Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2015,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2015 ja tilastokertomuksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n arvion Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) toiminnasta,

–  ottaa huomioon vuosien 2016–2018 toimintasuunnitelman, joka julkaistiin EIP:n verkkosivustolla,

–  ottaa huomioon kestävyyttä koskevan EIP:n kertomuksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 175, 177, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

–  ottaa huomioon komission EIP:lle myöntämän ulkoista lainanottoa koskevan valtuuden vuosiksi 2014–2020 Euroopan unionin ulkopuolella toteutettavia toimia varten,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (COM(2016)0024),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi (COM(2016)0597),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EIP:n vuosikertomuksesta 2014(2),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 julkaistun heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan EIP:n toimintapolitiikan ja siihen 8. huhtikuuta 2014 tehdyn lisäyksen,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 antamansa hyväksynnän sille, että Euroopan unioni ratifioi Pariisin sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin 14. syyskuuta 2016 Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa pitämän puheen unionin tilasta,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen EIP:lle 22. helmikuuta 2016 ja 22. heinäkuuta 2016 lähettämät kirjeet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0121/2017),

A.  ottaa huomioon, että EIP on EU:n rahoituslaitos ja keskeinen toimielin, joka tukee julkisia ja yksityisiä investointeja EU:ssa ja jolla on myös tärkeä ulkoinen rooli EU:n ulkopuolella sen ulkoisen lainanannon vuoksi; toteaa, että EIP jatkaa Euroopan yhdentymisen lujittamista ja että sen rooli on korostunut entisestään vuonna 2008 alkaneen rahoituskriisin jälkeen;

B.  katsoo, että EIP:tä koskevaa kattavaa ja asianmukaista parlamentaarista vastuuta olisi kehitettävä;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 EIP:n kannattavuus pysyi vakaana: vuotuinen nettoylijäämä oli 2,8 miljardia euroa;

D.  katsoo, että EIP:n on säilytettävä luottokelpoisuutensa vakaana ja sen on valikoitava jatkossakin tarkkaan toteuttamansa toimet, kun otetaan huomioon paitsi investointien suuri määrä ja niiden tuotto ja myös niiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset eri aloilla ja alueilla sekä sen investointien vaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin laajemmin;

E.  katsoo, että EIP:n olisi edelleen pyrittävä laajentamaan tehokkaasti lainanantotoimintaansa erityisesti alueilla, joiden investointivalmiudet ovat muita heikompia, ja vähentämään samalla hakijoille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta;

F.  ottaa huomioon, että EIP:n olisi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) täytäntöönpanosta vastaavana elimenä pidettävä tärkeimpinä painopisteinään sitä, että se pyrkii saavuttamaan laadukkaan sijoitussalkun ja vakaat taloudelliset tulokset, jotka tuottavat pitkän aikavälin taloudellista hyötyä, mikä taas luo laadukkaita työpaikkoja;

G.  katsoo, että EIP:n olisi kaikkien sen saatavilla olevien välineiden avulla autettava torjumaan alueellista eriarvoisuutta antamalla neuvoja uusien yksityisten hankkeiden kehittämisestä sekä rahoittamalla vakaita ja maltillisia investointihankkeita siten, ettei puututa olemassa oleviin, samaa tarkoitusta palveleviin ohjelmiin tai korvata niitä, sekä hankkeita, joissa on vahva ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvä ulottuvuus (ESG); toteaa, että EIP:n olisi erityisesti suunniteltava uusia keinoja tukea talouskehitystä maissa, jotka ovat joutuneet turvautumaan vakausohjelmaan;

H.  ottaa huomioon, että kestäviin hankkeisiin kohdistuvilla EIP:n investoinneilla voidaan auttaa torjumaan nuorisotyöttömyyttä tarjoamalla nuorille tarvittavat taidot antavaa koulutusta ja helpottamalla nuorten työllistämiseen liittyvän rahoituksen saamista;

I.  toteaa, että kaikkien hankkeiden arvioinnissa ja seurannassa on kiinnitettävä erityistä huomiota ESG-kriteereihin ja varsinkin ilmastonmuutokseen; katsoo, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen on ehdottoman tärkeää unionin täysipainoiselle kehitykselle ja kestävälle menestykselle;

J.  ottaa huomioon, että EIP on toiminut aktiivisimmin liikennealalla, johon sen tuella on investoitu yli biljoona euroa EIP:n perustamisesta vuodesta 1958 lähtien;

K.  toteaa, että liikennealan päästöjen vähentäminen on suuri haaste ja että liikenteen aiheuttamia typpioksidipäästöjä, hiilidioksidipäästöjä ja muita merkittäviä päästöjä on vähennettävä huomattavasti, jotta unioni saavuttaisi pitkän aikavälin ilmastotavoitteensa; ottaa huomioon, että ruuhkat ja ilmansaasteet ovat suuria ongelmia kaikkien liikennemuotojen kehittämisen ja ihmisten terveyden suojelun kannalta;

L.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 EIP investoi 14 miljardia euroa liikennehankkeisiin, jotka hyödyttävät vuosittain 338:aa miljoonaa matkustajaa ja säästävät 65 miljoonaa matkustustuntia vuodessa;

Investoinnit EU:ssa

1.  painottaa, että meneillään oleva kriisi on heikentänyt merkittävästi Euroopan talouden kasvua ja että yksi tärkeimmistä syistä on investointien väheneminen EU:ssa; korostaa, että julkisten ja yksityisten investointien väheneminen on saavuttanut hälyttävän tason kriisistä eniten kärsivissä maissa, sillä Eurostatin mukaan kiinteän pääoman bruttomuodostus laski Kreikassa 65 prosenttia ja Portugalissa 35 prosenttia vuosien 2007 ja 2015 välisenä aikana; on huolissaan makrotaloudellisesta epätasapainosta ja korkeana pysyvistä työttömyysasteista joissakin jäsenvaltioissa;

2.  korostaa, että EU:n kilpailukyvyn vahvistaminen, voimakkaampi talouskasvu ja työllisyys edellyttävät muun muassa investointien lisäämistä erityisesti tutkimukseen, innovointiin, digitalisointiin, energiatehokkuuteen, kestävyyteen ja kiertotalouteen sekä startup-yritysten ja nykyisten pk-yritysten tukemiseen;

3.  huomauttaa, että EIP:n on osallistuttava kiireesti investointivajeen pienentämiseen järkevien taloudellisten kriteerien perusteella; kehottaa EIP:tä keskittymään toiminnassaan vaikuttavampiin ja energiatehokkaampiin investointeihin sekä yksityisten investointien houkuttelemiseen ja mahdollistamiseen; kehottaa EIP:tä välttämään laajamittaisia investointihankkeita, joilla voi olla vakavia ympäristövaikutuksia ja jotka eivät tarjoa todellista lisäarvoa taloudelle ja paikalliselle väestölle; kehottaa EIP:tä tehostamaan teknistä apuaan riittämättömän hankesuunnittelukyvyn parantamiseksi ja auttaakseen jäsenvaltioita yksilöimään rahoituskelpoisia hankkeita;

4.  panee merkille, että vuonna 2015 allekirjoitettujen EIP:n lainojen arvo, 77,5 miljardia euroa, pysyi vakaana vuoteen 2014 nähden (77 miljardia euroa); korostaa, että vaikka luku vastaa EIP:n toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2015–2017 asetettua tavoitetta, pankki voisi nykytilanteessa hyväksyä kunnianhimoisempia tavoitteita ja lisätä lainanantoaan; muistuttaa, että EIP:llä olisi oltava ratkaisevan tärkeä rooli Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa Horisontti 2020 -välineen avulla;

5.  katsoo, että EIP:n, joka on ”EU:n pankki” ja joka sisältyy perussopimuksiin ja asiaankuuluvaan lisäpöytäkirjaan ja jota säädellään niiden määräyksillä, on lunastettava odotukset, jotka liittyvät tähän erityisasemaan, joka tuo mukanaan erityisiä oikeuksia ja vastuita; panee merkille, että pankilla on keskeinen rooli yhä useamman EU:n talousarviovaroja hyödyntävän rahoitusvälineen täytäntöönpanossa;

6.  panee merkille myönteisen uutisen, jonka mukaan EIP kykeni täyttämään osakkailleen antamansa sitoumuksen vähintään 180 miljardin euron kokonaisinvestoinneista;

7.  huomauttaa, että olisi vakavasti harkittava EIP:n pääoman lisäämistä, jotta voidaan turvata pankin rahoituskapasiteetti tulevaisuudessa, ja korostaa samalla tehokkaan ja vastuullisen varainhallinnan varmistamisen merkitystä;

8.  katsoo, että EIP:n lainanannon lisääminen voitaisiin saavuttaa parantamalla synergioita julkisten rahastojen kanssa, mikä puolestaan edistäisi julkisia ja yksityisiä investointeja; korostaa, että tällaisen lisäyksen ohella olisi vastaavasti monipuolistettava EIP:n tuotevalikoimaa, esimerkiksi käyttämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia enemmän ja julkisen talouden kannalta järkevästi, siten että säilytetään julkisen ja yksityisen edun tasapaino, ja muita innovaatioita, jotta reaalitalouden ja markkinoiden tarpeet otettaisiin paremmin huomioon; korostaa, että näihin toimiin ryhdyttäessä olisi myös otettava huomioon, että uudet tuotteet usein edellyttävät lisää hallintovälineitä niiden sopivuuden varmistamiseksi, ja että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota strategiseen rahoituksen myöntämiseen ja EU:n politiikkatavoitteiden edistämiseen;

9.  panee merkille, että vuonna 2015 EIP investoi 1,35 miljardia euroa Kreikassa toteutettaviin hankkeisiin; panee merkille, että EIP on investoinut Kreikkaan yli 12 miljardia euroa kriisin alusta vuonna 2008 lähtien;

10.  pitää myönteisenä, että EIP on vastannut kriisiin laajentamalla huomattavasti toimintaansa, myös eniten kärsineissä maissa; kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen sopeutusohjelmaan osallistuvia unionin jäsenvaltioita, jotta vauhditetaan niiden talouksien elpymistä ja edistetään niiden siirtymistä kestävään talouteen takaamalla samalla, että ne noudattavat edelleen järkeviä investointeja koskevia EIP:n kriteereitä; huomauttaa, että tämä tuki olisi tarjottava sekä taloudellisen tuen että valmiuksien kehittämisen muodossa, jotta edistetään hankkeiden saattamista sijoitusvalmiiksi; korostaa alueellisen kehityksen merkitystä ja kehottaa edistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa;

11.  huomauttaa kehottaneensa usein EIP:tä toimimaan parhaiden menettelyjen levittämisen katalysaattorina ja mahdollistajana kaikissa jäsenvaltioissa käyttäen erityisesti asiaankuuluvia kansallisia kehityspankkeja ja -laitoksia, jotka muodostavat keskeisen välineen, jolla unioni voi vastata koordinoidusti alhaiseen investointitasoon;

12.  odottaa EIP:n jatkavan työtään komission ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan ratkaista systeemiset puutteet, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä kaikilta osin EIP:n rahoitustoimintaa;

13.  panee merkille, että EIP käyttää monia erilaisia rahoitusvälineitä, kuten lainoja, takuita, hankejoukkolainoja sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tukeakseen liikennealan julkisia ja yksityisiä investointeja; korostaa, että on tärkeää koordinoida erityyppistä unionin rahoitusta, jotta varmistetaan, että unionin liikennepolitiikan tavoitteet saavutetaan kaikkialla unionissa, ja samalla on otettava huomioon, etteivät kaikki hankkeet sovellu rahoitettaviksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kaltaisista välineistä;

14.  korostaa, että EIP:n on asetettava etusijalle innovointiin perustuvat hankkeet, joilla luodaan selkeästi määriteltyä eurooppalaista lisäarvoa; muistuttaa, että on tärkeää rahoittaa hankkeita, joilla on mahdollisimman voimakas vaikutus työpaikkojen luomiseen; kehottaa EIP:tä vauhdittamaan hankkeiden arviointia ja kiinnittämään erityistä huomiota välittömien ja välillisten uusien työpaikkojen määrään ja laatuun; kehottaa EIP:tä toimimaan sopusoinnussa markkinoiden kanssa, jotta luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset muille investoijille;

15.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä tarkistaa nykyistä varainhoitoasetusta; kannattaa erityisesti asetuksen säännöksiä, jotka koskevat hankejoukkolainojen kaltaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä, edellyttäen, että ne eivät johda tappioiden sosialisointiin ja tuottojen yksityistämiseen;

16.  kehottaa EIP:tä esittämään kattavan arvion potentiaalisista vaikutuksista, joita Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksellä erota EU:sta voi olla sen rahoitusasemaan ja toimintaan; korostaa, että EIP:n on otettava huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota EU:sta tehdessään pitkäaikaisia sitoumuksia; kehottaa EIP:tä ylläpitämään vuoropuhelua Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa, jotta voidaan taata kipeästi kaivattu varmuus Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettaville hankkeille, jotka saavat tällä hetkellä EIP:n rahoitusta tai ovat hakemassa sitä; kehottaa EIP:tä selvittämään ja hahmottelemaan erilaisia mahdollisia suhteita, joita EIP:llä voisi olla Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, nyt kun maa on päättänyt erota EU:sta;

17.  kannustaa EIP-ryhmää tukemaan kaikilta osin komission kantaa aggressiivisiin veronkiertorakenteisiin ja korostaa, että EIP:n omien suojatoimenpiteiden lisäksi EIP:n valtuutuksen perusteella hallinnoimien julkisten varojen käyttö on myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen valvonnan alaista; kehottaa EIP:tä näin ollen lopettamaan yhteistyön sellaisten välittäjien, valtioiden ja oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka sisältyvät unionin luetteloon yhteistyöhaluttomista verotusalueista; huomauttaa, että kaikki EIP:n rahoittamat hankkeet, myös rahoituksen välittäjien rahoittamat hankkeet, julkaistaan EIP:n verkkosivustolla; ehdottaa, että EIP voisi lisätä valmiuksiaan tehdä tutkimusta ja alakohtaisia analyyseja;

18.  korostaa, että kaikenlaisten vahingollisten verokäytäntöjen torjuminen olisi jatkossakin oltava EIP:n tärkeä painopiste; kehottaa EIP:tä soveltamaan ripeästi asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja normeja, jotka koskevat veronkiertoa, veroparatiiseja ja muita asiaan liittyviä kysymyksiä, ja edellyttämään asiakkailtaan vastaavasti näiden sääntöjen noudattamista; on huolestunut siitä, ettei EIP ole ilmoittanut tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja erityisesti, kun rahoituksen perustana ovat pääomasijoitusrahastot; vaatii EIP:tä ryhtymään ennakoiviin toimiin ja toteuttamaan enemmän due diligence -toimenpiteitä niissä EIP:n hankkeissa, joilla on todettu olevan yhteyksiä verotuksellisesti epäilyttäviin oikeudenkäyttöalueisiin;

19.  korostaa, että unionin luettelo yhteistyöhaluttomista verotusalueista on odotettavissa vuoden 2017 loppuun mennessä; kehottaa EIP:tä tarkistamaan ja parantamaan läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevaa toimintapolitiikkaansa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun unionin luettelo yhteistyöhaluttomista verotusalueista on laadittu;

20.  kehottaa EIP:tä parantamaan edelleen avoimuuskäytäntöjään kaikilla tasoillaan; kannustaa EIP:tä varmistamaan, että sekä suoraa rahoitusta ja välittäjien kautta tapahtuvaa rahoitusta koskevat tiedot esitetään maakohtaisesti; vaatii EIP:tä toimimaan Euroopan oikeusasiamiehen suositusten mukaisesti ja kehottaa vahvistamaan EIP:n valitusmenettelyn riippumattomuutta;

21.  kehottaa EIP:tä parantamaan edelleen viestintäänsä rahoituksen välittäjien kanssa, jotta nämä voivat tiedottaa entistä tarkemmin edunsaajille niiden saatavilla olevista EIP:n tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista; pitää näin ollen tervetulleena äskettäin käyttöön otettua järjestelyä, jonka mukaisesti EIP:n varoja hankkeen rahoittamiseen käyttävien luottolaitosten on lähetettävä edunsaajalle kirje, jossa ne ilmoittavat selvästi EIP:n rahoituksen käytöstä;

22.  katsoo, että avoimuus ja kansalaisten mahdollisuus tutustua rahoitussuunnitelmia ja -rakenteita koskeviin tietoihin ovat olennaisen tärkeitä hankkeiden merkityksellisyyden ja kansalaisten niille antaman hyväksynnän varmistamiseksi;

Pk-yritysten tukeminen

23.  on erittäin tyytyväinen siihen, että EIP:n lainanannossa korostetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset): vuonna 2015 myönnetyistä uusista lainoista 37 prosenttia (28,4 miljardia euroa) kohdennettiin pk-yrityksiin; panee erityisen tyytyväisenä merkille, että EIP:n toimilla autettiin luomaan ja säilyttämään 4,1 miljoonaa työpaikkaa eurooppalaisissa pk-yrityksissä ja markkina-arvoltaan keskisuurissa yrityksissä (13 prosentin korotus vuoteen 2014 verrattuna); palauttaa mieliin, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja tarjoavat 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista ja että niiden tukemisen on pysyttävä pankin perustavoitteena; korostaa, että EIP on yksi laitoksista, jotka auttavat pienentämään pk-yritysten kohtaamaa rahoitusvajetta;

24.  on ilahtunut EIP:n roolista paikallisen yksityissektorin kehittämisessä; huomauttaa, että EIP:n tuki mikrorahoitukselle oli erityisen onnistunutta, sillä vain 184 miljoonan euron mikroluotoilla turvattiin 230 500 työpaikkaa mikroyrityksissä samaan aikaan kun lähes kolmen miljardin luotot pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille osoittautuivat paljon tehottomammiksi, sillä niillä turvattiin vain 531 880 työpaikkaa; huomauttaa, että mikrorahoituksen sijoitusvälineiden vipuvaikutus oli myös huomattavasti pääomasijoitusrahastojen vipuvaikutusta suurempi; huomauttaa, että mikroluotoissa otetaan selvästi huomioon sukupuolinäkökulma, sillä niiden avulla luodaan kaksi kertaa enemmän työpaikkoja naisille kuin miehille; pyytää EIP:tä lisäämään resursseja mikrorahoitukseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan tämän menestyksen lisäämällä mikroluottoihin suunnattuja talousarviomäärärahoja unionin ulkoisessa lainanantovaltuudessa; pitää valitettavana, ettei EIP ole tukenut yhtään mikrorahoituslaitosta AKT-alueen ulkopuolella, ja pyytää myöntämään vastaavaa mikrorahoitustukea kaikille muille kehitysmaille, joissa EIP toimii;

25.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP on viime vuosina painottanut enemmän pk-yritysten tukemista; on huolissaan siitä, että EIP:n rahoitus voi painottua suurempien yritysten hyväksi, kun sen tavoitteena on turvattujen työpaikkojen määrä (johon sisältyvät jo olemassa olleet, ilman irtisanomisuhkaa olevat työpaikat); pyytää, että turvattujen työpaikkojen ja niistä raportoinnin lisäksi EIP:n tavoitteena olisivat myös sen rahoitustoiminnalla luodut työpaikat ja pyrkimys noudattaa ILO:n normeja;

26.  kehottaa EIP:tä vaatimaan, että sen yhteisrahoittamiin hankkeisiin osallistuvat yritykset noudattavat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta palkkaan, työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa; kehottaa EIP:tä hankkeiden rahoittamisesta päättäessään ottamaan huomioon hakijayritysten toimet yritysten yhteiskuntavastuukysymyksissä;

27.  muistuttaa, että on tuettava paikallisten pk-yritysten hankkeita, joilla pyritään kestäviin ja pitkän aikavälin investointeihin ja tarjotaan työpaikkoja innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen sekä energiatehokkuuden aloilla;

28.  katsoo, että mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten strategisen roolin vuoksi EIP:n olisi myös laadittava strategia niiden rahoituksen lisäämiseksi maissa, joiden talouden tila ja pankkien tilanne on epäsuotuisa; katsoo, että olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota rahoitusta tarvitseviin, kilpailukykyisiin ja nopealiikkeisiin hyvin pieniin yrityksiin, mikroyrityksiin ja -yrittäjiin, joiden osuus unionin yksityisen sektorin työpaikoista on 30 prosenttia ja jotka ovat alttiimpia talouden häiriöille kuin suuremmat yritykset; katsoo, että tähän strategiaan olisi sisällyttävä hallinto- ja neuvontavalmiuksien vahvistaminen, jotta pk-yrityksille voidaan tarjota kehitystä ja rahoituksen hakemista koskevaa tietoa ja teknistä tukea; katsoo, että rahoituksen saatavuuden osalta EIP voisi lisätä mikroyritysten mahdollisten rahoitusvajeiden korjaamista eri rahoitusvälineillä ja -tuotteilla, kuten mikrorahoitusvälineillä ja -takuilla;

29.  suhtautuu myönteisesti EIP:n rahoitustoimintaan infrastruktuurin ja liikenteen aloilla, sillä näillä hankkeilla lisätään merkittävästi kaupankäyntimahdollisuuksia ja niillä voi olla vipuvaikutus pk-yritysten kansainvälistymispyrkimyksissä erityisesti maantieteellisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla;

30.  katsoo, että EIP:n olisi pidettävä erityisen tarkkaan huolta siitä, että sen kehittämä rahoituksen välittäjien verkosto on luotettava ja kykenee rahoittamaan dynaamisia ja kilpailukykyisiä pk-yrityksiä tehokkaasti ja EU:n toimintapolitiikkojen mukaisesti; kehottaa EIP:tä lisäämään yhteistyötä alueellisten julkisten elinten kanssa pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien optimoimiseksi; korostaa, että pk-yritysten osallistumisen takaamiseksi on laadittava pienimuotoisiin hankkeisiin soveltuvia investointiohjelmia;

31.  korostaa, että rahoituksen saatavuus on yksi pk-yritysten kiireellisimmistä haasteista; painottaa, että pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamiseksi ja parantamiseksi tarvitaan EIP:n strategia, johon liittyy myös kauppaa helpottavia ohjelmia ja aloitteita, joista mainittakoon eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestely sekä eurooppalaisten ja latinalaisamerikkalaisten/karibialaisten pk-yritysten kaupan rahoittamiseen tarkoitetut uudet välineet; ehdottaa, että EIP:n varoja jakaville välittäjäpankeille asetetaan aiempaa enemmän aktiiviseen pk- ja mikroyrityspolitiikkaan liittyviä vaatimuksia; kehottaa lisäämään välitettyjen EIP-lainojen paikallisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevien arviointien avoimuutta; painottaa, että EIP:n osallistuminen pk-yrityksiä koskeviin ohjelmiin kolmansissa maissa, joilla on etuuskohtelukauppaa koskevia järjestelyjä EU:n kanssa, on suunnattava näiden yritysten integroimiseen globaaleihin toimitusketjuihin, kun taas itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa EIP:n ohjelmissa olisi pyrittävä integroimaan pk-yritykset eurooppalaisiin arvoketjuihin;

32.  vaatii EIP:tä kohdentamaan varojaan pk-yritysten lisäksi myös järkeviin infrastruktuurin kehittämishankkeisiin, koska niiden puuttuminen voi monissa kumppanimaissa haitata vakavasti kaupan kasvua ja maiden kansalaisten mahdollisuuksia ostaa ja myydä tavaroita ja palveluja unionissa;

ESIR

33.  on tyytyväinen ESIR:n käynnistymiseen, sillä sitä koskeva lainsäädäntö tuli voimaan heinäkuussa 2015; korostaa, että ohjelman menestys riippuu sen ripeästä ja täysimääräisestä täytäntöönpanosta;

34.  korostaa erityisesti, että tämän päätöslauselman laatimisen ajankohtana, kun luvut olivat yhä kasvussa, ESIR-hyväksyntöihin liittyvien investointien kokonaismäärä oli 168,8 miljardia euroa, joka vastaa 54:ää prosenttia alkuperäisestä tavoitearvosta (315 miljardia euroa); kiinnittää huomiota siihen, että tähän mennessä on hyväksytty 450 transaktiota 28 jäsenvaltiossa; kehottaa EIP:tä toteuttamaan lisätoimia täydentävyyden varmistamiseksi ESIR-hankkeiden valinnassa ja ryhtymään toimiin parantaakseen hankkeiden maantieteellistä kattavuutta ja niiden myötävaikutusta kestävään ja älykkääseen kasvuun;

Innovointi ja kilpailukyky

35.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP on lisännyt voimakkaasti lainanantoa innovatiivisille hankkeille: vuonna 2015 lainojen määrä oli 18,7 miljardia euroa, kun vuonna 2008 vastaava luku oli alle 10 miljardia euroa, ja katsoo, että sitä olisi vielä lisättävä; kannustaa EIP:tä painokkaasti jatkamaan näitä toimia ja keskittymään tulevaisuuden teknologioiden, kuten energiatehokkaan liikennesektorin, robotiikan, biotalouden, digitaalitalouden ja elämänlaatua parantavien uusien lääketieteellisten hoitojen, kehittämiseen; uskoo, että keskittyminen InnovFin-aloitteeseen ja FinTech-aloihin houkuttelee mukaan lisäarvoa tuovia hankkeita jäsenvaltioissa; katsoo, että EIP voisi lisätä tukeaan innovoinnille kohdentamalla investointeja koulutukseen sekä startup- ja kasvuyrityksiin, erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla;

36.  kannustaa EIP:tä ottamaan liikennehankkeiden rahoittamisessa huomioon matkailualan ja etsimään synergioita sen kanssa, jotta voidaan edistää matkailualan kehitystä ja kilpailukykyä unionissa;

37.  katsoo, että innovatiivinen ja tehokas talous tarvitsee kehittynyttä ja laadukasta liikennejärjestelmää ja -infrastruktuuria; katsoo, että näitä olisi pidettävänä painopisteinä siten, että kiinnitetään erityistä huomiota unionin itäisiin alueisiin sekä innovatiivisiin multimodaalisiin infrastruktuuriratkaisuihin, kuten lyhyisiin multimodaalisiin tunneleihin, siltoihin tai lauttoihin harvaan asutuilla alueilla;

38.  kehottaa EIP:tä lisäämään teknisen avun kehittämistoimiaan neuvontakeskuksensa kautta, jotta edistettäisiin parhaita hallintokäytäntöjä;

Nuorisotyöttömyyden torjunta

39.  korostaa, että EIP:n olisi kehitettävä ”Skills and Jobs – Investing for Youth” -ohjelmaansa ja jatkettava investointeja koulutukseen ja inhimilliseen pääomaan, jotta nuoret saisivat tarvitsemansa osaamisen ja rahoituksen, jolla heidät voitaisiin työllistää pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin;

40.  katsoo, että EIP:n olisi tutkittava keinoja avun ehtojen höllentämiseksi yrityksille, jotka toimivat alueilla, joilla nuorisotyöttömyys ylittää 25 prosenttia, jotta edistettäisiin yrittäjyyttä ja yritysten perustamista, kyseenalaistamatta hankkeiden toteutuskelpoisuutta;

41.  muistuttaa, että kestäviin investointihankkeisiin kohdennetuilla EIP:n investoinneilla voidaan edistää sosiaalista osallisuutta erityisesti jäsenvaltioissa, joissa on korkea työttömyysaste ja matala tuottavuusaste; kehottaa EIP:tä kehittämään edelleen strategista suunnittelua koskevaa ohjelmaansa korkean työttömyysasteen pienentämiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että EIP on viime vuosina jatkuvasti lisännyt sosiaalisen asuntotuotannon hankkeille myönnettyä tukea, ja kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen investointejaan sosiaalisen asuntotuotannon hankkeisiin;

42.  painottaa, että EIP:n selviytymiskyvyn kehittämisaloitteessa on keskityttävä laadukkaisiin hankkeisiin; korostaa, että ehdotetussa unionin ulkoisessa investointiohjelmassa EIP:llä on tärkeä rooli sellaisten entistä kestävimpien talouksien rakentamisessa, joissa torjutaan köyhyyden perussyitä; pitää erityisen tärkeänä EIP:n aloitteita, joissa keskitytään erityisesti nuoriin ja naisiin sekä tuetaan investointeja yhteiskunnallisesti tärkeisiin aloihin, kuten vesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, tai tehostetaan yrittäjyyden ja yksityissektorin tukea;

Ilmastotoimet

43.  ottaa huomioon, että EIP julkisti vuonna 2015 julkisen kuulemisen jälkeen virallisen ilmastotoimien strategian, jolla pyritään tukemaan Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa sekä jäsenvaltioissa että kansainvälisesti; muistuttaa tarpeesta panna täytäntöön vuonna 2015 hyväksytty EIP:n ilmastostrategia ja pyytää konkreettista raportointia tähän strategiaan sisältyvien toimien täytäntöönpanosta;

44.  kehottaa EIP:tä tehostamaan osallistumistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, joka liittyi 27 prosenttiin vuonna 2015 hyväksytyistä hankkeista ja johon myönnettyjen investointien kokonaismäärä oli 20,6 miljardia euroa – suurin vuotuinen summa, jonka EIP on koskaan investoinut ilmastonmuutokseen; toteaa, että lähes 50 prosenttia EIP:n vuonna 2015 hyväksymistä hankkeista keskittyi ilmastoon ja ympäristöön; muistuttaa, että on tärkeää luopua fossiilisisten polttoaineiden käytöstä ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin sekä parantaa energiatehokkuutta noudattaen Euroopan unionin maaliskuussa 2015 tekemää sitoumusta vähentää hiilidioksidipäästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että on tärkeää tukea taloudellisesti unionin omia energialähteitä, jotta voitetaan Euroopan voimakas riippuvuus ulkoisesta energiasta ja varmistetaan energian toimitusvarmuus;

45.  kannustaa EIP:tä tukemaan edelleen kestäviä, turvallisia, ilmastoystävällisiä ja innovatiivisia liikenneratkaisuja sekä edistämään jatkossakin liikenteen esteettömyyttä liikuntarajoitteisille matkustajille; korostaa, että unionin painopisteenä on varmistaa riittävä rahoitus hankkeille, joilla on eurooppalaista lisäarvoa, mukaan lukien rajatylittävät liikenneyhteydet ja erityisesti hylätyt tai puretut rajatylittävät alueelliset rautatieyhteydet; korostaa, että unionin investointipolitiikassa on kiinnitettävä enemmän huomiota horisontaalisiin kysymyksiin, erityisesti tulevaisuuden liikennemuotoihin ja palveluihin, jotka edellyttävät vaihtoehtoisen energian verkkojen ja tietoliikenneverkkojen samanaikaista ja johdonmukaista kehittämistä;

46.  korostaa, että COP21-kokouksessa asetetut liikennealan tavoitteet ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta; korostaa, että tarvitaan rahoitusta, jolla varmistetaan siirtyminen maantieliikenteestä raide- ja vesikuljetuksiin sekä sisävesiliikenteeseen; pitää myös ehdottoman tärkeänä, että kiinnitetään huomiota puhtaaseen energiaan ja nykyaikaisiin liikennepalveluihin tehtäviin investointeihin; ehdottaa siksi tähän erikoistuneiden rahoitusvälineiden, kuten Euroopan puhdas liikenne -välineen, valmiuksien lisäämistä;

47.  korostaa, että investointien olisi perustuttava ulkoisten kustannusten ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvien kustannusten minimointiin, mikä vähentäisi valtioiden talousarvioille tulevaisuudessa aiheutuvia haasteita;

48.  kehottaa komissiota ja EIP:tä tukemaan investointeja kestävään kaupunkiliikenteeseen, joka ihannetapauksessa perustuu kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin ja asianmukaisiin kriteereihin ruuhkien, ilmastonmuutoksen, ilmansaasteiden, melun ja tieliikenneonnettomuuksien vähentämiseksi;

49.  huomauttaa, että infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta veronmaksajille ja yleensä julkiselle taloudelle aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kaltaisten liikenneinfrastruktuurihankkeiden olisi yleisesti perustuttava käyttäjä maksaa -periaatteeseen;

50.  suosittaa lainanantotoimien keskittämistä pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin, joiden toteuttamiseen kansalaiset ja yhteisöt osallistuvat, ja energiatehokkuus etusijalle -periaatteen sisällyttämistä EIP:n kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja toimiin;

Ulkoista lainanantoa koskeva valtuus

51.  palauttaa mieliin, että EIP:n ulkoisen toimintapolitiikan ja erityisesti aluekohtaisten teknisten toimintaohjeiden tulisi vastata EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteita, jotka määritellään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa;

52.  vaatii kaikkien EU:n ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden yhtenäistämistä ja virtaviivaistamista, mukaan lukien EIP:n ”selviytymiskyvyn” kehittämisaloite, EU:n tuleva ulkoinen investointiohjelma ja EIP:n ulkoisia lainanantovaltuuksia koskeva arviointi; edellyttää erityisesti, että päivitetyt aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet tai muut vastaavat EU:n tavoitteita ja EIP:n ulkoista toimintaa yhdistävät tulevat asiakirjat ovat yksityiskohtaisempia kuin tähän mennessä;

53.  odottaa, että molemmat budjettivallan käyttäjät sopivat ulkoisten valtuuksien tarkistamisen yhteydessä kunnianhimoisesta varojen kohdentamisesta itäisille naapurimaille, kun otetaan huomioon, että itäisissä naapurimaissa saavutetaan enimmäismäärä vuoden 2017 puolivälissä eikä EIP ehkä pysty jatkamaan lainaamista alueella koko ulkoisen valtuuden keston ajan;

54.  korostaa, että EIP:n toimilla olisi tuettava Agenda 2030:n toteuttamista; kehottaa siksi EIP:tä vahvistamaan kykyään arvioida hankkeiden vaikutusta Agenda 2030:n tavoitteiden osalta, mukaan mukien sosiaalinen sekä sukupuolten tasa-arvoon, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvä vaikutus; pitää myönteisenä EIP:n tämänhetkistä työtä sukupuolten tasa-arvostrategian kehittämiseksi, EIP:n ulkoiseen lainanantovaltuuteen liittyvän ilmastostrategian hyväksymistä joulukuussa 2015 sekä EIP:n sitoutumista siihen, että se nostaa ilmastohankkeiden osuutta kehitysmaihin suuntautuvista investoinneistaan 35 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että on toteutettava hankkeita koskevia perinpohjaisia kuulemisia, muun muassa soveltamalla vapaan ja tietoisen ennakkosuostumuksen periaatetta, kun on kyse alkuperäisyhteisöistä, joihin maahan ja luonnonvaroihin perustuvat investoinnit vaikuttavat haitallisesti;

55.  on tyytyväinen EIP:n Cotonoun sopimuksen mukaisesti toteuttamiin kehitysyhteistyötoimiin ja vuosiksi 2014–2020 vahvistettuun ulkoiseen lainanantovaltuuteen, joka tarjoaa unionin takauksen EIP:n ulkoisille toimille aina 30 miljardiin euroon saakka; pitää tärkeänä, että noudatetaan EU:n perussopimusten velvoitteita (myös SEU-sopimuksen 21 artiklaa ja SEUT-sopimuksen 208 artiklaa), ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategista kehystä ja toimintasuunnitelmaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevia periaatteita (mukaan luettuina täydentävyys, vastaanottajamaiden sitoutuneisuus, yhteensovittaminen vastaanottavan maan kehitysstrategian kanssa ja avoimuus hankkeiden valinnassa); kiinnittää myös huomiota vuonna 2014 julkaistuun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 16, jossa kehotetaan komissiota varmistamaan, että unionin avustukset myönnetään sellaisen dokumentoidun arvioinnin perusteella, jossa arvioidaan avustuksista saatavaa lisäarvoa unionin kehitystavoitteiden kannalta;

56.  vaatii EIP:tä parantamaan EU:n ulkopuolella toteuttamiensa hankkeiden vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia, jotta varmistettaisiin niiden onnistunut täytäntöönpano ja se, että ne luovat todellista lisäarvoa sekä vastaavat täysin kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteita paikallisten yhteisöjen kannalta;

57.  panee tyytyväisenä merkille, että EIP:n tulosmittauskehyksen (ReM) ansiosta avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat lisääntyneet; pyytää, että riippumattomat asiantuntijat arvioivat uudelleen yhden satunnaisotoksen ReM-arvioinnin läpikäyneistä ja sen loppuun saattaneista lähes 400 hankkeesta; pyytää raportoimaan tämän jälkiarvioinnin tuloksista parlamentille;

58.  muistuttaa, että muiden EIP:n käyttämien rahoituksen välittäjien (erityisesti liikepankit sekä mikroluottolaitokset ja osuuskunnat) tapauksessa EIP:n olisi avoimuuden korkean tason turvaamiseksi varmistettava, että välitettyjä lainoja koskevat samat avoimuusvaatimukset kuin muun tyyppisiä lainoja;

59.  pitää valitettavana, että EIP:n kertomuksessa sen unionin ulkopuolisesta toiminnasta ei mainita lainkaan järjestämättömien EIP:n lainojen volyymia ja määrää; pyytää EIP:tä välittämään parlamentille vuosikatsauksen maksujen lykkäyksistä ja tappioista, joita on esiintynyt sen kestävää kehitystä koskevassa rahoituksessa; pyytää erittelemään nämä tiedot rahoitustyypin ja alueen mukaisesti;

60.  pyytää käymään EIP:n suunnitellusta yhteistyöstä Aasian infrastruktuuri-investointipankin (AIIP) kanssa poliittista keskustelua, johon parlamentti osallistuu; panee huolestuneena merkille, että toistaiseksi AIIP:n hallintorakenteet eivät mahdollista osakkaiden asianmukaista osallistumista hankkeiden rahoitusta koskevaan päätöksentekoon ja että julkisesti saatavilla olevat hankeasiakirjat eivät sisällä yksityiskohtaista tietoa AIIP:n lainanottajiltaan edellyttämien ympäristö- ja sosiaalisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta; kehottaa EIP:tä luomaan synergioita ja mahdollisesti yhdistämään resursseja muiden alueellisten kehityspankkien kanssa sen varmistamiseksi, että niiden toimet eivät kilpaile keskenään; katsoo, että EIP:n olisi yhteistyössään muiden kehityspankkien kanssa kannatettava tiukkojen avoimuusvaatimusten sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien normien noudattamista ja pidettävä sitä ehtona osallistumiselleen pääomien keräämiseen; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että EIP:n yhteisrahoittamiin hankkeisiin osallistuvilta yrityksiltä vaaditaan samapalkkaisuuden ja palkkauksen avoimuutta koskevan periaatteen sekä sukupuolten tasa-arvon periaatteen noudattamista siten kuin säädetään miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/54/EY; huomauttaa lisäksi, että päätettäessä hankkeiden rahoittamisesta EIP:n olisi otettava huomioon hakijayritysten toimet yritysten yhteiskuntavastuukysymyksissä;

61.  pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto on ilmaissut tukensa EIP:n aloitteelle, joka koskee lisärahoituksen nopeaa saataville asettamista kestävän kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi eteläisissä naapurimaissa ja Länsi-Balkanin maissa; palauttaa mieliin, että EIP:n teknisen avun väline täydentää olennaisesti jo hyväksyttyä rahoitusta, etenkin köyhissä maissa; kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset olot toteuttaessaan investointeja kolmansissa maissa; vaatii EIP:tä lisäämään tosiasiallisia edunsaajia ja lopullisia rahoituksen saajia koskevaa avoimuutta erityisesti silloin, kun rahoituksen perustana ovat pääomasijoitusrahastot; katsoo, että rahoituksen välittäjien valinnan olisi oltava tiukempaa;

62.  kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon paikalliset olot toteuttaessaan investointeja kolmansissa maissa; muistuttaa, että kolmansissa maissa tehtävät investoinnit eivät voi perustua ainoastaan voiton maksimointiin, vaan tavoitteena on oltava myös pitkän aikavälin kestävän talouskasvun aikaansaaminen yksityisen sektorin johdolla ja köyhyyden vähentäminen luomalla työpaikkoja ja parantamalla tuottavien resurssien saatavuutta; katsoo, että rahoituksen välittäjien valinnan olisi näin ollen oltava tiukempaa;

63.  toteaa, että eteläisiä naapurimaita ja Länsi-Balkanin maita koskevan EIP:n selviytymiskyvyn kehittämisaloitteen olisi katsottava täydentävän komission uutta aloitetta ulkoisen investointisuunnitelman perustamisesta;

64.  painottaa tarvetta lisätä EIP:n hankerahoitukseen osallistumisen näkyvyyttä hankkeiden eri sidosryhmien keskuudessa erityisesti unionin ulkopuolella, sillä tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta paikalliset ihmiset olisivat tietoisia oikeudestaan esittää valituksia ja tehdä kanteluita valitusmekanismista vastaavalle toimistolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle;

65.  pyytää EIP:tä keskittämään huomionsa tiiviisti kehitysmaihin ja erityisesti niihin, jotka kärsivät konflikteista ja äärimmäisestä köyhyydestä; kehottaa EIP:tä jatkamaan kestävän kasvun aktiivista edistämistä kehitysmaissa; kehottaa EIP:tä työskentelemään yhdessä Afrikan kehityspankin kanssa talouskehitystä edistävien pitkän aikavälin investointien rahoittamiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin avustuksia yhdistetään yhä enemmän EIP:n lainanantoon parempien hanketulosten saavuttamiseksi kehitysmaissa;

66.  panee merkille EIP:n ulkoista lainanantovaltuutta koskevan komission väliarvioinnin tulokset; korostaa, että EIP toimii kehitystä koskevan toimeksiannon nojalla ja että sen on näin ollen noudatettava kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:n rahoittamat hankkeet ovat yhteensopivia EU:n politiikkojen kanssa ja että niissä otetaan huomioon unionin edut, ja korostaa, että EIP:n toiminnan EU:n rahoituslaitoksena on oltava sopusoinnussa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

67.  panee merkille sen myönteisen seikan, että joillakin alueilla ohjelmien puoliväliin mennessä maksettujen määrärahojen osuus alueellisesta enimmäismäärästä on korkea; pitää tätä osoituksena siitä, että on sekä mahdollista että suotavaa kohdentaa määrärahat täsmällisemmin unionin painopisteiden mukaisesti, jotta ulkopoliittisiin tavoitteisiin liittyviä vastatoimia, esimerkiksi muuttoliikekriisiin vastaamiseksi, voidaan tehostaa;

68.  kehottaa komissiota luomaan puitteet EIP:n vuotuiselle raportoinnille sen toimista EU:n ulkopuolella, kun on kyse unionin ulkoisia toimia ohjaavien yleisten periaatteiden noudattamisesta; tukee väliarvioinnissa esitettyä päätelmää, jonka mukaan EIP:n aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet olisi päivitettävä tiiviissä yhteistyössä EUH:n kanssa, jotta niissä otetaan paremmin huomioon EIP:n toiminnan yhdenmukaisuus unionin painopisteiden kanssa; kehottaa komissiota käyttämään kyseistä päivitystä sen vahvistaessa perusteet EIP:n raportoinnille SEU:n 21 artiklan määräysten noudattamisesta; katsoo, että valinnaiset lisämäärärahat EIP:lle olisi vapautettava ainoastaan, jos tällaisessa raportoinnissa edistytään;

69.  kehottaa EIP:tä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, millaisia vaikutuksia sen toimilla on ihmisoikeuksiin ja työlainsäädäntöön sekä laajentamaan sosiaalisia normeja koskevan politiikkansa pankkialan ihmisoikeuspolitiikaksi; ehdottaa siksi ihmisoikeuksia koskevien kriteerien sisällyttämistä sen hankkeiden arviointeihin;

Pakolaiskriisi ja muuttoliike EU:ssa

70.  pyytää EIP:tä jatkamaan toimiaan muuttaja- ja pakolaisvirtojen ratkaisemiseksi rahoittamalla hätäapuhankkeita kohde- ja kauttakulkumaissa ja tekemällä mahdollisuuksien mukaan pitkän aikavälin sitoumuksia hankkeisiin, joilla pyritään luomaan työpaikkoja ja edistämään kasvua alkuperämaissa;

71.  kehottaa EIP:tä jatkamaan lainanantoa julkisille asuntotuotantohankkeille, jotta EU:n jäsenvaltioissa, etenkin Kreikassa ja Italiassa, selviydyttäisiin suurten pakolaismäärien saapumisesta;

72.  pitää erittäin tarpeellisena, että EIP varmistaa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden korkean tason; korostaa, että EIP antaa joka vuosi kolme eri toimintakertomusta Euroopan parlamentille ja että EIP:n pääjohtaja ja henkilöstön jäsenet osallistuvat säännöllisesti kuulemistilaisuuksiin Euroopan parlamentin ja sen eri valiokuntien pyynnöstä; katsoo kuitenkin, että EIP:n toimintaa koskevan parlamentaarisen valvonnan lisäämisessä on vielä parantamisen varaa; pitää näin ollen tervetulleena, että EIP ja parlamentti allekirjoittivat tietojen vaihtoa koskevan toimielinten sopimuksen, johon sisältyy muun muassa jäsenien mahdollisuus esittää kirjallisia kysymyksiä EIP:n pääjohtajalle;

73.  pitää myönteisenä EIP:n sitoutumista pakkomuuttoilmiön torjumiseen sekä ryhtymistä toimenpiteisiin maissa, jotka ovat kärsineet erityisen paljon muuttoliikekriisistä, muun muassa vahvistamalla humanitaarista toimintaa sekä tukemalla talouskasvua, infrastruktuurin kehittämistä ja työpaikkojen luomista; pitää tässä yhteydessä myönteisenä kriisinhallintaa ja selviytymiskyvyn kehittämistä koskevaa EIP:n aloitetta, jolla on tarkoitus lisätä Euroopan eteläisille naapurimaille ja Balkanin maille annettavaa tukea kuudella miljardilla eurolla; edellyttää, että tällä aloitteella täydennetään aidosti EIP:n nykyisiä toimintaa alueella;

74.  kehottaa EIP:tä panemaan pikaisesti täytäntöön AKT-maiden muuttoliikettä koskevan paketin ja vaatii, että rahoitetuilla hankkeilla keskitytään ensisijaisesti pakkomuuton ehkäisemiseen Saharan eteläpuolisella alueella;

75.  on tyytyväinen komission ehdotukseen perustaa Euroopan ulkoinen investointiohjelma, jolla on tarkoitus puuttua maahanmuuton perussyihin edistämällä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; odottaa näkevänsä EIP:n merkittävässä roolissa tässä asiassa ja erityisesti tarjoavan lisärahoitusta yksityisen sektorin edunsaajille;

76.  kehottaa EIP:tä noudattamaan eturistiriitoja, petoksia ja lahjontaa koskevia tiukkoja kriteerejä, jotta suojataan yleistä etua;

77.  kehottaa EIP:tä lisäämään kansallisten hallitusten sekä alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista; kannustaa EIP:tä helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja vahvistamaan EIP:n kansallisten toimistojen osallistumista;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0200. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363.