Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) IV ja V osaston sekä 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 20, 21, 26, 45–48 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan 2 kohdan sekä 30, 31 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004(1),

–  ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009(2),

–  ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011(3),

–  ottaa huomioon työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589(4),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY(6),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(7),

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU(8),

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/55/EU(9),

–  ottaa huomioon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/54/EU(10),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU(11),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta (COM(2009)0313),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaa liikkuvuus: viisi merkityksellistä toimenpidettä” (COM(2013)0837),

–  ottaa huomioon 24. tammikuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa – Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017” (COM(2017)0030),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa(12),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta suojelusta kaikille, myös itsenäisille ammatinharjoittajille(13),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa(14),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 216 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on vastaanottanut useita vetoomuksia, joissa tuodaan esiin huoli EU:n kansalaisten kohtaamista erilaisista esteistä heidän käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

B.  ottaa huomioon, että koska joissakin jäsenvaltioissa ei tunnusteta HLBTI-avioliittoa tai vastaavaa oikeudellista suhdetta, tämä voi olla esteenä näiden henkilöiden ja heidän kumppaniensa vapaalle liikkuvuudelle unionissa ja estää heitä saamasta joitakin kyseisten maiden sosiaaliturvaetuuksia tai julkisia palveluja;

C.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan kokouksessa tiistaina 11. lokakuuta 2016 järjestettiin kuuleminen aiheesta ”EU:n kansalaisten vapautta liikkua ja työskennellä sisämarkkinoilla rajoittavat tekijät”;

D.  toteaa, että vapaa liikkuvuus on EU:n kansalaisten perusoikeus, se on olennaista sosiaaliselle ja taloudelliselle yhteenkuuluvuudelle unionissa ja sen avulla pyritään varmistamaan täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys;

E.  ottaa huomioon, että useiden vetoomusten esittäjien mukaan työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen on rikottu monessa jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että liikkuvat EU:n kansalaiset välttävät toisinaan terveyspalvelujen käyttöä karkottamisen pelosta, mikä tosiasiallisesti rajoittaa heidän perusoikeuttaan saada terveydenhoitoa;

F.  toteaa, että talouskriisi ja sen torjuntatoimet ovat lisänneet sosioekonomista eriarvoisuutta ja taloudellista muuttoliikettä EU:n sisällä; katsoo, että tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja niin kotijäsenvaltioiden kuin vastaanottavien jäsenvaltioiden ja asianomaisten EU:n toimielinten olisi toteutettava erityisiä koordinointitoimia;

G.  toteaa, että työntekijöiden liikkuvuus EU:ssa voi olla vaikeaa kansallisille työmarkkinoille, jotka edellyttävät kohdennettuja ratkaisuja, mutta sen avulla voidaan myös edistää niiden oikeudenmukaisuutta edellyttäen, että työntekijöiden perusoikeuksia suojellaan täysimääräisesti;

H.  katsoo, että jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet ovat yhdessä vastuussa vapaata liikkuvuutta koskevien periaatteiden toteuttamisesta siten, että ne hyödyttävät kansalaisia ja tukevat kasvua, taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja työllisyyttä, ja sen varmistamisesta, että asianomainen EU:n oikeudellinen kehys saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön tehokkaammin;

I.  ottaa huomioon, että joissain tapauksissa EU:n liikkuvien työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaaliturvalle on ominaista epätasa-arvo ja sattumanvaraisuus;

J.  katsoo, että sosiaaliturvaoikeuksista olisi voitava nauttia syrjimättömästi, tekemättä eroa pysyvien työntekijöiden, kausityöntekijöiden, rajatyöntekijöiden sekä sellaisten henkilöiden välillä, jotka harjoittavat toimintaansa palvelujen tarjoamista varten;

K.  katsoo, että avointen velkakirjojen käyttö työsuhteissa voi johtaa epäoikeudenmukaiseen ja syrjivään työntekijöiden kohteluun ja estää heitä käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla;

L.  toteaa, että vetoomusten esittäjät ovat huolissaan laajakaistayhteyksien puutteesta erityisesti syrjäisillä, maaseutu- ja vuoristoalueilla sekä ilmoitettujen ja todellisten laajakaistanopeuksien eroista, mikä heikentää kuluttajansuojan tasoa sisämarkkinoilla ja estää tietojen ja palvelujen saantia;

1.  kehottaa jäsenvaltioita toissijaisuusperiaatetta noudattaen poistamaan säännöistään kaikki EU:n kansalaisia ja heidän perheenjäseniään, EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset mukaan lukien, syrjivät käytännöt ja tarpeettomat esteet, jotta he voivat käyttää oikeutta maahantuloon ja oleskeluun jäsenvaltioiden alueella ja sen myötä hyödyntää sosiaalisia oikeuksiaan, ja tehostamaan hallintoaan työvoiman liikkuvuuden helpottamiseksi EU:ssa;

2.  ilmaisee syvän huolensa joidenkin jäsenvaltioiden käytännöstä karkottaa maassa työskennelleitä unionin kansalaisia pian heidän työsopimuksensa päättymisen jälkeen, mikä on vastoin työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta;

3.  kehottaa komissiota selkeyttämään, päivittämään ja laajentamaan ohjeistustaan parantaakseen direktiivin 2004/38/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamista, jotta muun muassa viimeaikainen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (asiat C-456/12(15) ja C-457/12(16)) otetaan huomioon; suosittaa unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien täytäntöönpanosuunnitelmien käyttöä, jotta varmistetaan täydellinen ja asianmukainen soveltaminen;

4.  painottaa periaatetta ”sama palkka samasta työstä” ja pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot eivät myönnä sosiaaliturvaa EU:ssa työskenteleville kolmansien maiden kansalaisille; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan nykyistä EU:n lainsäädäntöä ja työlainsäädännön perusperiaatteita kaikkien EU:n työntekijöiden suojelemiseksi; kehottaa määrittelemään paremmin ne edellytykset, joiden mukaisesti EU:n kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, voivat hyödyntää sosiaalisia oikeuksiaan;

5.  panee tyytyväisenä merkille sosiaaliturvatietojen sähköisen vaihtojärjestelmän (EESSI) perustamisen, sillä sen avulla EU:ssa toimivat sosiaaliturvaelimet voivat vaihtaa tietoja entistä nopeammin ja turvallisemmin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan teknisiä valmiuksiaan sopeutuakseen uudenlaiseen tietojen vaihtoon; kehottaa arvioimaan mahdollisuuksia edistää kansainvälisiä työehtosopimuksia ja luoda eurooppalaisia foorumeja hyvien käytäntöjen edistämistä varten;

6.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan viralliset kansalliset verkkosivustonsa direktiivin 2014/67/EU mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan opastus- ja neuvontatoimiaan vahvistaakseen edelleen kansalaisten vapautta liikkua, työskennellä ja opiskella muissa EU:n jäsenvaltioissa ja lisätäkseen yleistä tietoisuutta asiasta; kehottaa komissiota parantamaan tietoa työ- ja opiskelumahdollisuuksista EU:ssa tarjoamaan luotujen välineiden, kuten Eures ja Ploteus, tehokkuutta ja lisäämään yleisön tietoisuutta niistä; panee merkille uuden Eures-asetuksen (asetus (EU) 2016/589), jonka tavoitteena on tehdä Eures-verkostosta tehokas työllistymistä edistävä väline oikeudenmukaisen EU:n sisäisen työvoiman liikkuvuuden avulla; korostaa, että konsuliavun ja yhteistyön parantaminen auttaa lisäämään tietoisuutta liikkuvien työntekijöiden ja opiskelijoiden henkilökohtaisesta asemasta ja suojelemaan heidän perusoikeuksiaan ja helpottaa heidän sopeutumistaan vastaanottavaan jäsenvaltioon;

7.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan selkeät suuntaviivat ja asianmukaisen koulutuksen virkamiehille ja hallinnon työntekijöille, jotka huolehtivat EU:n kansalaisten ja EU:n alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten, työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä sosiaalisten oikeuksien täytäntöönpanosta;

8.  pyytää vahvistamaan SOLVIT-palvelua, esimerkiksi perustamalla puhelinpalvelu, ja muita toimivaltaisia viranomaistahoja, joille EU:n kansalaiset voivat osoittaa erityiset sisämarkkinoita koskevat tiedustelunsa, jotta he ja heidän perheenjäsenensä voivat saada oikea-aikaista tietoa ja tukea, kun he kohtaavat esteitä harjoittaessaan oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

9.  kehottaa parantamaan sellaisten tilastotietojen keruuta ja käsittelyä, jotka koskevat niiden kansalaisten lukumäärää, jotka käyttävät oikeuttaan siirtää sosiaalisia oikeuksiaan jäsenvaltiosta toiseen, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja vahvistaa EU:n kansalaisten oikeuksia sellaisten toimintapoliittisten ratkaisujen avulla, joilla edistetään sosiaalisen suojelun tasoa;

10.  kehottaa yhdenmukaistamaan paremmin ”tavanomaista asuinpaikkaa” koskevan tulkinnan;

11.  pitää valitettavana, että sosiaaliturvaoikeuksien yhdistämisen epäonnistuminen luo esteitä EU:n asukkaille, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti ja tosiasiallisesti täytäntöön sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009, jotta voidaan varmistaa sosiaaliturvaetuuksien (eli valtion eläkkeet, sairausvakuutus, työttömyysetuudet ja perhe-etuudet) siirrettävyys ja vähentää näin työvoiman liikkuvuuden esteitä EU:ssa; kehottaa toteuttamaan määrätietoisia ja vaikuttavia toimia kunkin yksityishenkilön sosiaaliturvamaksut ja -etuudet EU:ssa kattavan koordinoidun järjestelmän, kuten sosiaaliturvakortin, käyttöön ottamiseksi, jotta voidaan helpottaa sosiaaliturvamaksujen ja -oikeuksien jäljitettävyyttä(17);

12.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kiireellisesti käyttöön eurooppalaisen vammaiskortin, koska se helpottaisi vammaisten henkilöiden matkustamista ja muuttamista jäsenvaltiosta toiseen;

13.  pitää valitettavana, että EU:n kansalaiset suljetaan toisen jäsenvaltion kansallisen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle, siten kuin se on sallittu potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetussa direktiivissä 2011/24/EU, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja niihin liittyvässä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä(18);

14.  pyytää tehostamaan EU:n verotuskehyksen koordinointia, jotta voidaan poistaa kaksinkertainen verotus muiden tärkeiden asioiden ohella, kuten verotuksellisen polkumyynnin estäminen;

15.  panee merkille yhä suuremman määrän rajatylittäviä lasten huoltajuuteen liittyviä asioita, jotka juontuvat henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta; kehottaa tiivistämään lasten huoltajuuteen liittyviä asioita koskevaa jäsenvaltioiden keskinäistä konsuli- ja oikeudellista yhteistyötä; suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan Bryssel II a ‑asetuksen tarkistamiseen;

16.  tuomitsee työsuhteisiin liittyvän avointen velkakirjojen käyttöä koskevan käytännön, jonka avulla työnantajat voivat vaatia mahdollisten vahinkojen korvauksia helpommin ja välttää pitkällisiä oikeudenkäyntejä työtuomioistuimissa, kun syyllisyyttä ja vahingon määrää koskeva todistustaakka muuttuu käänteiseksi; varoittaa, että avoimet velkakirjat estävät kansalaisia käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jolla kielletään avointen velkakirjojen käyttö työsuhteissa kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille suosituksen, että avointen velkakirjojen käyttö työsuhteissa kielletään ehdottomasti;

17.  on huolissaan vetoomuksen esittäjien kohtaamista vaikeuksista saada ammattipätevyytensä tunnustetuksi unionissa; kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden myöntämien akateemisten oppiarvojen ja jatkokoulutuksen tutkintotodistusten standardisointia, käyttämään järjestelmällisesti sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jotta voidaan parantaa hallinnollista yhteistyötä sekä yksinkertaistaa ja nopeuttaa sellaisten pätevien ammattihenkilöiden ammattipätevyyksien ja jatkuvaa ammatillista kehittämistä koskevien vaatimusten tunnustamista koskevia menettelyjä, jotka aikovat työskennellä toisessa jäsenvaltiossa, välttäen kaikenlaista syrjintää unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ja noudattaen vastaanottavan maan vaatimuksia kaikilta osin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY mukaisesti;

18.  on vakuuttunut siitä, että liikkuvuutta olisi koordinoitava laajalla sääntelyprosessilla, jolla pyritään takaamaan vakaat laadukkaat työpaikat, joissa tosiasiallisesti kunnioitetaan sosiaalisia oikeuksia ja torjutaan kaikki syrjinnän ja epävarmojen työsuhteiden muodot;

19.  katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden on puututtava menestyksekkäästi työllistymismahdollisuuksien puutteeseen ja sosiaalisen suojelun riittämättömyyteen työntekijöiden kotiseuduilla, jotta voidaan varmistaa, että liikkuvuus on vapaaehtoista;

20.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että televiestintäalan sisämarkkinoita koskevaa asetusta seurataan ja se pannaan täytäntöön tehokkaasti, sillä se sisältää säännöksiä, joiden nojalla asiakkaille on ilmoitettava minimi-, normaali-, maksimi- ja ilmoitetut laajakaistanopeudet; kannattaa sellaisten asiaa koskevien valistuskampanjoiden toteuttamista, joilla pyritään poistamaan harhaanjohtava mainonta;

21.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön potilaan oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 2011/24/EU ja varmistamaan, että rajatylittävään terveydenhuoltoon liittyvät kulut, lääkekorvaukset mukaan luettuina, korvataan tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, koska tämän asian laiminlyöminen voisi luoda mielivaltaista syrjintää tai perusteettoman esteen vapaalle liikkuvuudelle;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1. (2) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1. (3) EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1, (4) EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1. (5) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1. (6) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77. (7) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (8) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45. (9) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132. (10) EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8. (11) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11. (12) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 88. (13) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 48. (14) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 114. (15) Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio 12.3.2014, O v. Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel ja Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel v. B, ECLI:EU:C:2014:135. (16) Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomion 12.3.2014, S vastaan Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel ja Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel vastaan G, ECLI:EU:C:2014:136. (17) Pilottihanke – Sosiaaliturvakortti (2016_04.037717_3), toteutettu vuonna 2016 ja vuoden 2017 alussa toteutettavuustutkimuksen ”European mobility portal on social security – Social security at your fingertips” myötä. (18) Esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomio 28.4.1998 asiassa C-158/96, Kohll v. Union des caisses de maladie, ECLI:EU:C:1998:171, unionin tuomioistuimen tuomio 28.4.1998 asiassa C‑120/95, Decker v. Union des caisses de maladie, ECLI:EU:C:1998:167 tai unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio 12.4.2005 asiassa C-145/03, Annette Kellerin perilliset v. Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS) ja Instituto Nacional de Gestión Sanitaria (Ingesa), ECLI:EU:C:2005:211.