Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2015/2283(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0114/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0114/2017

Keskustelut :

PV 16/05/2017 - 15
CRE 16/05/2017 - 15

Äänestykset :

PV 17/05/2017 - 10.2
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0210

Hyväksytyt tekstit
PDF 231kWORD 44k
Keskiviikko 17. toukokuuta 2017 - Strasbourg
Vuosikertomus 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
P8_TA(2017)0210A8-0114/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 vuosikertomuksesta 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (2015/2283(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja sopimuksen viimeisimmän version eli 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–   ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista(1),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n sääntelyn tila ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet – 19. kertomus, ’Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011’”(2),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)(3),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja alueiden komitean 5. helmikuuta 2014 allekirjoittaman yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (COM(2015)0315),

–  ottaa huomioon alueiden komitean toissijaisuusperiaatetta koskevan selvityksen vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2014, 14. marraskuuta 2014, 6. toukokuuta 2015 ja 4. marraskuuta 2015 annetut COSACin puolivuosittaiset kertomukset parlamentaarisen valvonnan menettelyjen ja käytäntöjen kehityksestä Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 ja 132 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0114/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 komissio sai 21 perusteltua lausuntoa 15 ehdotuksestaan ja vastaanotettujen kannanottojen kokonaismäärä oli 506, mukaan luettuina poliittisessa vuoropuhelussa esitetyt näkemykset;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 kolme kansallista parlamenttia (Tanskan kansankäräjät, Alankomaiden parlamentin alahuone ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone) esitti antamissaan kertomuksissa yksityiskohtaisia ehdotuksia siitä, miten kansallisten parlamenttien asemaa päätöksentekoprosessissa voitaisiin vahvistaa;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti ja alueiden komitea ovat 5. helmikuuta 2014 tekemässään yhteistyösopimuksessa sitoutuneet lisäämään Euroopan unionin legitiimiyttä;

D.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 19. toukokuuta 2015 sääntelyn parantamista koskevan toimenpidepaketin sekä uudet, yhdennetyt paremman sääntelyn suuntaviivat, mukaan lukien ajantasaistetut ohjeet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioimiseksi uusien aloitteiden vaikutustenarvioinnin yhteydessä;

E.  toteaa, että vuonna 2014 Euroopan parlamentin vaikutustenarviointiyksikkö laati 31 alustavaa arviointia, kaksi yksityiskohtaista arviointia ja kolme korvaavaa tai täydentävää vaikutustenarviointia komission vaikutustenarvioinneista sekä yhden tarkistuksia koskevan vaikutustenarvioinnin;

F.  ottaa huomioon, että unionin säädöksissä myönnetään delegoituja valtuuksia, mikäli tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta, eikä niitä voida saavuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; katsoo, että käsiteltävää aihetta koskevien sääntöjen hyväksyminen kuuluu lainsäätäjille;

G.  katsoo, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ovat keskeisiä myös takautuvan arvioinnin kannalta, kun arvioidaan, onko EU:n toimilla todella saavutettu toivottuja tuloksia tehokkuuden, tuloksellisuuden, johdonmukaisuuden, merkityksellisyyden ja EU:n tason lisäarvon näkökulmasta;

1.  pitää myönteisenä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden jatkuvaa huomioon ottamista, koska ne ovat perussopimusten mukaisesti Euroopan unionin toimintaa ohjaavia periaatteita ja niitä olisi pidettävä EU:n päätöksentekoprosessin erottamattomina osina; muistuttaa, että perussopimuksen mukaan komission on tarkastettava jokaisesta uudesta lainsäädäntöaloitteesta, onko EU:lla oikeus toteuttaa toimia, ovatko ne perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen nojalla ja onko kunkin aloitteen liitteenä perustelut, joissa annetaan selvitys muun muassa siitä, missä määrin aloite on näiden periaatteiden mukainen;

2.  korostaa, että jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien suorittama toissijaisuuden valvonta on yksi tärkeistä keinoista vähentää niin kutsuttua demokratiavajetta ja ylläpitää yhteistyötä unionin ja jäsenvaltioiden kansallisten elinten välillä; toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että päätökset tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja lähellä kansalaisia; korostaa, että säädösten antaminen edellyttää suurta enemmistöä neuvostossa – joka koostuu kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ministereistä, jotka ovat poliittisesti vastuussa kansallisille parlamenteilleen – ja että tämä on toinen tapa ottaa toissijaisuusperiaate täysimääräisesti huomioon;

3.  panee merkille, että kansallisilta parlamenteilta saatujen perusteltujen lausuntojen määrä väheni merkittävästi vuonna 2014; toteaa kuitenkin, että niiden väheneminen voi olla seurausta komission tekemien lainsäädäntöesitysten vähenemisestä; kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 2014 yhdenkään komission ehdotuksen perusteella ei käytetty toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaista toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismia eli ns. keltaisen tai oranssin kortin menettelyä; muistuttaa, että aiemmin ”keltaisen kortin” menettely on pantu alulle kaksi kertaa (kerran vuonna 2012 ja kerran vuonna 2013), mikä osoittaa, että järjestelmä on toimiva;

4.  toteaa, että vain 15 kansallisen parlamentin kamaria antoi perustellun lausunnon vuonna 2014 ja että se merkitsee noin 50 prosentin vähennystä kaikkien 41 kamarin osallistumisasteeseen vuoteen 2013 verrattuna;

5.  pitää myönteisenä, että kaikki EU:n toimielimet pyrkivät vuonna 2014 aktiivisesti varmistamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen valvonnan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti; pitää myönteisenä, että komission ja kansallisten parlamenttien välinen poliittinen vuoropuhelu tehostui muun muassa komission jäsenten kansallisiin parlamentteihin tekemien vierailujen avulla;

6.  toteaa kuitenkin, että suurimman osan kansallisten parlamenttien lausunnoista antavat vain muutamat kamarit; kannustaa muita kamareita osallistumaan aktiivisemmin eurooppalaiseen keskusteluun;

7.  toteaa, että eräät kansalliset parlamentit ovat painottaneet, että toissijaisuuden tai suhteellisuuden perustelut eivät tietyissä komission lainsäädäntöehdotuksissa ole riittävät tai että niitä ei ole lainkaan; kehottaa komissiota parantamaan perustelujaan esittämällä aina yksityiskohtaisen, kattavan ja tosiasioihin perustuvan analyysin ehdotuksistaan toissijaisuuden ja suhteellisuuden kannalta, mikä auttaisi kansallisia parlamentteja tarkastelemaan kyseisiä ehdotuksia tehokkaammin;

8.  panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunta katsoi, että noin 32 prosentissa sen vuonna 2014 tarkastamista vaikutustenarvioinneista ei ollut riittävästi analysoitu toissijaisuusperiaatetta tai suhteellisuusperiaatetta tai molempia; toteaa, että tämä osuus on samanlainen kuin edellisvuosina, ja katsoo näin ollen, että parannusta ehkä tarvitaan;

9.  panee merkille vaikutustenarviointien ratkaisevan tärkeän merkityksen päätöksenteon tukena lainsäädäntömenettelyssä ja painottaa, että toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyvät kysymykset on otettava asianmukaisesti huomioon; pitää tältä osin myönteisenä komission 19. toukokuuta 2015 hyväksymää, sääntelyn parantamista koskevaa toimenpidepakettia, jolla pyritään varmistamaan, että EU:n lainsäädännössä otetaan paremmin huomioon kansalaisten edut, ja jossa käsitellään muun muassa vaikutustenarviointilautakunnan esiin tuomia toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevia huolia; pitää myönteisenä, että toimenpidepakettiin on sisällytetty komission yksityiskohtaisempi selvitys siitä, miten lainsäädäntöehdotukset täyttävät toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevat oikeudelliset velvoitteet, myös sen vaikutustenarvioinneissa; korostaa joka tapauksessa, että sääntelyn parantamista koskevaa pakettia on käytettävä vahvan eurooppalaisen lainsäädännön luomiseen aloilla, joilla todellista edistystä ja lisäarvoa voidaan saavuttaa parhaiten EU:n tasolla;

10.  korostaa komission toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta laatimien vuosikertomusten merkitystä; pyytää komissiolta entistä yksityiskohtaisempia toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevia vuosikertomuksia, joissa suhteellisuusperiaatetta analysoidaan perusteellisemmin;

11.  on ilahtunut siitä, että jotkin kansalliset parlamentit, erityisesti Tanskan kansankäräjät, Alankomaiden parlamentin alahuone ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, ovat laatineet asiaa koskevia kertomuksia, jotka ovat arvokas lisä keskusteluun kansallisten parlamenttien roolista EU:n päätöksentekoprosessissa, ja panee merkille niihin sisältyvät ehdotukset; toteaa, että kertomuksiin sisältyy ajatuksia siitä, kuinka voidaan laajentaa toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin soveltamisalaa, ja niissä ehdotetaan, että perustelluissa lausunnoissa pitäisi käsitellä myös suhteellisuusperiaatteen noudattamista; katsoo kuitenkin, että näiden ehdotusten käyttökelpoisuus edellyttää huolellista arviointia ja perussopimusten ja niihin liittyvien pöytäkirjojen tarkistamista, sillä ne eivät perustu nykyisiin perussopimuksiin; kannustaa muita kansallisia parlamentteja ilmaisemaan näkemyksensä kansallisten parlamenttien roolista EU:n päätöksentekoprosessissa; iloitsee siitä, että kansalliset parlamentit osallistuvat Euroopassa käytävään keskusteluun, ja kannustaa niitä tekemään vielä tiiviimpää yhteistyötä toistensa ja Euroopan parlamentin kanssa;

12.  ehdottaa, että perussopimusten ja niihin liitettyjen pöytäkirjojen mahdollisessa tarkistamisessa voitaisiin kiinnittää huomiota siihen, pitäisikö perusteltujen lausuntojen rajoittua koskemaan toissijaisuuden perusteiden tutkimista vai sisältää myös suhteellisuuden arviointia ja mikä olisi ns. keltaisen tai oranssin kortin menettelyn aloittamiseksi tarvittavien kansallisilta parlamenteilta saatujen lausuntojen sopiva määrä sekä mitä seurauksia tämän määrän täyttymisestä olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 2 kohdan mukaan;

13.  huomauttaa, että unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssissa (COSAC) useat kansalliset parlamentit ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita ottamaan käyttöön ”vihreän kortin” menettelyn poliittisen vuoropuhelun parantamisen yhteydessä; katsoo, että olisi harkittava tämän ”vihreän kortin” menettelyn käyttöönottoa, sillä se antaisi kansallisille parlamenteille mahdollisuuden ehdottaa lainsäädäntöaloitetta komission harkittavaksi; ehdottaa tältä osin, että voitaisiin pohtia, kuinka monta kansallista parlamenttia tarvitaan tällaisen menettelyn aloittamiseen ja mitä vaikutuksia menettelyllä olisi; korostaa, että tämän menettelyn mahdollinen käyttöönotto ei saisi heikentää EU:n toimielimiä ja tavallista lainsäätämisjärjestystä;

14.  panee merkille joidenkin kansallisten parlamenttien esittämän pyynnön sen kahdeksan viikon pituisen ajanjakson pidentämisestä, jonka aikana ne voivat antaa pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukaisen perustellun lausunnon; katsoo tältä osin, että olisi harkittava sitä, että kansalliset parlamentit ja komissio sopisivat keskenään siitä, mikä on asianmukainen ajanjakso, joka kansallisilla parlamenteilla olisi oltava perusteltujen lausuntojen antamiseen, jos ne haluavat pyytää sitä ajan puutteen vuoksi tai perusteltujen objektiivisten syiden perusteella, kuten luonnonkatastrofien tai lomakausien vuoksi; katsoo, että tämä voitaisiin saavuttaa ensisijaisesti toimielinten ja kansallisten parlamenttien poliittisella sitoumuksella ilman, että se viivyttää asiaa koskevan lainsäädännön hyväksymistä; korostaa, että tämän ajanjakson olisi perustuttava oikeudenmukaiseen tasapainoon sen oikeuden, joka kansallisilla parlamenteilla on esittää vastalauseita toissijaisuuden perusteella, ja sen tehokkuuden välillä, millä unionin olisi vastattava kansalaistensa vaatimuksiin; toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on mahdollisuus esittää näkemyksiään toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta ennen komission lainsäädäntöaloitteiden esittämistä myös vihreiden ja valkoisten kirjojen tai sen vuotuisen työohjelman esittelyn yhteydessä; katsoo, että kansallisten parlamenttien osallistuminen EU-asioihin on lisääntynyt merkittävästi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen, mukaan luettuna kansallisten parlamenttien välisen säännöllisen yhteydenpidon myötä;

15.  katsoo, että jos jäsenvaltiot sopivat sen määräajan pidentämisestä, jonka kuluessa kansallisten parlamenttien on annettava pöytäkirjan N:o 2 6 artiklassa tarkoitettu perusteltu lausunto, asia olisi sisällytettävä tulevaan perussopimuksen tarkistamiseen; toteaa, että määräajan pidennys voitaisiin siten määrittää myös johdetussa oikeudessa;

16.  muistuttaa, että kansalliset parlamentit voivat milloin tahansa esittää toissijaisuutta koskevia huolenaiheita kuulemismenettelyssä tai poliittisessa vuoropuhelussa antamalla komissiolle lausunnon;

17.  kehottaa kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia tehostamaan yhteistyötään muun muassa luomalla epävirallisia yhteyksiä Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten parlamenttien jäsenten välille eri toiminta-aloilla;

18.  katsoo, että on tärkeää tukea kansallisia ja alueellisia parlamentteja tietojenvaihdon mahdollistavilla välineillä esimerkiksi luomalla tietotekninen järjestelmä, johon EU:n kansalaisilla on pääsy; korostaa, että erityisesti siitä syystä, että kansallisilta parlamenteilta vuonna 2014 saatujen perusteltujen lausuntojen lukumäärä säilyi muuttumattomana komission ehdotusten lukumäärään verrattuna, olisi kehitettävä mekanismi, jolla lisätään kansallisten parlamenttien osallistumista EU:n lainsäädäntöprosessiin, kunnioittaen kuitenkin täysimääräisesti kunkin toimielimen toimivaltaa ja toissijaisuusperiaatetta;

19.  kannustaa parlamenttien väliseen yhteistyöhön kansallisten parlamenttien aseman vahvistamiseksi EU:n lainsäädäntöprosessissa; korostaa, että on hyödynnettävä paremmin kansallisten parlamenttien käytettävissä olevia parlamenttien välisiä foorumeja, kuten COSACia, Euroopan parlamentin järjestämiä parlamenttien välisiä kokouksia ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevaa parlamenttien välistä konferenssia;

20.  katsoo, että on tärkeää lisätä kansallisten parlamenttien tietoisuutta niiden erityisasemasta EU:n päätöksenteossa ja edistää edelleen EU:n parlamenttien väliseen tietojenvaihtoon tarkoitetun tietokannan (IPEX) käyttöä, koska se helpottaa tietojenvaihtoa; muistuttaa, että komission säännöllisesti järjestämät julkiset kuulemiset voisivat olla tietolähde, mutta kansallisten parlamenttien jäsenet eivät juurikaan käytä niitä;

21.  suosittaa, että käytetään edelleen kansallisten parlamenttien edustajien verkkoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja IPEX‑tietokannan toiminnan parantamiseksi;

22.  katsoo, että kaikkien unionin toimielinten on otettava kansallisten parlamenttien pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämät perustellut lausunnot asianmukaisesti huomioon unionin päätöksenteossa, ja kannustaa unionin toimielimiä toteuttamaan tarvittavat järjestelyt;

23.  muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ”unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi”; painottaa, että unionin tuomioistuin on todennut, että suhteellisuusperiaate ”edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi”;

24.  kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti perusteellisempia suhteellisuusperiaatteen toteutumisen arviointeja kunkin lainsäädäntöehdotuksen osalta ja analysoimaan asianmukaisesti myös käytettävissään olevat eri lainsäädäntövaihtoehdot sekä laatimaan kattavan selvityksen siitä, mitkä ovat valitun vaihtoehdon mahdolliset ympäristövaikutukset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ja mahdolliset vaikutukset kilpailukykyyn ja pk-yrityksiin; katsoo, että nämä perusteellisemmat suhteellisuusperiaatteen toteutumisen arvioinnit auttaisivat komissiota hylkäämään vaihtoehdot, jotka ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa tai joista aiheutuu kohtuutonta rasitetta asianomaisille yksittäisille henkilöille, yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, kansalaisyhteiskunnalle, työntekijöille tai muille asianomaisille yhteisöille, ja näiden arviointien avulla voitaisiin paremmin tarkastella ehdotuksia siltä kannalta, ovatko ne suhteellisuusperiaatteen mukaisia; katsoo, että voitaisiin harkita perusteltujen lausuntojen soveltamisalan laajentamista siten, että siihen sisällytetään suhteellisuusperiaatteen noudattaminen;

25.  kehottaa komissiota arvioimaan kansallisten parlamenttien avustuksella, olisiko mahdollista määritellä ohjeelliset suuntaviivat kansallisten parlamenttien avuksi, kun ne arvioivat sitä, noudatetaanko lainsäädäntöehdotuksissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

26.  suhtautuu myönteisesti Italian edustajainhuoneen, Ranskan kansalliskokouksen, Saksan liittopäivien ja Luxemburgin edustajainhuoneen puhemiesten antamaan julistukseen, jossa korostettiin, että tarvitaan enemmän eikä vähemmän EU:n toimia, jotta voidaan vastata Euroopan kohtaamiin sekä sisäisiin että ulkoisiin haasteisiin;

27.  muistuttaa, että jo nyt voitaisiin tehdä useita aloitteita EU:n toimielinten ja kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön parantamiseksi ja tehostamiseksi, ja ehdottaa erityisesti, että

   kansallisten parlamenttien SEUT- ja SEU-sopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan nojalla antamat perustellut lausunnot toimitetaan lainsäädäntövallan käyttäjille viipymättä
   komissio voisi laatia suuntaviivat toissijaisuuskysymyksiä koskeville perustelluille lausunnoille, siten että kansalliset parlamentit osallistuvat laadintaan eikä niiden harkintavaltaa heikennetä
   kannustetaan kansallisia parlamentteja jakamaan näkemyksiään komission arvioinneista;

28.  katsoo, että komission, neuvoston ja parlamentin olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota alueiden komitean tekemiin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen arviointeihin sen esittäessä lainsäädäntöehdotuksia koskevia lausuntoja;

29.  korostaa, että lainsäädännön olisi oltava ymmärrettävää ja selkeää, annettava osapuolille mahdollisuus ymmärtää vaivattomasti oikeuksiaan ja velvoitteitaan, sisällettävä asianmukaisia raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimuksia, vältettävä kohtuuttomia kustannuksia sekä oltava täytäntöönpanon kannalta käytännöllistä;

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0103.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
(3)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
(4)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö