Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 Larung Garin tiibetinbuddhalaisen akatemian ja Ilham Tohtin tapauksista (2016/3026(RSP))

P8_TA(2016)0505 RC-B8-1346/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tiibetistä ja erityisesti 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Tiibet – suunnitelmat tehdä kiinan kielestä pääopetuskieli”(1), 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tiibetistä, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhista(2) sekä 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Tiibetin ihmisoikeustilanteesta(3),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”Kiina: vähemmistöjen oikeudet ja kuolemanrangaistuksen käyttö”(4) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Kashgarin tilanteesta ja kulttuuriperinnöstä (Xinjiangin uiguurien autonominen alue, Kiina)(5),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(6),

–  ottaa huomioon Kiinan hallituksen ja dalai-laman korkea-arvoisten edustajien välillä vuosina 2002–2010 käydyt yhdeksän neuvottelukierrosta; ottaa huomioon Kiinan valtioneuvoston tiedotustoimiston 15. huhtikuuta 2015 julkaiseman valkoisen kirjan Tiibetistä ”Tibet's Path of Development Is Driven by an Irresistible Historical Tide”; ottaa huomioon neljännentoista dalai-laman edustajien vuonna 2008 esittämän asiakirjan ”Memorandum on Genuine Autonomy” ja vuonna 2009 esittämän asiakirjan ”Note on Genuine Autonomy”,

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen sekä 4 pykälän, jolla suojellaan ”vähemmistökansalaisten” oikeuksia,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin EU:n ja Kiinan seitsemännentoista huippukokouksen päätteeksi 29. kesäkuuta 2015 yhdessä Kiinan pääministerin Li Keqiangin kanssa pitämässä lehdistötilaisuudessa esittämät lausunnot, joissa hän totesi EU:n olevan huolestunut sanan- ja yhdistymisvapaudesta Kiinassa ja sen koskevan myös vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, kuten tiibetiläisten ja uiguurien, tilannetta ja kannusti Kiinaa aloittamaan uudelleen merkityksellisen vuoropuhelun dalai-laman edustajien kanssa,

–  ottaa huomioon Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitean elokuussa 2015 järjestämän “Sixth Tibet Work Forum” -foorumin,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 23. syyskuuta 2014 antaman lausunnon, jossa tuomitaan uiguurilaisen taloustieteen professorin Ilham Tohtin elinkautinen vankeusrangaistus ja kehotetaan vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995 ja jonka 34. kierros käytiin Pekingissä 30. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon, että 11. lokakuuta 2016 Ilham Tohtille myönnettiin Martin Ennals-palkinto hänen toimistaan ihmisoikeuksien puolustajana ja syyskuussa 2016 hänet nimettiin mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon saajaehdokkaaksi,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 aloitetun EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden sekä 22. kesäkuuta 2016 annetun komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat”,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen kumppanuuden ytimessä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa näiden samojen arvojen kunnioittamiseen omassa kehitys- ja kansainvälisessä yhteistyössään;

B.  toteaa, että Kiinan hallitus on ilmaissut kehitystavoitteissaan tavoittelevansa suurempaa roolia maailmanlaajuisten haasteiden, kuten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden sekä ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa ja enemmän vaikutusvaltaa sekä poliittisessa että taloudellisessa globaalihallinnassa ja että se on sitoutunut vahvistamaan oikeusvaltiota;

C.  ottaa huomioon, että 29. kesäkuuta 2015 pidetyssä EU:n ja Kiinan 17. huippukokouksessa nostettiin kahdenväliset suhteet uudelle tasolle ja että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa strategiakehyksessään EU lupaa asettaa ihmisoikeudet keskiöön suhteissaan kaikkiin kolmansiin maihin, myös strategisiin kumppaneihin; ottaa huomioon, että 12.–13. heinäkuuta 2016 pidetyssä EU:n ja Kiinan 18. huippukokouksessa päätettiin, että EU ja Kiina järjestävät ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun uuden kierroksen vielä vuonna 2016;

D.  ottaa huomioon, että Kiina on edistynyt viime vuosikymmeninä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa, mikä kuvastaa sen ilmaisemia prioriteetteja, jotka koskevat kansalaisten oikeuksia toimeentuloon ja kehitykseen, mutta sen saavutukset poliittisten ja kansalaisoikeuksien saralla sekä ihmisoikeuksien edistämisessä ovat vähäiset;

E.  ottaa huomioon, että 2. joulukuuta 2015 Pekingissä pidetyn EU:n ja Kiinan 34. ihmisoikeusvuoropuhelun aikana EU esitti huolestumisensa vähemmistöön kuuluvien ihmisten oikeuksien kunnioittamisesta erityisesti Tiibetissä ja Xinjiangissa sekä uskonnon tai vakaumuksen vapauden kunnioittamisesta; toteaa, että Ilham Tohtin tapauksesta keskusteltiin EU:n ja Kiinan 34. ihmisoikeusvuoropuhelussa;

F.  toteaa, että Larung Garin instituutti, joka on vuonna 1980 perustettu, maailman suurin tiibetinbuddhalainen keskus, on tällä hetkellä Kiinan hallituksen toteuttaman laajan purkutyön kohteena, jonka tarkoituksena on pienentää oppilaitosta 50 prosentilla, häätää noin 4 600 asukasta voimakeinoin ja tuhota noin 1 500 asuntoa; toteaa, että Kiinan viranomaisten mukaan tämä purkutyö on tarpeen ”korjauksien ja oikaisujen” toteuttamiseksi;

G.  ottaa huomioon, että häädetyt aiotaan pakottaa osallistumaan ”isänmaallisiin koulutusharjoituksiin”; ottaa huomioon, että akatemian kolme nunnaa teki itsemurhan protestiksi Larung Garin jatkuvia laajamittaisia purkutöitä vastaan;

H.  toteaa, että vuodesta 2009 lähtien erittäin suuren määrän tiibetiläisiä, joista useimmat ovat olleet munkkeja ja nunnia, kerrotaan sytyttäneen itsensä tuleen vastalauseena Kiinan Tiibetissä harjoittamalle tiukalle politiikalle ja tukeakseen dalai-laman paluuta sekä uskonnonvapauden myöntämistä Sichuanin maakunnan Ngaban (kiinaksi Aba) hallintoalueelle ja Tiibetin ylängön muille alueille;

I.  toteaa, että hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläät ovat ottaneet yhteyttä Kiinan kansantasavallan hallitukseen Tiibetin kysymyksen ratkaisemiseksi kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla; toteaa, ettei Tiibetin kriisin ratkaisussa ole tapahtunut edistystä viime vuosina ja että viimeinen neuvottelukierros järjestettiin vuonna 2010 ja neuvottelut ovat tällä hetkellä jäässä;

J.  toteaa, että 23. syyskuuta 2014 uiguurilainen taloustieteen professori Ilham Tohti tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen väitettyjen separatismisyytösten nojalla ja että hänet oli pidätetty saman vuoden tammikuussa; toteaa, myös seitsemän hänen entistä oppilastaan vangittiin ja tuomittiin kolmen–kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksiin väitetystä yhteistyöstä Tohtin kanssa;

K.  ottaa huomioon väitteet, joiden mukaan oikeudenmukaista menettelyä ei noudatettu, erityisesti asianmukaisen puolustautumisoikeuden suhteen;

L.  ottaa huomioon, että Xinjiangin alueella, jolla islaminuskoinen etninen uiguurivähemmistö pääasiassa asuu, on puhjennut jatkuvasti etnisiä levottomuuksia ja väkivaltaa; ottaa huomioon, että Ilham Tohti on aina torjunut separatismin ja väkivallan ja pyrkinyt sovintoon, joka perustuu uiguurien kulttuurin kunnioittamiseen;

1.  vaatii Kiinan viranomaisia lopettamaan Larung Garin purkutyöt ja sen asukkaiden häätämisen ja kunnioittamaan siten uskonnonvapautta ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sitoumuksiensa mukaisesti;

2.  kehottaa Kiinan viranomaisia aloittamaan vuoropuhelun ja osallistumaan rakentavasti kehitykseen Larung Garissa paikallisen yhteisön ja sen uskonnollisten johtajien kanssa sekä puuttumaan ylikansoitettuihin uskonnollisiin instituutteihin liittyviin ongelmiin antamalla tiibetiläisten perustaa lisää instituutteja ja rakentaa lisää tiloja; kehottaa myöntämään Larung Garin purkutöiden yhteydessä häädetyille korvauksia ja uusi asunto heidän valitsemastaan paikasta, jotta he voivat jatkaa uskonnollista toimintaansa;

3.  pitää valitettavana, että Barkhamin väliasteen kansantuomioistuin tuomitsi kymmenen tiibetiläistä eripituisiin, 5–14 vuoden vankeusrangaistuksiin, koska he osallistuivat hänen pyhyytensä dalai-laman 80-vuotissyntymäpäiväjuhlallisuuksiin Ngaban alueella;

4.  on syvästi huolissaan ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Tiibetissä, mikä on johtanut polttoitsemurhatapausten lisääntymiseen; arvostelee armeijan näkyvyyden lisääntymistä Tiibetin ylängöllä, mistä seuraa vain jännityksen kiristymistä alueella; tuomitsee valvontajärjestelmien lisääntyvän käytön tiibetiläisissä yksityiskodeissa;

5.  on huolissaan siitä, että hallinto sortaa yhä enenevässä määrin eri vähemmistöjä, erityisesti tiibetiläisiä ja uiguureja, kun se asettaa lisärajoituksia niiden perustuslain takaamille oikeuksille, joita ovat oikeus kulttuurin ilmaisemiseen ja uskonnonvapauteen sekä sanan- ja ilmaisunvapauteen, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen ja järjestäytymisoikeus, mikä asettaa kyseenalaiseksi Kiinan ilmaiseman sitoutumisen oikeusvaltion periaatteeseen ja kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseen; vaatii, että viranomaiset kunnioittavat näitä perusvapauksia;

6.  on huolissaan turvallisuutta koskevan lakipaketin hyväksymisestä ja sen vaikutuksesta Kiinan vähemmistöihin, erityisesti terrorismintorjuntalaista, joka saattaa johtaa Tiibetin kulttuurin ja uskonnon rauhanomaisen ilmaisun rangaistavuuteen, sekä kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen hallinnointia koskevasta laista, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2017 ja joka asettaa ihmisoikeusryhmät hallituksen tiukan valvonnan alaisiksi, sillä tässä on kyseessä selvästi ylhäältä alas -lähestymistapa, sen sijaan että kannustettaisiin paikallis- ja keskushallinnon ja kansalaisyhteiskunnan väliseen kumppanuuteen;

7.  vaatii Kiinan hallitusta muuttamaan turvallisuutta koskevan lakipaketin säännöksiä, joilla kavennetaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintamahdollisuuksia ja kiristetään uskonnon harjoittamiseen kohdistuvaa hallituksen valvontaa; kehottaa Kiinan hallitusta tarjoamaan ja takaamaan oikeudenmukaisen ja turvallisen ympäristön kaikille kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille, jotta ne voisivat toimia maassa vapaasti, mikä voisi merkittävästi täydentää valtion tarjoamia sosiaalipalveluja alhaalta ylös -lähestymistavalla ja vaikuttaa osaltaan sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien edistämiseen;

8.  kehottaa Kiinan hallitusta aloittamaan uudelleen vuonna 2010 lopettamansa vuoropuhelun Tiibetin edustajien kanssa, jotta löydetään kattavapoliittinen ratkaisu Tiibetin kriisiin; kehottaa kunnioittamaan tiibetiläisten perustuslain mukaista ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonnonvapautta; katsoo, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen osa ja että ne ovat välttämättömiä poliittisen vakauden kannalta;

9.  tuomitsee jyrkästi Ilham Tohtin vangitsemisen, sillä hän suorittaa elinkautista vankeusrangaistusta väitettyjen separatismisyytösten nojalla; pitää valitettavana, että oikeudenmukaista menettelyä ei noudatettu eikä hänellä ollut oikeutta asianmukaiseen puolustautumiseen; vaatii Kiinan viranomaisia noudattamaan vaatimusta myöntää yksi vierailuoikeus kuukaudessa perheenjäsenille;

10.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Ilham Tohtin ja hänen kannattajansa, jotka on vangittu hänen tapauksensa yhteydessä; kehottaa lisäksi palauttamaan Ilham Tohtin opetusluvan ja takaamaan hänelle vapaan liikkuvuuden Kiinassa ja sen ulkopuolella;

11.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU ottaa esille Kiinan ihmisoikeusloukkaukset, erityisesti Tiibetin ja Xinjiangin vähemmistöjen tapauksen, kaikessa Kiinan viranomaisten kanssa käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa, noudattaen EU:n sitoumusta käyttää vahvaa, selvää ja yhtenäistä ääntä maata koskevassa lähestymistavassa, mukaan lukien vuosittaiset ihmisoikeusvuoropuhelut; huomauttaa lisäksi, että Kiina on osana jatkuvaa uudistusprosessiaan ja kasvavaa globaalia toimintaansa valinnut kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan kehyksen allekirjoittamalla useita ihmisoikeussopimuksia, ja kehottaa siksi jatkamaan vuoropuhelua Kiinan kanssa, jotta se noudattaisi sitoumuksiaan;

12.  pitää valitettavana, että EU:n ja Kiinan 35. ihmisoikeusvuoropuhelu ei todennäköisesti toteudu ennen vuoden 2016 loppua, kuten oli sovittu; kehottaa Kiinan hallitusta hyväksymään vuoden 2017 ensimmäisinä viikkoina käytävän korkean tason vuoropuhelun;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 118. (2) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 121. (3) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 69. (4) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 80. (5) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 185. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0458.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 rohingya-vähemmistön tilanteesta Myanmarissa (2016/3027(RSP))

P8_TA(2016)0506 RC-B8-1345/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-vähemmistön tilanteesta, erityisesti 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta EU:n strategiasta,

–  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle: ”Myanmaria/Burmaa koskevan EU:n strategian osatekijät: erityiskumppanuus demokratian, rauhan ja vaurauden edistämiseksi”,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin antaman julkilausuman Myanmarin unionin uuden hallituksen virkaan astumisesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 2. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman väkivallan äskettäisestä lisääntymisestä Myanmarissa,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2016 annetun yhteisen lehdistötiedotteen EU:n ja Myanmarin ihmisoikeusvuoropuhelusta,

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) 29. marraskuuta 2016 ja Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. marraskuuta 2016 esittämät katsaukset Rakhinen osavaltion pohjoisosien heikentyvästä ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 20. kesäkuuta 2016 esittämän raportin Myanmarin rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 24. maaliskuuta 2016 antaman päätöslauselman nro 31/24 Myanmarin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. maaliskuuta 2016 esittämän raportin,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) valtiottomuuden lopettamista koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2014–2024,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18–21 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyt kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestön (ASEAN) peruskirjan,

–  ottaa huomioon ASEANin ihmisoikeuksia käsittelevien parlamenttien jäsenten huhtikuussa 2015 esittämän raportin ”The Rohingya Crisis and the Risk of Atrocities in Myanmar: An ASEAN Challenge and Call to Action”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra'ad Al Hussein kuvasi 20. kesäkuuta 2016 esittämässään raportissa rohingya-väestöön kohdistuvia jatkuvia vakavia oikeuksien rikkomisia, mukaan luettuna kansalaisuuden mielivaltainen epääminen – mikä tekee heistä valtiottomia – ja vakavat rajoitukset liikkumisen vapauteen, hengen ja turvallisuuden uhkaaminen, terveyteen ja koulutukseen liittyvien oikeuksien kieltäminen, pakkotyö, seksuaalinen väkivalta ja poliittisten oikeuksien rajoittaminen, ”jotka saattavat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan”; ottaa huomioon, että Al Hussein totesi, että rohingyat suljetaan monien ammattien ulkopuolelle ja he tarvitsevat erityisiä papereita päästäkseen sairaaloihin, mikä on johtanut viivytyksiin sekä lasten ja äitien kuolemaan synnytyksen yhteydessä; ottaa huomioon, että Bangladeshin Cox’s Bazarissa toimivan YK:n pakolaisjärjestön toimiston johtaja John McKissick totesi äskettäin julkisesti, että Myanmar pyrkii rohingya-muslimien etniseen puhdistamiseen maan alueelta; ottaa huomioon, että rohingya-vähemmistöön kohdistetut ihmisoikeusloukkaukset merkitsevät kollektiivista rankaisemista;

B.  ottaa huomioon, että 9. lokakuuta 2016 aseistetut miehet hyökkäsivät kolmelle poliisiasemalle Bangladeshin rajalla tappaen yhdeksän poliisia ja että sen jälkeen useita aseita on teillä tietymättömillä; ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus väitti, että aseistetut miehet olivat rohingya-taistelijoita, ja julisti sen johdosta Maungdawin alueen ”toiminta-alueeksi”, jolla sovelletaan ulkonaliikkumiskieltoja ja muita tiukkoja rajoituksia, jotka koskevat muun muassa toimittajia ja ulkopuolisia tarkkailijoita, joita ei päästetä alueelle;

C.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan paikallisista lähteistä on saatu tietoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, joihin hallituksen joukot ovat syyllistyneet niin sanotulla toiminta-alueella; ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus on ilmoittanut 69 väitetyn taistelijan ja 17 turvallisuusjoukkojen jäsenen kuolemasta; toteaa, että liikkumisrajoitusten takia tätä väitettä ei voida riippumattomasti varmentaa;

D.  ottaa huomioon, että 3. marraskuuta 2016 toisessa hyökkäyksessä rajavartioasemalle kuoli yksi poliisi;

E.  ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt, erityisesti Human Rights Watch, jotka käyttävät satelliittikuvia, ovat raportoineet kotien ja muiden rakennusten laajamittaisesta tuhosta Rakhinen osavaltion pohjoisosissa, joille kansalaisjärjestöt ja riippumattomat tarkkailijat eivät nykyisin pääse;

F.  ottaa huomioon, että Myanmarin hallitus järjesti 2. ja 3. marraskuuta 2016 hallituksen valvoman matkan eräille konfliktista kärsineille paikoille Maungdawissa; toteaa, että matkaan osallistui yhdeksänjäseninen ulkomaalaisten suurlähettiläiden valtuuskunta, muun muassa YK:n kenttäkoordinaattori, ja että valtuuskunta vahvisti nähneensä useissa kaupungeissa poltettuja rakennuksia;

G.  ottaa huomioon, että viime viikkoina ainakin 25 000 rohingyaa on paennut naapurimaahan Bangladeshiin ja noin 30 000 Rakhinen osavaltion asukasta on joutunut siirtymään kotiseudultaan väkivallan takia; ottaa huomioon, että UNHCR on rekisteröinyt Malesiassa yli 56 000 rohingyaa;

H.  ottaa huomioon, että vuodesta 2011 Myanmar on toteuttanut toimia taloutensa ja poliittisen järjestelmänsä uudistamiseksi; toteaa kuitenkin, että armeijalla on yhä kohtuuttoman voimakas ote maan asioihin; ottaa huomioon, että marraskuussa 2015 valittiin maan uusi parlamentti ja maaliskuussa 2016 astui virkaan demokraattisesti valittu kansallinen hallitus;

I.  ottaa huomioon, että EU ja muut globaalit toimijat reagoivat tähän poistamalla pakotteet ja sallimalla Myanmarin integroitumisen globaaleihin poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat toimineet merkittävässä roolissa uudistuksessa ja avautumisprosessissa ja antaneet muun muassa huomattavaa kehitysapua, koulutusta ja teknistä apua, edistäneet kattavan maanlaajuisen tulitaukosopimuksen tekemistä sekä kauppaa ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn puitteissa; ottaa huomioon, että EU ja Myanmar pitävät vuosittain ihmisoikeusvuoropuheluja;

J.  ottaa huomioon, että tästä huolimatta ongelmia on yhä paljon, muun muassa ihmisoikeuksien alalla ja erityisesti rohingya-muslimivähemmistön tilanteessa; ottaa huomioon, että Myanmarissa on sukupolvien ajan asunut yli miljoona rohingya-muslimia, jotka ovat nykyisin yksi maailman eniten vainotuista vähemmistöistä; ottaa huomioon, että he ovat olleet virallisesti valtiottomia siitä lähtien kun Burman kansalaisuuslaki säädettiin vuonna 1982; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat eivät halua rohingya-väestöä, vaikka joissakin näistä maista on suuret pakolaisväestöt; ottaa huomioon, että Myanmarin oikeusjärjestelmä on institutionalisoinut vähemmistöjen syrjinnän ja erityisesti tehnyt rohingya-väestöön kuuluvista valtiottomia, kun heidän tilapäisten henkilökorttiensa (valkoiset kortit) voimassaolo julistettiin päättyneeksi maaliskuussa 2015 ja kun he eivät ole voineet hankkia syntymätodistuksia lapsilleen vuodesta 2012;

K.  ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset epäävät yhä rohingya-väestöltä heidän perusoikeutensa; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia käsittelevien ASEAN-maiden parlamenttien jäsenten huhtikuussa 2015 esittelemän raportin mukaan noin 120 000 rohingya-väestöön kuuluvaa oli edelleen yli 80 sisäisellä pakolaisleirillä Rakhinen osavaltiossa ja heidän saatavillaan oli rajoitetusti humanitaarista apua; toteaa, että yli 100 000 on viime vuosien aikana paennut meritse tai maitse usein ihmissalakuljettajien avulla muihin maihin ja monet ovat kuolleet näillä vaarallisilla matkoilla;

L.  ottaa huomioon, että Myanmarin armeijan joukot käyttävät laajasti raiskausta sota-aseena etnisten vähemmistöjen pelottelemiseksi, millä on tuhoisia seurauksia uhreille; ottaa huomioon, että seksuaalista väkivaltaa konflikteissa tutkiva YK:n pääsihteerin erityisedustaja Zainab Hawa Bangura on ilmaissut olevansa tästä vakavasti huolissaan; ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on sisällyttänyt raiskauksen ja muut seksuaalisen väkivallan muodot luetteloon sotarikoksista ja teoista, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan; katsoo, että olisi korostettava erityisesti, että rohingya-naiset ovat syrjinnän monien eri muotojen uhreja, mukaan lukien seksuaalinen väkivalta ja pakkosterilisaatio;

M.  ottaa huomioon vakavan huolen hlbti-yhteisön, myös rohingya-väestöön kuuluvan hlbti-yhteisön, asemasta Myanmarissa; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöitä asetetaan yhä syytteeseen ja kriminalisoidaan käyttäen tekosyynä rikoslain 377 osastoa, joka on perintöä kolonialismin ajalta, ja että heitä edelleen pidätetään ja otetaan mielivaltaisesti säilöön, heitä pelotellaan, heitä vastaan hyökätään fyysisesti ja seksuaalisesti ja heiltä kielletään terveydenhoitopalveluja;

N.  ottaa huomioon, että Aung San Suu Kyi ilmoitti Myanmarin ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Yanghee Leen kanssa järjestetyssä tapaamisessa, että hallinto ei käytä rohingya-sanaa – sotilasdiktatuurin aikana vakiintuneen käytännön mukaisesti – koska sitä pidetään loukkaavana samoin kuin sanaa ”bengali”, ja sen sijasta ehdotetaan käytettäväksi uutta termiä ”Rakhinen osavaltion muslimiyhteisö”;

O.  ottaa huomioon, että Myanmar on toteuttanut joitakin toimia rauhanprosessin edistämiseksi sen lisäksi, että se on valmistellut kansallista rauhankonferenssia; ottaa huomioon, että on olennaisen tärkeää ylläpitää kansallista tulitaukoa ja ottaa mukaan kaikki etniset aseistetut ryhmät, jotta maassa voidaan taata rauha, hyvinvointi ja yhtenäisyys;

1.  on erittäin huolissaan raporteista, joissa kerrotaan väkivaltaisista yhteenotoista Rakhinen osavaltion pohjoisosissa, ja pitää valitettavana ihmishenkien, elinkeinojen ja asuntojen menettämistä sekä raportteja siitä, että Myanmarin asevoimat ovat syyllistyneet kohtuuttomaan voimankäyttöön; korostaa, että Myanmarin viranomaisten on tutkittava 9. lokakuuta 2016 tehdyt hyökkäykset ja asetettava niistä vastuussa olevat syytteeseen, mutta vaatii, että tämä on tehtävä ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti;

2.  kehottaa armeijaa ja turvallisuusjoukkoja välittömästi lopettamaan rohingya-vähemmistöön kuuluvien tappamisen, häirinnän ja raiskaukset samoin kuin heidän kotiensa polttamisen;

3.  pitää myönteisenä Myanmarin hallituksen ilmoitusta Rakhinen osavaltiossa äskettäin tapahtuneita väkivaltaisuuksia käsittelevän tutkintakomission perustamisesta; pyytää Myanmarin hallitusta sallimaan YK:n ja muiden ulkopuolisten tarkkailijoiden osallistumisen Rakhinen osavaltiossa sijaitsevan Maungdawin alueen äskettäisten tapahtumien tutkimiseen, mukaan lukien 9. lokakuuta 2016 tehdyt hyökkäykset ja niitä seuranneet hallituksen toimet; korostaa, että syylliset olisi asetettava asianmukaisesti syytteeseen ja tarjottava rikkomusten uhreille asianmukaiset oikeussuojakeinot;

4.  painottaa, että tämä on vasta ensimmäinen askel laajemmassa sitoutumisessa rohingya-vähemmistöön kohdistuvista rikoksista rankaisemattomuuden lopettamiseksi; on erityisen tyrmistynyt raporteista, joiden mukaan seksuaalista väkivaltaa käytetään pelotteluun ja sota-aseena rohingya-vähemmistön tukahduttamiseksi, ja vaatii, että näihin rikoksiin syyllistyneet on asetettava syytteeseen;

5.  pyytää lisäksi Myanmarin hallitusta välittömästi sallimaan humanitaarisen avun toimittamisen kaikille konfliktialueille ja siirtymään joutuneille ihmisille;

6.  vaatii, että Myanmarin hallitus ja siviiliviranomaiset lopettavat välittömästi rohingya-vähemmistön hirvittävän syrjinnän ja erottelun;

7.  kehottaa siksi Myanmarin hallitusta uudistamaan vuoden 1982 kansalaisuuslakia ja palauttamaan rohingya-vähemmistön edustajille kansalaisuuden; kehottaa Myanmarin hallitusta ja Rakhinen osavaltion viranomaisia aloittamaan välittömästi lasten syntymien rekisteröinnin;

8.  kehottaa Myanmarin hallitusta poistamaan kaikki tarpeettomat, syrjivät ja kohtuuttomat rajoitukset Rakhinen osavaltiossa;

9.  kehottaa Myanmarin hallitusta torjumaan ihmiskauppaa ja kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta;

10.  kehottaa Myanmarin hallitusta parantamaan yhteistyötään YK:n, myös UNHCR:n ja erityistoimenpiteiden valtuutettujen kanssa; kehottaa Myanmarin hallitusta panemaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston Myanmarin ihmisoikeustilanteesta antaman päätöslauselman nro 31/24 suositukset; kehottaa Myanmarin hallitusta pyytämään YK:n ihmisoikeusvaltuutettua avaamaan maahan toimiston, jolla on täysi toimivalta ja riittävä henkilöstö;

11.  kehottaa Myanmarin hallitusta yksiselitteisesti tuomitsemaan kaikenlaisen yllyttämisen rodulliseen tai uskonnolliseen vihaan, toteuttamaan toimia muun muassa radikaalien buddhistiryhmien harjoittaman vihapuheen lopettamiseksi ja torjumaan yhteiskunnallista syrjintää ja vihamielistä toimintaa rohingya-vähemmistöä vastaan; kehottaa Myanmarin hallitusta myös pitämään yllä yleismaailmallista oikeutta uskonnon- ja omantunnonvapauteen;

12.  kehottaa Saharovin palkinnon saanutta Aung San Suu Kyitä käyttämään avainasemaansa Myanmarin hallituksessa rohingya-vähemmistön aseman parantamiseksi; muistuttaa, että Suu Kyin puolueen tiedottaja antoi 18. toukokuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan Myanmarin hallituksen olisi palautettava rohingya-vähemmistön edustajille kansalaisuus;

13.  suosittelee, että niiden valtioiden hallitukset, joihin rohingya-pakolaiset joukottain siirtyvät, toimisivat tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n kanssa, jolla on teknistä asiantuntemusta pakolaisasemaa koskevassa seulonnassa ja toimivalta pakolaisten ja valtiottomien ihmisten suojelemiseksi; kehottaa näitä valtioita kunnioittamaan palauttamiskiellon periaatetta ja olemaan pakottamatta rohingya-pakolaisia takaisin ainakin siihen asti kunnes on löydetty tyydyttävä ja ihmisarvoinen ratkaisu heidän tilanteelleen; kehottaa erityisesti Bangladeshia sallimaan rohingya-pakolaisten maahantulon ja antaa samalla tunnustusta Bangladeshin jo toteuttamille toimille useiden satojen tuhansien pakolaisten vastaanottamiseksi;

14.  suhtautuu myönteisesti neuvoston 20. kesäkuuta 2016 antamiin päätelmiin Myanmaria koskevasta EU:n strategiasta; katsoo, että Myanmar-suhteiden vahvistaminen on aidosti unionin strategisten etujen mukaista; uskoo, että uudella hallituksella on historiallinen mahdollisuus ja velvollisuus vakiinnuttaa demokratia ja saada aikaan rauha, kansallinen sovinto ja hyvinvointi; katsoo, että EU:n ja Myanmarin suhteiden tiivistämisen ehdoksi on asetettava ihmisoikeuksien todellinen kohentuminen Myanmarissa;

15.  yhtyy lisäksi neuvoston päätelmissä esitettyihin kehotuksiin toimivien demokraattisten instituutioiden ja vahvan kansalaisyhteiskunnan luomisesta, perusoikeuksien ja ‑vapauksien kunnioittamisesta ja hyvän hallintotavan edistämisestä;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan säännöllistä kahdenvälistä ihmisoikeusvuoropuhelua ja keskustelemaan yksityiskohtaisesti ongelmallista lainsäädäntöä ja vähemmistöjen, erityisesti rohingya-vähemmistön, syrjintää koskevasta tilanteesta sekä raportoimaan Euroopan parlamentille näiden keskustelujen tuloksista;

17.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan tukeaan Myanmarin uusille demokraattisille rakenteille ja keskittymään erityisesti tekniseen yhteistyöhön, jolla helpotetaan valtion eri toimintojen parantamista;

18.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan Myanmarin seurantaa YK:n ihmisoikeusneuvostossa asialistan kohdan 4 mukaan;

19.  kehottaa EU:ta tukemaan UNHCR:ää sen pyrkimyksissä rohingya-pakolaisten auttamiseksi Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueella;

20.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan UNHCR:n valtiottomuuden lopettamista koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa vuosiksi 2014–2024;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeuskomissiolle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 joukkohaudoista Irakissa (2016/3028(RSP))

P8_TA(2016)0507 RC-B8-1344/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta(1), 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin tilanteesta(2), 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä Isisin hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta(3), 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(4), 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Isisin/Da´eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista(5) ja 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da´eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(6),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2016 Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da´eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 14. joulukuuta 2015 Irakista, 16. maaliskuuta 2015 Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da´eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 20. lokakuuta 2014 Isisin/Da´eshin aiheuttamasta kriisistä Syyriassa ja Irakissa, 14. huhtikuuta 2014 ja 12. lokakuuta 2015 Syyriasta sekä 15. elokuuta 2014 Irakista annetut neuvoston päätelmät ja 30. elokuuta 2014 Irakista ja Syyriasta annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä varapuheenjohtaja / korkea edustaja) julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja YK:n Irakin avustusoperaation (UNAMI) ihmisoikeustoimiston elokuussa 2016 julkaiseman raportin Isisin jesideihin kohdistamista julmuuksista (A Call for Accountability and Protection: Yezidi Survivors of Atrocities Committed by ISIL),

–  ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön vuodelta 1998 ja sen määräykset toimivallasta kansanmurhan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, sotarikosten ja hyökkäysrikosten yhteydessä,

–  ottaa huomioon EU:n ja Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2253 (2015),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon päätöksensä myöntää vuoden 2016 Saharov-mielipiteenvapauspalkinto irakilaisille jesidiaktivisteille Nadia Muradille ja Lamiya Aji Basharille, joita Isis/Da´esh oli aiemmin pitänyt vankeinaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Isis/Da´esh hyökkäsi elokuussa 2014 jesidiyhteisöihin Sindžarin kaupungin lähistöllä Irakin Niniven provinssissa ja tappoi saatujen tietojen mukaan tuhansia; ottaa huomioon, että sen jälkeen kun kurdijoukot ottivat Sindžar-vuoren pohjoispuoliset alueet uudelleen hallintaansa vuonna 2014, alueelta on löytynyt useita joukkohautoja; ottaa huomioon, että vielä uusia teloituspaikkoja ja ilmeisiä joukkohautoja löytyi, kun kurdijoukot ottivat Sindžarin kaupungin uudelleen hallintaansa marraskuun 2015 puolivälissä;

B.  ottaa huomioon, että Isis/Da´esh on kohdistanut jesideihin julmuuksia järjestelmällisesi ja laajasti pyrkien tuhoamaan heidät; toteaa, että kansainvälisen oikeuden ja erityisesti joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen II artiklan mukaisesti tällaiset julmuudet on katsottava joukkotuhonnaksi;

C.  ottaa huomioon todenneensa 4. helmikuuta 2016 Isisin/Da´eshin suorittavan kristittyjen ja jesidien ja muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen vastaista kansanmurhaa ja että saman käsityksen ovat jakaneet Euroopan neuvosto, Yhdysvaltain ulkoministeriö ja kongressi, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti, Australian parlamentti sekä muut kansalliset ja kansainväliset instituutiot ja todenneet yhdessä parlamentin kanssa, että Isisin/Da´eshin julmuudet Irakin uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan käsittävät sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhan;

D.  ottaa huomioon, että Niniven tasanko, Tal Afar ja Sindžar sekä koko laajempi alue ovat kauan olleet kristittyjen (kaldealaiset/syyrialaiset/assyrialaiset), jesidien, sunni- ja šiia-arabien, kurdien, šabakien, turkmeenien, kaka’i-vähemmistön, sabianisti-mandeanistien ja muiden kotiseutuja, ja he ovat eläneet siellä vuosisatoja yleisen moniarvoisuuden, vakauden ja yhteisöjen välisen yhteistyön hengessä huolimatta ulkoisen väkivallan ja vainon jaksoista aina tämän vuosisadan alkuun asti ja siihen saakka, kun Isis/Da´esh miehitti suuren osan alueesta vuonna 2014;

E.  ottaa huomioon, että 27. lokakuuta 2016 jälkeen Isis/Da´esh on siirtänyt siepattuja jesidinaisia ja muita naisia Mosulin kaupunkiin ja Tel Afarin kaupunkiin; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan osa näistä naisista on ”jaettu” Isisin/Da´eshin taistelijoille ja osalle on kerrottu, että heitä käytettäisiin saattamaan Isisin/Da´eshin kuljetussaattueita;

F.  toteaa, että kaikkien Irakissa ja Syyriassa olevien joukkohautojen suojelu, säilyttäminen ja tutkiminen on välttämätöntä, jotta voidaan säilyttää ja kerätä todistusaineistoa Isisin/Da´eshin tekemistä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta ja saattaa rikoksiin syyllistyneet vastuuseen; korostaa, että uhrien omaisille olisi annettava psykologista ja logistista tukea;

G.  ottaa huomioon, että useat paikalliset järjestöt ovat dokumentoineet Isisin/Da´eshin jesidiyhteisöön kohdistamia rikoksia mutta niillä on siihen vain rajalliset valmiudet; toteaa, että Human Rights Watchin ja muiden kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan alueella ei ole työskennellyt yhtään kansainvälistä oikeuslääketieteellistä asiantuntijaa, vaikka monet maat, kuten Yhdysvallat ja Saksa, ovat tukeneet poliittisesti tällaista työtä;

H.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu totesi 11. marraskuuta 2016, että ”Irakin hallitus voi varmistaa oikeudenmukaisuuden ja turvata maan kestävän rauhan edellytykset saattamalla maan tilanne kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi, antamalla irakilaisille tuomioistuimille toimivaltaa käsitellä kansainvälisiä rikoksia, uudistamalla rikosoikeusjärjestelmää ja parantamalla oikeusviranomaisten mahdollisuuksia dokumentoida ja tutkia syytteitä ja saattaa ne oikeuden käsiteltäväksi. Tämän tekemättä jättäminen voi vaarantaa vakavasti pitkäaikaisen rauhan ja turvallisuuden, jotka Irakin kansa on ansainnut”;

I.  ottaa huomioon, että Irakin armeija on käynnistänyt maailmanlaajuisen Isisin/Da'eshin vastaisen liittoutuman sekä Kurdistanin aluehallituksen Peshmerga-joukkojen tuella operaation Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin ja muiden Isisin/Da´eshin vallassa yhä olevien Irakin alueiden vapauttamiseksi;

1.  tuomitsee varauksetta jatkuvat julmuudet ja räikeät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset, joihin Isis/Da’esh on syyllistynyt; toteaa täydellisen tyrmistyneenä, että Irakissa ja Syyriassa löydetään jatkuvasti uusia joukkohautoja, jotka todistavat Isisin/Da’eshin terrorismista; esittää osanottonsa kaikille niille irakilaisille, jotka ovat menettäneet omaisensa niiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten seurauksena, joihin Isis/Da’esh ja sen liittolaiset ovat syyllistyneet;

2.  vetoaa voimakkaasti kansainväliseen yhteisöön ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoon, jotta se käsittelisi niitä joukkohautoja, joita Irakista on kerrottu löytyneen, uutena todisteena kansanmurhasta ja asettaisi Isisin/Da’eshin syytteeseen kansainvälisessä rikostuomioistuimessa;

3.  vaatii Irakin viranomaisia ja Kurdistanin aluehallitusta toimimaan pikaisesti, jotta voidaan suojella Sindžar-vuoren ympäristön joukkohautoja, joille on ollut pääsy sen jälkeen, kun alue valloitettiin takaisin Isisiltä/Da’eshilta, ja toteuttamaan kaikki muut tarvittavat toimet Isisin/Da’eshin tekemien sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuneiden rikosten todisteiden säilyttämiseksi, jotta varmistetaan sen vastuuseen joutuminen;

4.  kehottaa Irakin viranomaisia kutsumaan kansainvälisiä oikeuslääketieteen asiantuntijoita, mukaan lukien rikostuomioistuimissa aiemmin työskennelleitä alan asiantuntijoita, kartoittamaan kaikki joukkohaudat ja avustamaan niistä joukkohaudoista saatavien todisteiden säilyttämisessä ja analysoinnissa, joihin pääsy on äskettäin tullut mahdolliseksi, sillä jäännösten esiin kaivaminen ilman oikeuslääketieteellisiä asiantuntijoita voi tuhota kriittistä todistusaineistoa ja hankaloittaa merkittävästi ruumiiden tunnistamista;

5.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja muita mahdollisia kansainvälisiä avunantajia avustamaan ja tukemaan Irakin hallitusta, jotta se pystyy kokoamaan työntekijät ja infrastruktuurin, joita tarvitaan todisteiden säilyttämiseksi ja analysoimiseksi, sillä nämä todisteet voivat olla ratkaisevan tärkeitä tulevissa maan omissa ja kansainvälisissä vastuuseen asettamisen prosesseissa, joissa käsitellään sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaa;

6.  on erityisen huolissaan naisten ja lasten tilanteesta konfliktissa ja etenkin jesidinaisista ja -lapsista, jotka ovat joutuneet vainon, teloitusten, kidutuksen, seksuaalisen hyväksikäytön ja muiden julmuuksien kohteeksi; vaatii, että saatavilla olisi oltava kaikkea tarvittavaa sairaanhoitoa erityisesti raiskausten uhreille; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan kiireellisesti tiiviissä yhteistyössä Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa ja tukemaan sitä tässä asiassa; vaatii kaikkien niiden naisten ja lasten välitöntä vapauttamista, jotka ovat edelleen Isisin/Da’eshin vankina;

7.  korostaa jälleen täyttä tukeaan Irakin armeijalle, maailmanlaajuisen Isisin/Da’eshin vastaisen liittoutuman joukoille sekä Kurdistanin aluehallituksen Peshmerga-joukoille ja niiden liittolaisille niiden pyrkiessä vapauttamaan Mosulin ja Irakin muita osia Isisin/Da´eshin vallasta ja varmistamaan maan itsenäisyys, alueellinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus;

8.  muistuttaa, että Irakin viranomaisten on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin siviilien suojelemiseksi sotatoimien aikana muun muassa käyttämällä kaikkia mahdollisia varotoimia siviiliuhrien ja ihmisoikeusrikkomusten välttämiseksi hyökkäyksen aikana; korostaa, että maajoukkojen on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä operaatioidensa kuluessa;

9.  tukee Irakin tasavallan ja sen kansan antamaa tunnustusta sille, että Niniven tasangolle, Tal Afariin ja Sindžariin perustetaan poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti elinkelpoiset ja kestävät provinssit tavalla, joka vastaa alueellisen autonomian laillista ilmentämistä Irakin perustuslaissa vahvistetulla tavalla;

10.  korostaa, että Niniven tasangon, Tal Afarin ja Sindžarin alkuperäiskansoilla, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja joista monet ovat siirtyneet uuteen paikkaan Irakin sisällä, on oikeus palata esi-isiensä kotiseuduille ja että tämän olisi oltava Irakin hallituksen poliittisena painopisteenä, jolla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kansainvälisen yhteisön tuki; korostaa, että Irakin hallituksen ja Kurdistanin paikallishallituksen tuella on taattava täysin näiden kansojen perustavat ihmisoikeudet ja poliittinen yhdenvertaisuus kuten myös heidän omistusoikeutensa, joiden on oltava ensisijaisia kaikkien muiden tahojen omistusoikeusvaatimusten suhteen;

11.  kehottaa Irakia liittymään kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi, jotta Isis/Da´esh voidaan asettaa syytteeseen sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan;

12.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä, jäsenvaltiot mukaan lukien, saattamaan Isisin/Da´eshin jäsenet oikeuden eteen lainkäyttöalueellaan soveltamalla muun muassa universaalitoimivaltaa;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle ja Kurdistanin aluehallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0422. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0171. (3) EUVL C 234, 28.6.2016, s. 25. (4) EUVL C 310, 25.8.2016, s. 35. (5) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 113. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. joulukuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (keskeyttämismekanismin tarkistus) (COM(2016)0290 – C8-0176/2016 – 2016/0142(COD))

P8_TA(2016)0508 A8-0235/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0290),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0176/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0235/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. joulukuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (keskeyttämismekanismin tarkistus)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/371.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanodirektiiviksi, jolla muutetaan kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteitä I–V (D047308/01 – 2016/3010(RSP))

P8_TA(2016)0509 B8-1334/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanodirektiiviksi, jolla muutetaan kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteitä I–V (D047308/01),

–  ottaa huomioon kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8. toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY(1) ja erityisesti sen 14 artiklan toisen kohdan c ja d alakohdan ja 18 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä 26. lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031(3),

–  ottaa huomioon tiettyjä eräistä kolmansista maista peräisin olevia hedelmiä koskevien toimenpiteiden vahvistamisesta haitallisen organismin Phyllosticta citricarpa (McAlpine) Van der Aa unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi 11. toukokuuta 2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/715(4),

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 30. tammikuuta 2014 antaman tieteellisen lausunnon(5),

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanodirektiiviksi pyritään muuttamaan direktiivin 2000/29/EY liitteitä I–V; ottaa huomioon, että direktiivi 2000/29/EY kumotaan ja korvataan kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä annetulla asetuksella (EU) 2016/2031 heti kun kyseistä asetusta aletaan soveltaa;

B.  toteaa, että ehdotus komission täytäntöönpanodirektiiviksi on asetuksen (EU) 2016/2031 tavoitteiden vastainen, sillä se heikentää vaatimuksia, jotka koskevat tietyille kasvintuhoojille, erityisesti Guignardia citricarpa -taudille (citrus black spot) ja Xanthomonas citri -taudille (citrus canker), alttiiden hedelmien tuontia unioniin;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin oikeuden mukainen, sillä se ei ole sopusoinnussa asetuksen (EU) 2016/2031 tavoitteen kanssa; toteaa, että tavoitteena on määritellä kasveille tai kasvituotteille haitallisten taudinaiheuttajien, eläinten tai loiskasvien minkä tahansa lajin, kannan tai biotyypin, jäljempänä ’tuhoojat’, aiheuttamat kasvinterveysriskit ja toimenpiteet kyseisten riskien pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle; muistuttaa tässä yhteydessä, että asetuksella (EU) 2016/2031 kumotaan ja korvataan direktiivi 2000/29/EY heti kun sitä aletaan soveltaa (toisin sanoen 14. joulukuuta 2019 alkaen);

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotusta täytäntöönpanodirektiiviksi(6) seuraavasti:

Ehdotus täytäntöönpanodirektiiviksi   Muutos Muutos 1 Ehdotus täytäntöönpanodirektiiviksi Liite – 4 kohta – a alakohta – i alakohta – 6 kohta – 16.2 kohta – e alakohta or Poistetaan. e)  in the case of fruits destined for processing, official inspections prior to export have shown that the fruits are free from symptoms of Xanthomonas citri pv. citri and Xanthomonas citri pv. aurantifolii, and transport and processing takes place under conditions, approved in accordance with the procedure referred to in Article 18(2). Muutos 2 Ehdotus täytäntöönpanodirektiiviksi Liite – 4 kohta – a alakohta – i alakohta – 7 kohta – 16.4 kohta – d alakohta – 4 a alakohta (uusi) Mainittujen kolmansista maista peräisin olevien hedelmien tuonti unioniin Mainittujen kolmansista maista peräisin olevien hedelmien mukana on seurattava direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kasvinterveystodistus, jonka kohtaan ”Lisäilmoitus” sisältyvät seuraavat lausumat: i)  mainitut hedelmät ovat peräisin tuotantoviljelmältä, jolle on tehty asianmukaiset käsittelyt Phyllosticta citricarpa -organismia vastaan ja jolla asianmukaisena ajankohtana viimeisen kasvukauden jälkeen käytettävät viljelymenetelmät hyväksytään 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen; ii)  tuotantoviljelmällä on kasvukauden aikana tehty asianmukainen virallinen tarkastus, eikä mainituissa hedelmissä ole havaittu Phyllosticta citricarpa ‑organismin aiheuttamia oireita viimeisen kasvukauden alun jälkeen; iii)  jokaisen lajin osalta on otettu näytteitä vähintään 600 hedelmästä 30 tonnin erää tai osaa siitä kohden hedelmien saapumisen ja pakkaustiloissa tapahtuvan pakkaamisen välillä, ja näytteet on valittu mahdollisimman pitkälti Phyllosticta citricarpa -organismin mahdollisesti aiheuttamien oireiden perusteella, ja kaikki näytteenottoon valitut hedelmät, joissa on esiintynyt oireita, on testattu ja todettu mainitusta haitallisesta organismista vapaiksi; iv)  kun on kyse lajista Citrus sinensis (L.) Osbeck ”Valencia”, edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen lausumien lisäksi 30:tä tonnia tai osaa siitä kohden on testattu näyte piilevän tartunnan varalta ja todettu Phyllosticta citricarpa ‑organismista vapaaksi. Kolmansista maista peräisin olevien mainittujen hedelmien unionissa tehtäviä tarkastuksia koskevat vaatimukset Kolmansista maista peräisin olevat mainitut hedelmät on tarkastettava silmämääräisesti maahantulopaikassa tai määräpaikassa, jotka on vahvistettu komission direktiivin 2004/103/EY mukaisesti. Kyseiset tarkastukset on tehtävä näytteille siten, että mainittujen hedelmien jokaisen lajin osalta tarkastetaan vähintään 200 hedelmää 30 tonnin erää tai osaa siitä kohden, ja näytteet on valittava Phyllosticta citricarpa -organismin mahdollisesti aiheuttamien oireiden perusteella. Jos Phyllosticta citricarpa -organismin aiheuttamia oireita havaitaan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten aikana, mainitun haitallisen organismin esiintyminen on vahvistettava tai kumottava testaamalla hedelmät, joissa esiintyy oireita. Jos Phyllosticta citricarpa -organismin esiintyminen vahvistetaan, sen erän, josta näyte otettiin, tulo unioniin on evättävä. Jäljitettävyysvaatimukset Jäljitettävyyden varmistamiseksi mainittuja hedelmiä voidaan tuoda unioniin ainoastaan, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset: i)  tuotantoviljelmän, pakkaustilojen, viejien ja kaikkien muiden toimijoiden, jotka osallistuvat mainittujen hedelmien käsittelyyn, on oltava virallisesti rekisteröityjä kyseiseen tarkoitukseen; ii)  mainittujen hedelmien mukana on koko kuljetuksen ajan tuotantoviljelmältä unioniin saakka oltava asianomaisen valtion kansallisen kasvinsuojeluorganisaation valvonnassa laaditut asiakirjat; iii)  kun on kyse kolmansista maista peräisin olevista mainituista hedelmistä, edellä a ja b alakohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi ennen sadonkorjuuta ja sen jälkeen tehtävistä käsittelyistä on kirjattava ylös yksityiskohtaiset tiedot. Muutos 3 Ehdotus täytäntöönpanodirektiiviksi Liite – 4 kohta – a alakohta – i alakohta – 7 kohta – 16.4 kohta – e alakohta or Poistetaan. (e)  in the case of fruits destined for processing, official visual inspections prior to export have shown that the fruits are free from symptoms of Phyllosticta citricarpa (McAlpine) Van der Aa, and a statement that the specified fruits originate in a field of production subjected to appropriate treatments against Phyllosticta citricarpa carried out at the appropriate time is included in the certificates referred to in Article 13(1)(ii) under the rubric “Additional declaration”, and transport and processing takes place under conditions, approved in accordance with the procedure referred to in Article 18(2). Muutos 4 Ehdotus täytäntöönpanodirektiiviksi Liite – 4 kohta – a alakohta – i alakohta – 8 kohta – 16.6 kohta – d alakohta d)  have been subjected to an effective treatment to ensure freedom from Thaumatotibia leucotreta (Meyrick). The treatment data to be indicated on the certificates referred to in Article 13(1) (ii). d)  on tehty tehokas käsittely, jotta varmistetaan, että ne ovat vapaita Thaumatotibia leucotreta -organismista (Meyrick). Kun on kyse sukuun Citrus L. kuuluvista muista kuin Citrus limon (L.) Osbeck ja Citrus aurantifolia (Christm.) Swingle -lajeista, on toimitettava virallinen lausunto siitä, että hedelmille on tehty kylmäkäsittely (24 päivää 0,55 ºC:n lämpötilassa ja 3 päivän esijäähdytys) tai vaihtoehtoinen, kestävä ja tehokas käsittely, jolla on sama vaikutus ja joka on validoitu 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioinnin perusteella, jotta varmistetaan, että hedelmät ovat vapaita Thaumatotibia leucotreta -organismista (Meyrick). Käsittelyn tiedot on ilmoitettava 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa todistuksissa.

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1. (2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (3) EUVL L 317, 23.11.2016, s. 4. (4) EUVL L 125, 13.5.2016, s. 16. (5) Euroopan komission pyynnöstä annettu tieteellinen lausunto (EFSA-Q-2013-00334), jossa käsiteltiin Phyllosticta citricarpa -organismin (Guignardia citricarpa) aiheuttamia riskejä EU:n alueella sekä eriteltiin ja arvioitiin eri vaihtoehtoja riskin pienentämiseksi. EFSA Journal 2014:12(2):3557. (6) Komissio toimitti parlamentille ainoastaan englanninkielisen version ehdotuksesta täytäntöönpanodirektiiviksi, koska sitä ei ollut käännetty muille virallisille kielille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 talidomidin uhrien tukemisesta (2016/3029(RSP))

P8_TA(2016)0510 B8-1341/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Talidomidi-säätiötä koskevan säädöksen (Thalidomide Foundation Act) tulevan tarkistamisen, jonka yhteydessä Saksan hallitus voi antaa niille talidomidin uhreille, joille on myönnetty korvauksia tuomioistuinten nimittämistä trustijärjestelyistä tai jotka saavat korvauksia kansallisista järjestelyistä, kollektiivisen mahdollisuuden saada rahoitusta saksalaisen Talidomidi-säätiön (Conterganstiftung) erityisestä terveysrahastosta,

–  ottaa huomioon 5. elokuuta 2010 annetun Espanjan kuninkaan asetuksen nro 1006/2010, jossa säädetään avun myöntämisestä talidomidista kärsineille henkilöille Espanjassa vuosina 1960–1965,

–  ottaa huomioon arviot talidomidin uhrien lukumäärästä EU:ssa (Saksassa noin 2 700 (lähde: Saksan hallitus), Italiassa noin 500 (lähde: VITA – Associazione Vittime Italiane Thalidomide), Yhdistyneessä kuningaskunnassa 500, Ruotsissa 100 (lähde: DLA Piperin tutkimus) ja Espanjassa 200 (lähde: Avite Spain)),

–  ottaa huomioon Heidelbergin yliopiston raportin ”Wiederholt durchzuführende Befragungen zu Problemen, speziellen Bedarfen und Versorgungsdefiziten von contergangeschädigten Menschen (2010–2013)” (toistuvasti tehtävät kyselytutkimukset talidomidin uhrien ongelmista, erityistarpeista ja hoidon puutteista), jossa yksilöidään talidomidin uhrien kasvavia terveysongelmia ja erityistarpeita ja heille annettavan tuen puutteita,

–  ottaa huomioon Fireflyn raportin tammikuulta 2015, jossa korostetaan talidomidin uhrien fyysisen ja psyykkisen terveydentilan heikkenemistä ja heidän tarpeitaan tulevaisuudessa(1),

–  ottaa huomioon Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltion terveysministeriön teettämän tutkimuksen toukokuulta 2015, jossa tutkittiin talidomidin uhrien elämänlaatua ja heidän tulevia tarpeitaan (Kölnin yliopiston raportti)(2),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajien avoimet kirjeet, joissa korostetaan, että talidomidin uhrit kärsivät kroonisista lamauttavista kivuista ja että heidän tarpeisiinsa ei ole vastattu,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentissa Brysselissä 27. toukokuuta 2015 järjestetyn lehdistötilaisuuden, jossa kaikkia poliittisia ryhmiä edustavat Euroopan parlamentin jäsenet korostivat, että talidomidin uhrien on saatava tukea terveysongelmiinsa(3),

–  ottaa huomioon, että syyskuussa 2015 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Euroopassa hyväksyttiin ensimmäiset lääkkeitä koskevat säädökset unionin kansalaisten suojelemiseksi, ja toteaa, että järjestetyt juhlallisuudet olivat tunnustus siitä, että tehokas lääkealan lainsäädäntö olisi estänyt raskaudenaikaisesta talidomidin käytöstä johtuneet tuhannet lapsikuolemat ja synnynnäiset epämuodostumat,

–  ottaa huomioon talidomidista komissiolle esitetyn kysymyksen (O‑000035/2016 – B8‑0120/2016) ja siitä täysistunnossa 9. maaliskuuta 2016 käydyn keskustelun,

–  ottaa huomioon kansainvälisen lakiasiaintoimiston Ince and Co.:n 5. maaliskuuta 2015 päivätyn kirjeen, jossa kuvataan, miten lääkealan valvonnan puute ja talidomidin vaikutuksia koskevien todisteiden hävittäminen vaikuttivat lääkkeen uhrien terveyteen(4),

–  ottaa huomioon Saksan liittohallituksen kesäkuussa 2016 antaman lausunnon, jossa todettiin, että vastuu on kannettava ja talidomidin uhreille on myönnettävä tukea siten, että siitä ei aiheudu byrokratiaa(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Chemie Grünenthal GmbH -yhtiö markkinoi talidomidia 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa turvallisena lääkkeenä, joka auttaa aamupahoinvointiin, päänsärkyyn, yskään, unettomuuteen ja vilustumiseen; toteaa, että monissa Euroopan maissa tuhannet vauvat syntyivät kuolleina tai niillä oli epämuodostumia raskaana olevien naisten käytettyä lääkettä;

B.  toteaa, että talidomidiskandaalin ajalta olevat, kansainvälisen lakiasiaintoimiston Ince and Co.:n riippumattomasti todentamat asiakirjat osoittavat, että Saksan liittovaltio laiminlöi vakavasti lääkealan tehokkaan valvonnan Saksan liittotasavallassa ja että tilanne poikkesi muista maista, esimerkiksi Yhdysvalloista, Ranskasta, Portugalista ja Turkista;

C.  ottaa huomioon, että riippumattomasti todennettu tutkimus(6) osoittaa vääjäämättömällä tavalla, että 1970-luvulla Saksan liittotasavalta puuttui Chemie Grünenthal GmbH ‑yhtiön (talidomidin saksalainen valmistaja) vastaiseen rikosoikeudelliseen menettelyyn, minkä seurauksena valmistajan syyllisyyttä ei pystytty osoittamaan tässä menettelyssä; panee lisäksi merkille, että toteutettiin toimenpiteitä, joilla estettiin siviilioikeudellisten menettelyjen käynnistäminen yhtiötä vastaan, ja toteaa, että tämä on hyvinkin saattanut estää uhreja saamasta oikeutta tai asiaankuuluvaa taloudellista tukea nykyisiin ja tuleviin terveysongelmiinsa;

D.  ottaa huomioon, että äskettäisissä riippumattomissa raporteissa, joita on julkaistu Saksassa (Heidelbergin yliopiston raportti ja Kölnin yliopiston raportti) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Fireflyn raportti), todetaan, että talidomidin uhrit tarvitsevat lisätukea terveysongelmiinsa, liikkuvuuteen ja itsenäiseen asumiseen, sillä vammat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne rappeuttavat nopeasti heidän elimistöään, ja tukea ei ole annettu heidän syntymästään lähtien;

E.  toteaa, että vaikka Saksalla on erityinen vastuu, muutkin valtiot ovat velvollisia varmistamaan omien talidomidin uhriensa oikeudenmukaisen kohtelun;

F.  on tietoinen siitä, että Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat ovat avoimissa kirjeissä tukeneet pyrkimyksiä talidomidin uhrien terveydellisiin tarpeisiin vastaamiseksi;

G.  palauttaa mieliin Brysselissä toukokuussa 2015 järjestetyn lehdistötilaisuuden, jota Euroopan parlamentin kaikki poliittiset ryhmät tukivat ja jossa korostettiin talidomidin uhrien terveyteen liittyviä merkittäviä tarpeita, joihin ei ole vastattu;

H.  palauttaa mieliin, että komissio juhlisti Brysselissä syyskuussa 2015 ensimmäisen lääkealaa koskevan EU:n säädöksen hyväksymistä, ja toteaa, että kyseisen säädöksen hyväksyminen johtui suurelta osin talidomidiskandaalista; tähdentää, että sääntelyn rakenteita on tämän jälkeen kehitetty ja sääntelyllä on merkittävällä tavalla onnistuttu suojelemaan miljoonia unionin kansalaisia vastaavilta skandaaleilta viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana mutta samaan aikaan talidomidin uhrit ovat joutuneet elämään lääkkeen kivuliaitten ja lamauttavien seurausten kanssa;

I.  palauttaa mieliin, että maaliskuun 2016 Strasbourgin täysistunnossa käydyssä keskustelussa Euroopan parlamentin jäsenet kaikista poliittisista ryhmistä korostivat, että talidomidin uhrien tarpeisiin on vastattava kiireesti, ja että terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komission jäsen Vytenis Andriukaitis totesi olevansa tietoinen toiveesta löytää kaikille talidomidin uhreille asianmukainen ratkaisu, joka parantaisi heidän elämänlaatuaan;

J.  panee merkille, että Euroopan parlamentilla ja komissiolla on nyt tilaisuus ja niillä on tahtoa oikaista epäonnistuneen lääkevalvonnan vääryydet ja tämän jälkeen tapahtunut todisteiden hävittäminen, joka johti talidomiditragediaan, ja toteaa, että tämä on eettisten ja humanitaaristen standardien mukaista;

K.  vahvistaa Saksan liittohallituksen kesäkuussa 2016 antaman lausunnon(7), että sen on kannettava vastuu ja tarjottava taloudellista tukea, ilman että edellytetään hankalia hallinnollisia menettelyjä ja pitkäkestoisia yksilöllisiä testauksia;

L.  panee merkille, että Saksan liittohallitus myös tunnusti kesäkuussa 2016, että Saksan Talidomidi-säätiötä koskevaa säädöstä (Thalidomide Foundation Act) oli tarkistettava ja säädöksen tarkistaminen voitiin tehdä ennen tammikuuta 2017;

M.  panee merkille, että monet uhrit eri puolilla EU:ta eivät usein pysty hakemaan rahoitusta sosiaalipalvelujen kattamiseksi, ja toteaa, että tämä on nyt 50–60-vuotiaiden uhrien suurin yksittäinen huolenaihe, sillä he tarvitsevat näitä palveluja yhä enemmän tulevina vuosina, sillä heidän hoitajansa, jotka ovat usein kumppaneita tai sukulaisia, saattavat itse sairastua tai kuolla;

1.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota koordinoimaan toimenpiteitä ja välineitä talidomidin uhrien tunnustamiseksi virallisesti ja korvausten maksamiseksi;

2.  kehottaa Saksan liittohallitusta hyödyntämään Talidomidi-säätiötä koskevan säädöksen (Thalidomide Foundation Act) tulevan tarkistamisen tarjoaman mahdollisuuden ja antamaan niille talidomidin uhreille, joille on myönnetty korvauksia tuomioistuinten nimittämistä trustijärjestelyistä tai jotka saavat korvauksia kansallisista järjestelyistä, mahdollisuuden saada rahoitusta saksalaisen vammaisille henkilöille tarkoitetun Talidomidi-säätiön (Conterganstiftung) erityisestä terveysrahastosta;

3.  vaatii, että talidomidin uhreille Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa, Italiassa, Espanjassa ja muissa jäsenvaltioissa on annettava mahdollisuus saada järjestelystä rahoitusta kollektiivisesti, jos heidät on heidän omassa maassaan vilpittömässä mielessä tunnustettu talidomidista kärsineiksi henkilöiksi;

4.  pyytää Espanjan viranomaisia tarkistamaan hallituksen vuonna 2010 käynnistämää prosessia ja helpottamaan talidomidin espanjalaisten uhrien asianmukaista tunnistamista ja korvausten maksamista heille kansallisesta järjestelmästä, kuten Espanjan kongressin yksimielisesti 24. marraskuuta 2016 hyväksymässä talidomidista kärsineiden henkilöiden suojelua koskevassa muussa kuin säädösehdotuksessa (161/000331) ilmoitettiin;

5.  vaatii komissiota luomaan Euroopan tasolla yleisen menettelyn, jonka mukaisesti kaikki talidomidista kärsineet unionin kansalaiset saisivat saman korvaussumman riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta he tulevat, ja laatimaan unionin ohjelman talidomidin uhrien ja heidän perheidensä avustamiseksi ja tukemiseksi (mihin kuuluu sekä rahallinen tuki että hyvinvointi);

6.  pyytää Grünenthal-yhtiötä kantamaan vastuunsa ja tarjoamaan asianmukaisen korvauksen ja hoidon niille uhreille, jotka on vielä tunnustettava, ja tarkistamaan uhrin aseman tunnustamista koskevaa menettelyä sekä aloittamaan uhrien kanssa vuoropuhelun aiheutuneiden vahinkojen korjaamiseksi;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

(1) http://www.thalidomidetrust.org/wp-content/uploads/2014/01/Firefly-report-March-2015.pdf (2) http://www.thalidomidetrust.org/wp-content/uploads/2016/04/The-Cologne-Report.pdf (3) http://www.fiftyyearfight.org/latest/europe-speaks-loudly-with-one-voice:-press-conference (4) http://www.fiftyyearfight.org/images/Appendix_1._Ince_letter.pdf (5) http://www.bmfsfj.de/BMFSFJ/kinder-und-jugend,did=225796.html (6) http://www.fiftyyearfight.org/images/Appendix_1._Ince_letter.pdf (7) https://www.bmfsfj.de/bmfsfj/aktuelles/alle-meldungen/leistungen-sollen-gerechter-verteilt-werden/90418?view=DEFAULT

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 lastenlääkkeitä koskevasta asetuksesta (2016/2902(RSP))

P8_TA(2016)0511 B8-1340/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1902/2006 lastenlääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 1901/2006 muuttamisesta(1) (”lastenlääkeasetus”),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Parempia lääkkeitä lapsille – suunnitelmista totta – lastenlääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 1901/2006 soveltamisesta saatuja kokemuksia koskeva yleiskertomus” (COM(2013)0443),

–  ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän YK:n pääsihteerin korkean tason paneelin syyskuussa 2016 julkaiseman raportin innovoinnin edistämisestä ja terveydenhuollon menetelmien saatavuuden parantamisesta,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen lastenlääkkeistä annetun asetuksen tarkistamisesta (O-000135/2016 – B8-1818/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetuksella on ollut huomattava vaikutus lastenlääkkeiden kehittymiseen, sillä useimmat lääkeyhtiöt pitävät lastenlääkkeiden kehittämistä olennaisena osana tuotteen yleistä kehittämistä; ottaa huomioon, että pediatristen tutkimushankkeiden määrä on noussut merkittävästi ja että hyväksytyistä lääkkeistä on nykyisin saatavilla entistä enemmän korkealaatuista tietoa, joka koskee niiden käyttöä lapsilla; ottaa huomioon, että lapsiin kohdistuvien kliinisten tutkimusten suhteellinen määrä on myös noussut;

B.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetus on vaikuttanut kokonaistilanteen paranemiseen ja siitä on ollut konkreettista hyötyä monien lastentautien kannalta; katsoo, että joillakin aloilla, kuten lasten syöpäsairauksissa ja vastasyntyneiden terveydenhoidossa, ei ole saavutettu riittävästi edistystä;

C.  ottaa huomioon, että lasten syöpä on edelleen yksivuotiaiden ja sitä vanhempien lasten suurin sairaudesta johtuva kuolinsyy ja että Euroopassa kuolee vuosittain syöpään 6 000 nuorta; ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa niistä, jotka selviävät syövästä, kärsivät hoidon aiheuttamista sivuvaikutuksista (jotka ovat tiettävästi vakavia jopa 50 prosentilla syövästä selvinneistä), jotka johtuvat käytössä olevista hoidoista, ja katsoo, että lapsuuden syövästä selvinneiden elämänlaatua on edelleen parannettava;

D.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetuksella on edistetty lastenlääkkeiden kehittämistä koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä sidosryhmien välillä;

E.  toteaa, että alle kymmenen prosenttia lapsista, jotka kärsivät parantumattomasta ja hengenvaarallisesta taudin uusiutumisesta, saa kliinisissä kokeissa uusia kokeellisia lääkkeitä, joista voi olla heille hyötyä;

F.  katsoo, että innovatiivisten hoitojen saatavuuden huomattava paraneminen voi pelastaa hengenvaarallisista sairauksista, kuten syövästä, kärsivien lasten ja nuorten hengen, ja katsoo näin ollen, että näitä hoitoja on ilman aiheetonta viivytystä tutkittava lapsiin kohdistuvilla asianmukaisilla tutkimuksilla;

G.  katsoo, että lääkkeiden alkuperäistarkoituksesta poikkeava käyttö lapsilla on EU:ssa edelleen yleistä monilla hoitoaloilla; toteaa, että vaikka lääkkeiden alkuperäistarkoituksesta poikkeavan käytön laajuutta lapsilla koskevat tutkimukset poikkeavat toisistaan laajuudeltaan ja potilasryhmiltään, ei lääkkeiden määrääminen alkuperäistarkoituksesta poikkeavaan käyttöön ole vähentynyt lastenlääkeasetuksen voimaantulon jälkeen; ottaa huomioon, että Euroopan lääkevirastoa (EMA) on jo pyydetty laatimaan suuntaviivat sellaista hoitotarpeeseen perustuvaa lääkkeiden käyttöä varten, joka poikkeaa niiden alkuperäistarkoituksesta tai on lisensoimatonta, sekä laatimaan luettelon alkuperäistarkoituksesta poikkeavasti käytetyistä lääkkeistä, joita käytetään lisensoitujen vaihtoehtojen saatavuudesta huolimatta;

H.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetuksessa vahvistetaan ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kehittämistä koskevat säännöt, jotta voidaan täyttää lapsiväestön terapeuttiset erityistarpeet;

I.  toteaa, että lastenlääkeasetuksen voimaantulon jälkeen vain kahdelle innovatiiviselle kohdennetulle syöpälääkkeelle on myönnetty lupa lasten syöpien hoitoon lastenlääkkeitä koskevan hyväksytyn tutkimusohjelman perusteella;

J.  toteaa, että nykyisen sääntelykehyksen puitteissa jätetään noudattamatta oikeudellista velvoitetta jatkaa lastenlääkkeen kehittämistä silloin, kun lääkkeitä kehitetään aikuisten sairauksille, joita ei esiinny lapsilla; toteaa, että tällainen sääntely on riittämätöntä niiden erityisten sairauksien osalta, joita esiintyy ainoastaan lapsilla; toteaa lisäksi, että EMA:lle lastenlääkeasetuksen 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitettujen, lykkäyksiä koskevien vuosittaisten selvitysten määrä kasvaa joka vuosi;

K.  toteaa, että monia lasten syöpätyyppejä ei esiinny aikuisilla; toteaa kuitenkin, että sellaisen lääkkeen toimintamekanismi, joka tehoaa aikuisten syöpätyyppeihin, voi olla merkityksellinen myös lapsilla esiintyvien syöpätyyppien kannalta;

L.  toteaa, että markkinat tarjoavat rajallisesti kannustimia kehittää erityisiä lastenlääkkeitä niille sairauksille, joita esiintyy ainoastaan lapsilla, kuten lasten syöville;

M.  toteaa, että EU:n kolmanteen terveysalan toimintaohjelmaan (2014–2020) sisältyy sitoumus parantaa harvinaisista sairauksista kärsiviin potilaisiin liittyviä resursseja ja asiantuntemusta;

N.  toteaa, että syöpälääkkeiden pediatristen kliinisten kokeiden aloittaminen viivästyy huomattavasti, sillä kehittäjät odottavat, että lääke ensin vaikuttaa lupaavalta aikuisten syöpäpotilaiden kannalta;

O.  katsoo, että mikään ei estä tutkijaa lopettamasta lupaavaa pediatrista tutkimusta varhaisessa vaiheessa, jos lääkkeellä ei ole myönteisiä vaikutuksia kohteena olevaan aikuisväestöön;

P.  toteaa, että taloudelliset palkkiot ja kannustimet lääkkeiden kehittämiseksi lapsille, kuten lastenlääkkeiden myyntiluvat, tulevat myöhään ja niiden vaikutus on vähäinen; pitää tarpeellisena sen varmistamista, etteivät lääkeyhtiöt käytä väärin palkkioita ja kannustimia, ja katsoo, että nykyistä järjestelmää on arvioitava sen selvittämiseksi, kuinka järjestelmää voitaisiin parantaa, jotta vauhditettaisiin lastenlääkealan tutkimusta ja kehittämistä, erityisesti lasten syöpäsairauksien alalla;

Q.  toteaa, että myyntiluvan haltijoiden on varmistettava, että tuotetiedot ovat viimeisimmän tieteellisen tietämyksen tasalla;

R.  toteaa, että lastenlääkkeitä koskevat tutkimusohjelmat hyväksytään sääntelyviranomaisten ja lääkeyhtiöiden välillä käytyjen monimutkaisten neuvottelujen jälkeen ja liian usein ne osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa käytännössä ja/tai ne aloitetaan liian myöhään, koska niitä käytetään väärin keskittymällä aikuisten syövän harvinaiseen esiintymiseen lapsella sen sijaan, että keskityttäisiin uuden lääkkeen mahdolliseen laajempaan käyttöön muissa tärkeimmissä lasten syövissä; toteaa, että kaikkia hyväksyttyjä lastenlääkkeitä koskevia tutkimusohjelmia ei saateta päätökseen, koska joitakin tehoaineita koskevat tutkimukset usein keskeytetään myöhemmässä vaiheessa, jos lääkkeen turvallisuus ja tehokkuus eivät vastaa alkuperäisiä toiveita; toteaa, että tähän mennessä vain 12 prosenttia hyväksytyistä lastenlääkkeitä koskevista tutkimusohjelmista on saatettu päätökseen;

S.  toteaa, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 536/2014 säädetään sellaisen yhteisen hakemusportaalin perustamisesta, jonka avulla toimeksiantajat voivat tehdä yhden yhteisen hakemuksen useassa jäsenvaltiossa suoritettavasta tutkimuksesta; katsoo, että tällaiset rajat ylittävät tutkimukset ovat erityisen tärkeitä, kun on kyse lasten syövän kaltaisista harvinaisista sairauksista, koska yhdessä maassa ei välttämättä ole riittävästi potilaita tutkimuksen toteuttamiseksi;

T.  ottaa huomioon, että lastenlääkkeitä koskeviin tutkimusohjelmiin tehdään paljon muutoksia; toteaa, että vaikka tutkimusohjelmaan tehtävistä merkittävistä muutoksista on keskusteltava lastenlääkekomitean kanssa, asiaa ei ole määritelty yhtä selkeästi vähäisempien muutosten osalta;

U.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetuksen 39 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot konkreettisesta sitoutumisesta lastenlääkkeitä koskevan tutkimuksen ja kehittämisen sekä niiden saatavuuden tukemiseen;

V.  ottaa huomioon, että lastenlääkeasetuksen 40 artiklan 1 kohdan mukaan lastenlääkkeitä koskevaan tutkimukseen on osoitettava varoja yhteisön talousarviosta sellaisten tutkimusten tukemiseksi, jotka koskevat niitä lääkkeitä tai vaikuttavia aineita, joilla ei ole patentin tai lisäsuojatodistuksen antamaa suojaa;

W.  toteaa, että lastenlääkeasetuksen 50 artiklassa komission edellytetään esittävän parlamentille ja neuvostolle 26. tammikuuta 2017 mennessä selvityksen 36, 37 ja 38 artiklan soveltamisesta saaduista kokemuksista, mukaan lukien analyysi palkkioiden ja kannustimien taloudellisesta vaikutuksesta sekä analyysi tämän asetuksen arvioiduista vaikutuksista kansanterveyteen, ja tekevän tarpeellisia muutosehdotuksia;

1.  kehottaa komissiota antamaan lastenlääkeasetuksen 50 artiklassa tarkoitetun selvityksen hyvissä ajoin; painottaa, että tässä selvityksessä on esitettävä kattava kartoitus ja perusteellinen analyysi esteistä, jotka tällä hetkellä haittaavat lapsille tarkoitettuja lääkkeitä koskevaa innovointia; korostaa, että tällainen vankka näyttö on tehokkaan päätöksenteon kannalta tärkeää;

2.  kehottaa komissiota harkitsemaan kyseisiin arviointeihin perustuvia, myös lastenlääkeasetuksen lainsäädännöllisellä tarkistuksella toteutettavia muutoksia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon a) toimintamekanismiin, pikemmin kuin vain sairaustyyppiin, perustuvat pediatriset kehitysohjelmat, b) sairauksien ja lääkkeiden priorisointimallit, joissa otetaan huomioon täyttymättömät pediatriset lääkintätarpeet ja toteutettavuus, c) aikaisemmat ja käyttökelpoisemmat lastenlääkkeitä koskevat tutkimusohjelmat, d) kannustimet, jotka edistävät paremmin tutkimusta ja palvelevat tehokkaammin lasten tarpeita siten, että varmistetaan tutkimus- ja kehittämiskustannusten arviointi ja kliinisten tulosten täysi avoimuus, ja e) strategiat alkuperäistarkoituksesta poikkeavan käytön välttämiseksi silloin, kun luvallisia lastenlääkkeitä on olemassa;

3.  korostaa, että lasten syöpäsairauksien alalla on ihmishenkiä pelastavaa hyötyä sellaisesta pakollisesta lastenlääkkeiden kehittämisestä, joka perustuu siihen, että lääkkeen toimintamekanismi vastaa kasvaimen biologista luonnetta, eikä indikaatiota, jolla lääkkeen käyttö rajoitetaan koskemaan tietyntyyppistä syöpää;

4.  korostaa, että pediatriset tarpeet ja eri yritysten valmistamat lääkkeet olisi priorisoitava tieteellisten tietojen perusteella, jotta parhaat mahdolliset hoidot saadaan vastaamaan erityisesti syöpää sairastavien lasten tarpeita ja mahdollistetaan tutkimukseen käytettävien resurssien optimointi;

5.  painottaa rajat ylittävien lääketutkimusten merkitystä monien lastentautien ja harvinaisten sairauksien tutkimisessa; suhtautuu siksi myönteisesti asetukseen (EU) N:o 536/2014, jonka ansiosta tällaisten lääketutkimusten toteuttaminen on helpompaa, ja kehottaa Euroopan lääkevirastoa varmistamaan, että asetuksen täytäntöönpanoon tarvittava infrastruktuuri on valmiina mahdollisimman pian;

6.  korostaa, että lastenlääkkeitä koskevien tutkimusohjelmien toteuttaminen varhaisessa vaiheessa sekä tieteellinen ja sääntelyä koskeva varhainen vuoropuhelu ja vuorovaikutus Euroopan lääkeviraston kanssa mahdollistavat sen, että yritykset voivat optimoida lastenlääkkeiden kehittämistä kokonaisuudessaan ja kehittää erityisesti helpommin toteutettavia tutkimusohjelmia;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan lastenlääkeasetuksen muuttamista siten, että lapsia koskevia lupaavia kokeita ei voida lopettaa varhaisessa vaiheessa siksi, että kohteena olevaa aikuisväestöä koskevat tulokset ovat heikot;

8.  korostaa, että on kiireellisesti arvioitava, kuinka erityyppisillä rahoituksilla ja palkkioilla – mukaan lukien monet välineet, jotka perustuvat mekanismeihin, joilla tutkimus- ja kehityskustannukset pidetään erillään tuotteen hinnasta – voidaan parhaiten edistää ja nopeuttaa lastenlääkkeiden kehittämistä tarvittavilla osa-alueilla, joista mainittakoon vastasyntyneille tarkoitetut lääkkeet ja lasten syöpien, erityisesti pelkästään lapsilla esiintyvien syöpien, hoitoon tarkoitetut lääkkeet; katsoo, että palkkioiden olisi edistettävä näiden lääkkeiden pediatrista kehittämistä siten, että se aloitetaan heti, kun on saatavilla riittävästi tieteellisiä perusteita lääkkeen käyttämisestä lapsilla sekä tietoa käytön turvallisuudesta aikuisilla, eikä se saisi riippua siitä, onko terapeuttinen arvo osoitettu aikuisten hoidossa;

9.  kehottaa komissiota tekemään kiireellisesti kaikki mahdolliset sääntelymuutokset, joilla tilannetta voidaan tällä välin parantaa;

10.  kehottaa komissiota uudistamaan Horisontti 2020 -ohjelman rahoitussäännökset, jotka on kehitetty tukemaan laadukasta pediatrista kliinistä tutkimusta, sen jälkeen kun on tehty kriittinen arviointi tällä hetkellä rahoitettavista hankkeista;

11.  kehottaa komissiota vahvistamaan eurooppalaista pediatrisen kliinisen tutkimuksen verkostoa ja varmistamaan, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä, joilla tuetaan lastenlääkkeitä koskevaa tutkimusta ja kehittämistä sekä lastenlääkkeiden saatavuutta;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 20.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2015 (2016/2146(INI))

P8_TA(2016)0512 A8-0366/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan toimintakertomuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon vetoomusoikeuden merkityksen ja sen, kuinka tärkeää Euroopan parlamentin on saada välittömästi tietoa Euroopan unionin kansalaisten ja asukkaiden huolenaiheista SEUT-sopimuksen 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

–  ottaa huomioon jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä koskevat SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 216 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0366/2016),

A.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toimintaa koskevan vuosikertomuksen tarkoituksena on analysoida vuonna 2015 vastaanotettuja vetoomuksia ja suhteita muihin toimielimiin sekä kuvailla tarkasti vuonna 2015 saavutettuja tavoitteita;

B.  toteaa, että vuonna 2015 parlamentti vastaanotti 1 431 vetoomusta, mikä on 47 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2014, jolloin parlamentille esitettiin 2 714 vetoomusta; toteaa, että käsiteltäväksi otettiin 943 vetoomusta ja että 424 vetoomuksen käsittely eteni nopeasti ja päätettiin sen jälkeen kun vetoomuksen esittäjälle oli annettu asianmukaisesti tietoja hänen esille tuomastaan ongelmasta, kun taas 519 vetoomuksen käsittely on vielä kesken vetoomusvaliokunnassa; ottaa huomioon, että 483:a vetoomusta ei hyväksytty käsiteltäväksi;

C.  ottaa huomioon, että vastaanotettujen vetoomusten määrä on vaatimaton verrattuna unionin kokonaisväkilukuun, mikä osoittaa, että suuri enemmistö unionin kansalaisista ja asukkaista ei valitettavasti vielä tunne vetoomusoikeutta eikä sen mahdollista hyödyllisyyttä keinona kiinnittää unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden huomio sellaisiin heitä koskeviin ja huolestuttaviin asioihin, jotka liittyvät unionin toiminnan aloihin;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 ei hyväksytty käsiteltäväksi 483:a vetoomusta ja että unionin toiminnan aloista on vielä laajasti epäselvyyttä, mistä on osoituksena sellaisten vastaanotettujen vetoomusten suuri määrä (33,8 prosenttia), joita ei hyväksytty käsiteltäväksi; katsoo, että tilanteen korjaamiseksi olisi edistettävä ja tehostettava yhteydenpitoa kansalaisiin sekä selitettävä EU:n, kansallisen ja paikallisen toimivallan eroja;

E.  korostaa, että jokainen vetoomus käsitellään ja tutkitaan huolellisesti, tehokkaasti ja avoimesti;

F.  ottaa huomioon, että vetoomusten esittäjät ovat usein kansalaisia, jotka toimivat perusoikeuksien turvaamisen ja yhteiskuntiemme kehittämisen ja tulevan hyvinvoinnin puolesta; katsoo, että näiden kansalaisten kokemuksilla heidän vetoomustensa käsittelystä on suuri vaikutus siihen, mitä he ajattelevat EU:n toimielimistä ja unionin oikeudessa vahvistetun vetoomusoikeuden kunnioittamisesta;

G.  toteaa, että Euroopan parlamentti on ainoa kansalaisten suoraan valitsema unionin toimielin ja että vetoomusoikeus tarjoaa kansalaisille keinon kiinnittää valitsemiensa edustajien huomio heitä huolestuttaviin asioihin;

H.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen mukaisesti unionin toimielinten, elinten ja laitosten on toimittava mahdollisimman avoimesti edistääkseen hyvää hallintotapaa ja varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumisen;

I.  katsoo, että vetoomusoikeuden on oltava keskeisellä sijalla osallistuvassa demokratiassa, jossa jokaiselle kansalaiselle turvataan tehokkaasti oikeus osallistua suoraan unionin demokraattiseen elämään; korostaa, että ollakseen aidosti demokraattinen ja osallistuva hallintotavan on taattava täysi avoimuus, perusoikeuksien tehokas turvaaminen ja kansalaisten tosiasiallinen osallistuminen päätöksentekoon; toteaa, että vetoomukset antavat Euroopan parlamentille mahdollisuuden kuunnella, antaa tietoja ja auttaa ratkaisemaan ongelmia, jotka vaikuttavat kansalaisiin, ja että samalla ne myös kannustavat EU:n muita toimielimiä ja jäsenvaltioiden elimiä tekemään parhaansa tässä suhteessa kukin oman toimivaltansa mukaisesti; katsoo, että vetoomusten avulla on arvioitava unionin lainsäädännön vaikutuksia EU:ssa asuvien arkipäivään;

J.  katsoo, että humanitaarinen pakolaiskriisi, finanssikriisin hyvin vakavat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset sekä muukalaisvihan ja rasismin lisääntyminen kaikkialla Euroopassa ovat horjuttaneet luottamusta järjestelmään ja Euroopan yhdentymiseen; toteaa, että vetoomusvaliokunnan suunnattoman haastavana tehtävänä on ylläpitää ja tehostaa rakentavaa vuoropuhelua EU-asioista unionin kansalaisten ja asukkaiden kanssa;

K.  katsoo, että vetoomusvaliokunta pystyy parhaiten osoittamaan kansalaisille, mitä EU tekee heidän hyväkseen ja millaisia ratkaisuja se voi tuottaa unionin, jäsenvaltioiden tai paikallisella tasolla; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta voi tehdä tärkeää työtä selittämällä ja mahdollisesti näyttämällä toteen Euroopan yhdentymisen onnistumisia ja hyötyjä;

L.  katsoo, että vetoomusoikeuden avulla olisi parannettava Euroopan parlamentin mahdollisuuksia reagoida ongelmiin, jotka liittyvät lähinnä EU:n lainsäädännön soveltamiseen ja sen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa, korostaa, että vetoomukset ovat tärkeä tapa saada ensikäden tietoa, joka perustuu kansalaisten kokemuksiin ja jonka avulla voidaan saada selville mahdollisia rikkomuksia ja puutteita siinä, kuinka EU:n lainsäädäntöä sovelletaan jäsenvaltioissa ja kuinka komission seuraa tätä soveltamista perussopimusten valvojan roolissaan; toteaa, että EU:n toiminnan aloihin liittyvät vetoomukset, jotka täyttävät käsiteltäväksi ottamisen kriteerit, auttavat tärkeällä tavalla havaitsemaan varhaisessa vaiheessa viivästymisen EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sen tosiasiallisessa täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että vetoomusten avulla unionin kansalaiset voivat valittaa unionin oikeuden soveltamatta jättämisestä ja auttaa havaitsemaan unionin oikeuden rikkomisia;

M.  toteaa, että vetoomukset ovat hyvin tärkeitä lainsäädäntöprosessille, koska muut parlamentin valiokunnat saavat niistä suoraa hyödyllistä palautetta oman alansa lainsäädäntötyötä varten; katsoo, etteivät vetoomukset kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan niiden olisi pikemminkin oltava kaikkien parlamentin valiokuntien yhteinen asia;

N.  ottaa huomioon, että vetoomusten avulla unionin kansalaiset ja asukkaat voivat ilmoittaa unionin oikeuden puutteellisesta soveltamista ja että he voivat näin toimia hyödyllisinä tiedonlähteinä unionin oikeuden rikkomusten havaitsemisessa;

O.  toteaa, että vetoomuksista ei ainoastaan saada tarvittavaa palautetta voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta vaan niiden avulla voidaan myös löytää unionin oikeuden porsaanreikiä ja arvioida sääntelyn puuttumisen vaikutuksia tietyillä aloilla, jolloin niiden ansiosta voidaan aloittaa uusia lainsäädäntötoimia;

P.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on hyödyntänyt aiempaa enemmän valiokuntatyön välineitä, kuten suullisesti vastattavia kysymyksiä ja lyhyitä päätöslauselmia, antaakseen näkyvyyttä erilaisille kansalaisia huolestuttaville asioille, ja se on myös antanut parlamentin täysistunnon käsiteltäväksi kysymyksiä ja päätöslauselmia, jotka ovat koskeneet esimerkiksi Espanjan asuntolainalainsäädäntöä ja riskirahoitusvälineitä tai lapsen etua Euroopassa;

Q.  toteaa, että vuonna 2015 kansalaisten esittämiä vetoomuksia käsiteltiin aiempaa ripeämmin ja tehokkaammin, koska yhteydenpito vetoomusten esittäjiin hoidettiin joutuisammin; korostaa, että sihteeristö on tehnyt paljon työtä tämän parannuksen eteen;

R.  ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjät osallistuvat aktiivisesti valiokunnan työhön antamalla täydentäviä ensikäden tietoja valiokunnan jäsenille, komissiolle ja läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille; toteaa, että osallistuessaan valiokuntakeskusteluihin ja esittäessään vetoomuksiaan ja tarkempia tietoja vetoomuksen esittäjät auttavat käymään sujuvaa ja rakentavaa vuoropuhelua parlamentin jäsenten ja komission kanssa; toteaa, että 191 vetoomuksen esittäjää seurasi vuonna 2015 valiokunnassa käytyjä keskusteluja ja osallistui niihin; toteaa, että vaikka tämä määrä vaikuttaakin suhteellisen pieneltä, on muistettava, että vetoomusvaliokunnan kokoukset taltioidaan ja vetoomuksen esittäjät voivat seurata keskusteluja sekä reaaliajassa että jälkeenpäin internetin suoratoistopalveluihin avulla;

S.  ottaa huomioon, että lasten hyvinvointia koskevia vetoomuksia varten on otettu käyttöön erityinen menettelytapa ja 17. syyskuuta 2015 perustettiin asiaa käsittelevä erityistyöryhmä, jonka puheenjohtajaksi on valittu Eleonora Evi; painottaa, että kaikilla työryhmillä olisi oltava selkeä toimeksianto, jotta ne voivat tuottaa konkreettisia tuloksia ja jotta estetään kaikenlainen perusteeton viivästyminen vetoomusten käsittelyssä;

T.  ottaa huomioon, että vetoomus esitetään usein samanaikaisesti kuin komissiolle esitettävä valitus, joka voi johtaa rikkomusmenettelyn aloittamiseen; ottaa huomioon, että vuonna 2015 Euroopan parlamentti varoitti vetoomusten ja kysymysten avulla komissiota puutteista tavoissa, joilla muutamat jäsenvaltiot sovelsivat ja panivat täytäntöön tiettyjä EU:n säädöksiä;

U.  toteaa, että nämä vetoomukset johtivat ympäristökysymyksiin liittyviin valituksiin; ottaa huomioon, että komissio lähetti Suomelle virallisen ilmoituksen, joka liittyi ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä; toteaa, että viidessä muussa ympäristöalan tapauksessa komissio aloitti kahdenväliset keskustelut kyseisten jäsenvaltioiden kanssa; toteaa, että nämä tapaukset koskivat liuskekaasua, susikantojen hallintaa, strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin virheellistä soveltamista sekä kansallista lainsäädäntöä, joka ei ollut ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin vaatimusten mukainen;

V.  toteaa, että kansalaisten esittämät vetoomukset koskivat myös oikeusasioita ja oikeudellista yhteistyötä ja että yksi näistä vetoomuksista sai komission aloittamaan kahdenväliset keskustelut erään jäsenvaltion kanssa rajoituksista, jotka koskevat nimen muuttamista avioliiton solmimisen jälkeen;

W.  toteaa, että komissio aloitti lisäksi kahdenvälisiä keskusteluja sellaisten useampia jäsenvaltioita koskevien vetoomusten johdosta, jotka liittyivät kiinteistöveroon ja opiskelijoiden maksamaan paikalliseen asuinpaikkaveroon;

X.  ottaa huomioon, että komissio aikoo tehostaa EU:n lainsäädännön soveltamista varmistamalla, että EU:n lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä tarkistamalla järjestelmällisesti, että kansallinen lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön mukaista; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut toteuttavansa asianmukaisia toimenpiteitä, muun muassa alkamalla soveltaa EU Pilot ‑hanketta uusiin tapauksiin ja käynnistämällä rikkomusmenettelyjä, havaitessaan, että EU:n lainsäädäntöä on rikottu;

Y.  ottaa huomioon, että parlamentin osallistuminen näihin menettelyihin antaa mahdollisuuden unionin toimivaltaisten toimielinten tutkintatyön tarkempaan valvontaan; katsoo, että yhdenkään vetoomuksen käsittelyä ei pitäisi päättää ennen kuin komissio on saattanut päätökseen sitä koskevat tutkimuksensa;

Z.  ottaa huomioon, että komissio julkistaa vuosikertomuksessa unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta toimet, jotka on toteutettu unionin oikeuden rikkomisen johdosta, ja antaa tietoja rikkomusmenettelyistä lehdistötiedotteissa; toteaa, että näitä rikkomusmenettelyjä koskeviin päätöksiin voi tutustua Europa-verkkosivustolla olevassa komission tietokannassa; katsoo, että komissio voisi antaa vetoomusvaliokunnalle tarkempia tietoja vetoomuksiin liittyviä tapauksia koskevassa yhteydenpidossaan vetoomusvaliokunnan kanssa ja lisätä näin avoimuutta ja sujuvoittaa toimielinten välistä yhteistyötä;

AA.  toteaa, että vetoomuksissa käsitellään monia tärkeitä asioita, kuten ympäristönsuojelua (erityisesti jätevesien käsittelyä, jätehuoltoa, vesienhoitosuunnitelmia, kaasun ja hiilivedyn etsintää ja tuotantoa), kuluttajien oikeuksien loukkaamisia, oikeudenkäyttöä (erityisesti alaikäisten lasten huoltoa), perusoikeuksia (erityisesti lasten ja vammaisten henkilöiden sekä vähemmistöjen oikeuksia), henkilöiden vapaata liikkuvuutta, syrjintää, maahanmuuttoa, työllisyyttä ja eläinten hyvinvointia;

AB.  ottaa huomioon, että vuoden 2014 lopulla käyttöön otettu vetoomusvaliokunnan verkkoportaali on jo toiminnassa mutta ei vielä aivan valmis; toteaa, että portaalin tarkoituksena on tarjota EU:n kansalaisille ja asukkaille sähköinen väline, jonka avulla he voivat esittää vetoomuksia ja seurata niiden käsittelyä, allekirjoittaa sähköisesti omia vetoomuksiaan sekä tukea sellaisia muiden vetoomuksen esittäjien vetoomuksia, joiden aiheet kiinnostavat heitä; toteaa, että vuonna 2015 ja vielä jokin aika sitten portaalin joidenkin perustoimintojen, kuten hakukoneen, puutteet haittasivat portaalin käyttöä kansalaisten interaktiivisena yhteydenpitovälineenä mutta tämä ongelma on lopultakin saatu ratkaistua;

AC.  ottaa huomioon, että portaalilla pyritään parantamaan vetoomusmenettelyn avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta ja se tehostaa hallinnointia, mikä hyödyttää niin vetoomuksen esittäjiä ja parlamentin jäseniä kuin suurta yleisöäkin; ottaa huomioon, että hankkeen toisen vaiheen tarkoituksena on pääasiassa tehostaa vetoomusten hallinnollista käsittelyä;

AD.  ottaa huomioon, että toinen toistaan seuraavat viivästykset hankkeen myöhemmissä vaiheissa ovat lisänneet vetoomusvaliokunnan sihteeristön työmäärää, koska tarvittavat tiedostot on täytynyt viedä manuaalisesti eri tietokantoihin; toteaa, että vetoomuksia on edelleen viemättä portaaliin, koska ainoastaan avoimet vuosina 2013, 2014 ja 2015 vastaanotetut vetoomukset on toistaiseksi siirretty ja parhaillaan ollaan siirtämässä vuonna 2016 vastaanotettuja vetoomuksia;

AE.  ottaa huomioon, että portaalissa on korjattu tiettyjä puutteita, jotka liittyvät muun muassa hakutoimintoon ja vetoomuksen esittäjän tietojen luottamuksellisuuteen, ja että jäljellä olevia puutteita on ryhdytty korjaamaan vuoden 2016 jälkipuoliskolla, jotta palvelusta saataisiin kansalaisten kannalta hyödyllisempi ja näkyvämpi;

AF.  toteaa, että vetoomusten käsiteltäväksi hyväksymisen perusteet on määritelty SEUT-sopimuksen 227 artiklassa ja että unionin toiminnan ala on käsitteenä paljon laajempi kuin pelkkä pitkä toimivaltuuksien luettelo; ottaa huomioon, että käsiteltäväksi jättämistä koskevaan päätökseen voidaan soveltaa laillisuusvalvontaa, jos sitä ei ole asianmukaisesti perusteltu näiden perusteiden mukaisesti;

AG.  ottaa huomioon, että kansallisilla tuomioistuimilla on ensisijainen vastuu sen varmistamisesta, että EU-lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa; toteaa tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu on kansallisten oikeuslaitosten käytettävissä oleva hyödyllinen väline; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa tätä menettelyä on käytetty vain vähän tai ei lainkaan; toteaa, että tämä alkuperäinen vastuu ei saisi missään tapauksessa estää komissiota, jonka tehtävänä on valvoa perussopimusten noudattamista, toimimasta ennakoivammin unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi; ottaa huomioon, että vetoomukset tarjoavat vaihtoehtoisen ja riippumattoman keinon EU-lainsäädännön noudattamisen tutkimiseksi ja tarkastamiseksi, ja katsoo, että nämä kaksi vaihtoehtoista menettelyä eivät siksi saisi olla toisensa poissulkevia;

AH.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen olisi oltava tärkeä väline, jonka avulla kansalaiset voivat osallistua suoraan EU:n poliittiseen päätöksentekoon, ja että sen mahdollisuuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti varmistaen samalla, että kansalaiset ovat täysin tietoisia siitä, mitkä asiat kuuluvat EU:n toimivaltaan ja mitkä kansalliseen toimivaltaan; toteaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja vetoomusoikeuden tärkeimmistä eroista olisi tiedotettava kansalaisille paremmin; toteaa, että parlamentilla on erityinen vastuu tämän välineen tekemisestä todella onnistuneeksi; ottaa huomioon, että kuten 22. helmikuuta 2015 järjestetyssä julkisessa kuulemisessa käytetyistä puheenvuoroista kävi ilmi, eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröineet organisaatiot ovat yleisesti sitä mieltä, että hallinnolliset esteet on poistettava, jotta saavutetaan kansalaisten osallistumisen kannalta parhaat mahdolliset tulokset;

AI.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta katsoo, että yli kolme vuotta asetuksen (EU) N:o 211/2011 soveltamispäivän 1. huhtikuuta 2012 jälkeen sen täytäntöönpanoa olisi arvioitava heikkouksien havaitsemiseksi ja toteuttamiskelpoisten ja konkreettisten ratkaisujen ehdottamiseksi asetuksen nopeaa tarkistamista varten, jotta sen toimintaa voidaan parantaa;

AJ.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan työtaakan vuoksi vuonna 2015 tehtiin vain yksi tutkittavana olevia vetoomuksia koskeva tiedonhankintamatka; toteaa, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 5. ja 6. marraskuuta 2015 tehty tiedonhankintamatka, joka koski adoptiota ilman vanhempien suostumusta, auttoi valtuuskunnan jäseniä ymmärtämään tilannetta paremmin, sillä he saivat keskustella ongelmasta useiden asian kanssa tekemisissä olevien Yhdistyneen kuningaskunnan toimielinten edustajien kanssa;

AK.  toteaa, että tiedonhankintamatkat ovat valiokunnan oikeus ja olennainen osa sen työtä, johon kuuluu vuorovaikutus vetoomusten esittäjien ja asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa; ottaa huomioon, että näiden valtuuskuntien jäsenet osallistuvat tasapuolisesti kaikkiin asiaan liittyviin toimintoihin, muun muassa loppuraportin laatimiseen;

AL.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on Euroopan oikeusasiamieheen liittyviä velvoitteita, ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten ja asukkaiden tekemät kantelut unionin toimielimissä ja elimissä ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista ja valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen;

AM.  ottaa huomioon, että 26. toukokuuta 2015 Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli vuosikertomuksensa 2014 Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulzille; ottaa huomioon, että 23. kesäkuuta 2015 oikeusasiamies esitteli kertomuksensa vetoomusvaliokunnan, joka vastaa suhteista oikeusasiamiehen toimistoon, kokouksessa;

AN.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja verkostoon kuuluu kansallisia ja alueellisia oikeusasiamiehiä, vetoomusvaliokuntia ja vastaavia elimiä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja muissa Euroopan talousalueen ja/tai Schengen-alueen maissa; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on täysivaltainen jäsen tässä verkostossa, johon kuuluu tällä hetkellä 94 toimistoa 36 maassa;

AO.  toteaa, että jokainen vetoomus arvioidaan ja käsitellään huolella ja että jokaisen vetoomuksen esittäjän on saatava vastaus kohtuullisessa ajassa; toteaa, että jokaiselle vetoomuksen esittäjälle on ilmoitettava vetoomuksen käsittelyn päättämisen perusteista;

AP.  ottaa huomioon, että kaikilla vetoomuksen esittäjillä olisi oltava mahdollisuus esittää asiansa suoraan vetoomusvaliokunnalle;

1.  korostaa, että vetoomusoikeuden pitäisi vahvistaa Euroopan parlamentin reagointikykyä auttamalla pääasiassa sellaisten ongelmien ratkaisemisessa, jotka liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen ja saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, sillä EU:n toiminnan aloihin liittyvät vetoomukset, jotka täyttävät käsiteltäväksi ottamisen perusteet, antavat arvokasta tietoa EU:n lainsäädännön soveltamisessa mahdollisesti esiintyvistä rikkomuksista ja puutteista; kehottaa komissiota käyttämään paremmin toimivaltaansa, kun on kyse EU:n lainsäädännön tehokkaasta soveltamisesta, esimerkiksi pyrkimällä käyttämään nopeammin SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaista rikkomusmenettelyä;

2.  korostaa, että vetoomusvaliokunnan työ koostuu kansalaisiin liittyvien ongelmien kuulemisesta ja auttamisesta niiden ratkaisemisessa; uskoo, että vetoomukset voivat auttaa arvioimaan paremmin EU:n lainsäädännön vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään, koska vetoomukset toimivat siltana kansalaisten ja toimielimien välillä;

3.  korostaa, että vetoomusvaliokunnalla on mahdollisuus synnyttää uskottavaa ja tuloksekasta vuoropuhelua kansalaisten kanssa, samalla kun se on sille suuri haaste; toteaa, että vetoomusvaliokunta voi tuoda EU:n toimielimet lähemmäs kansalaisia; panee merkille, että tämän pitäisi edistää osallistuvaa demokratiaa; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että vetoomuksiin vastataan asianmukaisesti sekä ajoituksen että vastauksen laadun osalta;

4.  muistuttaa, että vetoomuksen esittäjien kansallisuuksien olisi oltava tasapuolisesti ja oikeassa suhteessa edustettuina valiokunnan julkisissa keskusteluissa; katsoo, että valiokunnan eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamiseksi olisi kannustettava kaikkien jäsenvaltioiden todellista ja asianmukaista edustusta valiokunnan julkisissa keskusteluissa; korostaa, että vetoomusvaliokunnan on kohdeltava kaikkia käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia objektiivisesti ja pidettävä niitä yhtä tärkeinä; korostaa, että vetoomuksia, jotka liittyvät jäsenvaltion vaalikampanjaan, ei pitäisi käsitellä käyttäen kiireellistä menettelyä;

5.  korostaa, että vetoomuksilla on tärkeä merkitys myös lainsäädäntöprosessissa, sillä niiden avulla havaitaan olemassa aukkoja ja puutteita unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niistä on usein ollut välitöntä hyötyä parlamentin muille valiokunnille niiden omassa lainsäädäntötyössä; pitää myönteisenä vetoomusvaliokunnan lisääntynyttä vuorovaikutusta muiden valiokuntien kanssa ja vetoomuksiin liittyvien asioiden käsittelyä useammin täysistunnoissa; katsoo, etteivät vetoomukset kuulu ainoastaan vetoomusvaliokunnan vastuulle vaan kaikkien parlamentin valiokuntien on pyrittävä vastaamaan niistä yhdessä; on tyytyväinen siihen, että parlamenttiin aiotaan perustaa epävirallinen vetoomusverkosto, johon osallistuu jäseniä parlamentin jokaisesta valiokunnasta, jotta varmistetaan vetoomuksia koskevan työn sujuva ja tehokas koordinointi; katsoo, että verkoston on annettava mahdollisuus lisätä ymmärrystä vetoomusten roolista parlamentin työssä ja vahvistettava valiokuntien välistä yhteistyötä vetoomuksissa esiin tuoduissa asioissa; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia valiokuntia ottamaan niille välitetyt vetoomukset asianmukaisesti huomioon ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä sellaisten tietojen saamiseksi, joita tarvitaan vetoomusten asianmukaista käsittelyä varten;

6.  toteaa, että parlamentilla on tärkeä poliittinen rooli myös komission täytäntöönpanotoimissa, kun se käy yksityiskohtaisesti läpi vuosikertomukset unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta ja antaa asiaa koskevat päätöslauselmansa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon vetoomusvaliokunnan parlamentissa esittämät päätöslauselmat, joissa esitetään vetoomusten pohjalta unionin lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa olevia erityisiä puutteita, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaankuuluvia toimenpiteitä ja raportoimaan parlamentille niiden seurannasta; kehottaa lisäksi neuvostoa ja parlamenttia toteuttamaan erityisiä toimia asetuksen (EU) .../... [menettely 2013/0140(COD)], joka koskee poikkeuksen myöntämistä lääketieteellisistä tarkastuksista unionin ulkorajoilla Drosophila melanogasterille, hyväksymiseksi; toteaa, että Nobel-palkitut biokemian professorit ovat esittäneet tätä poikkeusta vetoomuksessa 1358/2011;

7.  on tyytyväinen siihen, että vuonna 2015 vetoomusten käsittelyaika on lyhentynyt, mutta on kuitenkin sitä mieltä, että vetoomusvaliokunnan sihteeristölle olisi annettava välittömästi enemmän teknisiä resursseja ja henkilöstöresursseja, jotta voidaan varmistaa vetoomusten asianmukainen käsittely, lyhentää käsittelyaikaa entisestään ja samalla varmistaa käsittelyn laatu; kehottaa digitalisoimaan vetoomusten käsittelyn erityisesti ottamalla käyttöön uusia tieto- ja viestintätekniikoita, jotta varmistetaan tehokas ja ajoissa tapahtuva käsittely ja olemassa olevien henkilöstöresurssien mahdollisimman tehokas käyttö, säilyttäen kuitenkin samalla kansalaisten oikeus esittää vetoomuksia perinteisen postin välityksellä;

8.  pitää edelleen erityisenä velvoitteena sitä, että vetoomusten käsittelemättä jättäminen ja käsittelyn päättäminen perustellaan huolellisesti vetoomusten esittäjille tapauksissa, joissa vetoomusta pidetään perusteettomana;

9.  pitää myönteisenä, että komissio osallistuu ja sitoutuu vetoomusprosessiin ja vastaa mahdollisimman lyhyessä ajassa uusiin vetoomuksiin, joita parlamentti sille välittää; toteaa, että komission vastaukset ovat yleensä yksityiskohtaisia ja koskevat vetoomuksia, jotka kuuluvat sen toimivaltaan; muistuttaa kuitenkin, että monissa tapauksissa komissio ei anna uusia tietoja vastatessaan vetoomuksiin, joiden uudelleentarkastelua on pyydetty niiden tilaa ja sisältöä koskeneen muutoksen vuoksi; pitää valitettavina tapauksia, joissa komissio keskittyy olennaiselta osalta vain menettelynäkökohtiin eikä käsittele asian sisältöä; muistuttaa komissiota siitä, että vetoomusten, joissa tuodaan esiin unionin lainsäädännön mahdollinen rikkominen, käsittely voidaan lopettaa ainoastaan sen jälkeen, kun asianmukainen analyysi on saatu päätökseen; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut lähettämään pääsääntöisesti toimivaltaisia virkamiehiä vetoomusvaliokunnan kokouksiin ja että vetoomusten käsittelyn yleinen laatu paranee, kun keskustelussa on läsnä mahdollisimman korkeita komission virkamiehiä; pitää valitettavana, että valiokuntakokouksissa komission vastaukset rajoittuvat yleensä valiokunnalle lähetetyn virallisen vastauksen sisältöön eikä niissä esitetä minkäänlaisia uusia tai merkityksellisiä tietoja, joiden avulla voitaisiin ratkaista esille otetut kysymykset; toteaa, että kirjalliset vastaukset otetaan aidosti huomioon, samoin kuin vetoomusvaliokunnan suullisissa keskusteluissa esitetyt selitykset;

10.  katsoo, että roolissaan perussopimusten vartijana, erityisesti kun on kyse ympäristökysymyksistä, komission olisi keskityttävä enemmän ydinkysymyksen tosiasialliseen sisältöön eikä pelkästään muodollisesti tarkasteltava, onko menettelyjä noudatettu; palauttaa mieliin ennalta varautumisen periaatteen ja unionin ympäristölainsäädännön keskeisen pyrkimyksen peruuttamattomien vahinkojen estämiseen ekologisesti aroilla alueilla; kehottaa komissiota omaksumaan lähestymistavan, joka antaa mahdollisuuden hyödyntää etukäteen komission toimivaltaa ja oikeuksia;

11.  ei hyväksy tulkintaa, jonka komission yhä useammin antaa parlamentin 27. vuosikertomukselle Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009) ja jonka mukaan komissiolla olisi oikeus päättää sellaisen asian käsittely, jossa ei vielä ole toteutettu muodollisia toimia rikkomusmenettelyn käynnistämiseksi, tai keskeyttää aktiiviset rikkomusmenettelyt tapauksissa, joissa asia on käsiteltävänä kansallisessa tuomioistuimessa; toteaa, että edellä mainitussa mietinnössä pyydetään komissiota toimivaltansa puitteissa tehostamaan toimia sen varmistamiseksi, että unionin lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön, ja käyttämään rikkomusmenettelyjä riippumatta mahdollisesta kansallisen tason oikeuskäsittelystä, ja vahvistaa mietinnön alkuperäisen hengen;

12.  huolehtii jatkossa paremmin sen varmistamisesta, että komissio raportoi säännöllisesti parlamentille edistyksestä rikkomusmenettelyissä, joita on käynnistetty yksittäisiä jäsenvaltioita vastaan, jotta voidaan edistää yhteistyötä ja mahdollistaa edistyksestä tiedottaminen vetoomusten esittäjille varhaisessa vaiheessa;

13.  katsoo, että avoimuuden vuoksi ja EU:n eri toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön hengessä sekä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen mukaisesti komission olisi pyydettäessä annettava Euroopan parlamentille tiivistelmä EU Pilot ‑menettelyihin liittyvistä yksittäisistä tapauksista; muistuttaa vetoomusvaliokunnan aiemmista pyynnöistä saada käyttöönsä EU Pilot- ja rikkomusmenettelyjä koskevia asiakirjoja, koska vetoomukset johtavat usein kyseisten menettelyjen käynnistämiseen; muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta tiedottaa vetoomusvaliokunnalle suoraan vetoomuksiin liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisestä; toteaa, että olisi varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus tiedottamisessa EU Pilot -menettelyistä ja jo päättyneistä rikkomusmenettelyistä;

14.  toteaa, että vetoomukseen liittyvien tutkimusten tuloksena käynnistettyjä rikkomusmenettelyjä koskevat tarpeelliset tiedot olisi annettava parlamentille hyvissä ajoin ja erityisesti vetoomusvaliokunnan pyynnöstä;

15.  pitää tärkeänä, että parannetaan yhteistyötä kansallisten parlamenttien ja niiden asiaankuuluvien valiokuntien kanssa sekä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa erityisesti siksi, että voidaan auttaa varmistamaan, että vetoomusta käsittelevät asiaankuuluvat ja toimivaltaiset viranomaiset; pyytää jälleen käynnistämään rakenteellisen vuoropuhelun jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tämän vuoropuhelun olisi tapahduttava säännöllisissä kokouksissa kansallisten parlamenttien asiaankuuluvien valiokuntien kanssa; on tyytyväinen siihen, että Saksan liittopäivien vetoomusvaliokunnan valtuuskunta osallistui vetoomusvaliokunnan kokoukseen 4. toukokuuta 2015; toivoo, että tämä vuoropuhelu voi osaltaan lisätä vilpitöntä yhteistyötä hedelmällisten ratkaisujen löytämiseksi tapauksissa, joista toistuvasti saadaan vetoomuksia ja joista esimerkkinä mainittakoon Jugendamt; kannustaa jäsenvaltioiden sekä asianomaisten paikallis- ja/tai alueviranomaisten edustajia osallistumaan vetoomusvaliokunnan kokouksiin; korostaa, että on tärkeää, että neuvoston ja komission edustajat osallistuvat vetoomusvaliokunnan kokouksiin ja kuulemisiin;

16.  panee merkille unionin lainsäädännön tehokkaan soveltamisen vaikutuksen unionin toimielinten uskottavuuden lisääntymiseen; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettu vetoomusoikeus on unionin kansalaisuuden tärkeä elementti ja mittari, jolla voidaan aidosti seurata unionin lainsäädännön soveltamista ja tunnistaa mahdolliset puutteet; kehottaa vetoomusvaliokuntaa järjestämään säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien kanssa, jotta voidaan lisätä tietoisuutta unionin kansalaisten huolenaiheista EU:ssa ja jäsenvaltioissa ja entisestään vahvistaa kansalaisten oikeuksia paremman eurooppalaisen lainsäädännön ja täytäntöönpanon avulla;

17.  toistaa vetoomusvaliokunnan vuonna 2013 käsittelemistä asioista 11. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa(1) esitetyn kehotuksen parantaa rakenteellista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kansallisten vetoomusvaliokuntien jäsenten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tiedonhankintamatkojen raporteissa ja vuoropuhelujen aikana esitetyt suositukset;

18.  on tyytyväinen, että vuonna 2015 191 kansalaista esitti vetoomuksensa suoraan vetoomusvaliokunnalle; kannattaa videokonferenssien ja muiden sellaisten keinojen käyttöä, joiden avulla vetoomusten esittäjät voivat osallistua aktiivisesti vetoomusvaliokunnan työhön, vaikka eivät pysty osallistumaan kokouksiin henkilökohtaisesti;

19.  toteaa, että komissio tulkitsee tiukasti ja rajoittavasti perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa, jossa vahvistetaan muun muassa, että perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ”ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta”; toteaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti ”perusoikeuskirjalla ei uloteta unionin oikeuden soveltamisalaa unionin toimivaltaa laajemmaksi”; muistuttaa, että EU:n kansalaisten odotukset ylittävät usein perusoikeuskirjan mahdollisuudet, ja kehottaa komissiota harkitsemaan uutta lähestymistapaa, joka vastaa paremmin näitä odotuksia; kehottaa tulkitsemaan laajemmin perusoikeuskirjan soveltamisalaa ja arvioimaan lopulta uudelleen tämän artiklan olennaisuutta perusoikeuskirjan ja perussopimusten tulevissa tarkistuksissa; korostaa, että mikään ei estä jäsenvaltioita ryhtymästä soveltamaan täysimääräisesti perusoikeuskirjan määräyksiä kansallisessa lainsäädännössä ja varmistamaan siten kansalaisten perusoikeuksien suojelun unionin oikeuden soveltamista pidemmälle, ja muistuttaa jäsenvaltioita, että niitä sitovat myös muut kansainväliset velvoitteet;

20.  pitää valitettavana, että vetoomuksen esittäjät eivät vieläkään ole riittävästi perillä perusteista, joilla vetoomus voidaan jättää käsittelemättä;

21.  pitää valitettavana tiukkaa ja rajoittavaa tapaa, jolla komissio on tulkinnut perusoikeuskirjan 51 artiklaa, jonka mukaan ”perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta”; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan johdosta kansalaisten odotukset usein ylittävät sen, mihin perusoikeuskirjan oikeudelliset määräykset tiukasti ottaen antavat mahdollisuuden, ja että nämä odotukset jäävät usein täyttymättä nimenomaan komission tiukan rajoittavan tulkinnan takia; pyytää komissiota omaksumaan uuden näkökulman, joka vastaa paremmin näitä odotuksia;

22.  pitää valitettavana, että Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset eivät vieläkään saa suojaa Euroopan unionin perusoikeuskirjasta;

23.  muistuttaa, että tammikuussa 2015 kaksi parlamentin jäsentä nimitettiin vetoomusvaliokunnan edustajiksi vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen rakenteisiin ja että 27.–28. elokuuta 2015 he osallistuivat Euroopan unionin ja vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean alustavan raportin arviointiin Genevessä, Sveitsissä; painottaa, että vetoomusvaliokunta on tehnyt jatkuvasti tärkeää työtä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanon alalla; panee merkille, että vuosi 2015 oli erittäin merkittävä vuosi, sillä Yhdistyneiden kansakuntien elin tarkasti ensimmäisen kerran, miten EU:ssa on noudatettu ihmisoikeuksiin liittyvä velvoitteita; on tyytyväinen siihen, että Yhdistyneiden kansakuntien komitealla on ollut mahdollisuus kuulla kaikkia vetoomusvaliokunnan ihmisoikeuksien suojelutehtävään liittyviä yksityiskohtia; korostaa, että komissio on alkanut sisällyttää vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät vetoomusten käsittelyyn(2); on tyytyväinen esteettömyyden korkeaan tasoon 15. lokakuuta 2015 järjestetyssä vetoomusvaliokunnan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelua vastaanotettujen vetoomusten näkökulmasta; kiinnittää huomiota tärkeisiin loppupäätelmiin, jotka esitetään vetoomusvaliokunnan suojelutehtävää vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa koskevassa politiikkayksikkö C:n teettämässä tutkimuksessa ”The protection role of the Committee on Petitions in the context of the implementation of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities”; pitää tärkeänä, että vetoomusvaliokunta järjestää jatkossakin tilaisuuksia, joissa keskitytään vammaisuutta käsitteleviin vetoomuksiin; kehottaa parantamaan vetoomusvaliokunnan ja sen sihteeristön kapasiteettia, jotta valiokunta voi hoitaa suojelutehtäväänsä asianmukaisesti; pyytää nimeämään vammaisia henkilöitä koskevien ongelmien käsittelystä vastaavan virkamiehen; panee merkille, että valiokunta teki vuonna 2015 tärkeää vammaisuuden seurantatyötä erityisissä aiheissa, kuten Marrakeshin sopimuksen ratifiointi, esteiden poistaminen syrjinnän vastaisen direktiivin käsittelyltä, sellaisten tuotteiden tullimaksuista vapauttaminen, jotka on suunniteltu vammaisten henkilöiden opetus-, tieteellis- ja kulttuuriluonteiseen kehittämiseen, tai omaishoitajat;

24.  kehottaa pikaisesti ja huolimatta Euroopan unionin tuomioistuimessa käsiteltävänä olevasta toimivaltakiistasta ratifioimaan Marrakeshin sopimuksen EU:n tasolla, jotta helpotetaan sokeiden, näkövammaisten tai muulla tavalla lukemisesteisten henkilöiden mahdollisuutta käyttää painettuja teoksia; muistuttaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean syyskuussa 2016 antamissa loppupäätelmissä tuotiin esiin eräitä EU:n puutteita yleissopimuksen täysimääräisessä noudattamisessa; toteaa, että EU:ta vaaditaan pikaisesti hyväksymään muutetun EU:n esteettömyyssäädöksen, joka sisältää tehokkaita ja kaikkien ulottuvilla olevia täytäntöönpano- ja valitusmekanismeja; panee merkille vaatimuksen, että komission roolit olisi erotettava toisistaan poistamalla komissio riippumattomasta seurantakehyksestä, jotta varmistetaan, että kehyksellä on asianmukaiset resurssit tehtäviensä hoitamiseksi;

25.  painottaa, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään hyvin erilaisia aiheita, kuten perusoikeudet, lasten hyvinvointi, ihmisoikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, lasten oikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, työmarkkinasuhteet, muuttoliikepolitiikka, kauppasopimukset, kansanterveyteen liittyvät kysymykset, liikenne, eläinten oikeudet ja syrjintä;

26.  pitää valitettavana komission omaksumaa erittäin rajoittavaa lähestymistapaa vastauksissaan eläinten hyvinvoinnin eri näkökohtia koskeviin vetoomuksiin, kun on kyse komission SEUT-sopimuksen 13 artiklan mukaisten tehtävien tulkinnasta; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen nykyistä toimintalinjaansa ja tutkimaan paremmin oikeusperustaa komission toiminnalle eläinten oikeuksien paremman suojelun varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa;

27.  painottaa lasten oikeuksiin liittyvien vetoomusten herkkää luonnetta, sillä niissä on tarpeen vastata pikaisesti ja asianmukaisesti vetoomuksen esittäjien huolenaiheisiin ja suojella samalla lapsen etua, kun tehdään tiedonhankintamatkoja, joita vetoomusvaliokunta voi järjestää vetoomuksien tutkimisen yhteydessä;

28.  katsoo, että julkisten kuulemistilaisuuksien järjestäminen on tärkeä tapa tarkastella syvällisemmin vetoomuksen esittäjien esiin tuomia ongelmia, jotka kuuluvat unionin toiminnan alaan, sekä EU:n toiminnan yleisiä näkökohtia ja niissä mahdollisesti piileviä puutteita; pyytää kiinnittämään huomiota 26. helmikuuta 2015 perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemiseen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, 23. kesäkuuta 2015 järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vetoomusoikeudesta, 15. lokakuuta 2015 järjestettyyn julkiseen kuulemiseen vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelemisesta ja 11. toukokuuta 2015 yhdessä kolmen muun valiokunnan kanssa järjestettyyn julkiseen kuulemistilaiseen eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Stop vivisection”; pitää hyödyllisenä myös 1. joulukuuta 2015 yhdessä oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa järjestettyä työpajaa kansainvälisistä adoptioista;

29.  katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on kansalaisten uusi poliittinen oikeus ja Euroopan unionin osallistavan demokratian merkittävä poliittista asialistaa luova väline, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua suoraan ja aktiivisesti heitä koskeviin hankkeisiin ja prosesseihin ja jonka mahdollisuuksia on ehdottomasti hyödynnettävä täysimääräisesti ja parannettava huomattavasti, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset ja kannustetaan mahdollisimman monia EU:n kansalaisia osallistumaan Euroopan yhdentymisprosessin kehitykseen; ottaa myös huomioon, että perusoikeuksien suojelun, toimielinten demokraattisen legitiimiyden ja EU:n toimielinten avoimuuden vahvistamisen on kuuluttava EU:n päätavoitteisiin; muistuttaa komissiota tarpeesta noudattaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 28. lokakuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa(3) esitettyjä suosituksia, jotta voidaan varmistaa tehokkaasti eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemistä koskeva oikeus; toistaa sitoumuksensa osallistua aktiivisesti tuloksekkaita aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen; sitoutuu asettamaan tämän osallistavan prosessin tehokkuuden etusijalle toimielintasolla ja takaamaan asiamukaiset lainsäädännölliset jatkotoimet;

30.  pitää valitettavana, että komission mielestä on liian aikaista tarkistaa asetusta (EU) N:o 211/2011, jota alettiin soveltaa yli kolme vuotta sitten 1. huhtikuuta 2012; katsoo, että on perusteellisesti arvioitava sen täytäntöönpanoa, jotta voidaan poistaa kaikki mahdollisesti havaitut puutteet ja ehdottaa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja asetuksen pikaiseksi tarkistamiseksi ja jotta voidaan varmistaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen menettelyt ja vaatimukset ovat aidosti selkeitä, yksinkertaisia, helposti sovellettavia ja oikeasuhteisia; suhtautuu myönteisesti eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 31. maaliskuuta 2015 annettuun komission kertomukseen ja Euroopan oikeusasiamiehen päätökseen OI/9/2013/TN ja kehottaa komissiota varmistamaan tämän välineen tarkistamisen yhteydessä, että eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on aidosti hyötyä unionille Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti ja että kaikki asianmukaiset oikeudelliset toimet pannaan täytäntöön asianmukaisten jatkotoimien toteuttamiseksi silloin, kun katsotaan, että eurooppalainen kansalaisaloite on täyttänyt vaatimukset; pyytää, että komissio esittäisi mahdollisimman pian asetuksen (EU) N:o 211/2011 uudistamista koskevan ehdotuksen, kun otetaan huomioon siinä havaitut monenlaiset puutteet;

31.  pyytää kiinnittämään huomiota 8. lokakuuta 2015 Espanjan asuntolainalainsäädännöstä ja riskirahoitusvälineistä vastaanotetuista vetoomuksista antamaansa päätöslauselmaan(4), jossa parlamentti esitti useita suosituksia asuntolainoja koskevan EU:n lainsäädännön asianmukaiseksi soveltamiseksi ja pankkitoimintaan liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi; kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti kiinnitysluottosopimuksista annetun direktiivin 2014/17/EU ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa ja jakamaan parhaita käytäntöjä taloudellisista vaikeuksista kärsivien kansalaisten suojelun parantamiseksi;

32.  on huolissaan puutteista, joita vetoomusten käsittelyn yhteydessä on havaittu oikeussuojan asianmukaisessa toteutumisessa tietyissä jäsenvaltioissa; katsoo, että tämä on tärkeä ongelma, johon on puututtava viipymättä, jotta turvataan unionin asianmukainen demokraattinen toiminta ja unionin kansalaisten ja asukkaiden mahdollisuus harjoittaa perusoikeuksiaan; katsoo, että unionin olisi oltava esimerkkinä ja pantava täytäntöön muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskeva Århusin yleissopimuksen pilari;

33.  pyytää kiinnittämään huomiota 21. tammikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2014(5) sekä 25. helmikuuta 2016 antamaansa päätöslauselmaan Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2014(6);

34.  pitää myönteisenä, että tietojenkeruumatkojen osalta on päästy normaalimpaan toiminnan tasoon, ja odottaa, että vetoomusvaliokunnan tätä oikeutta koskevia mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti tulevina vuosina aina vaalikauden loppuun asti; painottaa kunkin vierailun jälkeen laadittujen työasiakirjojen merkitystä, myös niiden erityisiä suosituksia, ja kehottaa asiaankuuluvia eri viranomaisia ottamaan ne asianmukaisesti huomioon; katsoo, että näiden suositusten noudattamisen tasoa on arvioitava säännöllisesti;

35.  korostaa vetoomusvaliokunnan vuoden 2015 aikana tekemää työtä sellaisen verkkoportaalin antamiseksi vetoomuksen esittäjien käyttöön, jonka välityksellä he voivat rekisteröityä, esittää vetoomuksen, ladata liiteasiakirjoja ja tukea jo käsiteltäväksi otettuja vetoomuksia; korostaa, että portaalia on päivitetty lataamalla sinne vuosina 2013, 2014 ja 2015 kirjatut vetoomukset; pitää myönteisenä, että hakuun, tukemiseen ja vetoomuksen esittäjän luottamuksellisuuteen liittyviä uusia toimintoja on uudistettu ja parannettu;

36.  kehottaa toteuttamaan vielä tarvittavat toimenpiteet, joilla saatetaan loppuun jäljellä olevat vaiheet vetoomusverkkoportaalia koskevassa hankkeessa, minkä jälkeen vetoomuksen esittäjät saavat reaaliaikaista tietoa vetoomuksensa tilasta ja automaattisen ilmoituksen, jos käsittelyssä tapahtuu muutos, kuten ilmoitus käsiteltäväksi ottamisesta, vastauksen saaminen komissiolta tai vetoomuksen ottaminen valiokuntakokouksen esityslistalle, ja saavat suoratoistolinkin, mikä tarkoittaa, että näin vetoomuksen esittäjät saavat selkeää ja suoraa tietoa vetoomusvaliokunnan sihteeristöltä; painottaa, että verkkoportaali on keskeinen tiedon lähde EU:n kansalaisille ja että sen olisi näin ollen tarjottava tietoja vetoomuksen elinkaaresta;

37.  pyytää kiinnittämään huomiota sähköistä tunnistamista ja sähköisiin transaktioihin liittyviä luottamuspalveluita sisämarkkinoilla koskevan asetuksen (EU) N:o 910/2014 antamiseen; kehottaa vetoomusvaliokuntaa ja myös kaikkia Euroopan unionin toimielimiä hyväksymään sähköisesti allekirjoitetut asiakirjat kaikista 28 jäsenvaltiosta;

38.  korostaa SOLVIT-verkoston tärkeää tehtävää ja toteaa, että se on jäsenvaltioiden välinen ongelmanratkaisuverkko, jota olisi kehitettävä perusteellisesti koko sen potentiaalia hyödyntäen yhteistyössä jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten viranomaisten alaisuuteen kuuluvien SOLVIT-keskusten kanssa, ja pyytää, että verkostolle annettaisiin enemmän resursseja ja SOLVIT-verkoston avulla havaittuja ongelmia analysoitaisiin järjestelmällisemmin, sillä verkosto auttaa muodostamaan tosiasioihin perustuvan kuvan sisämarkkinoiden toimintahäiriöistä;

39.  kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa panemaan merkille suositukset, joita annetaan 5. ja 6. marraskuuta 2015 Lontooseen tehtyä tiedonhankintamatkaa koskevassa raportissa, jonka valiokunta hyväksyi 19. huhtikuuta 2016;

40.  pitää tärkeänä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja Euroopan parlamentin osallistumista Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin hyviin toimielinsuhteisiin; kiittää oikeusasiamiehen työstä hyvän hallinnon parantamiseksi EU:ssa ja arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön koko vuoden ajan;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille sekä oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0204. (2) Hyväksyttiin YK:n komitean 14. istunnossa, joka pidettiin 17. elokuuta ja 4. syyskuuta 2015 välisenä aikana, ks. http://tbinternet.ohchr.org/_layouts/treatybodyexternal/Download.aspx?symbolno=CRPD%2fC%2fEU%2fCO%2f1&Lang=en (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0382. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0347. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0021. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0062.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. joulukuuta 2016 kansainvälisistä ilmailusopimuksista (2016/2961(RSP))

P8_TA(2016)0513 B8-1337/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 tehdyt neuvoston päätökset, joilla komissio valtuutettiin käynnistämään Japanin ja Kiinan kanssa neuvottelut lentoturvallisuussopimuksista,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 tehdyt neuvoston päätökset, joilla komissio valtuutettiin käynnistämään neuvottelut unionin tason lentoliikennesopimuksista Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN), Turkin, Qatarin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa,

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”EU:n ulkoinen ilmailupolitiikka – tulevat haasteet” (COM(2012)0556),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ilmailustrategiasta Euroopalle (COM(2015)0598),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmailusta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen(2) (jäljempänä ”puitesopimus”) ja erityisesti sen 23–29 kohdan sekä liitteet II ja III,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti Mauritiuksen tapauksessa 24. kesäkuuta 2014 (C-658/11) ja Tansanian tapauksessa 14. kesäkuuta 2016 (C-263/2014) annetut tuomiot,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen toimielinten välisen sopimuksen neuvoston hallussa olevien, muita kysymyksiä kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa koskevien turvallisuusluokiteltujen tietojen toimittamisesta Euroopan parlamentille ja niiden käsittelemisestä Euroopan parlamentissa(3),

–  ottaa huomioon puhemiehistön 15. huhtikuuta 2013 tekemän päätöksen luottamuksellisten tietojen käsittelyä Euroopan parlamentissa koskevista säännöistä,

–  ottaa huomioon käytännön järjestelyt, jotka koskevat tiedottamista kansainvälisistä ilmailualan neuvotteluista, mukaan lukien luottamuksellisten tietojen saatavuus, ja joista liikenne- ja matkailuvaliokunnan puheenjohtaja ja liikenneasioista vastaava komission jäsen sopivat kirjeitse 19. tammikuuta 2016 ja 18. maaliskuuta 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) ja erityisesti sen 218 artiklan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kansainvälisistä ilmailusopimuksista (O-000128/2016 – B8-1807/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut Euroopan ilmailustrategiassaan siviili-ilmailun turvallisuutta koskevien neuvottelujen käynnistämistä Japanin ja Kiinan kanssa ja unionin tason lentoliikennesopimuksista käytävien neuvottelujen käynnistämistä Kiinan, Turkin, Meksikon, Persianlahden yhteistyöneuvoston kuuden jäsenvaltion, Armenian ja ASEANin kanssa;

B.  ottaa huomioon, että neuvosto on valtuuttanut komission käynnistämään neuvottelut lentoturvallisuutta käsittelevien sopimusten tekemisestä Kiinan ja Japanin kanssa sekä unionin tason lentoliikennesopimusten tekemisestä ASEANin, Turkin, Qatarin ja Yhdistyneiden arabiemiraattien kanssa;

C.  ottaa huomioon, että nyt tehtäville kansainvälisille sopimuksille edellytetään parlamentin hyväksyntää aloilla, joilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

D.  ottaa huomioon, että kun komissio neuvottelee unionin puolesta sopimuksia kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa, parlamentille ”tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa” (SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohta);

E.  toteaa, että puitesopimuksella olisi varmistettava, että toimielinten toimivaltaa ja etuoikeuksia käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja avoimesti;

F.  ottaa huomioon, että komissio on puitesopimuksessa sitoutunut noudattamaan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisen kohtelun periaatetta lainsäädäntöä ja talousarviota koskevissa kysymyksissä ja erityisesti, kun on kyse oikeudesta osallistua kokouksiin ja kannanottojen tai muun tiedon välittämisestä;

1.  korostaa, että voidakseen tehdä päätöksen hyväksynnän antamisesta neuvottelujen päätyttyä parlamentin on saatava seurata menettelyä alusta lähtien; katsoo, että on myös muiden toimielinten etujen mukaista havaita ja käsitellä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huolenaiheita, joita parlamentti pitää niin vakavina, ettei hyväksynnän antamiseen ole välttämättä mahdollisuuksia;

2.  muistuttaa, että puitesopimuksessa määrätään erityisesti, että alusta lähtien parlamentille on tiedotettava säännöllisesti ja tarvittaessa luottamuksellisesti neuvottelujen yksityiskohtaisesta edistymisestä kaikissa niiden vaiheissa;

3.  odottaa komission toimittavan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle tiedot aikomuksista ehdottaa neuvotteluja kansainvälisten ilmailusopimusten tekemiseksi ja tarkistamiseksi; odottaa komission pääsevän sopuun neuvoston ja neuvotteluosapuolten kanssa siitä, että Euroopan parlamentin jäsenet saavat neuvoston kanssa yhtäläiset mahdollisuudet tutustua kaikkiin asiaa koskeviin asiakirjoihin, neuvotteluohjeet ja konsolidoidut tekstit mukaan luettuina;

4.  toteaa, että yllä mainitut tiedot on puitesopimuksen 24 artiklan mukaisesti toimitettava parlamentille siten, että se voi tarvittaessa ilmaista kantansa; kehottaa painokkaasti komissiota ilmoittamaan parlamentille, miten parlamentin kanta on otettu huomioon;

5.  muistuttaa, että neuvosto ja komissio ovat SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti velvollisia tiedottamaan parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa;

6.  ymmärtää, että jos parlamentti vastaanottaa arkaluontoisia tietoja meneillään olevista neuvotteluista, sillä on velvollisuus varmistaa täysimääräisen luottamuksellisuuden säilyminen;

7.  panee merkille, että parlamentin työjärjestys antaa täysistunnolle mahdollisuuden ”antaa suosituksia asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön pohjalta ja (…) pyytää, että ne otetaan huomioon ennen käsiteltävänä olevan kansainvälisen sopimuksen tekemistä” (108 artiklan 4 kohta);

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0394. (2) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47. (3) EUVL C 95, 1.4.2014, s. 1.