Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 151 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(2),

–  ottaa huomioon vuokratyöstä 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY(3) (vuokratyödirektiivi),

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(4) (lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi) ja palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU(5) kohdennetun tarkistamisen,

–  ottaa huomioon sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008(6),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä(7),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luominen 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä”(8),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(9),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(10),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(11) (työsyrjintädirektiivi) soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(12),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työsuhteiden luonteen kehittyminen ja sen vaikutus toimeentuloon riittävän palkan säilyttämiseen ja teknisen kehityksen vaikutukset sosiaaliturvajärjestelmään ja työlainsäädäntöön”(13),

–  ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin,

–  ottaa huomioon parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan pyynnöstä vuonna 2016 tehdyn epävarmoja työsuhteita käsittelevän tutkimuksen ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”(14),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 julkaistun työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatua koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalialaa käsittelevän komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe (ESDE) Quarterly Review for autumn 2016”,

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2010 julkaiseman raportin joustavista työmuodoista ja ”hyvin epätyypillisistä” sopimussuhteista (”Flexible forms of work: 'very atypical' contractual arrangements”),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman, kriisin vaikutuksia työmarkkinasuhteisiin ja työoloihin käsittelevän raportin ”Impact of the crisis on industrial relations and working conditions in Europe”(15),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin Työn tekemisen uudet muodot(16),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2016 julkaiseman raportin Tutkimus väärinkäytöksistä työstä sopimisessa Euroopan unionin alueella(17),

–  ottaa huomioon Eurofoundin tekemän Euroopan työolotutkimuksen sekä sen raportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta(18),

–  ottaa huomioon Eurofondin työmarkkinasuhdesanakirjan European Industrial Relations Dictionary(19),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä sen työoloja koskevat yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon ILOn vuonna 2006 antaman työsuhteita koskevan suosituksen R198(20) ja sen määräykset työsuhteen olemassaolon määrittelystä,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun ILOn raportin epävarmojen työsuhteiden torjunnasta(21),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin epätyypillisistä työsuhteista eri puolilla maailmaa(22),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin lähentymistä Euroopassa edistävästä sosiaalisesta pilarista(23),

–  ottaa huomioon vuonna 2010 annetun YK:n yleisen suosituksen nro 28 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 2 artiklan mukaisista sopimusvaltioiden perusvelvoitteista,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta vuonna 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston julkaiseman sukupuolten tasa-arvostrategian 2014–2017,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0224/2017),

A.  ottaa huomioon, että epätavanomaiset ja epätyypilliset työmuodot ovat yleistymässä ja määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti EU:ssa viimeisten 15 vuoden aikana; katsoo, että tarvitaan tehokasta politiikkaa, jotta pystytään kattamaan erilaiset työsuhdemuodot ja varmistamaan työntekijöiden riittävä suojelu;

B.  toteaa, että tavanomaisten työsuhteiden osuus on kymmenen viime vuoden aikana pienentynyt 62 prosentista 59 prosenttiin(24); katsoo, että jos tämä suuntaus jatkuu, tilanne voi pian olla se, että tavanomaiset työsuhteet koskevat enää työntekijöiden vähemmistöä;

C.  toteaa, että suurin osa EU:n työsuhteista on edelleen kokoaikaisia ja vakinaisia ja että joillakin aloilla on tavanomaisten työsuhteiden ohella epätyypillisiä työsuhteita; katsoo, että epätyypillisellä työsuhteella voi myös olla kielteisiä vaikutuksia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen palkkojen ja eläkemaksujen sekä työaikojen epäsäännöllisyyden vuoksi;

D.  toteaa, että ennen kaikkea digitalisaation ja uusien teknologioiden myötä yleistyvät työn uudet muodot hämärtävät rajaa työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä(25), mikä voi johtaa työpaikkojen laadun huononemiseen;

E.  toteaa, että jotkin työn uudet muodot poikkeavat perinteisistä tavanomaisista työsuhteista useassa ei mielessä: ne voivat muuttaa työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta tai työaikoja ja työn organisointia tai molempia; toteaa, että tämä voi johtaa näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymiseen, työehtojen huonontumiseen ja sosiaaliturvan supistumiseen mutta voi myös tuoda etuja; katsoo, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano on tämän vuoksi erittäin tärkeää;

F.  katsoo, että työllisyysasteen nousua EU:ssa talouskriisin jälkeen on pidettävä myönteisenä, mutta toteaa, että nousu johtuu osittain epätyypillisten työsuhteiden määrän lisääntymisestä ja että tällaiset työsuhteet voivat tietyissä tapauksissa olla epävarmempia kuin tavanomaiset työsuhteet; katsoo, että työpaikkojen luonnissa on painotettava entistä enemmän laatua;

G.  ottaa huomioon, että osa-aikatyö ei ole missään vaiheessa vähentynyt kriisin jälkeen ja kokoaikatyön osuus on unionissa yhä sen tason alapuolella, jolla se oli vuonna 2008 ennen kriisiä; toteaa, että viime vuosien noususta huolimatta työllisyysaste on edelleen Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 75 prosentin tavoitteen alapuolella ja tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken;

H.  toteaa, että on tärkeää erottaa toisistaan työn yleistyvät uudet muodot ja epävarmojen työsuhteiden olemassaolo;

I.  toteaa, että EU ja jäsenvaltiot jakavat toimivallan sosiaalipolitiikan alalla ja että EU voi ainoastaan täydentää ja tukea jäsenvaltioiden toimia tällä alalla;

J.  toteaa, että EU voi ainoastaan antaa säännöksiä työoloja koskevista vähimmäisvaatimuksista ilman jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista;

K.  toteaa, että pimeän työn torjuntaa varten on jo perustettu eurooppalainen foorumi, joka tarjoaa mahdollisuuden pimeän työn tulokselliseen ja tehokkaaseen torjuntaan tiiviimmän rajat ylittävän yhteistyön sekä EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteisten toimien avulla;

L.  toteaa, että epävarmat työsuhteet johtavat markkinoiden segmentoitumiseen ja lisäävät palkkaeroja;

M.  toteaa, että EU:sta puuttuu epätyypillisen työn yhteinen määritelmä ja että tämä määritelmä olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa; katsoo, että työsuhteen tyyppi ei sellaisenaan voi ennustaa työsuhteen epävarmuutta vaan epävarmuus perustuu suureen määrään eri tekijöitä;

N.  toteaa, että tavanomaisella työsuhteella voidaan tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin perustuvaa säännöllistä kokopäiväistä ja omaan tahtoon perustuvaa osa‑aikaista työtä; ottaa huomioon, että kullakin jäsenvaltiolla on omat lakinsa ja käytäntönsä erityyppisiin työsopimuksiin ja harjoittelujaksoihin sovellettavien työolojen ja -ehtojen määrittämiseksi; toteaa, että tavanomaiselle työsuhteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää;

O.  ottaa huomioon, että viimeisimmät edustukseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet joko työmarkkinajärjestöjen heikkoudesta tietyillä aloilla tai joissakin Euroopan maissa toteutetuista uudistuksista, joissa työmarkkinaosapuolten asemaa on heikennetty, ja toteaa, että nämä ongelmat ovat vaikuttaneet kielteisesti kaikkiin työsuhteisiin;

P.  toteaa, että epävarmat työsuhteet koskevat suhteettoman laajasti tiettyjä aloja, kuten maataloutta, rakennusalaa ja taiteiden alaa, ja että ne ovat levinneet viime vuosina myös muille aloille, kuten ilmailu- ja hotellialalle(26);

Q.  toteaa, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan keskitason osaamista edellyttävän ruumiillisen työn tekijät ja vähäistä ammattitaitoa edellyttävän työn tekijät sijoittuvat huonosti arvioitaessa ansioita, uranäkymiä ja työlle ominaista laatua, minkä lisäksi he ilmoittavat muita useammin altistuvansa ympäristön ja työasennon aiheuttamille riskeille ja heidän psyykkinen ja fyysinen hyvinvointinsa on muita huonompi(27);

R.  toteaa, että naisten osuus EU:n työvoimasta on 46 prosenttia ja he ovat erityisen alttiita työsuhteen epävarmuudelle, mikä johtuu syrjinnästä muun muassa palkkauksessa; ottaa huomioon, että EU:ssa naiset ansaitsevat noin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet; toteaa, että naisilla on miehiä todennäköisemmin työsopimus, jonka perusteella työ on osa-aikaista, määräaikaista tai pienipalkkaista, ja työsuhteen epävarmuus on heille tämän vuoksi suurempi uhka kuin miehille; toteaa, että nämä työehdot johtavat elinikäisiin ansioiden menetyksiin ja vähemmän turvattuun asemaan, olipa kyse palkasta, eläkkeestä tai sosiaaliturvaetuuksista; toteaa, että miehet ovat naisia todennäköisemmin kokoaikaisessa vakinaisessa työssä ja että vastentahtoinen osa-aikatyö, näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaminen ja pimeä työ koskettavat erityisesti naisia(28);

S.  toteaa, että miesten työllisyysaste on EU:ssa korkeampi kuin naisten ja että naisten työmarkkinoilta poistumisen merkittävimmät syyt ovat tarve hoitaa lapsia tai vanhuksia, omat sairaudet tai toimintakyvyn puutteet ja muut henkilökohtaiset tai perhevelvoitteet; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat usein syrjintää ja esteitä, jotka johtuvat heidän nykyisestä tai potentiaalisesta äitiydestään; toteaa, että yksinhuoltajaäidit ovat erityisen suuressa vaarassa joutua epävarmaan työsuhteeseen;

T.  toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvo on perusoikeus, joka edellyttää yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun takaamista kaikilla elämänaloilla, ja katsoo, että tasa-arvon toteutumiseen tähtäävät käytännöt edistävät osaltaan älykästä ja kestävää kasvua;

U.  toteaa, että monilla epävarmassa työsuhteessa olevilla tai työttömillä ei ole oikeutta vanhempainvapaaseen;

V.  toteaa, että nuoret työntekijät ovat muita suuremmassa vaarassa joutua epävarmoihin työsuhteisiin; ottaa huomioon, että alle 25-vuotiaan työntekijän todennäköisyys joutua moninkertaisesti epäsuotuisaan asemaan on kaksinkertainen 50 vuotta täyttäneisiin nähden(29);

I.Säällisen ja ihmisarvoisen työn puolesta – työehdot ja epävarmat työsuhteet

1.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat ILOn indikaattorit työsuhteen olemassaolon määrittämisessä:

2.  panee merkille Eurofoundin epätyypillisen työn määritelmän, jossa viitataan työsuhteisiin, jotka eivät ole tavanomaisia tai tyypillisiä kokoaikaisia, säännöllisiä, toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita yhden työnantajan palveluksessa pitkällä ajanjaksolla(30); korostaa, että käsitteitä epätyypillinen ja epävarma ei voida käyttää synonyymeina;

3.  ymmärtää epävarman työn tarkoittavan työsuhteita, joissa ei noudateta EU:n, kansainvälisen ja kansallisen tason vaatimuksia ja lainsäädäntöä ja/tai jotka eivät tarjoa riittävää, ihmisarvoisen elämän takaavaa toimeentuloa tai asianmukaista sosiaaliturvaa;

4.  toteaa, että joihinkin epätyypillisiin työsuhteisiin, kuten vastentahtoiseen osa-aikatyötön ja määräaikaiseen työhön sekä nollatuntisopimuksiin ja palkattomaan harjoitteluun, voi liittyä tavallista suurempi epävarmuuden ja turvattomuuden riski;

5.  uskoo vakaasti, että työmarkkinoiden joustossa ei ole kyse työntekijöiden oikeuksien murentamisesta tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi vaan siitä, että onnistutaan saattamaan tasapainoon työntekijöiden suojelu ja yksittäisten ihmisten ja työantajien mahdollisuus sopia molempien tarpeisiin soveltuvista työtavoista;

6.  toteaa, että epävarmuuden riski riippuu sekä sopimustyypistä että seuraavista tekijöistä:

7.  muistuttaa, että ILOn määritelmän mukaan säällisellä ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan tuottavaa työtä, joka tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, turvallisen työympäristön, sosiaaliturvaa ja paremmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehitykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen ja johon kuuluu ihmisten vapaus ilmaista huolensa, järjestäytyä ja osallistua päätöksentekoon, jotka vaikuttaa heidän elämäänsä, sekä kaikkien naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhtäläinen kohtelu(32); kehottaa ILOa lisäämään määritelmään elämiseen riittävän palkan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tämän määritelmän työlainsäädäntöä tarkistaessaan tai valmistellessaan;

8.  muistuttaa, että epävarmojen työsuhteiden vastaisten hyvien käytäntöjen onnistuneen soveltamisen edellytyksiä ovat vankka oikeudellinen perusta, työmarkkinaosapuolten ja työpaikkaneuvostojen osallistuminen, yhteistyö sidosryhmien kanssa, jouston ja turvan tasapaino, toimien kohdentaminen alakohtaisesti, työnantajien hallinnollisen rasitteen vähäisyys, työsuojeluviranomaisten suorittama valvonta ja tiedotuskampanjat;

9.  toteaa, että ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman tavoitteena oli erityisesti taata uusien työpaikkojen luominen, työntekijöiden oikeudet, sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuolten tasa-arvo; korostaa, että säälliseen ihmisarvoiseen työhön olisi liityttävä

10.  toteaa, että monet tekijät, kuten digitalisaatio ja automaatio, vaikuttavat osaltaan työn luonteen muuttumiseen ja työn uusien muotojen yleistymiseen; huomauttaa, että työn uusiin muotoihin saattaa olla tarpeen reagoida uudella oikeasuhteisella sääntelyllä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki työmuodot tulevat katetuiksi;

11.  toteaa digitaalialan työstä, että verkkoalustojen työntekijöille ja muille välittäjille olisi taattava riittävä sosiaaliturva ja terveydenhuolto sekä suojelu;

12.  korostaa, että digitalisointia ei pidä nähdä ainoastaan työpaikkojen tuhoajana, vaan painottaa siihen liittyviä mahdollisuuksia kehittää ja laajentaa ihmisten taitoja;

13.  korostaa, että ennusteiden mukaan vuonna 2020 tieto- ja viestintätekniikan alalla on 756 000 avointa työpaikkaa, minkä vuoksi on tarpeen parantaa EU:n työntekijöiden digitaalisia valmiuksia;

14.  korostaa, että talouskriisi on johtanut EU:ssa muuttovirtoihin, jotka ovat tuoneet korostetusti esille jäsenvaltioiden välisiä esteitä henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle sekä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, mikä altistaa EU:n kansalaiset epävarmoille työsuhteille;

15.  korostaa, että epävarmoilla työsuhteilla ja myös pimeällä työllä ja näennäisesti itsenäisellä ammatinharjoittamisella on pitkäaikainen vaikutus työntekijöiden mielenterveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin ja ne saattavat tehdä heistä entistä alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja heikentää heidän perusoikeuksiensa toteutumista;

16.  korostaa, että työntekijät, joilla on hyvin lyhyet sopimukset, ovat työssään kaikkein alttiimpia fyysisten työolojen puutteille; toteaa, että työn epävarmuus ja työaikaan vaikuttamisen mahdollisuuksien puuttuminen aiheuttavat usein yhdessä stressiperäisiä ammattivaaroja;

17.  korostaa, että tietyillä talouden aloilla epätyypillisten tai joustavien työsuhteiden käyttö täyttää jo väärinkäytön tunnusmerkit,

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla lisätään työntekijöiden ja työharjoittelussa tai oppisopimuskoulutuksessa olevien vaikutusmahdollisuuksia siten, että vahvistetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja edistetään kollektiivisten neuvottelumenettelyjen käyttöä varmistamalla, että kaikki työntekijät voivat asemastaan riippumatta käyttää ja käyttävät yhdistymisvapauttaan ja käydä kollektiivisia neuvotteluja vapaasti ja ilman pelkoa työnantajan välittömistä tai välillisistä sanktioista;

19.  painottaa, että työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä turvaamaan työntekijöiden oikeudet, määriteltäessä asianmukaiset työehdot ja -olot ja asianmukainen palkkaus jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti sekä annettaessa työnantajille neuvontaa ja ohjeistusta;

20.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa urapolkuja, jotta ihmisten on helpompi mukautua eri elämäntilanteisiin erityisesti elinikäisen ammatillisen koulutuksen, riittävien työttömyyskorvauksien, sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyden sekä tehokkaan ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan avulla;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan työsuhteessa työskentelevien tehokkaan suojelun ja varmistamaan miesten ja naisten samapalkkaisuuden harjoittamalla sellaista kokonaisvaltaista politiikkaa, jossa pyrkimyksenä on puuttua työsuhteiden epävarmuuteen ja takaamaan urapolut ja asianmukaisen sosiaaliturva;

22.  korostaa jäsenvaltioiden työsuojeluviranomaisten tärkeää asemaa ja toteaa, että niiden pitäisi ennen kaikkea pyrkiä toteuttamaan seurantaa, varmistamaan työolojen sekä työterveyden ja -turvallisuuden vaatimustenmukaisuus ja parantaminen ja torjumaan laitonta tai pimeää työtä eikä niitä missään tilanteessa pitäisi käyttää väärin maahanmuuton valvontamekanismina; tuo esille kaikkein haavoittuvimpien työntekijöiden riskin joutua syrjityksi ja tuomitsee jyrkästi yritysten käytännön työllistää maahanmuuttajia huolehtimatta heidän oikeuksiensa ja etuuksiensa täysimääräisestä toteutumisesta ja kertomatta heille niistä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että työsuojeluviranomaisilla on riittävät resurssit tehokkaan seurannan suorittamiseen;

II.Ehdotukset

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan epätavallisten työsuhteiden ja myös pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ongelmiin sen varmistamiseksi, että kaikenlaisissa työsopimuksissa tarjotaan asianmukaiset työolot ja ‑ehdot ja riittävä sosiaaliturva ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan, EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisesti;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kaikkia sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka saattaisivat johtaa epävarmojen työsuhteiden yleistymiseen ja vaikuttamaan näin osaltaan Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun köyhyyden vähentämisen tavoitteen saavuttamiseen;

25.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään epätavanomaisten työsuhteiden laatua esittämällä vähintään minimivaatimukset sosiaaliturvasta, vähimmäispalkkatasoista sekä koulutus- ja kehitysmahdollisuuksista; korostaa, että tämä olisi tehtävä siten, että säilytetään mahdollisuudet päästä työhön;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät ovat tarkoituksenmukaisia työn uusien muotojen kannalta;

27.  kehottaa komissiota arvioimaan digitalisaation vaikutusta työn uusien muotojen yleistymiseen; kehottaa komissiota arvioimaan työmarkkinoilla toimivien välittäjien ja verkkoalustojen oikeudellista asemaa ja vastuuta; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14. lokakuuta 1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/533/ETY(33) (kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi), jotta voidaan ottaa huomioon työn uudet muodot;

28.  korostaa potentiaalia, jota yhteistyötalouteen liittyy erityisesti uusien työpaikkojen luomisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisia uusia työelämän sääntöjä, jotka ovat syntyneet yhteistyötalouden myötä; painottaa voimakkaasti, että on parannettava työntekijöiden suojelua tällä alalla tarkastelemalla avoimemmin heidän asemaansa, antamalla heille enemmän tietoa ja korostamalla syrjimättömyyttä;

29.  kehottaa komissiota viemään eteenpäin työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kohdennettua uudelleentarkasteluaan ja tarkastelemaan uudelleen myös vuokratyöstä annettua direktiiviä, jotta turvataan kaikkien työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistetaan myös saman palkan maksaminen samasta työstä samassa työpaikassa;

30.  korostaa, että tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja, joilla edistetään niitä talouden aloja, jotka lupaavat mahdollisimman suuren kerrannaisvaikutuksen, jotta unionissa voidaan edistää ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kunnollisten työpaikkojen luomista; korostaa, että on tarpeen tukea pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä;

31.  painottaa tarvetta puuttua pimeään työhön, koska se vähentää valtion verotuloja ja sosiaaliturvamaksuista saatavia tuloja ja johtaa epävarmoihin ja huonoihin työehtoihin ja -oloihin sekä epäoikeudenmukaiseen kilpailuun työntekijöiden välillä; on tyytyväinen pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamiseen;

32.  ottaa huomioon niiden työntekijöiden ja erityisesti nuorten suuren määrän, jotka nyt lähtevät alkuperävaltioistaan muihin jäsenvaltioihin työtä hakemaan, ja katsoo, että on kehitettävä kiireellisesti asianmukaisia toimia, jotta taataan, ettei yksikään työntekijä jää vaille sosiaaliturvaa ja työntekijöille kuuluvia oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen työvoiman liikkuvuutta EU:ssa ja samalla turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, palkat ja sosiaaliset normit ja takaamaan sosiaalisten oikeuksien täysimääräisen siirrettävyyden; kehottaa kutakin jäsenvaltiota ottamaan käyttöön sosiaali- ja työllisyyspoliittisia toimia, jotka takaavat yhtäläiset oikeudet ja saman palkan samassa työpaikassa;

33.  panee huolestuneena merkille kollektiivisten neuvottelumenettelyjen merkityksen vähenemisen ja työehtosopimusten kattavuuden heikentymisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään työehtosopimusten yleiskattavuuteen siten, että samalla turvataan ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen asema ja vahvistetaan sitä;

34.  panee merkille työmarkkinaosapuolten tärkeän roolin, joka liittyy osa-aikatyötä, määräaikaisia työsopimuksia ja tilapäistä vuokratyötä koskeviin EU:n direktiiveihin, ja kehottaa komissiota yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa sääntelemään tarvittaessa työn uusia muotoja; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten työmarkkinaosapuolet kehittävät strategioita varmistaakseen työpaikkojen laadun ja puuttuakseen epävarmojen työsuhteiden ongelmiin;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan toimivaltansa mukaisesti, että yksittäisillä itsenäisillä ammatinharjoittajilla, jotka oikeudellisesti katsotaan yhden miehen yhtiöiksi, on oikeus kollektiivisiin neuvottelumenettelyihin ja yhdistymisvapaus;

36.  muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(34) (työaikadirektiivi) mukaisesti kaikilla työntekijöillä on oikeus enimmäistyöajan rajoittamiseen, päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että nämä oikeudet koskevat kaikkia työntekijöitä, myös keikkatyötä, marginaalista osa-aikatyötä ja joukkoistettua työtä tekeviä; muistuttaa, että työaikadirektiivissä on kyse terveydestä ja turvallisuudesta; kehottaa valvomaan niiden unionin tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanoa, joissa vahvistetaan, että päivystysaika työpaikalla on työaikaa ja sitä seuraa korvaava lepoaika;

37.  muistuttaa, että marginaaliselle osa-aikatyölle on ominaista heikko työsuhdeturva, vähäisemmät etenemismahdollisuudet, työnantajan vähäisemmät koulutusinvestoinnit sekä matalapalkkaisuuden yleisyys; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan toimenpiteisiin, joilla tuetaan niiden työntekijöiden työajan pidentämistä, jotka haluavat tehdä enemmän työtä;

38.  muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan mukaan kaikilla on oikeus ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ammatillinen ja jatkokoulutus ovat myös niiden työntekijöiden saatavilla, joiden työsuhde on epätyypillinen; muistuttaa, että täydennyskoulutus on erityisen tärkeää nopeasti muuttuvassa digitaalisessa taloudessa; muistuttaa, että osaamisen kohtaanto-ongelmat ja osaamisvajeet ovat osasyitä laajaan työttömyyteen; on tyytyväinen hiljattain esitettyihin aloitteisiin osaamisvajeeseen puuttumiseksi;

39.  kannattaa taitotakuuta, joka turvaisi jokaiselle ihmiselle kaikissa elämänvaiheessa uuden oikeuden hankkia 2000-luvulla tarvittavat perustaidot, kuten luku- ja laskutaidon, digitaalisen ja medialukutaidon, kriittisen ajattelun taidon, sosiaaliset taidot ja ympäristöystävällisessä taloudessa ja kiertotaloudessa tarvittavat taidot; toteaa, että taitotakuussa on otettava huomioon kehittymässä olevat teollisuudenalat ja tärkeimmät kasvualat ja varmistettava, että tavoitetaan myös kaikki heikossa asemassa olevat, kuten vammaiset henkilöt, turvapaikanhakijat, pitkäaikaistyöttömät ja muut aliedustetut ryhmät; korostaa, että koulutusjärjestelmien olisi oltava osallistavia ja niissä olisi tarjottava laadukasta koulutusta koko väestölle, mahdollistettava ihmisille aktiivinen unionin kansalaisuus, annettava heille valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja mukautumiseen sekä vastattava yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin;

40.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ja toteutettava politiikkatoimensa kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntöjensä mukaisesti kuullen työnantajia ja työntekijöitä ja tiiviissä yhteistyössä heidän kanssaan;

41.  muistuttaa, että epävarma työ ei ole haitallista vain yksilölle vaan se aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle, sillä se johtaa pitkällä aikavälillä verotulojen menetykseen ja julkisten menojen kasvuun sekä tarpeeseen tukea tulonmenetyksestä ja vaikeiden työolojen pitkäaikaisvaikutuksista kärsiviä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten käyttöön sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan puuttua epävarmojen työsuhteiden ongelmiin;

42.  toteaa, että epävirallisen talouden työntekijät ovat erittäin epävarmassa tilanteessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan tähän ryhmään toimia, joilla heille annetaan suojaa puuttumalla heidän ongelmiinsa heidän kotipaikkatilanteestaan riippumatta;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan pimeää työtä, näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista ja kaikkia laittomia työllistämiskäytäntöjä, jotka vaarantavat työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturvajärjestelmät; muistuttaa näkemyksestään, jonka mukaan kaikissa tulevissa työllisyysalan toimissa olisi käsiteltävä nollatuntisopimusten torjumista;

44.  painottaa, että epävarmaa työtä joutuvat tekemään pääasiassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat työntekijät, jotka ovat vaarassa tulla syrjityksi, vajota köyhyyteen ja syrjäytyä; muistuttaa, että erityisesti vammaisuus, erilainen etninen tausta, alkuperä, uskonto tai katsomus ja naissukupuoli lisäävät epävarmoihin työsuhteisiin joutumisen vaaraa; tuomitsee kaikenlaisen epävarmuuden työsuhteen tyypistä riippumatta;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan haavoittuvien työntekijöiden tehokkaan suojelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä työmarkkinoilla naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen sekä sukupuolten palkkaeron poistamiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, soveltuuko miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annettu direktiivi 2006/54/EY työn uusiin muotoihin;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kaikkea lainsäädäntöä kiinnittäen huomiota epävarmojen työsuhteiden sukupuolivaikutuksiin; katsoo, että lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet on kohdennettava epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten tarpeisiin, sillä muuten kielteiset vaikutukset kohdistuvat edelleen kohtuuttomasti näissä työsuhteissa jo nyt yliedustettuina oleviin naisiin;

47.  toteaa, että joustavuuden lisäämisen vaatimus työmarkkinoilla ei saa missään olosuhteissa johtaa siihen, että naiset ovat edelleen yliedustettuina epätyypillisissä työsuhteissa ja niiden keskuudessa, joilla on heikko työsuhdeturva;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan työpaikkakiusaamista ja puuttumaan siihen, mukaan lukien raskaana olevien naistyöntekijöiden häirintä ja äitiyslomalta palaamisen jälkeen kohdatut ongelmat; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyteen liittyviä oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkkeiden osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana; korostaa, että äitiysloman lisäksi on oltava tehokkaita toimenpiteitä, joilla turvataan raskaana olevien, vastasynnyttäneiden ja imettävien naisten sekä yksinhuoltajaäitien oikeudet ILOn ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti;

49.  toistaa aiemmin esittämänsä vaatimuksen, että kaikenlaisissa työsuhteissa oleville ja itsensä työllistäville olisi oltava mahdollista kerryttää tuloturvan takaavia oikeuksia työttömyyden, sairauden, vanhuuden, lastenkasvatuksen tai muiden hoitotehtävien aiheuttamien urakatkosten tai kouluttautumisen varalta,

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaiset työolot kaikissa nuorten ensimmäisissä työkokeiluissa, kuten työharjoittelussa, oppisopimuskoulutuksessa ja nuorisotakuun mukaisissa mahdollisuuksissa; rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön laadukkaita kansallisia kehyksiä työharjoittelua ja oppisopimuskoulutusta varten, jotta varmistetaan työntekijöiden oikeudet ja nuorille tarjottavien työkokeilujen koulutuksellinen painotus;

51.  kehottaa erityisesti komissiota ja myös jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan nuorten joutumista epävarmoihin työsuhteisiin; korostaa, että on tärkeää, että komissio panee nuorisotakuun tältä osin täytäntöön;

52.  suosittelee, että jäsenvaltiot takaavat kaikenikäisille nuorille pääsyn julkiseen, maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen erityisesti korkeimmilla koulutustasoilla, sillä on osoitettu, että opetuksen tason nostaminen vähentää miesten ja naisten eriarvoisuutta työelämässä;

53.  painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä ILOn käyttämää työntekijän käsitettä (worker) suppeammin määritellyn työntekijän käsitteen (employee) sijaan, koska tämä voisi auttaa soveltamaan ja ymmärtämään paremmin työelämän perusperiaatteiden ja oikeuksien soveltamista;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyttä ja osuuskuntia multimediayritysten sekä kasvavan yhteistyötalouden ja verkkoalustojen alan työntekijöiden keskuudessa ja vähentämään siten liiketoimintamalleihin sisältyviä riskejä, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja ja -oloja;

55.  huomauttaa, että maatalousalalla lyhyet työsopimukset ilmentävät maataloustoiminnan kausiluonteisuutta; kehottaa ottamaan huomioon nämä luonnon asettamat merkittävät rajoitteet ja ylläpitämään viljelijöiden mahdollisuutta rekrytoida työntekijöitä kausiluonteisesti ja olemaan asettamatta heille uusia hallinnollisilta rasitteita työvoiman rekrytoinnissa ja hallinnoinnissa;

56.  kehottaa komissiota edistämään kausityöntekijöiden oikeuksien suojelua ja lisäämään tietoisuutta siitä ja kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään kausityöntekijöiden sosiaalista ja oikeudellista asemaa, huolehtimaan heidän työterveydestään ja -turvallisuudestaan sekä heidän työympäristönsä hygieenisyydestä sekä tarjoamaan heille kattavan sosiaaliturvan ja noudattamaan samalla 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/36/EU(35), joka koskee kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä kausityöntekijänä työskentelyä varten, 23 artiklaa, jossa säädetään muun muassa yhdenvertaisesta palkasta ja sosiaaliturvasta; korostaa tarvetta antaa kaikille kausityöntekijöille kattavasti tietoa heidän työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksistaan, myös eläkeoikeuksista, ottaen huomioon myös kausityön rajat ylittävän luonteen;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12. (2) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (3) EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9. (4) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1. (5) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11. (6) EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6. (7) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360. (12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010. (13) EUVL C 303, 19.8.2016, s. 54. (14) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/587285/IPOL_STU(2016)587285_EN.pdf (15) http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1398en.pdf (16) https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1461fi1.pdf (17) https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1639fi1.pdf (18) http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1634en.pdf (19) https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary (20) http://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_INSTRUMENT_ID:312535 (21) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_dialogue/---actrav/documents/meetingdocument/wcms_164286.pdf (22) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/---publ/documents/publication/wcms_534496.pdf (23) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---dcomm/---publ/documents/publication/wcms_490959.pdf (24) EU:ssa kaikista työsuhteessa olevista 59 prosenttia on kokoaikaisessa vakinaisessa työssä olevia, muita työllistäviä itsenäisiä ammatinharjoittajia 4 prosenttia, freelance-työntekijöitä 11 prosenttia, tilapäistä vuokratyötä tekeviä 1 prosentti, määräaikaisia työntekijöitä 7 prosenttia, oppisopimus- tai harjoittelupaikassa olevia 2 prosenttia, marginaalista osa-aikatyötä (alle 20 tuntia viikossa) tekeviä 9 prosenttia ja osa-aikaista vakinaista työtä tekeviä 7 prosenttia. (25) Katso vuonna 2016 julkaistu ILOn raportti ”Building a social pillar for European convergence”. (26) Katso vuonna 2016 julkaistu tutkimus ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”. (27) Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen. (28) Katso vuonna 2016 julkaistu tutkimus ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”. (29) Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen. (30) Katso https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary/atypical-work. (31) Katso 19. lokakuuta 2010 annettu parlamentin päätöslauselma epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä. (32) 14. marraskuuta 2016 julkaistu ILOn raportti ”Non-standard employment around the world”. (33) EYVL L 288, 18.10.1991, s. 32. (34) EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9. (35) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375.