallisuus- ja puolustusyhteistyön jatkuvaa vahvistamista muiden institutionaalisten kumppanien kanssa, myös YK:n, Afrikan unionin ja Etyjin kanssa, sekä erityisesti Yhdysvaltojen kaltaisten strategisten kahdenvälisten kumppanien kanssa hybridiuhkien, meriturvallisuuden, nopean reagoinnin, terrorismin torjunnan ja kyberturvallisuuden kaltaisilla aloilla;

Euroopan puolustusyhteistyö

38.  katsoo, että vahvemman puolustusteollisuuden kehittäminen vahvistaisi EU:n strategista ja teknologista riippumattomuutta; katsoo, että EU:n aseman vahvistaminen Euroopan naapurialueiden turvallisuuden tuottajana edellyttää asianmukaisia ja riittäviä voimavaroja ja kilpailukykyistä, tehokasta ja avoimesti toimivaa puolustusteollisuutta, joka takaa kestävän toimitusketjun; panee merkille, että Euroopan puolustusalalle on ominaista pirstoutuneisuus ja päällekkäisyys, joista on asteittain päästävä eroon prosessissa, joka tarjoaa kannustimia ja etuja kaikille kansallisille tekijöille ja jossa otetaan huomioon yhdentyneiden puolustusalan markkinoiden pitkän aikavälin kehitys;

39.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät vielä ole toteuttaneet toimintapoliittista kehystä järjestelmällistä ja pitkäaikaista puolustusyhteistyötä varten eivätkä tehneet tarvittavia sitoumuksia ja että yhdistämistä ja jakamista koskeva aloite ei ole johtanut konkreettisiin tuloksiin; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön säännölliset kaksi kertaa vuodessa järjestettävät puolustuskeskustelut strategisen ohjauksen ja poliittisen sysäyksen antamiseksi YTPP:lle ja eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle;

40.  painottaa tarvetta syventää edelleen kyberpuolustusyhteistyötä ja varmistaa YTPP-operaatioiden täysimääräinen verkkouhkien sietokyky; kehottaa neuvostoa ottamaan kyberpuolustuksen olennaiseksi osaksi puolustuskeskustelujaan; katsoo, että kansallisille kyberpuolustusstrategioille on suuri tarve; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan puolustusviraston kybertoimintavalmiuksia kehittäviä toimia sekä hyödyntämään Naton kyberpuolustuskeskusta (CCDCOE);

41.  toteaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia pitää yllä monia erilaisia täysin käyttövalmiita puolustusvoimavaroja pääasiassa rahoituksen niukkuuden vuoksi; kehottaa tämän vuoksi tehostamaan koordinointia ja valitsemaan selkeämmin, mitä voimavaroja ylläpidetään, jotta jäsenvaltiot voivat erikoistua tiettyihin voimavaroihin;

42.  katsoo, että yhteentoimivuus on ratkaisevassa asemassa, jos jäsenvaltioiden joukkojen yhteensopivuutta ja yhtenäisyyttä halutaan parantaa; painottaa tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden on tutkittava puolustusvoimavarojen yhteisten hankintojen mahdollisuutta; toteaa, että EU:n puolustusmarkkinoiden protektionistinen ja suljettu luonne vaikeuttaa tätä;

43.  muistuttaa, että Euroopan puolustuksen vankka teollinen ja teknologinen perusta, johon sisältyy toimintamahdollisuuksia pk-yrityksille, on YTPP:n perustekijä ja edellytys yhteismarkkinoille, mikä antaisi EU:lle mahdollisuuden kehittää strategista riippumattomuuttaan;

44.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot soveltavat tavara- ja palveluhankintoja puolustus- ja turvallisuusalalla koskevaa direktiiviä 2009/81/EY ja yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevaa direktiiviä 2009/43/EY täysin eri laajuudessa; kehottaa tämän vuoksi komissiota soveltamaan 346 artiklaa koskevaa ohjeasiakirjaa ja huolehtimaan tehtävästään perussopimusten valvojana käynnistämällä rikkomismenettelyt direktiivien rikkomistapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan monikansallisia toimia puolustushankintojen kysyntäpuolella ja kehottaa eurooppalaista tarjontapuolen teollisuutta vahvistamaan asemaansa maailmanmarkkinoilla tehostamalla koordinointia ja keskittämällä toimialaa;

45.  on huolissaan puolustustutkimukseen osoitettujen määrärahojen jatkuvasta supistumisesta jäsenvaltioissa, mikä vaarantaa teollisen ja teknologisen perustan ja siten myös Euroopan strategisen riippumattomuuden; kehottaa jäsenvaltioita varustamaan asevoimansa kalustolla, joka on peräisin Euroopan puolustusteollisuudesta eikä sen teollisilta kilpailijoilta;

46.  on vakuuttunut siitä, että Euroopan puolustusviraston roolin vahvistaminen voimavaralähtöisten ohjelmien, hankkeiden ja toimien koordinoinnissa on hyödyllistä tehokkaan YTPP:n kannalta; katsoo, että Euroopan puolustusvirastoa olisi tuettava, jotta se pystyy saavuttamaan kaikki tavoitteensa ja erityisesti toimimaan tulevia prioriteettejaan ja roolejaan vastaavasti Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman ja Euroopan puolustusalan tutkimusohjelman yhteydessä; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkistamaan viraston organisaatiota, menettelyjä ja toimintaa siten, että avataan uusia yhteistyön ja yhdentymisen mahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita antamaan Euroopan puolustusvirastolle ohjeita voimavarojen kehittämissuunnitelman tarkistuksen koordinoimiseksi globaalistrategian ja alakohtaisen strategian mukaisesti;

47.  painottaa, että kyberturvallisuus on luonteeltaan politiikanala, jolla yhteistyö ja yhdentyminen ovat ratkaisevassa asemassa sekä EU:n jäsenvaltioiden, keskeisten kumppanien ja Naton välillä että yhteiskunnan eri toimijoiden välillä, sillä siinä ei ole kyse yksinomaan sotilaallisesta vastuusta; vaatii selkeämpiä suuntaviivoja siitä, miten EU:n puolustusvoimavaroja ja offensiivisia voimavaroja aiotaan käyttää ja missä yhteydessä; muistuttaa vaatineensa toistuvasti EU:n kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan asetuksen perusteellista tarkistamista, jotta voidaan estää sellaisten ohjelmistojen ja muiden järjestelmien vääriin käsiin joutuminen, joita voidaan käyttää EU:n digitaalista infrastruktuuria vastaan ja ihmisoikeuksien rikkomiseen; kehottaa EU:ta puolustamaan internetin hallintoa käsittelevillä foorumeilla ja muilla kansainvälisillä foorumeilla periaatetta, että internetin keskeisen infrastruktuurin olisi oltava puolueeton alue, jolla ei sallita omia kansallisia etujaan ajavien hallitusten asioihin sekaantumista;

48.  tukee puolustukseen liittyviä komission aloitteita, kuten puolustusalan toimintasuunnitelmaa ja puolustusalan teollisuuspolitiikkaa, joiden toteuttamisen on määrä alkaa turvallisuutta ja puolustusta koskevan EU:n valkoisen kirjan esittämisen jälkeen; tukee komission laajempaa osallistumista puolustusalalla kattavan ja hyvin kohdennetun tutkimuksen, suunnittelun ja täytäntöönpanon avulla; pitää myönteisenä valmistelutoimea, joka koskee YTPP:aan liittyvää tutkimusta, ja kehottaa antamaan sille riittävästi rahoitusta nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevalle kaudelle; tukee EU:n puolustusalan tutkimusohjelman kehittämistä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027);

49.  katsoo, että tulevasta EU:n rahoittamasta puolustusalan tutkimusohjelmasta olisi rahoitettava tutkimushankkeita jäsenvaltioiden sopimilta ensisijaisilta aloilta ja että mahdollisesti perustettavasta Euroopan puolustusrahastosta voitaisiin tukea sellaisten, jäsenvaltioiden yhteisesti sopimien valmiuksien rahoittamista, jotka tunnustetusti tuovat EU:n lisäarvoa;

50.  kehottaa uudistamaan EU:n lainsäädäntöä, jotta puolustusteollisuus voi hyötyä vastaavasta valtiontuesta kuin Yhdysvaltojen teollisuudenalat;

o
o   o

51.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) puheenjohtajalle ja Etyjin parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajalle.

(1)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 59.
(2)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 74.
(3)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 74.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0120.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0249.
(6)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 145.


EU:n strateginen viestintä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi
PDF 285kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (2016/2030(INI))
P8_TA(2016)0441A8-0290/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista(1),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2009 Strasbourgissa/Kehlissä Naton 60-vuotispäivän yhteydessä annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta,

–  ottaa huomioon 19. ja 20. maaliskuuta 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da’eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta 16. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, jotka ulkoasiainneuvosto vahvisti 23. toukokuuta 2016,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. toukokuuta 2015 antaman selvityksen ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma” sekä uutta EU:n turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa koskevan meneillään olevan työn,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteiden tilasta(3),

–  ottaa huomioon EU:n strategista viestintää koskevan toimintasuunnitelman (Ares(2015)2608242, 22.6.2015),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(4),

–  ottaa huomioon Walesissa 5. syyskuuta 2014 pidetyn Naton huippukokouksen yhteydessä annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä(5),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet” (JOIN(2016)0018),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle aiheesta ”Euroopan turvallisuusagendan valjastaminen terrorismin torjuntaan ja toimivan ja todellisen turvallisuusunionin perustamisen valmisteluun” (COM(2016)0230),

–  ottaa huomioon venäjänkielisistä media-aloitteista itäisen kumppanuuden maissa ja muualla tehdyn eurooppalaisen demokratiarahaston toteutettavuustutkimuksen ”Bringing Plurality and Balance to the Russian Language Media Space”,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan selvityksen (A/HRC/31/65),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleishuomion nro 34 (CCPR/C/GC/34),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0290/2016),

A.  toteaa, että unioni on sitoutunut noudattamaan kansainvälisellä tasolla toteuttamissaan toimissa sellaisia periaatteita kuin demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä tiedotusvälineiden vapaus, tiedon saatavuus, sananvapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joista viime mainittua voidaan kuitenkin rajoittaa tietyssä määrin kansainvälisen oikeuden, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen, mukaisesti; ottaa huomioon, että kolmansien maiden toimijat, jotka pyrkivät heikentämään unionin uskottavuutta, eivät jaa samoja arvoja;

B.  toteaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla ja kansalaisilla on jatkuva ja kasvava tarve vastata tiedotuskampanjoihin sekä väärää ja vääristeltyä tietoa levittäviin kampanjoihin ja propagandaan, joita tulee valtioilta ja valtiosta riippumattomilta toimijoilta, kuten unionin naapurialueilla toimivilta ylikansallisilta terroristi- ja rikollisjärjestöiltä, joiden tarkoituksena on murentaa objektiivisen tiedottamisen tai eettisen journalismin peruskäsitteitä ja tehdä kaikesta tiedosta puolueellista tai poliittisen vallan väline, ja toteaa, että tämä kohdistetaan myös demokraattisia arvoja ja etuja vastaan;

C.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, tiedon saatavuus ja sananvapaus ovat peruspilareita demokraattisessa järjestelmässä, jossa tiedotusvälineiden omistusta ja rahoituslähteitä koskeva avoimuus on erittäin tärkeää; toteaa, että strategiat journalismin laadun, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja tosiasioiden paikkansapitävyyden varmistamiseksi voivat olla tehokkaita ainoastaan sikäli kuin tiedon antajia pidetään luotettavina ja uskottavina; katsoo, että samalla olisi arvioitava kriittisesti tapaa, jolla suhtaudutaan sellaisiin medialähteisiin, jotka ovat todistetusti ja toistuvasti levittäneet harhaanjohtavaa ja vääristelevää tietoa erityisesti niin sanotussa uudessa mediassa, sosiaalisissa verkostoissa ja digitaalisilla foorumeilla;

D.  ottaa huomioon, että informaatiosota on historiallisena ilmiönä yhtä vanha kuin sota itse; toteaa, että kylmän sodan aikana käytettiin laajamittaisesti kohdennettua informaatiosotaa ja siitä lähtien se on ollut kiinteä osa nykyaikaista hybridisodankäyntiä, joka on avointen ja peiteltyjen sotilaallisten ja ei-sotilaallisten toimien yhdistelmä, jolla pyritään horjuttamaan hyökkäyksen kohteena olevan maan poliittista, taloudellista ja sosiaalista tilannetta ilman muodollista sodanjulistusta, ja huomauttaa, että tämä ei kohdistu pelkästään unionin kumppaneihin vaan myös unioniin itseensä, sen toimielimiin ja kaikkiin jäsenvaltioihin ja kansalaisiin kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta;

E.  toteaa, että Krimin liittäminen Venäjään ja Venäjän johtama hybridisota Donetsin altaan alueella ovat kiihdyttäneet Venäjän hallinnon vastakkainasettelua EU:n kanssa; toteaa, että Venäjän hallinto on tehostanut propagandaansa, mikä on antanut Venäjälle vahvemman roolin unionin mediaympäristössä, ja että propagandalla pyritään synnyttämään unionin julkisessa mielipiteessä poliittista tukea Venäjän toimille ja heikentämään unionin ulkopolitiikan johdonmukaisuutta;

F.  ottaa huomioon, että kaikki propaganda sodan puolesta ja kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kielletty lailla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 20 artiklan mukaisesti;

G.  toteaa, että rahoituskriisi ja digitaalisen median uusien muotojen eteneminen ovat asettaneet vakavia haasteita laatujournalismille ja johtaneet kriittisen ajattelun vähenemiseen yleisön keskuudessa ja tehneet sen samalla alttiimmaksi disinformaatiolle ja manipuloinnille;

H.  toteaa, että propaganda ja Venäjän median tunkeutuminen ovat erityisen voimakkaita ja usein vailla vastapainoa itäisissä naapurimaissa; ottaa huomioon, että näiden maiden kansalliset tiedotusvälineet ovat usein heikkoja eivätkä kykene torjumaan venäläisten tiedotusvälineiden voimaa ja valtaa;

I.  toteaa, että informaatio- ja viestintäsodan teknologiaa käytetään legitimoimaan toimia, jotka uhkaavat unionin jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja poliittista riippumattomuutta, niiden kansalaisten turvallisuutta ja niiden alueellista koskemattomuutta;

J.  ottaa huomioon, että unioni ei tunnusta Isisiä/Da’eshia valtioksi tai valtion kaltaiseksi organisaatioksi;

K.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh, al-Qaida ja monet muut väkivaltaiset jihadistiterroristiryhmät käyttävät järjestelmällisesti viestintästrategiaa ja suoraa propagandaa sekä verkossa että verkon ulkopuolella ja että ne pyrkivät niillä osaltaan perustelemaan toimiaan unionia ja jäsenvaltioita sekä eurooppalaisia arvoja vastaan ja myös edistämään nuorten eurooppalaisten värväystä;

L.  ottaa huomioon, että Strasbourgissa/Kehlissä pidetyn Naton huippukokouksen julkilausumassa korostettiin, että on yhä tärkeämpää, että Nato tiedottaa asianmukaisesti, hyvissä ajoin, täsmällisesti ja vastuullisesti kehittyvistä tehtävistään, tavoitteistaan ja operaatioistaan, ja että sen jälkeen vuonna 2014 Latviaan perustettiin Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus, mitä pidettiin myönteisenä Walesissa pidetyn Naton huippukokouksen julkilausumassa;

EU:n strateginen viestintä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi

1.  painottaa, että unionille vihamielisellä propagandalla on monia muotoja ja useita eri välineitä, jotka on usein mukautettu unionin jäsenvaltioiden profiilin mukaan, ja että sen tavoitteena on vääristää totuutta, synnyttää epäilyä, jakaa jäsenvaltioita, luoda strategista kahtiajakoa unionin ja sen Pohjois-Amerikan kumppanien välille, lamauttaa päätöksentekoa, heikentää unionin toimielinten ja unionissa turvallisuus- ja talouspoliittisesti merkittävien transatlanttisten kumppanuuksien arvostusta unionin kansalaisten ja sen naapurivaltioiden kansalaisten silmissä ja mielissä sekä horjuttaa ja heikentää eurooppalaista narratiivia, jossa keskeisiä ovat demokraattiset arvot, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate; muistuttaa, että yksi tärkeimmistä käytetyistä välineistä on pelon ja epävarmuuden lietsominen unionin kansalaisten keskuudessa sekä vihamielisten valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden esittäminen paljon vahvempina kuin ne todellisuudessa ovat;

2.  kehottaa unionin toimielimiä tunnustamaan, että strateginen viestintä ja informaatiosota eivät ole vain unionin ulkoinen ongelma vaan myös sisäinen, ja toteaa olevansa huolissaan siitä, että unionissa on monia tahoja, jotka levittävät vihamielistä propagandaa eteenpäin; on huolissaan, että eräät jäsenvaltiot ovat huonosti perillä siitä, että ne ovat propagandan ja disinformaation kohderyhmiä ja kanavia; kehottaa siksi unionin toimijoita puuttumaan siihen, että nykyisin ei ole selvyyttä ja yhteisymmärrystä siitä, mitä pidetään propagandana ja disinformaationa, kehittämään yhteistyössä unionin jäsenvaltioiden tiedotusvälineiden edustajien ja asiantuntijoiden kanssa yhteiset määritelmät ja keräämään tietoja ja faktoja propagandan kulutuksesta;

3.  panee merkille, että disinformaatio ja propaganda ovat osa hybridisodankäyntiä; korostaa siksi, että institutionaalisella tai poliittisella viestinnällä, ajatushautomojen ja korkeakoulujen tutkimuksilla, sosiaalisen median kampanjoilla, kansalaisyhteiskunnan aloitteilla, medialukutaidolla ja muilla hyödyllisillä toimilla on lisättävä tietoisuutta ja osoitettava vakuuttavuutta;

4.  korostaa, että kolmansien maiden unionia vastaan kohdistama propaganda- ja disinformaatiostrategia voi saada eri muotoja ja että siihen voivat liittyä erityisesti perinteiset tiedotusvälineet, sosiaaliset verkostot, opetusohjelmat ja puolueet unionissa ja sen ulkopuolella;

5.  panee merkille unionin nykyisen strategisen viestinnän monitasoisen luonteen eri tasoilla, kuten unionin toimielimissä, jäsenvaltioissa, erilaisissa Naton ja YK:n elimissä, valtioista riippumattomissa järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä, ja kehottaa mahdollisimman tehokkaaseen koordinointiin ja tiedonvaihtoon näiden osapuolten välillä; kehottaa lisäämään yhteistyötä ja tiedonvaihtoa niiden eri osapuolten välillä, jotka ovat ilmaisseet olevansa huolissaan näistä propagandatoimista ja jotka haluavat laatia strategioita disinformaation torjumiseksi; katsoo, että unionin tasolla tällainen koordinointi olisi annettava unionin toimielinten tehtäväksi;

6.  katsoo, että unionin on pidettävä strategisia viestintätoimiaan painopistealueena, jolle olisi annettava asianmukaiset resurssit; painottaa, että unioni on yhdentymisen onnistunut malli, joka kriisienkin keskellä houkuttelee maita, jotka haluavat jäljitellä tätä mallia ja tulla sen osaksi; korostaa siksi, että unionin olisi päättäväisesti ja rohkeasti välitettävä myönteinen viesti menestyksestään, arvoistaan ja periaatteistaan ja oltava pikemminkin hyökkäys- kuin puolustuskannalla narratiivinsa esittämisessä;

Venäjän disinformaatio- ja propagandasodan tunnistaminen ja paljastaminen

7.  pitää valitettavana, että Venäjä käyttää kontakteja ja tapaamisia EU-osapuolten kanssa propagandatarkoituksiin ja unionin yhteisen kannan julkiseen heikentämiseen sen sijaan, että se pyrkisi luomaan todellista vuoropuhelua;

8.  toteaa, että Venäjän hallitus käyttää monenlaisia välineitä ja kanavia, kuten ajatushautomoja ja erityissäätiöitä (esim. Russkij Mir), erityisviranomaisia (Rossotrudnitšestvo), monikielisiä televisiokanavia (esim. RT), näennäisuutistoimistoja ja -multimediapalveluja (esim. Sputnik), rajatylittäviä yhteiskunnallisia ja uskonnollisia ryhmiä hallinnon halutessa esittää itsensä ainoana perinteisten kristillisten arvojen puolustajana, sekä sosiaalista mediaa ja internetin trolleja, ja että se pyrkii niiden avulla kyseenalaistamaan demokraattisia arvoja, jakamaan Eurooppaa, kokoamaan sisäistä tukea ja luomaan mielikuvaa toimintakykynsä menettäneistä valtioista unionin itäisessä naapurustossa; korostaa, että Venäjä sijoittaa disinformaatio- ja propagandavälineisiinsä merkittäviä taloudellisia resursseja ja että niitä käyttävät joko valtio suoraan tai Venäjän hallinnon määräysvallassa olevat yritykset ja organisaatiot; painottaa, että toisaalta Venäjän hallinto rahoittaa puolueita ja muita organisaatioita unionin sisällä pyrkien siten heikentämään poliittista yhteenkuuluvuutta ja että toisaalta sen propaganda kohdistuu suoraan tiettyihin toimittajiin, poliitikkoihin ja yksityishenkilöihin unionissa;

9.  muistuttaa, että turvallisuus- ja tiedustelupalvelut ovat päätelleet, että Venäjällä on kyky ja aikomus toteuttaa operaatioita, joilla pyritään horjuttamaan muiden maiden vakautta; panee merkille, että tämä tapahtuu usein tukemalla poliittisia ääriryhmiä sekä laajamittaisilla disinformaatio- ja joukkoviestintäkampanjoilla; panee lisäksi merkille, että tällaiset mediayhtiöt ovat läsnä unionissa ja toimivat siellä aktiivisesti;

10.  panee merkille, että Venäjän hallinnon tiedotusstrategia täydentää sen toimintalinjaa, jolla tehostetaan kahdenvälisiä suhteita, taloudellista yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita unionin yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan heikentää unionin yhtenäisyyttä ja sen toimintapolitiikkoja;

11.  väittää, että Venäjän strateginen viestintä on osa laajempaa, kumouksellista kampanjaa EU-yhteistyön sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden, poliittisen riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden heikentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia seuraamaan tarkasti Venäjän tiedotusoperaatioita unionin alueella sekä parantamaan valmiuksien jakamista ja vastatiedustelua kyseisten operaatioiden torjumiseksi;

12.  arvostelee voimakkaasti Venäjän pyrkimyksiä häiritä unionin yhdentymisprosessia ja pitää tässä yhteydessä valitettavana tukea, jota Venäjä antaa unionin vastaisille voimille unionin sisällä ja erityisesti äärioikeistolaisille puolueille sekä populistisille voimille ja liikkeille, jotka kieltävät liberaalien demokratioiden perusarvot;

13.  on erittäin huolissaan Venäjän hallinnon edistämän toiminnan nopeasta laajenemisesta Euroopassa ja mainitsee tästä esimerkkinä disinformaation ja propagandan, joilla pyritään ylläpitämään ja lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa ja siten heikentämään ja jakamaan unionia; korostaa, että suuri osa Venäjän hallinnon propagandasta keskittyy joidenkin Euroopan maiden kuvaamiseen osana ”Venäjän perinteistä vaikutuspiiriä”; panee merkille, että yksi Venäjän päästrategioista on levittää ja syöttää muille vaihtoehtoista narratiivia, joka usein perustuu historiallisten tapahtumien vääristeltyyn tulkintaan ja jolla pyritään perustelemaan Venäjän ulkoisia toimia ja geopoliittisia etuja; toteaa, että historian vääristely on yksi Venäjän päästrategioista; toteaa tässä yhteydessä, että Venäjän hallinnon narratiivin torjumiseksi olisi lisättävä tietoisuutta kommunistihallintojen rikoksista julkisten kampanjoiden ja koulutusjärjestelmien avulla ja tuettava tutkimus- ja dokumentointitoimia erityisesti entisissä itäblokin maissa;

14.  korostaa, että Venäjä käyttää hyväkseen kansainvälisen oikeuskehyksen puuttumista esimerkiksi kyberturvallisuuden alalla ja vastuuvelvollisuuden puuttumista media-alan sääntelyssä ja että se kääntää edukseen kaikenlaisen monitulkintaisuuden näissä asioissa; korostaa, että Venäjän aggressiiviset toimet tietoverkkoalalla edistävät informaatiosodankäyntiä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään huomiota internetin yhdysliikennepisteisiin kriittisenä infrastruktuurina unionin turvallisuusstrategiassa; painottaa, että on ehdottoman tärkeää varmistaa tietojärjestelmien kestävyys unionin ja jäsenvaltioiden tasolla erityisesti palvelunestoja ja keskeytyksiä vastaan, jotka voivat olla merkittävässä asemassa hybridikonfliktissa ja propagandan torjumisessa, ja toimia tässä asiassa tiiviissä yhteistyössä Naton ja erityisesti Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen kanssa;

15.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koordinoituja strategisen viestinnän mekanismeja disinformaation ja propagandan arvioimiseksi ja torjumiseksi niin, että hybridiuhkat saadaan paljastettua;

Isisin/Da’eshin informaatiosodankäynnin, disinformaation ja radikalisointimenetelmien ymmärtäminen ja torjuminen

16.  on tietoinen siitä, että Isis/Da’esh käyttää monia strategioita sekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti ja pyrkii niiden avulla levittämään poliittista, uskonnollista, sosiaalista, vihaa lietsovaa ja väkivaltaista narratiiviaan; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kehittämään Isisille/Da’eshille vastanarratiivin, jonka laatimiseen koulutusjärjestelmä osallistuu ja jossa lisätään valtavirtaan kuuluvien muslimioppineiden vaikutusmahdollisuuksia ja näkyvyyttä, sillä heillä on tarvittava uskottavuus Isisin/Da’eshin propagandan uskottavuuden heikentämiseen; pitää myönteisinä Isisin/Da’eshin vastaisen maailmanlaajuisen liittoutuman toimia ja tukee tässä yhteydessä Syyriaa ja Irakia koskevaa EU:n alueellista strategiaa; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kehittämään jihadistipropagandalle vastanarratiivin ja levittämään sitä ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota koulutukseen sekä osoittamaan, että radikaalin islamin edistäminen on teologisesti väärin;

17.  panee merkille, että islamistiterroristijärjestöt, erityisesti Isis/Da’esh ja al-Qaida, toteuttavat aktiivisia tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja ja etuja ja lietsoa vihaa niitä kohtaan; on huolissaan siitä, että Isis/Da’esh käyttää laajasti sosiaalisen median välineitä ja erityisesti Twitteriä ja Facebookia propagandansa ja värväystavoitteidensa edistämiseksi erityisesti nuorten keskuudessa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää Isisin/Da’eshin vastainen vastapropagandastrategia laajempaan, kattavaan alueelliseen strategiaan, johon sisältyy diplomaattisia, sosioekonomisia sekä kehityksen ja konfliktineston välineitä; pitää myönteisenä, että on perustettu eteläisiin maihin keskittyvä strategisen viestinnän työryhmä, jolla on mahdollisuuksia tehokkaasti osallistua Isisin/Da’eshin ääripropagandan ja vaikutusvallan purkamiseen ja torjumiseen;

18.  painottaa, että unioni ja eurooppalaiset ovat Isisin/Da’eshin tärkeä kohderyhmä, ja kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä yhteiskunnan ja erityisesti nuorison suojelemiseksi värväykseltä ja siten parantamaan heidän kykyään vastustaa radikalisoitumista; korostaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota unionin välineiden ja menetelmien parantamiseen erityisesti tietoverkoissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita työskentelemään tiiviissä yhteistyössä lokakuussa 2015 perustetun radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskuksen kanssa, tutkimaan radikalisoitumiselle altistumisen taustalla olevia sosiodemografisia tekijöitä ja puuttumaan niihin tehokkaasti sekä luomaan monialaisia institutionaalisia järjestelyjä (joilla yhdistetään korkeakoulututkimus, vankilahallinnot, poliisi, tuomioistuimet, sosiaalipalvelut ja koulutusjärjestelmät) radikalisoitumisen torjumiseksi; korostaa, että neuvosto on kehottanut edistämään rikosoikeudellisia toimia terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen torjumiseksi;

19.  kehottaa jäsenvaltioita toimiin, joilla estetään Isisin/Da’eshin mahdollisuudet saada rahoitusta; kehottaa edistämään tätä periaatetta unionin ulkoisessa toiminnassa ja korostaa, että on paljastettava Isisin/Da’eshin todellinen luonne ja torjuttava sen ideologinen oikeutus;

20.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan johdonmukaisia, unionin laajuisia toimia vihapuheen torjumiseksi; toteaa, että tällaista puhetta edistävät järjestelmällisesti suvaitsemattomat, radikaalit saarnaajat saarnoissa, kirjoissa, tv-ohjelmissa, internetissä ja monilla muilla viestinnän keinoilla ja että he luovat niiden avulla otollisen maaperän terroristijärjestöjen, kuten Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan, leviämiselle;

21.  korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on tärkeää toimia yhteistyössä sosiaalisen median palveluntarjoajien kanssa, jotta voidaan estää Isisin/Da’eshin propagandan levittäminen sosiaalisen median kanavien kautta;

22.  korostaa, että islamistiterroristijärjestöt, erityisesti Isis/Da’esh ja al-Qaida, toteuttavat aktiivisia disinformaatiokampanjoita, joiden tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja ja etuja; pitää tässä yhteydessä tärkeänä erityisstrategiaa, jolla torjutaan EU:n vastaista islamistista propagandaa ja disinformaatiota;

23.  korostaa, että puolueeton, luotettava ja objektiivinen viestintä ja tiedonkulku, jotka perustuvat tosiseikkoihin kehityksestä EU:n jäsenvaltioissa, estäisivät kolmansien osapuolten ruokkiman propagandan leviämisen;

EU:n strategia propagandan torjumiseksi

24.  pitää myönteisenä strategista viestintää koskevaa toimintasuunnitelmaa; pitää myönteisenä yhteisestä kehyksestä hybridiuhkien torjumiseksi annettua yhteistä tiedonantoa ja kehottaa tukemaan sen suosituksia ja panemaan ne viipymättä täytäntöön; korostaa, että ehdotetut toimet edellyttävät kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että vain kattava lähestymistapa voi johtaa unionin toimien onnistumiseen; kehottaa unionin kiertävää puheenjohtajuutta hoitavia jäsenvaltioita sisällyttämään strategisen viestinnän aina osaksi ohjelmaansa, jotta varmistetaan tätä asiaa koskevan työn jatkuvuus; suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Latvian aloitteisiin ja saavutuksiin tässä asiassa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan poliittisen tason säännöllisen viestinnän jäsenvaltioiden kanssa, jotta unionin toimia voidaan koordinoida paremmin; korostaa, että olisi merkittävästi vahvistettava unionin ja Naton välistä yhteistyötä strategisen viestinnän alalla; pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltio Slovakia aikoo järjestää totalitarismia käsittelevän konferenssin totalitaaristen hallintojen uhrien eurooppalaisena muistopäivänä;

25.  pyytää toimivaltaisia unionin toimielimiä ja viranomaisia seuraamaan tarkasti unionin vastaisen propagandan rahoituslähteitä;

26.  korostaa, että tarvitaan lisää rahoitusta tiedotusvälineiden vapauden tukemiseksi Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvissa maissa demokratiaa koskevien EU:n välineiden puitteissa; kehottaa komissiota varmistamaan tässä yhteydessä, että nykyisiä välineitä, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, Euroopan naapuruuspolitiikkaa, itäisen kumppanuuden tiedotusvälineiden vapautta koskevaa välinettä ja eurooppalaista demokratiarahastoa, hyödynnetään täysimääräisesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi;

27.  toteaa, että Venäjä käyttää propagandatoimiin valtavasti resursseja ja että vihamielinen propaganda saattaa vaikuttaa kielteisesti unionin päätöksentekoon ja heikentää yleisön luottamusta, avoimuutta ja demokratiaa; kiittää unionin strategisen viestinnän työryhmää sen tekemästä merkittävästä työstä; kehottaa siksi vahvistamaan unionin strategisen viestinnän työryhmää muuttamalla se ulkosuhdehallinnon täysivaltaiseksi yksiköksi, joka vastaa sekä itäisistä että eteläisistä naapurialueista ja jolla on asianmukainen henkilöstö ja riittävät määrärahat, jotka mahdollisesti saadaan erillisestä uudesta budjettikohdasta; kehottaa tiivistämään jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen yhteistyötä, jotta voidaan arvioida niiden kolmansien maiden vaikutus, jotka pyrkivät heikentämään unionin demokraattista perustaa ja arvoja; kehottaa tiivistämään Euroopan parlamentin ja ulkosuhdehallinnon yhteistyötä strategisen viestinnän alalla esimerkiksi hyödyntämällä parlamentin analyyttisia valmiuksia ja jäsenvaltioissa sijaitsevia tiedotustoimistoja;

28.  pitää erittäin tärkeänä, että unioni jatkaa perusoikeuksien ja -vapauksien aktiivista edistämistä ulkoisten toimiensa kautta; katsoo, että sananvapauden, kokoontumisvapauden, tiedonsaantioikeuden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden tukemisella naapurimaissa olisi tuettava unionin toimia propagandan torjumiseksi;

29.  korostaa tarvetta vahvistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja objektiivisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta unionissa ja sen naapurimaissa, myös valtiosta riippumattomien toimijoiden keskuudessa, muun muassa tukemalla toimittajia ja kehittämällä valmiuksia lisääviä ohjelmia media-alan toimijoille, tukemalla tiedonvaihtokumppanuuksia ja -verkostoja, kuten sisällön jakamiseen tarkoitettuja alustoja, mediatutkimusta, toimittajien liikkuvuutta ja koulutusmahdollisuuksia sekä työskentelyjaksoja EU:n tiedotusvälineissä parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollistamiseksi;

30.  korostaa laatujournalismia koskevan koulutuksen tärkeää roolia unionissa ja sen ulkopuolella, jotta voidaan tuottaa laadukkaita journalistisia analyyseja ja täyttää korkeat toimitukselliset vaatimukset; katsoo, että lehdistönvapauden, sananvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kaltaisten EU:n arvojen edistämiseen sisältyy vainottujen ja vangittujen toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien tukeminen kolmansissa maissa;

31.  kannattaa tiiviimpää yhteistyötä EU:n toimielinten, eurooppalaisen demokratiarahaston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj), Euroopan neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan välttää päällekkäisyydet ja varmistaa synergia vastaavanlaisissa aloitteissa;

32.  ilmaisee huolensa niistä vakavista ongelmista, jotka liittyvät tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja vapauteen joissakin jäsenvaltioissa, kuten Toimittajat ilman rajoja -järjestön kaltaiset kansainväliset järjestöt ovat raportoineet; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia tiedotusvälineiden alan nykyisen tilanteen parantamiseksi, jotta turvataan unionin ulkoisen toiminnan uskottavuus tiedotusvälineiden vapauden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden tukemisessa;

33.  kehottaa ehdotuksen mukaisesti näin vahvistettua strategisen viestinnän työryhmää luomaan Twitter-käyttäjänimellä @EUvsDisInfo verkkotilan, josta laajempi yleisö voi saada erilaisia välineitä disinformaation tunnistamiseksi ja ohjeita näiden välineiden käyttöön ja joka voi toimia linkkinä kansalaisyhteiskunnan tähän asiaan keskittyvien monien aloitteiden välillä;

34.  vahvistaa, että tehokkaassa viestintästrategiassa on sisällytettävä paikalliset yhteisöt keskusteluihin EU:n toimista, tuettava ihmisten välisiä yhteyksiä ja otettava riittävästi huomioon kulttuurinen ja sosiaalinen vaihto keskeisenä keinona paikallisen väestön ennakkoluulojen torjumiseksi; muistuttaa, että tältä osin EU:n edustustojen on oltava suorassa yhteydessä paikallisiin ruohonjuuritason toimijoihin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin;

35.  korostaa, että vihaan, väkivaltaan tai sotaan yllyttämistä ei voida harjoittaa sananvapauden varjolla; kehottaa tekemään tätä koskevia lainsäädäntöaloitteita, jotta disinformaatioon puututaan vastuullisemmin;

36.  pitää tärkeänä EU:n politiikkatoimia koskevaa johdonmukaista ja tehokasta viestintää sekä sisäisesti että ulkoisesti samoin kuin räätälöidyn viestinnän tarjoamista tietyille alueille, mihin sisältyy tiedonsaanti paikallisilla kielillä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ulkosuhdehallinnon venäjänkielisen sivuston käyttöönottoa, sillä se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, ja kannustaa kääntämään ulkosuhdehallinnon verkkosivuston useammalle kielelle, kuten arabiaksi ja turkiksi;

37.  korostaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa alueellaan harjoitetun tai niiden etuja vastaan kohdistetun vihamielisen tiedotustoiminnan torjumisesta aktiivisesti, ennaltaehkäisevästi ja yhteistyössä; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia kehittämään omia strategisen viestinnän valmiuksiaan;

38.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan kansalaistensa käyttöön unionin strategisen viestinnän työryhmän kaksi viikkotiedotetta, Disinformation Digest ja Disinformation Review, jotta yleisö tulisi tietoiseksi kolmansien osapuolten käyttämistä propagandan menetelmistä;

39.  korostaa propagandan ja kritiikin välistä eroa;

40.  painottaa, että kaikki EU:ta tai sen toimintapolitiikkaa vastaan etenkin poliittisten näkemysten ilmaisun yhteydessä esitetty kritiikki ei välttämättä ole propagandaa tai disinformaatiota, mutta mahdollinen manipulaatio tai tuki, joka liittyy kolmansiin maihin ja jolla pyritään lietsomaan tai kärjistämään tätä kritiikkiä, antaa aiheen kyseenalaistaa näiden viestien luotettavuus;

41.  korostaa, että kolmansien maiden unionia vastaan esittämää propagandaa ja disinformaatiota on torjuttava, mutta tämä ei saisi heikentää kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien rakentavien suhteiden merkitystä ja strategisten kumppanuuksien muodostamista yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi;

42.  suhtautuu myönteisesti siihen, että on hyväksytty strategista viestintää koskeva toimintasuunnitelma ja perustettu Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen East StratCom -työryhmä, jonka avulla pyritään välittämään tietoa EU:n toimintapolitiikoista sekä torjumaan EU:n vastaista propagandaa ja disinformaatiota; kehottaa edelleen tehostamaan strategista viestintää; katsoo, että East StratCom -työryhmän työskentelyn tehokkuutta ja avoimuutta on edelleen parannettava; kehottaa ulkosuhdehallintoa laatimaan kriteerejä työryhmän työn tehokkuuden mittaamiseksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa työryhmän riittävä rahoitus ja asianmukaiset henkilöresurssit;

43.  toteaa, että työryhmän julkaiseman Disinformation Review -katsauksen on täytettävä Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) toimittajien toimintaa koskevan periaatejulistuksen vaatimukset; korostaa, että katsaus on laadittava asianmukaisesti ilman loukkaavaa kieltä tai arvoasetelmia; kehottaa East StratCom -työryhmää tarkastelemaan uudelleen katsauksen laadinnassa käytettyjä kriteerejä;

44.  katsoo, että tehokas strategia EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi voisi olla sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla tarjotaan kohdeyleisölle asiaankuuluvaa ja kiinnostavaa tietoa EU:n toiminnasta, eurooppalaisista arvoista ja muista yleistä etua koskevista kysymyksistä, ja korostaa, että tätä varten voitaisiin käyttää nykytekniikkaa ja sosiaalisia verkostoja;

45.  kehottaa komissiota edistämään tiettyjä lainsäädäntöaloitteita, jotta disinformaatiota ja propagandaa voidaan käsitellä tehokkaammin ja vastuullisemmin, ja käyttämään Euroopan naapuruusvälineen väliarviointia tiedotusvälineiden kestävyyden vahvistamisen edistämiseen strategisena painopisteenä; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin unionin nykyisten rahoitusvälineiden tehokkuudesta ja esittämään ehdotuksen kattavasta ja joustavasta ratkaisusta, jolla voidaan antaa suoraa tukea riippumattomille tiedotusvälineille, ajatushautomoille ja kansalaisjärjestöille erityisesti kohderyhmän omalla kielellä ja kanavoida lisäresursseja organisaatioille, jotka kykenevät tällaista tukea antamaan, esimerkiksi eurooppalaiselle demokratiarahastolle, sekä samalla rajoittamaan rahoitusvirtoja sellaisten yksityishenkilöiden ja yhteisöjen rahoittamiseksi, jotka osallistuvat strategisen viestinnän toimiin yllyttääkseen väkivaltaan ja vihaan; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen selvityksen tiettyjen unionin rahoittamien suurten mediahankkeiden, kuten Euronewsin, tehokkuudesta;

46.  korostaa tietoisuuden lisäämisen, koulutuksen sekä verkkomedia- ja informaatiolukutaidon merkitystä unionissa ja sen naapurimaissa, jotta lisätään kansalaisten valmiuksia analysoida kriittisesti mediasisältöä ja siten tunnistaa propaganda; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä tietämystä koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla; korostaa, että ihmisiä olisi kannustettava aktiiviseen kansalaisuuteen ja tietoisuutensa kehittämiseen median kuluttajina; korostaa verkkotyökalujen ja erityisesti sosiaalisen median keskeistä roolia, sillä niiden avulla väärän tiedon levittäminen ja disinformaatiokampanjoiden käynnistäminen on helpompaa ja usein esteetöntä; muistuttaa, että propagandan torjuminen propagandalla on vahingollista; katsoo siksi, että unioni kokonaisuutena ja jäsenvaltiot erikseen voivat torjua kolmansien osapuolten propagandaa ainoastaan osoittamalla vääriksi disinformaatiokampanjat ja käyttämällä positiivista viestintää ja tiedottamista, ja niiden olisi kehitettävä aidosti tehokas strategia, jota eriytetään ja mukautetaan propagandaa levittävien toimijoiden luonteen mukaan; toteaa, että rahoituskriisi ja digitaalisen median uusien muotojen eteneminen ovat asettaneet vakavia haasteita laatujournalismille;

47.  on huolissaan sosiaalisen median ja verkkoalustojen käytöstä rikolliseen vihapuheeseen ja väkivaltaan yllyttämiseen ja kannustaa jäsenvaltioita mukauttamaan ja päivittämään lainsäädäntöä nykyisen kehityksen perusteella tai panemaan täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee vihapuhetta verkossa ja sen ulkopuolella; katsoo, että tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä verkkoalustojen sekä johtavien internet- ja mediayhtiöiden kanssa;

48.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan ja varmistamaan laatujournalismille ja monipuolisille tietolähteille tarvittavan kehyksen torjumalla tiedotusvälineiden keskittymistä, jolla on kielteinen vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen;

49.  toteaa, että mediakasvatus antaa tietoja ja taitoja ja voimaannuttaa kansalaiset käyttämään oikeuttaan sananvapauteen, analysoimaan mediasisältöjä kriittisesti ja reagoimaan disinformaatioon; korostaa siksi tarvetta lisätä tietoisuutta disinformaation vaaroista medialukutaitoa koskevilla kaikentasoisilla toimilla, mukaan lukien eurooppalainen tiedotuskampanja median sekä toimittajien ja toimituskunnan eettisistä säännöistä, sekä vahvistamalla yhteistyötä sosiaalisten foorumien kanssa ja edistämällä yhteisiä aloitteita, joilla puututaan vihapuheeseen, väkivaltaan yllyttämiseen ja verkossa tapahtuvaan syrjintään;

50.  korostaa, ettei mikään pehmeään valtaan perustuva strategia voi menestyä ilman kulttuuridiplomatiaa ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämistä maiden välillä ja sisällä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; kannustaa tästä syystä pitkän aikavälin julkisiin ja kulttuurisiin diplomaattisiin toimiin ja aloitteisiin, kuten opiskelijoiden ja nuorten ammattilaisten stipendejä ja vaihto-ohjelmia koskeviin aloitteisiin sekä aloitteisiin, joilla tuetaan kulttuurien välistä vuoropuhelua, vahvistetaan kulttuurisiteitä EU:ssa ja lujitetaan yhteisiä kulttuurisiteitä ja yhteistä kulttuuriperintöä, ja katsoo, että EU:n edustustojen ja ulkosuhdehallinnon henkilöstölle on annettava asianmukaista koulutusta, jotta varmistetaan, että heillä on riittävät kulttuurienväliset taidot;

51.  katsoo, että julkisten tiedotusvälineiden olisi oltava esimerkkinä siitä, miten voidaan tarjota puolueetonta ja objektiivista tietoa parhaiden käytäntöjen ja journalismin eettisten sääntöjen mukaisesti;

52.  korostaa, että huomiota olisi kiinnitettävä etenkin uuteen tekniikkaan, kuten digitaaliseen lähetystoimintaan, mobiiliviestintään, verkkomediaan ja sosiaalisiin verkostoihin, myös alueellisiin, ja toteaa, että ne helpottavat perussopimuksissa vahvistettuja eurooppalaisia arvoja koskevien tietojen välittämistä ja parantavat niitä koskevaa tietämystä; muistuttaa, että kyseisen viestinnän on oltava korkeatasoista, siihen on sisällyttävä konkreettisia parhaita käytäntöjä ja siinä on korostettava EU:n vaikuttavuutta kolmansissa maissa, mukaan lukien EU:n humanitaarinen apu, sekä mahdollisuuksia ja etuja, joita tiiviimpi yhteys ja yhteistyö EU:n kanssa tuovat kansalaisille ja erityisesti nuorille kolmansissa maissa, kuten viisumivapaa matkustaminen tai valmiuksien kehittäminen, liikkuvuus ja vaihto-ohjelmat;

53.  korostaa tarvetta varmistaa, että uuteen ENP-portaaliin, jota tällä hetkellä kehitetään OPEN Neighbourhood -ohjelmassa, ei kerätä pelkästään asiantuntijayhteisölle osoitettua sisältöä vaan että siihen sisällytetään myös suuremmalle yleisölle tarkoitettu osuus; katsoo, että portaaliin olisi sisällyttävä itäistä kumppanuutta koskeva osuus, jossa tuodaan yhteen tällä hetkellä usealla verkkosivustolla olevat tiedot aloitteista;

54.  huomauttaa, että populaarikulttuuria ja viihteellistä opetusta voidaan käyttää jaettujen inhimillisten arvojen välittämiseen ja EU:n toimintapolitiikasta tiedottamiseen;

55.  korostaa tukevansa sellaisia aloitteita kuin Baltic Centre for Media Excellence Riiassa, Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus tai radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskus; painottaa, että on hyödynnettävä näiden aloitteiden tuloksia ja analyyseja ja tehostettava unionin analyyttisia valmiuksia kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään samanlaisia hankkeita, osallistumaan toimittajien kouluttamiseen, tukemaan riippumattomia mediakeskuksia ja tiedotusvälineiden monimuotoisuutta, kannustamaan tiedotusvälineiden ja ajatushautomojen väliseen verkostoitumiseen ja yhteistyöhön ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tietoa näillä aloilla;

56.  tuomitsee jatkuvat hyökkäykset riippumattomia tiedotusvälineitä, toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja kohtaan Venäjällä ja miehitetyillä alueilla, myös Krimillä siitä lähtien kun se laittomasti liitettiin Venäjään; korostaa, että vuodesta 1999 Venäjällä on tapettu, kadonnut jäljettömiin tai pantu vankilaan kymmeniä toimittajia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimittajien suojelua Venäjällä ja unionin naapurimaissa, tukemaan Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja panostamaan ihmisten välisiin yhteyksiin; kehottaa välittömästi vapauttamaan toimittajat; panee merkille, että unioni on vahvistamassa suhteitaan itäisiin kumppaneihinsa ja muihin naapurimaihin ja pitää myös avoinna viestintäkanavia Venäjään; katsoo, että suurin este Venäjän disinformaatiokampanjoille olisi riippumattoman ja vapaan median olemassaolo itse Venäjällä; katsoo, että tämän saavuttamisen olisi oltava unionin tavoitteena; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota ja antamaan riittävästi resursseja tiedotusvälineiden monimuotoisuuteen, paikalliseen mediaan, tutkivaan journalismiin ja vieraskieliseen, erityisesti venäjän-, arabian-, farsin-, turkin- ja urdunkieliseen, mediaan sekä mediaan muilla kielillä, joita propagandalle alttiit väestönosat puhuvat;

57.  tukee Syyrian, Irakin ja koko alueen (myös vierastaistelijoiden alkuperämaiden) asiaankuuluvien toimijoiden toteuttamia viestintäkampanjoita Isisin/Da’eshin ideologian horjuttamiseksi, sen tekemien ihmisoikeusloukkausten tuomitsemiseksi ja muihin alueen ryhmiin liittyvien väkivaltaisten ääriliikkeiden ja vihapuheen torjumiseksi; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa korostamaan, että hyvä hallintotapa, vastuuvelvollisuus, avoimuus, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat oleellisia edellytyksiä näiden yhteiskuntien suojelemiseksi Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan kaltaisia terroristijärjestöjä innoittavien suvaitsemattomien ja väkivaltaisten ideologioiden leviämiseltä; painottaa, että Isisin/Da’eshin ja muiden kansainvälisten terroristijärjestöjen harjoittaman terrorismin uhkan kasvaessa on tarpeen vahvistaa turvallisuusalan yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joilla on pitkä kokemus terrorismin torjunnasta;

58.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa vahvistamaan unionin täyden tuen meneillään olevalle täytäntöönpanoprosessille ja osallistumaan taloudellisesti niiden suositusten toteuttamiseen, joita esitettiin eurooppalaisen demokratiarahaston vuonna 2015 tekemässä toteutettavuustutkimuksessa venäjänkielisistä media-aloitteista itäisen kumppanuuden puitteissa ja muualla;

o
o   o

59.  pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja Natolle.

(1)EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.
(2)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 24.
(3)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 35.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0410.


Viittomakieli ja koulutetut viittomakielen tulkit
PDF 199kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 viittomakielistä ja koulutetuista viittomakielen tulkeista (2016/2952(RSP))
P8_TA(2016)0442B8-1230/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2, 5, 9, 10, 19 ja 168 artiklan sekä 216 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1988 antamansa päätöslauselman kuurojen viittomakielistä(1) ja 18. marraskuuta 1998 antamansa päätöslauselman viittomakielistä(2),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (CRPD) ja sen voimaantulon unionissa 21. tammikuuta 2011 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY mukaisesti(3),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (CRPD) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n CRPD-komitean päätelmiin(4),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean yleishuomautuksen nro 4 (2016) oikeudesta osallistavaan koulutukseen(5),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”)(6),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(7),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkumisen edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(8),

–  ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin toimintapoliittisen asiakirjan tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä(9),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta (COM(2012)0721),

–  ottaa huomioon oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU(10),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen viittomakielen tulkkien foorumin (European Forum of Sign Language Interpreters, efsli) oppimistulokset ja arviointiohjeet, jotka koskevat viittomakielen tulkkien yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia ja kuuroille kansalaisille koko unionissa tarjottavia laadukkaita palveluja(11),

–  ottaa huomioon viittomakielen tulkkeja koskevat efslin ja kuurojen Euroopan unionin (EUD) antamat suuntaviivat kansainvälisiä ja Euroopan tason kokouksia varten(12),

–  ottaa huomioon yhteisissä ryhmissä työskentelevien puhuttujen kielten tulkkien kansainvälisen konferenssitulkkien liiton (AIIC) ohjesäännöt(13),

–  ottaa huomioon efslin raportin oikeuksista viittomakielen tulkkauspalveluihin ulkomailla työskentelyn tai opiskelun aikana(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että täysivaltaisina kansalaisina kaikilla vammaisilla henkilöillä, erityisesti naisilla ja lapsilla sekä kuuroilla ja huonokuuloisilla, viittomakieltä käyttävillä ja niillä, jotka eivät sitä käytä, on yhtäläiset oikeudet ja luovuttamaton oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaiseen kohteluun, itsenäiseen elämään ja itsemääräämisoikeuteen sekä oikeus osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen mukaisesti unionin on torjuttava politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää (10 artikla) ja että kyseinen sopimus antaa unionille toimivallan antaa lainsäädäntöä tällaiseen syrjintään puuttumiseksi (19 artikla);

C.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa kielletään nimenomaisesti vammaisuuteen perustuva syrjintä ja määrätään, että on edistettävä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaelämään;

D.  toteaa, että unionissa on noin miljoona kuuroa viittomakielen käyttäjää(15) ja 51 miljoonaa huonokuuloista(16), joista myös monet ovat viittomakielen käyttäjiä;

E.  toteaa, että kansalliset ja alueelliset viittomakielet ovat itsenäisiä luonnollisia kieliä, joilla on puhuttujen kielten kaltainen oma kieli- ja lauseoppi(17);

F.  toteaa, että unionin monikielisyyspolitiikalla edistetään vieraiden kielten oppimista ja yksi sen tavoitteista on, että jokainen eurooppalainen puhuisi oman äidinkielensä lisäksi kahta kieltä; toteaa, että kansallisten ja alueellisten viittomakielten oppiminen ja edistäminen voisi tukea tätä päämäärää;

G.  toteaa, että vammaisille henkilöille esteettömyys on ennakkoedellytys itsenäiselle elämälle ja täysimääräiselle ja yhdenvertaiselle osallistumiselle yhteiskuntaelämään(18);

H.  toteaa, että esteettömyys ei rajoitu ainoastaan fyysisen ympäristön esteettömyyteen vaan ulottuu myös tiedon ja viestinnän esteettömyyteen, kuten siihen, missä muodossa viittomakielinen sisältö esitetään(19);

I.  toteaa, että koulutettujen viittomakielen tulkkien toimeksiannot ja työtehtävät vastaavat puhuttujen kielten tulkkien tehtäviä;

J.  toteaa, että viittomakielen tulkkien tilanteessa unionin jäsenvaltioissa on eroja ja se vaihtelee perheen antamasta epävirallisesta tuesta ammattitaitoisiin, korkeakoulutettuihin ja täysin päteviin tulkkeihin;

K.  toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa on pulaa koulutetuista ja pätevistä viittomakielen tulkeista ja viittomakielen käyttäjien ja viittomakielen tulkkien välinen suhde vaihtelee suhteesta 8:1 suhteeseen 2 500:1 ja on keskimäärin 160:1(20);

L.  toteaa, että Euroopan parlamentille on esitetty vetoomus(21), jossa pyydetään, että parlamentti sallisi vetoomusten jättämisen unionin kansallisilla ja alueellisilla viittomakielillä;

M.  toteaa, että Brysselin julkilausumassa viittomakielistä Euroopan unionissa(22) edistetään luonnollisen viittomakielen käyttöä koskevaa syrjimätöntä lähestymistapaa, kuten määrätään vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa, jonka unioni ja yhtä lukuun ottamatta kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet;

N.  toteaa, että julkisen ja yksityisen television tekstitysten taso ja laatu vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioissa alle 10 prosentista lähes 100 prosenttiin ja laatu on hyvin vaihtelevaa(23); toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole tietoa siitä, minkä tasoista television viittomakielen tulkkaus on;

O.  katsoo, että uuden kieliteknologian kehittäminen voisi hyödyttää viittomakielen käyttäjiä;

P.  toteaa, että kohtuullisen mukauttamisen laiminlyönti on CRPD-komitean mukaan syrjintää ja että työsyrjintädirektiivissä säädetään kohtuullisesta mukauttamisesta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamiseksi;

Q.  toteaa, että kuurot, kuurosokeat tai huonokuuloiset kansalaiset eivät voi tätä nykyä kommunikoida suoraan Euroopan parlamentin jäsenten ja unionin toimielinten virkamiesten kanssa tai vastaavasti kuuron tai huonokuuloisen henkilön kanssa unionin toimielinten sisällä;

Pätevät ja koulutetut viittomakielen tulkit

1.  korostaa, että tarvitaan päteviä ja koulutettuja viittomakielen tulkkeja ja että tähän päästään ainoastaan seuraavalla tavalla:

   a) kansallisten ja alueellisten viittomakielten virallinen tunnustaminen jäsenvaltioissa ja unionin toimielimissä,
   b) virallinen koulutus (korkeakoulu- tai muu koulutus, joka vastaa kolmen vuoden täysipäiväistä opiskelua, kuten puhuttujen kielten tulkeilta vaadittu koulutus)(24),
   c) rekisteröinti (virallista akkreditointia ja laadunvalvontaa koskeva järjestelmä, kuten jatkuva ammatillinen kehittyminen),
   d) ammatin virallinen tunnustaminen;

2.  toteaa, että laadukkaiden viittomakielen tulkkauspalveluiden toteuttaminen

   a) riippuu objektiivisesta laadunarvioinnista, johon kaikki sidosryhmät osallistuvat,
   b) perustuu ammattipätevyyteen,
   c) sisältää kuurojen yhteisön asiantuntijaedustajia,
   d) riippuu viittomakielen tulkkien kouluttamista ja työllistämistä koskevista riittävistä resursseista;

3.  toteaa, että viittomakielen tulkkaus on asiantuntijapalvelu, joka edellyttää asianmukaista korvausta;

Esteettömyyden ja kohtuullisen mukauttamisen ero(25)

4.  ottaa huomioon, että esteettömyys hyödyttää tiettyjä ryhmiä ja perustuu asteittain täytäntöön pantaviin vaatimuksiin;

5.  painottaa, että esteettömyyden toteuttamatta jättämistä ei voida perustella suhteettomalla tai kohtuuttomalla rasitteella;

6.  toteaa, että kohtuullinen mukauttaminen koskee yksittäistä henkilöä ja sillä täydennetään esteettömyysvelvoitetta;

7.  toteaa myös, että yksilö voi pyytää kohtuullista mukauttamista koskevia toimenpiteitä myös silloin, kun esteettömyysvelvoitetta on noudatettu;

8.  hyväksyy sen, että viittomakielen tulkkauksen tarjoamisessa voi olla tilanteesta riippuen kyse joko esteettömyyttä tai kohtuullista mukauttamista koskevasta toimenpiteestä;

Esteettömyys

9.  korostaa, että kuurojen, kuurosokeiden ja huonokuuloisten kansalaisten on voitava tutustua samoihin tietoihin ja viesteihin kuin muidenkin viittomakielen tulkkauksen, tekstityksen, puheentunnistuksen ja/tai vaihtoehtoisten viestintäkeinojen avulla, myös huuliltaluvun avulla;

10.  korostaa, että julkisten ja valtiollisten viranomaispalveluiden, myös niiden verkkosisältöjen, käyttö on mahdollistettava välihenkilöiden, kuten paikalla olevien viittomakielen tulkkien, avulla mutta tarpeen mukaan myös vaihtoehtoisten internet-pohjaisten tai etäpalveluiden avulla;

11.  toistaa olevansa sitoutunut tekemään poliittisesta prosessista mahdollisimman esteettömän, myös tarjoamalla koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluja; toteaa, että tämä koskee myös vaaleja, julkisia kuulemistilaisuuksia ja tarvittaessa muita tapahtumia;

12.  korostaa kieliteknologian kasvavaa merkitystä, kun on kyse kaikille tasapuolisen pääsyn tarjoamisesta digitaaliseen ympäristöön;

13.  panee merkille vähimmäisvaatimusten merkityksen esteettömyyden varmistamisessa erityisesti, kun on kyse uusista ja kehitteillä olevista teknologioista, kuten viittomakielen tulkkausta sekä tekstitystä koskevien internet-pohjaisten palvelujen tarjoamisesta;

14.  toteaa, että koska terveydenhoidon tarjoaminen kuuluu jäsenvaltion toimivaltaan, sen olisi huolehdittava kuurojen, kuurosokeiden ja huonokuuloisten potilaiden tarpeista esimerkiksi tarjoamalla koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluja ja järjestämällä henkilöstön tietoisuutta lisäävää koulutusta kiinnittäen erityistä huomiota naisiin ja lapsiin;

15.  toteaa, että oikeussuojan yhtäläisen saatavuuden varmistaminen kuuroille, kuurosokeille ja huonokuuloisille kansalaisille edellyttää riittävän pätevien ja koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluiden tarjoamista;

16.  on tietoinen tarkkojen ja täsmällisten tulkkaus- ja käännöspalveluiden tärkeydestä erityisesti tuomioistuimissa ja muissa oikeudellisissa yhteyksissä; toistaa siksi, että on tärkeää turvautua erikoistuneisiin ja erittäin päteviin koulutettuihin viittomakielen tulkkeihin erityisesti tuollaisissa ympäristöissä;

17.  painottaa, että aseellisten konfliktien, humanitaaristen hätätilanteiden ja luonnonkatastrofien yhteydessä vammaisille henkilöille on annettava enemmän tukea ja on otettava käyttöön erityisjärjestelyjä, kuten viittomakielen tulkkaus ja esteettömien tekstipohjaisten katastrofitiedotteiden tarjoaminen reaaliaikaisesti(26);

Työllisyys ja koulutus

18.  toteaa, että on toteutettava kohtuullista mukauttamista koskevia toimenpiteitä, joihin kuuluu koulutettujen viittomakielen tulkkien palveluiden tarjoaminen ja joilla varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet työhön ja koulutukseen;

19.  korostaa, että on annettava tasapuolista ja kokonaisvaltaista tietoa viittomakielestä ja siitä, millaista on elää kuurona, jotta vanhemmat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja lastensa etu mielessä pitäen;

20.  korostaa, että ohjelmat, joilla ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, ovat keskeisen tärkeitä lapsille elämäntaitojen, myös kielitaidon, kehittymisen kannalta; toteaa myös, että tällaisten ohjelmien olisi parhaassa tapauksessa sisällettävä kuuroja roolimalleja;

21.  korostaa, että kuuroille, kuurosokeille ja huonokuuloisille oppilaille ja heidän vanhemmilleen on tarjottava mahdollisuus oppia heidän ympäristössään käytetty kansallinen tai alueellinen viittomakieli esiopetuksen yhteydessä ja koulussa(27);

22.  korostaa, että viittomakieli olisi sisällytettävä opetussuunnitelmaan viittomakieltä koskevan tiedon ja sen käytön lisäämiseksi;

23.  korostaa, että on toteutettava toimenpiteitä kuurojen yhteisöjen kielellisen identiteetin tunnustamiseksi ja vaalimiseksi(28);

24.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan viittomakielen opiskeluun samoin kuin vieraiden kielten opiskeluun;

25.  korostaa, että kuurojen lasten ja nuorten aikuisten akateeminen menestys pohjautuu olennaisesti päteviin viittomakielen tulkkeihin ja opettajiin, jotka osaavat viittomakieltä ja kykenevät työskentelemään tuloksellisesti kaksikielisissä osallistavissa oppimisympäristöissä ja joiden työn ansiosta edellä mainittujen kuurojen oppimistulokset paranevat ja työttömyysaste laskee pitkällä aikavälillä;

26.  tähdentää, että esteettömässä muodossa olevien viittomakielisten kaksikielisten oppikirjojen ja opetusmateriaalien puute on yleistä kaikissa kielissä;

27.  vaatii, että vapaan liikkuvuuden periaatteen noudattaminen kuurojen, kuurosokeiden ja huonokuuloisten kansalaisten kohdalla taataan EU:ssa erityisesti Erasmus+ -ohjelman ja muiden liikkuvuuteen liittyvien ohjelmien yhteydessä varmistamalla, että osallistujien kannettavaksi ei anneta kohtuutonta taakkaa jättämällä tulkkausjärjestelyt heidän itsensä hoidettaviksi;

28.  on tyytyväinen eurooppalaista vammaiskorttia koskevaan pilottihankkeeseen; pitää valitettavana viittomakielen tulkkauksen jättämistä hankkeen ulkopuolelle, sillä se rajoittaa merkittävästi kuurojen, kuurosokeiden ja huonokuuloisten työntekijöiden ja opiskelijoiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa;

Euroopan unionin toimielimet

29.  toteaa, että EU:n toimielinten on sovellettava kohtuullista mukauttamista ja esteettömyyttä koskevia parhaita käytäntöjä, viittomakielen tulkkaus mukaan luettuna, esimerkkinä henkilöstölleen, luottamushenkilöilleen ja harjoittelijoilleen sekä unionin kansalaisille;

30.  pitää myönteisenä, että EU:n toimielimet huolehtivat jo nyt tilapäisjärjestelyin julkisten tapahtumien ja valiokuntien kokousten esteettömyydestä; katsoo, että tekstittämistä ja puheentunnistusta olisi harkittava vaihtoehtoisena mutta samalla tasavahvana ja tarpeellisena toimenpiteenä niitä huonokuuloisia henkilöitä varten, jotka eivät käytä viittomakieltä, ja pitää niitä merkityksellisinä myös EU:n toimielinten työntekijöiden kannalta, kun on kyse yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY 5 artiklassa tarkoitettujen kohtuullista mukauttamista koskevien toimenpiteiden tarjoamisesta;

31.  toteaa, että EU:n toimielimillä on esteettömyyden varmistamiseksi käytössä järjestelmä, jonka avulla niiden tulkkausyksiköt tarjoavat viittomakielen tulkkausta; kehottaa toimielimiä hyödyntämään näitä jo olemassa olevia järjestelmiä kohtuullista mukauttamista koskevien toimenpiteiden tarjoamiseksi henkilöstölleen ja/tai luottamushenkilöilleen ja minimoimaan siten tehokkaasti yksittäisille henkilöille ja toimielimille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen;

32.  kehottaa painokkaasti toimielimiä myöntämään tulkkauspalveluja toimielimille ja/tai niiden henkilöstölle ja nimitetyille virkamiehille tarjoaville viittomakielen tulkeille saman aseman kuin puhuttujen kielten tulkeille, mukaan lukien mahdollisuus saada teknistä tukea ja tutustua valmisteluaineistoihin ja tausta-asiakirjoihin;

33.  kehottaa Eurostatia varmistamaan, että kuuroja, kuurosokeita ja huonokuuloisia viittomakielen käyttäjiä koskevat tilastot toimitetaan EU:n toimielimille, jotta ne voivat paremmin määritellä ja panna täytäntöön vammais- ja kielipolitiikkansa ja analysoida sitä;

34.  kehottaa parlamentin vierailupalvelua vastaamaan kuurojen, kuurosokeiden ja huonokuuloisten vierailijoiden tarpeisiin tarjoamalla heille suoraan mahdollisuuden käyttää kansallisia ja alueellisia viittomakieliä ja puheentunnistusta koskevia palveluja;

35.  pyytää toimielimiä panemaan täysimääräisesti täytäntöön EU:n INSIGN-pilottihankkeen, jolla vastataan tosiaikaisen viittomakielen sovelluksen ja palvelun toteuttamisesta 12. joulukuuta 2012 annettuun parlamentin päätökseen ja jolla pyritään tehostamaan kuurojen ja huonokuuloisten henkilöiden ja EU:n toimielinten välistä viestintää(29);

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL C 187, 18.7.1988, s. 236.
(2)EYVL C 379, 7.12.1998, s. 66.
(3)EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0318.
(5)http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/CRPD/GC/RighttoEducation/CRPD-C-GC-4.doc
(6)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(7)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.
(9)http://www.youthforum.org/assets/2016/04/0099-16_Policy_Paper_Equality_Non-discrimination_FINAL2.pdf
(10)EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1.
(11)http://efsli.org/publications
(12)http://efsli.org/efsliblu/wp-content/uploads/2012/09/SL-Interpreter-Guidelines.pdf
(13)http://aiic.net/page/6701/guidelines-for-spoken-language-interpreters-working-in-mixed-teams/lang/1
(14)http://efsli.org/efsliblu/wp-content/uploads/2012/09/R1101-The-right-to-sign-language-interpreting-services-when-working-or-studying-abroad.pdf
(15)http://europa.eu/rapid/press-release_IP-13-511_fi.htm
(16)European Federation of Hard of Hearing People (EFHOH): http://www.efhoh.org/about_us
(17)Brentari, D. (toim.) (2010) Sign Languages. Cambridge University Press. Pfau, R., Steinbach M. & Bencie W. (toim.) (2012) Sign Language: An International Handbook. De Gruyter.
(18)Yleishuomautus nro 2, CRPD-komitea, CRPD/C/GC/2.
(19)YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, 9 artikla.
(20)Wit, M. de (julkaistaan vuonna 2016). Sign Language Interpreting in Europe, vuoden 2016 laitos.
(21)Vetoomus nro 1056-16.
(22)Brysselin julkilausuma (2010), kuurojen Euroopan unioni (EUD): http://www.eud.eu/files/8514/5803/7674/brussels_declaration_FINAL.pdf
(23)EFHOH (2015). State of subtitling access in EU. Saatavilla osoitteessa: http://media.wix.com/ugd/c2e099_0921564404524507bed2ff3648781a3c.pdf
(24)Efsli (2013), Learning Outcomes for Graduates of a Three Year Interpreting Training Programme.
(25)CRPD/C/GC/4, 28 kohta.
(26)YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, 11 artikla.
(27)http://www.univie.ac.at/designbilingual/downloads/De-Sign_Bilingual_Findings.pdf
(28)Yleishuomautus nro 4, CRPD-komitea, CRPD/C/GC/4, saatavilla osoitteessa: http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/CRPD/GC/RighttoEducation/CRPD-C-GC-4.doc
(29)http://www.eud.eu/projects/past-projects/insign-project/


Tehoaineen bentatsoni hyväksynnän uusiminen
PDF 253kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi tehoaineen bentatsoni hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta (D047341/00 – 2016/2978(RSP))
P8_TA(2016)0443B8-1228/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanoasetukseksi tehoaineen bentatsoni hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta (D047341/00),

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(1) ja erityisesti sen 20 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmät bentatsoni-tehoainetta sisältävien torjunta-aineiden riskinarviointia koskevasta vertaisarvioinnista(3),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tehoaine bentatsoni toimii valikoivana leveälehtisten rikkakasvien torjunta-aineena kasvun alkamisen jälkeen useilla viljelykasveilla ja sitä käytetään yleisesti maataloudessa;

B.  ottaa huomioon, että ominaisuuksiensa vuoksi bentatsoni-tehoainetta huuhtoutuu helposti suoraan pohjaveteen;

C.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöviraston tietojen mukaan tehoaine bentatsoni on maan pohjavesissä useimmin havaittu hyväksytty kasvinsuojeluaine ja sitä esiintyy myös pintavesissä; ottaa huomioon, että tilanne on samankaltainen koko Euroopassa;

D.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta 8. huhtikuuta 2016 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/549 pidennettiin tehoaineen bentatsoni hyväksynnän voimassaoloaikaa 30. kesäkuuta 2017 asti, koska aineen arviointi oli viivästynyt;

E.  ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanoasetukseksi tehoaineen bentatsoni hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta (jäljempänä ”ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi”) säädetään Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) laatiman tieteellisen arvioinnin perusteella bentatsonin hyväksymisestä 31. tammikuuta 2032 asti eli niin pitkään kuin mahdollista;

F.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella ehdotukseen täytäntöönpanoasetukseksi on sisällytetty tiettyjä ehtoja ja rajoituksia, erityisesti vaatimus toimittaa lisää vahvistavia tietoja;

G.  ottaa huomioon, että uusimista koskevasta arviointikertomuksesta saatujen kommenttien käsittelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että hakijoilta olisi vaadittava lisätietoja;

H.  ottaa huomioon, että uusimista koskevasta arviointikertomuksesta saatujen kommenttien käsittelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi järjestettävä asiantuntijoiden kuuleminen nisäkästoksikologian, jäämien, aineen ympäristössä käyttäytymisen ja ekotoksikologian alalla ja hyväksyttävä päätelmät siitä, voidaanko tehoaine bentatsonin odottaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa vahvistetut edellytykset;

I.  ottaa huomioon, että hakijoiden on toimitettava vahvistavat tiedot OECD:n teoreettisessa viitekehyksessä vahvistetuista tason 2 ja 3 testeistä, jotta voidaan tarkastella mahdollista hormonivälitteistä vaikutusmekanismia rotilla suoritetuissa kehitysmyrkyllisyystutkimuksissa havaittujen kehitykseen liittyvien vaikutusten yhteydessä (lisääntyneet alkion menetykset kiinnittymisen jälkeen, elävien sikiöiden määrän väheneminen ja sikiön kehityksen viivästyminen ilman selvää emomyrkyllisyyttä, mikä viittaa siihen, että aine olisi asianmukaista luokitella lisääntymiselle vaaralliseksi kategoriaan 2 kuuluvaksi aineeksi);

J.  ottaa huomioon, että kuluttajiin kohdistuvien riskien arviointia ei saatettu päätökseen, koska kasveja koskevaa riskinarviointia varten ja karjassa käyttöä varten laadittuja jäämien määritelmiä pidettiin tilapäisinä havaittujen tietovajeiden vuoksi;

K.  ottaa huomioon, että pohjaveden altistusta koskevaa arviointia ei saatettu päätökseen bentatsonin lähtöaineen ja sen metaboliitin N-metyyli-bentatsonin osalta; ottaa huomioon, että tiedot mahdollisesta pohjaveden altistuksesta, kun tehoaineen vuotuiset käyttömäärät ylittävät 960 g/ha (lupaa haettiin edustavalle käyttötarkoitukselle, joka oli enintään 1 440 g/ha);

L.  ottaa huomioon, että komission päätös hyväksyä tehoaine ja pyytää samalla vahvistavia tietoja sen turvallisuudesta (vahvistavia tietoja koskeva menettely) antaisi mahdollisuuden saattaa tehoaine markkinoille, ennen kuin komissio on saanut kaikki päätöksen tueksi tarvittavat tiedot;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies antoi 18. helmikuuta 2016 päätöksen asiassa 12/2013/MDC, joka koskee kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineet) hyväksyntään ja markkinoille saattamiseen liittyviä komission käytäntöjä, ja kehotti siinä komissiota käyttämään vahvistavia tietoja koskevaa menettelyä rajoittavasti ja ehdottomasti sovellettavan lainsäädännön mukaisesti sekä antamaan kahden vuoden kuluessa oikeusasiamiehen päätöksestä kertomuksen, josta käy ilmi, että sellaisten päätösten määrä, joissa on käytetty vahvistavia tietoja, on vähentynyt huomattavasti nykyiseen toimintatapaan verrattuna;

N.  ottaa huomioon, että komission ehdotuksella täytäntöönpanoasetukseksi ei panna täytäntöön oikeusasiamiehen ehdotuksia sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jolla voitaisiin parantaa komission torjunta-aineiden hyväksyntäjärjestelmää;

O.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaan tehoaineiden hyväksynnän olisi oltava uusittavissa enintään viideksitoista vuodeksi; toteaa, että hyväksynnän voimassaoloajan olisi oltava suhteessa asianomaisten aineiden käyttöön liittyviin mahdollisiin riskeihin; ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaan on sovellettava varovaisuusperiaatetta ja että periaatteen mukaan komission on varmistettava, ettei se hyväksy tehoaineita, jos kansanterveys tai ympäristö saattaisi vaarantua;

P.  ottaa huomioon, että elintarviketurvallisuusviranomaisen vertaisarvioinnissa esitettiin, että tehoaine bentatsoni luokitellaan lisääntymiselle vaaralliseksi kategoriaan 2 asetuksen (EY) N:o 1272/2008 säännösten mukaisesti;

Q.  ottaa huomioon, että kysymys otetaan kriittisten ongelma-alueiden luetteloon, jos käytettävissä on riittävästi tietoa arvioinnin suorittamiseksi edustavia käyttötarkoituksia varten asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen ja komission asetuksessa (EU) N:o 546/2011 vahvistettujen yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti; ottaa huomioon, että arvioinnin perusteella ei voi päätellä, että ainakin yhden edustavan käyttötarkoituksen osalta voitaisiin odottaa, että tehoainetta sisältävällä kasvinsuojeluaineella ei ole haitallista vaikutusta ihmisten tai eläinten terveyteen tai pohjaveteen taikka kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön;

R.  ottaa huomioon, että elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmien mukaan on havaittu kriittisiä ongelma-alueita, erityisesti se, että kummallekin hakijalle ehdotettu teknisen materiaalin spesifikaatio ei ollut verrattavissa materiaaliin, jota käytettiin testauksessa toksikologisten vertailuarvojen johtamiseksi, sekä se, että ei ole voitu osoittaa, että ekotoksisuustutkimuksissa käytetty tekninen materiaali olisi kummankin hakijan teknisten spesifikaatioiden kannalta asianmukaisella tavalla edustava;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että bentatsoni-tehoaineen edustavia käyttötarkoituksia koskeva arviointi ei riitä päättelemään, että ainakin yhden edustavan käyttötarkoituksen osalta voitaisiin odottaa, että bentatsoni-tehoainetta sisältävällä kasvinsuojeluaineella ei ole haitallista vaikutusta ihmisten tai eläinten terveyteen tai pohjaveteen taikka kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan tutkimusta ja innovointia kestävien ja kustannustehokkaiden vaihtoehtojen löytämiseksi torjunta-aineille, jotta voidaan varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso;

4.  katsoo, että noudattamalla vahvistavia tietoja koskevaa menettelyä bentatsoni-tehoaineen hyväksynnässä komissio rikkoi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 säännöksiä ja toimi vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa tarkoitettua ennalta varautumisen periaatetta;

5.  kehottaa komissiota pyytämään ja arvioimaan ensisijaisesti mahdolliset puuttuvat merkitykselliset tiedot ennen hyväksyntäpäätöksen tekemistä;

6.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanoasetukseksi ja toimittamaan valiokunnalle uuden ehdotuksen;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)EFSA Journal 2015; 13(4):4077.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö