Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2326(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0202/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0202/2017

Keskustelut :

PV 12/06/2017 - 15
CRE 12/06/2017 - 15

Äänestykset :

PV 13/06/2017 - 5.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0254

Hyväksytyt tekstit
PDF 274kWORD 58k
Tiistai 13. kesäkuuta 2017 - Strasbourg
EU:n koheesiopolitiikan rakentaminen vuoden 2020 jälkeen
P8_TA(2017)0254A8-0202/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen (2016/2326(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(7),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(8),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon: ”Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus: tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” (COM(2016)0603),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi”(9),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(10),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta(11),

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta(12), 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa (13), 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta(14) ja 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta(15),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(16),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet(17)”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(18),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(19),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(20),

–  ottaa huomioon syrjäisimmistä alueista annetut komission tiedonannot ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, erityisesti 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan tehtävistä Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla Eurooppa 2020 - strategian yhteydessä(21) sekä 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoinnista luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(22),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista(23),

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason työryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2017 hyväksytyt neuvoston päätelmät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 31/2016: ”Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman päätöksen(24) SEUT-sopimuksen 349 artiklan tulkinnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016: EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) – Koordinoinnin, synergioiden ja täydentävyyden varmistaminen”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0202/2017),

A.  toteaa, että unionin koheesiopolitiikka juontaa juurensa SEU- ja SEUT-sopimuksista ja ilmentää unionin pääperiaatteisiin kuuluvaa yhteisvastuullisuutta, kun se vähentää perussopimukseen perustuvan tavoitteensa mukaisesti alueellisia eroja ja edistää unionin kaikkien alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

B.  toteaa, että EU:n toiminta ”lähentymisvälineenä” on juuttunut vuodesta 2008 lähtien paikoilleen, mikä on lisännyt olemassa olevia eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja pahentanut sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta koko EU:ssa; muistuttaa, että Euroopan tason koheesiopolitiikka on erittäin tehokasta erityisesti alueellisen yhteistyön tukemisen eri muodoissa ja se on sen vuoksi taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen ulottuvuutensa osalta yhä välttämättömän tärkeä politiikan ala, joka yhdistää yksittäisen alueen erityistarpeet EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin ja tuottaa konkreettisia tuloksia paikan päällä kaikille kansalaisille;

C.  toteaa, että koheesiopolitiikka on edelleen tärkein ja hyvin onnistunut ja arvostettu koko unionissa sovellettava investointi- ja kehityspolitiikka pysyvien työpaikkojen luomiseksi sekä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi vuoden 2020 jälkeen, etenkin kun otetaan huomioon julkisten ja yksityisten investointien jyrkkä väheneminen useissa jäsenvaltioissa sekä globalisaation seuraukset; muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on ollut ratkaiseva asema ja se on osoittanut merkittävää reaktiokykyä makrotaloudellisissa rajoituksissa;

D.  toteaa, että koheesiopolitiikan viimeisin, vuonna 2013 toteutettu uudistus oli laaja ja konkreettinen, kun politiikassa siirryttiin painottamaan sekä tulospainotteista lähestymistapaa, temaattista keskittämistä, vaikuttavuutta ja tehokkuutta että periaatteita, joihin sisältyvät kumppanuus, monitasoinen hallinto, älykäs erikoistuminen ja paikkakohtaiset lähestymistavat;

E.  toteaa, että uudistettu koheesiopolitiikka johti painotuksen siirtymiseen asteittain merkittävistä infrastruktuurihankkeista kohti osaamistalouden ja innovoinnin edistämistä;

F.  toteaa, että näitä periaatteita olisi noudatettava edelleen ja ne olisi vakiinnutettava vuoden 2020 jälkeen, jotta voidaan varmistaa politiikan täytäntöönpanon jatkuvuus, näkyvyys, oikeusvarmuus, saatavuus ja avoimuus;

G.  toteaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan menestyksen varmistamiseksi on olennaista vähentää sen edunsaajien ja hallintoviranomaisten hallinnollista rasitetta oikean tasapainon aikaansaamiseksi politiikan tulossuuntautuneisuuden sekä tarkastusten ja valvonnan määrän välillä, jotta voidaan lisätä suhteellisuutta, ottaa käyttöön ohjelmien eriytetty täytäntöönpano ja yksinkertaistaa sääntöjä ja menettelyjä, koska ne mielletään nykyisin usein liian monimutkaisiksi;

H.  toteaa näiden osatekijöiden, yhdessä yhdennetyn poliittisen lähestymistavan ja kumppanuusperiaatteen kanssa, kuvaavan koheesiopolitiikasta saatavaa lisäarvoa;

I.  katsoo, että unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rajoitteet tai brexitin seuraukset eivät saa heikentää unionin koheesiopolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoita pohtimaan etuja ja haittoja, joita syntyy siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu edelleen Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmiin;

J.  toteaa, että koheesiopolitiikalla käsitellään jo nyt mitä erilaisimpia sen tavoitteisiin liittyviä ja perussopimuksissa vahvistettuja haasteita eikä voida odottaa, että sen avulla kyetään selviämään kaikista mahdollisista unionin uusista haasteista vuoden 2020 jälkeen, jos talousarvio pysyy samana tai jos sitä peräti leikataan, vaikka vaikutus voi olla suurempi, jos jäsenvaltioille, alueille ja kaupungeille sallitaan enemmän joustovaraa uusiin poliittisiin haasteisiin vastaamiseksi;

Unionin koheesiopolitiikan lisäarvo

1.  vastustaa voimakkaasti kaikkia valkoisessa kirjassa Euroopan tulevaisuudesta esitettyjä EU27:ää vuoteen 2025 mennessä koskevia skenaarioita, jotka heikentäisivät EU:n pyrkimyksiä koheesiopolitiikan osalta; kehottaa komissiota pikemminkin esittämään kattavan lainsäädäntöehdotuksen vahvasta ja vaikuttavasta vuoden 2020 jälkeisestä koheesiopolitiikasta;

2.  painottaa, että kasvua sekä alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei saada aikaan muutoin kuin hyvällä hallintotavalla, yhteistyöllä, kaikkien asianosaisten sidosryhmien keskinäisellä luottamuksella ja ottamalla tehokkaasti mukaan kumppanit kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kuten kumppanuusperiaatteeseen (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artikla) on kirjattu; toteaa jälleen kerran, että unionin koheesiopolitiikan yhteisen hallinnoinnin järjestely antaa unionille ainutlaatuisen välineen käsitellä suoraan kansalaisten huolenaiheita sisäisten ja ulkoisten haasteiden yhteydessä; katsoo, että yhteinen hallinnointi, joka perustuu kumppanuusperiaatteeseen, monitasoiseen hallinnointiin ja hallinnon eri tasojen koordinointiin, on erittäin tärkeää, jos halutaan varmistaa kaikkien asianosaisten sidosryhmien parempi osallisuus ja vastuullisuus politiikan täytäntöönpanossa;

3.  painottaa koheesiopolitiikan käynnistysvaikutuksia ja sen hallinnoille, edunsaajille ja sidosryhmille tarjoamia oppimismahdollisuuksia; korostaa koheesiopolitiikan moni- ja laaja-alaista lähestymistapaa älykkäänä, kestävänä ja osallistavana politiikkana, joka tarjoaa puitteet kansallisten ja alueellisten toimijoiden liikkeelle saamiselle ja koordinoinnille sekä näiden välittömälle osallistamiselle yhteistyöhön EU:n ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisrahoitusta saavissa hankkeissa; vaatii tässä yhteydessä parempaa koordinointia ja yhteistyötä komission koheesiopolitiikasta vastaavan pääosaston ja muiden pääosastojen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa;

4.  pitää valitettavana useiden toimenpideohjelmien viivästynyttä hyväksyntää ja hallintoviranomaisten viivästynyttä nimeämistä joissakin jäsenvaltioissa meneillään olevalla ohjelmakaudella; pitää myönteisenä vuonna 2016 havaittuja ensimmäisiä merkkejä siitä, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa nopeutettiin; kehottaa komissiota jatkamaan parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän työtä täytäntöönpanon tukemiseksi ja viivästysten syiden selvittämiseksi ja ehdottamaan käytännön keinoja ja toimenpiteitä, jotta tällaiset ongelmat voidaan välttää seuraavan ohjelmakauden alussa; kannustaa painokkaasti kaikkia asianosaisia toimijoita jatkamaan edelleen täytäntöönpanon parantamista ja nopeuttamista aiheuttamatta pullonkaulojen syntymistä;

5.  panee merkille rahoitussuunnittelu- ja täytäntöönpanojärjestelmän puutteet, jotka johtivat maksamattomien laskujen kertymiseen ja ennenäkemättömään maksamattomaan määrään, joka siirtyi edellisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä nykyiseen; vaatii komissiolta rakenteellista ratkaisua tällaisten ongelmien selvittämiseksi ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä ja sen estämiseksi, että tällainen leviäisi seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen; korostaa, että maksumäärärahojen tason on vastattava aikaisempia sitoumuksia etenkin jakson loppua kohden, kun jäsenvaltioiden maksupyyntöjen määrä yleensä lisääntyy huomattavasti;

6.  ottaa huomioon, että kumppanuusperiaate on johtanut eräissä jäsenvaltioissa tiiviimpään yhteistyöhön alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, ja toteaa, että parannuksia voidaan jatkaa, jotta voidaan varmistaa kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, todellinen osallistuminen jo varhaisessa vaiheessa vastuun ja näkyvyyden kasvattamiseksi koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa lisäämättä hallinnollista rasitetta tai aiheuttamatta viivästyksiä; painottaa, että sidosryhmien osallistumisen olisi jatkuttava monitasoisen hallinnon lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että kumppanuusperiaatetta ja käytännesääntöjä olisi vahvistettava edelleen tulevaisuudessa esimerkiksi ottamalla käyttöön kumppanien osallistumiselle selkeät vähimmäisvaatimukset;

7.  tähdentää, että vaikka koheesiopolitikalla on lievitetty EU:ssa hiljattain koetun talous- ja rahoituskriisin ja säästötoimenpiteiden vaikutuksia, alueellisia eroja ja kilpailukykyeroja on edelleen paljon ja sosiaalinen eriarvoisuus on suurta; kehottaa tehostamaan toimia näiden erojen kaventamiseksi ja uusien erojen kehittymisen ehkäisemiseksi kaikilla alueilla, samalla kun jatketaan ja vahvistetaan alueille annettavaa tukea, millä edistetään sitoutumista politiikkaan kaikentyyppisillä alueilla ja saavutetaan EU:n tavoitteet kaikkialla EU:ssa; katsoo tässä yhteydessä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota alueiden tekemiseen selviytymiskykyisiksi äkillisten häiriöiden sattuessa;

8.  korostaa, että alueellinen yhteistyö muokkaa kaikissa muodoissaan, mukaan lukien makroaluestrategiat, joiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, käsitystä unionin eri alueiden ja kansalaisten poliittisesta rajat ylittävästä yhteistyöstä ja koordinoinnista; tähdentää koheesiopolitiikan arvoa saarien, raja-alueiden ja pohjoisimpien, harvaanasuttujen alueiden haasteita ratkaistaessa SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja syrjäisimpien alueiden haasteita SEUT-sopimuksen 349 ja 355 artiklan mukaisesti ratkaistaessa, sillä niillä on erityisasema ja niitä koskevat erityisvälineet ja -rahoitus olisi säilytettävä myös vuoden 2020 jälkeen;

9.  toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö (EAY) on yksi kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan merkittävimmistä tavoitteista, sillä se tuo merkittävää lisäarvoa EU:n tavoitteisiin, kannustaa solidaarisuuteen Euroopan alueiden ja sen naapurimaiden välillä ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa esimerkiksi vakiomuotoisten asiakirjojen avulla; painottaa tarvetta jatkaa rajatylittävän, kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön edistämistä osana SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisen alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta; katsoo, että sen olisi pysyttävä tärkeänä välineenä vuoden 2020 jälkeen; painottaa kuitenkin, että EAY:n nykyiset määrärahat eivät vastaa niitä merkittäviä haasteita, joihin Interreg-ohjelmilla on vastattava, eivätkä ne riitä rajatylittävän yhteistyön tehokkaaseen tukemiseen; kehottaa tästä syystä lisäämään merkittävästi Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoja seuraavalla ohjelmakaudella;

10.  painottaa nykyisen Interreg Europe -yhteistyöohjelman merkitystä Euroopan viranomaisille, koska sillä helpotetaan kokemusta vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa; ehdottaa, että seuraavan Interreg Europe -ohjelman rahoitusmahdollisuuksia laajennetaan vuoden 2020 jälkeen investointien mahdollistamiseksi fyysisiin pilottihankkeisiin ja esittelyhankkeisiin, joihin osallistuu sidosryhmiä kaikkialta Euroopasta, jotka on myös otettava huomioon;

Koheesiopolitiikan rakenne vuoden 2020 jälkeen – jatkuvuus ja parannettavat seikat

11.  painottaa, että nykyinen alueryhmittely, tehdyt uudistukset, kuten temaattinen keskittyminen ja tuloskehys ovat osoittaneet koheesiopolitiikan arvon; pyytää komissiota esittämään ajatuksia joustavuuden lisäämisestä EU:n koko talousarvion toteuttamisessa; pitää varauksen perustamista mielenkiintoisena vaihtoehtona tässä yhteydessä, jotta voidaan puuttua ennakoimattomiin tapahtumiin ohjelmakauden aikana ja helpottaa toimenpideohjelmien uudelleenkohdentamista, jotta ERI-rahastojen investointeja voidaan mukauttaa kunkin alueen muuttuviin tarpeisiin ja puuttua globalisaation vaikutuksiin alueellisella ja paikallisella tasolla ilman, että tämä vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan mukaisiin investointeihin tai strategisiin suuntaviivoihin, pitkän aikavälin tavoitteisiin ja suunnittelun varmuuteen sekä monivuotisten ohjelmien vakauteen alueellisten ja paikallisten viranomaisten kannalta;

12.  arvostaa ennakkoehtoja, ja etenkin älykästä erikoistumista koskevia tutkimus- ja innovointistrategioita koskevia ennakkoehtoja, joilla tuetaan edelleen ERI-rahastojen strategista suunnittelua ja joilla on kyetty lisäämään tulossuuntautuneisuutta; panee merkille ennakkoehdot, joiden avulla ERI-rahastoista kyetään tukemaan Euroopan vuoden 2020 jälkeisiä tavoitteita rajoittamatta kuitenkaan perussopimuksiin kirjattuja koheesiopolitiikan tavoitteita;

13.  vastustaa makrotaloudellisia ehtoja ja korostaa, että koheesiopolitiikan ja talouspolitiikan ohjausprosessien kytköksen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson piirissä olisi oltava tasapainoinen, vastavuoroinen ja rankaisematon kaikkia asianosaisia kohtaan; puoltaa alueellisen ulottuvuuden parempaa tunnustamista, joka voisi hyödyttää talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa, esimerkiksi talouden ohjausjärjestelmän ja koheesiopolitiikan tavoitteita, jotka koskevat taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää kasvua, työllisyyttä ja ympäristönsuojelua, ja jota olisi tarkasteltava tasapainoisella lähestymistavalla;

14.  katsoo, että koska koheesiopolitiikan määrärahoilla on tarkoitus vauhdittaa investointeja, kasvua ja työllisyyttä koko unionissa, komission olisi tutkittava seitsemännessä koheesiokertomuksessa ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa, miten näiden investointien vaikutukseen kyseisten valtioiden julkisen talouden alijäämään olisi puututtava;

15.  tähdentää, että toimenpideohjelmien ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia koskevia hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia sekä näitä koskevaa asiantuntevaa koulutusta on lisättävä jäsenvaltioissa ja alueilla, ja siksi vahvistettava investointien tukemisesta vastaavia kansallisia ja alueellisia virastoja, mikä on olennaista oikea-aikaisen ja korkeampiin standardeihin pyrkivän koheesiopolitiikan harjoittamisen kannalta; painottaa tässä yhteydessä Taiex regio peer 2 peer -aloitteen merkitystä, koska sillä parannetaan hallinnollisia valmiuksia ja EU:n investointien tuloksia;

16.  painottaa, että koheesiopolitiikan kokonaishallinnointijärjestelmää on yksinkertaistettava kaikilla hallintotasoilla ja toimenpideohjelmien suunnittelua, hallinnointia ja arviointia on helpotettava, jotta voidaan parantaa sen saatavuutta, joustavuutta ja tehokkuutta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää torjua ylisääntelyilmiötä jäsenvaltioissa; pyytää komissiota lisäämään sähköisen koheesion mahdollisuuksia ja erityisiä menoja, kuten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisia vakioyksikkökustannuksia ja kertakorvauksia ja ottamaan käyttöön digitaalisen alustan tai keskitettyjä asiointipisteitä hakijoille ja edunsaajille tiedottamista varten; pitää myönteisinä päätelmiä ja suosituksia, jotka yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraava korkean tason työryhmä on hyväksynyt ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan nämä suositukset käyttöön;

17.  pyytää komissiota harkitsemaan ohjelmien täytäntöönpanossa oikeasuhteisuuteen ja eriyttämiseen perustuvia ratkaisuja riskien, objektiivisten kriteerien ja myönteisten kannustimien, ohjelmien laajuuden ja hallinnollisten valmiuksien perusteella etenkin tarkastusten monien tasojen suhteen, joissa olisi keskityttävä sääntöjenvastaisuuksien, kuten petosten ja korruption torjuntaan, sekä tarkastusten lukumäärän suhteen, jotta voidaan yhdenmukaistaa paremmin koheesiopolitiikka, kilpailupolitiikka ja muut unionin politiikat, etenkin valtiontukisäännöt, joita sovelletaan ERI-rahastoihin, mutta ei ESIR-rahastoon eikä Horisontti 2020 -ohjelmaan, sekä mahdollistaa kaikille ERI-rahastoille yksi sääntökokonaisuus ja siten tehostaa rahoitusta samalla, kun otetaan huomioon kunkin rahaston erityispiirteet;

18.  pyytää komissiota todellista yksinkertaistamista varten ja yhdessä kansallisten ja alueellisten ohjelmien hallintoviranomaisten kanssa laatimaan toteutuskelpoisen suunnitelman, joka koskee yksinkertaistetun kustannusjärjestelmän laajentamista EAKR:ään, myös talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen muuttamista koskevan asetusehdotuksen (ns. omnibus-asetus) säännösten mukaisesti;

19.  katsoo, että avustusten olisi oltava edelleen koheesiopolitiikan rahoituksen perustana; toteaa kuitenkin, että rahoitusvälineiden merkitys on yhä suurempi; tähdentää, että lainoilla, omalla pääomalla tai takauksilla voi olla täydentävä asema, mutta niitä olisi käytettävä varovaisesti asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella, ja avustuksia olisi täydennettävä vain, kun tällaiset välineet osoittavat lisäarvoa ja ne voisivat vipuvaikutuksen avulla houkutella täydentävää rahoitustukea ottaen huomioon alueelliset erot, käytänteiden moninaisuuden ja saadut kokemukset;

20.  korostaa komission, EIP:n ja jäsenvaltioiden innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevan tuen merkitystä alue- ja paikallisviranomaisille erilaisten foorumien, kuten Fi-Compassin, avulla tai tarjoamalla edunsaajille kannustimia; muistuttaa, että nämä välineet eivät sovellu kaikenlaisiin koheesiopolitiikan toimiin; katsoo, että kaikkien alueiden on tarpeidensa mukaisesti voitava päättää rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta; vastustaa kuitenkin kaikkia sitovia määrällisiä tavoitteita rahoitusvälineiden käytössä ja korostaa, että rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö ei saisi johtaa EU:n talousarvion yleiseen supistumiseen;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ERI-rahastojen ja muiden unionin rahastojen ja ohjelmien välinen synergia ja viestintä paranee, ESIR-rahasto mukaan luettuna, ja kehottaa edistämään monirahoitteisten toimien täytäntöönpanoa; korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR-rahasto) ei saisi heikentää koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun strategista yhtenäisyyttä, alueellista keskittymistä eikä pitkän aikavälin näkymiä eikä se saisi korvata tai karkottaa avustuksia eikä sillä saisi pyrkiä korvaamaan tai vähentämään ESIR-rahaston määrärahoja; edellyttää resurssien todellista täydentävyyttä; vaatii asettamaan selkeät rajat ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä selkeät mahdollisuudet niiden yhdistämiseksi ja käytön helpottamiseksi sekoittamatta niitä toisiinsa, mikä voi tehdä rahoitusrakenteesta houkuttelevamman, jolloin EU:n niukkoja resursseja voidaan hyödyntää hyvin; katsoo, että monirahoitteisiin toimiin sovellettavat säännöt on yhdenmukaistettava ja lisäksi on luotava olemassa olevia rahoitusmahdollisuuksia koskeva selkeä viestintästrategia; kehottaa komissiota tässä yhteydessä kehittämään edunsaajille tätä koskevia välineitä;

22.  kehottaa komissiota harkitsemaan, että kehitettäisiin ryhmä lisäindikaattoreita, jotka täydentäisivät bkt-indikaattoria, joka on edelleen tärkein perusteltu ja luotettava menetelmä ERI-rahastojen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen; katsoo, että tässä yhteydessä voitaisiin arvioida ja harkita sosiaalisen edistyksen indeksiä tai väestörakennetta kuvaavaa indikaattoria, jotta voidaan tarjota tyhjentävä kuva alueellisesta kehityksestä; katsoo, että tällaisilla indikaattoreilla voitaisiin puuttua paremmin alueiden välille syntyviin uudenlaisiin epätasa-arvoisuuksiin; tähdentää lisäksi, että harkinnan tuloksena kehitettyjen indikaattoreiden on lujitettava politiikan tuloskeskeisyyttä;

23.  kehottaa komissiota harkitsemaan toimia koheesiopolitiikan kansallista rahoitusta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon ongelmat, joita paikalliset ja alueelliset viranomaiset kohtaavat hyvin keskitetyissä jäsenvaltioissa, sillä niillä ei ole riittävää vero- ja rahoituskapasiteettiä ja niillä on suuria vaikeuksia hankkeiden yhteisrahoituksen lisäksi myös hankeasiakirjojen laatimisessa riittämättömien taloudellisten resurssien takia, mikä johtaa koheesiopolitiikan alhaisempaan käyttöasteeseen;

24.  kannustaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta käyttää NUTS III-tasoa koheesiopolitiikan alueiden luokitukseen tiettyjen valikoitujen painopisteiden osalta;

Nykyaikaistetun, vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan tärkeimmät toimintalohkot

25.  korostaa Euroopan sosiaalirahaston, nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen merkitystä etenkin unionin nykyisen ennätyksellisen korkean pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden torjunnassa etenkin vähemmän kehittyneillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla sekä alueilla, joita kriisi on koetellut pahiten; korostaa pk-yritysten tärkeää roolia työpaikkojen luomisessa (niissä on noin 80 prosenttia unionin työpaikoista) sekä innovoivien alojen, kuten digitaalisen talouden ja vähähiilisen talouden, edistämisessä;

26.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa olisi edelleen huolehdittava haavoittuvista ja syrjäytyneistä ryhmistä, puututtava kasvavaan eriarvoisuuteen ja edistettävä solidaarisuutta; panee merkille koulutukseen ja kulttuuriin tehtävien investointien myönteisen vaikutuksen sosiaalisiin seikkoihin ja työllisyyteen liittyvänä lisäarvona; painottaa lisäksi tarvetta säilyttää sosiaalinen osallisuus, ESR-menot mukaan luettuina, ja täydentää tätä EAKR-investoinneilla tällä alalla;

27.  kehottaa lisäämään ERI-rahastojen käyttöä, jotta voidaan paneutua väestörakenteen muutokseen ja reagoida sen alueellisiin ja paikallisiin seurauksiin; katsoo, että väestön vähenemisen kaltaisista haasteista kärsivillä alueilla ERI-rahastot olisi mahdollisimman tehokkaasti suunnattava työpaikkojen ja kasvun luomiseen;

28.  ottaa huomioon, että alueellisen toimintasuunnitelman ja maaseudun ja kaupungin menestyksekkäiden kumppanuuksien merkitys kasvaa, ja ottaa myös huomioon älykkäiden kaupunkien esikuvallisen roolin mikrokosmoksina ja katalysaattoreina, jotka edistävät innovatiivisia ratkaisuja alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin;

29.  pitää myönteisenä Amsterdamin julkilausumaa sekä sitä, että tunnustetaan paremmin kaupunkien ja kaupunkialueiden rooli Euroopan poliittisessa päätöksenteossa; edellyttää, että julkilausumaan sisältyvää kumppanuudessa tapahtuvaa yhteistyömenetelmää sovelletaan tehokkaasti; odottaa, että tulokset sisällytetään EU:n tulevaan politiikkaan vuoden 2020 jälkeen;

30.  painottaa koheesiopolitiikan vahvistunutta kaupunkiulottuvuutta, joka toteutettiin erityisinä kestävää kaupunkikehitystä ja innovatiivista kaupunkitoimintaa koskevina säännöksinä; katsoo, että tätä olisi kehitettävä edelleen ja vahvistettava taloudellisesti vuoden 2020 jälkeen ja toimivallan jakamista hallinnon alemmille tasoille olisi vahvistettava; kehottaa komissiota koordinoimaan entistä paremmin erilaisia kaupungeille suunnattuja toimenpiteitä, jotta edistetään koheesiopolitiikassa paikallishallinnoille annettavaa suoraa tukea siten, että lisätään aluekehitykseen kohdistettua rahoitusta ja räätälöityjä välineitä; painottaa alueellisen kehittämisen välineiden, kuten paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden ja yhdennettyjen alueellisten investointien, tulevaa merkitystä;

31.  kannattaa unionin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti tekemiä sitoumuksia; muistuttaa tässä yhteydessä kaikkien EU:n toimielinten sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta ilmastoon liittyviin toimiin, ja korostaa, että ERI-rahastoilla on tässä keskeinen asema ja niitä olisi edelleen käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti ilmastonmuutoksen lievittämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä ympäristöystävälliseen talouteen ja uusiutuviin energialähteisiin; katsoo, että ilmastorahoituksen seurantaa ja jäljitysjärjestelmää on parannettava; korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön potentiaalia tässä yhteydessä sekä kaupunkien ja alueiden roolia kaupunkeja koskevan toimintaohjelman yhteydessä;

32.  toteaa, että älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovointistrategiat vahvistavat alueellisia innovaatioekosysteemejä; korostaa, että tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian kehittämisellä olisi edelleen oltava merkittävä rooli EU:n globaalin kilpailukyvyn varmistamisessa; katsoo, että älykkään erikoistumisen mallia olisi käytettävä yhtenä vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan merkittävimpänä lähestymistapana rohkaisemalla erilaisten alueiden sekä kaupunkien ja maaseudun välistä yhteistyötä ja vahvistamalla EU:n taloudellista kehitystä sekä aikaansaamalla synergiaa kansainvälisten älykästä erikoistumista koskevien tutkimus- ja innovointistrategioiden ja maailmanluokan yhteenliittymien välillä; muistuttaa olemassa olevasta pilottihankkeesta ”Huippuosaamisen portaikko” (S2E), jolla tuetaan edelleen ERI-rahastojen, Horisontti 2020 -ohjelman sekä muiden unionin rahoitusohjelmien välisten synergioiden kehittämistä ja hyödyntämistä; katsoo tämän vuoksi, että on toteutettava lisätoimia synergioiden maksimoimiseksi, jotta voidaan edelleen vahvistaa älykästä erikoistumista ja innovointia vuoden 2020 jälkeen;

33.  korostaa, että on tärkeää lisätä koheesiopolitiikan näkyvyyttä, jotta voidaan torjua euroskeptisyyttä ja edistää kansalaisten luottamuksen palauttamista; korostaa, että ERI-rahastojen näkyvyyden parantamiseksi on keskityttävä suuremmassa määrin ohjelmien sisältöön ja tuloksiin ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla, sidosryhmien ja edunsaajien, joiden välityksellä voidaan tehokkaasti levittää koheesiopolitiikan tuloksia, osallistumisen mahdollistamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja viestimään tehokkaammin koheesiopolitiikan mitattavissa olevista tuloksista, jotka voivat tuoda lisäarvoa EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään; kehottaa jatkamaan tarvittaessa teknisen tuen erityisen talousarviokohdan mukaisia viestintätoimia, kunnes hanke on saatu päätökseen ja sen tulokset ovat selvästi nähtävissä;

Tulevaisuudennäkymät

34.  edellyttää, että unioni asettaa esityslistansa kärkeen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja koko EU:n solidaarisuuden ja EU:n varojen ohjaamisen kasvun, uusien työpaikkojen ja kilpailukyvyn lisäämiseen; edellyttää myös, että jatketaan alueellisten eroavuuksien, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä syrjinnän torjumista; katsoo, että perussopimuksissa esitettyjen tavoitteiden lisäksi koheesiopolitiikan olisi edelleen toimittava välineenä, jonka avulla voidaan saavuttaa EU:n poliittiset tavoitteet ja siten lisätä tietoisuutta sen saavutuksista, ja pysyttävä edelleen unionin ensisijaisena, kaikki alueet tavoittavana investointipolitiikkana;

35.  toteaa jälleen kerran, että on korkea aika valmistella vuoden 2020 jälkeistä unionin koheesiopolitiikkaa, jotta se voidaan käynnistää tehokkaasti heti uuden ohjelmakauden alussa; vaatii tästä syystä komissiota laatimaan uuden lainsäädäntökehyksen ajoissa eli nopeasti sen jälkeen, kun seuraava komission monivuotinen rahoituskehys -ehdotus on esitetty ja käännetty virallisille kielille; vaatii lisäksi, että kaikki tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevat lainsäädäntöehdotukset hyväksytään hyvissä ajoin samoin kuin hallintoa ja valvontaa koskevat säännöt ennen uuden ohjelmakauden alkua ilman takautuvaa vaikutusta; painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen vaikuttaa koheesiopolitiikan tehokkuuteen;

36.  toteaa, että nykyisen koheesiopolitiikan oikeudellisen kehyksen olennaiset osat olisi säilytettävä vuoden 2020 jälkeen, mihin sisältyy hiottu, vahvistettu, helposti lähestyttävä ja tulospainotteinen politiikka sekä sen tuottama lisäarvo, josta on viestittävä kansalaisille paremmin;

37.  korostaa komission ehdotuksen 2016/0282(COD) perusteella, että muuttajien ja kansainvälisessä suojelussa olevien pakolaisten vastaanottaminen sekä heidän yhteiskuntaan ja talouteen integroimisensa edellyttävät johdonmukaista kansainvälistä lähestymistapaa, jota olisi käsiteltävä myös unionin nykyisessä ja tulevassa koheesiopolitiikassa;

38.  korostaa sääntöjen vakauden merkitystä; vaatii komissiota muuttamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä koheesiopolitiikan täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisimman vähän; katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten tarvitaan EU:n talousarvio-osuus, jonka on oltava tasoltaan vähintään riittävä, ellei nykyistä korkeampi, ja jossa otetaan huomioon edessä olevat monimutkaiset sisäiset ja ulkoiset haasteet, joihin politiikalla on sen tavoitteiden mukaisesti puututtava; katsoo, että tätä politiikkaa ei saa missään olosuhteissa, ei myöskään brexitin vuoksi, heikentää ohjaamalla varoja uusiin haasteisiin; painottaa lisäksi koheesiopolitiikan monivuotista luonnetta ja vaatii säilyttämään sen seitsemänvuotisen ohjelmakauden tai ottamaan käyttöön 5+5-mallisen ohjelmakauden, johon sisältyy pakollinen välivaiheen uudelleenarviointi;

39.  vaatii suoritusvarauksen nopeaa kohdentamista; toteaa, että suoritusten ja varauksen vapauttamisen välinen aika on liian pitkä, mikä heikentää varauksen vaikuttavuutta; kehottaa komissiota mahdollistamaan jäsenvaltioille suoritusvarauksen saattamisen käyttövalmiiksi heti kun arviointi on saatettu päätökseen;

40.  muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että digitaalistrategian, myös tarvittavan infrastruktuurin ja uusimman teknologian valmistelun, on oltava yksi koheesiopolitiikan painopisteistä ennen kaikkea seuraavalla tukikaudella; toteaa, että televiestintäalan kehittämisen yhteydessä on joka tapauksessa toteutettava vastaavia koulutustoimia, joita on myös tuettava koheesiopolitiikalla;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden parlamenteille ja alueiden komitealle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(7)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(8)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217.
(12)EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 14.
(13)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 1.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0383.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0336.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0307.
(21)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 1.
(22)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384.
(24)ECLI:EU:C:2015:813.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö