– ottaa huomioon Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan oikeusministerin Jean-Jacques Urvoas’n 5. lokakuuta 2016 välittämän pyynnön, joka liittyy Marine Le Peniin kohdistuvaan Nanterren alioikeudessa vireillä olevaan tutkintamenettelyyn, joka koskee tämän twitter-tilillään julkaisemia väkivaltaisia islamistisia kuvia,
– on kuullut Marine Le Peniä edustanutta Jean-François Jalkhia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),
– ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0047/2017),
A. ottaa huomioon, että Ranskan oikeusviranomaiset ovat pyytäneet Euroopan parlamentin jäsenen ja Front Nationalin (FN) puheenjohtajan Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä osana tutkintamenettelyä, joka koskee tämän Twitter-tilillään julkaisemia väkivaltaisia kuvia, jotka esittivät terroristiryhmä Da’eshin kolmen panttivangin teloituksia ja joihin oli lisätty kommentti ”Tällainen Da’esh on”, 16. joulukuuta 2015 RMC-radiokanavan haastattelun jälkeen, jossa FN:n nousua oli verrattu terroristiryhmä Da’eshin toimintaan;
B. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vakiintuneen käytännön mukaisesti parlamentin jäsenen koskemattomuus voidaan pidättää, jos ilmaistuilla mielipiteillä ja/tai kuvilla ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen ja jos ne eivät ole jäsenen tehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaisemia mielipiteitä tai suorittamia äänestyksiä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan ja Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän mukaisesti;
C. ottaa lisäksi huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
D. ottaa huomioon, että väkivaltaisten ja ihmisarvoa loukkaavien valokuvien levittäminen määritellään rikokseksi ja siitä säädetään seuraamuksia Ranskan tasavallan rikoslain 227 pykälän 24, 29 ja 31 momentissa;
E. ottaa huomioon, että luottamuksesta digitaaliseen talouteen 21. kesäkuuta 2004 annetun Ranskan lain nro 2004-575, jolla on saatettu tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä, 6 pykälän 1 momentti koskee tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien toimintaa eikä luonteeltaan yksityistä toimintaa;
F. ottaa huomioon, että Marine Le Penin julkaisemat kuvat ovat Google-hakukoneen kautta kaikkien ulottuvilla ja niitä on katsottu verkossa laajalti sen jälkeen, kun ne alun perin julkaistiin, mutta niiden väkivaltaisuus loukkaa kuitenkin yhä ihmisarvoa;
G. ottaa huomioon, että panttivanki James Foleyn perhe oli pyytänyt valokuvien poistamista 17. joulukuuta 2015, siis oikeusviranomaisten toimenpiteiden jälkeen, ja että tämän pyynnön jälkeen Marine Le Pen poisti ainoastaan James Foleya esittäneen kuvan;
H. ottaa huomioon, että aikataulu, jota Marine Le Peniä vastaan nostetussa oikeusmenettelyssä on noudatettu, on tavanomainen lehdistöä ja muita tiedotusvälineitä koskevissa asioissa, eikä näin ollen ole syytä epäillä ”fumus persecutionis” ‑tapausta eli tilannetta, jossa on merkkejä tai todisteita aikomuksesta vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa;
I. ottaa huomioon, että Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei saa rikosta koskevassa asiassa vangita eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa, ellei Euroopan parlamentti ole siihen suostunut;
J. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ei voi ottaa kantaa parlamentin jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen;
1. päättää pidättää Marine Le Penin koskemattomuuden;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Marine Le Penille.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
EU:n ja Libanonin välinen assosiaatio (Kroatian liittyminen) ***
231k
43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (05748/2016 – C8‑0171/2016 – 2015/0292(NLE))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05748/2016),
– ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettäväksi pöytäkirjaksi (05750/2016),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0171/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0027/2017),
1. antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Libanonin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
Ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen liittyviä täydentäviä sääntöjä koskeva EU:n ja Liechtensteinin sopimus ***
228k
43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevan Euroopan unionin ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12852/2016 – C8-0515/2016 – 2016/0247(NLE))
– ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12852/2016),
– ottaa huomioon luonnoksen ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevaksi Euroopan unionin ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan sopimukseksi (12881/2016),
– ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0515/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0025/2017),
1. antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan hallituksille ja parlamenteille.
Energia-alalla tehtyjä hallitustenvälisiä sopimuksia ja ei-sitovia välineitä koskeva tietojenvaihtomekanismi ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä hallitustenvälisiä sopimuksia ja ei-sitovia välineitä koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta sekä päätöksen N:o 994/2012/EU kumoamisesta (COM(2016)0053 – C8-0034/2016 – 2016/0031(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0053),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0034/2016),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Ranskan senaatin, Maltan parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Portugalin parlamentin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. syyskuuta 2016 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon neuvoston edustajan 16. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8‑0305/2016),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä hallitustenvälisiä sopimuksia ja ei-sitovia välineitä koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta sekä päätöksen N:o 994/2012/EU kumoamisesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla (2016/2986(RSP))
– ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001(1) ja erityisesti sen 1 artiklan 4 kohdan (vastavuoroisuusmekanismi),
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut” (COM(2016)0221),
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0481),
– ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0816),
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80, 265 ja 290 artiklan,
– ottaa huomioon Strasbourgissa 14. joulukuuta 2016 käydyn keskustelun velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla,
– ottaa huomioon kysymyksen komissiolle asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla (O-000142/2016 – B8-1820/2016),
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että yhtenä EU:n viisumipolitiikan johtavista kriteereistä viisumien vastavuoroisuuden ymmärretään yleensä tarkoittavan sitä, että kun EU:n kansalaiset matkustavat kolmanteen maahan, heihin sovelletaan samoja ehtoja kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisiin, kun he matkustavat EU:hun;
B. toteaa, että viisumien vastavuoroisuutta koskevalla mekanismilla pyritään viisumien vastavuoroisuuden toteutumiseen; toteaa, että EU:n viisumipolitiikan mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot eivät saa asettaa viisumivaatimusta sellaisen kolmannen maan kansalaisille, joka on mainittu asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II (niiden kolmansien maiden luettelo, joiden kansalaiset on vapautettu viisumipakosta heidän oleskellessaan lyhyen ajan jäsenvaltioissa);
C. toteaa, että vastavuoroisuusmekanismia tarkistettiin vuonna 2013 parlamentin ollessa toisena lainsäätäjänä, koska sitä oli mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulon sekä Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisia oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön perusteella ja jotta se toimii unionin solidaarisuuden ilmauksena, jos jokin asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittu kolmas maa soveltaa viisumipakkoa vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisiin (asetuksen (EU) N:o 1289/2013 johdanto-osan 1 kappale);
D. toteaa, että vastavuoroisuusmekanismilla tarkoitetaan menettelyä, joka käynnistetään, kun viisumikohtelun vastavuoroisuus ei ole toteutunut, ja jolla pyritään tarkan aikataulun mukaisin toimin saamaan tällainen tilanne päättymään; toteaa, että vastavuoroisuusmekanismin perusajatuksena on tiukentaa asianomaista kolmatta maata koskevia toimia, mukaan lukien viime kädessä kyseisen kolmannen maan kaikkia kansalaisia koskeva viisumivapauden tilapäinen keskeyttäminen (vastavuoroisuusmekanismin toinen soveltamisvaihe);
E. toteaa, että ”jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen ottaen huomioon erityinen poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin, Schengen-alueeseen kuuluviin maihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle [siirrettiin] valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjen vastavuoroisuusmekanismin osien osalta”, mukaan lukien viisumivapauden keskeyttäminen kyseisen kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta;
F. ottaa huomioon, että ”Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta a alakohta);
G. ottaa huomioon, että delegoitu säädös ”voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta b alakohta);
H. toteaa, että komissio esitti Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteen vastaan delegoitujen säädösten antamista vastavuoroisuusmekanismin toisessa soveltamisvaiheessa, mutta tuomioistuin piti kuitenkin lainsäätäjän valintaa oikeana (asia C-88/14);
I. toteaa, että vastavuoroisuusmekanismi asettaa täten selvästi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle velvoitteita ja vastuita vastavuoroisuusmekanismin eri soveltamisvaiheissa;
1. katsoo, että komissiolla on oikeudellinen velvoite antaa delegoitu säädös – ja keskeyttää tilapäisesti viisumivapauden soveltaminen niiden kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät ole poistaneet tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisten viisumipakkoa 24 kuukauden kuluessa asiaa koskevien ilmoitusten julkaisemispäivästä, joka umpeutui 12. huhtikuuta 2016;
2. kehottaa SEUT-sopimuksen 265 artiklan nojalla komissiota antamaan vaaditun delegoidun säädöksen viimeistään kahden kuukauden kuluessa tämän päätöslauselman antamisesta;
3. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.
– ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin(1),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, jossa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,
– ottaa huomioon komission kertomuksen tiettyjen keskeisten lääkkeiden Euroopan unionin markkinoille kulkeutumisen estämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 953/2003 REFIT-arvioinnista (SWD(2016)0125),
– ottaa huomioon direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetyt lääkkeiden toimittamisen asianmukaisuutta ja jatkuvuutta koskevat velvoitteet,
– ottaa huomioon komission alustavan vaikutustenarvioinnin(2) EU:n yhteistyön vahvistamisesta terveydenhuollon menetelmien arvioinnin alalla,
– ottaa huomioon terveydenhuollon menetelmien arviointiverkoston 29. lokakuuta 2014 hyväksymän strategian terveydenhuollon menetelmien arviointia koskevasta EU:n yhteistyöstä(3),
– ottaa huomioon Euroopan lääkealan toimialakohtaista komission tutkimusta koskevan loppuraportin (SEC(2009)0952),
– ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun komission raportin terveyseroista EU:ssa ”Health inequalities in the EU – Final report of a consortium. Consortium lead: Sir Michael Marmot”(4), jossa todetaan, että terveydenhuoltojärjestelmillä on merkittävä rooli köyhyysriskin vähentämisessä tai ne voivat auttaa vähentämään köyhyyttä,
– ottaa huomioon neuvoston 1. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät innovoinnista potilaiden hyväksi(5),
– ottaa huomioon työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston 18. huhtikuuta 2016 pidetyn terveyttä käsitelleen epävirallisen kokouksen päätelmät,
– ottaa huomioon lääkealan patenttisopimusten valvontaa koskevan komission kuudennen raportin,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle” (COM(2008)0666),
– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 14. helmikuuta 1978 asiassa 27/76 antaman tuomion 249 ja 250 kohdan, jotka koskevat liiallisia hintoja,
– ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,
– ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(6),
– ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin syyskuussa 2016 julkaistun raportin innovoinnin ja terveydenhuollon menetelmien saatavuudesta,
– ottaa huomioon neuvoston 10. toukokuuta 2006 antamat päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista sekä 6. huhtikuuta 2011 ja 10. joulukuuta 2013 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät nykyaikaisia, tarpeita vastaavia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevasta pohdintaprosessista,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät” (COM(2014)0215),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous- ja tiedeasioiden politiikkayksikön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen lääkkeiden terapeuttisen lisäarvon arvioinnin yhdenmukaistamisesta EU:ssa ”Towards Harmonised EU Assessment of Added therapeutic Value of Medicines”(7),
– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön raportin ”WHO Expert Committee on the Selection of Essential Drugs, 17-21 October 1977 – WHO Technical Report Series, No. 615”, 7. joulukuuta 2001 annetun WHO:n sihteeristön raportin ”WHO medicines strategy: Revised procedure for updating WHO’s Model List of Essential Drugs’ (EB109/8)”, maaliskuussa 2015 annetun WHO:n raportin ”Access to new medicines in Europe” ja 28. kesäkuuta 2013 annetun WHO:n raportin ”Priority Medicines for Europe and the World”,
– ottaa huomioon harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan ja SEUT-sopimuksen 6 artiklan a alakohdan Euroopan kansalaisten oikeudesta terveyden suojeluun,
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan kilpailusäännöistä,
– ottaa huomioon sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen (WTO/MIN(01/DEC/2) ja WTO:n 1. syyskuuta 2003 tekemän päätöksen Dohan julistuksen 6 artiklan täytäntöönpanosta (WTO/L/540),
– ottaa huomioon kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 816/2006,
– ottaa huomioon komission 10. huhtikuuta 2014 hyväksymän yhteishankintaa koskevan sopimuksen(8),
– ottaa huomioon Nairobissa vuonna 1985 pidetyn, lääkkeiden järkevää käyttöä käsitelleen konferenssin,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0035/2016) asetuksen (EY) N:o 726/2004 tarkistamisesta ja parlamentin 10. maaliskuuta 2016 hyväksymät tarkistukset(9),
– ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman komission työohjelmasta 2016(10),
– ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman vapaaehtoisista ja maksuttomista kudosten ja solujen luovutuksista(11),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0040/2017),
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan kansalaisten perusoikeus terveyteen ja sairaanhoitoon(12);
B. ottaa huomioon, että julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ovat erittäin tärkeitä terveydenhuollon yleisen saatavuuden takaamiseksi, ja toteaa, että tämä on Euroopan kansalaisten perusoikeus; ottaa huomioon, että EU:n terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat haasteita, joista voidaan mainita muun muassa väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyvä taakka, kalliiden uusien teknologioiden kehittäminen, korkeat ja kasvavat lääkemenot sekä talouskriisin vaikutukset terveydenhuoltomenoihin; ottaa huomioon, että vuonna 2014 lääkealan menot muodostivat 17,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista ja 1,41 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) EU:ssa; toteaa, että nämä haasteet edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla;
C. ottaa huomioon, että lääkkeet ovat pikemminkin yksi terveydenhuollon peruspilareista kuin pelkkää kauppatavaraa, ja toteaa, että olennaislääkkeiden riittämätön saatavuus ja innovatiivisten lääkkeiden korkeat hinnat muodostavat vakavan uhan kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyydelle;
D. katsoo, että potilaiden olisi saatava valitsemaansa ja haluamaansa terveydenhuoltoa ja hoitovaihtoehtoja, myös täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja lääkkeitä;
E. ottaa huomioon, että olennaislääkkeiden saatavuuden varmistaminen potilaille on yksi EU:n ja WHO:n keskeisistä tavoitteista ja YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 3; ottaa huomioon, että lääkkeiden maailmanlaajuinen saatavuus riippuu niiden oikea-aikaisesta saatavuudesta ja niiden kohtuuhintaisuudesta kaikkien kannalta ilman maantieteellistä syrjintää;
F. toteaa, että kilpailu on tärkeä tekijä lääkemarkkinoiden kokonaistasapainossa ja sillä voidaan alentaa kustannuksia, vähentää lääkemenoja ja parantaa potilaiden mahdollisuuksia saada oikeaan aikaan kohtuuhintaisia lääkkeitä, joiden tutkimuksessa ja kehittämisessä otetaan huomioon entistä korkeammat laatuvaatimukset;
G. ottaa huomioon, että rinnakkaisvalmisteiden tulo markkinoille on merkittävä mekanismi kilpailun lisäämiseksi, hintojen alentamiseksi ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi; katsoo, että rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tuloa ei saisi viivyttää eikä kilpailua saisi häiritä;
H. ottaa huomioon, että terveet ja kilpailukykyiset lääkemarkkinat hyötyvät kilpailulainsäädännön tiukasta valvonnasta;
I. ottaa huomioon, että monissa tapauksissa uusien lääkkeiden hinnat ovat nousseet muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana siinä määrin, että monilla Euroopan kansalaisilla ei ole niihin varaa ja ne uhkaavat kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä;
J. ottaa huomioon, että korkeiden hintojen ja riittämättömien varojen lisäksi lääkkeiden saatavuuden muita esteitä ovat muun muassa pula olennaisista ja muista lääkkeistä, kliinisten tarpeiden ja tutkimuksen heikko yhteys, terveydenhuollon huono saatavuus ja puutteellinen pääsy terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotolle, perusteettomat hallintomenettelyt, viipeet myyntiluvan saamisen ja hinnoittelu- ja korvauspäätösten välillä, tuotteiden saatavuuteen liittyvät ongelmat, patenttisäännöt ja budjettirajoitukset;
K. ottaa huomioon, että C-hepatiitin kaltaisia sairauksia voidaan menestyksekkäästi torjua varhaisen diagnoosin sekä uusia ja vanhoja lääkkeitä yhdistävän hoidon avulla ja että näin voidaan pelastaa miljoonia ihmisiä koko EU:ssa;
L. ottaa huomioon, että syöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden määrä kasvaa vuosittain ja syövän lisääntynyt ilmaantuvuus väestössä sekä uudet teknologisesti edistykselliset syöpälääkkeet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa syövän kokonaiskustannukset kasvavat, mistä seuraa ennen näkemätön terveydenhuoltomäärärahojen tarve ja se, että monilla syöpäpotilailla ei ole varaa hoitoon, ja toteaa, että tästä seuraa vaara, että lääkkeiden kohtuuhintaisuus tai hinnoittelu muodostuu ratkaisevaksi tekijäksi potilaan syövän hoidossa;
M. ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1394/2007 pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annettiin, jotta voidaan edistää tämän alan innovaatioita EU:ssa ja samalla varmistaa turvallisuus, mutta tähän mennessä on kuitenkin hyväksytty vain kahdeksan pitkälle kehitettyä terapiaa;
N. ottaa huomioon, että EU on joutunut ottamaan käyttöön kannustimia edistääkseen tutkimusta harvinaisten sairauksien ja lastentautien kaltaisilla aloilla; ottaa huomioon, että harvinaisia sairauksia koskeva asetus muodostaa tärkeän kehyksen harvinaislääkkeitä koskevan tutkimuksen edistämiselle ja parantaa merkittävästi aiemmin vain yhden hoitovaihtoehdon varassa olleiden harvinaisten sairauksien hoitoa, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin huolenaiheita;
O. ottaa huomioon, että kuilu lisääntyvän mikrobilääkeresistenssin ja uusien mikrobilääkkeiden kehittämisen välillä kasvaa, ja panee merkille, että lääkkeille resistentit sairaudet voivat aiheuttaa vuosittain 10 miljoonaa kuolemantapausta maailmassa vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että EU:ssa kuolee vuosittain vähintään 25 000 ihmistä resistenttien bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin, mikä aiheuttaa vuosittain 1,5 miljardin euron kulut, mutta viimeisten 40 vuoden aikana on kehitetty vain yksi uusi antibioottiluokka;
P. ottaa huomioon, että muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on saavutettu merkittävää edistystä aikaisemmin parantumattomien sairauksien hoidossa ja että EU:ssa ei esimerkiksi enää kuole ihmisiä HI-virukseen/aidsiin; ottaa huomioon, että on kuitenkin vielä sairauksia, joita ei pystytä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla (esimerkiksi syöpä, johon kuolee EU:ssa vuosittain lähes 1,3 miljoonaa ihmistä);
Q. ottaa huomioon, että kohtuuhintaiset ja asianmukaiset diagnostiset testit ja rokotteet ovat yhtä tärkeitä kuin turvallisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus;
R. ottaa huomioon, että pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävillä lääkkeillä voidaan mahdollisesti muuttaa monien sairaudentilojen hoitoa, erityisesti sellaisten tautien alalla, jolla perinteiset lähestymistavat eivät ole riittäviä, mutta että lupa on myönnetty tähän mennessä vain muutamalle pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävälle lääkkeelle;
S. ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa ei ole saatavilla tiettyjä olennaislääkkeitä, mikä voi johtaa ongelmiin potilaiden hoidossa; ottaa huomioon, että puutetta lääkkeistä voi ilmetä joko lääkealan laittomien liiketoimintastrategioiden, kuten ”vastikkeellisen viivyttämisen”, vuoksi tai poliittisista taikka valmistusta, jakelua tai rinnakkaiskauppaa koskevista syistä; ottaa huomioon, että direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetään toimenpiteistä, joilla estetään lääketoimitusten keskeytyminen niin kutsutulla julkisen palvelun velvoitteella, joka velvoittaa valmistajat ja jakelijat turvaamaan toimitukset kansallisille markkinoille; ottaa huomioon, että monissa tapauksissa julkisen palvelun velvoitetta ei sovelleta valmistajiin, jotka toimittavat lääkkeitä jakelijoille, kuten todettiin komission tilaamassa tutkimuksessa;
T. ottaa huomioon, että vakaat ja ennakoitavat immateriaalioikeus- ja sääntelykehykset sekä niiden asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano ovat olennaisia innovaatiolle suotuisan ympäristön luomiseksi ja potilaiden pääsyn tukemiseksi innovatiiviseen ja tehokkaaseen hoitoon;
U. ottaa huomioon, että immateriaalioikeuksien tavoitteena on hyödyttää yhteiskuntaa ja edistää innovointia ja että niiden väärinkäyttö herättää huolta;
V. ottaa huomioon, että WTO:n sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus) on vuodesta 1995 lähtien määrätty patentteja koskevasta joustosta, kuten pakkolisensoinnista;
W. ottaa huomioon, että Euroopan lääkeviraston vuonna 2014 käynnistämä joustavaa luvanantoa (”adaptive pathways”) koskeva pilottihanke, jota sovelletaan ensi sijassa hoitoihin tärkeiden täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden aloilla, on herättänyt voimakasta keskustelua riski-hyötysuhteesta, kun markkinoille päästetään innovatiivisia lääkkeitä, joista ei vielä ole paljon kliinistä tietoa;
X. toteaa, että immateriaalioikeuksien suojelu on olennaisen tärkeää lääkkeiden saatavuuden kannalta ja että on määriteltävä mekanismit, joiden avulla voidaan helpottaa lääkeväärennösten torjumista;
Y. toteaa, että joitain vuosia sitten korkean tason eurooppalaisessa vuoropuhelussa (”G10” vuosina 2001–2002 ja ”lääkefoorumi” vuosina 2005–2008), joka kokosi yhteen terveydenhuoltoalan päättäjät ja tärkeimmät toimijat, päätettiin yhteisen strategisen vision kehittämisestä ja konkreettisten toimien toteuttamisesta lääkealan kilpailukyvyn parantamiseksi;
Z. ottaa huomioon, että vain kolme prosenttia terveysalan määrärahoista kohdennetaan kansanterveysalan ehkäisy- ja edistämistoimiin;
AA. ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnoittelu ja korvaus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niistä säädetään kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että EU antaa säädöksiä, jotka koskevat immateriaalioikeuksia, kliinisiä kokeita, myyntilupia, hinnoittelun avoimuutta, lääkevalvontaa ja kilpailua; ottaa huomioon, että kasvavat lääkemenot sekä neuvotteluvalmiuksissa ja hinnoittelua koskevissa tiedoissa lääkeyhtiöiden ja jäsenvaltioiden välillä havaitut erot edellyttävät eurooppalaisen yhteistyön jatkamista ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnat vahvistetaan yleensä lääketeollisuuden ja jäsenvaltioiden välisissä kahdenvälisissä ja luottamuksellisissa neuvotteluissa;
AB. ottaa huomioon, että useimmilla jäsenvaltioilla on omat terveydenhuollon menetelmien arviointivirastonsa omine kriteereineen;
AC. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla asetetaan lääkkeille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset, puuttuakseen yhteisiin turvallisuuskysymyksiin, ja että SEUT-sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan mukaan terveyttä koskevat säädösehdotukset on perustettava suojelun korkeaan tasoon;
Lääkemarkkinat
1. jakaa neuvoston päätelmissä lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa vuonna 2016 ilmaistun huolen;
2. panee tyytyväisenä merkille 17. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät, joissa kehotetaan komissiota tekemään näyttöön perustuva analyysi immateriaalioikeuksien yleisestä vaikutuksesta innovointiin sekä lääkkeiden saatavuuteen – muun muassa toimitusten keskeytyksiin, lykättyihin tai toteuttamattomiin markkinoille saattamisiin – ja käyttömahdollisuuteen;
3. toistaa, että oikeus terveyteen on sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa tunnustettu ihmisoikeus ja että tämä oikeus koskee kaikkia jäsenvaltioita, kun otetaan huomioon, että ne ovat ratifioineet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joissa tunnustetaan oikeus terveyteen; huomauttaa, että tämän oikeuden takaamiseksi on varmistettava muun muassa lääkkeiden saatavuus;
4. pitää arvokkaina kansalaisaloitteita, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjaan perustuvaa potilaiden oikeuksien eurooppalaista peruskirjaa ja vuosittain 18. huhtikuuta paikallisella ja kansallisella tasolla jäsenvaltioissa vietettävää potilaan oikeuksien eurooppalaista teemapäivää; kehottaa komissiota vakiinnuttamaan potilaan oikeuksien eurooppalaisen teemapäivän unionin tasolla;
5. viittaa neuvoston epäviralliseen terveysministereiden kokoukseen, joka järjestettiin Milanossa 22. ja 23. syyskuuta 2014 Italian puheenjohtajakauden aikana ja jossa monet jäsenvaltiot sopivat tarpeesta ponnistella yhdessä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja potilaiden nopeamman hoidonsaannin mahdollistamiseksi;
6. pitää tarpeellisena kaikkien unionin toimintapolitiikkojen (yleinen kansaterveys, kehittäminen, tutkimus ja kauppa) yhdenmukaisuutta ja korostaa siksi, että lääkkeiden saatavuuden ongelmaa kehitysmaissa on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä;
7. korostaa sekä julkisten että yksityisten T&K-toimien merkitystä uusien hoitomuotojen löytämiseksi; korostaa, että tutkimuksen painopistealojen on katettava potilaiden terveyttä koskevat tarpeet, ja on samalla tietoinen siitä, että lääkeyhtiöt haluavat taloudellista tuottoa investoinneilleen; korostaa, että sääntelykehyksen on edistettävä sitä, että saavutetaan potilaiden ja yleisen edun kannalta paras mahdollinen lopputulos;
8. korostaa, että T&K-toimintaan käytettävien julkisten varojen suuri määrä ei näy hinnoittelussa, koska julkista rahoitusta ei patentointi- ja lisensointioloissa voi jäljittää, mikä haittaa julkisten investointien kohtuullista tuottoa;
9. kannustaa lisäämään avoimuutta T&K-toiminnan rahoituksessa ja kehottaa ilmoittamaan esimerkiksi julkisin varoin rahoitetun lääketutkimuksen ja markkinoinnin osuuden;
10. painottaa eurooppalaisten tutkimushankkeiden ja pk-yritysten tehtävää lääkkeiden saatavuuden parantamisessa EU:n tasolla; korostaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 ‑ohjelman merkitystä;
11. muistuttaa, että EU:n lääketeollisuus on yksi unionin kilpailukykyisimmistä teollisuudenaloista; painottaa, että innovoinnin korkean laadun säilyttäminen on keskeinen keino, jonka avulla voidaan vastata potilaiden tarpeisiin ja parantaa kilpailukykyä; korostaa, että terveydenhuoltomenoja olisi pidettävä julkisena investointina ja että laadukkaat lääkkeet voivat parantaa kansanterveyttä ja antaa potilaille mahdollisuuden elää pidempään terveempinä;
12. korostaa, että Euroopan unionissa, joka kärsii teollisuuden alasajosta, lääkeala on yhä tärkeä teollisuuden tukipylväs ja työpaikkojen luoja;
13. katsoo, että unionin kansalaisten parlamentille esittämien vetoomusten kautta ilmaistut mielipiteet ovat olennaisen tärkeitä ja unionin lainsäätäjän olisi käsiteltävä niitä ensi tilassa;
14. painottaa, että potilasjärjestöt olisi otettava paremmin mukaan yksityisten ja julkisten kliinisten tutkimusstrategioiden määrittämiseen sen varmistamiseksi, että niillä vastataan eurooppalaisten potilaiden tosiasiallisiin täyttämättömiin tarpeisiin;
15. panee merkille, että innovatiivisten lääkkeiden nopea saatavuus on potilaiden edun mukaista, kun on kyse täyttämättömistä tarpeista; korostaa kuitenkin, että nopeutetut myyntilupamenettelyt eivät saisi muodostua normiksi vaan niitä olisi käytettävä ainoastaan tärkeiden täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden tapauksessa eivätkä kaupalliset näkökohdat saa olla niiden vaikuttimena; muistuttaa, että lääkkeiden tehon ja turvallisuuden arviointi edellyttää vankkoja kliinisiä kokeita ja perusteellista lääkevalvontaa;
16. panee huolestuneena merkille, että viisi prosenttia sairaalahoitoa vaatineista tapauksista johtuu lääkkeiden haittavaikutuksista ja että haittavaikutukset ovat viidenneksi merkittävin kuolemantapausten aiheuttaja sairaaloissa;
17. palauttaa mieleen Dohassa 14. marraskuuta 2001 annetun, TRIPS + -sopimusta ja kansanterveyttä koskevan julistuksen, jonka mukaan TRIPS + -sopimus on pantava täytäntöön ja sitä on tulkittava kansanterveydelle edullisella tavalla edistäen samanaikaisesti olemassa olevien lääkkeiden saatavuutta ja uusien lääkkeiden valmistamista; panee tässä yhteydessä merkille WTO:n TRIPS-neuvoston 6. marraskuuta 2015 tekemän päätöksen, jolla pidennettiin lääkkeiden patenttisuojaa koskevaa poikkeusta vähiten kehittyneissä maissa tammikuuhun 2033 asti;
18. korostaa suurta tarvetta parantaa kehitysmaiden omia valmiuksia tehdä lääketutkimusta, jotta poistetaan tutkimusvaje, ja valmistaa itse lääkkeitä edistämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistä tuotekehitystä sekä avoimien tutkimus- ja tuotantokeskusten perustamista;
Kilpailu
19. pitää valitettavina riita-asioita, joilla pyritään viivyttämään rinnakkaisvalmisteiden markkinoillepääsyä; panee merkille, että lääkealan kyselytutkimusta koskevan komission loppukertomuksen mukaan riita-asioiden määrä nelinkertaistui vuosina 2000–2007, lähes 60 prosenttia näistä tapauksista koski toisen sukupolven patentteja ja niiden ratkaiseminen kesti keskimäärin kaksi vuotta;
20. korostaa, että sääntelyn parantaminen lisää kilpailukykyä; tunnustaa myös kilpailuoikeuden alan välineiden merkityksen ja tehokkuuden torjuttaessa kilpailunvastaista toimintaa, kuten patenttijärjestelmien ja lääkkeitä koskevan lupajärjestelmän väärinkäyttöä, jolla rikotaan SEUT-sopimuksen 101 ja/tai 102 artiklaa;
21. toteaa, että biosimilaarit lääkkeet voivat lisätä kilpailua, alentaa hintoja ja tuottaa säästöjä terveydenhuoltojärjestelmille ja auttaa näin parantamaan potilaiden mahdollisuuksia saada lääkkeitä; korostaa, että biosimilaarien lääkkeiden lisäarvoa ja taloudellista vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen olisi analysoitava, niiden markkinoille pääsyä ei saisi viivästyttää ja tarvittaessa olisi tutkittava menetelmiä, joilla edistetään niiden markkinoille saattamista;
22. painottaa, että arvoon perustuvaa lääkkeiden hinnoittelua voidaan väärinkäyttää voittojen maksimointiin tähtäävässä taloudellisessa strategiassa, mikä johtaa kustannusrakenteeseen nähden kohtuuttomien hintojen vahvistamiseen ja on vastoin sosiaalisen hyvinvoinnin optimaalista jakautumista;
23. toteaa, että lääkkeiden off label -käyttö voi hyödyttää potilaita silloin, kun hyväksyttyjä vaihtoehtoja ei ole saatavilla; panee huolestuneena merkille, että off label -käyttö altistaa potilaat suuremmille riskeille, sillä saatavilla ei ole käytön turvallisuuden ja tehokkuuden osoittavaa vankkaa tietopohjaa, käytölle ei anneta tietoista suostumusta ja haittavaikutusten seurantaan liittyy erityisiä vaikeuksia; korostaa, että tietyt väestöryhmät, kuten lapset ja ikääntyneet, ovat erityisen alttiita tälle käytännölle;
Hinnoittelu ja avoimuus
24. palauttaa mieliin, että potilaat ovat heikoin lenkki lääkkeiden saatavuudessa ja että lääkkeiden saatavuuteen liittyvistä vaikeuksista ei saisi aiheutua potilaille kielteisiä vaikutuksia;
25. panee merkille, että useimmat kansalliset ja alueelliset terveydenhuollon menetelmien arviointivirastot käyttävät jo nykyään useita kliinisiä, taloudellisia ja sosiaaliseen hyötyyn perustuvia kriteereitä arvioidessaan uusia lääkkeitä hinnoittelu- ja korvauspäätösten tukemiseksi;
26. korostaa, että on tärkeää arvioida uusien lääkkeiden todellinen näyttöön perustuva terapeuttinen lisäarvo verrattuna parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon;
27. panee huolestuneena merkille, että innovatiivisten lääkkeiden lisäarvoa tukevat tiedot ovat usein niukkoja eivätkä riittävän vakuuttavia tukemaan vankkaa päätöksentekoa hinnoittelusta;
28. korostaa, että terveydenhuollon menetelmien arvioinnin on oltava tärkeä ja tehokas väline, joka parantaa lääkkeiden saattavuutta, edistää kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä, luo kannustimia innovointiin ja tuo potilaille suurta terapeuttista lisäarvoa; toteaa lisäksi, että terveydenhuollon menetelmien yhteisen arvioinnin käyttöönotto EU:n tasolla estäisi arviointijärjestelmien pirstaleisuuden, päällekkäisen työn sekä varojen kohdentamisen vääristymisen EU:ssa;
29. toteaa, että teknologiaa olisi arvioitava monialaisessa prosessissa, jossa terveysteknologian käyttöä koskevat lääketieteelliset, sosiaaliset, taloudelliset ja eettiset tiedot esitetään tiivistettynä järjestelmällisesti, riippumattomasti, objektiivisesti, laadukkaasti, toistettavasti ja avoimesti, jotta potilaslähtöisen terveyspolitiikan laatimisesta voidaan tiedottaa turvallisesti ja tehokkaasti ja saavuttaa mahdollisimman hyvä tehokkuuden taso;
30. katsoo, että lääkkeen hinnan olisi katettava sen kehittämis- ja tuotantokustannukset ja hinnan olisi vastattava sen valtion taloudellista tilannetta, jossa lääke saatetaan markkinoille, ja oltava sen potilaille tuottaman terapeuttisen lisäarvon mukainen ja samalla olisi varmistettava lääkkeiden saatavuus potilaiden kannalta, kestävä terveydenhuolto ja innovoinnin palkitseminen;
31. huomauttaa, että uuden lääkkeen hinta ei saisi olla niin korkea, että se muodostaa esteen lääkkeen kestävälle saatavuudelle EU:ssa, vaikka sen tuoma lisäarvo olisi suuri;
32. katsoo, että lääkkeen todellinen terapeuttinen lisäarvo, sosiaalinen vaikutus, kustannushyöty, budjettivaikutukset ja tehokkuus julkisen terveydenhuoltojärjestelmän kannalta on kaikki otettava huomioon määritettäessä lääkkeiden hinnoittelua ja korvausmenettelyjä;
33. panee huolestuneena merkille, että pienempien ja alhaisemman tulostason valtioiden heikomman neuvotteluaseman vuoksi lääkkeet ovat tällaisissa valtioissa suhteellisesti vähemmän kohtuuhintaisia ja että tämä koskee erityisesti syöpälääkkeitä; pitää valitettavana, että kansainvälisestä viitehintajärjestelmästä puuttuu avoimuus lääkkeiden listahinnoissa verrattuna tosiasiallisiin hintoihin ja että tietojen epäsymmetrisyys vaikeuttaa teollisuuden ja kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien välisiä neuvotteluja;
34. toteaa, että direktiiviä 89/105/ETY ("avoimuusdirektiivi") ei ole tarkistettu 20 vuoteen, vaikka EU:n lääkejärjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia;
35. painottaa tässä yhteydessä, että tarvitaan riippumattomia tiedonkeruu- ja analyysimenettelyjä sekä avoimuutta;
36. toteaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä EURIPID-hankkeeseen liittyvää avoimuutta, jotta voidaan ottaa huomioon niiden maksamat todelliset hinnat;
37. katsoo, että tautien ehkäisyn alalla tarvitaan strategista läpimurtoa, sillä sitä voidaan pitää keskeisenä tekijänä lääkkeidenkäytön vähentämisessä ja samanaikaisessa ihmisten terveyden suojelun korkean tason takaamisessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan lainsäädäntöä, joka on tarkoitettu tukemaan kestävää elintarviketuotantoa, ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin terveellisten ja turvallisten tottumusten, kuten terveellisen ravinnon, edistämiseksi;
EU:n toimivalta ja yhteistyö
38. palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaisesti kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa on varmistettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso;
39. painottaa, että on tärkeää lisätä avoimuutta ja jäsenvaltioiden välistä vapaaehtoista yhteistyötä lääkkeiden hinnoittelun ja korvausten alalla, jotta varmistetaan terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja säilytetään Euroopan kansalaisten oikeus saada laadukasta terveydenhuoltoa;
40. muistuttaa, että kaikkien EU:n ja jäsenvaltioiden toimielinten ja virastojen avoimuus on ratkaisevan tärkeää demokratian moitteettoman toiminnan kannalta ja että lupamenettelyyn osallistuvilla asiantuntijoilla ei saisi olla eturistiriitoja;
41. suhtautuu myönteisesti innovatiivisia lääkkeitä koskevan IMI-aloitteen kaltaisiin aloitteisiin, joissa yksityinen ja julkinen sektori pyrkivät yhteistoimin kannustamaan tutkimusta ja nopeuttamaan sellaisten innovatiivisten hoitomuotojen, joilla vastataan täyttämättömiin lääketieteellisiin tarpeisiin, saatavuutta potilaiden kannalta; pitää kuitenkin valitettavana julkisten investointien vähäistä tuottoa, mikä johtuu EU:n julkisen rahoituksen saatavuutta koskevien ehtojen puutteesta; toteaa lisäksi, että IMI2-aloite, joka on IMI-aloitteen toinen ja meneillään oleva vaihe, on laajalti EU:n veronmaksajien rahoittama, ja korostaa tarvetta lisätä EU:n johtajuutta siinä, että kansanterveyteen liittyvät tarpeet asetetaan etusijalle IMI2-aloitteesta rahoitettavassa tutkimuksessa ja varmistetaan laajamittainen tiedonjako ja immateriaalioikeuksien hallinnointia koskevat politiikkatoimet sekä julkisten investointien kohtuullinen tuotto;
42. korostaa päätöksen N:o 1082/2013/EU mukaista unionin menettelyä lääkkeiden yhteiselle hankinnalle, jota sovelletaan rokotteiden hankintaan; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään tätä välinettä täysimääräisesti, jos esimerkiksi lasten rokotteista on pulaa;
43. toteaa huolestuneena, että EU on jäänyt Yhdysvalloista jälkeen lääkepulan syitä koskevan standardoidun ja läpinäkyvän raportointijärjestelmän osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan tietoon perustuvan poliittisen päätöksenteon välinettä ja ottamaan sen käyttöön;
44. muistuttaa digitaalisen terveydenhuoltosuunnitelman tärkeydestä ja tarpeesta asettaa etusijalle sähköiseen terveydenhuoltoon ja terveysalan mobiilisovelluksiin liittyvien ratkaisujen kehittäminen ja täytäntöönpano, jotta tuotetaan turvallisia, luotettavia, helposti saatavilla olevia, nykyaikaisia ja kestäviä uusia terveydenhuoltomalleja potilaille, hoitajille, terveydenhuoltoalan ammattilaisille ja maksajille;
45. muistuttaa, että vähiten kehittyneet maat kärsivät eniten köyhyydestä johtuvista sairauksista, joita ovat esimerkiksi HIV/aids, malaria, tuberkuloosi, lisääntymiselinten sairaudet sekä tartuntataudit ja ihosairaudet;
46. toteaa, että kehitysmaissa naisten ja lasten on aikuisia miehiä vaikeampi saada lääkkeitä, mikä johtuu siitä, että lääkkeitä ei ole riittävästi tarjolla, niiden saanti on hankalaa, ne ovat liian kalliita tai niitä ei hyväksytä hoitona kulttuuriin, uskontoon tai sosiaalisiin tekijöihin perustuvan syrjinnän sekä terveydenhuoltojärjestelmien huonon laadun takia;
47. toteaa, että tuberkuloosista on tullut maailman tappavin tartuntatauti, jonka vaarallisin muoto on monilääkeresistentti tuberkuloosi; pitää tärkeänä, että esille nousevaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan puututaan esimerkiksi rahoittamalla T&K-toimintaa uusien rokotteiden, diagnostiikan ja hoitokeinojen löytämiseksi tuberkuloosiin; katsoo, että samalla on kuitenkin varmistettava kyseisten uusien välineiden kestävä saatavuus ja kohtuuhintaisuus, jotta kukaan ei jäisi niistä paitsi;
Immateriaalioikeudet ja tutkimus ja kehittäminen (T&K)
48. muistuttaa, että immateriaalioikeudet mahdollistavat yksinoikeuskauden, jota on säänneltävä ja seurattava ja joka toimivaltaisten viranomaisten on pantava täytäntöön huolellisesti ja tehokkaasti, jotta vältetään ristiriita yhtäältä terveyden suojelua koskevan ihmisen perusoikeuden ja toisaalta laadukkaiden innovaatioiden ja kilpailukyvyn edistämisen välillä; tähdentää, että Euroopan patenttiviraston ja jäsenvaltioiden olisi myönnettävä patentteja ainoastaan sellaisille lääketuotteille, jotka täyttävät tiukasti uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista käyttökelpoisuutta koskevat Euroopan patenttisopimuksen mukaiset patentoitavuuskriteerit;
49. korostaa, että toiset uudet lääkkeet ovat mullistavien innovaatioiden tulosta, kun taas toisten uusien lääkkeiden terapeuttinen lisäarvo ei ole riittävä, jotta niitä voitaisiin pitää aitoina innovaatioina (”seurailija-aineet”); palauttaa mieliin, että lisäinnovaatioista voi olla hyötyä potilaille ja että tunnettujen molekyylien käyttötarkoituksen muuttaminen ja uudelleenmuotoilu voivat tuoda terapeuttista lisäarvoa, joka olisi arvioitava huolellisesti; varoittaa immateriaalioikeuksien mahdollisesta väärinkäytöstä patenttioikeuksien jatkamiseen ja kilpailun estämiseen;
50. antaa arvoa harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000 myönteiselle vaikutukselle, sillä sen nojalla on sallittu monien innovatiivisten tuotteiden markkinoille saattaminen potilaita varten tilanteissa, joissa hoitoa ei ole saatavilla; panee merkille huolen siitä, että harvinaislääkkeeksi määrittämisen kriteeriä ei ehkä sovelleta oikein, ja tämän mahdollisen vaikutuksen moniin harvinaislääkkeiden lupiin; on tietoinen siitä, että harvinaislääkkeitä voidaan käyttää myös off label -tarkoituksessa, niiden käyttötarkoitusta voidaan muuttaa ja uudelle käyttötarkoitukselle voidaan hakea lupaa myynnin kasvattamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että kannustimet ovat tasapainoisia eivätkä rajoita innovointia tällä alalla; korostaa, että harvinaislääkkeistä annetun asetuksen säännöksiä saisi soveltaa vain, jos kaikki asiaankuuluvat kriteerit täyttyvät;
51. toteaa, että WTO:n TRIPS-sopimus tarjoaa joustomahdollisuuksia, kuten patenttioikeuksien pakkolisensointi, jotka ovat tosiasiallisesti johtaneet hintojen alenemiseen; toteaa, että näitä joustomahdollisuuksia voidaan käyttää tehokkaana keinona kunkin WTO:n jäsenmaan lainsäädännössä määritellyissä poikkeusoloissa kansanterveyden ongelmien ratkaisemiseen, jotta voidaan tarjota olennaislääkkeitä kohtuuhintaan kansallisten kansanterveysalan toimintaohjelmien mukaisesti ja suojella ja edistää kansanterveyttä;
Suositukset
52. kehottaa toteuttamaan kansallisia ja EU:n laajuisia toimenpiteitä, joilla taataan potilaiden oikeus yleisiin, kohtuuhintaisiin, tehokkaisiin, turvallisiin ja oikea-aikaisiin keskeisiin ja innovatiivisiin hoitoihin sekä EU:n julkisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja varmistetaan tulevat sijoitukset lääkealan innovointiin; painottaa, että kaikki terveydenhuoltojärjestelmän toimijat ovat vastuussa lääkevalmisteiden saatavuudesta potilaiden kannalta;
53. kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan jäsenvaltioiden neuvotteluvalmiuksia, jotta varmistetaan lääkkeiden saatavuus kohtuuhintaan kaikkialla EU:ssa;
54. ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin raportin;
55. toteaa, että nykyisten lääkkeiden käyttötarkoituksen muuttamisen yhteydessä niiden hintaa voidaan korottaa; pyytää komissiota keräämään ja analysoimaan tietoa sellaisten lääkkeiden hinnankorotuksista, joiden käyttötarkoitusta on muutettu, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle niiden kannustimien tasapainoisuudesta ja oikeasuhteisuudesta, joilla kannustetaan teollisuutta investoimaan lääkkeen käyttötarkoituksen muuttamiseen;
56. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tiiviimpää yhteistyötä tällaisen markkinoiden pirstaloitumisen torjumiseksi erityisesti siten, että kehitetään yhteisiä terveydenhuollon menetelmien arviointimenettelyjä, ja laatimaan yhteisiä perusteita hintoja ja korvauksia koskevien päätösten ohjaamiseksi kansallisella tasolla;
57. kehottaa komissiota tarkistamaan avoimuusdirektiiviä siten, että voidaan taata rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden oikea-aikainen markkinoillepääsy, lopettaa rinnakkaisvalmisteiden ja patenttien kytkemisjärjestelyt komission suuntaviivojen mukaisesti, nopeuttaa rinnakkaisvalmisteita koskevia hinnoittelu- ja korvauspäätöksiä sekä välttää myyntilupaa tukevien tekijöiden moninkertainen uudelleenarviointi; katsoo, että näin maksimoitaisiin säästöt kansallisissa terveydenhuoltomäärärahoissa, lisättäisiin kohtuuhintaisia lääkkeitä, nopeutettaisiin niiden saatavuutta potilaille sekä ehkäistäisiin rinnakkaisvalmisteita ja biosimilaarilääkkeitä tuottavien yritysten hallinnollisia rasitteita;
58. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen uudeksi direktiiviksi hinnoittelumenettelyjen ja korvausjärjestelmien avoimuudesta ottaen huomioon markkinoiden haasteet;
59. vaatii uutta avoimuusdirektiiviä, jolla korvataan direktiivi 89/105/ETY, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioissa lääkkeiden hintojen ja korvausten määrittelyssä käytettävien menettelyjen tehokas valvonta ja täysi avoimuus;
60. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön potilaan oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 2011/24/EU oikeudenmukaisesti, jotta vältetään rajatylittävän terveydenhuollon korvaamista koskevien yleisten sääntöjen rajoittaminen, lääkekorvaukset mukaan luettuina, mikä voisi luoda mielivaltaista syrjintää tai perusteettoman esteen vapaalle liikkuvuudelle;
61. kehottaa komissiota valvomaan ja arvioimaan tehokkaasti direktiivin 2011/24/EU täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja suunnittelemaan ja toteuttamaan tämän direktiivin virallisen arvioinnin, johon sisältyvät valitukset, rikkomukset ja kaikki osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat toimenpiteet;
62. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään potilaiden täyttämättömiin tarpeisiin perustuvaa T&K-toimintaa, kuten tutkimaan uusia mikrobilääkkeitä, koordinoimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti kansanterveyteen liittyviä julkisia tutkimusresursseja ja edistämään lääkealan sosiaalista vastuuta;
63. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen EU:n nykyisiä aloitteita, joilla edistetään riippumatonta tutkimusta kansallisten terveydenhuoltopalvelujen kannalta merkittävillä aloilla, joita kaupallinen tutkimus ei kata riittävällä tavalla (esim. mikrobilääkeresistenssi), sekä sellaisten potilaiden osalta, joita kliiniset tutkimukset eivät tavallisesti koske, kuten lapset, raskaana olevat naiset ja ikääntyneet;
64. tähdentää, että YK on äskettäin tunnustanut kasvavan mikrobilääkeresistenssin uhan ja mikrobilääkeresistenssin uhkien kiireellisyyden; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi, edistämään T&K-toimintaa tällä alalla ja esittelemään ”yksi terveys” -aloitteeseen perustuvan uuden ja kokonaisvaltaisen EU:n toimintasuunnitelman;
65. toteaa, että lastenlääkkeitä koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1901/2006 vahvistetut kannustimet eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi innovaation innoittajiksi lastenlääkkeiden ja etenkään syöpäsairauksien ja neonatologian alalla; kehottaa komissiota tutkimaan olemassa olevia esteitä ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan edistymistä tällä alalla;
66. kehottaa komissiota edistämään aloitteita, joilla julkinen ja yksityinen tutkimus suunnataan lapsuusiälle ominaisten sairauksien hoitamiseen tarkoitettujen innovatiivisten lääkkeiden kehittämiseen;
67. kehottaa komissiota aloittamaan välittömästi työn lastenlääkkeitä koskevan asetuksen 50 artiklassa vaaditun selvityksen laatimiseksi, muuttamaan lainsäädäntöä, jotta voidaan puuttua lasten syöpäsairauksien hoitoinnovaatioiden vähäiseen määrään tarkistamalla lastenlääkkeitä koskevan tutkimusohjelman poikkeusluvan myöntämisperusteita, ja varmistamaan, että näitä tutkimusohjelmia sovelletaan varhaisessa vaiheessa lääkkeen kehittämiseen, jotta lasten ei tarvitse odottaa tarpeettoman kauaa innovatiivisia uusia hoitoja;
68. kehottaa komissiota edistämään julkista ja yksityistä lääketutkimusta naispotilailla, jotta voidaan korjata sukupuolten eriarvoisuus T&K-alalla ja antaa kaikille kansalaisille mahdollisuus hyötyä lääkkeiden entistä tasapuolisemmasta saatavuudesta;
69. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään strategisia suunnitelmia varmistaakseen ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden saatavuuden; kehottaa tässä yhteydessä koordinoimaan C-hepatiitin poistamiseen EU:sta tähtäävää suunnitelmaa käyttäen unionin lääkkeiden yhteisen hankinnan menettelyn kaltaisia välineitä;
70. vaatii, että tutkimuksen ja lääkepolitiikan alan toimintaedellytykset luodaan sellaisiksi, että niillä edistetään innovointia erityisesti kun kyseessä ovat syövän kaltaiset sairaudet, joita ei ole vielä voitu riittävästi taltuttaa;
71. kehottaa komissiota ryhtymään lisätoimiin, joilla tuetaan pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden (ATMP) kehittämistä ja saatavuutta potilaille;
72. kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisessa ja riippumattomassa tutkimuksessa immateriaalioikeuksien yleistä vaikutusta innovointiin ja lääkkeiden saatavuuteen potilaille, kuten neuvoston johtopäätöksissä 17. kesäkuuta 2016 kehotettiin, ja erityisesti analysoimaan tässä tutkimuksessa lisäsuojatodistusten, tietoja koskevan yksinoikeuden tai kaupallisen yksinoikeuden vaikutusta innovaatioiden laatuun ja kilpailuun;
73. kehottaa komissiota analysoimaan harvinaislääkkeitä koskevan sääntelykehyksen täytäntöönpanoa (erityisesti täyttämättömän lääketieteellisen tarpeen käsitteen kannalta: sitä, miten tämä käsite on pantu täytäntöön ja mitä kriteereitä täyttämättömältä lääketieteelliseltä tarpeelta edellytetään), tarjoamaan ohjausta ensisijaisten täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden yhteydessä, arvioimaan nykyisiä kannustinjärjestelmiä, joilla helpotetaan tehokkaiden, turvallisten ja kohtuuhintaisten lääkkeiden kehittämistä harvinaisiin sairauksiin parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon verrattuna, edistämään harvinaisten sairauksien eurooppalaista rekisteriä ja viitekeskuksia ja varmistamaan, että lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön;
74. suhtautuu myönteisesti vuosien 2010 ja 2012 lääkevalvontalainsäädäntöön; kehottaa komissiota, Euroopan lääkevirastoa ja jäsenvaltioita jatkamaan lääkevalvontalainsäädännön täytäntöönpanon seurantaa ja julkista raportointia siitä sekä varmistamaan lääkkeiden tehokkuuden ja haittavaikutusten arvioinnit luvan myöntämisen jälkeen;
75. kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Euroopan lääkeviraston ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan ottaa käyttöön haittavaikutusten sekä lääkkeiden off label -käytön tulosten pakollista raportointia koskevat käytännesäännöt ja varmistaa potilasrekisterit, jotta vahvistetaan tietopohjaa ja lievennetään potilaisiin kohdistuvia riskejä;
76. kehottaa komissiota edistämään avointa dataa lääketutkimuksessa, jos siihen liittyy julkista rahoitusta, ja kannustamaan esimerkiksi sellaisia ehtoja kuin kohtuullisia hintoja, yksinoikeuden puuttumista ja immateriaalioikeuksien yhteisomistusta EU:n julkisilla avustuksilla, kuten Horisontti 2020 -ohjelmalla ja IMI-aloitteella, rahoitetuille hankkeille;
77. kehottaa komissiota edistämään lääkealan eettistä toimintaa ja avoimuutta kliinisissä kokeissa sekä T&K:n todellisten kustannusten osalta innovatiivisten lääkkeiden lupa- ja arviointimenettelyissä;
78. panee merkille joustavan luvanannon (”adaptive pathways”) käytön, jolla vauhditetaan lääkkeiden saatavuutta potilaille; painottaa, että tähän liittyy suurempi epävarmuus uuden lääkkeen turvallisuudesta ja tehokkuudesta sen tullessa markkinoille; painottaa terveydenhuollon ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen ja sääntelijöiden ilmaisemaa huolta joustavasta luvanannosta; korostaa markkinoillesaattamisen jälkeisen valvontajärjestelmän asianmukaisen täytäntöönpanon ratkaisevaa merkitystä; katsoo, että joustava luvananto olisi rajoitettava erityistapauksiin, joissa on suuria täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita, ja kehottaa komissiota ja Euroopan lääkevirastoa laatimaan suuntaviivat potilasturvallisuuden varmistamiseksi;
79. kehottaa komissiota takaamaan mahdollisten nopeutettujen hyväksyntämenettelyjen laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden ja varmistamaan, että tällainen hyväksyntä on mahdollista ehdollisessa lupamenettelyssä ja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa on määritetty selkeä täyttämätön lääketieteellinen tarve, ja varmistamaan, että sovelletaan avointa ja vastuullista prosessia, jolla valvotaan turvallisuutta, laatua ja tehokkuutta, sekä seuraamuksia noudattamatta jättämisestä;
80. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kehyksen rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden kilpailukyvyn edistämiseksi, takaamiseksi ja vahvistamiseksi, varmistamaan niiden nopeamman markkinoillepääsyn ja seuraamaan kohtuuttomia menettelyjä SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisesti ja antamaan tästä kahden vuoden välein kertomuksen; kehottaa komissiota myös seuraamaan sellaisia alkuperäisvalmistajan ja rinnakkaislääkettä valmistavan yrityksen välisiä patenttisopimusjärjestelyjä, joilla voidaan rajoittaa rinnakkaisvalmisteiden markkinoillepääsyä;
81. kehottaa komissiota jatkamaan ja mahdollisuuksien mukaan tehostamaan mahdollisten markkinoiden väärinkäyttötapausten, mukaan lukien vastikkeellisen viivyttämisen, ylihinnoittelun sekä erityisesti EU:n alueella toimiville lääkeyrityksille merkityksellisten markkinarajoitusten, seurantaa ja tutkimista, SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisesti;
82. kehottaa komissiota sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 469/2009 lisäsuojatodistuksen mukaista valmistusta koskevan poikkeuksen, joka mahdollistaa rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarilääkkeiden valmistuksen Euroopassa vietäväksi valtioihin, joissa lisäsuojatodistuksia ei ole tai joissa näiden voimassaolo on päättynyt aiemmin, vaarantamatta lisäsuojatodistusjärjestelyllä myönnettyä yksinoikeutta suojatuilla markkinoilla; katsoo, että tällaisilla säännöksillä voisi olla myönteinen vaikutus korkealaatuisten lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa sekä valmistuksen ja T&K:n lisäämiseen Euroopan unionissa, mikä loisi uusia työpaikkoja ja piristäisi talouskasvua;
83. kehottaa komissiota tarkastelemaan ja lujittamaan EU:n kilpailulainsäädäntöä ja sen valmiuksia ehkäistä väärinkäyttöä ja edistää potilaiden kannalta reilua hinnoittelua lääkemarkkinoilla;
84. kehottaa komissiota lisäämään täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita koskevaa vuoropuhelua kaikkien asianomaisten sidosryhmien, potilaiden, terveysalan ammattilaisten, sääntelyviranomaisten, terveydenhuollon menetelmien arviointia tekevien elinten, maksajien ja kehittäjien välillä lääkkeiden koko käyttöiän aikana;
85. kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian säädösehdotuksen terveysteknologian arvioinnin eurooppalaisesta järjestelmästä, yhdenmukaistamaan terveydenhuollon menetelmien avoimet arviointiperusteet, jotta voidaan arvioida lääkkeiden terapeuttista lisäarvoa verrattuna parhaaseen saatavilla olevaan vaihtoehtoon ottaen huomioon muun muassa innovoinnin tason ja arvon potilaille, ottamaan unionin tasolla käyttöön velvoittavia suhteellisen tehokkuuden arviointeja ensi vaiheessa uusien lääkkeiden osalta ja ottamaan käyttöön lääkkeiden lisäarvon tasoa koskevan eurooppalaisen luokittelun noudattaen riippumatonta ja avointa menettelyä, jolla estetään eturistiriidat; katsoo, että tällaisella lainsäädännöllä on varmistettava, että EU:n tasolla yhteisesti tuotettuja terveydenhuollon menetelmien arvioinnin tuloksia käytetään kansallisella tasolla; kehottaa lisäksi komissiota vahvistamaan varhaista vuoropuhelua ja harkitsemaan koordinointimekanismia, joka perustuisi sellaiseen riippumattomaan elimeen, joka voisi tukea terveydenhuollon menetelmien arviointia tekevien kansallisten elinten välistä yhteistyötä ja samanaikaisesti varmistaa asiantuntemuksen säilymisen kansallisilla (ja alueellisilla) arviointielimillä;
86. kehottaa neuvostoa lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa hinnoittelumenettelyjen osalta, jotta ne voivat jakaa tietoja erityisesti neuvottelusopimuksista ja hyvistä käytänteistä ja jotta vältetään tarpeettomat hallinnolliset vaatimukset ja viivästykset; kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan joidenkin terveydenhuollon menetelmien arvioinnista vastaavien kansallisten virastojen jo soveltamia taloudellisia, sosiaalisia ja eettisiä perusteita kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa;
87. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan yhteisestä määritelmästä ”lääkkeiden terapeuttiselle lisäarvolle” ja ottamaan siihen mukaan asiantuntijaedustajia jäsenvaltioista; panee tässä yhteydessä merkille lastenlääkkeistä käytetyn ”terapeuttisen lisäarvon” määritelmän;
88. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään ja/tai kehittämään puitteet, rakenteet ja menettelyt, jotta potilaita koskeva näyttö voidaan ottaa tarkoituksenmukaisesti huomioon lääkkeiden T&K-syklin kaikissa vaiheissa varhaisesta vuoropuhelusta sääntelyviranomaisten hyväksyntään, terveydenhuollon menetelmien arviointiin, suhteellisen tehokkuuden arviointeihin sekä hinnoittelua ja korvausta koskevaan päätöksentekoon yhdessä potilaiden ja potilasjärjestöjen kanssa;
89. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään suuria julkisin varoin rahoitettuja investointeja täyttämättömiin lääketieteellisiin tarpeisiin perustuvaan tutkimukseen, varmistamaan, että investoitujen unionin varojen tuotto kohdistuu kansanterveyden edistämiseen, ja ottamaan käyttöön ehdollista rahoitusta, joka perustuu lupiin, jotka eivät sisällä yksinoikeutta, ja kohtuuhintaisiin lääkkeisiin;
90. kehottaa neuvostoa edistämään lääkkeiden järkevää käyttöä kaikkialla EU:ssa, edistämään valistuskampanjoita ja -ohjelmia, joiden avulla lisätään kansalaisten tietoisuutta lääkkeiden järkevästä käytöstä, jotta voidaan välttää lääkkeiden ja erityisesti antibioottien liikakulutusta, ja edistämään sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset määräävät tehoaineita ja edistävät rinnakkaisvalmisteiden antoa;
91. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan apteekkipalvelujen saatavuuden, mukaan lukien apteekkien tiheys sekä kaupunki- että maaseutualueilla, koulutetun henkilöstön määrä, asianmukaiset aukioloajat sekä laadukkaat neuvonta- ja opastuspalvelut;
92. kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään toimenpiteitä, jotka varmistavat lääkkeiden kohtuuhintaisen saatavuuden potilaille ja yhteiskunnallisen hyödyn välttäen samalla terveydenhuoltobudjetteihin kohdistuvat vaikutukset, joita ei voida hyväksyä, ottamaan käyttöön erilaisia toimia, joista voidaan mainita horisontaalinen seuranta, varhainen vuoropuhelu, innovatiiviset hinnoittelumallit, vapaaehtoiset yhteiset hankinnat ja vapaaehtoinen yhteistyö hintaneuvotteluissa, kuten Benelux-maiden ja Itävallan välisessä aloitteessa, ja tutkimaan välineitä, jotka perustuvat mekanismeihin, joilla tutkimus- ja kehityskustannukset pidetään erillään tuotteen hinnasta, laiminlyödyillä tutkimusaloilla, kuten mikrobilääkeresistenssin ja köyhyyteen liittyvien sairauksien alalla;
93. kehottaa komissiota määrittämään kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa, miten julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä kuvattuja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteita, joilla ei tarkoiteta ainoastaan alhaisemman hinnan perusteita, voitaisiin parhaiten soveltaa sairaaloiden lääkkeiden hankkimiseksi toteuttamissa tarjouskilpailuissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan mahdollistaa lääkkeiden kestävä ja vastuullinen tarjonta; kannustaa jäsenvaltioita saattamaan parhaalla mahdollisella tavalla kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteet koskemaan lääketuotteita kansallisessa lainsäädännössään;
94. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan korkean tason strategisen vuoropuhelun kaikkien asianomaisten sidosryhmien, komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden edustajien, potilasjärjestöjen, maksajavirastojen, terveydenhuollon ammattilaisten ja yliopisto- ja tiedemaailman edustajien sekä teollisuuden kanssa lääkejärjestelmän nykyisestä ja tulevasta kehityksestä EU:ssa tavoitteena laatia lääkkeiden saatavuutta koskevia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kokonaisvaltaisia strategioita ja varmistaa samalla terveydenhuoltojärjestelmien kestävyys ja kilpailukykyinen lääketeollisuus, jotta potilaat saisivat lääkkeitä kohtuullisin hinnoin ja nopeammin;
95. kehottaa komissiota ja neuvostoa määrittelemään selvät säännöt yhteensopimattomuudesta, eturistiriidoista ja EU:n toimielinten avoimuudesta sekä lääkkeisiin liittyviin kysymyksiin osallistuvista asiantuntijoista; kehottaa lupamenettelyyn osallistuvia asiantuntijoita julkaisemaan ansioluettelonsa ja allekirjoittamaan virallisen ilmoituksen siitä, että eturistiriitoja ei ole;
96. pyytää komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia seuraamaan kohtuuttomia menettelyjä kuluttajien suojelemiseksi lääkkeiden keinotekoisesti korkeilta hinnoilta;
97. kehottaa komissiota ja Euroopan unionin tuomioistuinta selventämään SEUT-sopimuksen 102 artiklan mukaisesti, mikä on korkeisiin hintoihin perustuvaa määräävän aseman väärinkäyttöä;
98. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään WTO:n TRIPS-sopimuksen joustovaraa ja tarvittaessa koordinoimaan ja selventämään sen käyttöä;
99. kehottaa komissiota toimittamaan vähintään viiden vuoden välein neuvostolle ja parlamentille kertomuksen lääkkeiden saatavuudesta EU:ssa ja raportoimaan säännöllisemmin poikkeuksellisista ongelmista lääkkeiden saatavuudessa;
100. kehottaa komissiota suosittelemaan toimenpiteitä, joilla pitkälle kehitettyjen terapioiden hyväksymistä ja niiden tarjoamista potilaille voidaan tehostaa;
101. kehottaa komissiota ja neuvostoa muotoilemaan paremmin lääkepulan käsitteen ja analysoimaan sen syitä ja tässä yhteydessä arvioimaan rinnakkaiskaupan ja toimituskiintiöiden vaikutusta, laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden, Euroopan lääkeviraston ja sidosryhmien kanssa luettelon olennaislääkkeistä, joista on pulaa, ja päivittämään luetteloa käyttäen vertailukohtana WHO:n luetteloa, seuraamaan direktiivin 2001/83/EY tarjonnan puutetta koskevan 81 artiklan noudattamista, pohtimaan mekanismeja, joilla voidaan puuttua tehokkaiden lääkkeiden markkinoilta poisvetämiseen puhtaasti kaupallisista syistä, sekä ryhtymään toimiin näiden puutteiden korjaamiseksi;
102. kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan mekanismin, jonka avulla EU:n lääkepulasta voidaan raportoida vuosittain;
103. kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkistamaan Euroopan lääkeviraston lakisääteistä perustaa ja pohtimaan viraston vastuualueen laajentamista niin, että se koordinoisi yleiseurooppalaista toimintaa, jonka tavoitteena on puuttua lääkepulaan jäsenvaltioissa;
104. korostaa, että sellaisten vahvojen valvonta- ja jakelujärjestelmien rakentaminen kaikille tasoille, jotka ulottuvat yhteisöistä alue-, maakunta- ja kansallisille tasoille ja joiden tukena ovat korkealaatuiset laboratoriopalvelut ja vahvat logistiikkajärjestelmät, voisi parantaa lääkkeiden saatavuutta, kun taas terveydenhuoltoon liittyvän teknologian siirtäminen (lisenssisopimuksin sekä tietoa, osaamista ja käyttötaitoja jakamalla sekä teknisen aineiston ja laitteiston avulla) kehitysmaihin voi auttaa vastaanottajamaita tuottamaan jonkin tuotteen paikallisesti, jolloin tuotteen saatavuus ja ihmisten terveys voivat parantua;
105. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan sähköisten terveyspalvelujen ja terveysalan mobiilisovellusten etenemissuunnitelman, jonka pohjalta pyritään erityisesti kehittämään ja hyödyntämään jäsenvaltioiden laajuisia kokeiluhankkeita, nykyaikaistamaan korvausmalleja, jotka kannustavat siirtymään terveyteen liittyvien tulosten saavuttamiseen perustuviin terveydenhuoltojärjestelmiin, määrittelemään kannustimet, jolla terveydenhuoltoyhteisöä kannustetaan osallistumaan tähän digitaaliseen vallankumoukseen, sekä tehostamaan terveydenhuollon ammattilaisten, potilaiden ja asianomaisten sidosryhmien koulutusta heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi;
106. kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan terveydenhuolto-ohjelmia ja -politiikkoja, jotta parannetaan tuloksia potilaiden kannalta ja järjestelmän taloudellista kestävyyttä edistämällä digitaalisia ratkaisuja, joilla parannetaan potilaiden saamaa terveydenhuoltoa ja havaitaan resurssien hukkaan heittäminen;
107. kehottaa EU:ta vauhdittamaan toimia, joilla parannetaan kehitysmaiden valmiuksia ja autetaan maita kehittämään toimivia terveydenhuoltojärjestelmiä palvelujen saatavuuden parantamiseksi etenkin haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen osalta;
108. korostaa, että porrastettua hinnoittelua koskevan asetuksen (EY) N:o 953/2003 käynnissä olevalla REFIT-uudelleenarvioinnilla olisi pyrittävä edistämään alhaisempaa hinnoittelua kehitysmaissa, ja kehottaa unionia aloittamaan laajemman ja avoimen keskustelun hintasääntelystä ja strategioista, joilla varmistetaan laadukkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus; muistuttaa, että porrastettu hinnoittelu ei välttämättä johda kohtuulisiin hintoihin ja että se on vastoin kokemusta, joka osoittaa, että vankka kilpailu rinnakkaislääkkeillä ja teknologian siirrot saavat aikaan hintojen laskua;
109. kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan sellaisille maailmanlaajuisille ohjelmille ja aloitteille, joilla edistetään lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa, sillä nämä ohjelmat ovat merkittävästi edistäneet terveystavoitteita ja parantaneet suuresti lääkkeiden ja rokotteiden saatavuutta;
o o o
110. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Oikeus terveydenhoitoon tarkoittaa kaikkien taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista oikeutta terveydenhoidon yleiseen vähimmäistasoon.
Luova Eurooppa -ohjelman täytäntöönpano
286k
56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 täytäntöönpanosta (2015/2328(INI))
– ottaa huomioon Luova Eurooppa ‑ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013(1) (”asetus”),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 ja 173 artiklan,
– ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (JOIN(2016)0029),
– ottaa huomioon 26. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kulttuurialalta ja luovilta toimialoilta kasvua ja työpaikkoja EU:lle” (COM(2012)0537),
– ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352),
– ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön” (COM(2010)0183),
– ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(2),
– ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kulttuuri- ja luovien alojen vaikutuksesta innovoinnin, talouden kestävyyden ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä,
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(3),
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(4),
– ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta elokuvasta digitaaliajalla(5),
– ottaa huomioon politiikkayksikkö B:n (rakenne- ja koheesiopolitiikka) kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä vuonna 2013 tekemän tutkimuksen aiheesta ”Euroopan kulttuuripääkaupungit: menestystarinat ja pitkäaikaisvaikutukset”,
– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman luovien toimialojen ja kulttuurialan edistämisestä talouskasvun ja työpaikkojen luojina(6),
– ottaa huomioon EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman(7),
– ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien käyttöönotosta(8),
– ottaa huomioon EU:n kulttuurialan työsuunnitelman vuosiksi 2015–2018,
– ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja erityisesti sen 20–24 kohdan voimassa olevan lainsäädännön jälkiarvioinnista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0030/2017),
A. toteaa, että Luova Eurooppa -ohjelman tavoitteina on suojella ja tukea Euroopan kulttuurillista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä yhtäältä edistää Euroopan kulttuuriperintöä ja toisaalta vahvistaa Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen kilpailukykyä;
B. toteaa, että kulttuuri on keskeinen tekijä Euroopan yhdentymisen edistämisessä;
C. katsoo, että Luova Eurooppa -ohjelma, erityisesti sen Kulttuuri-alaohjelma, on vakavasti alirahoitettu ja sillä on siksi vaikeuksia täyttää suuret odotukset;
D. ottaa huomioon, että asetuksen 3 ja 4 artiklassa ohjelman keskeisimpinä tavoitteina on edistää Euroopan kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja vaalia Euroopan kulttuuriperintöä sekä erityisesti edistää kulttuurialan ja luovien alojen teosten rajatylittävää levitystä;
E. ottaa huomioon, että asetuksen 12 artiklan mukaisesti Kulttuuri-alaohjelman painopisteisiin kuuluu edistää rajatylittävää levitystä ja liikkuvuutta ja erityisesti tukea eurooppalaisen kirjallisuuden levitystä sen mahdollisimman laajan saatavuuden varmistamiseksi;
F. ottaa huomioon, että yhtenäisen ohjelman rakenne on osoittanut tarjoavansa etuja, joiden ansiosta voidaan tavoittaa riittävä määrä kohdeyleisöä ja mahdollisesti tarjota näkyvyyttä edelleen aliarvioiduille aloille, joilla on samat haasteet hajanaisuuden, globalisaation, tietojen puutteen ja luotonsaantivaikeuksien kannalta;
G. katsoo, että kahteen alaohjelmaan jaettu ohjelma, jossa on säilytetty molempien alaohjelmien erityispiirteet ja identiteetti, ja monialaisen toimintalinjan lisääminen tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää paremmin kulttuurialan yhteistyötä ja kehityssuuntauksia muodostamalla yhteyksiä kolmansien maiden kanssa;
H. katsoo, että monialainen toimintalinja on onnistunut kehittämään vain osittain rajatylittävän ja alojenvälisen kulttuuriyhteistyön edistämistä koskevaa strategista tavoitettaan;
I. toteaa, että Luova Eurooppa -ohjelma sallii ohjelmaan osallistumattomien maiden ja kulttuurialalla ja luovilla aloilla aktiivisten kansainvälisten järjestöjen, kuten Unescon, Euroopan neuvoston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, kanssa tehtävän yhteistyön ja yhteisen toiminnan, jonka perustana ovat yhteiset ponnistelut ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;
J. toteaa, että asetuksen 18 artiklassa säädettyä tulosindikaattoreiden järjestelmää, mukaan lukien ohjelman yleisiin tavoitteisiin liittyvät indikaattorit, MEDIA- ja Kulttuuri-alaohjelmiin liittyvät indikaattorit sekä lainantakausvälinettä koskevat erityiset indikaattorit, ei ole luotu tai otettu käyttöön tähän päivään mennessä;
K. katsoo, että nykyinen arviointijärjestelmä on osoittautunut soveltumattomaksi ohjelman luonteelle ja erityislaadulle ja että sitä pitäisi siten parantaa;
L. katsoo, että erityistoimet, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskeva aloite mukaan lukien sen verkosto, palkinnot ja Euroopan kulttuuriperintötunnus, ovat tuoneet esiin kestävän paikallisen talouskasvun ja kulttuurimatkailun tarjoamat mahdollisuudet, minkä vuoksi näitä erityistoimia pitäisi edistää ja tuoda julki entistä aktiivisemmin;
M. ottaa huomioon, että vuonna 2016 monialaisessa toimintalinjassa käynnistettiin pakolaisten liittymistä osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa koskeva ehdotuspyyntö edistämään ja tukemaan luovuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua;
N. toteaa, että Kulttuuri-alaohjelman budjetista kuluu noin 70 prosenttia tukialueeseen ˮYhteistyöhankkeetˮ ja tämä tukialue on erittäin suosittu kulttuurialan toimijoiden keskuudessa, sillä siinä keskitytään rajat ylittäviin yhteisiin lähestymistapoihin ja avoin muotoilu mahdollistaa ennalta aavistamattomat, erittäin innovatiiviset ja luovat hankkeet, joita nimenomaan toivotaan;
O. ottaa huomioon, että asetuksessa säädetään kahdenvälisten sopimusten tekemisestä kolmansien maiden kanssa, jotta kyseiset maat voivat osallistua ohjelmaan tai sen osiin, mutta tähän mennessä vain muutamat maat ovat saattaneet menettelyn loppuun;
P. ottaa huomioon, että parlamentin toiminnan ansiosta kulttuuri, kulttuuriala ja luovat alat sekä audiovisuaaliala on otettu, tosin riittämättömästi, mukaan Erasmus+- ja Horisontti 2020 ‑ohjelmiin, monivuotiseen COSME-ohjelmaan, rakennerahastoihin ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) painopisteisiin;
Q. ottaa huomioon, että epävirallisen oppimisen ja luovien alojen sekä media-alan välillä on vahvoja synergiaetuja, sillä monet taide-, media- ja kulttuurijärjestöt tarjoavat epävirallisia koulutustilaisuuksia;
R. ottaa huomioon, että hyväksyttyjen hakijoiden osuus Kulttuuri-alaohjelmassa on 15 prosenttia ja MEDIA-alaohjelmassa 44 prosenttia mutta MEDIA-alaohjelmassa vielä tätä matalampi (32 prosenttia), jos automaattisia järjestelmiä ei lasketa mukaan;
S. ottaa huomioon, että MEDIA-ohjelmaan on tähän mennessä rekisteröity yhteensä 13 000 hakemusta ja tukea on myönnetty yli 5 500 hankkeelle;
T. katsoo, että MEDIA-alaohjelman automaattinen pisteytysjärjestelmä, jonka tavoitteena on taata tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä, johtaa markkinahäiriöihin ja rankaisee ankarasti maita, joiden audiovisuaalituotannon kapasiteetti on suuri;
U. katsoo, että Luova Eurooppa -ohjelman Kulttuuri-alaohjelmaan kuuluville yhteistyöhankkeille myönnettävät avustukset eivät vastaa sellaisten verkostojen tarpeita, jotka pohjautuvat operatiiviseen rakenteeseen ja toimiin, toisin kuin edellisessä ohjelmassa Kulttuuri 2007–2013;
V. ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat edelleen arvostelleet hallintoa (haku-, arviointi- ja raportointiprosesseja) raskaaksi; korostaa, että hakumenettelyä on siksi yksinkertaistettava, jotta voidaan helpottaa ohjelmaan pääsyä ja kannustaa mahdollisia edunsaajia osallistumaan siihen;
W. ottaa huomioon, että Luova Eurooppa -yhteyspisteet ovat olennaisen tärkeitä välittäjiä komission, koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) ja hakijoiden välillä, ja katsoo, että niiden pitäisi saada enemmän tietoja meneillään olevista päätöksentekoprosesseista ja osallistua aiempaa tiiviimmin hankkeista ja niiden tuloksista tiedottamiseen;
X. ottaa huomioon, että toimijat pitävät valitettavana hakuprosessin suurta hallinnollista taakkaa, sillä se sisältää laaja-alaisia ohjeita ja suuren määrän asiakirjoja, joissa on joskus ristiriitaista tietoa;
Y. ottaa huomioon, että yritysten rekisteröinnin Euroopan komission todennuspalveluun (ECAS) on ilmoitettu olevan ongelmallista; ottaa huomioon, että sähköiseen hakulomakkeeseen suhtaudutaan kuitenkin erittäin myönteisesti;
1. kehottaa jäsenvaltioita kasvattamaan Luova Eurooppa -ohjelman talousarviota, jotta se vastaisi sekä unionin kansalaisten odotuksia että kunkin alaohjelman tavoitteita, ja hyväksymään, että kulttuurituotannon arvoja ei voida määrittää ainoastaan taloudellisten seikkojen avulla, sekä mahdollistamaan tehokkuuden lisäämisen ja paremmat tulokset;
2. on tyytyväinen ohjelman hallinnoinnin virtaviivaistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin, joita on sovellettu vuodesta 2014 lähtien;
3. pitää valitettavana, että taloudellisten valmiuksien puute on hallinnollisten ja sääntelyyn liittyvien esteiden lisäksi edelleen yksi merkittävimmistä mahdollisten hakijoiden tiellä olevista esteistä; kannustaa EACEAa sekä Luova Eurooppa -ohjelman kansallisia toimipisteitä pyrkimään puuttumaan kulttuurialan mikrotoimijoiden aliedustukseen ohjelmasta rahoitusta saavien järjestöjen ja tiettyjen kulttuurin alaohjelmaan kuuluvien alojen keskuudessa;
4. pyytää komissiota edistämään ohjelman yhdenmukaisuutta kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimintalinjojen ja muiden rahoituslähteiden kanssa;
5. pyytää komissiota varmistamaan hyvän koordinoinnin tason Luova Eurooppa ‑ohjelmasta vastaavien pääosastojen välillä ja Luova Eurooppa -ohjelman eri vaiheiden täytäntöönpanosta vastaavan EACEAn ja Luova Eurooppa -yhteyspisteiden (CED) kanssa, ja muistuttaa, että niillä on keskeinen asema täytäntöönpanossa, sillä siihen kuuluvat suorat yhteydet paitsi edunsaajiin myös koko kulttuurialaan ja luoviin aloihin;
6. pyytää komissiota tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä Unescon, Euroopan neuvoston ja myös OECD:n kanssa, jotta voidaan luoda vahvempi pohja yhteisille ponnisteluille ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja vaikutusten arvioimiseksi erityisesti siltä osin, mikä koskee kansainvälistä ulottuvuutta ja kulttuurin ja luovan työn erityisten inhimillisten ja taloudellisten arvojen kunnioittamista;
7. kehottaa komissiota säilyttämään nykyisen Luova Eurooppa -ohjelman tutkien samalla kahden eri alaohjelman erityispiirteitä ja määritellen ne paremmin, vahvistamaan monialaisen toimintalinjan potentiaalia ja selvittämään, pannaanko takuurahasto tehokkaasti täytäntöön;
8. pyytää komissiota varmistamaan molemmissa alaohjelmissa ja arvioijien ohjeissa aiempaa paremman tasapainon taiteellisen ja luovan osan ja hallinnollisten ja innovatiivisten näkökulmien välillä, erityisesti kulttuurialan ja luovien alojen tapauksessa;
9. pyytää komissiota hyödyntämään Luova Eurooppa -ohjelman oikeusperustaa koskevassa 18 artiklassa säädettyä tulosindikaattoreiden järjestelmää ja korostaa ohjelman taiteellista ja luovaa osaa, joka uhrataan liian usein hallinnollisten valmiuksien tai yleisön määrällisen kehityksen kaltaisten puhtaasti taloudellisten seikkojen vuoksi;
10. kehottaa komissiota asettamaan arvioijille useampia asiantuntemusaloja kuin nykyiset kuusi, jotta erityisaloja voidaan käsitellä entistä tehokkaammin;
11. kehottaa komissiota ja EACEAa parantamaan arviointimenettelyä ensinnäkin lisäämällä arvioijien määrää ja toiseksi järjestämällä yhteisen näkemiseen perustuvan päätöskierroksen, jossa valitaan ehdokkaat esivalintaluettelosta; korostaa, että avoimuutta ja perusteluja pitäisi painottaa erittäin paljon hankkeita hylättäessä, jotta vaikeasti käsitettävät perustelut eivät vaaranna ohjelman hyväksyntää;
12. pyytää komissiota tarjoamaan mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja valmiuksien kehittämiseen sellaisille kulttuurialan toimijoille, jotka haluavat parantaa taitojaan hakumenettelyihin, hankkeiden yleiseen hallinnointiin ja hankkeiden täytäntöönpanoon liittyen;
13. pyytää, että komissio ja EACEA tukisivat paremmin kulttuurialan toimijoita kumppaneiden löytämisessä yhteistyöhankkeisiin erilaisin toimin, joita ovat muun muassa Euroopan merkittävimpien kulttuuritapahtumien erilliset kohtaamisalueet, nykyisten hakutyökalujen ja tietokantojen parantaminen ja verkostoitumistilaisuuksien järjestäminen aiemmin ilmoitettujen aihealueiden osalta;
14. pyytää, että komissio ja EACEA ryhtyvät toimenpiteisiin hylättyjä hakemuksia koskevan valitusmenettelyn läpinäkyvyyden parantamiseksi, minkä avulla vähennetään hakijoiden yleistä turhautumista ja lisätään ohjelman luotettavuutta pitkällä aikavälillä;
15. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan edelleen haku- ja raportointimenettelyjä rajoittamalla ja yksinkertaistamalla ohjeita ja muita asiakirjoja, vähentämällä tuntilistan jäykkyyttä ja laatimalla mallin yhteistyösopimukselle;
16. kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia työkaluja, jotta voidaan edistää ja levittää vielä paremmin täytäntöön pantujen hankkeiden tuloksia ja tietoja kaikkien ohjelman puitteissa suoritettujen toimien tuomasta eurooppalaisesta lisäarvosta;
17. kehottaa komissiota välttämään uusien painopisteiden ja sääntöjen lisäämistä tai muuttamista, jos Luova Eurooppa ‑yhteyspisteille ja sidosryhmille ei anneta riittävästi aikaa valmistautua seuraaviin ehdotuspyyntöihin;
18. kehottaa komissiota yksinkertaistamaan edelleen taloudellisia näkökohtia, muun muassa laajentamalla kertakorvausvälineen käyttöä ja edistämällä entistä enemmän kiinteämääräisten palautusten hyödyntämistä, ja käyttämään perusteita, jotka eivät vaikeuta pienten hankkeiden rahoituksen saantia, ja varmistamaan, että avustusten loppumaksut suoritetaan mahdollisimman nopeasti, minkä olisi oltava EACEAn huippuosaamisen kriteeri sekä Kulttuuri-alaohjelman että MEDIA-alaohjelman tapauksessa;
19. huomauttaa, että yhteistyöhankkeisiin osallistuvan henkilöstön palkkatasossa on merkittäviä kansallisia eroja, jotka puolestaan aiheuttavat huomattavia eroja eri jäsenvaltioista peräisin olevien kumppaneiden yhteisrahoituskyvyssä; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan mahdollista vaihtoehtoa, jossa yhteistyöhankkeisiin osallistuvan henkilöstön työ arvioitaisiin muiden kuin yksinomaan palkkatasoa koskevien indikaattoreiden perusteella;
20. kehottaa komissiota jatkamaan yhdessä Eurostatin kanssa sellaisten erityisperusteiden laatimista, jotka soveltuvat alojen erityiseen luonteeseen (esimerkiksi luominen, kulttuurinen ja taiteellinen arvo, innovointi, kasvu, sosiaalinen osallisuus, yhteisökehitys, kansainvälistyminen, yrittäjyyden parannukset, kyky saada aikaan ulkoisvaikutuksia ja ristikkäisvaikutuksia), ja arvioimaan yhteisen tutkimuskeskuksen mahdollista liittämistä prosessiin; korostaa tähän liittyen sen merkitystä, että kulttuurialasta ja luovista aloista rakennetaan laadukasta tietämystä, tehdään tilastollista tutkimusta ja saadaan käyttöön vertailukelpoista tietoa kentältä, jotta näitä aloja koskevien politiikkojen kulttuurillisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia voidaan seurata ja analysoida tehokkaasti;
MEDIA-ohjelma
21. pitää myönteisenä komission ja EACEAn tämänhetkistä työtä automaattisen pisteytysjärjestelmän muokkaamiseksi, jotta voidaan tarjota aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset ja ottaa huomioon yhtäläisesti kaikki Luova Eurooppa -ohjelmassa mainitut kriteerit (rajatylittävä luonne, rajatylittävän yhteistyön kehittäminen, mittakaavatalous, kriittinen massa, vipuvaikutus) sekä tuotantokapasiteetti ja audiovisuaalialan nykyiset kansalliset tukijärjestelmät;
22. antaa tunnustusta sille, että MEDIA-ohjelma on selkeästi juurtunut syvään moninaiseen audiovisuaalialaan ja että se tukee tehokkaasti kulttuurien moninaisuutta ja teollisuuspolitiikkaa;
23. kannustaa kehittämään entistä tehokkaammin tekstitystä ja jälkiäänitystä, jotta edistetään audiovisuaalisten tuotteiden levittämistä unionin alueella;
24. suosittelee, että Euroopan audiovisuaalinen perintö turvataan ja asetetaan saataville opiskelua varten, yleisön osallisuuden lisäämiseksi sekä talouden edistämiseksi filmien ja audiovisuaalisten arkistojen digitoinnin ansiosta;
25. korostaa, että EU:n audiovisuaaliala tarvitsee kansainvälisellä ja entistä kilpaillummalla elokuva-alalla myös jatkossa toimia, joilla suojellaan sen monimuotoisuutta ja riippumattomuutta; korostaa, että eurooppalaista audiovisuaalituotantoa on tuettava suoraan erityisesti hankesuunnitteluvaiheessa, että tämän olisi tapahduttava ulottamalla koulutus kattamaan enemmän toimia ja että siten voitaisiin vahvistaa alan kilpailukykyä;
26. suosittaa vahvistamaan naapurimaita koskevia ohjelman toimia, jotta suositaan eurooppalaisten teosten edistämistä näillä alueilla sekä yhteisiä luovia hankkeita;
27. tunnustaa, että eurooppalaiset verkkoalustat eivät edelleenkään ole kilpailukykyisiä kansainvälisesti verkkojakelulle annetusta tuesta huolimatta ja että eurooppalainen sisältö nykyisillä alustoilla on vaikeasti löydettävissä tai vaikeasti saatavilla;
28. suhtautuu myönteisesti yleisötyön jakamiseen elokuvakasvatuksen, jossa painotetaan kouluissa annettavaa elokuvakasvatusta, ja yleisötyötä koskevien aloitteiden välillä;
29. korostaa, että komission on esiteltävä datavetoinen eurooppalaisen yleisön osallistamista koskeva hanke, jonka tavoitteena on tutkia ja vahvistaa Euroopan audiovisuaalisen alan ja elokuva-alan valmiuksia kerätä, analysoida ja ennustaa yleisön käyttäytymistä koskevia tietoja, jotta voidaan lisätä muiden kuin kansallisten eurooppalaisten elokuvien kysyntää;
30. korostaa, että maailmanlaajuiseen kilpailuun tähtäävien TV-sarjojen riippumattomille tuottajille annetaan jatkuvasti tukea erityisesti laadukkaiden sarjojen tällä hetkellä kansainvälisesti suureen kysyntään vastaamiseksi aidosti eurooppalaisella tarjonnalla, vaikka parhaat tulokset ovat tähän saakka olleet saavutettavissa dokumenttialalla ja lapsille suunnatuilla aloilla;
31. pyytää komissiota tukemaan jatkossakin Europa Cinemas -verkoston kaltaisia elokuvateattereiden verkostoja, jotka edistävät eurooppalaisia elokuvia maailmanlaajuisesti auttamalla taloudellisesti ja toiminnallisesti elokuvateattereita, jotka esittävät merkittävän paljon eurooppalaisia elokuvia, ja korostaa, että näillä elokuvateattereilla on erittäin tärkeä rooli tiedon jakamisessa yleisölle ja elokuvissa käymisen sosiaalisen ulottuvuuden säilyttämisessä;
32. pyytää komissiota muuttamaan samanaikaista julkaisua teattereissa ja tilausvideopalvelussa koskevaa bonusjärjestelmää;
33. suosittelee, että arvioijille tarjotaan työkaluja, joiden avulla voidaan ottaa huomioon kunkin maan tukijärjestelmän erityispiirteet, jotta MEDIA-alaohjelmassa voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset;
34. pyytää komissiota korottamaan eurooppalaisille videopelihankkeille myönnettävän rahoituksen ylärajaa, jotta voidaan kattaa niiden suuret ja kasvavat tuotantokustannukset; korostaa myös tarvetta tarkistaa tukikelpoisuuskriteeriä, joka liittyy videopelin yksinomaan narratiiviseen luonteeseen, jotta voidaan ottaa laajemmin huomioon hankkeet, joihin liittyy kansainvälistä jakelua koskevaa potentiaalia (kuten urheilupelit ja sandbox-pelit), ja sisällyttää pelattavuus hankkeiden arviointikriteereihin, millä ilmennetään kriteerin keskeistä roolia tuotannon menestyksen kannalta;
Kulttuuri-alaohjelma
35. pyytää komissiota tasapainottamaan taloudellisen ulottuvuuden painoarvoa taiteelle ja kulttuurille ominaisen itseisarvon kanssa ja keskittymään aiempaa enemmän taiteilijoihin ja luovan työn tekijöihin;
36. suosittelee, että eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa otetaan huomioon innovointi, liikkuvuus ja laajennetut yhteistuotannot;
37. pyytää komissiota ryhtymään mahdollisesti toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan edunsaajien ja hakijoiden kohtuutonta määrää, mukaan lukien muun muassa Kulttuuri-alaohjelman talousarvion kasvattaminen, kaikkien kulttuurialojen ja luovien alojen asianmukaisempi edustus ja tuen lisääminen pienemmille hankkeille;
38. korostaa käännösten merkitystä kielellisen moninaisuuden perinnön edistämisessä ja suosittelee, että kirjallisuuden käännöshankkeet sisältäisivät kirjojen ja lukemisen edistämisen sekä tuen kirjamessuille osallistumiseen, ja kehottaa myös harkitsemaan vuotuisten eurooppalaisten kirjamessujen perustamista, jotta voidaan lisätä kirjojen kiertoa, edistää eurooppalaista kirjallisuusvaihtoa ja varmistaa eri maiden kirjallisten teosten esille pääsy sekä parantaa kirjallisuuden saatavuutta kaikille, mukaan lukien vammaisille henkilöille;
39. suhtautuu myönteisesti sellaisten ”keskittymien” (eurooppalaisten alustahankkeiden) luomiseen, joilla tuetaan ja saadaan liikkeelle kehittyviä taitelijoita ja luovan työn tekijöitä keskustelemaan ja tekemään yhteistyötä keskenään;
40. katsoo, että vakaat ja erittäin kattavat eurooppalaiset kulttuuriverkostot ovat ratkaisevan tärkeitä kulttuurillisten ja taiteellisten toimintojen näkyvyydelle Euroopassa ja kolmansissa maissa, sillä nämä verkostot ovat yleensä ensimmäisinä mukana yhteistyössä uusien alueiden, alojen tai maiden kanssa; toteaa, että näiden verkostojen asemaa toimintojen koordinaattoreina ja kulttuurin ja luovuuden edistäjinä koko taiteellisen kentän osalta olisi tuettava myöntämällä toiminta-avustuksia; katsoo, että tähän liittyen olisi laadittava etukäteen selkeät ja avoimet valintaperusteet;
41. kehottaa komissiota ja EACEAa antamaan Kulttuuri-alaohjelmalle tilaisuuksia esitellä itseään ulkoisesti ja järjestää strukturoituja tapaamisia alan toimijoiden kanssa;
42. suosittelee, että otetaan uudelleen käyttöön Euroopan teatteripalkinto ja myönnetään sille riittävästi rahoitusta;
43. korostaa Euroopan kulttuuripääkaupunkien järjestelmän menestystä ja merkitystä ja toteaa, että järjestelmä perustuu prosessiin osallistuneiden kaupunkien ja alueiden dynaamisuuteen ja että merkki ja yhä hyvin vaatimaton EU:n taloudellinen panos ovat todellinen etu tulevaa rahoitusta ja toimintaa varten selvästi kulttuuripääkaupunkivuotta pidemmäksi ajaksi;
44. suhtautuu myönteisesti tulevaan Euroopan kulttuuripääkaupunkijärjestelmän laajentamiseen ehdokas- ja EFTA-maihin vuodesta 2020 alkaen ja suosittelee, että tätä kokemusta levitetään aiempaa paremmin EU:ssa ja sen ulkopuolella;
45. suosittelee, että annetaan Euroopan kulttuuriperintötunnukselle aiempaa enemmän näkyvyyttä, ja korostaa kyseessä olevien (aineellisten ja aineettomien) paikkojen merkitystä eurooppalaiselle identiteetille ja yhteisen Eurooppaan kuulumisen tunteen edistämiselle, EU:n rakentamiselle ja monimuotoiseen perintöön tutustumiselle parempaa tulevaisuutta varten;
46. suosittelee, että toteutetaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan koordinoida ja tukea asianmukaisesti Euroopan kulttuuriperintövuoden 2018 aloitteita Luova Eurooppa ‑ohjelman kanssa valmisteluvuodesta 2017 alkaen jopa erillisen budjettikohdan avulla, jotta ei käytetä Kulttuuri-alaohjelmalle osoitettuja määrärahoja, kuten komissio on ehdottanut;
47. pyytää komissiota pohtimaan keinoja edistää taiteellisesti lahjakkaiden pakolaisten pääsyä Luova Eurooppa -ohjelmaan;
Monialainen toimintalinja
48. kehottaa komissiota kehittämään ja hyödyntämään täysimääräisesti toimintalinjan tarjoamia mahdollisuuksia, jotta sen asetuksessa esitetyt tavoitteet voidaan saavuttaa, erityisesti rajatylittävän ja alojenvälisen yhteistyön edistämisen osalta;
49. suosittelee, että toimintalinjassa otetaan käyttöön kolme uutta tukitoimenpidettä: a) rajatylittävää yhteistyötä käsittelevä Luova Eurooppa Mundus, b) sosiaalinen osallisuus ja c) innovatiiviset ristikkäiset ja alojenväliset hankkeet;
50. pyytää komissiota pyrkimään saavuttamaan lainantakausvälineen maantieteellisen ja alakohtaisen tasapainon ja takaamaan tasapuolisen saatavuuden kaikkien jäsenvaltioiden pienille järjestöille ja ruohonjuuritason aloitteille ja hankkeille, arvioimaan sen vaikutuksia varsinkin pieniin kulttuuriyrityksiin, kulttuurin välittäjiin ja verkostoihin ja selvittämään mahdollisuuksia yhteisvaikutusten kehittämiseen ESIRin ja muiden ohjelmien – varsinkin COSME-ohjelman – kanssa, jotta voidaan varmistaa, että lainantakausvälinettä käytetään mahdollisimman tehokkaasti kulttuurialan ja luovan alan auttamiseksi;
51. odottaa kiinnostuneena vuonna 2016 käyttöön otetun takausjärjestelmän ensimmäisiä tuloksia; odottaa, että helpottamalla pk-yritysten ja mikroyritysten lainansaantia tämä uusi markkinaväline auttaa laajentamaan kulttuurialan ja luovien alojen – joiden osuus EU:n BKT:stä on 4,4 prosenttia ja työpaikoista 3,8 prosenttia – hankkeita, niin että hyödynnetään kaikki niiden tarjoamat lupaavat mahdollisuudet luoda kasvua ja työpaikkoja sekä edistää kilpailukykyä, kulttuurin monimuotoisuutta ja rajat ylittävää yhteistyötä; pitää erittäin valitettavana, että takausjärjestelmä on toiminnallisesti käytössä vain niissä maissa, joissa jo on olemassa vastaavanlainen järjestelmä;
52. suhtautuu myönteisesti komission ja EACEAn toteuttamiin toimiin koulutuksen tarjoamiseksi ja osaamisen saattamiseksi yhdenvertaiseksi kaikissa Luova Eurooppa ‑yhteyspisteissä ja suosittelee kyseisten toimenpiteiden jatkamista;
53. pyytää, että komissio ja EACEA kehittäisivät viestintää ja tietojen vaihtoa Luova Eurooppa -yhteyspisteiden kanssa meneillään olevista päätöksentekoprosesseista muun muassa rahoitusvälineiden ja uusien monialaisten aloitteiden osalta; suosittaa, että ohjelman täytäntöönpanon parantamiseksi komissio ottaisi huomioon Luova Eurooppa ‑yhteyspisteiden asiantuntemuksen valintamenettelyn alku- ja loppuvaiheessa ja asettaisi Luova Eurooppa -yhteyspisteiden laatimat työkalut ja asiakirjat saataville verkossa malleina hyvistä käytännöistä; korostaa, että Luova Eurooppa -yhteyspisteiden välistä yhteistyötä on kehitettävä, jotta ne voivat toimia tehokkaampina neuvontatyökaluina maidensa hakijoille; huomauttaa, että kielteisten arviointiraporttien jakaminen luottamuksellisesti voi auttaa parantamaan niiden valmiuksia, ja kehottaa komissiota lisäämään arviointien ja valintaprosessien avoimuutta;
Suositukset tulevia ohjelmasukupolvia varten
54. suosittaa, että Luova Eurooppa -ohjelmaa jatketaan, tarkistetaan ja parannetaan kaudella 2021–2028 ohjelmana, joka pitää sisällään kaikki kulttuuri- ja luovat alat, jossa korostetaan korkealaatuisia hankkeita, jolla on samat arvot ja painopisteet, jossa on kaksi alaohjelmaa ja yksi monialainen toimintalinja, joka pitää sisällään koulutuksen, yleisötyön, markkinoille pääsyn, sosiaalisen osallisuuden, yhteistyön, alakohtaiset ja alojenväliset hankkeet ja vertaisoppimisen, viestinnän, tutkimukset, kulttuurialoille ja luoville aloille räätälöidyn tuen, lainantakausvälineen ja Luova Eurooppa ‑yhteyspisteiden tukemisen;
55. pitää myönteisenä, ottaen huomioon viime vuosina EU:hun saapuneiden maahanmuuttajien ja pakolaisten huomattavan määrän, ohjelman kulttuurien välisen ulottuvuuden laajentamista, joka toivottavasti johtaa uusiin kulttuurista monimuotoisuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua edistäviin hankkeisiin ja edistää monikielisyyttä vuodesta 2017 lähtien; korostaa, että tätä olisi tuettava ohjelmaan yleisesti kuuluvana osatekijänä, sillä on todennäköistä, että kulttuurien integraatio muodostaa haasteen monille EU:n jäsenvaltioille vielä vuosien ajan;
56. suosittelee, että seuraavan ohjelman oikeusperustassa ohjelman ja alaohjelmien tavoitteisiin sekä valinta- ja arviointiperusteisiin sisällytetään yksitulkintaisesti kulttuurisen ja taiteellisen laadun edistäminen ja kulttuurin luontainen arvo;
57. kehottaa komissiota selvittämään MEDIA-alaohjelman muuttamisen yhteydessä, voidaanko tuen tehokkuutta lisätä sisällyttämällä pienemmät hankkeet ohjelma-alueisiin tuotanto, festivaalit, elokuvateatterit ja jakelu;
58. kehottaa komissiota omaksumaan ennakoivan lähestymistavan uusien maiden hyväksymisessä ohjelmaan ja antamaan Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisille ja itäisille maille erityisaseman;
59. katsoo, että eurooppalaiset elokuva-alan yhteistuotantohankkeet ovat keskeisiä, jotta voidaan varmistaa tuotteidemme kilpailukyky ja vastata markkinoiden haasteisiin, ja suosittaa kehittämään niitä oikeasuhteisin menettelyin ja varoin myös yhteistyössä alan tärkeimpien instituutioiden, kuten Eurimages-rahaston, kanssa;
60. kehottaa komissiota selvittämään, olisiko Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskukseen verrattavissa oleva kulttuuria ja luovuutta käsittelevä eurooppalainen seurantakeskus, jonka vaatimukset vastaavat Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskuksen vaatimuksia, kulttuurin alueiden moninaisuus huomioon ottaen järkevä, ja jos olisi, vahvistamaan kyseessä olevien alojen erityisluonnetta vastaavat laadulliset perusteet;
o o o
61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastolle.
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelmasta vuosina 2014–2020 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 täytäntöönpanosta (2015/2329(INI))
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan, joissa määrätään, että ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa”, että ”toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta” ja että ”toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa”,
– ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,
– ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,
– ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelmasta vuosina 2014–2020(1),
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(2),
– ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kansalaisten Eurooppa” ‑ohjelman (2007–2013) toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista (COM(2015)0652),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,
– ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8‑0017/2017),
A. katsoo, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelma on ainutkertainen ja erittäin symbolinen ohjelma, koska siinä on tarkoitus kuunnella kansalaisyhteiskunnan keskustelua, kannustaa kriittiseen ajatteluun Eurooppa-hankkeesta, sen historiasta ja sitä edistäneiden kansanliikkeiden ja ajatusten historiasta sekä vaikuttaa osaltaan Euroopan päätöksentekoprosessin parempaan ymmärtämiseen ja parantaa kansalaisosallistumisen ja demokraattisen osallistumisen edellytyksiä unionin tasolla;
B. katsoo, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteena on vahvistaa tunnetta Euroopan unionin kansalaisuudesta ja johonkin kuulumisesta, lisätä solidaarisuutta, keskinäistä suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta, parantaa tietämystä EU:sta, sen alkuperästä ja kehityksestä, sen arvoista, toimielimistä ja valtuuksista, ja edistää aktiivista vuoropuhelua EU:n kansalaisten välillä; toteaa, että ohjelman sisältämät toimenpiteet voidaan katsoa osaksi kansalaiskasvatuksen elinikäistä oppimista;
C. toteaa, että Kansalaisten Eurooppa -hankkeen ”yksi euro kansalaista kohti” ‑kampanjalla pyritään antamaan vahva symbolinen viesti, että kansalaisten ääniä kuunnellaan Euroopassa;
D. katsoo, että nykyinen ”euroskeptisyyden” nousu – jota heijastelevat unionin vastaiset voimat, jotka kyseenalaistavat koko Eurooppa-hankkeen olemassaolon ja joka kärjistyi hiljattain Brexitiä kannattavan puolen voittoon äänestyksessä – vahvistaa tällaisten ohjelmien tärkeyttä sekä tarvetta kehittää tunnetta yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä, pohtia Euroopan unionin uskottavuuden heikkenemisen syitä, kannustaa kansalaisvaikuttamiseen ja käynnistää Euroopan unionin arvoja koskeva perusteellinen keskustelu, johon olisi otettava mukaan koko kansalaisyhteiskunta ja itse toimielimet – sekä tiedotuskampanja unionin toimielinten toiminnasta – korostaen samalla EU:hun kuulumisen tarjoamia mahdollisuuksia;
E. katsoo, että ennen kuin jokin maa liittyy Euroopan unioniin, tarvitaan perusteellista ja kokonaisvaltaista valmistelua, joka liittyy muistiperintöön ja menneisyyden tuntemiseen sekä sen varmistamiseen, että kansalaiset osallistuvat aktiivisesti asianomaisen maan yhteiskuntaelämään;
F. katsoo, että EU:n toimielimet ovat SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaan velvollisia antamaan kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla; katsoo, että tämä määräys velvoittaa EU:n toimielimiä myös käymään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja komissiota kuulemaan laajasti kaikkia sidosryhmiä;
G. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklassa vahvistetaan unionin kansalaisuuden perustavanlaatuinen asema ja esitetään yksityiskohtaisesti kansalaisuuteen liittyvät oikeudet, ja katsoo, että parempi tietämys EU:sta ja sen arvoista ovat tärkeitä edellytyksiä sille, että kansalaiset voimaannutetaan käyttämään näitä oikeuksiaan;
H. katsoo, että aktiivinen kansalaisuus, kansalaisten koulutus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu ovat ratkaisevassa asemassa, kun rakennetaan avoimia, osallistavia ja kestäviä yhteiskuntia;
I. katsoo, että nykyinen ohjelma perustuu SEUT-sopimuksen 352 artiklaan, jonka mukaan parlamentilla on oikeus vain kantansa ilmaisemiseen hyväksyntämenettelyssä, mitä parlamentti vastusti kiivaasti silloin, kun komissio esitteli ehdotuksen, koska se on vahvasti ristiriidassa ohjelman demokraattisen luonteen kanssa;
J. toteaa, että komission tekemässä jälkiarvioinnissa vahvistetaan ohjelman tavoitteiden merkityksellisyys sekä se, että koska se eroaa muista ohjelmista laajuutensa, tavoitteidensa, toimiensa ja kohderyhmiensä suhteen, se antoi mahdollisuuden tehdä aloitteita, joita ei olisi voitu rahoittaa muualla;
K. toteaa, että monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020 koskevista neuvotteluista johtuvien budjettileikkausten jälkeen Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelman rahoituspuitteita pienennettiin noin 29,5 miljoonalla eurolla, ja toteaa, että ohjelman rajalliset 185,47 miljoonan euron rahoituspuitteet vastaavat vain 0,0171:ä prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä;
L. toteaa, että jäsenvaltioilla on tapana vetäytyä näiden hankkeiden rahoittamisesta ja että paikallisviranomaiset ovat vaikeuksissa sellaisten EU:n hankkeiden tapauksessa, joiden osarahoitusosuudet ovat suuria;
M. toteaa, että rahoituspuitteiden pienentämisen seurauksena vuonna 2014 rahoitettavien hankkeiden määrä pieneni lähes 25 prosenttia edelliseen ohjelmaan verrattuna;
N. toteaa, että epävirallinen ja virallinen oppiminen sekä vapaaehtoistyö, urheilu, taide ja kulttuuri tarjoavat kansalaisuuskasvatukselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle monenlaisia mahdollisuuksia;
O. katsoo, että tarvitaan lisää synergioita muiden ohjelmien kanssa ja parempaa viestintää muiden pääosastojen kanssa, jotta voidaan vähentää päällekkäisyyksiä ja tehostaa ohjelman vaikutuksia;
P. pitää olemassa olevaa ystävyyskaupunki- ja kuntaverkostotoimintaa (Town twinning – Network of Towns) onnistuneena, koska sen avulla syvennetään kansalaisten tutustumista toistensa elämään sekä solmitaan ystävyys- ja yhteistyösuhteita;
Tärkeimmät päätelmät
1. korostaa, että ainoan kokonaisuudessaan Euroopan unionin kansalaisuudelle omistetun ohjelman eli Kansalaisten Eurooppa -ohjelman käytettävissä oleva kokonaisrahoitus (185,47 miljoonaa euroa) on mitätön verrattuna muihin koulutus- ja kulttuuriohjelmiin, kuten Luova Eurooppa (1,46 miljardia euroa) ja Erasmus+ (14,7 miljardia euroa), ja pettää siten hakijoiden suuret odotukset;
2. panee tyytyväisenä merkille, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, jonka tarkoituksena on kuroa kiinni EU:n toimielinten ja unionin kansalaisten välistä kuilua, vaikuttaa toimineen hyvin uuden rahoitussyklin ensimmäisten kahden vuoden aikana, sillä hakijoiden määrä on noussut, hankkeet ovat olleet korkealaatuisia ja hankkeiden täytäntöönpano on ollut asianmukaista;
3. toteaa, että ohjelman onnistuneen täytäntöönpanon suurin este ovat riittämättömät määrärahat, ja pitää erittäin valitettavana, että niitä leikattiin 13,7 prosenttia monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020, mikä on vähentänyt rahoitettavien hankkeiden määrää huomattavasti ja tarkoittaa sitä, että suurta tarvetta ei voida täyttää, ja se on arvokkaita hankkeita edustavien hakijoiden kannalta turhauttavaa;
4. panee merkille, että rahoitettujen hankkeiden kokonaismäärä on budjettirajoitusten vuoksi liian pieni ohjelman kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja että vuonna 2015 pystyttiin rahoittamaan vain noin kuusi prosenttia Euroopan muistiperintö- ja Kansalaisyhteyskunta-hankkeista, mikä on hyvin vähän verrattuna Luova Eurooppa ‑ohjelman tuloksiin samana vuonna (Kulttuuri-ohjelma 19,64 prosenttia ja MEDIA-ohjelma 45,6 prosenttia); katsoo, että näiden Kansalaisten Eurooppa -ohjelman kahden lohkon rahoitusta olisi lisättävä huomattavasti ohjelman tavoitteiden mukaisesti;
5. panee merkille ystävyyskuntahankkeita koskevan ohjelman menestyksen kaikkialla unionissa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tätä ohjelmaa kunnissaan ja helpottamaan kuntien välistä yhteistyötä;
6. on tyytyväinen komission perustamiin Kansalaisten Eurooppa ‑tiedotuslehteen ja rahoitettujen hankkeiden tietokantaan;
7. korostaa, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman kansalliset yhteyspisteet ovat tärkeässä asemassa tietoisuuden lisäämisessä sekä tuen ja ohjeiden tarjoamisessa mahdollisille hakijoille (erityisesti kohdemaiden ensikertalaisille hakijoille) sekä EU:n ja jäsenvaltioiden paikallis- ja aluehallinnoille ja kansalaisjärjestöille;
8. on tyytyväinen ohjelman monialaiseen lähestymistapaan, sen selkeään ja yksinkertaiseen hakulomakkeeseen ja raportointivaatimuksiin sekä sen kohdistamiseen erityistoimiin;
9. on tyytyväinen siihen, että ohjelman kummallekin lohkolle, ”Euroopan muistiperintö” ja ”Demokraattiseen toimintaan osallistuminen ja kansalaisvaikuttaminen”, määritellyt painopisteet, joita aiemmin muutettiin vuosittain, ovat vastedes monivuotisia ja niitä sovelletaan koko jäljellä olevalla ohjelmakaudella (2016–2020);
10. panee merkille sen tosiseikan, että ohjelman vaikutus on edelleen suhteellisen suuri, minkä osoittaa se, että valituissa 408 hankkeessa oli vuonna 2015 arviolta 1 100 000 osallistujaa; katsoo myös, että hakemusten suuri määrä – 2 087 vuonna 2014 ja 2 791 vuonna 2015 – ja hankkeiden laatu osoittavat kiinnostuksen ohjelmaa kohtaan olevan suurta ja todistavat tarpeesta osoittaa ohjelmalle enemmän inhimillisiä ja taloudellisia resursseja, jotta lisätään tukea saavien hankkeiden määrää;
Suositukset
Täytäntöönpanon oikeudelliset näkökohdat
11. suosittelee, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman seuraava sukupolvi hyväksyttäisiin niin, että sen oikeusperusta mahdollistaisi parlamentin osallistumisen ohjelman hyväksymiseen lainsäädäntövallan käyttäjänä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti yhdenvertaiselta pohjalta neuvoston kanssa; kannustaa komissiota selvittämään mahdollisia ratkaisuja tämän tavoitteen saavuttamiseksi;
Täytäntöönpanon rahoitukselliset näkökohdat
12. katsoo, että laadukkaita hankkeita on hylätty sen vuoksi, ettei Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelman rahoitus ole ollut riittävää, esimerkiksi Euroopan muistiperintö- ja Kansalaisyhteiskunta-hankkeet (onnistumisaste on kuusi prosenttia, kun Luova Eurooppa -ohjelman Kulttuuri-hankkeiden onnistumisaste on 19,64 prosenttia ja MEDIA-hankkeiden 45,6 prosenttia); katsoo, että tämä ohjelma on tärkeässä asemassa, sillä se on ennakkoedellytys kansalaisten osallistumiselle unionin demokraattiseen elämään, ja huomattava lisäys nykyiseen budjettiin olisi välttämätön, jotta voitaisiin saavuttaa korkeampi tavoiteaste; kehottaa siksi komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalle noin 500 miljoonan euron kokonaisrahoituspuitteita seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja toteaa, että se vastaa vain yhtä euroa kansalaista kohti;
13. toteaa, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman yhteisenä tavoitteena on mahdollistaa kansalaisten suora osallistuminen EU:n politiikan kehittämiseen, mikä mahdollistaa synergian saavuttamisen; kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että kansalaisaloitetta ei rahoiteta Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelman rajallisesta talousarviosta, kuten nyt tapahtuu, ja kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan enemmän molempien toimien taloudelliseen tukemiseen;
14. toteaa, että kertakorvaus- tai kokonaishintajärjestelmässä olisi otettava huomioon EU:n jäsenvaltioiden elinkustannuksista johtuvat hintaerot; suosittelee harkitsemaan tätä järjestelyä ja ennakkomaksujen vähentämistä uudelleen, jotta voidaan varmistaa rahoitettavien hankkeiden kestävyys ja tukea paikallisten hallintoelinten tai organisaatioiden yhteistyötä paremmin pidemmällä aikavälillä ja erityisesti tarjota paremmat osallistumismahdollisuudet pienille organisaatioille, joilla on rajalliset rahoitusvalmiudet, tai osallistujille, joilla on erityistarpeita;
15. pyytää komissiota ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa (EACEA) arvioimaan tiettyjen budjettijärjestelyjen vaikutusta hakijoihin ja mahdollisesti tukikelpoisiin hakijoihin; pyytää erityisesti arvioimaan, saattoivatko vuonna 2015 maksumäärärahojen akuutista puutteesta johtunut ennakkomaksutason alentaminen (50 prosentista 40 prosenttiin hankkeille ja 80 prosentista 50 prosenttiin toiminta-avustuksille ja kansallisille yhteyspisteille), yhteisrahoituksen tarve ja samojen parametrien soveltaminen todellisista elinkustannuksista ja maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta asettaa tietynlaiset järjestöt ja tietyt jäsenvaltiot epäedulliseen asemaan ja tapahtuuko näin edelleen; pyytää lisäksi kehittämään uusia strategioita, jotta unionin toimielimiä voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia ja jotta kansalaisille voidaan tiedottaa paremmin erilaisista EU:n toimintalinjoista;
16. toteaa, että kertakorvaus- tai kokonaishintajärjestelmään olisi lisättävä uusi parametri, jotta voidaan ottaa tehokkaammin mukaan henkilöt, joilla on erityistarpeita, sillä vammaisten henkilöiden osallistuminen edellyttää paljon enemmän henkilöstöä ja usein lisätoimia, jotka puolestaan aiheuttavat lisäkustannuksia;
17. korostaa, että toiminta-avustukset takaavat edunsaajien (eli ajatushautomoiden) riippumattomuuden ja tarjoavat mahdollisuuden pitkän aikavälin suunnitteluun näkemyslähtöisten toimien toteuttamiseksi ja asiantuntemuksen kehittämiseksi; kehottaa käyttämään erityiskriteerejä, indikaattoreita ja vuotuista raportointia, joilla seurataan edistymistä kohti tavoitteita ja varmistetaan, että nämä rahoitusjärjestelyt eivät johda edunsaajan riippuvuuteen komissiosta;
18. kehottaa komissiota ja EACEA:ta rahoittamaan julkisesti kolmannesta lohkosta ”Horisontaalinen toimi – Tulosten hyödyntäminen: hankkeen tulosten analysoiminen, levittäminen ja käyttäminen” aiheutuvat kustannukset;
19. kehottaa komissiota ja EACEA:ta sisällyttämään 31. joulukuuta 2017 mennessä annettavaan väliarviointikertomukseen kattavan arvion ohjelman varainhallinnosta ja talousarvion toteutuksesta ja ottamaan opikseen tästä arviosta, jotta voitaisiin määritellä tulevaisuuden tavoitteet uudestaan ja mukauttaa ohjelman talousarviovaatimuksia seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;
Koordinointi- ja viestintänäkökohtia
20. kehottaa komissiota keräämään kaikki hyödylliset tiedot Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelmasta (ohjelmaopas, painopisteet, ehdotuspyynnöt, käynnissä olevat ja aiemmat hankkeet, tulokset ja saadut kokemukset sekä tiedotuslehti) sekä kaikista muista ohjelmista, toimista, avustuksista ja rakennerahastoista, jotka kuuluvat Euroopan kansalaisuuden kehykseen (kuten Kansalaisten Eurooppa -aloite ja eurooppalainen vapaaehtoispalvelu) yhteen ainutkertaiseen, käyttäjäystävälliseen viestintäportaaliin (keskitetty palvelupiste verkkofoorumina), jota myös vammaisten on helppo käyttää; suosittelee, että tätä foorumia käytettäisiin edunsaajien yhteystiedot sisältävänä julkisena rekisterinä ja välineenä, jonka avulla saa nähtäväksi hankkeiden kuvaukset ja voi etsiä kumppaneita muista maista;
21. painottaa, että hylättyihin hakemuksiin olisi vastattava asianmukaisesti ja ilmoitettava hylkäämisen syyt, erityisesti silloin kun hakemuksen esittänyt yhteisö pyytää selitystä; ehdottaa, että mahdollisuuksien mukaan pohdittaisiin, mitkä ovat samankaltaisten hylättyjen hakemusten keskeiset ongelmat;
22. painottaa, että tietyt Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteet ovat samankaltaisia kuin eurooppalaisen kansalaisaloitteen tavoitteet tai täydentävät niitä; toteaa, että samankaltaista on erityisesti pyrkimys saada kansalaiset mukaan unionin työhön; katsoo, että tästä syystä olisi toteutettava toimia, joiden avulla päästään yhteisymmärrykseen lähestymistavasta, jota noudatetaan suunniteltaessa kansalaisten osallistumista ja osallistavaa demokratiaa koskevia unionin politiikkatoimia, joita johdonmukainen viestintästrategia tukee, jotta kaikki Euroopan kansalaisuuteen liittyvät komission ohjelmat voidaan koota yhdeksi kokonaisuudeksi mahdollisesti arvostamalla enemmän ja tuomalla esiin välittömiä kokemuksia ja ruohonjuuritason osallistumista;
23. painottaa, että on luotava julkinen luettelo mahdollisista kumppaneista kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa kumppanuutta niiden tahojen välillä, jotka haluavat osallistua Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan;
24. suosittelee myös, että perustetaan verkkofoorumi kansalaisuuden alalla toimiville ja ohjelman tukea saaville tärkeimmille organisaatioille, jotta voidaan koota hyviä käytäntöjä, kehittää valmiuksia ja lisätä näkyvyyttä hankkeiden päätyttyä;
25. kehottaa komissiota nostamaan ohjelman profiilia ja lisäämään yleisön tietoisuutta sen tavoitteista ja panemaan täytäntöön Kansalaisten Eurooppaa koskevan osallistavan viestintästrategian, jossa käytetään sosiaalisia verkostoja, radiota, tv-mainontaa ja ilmoitustauluja, vahvistamaan paikallista osallistumista ja kansallisten yhteyspisteiden aktiivista toimintaa sekä päivittämään sisältöä jatkuvasti ja luomaan yhteyksiä uusiin yleisöihin osallistujamaissa ja erityisesti niissä, joissa osallistumistaso on alhainen, varsinkin nuorten, vammaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden keskuudessa;
26. katsoo, että ohjelmaa olisi myös käytettävä tuomaan esiin Euroopan unionissa jo olemassa olevia suoran osallistumisen väyliä, kuten eurooppalainen kansalaisaloite, kansalaisfoorumit ja julkiset kuulemiset, jotta voidaan herättää tietoisuutta suoran vaikuttamisen mahdollisuuksista unionin institutionaalisessa rakenteessa;
27. kehottaa osallistujamaita nimeämään kansallisen yhteyspisteen, jos ne eivät vielä ole sitä tehneet; suosittelee, että koordinointia ja synergiaa tehostetaan näiden maiden, jäsenvaltioiden ja komission välillä;
28. toteaa, että suurin haaste on saavuttaa nykyiset kunnianhimoiset päämäärät käytettävissä olevan rajallisen rahoituksen avulla; painottaa jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallishallintojen merkitystä ohjelman vaikuttavuuden ja suosion lisäämisessä myös siten, että jäsenvaltiot maksimoivat kansallisten yhteyspisteiden potentiaalin siten, että yhteyspisteille annetaan mahdollisuus työskennellä ja vaihtaa kokemuksia muiden vastaavien hankkeiden, kuten Erasmus+ ja Luova Eurooppa, kanssa; kehottaa EACEA:ta pyrkimään mahdollisuuksien mukaan luomaan synergiaa erilaisten EU-ohjelmien (kuten Luova Eurooppa, Erasmus+, sekä Euroopan sosiaalirahasto) kanssa, jotta voidaan tuottaa mittakaavaetuja ja maksimoida vaikutus;
29. kehottaa komissiota tehostamaan edelleen toimiaan hallinnon yksinkertaistamiseksi, kun otetaan huomioon, että muodollisten vaatimusten täyttäminen on joskus vaikeaa erityisesti pienille organisaatioille, joita ei saisi syrjiä byrokratiaan liittyvistä syistä;
30. suosittelee, että viestintään kohdennettuja varoja ei käytettäisi kattamaan toimielinten välistä viestintää unionin painopisteistä, kuten tällä hetkellä on vahvistettu nykyistä ohjelmaa koskevan asetuksen 12 artiklassa, vaan että niitä käytettäisiin ohjelman itsensä tunnetuksi tekemiseen osallistujamaissa ja erityisesti niissä, joissa osallistumistaso on alhainen;
Ohjelman painopiste ja tavoitteet
31. kehottaa virallistamaan seuraavan sukupolven ohjelmassa monivuotisen lähestymistavan painopisteiden määrittelyssä ja lisäämään lohkojen ja ohjelman osien välisiä synergioita; painottaa, että ohjelman rakenteen mahdollinen muutos olisi toteutettava siten, että vältetään sekaannuksen mahdollisuus sen loppukäyttäjien keskuudessa ja näin ollen sen vaikutuksen heikkeneminen;
32. on tyytyväinen EU:n kansalaisten ja yhteiskunnallisten näkökohtien painottamiseen, koska sen ansiosta EU:n toimielimet voivat osallistua kansalaisyhteiskuntaan suoraan kentällä; korostaa, että ohjelman painopisteissä on tärkeää keskittää hankkeet Euroopan nykyisiin haasteisiin eli monimuotoisuuden, muuttoliikkeen, pakolaisten, radikalisoitumisen estämisen, sosiaalisen osallisuuden edistämisen, kulttuurien välisen vuoropuhelun, rahoitusongelmien ratkaisemisen ja yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tunnistamisen kaltaisiin kysymyksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhteyksiä ohjelman prioriteettien ja Euroopan kansalaisuuteen liittyvien toimintalinjojen sekä Euroopan kansalaisten päivittäisen elämän välillä;
33. toteaa, että ohjelmalla olisi saavutettava enemmän erilaisia osallistujia, taattava sellaisten henkilöiden osallistuminen, joilla on erityistarpeita, ja edistettävä syrjäytyneiden ja äänioikeudettomien henkilöiden, kuten muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden, osallistumista;
34. katsoo, että ohjelmassa olisi tarvittaessa hyödynnettävä ruohonjuuritasolla olemassa olevia menestyneitä aloitteita, kuten kuntien välistä yhteistyötä;
35. painottaa tarvetta kehittää – Euroopan muistiperintö -lohkon alaisuudessa – eurooppalaista identiteettiä, joka olisi suunnattava kohti tulevaisuutta eikä pelkästään menneisyyteen ja jonka olisi oltava moniarvoinen, kulttuurien rajat ylittävä ja avoin muuttovirroille ja muualta maailmasta tuleville vaikutteille, jotta voidaan saavuttaa yleinen eurooppalaisille arvoille sekä eurooppalaiselle maalliselle ja henkiselle perinnölle pohjautuva integraatio; pitää tärkeänä varmistaa, että historiaa ei käytetä erottavana välineenä vaan tilaisuutena ratkaista ajankohtaisia haasteita hienovaraisen tulkinnan sekä osaavien ja kohdennettujen koulutusohjelmien avulla; korostaa, että on tärkeää tukea sukupolvien välisiä hankkeita, jotka mahdollistavat kokemusten vaihtamisen vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä;
36. korostaa tarvetta kannustaa hankkeita, joissa esitetään uusia tapoja käydä vuoropuhelua kansalaisten kanssa houkuttelevassa muodossa ja houkuttelevalla tyylillä ja moniulotteista lähestymistapaa soveltaen;
37. ehdottaa, että komissio julkaisee vuosittain tiivistelmäkertomuksen, joka sisältää tärkeimmät Eurooppa-hankkeen parantamista koskevat ehdotukset, joita Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden osallistujat ovat esittäneet;
38. painottaa tarvetta parantaa ohjelmaa ehdotuksilla, jotka koskevat kansalaisten osallistumista demokratiaprosessiin ja EU:n päätöksentekoon siten, että niillä lisätään kansalaisten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan esimerkiksi toteuttamalla verkkovaikuttamista; korostaa, että tätä varten unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi kehitettävä toimia ja politiikkaa, joilla parannetaan erityisesti lasten ja nuorten monialaisen, luovan ja kriittisen ajattelun taitoja ja heidän digitaalista lukutaitoaan ja medialukutaitoaan sekä lisätään heidän osallisuuttaan ja tiedonhaluaan, jotta he pystyvät tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja antamaan myönteisen panoksen demokraattisiin prosesseihin;
39. painottaa, että unionin jäsenyyttä tavoittelevien maiden osallistuminen ohjelmaan johtaa parempaan keskinäiseen ymmärrykseen ja tiiviiseen yhteistyöhön; kehottaa lisäämään ohjelman kansainvälisyyttä kutsumalla kaikki Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) ja Euroopan talousalueen (ETA) maat, liittyvät maat ja ehdokasmaat yhdistämään voimansa unionin jäsenvaltioiden kanssa hankkeisiin hakemisessa, ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä unionissa toimivien kansalaisjärjestöjen, itäisen ja eteläisen kumppanuuden valtioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa, jotta unioni tuotaisiin lähemmäksi kansalaisia; ehdottaa EU:n ja naapurimaiden organisaatioiden yhteistyön edistämistä eurooppalaisten arvojen alalla;
40. painottaa tarvetta kehittää ystävyyskuntatoimintaa siten, että keskitytään ohjelman hyödyntämiseen, sen edistämiseen ja tuloksiin, mukaan luettuna varojen asianmukainen kohdentaminen;
o o o
41. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
EU:n yhteinen kauppapolitiikka ja luonnonvaraisten lajien kestävyyden asettamat ehdottomat vaatimukset
186k
51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. maaliskuuta 2017 EU:n yhteisestä kauppapolitiikasta ja luonnonvaraisten lajien kestävyyden asettamista ehdottomista vaatimuksista (2016/2054(INI))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 ja 207 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),
– ottaa huomioon EU:n ehdotuksen transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen (TTIP) sisällytettäväksi kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaksi luvuksi ja erityisesti sen 10–16 artiklan,
– ottaa huomioon vuonna 2015 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030: Agenda for Sustainable Development” ja erityisesti sen 9 ja 33 kohdan sekä tavoitteen 15,
– ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XX artiklan a ja g kohdan,
– ottaa huomioon vuonna 2016 tehdyn EU:n toimintasuunnitelman luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi (COM(2016)0087) (jäljempänä ”toimintasuunnitelma”),
– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan torjumiseksi,
– ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97(1) ja ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(2),
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/314 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnasta ja YK:n ympäristöohjelman hallintoneuvoston päätöslauselman 1/3 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta,
– ottaa huomioon Johannesburgissa pidetyn CITES-sopimuspuolten 17. kokouksen tulokset,
– ottaa huomioon Lontoossa helmikuussa 2014 pidetyn luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa käsitelleen kokouksen tulokset ja Kasanessa maaliskuussa 2015 tehdyn edistymisen arvioinnin,
– ottaa huomioon Havaijilla vuonna 2016 pidetyn Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n maailmankongressin tulokset,
– ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta,
– ottaa huomioon Maailmanpankin Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) maailmanlaajuisen luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevan ohjelman,
– ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön vuonna 2016 laatiman raportin maailman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvästä rikollisuudesta,
– ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta kesäkuussa 2014 annetun Maailman tullijärjestön (WCO) tulliyhteistyöneuvoston julkilausuman,
– ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kuljetusta käsittelevän työryhmän (United for Wildlife Transport Taskforce) Buckinghamin palatsissa (Lontoossa) antaman julistuksen (jäljempänä ”Buckinghamin palatsin julistus”),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0012/2017),
A. ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa on lisääntynyt ennennäkemättömällä tavalla ja että maailman eläimistön ja kasvien kestämätön hyödyntäminen ja kaupallistaminen aiheuttaa biologisia kriisejä;
B. ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien hallitsematon ja liiallinen käyttö on niiden elinympäristön tuhoutumisen jälkeen toiseksi vakavin uhka niiden luonnonvaraisena säilymiselle;
C. ottaa huomioon, että luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävä laiton kauppa on arviolta neljänneksi tuottoisinta rikollista toimintaa ja sen arvioitu keskimääräinen liikevaihto on 20 miljardia euroa;
D. ottaa huomioon, että viimeisimmät suuntaukset osoittavat, että tähän toimintaan osallistuu yhä enemmän laajoja, järjestäytyneitä rikollisverkostoja, jotka käyttävät yhä kehittyneempiä menetelmiä;
E. ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomalla kaupalla lietsotaan konflikteja ja terroristiverkostojen epäillään käyttävän yhtenä rahoituslähteenään luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa, josta saadaan merkittävää tuottoa;
F. toteaa, että korruptioon ja heikkoihin hallintorakenteisiin liittyvät ongelmat tekevät nykyisistä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevista säännöksistä haavoittuvampia;
G. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on nykyisin näiden eläinten ja kasvien kohdemarkkina ja alusta, jonka kautta niitä siirretään muille alueille, sekä tiettyjen laittoman kaupan kohteiksi päätyvien eläinten ja kasvien alkuperäalue;
H. katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa lähdemaiden maaseutuyhteisöjen osallistuminen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojeluun sekä siitä hyötyminen, jotta torjutaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan taustalla olevia syitä;
I. ottaa huomioon, että luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuva kyberrikollisuus aiheuttaa vakavan uhan luonnonvaraisille lajeille, jotka ovat vaarassa hävitä, kuten norsut, sarvikuonot, muurahaiskävyt, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja kirahvit;
J. katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikkaan liitettynä kauppapolitiikka voi muodostaa tehokkaan talouskasvun moottorin kehitysmaissa;
K. toteaa, että kasvi- ja eläinlajeilla käytävän laittoman kaupan lisääntyminen vähentää biologista monimuotoisuutta ja tuhoaa ekosysteemejä, jolloin entistä useammista lajeista tulee vaarantuneita tai jopa sukupuuttoon kuolleita lajeja;
L. ottaa huomioon, että kestävällä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupalla voi olla ratkaiseva merkitys joillekin marginalisoituneille väestöryhmille, jotka ovat riippuvaisia säädöskehyksistä paikallisten voimavarojen säilyttämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi;
Suuntauksia, periaatteita ja yleistä pohdintaa
1. panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa sekä luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvät rikokset ovat lisääntyneet, ja toteaa, että tästä suuntauksesta, ellei sitä pysäytetä ja suuntaa muuteta, voi olla vakavia ja pysyviä seurauksia biologisen monimuotoisuuden säilymiselle ja ympäristön kestävyydelle;
2. toteaa, että EU:lla on lukuisten ympäristönsuojelua koskevien globaalien yleissopimusten allekirjoittajana oikeudellinen velvollisuus varmistaa, että sen politiikat ja sen tekemät kansainväliset sopimukset edistävät tämän tavoitteen saavuttamista;
3. katsoo, että maailmanlaajuisiin markkinoihin yhdentymisestä johtuva talouden kehityksen lisääntyminen ja luonnonvarojen käyttö kestävän taloudellisen kehityksen mukaisiin tarkoituksiin eivät sulje pois toisiaan vaan niiden olisi sen sijaan katsottava vahvistavan toisiaan;
4. kannattaa siksi päättäväisesti sellaista luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyviin kysymyksiin sovellettavaa lähestymistapaa, jossa ei vain pyritä EU:n ja sen kauppakumppanien ympäristönsuojelutavoitteisiin vaan mahdollistetaan myös kestävien ja laillisten kaupan kehysten luominen, joilla vahvistetaan kauppapolitiikan myönteistä vaikutusta kestävään kehitykseen;
5. korostaa huolestuneena, että EU on USA:n ohella edelleen luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista laittomasti valmistettujen tuotteiden merkittävä kohdemarkkina-alue ja kauttakulkureitti;
6. pitää myönteisenä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumista koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa, jolla on keskeinen rooli luonnonvaraisten eläinten ja kasvien erittäin kannattavan laittoman kaupan hälyttävän kasvun torjumisessa, sillä kyseinen kauppa horjuttaa niiden talouksien ja yhteisöjen vakautta, joiden elinkeino on riippuvainen luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista, ja sen myötä tapahtuva laittomien kauppareittien vahvistuminen uhkaa EU:n kauppakumppaneina toimivien herkkien alueiden rauhaa ja turvallisuutta;
7. katsoo, että laitonta kauppaa voidaan viime kädessä vähentää ja se voidaan lopettaa vain soveltamalla luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyviin rikoksiin integroitua lähestymistapaa ja että EU:n on johdettava toimia, joilla ei pyritä ratkaisemaan vain tarjontapuolella olevia ongelmia, paikan päällä kolmansissa maissa olevat kehitykseen liittyvät kysymyksen mukaan luettuina, vaan myös puuttumaan laittomien tuotteiden kysyntään kotimaan markkinoilla, verkkosivustot mukaan lukien;
Kansainväliset instituutiot ja hallitukset
8. palauttaa mieliin, että mailla on WTO:n säännösten mukaan oikeus ottaa käyttöön poikkeuksia GATT-sopimuksen XX artiklan g kohdan yleisistä säännöistä säännelläkseen rajallisten luonnonvarojen käyttöä ja XX artiklan a kohdan yleisistä säännöistä suojellakseen julkista moraalia; panee merkille, että WTO:n valituselin on tulkinnut ”rajallisia luonnonvaroja” laajasti niin, että siihen sisältyvät elossa olevat lajit, jotka saattavat olla vaarassa hävitä, ja että lajien sisällyttämistä CITES-liitteisiin pidetään WTO:n oikeuskäytännössä erityisesti osoituksena niiden määrän rajallisuudesta; panee myös merkille, että WTO:n valituselin on tulkinnut ”julkista moraalia” laajasti siten, että se kattaa eläimiin kohdistuvan julmuuden estämiseen liittyvät huolenaiheet;
9. suhtautuu myönteisesti toimiin, joita EU on toteuttanut WTO:ssa vähentääkseen haitallisia kalastustukia, jotka voivat heikentää kestävää kalastuksenhoitoa ja vaarantaa kilpikonnien, haiden, merilintujen ja merinisäkkäiden kaltaisten lajien suojelun;
10. toistaa olevansa vahvasti sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tavoitteen 15 saavuttamisen varmistamiseen ja toteaa, että tavoitteeseen sisältyy sitoutuminen suojeltujen eläin- ja kasvilajien salametsästyksen ja laittoman kaupan lopettamiseen sekä laittomasti kaupattavien tuotteiden kysynnän ja tarjonnan torjumiseen;
11. pitää myönteisenä luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvia rikoksia käsittelevän kansainvälisen konsortion meneillään olevia toimia ja toteaa, että kyseessä on aloite, jossa ovat osallisina CITES, Interpol, UNODC, Maailmanpankki ja Maailman tullijärjestö (WCO);
Tulli ja verkkokauppa
12. pitää myönteisenä myös WCO:n INAMA-hanketta, jossa pyritään parantamaan tulliviranomaisten valmiuksia lisätä kapasiteetin kehittämistä luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvien rikosten torjumiseksi; kehottaa osallistamaan tulliviranomaiset suuremmassa määrin lainvalvontatoimiin, joilla on tarkoitus torjua luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa, sekä tietoisuutta lisääviin toimiin tulliviranomaisten koulutuksen ja toiminnan parantamiseksi;
13. katsoo, että luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuva verkkorikollisuus on vakava uhka vaarantuneille eläinlajeille, kuten norsuille, sarvikuonoille, sammakkoeläimille, matelijoille ja linnuille, ja että hallituksien, yrityksien ja valtioista riippumattomien järjestöjen olisi torjuttava tätä yhteisin toimin;
14. katsoo, että Euroopan unionin toimintasuunnitelmassa tulisi vahvistaa entisestään tulliulottuvuutta sekä kumppanimaiden kanssa tehtävän yhteistyön että unionissa toteutetun täytäntöönpanon parantamisen ja tehostamisen osalta; odottaakin komission vuoden 2016 uudelleentarkastelua, joka koskee EU:n nykyisen oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa, ja pyytää, että tämä tarkastelu sisältäisi tullimenettelyjen arvioinnin;
15. kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin valvonnasta vastaavat tullivirkailijat soveltavat luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupasta annettua EU:n sääntelyä yhdenmukaisesti eri jäsenvaltioissa;
16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tullivirkailijoiden tiedonjakoa ja valmiuksien kehittämistä, myös antamalla erityiskoulutusta;
Yksityisen sektorin ja valtiosta riippumattomien järjestöjen rooli
17. korostaa, että on tärkeää varmistaa yksityisen sektorin osallistuminen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaan, verkossa toimivien markkinapaikkojen ja sosiaalisen median sitoutuminen mukaan lukien;
18. suhtautuu myönteisesti toteuttamiskelpoisiin ratkaisuihin, jotka integroituina olemassa oleviin toimitusketjuihin ja kaupan hallinnointijärjestelmiin mahdollistavat yksityisen sektorin toimimisen hallitusten ja kansainvälisten elinten todellisena kumppanina, kun varmistetaan maailmanlaajuisten toimitusketjujen vastuullinen hallinta; painottaa kuitenkin, että yhteisen kauppapolitiikan avulla olisi edistettävä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia sitovia normeja sekä ohjattava ja tuettava yksityissektoria sosiaalisesti vastuullisissa käytännöissä; katsoo, että yritysten sosiaalista vastuuta koskevat normit ovat erityisen tärkeitä liikenneverkkojen yhteydessä;
19. suhtautuu myönteisesti kehitteillä oleviin luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan asiantuntijoiden ja logistiikkayritysten väliseen yhteistyöhön perustuviin lähestymistapoihin, joissa sovelletaan nollatoleranssia; katsoo, että komission olisi pohdittava, miten se voisi parhaiten varmistaa, että asiaan liittyvillä oikeudellisilla kehyksillä voidaan puuttua entistä tehokkaammin sähköiseen kaupankäyntiin ja verkossa ja verkon ulkopuolella tapahtuvaan kaupalliseen mainontaan liittyviin riskeihin;
20. pitää myönteisenä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä taistelussa luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävää laitonta kauppaa vastaan, tietoisuuden lisäämisessä ja kysynnän vähentämisessä sekä EU:ssa että sellaisten kolmansien maiden alueella, joista asianomaiset luonnonvaraiset kasvit ja eläimet ovat peräisin; pitää näitä toimijoita tärkeinä myös EU:n vapaakauppasopimusten mukaisissa kotimaisissa neuvoa-antavissa ryhmissä, kun ne valvovat kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien säännösten täytäntöönpanoa;
21. suhtautuu myönteisesti maaliskuussa 2016 annettuun United for Wildlife Transport Taskforce Buckingham Palace Declaration -julkilausumaan, jossa yksityisen sektorin toimijat sitoutetaan sellaisten kuljetus- ja tullialan menettelyjen haavoittuvuustekijöiden tarkasteluun, joita salakuljettajat hyödyntävät, ja parannetaan tiedonjakoa maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa ja kauppareiteillä;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia yhdessä valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa, jotta vähennetään laitonta kauppaa, muutetaan kuluttajakäyttäytymistä ja vähennetään luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista valmistettujen laittomien tuotteiden kysyntää kampanjoilla, joilla lisätään tietoisuutta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta erityisesti sellaisissa maissa, joissa niiden kysyntä on suurempaa;
EU:n säädöskehys ja kauppasopimukset
23. katsoo, että nykyisessä kotimaisessa säädöskehyksessä keskeisenä haasteena ja jäsenvaltioiden painopistealana on tässä vaiheessa nykyisten säännösten täytäntöönpano; toteaa kuitenkin, että on tarkasteltava täydentäviä säädöksiä, joiden avulla otetaan huomioon muiden valtioiden säännöt, jotta kielletään kolmansissa maissa näiden maiden oman lainsäädäntökehyksen nojalla laittomasti korjattujen tai hankittujen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien asettaminen saataville, asettaminen markkinoille, kuljetus ja hankkiminen; katsoo, että nykyistä oikeudellista kehystä olisi myös tarkasteltava, jotta sähköisen kaupankäynnin riskejä voitaisiin käsitellä entistä paremmin;
24. tukee lähestymistapaa, jonka mukaisesti EU:n tuleviin kauppasopimuksiin sisällytetään määräyksiä eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnasta;
25. pitää myönteisenä komission ehdotusta TTIP-sopimukseen sisällytettävästä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevasta luvusta osana sen sitoutumista kestävän kehityksen varmistamiseen; toteaa, että Yhdysvallat on pyrkinyt neuvottelemaan kauppasopimuksiinsa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevia normeja ja rajoittamaan kalastustukia; toteaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelua koskevia tiukkoja määräyksiä olisi neuvoteltava kaikkiin EU:n tuleviin vapaakauppasopimuksiin, mukaan lukien määräykset ja sitoumukset, joilla pyritään monenvälisten ympäristösopimuksien asianmukaiseen täytäntöönpanoon osana kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja;
26. suhtautuu myönteisesti luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelua koskevaan EU:n kunnianhimoisempaan lähestymistapaan EU:n ja Vietnamin välisessä vapaakauppasopimuksessa, jossa on paitsi monenvälisten CITES-, CBD- (biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus) ja ICRW-sopimusten (valaanpyynnin sääntelyä koskeva kansainvälinen yleissopimus) kaltaisten monenvälisten ympäristösopimusten asianmukaiseen täytäntöönpanoon liittyviä sitoumuksia, myös määräyksiä, jotka liittyvät kaupan valmiuksien kehittämiseen, tiedonvaihtoon ja tietoisuuden lisäämiseen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita takaamaan näiden sitoumusten ja määräysten asianmukaisen täytäntöönpanon; katsoo, että näiden sitoumusten on oltava täytäntöönpanokelpoisia, jotta voidaan varmistaa niiden tehokas ja jatkuva noudattaminen esimerkiksi antamalla hallituksista riippumattomille järjestöille sekä kansalaisjärjestöille asianmukainen rooli;
27. kannattaa ”Kaikkien kauppa” -strategiassa hahmoteltua lähestymistapaa, jossa tuleviin kauppasopimuksiin sisällytetään korruption vastaisia määräyksiä, koska korruption tiedetään helpottavan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa, sekä EU:n sitoumus harjoittaa kestävää kehitystä edistävää kauppapolitiikkaa, joka auttaa saavuttamaan kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 sovitut maailmanlaajuiset tavoitteet;
Suositukset
28. kannattaa sellaista EU:n kauppapolitiikkaa, jossa ei vain priorisoida luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaa vaan sisällytetään kaikkiin tuleviin sopimuksiin määräyksiä sen vähentämiseksi ja lopettamiseksi, sekä määrätietoisia ja tehokkaita täydentäviä toimenpiteitä erityisesti koulutuksen, ennaltaehkäisyn ja seuraamusten määräämisen tasolla metsänhoidon ja terveys- ja tullihallinnon osalta;
29. painottaa, että mikään EU:n kauppapolitiikassa ei saisi estää EU:ta tai sen kauppakumppaneita tekemästä päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sekä luonnonvarojen suojelemiseksi, edellyttäen että nämä toimet toteutetaan edelleen julkisen politiikan legitiimien tavoitteiden saavuttamiseksi eikä niistä aiheudu mielivaltaista ja perusteetonta syrjintää;
30. katsoo, ettei luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevaan globaaliin kestävään kehitykseen ja laittoman kaupan torjuntaan ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua; muistuttaa, että on varmistettava täydellinen joustavuus ja jaettava tietoja, informaatiota sekä parhaita käytäntöjä, jotta voidaan edistää vuoropuhelua yhteistyön vahvistamiseksi, kun otetaan huomioon tällaisten rikkomusten rajatylittävä luonne;
31. suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat poliittisia ratkaisuja, joiden avulla olisi mahdollista poistaa kaikki jäljellä olevat porsaanreiät, jotka voisivat helpottaa laittomasti hankittujen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien ja niistä valmistettujen tuotteiden ”pesua”; suosittelee myös tähän liittyen harjoittamaan tiukkaa valvontaa ja käyttämään tehokkaasti olemassa olevia resursseja ja rakenteita tämän tavoitteen saavuttamiseksi;
32. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta kieltää Euroopan tasolla norsunluun, ennen yleissopimuksen voimaantuloa hankittu norsunluu mukaan lukien, kauppa, vienti ja uudelleenvienti unionissa ja sen ulkopuolella tavalla, joka vastaa täysin WTO:n sääntöjä;
33. pyytää myöntämään riittävät varat politiikkoihin ja toimiin, joilla pyritään saavuttamaan EU:n tavoitteet luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnassa; toteaa, että tähän sisältyvät myös kolmansille maille myönnettävät resurssit kapasiteetin kehittämiseksi erityisesti tullimenettelyjä, viranomaisia, avoimuuden lisäämistä ja hyvää hallintoa varten;
34. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimien toteuttamista kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa, jotta varmistetaan integroitu lähestymistapa, jolla ei ainoastaan torjuta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan ja luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista laittomasti valmistettujen tuotteiden lähteitä vaan jolla vähennetään myös kysyntää ja lisätään tietoisuutta kysyntämarkkinoilla;
35. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa harjoittavat laittomat rikollisverkostot ja yhteenliittymät hajautetaan, eliminoidaan ja asetetaan syytteeseen, ja pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvasta rikollisuudesta määrättävät rangaistukset ja tuomiot ovat sekä oikeasuhtaisia ja vakuuttavia että soveltuvilta osin niiden sitoumuksien mukaisia, jotka on määritetty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa;
36. kehottaa EU:ta tutkimaan WTO:n puitteissa, miten maailmanlaajuista kauppaa ja ympäristöä koskevat järjestelmät voisivat tukea toisiaan paremmin, etenkin WTO:n ja monenvälisten ympäristösopimusten välisen yhdenmukaisuuden vahvistamista koskevan meneillään olevan työn yhteydessä sekä kaupan helpottamista koskeva sopimus huomioon ottaen;
37. katsoo, että olisi tutkittava uusia mahdollisuuksia WTO:n ja CITES-sopimuksen väliselle yhteistyölle erityisesti tarjoamalla kehitysmaiden viranomaisille kauppaan ja ympäristöön liittyvää teknistä apua ja auttamalla niihin liittyvien valmiuksien kehittämisessä; pyytää komissiota jatkamaan asian tarkastelua osana Nairobin jälkeisiä keskusteluja ja tulevia näkökohtia, joita tarkastellaan seuraavassa ministerikokouksessa Buenos Airesissa vuonna 2017;
o o o
38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, CITES-sopimuksen osapuolille, YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavalle järjestölle, Maailman tullijärjestölle, Maailman kauppajärjestölle ja Interpolille.