Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomarin Miguel Pereira da Rosan 23. syyskuuta 2016 välittämän pyynnön (viite 4759/15.2TDLSB), joka liittyy häntä vastaan käynnistettyyn rikosoikeudelliseen menettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 24. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan varapääsyyttäjän 12. joulukuuta 2016 päivätyn kirjeen, joka sisältää António Marinho e Pinton antamien lausuntojen sisällön,

–  on kuullut António Marinho e Pintoa 22. maaliskuuta 2017 työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevat 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Portugalin parlamentin jäsenten asemasta 1. maaliskuuta 1993 annetun lain 7/93 11 pykälän 1, 2, 3 ja 5 momentin sekä yleisen syyttäjän toimiston 10. lokakuuta 2011 lähettämän kiertokirjeen nro 3/2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0163/2017),

A.  ottaa huomioon, että Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomari on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättämistä väitetyn rikoksen vuoksi käynnistetyn oikeudellisen menettelyn yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että António Marinho e Pinton koskemattomuuden pidättäminen koskee tutkintaa väitetystä rikoksesta, joka täyttää Portugalin rikoslain 180 pykälän 1 momentissa ja 183 pykälän 2 momentissa määritellyn törkeän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön ja josta on rangaistuksena enintään kahden vuoden vankeus; toteaa, että lisäksi on kyse Portugalin rikoslain 187 pykälän 1 momentissa ja 2 momentin a alakohdassa määritellystä järjestön, yksikön tai yhteisön loukkaamisesta, josta rangaistuksena on enintään kahden vuoden vankeus;

C.  ottaa huomioon, että hyväntekeväisyysjärjestö Santa Casa da Misericórdia de Lisboa on tehnyt rikosilmoituksen António Marinho e Pintosta;

D.  ottaa huomioon, että rikosilmoitus koski António Marinho e Pinton 30. toukokuuta 2015 esittämiä lausumia António José Teixeiran juontamassa, klo 21.00 lähetettävässä SIC Notícias -uutiskanavan A Propósito -ohjelmassa, jossa hänen väitetään sanoneen seuraavaa: ”Sosiaaliturvasta voin todeta, että siitä on erotettava yhteisvastuuta koskeva ulottuvuus, joka kuuluu valtiolle, eikä sitä saa maksaa työntekijöiden eläkkeiden kustannuksella. Eikö niin? Se on maksettava valtion yleisestä talousarviosta. Sosiaalista yhteisvastuuta on harjoitettava verojen kautta, tämän valtavan instituution kautta, jollainen on Misericórdia de Lisboa, joka hallinnoi miljoonia ja miljoonia ja miljoonia ja jossa haaskataan rahaa, usein henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, henkilökohtaisen edun vuoksi (...). Mielestäni Manuel Rebelo de Sousa olisi parempi kuin Pedro Santana Lopes, kun otetaan huomioon Santana Lopesin ministerikokemus, ja sitä paitsi oli kiinnostavaa nähdä, millä tavoin Santa Casa da Misericórdia de Lisboan johtaja työskentelee ehdokkuutensa eteen ja millä resursseilla, millä varoilla hän sen tekee.”;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

F.  huomauttaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen(2);

G.  ottaa huomioon, että saman pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

H.  ottaa huomioon Portugalin parlamentin jäsenten asemasta 1. maaliskuuta 1993 annetun lain 7/93 11 pykälä 1, 2, 3 ja 5 momentin sekä yleisen syyttäjän toimiston 10. lokakuuta 2011 lähettämän kiertokirjeen nro 3/2011 mukaisesti António de Sousa Marinho e Pintoa ei voida kuulustella tai panna syytteeseen ilman Euroopan parlamentin ennakolta antamaa lupaa;

I.  toteaa, että väitetyillä teoilla ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä António Marinho e Pinton tehtäviin Euroopan parlamentin jäsenenä; toteaa, että kyse on pikemminkin luonteeltaan täysin kansallisesta toiminnasta, sillä väitteet esitettiin televisio-ohjelmassa Portugalissa täysin portugalilaisesta aiheesta, joka liittyy kansallisen lainsäädännön alaisen yhdistyksen hallintoon;

J.  toteaa näin ollen, että väitetyissä teoissa ei ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetuista Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai suorittamista äänestyksistä;

K.  ottaa huomioon, että esitetyllä syytöksellä ei ole ilmeistä yhteyttä António Marinho e Pinton asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä;

L.  ottaa huomioon, että ei ole syytä epäillä fumus persecutionis ‑tapausta eli ei ole riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää António Marinho e Pinton koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Länsi-Lissabonin (Oeiras) piirituomioistuimen tuomarille ja António Marinho e Pintolle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23. (2) Edellä mainittu tuomio yhdistetyissä asioissa T-346/11 ja T-347/11, Gollnisch v. parlamentti.