Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tullikoodeksista annetun asetuksen (EU) N:o 952/2013 muuttamisesta meri- tai ilmateitse väliaikaisesti unionin tullialueelta vietyjen tavaroiden osalta (COM(2016)0477 – C8-0328/2016 – 2016/0229(COD))

P8_TA(2016)0457 A8-0329/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0477),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0328/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0329/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 1. joulukuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi unionin tullikoodeksista annetun asetuksen (EU) N:o 952/2013 muuttamisesta meri- tai ilmateitse unionin tullialueelta väliaikaisesti vietyjen tavaroiden osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/2339.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta sen soveltamisen alkamispäivän osalta (COM(2016)0709 – C8‑0457/2016 – 2016/0355(COD))

P8_TA(2016)0458 A8-0356/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0709),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0457/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission delegoidusta asetuksesta, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2016, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täydentämisestä vahvistamalla teknisiä sääntelystandardeja avaintietoasiakirjojen esittämisestä, sisällöstä, uudelleentarkastelusta ja tarkistamisesta sekä tällaisten asiakirjojen toimittamisvaatimuksen noudattamiseen liittyvien ehtojen täyttämisestä (C(2016)03999 – 2016/2816(DEA)) sekä erityisesti sen 4 kohdan(1),

–  on kuullut Euroopan keskuspankkia,

–  on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 23. marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0356/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 1. joulukuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/… antamiseksi vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annetun asetuksen (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta sen soveltamispäivän osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2016/2340.)

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0347.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Kiribatin tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12092/2015 – C8-0253/2016 – 2015/0200(NLE))

P8_TA(2016)0459 A8-0334/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12092/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kiribatin tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (12091/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0253/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0334/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiribatin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Salomonsaarten välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09785/2016 – C8-0422/2016 – 2016/0096(NLE))

P8_TA(2016)0460 A8-0336/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09785/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Salomonsaarten väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (09783/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0422/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0336/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Salomonsaarten hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mikronesian liittovaltion välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09780/2016 – C8-0388/2016 – 2016/0098(NLE))

P8_TA(2016)0461 A8-0337/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09780/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Mikronesian liittovaltion väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (09779/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0388/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0337/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Mikronesian liittovaltion hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Tuvalun välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä unionin puolesta (09764/2016 – C8‑0268/2016 – 2016/0100(NLE))

P8_TA(2016)0462 A8-0333/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09764/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Tuvalun väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (09760/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0268/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0333/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Tuvalun hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Marshallinsaarten tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09775/2016 – C8-0252/2016 – 2016/0103(NLE))

P8_TA(2016)0463 A8-0335/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09775/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Marshallinsaarten tasavallan väliseksi lyhytaikaista oleskelua koskevaksi viisumivapaussopimukseksi (09774/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0252/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0335/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Marshallinsaarten tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista (2016/2045(INI))

P8_TA(2016)0464 A8-0341/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 175 artiklan ja 212 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 661/2014(3),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta” (COM(2013)0522)(4),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Euroopan unionin solidaarisuusrahaston vuosikertomus 2014” (COM(2015)0502),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman tulvista Euroopassa(5),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tämän kesän luonnononnettomuuksista (tulipaloista ja tulvista) Euroopassa(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tulevaisuus” (COM(2011)0613),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Euroopan unionin solidaarisuusrahasto”(7),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A8-0341/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) perustettiin asetuksella (EY) N:o 2012/2002 vastauksena Keski-Euroopassa kesällä 2002 esiintyneisiin tuhoisiin tulviin; toteaa, että EUSR on arvokas väline, joka avulla unioni voi vastata suuriin luonnonkatastrofeihin ja poikkeuksellisiin alueellisiin katastrofeihin unionissa ja unionin kanssa liittymisneuvotteluja käyvissä maissa sekä osoittaa solidaarisuutta tukikelpoisille alueille ja valtioille; toteaa, että EUSR:stä tuetaan vain viranomaisten toteuttamia hätä- ja pelastustoimia sellaisten luonnonkatastrofien jälkeen, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten elämään, luonnonympäristöön tai talouteen tietyllä katastrofialueella (vaikka olisi pantava merkille, että komissio esitti vuonna 2005 ehdotuksen, jolla pyrittiin laajentamaan alkuperäistä soveltamisalaa);

B.  ottaa huomioon, että EUSR:stä on perustamisensa jälkeen ollut paljon hyötyä, sillä yhteensä käyttöön on otettu 3,8 miljardia euroa yli 70 katastrofin yhteydessä 24 edunsaajavaltiossa ja liittymisneuvotteluja käyvässä maassa; toteaa, että sitä on käytetty selviytymään monista luonnonilmiöistä, kuten maanjäristyksistä, tulvista, metsäpaloista, myrskyistä ja hiljattain kuivuudesta; toteaa, että EUSR on yksi unionin vahvimmista solidaarisuuden symboleista vaikeina aikoina;

C.  ottaa huomioon, että välinettä muutettiin huomattavasti vuonna 2014 sen menettelyjen parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi, nopeamman toiminnan varmistamiseksi kuuden viikon kuluessa hakemuksesta, sen soveltamisalan uudelleen määrittelemiseksi sekä alueellista katastrofia koskevien selkeiden kriteerien vahvistamiseksi; toteaa, että muutoksessa myös vahvistettiin katastrofien ennaltaehkäisyä ja riskinhallintaa koskevia strategioita, millä tehostettiin hätärahoitusta parlamentin sekä paikallis- ja alueviranomaisten useina vuosina esittämien lukuisten pyyntöjen mukaisesti; ottaa huomioon, että 14. syyskuuta 2016 esitetyssä komission koontiasetuksessa (COM(2016)0605 – 2016/0282(COD)) on ehdotettu EUSR:ää koskevaa uutta muutosta, jonka tarkoituksena on parantaa hätäapurahoituksen valmiutta ja tehokkuutta;

D.  toteaa, että parlamentti on tukenut vahvasti ehdotettuja muutoksia, joista useimpia se on jo pyytänyt aikaisemmissa päätöslauselmissaan;

E.  ottaa huomioon, että ennen vuoden 2014 kesäkuuta (muutetun asetuksen voimaantuloajankohta) vastaanotetut hakemukset arvioitiin alkuperäisen asetuksen mukaisesti, kun taas sen jälkeen saatujen hakemusten arvioinnissa noudatettiin muutettua asetusta;

F.  toteaa, että luonnonkatastrofien ehkäisyyn tehtävät investoinnit ovat äärimmäisen tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; toteaa, että luonnonkatastrofien ehkäisyyn ja riskinhallintastrategioihin tehtäviin investointeihin on myönnetty merkittävästi unionin rahoitusta etenkin Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot);

G.  toteaa, että jos jonakin vuonna ei ole käytettävissä riittävästi määrärahoja, poikkeustapauksissa voidaan ottaa käyttöön seuraavan vuoden määrärahoja, kun otetaan huomioon rahaston määrärahojen vuotuinen enimmäismäärä katastrofin tapahtumisvuonna ja sitä seuraavana vuonna;

1.  muistuttaa, että vuonna 2002 perustettu EUSR on perustamisestaan lähtien ollut paikallis- ja alueviranomaisten merkittävä rahoituslähde eri puolilla Eurooppaa tapahtuneiden luonnonkatastrofien, kuten tulvien, maanjäristysten ja metsäpalojen, seurausten lievittämisessä, ja sen avulla on osoitettu unionin solidaarisuutta katastrofeista kärsineille alueille; korostaa, että EUSR on yksi konkreettisimmista ja todellisimmista osoituksista kansalaisille tuesta, jota unioni voi antaa paikallisyhteisöille;

2.  korostaa, että EUSR:n perustamisen jälkeen unionissa tapahtuneiden luonnonkatastrofien määrä, vakavuus ja rajuus ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen seurauksena; painottaa siksi vakaan ja joustavan rahoitusvälineen tuomaa lisäarvoa keinona osoittaa solidaarisuutta ja tarjota nopeasti todellista tukea suurista luonnonkatastrofeista kärsiville ihmisille;

3.  huomauttaa, että EUSR:ää ei rahoiteta unionin talousarviosta ja että siihen osoitetaan enintään 500 miljoonaa euroa (vuoden 2011 hintoina); toteaa, että säännösten joustavuudesta (määrärahasiirrot N+1) huolimatta on olemassa riski, että huomattava määrä varoista jää käyttämättä joka vuosi; panee tässä yhteydessä merkille, että ehdotetussa koontiasetuksessa esitetään vuotuisten määrärahojen osittaista sisällyttämistä unionin talousarvioon, jotta varojen käyttöönottomenettely olisi nopeampi ja katastrofista kärsiviä kansalaisia autettaisiin nopeammin ja tehokkaammin;

4.  toteaa, että vuotuisen kynnysarvon käyttöönotto osoittaa, että määrärahojen vuotuinen määrä on monivuotisen rahoituskehyksen uuden ohjelmakauden jälkeen ollut riittävä;

5.  painottaa vuonna 2014 tehdyn muutoksen merkitystä, koska sillä onnistuttiin lakkauttamaan käsittelyn juuttuminen neuvostoon; toteaa, että muutoksella vastattiin loppujen lopuksi parlamentin toistuvasti esittämiin pyyntöihin tuen valmiuden ja tehokkuuden parantamisesta, jotta varmistetaan nopea ja avoin toiminta luonnonkatastrofeista kärsivien kansalaisten tukemiseksi; on lisäksi ilahtunut tuoreesta koontiasetuksesta, jossa otetaan käyttöön rahoituksen yksinkertaistamista ja helpompaa käyttöönottoa koskevia uusia säännöksiä;

6.  painottaa muutoksen keskeisiä osatekijöitä, kuten ennakkomaksuja, joiden määrä voi olla enintään 10 prosenttia suunnitellun rahoitustuen määrästä ja jotka voidaan antaa käyttöön pyynnöstä pian sen jälkeen, kun komissiolle on toimitettu hakemus rahastosta maksettavasta rahoitusosuudesta (enimmäismäärä 30 miljoonaa euroa), hätä- ja pelastustoimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvien menojen tukikelpoisuutta (parlamentin keskeinen pyyntö), jäsenvaltioiden hakemusten jättämiselle asetetun määräajan pidentämistä (12 viikkoa ensimmäisestä vahingosta) ja hankkeen toteutusajan pidentämistä (18 kuukautta) sekä hakemuksiin vastaamista koskevan kuuden kuukauden pituisen määräajan asettamista komissiolle, luonnonkatastrofien ennaltaehkäisyä koskevia uusia säännöksiä ja parannuksia moitteetonta varainhoitoa koskeviin menettelyihin;

7.  korostaa kuitenkin, että vaikka ennakkomaksuja voidaan saada käyttöön tavanomaista menettelyä nopeammin, tuensaajat kärsivät yhä pitkästä kokonaismenettelystä, joka alkaa hakemuksen esittämisestä ja päättyy rahoitustuen viimeisen erän maksamiseen; painottaa tässä yhteydessä tarvetta esittää hakemus mahdollisimman pian katastrofin jälkeen sekä tarvetta lisäparannuksiin arviointivaiheessa ja seuraavissa vaiheissa, jotta maksujen suorittamista helpotetaan; katsoo, että äskettäin ehdotetut EUSR:ää koskevat koontisäännökset voivat tukea varojen nopeampaa käyttöönottoa siten, että paikan päällä paljastuvat todelliset tarpeet voidaan täyttää; korostaa myös, että jäsenvaltioiden on tarkasteltava omia hallinnollisia menettelyjään tuen käyttöönoton nopeuttamiseksi katastrofialueilla ja -maissa; ehdottaa lisäksi tulevan muutoksen mahdollista parantamista varten, että siihen sisällytetään pyyntö saada katastrofihallinnan pakolliset ja ajantasaistetut kansalliset suunnitelmat sekä vaatimus hätätilasopimuksia koskevien sopimusten valmisteluun liittyvien tietojen välittämisestä;

8.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan omia viestintä- ja yhteistyökeinojaan paikallis- ja alueviranomaisten kanssa arvioitaessa tukikelpoisia vahinkoja, joita varten on haettu EUSR:n rahoitustukea, sekä valmisteltaessa hakemuksia ja pantaessa täytäntöön hankkeita luonnonkatastrofien vaikutuksiin vastaamiseksi; katsoo, että näin varmistettaisiin unionin tehokas tuki paikan päällä ja kestävien ratkaisujen edistäminen; katsoo lisäksi, että EUSR:n tuesta olisi tiedotettava julkisesti; kehottaa asianomaisia viranomaisia parantamaan viestintää ja tarjoamaan tietoja EUSR:n tuesta hallinnollista rasitetta lisäämättä;

9.  pitää tärkeänä varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat luonnonkatastrofien yhteydessä julkisia hankintamenettelyjä, jotta voidaan kartoittaa ja levittää hätätilanteissa tehtäviä sopimuksia koskevia hyviä käytäntöjä ja saatuja oppeja;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on selkeyttänyt alueellisia luonnonkatastrofeja koskevia tukikelpoisuussäännöksiä, mutta huomauttaa, että parlamentin ja neuvoston välisessä lopullisessa sopimuksessa niiden tukikelpoisuusraja on yhä komission ehdotuksen mukaisesti 1,5 prosenttia alueellisesta BKT:stä huolimatta parlamentin pyrkimyksistä alentaa se yhteen prosenttiin; panee merkille, että syrjäisimpien alueiden haavoittuvuus on otettu huomioon, sillä niiden tukikelpoisuusraja on laskettu yhteen prosenttiin;

11.  toteaa, että rahaston varoilla ei korvata vakuutuksen kattamia vahinkoja eikä yksityisiä menetyksiä; korostaa, että pitkän aikavälin toimenpiteille, kuten kestävälle jälleenrakentamiselle tai talouskehitystoimille ja ehkäiseville toimille, voidaan myöntää rahoitusta muista unionin välineistä, erityisesti ERI-rahastoista;

12.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti nykyistä unionin rahoitusta ja etenkin viittä ERI-rahastoa investointeihin, joilla ehkäistään luonnonkatastrofeja; huomauttaa, että on tärkeää kehittää unionin eri rahastojen ja toimintapolitiikkojen välistä synergiaa, jotta voidaan ehkäistä luonnonkatastrofien vaikutuksia ja varmistaa jälleenrakennushankkeiden vakauttaminen ja pitkän aikavälin kestävä kehittäminen EUSR:n varoja käytettäessä; katsoo, että asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sitouduttava virallisesti kaikkiin toimiin, joita tarvitaan katastrofien ennaltaehkäisemiseen ja katastrofialueiden kestävään jälleenrakentamiseen, aina kun EUSR:n varoja käytetään; kehottaa yksinkertaistamaan mahdollisimman laajalti yhdistettyjen varojen käyttöön liittyvää hallintoa, kun yhteisvaikutusta on tarkoitus soveltaa;

13.  korostaa siksi, että on lisättävä pyrkimyksiä investoida ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen niin, että otetaan huomioon ehkäisevät toimet tuettaessa EUSR:n varoilla jälleenrakennusta ja uudelleenmetsittämistä; katsoo, että ennaltaehkäisemisestä olisi tultava horisontaalinen tehtävä, ja ehdottaa toteuttamaan ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan mukaisia ennaltaehkäiseviä toimia, kun katastrofin vaikutuksia lievennetään EUSR:n avulla; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita vahvistamaan riskinehkäisy ja -hallintastrategioita ja ottamaan huomioon, että monet nykypäivän luonnonkatastrofeista ovat suora seuraus ihmisen toiminnasta;

14.  korostaa, että on tärkeää varmistaa mahdollisimman suuri avoimuus EUSR:n varojen myöntämisessä, hallinnoinnissa ja täytäntöönpanossa; pitää tärkeänä määrittää, onko EUSR:n tukien käytössä noudatettu moitteettoman varainhoidon periaatteita, jotta voidaan kartoittaa, kehittää ja jakaa hyviä käytäntöjä ja saatuja oppeja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan avoimuutta ja varmistamaan, että tiedot ovat julkisesti saatavilla koko tuen käyttöönottomenettelyn ajan hakemuksen jättämisestä lähtien hankkeen päättymiseen saakka; kehottaa myös Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen EUSR:n toiminnasta varsinkin siksi, että viimeisin saatavilla oleva kertomus on ajalta ennen EUSR-asetuksen vuoden 2014 muutosta;

15.  toteaa, että vuonna 2014 vastaanotettiin 13 uutta hakemusta, ja kiinnittää huomiota kyseisen vuoden erityistilanteeseen, sillä kuusi hakemusta arvioitiin vanhan asetuksen perusteella, kun taas jäljellä olevat seitsemän hakemusta arvioitiin muutetun asetuksen mukaisesti;

16.  muistuttaa, että aiemman EUSR-asetuksen nojalla vuonna 2014 hylättiin kaksi hakemusta, koska kyseisiä katastrofeja ei voitu pitää ”poikkeuksellisina” huolimatta siitä, että ne aiheuttivat vakavia vahinkoja ja niillä oli suoria jälkivaikutuksia asianomaisten alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen; pitää siksi tervetulleina muutetussa EUSR-asetuksessa tähän asiaan tehtyjä selvennyksiä; ehdottaa kuitenkin, että tulevissa muutoksissa sallitaan usean tukikelpoisen maan yhteisen hakemuksen esittäminen silloin, kun ne kärsivät samasta syystä aiheutuneesta ja samaan aikaan vahinkoja aiheuttavasta rajat ylittävästä luonnonkatastrofista; ehdottaa myös, että epäsuorat vahingot otetaan huomioon hakemusten arvioinnissa; ottaa kuitenkin samalla huomioon mahdollisuuden, että alueelliset luonnonkatastrofit määritellään uudelleen;

17.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon tulevien muutosten valossa mahdollisuuden lisätä ennakkomaksujen kynnysarvoa 10 prosentista 15 prosenttiin sekä lyhentää hakemusten käsittelyn määräaikaa kuudesta viikosta neljään viikkoon; kehottaa komissiota myös harkitsemaan mahdollisuutta asettaa alueellisten luonnonkatastrofien tukikelpoisuuden kynnysarvoksi yksi prosentti alueellisesta BKT:stä ja ottamaan huomioon hakemuksia arvioidessaan asianomaisten alueiden sosioekonomisen kehityksen tason;

18.  huomauttaa tarpeesta harkita, voidaanko käyttää BKT:tä pidemmälle meneviä uusia indikaattoreja, kuten inhimillisen kehityksen indeksiä ja alueellisen sosiaalisen edistyksen indeksiä (Regional Social Progress Index);

19.  pitää myönteisenä, että komissio on hyväksynyt uusien säännösten voimaantulon jälkeen vastaanotetut seitsemän tukihakemusta; on tyytyväinen, että se hyväksyi myös vuoden 2014 lopussa neljä tukihakemusta, joiden määrärahat oli EUSR:n vuosikertomuksen 2015 mukaan siirrettävä vuodelle 2015; muistuttaa tässä yhteydessä, että 2015 oli muutettujen säännösten ensimmäinen täysi soveltamisvuosi ja että analyysi osoittaa, että muutokseen sisällytetyillä oikeudellisilla selvennyksillä varmistettiin hakemusten hyväksyminen; toteaa, että vanhoja säännöksiä sovellettaessa näin ei käynyt, sillä noin kaksi kolmasosaa alueellista katastrofitukea koskevista hakemuksista arvioitiin tukeen oikeuttamattomiksi;

20.  pitää valitettavana, että vanhan asetuksen mukaiset täytäntöönpano- ja päättymisraporttien arviointimenettelyt kestivät pitkään, ja odottaa, että muutetun asetuksen nojalla hankkeet päätetään tehokkaammin ja avoimemmin sekä tavalla, jolla varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojelu;

21.  korostaa lisäksi, että muutetun asetuksen 11 artikla antaa komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle tilintarkastusvaltuudet ja unionin petostentorjuntavirastolle (OLAF) mahdollisuuden suorittaa tutkimuksia tarvittaessa;

22.  kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta arviomaan EUSR:n toimintaa ennen nykyisen monivuotisen rahoituskauden päättymistä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden alueviranomaisille.

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 13. (3) EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143. (4) EUVL C 170, 5.6.2014, s. 45. (5) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 471. (6) EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 322. (7) EUVL C 114, 15.4.2014, s. 48. (8) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista ja rikoksia koskeviin syytetoimiin liittyvien henkilötietojen suojaa koskevan Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (08523/2016 – C8-0329/2016 – 2016/0126(NLE))

P8_TA(2016)0465 A8-0354/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08523/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliseksi rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista ja rikoksia koskeviin syytetoimiin liittyvien henkilötietojen suojaa koskevaksi sopimukseksi (08557/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0329/2016),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0354/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 esityksestä neuvoston päätökseksi Ghanan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (12396/2016 – C8-0406/2016 – 2008/0137(NLE))

P8_TA(2016)0466 A8-0328/2016

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12396/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Ghanan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden väliseksi ensivaiheen talouskumppanuussopimukseksi (12130/2008),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 209 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0406/2016),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Ghanan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 99 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0328/2016),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Ghanan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 112.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2016 (COM(2016)0624 – C8-0399/2016 – 2016/2256(BUD))

P8_TA(2016)0467 A8-0347/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0624 – C8-0399/2016),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) ja erityisesti sen 14 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(3),

–  ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2016 (COM(2016)0623),

–  ottaa huomioon 8. marraskuuta 2016 hyväksytyn neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2016 (13583/2016 – C8-0459/2016),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 hyväksymänsä kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2016(4),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0347/2016),

A.  ottaa huomioon komission esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2016, jonka mukaan ennakoimattomiin menoihin vuodeksi 2016 varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön 240,1 miljoonaa euroa ja tällä määrällä on tarkoitus täydentää maksusitoumusmäärärahoja, jotka liittyvät Euroopan unionin varainhoitovuotta 2016 koskevaan yleiseen talousarvioon sisältyviin otsakkeen 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus” menoihin;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2016

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/339.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (3) EUVL L 48, 24.2.2016, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0468.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4/2016 varainhoitovuodeksi 2016: Määrärahojen tarkistaminen muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen liittyvän viimeaikaisen kehityksen pohjalta, maksu- ja maksusitoumusmäärärahojen vähentäminen kokonaismäärärahasiirron seurauksena, ESIR-rahaston voimassaolon pidentäminen, Frontexin henkilöstötaulukon muuttaminen sekä tulojen tarkistaminen (omat varat) (13583/2016 – C8-0459/2016 – 2016/2257(BUD))

P8_TA(2016)0468 A8-0350/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 4/2016 (COM(2016)0623),

–  ottaa huomioon neuvoston 8. marraskuuta 2016 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4 (13583/2016 – C8‑0459/2016),

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0350/2016),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksessä nro 4/2016 (LTE nro 4/2016) vähennetään maksumäärärahoja 7 284,3 miljoonaa euroa etupäässä otsakkeen 1 b ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” budjettikohdista, ja kansallisia maksuosuuksia vähennetään vastaavasti;

B.  ottaa huomioon, että LTE:ssä nro 4/2016 lisätään otsakkeen 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus” maksusitoumusmäärärahoja 50 miljoonaa euroa unionin sisällä hätätilanteen tuen antamiseen tarkoitettua välinettä varten, 130 miljoonaa euroa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa (AMIF) varten ja 70 miljoonaa euroa sisäisen turvallisuuden rahastoa varten, mikä edellyttää, että ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön yhteensä 240,1 miljoonaa euroa, kun ensin otetaan huomioon 9,9 miljoonan euron uudelleen kohdentaminen;

C.  ottaa huomioon, että LTE:ssä nro 4/2016 siirretään etupainotteisesti 73,9 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina Verkkojen Eurooppa -välineen energiaosiosta Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR), mikä korvataan vastaavasti vuonna 2018;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624(6) voimaantulon perusteella LTE:ssä nro 4/2016 muutetaan Frontexin henkilöstötaulukkoa;

E.  ottaa huomioon, että kun otsakkeen 2 ”Kestävä kasvu: luonnonvarat” useista budjettikohdista vähennetään 14,7 miljoonaa euroa, LTE:n nro 4/2016 nettovaikutus vuoden 2016 talousarviossa hyväksyttyihin menoihin on 225,4 miljoonan euron lisäys maksusitoumusmäärärahoihin;

F.  ottaa huomioon, että tulojen osalta LTE:ssä nro 4/2016 tarkistetaan sekä perinteisistä omista varoista (tullimaksut ja sokerimaksut) että alv- ja BKTL-maksujen määräytymisperusteista laadittuja ennakkoarvioita ja otetaan talousarvioon Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävät korjaukset ja niiden rahoittamiseen osoitettavat varat;

1.  on erittäin huolissaan maksumäärärahojen 7 284,3 miljoonan euron ylijäämästä, joka johtuu yhteisesti hallinnoitujen unionin ohjelmien täytäntöönpanon huomattavista viivästyksistä ja pohjustaa maksupyyntöjen merkittävää kertymistä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun; muistuttaa komission todenneen, että nykyisten ennusteiden mukaan ajan tasalle saatettuihin, vuoteen 2020 ulottuviin maksutarpeisiin voidaan vastata nykyisten enimmäismäärien puitteissa ainoastaan siten, että maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara käytetään täysimääräisesti (ja liikkumavaran vuosittaiset enimmäismäärät poistetaan varotoimena) ja että erityisvälineitä koskevat maksut jätetään enimmäismäärien ulkopuolelle; edellyttää siksi, että jälkimmäinen kysymys ratkaistaan lopullisesti ja ehdottomasti osana monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta;

2.  hyväksyy otsakkeen 3 määrärahojen lisäykset ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöön ottamisella sekä etupainottamisen, joka koskee Frontexin henkilöstötaulukon kasvattamista; pitää erityisen myönteisenä AMIF:n varojen osittaista täydentämistä, mutta on huolissaan siitä, että toistaiseksi pakolaisten siirtoja on toteutunut vain vähän, vaikka jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin perustuva talousarvion toteutusaste on korkea;

3.  hyväksyy ESIR-rahaston varojen käyttöönoton etupainotteisesti edellyttäen, että Verkkojen Eurooppa -välineen varojen uudelleenkohdentaminen kompensoidaan asianmukaisesti vuonna 2018; täsmentää, että etupainottaminen ei estä tekemästä lopullista rahoitussuunnitelmaa uudelle ESIR-rahaston voimassaolon jatkamista koskevalle ehdotukselle, josta on määrä päättää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä;

4.  panee huolestuneena merkille, että arvioiden mukaan punnan arvon heikkenemisestä euroon nähden koituu 1,8 miljardin euron tulovaje; ottaa huomioon, että komissio aikoo paikata tämän vajeen lisäsakoista saatavilla tuloilla;

5.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 4/2016;

6.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 4/2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 48, 24.2.2016. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14. syyskuuta 2016, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2016 varainhoitovuodeksi 2016: Omista varoista tehdyn päätöksen 2014/335/EU, Euratom täytäntöönpano ratifiointimenettelyn päätyttyä ja päätöksen tultua voimaan 1 päivänä lokakuuta 2016 (13584/2016 – C8‑0462/2016 – 2016/2258(BUD))

P8_TA(2016)0469 A8-0348/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon komission 7. lokakuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 5/2016 (COM(2016)0660),

–  ottaa huomioon neuvoston 8. marraskuuta 2016 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5 (13584/2016 – C8‑0462/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0348/2016),

A.  ottaa huomioon, että esitys lisätalousarvioksi nro 5/2016 on tulosta ratifiointimenettelyn päätökseen saattamisesta ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom voimaantulosta; toteaa, että kyseinen päätös sisältää vähäisiä muutoksia, kuten perinteisten omien varojen kantokulujen alentaminen, joillekin jäsenvaltioille myönnetty arvonlisäverosta kertyviin omiin varoihin sovellettava uusi alennettu verokanta ja joidenkin jäsenvaltioiden vuotuisten BKTL-maksuosuuksien bruttovähennykset;

B.  ottaa huomioon, että esityksellä lisätalousarvioksi nro 5/2016 on tarkoitus sisällyttää unionin vuoden 2016 talousarvion tulopuolelle päätöksen 2014/335/EU, Euratom täytäntöönpanosta johtuvien omiin varoihin tehtyjen mukautusten takautuvat vaikutukset vuosien 2014, 2015 ja 2016 määriin;

C.  ottaa huomioon, että esitys lisätalousarvioksi nro 5/2016 johtaa siksi kaikkien jäsenvaltioiden maksuosuuksien mukauttamiseen, mutta ei vaikuta unionin talousarvion tuloihin eikä menoihin;

1.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2016;

2.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 5/2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 48, 24.2.2016. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Saksalle (COM(2016)0681 – C8-0423/2016 – 2016/2267(BUD))

P8_TA(2016)0470 A8-0352/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0681 – C8-0423/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0352/2016),

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Saksalle

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/340.)

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 6/2016 varainhoitovuodeksi 2016, joka liittyy ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Saksalle (13852/2016 – C8-0473/2016 – 2016/2268(BUD))

P8_TA(2016)0471 A8-0349/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3) (rahoituskehysasetus),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon komission 19. lokakuuta 2016 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Saksalle (COM(2016)0681),

–  ottaa huomioon komission 19. lokakuuta 2016 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 6/2016 (COM(2016)0680),

–  ottaa huomioon neuvoston 15. marraskuuta 2016 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 6/2016 (13852/2016 – C8‑0473/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0349/2016),

A.  ottaa huomioon, että esitys lisätalousarvioksi nro 6/2016 kattaa ehdotuksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Saksassa touko- ja kesäkuussa 2016 esiintyneiden tulvien takia;

B.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa, että tarkistetaan vuoden 2016 talousarviota ja lisätään momentille 13 06 01 ”Apu jäsenvaltioille sellaisen suuren luonnonkatastrofin yhteydessä, jolla on vakavia vaikutuksia elinoloihin, luonnonympäristöön tai talouselämään” 31 475 125 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina;

C.  ottaa huomioon, että koska Euroopan unionin solidaarisuusrahasto on rahoituskehysasetuksessa tarkoitettu erityisrahoitusväline, asianomaisia maksusitoumus- ja maksumäärärahoja ei tule sisällyttää monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuihin enimmäismääriin;

1.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 6/2016;

2.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 6/2016 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 48, 24.2.2016. (3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2017 (COM(2016)0678 – C8-0420/2016 – 2016/2118(BUD))

P8_TA(2016)0472 A8-0346/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0678 – C8-0420/2016),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 13 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2) ja erityisesti sen 14 kohdan,

–  ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2016 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (COM(2016)0300) sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmällä nro 1/2017 (COM(2016)0679),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. syyskuuta 2016 vahvistaman ja 14. syyskuuta 2016 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (11900/2016 – C8-0373/2016),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 hyväksymänsä kannan esitykseen yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017(3),

–  ottaa huomioon sovittelukomitean 17. marraskuuta 2016 hyväksymän yhteisen tekstin (14635/2016 – C8-0470/2016),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0346/2016),

A.  ottaa huomioon, että tarkasteltuaan kaikkia mahdollisuuksia rahoittaa ylimääräiset ja ennakoimattomat maksusitoumusmäärärahatarpeet komissio ehdotti talousarvioesityksessään, että ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön 1 164,4 miljoonaa euroa täydentämään maksusitoumusmäärärahoja, jotka liittyvät Euroopan unionin varainhoitovuotta 2017 koskevan yleisen talousarvion menoihin otsakkeessa 3, maksusitoumusmäärärahoille vahvistetun 2 578 miljoonan euron (käypinä hintoina) enimmäismäärän lisäksi;

B.  ottaa huomioon, että sisäiseen turvallisuuteen liittyvät kriisit sekä nykyiset humanitaariset ja muuttoliike- ja pakolaishaasteet aiheuttavat vuonna 2017 todennäköisesti lisärahoitustarpeita; toteaa, että nämä tarpeet voivat ylittää huomattavasti otsakkeen 3 määrärahat; muistuttaa, että otsakkeen 3 enimmäismäärässä ei ole enää yhtään liikkumavaraa; pyytää näin ollen komissiota selvittämään, olisiko ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta mahdollista ottaa käyttöön lisävaroja ja miten tämä voitaisiin toteuttaa, jotta vastattaisiin otsakkeessa 3 vuoden 2017 aikana mahdollisesti ilmeneviin lisärahoitustarpeisiin;

C.  ottaa huomioon, että komissio tarkisti kyseistä käyttöönottoa koskevaa ehdotusta oikaisukirjelmässä nro 1/2017 siten, että määrästä katetaan myös otsakkeen 4 menoja;

D.  ottaa huomioon, että vuoden 2016 talousarviota käsittelemään kokoontunut sovittelukomitea sopi, että ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön 1 906,2 miljoonan euroa otsakkeissa 3 ja 4 ja otsakkeen 2 (Kestävä kasvu – luonnonvarat) kohdentamattomasta liikkumavarasta korvataan 575,0 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja otsakkeen 5 (Hallinto) kohdentamattomista liikkumavaroista korvataan 507,3 miljoonaa euroa vuonna 2017, 570,0 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja 253,9 miljoonaa euroa vuonna 2019;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2017

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/344.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0411.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi joustovälineen varojen käyttöönotosta meneillään olevan muuttoliike-, pakolais- ja turvallisuuskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten (COM(2016)0313 – C8-0246/2016 – 2016/2120(BUD))

P8_TA(2016)0473 A8-0351/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0313 – C8-0246/2016),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta 21. huhtikuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 12 kohdan,

–  ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2016 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (COM(2016)0300) sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmällä nro 1/2017 (COM(2016)0679),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. syyskuuta 2016 vahvistaman ja 14. syyskuuta 2016 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (11900/2016 – C8-0373/2016),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 hyväksymänsä kannan esitykseen yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017(4),

–  ottaa huomioon sovittelukomitean 17. marraskuuta 2016 hyväksymän yhteisen tekstin (14635/2016 – C8-0470/2016),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0351/2016),

A.  toteaa, että kun kaikki mahdollisuudet maksusitoumusmäärärahojen uudelleen kohdentamiseen otsakkeen 3 sisällä on tutkittu, näyttää siltä, että joustovälineestä on tarpeen ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahoja;

B.  ottaa huomioon, että komissio oli ehdottanut 530 miljoonan euron käyttöön ottamista joustovälineestä ylittämällä otsakkeen 3 enimmäismäärä, jotta täydennetään Euroopan unionin varainhoitovuoden 2017 yleiseen talousarvioon otettua rahoitusta Euroopan muuttoliike- ja pakolais- ja turvallisuusasioiden alalla toteutettavien toimenpiteiden rahoittamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että joustovälineen varainhoitovuoden 2017 kokonaismäärä on näin ollen käytetty täysin loppuun;

1.  toteaa, että otsakkeen 3 vuoden 2017 enimmäismäärän puitteissa ei ole mahdollista rahoittaa asianmukaisesti kiireellisiä toimenpiteitä muuttoliike- ja pakolais- ja turvallisuusasioiden alalla;

2.  hyväksyy sen vuoksi 530 miljoonan euron käyttöönoton joustovälineestä maksusitoumusmäärärahoina;

3.  hyväksyy myös ehdotetun vastaavien maksumäärärahojen jakamisen siten, että ne ovat 238,3 miljoonaa euroa vuonna 2017, 91 miljoonaa euroa vuonna 2018, 141,9 miljoonaa euroa vuonna 2019 ja 58,8 miljoonaa euroa vuonna 2020;

4.  toteaa uudelleen, että tämän välineen käyttöönotto rahoituskehysasetuksen 11 artiklan mukaisesti tuo jälleen kerran esiin sen, että unionin talousarviossa tarvitaan ehdottomasti yhä enemmän joustavuutta, ja muistuttaa monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin tai tarkistamisen yhteydessä esittämästään kannasta, jonka mukaan joustovälineestä käyttöön otettava vuotuinen määrä olisi nostettava kahteen miljardiin euroon;

5.  toteaa olleensa jo pitkään sitä mieltä, että joustovälineellä aiemmin käyttöön otetuista sitoumuksista aiheutuvat maksut on laskettava yli enimmäismäärien, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta ottaa joustovälineen avulla käyttöön maksumäärärahoja tiettyjä budjettikohtia varten tekemättä ensin sitoumuksia;

6.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

7.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

joustovälineen varojen käyttöönotosta meneillään olevan muuttoliike-, pakolais- ja turvallisuuskriisin edellyttämiä välittömiä taloudellisia toimenpiteitä varten

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/342.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (2) EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0411.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta ennakkomaksujen maksamiseksi unionin vuoden 2017 yleisestä talousarviosta (COM(2016)0312 – C8-0245/2016 – 2016/2119(BUD))

P8_TA(2016)0474 A8-0323/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0312 – C8-0245/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013(3) tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2016 pidetyn trilogin tulokset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0323/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 661/2014(4) mukaisesti ennakkomaksujen maksamista varten voidaan ottaa käyttöön 50 000 000 euroa unionin yleisen talousarvion määrärahoina;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta ennakkomaksujen maksamiseksi unionin vuoden 2017 yleisestä talousarviosta

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/343.)

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 661/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 1. joulukuuta 2016 sovittelukomitean talousarviomenettelyssä hyväksymästä esitystä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 koskevasta yhteisestä tekstistä (14635/2016 – C8-0470/2016 – 2016/2047(BUD))

P8_TA(2016)0475 A8-0353/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin ja siihen liittyvät Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausumat (14635/2016 – C8‑0470/2016),

–  ottaa huomioon komission 18. heinäkuuta 2016 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (COM(2016)0300),

–  ottaa huomioon neuvoston 12. syyskuuta 2016 vahvistaman ja 14. syyskuuta 2016 parlamentille toimittaman kannan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017 (11900/2016 – C8-0373/2016),

–  ottaa huomioon komission 17. lokakuuta 2016 esittämän oikaisukirjelmän nro 1/2017 esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2017(1) ja siihen sisältyvät budjettitarkistukset,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(4),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 90 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A8-0353/2016),

1.  hyväksyy sovittelukomiteavaltuuskunnan hyväksymän yhteisen tekstin, jonka muodostavat seuraavat asiakirjat yhdessä:

2.  vahvistaa tämän päätöslauselman liitteenä olevat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat;

3.  ottaa huomioon, että parlamentin henkilöstön määrä oli yksi tämän sovittelun pääasiallisista kysymyksistä; palauttaa mieleen, että herrasmiessopimuksen nojalla jokaisella budjettivallan käyttäjällä on yksinomainen toimivalta sen oman budjettiosuuden osalta; palauttaa mieleen myös tekemänsä poliittisen päätöksen myöntää poliittisille ryhmille poikkeus viiden prosentin henkilöstönvähennystavoitteesta, kuten on korostettu sen päätöslauselmissa, jotka koskevat budjetteja 2014, 2015, 2016 ja 2017; tulee arvioimaan budjetteja koskevien päätösten vaikutukset instituution toimintakyvylle;

4.  kehottaa puhemiestä toteamaan Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2017 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle, komissiolle, asianomaisille muille toimielimille ja elimille sekä kansallisille parlamenteille.

LIITE

17.11.2016

LOPULLINEN

Talousarvio vuodeksi 2017 – Yhteisten päätelmien osatekijät

Nämä yhteiset päätelmät kattavat seuraavat osiot:

1.  Talousarvio 2017

2.  Talousarvio 2016 – Lisätalousarviot 4, 5 ja 6/2016

3.  Yhteiset lausumat

Yhteenveto

A.   Talousarvio 2017

Yhteisten päätelmien perusteella voidaan todeta seuraavaa:

–  Maksusitoumusmäärärahojen kokonaismääräksi vuoden 2017 talousarviossa vahvistetaan 157 857,8 miljoonaa euroa. Näin ollen monivuotisen rahoituskehyksen vuoden 2017 enimmäismääriin nähden jää yhteensä 1 100,1 miljoonan euron liikkumavara maksusitoumusmäärärahoina.

–  Maksumäärärahojen kokonaismääräksi vuoden 2017 talousarviossa vahvistetaan 134 490,4 miljoonaa euroa.

–  Joustovälineestä otetaan vuonna 2017 käyttöön 530 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina otsakkeessa 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus”.

–  Maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta otetaan käyttöön 1 439,1 miljoonaa euroa otsakkeessa 1 a ”Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky”.

–  Ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otetaan käyttöön 1 906,2 miljoonaa euroa otsakkeissa 3 ja 4. Siitä korvataan 575,0 miljoonaa euroa otsakkeen 2 ”Kestävä kasvu – luonnonvarat” kohdentamattomasta liikkumavarasta vuonna 2017 sekä otsakkeen 5 ”Hallinto” kohdentamattomista liikkumavaroista 507,3 miljoonaa euroa vuonna 2017, 570,0 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja 253,9 miljoonaa euroa vuonna 2019.

–  Komissio arvioi joustovälineen varojen käyttöönottoon vuosina 2014, 2015 ja 2016 liittyvien vuoden 2017 maksumäärärahojen määräksi 981,1 miljoonaa euroa.

B.   Talousarvio 2016

Yhteisten päätelmien perusteella voidaan todeta seuraavaa:

–  Lisätalousarvio 4/2016 ja siihen liittyvä ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotto hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

–  Lisätalousarvio 5/2016 hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

–  Lisätalousarvio 6/2016 ja siihen liittyvä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

1.  Talousarvio 2017

1.1.   Ns. suljetut budjettikohdat

Budjettikohdat, joita neuvosto tai parlamentti ei ole muuttanut tai joita koskevat neuvoston tarkistukset parlamentti hyväksyi, vahvistetaan, jollei niistä muuta todeta näissä päätelmissä.

Muiden budjettikohtien osalta sovittelukomitea hyväksyi jäljempänä 1.2–1.8 kohdassa esitetyt päätelmät.

1.2.   Monialaiset kysymykset

Erillisvirastot

Unionin rahoitusosuus (maksusitoumus- ja maksumäärärahoina) ja erillisvirastojen virkojen määrä asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle seuraavin poikkeuksin:

–  Euroopan poliisivirastolle (Europol, momentti 18 02 04) osoitetaan 10 lisätointa ja 675 000 euron lisämäärärahat maksusitoumus- ja maksumäärärahoina.

–  Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikölle (Eurojust, momentti 33 03 04) osoitetaan 10 lisätointa ja 675 000 euron lisämäärärahat maksusitoumus- ja maksumäärärahoina.

–  Euroopan pankkiviranomaisen (EPV, momentti 12 02 04) maksusitoumus- ja maksumäärärahoja vähennetään 500 000 euroa.

–  Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO, momentti 18 03 02) maksusitoumus- ja maksumäärärahoja lisätään 3 000 000 euroa.

–  Euroopan lääkeviraston (EMA, momentti 17 03 12 01) maksusitoumus- ja maksumäärärahoja vähennetään 8 350 000 euroa.

Toimeenpanovirastot

Unionin rahoitusosuus (maksusitoumus- ja maksumäärärahoina) ja toimeenpanovirastojen virkojen määrä asetetaan komission vuoden 2017 talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle.

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

Komission vuoden 2017 talousarvioesityksessä ehdottaman valmistelutoimen lisäksi hyväksytään parlamentin ehdotuksen mukaisesti kattava 78 pilottihankkeen ja valmistelutoimen paketti, johon liittyvien maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä on 76,9 miljoonaa euroa.

Jos pilottihanke tai valmistelutoimi kuuluu jo olemassa olevan oikeusperustan piiriin, komissio voi toimen täytäntöönpanon helpottamiseksi ehdottaa määrärahasiirtoa kyseiseen oikeusperustaan.

Paketissa otetaan täysin huomioon varainhoitoasetuksessa vahvistetut pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat enimmäismäärät.

1.3.   Rahoituskehyksen otsakkeiden mukaan jaotellut menot – maksusitoumusmäärärahat

Sovittelukomitea on ottanut huomioon edellä olevat "suljettuja" budjettikohtia, erillisvirastoja sekä pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevat päätelmät ja on päättänyt seuraavaa:

Otsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

Seuraavien budjettikohtien maksusitoumusmäärärahat asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa vuoden 2017 talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle:

Neuvosto ja parlamentti vahvistavat, että osana vuoden 2017 talousarviota otsakkeeseen 1 a hyväksytyt lisäykset ovat täysin aiempien sopimusten mukaisia eivätkä vaikuta käynnissä oleviin lainsäädäntömenettelyihin.

Kaikki muut otsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahat asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle ja niihin sisällytetään seuraavassa taulukossa esitetyt sovittelukomitean hyväksymät mukautukset. Erityistapahtumia varten luodaan erillinen budjettikohta, kuten parlamentin käsittelyssä kaavailtiin.

Näiden mukautusten jälkeen ja ottaen huomioon erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 21 312,2 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 1 a menojen enimmäismäärään nähden jää 51,9 miljoonan euron liikkumavara ja maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta otetaan käyttöön 1 439,1 miljoonaa euroa.

Otsake 1 b — Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

Maksusitoumusmäärärahat asetetaan vuoden 2017 talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle.

Kun otetaan huomioon pilottihankkeet ja valmistelutoimet, maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 53 586,6 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 1 b menojen enimmäismäärään nähden jää 0,4 miljoonan euron liikkumavara.

Otsake 2 — Kestävä kasvu: luonnonvarat

Maksusitoumusmäärärahat asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle, ja niihin sisältyy 325,0 miljoonan euron lisävähennys, joka johtuu maataloustukirahaston käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen lisäyksestä, josta komissio ilmoitti 7. marraskuuta 2016. Näin ollen sovittelukomitea on päättänyt seuraavaa:

Kun otetaan huomioon erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet, maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 58 584,4 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 2 menojen enimmäismäärään nähden jää 1 031,6 miljoonan euron liikkumavara, ottaen huomioon, että 575,0 miljoonaa euroa käytetään korvaamaan ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönottoa.

Otsake 3 – Turvallisuus ja kansalaisuus

Maksusitoumusmäärärahat asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle, mutta niihin tehdään seuraavassa taulukossa esitetyt sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

Budjettikohdan 09 05 05 selvitysosaa muutetaan lisäämällä siihen seuraava virke: ”Tarvittaessa hankinta- ja avustusmenettelyihin voi sisältyä puitekumppanuuksien tekeminen, jotta voidaan edistää tästä määrärahasta rahoitettujen Euroopan laajuisten verkostojen vakaita rahoituspuitteita.”

Budjettikohdan 15 04 02 selvitysosaa muutetaan lisäämällä siihen seuraava virke: ”Määrärahasta voidaan myös rahoittaa kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden valmistelu.”

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet, maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 4 284,0 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 3 enimmäismäärään nähden ei jää lainkaan liikkumavaraa, joustovälineestä otetaan käyttöön 530 miljoonaa euroa ja ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta käytetään 1 176,0 miljoonan euron määrä.

Otsake 4 – Globaali Eurooppa

Maksusitoumusmäärärahat asetetaan komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle, mutta niihin tehdään seuraavassa taulukossa esitetyt sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

Budjettikohdan 19 03 01 07 (Euroopan unionin erityisedustajat) määrärahat vahvistetaan kuitenkin vuoden 2017 talousarvioesityksen tasolle.

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon erillisvirastot, pilottihankkeet ja valmistelutoimet, maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 10 162,1 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 4 menojen enimmäismäärään nähden ei jää lainkaan liikkumavaraa ja ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta käytetään 730,1 miljoonan euron määrä.

Otsake 5 – Hallinto

Sovittelukomitea hyväksyi toimielinten henkilöstötaulukoihin sisältyvät toimien määrät ja komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottamat määrärahat seuraavin poikkeuksin:

–  Parlamentin omaa talousarviota koskeva käsittely hyväksytään sillä poikkeuksella, että poliittisten ryhmien 76 uutta tointa korvataan kokonaisuudessaan vähentämällä toimia vastaavasti parlamentin hallinnon henkilöstötaulukosta ilman talousarviovaikutuksia. Lisäksi sovittelukomitea hyväksyy, että vuoden 2017 talousarvioon sisällytetään 1. heinäkuuta 2016 alkaen sovellettavan palkkojen automaattisen tarkistuksen vaikutus (8 717 000 euroa).

–  Neuvoston omaa talousarviota koskeva käsittely hyväksytään siten, että vuoden 2017 talousarvioon sisällytetään 1. heinäkuuta 2016 alkaen sovellettavan palkkojen automaattisen tarkistuksen vaikutus (3 301 000 euroa).

–  Tilintarkastustuomioistuimen osalta parlamentin käsittelyssä vuoden 2017 talousarvioesitykseen sisällytetyt vähennykset hyväksytään.

–  Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) osalta 560 250 euroa (alamomentti 1200) osoitetaan sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevaan budjettikohtaan ja sama määrä vähennetään alamomentilta 3003 ”Kiinteistöt ja niihin liittyvät kulut”. Alamomentin 1200 selvitysosaa muutetaan lisäämällä siihen seuraava virke: ”Määräraha kattaa myös strategisiin viestintätehtäviin osallistuvien sopimussuhteisten toimihenkilöiden kustannukset.” Lisäksi EUH:n pääluokassa mukautetaan seuraavia budjettikohtia siten, että poistetaan oikaisukirjelmässä nro 1 ehdotettu kaksoisvirkaa hoitavien EU:n erityisedustajien siirto.

Näin ollen kun otetaan huomioon pilottihankkeet ja valmistelutoimet, maksusitoumusten hyväksytyksi tasoksi vahvistetaan 9 394,5 miljoonaa euroa, jolloin otsakkeen 5 menojen enimmäismäärään nähden jää 16,2 miljoonan euron liikkumavara, kun on käytetty 507,3 miljoonaa euroa korvaamaan ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönottoa.

Erityisrahoitusvälineet

Erityisrahoitusvälineiden maksusitoumusmäärärahat vahvistetaan komission vuoden 2017 talousarvioesityksessä ehdottamalle tasolle lukuun ottamatta Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa varten tehtyä varausta (budjettikohta 40 02 44), joka poistetaan.

Ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käytön korvaaminen vuosina 2018 ja 2019

Ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta käytetään vuonna 2017 kaikkiaan 1 176,0 miljoonaa euroa otsakkeessa 3 ja 730,1 miljoonaa euroa otsakkeessa 4 eli kaiken kaikkiaan 1 906,2 miljoonaa euroa. Liikkumavaran käytöstä korvataan 575,0 miljoonaa euroa otsakkeen 2 kohdentamattomasta liikkumavarasta vuonna 2017 ja otsakkeen 5 kohdentamattomista liikkumavaroista 507,3 miljoonaa euroa vuonna 2017, 570,0 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja 253,9 miljoonaa euroa vuonna 2019. Yhdessä oikaisukirjelmän nro 1/2017 kanssa hyväksyttyä päätöstä ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotosta vuonna 2017 muutetaan vastaavasti.

1.4.   Maksumäärärahat

Vuoden 2017 talousarvion maksumäärärahojen kokonaismäärä vahvistetaan oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä esitetylle tasolle, mutta siihen tehdään seuraavat sovittelukomitean hyväksymät mukautukset:

1.  Otetaan huomioon hyväksytyt maksusitoumusmäärärahat jaksottamattomia menoja varten, joiden osalta maksumäärärahojen taso on sama kuin maksusitoumusmäärärahojen taso. Tähän sisältyy maatalousmenojen vähentäminen 325 miljoonalla eurolla sekä hallintomenojen mukautukset pääluokissa I, II, III, IV, V, VI, VII, IX ja X (13,4 miljoonaa euroa) ja erillisvirastoissa (joiden osalta unionin rahoitusosuus maksumäärärahoina vahvistetaan edellä olevassa 1.2 kohdassa ehdotetulle tasolle). Näin vaikutukseksi tulee yhteensä 332,3 miljoonan euron vähennys.

2.  Kaikkien parlamentin ehdottamien uusien pilottihankkeiden ja valmistelutoimien maksumäärärahoiksi ehdotetaan 50 prosenttia vastaavista maksusitoumusmäärärahoista tai parlamentin ehdottama taso, jos se on alempi. Kun kyseessä on nykyisten pilottihankkeiden ja valmistelutoimien jatkaminen, maksumäärärahojen taso on talousarvioesityksessä määritetty taso, johon lisätään 50 prosenttia vastaavista uusista maksusitoumusmäärärahoista tai parlamentin ehdottama taso, jos se on alempi. Näin vaikutukseksi tulee yhteensä 35,2 miljoonan euron lisäys.

3.  ”Erityistapahtumien” (momentti 15 02 10) maksumäärärahojen määrä on mainittu parlamentin käsittelyssä (6 miljoonaa euroa).

4.  Momentin 01 03 08 (EKKR-takuurahaston rahoittaminen) maksumäärärahat varustetaan p.m. -merkinnällä.

5.  Mukautukset seuraaviin budjettikohtiin hyväksytään jaksotettuja määrärahoja koskevien sitoumusten muutosten perusteella:

6.  Euroopan globalisaatiorahaston (momentti 40 02 43) maksumäärärahoiksi vahvistetaan nolla euroa (vähennystä 30 miljoonaa euroa), koska käyttötarkoitukseensa sidotuista tuloista käytettävissä olevien maksumäärärahojen arvioidaan riittävän koko vuodeksi 2017.

7.  Varaus Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa varten (momentti 40 02 44) poistetaan.

8.  Lisäksi maksumäärärahoja vähennetään seuraavista budjettikohdista:

Näiden toimien johdosta maksumäärärahojen tasoksi tulee 134 490,4 miljoonaa euroa, jossa on 931,4 miljoonaa euroa vähennystä verrattuna talousarvioesitykseen, sellaisena kuin se on muutettuna oikaisukirjelmällä nro 1/2017.

1.5.   Varaus

Oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutettuun talousarvioesitykseen sisältyvien varausten lisäksi on olemassa ainoastaan seuraavat varaukset:

–  alamomentti 13 01 04 04 (Rakenneuudistusten tukiohjelman (SRSP) tukimenot) ja momentti 13 08 01 (Rakenneuudistusten tukiohjelma (SRSP) – Otsakkeesta 1 b (ESR, EAKR ja koheesiorahasto) siirretty operatiivinen tekninen apu), joiden maksusitoumus- ja maksumäärärahat otetaan kokonaisuudessaan varaukseen rakenneuudistusten tukiohjelman oikeusperustan hyväksymiseen asti

–  momentti 13 08 02 (Rakenneuudistusten tukiohjelma (SRSP) – Otsakkeesta 2 (maa‑ seuturahasto) siirretty operatiivinen tekninen apu), jonka maksusitoumus- ja maksumäärärahat otetaan kokonaisuudessaan varaukseen rakenneuudistusten tukiohjelman oikeusperustan hyväksymiseen asti

–  alamomentti 18 02 01 03 (Rajanylitysjärjestelmän (EES) perustaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajat ylittävien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, maastalähtöä ja pääsyn epäämistä koskevien tietojen rekisteröimiseksi), jonka maksusitoumusmäärärahoista otetaan 40 000 000 euroa ja maksumäärärahoista 28 000 000 euroa varaukseen, kunnes rajanylitysjärjestelmän perustamista koskeva lainsäädäntömenettely saadaan päätökseen.

1.6.   Talousarvion selvitysosat

Ellei edellisissä kohdissa ole erikseen muuta todettu, parlamentin ja neuvoston selvitysosien teksteihin tekemät tarkistukset hyväksytään lukuun ottamatta seuraavassa taulukossa mainittuja budjettikohtia, joiden selvitysosaan hyväksytään oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdotettu teksti. Myös maataloustukirahastoa koskeva päivitys hyväksytään.

Tämä perustuu oletukseen, että parlamentin tai neuvoston esittämillä tarkistuksilla ei voida muuttaa tai laajentaa nykyisten oikeusperustojen soveltamisalaa eikä rajoittaa toimielinten hallinnollista autonomiaa ja että toimet voidaan kattaa käytettävissä olevista resursseista.

1.7.   Uudet budjettikohdat

Komission oikaisukirjelmällä nro 1/2017 muutetussa talousarvioesityksessä ehdottama budjettinimikkeistö, johon sisällytetään pilottihankkeet ja valmistelutoimet sekä vuotuisia erityistapahtumia koskeva uusi momentti (15 02 10), hyväksytään.

1.8.   Tulot

Oikaisukirjelmään nro 1/2017 sisältyvä komission ehdotus sisällyttää talousarvioon 1 miljardin määrä sakoista saatavia tuloja hyväksytään.

2.   Talousarvio 2016

Lisätalousarvio 4/2016 ja siihen liittyvä ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönotto hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

Lisätalousarvio 5/2016 hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

Lisätalousarvio 6/2016 ja siihen liittyvä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto hyväksytään komission ehdotuksen mukaisesti.

3.   Yhteiset lausumat

3.1.   Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma nuorisotyöllisyysaloitteesta

"Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio palauttavat mieleen, että nuorisotyöttömyyden vähentäminen on edelleen tärkeä yhteinen poliittinen prioriteetti, ja tätä varten ne vahvistavat uudelleen aikovansa päättäväisesti käyttää parhaalla mahdollisella tavalla nuorisotyöttömyyden torjuntaan saatavilla olevia budjettivaroja, erityisesti nuorisotyöllisyysaloitetta.

Ne palauttavat mieleen vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (rahoituskehysasetus) (EU, Euratom) N:o 1311/2013 14 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan "Monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin (2014–2017) nähden jäävä liikkumavara muodostaa sellaisen monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavaran sitoumuksia varten, joka on määrä ottaa käyttöön monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2016–2020 vahvistettujen enimmäismäärien lisäksi kasvuun ja työllisyyteen, erityisesti nuorten työllisyyteen liittyviä politiikkatavoitteita varten".

Neuvosto ja Euroopan parlamentti pyytävät komissiota esittämään vuonna 2017 lisätalousarvion, jotta nuorisotyöttömyysaloitteelle voidaan varata sitoumusten kokonaisliikkumavaralla rahoitettavat 500 miljoonaa euroa(7) heti kun rahoituskehysasetuksen 6 artiklassa säädetty tekninen mukautus on hyväksytty.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti sitoutuvat käsittelemään nopeasti komission lisätalousarvioesityksen vuodeksi 2017."

3.2.  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma maksumäärärahoista

Euroopan parlamentti ja neuvosto palauttavat mieleen, että täytäntöönpanon edetessä on varmistettava maksujen hallittu kehitys suhteessa maksusitoumuksiin käytettäviin määrärahoihin, jotta suorittamatta jääneiden maksujen epänormaali taso vältetään vuoden lopussa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottavat komissiota seuraamaan edelleen tiiviisti ja aktiivisesti vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanoa. Tätä varten ne pyytävät komissiota esittämään hyvissä ajoin ajantasaiset luvut täytäntöönpanosta ja arviot maksumäärärahavaatimuksista vuonna 2017.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti tekevät ajallaan tarvittavat päätökset asianmukaisesti perustelluista tarpeista maksamattomien laskujen liiallisen määrän kertymisen estämiseksi ja sen varmistamiseksi, että maksupyynnöt maksetaan asianmukaisesti."

3.3.  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma henkilöstöä koskevasta viiden prosentin vähennyksestä

"Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio palauttavat mieleen sopimuksen henkilöstön asteittaisesta vähentämisestä viidellä prosentilla 1. tammikuuta 2013 voimassa olleen henkilöstötaulukon mukaisesti. Vähennys toteutetaan kaikissa toimielimissä, elimissä ja virastoissa talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 27 kohdassa todetun mukaisesti.

Nämä kolme toimielintä palauttavat mieleen, että tavoitteena on henkilöstön viiden prosentin vähennyksen paneminen kokonaisuudessaan täytäntöön vuoteen 2017 mennessä. Ne ovat yhtä mieltä siitä, että tilanteen arvioimiseksi käynnistetään asianmukaiset jatkotoimet, jotta voidaan varmistaa, että on tehty kaikki mahdollinen sen eteen, että kaikkia toimielimiä, elimiä ja virastoja koskeva viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteen täytäntöönpano ei viivästyisi enempää.

Ne ovat tyytyväisiä komission varainhoitoasetuksen 38 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti talousarvioesityksessä esittämään katsaukseen konsolidoiduista tiedoista, jotka koskevat toimielinten palveluksessa olevaa ulkopuolista henkilöstöä kokonaisuudessaan. Ne pyytävät komissiota toimittamaan edelleen näitä tietoja tulevien vuosien talousarvioesityksiä antaessaan.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti korostavat, että viiden prosentin henkilöstövähennystavoitteeseen pääsemisen pitäisi tuoda säästöjä toimielinten hallintomenoihin. Ne kehottavat näin ollen komissiota aloittamaan menettelystä saatujen tulosten arvioinnin, jotta niistä voidaan ottaa oppia tulevaisuuden varalle."

3.4.  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma Euroopan kestävän kehityksen rahastosta

"Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi komissio käynnisti Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), joka perustuu EKKR-takuuseen ja EKKR-takuurahastoon. Komissio ehdottaa, että EKKR-takuurahastolle osoitetaan 750 miljoonaa euroa vuosina 2017–2020, joista 400 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahastosta (EKR) neljän vuoden aikana, 100 miljoonaa euroa Euroopan naapuruusvälineestä (ENI) vuosina 2017–2020 (joista 25 miljoonaa euroa vuonna 2017) ja 250 miljoonaa euroa maksusitoumus- (ja maksu)määrärahoina vuonna 2017.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti kehottavat komissiota pyytämään tarvittavia määrärahoja lisätalousarviossa vuonna 2017, jotta EKKR voi saada rahoitusta EU:n talousarviosta heti kun oikeusperusta on hyväksytty.

Neuvosto ja Euroopan parlamentti sitoutuvat käsittelemään nopeasti komission ehdottaman lisätalousarvioesityksen vuodeksi 2017."

3.5.  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma EU:n erityisrahastoista ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineestä

"Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että erityisrahastot ja Turkin-pakolaisavun koordinointiväline olisi perustettava läpinäkyvällä ja selkeällä tavalla ja noudattaen unionin talousarvion yhtenäisyyden periaatetta, budjettivallan käyttäjän oikeuksia ja olemassa olevien oikeusperustojen tavoitteita.

Ne sitoutuvat käsittelemään tarvittaessa noita kysymyksiä osana varainhoitoasetuksen tarkistusta, jotta löydetään sopiva tasapaino joustavuuden ja vastuuvelvollisuuden välillä.

Komissio sitoutuu:

−  ilmoittamaan säännöllisesti budjettivallan käyttäjälle erityisrahastojen meneillään olevasta ja suunnitellusta rahoituksesta (myös jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista) ja toiminnasta;

−  esittämään vuodesta 2017 alkaen seuraavan varainhoitovuoden talousarvioesityksen yhteydessä valmisteluasiakirjan;

−  ehdottamaan Euroopan parlamentin asianmukaista osallistumista koskevia toimenpiteitä."

3.6.  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma maataloudesta

"Vuoden 2017 talousarvio sisältää kiireellisiä toimenpiteitä, joilla maanviljelijöitä autetaan selviämään markkinoilla viime aikoina esiintyneistä ongelmista. Komissio vahvistaa, että otsakkeen 2 liikkumavara on riittävä kattamaan mahdolliset ennakoimattomat tarpeet. Se sitoutuu seuraamaan säännöllisesti markkinatilannetta ja esittämään tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä sellaisista tarpeista huolehtimiseksi, joita ei voida kattaa talousarviossa hyväksytyillä määrärahoilla. Tuolloin Euroopan parlamentti ja komissio sitoutuvat käsittelemään mahdollisimman pian asiaa koskevat talousarvioehdotukset."

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0411. (2) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105. (3) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (5) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (6) Määrät ovat osa kokonaislisäystä, joka tehdään otsakkeeseen 1 a vuoteen 2020 asti monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä. (7) Tämä määrä on osa nuorisotyöttömyysaloitteen määrärahojen monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin/tarkistuksen yhteydessä tehtävää ja vuoteen 2020 ulottuvaa yleistä korotusta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 tilanteesta Italiassa maanjäristysten jälkeen (2016/2988(RSP))

P8_TA(2016)0476 RC-B8-1285/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan, 175 artiklan kolmannen kohdan ja 212 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon hätätilanteen tuen antamisesta unionin sisällä 15. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/369(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(3) ja tämän asetuksen muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 661/2014(4),

–  ottaa huomioon Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisesta (”EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite”) 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 375/2014(5),

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(6),

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät katastrofinhallintaan liittyvän riskinarvioinnin edelleenkehittämisestä Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät pelastuspalveluvalmiuksien vahvistamisesta pelastuspalveluyksikkömalliin perustuvalla Euroopan keskinäisen avun järjestelmällä (16474/08),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Euroopan unionin solidaarisuusrahaston vuosikertomus 2014” (COM(2015)0502),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maanjäristysten alueellisista vaikutuksista(7),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta(8),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2009(9) antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta: Italia, Abruzzon maanjäristys,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta(10),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta(11),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyt kysymykset tilanteesta Italiassa maanjäristysten jälkeen (O-000139/2016 – B8-1812/2016, O-000140/2016 – B8-1813/2016 ja O‑000141/2016 – B8-1814/2016),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 24/2012 aiheesta ”Euroopan unionin solidaarisuusrahaston toiminta Abruzzossa vuonna 2009 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen: Toiminnan hyödyllisyys ja kulut”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Keski-Italiaa 24. elokuuta 2016 koetelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen maan keskiosaa ravisteli lukuisten jälkijäristysten ohella vielä kolme suurta järistystä, joiden voimakkuudet olivat 26. lokakuuta 2016 5,5 ja 6,1 ja 30. lokakuuta 2016 6,5;

B.  toteaa, että maanjäristykset ja jälkijäristykset ovat koetelleet Keski-Italiaa viime kuukausina; toteaa, että viimeisin, 30. lokakuuta 2016 tapahtunut maanjäristys oli voimakkain Italiassa yli kolmeen vuosikymmeneen ja tuhosi maan tasalle kokonaisia kyliä, saattoi monet järistysalueiden asukkaat epätoivon partaalle ja aiheutti monenlaista epäsuoraa vahinkoa ympäröivillä alueilla;

C.  toteaa, että saatujen tietojen mukaan uusimmissa maanjäristyksissä loukkaantui yli 400 ihmistä ja kuolonuhreja oli 290;

D.  ottaa huomioon, että tuhoisat maanjäristykset saavat aikaan ketjureaktion ja ovat johtaneet siihen, että 100 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinseuduiltaan;

E.  toteaa, että viimeisimmät järistykset ovat tuhonneet kaupunkeja, vahingoittaneet vakavasti paikallista ja alueellista infrastruktuuria, raunioittaneet historiallisia ja kulttuuriperinnön kannalta arvokkaita kohteita ja aiheuttaneet vahinkoa taloudelliselle toiminnalle, erityisesti pk-yritysten taloudelliselle toiminnalle, maataloudelle, maisemalle sekä matkailu- ja majoitusalalle;

F.  toteaa, että kyseiset alueet kärsivät muodonmuutoksesta, joka kattaa noin 130 neliökilometrin suuruisen alueen ja jonka enimmäissiirtymä on vähintään 70 senttimetriä; toteaa, että arvaamattomat hydrogeologiset vaikutukset voisivat talven ankarissa sääoloissa johtaa muihinkin luonnonkatastrofeihin, kuten tulviin ja maanvyörymiin sekä kumulatiivisiin vahinkoihin;

G.  toteaa, että jotkin Euroopan unionin alueet ovat muita haavoittuvampia ja niillä seisminen riski on korkea; toteaa, että ne saattavat jopa olla alttiita erilaisille toistuville luonnonkatastrofeille, joita voi aiheutua alle vuoden aikana, kuten äskettäin on tapahtunut Italiassa, Portugalissa, Kreikassa ja Kyproksessa;

H.  toteaa, että kestävän jälleenrakentamiseen toimia on koordinoitava asianmukaisesti, jotta taloudelliset ja sosiaaliset menetykset voidaan korvata; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös Italian mittaamattoman arvokkaaseen kulttuuriperintöön edistettäessä historiallisten rakennusten ja kohteiden suojelemiseen kohdennettuja kansainvälisiä ja eurooppalaisia hankkeita;

I.  toteaa, että Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) perustettiin asetuksella (EY) N:o 2012/2002 vastauksena Keski-Eurooppaa kesällä 2002 koetelleisiin tuhoisiin tulviin;

J.  toteaa, että unionin eri välineitä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) tai pelastuspalvelumekanismia ja pelastuspalvelun rahoitusvälinettä, voidaan käyttää tehostamaan maanjäristystä koskevia ehkäiseviä toimenpiteitä ja kunnostustoimenpiteitä;

K.  toteaa, että vuonna 2014 toteutetussa solidaarisuusrahaston uudistuksessa jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus pyytää ennakkomaksua, jonka myöntämisestä komissio päättää, jos varoja on käytettävissä riittävästi; ottaa kuitenkin huomioon, että ennakkomaksun määrä saa olla enintään 10 prosenttia solidaarisuusrahaston ennakoidun rahoitusosuuden kokonaismäärästä, ja sen enimmäismäärä on 30 miljoonaa euroa;

L.  toteaa, että asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava solidaarisuusrahaston tukea koskeva hakemus komissiolle viimeistään 12 viikon kuluttua katastrofin aiheuttaman vahingon havaitsemisesta; toteaa, että edunsaajavaltio on vastuussa tuen käytöstä ja käytön tarkastamisesta mutta komissio voi kuitenkin tehdä solidaarisuusrahastosta rahoitettujen toimien tarkastuksia paikan päällä;

M.  katsoo, että jälleenrakentamisessa on otettava huomioon aiemmat kokemukset ja kestävä jälleenrakentaminen olisi toteutettava äärimmäisen nopeasti, asianmukaisin resurssein, byrokratiaa yksinkertaistamalla ja avoimesti ja sen olisi perustuttava tarpeeseen tarjota turvaa ja vakautta kärsimään joutuneille asukkaille, jotta voidaan varmistaa, että he voivat edelleen asua kyseisillä alueilla;

N.  katsoo, että ennaltaehkäisyn olisi oltava yhä tärkeämpi osa katastrofihallintaa, sille olisi annettava keskeisempi asema yhteiskunnassa ja se edellyttää myös tiedonjakelua, valistusta ja koulutusta koskevaa tarkkaa toimintaohjelmaa;

O.  katsoo, että käytössä olevia katastrofien ehkäisytoimia on tehostettava parlamentin aiempien ehdotusten mukaisesti, jotta voidaan lujittaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä koskevaa unionin strategiaa;

1.  ilmaisee mitä suurimman solidaarisuutensa ja myötätuntonsa kaikille maanjäristyksistä kärsineille ihmisille ja heidän perheilleen sekä Italian kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, jotka osallistuvat katastrofin jälkeisiin avustustoimiin;

2.  on huolissaan siitä, että suuri joukko asuinseuduiltaan siirtymään joutuneita jää tulevan talvikauden ankarien sääolojen armoille; kehottaa siksi komissiota kartoittamaan kaikki mahdollisuudet auttaa Italian viranomaisia, jotta kotinsa menettäneille voidaan taata ihmisarvoiset elinolot;

3.  arvostaa pelastusyksiköiden, pelastuspalvelun työntekijöiden, vapaaehtoisten, kansalaisjärjestöjen sekä alueellisten, paikallisten ja kansallisten viranomaisten keskeytymätöntä uurastusta tuhoutuneilla alueilla ihmishenkien pelastamiseksi, vahinkojen rajaamiseksi ja kohtuullisen elintason säilyttämiseen tarvittavien yhteisten perustoimintojen takaamiseksi;

4.  painottaa perättäisten maanjäristysten vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ja niiden jälkeensä jättämää tuhoa;

5.  painottaa, että tilanne maanjäristysalueella on vaikea, mikä aiheuttaa huomattavaa ja voimakasta taloudellista painetta Italian kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille;

6.  pitää myönteisenä, että Italialle on myönnetty perussopimusten mukaisesti lisää joustovaraa maanjäristyksiin liittyviä menoja koskevan alijäämän laskemiseen, jotta nykyiseen hätätilanteeseen voidaan puuttua tehokkaasti ja nopeasti ja tulevat toimet maanjäristysalueen turvaamiseksi voidaan toteuttaa; kehottaa lisäksi Italian hallitusta varmistamaan, että kaikki myönnetyt lisäresurssit tosiasiallisesti käytetään tähän nimenomaiseen tarkoitukseen;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan tässä poikkeuksellisessa ja erittäin vakavassa tilanteessa, voidaanko kestävää jälleenrakentamista ja kaikki maanjäristyksiin varautumista koskevat investoinnit, myös ERI-rahastojen kautta yhteisrahoitetut ja temaattisen tavoitteen 5 (”ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskinhallinnan edistäminen”) edistämiseen osoitetut investoinnit, jättää vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti tehtävien kansallisia alijäämiä koskevien laskelmien ulkopuolelle;

8.  pitää myönteisenä unionin toimielinten, muiden jäsenvaltioiden, Euroopan alueiden ja kansainvälisten toimijoiden osoittamaa solidaarisuutta, joka ilmenee vastavuoroisena apuna hätätilanteissa;

9.  kehottaa komissiota harkitsemaan tällä hetkellä yksittäisestä katastrofista aiheutuneen vahingon vaikutuksiin perustuvien solidaarisuusrahaston laskelmien laajentamista kumulatiiviseen laskentamalliin, jossa otetaan huomioon useista luonnonkatastrofeista samalla alueella vuoden aikana aiheutuneet vahingot;

10.  korostaa ongelmia, jotka liittyvät maanjäristysten ennustamiseen käytettyihin järjestelmiin, sekä Välimeren alueen ja Kaakkois-Euroopan suurta seismistä aktiivisuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään Horisontti 2020 -puiteohjelman toimien yhteydessä tutkimustoimia vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi, kriisien saamiseksi hallintaan ja katastrofien vaikutusten laajuuden minimoimiseksi; panee huolestuneena merkille, että Eurooppaa koetelleissa tuhoisissa maanjäristyksissä on viidentoista viime vuoden aikana kuollut tuhansia ihmisiä ja sadat tuhannet ovat menettäneet kotinsa;

11.  muistuttaa, että on tärkeää noudattaa maanjäristyksiä kestävien rakennusten ja infrastruktuurin rakennusmääräyksiä; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tehostamaan toimia, jotta rakenteet vastaisivat voimassa olevia maanjäristystilanteita koskevia kestävyysvaatimuksia, ja kiinnittämään tähän asianmukaista huomiota rakennuslupia myöntäessään;

12.  korostaa unionin pelastuspalvelumekanismin merkitystä edistettäessä Euroopan maiden pelastuspalveluviranomaisten välistä yhteistyötä vaikeissa tilanteissa ja pyrittäessä pitämään poikkeuksellisten tapahtumien vaikutukset mahdollisimman vähäisinä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yksinkertaistamaan edelleen mekanismin käyttöönottomenettelyä, jotta se olisi käytettävissä nopeasti ja tehokkaasti välittömästi katastrofien jälkeen;

13.  panee merkille Italian hallituksen esittämän solidaarisuusrahastosta myönnettävää tukea koskevan hakemuksen ja kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta solidaarisuusrahastosta myönnettävää tukea koskevat hakemukset voidaan käsitellä ripeästi varojen saamiseksi nopeasti käyttöön; korostaa tässä yhteydessä, että ennakkomaksut olisi saatava kansallisille viranomaisille mahdollisimman pian, jotta ne voivat reagoida tilanteesta aiheutuviin kiireellisiin tarpeisiin;

14.  katsoo, että ehdotetussa koontiasetuksessa esitetty solidaarisuusrahaston vuotuisten määrärahojen osittainen sisällyttäminen unionin talousarvioon voisi nopeuttaa tulevaisuudessa varojen käyttöönottomenettelyä, jotta katastrofista kärsiviä ihmisiä voitaisiin auttaa nopeammin ja tehokkaammin; pyytää lisäksi komissiota analysoimaan mahdollisissa tulevissa uudistuksissa, voidaanko ennakkomaksuja koskevaa kynnysarvoa korottaa ja hakemusten käsittelyn määräaikoja lyhentää;

15.  korostaa, että on tärkeää luoda kaikkien käytettävissä olevien välineiden, myös ERI-rahastojen, välisiä synergioita ja varmistaa, että resursseja käytetään tehokkaasti jälleenrakentamiseen ja kaikkiin muihin tarvittaviin toimiin yhteistyössä Italian kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa; kehottaa komissiota valmistautumaan ohjelmien ja toimenpideohjelmien tarkistamiseen mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jokin jäsenvaltio on esittänyt tarkistuspyynnön; korostaa vastaavasti mahdollisuutta käyttää Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa maaseutualueiden ja maataloustoiminnan tukemiseen maanjäristysten koettelemilla alueilla;

16.  korostaa lisäksi, että on tärkeää optimoida unionin nykyisen rahoituksen käyttö investointeihin, jotka kohdennetaan luonnonkatastrofien ehkäisemiseen ja jälleenrakennushankkeiden yhdistämisen ja pitkäaikaisen kestävän kehittämisen takaamiseen; muistuttaa, että rahastojen koordinointia koskevia hallintomenettelyjä on yksinkertaistettava; tähdentää, että solidaarisuusrahastosta tukea saaneiden jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan asianmukaisten riskinhallintastrategioiden kehittämiseksi ja hätätilanteiden ehkäisymekanismien vahvistamiseksi;

17.  panee merkille, että Italian hallituksen pyynnöstä EU:n Copernicus-ohjelman hätätilanteiden hallintapalvelu on otettu käyttöön katastrofialueiden vahinkojen satelliittipohjaisen arvioimisen mahdollistamiseksi; kannustaa kansainvälisiä tutkimuskeskuksia tekemään yhteistyötä ja pitää myönteisenä synteettisen apertuurin tutkan (SAR-tutka) käyttöä, koska se mahdollistaa maanpinnan liikkeiden arvioimisen ja mittaamisen senttimetrin tarkkuudella pilvipeitteen läpi päiväs- ja yöaikaan, myös ennaltaehkäisemistä ja riskinhallintaa varten;

18.  painottaa julkisen tutkimuksen ja kehittämisen merkitystä katastrofien ehkäisemisessä ja hallinnassa ja kehottaa lisäämään koordinointia ja yhteistyötä etenkin samankaltaisille riskeille altistuvien jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välillä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Italian hallitukselle ja maanjäristysalueiden alue- ja paikallisviranomaisille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320. (2) EUVL L 70, 16.3.2016, s. 1. (3) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (4) EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143. (5) EUVL L 122, 24.4.2014, s. 1. (6) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1. (7) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 269. (8) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 15. (9) EUVL C 230 E, 26.8.2010, s. 13. (10) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 13. (11) EUVL C 114, 15.4.2014, s. 48.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 komission jäsenten sidonnaisuusilmoituksista – suuntaviivoja (2016/2080(INI))

P8_TA(2016)0477 A8-0315/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 17 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 245 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteen XVI (komission hyväksymistä koskevat suuntaviivat) ja erityisesti sen 1 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 tekemänsä päätöksen tulkinnasta, joka koskee komission jäsenehdokkaan taloudellisten sidonnaisuuksien tutkimista (työjärjestyksen liitteessä XVI olevan 1 kohdan a alakohdan tulkinta)(1),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista(2) ja erityisesti sen asiaa koskevat kohdat II osassa – Poliittinen vastuu,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman komission jäsenten kuulemista koskevista menettelyistä ja käytännöistä, vuoden 2014 kokemuksista(3),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2011 hyväksytyt Euroopan komission jäsenten toimintasäännöt(4) ja erityisesti niiden 1.3–1.6 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0315/2016),

A.  ottaa huomioon, että työjärjestyksen liitteessä XVI (komission hyväksymistä koskevat suuntaviivat) olevan 1 kohdan a alakohdassa todetaan, että parlamentti voi ilmaista näkemyksensä komission puheenjohtajaksi valitun esittämästä vastuualueiden jaosta ja pyytää mitä tahansa tietoa, jolla on merkitystä sen tehdessä päätöksen jäsenehdokkaiden sopivuudesta; odottaa saavansa kaikki merkitykselliset tiedot komission jäsenehdokkaiden taloudellisista sidonnaisuuksista ja odottaa, että asiaa koskevat ilmoitukset lähetetään valvontaa varten asiasta vastaavalle oikeudellisten asioiden valiokunnalle;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen II osan (Poliittinen vastuu) 3 kohdan mukaisesti valitut komission jäsenet varmistavat, että he antavat kaikki asiaankuuluvat tiedot heitä koskevan perussopimuksissa määrätyn riippumattomuusvelvoitteen mukaisesti; ottaa huomioon, että näiden tietojen antamista koskevat menettelyt suunnitellaan siten, että niiden avulla voidaan varmistaa, että koko komission jäsenten nimeämistä arvioidaan avoimesti, oikeudenmukaisesti ja yhtenäisesti;

C.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa parlamentin 28. huhtikuuta 2015 tekemässä päätöksessä todetaan, että tutkiessaan komission jäsenehdokkaan taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen oikeudellisista asioista vastaava valiokunta ei pelkästään tarkista, että ilmoitus on täytetty asianmukaisesti, vaan se myös arvioi, onko ilmoituksen sisältö luotettava ja voidaanko sen perusteella todeta eturistiriita;

D.  ottaa huomioon, että työjärjestyksen liitteessä XVI olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti parlamentti arvioi tällä perusteella muun muassa jäsenehdokkaiden henkilökohtaista riippumattomuutta; ottaa erityisesti huomioon Euroopan komissiolle perussopimuksissa annetun erityisen tehtävän unionin edun takaajana;

E.  ottaa tämän osalta huomioon, että 8. syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti totesi, että oikeudellisten asioiden valiokunnan taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen sisällöllisen analyysin perusteella antama vahvistus siitä, että eturistiriitoja ei ole, on olennainen edellytys sille, että vastaava valiokunta järjestää kuulemisen, erityisesti kun otetaan huomioon komission poliittisen mandaatin vahvistuminen Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa 8. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassaan parlamentti katsoi tärkeäksi, että oikeudellisten asioiden valiokunta laatii suuntaviivoja suosituksen tai valiokunta-aloitteisen mietinnön muodossa, jotta voidaan helpottaa komission jäsenten sidonnaisuusilmoituksia koskevien menetelmien uudistusta, ja kehotti samalla Euroopan komissiota toimimaan komission jäsenten sidonnaisuusilmoituksia koskevien sääntöjen tarkistamiseksi;

G.  muistuttaa, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.3 kohdan, joka koskee pyyteettömyyttä, nuhteettomuutta, avoimuutta, huolellisuutta, rehellisyyttä, vastuullisuutta ja parlamentin maineen varjelemista, mukaisesti komission jäsenten on ilmoitettava kaikki taloudelliset sidonnaisuudet sekä varat ja vastuut, joista saattaisi aiheutua heidän tehtäviensä hoitamiseen liittyvä eturistiriita, ja että ilmoituksessa on mainittava myös komission jäsenen puolison tai kumppanin – sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä voimassa olevissa säännöissä(5) – osakkuudet, jotka saattavat aiheuttaa eturistiriidan;

H.  ottaa huomioon, että taloudelliset edut, joista ilmoitusta vaaditaan, sisältävät kaikenlaiset erilliset rahoitusosuudet yrityksen pääomassa;

I.  ottaa huomioon, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.4 kohdan mukaisesti kaikenlaisten eturistiriitojen riskin välttämiseksi komission jäsenen on tehtävä ilmoitus myös puolisonsa tai kumppaninsa ammattitoiminnasta ja että ilmoituksessa on mainittava toiminnan luonne, tehtävänimike ja tarvittaessa työnantajan nimi;

J.  ottaa huomioon, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.5 kohdan nojalla taloudellisia sidonnaisuuksia koskeva ilmoitus on annettava toimintasääntöjen liitteenä olevalla lomakkeella; ottaa huomioon, että lomake on täytettävä ja toimitettava saataville ennen kuin komission jäsenehdokasta kuullaan Euroopan parlamentissa ja sitä on tarvittaessa tarkistettava toimikauden aikana, jos tiedot muuttuvat, ja ainakin kerran vuodessa;

K.  katsoo, että kyseiseen lomakkeeseen sisältyvät tiedot ovat rajattuja ja riittämättömiä, niihin ei sisälly yksityiskohtaista määritelmää siitä, mikä muodostaa eturistiriidan, eikä parlamentti pysty niiden avulla arvioimaan asianmukaisesti, oikeudenmukaisesti eikä johdonmukaisesti, onko komission jäsenehdokkaalla sillä hetkellä tai tulevaisuudessa eturistiriitoja, eikä tämän kykyä suorittaa toimeksiantoaan komission jäsenten toimintasääntöjen mukaisesti;

L.  ottaa huomioon, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.6 kohdan mukaisesti komission jäsen ei saa osallistua sellaisten tehtäviinsä liittyvien kysymysten käsittelyyn, joissa hänellä on erityisesti perhesuhteisiin liittyvä tai taloudellinen henkilökohtainen etu, joka voi vaikuttaa hänen riippumattomuuteensa;

M.  ottaa huomioon, että komissio on lopullisessa vastuussa niiden tietojen luonteen ja laajuuden valinnasta, jotka on sisällytettävä sen jäsenten sidonnaisuusilmoitukseen; katsoo siksi, että komission on varmistettava huolellisesti komission jäsenehdokkaiden nimittämismenettelyn moitteettomassa sujumisessa tarvittava avoimuuden taso;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 5 kohdan mukaisesti parlamentti voi pyytää komission puheenjohtajaa peruuttamaan yksittäistä komission jäsentä kohtaan tunnetun luottamuksen; ottaa huomioon, että kyseisen sopimuksen 7 kohdan mukaisesti komission puheenjohtajan on ilmoitettava parlamentille, jos hän aikoo jakaa komission jäsenten vastuualueita uudelleen toimikauden aikana, asiaankuuluvaa parlamentin kuulemista varten;

O.  toteaa, että komission jäsenten sidonnaisuusilmoitukset ovat nykyisin parempia verrattuna siihen, miten ilmoitukset hoidettiin vuosina 2008–2009, mutta tiettyjä sidonnaisuusilmoituksia on useinkin jouduttu selventämään myöhemmin;

P.  pitää valitettavana, että vuonna 2011 hyväksytyissä komission jäsenten toimintasäännöissä ei oteta riittävästi huomioon monia parlamentin parannussuosituksia eikä etenkään komission jäsenten ilmoituksia taloudellisista sidonnaisuuksista, toimikauden jälkeisten työtehtävien rajoituksia ja eturistiriitojen arvioinnista vastaavan tilapäisen eettisen toimikunnan aseman vahvistamista koskevia suosituksia; katsoo, että tässä yhteydessä olisi pidettävä mielessä myös parlamentin hyväksymät kannat, jotka koskevat komission jäsenehdokkaiden kuulemismenettelyyn tehtäviä muutoksia ja parannuksia;

Q.  toteaa, että yksi eurooppalaisen hallintotavan pilareista on se, että keskitytään erityisesti unionin toimielinten etiikan ja avoimuuden parantamiseen, jotta voidaan vahvistaa unionin kansalaisten luottamusta toimielimiin erityisesti kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksessa vahvistettu komission laajempi poliittinen mandaatti;

Yleisiä huomautuksia

1.  muistuttaa, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia käsittelevän tutkimuksen tavoitteena on varmistaa, että komission jäsenehdokkaat pystyvät suorittamaan tehtävänsä täysin riippumattomasti, että avoimuus on mahdollisimman hyvä ja että komissio on vastuuvelvollinen SEU:n 17 artiklan 3 kohdan, SEUT:n 245 artiklan ja komission jäsenten toimintasääntöjen mukaisesti; katsoo siksi, että tätä menettelyä ei pitäisi rajoittaa uuden komission nimittämiseen, vaan se olisi suoritettava myös, jos täytetään eroamisen, erottamisen tai kuolemantapauksen johdosta avoimeksi tullut tehtävä, jos unioniin liittyy uusi jäsenvaltio tai jos komission jäsenten vastuualueet tai taloudelliset sidonnaisuudet muuttuvat merkittävästi;

2.  katsoo, että mahdollisten eturistiriitojen arvioinnin on perustuttava ratkaiseviin, puolueettomiin ja relevantteihin tietoihin ja liityttävä jäsenehdokkaan vastuualueeseen;

3.  muistuttaa, että eturistiriidan määritelmään kuuluvat ”kaikki yleisen edun ja yleisten ja yksityisten etujen välillä olevat häiriötilanteet, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat, tai jotka näyttävät olevan sellaisia, että ne vaikuttavat toiminnan riippumattomaan, puolueettomaan ja objektiiviseen toteutukseen”;

4.  vahvistaa, että oikeudellisten asioiden valiokunta on toimivaltainen ja vastuullinen tekemään kattavan analyysin taloudellisia sidonnaisuuksia koskevasta ilmoituksesta sellaisen perusteellisen tutkimuksen avulla, jonka tarkoituksena on arvioida, onko komission jäsenehdokkaan sidonnaisuusilmoituksen sisältö luotettava, noudattaako se perussopimuksissa ja toimintasäännöissä määrättyjä kriteerejä ja periaatteita ja voidaanko sen perusteella todeta eturistiriita; toteaa, että valiokunnan on voitava ehdottaa komission puheenjohtajalle asianomaisen komission jäsenen korvaamista; pyytää näin ollen komissiota toimittamaan oikeudellisten asioiden valiokunnalle kaikki tosiseikat ja tiedot, jotta se voi tehdä kattavan ja objektiivisen analyysin;

5.  pitää erittäin tärkeänä, että oikeudellisten asioiden valiokunnalle taataan riittävästi aikaa, jotta perusteellinen tutkimus olisi vaikuttava;

6.  muistuttaa, että oikeudellisten asioiden valiokunta tutkii komission jäsenehdokkaiden sidonnaisuusilmoituksiin liittyviä kysymyksiä erittäin suurta luottamuksellisuutta noudattaen ja takaa samalla julkaisevansa päätelmänsä avoimuusperiaatteen mukaisesti heti, kun ne on annettu;

7.  muistuttaa, että komission jäsenehdokkaalle esitettäviin kysymyksiin varatun ajan lisäksi oikeudellisten asioiden valiokunnan olisi saatava oikeus jatkotoimiin, jos se toteaa mahdollisen eturistiriidan, jotta se voi jatkaa kuulemista ja saada tarvittavat selvennykset;

Jäsenehdokkaiden kuulemista edeltävä taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tutkiminen

8.  muistuttaa, että oikeudellisten asioiden valiokunnan taloudellisia sidonnaisuuksia koskevasta ilmoituksesta tekemän kattavan analyysin perusteella antama vahvistus siitä, että eturistiriitoja ei ole, on olennainen edellytys sille, että asiasta vastaava valiokunta järjestää kuulemisen(6);

9.  katsoo siksi, että jos tällaista vahvistusta ei saada tai jos oikeudellisten asioiden valiokunta toteaa eturistiriidan, komission jäsenehdokkaan nimitysmenettely keskeytetään;

10.  katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan tekemässä taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tutkinnassa on sovellettava seuraavia suuntaviivoja:

Taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tutkiminen toimikauden aikana

11.  korostaa, että jokaisen komission jäsenen on huolehdittava siitä, että hänen sidonnaisuusilmoituksensa saatetaan viipymättä ajan tasalle aina kun jäsenen taloudellisissa sidonnaisuuksissa tapahtuu muutoksia; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille viipymättä kaikista muutoksista tai muista seikoista, jotka aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa eturistiriidan;

12.  katsoo siksi, että taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen on katettava nykyiset tai kuluneen kahden vuoden ajalta menneet omaisuuteen, ammattiin, henkilöön tai perheeseen liittyvät sidonnaisuudet tai toimet suhteessa esitettyyn salkkuun; toteaa, että ilmoituksessa on myös otettava huomioon, että sidonnaisuudesta voi hyötyä joko henkilö itse tai toinen henkilö ja että sidonnaisuus voi luonteeltaan olla myös moraalinen, materiaalinen tai taloudellinen;

13.  katsoo, että kaikki komission jäsenten taloudellisissa sidonnaisuuksissa toimikauden aikana tapahtuvat muutokset ja kaikki komission jäsenten vastuualueiden uudelleen jakamiset ovat uusi tilanne mahdollisen eturistiriidan kannalta; katsoo siksi, että tästä tilanteesta pitäisi järjestää parlamentin tutkinta tämän päätöslauselman 10 kohdassa ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteen XVI (komission hyväksymistä koskevat suuntaviivat) 2 kohdassa tarkoitetuin ehdoin;

14.  muistuttaa, että parlamenttia on SEUT:n 246 artiklan toisen kohdan nojalla kuultava, jos komission jäsen vaihtuu toiseen toimikauden aikana; katsoo, että tässä kuulemisessa on muun muassa ehdottomasti tarkastettava tämän päätöslauselman 10 kohdan mukaisesti, että eturistiriitaa ei ole, noudattaen samalla Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä XVI(9) (komission hyväksymistä koskevat suuntaviivat) annettuja määräyksiä, jotka koskevat parlamentin toimivaltuuksia siinä tapauksessa, että komission jäsenten kollegion kokoonpano tai heidän vastuualueensa muuttuvat merkittävästi toimikauden aikana;

15.  katsoo, että jos toimikauden aikana todetaan eturistiriita ja jos tämän päätöslauselman 10 kohdassa tarkoitetun menettelyn jälkeen komission puheenjohtaja ei noudata parlamentin suosituksia eturistiriidan lopettamisesta, oikeudellisten asioiden valiokunta voi suositella, että parlamentti pyytää komission puheenjohtajaa peruuttamaan kyseistä komission jäsentä kohtaan tunnettu luottamus SEU:n 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja että parlamentti pyytää tarvittaessa komission puheenjohtajaa toimimaan SEUT:n 245 artiklan mukaisesti, jotta asianomaisen komission jäsenen oikeus eläkkeeseen tai muihin vastaaviin etuuksiin lakkaa;

Komission jäsenten toimintasäännöt

16.  toteaa, että 20. huhtikuuta 2011 hyväksytyissä komission jäsenten toimintasäännöissä, jotka koskivat puolueettomuutta, kunniallisuutta, avoimuutta, huolellisuutta, nuhteettomuutta, vastuullisuutta ja pidättyvyyttä, esitettiin parannuksia vuonna 2004 hyväksyttyihin edellisiin toimintasääntöihin taloudellisista sidonnaisuuksista annettavan ilmoituksen osalta, koska ilmoitusvaatimus laajennettiin koskemaan komission jäsenten puolisoita ja koska sidonnaisuusilmoitusta on tarkistettava aina, kun tiedot muuttuvat, tai ainakin kerran vuodessa;

17.  korostaa, että taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen uskottavuus perustuu komission jäsenehdokkaille laaditun lomakkeen tarkkuuteen; katsoo, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset ovat nykyisellään liian kapea-alaisia ja niiden sisältämät selitykset epäselviä; kehottaa siksi komissiota tarkistamaan toimintasääntöjä mahdollisimman pian, jotta voidaan varmistaa, että taloudellisia sidonnaisuuksia koskevissa ilmoituksissa annetaan oikeudellisten asioiden valiokunnalle tarkat tiedot ja tuetaan näin yksiselitteisesti sen päätöksentekoa;

18.  katsoo, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.3–1.5 kohdassa tarkoitetuissa taloudellisia sidonnaisuuksia koskevissa ilmoituksissa olisi oltava komission jäsenehdokkaan ja hänen puolisonsa/kumppaninsa kaikki taloudelliset sidonnaisuudet ja ammattitoiminta eikä vain niitä, ”joista saattaa aiheutua eturistiriitoja”, jotta saadaan täydellisempi käsitys ilmoituksen tehneen komission jäsenen taloudellisesta tilanteesta;

19.  katsoo, että komission jäsenten toimintasääntöjen 1.6 kohdassa tarkoitetut perhesuhteisiin liittyvät edut olisi sisällytettävä taloudellisia sidonnaisuuksia koskeviin ilmoituksiin; kehottaa tältä osin yksilöimään tasapuolisia keinoja sellaisten ”perhesuhteisiin liittyvien etujen” määrittämiseksi, jotka aiheuttavat mahdollisen eturistiriidan;

20.  katsoo eturistiriitoja koskevien sääntöjen laajentamiseksi ja parantamiseksi, että jäsenten sidonnaisuusilmoituksiin olisi sisällytettävä myös yksityiskohdat kaikista komission jäsenehdokkaiden sopimussuhteista, joista saattaisi aiheutua heidän tehtäviensä hoitamiseen liittyvä eturistiriita;

21.  pitää valitettavana, että toimintasäännöissä ei kodifioida asianmukaisesti SEUT:n 245 artiklan vaatimusta, jonka mukaan komission jäsenet ”toimikautensa aikana ja sen päätyttyä kunnioittavat [...] velvollisuuksia ja varsinkin osoittavat kunniallisuutta ja pidättyvyyttä, kun heille toimikauden päätyttyä tarjotaan tiettyjä tehtäviä tai etuja”;

22.  pitää valitettavana, että toimintasäännöissä ei vahvisteta mitään divestointivaatimuksia, vaikka tällaisten vaatimusten on kuuluttava vakiona kaikkiin eettisiin normeihin; pitää tämän osatekijän sääntelyä ensisijaisen tärkeänä;

23.  toteaa, että toimintasäännöissä ei vahvisteta konkreettista aikataulua ilmoituksen esittämiselle ennen kuin parlamentti kuulee komission jäsenehdokkaita; pitää tätä vaatimusta oleellisena osatekijänä komission jäsenehdokkaiden kuulemismenettelyn tarkistamisessa;

24.  pitää valitettavana, että komissio ei raportoi säännöllisesti komission jäsenten toimintasääntöjen täytäntöönpanosta eikä etenkään jäsenten sidonnaisuusilmoituksista, ja katsoo, että toimintasääntöjä olisi tarkistettava niin, että niissä vahvistetaan valitusmahdollisuus tai seuraamuksia rikkomuksista, lukuun ottamatta SEUT:n 245 ja 247 artiklassa tarkoitettua vakavaa rikkomusta;

25.  pitää valitettavana erityisesti sitä, että komission puheenjohtaja vastasi kielteisesti Euroopan oikeusasiamiehen pyyntöön julkaista ennakoivasti entisten komission jäsenten toimikauden jälkeisten työtehtävien hyväksyntää koskevat päätöksensä sekä tilapäisen eettisen toimikunnan lausunnot; korostaa, että komission kokousten pöytäkirjojen julkaiseminen ei yksin riitä antamaan parlamentille ja kansalaisyhteiskunnalle käsitystä siitä, miten ”mahdolliset eturistiriidat” tulkitaan käytännössä, eikä tilapäisen eettisen toimikunnan tästä asiasta laatimista lahjomattomuuteen tähtäävistä toimintapolitiikoista;

26.  huomauttaa, että kaikilta entisiltä komission jäseniltä on 18 kuukauden ajan kielletty edunvalvonta Euroopan komission jäsenten ja näiden henkilöstön suuntaan yrityksensä, asiakkaansa tai työnantajansa puolesta asioissa, jotka ovat kuuluneet heidän vastuualueeseensa, mutta komissiosta lähtönsä jälkeen heillä on kolmen vuoden ajan oikeus erittäin avokätiseen siirtymäkorvaukseen, jonka määrä on 40–65 prosenttia heidän viimeisimmästä peruspalkastaan;

27.  panee tyytyväisenä merkille, että toimintasäännöissä on nykyään määräys tehtävien siirtämisestä komission jäsenten kesken eturistiriidan vuoksi, mutta pitää valitettavana, että

28.  kehottaa komissiota tarkistamaan kiireellisenä asiana vuodelta 2011 olevia komission jäsenten toimintasääntöjä, jotta voidaan ottaa huomioon parlamentin viimeaikaisissa päätöslauselmissaan antamat suositukset ja yleisten, kaikkiin unionin toimielimiin sovellettavien eettisten ja avoimuutta koskevien normien kehitys; suosittaa, että komissio muuttaa komission jäsenten toimintasääntöjä, jotta varmistetaan, että

29.  pyytää komissiota aloittamaan parlamentin kanssa neuvottelut muutoksista, joiden tekeminen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehtyyn puitesopimukseen on osoittautunut tarpeelliseksi;

30.  kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa ehdottamaan mahdollisia tarvittavia tarkistuksia parlamentin työjärjestykseen ja etenkin sen liitteeseen XVI, jotta tämä päätöslauselma voidaan panna täytäntöön;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 110. (2) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0287. (4) C(2011)2904. (5) Muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoli, katso määritelmä asetuksessa (Euratom, EHTY, ETY) N:o 2278/69 (EYVL L 289, 17.11.1969, s. 1) ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. (6) Katso Euroopan parlamentin 8. syyskuuta 2015 antama päätöslauselma komission jäsenten kuulemista koskevista menettelyistä ja käytännöistä, vuoden 2014 kokemuksista. (7) Katso Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä XVI olevan 1 kohdan a alakohta. (8) Katso Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen II osan 3 kohta. (9) Katso Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä XVI oleva 2 kohta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä (2015/2352(INI))

P8_TA(2016)0478 A8-0308/2016

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä direktiivin 2013/30/EU 39 artiklan mukaisesti (COM(2015)0422),

–  ottaa huomioon merellä tapahtuviin onnettomuuksiin liittyvää vastuuta, korvauksia ja taloudellisia turvajärjestelyjä Euroopan talousalueella käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka on komission tätä asiaa koskevan kertomuksen liitteenä (SWD(2015)0167),

–  ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU(1) (meriturvallisuusdirektiivi),

–  ottaa huomioon vaikutustenarvioinnin, joka on liitetty asiakirjaan, jossa käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä (SEC(2011)1293),

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(2),

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(3) (ympäristövastuudirektiivi),

–  ottaa huomioon kansainvälisen ja alueellisen säännöstön, joka koskee korvausvaatimuksia merellä tapahtuneista öljy- tai kaasuvahingoista, ja erityisesti 27. marraskuuta 1992 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (vastuuyleissopimus), 27. marraskuuta 1992 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta (rahastoyleissopimus), 23. maaliskuuta 2001 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleissopimus), Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välisen ympäristönsuojelusta tehdyn pohjoismaisen yleissopimuksen ja Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta tehdyn Barcelonan yleissopimuksen offshore-pöytäkirjan (offshore-pöytäkirja),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antaman tuomion(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(5) (Bryssel I ‑asetuksen uudelleenlaadinta),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn yleissopimuksen(6) (vuoden 2007 Luganon yleissopimus),

–  ottaa huomioon sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007(7) (Rooma II -asetus),

–  ottaa huomioon BIO by Deloitte -konsulttiyrityksen komissiolle laatiman loppuraportin ”Civil liability, financial security and compensation claims for offshore oil and gas activities in the European Economic Area”(8),

–  ottaa huomioon öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon Meksikonlahdella huhtikuussa 2010 tapahtuneen Deepwater Horizon ‑öljynporauslautan onnettomuuden,

–  ottaa huomioon Espanjan Castellónin ja Tarragonan maakuntien rannikolla sijaitsevan Castorin kaasunporauslautan vaaratilanteet, kuten yli 500 maanjäristystä, joista joutuivat kärsimään suoraan tuhannet Euroopan kansalaiset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8‑0308/2016),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklassa nimenomaisesti säilytetään jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot ja korostetaan solidaarisuuden ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista;

B.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset öljy- ja kaasulähteet voivat auttaa merkittävällä tavalla tyydyttämään Euroopan nykyisiä energiatarpeita ja ovat erityisen tärkeitä energiaturvallisuuden ja energian monimuotoisuuden kannalta;

C.  panee merkille, että avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa harjoitetaan yhä enenevässä määrin äärimmäisissä olosuhteissa ja että sillä voisi olla merkittäviä ja tuhoisia vaikutuksia meri- ja rannikkoalueiden ympäristöön ja talouteen;

D.  ottaa huomioon, että vaikka Pohjanmeren öljyn- ja kaasuntuotanto on viime vuosina vähentynyt, merellä käytettävien laitteistojen määrä kasvaa todennäköisesti Euroopassa tulevaisuudessa varsinkin Välimerellä ja Mustallamerellä;

E.  panee merkille, että öljyn- ja kaasunporauslauttojen aiheuttamilla onnettomuuksilla on vahingollisia rajatylittäviä seurauksia, minkä vuoksi EU:n toimet tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi sekä niiden seurausten torjumiseksi ovat välttämättömiä ja perusteltuja;

F.  toteaa, että on tärkeää muistaa niitä 167 öljytyöntekijää, jotka menehtyivät traagisesti Skotlannissa Aberdeenin edustalla 6. heinäkuuta 1988 tapahtuneessa Piper Alpha ‑onnettomuudessa;

G.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen, Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen sekä eräiden muiden tutkimusten mukaan EU:n öljyn- ja kaasunporausalalla on sattunut useita tuhansia vaaratilanteita (tarkalleen ottaen 9 700 vuosina 1990–2007); panee merkille lisäksi, että näiden vaaratilanteiden, vaikka ne olisivat vähäisiäkin, kumulatiivisella vaikutuksella on vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia meriympäristölle ja että tämä vaikutus olisi otettava huomioon direktiivissä;

H.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaan kaiken EU:n tällä alalla toteuttaman toiminnan tukena on oltava suojelun korkea taso, joka perustuu muun muassa ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisemisen periaatteisiin, saastuttaja maksaa -periaatteeseen ja kestävän kehityksen periaatteeseen;

I.  panee merkille, että EU:ssa ei ole sattunut yhtään suurta merellä tapahtunutta onnettomuutta vuoden 1988 jälkeen ja että 73 prosenttia EU:ssa tuotetusta öljystä ja kaasusta tulee Pohjanmeren rannikkojäsenvaltioista, joilla katsotaan jo olevan maailman parhaiten toimivat meriturvallisuusjärjestelmät; toteaa, että on tärkeää painottaa, että EU:lla on noin 68 000 kilometriä rantaviivaa ja että merellä käytettävien laitteistojen määrä lisääntyy todennäköisesti merkittävästi tulevaisuudessa varsinkin Välimerellä ja Mustallamerellä, minkä vuoksi on kiireellisesti pantava täytäntöön direktiivi 2013/30/EU ja varmistettava kaiken merellä tapahtuvan toiminnan kattava asianmukainen lainsäädäntökehys, ennen kuin tapahtuu vakava onnettomuus; toteaa, että SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaan unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen periaatteisiin;

J.  toteaa, että vahinkovastuujärjestelmät ovat pääasiallinen keino, jolla saastuttaja maksaa -periaatetta sovelletaan, ja niillä varmistetaan, että yritykset asetetaan vastuuseen kaikista liiketoiminnasta aiheutuvista vahingoista ja niitä kannustetaan ottamaan käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kehittämään käytäntöjä ja toteuttamaan toimia, joilla tällaisten vahinkojen riski minimoidaan;

K.  toteaa, että vaikka meriturvallisuusdirektiivi asettaa merellä tapahtuvaa toimintaa harjoittavat luvanhaltijat ehdottomasti vastuuseen kaikkien niiden toiminnasta aiheutuvien ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta (7 artikla yhdessä 38 artiklan kanssa – jolla ympäristövastuudirektiivin soveltamisala laajennetaan käsittämään myös jäsenvaltioiden mannerjalusta), sen avulla ei ole onnistuttu vahvistamaan vastuuta koskevia kattavia unionin puitteita;

L.  katsoo, että on äärimmäisen tärkeää, että on käytettävissä tehokkaita ja riittäviä korvausmekanismeja ja nopeita ja asianmukaisia korvausvaatimusten käsittelymekanismeja korvausten hakemiseksi merellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta ihmisille sekä eläimille ja ympäristölle aiheutuneista vahingoista ja että on myös käytettävissä riittävästi resursseja tärkeiden ekosysteemien ennalleen palauttamiseksi;

M.  toteaa, että meriturvallisuusdirektiivissä ei säädetä merellä tapahtuviin onnettomuuksiin liittyviä siviilioikeudellisia vahingonkorvauksia koskevasta yhdenmukaistamisesta ja että nykyinen kansainvälinen oikeudellinen kehys tekee rajat ylittävien korvausvaatimusten menestyksellisen läpiviemisen vaikeaksi siviilioikeuden alalla;

N.  ottaa huomioon, että meriturvallisuusdirektiivissä säädetään lupien myöntämiselle ehdot, joiden tarkoituksena on varmistaa, että luvanhaltijat eivät koskaan päädy tilanteeseen, jossa niillä ei ole teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä vastata merellä tapahtuvan toimintansa seurauksista, ja joissa myös vaaditaan, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyt korvausvaatimusten nopean ja asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi, myös rajat ylittäviin tapahtumiin liittyvien korvausten osalta, sekä kestävien rahoitusvälineiden käytön helpottamiseksi (4 artikla);

1.  suhtautuu myönteisesti ympäristövastuudirektiiviä 2004/35/EY ja ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä 2011/92/EU täydentävän meriturvallisuusdirektiivin 2013/30/EU hyväksymiseen sekä Barcelonan yleissopimukseen sisältyvän offshore-pöytäkirjan ratifiointiin neuvostossa ja pitää niitä ensimmäisenä askeleena ympäristön, ihmisen toiminnan ja työntekijöiden turvallisuuden suojelussa; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet edellä mainittuja direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään tämän mahdollisimman pian; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita takaamaan toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuden meriturvallisuusdirektiivin 8 artiklan mukaisesti ja kehottaa komissiota arvioimaan, onko asianmukaista ottaa käyttöön vastuuta, korvauksia ja taloudellisia turvajärjestelyjä koskevat yhdenmukaistetummat säännöt sellaisten onnettomuuksien estämiseksi tulevaisuudessa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia;

2.  pitää valitettavana, että meriturvallisuusdirektiivissä ja ympäristövastuudirektiivissä onnettomuudet määritellään vakaviksi vain, jos niistä aiheutuu kuolonuhreja tai vakavia vammoja, eikä niissä viitata lainkaan ympäristövaikutuksiin; korostaa, että vaikka onnettomuudesta ei aiheutuisi kuolonuhreja tai vakavia vammoja, sillä voi olla vakavia ympäristövaikutuksia sen laajuuden vuoksi tai siksi, että se vaikuttaa esimerkiksi suojelualueisiin, suojeltuihin lajeihin tai erityisen haavoittuviin elinympäristöihin;

3.  korostaa, että saastuttaja maksaa -periaatteen tehokasta soveltamista merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan olisi laajennettava niin, että se koskisi paitsi ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen kustannuksia – mikä nyt on saavutettu tietyssä määrin meriturvallisuusdirektiivin ja ympäristövastuudirektiivin avulla – myös tavanomaisten vahingonkorvausvaatimusten kustannuksia ennalta varautumisen periaatteen ja kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan Norjan öljynporaustoimintaa koskevan lain mallin mukaisen lakisääteisen korvausmekanismin perustamista merellä tapahtuvia onnettomuuksia varten ainakin kalastuksen ja rannikkomatkailun kaltaisilla aloilla, joille onnettomuuksista voisi olla vakavia seurauksia, sekä muilla sinisen talouden aloilla; suosittaa, että yhtiöiden toiminnanharjoittamiseen liittyvät väärinkäytökset ja vaaratilanteet arvioidaan määrällisesti ja laadullisesti siten, että arvio kattaa kaikki yhteisöille aiheutuneet sivuvaikutukset; korostaa ympäristövahinkoja koskevan vastuun osalta myös eroja ja puutteita ympäristövastuudirektiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisessa, kuten komissiokin teki toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan; kehottaa komissiota varmistamaan, että ympäristövastuudirektiivi pannaan täytäntöön tehokkaasti ja että merellä tapahtuvien onnettomuuksien ympäristövahinkoja koskevaa vastuuta sovelletaan asianmukaisesti koko unionissa;

4.  pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei meriturvallisuusdirektiivissä käsitellä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuuluvaa siviilioikeudellista vahingonkorvausvastuuta, kun vahingot ovat esimerkiksi ruumiinvammoja, omaisuusvahinkoja tai taloudellisia vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet sekä suoraan että epäsuorasti;

5.  pitää valitettavana myös sitä, että siviilioikeudellista vastuuta käsitellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa; korostaa, että monissa merellä tapahtuvaa kaasuun liittyvää toimintaa harjoittavissa jäsenvaltioissa ei ole useimpiin kolmannen osapuolen esittämiin kanteisiin onnettomuuden aiheuttaman tavanomaisen vahingon korvaamisesta sovellettavia vastuuvelvollisuussäännöksiä; ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole korvausjärjestelmää eikä monissa jäsenvaltioissa ole vakuutuksia, joista toiminnanharjoittajat ja muut vastuussa olevat osapuolet saisivat riittävät varat kyetäkseen maksamaan vaaditut vahingonkorvaukset; korostaa lisäksi, että usein vallitsee epävarmuutta siitä, millä tavoin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät käsittelisivät erilaisia siviilioikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia, joita merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvistä vaaratilanteista voisi seurata; katsoo siksi, että tarvitaan EU:n sääntelykehys, joka perustuu edistyneimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja kattaa ruumiinvammojen ja omaisuusvahinkojen lisäksi myös puhtaasti taloudelliset menetykset; toteaa, että sääntelykehyksellä on lisäksi varmistettava tehokkaat korvausmekanismit uhreille ja aloille (esimerkiksi kalastus ja rannikkomatkailu), joihin onnettomuuksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia; kehottaa siksi komissiota arvioimaan, olisiko horisontaalinen EU:n sääntelykehys kollektiivisiksi oikeussuojakeinoiksi mahdollinen ratkaisu; pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tähän seikkaan sen laatiessa meriturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta;

6.  painottaa tältä osin, että tavanomaisia vahinkoja koskevia korvaus- ja korjausvaatimuksia vaikeuttavat lisäksi lainkäytöstä riita-asioissa annettujen säännösten aikarajoja koskevat säännökset, taloudelliset kustannukset, se, ettei kannetta voi nostaa yleisen edun perusteella eikä ole käytettävissä vahingonkorvausta koskevaa ryhmäkannetta, ja todisteita koskevat säännökset, jotka ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa;

7.  korostaa, että korvausjärjestelmien on pystyttävä käsittelemään rajat ylittäviä korvausvaatimuksia tehokkaasti, nopeasti, kohtuullisessa ajassa ja ilman eri ETA-maihin sijoittautuneiden asianomistajien välistä syrjintää; suosittaa, että järjestelmät kattavat sekä ensisijaiset että toissijaiset vahingot kaikilla kyseisillä aloilla, koska tällaiset onnettomuudet vaikuttavat laajempiin alueisiin ja niillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia; korostaa, että myös muiden naapurivaltioiden kuin ETA-maiden on noudatettava kansainvälistä oikeutta;

8.  katsoo, että olisi vahvistettava merellä tapahtuviin onnettomuuksiin sovellettavat tiukat siviilioikeudellista vastuuta koskevat säännöt, jotta parannetaan merellä tapahtuvien onnettomuuksien uhrien (luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden) mahdollisuuksia käyttää oikeussuojakeinoja, koska se voi kannustaa merellä tapahtuvan toiminnan harjoittajia asianmukaiseen riskinhallintaan; katsoo, että taloudelliselle vastuulle ei tulisi vahvistaa enimmäismääriä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yrityksissä) merellä öljy- ja kaasuteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden erityistilanteen; huomauttaa, että merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvillä vaaratilanteilla voi olla erityisen vakavia vaikutuksia kalastus- ja matkailualaan ja muihin aloihin, joilla liiketoiminta on riippuvaista yhteisen meriympäristön hyvästä tilasta, koska nämä alat, joilla toimii myös monia pk-yrityksiä, voisivat kärsiä huomattavia taloudellisia vahinkoja, jos merellä sattuisi suuronnettomuus;

10.  korostaa näin ollen, että on äärimmäisen tärkeää ajantasaistaa nykyiset vahinkovastuujärjestelmät jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että jos näiden valtioiden vesillä sattuu vaaratilanne, se ei vaikuta kielteisesti kyseisen valtion eikä koko unionin merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan tulevaisuuteen, jos vaaratilanne ilmenee alueella, joka on suuressa määrin riippuvainen matkailutuloista; kehottaa näin ollen komissiota tarkastelemaan uudelleen tarvetta ottaa käyttöön korjaus- ja korvausvaatimusjärjestelmiä koskevat unionin yhteiset standardit;

11.  korostaa, että merellä käytettävien laitteistojen kartoittamisesta, tutkimisesta ja toiminnasta aiheutuneiden oheisvaurioiden uhrit on määriteltävä tahoiksi, jotka voivat saada korvauksia;

12.  panee merkille, että komissio aikoo ryhtyä järjestelmälliseen tiedonkeruuseen avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporauksesta unionissa vastaavien viranomaisten ryhmän (EUOAG) avulla voidakseen analysoida kattavammin vastuuta koskevien kansallisten säännösten vaikuttavuutta ja soveltamisalaa;

13.  painottaa, että komission on tarkastettava säännöllisesti, ovatko kansalliset oikeusjärjestelmät ja yritykset meriturvallisuusdirektiivin vastuu- ja korvaussäännösten vaatimusten mukaisia, mukaan lukien merellä toimivien yritysten tilinpäätösten tarkastaminen, ja ryhdyttävä toimiin, jos sääntöjä rikotaan, jotta voidaan estää vakavat onnettomuudet ja rajoittaa niiden vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön; suosittelee luomaan yhteisen EU-tason mekanismin vaara- ja väärinkäytöstilanteita varten;

14.  korostaa, että on löydettävä tasapaino kahden näkökohdan välillä, eli sen, että riittävät korvaukset maksetaan uhreille nopeasti, ja toisaalta sen, että lainvastaisten korvausten maksaminen estetään (niin kutsuttu ”tulvaporttiongelma”), lisäämällä varmuutta monien merellä toimivien yritysten taloudellisen vastuun tasosta ja välttämällä pitkäkestoisia ja kalliita oikeudenkäyntejä;

15.  pitää valitettavana, ettei mikään jäsenvaltio nimenomaisesti käytä taloudellisia turvajärjestelyjä, jotka koskevat korvausta merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvistä vaaratilanteista seuraavia tavanomaisia vahinkoja koskevista vaateista; korostaa tässä yhteydessä, että liiallinen riippuvuus vakuutuksesta voisi mahdollisesti johtaa taloudellisten turvajärjestelyjen suljettuihin markkinoihin, mistä ehkä seuraisi kilpailun puutetta ja korkeampia kustannuksia;

16.  pitää valitettavana, että taloudellisia turvajärjestelyjä ei käytetä EU:ssa riittävästi kaikkein kalleimmiksi tulleista merellä tapahtuvista onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen kattamiseksi; toteaa, että yksi syistä voi olla se, että vahinkovastuun laajuus ei ehkä joissakin jäsenvaltioissa edellytä tällaisia järjestelyjä;

17.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitä rahoitusvälineitä on käytetty ja onko merellä tapahtuneiden onnettomuuksien, myös kaikkein kalleimmiksi tulleiden, aiheuttamat kustannukset katettu riittävällä tavalla;

18.  katsoo, että kaikki toteennäytettyä vastuuta sekä sovellettuja seuraamuksia koskevat yksityiskohdat olisi julkistettava, jotta ympäristövahinkojen todelliset kustannukset tulevat kaikkien tietoon;

19.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään taloudellisia turvajärjestelyjä, jotka koskevat korvausta merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen tai kuljetukseen liittyvistä vaaratilanteista johtuvista tavanomaisia vahinkoja koskevista vaateista, myös maksukyvyttömyystapauksissa; katsoo, että tämä voisi rajoittaa toiminnanharjoittajien satunnaispäästöä koskevan vastuun ulkoistamista julkisista varoista maksettavaksi, mikä muutoin olisi tehtävä korvauskustannusten kattamiseksi, jos säännöt pysyvät sellaisina kuin ne ovat; katsoo, että tällaisissa tapauksissa olisi harkittava avomeriteollisuuden suorittamiin maksuihin perustuvan rahaston perustamista;

20.  katsoo, että on välttämätöntä tutkia, missä määrin rikosoikeudellisen vastuun käyttöönotto EU:n tasolla lisää siviilioikeudellisten seuraamusten jatkeeksi varoittavan tason, joka edistää ympäristönsuojelua ja turvatoimien noudattamista; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että EU ottaa käyttöön ympäristörikosdirektiivin 2008/99/EY, jolla yhdenmukaistetaan tietyistä EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisista määrättäviä seuraamuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että ympäristörikosdirektiivin soveltamisala ei kata kaikkia meriturvallisuusdirektiivin sisältämiä toimia; pitää myös valitettavana, ettei rikosten määritelmiä eikä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuuden rikkomisesta määrättäviä vähimmäisseuraamuksia ole yhdenmukaistettu EU:ssa; kehottaa komissiota sisällyttämään vakavat öljyonnettomuudet ympäristörikosdirektiivin soveltamisalaan ja toimittamaan parlamentille ensimmäisen meriturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksensa hyvissä ajoin ja viimeistään 19. heinäkuuta 2019;

21.  kehottaa komissiota tekemään tarvittavat tutkimukset, jotta voitaisiin määritellä yksittäisten jäsenvaltioiden ja näiden rannikkoalueiden altistuminen taloudellisille riskeille ottamalla huomioon alueiden taloudellisen ja alakohtaisen painotuksen, öljyn- ja kaasunporaustoiminnan merkityksellisyyden, näiden toimintaolosuhteet, meriveden ja tuulen virtausnopeuden kaltaiset ilmasto-olosuhteisiin vaikuttavat tekijät sekä sovellettavat ekologiset normit; suosittaa siksi, että laitosten lopettaessa toimintansa otetaan käyttöön suojamekanismeja ja turvavyöhykkeitä, ja panee tyytyväisenä merkille, että alalla on rakennettu neljä porauskaivon peittämiseen tarkoitettua laitetta, joilla voidaan vähentää öljyvuotoja merellä tapahtuvassa onnettomuustilanteessa;

22.  kehottaa toteuttamaan arktista aluetta varten räätälöidyn ympäristövaikutusten arvioinnin kaikesta arktisella alueella toteutettavasta toiminnasta, koska alueen ekosysteemit ovat erityisen haavoittuvia ja läheisesti yhteydessä globaaliin biosfääriin;

23.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka turvaisivat tehokkaasti merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan ennen kuin tapahtuu vakava onnettomuus;

24.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan edelleen mahdollisuutta kansainvälisen ratkaisun löytämiseen, kun otetaan huomioon, että monet EU:ssa toimivat öljy- ja kaasuyhtiöt harjoittavat toimintaa kaikkialla maailmassa ja että globaali ratkaisu varmistaisi maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset vahvistamalla alan yhtiöiden valvontaa unionin rajojen ulkopuolella; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan pikaisesti joulukuussa 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66. (2) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28. (3) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (4) Asia C-176/03, komissio v. neuvosto, ECLI:EU:C:2005:542. (5) EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1. (6) EUVL L 339, 21.12.2007, s. 3. (7) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40. (8) BIO by Deloitte (2014): ”Civil liability, financial security and compensation claims for offshore oil and gas activities in the European Economic Area”, Euroopan komission energian pääosastolle laadittu loppuraportti. (9) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 43.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta (2016/3001(RSP))

P8_TA(2016)0479 RC-B8-1310/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti 10. maaliskuuta 2016(1) ja 23. kesäkuuta 2016(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon EU:n Kongon demokraattisen tasavallan -edustuston lausumat maan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti 23. marraskuuta 2016 ja 24. elokuuta 2016 annetut lausumat,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 15. kesäkuuta 2016 antaman päätöslauselman vaaleja edeltävästä tilanteesta ja turvallisuustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2016 annetun EU:n paikallisen julkilausuman Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta sekä 2. elokuuta 2016 ja 24. elokuuta 2016 annetut EU:n paikalliset julkilausumat Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessista maassa käynnistetyn kansallisen vuoropuhelun jälkeen,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen ihmisoikeustilanteesta ja YK:n yhdistetyn ihmisoikeuksien toimiston toimista Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin, Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin ja ranskankielisten maiden järjestön (Organisation internationale de la francophonie) 16. helmikuuta 2016 ja 5. kesäkuuta 2016 antamat yhteiset lehdistötiedotteet, joissa järjestöt korostivat osallistavan poliittisen vuoropuhelun tarvetta Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä sitoutumistaan Kongon toimijoiden tukemiseen maan demokratian vakauttamisessa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 15. elokuuta 2016 antaman julkilausuman väkivallasta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 ja 17. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Kongon demokraattisesta tasavallasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti päätöslauselman 2293 (2016) Kongon demokraattiselle tasavallalle määrätyn seuraamusjärjestelmän ja asiantuntijaryhmän toimeksiannon uusimisesta sekä päätöslauselman 2277 (2016), jolla jatkettiin Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 15. heinäkuuta ja 21. syyskuuta 2016 antamat lehdistötiedotteet Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien 20. syyskuuta 2016 esittämän julkilausuman, jossa kehotettiin rauhallisuuteen kriisin ratkaisemiseksi vuoropuhelulla ja perustuslakia noudattaen,

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja 25. kesäkuuta 2005 ja 22. kesäkuuta 2010 tarkistetun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2006 annetun Kongon demokraattisen tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Joseph Kabila on ollut Kongon demokraattisen tasavallan presidenttinä vuodesta 2001 lähtien; toteaa, että presidentti Kabilan toimikausi päättyy 20. joulukuuta 2016 ja presidentin toimikaudet on rajattu maan perustuslaissa kahteen; toteaa, että seuraavat presidentinvaalit ja parlamenttivaalit oli alun perin tarkoitus pitää vuoden 2016 loppuun mennessä;

B.  toteaa, että presidentti Kabila on viimeisten kahden vuoden aikana käyttänyt hallinnollisia ja teknisiä keinoja vaalien viivyttämiseksi ja vallassa pysymiseksi perustuslain mukaisen kautensa jälkeen;

C.  toteaa, että ensimmäinen yritys maan perustuslain muuttamiseksi siten, että Kabila voisi toimia presidenttinä kolmannen toimikauden, kilpistyi vuonna 2015 kansalaisyhteiskunnan tiukkaan vastustukseen ja aktivoitumiseen; toteaa, että tällaiset yritykset ovat voimistaneet poliittisia jännitteitä ja lietsoneet levottomuuksia ja väkivaltaa koko maassa, joka näyttää nyt ajautuneen vaalien suhteen umpikujaan;

D.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2015 presidentti Kabila ilmoitti kansallisen vuoropuhelun käynnistämisestä; toteaa, että myöhemmin Afrikan unioni nimitti Togon entisen pääministerin Edem Kodjon edistämään kansallista poliittista vuoropuhelua; toteaa, että kaksi huomattavaa oppositioryhmää kieltäytyi osallistumasta mielestään ei-osallistavaan ja epädemokraattiseen vuoropuheluun, jota pidettiin myös viivytystaktiikkana;

E.  ottaa huomioon, että Afrikan unioni, Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja ranskankielisten maiden järjestö korostivat yhdessä vuoropuhelun merkitystä ja sitä, että on tärkeää pyrkiä saamaan poliittisten toimijoiden välille sopimus, joka kunnioittaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ja kehottivat kaikkia Kongon poliittisia toimijoita toimimaan täysimääräisessä yhteistyössä myös Edem Kodjon kanssa;

F.  toteaa, että presidentti Kabila ja osa oppositiosta allekirjoittivat 18. lokakuuta 2016 sopimuksen presidentinvaalien lykkäämisestä huhtikuuhun 2018; toteaa, että tämän sopimuksen mukaisesti presidentti Kabila, joka siis saa jäädä valtaan vuoden 2016 jälkeen, nimitti oppositiota edustavan Samy Badibangan uudeksi väliaikaiseksi pääministeriksi muodostamaan maahan uuden hallituksen;

G.  ottaa huomioon, että tammikuusta 2015 lähtien Kongon turvallisuus- ja tiedustelupalvelut ovat kiristäneet sellaisten rauhanomaisten aktivistien sekä opposition ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten valvontaa, jotka vastustavat pyrkimyksiä pitää presidentti Kabila vallassa perustuslain sallimien kahden toimikauden päätyttyä;

H.  toteaa, että ihmisoikeusaktivistit ovat toistuvasti raportoineet maan ihmisoikeustilanteen ja ilmaisun- ja kokoontumisvapauden sekä mielenosoittamista koskevan vapauden heikentymisestä ennen vaaleja; toteaa, että tähän kuuluu liiallinen voimankäyttö rauhanomaisia mielenosoittajia, toimittajia, poliittisia johtajia ja muita vastaan;

I.  toteaa, että edelleen kiihtyvä väkivalta sekä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkaukset ja erityisesti kohdennetut operaatiot ja mielivaltaiset pidätykset haittaavat kaikkia pyrkimyksiä Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen sääntelyyn ja vakauttamiseen;

J.  ottaa huomioon erityisesti tiedot, joiden mukaan yli 50 ihmistä tapettiin 19. ja 20. syyskuuta 2016 Kinshasassa pidetyissä mielenosoituksissa ja monia muita katosi; toteaa, että LUCHA- ja Filimbi-liikkeiden jäseniä on edelleen laittomasti pidätettyinä; toteaa, että tiedotusvälineitä, esimerkiksi Radio France Internationale (RFI) ja Radio Okapi, on suljettu tai niitä häiritään; ottaa huomioon, että YK:n yhdistetyn ihmisoikeuksien toimiston mukaan 19.–21. syyskuuta 2016 järjestettyjen mielenosoitusten aikana raportoitiin 422 ihmisoikeusloukkausta, joihin poliisi ja turvallisuusjoukot olivat syyllistyneet;

K.  toteaa humanitaaristen järjestöjen katsovan, että poliittinen epävakaus on ajamassa maan kaaokseen ja saa sen väestön, joka jo valmiiksi on kärsinyt menneistä ja nykyisistä kriiseistä, vaipumaan äärimmäiseen köyhyyteen ja turvattomuuteen ja että yli 5 miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä ruoka-avun tarpeessa;

L.  toteaa Euroopan unionin korostaneen, että mahdollinen vaalien lykkäämistä koskeva päätös on tehtävä kongolaisten sidosryhmien keskuudessa käytävän osallistavan, puolueettoman ja avoimen poliittisen vuoropuhelun puitteissa ennen presidentti Kabilan toimikauden päättymistä joulukuussa 2016;

M.  ottaa huomioon, että vuosina 2014–2020 Kongon demokraattisen tasavallan maaohjelmassa, jota rahoitetaan 620 miljoonalla eurolla 11:nnestä Euroopan kehitysrahastosta, on asetettu painopisteiksi hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteen vahvistaminen, mihin kuuluu oikeuslaitoksen, poliisivoimien ja armeijan uudistaminen;

1.  pitää valitettavana, että viime viikkojen mielenosoituksissa on kuollut ihmisiä, ja ilmaisee syvimmän myötätuntonsa uhrien perheille ja Kongon demokraattisen tasavallan koko kansalle;

2.  on hyvin huolissaan kasvavasta epävakaudesta Kongon demokraattisessa tasavallassa tässä kireässä vaaleja edeltävässä tilanteessa; muistuttaa maan viranomaisia ja etenkin presidenttiä siitä, että heidän tehtävänään on suojella maan kansalaisia maan kaikilla alueilla ja etenkin suojella heitä kaikenlaiselta huonolta kohtelulta ja rikoksilta ja noudattaa hallinnossa tinkimättä oikeusvaltioperiaatetta;

3.  pitää valitettavana, että hallitus ja riippumaton kansallinen vaalilautakunta (CENI) eivät järjestä presidentinvaaleja perustuslain mukaisessa määräajassa; muistuttaa kehottaneensa toimittamaan vaalit asianmukaisesti ja ajallaan Kongon perustuslakia sekä demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevaa Afrikan peruskirjaa täysimääräisesti noudattaen ja korostaa Kongon hallituksen vastuuta taata toimintaolosuhteet, jotka mahdollistavat avoimien, uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämisen mahdollisimman pian;

4.  muistuttaa Kongon demokraattisen tasavallan Cotonoun sopimuksen mukaisesti antamasta sitoumuksesta kunnioittaa demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia, joihin kuuluvat sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, hyvä hallintotapa ja avoimuus poliittisissa viroissa; toteaa, että vuoropuhelu, jota Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisten kanssa yritetään Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti käydä, jotta vaaliprosessista saadaan lopullinen selvyys, on jäämässä tuloksettomaksi;

5.  kehottaa unionia toteuttamaan konkreettisempia toimia ja käynnistämään välittömästi Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisen menettelyn ja hyväksymään kohdennettuja pakotteita, mukaan lukien viisumikielto ja varojen jäädyttäminen, niitä korkeita virkamiehiä ja armeijan edustajia vastaan, jotka ovat vastuussa mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta ja poliittisesta umpikujasta, joka estää rauhanomaisen ja perustuslaillisen vallansiirron; toteaa, että näihin kuuluvat etenkin Kalev Mutond, kenraalimajuri John Lumbi, kenraali Ilunga Kampete, Evariste Boshab, kenraalimajuri Gabriel Amisi Kumba ja kenraali Célestin Kanyama;

6.  kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita käymään rauhanomaista ja rakentavaa vuoropuhelua sekä estämään nykyisen poliittisen kriisin syvenemisen ja pidättäytymään jatkossa väkivallasta ja provokaatioista; pitää myönteisinä Kongon kansallisen episkopaalisen konferenssin (CENCO) pyrkimyksiä saada aikaan entistä laajempi konsensus poliittisesta siirtymäprosessista; kehottaa sekä viranomaisia että oppositiota pidättäytymään toimista tai lausunnoista, jotka voisivat jälleen lietsoa levottomuutta; myöntää samalla, että tarvitaan siirtymäkausi, jonka aikana presidentin tehtävien hoitamista valvoo siirtymäkauden neuvosto, jossa oppositiolla on oltava vahva asema;

7.  on syvästi huolestunut ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä ja poliittisen liikkumatilan entistä tarkemmasta rajoittamisesta Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä erityisesti oikeusjärjestelmän välineellistämisestä ja ihmisoikeuksien puolustajiin, poliittisiin vastustajiin ja toimittajiin kohdistetusta väkivallasta ja pelottelusta; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittiset vangit; pyytää viranomaisia luopumaan välittömästi kaikista tiedostusvälineisiin kohdistuvista rajoituksista;

8.  on edelleen erittäin huolissaan riippumattoman keskusvaalilautakunnan todellisesta roolista, sillä vaaliprosessin legitiimiys riippuu pitkälti kyseisestä lautakunnasta; muistuttaa, että vaalilautakunnan olisi oltava puolueeton ja osallistava instituutio, jolla on riittävät resurssit laaja-alaiseen ja avoimeen toimintaan;

9.  kehottaa tutkimaan perinpohjaisesti ja avoimesti ihmisoikeusloukkaukset, joita on väitetty tapahtuneen mielenosoitusten aikana, jotta niistä vastuussa olevat saadaan selville ja voidaan saattaa tilille teoistaan;

10.  kehottaa EU:n valtuuskuntaa seuraamaan edelleen tiiviisti Kongon demokraattisen tasavallan kehitystä ja käyttämään kaikkia asianmukaisia keinoja ja välineitä ihmisoikeuksien puolustajien ja demokratialiikkeiden tukemiseksi; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan EU:n valtuuskunnan välitysvalmiuksien lisäämistä, jotta voidaan tehdä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa osallistavamman poliittisen vuoropuhelun tukemiseksi sekä poliittisen kriisin syvenemisen ja väkivaltaisuuksien leviämisen estämiseksi;

11.  edellyttää, että Afrikan unioni osallistuu suuremmassa määrin sen varmistamiseen, että Kongon perustuslakia noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa luomaan pysyvän vuoropuhelun Suurten järvien alueen maiden välille, jotta voidaan estää alueen epävakauden paheneminen; pitää näin ollen myönteisenä Luandassa lokakuussa 2016 järjestettyä Suurten järvien alueen kansainvälistä konferenssia, jossa arvioitiin Kongon demokraattisen tasavallan tilannetta;

12.  palauttaa mieliin, että rauha ja turvallisuus ovat ennakkoedellytyksiä vaalien onnistumiselle ja vakaan poliittisen toimintaympäristön kehittymiselle; on tässä yhteydessä tyytyväinen, että Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO) jatkettiin ja että sen valtuuksia suojella siviilejä ja vaalia ihmisoikeuksia vaalien yhteydessä jatkettiin;

13.  muistuttaa olevansa syvästi huolestunut Kongon demokraattisen tasavallan hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita jatkamaan apuaan Kongon demokraattisen tasavallan ihmisille, jotta voitaisiin parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien elinoloja ja torjua väestön siirtymisen, heikon ruokaturvan ja luonnonkatastrofien seurauksia;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Kongon demokraattisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0085. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0290.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 energian saatavuudesta kehitysmaissa (2016/2885(RSP))

P8_TA(2016)0480 B8-1227/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti energian saatavuutta koskevan tavoitteen 7, kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan tavoitteen 12 sekä ilmastonmuutosta koskevan tavoitteen 13,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 2011 käynnistämän aloitteen ”Kestävää energiaa kaikille” (SE4ALL),

–  ottaa huomioon komission ”Energising Development” -aloitteen, joka käynnistettiin vuonna 2012 ja jolla halutaan tuoda kestävä energia 500 miljoonan uuden ihmisen ulottuville kehitysmaissa vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 208 artiklan, jossa määrätään, että köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen on EU:n kehityspolitiikan päätavoite,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 191 artiklan ja EU:n ilmastopolitiikan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(1) ja erityisesti sen liitteen I, jossa on kestävää energiaa maantieteellisissä ohjelmissa koskevia määräyksiä, ja sen liitteen II, jonka mukaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevaan temaattiseen ohjelmaan sisältyy kestävää energiaa koskeva osa-alue,

–  ottaa huomioon DCI:n ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) asiaankuuluvat ohjelmasuunnitteluasiakirjat, kuten maaohjelmat, joihin sisältyy energiaa koskeva toiminta-alue, ja vuotuiset toimintaohjelmat, joilla maaohjelmat pannaan täytäntöön,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 käynnistetyn Africa Clean Energy Corridor ‑aloitteen, jolla pyritään nopeuttamaan uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa Afrikassa sekä vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista,

–  ottaa huomioon, että se tarkastelee asiaankuuluvia DCI:n ja EKR:n ohjelmasuunnitteluasiakirjojen luonnoksia, ennen kuin DCI- ja EKR-komitea hyväksyvät ne,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCC) sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21), joka pidettiin joulukuussa 2015 Pariisissa, sekä kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanlaajuisen ja oikeudellisesti sitovan ympäristösopimuksen eli Pariisin sopimuksen hyväksymisen,

–  ottaa huomioon Marrakeshissa 7.–18. marraskuuta 2016 pidetyn ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 22. konferenssin (COP 22),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 New Yorkissa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen yhteydessä järjestetyn uusiutuvaa energiaa sekä Euroopan unionin ja Afrikan unionin kumppanuutta käsittelevän korkean tason kokouksen, jonka puheenjohtajina toimivat Afrikan unionin puheenjohtaja Idriss Déby, Guinean tasavallan presidentti Alpha Condé, Afrikan unionin komission puheenjohtaja Nkosazana Dlamini-Zuma ja Afrikan kehityspankin pääjohtaja Akinwumi Adesina ja jossa olivat läsnä Euroopan unionin edustajina komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston pääjohtaja Stefano Manservisi ja kestävän energian ja ilmastonmuutoksen yksikön C6 yksikönpäällikkö Felice Zaccheo sekä Ranskan edustajana ympäristöasioista sekä kestävästä kehityksestä ja energia-asioista vastaava ministeri Ségolène Royal,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2000 julkaistun Maailman patokomission raportin ”A new framework for decision-making”,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 kehitysmaiden patoinfrastruktuurien vahvistamisen rahoittamisesta(2), 2. helmikuuta 2012 EU:n kehitysyhteistyöstä energian yleistä saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen tukemiseksi(3) ja 12. kesäkuuta 2012 aiheesta ”Energiapoliittinen yhteistyörajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon”(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2015 annetun EU:n tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2015 ”Uusiutuvan energian tukeminen Itä-Afrikassa energia-alan AKT–EU-välineestä”,

–  ottaa huomioon suullisen kysymyksen komissiolle energian saatavuudesta kehitysmaissa (O-000134/2016 – B8-1809/2016),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että kohtuuhintaisen, luotettavan ja turvallisen energian kestävä saatavuus on elintärkeää, jotta voidaan täyttää ihmisen perustarpeet ja -oikeudet, muun muassa oikeus saada puhdasta vettä ja jätevesihuoltoa, oikeus turvalliseen ja vakaaseen toimintaympäristöön sekä terveydenhuoltoon, lämmitykseen ja koulutukseen; katsoo, että tämä on välttämätöntä lähes kaikessa taloudellisessa toiminnassa sekä merkittävä kehitystä edistävä tekijä; toteaa, että energian saatavuuteen liittyy myös turvallisuus- ja geopoliittisia tekijöitä ja että energiakysymyksistä voi tulla konfliktien taustatekijöitä;

B.  toteaa, että 1,2 miljardilta ihmiseltä puuttuu sähkö ja vieläkin useammalle sähkön saatavuus on epävarmaa; huomauttaa, että puolet vailla sähköä olevista asuu Afrikassa; toteaa, että heidän määränsä on kasvussa, sillä väestö kasvaa Afrikassa nopeammin kuin energian saatavuutta pystytään lisäämään;

C.  ottaa huomioon, että sähkön saatavuuden kannalta Saharan eteläpuolisen Afrikan tilanne on pahin koko maailmassa, mutta alueen energia-alan kehittyessä Saharan eteläpuolinen Afrikka kuluttaa todennäköisesti vuoteen 2040 mennessä saman verran sähköä kuin Intia ja Latinalainen Amerikka kuluttivat yhteensä vuonna 2010;

D.  toteaa, että yli 70 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta Afrikassa on peräisin uusiutuvista energialähteistä, mutta lähes kaikki siitä on kuitenkin peräisin biomassan perinteisistä käyttömuodoista; toteaa, että myös muiden energialähteiden hyödyntämisen mahdollisuudet ovat valtavat etenkin aurinkoenergian ja tuulivoiman aloilla;

E.  ottaa huomioon, että Afrikan väestönkehitys vaikuttaa jatkossa merkittävästi kasvintuotannon maankäyttötarpeisiin ja polttopuun tarpeeseen;

F.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen metsäkadon osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on lähes 20 prosenttia; toteaa, että perinteisen biomassan ja tehottomien liesien laaja käyttö vaarantaa metsät ja pensasmaat monilla Afrikan mantereen alueilla;

G.  ottaa huomioon, että 2,3 miljardia ihmistä käyttää ruoanlaittoon perinteistä biomassaa, kuten hiiltä, mikä vaikuttaa usein erittäin haitallisesti terveyteen ja ympäristöön; toteaa, että näiden materiaalien käytöstä aiheutuva rasite kohdistuu suhteettomasti naisiin, sillä esimerkiksi polttopuiden kerääminen voi viedä aikaa ja myös vaarantaa heidän turvallisuutensa; painottaa, että tehokkaampien liesien käyttö vähentää ruoanvalmistukseen kuluvaa aikaa ja vaivaa;

H.  ottaa huomioon, että Afrikan mantereella on maapallon suurimmat uusiutuvat energiavarat ja että sähköistäminen on siellä viivästynyt kaikkein eniten;

I.  huomauttaa, että energiaköyhyys on yleisintä maaseudulla, mutta myös energian saatavuus kaupunkien nopeasti kasvavilla reuna-alueilla on valtava haaste maantieteellisten tosiasioiden, liitettävyyden ja infrastruktuurin puutteen vuoksi; toteaa, että Afrikan köyhimpien maiden energiakulut ovat suurimmat;

J.  pitää erittäin tärkeänä, että vielä kehittyvien maaseudun sähköistämismarkkinoiden kehittämistä jatketaan, kunnes ne ovat täysin kehittyneet ja omavaraiset, ja että tuetaan enemmän ohjelmia, joissa keskitytään uusiutuviin, energiatehokkaisiin, pienimuotoisiin ja hajautettuihin energiaratkaisuihin;

K.  ottaa huomioon, että energiaköyhyydellä on myös sukupuoliulottuvuus; toteaa, että energiaköyhyyden seuraukset ovat haitallisempia naisille;

L.  ottaa huomioon, että yleismaailmallisessa kestävän kehityksen tavoitteessa 7 pyritään varmistamaan kaikille mahdollisuus kohtuuhintaiseen, luotettavaan, kestävään ja nykyaikaiseen energiaan vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että myös ilmastositoumusten täyttäminen edellyttää tehokkaita ja järkeviä toimia energia-alalla ja että tämän vuoksi Afrikalla on kaksinkertainen haaste, koska sen on parannettava merkittävästi kansalaistensa mahdollisuutta saada perusenergiapalveluja ja samalla täytettävä ilmastosopimuksen mukaiset sitoumuksensa;

M.  ottaa huomioon, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportissa maailmanlaajuisista suuntauksista uusiutuvaan energiaan vuonna 2016 tehtävistä investoinneista todetaan, että uusiutuvan energian uuteen tuotantokapasiteettiin vuosittain koko maailmassa tehtävät investoinnit olivat yli kaksinkertaiset verrattuna hiili- ja kaasuvoimaloihin vuonna 2015 tehtyihin investointeihin; toteaa, että vuonna 2015 uusiutuvan energian markkinoita hallitsivat aurinkosähkö ja tuulivoima; huomauttaa, että vuonna 2015 uusiutuviin energialähteisiin investoitiin ensimmäistä kertaa enemmän kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa;

N.  ottaa huomioon, että 16. marraskuuta 2000 julkaistussa Maailman patokomission raportissa todetaan, että suuret padot eivät ole onnistuneet tuottamaan niin paljon sähköä eivätkä niin paljon vettä tai torjumaan niin hyvin tulvavahinkoja kuin odotettiin, ja niiden sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat olleet valtavat ja ponnistelut näiden vaikutusten lievittämiseksi ovat enimmäkseen epäonnistuneet;

O.  ottaa huomioon, että energian yleistä saatavuutta koskevan tavoitteen saavuttaminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden tavoitteen saavuttaminen ovat sidoksissa toisiinsa;

P.  ottaa huomioon, että ilmasto-oikeudenmukaisuudessa yhdistetään toisiinsa ihmisoikeudet ja kehitys, jotta omaksutaan ihmislähtöinen lähestymistapa, turvataan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeudet sekä jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ilmastonmuutoksen rasitteet, hyödyt ja vaikutukset;

Q.  huomauttaa, että ilmastonmuutokseen nähden epäjohdonmukaiset ilmastorahoitusvirrat ja teknologian siirrot voivat heikentää Afrikan päättäjien tahtoa kehittää uusiutuvaa energiaa Afrikan teollistumissuunnitelman noudattamiseksi;

R.  toteaa, että Pariisin sopimuksessa korostetaan tarvetta edistää kestävän energian yleistä saatavuutta kehitysmaissa ja etenkin Afrikassa tehostamalla uusiutuvien energialähteiden kehittämistä;

S.  toteaa, että on saatu runsaasti näyttöä ja saavutettu laaja yksimielisyys siitä, että uusiutuvan energian pienimuotoinen, hajautettu tuotanto sekä paikalliset verkot ja verkon ulkopuoliset ratkaisut ovat usein tehokkaimpia keinoja ja että tällaisilla ratkaisuilla voidaan yleensä vaikuttaa eniten yleiseen kehitykseen ja minimoida parhaiten tai estää ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset;

T.  ottaa huomioon, että DCI-asetuksessa korostetaan uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ja että DCI:n ja EKR:n ohjelmat ja hankkeet energia-alalla olisi suunniteltava siten, että otetaan huomioon kokemukset uusiutuvan energian hajautetun tuotannon eduista;

U.  toteaa, että EU:n kehitysapu energia-alalla on lisääntynyt rajusti ja näiden menojen odotetaan nousevan 3,5 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; huomauttaa, että 30 maaohjelmassa, joista puolet koskee Afrikan maita, on energiaa koskeva toiminta-alue;

V.  toteaa, että vuonna 2005 perustetulla energia-alan AKT–EU-välineellä pyritään edistämään maaseutualueilla ja kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla elävien köyhien ihmisten pääsyä nykyaikaisten energiapalvelujen piiriin ja keskitytään erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin; toteaa, että asiaa koskevassa EU:n tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2015 esitetään komissiolle useita suosituksia, jotka koskevat hankkeiden huolellisempaa valitsemista sekä niiden seurannan vahvistamista ja kestävyysnäkymien parantamista;

W.  ottaa huomioon, että äskettäin on käynnistetty sähköistämisen rahoittamista koskeva EU:n aloite (ElectriFI); toteaa, että muita rahoitusjärjestelyjä ovat muun muassa yhdistämisjärjestelyt, joissa EU:n avustukset yhdistetään julkisten ja yksityisten rahoittajien lainoihin tai pääomaan eri puolilla maailmaa, Euroopan investointipankin toiminta energia-alalla sen ulkoisen lainanantovaltuuden puitteissa ja EU–Afrikka-infrastruktuurirahaston toimet energiasektorilla;

X.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttaminen edellyttää lisää yksityisiä investointeja; katsoo, että päätökset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden käytön tukemisesta kehitysmaissa rahoituslähteitä yhdistämällä olisi perustettava näiden mekanismien perusteelliseen arviointiin ja aiemmista kokemuksista saatuihin opetuksiin; huomauttaa, että avustuksia taloudellisesti jo kannattaviin hankkeisiin olisi vältettävä kaikissa olosuhteissa;

Y.  ottaa huomioon, että erikoistuneen ja pitkälle erikoistuneen paikallisen henkilöstön koulutuksen on oltava ensisijainen tavoite energian saatavuuden varmistamiseksi kehitysmaissa ja että tähän tavoitteeseen on varattava merkittävä osa rahoituksesta;

Z.  toteaa, että fossiilisille polttoaineille koko maailmassa maksettavat tuet ovat vuosittain noin 500 miljardia dollaria ja että ne pikemminkin lisäävät kuin vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä sekä yleensä hyödyttävät varsin hyvin toimeentulevia enemmän kuin köyhiä; katsoo, että tällaiset tuet olisi lopetettava vähitellen, jolloin hallitukset voivat vapauttaa huomattavan määrän varoja sosiaalipolitiikan merkittävään tehostamiseen sekä kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden parantamiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen ja elämänlaadun kohentamiseen;

1.  muistuttaa, että energian saatavuus vauhdittaa kehitystä; kiinnittää huomiota energiaköyhyyden laajuuteen ja seurauksiin kehitysmaissa sekä EU:n vahvaan panostukseen sen vähentämiseksi; korostaa, että asianomaisten maiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien sekä kansainvälisten kumppanien on toteutettava tehokkaita yhteisiä toimia energiaköyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttamiseksi, mikä edellyttää erityisiä toimia syrjäisillä maaseutualueilla ja etenkin energiaverkon ulkopuolisilla alueilla; palauttaa mieliin, että ilmastonmuutos- ja kauppapolitiikkojen olisi tuettava toisiaan kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa Agenda 2030 -asiakirjan ja Pariisin sopimuksen mukaisesti;

2.  painottaa energian ja mahdollisten turvallisuuskysymysten välistä vahvaa yhteyttä ja katsoo, että energia-alan hallinnolla, jota on tosin vaikea panna täytäntöön, on olennainen merkitys taloudelliselle ja inhimilliselle kehitykselle kehitysmaissa;

3.  huomauttaa, että sähköistäminen tapahtuu viranomaisten tuella, mikä puolestaan on riippuvaista energian jakelupalvelujen hyvästä hallinnoinnista ja valtioiden kyvystä hoitaa niiden toimivaltaan kuuluvat tehtävät;

4.  kehottaa EU:ta sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden kaikkeen energiapolitiikkaansa ja kiinnittämään huomiota naisiin, joilla on erityistarpeita;

5.  tukee komission ”Energising Development” -aloitetta, jolla halutaan saada kestävä energia 500 miljoonan uuden ihmisen ulottuville kehitysmaissa vuoteen 2030 mennessä ohjelmatoimien kautta niin, että muun muassa perustetaan teknisen avun väline ja tukeudutaan EU:n asiantuntijoihin, jotta voidaan lisätä teknistä asiantuntemusta kehitysmaissa ja edistää valmiuksien kehittämistä ja teknologian siirtoa; korostaa energian roolia mahdollisuuksia lisäävänä tekijänä monilla muilla aloilla, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, puhtaan veden, maatalouden sekä tietoliikenne- ja internet-yhteyksien aloilla: painottaa, että ”Energising Development” -aloitteen on oltava täysin sopusoinnussa Lissabonin sopimuksessa vahvistettujen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa;

6.  toteaa, että asiaa koskevat säännökset DCI-asetuksessa, josta parlamentti ja neuvosto päättivät yhteispäätösmenettelyssä, ovat tosin lyhyet mutta toimivat asianmukaisena perustana EU:n kehitysavulle energia-alalla; muistuttaa, että näissä säännöksissä painotetaan energian saatavuutta ja korostetaan paikallista ja alueellista uusiutuvaa energiaa ja saatavuuden varmistamista syrjäisten alueiden köyhille;

7.  suhtautuu myönteisesti ElectriFI-aloitteeseen, joka tarjoaa joustavan ja osallistavan rakenteen ja mahdollistaa erilaisten kumppanien, kuten yksityisen sektorin, julkisten laitosten ja paikallisviranomaisten, osallistumisen siten, että nämä voivat hyötyä tasapuolisesti samoista markkinapohjaisista olosuhteista, kun otetaan huomioon jokaisen kohteena olevan maan ja alueen tarpeet ja mahdollisuudet; muistuttaa, että paikallisen yksityisen sektorin kumppanien ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen on ratkaisevan tärkeää toteutettavien toimien tehokkuuden ja niihin sitoutumisen parantamiseksi;

8.  kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti verkkosivustollaan edistymisestä ”Energising Development” -aloitteen tavoitteen saavuttamisessa, täsmentämään, mikä osuus energian kokonaisrahoituksesta kehitysmaissa käytetään uusiutuviin energialähteisiin, syrjäisiin alueisiin, henkilöstön koulutukseen, paikallisen tietotaidon ja osaamisen lisäämiseen sekä paikallisiin ja verkon ulkopuolisiin ratkaisuihin; kehottaa sitä myös kuvaamaan lyhyesti mutta mahdollisimman täsmällisesti eri sidosryhmien osallistumista toteutettuihin ja meneillään oleviin toimiin;

9.  korostaa aurinkoenergia- ja tuulivoimatuotannossa käytettävien uusiutuvien energialähteiden suurta potentiaalia Afrikassa sen varmistamisessa, että energia on kaikkien saatavilla etenkin maaseutualueilla; toteaa, että aurinkosähkölaitteiden hinta vaikuttaa olennaisesti aurinkoenergiapotentiaalin tosiasialliseen hyödyntämiseen Afrikassa; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita helpottamaan teknologian siirtoa aurinkoenergian hyödyntämiseksi kehitysmaissa;

10.  panee merkille, että Afrikassa on noin 10 prosenttia maailman teoreettisesta vesivoimapotentiaalista; palauttaa mieliin, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa sademääriin ja on siksi kasvava haaste vedensaannille ja elintarviketurvalle; muistuttaa myös, että Maailman patokomissio on todennut, että köyhät, muut heikossa asemassa olevat väestöryhmät ja tulevat sukupolvet saavat todennäköisesti vastattavakseen kohtuuttoman suuren osuuden suurten patohankkeiden aiheuttamista sosiaalisista ja ympäristökustannuksista saamatta kuitenkaan oikeasuhteista osuutta hankkeiden tuottamasta taloudellisesta hyödystä; muistuttaa, että pienet vesivoimalapadot ovat suuria vesivoimalapatoja kestävämpiä ja taloudellisesti kannattavampia;

11.  suosittaa, että rahoituslaitokset (kahdenväliset avustusjärjestöt, monenväliset kehityspankit, vientitakuulaitokset ja Euroopan investointipankki) varmistavat, että kaikki rahoitusta saavat patovaihtoehdot ovat Maailman patokomission suuntaviivojen mukaisia; korostaa erityisesti, että kaikki patohankkeita koskevat suunnitelmat olisi arvioitava seuraavien viiden kriteerin pohjalta: tasapuolisuus, tehokkuus, osallistuminen päätöksentekoon, kestävyys ja vastuullisuus; muistuttaa erityisesti, että jos hankkeet vaikuttavat alkuperäis- ja heimokansojen elämään, päätöksenteon on pohjauduttava niiden vapaaehtoiseen, ennalta annettuun ja tietoon perustuvaan suostumukseen;

12.  palauttaa mieliin, että bioenergia on moniulotteinen energialähde, joka on yhteydessä maatalouteen, metsätalouteen ja teollisuuteen ja joka vaikuttaa ekosysteemeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen; panee erityisesti merkille, että biomassan kehittäminen energiaksi aiheuttaa uusia uhkia, jotka liittyvät muun muassa elintarviketurvaan, maanomistusoikeuksia koskevaan turvaan, metsäkatoon ja maaperän huonontumiseen; muistuttaa, että bioenergian vesijalanjälki olisi myös otettava huomioon, sillä monissa Afrikan osissa kärsitään jo nyt veden puutteesta ja noin kolmannes Afrikan tuotantoon käytettävästä alasta luokitellaan aavikoksi; korostaa sen vuoksi tarvetta kehittää sekä EU:ssa että kehitysmaissa tiukkoja ja sitovia ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kriteerejä biomassan tuotannolle, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoite 7;

13.  korostaa, että puuvarojen nopean hupenemisen torjumiseksi on tuettava erittäin tehokkaita liesiä ja siirtymistä nykyaikaisiin polttoaineisiin ruoanlaitossa;

14.  pitää rohkaisevana, että kansainvälisellä tasolla on käynnistetty useita aloitteita, joilla edistetään kestävän energian saatavuutta kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, mutta vaatii aloitteiden parempaa koordinointia niiden tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan tukea ja teknistä apua Africa Clean Energy Corridor ‑aloitteen toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; toteaa, että aloitteen tavoitteena on tuottaa puolet sähkön kokonaistarpeesta puhtaista, paikallisista ja kustannustehokkaista uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä ja vähentää siten hiilidioksidipäästöjä; vaatii rahoittajien, yksityisen sektorin ja kehitysmaiden hallitusten tiiviimpää yhteistyötä, jotta tavoitteet saavutetaan nopeammin; korostaa, että tarvitaan huollon tukijärjestelyjä, joilla varmistetaan tarpeellisten varaosien toimitukset ja riittävä määrä paikallisesti koulutettuja tekniikan asiantuntijoita;

15.  tukee rahoituslähteiden yhdistämistä silloin, kun tämä on tehokkain keino käyttää kehitysavun varoja kestävän kehityksen tavoitteen 7 saavuttamiseksi, kun painopiste on pienimuotoisissa hankkeissa ja kun osallistuvia yrityksiä vaaditaan toteuttamaan yrityksen yhteiskuntavastuuta; pyytää komissiota välttämään tarkoin varojen myöntämistä hankkeille, jotka olisivat kannattavia ilman kyseisiä varoja, vaikka yksityinen investoija hakisi niitä; katsoo, että myös rahoituslähteiden yhdistämisessä on noudatettava kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteita, ja huomauttaa, että on tärkeää ottaa huomioon edunsaajamaiden kehityssuunnitelmat ja varmistaa sidosryhmien laaja osallistuminen, avoimuus ja vastuullisuus, koordinointi ja tehokkuus sekä mitattavissa olevat ja konkreettiset tulokset;

16.  kehottaa lopettamaan vähitellen fossiilisten polttoaineiden tuet ja kannustaa käyttämään vapautuneet varat tehokkaaseen sosiaalipolitiikkaan sekä toimiin energiaköyhyyden poistamiseksi kehitysmaissa;

17.  korostaa, että viime kädessä ainoa EU:n toimien menestyksen mittari on se, miten niillä onnistutaan saavuttamaan tavoite energian yleisestä saatavuudesta mahdollisimman vähäisin kasvihuonekaasupäästöin, kun otetaan huomioon yhteisen mutta eriytyneen vastuun periaate;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän pääsihteerille.

(1) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44. (2) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 67. (3) EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 83. (4) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 28.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. joulukuuta 2016 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn soveltamisesta (2016/2011(INI))

P8_TA(2016)0481 A8-0299/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi (COM(2002)0746),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006(1),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteiden muuttamisesta 4. lokakuuta 2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 936/2012(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 soveltamisesta (COM(2015)0495),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun arvioinnin eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn täytäntöönpanosta EU:n tasolla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0299/2016),

A.  ottaa huomioon, että komissio on toimittanut asetuksen (EY) N:o 1896/2006 32 artiklan mukaisesti kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöä;

B.  ottaa huomioon, että kertomus annettiin lähes kaksi vuotta myöhässä eikä se sisällä kunkin jäsenvaltion osalta vaadittua laajaa ja ajantasaista vaikutusten arviointia, jossa tarkastellaan jäsenvaltioiden erilaisia säädöksiä ja niiden yhteentoimivuutta, vaan ainoastaan epätäydellisiä tilastotietoja, jotka ovat enimmäkseen vuodelta 2012; toteaa, että eurooppalainen maksamismääräys on vaihtoehtoinen menettely, jota voidaan käyttää rajatylittävissä asioissa vaihtoehtona kansallisille maksamismääräyksille;

C.  ottaa huomioon, että tämä menettely perustettiin, jotta voitaisiin periä nopeasti, helposti ja edullisesti selkeitä – määrätyn suuruisia ja erääntyneitä – vastaajan riitauttamattomia velkasummia; toteaa, että tilastotietojen perusteella menettely vaikuttaa suurelta osin toimivan tyydyttävästi mutta sen koko potentiaalia ei ole lähimainkaan hyödynnetty, sillä menettelyä käytetään lähinnä jäsenvaltioissa, joiden lainsäädäntöön sisältyy vastaava kansallinen menettely;

D.  katsoo, että eurooppalainen maksamismääräysmenettely kuuluu oikeudellisen yhteistyön alan toimenpiteisiin, jotka koskevat yksityisoikeudellisia asioita, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, ja jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi;

E.  toteaa, että maksuviivästykset ovat keskeinen syy erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten maksukyvyttömyyteen, joka uhkaa yritysten selviytymistä, ja ne aiheuttavat runsaasti työpaikkojen menetyksiä;

F.  katsoo, että olisi ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, kuten kohdennettuihin tiedotuskampanjoihin, menettelyn saatavuutta, toimintaa, soveltamista ja siitä koituvia etuja koskevan tiedon jakamiseksi kansalaisille, yrityksille, oikeusalan ammattilaisille ja muille osapuolille;

G.  katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa, joissa eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä ei sovelleta nykyisen asetuksen mukaisesti, maksamismääräykset olisi annettava nopeammin ja joka tapauksessa olisi noudatettava asetuksessa vahvistettua 30 päivän määräaikaa; muistuttaa, että maksamismääräyksiä voidaan soveltaa ainoastaan riitauttamattomiin vaatimuksiin;

H.  katsoo, että on syytä edistää hakemuslomakkeiden jättämisen verkossa mahdollistavan e-Codex-järjestelmän kehittämistä muiden toimien avulla, joilla pyritään tehostamaan menettelyn käyttöä;

I.  katsoo, että useampien jäsenvaltioiden olisi seurattava Ranskan, Tšekin, Viron, Kyproksen ja Ruotsin esimerkkiä ja annettava kantajille mahdollisuus jättää hakemus muillakin kielillä ja yleensäkin ryhdyttävä tukitoimenpiteisiin, jotta minimoidaan vieraan kielen käytöstä aiheutuvat virhemahdollisuudet;

J.  katsoo, että menettelyn yksinkertaistettu luonne ei tarkoita, että sitä voidaan käyttää väärin kohtuuttomien sopimusehtojen soveltamiseksi, sillä asetuksen (EY) N:o 1896/2006 8 artiklan mukaan tuomioistuimen on tutkittava saatavillaan olevan tiedon pohjalta, vaikuttaako vaatimus perustellulta, ja siten varmistettava, onko tapaus unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukainen; toteaa lisäksi, että kaikille osapuolille olisi tiedotettava niiden oikeuksista ja menettelyistä;

K.  katsoo, että vakiolomakkeita on tarkistettava ja tarkasteltava tulevaisuudessa säännöllisesti unionin jäsenvaltioiden ja rahayksikköjen luettelon ajantasaistamiseksi ja parempien säännösten antamiseksi koron maksamisesta vaatimukselle, mukaan lukien asianmukainen kuvaus perittävästä korosta;

L.  katsoo, että komission olisi harkittava ehdotuksen tekemistä menettelyn soveltamisalaa ja maksumääräysten uudelleen tutkimista poikkeuksellisissa tapauksissa koskevien säännösten tarkistamisesta;

1.  on tyytyväinen siihen, että eurooppalainen maksamismääräysmenettely vaikuttaa toimivan hyvin kaikissa jäsenvaltioissa, ja toteaa, että sitä voidaan soveltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa tapauksissa, jotka koskevat riitauttamattomia saatavia, ja sen päätavoitteena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa velkojien oikeuksien tunnustamista ja toteutumista rajat ylittävissä tapauksissa EU:ssa;

2.  pitää valitettavana huomattavaa, lähes kahden vuoden viivettä asetuksen (EY) N:o 1896/2006 soveltamisesta laaditun komission kertomuksen toimittamisessa;

3.  pitää valitettavana, että komission kertomuksesta puuttuu asetuksen (EY) N:o 1896/2006 32 artiklassa edellytetty laaja vaikutusten arviointi kunkin jäsenvaltion osalta; pitää valitettavana myös, että kertomuksesta puuttuu ajantasaista tietoa eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn toimivuudesta ja täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa; kehottaa näin ollen komissiota laatimaan laajan, ajantasaisen ja yksityiskohtaisen vaikutusten arvioinnin;

4.  pitää myös valitettavana, että eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käytön yleisyys vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä, että unionin lainsäädännön tarjoamasta yksinkertaistetusta ja nykyaikaisesta menettelystä huolimatta erot täytäntöönpanossa eri jäsenvaltioissa ja halu valita kansallinen lainsäädäntö eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn sijaan saavat aikaan sen, että asetuksen (EY) N:o 1896/2006 täytäntöönpanon tulokset eivät ole parhaat mahdolliset ja että unionin kansalaiset eivät tästä johtuen voi käyttää oikeuksiaan rajojen yli, mikä saattaa heikentää luottamusta unionin lainsäädäntöön;

5.  huomauttaa, että kansalaiset käyttävät menettelyä useimmin ja tuntevat sen parhaiten jäsenvaltioissa, joissa on samanlaisia kansallisia välineitä;

6.  katsoo, että on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin ja lisättävä kansalaisille, yrityksille, oikeusalan ammattilaisille ja muille asiaankuuluville toimijoille annettavaa tiedotusta eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn saatavuudesta, toiminnasta, soveltamisesta ja siitä koituvista eduista rajatylittävissä tapauksissa; tähdentää lisäksi, että kansalaiset ja erityisesti pk-yritykset tarvitsevat apua, jotta ne tuntevat ja voivat paremmin käyttää ja ymmärtää olemassa olevia oikeudellisia välineitä ja jotta rajatylittäviä maksuvaatimuksia voidaan panna täytäntöön asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisesti;

7.  korostaa, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kattavat, paikkansapitävät ja ajantasaiset tiedot toimivan seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi;

8.  kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään antamaan maksamismääräykset 30 päivän kuluessa ja hyväksymään mahdollisuuksien mukaan vierailla kielillä tehdyt hakemukset, sillä käännösvaatimukset vaikuttavat kielteisesti menettelyn kustannuksiin ja käsittelyaikoihin;

9.  tukee täysin ponnisteluja sen hyväksi, että tulevaisuudessa voidaan hyväksyä eurooppalaista maksamismääräystä koskevien hakemusten jättäminen sähköisesti; kehottaa tämän vuoksi komissiota kannustamaan e-Codex-pilottihankkeen käyttöön ja laajentamaan sen kaikkiin jäsenvaltioihin eurooppalaista maksamismääräystä koskevien sähköisten hakemusten toteutettavuudesta tehdyn komission tutkimuksen pohjalta;

10.  kehottaa komissiota hyväksymään vaaditun mukaisesti ajantasaistetut vakiolomakkeet, jotta ne soveltuvat paremmin muun muassa vaatimuksille perittävän koron asianmukaiseen kuvaukseen;

11.  katsoo, että asetuksen tulevassa tarkastelussa olisi pyrittävä poistamaan tietyt poikkeukset menettelyn soveltamisalasta ja tarkistamaan eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista koskevia säännöksiä;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1. (2) EUVL L 283, 16.10.2012, s. 1.