Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 151, 153 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 16, joka koskee miesten ja naisten tasa‑arvoista oikeutta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-yleissopimus) 3 artikla)(1) , sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 19, joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan (TSS-yleissopimuksen 9 artikla)(2),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 12, 20 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätelmät(3),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19. joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY(4),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(5),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(6),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(7),

–  ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman perheiden kohtaamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016-2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278) ja erityisesti sen tavoitteen 3.2,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta(8),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta(9),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(10),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin(11),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa‑arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(12),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(13),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(14),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(15),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ,

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tilaaman tutkimuksen ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children” (2016) ja komission tutkimuksen ”The Gender Gap in Pensions in the EU” (2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0197/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 yli 65-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien miesten ja naisten eläke-ero, joka voidaan määritellä laskemalla naisten ja miesten keskimääräisten eläkkeiden – ennen veroja – välinen erotus, EU:ssa oli 38,3 prosenttia ja että se on kasvanut puolessa EU:n jäsenvaltioista viiden viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että muutaman viime vuoden ajan vallinneella talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus monien naisten tuloihin; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa 11–36 prosenttia naisista ei saa lainkaan eläkettä;

B.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja 3 artiklan 3 kohtaan, SEUT -sopimuksen 8 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklaan kirjatuista yhteisistä perusperiaatteista; ottaa myös huomioon, että sukupuolten tasa-arvo tulee huomioida kaikissa EU:n politiikoissa, aloitteissa, ohjelmissa ja toimissa;

C.  ottaa huomioon, että naisten eläkekertymä on alhaisempi kuin miesten vastaava kertymä useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ja että naiset ovat yliedustettuina köyhimpien eläkkeensaajien joukossa ja aliedustettuina varakkaimpien eläkkeensaajien joukossa;

D.  katsoo, että nämä erot eivät ole hyväksyttäviä ja että niitä olisi vähennettävä ja kaikki eläkevakuutusmaksut olisi laskettava ja perittävä sukupuolineutraalilla tavalla EU:ssa, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi sen perusperiaatteista ja jossa kaikkien ihmisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan;

E.  katsoo, että EU-28:ssa yhdelle neljäsosalle ihmisistä eläke on päätoimeentulolähde ja eläkeiän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa merkittävästi, kun elinajanodote pitenee ja yleisesti ottaen väestö vanhenee, joten eläkkeellä olevan väestönosan määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä;

F.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi yhä pienempi määrä työssäkäyviä joutuu elättämään yhä suurempaa määrää eläkkeensaajia tulevaisuudessa ja että yksilöllisten ja ammatillisten lisäeläkkeiden merkitys kasvaa tämän seurauksena;

G.  ottaa huomioon, että eläkepolitiikkojen tavoitteena on varmistaa taloudellinen riippumattomuus, joka on olennaisen tärkeää naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien on tarjottava kaikille EU:n kansalaisille ihmisarvoinen ja riittävä eläketulo ja kohtuullinen elintaso sekä suojattava heitä eri tekijöistä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuvalta köyhyysriskiltä, jotta voidaan turvata vanhusten sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja ihmisarvoinen elämä, jotta he voivat edelleen olla osa yhteiskuntaa;

H.  toteaa, että yksilön vastuu erilaisia riskejä sisältävistä säästöpäätöksistä kasvaa, mikä merkitsee myös, että ihmisillä on oltava selkeää tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä; katsoo, että sekä naisia että miehiä, mutta kuitenkin erityisesti naisia, on autettava parantamaan talouslukutaitoaan, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yhä monimutkaisemmalla osa-alueilla;

I.  ottaa huomioon, että eläke-erolla on taipumusta kärjistää naisten tilannetta ja taloudellista haavoittuvuutta ja he ovat eläke-eron vuoksi suuremmassa vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja joutua elämään pysyvästi köyhyydessä ja taloudellisesti riippuvaisina varsinkin puolisostaan tai muista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että palkka- ja eläke-ero on vielä korostuneempi niiden naisten keskuudessa, jotka ovat monella tavoin epäedullisessa asemassa tai jotka kuuluvat rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen vähemmistöön, sillä he työskentelevät usein tehtävissä, joissa vaaditaan vähemmän taitoja tai joihin liittyy vähemmän vastuuta;

J.  ottaa huomioon, että pikemminkin henkilökohtaisiin kuin johdettuihin oikeuksiin liittyvät eläkkeet voisivat auttaa takaamaan kaikkien henkilöiden taloudellisen riippumattomuuden, vähentämään tekijöitä, jotka eivät kannusta tekemään virallista työtä, sekä vähentämään sukupuoleen liittyviä stereotypioita;

K.  ottaa huomioon, että pidemmän elinajanodotteensa ansiosta naiset todennäköisesti tarvitsevat enemmän eläketuloja kuin miehet koko eläkeajakseen; ottaa huomioon, että heille voi olla tarjolla tällaisia lisätuloja perhe-eläkejärjestelmien puitteissa;

L.  ottaa huomioon, että koska ei ole olemassa vertailukelpoisia, kattavia, luotettavia ja säännöllisesti päivitettyjä tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida eläke-eron suuruutta ja eroon vaikuttavien tekijöiden painottumista, ei ole selvää, miten tätä eroa voitaisiin tehokkaimmin kaventaa;

M.  ottaa huomioon, että ero on suurempi 65–74-vuotiaiden ikäluokassa (yli 40 prosenttia) verrattuna kaikkien yli 65-vuotiaiden keskiarvoon, ja katsoo tämän johtuvan etenkin siitä, että joissakin jäsenvaltioissa oikeuksia eläkkeeseen, esimerkiksi leskeneläkkeeseen, voidaan siirtää;

N.  ottaa huomioon, että eläkkeiden leikkaaminen ja jäädyttäminen lisäävät ikääntyneiden köyhyysriskiä etenkin naisten keskuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioita;

O.  ottaa huomioon, että yli 65-vuotiaiden tulot vastaavat käytännössä 94:ää prosenttia koko väestön keskiarvosta; toteaa, että tästä huolimatta noin 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista elää köyhyysriskirajan alapuolella;

P.  ottaa huomioon, että EU:n keskimääräinen eläke-ero vuonna 2014 kätki sisäänsä suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja; ottaa huomioon, että pienin sukupuolten välinen eläke-ero on vertailun vuoksi 3,7 prosenttia ja suurin eläke-ero 48,8 prosenttia ja että 14 jäsenvaltiossa ero on enemmän kuin 30 prosenttia;

Q.  ottaa huomioon, että eläkettä saavan väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, ja toteaa, että vuonna 2013 se oli Kyproksessa 15,1 prosenttia ja Liettuassa 31,8 prosenttia, kun taas vuonna 2013 useimmissa EU:n jäsenvaltioissa suurin osa eläkkeensaajista oli naisia;

R.  ottaa huomioon, että eläke-eron taustalla on monia eri tekijöitä ja se ilmentää sukupuolten epäsuhtaista tilannetta, joka ilmenee työssä ja kotona, mahdollisuuksissa suorittaa eläkemaksuja, perhevastuissa sekä menettelyissä, joita käytetään laskettaessa eläkkeen perustana olevia tuloja; ottaa huomioon, että se kuvastaa myös työmarkkinoiden eriytymistä ja sitä, että naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, heidän tuntipalkkansa on matalampi, heidän työuransa keskeytyy välillä ja heille kertyy vähemmän työvuosia, koska naiset ja äidit tekevät palkatonta työtä hoitaessaan perhettään; katsoo näin ollen, että eläke-ero olisi katsottava sukupuolten eriarvoisuutta työmarkkinoilla ilmentäväksi keskeiseksi indikaattoriksi etenkin, koska sukupuolten välinen eläke-ero on nykytasollaan hyvin lähellä kokonaispalkkaeroa (39,7 prosenttia vuonna 2015);

S.  ottaa huomioon, että eläke-eron koko laajuus, joka on kaiken, esimerkiksi elinikäisen vaikutusvallan ja taloudellisten resurssien osalta työuran aikana koetun, sukupuolten välisen epätasapainon ja eriarvoisuuden yhteissumma ja joka heijastuu ensimmäisen ja toisen pilarin eläkkeisiin, voi jäädä piiloon korjausmekanismien taakse;

T.  katsoo, että eläke-ero tiettynä ajankohtana tarkasteltuna ilmentää yhteiskunnan ja työmarkkinoiden olosuhteita useiden vuosikymmenten aikana; ottaa huomioon, että olosuhteet voivat muuttua joskus suurestikin, mikä vaikuttaa eri sukupolviin kuuluvien eläkkeellä olevien naisten tarpeisiin;

U.  ottaa huomioon, että eläke-eron ominaispiirteet vaihtelevat eläkkeensaajien henkilökohtaisen tilanteen, sosiaalisen aseman, siviilisäädyn ja/tai perhetilanteen mukaan; katsoo näin ollen, että parasta tulosta ei välttämättä saavuteta soveltamalla kaikissa tilanteissa samaa toimintatapaa;

V.  ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, että ne edustavat 10:tä prosenttia kaikista kotitalouksista, joissa on alaikäisiä huollettavia, ja että 50 prosenttia niistä elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava osuus koko väestöstä; ottaa huomioon, että eläke-eron ja elämän aikana kasvatettujen lasten lukumäärän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio ja että sukupuolten välinen eläke-ero on paljon suurempi avioliitossa olevilla naisilla ja äideillä kuin yksin elävillä lapsettomilla naisilla; pitää tässä mielessä todennäköisenä, että äitien ja varsinkin yksinhuoltajaäitien eriarvoinen asema korostuu eläkeiässä;

W.  ottaa huomioon, että raskaus ja vanhempainloma usein pakottaa äidit – joita on 79,76 prosenttia alle kahdeksanvuotiaan nuorimman lapsensa hoidon vuoksi työaikaansa lyhentäneistä henkilöistä – ottamaan vastaan matalapalkkaista tai osa-aikaista työtä tai keskeyttämään työuransa voidakseen hoitaa lapsiaan; ottaa huomioon, että äitiys-, isyys- ja vanhempainloma ovat välttämättömiä ja elintärkeitä välineitä hoivatehtävien jakamiseksi paremmin, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi ja naisten uran keskeytysten vähentämiseksi minimiin;

X.  ottaa huomioon, että lasten lukumäärällä ei ole vaikutusta isien palkkaan ja siten eläkeoikeuksiin tai nämä vaikutukset voivat olla jopa myönteisiä;

Y.  ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on arvioitu todellista alhaisemmaksi, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat naiset, joista monet huolehtivat pelkästään kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta eläkkeiden osalta;

Z.  ottaa huomioon, että työn perinteinen organisointi vaikeuttaa molempien kokopäiväisesti työskentelevien vanhempien perhe- ja työelämän tasapainoista yhteensovittamista;

AA.  ottaa huomioon, että eläkepisteiden karttuminen korvauksista, joita maksetaan miehille ja naisille lasten tai perheenjäsenten hoivaamiseen käytettäviltä jaksoilta, voisi auttaa varmistamaan, ettei työuran keskeyttäminen hoivatyön vuoksi vähennä eläkettä, ja on toivottavaa, että näitä järjestelmiä jatketaan tai vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

AB.  ottaa huomioon, että vastaavanlaisten karttumiskausien soveltaminen erilaisiin työn muotoihin voi auttaa kaikkia työntekijöitä saamaan eläketuloja;

AC.  ottaa huomioon, että naisten osallisuus työmarkkinoilla jää edelleen Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteista ja on paljon huonompi kuin miesten, vaikka tilanteen korjaamiseksi on toteutettu toimia; ottaa huomioon, että naisten jatkuvasti lisääntyvä osallistuminen työmarkkinoille edistää pyrkimyksiä pienentää eläke-eroja EU:ssa, koska työmarkkinoille osallistumisen ja eläketason välillä on suora yhteys; ottaa huomioon, että työllisyysaste ei kuitenkaan sisällä tietoa työn kestosta ja lajista, joten se kertoo vain rajallisesti palkka- ja eläketasosta;

AD.  toteaa, että työuran pituus vaikuttaa suoraan eläketuloon; toteaa, että naisten työura on keskimäärin yli kymmenen vuotta lyhyempi kuin miesten ja että naisilla, jotka ovat työelämässä alle neljäntoista vuoden ajan, eläke-ero on kaksi kertaa suurempi (64 prosenttia) kuin naisilla, jotka ovat työelämässä pidempään (32 prosenttia);

AE.  ottaa huomioon, että naiset keskeyttävät miehiä todennäköisemmin työuransa, he solmivat epätyypillisiä työsuhteita ja tekevät osa-aikatyötä (32 prosenttia naisista ja 8,2 prosenttia miehistä) tai palkatonta työtä varsinkin hoitaakseen lapsiaan ja sukulaisiaan ja kantavat lähes kokonaan vastuun hoivasta ja kotitöistä, jotka jakautuvat edelleen eriarvoisesti sukupuolten kesken, ja että tämä kaikki vaikuttaa epäedullisesti naisten eläkkeisiin;

AF.  ottaa huomioon, että investoiminen kouluihin, esiopetukseen, yliopistoihin ja vanhustenhoitoon voi auttaa luomaan paremman tasapainon perhe- ja työelämän välille ja voi johtaa pitkällä aikavälillä ensinnäkin työpaikkojen luomiseen ja toisekseen siihen, että naiset saavat laadukkaita työpaikkoja ja voivat pysyä työmarkkinoilla pidempään, millä on pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus heidän eläkkeisiinsä;

AG.  ottaa huomioon, että epävirallinen hoitotyö on yhteiskuntamme peruspilari, että useimmiten sitä tekevät naiset ja että tämä epäsuhta heijastuu miesten ja naisten eläke-eroon; ottaa huomioon, ettei tällainen näkymätön työ saa tarpeeksi tunnustusta varsinkaan eläkeoikeuksista päätettäessä;

AH.  ottaa huomioon, että EU:ssa miesten ja naisten palkkaero on edelleen huomattava; ottaa huomioon, että palkkaero oli vuonna 2014 edelleen 16,3 prosenttia ja että eron syitä ovat erityisesti syrjintä ja työmarkkinoiden eriytyminen, mikä tarkoittaa, että naiset ovat yliedustettuina toimialoilla, joilla palkkataso on matalampi kuin muilla, ensisijaisesti miesvaltaisilla toimialoilla; toteaa, että sukupuolten väliseen palkkaeroon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten katkokset työurassa tai olosuhteiden pakosta valittu osa-aikatyö työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, stereotypiat, naisten työn aliarvostus sekä erot koulutustasossa ja ammatillisessa kokemuksessa;

AI.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa tunnustetaan, että EU:n tavoitteena on riittävä sosiaalinen suojeleminen; katsoo, että sen vuoksi unionin on tuettava jäsenvaltioita suosituksilla niiden iäkkäiden henkilöiden suojelun parantamiseksi, jotka ikänsä tai henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi ovat oikeutettuja eläkkeeseen;

AJ.  katsoo, että eläkemaksujen ja ansioiden välisen yhteyden lujittaminen sekä eläkejärjestelmien organisointiin liittyvien toisen ja kolmannen pilarin järjestelyjen yhä tärkeämpi rooli näyttävät johtavan siihen, että sukupuoleen perustuvien eläke-eron tekijöiden ilmenemisen riski siirtyy enemmän yksityiselle sektorille;

AK.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 annetussa eläkkeitä koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitettyjä eläkejärjestelmien uudistuksia varten ei tehty eläkkeisiin kohdistuvien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia;

AL.  ottaa huomioon, että julkisten sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkejärjestelmien organisointi kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; muistuttaa, että EU:lla on kuitenkin toimivalta antaa tukea eläketurvaa koskevissa asioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan nojalla;

Yleiset huomautukset

1.  pyytää komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa strategian miesten ja naisten eläke-eron poistamiseksi Euroopan unionissa sekä auttamaan niitä laatimaan asiaa koskevia suuntaviivoja;

2.  tukee ja kannattaa neuvoston pyyntöä uudesta komission aloitteesta naisten ja miesten tasa-arvostrategian laatimiseksi vuosiksi 2016–2020 ja toteaa, että tämä tehtäisiin tiedonannon muodossa samoin kuin aikaisempien strategioiden tapauksessa ja vahvistettaisiin EU:n strategista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon, mikä liittyy läheisesti Eurooppa 2020 ‑strategiaan;

3.  katsoo, että strategiassa ei pidä tyytyä vain korjaamaan jäsenvaltioiden tasolla eläke‑eron vaikutuksia etenkin heikoimmassa asemassa oleviin vaan sitä on pyrittävä myös ehkäisemään tulevaisuutta silmällä pitäen puuttumalla sen perimmäisiin syihin, kuten naisten ja miesten epätasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla palkan, uralla etenemisen ja kokoaikatyötä koskevien mahdollisuuksien osalta, sekä työmarkkinoiden eriytymiseen; kannustaa tältä osin hallitustenväliseen vuoropuheluun ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä;

4.  korostaa, että tarvitaan monitahoista lähestymistapaa, johon on liitettävä eri politiikanalojen toimia sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi, jotta strategiasta tulisi onnistunut, ja katsoo, että strategiassa on noudatettava koko eliniän kattavaa lähestymistapaa eläkkeisiin ottaen huomioon ihmisten koko työelämän ja puuttuen miesten ja naisten eriarvoisiin mahdollisuuksiin työllistymisessä, uralla etenemisessä sekä heidän mahdollisuuksiinsa suorittaa eläkemaksuja ja myös eläkejärjestelmien organisoinnista johtuviin eriarvoisuuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ;

5.  muistuttaa, että työmarkkinaosapuolet ovat tärkeässä roolissa keskusteltaessa vähimmäispalkkaan liittyvistä kysymyksistä noudattaen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta; korostaa ammattijärjestöjen ja työehtosopimusneuvottelujen tärkeää roolia sen varmistamisessa, että iäkkäillä henkilöillä on mahdollisuus saada julkista eläkettä sukupolvien välisen solidaarisuuden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti; pitää tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet otetaan huomioon tehtäessä poliittisia päätöksiä, joilla muutetaan eläkeoikeutta koskevien kelpoisuusehtojen tärkeitä oikeudellisia näkökohtia; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat palkkakartoitusten tekemistä määräajoin näiden toimien täydentämiseksi;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnioittavia ja köyhyyttä ehkäiseviä toimenpiteitä sellaisia työntekijöitä varten, jotka eivät terveytensä vuoksi pysty työskentelemään lakisääteiseen eläkeikään saakka; katsoo, että varhaiseläkejärjestelyt on säilytettävä vaativissa tai vaarallisissa työoloissa työskenteleviä varten; katsoo, että työllisyysasteen nostaminen laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla voisi auttaa hillitsemään huomattavasti niiden ihmisten määrän kasvua tulevaisuudessa, jotka eivät pysty tekemään töitä lailliseen eläkeikään asti, ja siten keventämään ikääntymisestä johtuvaa taloudellista rasitusta;

7.  on hyvin huolestunut säästötoimiin keskittyvien maakohtaisten suositusten vaikutuksista eläkejärjestelmiin ja niiden kestävyyteen sekä maksuperusteiseen eläkejärjestelmään pääsyyn yhä useammissa jäsenvaltioissa sekä kielteisistä seurauksista, joita maakohtaisilla suosituksilla on tulotasoon ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin, jotka ovat tarpeen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi;

8.  korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava tiukasti myös eläkekysymyksissä;

Arviointi ja tiedottaminen eläke-eron torjunnan tehostamiseksi

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan sukupuolten välisen eläke-eron tutkimista ja kehittämään yhteistyössä Eurostatin ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa virallisia ja luotettavia sukupuolten välistä eläke-eroa koskevia indikaattoreita sekä yksilöimään eron taustalla olevat erilaiset tekijät, jotta sitä voidaan seurata ja asettaa selkeät vähentämistavoitteet, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan Eurostatille vuosittain sukupuolten välisiä palkkaeroja ja eläke-eroja koskevat tilastot, jotta voidaan arvioida kehitystä koko EU:ssa sekä keinoja asian korjaamiseksi;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin vuonna 2012 hyväksytyn valkoisen kirjan suositusten, joiden tarkoituksena on torjua sukupuolten välisen eläke-eron syitä, vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin naisiin, sekä laatimaan sukupuolten välistä eläke-eroa koskevan virallisen indikaattorin ja seuraamaan aihetta järjestelmällisesti; kehottaa arvioimaan tähän mennessä annettuja suosituksia ja toteutettuja toimenpiteitä asianmukaisesti ja seuraamaan niiden sukupuolivaikutuksia; kehottaa komissiota tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen ja tutkimusten laatimista, jotta voidaan seurata ja arvioida paremmin eläkeuudistusten vaikutuksia naisten vaurauteen ja hyvinvointiin;

11.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten välisen eläke-eron torjuntaa sosiaalipolitiikoissaan, valveuttamaan asiasta vastaavat päätöksentekijät ja kehittämään ohjelmia, joiden ansiosta naiset saavat lisätietoa eron seurauksista ja välineitä, joita he tarvitsevat kestävien ja naisten erityistarpeisiin mukautettujen eläkerahoitusstrategioiden kehittämiseen, sekä naisten mahdollisuuksista saada toisen ja kolmannen pilarin eläkkeitä, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joilla palkat voivat olla alhaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan edelleen ja laajemmin tietoa samapalkkaisuudesta ja eläke-eroista sekä naisten välittömästä ja välillisestä syrjinnästä työssä;

12.  toteaa jälleen, että EU:n tasolla tehtäviä vertailuja varten on määriteltävä selkeästi yhdenmukaiset termit, kuten sukupuolten välinen palkkaero ja sukupuolten välinen eläke-ero;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edistämään sukupuolten välisen eläke‑eron ja naisten taloudellisen riippumattomuuden vaikutuksia koskevia tutkimuksia ottaen huomioon väestön ikääntymisen, sukupuolten väliset terveyteen ja eliniänodotteeseen liittyvät erot, perherakenteiden muuttumisen ja yksinasuvien määrän lisääntymisen sekä naisten erilaiset henkilökohtaiset tilanteet; kehottaa jäsenvaltioita myös suunnittelemaan mahdollisia strategioita sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi;

Eläkemaksujen suorittamismahdollisuuksiin liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen

14.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että miesten ja naisten välistä välillistä ja välitöntä syrjintää koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön, että sen edistymistä seurataan järjestelmällisesti, että sen noudattamatta jättämisen johdosta käynnistetään rikkomismenettelyjä ja että sitä mahdollisesti tarkistetaan siten, että sen avulla voidaan taata, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa eläkemaksuja eläkejärjestelmiin;

15.  tuomitsee yksiselitteisesti miesten ja naisten palkkaerot ja niiden selittämättömän osan, jonka taustalla on työpaikoilla esiintyvä syrjintä, ja toistaa kehotuksensa vain kahdessa jäsenvaltiossa selkeästi ja riittävästi osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun direktiivin 2006/54/EY tarkistamisesta, jotta miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasavertaisemmin työhön ja palkkaukseen liittyvissä asioissa ETY:n perustamisesta lähtien perussopimukseen sisältyneen, naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa koskevan periaatteen mukaisesti;

16.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan syrjimättömyysperiaatteen noudattamisen ja tasa-arvon työmarkkinoilla ja työnsaannissa ja kehottaa niitä erityisesti toteuttamaan sosiaalista suojelua koskevia toimia sen varmistamiseksi, että naisten palkka- ja sosiaalietuudet, eläkkeet mukaan luettuina, ovat sen periaatteen mukaisia, jonka mukaan mies- ja naistyöntekijöille on maksettava samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset toimenpiteet naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisen rajoittamiseksi;

17.  kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus ja näin ollen myös tulevaisuudessa saatavat samat eläkkeet; kehottaa yrityksiä tarkistamaan vuosittain palkkauksen tasa-arvoisuuden, julkistamaan tiedot mahdollisimman avoimesti ja supistamaan sukupuolten välistä palkkaeroa;

18.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinoiden horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä poistamalla sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän työelämässä sekä rohkaisemalla tyttöjä ja naisia erityisesti koulutuksen ja valistuksen avulla opiskeluun, työskentelyyn ja uravalintaan kehittyvillä innovointi- ja kasvualoilla, jotka ovat tällä hetkellä usein miesvaltaisia syvään juurtuneiden stereotypioiden vuoksi;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla saataisiin naiset osallistumaan työmarkkinoille pidemmäksi aikaa ja keskeytykset lyhyemmiksi sekä joilla voitaisiin edistää heidän taloudellista riippumattomuuttaan nyt ja tulevaisuudessa;

20.  toteaa, että eläkejärjestelmissä vastuu on siirtymässä yhä enemmän julkisesta eläkejärjestelmästä henkilökohtaisten rahoitusmallien suuntaan, ja pitää tärkeänä, että varmistetaan direktiivin 2004/113/EY kattamien rahoituspalvelujen saatavuus syrjimättömin ja sukupuolesta riippumatta samoin vakuutusmatemaattisin perustein; toteaa, että molempien sukupuolten samansuuruista eläkettä koskevan säännön soveltaminen auttaa pienentämään sukupuolten välistä eläke-eroa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään avoimuutta, tiedon saantia ja varmuutta ammattialakohtaisten lisäeläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien kannalta ottaen huomioon EU:n syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet;

21.  painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

22.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota naisiin, joilla ei useinkaan ole kertyneitä eläkeoikeuksia ja jotka eivät sen vuoksi kykene elämään taloudellisesti riippumatonta elämää varsinkaan, jos heidän avioliittonsa päättyy eroon;

Työuriin liittyvän miesten ja naisten eriarvoisuuden kaventaminen

23.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen mahdollisuuksia siten, että se on laatinut lainsäädäntöehdotuksen sekä muita kuin lainsäädäntöehdotuksia, joissa kehitetään useantyyppisiä vapaita ja lomia 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että komission ehdotukset ovat hyvä perusta unionin kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi; kehottaa kaikkia toimielimiä ottamaan kantaa tähän pakettiin mahdollisimman pian;

24.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät olisi eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

25.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sen mahdollisuuden suomista palkansaajille, että he voisivat neuvotella vapaaehtoisista joustavista työjärjestelyistä, myös ns. älykkäästä työnteosta, kansallisen käytännön mukaisesti ja lasten iästä tai perhetilanteesta riippumatta, jolloin naiset ja miehet voisivat sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämän siten, että toista ei tarvitse asettaa toisen edelle hoivavastuun vuoksi;

26.  panee merkille komission ehdotuksen omaishoitovapaasta direktiivissä vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja kehottaa jälleen takaamaan riittävän korvauksen ja sosiaaliturvan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä naisia että miehiä hyödyttäviä parhaisiin käytäntöihin perustuvia niin sanottuja hoitohyvityksiä, joilla pyritään kompensoimaan työuran keskeytyminen perheenjäsenten epävirallisten hoitojärjestelyjen sekä virallisten hoivavapaa-ajanjaksojen, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden, vuoksi, ja hyvittämään tällaiset keskeytykset oikeudenmukaisesti eläkeoikeuksia laskettaessa; katsoo, että näitä eläkepisteitä olisi annettava määräajalta ja lyhyeltä ajalta, jotteivät stereotypiat ja eriarvoisuus syvene entisestään;

27.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan strategioita sen merkityksen tunnustamiseksi, joka on perheenjäsenille ja muille huollettaville annettavalla epävirallisella hoidolla sekä niiden oikeudenmukaisella jakautumisella naisten ja miesten kesken, sillä tämän toteutumatta jääminen voi olla yksi mahdollinen syy naisten työuran keskeytymisiin sekä heidän päätymiseensä epävarmoihin työsuhteisiin, mikä asettaa vaakalaudalle heidän eläkeoikeutensa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kannustaa miehiä käyttämään vanhempain- ja isyysvapaita;

28.  kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan työntekijän siirtymisen vastaaviin työjärjestelyihin äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen;

29.  painottaa, että miesten ja naisten kunnollinen perhe- ja työelämän tasapaino voidaan saavuttaa vain, jos saatavilla on laadukkaita, kohtuuhintaisia ja helposti saatavia hoitojärjestelyjä ja -palveluja lapsille, ikääntyneille ja muille huollettaville ja jos vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista edistetään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lapsille tarkoitettuihin palveluihin, korostaa tarvetta varmistaa lastenhoitopalvelujen saatavuus kaikkialla maaseutualueilla ja kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, esimerkiksi myöntämällä tarjolla olevaa EU:n rahoitusta, lastenhoitopalvelujen perustamisessa kaikkien saatavilla olevassa muodossa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ei vain noudatettava Barcelonan tavoitteita mahdollisimman ripeästi, viimeistään vuonna 2020, vaan myös määriteltävä vastaavanlaisia tavoitteita, jotka koskevat pitkäaikaishoidon palveluja, ja tarjottava samalla valinnanvapaus perheille, jotka suosivat toisenlaista lapsenhoitomallia; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo saavuttaneet molemmat tavoitteet;

Eläkejärjestelmien vaikutus eläke-eroon

30.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen perusteella eläkejärjestelmiensä vaikutuksia eläke-eroihin ja niiden taustalla oleviin tekijöihin, jotta jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä torjuttaisiin syrjintää ja edistettäisiin avoimuutta;

31.  korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyydessä on otettava huomioon haasteet, joita asettavat demografiset muutokset, väestön ikääntyminen, syntyvyys sekä ansiotyössä olevien ja eläkeiässä olevien henkilöiden välinen suhde; muistuttaa, että eläkeikäisten tilanne riippuu suuresti heidän työvuosiensa ja maksamiensa sosiaaliturvamaksujen määrästä;

32.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavat eläkejärjestelmien rakennemuutokset kestävän sosiaaliturvan takaamiseksi, ottaen huomioon elinajanodotteen kasvun EU:ssa;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkemmin, miten eläkejärjestelmien kehitys lakisääteisistä valtion eläkkeistä kohti joustavampia ammattialakohtaisia ja yksityisiä järjestelmiä eläkemaksujen maksamisen osalta voisi vaikuttaa eläke-eroon, oli sitten kyse eläkkeen karttumisajan laskemisesta tai vaiheittain tapahtuvasta eläkkeelle jäämisestä;

34.  varoittaa riskeistä, joita siirtyminen sosiaaliturvan mukaisesti maksettavista eläkkeistä yksilöllisesti rahoitettaviin eläkkeisiin aiheuttaa sukupuolten tasa-arvolle, koska yksilölliset eläkkeet perustuvat henkilökohtaisiin maksuihin eikä niissä kompensoida lasten ja muiden huollettavien perheenjäsenten hoitoon käytettyjä ajanjaksoja tai työttömyys-, sairausloma- tai työkyvyttömyysjaksoja; korostaa, että sellaiset eläkejärjestelmäuudistukset, joissa sosiaalietuudet yhdistetään kasvuun sekä työ- ja finanssimarkkinoiden tilanteeseen, keskittyvät ainoastaan makroekonomisiin näkökohtiin eivätkä eläkkeiden sosiaaliseen tarkoitukseen;

35.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan eläkejärjestelmistään ja toteuttamistaan uudistuksista sellaiset tekijät, jotka lisäävät eläkkeiden epätasapainoa (varsinkin sukupuolten välistä epätasapainoa, kuten nykyinen eläke-ero), ja ottamaan huomioon mahdollisten tulevien eläkeuudistusten sukupuolivaikutukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä tällaisen syrjinnän poistamiseksi; painottaa, että kaikkia eläkkeisiin liittyviä poliittisia muutoksia olisi arvioitava suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen eroon, ja että olisi vertailtava erityisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia naisiin ja miehiin; toteaa, että tämän olisi oltava osa julkisen politiikan laatimis-, suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenettelyjä;

36.  kehottaa komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voitaisiin määritellä tehokkaimmat korjaavat toimenpiteet, joilla voidaan torjua eläke-eroon johtavia tekijöitä;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolesta riippumattomat eläkemaksut eläkejärjestelmissä sekä hoitohyvitykset ja myös johdettuihin oikeuksiin perustuvat etuudet, jotta naisille voidaan maksaa yhtäläisten maksujen perusteella yhtäläiset elinkorot, vaikka heidän voidaan odottaa elävän miehiä pidempään, ja jotta voidaan huolehtia siitä, ettei naisten elinajanodotetta käytetä tekosyynä syrjinnälle etenkään eläkkeiden laskennassa;

38.  vaatii tarkastelemaan kaikkia vero- ja eläkejärjestelmien kannustimia ja niiden vaikutuksia sukupuolten väliseen eläke-eroon kiinnittäen erityistä huomiota yksinhuoltajaäitien elättämiin kotitalouksiin; kehottaa myös poistamaan vääristyneet kannustimet ja yksilöllistämään etuudet;

39.  painottaa kuitenkin perhe-eläkkeiden merkitystä monien iäkkäiden naisten suojelemisessa heihin kohdistuvalta, miehiin verrattuna suuremmalta köyhyys- ja syrjäytymisriskiltä; pyytää jäsenvaltioita uudistamaan tarvittaessa leskeneläkkeiden kaltaisia perhe-eläkkeitä koskevia järjestelmiään, jottei niillä rangaista naimattomia naisia; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan komission tuella erilaisten perhe-eläkkeitä tarjoavien järjestelmien vaikutuksia korkeisiin avioerolukuihin, köyhyyden ilmenemiseen avoparien keskuudessa sekä iäkkäiden naisten sosiaaliseen syrjäytymiseen ja harkitsemaan oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että eläkeoikeudet voidaan jakaa avioerotapauksissa;

40.  korostaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus yleisesti saatavilla olevaan julkiseen eläkkeeseen, ja muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklasta, jossa tunnustetaan ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään, sekä perusoikeuskirjan 34 artiklasta, jossa tunnustetaan oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia ja sosiaalipalveluja, joilla taataan suojaa muun muassa äitiysaikana ja sairauden, työtapaturman, vammautumisen, pitkäaikaishoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä; korostaa, että jakoperiaatteella toimivat julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittävien eläkkeiden tärkeä osatekijä;

41.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus saavuttaa täydet vakuutusmaksukaudet ja että kaikilla on oikeus eläkkeeseen, jotta eläke-erosta voidaan tehdä loppu torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työssä, mukauttamalla koulutusta ja urasuunnittelua, parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisäämällä investointeja lasten ja ikääntyneiden hoitoon; katsoo, että säädösten laatiminen terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla, muun muassa työhön liittyvistä sukupuolisidonnaisista riskeistä sekä psykososiaalisista riskeistä, investoiminen julkisiin työvoimapalveluihin, joilla voidaan opastaa kaikenikäisiä naisia työnhaussa, sekä joustavien sääntöjen käyttöönotto työelämästä eläkkeelle siirtymistä varten ovat myös olennaisia seikkoja;

42.  muistuttaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea toteaa vuonna 2005 hyväksytyssä yleisessä huomautuksessaan nro 16 miesten ja naisten tasa-arvoisesta oikeudesta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, että TSS-yleissopimuksen 9 artiklaan liittyvässä 3 artiklassa vaaditaan muun muassa, että pakollisen eläkeiän on oltava sama miehillä ja naisilla ja että naisten on saatava sekä julkisista että yksityisistä eläkejärjestelmistä samat etuudet;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) 11. elokuuta 2005, E/C.12/2005/4. (2) 4. helmikuuta 2008, E/C.12/GC/19. (3) XX-3/def/GRC/4/1/EN. (4) EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24. (5) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (6) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37. (7) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (8) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 9. (9) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 60. (10) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75. (11) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 6. (12) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2. (13) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2. (14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351. (15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.