Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2302(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0139/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0139/2017

Keskustelut :

PV 18/05/2017 - 8
CRE 18/05/2017 - 8

Äänestykset :

PV 18/05/2017 - 11.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0222

Hyväksytyt tekstit
PDF 270kWORD 48k
Torstai 18. toukokuuta 2017 - Strasbourg
Oikea rahoitusvalikoima Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa
P8_TA(2017)0222A8-0139/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2017 oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa (2016/2302(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) ja tämän asetuksen asianomaisiin artikloihin liittyvät delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(6),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(8),

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietintöön (A8-0050/2016) ”Euroopan investointipankki (EIP) – vuosikertomus 2014” sisältyvän aluekehitysvaliokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi”(9),

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun” (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon elokuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon keskittyvä vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarviointi”,

–  ottaa huomioon 30. lokakuuta 2014 annetun komission kertomuksen unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2013 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti (COM(2014)0686),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 42(1)(d) CPR – Eligible management costs and fees”,

–  ottaa huomioon 10. elokuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 37(7) (8) (9) CPR – Combination of support from a financial instrument with other forms of support”,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 37(2) CPR – Ex-ante assessment”,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission lyhyen oppaan hallintoviranomaisille ”Financial instruments in ESIF programmes 2014–2020”,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Financial instruments under the European Structural and Investment Funds. Summaries of the data on the progress made in financing and implementing the financial instruments for the programming period 2014–2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments for the programming period 2014-2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments reported by the managing authorities in accordance with Article 67(2)(j) of Council Regulation (EC) No 1083/2006”,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2015 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Activities relating to financial instruments” (liite asiakirjaan ”Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2014 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti”) (SWD(2015)0206),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2015 ”Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2014 ”Alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuus EU:n ulkopolitiikan tukemisen kannalta”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2012 ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Paikallis- ja aluekehitystä tukevat rahoitusvälineet”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2013 julkaistun Euroopan investointipankin loppuraportin ”Financial Instruments: A Stock-taking Exercise in Preparation for the 2014–2020 Programming Period”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän lokakuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Financial instruments in the 2014–2020 programming period: first experiences of Member States”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän maaliskuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Review of the Role of the EIB Group in European Cohesion Policy”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2016 julkaiseman katsauksen ”Challenges for EU cohesion policy: Issues in the forthcoming post-2020 reform”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2015 julkaiseman Faktatietoja-julkaisun ”Cohesion Policy implementation in the EU28”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0139/2017),

A.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus ja ohjelmakauden 2014–2020 puolivälin lähestyminen on herättänyt keskustelun siitä, millaiseen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistelmään EU:n talousarviosta investoidaan vuoden 2020 jälkeisen kauden aikana;

B.  ottaa huomioon, että koontiasetusta koskeva ehdotus (COM(2016)0605) on ainoa mahdollisuus parantaa nykyisellä ohjelmakaudella sovellettavaa järjestelmää keskipitkällä aikavälillä;

C.  toteaa, että termi ”rahoitusvälineet” kattaa monia erilaisia välineitä ja että niiden arviointi sekä niiden käyttöä koskeva päätöksenteko edellyttävät jatkuvaa, yksityiskohtaista ja tapauskohtaisesti tehtävää analysointia, joka liittyy paikallis- ja aluetalouden tai kyseessä olevan kohderyhmän erityistarpeiden arviointiin;

Ohjelmakausi 2007–2013 – luotettavat investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden avulla

1.  toteaa, että vaikka rahoitusvälineet suunniteltiin ennen rahoitus- ja talouskriisiä eivätkä ne toimineet hyvin talouskriisin olosuhteissa, komission kertomus tarjoaa vahvaa näyttöä siitä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden kautta tuottivat kestäviä vaikutuksia ja näkyviä tuloksia EU:n alueilla, ja toteaa, että investointeja on tehty 347,6 miljardin euron arvosta, kansallista yhteisrahoitusta ja muuta vipuvaikutusta lukuun ottamatta;

2.  pitää myönteisinä Euroopan investointipankin (EIP) nykyisen koheesiopolitiikan toimia, jotka näkyvät vuosikertomuksissa ja toimialakertomuksissa, joissa tuodaan esiin niiden vaikutus pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin, infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovointiin, ympäristöön, energiaan ja maatalouteen; toteaa, että koheesiopolitiikkaa tukeva EIP:n lainananto ohjelmakaudella 2007–2013 oli arviolta 147 miljardia euroa eli noin 38 prosenttia kaikesta EU:n lainanannosta;

Ohjelmakausi 2014–2020 – käännekohta investoinneissa ERI-rahastojen avulla

3.  pitää myönteisenä, että vuosina 2014–2020 EU:n odotetaan investoivan 454 miljardia euroa ERI-rahastojen kautta ja että kansallisen yhteisrahoituksen avulla avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa tehtävien investointien määrän odotetaan nousevan 637 miljardiin euroon;

4.  toteaa, että rahoitusvälineiden (muun muassa mikroluotot, lainat, vakuudet, omaehtoinen pääoma ja riskipääoma) määrä on kasvanut ja laatu kohentunut koheesiopolitiikan alaisen yhteistyössä toteutetun hallinnoinnin myötä; korostaa, että tähän suuntaukseen on kaksi pääasiallista syytä – ohjelmakausi 2007–2013 tarjosi arvokkaita kokemuksia ja opetuksia ERI-rahastojen täytäntöönpanosta avustusten ja rahoitusvälineiden kautta, kun taas vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys kuvastaa kriisin jälkeistä tarvetta lisätä rahoitusvälineitä julkisen talouden rajoitusten vuoksi;

5.  toteaa, että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusvälineiden kautta myönnettiin kaudella 2007–2013 rahoitusta yhteensä 11,7 miljardia euroa ja että arvioiden mukaan määrä olisi 20,9 miljardia euroa kaudella 2014–2020, mikä on lähes kaksinkertainen määrä; toteaa, että näin ollen rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan 351,8 miljardin euron suuruisista kokonaismäärärahoista olisi kaudella 2014–2020 yhteensä 6 prosenttia verrattuna 3,4 prosenttiin kaudella 2007–2013 myönnetyistä 347 miljardista eurosta;

6.  toteaa, että koheesiorahastosta myönnetyt määrärahat ovat noin 75 miljardia euroa, mikä on 11,8 prosenttia kaikista rahoitusvälineistä myönnetystä rahoituksesta kaudella 2014–2020; suhtautuu myönteisesti määrärahojen lisäykseen 70 miljardista eurosta kaudella 2007–2013 75 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; painottaa, että koheesiorahaston määrärahoja ei saisi vähentää ottaen huomioon, että noin 34 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka saavat tukea koheesiorahastosta;

7.  panee merkille, että 21 jäsenvaltiota on sitonut yhteensä 5 571,63 miljoonaa euroa rahoitusvälineisiin osana nykyistä monivuotista rahoituskehystä 31. joulukuuta 2015 mennessä ja että näistä varoista 5 005,25 miljoonaa euroa on peräisin Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että ratkaisevilla sääntelyä koskevilla muutoksilla rahoitusvälineiden ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja hallinnoinnissa, kuten suorat linkit kuhunkin yhteentoista temaattiseen tavoitteeseen, pakollinen ennakkoarviointi, joka mahdollistaa markkinoiden toimintapuutteiden tunnistamisen, sekä räätälöidyt ja yksinkertaistetut rahoitusvälineet ja raportointimekanismit, voi olla merkittävä myönteinen vaikutus koheesiopolitiikan houkuttelevuuteen ja täytäntöönpanonopeuteen, kun niillä vastataan kaudella 2007–2013 esiintyneeseen oikeudelliseen epävarmuuteen; kehottaa kuitenkin varmistamaan, että tehtävät muutokset eivät vaikuta rahoitusvälineiden houkuttelevuuteen eikä täytäntöönpanonopeuteen;

Avustukset ja rahoitusvälineet – interventiologiikka määrittelee rahoitusvalikoiman

9.  korostaa, että vaikka yhteistyössä hallinnoidut ERI-rahastojen avustukset ja rahoitusvälineet, jotka eivät ole tavoite sinänsä, tukevat samoja koheesiopolitiikan tavoitteita, niissä käytetään erilaista interventiologiikkaa ja soveltamista, kun on kyse aluekehityksen, toiminta-alojen ja markkinoiden tarpeista;

10.  toteaa, että hanketyypistä riippuen avustuksilla on rahoitusvälineisiin verrattuna seuraavia vahvuuksia: niillä tuetaan hankkeita, jotka eivät välttämättä tuota tuloja, tarjotaan rahoitusta hankkeille, jotka eri syistä eivät voi vetää puoleensa yksityistä tai julkista rahoitusta, jotka on suunnattu tietyille edunsaajille tai vastaaman tiettyihin ongelmiin tai ensisijaisiin alueellisiin tavoitteisiin, ja niiden käyttö on saadun kokemuksen ja nykyisten valmiuksien vuoksi yksinkertaisempaa; toteaa, että avustuksiin voi toisinaan liittyä seuraavia rajoituksia: vaikeudet hankkeiden laatua ja kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, riski, että ne korvaavat julkisen rahoituksen pitkällä aikavälillä ja potentiaalisia yksityisiä investointeja koskeva syrjäytymisvaikutus, vaikka hankkeet voivat olla uusiutuvia ja tuottaa tuloja lainarahoituksen takaisin maksamiseksi;

11.  toteaa, että rahoitusvälineet tarjoavat etuja, kuten vipu- ja uudistuvuusvaikutuksia, yksityisen pääoman houkuttelua sekä erityisten investointivajeiden kattamista laadukkaiden luottokelpoisten hankkeiden myötä, ja samalla maksimoivat aluepolitiikan täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden; toteaa, että rahoitusvälineisiin liittyy tiettyjä epäkohtia, joiden vuoksi ne saattavat olla ristiriidassa houkuttelevampien kansallisten tai alueellisten ohjelmien kanssa, ja toteaa, että näitä epäkohtia ovat muun muassa seuraavat: hidas täytäntöönpano joillakin alueilla, monimutkaisuus, ERI-rahastoista tuettujen rahoitusvälineiden odotettua pienempi vipuvaikutus sekä joissakin tapauksissa korkeat täytäntöönpanokustannukset ja hallinnointipalkkiot; toteaa, että avustukset ovat investointeja parempi vaihtoehto joillakin politiikan aloilla, esimerkiksi tietyntyyppisissä julkisissa infrastruktuureissa, sosiaalipalveluissa, tutkimus- ja innovointipolitiikassa tai yleensä hankkeissa, jotka eivät tuota tuloja;

12.  korostaa, että interventiologiikka ei ole avustuksia ja rahoitusvälineitä erottava vaan yhdistävä lähestymistapa, jonka avulla avustuksille ja rahoitusvälineille luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta koheesiopolitiikka voi kattaa edunsaajat ja investointivajeet paremmin erilaisten toimenpiteiden avulla; korostaa, että interventiologiikka on alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja että kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden olisi edelleen otettava huomioon paras toteutustapa, kun ne vapaasti vahvistavat rahoitusvälineiden ja avustusten osuuden niiden asianomaisissa toimenpideohjelmissa valittujen painopisteiden edistämiseksi pitäen mielessä, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat osallisina ja että niillä on keskeinen asema; palauttaa mieliin, että hallintoviranomaisten on vapaaehtoisesti tehtävä päätös täytäntöönpanoon parhaiten sopivasta rahoitusvälineen tyypistä;

Rahoitusvälineiden tuloksellisuus – haasteet

13.  toteaa rahoitusvälineiden käytön merkityksen koheesiopolitiikan toimissa; panee tyytyväisenä merkille, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon raportointi vuodelta 2015 kertoo edistyksestä nykyisen ohjelmakauden myöhästyneestä alusta huolimatta; toteaa kuitenkin, että ERI-rahastojen rahoitusvälineiden täytäntöönpano on edennyt eri tasolle jäsenvaltioiden välillä ja yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä; palauttaa mieliin, että rahoitusvälineiden käytöstä ohjelmakaudella 2007–2013 saatuihin myönteisiin kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin liittyy useita niiden tuloksellisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten toimien myöhäinen aloitus, puutteelliset markkina-arviot, alueiden erilaiset käyttöasteet, yleisesti alhaiset maksatusasteet, vähäinen vipuvaikutus, ongelmallinen uusiutuvuus, korkeat hallinnointikustannukset ja -maksut ja liian suuret määrärahat; palauttaa mieliin, että sen jälkeen kun komissio jatkoi rahoitusvälineiden täytäntöönpanon erityisiä määräaikoja, monia havaittuja puutteita lievennettiin vuoteen 2015 mennessä kohdennetuilla toimenpiteillä;

14.  toteaa, että ERI-rahastojen täytäntöönpanon viivästykset voivat vaikuttaa maksatusasteisiin, uusiutuvuuteen ja vipuvaikutukseen, ja että viimeksi mainitun olisi perustuttava kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, käyttämään määritelmään ja menetelmiin siten, että erotetaan selvästi toisistaan julkiset ja yksityiset osuudet ja esitetään huolelliset laskelmat kunkin rahoitusvälineen mahdollistamasta vipuvaikutuksesta maittain ja alueittain; palauttaa mieliin, että viivästykset kaudella 2007–2013 ovat vaikuttaneet peruuttamattomasti siihen, että EAKR- ja ESR-rahoitusvälineiden suorituskyky ei ollut optimaalinen; korostaa, että ohjelmakauden myöhäisestä alusta johtuvat täytäntöönpanoviivästykset voivat haitata ERI-rahastojen rahoitusvälineiden toimintaa, mikä voi johtaa virheellisiin arviointipäätelmiin kauden lopussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla lievennetään täytäntöönpanon viivästymiseen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti kun on kyse rahoitusvälineiden vähäisen käytön ja vaikutuksen riskistä;

15.  on vakavasti huolestunut siitä suuresta todennäköisyydestä, että maksamattomat laskut kasaantuvat jälleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskolla, koska sillä voisi olla vakavia vaikutuksia muihin EU:n rahoittamiin toimintapolitiikkoihin;

16.  panee merkille, että unionin eri alueiden välillä on suuria eroja, kun on kyse rahoitusvälineiden, mukaan lukien ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käytön laajentamisesta, näiden rahastojen ensimmäisistä tuloksista ja lisärahoituksen odotetusta vipuvaikutuksesta sekä muista EU:n rahoittamista rahoitusvälineistä unionin parhaiten menestyvissä talouksissa, mikä heikentää koheesiopolitiikan tavoitteita; painottaa, että tällaisten välineiden yleinen menestys riippuu siitä, kuinka helppoa niiden käyttö on ja millaiset valmiudet jäsenvaltioilla on hallinnoida niiden kautta tehtäviä investointeja, ja että sitä varten on määriteltävä täsmällisiä ja eriteltyjä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida näiden välineiden todellisia vaikutuksia koheesiopolitiikkaan;

Yksinkertaistaminen, synergia ja tekninen apu – ratkaisut

17.  panee tyytyväisenä merkille sääntelyn optimointia ja byrokratian vähentämistä koskevat komission toimet; korostaa, että parannuksista huolimatta monimutkaisia kysymyksiä on yhä ja esimerkiksi pitkä käynnistysaika ja tuensaajien hallinnolliset rasitteet eivät rohkaise rahoitusvälineiden käyttöön; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja hallintoviranomaisten kanssa, jotta ERI-rahastoista saatavia mikroluottoja, lainoja, vakuuksia, omaehtoista pääomaa ja riskipääomaa voidaan yhdistää aikaisempaa helpommin siten, että samalla varmistetaan saman tasoinen avoimuus, demokraattinen valvonta, raportointi ja valvonta;

18.  toteaa, että erityiset säännökset rajoittavat joustavuutta rahoitusvälineiden kanssa toteutettavissa toimissa; toteaa, että valtiontukisäännöt vaikuttavat erityisen rasittavilta erityisesti silloin, kun avustuksia yhdistetään rahoitusvälineisiin; kehottaa komissiota varmistamaan asianmukaisen valtiontukikehyksen ja tutkimaan edelleen vaihtoehtoja valtiontukisääntöjen noudattamisen yksinkertaistamiseksi kaikilla kolmella tasolla – hallintoviranomaiset, rahastojen varat ja rahoituksen välittäjät; kehottaa varmistamaan valtiontukisäännöissä tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille rahoitusvälineille, jotta vältetään tiettyjen rahoituslähteiden erityiskohtelu muihin verrattuna erityisesti pk-yritystuen alalla;

19.  korostaa, että rahoitusvälineiden tuloksellisuuden tarkastukset ovat tärkeitä, mukaan lukien EIP-ryhmän koheesiopolitiikan toimien tarkastus; toteaa, että tarkastustoimet koskevat ERI-rahastojen koko sykliä; kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia etsimään yksinkertaistamisen ja synergian mahdollisuuksia koko tarkastusprosessissa; kehottaa komissiota keskittymään myös avustusten ja rahoitusvälineiden vertailevaan analyysiin, valmiuksien edelleen kehittämiseen, tarkastusprosessien tarkastusmenetelmiin ja suuntaviivoihin, mikä ei kuitenkaan saisi lisätä edunsaajien taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita;

20.  huomauttaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistämisen alalla on tutkimatonta potentiaalia; korostaa, että viranomaisille annettavien ohjeiden lisäksi on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava entisestään eri ERI-rahastojen yhdistämistä koskevia sääntöjä sekä sääntöjä, jotka koskevat ERI-rahastojen yhdistämistä sellaisten välineiden kuin Horisontti 2020 ja ESIR kanssa; vaatii parempaa sääntelyä selkeillä, johdonmukaisilla ja kohdennetuilla säännöillä, joilla kevennetään sääntelytaakkaa mahdollistamalla edellä mainittu määrärahojen yhdistäminen useammasta kuin yhdestä ohjelmasta samaan rahoitusvälineeseen, mahdollistamalla mikrorahoitusvälineiden yhdistelmien käyttö ESR-toimissa ja yksinkertaistamalla entisestään julkisia hankintoja rahoituksen välittäjien valinnassa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeissa; pyytää lisäämään eri strategioiden johdonmukaisuutta; korostaa, että ERI-rahastojen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistäminen muihin rahoituslähteisiin voi tehdä rahoituksen rakenteesta houkuttelevamman edunsaajille ja julkisen ja yksityisen sektorin sijoittajille paremman riskinjaon ja hankkeiden tuloksellisuuden ansiosta, ja auttaa siten välineitä tarjoamaan pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia;

21.  toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä voidaan parantaa investointikumppanuuksien avulla ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet parantavat rahoituslähteiden välisiä synergioita ja ylläpitävät tarvittavaa tasapainoa yleisten ja yksityisten etujen välillä; korostaa, että rahoitusvälineiden käyttöä yhdessä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) kanssa olisi myös kannustettava;

22.  panee tyytyväisenä merkille nykyiset komission ja EIP-ryhmän fi-compass-foorumin avulla luomat teknisen avun käytännöt; pitää valitettavana, että käytännön tukipalvelut viranomaisille ja erityisesti rahoitusvälineiden, myös ESIR-rahaston, tuensaajille ovat rajallisia, vaikka monilla paikallis- ja alueviranomaisilla on ollut rahoitusvälineiden tehokasta käyttöä koskevia teknisiä vaikeuksia ja valmiudet ja tietotaito ovat puutteellisia; pyytää teknistä tukea, joka olisi kohdennettava erityisesti alueellisille ja paikallisille toimijoille sekä kaikille kumppaneille, mutta huomauttaa, että sitä ei tulisi käyttää kansallisten viranomaisten toiminnan rahoittamiseen; kehottaa lisäksi laatimaan komission ja EIP:n yhteisen teknisen avun suunnitelman, johon sisältyy taloudellista ja muuta kuin taloudellista neuvoa-antavaa toimintaa erityisesti suurten hankkeiden yhteydessä sekä valmiuksien kehittämistä, koulutusta, tukea ja tiedon ja kokemusten vaihtoa; pyytää lisäksi koheesiopolitiikan säännöksiä, rahoitustuotteita, valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevan asiantuntemuksen (oikeudellinen neuvonta mukaan lukien) yhdistelmää, joka on suunnattu kansallisille viranomaisille, rahastonhoitajille ja tuensaajille ja korostaa, että on tärkeää välttää päällekkäiset rakenteet;

23.  kehottaa komissiota parantamaan ERI-rahastojen investointien näkyvyyttä ja selventämään, että unioni osallistuu rahoitukseen; pyytää tarjoamaan riittävät ja kattavat tiedot ja tiedonannon EU:n rahoitusmahdollisuuksista, jotka kannustaisivat julkista ja yksityistä sektoria käyttämään näitä mahdollisuuksia ja jotka olisi suunnattu potentiaalisille edunsaajille ja erityisesti nuorille;

Kohti vuoden 2020 jälkeisen kauden oikeaa rahoitusvalikoimaa ja koheesiopolitiikan tulevaisuus

24.  toteaa, että muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen tai meneillään oleviin ja tuleviin poliittisiin muutoksiin EU:ssa liittyvät haasteet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan investointeihin tai sen tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseen etenkään nykyisen ohjelmakauden jälkeen;

25.  panee merkille, että avustuksilla ja rahoitusvälineillä on omat erityiset roolinsa koheesiopolitiikassa mutta niillä on sama yhdentoista temaattisen tavoitteen mukainen pyrkimys saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian viisi yleistavoitetta pyrittäessä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; korostaa, että on tarpeen varmistaa, etteivät rahoitusvälineet korvaa avustuksia koheesiopolitiikan tärkeimpänä välineenä, ja korostaa, että on ylläpidettävä rahastojen uusiutuvaa luonnetta, jotta varat voidaan investoida uudelleen niille aloille ja toimille, joita niillä voidaan tukea;

26.  korostaa, että rahoitusvälineillä päästään parempiin tuloksiin suurkaupunkialueilla ja muilla sellaisilla alueilla, joilla on kehittyneemmät rahoitusmarkkinat, kun taas syrjäisisimmillä alueilla ja alueilla, joilla kärsitään korkeasta kokonaistyöttömyysasteesta ja jotka ovat harvaanasuttuja, on vaikeuksia houkutella investointeja ja että avustuksilla ratkaistaan alueellisia rakenneongelmia ja tarjotaan alueellisesti tasapainoista rahoitusta; toteaa, että rahoitusvälineiden menestykseen vaikuttavat useat tekijät ja että yhden kriteerin perusteella on mahdotonta tehdä yleisiä päätelmiä; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa rahoitusvälineiden käyttöä koskevat sitovat tavoitteet eivät ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; toteaa, että rahoitusvälineiden osuuden lisääminen ei saisi vaikuttaa rahoitukseen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, sillä se vaikuttaisi haitallisesti tasapainoon; korostaa, että monilla julkisten politiikkatoimien aloilla avustusten on säilyttävä hallitsevassa asemassa, kun taas rahoitusvälineillä voi olla niitä täydentävä tehtävä, kun noudatetaan täysin asianmukaista ennakkoarviointia ja markkina-analyysia; pyytää, että rahoitusvälineiden käyttöä Interreg-ohjelmissa edistetään entisestään, jotta ne olisivat entistä johdonmukaisempia Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteiden kanssa;

27.  muistuttaa, että ERI-rahastojen varojen käytöstä saatu kokemus osoittaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden rahoitusyhdistelmällä pureudutaan maakohtaisiin olosuhteisiin sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden puutteiden korjaamiseen; painottaa, että mikään rahoitusyhdistelmä ei voi olla kaikille sopiva ratkaisu, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi seuraavat tekijät: maantieteellinen alue, toimiala, tuensaajan tyyppi ja koko, hallinnollinen valmius, markkinaolosuhteet, kilpailevien välineiden olemassaolo, liiketoimintaympäristö sekä talous- ja finanssipoliittinen kokonaistilanne;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(5)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.
(9)EUVL C 19, 22.1.2014, s. 4.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö